Avainsana-arkisto: eksopolitiikka

Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä

Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä

Tutkielma # 3

Julkaistu 27.3.2003, www.exopolitics.org

kirjoittanut Dr Michael E. Salla


Tiivistelmä

Tämä tutkielma tarkastelee sitä miten tarve saada rajoittamaton pääsy Irakin avaruusolentoihin (ET) liittyvään perintöön on ollut kriittisessä roolissa vaikuttamassa Amerikan ulkopolitiikkaan Persianlahden alueella aina Carterin hallinnosta lähtien. Tutkielma analysoi sitä miten salaiset amerikkalaiset, eurooppalaiset ja venäläiset organisaatiot ovat historiallisesti temppuilleet keskenään saadakseen kaikkein suurimman strategisen edun Irakiin piilotetun avaruusolentojen teknologian käytöstä ja siihen pääsystä. Tutkielma esittää, että diplomaattisen ratkaisun tarve Irakin kriisiin sai alkunsa Euroopan ja Venäjän salaisten ryhmien halusta rajoittaa amerikkalaisten organisaatioiden pääsyä näihin paikkoihin, jotka ovat saaneet nopeasti valtaa ja näyttäneet imperialistisia taipumuksia, jotka johtavat niin suureen ahdistukseen eurooppalaisissa sisarjärjestöissään.

Tutkielma lisäksi väittää, että planeetalla koetaan ’eksoottisten aseiden’ käyttöä salaisten ryhmien välillä, jotka taistelevat keskenään siitä miten jakaa pääsy ja kontrolli Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologiaan samalla, kun salataan konfliktin todellinen luonne yleisöltä ja vaaleilla valituilta edustajilta. Tutkielma myös esittää, että sodan jälkeen tehtävä sopimus jälleenrakentaa Irak YK:n mandaatilla on uusi vaihe salaisten organisaatioiden pyrkimyksissä koordinoida Irakin avaruusolentoperinnön hyväksikäyttöpyrkimyksiä. Viimeisenä, tutkielma esittää, että amerikkalaisten voitto heidän hyökätessään Irakiin saa aikaan eurooppalaisissa salaisissa järjestöissä ahdistusta, joita huolettaa amerikkalaisten sisarjärjestöjen kasvanutn valta ja imperialistinen mahtailu.

Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä

Azoreilla hätäisesti järjestetyn kokouksen jälkeen maaliskuun 16. päivänä presidentti George Bush eurooppalaisten liittolaistensa kanssa päätti hylätä diplomaattipyrkimykset saada YK:n turvallisuusneuvosto  tuomitsemaan Irakin edistyksen puute nykyisten turvallisuusneuvoston päätöslauselmien täyttämisessä, jotka koskevat Irakin hallussa olevia joukkotuhoaseita. Televisioidussa puheessa maaliskuun 17. päivä presidentti Bush antoi Irakin presidentti Saddam Husseinille 48 tuntia aikaa pooistua Irakista yhdessä poikansa kanssa jos he haluaisivat, että Yhdysvallat ei hyökkää maahan. Maaliskuun 19. päivänä pian aikarajan umpeuduttua presidentti Bush komensi ilmaiskut Baghdadiin ja ’toinen Persianlahden sota’ oli muodollisesti alkanut.

Azorin tapaamisen jälkitunnelmissa osoiteltiin sormella syyllisiä diplomaattipyrkimysten epäonnistumisesta ylläpitää globaalia konsensusta siitä miten vastata Irakin toimiin. Eurooppa ja maailma katseli ahdistuneina, kun Yhdysvallat, Britannia ja Australia tekivät aseellisen hyökkäyksen Irakiin. (1) On tarpeen analysoida diplomatian epäonnistumisen ja siitä seuranneen sotilashyökkäyksen seuraamuksia ’eksopoliittisesta perspektiivistä’, sillä Irakilla on erikoismerkitys kansana, jossa joskus on elänyt kehittynyt avaruusolentojen rotu, jonka perintöä ei ole paljastettu yleisölle tai vaaleilla valituille edustajille. (2)

Tämä tutkielma tarkastelee sitä miten tarve saada rajoittamaton pääsy Irakin avaruusolentoihin (ET) liittyvään perintöön on ollut kriittisessä roolissa vaikuttamassa Amerikan ulkopolitiikkaan Persianlahden alueella aina Carterin hallinnosta lähtien. Tutkielma analysoi sitä miten salaiset amerikkalaiset, eurooppalaiset ja venäläiset organisaatiot ovat historiallisesti temppuilleet keskenään saadakseen kaikkein suurimman strategisen edun Irakiin piilotetun avaruusolentojen teknologian käytöstä ja siihen pääsystä. Tutkielma esittää, että diplomaattisen ratkaisun tarve Irakin kriisiin sai alkunsa Euroopan ja Venäjän salaisten ryhmien halusta rajoittaa amerikkalaisten organisaatioiden pääsyä näihin paikkoihin, jotka ovat saaneet nopeasti valtaa ja näyttäneet imperialistisia taipumuksia, jotka johtavat niin suureen ahdistukseen eurooppalaisissa sisarjärjestöissään.

Tutkielma lisäksi väittää, että planeetalla koetaan ’eksoottisten aseiden’ käyttöä salaisten ryhmien välillä, jotka taistelevat keskenään siitä miten jakaa pääsy ja kontrolli Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologiaan samalla, kun salataan konfliktin todellinen luonne yleisöltä ja vaaleilla valituilta edustajilta. Tutkielma myös esittää, että sodan jälkeen tehtävä sopimus jälleenrakentaa Irak YK:n mandaatilla on uusi vaihe salaisten organisaatioiden pyrkimyksissä koordinoida Irakin avaruusolentoperinnön hyväksikäyttöpyrkimyksiä. Viimeisenä, tutkielma esittää, että amerikkalaisten voitto heidän hyökätessään Irakiin saa aikaan eurooppalaisissa salaisissa järjestöissä ahdistusta, joita huolettaa amerikkalaisten sisarjärjestöjen kasvanutn valta ja imperialistinen mahtailu.

Irakin avaruusolentoperintö ja salainen poliittinen agenda

Muinaisia sumerialaisia nuolenpäätekstejä tutkinut tutkija julkaisi vuonna 1976 ensimmäisen kirjansa The 12th Planet. (3) Hänen uraauurtavissa käännöksissään Sitchin kuvasi suurella tieteellisellä tarkkuudella muinaisen Sumerian sivilisaation teknologiset ihmeet ja tiedon. Hänen työstään teki kyseenalaisempaa se, että hän väitti sumerialaisten saaneen apua sivilisaationsa alkuvaiheissa kehittyneeltä avaruusolentojen rodulta nimeltään Anunnaki (sumeriaksi ’ne, jotka tulivat taivaasta Maan päälle’). Hän kuvasi Anunnakeilla olevan teknologisia ihmeitä, sekä Anunnakien faktioiden välistä sotaa, jotka lopulta poistuivat planeetaltamme joskus vuoden 1700 e.Kr. aikoihin. Lisäksi Sitchin kuvasi näiden olentojen kotimaailmaa mystiseksi planeetaksi, joka palaa aurinkokuntamme lähelle aina 3600 vuoden välein. Sitchinin käännökset, kun ne yhdistää raamatullisiin ja historiallisiin tietoihin avaruusolentojen olemassaolosta ihmisten keskuudessa, tekevät selväksi tämän muinaisen avaruusolentojen rodun roolin ihmiskunnan synnyssä. (4) Sitchinin käännökset osoittautuivat kiistanalaissiksi ja valtavirran arkeologit sivuuttivat hänen työnsä liian spekulatiivisena puhuttaessa sen määritelmistä, oletuksista ja johtopäätöksistä. (5) Kuitenkin, Sitchinin työn otti paljon vakavammin eräät salaiset organisaatiot.

Aina vuodesta 1947 lähtien amerikkalaiset salaiset organisaatiot ovat takaisinmallintaneet maahansyöksynyttä ET-alusta ja kommunikoineet eri ET-rotujen kanssa. (6) Kaikkein nimekkäin näistä organisaatioista liittyi salaiseen Majestic-nimiseen projektiin, jonka presidentti Truman loi salaisella vuonna 1947 allekirjoittamallaan muistiolla, jossa hän kirjoitti: ”Tässä asiaan viitataan ainoastaan nimellä Operation Majestic Twelve.” (7) Majestic alunperin koostui 12 jäsenestä, jotka olivat pääosin puolustus- ja tiedusteluyhteisöstä. Ajan mittaan salaiset organisaatio kasvoivat nopeasti johtuen avaruusolentojen läsnäolon monimutkaisuudesta ja laajuudesta, ja ne pysyivät julkisena salaisuutena, eikä niiden olemassaoloa ja koostumusta paljastettu suurelle yleisölle eikä useimmille vaaleilla valituille virkamiehille. (8)

Kaikkein nimekkäin salaisten organisaatioiden takaisinmallinnusprojekti liittyi ET-rotuun nimeltä ’Harmaat’, jotka ulkoisesti näyttävät Steven Spielbergin kuuluisan Close Encounters of the Third Kind -elokuvan avaruusolennoilta. Harmaiden teknologia oli paljon kehittyneempää kuin ihmisillä, ja välittömästi luotiin suunnitelmat oppia siitä ja takaisinmallintaa tätä teknologiaa. (9) Sitchinin työ kuvaa muinaisen ET-rodun, joka on varmasti herrättänyt mielenkiintoa salaisissa organisaatioissa USA:ssa ja muualla. Mahdollisuus sille, että Sitchinin kuvaamat Anunnakit olisivat saavuttaneet vielä Harmaitakin korkeamman teknologian tason, oli jotain mitä tulisi vakavasti tutkia. Varmasti jättiläiskehoissa elävä muinaisten avaruusolentojen rotu, Anunnaki, viittasi siihen, että ne olivat saavuttaneet evoluutiossaan tason, joka oli geeniongelmista kärsiviä Harmaita kehittyneempi.

Jos Anunnakien teknologiset saavutukset olisivat heidän biologisen evoluution vertaisia, silloin Anunnakien teknologia ylittäisi kaiken mitä nykyään kenelläkään avaruusolentojen teknologiaa tutkimaan ja takaisinmallintamaan perustetulla salaisella organisaatiolla on hallussaan planeetallamme. Vieläkin hämmentävämpää näille organisaatioille oli idea siitä, että kehittynyt rotu voisi joku päivä palata Maapallolle ja jälleen olla tekemisissä ihmiskunnan kanssa niinkuin ne olivat muinaisessa menneisyydessä. Idea siitä, että Anunnakien kotimaailma toistuvasti palaisi aurinkokuntaamme on varmastikin saanut huomiota puhuttaessa ihmiskunnan aikalinjoista ja siitä, mitä se ihmiskunnalle merkitsee.

Eräs tapa varmistaa Sitchinin hypoteesi olisi käyttää ’kaukokatseluohjelmia’, joita on salaa käytetty 1970-luvulta lähtien useissa amerikkalaisissa valtion ja armeijan tiedusteluorganisaatioissa. (10) On todennäköistä, että nämä ja muut tiedustelutiedonkeruumenetelmät vahvistivat jotkut tai kaikki Sitchinin hypoteesit. Jos niin, silloin sillä olisi valtavia ulkopoliittisia seuraamuksia. Yhdysvaltain ja Euroopan salaisten organisaatioiden olisi epäilemättä tehtävä ykkösprioriteetti näihin eteläisen Irakin avaruusolentopaikkoihin pääsystä, jotta he voisivat mennä sinne oppimaan Anunnakien käyttämästä kehittyneestä teknologiasta. Lisäksi heitä kiinnostaisi saada tietää lisää Anunnakien kotiplaneetasta siltä varalta, että ne todellakin palaisivat aurinkokuntamme läheisyyteen lähitulevaisuudessa.

Ongelma on, että Sitchinin ensimmäisen kirjan julkaisun aikaan kylmä sota oli edelleen valloillaan ja Irak oli visusti Neuvostoliiton vaikutuspiirissä. Vuoden 11958 vasemmistovallankaappauksen jälkeen, joka syrjäytti lännen suuntaan kallellaan olevan kuninkaan, Irak kansallisti öljyteollisuutensa ja siirtyi neuvostoliittolaisten leiriin. Vuonna 1968 radikaalisosialistinen Ba’ath-puolue tuli valtaan ja tiivisti välejään Neuvostoliiton kanssa kehittäen sosialistisen järjestlemän, joka oli sekulaari ja riippuvainen Varsovan liiton maista. Moskova olisi epäilemättä saanut tietää Sitchinin työstä ja vahvistanut Sitchinin hypoteeseja mikäli ne olisivat totta. Neuvostoliitolla oli voimakas poliittinen etu näihin avaruusolentojen paikkojen käsiksipääsyssä jos ja kun ne löydettäisiin ja niistä löytyvää mitä tahansa teknologiaa otettaisiin hyötykäyttöön.

Olisi epätodennäköistä, että Irak oli tehnyt yhteistyötä amerikkalaisten/eurooppalaisten salaisten järjestöjen kanssa päästääkseen ne näihin paikkoihin, ja salaisilla organisaatioilla USA:ssa ja Euroopassa oli häiritsevä poliittinen dilemma vastassaan. Jos kansainvälinen status quo pysyy, silloin jossain kohtaa Neuvostoliitto saattaisi löytää nämä avaruusolentojen paikat ja takaisinmallintaa mitä tahansa siellä olevaa teknologiaa ja näin kuroa umpeen lännen saamat kaikki edut. Lisäksi jos tämän rodun kotimaailma todellakin palaisi, silloin Neuvostoliitto olisi parhaassa paikassa vastaamaan kaikkiin tämän luomiin ennakoimattomiin tilanteisiin.

Yllä esitetty skenaario huomioonottaen olisi ollut vaikeaa kuvitella, että Yhdysvaltojen ja Euroopan salaiset organisaatiot eivät olisi kehittäneet huippusalaisia ulkopoliittisia tavoitteita, joiden tarkoituksena oli saada pääsy näille valtioille Irakin haudattuun avaruusolentoteknologiaan. Tämä saavutettaisiin ilman kylmän sodan konfliktin kärjistämistä Neuvostoliiton kanssa, joka olisi ollut tietoinen lännen tavoitteista ja vimmatusti vastustanut länsivaltojen pääsyä.

Salainen agenda päästä käsiksi Maan ulkopuoliseen teknologiaan Irakissa

Yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset salaiset organisaatiot ovat ainakin toisen maailmansodan päättymisestä asti koordinoineet keskenään yhteispolitiikkaa, jolla saada pääsy ympäri planeettaa sijaitsevaan avaruusolentojen teknologiaan ja takaisinmallintaa sitä. Kaikkein nimekkäin kansainvälinen foorumi on epäilemättä Bilderberg-ryhmä, joka pitää salaisia vuosittaisia tapaamisia suljettujen ovien takana. (11) Nämä tapaamiset tarjoavat mahdollisuuksia eri länsivaltojen yritysjohtajille, poliitikoille, megiamoguleille ja sotilashenkilöille tavata ja koordinoida keskenään politiikkaa, jolla on kansainvälistä globaalia merkitystä lähtien talouspolitiikasta aina poliittisten tapahtumien vehkeilyyn, joilla saada aikaan suotuisia kansainvälisiä olosuhteita heidän eri agendoilleen. Vähemmän tunnettua on, että Bilderberg-ryhmä on ollut keskeisessä roolissa globaalin avaruusolentojen läsnäolon paljastamisen viivästyttämisessä ja avaruusolentojen ihmisasioihin puuttumisen todellisen laajuuden paljastamista yrittäneiden  henkilöiden ja organisaatioiden maineen pilaamisessa. (12)

Organisaatiot kuten Bilderberg-ryhmä ja muut salaiset ryhmittymät laativat ulkopoliittisia tavoitteita, jotka ovat ’salaisia’ siinä mielessä, että niitä ei paljasteta vaaleilla valituille edustajille, vaan ainoastaan niille, jotka ovat vannoneet pysyvänsä hiljaa avaruusolentojen läsnäolosta ja salaisesta politiikasta koskien pääsyä avaruusolentojen teknologiaan. Tällä tavoin on aivan oikein raportoitu, että salaiset organisaatiot ovat pitkään kyenneet vehkeilemään kansainvälisiä kriisejä, joilla saada aikaan heidän omat tavoitteensa tyydyttäviä poliittisia olosuhteita. (13)

Amerikan/Euroopan salaisten organisaatioiden salaisten ulkopoliittisten tavoitteiden menestys pääsyn saamisessa Irakin avaruusolentoperintöön ja valmistelemaan mahdollista Anunnakien paluuta perustuu kansainvälisten olosuhteiden edistämiseen, jotka mahdollistaisivat Amerikan/Euroopan saada rajoittamaton pääsy Irakiin provosoimatta Neuvostoliiton interventiota ja täysimittaista kriisiä kylmän sodan keskellä. Tapa jolla tämä voitaisiin saada aikaan on provosoida useita paikallisia kriisejä, jotka pakottaisivat Irakin vankkumattoman sekulaarin sosialistihallinnon hankkimaan sotilaallinen etu näistä kriiseistä. Lopputulemana olisi, että Irakista tulisi yhä enemmän riippuvainen länsivalloista ja se liukuisi pois Neuvostoliiton läheisyydestä, jolla olisi kädet täynnä omien alueellisten kriisiensä kanssa. Ratkaisu Yhdysvaltain/Euroopan poliittiseen dilemmaan on sponsoroida kansannousuja Irakin tärkeimmän kilpailijan ja alueellisen voimanpesän, Iranin sisällä, jotka väistämättä pakottaisivat Irakin sotilaalliseen konfliktiin sen voimakkaamman naapurin kanssa ja näin loisivat mahdollisuuksia suuremmalle Amerikan ja Euroopan vaikutusvallalle Irakista.

Tämän salaisen agendan pääfokus oli Iranin shaahin suistaminen vallasta ja korvaaminen fundamentalistisella islamilaisella regiimillä, joka saisi aikaan tuhoa ja epävarmuutta Persianlahden alueelle. Tämän radikaalin suunnitelman menestys perustui kaksiosaiseen strategiaan, jossa ensin vedettäisiin pois perinteinen Yhdysvaltain tuki Iranin shaahilta, joka piti tiukkaa otetta poliittisesta vallasta voimakkaalla salaisella palvelulla; ja toisena, lietsottaisiin islamilaista vallankumousta sallimalla johtavan maanpaossa olevan iranilaisen papin tuottaa vallankumousta kirjallisuutta Iraniin vietäväksi. Tämän kaksiosaisen strategian ensimmäisen osan mahdollisti Carterin hallinto, joka oli alkanut puhua ihmisoikeuksista tärkeänä Yhdysvaltain ulkopolitiikan periaatteena Carterin tultua valtaan tammikuussa 1977. (14) Carterin ihmisoikeusaloite asetti painetta shaahille suorittaa poliittisia reformeja, jotka heikensivät hänen tiukkaa otettaan poliittisesta vallasta ja estivät häntä käyttämästä sotilaallista voimaa pysyäkseen vallassa. Shaahin kyvyttömyys saada ajettua läpi sellaisia reformeja lepytelläkseen kasvavaa iranilaista keskiluokkaa johti poliittisen toisinajattelun nopeaan kasvuun.

Kaksiosaisen strategian toisessa osassa Ranska antoi turvapaikan lokakuussa 1978 maanpakoon joutuneelle islamilaiselle papille ajatollah Ruhollah Khomeinille, jolle annettaisiin vapaat kädet epävakauttaa aluetta ajamalla Iraniin radikaalia islamistivaltiota ja heikentää Iranin reformistien pyrkimyksiä luoda liberaalia, sekulaaria valtiota. Ranska suostui antamaan turvapaikan Khomeinille sen jälkeen, kun Irakin regiimi ajoi hänet maanpakoon Najafista, Irakista. Iran painosti Irakin hallintoa olemaan hiljaa äänekkäästä papista. Ranskan rooli oli antaa Khomeinille pääsy Ranskaan ja käyttää sitä tukikohtana, jossa tuottaa useita tulikivenkatkuisia nauhoja ja kirjoitettuja pamfletteja, joissa shaahin regiimin tuomitseminen osoittautui kriittiseksi kipinäksi, joka sytytti islamilaisen kiihkon ja heikensi edistysmielisten reformoijien pyrkimyksiä muodostaa sekulaari, liberaali hallinto shaahin alaisuuteen. (15)

Tämän salaisen kaksiosaisen strategian menestys lopulta johti shaahin regiimin romahtamiseen, joka joutui pakenemaan Iranista tammikuun 16. päivänä 1979. Edistysmielisten iranilaisten reformoijien pyrkimykset saada aikaan moderni liberaalivaltio olivat tuhoon tuomittuja Ranskan salliessa ajatollah Khomeinin palata Iraniin tänä kriittisenä aikana. Kolme päivää shaahin poistumisen jälkeen ajatollah Khomeini voitokkaasti lensi Ranskasta miljoonien ihastelevien tukijoiden keskelle Iraniin ilmoittamaan uuden hallituksen muodostamisesta ja muodollisesti Iranin vallankumouksen aloittamisesta. Iranin shaahi oli ’uhrattu’ ja liberaalit iranilaiset reformoijat ’petetty’ niin, että Yhdysvaltojen/Euroopan salaiset organisaatiot pystyivät vehkeilemään Persianlahden alueelle sarjan alueellisia kriisejä, joilla he saisivat strategisen otteen Irakista.

Iranin vallankumouksen vaikutus alueellisesti oli pahaenteinen ’sunnien’ hallitsemille alueille, jotka ympäröivät ’shiiojen’ hallitsemaa Iranin islamilaista tasavaltaa. (16) Sunnien hallinnoimalle Irakin sosialistihallinnolle (Irakin presidentti Al-Bakr joutui eroamaan heinäkuun 16. päivänä 1979 ja hänen seuraajansa oli voimakas varapresidentti Saddam Hussein) islamilainen vallankumous oli väijyvä uhka Irakin alueelliselle eheydelle ja jopa sen sosialistihallinnon eloonjäämiselle. Irak oli kaikkein kehittynein yhteiskunta arabimaailmassa, sen bruttokansantuote oli suurin henkeä kohden terveydenhuollossa, koulutuksessa ja julkispalveluissa. Irakin poliittista järjestelmää hallitsi sosialistiset periaatteet, mikä teki siitä erittäin sekulaarin ja edistysmielisen hallinnon alueella. Irakilla oli kuitenkin erittäin suuri shiia-populaatio maan eteläosissa (entisisten sumerian kaupunkien alueilla, joihin oli haudattu kaikki se, mitä muinaiset Anunnakit olivat jättäneet).

Irakin pyrkimykset saada sotilaallinen etu Iranin vallankumouksesta

Uusi Iranin islamilainen tasavalta oli suora uhka Irakin alueelliselle eheydelle, sillä se epäilemättä käyttäisi vaikutusvaltaa Irakin shiia-populaatioon, joka oli 60% koko Irakin asukkaista ja joka inhosi Irakia hallitsevia sunni-eliittejä (20%). (17) Lisäksi Iranin islamilainen valtio oli ideologinen kilpailija Irakissa olevalle Ba’ath-sosialistijärjestelmälle. Saddam Hussein vaistomaisesti ymmärsi vallankumouksellisen Iranin uhan Irakille, ja päätti toimia kun islamilainen regiimi oli edelleen lapsenkengissään ja Iranilla oli kädet täynnä sen regiimin rivien suoristamisessa. Saddamille vielä tärkeämpää oli, että Iranin armeija ja sen osaavimmat ja vanhimmat upseerit oli tuhottu vallankumouksessa joko ajamalla heidät pakoon uutta hallintoa tai Iranin uuden viranomaisten rivien siivouksella. Mahtavalla Iranin armeijalla, joka oli hetken aikaa sitten alueen kaikkein voimakkain, yhtäkkiä oli vaikeuksia löytää riittävästi koulutettuja pilotteja ja ylijäämäosia sen kehittyneille Yhdysvaltain antamille lentokoneille.

Uusi Irakin hallinto Saddam Husseinin alaisuudessa päätti hyökätä ja se teki tuhoisan iskun syyskuussa 1980 sen suurempaa ja voimakkaampaa naapuria Irania vastaan. Isku johti pitkään kahdeksanvuotiseen sotaan, joka nopeasti muuttui asemasodaksi. Länsivallat rikkaiden arabivaltojen kanssa alkoivat tukea Saddamin hallintoa teknologialla, rahalla ja salaisilla aselähetyksillä. (18) Neuvostoliitto, jolla oli kädet täynnä omien sotilasvaikeuksiensa kanssa Afganistanin islamilaista vallankumousta vastaan taistellessaan, ei kyennyt tarjoamaan riittävästi resursseja Irakille auttaakseen sen sodan kanssa. Iranin ja Irakin välisen sodan loppu vuonna 1988 oli melkein yhtäkkinen ja nopea muutos globaalissa poliittisessa ilmapiirissä. Varsovan liittoon kuuluneet itäblokin maat alkoivat romahtaa ja mahtava Neuvostoliitto oli myös sen hajoamisensa alkuvaiheissa 15 riippumattomaksi tasavallaksi. Moskovan nopeasti menettäessä globaalia vaikutusvaltaa, länsivallat saivat Irakissa paremman aseman. Tämä oli erityisen totta Saksan ja Ranskan tapauksessa, jotka molemmat olivat tärkeässä roolissa Irakin suorassa rahoittamisessa ja auttamisessa sen pitkän sodan aikana. Ranskalla oli suora rooli Osirakin ydinvoimalaitosten rakentamisessa, jotka israelilaiset pommittivat vuonna 1981. Irak ei enää kyennyt luottamaan Ranskan ja Saksan apuun, jotta se olisi voinut kuroa umpeen Neuvostoliiton hajoamisen vaikutukset.

Ranska, Saksa ja Neuvostovenäjä olisivat myös auttaneet Irakia rakentamaan hienostuneen tunneli- ja bunkkeriverkoston, jota Irakin johto käytti. Nämä rakentelut tehtiin pian Saddamin valtaantulon jälkeen ja niitä on motivoinut sekä Iranin ohjusiskun uhka että Saddamin tietoisuus Irakin muinaisesta avaruusolentoperinnöstä, joka on suurin osa haudattuna maan alla, joka on Saddamin avain hänen suureellisiin suunnitelmiinsa alueen hallitsemiseksi. (19) On erittäin todennäköistä, että jossain kohtaa näiden maanalaisten rakennelmien rakentamista ympäri Irakia todisteet Irakin maanalaisista avaruusolentojen sivilisaatioista löydettiin ensi kerran. Näiden avaruusolentojen varojen monimutkainen tutkimus- ja takaisinmallinnusprosessi oli alkanut. Näitä alkuvaiheen ponnisteluja kuitenkin on haitannut Iranin ja Irakin välinen sota, näiden teknologioiden kehittynyt luonne ja Irakin pyrkimykset saada mahdollisimman paljon myönnytyksiä neuvostoliittolaisilta/venäläisiltä ja eurooppalaisilta tutkia ja hyödyntää tätä teknologiaa. On syytä painottaa, että maat, jotka aktiivisesti avustivat Irakia tässä rakennusprosessissa, ovat niitä jotka kaikkein eniten vaativat diplomaattista ratkaisua kriisiin: Venäjä, Ranska ja Saksa.

Amerikkalainen ulkopolitiikka ja ensimmäinen Persianlahden sota

Huolimatta Irakille antamastaan hiljaisesta tuesta Irakin ja Iranin välisessä sodassa, Yhdysvalloilla oli selvä altavastaajan asema eurooppalaisiin kilpakumppaneihinsa nähden puhuttaessa pääsyn saamisesta Irakin muinaiseen avaruusolentojen teknologian sijaintipaikkaan, joilla on pitkät historiansa Irakin sosialistihallinnon avustamisessa. Irakin sosialistinen järjestelmä, sen ihmisoikeusrikkomusten historia, Saddamin brutaalit säännöt, joihin kuului kilpailijoiden salamurhaaminen ja kemiallisten aseiden käyttäminen Irakin kurdivähemmistöä vastaan, Irakin vahvat siteet Neuvostoliittoon ja vahva Israelin valtion vastustus tekivät Yhdysvaltain muodollisesta lähentymisestä Irakin hallinnon kanssa vaikeaa. Yhdysvaltain kongressi, kuten useimmat vaaleilla valittujen edustajien instituutiot, eivät yksinkertaisesti tienneet amerikkalaisen ulkopolitiikan tarpeesta tehdä yhteistyötä Saddamin hallinnon kanssa, jotta he olisivat päässeet hyödyntämään Irakin avaruusolentovaroja. Kongressi olisi estänyt kaikki pyrkimykset avoimesti auttaa despoottisen hallitsijan johtamaa brutaalia valtiota. Tämä tarkoitti, että USA:n salaiset organisaatiot joutuivat ’vehkeilemään’ kansainvälisiä tapahtumia tavoilla, jotka tyydyttäisivät salaisen tavoitteen saada rajoittamaton pääsy Irakin avaruusolentoperintöön.

Presidentti Bushin alaisuudessa Irak ja Kuwait ajautuivat diplomaattiseen kriisiin Kuwaitin öljyn ylituotannosta vuonna 1991. Kuwaitin ylituotanto tarkoitti, että maailman öljyn hinnat laskivat ja Irakin öljyntuotanto ei riittäisi tuottamaan tarvittavaa kassavirtaa Irakille aloittaa vaikea jälleenrakennusprosessi sen hintavan Irania vastaan käydyn sodan jälkeen. Tämä johti siihen, että Irakista tuli riippuvaisempi länsivalloista ja salaisista organisaatioista, mistä Saddam ei olisi pitänyt, ottaen huomioon hänen varmuutensa siitä, että rahoituksellinen riippumattomuus antaisi hänelle maksimaalisen neuvotteluvoiman niistä, joiden hän antaisi tulla maahan hyödyntämään avaruusolentoresursseja hänen maillaan. Vieläkin kiusallisempaa Saddam Husseinin regiimille oli se, että Kuwait vaati takaisinmaksua sotalainoista, jotka se oli antanut Irakille kahdeksanvuotisen Irakin ja Iranin välisen sodan aikana. Saddamille tämä oli äärimmäinen loukkaus, kun otetaan huomioon että Irakin sota oli suoraan hyödyttänyt Kuwaitia ja muita sunnivaltaisia maita Persianlahdella. Mitä Saddamiin tulee, Kuwaitin olisi pitänyt osoittaa enemmän kiitollisuutta Irakin tekemistä uhrauksista rahallisten ja ihmisresurssien muodossa sen näännyttävässä sodassa Irania vastaan. On erittäin epätodennäköistä, että Kuwait olisi lähtenyt sellaiseen riskaabeliin politiikkaan sen voimakkaamman naapurin kanssa, ellei se olisi saanut vakuutusta sen pääsponsori Britannualta, että Kuwaitia ei hylättäisi konfliktissa Irakin kanssa.

Irakin pitkään kestänyt kauna Britanniaa kohtaan sen Kuwaitin sponsoroimisesta ulottuu vuoteen 1899, jolloin Britannia otti Kuwaitin ”suojelukseensa”. Ongelma oli, että Kuwait oli silloin osa Irakin Basra-aluetta, jota romahtava ottomaanien imperiumi hallinnoi. Kun Irak itsenäistyi vuonna 1932, Basra oli juuri itsenäistyneen maan tärkein satama, ja Kuwait ei siihen enää kuulunut. Joten Irak tunsi, että siltä oli huijattu sekä meriyhteys että vauraus, jonka Kuwaitin alue tarjoaa. Tämä Britannian politiikka oli niin vastenmielinen Irakin poliittiselle eliitille, että itsenäistymisestä lähtien Irakin johtajat ovat kieltäytyneet tunnustamasta Kuwaitin itsenäisyyttä ja jatkaneet peräänkuuluttamista sen liittämisestä Irakiin. Irakin poliittisen eliitin silmissä Kuwaitin öljyntuotannon kasvattaminen, sotalainojen takaisinmaksun vaatiminen ja sen kyseenalainen poliittinen historia saivat Kuwaitin toimimaan riskaabelilla ja vihamielisellä tavalla.

Pakottaessaan muutosta Kuwaitin ’vihamieliseen’ politiikkaan Irak päätti ottaa käyttöön brinkmanship-politiikan ja kutsui koolle suuren armeijan sen Kuwaitin rajalle. Tässä kriittisessä kohdassa, jossa Irak ilmaisi sen mahdollisesti miehittävän Kuwaitin jos se ei muuttaisi politiikkaansa, Yhdysvaltain Irakin suurlähettiläs April Glaspie teki ilmeisen ’kriittisen virheen’. Neuvoessaan Irakia Yhdysvaltain näkemyksestä tilanteeseen, hän sanoi seuraavaa:

”Meillä ei ole mielipidettä arabien välisistä konflikteista … kuten kiistastanne Kuwaitin kanssa. Ulkoministeri [James] Baker on määrännyt minut korostamaan ohjetta … että Kuwait ei ole yhteydessä Amerikkaan.” (20)

Kun otetaan huomioon Irakin historialliset suhteet Kuwaitiin, Saddam Husseinin henkilökohtainen ’riskinottamisen’ psykologia sekä Kuwaitin johdon vihamieliset kannat, Saddamin on voitu hyvin tulkita pitävän tätä vihreänä valona miehittämiselle. April Glaspie sai asianmukaisesti ’sapiskaa’ hänen ’kriittisestä virheestään’. (21) Mitä jos kuitenkin tämä senioridiplomaatin traaginen virhe ei ollutkaan virhe? Mitä jos ministeri Bakerin käsky olikin tarjota Saddamille uskomus siitä, että Yhdysvallat katsoisi vierestä, kun hän miehittäisi Kuwaitin ja lopulta pakottaisi diplomaattiratkaisun joihinkin Irakin historiallisiin epäkohtiin Kuwaitin kanssa. Saddam on hyvin voinut tulkita sellaisen politiikan Yhdysvaltain keinoksi mielistellä hänen hallintoaan saadakseen pääsyn Irakin strategisiin resursseihin ja löydettyyn avaruusolentojen teknologiaan. Saddam on hyvin voinut pitää tätä quid pro quona, jolla sallittaisiin Yhdysvaltain saada enemmän vaikutusvaltaa Irakissa ja pääsy piilotettuun/löydettyyn avaruusolentojen teknologiaan. Saddam luontaisena riskinottajana on hyvin saattanut tulla Yhdysvaltain virkamiesten hienovaraisten signaalien huijaamaksi ja uskoa, että hänen regiiminsä hyötyisi hyökkäyksestä.

Presidentti Bush oli entinen CIA:n johtaja ja täten tietoinen ja myös todennäköinen jäsen Yhdysvaltalaisissa salaisissa organisaatioissa, jotka on perustettu takaisinmallintamaan avaruusolentojen teknologiaa. On epäilemättä niin, että ministeri Baker presidentti Bushin läheisenä ystävänä ja entisenä esikuntapäällikkönä olisi myös ollut tietoinen Yhdysvaltain tarpeesta päästä Irakiin takaisinmallintamaan mitä avaruusolentojen teknologiaa siellä sitten olikin. Bushin hallinnon keskeiset hahmot olivat todennäköisesti tietoisia Anunnakien paluun aikalinjoista. Kuwaitin konflikti oli ideaalinen mahdollisuus houkutella Saddam ottamaan sotilasmiehityksen riski, jotta saataisiin aikaan haluttu Yhdysvaltain väliintulo, joka johtaisi Yhdysvaltain suurempaan pääsyyn ja kontrolliin avaruusolentojen teknologian sijaintipaikoista Irakissa. Näin yhdysvaltalaiset salaiset organisaatiot, jotka halusivat rajattoman pääsyn länsivalloille Irakiin, vehkeilivät Irakin ja Kuwaitin yllä vaanivan poliittisen kriisin, joka sai Saddamin ottamaan riskin miehittää Kuwait.

Vaikka sellainen ’ensimmäiseen’ Persianlahden sotaan vuonna 1991 johtanut kansainvälisten tapahtumien salaliittojen vehkeily onkin epäilemättä kyseenalaista, se on erittäin johdonmukainen sen tavan kanssa, jolla avaruusolentojen läsnäoloa on systemaattisesti siivottu kansan silmistä globaalisti. Avaruusolentojen läsnäolon medialle ja poliitikoille paljastamatta jättämisen politiikka on mahdollistanut salaisten organisaatioiden kontrolloida massamediaa manipuloimalla todisteita, uhkailemalla toimittajia UFOjen tutkimisesta ja varmistaa päätoimittajien ja median omistajien tietojen sensurointi. (22) Samoilla salaisilla organisaatioilla, jotka ovat vastuussa tästä globaalista paljastamattomuuden politiikasta, on valta vehkeillä kansainvälisiä kriisejä ja tapahtumia, joilla saadaan aikaan suotuisia poliittisia lopputulemia. Tämä kyky suurelta osin johtuu siitä, että viranomaiset näissä salaisissa organisaatioissa lähinnä nimitään, ei valita vaaleilla. Tämä antaa heille suuren vapauden muotoilla ja toteuttaa julkishallinnon politiikkaa ilman valvontaa ja vastuuvelvollisuutta, toisin kuin vaaleilla valitut viranhaltijat. Lisäksi salaiset organisaatiot operoivat paljon pidemmällä aikavälillä kuin vaaleilla valitut edustajat, jotka tyypillisesti toimivat lyhyiden vaalikausien sykleissä, mikä on tärkeä ehdollistamistekijä ulkopoliittisia tavoitteita laadittaessa. Tiivistettynä, kansainvälisten tapahtumien järjestäminen tärkeimpien ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi kuuluu hyvin niiden valmiuksien, resurssien, vastuuvelvollisuuden ja valvonnan puutteen sekä pitkien aikasyklien piiriin, jotka ovat luonteenomaisia salaisten valtionorganisaatioiden poliittiselle päätöksentekoympäristölle.

Mahdollisuus sille, että Irakissa on piilotettua avaruusolentojen teknologiaa, joka on paljon kehittyneempää kuin mitä me olemme kyenneet vuodesta 1947 eteenpäin takaisinmallintamaan, olisi tehnyt rajoittamattoman pääsyn saamisesta Irakiin kriittisen poliittisen tavoitteen amerikkalaisille salaisille organisaatioille. Tilanne olisi kärjistynyt entisestään mikäli olisi vahvistettu, että Anunnakien kotimaailma pian palaisi Maapallon lähettyville aurinkokuntaan. Tällaisten avaruusolentojen teknologian paikkojen olemassaolo ja sijainti, jonka irakilaiset todennäköisimmin ovat löytäneet 1980-luvulla heidän maanalaisten rakennusprojektiensa seurauksena, olisi myös mahdollisesti sellaisten valtioiden tiedossa, jotka ovat pitkään tarjonneet teknistä tukea Irakille: Venäjä, Ranska ja Saksa. Amerikkalaiset salaiset organisaatiot olivat täten suhteellisessa altavastaajan asemassa suhteessa heidän eurooppalaisiin kumppaneihin/kilpailijoihin puhuttaessa pääsystä avaruusolentojen teknologiaan. Amerikkalaiset salaiset organisaatiot ovat vehkeilleet ensimmäisen Persianlahden sodan tarjotakseen Yhdysvalloille heidän haluamansa pääsyn.

Tämän johdosta Hussein lähti sotaan Kuwaitia vastaan elokuussa 1990, ja toisin kuin Glaspien toimittama viesti antaa ymmärtää, hän sai selville, että Yhdysvallat vakaasti vastustivat Irakin hyökkäystä ja eivät suostuneet mihinkään kompromissiin Kuwaitin alueellisesta koskemattomuudesta. Pitkittyneessä diplomaattisessa keskustelussa Irakin vetäytymisen varmistamiseksi Bushin ensimmäinen hallinto sulki pois kaikki myönnytykset Irakille. Tämä tarkoitti, että venäläinen diplomatia, jota motivoi tietoisuus siitä, että sota varmastikin pienentäisi Venäjän vaikutusvaltaa Irakissa ja sen suhteellista etua saada pääsy avaruusolentojen teknologiaan ja päästä takaisinmallintamaan sitä, tulisi lopulta epäonnistumaan. Bushin hallinnon epäonnistuminen minkään kasvoja pelastavan kompromissin tukemisessa varmisti, että Kuwaitin ’vapauttaminen’ olisi täysimittainen sota. Yhdysvallat johti kansainvälistä sotilasinterventiota, joka alkoi tammikuussa 1991 ja se johti Irakin poisajoon Kuwaitista ja siihen, että Yhdysvallat sai ensikertaa strategisen jalansijan Irakissa useiden YK:n turvallisuusneuvoston päätelauselmien antaessa amerikkalaisten läsnäololle legitimiteettiä.

Yhdysvaltain strateginen sitoutuminen ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen

Valitettavaa ensimmäisen Bushin hallinnon salaisille politiikkatavoitteille oli, että se ei kyennyt saamaan väkipakolla aikaan hallinnon vaihtoa Irakissa. Tämä tarkoitti amerikkalaisten salaisten organisaatioiden olevan nyt strategisesti sidottuja puhuttaessa pääsystä hyödyntämään Saddamin hallinnon kontrollissa olevaa avaruusolentojen teknologiaa. Yhdysvalloilla ei ollut kansainvälistä auktoriteettia väkivalloin vaihtaa Saddamin hallintoa ja Saddam epäilemättä tunsi tulleensa Yhdysvaltain pettämäksi. Hänen saatettiin odottaa toimivan tämän jälkeen yhtä enemmän yhteistyössä Venäjän ja Euroopan salaisten organisaatiodien kanssa avaruusolentojen teknologian hyödyntämisessä ja näin aiheuttaa amerikkalaisille turhautumista. Salaiset eurooppalaiset ryhmät yhdessä Venäjän kumppaneidensa kanssa olivat vahvemmassa strategisessa asemassa amerikkalaisiin kumppaneihin/kilpailijoihinsa nähden saamassa pääsyä Irakissa sijaitsevaan avaruusolentojen teknologiaan. Saddam oli aikeissa kostaa Yhdysvalloille ja Britannialle epäämällä heiltä kaikki pääsy.

Saddam oli aikeissa kostaa Yhdysvalloille ja Britannialle epäämällä heiltä pääsyn alueelle. Ottaen huomioon, että Yhdysvalloilla oli kehittynein takaisinmallinnusohjelma koko planeetalla ja oli nopeasti kehittelemässä ylivoimaa maailman ainoana supervaltana, tämä oli skenaario, joka häiritsi kovasti amerikkalaisviranomaisia, jotka olivat tietoisia Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologian mahdollisista implikaatioista globaalin valtatasapainon muuttamisessa. Samaan aikaan Euroopan/Venäjän salaiset ryhmät olivat huolissaan amerikkalaisten mahdollisesta teknologisen ylivoiman ja globaalin ylivallan keskittymisestä jos se saisi pääsyn Irakin avaruusolentoteknologiaan.

Toinen este amerikkalaisten salaisten organisaatioiden suunnitelmalle saada pääsy Irakin avaruusolentoteknologiaan oli presidentti Bill Clintonin yllätysvoitto vuonna 1992. Toisin kuin ensimmäinen Bush, Clinton ei ollut etuoikeutettu saamaan informaatiota salaisista ohjelmista, joissa käsiteltiin avaruusolentojen teknologiaa. (23) On olemassa viitteitä siitä, että aina Kennedyn hallinnosta lähtien on ollut käytössä menettelytapa, että ei paljasteta kaikkia tietoja takaisinmallinnetusta avaruusolentojen teknologiasta istuvalle presidentille, koska tämä uhkaa avaruusolentojen paljastamattomuuskäytäntöä sekä amerikkalaisten salaisten organisaatioiden nauttimaa valvonnan puutetta. (24) Entisenä CIA:n johtajana presidentti Bush sai tietoonsa tämän informaation jo ennen presidenttiyttään. Clinton varhain urallaan esitti kiinnostusta avaruusolentojen läsnäoloa kohtaan, mikä uhkasi salaisten organisaatioiden paljastamattomuuspolitiikkaa ja heidän poliittista agendaansa saada täysi pääsy Irakin avaruusolentoperintöön. Ennustettavasti tänä Clintonin hallinnon aikana tapahtui vain vähän rajoittamattoman pääsyn saamiseksi Irakin avaruusolentoperintöön.

Nuoremman Bushin hallinnon vaalivoitto tarkoitti, että amerikkalaisten salaisten järjestöjen agenda saada pääsy Irakin avaruusolentoperintöön voisi jatkua. Monet entiset viranomaiset ensimmäisestä Bushin hallituksesta ja aiemmista republikaanihallituksista tukivat regiimin vaihtamista Irakissa, ja heidät nimitettiin uuteen hallitukseen. Heidän puolustusministeriön kytköksistään johtuen melkein kaikki heistä olivat tietoisia salaisista toimista avaruusolentoteknologian takaisinmallintamiseksi sekä todellisesta syystä, joka motivoi regiimin vaihtamista Irakissa. Näihin viranomaisiin kuului puolustusministeri Donald Rumsfeld ja hänen varamiehensä Paul Wolfowitz, varaulkoministeri Richard Armitage, Richard Perle, Pentagonille neuvoja antavan puolustuspoliittisen valiokunnan puheenjohtaja, ja viimeisenä varapresidentti Richard Cheney, joka oli puolustusministeri ensimmäisessä Bushin hallituksessa. (25) Syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskut tarjosivat keinon Bushin hallinnolle saada tuki hävittää globaali terrorismi kaikkialla, jossa sitä esiintyi. Kun Bushin hallinto kykeni esittämään uskottavan casen siitä, että Irak tuki globaalia terrorismia ja että se oli salannut joukkotuhoaseita, mikä oli uhka Yhdysvalloille, se kykeni saamaan tarvittavan julkisen tuen Irakiin hyökkäämiselle.

Amerikkalaisten ja eurooppalaisten salaisten järjestöjen välinen vaarallinen erimielisyys

Irakia vastaan käytävän ennaltaehkäisevän sodan varusteluaikana sattui useita tapahtumia, jotka viittasivat siihenm että Euroopan/Venäjän salaiset organisaatiot olivat konfliktissa amerikkalaisia vastaan. Saksa oli ensimmäinen maa, joka julkisesti asettui ennaltaehkäisevää sotaa vastaan, huolimatta asetarkastusprosessista, joka oli käynnissä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1441 annon jälkeen marraskuun 8. päivänä 2002. Saksan ’äärimmäinen kanta’ teki Ranskalle ja myöhemmin Venäjälle mahdolliseksi ottaa lievempi kanta, jossa peräänkuulutettiin aseellista interventiota vain, jos Irak ei noudattaisi päätöslauselmaa 1441. Ranska ja Venäjä käytännössä tekivät tyhjäksi Yhdysvaltain toimet saada aikaan uusi päätöslauselma, jossa peräänkuulutettaisiin sotilaallista interventiota Irakiin poistamaan kaikki massatuhoaseet. Jos diplomaattiset peliliikkeet liittyivät pelkästään massatuhoaseisiin, silloin olisi reilua sanoa, että Yhdysvallat käyttäytyi sotaisalla ja imperialistisella tavalla vaatimmalla, että YK:n turvallisuusneuvoston lisäpäätökset saisivat jotain merkittävää aikaan asetarkastusprosessissa. Kuitenkin, koska länsimaiden tunkeutumista Irakiin on jo pitkään motivoinut pääsyn saaminen Irakin avaruusolentoteknologiaan, Ranskan, Venäjän ja Saksan diplomaattinen käyttäytyminen tulee ymmärtää tässä kontekstissa.

Monet ovat pitäneet Ranskan, Saksan ja Venäjän trion diplomaattista vastustusta Yhdysvaltain ennaltaehkäisevälle Irakin sodalle maailmanyhteisön yksimielisenä vastustuksena tarpeettomalle sodalle, joka tuhoaisi Persianlahden alueen ja saisi aikaan lisää terrorismia Lähi-Itään ja muualle. On kuitenkin olemassa näyttöä siitä, että näitä maita salaa motivoi tietoisuus siitä, että Yhdysvaltain pääsy Irakin avaruusolentoteknologiaan olisi uhka, kun amerikkalaiset salaiset järjestöt kasvattaisivat jo ennestään suurta valtaansa ja salaisia takaisinmallinnusohjelmiaan. Amerrikkalaisten teknologinen menestys avaruusolentojen teknologian takaisinmallintamisessa on varmastikin vähemmän teknisesti kehittyneiden ja rahoitusta saavien partneri/kilpailijoiden huolena Venäjällä, Ranskassa ja Saksassa. Lisäksi Saksan saama pääsy teknologiaan Irakissa antaisi heille jotain käsitystä tämän teknologian kyvykkyyksistä ja auttaisi tasapainottamaan amerikkalaisten teknologista etumatkaa. Vieläkin tärkeämpänä, eurooppalaiset/venäläiset organisaatiot kykenivät työskentelemään Saddam Husseinin regiimin asettamien rajoitteiden piirissä saadakseen ennakkokäsityksen tämän teknologian kyvykkyyksistä. Ennaltaehkäisevä sota, joka johti Irakin ajautumiseen yksinomaisesti Yhdysvaltojen ja Britannian haltuun, oli jotain mitä eurooppalaiset/venäläiset organisaatiot eivät tukeneet, kun otetaan huomioon lisämahdollisuudet, jotka se antaisi amerikkalaisille kasvattaa teknologista etumatkaansa ja globaalia ylivaltaa. Eurooppaa ahdisti kovin jo valmiiksi dominantin Amerikan kasvu vieläkin voimakkaammaksi hankkimalla kehittynyttä avaruusolentojen teknologiaa.

