Avainsana-arkisto: paranormaali

Vatikaanin uudet ohjeet paranormaaleja tapahtumia ja ilmestyksiä varten

Vatikaani piti 17.5.2024 tiedotustilaisuuden antamistaan uusista ohjeista. Tiedotustilaisuuden videointi löytyy artikkelin lopusta.

Uutinen ei tätä kirjoitettaessa ole vielä suomeksi, mutta jossain vaiheessa julkaistaneen sivulla https://www.vaticannews.va/sv/suomi.html


Uskonopin dikasteria julkaisee asiakirjan, jossa esitetään yksityiskohtaisesti uudet normit yliluonnollisista ilmiöistä raportoitujen tapausten osalta. Pääsääntöisesti sen enempää paikallinen piispa kuin Pyhä istuinkaan eivät julista, että nämä ilmiöt ovat yliluonnollista alkuperää, vaan ainoastaan sallivat ja edistävät hartautta ja pyhiinvaelluksia.

Perjantaina 17. toukokuuta julkaistussa uudessa uskonopin dikasterian asiakirjassa on päivitetty väitettyjen yliluonnollisten ilmiöiden havaitsemista koskevia normeja. Normit tulevat voimaan sunnuntaina 19. toukokuuta, helluntaipäivänä.

Asiakirjaa edeltää dikasterian prefektin kardinaali Víctor Manuel Fernándezin yksityiskohtainen esittely, jota seuraa johdanto ja kuusi mahdollista johtopäätöstä. Menettely mahdollistaa nopeamman päätöksenteon kunnioittaen samalla kansan hartautta.

Yleensä kirkon auktoriteettia ei enää käytetä määrittelemään virallisesti ilmiön yliluonnollista luonnetta, mikä voi vaatia paljon aikaa tapahtuman perusteelliseen tutkimiseen.

Toinen uusi normi sisältää uskonopin dikasterian nimenomaisen osallistumisen, jonka on hyväksyttävä paikallisen piispan lopullinen päätös ja jolla on valtuudet puuttua asiaan motu proprio milloin tahansa.

Viime vuosikymmeninä monissa tapauksissa on ollut mukana entinen Pyhä toimisto, vaikka yksittäiset piispat ovatkin ilmaisseet kantansa. Puheenvuorot ovat kuitenkin yleensä jääneet kulissien taakse, eikä niitä ole koskaan julkistettu.

Dikasterian uusi nimenomainen osallistuminen liittyy myös vaikeuteen rajata ilmiöitä, jotka joissakin tapauksissa saavuttavat kansalliset ja jopa maailmanlaajuiset ulottuvuudet, ”mikä tarkoittaa, että yhdessä hiippakunnassa tehdyllä päätöksellä on seurauksia myös muualla”.

Syy uusille normeille

Asiakirja on peräisin viime vuosisadan pitkästä kokemuksesta, jossa on nähty tapauksia, joissa paikallinen piispa (tai alueen piispat) on nopeasti julistanut ilmiön yliluonnolliseksi, mutta Pyhä toimisto on myöhemmin tehnyt toisenlaisen päätöksen. Toisissa tapauksissa piispa sanoi yhtä asiaa ja hänen seuraajansa päätti päinvastoin (saman ilmiön osalta). Jokainen tapaus vaati myös pitkiä harkinta-aikoja kaikkien tekijöiden arvioimiseksi, jotta voitiin tehdä päätös ilmiön yliluonnollisesta tai ei-yliluonnollisesta luonteesta. Nämä ajanjaksot olivat toisinaan ristiriidassa sen kanssa, että oli kiireellisesti annettava pastoraalisia vastauksia uskovien parhaaksi. Dikasteria alkoi tarkistaa normeja vuonna 2019, mikä johti nykyiseen tekstiin, jonka paavi Franciscus hyväksyi 4. toukokuuta.

Hengelliset hedelmät ja riskit

Esitelmässään kardinaali Fernández selittää, että ”monesti nämä tapahtumat ovat johtaneet hengellisten hedelmien rikkauteen, kasvuun uskossa, hartaudessa, veljeydessä ja palveluksessa. Joissakin tapauksissa ne ovat synnyttäneet pyhäkköjä eri puolille maailmaa, jotka ovat nykyään monien ihmisten kansanhartauden ytimessä.” On kuitenkin myös mahdollista, että ”joissakin tapahtumissa, joiden väitetään olevan yliluonnollista alkuperää”, voi syntyä vakavia asioita, jotka vahingoittavat uskovia. Tällaisia ovat esimerkiksi tapaukset, joissa väitetyistä ilmiöistä saadaan ”voittoa, valtaa, mainetta, sosiaalista tunnustusta tai muita henkilökohtaisia etuja” (II, 15 artiklan 4°), jopa niin pitkälle, että ”käytetään ylivaltaa ihmisiin tai tapahtuu väärinkäytöksiä (II, 16 artikla)”. Voi olla ”opillisia virheitä, evankeliumin sanoman liiallista yksinkertaistamista tai lahkolaismentaliteetin leviämistä”. On mahdollista, että uskovia ”johdetaan harhaan tapahtumalla, jonka katsotaan johtuvan jumalallisesta aloitteesta, mutta joka on vain jonkun mielikuvituksen, uutuudenhalun, taipumuksen valheiden keksimiseen (mytomania) tai taipumuksen valehteluun tulosta”.

