Avainsana-arkisto: USA

Yhdysvaltain perustajien UFO-havainnot

23.10.2026 paatoimittaja Kommentoi

Ihmiset ovat pitkään kiistelleet siitä, kuinka avoimesti hallituksen tulisi suhtautua tunnistamattomiin poikkeaviin ilmiöihin (UAP), ja historia osoittaa, että tämä kiista alkoi jo kauan ennen tieteiskirjallisuuden syntyä. Vanhat asiakirjat Amerikan perustamisen ajalta osoittavat, että jo tuolloin johtavat poliitikot ja tiedemiehet pohtivat vakavasti elämää muilla planeetoilla ja taivaalla havaittuja outoja ilmiöitä. Kiinnostus tällaisiin mysteereihin ei johtunut pelkästään sodan pelosta tai salaisista aseista – se oli osa varhaisten amerikkalaisten ajattelutapaa tieteestä, uskosta ja tuntemattomasta.

Yksi kuuluisa esimerkki on David Rittenhouse, suuri tähtitieteilijä ja Yhdysvaltain rahapajan ensimmäinen johtaja. Kun hän kuoli vuonna 1796, uuden maan johtajat kokoontuivat Philadelphiaan kunnioittamaan häntä. Pääpuheenvuoron pitänyt tohtori Benjamin Rush ei vain ylistänyt Rittenhousea, vaan luki osia tämän kirjoituksista, jotka käsittelivät ”muiden planeettojen asukkaita” ja varoittivat, että ihmiset saattaisivat jonain päivänä tehdä ”epämieluisia löytöjä”. Rushin sanat eivät käsitelleet aihetta fantasiana. Hän puhui muista älykkäistä yhteiskunnista, niiden hallituksista ja siitä, mitä ne saattaisivat merkitä meille. Se, että presidentit, lainsäätäjät ja ulkomaiset vieraat kuulivat tämän puheen, osoittaa, että suuria kysymyksiä elämästä Maan ulkopuolella pidettiin vakavina ja julkisen keskustelun arvoisina.

Samanlainen ajattelutapa näkyy John Adamsin 1750-luvun päiväkirjoissa. Hän kirjoitti mahdollisuudesta, että monilla planeetoilla ja jopa kaukaisilla tähdillä voisi olla omat maailmansa, joissa on elämää. Hänen ajatuksensa ovat varhainen versio siitä, mitä tiedemiehet nykyään kutsuvat todennäköisyyspäätelmäksi – ajatukseksi, että niin monien maailmojen joukossa joillakin on todennäköisesti elämää. Varhaiset amerikkalaiset ajattelijat eivät olleet tietämättömiä avaruudesta. Heidän kirjoituksissaan näkyy uteliaisuus, logiikka ja sekoitus nöyryyttä ja ihmetystä, kun he kysyivät, onko ihmiskunta yksin.

Philadelphian American Philosophical Society (APS) toimi tällaisen keskustelun keskuksena. Sen arkistoista käy ilmi, miten varhaiset amerikkalaiset suhtautuivat salaperäisiin havaintoihin. APS:n presidentti Thomas Jefferson luki kerran ryhmälle vuoden 1800 kirjeen, jossa kuvattiin kirkasta esinettä lentämässä matalalla Baton Rougen yläpuolella. Todistajien mukaan se oli noin talon kokoinen, hehkui niin kuumasti, että ilma tuntui lämpimältä, ja sen perässä kuului pauhaava ääni ja törmäys. Siitä oli kerran piirros, mutta se on nyt kadonnut, ja vaikka ihmiset löysivät palaneen maan läheltä, selkeää selitystä ei koskaan kirjoitettu muistiin. Kadonnut piirros ja puutteellinen seuranta muistuttavat paljon nykyaikaisia UAP-tapauksia – todisteita on, mutta ne eivät riitä varmistamaan, mitä tapahtui.

Toinen APS:n tarina vuodelta 1813 kertoo kahdesta merimiehestä, jotka näkivät hohtavan muodon, joka näytti muuttuvan ”kilpikonnaksi”, sitten ”ihmisen luurangoksi” ja sitten ”skotlantilaiseksi vuoristolaiseksi”. Tällaisia raportteja muodon muuttavasta valosta on vaikea sovittaa normaaleihin mekaanisiin selityksiin. Ehkä se oli outo luonnonilmiö, ehkä jotain psykologista tai ehkä jotain muuta. Nämä vanhat tapaukset osoittavat, että outoja havaintoja on aina pitänyt tutkia huolellisesti monialaisesti.

Tuolloin tiede ja uskonto olivat usein keskustelunaiheina. Kirjailijat kuten Thomas Paine sanoivat, että jos muissa maailmoissa olisi elämää, se voisi haastaa tärkeät kristilliset uskomukset. Toiset, kuten Benjamin Franklin, kirjoittivat kirjeitä, joissa he esittivät, että Jumala saattaisi huolehtia ”muista lapsistaan” muualla universumissa. Jotkut uskonnolliset johtajat varoittivat, että ystävällisiltä vaikuttavat olennot saattaisivat olla vaarallisia, ja käyttivät sanoja kuten ”demonit” tai ”nefilimit” Raamatusta. Niinpä varhaiset amerikkalaiset tarkastelivat näitä mysteerejä sekä uskon että tieteen kautta, aivan kuten ihmiset tekevät vielä nykyäänkin.

Nämä varhaiset keskustelut liittyivät myös politiikkaan. Perustajien aikana APS:n kaltaiset kokoukset olivat avoimia yleisölle, ja ihmiset pystyivät keskustelemaan uusista löydöksistä vapaasti. Nykyään sen sijaan monet UAP-aiheet ovat salaisia tai turvaluokiteltuja. Nykyaikaiset hallitusryhmät ja lainsäätäjät sanovat, että avoimuus auttaa rakentamaan luottamusta, parantamaan turvallisuutta ja suojelemaan ilmiantajia. Viranomaiset kuitenkin väittävät myös, että joidenkin tietojen on pysyttävä salaisina kansallisen turvallisuuden suojelemiseksi – etenkin jos ne paljastavat yksityiskohtia antureista tai ilmapuolustusjärjestelmistä. Vanha varoitus ”epätoivottavista löydöksistä” sopii tähän jatkuvaan jännitteeseen rehellisyyden ja salailun välillä.

Nykyaikaiset tarinat UAP:sta lisäävät vielä yhden kerroksen. Roswellin tapaus on edelleen tunnetuin esimerkki, johon ihmiset viittaavat puhuessaan pudonneista UFOista ja salaisista takaisinmallinnusohjelmista. Muita tarinoita, kuten se, jossa väitetään presidentti Nixonin näyttäneen viihdetaiteilija Jackie Gleasonille avaruusolentojen ruumiita, levitetään edelleen ilman todisteita. Jotkut jopa yhdistävät UFO-salailun Kennedyn salamurhaan, vaikka virallisissa asiakirjoissa ei ole mitään todisteita siitä. Tällaiset tarinat osoittavat, kuinka UAP-keskustelut sekoittuvat usein epäluottamukseen hallitusta kohtaan, mikä vaikeuttaa yleisön mahdollisuuksia tietää, mikä on totta. Paras lähestymistapa on luottaa todennettavissa oleviin lähteisiin ja erottaa dokumentoidut tosiasiat huhuista.

Myös tiede kehittyy jatkuvasti. Joskus NASA tai muut tutkijat löytävät viitteitä mahdollisesta elämästä Marsissa, mutta mikään niistä ei ole vielä todistettu. Tutkijat keskittyvät edelleen luotettaviin testeihin, toistuviin tuloksiin ja huolelliseen viestintään siitä, mitä he tietävät ja mitä eivät. Tämä varovainen ajattelutapa – avoimuus löytöjä kohtaan, mutta todellisten todisteiden vaatiminen – juontaa juurensa Amerikan varhaisimpiin ajattelijoihin. Rittenhousen varoitus ”epätoivottavista löydöistä” muistuttaa meitä siitä, että suuret löydöt voivat ravistella yhteiskuntaa, jos ihmiset eivät ole valmiita ymmärtämään niitä kunnolla.

Turvallisuutta koskevat huolet eivät ole vain vanhoja pelkoja. Nykyään on raportoitu outoja esineitä sotilastukikohtien tai ydinvoimaloiden läheisyydessä, väitteitä järjestelmien häirinnästä ja jopa tarinoita pakotetusta kontaktista. Nämä herättävät kysymyksiä siitä, miten voitaisiin kerätä ja jakaa parempaa tietoa. Avoimuuden kannattajat sanovat, että avoin tiede ja valvonta tekevät kaikista turvallisempia ja tietoisempia. Kriitikot pelkäävät, että liian paljon tietoa paljastamalla voitaisiin paljastaa salaisia teknologioita tai auttaa kilpailevia maita oppimaan, miten Yhdysvaltojen järjestelmät toimivat. Näiden kahden puolen – avoimuuden ja suojelun – tasapainottaminen on edelleen vaikea tehtävä.

Alusta alkaen Yhdysvallat on joutunut käsittelemään kysymyksiä, jotka liittyvät tietoon, valtaan ja uskomuksiin. Historialliset asiakirjat osoittavat, että jo varhaiset amerikkalaiset johtajat pohtivat, onko muualla elämää, millaisia yhteiskuntia siellä voisi olla ja miten se vaikuttaisi ihmisten politiikkaan ja uskoon. Nykypäivän johtajat kohtaavat samanlaisen haasteen: miten käsitellä epävarmaa tietoa, miten pysyä rehellisenä kansalaisille ja samalla suojella kansallisia etuja ja miten pitää yhteiskunta yhtenäisenä sen sijaan, että se jakautuisi. Vanhat opetukset – rehellisyys, harkittu usko ja kansalaisrohkeus – ovat edelleen tärkeitä, kun siirrymme spekulaatiosta kohti todellista, todisteisiin perustuvaa tutkimusta UAP-mysteeristä.

Artikkelin julkaissut uapdrop.com

Eksopolitiikka

Estivätkö avaruusolennot Pentagonia aloittamasta ydinsotaa Irania vastaan?

11.3.2026 paatoimittaja Kommentoi

Motivaatio tämän artikkelin julkaisemiselle on viimeaikaiset tapahtumat Iranissa, jotka ovat suoraa jatkoa tälle Michael Sallan vuonna 2006 julkaisemalle eksopoliittiselle artikkelille.

Estivätkö avaruusolennot Pentagonia aloittamasta ennaltaehkäisevää ydinsotaa Irania vastaan?

Eksopoliittinen tutkielma #11

© Michael E. Salla, PhD 
drsalla@exopolitics.org www.exopolitics.org


elokuun 12. 2006

***

Johdanto

Elokuun 31. päivänä 2006 YK:n asettama aikataulu pakottaa Iranin myötäilemään kansainvälistä yhteistoimintaa, jolla pyritään estämään sitä kehittämästä ydinpolttoaineen rikastusohjelmaa, joka voisi johtaa siihen, että Iran saa haltuunsa ydinaseen. Iranin ennustetaan jättävän noudattamatta YK:n aikataulua, mikä todennäköisesti jälleen kerran johtaaa spekulaatioihin mahdollisesta Yhdysvaltain johtamasta sotilaskampanjasta, jolla poistetaan Iranin salaiset ydinlaitokset, mahdollisesti käyttämällä Amerikan bunkkerintuhoamisaseita. Tarkasteltaessa tällaista mahdollisuutta on tärkeää arvioida taustatekijöitä ja politiikkakeskustelua koskien simuloitua bunkkerintuhoamisaseen, Divine Strake, koekäyttöä kesäkuussa 2006, jota monet ovat pitäneet taktisen ydinbunkkerin tuhoamisaseen simulointina, jota käytettäisiin Irania vastaan.

Ennakoidun Irania vastaan aloitetun ydinsodan mahdollisuus on johtanut kiivaisiin internetkeskusteluihin ja median kiinnostukseen siitä voisiko tässä olla kyseessä avaruusolentojen väliintulo ennaltaehkäisevän sodan estämiseksi, sekä miten tällainen väliintulo voisi tapahtua. Jotkut ovat spekuloineet, että avaruusolentojen järjestämä komeettaisku voisi tapahtua, kun taas toiset ovat puhuneet erilaisista vaihtoehtoisista avaruusolentojen väliintuloista. Tämän seurauksena ’Divine Strake’ ilmoitettiin viivästyvän toukokuun 25./26. päivä, mikä johti spekulaatioihin siitä, että avaruusolennot ovat olleet merkittävässä roolissa tässä Pentagonin päätöksessä. Tämä tutkielma tarkastelee sellaista mahdollisuutta sekä sitä onko olemassa riittävää näyttöä todeta, että avaruusolennot ovat olleet roolissa estämässä Pentagonia aloittamasta ennakoivasti ydinsotaa Irania vastaan.

Oliko Divine Strake ydinbunkkerin tuhoamisaseen simulaatio?

‘Divine Strake’ alunperin tuotiin julki kansan tietoisuuteen Washington Postin lehtijutussa maaliskuun 31. päivä 2006 otsikolla ”Pentagon aikoo testata jättiläismäistä pommia”. Ann Tyson kirjoitti:

Suuren pölysienipilven odotetaan nousevan Nevadan autiomaan ylle kesäkuussa, kun Pentagon suunnittelee räjäyttävänsä giganttisen 700:n tonnin räjähteen — Nevadan koealueen suurimman avoimen kemikaaliräjähdyksen koskaan — osana sen tutkimusta kehittää aseita, jotka voisivat tuhota syvälle maan sisään kaivettuja sotilaskohteita. [1]

Tyson haastatteli James A. Tegneliaa, Pentagonin sotilasuhkien ehkäisyviraston johtajaa, joka vahvisti, että koe oli ”tarkoitettu määrittämään miten hyvin massiivinen perinteinen pommi toimisi maanalaisiin linnoituskohteisiin.”

Washington Postin artikkeli välittömästi herätti huolta viittauksellaan sienipilvestä, jonka se saisi aikaan, oli kyseessä sitten tavallisen pommin kokeilu tai ei, ja olipa Divine Strake sitten salaa suunniteltu simuloimaan ydinbunkkerin tuhoamisasetta, jota käytettäisiin maanalaisiin linnoituskohteisiin.

