Avainsana-arkisto: eksopolitiikka

Tähteläisten rooli ihmisten henkisessä ja moraalisessa kehityksessä

kirjoittanut tri. Richard Boylan

Tämä teksti on ote kirjasta Star Kids: The Emerging Cosmic Generation, kirjoittanut tri. Richard Boylan.

Voit ladata kirjan ilmaiseksi osoitteesta www.drboylan.com/starkidspdf.pdf


Tähteläisopettajien suuri rooli ihmiskunnan henkisessä ja moraalisessa kehityksessä: Ihmishistorian suuri uudelleenkirjoittaminen

Richard Boylan, Ph.D. (rev. 10/14/23)

Useat Tähtivierailijoiden rodut kehittyivät älykkäiksi elämänmuodoiksi omilla planeetoillaan eri puolilla maailmankaikkeutta. Jotkut näistä sivilisaatioista ovat miljoonia vuosia vanhoja. Muut älykkäät rodut ”tuolla ulkona” eivät kehittyneet pelkästään evoluution tuloksena, vaan myös siksi, että muut rodut ovat vierailleet ja kylväneet älyllistä elämää lähetystyönä kohtaamilleen planeetoille, joiden alkuperäisbiotooppi oli kehittynyt siihen pisteeseen, että yksi tai useampi eläinlaji pystyi tarjoamaan sopivan anatomian ja ruumiinrakenteen korkeaa älykkyyttä ja hengellisyyttä edistävälle suunnittelulle.

Niinpä galaksin tähtikansat vaihtelevat, jotkut rodut ovat kehittyneet luonnollisesti, kun taas toiset ovat nopeuttaneet kehitystään biotekniikan avulla vanhempien, kehittyneempien rotujen toimesta. Alkuperästä riippumatta monet näistä tähtikansoista toimivat ikään kuin rauhanturvaajien tavoin, kiertäen galaksia tutkimassa ja yrittäen tehdä hyvää kaikkialla, missä voivat.

Niinpä Tähtikansat päättivät nopeuttaa älyllisen elämän kehittymistä Maassa. He valitsivat lupaavan primäärilajin, bonobon, josta he ottivat lisääntymismateriaalinäytteitä. Sitten ne liittivät osan omasta DNA:staan Bonobon geeninäytteiden DNA:han ja siirsivät tuloksena syntyneet hybridigeenit takaisin kädellisten emoon, jotta kaikki myöhemmät jälkeläiset olisivat älykkäämpiä.

Useiden tällaisten ponnistelujen jälkeen, noin 275 000 vuotta sitten, Tähtivierailijat saivat aikaan hybridin, jossa oli merkittävä osa heidän omasta erittäin korkeasta älykkyydestään, ripaus heidän pitkälle kehittyneestä henkisestä ja psyykkisestä kyvykkyydestään sekä riittävästi näppäryyttä ja koordinaatiota, jotta he pystyivät valmistamaan työkaluja ja monimutkaisia malleja. He olivat saaneet aikaan Homo Sapiensin, varhaisihmisen.

Kun Tähtivierailijat olivat seuranneet Homo Sapiensin toimintaa useiden sukupolvien ajan ja sen omalaatuista sekoitusta kädellisten eläinten vaistomaisesta käyttäytymisestä, joka toimi alkavan älykkyyden ja hengellisen herkkyyden rinnalla, he olivat tyytymättömiä hybridinsä älykkyystasoon. He päättivät jatkaa geenimuuntelua. Tämän tuloksena syntyi se, mitä Maan antropologit nimittävät Homo Sapiens Sapiensiksi. Nykyaikainen ihminen (me) luotiin siis bioteknisesti 130 000 vuotta sitten.

Ihmisen biotekniikka mainitaan ensimmäisen kerran 4000 eaa. sumerilaisten puolihistoriallisten nuolenpäätaulujen kautta, jotka ovat ensimmäiset suullisen perimätiedon kirjalliset muistiinpanot. Näissä sumerilaisissa historiallisissa tarinoissa mainitaan taivaalta tulleiden reptiliaani-humanoidivierailijoiden olleen ne, jotka muokkasivat ihmisen esi-isät. Muiden Vähä-Aasian tietojen mukaan tämä reptiliaanitähtivierailijarotu kävi myös noin vuonna 1750 eaa. Derinkuyussa (nykyisen Turkin kaakkoisosassa) ja muualla, ja se tarjosi perustiedot, jotka auttoivat korkeamman sivilisaatiotason kehittymistä.

Myös muilla muinaisilla kulttuureilla, esimerkiksi Australian alkuperäiskansoilla ja Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikan alkuperäiskansoilla, oli suullisia perinteitä, joiden mukaan Tähtivierailijat osallistuivat heidän alkuperäisten esi-isiensä luomiseen.

Tähtivierailijoiden myöhempi toiminta eteni siis fyysisestä biotekniikasta kulttuuriseen ja hengelliseen opetukseen. Tätä opetusta antoivat taivaista tulleet Mestariopettajat eri puolilla maapalloa vuosisatojen kuluessa.

Nämä Tähteläisten Mestariopettajat ovat tulleet tunnetuiksi ja kunnioitetuiksi suurina henkisinä ja filosofisina johtajinamme. Osa heidän viisaudestaan löytyy opetuksista, jotka muodostavat suuret maailmanuskonnot. Koska ihmiset ovat ymmärtäneet väärin, kaunistelleet tai tietoisesti muokanneet sitä, mitä Tähtiopettajat todellisuudessa sanoivat, ja koska kuulijat ovat myös villin innostuneena palvoneet näitä Opettajia, heidän opetuksistaan tuli erilaisia uskontoja, jotka sisälsivät sekoituksen totuuksia, erilaisia vääristymiä ja suoranaista valhetta.

Tähteläis-Mestariopettajat, jotka tunnetaan Suurina Maailman Henkisinä Opettajina.

Suuriin mestariopettajiin kuuluvat: Krishna (hindulaisuus); Enki (opetti Jumalan kunnioittamista luonnossa heijastuvana); Zarathustra (zarathustralaisuus); Lao-Tse (taolaisuus/protokonfutselaisuus); Quan Yin (kiinalaisen buddhalaisuuden myötätuntoinen valaistunut); Siddartha Guatama, buddha (buddhalaisuus); Jeesus~Jeshua ben Joosef~Isa (kristinusko/reformijuutalaisuus); Joosef, Jeesuksen kasvatti-isä, ja hänen kumppaninsa Maria~Miriam opettivat molemmat Jeesukselle juutalaisuuden perusperustan, jonka päälle Jeesus myöhemmin rakensi omat opetuksensa; [Maria tuki Jeesuksen opetustyötä, sitten hänen kuolemansa ja taivaaseenastumisensa jälkeen Maria ilmestyi myöhemmin uudelleen nimellä: Valkoisen puhvelivasikan nainen (Pohjois-Amerikka) , Guadalupen neito (Meksiko) , Fatiman neito (Portugali) ja Lourdesin neito (Ranska) ]; ’Quetzalcoatl’, neuvonantaja Valvojille (mesoamerikkalainen henkisyys); neuvonantaja Xeleria , Viracocha , joka opetti inkojen monoteismia; myöhemmin Kon Tiki (opetti polynesialaisten monoteistista hengellisyyttä); Franciscus Assisilainen (opetti reformikristillisyyttä); Muhammad [puhdas alkuperäinen opetus], hänen kolme jälleensyntymistään: Baha’u’llah: (’Bahai’, yhtenäinen totuus kaikkien suurten uskontojen sisällä); ja lopuksi Maan neuvonantaja (opettaa 11 universaalia periaatetta ja 11 tähtikansojen henkistä periaatetta).

Yksityiskohtainen kronologia Tähteläis-Mestariopettajien opetustyöstä Maassa

Sen lisäksi, että eri Tähtivierailijat valmensivat ihmisiä sivilisaation fyysisissä ja kulttuurisissa perusteissa, he tulivat aika ajoin alas Henkisinä Opettajina näyttääkseen ihmisille täydellisemmän ja tarkemman henkisen ymmärryksen heidän suhteestaan Alkulähteeseen/Jumalaan ja korkeampaan moraaliin. Useat näistä Mestariopettajista ovat tulleet tunnetuiksi ja kunnioitetuiksi suurina hengellisinä ja filosofisina johtajina. Jotkut heistä tulivat keskittymään hengellisen ja moraalisen opetuksen tekemiseen. Toiset taas sisällyttivät työhönsä opetusta ja perussivistyksen elementtien esittelyä: muun muassa luonnontieteet, tähtitiede, maanviljelys, matematiikka, arkkitehtuuri, ihmisen alkuperä, lääketiede ja muut parantavat taidot, kosmologia, lakien perusta ja alkeellinen ymmärrys Tähtivierailijoiden roolista ihmiskunnan historiassa.

Aloittaessamme niiden suurten uskonnollisten, filosofisten ja moraalisten opettajien luettelemisen, joita Tähtikansat lähettivät ihmiskunnan keskuuteen, historia kertoo, että sivilisaation perusta luotiin ensin Pohjois-Intian Indusjoen laaksossa ja sen jälkeen Mesopotamian Eufrat-joen laaksossa (nykyaikainen Irak), jossa Sumer tunnettiin nimellä ”sivilisaation kehto”.

’Krishna’, Vartijoille neuvonantajaksi nimetyn Reptoiditähtiopettajan inkarnaatio, inkarnoitui Intiassa ihmiseksi noin vuonna 2875 eKr. Kotimaassaan hän oli Tähtikansojen neuvoston korkea-arvoinen jäsen ja Mestariopettaja. Krishnalla oli mukanaan kollegoita. Hänen ihonvärinsä on kuvattu sinertäväksi. Baghavad Gitasta saatujen viitteiden mukaan hän eli noin 128 vuotta. Huomattava mytologia peittää alleen hänen elämänsä todelliset yksityiskohdat. Hänet kuvataan oikeudenmukaisuuden puolustajana. Aikansa sotaisaan kulttuuriin kyllästyneenä hän omistautui myöhemmin elämässään meditaatiolle. Bahai-perinteen mukaan Krishnaa pidettiin profeettana, opettajana ja välimiehenä Jumalan ja ihmisten välillä. Hindulaisuus pitää häntä virheellisesti jumaluutena. Todellisuudessa hän oli kuitenkin sanansaattaja ja mestariopettaja, joka oli elänyt aiemmin sini-ihoisen reptoiditähti-sivilisaation jäsenenä.

Noin vuonna 2600 eKr. Valvojien neuvonantaja palasi Maahan Enkin muodossa Sumerissa (Mesopotamiassa, nykyisessä Irakissa). Enki tarkoittaa sumeriksi Maan Herraa. Tähteläinen Enki opetti sumerilaisille varhaisen sivilisaation peruselementtejä: kunnioitusta Jumalaa kohtaan Alkulähteenä ja myös heijastuksena luonnossa, perustähtitiedettä, arkkitehtuuria, kanavien rakentamista, kastelu- ja viljelysmaataloutta, koristeellista keramiikan valmistusta, perustyökalujen valmistusta, kuten kovaksi poltetusta savesta ja myöhemmin metallista tehtyjä sirppejä, varhaista symbolista kirjoitusta (nuolenpääkirjoitusta), numeroita, alkeellista lääketiedettä jne. Kun Enki oli lähtenyt, sumerilaiset tekivät hänestä pääjumalansa, sivistyksen, viisauden ja kulttuurin opettajan.

Tämä sama Tähtiopettaja, Valvojien neuvonantaja, esiintyi Meksikossa Quetzalcoatina ja Kulkulkanina Olmec-kaudella (400 eKr). Quetzalcoatl vieraili ja opetti Meso-Amerikan kansoja. Hänen ruumiillisessa olemuksessaan oli sekoitus reptiliaanien ja ihmisen piirteitä. Häntä kunnioitettiin suurena opettajana, joka laskeutui alas tähdistä ja opetti olmec-, atsteekki-, maya- ja toltekkikansoja. He nimesivät hänet tyylitellyn ulkonäkönsä perusteella: quetzal (”höyhenpeitteinen”, joka symboloi hänen kykyään lentää [UFOssaan]) ja coatl (käärme), joka viittaa siihen, että hänen ihollaan oli matelijan kaltaiset suomut. Quetzalcoatlin uskottiin antaneen tiedon kirjoittamisesta ja kirjoista, tähtitieteeseen perustuvan kalenterin, maissin viljelyn sekä tiedon kuolemaa ja jälleensyntymistä koskevista sisäisistä totuuksista. Hän puhui myös ihmisuhrien käytäntöä vastaan.

Vuonna 1500 eKr. Reptoiditähteläismestariopettaja inkarnoitui jälleen, tällä kertaa Zarathustrana muinaisessa Persiassa (nykyisessä Iranissa). Vaikka aika ja legendat ovat hämärtäneet hänen elämänsä ja alkuperäisten opetustensa yksityiskohdat, Zarathustra tunsi, että hänen yhteytensä Jumalaan osoitti hänelle tehtävän, jonka mukaan hänen oli lähdettävä liikkeelle ja kohdattava aikansa monijumalaisuus, epäjumalanpalvelus ja moraaliset epäkohdat. Hän opetti yksijumalaisuutta ja sitä, että Jumala on sekä valon että valon puutteen (pimeyden) lähde — raskaana oleva tyhjiö, joka luo mahdollisuuden valolle ja hyvälle syntyä hyväsydämisten ponnistelujen kautta. Hän pyrki herättämään ihmiset ymmärtämään oikeamielisen käyttäytymisen merkityksen ja varoitti heitä eläinuhreista, karjan huonosta kohtelusta ja kehotti heitä olemaan juomatta homaa, päihdyttävää juomaa.

Tähtiopettaja ’Krishna-Zarathustra’ reinkarnoitui Babajiksi, avatariksi Tamil-Intiassa vuonna 203 jKr. Hän yritti ohjata ihmisiä takaisin perusperiaatteisiin, joita hän opetti aikaisemmassa inkarnaatiossaan Zarathustrana. Babaji opetti myös Kriyaa, korkeaa joogamuotoa, ja vihki siihen monia Intian henkisiä opettajia.

Yli vuosituhatta myöhemmin ’Krishna’-Tähtiopettaja reinkarnoitui uudelleen Paramahansa Yoganandana (1893-1952). Hän opetti puhdistettua Kriya-joogan muotoa (harras toiminta, jossa yhdistetään hallittu hengitys ja meditaatio sisäiseen Jumalaan). Tähän harjoitukseen kuului elämänvoiman energian keskittäminen henkisesti vuorotellen jokaisen selkärangan chakrakeskuksen ympärille samalla kun meditoitiin sitä, kuinka oma elämänperiaate on Brahmaniksi (Jumala/Lähde) kutsutun kosmisen periaatteen ilmentymä, kaiken olemassa olevan perusta.

Neuvonantaja Xeleria, naispuolinen Estikaani- [sirkan näköinen] Tähtiopettaja ilmestyi Etelä-Amerikan esi-inkalaisessa kulttuurissa noin vuonna 1580 eaa. Hänet tunnettiin nimellä Viracocha esi-inkalaisten Andien Tiwanaku (Tiahuanaco) -valtakunnan asukkaiden keskuudessa lähellä Titicaca-järveä (nykyisen Bolivian ja Perun rajalla). Hän opetti, että elämänvoima on ykseystietoisuutta elävänä ja tietoisena sen eri ilmenemismuodoissa luonnossa, myös ihmisessä, ja että kaikki tällaiset ilmenemismuodot olivat pyhiä ja kunnioitettavia. Viracocha muistettiin sivistyksen antajana ja muun muassa siitä, että hän oli se henkilö, joka opetti inkoille, mitkä puut, kukat, hedelmät ja yrtit olivat syötäviä, millä oli lääkinnällisiä ominaisuuksia, millä oli visionäärisiä ominaisuuksia ja mitkä olivat myrkyllisiä.

Viracocha tarkoittaa ’merivaahtoa’. Perinteet muistuttavatkin, että kun hän lopetti opettamisen Etelä-Amerikassa, hän katosi länteen valtameren yli Tyynenmeren saarten eteläpuolelle opettamaan jälleen kerran. Siellä häntä kutsuttiin Kon-Tikiksi. Eteläisen Tyynenmeren saarten asukkaat pitivät häntä auringonjumalana. Mestariopettaja Kon-Tiki opetti henkisesti Australasian, Melanesian, Mikronesian ja Polynesian kansoja Etelä-Tyynenmeren saarten halki. Hän matkusti Aotearoasta (Uusi-Seelanti) Havaijin saarille, Rapa Nuille (Pääsiäissaari) ja monille Oseanian saarille.

Mutta Xeleria ei ollut vielä valmis, vaan hän matkusti Pohjois-Amerikan lounaisosiin. Estikaaniopettaja Xeleria ilmestyi myös zuni-intiaanien pariin, ja sitten hän opetti heitä, Hopi-, Acoma– ja Laguna Pueblo -intiaanien parissa. Hän teki tämän sen jälkeen, kun konkistadorit ja muut espanjalaiset sotilaat matkustivat Meksikosta pohjoiseen nykyisen New Mexicon alueelle etsien rikkauksia varastettavaksi ja rikastuakseen niillä. Xeleria ei kuitenkaan ollut ainoa Tähtiopettaja, joka tunsi myötätuntoa avuttomia pueblo-intiaaneja kohtaan, joilla ei ollut teräaseita ja panssareita puolustaakseen itseään ryösteleviä espanjalaisia vastaan. Arcturuslaiset tarkkailivat.

Arcturuslainen johtaja Kuuct ja Arcturus-tähden joukko ystävystyivät myös Pueblo-intiaanien kanssa. He päättivät auttaa ottamalla 8 jalan korkuiset, mahtavat, räikeästi pukeutuneet, oudon näköiset hahmot, joilla oli suuret nokat ja pullistuneet mustat silmät, ja asettumalla pueblojen ja espanjalaisten konkistadorien väliin. Zunit kutsuivat heitä Shalakoiksi. Näiden Shalakojen aavemainen, levottomuutta herättävä ulkonäkö ja koko pelottelivat taikauskoisia espanjalaisia sotilaita. Tämä arcturuslaisten harjoittama psykologinen sodankäynti antoi zuni-heimolle rohkeutta vastustaa sotilaiden alistamista ja lopulta karkottaa heidät. Siitä lähtien zunit ovat järjestäneet joka talvipäivänseisauskaudella hienostuneen seremonian, jossa he toivottavat Zuni Puebloon tervetulleiksi seremonialliset tanssijat, jotka ovat pukeutuneet rakkaiden Shalako-pelastajiensa kunniaksi, juhlistaen heitä.

Miriam/Maria on naispuolinen Tähteläis-Mestariopettaja Altimar-3 -planeetalta, joka inkarnoitui ihmistyttönä Palestiinassa (nykyisessä Israelissa) noin vuonna 23 eKr. Hän sai nimekseen Miriam (Maria). Tunnemme hänet Jeesuksen (Jeshua ben Joosef) äitinä. Noin vuonna 8 eKr. ”enkeli” Gabriel [tähteläinen nimeltä ”Jim” Procyon B -tähtijärjestelmästä] vieraili Mirjamin/Marian luona ja kertoi hänelle, että hän saisi poikalapsen, jonka nimi olisi Jeshua/Jeesus ja josta kasvaisi suuri. Yhdessä Joosefin kanssa Mirjam kasvatti Jeesuksen. Myöhemmin, kun hän aloitti julkisen hengellisen opetuksensa, Maria seurasi Jeesusta ja tuki hänen opetustyötään. Hän oli innoittaja hänen opetuslapsilleen. Jeesuksen kuoleman jälkeen Mirjam/Maria antoi opetuslapsille moraalista tukea.

Mirjam/Maria kuoli kolme vuosikymmentä Jeshuan/Jeesuksen kuoleman jälkeen. Sen jälkeen hän reinkarnoitui maanpäälle ja tuli Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen pariin opettajana. Hän oli se, jota tasankojen intiaanit kutsuvat Valkoisen puhvelin vasikan naiseksi. Hän vieraili Pohjois-Amerikan heimojen luona, mukaan lukien Lakota/Dakota/Nakota (Sioux) -kansat. Hän oli Tähteläinen, joka alun perin opetti eri heimoille niiden tähtialkuperähistoriaa, hengellisiä opetuksia, pyhiä lauluja, seitsemää pyhää seremoniaa ja parantavia käytäntöjä. Hän kehotti intiaaneja pysymään aina Äiti Maan (Gaia) huoltajina ja suojelijoina ja pitämään Maata pyhänä äitinä. Lakota-vanhin Looks-For-Buffalo (Floyd Hand) sanoi, että lounaisintiaanien (kuten Hopi-, Zuni- ja Rio Grande Pueblossa) keskuudessa hänet muistetaan nimellä Corn Mother. Hopien ja zunien keskuudessa hänet tunnetaan myös nimellä Sininen Kachina-tähti (Blue Star Kachina). Maria/Miriam antoi hopeille ennustuksensa, jonka mukaan hän palaisi neljännen maailman ja viidennen maailman välisen siirtymän aikaan ja tanssisi Sinisenä Kachinana hopien aukiolla.

Maria/Miriam piti lupauksensa hopikansalle. Puolivalossa ennen aamunkoittoa 23. maaliskuuta 2015 kevätpäiväntasauksen viikonlopun päätteeksi Maria palasi Sinitähti-Kachina-hahmossaan yllään Hopi Kachina -seremoniallinen tanssiasu ja tanssi Hotevillan Hopi-kylän aukiolla, Arizonassa. Näin hän täytti Hopi-profeetat, jotka ilmoittivat kauan ennustettuun Viidenteen maailmaan siirtymisen alkamisesta ja korruptoituneen Neljännen maailman aikakauden päättymisestä.

Miriam/Maria ilmestyi Meksikossa vuonna 1531 jKr. valloituskaudella Guadalupen rouvana. Hän ilmestyi ruskeaihoisena intiaaninaisena Juan Diego Cuauhtlatoatzinille Meksiko-kaupungin ulkopuolella sijaitsevalla kukkulalla ja puhui hänelle alkuperäiskansansa Nahuatl-kielellä. Hänen vierailunsa antoi toivon ja solidaarisuuden viestin Meksikon alkuperäiskansoille, jotka kärsivät espanjalaisten siirtomaaherrojen sorrosta. Häntä kunnioitetaan kaikkialla Mesoamerikassa Guadalupen neitsyenä, ja hänet samaistetaan Mariaan, Jeshuan/Jeesuksen äitiin. [Dakota-siouxien perinteen mukaan hänen poikansa Keltainen Käsi (heidän nimensä Jeesukselle/Jeshualle) tuli myös Pohjois-Amerikkaan ylösnousemuksensa jälkeen, opetti intiaanikansoja ja paransi useita heistä.]

Vuonna 1848 Eurooppaa pyyhkäisi vallankumousten aalto, joka tukahdutettiin pian väkivaltaisesti ja jossa kuoli kymmeniä tuhansia ihmisiä. Vuonna 1858 Miriam/Maria ilmestyi useita kertoja Bernadette Soubirousille, 14-vuotiaalle talonpojalle Lourdesissa Ranskan Pyreneillä. Lourdesin hehkuva nainen ilmestyi Bernadettelle, joka näytti aivan tavalliselta nuorelta teiniltä, ja puhui hänelle oksitanialaisella alueellisella murteella ja käski häntä kehottamaan ihmisiä rukoilemaan ja katumaan syntejään.

Vuonna 1917 Mirjam/Maria ilmestyi jälleen ensimmäisen maailmansodan aikana kolmelle paimenlapselle lähellä Fatimaa, Portugalissa, jälleen kerran hohtavana naisena ja käski heitä varoittamaan ihmisiä, että rukoilisivat ja tekisivät henkilökohtaisia uhrauksia tulevan vielä suuremman sodan vaaran varalta. Fatiman rouvaksi kutsuttu nainen ennusti, että toinen maailmansota alkaisi 22 vuotta myöhemmin.

Tähtiopettaja Altimar-3:lta, joka oli aiemmin elänyt Jeesuksen äitinä, inkarnoitui vuonna 1910 uudelleen Äiti Teresaksi. Hän eli elämänsä loistavana esimerkkinä loppuun asti vuonna 1997. Jälleen kerran tämä lempeä ja nöyrä tähteläinen otti esimerkin kautta opettavan roolin. Äiti Teresana hän johti sydämestään esimerkillään nöyrää palvelua köyhille ja saavutti maailmanlaajuista mainetta palvelemalla kaikkein vähätellyimpiä ja kartetuimpia.

Tähtikansojen neuvonantaja Miriam Altimarin tähtijärjestelmästä palaa hyvin pian jälleen kerran selventämään erilaisia opetustehtäviään ja huomauttamaan, että hänen liiallinen kunnioittamisensa ei palvele hänen nöyrän rakkaus-, ohjaus- ja tukitehtävänsä totuutta. Sen sijaan paras kunnianosoitus hänen esimerkilleen on mennä ja tarjota apua kurjille Maapallolla.

Lao Tse oli Quan Yinin toinen inkarnaatio, miespuolisena. Tämä jälleensyntyminen tapahtui noin 580 eKr. Hän oli kunnioitettu opettaja muinaisessa Kiinassa. Perinteen mukaan hän on kuolemattoman filosofisen klassikon Tao Te Chingin kirjoittaja. Lao Tse opetti, että kaiken todellisuuden taustalla on Tao, asioiden dynaaminen kehittyminen, joka epäsuorasti ilmentää Lähdettä/Jumalaa. Lao Tse kuvasi Taon alati kehittyväksi ja muutosta hyväksyväksi totuuden pysyvyyden laajemmassa matriisissa. Hän opetti, että väärä käyttäytyminen johtui siitä, että ihminen ei ollut sopusoinnussa Taon kanssa. Yksinkertaisuus, se, että halut eivät painosta, ja nöyryys ovat merkkejä tällaisesta harmoniasta Taon kanssa. Hän opetti, että yhteiskunnassa tällainen ajattelu- ja käyttäytymismalli välttäisi sodat ja ankarien lakien tarpeen.

Altairilainen Tähteläis-Mestariopettaja inkarnoitui vuonna 563 eKr. Siddartha Guatamaksi, Buddhaksi [sanskritiksi: herännyt], ja hän oli askeetti ja opettaja, joka esitti korkeat hengelliset periaatteet niin prinssille kuin kerjäläisillekin. Hän opetti Neljää jaloa totuutta ja Jaloa kahdeksankertaista polkua sekä sitä, että todellisuus ei ole dualistinen. Vaikka hän varoitti minkään kirjoituksen erehtymättömyydestä, hänen kuolemansa jälkeen seuraajat kodifioivat ja lisäsivät hänen opetuksiaan ja loivat niistä ”buddhalaisuuden” uskonnon, johon liittyy ristiriitaisia kirjoja sen oikeasta tulkinnasta. Buddha palaa pian korjaamaan opetustensa virheelliset vääristymät.

Toinen Altairilainen Tähteläis-Mestariopettaja, Jeshua ben Joosef (Jeesus), inkarnoitui Palestiinassa 7 eKr. ja eli vuoteen 34 jKr. Jeesus on maailmanlaajuisesti tunnettu hengellinen opettaja. Vaikka mytologiaa on olemassa poikkeuksellisista tapahtumista Jeshuan syntymän ympärillä (kuten maagit [zarathustralaiset astrologipapit], jotka tulivat Persiasta kunnioittamaan häntä), Jeesuksen luonteen ja alkuperän luotettavampi arvio saadaan analysoimalla hänen käyttäytymistään ja kykyjään.

Jeesuksen sanoma oli jyrkästi erilainen kuin ensimmäisen vuosisadan juutalaisuudessa vallalla olleet uskonnolliset tulkinnat. Hänen sanomansa ei ollut fariseusten tiukka fetisistinen seremoniallinen traditionalismi eikä saddukeusten raamatun kirjaimellinen fundamentalismi. Hän ei myöskään vetäytynyt essalaisten metafyysiseen eskapismiin. Hänen hengellinen sanomansa oli yksinkertainen: Jumala on rakastava Isä, jota on pikemminkin kunnioitettava kuin pelättävä. Ja Raamatun lakia on tulkittava pikemminkin sen keskeisen hengen mukaisesti kuin fundamentalistisesti. Jeesus/Jeshua kiteytti tuon keskeisen hengen seuraavasti: rakasta Jumalaa koko sydämestäsi ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Kaikista tähtihenkilö-avatareista hänen opetuksensa on ehkä ainoa, joka jäsentää kosmoksen 11 universaalilakia ja 11 henkistä lakia noihin kahteen suureen käskyyn. Tähtikansojen neuvonantaja Vartijoille huomauttaa, että henkilö, joka on Jeshua, on peräisin suoraan Lähteestä/Jumalasta eikä johdannaisesti muista henkilöistä, jotka ovat viime kädessä lähtöisin Lähteestä. Niinpä kyllä, Jeesus oli Tähteläinen par excellence, kuten Lakota-vanhin Looks-For-Buffalo julisti.

Jeshuan suorittamat ”ihmeet” kertovat kehittyneistä kyvyistä. Olipa kyse sitten parantamisesta, kuolleen olennon herättämisestä henkiin, leijumisesta hieman veden yläpuolella tai väkijoukossa olleen epäilijän ajatusten lukemisesta, Jeesus ilmensi kehittyneitä kykyjä, jotka ovat yleisiä tähtikansan keskuudessa. (Ja monille nykypäivän Tähtilapsille ja Tähtisiemenaikuisille.) Onko tämä jumalanpilkkaa? Ei ole jumalanpilkkaa sanoa totuus, vaikka se olisi kuinka tuntematon.

Jeshua aikoi reformoida turmeltunutta uskontoa, jonka hän löysi fariseusten ja saddukeusten alaisesta juutalaisuudesta. Yhdessä inhimillisten heikkouksien toistuvassa tragediassa erehtyväiset ja yli-innokkaat opetuslapset muuttivat hänen yksinkertaiset opetuksensa kristinuskoksi, joka on inhimillisten sääntöjen ja vääristymien tiukka kultti. Nämä ”opetuslapset” lisäsivät näin omat turmeluksensa ihmisen turmelemaan juutalaisuuteen, jota Jeshua oli tullut uudistamaan. Oi voi.

Jeesus palaa pian korjaamaan opetustensa virheelliset vääristymät!

Muhammed, Tähteläis-Mestariopettaja, jolla oli monien tähtirotujen sukujuuret, reinkarnoitui ihmiseksi vuonna 570 jKr. Arabiassa. Muslimit, druusit ja bahailaiset kunnioittavat häntä Jumalan opastamana opettajana. Hyvin koulutetut muslimit eivät usko, että hän oli uuden uskonnon luoja, vaan pikemminkin Aatamin, Aabrahamin ja muiden profeettojen alkuperäisen, turmeltumattoman monoteistisen uskon palauttaja. Sen jälkeen, kun taivaasta tullut sanansaattaja, joka on perinteisesti nimetty Jibriliksi (Gabriel), ”enkeliksi” [itse asiassa Procyon-B-tähden vierailija], oli toistuvasti antanut hänelle tietoja, Muhammed ymmärsi, että hänen ensisijainen tehtävänsä oli auttaa johtamaan alueensa kansat pois tuolloin vallinneesta epäjumalanpalveluksesta ja monijumalaisuudesta ymmärtämään, että on olemassa vain yksi Jumala. Muhammed ei kuitenkaan keskittynyt ainoastaan yksijumalaisuuteen vaan myös vahvan yleisen moraalisen ja hengellisen viestin levittämiseen. Tämän viestin keskeisiä teemoja ovat: ihmisen moraalinen vastuu luojaansa kohtaan, kuolleiden ylösnousemus [jälleensyntyminen], Jumalan lopullinen tuomio sekä luonnon ja jokapäiväisen elämän ihmeiden, erityisesti inhimillisten ilmiöiden, näkeminen Jumalan merkkeinä, jotka osoittavat suuremman voiman, Allahin [Alkulähde/Jumala] olemassaolon, joka pitää tarkkaa kirjanpitoa ihmisten ahneudesta ja köyhien sortamisesta. Uskonnolliset velvollisuudet, joita uskovilta vaadittiin Muhammedin aikana, olivat vähäisiä: usko yhteen ainoaan todelliseen Jumalaan (ei epäjumaliin), syntien anteeksi pyytäminen, tiheä rukousten suorittaminen, toisten auttaminen, erityisesti hädänalaisten auttaminen, huijaamisen ja rikkauksien rakastamisen kieltäminen, siveys ja vastasyntyneiden tyttöjen tappamatta jättäminen. Muhammed oli siis yksijumalaisuuden, uudistusten, sukupuolten tasa-arvon sekä rauhan ja oikeudenmukaisuuden tavoittelun opettaja. Ne, jotka tulivat hänen jälkeensä ja jotka kehottavat jakautumaan sunnilaisiin ja sufilaisiin lahkoihin tai jotka lietsovat väkivaltaista jihadia muka ”islamin nimissä”, vääristelevät täysin Muhammedin opetuksia. Jopa Koraanissa (60.8) todetaan selvästi, että ei-muslimit, jotka ovat hyväntahtoisia ja rauhanomaisia, eivät voi joutua sodan kohteeksi pelkästään erilaisen uskonnollisen taustansa vuoksi.

Vuonna 1127 Muhammad reinkarnoitui Abdal-Qadir al-Jilaniksi, joka oli reformoidun islamin julkinen saarnaaja. Al-Jilani sai lopulta opetuslapsia koko islamilaisesta maailmasta. Hänen suuri saavutuksensa ajattelijana oli sovittaa yhteen sufien mystinen islam ja islamilaisen lain sunnimaisen tulkinnan tiukat vaatimukset. Al-Jilanin käsitys sufilaisuudesta oli, että kaikki jihad on käytävä omaa tahtoa vastaan, jotta voidaan voittaa itsekkyys ja maallisuus ja alistua Jumalan tahtoon. Tällainen ponnistus itsensä hallitsemiseksi on ainoa ”pyhä sota”. Mohammedin kahdenvälisenä jälkeläisenä al-Jilani opetti rakkauden ensisijaisuutta moraalisessa järjestyksessä ja sitä, kuinka tärkeää on tunnustaa Alkulähteen (tawhid, Jumalallinen ykseys) läsnäolo itsessään ja kaikessa ympäröivässä luomakunnassa. Mestariopettajana al-Jalani ymmärsi hyvin sen merkityksen, mikä sisältyy kosmoksen 11 universaaliin periaatteeseen ja 11 henkiseen periaatteeseen, mukaan lukien rakkauden ja (oikean) havaitsemisen ensisijaisuudesta.

Baha’u’llah syntyi vuonna 1817 jKr. Persiassa (nykyisessä Iranissa) Muhammedin toisena jälleensyntymänä. Baha’u’llah esitti itsensä viimeisenä Avatareista (sanansaattajista), joka tuli ylittämään uskonnot, jotka ihmiset olivat luoneet vääristelemällä edellisten Avatarien [tähteläis-mestariopettajien] opetuksia. Baha’u’llah esitti sanoman totuuden perustavanlaatuisesta ykseydestä. Hän pyrki ylittämään maailmassa näkemiensä uskontojen kilpailulliset rajat ja siirtymään kohti ydintotuuksia, jotka noilla uskonnoilla on pohjimmiltaan yhteisiä. Hänen opettamiinsa periaatteisiin kuuluivat ennakkoluulojen poistaminen, tasa-arvoiset mahdollisuudet molemmille sukupuolille, hengellisyyden sisällyttäminen jokapäiväiseen elämään, uskontoja koskevien erimielisyyksien ylittäminen, sosiaalinen ja taloudellinen oikeudenmukaisuus köyhyyden ja vaurauden ääripäiden poistamiseksi, yleisen ja helposti saatavilla olevan koulutuksen puolustaminen, jokaisen ihmisen valtuuttaminen totuuden etsintään, sen tunnustaminen että todellisen uskonnon ja järjen välillä ei ole ristiriitaa, tieteellisen tiedon tavoitteleminen ja ihmiskunnan perusyhtäisyyden tunnustaminen ja siten yhteiskunnan uudelleenjärjestämisen arvokkuuden tunnustaminen maailmanlaajuiseksi kansakuntien yhteiseksi yhteisyydeksi. Baha’u’llah opetti kaikkien avatarien viestien ekumeenista ykseyttä. Mutta myöhemmin, kun jälleensyntynyt Muhammed-Baha’u’llah näki, että hänen kuolemansa jälkeen hänen opetuksensa paketoitiin bahai-’uskonnoksi’ ja että suurin osa maailmasta jätti ne huomiotta, Bah’allah yritti jälleen kerran parantaa ihmisten ymmärrystä.

Hän reinkarnoitui kolmannen kerran vuonna 1939 tullakseen Maan neuvonantajaksi ja yrittäessään jälleen opettaa todellista totuutta Kosmoksen 11:11-perusperiaatteista, joita Tähtivierailijat kunnioittivat, ja heidän Maahan niitä opettamaan lähettämistään hengellisistä Mestariopettajista.