Yleiset ohjeet

Uusien normien mukaan kirkko käyttää harkintatehtäviään seuraavien seikkojen perusteella: ”a) voidaanko ilmiöissä, joiden väitetään olevan yliluonnollista alkuperää, havaita merkkejä jumalallisesta toiminnasta; b) onko kyseisiin väitettyihin ilmiöihin osallistuvien henkilöiden kirjoituksissa tai viesteissä jotain, mikä on ristiriidassa uskon ja moraalin kanssa.”; (c) onko sallittua arvostaa niiden hengellisiä hedelmiä, onko ne puhdistettava ongelmallisista elementeistä tai pitäisikö uskovia varoittaa mahdollisista vaaroista; d) onko suositeltavaa, että toimivaltainen kirkollinen viranomainen toteuttaa niiden pastoraalista arvoa” (I, 10). ”Näissä normeissa ei kuitenkaan ole tarkoitus, että kirkollinen viranomainen antaisi myönteisen tunnustuksen väitettyjen yliluonnollisten ilmiöiden jumalallisesta alkuperästä” (I, 11). Siksi pääsääntöisesti ”hiippakuntapiispa, piispainkokoukset tai dikasteria eivät lausu, että nämä ilmiöt ovat yliluonnollista alkuperää, vaikka Nihil obstat myönnettäisiinkin”. On kuitenkin edelleen totta, että Pyhä Isä voi valtuuttaa erityisen menettelyn tässä asiassa” (I, 23).

Mahdolliset johtopäätökset koskien väitettyä ilmiötä

Väitetyn yliluonnollisen ilmiön havaitseminen voi johtaa seuraaviin kuuteen johtopäätökseen.

Nihil Obstat: Ilmiön yliluonnollisesta aitoudesta ei ole varmuutta, mutta tunnustetaan monia merkkejä Pyhän Hengen toiminnasta. Piispaa rohkaistaan arvostamaan ilmiön pastoraalista arvoa ja edistämään sen levittämistä, mukaan lukien pyhiinvaellukset;

Prae oculis habeatur: Vaikka tärkeät myönteiset merkit tunnustetaan, havaitaan myös jotain hämmennystä tai mahdollisia riskejä, jotka edellyttävät hiippakunnan piispalta huolellista harkintaa ja vuoropuhelua tietyn hengellisen kokemuksen vastaanottajien kanssa. Jos kyseessä on kirjoituksia tai viestejä, opillinen selvennys saattaa olla tarpeen;

Curatur: Erilaisia tai merkittäviä kriittisiä elementtejä on havaittu, mutta ilmiö on jo levinnyt laajalle, ja siihen liittyy todennettavissa olevia hengellisiä hedelmiä. Siksi ei suositella kieltoa, joka voisi järkyttää uskovia, mutta paikallista piispaa kehotetaan olemaan rohkaisematta ilmiötä;

Sub mandato: Kriittiset kysymykset eivät liity itse ilmiöön vaan sen väärinkäyttöön ihmisten tai ryhmien toimesta, kuten aiheettomaan taloudelliseen hyötyyn tai moraalittomiin tekoihin. Pyhä istuin antaa kyseisen paikan pastoraalisen johtajuuden hiippakunnan piispalle tai valtuutetulle;

Prohibetur et obstruatur: Monista myönteisistä tekijöistä huolimatta tähän ilmiöön liittyvät kriittiset kysymykset ja riskit näyttävät olevan hyvin vakavia. Dikasteria pyytää paikallista piispaa tarjoamaan katekeesin, joka voi auttaa uskovia ymmärtämään päätöksen syyt ja suuntaamaan uudelleen heidän oikeutetut hengelliset huolensa;

Declaratio de non supernaturalitate: Uskonopin dikasteria valtuuttaa paikallisen piispan julistamaan, että löydetty ilmiö ei ole yliluonnollinen perustuen konkreettisiin faktoihin ja todisteisiin, kuten väitetyn näkijän tunnustukseen tai uskottaviin todistuksiin ilmiön keksimisestä.