On erittäin todennäköistä, että Euroopan/Venäjän salaiset organisaatiot olivat ’julkisesti signaloineet’ amerikkalaisille kollegoilleen, että Irakin yksipuolinen valloittaminen ei olisi hyväksyttävää. Avaruussukkula Columbian tuhoutuminen helmikuun 1. päivänä oli todennäköisesti seurausta salaisesta kamppailusta siitä kenellä olisi p  ääsy ja kontrolli Irakin avaruusolentoperinnöstä. (26) Columbian sukkulaturmaa tutkineen systeemivika-analyytikko Larry Parkin NASAlle tekemässä raportissa hän väittää, että turman aiheutti skalaarinen sähkömagneettinen energia mesosfäärissä, joka iski sukkulaan sen palatessa Maahan. (27) Parkin raportti vihjaa mahdollisuudesta käyttää ’skalaariaseita’ Columbian tuhoamiseen. Sellaiset aseet käyttävät innovatiivisia sähkömagneettisen energian muotoja, jotka eläköityneen Yhdysvaltain armeijan everstin ja tieteilijä Thomas Beardenin mukaan olivat käytössä myös Challenger-avaruussukkulan tuhoamisessa ja muissa USA:n ’ilmailuonnettomuuksissa’ viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana, jolloin näitä skalaariaseita on käytetty ja kehitetty. (28)

Toinen kyseenalainen tapahtuma oli, kun NEAT-komeetta ohitti Aurinkomme helmikuun 18.-20. päivinä 2002, mikä tuotti satelliittikuviin ’silmän’ muotoisen kuvion melkein samoihin aikoihin kun maailmanlaajuiset Irakin sotaa vastaan pidetyt mielenosoitukset. (29) Ottaen huomioon ’Horuksen silmän’ symbolismin kuvissa, tämä voi olla julkista kommunikaatiota, jota on tuottanut joko Euroopan salaiset järjestöt ja/tai avaruusolennot, jotka varoittavat amerikkalaisia yksipuolisesta Irakiin hyökkäämisestä. (30)

Maaliskuun 5. päivänä alkoi esiintyä epätavallista seismistä aktiviteettiä planeetallamme. (31) Vaikka näiden seismisten anomalioiden vakavuudesta ja syntymekanismista onkin ollut paljon spekulaatioita, kannattaa kuitenkin tutkia ovatko nämä anomaliat saanut aikaan kehittynyt aseteknologia, jota joko kokeiltiin tai käytettiin laajalti planeetalla. Planeetallamme seismistä aktiviteettiam tulivuoria ja vakavia sään ääri-ilmiöitä aikaansaavien kehittyneiden aseiden olemassaolo tunnustettiin puolustusministeri William Cohenin puheessa vuonna 1997, jolloin hän keskusteli globaalin terrorismin uhasta: ”Muut [terroristit] suorittavat jopa ekologistyylistä terrorismia, jossa he voivat muuttaa sääolosuhteita, aiheuttaa maanjäristyksiä ja aktivoida tulivuoria etäältä sähkömagneettisia aaltoja käyttäen…” (32) Cohenin puheesta ei keskusteltu laajemmin ja se on poistettu puolustusministeriön keskusarkistoista (toim. huom. löytyy kuitenkin internetistä edelleen), mikä viittaisi siihen, että sellaisen teknologian käyttö ja kehittäminen on erittäin salaista edelleen. Useassa kirjassa ja tutkielmassa, jossa puhutaan ’skalaariaseista’, jotka kykenevät Cohenin kuvaamiin vaikutuksiin, Tom Beardon esittää, että entinen Neuvostoliitto ja muut valtiot ovat kehitelleet sellaista teknologiaa vuosikymmenten ajan. (33) Hän tarjoaa laajaa näyttöä siitä, että vimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana esiintyneet seismiset ja sään ääri-ilmiöt ovat usein aiheutuneet skalaariaseiden käytöstä. (34) Beardon uskoo, että sellaista teknologiaa saatetaan hyvin käyttää tulevassa Irakin sodassa urbaaneihin populaatiokeskuksiin. (35)

Jos anomaalinen seisminen aktiviteetti helmikuun 5. päivän jälkeen aiheutui skalaariaseiden käytöstä, silloin on hyvin todennäköistä, että salaisten ryhmien kesken käydään salaista sotaa Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologian kontrollista. On todennäköistä, että Euroopan/Venäjän salaiset organisaatiot ovat aktiivisia tällaisessa sodassa, jota käytetään häiritsemään amerikkalaisten toimia ottaa Irakin avaruusolentoperintö täysin itselleen haltuun. Jos salaista sotaa todella käydään, silloin on todennäköistä, että ennen uuteen sopimukseen pääsyä Irakin avaruusolentoteknologian kontrollista salaisten organisaatioiden välillä jatkuu tiukka kamppailu, joka pidetään salassa kansalta. Ottaen huomioon ’eksoottisten’ aseiden voiman, joita salaisilla ryhmillä on käytössään, tämä tarkoittaa, että planeetta on astumassa erittäin vaaralliseen aikaan. Niin kauan kuin näiden ryhmien välillä on erimielisyyksiä ja amerikkalaiset jatkavat omaa vallankäyttöään planeetalla, ei-amerikkalaisten salaisten ryhmien taholta on odotettavissa voimakasta vastustusta.

Loppusanat: Vaarallisia aikoja edessäpäin

Irakin kriisin diplomaattiratkaisun epäonnistuminen on tuonut mukanaan intensiivisen konfliktin amerikkalaisten salaisten organisaatioiden ja heidän eurooppalaisten ja venäläisten sisarorganisaatioiden välillä. On näyttöä siitä, että voimakkaita eksoottisia aseita, kuten skalaarisähkömagneettiaseita, on käytetty ympäri planeettaa varoittamaan amerikkalaisia toimien överiksi vetämisestä ja ’rohkaisemaan’ diplomaattiratkaisua nykyiseen kriisiin Irakin avaruusolentoperinnöstä. Kiristyneiden välien  ja Yhdysvaltojen Irakin hyökkäyksen aiheuttaman epävarmuuden kontekstissa voidaan esittää seuraavat politiikkasuositukset tulevien vaarallisten aikojen varalle.

  • Täysi julkinen paljastus avaruusolentojen läsnäolosta ihmisten keskellä ja eri avaruusolentojen rotujen historiallisesta roolista heidän kanssakäymisessä ihmiskunnan kanssa.
  • Täysi paljastus kaikesta astronomisesta datasta, joka vahvistaa onko aurinkokunnassamme olemassa kymmenes planeetta, jonka kiertorata on arviolta 3600 vuotta.
  • Välitön täysi paljastus takaisinmallinnetusta tai avaruusolentoihin perustuvasta teknologiasta, joka on tällä hetkellä salaisten organisaatioiden hallussa.
  • YK:n mandaatti sodanjälkeisen Irakin hallinnoinnille, jotta varmistetaan suurten pelureiden välinen yhteistyö ja konsensus siitä, miten Irakin avaruusolentoperintöä käytetään hyödyttämään koko ihmiskuntaa.
  • Salaisten organisaatioiden nimittämien virkamiesten tulee olla täysin tilivelvollisia tekemisistään ja käytännöistään heidän oman maansa kansalliselle lainsäädännölle ja/tai valtion toimeenpanevalle haaralle.
  • Vaaditaan amerikkalaisten salaisten järjestöjen toimeenpanevaa ja/tai kongressin valvontaa, jotta nämä organiisaatiot operoivat ohjeistuksen mukaan, joka on yhdenmukainen perustuslain proseduurien ja yhteiskunnan arvojen kanssa.

Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä, jossa Bushin hallinto vaikuttaa pyrkivän yksimieliseen ulkopoliittiseen linjavetoon, jota tukee pieni joukko lojaaleja liittolaisia, globaalille konfliktille on korostunut todennäköisyys, kun otetaan huomioon amerikkalaisten salaisten organisaatioiden uhka heidän saadessaan strategisen edun eurooppalaisista/venäläisistä kilpakumppaneista. Jos ennustukset siitä, että Sitchinin kuvaaman kehittyneen avaruusolentojen rodun kotimaailma on saapumassa pian pitävät paikkansa, (36) tämä voi auttaa selittämään kärjistyneen konfliktin amerikkalaisten ja eurooppalaisten/venäläisten salaisten organisaatioiden välillä. Kaikki salaiset ryhmät saattavat tavoitella parasta asemaa kisassa avaruusolentojen teknologiasta ja tiedosta, jota saatetaan vaatia tulevassa kohtaamisessa avaruusolentojen kanssa, joka määrittää ihmiskunnnan tulevaisuuden. Amerikkalaisten johtama Irakin invaasio on vuosikymmenten ajan kestäneen salaisen politiikan menestys, jonka tarkoitus on ollut saada Yhdysvalloille pääsy Irakin avaruusolentoperintöön. Amerikkalaisten voiton hinta on Euroopan ahdinko siitä mitä Yhdysvallat aikoo tehdä strategisella edullaan, joka sillä pian on sen saadessa pääsy Irakin avaruusolentoperintöön.

 


Lähdeviitteet

1. Nimekäs presidentti Bushin kriitikko oli Yhdysvaltain senaatin vähemmistöjohtaja, senaattori Tom Daschle, joka sanoi pistävänä vastauksena, että hän oli ”surullinen siitä, että presidentti oli epäonnistunut niin pahoin diplomatiassa, että me joudumme nyt sotaan.” CNN:n raportti Daschlen kommenteista: http://www.cnn.com/2003/ALLPOLITICS/03/18/sprj.irq.daschle.gop/index.html. Sitä vastoin Henry Kissinger kuvasi Ranskan ja Saksan vastustusta uuden päätöslauselman tukemisessa, joka olisi asettanut virallisen määräajan sille, että Irak noudattaa täysimääräisesti nykyisiä turvallisuusneuvoston päätöslauselmia, ”vakavimmaksi kriisiksi” Atlantin liiton historiassa. Kts. Henry Kissinger, ”The Atlantic Alliance in its Gravest Crisis,” helmikuu 9, 2003, http://globalresearch.ca/articles/STA303A.html

2. Johdanto eksopolitiikkaan, kts. Michael E. Salla, ”Tarve Eksopolitiikalle: Avaruusolentosalaliittoteorioiden vaikutukset politiikkaan ja globaaliin rauhaan”, Tutkimus #1, Exopolitics.org, tammikuu 20, 2003. http://www.exopolitics.org/Study-Paper1.htm

3. Zecharia Sitchin, The 12th Planet: Book 1 of the Earth Chronicles (Avon Books, 1976)

4. Kts. Michael E. Salla, ”Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan”,  Tutkimus #2, www.exopolitics.org, helmikuu 3, 2003.  http://www.exopolitics.org/studypaper-2.htm

5. Kritiikkiä Sitchinin käännöksistä, kts. Michael S. Heiser, ”Sitchin’s Mesopotamian Rocket Ships: How to Ignore Ancient Mesopotamian Dictionaries”, http://www.facadenovel.com/sitchinsrockets.htm

6. Informaatiota salaisten organisaatioiden takaisinmallinnustoimista puolustusministeriön piirissä, kts. Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Star, 1997). Kuvaus eri valtion virastojen mukanaolosta näissä pyrkimyksissä, kts. Steven M. Greer, Extraterrestrial Contact : The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999).

7. ”President Truman to Secretary of Defense James Forrestal,” 24. syyskuuta 1947 http://www.majesticdocuments.com/documents/pre1948.html

8. Asiakirjatodisteita monista näistä organisaatioista:  http://www.majesticdocuments.com/ . Yksityiskohtainen analyysi amerikkalaisorganisaatioista, kts. Richard Boylan, ”The Shadow Government: Its Identification and Analysis,” http://www.drboylan.com/shadgovt2.html

9. Yksityiskohtainen analyysi takaisinmallinnusprojekteista, kts. Philip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997).

10. Yksityiskohtainen läpikäynti kaukokatselun tiedustelupotentiaalista, kts. Russell Targ & Harold Puthoff, Mind-Reach: Scientists Look at Psychic Ability (London: Jonathan Cape, 1977).

11. Kuvaus Bilderberg-ryhmästä, kts. Armen Victorian, ”The Bilderberg Group – The Invisible Power House,” Nexus Magazine, 3:1 (Dec ’95-Jan ’96). http://www.nexusmagazine.com/articles/Bilderbergers.html

12. Bilderberg-ryhmän fokuksesta avaruusolentokysymykseen liittyen, kts. Richard Boylan, ”Bilderberg Council’s Internal Struggle over UFO Disclosure,” http://www.drboylan.com/bldrbg2.html

13. Kts. Jim Marrs, Rule By Secrecy (Harper Collins, 2000).

14. Kuvaus siitä miten ihmisoikeuksissa päästiin uuteen vaiheeseen Yhdysvaltain ulkopolitiikassa, kts. Michael Salla, The Hero’s Journey Toward a Second American Century (Praeger Press, 2002).

15. Kuvaus Ayatollah Khomeinin toiminnasta Ranskassa ja sen vaikutuksista Shaahin regiimiin, kts. Mohsen M. Milani, The Making of Iran’s Islamic Revolution. (Westview Press, 1988).

16. Shiiat ja sunnit ovat eri mieltä siitä, kuka on profeetta Muhammedin legitiimi seuraaja, heidän välinsä on historiallisesti olleet vaikeat.

17. Verkkoanalyysi tekijöistä, jotka vaikuttivat Irakin päätökseen hyökätä Iraniin, kts. Federation of American Scientists – Military Analysis Network, ”Iran-Iraq War (1980-1988)”: http://www.fas.org/man/dod-101/ops/war/iran-iraq.htm

18. Kuvaus Yhdysvaltain tuesta Irakille sen sodan aikana, kts. Bruce W. Jentleson, With Friends Like These: Reagan, Bush, and Saddam 1982-1990 ( W.W. Norton & Company, October 1994). Läpikäynti länsivaltioiden tuesta, kts. Kathleen Knox, ”Iraq: Relations With The West Haven’t Always Been Contentious,” Radio Free Europe, maaliskuu 12, 2003: http://www.rferl.org/nca/features/2003/03/12032003160413.asp

19. William Henry kuvaa Saddamin kiinnostusta Irakin muinaiseen avaruusolentoperintöön kirjassaan Ark of the Christos: The Mythology, Symbolism and Prophecy of the Return of Planet X and the Age of Terror. Hänen pääteesinsä tiivistävä artikkeli, ”Saddam Hussein, The Stairway to Heaven and the Return of Planet X” on hänen kotisivuillaan http://www.williamhenry.net.

20. Haastattelun koko puhtaaksikirjoitus: http://www.whatreallyhappened.com/ARTICLE5/april.html

21. Kuvaus Glaspien ’rangaistuksesta’, kts. Andrew I. Killgore, ”Special Report: Tales of the Foreign Service: In Defense of April Glaspie,” Washington Report on Middle East Affairs (August 2002) 49 http://www.wrmea.com/archives/august2002/0208049.html

22. Lisäkeskustelua siitä miten media vääristää UFO/ET-läsnäolosta uutisointia, kts. Terry Hansen, The Missing Times (Xlibris Corporation; 2001).

23. Todisteita siitä, että presidentti Clinton ei ollut täysin saanut tietoa avaruusolentojen läsnäolosta tai niiden läsnäoloon vastaamaan perustetuista eri amerikkalaisista salaisista organisaatioista, kts. Steven Greer, ”Who Are the Controllers?” CSETI Newsletter, 3:1 (May 1994): http://www.cseti.org/position/greer/who.htm. Katso myös Presidential UFOn tiedot koskien Clintonin tietoja avaruusolennoista: http://www.presidentialufo.8m.com/clinton.htm

24. Keskustelua näkemyksestä, että presidentti Kennedy aikoi paljastaa tietoja avaruusolennoista ja että tämä seikka oli yhtenä tekijänä hänen salamurhassaan ja sai aikaan hänen jälkeensä tulleen paljastamattomuuskäytännön, kts. Milton William Cooper, Behold a A Pale Horse (Light Technology Publications, 1991). Verkkosivu: http://www.williamcooper.com/william.htm.

25. Neokonservatiiviajattelijoiden noususta ja heidän Irak-mielipiteistään, kts. Steven Weisman, ”Pre-emption: Idea With a Lineage Whose Time Has Come,” New York Times; maaliskuu 22, 2003. http://www.nytimes.com/2003/03/23/international/worldspecial/23PREE.html

26. Kts. Michael E. Salla, ”Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan”,  Tutkimus #2, www.exopolitics.org, helmikuu 3, 2003.  http://www.exopolitics.org/studypaper-2.htm

27. Marshall Masters, ”Failure Analyst Identifies Cause of Columbia Disaster,” YOWUSA.com, March 24, 2003. http://www.yowusa.com/Archive/March2003/scalar1/scalar1.htm

28. Kts. T.E. Bearden, ”Historical Background of Scalar EM Weapons,” 1990 paper available online at: http://www.cheniere.org/books/analysis/history.htm.

29. Grafiikkaa silmästä: http://www.exopolitics.org/Eye-Horus.htm

30. Lisäkeskustelua, kts. ”The ’Eye of Horus’ – A Celestial Warning Against War in Iraq?”, Eksopoliittinen kommentti #4, Exopolitics.org ( 03/09/03) http://www.exopolitics.org/Why-Neat.htm

31. Seismisistä anomalioista ja niiden mahdollisista juurisyistät: http://www.godlikeproductions.com/bbs/message.php?message=12344&mpage=1&topic=3 Esimerkki seismisistä tallenteista tältä ajalta: http://wrightworld.net/other2.htm

32. Lainaus William S. Cohenilta, ”Q&A at the Conference on Terrorism, Weapons of Mass Destruction, and U.S. Strategy – University of Georgia, Athens.DoD News Briefing. Apr. 28, 1997.

33. Thomas Bearden, Katsaus Neuvostoliiton sähkömagneettisiin skalaariaseisiin, 2nd ed., Cheniere Press, 2001. Lisää Beardenista: http://www.cheniere.org/

34. T.E. Bearden, ”Historical Background of Scalar EM Weapons,” 1990 saatavilla verkossa: http://www.cheniere.org/books/analysis/history.htm

35. Kirjeenvaihdossa Bearden puhuu mahdollisesta terrori-iskusta käyttäen skalaariaseita http://www.cheniere.org/correspondence/021203.htm. Lisää skalaariaseiden käytöstä Irakissa, kts. Bill Morgan, ”Iraq: World’s First Scalar War?” saatavilla verkossa http://216.247.92.101/pub/bearden/iraq.htm

36. Kts. Mark Hazlewood, Blindsided: Planet X Passes in 2003, (Firstpublish LLC, 2001). Hazlewood pitää verkkosivua, jossa puhutaan salahallituksen tiedon salaamisesta koskien Nibirua, http://www.planetx2003.com/index.html

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.net

Jenkkivirastojen pitää luovuttaa kaikki salaisetkin materiaalinsa UFO-paljastusta varten

Liittovaltion virastoilla on lokakuun 20. päivään asti aikaa toimittaa kaikki ufoja koskevat dokumentit, äänitteet ja videot Yhdysvaltain hallitukselle, jotta ne voidaan jakaa yleisölle.

Kansallinen arkisto- ja arkistohallinto (National Archives and Records Administration, NARA) antoi ohjeet tässä kuussa, ja ne panevat täytäntöön vuoden 2024 kansallisen puolustuslupalain (National Defense Authorization Act, NDAA) UFOjen paljastamista koskevan lakimuutoksen, joka allekirjoitettiin viime joulukuussa.

Ohjeet paljastavat viimeisimmän strategian, jonka tarkoituksena on pakottaa Yhdysvaltain armeijan ja tiedusteluyhteisön haluttomat osat paljastamaan kaikki, mitä ne tietävät tunnistamattomista ilmailmiöistä (Unidentified Aerial Phenomena, UAP).

Tämä tapahtuu kaksi kuukautta sen jälkeen, kun Pentagonin UFO-toimisto julkaisi kongressille kiistanalaisen raportin, jossa se väitti, ettei se ”löytänyt mitään todennettavissa olevia todisteita siitä, että Yhdysvaltain hallituksella tai yksityisellä teollisuudella olisi koskaan ollut pääsy maan ulkopuoliseen teknologiaan”.

Yllä ”Archives II”, Kansallisarkisto College Parkissa, Marylandissa, jossa on tutkijoiden ja yleisön saatavilla olevat hallituksen nykyaikaisimmat asiakirjat. Uudet UFO-asiakirjat ovat saatavilla täällä sekä verkossa digitaalisen tietokannan kautta.
Yllä ”Archives II”, Kansallisarkisto College Parkissa, Marylandissa, jossa on tutkijoiden ja yleisön saatavilla olevat hallituksen nykyaikaisimmat asiakirjat. Uudet UFO-asiakirjat ovat saatavilla täällä sekä verkossa digitaalisen tietokannan kautta.

NARA:n arkistonhoitajat ovat antaneet ohjeet, joiden mukaan kaikki UFO- tai UAP-asiakirjat on toimitettava sähköisessä muodossa yksityiskohtaisine metatietoineen, jotta ne voidaan sisällyttää uuteen haettavissa olevaan tietokantaan, joka asetetaan yleisön saataville.

Tietokanta sisältää turvaluokiteltua aineistoa, jota NARA säilyttää itsenäisesti ja säilyttää tiedot turvallisesti, kunnes niiden turvaluokitus voidaan purkaa yleisön saataville.

NARA:n ohjeissa tehdään selväksi, että kaikkien valtion virastojen on merkittävä arkistoihinsa kunkin tiedoston ”virallinen turvallisuustilanne” ja mahdolliset ”erityiset valvontatoimet”, mukaan luettuina ”erityistietosuojatut tiedot” (SCI, Special compartmented information) ja ”erityispääsyohjelmat” (SAP, Special access programs).

Kaikkien liittovaltion virastojen, myös Yhdysvaltain armeijan ja tiedusteluyhteisön, kuten CIA:n, on myös selitettävä NARA:lle ja yleisölle, miksi tietyt UFO-asiakirjat ovat ”vapautettuja” uuden lain mukaisesta luovuttamisesta. ”Jos asiakirjoja luovutetaan osittain tai pidätetään kokonaan”, NARA:n ohjeellisessa neuvoa-antavassa postituksessa todettiin, ”on mainittava NDAA:n pykälässä 1843 esitetyt erityiset lykkäysperusteet.

Arkisto lisäsi, että näiden virastojen on noudatettava joko vuoden 2024 NDAA:n uuden UFO-tiedonantoa koskevan muutoksen säännöksiä tai ”toimeenpanomääräys 13526:n määräyksiä”.

Presidentti Barack Obaman vuonna 2009 antamassa määräyksessä todetaan, että kaikki yli 25 vuotta vanha salainen aineisto poistetaan automaattisesti luokituksesta.

Molempien kongressikamarien jäsenet ilmaisivat turhautuneisuutensa vuoden 2024 NDAA:n yhteydessä allekirjoitetun UFOjen paljastamista koskevan lakimuutoksen vesittyneestä luonteesta.

”Meidät huijattiin. Meitä huijattiin täysin. He poistivat kaikki osat”, sanoi edustaja Tim Burchett, yksi lain puuhamiehistä.

Koska Pentagonin viimeisin UFO-raportti ei vakuuttanut, kongressin edustajainhuoneen valvontakomitean jäsenet ovat hiljattain sanoneet valmistelevansa kahta uutta julkista kuulemistilaisuutta UFOista pitääkseen painetta yllä.

”Meillä ei ole vielä tosiasioita”, kuten republikaanien kongressiedustaja Glenn Grothman selitti Ask a Polin toimittajalle viime kuun lopulla.

Yksi näistä kuulemistilaisuuksista keskittyy Anna Paulina Lunan mukaan tuntemattomien alusten, niin sanottujen tuntemattomien vedenalaisten esineiden (Unidentified Submerged Objects, USO), vedenalaisiin tapauksiin.

”Aiomme tehdä jotain USO:n kanssa”, edustaja Luna sanoi toukokuussa, ”keskustelemme joidenkin ihmisten kanssa”.

 

Artikkelin julkaissut Daily Mail

Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan

Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan (2003)

Tutkielma #2

helmikuun 3. 2003, www.exopolitics.org

kirjoittanut Dr Michael E. Salla

 

Tiivistelmä

Ellei kaikki niin useimmat kritiikit Bushin hallinnon motivaatioita kohtaan laukaista ennakoiva sota Irakia vastaan keskittyvät yhdistelmään Washingtonissa vallassa olevien konservatiivipoliitikkojen imperiaalista maailmankuvaa sekä Bushin hallintoa eteenpäin ajavia korporaatiointressejä. Tämä tutkielma tarjoaa radikaalisti erilaisen poliittisen analyysin Bushin hallinnon motivaatioista lähteä sotaan, sekä hänen kriitikkojen esittämistä selityksistä. Tämä tutkielma tarjoaa eksopoliittisen analyysin Irakissa esiintyvän historiallisen avaruusolentojen läsnäolon poliittisista ulottuvuuksista sekä amerikkalaisten suorittamasta ennakoivasta hyökkäyksestä. Tässä esitetään, että kilpailevat salaiset hallituksen organisaatiot kamppailevat proxy-sodassa ottaakseen haltuun Irakissa sijaitsevan muinaisen avaruusolentojen teknologian, jotta he voisivat valmistella sarjaa tapahtumia, jotka liittyvät kehittyneen avaruusolentojen rodun ’ennustettuun paluuseen’. Columbia-avaruussukkula on hyvin saattanut olla korkean profiilin uhri tällaisessa proxy-sodassa, jonka tarkoitus on lähettää viesti amerikkalaisille salajärjestöille ennakoivasta sodasta Irakia vastaan.

Tätä analyysia tehdessä tutkielma tarkastelee saatavilla olevia todisteita Irakissa esiintyvästä avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta ja soveltaa tätä näyttöä ymmärtämään paremmin nykyistä Irakin poliittista tilannetta. Tutkielma analysoi poliittisten päätoimijoiden motivaatioita Amerikan ennakoivassa sodassa Irakia vastaan. Tutkielma päättää analyysin suosittelemalla politiikkatoimia sille, miten vastata avaruusolentojen historialliseen läsnäoloon Irakissa, sekä sen nykyajan poliittiselle relevanssille.


Johdanto*

Vuoden 2003 State of the Union -puheessaan presidentti George W. Bush julisti, että ”Amerikkaa ja maailmaa kohtaava vakavin uhka on laittomat regiimit, jotka tavoittelevat ja joilla on hallussaan ydin-, kemiallisia ja biologisia aseita.” (1) Puheessaan Bush ilmaisi suurimmaksi motivaatiokseen hyökätä Irakiin ennenaikaisesti ”kauhun, jollaista kukaan ei ole koskaan tuntenut” estämisen. Bushin ennenaikaisen hyökkäyksen politiikkaa kritisoineet, joihin kuuluu mm. politiikan kommentaattori Robert Frisk, esittivät, että tuleva Amerikan sota Irakia vastaan ”ei liity kemiallisiin aseisiin tai ihmisoikeuksiin; se liittyy öljyyn.” (2) Toisen nimekkään politiikan kommentaattorin, Michael Lindin, mukaan motivaatio liittyi ennenaikaisen sodankäynnin doktriiniin, jota on ajanut ’neokonservatiivit’ kuten varapuolustusministeri Paul Wolfowitz, jonka politiikka pääsi parrasvaloihin syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen. (3)

Ellei kaikki niin useimmat kritiikit Bushin hallinnon motivaatioita kohtaan laukaista ennakoiva sota Irakia vastaan keskittyvät yhdistelmään Washingtonissa vallassa olevien konservatiivipoliitikkojen imperiaalista maailmankuvaa sekä Bushin hallintoa eteenpäin ajavia korporaatiointressejä. Tämä tutkielma tarjoaa radikaalisti erilaisen poliittisen analyysin Bushin hallinnon motivaatioista lähteä sotaan sekä kriitikoiden esittämistä selityksistä. Tässä tutkielmassa esitetään, että keskittyminen kumpaankaan tekijään, jotka tukevat ennenaikaista hyökkäystä massatuhoaseita käsittelevää Irakia vastaan, tai Amerikan imperialismia ja korporaatiointressejä vastaan esitettyihin kritiikkeihin, ei ole niinkään väärin, vaan yksinkertaisesti ne heijastelevat rajoittunutta poliittista paradigmaa ymmärtää Amerikan ulkomaanpolitiikan taustalla olevia motivaatioita.

Tässä tutkielmassa käytetty polittiinen paradigma perustuu ’eksopolitiikkaan’. (4) Paradigma lähtee oletuksesta, että Maapallolla on olemassa avaruusolentojen läsnäolo, josta salaiset valtion organisaatiot ovat pantanneet tietoa kansalta sekä vaaleilla valituilta edustajilta. Sen sijaan, että sitä pidettäisiin perustelemattomana ’salaliittoteoriana’, joka ei liity nykypäivän politiikan ongelmiin, kuten Amerikan ennakoivaan sotaan Irakia vastaan, mitenkään, tässä esitetään, että eksopoliittinen analyysi voi tarjota kattavamman ymmärryksen siitä mikä motivoi Bushin hallinnon ennenaikaista hyökkäystä Irakia vastaan.

Eksopolitiikka nousevana julkishallinnon alana perustuu pääosin eri lähteiden tarjoamiin todisteisiin, jotka tukevat ideaa avaruusolentojen läsnäolosta, josta kertovat tiedot salaiset valtion organisaatiot ovat piilottaneet kansalta ja vaaleilla valituilta edustajilta. (5) Kaikkein tärkein näyttö tulee entisiltä armeijan ja valtion viranomaisilta, jotka ovat tulleet julkisuuteen antamaan ’ilmiantajatodistuksen’ useissa erilaisissa valtioon liittymättömissä aloitteissa edistääkseen avaruusolentojen läsnäolon paljastamista. (6) Vaikka monet ovat eri mieltä saatavilla olevien todisteiden uskottavuudesta ja ottavat toisen kannan joko puolesta tai vastaan avaruusolentojen läsnäoloon ja valtion hiljaisuuteen tästä läsnäolosta, eksopolitiikka perustuu oletukseen siitä, että debatin ei tulisi sulkea pois keskustelua sellaisen läsnäolon vaikutuksista poliittisiin päättäjiin tai kansaan yleensä. Siispä, kun tarkastellaan nykypäivän kansainvälisiä ongelmia, kuten Amerikan ennakoivaa sotaa Irakia vastaan, voidaan tutkia eksopoliittista analyysia käyttävien näkökulmia sekä näiden ja muiden kattavampien ulkopolitiikan näkökantojen uskottavuutta, huolimatta käynnissä olevasta debatista saatavilla olevan näytön vakuuttavuudesta. Tämä on tarpeen, sillä aktiivisesti paljastuksen estämisessä mukana olevat käyttävät disinformaatiota, pelottelua ja muita strategioita joilla häiritä silminnäkijöitä, vääristellä todisteita ja suunnata kansan huomio pois avaruusolentojen läsnäolosta ja siitä miten se liittyy useisiin nykyajan poliittisiin ongelmiin. Viimeisenä, salainen kampanja UFO-paljastuksen estämiseksi tulee käsitellä eksopoliittisen analyysin termein todennäköisyytenä tällaiselle vaikuttamiselle ja/tai käytettävissä olevan empiirisen todistusaineiston vaarantamiselle, joka muuten vahvistaisi avaruusolentojen läsnäolon. Siksi eksopoliittisella analyysilla on joitain keskeisiä eroja perinteisempiin poliittisen analyysin näkökulmiin verrattuna, jotka perustuvat perinteiseen yhteiskuntatieteen arvovapaaseen, objektiivisen analyysin metodiin, jossa käsitellään saatavilla olevia prosesseja, instituutioita ja toimijoita julkishallinnon alalla.

Alla on esitetty Irakin avaruusolentojen historiallisen läsnäolon sekä Amerikan suorittaman Saddam Husseinin hallinnon vastaisen ennakoivan hyökkäyksen eksopoliittinen analyysi. Tässä analyysissa käsittelen saatavilla olevaa todistusaineistoa koskien avaruusolentojen historiallista läsnäoloa Irakissa; sitten sovellan tätä todistusaineistoa Irakin nykyisen poliittisen tilanteen ymmärtämiseksi; sitten analysoin poliittisten päätoimijoiden motivaatioita Amerikan ennakoivaan Irakia vastaan tehtyyn hyökkäykseen; ja lopuksi esitän joitain politiikkasuosituksia.

Mitä näyttöä löytyy avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta Irakissa?

Vahvin saatavilla oleva todistusaineisto avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta Irakissa on peräisin nuolenpääkirjoitustauluista, jotka suoraan ovat kirjanneet muinaisten sumerialaisten uskomukset ja aktiviteetit, joiden sivilisaatio sai alkunsa melkein yhdessä yössä 3800 e.Kr. Useimmat näistä nuolenpääkirjoitustauluista kertovat tarinoita sumerialaisten kanssakäymisistä ’jumalien’ kanssa. Useimmat arkeologit alunperin hyväksyivät, että nämä olivat pelkkiä myyttejä eivätkä he kiinnittäneet niihin enempää huomiota, kuin pelkästään oivalluksina sumerialaisten uskonnollismyyttisistä uskomuksista. Tuo näkökäanta haastettiin vuonnta 1976, kun sumeriatutkija Zecharia Sitchin julkaisi ensimmäiset kirjansa Sumerian taulujen käännöksistä. (7) Sen sijaan, että hän olisi käsitellyt tarinoita jumalista myytteinä, jotka eivät empiirisesti liittyneet juuri mihinkään, Sitchin tulkitsi taulujen tekstit kirjaimellisina kuvauksina tapahtumista siten kuin ne tapahtuivat menneinä aikoina.

Sitchinin käännökset Sumerian nuolenpääkirjoitustauluista paljastivat tarkkaa informaatiota useista eri aiheista, jotka hänen mukaansa eivät olisi olleet mahdollisia sivilisaatiolle, joka oli kehityksensä alkuvaiheessa ilman minkäännäköistä edeltäjää, jolta lainata vaikutteita. Sitchinin mukaan sumerialaisilla oli yksityiskohtaista tietoa kaikista aurinkokuntamme planeetoista, he ymmärsivät päiväntasauksen prekession ja lisäksi heillä oli ymmärrystä monimutkaisista lääketieteellisistä proseduureista. (8) Kysymykseen mistä he tämän tiedon olivat saaneet Sitchinin käännösten mukaan sumerialaisilla oli selvä vastaus alkulähteestä. He paljastivat kivitauluissaan, että kaikki hiedän tietonsa ovat peräisin Maan ulkopuolisilta vierailijoilta nimeltään ’Anunnaki’ (’ne jotka tulivat taivaasta Maahan’), jotka olivat sekä sumerialaisten opettajia että roolissa koko ihmisrotua luotaessa. Tämän avaruusolentojen rodun alkuperä on planeetalla nimeltä Nibiru, joka kiertää Aurinkoa elliptisellä radalla ja joka palaa aurinkokuntaamme aina 3600 vuoden välein. (9)

Kun Sitchinin innovatiivinen työ julkaistiin, se herätti suurta äläkkää ja intensiivistä debattia niiden keskuudessa, jotka kannattivat ja vastustivat hänen pääteesiään historiallisesta avaruusolentojen läsnäolosta Sumeriassa, joka oli vastuussa koko Sumerian sivilisaation aloittamista. Myönteisesti Sitchinin teesiin suhtautuneiden joukossa oli kuuluisia kirjailijoita, mm. Erik Von Däniken, joka itse oli kirjoittanut vuonna 1969 julkaistun kirjan Chariots of the Gods, joka ehdotti historiallista avaruusolentojen läsnäoloa eri puolille planeettaa. (10) Toinen suosittu kirjailija David Hatcher Childress kuvaa yksityiskohtaisesti avaruusolentojen teknologiaa muinaisten sivilisaatioiden käytössä hänen eri kirjoissa. (11) Vähemmän tunnetuista kirjoittajista sellainen nimi kuin William Henry on julkaissut kirjoja samanlaisista ajatuksista kuin Sitchinin teesi. (12)

Sitchinin teesin tueksi monet kirjoittajat usein siteeraavat raamattua, joka viittaa Maapallolla asuneisiin ’jumaliin’. Raamatun tekstit, joihin useimmiten viitataan ovat Eenokin apokryfikirjassa. (13) Vaikka Eenokin kirja on useimmista raamatun versioista jätetty pois, se on kuitenkin osa muinaista heprealaista tutkimusta ja on mukana etiopialaisissa ja slaavilaisissa Vanhan Testamentin versioissa.  Eenokin kirja kuvaa enkelien kapinallisjoukkoa nimeltä ’Nephilim’, joita oli lukumäärältään 200, jotka asettuivat asumaan Maapallolle ja lisääntyivät ihmispopulaation kanssa ennen kuin heidän yläpuoliset olennot, ’Elohim’, karkoittivat heidät ja rankaisivat heitä. (14) Eenokin kirja tarjoaa kontekstia mystisille ensimmäisen Mooseksen kirjan kohdille, joissa kuvataan aikaa jolloin ’jumalten pojat’, Nephilim/Anunnaki, lisääntyivät ihmisten kanssa ja loivat jättiläisten rodun, joka hallitsi muuta ihmiskuntaa: ”Sijhen aican olit myös Sangarit maan päällä: sillä sijttecuin Jumalan pojat macaisit ihmisten tytärten cansa, ja sijtit lapsia, että nijstä tulit woimaliset miehet, jotca muinan olit sangen cuuluisat.” (15) Sitchinin teesin tukijat sanovat, että tämä kuuluu raamatulliseen näyttöön siitä, että kehittynyt avaruusolentojen rotu oli kuin olikin olemassa Maapallolla, oli pitkään ollut tekemisissä ihmisten kanssa ja jopa ollut roolissa ihmisrodun luomisessa.

Kirjailijoiden, riippumattomien arkeologien ja raamatun kommentaattoreiden kasvavan lukumäärän lisäksi Sitchinin teesiä tukee suuri määrä henkilöitä, jotka väittävät olevansa telepaattisessa yhteydessä avaruusolentoihin, jotka paljastavat informaatiota avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta Sumeriassa. Eräs näistä avaruusolentoja kanavoivista on Jelaila Starr, joka väittää olevansa yhteydessä olentoihin suoraa Nibirulla, ja hän julkaisee informaatiota tasaiseen tahtiin Anunnakeista verkkosivuillaan. (16) Toinen on Sheldan Nidle, joka ’kanavoi’ avaruusolentojen rotua Siriuksen tähtijärjestelmästä. Hän antaa paljon informaatiota Anunnakin historiallisesta läsnäolosta ja vaikutuksesta kirjoissaan ja verkkosivuillaan. (17)

On hyvin kiistanalaista, missä määrin näin hajanainen kokoelma todistusaineistoa voi perustella Sitchinin teesiä ET:n historiallisesta läsnäolosta Sumeriassa. Huolimatta sellaisten lähteiden aikaansaamasta kiistasta, ne tarjoavat laajalti informaatiota, joka ansaitsee lähemmän tarkastelun julkishallinnon politiikkaan liittyen. Kun otetaan huomioon, että eksopolitiikka perustuu oletukseen avaruusolentojen läsnäolosta, jota salaiset valtion organisaatiot eivät halua paljastaa, on mahdollista esittää eksopoliittinen näkökulma Sitchinin teesiin huolimatta käynnissä olevasta debatista koskien saatavilla olevan todistusaineiston johdonmukaisuutta ja tarkkuutta.

Miten avaruusolentojen historiallinen läsnäolo liittyy Amerikan Irak-politiikkaan?

Eräs riippumaton arkeologi, joka käsittelee Sumerian (eteläinen Irak) avaruusolentojen läsnäolon suoraa yhteyttä nykyiseen amerikkalaiseen vimmaan keskittyä Saddam Husseiniin, on nimeltään William Henry. Henryn pääteesi on, että Sumerian ajoista lähtien on ollut olemassa teknologinen laite, jota hän kutsuu ’Tähtiportiksi’, jota Anunnaki/Nephilim käyttivät matkustamaan edestakaisin kotimaailmansa ja Maapallon  välillä. He myös matkustivat sillä ympäri galaksia. (18) Henry keskittyy alla kuvattuun kohtaan Sitchinin nuolenpääkirjoitusten tulkinnassa taulusta, joka kuvaa Urukin rituaalitekstiä:

On löydetty kuvauksia, joissa näytetään jumalallisia olentoja kärkkymässä temppelin sisäänkäynnillä ja pitelivät salkoja, joihin oli kiinnitetty rengasmaisia esineitä. Tämän tilanteen taivaallinen luonne käy ilmi Auringon ja Kuun symbolien mukaanotosta… joissa kuvataan Enlil ja Enki sisäänkäynnin luona, josta Anu tekee suuren sisääntulon. (19)

Sen sijaan, että kyse olisi yksinkertaisesta tapahtumasta, johon liittyy Anunnakien johtaja, Anu ja hänen kaksi poikaansa Enlil ja Enki, Henry ehdottaa, että yllä esitetty tilanne kuvaa siirtolaitetta, jota Anu ja muut Anunnaki-eliitit käyttivät. Jos näin, silloin sellainen laite sijaitsee todennäköisimmin Sumerian Uruk-kaupungissa, joka oli Sumerian sivilisaation ensimmäinen kaupunki ja Gilgameshin, kuuluisa Gilgameshin eepoksen kuningas, koti. (20)

Sitchin ja kirjoittajat kuten David Childress, joka käsittelee avaruusolentojen käyttämää teknologiaa ja muinaisia sivilisaatioita, ovat sivuuttaneet Tähtiportin merkityksen ja avaruusolentojen kuljetusvälineiden tutkimisen heidän omissa yllä esitettyjen tekstien käännöksissään. Molemmat elivät perinteisessä paradigmassa, jossa kuljetus tapahtuu rakettikäyttöisillä aluksilla. (21) Sitchin keskittyy rakettimoottorialuksiin hänen kuvauksessaan Anunnakeista ja heidän eri matkoistaan Maapallolle. Esimerkiksi kuvatessaan Anunnakien kulkupelejä, joita he käyttivät Maan ja avaruuden välillä liikkumiseen, Sitchin kirjoitti: ”Tekstit paljastavat, että kolmesataa heistä, ”Taivaan Anunnakit”, eli Igig, olivat todellisia astronautteja, jotka pysyivät avaruusaluksessa laskeutumatta Maapallolle. He kiersivät Maapalloa aluksissa, joista laukaistiin sukkuloita Maapallolle ja takaisin.” (22)

Täten on todettava, että Anunnakit käyttivät kahdenlaista kuljetusmuotoa. Yksi oli meille tuttu rakettiteknologian muoto, jota Maapallolla asuvat Anunnakit käyttivät, joita Sitchin kuvasi ”rivi-Anunnakeiksi”. He hallinnoivat Maapalloa ja ihmiskuntaa avaruudessa elävien maanmiestensä tahdon mukaisesti. (23) Toinen kuljetusteknologia oli Tähtiportti, jota oletettavasti käyttivät vain Anunnakien kaikkein korkein luokka. He antoivat avaruudessa eläville Anunnakeille tehtäväksi kerätä Maapallon resurssit. Tulkitsemalla Babylonian luomismyyttiä saadaan idea siitä miten tehtävät jaettiin ja miten ’ylijumala’ Mardukin tahdon mukaan toimiva Anunnaki-hierarkia jakeli tehtäviä Mardukin alaiselle Anulle, Anunnakien johtajalle:

Anulle annettiin tehtäväksi seurata ohjeita. Kolmesataa taivaassa hän asetti vartioon; Maapallon tavat erottivat heidät Taivaasta; ja Maapallolle kuusisataa hän asetti asumaan. Kun hän oli määrännyt kaikki heidän ohjeensa, hän jakoi Taivaan ja Maan Anunnakille heidän tehtävänsä.  (24)

Näin Anunnakit pyörittivät toimintaa sekä Maapallolla että avaruudessa ja pitivät planeetan hallussaan. Kun otetaan huomioon Sitchinin kuvailema tiukka hierarkia hänen yksityiskohtaisessa analyysissaan Anunnakeista ja heidän interaktioistaan keskenään ja ihmiskunnan kanssa, on todennäköistä, että Tähtiportti olisi ollut ihmiskunnan ja planeetalla asuvan Anunnaki-porukan pelätty ja kunnioittama asia, ainakin heidän keskuudessaan jotka sen toimintaa kykenivät omin silmin näkemään, mutta eivät saaneet sitä itse käyttää. Sellaisenaan Tähtiportteja olisi ollut vain rajattu määrä ympäri planeettaa, ja Sumerian Tähtiportti sijaitsi kaikkein tärkeimmässä Sumerian muinaisessa kaupungissa — todennäköisimmin se oli Urukin muinainen pääkaupunki, muinaiskuninkaiden koti, joka sijaitsee Etelä-Irakissa. 12 vuoden tauon jälkeen kaivauksissa, saksalainen tutkijatiimi vuonna 2002 jatkoi kaivauksia Urukin hautautuneessa kaupungissa. Käyttämällä magnetometriä, joka kykenee havaitsemaan ihmistekoiset esineeet maan alla, ja tehokasta tietokonejärjestelmää Saksassa, saksalaiset geofyysikot kykenivät kartoittamaan hautautuneita rakenteita muinaisesta pääkaupungista 5.5 neliökilometrin alueelta, jossa Sumerian muinainen sivilisaatio oli saanut alkunsa. (25)

Sumerialaisten kuvauksissa Anunnakeista tärkeä tapahtuma oli Anunnakien viimeinen poistuminen planeetalta sarjassa tuhoisia katastrofeja, jotka kulminoituivat vuosiin 1800-1700 e.Kr. (26) Perinteiset arkeologit tukevat näkemystä siitä, että alueella sattui tuolloin katastrofaalinen tapahtuma. (27) Jos kuljetusmuotoja olikin kaksi Anunnakien käytössä, kun alemmat Anunnakit poistuivat raketeilla, Anunnaki-eliitti poistui todennäköisimmin Tähtiportilla ja sulki sen. Ennustettavasti, kun otetaan huomioon kunnioitus Tähtiporttia kohtaan, sitä ei olisi jätetty vartioimatta heidän poistumisen ja Anunnakien ennustettuun paluuseen liittyvän Tähtiportin uudelleenaktivoinnin välisenä aikana.