Henkilö, joka oli aiemmin syntynyt nimellä Muhammad /al Qadir alJilani /Baha’allah, reinkarnoitui lopulta Pohjois-Amerikkaan vuonna 1939 ja on toiminut opettajana ja neuvonantajana. Vuoden 2005 alussa Tähtikansat nimittivät hänet Maan neuvonantajaksi. Hän on Tähtikansojen suurlähettiläs Maassa. Hän jatkaa rooliaan opettajana, joka työskentelee aktiivisesti korjatakseen uskonnollisia väärinkäsityksiä ja osoittaakseen ihmisille luonnon ja järjen perustaan perustuvan puhtaan hengellisyyden. Ja hän on siirtymässä aktiiviseen rooliin edustamaan Tähtikansoja virallisissa vuoropuheluissa Maan johtajien kanssa. Hän on tohtori Richard J. Boylan, eläkkeellä oleva professori ja terapeutti, joka asuu Pohjois-Kaliforniassa.

Koska länsimainen historia on pyrkinyt marginalisoimaan Saharan eteläpuolisen Afrikan ja sen hyvin muinaisen historian ja ennen Eurooppaa vallinneiden sivilisaatioiden, länsimaissa ei tunneta niiden Tähtivierailijoiden henkilöllisyyttä, jotka opettivat varhaisille afrikkalaisille tietoa, joka auttoi nopeuttamaan heidän kehitystään. Siitä huolimatta tunnetaan joitakin harvoja Tähtivierailijoita, jotka olivat yhteydessä muinaisiin Saharan eteläpuolisen Afrikan kansoihin.

Nommot, tähteläis-mestariopettajat, jotka edustavat Siriuksen tähtijärjestelmästä kotoisin olevaa sammakkoeläinrotua, vierailivat Dogon-kansan luona nykyisessä Malissa ja opettivat heille paljon tietoa, muun muassa sen, että nommot [siriuslaiset] ovat kotoisin Siriuksen kolmoistähtijärjestelmässä olevalta planeetalta ja että Sirius A:n ja Sirius B:n rinnalla on vielä kolmas tähti.

Chitaurit (Reptoiditähtivierailijoiden Mestariopettajat) ottivat yhteyttä useisiin Afrikan alkuperäisheimoihin, kuten zulusamaani Credo Mutwa on kertonut. Tällaiset kontaktit muodostavat suuren osan afrikkalaisten heimojen suullista perinnettä. Mutwan mukaan kaikissa Afrikan kielissä ”tähti” tarkoittaa tiedon tai valaistumisen tuojaa. Shamaani Mutwa on matkustanut Afrikan mantereella ja veistänyt aavemaisia kuvia tähtivierailijoista, joista muut afrikkalaiset shamaanit ovat kertoneet hänelle. Nämä olennot ovat tulleet ja menneet Afrikkaan neljänkymmenentuhannen vuoden ajan, hän julistaa!

Procyon B -tähtijärjestelmän lähettiläät ”Eve” ja hänen kumppaninsa ”Jim” ovat olleet kaksi niistä lukuisista eri tähtijärjestelmistä tulleista opettajista, joilla on ollut (usein tuntematon) rooli ihmiskunnan historiassa, erityisesti henkisessä historiassamme. Monia näistä tähteläisopettajista pidettiin historiallisesti ’enkeleinä’ [kreikankielisestä sanasta Angelos , joka kreikaksi tarkoittaa taivaan lähettilästä].

Procyon B -tähtijärjestelmästä kotoisin oleva Jim oli enkeli Gabrielina tunnettu sanansaattaja, joka noin vuonna 6 eKr. ilmoitti juutalaiselle teini-ikäiselle Mirjamille (Marialle), että hänestä tulisi Jeshuan (Jeesuksen) äiti, josta tulisi merkittävä hengellinen opettaja. (Jeshua/Jeesus oli itse Tähteläis-Mestariopettaja, joka ruumiillistui täällä.)

Kuusi vuosisataa myöhemmin Eevan puoliso Jim palasi maan päälle taivaan lähettiläänä, jonka muslimit tuntevat nimellä ”enkeli Jibril” (arabian kielellä Gabriel). Vuonna 610 jKr. Jim/Jibril ilmestyi Muhammedille, kun tämä meditoi luolassa Mekan pohjoispuolella, ja opetti hänelle hengellisiä perustotuuksia (nämä ovat yhteisiä myös juutalaisessa ja kristillisessä perinteessä). Enkeli Jibril (Jim) antoi Muhammedille myös tehtäväksi kohdata polyteismin virheet, jotka olivat yleisiä hänen arabiheimolaisveljiensä keskuudessa, ja opettaa heille, että on vain yksi Jumala. Muhammed jatkoi sitten näiden yksinkertaisten hengellisten totuuksien opettamista (ja opetti kunnioittamaan myös niitä hengellisiä totuuksia, joita myös juutalaisuus ja kristinusko julistavat). Näin ollen niillä väkivaltaisilla, suvaitsemattomilla ja vihan täyttämillä vääristymillä, joita ”islamilaiset jihadistit” toistelevat, ei ole mitään todellista perustaa siinä, mitä Muhammed [ja Jibril/Jim] todella opettivat.

Procyon B:n lähettiläät Eve ja Jim ovat yhtä mieltä siitä, että kristittyjen, muslimien ja juutalaisten on jo korkea aika liittyä yhteen keskinäisessä kunnioituksessa ja veljeydessä/sisaruudessa. Varmasti on nyt aika ymmärtää, että tähdistä tulleet auttajat ovat jo hyvin pitkään auttaneet meitä ihmisiä kehittämään hyvää ja oikeaa henkistä ymmärrystä.

Yllä oleva ei ole tyhjentävä luettelo kaikista tähtiopettajista, jotka ovat tulleet tietyn ihmisväestön pariin ja opettaneet heitä. Oli muitakin Tähtiopettajia, joista monet ovat kadonneet historian sivuille.

Ja jotkut ovat nyt keskuudessamme.

Neljästoista ja viimeinen Dalai-lama Tenzin Gyatso ei todellakaan ole ainoa Tähtikansojen Mestariopettajaihminen, joka on reinkarnoitunut ja elää keskuudessamme. Hän on Krishnan, Babajin ja Paramahansa Yoganandan nykyinen inkarnaatio.

Toinen tähtikansojen mestariopettaja, joka eli keskuudessamme viime aikoihin asti, oli Äiti Teresa, Äiti Marian nykyajan reinkarnaatio.

Arkkipiispa Jorge Mario Bergoglio, S.J., joka tunnetaan paremmin nimellä Franciscus, on nimikuvansa, Franciscus Assisilaisen, nykyinen reinkarnaatio, ja hän opettaa jälleen yksinkertaista ja nöyrää elämää.

Muhammediksi inkarnoitunut Tähtikansojen Mestariopettaja [jonka rauhaa ja myötätuntoa koskevia opetuksia on niin pahasti vääristelty ja väärinymmärretty] on jälleen reinkarnoitunut, ja hänen reinkarnoitunut minänsä elää tällä hetkellä keskuudessamme ihmisenä ja hänet on tunnistettu Tähtikansojen Maan neuvonantajaksi.

Tähtikansat ovat olleet hyvin anteliaita lähettämällä keskuuteemme uudelleen ei vain yhden vaan useita Mestariopettajia tässä nykyisessä käänteentekevässä sukupolvessa ihmiskunnan tiellä kohti kosmista kohtaloaan. Kuuntelemmeko heitä?

Näiden Avatarien tekemät kulttuuriset ja hengelliset interventiot olivat pyrkimys johtaa ihmiskunta pois eläimistä peräisin olevasta liiallisesta vaistomaisuuden jäänteestä, joka ilmenee muun muassa jäykkänä territorialisuutena, aggressiivisuutena ja heikkojen hyväksikäyttönä.

Sen sijaan nämä Tähtiopettajat pyrkivät johtamaan ihmiskuntaa kohti sen korkeinta ja parasta potentiaalia täysin henkisinä ja metafyysisinä ihmisinä, jotka elävät tietoisuudessa, ystävällisyydessä ja tasapainossa.

Voimme toki arvostaa eri Tähteläis-Mestariopettajien henkilökohtaisia ponnisteluja ja heidän opetustensa ja esimerkkinsä jäljelle jääviä myönteisiä vaikutuksia, jotka ovat monien vuosisatojen ajan toimineet sitkeänä voimana ihmislajin kohottamiseksi.

Voimme kunnioittaa heidän ponnistelujaan elämällä oikein.

************************************************************

Tähteläis-Mestariopettajat Maan päällä (monet päivämäärät ovat likimääräisiä):

e.Kr. aikakausi

Krishna (2875 eKr.); Enki (2600 eKr.); Viracocha/Kon Tiki (1580 eKr.); Zarathustra (1500 eKr.); Quan Yin (700 eKr.); Lao Tse (580 eKr.); Buddha (563 eKr.); Qetzalcoatl ja Kulkulkan (300 eKr.); Miriam/Maaria-äiti (23 eKr.); Jeshua-Jeesus (07 eKr).

j.Kr. aikakausi

 

Babaji (203 C.E.); Muhammed (570); Abdal Qadir al-Jilani (1077); Fransiskus Assisilainen (1182); Guadalupen neitsyt (1531); Baha’a’llah (1817); Lourdesin neitsyt (1858); Yogananda (1893); Äiti Teresa (1910); Fatiman neitsyt (1917); Dalai Lama (1935); paavi Franciscus (1936); ja Maan neuvonantaja (1939).

Luettelo Tähtivierailijoiden Mestariopettajista (ja heidän ihmismuodoistaan) on seuraava: Valvojien Reptoidineuvos (opettaa nimellä: Enki, Krishna, Quetzalcoatl, Kulkulcan, Kon-Tiki, Zarathustra, Babaji, Yogananda ja Dalai Lama); Variantti-Altimari-neuvonantaja Äiti Maria (opettaa Valkoisen puhvelin vasikan naisena, Guadalupen rouvana, Lourdesin rouvana, Fatiman rouvana, Äiti Teresana ja Sinitähti-Kachinana); Altimari-neuvonantaja (opettaa Lao Tse:nä ja Quan Yininä); altairilainen neuvonantaja (joka opettaa Buddhana); toinen altairilainen neuvonantaja (joka opettaa Jeesuksena); usean tähtikunnan perintöä edustava vanhan ajan neuvonantaja (joka opettaa Muhammadina, Abdal-Qadir an-Jilanina, Baha’a’llahina ja Maan neuvonantajana) ja lyhyt Zeta-neuvonantaja Kolta (joka opettaa Franciscus Assisilaisena ja paavi Franciscuksena).

Jotkin neuvonantajat, jotka eivät ole nyt jo Maassa, palaavat Maahan hyvin pian. Tuolloin he liittyvät jo täällä olevien neuvonantajien joukkoon ja pitävät sarjan maailmanlaajuisia tiedotustilaisuuksia korjatakseen ihmisten vääristymät heidän opetuksistaan.

******************************************************************

Ihmisten uuden päivityksen aika: Homo Sapiens Sapiens 2.0 (Tähtilapset ja Tähtisiemenaikuiset)

Eri Tähteläis-Mestariopettajien henkilökohtaiset ponnistelut ja heidän opetustensa ja esimerkkinsä jäljellä olevat hyödylliset vaikutukset jatkuivat vuosisatojen ajan pyrkimyksenä kohottaa ihmislajia ylöspäin. Noin 150 vuotta sitten, todistettuaan 1800- ja 1900-luvun sotien kauhut, Tähtivierailijat päättivät, että ihmiskunta oli aivan liian kykenevä jättämään huomiotta Tähteläis-Mestariopettajien opetukset ja että itse ihmisen ”resepti” tarvitsi suoraa parannusta bioteknisen jatkokehittelyn avulla. Tähtivierailijat näkivät myös, että ihmiskunta oli lähestymässä aikaa, jolloin se uskaltautuisi avaruuteen, ja he halusivat, että ihmisistä tulisi kelvollisia kosmoksen kansalaisia. Tarkkaavaiset Tähtivierailijat aloittivat sen jälkeen ohjelman, jonka tarkoituksena oli jalostaa Homo Sapiens Sapiensista jotakin kehittyneempää.

He alkoivat liittää suuremman prosenttiosuuden Tähtivierailijoiden geeniperimästä ihmisen perimään, jotta älykkyys, herkkyys, psyykkiset kyvyt, korkeampi metafyysinen taitavuus ja suurempi virittyneisyys todellisuutta läpäisevään sisäiseen henkisyyteen vahvistuisivat. Vierailijat alkoivat tuoda parannettua perimää ensimmäisten Tähtilasten äitien alkioihin. Näiden biotekniikka- ja inkarnaatiokehitysaloitteiden tuloksena syntyi uusi ihmismuunnos, jota Smithsonian-instituutin pääneuvonantaja kutsui vuonna 1995 nimellä Homo Alterios Spatialis: Vaihtoehtoinen avaruusihminen. Kutsumme näitä nyt Tähtisiemeniksi ja Tähtilapsiksi. Samoihin aikoihin monet Tähteläiset tarjoutuivat vapaaehtoisesti inkarnoitumaan Maan ihmisiksi yhdeksi tai useammaksi elämäksi.

Aluksi kehittyneen mallin ihmisiä oli vain muutama hajallaan. Nikola Tesla (1856-1943) oli yksi ensimmäisistä uusista päivityksistä. Jane Addams (1860-1935), Nobel-palkittu rauhan, demokratian ja naisten oikeuksien ristiretkeilijä, ja Mahatma Gandhi (1869-1948), sorrettujen oikeudenmukaisuuden kunnioittava rauhanomainen ristiretkeilijä, olivat kaksi muuta. Albert Schweitzer (1875-1965), myötätuntoinen lähetyslääkäri, eetikko ja rauhan puolestapuhuja oli toinen. Albert Einstein (1879-1955) oli toinen. Äiti Teresa (1910-1997), tohtori Martin Luther King Jr. (1929-1968) ja lukuisat muut seurasivat heidän jalanjälkiään vuosikymmeniä myöhemmin. Vielä useammat tähtilapset syntyivät 1930- ja 1940-luvuilla, ja he tulivat täysi-ikäisiksi uuden avaruusajan koittaessa vuonna 1957.

Sitten, 1980-luvun lopulla, Tähtilapsielokuvien määrä alkoi kasvaa huimasti. Tämän nousun tarkoituksena oli siirtää ihmiskunta pois ”hankalasta nuoruusvaiheestaan” lajina ennen kuin se räjäyttää itsensä tai myrkyttää lopullisesti ympäristönsä. Tähtivierailijat tiesivät, että aikaa ei ollut enää hukattavaksi ja alkoivat lisätä dramaattisesti ihmisten kanssa tapahtuvien lähikohtaamisten määrää, mm. fyysistä lisääntymisbiomekaniikkaa, yhdistettynä metafyysiseen ohjelmaan, jossa tähteläiset reinkarnoituvat massiivisesti ihmiselämiin, jotta kehittyneiden tähtilasten määrä lisääntyisi.

Kosmisen sukupolven suuret ikäluokat ovat syntyneet.

Kymmeniä miljoonia näitä kehittyneitä lapsia saapui todellisena Tähtilapsi-vuorovesiaaltona. Tämä tulva kiihtyy ja jatkuu tähän päivään asti. Tohtori Boylanin tutkimukset osoittavat, että suurin osa nyt elossa olevista lapsista on Tähtilapsia. Tällä hetkellä kaksi kolmasosaa (66 %) ihmiskunnasta koostuu ihmisistä, joilla on osittainen Tähteläisgenetiikka: Tähtilapset ja Tähtisiemenaikuiset.

Toimikoot ihmiset korkeimman ja parhaan potentiaalimme mukaisesti.

[Huomautus 1: Tähtivierailijat merkitsivät yllä olevan tekstin ja muutkin merkinnät asettamalla Ångstrom-symbolin [iso A ja ympyrä sen yläpuolella] Tähtimestariopettajan nimen viereen. Ångström on valon aallonpituuden mitta. Symboliikka osoittaa, että näin merkitty henkilö on ”valosta”.].

Richard J. Boylan, Ph.D, psykologi, tähteläiskulttuuriantropologi, kouluttaja, tutkija, lähikokemusasiantuntija, Maan ja Bahanan neuvonantaja.

Tämä teksti on ote kirjasta Star Kids: The Emerging Cosmic Generation, kirjoittanut tri. Richard Boylan.

Voit ladata kirjan ilmaiseksi osoitteesta www.drboylan.com/starkidspdf.pdf

[Huom #2: Monet Tähteläismestareista ovat palaamassa pian!]

 

Artikkelin julkaissut drboylan.com

Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä

Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä

Tutkielma # 3

Julkaistu 27.3.2003, www.exopolitics.org

kirjoittanut Dr Michael E. Salla


Tiivistelmä

Tämä tutkielma tarkastelee sitä miten tarve saada rajoittamaton pääsy Irakin avaruusolentoihin (ET) liittyvään perintöön on ollut kriittisessä roolissa vaikuttamassa Amerikan ulkopolitiikkaan Persianlahden alueella aina Carterin hallinnosta lähtien. Tutkielma analysoi sitä miten salaiset amerikkalaiset, eurooppalaiset ja venäläiset organisaatiot ovat historiallisesti temppuilleet keskenään saadakseen kaikkein suurimman strategisen edun Irakiin piilotetun avaruusolentojen teknologian käytöstä ja siihen pääsystä. Tutkielma esittää, että diplomaattisen ratkaisun tarve Irakin kriisiin sai alkunsa Euroopan ja Venäjän salaisten ryhmien halusta rajoittaa amerikkalaisten organisaatioiden pääsyä näihin paikkoihin, jotka ovat saaneet nopeasti valtaa ja näyttäneet imperialistisia taipumuksia, jotka johtavat niin suureen ahdistukseen eurooppalaisissa sisarjärjestöissään.

Tutkielma lisäksi väittää, että planeetalla koetaan ’eksoottisten aseiden’ käyttöä salaisten ryhmien välillä, jotka taistelevat keskenään siitä miten jakaa pääsy ja kontrolli Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologiaan samalla, kun salataan konfliktin todellinen luonne yleisöltä ja vaaleilla valituilta edustajilta. Tutkielma myös esittää, että sodan jälkeen tehtävä sopimus jälleenrakentaa Irak YK:n mandaatilla on uusi vaihe salaisten organisaatioiden pyrkimyksissä koordinoida Irakin avaruusolentoperinnön hyväksikäyttöpyrkimyksiä. Viimeisenä, tutkielma esittää, että amerikkalaisten voitto heidän hyökätessään Irakiin saa aikaan eurooppalaisissa salaisissa järjestöissä ahdistusta, joita huolettaa amerikkalaisten sisarjärjestöjen kasvanutn valta ja imperialistinen mahtailu.

Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä

Azoreilla hätäisesti järjestetyn kokouksen jälkeen maaliskuun 16. päivänä presidentti George Bush eurooppalaisten liittolaistensa kanssa päätti hylätä diplomaattipyrkimykset saada YK:n turvallisuusneuvosto  tuomitsemaan Irakin edistyksen puute nykyisten turvallisuusneuvoston päätöslauselmien täyttämisessä, jotka koskevat Irakin hallussa olevia joukkotuhoaseita. Televisioidussa puheessa maaliskuun 17. päivä presidentti Bush antoi Irakin presidentti Saddam Husseinille 48 tuntia aikaa pooistua Irakista yhdessä poikansa kanssa jos he haluaisivat, että Yhdysvallat ei hyökkää maahan. Maaliskuun 19. päivänä pian aikarajan umpeuduttua presidentti Bush komensi ilmaiskut Baghdadiin ja ’toinen Persianlahden sota’ oli muodollisesti alkanut.

Azorin tapaamisen jälkitunnelmissa osoiteltiin sormella syyllisiä diplomaattipyrkimysten epäonnistumisesta ylläpitää globaalia konsensusta siitä miten vastata Irakin toimiin. Eurooppa ja maailma katseli ahdistuneina, kun Yhdysvallat, Britannia ja Australia tekivät aseellisen hyökkäyksen Irakiin. (1) On tarpeen analysoida diplomatian epäonnistumisen ja siitä seuranneen sotilashyökkäyksen seuraamuksia ’eksopoliittisesta perspektiivistä’, sillä Irakilla on erikoismerkitys kansana, jossa joskus on elänyt kehittynyt avaruusolentojen rotu, jonka perintöä ei ole paljastettu yleisölle tai vaaleilla valituille edustajille. (2)

Tämä tutkielma tarkastelee sitä miten tarve saada rajoittamaton pääsy Irakin avaruusolentoihin (ET) liittyvään perintöön on ollut kriittisessä roolissa vaikuttamassa Amerikan ulkopolitiikkaan Persianlahden alueella aina Carterin hallinnosta lähtien. Tutkielma analysoi sitä miten salaiset amerikkalaiset, eurooppalaiset ja venäläiset organisaatiot ovat historiallisesti temppuilleet keskenään saadakseen kaikkein suurimman strategisen edun Irakiin piilotetun avaruusolentojen teknologian käytöstä ja siihen pääsystä. Tutkielma esittää, että diplomaattisen ratkaisun tarve Irakin kriisiin sai alkunsa Euroopan ja Venäjän salaisten ryhmien halusta rajoittaa amerikkalaisten organisaatioiden pääsyä näihin paikkoihin, jotka ovat saaneet nopeasti valtaa ja näyttäneet imperialistisia taipumuksia, jotka johtavat niin suureen ahdistukseen eurooppalaisissa sisarjärjestöissään.

Tutkielma lisäksi väittää, että planeetalla koetaan ’eksoottisten aseiden’ käyttöä salaisten ryhmien välillä, jotka taistelevat keskenään siitä miten jakaa pääsy ja kontrolli Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologiaan samalla, kun salataan konfliktin todellinen luonne yleisöltä ja vaaleilla valituilta edustajilta. Tutkielma myös esittää, että sodan jälkeen tehtävä sopimus jälleenrakentaa Irak YK:n mandaatilla on uusi vaihe salaisten organisaatioiden pyrkimyksissä koordinoida Irakin avaruusolentoperinnön hyväksikäyttöpyrkimyksiä. Viimeisenä, tutkielma esittää, että amerikkalaisten voitto heidän hyökätessään Irakiin saa aikaan eurooppalaisissa salaisissa järjestöissä ahdistusta, joita huolettaa amerikkalaisten sisarjärjestöjen kasvanutn valta ja imperialistinen mahtailu.

Irakin avaruusolentoperintö ja salainen poliittinen agenda

Muinaisia sumerialaisia nuolenpäätekstejä tutkinut tutkija julkaisi vuonna 1976 ensimmäisen kirjansa The 12th Planet. (3) Hänen uraauurtavissa käännöksissään Sitchin kuvasi suurella tieteellisellä tarkkuudella muinaisen Sumerian sivilisaation teknologiset ihmeet ja tiedon. Hänen työstään teki kyseenalaisempaa se, että hän väitti sumerialaisten saaneen apua sivilisaationsa alkuvaiheissa kehittyneeltä avaruusolentojen rodulta nimeltään Anunnaki (sumeriaksi ’ne, jotka tulivat taivaasta Maan päälle’). Hän kuvasi Anunnakeilla olevan teknologisia ihmeitä, sekä Anunnakien faktioiden välistä sotaa, jotka lopulta poistuivat planeetaltamme joskus vuoden 1700 e.Kr. aikoihin. Lisäksi Sitchin kuvasi näiden olentojen kotimaailmaa mystiseksi planeetaksi, joka palaa aurinkokuntamme lähelle aina 3600 vuoden välein. Sitchinin käännökset, kun ne yhdistää raamatullisiin ja historiallisiin tietoihin avaruusolentojen olemassaolosta ihmisten keskuudessa, tekevät selväksi tämän muinaisen avaruusolentojen rodun roolin ihmiskunnan synnyssä. (4) Sitchinin käännökset osoittautuivat kiistanalaissiksi ja valtavirran arkeologit sivuuttivat hänen työnsä liian spekulatiivisena puhuttaessa sen määritelmistä, oletuksista ja johtopäätöksistä. (5) Kuitenkin, Sitchinin työn otti paljon vakavammin eräät salaiset organisaatiot.

Aina vuodesta 1947 lähtien amerikkalaiset salaiset organisaatiot ovat takaisinmallintaneet maahansyöksynyttä ET-alusta ja kommunikoineet eri ET-rotujen kanssa. (6) Kaikkein nimekkäin näistä organisaatioista liittyi salaiseen Majestic-nimiseen projektiin, jonka presidentti Truman loi salaisella vuonna 1947 allekirjoittamallaan muistiolla, jossa hän kirjoitti: ”Tässä asiaan viitataan ainoastaan nimellä Operation Majestic Twelve.” (7) Majestic alunperin koostui 12 jäsenestä, jotka olivat pääosin puolustus- ja tiedusteluyhteisöstä. Ajan mittaan salaiset organisaatio kasvoivat nopeasti johtuen avaruusolentojen läsnäolon monimutkaisuudesta ja laajuudesta, ja ne pysyivät julkisena salaisuutena, eikä niiden olemassaoloa ja koostumusta paljastettu suurelle yleisölle eikä useimmille vaaleilla valituille virkamiehille. (8)

Kaikkein nimekkäin salaisten organisaatioiden takaisinmallinnusprojekti liittyi ET-rotuun nimeltä ’Harmaat’, jotka ulkoisesti näyttävät Steven Spielbergin kuuluisan Close Encounters of the Third Kind -elokuvan avaruusolennoilta. Harmaiden teknologia oli paljon kehittyneempää kuin ihmisillä, ja välittömästi luotiin suunnitelmat oppia siitä ja takaisinmallintaa tätä teknologiaa. (9) Sitchinin työ kuvaa muinaisen ET-rodun, joka on varmasti herrättänyt mielenkiintoa salaisissa organisaatioissa USA:ssa ja muualla. Mahdollisuus sille, että Sitchinin kuvaamat Anunnakit olisivat saavuttaneet vielä Harmaitakin korkeamman teknologian tason, oli jotain mitä tulisi vakavasti tutkia. Varmasti jättiläiskehoissa elävä muinaisten avaruusolentojen rotu, Anunnaki, viittasi siihen, että ne olivat saavuttaneet evoluutiossaan tason, joka oli geeniongelmista kärsiviä Harmaita kehittyneempi.

Jos Anunnakien teknologiset saavutukset olisivat heidän biologisen evoluution vertaisia, silloin Anunnakien teknologia ylittäisi kaiken mitä nykyään kenelläkään avaruusolentojen teknologiaa tutkimaan ja takaisinmallintamaan perustetulla salaisella organisaatiolla on hallussaan planeetallamme. Vieläkin hämmentävämpää näille organisaatioille oli idea siitä, että kehittynyt rotu voisi joku päivä palata Maapallolle ja jälleen olla tekemisissä ihmiskunnan kanssa niinkuin ne olivat muinaisessa menneisyydessä. Idea siitä, että Anunnakien kotimaailma toistuvasti palaisi aurinkokuntaamme on varmastikin saanut huomiota puhuttaessa ihmiskunnan aikalinjoista ja siitä, mitä se ihmiskunnalle merkitsee.

Eräs tapa varmistaa Sitchinin hypoteesi olisi käyttää ’kaukokatseluohjelmia’, joita on salaa käytetty 1970-luvulta lähtien useissa amerikkalaisissa valtion ja armeijan tiedusteluorganisaatioissa. (10) On todennäköistä, että nämä ja muut tiedustelutiedonkeruumenetelmät vahvistivat jotkut tai kaikki Sitchinin hypoteesit. Jos niin, silloin sillä olisi valtavia ulkopoliittisia seuraamuksia. Yhdysvaltain ja Euroopan salaisten organisaatioiden olisi epäilemättä tehtävä ykkösprioriteetti näihin eteläisen Irakin avaruusolentopaikkoihin pääsystä, jotta he voisivat mennä sinne oppimaan Anunnakien käyttämästä kehittyneestä teknologiasta. Lisäksi heitä kiinnostaisi saada tietää lisää Anunnakien kotiplaneetasta siltä varalta, että ne todellakin palaisivat aurinkokuntamme läheisyyteen lähitulevaisuudessa.

Ongelma on, että Sitchinin ensimmäisen kirjan julkaisun aikaan kylmä sota oli edelleen valloillaan ja Irak oli visusti Neuvostoliiton vaikutuspiirissä. Vuoden 11958 vasemmistovallankaappauksen jälkeen, joka syrjäytti lännen suuntaan kallellaan olevan kuninkaan, Irak kansallisti öljyteollisuutensa ja siirtyi neuvostoliittolaisten leiriin. Vuonna 1968 radikaalisosialistinen Ba’ath-puolue tuli valtaan ja tiivisti välejään Neuvostoliiton kanssa kehittäen sosialistisen järjestlemän, joka oli sekulaari ja riippuvainen Varsovan liiton maista. Moskova olisi epäilemättä saanut tietää Sitchinin työstä ja vahvistanut Sitchinin hypoteeseja mikäli ne olisivat totta. Neuvostoliitolla oli voimakas poliittinen etu näihin avaruusolentojen paikkojen käsiksipääsyssä jos ja kun ne löydettäisiin ja niistä löytyvää mitä tahansa teknologiaa otettaisiin hyötykäyttöön.

Olisi epätodennäköistä, että Irak oli tehnyt yhteistyötä amerikkalaisten/eurooppalaisten salaisten järjestöjen kanssa päästääkseen ne näihin paikkoihin, ja salaisilla organisaatioilla USA:ssa ja Euroopassa oli häiritsevä poliittinen dilemma vastassaan. Jos kansainvälinen status quo pysyy, silloin jossain kohtaa Neuvostoliitto saattaisi löytää nämä avaruusolentojen paikat ja takaisinmallintaa mitä tahansa siellä olevaa teknologiaa ja näin kuroa umpeen lännen saamat kaikki edut. Lisäksi jos tämän rodun kotimaailma todellakin palaisi, silloin Neuvostoliitto olisi parhaassa paikassa vastaamaan kaikkiin tämän luomiin ennakoimattomiin tilanteisiin.

Yllä esitetty skenaario huomioonottaen olisi ollut vaikeaa kuvitella, että Yhdysvaltojen ja Euroopan salaiset organisaatiot eivät olisi kehittäneet huippusalaisia ulkopoliittisia tavoitteita, joiden tarkoituksena oli saada pääsy näille valtioille Irakin haudattuun avaruusolentoteknologiaan. Tämä saavutettaisiin ilman kylmän sodan konfliktin kärjistämistä Neuvostoliiton kanssa, joka olisi ollut tietoinen lännen tavoitteista ja vimmatusti vastustanut länsivaltojen pääsyä.

Salainen agenda päästä käsiksi Maan ulkopuoliseen teknologiaan Irakissa

Yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset salaiset organisaatiot ovat ainakin toisen maailmansodan päättymisestä asti koordinoineet keskenään yhteispolitiikkaa, jolla saada pääsy ympäri planeettaa sijaitsevaan avaruusolentojen teknologiaan ja takaisinmallintaa sitä. Kaikkein nimekkäin kansainvälinen foorumi on epäilemättä Bilderberg-ryhmä, joka pitää salaisia vuosittaisia tapaamisia suljettujen ovien takana. (11) Nämä tapaamiset tarjoavat mahdollisuuksia eri länsivaltojen yritysjohtajille, poliitikoille, megiamoguleille ja sotilashenkilöille tavata ja koordinoida keskenään politiikkaa, jolla on kansainvälistä globaalia merkitystä lähtien talouspolitiikasta aina poliittisten tapahtumien vehkeilyyn, joilla saada aikaan suotuisia kansainvälisiä olosuhteita heidän eri agendoilleen. Vähemmän tunnettua on, että Bilderberg-ryhmä on ollut keskeisessä roolissa globaalin avaruusolentojen läsnäolon paljastamisen viivästyttämisessä ja avaruusolentojen ihmisasioihin puuttumisen todellisen laajuuden paljastamista yrittäneiden  henkilöiden ja organisaatioiden maineen pilaamisessa. (12)

Organisaatiot kuten Bilderberg-ryhmä ja muut salaiset ryhmittymät laativat ulkopoliittisia tavoitteita, jotka ovat ’salaisia’ siinä mielessä, että niitä ei paljasteta vaaleilla valituille edustajille, vaan ainoastaan niille, jotka ovat vannoneet pysyvänsä hiljaa avaruusolentojen läsnäolosta ja salaisesta politiikasta koskien pääsyä avaruusolentojen teknologiaan. Tällä tavoin on aivan oikein raportoitu, että salaiset organisaatiot ovat pitkään kyenneet vehkeilemään kansainvälisiä kriisejä, joilla saada aikaan heidän omat tavoitteensa tyydyttäviä poliittisia olosuhteita. (13)

Amerikan/Euroopan salaisten organisaatioiden salaisten ulkopoliittisten tavoitteiden menestys pääsyn saamisessa Irakin avaruusolentoperintöön ja valmistelemaan mahdollista Anunnakien paluuta perustuu kansainvälisten olosuhteiden edistämiseen, jotka mahdollistaisivat Amerikan/Euroopan saada rajoittamaton pääsy Irakiin provosoimatta Neuvostoliiton interventiota ja täysimittaista kriisiä kylmän sodan keskellä. Tapa jolla tämä voitaisiin saada aikaan on provosoida useita paikallisia kriisejä, jotka pakottaisivat Irakin vankkumattoman sekulaarin sosialistihallinnon hankkimaan sotilaallinen etu näistä kriiseistä. Lopputulemana olisi, että Irakista tulisi yhä enemmän riippuvainen länsivalloista ja se liukuisi pois Neuvostoliiton läheisyydestä, jolla olisi kädet täynnä omien alueellisten kriisiensä kanssa. Ratkaisu Yhdysvaltain/Euroopan poliittiseen dilemmaan on sponsoroida kansannousuja Irakin tärkeimmän kilpailijan ja alueellisen voimanpesän, Iranin sisällä, jotka väistämättä pakottaisivat Irakin sotilaalliseen konfliktiin sen voimakkaamman naapurin kanssa ja näin loisivat mahdollisuuksia suuremmalle Amerikan ja Euroopan vaikutusvallalle Irakista.

Tämän salaisen agendan pääfokus oli Iranin shaahin suistaminen vallasta ja korvaaminen fundamentalistisella islamilaisella regiimillä, joka saisi aikaan tuhoa ja epävarmuutta Persianlahden alueelle. Tämän radikaalin suunnitelman menestys perustui kaksiosaiseen strategiaan, jossa ensin vedettäisiin pois perinteinen Yhdysvaltain tuki Iranin shaahilta, joka piti tiukkaa otetta poliittisesta vallasta voimakkaalla salaisella palvelulla; ja toisena, lietsottaisiin islamilaista vallankumousta sallimalla johtavan maanpaossa olevan iranilaisen papin tuottaa vallankumousta kirjallisuutta Iraniin vietäväksi. Tämän kaksiosaisen strategian ensimmäisen osan mahdollisti Carterin hallinto, joka oli alkanut puhua ihmisoikeuksista tärkeänä Yhdysvaltain ulkopolitiikan periaatteena Carterin tultua valtaan tammikuussa 1977. (14) Carterin ihmisoikeusaloite asetti painetta shaahille suorittaa poliittisia reformeja, jotka heikensivät hänen tiukkaa otettaan poliittisesta vallasta ja estivät häntä käyttämästä sotilaallista voimaa pysyäkseen vallassa. Shaahin kyvyttömyys saada ajettua läpi sellaisia reformeja lepytelläkseen kasvavaa iranilaista keskiluokkaa johti poliittisen toisinajattelun nopeaan kasvuun.

Kaksiosaisen strategian toisessa osassa Ranska antoi turvapaikan lokakuussa 1978 maanpakoon joutuneelle islamilaiselle papille ajatollah Ruhollah Khomeinille, jolle annettaisiin vapaat kädet epävakauttaa aluetta ajamalla Iraniin radikaalia islamistivaltiota ja heikentää Iranin reformistien pyrkimyksiä luoda liberaalia, sekulaaria valtiota. Ranska suostui antamaan turvapaikan Khomeinille sen jälkeen, kun Irakin regiimi ajoi hänet maanpakoon Najafista, Irakista. Iran painosti Irakin hallintoa olemaan hiljaa äänekkäästä papista. Ranskan rooli oli antaa Khomeinille pääsy Ranskaan ja käyttää sitä tukikohtana, jossa tuottaa useita tulikivenkatkuisia nauhoja ja kirjoitettuja pamfletteja, joissa shaahin regiimin tuomitseminen osoittautui kriittiseksi kipinäksi, joka sytytti islamilaisen kiihkon ja heikensi edistysmielisten reformoijien pyrkimyksiä muodostaa sekulaari, liberaali hallinto shaahin alaisuuteen. (15)

Tämän salaisen kaksiosaisen strategian menestys lopulta johti shaahin regiimin romahtamiseen, joka joutui pakenemaan Iranista tammikuun 16. päivänä 1979. Edistysmielisten iranilaisten reformoijien pyrkimykset saada aikaan moderni liberaalivaltio olivat tuhoon tuomittuja Ranskan salliessa ajatollah Khomeinin palata Iraniin tänä kriittisenä aikana. Kolme päivää shaahin poistumisen jälkeen ajatollah Khomeini voitokkaasti lensi Ranskasta miljoonien ihastelevien tukijoiden keskelle Iraniin ilmoittamaan uuden hallituksen muodostamisesta ja muodollisesti Iranin vallankumouksen aloittamisesta. Iranin shaahi oli ’uhrattu’ ja liberaalit iranilaiset reformoijat ’petetty’ niin, että Yhdysvaltojen/Euroopan salaiset organisaatiot pystyivät vehkeilemään Persianlahden alueelle sarjan alueellisia kriisejä, joilla he saisivat strategisen otteen Irakista.