Noudatettavat menettelyt

Uusissa normeissa ilmoitetaan sitten sovellettavat menettelyt. Hiippakunnan piispan tehtävänä on tutkia tapaukset ja toimittaa tuomionsa dikasterian hyväksyttäväksi. Piispaa pyydetään pidättäytymään julkisista lausunnoista, jotka koskevat aitouden tai yliluonnollisen luonteen selvittämistä, ja varmistamaan, ettei syntyisi sekaannusta tai sensaatiohakuisuutta. Jos tapauksen osatekijät ”vaikuttavat riittäviltä”, hiippakunnan piispa perustaa tällöin tutkintakomission, johon tulisi kuulua vähintään yksi teologi, yksi kanonisti ja yksi ilmiön luonteen perusteella valittu asiantuntija.

Positiiviset ja negatiiviset kriteerit

Asiakirjassa esitetään useita positiivisia kriteerejä väitetyn yliluonnollisen ilmiön arvioimiseksi.

Näitä ovat mm: ”niiden henkilöiden uskottavuus ja hyvä maine, jotka väittävät olevansa yliluonnollisten tapahtumien vastaanottajia tai suoraan osallisina niissä, sekä kuultujen todistajien maine…; ilmiön ja siihen liittyvien viestien opillinen oikeauskoisuus; ilmiön ennalta arvaamaton luonne, jonka perusteella on ilmeistä, että se ei ole seurausta asianosaisten henkilöiden aloitteesta; ja kristillisen elämän hedelmät” (II, 14).

Negatiivisiin kriteereihin kuuluu: ”tapahtumaan liittyvän ilmeisen erehdyksen mahdollisuus; mahdolliset opilliset virheet…; lahkolaishenki, joka synnyttää eripuraa kirkossa; avoin voiton, vallan, maineen, yhteiskunnallisen tunnustuksen tai muun henkilökohtaisen edun tavoittelu, joka liittyy läheisesti tapahtumaan; vakavasti moraalittomat teot…; psykologiset muutokset tai psykopaattiset taipumukset henkilössä, jotka ovat saattaneet vaikuttaa väitettyyn yliluonnolliseen tapahtumaan; ja kaikki psykoosit, kollektiivinen hysteria ja muut patologiseen kontekstiin jäljitettävissä olevat elementit.” (II, 15).

Erityisen vakavana moraalisena asiana pidetään myös ”väitettyjen yliluonnollisten kokemusten tai tunnustettujen mystisten elementtien käyttämistä keinona tai tekosyynä ihmisten hallitsemiseksi tai väärinkäytösten toteuttamiseksi” (II, 16).

Riippumatta lopullisesta hyväksytystä päätöksestä hiippakunnan piispan ”on edelleen valvottava ilmiötä ja siihen osallistuvia ihmisiä käyttäen tavanomaista valtaansa” (II, 24).

 

Artikkelin julkaissut Vatican News

NSA:n kiinnostus paranormaaleja ilmiöitä kohtaan

kirjoittanut Jack Brewer

NSA:n julkiseksi tehty luonnos nimeltä Parapsychology: The COMSEC Threat and SIGINT Capability herätti hiljattain huomioni, kun tutkija Michael/Emma Best jakoi siitä otteen. COMSEC tarkoittaa viestintäturvallisuutta, kun taas SIGINT viittaa signaalitiedusteluun. Kuusisivuinen asiakirja, joka on ilmeisesti laadittu noin vuonna 1981 ja hyväksytty julkaistavaksi vuonna 2011, on luettavissa kokonaisuudessaan CIA:n verkkosivuilla.

Luonnoksen nimeltämainitsematon laatija kirjoitti, että sellaisten asioiden käsittelyä kuin henkilöstön käyttäytymisen manipulointi psyykkisin keinoin ei voitu välttää työvoimassa, mukaanlukien NSA. Kirjoittaja jatkoi, että psyykkinen sodankäynti oli väistämätöntä ja että ”harjoittajat” virastossa ”toimivat” jo nyt.

Mitä tahansa tällaisista asiakirjoista onkin pääteltävä, niiden olemassaolo voi antaa meille jonkinlaisen käsityksen aikakaudesta, jolloin sekä tiedustelu- että UFO-yhteisöt kokeilivat rajojaan. Katsotaanpa joitakin blogissa aiemmin tutkittuja aiheita ja sitä, miten ne saattavat liittyä toisiinsa. Voisimme pohtia, miten Gulf Breeze Sixin kaltaiset tapaukset saattoivat mahdollisesti olla enemmänkin seurausta marginaaleille myönteisestä NSA:n ja tiedusteluyhteisön kulttuurista kuin se oli se outo, yksittäinen tapaus, jollaiseksi sitä usein luullaan. Tällaisten olosuhteiden tarkastelu saattaisi auttaa meitä ymmärtämään selkeämmin UFOihin liittyvien uskomusjärjestelmien kehittymistä sekä auttaa meitä lopulta muodostamaan merkityksellisempiä kysymyksiä.