Andrew Lichtermanin mukaan, ensimmäiset julkiset todisteet Project Strakesta löytyvät helmikuulta 2005 puolustusministeriön budjettidokumenteista, jotka paljastavat suunnitelman pitää kokeet, jotka simuloisivat ydinaseen vaikutuksia. Hän kuvasi sitä:

”Täysimittainen tunnelintuhoamisen demonstraatio käyttäen räjähteitä simuloimaan matalatehoista ydinaseen aiheuttamaa maanjäristysympäristöä energiaministeriön Nevadan koealueella” tilikaudella 2006. [2]

Lichterman löysi kuvauksia samasta ohjelmasta helmikuussa 2006 budjettidokumenteista, jotka kuvasivat ohjelmaa jonka osa Divine Strake -koe ilmeisesti oli. Se ”kehittää suunnittelutyökalun, joka parantaa sotilaiden luottamusta valita pienin mahdollinen ydinvoima, joka vaaditaan maanalaisen laitoksen tuhoamiseen ja sivullisten vahinkojen minimoimiseen.” [3]

Lichtermanin mukaan, Divine Strake on osa salaista Pentagonin kehittyneiden konseptien tutkimusohjelmaa nimeltään Tunnel Target Defeat Advanced Concept and Technology Demonstration(s).[4] “Tunnel Target Defeat” -projektia kuvattiin helmikuun 2005 budjettidokumentissa seuraavasti:

The Tunnel Target Defeat Advanced Concept and Technology Demonstration(s) (ACTD) kehittää suunnittelutyökalun, joka parantaa sotilaiden luottamusta valita pienin mahdollinen ydinvoima, joka vaaditaan maanalaisen laitoksen tuhoamiseen ja sivullisten vahinkojen minimoimiseen.[5]

Jos Divine Strake oli osa “Tunnel Target Defeat Advanced Concept”-projektia, joka kuvattiin selvästi budjettidokumenteissa kemikaalien käytöksi ilmakehässä, jolla simuloidaan matalatehoista ydinbunkkerin tuhoamisasetta, silloin Divine Strake simuloi ydinbunkkerin tuhoamisasetta. Koska Yhdysvaltain kongressi on jo kieltäytynyt rahoittamasta matalatehoisten ydinbunkkerien tuhoamisaseiden tutkimusta, Divine Straken kuvauksessa käytetty virallinen kieli välttää tarkoituksella kaikki viittaukset siihen, että siinä simuloitaisiin ydinaseiden räjähdyksiä.

Washington Postin alkuvaiheen raportoinnissa Divine Strake -kokeesta, kaikki viittaukset matalatehoisten ydinaseiden simulointeihin oli poistettu ja Divine Strake kuvattiin seuraavasti:

Kokeen tarkoitus oli määrittää miten hyvin massiivinen perinteinen pommi toimisi maanalaisiin linnakekohteisiin — kuten päämajat, biologisten tai kemiallisten aseiden varastot tai pitkän matkan ohjukset — joita Pentagon sanoo monien potentiaalisten vihollisten käyttävän ympäri maailmaa.

Washington Postin tarina kuvasi Divine Straken tärkeyttä perinteisten bunkkerintuhoajapommien kehityksessä:

Tällainen pommi olisi perinteinen vaihtoehto Bushin hallinnon esittämille ydinaseille, jotka ovat joutuneet vastatuuleen Capitol Hillillä. Pentagon on useiden vuosien ajan etsinyt rahoitusta Robust Nuclear Earth Penetratorille (RNEP) — joka tunnetaan myös ”bunkkerintuhoajana” — sen jälkeen kun hallinnon vuoden 2001 ydinasepolitiikan tarkistus esitti, että Yhdysvaltain asearsenaalissa ei mikään ase uhkaa yhä vain kasvavaa määrää maanalaisia kohteita. Kongressi on kuitenkin toistuvasti kieltäytynyt rahoittamasta ydinasebunkkerintuhoajaa ja sen sijaan suunnannut varat perinteisempiin vaihtoehtoihin.

Tämän johdosta voidaan todeta, että Divine Strake oli alunperin suunniteltu matalatehoisen ydinaseen simulaatioksi, mutta tämä fakta piilotettiin myöhemmistä raporteista, jotka kuvasivat sitä perinteisen aseen kokeiluna johtuen kongressin vastustuksesta bunkkereita tuhoavia ydinaseita kohtaan.

Mikä oli Divine Straken merkitys?

Seymour Hersh kirjoitti artikkelin New Yorkeriin, joka kertoi hyytävästi Bushin hallinnon toimista saada Pentagon mukaan sen Iranin sotasuunnitelmiin. Hersh väitti, että Dick Cheney ja Donald Rumsfeld johtivat Bushin hallintoa painostamaan vastahakoista Pentagonia lähtemään mukaan Iranin linjaan, joka sisälsi taktisten ydinaseiden käyttöä ennaltaehkäisevästi. Hersh kirjoitti: ”idea taktisten ydinaseiden käytöstä sellaisissa tilanteissa on saanut tukea puolustustieteellisessä lautakunnassa, joka on neuvoa antava elin, jonka jäsenet on valinnut puolustusministeri Donald Rumsfeld. [6]

Hershin lähteiden mukaan puolustustieteellinen lautakunta ”sanoo Pentagonille, että me voimme rakentaa B61:n [taktisen ydinaseen], jonka tuhovoima on suurempi ja säteilymäärä pienempi”, hän sanoi. Hersh kuvailee, kuinka puolustustieteellisen lautakunnan puheenjohtaja William Schneider Jr. ”palveli ydinaseita käsittelevässä ad-hoc -paneelissa, jota sponsoroi National Institute for Public Policy.” Hershin mukaan,

paneelin raportti suositteli taktisten ydinaseiden pitämistä olennaisena osana Yhdysvaltain arsenaalia ja huomautti niiden sopivuudesta ”niissä tilanteissa, jolloin korkean prioriteetin kohteiden varma ja nopea tuho on olennaista ja perinteisten aseiden ulottumattomissa.” Useat raportin allekirjoittajat ovat nyt korkeissa asemissa Bushin hallinnossa, mm. Stephen Hadley, kansallisen turvallisuuden neuvonantaja; Stephen Cambone, puolustusministeriön tiedustelusta vastaava alivaltiosihteeri; sekä Robert Joseph, aseidenvalvonnasta ja kansainvälisestä turvallisuudesta vastaava valtiosihteeri.

Huhtikuun 9. julkaistussa artikkelissa ”Exopolitical Implications of a Preemptive Nuclear War in Iran”, spekuloin että koetta tultaisiin käyttämään kansalle vakuuttelemiseksi siitä, että mahdollisessa hyökkäyksessä Irania vastaan käytettävät sienipilviä tuottavat ”bunkkerintuhoamisaseet” eivät olisi ydinaseita, vaan perinteisiä aseita. Kirjoitin:

Bushin hallinto todennäköisesti suunnittelee mainostavansa kesäkuun koetta uutena ’perinteisenä’ aseena, joka tuottaa sienipilven sen tuhotessa maanalaisia laitoksia. Tämän seurauksena ennaltaehkäisevä ydinaseisku Iranin maanalaisiin laitoksiin voitaisiin markkinoida skeptiselle amerikkalaiselle ja globaalille yleisölle sarjana ’uusia’ perinteisiä aseita eikä niinkään taktisia ydinaseita. Bushin hallinto voisi väittää, että uusien perinteisten ’bunkkerintuhoamisaseiden’ aiheuttamat sienipilvet eivät johdu siitä, että ne ovat ydinaseita, ja että kaikki radioaktiiviset ydinlaskeumat olisivat ’todisteita’ siitä, että bunkkerintuhoaja olikin itse asiassa tuhonnut ydinlaitoksen. [7]

Tämän seurauksena ’Divine Straken’ merkitys oli kolmenlainen. Ensinnäkin se olisi tehnyt helpommaksi oikeuttaa ennaltaehkäisevän sodan Irania vastaan silloin, kun kansa ja ylin sotilasjohto olisi vastoin taktisten ydinaseiden käyttöä kansallisen turvallisuuden politiikan instrumentteina. Divine Strake olisi mahdollistanut Bushin hallinnon laukaista ydinaseet ennaltaehkäisevästi hyökkäyksessä Irania vastaan ilman, että se olisi vahvistanut että ydinaseita oli oikeasti käytetty.

Toiseksi, Divine Strake olisi mahdollistanut Pentagonin parantaa ymmärrystään siitä miten matalan tehon bunkkerintuhoajaydinaseita voitaisiin käyttää maanalaisiin kohteisiin maissa kuten Iran. Tämä olisi ollut korvaamatonta sivullisten vahinkojen minimoinnissa ja täten yleisön todennäköinen negatiivinen reaktio taktisten ydinaseiden käytöstä olisi minimoitu.

Viimeisenä, kokeilu oli ajoitettu aikaan, jolloin kansainvälinen huomio Iranin päättäväisyyttä kohtaan puskea eteenpäin sen ydinpolttoaineen rikastusohjelman kanssa olisi tehnyt todennäköiseksi ,että YK:n turvallisuusneuvosto olisi pian antanut päätöslauselman, jossa julistettaisiin Iranin rikkovan kansainvälisiä atomienergiajärjestö IAEA:n standardeja. Tämä olisi oikeuttanut kansainväliset sanktiot joko YK:n tai yksittäisten valtioiden taholta. Ennaltaekäisevä sotilasvoiman käyttö Irania vastaan näin olisi ollut todennäköisempää ja vaatinut ydinkäyttöisen bunkkerintuhoaseen tuhoamaan Iranin maan alle piilotetut ydinlaitokset. Divine Straken loppuunsaattaminen olisi signaloinut Iranin hallitukselle, että Yhdysvallat oli määrätietoisesti tavoittelemassa sotatoimia Irania vastaan jos se ei lopettaisi ydinohjelmaansa.

Tämä tarkoittaisi, että Divine Straken kokeilu Nevadan koealueella olisi merkinnyt, että ennaltaehkäisevä ydinaseisku Irania vastaan olisi odotettavissa. Sen jälkeen kun se aluksi viivästettiin kesäkuun 2. päivästä kesäkuun 25. päivään, Pentagonin viranomaiset aluksi ilmoittivat toukokuun 25/26. päivä, että Divine Strake -kokeilu oli viivästetty määrättömän pitkäksi aikaa. Kun otetaan huomioon Divine Straken merkitys, ilmoitus oli hämmästyttävä käänne.

Divine Strake viivästyttäminen määrättömän pitkäksi aikaa

Logiikka Pentagonin määrättömän pitkälle viivästyttämiselle sanottiin olevan keskeisen valtion viraston mielipiteen muuttuminen aikataulutetun ydinkokeen ympäristövaikutuksista. Toukokuun 26. päivän lehdistötiedotteessa kansallinen ydinturvallisuusvirasto, joka on energiaministeriön alainen, ilmoitti vetävänsä pois lausunnon, jossa se sanoi että se ”Ei löydä merkittävää vaikutusta” Divine Strake -kokeilulle. [8] Virasto julisti: ”Tämä toimi tehdään mielipiteen selkeyttämiseksi ja tarjoamaan lisätietoja koskien Divine Strake -kokeen aiheuttamia globaalin ydinlaskeuman taustasäteilytasoja koealueen läheisyydessä.”[9]

Mikä aiheutti sen, että organisaatio veti pois antamansa ”ei merkittävää vaikutusta”-lausunnon? Yksi selitys on eri aktivistien ja alkuperäiskansojen pitämien ydinkokeita vastustavien mielenosoitusten kasvava aalto, sekä eri Nevadan oikeusasteissa käydyt oikeusjutut. Huolestuneiden kansalaisten ja Amerikan intiaanien organisaatioiden ryhmät olivat nopeasti organisoineet niitä ydinkokeen vastustamiseksi.[10] Vaikka sellaiset protestit ja oikeusjutut olisivat varmasti luoneet PR-ongelman Pentagonin uhkien vähennysvirastolle, joka oli vastuussa kokeesta, on kyseenalaista että nämä olisivat olleet riittävä tekijä aiheuttamaan yllättävän ”ei merkittävää ympäristövaikutusta”-lausunnon poisvedolle, mikä johti Divine Straken määräämättömän pitkään taukoon.

Toinen selitys on, että Hershin artikkelin julkaisu New Yorkerissa käänsi argumentin niiden puolelle, jotka vastustivat ennaltaehkäisevää ydinaseiskua Iraniin. Hershin artikkeli ensimmäisenä hälytti kansaa suunnitelmista käyttää ydinaseita, jotka olivat menneet jo suunnitteluvaihetta pidemmälle, ja Bushin hallinto vakavasti puski näitä käyttöön operaatioissa.[11] Hersh paljasti vilkkaana käyvän poliittisen keskustelun Pentagonin ja Bushin hallinnon välillä sekä keskeisten sotilashenkilöiden lähes kapinan. Sellainen kapina sai tukea ennennäkemättömän monelta kenraalilta, jotka avoimesti kritisoivat Bushin hallinnon tapaa hoitaa Irakin valloitus huhtikuussa 2006. Kapina väitetysti liittyi enemmän ennaltaehkäisevään Iranin iskuun kuin koskevaan menneeseen Irakin-politiikkaan. Se johti Bushin hallinnon sotahaukkojen, Cheney, Rumsfeld ja muut Hershin mainitsemat nimet, suunnitelmien hylkäämiseen hyökätä ydinaseilla ennaltaehkäisevästi. [12] Tuoreemmassa New Yorkerin artikkelissa Hersh kuvaa Pentagonin rauhankyyhkyjen voittoa Bushin hallinnon sotahaukoista:

Huhtikuun lopulla sotilasjohto kenraali Pacen johdolla saavutti suuren voiton, kun Valkoinen talo lakkasi vaatimasta, että pommituskampanjasuunnitelma sisältäisi ydinaseiden mahdollisen käytön, jolla tuhottaisiin Iranin uraaninrikastuslaitos Natanzissa, Teheranista lähes kaksi sataa mailia etelään. … ”Bush ja Cheney olivat vakavissaan ydinasesuunnitelmista”, entinen korkea tiedusteluviranomainen kertoi minulle. ”Ja Pace nousi heitä vastaaan. Sitten maailma vastasi: ’OK, ydinaseet ovat poliittisesti täysin epähyväksyttäviä.'” Tuohon aikaan useat eläkkeellä olevat upseerit, mukaanlukien kaksi armeijan kenraalimajuria, jotka olivat palvelleet Irakissa, Paul Eaton ja Charles Swannack Jr., olivat alkaneet puhua hallintoa vastaan sen tavasta hoitaa Irakin sotaa. Tämä aika tunnetaan Pentagonissa ”huhtikuun vallankumouksena”. [13]

Divine Straken määräämättömän pitkä viivyttäminen on voinut myös olla seurausta sisäisesti käydyistä kansallisen turvallisuuden debateista, ja ydinaseita Iranin pommituskampanjassa vastustavien kenraalien voitosta. On kuitenkin kolmas ’ulkomaailmallinen’ selitys sille miksi Divine Strake pantiin sivuun määräämättömän pitkäksi ajaksi, jota tulee tarkastella.