Useat lähteet kuvaavat nykyaikaa ’jumalten/Anunnakien ennustettuna paluuna’. ’Ennustetun paluun’ käsite Anunnakien läsnäolon kontekstissa vaihtelee tarkoitukseltaan riippuen kolmesta eri perspektiivistä. Ensimmäinen näkökanta perustuu yksinkertaisesti ideaan jumalista tai Anunnakista fyysisesti palaamassa ottamaan arvokkaan roolin ihmisten asioihin vaikuttamisessa ja valvomaan planeetan resurssienkäyttöä. (28) Sellaisessa skenaariossa Anunnakien ensimmäinen aalto saapuisi luomaan suotuisat olosuhteet odotetulle Anunnaki-eliitin paluulle. Tähän kuuluisi alempiarvoisten Anunnakien saapuminen ensin ja Sumerian Tähtiportin aktivoiminen, jota vaadittaisiin heidän johtajien paluuseen. Oletettavasti tätä pidettäisiin pyhänä tapahtumana, jota koko ihmiskunnan tulisi juhlistaa. Kirjoittajat Clive Prince ja Lyn Picknett esittävät, että ihmiskuntaa ovat valmistelleet sellaista paluuta varten keskeisten poliittisten ja uskonnollisten toimijoiden aikaansaama tunnistettava globaalien tapahtumien ketju. (29)

Toinen perspektiivi ”jumalten/Anunnakien paluuseen” on heidän kotimaailmansa Nibiru-planeetan paluu. Erilaiset Anunnakien kotiplaneetta Nibirun paluusta kertovat verkkosivut ja kirjat ovat herättäneet paljon kiinnostusta. Monet kirjoittajat siteeraavat astronomista näyttöä, joka tukee ideaa kymmenennestä planeetasta, jonka on pitkään spekuloitu vaikuttavan Uranuksen ja Neptunuksen kiertoratoihin aina siitä lähtien, kun havaittiin, että Pluto (joka löydettiin vuonna 1930) ei voisi selittää näitä häiriötekijöitä. 1970-luvun lopulla kaksi astronomia Yhdysvaltain laivaston observatoriosta Tom van Flandern ja Richard Harrington, alkoivat julkaista tutkielmia, joissa kannatettiin ideaa kymmenennen planeetan olemassaolosta. (30)

Laajimmin siteerattu viittaus, joka tukee teesiä kymmenennestä planeetasta, joka tunnetaan, mutta jota ei ole julkistettu suurelle yleisölle, on sarja lehdistötiedotteita, jotka ovat peräisin tähtitieteelliseltä ryhmältä, joka tutki taivaan osaa, joka van Flandernin ja Harringtonin laskelmien mukaan olisi kymmenennen planeetan sijaintipaikka. Joulukuussa 1983 Jet Propulsion Laboratoryn astronomisen infrapunasatelliitin (IRAS) vastuuastronomi tohtori Gerry Neugebauer ilmoitti mahdollisesta sellaisen planeetan olemassaolon vahvistuksesta. Washington Postin toimittaja tiivisti ilmoituksen kirjoittaen: ”taivaankappale, mahdollisesti yhtä suuri kuin… Jupiter ja mahdollisesti…. osa tätä aurinkokuntaa on löydetty Orionin tähtikuvion suunnasta Maata kiertävällä teleskoopilla…” (31) Yhteensä kuuden sanomalehden kirjoittaessa jotain ilmoituksesta, ilmoitus vedettiin takaisin ja astronomit hiljenivät julkisesti kymmenennen planeetan olemassaolosta. Huhuja alkoi liikkua salaisten valtion organisaatioiden aktiivisesta häirintäkampanjasta.  (32) Esimerkiksi eräs Yhdysvaltain laivaston observatorion astronomi, tri. Richard Harrington, puhui julkisesti ja kirjoitti artikkeleita hypoteettisesta Planeetta X:stä ja on spekuloitu, että tämä on suoraan vaikuttanut hänen ennenaikaiseen kuolemaansa ’luonnollisistä syistä’ vuonna 1992. (33)

Kolmas perspektiivi ’jumalten/Anunnakien ennustettuun paluuseen’ löytyy kirjoittajilta, jotka keskittyvät Maya-intiaanien 5200-vuotisen syklin päättymisen tapahtumiin. John Major Jenkinsin mukaan Mayat olivat tietoisia tavasta, jolla Aurinko linjautuu muiden galaktisten tasojen kanssa periodisesti. Tämä mahdollistaa intensiivisempien kosmisten energioiden saapumisen Maapallolle galaksimme ytimestä. Sitten ihmistietoisuus nousee vastaavasti, eli osat aivoista joko kytkeytyvät päälle tai pois näiden syklien käydessä läpi vaiheitaan. Jenkinsin mukaan vuosi 2012 vastaa nykyisen Maya-syklin loppua ja johtaa nopeaan globaalin tietoisuuden transformaatioon. (34) Useat kirjoittajat viittaavat tähän Uutena Aikana, jolloin globaali ajattelu on valistuneempaa ja ihmispotentiaali lisäänttyy. (35) ’Jumalten ennustettu paluu’ voi siis merkitä nopeaa ihmistietoisuuden muutosta aivojen käyttämättömien osien aktivoituessa Auringon linjautuessa galaksin kanssa asemiin. Tässä selityksessä ihmiskunta itse kehittäisi ’jumalankaltaisia’ voimia, jotka spontaanisti tulisivat saataville suurille määrille ihmisiä. Useat kirjoittajat ovat esimerkiksi kuvanneet useiden lasten uskomattomia kykyjä ja psyykkisiä voimia ympäri maailmaa. (36)

Tiivistettynä, saatavilla oleva informaatio ’jumalten ennustetusta paluusta’ voidaan ymmärtää merkitsevän tärkeää merkkipaalua ihmissivilisaation kasvussa. ’Ennustettu paluu’ voidaan tulkita joko kirjaimellisesti tai metaforallisesti tarkoittamaan joko ’jumalten/Anunnakien’ fyysistä paluuta, mystisen kymmenennen aurinkokuntamme planeetan paluuta tai nopeaa kasvua ihmiskunnan tietoisuudessa Auringon linjautuessa galaktisen tason kanssa. Huolimatta kiistasta koskien mitä tämä ’ennustettu paluu’ tarkkanottaen tarkoittaa, tekijät sellaisessa paluussa, jotka liittyvät Irakin tämänhetkiseen poliittiseen tilanteeseen ja Amerikan ennakoivaan aseelliseen interventioon, voidaan identifioida. Ensimmäinen tekijä on, että avaruusolentojen kuljetuslaite, Tähtiportti, tai jokin muu tärkeä avaruusolentojen artifakti, saattaa sijaita haudattuna Etelä-Irakin autiomaahan, joka oletettavasti näyttelee osaa ’jumalten ennustetussa paluussa’. Toiseksi, on mahdollista, että kymmenes planeetta tulee palaamaan, joka on kriittisessä roolissa Anunnakien paluussa ja/tai joka merkittävästi vaikuttaa globaaliin ympäristöön. Viimeisenä, on potentiaalia ihmistietoisuuden nopealle kehitykselle Maya-kalenterin päättymisen aikaan (toim. huom. kalenteri päättyi 2012).

Amerikan Irak-politiikan eksopoliittinen analyysi

Jos Etelä-Irakissa on Tähtiportti, joka on roolissa tällaisessa ’jumalten ennustetussa paluussa’, silloin on todennäköistä, että salaiset valtion organisaatiot, jotka suuresti vaikuttavat tai kontrolloivat Bushin hallintoa, ovat tietoisia tämän Tähtiportin olemassaolosta ja roolista. Irakin presidentti Hussein todennäköisesti myös tietää sellaisen Tähtiportin olemassaolosta, kuten saattaa olla pääteltävissä hänen arkkitehtonisista projekteistaan, joiden tarkoitus on herättää vanhan Mesopotamian sivilisaation suuruuden henkeä ja sementoida hänen asemansa Irakin menneen kunnian palauttajana. (37) Vielä merkittävämmällä tavalla hänen luvatessaan saksalaisen arkeologitiimin jatkaa kaivauksia Urukin sumerialaiskaupungissa maanalaisten kartoitusten jälkeen viittaa siihen, että tämä saattaisi olla Sumerian Tähtiportin sijainti. Tämä tieto haudatusta Tähtiportista voi olla myös yksi syy sille miksi Saksan valtio on julkisesti vastustanut Amerikan ennakoivaa hyökkäystä Irakiin. Jos Husseinin hallinto ja Bushin hallinto uskovat, että Etelä-Irakin hiekassa lepää haudattuna Tähtiportti, silloin siellä kaikkein todennäköisimmin on olemassa rotu, joka siihen on pääsy ja joka sitä hallinnoi. William Henryn teesi on, että tämä on Irakin jatkuvan sotilaskonfliktin taustalla oleva poliittinen tekijä. (38)

Bushin hallinnon perspektiivistä Sumerian Tähtiportin kontrollointi mahdollistaisi valtion salaisille organisaatioille jatkaa heidän globaalia UFO-paljastuksen vastaista kampanjaansa. (39) Tämä on vahvasti luettavissa rivien välistä Bushin hallinnon salailumieltymyksessä ja monien FOIA-aloitteiden kieltämisessä aiemmalta Clintonin hallinnolta. Tähtiportin kontrollointi kaikkien muiden Tähtiporttien lisäksi, joita muiden sivilisaatioiden pääkaupungeissa on saattanut olla, esim. Egypti, Inka, Atsteekit; oletettavasti antaisi salaisille valtion organisaatioille suuremman vipuvarren avaruusolentojen roduista, jotka tällä hetkellä planeettamme kanssa ovat tekemisissä, tai joiden ennustetaan saapuvan näyttämölle jonkin tapahtuman siivittäminä, jotka liittyvät ’jumalten ennustettuun paluuseen’. Vähintäänkin Sumerian Tähtiportin kontrollointi sallisi salaisten valtion organisaatioiden sanella globaalin transformaation tahdon, jonka avaruusolentojen rodut ovat luvanneet tuoda Maapallolle heidän kehittyneellä teknologiallaan, ylivertaisella tiedollaan ja korostuneilla psyykkisillä kyvyillään.

Husseinin regiimin osalta Tähtiportin hallinta mahdollistaisi hänen aktivoida sen ja täyttää profetia auttamalla kehittyneen avaruusolentojen rodun, Anunnaki-eliitin, saapumista. Presidentti Hussein mahdollisesti kuvittelee, että palkkiona hänen lojaaliudestaan Anunnaki-eliitille hänet palkittaisiin korkealla asemalla suuressa globaalissa hierarkiassa. Ehkäpä hän näkee itsensä jopa jonkinlaisena ihmiskunnan pelastajana, joka auttaa jumalten saapumista takaisin, jotka ratkaisisivat kaikki ihmiskunnan ongelmat ja lopettaisivat salaisten valtion organisaatioiden, jotka jatkavat avaruusolentojen läsnäolon salailua, vallan. Merkittävällä tavalla Euroopan valtiot kuten Saksa ja ehkäpä jopa Ranska ja Venäjä saattavat saada suurempaa vipuvartta tulevaisuudessa Tähtiportin kontrollointiin tarjoamalla diplomaattista suojaa Husseinin regiimille quid pro quona sallimalla arkeologiset kaivaukset Urukissa. Nämä valtiot ja niihin liittyvät salaiset organisaatiot pääsevät käsiksi tietoon avaruusolentojen läsnäolosta, ja todennäköisimmin niitä epäilyttää jakaa tietoa Amerikalle Sumerian Tähtiportin kontrollista tai tulevaisuudesta tai mistään muustakaan Irakista löydetystä teknologiasta.

Sitchinin teesi muinaisen avaruusolentojen rodun läsnäolosta Sumeriassa yhdistettynä eri avaruusolentojen kuljetuslaitteisiin, joita muut kirjoittajat ovat kuvanneet muinaisten sivilisaatioiden tutkimuksissaan, sekä arkeologisten kaivausten jatkuminen Sumerian ensimmäisessä pääkaupungissa vuonna 2002 antavat tukea William Henryn teesille Tähtiportista, joka lepää hiekan alla eteläisessä Irakissa. Tämä tarjoaa tärkeää kontekstia, joka auttaa ymmärtämään Bushin hallinnon todellisia motivaatioita hyökätä ennakoivasti Irakiin.

Voidaan esittää väite, että Bushin hallinto ja Husseinin regiimi molemmat kilpailevat aikaa vastaan pääsystä hallitsemaan ja käyttämään Tähtiportin jäänteitä Urukin raunioiden keskellä tai muuallapäin Irakia ennen ennustettua Anunnakien paluuta. Tällä hetkellä kyseessä on pattitilanne. Hussein kontrolloi maata Etelä-Irakissa ja sallii saksalaisten tehdä kaivauksia Urukissa, kun taas Amerikan johtama koalitio kontrolloi ilmatilaa ja tarkkailee tilannetta. Bushin hallinto haluaa kontrolloida Irakin aluetta ja ottaa haltuunsa Urukin kaivaukset löytääkseen haudatun Tähtiportin ja tarkkailla ja hallita sitä. Sitä vastoin Hussein haluaa löytää ja aktivoida tähtiportin ihmiskunnan hyödyksi ja hänen maineen ja kunnian palauttamiseksi.

Pääasiallinen todistenäyttö yllä esitetylle on myönnettävästi aika hatara perinteisen politiikan asiantuntijoille ja se saattaisi paremmin sopia fiktionaaliseen trilleriin kuin vakavaan poliittiseen keskusteluun. Perinteisestä näkökulmasta riippumattomien arkeologien, radikaalien eksegetiikan tutkijoiden, avaruusolentojen tietoa ’kanavoineiden’ ja spekulatiivisten astronomien sekalainen sakki tuskin tarjoaa uskottavaa näyttöä ymmärtää Amerikan ulkopolitiikan motivaatioita. Bushin hallinnon antamat selitykset liittyvät joko massatuhoaseiden hävittämiseen ja/tai öljyintresseihin ja imperialistisiin tavoitteisiin, ja ne todennäköisesti voittavat niiden mielipiteen, jotka eivät ole asiasta vakuuttuneita.

Henryn teesille löytyy kuitenkin tärkeitä aihetodisteita, jotka antavat uskottavuutta teorialle Tähtiportista todellisena Bushin hallinnon tai sen taustalla olevien ryhmien tavoitteena. Ensimmäinen todiste ovat tietovuotajien todistusten hämmentävä lukumäärä, jotka vahvistavat salaisten valtion organisaatioiden olevan vastuussa avaruusolentojen läsnäoloa koskevan julkisen tiedon pimittämisestä. Organisaatiot kontrolloivat kaikkea virallista kanssakäymistä avaruusolentojen kanssa. (40) Eksopoliittisesta perspektiivistä avaruusolentojen nykyhetken läsnäolon salailu tukee johtopäätelmää siitä, että käynnissä on myös aktiivinen muinaisten avaruusolentojen läsnäolon peittely, millä on myös merkittäviä julkishallinnollisia vaikutuksia.

Toinen aihetodiste on Saksan ja Ranskan Husseinin hallinnolle antama voimakas diplomaattinen tuki. Tämä tuki on ollut niin voimakasta, että Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeld, että halventavasti viittasi heihin ”Vanhana Eurooppana” vastineessaan toimittajille tammikuun 22. päivä 2003:

”Ajattelette Eurooppaa Saksana ja Ranskana. Minä en. Mielestäni se on ’vanhaa Eurooppaa’. Jos katsot koko Euroopan NATOa tällä hetkellä, painopiste on siirtymässä itään. Ja siellä on paljon uusia jäseniä. Ja jos otat listan kaikista NATO-jäsenistä ja niistä, jotka ovat saaneet viimeaikoina kutsun — paljonko niitä nyt on, 26, jotan sellaista? [Mutta] Olet oikeassa. Saksa on ollut ongelma, ja Ranska on ollut ongelma.” (41)

Sen sijaan, että he olisivat perääntyneet diplomaattisesta pommista, Bushin hallinto meni erittäin pitkälle eristääkseen Saksan ja Ranskan aseman Irakissa. Esimerkkinä, hallinto rohkaisi Espanjan, Portugalin, Italian, Britannian, Unkarin, Puolan, Tanskan ja Tsekin johtajia kirjoittamaan kirje Wall Street Journaliin tammikuun 30. päivä, jossa lukee ”Irakin regiimi ja sen massatuhoaseet edustavat selvää uhkaa maailman turvallisuudelle.” (42) Irakin politiikan eri kannoista keskustelevan intensiivisen diplomaattisen debatin sijaan käytettiin hyökkäävää kieltä ja kantoja, ja tämä kertoo syvemmästä konfliktista, jotka on pyyhitty pois yleisön silmiltä. On todennäköistä, että eri faktiot käyvät kamppailua salaisten valtion organisaatioiden avulla, jotka on perustettu käsittelemään avaruusolentojen läsnäoloa USA:ssa, ja joille on perustettu kilpailevia organisaatioita Saksaan, Ranskaan ja myös Venäjälle.

Kolmas aihetodiste on saksalaisten arkeologien kaivausten jatkaminen Urukissa, Sumeriassa vuonna 2002. Kun otetaan huomioon Urukin maine ja todennäköisyys sille, että alueella sijaitsee sumerialaisten Tähtiportti, silloin kaivausten jatkaminen herättää kysymyksiä siitä miksi niitä jatketaan tänä aikana ja mitä sieltä etsitään. Kun otetaan huomioon, että poliittiset jännitteet Irakissa eivät ole merkittävästi laantuneet vuonna 2002 alueen joutuessa todennäköisesti tulevaisuudessa konfliktiin Amerikan kanssa, voidaan esittää, että pinnan alla on voimakkaita piilomotiiveja, jotka päällipuolisesti vaikuttavat tieteelliseltä kaivaukselta muinaisessa Sumerian pääkaupungissa.

Neljäs aihetodiste on avaruussukkula Columbian tuhoutuminen sen laskeutumisessa helmikuun 1. päivänä 2003 arviolta 38 mailin etäisyydellä maanpinnasta, joka liikkui 18-kertaisella äänennopeudella. Ykksi astronauteista oli ensimmäinen israelilainen avaruudessa, eversti Ilan Ramon Israelin ilmavoimista. Eversti Ramon oli ilmeisesti roolissa Israelin hyökkäyksessä Irakin ydinvoimalaitokseen Osirakissa kesäkuussa 1981, ja on myös spekuloitu, että hänen tehtäväänsä on liittynyt tiedustelutietojen keruu Irakista sukkulan kiertäessä. Columbian tuho sattui 16 minuuttia ennen laskeutumista, kun sen bensatankit olivat käytännössä tyhjät. Todennäköinen sukkulan tuhoutumisen syy, kun otetaan huomioon Columbian nopeus ja korkeus olisi voinut olla jonkinlaisen terroristiryhmiä paremmin sotavarustellun valtion organisaation hyökkäys. Todennäköinen tuhoutumisen syy on ollut salainen valtion organisaatio, joka on halunnut lähettää tärkeän viestin amerikkalaiselle kilpailijalle heidän suunnitelmastaan hyökätä ennakoivasti Irakiin.

Kun kaikki todisteet esitetään yhdessä, syntyy erittäin uskottava tapaus, joka tukee Henryn teesiä valtakamppailusta, joka menee syvälle avaruusolentojen läsnäoloon ja salaisten valtion organisaatioiden jatkuvaan avaruusolentojen läsnäoloon liittyvien tietojen piilotteluun ja sen kaikkiin seuraamuksiin. Bushin hallinnon motivaatioiden tulkinnat hyökätä ennakoivasti Irakiin puhuttaessa Bushin vuoden 2003 State of the Union -puheesta tai hänen kriitikoidensa (kuten Robert Frisk ja Michael Lind) esittämät kritiikit koskien imperialistisia ja korporaatiointressejä voidaan kaikki kuvata osana Bushin hallintoa ajavien motivaatioiden pintakerrosta. Syvemmällä tasolla on todennäköistä, että salaiset valtion organisaatiot ovat ahdistuneita siitä mitä tapahtuisi jos Hussein Saksan tai muun Euroopan valtion tuella saisi pääsyn Sumerian Tähtiporttiin tai muuhun Urukiin haudattuun avaruusolentojen teknologiaan tai jos Tähtiportti jollain tavalla aktivoituisi uudelleen ilman salaisten valtion organisaatioiden henkilöstöä paikalla tarkkailemassa ja kontrolloimassa sitä. Bushin puhe linjasi tarvetta ennenaikaiselle hyökkäykselle Irakiin, mikä todennäköisimmin piilottaa salaisen agendan saada pääsyn Tähtiporttiin ja muuhun avaruusolentojen teknologiaan Urukissa ja muualla Irakissa. Sellainen pääsy oletettavasti pitkittäisi salaisten valtion organisaatioiden kontrollia globaaleista luonnonvaroista ja informaatiosta aikana, jolloin avaruusolentojen aktiviteetti ja vaikutusvalta lisääntyy.

Loppusanat: Poliittiset vaikutukset ja suositukset

Jos eksopoliittinen näkökulma on tarkempi kuvaus Bushin hallinnon motivaatioista ajaa ennakoivaa sotaa Irakia vastaan, silloin voidaan esittää seuraavat politiikkasuositukset. (43) Ensinnäkin, avaruusolentojen historiallisen läsnäolon ja valtion salaisten ryhmien peittelyn todistavan näytön laatu on uskottava ja vakuuttava. Se tukee uudenlaisen julkishallinnon alan, eksopolitiikan, luomista, jossa tutkittaisiin avaruusolentojen historiallista läsnäoloa ja sen vaikutuksia nykyiseen julkiseen politiikkaan.

Toisena, on tarpeen edistää valtion virallista paljastusta avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta ja/tai näiden avaruusolentojen lähestyvästä paluusta ja luoda edustavampia poliittisen päätöksenteon prosesseja, jotka on kehitetty valtion vastineeksi sellaiseen informaatioon.

Kolmantena, näyttö puhuu sen puolesta, että Irakia vastaan valmistellaan sotaa, joka ei liity mitenkään massatuhoaseisiin, vaan se on suunniteltu pitkittämään Yhdysvaltain salaista valtionkontrollia informaatiosta koskien avaruusolentojen historiallista ja nykyistä läsnäoloa. Sellainen ennakoiva sota täten tulisi pysäyttää ja tulisi rohkaista ratkaisua Yhdysvaltain, Irakin ja Euroopan valtioiden välillä.

Neljäntenä, näyttö kertoo siitä, että Irakin konflikti ja Columbia-avaruussukkulan tuho peittävät alleen syvän eri faktioiden välisen kamppailun eri kansallisvaltioiden salaisten organisaatioiden välillä, jotka on alunperin perustettu avaruusolentojen läsnäolon käsittelemiseksi. On suositeltavaa, että nämä organisaatiot ja niiden toimet tarkkailla ja vastata avaruusolentojen läsnäoloon paljastetaan, ja että nämä organisaatiot saatetaan tilivelvollisiksi vaaleilla valituille edustajille.

Viimeinen politiikkasuositus on, että tarvitaan enemmän työtä määrittämään se laajuus, jolla kongressin ja valvontaviranomaisten tulisi valvoa organisaatioita, jotka on luotu eri maissa vastaamaan kaikkiin avaruusolentojen läsnäolon aspekteihin, sekä menneinä aikoina että nykyään, sekä ihmisrodun luomisessa mukana olleen  avaruusolentojen rodun ennustetun paluun implikaatioihin.

Tämä tutkielma ehdottaa, että paras mekanismi vastata muinaisen avaruusolentojen teknologian olemassaoloon muinaisen Sumerian pääkaupungissa Urukissa ja/tai muualla on maailman valtioiden ja niihin liittyvien salaisten organisaatioiden halukkuus jakaa informaatiota ja kontrollia avaruusolentojen omaisuudesta. Ennakoiva sota, joka toteutetaan suurelta osin Urukissa sijaitsevan ’Tähtiportin’ kontrolloimiseksi, asettaa Yhdysvallat ja sen liittolaiset Irakia vastaan, jota keskeiset Euroopan valtiot hiljaisesti tukevat, ja tämä voisi olla tuhoisaa jos todellakin oikeasti esiintyisi fyysinen tapahtuma, johon liittyy muinainen ihmisrodun luomisessa ja ihmissivilisaation perustamisessa mukana ollut avaruusolentojen rotu. Kilpailevat salaiset valtion organisaatiot, jotka kamppailevat proxysodassa muinaisten avaruusolentojen teknologian kontrolloimisesta valmistellakseen näitä ’jumalten ennustetun paluun’ tapahtumia varten tuskin antaisivat parasta esimerkkiä kypsästä ihmiskunnasta, joka on tarpeeksi vastuullinen jatkamaan omaa suvereeniuttaan Maapallon resursseista. Columbia-avaruussukkula on hyvin saattanut olla tällaisen proxysodan uhri, jonka tarkoituksena on ollut lähettää viesti amerikkalaisille salaisille järjestöille ennakoivasta sodasta Irakia vastaan. Ihmisten suvereenius voi täten olla vaakalaudalla aikana, jolloin on olemassa mahdollisuus nopealle eteenpäin vievälle kehitykselle ihmistietoisuuden evoluutiossa. On koko ihmiskunnan asia päättää miten vastaamme Irakin historiallisista resursseista kamppailevien salaisten valtion organisaatioiden haasteeseen edistää heidän omia agendojaan.


Alaviitteet

Haluaisin kiittää hyvää ystävääni Yazdi Kaleghia hänen oivalluksistaan koskien Columbian avaruussukkulatragediaa ja tätä tutkielmaa.

1. Vuoden 2003 tammikuun 28. päivän State of the Union -puheen koko teksti löytyy osoitteesta https://georgewbush-whitehouse.archives.gov/news/releases/2003/01/20030128-19.html

2. Robert Fisk, ”This looming war isn’t about chemical warheads or human rights: it’s about oil,” The Independent 18.1.2003. https://www.independent.co.uk/voices/commentators/fisk/robert-fisk-this-looming-war-isn-t-about-chemical-warheads-or-human-rights-it-s-about-oil-124738.html

3. Kts. Michael Lind, Made In Texas: George W. Bush and the Southern Takeover of American Politics (Basic Books, 2002)

4. Eksopolitiikan johdantoteksti, kts. Michael Salla, ”Tarve eksopolitiikalle: Avaruusolentosalaliittoteorioiden vaikutukset politiikkaan ja globaaliin rauhaan”, https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/tarve-eksopolitiikalle-avaruusolentosalaliittoteorioiden-vaikutukset-politiikkaan-ja-globaaliin-rauhaan/ .

5. Lisää keskustelua eksopolitiikasta, kts. Michael Salla, ”Tarve eksopolitiikalle”, eksopolitiikka.fi

6. 100 näistä viranomaisista ovat jo antaneet todistuksen, ja 300 heistä odottaa sellaisen antamista.  Kts. Steven Greer, Executive Summary of the Disclosure Project (Crozet, VA.: Disclosure Project, April 2001). Verkkosivu: www.disclosureproject.com

7. Zecharia Sitchin, The Earth Chronicles, kirjat 1-6 (New York: Avon Books)

8. Kts. luku ”The Sudden Civilization,” The 12th Planet: Book 1 of the Earth Chronicles (Avon Books, 1976) 12-51.

9. Sitchin käsittelee planeettaa kirjassaan The 12th Planet: Book 1of the Earth Chronicles (Avon, 1976).

10. Erich von Däniken, Chariots of the Gods (New York: G.P. Putnam’s Sons, 1969).

11. David Hatcher Childress, Technology of the Gods: The Incredible Sciences of the Ancients, (Adventures Unlimited Press, 2000).

12. William Henry, One Foot in Atlantis. (Earthpulse Press, 1998).

13. Verkkoversio Eenokin kirjasta löytyy osoitteesta http://wesley.nnu.edu/noncanon/ot/pseudo/enoch.htm & suomeksi https://www.academia.edu/14465887/1_Eenokin_kirja_suomenkielinen_käännös_työpöydällä_valmis_luvut_1_16_

14. Sitchin kuvaa tämän tapahtuman sumerialaista versiota luvussa ”Mutiny of the Anunnaki,” The 12th Planet, 312-335.

15. Coco Pyhä Raamattu 1642 Vanha Testamentti, 1. Mooseksen kirja, luku 6, säe 4.

16. Jelaila Starr, We Are the Nibiruans: Return of the 12th Planet (New Leaf Distributing Co., 1999). Verkkosivu: http://www.nibiruancouncil.com/

17. Sheldan Nidle, First Contact (Vancouver: Blue Lodge Press, 2000). Verkkosivu: www.paoweb.com

18. Henry puhuu tästä artikkelissaan ”Saddam Hussein, The Stairway to Heaven and the Return of Planet X”. Se perustuu hänen kirjaansa Ark of the Christos: The Mythology, Symbolism and Prophecy of the Return of Planet X and the Age of Terror. Verkkosivu: www.williamhenry.net

19. Sitchin, When Time Began: Book V of the Earth Chronicles (Avon, 1993) 113-14.

20. Sitä vastoin Henry uskoo, että Tähtiportin on haudannut salaiseen paikkaan Babylonian kuningas Nebuchadnezzar sen jälkeen, kun hän oli vienyt sen Jerusalemista. ”Saddam Hussein, The Stairway to Heaven and the Return of Planet X”.

21. Sitchin kuvaa Nefilim/Anunnakien kuljetuslaitetta luvussa ”The Nefilim: People of the Fiery Rockets”, The 12th Planet, 128-72. KAtso myös Childressin luku  ”Ancient Flight and Aerial Warfare,” Extraterrestrial Archeology, 147-210.

22. Sitchin, The 12th Planet, 327

23. Sitchin, The 12th Planet, 327

24. Sitchin, The 12th Planet, 327

25. Kuvaus arkeologisten kaivausten jatkamisesta Irakissa, kts. Charles Recknagel, ”Iraq: Archaeological Expedition Mapping Ancient City Of Uruk,” Radio Free Europe, 3.5.2002 https://www.rferl.org/a/1099592.html

26. Sitchin kuvaa näitä tapahtumia kolmannessa Earth Chronicles -kirjassaan The Wars of Gods and Men (Avon, 1999)

27. Viittaus tähän alueelliseen katastrofiin, kts. artikkeli Chicagon yliopiston pääarkeologilta Prof. McGuire Gibsonilta, ”Nippur – Sacred City of Enlil Supreme God of Sumer and Akkad.” Julkaistu alunperin Al-Rafidanissa, Vol. XIV (1993 )  ja tehty saataville verkkoon osoitteeseen http://asmar.uchicago.edu/OI/PROJ/NIP/PUB93/NSC/NSC.html

28. Sellaisen näkökulman on esittänyt usea kanava, mm. Sheldan Nidle, First Contact; ja Jelaila Star, We are the Niburuans. Heidän verkkosivunsa ovat  www.paoweb.net & www.niburuancouncil.net

29. Lynn Picknett & Clive Prince, The Stargate Conspiracy: The Truth About Extraterrestrial Life and the Mysteries of Ancient Egypt (Berkley Books, 1999)

30. Planeetta X:n astronomisen etsinnän historiasta kts. William Graves Hoyt: Planet X and Pluto, (The University of Arizona Press 1980), Mark Littman: Planets Beyond – discovering the outer solar system, (John Wiley 1988); ja Tom van Flandern, Dark Matter, Missing Planets & New Comets. Paradoxes resolved, origins illuminated (North Atlantic Books 1993).

31. Thomas O’Toole, ”Mystery Heavenly Body Discovered: Possibly as Large as Jupiter,” Washington Post (December 31, 1983).

32. Kts. Mark Hazlewood, Blindsided: Planet X Passes in 2003, (Firstpublish LLC, 2001). Hazlewood ylläpitää verkkosivua, jossa on lainauksia salaisten valtion organisaatioiden totuuden hiljentämisestä koskien saapuvaa Planeetta X:ää, http://www.planetx2003.com/index.html

33. Kts. Hazlewood, Blindsided: Planet X Passes in 2003. Verkkosivu: http://www.planetx2003.com/index.html

34. Jenkins on kirjoittanut  Maya Cosmogenesis 2012 (Santa Fe: Bear and Co., 1998); sekä Galactic Alignment: The Transformation of Consciousness According to Mayan, Egyptian, and Vedic Traditions (Inner Traditions International, 2002).

35. Ensimmäisten joukossa tämän tulevan siirtymän identifioinnissa olivat Jose Arguelles & Brian Swimme, The Mayan Factor: Path Beyond Technology (Bear and Co., 1987)

36. Kts. Lee Carroll & Jan Tober, The Indigo Children: The New Kids Have Arrived (Hay House, 1999); ja Drunvalo Melchizidek, The Ancient Secret of the Flower of Life (Light Technology Publications, 2000) Vol 2, 443-54.

37. Henry puhuu näistä projekteista kirjassa Ark of the Christos.

38. Henry kuvaa tämän artikkelissaan ”Saddam Hussein, The Stairway to Heaven and the Return of Planet X”.

39. Lisää keskustelua paljastuksen viivyttelystä, kts. M. Salla, ”Tarve eksopolitiikalle”.

40. Kts. Salla, ”Tarve eksopolitiikalle”.

41. Keskustelua Rumsfeldin kommenteista ja Ranskan/Saksan vastauksesta, kts. Mark Baker, ”Rumsfeld’s ’Old’ And ’New’ Europe Touches On Uneasy Divide,” Radio Free Europe, 24.1.2003. Verkkosivu: http://www.rferl.org/nca/features/2003/01/24012003172118.asp

42. Wall Street Journal. 30.1.2003.

43. Kts. Salla, ”Tarve eksopolitiikalle”.

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.net

EU for UAP

Lähetä tämä viesti europarlamenttiedustajallesi

kirjoittanut Guillaume Fournier Airaud

Luovuin 20 vuotta sitten toimittajan urasta, vaikka minulla oli tutkinto taskussa.

Koska olin halvaantunut tällaisen tehtävän vastuusta ja työn kunnolliseen hoitamiseen vaadittavasta tarkasta tutkimisesta, lähdin ensin kiinteistöalalle ja sitten opettajaksi.

kuva:
kuva:  Mohamed Hassan / Pixabay

Tämän ammatillisen labyrintin aluskasvillisuudessa lakkasin ajattelemasta toimittajakouluani jo kauan sitten, joka on nyt pensasaitojen ja rikkaruohojen peitossa.

2021. Klikkausten ja lievän uteliaisuuden yhdistelmä sai minut lukemaan asiakirjan: Australian hallituksen raportin Yhdysvaltain suhtautumisesta UFOihin vuodelta 1971.

”Oikeasti? UFOja on olemassa? Valtiot raportoivat niistä?

UFOja on olemassa?

Niin yllättävä kuin tämä paljastus olikin, toinen käänsi maailmankuvani päälaelleen: Yhdysvaltojen ystävävaltio syytti liittolaistaan CIA:n välityksellä siitä, että se oli vuodesta 1953 lähtien suorittanut disinformaatiokampanjaa yleisöä vastaan, ja saattaen koko aiheen ja silminnäkijät yhtä lailla naurunalaisiksi.

Niinpä olen 40 vuoden ajan nauranut UFOille ja UFO-hulluille vain tajutakseni (kuten kenraali Twining vuonna 1948), että ilmiö oli ”todellinen eikä visionäärinen tai fiktiivinen” ja että olin antanut amerikkalaisen tiedustelupalvelun manipuloida itseäni. Sietämätön oivallus ranskalaiselle, jonka harvinaisia kansallisen ylpeyden hetkiä oli edesmenneen presidentti Chiracin Irakin sodan vastustus. Sota, joka käynnistettiin Yhdysvaltojen jo esittämillä valheellisilla verukkeilla.

Yksi asia johti toiseen, tutkin, kaivoin ja luin. Amerikkalaisen aloitteen innoittamana päädyin käyttämään ruostunutta kynääni kyseenalaistamaan parlamentin jäsenen. Yllätys: sain vastauksen. Julkaisin sen Twitterissä. Minut kutsuttiin osallistumaan YouTube-ohjelmiin. Minusta tuli toistuva vieras. Päädyin isännöimään erästä erikoiskanavaa, ja viimeisen vuoden ajan olen kirjoittanut Sentinel-sivustolle ja jopa vaihtanut sähköpostia Pentagonin kanssa. Ja siinä se on. Tarvittiin UFOja, jotta palasin takaisin journalismiin.

Totta puhuakseni olisin pärjännyt ilman sitä. Kuten edellä mainitsin, toimittajan työ, jos se tehdään oikein, on vaativaa, sanoisinko jopa jokseenkin epäkiitollista: tietojen tarkistaminen, useiden lähteiden etsiminen, reaktioiden pyytäminen, jatkuva pyrkimys objektiivisuuteen ja siihen liittyvä itsesensuuri…

Kaikki tämä tuottaa vaivalloisesti artikkeleita, joita vain harvat lukevat — otsikkoa lukuun ottamatta. Miksi sitten tyrkyttää tätä ristiriitaa luonnolliselle laiskuudelleni ja leikata kallisarvoista vapaa-aikaani kouluttajana/muusikkona/pelaajana/osallistuvana isänä?

CIA:n ”kouluttama” maailma

Perkeleen CIA taas. Vuonna 1953 aloitettu ”valistuskampanja” toimi niin hyvin, että vielä nykyäänkin valtavirran tiedotusvälineet eivät uskalla käyttää tavanomaisia resursseja tähän aiheeseen, jolla on kiistaton geopoliittinen merkitys. Vain kourallinen toimittajia uskaltaa liittää nimensä tähän aiheeseen, mikä saa huonosti informoidun TV- tai radiojuontajan nauramaan niin paljon kieli poskessa -pätkissä, turvallisesti Salaisten Kansioiden tunnusmusiikin kanssa.

Joten tässä minä nyt olen, toimittajan paperit kädessäni, ilman, että maine on vaakalaudalla, tekemässä Sentinelin tiimin kanssa sitä, mitä on tehtävä: seuraamassa uutisia, kirjoittamassa faktoja, tiedottamassa yleisölle, välittämässä ilmiantajien, silminnäkijöiden, tiedemiesten ja kansanedustajien mielipiteitä, jotka ovat ristiriidassa virallisen sanan ja vallitsevan tilanteen kanssa. Toivon, että kaikki toimittajat vihdoinkin tarttuvat aiheeseen ilman pelkoa uransa puolesta, ja että yleisöä kohdellaan vihdoinkin vastuullisina yksilöinä, eikä tottelevaisina, hauraina lampaina.

Tätä varten ja kohtalon pakottamiseksi jatkoin kirjeiden lähettämistä Ranskan kansanedustajille. Muutamien arkojen vastausten jälkeen on nyt selvää, että kansalliskokouksemme on kaukana Yhdysvaltojen kongressista, joka taistelee kynsin ja hampain Pentagonia ja CIA:ta vastaan tiedottaakseen asiasta yleisölle. Ranskan teollisuusministerin puheenvuoro, jossa hän vastasi kömpelösti Agora-verkkopalvelussa esitettyyn UAP-kysymykseen, ei parantanut Ranskan imagoa.

Tuskainen paradoksi: Ranskaa arvostetaan maailmanlaajuisesti siitä, että se on luonut GEIPANin, ensimmäisen UFO-toimiston, ja tuottanut Cometa-raportin, joka sai New York Timesin tuomaan UFOt takaisin julkisuuteen vuonna 2017 — ja silti aiheen on ollut vaikea laskeutua Eurooppaan… Kunnes nyt.

Maaliskuussa 2024 Euroopan parlamentin jäsen Francisco Guerreiro puhui parlamentille ja kehotti sitä puuttumaan aiheeseen, ja hän esitti jopa ehdotuksen Euroopan siviili-ilmailusääntöjen muuttamiseksi siten, että niihin sisällytettäisiin tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden ilmoittaminen ja tutkiminen.

Portugalin edustaja ei pysähtynyt tähän, sillä hän isännöi Brysselissä UAP-konferenssia entisen laivaston lentäjän Ryan Gravesin läsnäollessa, joka todisti Yhdysvaltain kongressin edessä heinäkuussa 2023.

Kansalaisvoimaa

Voisivatko UFOt vihdoinkin päästä eroon syytöksistä — jotka ovat yhtä yleisiä kuin puutteellisesti perusteltuja — amerikkalaisesta pakkomielteestä? Luulen niin. Koska olen kärsimätön odottaessani, että valtavirran tiedotusvälineet osoittavat asianmukaista uteliaisuutta (ja kärsimätön päästäkseni takaisin videopelieni pariin), aion tehdä oman osani Euroopan kansalaisena edistääkseni tätä avoimuusprosessia ja päästä vihdoin eroon tästä liian kauan kestäneestä horroksesta.

Siksi ehdotan, että kaikki kirjoittaisivat Euroopan parlamentin jäsenille alla olevan mallin mukaisesti ja kehottaisivat Euroopan unionia tukemaan Euroopan parlamentin jäsen Guerreiron aloitetta. Myönnettäköön, että yksinkertaisen kirjeen voima voi tuntua merkityksettömältä… kuin äänestyslippu. Kun se kuitenkin lisätään muihin äänestyslippuihin, se valitsee ja vaikuttaa poliittisiin valintoihin. Minusta näyttää siltä, että kirjeellä on yhtä suuri vaikutusvalta — ehkä jopa suurempi.

CIA teki 70 vuotta sitten päätöksen, joka vaikuttaa meihin vielä tänäänkin, ja sen legitimiteetti tuli — periaatteessa ja usean eri asteen erotuksella — kansalta.

No niin.

Minä olen kansa, ja niin olette tekin. Jos teistä, kuten minustakin, tuntuu, että Yhdysvallat on ylittänyt rajan sulkemalla keskustelun ja että sen liittolaiset ovat pysyneet liian passiivisina, on aika nostaa Chirac helvettiin. Käytä valtaasi kansalaisena.

Kun otetaan huomioon nykyinen geopoliittinen epävakaus, se voi olla nyt… tai ei koskaan.

Lähetä tämä sähköposti MEPille tai MEP-ehdokkaalle (suomeksi tai englanniksi)

Hyvä rouva / hyvä herra,

Yhdysvallat on hiljattain perustanut viraston tutkimaan tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä (UAP). Jotkut amerikkalaiset parlamentin jäsenet syyttävät omaa hallitustaan avoimuuden puutteesta ja valmistelevat lainsäädäntöä tilanteen lopettamiseksi.

Toivon, että Euroopan unioni tarttuu tähän asiaan, järjestää julkisen keskustelun ja rohkaisee kansalaisia puhumaan ja todistamaan vähemmän leimaavassa ilmapiirissä.

Pyydän teitä edustajanani tukemaan portugalilaisen parlamenttiedustaja Francisco Guerreiron tekemää yksilöllistä päätöslauselmaesitystä siviili-ilmailun turvallisuudesta annetun asetuksen (EU) N:o 376/2014 päivittämiseksi siten, että siihen sisällytetään UAP-raportointi ja -analysointi.

Pyydän teitä ilmoittamaan kantanne tähän asiaan.

Kunnioittaen,

 

Englanniksi

Dear Madam / Dear Sir,

The United States has recently created an office to study Unidentified Anomalous Phenomena (UAP). Some American MPs are accusing their own government of a lack of public transparency, and are working on legislation to put an end to this situation.

I hope that the European Union will take up this issue, organize a public debate, and encourage citizens to speak out and bear witness in a less stigmatized climate.

I ask you, as my representative, to support the Individual Motion for a Resolution to update Regulation (EU) No. 376/2014 on civil aviation safety, to include the reporting and analysis of UAP, made by Portuguese MP Francisco Guerreiro.

Please let me know your position on this matter.

Respectfully,

 


Löydät Euroopan parlamentin jäsenen nimen ja postiosoitteen täältä.

Voit myös lähettää viestin Euroopan parlamentin yhteydenottolomakkeen kautta.


EU-vaaliteemainen sähköpostipohja kesäkuun europarlamenttivaaleja odotellessa

Rouva XXX / herra XXX,

Koska minun on päätettävä ehdokkaani tulevissa vaaleissa, joihin osallistutte, haluaisin pyytää teitä kertomaan, mitä mieltä olette UFOista, jotka tunnetaan myös nimellä UAP.

Yhdysvaltain kongressiedustajat puhuvat aiheesta yhä enemmän, ovat kuulleet todistajia ja ilmiantajaa televisioidussa kuulemistilaisuudessa ja ovat säätäneet lakeja, joissa vaaditaan armeijaa julkaisemaan tietoja. Jotkut kansanedustajat syyttävät omaa hallitustaan avoimuuden puutteesta.

Meidän mantereellamme todistajia pilkataan kuitenkin edelleen, ja ystäväpiirissäni on edelleen hyvin vaikeaa puhua UFOista, vaikka Ranskan virallinen UFO-toimisto GEIPAN suhtautuu aiheeseen vakavasti. Toivon, että Eurooppa saavuttaa Yhdysvallat.

Jos teidät valitaan, aiotteko tukea aiheen edistämiseen tähtääviä aloitteita tulevissa tehtävissänne, jos teistä tulee väistyvän parlamenttiedustaja Francisco Guerreiron seuraaja?

Odotan innolla vastaustanne.

Kunnioittaen,

 

Englanniksi

Mrs XXX / Mr XXX,

As I have to decide on my choice of candidate in the forthcoming election in which you are taking part, I would like to ask you to tell me where you stand on the subject of UFOs, also known as UAPs.

US Congressmen are talking more and more about the subject, have heard witnesses and a whistle-blower in a televised hearing, and have passed laws requiring their armies to publish information. Some MPs are accusing their own government of a lack of public transparency.

On our continent though, witnesses continue to be mocked, and it’s still very difficult to talk about UFOs in my circle of friends, even though it’s a subject taken seriously by France’s official UFO office, GEIPAN. I hope that Europe will catch up with the USA.

Will you undertake to support any initiative aimed at advancing the subject in your future functions if elected, taking over from outgoing MP Francisco Guerreiro?

I look forward to receiving your reply.

Respectfully,

 

 

Artikkelin julkaissut sentinelnews.substack.com

EU for UAP

André Jol : Politiikkasuosituksia UAP-maailmaan

Euroopan parlamentissa pidettiin 20. maaliskuuta 2024 tilaisuus ”UAP EU Airspace: Reporting and Scientific Assessment”. Euroopan parlamentin jäsenen Francisco Guerreiron järjestämän konferenssin johdannon antoi Andre Jol, Alankomaiden UAP Coalition Netherlands -säätiön ja Alankomaiden lainsäädännön mukaisesti rekisteröidyn riippumattoman kansalaisjärjestön edustaja.

Andre Jol on kokenut ammattilainen ja vedenlaadun alalla työskentelevä kemiantekniikan insinööri Utrechtissa, Alankomaissa. Hän on työskennellyt yli 35 vuotta ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevien politiikkasuositusten ja toimenpiteiden seurannan, neuvonnan ja arvioinnin parissa Euroopan tasolla. Hän on tällä hetkellä Alankomaiden UAP-koalition rahastonhoitaja, jonka tarkoituksena on verkkosivujen mukaan edustaa ”kaikkien niiden ilmailun, asevoimien ja poliisin ammattilaisten etuja, joilla on kokemusta tunnistamattomista poikkeavista ilmiöistä”. Se on ainutlaatuinen järjestö, joka kokoaa yhteen ja edustaa näitä ammattilaisia (…). UAP Coalition Netherlandsia johtaa joukko omistautuneita vapaaehtoisia, jotka haluavat luoda turvallisemman työympäristön näille ammattilaisille”.

kuva
kuva Udo Pohlmann / Pixabay

Andre Jol lisäsi avauspuheessaan, että ”säätiö edistää tutkimusta, tietoisuutta, yhteistyön lisäämistä ja UAP:itä koskevaa sääntelyä”.

Jol korosti, että ”on tärkeää ymmärtää UAP:den merkitys ja se, miten ne liittyvät ilmatilamme turvallisuuteen, omaan turvallisuuteemme ja kollektiiviseen tietoisuuteemme”. Hän huomautti, että vuosien varrella on ”lisääntynyt näyttö, joka perustuu monenlaisiin välineellisiin havaintoihin (infrapunatutkat, valokuvat, videot, visuaaliset havainnot), joita ovat tehneet koulutetut havainnoijat”, kuten ”lentäjät, sotilashenkilöstö, kenttähenkilöstö, tiedemiehet”, ja ”siviilit”. Hän mainitsi esimerkkinä GEIPANin, Ranskan virallisen valtion organisaation, joka kerää ja analysoi tietoja UAP:istä. Se on ainoa virallisesti tunnustettu organisaatio Euroopassa, vaikka tällaisia siviiliorganisaatioita on olemassa ja ne toimivat aktiivisesti kaikkialla Euroopassa.

Andre totesi, että GEIPANin esityksissä korostetaan seuraavaa:

  • Suurin osa havainnoista voidaan selittää esimerkiksi lentokoneilla, lennokeilla, satelliiteilla, planeetoilla, meteoreilla jne.
  • Luokkaan D kuuluu 3 prosenttia kaikista 3637 havainnosta, joita ei voida selittää tutkimusten jälkeen, eli 100 tapausta — prosenttiosuus, joka on yhdenmukainen monien muiden kansainvälisten tietokantojen kanssa.

Jol jatkoi esittämällä katsauksen Yhdysvaltojen viranomaisjohtajien vakuuttavista lausunnoista, jotka havainnollistavat, miten UAP-aihe on kasvanut ja kehittynyt Euroopan ulkopuolella.

Vaikuttavat lausunnot korkean tason virkamiehiltä, jotka todistavat UAP-todisteita:

Avril Haines (Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun entinen varajohtaja):

“Lopputulos on se, että emme ymmärrä kaikkea näkemäämme, eikä se varmaankaan ole yllättävää kenellekään monilta osin.”

Bill Nelson (NASA-johtaja):

He lukitsivat tutkansa siihen ja seurasivat sitä, ja yhtäkkiä se liikkui, eikä sillä ollut pakokaasuja eikä savupilveä. Siinä ei ollut näkyviä siipiä tai minkäänlaisia moottoreita. Emme siis tiedä mikä se on, mutta se on jotain. Siksi ilmoitan, että NASA on nimittänyt UAP-tutkimuksen johtajan.

Kirsten Gillibrand (amerikkalaissenaattori New Yorkista):

Haluamme, että tämä virhe loppuu. Jos lentäjä näkee jotain, mitä hän ei voi tunnistaa, meidän on tiedettävä, mitä se on.

Barack Obama (entinen Yhdysvaltain presidentti):

On olemassa kuvamateriaalia ja tallenteita taivaalla olevista esineistä, joista emme tiedä tarkalleen, mitä ne ovat, emmekä osaa selittää niiden liikkumista tai lentorataa. Niillä ei ollut helposti selitettävissä olevaa kaavaa.