Iranin vallankumouksen vaikutus alueellisesti oli pahaenteinen ’sunnien’ hallitsemille alueille, jotka ympäröivät ’shiiojen’ hallitsemaa Iranin islamilaista tasavaltaa. (16) Sunnien hallinnoimalle Irakin sosialistihallinnolle (Irakin presidentti Al-Bakr joutui eroamaan heinäkuun 16. päivänä 1979 ja hänen seuraajansa oli voimakas varapresidentti Saddam Hussein) islamilainen vallankumous oli väijyvä uhka Irakin alueelliselle eheydelle ja jopa sen sosialistihallinnon eloonjäämiselle. Irak oli kaikkein kehittynein yhteiskunta arabimaailmassa, sen bruttokansantuote oli suurin henkeä kohden terveydenhuollossa, koulutuksessa ja julkispalveluissa. Irakin poliittista järjestelmää hallitsi sosialistiset periaatteet, mikä teki siitä erittäin sekulaarin ja edistysmielisen hallinnon alueella. Irakilla oli kuitenkin erittäin suuri shiia-populaatio maan eteläosissa (entisisten sumerian kaupunkien alueilla, joihin oli haudattu kaikki se, mitä muinaiset Anunnakit olivat jättäneet).

Irakin pyrkimykset saada sotilaallinen etu Iranin vallankumouksesta

Uusi Iranin islamilainen tasavalta oli suora uhka Irakin alueelliselle eheydelle, sillä se epäilemättä käyttäisi vaikutusvaltaa Irakin shiia-populaatioon, joka oli 60% koko Irakin asukkaista ja joka inhosi Irakia hallitsevia sunni-eliittejä (20%). (17) Lisäksi Iranin islamilainen valtio oli ideologinen kilpailija Irakissa olevalle Ba’ath-sosialistijärjestelmälle. Saddam Hussein vaistomaisesti ymmärsi vallankumouksellisen Iranin uhan Irakille, ja päätti toimia kun islamilainen regiimi oli edelleen lapsenkengissään ja Iranilla oli kädet täynnä sen regiimin rivien suoristamisessa. Saddamille vielä tärkeämpää oli, että Iranin armeija ja sen osaavimmat ja vanhimmat upseerit oli tuhottu vallankumouksessa joko ajamalla heidät pakoon uutta hallintoa tai Iranin uuden viranomaisten rivien siivouksella. Mahtavalla Iranin armeijalla, joka oli hetken aikaa sitten alueen kaikkein voimakkain, yhtäkkiä oli vaikeuksia löytää riittävästi koulutettuja pilotteja ja ylijäämäosia sen kehittyneille Yhdysvaltain antamille lentokoneille.

Uusi Irakin hallinto Saddam Husseinin alaisuudessa päätti hyökätä ja se teki tuhoisan iskun syyskuussa 1980 sen suurempaa ja voimakkaampaa naapuria Irania vastaan. Isku johti pitkään kahdeksanvuotiseen sotaan, joka nopeasti muuttui asemasodaksi. Länsivallat rikkaiden arabivaltojen kanssa alkoivat tukea Saddamin hallintoa teknologialla, rahalla ja salaisilla aselähetyksillä. (18) Neuvostoliitto, jolla oli kädet täynnä omien sotilasvaikeuksiensa kanssa Afganistanin islamilaista vallankumousta vastaan taistellessaan, ei kyennyt tarjoamaan riittävästi resursseja Irakille auttaakseen sen sodan kanssa. Iranin ja Irakin välisen sodan loppu vuonna 1988 oli melkein yhtäkkinen ja nopea muutos globaalissa poliittisessa ilmapiirissä. Varsovan liittoon kuuluneet itäblokin maat alkoivat romahtaa ja mahtava Neuvostoliitto oli myös sen hajoamisensa alkuvaiheissa 15 riippumattomaksi tasavallaksi. Moskovan nopeasti menettäessä globaalia vaikutusvaltaa, länsivallat saivat Irakissa paremman aseman. Tämä oli erityisen totta Saksan ja Ranskan tapauksessa, jotka molemmat olivat tärkeässä roolissa Irakin suorassa rahoittamisessa ja auttamisessa sen pitkän sodan aikana. Ranskalla oli suora rooli Osirakin ydinvoimalaitosten rakentamisessa, jotka israelilaiset pommittivat vuonna 1981. Irak ei enää kyennyt luottamaan Ranskan ja Saksan apuun, jotta se olisi voinut kuroa umpeen Neuvostoliiton hajoamisen vaikutukset.

Ranska, Saksa ja Neuvostovenäjä olisivat myös auttaneet Irakia rakentamaan hienostuneen tunneli- ja bunkkeriverkoston, jota Irakin johto käytti. Nämä rakentelut tehtiin pian Saddamin valtaantulon jälkeen ja niitä on motivoinut sekä Iranin ohjusiskun uhka että Saddamin tietoisuus Irakin muinaisesta avaruusolentoperinnöstä, joka on suurin osa haudattuna maan alla, joka on Saddamin avain hänen suureellisiin suunnitelmiinsa alueen hallitsemiseksi. (19) On erittäin todennäköistä, että jossain kohtaa näiden maanalaisten rakennelmien rakentamista ympäri Irakia todisteet Irakin maanalaisista avaruusolentojen sivilisaatioista löydettiin ensi kerran. Näiden avaruusolentojen varojen monimutkainen tutkimus- ja takaisinmallinnusprosessi oli alkanut. Näitä alkuvaiheen ponnisteluja kuitenkin on haitannut Iranin ja Irakin välinen sota, näiden teknologioiden kehittynyt luonne ja Irakin pyrkimykset saada mahdollisimman paljon myönnytyksiä neuvostoliittolaisilta/venäläisiltä ja eurooppalaisilta tutkia ja hyödyntää tätä teknologiaa. On syytä painottaa, että maat, jotka aktiivisesti avustivat Irakia tässä rakennusprosessissa, ovat niitä jotka kaikkein eniten vaativat diplomaattista ratkaisua kriisiin: Venäjä, Ranska ja Saksa.

Amerikkalainen ulkopolitiikka ja ensimmäinen Persianlahden sota

Huolimatta Irakille antamastaan hiljaisesta tuesta Irakin ja Iranin välisessä sodassa, Yhdysvalloilla oli selvä altavastaajan asema eurooppalaisiin kilpakumppaneihinsa nähden puhuttaessa pääsyn saamisesta Irakin muinaiseen avaruusolentojen teknologian sijaintipaikkaan, joilla on pitkät historiansa Irakin sosialistihallinnon avustamisessa. Irakin sosialistinen järjestelmä, sen ihmisoikeusrikkomusten historia, Saddamin brutaalit säännöt, joihin kuului kilpailijoiden salamurhaaminen ja kemiallisten aseiden käyttäminen Irakin kurdivähemmistöä vastaan, Irakin vahvat siteet Neuvostoliittoon ja vahva Israelin valtion vastustus tekivät Yhdysvaltain muodollisesta lähentymisestä Irakin hallinnon kanssa vaikeaa. Yhdysvaltain kongressi, kuten useimmat vaaleilla valittujen edustajien instituutiot, eivät yksinkertaisesti tienneet amerikkalaisen ulkopolitiikan tarpeesta tehdä yhteistyötä Saddamin hallinnon kanssa, jotta he olisivat päässeet hyödyntämään Irakin avaruusolentovaroja. Kongressi olisi estänyt kaikki pyrkimykset avoimesti auttaa despoottisen hallitsijan johtamaa brutaalia valtiota. Tämä tarkoitti, että USA:n salaiset organisaatiot joutuivat ’vehkeilemään’ kansainvälisiä tapahtumia tavoilla, jotka tyydyttäisivät salaisen tavoitteen saada rajoittamaton pääsy Irakin avaruusolentoperintöön.

Presidentti Bushin alaisuudessa Irak ja Kuwait ajautuivat diplomaattiseen kriisiin Kuwaitin öljyn ylituotannosta vuonna 1991. Kuwaitin ylituotanto tarkoitti, että maailman öljyn hinnat laskivat ja Irakin öljyntuotanto ei riittäisi tuottamaan tarvittavaa kassavirtaa Irakille aloittaa vaikea jälleenrakennusprosessi sen hintavan Irania vastaan käydyn sodan jälkeen. Tämä johti siihen, että Irakista tuli riippuvaisempi länsivalloista ja salaisista organisaatioista, mistä Saddam ei olisi pitänyt, ottaen huomioon hänen varmuutensa siitä, että rahoituksellinen riippumattomuus antaisi hänelle maksimaalisen neuvotteluvoiman niistä, joiden hän antaisi tulla maahan hyödyntämään avaruusolentoresursseja hänen maillaan. Vieläkin kiusallisempaa Saddam Husseinin regiimille oli se, että Kuwait vaati takaisinmaksua sotalainoista, jotka se oli antanut Irakille kahdeksanvuotisen Irakin ja Iranin välisen sodan aikana. Saddamille tämä oli äärimmäinen loukkaus, kun otetaan huomioon että Irakin sota oli suoraan hyödyttänyt Kuwaitia ja muita sunnivaltaisia maita Persianlahdella. Mitä Saddamiin tulee, Kuwaitin olisi pitänyt osoittaa enemmän kiitollisuutta Irakin tekemistä uhrauksista rahallisten ja ihmisresurssien muodossa sen näännyttävässä sodassa Irania vastaan. On erittäin epätodennäköistä, että Kuwait olisi lähtenyt sellaiseen riskaabeliin politiikkaan sen voimakkaamman naapurin kanssa, ellei se olisi saanut vakuutusta sen pääsponsori Britannualta, että Kuwaitia ei hylättäisi konfliktissa Irakin kanssa.

Irakin pitkään kestänyt kauna Britanniaa kohtaan sen Kuwaitin sponsoroimisesta ulottuu vuoteen 1899, jolloin Britannia otti Kuwaitin ”suojelukseensa”. Ongelma oli, että Kuwait oli silloin osa Irakin Basra-aluetta, jota romahtava ottomaanien imperiumi hallinnoi. Kun Irak itsenäistyi vuonna 1932, Basra oli juuri itsenäistyneen maan tärkein satama, ja Kuwait ei siihen enää kuulunut. Joten Irak tunsi, että siltä oli huijattu sekä meriyhteys että vauraus, jonka Kuwaitin alue tarjoaa. Tämä Britannian politiikka oli niin vastenmielinen Irakin poliittiselle eliitille, että itsenäistymisestä lähtien Irakin johtajat ovat kieltäytyneet tunnustamasta Kuwaitin itsenäisyyttä ja jatkaneet peräänkuuluttamista sen liittämisestä Irakiin. Irakin poliittisen eliitin silmissä Kuwaitin öljyntuotannon kasvattaminen, sotalainojen takaisinmaksun vaatiminen ja sen kyseenalainen poliittinen historia saivat Kuwaitin toimimaan riskaabelilla ja vihamielisellä tavalla.

Pakottaessaan muutosta Kuwaitin ’vihamieliseen’ politiikkaan Irak päätti ottaa käyttöön brinkmanship-politiikan ja kutsui koolle suuren armeijan sen Kuwaitin rajalle. Tässä kriittisessä kohdassa, jossa Irak ilmaisi sen mahdollisesti miehittävän Kuwaitin jos se ei muuttaisi politiikkaansa, Yhdysvaltain Irakin suurlähettiläs April Glaspie teki ilmeisen ’kriittisen virheen’. Neuvoessaan Irakia Yhdysvaltain näkemyksestä tilanteeseen, hän sanoi seuraavaa:

”Meillä ei ole mielipidettä arabien välisistä konflikteista … kuten kiistastanne Kuwaitin kanssa. Ulkoministeri [James] Baker on määrännyt minut korostamaan ohjetta … että Kuwait ei ole yhteydessä Amerikkaan.” (20)

Kun otetaan huomioon Irakin historialliset suhteet Kuwaitiin, Saddam Husseinin henkilökohtainen ’riskinottamisen’ psykologia sekä Kuwaitin johdon vihamieliset kannat, Saddamin on voitu hyvin tulkita pitävän tätä vihreänä valona miehittämiselle. April Glaspie sai asianmukaisesti ’sapiskaa’ hänen ’kriittisestä virheestään’. (21) Mitä jos kuitenkin tämä senioridiplomaatin traaginen virhe ei ollutkaan virhe? Mitä jos ministeri Bakerin käsky olikin tarjota Saddamille uskomus siitä, että Yhdysvallat katsoisi vierestä, kun hän miehittäisi Kuwaitin ja lopulta pakottaisi diplomaattiratkaisun joihinkin Irakin historiallisiin epäkohtiin Kuwaitin kanssa. Saddam on hyvin voinut tulkita sellaisen politiikan Yhdysvaltain keinoksi mielistellä hänen hallintoaan saadakseen pääsyn Irakin strategisiin resursseihin ja löydettyyn avaruusolentojen teknologiaan. Saddam on hyvin voinut pitää tätä quid pro quona, jolla sallittaisiin Yhdysvaltain saada enemmän vaikutusvaltaa Irakissa ja pääsy piilotettuun/löydettyyn avaruusolentojen teknologiaan. Saddam luontaisena riskinottajana on hyvin saattanut tulla Yhdysvaltain virkamiesten hienovaraisten signaalien huijaamaksi ja uskoa, että hänen regiiminsä hyötyisi hyökkäyksestä.

Presidentti Bush oli entinen CIA:n johtaja ja täten tietoinen ja myös todennäköinen jäsen Yhdysvaltalaisissa salaisissa organisaatioissa, jotka on perustettu takaisinmallintamaan avaruusolentojen teknologiaa. On epäilemättä niin, että ministeri Baker presidentti Bushin läheisenä ystävänä ja entisenä esikuntapäällikkönä olisi myös ollut tietoinen Yhdysvaltain tarpeesta päästä Irakiin takaisinmallintamaan mitä avaruusolentojen teknologiaa siellä sitten olikin. Bushin hallinnon keskeiset hahmot olivat todennäköisesti tietoisia Anunnakien paluun aikalinjoista. Kuwaitin konflikti oli ideaalinen mahdollisuus houkutella Saddam ottamaan sotilasmiehityksen riski, jotta saataisiin aikaan haluttu Yhdysvaltain väliintulo, joka johtaisi Yhdysvaltain suurempaan pääsyyn ja kontrolliin avaruusolentojen teknologian sijaintipaikoista Irakissa. Näin yhdysvaltalaiset salaiset organisaatiot, jotka halusivat rajattoman pääsyn länsivalloille Irakiin, vehkeilivät Irakin ja Kuwaitin yllä vaanivan poliittisen kriisin, joka sai Saddamin ottamaan riskin miehittää Kuwait.

Vaikka sellainen ’ensimmäiseen’ Persianlahden sotaan vuonna 1991 johtanut kansainvälisten tapahtumien salaliittojen vehkeily onkin epäilemättä kyseenalaista, se on erittäin johdonmukainen sen tavan kanssa, jolla avaruusolentojen läsnäoloa on systemaattisesti siivottu kansan silmistä globaalisti. Avaruusolentojen läsnäolon medialle ja poliitikoille paljastamatta jättämisen politiikka on mahdollistanut salaisten organisaatioiden kontrolloida massamediaa manipuloimalla todisteita, uhkailemalla toimittajia UFOjen tutkimisesta ja varmistaa päätoimittajien ja median omistajien tietojen sensurointi. (22) Samoilla salaisilla organisaatioilla, jotka ovat vastuussa tästä globaalista paljastamattomuuden politiikasta, on valta vehkeillä kansainvälisiä kriisejä ja tapahtumia, joilla saadaan aikaan suotuisia poliittisia lopputulemia. Tämä kyky suurelta osin johtuu siitä, että viranomaiset näissä salaisissa organisaatioissa lähinnä nimitään, ei valita vaaleilla. Tämä antaa heille suuren vapauden muotoilla ja toteuttaa julkishallinnon politiikkaa ilman valvontaa ja vastuuvelvollisuutta, toisin kuin vaaleilla valitut viranhaltijat. Lisäksi salaiset organisaatiot operoivat paljon pidemmällä aikavälillä kuin vaaleilla valitut edustajat, jotka tyypillisesti toimivat lyhyiden vaalikausien sykleissä, mikä on tärkeä ehdollistamistekijä ulkopoliittisia tavoitteita laadittaessa. Tiivistettynä, kansainvälisten tapahtumien järjestäminen tärkeimpien ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi kuuluu hyvin niiden valmiuksien, resurssien, vastuuvelvollisuuden ja valvonnan puutteen sekä pitkien aikasyklien piiriin, jotka ovat luonteenomaisia salaisten valtionorganisaatioiden poliittiselle päätöksentekoympäristölle.

Mahdollisuus sille, että Irakissa on piilotettua avaruusolentojen teknologiaa, joka on paljon kehittyneempää kuin mitä me olemme kyenneet vuodesta 1947 eteenpäin takaisinmallintamaan, olisi tehnyt rajoittamattoman pääsyn saamisesta Irakiin kriittisen poliittisen tavoitteen amerikkalaisille salaisille organisaatioille. Tilanne olisi kärjistynyt entisestään mikäli olisi vahvistettu, että Anunnakien kotimaailma pian palaisi Maapallon lähettyville aurinkokuntaan. Tällaisten avaruusolentojen teknologian paikkojen olemassaolo ja sijainti, jonka irakilaiset todennäköisimmin ovat löytäneet 1980-luvulla heidän maanalaisten rakennusprojektiensa seurauksena, olisi myös mahdollisesti sellaisten valtioiden tiedossa, jotka ovat pitkään tarjonneet teknistä tukea Irakille: Venäjä, Ranska ja Saksa. Amerikkalaiset salaiset organisaatiot olivat täten suhteellisessa altavastaajan asemassa suhteessa heidän eurooppalaisiin kumppaneihin/kilpailijoihin puhuttaessa pääsystä avaruusolentojen teknologiaan. Amerikkalaiset salaiset organisaatiot ovat vehkeilleet ensimmäisen Persianlahden sodan tarjotakseen Yhdysvalloille heidän haluamansa pääsyn.

Tämän johdosta Hussein lähti sotaan Kuwaitia vastaan elokuussa 1990, ja toisin kuin Glaspien toimittama viesti antaa ymmärtää, hän sai selville, että Yhdysvallat vakaasti vastustivat Irakin hyökkäystä ja eivät suostuneet mihinkään kompromissiin Kuwaitin alueellisesta koskemattomuudesta. Pitkittyneessä diplomaattisessa keskustelussa Irakin vetäytymisen varmistamiseksi Bushin ensimmäinen hallinto sulki pois kaikki myönnytykset Irakille. Tämä tarkoitti, että venäläinen diplomatia, jota motivoi tietoisuus siitä, että sota varmastikin pienentäisi Venäjän vaikutusvaltaa Irakissa ja sen suhteellista etua saada pääsy avaruusolentojen teknologiaan ja päästä takaisinmallintamaan sitä, tulisi lopulta epäonnistumaan. Bushin hallinnon epäonnistuminen minkään kasvoja pelastavan kompromissin tukemisessa varmisti, että Kuwaitin ’vapauttaminen’ olisi täysimittainen sota. Yhdysvallat johti kansainvälistä sotilasinterventiota, joka alkoi tammikuussa 1991 ja se johti Irakin poisajoon Kuwaitista ja siihen, että Yhdysvallat sai ensikertaa strategisen jalansijan Irakissa useiden YK:n turvallisuusneuvoston päätelauselmien antaessa amerikkalaisten läsnäololle legitimiteettiä.

Yhdysvaltain strateginen sitoutuminen ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen

Valitettavaa ensimmäisen Bushin hallinnon salaisille politiikkatavoitteille oli, että se ei kyennyt saamaan väkipakolla aikaan hallinnon vaihtoa Irakissa. Tämä tarkoitti amerikkalaisten salaisten organisaatioiden olevan nyt strategisesti sidottuja puhuttaessa pääsystä hyödyntämään Saddamin hallinnon kontrollissa olevaa avaruusolentojen teknologiaa. Yhdysvalloilla ei ollut kansainvälistä auktoriteettia väkivalloin vaihtaa Saddamin hallintoa ja Saddam epäilemättä tunsi tulleensa Yhdysvaltain pettämäksi. Hänen saatettiin odottaa toimivan tämän jälkeen yhtä enemmän yhteistyössä Venäjän ja Euroopan salaisten organisaatiodien kanssa avaruusolentojen teknologian hyödyntämisessä ja näin aiheuttaa amerikkalaisille turhautumista. Salaiset eurooppalaiset ryhmät yhdessä Venäjän kumppaneidensa kanssa olivat vahvemmassa strategisessa asemassa amerikkalaisiin kumppaneihin/kilpailijoihinsa nähden saamassa pääsyä Irakissa sijaitsevaan avaruusolentojen teknologiaan. Saddam oli aikeissa kostaa Yhdysvalloille ja Britannialle epäämällä heiltä kaikki pääsy.

Saddam oli aikeissa kostaa Yhdysvalloille ja Britannialle epäämällä heiltä pääsyn alueelle. Ottaen huomioon, että Yhdysvalloilla oli kehittynein takaisinmallinnusohjelma koko planeetalla ja oli nopeasti kehittelemässä ylivoimaa maailman ainoana supervaltana, tämä oli skenaario, joka häiritsi kovasti amerikkalaisviranomaisia, jotka olivat tietoisia Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologian mahdollisista implikaatioista globaalin valtatasapainon muuttamisessa. Samaan aikaan Euroopan/Venäjän salaiset ryhmät olivat huolissaan amerikkalaisten mahdollisesta teknologisen ylivoiman ja globaalin ylivallan keskittymisestä jos se saisi pääsyn Irakin avaruusolentoteknologiaan.

Toinen este amerikkalaisten salaisten organisaatioiden suunnitelmalle saada pääsy Irakin avaruusolentoteknologiaan oli presidentti Bill Clintonin yllätysvoitto vuonna 1992. Toisin kuin ensimmäinen Bush, Clinton ei ollut etuoikeutettu saamaan informaatiota salaisista ohjelmista, joissa käsiteltiin avaruusolentojen teknologiaa. (23) On olemassa viitteitä siitä, että aina Kennedyn hallinnosta lähtien on ollut käytössä menettelytapa, että ei paljasteta kaikkia tietoja takaisinmallinnetusta avaruusolentojen teknologiasta istuvalle presidentille, koska tämä uhkaa avaruusolentojen paljastamattomuuskäytäntöä sekä amerikkalaisten salaisten organisaatioiden nauttimaa valvonnan puutetta. (24) Entisenä CIA:n johtajana presidentti Bush sai tietoonsa tämän informaation jo ennen presidenttiyttään. Clinton varhain urallaan esitti kiinnostusta avaruusolentojen läsnäoloa kohtaan, mikä uhkasi salaisten organisaatioiden paljastamattomuuspolitiikkaa ja heidän poliittista agendaansa saada täysi pääsy Irakin avaruusolentoperintöön. Ennustettavasti tänä Clintonin hallinnon aikana tapahtui vain vähän rajoittamattoman pääsyn saamiseksi Irakin avaruusolentoperintöön.

Nuoremman Bushin hallinnon vaalivoitto tarkoitti, että amerikkalaisten salaisten järjestöjen agenda saada pääsy Irakin avaruusolentoperintöön voisi jatkua. Monet entiset viranomaiset ensimmäisestä Bushin hallituksesta ja aiemmista republikaanihallituksista tukivat regiimin vaihtamista Irakissa, ja heidät nimitettiin uuteen hallitukseen. Heidän puolustusministeriön kytköksistään johtuen melkein kaikki heistä olivat tietoisia salaisista toimista avaruusolentoteknologian takaisinmallintamiseksi sekä todellisesta syystä, joka motivoi regiimin vaihtamista Irakissa. Näihin viranomaisiin kuului puolustusministeri Donald Rumsfeld ja hänen varamiehensä Paul Wolfowitz, varaulkoministeri Richard Armitage, Richard Perle, Pentagonille neuvoja antavan puolustuspoliittisen valiokunnan puheenjohtaja, ja viimeisenä varapresidentti Richard Cheney, joka oli puolustusministeri ensimmäisessä Bushin hallituksessa. (25) Syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskut tarjosivat keinon Bushin hallinnolle saada tuki hävittää globaali terrorismi kaikkialla, jossa sitä esiintyi. Kun Bushin hallinto kykeni esittämään uskottavan casen siitä, että Irak tuki globaalia terrorismia ja että se oli salannut joukkotuhoaseita, mikä oli uhka Yhdysvalloille, se kykeni saamaan tarvittavan julkisen tuen Irakiin hyökkäämiselle.

Amerikkalaisten ja eurooppalaisten salaisten järjestöjen välinen vaarallinen erimielisyys

Irakia vastaan käytävän ennaltaehkäisevän sodan varusteluaikana sattui useita tapahtumia, jotka viittasivat siihenm että Euroopan/Venäjän salaiset organisaatiot olivat konfliktissa amerikkalaisia vastaan. Saksa oli ensimmäinen maa, joka julkisesti asettui ennaltaehkäisevää sotaa vastaan, huolimatta asetarkastusprosessista, joka oli käynnissä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1441 annon jälkeen marraskuun 8. päivänä 2002. Saksan ’äärimmäinen kanta’ teki Ranskalle ja myöhemmin Venäjälle mahdolliseksi ottaa lievempi kanta, jossa peräänkuulutettiin aseellista interventiota vain, jos Irak ei noudattaisi päätöslauselmaa 1441. Ranska ja Venäjä käytännössä tekivät tyhjäksi Yhdysvaltain toimet saada aikaan uusi päätöslauselma, jossa peräänkuulutettaisiin sotilaallista interventiota Irakiin poistamaan kaikki massatuhoaseet. Jos diplomaattiset peliliikkeet liittyivät pelkästään massatuhoaseisiin, silloin olisi reilua sanoa, että Yhdysvallat käyttäytyi sotaisalla ja imperialistisella tavalla vaatimmalla, että YK:n turvallisuusneuvoston lisäpäätökset saisivat jotain merkittävää aikaan asetarkastusprosessissa. Kuitenkin, koska länsimaiden tunkeutumista Irakiin on jo pitkään motivoinut pääsyn saaminen Irakin avaruusolentoteknologiaan, Ranskan, Venäjän ja Saksan diplomaattinen käyttäytyminen tulee ymmärtää tässä kontekstissa.

Monet ovat pitäneet Ranskan, Saksan ja Venäjän trion diplomaattista vastustusta Yhdysvaltain ennaltaehkäisevälle Irakin sodalle maailmanyhteisön yksimielisenä vastustuksena tarpeettomalle sodalle, joka tuhoaisi Persianlahden alueen ja saisi aikaan lisää terrorismia Lähi-Itään ja muualle. On kuitenkin olemassa näyttöä siitä, että näitä maita salaa motivoi tietoisuus siitä, että Yhdysvaltain pääsy Irakin avaruusolentoteknologiaan olisi uhka, kun amerikkalaiset salaiset järjestöt kasvattaisivat jo ennestään suurta valtaansa ja salaisia takaisinmallinnusohjelmiaan. Amerrikkalaisten teknologinen menestys avaruusolentojen teknologian takaisinmallintamisessa on varmastikin vähemmän teknisesti kehittyneiden ja rahoitusta saavien partneri/kilpailijoiden huolena Venäjällä, Ranskassa ja Saksassa. Lisäksi Saksan saama pääsy teknologiaan Irakissa antaisi heille jotain käsitystä tämän teknologian kyvykkyyksistä ja auttaisi tasapainottamaan amerikkalaisten teknologista etumatkaa. Vieläkin tärkeämpänä, eurooppalaiset/venäläiset organisaatiot kykenivät työskentelemään Saddam Husseinin regiimin asettamien rajoitteiden piirissä saadakseen ennakkokäsityksen tämän teknologian kyvykkyyksistä. Ennaltaehkäisevä sota, joka johti Irakin ajautumiseen yksinomaisesti Yhdysvaltojen ja Britannian haltuun, oli jotain mitä eurooppalaiset/venäläiset organisaatiot eivät tukeneet, kun otetaan huomioon lisämahdollisuudet, jotka se antaisi amerikkalaisille kasvattaa teknologista etumatkaansa ja globaalia ylivaltaa. Eurooppaa ahdisti kovin jo valmiiksi dominantin Amerikan kasvu vieläkin voimakkaammaksi hankkimalla kehittynyttä avaruusolentojen teknologiaa.

On erittäin todennäköistä, että Euroopan/Venäjän salaiset organisaatiot olivat ’julkisesti signaloineet’ amerikkalaisille kollegoilleen, että Irakin yksipuolinen valloittaminen ei olisi hyväksyttävää. Avaruussukkula Columbian tuhoutuminen helmikuun 1. päivänä oli todennäköisesti seurausta salaisesta kamppailusta siitä kenellä olisi p  ääsy ja kontrolli Irakin avaruusolentoperinnöstä. (26) Columbian sukkulaturmaa tutkineen systeemivika-analyytikko Larry Parkin NASAlle tekemässä raportissa hän väittää, että turman aiheutti skalaarinen sähkömagneettinen energia mesosfäärissä, joka iski sukkulaan sen palatessa Maahan. (27) Parkin raportti vihjaa mahdollisuudesta käyttää ’skalaariaseita’ Columbian tuhoamiseen. Sellaiset aseet käyttävät innovatiivisia sähkömagneettisen energian muotoja, jotka eläköityneen Yhdysvaltain armeijan everstin ja tieteilijä Thomas Beardenin mukaan olivat käytössä myös Challenger-avaruussukkulan tuhoamisessa ja muissa USA:n ’ilmailuonnettomuuksissa’ viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana, jolloin näitä skalaariaseita on käytetty ja kehitetty. (28)

Toinen kyseenalainen tapahtuma oli, kun NEAT-komeetta ohitti Aurinkomme helmikuun 18.-20. päivinä 2002, mikä tuotti satelliittikuviin ’silmän’ muotoisen kuvion melkein samoihin aikoihin kun maailmanlaajuiset Irakin sotaa vastaan pidetyt mielenosoitukset. (29) Ottaen huomioon ’Horuksen silmän’ symbolismin kuvissa, tämä voi olla julkista kommunikaatiota, jota on tuottanut joko Euroopan salaiset järjestöt ja/tai avaruusolennot, jotka varoittavat amerikkalaisia yksipuolisesta Irakiin hyökkäämisestä. (30)

Maaliskuun 5. päivänä alkoi esiintyä epätavallista seismistä aktiviteettiä planeetallamme. (31) Vaikka näiden seismisten anomalioiden vakavuudesta ja syntymekanismista onkin ollut paljon spekulaatioita, kannattaa kuitenkin tutkia ovatko nämä anomaliat saanut aikaan kehittynyt aseteknologia, jota joko kokeiltiin tai käytettiin laajalti planeetalla. Planeetallamme seismistä aktiviteettiam tulivuoria ja vakavia sään ääri-ilmiöitä aikaansaavien kehittyneiden aseiden olemassaolo tunnustettiin puolustusministeri William Cohenin puheessa vuonna 1997, jolloin hän keskusteli globaalin terrorismin uhasta: ”Muut [terroristit] suorittavat jopa ekologistyylistä terrorismia, jossa he voivat muuttaa sääolosuhteita, aiheuttaa maanjäristyksiä ja aktivoida tulivuoria etäältä sähkömagneettisia aaltoja käyttäen…” (32) Cohenin puheesta ei keskusteltu laajemmin ja se on poistettu puolustusministeriön keskusarkistoista (toim. huom. löytyy kuitenkin internetistä edelleen), mikä viittaisi siihen, että sellaisen teknologian käyttö ja kehittäminen on erittäin salaista edelleen. Useassa kirjassa ja tutkielmassa, jossa puhutaan ’skalaariaseista’, jotka kykenevät Cohenin kuvaamiin vaikutuksiin, Tom Beardon esittää, että entinen Neuvostoliitto ja muut valtiot ovat kehitelleet sellaista teknologiaa vuosikymmenten ajan. (33) Hän tarjoaa laajaa näyttöä siitä, että vimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana esiintyneet seismiset ja sään ääri-ilmiöt ovat usein aiheutuneet skalaariaseiden käytöstä. (34) Beardon uskoo, että sellaista teknologiaa saatetaan hyvin käyttää tulevassa Irakin sodassa urbaaneihin populaatiokeskuksiin. (35)

Jos anomaalinen seisminen aktiviteetti helmikuun 5. päivän jälkeen aiheutui skalaariaseiden käytöstä, silloin on hyvin todennäköistä, että salaisten ryhmien kesken käydään salaista sotaa Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologian kontrollista. On todennäköistä, että Euroopan/Venäjän salaiset organisaatiot ovat aktiivisia tällaisessa sodassa, jota käytetään häiritsemään amerikkalaisten toimia ottaa Irakin avaruusolentoperintö täysin itselleen haltuun. Jos salaista sotaa todella käydään, silloin on todennäköistä, että ennen uuteen sopimukseen pääsyä Irakin avaruusolentoteknologian kontrollista salaisten organisaatioiden välillä jatkuu tiukka kamppailu, joka pidetään salassa kansalta. Ottaen huomioon ’eksoottisten’ aseiden voiman, joita salaisilla ryhmillä on käytössään, tämä tarkoittaa, että planeetta on astumassa erittäin vaaralliseen aikaan. Niin kauan kuin näiden ryhmien välillä on erimielisyyksiä ja amerikkalaiset jatkavat omaa vallankäyttöään planeetalla, ei-amerikkalaisten salaisten ryhmien taholta on odotettavissa voimakasta vastustusta.

Loppusanat: Vaarallisia aikoja edessäpäin

Irakin kriisin diplomaattiratkaisun epäonnistuminen on tuonut mukanaan intensiivisen konfliktin amerikkalaisten salaisten organisaatioiden ja heidän eurooppalaisten ja venäläisten sisarorganisaatioiden välillä. On näyttöä siitä, että voimakkaita eksoottisia aseita, kuten skalaarisähkömagneettiaseita, on käytetty ympäri planeettaa varoittamaan amerikkalaisia toimien överiksi vetämisestä ja ’rohkaisemaan’ diplomaattiratkaisua nykyiseen kriisiin Irakin avaruusolentoperinnöstä. Kiristyneiden välien  ja Yhdysvaltojen Irakin hyökkäyksen aiheuttaman epävarmuuden kontekstissa voidaan esittää seuraavat politiikkasuositukset tulevien vaarallisten aikojen varalle.

  • Täysi julkinen paljastus avaruusolentojen läsnäolosta ihmisten keskellä ja eri avaruusolentojen rotujen historiallisesta roolista heidän kanssakäymisessä ihmiskunnan kanssa.
  • Täysi paljastus kaikesta astronomisesta datasta, joka vahvistaa onko aurinkokunnassamme olemassa kymmenes planeetta, jonka kiertorata on arviolta 3600 vuotta.
  • Välitön täysi paljastus takaisinmallinnetusta tai avaruusolentoihin perustuvasta teknologiasta, joka on tällä hetkellä salaisten organisaatioiden hallussa.
  • YK:n mandaatti sodanjälkeisen Irakin hallinnoinnille, jotta varmistetaan suurten pelureiden välinen yhteistyö ja konsensus siitä, miten Irakin avaruusolentoperintöä käytetään hyödyttämään koko ihmiskuntaa.
  • Salaisten organisaatioiden nimittämien virkamiesten tulee olla täysin tilivelvollisia tekemisistään ja käytännöistään heidän oman maansa kansalliselle lainsäädännölle ja/tai valtion toimeenpanevalle haaralle.
  • Vaaditaan amerikkalaisten salaisten järjestöjen toimeenpanevaa ja/tai kongressin valvontaa, jotta nämä organiisaatiot operoivat ohjeistuksen mukaan, joka on yhdenmukainen perustuslain proseduurien ja yhteiskunnan arvojen kanssa.

Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä, jossa Bushin hallinto vaikuttaa pyrkivän yksimieliseen ulkopoliittiseen linjavetoon, jota tukee pieni joukko lojaaleja liittolaisia, globaalille konfliktille on korostunut todennäköisyys, kun otetaan huomioon amerikkalaisten salaisten organisaatioiden uhka heidän saadessaan strategisen edun eurooppalaisista/venäläisistä kilpakumppaneista. Jos ennustukset siitä, että Sitchinin kuvaaman kehittyneen avaruusolentojen rodun kotimaailma on saapumassa pian pitävät paikkansa, (36) tämä voi auttaa selittämään kärjistyneen konfliktin amerikkalaisten ja eurooppalaisten/venäläisten salaisten organisaatioiden välillä. Kaikki salaiset ryhmät saattavat tavoitella parasta asemaa kisassa avaruusolentojen teknologiasta ja tiedosta, jota saatetaan vaatia tulevassa kohtaamisessa avaruusolentojen kanssa, joka määrittää ihmiskunnnan tulevaisuuden. Amerikkalaisten johtama Irakin invaasio on vuosikymmenten ajan kestäneen salaisen politiikan menestys, jonka tarkoitus on ollut saada Yhdysvalloille pääsy Irakin avaruusolentoperintöön. Amerikkalaisten voiton hinta on Euroopan ahdinko siitä mitä Yhdysvallat aikoo tehdä strategisella edullaan, joka sillä pian on sen saadessa pääsy Irakin avaruusolentoperintöön.