Ydinaseiden aiheuttamat uhat avaruusolentojen sivilisaatioille

Vuonna 2004, Jean-Jacques Velasco, ranskalaisen UFOja tarkkailevan organisaation SERPAn entinen johtaja, joka on osa Ranskan NASAa vastaavaa organisaatiota CNESiä (Centre National d’Etudes Spatiales), kirjoitti kirjan OVNI, l’évidence, joka kävi läpi monta Ranskan viranomaisten keräämää UFO-tietokantaa. [14] Velasco löysi empiiristä näyttöä siitä, että UFOt ovat Maan ulkopuolista alkuperää sekä selvän korrelaation, joka oli olemassa ydinasekokeiden ja UFO-havaintojen välillä. Velascon kirja sai aikaan nopean reaktion Ranskan viranomaisissa, jotka pakottivat hänet irtisanoutumaan SEPRAsta, ja hänet siirrettiin toisiin tehtäviin CNESissä.

Velascon löydökset saivat tukea useiden sotilastietovuotajien todistuksista, kuten Robert Salas, joka oli palveluksessa Malmstromin ilmatukikohdassa vuonna 1967, jolloin UFOt kytkivät pois päältä strategisen ilmakomennon (SAC) seitsemän tai kahdeksan ydinohjusta. Salas kuvaa tapausta seuraavasti:

UFO-tapaus sattui maaliskuun 16. päivän aamuna 1967. Olin… palveluksessa Oscal-lennolla osana 490. strategisia ohjusjoukkoja ja tuohon tiettyyn skvadroniin kuului viisi laukaisulaitosta… Sain puhelinsoiton yläpuolellani olevalta turvamieheltä… ja hän sanoi, että hän ja muut vartijat olivat nähneet joitain omituisia valoja lentämässä laukaisualustan alueella…. sanoin, tarkoitatko UFOja? Hän sanoi, no, hän ei tiennyt mitä ne olivat mutta ne olivat valoja ja ne lensivät ympäriinsä. Ne eivät olleet lentokoneita. Ne eivät olleet helikoptereita. Ne eivät pitäneet minkäänlaista ääntä… [Hieman myöhemmin] ohjuksemme alkoivat mennä pois päältä yksitellen. Kun sanon pois päältä, tarkoitan, että ne menivät ”no-go”-kuntoon, mikä tarkoittaa ettei niitä voi laukaista… Nämä aseet olivat Minuteman One -ohjuksia ja tottakai niissä oli ydinkärjet… tämä tapaus oli äärimmäisen huolestuttava SAC:n päämajalle, koska he eivät kyenneet sitä selittämään..[15]

Salas väittää myös, että samanlainen tapaus sattui kymmenen minuteman-ohjuksen kanssa toisessa läheisessä SAC-laitoksessa, Echo Flight, mikä johti korkean tason ilmavoimien tutkimuksiin. Salas kuvaa ihmetystään, kun tutkimukset lopetettiin ja häntä käskettiin pysymään asiasta hiljaa. Salasin todistus on saanut osaksi tukea toisilta sotilasilmiantajilta kuten kenraaliluutnantti Dwynne Arneson, joka oli myös Malmstromin ilmatukikohdassa vuonna 1967 ja joka luki huippusalaisen muistion, joka vahvisti että UFOt leijailivat ohjussiilojen lähellä. [16]

Salas oli myös kirjoittanut kokemuksistaan ja keskeytetyistä tutkimuksista kirjassaan Faded Giant .[17] Hän oli myös todennut, että UFOt ovat äärettömän kiinnostuneita ydinaseista ja että ne ovat aktiivisesti puuttuneet näiden toimintaan ilmeisenä pyrkimyksenään haitata USA:ta ja muita maita koskaan käyttämästä ydinaseita. Tätä tukee toisten ilmiantajien todistukset, kuten esim. eversti Ross Dedrickson, joka oli työskennellyt ilmavoimissa ja atomienergiakomissiossa (evp.):

Lähdettyäni eläkkeelle ilmavoimista menin töihin Boeingille ja vastuullani oli kirjanpito koko ydinaselaivueesta, jossa oli minuteman-ohjuksia. Tässä tapauksessa he itse asiassa valokuvasivat UFOn joka seurasi ohjusta. Se nousi avaruuteen, ampui säteen ohjukseen ja neutralisoi sen. Sain myös tietää useista tapahtumista, pari ydinohjusta oli lähetetty avaruuteen ja avaruusolennot tuhosivat ne… idea siitä, että mikään Maapallon valtio aiheuttaisi ydinräjähdykse avaruudessa, ei ollut hyväksyttävä, ja että se oli näytetty heille kerta toisensa jälkeen. [18]

Dedrickson uskoo, että ydinräjähdykset avaruudessa tai ilmakehässä eivät ole avaruusolennoille hyväksyttäviä, ja että avaruusolennot puuttuvat ydinaseiden toimintaan estääkseen ydinräjähdykset. Salas uskoo, että UFOt puuttuvat ydinaseiden toimintaan altruistisesta halusta estää ydinsota Maapallolla. Kuitenkin Dedrickson antaa toisenlaisen selityksen, joka identifioi vahvan oman edun tavoittelun UFOjen puuttumisessa ydinaseisiin. Hän väittää, että ydinsekokeet Tyynellä valtamerellä 1960-luvulla olivat:

… niitä joista avaruusolennot olivat erityisen huolissaan, koska se vaikutti ionosfääriimme. Itse asiassa, avaruusolentojen alukset eivät kyenneet toimimaan johtuen magneettikentän, josta niiden toiminta riippui, saastumisesta. On ymmärrykseni, että joko 1970-luvun aivan lopussa tai 1980-luvun alussa yritettiin viedä ydinasetta Kuuhun ja räjäyttää se tieteellisten mittausten tarkoituksiin, mutta tämä ei käynyt avaruusolennoille. [19]

Dedricksonin pointti on, että ydinkokeet vaikuttavat negatiivisesti avaruusolentojen aluksiin, ja että avaruusolentojen väliintulo ydinkokeisiin on itse asiassa vahvaa oman edun tavoittelua.

Velascon UFOjen ja ydinaseiden välistä korrelaatiota analysoivassa artikkelissa ranskalainen UFO-tutkija Eric Julien spekuloi, että ydinaseiden käyttö vaikuttaa aika/avaruusjatkumoon tavalla, joka häiritsee UFOjen/avaruusolentojen navigointia ja työntövoimajärjestelmiä.[20] Hän esittää, että UFOjen käyttäytymisellä ydinkokeiden läheisyydessä ja 74:llä väitetyllä Ryan Woodin kirjassa Majic Eyes Only (2006) dokumentoidulla UFOjen maahansyöksyllä on vahva näiden välinen korrelaatio. Tätä käytetään tukemaan Julienin teesiä siitä, että ydinkokeet negatiivisesti vaikuttavat UFOihin vaikuttamalla aika-avaruusjatkumoon, jota UFOt käyttävät navigoidessaan Maapallolle. Hänen kirjassaan The Science of Extraterrestrials, Julien esittää, että atomiräjähdykset suoraan vaikuttavat siihen aika-avaruusjatkumoon, jossa ne matkaavat. 21] Tämä viittaa siihen, että ydinaseiden käyttö uhkaa avaruusolentojen sivilisaatiota, jotka käyttävät avaruusaikaa matkustamiseen ja tukikohtien perustamiseen operaatioitaan varten tai Maapallon läheisyyteen.

Perustuen Velascon, Salasin, Dedricksonin ja Julienin esittämään dataan voidaan ehdottaa, että ydinaseiden käyttö joko uhkaa avaruusolentojen sivlisaatioiden keskeisiä intressejä Maapallolla tai on suora uhka heitä itseään kohtaan. Tämän johdosta ydinaseiden suunniteltu käyttö voisi saada avaruusolennot vastaamaan ennaltaehkäisevästi. Sellaiset vastaukset vaikuttaisivat Yhdysvaltain ja muiden Maapallon armeijoiden kykyyn suunnitella ydinaseiden käyttöä sotilasoperaatioissa.

Jos ydinaseet ovat jonkinlainen uhka avaruusolentojen sivilisaatioille tai niiden intresseille, mitä tämä kertoo avaruusolentojen sivilisaatioiden keinoista vastata ydinaseiden ennaltaehkäisevään käyttöön? Tarkemmin, mitän ne olisivat vastanneet Bushin hallinnon suunnitelmiin käyttää ydinaseita Irania vastaan?

Perustuen Salasin ja Dedricksonin kuvaamiin aiempiin historiallisiin tapauksiin, vaikuttaa siltä, että avaruusolennoilla on kyky sammuttaa ydinaseet niiden ollessa varastossa tai kesken ilmalennon, ja tuhota ydinaseet niiden ilmalennon aikana. Tämän seurauksena avaruusolennot voisivat varoittaa kommunikaatioillaan kansalaisia ja armeijan upseereita heidän tulevista toimistaan, joilla estetään mahdollinen ydinaseiden käyttö. Jos näitä varoituksia ei kuunnella, silloin avaruusolennot voisivat tehdä monenlaisia puolustustoimia perustuen heidän vaikutusvaltaansa keskeisistä poliittisista päättäjistä ja instituutioista, sekä heidän kykyynsä vaikuttaa valtioiden kykyyn käyttää ydinaseita. Sellaiset toimet kulminoituisivat koordinoituun avaruusolentojen vastaukseen, ’Jumalalliseen Iskuun’ (engl. Divine Strike, huomaa sanaleikki Divine Straken kanssa toim. huom.), jolla estettäisiin Bushin hallintoa laukaisemasta ennaltaehkäisevä ydinasehyökkäys Iraniin. Nämä vastineet on saatettu kommunikoida ja/tai näyttää, ja ne ovat aktiivisesti haitanneet Yhdysvaltain sotavoimia tavoittelemasta ennaltaehkäisevää ydinaseiskua Irania vastaan.

Tässä kohtaa tulee kysyä onko Pentagonin ilmoitus siirtää Divine Strake hamaan tulevaisuuteen toukokuun 25/26 päivä millään tavalla mahdollisesti johtunut avaruusolentojen suorittamasta Jumalallisesta Iskusta. Lisäksi voidaan kysyä onko kansa tietoinen mahdollisesta avaruusolentojen ’jumalallisen iskun’ roolista viivästyksessä.

Historiallista näyttöä mahdollisesta avaruusolentojen suorittamasta jumalallisesta iskusta, jolla estetään ydinsodan alkaminen, löytyy julkisesti vahvistetusta ydinkokeiden ja UFO-havaintojen sekä avaruusolentojen puuttumisesta ydinaseiden varastointiin ja avaruusolentoje suorittamien väitettyjen ydinaseiden tuhoamisten välisestä suhteesta. Jos avaruusolennot ovat toimineet menneisyydessä tulemalla väliin tai tuhoamalla ydinaseita, voidaan olettaa että ne eivät ole pysyneet toimettomina jos ydinaseilla suoritettu ennaltaehkäisevä sota Irania vastaan vaikuttaisi niiden elintärkeisiin intresseihin Maapallolla ja/tai niiden kykyyn navigoida Maapallon läheisyydessä. Varmasti keskeiset poliittiset päättäjä ovat tietoisia menneistä avaruusolentojen interventioista, joilla tuhotaan ydinaseet tai tehdään ne toimintakyvyttömäksi, ja he olisivat faktoroineet sellaisen mahdollisuuden laskelmiinsta Irania vastaan tehdyn ennaltaehkäisevän ydinasekampanjan tehokkuudesta. On saatettu päättää, että sellainen kampanja olisi vaarantunut avaruusolentojen väliintulosta niiden puuttuessa ydinaseiden kuljetusjärjestelmään.

Avaruusolentojen Jumalallinen Isku

Kansan tietoisuus mahdollisesta avaruusolentojen ’Jumalallisesta Iskusta’ syntyi aluksi Eric Julienin ja tämän artikkelin kirjoittajan välillä käydyn keskustelun perusteella kirjoitetusta artikkelisarjasta, jossa käsiteltiin avaruusolentojen suhdetta ydinaseisiin ja sitä miten tämä liittyi Bushin hallinnon suunnitelmiin hyökätä ydinaseilla Iraniin ennakkoon. Exopolitics Journalin huhtikuun 2006 numerossa Julien esitti, että ydinkokeet uhkaavat avaruusolentojen sivilisaatioita johtuen näiden aseiden häiritsevistä vaikutuksista aika-avaruusjatkumoon, jonka avulla avaruusolennot matkustavat Maapallolle.[22] Hän esitti eräitä tilastotietoja ydinkokeiden ja UFO-havaintojen/törmäysten välisistä korrelaatioista tukeakseen hypoteesiaan. Hän spekuloi, että ihmiskunnan vastuuttoman ydinaseiden käytön uhka johtaisi avaruusolentojen toimintaan ennaltaehkäisevästi ydinaseiden käytön ehkäisemiseksi.

Julienin tekstiä seurasi huhtikuun 8. päivän Hershin artikkeli, joka kuvasi Bushin hallinnon ottamia askelia turvatakseen sotilaiden hyväksynnän ennaltaehkäisevälle ydinasehyökkäykselle Irania vastaan. [23] Tämän jälkeen kirjoitin artikkelin huhtikuun 9. päivä ja käsittelin ennaltaehkäisevän ydinaseiskun suunnitelmia ja sitä miten avaruusolennot saattaisivat tähän vastata, jotka saattaisivat joutua suoraan tällaisten aseiden kohteiksi. [24] Esitin, että avaruusolennot voisivat vastata useilla eri tavoilla ja häiritä Yhdysvaltoja aloittamasta sotaa Iranin kanssa.