Andre Carson (amerikkalaisedustaja Indianasta):

Tämä aihe on sijoitettu tieteiskirjallisuuden kategoriaan. UAP:den esiintyminen sotilastukikohtien läheisyydessä on kuitenkin dokumentoitu, ja se muodostaa kansallisen turvallisuusuhan, varsinkin kun niistä ei tiedetä juuri mitään.

Andre Jol kommentoi Yhdysvaltojen viimeaikaista edistystä vuonna 2022, kun Pentagoniin on senaatin pyynnöstä perustettu osasto, joka kerää ja analysoi Yhdysvaltojen hallituksen havaintoja ja raportoi säännöllisesti tuloksista (AARO, All-Domain Anomaly Resolution Office). Hän mainitsi yhdysvaltalaisen lentäjän Ryan Gravesin, joka myös esiintyi suorassa lähetyksessä Euroopan parlamentissa jakaamassa kokemuksiaan ja näkemyksiään UAP:istä ja valtiollisesta kehityksestä.

Andre Jol kysyi lentoturvallisuudesta: ”Voimmeko päätellä, että UAP:t aiheuttavat mahdollisen riskin lentoturvallisuudelle?”. Jos liikennelentäjä, jolla on matkustajia, kohtaa UAP:n, se voi johtaa hämmennykseen, häiriötekijöihin ja mahdollisesti jopa onnettomuusriskiin.”

Andre pragmaattisesti korosti ongelmaa EU:lle:

EU:n ilmatilassa lennetään päivittäin 32 000 lentoa, joten mielestämme on välttämätöntä käsitellä tätä aihetta. Ymmärtämällä ja käsittelemällä eurooppalaista aihetta voimme parantaa ilmatilamme turvallisuutta.

Lentoturvallisuuden lisäksi Jol huomautti, että UAP-järjestelmään liittyy turvallisuusongelmia. Ne herättävät ”ilmatilassamme kysymyksiä valvonnasta ja puolustuskyvystä” ja muodostavat ”mahdollisia uhkia”. On välttämätöntä, että näitä kysymyksiä tutkitaan ja käsitellään.”

Tämän jälkeen Andre Jol esitti Kiinaa ja Venäjää koskevia todellisuusarvioita. ”Kiina on antanut UAP-sulkemismääräyksen ainakin yhdessä ja mahdollisesti useissa maakunnissa. He käyttävät tekoälyä UAP-tietojen tutkimiseen ja pitävät UAP:itä kansallisena uhkana ja lentoturvallisuuskysymyksenä. Tiedämme myös, että Venäjän hallitus on täysin tietoinen ja tekee tutkimusta aiheesta.”

Kun asiantuntijat tutkivat 3 prosenttia selittämättömistä UAP-tapauksista, heillä on seuraavat keskeiset erityispiirteet, jotka on nimetty viideksi havaittavaksi tekijäksi:

  • Positiivinen nostovoima (kyky lentää ilman näkyvää käyttövoimaa tai nostovoimaa).
  • Hetkellinen kiihtyvyys (erittäin suuren nopeuden saavuttaminen hyvin lyhyessä ajassa).
  • Hypersoninen nopeus (kyky matkustaa paljon äänen nopeutta nopeammin ilman äänimyrskyä tai muita fysikaalisia vaikutuksia).
  • Transmediaalinen matkustaminen (liikkuminen saumattomasti avaruudessa, ilmassa ja vedessä).
  • Vähäinen havaittavuus (kyky peittää itsensä visuaaliselta ja sensorihavainnolta).

Andre Jol totesi, että UAP:t ”ovat merkittävä haaste nykyiselle tieteelliselle tietämyksellemme ja ymmärryksellemme”, kun taas yhä useammat tutkijat alkavat suhtautua aiheeseen vakavammin, sillä ”UAP:den tutkiminen tarjoaa mahdollisuuden pidentää fysiikan, teknologian ja ehkä jopa maailmankaikkeutemme luonteen ymmärtämisen rajoja”.

UAP Coalition Netherlands korostaa Andre Jolin äänen kautta, että 80 vuotta kestäneiden havaintojen ja raporttien jälkeen todistajat on otettava vakavasti. Leimautuminen ”ilmailualan asevoimien lainvalvonnan ammattilaiset, mutta myös kansalaiset, jotka ovat ilmoittaneet UAP-havainnoista, ovat kohdanneet epäilyksiä, pilkkaa tai jopa todisteita järkevistä seurauksista”. Andre mainitsi varsin kuuluisan tapahtuman Alankomaissa:

Soesterbergin tapaus, joka tapahtui vuonna 1979. Kaksitoista alankomaalaista sotilashenkilöä näki noin 45 metrin pituisen kolmionmuotoisen esineen lentävän hitaasti heidän lentotukikohtansa yllä, jonka oli muuten määrä liittyä Yhdysvaltojen kanssa samaan lentotukikohtaan. Todistajat ovat vielä tänäkin päivänä sitä mieltä, ettei heitä otettu vakavasti.

Tämä esimerkki havainnollistaa, että mielenterveys on UAP-silminnäkijöillä edelleen keskeinen ilmiöön liittyvä kysymys sekä ammattilaisten että kansalaisten kannalta. ”Se, ettei kohtaamisista voi puhua (ja) jopa tulla naurunalaiseksi, voi varmasti vaikuttaa kielteisesti ammattilaisten terveyteen. Kokemusten ja tunteiden jakamisen merkitys tällaisten tapahtumien jälkeen on ratkaisevan tärkeää näiden ammattilaisten hyvinvoinnin kannalta.”

Psykososiaalisen tuen antaminen ja sellaisen ympäristön luominen, jossa ammattilaiset voivat vapaasti jakaa ja käsitellä kokemuksiaan ja tunteitaan, on todella tärkeää”. Siksi ”on ratkaisevan tärkeää, että poliittiset päättäjät luovat ympäristön ja tarvittavat lainsäädännölliset puitteet, jotta todistajat voivat huoletta kertoa kokemuksistaan ja tietää, että heitä kuunnellaan, kunnioitetaan ja tuetaan”.

“Toivomme, että tämä historiallinen tapahtuma Euroopan parlamentissa edistää stigman lopettamista.”

Andre Jol esitti lopuksi kolme keskeistä suositusta ja yhden toivomuksen Euroopan parlamentille:

  • On tärkeää lisätä tietoisuutta ja valistaa poliittisia päättäjiä, ammattitutkijoita, tiedotusvälineitä ja yleisöä UAP-todellisuudesta ja niiden merkityksestä.
  • Tarve asettaa etusijalle UAP:itä koskeva tiedonkeruu kehittyneen seurannan avulla ja tehostaa monitieteistä tutkimusta: ”Hyödyntämällä asiantuntemusta, teknologista tutkimusta, resursseja ja kansainvälistä yhteistyötä voimme saada syvällisempää ymmärrystä näistä ilmiöistä.”
  • Tarve laatia selkeät raportointiprotokollat ja -menettelyt. Tähän kuuluvat lentäjien ja sotilashenkilöstön sekä muiden havaittujen suuntausten kanavat havaintojen ilmoittamiseksi. Hän toteaa lopuksi: ”Lopuksi meidän olisi sisällytettävä UAP:t nimenomaisesti asiaankuuluvaan EU:n lainsäädäntöön, esimerkiksi lentoturvallisuuteen ja avaruuslainsäädäntöön.”

“Kaikilla EU:n sidosryhmillä on vastuu käsitellä tätä aihetta vakavasti, rehellisesti ja tieteellisesti tarkasti. Näin voimme kaikki varmistaa (Euroopan) kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin”, totesi Andre Jol.

Puhe kokonaisuudessaan

Ensinnäkin haluan sanoa, että on suuri kunnia ja etuoikeus olla täällä, ja haluan kiittää Francisco Guerreroa tämän historiallisen tapahtuman järjestämisestä. Me Alankomaiden UAP-koalitiosta olemme riippumaton kansalaisjärjestö. Edustamme ilmailualan asevoimien ja poliisin ammattilaisten etuja, jotka ovat kohdanneet UAP:n (tunnistamattomat poikkeavat ilmiöt). Edistämme myös tutkimusta, tietoisuutta, yhteistyön lisäämistä ja UAP-ilmiöitä koskevia säännöksiä yhdessä omistautuneen (vapaaehtoisista koostuvan) tiimin kanssa. On siis tärkeää ymmärtää UAP:iden merkitys ja se, miten ne liittyvät ilmatilamme turvallisuuteen, omaan turvallisuuteemme ja kollektiiviseen tietoisuuteemme.

Yritän siis ensin selittää, mitä UAP:t ovat. Suoraviivaisin määritelmä on ”kaikki avaruudessa, ilmassa, maalla tai meressä oleva, jota ei voida tunnistaa”. Aiemmin käytettiin termiä UFO (Unidentified Flying Object). Mutta nyt, kun tietoa on saatavilla yhä enemmän ja sensoreita on enemmän verkossa, tiedämme, että näitä ilmiöitä havaitaan myös muilla alueilla, kuten merellä, ja siksi lyhenne ja määritelmä on muutettu. Vuosien mittaan on lisääntynyt todistusaineisto, joka perustuu monenlaisiin välinehavaintoihin, esimerkiksi infrapunatutkaan, valokuviin ja videoihin, mutta myös koulutettujen tarkkailijoiden eli lentäjien, sotilashenkilöstön, lentokenttähenkilöstön, tutkijoiden jne. tekemiin näköhavaintoihin. Ja myös siviilien.

Läheltä piti -tilanteita, joissa on ollut mukana sotilas- tai liikennelentokoneita, on raportoitu aiemminkin. Monia havaintoja on tehty myös sotilaslentokentillä, ydinaseiden varastointilaitoksissa ja ydinvoimaloissa. Mielestämme tämä on siis todella vakava aihe. Viime vuosina monet koulutetut tarkkailijat, kuten lentäjät ja sotilaat, ovat itse asiassa kertoneet kokemuksistaan ja havainnoistaan.

Mistä tässä oikeastaan on puhe?

Ajattelen GEIPAN-järjestön slaideja, joka on Ranskan virallinen valtionhallinnon järjestö, joka kerää tietoja UAP:stä. Näiden raporttien analyysit ovat peräisin Euroopan ainoalta virallisesti tunnustetulta organisaatiolta. Mutta tietysti on myös monia siviiliorganisaatioita, jotka tekevät samankaltaisia asioita. Tärkein viesti on ensinnäkin se, että suurin osa havainnoista voidaan selittää lentokoneilla, lennokeilla, satelliiteilla, planeetoilla, meteoreilla jne. Kuitenkin, kuten luokassa D nähdään, on noin 3 prosentin osuus. Ja näin on myös monissa muissa tietokannoissa, joissa tällaista osaa havainnoista ei voida selittää. Ja tämä on UAP:den mielenkiintoinen osa. Kuten sanoin aiemmin, Edoardo Russo puhuu paljon enemmän UAP-historiasta Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella.

Kysymys kuuluu tietenkin, miksi meidän pitäisi välittää UAP:istä? Miksi ne ovat tärkeitä? Ja toinen kysymys on, ovatko ne todella todellisia?

Ensinnäkin viimeisten 80 vuoden aikana koulutetut tarkkailijat ovat nähneet asioita, joita on pidetty mielikuvituksena. Tässä ei näytä olevan järkeä, koska luotamme hyvin paljon siihen, että samat ammattilaiset ovat hyviä havainnoitsijoita ammatillisissa ominaisuuksissaan.

Toiseksi on mielestäni mielenkiintoista kuulla, mitä keskeiset johtajat ja avainhenkilöt esimerkiksi Yhdysvalloissa itse asiassa sanovat UAP:istä. Haluan näyttää teille lyhyen esityksen, jossa eri ihmiset puhuvat.

(Videolla näytetään suullisia todistuksia)

  • Luulen, että lopputulos on se, ettemme ymmärrä kaikkea näkemäämme, eikä se varmaankaan ole monessa suhteessa yllättävää kenellekään.
  • He lukitsivat tutkansa siihen, seurasivat sitä, ja yhtäkkiä se liikkui, eikä siitä tullut pakokaasuja eikä savupilveä. Siinä ei ollut näkyviä siipiä tai minkäänlaisia moottoreita. Emme siis tiedä mikä se on, mutta se on jotain. Siksi ilmoitan, että NASA on nimittänyt UAP-tutkimuksen johtajan.
  • ”Haluamme, että tämä virhe loppuu. Jos lentäjä näkee jotain, mitä hän ei voi tunnistaa, meidän on tiedettävä, mikä se on.”
  • Tämä aihe on sijoitettu tieteiskirjallisuuden kategoriaan. UAV:iden esiintyminen sotilastukikohteidemme lähellä on kuitenkin dokumentoitu, ja ne muodostavat kansallisen turvallisuusuhan, varsinkin kun niistä on käytännössä niin paljon tuntematonta.

Toinen kehitysaskel Yhdysvalloissa on ollut se, että vuonna 2022 aloitti toimintansa All Domain Anomaly Resolution -toimisto, joka perustettiin nimenomaan Yhdysvaltain senaatin pyynnöstä. Kyseessä on Pentagonin sisällä toimiva osasto, joka kerää ja analysoi Yhdysvaltain hallituksen ammattilaisten UAP-havaintoja ja raportoi tuloksista säännöllisesti. Näistä raporteista on paljon sanottavaa. En tee sitä tässä. Uskon, että Ryan Graves antaa lisää tietoa omista kokemuksistaan lentäjänä, mutta kertoo myös siitä, miten kiinnostus aihetta kohtaan on Yhdysvalloissa kasvanut. Ja mitkä ovat syyt Yhdysvaltojen politiikan kehitykseen.

Seuraava kysymys on, voimmeko päätellä, että UAP:t aiheuttavat mahdollisen riskin lentoturvallisuudelle. Jos reittilentäjä ja matkustajat kohtaavat UAP:n, se voi johtaa hämmennykseen, häiriötekijöihin ja mahdollisesti jopa onnettomuusriskiin. Koska EU:n ilmatilassa lennetään päivittäin 32 000 lentoa, aiheeseen on mielestämme tarpeen puuttua. Ymmärtämällä ja käsittelemällä tätä eurooppalaista aihetta voimme parantaa ilmatilamme turvallisuutta. Christian Van Heijst kertoo kokemuksistaan ja myös muiden lentäjien kokemuksista.

Toinen keskeinen näkökohta on turvallisuuskysymys. Tänä poliittisten ja geopoliittisten jännitteiden ja nopean teknisen kehityksen aikakautena tunnistamattomien kohteiden esiintyminen ilmatilassa herättää kysymyksiä valvonnasta, puolustuskyvystä ja mahdollisista uhkista. Mielestämme on välttämätöntä, että näitä kysymyksiä tutkitaan ja käsitellään. On myös mielenkiintoista huomata, että Kiina on antanut määräyksen UAP-toiminnan lopettamisesta ainakin yhdessä ja mahdollisesti useissa maakunnissa. He käyttävät tekoälyä UAP-tietojen tutkimiseen ja pitävät UAP:itä kansallisena uhkana ja lentoturvallisuuskysymyksenä. Tiedämme myös, että Venäjän hallitus on tietoinen UAP:stä ja tekee tutkimusta aiheesta.

Seuraava kysymys on, mitkä ovat tämän 3 prosentin UAP:den erityispiirteet, joita ei voida selittää. Mikä tekee siitä ainutlaatuisen?

Asiantuntijat käyttävät termiä viisi observaabelia:

  • positiivinen nostovoima, mikä tarkoittaa, että niillä on kyky lentää ilman ilmeistä voimanlähdettä,
  • hetkellinen kiihtyvyys. Ne voivat saavuttaa erittäin suuren nopeuden hyvin lyhyessä ajassa,
  • hypersoninen nopeus, ne pystyvät kulkemaan nopeammin, paljon nopeammin kuin äänen nopeus. Ilman äänimyrskyä tai muita fyysisiä vaikutuksia,
  • väliaineen ylittävän matkailun ansiosta ne näyttävät pystyvän liikkumaan saumattomasti avaruudessa, ilmassa ja vedessä,
  • alhainen havaittavuus. Ne pystyvät piiloutumaan visuaalisilta ja sensorihavainnoilta.

Tämä tarkoittaa, että ne ovat merkittävä haaste nykyiselle tieteelliselle tiedolle ja ymmärryksellemme. On hyvä huomata, että yhä useammat tutkijat pitävät UAP:itä todellisina kohteina, jotka vaativat vakavaa tutkimusta. UAP-kohteita tutkimalla on mahdollisuus pidentää fysiikan, teknologian ja ehkä jopa maailmankaikkeutemme luonteen ymmärtämisen rajoja. Beatriz Villarroel kertoo tietenkin lisää tutkimustarpeista ja myös siitä, mitä tällä hetkellä tehdään.

Viimeinen asia, josta haluaisin puhua, on se, että UAP-todistajat on otettava vakavasti. Yli 80 vuoden ajan UAP-havainnoista raportoineet ilmailun, maanpuolustuksen ja lainvalvonnan ammattilaiset, mutta myös kansalaiset, ovat kohdanneet skeptisyyttä, pilkkaa tai jopa todisteita järkevistä seuraamuksista. Tässä yhteydessä haluaisin mainita esimerkin, joka on Alankomaissa varsin kuuluisa: Soesterbergin tapaus, joka sattui vuonna 1979. Kaksitoista alankomaalaista sotilashenkilöä näki halkaisijaltaan noin 45 metrin kokoisen kolmion muotoisen esineen lentävän hitaasti heidän lentotukikohtansa yllä, jonka oli muuten tarkoitus liittyä Yhdysvaltojen kanssa. Vielä tänäkin päivänä silminnäkijät kokevat, ettei heitä otettu vakavasti.

Tämä on peräisin Brahma Rosan hiljattain julkaisemasta dokumentista, jota esitetään monissa Alankomaiden elokuvateattereissa. ”Soesterbergissä ilmavoimat lopettaa kaikki spekulaatiot. Heillä on oma selityksensä armeijan havainnolle. Kyse oli auton valoista, jotka heijastuivat ilmaan käänteisesti. He vain hylkäsivät sen. He sanoivat, että se oli vain heijastus ilmassa. Se oli sitä, se oli tätä, se oli tuota. Se ei ole mahdollista. Jos ympärilläsi seisoo niin paljon ihmisiä, heidän olisi pitänyt ottaa se 100-prosenttisesti vakavasti”.

Joten leimautuminen ja se, ettei kohtaamisista voi puhua tai että niitä jopa pilkataan, voi varmasti vaikuttaa kielteisesti ammattilaisten terveyteen. Kokemusten ja tunteiden jakaminen tällaisten tapahtumien jälkeen on ratkaisevan tärkeää näiden ammattilaisten hyvinvoinnin kannalta. Siksi tämä pätee mielestämme myös UAP-kokemuksiin.

Siksi mielestämme psykososiaalinen tuki ja sellaisen ympäristön luominen, jossa ammattilaiset voivat vapaasti jakaa ja käsitellä kokemuksiaan ja tunteitaan, on todella tärkeää. Ja tässä suhteessa, ja Francisco jo totesi sen, mielestämme on ratkaisevan tärkeää, että poliittiset päättäjät luovat ympäristön ja tarvittavat lainsäädännölliset puitteet, jotta todistajat voivat tuntea olonsa mukavaksi kertoa kokemuksistaan ja tietää, että heitä kuunnellaan, kunnioitetaan ja tuetaan. Toivomme, että tämä historiallinen tapahtuma Euroopan parlamentissa edistää leimautumisen lopettamista.

Lopuksi haluaisin puhua hieman siitä, mitä voitaisiin tehdä seuraavaksi. Ensinnäkin mielestämme on tärkeää lisätä tietoisuutta ja valistaa poliittisia päättäjiä, ammattitutkijoita, tiedotusvälineitä ja yleisöä UAP:n todellisuudesta ja merkityksestä. Toiseksi meidän on asetettava etusijalle UAP-tiedonkeruu edistyksellisen seurannan avulla, ja meidän olisi lisättävä monitieteistä tutkimusta. Hyödyntämällä asiantuntemusta, teknologista tutkimusta, resursseja ja kansainvälistä yhteistyötä voimme saada syvällisempää tietoa näistä ilmiöistä. Kolmanneksi meidän on laadittava selkeät pöytäkirjat ja menettelyt raportointia varten. Tähän sisältyy kanavia, joiden kautta lentäjät, sotilashenkilöstö ja muut havaitut suuntaukset voivat ilmoittaa havainnoista. Ja lopuksi meidän olisi sisällytettävä asia nimenomaisesti asiaankuuluvaan EU:n lainsäädäntöön, esimerkiksi lentoturvallisuuteen ja avaruuslainsäädäntöön.

Lopuksi, viimeinen slaidini, katsomme, että kaikilla EU:n sidosryhmillä on vastuu käsitellä tätä aihetta vakavasti, rehellisesti ja tieteellisesti tarkasti. Näin voimme kaikki varmistaa kansalaistemme turvallisuuden ja hyvinvoinnin.

Paljon kiitoksia huomiostanne, ja odotan innolla keskustelua aiheesta.

 

Artikkelin julkaissut sentinelnews.substack.com

Lainsäätäjät saivat lisätietoja UFOista salaisessa SCIF-briiffauksessa

Yksi asia on selvä perjantaisen salaisen UFO-tiedotustilaisuuden jälkeen, joka pidettiin yhdessä Yhdysvaltain kongressitalon tietoturvallisista SCIF-tiloista: Molempien puolueiden lainsäätäjät — jotka ovat yhä turhautuneempia viivyttelyyn — ovat liittyneet yhteen vaatimaan lisää vastauksia sekä salaisissa tiedotustilaisuuksissa että julkisissa kuulemistilaisuuksissa.

Emme nähneet mitään lopullista tietoa avaruusolentojen olemassaolosta, mutta olimme ehdottomasti huolissamme siitä, jaetaanko eri virastojen välillä asioita, joita pitäisi jakaa”, edustaja Mike Waltz (R-FL) kertoi yksinoikeudella Ask a Polille poistuessaan SCIF-tiedotustilaisuudesta.

Yhdysvaltain kongressitalon kupoli SCIF-tiloihin johtavan portaikon yläpäästä katsottuna. kuva: Matt Laslo
Yhdysvaltain kongressitalon kupoli SCIF-tiloihin johtavan portaikon yläpäästä katsottuna. kuva: Matt Laslo

Waltz istuu sekä tiedustelu- että asevoimien komiteoissa, jotka valvovat kongressin perustamaa All-domain Anomaly Resolution Officea, eli AARO -virastoa, jonka tehtävänä on seurata UAP:itä (eli UFOja).

UFO-ilmiantaja David Grusch varoitti ylitarkastajaa ja kongressin jäseniä siitä, että kongressilta on salattu erityispääsyohjelmia eli SAP-ohjelmia. Waltz pelkää, että nämä ohjelmat saattavat olla piilossa myös AAROn virkamiehiltä.

“Haluan ymmärtää, onko kongressin valtuuttamalla työryhmällä todella pääsy asiaan. Tarkoitan, että se on mielestäni prosessin näkökulmasta meidän on tarkistettava”, Waltz sanoi. ”Se oli yksi hänen valituksensa keskeisistä näkökohdista, eikö totta? Se, että on olemassa siiloja.”

Molempien puolueiden jäsenet poistuivat perjantain SCIF-tiedotustilaisuudesta ja vaativat lisää vastauksia — sekä julkisissa että salassa pidettävissä tilaisuuksissa.

”Mielestäni julkisia kuulemisia pitäisi järjestää lisää. Mielestäni meidän pitäisi järjestää lisää salaisia tiedotustilaisuuksia”, edustaja Robert Garcia (D-CA) kertoi yksinoikeudella Ask a Polille, kun hän oli menossa äänestämään Yhdysvaltain edustajainhuoneen istuntosalissa perjantaina. ”Mutta mielestäni tärkeintä on ottaa tämä vakavasti, eikä tehdä siitä vitsiä eikä hylätä sitä marginaalisena.”

Vaikka jotkut Capitol Hillin vaikutusvaltaiset johtajat nauravat meneillään olevalle UAP-tutkimukselle, lainsäätäjät ovat ottaneet ohjat käsiinsä.

“Totuus on, ettemme tiedä, mitä UAP:t ovat. Se on kansallinen turvallisuusongelma, ja meidän pitäisi käsitellä sitä sellaisena”, Garcia lisäsi.

Vaikka monet lainsäätäjät kertoivat edistymisestä perjantaina SCIF:ssä pidetyssä tarkastusviraston tiedotustilaisuudessa, osallistujat sanovat, että heillä on edelleen avoimia kysymyksiä, ja he vannovat, etteivät he anna periksi lähiaikoina.

“Kohtalaisen mielenkiintoista” edustaja Andy Biggs (R-AZ) kertoi Ask a Polille salaisen briiffauksen jälkeen. “Kuten kaikissa hyvissä tapaamisissa, minulle jäi vielä enemmän kysymyksiä kuin aiemmin.”

Samaa mieltä ovat kongressin UAP Caucus -ryhmän jäsenet, erityisesti sen johtajat, kuten toinen puheenjohtaja, edustaja Anna Paulina Luna, jotka ovat turhautuneita viivyttelyyn, mutta jotka kertovat luottavansa Gruschiin yhä enemmän jokaisen salaisen tiedotustilaisuuden jälkeen.

“Jatkamme eteenpäin, jäljitämme ja teemme, mitä meidän on tehtävä”, Luna (R-FL) sanoi Ask a Polille viime viikolla. ”Mutta jos olen siinä vaiheessa, että tiedän, että todistajamme on hyvä, aion työskennellä hänen kanssaan suoraan, koska minusta tuntuu, että se on paras tapa, ei vain saada tietoa amerikkalaisille, vaan myös varmistaa, ettemme jahtaa haamuja.”

 

Artikkelin julkaissut askapol.com

Milloin ’paljastus’ voi tapahtua julkisesti? Reptiliaanit ja Harmaat salaisessa Mars-tukikohdassa

Kirjoittanut Alfred Lambremont Webre

Tämä artikkeli analysoi todisteita ja mahdollisuuksia viralliselle  ”paljastukselle” avaruusolennoista, eli kuinka ihmisyhteisö kokee julkisesti Maan ulkopuolisten tai hyperdimensionaalisten sivilisaatioiden olemassaolon.

Salaiset, siiloutetut ihmisten ja avaruusolentojen yhteisprojektit Yhdysvaltain hallituksen ja eräiden tiettyjen avaruusolentojen ja hyperdimensionaalisten sivilisaatioiden kanssa ovat olleet käynnissä jo vuosikymmeniä.

Virallisella ”paljastuksella” tarkoitetaan valtionpäämiehen virallista tunnustamista, että käynnissä on kommunikaatio Maan ulkopuoleisten tai hyperdimensionaalisten sivilisaatioiden kanssa.

Julkisuudessa avoin kontakti määritellään julkiseksi, suostumukselliseksi diplomaattisuhteeksi Maan ulkopuolisten tai hyperdimensionaalisten sivilisaatioiden ja kansallisvaltion hallituksen tai ylikansallisen YK:n kaltaisen tai kansalaisryhmäorganisaation välillä, jonka Maan ulkopuolinen tai hyperdimensionaalinen sivilisaatio julkisesti tunnustaa.

Aiempi artikkeli esitteli näyttöä siitä, että superkatastrofit kuten napasiirtymät, superauringonpurkaukset, galaktiset superaallot, ruskean kääpiötähden muodostuminen ja aurinkokuntaamme tunkeutuvat supernovan palaset vaikuttavat olevan pelkopornoa, jotka todennäköisesti eivät toteudu lähitulevaisuudessa.

Lisäksi katastrofimeemit vaikuttavat olevan eri instituutioiden käytössä, lähtien aina sotilastiedustelusta ja valtion virastoista ulottuen järjestäytyneeseen uskontoon, kaikki sosiaalisen kontrollin tarkoituksessa.

Toiset avaruusolentokontaktimeemien aiheet liittyvät DNA:n/ihmistietoisuuden muuttamiseen ja ”Kultaiseen Aikaan”, mm. hypoteesiin siitä, että Maapallo tulee asteittain saavuttamaan utopian — virtuaalinen ”Eedenin puutarha.”

Kuten alla olevassa artikkelissa käsitellään, yksi kriittisistä rajoista mille tahansa viralliselle avaruusolentojen ”paljastamiselle” tai avoimelle yhteydenpidolle julkisuudessa avaruusolentojen tai hyperulotteisten sivilisaatioiden kanssa voidaan päätellä silminnäkijätodisteista mahdollisesta hyperulotteisesta ”sodasta” ja aseellisesta konfliktista, joka saattaa jatkua edelleen aurinkokuntamme kolmannen ulottuvuuden hallinnasta.

Maan ulkopuoliset ja hyperdimensionaaliset sivilisaatiot

Uusi topologia avaruusolentojen sivilisaatiolle esittää hyödyllisen taulukon virallisen ”paljastuksen” todennäköisyyksistä tai avoimesta avaruusolentokontaktista julkisuudessa.

Uusi evidenssiperustainen typologinen malli jakaa avaruusolentojen sivilisaatiot:

(A) Maan ulkopuolisiin sivilisaatioihin, eli

(1) Aurinkokuntasivilisaatioihin (3. ulottuvuus), jotka elävät kolmiulotteisesti omassa aurinkokunnassamme, kuten älykkäät ihmissivilisaatiot Marsin pinnalla, joilla kerrotaan olevan strateginen suhde Yhdysvaltain hallitukseen

(2) Syväavaruuden sivilisaatiot (3. ulottuvuus), eli älykkäät avaruusolentojen sivilisaatiot, jotka elävät kolmessa ulottuvuudessa planeetalla, aurinkokunnassa tai avaruusasemalla tai toisessa galaksissa tai jossain toisessa paikassa tässä tunnetussa, fyysisessä, kolmiulotteisessa univerumissa

(B) Hyperulottuvuuden sivilisaatioihin, eli älykkäisiin sivilisaatioihin, jotka elävät ulottuvuuksissa tai rinnakkaisuniversumeissa omaamme nähden, ja jotka voivat käyttää teknologisesti kehittynyttä fyysistä muotoa ja/tai kuljetusta niiden tullessa omaan ulottuvuuteemme tai universumiimme.

Koskien Maan ulkopuolista lakia, uusi avaruusolentojen sivilisaatioiden typologia identifioi:

(C) Maan ulkopuoliset hallintoviranomaiset, joilla on lainkäyttövalta määritellyllä alueella, kuten Linnunradan Galaktinen Federaatio, joka on empiirisesti paikannettu toistettavissa olevissa tutkimuksissa.

I – Avaruusolentokontakti ja hyperulottuvuuksien sota

Kuten todettua, eräs minkä tahansa ”avaruusolentopaljastuksen” tai Maan ulkopuolisia sivilisaatioita koskettavan avoimen kontaktin kriittisistä rajoista voidaan määrittää silminnäkijöiden todistuksista koskien mahdollista hyperdimensionaalista ”sotaa” ja aseellista konfliktia, jota saatetaan edelleen käydä kolmannen ulottuvuuden aurinkokuntamme kontrollista.

Jos tämä hyperdimensionaalinen ”sota” on faktuaalinen (eikä mikään false flag -operaatio) ja se muuttuu osaksi universaaleja ja galaktisia energeettisiä muutoksia, silloin on todennäköistä, että ”virallinen” paljastus Maan ulkopuolisesta elämästä tai rauhallisesta kontaktista saattaa tapahtua lähitulevaisuudessa.

Silminnäkijöiden todisteisiin mahdollisesta käynnissä olevasta hyperdimensionaalisesta ”sodasta” kuuluvat tietovuotajien todistukset kahdelta entiseltä Yhdysvaltain armeijan henkilöltä, jotka toimivat salaisessa amerikkalaistukikohdassa Marsissa.

Heidän todistuksensa kuvaa faktuaalisia skenaarioita armeijan dualistisin, puolustajan ja ”vihollisen”, termein, jossa kummankin puolen viholliset ovat nokat vastakkain aseellisessa sodassa.

Tietovuotajan silminnäkijätodistuksen (kts. alla) mukaan ”vihollinen” voi olla hyperdimensionaalinen tai kolmannen ulottuvuuden kehittynyt Maan ulkopuolinen sivilisaatio toisesta aurinkokunnasta tai galaksista.

Tämän hyperdimensionaalisen ”sodan” tavoite vaikuttaa olevan aurinkokuntamme kolmannen ulottuvuuden kontrollointi.

Mikä on hyperdimensionaalinen ”sota”?

Sodan perinteinen määritelmä erään lähteen mukaan on: ”käyttäytymismalli, jota esiintyy monilla kädellislajeilla, myös ihmisillä, ja jota esiintyy myös monilla muurahaislajeilla.

Tämän käyttäytymismallin ensisijainen piirre on kahden tai useamman erillisen yhteiskunnallisen yksikön välillä käytävä tietty järjestäytynyt väkivaltainen konflikti. Tällainen konflikti on aina yritys muuttaa joko kahden tai useamman ryhmän välistä psykologista hierarkiaa tai aineellista hierarkiaa, jossa vallitsee ylivalta tai tasa-arvo.

Kaikissa tapauksissa ainakin yksi konfliktin osapuoli (ryhmä) kokee, että hänellä on tarve hallita toista osapuolta joko psykologisesti tai aineellisesti.

Ihmisten keskuudessa koettu tarve hallita syntyy usein uskomuksesta, jonka mukaan jokin olennainen ideologia tai resurssi on jotenkin joko niin yhteensopimaton tai niin niukka, että se uhkaa sen ryhmän perustavaa laatua olevaa olemassaoloa, joka kokee tarvetta hallita toista ryhmää.

Johtajat ryhtyvät joskus sotaan sillä verukkeella, että heidän toimintansa on ensisijaisesti puolustuksellista, mutta objektiivisesti tarkasteltuna heidän toimintansa saattaa kuitenkin muistuttaa pikemminkin provosoimatonta, perusteetonta tai suhteetonta hyökkäystä.

Kaikissa sodissa ryhmä(t), joka(t) kokee (kokevat) tarvetta hallita toista ryhmää (muita ryhmiä), ei pysty eikä halua hyväksyä tai sallia mahdollisuutta perustavanlaatuiseen tasa-arvoon perustuvaan suhteeseen niiden ryhmien välillä, jotka ovat valinneet ryhmäväkivallan (sodan).

Hallitsemisen näkökulma, joka on kaikkien sotien käynnistävä tekijä, eli se, että yksi ryhmä haluaa hallita toista, on usein myös käynnistävä tekijä yksilöiden välisessä väkivallassa sodan kontekstin ulkopuolella, eli se, että yksi yksilö haluaa hallita toista.”

Hyperdimensionaalinen ”sota” ja kvanttiteknologia

Mahdollinen hyperdimensionaalinen ”sota” on tullut päivänvaloon johtuen käytetystä aikamatkailukvanttiteknologiasta Marsin salaisessa amerikkalaistukikohdassa.

Salaisessa Mars-tukikohdassa pysyvänä kantahenkilökuntana toimivat amerikkalaissotilaat käyttävät kvanttiteknologiaa aikamatkailuun ja ikäregressoimaan itsensä takaisin alkuperäiseen aika-avaruuteen, joka jatkuu heti sen jälkeen, kun he ovat viettäneet 20-vuotisen vuoronsa Marsissa.

Näin salainen amerikkalaistukikohta Marsissa voidaan ”naamioida” hyperdimensionaalisesti Maapallon siviiliyhteiskunnalta ja ”piilottaa” aika-avaruushologrammin kätköihin.

Kuten DARPAn Project Pegasuksen tietovuotaja Andrew D. Basiago on kertonut, eräs varhaisista aikamatkailun käyttökohteista oli kansallisen turvallisuuden salaisuuksien piilottaminen Neuvostoliitolta kylmän sodan aikaan, esimerkiksi, viemällä nämä dokumentit kvanttiteknologialla aika-avaruushologrammin kätköihin.

Kaksi riippumatonta tietovuotajaa, molemmat entisiä amerikkalaissotilaita, jotka ovat palvelleet Marsin salaisessa tukikohdassa, ovat nyt astuneet esiin yksityiskohtaisten kuvausten kanssa kokemuksistaan Marsissa.

Kuten examiner.com on raportoinut, silminnäkijätodisteet kahdelta riippumattomalta tietovuotajalta ovat yhdenmaukaiset muiden tietovuotajien silminnäkijätodistusten kanssa. Näihin henkilöihin,  jotka ovat  teleportanneet Amerikkalaisten salaiseen Mars-tukikohtaan, kuuluu mm.

Michael Relfen silminnäkijätodistus

Mars-siirtokunnan silminnäkijä Michael Relfe on tietovuotaja ja netinen sotilas, joka vuonna 1976 rekrytoitiin Yhdysvaltain Mars-siirtokunnan pysyväksi jäseneksi.

Vuonna 1976 (Maapallon aikaa) hänet teleportattiin Marsin siirtokuntaan, jossa hän vietti 20 vuotta siirtokunnan pysyvänä jäsenenä. Vuonna 1996 (Marsin aikaa) Relfe  aikamatkusti teleportaatiolla ja ikäregressoitiin 20 vuotta, ja hänet tuotiin takaisin amerikkalaistukikohtaan Maapallolle vuoteen 1976 (Maan aikaa). Relfe sen jälkeen toimi kuuden vuoden ajan armeijassa Maapallolla ennen hänen kotiuttamistaan vuonna 1982.

Hän on vaimonsa Stephanie Relfen kanssa kirjoittanut kaksiosaisen kirjasarjan The Mars Records.

Relfe kuvaa kahden tyyppisiä henkilöitä, joita salaisessa Mars-siirtokunnassa oli:

”Selvyydeksi: Muistan kahdenlaisia henkilöitä.

”1. Marsissa tilapäisesti vierailevat (poliitikot jne.) — He matkustivat Marsiin ja takaisin hyppyportin läpi. He olivat muutaman viikon ja palasivat. He eivät aikamatkusta. He ovat erittäin tärkitä henkilöitä. Se EI KOSKE HEITÄ!!

”2. Pysyvä henkilöstö — He viettävät 20 vuotta palveluksessa. Palvelusajan lopussa heidät ikäregressoidaan takaisin ja lähetetään takaisin alkuperäiseen avaruusaikahetkeen. Heidät lähetetään takaisin ja heidän muistonsa blokataan. Heidät lähetetään takaisin Maapallolle elämään elämänsä loppuun.” (Vol. 2, p. 204)

Michael Relfe puhuu myös Reptiliaanien ja Harmaiden avaruusolentojen läsnäolosta Marsin salaisessa siirtokunnassa.

”EL: Entäpä Reptiliaanit?

”Michael Relfe: Kyllä. Niiden rodut liittyvät toisiinsa (Draconilaiset, Reptiliaanit, Harmaat).

”EL: Elävätkö Harmaat ja Reptiliaanit Marsin tukikohdassa?

”Michael Relfe: Kyllä, joitain niitä on siellä. Muistan Harmaiden olleen lääkäreitä tai teknikkoja. Uskon Reptiliaanien pysyvän maastoutuneena (verhoutuneena) suurimman osan ajasta. Reptiliaanit ovat luonnostaan kuumottavan näköisiä.” (Vol. 2, page 205)

”Vihollinen” Marsin salaisessa amerikkalaistukikohdassa

Relfe kuvaa sotilaskonfliktia amerikkalaisjoukkojen ja aseistetun ”vihollisen” välillä salaisessa Mars-tukikohdassa. Relfe kuvaa myös ”vihollisen” käyttämiä aseita.

Alla on lainaus The Mars Recordsista, joka kuvaa aseellisen konfliktin luonnetta salaisessa Marsin tukikohdassa, sekä käytettyjen aseiden tyyppejä.

Lainaus käsittelee ”aikamatkustushyppyportteja” eli portaaleja, joita pysyvän henkilöstön aikamatkailuikäregressioon käytetään heitä kuljetettaessa Maapallolta Marsin tukikohtaan ja takaisin.

Tämä kvanttiteknologisten ”aikamatkustushyppyporttien” käyttö tekee mahdolliseksi ”piilottaa” amerikkalaistukikohta Marsissa aika-avaruushologrammiin, jotta Maan ihmisyhteisö ei sitä löydä.

Amerikkalaisten ja ”vihollisten” aseet Marsin aikamatkustushyppyportissa

Tässä The Mars Recordsin lainauksessa Relfe kuvaa amerikkalaisten salaista tukikohtaa Marsissa, joka joutuu ”vihollisen” hyökkäyksen kohteeksi. Vihollisella on ilmeisesti aikamatkustuskyvykkyys, ja se voi olla hyperdimensionaalinen tai kolmiulotteinen avaruusolentojen sivilisaatio toisesta aurinkokunnasta tai galaksista.

”EL: Kerro minulle aikamatkustushyppyporteista.

”Michael Relfe (MR): En ollut hyppyporttiteknikko, joten muistan vain maallikon näkökulman.

Tämä teknologia oli Philadelphia-kokeen seurausta, siten kuin Al Bielek on projektin kuvannut. Se on yksi niistä jutuista, joista miettii että ”Vau, hienoa” ekaa kertaa kun kuulee, ja sitten sen ottaa todella todesta. Muistan myös, että niitä vartioidaan TODELLA tiukasti ja että joka käyttökerta kirjataan tarkasti muistiin ja lokiin.

”Muistan, että Marsin tukikohdassa oli useita hyppyporttiasemia. Nämä asemat oli ”kytketty” toisiin paikkoihin ja niitä puolustettiin joltain viholliselta.

Muistan, että teknikot kytkivät itsensä kiinni koneisiin puolustautuakseen. Muistan, että taktista kaukokatselua käytettiin kohteiden tuhoamiseen. Tuhoaminen on vain pieni osuus kaikista operaatioista. Sitä käytetään puolustautumaan viholliselta. Sitä käytetään erittäin tärkeiden henkilöiden (VIP), erittäin tärkeiden laitteiden (VIE) ja planeetan alueiden suojeluun.

Lisäksi jotkut asejärjestelmät vaativat kaukokatseluoperaattoria tarkkailemaan ja suuntaamaan niitä. Nämä ovat fyysisiä aseita (esimerkiksi hiukkassädeprojektori) ja siellä oli myös muuntyyppisiä aseita, energeettisiä (psi). Kaukokatselijaoperaattoreita laitetaan usein myös tarkkailemaan partioaluksia hyökkäysten varalta.

”Vihollisella oli myös Psi-asejärjestelmiä, joita he suuntasivat kohti fyysisiä staattistyyppisiä suojiamme. Staattinen suojaus ei muutu. Se pysyy samana huolimatta siitä mitä sitä kohden heitetään. Staattisen suojauksen laajentamiseksi kaukokatseluoperaattorit monitoroivat suojia ja etsivät niitä jotka siitä yrittävät tulla läpi. Jos tunkeutuja havaitaan, kaukokatseluoperaattori voi jäljittää lähteen avaruus-aikaan ja hoidella tunkeutujan.

Kaukokatseluoperaattorit eivät ole yksin, heillä on varamiehiä ja ylempänä olevia operaattoreita, he voivat välittömästi saada apujoukkoja jos tarve vaatii. Olen nähnyt monia mainoksia kirjoista ja kursseista, joissa puhutaan kaukokatselusta. Suurin osa siitä, mikä nykyään meille on tiedossa kaukokatseluna, opitaan noin 3-4 ensimmäisenä Marsin koulutuspäivänä.

Ja useimmat tämänsorttisessa hommassa mukana olevat ihmiset, valitettavasti, eivät koskaan selviä koulutuksesta. Pillerit tappaisivat heidät nopeasti.”  Lähde: Vol.2 p. 203, The Mars Records, Stephanie Relfe

Yhdessä kappaleessa Relfe muistaa

hänen tekemänsä ”hyökkäyksen” ”vihollisalusta” vastaan, jossa hän ”menetti tietoisuutensa kun vihollisen ohjus tunkeutui alukseen.”

Relfe,

”lensi yksin avaruusaluksessa, kun hän kohtasi vihollisaluksen. Pakenemisen sijaan hän jäi aluksen lähelle. Vihollinen ampui ohjuksen hänen alusta kohti. Ohjus ei räjäyttänyt hänen alustaan, mutta se tunkeutui alukseen ja meni hänen lävitseen. Se aiheutti uskomatonta vahinkoa.

Hän olisi kuollut ellei hänellä olisi ollut erikoinen avaruusasu, joka oli ohjelmoitu antamaan hänelle ensiapua.”

 Lähde: Vol.1 p. 65, 77, The Mars Records, Stephanie Relfe

”Vihollisen” kvanttiaseteknologiat

Seuraavassa The Mars Recordsin lainauksessa Relfe kuvaa ”vihollisen” kehittyneitä aseteknologioita.

”Vihollisella on käytössään useita eri teknologioita, jotka mahdollistavat heidän siepata henkilöitä makuuhuoneistaan, tutkia/operoida/indoktrinoida heidät ja palauttaa heidät makuuhuoneisiinsa ilman, että tätä mitenkään havaitaan.

He voivat ”pitää” henkilöä viikkokausia ja palauttaa heidät aikaan, joka on muutaman minuuttia sen jälkeen kun heidät vietiin.

Nämä teknologiat ovat nimeltään:

  • Hyppyporttiteknologia
  • Fraktaalihyppyporttiteknologia
  • Siirrinteknologia
  • Fraktaalisiirrinteknologia
  • Teleportaatioteknologia
  • Fraktaaliteleportaatioteknologia
  • Aikamatkailuteknologia
  • Fraktaaliaikamatkailuteknologia
  • Ulottuvuusmatkailuteknologia
  • Fraktaaliulottuvuusmatkailuteknologia
  • Madonreikämatkailuteknologia
  • Fraktaalimadonreikämatkailuteknologia
  • Resonanssiteknologia
  • Fraktaaliresonanssiteknologia
  • Maaginen teknologia
  • Fraktaalinen maaginen teknologia
  • Seinienläpikävelyteknologia
  • Fraktaalinen seinienläpikävelyteknologia
  • ‘Lähettäjä’ lähettää jotain huoneeseesi
  • ‘Lähettäjä’ vetää huoneestasi pois jotain

Lähde: Vol.1 p. 110, The Mars Records, Stephanie Relfe

Kuka ”vihollinen” on ja mikä on tämän hyperdimensionaalisen sodan luonne suhteessa kolmiulotteiseen aurinkokuntaamme?

Kuten sanottua, ”vihollisen” asearsenaalin kvanttiteknologialuonne viittaa siihen, että ”vihollinen” voisi olla hyperdimensionaalinen tai kehittynyt kolmiulotteinen avaruusolentojen sivilisaatio toisesta galaksista.

On olemassa vaihtoehtoisia tulkintoja silminnäkijän evidenssille koskien mahdollista hyperdimensionaalisen ”sodan” realiteettia ja statusta oman kolmannen ulottuvuuden aurinkokuntamme kontrolloimiseksi.

Esimerkiksi, kuka on ”hyökkääjä” tässä hyperdimensionaalisessa ”sodassa”?

1. Maan ihmiset hyökkääjinä

Marsin salainen tukikohta, joka käyttää kvanttiteknologiaa, saatetaan nähdä Maan ihmisten taholta ”hyökkäävänä”, minkä johdosta ”vihollinen” tekee vastahyökkäyksen Mars-tukikohdan aikamatkustushyppyporteille.

2. ”Vihollinen” hyökkääjänä

Amerikkalaistukikohta Marsiss avoi olla Maan ihmisjoukkojen ja Marsin ihmisten välisen liiton yhteinen strateginen positio, jolla Marsin kolmannen ulottuvuuden ihmissivilisaatio saadaan pidettyä turvassa ”vihollisen” hyökkäykseltä.

3. ”Vihollinen” on osa false flag -operaatiota

”Vihollisen” hyökkäys amerikkalaistukikohtaan Marsissa voi olla hyvin käsikirjoitettu False Flag -huijausskenaario, jolla luodaan valheellinen ”sota” ”pahoja avaruusolentoja” vastaan.

II. Virallinen ”paljastus” tai julkinen avoin kontakti

…kolmannen ulottuvuuden älykkään avaruusolentosivilisaation kanssa Marsissa

On olemassa todisteita, jotka tukevat kriittisen polun olemassaoloa virallisten Maan ulkopuolisten paljastusten ja avoimen yhteydenpidon Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden kanssa.

Tuo kriittinen polku näyttää olevan sellainen, jossa Maapallon ihmisyhteiskunnan ensimmäinen avoin diplomaattinen kontakti ja virallinen avaruusolentojen ”paljastaminen” tapahtuu Marsin alla ja pinnalla elävän kolmannen ulottuvuuden älykkään humanoidisivilisaation kanssa.

Kuten tämän tekstin kirjoittaja raportoi,

”Maan ihmisten yhteisön ensimmäiset eksopoliittiset askeleet tulisivat olla läpinäkyvän, julkista hyötyä palvelevien planetaaristen suhteiden solmiminen kolmannen ulottuvuuden humanoidisivilisaation kanssa, joka elää Marsin pinnalla ja pinnan alla.”