 


Lähdeviitteet

1. Nimekäs presidentti Bushin kriitikko oli Yhdysvaltain senaatin vähemmistöjohtaja, senaattori Tom Daschle, joka sanoi pistävänä vastauksena, että hän oli ”surullinen siitä, että presidentti oli epäonnistunut niin pahoin diplomatiassa, että me joudumme nyt sotaan.” CNN:n raportti Daschlen kommenteista: http://www.cnn.com/2003/ALLPOLITICS/03/18/sprj.irq.daschle.gop/index.html. Sitä vastoin Henry Kissinger kuvasi Ranskan ja Saksan vastustusta uuden päätöslauselman tukemisessa, joka olisi asettanut virallisen määräajan sille, että Irak noudattaa täysimääräisesti nykyisiä turvallisuusneuvoston päätöslauselmia, ”vakavimmaksi kriisiksi” Atlantin liiton historiassa. Kts. Henry Kissinger, ”The Atlantic Alliance in its Gravest Crisis,” helmikuu 9, 2003, http://globalresearch.ca/articles/STA303A.html

2. Johdanto eksopolitiikkaan, kts. Michael E. Salla, ”Tarve Eksopolitiikalle: Avaruusolentosalaliittoteorioiden vaikutukset politiikkaan ja globaaliin rauhaan”, Tutkimus #1, Exopolitics.org, tammikuu 20, 2003. http://www.exopolitics.org/Study-Paper1.htm

3. Zecharia Sitchin, The 12th Planet: Book 1 of the Earth Chronicles (Avon Books, 1976)

4. Kts. Michael E. Salla, ”Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan”,  Tutkimus #2, www.exopolitics.org, helmikuu 3, 2003.  http://www.exopolitics.org/studypaper-2.htm

5. Kritiikkiä Sitchinin käännöksistä, kts. Michael S. Heiser, ”Sitchin’s Mesopotamian Rocket Ships: How to Ignore Ancient Mesopotamian Dictionaries”, http://www.facadenovel.com/sitchinsrockets.htm

6. Informaatiota salaisten organisaatioiden takaisinmallinnustoimista puolustusministeriön piirissä, kts. Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Star, 1997). Kuvaus eri valtion virastojen mukanaolosta näissä pyrkimyksissä, kts. Steven M. Greer, Extraterrestrial Contact : The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999).

7. ”President Truman to Secretary of Defense James Forrestal,” 24. syyskuuta 1947 http://www.majesticdocuments.com/documents/pre1948.html

8. Asiakirjatodisteita monista näistä organisaatioista:  http://www.majesticdocuments.com/ . Yksityiskohtainen analyysi amerikkalaisorganisaatioista, kts. Richard Boylan, ”The Shadow Government: Its Identification and Analysis,” http://www.drboylan.com/shadgovt2.html

9. Yksityiskohtainen analyysi takaisinmallinnusprojekteista, kts. Philip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997).

10. Yksityiskohtainen läpikäynti kaukokatselun tiedustelupotentiaalista, kts. Russell Targ & Harold Puthoff, Mind-Reach: Scientists Look at Psychic Ability (London: Jonathan Cape, 1977).

11. Kuvaus Bilderberg-ryhmästä, kts. Armen Victorian, ”The Bilderberg Group – The Invisible Power House,” Nexus Magazine, 3:1 (Dec ’95-Jan ’96). http://www.nexusmagazine.com/articles/Bilderbergers.html

12. Bilderberg-ryhmän fokuksesta avaruusolentokysymykseen liittyen, kts. Richard Boylan, ”Bilderberg Council’s Internal Struggle over UFO Disclosure,” http://www.drboylan.com/bldrbg2.html

13. Kts. Jim Marrs, Rule By Secrecy (Harper Collins, 2000).

14. Kuvaus siitä miten ihmisoikeuksissa päästiin uuteen vaiheeseen Yhdysvaltain ulkopolitiikassa, kts. Michael Salla, The Hero’s Journey Toward a Second American Century (Praeger Press, 2002).

15. Kuvaus Ayatollah Khomeinin toiminnasta Ranskassa ja sen vaikutuksista Shaahin regiimiin, kts. Mohsen M. Milani, The Making of Iran’s Islamic Revolution. (Westview Press, 1988).

16. Shiiat ja sunnit ovat eri mieltä siitä, kuka on profeetta Muhammedin legitiimi seuraaja, heidän välinsä on historiallisesti olleet vaikeat.

17. Verkkoanalyysi tekijöistä, jotka vaikuttivat Irakin päätökseen hyökätä Iraniin, kts. Federation of American Scientists – Military Analysis Network, ”Iran-Iraq War (1980-1988)”: http://www.fas.org/man/dod-101/ops/war/iran-iraq.htm

18. Kuvaus Yhdysvaltain tuesta Irakille sen sodan aikana, kts. Bruce W. Jentleson, With Friends Like These: Reagan, Bush, and Saddam 1982-1990 ( W.W. Norton & Company, October 1994). Läpikäynti länsivaltioiden tuesta, kts. Kathleen Knox, ”Iraq: Relations With The West Haven’t Always Been Contentious,” Radio Free Europe, maaliskuu 12, 2003: http://www.rferl.org/nca/features/2003/03/12032003160413.asp

19. William Henry kuvaa Saddamin kiinnostusta Irakin muinaiseen avaruusolentoperintöön kirjassaan Ark of the Christos: The Mythology, Symbolism and Prophecy of the Return of Planet X and the Age of Terror. Hänen pääteesinsä tiivistävä artikkeli, ”Saddam Hussein, The Stairway to Heaven and the Return of Planet X” on hänen kotisivuillaan http://www.williamhenry.net.

20. Haastattelun koko puhtaaksikirjoitus: http://www.whatreallyhappened.com/ARTICLE5/april.html

21. Kuvaus Glaspien ’rangaistuksesta’, kts. Andrew I. Killgore, ”Special Report: Tales of the Foreign Service: In Defense of April Glaspie,” Washington Report on Middle East Affairs (August 2002) 49 http://www.wrmea.com/archives/august2002/0208049.html

22. Lisäkeskustelua siitä miten media vääristää UFO/ET-läsnäolosta uutisointia, kts. Terry Hansen, The Missing Times (Xlibris Corporation; 2001).

23. Todisteita siitä, että presidentti Clinton ei ollut täysin saanut tietoa avaruusolentojen läsnäolosta tai niiden läsnäoloon vastaamaan perustetuista eri amerikkalaisista salaisista organisaatioista, kts. Steven Greer, ”Who Are the Controllers?” CSETI Newsletter, 3:1 (May 1994): http://www.cseti.org/position/greer/who.htm. Katso myös Presidential UFOn tiedot koskien Clintonin tietoja avaruusolennoista: http://www.presidentialufo.8m.com/clinton.htm

24. Keskustelua näkemyksestä, että presidentti Kennedy aikoi paljastaa tietoja avaruusolennoista ja että tämä seikka oli yhtenä tekijänä hänen salamurhassaan ja sai aikaan hänen jälkeensä tulleen paljastamattomuuskäytännön, kts. Milton William Cooper, Behold a A Pale Horse (Light Technology Publications, 1991). Verkkosivu: http://www.williamcooper.com/william.htm.

25. Neokonservatiiviajattelijoiden noususta ja heidän Irak-mielipiteistään, kts. Steven Weisman, ”Pre-emption: Idea With a Lineage Whose Time Has Come,” New York Times; maaliskuu 22, 2003. http://www.nytimes.com/2003/03/23/international/worldspecial/23PREE.html

26. Kts. Michael E. Salla, ”Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan”,  Tutkimus #2, www.exopolitics.org, helmikuu 3, 2003.  http://www.exopolitics.org/studypaper-2.htm

27. Marshall Masters, ”Failure Analyst Identifies Cause of Columbia Disaster,” YOWUSA.com, March 24, 2003. http://www.yowusa.com/Archive/March2003/scalar1/scalar1.htm

28. Kts. T.E. Bearden, ”Historical Background of Scalar EM Weapons,” 1990 paper available online at: http://www.cheniere.org/books/analysis/history.htm.

29. Grafiikkaa silmästä: http://www.exopolitics.org/Eye-Horus.htm

30. Lisäkeskustelua, kts. ”The ’Eye of Horus’ – A Celestial Warning Against War in Iraq?”, Eksopoliittinen kommentti #4, Exopolitics.org ( 03/09/03) http://www.exopolitics.org/Why-Neat.htm

31. Seismisistä anomalioista ja niiden mahdollisista juurisyistät: http://www.godlikeproductions.com/bbs/message.php?message=12344&mpage=1&topic=3 Esimerkki seismisistä tallenteista tältä ajalta: http://wrightworld.net/other2.htm

32. Lainaus William S. Cohenilta, ”Q&A at the Conference on Terrorism, Weapons of Mass Destruction, and U.S. Strategy – University of Georgia, Athens.DoD News Briefing. Apr. 28, 1997.

33. Thomas Bearden, Katsaus Neuvostoliiton sähkömagneettisiin skalaariaseisiin, 2nd ed., Cheniere Press, 2001. Lisää Beardenista: http://www.cheniere.org/

34. T.E. Bearden, ”Historical Background of Scalar EM Weapons,” 1990 saatavilla verkossa: http://www.cheniere.org/books/analysis/history.htm

35. Kirjeenvaihdossa Bearden puhuu mahdollisesta terrori-iskusta käyttäen skalaariaseita http://www.cheniere.org/correspondence/021203.htm. Lisää skalaariaseiden käytöstä Irakissa, kts. Bill Morgan, ”Iraq: World’s First Scalar War?” saatavilla verkossa http://216.247.92.101/pub/bearden/iraq.htm

36. Kts. Mark Hazlewood, Blindsided: Planet X Passes in 2003, (Firstpublish LLC, 2001). Hazlewood pitää verkkosivua, jossa puhutaan salahallituksen tiedon salaamisesta koskien Nibirua, http://www.planetx2003.com/index.html

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.net

Jenkkivirastojen pitää luovuttaa kaikki salaisetkin materiaalinsa UFO-paljastusta varten

Liittovaltion virastoilla on lokakuun 20. päivään asti aikaa toimittaa kaikki ufoja koskevat dokumentit, äänitteet ja videot Yhdysvaltain hallitukselle, jotta ne voidaan jakaa yleisölle.

Kansallinen arkisto- ja arkistohallinto (National Archives and Records Administration, NARA) antoi ohjeet tässä kuussa, ja ne panevat täytäntöön vuoden 2024 kansallisen puolustuslupalain (National Defense Authorization Act, NDAA) UFOjen paljastamista koskevan lakimuutoksen, joka allekirjoitettiin viime joulukuussa.

Ohjeet paljastavat viimeisimmän strategian, jonka tarkoituksena on pakottaa Yhdysvaltain armeijan ja tiedusteluyhteisön haluttomat osat paljastamaan kaikki, mitä ne tietävät tunnistamattomista ilmailmiöistä (Unidentified Aerial Phenomena, UAP).

Tämä tapahtuu kaksi kuukautta sen jälkeen, kun Pentagonin UFO-toimisto julkaisi kongressille kiistanalaisen raportin, jossa se väitti, ettei se ”löytänyt mitään todennettavissa olevia todisteita siitä, että Yhdysvaltain hallituksella tai yksityisellä teollisuudella olisi koskaan ollut pääsy maan ulkopuoliseen teknologiaan”.

Yllä ”Archives II”, Kansallisarkisto College Parkissa, Marylandissa, jossa on tutkijoiden ja yleisön saatavilla olevat hallituksen nykyaikaisimmat asiakirjat. Uudet UFO-asiakirjat ovat saatavilla täällä sekä verkossa digitaalisen tietokannan kautta.
Yllä ”Archives II”, Kansallisarkisto College Parkissa, Marylandissa, jossa on tutkijoiden ja yleisön saatavilla olevat hallituksen nykyaikaisimmat asiakirjat. Uudet UFO-asiakirjat ovat saatavilla täällä sekä verkossa digitaalisen tietokannan kautta.

NARA:n arkistonhoitajat ovat antaneet ohjeet, joiden mukaan kaikki UFO- tai UAP-asiakirjat on toimitettava sähköisessä muodossa yksityiskohtaisine metatietoineen, jotta ne voidaan sisällyttää uuteen haettavissa olevaan tietokantaan, joka asetetaan yleisön saataville.

Tietokanta sisältää turvaluokiteltua aineistoa, jota NARA säilyttää itsenäisesti ja säilyttää tiedot turvallisesti, kunnes niiden turvaluokitus voidaan purkaa yleisön saataville.

NARA:n ohjeissa tehdään selväksi, että kaikkien valtion virastojen on merkittävä arkistoihinsa kunkin tiedoston ”virallinen turvallisuustilanne” ja mahdolliset ”erityiset valvontatoimet”, mukaan luettuina ”erityistietosuojatut tiedot” (SCI, Special compartmented information) ja ”erityispääsyohjelmat” (SAP, Special access programs).

Kaikkien liittovaltion virastojen, myös Yhdysvaltain armeijan ja tiedusteluyhteisön, kuten CIA:n, on myös selitettävä NARA:lle ja yleisölle, miksi tietyt UFO-asiakirjat ovat ”vapautettuja” uuden lain mukaisesta luovuttamisesta. ”Jos asiakirjoja luovutetaan osittain tai pidätetään kokonaan”, NARA:n ohjeellisessa neuvoa-antavassa postituksessa todettiin, ”on mainittava NDAA:n pykälässä 1843 esitetyt erityiset lykkäysperusteet.

Arkisto lisäsi, että näiden virastojen on noudatettava joko vuoden 2024 NDAA:n uuden UFO-tiedonantoa koskevan muutoksen säännöksiä tai ”toimeenpanomääräys 13526:n määräyksiä”.

Presidentti Barack Obaman vuonna 2009 antamassa määräyksessä todetaan, että kaikki yli 25 vuotta vanha salainen aineisto poistetaan automaattisesti luokituksesta.

Molempien kongressikamarien jäsenet ilmaisivat turhautuneisuutensa vuoden 2024 NDAA:n yhteydessä allekirjoitetun UFOjen paljastamista koskevan lakimuutoksen vesittyneestä luonteesta.

”Meidät huijattiin. Meitä huijattiin täysin. He poistivat kaikki osat”, sanoi edustaja Tim Burchett, yksi lain puuhamiehistä.

Koska Pentagonin viimeisin UFO-raportti ei vakuuttanut, kongressin edustajainhuoneen valvontakomitean jäsenet ovat hiljattain sanoneet valmistelevansa kahta uutta julkista kuulemistilaisuutta UFOista pitääkseen painetta yllä.

”Meillä ei ole vielä tosiasioita”, kuten republikaanien kongressiedustaja Glenn Grothman selitti Ask a Polin toimittajalle viime kuun lopulla.

Yksi näistä kuulemistilaisuuksista keskittyy Anna Paulina Lunan mukaan tuntemattomien alusten, niin sanottujen tuntemattomien vedenalaisten esineiden (Unidentified Submerged Objects, USO), vedenalaisiin tapauksiin.

”Aiomme tehdä jotain USO:n kanssa”, edustaja Luna sanoi toukokuussa, ”keskustelemme joidenkin ihmisten kanssa”.

 

Artikkelin julkaissut Daily Mail

Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan

Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan (2003)

Tutkielma #2

helmikuun 3. 2003, www.exopolitics.org

kirjoittanut Dr Michael E. Salla

 

Tiivistelmä

Ellei kaikki niin useimmat kritiikit Bushin hallinnon motivaatioita kohtaan laukaista ennakoiva sota Irakia vastaan keskittyvät yhdistelmään Washingtonissa vallassa olevien konservatiivipoliitikkojen imperiaalista maailmankuvaa sekä Bushin hallintoa eteenpäin ajavia korporaatiointressejä. Tämä tutkielma tarjoaa radikaalisti erilaisen poliittisen analyysin Bushin hallinnon motivaatioista lähteä sotaan, sekä hänen kriitikkojen esittämistä selityksistä. Tämä tutkielma tarjoaa eksopoliittisen analyysin Irakissa esiintyvän historiallisen avaruusolentojen läsnäolon poliittisista ulottuvuuksista sekä amerikkalaisten suorittamasta ennakoivasta hyökkäyksestä. Tässä esitetään, että kilpailevat salaiset hallituksen organisaatiot kamppailevat proxy-sodassa ottaakseen haltuun Irakissa sijaitsevan muinaisen avaruusolentojen teknologian, jotta he voisivat valmistella sarjaa tapahtumia, jotka liittyvät kehittyneen avaruusolentojen rodun ’ennustettuun paluuseen’. Columbia-avaruussukkula on hyvin saattanut olla korkean profiilin uhri tällaisessa proxy-sodassa, jonka tarkoitus on lähettää viesti amerikkalaisille salajärjestöille ennakoivasta sodasta Irakia vastaan.

Tätä analyysia tehdessä tutkielma tarkastelee saatavilla olevia todisteita Irakissa esiintyvästä avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta ja soveltaa tätä näyttöä ymmärtämään paremmin nykyistä Irakin poliittista tilannetta. Tutkielma analysoi poliittisten päätoimijoiden motivaatioita Amerikan ennakoivassa sodassa Irakia vastaan. Tutkielma päättää analyysin suosittelemalla politiikkatoimia sille, miten vastata avaruusolentojen historialliseen läsnäoloon Irakissa, sekä sen nykyajan poliittiselle relevanssille.


Johdanto*

Vuoden 2003 State of the Union -puheessaan presidentti George W. Bush julisti, että ”Amerikkaa ja maailmaa kohtaava vakavin uhka on laittomat regiimit, jotka tavoittelevat ja joilla on hallussaan ydin-, kemiallisia ja biologisia aseita.” (1) Puheessaan Bush ilmaisi suurimmaksi motivaatiokseen hyökätä Irakiin ennenaikaisesti ”kauhun, jollaista kukaan ei ole koskaan tuntenut” estämisen. Bushin ennenaikaisen hyökkäyksen politiikkaa kritisoineet, joihin kuuluu mm. politiikan kommentaattori Robert Frisk, esittivät, että tuleva Amerikan sota Irakia vastaan ”ei liity kemiallisiin aseisiin tai ihmisoikeuksiin; se liittyy öljyyn.” (2) Toisen nimekkään politiikan kommentaattorin, Michael Lindin, mukaan motivaatio liittyi ennenaikaisen sodankäynnin doktriiniin, jota on ajanut ’neokonservatiivit’ kuten varapuolustusministeri Paul Wolfowitz, jonka politiikka pääsi parrasvaloihin syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen. (3)

Ellei kaikki niin useimmat kritiikit Bushin hallinnon motivaatioita kohtaan laukaista ennakoiva sota Irakia vastaan keskittyvät yhdistelmään Washingtonissa vallassa olevien konservatiivipoliitikkojen imperiaalista maailmankuvaa sekä Bushin hallintoa eteenpäin ajavia korporaatiointressejä. Tämä tutkielma tarjoaa radikaalisti erilaisen poliittisen analyysin Bushin hallinnon motivaatioista lähteä sotaan sekä kriitikoiden esittämistä selityksistä. Tässä tutkielmassa esitetään, että keskittyminen kumpaankaan tekijään, jotka tukevat ennenaikaista hyökkäystä massatuhoaseita käsittelevää Irakia vastaan, tai Amerikan imperialismia ja korporaatiointressejä vastaan esitettyihin kritiikkeihin, ei ole niinkään väärin, vaan yksinkertaisesti ne heijastelevat rajoittunutta poliittista paradigmaa ymmärtää Amerikan ulkomaanpolitiikan taustalla olevia motivaatioita.

Tässä tutkielmassa käytetty polittiinen paradigma perustuu ’eksopolitiikkaan’. (4) Paradigma lähtee oletuksesta, että Maapallolla on olemassa avaruusolentojen läsnäolo, josta salaiset valtion organisaatiot ovat pantanneet tietoa kansalta sekä vaaleilla valituilta edustajilta. Sen sijaan, että sitä pidettäisiin perustelemattomana ’salaliittoteoriana’, joka ei liity nykypäivän politiikan ongelmiin, kuten Amerikan ennakoivaan sotaan Irakia vastaan, mitenkään, tässä esitetään, että eksopoliittinen analyysi voi tarjota kattavamman ymmärryksen siitä mikä motivoi Bushin hallinnon ennenaikaista hyökkäystä Irakia vastaan.

Eksopolitiikka nousevana julkishallinnon alana perustuu pääosin eri lähteiden tarjoamiin todisteisiin, jotka tukevat ideaa avaruusolentojen läsnäolosta, josta kertovat tiedot salaiset valtion organisaatiot ovat piilottaneet kansalta ja vaaleilla valituilta edustajilta. (5) Kaikkein tärkein näyttö tulee entisiltä armeijan ja valtion viranomaisilta, jotka ovat tulleet julkisuuteen antamaan ’ilmiantajatodistuksen’ useissa erilaisissa valtioon liittymättömissä aloitteissa edistääkseen avaruusolentojen läsnäolon paljastamista. (6) Vaikka monet ovat eri mieltä saatavilla olevien todisteiden uskottavuudesta ja ottavat toisen kannan joko puolesta tai vastaan avaruusolentojen läsnäoloon ja valtion hiljaisuuteen tästä läsnäolosta, eksopolitiikka perustuu oletukseen siitä, että debatin ei tulisi sulkea pois keskustelua sellaisen läsnäolon vaikutuksista poliittisiin päättäjiin tai kansaan yleensä. Siispä, kun tarkastellaan nykypäivän kansainvälisiä ongelmia, kuten Amerikan ennakoivaa sotaa Irakia vastaan, voidaan tutkia eksopoliittista analyysia käyttävien näkökulmia sekä näiden ja muiden kattavampien ulkopolitiikan näkökantojen uskottavuutta, huolimatta käynnissä olevasta debatista saatavilla olevan näytön vakuuttavuudesta. Tämä on tarpeen, sillä aktiivisesti paljastuksen estämisessä mukana olevat käyttävät disinformaatiota, pelottelua ja muita strategioita joilla häiritä silminnäkijöitä, vääristellä todisteita ja suunnata kansan huomio pois avaruusolentojen läsnäolosta ja siitä miten se liittyy useisiin nykyajan poliittisiin ongelmiin. Viimeisenä, salainen kampanja UFO-paljastuksen estämiseksi tulee käsitellä eksopoliittisen analyysin termein todennäköisyytenä tällaiselle vaikuttamiselle ja/tai käytettävissä olevan empiirisen todistusaineiston vaarantamiselle, joka muuten vahvistaisi avaruusolentojen läsnäolon. Siksi eksopoliittisella analyysilla on joitain keskeisiä eroja perinteisempiin poliittisen analyysin näkökulmiin verrattuna, jotka perustuvat perinteiseen yhteiskuntatieteen arvovapaaseen, objektiivisen analyysin metodiin, jossa käsitellään saatavilla olevia prosesseja, instituutioita ja toimijoita julkishallinnon alalla.

Alla on esitetty Irakin avaruusolentojen historiallisen läsnäolon sekä Amerikan suorittaman Saddam Husseinin hallinnon vastaisen ennakoivan hyökkäyksen eksopoliittinen analyysi. Tässä analyysissa käsittelen saatavilla olevaa todistusaineistoa koskien avaruusolentojen historiallista läsnäoloa Irakissa; sitten sovellan tätä todistusaineistoa Irakin nykyisen poliittisen tilanteen ymmärtämiseksi; sitten analysoin poliittisten päätoimijoiden motivaatioita Amerikan ennakoivaan Irakia vastaan tehtyyn hyökkäykseen; ja lopuksi esitän joitain politiikkasuosituksia.

Mitä näyttöä löytyy avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta Irakissa?

Vahvin saatavilla oleva todistusaineisto avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta Irakissa on peräisin nuolenpääkirjoitustauluista, jotka suoraan ovat kirjanneet muinaisten sumerialaisten uskomukset ja aktiviteetit, joiden sivilisaatio sai alkunsa melkein yhdessä yössä 3800 e.Kr. Useimmat näistä nuolenpääkirjoitustauluista kertovat tarinoita sumerialaisten kanssakäymisistä ’jumalien’ kanssa. Useimmat arkeologit alunperin hyväksyivät, että nämä olivat pelkkiä myyttejä eivätkä he kiinnittäneet niihin enempää huomiota, kuin pelkästään oivalluksina sumerialaisten uskonnollismyyttisistä uskomuksista. Tuo näkökäanta haastettiin vuonnta 1976, kun sumeriatutkija Zecharia Sitchin julkaisi ensimmäiset kirjansa Sumerian taulujen käännöksistä. (7) Sen sijaan, että hän olisi käsitellyt tarinoita jumalista myytteinä, jotka eivät empiirisesti liittyneet juuri mihinkään, Sitchin tulkitsi taulujen tekstit kirjaimellisina kuvauksina tapahtumista siten kuin ne tapahtuivat menneinä aikoina.

Sitchinin käännökset Sumerian nuolenpääkirjoitustauluista paljastivat tarkkaa informaatiota useista eri aiheista, jotka hänen mukaansa eivät olisi olleet mahdollisia sivilisaatiolle, joka oli kehityksensä alkuvaiheessa ilman minkäännäköistä edeltäjää, jolta lainata vaikutteita. Sitchinin mukaan sumerialaisilla oli yksityiskohtaista tietoa kaikista aurinkokuntamme planeetoista, he ymmärsivät päiväntasauksen prekession ja lisäksi heillä oli ymmärrystä monimutkaisista lääketieteellisistä proseduureista. (8) Kysymykseen mistä he tämän tiedon olivat saaneet Sitchinin käännösten mukaan sumerialaisilla oli selvä vastaus alkulähteestä. He paljastivat kivitauluissaan, että kaikki hiedän tietonsa ovat peräisin Maan ulkopuolisilta vierailijoilta nimeltään ’Anunnaki’ (’ne jotka tulivat taivaasta Maahan’), jotka olivat sekä sumerialaisten opettajia että roolissa koko ihmisrotua luotaessa. Tämän avaruusolentojen rodun alkuperä on planeetalla nimeltä Nibiru, joka kiertää Aurinkoa elliptisellä radalla ja joka palaa aurinkokuntaamme aina 3600 vuoden välein. (9)

Kun Sitchinin innovatiivinen työ julkaistiin, se herätti suurta äläkkää ja intensiivistä debattia niiden keskuudessa, jotka kannattivat ja vastustivat hänen pääteesiään historiallisesta avaruusolentojen läsnäolosta Sumeriassa, joka oli vastuussa koko Sumerian sivilisaation aloittamista. Myönteisesti Sitchinin teesiin suhtautuneiden joukossa oli kuuluisia kirjailijoita, mm. Erik Von Däniken, joka itse oli kirjoittanut vuonna 1969 julkaistun kirjan Chariots of the Gods, joka ehdotti historiallista avaruusolentojen läsnäoloa eri puolille planeettaa. (10) Toinen suosittu kirjailija David Hatcher Childress kuvaa yksityiskohtaisesti avaruusolentojen teknologiaa muinaisten sivilisaatioiden käytössä hänen eri kirjoissa. (11) Vähemmän tunnetuista kirjoittajista sellainen nimi kuin William Henry on julkaissut kirjoja samanlaisista ajatuksista kuin Sitchinin teesi. (12)

Sitchinin teesin tueksi monet kirjoittajat usein siteeraavat raamattua, joka viittaa Maapallolla asuneisiin ’jumaliin’. Raamatun tekstit, joihin useimmiten viitataan ovat Eenokin apokryfikirjassa. (13) Vaikka Eenokin kirja on useimmista raamatun versioista jätetty pois, se on kuitenkin osa muinaista heprealaista tutkimusta ja on mukana etiopialaisissa ja slaavilaisissa Vanhan Testamentin versioissa.  Eenokin kirja kuvaa enkelien kapinallisjoukkoa nimeltä ’Nephilim’, joita oli lukumäärältään 200, jotka asettuivat asumaan Maapallolle ja lisääntyivät ihmispopulaation kanssa ennen kuin heidän yläpuoliset olennot, ’Elohim’, karkoittivat heidät ja rankaisivat heitä. (14) Eenokin kirja tarjoaa kontekstia mystisille ensimmäisen Mooseksen kirjan kohdille, joissa kuvataan aikaa jolloin ’jumalten pojat’, Nephilim/Anunnaki, lisääntyivät ihmisten kanssa ja loivat jättiläisten rodun, joka hallitsi muuta ihmiskuntaa: ”Sijhen aican olit myös Sangarit maan päällä: sillä sijttecuin Jumalan pojat macaisit ihmisten tytärten cansa, ja sijtit lapsia, että nijstä tulit woimaliset miehet, jotca muinan olit sangen cuuluisat.” (15) Sitchinin teesin tukijat sanovat, että tämä kuuluu raamatulliseen näyttöön siitä, että kehittynyt avaruusolentojen rotu oli kuin olikin olemassa Maapallolla, oli pitkään ollut tekemisissä ihmisten kanssa ja jopa ollut roolissa ihmisrodun luomisessa.

Kirjailijoiden, riippumattomien arkeologien ja raamatun kommentaattoreiden kasvavan lukumäärän lisäksi Sitchinin teesiä tukee suuri määrä henkilöitä, jotka väittävät olevansa telepaattisessa yhteydessä avaruusolentoihin, jotka paljastavat informaatiota avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta Sumeriassa. Eräs näistä avaruusolentoja kanavoivista on Jelaila Starr, joka väittää olevansa yhteydessä olentoihin suoraa Nibirulla, ja hän julkaisee informaatiota tasaiseen tahtiin Anunnakeista verkkosivuillaan. (16) Toinen on Sheldan Nidle, joka ’kanavoi’ avaruusolentojen rotua Siriuksen tähtijärjestelmästä. Hän antaa paljon informaatiota Anunnakin historiallisesta läsnäolosta ja vaikutuksesta kirjoissaan ja verkkosivuillaan. (17)

On hyvin kiistanalaista, missä määrin näin hajanainen kokoelma todistusaineistoa voi perustella Sitchinin teesiä ET:n historiallisesta läsnäolosta Sumeriassa. Huolimatta sellaisten lähteiden aikaansaamasta kiistasta, ne tarjoavat laajalti informaatiota, joka ansaitsee lähemmän tarkastelun julkishallinnon politiikkaan liittyen. Kun otetaan huomioon, että eksopolitiikka perustuu oletukseen avaruusolentojen läsnäolosta, jota salaiset valtion organisaatiot eivät halua paljastaa, on mahdollista esittää eksopoliittinen näkökulma Sitchinin teesiin huolimatta käynnissä olevasta debatista koskien saatavilla olevan todistusaineiston johdonmukaisuutta ja tarkkuutta.

Miten avaruusolentojen historiallinen läsnäolo liittyy Amerikan Irak-politiikkaan?

Eräs riippumaton arkeologi, joka käsittelee Sumerian (eteläinen Irak) avaruusolentojen läsnäolon suoraa yhteyttä nykyiseen amerikkalaiseen vimmaan keskittyä Saddam Husseiniin, on nimeltään William Henry. Henryn pääteesi on, että Sumerian ajoista lähtien on ollut olemassa teknologinen laite, jota hän kutsuu ’Tähtiportiksi’, jota Anunnaki/Nephilim käyttivät matkustamaan edestakaisin kotimaailmansa ja Maapallon  välillä. He myös matkustivat sillä ympäri galaksia. (18) Henry keskittyy alla kuvattuun kohtaan Sitchinin nuolenpääkirjoitusten tulkinnassa taulusta, joka kuvaa Urukin rituaalitekstiä:

On löydetty kuvauksia, joissa näytetään jumalallisia olentoja kärkkymässä temppelin sisäänkäynnillä ja pitelivät salkoja, joihin oli kiinnitetty rengasmaisia esineitä. Tämän tilanteen taivaallinen luonne käy ilmi Auringon ja Kuun symbolien mukaanotosta… joissa kuvataan Enlil ja Enki sisäänkäynnin luona, josta Anu tekee suuren sisääntulon. (19)

Sen sijaan, että kyse olisi yksinkertaisesta tapahtumasta, johon liittyy Anunnakien johtaja, Anu ja hänen kaksi poikaansa Enlil ja Enki, Henry ehdottaa, että yllä esitetty tilanne kuvaa siirtolaitetta, jota Anu ja muut Anunnaki-eliitit käyttivät. Jos näin, silloin sellainen laite sijaitsee todennäköisimmin Sumerian Uruk-kaupungissa, joka oli Sumerian sivilisaation ensimmäinen kaupunki ja Gilgameshin, kuuluisa Gilgameshin eepoksen kuningas, koti. (20)

Sitchin ja kirjoittajat kuten David Childress, joka käsittelee avaruusolentojen käyttämää teknologiaa ja muinaisia sivilisaatioita, ovat sivuuttaneet Tähtiportin merkityksen ja avaruusolentojen kuljetusvälineiden tutkimisen heidän omissa yllä esitettyjen tekstien käännöksissään. Molemmat elivät perinteisessä paradigmassa, jossa kuljetus tapahtuu rakettikäyttöisillä aluksilla. (21) Sitchin keskittyy rakettimoottorialuksiin hänen kuvauksessaan Anunnakeista ja heidän eri matkoistaan Maapallolle. Esimerkiksi kuvatessaan Anunnakien kulkupelejä, joita he käyttivät Maan ja avaruuden välillä liikkumiseen, Sitchin kirjoitti: ”Tekstit paljastavat, että kolmesataa heistä, ”Taivaan Anunnakit”, eli Igig, olivat todellisia astronautteja, jotka pysyivät avaruusaluksessa laskeutumatta Maapallolle. He kiersivät Maapalloa aluksissa, joista laukaistiin sukkuloita Maapallolle ja takaisin.” (22)

Täten on todettava, että Anunnakit käyttivät kahdenlaista kuljetusmuotoa. Yksi oli meille tuttu rakettiteknologian muoto, jota Maapallolla asuvat Anunnakit käyttivät, joita Sitchin kuvasi ”rivi-Anunnakeiksi”. He hallinnoivat Maapalloa ja ihmiskuntaa avaruudessa elävien maanmiestensä tahdon mukaisesti. (23) Toinen kuljetusteknologia oli Tähtiportti, jota oletettavasti käyttivät vain Anunnakien kaikkein korkein luokka. He antoivat avaruudessa eläville Anunnakeille tehtäväksi kerätä Maapallon resurssit. Tulkitsemalla Babylonian luomismyyttiä saadaan idea siitä miten tehtävät jaettiin ja miten ’ylijumala’ Mardukin tahdon mukaan toimiva Anunnaki-hierarkia jakeli tehtäviä Mardukin alaiselle Anulle, Anunnakien johtajalle:

Anulle annettiin tehtäväksi seurata ohjeita. Kolmesataa taivaassa hän asetti vartioon; Maapallon tavat erottivat heidät Taivaasta; ja Maapallolle kuusisataa hän asetti asumaan. Kun hän oli määrännyt kaikki heidän ohjeensa, hän jakoi Taivaan ja Maan Anunnakille heidän tehtävänsä.  (24)

Näin Anunnakit pyörittivät toimintaa sekä Maapallolla että avaruudessa ja pitivät planeetan hallussaan. Kun otetaan huomioon Sitchinin kuvailema tiukka hierarkia hänen yksityiskohtaisessa analyysissaan Anunnakeista ja heidän interaktioistaan keskenään ja ihmiskunnan kanssa, on todennäköistä, että Tähtiportti olisi ollut ihmiskunnan ja planeetalla asuvan Anunnaki-porukan pelätty ja kunnioittama asia, ainakin heidän keskuudessaan jotka sen toimintaa kykenivät omin silmin näkemään, mutta eivät saaneet sitä itse käyttää. Sellaisenaan Tähtiportteja olisi ollut vain rajattu määrä ympäri planeettaa, ja Sumerian Tähtiportti sijaitsi kaikkein tärkeimmässä Sumerian muinaisessa kaupungissa — todennäköisimmin se oli Urukin muinainen pääkaupunki, muinaiskuninkaiden koti, joka sijaitsee Etelä-Irakissa. 12 vuoden tauon jälkeen kaivauksissa, saksalainen tutkijatiimi vuonna 2002 jatkoi kaivauksia Urukin hautautuneessa kaupungissa. Käyttämällä magnetometriä, joka kykenee havaitsemaan ihmistekoiset esineeet maan alla, ja tehokasta tietokonejärjestelmää Saksassa, saksalaiset geofyysikot kykenivät kartoittamaan hautautuneita rakenteita muinaisesta pääkaupungista 5.5 neliökilometrin alueelta, jossa Sumerian muinainen sivilisaatio oli saanut alkunsa. (25)

Sumerialaisten kuvauksissa Anunnakeista tärkeä tapahtuma oli Anunnakien viimeinen poistuminen planeetalta sarjassa tuhoisia katastrofeja, jotka kulminoituivat vuosiin 1800-1700 e.Kr. (26) Perinteiset arkeologit tukevat näkemystä siitä, että alueella sattui tuolloin katastrofaalinen tapahtuma. (27) Jos kuljetusmuotoja olikin kaksi Anunnakien käytössä, kun alemmat Anunnakit poistuivat raketeilla, Anunnaki-eliitti poistui todennäköisimmin Tähtiportilla ja sulki sen. Ennustettavasti, kun otetaan huomioon kunnioitus Tähtiporttia kohtaan, sitä ei olisi jätetty vartioimatta heidän poistumisen ja Anunnakien ennustettuun paluuseen liittyvän Tähtiportin uudelleenaktivoinnin välisenä aikana.