Julien sitten kirjoitti artikkelin huhtikuun 11. päivänä otsikolla ”May 25, 2006 – Day of Destiny”, jossa hän käsitteli tutkimuksiaan koskien komeetta 73P Schwassman-Wachman 3:a. [25] Hän kytki ydinaseiden käytön ja niiden avaruusolentojen sivilisaatioille aiheuttaman uhan komeetan ennustettuun ohilentoon. Hän lainasi viljakuvioissa esiintyviä koodattuja viestejä tukemaan argumenttiaan siitä, että komeetta 73P:n selittämätön hajoaminen vuonna 1995 oli avaruusolentojen tekosia. Hän lisäksi esitti, että avaruusolennot tarkoituksella olivat hajoittaneet komeetan sirpaleiksi johtuen heidän tietoisuudestaan siitä, että ydinaseita tultaisiin lopulta käyttämään sodassa ja että avaruusolentojen aikeina oli ajoittaa komeetan ohilento siten, että se tapahtuisi samaan aikaan ennustetun ydinsodan kanssa. Käyttäen verkosta löytyvää NASAn orbitaalisimulaattoria, Julien tarkkasi komeetan kulkua ja esitti, että useat komeetta Schwassman-Wachmanin sirpaleet kulkisivat Maapallon ekliptikan ohi toukokuun 25. päivä. Tämä oli hänen näkemyksensä kaikkein todennäköisimmästä osumapäivästä. Käyttäen hänen omien avaruusolentokontaktiensa dataa, Julien ennusti osuman tapahtuvan Atlantin valtamerelle ja siitä aiheutuvan tsunamin.

Julienin analyysi ja ennustus osumasta Atlantin valtamereen sai aikaan kiivasta debattia, ja jouduin mm. antamaan huhtikuun 25. päivä lausunnon, jossa sanouduin irti Julienin komeettaennustuksesta. [26] Artikkeli Aljazeerassa toukokuun 25. raportoi laajalle levinneestä paniikista Marokossa johtuen Julienin komeettaennustuksesta. [27] Julkisen keskustelun seuraukset mahdollisesta avaruusolentojen vastauksesta ennaltaehkäisevään ydinaseiskuun ja Julienin komeettatörmäysennustus toivat kansalle tietoon ydinaseiden ja avaruusolentojen sivilisaatioiden väliset suhteet, sekä mahdolliset avaruusolentojen vastatoimet.

Yhteenvetona, mahdollinen avaruusolentojen interventio on voinut olla keskeinen tekijä ehkäistäessä poliittisia päättäjiä tavoittelemasta ennaltaehkäisevää ydinsotaa Iranin kanssa. Avaruusolentojen väliintulo on saattanut auttaa kääntämään poliittisen debatin ’Pentagonin rauhankyyhkyjen’ puolelle, pois ennaltaehkäisevästä ydinasekampanjasta. Lisäksi kansan tietoisuus mahdollisesta avaruusolentojen väliintulosta on saattanut auttaa lisää ehkäisemään poliittisia päättäjiä tavoittelemasta ennaltaehkäisevää ydinasepolitiikkaa. Todennäköisyys sille, että kongressin jäsenet olisivat havainneet avaruusolentojen väliintulon ja kertoneet siitä kansalle olisi voinut vielä enemmän ehkäistä ydinaseiskua. Avaruusolentojen interventio ja kasvava kansan tietoisuus avaruusolentojen vastatoimesta, ’Jumalallisesta Iskusta’, ovat saattaneet olla keskeisiä tekijöitä, jotka ovat jhotaneet ’Divine Straken’ hyllyttämiseen.

Lopuksi: Estikö mahdollinen ’jumalallinen isku’ Divine Straken?

Se, että Divine Strake siirrettiin hamaan tulevaisuuteen määräämättömän pitkän ajan päähän toukokuun 25/26 oli vahvaa näyttöä erittäin merkittävästä politiikkamuutoksesta, joka on tapahtunut koskien ennaltaehkäisevästi tehtyä ydinaseiskua Iraniin. Tätä seurasi toukokuun 31. päivän lehdistötilaisuus, jossa ulkoministeri Condoleezza Rice tarjoutui ”tulemaan pöytään EU-kollegoidensa kanssa ja tapaamaan Iranin edustajat.”[28] Yhdysvaltain halukkuutta istua alas kasvotusten keskustelemaan Iranin kanssa kuvattiin ”huikeaksi takinkäännöksi Yhdysvaltain politiikassa koskien islamilaista tasavaltaa”. [29] Divine Straken peruuttaminen määräämättömäksi ajaksi ja siitä seuranneet diplomaattiset vaivat Iranille viittaavat siihen, että ennaltaehkäisevän ydinaseiskun mahdollisuus Irania vastaan oli siirretty hamaan tulevaisuuteen tai kokonaan peruttu politiikkavaihtoehdoista.

Lisäksi se seikka, että Divine Straken myöhästyttämisilmoitus tapahtui Julienin niinkutsuttuna ”Kohtalon päivänä” voi olla täysin sattumanvaraista tai se voi myös herättää mahdollisuuden sille, että poliittiset päättäjät ovat huolissaan mahdollisesta avaruusolentojen väliintulosta koskien suunnitelmia ryhtyä ydinsotaan. Eräät avaruusolentojen keinoista puuttua asioiden kulkuun kuvattiin toukokuun 29. päivän Aljazeeran artikkelissa, jossa esittelin useita mahdollsiuuksia, joita avaruusolennot saattaisivat käyttää vaikuttamaan politiikkaan, toisin kuin Julienin ehdottama komeetan iskeytyminen Maahan. [30] Keskeinen toimi näiden menneiden historiallisten esimerkkien joukossa on avaruusolentojen kytkeminen ydinaseet pois päältä, mikä tekisi iskun näillä aseilla erittäin kyseenalaiseksi.

Divine Straken määräämättömän viivästyttämiseen vaikutti osittain kotimaan poliittinen vastustus USA:ssa, joka oli perua lisääntyvistä mielenosoituksista ja oikeusjutuista koskien sen ympäristövaikutuksia. Vaikka kansan vastustus oli määrätietoista ja varsin hyvin organisoitua, on epätodennäköistä, että tämä yksin olisi saanut peruutettua Divine Straken, Siksi paljon merkittävämpi tekijä viivästyttämisessä vaikuttaa olevan olleen Pentagonin ’rauhankyyhkyjen’ ilmeinen voitto Bushin hallinnon ’sotahaukoista’ kuumentuneessa politiikkaväittelyssä suunnitelmista hyökätä Iraniin ydinasein. Hershin kuvaus Pentagonin upseerien linjavetovoitosta vastustamassa ennaltaehkäisevää iskua ”huhtikuun vallankumouksena” osoittaa Bushin hallinnon haukkojen kärsineen merkittävän tappion.

Kolmas selitys, että avaruusolennot ovat saattaneet olla tekijä mahdollisessa ’jumalallisessa iskussa’, joka auttoi estämään Bushin hallintoa toteuttamasta ennaltaehkäiseviä ydinsodan suunnitelmiaan Irania vastaan, on otettava huomioon. Tapa jolla avaruusolennot kommunikoivat tällaisesta mahdollisesta ’jumalallisesta iskusta’ Bushin hallinnolle, Pentagonille ja kansalle; sekä se varsinainen tapa, jolla tämä ’jumalallinen isku’ olisi tapahtunut, voidaan parhaiten päätellä avaruusolentojen ydinaseisiin puuttumisen historiallisista aiemmista vertailukohdista. Kirjoittajan mielestä ennaltaehkäisevä avaruusolentojen toimi, jolla estettäisiin suunniteltu ydinaseisku Iraniin, oli uskottava pelote päättäjille, jotka vakavasti harkitsivat ydiniskua Irania vastaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ’Divine Strake’ vaikuttaa olevan punainen viiva, jota Pentagon/Bushin hallinto eivät kuitenkaan lopulta ylittäneet ja he perääntyivät lopullisesti. Jos avaruusolennot suunnittelivat tai puuttuivat asiaan, kuten ylläoleva analyysi antaa ymmärtää, silloin maailman ensimmäinen ennaltaehkäisevä ydinsota on ehkäisty lopullisesti avaruusolentojen väliintulon seurauksena. Lisäksi eksopoliittiset debatit julkisuudessa avaruusolentojen väliintulon laajuudesta ja luonteesta ovat saattaneet vaikuttaa päätöksentekoprosessiin. Kansan lisääntynyt tietoisuus mahdollisista avaruusolentojen toimista on saattaneet estää ydinsodan Irania vastaan, mikä on saattanut olla merkittävä pelote Bushin hallinnon päättäjille.

Kotimaan poliittiset tekijät ja sisäiset poliittiset debatit ovat epäilemättä vaikuttaneet Bushin hallinnon päätökseen siirtää Divine Strake hamaan tulevaisuuteen toukokuun 25/26 päivä 2006. Tuntemattomampi seikka on mahdollisen avaruusolentojen väliintulon merkitys ehkäistäessä ennakoivaa ydinaseiskua Irania vastaan, sekä laajalti käyty julkinen debatti sellaisesta väliintulosta. Ilmoitus Divine Straken viivästyttämisestä määräämättömän pitkän ajan on saattanut johtua täysin kotimaan poliittisista tekijöistä ja sisäisistä poliittisista debateista. Jos näin on, Iranin tuleva elokuun 31. päivän määräaika noudattaa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa ydinvoiman rikastusohjelmansa lopettamiseksi voi jälleen johtaa sotilaallisen väliintulon uhkaan Irania vastaan, ja Divine Strake -ohjelma saatetaan jälleen ajoittaa testattavaksi. Vaihtoehtoisesti mahdollinen Maan ulkopuolinen ”Jumalallinen Isku” on saattanut estää Yhdysvaltoja noudattamasta tällaista politiikkaa, mikä viittaa siihen, että jos Divine Strake todella toteutetaan, se ei todennäköisesti ennakoi ydinaseiskua Irania vastaan. 25./26. toukokuuta annettu ilmoitus Divine Straken määräämättömäksi ajaksi tapahtuvasta lykkäämisestä saattaa jäädä historiaan päivänä, jolloin ennaltaehkäisevä ydinsota estettiin mahdollisella Maan ulkopuolisten olentojen väliintulolla ja kasvavalla yleisön tietoisuudella tällaisesta väliintulosta.

***

Lähdeviitteet

[1] Saatavilla verkossa: http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2006/03/30/AR2006033001735.html

[2] Saatavilla verkossa: http://disarmamentactivist.org/2006/03/31/did-the-washpost-miss-explosive-story/

[3] Saatavilla verkossa: http://disarmamentactivist.org/2006/03/31/did-the-washpost-miss-explosive-story/

[4] Saatavilla verkossa: http://disarmamentactivist.org/2006/03/31/did-the-washpost-miss-explosive-story/

[5] Saatavilla verkossa: http://www.dtic.mil/descriptivesum/Y2006/DTRA/0603160BR.pdf

[6] Saatavilla verkossa: http://www.newyorker.com/printables/fact/060417fa_fact

[7] “Exopolitical Comment #42,” http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-42.htm

[8] Office of Public Affairs, National Nuclear Security Administration, Nevada Site Office News, May 26, 2006.

[9] Lisätietoa: http://tinyurl.com/zls2h

[10] Kts. http://www.pahrumpvalleytimes.com/2006/05/17/news/protest.html

[11] Hersh, “The Iran Plans,” New Yorker, 8 April, 2006. Saatavilla verkossa: http://www.newyorker.com/printables/fact/060417fa_fact.

[12] Lainattu teoksessa Jeffrey Steinberg, “Behind the Generals’ Revolt,” Executive Intelligence Review, April 21, 2006. Saatavilla verkossa: http://www.larouchepub.com/other/2006/3316genls_revolt.html

[13] Seymour Hersh, “Last Stand: The military’s problem with the President’s Iran policy”. New Yorker, 3 July, 2006. Saatavilla verkossa: http://www.newyorker.com/fact/content/articles/060710fa_fact .

[14] Jean-Jacques Velasco and Nicolas Montigiani, OVNI, l’évidence (Carnot Editions, 2004).

[15] Lainattu teoksessa Steven Greer, Disclosure: Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History (Crossing Point Inc., 2001) 167-70

[16] Lainattu teoksessa Steven Greer, Disclosure: Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History (Crossing Point Inc., 2001) 177.

[17] Robert Salas and James Klotzhttp, Faded Giant (BookSurge Publishing 2005). Yksityiskohdat verkossa: www.ufopop.org/Special/FadedGiant.htm

[18] Dedrickson teoksessa Disclosure, 192-93.

[19] Dedrickson teoksessa Disclosure, 192-93.

[20] Kts. Julien, ”Are We a Security Threat to Extraterrestrial Civilizations?” Exopolitics Journal 1:3 (2006): 164-82 . Saatavilla verkossa: exopoliticsjournal.com

[21] Katso Eric Julien, La Science des Extraterrestres (JMG Editions, 2005).

[22] Katso Julien, ”Are We a Security Threat to Extraterrestrial Civilizations?” Exopolitics Journal 1:3 (2006): 164-82 . Saatavilla verkossa: www.exopoliticsjournal.com

[23] Hersh, http://www.newyorker.com/printables/fact/060417fa_fact

[24] Michael Salla, “Exopolitical Implications of a Preemptive Nuclear War against Iran.” Saatavilla verkossa: http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-42.htm

[25] Saatavilla verkossa: http://www.savelivesinmay.com/slimdocs/Eric-Julien-25-MAY-2006-En.htm

[26] Kts. Michael Salla, “Public Statement Concerning Eric Julien’s Prediction of Comet 73P Schwassman-Wachman 3 impacting into the Atlantic Ocean on May 25, 2006,” http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-43.htm .

[27] Ahmed El Amraoui, “‘Alien Message’ Sparks Tsunami Panic,” Aljazeera, May 25, 2006. Saatavilla verkossa: http://english.aljazeera.net/NR/exeres/F4396687-6C85-4C8C-B47A-3B8F785FE95C.htm

[28] Lainattu: http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2006/05/31/AR2006053100937.html

[29]http://news.monstersandcritics.com/middleeast/article_1168438.php/A_way_out_for_Iran

[30] Ahmed El Amraoui, “The Truth is Way Out There,” May 29, 2006. Saatavilla verkossa: http://english.aljazeera.net/NR/exeres/EB1724B0-9E51-4F13-831F-FB4DA5E7325D.htm Artikkelin julkaissut exopolitics.net

Uutiset

Oliko Yhdysvaltain ilmavoimilla tiedossa Ukrainan sota jo vuonna 1996?

26.11.2025 paatoimittaja Kommentoi

Tämän artikkelin ideana on aidosti spekuloida sillä mahdollisuudella, että Ukrainan sotaa on suunniteltu 20 vuotta ennen sen alkamista. Jätämme lukijan päätettäväksi onko asia näin. Voimme esittää vain faktat epätavallisen tarkoista ennustuksista ja kysyä onko kaikki suunniteltu etukäteen.