Todisteet älykkäästä humanoidisivilisaatiosta Marsissa

Tämän tekstin kirjoittaja on näyttänyt todisteet älykkään humanoidisivilisaation olemassaolosta Marsissa käyttäen silminnäkijätodistuksia, asiakirjoja ja muita todisteita.

Katso: New data, law of evidence support view of Mars having indigenous, intelligent extraterrestrial life

Silminnäkijätodisteet — älykäs sivilisaatio Marsissa

Silminnäkijätietovuotaja  Andrew D. Basiago, Cambridgessa koulutuksen saanut environmentalisti ja asianajaja, on julkisesti tunnustanut vuonna 1970, hänen edesmenneen isänsä läsnäollessa, Raymond F. Basiagon, The Ralph M. Parsons Companylla salaisissa projekteissa työskennellyt insinööri, että hän tapasi kolme marsilaista astronauttia Curtiss-Wright Aeronautical Companyn tiloissa Wood Ridgessa, New Jerseyssa marsilaisten ollessa tehtävässä Maapallolla tapaamassa amerikkalaisia teknikkoja.

Silminnäkijätodisteet — DARPAn Project Pegasus ja elämän löytäminen Marsista

Andrew D. Basiagon silminnäkijätodistus paljastaa faktan, että vuoteen 1968 mennessä amerikkalainen tiedusteluyhteisö oli jo ollut tietoinen hänen Mars-työstään.

Hän mainitsee seitsemän briiffausta 40 vuoden aikana, jolloin hänelle näytettiin todisteita hänen omasta kohtalostaan Marsin elämän löytämisessä, ja hän selittää miten aikamatkailu ja hänen tulevaisuutensa kytkeytyivät yhteen.

Kvanttiteknologiaa käyttämällä Andyle annettiin kopio hänen itsensä kirjoittamasta tutkielmasta The Discovery of Life on Mars vuonna 1971 ja häntä pyydettiin lukemaan se ja oppimaan se ulkoa, jotta hän sitten vuonna 2008 voisi kirjoittaa sen, ja se sisältäisi niin paljon dataa Marsista kuin mahdollista.

Todistajat, jotka tukevat väitteitä

Basiagon koulutus, hänen silminnäkijätodistuksensa mukaan, kulminoitui vuonna 1981, kun hän oli 19-vuotias, jolloin hän teleporttasi Marsiin, sen jälkeen kun CIA-agentti Courtney M. Hunt oli ensin prepannut, ensin yksin ja sitten toisen kerran Huntin seurassa.

Molemmat matkat tehtiin Basiagon mukaan ”hyppyhuoneen” avulla, joka sijaitsi CIA:n laitoksessa El Segundossa, Kaliforniassa.

Näiden Marsin matkojen tarkoitus oli tutustuttaa hänet Marsiin, koska CIA tiesi hänen kohtalostaan Marsin elämän löytäjänä ja piti sitä tärkeänä, että hän vierailee Marsissa kokemassa sen itse.

Basiagon mukanaolon amerikkalaisten aika-avaruustutkimuksessa lapsena, sekä Courtney M. Huntin identiteetin CIA-agenttina, on varmistanut

  • Tri. Jean Maria Arrigo, etiikan tutkija, joka työskentelee läheisesti amerikkalaisten tiedustelupalvelujen ja armeijan kanssa
  • Yhdysvaltain armeijan kapteeni Ernest Garcia, jonka ura amerikkalaistiedustelussa on pitänyt sisällään Kuolleen Meren kääröjen vartijana Israelilaiselle arkeologille Yigal Yadinille, sekä armeijan turvallisuusattaseana toimimista DARPAn Project Pegasuksessa

Basiagon kokemuksia tukee kahden muun riippumattoman silminnäkijätietovuotajan, William B. Stillings & Bernard Mendez, todistukset.

Riippumattoman Mars-tietovuotajan todistus

25. heinäkuuta 2009, Barcelonassa järjestetyssä European Exopolitics Congressissa, entinen puolustusministeriön tiedemies Arthur Neumann sanoi julkisesti,

”Marsissa on elämää. Marsissa on tukikohtia. Olen ollut siellä..”

Neumann osallistui seuraavana päivänä Futuretalkiin’,  Project Camelotin dokumenttihaastatteluun, jossa hän kertoi tiedoistaan Mars-teleportaatiota koskien. Hän osallistui myös tunnin mittaiseen haastatteluun, johon osallistui muiden älykkäiden sivilisaatioiden edustajia, jotka elävät Marsin pinnan alla.

Arthur Neumannon sanonut, että hän teleporttasi Marsiin osallistuakseen projektiin siellä marsilaisten humanoidien kanssa.

Maa, Mars ja galaktiset viranomaiset

Kuten todettua, Maan ulkopuoliset hallintoviranomaiset ovat laillisesti perustettuja Maan ulkopuolisia hallintoviranomaisia, joilla on lainkäyttövalta määritellyllä alueella, kuten Linnunradan Galaktisessa Federaatiossa, joka on empiirisesti paikannettu toistettavissa olevissa tutkimuksissa.

Käytettävissä olevien todisteiden mukaan Maan ulkopuolisten hallintoviranomaisten toimivalta voi ulottua yli ulottuvuuksien oman galaksimme kaltaisen yksittäisen galaksin sisällä.

Exopolitics – Politics, Government and Law in the Universe, kirja joka loi perustan eksopolitiikan tieteelle älykkäiden sivilisaatioiden välisistä suhteista, sanoo seuraavaa koskien Linnunradan galaksin hallintoviranomaisia.

Eksopolitiikan malli ja tiede

”Eksopolitiikan mallin olennainen rakenne ja dynamiikka — siis että Universumissa asuu älykkäitä sivilisaatioita, jotka ovat järjestäytyneet hallintoelimiksi ja operoivat lakia noudattaen — on pääosin vahvistettu toistettavissa olevin tieteellisin kaukokatselutiedoin, jotka on hankittu 1990-luvulla.

Tieteellisen kaukokatselun data viittaa siihen, että henkisesti ja teknologisesti pitkälle kehittyneitä Galaktisen Liiton maailmoja on olemassa. Sitä voidaan kuvata eräänlaisena löyhästi järjestäytyneenä Linnunratamme henkisenä hallintona.

”Tämä on tieteellisen kaukokatselusession puhtaaksikirjoitus:

Kaukokatselija

”Heti kun menin hänen [galaktisen liiton johtaja] mieleensä, tulin esiin avaruudessa. Siellä minä olen nyt. Olen Linnunradan ulkopuolella, katselen sitä. Pistemäisiä viivoja on piirretty kuvaan, joka jakaa galaksin kvadrantteihin.

”Minulle sanotaan, että siellä on avun tarve. He tarvitsevat meitä. Saan aistimuksen, että he tarvitsevat meitä galaktisessa mielessä, mutta minä vastustelen tätä. He ovat paljon ihmisiä voimakkaampia; se ei vain tunnu järkeenkäyvältä miksi he meitä tarvitsisivat.

”Johtaja aistii vastusteluni ja ohjaa minua planeetalle. OK, pystyn aistimaan sen olevan Maapallo. Minulle sanotaan, että ihmiset liikkuvat planeetalta pois tulevaisuudessa. Nyt muutan aistimuksiani sanoiksi. Mutta aistin selvästi, että Maapallon ihmiset ovat väkivaltaisia ja hankalia tällä hetkellä. Heitä pitää muokata ennen kuin heidät on mahdollista myöhemmin yhdistää muihin. Selvästi ihmisten tulee läpikäydä jonkinlainen muutos ennenkuin he lähtevät pois planeetalta.

Tarkkailija

”Kysy onko heillä mitään käytännön ehdotusta sille miten voisimme auttaa.”

Kaukokatselija

”Minulle sanotaan suoraan, että minun pitää saattaa loppuun tämä kirjaprojekti. Muut näyttelevät omaa osaansa. Siinä tulee olemaan monia mukana. Monien eri lajien edustajia, ryhmiä.

Tarkkailija

”Kysy kenet muu meidät pitäisi tavata kaukokatselemalla, tai jotain toista tekniikkaa käyttämällä?”

Kaukokatselija

”Ainoastaan marsilaiset. Hmmm. Minulle sanotaan, että tulevat kontaktit avaruusolentoihin rajoittuvat nyt marsilaisiin, ainakin lähitulevaisuudessa.

Tarkkailija

”Kysy onko mitään uutta informaatiota kuulunut, mitä meidän tulisi tietää, mitä emme tiedä vielä.”

Kaukokatselija

”Tämä kaveri on erittäin kärsivällinen. Hän tietää tämän olevan minulle vaikeaa. Hän sanoo minulle, että tulee paljon ongelmia. Varmasti tapahtuu jokin planetaarinen katastrofi, vai pitäisikö sanoa että useampia. Tulee olemaan poliittista kaaosta, turbulenssia, ja nykyinen poliittinen järjestelmä purkautuu. Siten kuin me nyt elämme, me emme kykene suhtautumaan uusiin todellisuuksiin. Hän sanoo minulle suoraan, että tietoisuudesta tulee tulla kaikkien ihmisten tärkein huolenaihe, jos me aiomme edistyä.

”Juuri nyt hän on pureutumassa sinun (tarkkailija) mieleen. Hän ikäänkuin koittaa asettaa sinut sijaintiin, ehkäpä hän mittaa sinua tai tekee jotain. Hän sanoo minulle, että se mitä teet juuri nyt on erittäin tärkeää tässä kaikessa. Meidän tulee palata tänne — heidän maailmaansa — myöhemmin. Meistä tulee tietoisuuden määrittelemien ihmisten ensimmäiset edustajat. Hän sanoo minulle, että tietoisuus on määrittänyt saapumispisteen. Mutta on vielä lisää. ’Me emme ole pelastajia, me olemme vain ensimmäisiä edustajia.’ Hän haluaa, että minä ymmärrän asian oikein.

”Minulla on tunne, että hän haluaa minun ymmärtävän, että meillä on vastuu edustaa reilusti. Tämä ei saa nousta meillä hattuun. Tämä on nyt työtämme, ja meillä kaikilla on työtä. Hän sanoo minulle myös, että teen ihan ookoo duunia siinä että kirjoitan tämän muistiin. Hän pitää sinun huumorintajustasi. Hän sanoo, että tulevaisuudessa tulee olemaan paljon aktiviteettia, päivittäistä. Mutta nyt meidän tulee keskittyä tähän kirjana. Tämä kirja on tärkeä, ja he käyttävät sitä.”

Transkription loppu

Mars — kriittinen polku avaruusolentojen ”paljastukseen” ja avoimeen kontaktiin

Hyperdimensionaalisen ”sodan” alkuvaiheen keskustelussa kysyttiin kysymys edustiko Marsin salainen amerikkalaistukikohta strategista positiota Maan ihmisjoukoille yhdessä Marsin ihmisten liittolaisten kanssa (jotka elävät Marsin pinnan alla), jolla ehkäistäisiin ”vihollisen” suorittama Marsin humanoidisivilisaation tuho.

DARPAn Project Pegasuksen tietovuotajan Andrew D. Basiagon evidenssi viittaisi siihen, että jo vuonna 1970 — 40 vuotta ennen vuotta 2010 — marsilaiset astronautit olivat amerikkalaisissa puolustusvoimain laitoksissa vierailemassa suhteiden solmimistehtävissä ja tapaamassa amerikkalaista sotateknistä henkilöstöä.

Entisen amerikkalaissotilaan Michael Relfen evidenssi viittaa siihen, että Relfe on rekrytty pysyväksi jäseneksi amerikkalaisten Mars-tukikohtaan vuonna 1976 — 34 vuotta ennen vuotta 2010. Vuonna 1976 (Maan aikaa), hän teleporttasi Marsin siirtokuntaan ja vietti siellä 20 vuotta osana siirtokunnan pysyvää henkilöstöä. Vuonna 1996 (Marsin aikaa) Relfe ikäregressoitiin 20 vuotta nuoremmaksi, hän aikamatkusti teleportaatiolla takaisin Amerikkan tukikohtaan, vuoteen 1976 (Maan aikaa).

Basiago todistama Marsin humanoidiastronauttien vierailu amerikkalaistukikohdassa vuonna 1970 tapahtui vain 6 vuotta ennen Relfen rekrytoimista amerikkalaistukikohtaan Marsiin.

Sotilaallinen konflikti ja hyperdimensionaalinen ”sota”, jonka Relfe Marsissa koki vuosina 1976-1996 (Marsin aikaa) salaisessa tukikohdassa, on saattanut olla käynnissä ja se on saattanut olla tiedossa ja osa Marsin astronauttien agendaa tehdä vierailu amerikkalaiseen tukikohtaan vuonna 1970.

Marsin astronauttien vierailu vuonna 1970 sekä salaisen tukikohdan perustaminen Marsiin vuoteen 1976 mennessä ovat saattaneet olla osa Yhdysvaltain ja Marsin humanoidisivilisaation välistä strategista suhdetta, jolla puolustetaan aurinkokuntaamme kehittyneen kolmannen ulottuvuuden avaruusolentojen sivilisaation hyökkäyksiltä.

Milloin kansalle ja maailmalle julkisesti paljastetaan amerikkalaisten tukikohta Marsissa ja heidän strateginen suhde Marsin humanoidisivilisaatioon?

On olemassa erilaisia skenaarioita viralliselle ”paljastukselle” koskien amerikkalaisten tukikohtaa Marsissa sekä avointa kontaktia Marsin humanoidisivilisaatioon.

1. Hyperdimensionaalinen ”sota”

Jos ja kun Maan ihmisten ja Marsin ihmisten strateginen allianssi on voittanut hyperdimensionaalisen ”sodan”, silloin aika voi olla kypsä viralliselle ”paljastukselle” koskien Maan ja Marsin allianssia.

Toisaalta Yhdysvaltain hallitus saattaa kokea hyödylliseksi värvätä ihmisväestön tietoiseksi osallistumisesta hyperulotteiseen ”sotaan” aurinkokunnasta. Jos näin olisi, niin silloin hallituksen viranomainen, joka haluaisi värvätä kansalaisiaan tukemaan hyperulotteista ”sotaa”, tekisi virallisen ”ilmoituksen”.

Jos hyperulotteinen ”sota” on itse asiassa Maan pysyvän sotatalouden false flag -operaatio, jonka tarkoituksena on edistää avaruuden aseistamista, niin ”sodan” ja ”vihollisen” virallinen ”paljastaminen” olisi osa false flag -harhautusta, jonka tarkoituksena on kanavoida ihmisväestön energia avaruuden aseistamiseen ja sotaan.

2. Elämä Marsissa

NASA:n Spirit- ja Opportunity-mönkijöiden Marsin pinnalta ottamissa valokuvissa näkyy nyt lukuisia kuvia runsaasta ihmismäisestä ja eläimellisestä elämästä Marsin pinnalla. Kuvia ja analyysejä ihmismäisestä ja eläimellisestä elämästä, rakenteista ja patsaista on ”The Discovery of Life on Mars” -julkaisussa sekä 60 muussa artikkelissa osoitteessa projectmars.net.

Kun kehittynyttä valokuva-analyyttistä tekniikkaa sovelletaan Marsin pinnasta otettaviin NASA:n roverin valokuviin, saadaan todennäköisesti entistäkin varmempia kuvia Marsin ihmismäisestä ja eläimellisestä elämästä.

Näin ollen voidaan perustellusti väittää, että Yhdysvaltain hallitus voi julkaista Marsin pinnalta otettuja NASA:n Roverin valokuvia, jotka sisältävät kuvia Marsin alkuperäisestä humanoidisesta ja eläimellisestä elämästä, ja näin ollen ulkoistaa virallisen ”paljastuksen” Marsissa olevasta älykkäästä humanoidisesta maan ulkopuolisesta elämästä kansalaisyhteisölle.

Yksi NASA:n perusteluista sitä vastaan, että se ”paljastaisi” virallisesti valokuvalliset dokumentaariset todisteet maan ulkopuolisesta humanoidisesta elämästä Marsissa, saattaa olla huoli siitä, että tämä aiheuttaisi Brookings Instituten raportin kaltaisen paniikin ihmisväestön keskuudessa, kuten tapahtui,

”sarjan Halloween-jakso 30. lokakuuta 1938, joka esitettiin Columbia Broadcasting System -radioverkossa. Jakson ohjasi ja kertoi Orson Welles, ja se oli sovitus H. G. Wellsin romaanista The War of The Worlds.

Richard J. Hand siteeraa nimeltä mainitsemattomien historioitsijoiden tekemiä tutkimuksia, joiden mukaan noin kuusi miljoonaa kuuli CBS:n lähetyksen, 1,7 miljoonaa uskoi sen olevan totta ja 1,2 miljoonaa oli ”aidosti peloissaan”.

Vaikka Wellesin ja kumppaneiden ääntä kuuli verrattain pieni yleisö (samaan aikaan NBC:n yleisö oli arviolta 30 miljoonaa), kohu oli kaikkea muuta kuin vähäpätöinen: kuukauden kuluessa lähetyksestä tai sen vaikutuksista kirjoitettiin 12 500 lehtiartikkelia, ja Adolf Hitler siteerasi paniikkia, kuten Hand kirjoittaa, ’todisteena demokratian rappiosta ja turmeltuneisuudesta’.”

Erään lähteen mukaan,

Brookingsin raportti eli hdotetut tutkimukset rauhanomaisen avaruustoiminnan vaikutuksista ihmisen asioihin (Proposed Studies on the Implications of Peaceful Space Activities for Human Affairs) on NASAn tilaama ja Brookings Institutionin laatima raportti, joka esiteltiin Yhdysvaltain kongressin 87. istuntokauden edustajainhuoneelle 18. huhtikuuta 1961.

Vaikka Brookingsin raportissa ei suoranaisesti ehdoteta todisteiden salaamista, siinä viitataan siihen, että yhteydenotolla avaruusolentoihin (tai vahvalla todisteella niiden todellisuudesta) voisi olla jonkin verran häiritsevä vaikutus ihmiskuntaan, ja siinä mainitaan lyhyesti mahdollisuus salata tällaisia todisteita yleisöltä.

”Jotkut ufologit ja salaliittoteoreetikot ovat esittäneet, että Brookingsin raportin johtopäätökset tarjoavat hallituksen virkamiehille motiivin tukahduttaa todisteet maan ulkopuolisesta elämästä, jos ne joskus löydettäisiin.

Brookingsin raportin ehkä sensaatiohakuisempi tulkinta on saattanut saada vaikutteita aikalaismedian uutisoinnista; New York Timesin vuonna 1960 ilmestyneessä jutussa oli otsikkona ”Ihmiskuntaa varoitetaan valmistautumaan elämän löytämiseen avaruudesta”: Brookingsin raportti sanoo Maapallon sivilisaation mahdollisesti tuhoutuvan jos se kohtaa sitä ylivertaisemman rodun'””.

Jos NASA itse asiassa ulkoistaa virallisen ”paljastuksen” Marsissa olevasta elämästä ja Marsissa olevasta maan ulkopuolisesta humanoidisesta sivilisaatiosta, niin ”paljastaminen” laajalle yhdysvaltalaiselle ja maailmanlaajuiselle yleisölle tapahtuu luultavasti sen jälkeen,

  1. kehittynyttä fotoanalyyttistä tekniikkaa voidaan soveltaa NASAn Marsin pinnalta otettuihin valokuviin.
  2. Mars Anomaly Research Societyn (MARS) kaltaiset kansalaispohjaiset ryhmät voivat alkaa tavoittaa valtavirtaista yleisöä, tiedotusvälineitä ja poliittista yleisöä.

 

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades

 

Henry Kissingerin rooli UFO-tiedon salaamisessa

Henry Kissingerin kuolemalla marraskuun 29. päivänä tulee olemaan tärkeä merkitys UFO-paljastusprosessille. Hän oli valtahahmo UFO-salailussa aina toisesta maailmansodasta saakka, jolloin hän palveli Yhdysvaltain armeijan vastatiedustelujoukoissa Saksassa ja sen jälkeen Nelson Rockefellerin joukoissa perustamassa PI 40 -erikoistutkimusryhmää Eisenhowerin hallinnolle, joka läheisesti liittyi Majestic 12 -erikoistutkimusryhmään. Kissinger oli täten keskeisessä asemassa salailun toteutuksessa ja hänen kuolemansa tarkoittaa sitä, että totuus avaruusolennoista voi vihdoinkin paljastua.

Olen lisännyt tähän pitkän lainauksen Kissingeristä vuoden 2003 tutkielmasta, jonka otsikko kuuluu “Political Management of the Extraterrestrial Presence: The Challenge to Democracy and Liberty in America”. Tutkielma on julkaistu kirjassani Exopolitics: The Political Implcatons of the Extraterrestrial PresenceKirjoitin siinä:

“Tietovuotajalähteiltä on vahvaa näyttöä siitä, että MJ-12/PI-40 -ryhmittymän ulkokerroksen muodostaneen erikoistutkimusryhmän mestaristrategi oli Rockefellerin suojatti tohtori Henry Kissinger, jonka kokemus avaruusolentojen läsnäolosta ulottui pidemmälle, kuin yleisesti tunnustetaan.”

Tässä on koko kappale vuoden 2003 tutkielmastani:

Henry Kissingerin maine PI-40:n mestaristrategina

On olemassa merkittävää näyttöä, että Natsi-Saksa oli osittain onnistunut alas ammutun avaruusolentojen aluksen takaisinmallintamisessa, jonka natsit löysivät 1930-luvun puolivälissä. [38] Osittain menestyksekkäät huippunatsitiedemiesten pyrkimykset ymmärtää ja takaisinmallintaa tätä avaruusolentojen teknologiaa oli suuri tekijä Natsi-Saksan asekehitysohjelman menestyksessä ja sodan pitkittämisessä, jotta nämä asejärjestelmät saataisiin täysin otettua käyttöön. Toisen maailmansodan lopulla samaisten natsitiedemiesten siirtäminen maasta USA:n ’Operation Paperclipin’ alaisuudessa merkitsi satojen natsitiedemiesten siirtämistä sotatieteellisiin laboratorioihin, jotka oli perustettu tuottamaan aseita sotaa varten. [39] ’Operation Paperclipin’ vähän tunnettu hahmo oli nuori saksaa puhuva Yhdysvaltain armeijan tiedusteluviranomainen, jolla oli saksanjuutalainen tausta — Henry Kissinger.

Kissinger syntyi Fuerthissa, Saksassa toukokuun 27. päivänä 1923, ja hän palveli armeijan vastatiedustelujoukoissa vuosina 1943-46. Toisen maailmansodan loputtua hän pysyi aktiivipalveluksessa miehitetyssä Länsi-Saksassa. Hänet siirrettiin 970. vastatiedustelujoukkojen osastoon, jonka yksi ’virallisista’ tehtävistä oli rekrytoida natsien tiedustelu-upseereja Neuvostoliiton vastaisiin operaatiohin Neuvostomaista. [40] Kissingerin osasto todellisuudessa oli keskeisessä roolissa ’Operation Paperclipissä’ — tässä roolissa hänet tultaisiin noteeraamaan sotilastiedustelupiireissä hänen strategisen ajattelun kyvyistään — kuinka parhaiten vastata avaruusolentojen läsnäoloon. [41]

Kissinger palasi USA:n ja vuonna 1947 aloitti yliopisto-opinnot Harvardissa. Kissinger kuitenkin piti hänen yhteytensä armeijaan, ja hän oli sotilastiedustelujoukkojen reservin kapteeni. Tämä mahdollisti hänen olla roolissa koskien avaruusolentojen läsnäoloa kaikkein korkeimmilla tasoilla Trumanin hallinnossa. Vuoteen 1950 mennessä Kissinger oli nyt jatko-opiskelija ja työskenteli osa-aikaisena puolustusministeriölle. Hän toistuvasti teki työmatkoja Washingtoniin — Operaatiotutkimusyksikön konsulttina, joka toimi suoraan pääesikunnan alaisuudessa. Operaatiotutkimusyksikkö ’virallisest’ teki erittäin salaista tutkimusta aiheista kuten entisten natsioperatiivien ja natsipartisaanien käyttö CIA:n salaisissa toiminnoissa. Kissingerin viralliset tehtävät olivat jälleen kerran peite hänen roolilleen koordinoida entisten natistiedemiesten rekrytointia ja käyttöä salaisissa projekteissa, jotka liittyivät avaruusolentojen teknologian takaisinmallintamiseen ja useisiin avaruusolentojen läsnäoloon liittyviin stategisiin ja tiedustelualan ongelmiin.

Vuonna 1952 tohtorintutkintonsa jälkeen Kissinger ryhtyi konsultiksi Psychological Strategy Boardille, kansallisen turvallisuuden neuvoston operatiiviselle siivelle, joka toteutti salaisia psykologisia ja paramilitaarisia operaatioita. Näin Kissingerin rooli laajeni käsittelemään avaruusolentojen länsäoloon liittyviä monia politiikkaongelmia. Kissingerin sisäpiiritieto Operation Paperclipista ja avaruusolentojen läsnäolosta yhdistettynä hänen strategisen ajattelun kykyihinsä tekivät hänestä jonkun, jolla oli nopea kyky ottaa nimekäs asema avaruusolentojen läsnäoloon liittyvässä päätöksenteossa. Council on Foreign Relationsin jäsenenä Kissinger epäilemättä oli saanut sen nimekkäimpien jäsenten huomion sellaisena henkilönä, jolla oli kyvyt vastsata avaruusolentojen läsnäoloon.

Vuonna 1954 presidentti Eisenhower nimitti Nelson Rockefellerin hänen erikoisassistentikseen kylmän sodan suunnitteluun, pestiin johon virallisesti kuului ‘CIA:n salaisten operaatioiden valvonta ja hyväksyntä’. Tämä oli peite Rockefellerin todelliselle roolille MJ-12:n johtajan; ja vieläkin tärkeämpänä, Yhdysvaltain ulkopolitiikan johtajana Orionin tähtikuviosta peräisin olevien avaruusolentojen ja USA:n välillä allekirjoitetun ”salaisen sopimuksen” seurauksena. [42] ’Sopimus’ oli ollut paljon spekulaation kohteena, mutta sen olemassaolo ja sisältö paljastettiin useille armeijan ja valtion entisille ’tiedusteluilmiantajille’. [43]

Vuonna 1955 Kissingeristä tuli kansallisen turvallisuuden neuvoston Operations Coordinating Boardin konstultti, joka toteutti salaisia operaatioita ulkovaltoja vastaan. Kissingerin analyyttiset ja strategiset taidot olivat käytössä sekä Yhdysvaltain ulkopolitiikan salaisten operaatioiden koordinoinnissa ulkovaltoja vastaan että avaruusolentojen rotuja vastaan. [44] Kissingerin rooli salaisissa operaatioissa, hänen läheiset suhteensa Nelson Rockefelleriin, hänen intellektuaaliset kykynsä, kaikki yhdessä kasvattivat hänen vaikutusvaltaansa. Rockefeller ja muut salaisia operaatioita pyörittäneet ymmärsivät vaaran siitä, mikä aiheutui jos ET-rotuihin ja käänteistekniikkaan liittyvää salaista politiikkaa ei sovitettu yhteen tavanomaisempien ulkopoliittisten kysymysten kanssa, jotka olivat yleisön huomion keskipisteenä.

Useiden ongelmien koordinointi vaatii jonkun, jolla on strategista ajattelukykyä näiden alojen koordinointiin. Kissingerin kyvyt saivat Rockefellerin, joka oli Council on Foreign Relationsin johtaja, huomion parhaana henkilönä rooliin. Rockefeller oli keskeisessä roolissa nimittämässä Kissingeriä yhdeksi PI-40:n johtajista, tutkimusryhmän joka tarjosi poliittista neuvontaa MJ-12:n vastauksena Orionista saapuneiden avaruusolentojen kanssa tehtyyn sopimukseen, sekä yleisemmin avaruusolentojen läsnäoloon. [45]

PI-40:n johtajana ja ylimpänä strategistina Kissinger olisi varmasti tiennyt tarpeesta hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa varmistamalla MJ-12:n ja PI-40:n autonomia ja tekemällä laillisuusvalvonnasta tehotonta. MJ-12/PI-40 oli kasvattanut institutionaalista valtaansa niin paljon, että se nyt kykeni käyttämään poliittista valtaansa toimeenpanevaan valtion osaan. Toistaan seuraavien presidenttien valtakausiin vahva vaikuttaminen, jos ei suora käskyttäminen, nähtiin osana sitä miten vastata avaruusolentojen läsnäoloon poliittisesti, mikä tehokkaasti romutti laillisuusvalvonnan, joka oli niin keskeinen osa Rooseveltin ja Trumanin hallintoja.

MJ-12:n tarpeeseen vaikuttaa/kontrolloida kontribuoi ironisesti se, että vaikka suurin osa politiikkaa käsittelevistä virkamiehistä, poliitikoista, uutismediasta ja kansasta uskoikin, että Neuvostoliitto oli suurin uhka Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle, itse asiassa Yhdysvallat oli salassa tehnyt yhteistyötä laajalti Neuvostoliiton kanssa koskien avaruusolentojen läsnäoloa. Tämä tarkoitti, että kylmän sodan ja julkisia varoja kuluttavien aseellisten konfliktien retorisen pinnan alla tehtiin salaisia operaatioita yhteista uhkaa vastaan. [46] Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat strategisia liittolaisia mitä tulee avaruusolentokysymykseen, vaikka samanaikaisesti he olivat strategisia kilpailijoita kylmän sodan geopolitiikassa. Tämä tarkoitti, että kylmän sodan vihamielisyys oli teeskentelyä, jolla suunnattiin kansan huomio pois siitä mitä todella tapahtui. Sellainen teeskentely toimisi ainoastaan jos kaikkein korkeimmat virkamiehet presidentin kansliassa olivat tietoisia avaruusolentojen läsnäolosta, jolla helpotettaisiin vihamielisiä politiikan suunnittelijoita, jotka uskoivat kylmän sodan olevan todellinen, jotka peloissaan olivat valmiita käyttämään ydinaseita Neuvostoliittoa vastaan vastauksena heidän odotettuun hyökkäykseensä.

Toistaan seuranneisiin presidentinkanslioihin vaikuttaminen saavutettiin sijoittamalla PI-40:n ydinjäseniä korkeisiin neuvonantaja-asemiin presindentinkanslioihin varmistamaan, että avaruusolentojen läsnäoloa ei paljasteta, ja että kylmän sodan sotatoimia kohtuullistettaisiin. Kennedyn/Johnsonin hallinnossa tämä henkilö oli McGeorge Bundy, yksi PI-40n alkuperäisistä jäsenistä, joka kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi päästessään nimitettiin samalla myös MJ-12:n johtoon. [47] Nixonin tulevan hallinnon tapauksessa tämä saavutettiin sijoittamalla yhä nimekkäämpi PI-40:n jäsen sinne, joka kontrolloisi presidentti Nixonia mikäli tarpeen.

Nixonin hallinnossa tämä henkilö oli kukas muukaan kuin Henry Kissinger, joka ilmestyi tyhjästä vuonna 1968 ja hänet nimitettiin presidentiksi valitun Nixonin kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi. Kissingerin nimittämisessä keskeinen hahmo oli Nelson Rockefeller, joka oli hävinnyt Nixonille vuoden 1968 republikaanien kokouksessa ja sen jälkeen hän järjesti suojattinsa osaksi Nixonin tiimiä. [48] Kissinger aikoi keskittää ulkopolitiikan teon Valkoiseen taloon ja kansallisen turvallisuuden neuvostolle, ja näin varmistettiin hänelle keskeinen rooli sekä Yhdysvaltain ulkopolitiikan muotoilussa että salaisen politiikan muotoilussa avaruusolentojen roduista uudessa roolissaan MJ-12:n johtajana. Kun otetaan huomioon hänen historiansa erikoistutkimusryhmän/PI-40:n johtajana, Kissinger oli kaikkein kokenein ja voimakkain MJ-12 -hahmo Nelson Rockefellerin jälkeen. [49]

Seymour Hershin kriittinen elämänkerta Kissingerin poliittisesta johtamistyylistä Vietnamin aikana kertoo, että Kissinger oli aikeissa kerätä itselleen niin paljon valtaa kuin mahdollista kansainvälisissä asioissa. [50] Kissinger systemaattisesti horjutti muiden sellaisten henkilöiden asemaa, jotka saattoivat uhata hänen kansainvälisten asioidensa hallintaa, erityisesti uuden ulkoministerin William Rogersin ja muiden Nixonin hallinnon keskeisten poliittisten päättäjien asemaa. [51] Kissinger tulee esiin Hershen elämänkerrassa paranoidina poliittisena hahmona, joka pelkäsi luovuttaa valtaa muille, jolta tässä kuvassa puuttui hienovaraisuutta ja älykkyyttä käsitellä kriittisiä ulkopoliittisia ongelmia. Kissingerin johtamistyyli oli varmistaa, että kaikki informaatio kulki hänen kauttaan, sillä hän oli pääasiallinen suodatin Nixonin prioriteettien muokkaajana ja ulkopoliittisena ajattelijana. Kappale Kissingerin avustajan Morton Halperin tekstistä paljastaa Kissingerin poliittisen johtamistyylin:

Tammikuun 25. päivänä 1969, viisi päivää presidentin astuttua valtaan, kansallisen turvallisuuden neuvosto kokoontui ensimmäiseen kokoukseensa. Asialistalla oli Vietnam, ja Halperin, joka nyt oli selkeästi Kissingerin avustajien ykkösnimi, nimitettiin tekemään tiivistelmät kaikista tutkielmista ja valmistelemaan muistiota näiden pohjalta presidentille. Hän huolellisesti listasi eri vaihtoehtoja kahden tai kolmen sivun tiivistelmässä, jätti tilaa presidentille merkitä hänen vaihtoehtonsa. Idea oli pienentää presidentin työtaakkaa: jos Nixon valitsi lukea liitteenä olevat dokumentit, hän voisi vain läpikäydä Halperinin tiivistelmän (joka toki sai Kissingerin julkaisuluvan) ja tehdä päätöksensä. Henry rakasti tiivistelmää ja piti sitä loistavana. Mutta ‘Mort’, hän sanoi, ‘et ole sanonut presidentille mitä vaihtoehtoja meidän pitäisi valita.’”

“Ajattelin itselleni”, Halperin muistelee, “että meidän ei pitäisi valita puoliamme; meidän pitäisi vain lähettää tiivistelmät vaihtoehdoista.” Vuosia myöhemmin Halperin tajusi miten naiivi hän oli ollut: “Henry oli julkisesti sanonut, että me aiomme hoitaa presidentin asiat. En tiennyt, että Henry halusi antaa hänelle vaihtoehdot, joista presidentti päättäisi. Olin yllättynyt — koska edelleen uskoin mitä Henry oli sanonut.” Kissingerin tiivistelmäpaperit, suosituksineen, muuttuivat kaikkein salaisimmiksi dokumenteiksi Nixonin Valkoisessa talossa. [52]

Kissingerin poliittinen johtamistyyli hallinnossa oli merkittävä, sillä se tarjoaa oivallusta PI-40:n päätöksentekotyyliin Kissingerin alaisuudessa hänen ollessaan tutkimusryhmän johtaja, ja myöhemmin MJ-12:n kun hänestä tuli sen johtaja Nixonin/Fordin hallinnoissa. [53]

Kissingerin roolia Yhdysvaltain ulkopolitiikan ohjaksissa saneli hänen ‘realpolitik’-periaatteensa. Realpolitik oli malli hänen lempivaltiomiehensä toiminnasta, 1800-luvun saksan kanslerin, Otto Von Bismarkin, joka taidokkaasti hoiteli kansainvälisiä liittoja ja rajoitettuja sotia muuttaakseen Preussin/Saksan suurvallaksi ilman, että Saksaa vastaan oltaisiin liittouduttu kansainvälisesti. [54] Bismarkille kansainvälineen politiikka oli suurta shakkipeliä, jossa moraali ja tunteet olivat sivuroolissa, ja se mikä oikeasti merkitsi oli omien resurssien taidokas käyttö omien strategisten päämäärien saavuttamiseksi oman vallan maksimoimiseksi. [55]‘Realpolitik’ dominoi Kissingerin näkökulmaa kansainvälisessä politiikassa paikoissa kuten Laos, Kamputsea, Chile ja Itä-Timor, joissa moraali ja tunteet eivät olleet minkäänlaisessa asemassa kohdeltaessa näitä maita puhtaina pelinappuloina kansainvälisessä shakkipelissä, jossa Yhdysvallat kilpaili Neuvostoliittoa vastaan ja maksimoi sen geopoliittista valtaa, jossa samaan aikaan tehtiin strategista yhteistyötä ja vastattiin avaruusolentojen läsnäoloon.

Yleisesti ei ole kuitenkaan tiedossa, että Kissinger otti käyttöön saman roolin Yhdysvaltain politiikkaa ohjaillessaan siihen miten se vastaisi avaruusolentojen läsnäoloon. Moraali ja tunteet olivat parhaimmillaankin toisarvoisia, kun Yhdysvallat asteittain paransi resurssejaan strategista asemaansa parantaakseen puhuttaessa avaruusolentojen vierailusta Maapallolle. Näiden ihmiskunnan kanssa kanssakäymisessä olleiden avaruusolentojen sekä niiden toiminnasta tietoisia olevien salaisten organisaatioiden moraalinen suuntautuminen eivät saaneet Kissingerin realpolitikissa paljoakaan painoarvoa. Se, mikä oli merkitsevää, oli se miten paljon avaruusolennot tarjoaisivat resursseja amerikkalaisille salaisille organisaatioille parantamaan aseteknologiaa ja näin amerikkalaisten strategista asemaa avaruusolentoihin verrattuna. Kissingerin realpolitik oli tapa jolla monimutkaiset poliittiset, yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristölliset ongelmat voitiin ratkaista avaruusolentojen läsnäolosta puhuttaessa. Kissingerin rooli oli samanlainen kuin hänen 1800-luvun sankarin, Bismarkin. Kissinger olisi muuttamassa USA:a dominantiksi globaaliksi vallaksi, joka käsittelisi avaruusolentoja samanarvoisina, synnyttämättä planeettainvälistä sotaa yhden tai useamman avaruusolentojen rodun kanssa, mikä tarkoittaisi loppua Yhdysvaltain suvereniteetille ja vapaudelle. Kissingerin läheiset suhteet Rockefellerin sukuun varmistivat, että korporaatioamerikka jatkaisi nimekkäässä roolissa avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa.

Kissinger Nixonin hallinnossa samanaikaisesti oli korkeassa asemassa Yhdysvaltain ulkopolitiikassa ja sen salaisessa ‘ulkoplanetaarisessa’ politiikassa MJ-12/PI-40:n kautta, ja tästä seuraa, että avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinnointi oli muutaman harvan käsissä, joiden aikeena oli hamuta niin paljon valtaa kuin mahdollista, eikä heidän aikeena ollut hetkeäkään jakaa sitä MJ-12:n/PI-40:n ulkopuolisille, joita pidettiin kokemattomina ja joilta puuttui poliittinen hienovaraisuus ja äly käsitellä avaruusolentokysymyksen monimutkaisuuksia. Eisenhowerin varoitus siitä, että avaruusolentokysymyksen poliittinen hallinnointi “ei olisi parhaissa käsissä” vaikutti yhtäkkiä profetialta.

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.org

Kuinka UFO-kuvaajat paljastivat kieltäymyksen kulttuurin

YouTubessa 31. heinäkuuta 2014 julkaistu uusi video vahvistaa entisestään Vancouverin Mount Pleasantin kaupunginosassa sijaitsevan ufokäytävän olemassaoloa, sillä se paljastaa valovoimaisia purkauksia, jotka syntyvät varhaisiltapäivisin pyörivän läpinäkymättömän kappaleen lennosta. Toinen 1. elokuuta 2014 julkaistu video osoittaa sen, mitä monet ovat epäilleet koko ajan: English Bayn yllä olevat kultaiset pallot tekevät dramaattisia käännöksiä ylittäessään keskiyön taivaan. Ainakin yksi väistämätön johtopäätös, joka tällaisista vapaasti saatavilla olevista välineellisistä havainnoista voidaan tehdä, viittaa julkisesti rahoitettujen liittovaltion laitosten hylkäämiseen, jotka ovat täynnä rituaalien väärinkäytön, kieltämisen ja salailun kulttimaista perintöä.

Vaikka on mahdollista, että UFOt tulevat näkyviin vain erikoisilmiönä, kun ne saavat kutsun nimetyiltä kontaktihenkilöiltään, tämän kesän paikallisten osa-aikaisten videokuvaajien antamat todisteet viittaavat toisenlaiseen skenaarioon. Tämä näkökulma iloitsee havaittavien lentojen mahdollisuudesta, jotka voivat tapahtua samalla tavalla kuin luonnonvaraisten eläinten näkyvät liikkeet, kuten kalju- ja merikotkien, sinihaikaroiden, muuttohaukkojen ja viirupöllöjen muinaiset paikalliset populaatiot.

Edward Snowdenin jälkeisenä laajalti julkistetun massavalvonnan aikakautena julkisesti rahoitetut liittovaltion laitokset ovat saattaneet jo dokumentoida ja luetteloida nämä ilmiöt perusteellisesti nykyaikaisilla tarkkuusvälineillä. Tietämyksen myöhemmän kehityksen ilmeisen dogmaattinen eristäminen on johtanut ajatusten markkinoiden häpeälliseen köyhtymiseen. Hyväksyisivätkö Brittiläisen Kolumbian asukkaat koskaan sen, mitä voidaan kohtuudella pitää teollisen mittakaavan ympäristökatastrofeina valmisteilla olevina Northern Gateway– ja Trans Mountain -putkistoina, jos he olisivat saaneet vankan käsityksen siitä, että näennäisesti ilmaisenergiset, ei-öljypohjaiset kuljetusmuodot ovat toimineet menestyksekkäästi paikallisella taivaalla tuhansien vuosien ajan?

Katso videot

Klikkaa tästä nähdäksesi Les Murzsan kuvaaman ”Summer Daylight Contact in Vancouver UFO Corridor”: ”Tämä uusin kuvamateriaali Mount Pleasantin ufokäytävästä jatkaa julkaistujen lähiökuvausten perinnettä, joka ulottuu ainakin jo vuoteen 1937. Kameran redundantti kolminkertainen sensoriryhmä yhdistettynä patentoituun tarkennusavustintekniikkaan tarjoaa selkeän teräväpiirtonäkymän siitä, mitä voidaan kuvailla vain anomalian lennoksi, joka on yksi tapahtumien sarjassa, joka on dokumentoitu tässä paikassa viime vuosina.”

Klikkaa tästä nähdäksesi ”Vancouver UFO-todiste WOW 1. elokuuta 2014”, jonka Charles Lamoureux on kuvannut YouTuben kautta: ”Katso koko video. Todiste siitä, että nämä pallot/alukset eivät ole arkipäiväisiä esineitä. Lentokuvio ei ole normaali. Kuvattu Luna Digital Night vision monokulaarilla. Vertailin videota ufosta 27. heinäkuuta 2014 tehtyyn havaintoon ja se on käytännössä identtinen; samat koordinaatit taivaalla ja aika hieman puolenyön jälkeen. Molemmat kohteet lähtivät Cypressin alueelta noin 30 astetta horisontin yläpuolella ja loppu on historiaa. Tämä on yleinen näky. Satuin vain tällä kertaa kuvaamaan sitä koko sen matkan ajan!”

Koukussa CIA-salailuun

Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun Robertson-paneelin vuonna 1953 laatimassa tunnistamattomia lentäviä esineitä käsittelevässä Durantin raportissa mainitaan, että epäviralliset tutkijat, jotka kokoontuvat perustuslain suojaamaan keskusteluun, väittelyyn ja julkiseen valistukseen, voivat tehdä kumouksellisia toimia. Durant ennakoi laajalle levinneitä havaintoja ja näiden edistysmielisten ajattelijoiden joukkovaikutusta tyhjiössä, jonka ovat luoneet hylätyt instituutiot, joiden sitoutuminen julkiseen palveluun on peittynyt yritysten rahoittamien agendojen alle. Kuten 1900-luvun alun jazzmuusikko, nykypäivän riippumaton ufotutkimus on perinyt perintönä valtion tukeman McCarthy-taikojen noitavainon, jossa salaliittoteoriat mainitaan selvänä ja läsnä olevana vaarana.

Todisteita Kanadan antautumisesta CIA:n aloitteille löytyy McGillin yliopistossa tehdyistä, aikoinaan salaisista MK-ULTRA-kokeista, jotka mainitaan Guantanamon lahdella käytettävien kidutusmenetelmien (kuten presidentti Obaman myöntämät) esiasteina. Kanadan hallituksen ja CIA:n sanotaan rahoittaneen yhdessä nykyaikaisen psykologisen kidutuksen kehittämistä vuosina 1957-1964, ja McGill-kokeiden kerrotaan olleen perustavanlaatuisia vuonna 1963 laaditun Kubark Counterintelligence Interrogation Handbook -käsikirjan (lue ”CIA:n kidutuskäsikirja”) laatimisessa. Kun otetaan huomioon tunnetun Kanadan historian tosiasiat, tuntuisiko Durantin mainitsema vetoaminen ufojen kumoamiseen ja julkiseen indoktrinaatioon liioitellulta yhteiskunnassa, joka on valmis tukemaan kidutustutkimusta?

UFO-kontaktin turvallisuusviranomainen

Pilailiko hyvä tohtori vain, vai olivatko vuoden 2013 Contact in the Desertin raportoidut tapahtumat yleisön reaktioiden koeajoa ennen UFO-kontakti- ja koulutustapahtumien valheellisen lipputaklauksen perustelemaa turvallisuusteatteria, jonka valtio on pian asettanut? Kanadan ilmakuljetusten turvallisuusviranomaisen (CATSA) edustajien voi kuulla julistavan kovaan ääneen, kuinka matkustajat, jotka kieltäytyvät heidän kuolemansädepalvelustaan, suostuvat saalistushenkisiin läpivalaisutarkastuksiin YVR:ssä tänään. Sanovatko heidän kollegansa samaa myös niistä, jotka kyselevät ufokontaktien luonteesta?

Ironia siinä, miten yksi vapaaseen energiaan, kontaktiin ja paljastamiseen eniten panostavista osallistujista on viime vuosina ottanut käyttöön julkisissa tapahtumissa turvaprotokollia (joita voi kuvailla vain muistuttavan Transportation Security Administrationin väärinkäytöksiä matkustajia kohtaan lentokentillä), kutsuu harkitsemaan uusia aloitteita, joissa kontaktiin lähitulevaisuudessa pyrkivät kokijat joutuvat oletetun UFO-kontaktin kuljetusturvallisuusviraston agenttien väliintulon kohteeksi. 9/11-kultin (jonka rituaaleissa matkustajia pommitetaan Frankenscience-keksintöjen säteillä ja/tai invasiivisilla saalistustarkastuksilla) kautta tarkasteltuna ufokontaktitapahtuma nähdään joissakin piireissä ilmeisesti sopivana paikkana ihmisoikeuksien heikentämiselle entisestään planeetan apartheid-Israelin kaltaisessa skenaariossa.

Toivon siemenet

Hylättyjen instituutioiden tyhjä perintö on nyt selvempi kuin koskaan aiemmin, kun Les Murzsan ja Charles Lamoureux’n kaltaiset innovatiiviset teknologit matkustavat tänä kesänä valtion tukeman joukkotietämättömyyden jyrkänteen taakse ja paljastavat videolöytönsä verkossa. Vaikka nämä rohkeat yksilöt ovatkin karistaneet ufokontakteja koskevan tosi-tv:n levittämän petoksen harhakuvitelmat, voidaan todeta, että he myös yksinkertaisesti toistavat löydöksiä, joita julkisesti tuetut instituutiot ovat aiemmin saavuttaneet.

Tärkeä ero on se, että molemmat paikalliset videokuvaajat etenevät ilmeisesti valtavirtakulttuurista poikkeavalla tavalla korostamalla avoimuutta ja julkista kollegiaalisuutta. Tarjoaako heidän sitoutumisensa jatkuvaan työhön yhteydenpidon ja paljastamisen alalla ja heidän kaltaistensa sitoutuminen kaikkialla maailmassa toivon siemeniä tulevaisuuden paremmasta yhteiskunnasta?