Useat lähteet kuvaavat nykyaikaa ’jumalten/Anunnakien ennustettuna paluuna’. ’Ennustetun paluun’ käsite Anunnakien läsnäolon kontekstissa vaihtelee tarkoitukseltaan riippuen kolmesta eri perspektiivistä. Ensimmäinen näkökanta perustuu yksinkertaisesti ideaan jumalista tai Anunnakista fyysisesti palaamassa ottamaan arvokkaan roolin ihmisten asioihin vaikuttamisessa ja valvomaan planeetan resurssienkäyttöä. (28) Sellaisessa skenaariossa Anunnakien ensimmäinen aalto saapuisi luomaan suotuisat olosuhteet odotetulle Anunnaki-eliitin paluulle. Tähän kuuluisi alempiarvoisten Anunnakien saapuminen ensin ja Sumerian Tähtiportin aktivoiminen, jota vaadittaisiin heidän johtajien paluuseen. Oletettavasti tätä pidettäisiin pyhänä tapahtumana, jota koko ihmiskunnan tulisi juhlistaa. Kirjoittajat Clive Prince ja Lyn Picknett esittävät, että ihmiskuntaa ovat valmistelleet sellaista paluuta varten keskeisten poliittisten ja uskonnollisten toimijoiden aikaansaama tunnistettava globaalien tapahtumien ketju. (29)

Toinen perspektiivi ”jumalten/Anunnakien paluuseen” on heidän kotimaailmansa Nibiru-planeetan paluu. Erilaiset Anunnakien kotiplaneetta Nibirun paluusta kertovat verkkosivut ja kirjat ovat herättäneet paljon kiinnostusta. Monet kirjoittajat siteeraavat astronomista näyttöä, joka tukee ideaa kymmenennestä planeetasta, jonka on pitkään spekuloitu vaikuttavan Uranuksen ja Neptunuksen kiertoratoihin aina siitä lähtien, kun havaittiin, että Pluto (joka löydettiin vuonna 1930) ei voisi selittää näitä häiriötekijöitä. 1970-luvun lopulla kaksi astronomia Yhdysvaltain laivaston observatoriosta Tom van Flandern ja Richard Harrington, alkoivat julkaista tutkielmia, joissa kannatettiin ideaa kymmenennen planeetan olemassaolosta. (30)

Laajimmin siteerattu viittaus, joka tukee teesiä kymmenennestä planeetasta, joka tunnetaan, mutta jota ei ole julkistettu suurelle yleisölle, on sarja lehdistötiedotteita, jotka ovat peräisin tähtitieteelliseltä ryhmältä, joka tutki taivaan osaa, joka van Flandernin ja Harringtonin laskelmien mukaan olisi kymmenennen planeetan sijaintipaikka. Joulukuussa 1983 Jet Propulsion Laboratoryn astronomisen infrapunasatelliitin (IRAS) vastuuastronomi tohtori Gerry Neugebauer ilmoitti mahdollisesta sellaisen planeetan olemassaolon vahvistuksesta. Washington Postin toimittaja tiivisti ilmoituksen kirjoittaen: ”taivaankappale, mahdollisesti yhtä suuri kuin… Jupiter ja mahdollisesti…. osa tätä aurinkokuntaa on löydetty Orionin tähtikuvion suunnasta Maata kiertävällä teleskoopilla…” (31) Yhteensä kuuden sanomalehden kirjoittaessa jotain ilmoituksesta, ilmoitus vedettiin takaisin ja astronomit hiljenivät julkisesti kymmenennen planeetan olemassaolosta. Huhuja alkoi liikkua salaisten valtion organisaatioiden aktiivisesta häirintäkampanjasta.  (32) Esimerkiksi eräs Yhdysvaltain laivaston observatorion astronomi, tri. Richard Harrington, puhui julkisesti ja kirjoitti artikkeleita hypoteettisesta Planeetta X:stä ja on spekuloitu, että tämä on suoraan vaikuttanut hänen ennenaikaiseen kuolemaansa ’luonnollisistä syistä’ vuonna 1992. (33)

Kolmas perspektiivi ’jumalten/Anunnakien ennustettuun paluuseen’ löytyy kirjoittajilta, jotka keskittyvät Maya-intiaanien 5200-vuotisen syklin päättymisen tapahtumiin. John Major Jenkinsin mukaan Mayat olivat tietoisia tavasta, jolla Aurinko linjautuu muiden galaktisten tasojen kanssa periodisesti. Tämä mahdollistaa intensiivisempien kosmisten energioiden saapumisen Maapallolle galaksimme ytimestä. Sitten ihmistietoisuus nousee vastaavasti, eli osat aivoista joko kytkeytyvät päälle tai pois näiden syklien käydessä läpi vaiheitaan. Jenkinsin mukaan vuosi 2012 vastaa nykyisen Maya-syklin loppua ja johtaa nopeaan globaalin tietoisuuden transformaatioon. (34) Useat kirjoittajat viittaavat tähän Uutena Aikana, jolloin globaali ajattelu on valistuneempaa ja ihmispotentiaali lisäänttyy. (35) ’Jumalten ennustettu paluu’ voi siis merkitä nopeaa ihmistietoisuuden muutosta aivojen käyttämättömien osien aktivoituessa Auringon linjautuessa galaksin kanssa asemiin. Tässä selityksessä ihmiskunta itse kehittäisi ’jumalankaltaisia’ voimia, jotka spontaanisti tulisivat saataville suurille määrille ihmisiä. Useat kirjoittajat ovat esimerkiksi kuvanneet useiden lasten uskomattomia kykyjä ja psyykkisiä voimia ympäri maailmaa. (36)

Tiivistettynä, saatavilla oleva informaatio ’jumalten ennustetusta paluusta’ voidaan ymmärtää merkitsevän tärkeää merkkipaalua ihmissivilisaation kasvussa. ’Ennustettu paluu’ voidaan tulkita joko kirjaimellisesti tai metaforallisesti tarkoittamaan joko ’jumalten/Anunnakien’ fyysistä paluuta, mystisen kymmenennen aurinkokuntamme planeetan paluuta tai nopeaa kasvua ihmiskunnan tietoisuudessa Auringon linjautuessa galaktisen tason kanssa. Huolimatta kiistasta koskien mitä tämä ’ennustettu paluu’ tarkkanottaen tarkoittaa, tekijät sellaisessa paluussa, jotka liittyvät Irakin tämänhetkiseen poliittiseen tilanteeseen ja Amerikan ennakoivaan aseelliseen interventioon, voidaan identifioida. Ensimmäinen tekijä on, että avaruusolentojen kuljetuslaite, Tähtiportti, tai jokin muu tärkeä avaruusolentojen artifakti, saattaa sijaita haudattuna Etelä-Irakin autiomaahan, joka oletettavasti näyttelee osaa ’jumalten ennustetussa paluussa’. Toiseksi, on mahdollista, että kymmenes planeetta tulee palaamaan, joka on kriittisessä roolissa Anunnakien paluussa ja/tai joka merkittävästi vaikuttaa globaaliin ympäristöön. Viimeisenä, on potentiaalia ihmistietoisuuden nopealle kehitykselle Maya-kalenterin päättymisen aikaan (toim. huom. kalenteri päättyi 2012).

Amerikan Irak-politiikan eksopoliittinen analyysi

Jos Etelä-Irakissa on Tähtiportti, joka on roolissa tällaisessa ’jumalten ennustetussa paluussa’, silloin on todennäköistä, että salaiset valtion organisaatiot, jotka suuresti vaikuttavat tai kontrolloivat Bushin hallintoa, ovat tietoisia tämän Tähtiportin olemassaolosta ja roolista. Irakin presidentti Hussein todennäköisesti myös tietää sellaisen Tähtiportin olemassaolosta, kuten saattaa olla pääteltävissä hänen arkkitehtonisista projekteistaan, joiden tarkoitus on herättää vanhan Mesopotamian sivilisaation suuruuden henkeä ja sementoida hänen asemansa Irakin menneen kunnian palauttajana. (37) Vielä merkittävämmällä tavalla hänen luvatessaan saksalaisen arkeologitiimin jatkaa kaivauksia Urukin sumerialaiskaupungissa maanalaisten kartoitusten jälkeen viittaa siihen, että tämä saattaisi olla Sumerian Tähtiportin sijainti. Tämä tieto haudatusta Tähtiportista voi olla myös yksi syy sille miksi Saksan valtio on julkisesti vastustanut Amerikan ennakoivaa hyökkäystä Irakiin. Jos Husseinin hallinto ja Bushin hallinto uskovat, että Etelä-Irakin hiekassa lepää haudattuna Tähtiportti, silloin siellä kaikkein todennäköisimmin on olemassa rotu, joka siihen on pääsy ja joka sitä hallinnoi. William Henryn teesi on, että tämä on Irakin jatkuvan sotilaskonfliktin taustalla oleva poliittinen tekijä. (38)

Bushin hallinnon perspektiivistä Sumerian Tähtiportin kontrollointi mahdollistaisi valtion salaisille organisaatioille jatkaa heidän globaalia UFO-paljastuksen vastaista kampanjaansa. (39) Tämä on vahvasti luettavissa rivien välistä Bushin hallinnon salailumieltymyksessä ja monien FOIA-aloitteiden kieltämisessä aiemmalta Clintonin hallinnolta. Tähtiportin kontrollointi kaikkien muiden Tähtiporttien lisäksi, joita muiden sivilisaatioiden pääkaupungeissa on saattanut olla, esim. Egypti, Inka, Atsteekit; oletettavasti antaisi salaisille valtion organisaatioille suuremman vipuvarren avaruusolentojen roduista, jotka tällä hetkellä planeettamme kanssa ovat tekemisissä, tai joiden ennustetaan saapuvan näyttämölle jonkin tapahtuman siivittäminä, jotka liittyvät ’jumalten ennustettuun paluuseen’. Vähintäänkin Sumerian Tähtiportin kontrollointi sallisi salaisten valtion organisaatioiden sanella globaalin transformaation tahdon, jonka avaruusolentojen rodut ovat luvanneet tuoda Maapallolle heidän kehittyneellä teknologiallaan, ylivertaisella tiedollaan ja korostuneilla psyykkisillä kyvyillään.

Husseinin regiimin osalta Tähtiportin hallinta mahdollistaisi hänen aktivoida sen ja täyttää profetia auttamalla kehittyneen avaruusolentojen rodun, Anunnaki-eliitin, saapumista. Presidentti Hussein mahdollisesti kuvittelee, että palkkiona hänen lojaaliudestaan Anunnaki-eliitille hänet palkittaisiin korkealla asemalla suuressa globaalissa hierarkiassa. Ehkäpä hän näkee itsensä jopa jonkinlaisena ihmiskunnan pelastajana, joka auttaa jumalten saapumista takaisin, jotka ratkaisisivat kaikki ihmiskunnan ongelmat ja lopettaisivat salaisten valtion organisaatioiden, jotka jatkavat avaruusolentojen läsnäolon salailua, vallan. Merkittävällä tavalla Euroopan valtiot kuten Saksa ja ehkäpä jopa Ranska ja Venäjä saattavat saada suurempaa vipuvartta tulevaisuudessa Tähtiportin kontrollointiin tarjoamalla diplomaattista suojaa Husseinin regiimille quid pro quona sallimalla arkeologiset kaivaukset Urukissa. Nämä valtiot ja niihin liittyvät salaiset organisaatiot pääsevät käsiksi tietoon avaruusolentojen läsnäolosta, ja todennäköisimmin niitä epäilyttää jakaa tietoa Amerikalle Sumerian Tähtiportin kontrollista tai tulevaisuudesta tai mistään muustakaan Irakista löydetystä teknologiasta.

Sitchinin teesi muinaisen avaruusolentojen rodun läsnäolosta Sumeriassa yhdistettynä eri avaruusolentojen kuljetuslaitteisiin, joita muut kirjoittajat ovat kuvanneet muinaisten sivilisaatioiden tutkimuksissaan, sekä arkeologisten kaivausten jatkuminen Sumerian ensimmäisessä pääkaupungissa vuonna 2002 antavat tukea William Henryn teesille Tähtiportista, joka lepää hiekan alla eteläisessä Irakissa. Tämä tarjoaa tärkeää kontekstia, joka auttaa ymmärtämään Bushin hallinnon todellisia motivaatioita hyökätä ennakoivasti Irakiin.

Voidaan esittää väite, että Bushin hallinto ja Husseinin regiimi molemmat kilpailevat aikaa vastaan pääsystä hallitsemaan ja käyttämään Tähtiportin jäänteitä Urukin raunioiden keskellä tai muuallapäin Irakia ennen ennustettua Anunnakien paluuta. Tällä hetkellä kyseessä on pattitilanne. Hussein kontrolloi maata Etelä-Irakissa ja sallii saksalaisten tehdä kaivauksia Urukissa, kun taas Amerikan johtama koalitio kontrolloi ilmatilaa ja tarkkailee tilannetta. Bushin hallinto haluaa kontrolloida Irakin aluetta ja ottaa haltuunsa Urukin kaivaukset löytääkseen haudatun Tähtiportin ja tarkkailla ja hallita sitä. Sitä vastoin Hussein haluaa löytää ja aktivoida tähtiportin ihmiskunnan hyödyksi ja hänen maineen ja kunnian palauttamiseksi.

Pääasiallinen todistenäyttö yllä esitetylle on myönnettävästi aika hatara perinteisen politiikan asiantuntijoille ja se saattaisi paremmin sopia fiktionaaliseen trilleriin kuin vakavaan poliittiseen keskusteluun. Perinteisestä näkökulmasta riippumattomien arkeologien, radikaalien eksegetiikan tutkijoiden, avaruusolentojen tietoa ’kanavoineiden’ ja spekulatiivisten astronomien sekalainen sakki tuskin tarjoaa uskottavaa näyttöä ymmärtää Amerikan ulkopolitiikan motivaatioita. Bushin hallinnon antamat selitykset liittyvät joko massatuhoaseiden hävittämiseen ja/tai öljyintresseihin ja imperialistisiin tavoitteisiin, ja ne todennäköisesti voittavat niiden mielipiteen, jotka eivät ole asiasta vakuuttuneita.

Henryn teesille löytyy kuitenkin tärkeitä aihetodisteita, jotka antavat uskottavuutta teorialle Tähtiportista todellisena Bushin hallinnon tai sen taustalla olevien ryhmien tavoitteena. Ensimmäinen todiste ovat tietovuotajien todistusten hämmentävä lukumäärä, jotka vahvistavat salaisten valtion organisaatioiden olevan vastuussa avaruusolentojen läsnäoloa koskevan julkisen tiedon pimittämisestä. Organisaatiot kontrolloivat kaikkea virallista kanssakäymistä avaruusolentojen kanssa. (40) Eksopoliittisesta perspektiivistä avaruusolentojen nykyhetken läsnäolon salailu tukee johtopäätelmää siitä, että käynnissä on myös aktiivinen muinaisten avaruusolentojen läsnäolon peittely, millä on myös merkittäviä julkishallinnollisia vaikutuksia.

Toinen aihetodiste on Saksan ja Ranskan Husseinin hallinnolle antama voimakas diplomaattinen tuki. Tämä tuki on ollut niin voimakasta, että Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeld, että halventavasti viittasi heihin ”Vanhana Eurooppana” vastineessaan toimittajille tammikuun 22. päivä 2003:

”Ajattelette Eurooppaa Saksana ja Ranskana. Minä en. Mielestäni se on ’vanhaa Eurooppaa’. Jos katsot koko Euroopan NATOa tällä hetkellä, painopiste on siirtymässä itään. Ja siellä on paljon uusia jäseniä. Ja jos otat listan kaikista NATO-jäsenistä ja niistä, jotka ovat saaneet viimeaikoina kutsun — paljonko niitä nyt on, 26, jotan sellaista? [Mutta] Olet oikeassa. Saksa on ollut ongelma, ja Ranska on ollut ongelma.” (41)

Sen sijaan, että he olisivat perääntyneet diplomaattisesta pommista, Bushin hallinto meni erittäin pitkälle eristääkseen Saksan ja Ranskan aseman Irakissa. Esimerkkinä, hallinto rohkaisi Espanjan, Portugalin, Italian, Britannian, Unkarin, Puolan, Tanskan ja Tsekin johtajia kirjoittamaan kirje Wall Street Journaliin tammikuun 30. päivä, jossa lukee ”Irakin regiimi ja sen massatuhoaseet edustavat selvää uhkaa maailman turvallisuudelle.” (42) Irakin politiikan eri kannoista keskustelevan intensiivisen diplomaattisen debatin sijaan käytettiin hyökkäävää kieltä ja kantoja, ja tämä kertoo syvemmästä konfliktista, jotka on pyyhitty pois yleisön silmiltä. On todennäköistä, että eri faktiot käyvät kamppailua salaisten valtion organisaatioiden avulla, jotka on perustettu käsittelemään avaruusolentojen läsnäoloa USA:ssa, ja joille on perustettu kilpailevia organisaatioita Saksaan, Ranskaan ja myös Venäjälle.

Kolmas aihetodiste on saksalaisten arkeologien kaivausten jatkaminen Urukissa, Sumeriassa vuonna 2002. Kun otetaan huomioon Urukin maine ja todennäköisyys sille, että alueella sijaitsee sumerialaisten Tähtiportti, silloin kaivausten jatkaminen herättää kysymyksiä siitä miksi niitä jatketaan tänä aikana ja mitä sieltä etsitään. Kun otetaan huomioon, että poliittiset jännitteet Irakissa eivät ole merkittävästi laantuneet vuonna 2002 alueen joutuessa todennäköisesti tulevaisuudessa konfliktiin Amerikan kanssa, voidaan esittää, että pinnan alla on voimakkaita piilomotiiveja, jotka päällipuolisesti vaikuttavat tieteelliseltä kaivaukselta muinaisessa Sumerian pääkaupungissa.

Neljäs aihetodiste on avaruussukkula Columbian tuhoutuminen sen laskeutumisessa helmikuun 1. päivänä 2003 arviolta 38 mailin etäisyydellä maanpinnasta, joka liikkui 18-kertaisella äänennopeudella. Ykksi astronauteista oli ensimmäinen israelilainen avaruudessa, eversti Ilan Ramon Israelin ilmavoimista. Eversti Ramon oli ilmeisesti roolissa Israelin hyökkäyksessä Irakin ydinvoimalaitokseen Osirakissa kesäkuussa 1981, ja on myös spekuloitu, että hänen tehtäväänsä on liittynyt tiedustelutietojen keruu Irakista sukkulan kiertäessä. Columbian tuho sattui 16 minuuttia ennen laskeutumista, kun sen bensatankit olivat käytännössä tyhjät. Todennäköinen sukkulan tuhoutumisen syy, kun otetaan huomioon Columbian nopeus ja korkeus olisi voinut olla jonkinlaisen terroristiryhmiä paremmin sotavarustellun valtion organisaation hyökkäys. Todennäköinen tuhoutumisen syy on ollut salainen valtion organisaatio, joka on halunnut lähettää tärkeän viestin amerikkalaiselle kilpailijalle heidän suunnitelmastaan hyökätä ennakoivasti Irakiin.

Kun kaikki todisteet esitetään yhdessä, syntyy erittäin uskottava tapaus, joka tukee Henryn teesiä valtakamppailusta, joka menee syvälle avaruusolentojen läsnäoloon ja salaisten valtion organisaatioiden jatkuvaan avaruusolentojen läsnäoloon liittyvien tietojen piilotteluun ja sen kaikkiin seuraamuksiin. Bushin hallinnon motivaatioiden tulkinnat hyökätä ennakoivasti Irakiin puhuttaessa Bushin vuoden 2003 State of the Union -puheesta tai hänen kriitikoidensa (kuten Robert Frisk ja Michael Lind) esittämät kritiikit koskien imperialistisia ja korporaatiointressejä voidaan kaikki kuvata osana Bushin hallintoa ajavien motivaatioiden pintakerrosta. Syvemmällä tasolla on todennäköistä, että salaiset valtion organisaatiot ovat ahdistuneita siitä mitä tapahtuisi jos Hussein Saksan tai muun Euroopan valtion tuella saisi pääsyn Sumerian Tähtiporttiin tai muuhun Urukiin haudattuun avaruusolentojen teknologiaan tai jos Tähtiportti jollain tavalla aktivoituisi uudelleen ilman salaisten valtion organisaatioiden henkilöstöä paikalla tarkkailemassa ja kontrolloimassa sitä. Bushin puhe linjasi tarvetta ennenaikaiselle hyökkäykselle Irakiin, mikä todennäköisimmin piilottaa salaisen agendan saada pääsyn Tähtiporttiin ja muuhun avaruusolentojen teknologiaan Urukissa ja muualla Irakissa. Sellainen pääsy oletettavasti pitkittäisi salaisten valtion organisaatioiden kontrollia globaaleista luonnonvaroista ja informaatiosta aikana, jolloin avaruusolentojen aktiviteetti ja vaikutusvalta lisääntyy.

Loppusanat: Poliittiset vaikutukset ja suositukset

Jos eksopoliittinen näkökulma on tarkempi kuvaus Bushin hallinnon motivaatioista ajaa ennakoivaa sotaa Irakia vastaan, silloin voidaan esittää seuraavat politiikkasuositukset. (43) Ensinnäkin, avaruusolentojen historiallisen läsnäolon ja valtion salaisten ryhmien peittelyn todistavan näytön laatu on uskottava ja vakuuttava. Se tukee uudenlaisen julkishallinnon alan, eksopolitiikan, luomista, jossa tutkittaisiin avaruusolentojen historiallista läsnäoloa ja sen vaikutuksia nykyiseen julkiseen politiikkaan.

Toisena, on tarpeen edistää valtion virallista paljastusta avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta ja/tai näiden avaruusolentojen lähestyvästä paluusta ja luoda edustavampia poliittisen päätöksenteon prosesseja, jotka on kehitetty valtion vastineeksi sellaiseen informaatioon.

Kolmantena, näyttö puhuu sen puolesta, että Irakia vastaan valmistellaan sotaa, joka ei liity mitenkään massatuhoaseisiin, vaan se on suunniteltu pitkittämään Yhdysvaltain salaista valtionkontrollia informaatiosta koskien avaruusolentojen historiallista ja nykyistä läsnäoloa. Sellainen ennakoiva sota täten tulisi pysäyttää ja tulisi rohkaista ratkaisua Yhdysvaltain, Irakin ja Euroopan valtioiden välillä.

Neljäntenä, näyttö kertoo siitä, että Irakin konflikti ja Columbia-avaruussukkulan tuho peittävät alleen syvän eri faktioiden välisen kamppailun eri kansallisvaltioiden salaisten organisaatioiden välillä, jotka on alunperin perustettu avaruusolentojen läsnäolon käsittelemiseksi. On suositeltavaa, että nämä organisaatiot ja niiden toimet tarkkailla ja vastata avaruusolentojen läsnäoloon paljastetaan, ja että nämä organisaatiot saatetaan tilivelvollisiksi vaaleilla valituille edustajille.

Viimeinen politiikkasuositus on, että tarvitaan enemmän työtä määrittämään se laajuus, jolla kongressin ja valvontaviranomaisten tulisi valvoa organisaatioita, jotka on luotu eri maissa vastaamaan kaikkiin avaruusolentojen läsnäolon aspekteihin, sekä menneinä aikoina että nykyään, sekä ihmisrodun luomisessa mukana olleen  avaruusolentojen rodun ennustetun paluun implikaatioihin.

Tämä tutkielma ehdottaa, että paras mekanismi vastata muinaisen avaruusolentojen teknologian olemassaoloon muinaisen Sumerian pääkaupungissa Urukissa ja/tai muualla on maailman valtioiden ja niihin liittyvien salaisten organisaatioiden halukkuus jakaa informaatiota ja kontrollia avaruusolentojen omaisuudesta. Ennakoiva sota, joka toteutetaan suurelta osin Urukissa sijaitsevan ’Tähtiportin’ kontrolloimiseksi, asettaa Yhdysvallat ja sen liittolaiset Irakia vastaan, jota keskeiset Euroopan valtiot hiljaisesti tukevat, ja tämä voisi olla tuhoisaa jos todellakin oikeasti esiintyisi fyysinen tapahtuma, johon liittyy muinainen ihmisrodun luomisessa ja ihmissivilisaation perustamisessa mukana ollut avaruusolentojen rotu. Kilpailevat salaiset valtion organisaatiot, jotka kamppailevat proxysodassa muinaisten avaruusolentojen teknologian kontrolloimisesta valmistellakseen näitä ’jumalten ennustetun paluun’ tapahtumia varten tuskin antaisivat parasta esimerkkiä kypsästä ihmiskunnasta, joka on tarpeeksi vastuullinen jatkamaan omaa suvereeniuttaan Maapallon resursseista. Columbia-avaruussukkula on hyvin saattanut olla tällaisen proxysodan uhri, jonka tarkoituksena on ollut lähettää viesti amerikkalaisille salaisille järjestöille ennakoivasta sodasta Irakia vastaan. Ihmisten suvereenius voi täten olla vaakalaudalla aikana, jolloin on olemassa mahdollisuus nopealle eteenpäin vievälle kehitykselle ihmistietoisuuden evoluutiossa. On koko ihmiskunnan asia päättää miten vastaamme Irakin historiallisista resursseista kamppailevien salaisten valtion organisaatioiden haasteeseen edistää heidän omia agendojaan.


Alaviitteet

Haluaisin kiittää hyvää ystävääni Yazdi Kaleghia hänen oivalluksistaan koskien Columbian avaruussukkulatragediaa ja tätä tutkielmaa.

1. Vuoden 2003 tammikuun 28. päivän State of the Union -puheen koko teksti löytyy osoitteesta https://georgewbush-whitehouse.archives.gov/news/releases/2003/01/20030128-19.html

2. Robert Fisk, ”This looming war isn’t about chemical warheads or human rights: it’s about oil,” The Independent 18.1.2003. https://www.independent.co.uk/voices/commentators/fisk/robert-fisk-this-looming-war-isn-t-about-chemical-warheads-or-human-rights-it-s-about-oil-124738.html

3. Kts. Michael Lind, Made In Texas: George W. Bush and the Southern Takeover of American Politics (Basic Books, 2002)

4. Eksopolitiikan johdantoteksti, kts. Michael Salla, ”Tarve eksopolitiikalle: Avaruusolentosalaliittoteorioiden vaikutukset politiikkaan ja globaaliin rauhaan”, https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/tarve-eksopolitiikalle-avaruusolentosalaliittoteorioiden-vaikutukset-politiikkaan-ja-globaaliin-rauhaan/ .

5. Lisää keskustelua eksopolitiikasta, kts. Michael Salla, ”Tarve eksopolitiikalle”, eksopolitiikka.fi

6. 100 näistä viranomaisista ovat jo antaneet todistuksen, ja 300 heistä odottaa sellaisen antamista.  Kts. Steven Greer, Executive Summary of the Disclosure Project (Crozet, VA.: Disclosure Project, April 2001). Verkkosivu: www.disclosureproject.com

7. Zecharia Sitchin, The Earth Chronicles, kirjat 1-6 (New York: Avon Books)

8. Kts. luku ”The Sudden Civilization,” The 12th Planet: Book 1 of the Earth Chronicles (Avon Books, 1976) 12-51.

9. Sitchin käsittelee planeettaa kirjassaan The 12th Planet: Book 1of the Earth Chronicles (Avon, 1976).

10. Erich von Däniken, Chariots of the Gods (New York: G.P. Putnam’s Sons, 1969).

11. David Hatcher Childress, Technology of the Gods: The Incredible Sciences of the Ancients, (Adventures Unlimited Press, 2000).

12. William Henry, One Foot in Atlantis. (Earthpulse Press, 1998).

13. Verkkoversio Eenokin kirjasta löytyy osoitteesta http://wesley.nnu.edu/noncanon/ot/pseudo/enoch.htm & suomeksi https://www.academia.edu/14465887/1_Eenokin_kirja_suomenkielinen_käännös_työpöydällä_valmis_luvut_1_16_

14. Sitchin kuvaa tämän tapahtuman sumerialaista versiota luvussa ”Mutiny of the Anunnaki,” The 12th Planet, 312-335.

15. Coco Pyhä Raamattu 1642 Vanha Testamentti, 1. Mooseksen kirja, luku 6, säe 4.

16. Jelaila Starr, We Are the Nibiruans: Return of the 12th Planet (New Leaf Distributing Co., 1999). Verkkosivu: http://www.nibiruancouncil.com/

17. Sheldan Nidle, First Contact (Vancouver: Blue Lodge Press, 2000). Verkkosivu: www.paoweb.com

18. Henry puhuu tästä artikkelissaan ”Saddam Hussein, The Stairway to Heaven and the Return of Planet X”. Se perustuu hänen kirjaansa Ark of the Christos: The Mythology, Symbolism and Prophecy of the Return of Planet X and the Age of Terror. Verkkosivu: www.williamhenry.net

19. Sitchin, When Time Began: Book V of the Earth Chronicles (Avon, 1993) 113-14.

20. Sitä vastoin Henry uskoo, että Tähtiportin on haudannut salaiseen paikkaan Babylonian kuningas Nebuchadnezzar sen jälkeen, kun hän oli vienyt sen Jerusalemista. ”Saddam Hussein, The Stairway to Heaven and the Return of Planet X”.

21. Sitchin kuvaa Nefilim/Anunnakien kuljetuslaitetta luvussa ”The Nefilim: People of the Fiery Rockets”, The 12th Planet, 128-72. KAtso myös Childressin luku  ”Ancient Flight and Aerial Warfare,” Extraterrestrial Archeology, 147-210.

22. Sitchin, The 12th Planet, 327

23. Sitchin, The 12th Planet, 327

24. Sitchin, The 12th Planet, 327

25. Kuvaus arkeologisten kaivausten jatkamisesta Irakissa, kts. Charles Recknagel, ”Iraq: Archaeological Expedition Mapping Ancient City Of Uruk,” Radio Free Europe, 3.5.2002 https://www.rferl.org/a/1099592.html

26. Sitchin kuvaa näitä tapahtumia kolmannessa Earth Chronicles -kirjassaan The Wars of Gods and Men (Avon, 1999)

27. Viittaus tähän alueelliseen katastrofiin, kts. artikkeli Chicagon yliopiston pääarkeologilta Prof. McGuire Gibsonilta, ”Nippur – Sacred City of Enlil Supreme God of Sumer and Akkad.” Julkaistu alunperin Al-Rafidanissa, Vol. XIV (1993 )  ja tehty saataville verkkoon osoitteeseen http://asmar.uchicago.edu/OI/PROJ/NIP/PUB93/NSC/NSC.html

28. Sellaisen näkökulman on esittänyt usea kanava, mm. Sheldan Nidle, First Contact; ja Jelaila Star, We are the Niburuans. Heidän verkkosivunsa ovat  www.paoweb.net & www.niburuancouncil.net

29. Lynn Picknett & Clive Prince, The Stargate Conspiracy: The Truth About Extraterrestrial Life and the Mysteries of Ancient Egypt (Berkley Books, 1999)

30. Planeetta X:n astronomisen etsinnän historiasta kts. William Graves Hoyt: Planet X and Pluto, (The University of Arizona Press 1980), Mark Littman: Planets Beyond – discovering the outer solar system, (John Wiley 1988); ja Tom van Flandern, Dark Matter, Missing Planets & New Comets. Paradoxes resolved, origins illuminated (North Atlantic Books 1993).

31. Thomas O’Toole, ”Mystery Heavenly Body Discovered: Possibly as Large as Jupiter,” Washington Post (December 31, 1983).

32. Kts. Mark Hazlewood, Blindsided: Planet X Passes in 2003, (Firstpublish LLC, 2001). Hazlewood ylläpitää verkkosivua, jossa on lainauksia salaisten valtion organisaatioiden totuuden hiljentämisestä koskien saapuvaa Planeetta X:ää, http://www.planetx2003.com/index.html

33. Kts. Hazlewood, Blindsided: Planet X Passes in 2003. Verkkosivu: http://www.planetx2003.com/index.html

34. Jenkins on kirjoittanut  Maya Cosmogenesis 2012 (Santa Fe: Bear and Co., 1998); sekä Galactic Alignment: The Transformation of Consciousness According to Mayan, Egyptian, and Vedic Traditions (Inner Traditions International, 2002).

35. Ensimmäisten joukossa tämän tulevan siirtymän identifioinnissa olivat Jose Arguelles & Brian Swimme, The Mayan Factor: Path Beyond Technology (Bear and Co., 1987)

36. Kts. Lee Carroll & Jan Tober, The Indigo Children: The New Kids Have Arrived (Hay House, 1999); ja Drunvalo Melchizidek, The Ancient Secret of the Flower of Life (Light Technology Publications, 2000) Vol 2, 443-54.

37. Henry puhuu näistä projekteista kirjassa Ark of the Christos.

38. Henry kuvaa tämän artikkelissaan ”Saddam Hussein, The Stairway to Heaven and the Return of Planet X”.

39. Lisää keskustelua paljastuksen viivyttelystä, kts. M. Salla, ”Tarve eksopolitiikalle”.

40. Kts. Salla, ”Tarve eksopolitiikalle”.

41. Keskustelua Rumsfeldin kommenteista ja Ranskan/Saksan vastauksesta, kts. Mark Baker, ”Rumsfeld’s ’Old’ And ’New’ Europe Touches On Uneasy Divide,” Radio Free Europe, 24.1.2003. Verkkosivu: http://www.rferl.org/nca/features/2003/01/24012003172118.asp

42. Wall Street Journal. 30.1.2003.

43. Kts. Salla, ”Tarve eksopolitiikalle”.

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.net

EU for UAP

Lähetä tämä viesti europarlamenttiedustajallesi

kirjoittanut Guillaume Fournier Airaud

Luovuin 20 vuotta sitten toimittajan urasta, vaikka minulla oli tutkinto taskussa.

Koska olin halvaantunut tällaisen tehtävän vastuusta ja työn kunnolliseen hoitamiseen vaadittavasta tarkasta tutkimisesta, lähdin ensin kiinteistöalalle ja sitten opettajaksi.

kuva:
kuva:  Mohamed Hassan / Pixabay

Tämän ammatillisen labyrintin aluskasvillisuudessa lakkasin ajattelemasta toimittajakouluani jo kauan sitten, joka on nyt pensasaitojen ja rikkaruohojen peitossa.

2021. Klikkausten ja lievän uteliaisuuden yhdistelmä sai minut lukemaan asiakirjan: Australian hallituksen raportin Yhdysvaltain suhtautumisesta UFOihin vuodelta 1971.

”Oikeasti? UFOja on olemassa? Valtiot raportoivat niistä?

UFOja on olemassa?

Niin yllättävä kuin tämä paljastus olikin, toinen käänsi maailmankuvani päälaelleen: Yhdysvaltojen ystävävaltio syytti liittolaistaan CIA:n välityksellä siitä, että se oli vuodesta 1953 lähtien suorittanut disinformaatiokampanjaa yleisöä vastaan, ja saattaen koko aiheen ja silminnäkijät yhtä lailla naurunalaisiksi.

Niinpä olen 40 vuoden ajan nauranut UFOille ja UFO-hulluille vain tajutakseni (kuten kenraali Twining vuonna 1948), että ilmiö oli ”todellinen eikä visionäärinen tai fiktiivinen” ja että olin antanut amerikkalaisen tiedustelupalvelun manipuloida itseäni. Sietämätön oivallus ranskalaiselle, jonka harvinaisia kansallisen ylpeyden hetkiä oli edesmenneen presidentti Chiracin Irakin sodan vastustus. Sota, joka käynnistettiin Yhdysvaltojen jo esittämillä valheellisilla verukkeilla.

Yksi asia johti toiseen, tutkin, kaivoin ja luin. Amerikkalaisen aloitteen innoittamana päädyin käyttämään ruostunutta kynääni kyseenalaistamaan parlamentin jäsenen. Yllätys: sain vastauksen. Julkaisin sen Twitterissä. Minut kutsuttiin osallistumaan YouTube-ohjelmiin. Minusta tuli toistuva vieras. Päädyin isännöimään erästä erikoiskanavaa, ja viimeisen vuoden ajan olen kirjoittanut Sentinel-sivustolle ja jopa vaihtanut sähköpostia Pentagonin kanssa. Ja siinä se on. Tarvittiin UFOja, jotta palasin takaisin journalismiin.