1990-luvun puolivälissä, kun maailma vielä nautti kylmän sodan jälkeisestä ”rauhan ylijäämästä” ja Venäjä näytti olevan siirtymässä demokratiaan, joukko edistyksellisiä Yhdysvaltain ilmavoimien upseereita ryhtyi kunnianhimoiseen projektiin, jonka tavoitteena oli katsoa kolme vuosikymmentä tulevaisuuteen. Heidän ”Air Force 2025” -skenaarioanalyysitutkimuksessaan esittämänsä visio osoittautui hämmästyttävän ennakoivaksi, erityisesti heidän ennusteensa siitä, että Venäjä saattaisi yrittää vallata ja liittää itsenäisen Ukrainan, mikä asettaisi Yhdysvallat strategiseen tienhaaraan, joka koettelisi sen sitoutumista globaaliin johtajuuteen.

Ennuste, joka on kätketty yli 200-sivuisen kattavan tutkimuksen sisään, joka tehtiin Maxwellin lentotukikohdassa sijaitsevassa Air Universityssä, on yksi merkittävimmistä esimerkkeistä strategisesta ennakoinnista modernissa sotilaallisessa suunnittelussa. Silloinen ilmavoimien esikuntapäällikkö kenraali Ronald Fogleman pyysi erityisesti tutkimaan skenaariota nimeltä ”Crossroads 2015” – tulevaisuuden maailmaa, jossa Venäjä, jonka valta on nousussa, yrittäisi vallata Ukrainan ja pakottaisi Yhdysvallat pohtimaan, hyväksyykö se kustannukset, jotka liittyvät länsimaisille demokratioille annettuun sotilaalliseen johtajuuteen, vai vetäytyykö se eristäytymispolitiikkaan.

Tilannekuva vuonna 1996

Kun Air Force 2025 -tutkimus tilattiin vuonna 1994 ja valmistui vuonna 1996, maailma näytti hyvin erilaiselta kuin nykyään. Neuvostoliitto oli romahtanut vain viisi vuotta aiemmin. Ukraina oli julistautunut itsenäiseksi vuonna 1991 ja näytti olevan matkalla kohti Euroopan integraatiota. Boris Jeltsinin johtama Venäjä näytti omaksuvan demokraattiset uudistukset ja markkinatalouden. Ajatus siitä, että Venäjä yrittäisi pakottaa Ukrainan takaisin osaksi valtakuntaansa, tuntui monien siviili-tarkkailijoiden mielestä kaukaa haetulta.

Ilmavoimien suunnittelijat eivät kuitenkaan olleet sidottuja perinteisiin ajattelutapoihin. Heidän metodologiansa perustui useiden ”vaihtoehtoisten tulevaisuuksien” luomiseen tarkastelemalla kolmea keskeistä tekijää: amerikkalainen maailmankuva (kotimaisesta globaaliin sitoutumiseen), teknologisen muutoksen nopeus (Delta TeK, rajoitetusta eksponentiaaliseen) ja maailman valtarakenne (keskitetystä hajautettuun valtaan). Nämä tekijät loivat strategisen suunnittelutilan, jonka avulla he pystyivät visioimaan maailmoja, jotka ylittivät nykyisten trendien yksinkertaiset lineaariset ennusteet.

”Crossroads 2015” -skenaario syntyi näiden tekijöiden erityisestä yhdistelmästä: kotimarkkinoihin keskittynyt Yhdysvallat, joka oli taloudellisesti vaikeassa tilanteessa, rajoitettu teknologinen kehitys ja keskittynyt maailmanlaajuinen valtarakenne, jossa Venäjä oli noussut uudelleen merkittävään asemaan alueellisena suurvaltana. Tässä tulevaisuudessa Yhdysvallat olisi vaarassa joutua suureen sotaan käyttäen joukkoja, jotka oli kehitetty 1990-luvun lopun investoinneilla – ennakoiva huolenaihe, kun otetaan huomioon puolustusbudjetin todelliset rajoitukset, jotka seuraisivat.

Erikoinen ennustus Ukrainasta

Ilmavoimien tutkimuksen ennuste Ukrainasta ei ollut satunnainen maininta, vaan keskeinen osa Crossroads 2015 -skenaariota. Tutkimuksen mukaan tämä tulevaisuus toimisi ”siltana nykyhetkestä vuoteen 2025” ja asettaisi Yhdysvalloille strategisen haasteen, joka voisi ratkaista, mikä useista mahdollisista tulevaisuuksista toteutuisi. Skenaariossa todettiin nimenomaisesti, että ”Venäjä, jonka valta on nousussa, yrittää vallata ja liittää itseensä itsenäisen Ukrainan”.

Tämän ennusteen merkittävänä piirteenä ei ole pelkästään sen tarkkuus, vaan myös sen taustalla oleva hienostunut analyysi. Tutkimuksessa tunnistettiin, että tällainen kriisi pakottaisi Yhdysvallat tekemään perustavanlaatuisia valintoja roolistaan maailmassa. Hyväksyisikö Yhdysvallat kustannukset ja riskit, jotka liittyvät sen asemaan länsimaisissa demokratioissa sotilaallisena johtajana, vai omaksuisi se eristäytymispolitiikan? Tutkimuksen tekijät ymmärsivät, että tällä päätöksellä olisi syvällisiä vaikutuksia koko kansainväliseen järjestelmään.

Skenaariossa tunnustettiin myös tällaisen konfliktin sotilaallis-teknologinen ulottuvuus. Yhdysvallat joutuisi mahdollisesti kohtaamaan suuren sodan, jossa käytettäisiin 1990-luvun lopulla kehitettyjä ja hankittuja sotatarvikkeita – tunnustuksena siitä, että vuosikymmeniä aiemmin tehdyt hankintapäätökset määräävät tulevaisuuden sotilaalliset valmiudet. Tämä oivallus osoittautui erityisen merkitykselliseksi, kun tarkasteltiin Yhdysvaltain armeijan todellista valmiustilaa, kun Venäjä lopulta hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2022.

Tilanne vuonna 2015

Kun vuosi 2015 todella saapui, maailman tilanne oli silmiinpistävän samankaltainen kuin ilmavoimien tutkimuksen ennusteissa, vaikka Venäjän hyökkäys Ukrainaa vastaan ei ollut vielä täysin toteutunut. Vuoteen 2015 mennessä Venäjä oli jo osoittanut halukkuutensa käyttää sotilaallista voimaa rajojen muuttamiseen, kun se oli liittänyt Krimin itseensä vuonna 2014 ja alkanut tukea separatistijoukkoja Itä-Ukrainassa. Yhdysvallat oli todellakin joutunut vastaamaan kysymyksiin globaalista johtajuudestaan, kun se oli kokenut pitkät sodat Irakissa ja Afganistanissa sekä vuoden 2008 finanssikriisin taloudelliset haasteet.

Vuoden 2015 näkökulmasta ilmavoimien tutkimuksen ennuste vaikutti yleisesti ottaen erittäin tarkalta, vaikka tarkka ajoitus poikkesikin. Venäjä yritti todellakin vahvistaa valtaansa Ukrainassa, mutta hybridisodankäynnin ja välittäjäjoukkojen avulla eikä tutkimuksessa ennakoidun täysimittaisen perinteisen hyökkäyksen avulla. Yhdysvallat kamppaili juuri tutkimuksen ennakoiman strategisen dilemman kanssa: miten vastata Venäjän aggressioon ja samalla hallita kotimaisia huolenaiheita, jotka koskivat voimavarojen ylikuormitusta ja sotaväsymystä.

Tutkimuksessa ei voitu ennakoida, millaisen muodon Venäjän aggressio lopulta saisi. Vuonna 2015 Venäjä ei toteuttanut perinteistä sotilaallista hyökkäystä, vaan käytti kehittynyttä hybridisodankäynnin strategiaa, jossa yhdistettiin disinformaatio, kyberhyökkäykset, tuki välittäjäjoukoille ja asteittainen alueellinen laajentuminen. Tämän lähestymistavan avulla Venäjä saavutti monia tavoitteitaan pysyen samalla alle kynnyksen, joka olisi voinut laukaista Naton suoran sotilaallisen vastauksen.

Strateginen ennakointi ja sen rajoitteet

Yhdysvaltain ilmavoimien vuoden 1996 ennuste Ukrainasta vuonna 2025 edustaa sekä strategisen ennakoinnin voimaa että sen rajoituksia. Tutkimuksessa tunnistettiin oikein perustavanlaatuinen strateginen haaste: jälleen voimistuva Venäjä, joka pyrkii palauttamaan hallintansa entiseen vaikutuspiiriinsä, jossa Ukraina on ensisijainen kohde. Tutkimuksessa ennustettiin tarkasti, että tällainen kriisi pakottaisi Yhdysvallat pohtimaan perustavanlaatuisia kysymyksiä globaalista roolistaan ja sotilaallisesta valmiudestaan.

Tutkimus osoittaa kuitenkin myös, että tulevien konfliktien tarkkaa luonnetta on vaikea ennustaa. Vaikka tutkimuksessa tunnistettiin oikein strategiset käännekohdat, siinä ei voitu ennakoida Venäjän käyttämiä taktiikoita, kyberhyökkäysten ja disinformaation roolia tai sitä, miten sosiaalinen media ja informaatio-operaatiot tulisivat keskeiseksi osaksi nykyaikaisia konflikteja.

Tutkimuksen tekijät korostivat, että he loivat ”vaihtoehtoisia tulevaisuuksia” eivätkä tarkkoja ennusteita. He painottivat, että heidän skenaariot oli suunniteltu ”stressaaviksi” suunnitteluympäristöiksi eivätkä ennusteiksi todennäköisimmästä tulevaisuudesta. Tämä lähestymistapa antoi heille mahdollisuuden tutkia mahdollisuuksia, jotka saattaisivat vaikuttaa epätodennäköisiltä, mutta joilla olisi merkittäviä vaikutuksia, jos ne toteutuisivat.

Ukrainan ennuste oli osa laajempaa skenaarioiden kehystä, joita ilmavoimat kehittivät testatakseen suunnittelunsa oletuksia. Tutkimuksessa luotiin kuusi erilaista maailmaa, joista jokainen esitti ainutlaatuisia haasteita Yhdysvaltain ilma- ja avaruusvoimille. Nämä vaihtelivat ”Gulliverin retkistä”, joissa Yhdysvallat joutui useiden pienten kriisien valtaan, ”Kuningas Khaniin”, jossa esiteltiin Aasian supervallan nousu, joka varjostaisi Yhdysvaltain vaikutusvallan.

Crossroads 2015 -skenaario erottui muista sen tarkalla kuvauksella Ukrainan konfliktista ja sen tunnustamisella, että tällainen kriisi olisi perustavanlaatuinen testi Yhdysvaltojen strategiselle päättäväisyydelle. Tutkimuksessa ymmärrettiin, että tällaisen kriisin lopputulos muokkaisi koko kansainvälistä järjestelmää vuosikymmeniksi eteenpäin.

Ennuste heijasti myös syvällistä ymmärrystä Venäjän strategisesta ajattelusta. Jo vuonna 1996 tutkimuksen tekijät tunnistivat, että Venäjä näkisi Naton ja Euroopan unionin laajentumisen uhkana perinteiselle vaikutuspiirilleen. He ymmärsivät, että Ukraina, entisten Neuvostoliiton tasavaltojen suurimpana ja strategisesti tärkeimpänä maana, olisi Venäjän erityisen huomion kohteena.

Air Force 2025:n tulevaisuudenkuvat

Air Force 2025 -tutkimuksessa kehitettiin kuusi erillistä skenaariota, joista kukin edustaa erilaisia yhdistelmiä kolmesta keskeisestä tekijästä. Ukrainan tilanteeseen keskittyvän ”Crossroads 2015” -skenaarion lisäksi nämä vaihtoehtoiset tulevaisuudennäkymät tarjoavat mielenkiintoisen näkymän 1990-luvun lopun strategiseen ajatteluun ja osoittavat sekä pitkän aikavälin sotilaallisen suunnittelun ennakointikyvyn että sen rajoitukset.

”Gulliverin retket” visioi maailmaa, jossa Yhdysvallat olisi ”ylivoimainen ja kiireinen maailmanlaajuisten sitoumusten kanssa” maailman poliisina, palomiehenä, lääkärinä ja sosiaalityöntekijänä. Tämä skenaario ennusti pienten valtioiden ja valtiosta riippumattomien toimijoiden lisääntymistä, jatkuvia humanitaarisia kriisejä ja Yhdysvaltojen juuttumista lukuisiin pieniin konflikteihin, aivan kuten Gulliver lilliputtien keskuudessa. Monin tavoin tämä osoittautui erittäin tarkaksi ennusteeksi. 9/11-tapahtumien jälkeisenä aikana Yhdysvallat oli juuttunut useisiin samanaikaisiin konflikteihin, humanitaarisiin interventioihin ja kansakunnan rakentamiseen. Skenaario ennusti oikein, että Yhdysvallat kamppailisi ”kasvavien vaatimusten kanssa samalla kun se ylläpitäisi korkeaa toimintatempoa budjettirajoitusten aikana”. ISIS:n nousu, Syyrian sisällissota ja lukuisat afrikkalaiset konfliktit vahvistivat tämän vision maailmasta, jossa Yhdysvallat olisi jatkuvasti mukana alueellisissa kriiseissä.

”Digitaalinen kakofonia” esitti teknologisesti edistyneen tulevaisuuden, jossa valta ja huipputeknologia olisivat laajasti hajautuneet, luoden maailman, jossa on ”suuria palkintoja ja odottamattomia katastrofeja”. Tämä skenaario ennusti, että nopea teknologian leviäminen antaisi yksilöille ja pienille ryhmille pääsyn kehittyneisiin aseisiin ja kykyihin, mukaan lukien kyberhyökkäysvälineet ja mahdollisesti joukkotuhoaseet. Kyberhyökkäysten, kiristyshakkerointiryhmien, kryptovaluuttaan perustuvien rikosten ja sosiaalisen median käytön informaatiosodankäynnissä nousu on suurelta osin vahvistanut tämän ennusteen. Skenaarion visio maailmasta, jossa ”terroristit tai vihamieliset valtiot voisivat yrittää ‘kaataa’ Yhdysvaltojen pankki- tai lennonjohtojärjestelmät tietokoneiden avulla”, on osoittautunut erityisen ennakoivaksi, sillä olemme nähneet kyberhyökkäysten aiheuttamia merkittäviä häiriöitä kriittisessä infrastruktuurissa.