 

 

Artikkelin julkaissut UFO Digest

Dulce-raportti: Ihmisoikeusrikkomukset Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisessä tukikohdassa Dulcessa, New Mexicossa

Dulce-raportti:

Ihmisoikeusrikkomukset Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisessä tukikohdassa Dulcessa, New Mexicossa

 

Raportin kirjoittanut

tri. Michael E. Salla

syyskuun 25. 2003

DrSalla@exopolitics.org

www.exopolitics.org

 

Tiivistelmä

Tohtori Paul Bennewitz on sähköalan asiantuntija, joka vuoden 1979 loppupuolella alkoi videokuvata, valokuvata ja elektronisesti vastaanottaa UFO/ET-toimintaa ja -viestintää, jonka hän jäljitti Achuletta Mesan läheisyyteen Jicarillan Apache-reservaattimaille lähelle Dulcen kuntaa. Kerättyihin tietoihin perustuen Bennewitz tuli johtopäätelmään, että Dulcen alueella oli maanalainen avaruusolentojen tukikohta, joka oli jonkinlaisessa roolissa alueella tapahtuneissa karjansilvonnoissa ja siviilien sieppauksissa. Vuonna 1980 ilmavoimien erikoistiedusteluvirasto (Air Force Office of Special Intelligence, AFOSI) aloitti tutkimukset Bennewitzin todisteista, ja tämä lopulta johti siihen, että Bennewitziä vastaan suoritettiin disinformaatiokampanja hänen maineensa pilaamiseksi. Bennewitzin sähköiset tallenteet ja kenttätutkimukset, joiden avulla hän väitti, että Dulcen maanalaisessa tukikohdassa tapahtui mittavia ihmisoikeusrikkomuksia, otettiin AFOSIn disinformaatiokampanjan kohteeksi. Useimmat UFO-tutkijat ovat sitä mieltä, että Bennewitz oli saanut liikaa vaikutteita disinformaatiosta, jotta hänen sanomisiaan voitaisiin ottaa vakavasti.

Tässä raportissa tutkin Bennewitzin väitteitä koskien avaruusolentojen tekemiä massiivisia ihmisoikeusrikkomuksia Dulcen maanalaisessa tukikohdassa, sekä hänen uskomuksiaan siitä, että kyseessä oli avaruusolentojen ja Yhdysvaltain yhteinen tukikohta, jossa tapahtui merkittävä väkivaltainen yhteenotto avaruusolentojen ja ihmisten välillä vuonna 1979. Aloitan analyysini ilmiantajien todistajainlausunnoista käymällä läpi ilmiantajasuojalakeja sekä sitä miten kansallisen turvallisuuden asetukset eliminoivat tämän suojan ilmiantajille, jotka paljastavat turvaluokiteltua informaatiota, kuten salaisen maanalaisen armeijan tukikohdan. Sitten käyn läpi eri ilmiantajien todistajanlausuntoja, jotka liittyvät informaation paljastamiseen avaruusolentojen käyttämästä maanalaisesta tukikohdasta Dulcessa. Sen jälkeen tutkin sitä, miten uskottavia ovat näytöt tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista ja sotilaallisesta konfliktista Dulcessa. Tarkastelen kritiikkiä, jota Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesi on saanut osakseen. Ilmiantajien todistajainlausuntoja käyttämällä tarkastelen sitä miten salainen tukikohta Dulcessa ja muut valtion laitokset saavat rahoitusta ilman Yhdysvaltain kongressin ja toimeenpanoviraston valvontaa. Lopuksi suosittelen miten käsitellä väitettyjä ihmisoikeusrikkomuksia, joita tässä raportissa on esitelty, sekä Dulcen oletetun valtion ja avaruusolentojen välisen yhteistukikohdan poliittisia implikaatioita.

Johdanto [1]

Tohtori Paul Bennewitz on sähköalan asiantuntija, joka vuoden 1979 loppupuolella alkoi videokuvata, valokuvata ja elektronisesti vastaanottaa UFO/ET-toimintaa ja -viestintää Manzanon vuorialueella lähellä Albuquerque’a New Mexicossa. Hän jäljitti tämän UFO/ET-aktiviteetin Achuletta Mesan läheisyyteen Jicarillan Apache-reservaattimaille lähelle Dulcen kuntaa. Bennewitz oli alueella aiemmin tutkinut karjansilpomisia ja siviilejä, jotka väittivät tulleensa avaruusolentojen sieppaamiksi. Hänen filmi-, valokuva- ja elektroniseen todistusaineistoonsa ja kenttätutkimuksiinsa perustuen Bennewitz totesi, että Dulcen lähellä oli maanalainen tukikohta, joka oli roolissa sekä karjansilpomisissa että siviilien sieppauksissa. Vuonna 1980 Bennewitz jätti todisteensa läheiseen Kirtlandin ilmatukikohtaan varoitukseksi upseereille mahdollisuudesta, että avaruusolentojen rodut olisivat uhka läheiselle Manzanon ydinaseiden säilytysalueelle. Ilmavoimien erikoistiedusteluvirasto (Air Force Office of Special Intelligence, AFOSI) nopeasti otti työn alle Bennewitzin todisteet, ja tämä lopulta johti uskottavien tietolähteiden mukaan siihen, että Bennewitz joutui disinformaatiokampanjan kohteeksi. Bennewitzin sähköiset todisteet ja kenttätutkimukset, joiden mukaan Dulcen maanalaisessa tukikohdassa tapahtui mittavia ihmisoikeusrikkomuksia, joutuivat AFOSIn disinformaatiokampanjan kohteeksi. Useimmat UFO-tutkijat ovat sitä mieltä, sen jälkeen kun Bennewitz koki hermoromahduksen vuonna 1987 ja kun AFOSIn disinformaatiokampanjasta tuli julkista tietoa, että Bennewitz oli saanut liiaksi vaikutteita disinformaatiosta, että häntä voitaisiin mitenkään ottaa vakavasti.

Kaikkein vahvin tuki Bennewitzin väitteille tulee useilta henkilöiltä, jotka väittävät olevansa ‘tietovuotajia’, jotka ovat toimineet korporaatioiden työntekijöinä, jotka ovat suorittaneet erilaisia toimeksiantoja alihankkijoina Dulcen tukikohdassa, tai saaneet kuulla tukikohdasta, ja tämän jälkeen paljastaneet tietonsa siitä mitä tukikohdassa tapahtui. Toistuva teema näissä ilmiantajalausunnoissa on todistus väkivaltaisesta konfliktista vuonna 1979 amerikkalaisten sotilaiden ja avaruusolentojen välillä tukikohdassa, joka johti merkittävään määrään kuolonuhreja. Tämä vaikuttaa vahvistavan Bennewitzin väitteitä tällaisesta sotilaskonfliktista, ja tuo esiin mahdollisuuden sille, että konfliktin syy liittyisi hänen väitteisiinsä ihmisoikeusrikkomuksista. Lisäksi Bennewitzin todisteet tarjoavat esimerkin siitä miten amerikkalaisesta taloudesta vietiin laittomasti rahaa ‘mustan budjetin’ ohjelmiin, jotka liittyivät avaruusolentojen läsnäoloon, summan verran, jonka arvioidaan olevan vuosittain jopa 1.1 biljoonaa dollaria. [2]

Oliko Bennewitz vain yli-innokas UFO-tutkija, joka vahingossa sai vihiä huippusalaisesta ilmavoimien tutkimus- ja kehitysprojektista, vai oliko hän aito nero, joka omin voimin selvitti valtion ja avaruusolentojen yhteisen tukikohdan ihmisoikeusrikkomukset? Selkeiden vastausten löytäminen näihin kysymyksiin on innoittanut monia kirjoja, artikkeleita ja internet-sivustoja. [3] Vastausten laatu vaihtelee suuresti, sillä kaikki jotka ovat Dulcesta kirjoittaneet, ovat sekoittaneet päälähdemateriaalia sekundäärisiin lähteisiin, jotka viittaavat toisiinsa ristiin ilman minkäänlaista alkuperäisten väitteiden todenmukaisuuden tarkistusta. Tämä on johtanut hämmennykseen ja epävarmuuteen niiden keskuudessa, jotka etsivät selkeitä vastauksia tapahtumiin Dulcen maanalaisessa tukikohdassa, sillä suurin osa Dulcea käsittelevästä materiaalista on kuulopuheiden ja spekulaation muodossa. Tarkempi akateeminen analyysi Dulcesta saatavilla olevalle päälähdemateriaalille tarvitaan, jotta voidaan vastata keskeisiin kysymyksiin Dulcen väitetystä tukikohdasta sekä raportoiduista ihmisoikeusrikkomuksista, jotka siellä tapahtuivat avaruusolentojen ja Yhdysvaltain valtion myötämielisyydellä. Tämä raportti on pyrkimys täyttää tutkimusaukko koskien päälähdemateriaaleja tapahtuneesta, sekä siitä mitä Dulcessa ja muualla edelleen saattaa tapahtua.

Tässä raportissa aloitan tutkimukset Bennewitzin väitteistä koskien massiivisia avaruusolentojen tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia Dulcen maanalaisessa tukikohdassa, sekä hänen uskomuksiaan siitä, että tämä oli Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteinen tukikohta, jossa tapahtui merkittävä väkivaltainen kahakka avaruusolentojen ja armeijan joukkojen välillä vuonna 1979. Aloitan analyysini ilmiantajatodistajainlausunnoista, jotka tukevat Bennewitzin väitteitä, käymällä läpi liittovaltiollista ja osavaltiollista todistajainsuojelulainsäädäntöä sekä sitä miten kansallisen turvallisuuden asetukset eliminoivat tämän ilmiantajasuojelun paljastettaessa turvaluokiteltua informaatiota, kuten salaisia maanalaisia tukikohtia. Sitten käyn läpi eri ilmiantajien todistuksia, jotka liittyvät informaation paljastamiseen avaruusolentojen käyttämän Dulcen maanaisen tukikohdan olemassaolosta. Sen jälkeen tutkin olivatko todisteet väitetyistä Dulcessa tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista ja sotilaskonfliktista uskottavia. Sitten tarkastelen kritiikkiä, jota Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesi on saanut osakseen. Käyttäen ilmiantajien todistajainlausuntoja tarkastelen lisäksi miten salainen Dulcen tukikohta ja muut valtion laitokset saavat rahaa kongressin ja valvontaelimen siitä mitään tietämättä. Lopuksi teen suosituksia siitä miten ratkaista oletetut ihmisoikeusrikkomukset, joita tässä raportissa on esitelty, ja käsittelen Dulcen oletetun valtion ja avaruusolentojen yhteisen tukikohdan poliittisia implikaatioita.

Paul Bennewitz ja todisteet avaruusolentojen ja valtion yhteisestä tukikohdasta Dulcessa

1970-luvun puolivälissä alkoi New Mexicossa karjansilpomisten aalto, ja tohtori Paul Bennewitz, paikallinen albuquerquelainen liikemies ja elektroniikka-asiantuntija, kiinnostui ilmiöstä. [4] Vuonna 1979 hän teki kenttämatkoja Gabe Valdezin kanssa, tunnetun newmexicolaisen osavaltionpoliisin, tutkiakseen joitain näistä silpomisista, ja he tulivat johtopäätökseen, että silpomiset eivät olleet minkään ”luonnollisen” ilmiön aikaansaamia. Bennewitz alkoi pian huomata epätavallisen paljon UFO-aktiviteettia pohjoisessa New Mexicossa. Käyttäen filmi- ja valokuvauskameroitaan hän alkoi kerätä todisteita UFOista. [5] Sitten hän alkoi siepata radio- ja videolähetyksiä, joiden hän uskoi olevan peräisin UFOilta ja liittyvän eri avaruusolentojen rotuihin. Hän jäljitti nämä lähetykset tukikohtaan, joka sijaitsi Achuleta Mesan alla Dulcen lähellä. Bennewitz uskoi, että hän on identifoinut avaruusolentojen ohjaamien alusten ja Dulcen tukikohdan maavalvonnan välisissä lähetyksissä käytössä olleet radio- ja televisiotaajuudet. Bennewitz oli luonut viestintäjärjestelmän, jonka hän uskoi mahdollistavan hänen itse kommunikoida elektronisesti avaruusolentopilottien kanssa, jotka lensivät tukikohdasta aluksillaan. Lisäksi Bennewitz alkoi jäljittää avaruusolentojen ihmisten kontrollointiin käyttämiä sähköisiä taajuuksia, joita he käyttivät sieppaustapauksissa ja implantoidessaan ihmisiä pienillä sähkölaitteilla. Bennewitz jäljitti joitain näistä henkilöistä, ja haastatteli heitä heidän kohtaamisistaan avaruusolentojen kanssa, sikäli kun he näitä kykenivät muistamaan. Lopulta Bennewitz julkaisi raportin nimeltä Project Beta, jossa hän tiivisti näytön hänen kuvauksistaan ja sähköisen viestinnän sieppauksistaan sekä kenttätöistään:

  1. Kaksi vuotta jatkuvasti tallennettua sähköistä valvonta-aineistoa 24h/vrk avaruusolentojen aluksista, sekä 2 kilometriä filminauhaa samaisista aluksista.
  2. Avaruusolentojen viestintä- ja videokanavien havainta ja purku.
  3. Videon jatkuva vastaanottaminen avaruusolentojen aluksista ja maanalaisesta tukikohdasta; tyypillinen avaruusolento, humanoidi ja joskus myös homo sapienilta näyttävä.
  4. Tapauskertomus uhrin kohtaamisesta New Mexicossa, joka johti viestintäyhteyteen. Samalla saatiin selville, että ilmeisesti kaikilla kohtaamisten uhreilla oli avaruusolentojen implantteja ja näistä aiheutuneita arpia. Uhrilta otettiin myös tietokonetomografiakuva. Viisi samanlaista tapausta identifioitiin.
  5. Jatkuvan suoran viestintäyhteyden käynnistäminen avaruusolentoihin käyttäen tietokonetta ja heksadesimaalikoodiviestintää.
  6. Avaruusolentojen viestintäluupin avulla maanalaisen tukikohdan todellisen sijainnin selvittäminen. [6]

Kaikki hänen keräämänsä näyttö puhui siitä, että Dulcessa oli maanalainen tukikohta, jota eri avaruusolentojen rodut käyttivät. Viestintä, videokuvat ja siepattujen todistukset tarjosivat tietoa, jota Bennewitz käytti selvittämään mitä tukikohdassa oli tapahtumassa ja mitkä tämän vaikutukset olivat kansalliseen turvallisuuteen.

Eräs Bennewitzin löytämistä siepatuista oli Myrna Hansen, jonka hän oli järjestänyt Wyomingin yliopiston tohtori Leo Sprinklen hypnoottiseen regressioon. [7] Hypnoosin alaisena hän väitti tulleensa siepatuksi vuonna 1980 yhdessä poikansa kanssa, ja heidät oli viety Dulcen tukikohtaan. Hän sitten kuvasi ihmisiä, jotka oli asetettu kylmäsäilytykseen, ja suuria sammioita, jotka olivat täynnä ihmisten ja karjan ruumiinosia. [8] Nämä olivat Bennewitzin toimien kaikkein kiistanalaisimmat puolet, mutta yhdistettynä hänen sieppaamiinsa sähköisiin tietoihin, videotallenteisiin ja viestintään, hän vakuuttui siitä, että ne sopivat kaikenkattavaan avaruusolentojen petkutuskuvioon, jossa olennot olivat vastuussa karjansilpomisista ja siepattujen ihmisten massiivisista ihmisoikeuksien rikkomuksista. [9]

Bennewitzin sähköiset viestisieppaukset ja haastattelut johdattelivat hänet pian saamaan tietoa Dulcen maanalaisessa tukikohdassa tapahtuvista asioista, tukikohdan laajasta avaruusolentojen läsnäolosta ja huomattavasta määrästä siviileitä, jotka oltiin siepattu ja väkivalloin viety tukikohtaan. Hänen sähköiset viestinsieppauksensa tarjosivat jotain perustietoa sotilaskonfliktista, joka Dulcen tukikohdassa oli tapahtunut ihmisten ja avaruusolentojen välillä.[10] Bennewitz tämän jälkeen raportoi löydöksistään ilmavoimien erikoistiedusteluvirastolle (AFOSI) läheiseessä Kirtlandin ilmatukikohdassa lokakuussa 1980, uskoen avaruusolentojen olevan uhka läheiselle Manzanon ydinasevarastolle. Virallisessa raportissa, jonka on allekirjoittanut majuri Thomas Cseh lokakuun 28. 1980, ja joka myöhemmin on julkaistu julkisuuslain nojalla, majuri Cseh kirjoittaa:

26. lokakuuta 1980 SA [special agent, erikoisagentti] Doty, JERRY MILLERin, GS-15, avustuksella, joka on ilmavoimien koekeskuksen tieteellinen neuvonantaja, haastatteli tohtori Bennewitzia hänen kotonaan Four Hillsissa Albuquerquessa, joka on Manzanon tukikohdan pohjoislaidan vieressä. … Tohtori Bennewitz on tehnyt riippumatonta tutkimusta ilmailmiöistä viimeisen 15 kuukauden ajan. Tri Bennewitz tarjosi myös useita nauhoja sähköisiä tallenteita, jotka väitetysti kertovat voimakkaasta sähkömagnetismista jota emittoituu Manzanon/Coyote Canyonin alueelta. Tri Bennewitz on myös tuottanut useita valokuvia lentävistä esineistä, jotka on otettu Albuquerquen alueella. Hänellä on useita sähköisen valvonnan laitteita osoitettuna Manzanoon ja hän yrittää tallentaa korkeataajuuksisia sähköpulsseja. Bennewitz väittää näiden ilmaesineiden tuottavan näitä pulsseja. … Analysoituaan tohtori Bennewitzin keräämää dataa, hra MILLER kertoi todisteiden selvästi osoittavan jonkin tyyppisen tunnistamattoman lentävän esineen olevan filmikuvassa; kuitenkaan mitään todisteita ei voida esittää, että nämä esineet olisivat uhka Manzanon/Coyote Canyonin alueille. [11]

Kun AFOSI ei tehnyt asialle mitään, Bennewitz lähestyi silloista New Mexicon senaattoria Harrison Schmittia, joka vaati saada tietää miksi Bennewitzin väitteitä ei tutkittu. Virallisten tahojen tarinoillensa osoittaman tuen puutteen turhauttamana Bennewitz julkaisi yksityiskohtaisen raportin otsikolla Project Beta ja jatkoi datankeruuta avaruusolentojen operaatioista alueella. [12]

Perustuen siepattuun sähköiseen viestintään, Bennewitz paljasti Project Beta -raportissaan tukikohdan koon ja avaruusolentopopulaation suuruuden:

Avaruusolentojen tukikohta kokonaisuudessaan sisältää useita kulttuureita (kaikki ’ykseyden’ alaisuudessa) ja se on arviolta 3km leveä ja 8km pitkä. Se sijaitsee keskellä ei mitään Jicarillan intiaanireservaatissa New Mexicon Dulcesta länteen. Perustuen aluksien lukumäärään tällä alueella, avaruusolentojen kokonaispopulaatioksi arvioidaan ainakin 2000 ja todennäköisesti enemmän. [13]

Bennewitzin työ oli saanut paljon huomiota ja pian se johti AFOSIn salaoperaatioon hänen maineensa pilaamiseksi. Vuoden 1989 MUFONin konferenssissa nimekäs UFO-spesialisti William Moore aiheutti hässäkkää kun hän avoimesti julisti, että vuonna 1982 hänet oli otettu mukaan tällaiseen projektiin, ja hän alkoi välittää informaatiota Bennewitzin toiminnasta AFOSIlle. Hän oli roolissa disinformaation levittämisessä Bennewitzille. Moore kuvasi tapahtunutta seuraavasti:

… kun aluksi törmäsin tähän disinformaatiokampanjaan… jota Bennewitziä kohtaan ajettiin… se vaikutti minusta…. olin varsin uniikissa asemassa. Siinä minä olin…. salaisen vastatiedustelupelin ovella, joka näytti kaikin tavoin jollain tavalla suoraan olevan yhteydessä valtion korkean tason UFO-projektiin, ja perustuen tuntemieni ihmisten asemiin, joiden tiesin suoraan olevan mukana, aivan varmasti sillä oli jotain tekemistä kansallisen turvallisuuden kanssa! Ei ollut mitenkään mahdollista, että antaisin mahdollisuuden mennä ohitseni ilman, että oppisin jotain siitä mitä tapahtui. Pelaisin disinfopeliä, likaisin käteni vain sen verran että saisin prosessia johtaneet uskomaan, että tein juuri niinkuin he halusivat minun tekevän, ja samaan aikaan jatkoin tunkeutumista matrixiin oppiakseni siitä niin paljon kuin mahdollista, kuka sitä ohjasi ja miksi. [14]

Mooren julkinen tunnustus vahvisti sen, että Bennewitz oli ainakin osittain onnistunut sähköisesti tarkkailemaan avaruusalusten aluksia alueella, kommunikoimaan Dulcen tukikohdan avaruusolennoille ja tarkkailemaan avaruusolentojen siepattujen kontrolloimista alueella. Tämä voisi selittää sen miksi AFOSI aloitti intensiivisen projektin Bennewitzin maineen pilaamiseksi. AFOSIn perusstrategia kampanjassa oli vihjailla, että Bennewitzin väitteiden törkeimmät aspektit — Dulcen tukikohta paikkana jonne ihmiset siepattiin geenikokeita varten, asetettiin kylmäsäilytykseen ja käytettiin jopa avaruusolentojen ruokana — olivat disinformaatiota eikä niinkään tarkkoja raportteja avaruusolentojen läsnäolosta pohjoisen New Mexicon alueella. Moore väitti kuin väittikin, että siihen mennessä kun hän oli Bennewitzin tavannut vuonna 1982, suurin osa Bennewitzin informaatiosta oli jo AFOSIn syöttämää disinformaatiota. [15]

Monet UFO-tutkijat tuskastelevat totuuden löytämiseksi siitä mitä tapahtui Dulcessa johtuen disinformaation savuverhosta, joka pyöri Bennewitzin ympärillä, sekä niistä eri toimista, joita AFOSI ja/tai muut tiedustelupalvelut tekivät Bennewitzia ja hänen tukijoitaan kohtaan. [16] Näkemys on, että Bennewitz oli selvästi saanut tietää jotain, mutta hän oli langennut uskomuksiin, jotka pilasivat hänen varhaisen uran sekä kaikkein uskottavimman työnsä maineen. Eräs UFO-tutkija väitti, että hänelle syötettiin disinformaatiota siepattuja viestejä pitkin: “Siitä, missä kohtaa Bennewitzin keräämien tietojen joukossa totuus alkoi ja päättyi, voidaan käydä debattia, mutta yksi asia on selvä — siepattujen viestien sisältö sai aikaan sen, että Bennewitz muuttui paranoidiksi ja harhaiseksi mieheksi, joka lopulta koki jättiläismäisen hermoromahduksen vuonna 1985.” [17] Hänen tutkimustensa intensiteetti ja viranomaisten reaktio olivat Bennewitzille niin raskasta käsitellä, että hänen mielensä murtui. Myöhemmin hän vetäytyi täysin pois kaikesta julkisuudesta koskien Dulcea ja lopetti mukanaolon UFO-asioissa.

Huolimatta hänen ristiriitaisesta vetäytymisestään UFO-maailmasta, Bennewitzin uskottavuus elektroniikan asiantuntijana on kiistämätön, ja hänen laaja videoiden, valokuvien ja sähköisen kommunikaatioraakadatan tietokantansa UFO/ET-ilmiöstä oli voimakasta näyttöä siitä, että jotain oikeasti tapahtui Archuleta Mesassa. Poislukien Bennewitzin keräämä raaka fyysinen todistusaineisto, useat ilmiantajat ovat astuneet esiin antamaan oman todistuksensa ja esittämään jopa fyysisiä todisteita maanalaisen tukikohdan olemassaolosta Dulcessa sekä avaruusolennoista, jotka ovat rikkoneet siepattujen siviilien ihmisoikeuksia. Ennen Dulcen maanalaista tukikohtaa käsittelevien ilmiantajatodistusten analysointia huomautan ilmiantajien laillisesta asemasta paljastettaessa turvaluokiteltua informaatiota, siellä tämä auttaa meitä selittämään sen miksi verrattain harva on astunut esiin puhumaan Dulcessa ja muualla tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista.

Tietovuotajat ja kansallinen turvallisuus

‘Ilmiantajia’ on kuvattu rohkeiksi työntekijöiksi, jotka usein marttyyrin innokkuudella paljastavat epäeettisiä tai rikollisia valtioiden/korporaatioiden käytänteitä, jotka koskevat kansan yleistä etua. [18] Usein tietovuotajien toiminnan lyhytaikaisiin seuraamuksiin kuuluu työpaikan, maineen, taloudellisen turvallisuuden ja jopa hengen menettäminen. Ilmiantaja voidaan määritellä olevan kuka tahansa työntekijä mistä tahansa valtion tai yritystoiminnan haarasta, joka julkisesti paljastaa valtion tai korporaation epäeettisiä tai korruptoituneita käytänteitä, jotka rikkovat lakia ja/tai vahingoittavat julkista etua. Osavaltioilla ja liittovaltiolla on omat laajat säädökset ilmiannon tekemisestä niille, jotka haluavat tulla esiin ja paljastaa tällaisia käytänteitä ja riskeerata oman uransa, maineensa ja fyysisen turvallisuutensa. [19] Mitä tulee työsuhteeseen valtion virastoon/korporaatioon, joka liittyy kansallista turvallisuutta koskettavissa projekteissa työskentelyy, tietovuotajien suojelulaeissa on eräitä tärkeitä piirteitä, kuten liittovaltiollinen tietovuotaja-asetus koskien kansallisen turvallisuuden ilmiantajia (5 USC 2302). [20] Tämän asetuksen relevantti kohta [5 USC Sec. 2302. (8) (A)] käsittelee työntekijää vastaan tehtyjä kiellettyjä toimia, jotka ovat seurausta mikä tahansa tiedon vuotamisesta, jonka työntekijä uskoo olevan näyttöä “minkä tahansa lain, säännön tai säädöksen rikkomisesta” tai “auktoriteettiaseman väärinkäytöstä” tai “merkittävästä tai erityisestä vaarasta kansanterveydelle tai -turvallisuudelle”. Relevantissa lainkohdassa esitetään kriittinen tunnusmerkki: “jos tällainen paljastus ei ole erityisesti laissa kielletty ja jos sellainen informaatio ei ole erityisesti jossain täytäntöönpanomääräyksessä vaadittu pidettäväksi salassa maanpuolustuksen tai ulkomaansuhteiden hoidon takia.”

Kuten kriittisestä tunnusmerkistä käy ilmi, ilmiantajat eivät saa paljastaa informaatiota jos sen paljastaminen vaarantaa kansallisen turvallisuuden. Tämä tarkoittaa, että jos on töissä valtion virastolla ja/tai korporaatiolla turvaluokitellussa projektissa, jolla on vaikutuksia kansalliseen turvallisuuteen, sellaiset yksilöt eivät saa suojelua liittovaltiollisen tietovuotaja-asetuksen alaisuudessa paljastaessaan turvaluokiteltua informaatiota. Lisäksi, jos valtion/korporaation työntekijä allekirjoittaa sopimuksen, joka sallii vakavat rangaistukset turvaluokitellun informaation paljastamisesta, sellaiset henkilöt olennaisesti antavat pois perustuslailliset oikeutensa, sillä heillä ei ole minkäänlaista laillista keinoa estää kaikkein drakonisempien rangaistuksen täytäntöönpano. Tämän seurauksena, jos silminnäkijät näkevät, esimerkiksi, törkeitä ihmisoikeusrikkomuksia salaisissa projekteissa, heillä ei ole lainsuojaa jos he valitsevat paljastaaa tämän kansalle. Eräs henkilö, joka ilmeisesti oli ottanut riskin paljastaa törkeitä ihmisoikeusrikkomuksia, on Thomas Castello.

Thomas Castello & Dulcen paperit

Vuonna 1987 tietovuotaja järjesteli 30 valokuvan, videon ja useiden paperien vuotamisen joukolle UFO-tutkijoita, jotka ilmeisesti olivat todisteita Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisestä tukikohdasta kaksi mailia Archuletta Mesan alapuolella lähellä Dulcen kuntaa New Mexicossa. Tämä kokoelma sai nimen ‘Dulcen paperit’, ja se tarjosi kuvallista todistusaineistoa tämän salaisen maanalaisen laitoksen toiminnasta, ja se toimi myös tukena Bennewitzin väitteille koskien maanalaisessa tukikohdassa tapahtuvaa toimintaa. [21] Dulcen paperit kuvasivat geenimanipulaatiokokeita, ihmisen ja avaruusolennon hybridien kehittämistä, mielenhallintaa kehittyneiden tietokoneiden avulla, ihmisten kylmäsäilyttämistä nestetankeissa, ja jopa ihmisten ruumiinosien käyttämistä avaruusolentojen ravinnonlähteenä. Paperit tarjosivat todisteita siitä, että ihmisiä pidettiin avaruusolentojen laboratorion koe-eläiminä, jotka työskentelivät suoraan Yhdysvaltain eri virastojen ja amerikkalaiskorporaatioiden kanssa yhteistukikohdassa armeijan ‘mustan budjetin’ alihankintaprojekteissa. Jos paperit olivat aitoja, siellä tehtiin kokeita ja projekteja, joissa rikottiin ihmisoikeuksia niin laajalti, että se ylittää jopa pahimmat rikkeet ihmiskunnan lähihistoriassa.

Dulcen paperien koostamisesta ja julkaisusta vastuussa ollut Thomas Castello väitti työskennelleensä vanhempana turvallisuusupseerina tukikohdassa ennen ‘lähtöään’ sen jälkeen, kun aseellinen konflikti sattui vuonna 1979 Yhdysvaltain armeijan eliittijoukkojen, tukikohdan turvallisuushenkilöstön ja siellä asuvien avaruusolentojen välillä. Hänen kuvaamansa aseellinen konflikti on saanut nimen ‘Dulcen sota’, ja useampi muu ‘ilmiantaja’ ja UFO-tutkija on sen jälkeen kuvannut samanlaisia tapahtumia esiintyneen Dulcessa tai alueen lähellä, jotka vahvistavat monet Castellon väitteistä. [22] Kun hän väitti jättäneensä työnantajansa Dulcessa 1979, sekä myöhemmin julkaistessa Dulcen paperit vuonna 1986, Castello antoi useita haastatteluja ja vastasi UFO-tutkijoille ennen skenestä katoamistaan. Näiden haastattelujen transkriptiot tarjoavat lisää ‘ilmiantotodistuksia’ Dulcen laitoksen väitetyistä tapahtumista.

Thomas Castello väittää palvelleensa Yhdysvaltain ilmavoimissa ja erikoistuneensa sotilasvalokuvaamiseen ja videovalvontaan. Hän lisäksi väittää palvelleensa huippusalaisessa maanalaisessa tukikohdassa lähellä Dulcen kuntaa New Mexicon pohjoisosassa. Hänen taustansa voi tiivistää seuraavasti:

Vuonna 1961 Castello oli nuori kersantti, joka palveli Nelliksen ilmatukikohdassa lähellä Las Vegasia, Nevadassa. Hän oli sotilasvalokuvaaja, jolla oli top secret -turvaluokitus. Hänet myöhemmin siirrettiin Länsi-Virginiaan, jossa hän sai koulutusta tiedusteluvalokuvaamisessa. Hän työskenteli maanalaisessa laitoksessa, ja johtuen hänen uuden pestinsä luonteesta, hänen turvaluokitustaan päivitettiin luokkaan TS-IV. Hän pysyi ilmavoimissa valokuvaajana vuoteen 1971 asti, jolloin hänelle tarjottiin työtä RAND-korporaatiolta turvallisuusteknikkona, ja hän muutti Kaliforniaan, jossa RANDilla oli isot laitokset ja hänen turvallisuusluokituksensa päivitettiin luokkaan ULTRA-3. Vuonna 1977 Thomas siirrettiin Santa Fe:n, New Mexicoon, jossa hänen palkkansa nousi merkittävästi ja hänen turvallisuusluokitustaan päivitettiin taas kerran, nyt ULTRA-7:n. Hänen uusi työnsä oli valokuvausturvallisuusasiantuntija Dulcen tukikohdassa, jossa hänen työnsä oli ylläpitää ja kalibroida maanalaisen kompleksin turvakameroita ja saattaa vierailijoita heidän kohteisiinsa. [23]

Dulcessa tapahtunut laaja videovalvonta oli se, mikä antoi Castellolle lintuperspektiivin, jolla hän sai tietää mitä tukikohdassa tapahtui, sekä siellä tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista, jotka lopulta johtivat siihen, että hän lähti tukikohdasta ja alkoi levittää turvaluokiteltua materiaalia. Castellon väitteet esitellään kahdessa lähteessä, ensimmäinen on itse Dulcen paperit, jotka oletettavasti sisältävät tukikohdasta ulos vietyä turvaluokiteltua materiaalia; ja toinen on haastattelut ja kirjeenvaihto, jota Castellolla oli usean UFO-tutkijan kanssa. Iso osa Castellon materiaalista on sittemmin kiertänyt ympäri Internetiä ja siitä on tehty kirja The Dulce Wars, jonka on kirjoittanut UFO-tutkija, joka käyttää nimeä ‘Branton’. [24]

Castellon työsuhteen, armeijan ja koulutustaustan, ja siten myös hänen statuksensa ilmiantajana, vahvistaminen virallisesti ei ole ollut mahdollista. Tämä mahdollisesti johtuu käytännöstä, jonka on väitetty olevan perustoimi siviileillä, jotka työskentelevät korporaatioilla ja/tai valtiolla/tiedustelupalveluilla salaisissa projekteissa avaruusolentoihin liittyen: julkisuudesta poistetaan kaikki viitteet työntekijään turvatoimena sen varalta, että he tarkoituksellisesti tai tahattomasti paljastaisivat julkisesti sitä mitä tällaisissa projekteissa tapahtuu. Esimerkiksi, tri. Michael Wolf väittää olleensa entinen tieteentekijä ja päätöksentekijä avaruusolentoasioissa, joka alkoi vuodesta 1979 koordinoida avaruusolentoasioiden toimintalinjaryhmää nimeltä Special Studies Group (PI-40) kansallisen turvallisuuden neuvostossa. [25] Nimekkään UFO-tutkijan tohtori Richard Boylanin tekemissä useassa haastattelussa Wolf väitti, että hänen esimiehensä ohjeistivat häntä ottamaan osaa kontrolloituun tietovuotoon UFO-yhteisölle, samalla kun valtiolle annettiin ‘uskottava kiistettävyys’. [26] Kaikki Wolfin pitkälle viedyt yliopistotutkinnot ja eri armeijan/tiedustelupalvelujen sopimushommat oli eliminoitu, mikä teki hänen taustansa ja kertomansa tiedon vahvistamisesta vaikeaa ellei mahdotonta. Hän väitti, että hänen julkisten tietojensa poistaminen oli ‘standardikäytäntö’ kaikille siviilityöntekijöille, jotka työskentelevät joko korporaatioille tai Yhdysvaltain armeijalle salaisissa avaruusolentoprojekteissa. [27] Wolfin kuvauksen sellaisen ‘standardikäytännän’ olemassaolosta vahvisti myöhemmin Bob Lazar, fyysikko, joka lähdettyään vuonna 1988 Necadan S-4 -laitoksesta (Dreamland), jossa hänen työnsä oli takaisinmallintaa avaruusolennoilta haltuun saadusta aluksesta voimansiirto- ja voimanlähdejärjestelmiä, hänen syntymätodistustaan ei enää löytynyt siitä sairaalasta, jossa hän oli syntynyt, ja hänen koulutodistuksensa ja kaikki työtodistuksensa olivat kadonneet — hän oli yksinkertaisesti lakannut olemasta! [28]

Nyt voidaan esittää, että standardikäytäntö on olemassa korporaatioiden ja/tai armeijan/tiedustelupalvelujen palkkaamille siviileille, jossa heidän työ- ja koulutushistoriansa ja muutkin julkiset tiedot poistetaan turvallisuussyistä joko mahdollisen avaruusolentoihin liittyvien tietojen paljastuksen ehkäisemiseksi, niinkuin Bob Lazarin tapauksessa, tai erittäin kontrolloidun tietovuodon tekemiseksi, niinkuin tohtori Wolfin tapauksessa. Tämä tarkoittaa, että Castellon työhistorian varmistaminen ja täten myös hänen uskottavuutensa ilmiantajana on erittäin vaikeaa ellei jopa mahdotonta. On olemassa kolme mahdollisuutta Castellon todelliselle identiteetille ja uskottavuudelle tietovuotajana. Ensimmäinen on, että hän on se kuka hän väittää olevansa, tietovuotaja, joka työskenteli tukikohdassa. Toinen on, että hän käyttää nimeä ja identiteettiä ‘Thomas Castello’ peitteenä paljastaakseen tietoja Dulcesta. Tässä tapauksessa hän voi olla ‘sisäpiiriläinen’, joka vuotaa tietoa tukikohdassa tapahtuneista väärinkäytöksistä, joka toivoo jäävänsä nimettömäksi ilmiantajaksi. Kolmas mahdollisuus on, että Castello on tiedusteluagenttien tekaisema identiteetti, jolla levitetään disinformaatiota, joka ohjaa UFO-tutkijoita ja kansaa poispäin aidoista armeijan projekteista alueella. Useat UFO-tutkijat ovat ilmeisesti kyenneet pääsemään Castellon puheille ennen hänen ‘katoamistaan’ 1980-luvun lopussa, ja he onnistuivat saamaan vastauksia useisiin kysymyksiin. [29] Sekä Brantonin että William Hamiltonin mukaan UFO-tutkijat olivat tavanneet henkilökohtaisesti Castellon, ja kykenivät puhumaan hänen olemassaolon ja uskottavuutensa puolesta. [30] Vaikka Castellon kanssa pidettyjen tapaamisten ja henkilökohtaisten haastattelujen lista ei olekaan pitkä, sen perusteella kuitenkin vaikuttaa siltä, että Castello on olemassa, vaikkakin hän herättää epäilyjä kolmannesta tekaistun identiteetin mahdollisuudesta. Juuri tämä epävarmuus on johtanut useimmat UFO-tutkijat siihen, etteivät he ota todesta Castellon väitteitä, jotka tukivat suurta osaa siitä mitä Bennewitz oli aiemmin esittänyt, ja joka nyt yhdistettiin AFOSIn disinformaatiokampanjaan. Myöhemmässä osiossa lainataan toisia ilmiantajia, jotka ovat vahvistaneet sekä Castellon että Bennewitzin väitteiden aspekteja, mikä viittaisi siihen, että kolmas mahdollisuus voidaan sivuuttaa kaikkein epätodennäköisimpänä Castellon identiteetistä puhuttaessa. Tämän johdosta on tarpeen tutkia jossain määrin mitä Castello väitti kokeneensa Dulcen maanalsiessa tukikohdassa, sillä hän tarjoaa erittäin laajamittaisen todistuksen siitä mitä tukikohdassa tapahtui.

Dulcen papereissa ja hänen henkilökohtaisissa todistuksissaan Castello väittää, että seitsemänkerroksinen maanalainen laitos, jossa työskentelee sekä ihmisiä että eri avaruusolentojen rotuja, löytyy Dulcesta, New Mexicosta. Castello väittää, että tukikohdassa töissä olleet ihmiset olivat tieteentekijöitä, turvallisuushenkilöstöä ja eri korporaatioiden työntekijöitä, jotka hoitivat armeijan sopimuksia. [31] Dulcessa työskenteli neljä avaruusolentojen rotua: standardit ‘lyhyet’ Harmaat Zeta Reticulumista (arviolta metrin mittaisia); pitkät Harmaat Rigelistä, Orionista (parimetrisiä); ja reptiliaanilaji, joka on joko Maapallolle alkuperäinen tai peräisin Dracon tähtikuviosta Orionista (parimetrisiä). Castello väittää, että Maapallon reptiliaaneja, joita kuvataan ‘työläiskastiksi’, hallitsi siivekkäät Dracon reptiliaanit (avaruusolennot Orionista). [32] Hän sanoi, että lyhyet harmaat (joita kuvataan mm. elokuvassa Kolmannen asteen yhteys) palvelevat Dracon reptiliaaneja. Castello sanoo, että hän oli töissä ‘vanhempana turvallisuusteknikkona’ Dulcen laitoksessa ja että hänen päätehtävänsä oli ratkaista kaikki turvallisuusongelmat tukikohdassa avaruusolentojen ja ihmistyöntekijöiden välillä. Hän kuvasi joitain työtehtäviään ja avaruusolentojen hierarkiaa vastauksena Brantonin esittämään kysymykseen siitä miten usein hän kommunikoi eri avaruusolentojen lajien kanssa:

Koska olin vanhempi turvallisuusteknikko tukikohdassa, minun piti kommunikoida heidän kanssaan päivittäin. Jos oli mitään ongelmia, joihin liittyi turva- tai videokamerat, he soittivat minulle. Reptiliaanien ”työläiskasti” oli yleensä se, joka teki fyysisen työn Dulcen alemmissa kerroksissa. Kastia koskettavat päätökset teki yleensä valkoinen Draco. Kun ihmistyöntekijät aiheuttivat ongelmia työläiskastille, reptoidit menivät valkoisen Draco-’pomonsa’ luo, ja sitten Draco soitti minulle. Joskus se tuntui siltä, kuin ongelmat eivät koskaan loppuisi. Useat ihmistyöntekijät vihasivat ”ei pötypuheita”- tai ”menkää takaisin töihin”-asennetta, joka työläiskastilla oli. Jos tarvittiin, väliinpuuttumisesta tuli tärkeä työkalu. Suurimmat ongelmat olivat ihmistyöntekijät, jotka typerästi haahuilivat lähellä ”KIELLETTYÄ ALUETTA” tukikohdan ”Avaruusolentosiivessä”. Kaipa se oli ihmisluonnetta olla kiinnostunut ja haahuilla rajojen yli. Liian usein joku löydettiin ylittämässä rajoja ja nuuskimassa ympäriinsä. Kamerat lähellä sisäänkäynti yleensä pysäyttivät heidät ennen kuin he joutuisivat vakaviin ongelmiin. Muutaman kerran minä jouduin virallisesti pyytämään ihmistyöntekijän palauttamista. [33]

Castello väitti, että Dulcessa käynnissä olleet eri projektit takaisinmallinsivat avaruusolentojen teknologiaa, kehittivät mielenhallintamenetelmiä ja tekivät geenimanipulaatiokokeita, joissa kloonattiin ja luotiin ihmisen ja avaruusolennon hybridejä. Samanlaisia projekteja on tehty laboratorioissa Montaukissa, Long Islandilla ja Brookhavenissa [34] ja näistä on ollut monia ilmiantajatodistuksia. [35]

Nämä projekti ovat hajallaan Dulcen maanalaisen tukikohdan eri kerroksissa, joissa avaruusolennot ovat alimmilla kerroksilla viidestä seitsemään. Nämä alimmat kerrokset Castello kuvasi äärimmäisen vanhoina luonnollisina luolina, joita eri avaruusolentojen rodut ovat käyttäneet. Vastauksena kysymykseen luolastojen alkuperästä hän sanoi:

Luonto rakensi luolastot. Dracot [reptiliaanihumanoidit] ovat käyttäneet luolastoja ja tunneleita vuosisatoja. Myöhemmin RAND-korporaation suunnitelmien avulla niitä on toistuvasti laajennettu. Alkuperäiset luolastot sisälsivät jääluolia ja rikkilähteitä, joita avaruusolennot pitivät täydellisinä omiin tarpeisiinsa. [36]

Kuvatessaan tapaa, jola komento toimi yhteistukikohdassa Yhdysvaltain ja avaruusolentojen välillä, Castello sanoi:

Työläiskasti [Reptiliaanit] tekevät päivittäiset hommat, moppaavat lateksilattioita, puhdistavat häkkejä, tuovat ruokaa nälkäisille ihmisille ja muille lajeille. Heidän tehtävänsä on kehitellä sopiva suhde tyypin yksi ja tyypin kaksi olentojen välillä, jotka Draco-laji on luonut. Työläiskasti työskentelee laboratorioissa sekä tietokoneilla. Periaatteessa reptiliaanirodut ovat aktiivisia kaikissa Dulcen tukikohdan kerroksissa. Siellä on seitsemän eri avaruusolentojen ’rotua’, jotka työskentelevät kuudennen kerroksen itäosassa…. Tuo osio tunnetaan yleisesti nimellä ”avaruusolentosiipi”. Dracot ovat kerrosten 5-6-7 kiistämättömiä herroja. Ihmiset tulevat komentoketjussa toisena näissä kerroksissa. [37]

Castello sanoo, että hän näki omin silmin lajienvälisten geenikokeiden tuotteita laitoksen kuudennessa kerroksessa. Kaikkein häiritsevintä oli hänen löydöksensä, että ihmisiä käytettiin eräänlaisina laboratorioeläiminä kaikkein alimmissa kerroksissa, joissa heitä asetettiin kylmäsäiliöihin, käytettiin koe-eläiminä mielenhallintaohjelmissa ja jopa geenikokeissa. Castello kirjoittaa: “Kerros #7 on pahin, rivi toisensa jälkeen tuhansia ihmisiä ja ihmissekasikiöitä kylmäsäilytyksessä. Siellä oli myös sikiösäilytyssammioita eri kehitysvaiheissa oleville humanoideille. ‘Monesti kohtasin ihmisiä häkeissä, yleensä huumattuna tai tainnutettuna, mutta joskus ne itkivät ja kerjäsivät apua.’” [38]

Castello väittää, että hänen perehdytyksessään hänelle kerrottiin, että ihmiset kärsivät eri asteisesta hulluudesta, ja että heihin kokeillaan erilaisia suuririskisiä lääketieteellisiä proseduureja ja mielenhallintakokeita, joiden tarkoitus on hoitaa heitä. Hän väittää, että hän ja muut ihmistyöntekijät altistuivat päivittäin kylteille, joissa luki: “Tässä laitoksessa tehdään suuren riskin lääketieteellistä testausta, jolla yritetään parantaa hulluus. Ethän koskaan puhu vangeille, se saattaa tuhota vuosien työn.” [39]

Castello väittää, että hän suoritti tehtäviään ilman suurempia ongelmia kunnes hän alkoi epäillä, että sen sijaan, että vangit olisivat olleet hulluja, he olivatkin tavallisia siviilejä, jotka oli yksinkertaisesti siepattu ja käytetty harmaiden ja reptiliaanien laboratorion koe-eläiminä:

Olen järkevä, kun tohtorit sanovat että älä puhu heille, kuka minä olen sitä kiistämään ja tuhoamaan arkaluontoista tilannetta? Mutta eräs mies jotenkin sai huomioni. Hän toistuvasti sanoi, että hänen nimensä on George S—- ja että hänet on kidnapattu ja hän ei ole varma kuka häntä ajoi takaa. En tiedä miksi se jäi mieleeni, muistin vain hänen kasvonsa, ajatellen että hän ei ainakaan näyttänyt tai kuulostanut hullulta, mutta monet vangit sanoivat sellaista. Seuraavana viikonloppuna puhuin kaverini ympäri, joka on poliisi, tekemään tarkistuksen hänen nimellään, sanoen että olin törmännyt häneen ja että minua kiinnosti asia. En maininnut mitään tukikohdasta. Se oli sairas tunne kun tietokone vahvisti, että George S. oli kadonnut. [40]

Silloin kun Castello tajusi, että tavallisia ihmissiviilejä siepataan, hän päätti liittyä pieneen ryhmään muita tukikohdan työntekijöitä, jotka auttoivat vapauttamaan vangittuja ihmisiä.

Eräs toinen turvallisuusviranomainen tuli luokseni ja sanoi, että jotkut laboratoriotyöntekijät halusivat vapaa-ajalla tavata eräässä tunnelissa [epävirallisesti]. Mielenkiinto voitti ja sanoin OK. Sinä iltana arviolta yhdeksän miestä tuli paikalle. He sanoivat, että he tiesivät riskeeraavansa sen, että minä saattaisin ilmiantaa heidät, mutta he halusivat näyttää minulle joitain asioita, joita heidän mielestä minun tulisi nähdä. Yksi kerrallaan he näyttivät minulle todisteita, joiden mukaan monet vangit olivat kadonneita ihmisiä. Siellä oli sanomalehtileikkeitä, ja jopa valokuvia joita he olivat jotenkin salakuljettaneet tukikohtaan. He toivoivat, että he voisivat salakuljettaa ne takaisin ulos ilman, että minä paljastaisin heidät pomoille. Kykenin näkemään pelon heidän kasvoistaan heidän puhuessaan. Eräs mies sanoi, että hän mieluummin kuolisi yrittäessään kuin menettäisi sielunsa olemalla tekemättä mitään. Se oli kommentti, joka muutti tilanteen. Kerroin heille Georgesta ja mitä tiesin hänestä. Muutaman tunnin päästä me vannoimme yrittävämme paljastaa Dulcen tukikohdan. [41]

Castello kuvaa sitä miten pieni joukko ihmistyöntekijöitä alkoi tehdä yhteistyötä joidenkin reptiliaanien työläiskastilaisten kanssa, joilla oli myös intressi vapauttaa siepatut ihmiset pohjakerroksista. Castello lopulta kuvasi sitä miten Delta-eliittijoukot yrittivät tuhota ‘vastarintaliikkeen’:

Se päättyi lopulta siihen, kun armeijan hyökkäys tehtiin poistumistunneleista ja he teloittivat kaikki, jotka oli nimetty heidän listallaan, ihmiset ja reptiliaanit. Me taistelimme vastaan, mutta kenelläkään työläiskastista ei ollut aseita, eikä myöskään laboratoriossa työskentelevillä ihmisillä. Ainoastaan turvajoukoilla ja muutamalla tietokoneella työskentelevällä oli salamapistoolit. Se oli teurastus. Jokainen kirkui ja juoksi pakoon. Käytävät ja tunnelit täyttyivät niin täyteen kuin mahdollista. Me uskomme niiden olleen Delta Forcea [univormujen ja modus operandin perusteella], joka oli päättänyt iskeä vuoronvaihdon aikaan, ja tappaa niin monta kuin mahdollista listalta. [42]

Castello lähti laitoksesta, hän vei mukanaan valokuvat ja videotallenteet, jotka hän lopulta julkaisi Dulcen paperien nimellä.