Totta puhuakseni olisin pärjännyt ilman sitä. Kuten edellä mainitsin, toimittajan työ, jos se tehdään oikein, on vaativaa, sanoisinko jopa jokseenkin epäkiitollista: tietojen tarkistaminen, useiden lähteiden etsiminen, reaktioiden pyytäminen, jatkuva pyrkimys objektiivisuuteen ja siihen liittyvä itsesensuuri…

Kaikki tämä tuottaa vaivalloisesti artikkeleita, joita vain harvat lukevat — otsikkoa lukuun ottamatta. Miksi sitten tyrkyttää tätä ristiriitaa luonnolliselle laiskuudelleni ja leikata kallisarvoista vapaa-aikaani kouluttajana/muusikkona/pelaajana/osallistuvana isänä?

CIA:n ”kouluttama” maailma

Perkeleen CIA taas. Vuonna 1953 aloitettu ”valistuskampanja” toimi niin hyvin, että vielä nykyäänkin valtavirran tiedotusvälineet eivät uskalla käyttää tavanomaisia resursseja tähän aiheeseen, jolla on kiistaton geopoliittinen merkitys. Vain kourallinen toimittajia uskaltaa liittää nimensä tähän aiheeseen, mikä saa huonosti informoidun TV- tai radiojuontajan nauramaan niin paljon kieli poskessa -pätkissä, turvallisesti Salaisten Kansioiden tunnusmusiikin kanssa.

Joten tässä minä nyt olen, toimittajan paperit kädessäni, ilman, että maine on vaakalaudalla, tekemässä Sentinelin tiimin kanssa sitä, mitä on tehtävä: seuraamassa uutisia, kirjoittamassa faktoja, tiedottamassa yleisölle, välittämässä ilmiantajien, silminnäkijöiden, tiedemiesten ja kansanedustajien mielipiteitä, jotka ovat ristiriidassa virallisen sanan ja vallitsevan tilanteen kanssa. Toivon, että kaikki toimittajat vihdoinkin tarttuvat aiheeseen ilman pelkoa uransa puolesta, ja että yleisöä kohdellaan vihdoinkin vastuullisina yksilöinä, eikä tottelevaisina, hauraina lampaina.

Tätä varten ja kohtalon pakottamiseksi jatkoin kirjeiden lähettämistä Ranskan kansanedustajille. Muutamien arkojen vastausten jälkeen on nyt selvää, että kansalliskokouksemme on kaukana Yhdysvaltojen kongressista, joka taistelee kynsin ja hampain Pentagonia ja CIA:ta vastaan tiedottaakseen asiasta yleisölle. Ranskan teollisuusministerin puheenvuoro, jossa hän vastasi kömpelösti Agora-verkkopalvelussa esitettyyn UAP-kysymykseen, ei parantanut Ranskan imagoa.

Tuskainen paradoksi: Ranskaa arvostetaan maailmanlaajuisesti siitä, että se on luonut GEIPANin, ensimmäisen UFO-toimiston, ja tuottanut Cometa-raportin, joka sai New York Timesin tuomaan UFOt takaisin julkisuuteen vuonna 2017 — ja silti aiheen on ollut vaikea laskeutua Eurooppaan… Kunnes nyt.

Maaliskuussa 2024 Euroopan parlamentin jäsen Francisco Guerreiro puhui parlamentille ja kehotti sitä puuttumaan aiheeseen, ja hän esitti jopa ehdotuksen Euroopan siviili-ilmailusääntöjen muuttamiseksi siten, että niihin sisällytettäisiin tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden ilmoittaminen ja tutkiminen.

Portugalin edustaja ei pysähtynyt tähän, sillä hän isännöi Brysselissä UAP-konferenssia entisen laivaston lentäjän Ryan Gravesin läsnäollessa, joka todisti Yhdysvaltain kongressin edessä heinäkuussa 2023.

Kansalaisvoimaa

Voisivatko UFOt vihdoinkin päästä eroon syytöksistä — jotka ovat yhtä yleisiä kuin puutteellisesti perusteltuja — amerikkalaisesta pakkomielteestä? Luulen niin. Koska olen kärsimätön odottaessani, että valtavirran tiedotusvälineet osoittavat asianmukaista uteliaisuutta (ja kärsimätön päästäkseni takaisin videopelieni pariin), aion tehdä oman osani Euroopan kansalaisena edistääkseni tätä avoimuusprosessia ja päästä vihdoin eroon tästä liian kauan kestäneestä horroksesta.

Siksi ehdotan, että kaikki kirjoittaisivat Euroopan parlamentin jäsenille alla olevan mallin mukaisesti ja kehottaisivat Euroopan unionia tukemaan Euroopan parlamentin jäsen Guerreiron aloitetta. Myönnettäköön, että yksinkertaisen kirjeen voima voi tuntua merkityksettömältä… kuin äänestyslippu. Kun se kuitenkin lisätään muihin äänestyslippuihin, se valitsee ja vaikuttaa poliittisiin valintoihin. Minusta näyttää siltä, että kirjeellä on yhtä suuri vaikutusvalta — ehkä jopa suurempi.

CIA teki 70 vuotta sitten päätöksen, joka vaikuttaa meihin vielä tänäänkin, ja sen legitimiteetti tuli — periaatteessa ja usean eri asteen erotuksella — kansalta.

No niin.

Minä olen kansa, ja niin olette tekin. Jos teistä, kuten minustakin, tuntuu, että Yhdysvallat on ylittänyt rajan sulkemalla keskustelun ja että sen liittolaiset ovat pysyneet liian passiivisina, on aika nostaa Chirac helvettiin. Käytä valtaasi kansalaisena.

Kun otetaan huomioon nykyinen geopoliittinen epävakaus, se voi olla nyt… tai ei koskaan.

Lähetä tämä sähköposti MEPille tai MEP-ehdokkaalle (suomeksi tai englanniksi)

Hyvä rouva / hyvä herra,

Yhdysvallat on hiljattain perustanut viraston tutkimaan tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä (UAP). Jotkut amerikkalaiset parlamentin jäsenet syyttävät omaa hallitustaan avoimuuden puutteesta ja valmistelevat lainsäädäntöä tilanteen lopettamiseksi.

Toivon, että Euroopan unioni tarttuu tähän asiaan, järjestää julkisen keskustelun ja rohkaisee kansalaisia puhumaan ja todistamaan vähemmän leimaavassa ilmapiirissä.

Pyydän teitä edustajanani tukemaan portugalilaisen parlamenttiedustaja Francisco Guerreiron tekemää yksilöllistä päätöslauselmaesitystä siviili-ilmailun turvallisuudesta annetun asetuksen (EU) N:o 376/2014 päivittämiseksi siten, että siihen sisällytetään UAP-raportointi ja -analysointi.

Pyydän teitä ilmoittamaan kantanne tähän asiaan.

Kunnioittaen,

 

Englanniksi

Dear Madam / Dear Sir,

The United States has recently created an office to study Unidentified Anomalous Phenomena (UAP). Some American MPs are accusing their own government of a lack of public transparency, and are working on legislation to put an end to this situation.

I hope that the European Union will take up this issue, organize a public debate, and encourage citizens to speak out and bear witness in a less stigmatized climate.

I ask you, as my representative, to support the Individual Motion for a Resolution to update Regulation (EU) No. 376/2014 on civil aviation safety, to include the reporting and analysis of UAP, made by Portuguese MP Francisco Guerreiro.

Please let me know your position on this matter.

Respectfully,

 


Löydät Euroopan parlamentin jäsenen nimen ja postiosoitteen täältä.

Voit myös lähettää viestin Euroopan parlamentin yhteydenottolomakkeen kautta.


EU-vaaliteemainen sähköpostipohja kesäkuun europarlamenttivaaleja odotellessa

Rouva XXX / herra XXX,

Koska minun on päätettävä ehdokkaani tulevissa vaaleissa, joihin osallistutte, haluaisin pyytää teitä kertomaan, mitä mieltä olette UFOista, jotka tunnetaan myös nimellä UAP.

Yhdysvaltain kongressiedustajat puhuvat aiheesta yhä enemmän, ovat kuulleet todistajia ja ilmiantajaa televisioidussa kuulemistilaisuudessa ja ovat säätäneet lakeja, joissa vaaditaan armeijaa julkaisemaan tietoja. Jotkut kansanedustajat syyttävät omaa hallitustaan avoimuuden puutteesta.

Meidän mantereellamme todistajia pilkataan kuitenkin edelleen, ja ystäväpiirissäni on edelleen hyvin vaikeaa puhua UFOista, vaikka Ranskan virallinen UFO-toimisto GEIPAN suhtautuu aiheeseen vakavasti. Toivon, että Eurooppa saavuttaa Yhdysvallat.

Jos teidät valitaan, aiotteko tukea aiheen edistämiseen tähtääviä aloitteita tulevissa tehtävissänne, jos teistä tulee väistyvän parlamenttiedustaja Francisco Guerreiron seuraaja?

Odotan innolla vastaustanne.

Kunnioittaen,

 

Englanniksi

Mrs XXX / Mr XXX,

As I have to decide on my choice of candidate in the forthcoming election in which you are taking part, I would like to ask you to tell me where you stand on the subject of UFOs, also known as UAPs.

US Congressmen are talking more and more about the subject, have heard witnesses and a whistle-blower in a televised hearing, and have passed laws requiring their armies to publish information. Some MPs are accusing their own government of a lack of public transparency.

On our continent though, witnesses continue to be mocked, and it’s still very difficult to talk about UFOs in my circle of friends, even though it’s a subject taken seriously by France’s official UFO office, GEIPAN. I hope that Europe will catch up with the USA.

Will you undertake to support any initiative aimed at advancing the subject in your future functions if elected, taking over from outgoing MP Francisco Guerreiro?

I look forward to receiving your reply.

Respectfully,

 

 

Artikkelin julkaissut sentinelnews.substack.com

EU for UAP

André Jol : Politiikkasuosituksia UAP-maailmaan

Euroopan parlamentissa pidettiin 20. maaliskuuta 2024 tilaisuus ”UAP EU Airspace: Reporting and Scientific Assessment”. Euroopan parlamentin jäsenen Francisco Guerreiron järjestämän konferenssin johdannon antoi Andre Jol, Alankomaiden UAP Coalition Netherlands -säätiön ja Alankomaiden lainsäädännön mukaisesti rekisteröidyn riippumattoman kansalaisjärjestön edustaja.

Andre Jol on kokenut ammattilainen ja vedenlaadun alalla työskentelevä kemiantekniikan insinööri Utrechtissa, Alankomaissa. Hän on työskennellyt yli 35 vuotta ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevien politiikkasuositusten ja toimenpiteiden seurannan, neuvonnan ja arvioinnin parissa Euroopan tasolla. Hän on tällä hetkellä Alankomaiden UAP-koalition rahastonhoitaja, jonka tarkoituksena on verkkosivujen mukaan edustaa ”kaikkien niiden ilmailun, asevoimien ja poliisin ammattilaisten etuja, joilla on kokemusta tunnistamattomista poikkeavista ilmiöistä”. Se on ainutlaatuinen järjestö, joka kokoaa yhteen ja edustaa näitä ammattilaisia (…). UAP Coalition Netherlandsia johtaa joukko omistautuneita vapaaehtoisia, jotka haluavat luoda turvallisemman työympäristön näille ammattilaisille”.

kuva
kuva Udo Pohlmann / Pixabay

Andre Jol lisäsi avauspuheessaan, että ”säätiö edistää tutkimusta, tietoisuutta, yhteistyön lisäämistä ja UAP:itä koskevaa sääntelyä”.

Jol korosti, että ”on tärkeää ymmärtää UAP:den merkitys ja se, miten ne liittyvät ilmatilamme turvallisuuteen, omaan turvallisuuteemme ja kollektiiviseen tietoisuuteemme”. Hän huomautti, että vuosien varrella on ”lisääntynyt näyttö, joka perustuu monenlaisiin välineellisiin havaintoihin (infrapunatutkat, valokuvat, videot, visuaaliset havainnot), joita ovat tehneet koulutetut havainnoijat”, kuten ”lentäjät, sotilashenkilöstö, kenttähenkilöstö, tiedemiehet”, ja ”siviilit”. Hän mainitsi esimerkkinä GEIPANin, Ranskan virallisen valtion organisaation, joka kerää ja analysoi tietoja UAP:istä. Se on ainoa virallisesti tunnustettu organisaatio Euroopassa, vaikka tällaisia siviiliorganisaatioita on olemassa ja ne toimivat aktiivisesti kaikkialla Euroopassa.

Andre totesi, että GEIPANin esityksissä korostetaan seuraavaa:

  • Suurin osa havainnoista voidaan selittää esimerkiksi lentokoneilla, lennokeilla, satelliiteilla, planeetoilla, meteoreilla jne.
  • Luokkaan D kuuluu 3 prosenttia kaikista 3637 havainnosta, joita ei voida selittää tutkimusten jälkeen, eli 100 tapausta — prosenttiosuus, joka on yhdenmukainen monien muiden kansainvälisten tietokantojen kanssa.

Jol jatkoi esittämällä katsauksen Yhdysvaltojen viranomaisjohtajien vakuuttavista lausunnoista, jotka havainnollistavat, miten UAP-aihe on kasvanut ja kehittynyt Euroopan ulkopuolella.

Vaikuttavat lausunnot korkean tason virkamiehiltä, jotka todistavat UAP-todisteita:

Avril Haines (Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun entinen varajohtaja):

“Lopputulos on se, että emme ymmärrä kaikkea näkemäämme, eikä se varmaankaan ole yllättävää kenellekään monilta osin.”

Bill Nelson (NASA-johtaja):

He lukitsivat tutkansa siihen ja seurasivat sitä, ja yhtäkkiä se liikkui, eikä sillä ollut pakokaasuja eikä savupilveä. Siinä ei ollut näkyviä siipiä tai minkäänlaisia moottoreita. Emme siis tiedä mikä se on, mutta se on jotain. Siksi ilmoitan, että NASA on nimittänyt UAP-tutkimuksen johtajan.

Kirsten Gillibrand (amerikkalaissenaattori New Yorkista):

Haluamme, että tämä virhe loppuu. Jos lentäjä näkee jotain, mitä hän ei voi tunnistaa, meidän on tiedettävä, mitä se on.

Barack Obama (entinen Yhdysvaltain presidentti):

On olemassa kuvamateriaalia ja tallenteita taivaalla olevista esineistä, joista emme tiedä tarkalleen, mitä ne ovat, emmekä osaa selittää niiden liikkumista tai lentorataa. Niillä ei ollut helposti selitettävissä olevaa kaavaa.

Andre Carson (amerikkalaisedustaja Indianasta):

Tämä aihe on sijoitettu tieteiskirjallisuuden kategoriaan. UAP:den esiintyminen sotilastukikohtien läheisyydessä on kuitenkin dokumentoitu, ja se muodostaa kansallisen turvallisuusuhan, varsinkin kun niistä ei tiedetä juuri mitään.

Andre Jol kommentoi Yhdysvaltojen viimeaikaista edistystä vuonna 2022, kun Pentagoniin on senaatin pyynnöstä perustettu osasto, joka kerää ja analysoi Yhdysvaltojen hallituksen havaintoja ja raportoi säännöllisesti tuloksista (AARO, All-Domain Anomaly Resolution Office). Hän mainitsi yhdysvaltalaisen lentäjän Ryan Gravesin, joka myös esiintyi suorassa lähetyksessä Euroopan parlamentissa jakaamassa kokemuksiaan ja näkemyksiään UAP:istä ja valtiollisesta kehityksestä.

Andre Jol kysyi lentoturvallisuudesta: ”Voimmeko päätellä, että UAP:t aiheuttavat mahdollisen riskin lentoturvallisuudelle?”. Jos liikennelentäjä, jolla on matkustajia, kohtaa UAP:n, se voi johtaa hämmennykseen, häiriötekijöihin ja mahdollisesti jopa onnettomuusriskiin.”

Andre pragmaattisesti korosti ongelmaa EU:lle:

EU:n ilmatilassa lennetään päivittäin 32 000 lentoa, joten mielestämme on välttämätöntä käsitellä tätä aihetta. Ymmärtämällä ja käsittelemällä eurooppalaista aihetta voimme parantaa ilmatilamme turvallisuutta.

Lentoturvallisuuden lisäksi Jol huomautti, että UAP-järjestelmään liittyy turvallisuusongelmia. Ne herättävät ”ilmatilassamme kysymyksiä valvonnasta ja puolustuskyvystä” ja muodostavat ”mahdollisia uhkia”. On välttämätöntä, että näitä kysymyksiä tutkitaan ja käsitellään.”

Tämän jälkeen Andre Jol esitti Kiinaa ja Venäjää koskevia todellisuusarvioita. ”Kiina on antanut UAP-sulkemismääräyksen ainakin yhdessä ja mahdollisesti useissa maakunnissa. He käyttävät tekoälyä UAP-tietojen tutkimiseen ja pitävät UAP:itä kansallisena uhkana ja lentoturvallisuuskysymyksenä. Tiedämme myös, että Venäjän hallitus on täysin tietoinen ja tekee tutkimusta aiheesta.”

Kun asiantuntijat tutkivat 3 prosenttia selittämättömistä UAP-tapauksista, heillä on seuraavat keskeiset erityispiirteet, jotka on nimetty viideksi havaittavaksi tekijäksi:

  • Positiivinen nostovoima (kyky lentää ilman näkyvää käyttövoimaa tai nostovoimaa).
  • Hetkellinen kiihtyvyys (erittäin suuren nopeuden saavuttaminen hyvin lyhyessä ajassa).
  • Hypersoninen nopeus (kyky matkustaa paljon äänen nopeutta nopeammin ilman äänimyrskyä tai muita fysikaalisia vaikutuksia).
  • Transmediaalinen matkustaminen (liikkuminen saumattomasti avaruudessa, ilmassa ja vedessä).
  • Vähäinen havaittavuus (kyky peittää itsensä visuaaliselta ja sensorihavainnolta).

Andre Jol totesi, että UAP:t ”ovat merkittävä haaste nykyiselle tieteelliselle tietämyksellemme ja ymmärryksellemme”, kun taas yhä useammat tutkijat alkavat suhtautua aiheeseen vakavammin, sillä ”UAP:den tutkiminen tarjoaa mahdollisuuden pidentää fysiikan, teknologian ja ehkä jopa maailmankaikkeutemme luonteen ymmärtämisen rajoja”.

UAP Coalition Netherlands korostaa Andre Jolin äänen kautta, että 80 vuotta kestäneiden havaintojen ja raporttien jälkeen todistajat on otettava vakavasti. Leimautuminen ”ilmailualan asevoimien lainvalvonnan ammattilaiset, mutta myös kansalaiset, jotka ovat ilmoittaneet UAP-havainnoista, ovat kohdanneet epäilyksiä, pilkkaa tai jopa todisteita järkevistä seurauksista”. Andre mainitsi varsin kuuluisan tapahtuman Alankomaissa:

Soesterbergin tapaus, joka tapahtui vuonna 1979. Kaksitoista alankomaalaista sotilashenkilöä näki noin 45 metrin pituisen kolmionmuotoisen esineen lentävän hitaasti heidän lentotukikohtansa yllä, jonka oli muuten määrä liittyä Yhdysvaltojen kanssa samaan lentotukikohtaan. Todistajat ovat vielä tänäkin päivänä sitä mieltä, ettei heitä otettu vakavasti.

Tämä esimerkki havainnollistaa, että mielenterveys on UAP-silminnäkijöillä edelleen keskeinen ilmiöön liittyvä kysymys sekä ammattilaisten että kansalaisten kannalta. ”Se, ettei kohtaamisista voi puhua (ja) jopa tulla naurunalaiseksi, voi varmasti vaikuttaa kielteisesti ammattilaisten terveyteen. Kokemusten ja tunteiden jakamisen merkitys tällaisten tapahtumien jälkeen on ratkaisevan tärkeää näiden ammattilaisten hyvinvoinnin kannalta.”

Psykososiaalisen tuen antaminen ja sellaisen ympäristön luominen, jossa ammattilaiset voivat vapaasti jakaa ja käsitellä kokemuksiaan ja tunteitaan, on todella tärkeää”. Siksi ”on ratkaisevan tärkeää, että poliittiset päättäjät luovat ympäristön ja tarvittavat lainsäädännölliset puitteet, jotta todistajat voivat huoletta kertoa kokemuksistaan ja tietää, että heitä kuunnellaan, kunnioitetaan ja tuetaan”.

“Toivomme, että tämä historiallinen tapahtuma Euroopan parlamentissa edistää stigman lopettamista.”

Andre Jol esitti lopuksi kolme keskeistä suositusta ja yhden toivomuksen Euroopan parlamentille:

  • On tärkeää lisätä tietoisuutta ja valistaa poliittisia päättäjiä, ammattitutkijoita, tiedotusvälineitä ja yleisöä UAP-todellisuudesta ja niiden merkityksestä.
  • Tarve asettaa etusijalle UAP:itä koskeva tiedonkeruu kehittyneen seurannan avulla ja tehostaa monitieteistä tutkimusta: ”Hyödyntämällä asiantuntemusta, teknologista tutkimusta, resursseja ja kansainvälistä yhteistyötä voimme saada syvällisempää ymmärrystä näistä ilmiöistä.”
  • Tarve laatia selkeät raportointiprotokollat ja -menettelyt. Tähän kuuluvat lentäjien ja sotilashenkilöstön sekä muiden havaittujen suuntausten kanavat havaintojen ilmoittamiseksi. Hän toteaa lopuksi: ”Lopuksi meidän olisi sisällytettävä UAP:t nimenomaisesti asiaankuuluvaan EU:n lainsäädäntöön, esimerkiksi lentoturvallisuuteen ja avaruuslainsäädäntöön.”

“Kaikilla EU:n sidosryhmillä on vastuu käsitellä tätä aihetta vakavasti, rehellisesti ja tieteellisesti tarkasti. Näin voimme kaikki varmistaa (Euroopan) kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin”, totesi Andre Jol.

Puhe kokonaisuudessaan

Ensinnäkin haluan sanoa, että on suuri kunnia ja etuoikeus olla täällä, ja haluan kiittää Francisco Guerreroa tämän historiallisen tapahtuman järjestämisestä. Me Alankomaiden UAP-koalitiosta olemme riippumaton kansalaisjärjestö. Edustamme ilmailualan asevoimien ja poliisin ammattilaisten etuja, jotka ovat kohdanneet UAP:n (tunnistamattomat poikkeavat ilmiöt). Edistämme myös tutkimusta, tietoisuutta, yhteistyön lisäämistä ja UAP-ilmiöitä koskevia säännöksiä yhdessä omistautuneen (vapaaehtoisista koostuvan) tiimin kanssa. On siis tärkeää ymmärtää UAP:iden merkitys ja se, miten ne liittyvät ilmatilamme turvallisuuteen, omaan turvallisuuteemme ja kollektiiviseen tietoisuuteemme.

Yritän siis ensin selittää, mitä UAP:t ovat. Suoraviivaisin määritelmä on ”kaikki avaruudessa, ilmassa, maalla tai meressä oleva, jota ei voida tunnistaa”. Aiemmin käytettiin termiä UFO (Unidentified Flying Object). Mutta nyt, kun tietoa on saatavilla yhä enemmän ja sensoreita on enemmän verkossa, tiedämme, että näitä ilmiöitä havaitaan myös muilla alueilla, kuten merellä, ja siksi lyhenne ja määritelmä on muutettu. Vuosien mittaan on lisääntynyt todistusaineisto, joka perustuu monenlaisiin välinehavaintoihin, esimerkiksi infrapunatutkaan, valokuviin ja videoihin, mutta myös koulutettujen tarkkailijoiden eli lentäjien, sotilashenkilöstön, lentokenttähenkilöstön, tutkijoiden jne. tekemiin näköhavaintoihin. Ja myös siviilien.

Läheltä piti -tilanteita, joissa on ollut mukana sotilas- tai liikennelentokoneita, on raportoitu aiemminkin. Monia havaintoja on tehty myös sotilaslentokentillä, ydinaseiden varastointilaitoksissa ja ydinvoimaloissa. Mielestämme tämä on siis todella vakava aihe. Viime vuosina monet koulutetut tarkkailijat, kuten lentäjät ja sotilaat, ovat itse asiassa kertoneet kokemuksistaan ja havainnoistaan.

Mistä tässä oikeastaan on puhe?

Ajattelen GEIPAN-järjestön slaideja, joka on Ranskan virallinen valtionhallinnon järjestö, joka kerää tietoja UAP:stä. Näiden raporttien analyysit ovat peräisin Euroopan ainoalta virallisesti tunnustetulta organisaatiolta. Mutta tietysti on myös monia siviiliorganisaatioita, jotka tekevät samankaltaisia asioita. Tärkein viesti on ensinnäkin se, että suurin osa havainnoista voidaan selittää lentokoneilla, lennokeilla, satelliiteilla, planeetoilla, meteoreilla jne. Kuitenkin, kuten luokassa D nähdään, on noin 3 prosentin osuus. Ja näin on myös monissa muissa tietokannoissa, joissa tällaista osaa havainnoista ei voida selittää. Ja tämä on UAP:den mielenkiintoinen osa. Kuten sanoin aiemmin, Edoardo Russo puhuu paljon enemmän UAP-historiasta Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella.

Kysymys kuuluu tietenkin, miksi meidän pitäisi välittää UAP:istä? Miksi ne ovat tärkeitä? Ja toinen kysymys on, ovatko ne todella todellisia?

Ensinnäkin viimeisten 80 vuoden aikana koulutetut tarkkailijat ovat nähneet asioita, joita on pidetty mielikuvituksena. Tässä ei näytä olevan järkeä, koska luotamme hyvin paljon siihen, että samat ammattilaiset ovat hyviä havainnoitsijoita ammatillisissa ominaisuuksissaan.

Toiseksi on mielestäni mielenkiintoista kuulla, mitä keskeiset johtajat ja avainhenkilöt esimerkiksi Yhdysvalloissa itse asiassa sanovat UAP:istä. Haluan näyttää teille lyhyen esityksen, jossa eri ihmiset puhuvat.

(Videolla näytetään suullisia todistuksia)

  • Luulen, että lopputulos on se, ettemme ymmärrä kaikkea näkemäämme, eikä se varmaankaan ole monessa suhteessa yllättävää kenellekään.
  • He lukitsivat tutkansa siihen, seurasivat sitä, ja yhtäkkiä se liikkui, eikä siitä tullut pakokaasuja eikä savupilveä. Siinä ei ollut näkyviä siipiä tai minkäänlaisia moottoreita. Emme siis tiedä mikä se on, mutta se on jotain. Siksi ilmoitan, että NASA on nimittänyt UAP-tutkimuksen johtajan.
  • ”Haluamme, että tämä virhe loppuu. Jos lentäjä näkee jotain, mitä hän ei voi tunnistaa, meidän on tiedettävä, mikä se on.”
  • Tämä aihe on sijoitettu tieteiskirjallisuuden kategoriaan. UAV:iden esiintyminen sotilastukikohteidemme lähellä on kuitenkin dokumentoitu, ja ne muodostavat kansallisen turvallisuusuhan, varsinkin kun niistä on käytännössä niin paljon tuntematonta.

Toinen kehitysaskel Yhdysvalloissa on ollut se, että vuonna 2022 aloitti toimintansa All Domain Anomaly Resolution -toimisto, joka perustettiin nimenomaan Yhdysvaltain senaatin pyynnöstä. Kyseessä on Pentagonin sisällä toimiva osasto, joka kerää ja analysoi Yhdysvaltain hallituksen ammattilaisten UAP-havaintoja ja raportoi tuloksista säännöllisesti. Näistä raporteista on paljon sanottavaa. En tee sitä tässä. Uskon, että Ryan Graves antaa lisää tietoa omista kokemuksistaan lentäjänä, mutta kertoo myös siitä, miten kiinnostus aihetta kohtaan on Yhdysvalloissa kasvanut. Ja mitkä ovat syyt Yhdysvaltojen politiikan kehitykseen.

Seuraava kysymys on, voimmeko päätellä, että UAP:t aiheuttavat mahdollisen riskin lentoturvallisuudelle. Jos reittilentäjä ja matkustajat kohtaavat UAP:n, se voi johtaa hämmennykseen, häiriötekijöihin ja mahdollisesti jopa onnettomuusriskiin. Koska EU:n ilmatilassa lennetään päivittäin 32 000 lentoa, aiheeseen on mielestämme tarpeen puuttua. Ymmärtämällä ja käsittelemällä tätä eurooppalaista aihetta voimme parantaa ilmatilamme turvallisuutta. Christian Van Heijst kertoo kokemuksistaan ja myös muiden lentäjien kokemuksista.

Toinen keskeinen näkökohta on turvallisuuskysymys. Tänä poliittisten ja geopoliittisten jännitteiden ja nopean teknisen kehityksen aikakautena tunnistamattomien kohteiden esiintyminen ilmatilassa herättää kysymyksiä valvonnasta, puolustuskyvystä ja mahdollisista uhkista. Mielestämme on välttämätöntä, että näitä kysymyksiä tutkitaan ja käsitellään. On myös mielenkiintoista huomata, että Kiina on antanut määräyksen UAP-toiminnan lopettamisesta ainakin yhdessä ja mahdollisesti useissa maakunnissa. He käyttävät tekoälyä UAP-tietojen tutkimiseen ja pitävät UAP:itä kansallisena uhkana ja lentoturvallisuuskysymyksenä. Tiedämme myös, että Venäjän hallitus on tietoinen UAP:stä ja tekee tutkimusta aiheesta.

Seuraava kysymys on, mitkä ovat tämän 3 prosentin UAP:den erityispiirteet, joita ei voida selittää. Mikä tekee siitä ainutlaatuisen?

Asiantuntijat käyttävät termiä viisi observaabelia:

  • positiivinen nostovoima, mikä tarkoittaa, että niillä on kyky lentää ilman ilmeistä voimanlähdettä,
  • hetkellinen kiihtyvyys. Ne voivat saavuttaa erittäin suuren nopeuden hyvin lyhyessä ajassa,
  • hypersoninen nopeus, ne pystyvät kulkemaan nopeammin, paljon nopeammin kuin äänen nopeus. Ilman äänimyrskyä tai muita fyysisiä vaikutuksia,
  • väliaineen ylittävän matkailun ansiosta ne näyttävät pystyvän liikkumaan saumattomasti avaruudessa, ilmassa ja vedessä,
  • alhainen havaittavuus. Ne pystyvät piiloutumaan visuaalisilta ja sensorihavainnoilta.

Tämä tarkoittaa, että ne ovat merkittävä haaste nykyiselle tieteelliselle tiedolle ja ymmärryksellemme. On hyvä huomata, että yhä useammat tutkijat pitävät UAP:itä todellisina kohteina, jotka vaativat vakavaa tutkimusta. UAP-kohteita tutkimalla on mahdollisuus pidentää fysiikan, teknologian ja ehkä jopa maailmankaikkeutemme luonteen ymmärtämisen rajoja. Beatriz Villarroel kertoo tietenkin lisää tutkimustarpeista ja myös siitä, mitä tällä hetkellä tehdään.

Viimeinen asia, josta haluaisin puhua, on se, että UAP-todistajat on otettava vakavasti. Yli 80 vuoden ajan UAP-havainnoista raportoineet ilmailun, maanpuolustuksen ja lainvalvonnan ammattilaiset, mutta myös kansalaiset, ovat kohdanneet skeptisyyttä, pilkkaa tai jopa todisteita järkevistä seuraamuksista. Tässä yhteydessä haluaisin mainita esimerkin, joka on Alankomaissa varsin kuuluisa: Soesterbergin tapaus, joka sattui vuonna 1979. Kaksitoista alankomaalaista sotilashenkilöä näki halkaisijaltaan noin 45 metrin kokoisen kolmion muotoisen esineen lentävän hitaasti heidän lentotukikohtansa yllä, jonka oli muuten tarkoitus liittyä Yhdysvaltojen kanssa. Vielä tänäkin päivänä silminnäkijät kokevat, ettei heitä otettu vakavasti.

Tämä on peräisin Brahma Rosan hiljattain julkaisemasta dokumentista, jota esitetään monissa Alankomaiden elokuvateattereissa. ”Soesterbergissä ilmavoimat lopettaa kaikki spekulaatiot. Heillä on oma selityksensä armeijan havainnolle. Kyse oli auton valoista, jotka heijastuivat ilmaan käänteisesti. He vain hylkäsivät sen. He sanoivat, että se oli vain heijastus ilmassa. Se oli sitä, se oli tätä, se oli tuota. Se ei ole mahdollista. Jos ympärilläsi seisoo niin paljon ihmisiä, heidän olisi pitänyt ottaa se 100-prosenttisesti vakavasti”.

Joten leimautuminen ja se, ettei kohtaamisista voi puhua tai että niitä jopa pilkataan, voi varmasti vaikuttaa kielteisesti ammattilaisten terveyteen. Kokemusten ja tunteiden jakaminen tällaisten tapahtumien jälkeen on ratkaisevan tärkeää näiden ammattilaisten hyvinvoinnin kannalta. Siksi tämä pätee mielestämme myös UAP-kokemuksiin.

Siksi mielestämme psykososiaalinen tuki ja sellaisen ympäristön luominen, jossa ammattilaiset voivat vapaasti jakaa ja käsitellä kokemuksiaan ja tunteitaan, on todella tärkeää. Ja tässä suhteessa, ja Francisco jo totesi sen, mielestämme on ratkaisevan tärkeää, että poliittiset päättäjät luovat ympäristön ja tarvittavat lainsäädännölliset puitteet, jotta todistajat voivat tuntea olonsa mukavaksi kertoa kokemuksistaan ja tietää, että heitä kuunnellaan, kunnioitetaan ja tuetaan. Toivomme, että tämä historiallinen tapahtuma Euroopan parlamentissa edistää leimautumisen lopettamista.

Lopuksi haluaisin puhua hieman siitä, mitä voitaisiin tehdä seuraavaksi. Ensinnäkin mielestämme on tärkeää lisätä tietoisuutta ja valistaa poliittisia päättäjiä, ammattitutkijoita, tiedotusvälineitä ja yleisöä UAP:n todellisuudesta ja merkityksestä. Toiseksi meidän on asetettava etusijalle UAP-tiedonkeruu edistyksellisen seurannan avulla, ja meidän olisi lisättävä monitieteistä tutkimusta. Hyödyntämällä asiantuntemusta, teknologista tutkimusta, resursseja ja kansainvälistä yhteistyötä voimme saada syvällisempää tietoa näistä ilmiöistä. Kolmanneksi meidän on laadittava selkeät pöytäkirjat ja menettelyt raportointia varten. Tähän sisältyy kanavia, joiden kautta lentäjät, sotilashenkilöstö ja muut havaitut suuntaukset voivat ilmoittaa havainnoista. Ja lopuksi meidän olisi sisällytettävä asia nimenomaisesti asiaankuuluvaan EU:n lainsäädäntöön, esimerkiksi lentoturvallisuuteen ja avaruuslainsäädäntöön.

Lopuksi, viimeinen slaidini, katsomme, että kaikilla EU:n sidosryhmillä on vastuu käsitellä tätä aihetta vakavasti, rehellisesti ja tieteellisesti tarkasti. Näin voimme kaikki varmistaa kansalaistemme turvallisuuden ja hyvinvoinnin.

Paljon kiitoksia huomiostanne, ja odotan innolla keskustelua aiheesta.

 

Artikkelin julkaissut sentinelnews.substack.com

Lainsäätäjät saivat lisätietoja UFOista salaisessa SCIF-briiffauksessa

Yksi asia on selvä perjantaisen salaisen UFO-tiedotustilaisuuden jälkeen, joka pidettiin yhdessä Yhdysvaltain kongressitalon tietoturvallisista SCIF-tiloista: Molempien puolueiden lainsäätäjät — jotka ovat yhä turhautuneempia viivyttelyyn — ovat liittyneet yhteen vaatimaan lisää vastauksia sekä salaisissa tiedotustilaisuuksissa että julkisissa kuulemistilaisuuksissa.

Emme nähneet mitään lopullista tietoa avaruusolentojen olemassaolosta, mutta olimme ehdottomasti huolissamme siitä, jaetaanko eri virastojen välillä asioita, joita pitäisi jakaa”, edustaja Mike Waltz (R-FL) kertoi yksinoikeudella Ask a Polille poistuessaan SCIF-tiedotustilaisuudesta.

Yhdysvaltain kongressitalon kupoli SCIF-tiloihin johtavan portaikon yläpäästä katsottuna. kuva: Matt Laslo
Yhdysvaltain kongressitalon kupoli SCIF-tiloihin johtavan portaikon yläpäästä katsottuna. kuva: Matt Laslo

Waltz istuu sekä tiedustelu- että asevoimien komiteoissa, jotka valvovat kongressin perustamaa All-domain Anomaly Resolution Officea, eli AARO -virastoa, jonka tehtävänä on seurata UAP:itä (eli UFOja).

UFO-ilmiantaja David Grusch varoitti ylitarkastajaa ja kongressin jäseniä siitä, että kongressilta on salattu erityispääsyohjelmia eli SAP-ohjelmia. Waltz pelkää, että nämä ohjelmat saattavat olla piilossa myös AAROn virkamiehiltä.

“Haluan ymmärtää, onko kongressin valtuuttamalla työryhmällä todella pääsy asiaan. Tarkoitan, että se on mielestäni prosessin näkökulmasta meidän on tarkistettava”, Waltz sanoi. ”Se oli yksi hänen valituksensa keskeisistä näkökohdista, eikö totta? Se, että on olemassa siiloja.”