”Kuningas Khan” ennusti Kiinan, Taiwanin, Malesian, Singaporen ja Hongkongin muodostaman Aasian supervallan nousun – ”kiinalaisen kolossin”, joka varjostaisi Yhdysvaltojen vaikutusvaltaa samalla tavalla kuin Yhdysvallat varjosti Britanniaa 1900-luvulla. Tämän skenaarion mukaan Yhdysvallat joutuisi vakaviin taloudellisiin ongelmiin ja puolustusbudjettien leikkauksiin, jolloin se muuttuisi ”entiseksi supervallaksi” samalla tavalla kuin imperiumin jälkeinen Britannia. Vaikka tarkka ennuste yhdistyneestä Aasian supervaltiosta osoittautui virheelliseksi, laajempi visio Kiinan nousevasta voimasta, joka haastaa Yhdysvaltojen hegemoniaa, on suurelta osin toteutunut. Kiinan taloudellinen nousu, armeijan modernisointi ja määrätietoinen ulkopolitiikka ovat todellakin luoneet tutkimuksen ennustaman ”Aasian vuosituhannen”, vaikka tarkka mekanismi – yhdistynyt megavaltio – ei toteutunutkaan.

”Zaibatsu” kuvitteli maailman, jossa kansallisvaltioiden sijaan hallitsevat monikansalliset yritykset, jotka muodostavat löyhiä liittoutumia hallitakseen maailmanpolitiikkaa. Tässä tulevaisuudessa perinteiset asevoimat kamppailevat merkityksensä säilyttämiseksi, kun konfliktit ovat lyhyitä ja luonteeltaan pääasiassa taloudellisia. Tämä skenaario osoittautui suurelta osin virheelliseksi perusoletuksessaan. Vaikka monikansalliset yritykset ovatkin tulleet entistä voimakkaammiksi ja vaikutusvaltaisemmiksi, kansallisvaltiot eivät ole kadonneet kansainvälisen politiikan päätoimijoina. Pikemminkin 21. vuosisadalla on nähty nationalismin ja valtiovallan nousu, Venäjän alueellisesta laajentumisesta Kiinan valtion johtamaan talousmalliin, Brexit-äänestykseen ja muihin nationalistisiin liikkeisiin. COVID-19-pandemia vahvisti erityisesti kansallisvaltioiden keskeistä asemaa kriisitoimissa ja talouden hallinnassa.

”Upporikkaat ja rutiköyhät” esitti maailman, joka oli jakautunut varakkaaseen, teknologisesti edistyneeseen vähemmistöön ja köyhtyneeseen enemmistöön, mikä aiheutti globaalia epävakautta, kun ‘köyhät’ haastoivat ”rikkaat”. Tämä skenaario ennusti, että kasvava eriarvoisuus johtaisi konflikteihin ja sosiaalisiin levottomuuksiin. Vaikka globaali eriarvoisuus on edelleen merkittävä ongelma, skenaarion ennustus taloudellisen eriarvoisuuden aiheuttamasta laajalle levinneestä kaaoksesta ei ole täysin toteutunut. Globaali köyhyys on itse asiassa vähentynyt merkittävästi vuodesta 1996 lähtien, ja vaikka eriarvoisuus on lisääntynyt monissa maissa, kansainvälinen järjestelmä on osoittautunut skenaariossa ennustettua kestävämmäksi. Skenaarion taustalla oleva näkemys taloudellisen eriarvoisuuden destabiloivasta potentiaalista on kuitenkin näkynyt populistisissa liikkeissä, muuttoliikkeen paineissa ja poliittisessa polarisaatiossa kehittyneissä demokratioissa.

Nämä vaihtelevat tarkkuusasteet kuvaavat sekä strategisen ennustamisen arvoa että rajoituksia. Tarkimmiksi osoittautuneet skenaariot – Gulliverin retket, Digitaalinen kakofonia ja Kuningas Khanin elementit – keskittyivät pääasiassa jo vuonna 1996 näkyviin rakenteellisiin trendeihin: kansainvälisten toimijoiden lisääntymiseen, teknologian demokratisoitumiseen ja Aasian talousvallan nousuun. Vähemmän tarkat ennusteet, kuten Zaibatsu, poikkesivat usein dramaattisemmin olemassa olevista trendeistä. Tämä viittaa siihen, että hyödyllisin strateginen suunnittelu keskittyy olemassa olevien suuntausten vahvistamiseen eikä täydellisten systeemisten muutosten ennustamiseen.

Vaikutukset moderniin strategiseen suunnitteluun

Ilmavoimien Ukrainan ennusteen tarkkuus tarjoaa useita oppeja nykyajan strategiseen suunnitteluun. Ensinnäkin se osoittaa systemaattisen skenaariosuunnittelun arvon, joka menee nykyisten trendien lineaarisia ennusteita pidemmälle. Pakottamalla suunnittelijat pohtimaan ”stressaavia” tulevaisuuksia, jotka haastavat heidän oletuksensa, tällaiset harjoitukset voivat paljastaa haavoittuvuuksia ja mahdollisuuksia, jotka muuten saattaisivat jäädä huomaamatta.

Toiseksi ennuste korostaa strategisen näkökulman säilyttämisen tärkeyttä, vaikka välittömät olosuhteet näyttävät viittaavan eri suuntaan. Vuonna 1996 Venäjän ilmeinen demokratisoituminen ja talouden avautuminen saivat monet tarkkailijat pitämään skenaariota epätodennäköisenä. Tutkimuksen tekijät kuitenkin ymmärsivät, että perustavanlaatuiset strategiset intressit ja historialliset mallit voivat palata voimaan.

Kolmanneksi, tutkimuksen havainto, että yhden vuosikymmenen aikana tehdyt hankintapäätökset määrittäisivät sotilaalliset valmiudet vuosikymmeniä myöhemmin, osoittautui ennakoivaksi. Yhdysvallat joutui vuonna 2022 todellakin kohtaamaan suuren eurooppalaisen konfliktin, jossa sen sotilaalliset voimat olivat muotoutuneet kylmän sodan jälkeisen suhteellisen rauhan aikana tehtyjen päätösten perusteella.

Yhteenveto: Strategisen skenaariotyöskentelyn arvo

Yhdysvaltain ilmavoimien ennuste Ukrainan konfliktista on merkittävä esimerkki strategisesta ennakointikyvystä, vaikka Venäjän hyökkäyksen tarkka ajoitus ja menetelmät poikkesivatkin tutkimuksen skenaariosta. Ennusteen tarkkuus perustavanlaatuisen strategisen haasteen tunnistamisessa – elpyvä Venäjä, joka pyrkii palauttamaan hallintansa Ukrainaan ja pakottamaan Yhdysvallat kohtaamaan roolinsa Euroopan turvallisuusjärjestyksen takaajana – osoittaa perinteisen ajattelutavan ylittävän tiukan strategisen suunnittelun arvon.

Ehkä tärkeintä on, että tutkimuksessa tunnistettiin, että tällainen kriisi ei olisi vain alueellinen konflikti, vaan perustavanlaatuinen käännekohta Yhdysvaltojen suurstrategialle. Valinnat, joita Yhdysvallat tekisi vastatessaan Venäjän aggressioon Ukrainaa kohtaan, auttaisivat määrittämään kansainvälisen järjestelmän muodon tuleviksi vuosikymmeniksi. Tämä oivallus osoittautui tarkemmaksi kuin kukaan olisi voinut ennustaa vuonna 1996.

Kun jatkamme edelleen Ukrainan konfliktin ja sen vaikutusten pohtimista globaalin turvallisuuden kannalta, Air Force 2025 -tutkimus muistuttaa meitä strategisen ajattelun arvosta. Vaikka emme voi ennustaa tulevaisuutta varmuudella, systemaattinen analyysi, joka haastaa oletuksemme ja tutkii stressaavia mahdollisuuksia, voi auttaa meitä valmistautumaan edessä oleviin haasteisiin. Tutkimuksen tekijät ymmärsivät, että tulevaisuus olisi todennäköisesti vaarallisempi ja monimutkaisempi kuin kylmän sodan jälkeinen aika antoi olettaa, ja he olivat oikeassa.

Nykyajan strategisten suunnittelijoiden kysymys ei ole, voivatko he ennustaa seuraavan konfliktin täydellisen tarkasti, vaan ajattelevatko he riittävän laajasti ja järjestelmällisesti mahdollisista tulevista tapahtumista. Yhdysvaltain ilmavoimien Ukraina-ennuste osoittaa, että tiukan metodologian ja strategisen mielikuvituksen avulla on mahdollista katsoa vuosikymmeniä tulevaisuuteen ja tunnistaa haasteet, jotka määrittävät tulevien sukupolvien turvallisuusympäristön.

UFOt

Suurikokoisia UFOja tulee näkyviin ympäri USA:a

15.9.2025 paatoimittaja Kommentoi

Chris Lehdon haastattelussa tohtori Courtney Brown, yliopistoprofessori ja tieteellisistä kaukokatselukokeistaan tunnetun Farsight.org-järjestön perustaja, on tehnyt rohkean ennusteen: suurempia UFOja alkaa näkyä enenevässä määrin eri puolilla Yhdysvaltoja seuraavan kuukauden aikana. Hän väittää, että niiden läsnäolo toimii kiistattomana todisteena siitä, että ihmiskunta ei ole yksin maailmankaikkeudessa, ja pakottaa hallitukset paljastamaan totuuden muukalaiselämästä.

Vaikka väite on kiehtova, siihen on suhtauduttu epäilevästi. Voisiko olla totta, että avaruusolennot astuvat esiin pakottaakseen paljastumaan? Vai voisiko tämä olla osa lavastettua tapahtumaa, jonka varjovoimat, kuten ”syvävaltio”, ovat järjestäneet ufoinvaasion järjestämiseksi.

Hiljattain Kaliforniassa eräs silminnäkijä kuvasi valoisasti välkkyviä valoja näyttävän massiivisen aluksen, joka leijui hiljaa kaupungin yllä. Tämä esine, joka on kuvailtu paljon suuremmaksi kuin aiemmin raportoidut lennokit tai UFOt, on herättänyt uusia spekulaatioita. Silminnäkijät huomasivat, että nämä esineet näyttävät kasvavan kokoaan, ja monet väittävät, etteivät ne selvästikään ole tavanomaisia lennokkeja.

Havainto herättää kysymyksiä: voisiko tämä antaa uskottavuutta tohtori Brownin väitteille lähestyvästä Maan ulkopuolisesta ilmestyksestä? Vai ovatko nämä suuremmat avaruusalukset osa harhaanjohtavaa agendaa, kuten Dark Journalist selittää?

Niin tai näin, se selviää tulevina kuukausina!

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

UFOt

Orbeja Lake Superiorilla

12.2.2025 paatoimittaja Kommentoi

Erik Rintamaki, joka tunnetaan ainutlaatuisen yooperliitiksi kutsutun kivilajin löytämisestä, lähti eräänä kesäkuun 2019 iltana etsimään näitä kiviä. Hänellä oli mukanaan erityyppinen mustavalo, jolla hän valaisi näitä harvinaisia löytöjä, ja hänestä tuli yllättäen todistaja jostain paljon epätavallisemmasta kuin fluoresoivista mineraaleista. Yötaivaalle ilmestyi hehkuvia orbeja, jotka kiinnittivät hänen huomionsa ja loivat pohjan poikkeukselliselle kokemukselle. Toisin kuin tyypilliset lentokoneet tai luonnolliset taivaankappaleet, nämä valot käyttäytyivät epätavallisesti ja liikkuivat synkronoidusti äänettömästi.

Tapaus sai eri alojen asiantuntijat tutkimaan asiaa yksityiskohtaisesti. Rikostekninen videoanalyysi vahvisti kuvamateriaalin aitouden ja sulki pois digitaalisen manipuloinnin tai tietokoneella luodun kuvan käytön. Tähtitieteilijät ja ilmailuanalyytikot punnitsivat ja hylkäsivät tavanomaiset selitykset, kuten dronet, joilla on tyypillisesti erilaiset valaistuskuviot, tai tähtitieteelliset kappaleet, kuten Venus, jotka eivät voisi selittää orbien havaittuja ominaisuuksia.

Yksi Erikin kohtaamisen kiehtovimmista piirteistä oli silminnäkijän ja tunnistamattomien esineiden välinen ilmeinen vuorovaikutus. Kuten UFO-ilmiöihin perehtynyt kirjailija Alexis Brooks kuvailee, tapaukset, joissa UFOt näyttävät reagoivan ihmisen havainnointiin, eivät ole ennenkuulumattomia. Tämä kohtaaminen näytti vastaavan tällaisia tapauksia, sillä pallot näyttivät liikkuvan kohti Erikia ikään kuin tunnustaisivat hänen läsnäolonsa ja yrittäisivät mahdollisesti kommunikoida.

Perusteellisesta analyysistä huolimatta skeptisyys säilyy. Jotkut asiantuntijat ovat esittäneet, että optiset harhat tai luonnonilmiöiden väärät tulkinnat voisivat selittää kohtaamisen. Esimerkiksi Marc D’Antonio, tähtitieteilijä ja videotehosteiden suunnittelija, ehdotti, että pallojen käyttäytyminen voisi johtua kameran tarkennuksen säätämisestä heikossa valaistuksessa, mikä on yleinen ongelma, joka voi aiheuttaa harhaanjohtavia vaikutuksia.

Lake Superiorin UFO-kohtaaminen on osoitus UFOjen jatkuvasta mysteeristä. Vaikka orbien tarkka luonne on edelleen tuntematon, viestintäyrityksen mahdollisuus tuo kertomukseen kiehtovan lisäkerroksen. Tapaus korostaa ihmisen havaintojen, teknologian ja tuntemattoman välistä monimutkaista suhdetta. Olivatpa nämä valopallot sitten luonnonilmiöitä, paljastamatonta ihmisen tekemää teknologiaa tai jotain muuta ihmeellisempää, ne muistuttavat meitä maailmankaikkeutemme laajuudesta ja ymmärryksemme rajoista.

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

Uutiset

Mikä on mystisten sotilastukikohtiin tunkeutumisten taustalla USA:ssa ja Britanniassa?

4.12.2024 paatoimittaja Kommentoi

Marraskuun loppupuolelta 2024 lähtien on tapahtunut jotakin, eikä kenelläkään ole vastausta siihen, miksi tunnistamattomien lennokkien hyökkäykset Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian sotilastukikohtien, ydinvoimaloiden ja alueiden, kuten New Jerseyn ja Manchesterin lentokentän, yllä jatkuvat.

Esimerkiksi viimeisten 72 tunnin aikana Yhdysvalloissa (New Jersey, Arizona, Pohjois-Carolina, Texas) ja myös Britanniassa on jälleen kerran tehty lukuisia ilmoituksia suurista, auton kokoisista lennokeista tai UFOista, joita on nähty.