Johtuen Castellon väitteiden tärkeydestä sekä hänen tarjoamista todisteista, jotka näyttivät tukevan hänen sanomisiaan, josta suurin osa näyttää tukevan sitä, minkä Bennewitz oli varmistanut hänen sähköisen valvontansa ja kenttätutkimuksien avulla, on tässä tarpeen analysoida lisää muita ilmiantajatodistuksia, jotka toisistaan riippumatta tukevat Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesia.

Allekirjoitettiinko Yhdysvaltain ja avaruusolentojen välillä sopimus?

Ensimmäinen väite, joka kaipaa analyysia, on Bennewitzin ja Castellon riita siitä, että avaruusolennoilla ja Yhdysvalloilla olisi ollut yhteinen tukikohta. Tämä viittaisi siihen, että olisi ollut olemassa jonkinlainen sopimus Yhdysvaltain hallituksen edustajien sekä avaruusolentojen rotujen välillä. On olemassa merkittävä ilmiantotodistus siitä, että Eisenhowerin hallinto ja Zeta Reticulumin harmaat olisivat allekirjoittaneet sopimuksen jo vuonna 1954. Tohtori Wolfin mukaan Eisenhowerin hallinto solmi sopimuksen niinkutsuttujen Harmaiden avaruusolentojen kanssa Zeta Reticulumin neljänneltä planeetalta, mutta tätä sopimusta ei koskaan ratifioitu perustuslain vaatimusten mukaisesti. [43] Viitaten samaan Eisenhowerin hallinnon allekirjoittamaan sopimukseen, eversti Philip Corso, erittäin palkittu upseeri, joka palveli Eisenhowerin kansallisen turvallisuuden neuvostossa, kirjoitti: “Me jouduimme neuvottelemaan eräänlaisen antautumisen niille [avaruusolennoille], kunhan me emme taistelisi niitä vastaan. Ne sanelivat ehdot, koska ne tiesivät, että se mitä me eniten pelkäsimme oli paljastus.” [44] Salainen sopimus allekirjoitettiin vuonna 1954 Eisenhowerin hallinnon ja avaruusolentojen rodun välillä, jonka useat muut ‘tietovuotajat’ ovat paljastaneet väittäen, että heillä on ollut pääsy salaisiin asiakirjoihin, jotka paljastavat sellaisen sopimuksen olemassaolon. [45] Phil Schneider, entinen geologiainsinööri joka työskenteli maanalaisten tukikohtien rakennusprojekteissa, kirjoitti:

Vuonna 1954, Eisenhowerin hallinnon alaisuudessa, liittovaltion hallitus päätti kiertää Yhdysvaltain perustuslain ja solmia sopimuksen avaruusolentojen kanssa. Sitä kutsuttiin vuoden 1954 Grenadan sopimukseksi, joka periaatteessa solmi avaruusolentojen kanssa sopimuksen, jonka nojalla avaruusolennot voisivat viedä muutaman lehmän ja testata implanttitekniikoita muutamilla ihmisillä, mutta että niiden piti antaa tietoja kohteiksi valituista ihmisistä. Hitaasti avaruusolennot muuttivat diiliä kunnes he päättivät etteivät noudattaisi sitä enää ollenkaan. [46]

Tämän sopimuksen on esitetty johtavan avaruusolentojen ja ihmisten välillä tapahtuviin teknologiansiirtoihin vastineeksi tietyistä oikeuksista perustaa tukikohtia ja monitoroida amerikkalaisten siviilien sieppauksia. Eversti Corso uskoi, että tämä sopimus oli olennaisesti jotain mikä pakotettiin Eisenhowerin hallinnon allekirjoitettavaksi, mikä viittaisi siihen, että teknologiansiirtoa toteutettaisiin palkkioksi avaruusolentojen USA:sta keräämistä geenimateriaaleista. Tämä geneettinen moninaisuus oli jotain mikä teki USA:sta houkuttelevan paikan sopimukselle verrattuna paljon homogeenisempiin Venäjään tai Kiinaan. Todennäköisesti hallinto järkeili, että koska Harmaat olivat siepanneet amerikkalaisia jokatapauksessa, sopimus antaisi heille keinot monitoroida sieppauksia ja tarkkailla läheltä sitä mitä heidän siviileilleen tapahtuu, jotka olivat mukana Harmaiden geenikokeissa. Harmaat velvoitettiin tarjoamaan lista siepatuista siviileistä, jotain mitä ilmeisesti ei tapahtunut ja myöhemmin tästä tuli kiistakapula Harmaiden ja Yhdysvaltain välillä.

Sopimus Zeta Reticulumin Harmaiden kanssa oletettavasti johti salaisten yhteistukikohtien luomiseen, joiden tehtävät todennäköisimmin olivat: teknologianvaihdanta; mielenhallintakokeet; Harmaiden geenikokeiden tarkkailu ja yhteistoiminta siviilien sieppaamiseksi eri projekteihin yhteistukikohdissa. Sekä sopimuksen että yhteistukikohtien olemassaolo olisi saanut korkeimman mahdollisen turvaluokituksen ja olisi ollut vain muutaman harvan valitun tiedossa. Tämän johdosta ilmiantajatodistukset, jotka tukevat salaisen Eisenhowerin hallinnon allekirjoittaman teknologianvaihtosopimuksen olemassaoloa viittaavat siihen, että maanalaisia laitoksia on mahdollisesti rakennettu, jossa tämä oltaisiin voitu toteuttaa ilman kansan, kongressin tai ulkovallan tietoa. Kun ollaan laadittu mahdollinen ‘juridinen’ perusta avaruusolentojen ja amerikkalaisten yhteilaitokselle, siirryn nyt analysoimaan todisteita, jotka tukevat sellaisen tukikohdan olemassaoloa.

Tähän mennessä esitettyihin todisteisiin perustuen voidaan todeta, että kolme mahdollisuutta erottuu edukseen todennäköisenä selityksenä sille, mitä Dulcessa tapahtui. Ensimmäinen, Dulcessa on (tai oli) huippusalainen ihmisten ja avaruusolentojen yhteislaitos, jossa oli käynnissä projekteja, joihin liittyi ihmishenkilöiden sieppauksia, joiden oikeuksia loukattiin vakavasti. Toinen, Dulcen tukikohta on (tai oli) olemassa, mutta raportit karmaisevista avaruusolentojen tekemistä kaltoinkohteluista ihmisille olivat osa disinformaatiokampanjaa, joka oli suunniteltu lokaamaan Paul Bennewitzin ja kaiken legitiimin tutkimuksen maine, jota on tehty avaruusolentojen aktiviteeteista ja salaisista valtion projekteista, joita Dulcessa oli. Kolmas mahdollisuus on, että kaikki tarinat Dulcesta ovat disinformaatiota, jonka tarkoitus on tahallisesti ohjata vakavat tutkimukset pois UFOista ja aiheuttaa eripuraa UFO-yhteisöön. [47] Pitäen mielessä nämä kolme mahdollisuutta, tutkin nyt ilmiantajatodistuksia koskien sotilaskonfliktia, joka tapahtui Dulcen tukikohdassa, määrittääkseni mikä näistä kolmesta mahdollisuudesta on tarkin.

Dulcen sota

Ilmiantajatodistukset, jotka tukevat Dulcen tukikohdan olemassaoloa, vihjaavat, että sellainen salainen laitos on kuin onkin pyörittänyt erilaisia projekteja, jotka ovat keskittyneet teknologianvaihtoon, mielenhallintaan, geenikokeisiin ja siepattujen siviilien ihmisoikeusrikkomuksiin. On todennäköistä, että yksi tai useampi näistä projekteista on muuttunut kiistakapulaksi avaruusolentojen ja valtion salaisten organisaatioiden välilä. Tmä kiista johti sotilasvälikohtaukseen, joka tunnetaan nimellä ‘Dulcen sota’. Tarkka syy tälle kahakalle on epäselvä, kuitenkin se mitä eri todistuksista tulee esiin on, että se oikeasti tapahtui ja nähtiin myös merkittävä määrä kuolonuhreja: Yhdysvaltain armeijan henkilökuntaa, Dulcen turvahenkilöstöä ja avaruusolentoja.

Castellon mukaan Dulcen sotilaskonflikti alkoi vastarintaliikkeen kasvusta, jotka olivat sekä vartijoita että asialle uskollisia avaruusolentoja, jotka halusivat auttaa vangittuja ihmisiä tukikohdan avaruusolentosiivessä. Lopulta 100 Delta-eliittisotilasta lähetettiin tuhoamaan vastarintaliike, joka alkoi uhata yhteistukikohdan turvallisuusjärjestelyjä. Tämä joukko kärsi monia kuolemantapauksia ja aiheutti monia kuolonuhreja sekä avaruusolentojen joukolle että tukikohdan turvahenkilöstölle. Muutkin tietovuotajat ovat raportoineet sotilaskonfliktista Dulcessa, mm. Phil Schneider, joka työskenteli geologisena insinöörinä Dulcen tukikohtaa ja muita vastaavia rakennettaessa. Schneider antoi seuraavia tietoja hänen taustastaan ja sotilaskonfliktin tapahtumisesta vuonna 1995:

Antaakseni teille yleiskatsauksen siitä kuka olen, kävin insinöörikoulun. Puolet koulustani oli sillä alalla, ja sain mainetta geologisena insinöörinä sekä rakenneinsinöörinä, jolla oli sekä sotilaallisia että ilmailualan sovellutuksia. Olen auttanut rakentamaan kahta tukikohtaa USA:ssa, joilla on jonkin verran merkitystä niinkutsutulle Uudelle Maailmanjärjestykselle [YK:n pyörittämälle maailmalle, jota ‘pitkät Harmaat’ avaruusolennot johtavat]. Ensimmäinen tukikohta on Dulcessa, New Mexicossa. Olin mukana vuonna 1979 tulitaistelussa avaruusolentohumanoideja vastaan, ja minä olen yksi selviytyjistä. Olen todennäköisesti ainoa selviytyjä, joka puhuu asiasta, jota koskaan kuulette. Kaksi muuta selvinnyttä ovat tiukan vartioinnin alaisina. Olen ainoa jäljellä, joka tietää yksityiskohdat koko operaatiosta. 66 salaisen palvelun agenttia, FBI, Mustat Baretit ja sensellaiset, kuoli siinä tulitaistelussa. Minä olin siellä. [48]

Schneider kuvasi vuoden 1979 sotilaskonfliktia pelkäksi ‘onnettomuudeksi’, joka syntyi porauksesta, joka oli suunniteltu laajentamaan Dulcen tukikohtaa:

Olin mukana rakentamassa LISÄOSAA syvällä maan alla olevalle armeijan tukikohdalle Dulcessa, joka on todennäköisesti syvimmällä oleva tukikohta. Se ulottuu seitsemän kerrosta maan alle ja yli 2.5 mailin syvyyteen. Siihen aikaan me olimme poranneet neljä eri reikää autiomaahan, ja me aioimme kytkeä ne kaikki yhteen ja räjäyttää kerralla suuria osuuksia. Minun työni oli mennä aukkoihin ja tarkastaa kivinäytteet, ja suosittelin räjähteitä tietynlaiseen kiveen. Kun olin menossa alas, me löysimme itsemme suuren luolan keskeltä, joka oli täynnä ulkoavaruuden alieneita, jotka tunnetaan suurina Harmaina. Ammuin niistä kaksi. Silloin siellä oli 30 ihmistä. Arviolta 40 tuli lisää kun tämä oli alkanut, ja kaikki heistä kuoli. Me olimme yllättäneet koko maanalaisen tukikohdallisen avaruusolentoja. Myöhemmin saimme selville, että ne olivat eläneet planeetallamme pitkän aikaa… Tämä voisi selittää paljon muinaisten astronauttien teoriasta. [49]

Tärkeä ero Castellon ja Schneiderin versioissa on, että Schneider ei viitannut tukikohtaan yhteislaitoksena. Hän kuvasi sitä seitsenkerroksiseksi Yhdysvaltain armeijan laitokseksi, joka oltiin ‘vahingossa’ rakennettu muinaisen avaruusolentojen tukikohtan päälle. Hän uskoi, että hänen tehtävänsä oli yksinkertaisesti laajentaa olemassaolevaa tukikohtaa eikä niinkään hyökätä avaruusolentojen kimppuun salatussa tarkoituksessa. Epätodennäköisyys sille, että Dulcen laitos olisi ‘vahingossa’ rakennettu avaruusolentojen tukikohdan päälle vihjaa, että Schneider oli vain osittain tietoinen hänen tehtävästään ja siitä mitä alakerroksissa tapahtui. Todennäköisempi skenaario on, että Schneider joutui avustamaan Yhdysvaltain armeijan joukkoja pääsemään Dulcen laitoksen syvempiin kerroksiin, seitsemänteen kerrokseen, joka oli suljettu ja joka oli kiistan todellinen syy.

Joskus vuonna 1993 Schneider lopetti työt sotilaallisia sopimuksia hoitaville yritysasiakkaille sen jälkeen, kun hän oli vakuuttunut siitä, että pitkät Harmaat avaruusolennot olivat kehittelemässä Uutta Maailmanjärjestystä, jota johdetaan YK:sta. jota he itse kontrolloisivat salaa. Lisäksi hän alkoi luennoida julkisesti paljastaen maanalaisten tukikohtien aktiviteetteja, joita hän oli auttanut rakentamaan, sekä avaruusolentojen roolia soluttauduttaessa kansallisvaltioiden hallituksiin sekä heidän roolistaan Uuden Maailmanjärjestyksen todellisina arkkitehteina. Schneider piti esitelmän MUFONin konferenssissa toukokuussa 1995, ja hänet löydettiin kuolleena seitsemän kuukautta myöhemmin tammikuussa 1996. [50] Schneiderin kuoleman sekä hänen ruumiinavauksensa olosuhteet johtivat monet julistamaan, että Schneider oltiin murhattu sen vuoksi, että hän oli julkisesti mennyt puhumaan tiedoistaan koskien avaruusolentoja ja maanalaista tukikohtaa. [51] Schneiderin todistus, hänen selvät tietonsa geologisesta insinöörityöstä ja mystinen kuolema kaikki tukevat hänen keskeistä teesiään siitä, että Dulcessa on maanalainen tukikohta, ja että tämän maanalaisen laitoksen alimmassa kerroksessa tapahtui avaruusolentojen ja Yhdysvaltain armeijan välillä sotilaskohtaaminen.

Toinen ‘tietovuotaja’, joka antaa uskottavuutta sille mahdollisuudelle, että salaisessa maanalaisessa tukikohdassa olisi tapahtunut tulitaistelu avaruusolentojen ja Yhdysvaltain sotilasjoukkojen välillä, on tohtori Michael Wolf. Wolfin kirja Catcher’s of Heaven kuvasi tulitaistelua avaruusolentojen ja amerikkalaisten eliittijoukkojen välillä, joka tapahtui vuonna 1975 Groom Lakessa, Nevadassa, laitoksessa, joka on voinut liittyä siihen mitä lähellä Dulcessa tapahtui myöhemmin:

Harmaat jakoivat tiettyjä teknologisia edistysaskeliaan armeijan/tiedustelupalvelujen tieteentekijöille, usein ollessaan ”vankivieraina” turvallisissa maanalaisissa armeijan laitoksissa Nevadassa ja New Mexicossa. Avaruusolennot ovat antaneet Yhdysvaltain hallitukselle joitain antigravitaatioaluksia ja suuren määrän polttoainetta (alkuaine 115). Toukokuun 1. päivä 1975 erään tällaisen teknologianvaihdon keskellä Nevadassa esiteltiin pientä avaruusolentojen antimateriareaktoria, ja johtava Harmaa avaruusolento pyysi johtavaa Delta-joukkojen everstiä, joka avaruusolentoja vartioi, poistamaan kaikki kiväärinsä ja panoksensa huoneesta (niin, että he eivät vahingossa räjähtäisi energiapäästöistä). Vartijat kieltäytyivät, ja siitä seuranneessa mekkalassa vartija avasi tulen Harmaita kohti. Yksi avaruusolento, kaksi tieteentekijää ja 41 armeijan henkilöä sai surmansa. Yksi vartija jäi eloon todistamaan siitä, että avaruusolennot ilmeisesti käyttivät mentaalista energiaa itsepuolustukseen tappaakseen muut hyökkäävät Delta-joukot. Tohtori Wolf sanoo, että ”tämä tapaus lopetti tietynlaisen vaihdannan (Harmaiden kanssa)”. [52]

‘Dulcen sodan’ kanssa on tärkeitä yhtäläisyyksiä siinä miten Wolf kuvaa ‘Nevadan’ konfliktia verrattuna siihen miten Castello ja Schneider kuvaavat tapahtumia. Molemmissa tapauksissa merkittävä määrä amerikkalaisia sotilaita kuoli avaruusolentojen kanssa tapahtuneessa tulitaistelussa. Nämä yhtäläisyydet viittaavat siihen, että joko Wolf kertoo täysin eri konfliktista, tai samasta konfliktista mutta siihen on lisätty joitain epäselvyyksiä piilottamaan amerikkalaisten ja avaruusolentojen välisen konfliktin todellinen luonne ja sijainti. Joihinkin merkittäviin eroavaisuuksiin kuuluu Wolfin sanoma, että avaruusolennot olivat ‘vankivieraita, eikä niinkään omistaneet yhdessä tukikohtaa Yhdysvaltain kanssa. On epätodennäköistä, että ‘vankivieraina’ olleet avaruusolennot osallistuisivat sen kaltaiseen merkittävään teknologianvaihdantaan, jota Wolf kuvaa. On todennäköistä, että Wolfin viittaus avaruusolentoihin ‘vankivieraina’ oli tarkoitettu piilottamaan amerikkalaisten ja avaruusolentojen välisen yhteistyön laajuus yhteistukikohdassa, mikä voisi johtaa siihen, että kertomus yhdistettäisiin Bennewitzin esittämiin väitteisiin Dulcesta. Tämä myös asettaa epäilyksen valoon sen tapahtuiko Nevadassa mitään konfliktia vuonna 1975 niinkuin Wolf kirjoittaa, vai viittasiko hän vuoden 1979 sotilaskonfliktiin Dulcessa, New Mexicossa. Jos asian laita on jälkimmäinen, silloin Wolf sai ohjeet ylemmiltään ‘informaation kontrolloidussa vuotamisessa’ kylvää joitain epätarkkuuksia (disinformaatiota) siihen informaatioon, jota hän julkaisi tulitaistelusta, joka tapahtui valtion ja avaruusolentojen yhteislaitoksessa amerikkalaisten kärsiessä suuria miestappioita. Sellainen disinformaatiostrategia vahvstaisi kaikkia ‘uskottavan kiistettävyyden’ vastakkaisia kantoja, joita valtio voisi käyttää peittämään Wolfin julkistaman arkaluonteisen informaation. Wolf paljasti lisäksi haastattelussa, että hän oli työskennellyt Dulcen laboratoriossa, mikä näin kertoo lisää informaatiota tästä salaisesta maanalaisesta tukikohdasta, joka on Bennewitzin väitteiden ytimessä. [53]

Toinen tietovuotaja, joka on paljastanut avaruusolentojen ja valtion yhteisen tukikohdan olemassaolon ja ‘Dulcen sotilaskonfliktin’ on Bob Lazar. Lazar työskenteli muutaman kuukauden ajan vuonna 1988 Nevadan S-4 -laitoksessa takaisinmallintamassa avaruusolentojen aluksen työntövoima- ja voimanlähdejärjestelmiä. Eräässä haastattelussa hän kuvaa taustojaan seuraavasti:

Minulla on kaksi maisterintutkintoa, yksi on fysiikasta; toinen on elektroniikasta. Kirjoitin maisterintyöni MHD:sta, eli magnetohydrodynamiikasta. Työskentelin Los Alamosissa muutaman vuoden ajan teknikkona ja sitten fyysikkona protonipolarisaatio-osastolla, siellä olleen kiihdyttimen parissa. Minut palkattiin S-4:n vanhempana fyysikkona työskentelemään gravitaatiotyöntövoimajärjestelmien ja niihin aluksiin liittyneiden asioiden parissa. [54]

Lazar paljasti, että hänen ennen töiden aloittamista avaruusolentojen aluksen parissa saamassaan briiffauksessa hänen vaadittiin lukevan 200 sivua briiffausdokumentteja työhön perehtymiseksi. [55] Hän muisteli, että briiffausdokumentti mainitsi taistelun ihmisten ja avaruusolentojen välillä salaisessa tukikohdassa vuonna 1979. Hän sanoi, että konfliktin aiheutti turvamies, joka yritti ottaa asetta avaruusolentojen alueella, ja tämä johti turvahenkilöstön kuolettaviin haavoihin. Lazar muistelee vuonna 1988 lukemansa briiffausdokumentin todennäköisesti viitanneen vuoden 1979 Dulcen tulitaisteluun.

Tiivistelmänä, vahvin näyttö Bennewitzin väitteille koskien Dulcen tukikohtaa tulee: Thomas Castellon todistuksesta koskien hänen työsuhdettaan ja loikkaamista Dulcen maanalaisessa tukikohdassa sen jälkeen, kun hän oli nähnyt ihmisoikeusrikkomuksia; Phil Schneiderin todistuksesta, joka oli suoraan mukana Dulcen tulitaistelussa; yhtäläisyyksistä Michael Wolfin paljastuksiin koskien tulitaistelua, joka on saattanut tapahtua neljä vuotta aiemmin toisessa maanalaisessa tukikohdassa Nevadassa sekä hänen myönnöstään, että hän on työskennellyt Dulcessa; Bob Lazarin muistosta lukeneensa perehdytyksessään briiffausdokumentin, jossa puhuttiin vuonna 1979 tapahtuneesta tulitaistelusta ihmisturvahenkilöstön ja avaruusolentojen välillä salaisessa tukikohdassa; sekä siepattujen kertomista raporteista heidän ollessaan hypnoosiregressiossa ja joiden todistukset on kirjoitettu kirjaan The Dulce Wars. Lisäksi Bennewitzia vastaan tehty disinformaatiokampanja ja Schneiderin mystinen kuolema sen jälkeen, kun hän oli astunut maanalaisten laitosten paljastuksillaan julkisuuteen, molemmat antavat aihetodistetukea näkemykselle, että ilmiantajien väitteille oli riittävät perusteet koskien Dulcen maanalaista laitosta ja siellä tapahtuneita mahdollisia räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia.

Nyt voin palata kolmeen mahdollisuuteen, jotka aiemmin mainittiin koskien Bennewitzin keskeisiä väitteitä Dulcen tukikohdan olemassaolosta, siellä tapahtuneesta sotilaskonfliktista ja räikeistä ihmisoikeusrikkomuksista. Ensimmäinen mahdollisuus on, että todisteet vahvistavat Bennewitzin väitteet. Toinen mahdollisuus on, että Bennewitzin väitteet koskien avaruusolentojen siepatuille siviileille tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia oli disinformaatiota, jonka tarkoitus oli ohjata tutkijat poispäin tukikohdan ja/tai siellä tapahtuneen sotilaskonfliktin olemassaolosta. Kolmas mahdollisuus on, että Bennewitzin väitteet vaarantuivat disinformaatiosta, jonka tarkoitus oli ohjata UFO-tutkijat pois aidoista UFO-havainnoista. Jotta voitaisiin määrittää mikä mahdollisuus on todennäköisin, tarkastelen nyt joitain Bennewitzin väitteiden ja muita Dulcen tukikohtaa koskevien väitteiden kritiikkejä.

Maanalaisen tukikohdan hypoteesin kritiikkiä

Aina heti sen jälkeen kun Bennewitz laittoi kiertoon väitteitään Dulcen tukikohdasta 1980-luvun alkupuolella, ja Castello ja muut fyysisiä todisteita ja henkilökohtaisia todistuksia, Dulcen tukikohdan hypoteesia tukevia todisteita vastaan on esitetty intensiivistä kritiikkiä. Nämä kritiikit menevät kolmeen kategoriaan. Ensimmäinen on kritiikki fyysisiä todisteita kohtaan, kuten Bennewitzin sieppaamat sähköiset viestit, viestien transkriptiot, valokuvat, videotallenteet ja Castellon ‘Dulce-paperit’; sekä fyysisten todisteiden puute koskien maanalaisen tukikohdan sisäänkäyntejä, tuuletusaukkoja jne. Toinen on kritiikit, jotka keskittyvät Bennewitzin, Castellon ja Schneiderin uskottavuuteen Dulcen tukikohdan hypoteesissa. Kolmantena on kritiikki, jonka mukaan koko Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesi on välkky disinformaatiostrategia, jonka tiedustelupalvelut kuten Air Force Office of Special Intelligence (AFOSI) ovat ottaneet käyttöön hajottaakseen UFO-yhteisöä. Tarkastelen jokaista näistä vuorollaan.

Mitä Bennewitzin todisteisiin tulee, hänen valokuvansa ja filminsä vuodelta 1980 selvästi näyttivät joitain anomaalisia ilmiöitä, minkä on tunnustanut myös jopa ilmavoimien tiedustelu, mutta vaikeus on osoittaa vakuuttavasti mitä näistä käy ilmi. [56] Tästä huolimatta monet UFO-tutkijat uskovat, että se oli vahvinta näyttöä valokuvatusta UFOsta. [57] Bennewitzin sähköinen viestintä, joka osoittaisi jotain omituista tapahtuvan, oli kaikkein kiistanalaisinta, eikä se ollut ratkaisevaa näyttöä- Mitä tulee fyysisiin todisteisiin, joita Dulcen papereista löytyy, useimmat tutkijat yksinkertaisesti eivät ottaneet näitä vakavasti ja olettivat, että ne olivat osa Bennewitzia vastaan suunnattua disinformaatiokampanjaa. Ratkaisevien todisteiden puutteet valokuvien, videoiden ja fyysisten todisteiden muodossa muistuttavat UFO-yhteisön historiallista pyrkimystä löytää riittävää näyttöä, jolla voitaisiin muuttaa jopa kaikkein skeptisimpien ammattilaisten mielipide. [58] Tämä viittaa siihen, että Bennewitzin sähköisten UFO-aktiviteettia ja avaruusolentojen viestintää kuvaavien tallenteiden ja Dulcen papereiden fyysisten todisteiden validiteetti on edelleen debatin kohteena. Selkeä ratkaisu siitä, mitä fyysinen näyttö Dulcen tukikohdan olemassaolosta kertoo, on edelleen vaikeasti hahmotettavissa.

Yksityiset tutkijat ovat tutkineet maa-alaa, jossa maanalainen tukikohta väitetysti sijaitsee. Archuletta Mesa sijaitsee Jicarillan apachereservaatin mailla. Eräs tutkija, Glen Campbell, sai selville, että maata ei ole fyysisesti rajattu, eikä siellä ole mitään viitteitä armeijan läsnäolosta, piilotettuja sisäänkäyntejä, ilmaventtiileitä, vedenottamoita läheisellä Navahon joella jne. Tämän jälkeen hän totesi, että mitään fyysisiä todisteita maanalaisesta tukikohdasta ei ollut. [59] Toiset kenttätutkijat, kuitenkin, ovat löytäneet todisteita omituisista tapahtumista alueella, mikä tukisi väitteitä maanalaisesta tukikohdasta. [60] Esimerkiksi Norio Harakaya vieraili Dulcessa japanilaisen filmituotantoryhmän kanssa vuonna 1990 ja totesi:

Olen ollut Dulcessa Nippon Television Networkin kuvausryhmän kanssa ja haastatellut monia, monia ihmisiä siellä ja tulin takaisin vahvan vakaumuksen kanssa siitä, että siellä tapahtui jotain 10-15 vuotta sitten, mm. yöllisiä havaintoja omituisista valoista ja armeijan jeeppien ja rekkojen ilmestymisiä. [61]

Jotkut Campbellin esiinottamat kritiikit voidaan selittää eri tavoin. Castello ja Schneider, esimerkiksi, molemmat kuvasivat laajalti maanalaista infrastruktuuria, jossa käytettiin kehittynyttä teknologiaa kuten suurinopeuksista raideyhteyttä. [62] Tämä tekisi mahdolliseksi piilottaa sisäänkäynnit Dulcen tukikohtaan turvallisemmilla alueilla. Lisäksi ilman ja veden kierto voitaisiin toteuttaa toisin tavoin kehittyneen teknologian avulla. Tämä viittaa siihen, että kritiikki puuttuvia salaista tukikohtaa puoltavia todisteita kohtaan Jicarillan apachemailta ei ole ratkaisevaa, ja on jopa ristiriidassa muiden todistusten kanssa mystisistä armeijan sotilasliikkeistä ja alueella tehdyistä anomaalisista havainnoista.

Salainen disinformaatiokampanja, jonka AFOSI käynnisti Bennewitzia vastaan, viittaa siihen, että hänellä alueelta peräisin olleita fyysisiä todisteita maanalaisesta tukikohdasta, sekä hänen kansalta saamaansa tukea tulkittiin kansallisen turvallisuuden uhaksi. Tämä salainen disinformaatiokampanja, joka alkoi vuonna 1980, viittaa siihen, että kritiikki Castellon ja Bennewitzin esittämiä fyysisiä todisteita kohtaan ei ole ratkaisevaa ja voi itsessään olla osa käynnissä olevaa disinformaatiokampanjaa. Tästä johtuen kritiikki puuttuvia fyysisiä todisteita kohtaan, jotka osoittaisivat maanalaisen tukikohdan olemassaolon Dulcessa, epäonnistuu hylkäämään Dulcen tukikohdan hypoteesin.

Toisenlainen kritiikki keskittyy tietovuotajien/silminnäkijöiden uskottavuuteen, jotka ovat esittäneet todisteita tai todistuksia Dulcen tukikohdasta. Uskottavuuden rakentaminen alalla, joka on täynnä disinformaatiota, pelottelua ja virallisia projekteja joilla pilata asiantuntijasilminnäkijöiden ja ‘ilmiantajien’ maine vaatii jonkin verran joustavuutta analyysiin ilmiantajien käyttäytymis- ja/tai persoonapiirteistä. ‘Hermoromahdus’, ‘kieltäytyminen haastatteluista’ tai ‘peiteidentiteettien’ käyttö, esimerkiksi, voi olla seurausta salaisesta häirinnästä eikä niinkään merkki henkilöstä, jolta puuttuu uskottavuutta. Keskittyminen henkisiin tai terveysongelmiin, joita Dulcen tukikohdan hypoteesista puhuneet ilmiantajat/silminnäkijät kohtaavat, voi olla pelkkä verhottujen henkilökohtaisten hyökkäysten muoto hypoteesin pääkannattajien uskottavuutta vastaan. Esimerkiksi, verkkoartikkelissa joka kritisoi Dulcen tukikohdan todisteiden puuttumattomuutta, kirjoittaja Roy Lawhon sivuuttaa haasteet, joita on kohdattu rakennettaessa kolmen pääilmiantajan/tietovuotajan uskottavuutta, jotka ovat puhuneet Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesin puolesta — Bennewitz, Castello ja Schneider. Lawhon lopettaa kuvauksensa heidän väitteistään viittauksilla moniin henkilökohtaisiin ongelmiin tai käyttäytymiseen, joita jokaisella oli, tavalla joka näyttää olevan pelkkä verhottu hyökkäys heidän uskottavuuttaan kohtaan. [63] Esimerkiksi, hän viittaa siihen, että Bennewitz “joutui tietyksi aikaa mielisairaalaan” ja sitten hänestä tuli “erakoitunut, ja hän kieltäytyi puhumasta UFOista”. [64] Kuten aiemmin mainittua, Bennewitzista tuli uhri intensiiviselle disinformaatiokampanjalle, julkiselle valvonnalle, hyökkäyksille hänen uskottavuuttaan vastaan, epätavallisille aktiviteeteille häntä vastaan, jotka lopulta johtivat siihen, että hän kärsi hermoromahduksen. Tämä ei vaikuta hänen esittämien tietojen tai henkilönsä uskottavuuteen, vaan kertoo ainoastaan siitä intensiivisestä ympäristöstä, jossa monet ihmiset hajoavat heitä vastaan kohdistetun psykologisen paineen alla.

Castellosta puhuttaessa Lawhon toteaa, että Castello “on ainoastaan kertonut tarinoita, ei mitään konkreettista, ja hänen pitäisi vielä astua esiin henkilökohtaisesti”, ja että “on epäilystä siitä onko hän edes olemassa.” [65] Vaikka ainoastaan suhteellisen harva tutkija voi puhua Castellon olemassaolon puolesta, olisi hyvä syy uskoa, että hän mahdollisena tietovuotajana paljastamassa salaista tietoa joutuisi pidätysten tai muiden virallisten tahojen toimien kohteeksi, joiden tarkoituksena on hänen ‘hiljentämisensä’, jos hän koskaan tulisi julkisuuteen. Tämä voi selittää hänen mystiset liikkeensä samaan aikaan, kun hän jättää mahdollisuuden avoimeksi sille, että hän on osa disinformaatiostrategiaa. Siispä, vaikka Dulcen paperien todistukselta itseltään puuttuu vakuuttavuutta, paperit muuttuvat merkittäväksi todisteeksi, jotka tukevat Bennewitzin väitteitä.

Viimeisenä, puhuttaessa Schneiderista, Lawhon viittaa mainitsemattomiin lähteisiin, että Schneiderilla “oli paha aivovamma ja hän oli myös paranoidi skitsofreenikko.” [66] Tämä olisi kaikkein epäreiluin Lawhonin esittämistä kritiikeistä. Schneider vietti lähes kaksi vuotta luentokierroksella (1993-1995) paljastaen rehellisesti aktiviteettinsa ollessaan töissä korporaatiolle, joka rakensi Dulcea ja muita maanalaisia tukikohtia. Hänen rehellisyyden ja mentaalisen kestävyyden koettelemiselle oli monia mahdollisuuksia, ja vaikuttaa siltä, että hän ei pettänyt suurta tukijajoukkoaan. [67] Hän antoi mielikuvan miehestä, joka tiesi elämänsä päättyvän pian joko luonnollisista syistä (hänellä oli loppuvaiheen syöpä) tai murhan johdosta. Hänen näennäinen ‘itsemurhansa’ sisälsi merkkejä murhasta, joita viranomaiset eivät tutkineet sen enempää. [68] Schneiderin todistus esittää kaikkein konkreettisimman tietovuodon, jota Dulcen tukikohdasta ja siellä avaruusolentojen ja ihmisten välillä tapahtuneesta tulitaistelusta 1979 löytyy. Tiivistelmänä, kritiikki Dulcen tukikohdan hypoteesia puolustaneiden uskottavuutta kohtaan epäonnistuu olemaan vakuuttavaa.

Lopuksi, on esitetty kritiikkiä, joka keskittyy William Mooren vuoden 1989 julistukseen MUFON-konferenssissa siitä, että hänet olisi käännytetty mukaan AFOSIn salaoperaatioon levittämään disinformaatiota Bennewitzille hänen maineensa pilaamiseksi. Vaikka he olivatkin raivoissaan siitä, että yksi UFO-tutkija aktiivisesti osallistui disinformaatiokampanjaan toisia tutkijoita vastaan, monet UFO-tutkijat nopeasti nielivät Mooren tarinan siitä, että Bennewitzin väitteiden kaikkein omituisimmat aspektit, ihmisoikeusrikkomukset joissa on tapahtunut avaruusolentojen sieppauksia, ihmisten kylmäsäilytyksiä ja maanalaisia sammioita täytetty karjan ja ihmisten palasilla, nämä kaikki olisivat disinformaatiota. Bennewitzin väitteet olivat saaneet laajalti tukea UFO-yhteisössä ja niitä levittivät ristiriitaiset henkilöt kuten John Lear, William Cooper ja William Hamilton. Eräät hyvämaineiset UFO-tutkijat uskoivat, että Learin ja Hamiltonin väitteet, jotka myötäilivät Bennewitzin sanomisia Dulcen maanalaisesta tukikohdasta, vahingoittaisivat legitiimiä UFO-tutkimusta. [69] Kun tuli tieto siitä, että John Lear oli kutsuttu juontamaan vuoden 1989 MUFON-konferenssia, nimekkäät MUFON-jäsenet alkoivat erota protestiksi. [70] Monet UFO-tutkijat eivät uskoneet, että Bennewitzin sähköinen kuuntelu, datan tulkinnat ja siepattujen haastattelut olisivat olleet riittävää näyttöä maanalaisesta avaruusolentojen tukikohdasta Dulcessa. Bennewitzin väitteet avaruusolentojen tekemistä ihmisoikeusrikkomuksista tukikohdassa yksinkertaisesti sivuutettiin pelkkänä disinformaationa jopa niiden keskuudessa, jotka uskoivat hänen olevan luotettava ja hänen keräämänsä todisteiden olevan laadukkaita. [71]

Mitä tulee siihen näkökulmaan, että disinformaatio oli suuressa roolissa Bennewitzin kehitellessä näkemyksiään tukikohdasta ja sen ihmisoikeusrikkomuksista, Bennewitz oli jo koostanut laajan tietokannan perustuen hänen kahden vuoden sähköiseen kuunteluun ennen AFOSIn puheille menoa vuonna 1980. Tämän johdosta Bennewitz oli jo kehitellyt monia kantojaan Dulcesta ennen kuin AFOSI alkoi syöttää hänelle disinformaatiota Bennewitzin oltua AFOSIn haastattelussa vuonna 1980 ja sen jälkeen tavattuaan Mooren vuonna 1982. On todennäköistä, että Bennewitzin havainnot UFO/ET-aktiviteetista alueella, radion ja videolähetysten sähköinen kuuntelu sekä hänen sähköinen viestintänsä aina Dulcen sotaan asti antoivat hänelle kokonaiskuvan siitä mitä tukikohdassa tapahtui. Todennäköisempi selitys on, että Yhdysvaltain tiedustelupalvelut olivat damage control -moodissa Bennewitzin siepattua sähköistä viestintää avaruusolentojen alusten ja Dulcen tukikohdan välillä. Castellon ja myöhemmin Schneiderin vieläkin paljastavammat todisteet ja todistukset sotkeutuivat disinformaatioon, jota syötettiin aktiivisesti julkiseen keskusteluun Dulcen tukikohdan hypoteesia koskien. Kritiikki siitä, että Dulcen tukikohdan hypoteesin, avaruusolentojen ihmisoikeusrikkomusten yms. kaikkein hälyttävimmät aspektit olisivat yksinkertaisesti AFOSIn disinformaatiota, epäonnistuu ottamaan huomioon sen miten disinformaatio on aktiivisesti käytössä oleva työkalu tiedustelupalveluilla, jolla luodaan hämmennystä ja estetään sen selville saanti mitä juuri sillä hetkellä on tapahtumassa. [72]

Palaan nyt aiemmin esille tuomiini kolmeen mahdollisuuteen koskien Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesia: 1. fyysiset todisteet, tietovuotajien väitteet ja silminnäkijätodistukset tarjoavat ratkaisevaa näyttöä Dulcen tukikohdasta ja laajoista siellä siviileillä tehdyistä ihmisoikeusrikkomuksista; 2. väitteet tukikohdasta ovat todennäköisesti paikkansapitäviä, mutta jotain disinformaatiota on päässyt mukaan kaikkein äärimmäisimmistä ihmisoikeusrikkomuksista puhuttaessa; ja 3. Dulcen tukikohdan hypoteesi on disinformaatiota. Perustuen tähän mennessä esitettyihin todisteisiin sekä ratkaisevan kritiikin puutteeseen näitä todisteita kohtaan, kolmas mahdollisuus voidaan sivuuttaa. Tämä tahtoisi sanoa, että päätelmä siitä, että avaruusolentojen ja valtion edustajien välinen yhteistukikohta oli kuin olikin olemassa Dulcessa, että siellä tapahtui sittenkin sotilaskonflikti syystä, joka on edelleen avoin keskustelulle, mutta todennäköisimmin liittyi yhden tai molempien osapuolten sopimusrikkomuksiin. Raportit räikeistä tukikohdassa käynnissä olleita eri projekteja varten siepattujen siviilien ihmisoikeusrikkomuksista, vaikka tämä tässä kohtaa ei olekaan ratkaisevasti tiedossa, ovat riittävää näyttöä sille, että vastuussa olevien valtion viranomaisten ja ihmisoikeusjärjestöjen tulisi tutkia asiaa lisää. Eräs lisäongelma, jota tulisi tutkia ymmärtääksemme tähän mennessä esitettyjen näyttöjen implikaatiot ihmisoikeuksiin ja politiikkaan, on identifioida miten Dulce ja muut samanlaiset tukikohdat saivat rahoitusta ilman viranomaisten valvontaa.

Dulcen ja muiden maanalaisten yhteistukikohtien rahoittaminen ilman Yhdysvaltain kongressin valvontaa

Phil Schneiderin mukaan rahat maanalaisten tukikohtien rakentamiseen USA:ssa ja muualla tulevat ‘pimeästä budjetista’ — rahat eivät ole osa normaalia kongressin budjettia tai lisäysprosesseja, jotka rahoittavat valtion organisaatioita USA:ssa. Hänen vuoden 1995 luoennossaan Schneider julisti:

Pimeä budjetti on salabudjetti, joka kerää 25% Yhdysvaltain bruttokansantulosta. Musta budjetti tällä hetkellä kuluttaa $1.25 biljoonaa vuodessa. Ainakin tämän verran käytetään mustiin ohjelmiin, kuten niihin jotka liittyvät maanalaisiin tukikohtiin. Tällä hetkellä USA:ssa on 129 syvällä maan sisässä olevaa sotilastukikohtaa. [73]

Nämä tukikohdat Schneiderin mukaan on “yhdistetty toisiinsa nopealla magneettilevitaatiojunayhteydellä, joka kykenee kaksi kertaa äänen nopeuteen”. [74] Thomas Castello kuvasi myös nopeaa maanalaista junaraidenjärjestelmää, joka yhdisti Dulcen muihin tukikohtiin USA:ssa ja muualla: “maailmanlaajuinen verkosto on nimeltään ”Sub-Global System.” Sillä on ”tarkastuspisteitä” jokaisen maan sisääntulokohdassa. Siellä on sukkulakäytäviä, jotka ’ampuvat’ junat uskomattomilla nopeuksilla käyttäen magneettilevitaatiota ja vakuumimenetelmää. Ne kulkevat yliäänennopeuksilla.” [75] Schneiderin ja Castellon väitteet suuresta maanalaisesta infrastruktuurista, joka on yhdistetty huippunopealla maglev-junajärjestelmällä, vahvisti tohtori Richard Sauder, joka on tutkinut ja identifioinut salaisia maanalaisia tukikohtia USA:ssa ja muualla. [76] Jos Schneiderin kuvaus ja budjettiarviot ovat oikein, silloin on olemassa massiivinen maanalainen infrastruktuuri, jota on rahoitettu tavoilla, jotka ovat menneet ohi kongressin valvonnasta huolimatta maanalaisen infrastruktuurin massiivisesta koosta ja taloudellisten resurssien käytöstä. Siksi on hyvä tutkia onko Schneiderin estimaatti tarkka, miten kongressi harjoittaa turvaluokiteltujen ohjelmien valvontaa USA:ssa ja sopiiko Dulcen kaltainen tukikohta kokonaiskuvaan kongressin rahoittamista ja valvomista salaisista armeijan ohjelmista.

Schneiderin yllättävän suuren ‘pimeän budjetin’ kokoestimaatin vahvistaminen tulee yllättävästä lähteestä. Entinen asunto- ja kaupunkikehitysministeriön apulaissihteeri Catherine Fitts väittää, että yhteensä 3.3 biljoonaa dollaria imetty ministeriöstä ja DoD:sta rahoitusvuosina 1998, 1999 ja 2000. [77] Fitts perustaa vuoden 2000 estimaattinsa David K. Steensman, puolustusministeriön tilintarkastuksesta vastaavan vt. apulaistarkastajan, raporttiin, joka kirjoitti vuoden 2002 raporttiinsa, että “DoD prosessoi $1.1 biljoonaa kirjanpitomerkintöinä, joita ei tueta, DoD:n osatekijöiden talousarvioon, jota käytettiin kirjoittamaan ministeriökohtaisia raportteja ja DoD:n tilinpäätöksiä rahoituskaudelle 2000.” [78] Raportoidessaan puuttuvista puolustusministeriön rahoitusvuoden 2000 rahoista, tutkiva journalisti Kelly O’Meara antoi tukea Fittsin havainnolle:

Pentagonin apulaisylitarkastaja luki kahdeksansivuisen tiivistelmän puolustusministeriön varainhoitoa koskevista laiminlyönneistä. Hän myönsi, että Pentagonin kirjanpitoon oli tehtävä $4.4 biljoonan edestä oikaisuja vaaditun tilinpäätöksen laatimiseksi, ja että $1.1 biljoonan summan tueksi tuosta kokonaismäärästä ei oltu saatu luotettavia tietoja. Toisin sanoen, Bill Clintonin viimeisen täyden vuoden aikana yli $1 biljoonaa oli yksinkertaisesti kadonnut ja kukaan ei voi olla varma milloin, minne tai kenelle rahat menivät. [79]

Jos ‘pimeä budjetti’ on oikeasti niin suuri kuin Fittsin ja Schneiderin estimaatit, silloin on erittäin todennäköistä, että niitä on käytetty rahoittamaan Dulcen tukikohdan kaltaisia ohjelmia, jotka näyttäisivät menevän ‘Special Access Programin’ (SAP) kategoriaan. SAP:t ovat ohjelmia, joilla on lisäturvatoimenpiteitä normaalin turvaluokittelujärjestelmän (luottamuksellinen, salainen, huippusalainen) lisäksi. [80] Vuoden 1997 senaatin komission raportin mukaan DoD:n hyväksynnällä operoi arviolta 150 SAP:ia. [81] Senaatin raportissa kuvataan miten nämä SAP:t jaetaan kahteen luokkaan, ‘tunnustetut’ ja ‘tunnustamattomat’:

Julkisesti tunnustettuja ohjelmia pidetään erillään tunnustamattomista ohjelmista, ja jälkimmäisiä kutsutaan yleiskielessä nimellä “mustat” ohjelmat johtuen niiden turvaluokitellusta olemassaolosta ja tarkoituksesta. Mustien ohjelmien joukossa tehdään lisäero “luovuttuihin” ohjelmiin, joita pidetään niin arkaluonteisina, että ne standardimuotoiset raportointivaatimukset kongressille eivät koske niitä. Näiden ohjelmien olemassaolosta ilmoitetaan vain suullisesti kongressin asianomaisten valiokuntien puheenjohtajalle, varapuheenjohtajalle ja toisinaan muille jäsenille ja henkilökunnalle. [82]

Olennaisesti luovuttu tunnustamaton SAP (syvän musta) on niin arkaluonteinen, että ainoastaan kahdeksan kongressin jäsentä (puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat neljästä puolustusasiankomitesta senaatin ja edustajainhuoneiden välillä) saavat ilmoituksen luovutusta SAP:sta ilman, että heille annetaan siitä mitään muuta informaatiota. Tämä mahdollistaisi heidän aidosti julistaa etteivät he tiedä sellaisesta ohjelmasta mitään mikäli heiltä siitä kysyttäisiin, ja näin he ylläpitäisivät tällaisen SAP:n salaisuutta. Jos tunnustamattomat SAP:t ovat ‘mustia ohjelmia’, silloin ‘luovutut’ tunnustamattomat SAP:t ovat ‘syvän mustia’. Dulcen tukikohta vaikuttaa olevan kandidaatti tällaiseksi ‘syvän mustaksi’ ohjelmaksi, joka tällä hetkellä USA:ssa operoi.