Molempien puolueiden jäsenet poistuivat perjantain SCIF-tiedotustilaisuudesta ja vaativat lisää vastauksia — sekä julkisissa että salassa pidettävissä tilaisuuksissa.

”Mielestäni julkisia kuulemisia pitäisi järjestää lisää. Mielestäni meidän pitäisi järjestää lisää salaisia tiedotustilaisuuksia”, edustaja Robert Garcia (D-CA) kertoi yksinoikeudella Ask a Polille, kun hän oli menossa äänestämään Yhdysvaltain edustajainhuoneen istuntosalissa perjantaina. ”Mutta mielestäni tärkeintä on ottaa tämä vakavasti, eikä tehdä siitä vitsiä eikä hylätä sitä marginaalisena.”

Vaikka jotkut Capitol Hillin vaikutusvaltaiset johtajat nauravat meneillään olevalle UAP-tutkimukselle, lainsäätäjät ovat ottaneet ohjat käsiinsä.

“Totuus on, ettemme tiedä, mitä UAP:t ovat. Se on kansallinen turvallisuusongelma, ja meidän pitäisi käsitellä sitä sellaisena”, Garcia lisäsi.

Vaikka monet lainsäätäjät kertoivat edistymisestä perjantaina SCIF:ssä pidetyssä tarkastusviraston tiedotustilaisuudessa, osallistujat sanovat, että heillä on edelleen avoimia kysymyksiä, ja he vannovat, etteivät he anna periksi lähiaikoina.

“Kohtalaisen mielenkiintoista” edustaja Andy Biggs (R-AZ) kertoi Ask a Polille salaisen briiffauksen jälkeen. “Kuten kaikissa hyvissä tapaamisissa, minulle jäi vielä enemmän kysymyksiä kuin aiemmin.”

Samaa mieltä ovat kongressin UAP Caucus -ryhmän jäsenet, erityisesti sen johtajat, kuten toinen puheenjohtaja, edustaja Anna Paulina Luna, jotka ovat turhautuneita viivyttelyyn, mutta jotka kertovat luottavansa Gruschiin yhä enemmän jokaisen salaisen tiedotustilaisuuden jälkeen.

“Jatkamme eteenpäin, jäljitämme ja teemme, mitä meidän on tehtävä”, Luna (R-FL) sanoi Ask a Polille viime viikolla. ”Mutta jos olen siinä vaiheessa, että tiedän, että todistajamme on hyvä, aion työskennellä hänen kanssaan suoraan, koska minusta tuntuu, että se on paras tapa, ei vain saada tietoa amerikkalaisille, vaan myös varmistaa, ettemme jahtaa haamuja.”

 

Artikkelin julkaissut askapol.com

Milloin ’paljastus’ voi tapahtua julkisesti? Reptiliaanit ja Harmaat salaisessa Mars-tukikohdassa

Kirjoittanut Alfred Lambremont Webre

Tämä artikkeli analysoi todisteita ja mahdollisuuksia viralliselle  ”paljastukselle” avaruusolennoista, eli kuinka ihmisyhteisö kokee julkisesti Maan ulkopuolisten tai hyperdimensionaalisten sivilisaatioiden olemassaolon.

Salaiset, siiloutetut ihmisten ja avaruusolentojen yhteisprojektit Yhdysvaltain hallituksen ja eräiden tiettyjen avaruusolentojen ja hyperdimensionaalisten sivilisaatioiden kanssa ovat olleet käynnissä jo vuosikymmeniä.

Virallisella ”paljastuksella” tarkoitetaan valtionpäämiehen virallista tunnustamista, että käynnissä on kommunikaatio Maan ulkopuoleisten tai hyperdimensionaalisten sivilisaatioiden kanssa.

Julkisuudessa avoin kontakti määritellään julkiseksi, suostumukselliseksi diplomaattisuhteeksi Maan ulkopuolisten tai hyperdimensionaalisten sivilisaatioiden ja kansallisvaltion hallituksen tai ylikansallisen YK:n kaltaisen tai kansalaisryhmäorganisaation välillä, jonka Maan ulkopuolinen tai hyperdimensionaalinen sivilisaatio julkisesti tunnustaa.

Aiempi artikkeli esitteli näyttöä siitä, että superkatastrofit kuten napasiirtymät, superauringonpurkaukset, galaktiset superaallot, ruskean kääpiötähden muodostuminen ja aurinkokuntaamme tunkeutuvat supernovan palaset vaikuttavat olevan pelkopornoa, jotka todennäköisesti eivät toteudu lähitulevaisuudessa.

Lisäksi katastrofimeemit vaikuttavat olevan eri instituutioiden käytössä, lähtien aina sotilastiedustelusta ja valtion virastoista ulottuen järjestäytyneeseen uskontoon, kaikki sosiaalisen kontrollin tarkoituksessa.

Toiset avaruusolentokontaktimeemien aiheet liittyvät DNA:n/ihmistietoisuuden muuttamiseen ja ”Kultaiseen Aikaan”, mm. hypoteesiin siitä, että Maapallo tulee asteittain saavuttamaan utopian — virtuaalinen ”Eedenin puutarha.”

Kuten alla olevassa artikkelissa käsitellään, yksi kriittisistä rajoista mille tahansa viralliselle avaruusolentojen ”paljastamiselle” tai avoimelle yhteydenpidolle julkisuudessa avaruusolentojen tai hyperulotteisten sivilisaatioiden kanssa voidaan päätellä silminnäkijätodisteista mahdollisesta hyperulotteisesta ”sodasta” ja aseellisesta konfliktista, joka saattaa jatkua edelleen aurinkokuntamme kolmannen ulottuvuuden hallinnasta.

Maan ulkopuoliset ja hyperdimensionaaliset sivilisaatiot

Uusi topologia avaruusolentojen sivilisaatiolle esittää hyödyllisen taulukon virallisen ”paljastuksen” todennäköisyyksistä tai avoimesta avaruusolentokontaktista julkisuudessa.

Uusi evidenssiperustainen typologinen malli jakaa avaruusolentojen sivilisaatiot:

(A) Maan ulkopuolisiin sivilisaatioihin, eli

(1) Aurinkokuntasivilisaatioihin (3. ulottuvuus), jotka elävät kolmiulotteisesti omassa aurinkokunnassamme, kuten älykkäät ihmissivilisaatiot Marsin pinnalla, joilla kerrotaan olevan strateginen suhde Yhdysvaltain hallitukseen

(2) Syväavaruuden sivilisaatiot (3. ulottuvuus), eli älykkäät avaruusolentojen sivilisaatiot, jotka elävät kolmessa ulottuvuudessa planeetalla, aurinkokunnassa tai avaruusasemalla tai toisessa galaksissa tai jossain toisessa paikassa tässä tunnetussa, fyysisessä, kolmiulotteisessa univerumissa

(B) Hyperulottuvuuden sivilisaatioihin, eli älykkäisiin sivilisaatioihin, jotka elävät ulottuvuuksissa tai rinnakkaisuniversumeissa omaamme nähden, ja jotka voivat käyttää teknologisesti kehittynyttä fyysistä muotoa ja/tai kuljetusta niiden tullessa omaan ulottuvuuteemme tai universumiimme.

Koskien Maan ulkopuolista lakia, uusi avaruusolentojen sivilisaatioiden typologia identifioi:

(C) Maan ulkopuoliset hallintoviranomaiset, joilla on lainkäyttövalta määritellyllä alueella, kuten Linnunradan Galaktinen Federaatio, joka on empiirisesti paikannettu toistettavissa olevissa tutkimuksissa.

I – Avaruusolentokontakti ja hyperulottuvuuksien sota

Kuten todettua, eräs minkä tahansa ”avaruusolentopaljastuksen” tai Maan ulkopuolisia sivilisaatioita koskettavan avoimen kontaktin kriittisistä rajoista voidaan määrittää silminnäkijöiden todistuksista koskien mahdollista hyperdimensionaalista ”sotaa” ja aseellista konfliktia, jota saatetaan edelleen käydä kolmannen ulottuvuuden aurinkokuntamme kontrollista.

Jos tämä hyperdimensionaalinen ”sota” on faktuaalinen (eikä mikään false flag -operaatio) ja se muuttuu osaksi universaaleja ja galaktisia energeettisiä muutoksia, silloin on todennäköistä, että ”virallinen” paljastus Maan ulkopuolisesta elämästä tai rauhallisesta kontaktista saattaa tapahtua lähitulevaisuudessa.

Silminnäkijöiden todisteisiin mahdollisesta käynnissä olevasta hyperdimensionaalisesta ”sodasta” kuuluvat tietovuotajien todistukset kahdelta entiseltä Yhdysvaltain armeijan henkilöltä, jotka toimivat salaisessa amerikkalaistukikohdassa Marsissa.

Heidän todistuksensa kuvaa faktuaalisia skenaarioita armeijan dualistisin, puolustajan ja ”vihollisen”, termein, jossa kummankin puolen viholliset ovat nokat vastakkain aseellisessa sodassa.

Tietovuotajan silminnäkijätodistuksen (kts. alla) mukaan ”vihollinen” voi olla hyperdimensionaalinen tai kolmannen ulottuvuuden kehittynyt Maan ulkopuolinen sivilisaatio toisesta aurinkokunnasta tai galaksista.

Tämän hyperdimensionaalisen ”sodan” tavoite vaikuttaa olevan aurinkokuntamme kolmannen ulottuvuuden kontrollointi.

Mikä on hyperdimensionaalinen ”sota”?

Sodan perinteinen määritelmä erään lähteen mukaan on: ”käyttäytymismalli, jota esiintyy monilla kädellislajeilla, myös ihmisillä, ja jota esiintyy myös monilla muurahaislajeilla.

Tämän käyttäytymismallin ensisijainen piirre on kahden tai useamman erillisen yhteiskunnallisen yksikön välillä käytävä tietty järjestäytynyt väkivaltainen konflikti. Tällainen konflikti on aina yritys muuttaa joko kahden tai useamman ryhmän välistä psykologista hierarkiaa tai aineellista hierarkiaa, jossa vallitsee ylivalta tai tasa-arvo.

Kaikissa tapauksissa ainakin yksi konfliktin osapuoli (ryhmä) kokee, että hänellä on tarve hallita toista osapuolta joko psykologisesti tai aineellisesti.

Ihmisten keskuudessa koettu tarve hallita syntyy usein uskomuksesta, jonka mukaan jokin olennainen ideologia tai resurssi on jotenkin joko niin yhteensopimaton tai niin niukka, että se uhkaa sen ryhmän perustavaa laatua olevaa olemassaoloa, joka kokee tarvetta hallita toista ryhmää.

Johtajat ryhtyvät joskus sotaan sillä verukkeella, että heidän toimintansa on ensisijaisesti puolustuksellista, mutta objektiivisesti tarkasteltuna heidän toimintansa saattaa kuitenkin muistuttaa pikemminkin provosoimatonta, perusteetonta tai suhteetonta hyökkäystä.

Kaikissa sodissa ryhmä(t), joka(t) kokee (kokevat) tarvetta hallita toista ryhmää (muita ryhmiä), ei pysty eikä halua hyväksyä tai sallia mahdollisuutta perustavanlaatuiseen tasa-arvoon perustuvaan suhteeseen niiden ryhmien välillä, jotka ovat valinneet ryhmäväkivallan (sodan).

Hallitsemisen näkökulma, joka on kaikkien sotien käynnistävä tekijä, eli se, että yksi ryhmä haluaa hallita toista, on usein myös käynnistävä tekijä yksilöiden välisessä väkivallassa sodan kontekstin ulkopuolella, eli se, että yksi yksilö haluaa hallita toista.”

Hyperdimensionaalinen ”sota” ja kvanttiteknologia

Mahdollinen hyperdimensionaalinen ”sota” on tullut päivänvaloon johtuen käytetystä aikamatkailukvanttiteknologiasta Marsin salaisessa amerikkalaistukikohdassa.

Salaisessa Mars-tukikohdassa pysyvänä kantahenkilökuntana toimivat amerikkalaissotilaat käyttävät kvanttiteknologiaa aikamatkailuun ja ikäregressoimaan itsensä takaisin alkuperäiseen aika-avaruuteen, joka jatkuu heti sen jälkeen, kun he ovat viettäneet 20-vuotisen vuoronsa Marsissa.

Näin salainen amerikkalaistukikohta Marsissa voidaan ”naamioida” hyperdimensionaalisesti Maapallon siviiliyhteiskunnalta ja ”piilottaa” aika-avaruushologrammin kätköihin.

Kuten DARPAn Project Pegasuksen tietovuotaja Andrew D. Basiago on kertonut, eräs varhaisista aikamatkailun käyttökohteista oli kansallisen turvallisuuden salaisuuksien piilottaminen Neuvostoliitolta kylmän sodan aikaan, esimerkiksi, viemällä nämä dokumentit kvanttiteknologialla aika-avaruushologrammin kätköihin.

Kaksi riippumatonta tietovuotajaa, molemmat entisiä amerikkalaissotilaita, jotka ovat palvelleet Marsin salaisessa tukikohdassa, ovat nyt astuneet esiin yksityiskohtaisten kuvausten kanssa kokemuksistaan Marsissa.

Kuten examiner.com on raportoinut, silminnäkijätodisteet kahdelta riippumattomalta tietovuotajalta ovat yhdenmaukaiset muiden tietovuotajien silminnäkijätodistusten kanssa. Näihin henkilöihin,  jotka ovat  teleportanneet Amerikkalaisten salaiseen Mars-tukikohtaan, kuuluu mm.

Michael Relfen silminnäkijätodistus

Mars-siirtokunnan silminnäkijä Michael Relfe on tietovuotaja ja netinen sotilas, joka vuonna 1976 rekrytoitiin Yhdysvaltain Mars-siirtokunnan pysyväksi jäseneksi.

Vuonna 1976 (Maapallon aikaa) hänet teleportattiin Marsin siirtokuntaan, jossa hän vietti 20 vuotta siirtokunnan pysyvänä jäsenenä. Vuonna 1996 (Marsin aikaa) Relfe  aikamatkusti teleportaatiolla ja ikäregressoitiin 20 vuotta, ja hänet tuotiin takaisin amerikkalaistukikohtaan Maapallolle vuoteen 1976 (Maan aikaa). Relfe sen jälkeen toimi kuuden vuoden ajan armeijassa Maapallolla ennen hänen kotiuttamistaan vuonna 1982.

Hän on vaimonsa Stephanie Relfen kanssa kirjoittanut kaksiosaisen kirjasarjan The Mars Records.

Relfe kuvaa kahden tyyppisiä henkilöitä, joita salaisessa Mars-siirtokunnassa oli:

”Selvyydeksi: Muistan kahdenlaisia henkilöitä.

”1. Marsissa tilapäisesti vierailevat (poliitikot jne.) — He matkustivat Marsiin ja takaisin hyppyportin läpi. He olivat muutaman viikon ja palasivat. He eivät aikamatkusta. He ovat erittäin tärkitä henkilöitä. Se EI KOSKE HEITÄ!!

”2. Pysyvä henkilöstö — He viettävät 20 vuotta palveluksessa. Palvelusajan lopussa heidät ikäregressoidaan takaisin ja lähetetään takaisin alkuperäiseen avaruusaikahetkeen. Heidät lähetetään takaisin ja heidän muistonsa blokataan. Heidät lähetetään takaisin Maapallolle elämään elämänsä loppuun.” (Vol. 2, p. 204)

Michael Relfe puhuu myös Reptiliaanien ja Harmaiden avaruusolentojen läsnäolosta Marsin salaisessa siirtokunnassa.

”EL: Entäpä Reptiliaanit?

”Michael Relfe: Kyllä. Niiden rodut liittyvät toisiinsa (Draconilaiset, Reptiliaanit, Harmaat).

”EL: Elävätkö Harmaat ja Reptiliaanit Marsin tukikohdassa?

”Michael Relfe: Kyllä, joitain niitä on siellä. Muistan Harmaiden olleen lääkäreitä tai teknikkoja. Uskon Reptiliaanien pysyvän maastoutuneena (verhoutuneena) suurimman osan ajasta. Reptiliaanit ovat luonnostaan kuumottavan näköisiä.” (Vol. 2, page 205)

”Vihollinen” Marsin salaisessa amerikkalaistukikohdassa

Relfe kuvaa sotilaskonfliktia amerikkalaisjoukkojen ja aseistetun ”vihollisen” välillä salaisessa Mars-tukikohdassa. Relfe kuvaa myös ”vihollisen” käyttämiä aseita.

Alla on lainaus The Mars Recordsista, joka kuvaa aseellisen konfliktin luonnetta salaisessa Marsin tukikohdassa, sekä käytettyjen aseiden tyyppejä.

Lainaus käsittelee ”aikamatkustushyppyportteja” eli portaaleja, joita pysyvän henkilöstön aikamatkailuikäregressioon käytetään heitä kuljetettaessa Maapallolta Marsin tukikohtaan ja takaisin.

Tämä kvanttiteknologisten ”aikamatkustushyppyporttien” käyttö tekee mahdolliseksi ”piilottaa” amerikkalaistukikohta Marsissa aika-avaruushologrammiin, jotta Maan ihmisyhteisö ei sitä löydä.

Amerikkalaisten ja ”vihollisten” aseet Marsin aikamatkustushyppyportissa

Tässä The Mars Recordsin lainauksessa Relfe kuvaa amerikkalaisten salaista tukikohtaa Marsissa, joka joutuu ”vihollisen” hyökkäyksen kohteeksi. Vihollisella on ilmeisesti aikamatkustuskyvykkyys, ja se voi olla hyperdimensionaalinen tai kolmiulotteinen avaruusolentojen sivilisaatio toisesta aurinkokunnasta tai galaksista.

”EL: Kerro minulle aikamatkustushyppyporteista.

”Michael Relfe (MR): En ollut hyppyporttiteknikko, joten muistan vain maallikon näkökulman.

Tämä teknologia oli Philadelphia-kokeen seurausta, siten kuin Al Bielek on projektin kuvannut. Se on yksi niistä jutuista, joista miettii että ”Vau, hienoa” ekaa kertaa kun kuulee, ja sitten sen ottaa todella todesta. Muistan myös, että niitä vartioidaan TODELLA tiukasti ja että joka käyttökerta kirjataan tarkasti muistiin ja lokiin.

”Muistan, että Marsin tukikohdassa oli useita hyppyporttiasemia. Nämä asemat oli ”kytketty” toisiin paikkoihin ja niitä puolustettiin joltain viholliselta.

Muistan, että teknikot kytkivät itsensä kiinni koneisiin puolustautuakseen. Muistan, että taktista kaukokatselua käytettiin kohteiden tuhoamiseen. Tuhoaminen on vain pieni osuus kaikista operaatioista. Sitä käytetään puolustautumaan viholliselta. Sitä käytetään erittäin tärkeiden henkilöiden (VIP), erittäin tärkeiden laitteiden (VIE) ja planeetan alueiden suojeluun.

Lisäksi jotkut asejärjestelmät vaativat kaukokatseluoperaattoria tarkkailemaan ja suuntaamaan niitä. Nämä ovat fyysisiä aseita (esimerkiksi hiukkassädeprojektori) ja siellä oli myös muuntyyppisiä aseita, energeettisiä (psi). Kaukokatselijaoperaattoreita laitetaan usein myös tarkkailemaan partioaluksia hyökkäysten varalta.

”Vihollisella oli myös Psi-asejärjestelmiä, joita he suuntasivat kohti fyysisiä staattistyyppisiä suojiamme. Staattinen suojaus ei muutu. Se pysyy samana huolimatta siitä mitä sitä kohden heitetään. Staattisen suojauksen laajentamiseksi kaukokatseluoperaattorit monitoroivat suojia ja etsivät niitä jotka siitä yrittävät tulla läpi. Jos tunkeutuja havaitaan, kaukokatseluoperaattori voi jäljittää lähteen avaruus-aikaan ja hoidella tunkeutujan.

Kaukokatseluoperaattorit eivät ole yksin, heillä on varamiehiä ja ylempänä olevia operaattoreita, he voivat välittömästi saada apujoukkoja jos tarve vaatii. Olen nähnyt monia mainoksia kirjoista ja kursseista, joissa puhutaan kaukokatselusta. Suurin osa siitä, mikä nykyään meille on tiedossa kaukokatseluna, opitaan noin 3-4 ensimmäisenä Marsin koulutuspäivänä.

Ja useimmat tämänsorttisessa hommassa mukana olevat ihmiset, valitettavasti, eivät koskaan selviä koulutuksesta. Pillerit tappaisivat heidät nopeasti.”  Lähde: Vol.2 p. 203, The Mars Records, Stephanie Relfe

Yhdessä kappaleessa Relfe muistaa

hänen tekemänsä ”hyökkäyksen” ”vihollisalusta” vastaan, jossa hän ”menetti tietoisuutensa kun vihollisen ohjus tunkeutui alukseen.”

Relfe,

”lensi yksin avaruusaluksessa, kun hän kohtasi vihollisaluksen. Pakenemisen sijaan hän jäi aluksen lähelle. Vihollinen ampui ohjuksen hänen alusta kohti. Ohjus ei räjäyttänyt hänen alustaan, mutta se tunkeutui alukseen ja meni hänen lävitseen. Se aiheutti uskomatonta vahinkoa.

Hän olisi kuollut ellei hänellä olisi ollut erikoinen avaruusasu, joka oli ohjelmoitu antamaan hänelle ensiapua.”

 Lähde: Vol.1 p. 65, 77, The Mars Records, Stephanie Relfe

”Vihollisen” kvanttiaseteknologiat

Seuraavassa The Mars Recordsin lainauksessa Relfe kuvaa ”vihollisen” kehittyneitä aseteknologioita.

”Vihollisella on käytössään useita eri teknologioita, jotka mahdollistavat heidän siepata henkilöitä makuuhuoneistaan, tutkia/operoida/indoktrinoida heidät ja palauttaa heidät makuuhuoneisiinsa ilman, että tätä mitenkään havaitaan.

He voivat ”pitää” henkilöä viikkokausia ja palauttaa heidät aikaan, joka on muutaman minuuttia sen jälkeen kun heidät vietiin.

Nämä teknologiat ovat nimeltään:

  • Hyppyporttiteknologia
  • Fraktaalihyppyporttiteknologia
  • Siirrinteknologia
  • Fraktaalisiirrinteknologia
  • Teleportaatioteknologia
  • Fraktaaliteleportaatioteknologia
  • Aikamatkailuteknologia
  • Fraktaaliaikamatkailuteknologia
  • Ulottuvuusmatkailuteknologia
  • Fraktaaliulottuvuusmatkailuteknologia
  • Madonreikämatkailuteknologia
  • Fraktaalimadonreikämatkailuteknologia
  • Resonanssiteknologia
  • Fraktaaliresonanssiteknologia
  • Maaginen teknologia
  • Fraktaalinen maaginen teknologia
  • Seinienläpikävelyteknologia
  • Fraktaalinen seinienläpikävelyteknologia
  • ‘Lähettäjä’ lähettää jotain huoneeseesi
  • ‘Lähettäjä’ vetää huoneestasi pois jotain

Lähde: Vol.1 p. 110, The Mars Records, Stephanie Relfe

Kuka ”vihollinen” on ja mikä on tämän hyperdimensionaalisen sodan luonne suhteessa kolmiulotteiseen aurinkokuntaamme?

Kuten sanottua, ”vihollisen” asearsenaalin kvanttiteknologialuonne viittaa siihen, että ”vihollinen” voisi olla hyperdimensionaalinen tai kehittynyt kolmiulotteinen avaruusolentojen sivilisaatio toisesta galaksista.

On olemassa vaihtoehtoisia tulkintoja silminnäkijän evidenssille koskien mahdollista hyperdimensionaalisen ”sodan” realiteettia ja statusta oman kolmannen ulottuvuuden aurinkokuntamme kontrolloimiseksi.

Esimerkiksi, kuka on ”hyökkääjä” tässä hyperdimensionaalisessa ”sodassa”?

1. Maan ihmiset hyökkääjinä

Marsin salainen tukikohta, joka käyttää kvanttiteknologiaa, saatetaan nähdä Maan ihmisten taholta ”hyökkäävänä”, minkä johdosta ”vihollinen” tekee vastahyökkäyksen Mars-tukikohdan aikamatkustushyppyporteille.

2. ”Vihollinen” hyökkääjänä

Amerikkalaistukikohta Marsiss avoi olla Maan ihmisjoukkojen ja Marsin ihmisten välisen liiton yhteinen strateginen positio, jolla Marsin kolmannen ulottuvuuden ihmissivilisaatio saadaan pidettyä turvassa ”vihollisen” hyökkäykseltä.

3. ”Vihollinen” on osa false flag -operaatiota

”Vihollisen” hyökkäys amerikkalaistukikohtaan Marsissa voi olla hyvin käsikirjoitettu False Flag -huijausskenaario, jolla luodaan valheellinen ”sota” ”pahoja avaruusolentoja” vastaan.

II. Virallinen ”paljastus” tai julkinen avoin kontakti

…kolmannen ulottuvuuden älykkään avaruusolentosivilisaation kanssa Marsissa

On olemassa todisteita, jotka tukevat kriittisen polun olemassaoloa virallisten Maan ulkopuolisten paljastusten ja avoimen yhteydenpidon Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden kanssa.

Tuo kriittinen polku näyttää olevan sellainen, jossa Maapallon ihmisyhteiskunnan ensimmäinen avoin diplomaattinen kontakti ja virallinen avaruusolentojen ”paljastaminen” tapahtuu Marsin alla ja pinnalla elävän kolmannen ulottuvuuden älykkään humanoidisivilisaation kanssa.

Kuten tämän tekstin kirjoittaja raportoi,

”Maan ihmisten yhteisön ensimmäiset eksopoliittiset askeleet tulisivat olla läpinäkyvän, julkista hyötyä palvelevien planetaaristen suhteiden solmiminen kolmannen ulottuvuuden humanoidisivilisaation kanssa, joka elää Marsin pinnalla ja pinnan alla.”

Todisteet älykkäästä humanoidisivilisaatiosta Marsissa

Tämän tekstin kirjoittaja on näyttänyt todisteet älykkään humanoidisivilisaation olemassaolosta Marsissa käyttäen silminnäkijätodistuksia, asiakirjoja ja muita todisteita.

Katso: New data, law of evidence support view of Mars having indigenous, intelligent extraterrestrial life

Silminnäkijätodisteet — älykäs sivilisaatio Marsissa

Silminnäkijätietovuotaja  Andrew D. Basiago, Cambridgessa koulutuksen saanut environmentalisti ja asianajaja, on julkisesti tunnustanut vuonna 1970, hänen edesmenneen isänsä läsnäollessa, Raymond F. Basiagon, The Ralph M. Parsons Companylla salaisissa projekteissa työskennellyt insinööri, että hän tapasi kolme marsilaista astronauttia Curtiss-Wright Aeronautical Companyn tiloissa Wood Ridgessa, New Jerseyssa marsilaisten ollessa tehtävässä Maapallolla tapaamassa amerikkalaisia teknikkoja.

Silminnäkijätodisteet — DARPAn Project Pegasus ja elämän löytäminen Marsista

Andrew D. Basiagon silminnäkijätodistus paljastaa faktan, että vuoteen 1968 mennessä amerikkalainen tiedusteluyhteisö oli jo ollut tietoinen hänen Mars-työstään.

Hän mainitsee seitsemän briiffausta 40 vuoden aikana, jolloin hänelle näytettiin todisteita hänen omasta kohtalostaan Marsin elämän löytämisessä, ja hän selittää miten aikamatkailu ja hänen tulevaisuutensa kytkeytyivät yhteen.

Kvanttiteknologiaa käyttämällä Andyle annettiin kopio hänen itsensä kirjoittamasta tutkielmasta The Discovery of Life on Mars vuonna 1971 ja häntä pyydettiin lukemaan se ja oppimaan se ulkoa, jotta hän sitten vuonna 2008 voisi kirjoittaa sen, ja se sisältäisi niin paljon dataa Marsista kuin mahdollista.

Todistajat, jotka tukevat väitteitä

Basiagon koulutus, hänen silminnäkijätodistuksensa mukaan, kulminoitui vuonna 1981, kun hän oli 19-vuotias, jolloin hän teleporttasi Marsiin, sen jälkeen kun CIA-agentti Courtney M. Hunt oli ensin prepannut, ensin yksin ja sitten toisen kerran Huntin seurassa.

Molemmat matkat tehtiin Basiagon mukaan ”hyppyhuoneen” avulla, joka sijaitsi CIA:n laitoksessa El Segundossa, Kaliforniassa.

Näiden Marsin matkojen tarkoitus oli tutustuttaa hänet Marsiin, koska CIA tiesi hänen kohtalostaan Marsin elämän löytäjänä ja piti sitä tärkeänä, että hän vierailee Marsissa kokemassa sen itse.

Basiagon mukanaolon amerikkalaisten aika-avaruustutkimuksessa lapsena, sekä Courtney M. Huntin identiteetin CIA-agenttina, on varmistanut

  • Tri. Jean Maria Arrigo, etiikan tutkija, joka työskentelee läheisesti amerikkalaisten tiedustelupalvelujen ja armeijan kanssa
  • Yhdysvaltain armeijan kapteeni Ernest Garcia, jonka ura amerikkalaistiedustelussa on pitänyt sisällään Kuolleen Meren kääröjen vartijana Israelilaiselle arkeologille Yigal Yadinille, sekä armeijan turvallisuusattaseana toimimista DARPAn Project Pegasuksessa

Basiagon kokemuksia tukee kahden muun riippumattoman silminnäkijätietovuotajan, William B. Stillings & Bernard Mendez, todistukset.

Riippumattoman Mars-tietovuotajan todistus

25. heinäkuuta 2009, Barcelonassa järjestetyssä European Exopolitics Congressissa, entinen puolustusministeriön tiedemies Arthur Neumann sanoi julkisesti,

”Marsissa on elämää. Marsissa on tukikohtia. Olen ollut siellä..”

Neumann osallistui seuraavana päivänä Futuretalkiin’,  Project Camelotin dokumenttihaastatteluun, jossa hän kertoi tiedoistaan Mars-teleportaatiota koskien. Hän osallistui myös tunnin mittaiseen haastatteluun, johon osallistui muiden älykkäiden sivilisaatioiden edustajia, jotka elävät Marsin pinnan alla.

Arthur Neumannon sanonut, että hän teleporttasi Marsiin osallistuakseen projektiin siellä marsilaisten humanoidien kanssa.

Maa, Mars ja galaktiset viranomaiset

Kuten todettua, Maan ulkopuoliset hallintoviranomaiset ovat laillisesti perustettuja Maan ulkopuolisia hallintoviranomaisia, joilla on lainkäyttövalta määritellyllä alueella, kuten Linnunradan Galaktisessa Federaatiossa, joka on empiirisesti paikannettu toistettavissa olevissa tutkimuksissa.

Käytettävissä olevien todisteiden mukaan Maan ulkopuolisten hallintoviranomaisten toimivalta voi ulottua yli ulottuvuuksien oman galaksimme kaltaisen yksittäisen galaksin sisällä.

Exopolitics – Politics, Government and Law in the Universe, kirja joka loi perustan eksopolitiikan tieteelle älykkäiden sivilisaatioiden välisistä suhteista, sanoo seuraavaa koskien Linnunradan galaksin hallintoviranomaisia.

Eksopolitiikan malli ja tiede

”Eksopolitiikan mallin olennainen rakenne ja dynamiikka — siis että Universumissa asuu älykkäitä sivilisaatioita, jotka ovat järjestäytyneet hallintoelimiksi ja operoivat lakia noudattaen — on pääosin vahvistettu toistettavissa olevin tieteellisin kaukokatselutiedoin, jotka on hankittu 1990-luvulla.

Tieteellisen kaukokatselun data viittaa siihen, että henkisesti ja teknologisesti pitkälle kehittyneitä Galaktisen Liiton maailmoja on olemassa. Sitä voidaan kuvata eräänlaisena löyhästi järjestäytyneenä Linnunratamme henkisenä hallintona.

”Tämä on tieteellisen kaukokatselusession puhtaaksikirjoitus:

Kaukokatselija

”Heti kun menin hänen [galaktisen liiton johtaja] mieleensä, tulin esiin avaruudessa. Siellä minä olen nyt. Olen Linnunradan ulkopuolella, katselen sitä. Pistemäisiä viivoja on piirretty kuvaan, joka jakaa galaksin kvadrantteihin.

”Minulle sanotaan, että siellä on avun tarve. He tarvitsevat meitä. Saan aistimuksen, että he tarvitsevat meitä galaktisessa mielessä, mutta minä vastustelen tätä. He ovat paljon ihmisiä voimakkaampia; se ei vain tunnu järkeenkäyvältä miksi he meitä tarvitsisivat.

”Johtaja aistii vastusteluni ja ohjaa minua planeetalle. OK, pystyn aistimaan sen olevan Maapallo. Minulle sanotaan, että ihmiset liikkuvat planeetalta pois tulevaisuudessa. Nyt muutan aistimuksiani sanoiksi. Mutta aistin selvästi, että Maapallon ihmiset ovat väkivaltaisia ja hankalia tällä hetkellä. Heitä pitää muokata ennen kuin heidät on mahdollista myöhemmin yhdistää muihin. Selvästi ihmisten tulee läpikäydä jonkinlainen muutos ennenkuin he lähtevät pois planeetalta.

Tarkkailija

”Kysy onko heillä mitään käytännön ehdotusta sille miten voisimme auttaa.”

Kaukokatselija

”Minulle sanotaan suoraan, että minun pitää saattaa loppuun tämä kirjaprojekti. Muut näyttelevät omaa osaansa. Siinä tulee olemaan monia mukana. Monien eri lajien edustajia, ryhmiä.

Tarkkailija

”Kysy kenet muu meidät pitäisi tavata kaukokatselemalla, tai jotain toista tekniikkaa käyttämällä?”

Kaukokatselija

”Ainoastaan marsilaiset. Hmmm. Minulle sanotaan, että tulevat kontaktit avaruusolentoihin rajoittuvat nyt marsilaisiin, ainakin lähitulevaisuudessa.

Tarkkailija

”Kysy onko mitään uutta informaatiota kuulunut, mitä meidän tulisi tietää, mitä emme tiedä vielä.”

Kaukokatselija

”Tämä kaveri on erittäin kärsivällinen. Hän tietää tämän olevan minulle vaikeaa. Hän sanoo minulle, että tulee paljon ongelmia. Varmasti tapahtuu jokin planetaarinen katastrofi, vai pitäisikö sanoa että useampia. Tulee olemaan poliittista kaaosta, turbulenssia, ja nykyinen poliittinen järjestelmä purkautuu. Siten kuin me nyt elämme, me emme kykene suhtautumaan uusiin todellisuuksiin. Hän sanoo minulle suoraan, että tietoisuudesta tulee tulla kaikkien ihmisten tärkein huolenaihe, jos me aiomme edistyä.

”Juuri nyt hän on pureutumassa sinun (tarkkailija) mieleen. Hän ikäänkuin koittaa asettaa sinut sijaintiin, ehkäpä hän mittaa sinua tai tekee jotain. Hän sanoo minulle, että se mitä teet juuri nyt on erittäin tärkeää tässä kaikessa. Meidän tulee palata tänne — heidän maailmaansa — myöhemmin. Meistä tulee tietoisuuden määrittelemien ihmisten ensimmäiset edustajat. Hän sanoo minulle, että tietoisuus on määrittänyt saapumispisteen. Mutta on vielä lisää. ’Me emme ole pelastajia, me olemme vain ensimmäisiä edustajia.’ Hän haluaa, että minä ymmärrän asian oikein.

”Minulla on tunne, että hän haluaa minun ymmärtävän, että meillä on vastuu edustaa reilusti. Tämä ei saa nousta meillä hattuun. Tämä on nyt työtämme, ja meillä kaikilla on työtä. Hän sanoo minulle myös, että teen ihan ookoo duunia siinä että kirjoitan tämän muistiin. Hän pitää sinun huumorintajustasi. Hän sanoo, että tulevaisuudessa tulee olemaan paljon aktiviteettia, päivittäistä. Mutta nyt meidän tulee keskittyä tähän kirjana. Tämä kirja on tärkeä, ja he käyttävät sitä.”

Transkription loppu

Mars — kriittinen polku avaruusolentojen ”paljastukseen” ja avoimeen kontaktiin

Hyperdimensionaalisen ”sodan” alkuvaiheen keskustelussa kysyttiin kysymys edustiko Marsin salainen amerikkalaistukikohta strategista positiota Maan ihmisjoukoille yhdessä Marsin ihmisten liittolaisten kanssa (jotka elävät Marsin pinnan alla), jolla ehkäistäisiin ”vihollisen” suorittama Marsin humanoidisivilisaation tuho.

DARPAn Project Pegasuksen tietovuotajan Andrew D. Basiagon evidenssi viittaisi siihen, että jo vuonna 1970 — 40 vuotta ennen vuotta 2010 — marsilaiset astronautit olivat amerikkalaisissa puolustusvoimain laitoksissa vierailemassa suhteiden solmimistehtävissä ja tapaamassa amerikkalaista sotateknistä henkilöstöä.