Nämä lennokit lentävät usein muodostelmissa, joilla on kehittyneitä ominaisuuksia, kuten koordinointi, kantama, kestävyys ja kyky väistää havaitsemista ja pysäyttämistä. Useista havainnoista huolimatta yhtäkään niistä ei ole saatu talteen tai tunnistettua, eikä fyysisiä kuvauksia tai alkuperää ole vahvistettu.

Tietoja

Toiminta

Lennokit ovat toistuvasti tunkeutuneet rajoitettuun ilmatilaan, usein kymmenien tai useampien lennokkien parvina.

Kyvykkyydet

Lennokit osoittavat kehittynyttä koordinaatiota ja kestävyyttä, mikä viittaa kehittyneeseen teknologiaan.

Reaktio

Yhdysvaltain ilmavoimat myöntää tunkeutumiset, mutta toteaa, että ne eivät ole häirinneet toimintaa. Tutkimukset ovat käynnissä yhteistyössä Britannian viranomaisten kanssa.

Mahdollinen alkuperä vaihtelee Venäjältä tai Kiinasta kaupallisiin tai virkistyskäyttöön tarkoitettuihin lähteisiin. Niiden käyttäytyminen ja kyvyt näyttävät kuitenkin ylittävän tyypillisen lennokkiteknologian. Jopa on spekuloitu tulevasta avaruusolioiden/UFOjen false flag -hyökkäyksestä.

Pentagonia ja muita viranomaisia arvostellaan siitä, etteivät ne ole puuttuneet asiaan tai ryhtyneet toimiin esineiden poistamiseksi, etenkin kun otetaan huomioon niiden läheisyys kriittisen infrastruktuurin läheisyydessä.

FBI ja muut viranomaiset ovat tiettävästi keskittyneet mahdolliseen UFO- tai droneaktiviteettiin, erityisesti 3. joulukuuta tai sen tienoilla. Joidenkin mukaan eräs henkilö, joka tunnetaan vuoden 2004 Indonesian tsunamin tarkasta ennustamisesta, on ennustanut sen olevan merkittävä.

Raporttien mukaan osa havaintoja koskevasta kuvamateriaalista ja keskusteluista on sensuroitu tai poistettu.

Tapahtumat muistuttavat aiempia UFO-havaintoja sotilaslaitoksilla, kuten vuonna 1975 tapahtuneita Yhdysvaltojen sotilastukikohtiin tunkeutumisia, joissa esineet osoittivat poikkeuksellisia lentokykyjä ja välttyivät pysäyttämiseltä.

Tilanne on edelleen selvittämättä, mikä herättää kysymyksiä lennokkien alkuperästä, tarkoituksesta ja vaikutuksista sotilaalliseen turvallisuuteen.

Olivatpa ne sitten kehittyneitä ulkomaisia lennokkeja tai jotakin erikoisempaa, todisteiden ja virallisten selitysten puute ruokkii spekulaatioita siitä, ovatko nämä havainnot turvallisuusuhka.

Lisätietoja odotetaan meneillään olevista tutkimuksista ja virallisista vastauksista.

Useita linkkejä/keskusteluja raportoiduista drone/UFO-havainnoista:

Manchesterin lentokentän UFO-havainto ohjaamon sisältä sekä selkeä kuva lentokentän UAP:stä.

Lennokkeja? UFOja? Mitä lentää Britannian tukikohtien yllä?

UFO-hyökkäys?! ”New Jerseyn yllä havaittu autojen kokoisia UFOja

Duken ydinvoimalan yläpuolella havaittu lennokki/UFO

This UFO sighting was over the Duke Nuclear Power Plant a few days ago.

But the narrators are what make it 😆

It’s definitely ramping up and it definitely seems to be nuclear related… pic.twitter.com/fZoDfXzPp7

— Jordan Crowder (@digijordan) November 30, 2024

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

UFOt

Puolen tunnin mittainen UFO-video rajavalvonnalta

10.6.2024 paatoimittaja Kommentoi

Havaintopäivämäärä: 23.11.2019

Lähde: https://www.cbp.gov/document/foia-record/unidentified-aerial-phenomenon

Tämä UFO-video julkaistiin vuonna 2023, verkkosivulla joka julkaistiin samoihin aikoihin. Useimmat ihmiset eivät ole koskaan kuulleetkaan siitä, ja olen varma, että niin he haluavat asian pysyvänkin, mutta minun on pakko jakaa tämä, minun on näytettävä totuus. Se on totta, se on siellä, sitä seurataan puolen tunnin ajan! Kiistämätöntä näyttöä siitä, että avaruusolentojen alus ylittää USA:n rajat valtion infrapunakameroiden kuvatessa.

Scott C. Waring, Taiwan

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

UFOt

USA:n rajavalvonta julkaisi UFO-videon

9.6.2024 paatoimittaja Kommentoi

USA:n rajavalvonta: https://www.cbp.gov/document/foia-record/unidentified-aerial-phenomenon

Havaintopaikka: USA:n raja

Havaintopäivämäärä: Tuntematon

Tämä on USA:n rajavalvonnan oma UAP-sivusto, jolla he ovat julkistaneet tusinan verran UFO-videoita. Videot sisältävät kuvamateriaalia aluksista, jotka Yhdysvaltain armeijan lentokoneet ja dronet ovat kuvanneet.

Tässä näkyy neliön muotionen alus, jolla yhtäkkiä näkyy suuri siipi ja sitten siipi katoaa. UFO myös tiputtaa jonkin litteän esineeen kohdassa 1:45 videolla. Se voi olla huumeita, mutta jos USA:n rajavalvonta kutsuu sitä UFOksi, niin kuka minä olen vastaan väittämään. Jos tämä olisi drone, siipi ei katoaisi videolla. Mikään alus ei kykene piiloutumaan infrapunalta, mutta sellaista vain tapahtuu. Myös, miksi viranomaiset julkaisevat videon, missä ei näy mitään päivämäärää tai paikkaa? Mitä he piilottelevat tässä?

Todella mielenkiintoista.

Scott C. Waring

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

UFOt

Miksi 92% UFO-havainnoista tehdään Amerikassa?

9.5.2024 paatoimittaja Kommentoi

Oletko koskaan katsellut yötaivasta ja miettinyt, olemmeko todella yksin maailmankaikkeudessa? Et ole ainoa. Joka vuosi tuhannet ihmiset eri puolilla maailmaa kertovat nähneensä taivaalla selittämättömiä ilmiöitä, mikä herättää laajaa kiinnostusta ja uteliaisuutta. Yksi kansakunta kuitenkin erottuu tässä kosmisessa arvoituksessa edukseen: Yhdysvallat, jossa tehdään huikeat 92 prosenttia kaikista raportoiduista ufohavainnoista.

Miksi näin on? Mikä tekee Yhdysvalloista tällaisen kasvualustan näille taivaallisille mysteereille? Tutustutaanpa tarkemmin ufohavaintojen ilmiöön ja paljastetaan tosiasiat, jotka ovat nostaneet Amerikan maan ulkopuolisten kohtaamisten eturintamaan.

Tutustutaan ensin tietoihin. BonusFinder.com-sivuston laajan tutkimuksen perusteella Yhdysvalloissa on raportoitu 126 094 ufohavaintoa siitä lähtien, kun tietojen kirjaaminen aloitettiin. Kanada on kaukana toisena 5 696 raportoidulla havainnolla, kun taas Yhdistynyt kuningaskunta on kolmantena 3 146 havainnolla. Mutta mikä tekee näistä ”tunnistamattomista lentävistä esineistä” niin kiehtovia? Ne uhmaavat ymmärrystämme fysiikasta, ja ne näkyvät usein oudon muotoisina valoina, jotka tekevät taivaalla erikoisia liikkeitä.

On kiehtovaa huomata, että näiden havaintojen kestossa on eroja Yhdysvaltojen ja sen pohjoisen naapurin Kanadan välillä. Vaikka ufoilmiöt ovat yleisempiä Yhdysvalloissa, ne viipyvät Kanadassa yleensä pidempään, ja keskimääräinen havainto kestää yli viisi tuntia.

Yhdysvalloilla on kuitenkin oma osuutensa pitkäkestoisista UFO-kohtaamisista. Pennsylvaniassa, joka on kuudenneksi eniten UFO-havaintoja tekevässä osavaltiossa, nämä salaperäiset esineet ovat yleensä näkyvissä vajaat 40 minuuttia vierailua kohden, mikä on huomattavasti pidempi aika kuin missään muussa osavaltiossa.

Yhdysvalloissa Kalifornia on kärjessä 15 480 raportoidulla ufohavainnolla, ja sen jälkeen tulevat Florida (7 835), Washington (6 889), Texas (5 814) ja New York (5 627). Tämä maantieteellinen moninaisuus lisää UFO-havaintojen arvoituksellisuutta entisestään, mikä tekee niistä todella kansallisen ilmiön.

Mutta yleisö ei ole ainoa, joka ilmoittaa näistä havainnoista. Tuore tutkimus paljastaa, että lähes viidesosa yhdysvaltalaisista akateemisista tutkijoista on kohdannut tunnistamattomia ilmailmiöitä (UAP), joka on virallinen termi, jota nykyään käytetään laajalti UFOjen sijasta. Tämä viittaa siihen, että ilmiöön suhtaudutaan yhä vakavammin, ja monet tutkijat ovat ilmaisseet kiinnostuksensa tutkia UAP-ilmiöitä.

Huolimatta siitä, että UFO-havaintojen tutkiminen on salaperäisyyden peitossa, se on vähitellen siirtymässä marginaalista valtavirran tieteelliseen keskusteluun, mikä johtuu osittain armeijan ufohavainnoista tehdyistä paljastuksista ja hallituksen lisääntyvästä sitoutumisesta aiheeseen.

Kun jatkamme maailmankaikkeutemme syvyyksien tutkimista, Yhdysvalloissa tehtyjen ufohavaintojen arvoitus on edelleen kiehtova aihe. Se on tutkimusala, joka kutsuu meitä kyseenalaistamaan, pohtimaan ja ehkä jonain päivänä ymmärtämään. Kun seuraavan kerran huomaat tuijottavasi yötaivasta, pidä silmäsi auki. Koskaan ei voi tietää, mitä saatat nähdä.

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

Eksopolitiikka

Niger: länsimaiden, Venäjän ja avaruusolentojen himoitsema maa

5.5.2024 paatoimittaja Kommentoi

kirjoittanut Samson Mawulolo Ahlijah

Jokainen Nigerissä vieraileva on aluksi järkyttynyt jatkuvasta kontrastista. Niger-joki virtaa sen pituussuunnassa, ja se on yksi niistä Afrikan maista, jotka tarjoavat oudon näyttämön, jossa nykyaika ja perinne näyttävät sekoittuvan, vetävän puoleensa ja hylkivän toisiaan samanaikaisesti. Niger jättää kävijöilleen varmasti unohtumattomia muistoja kamelien läsnäolosta liikenteen keskellä ja aasisaattueiden aiheuttamista ruuhkista pääkaupungissa Niameyssa.

Myös maan ilmasto on mainitsemisen arvoinen. Lämpömittari nousee helposti 50 asteeseen helmikuusta alkaen, mutta joulukuussa ja harmattanin aikana se voi laskea 10 asteeseen. Tämä maa, jossa eli aikoinaan dinosauruksia, joiden rekonstruoidut luurangot ovat nähtävillä Niameyn museossa, on nykyään suurelta osin Saharan aavikon peitossa, ja lämpötila vaihtelee suuresti.

Monissa talousraporteissa Niger esitetään yhtenä maailman köyhimmistä maista, ellei jopa köyhimpänä. Silti Agadezissa, Tahouassa, Niameyssa sekä Maradin ja Zinderin kaduilla liikkuu kymmenien tuhansien eurojen hintaisia luksusautoja. Vaikka tämä vastakkainasettelu herättääkin kysymyksen Afrikkaa koskevien tilastojen ja tietojen arvosta, se ei ole tämän artikkelin aihe.

Ranska, Nigerin entinen siirtomaavalta

Vaikka Niger on lukujen perusteella köyhä maa, sen maaperä on uskomattoman rikas, ja se herättää maailman suurvaltojen ja ehkä myös aurinkojärjestelmien himoa. Niger on entinen Ranskan siirtomaa, ja se aloitti uraanin viennin entiseen suurkaupunkiin pian itsenäistymisen jälkeen. Samalla kun Nigerin uraani valaisi ranskalaisia koteja ja tuotti riittävästi energiaa Ranskan teollisuuden kasvattamiseen, Nigerin alueet vajosivat pimeyteen. Vielä nykyäänkin Nigerin sähköistämisaste on yksi maailman alhaisimmista. Tiedoista riippuen osuus on 18-25 prosenttia.

Tämä tilanne, jota pidetään Ranskan kuristusotteena maan varallisuudesta, on herättänyt paljon mielipahaa. Monipuoluejärjestelmän puolesta 1990-luvulla järjestettyjen mielenosoitusten aikana useat nigeriläiset poliitikot eivät epäröineet hyökätä entistä siirtomaavaltaa vastaan ja saivat näin osan väestöstä tukemaan itseään. Vaikka tämä ei lopettanut Ranskan läsnäoloa maassa, kauna ei ole vähentynyt.

Helmikuussa 2021 Ranskan ja länsimaiden liittolainen Mohamed Bazoum voitti presidentinvaalit vaikeissa olosuhteissa. Vaaleja varjostivat väkivaltaisuudet, ja useiden raporttien mukaan äänten ostamisesta ja omantunnon väärinkäytöksistä on kerrottu. Heti tulosten julkistamisen jälkeen pääkaupunki Niamey ja useat muut kaupungit syttyivät tuleen. Vaalien jälkeen useita vastustajia pidätettiin. Kansainvälinen yhteisö, joka halusi suojella etujaan, päätti tunnustaa vaalituloksen. Mohamed Bazoum vannoi virkavalansa huhtikuussa 2021.

Hän lupaa taistella korruptiota vastaan ja toteuttaa useita yhteiskunnallisia muutoshankkeita. Bazoum valitsi kyseenalaisen lähestymistavan al-Qaidaan ja islamilaiseen valtioon liitettyjen terroristiryhmien torjumiseksi Suur-Saharassa (EIGS). Hän kieltäytyi yhteistyöstä Burkina Fason ja Malin junttien kanssa ja päätti suuren väestönosan vastustuksesta huolimatta toivottaa ranskalaiset sotilasjoukot tervetulleiksi alueelleen. Samalla hän neuvotteli tilapäisiä ja paikallisia tulitaukosopimuksia jihadistiryhmien kanssa.