SAP:t rahoitetaan tavalla, joka täyttää liittovaltion ohjeet, ja niitä valvotaan sekä toimeenpanopuolelta että kongressin taholta. Käytännössä kuitenkin kongressin valvonta luovutun tunnustamattoman SAP:n tapauksessa on nimellistä. Presidentti Clintonin täytäntöönpanomääräys #12958 päivämäärällä 17.4.1995 muutti sen miten SAP:t tulevaisuudessa luotaisiin ja valvonta hoidettaisiin. Täytäntöönpanomääräyksen pääkomponenttien mukaan ainoastaan ulkoministeri, puolustusministeri, energiaministeri ja keskustiedustelun johtaja (tai heidän varamiehensä) voisivat luoda SAP:n; nämä pidettäisiin “absoluuttisessa minimissä”; ja niitä luotaisiin kun “tietyn informaation haavoittuvaisuus tai uhka on poikkeuksellinen”, ja niiden salaisuutta ei voida suojella normaalilla turvaluokitusjärjestelmällä. [83] Mitä valvontaan tulee, keskeinen täytäntöönpanomääräyksen lause oli Clintonin pyrkimys koordinoida valvontaa keskustahon kautta (Information Security Oversight Office, ISOO), joka vastaisi National Security Councilille (NSC) ja vuosittain raportoisi presidentille:

(3) … ISOO:n johtaja saa pääsyn näihin ohjelmiin kunkin ohjelman turvallisuusvaatimusten mukaisesti hoitaakseen ISOOn tehtäviä tämän täytäntöönpanomääräyksen alaisuudessa. Viraston johtaja voi rajata pääsyn erikoisohjelmaan koskemaan ainoastaan ISOOn johtajaa ja maksimissaan yhtä muuta ISOOn työntekijää; tai, erikoisohjelmien tapauksessa, jotka ovat erityisen arkaluonteisia ja haavoittuvaisia, ainoastaan johtajaan. [84]

Käytännössä kuitenkin tehokasta SAP-valvontaa hoitaa DoD:n komitea, Special Access Program Oversight Committee (SAPOC), ja samanlainen tiedusteluyhteisön komitea, Controlled Access Program Oversight Committee (CAPOC), eikä niinkään ISOO. [85] SAPOC on se taho, jolla on valtuutus “hyväksyä, lopettaa, uudelleenvalidoida ja uudelleenstrukturoida prosesseja DoD:n SAP:eihin.” [86] Olennaisesti Yhdysvaltain presidentillä ei ole paljoakaan auktoriteettia SAP:sta DoD:n tai tiedustelupalvelujen yli. [87] Valvontajärjestelmä sulkee presidentin toimivallan SAP:sta DoD:n ja tiedustelupalvelujen ulkopuolell, mutta jotka teoriassa ovat alisteisia presidentin vallalle hänen toimiessaan ‘armeijan ylipäällikkönä’. [88] Voitaisiin sanoa, että nämä toimeenpanovallan haarat, jotka ovat presidentin suorassa alaisuudessa, niinkuin presidentti Clinton sai tietää, eivät voi käyttää juurikaan mitään valtaa tai valvoa mitenkään ‘syvän mustia ohjelmia’. [89] Ne toimeenpanovallan haarat, jotka käsittelevät avaruusolentoasioita, ovat kansallisen turvallisuuden neuvoston piirissä, eikä presidentillä ole niihin sanottavaa. [90] Näiden erottamiseksi toisistaan, mitä toimeenpanovallan syvän mustien ohjelmien valvontaan tulee, viittaan niihin toimeenpanovirastoihin, jotka ovat presidentin alaisuudessa termillä ‘toimeenpanoviraston valvonta’, ja niihin tahoihin, jotka eivät ole presidentin vallassa, termillä ‘varjohallituksen valvonta’.

Schneiderin kuvaamat ‘syvän mustat’ ohjelmat vaativat varoja huomattavasti yli liittovaltion SAP:eille antaman virallisen määrän. Esimerkiksi, rahoitusvuonna 2001 SAP:lle budjetoitiin arviolta $10-12 miljardia dollaria DoD:n eri palveluista, joka on huomattavasti pienempi summa kuin mitä Schneider ja Fitts mainitsivat todennäköisesti ‘syvän mustiin ohjelmiin’ kulutetun, jotka eivät olleet listattu kongressille jätettyyn SAP-listaan. [91] Jopa DoD-budjetin kasvaessa 380 miljardiin dollariin vuonna 2003, SAP:hin menevä osuus kasvoi ainoastaan marginaalisesti, ja näin ‘syvän mustien ohjelmien’ todellisten kustannusten ja niille budjetoitujen varojen välinen ero pysyi suurena.

‘Syvän mustien ohjelmien’, jotka liittyvät suoraan avaruusolentojen läsnäoloon, joita kongressi tai toimeenpanoelimet eivät valvo, rahoittamiseksi valtion armeijaan ja tiedustelupalveluihin kytkeytyneet haarat ovat kehittäneet monimutkaisen rahoitusjärjestelmän, jolla kierretään normaalit liittovaltion rahojen budjettiprosessit ja valvontavaatimukset. Kelly O’Mearan mukaan, erilaisia kirjanpitomekanismeja, kuten ”ei-tuettuja merkintöjä”, ”olennaisia valvontapuutteita”, ”oikaistuja tietueita”, ”täsmäyttämättömiä maksuja”, ”epänormaaleja taseita” ja ”erittelemättömiä eroja” käyttämällä DoD jättää kirjaamatta jopa biljoona dollaria vuosittain. [92] Se on jättiläismäinen summa vuosittain, reippaasti yli DoD:n virallisen budjetin, mikä viittaisi siihen, että liittovaltion hallituksen eri ministeriöitä käytetään puhaltamaan rahaa ilman amerikkalaisen veronmaksajan, kongressin ja vastuunalaisten liittovaltion viranomaisten tietoa siitä mitä tapahtuu. [93]

Sen sijaan, että liittovaltion rahaa puhallettaisiin suoraan korruptoituneiden amerikkalaispoliitikkojen sveitsiläisille pankkitileille, käytäntö josta monissa kehittyvissä valtioissa on tehty oma taiteenlajinsa, raha menee suoraan ‘pimeään budjettiin’, joka sitten rahoittaa ‘syvän mustia ohjelmia’ virallisten SAP:ien listan lisäksi, joita voidaan pyörittää ilman kongressin ja presidentin valvontaa. Nämä ‘laittomat’ rahastot kanavoidaan salaisille organisaatioille eri aselajien haaroihin ja tiedustelupalveluille rahoittamaan suoraan heidän omia ‘mustia ohjelmiaan’, jotka liittyvät avaruusolentojen läsnäoloon. Näitä rahoja sitten käytetään antamaan toimeksi sopimuksia amerikkalaiskorporaatioille kuten EG&G, Westinghouse, McDonnell Douglas, Morrison-Knudson, Wackenhut Security Systems, Boeing Aerospace, Lorimar Aerospace, ranskalainen Aerospacial, Mitsubishi Industries, Rider Trucks, Bechtel, Raytheon, DynCorp, Lockheed Martin, Hughes, Dryden, SAC ja monille muille, jotka tarjoavat tarpeellisia palveluja avaruusolentoihin liittyviin projekteihin. [94] Eläkkeellä oleva DIA:n tiedusteluviranomainen John Maynard raportoi näiden korporaatioiden ja DoD:n välisen suhteen luonteesta:

Puolustusministeriöllä on ollut käynnissä oleva ohjelma 1950-luvun puolivälistä saakka, joka on solminut sopimuksia amerikkalaisten siviiliorganisaatioiden/korporaatioiden kanssa, jotka ovat toimineet tiedusteluyhteisössä. Nämä projektit ovat erittäin tiukkojen turvajärjestelyjen alaisia, ja ne on yleensä erittäin vahvasti siiloutettu. Se tarkoittaa, että siellä on monia samankeskisiä piirejä: mitä lähemmäs keskipistettä pääset, sitä enemmän tietoa sinulla on projektista. Mitä kauemmas sisäpiiristä menet, sitä vähemmän tietoa sinulla on. Kaikki tämä on tarjolla erittäin tiukan tiedontarveperustaisesti. Näistä piireistä voi, jos on etsinyt tarpeeksi, löytää alihankkijoita, jotka ovat työskennelleet eri osissa projektia, mutta joilla ei oikeasti ole ollut mitään tietoa siitä mikä projekti kokonaisuudessaan on ollut. Tämä on tapahtunut myös armeijan kommunikoidessa pääalihankkijalle. Tässä mielessä jokaisella aselajihaaralla on tietyt omat projektinsa, jotka siiloutettiin turvatoimina. [95]

Laittomasta ‘pimeän budjetin’ kassasta alihankintasopimuksia saaneet korporaatiot eivät joudu kongressin tai toimeenpanevan elimen valvonnan alle, eikä niiden tarvitse paljastaa kansalle niiden tekemisten todellista luonnetta, ja niiden tulee allekirjoittaa salassapitosopimus, jossa on ankarat rangaistukset salassapitorikkomuksille. Bob Lazarin mukaan hänen todellinen työnantajansa Nevadan S-4 -laitoksessa oli Yhdysvaltain laivasto, mutta hän joutui allekirjoittamaan sopimuksen EG&G-yhtiön kanssa, jossa hän antoi pois perustuslailliset oikeutensa mikäli hän kertoisi tietämästään [96] Hänen päätettyään lopettaa työnsä S-4:ssä Lazar paljasti tietonsa ja sai tappouhkauksia.

‘Pimeän budjetin’ rahoittamien ‘syvän mustien ohjelmien’ estimaatteja voidaan saada käyttämällä ‘syvän mustien ohjelmien’ virallisia budjettilukuja, ja sitten korjaamalla tätä lukua silloin kun käytetään ‘pimeän budjetin’ varoja. Täytäntöönpanomääräyksen 12958 ja vuoden 1997 senaatin komission raportin mukaan, syvän mustien ohjelmien (tunnistamattomat, luovutut Special Access Programit) lukumäärä tulee pitää absoluuttisessa minimissä. Tämä viittaa siihen, että 150:sta senaatin komission raportin identifioimasta SAP:sta voidaan estimoida suhteellinen osuus jakamalla nämä ‘tunnustettuihin’ ja ‘tunnustamattomiin’, ja sitten jakamalla ‘tunnustamattomat’ ‘luovuttuihin’ ja ‘ei-luovuttuihin’ SAP:eihin, ja sitten käyttämällä mielivaltaista 50%:n lukua ottamalla huomioon ‘absoluuttisen minimin’ vaatimus, jota sovelletaan luovuttujen SAP:ien luvanantoon, että noin 15-20 SAP:ia (arviolta 10% kaikista) on ‘syvän mustia’. Samanlaisella prosessilla voidaan tarkastella SAP:ien 10-12 miljardin dollarin kokonaisvuosibudjettia, josta arviolta 1.5 miljardia dollaria käytetään ‘syvän mustiin ohjelmiin’, joiden olemassaolosta kerrotaan verbaalisesti ainoastaan kahdeksalle kongressin komitean puheenjohtajalle ja varapuheenjohtajalle, jotka eivät saa niistä briiffausta.

‘Syvän mustien’ ohjelmien ympärillä olevat huikean tiukat turvatoimet ovat olleet historiallisesti hyväksyttäviä kongressin johtajille perustuen heidän uskomuksiinsa näiden ohjelmien rajallisesta määrästä ja niiden saaman budjettirahoituksen vaatimattomasta summasta — $1.5 miljardia olisi alle 0.5% DoD:n kokonaisbudjetista vuonna 2003 ($380 miljardia). Jos Fittsin, O’Mearan ja Schneiderin estimaatit ovat oikein, silloin näiden ‘syvän mustien ohjelmien’ budjettien todellinen koko on melkein kolme kertaa DoD:n vuosibudjetti! Vertaamalla tätä huikeaa lukua ‘syvän mustien’ ohjelmien $1.5 miljardin estimaattiin, joka kongressin johtajille on esitetty, tämä viittaisi siihen, että luovutut SAP:t yhdessä tunnustamattomien SAP:ien kera ovat todellakin vain pelkkä peitetarina kokonaan toisen tyyppisille syvän mustille ohjelmille — niille jotka liittyvät suoraan avaruusolentojen läsnäoloon.

Pitämällä Fittsin estimaattia lähempänä ‘pimeän budjetin’ ohjelmien todellista kokoa ja luovuttujen SAP:ien budjettiarviota ($1.5 miljardia), tämän eri kategorian ‘syvän mustien ohjelmien’ saaman rahoituksen määrä voidaan itse asiassa kertoa arviolta 700:lla. ‘Syvän mustien ohjelmien’ lukumäärää voitaisiin myös mahdollisesti kasvattaa tällä kertoimella, mutta ylimääräinen rahoitus saattaa olla myös käytössä jokaisen ohjelman koon kasvattamiseen eikä niinkään uusien ohjelmien lisäämiseen. Tästä seuraa, että jos kerrointa kymmenen käytetään selittämään ‘syvän mustien ohjelmien’ todellista kustannusta, silloin ‘syvän mustien ohjelmien’ todellinen lukumäärä olisi 70-kertainen. Jos ‘syvän mustien ohjelmien’ ‘virallinen’ lukumäärä on 15-20, silloin ohjelmien todellinen lukumäärä on jossain välillä 1050-1400. Voidaan täten todeta, että yli tuhatta ‘syvän mustaa ohjelmaa’ rahoitetaan ‘pimeästä budjetista’, jonka koko arvioidaan olevan vuosittain jossain 1.1 biljoonan dollarin hujakoilla. Ottaen huomioon, että senaatin komissio raportoi arviolta 150 SAP:n olemassaolosta yhteensä, voidaan todeta sen lisäksi, että kongressin johtajat ja presidentti eivät saa tietää syvän mustien ohjelmien todellista lukumäärää, eivätkä he saa tietää ‘pimeän budjetin’ todellista kokoa, joka rahoittaa yli 99% näistä ‘syvän mustista’ ohjelmista.

Jos ‘pimeä budjetti’ rahoittaa Dulcen maanalaista tukikohtaa ja muita arviolta 99%:aa syvän mustista ohjelmista, joita kongressille ei raportoida edes pintapuolisesti ‘luovuttuina tunnustamattomina SAP:eina’, silloin on selvää, että on olemassa kahdentyyppisiä syvän mustia ohjelmia. Ne, joita rahoitetaan normaalista budjetista (luovutut tunnustamattomat SAP:t), jotka ovat perustuslain mukaan laillisia, ja ne joita rahoitetaan ‘pimeästä budjetista’, jotka eivät kuulu ollenkaan SAP-valvontaprosessiin, jotka ovat normaalin perustuslaillisen prosessin ulkopuolella ja teknisesti laittomia. Voidaan todeta, että lailliset ‘syvän mustat ohjelmat’ ovat pelkkä peite laittomille ‘syvän mustille ohjelmille’, jotka on aivan erityisesti suunniteltu vastaamaan avaruusolentojen läsnäoloon. Nämä peiteohjelmat on suunniteltu suuntaamaan kongressin ja toimeenpanovallan viranomaiset pois todellisista avaruusolentoihin liittyvistä ‘syvän mustista ohjelmista’, jotka ovat olemassa ja jotka kuluttavat valtavia määriä resursseja Yhdysvaltain taloudesta. Tämän johdosta, arviolta 15-20 (2%) kaikista syvän mustista ohjelmista on laillisia ja joilla on tunnettu valvontaprosessi, kun taas arviolta 750-1000 (98%) on laittomia ja niillä on varsin erilainen valvontaprosessi. On mahdollista, että DoD ja tiedusteluyhteisön komiteat (SAPOC & CAPOC), joilla on suora valvonta laillisista ‘syvän mustista ohjelmista’ ovat tietoisua laittomista ‘syvän mustista ohjelmista’, mutta ne eivät käytännössä näitä valvo. On todennäköistä, että SAPOC:n & CAPOC:n päävastuu on varmistaa, että lailliset ‘syvän mustat ohjelmat’ ja tunnustetut ‘mustat ohjelmat’, joiden yksityiskohdat kerrotaan kongressin komiteoille ja toimeenpaneville elimille, ovat käytännössä laittomien syvän mustien ohjelmien peitteitä. Laittomien syvän mustien ohjelmien valvontaa todennäköisimmin suorittavat salaiset organisaatiot, jotka on sulautettu eri armeijan & tiedustelupalvelujen haaroihin ja kansallisen turvallisuuden neuvostoon, joka on vastuussa avaruusolentoasioiden hoidosta. [97] Salaiset organisaatiot, jotka on sulautettu toimeenpanoelimiin kuten National Security Council, Federal Emergency Management Agency ja Homeland Security, muodostavat ‘varjohallituksen’, jonka vastuulla on koordinoida armeijan, tiedustelupalveluiden ja valtion toimia avaruusolentoasioissa. [98]

Tiivistelmänä, Dulcessa ja muualla olevien maanalaisten avaruusolentojen ja valtion yhteistukikohtien rakentamisen ja pyörittämisen rahoitus tulee ‘pimeän budjetin’ rahoista, jotka eivät noudata normaaleja valvontavaatimuksia, joita tavalliset DoD:n ja tiedustelupalvelujen SAP:t noudattavat. Amerikkalaiskorporaatioita, jotka saavat toimeksiantoina alihankintasopimuksia, joiden nimissä tarjota palveluja armeijalle ja tiedustelupalveluille, ei säännellä tavanomaisella tavalla, ja ne ovat olleet erittäin ‘menestyksekkäitä’ pakottaessaan salailuaan omille työntekijöilleen — kriittinen tekijä, joka merkitsee tulevaisuuden uusia sopimuksia hankittaessa! Käytännössä tämä tarkoittaa, että salaiset organisaatiot, jotka on sulautettu armeijaan, tiedustelupalveluihin ja kansallisen turvallisuuden virastoihin, ovat löytäneet keinon kiertää kongressin ja toimeenpanoelinten laittomien ‘syvän mustien ohjelmien’ valvontaa ja todellisten kustannusten hyväksyntää:

Taulukko 1. Tiivistelmä syvän mustien ohjelmien rahoitus- ja valvontajärjestelmästä

Ohjelman luokittelu Valvonta Arvioitu lukumäärä Rahoituslähde Arvioitu vuosittainen budjetti Liittyykö alieneihin?
‘Tunnustetut’

Special Access

Programit (SAP)

Kongressi*/SAPOC

/CAPOC/toimeenpanoelimet

75 Kongressi/DoD/tiedustelupalvelut $5 – 6 miljardia Ei
Tunnustamattomat

SAP:t — Mustia

Kongressi*/SAPOC

/CAPOC/toimeenpanoelimet

55-60 Kongressi/DoD/tiedustelupalvelut $3.5 – 4.5 miljardia Peite
Luovutut tunnustamattomat

SAP:t — Syvän mustat

SAPOC/CAPOC 15-20 Kongressi/DoD/tiedustelupalvelut $1.5 miljardia Peite
Laittomat – Syvän mustat Varjohallitus 1050-1400 Pimeä budjetti $1.1 biljoonaa Kyllä

Akronyymit

SAPOC – Special Access Program Oversight Committee, Department of Defense

CAPOC – Controlled Access Program Oversight Committee, CAPOC

*Kongressin komiteat — House National Security Committee, Senate Armed Services Committee, ja puolustusasiain alikomiteat edustajainhuoneen ja senaatin budjettikomiteoissa.

Lopuksi: Väitettyjen Dulcessa tapahtuneiden ihmisoikeusrikkomusten poliittiset implikaatiot

Tässä raportissa tarkastellut ilmiantajatodistukset vakuuttavasti osoittavat Dulcen tukikohdan olemassaoloon, joka on entinen ja/tai nykyinen avaruusolentojen ja Yhdysvaltain hallituksen yhteislaitos, joka on rakennettu ‘pimeän budjetin’ rahoilla, joita operoidaan ilman kongressin ja toimeenpanoelinten valvontaa. Todistukset lisäksi tukevat näkemystä, että ‘Dulcen sota’ oli aseellinen konflikti amerikkalaisten sotilaiden, tukikohdan henkilöstön ja avaruusolentojen rotujen välillä. Vaikka aseellisen yhteenoton tarkkaa syytä ei olekaan tiedossa, sen perusteella voidaan sanoa, että yksi tai molemmat osapuolet olivat jättäneet oman osuutensa salaisesta sopimuksesta suorittamatta. Ottaen huomioon ilmiantajatodistuksen, että yksi näiden sopimusten sitoumuksista oli varmistaa, että geenikokeisiin siepatuista siviileista pidettäisiin täydellistä kirjaa, heitä ei vahingoitettaisi ja että heidät turvallisesti palautettaisiin takaisin siviilielämään, on syy uskoa, että räikeät ihmisoikeusrikkomukset ovat olleet roolissa konfliktin synnyssä. Samanlaisia ihmisoikeusrikkomuksia saattaa hyvinkin olla käynnissä toisissa mahdollisissa valtion ja avaruusolentojen välisissä tukikohdissa USA:ssa ja muualla.

‘Dulcen sotien’ välittömät poliittiset seuraamukset ja väitettyjen avaruusolentojen suorittamien siepattujen siviilien kaltoinkohteluiden implikaatiot tarkoittavat erittäin todennäköisesti määrättömän pitkää viivytystä avaruusolentojen läsnäolon paljastuksessa. Steven Spielbergin Close Encounters of the Third Kind -elokuvan julkaisun vuonna 1977 on pitkään spekuloitu olevan osa ‘siedätysohjelmaa’, jolla valmistellaan kansaa avaruusolentojen läsnäolon paljastukseen. [99] NASA lähetti 20-sivuisen luottamuksellisen kirjeen Spielbergille kuvaillen mitä hänen tulisi ja ei tulisi näyttää elokuvassa ennen sen julkaisua, mikä viittaisi epätavallisen suureen kiinnostukseen siitä, millaisina avaruusolennot ja valtio elokuvassa esitettiin. [100] Vuoden 1979 ‘Dulcen sota’, jossa avaruusolentojen läsnäolosta vastuussa olevat salaiset viranomaiset (varjohallitus) komensivat hyökkäyksen avaruusolentoja vastaan, jotka pitivät hallussaan avaruusolentojen ja ihmisten välisen yhteistukikohdan kerroksia, olisi varmastikin signaloinut dramaattista siirtymää asenteissa avaruusolentojen läsnäoloa kohtaan ja määrättömän pitkää pidättäytymistä täydestä UFO-paljastuksesta.

Ei ole riittävästi todisteita täysin oikeuttamaan lisätutkimuksia väitteisiin laajoja ihmisoikeusrikkeitä, jotka tapahtuivat ihmisten ja avaruusolentojen yhteistukikohdissa Dulcessa ja muualla USA:ssa. Kaikkein tehokkain keino tutkia väitettyjä ihmisoikeusrikkomuksia Dulcessa olisi hyvämaineinen kolmannen sektorin ihmisoikeusjärjestö, kuten Amnesty International tai Human Rights Watch, joka aloittaisi tutkimukset näitä kaltoinkohteluja koskien. Näillä organisaatioilla on mittava kokemus tarkkojen ja luottamuksellisten tutkimusten tekemisestä maissa, jotka ovat historiassamme tehneet räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia ja tukahduttaneet niitä, jotka ovat astuneet esiin paljastamaan tällaisia kaltoinkohteluja. Ihmisoikeusjärjestön tutkimus voisi tarjota mahdollisuuden tietovuotajille astua esiin ja/tai välittää informaatiota Dulcessa tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista. Tämä olisi keino ylläpitää luottamuksellisuutta ja ehkäistä rikossyytteitä tietovuotajia vastaan heidän ‘turvaluokitellun informaation’ paljastamisestaan. Tapauksessa, jossa amerikkalaiset liittovaltion virastot nostavat syytteitä tietovuotajia vastaan, tai jossa tietovuotajat yhtäkkiä katoaisivat, sellaiset henkilöt voisivat olla ‘hätäviestien’ fokuksessa, joita ihmisoikeusorganisaatiot ovat julkaisseet vuosien varrella turvatakseen ihmisoikeusrikkomuksia paljastavien koskemattomuuden. Toinen tapa tutkia väitettyjä ihmisoikeusrikkomuksia Dulcessa olisi kongressin tukema kuuleminen sellaisten rikosten väitteisiin ja täyteen maanalaisessa laitoksessa tehtyihin aktiviteetteihin, joita tarkasteltaisiin miten paljon aktiviteetit ovat ihmisoikeusrikkeisiin vaikuttaneet. Laaja kongressin takaama koskemattomuus ja suojelu tulisi suoda kaikille valtion/armeijan viranomaisille ja korporaatioiden työntekijöille, jotka haluavat astua esiin antamaan informaatiota amerikkalaisten ja muiden maiden kansalaisten kokemista ihmisoikeusrikkomuksista tukikohdissa USA:n rajojen sisällä tai muualla maailmassa. Johtuen kansan suuresta intressistä saada tietää tällaisista väitetyistä kaltoinkohteluista, kongressin tutkimusten tulisi olla avoimia, ja median laajasti raportoimia. Kun kansallisen turvallisuuden huolenaiheet aidosti vaativat sellaisen informaation salassapitoa, tämä tulisi viedä kongressitutkinnan eteen asianmukaista harkintaa ja toimintaa varten.

Avaruusolentojen asioista vastuussa oleva ‘varjohallitus’ on ollut tekijä, joko myötävaikuttava tai lieventävä, räikeissä ihmisoikeusrikkomuksissa, jotka ovat tapahtuneet sen kontrolloimissa ja/tai avaruusolentojen yhteisissä salaisissa tukikohdissa. Varjohallituksen roolia voidaan tutkia ja se voidaan saattaa tilivelvolliseksi ihmisoikeusrikkomuksista asianmukaisilla reformeilla paljon samaan tapaan kuin monet autokraattiset valtiot ovat reformoineet hallituksensa ihmisoikeusrikkomusten kansainvälisen valvonnan johdosta. Johtuen ihmisoikeusjärjestöjen kokemuksesta suorittaa sellaisia autokraattisten regiimien tutkimuksia, tämä on erittäin suotava keino ratkaista väitetyt ihmisoikeusrikkomukset, joita kansallista turvallisuutta ylläpitäviin organisaatioihin sulautettujen salaisten ryhmien johdolla on tehty, jotka kollektiivisesti yhdessä muodostavat ‘varjohallituksen’.

Kongressin tukema rahoitusmekanismien tutkimus, joita on käytetty laittomien ‘syvän mustien projektien’ rahoitukseen, on myös tarpeen, jotta voitaisiin tilittää kaikki varat täysimääräisesti, joita USA:n taloudessa on tuotettu, ja lopettaa rahojen käyttö ‘syvän mustiin ohjelmiin’, jotka operoivat kongressin/toimeenpanovallan valvonnan ulkopuolella, ja jopa relevanttien puolustusministeriön ja tiedustelupalvelujen valvontakomiteoiden ulkopuolella. Korporaatioiden käyttö armeijan alihankintasopimuksissa, joita on rahoitettu laittomilla rahavirroilla, joita salaiset organisaatiot Yhdysvaltain armeijassa ja tiedustelupalveluilla ovat saaneet, tulee loppua.

Jotta voisimme tehdä jotain väitettyjen ihmisoikeusrikkomusten koko laajuudelle, joita avaruusolentojen ja ihmisten yhteistukikohdissa korporaatioiden ja armeijan henkilökunta on tehnyt, täytyy koota koolle ‘totuuskomissio’, joka koostuu valtion/armeijan virkamiehistä ja/tai korporaatioiden työntekijöistä, jotka ovat suoraan osallistuneet kokeisiin ja projekteihin, joissa sellaisia loukkauksia on tehty; ja/tai sellaisen informaation salaamiseen pelottelemalla silminnäkijöitä ja tietovuotajia. Tällainen totuuskomissio voitaisiin mallintaa Etelä-Afrikan esimerkin mukaan, jossa ihmisoikeusrikkomuksiin osallistuneille apartheid-ajan julkishallinnon virkamiehille luvattiin yleinen armahdus sillä ehdolla, että he paljastaisivat aktiviteettiensa luonteen täysin, ja että nämä rikkomukset olivat poliittisesti motivoituneita eikä niinkään henkilökohtaisia. [101 Armahduksen myöntäminen virkamiehille/työntekijöille on askel oikeaan suuntaan myönnettäessä osallistuminen projekteihin, jotka ovat rikkoneet amerikkalaisten ja muiden maiden kansalaisten ihmisoikeuksia, joita on pidetty vangittuina avaruusolentojen ja valtion yhteistukikohdissa, ja se tulee olemaan tärkeä keino saada selville tapahtumien koko laajuus näissä tukikohdissa.

Voidaksemme aloittaa prosessin, jossa promotaan kongressin ja/tai ihmisoikeusjärjestöjen toimintaa väitettyjen Dulcessa tehtyjen ihmisoikeusrikkomusten korjaamiseksi, on rohkaistava astumaan esiin entisiä/nykyisiä julkisia virkamiehiä tai korporaatioiden työntekijöitä, jotka ovat virantoimituksessaan tai työsuhteensa aikana saaneet ensikäden tietoa Dulcessa ja/tai muussa valtion ja avaruusolentojen yhteislaitoksessa tehdyistä ihmisoikeusrikkomuksista. Ilmiantajille on tarjolla monenlaisia lakipalveluja, jotka auttavat tällaisten aktiviteettien paljastamisesta kiinnostuneita ilman heidän juridisten/sopimuksellisten velvoitteidensa rikkomista. [102]

Dulcen maanalaisessa tukikohdassa tapahtuneiden ihmisoikeusrikkomusten poliittiset implikaatiot vaativat välitöntä huomiota uskottavilta ihmisoikeusorganisaatioilta, jotka sellaisia väitteitä tutkivat. Lisäksi kongressin sponsoroimat tutkimukset vaaditaan Dulcessa tapahtuneiden väitettyjen kaltoinkohteluiden aiheuttamista useista ongelmista: avaruusolentojen rotujen kanssa solmittuihin sopimuksiin osanotto ilman kongressin ratifiointia; laittomien syvän mustien ohjelmien rahoittaminen ‘pimeästä budjetista’, jotka operoivat kongressin tai toimeenpanoelinten valvonnan ulkopuolella; sotilaallinen yhteenotto amerikkalaisten turvajoukkojen ja avaruusolentojen rotujen välillä ilman, että kansa tai kongressi sai tietää sellaisten toimien syitä tai oikeutusta; sekä tilivelvollisuus Dulcessa ja mahdollisesti toisissa maanalaisissa tukikohdissa USA:ssa ja muualla tehdyistä ihmisoikeusrikkomuksista. Sen sijaan, että rajattaisiin Dulcessa tapahtunut pelkästään Yhdysvaltain hallitukseen, on erittäin todennäköistä, että muut maailman hallitukset ovat suostuneet samanlaisiin järjestelyihin avaruusolentojen rotujen kanssa, joissa niiden kansalaisten ihmisoikeudet annetaan pois vaihdossa kehittyneeseen avaruusolentojen teknologiaan. Dulcen tapahtumien koko laajuus voi olla vedenjakaja ihmiskunnan historiassa. Se voi hyvin olla ensimmäinen kerta, jolloin koko kirjatun historian aikana ihmiskunta on joutunut käsittelemään poliittisesti vastuullisella tavalla toisen lajin ihmisrodun jäsenille tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia, ja joihin on ollut osallisena eri armeijan, tiedustelupalvelujen ja/tai korporaatioiden henkilöstö näihin väärinkäytöksiin asianmukaisella tavalla puuttumattomuuden muodossa.

LOPPUVIITTEET

[1] Kaikkein vilpittömimmät kiitokseni H.M.:lle, joka avuliaasti suostui tarjoamaan omaa vieraanvaraisuuttaan, intellektuaalista stimulaatiota, huomaavaisia ehdotuksia ja tutkimusympäristön, jossa saattaa tämä raportti loppuun.

[2] Estimaatit vuosittaisen pimeän budjetin koosta ovat jopa 1.1 biljoonaa dollaria. Kuvaus siitä miten rahaa oikeasti imuroidaan USA:n taloudesta, katso The $64 Question: What’s Up With the Black Budget? – The Real Deal,” Scoop: UQ Wire (23 September, 2002). Saatavilla verkossa: http://www.scoop.co.nz/mason/stories/HL0209/S00126.htm

[3] Kts. Branton, The Dulce Wars: Underground Alien Bases and the Battle for Planet Earth (Inner Light Publications, 1999); and Christa Tilton, The Bennewitz Papers (Inner Light Publications, 1994). Dulcen tapahtumista kertovia verkkosivuja: http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/ ja http://groups.yahoo.com/group/Dulce_Base_Investigations

[4] Verkosta löytyvä arvio Bennewitzin tutkimuksesta, kirjoittanut Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’,” (July 1, 1996), saatavilla verkossa: http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewit.htm

[5] Osa näistä kuvista, kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’,” (July 1, 1996), saatavilla verkossa: http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi2.htm

[6] Paul Bennewitz, Project Beta, saatavilla verkossa: http://www.paraarchives.com/documents/p/beta01.htm

[7] Tri Sprinkle on Academy of Close Clinical Encounters Therapistsin (ACCET) johtaja, ja hänet tunnetaan laajalti abduktioilmiön asiantuntijana. ACCETin verkkosivut: http://drboylan.com/accetpg2.html

[8] Kts. Branton, The Dulce Wars, kpl. 21 & 26. Saatavilla verkossa: http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/ . Bennewitz viittaa äitiin ja poikaan Project Betassa: http://www.paraarchives.com/documents/p/beta01.htm

[9] Kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’- Part 3” (June, 2003), saatavilla verkossa http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[10] Bennewitzin raportissa Project Beta oli monia viittauksia siihen, miten armeija puolustautui avaruusolentojen aluksia vastaan, mikä viittaa siihen, että hänen viestintänsä paljasti vihamielisen suhteen avaruusolentojen ja ihmisten välillä. Bennewitzin raportti Project Beta on saatavilla verkossa: http://www.paraarchives.com/documents/p/beta01.htm

[11] Viittaus verkossa, World of the Strange, http://www.worldofthestrange.com/modules.php?name=Documents&op=ViewItems&vid=138

[12] Bennewitzin raportti Project Beta, saatavilla verkossa: http://www.paraarchives.com/documents/p/beta01.htm

[13] Bennewitz, Project Beta, esipuhe: http://www.paraarchives.com/documents/p/beta01.htm

[14] Mooren 1989 ripittäytyminen, kts. http://www.worldofthestrange.com/modules.php?name=Documents&op=ViewItems&vid=144

[15] Mooren ripittäytyminen 1989, kts. http://www.worldofthestrange.com/modules.php?name=Documents&op=ViewItems&vid=144

[16] Kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’, Part 3” (June, 2003), saatavilla verkossa http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[17] “The Aviary,” Think-aboutit.com, saatavilla verkossa: http://www.think-aboutit.com/ufo/aviary.htm

[18] Tietovuotajailmiöstä, kts. Myron Peretz Glazer & Penina Migdal Glazer, The Whistleblowers: Exposing Corruption in Government and Industry (Basic Books, 1991); ja C. Fred Alford, Whistleblowers: Broken Lives and Organizational Power (Cornell University, 2002). Verkossa: http://www.whistleblowers.org/

[19] Ilmiantajien juridisen määritelmän ja heitä koskettavien lakien laajempi käsittely, kts. Stephen M. Kohn, Concepts and Procedures in Whistleblower Law (Quorum Books. Westport, Conn. 2000). Verkossa: http://www.whistleblowers.org/

[20] Kopio tästä asetuksesta löytyy osoitteesta http://www.whistleblower.org/article.php?did=92&scid=96

[21] Dulcen papereissa oli mukana videonauhoite: http://www.crowdedskies.com/pages/dulce.htm

[22] Kts. Branton, The Dulce Wars: Underground Alien Bases and the Battle for Planet Earth (Inner Light Publications, 1999). Saatavilla verkossa: http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/ & myöskin: http://www.thewatcherfiles.com/dulce_book.htm

[23] The Dulce Wars, kpl 21. Saatavilla verkossa http://www.thewatcherfiles.com/dulce/chapter21.htm . Katso myös William Hamilton, Cosmic Top Secret: America’s Secret Ufo Program – New Evidence (Inner Light Publications, 1990). Katkelma verkossa: http://www.crowdedskies.com/files/down/cog.html

[24] Branton, The Dulce Wars.

[25] Keskustelua PI 40:sta ja muista avaruusolentoihin liittyvistä organisaatioista, kts. Michael Salla, ”Political Management of the Extraterrestrial Presence – The Challenge to Democracy and Liberty in America.” Exopolitics.Org, July 4, 2003. Saatavilla verkossa: http://exopolitics.org/Study-Paper-5.htm Lisäksi Michael E. Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004).

[26] Kts. Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolfe,” http://drboylan.com/wolfqut2.html

[27] Kts. Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolfe,” http://drboylan.com/wolfqut2.html

[28] “Billy Goodmanin haastattelu Bob Lazarin kanssa: osittainen transkriptio, Billy Goodman Happening (December 20, 1989), saatavilla verkossa: http://www.swa-home.de/lazar3.htm Kts. myös “George Knapp Interview with Bob Lazar,’ On the Record, KLAS-TV, (December 9, 1989). Transkriptio verkossa: http://www.swa-home.de/lazar2.htm

[29] Castellon haastattelut on julkaistu luvuissa 11 & 27 teoksessa The Dulce Wars, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html ja http://www.thewatcherfiles.com/dulce/chapter27.htm . Kts. myös William Hamilton Cosmic Top Secret. Katkelma verkossa: http://www.crowdedskies.com/files/down/cog.html

[30] Kts. Branton, The Dulce Wars, luku 27. Saatavilla verkossa http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/ & http://www.thewatcherfiles.com/dulce/chapter27.htm Kts. myös William Hamilton Cosmic Top Secret. Katkelma verkossa: http://www.crowdedskies.com/files/down/cog.html

[31] Keskustelua sellaisen systeemin kehittymisestä, jossa korporaatiot ovat pääroolissa armeijan alihankkijoina avaruusolentoprojekteissa, kts. Michael Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Press, 2004), kpl 2. Julkaistu myös tutkimuspaperissa #5, www.exopolitics.org

[32] Kts. Branton, Dulce, luku 11, Saatavilla verkossa: http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[33] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[34] Keskustelua Yhdysvaltojen sponsoroimista mielenhallintakokeista, kts. Helmut Lammer & Marion Lammer, Milabs: Military Mind Control & Alien Abductions (Illuminet Press, 1999).

[35] Kts. Preston Nichols, Montauk Project: Experiments in Time (Sky Books, 1999); Al Bielek & Brad Steiger, The Philadelphia Experiment and Other UFO Conspiracies (Innerlight Publications, 1991); Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection (Expansions Publishing Co. 2002); Wade Gordon, The Brookhaven Connection (Sky Books, 2001). Al Bielekin verkkohaastattelu: http://psychicspy.com/montauk1.html

[36] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa: http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[37] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa: http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[38] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[39] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[40] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[41] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[42] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[43] Kts. Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html

[44] Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997) 292.

[45] Kts. William Cooper, “Origin, Identity and Purpose of MJ-12,” https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/billy-cooper-mj-12n-alkupera-identiteetti-ja-tarkoitus/ ; Kts. myös Nerudan haastattelu #1, http://www.wingmakers.com ; Boylan antaa seikkaperäisemmän kuvauksen sopimuksen allekirjoittamisesta tekstissä “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954,” http://drboylan.com/basespst2.html

[46] Phil Schneider, MUFON Conference Presentation, 1995, saatavilla verkossa: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm

[47] Tämän näkemyksen kannattaja oli William Cooper, Behold a Pale Horse (Light Technology Publishing, 1991) 222. Toinen Dulcen tapahtumiin kriittisesti pureutuva lähde, Loy Lawhon, “Dulce,” About.com, saatavilla verkossa: http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm?terms=Dulce

[48] Schneiderin vuoden 1995 luento saatavilla verkossa, “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995” Esim. http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html

[49] “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995,” saatavilla verkossa: http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html

[50] Schneiderin vuoden 1995 luento saatavilla verkossa, “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995”, http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html

[51] Cynthia Drayer, “The Death of Philip Schneider, January 17, 1996,” saatavilla verkossa: http://www.worldofthestrange.com/modules.php?name=Newsletters&op=ViewItems&vid=69 Keskustelua Schneiderin ilmiantajatodistuksesta, kts. “Tribute to Phil Schneider,” saatavilla verkossa: http://www.apfn.org/apfn/philip.htm

[52] Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” http://drboylan.com/wolfdoc2.html

[53] Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf,” http://www.drboylan.com/wolfqut2.html

[54] “Billy Goodman Interview with Bob Lazar: Partial transcript, Billy Goodman Happening (December 20, 1989), saatavilla verkossa: http://www.swa-home.de/lazar3.htm

[55] Jim Marrs, Alien Agenda (HarperPaperbacks, 1998) 270-71

[56] Keskustelua Bennewitzin fyysisistä todisteista, kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’, Part 3” (June, 2003), saatavilla verkossa http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[57] Kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’, Part 3” (June, 2003), saatavilla verkossa http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[58] UFO-historialle ratkaisevan näytön hankkimisesta, kts. Richard Dolan, UFOs and the National Security State.

[59] Maantieteellisten todisteiden puutteesta, jolla tukea väitettä Dulcen tukikohdan olemassaolosta, kts. Glen Campbell, “A Field Trip to Dulce, New Mexico,” saatavilla verkossa: http://ufos.about.com/gi/dynamic/offsite.htm?site=http://www.ufomind.com/area51/list/1997/nov/a04%2D001.shtml . Kts. myös Roy Lawhon, “Dulce!,” http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm

[60] Kts. Hamilton, Cosmic Top Secret: America’s Secret Ufo Program, katkelma löytyy verkosta: http://www.crowdedskies.com/files/down/cog.html

[61] Kts. Branton, Dulce Wars, luku 5, saatavilla verkossa: http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/G-HAYAKO.html

[62] Maglev-junien käytöstä maanalaisissa verkostoissa, kts. Richard Sauder, Underwater and Underground Bases (Adventures Unlimited Press, 2001). Sauderin verkkosivut: http://www.sauderzone.com

[63] Roy Lawhon, “Dulce!,” http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm

[64] Roy Lawhon, “Dulce!,” http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm

[65] Roy Lawhon, “Dulce!,” http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm

[66] Roy Lawhon, “Dulce!,” http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm

[67] Kts. “Tribute to Phil Schneider,” http://www.apfn.org/apfn/philip.htm

[68] Todisteita siitä, että Schneider olisi murhattu, kts. “Tribute to Phil Schneider,” http://www.apfn.org/apfn/philip.htm

[69] Kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’, Part 3” (June, 2003), http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[70] Kts. MUFONin jäsenen Richard Hallin erokirje, Letter to Walter H. Andrus, Jr. (March 18, 1989). Lainattu verkossa: http://www.worldofthestrange.com/modules.php?name=Documents&op=ViewItems&vid=143

[71] Kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’, Part 3” (June, 2003), http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[72] Yleiskatsaus disinformaation rooliin, kts. senaatin komission raportti, Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy: 1997. Saatavilla verkossa: http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[73] Kts. “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995,” http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html . Myöhemmin samassa haastattelussa Schneider viittaa 1.3 biljoonan kertyvän joka toinen vuosi, mikä luo hämmennystä hänen todellisen estimaattinsa ympärille.

[74] Schneiderin keskustelu liittyen maanalaiseen MagLev-verkostoon, kts. “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995,” http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html. Kts. myös Branton, Dulce Wars, luku 11, http://www.all-natural.com/dulce-11.html ..

[75] Branton, Dulce, luku 11, http://www.all-natural.com/dulce-11.html

[76] Lista maanalaisista tukikohdista, kts. Richard Sauder, Underground Bases and Tunnels: What Is the Government Trying to Hide? (Adventures Unlimited Press, 1996). Keskustelua MagLev-junista maanalaisissa järjestelmissä, kts. Richard Sauder, Underwater and Underground Bases (Adventures Unlimited Press, 2001). Sauderin verkkosivu: http://www.sauderzone.com

[77] Catherine Austin Fitts, “The $64 Question: What’s Up With the Black Budget? – The Real Deal,” Scoop: UQ Wire (23 September, 2002). http://www.scoop.co.nz/mason/stories/HL0209/S00126.htm .

[78] David K. Steensma,. “Agency Wide Financial Statements. The Department of Defence Audit Opinion.” (February 26, 2002) Raportti verkossa: http://www.dodig.osd.mil/Audit/reports/fy02/02-055.pdf

[79] Kelly Patricia O’Meara, “Rumsfeld Inherits Financial Mess,” Insight on the News (Aug. 10, 2001). Saatavilla verkossa: http://www.insightmag.com/main.cfm?include=detail&storyid=139530 . Toinen mediaraportti puuttuvista 1.1 biljoonasta dollarista on Tom Abate, Military waste under fire $1 trillion missing – Bush plan targets Pentagon accounting, San Francisco Chronicle (May 18, 2003. Saatavilla verkossa: http://www.ratical.org/ratville/CAH/DODtrillions.html#p6

[80] Yleiskatsaus luokittelujärjestelmään, kts. Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy: 1997. Saatavilla verkossa: http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[81] Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy: 1997. http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[82] Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy, 26. http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[83] Office of the Press Secretary, “White House Press Release: Classified National Security Information,” Executive Order #12958 (April 17, 1995) Kohta 4.4 verkossa: http://foia.state.gov/eo12958/part4.asp#rtt

[84] Executive Order #12958 (April 17, 1995). http://foia.state.gov/eo12958/part4.asp#rtt

[85] Kts. Deputy Secretary of Defense, “Special Access Program Oversight Committee,” Information Bulletin: November 1994. http://www.fas.org/sgp/othergov/sapoc.html . Tiedustelupalveluja valvova elin, kts. Director of Central Intelligence, “Controlled Access Program Oversight Committee,” Directive 3: 29 (June 1995) http://www.fas.org/irp/offdocs/dcid3-29.html .

[86] Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy, 26. http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[87] Avaruusolento/UFO-asiassa tapahtuvasta valvonnan eroosiosta, kts. Study Paper #4.

[88] Kts. Yhdysvaltain perustuslaki, osio 2, artikla 2.

[89] Kts. Michael Salla, ”Political Management of the Extraterrestrial Presence – The Challenge to Democracy and Liberty in America.” Exopolitics.Org, July 4, 2003. http://exopolitics.org/Study-Paper-5.htm Myös Michael E. Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004).

[90] Kts. Michael Salla, ”Political Management of the Extraterrestrial Presence – The Challenge to Democracy and Liberty in America.” Exopolitics.Org, July 4, 2003. http://exopolitics.org/Study-Paper-5.htm Myös Michael E. Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004).

[91] Tämä haarukka arvioitiin artikkelissa Bill Sweetman, “In search of the Pentagon’s billion dollar hidden budgets – how the US keeps its R&D spending under wraps,” Jane’s, 5/01/2000, verkossa: http://www.janes.com/defence/news/jidr/jidr000105_01_n.shtml

[92] Kelly Patricia O’Meara, “Government Fails Fiscal-Fitness Test,” Insight on the News (April 29, 2002). http://www.insightmag.com/news/246188.html

[93] Kts. Catherine Fitts, “The Missing Money: Why the Citizens of Tennessee Are Working Harder & Getting Less,” http://www.scoop.co.nz/mason/stories/HL0207/S00031.htm#a

[94] Kts. Bill Sweetman, “In search of the Pentagon’s billion dollar hidden budgets;” “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995,” http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html ; & John Maynard, “From Disinformation to Disclosure,” Surfing the Apocalypse, http://www.surfingtheapocalypse.com/maynard.html

[95] Kts. haastattelu John Maynardin kanssa, “From Disinformation to Disclosure,” Surfing the Apocalypse, http://www.surfingtheapocalypse.com/maynard.html

[96] “George Knapp Interview with Bob Lazar,’ On the Record, KLAS-TV, (December 9, 1989). Transkriptio: http://www.swa-home.de/lazar2.htm

[97] Analyysi siitä miten hyvin avaruusolentoasioita on poliittisesti hoidettu USA:ssa, kts. Study Paper #5.

[98] Keskustelua NSC:n roolista, kts. Michael Salla, ”Political Management of the Extraterrestrial Presence – The Challenge to Democracy and Liberty in America.” Exopolitics.Org, July 4, 2003. http://exopolitics.org/Study-Paper-5.htm Myös Michael E. Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004).

[99] Kts. “Disclosure Pattern – 1977,” http://www.presidentialufo.8m.com/disclosure_1977.htm

[100] Kts. Alex Ioshpe, Close Encounters of the Third Kind, http://www.geocities.com/Hollywood/Studio/3469/making_enc.html

[101] Kts. Dorothy Shea, The South African Truth Commission: The Politics of Reconciliation (United States Institute of Peace, 2000)

[102] Infoa tietovuotajille tarjolla olevista juridisista palveluista löytyy osoitteesta www.whistleblower.org tai www.whistleblowers.com. Ota myös yhteyttä kirjoittajaan. Kaikki kommunikaatio on luottamuksellista: drsalla@exopolitics.org tai postilla Dr Michael Salla, 1718 M St., NW., PMB #354, Washington DC 20036

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.org