Entisen amerikkalaissotilaan Michael Relfen evidenssi viittaa siihen, että Relfe on rekrytty pysyväksi jäseneksi amerikkalaisten Mars-tukikohtaan vuonna 1976 — 34 vuotta ennen vuotta 2010. Vuonna 1976 (Maan aikaa), hän teleporttasi Marsin siirtokuntaan ja vietti siellä 20 vuotta osana siirtokunnan pysyvää henkilöstöä. Vuonna 1996 (Marsin aikaa) Relfe ikäregressoitiin 20 vuotta nuoremmaksi, hän aikamatkusti teleportaatiolla takaisin Amerikkan tukikohtaan, vuoteen 1976 (Maan aikaa).

Basiago todistama Marsin humanoidiastronauttien vierailu amerikkalaistukikohdassa vuonna 1970 tapahtui vain 6 vuotta ennen Relfen rekrytoimista amerikkalaistukikohtaan Marsiin.

Sotilaallinen konflikti ja hyperdimensionaalinen ”sota”, jonka Relfe Marsissa koki vuosina 1976-1996 (Marsin aikaa) salaisessa tukikohdassa, on saattanut olla käynnissä ja se on saattanut olla tiedossa ja osa Marsin astronauttien agendaa tehdä vierailu amerikkalaiseen tukikohtaan vuonna 1970.

Marsin astronauttien vierailu vuonna 1970 sekä salaisen tukikohdan perustaminen Marsiin vuoteen 1976 mennessä ovat saattaneet olla osa Yhdysvaltain ja Marsin humanoidisivilisaation välistä strategista suhdetta, jolla puolustetaan aurinkokuntaamme kehittyneen kolmannen ulottuvuuden avaruusolentojen sivilisaation hyökkäyksiltä.

Milloin kansalle ja maailmalle julkisesti paljastetaan amerikkalaisten tukikohta Marsissa ja heidän strateginen suhde Marsin humanoidisivilisaatioon?

On olemassa erilaisia skenaarioita viralliselle ”paljastukselle” koskien amerikkalaisten tukikohtaa Marsissa sekä avointa kontaktia Marsin humanoidisivilisaatioon.

1. Hyperdimensionaalinen ”sota”

Jos ja kun Maan ihmisten ja Marsin ihmisten strateginen allianssi on voittanut hyperdimensionaalisen ”sodan”, silloin aika voi olla kypsä viralliselle ”paljastukselle” koskien Maan ja Marsin allianssia.

Toisaalta Yhdysvaltain hallitus saattaa kokea hyödylliseksi värvätä ihmisväestön tietoiseksi osallistumisesta hyperulotteiseen ”sotaan” aurinkokunnasta. Jos näin olisi, niin silloin hallituksen viranomainen, joka haluaisi värvätä kansalaisiaan tukemaan hyperulotteista ”sotaa”, tekisi virallisen ”ilmoituksen”.

Jos hyperulotteinen ”sota” on itse asiassa Maan pysyvän sotatalouden false flag -operaatio, jonka tarkoituksena on edistää avaruuden aseistamista, niin ”sodan” ja ”vihollisen” virallinen ”paljastaminen” olisi osa false flag -harhautusta, jonka tarkoituksena on kanavoida ihmisväestön energia avaruuden aseistamiseen ja sotaan.

2. Elämä Marsissa

NASA:n Spirit- ja Opportunity-mönkijöiden Marsin pinnalta ottamissa valokuvissa näkyy nyt lukuisia kuvia runsaasta ihmismäisestä ja eläimellisestä elämästä Marsin pinnalla. Kuvia ja analyysejä ihmismäisestä ja eläimellisestä elämästä, rakenteista ja patsaista on ”The Discovery of Life on Mars” -julkaisussa sekä 60 muussa artikkelissa osoitteessa projectmars.net.

Kun kehittynyttä valokuva-analyyttistä tekniikkaa sovelletaan Marsin pinnasta otettaviin NASA:n roverin valokuviin, saadaan todennäköisesti entistäkin varmempia kuvia Marsin ihmismäisestä ja eläimellisestä elämästä.

Näin ollen voidaan perustellusti väittää, että Yhdysvaltain hallitus voi julkaista Marsin pinnalta otettuja NASA:n Roverin valokuvia, jotka sisältävät kuvia Marsin alkuperäisestä humanoidisesta ja eläimellisestä elämästä, ja näin ollen ulkoistaa virallisen ”paljastuksen” Marsissa olevasta älykkäästä humanoidisesta maan ulkopuolisesta elämästä kansalaisyhteisölle.

Yksi NASA:n perusteluista sitä vastaan, että se ”paljastaisi” virallisesti valokuvalliset dokumentaariset todisteet maan ulkopuolisesta humanoidisesta elämästä Marsissa, saattaa olla huoli siitä, että tämä aiheuttaisi Brookings Instituten raportin kaltaisen paniikin ihmisväestön keskuudessa, kuten tapahtui,

”sarjan Halloween-jakso 30. lokakuuta 1938, joka esitettiin Columbia Broadcasting System -radioverkossa. Jakson ohjasi ja kertoi Orson Welles, ja se oli sovitus H. G. Wellsin romaanista The War of The Worlds.

Richard J. Hand siteeraa nimeltä mainitsemattomien historioitsijoiden tekemiä tutkimuksia, joiden mukaan noin kuusi miljoonaa kuuli CBS:n lähetyksen, 1,7 miljoonaa uskoi sen olevan totta ja 1,2 miljoonaa oli ”aidosti peloissaan”.

Vaikka Wellesin ja kumppaneiden ääntä kuuli verrattain pieni yleisö (samaan aikaan NBC:n yleisö oli arviolta 30 miljoonaa), kohu oli kaikkea muuta kuin vähäpätöinen: kuukauden kuluessa lähetyksestä tai sen vaikutuksista kirjoitettiin 12 500 lehtiartikkelia, ja Adolf Hitler siteerasi paniikkia, kuten Hand kirjoittaa, ’todisteena demokratian rappiosta ja turmeltuneisuudesta’.”

Erään lähteen mukaan,

Brookingsin raportti eli hdotetut tutkimukset rauhanomaisen avaruustoiminnan vaikutuksista ihmisen asioihin (Proposed Studies on the Implications of Peaceful Space Activities for Human Affairs) on NASAn tilaama ja Brookings Institutionin laatima raportti, joka esiteltiin Yhdysvaltain kongressin 87. istuntokauden edustajainhuoneelle 18. huhtikuuta 1961.

Vaikka Brookingsin raportissa ei suoranaisesti ehdoteta todisteiden salaamista, siinä viitataan siihen, että yhteydenotolla avaruusolentoihin (tai vahvalla todisteella niiden todellisuudesta) voisi olla jonkin verran häiritsevä vaikutus ihmiskuntaan, ja siinä mainitaan lyhyesti mahdollisuus salata tällaisia todisteita yleisöltä.

”Jotkut ufologit ja salaliittoteoreetikot ovat esittäneet, että Brookingsin raportin johtopäätökset tarjoavat hallituksen virkamiehille motiivin tukahduttaa todisteet maan ulkopuolisesta elämästä, jos ne joskus löydettäisiin.

Brookingsin raportin ehkä sensaatiohakuisempi tulkinta on saattanut saada vaikutteita aikalaismedian uutisoinnista; New York Timesin vuonna 1960 ilmestyneessä jutussa oli otsikkona ”Ihmiskuntaa varoitetaan valmistautumaan elämän löytämiseen avaruudesta”: Brookingsin raportti sanoo Maapallon sivilisaation mahdollisesti tuhoutuvan jos se kohtaa sitä ylivertaisemman rodun'””.

Jos NASA itse asiassa ulkoistaa virallisen ”paljastuksen” Marsissa olevasta elämästä ja Marsissa olevasta maan ulkopuolisesta humanoidisesta sivilisaatiosta, niin ”paljastaminen” laajalle yhdysvaltalaiselle ja maailmanlaajuiselle yleisölle tapahtuu luultavasti sen jälkeen,

  1. kehittynyttä fotoanalyyttistä tekniikkaa voidaan soveltaa NASAn Marsin pinnalta otettuihin valokuviin.
  2. Mars Anomaly Research Societyn (MARS) kaltaiset kansalaispohjaiset ryhmät voivat alkaa tavoittaa valtavirtaista yleisöä, tiedotusvälineitä ja poliittista yleisöä.

 

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades

 

Henry Kissingerin rooli UFO-tiedon salaamisessa

kirjoittanut Michael Salla

Henry Kissingerin kuolemalla marraskuun 29. päivänä tulee olemaan tärkeä merkitys UFO-paljastusprosessille. Hän oli valtahahmo UFO-salailussa aina toisesta maailmansodasta saakka, jolloin hän palveli Yhdysvaltain armeijan vastatiedustelujoukoissa Saksassa ja sen jälkeen Nelson Rockefellerin joukoissa perustamassa PI 40 -erikoistutkimusryhmää Eisenhowerin hallinnolle, joka läheisesti liittyi Majestic 12 -erikoistutkimusryhmään. Kissinger oli täten keskeisessä asemassa salailun toteutuksessa ja hänen kuolemansa tarkoittaa sitä, että totuus avaruusolennoista voi vihdoinkin paljastua.

Olen lisännyt tähän pitkän lainauksen Kissingeristä vuoden 2003 tutkielmasta, jonka otsikko kuuluu “Political Management of the Extraterrestrial Presence: The Challenge to Democracy and Liberty in America”. Tutkielma on julkaistu kirjassani Exopolitics: The Political Implcatons of the Extraterrestrial PresenceKirjoitin siinä:

“Tietovuotajalähteiltä on vahvaa näyttöä siitä, että MJ-12/PI-40 -ryhmittymän ulkokerroksen muodostaneen erikoistutkimusryhmän mestaristrategi oli Rockefellerin suojatti tohtori Henry Kissinger, jonka kokemus avaruusolentojen läsnäolosta ulottui pidemmälle, kuin yleisesti tunnustetaan.”

Tässä on koko kappale vuoden 2003 tutkielmastani:

Henry Kissingerin maine PI-40:n mestaristrategina

On olemassa merkittävää näyttöä, että Natsi-Saksa oli osittain onnistunut alas ammutun avaruusolentojen aluksen takaisinmallintamisessa, jonka natsit löysivät 1930-luvun puolivälissä. [38] Osittain menestyksekkäät huippunatsitiedemiesten pyrkimykset ymmärtää ja takaisinmallintaa tätä avaruusolentojen teknologiaa oli suuri tekijä Natsi-Saksan asekehitysohjelman menestyksessä ja sodan pitkittämisessä, jotta nämä asejärjestelmät saataisiin täysin otettua käyttöön. Toisen maailmansodan lopulla samaisten natsitiedemiesten siirtäminen maasta USA:n ’Operation Paperclipin’ alaisuudessa merkitsi satojen natsitiedemiesten siirtämistä sotatieteellisiin laboratorioihin, jotka oli perustettu tuottamaan aseita sotaa varten. [39] ’Operation Paperclipin’ vähän tunnettu hahmo oli nuori saksaa puhuva Yhdysvaltain armeijan tiedusteluviranomainen, jolla oli saksanjuutalainen tausta — Henry Kissinger.

Kissinger syntyi Fuerthissa, Saksassa toukokuun 27. päivänä 1923, ja hän palveli armeijan vastatiedustelujoukoissa vuosina 1943-46. Toisen maailmansodan loputtua hän pysyi aktiivipalveluksessa miehitetyssä Länsi-Saksassa. Hänet siirrettiin 970. vastatiedustelujoukkojen osastoon, jonka yksi ’virallisista’ tehtävistä oli rekrytoida natsien tiedustelu-upseereja Neuvostoliiton vastaisiin operaatiohin Neuvostomaista. [40] Kissingerin osasto todellisuudessa oli keskeisessä roolissa ’Operation Paperclipissä’ — tässä roolissa hänet tultaisiin noteeraamaan sotilastiedustelupiireissä hänen strategisen ajattelun kyvyistään — kuinka parhaiten vastata avaruusolentojen läsnäoloon. [41]

Kissinger palasi USA:n ja vuonna 1947 aloitti yliopisto-opinnot Harvardissa. Kissinger kuitenkin piti hänen yhteytensä armeijaan, ja hän oli sotilastiedustelujoukkojen reservin kapteeni. Tämä mahdollisti hänen olla roolissa koskien avaruusolentojen läsnäoloa kaikkein korkeimmilla tasoilla Trumanin hallinnossa. Vuoteen 1950 mennessä Kissinger oli nyt jatko-opiskelija ja työskenteli osa-aikaisena puolustusministeriölle. Hän toistuvasti teki työmatkoja Washingtoniin — Operaatiotutkimusyksikön konsulttina, joka toimi suoraan pääesikunnan alaisuudessa. Operaatiotutkimusyksikkö ’virallisest’ teki erittäin salaista tutkimusta aiheista kuten entisten natsioperatiivien ja natsipartisaanien käyttö CIA:n salaisissa toiminnoissa. Kissingerin viralliset tehtävät olivat jälleen kerran peite hänen roolilleen koordinoida entisten natistiedemiesten rekrytointia ja käyttöä salaisissa projekteissa, jotka liittyivät avaruusolentojen teknologian takaisinmallintamiseen ja useisiin avaruusolentojen läsnäoloon liittyviin stategisiin ja tiedustelualan ongelmiin.

Vuonna 1952 tohtorintutkintonsa jälkeen Kissinger ryhtyi konsultiksi Psychological Strategy Boardille, kansallisen turvallisuuden neuvoston operatiiviselle siivelle, joka toteutti salaisia psykologisia ja paramilitaarisia operaatioita. Näin Kissingerin rooli laajeni käsittelemään avaruusolentojen länsäoloon liittyviä monia politiikkaongelmia. Kissingerin sisäpiiritieto Operation Paperclipista ja avaruusolentojen läsnäolosta yhdistettynä hänen strategisen ajattelun kykyihinsä tekivät hänestä jonkun, jolla oli nopea kyky ottaa nimekäs asema avaruusolentojen läsnäoloon liittyvässä päätöksenteossa. Council on Foreign Relationsin jäsenenä Kissinger epäilemättä oli saanut sen nimekkäimpien jäsenten huomion sellaisena henkilönä, jolla oli kyvyt vastsata avaruusolentojen läsnäoloon.

Vuonna 1954 presidentti Eisenhower nimitti Nelson Rockefellerin hänen erikoisassistentikseen kylmän sodan suunnitteluun, pestiin johon virallisesti kuului ‘CIA:n salaisten operaatioiden valvonta ja hyväksyntä’. Tämä oli peite Rockefellerin todelliselle roolille MJ-12:n johtajan; ja vieläkin tärkeämpänä, Yhdysvaltain ulkopolitiikan johtajana Orionin tähtikuviosta peräisin olevien avaruusolentojen ja USA:n välillä allekirjoitetun ”salaisen sopimuksen” seurauksena. [42] ’Sopimus’ oli ollut paljon spekulaation kohteena, mutta sen olemassaolo ja sisältö paljastettiin useille armeijan ja valtion entisille ’tiedusteluilmiantajille’. [43]

Vuonna 1955 Kissingeristä tuli kansallisen turvallisuuden neuvoston Operations Coordinating Boardin konstultti, joka toteutti salaisia operaatioita ulkovaltoja vastaan. Kissingerin analyyttiset ja strategiset taidot olivat käytössä sekä Yhdysvaltain ulkopolitiikan salaisten operaatioiden koordinoinnissa ulkovaltoja vastaan että avaruusolentojen rotuja vastaan. [44] Kissingerin rooli salaisissa operaatioissa, hänen läheiset suhteensa Nelson Rockefelleriin, hänen intellektuaaliset kykynsä, kaikki yhdessä kasvattivat hänen vaikutusvaltaansa. Rockefeller ja muut salaisia operaatioita pyörittäneet ymmärsivät vaaran siitä, mikä aiheutui jos ET-rotuihin ja käänteistekniikkaan liittyvää salaista politiikkaa ei sovitettu yhteen tavanomaisempien ulkopoliittisten kysymysten kanssa, jotka olivat yleisön huomion keskipisteenä.

Useiden ongelmien koordinointi vaatii jonkun, jolla on strategista ajattelukykyä näiden alojen koordinointiin. Kissingerin kyvyt saivat Rockefellerin, joka oli Council on Foreign Relationsin johtaja, huomion parhaana henkilönä rooliin. Rockefeller oli keskeisessä roolissa nimittämässä Kissingeriä yhdeksi PI-40:n johtajista, tutkimusryhmän joka tarjosi poliittista neuvontaa MJ-12:n vastauksena Orionista saapuneiden avaruusolentojen kanssa tehtyyn sopimukseen, sekä yleisemmin avaruusolentojen läsnäoloon. [45]

PI-40:n johtajana ja ylimpänä strategistina Kissinger olisi varmasti tiennyt tarpeesta hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa varmistamalla MJ-12:n ja PI-40:n autonomia ja tekemällä laillisuusvalvonnasta tehotonta. MJ-12/PI-40 oli kasvattanut institutionaalista valtaansa niin paljon, että se nyt kykeni käyttämään poliittista valtaansa toimeenpanevaan valtion osaan. Toistaan seuraavien presidenttien valtakausiin vahva vaikuttaminen, jos ei suora käskyttäminen, nähtiin osana sitä miten vastata avaruusolentojen läsnäoloon poliittisesti, mikä tehokkaasti romutti laillisuusvalvonnan, joka oli niin keskeinen osa Rooseveltin ja Trumanin hallintoja.

MJ-12:n tarpeeseen vaikuttaa/kontrolloida kontribuoi ironisesti se, että vaikka suurin osa politiikkaa käsittelevistä virkamiehistä, poliitikoista, uutismediasta ja kansasta uskoikin, että Neuvostoliitto oli suurin uhka Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle, itse asiassa Yhdysvallat oli salassa tehnyt yhteistyötä laajalti Neuvostoliiton kanssa koskien avaruusolentojen läsnäoloa. Tämä tarkoitti, että kylmän sodan ja julkisia varoja kuluttavien aseellisten konfliktien retorisen pinnan alla tehtiin salaisia operaatioita yhteista uhkaa vastaan. [46] Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat strategisia liittolaisia mitä tulee avaruusolentokysymykseen, vaikka samanaikaisesti he olivat strategisia kilpailijoita kylmän sodan geopolitiikassa. Tämä tarkoitti, että kylmän sodan vihamielisyys oli teeskentelyä, jolla suunnattiin kansan huomio pois siitä mitä todella tapahtui. Sellainen teeskentely toimisi ainoastaan jos kaikkein korkeimmat virkamiehet presidentin kansliassa olivat tietoisia avaruusolentojen läsnäolosta, jolla helpotettaisiin vihamielisiä politiikan suunnittelijoita, jotka uskoivat kylmän sodan olevan todellinen, jotka peloissaan olivat valmiita käyttämään ydinaseita Neuvostoliittoa vastaan vastauksena heidän odotettuun hyökkäykseensä.

Toistaan seuranneisiin presidentinkanslioihin vaikuttaminen saavutettiin sijoittamalla PI-40:n ydinjäseniä korkeisiin neuvonantaja-asemiin presindentinkanslioihin varmistamaan, että avaruusolentojen läsnäoloa ei paljasteta, ja että kylmän sodan sotatoimia kohtuullistettaisiin. Kennedyn/Johnsonin hallinnossa tämä henkilö oli McGeorge Bundy, yksi PI-40n alkuperäisistä jäsenistä, joka kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi päästessään nimitettiin samalla myös MJ-12:n johtoon. [47] Nixonin tulevan hallinnon tapauksessa tämä saavutettiin sijoittamalla yhä nimekkäämpi PI-40:n jäsen sinne, joka kontrolloisi presidentti Nixonia mikäli tarpeen.

Nixonin hallinnossa tämä henkilö oli kukas muukaan kuin Henry Kissinger, joka ilmestyi tyhjästä vuonna 1968 ja hänet nimitettiin presidentiksi valitun Nixonin kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi. Kissingerin nimittämisessä keskeinen hahmo oli Nelson Rockefeller, joka oli hävinnyt Nixonille vuoden 1968 republikaanien kokouksessa ja sen jälkeen hän järjesti suojattinsa osaksi Nixonin tiimiä. [48] Kissinger aikoi keskittää ulkopolitiikan teon Valkoiseen taloon ja kansallisen turvallisuuden neuvostolle, ja näin varmistettiin hänelle keskeinen rooli sekä Yhdysvaltain ulkopolitiikan muotoilussa että salaisen politiikan muotoilussa avaruusolentojen roduista uudessa roolissaan MJ-12:n johtajana. Kun otetaan huomioon hänen historiansa erikoistutkimusryhmän/PI-40:n johtajana, Kissinger oli kaikkein kokenein ja voimakkain MJ-12 -hahmo Nelson Rockefellerin jälkeen. [49]

Seymour Hershin kriittinen elämänkerta Kissingerin poliittisesta johtamistyylistä Vietnamin aikana kertoo, että Kissinger oli aikeissa kerätä itselleen niin paljon valtaa kuin mahdollista kansainvälisissä asioissa. [50] Kissinger systemaattisesti horjutti muiden sellaisten henkilöiden asemaa, jotka saattoivat uhata hänen kansainvälisten asioidensa hallintaa, erityisesti uuden ulkoministerin William Rogersin ja muiden Nixonin hallinnon keskeisten poliittisten päättäjien asemaa. [51] Kissinger tulee esiin Hershen elämänkerrassa paranoidina poliittisena hahmona, joka pelkäsi luovuttaa valtaa muille, jolta tässä kuvassa puuttui hienovaraisuutta ja älykkyyttä käsitellä kriittisiä ulkopoliittisia ongelmia. Kissingerin johtamistyyli oli varmistaa, että kaikki informaatio kulki hänen kauttaan, sillä hän oli pääasiallinen suodatin Nixonin prioriteettien muokkaajana ja ulkopoliittisena ajattelijana. Kappale Kissingerin avustajan Morton Halperin tekstistä paljastaa Kissingerin poliittisen johtamistyylin:

Tammikuun 25. päivänä 1969, viisi päivää presidentin astuttua valtaan, kansallisen turvallisuuden neuvosto kokoontui ensimmäiseen kokoukseensa. Asialistalla oli Vietnam, ja Halperin, joka nyt oli selkeästi Kissingerin avustajien ykkösnimi, nimitettiin tekemään tiivistelmät kaikista tutkielmista ja valmistelemaan muistiota näiden pohjalta presidentille. Hän huolellisesti listasi eri vaihtoehtoja kahden tai kolmen sivun tiivistelmässä, jätti tilaa presidentille merkitä hänen vaihtoehtonsa. Idea oli pienentää presidentin työtaakkaa: jos Nixon valitsi lukea liitteenä olevat dokumentit, hän voisi vain läpikäydä Halperinin tiivistelmän (joka toki sai Kissingerin julkaisuluvan) ja tehdä päätöksensä. Henry rakasti tiivistelmää ja piti sitä loistavana. Mutta ‘Mort’, hän sanoi, ‘et ole sanonut presidentille mitä vaihtoehtoja meidän pitäisi valita.’”

“Ajattelin itselleni”, Halperin muistelee, “että meidän ei pitäisi valita puoliamme; meidän pitäisi vain lähettää tiivistelmät vaihtoehdoista.” Vuosia myöhemmin Halperin tajusi miten naiivi hän oli ollut: “Henry oli julkisesti sanonut, että me aiomme hoitaa presidentin asiat. En tiennyt, että Henry halusi antaa hänelle vaihtoehdot, joista presidentti päättäisi. Olin yllättynyt — koska edelleen uskoin mitä Henry oli sanonut.” Kissingerin tiivistelmäpaperit, suosituksineen, muuttuivat kaikkein salaisimmiksi dokumenteiksi Nixonin Valkoisessa talossa. [52]

Kissingerin poliittinen johtamistyyli hallinnossa oli merkittävä, sillä se tarjoaa oivallusta PI-40:n päätöksentekotyyliin Kissingerin alaisuudessa hänen ollessaan tutkimusryhmän johtaja, ja myöhemmin MJ-12:n kun hänestä tuli sen johtaja Nixonin/Fordin hallinnoissa. [53]

Kissingerin roolia Yhdysvaltain ulkopolitiikan ohjaksissa saneli hänen ‘realpolitik’-periaatteensa. Realpolitik oli malli hänen lempivaltiomiehensä toiminnasta, 1800-luvun saksan kanslerin, Otto Von Bismarkin, joka taidokkaasti hoiteli kansainvälisiä liittoja ja rajoitettuja sotia muuttaakseen Preussin/Saksan suurvallaksi ilman, että Saksaa vastaan oltaisiin liittouduttu kansainvälisesti. [54] Bismarkille kansainvälineen politiikka oli suurta shakkipeliä, jossa moraali ja tunteet olivat sivuroolissa, ja se mikä oikeasti merkitsi oli omien resurssien taidokas käyttö omien strategisten päämäärien saavuttamiseksi oman vallan maksimoimiseksi. [55]‘Realpolitik’ dominoi Kissingerin näkökulmaa kansainvälisessä politiikassa paikoissa kuten Laos, Kamputsea, Chile ja Itä-Timor, joissa moraali ja tunteet eivät olleet minkäänlaisessa asemassa kohdeltaessa näitä maita puhtaina pelinappuloina kansainvälisessä shakkipelissä, jossa Yhdysvallat kilpaili Neuvostoliittoa vastaan ja maksimoi sen geopoliittista valtaa, jossa samaan aikaan tehtiin strategista yhteistyötä ja vastattiin avaruusolentojen läsnäoloon.

Yleisesti ei ole kuitenkaan tiedossa, että Kissinger otti käyttöön saman roolin Yhdysvaltain politiikkaa ohjaillessaan siihen miten se vastaisi avaruusolentojen läsnäoloon. Moraali ja tunteet olivat parhaimmillaankin toisarvoisia, kun Yhdysvallat asteittain paransi resurssejaan strategista asemaansa parantaakseen puhuttaessa avaruusolentojen vierailusta Maapallolle. Näiden ihmiskunnan kanssa kanssakäymisessä olleiden avaruusolentojen sekä niiden toiminnasta tietoisia olevien salaisten organisaatioiden moraalinen suuntautuminen eivät saaneet Kissingerin realpolitikissa paljoakaan painoarvoa. Se, mikä oli merkitsevää, oli se miten paljon avaruusolennot tarjoaisivat resursseja amerikkalaisille salaisille organisaatioille parantamaan aseteknologiaa ja näin amerikkalaisten strategista asemaa avaruusolentoihin verrattuna. Kissingerin realpolitik oli tapa jolla monimutkaiset poliittiset, yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristölliset ongelmat voitiin ratkaista avaruusolentojen läsnäolosta puhuttaessa. Kissingerin rooli oli samanlainen kuin hänen 1800-luvun sankarin, Bismarkin. Kissinger olisi muuttamassa USA:a dominantiksi globaaliksi vallaksi, joka käsittelisi avaruusolentoja samanarvoisina, synnyttämättä planeettainvälistä sotaa yhden tai useamman avaruusolentojen rodun kanssa, mikä tarkoittaisi loppua Yhdysvaltain suvereniteetille ja vapaudelle. Kissingerin läheiset suhteet Rockefellerin sukuun varmistivat, että korporaatioamerikka jatkaisi nimekkäässä roolissa avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa.

Kissinger Nixonin hallinnossa samanaikaisesti oli korkeassa asemassa Yhdysvaltain ulkopolitiikassa ja sen salaisessa ‘ulkoplanetaarisessa’ politiikassa MJ-12/PI-40:n kautta, ja tästä seuraa, että avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinnointi oli muutaman harvan käsissä, joiden aikeena oli hamuta niin paljon valtaa kuin mahdollista, eikä heidän aikeena ollut hetkeäkään jakaa sitä MJ-12:n/PI-40:n ulkopuolisille, joita pidettiin kokemattomina ja joilta puuttui poliittinen hienovaraisuus ja äly käsitellä avaruusolentokysymyksen monimutkaisuuksia. Eisenhowerin varoitus siitä, että avaruusolentokysymyksen poliittinen hallinnointi “ei olisi parhaissa käsissä” vaikutti yhtäkkiä profetialta.

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.org

Kuinka UFO-kuvaajat paljastivat kieltäymyksen kulttuurin

YouTubessa 31. heinäkuuta 2014 julkaistu uusi video vahvistaa entisestään Vancouverin Mount Pleasantin kaupunginosassa sijaitsevan ufokäytävän olemassaoloa, sillä se paljastaa valovoimaisia purkauksia, jotka syntyvät varhaisiltapäivisin pyörivän läpinäkymättömän kappaleen lennosta. Toinen 1. elokuuta 2014 julkaistu video osoittaa sen, mitä monet ovat epäilleet koko ajan: English Bayn yllä olevat kultaiset pallot tekevät dramaattisia käännöksiä ylittäessään keskiyön taivaan. Ainakin yksi väistämätön johtopäätös, joka tällaisista vapaasti saatavilla olevista välineellisistä havainnoista voidaan tehdä, viittaa julkisesti rahoitettujen liittovaltion laitosten hylkäämiseen, jotka ovat täynnä rituaalien väärinkäytön, kieltämisen ja salailun kulttimaista perintöä.

Vaikka on mahdollista, että UFOt tulevat näkyviin vain erikoisilmiönä, kun ne saavat kutsun nimetyiltä kontaktihenkilöiltään, tämän kesän paikallisten osa-aikaisten videokuvaajien antamat todisteet viittaavat toisenlaiseen skenaarioon. Tämä näkökulma iloitsee havaittavien lentojen mahdollisuudesta, jotka voivat tapahtua samalla tavalla kuin luonnonvaraisten eläinten näkyvät liikkeet, kuten kalju- ja merikotkien, sinihaikaroiden, muuttohaukkojen ja viirupöllöjen muinaiset paikalliset populaatiot.

Edward Snowdenin jälkeisenä laajalti julkistetun massavalvonnan aikakautena julkisesti rahoitetut liittovaltion laitokset ovat saattaneet jo dokumentoida ja luetteloida nämä ilmiöt perusteellisesti nykyaikaisilla tarkkuusvälineillä. Tietämyksen myöhemmän kehityksen ilmeisen dogmaattinen eristäminen on johtanut ajatusten markkinoiden häpeälliseen köyhtymiseen. Hyväksyisivätkö Brittiläisen Kolumbian asukkaat koskaan sen, mitä voidaan kohtuudella pitää teollisen mittakaavan ympäristökatastrofeina valmisteilla olevina Northern Gateway– ja Trans Mountain -putkistoina, jos he olisivat saaneet vankan käsityksen siitä, että näennäisesti ilmaisenergiset, ei-öljypohjaiset kuljetusmuodot ovat toimineet menestyksekkäästi paikallisella taivaalla tuhansien vuosien ajan?

Katso videot

Klikkaa tästä nähdäksesi Les Murzsan kuvaaman ”Summer Daylight Contact in Vancouver UFO Corridor”: ”Tämä uusin kuvamateriaali Mount Pleasantin ufokäytävästä jatkaa julkaistujen lähiökuvausten perinnettä, joka ulottuu ainakin jo vuoteen 1937. Kameran redundantti kolminkertainen sensoriryhmä yhdistettynä patentoituun tarkennusavustintekniikkaan tarjoaa selkeän teräväpiirtonäkymän siitä, mitä voidaan kuvailla vain anomalian lennoksi, joka on yksi tapahtumien sarjassa, joka on dokumentoitu tässä paikassa viime vuosina.”

Klikkaa tästä nähdäksesi ”Vancouver UFO-todiste WOW 1. elokuuta 2014”, jonka Charles Lamoureux on kuvannut YouTuben kautta: ”Katso koko video. Todiste siitä, että nämä pallot/alukset eivät ole arkipäiväisiä esineitä. Lentokuvio ei ole normaali. Kuvattu Luna Digital Night vision monokulaarilla. Vertailin videota ufosta 27. heinäkuuta 2014 tehtyyn havaintoon ja se on käytännössä identtinen; samat koordinaatit taivaalla ja aika hieman puolenyön jälkeen. Molemmat kohteet lähtivät Cypressin alueelta noin 30 astetta horisontin yläpuolella ja loppu on historiaa. Tämä on yleinen näky. Satuin vain tällä kertaa kuvaamaan sitä koko sen matkan ajan!”

Koukussa CIA-salailuun

Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun Robertson-paneelin vuonna 1953 laatimassa tunnistamattomia lentäviä esineitä käsittelevässä Durantin raportissa mainitaan, että epäviralliset tutkijat, jotka kokoontuvat perustuslain suojaamaan keskusteluun, väittelyyn ja julkiseen valistukseen, voivat tehdä kumouksellisia toimia. Durant ennakoi laajalle levinneitä havaintoja ja näiden edistysmielisten ajattelijoiden joukkovaikutusta tyhjiössä, jonka ovat luoneet hylätyt instituutiot, joiden sitoutuminen julkiseen palveluun on peittynyt yritysten rahoittamien agendojen alle. Kuten 1900-luvun alun jazzmuusikko, nykypäivän riippumaton ufotutkimus on perinyt perintönä valtion tukeman McCarthy-taikojen noitavainon, jossa salaliittoteoriat mainitaan selvänä ja läsnä olevana vaarana.

Todisteita Kanadan antautumisesta CIA:n aloitteille löytyy McGillin yliopistossa tehdyistä, aikoinaan salaisista MK-ULTRA-kokeista, jotka mainitaan Guantanamon lahdella käytettävien kidutusmenetelmien (kuten presidentti Obaman myöntämät) esiasteina. Kanadan hallituksen ja CIA:n sanotaan rahoittaneen yhdessä nykyaikaisen psykologisen kidutuksen kehittämistä vuosina 1957-1964, ja McGill-kokeiden kerrotaan olleen perustavanlaatuisia vuonna 1963 laaditun Kubark Counterintelligence Interrogation Handbook -käsikirjan (lue ”CIA:n kidutuskäsikirja”) laatimisessa. Kun otetaan huomioon tunnetun Kanadan historian tosiasiat, tuntuisiko Durantin mainitsema vetoaminen ufojen kumoamiseen ja julkiseen indoktrinaatioon liioitellulta yhteiskunnassa, joka on valmis tukemaan kidutustutkimusta?

UFO-kontaktin turvallisuusviranomainen

Pilailiko hyvä tohtori vain, vai olivatko vuoden 2013 Contact in the Desertin raportoidut tapahtumat yleisön reaktioiden koeajoa ennen UFO-kontakti- ja koulutustapahtumien valheellisen lipputaklauksen perustelemaa turvallisuusteatteria, jonka valtio on pian asettanut? Kanadan ilmakuljetusten turvallisuusviranomaisen (CATSA) edustajien voi kuulla julistavan kovaan ääneen, kuinka matkustajat, jotka kieltäytyvät heidän kuolemansädepalvelustaan, suostuvat saalistushenkisiin läpivalaisutarkastuksiin YVR:ssä tänään. Sanovatko heidän kollegansa samaa myös niistä, jotka kyselevät ufokontaktien luonteesta?

Ironia siinä, miten yksi vapaaseen energiaan, kontaktiin ja paljastamiseen eniten panostavista osallistujista on viime vuosina ottanut käyttöön julkisissa tapahtumissa turvaprotokollia (joita voi kuvailla vain muistuttavan Transportation Security Administrationin väärinkäytöksiä matkustajia kohtaan lentokentillä), kutsuu harkitsemaan uusia aloitteita, joissa kontaktiin lähitulevaisuudessa pyrkivät kokijat joutuvat oletetun UFO-kontaktin kuljetusturvallisuusviraston agenttien väliintulon kohteeksi. 9/11-kultin (jonka rituaaleissa matkustajia pommitetaan Frankenscience-keksintöjen säteillä ja/tai invasiivisilla saalistustarkastuksilla) kautta tarkasteltuna ufokontaktitapahtuma nähdään joissakin piireissä ilmeisesti sopivana paikkana ihmisoikeuksien heikentämiselle entisestään planeetan apartheid-Israelin kaltaisessa skenaariossa.

Toivon siemenet

Hylättyjen instituutioiden tyhjä perintö on nyt selvempi kuin koskaan aiemmin, kun Les Murzsan ja Charles Lamoureux’n kaltaiset innovatiiviset teknologit matkustavat tänä kesänä valtion tukeman joukkotietämättömyyden jyrkänteen taakse ja paljastavat videolöytönsä verkossa. Vaikka nämä rohkeat yksilöt ovatkin karistaneet ufokontakteja koskevan tosi-tv:n levittämän petoksen harhakuvitelmat, voidaan todeta, että he myös yksinkertaisesti toistavat löydöksiä, joita julkisesti tuetut instituutiot ovat aiemmin saavuttaneet.

Tärkeä ero on se, että molemmat paikalliset videokuvaajat etenevät ilmeisesti valtavirtakulttuurista poikkeavalla tavalla korostamalla avoimuutta ja julkista kollegiaalisuutta. Tarjoaako heidän sitoutumisensa jatkuvaan työhön yhteydenpidon ja paljastamisen alalla ja heidän kaltaistensa sitoutuminen kaikkialla maailmassa toivon siemeniä tulevaisuuden paremmasta yhteiskunnasta?

 

 

Artikkelin julkaissut UFO Digest