Heinäkuun 26. päivän 2023 aamuyön tunteina Mohamed Bazoum otettiin vangiksi presidentin kaartin jäsenten toimesta kenraali Tianin käskystä. Sitä seurannut sekasorto päättyi myöhään samana iltana vallankaappauksen julistamiseen. Muutamaa päivää myöhemmin kenraali Tiani otti virallisesti vallan ja päätti katkaista sotilaallisen ja diplomaattisen yhteistyön Ranskan kanssa. Väännön jälkeen Ranskan armeija poistui maasta ja suurlähettiläs karkotettiin.

Entä uraani? Pitkän keskeytyksen jälkeen Orano Mining (entinen Areva) on aloittanut uudelleen kaivostoiminnan Agadezin alueella. Tämä osoittaa, että liiketoiminta ja kaupalliset suhteet ovat aina etusijalla.

Amerikkalaisten läsnäolo

Pohjois- ja Länsi-Afrikan keskellä sijaitseva Niger on kauttakulkupaikka siirtolaisille, jotka etsivät parempaa elämää Välimeren toiselta puolelta. Nigerin kautta kulkee myös laittomia tavaroita, kuten huumeita, myytäväksi Libyassa. Nämä erilaiset rikolliset toimet (ihmiskauppa ja huumekauppa) ruokkivat terroristiryhmiä, jotka ovat toimineet maassa Muammar Gaddafin kaatumisen jälkeen. Juuri näiden ryhmien torjumiseksi, jotka uhkaavat Yhdysvaltojen sisäistä turvallisuutta, Pentagon on päättänyt vahvistaa sotilaallista läsnäoloaan Nigerissä.

Aluksi Washington lähetti Nigeriin useita erikoisjoukkoja ja sotilaskouluttajia. Auttaakseen Nigerin asevoimia torjumaan jihadistisia kapinallisia Yhdysvallat lahjoitti Nigerin yleisesikunnalle useita uusimman sukupolven sotatarvikkeita. Yhdysvaltain sotilaallista läsnäoloa vahvistettiin pian. Agadezin kaupunkiin rakennettiin lentotukikohta 100 miljoonalla eurolla. Useiden turvallisuuslähteiden mukaan Yhdysvalloilla on myös salainen tukikohta, joka on suoraan CIA:n valvonnassa Dirkoun kaupungissa maan pohjoisosassa. Tästä tukikohdasta lähetetään aseistettuja lennokkeja Libyassa toimivien jihadistiryhmien kimppuun.

Heinäkuun 26. päivänä 2023 tapahtuneen vallankaappauksen aattona Yhdysvalloilla oli Nigerin alueella 1 100 sotilasta. Washington, joka oli presidentti Bazoumin liittolainen ja joka oli muuten juuri normalisoimassa Nigerin suhteita Israeliin, halusi pelata tasapainoilua. Vaikka Yhdysvallat vaati syrjäytetyn presidentin vapauttamista ja paluuta demokratiaan, se kävi vahvaa vuoropuhelua vallankaappaajien kanssa.

Tämä idyllinen suhde päättyi äkillisesti 16. maaliskuuta 2024, kun vallassa oleva armeija päätti irtisanoa Yhdysvaltojen kanssa tehdyn turvallisuusyhteistyösopimuksen. Yhdysvallat, joka oli liian tottunut käyttäytymään kuten maailmanmestari, ei ollut vaivautunut allekirjoittamaan kunnollista sotilaallista yhteistyösopimusta Nigerin kanssa ennen joukkojensa sijoittamista maahan ja sotilastukikohdan rakentamista sinne. Ne olisivat vain antaneet viranomaisille suullisen varoituksen. Tämä ilmoitus tuli monille analyytikoille yllätyksenä, sillä Nigerissä ei ollut koskaan aiemmin ilmennyt kaunaa setä Samulin maata kohtaan.

Syyt varkauteen kahden entisen kumppanin välillä ovat monimutkaisia. Muutama päivä ennen kuin Niamey ilmoitti irtautumispäätöksestään, korkea-arvoinen amerikkalainen valtuuskunta vieraili Nigerissä varoittaakseen sotilasviranomaisia lämmittämästä suhteita Iraniin ja Venäjään. Nigerin uusille herroille Yhdysvallat on osoittanut alentuvaa ja holhoavaa suhtautumista.

Vaikka Niameyn kanta on järkyttävä, se on ymmärrettävä. Yhdysvallat ei ole koskaan rahoittanut sähköverkkohanketta maassa. UsAid on jo vuosia rajoittunut avustushankkeisiin, jotka eivät kykene katkaisemaan alikehityksen kierrettä. Kun Teheran tarjoaa tehokkaita generaattoreita energiavajeen korjaamiseksi, on vaikea kieltäytyä, vaikka vastineeksi saataisiinkin todennäköisesti muutama kilo uraania. Lisäksi amerikkalaiset joukot ovat viime vuosina tehneet vain vähän tai tuskin lainkaan yhteistyötä Nigerin armeijan kanssa taistelukentillä. Joidenkin nigeriläisten pääesikunnan jäsenten mielestä venäläinen kumppanuus, joka on jo osoittanut arvonsa Malissa ja Burkina Fasossa, antaa heille lisää vaikutusvaltaa kapinallisia vastaan. Yhdysvallat, joka aluksi epäröi, suostui lopulta vetämään joukkonsa Nigeristä. Osapuolet ovat keskustelleet 23. huhtikuuta 2024 lähtien vetäytymisen aikataulun määrittämiseksi.

Venäjän voimannäyttö Nigerissä

Syrjäytettyään Ranskan ja Yhdysvallat Niger näyttää löytäneen Venäjästä liittolaisen, jota se uskoo tarvitsevansa Sahelin alueen turvallisuuden palauttamiseksi. Noin sata venäläistä sotilaskouluttajaa saapui 10. huhtikuuta 2024 Niameyyn sotilastarvikkeiden kanssa. He kuuluvat Afrikan joukkoihin, ja heidän on määrä toimittaa Nigeriin ilmatorjunnan valvontajärjestelmä. Vaikka länsimaalaiset kritisoivat voimakkaasti tätä kumppanuutta ja osoittavat säännöllisesti sormella entisen venäläisen Wagner-militian joukkojen väitettyjä väärinkäytöksiä Malissa ja Keski-Afrikan tasavallassa, suuri osa Nigerin väestöstä tukee sitä. Venäjä on toki imperialistinen suurvalta siinä missä muutkin, mutta sen etuna on se, että se ei ole liannut käsiään liikaa Afrikassa, toisin kuin Ranska tai Yhdysvallat.

Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto toki auttoi kommunistimyönteisiä johtajia pääsemään valtaan, mutta se ei koskaan suunnitellut tai järjestänyt sellaisen johtajan salamurhaa, joka ei ollut sen kannalla. Toisin kuin Ranska, jonka osallisuus muun muassa Sylvanus Olympion, Thomas Sankaran ja Ruben Um Nyobén salamurhiin on hyvin tunnettu, Venäjä on usein osoittanut maltillisuutta mantereella. Yhdysvallat ei epäröinyt eliminoida Patrice Emery Lumumbaa tai tukea vallankaappausta Kwame Nkrumahia, poliittisen panafrikkalaisuuden isää, vastaan.

Halusimme tai emme, Venäjällä on tietty moraalinen uskottavuus Afrikassa ja afrikkalaisten keskuudessa, toisin kuin Yhdysvalloilla, Ranskalla ja muilla länsimailla. Tätä moraalista uskottavuutta Venäjän nykyinen presidentti Vladimir Putin hyödyntää voittaakseen suuren osan Afrikan nuorisosta. Lopettaako sotilaallinen yhteistyö Venäjän kanssa Nigerin ja Sahelin alueen jihadistisen uhan? Vain aika näyttää.

Entä avaruusolennot?

Lähteestä riippuen 97-99 prosenttia Nigerin väestöstä on muslimeja. Nigerissä harjoitettava islam on edelleen hyvin konservatiivinen. Jos ei ole tiukka, Niger on nöyristelevä maa. Monia asioita suvaitaan niin kauan kuin ne pysyvät piilossa. Päivänvalossa koko väestöä kannustetaan käyttäytymään kunnon muslimien tavoin.

Uskonnon painoarvolla muslimiyhteiskunnassa on ollut kaksi merkittävää seurausta. Ensimmäinen on alhainen koulunkäyntiaste. Toiseksi Niger on edelleen maa, jossa kriittistä ajattelua ei oikein hyväksytä. Keskiverto nigeriläiselle selittämättömät ilmailmiöt (UAP) tai UFOt ovat outo aihe. Ne harvat, jotka ovat kuulleet näistä ilmiöistä tai nähneet niitä maan aavikkoalueilla, ovat vakuuttuneita siitä, että ne ovat dzinnien ilmentymiä tai Sheitanin eli paholaisen tekosia.

Eräiden islamilaisten perinteiden mukaan Djinn, tuliolento, asuu aavikkoalueilla. Kuitenkin juuri Agadezin aavikkoalueella Nigerissä on raportoitu UFO-havaintoja. Lisäksi juuri tällä alueella sijaitsee suurin osa maan uraanikaivoksista, ja UFOja on havaittu useaan otteeseen näiden kaivosalueiden yllä. Tämäntyyppisiä todistuksia on runsaasti Agadezin alueella. Paikalliset eivät kuitenkaan näytä olevan tietoisia siitä, että nämä heidän näkemänsä oudot esineet tulevat todennäköisesti muista maailmoista, joko planeetoilta tai muista ulottuvuuksista. Avaruusolento on täysin vieras, tabu tai asiaa vain ei pohdita.

Mitä avaruusolennot siis haluavat Nigerissä? Vastausta tähän kysymykseen on vaikea antaa. Avaruusalusten asukkaat eivät ole koskaan ilmaisseet aikomuksiaan selvästi. Useita hypoteeseja voidaan kuitenkin esittää.

Ensimmäinen on se, että UFOt (avaruusolennot) valvovat alueita, joilla uraania louhitaan, estääkseen sen karkaamisen käsistä. Nämä olennot olisivat tietoisia tämän energian manipuloinnin vaaroista ja olisivat valmiita puuttumaan asiaan estääkseen ihmisiä tekemästä mitään typerää.

Toinen hypoteesi on, että tuntemattoman teknologian ansiosta UFOt pystyvät tankkaamaan lentämällä uraanikaivosten yli ja sieppaamalla malmin lähettämää säteilyä.

Mitään näistä hypoteeseista ei ole vielä mahdollista vahvistaa tai kumota. Siihen voi olla muitakin syitä. UFOt ovat aina osoittaneet todellista kiinnostusta mantereen uraanikaivosten sijaintipaikkoja kohtaan. Esimerkiksi 29. maaliskuuta 1952 havaittiin kaksi tunnistamatonta kiekonmuotoista lentokonetta nykyisen Lubumbashin kaupungin yllä Kongon demokraattisessa tasavallassa. Alueella, jolla kaupunki sijaitsee, on uraanikaivoksia. Koneet vaihtoivat jatkuvasti sijaintia ja lensivät hurjaa vauhtia.

Vuonna 2021 Stéphane Royer ja Didier Gomez julkaisivat kirjan ”Ovnis et nucléaire – Sommes-nous sous surveillance ?”, jossa he huomauttavat, että missä tahansa ydinvoimaloita maailmassa onkaan, niihin liittyy tuntemattomia valoilmiöitä, jotka häiritsevät merkittävästi laitteistoja, häiritsevät tutkajärjestelmiä tai poistavat selittämättömästi ydinpanoksia käytöstä.

31. joulukuuta 2019 ja 1. tammikuuta 2020 välisenä yönä, kun ihmiskunta oli keskellä taistelua koronavirusta vastaan, tuntematon lentokone syöksyi maahan Tanoutin (Zinderin alue) ja Agadezin alueella sijaitsevan Aderbissinatin kaupungin välillä. Maahansyöksy tapahtui noin kello 22.00, ja esiintyi raportteja äänestä, jota seurasi kirkas valo. Seuraavana päivänä paimentolaisheimot ilmoittivat löytäneensä tunnistamattoman metalliesineen, joka oli pudonnut lähelle heidän leiriään. Nigeriläiset sotilaat menivät paikalle. Tutkinnan tuloksia ei ole julkaistu.

Nigerin osalta totean, että vaikka amerikkalaiset ja ranskalaiset lentokoneet eivät enää saa lentää maan yli, ulkomaalaiset lentävät varmasti edelleen. Toistaiseksi uudet sotilasviranomaiset eivät ole kieltäneet heidän läsnäoloaan…

Artikkelin julkaissut UAP Afrique

Samsonin kirja UFOista Afrikassa (ranskaksi):

_| Eksopolitiikka.fi |_

Avainsana-arkisto: USA

Yhdysvaltain perustajien UFO-havainnot

Estivätkö avaruusolennot Pentagonia aloittamasta ydinsotaa Irania vastaan?

Estivätkö avaruusolennot Pentagonia aloittamasta ennaltaehkäisevää ydinsotaa Irania vastaan?

Johdanto

Oliko Divine Strake ydinbunkkerin tuhoamisaseen simulaatio?

Mikä oli Divine Straken merkitys?

Divine Strake viivästyttäminen määrättömän pitkäksi aikaa

Ydinaseiden aiheuttamat uhat avaruusolentojen sivilisaatioille

Avaruusolentojen Jumalallinen Isku

Lopuksi: Estikö mahdollinen ’jumalallinen isku’ Divine Straken?

Lähdeviitteet

Oliko Yhdysvaltain ilmavoimilla tiedossa Ukrainan sota jo vuonna 1996?

Tilannekuva vuonna 1996

Erikoinen ennustus Ukrainasta

Tilanne vuonna 2015

Strateginen ennakointi ja sen rajoitteet

Air Force 2025:n tulevaisuudenkuvat

Vaikutukset moderniin strategiseen suunnitteluun

Yhteenveto: Strategisen skenaariotyöskentelyn arvo

Suurikokoisia UFOja tulee näkyviin ympäri USA:a

Orbeja Lake Superiorilla

Mikä on mystisten sotilastukikohtiin tunkeutumisten taustalla USA:ssa ja Britanniassa?

Tietoja

Puolen tunnin mittainen UFO-video rajavalvonnalta

USA:n rajavalvonta julkaisi UFO-videon

Miksi 92% UFO-havainnoista tehdään Amerikassa?

Niger: länsimaiden, Venäjän ja avaruusolentojen himoitsema maa

Ranska, Nigerin entinen siirtomaavalta

Amerikkalaisten läsnäolo

Venäjän voimannäyttö Nigerissä

Entä avaruusolennot?

Eksopolitiikka, UFOt, Paranormaalit ilmiöt, Tietoisuus