Parapsychology: The COMSEC Threat and SIGINT Capability, p 3
Parapsychology: The COMSEC Threat and SIGINT Capability, p 3

Tammikuussa tein postauksen NSA:n UFO-tiedot. Yksi tutkituista salaiseksi luokitelluista tiedostoista oli NSA:n luonnos otsikolla UFOs and the Intelligence Community Blind Spot to Surprise or Deceptive Data. Luonnosta voidaan tulkita monella eri tavalla, mutta tässä yhteydessä haluaisin pohtia, miten sen laati NSA:n työntekijä, joka ainakin vaikutti olevan varsin vakuuttunut [UFO-]ilmiöiden ”oudosta luonteesta” ja sen mahdollisuudesta vahingoittaa todistajia psyykkisesti. Voisimme kohtuudella sanoa, että luonnoksesta, joka kirjoitettiin joskus noin vuosien 1958 ja 1979 välillä, puuttui mielekkäitä sitaatteja ja tieteellisiä ansioita, mutta se sisälsi UFO-yhteisölle tyypillisiä näkökulmia, oli syy sitten mikä hyvänsä.

Lisäksi tutkittiin asiakirjaa, joka tunnetaan nimellä Yeatesin valaehtoinen lausunto. Se on vuodelta 1980 ja sisältää NSA:n työntekijän Eugene F. Yeatesin todistajanlausunnon erilaisista UFO-tiedoista, mukaan lukien erään NSA:n työntekijän kertomuksen hänen osallistumisestaan UFO-symposiumiin. Esitin NSA:lle FOIA-tietopyynnön raportista, ja odotan parhaillaan vastausta.

Tom Deuley
Tom Deuley

Edesmennyt Philip J. Klass arveli, että raportin laatija oli Tom Deuley, eläkkeellä oleva laivaston työntekijä, entinen NSA:n työntekijä ja pitkäaikainen MUFONin johtokunnan jäsen. Klass kirjoitti, että se oli ”lähes varmasti” Deuley, ja totesi, että Deuley puhui julkisesti tavanneensa NSA:n hallintovirkamiehiä suunnitelmistaan osallistua MUFON-konferenssiin Daytonissa, Ohiossa, pian sen jälkeen, kun hänet oli siirretty virastoon vuonna 1978. Oli Klass sitten oikeassa tai ei, uskon, että NSA:n kulttuuri oli suvaitsevainen, ellei jopa ystävällinen UFO- ja paranormaaleja ilmiöitä kohtaan, sillä Deuley oli todellakin NSA:n palveluksessa ja MUFONin johtaja.

On järkevää väittää, että tiedusteluyhteisö on yleisesti ottaen pyrkinyt ymmärtämään paremmin, manipuloimaan ja käyttämään aseina aiheita, jotka liittyvät raportoituihin UFO- ja psyykkisiin ilmiöihin. Tämä on ristiriidassa sen laajemmalle levinneen yleisen näkemyksen kanssa, jonka mukaan tiedustelupalvelu olisi kumonnut asiaan liittyvät väitteet. Tiedustelupalvelut olivat itse asiassa syvällä näissä aiheissa, mitä tahansa tarkoituksia ne ovatkin palvelleet.

Kenraalimajuri Albert N. Stubblebine III:n ura ulottui siitä, kun hän valmistui West Pointista vuonna 1952, aina eläkkeelle jäämiseen vuonna 1984 armeijan tiedustelu- ja palvelujohtokunnan (INSCOM) komentajana. Stubblebine kuuluu sotilastiedustelun Hall of Fameen, ja hänen ansiokseen voidaan lukea koko Yhdysvaltain armeijan tiedustelurakenteen täydellinen uudistaminen.

Bert Stubblebine
Bert Stubblebine

Stubblebinen viimeaikaisiin yrityksiin kuuluu Natural Solutions Foundation, voittoa tavoittelematon yritys, jonka hän on perustanut yhdessä vaimonsa, lääketieteen tohtori Rima Laibow’n kanssa. Tohtori Laibow on aiemmin puolustanut väitettyjä avaruusolentojen kaappaamia henkilöitä ja hypnoosin käyttöä muistinparannuksessa. Natural Solutions Foundationissa pariskunta on mitä tahansa määritelmää käyttäen äärimmäisten salaliittoteorioiden edistäjiä, mukaan lukien kemikaalivanat ja rokotuksiin liittyvät teoriat, jotka ovat heidän mukaansa osa ”suurta suunnitelmaa”, jonka tarkoituksena on tehdä lapsista autistisia työläisrobotteja.

Pariskunnan mukaan asiaan liittyy myös mielenhallintaoperaatioita. Laibow väittää ”tosiasiana”, että ”Natural Solutions Foundation on niin tehokas vastustuksessamme valtaapitäviä vastaan, että ilmeisesti henkeäni uhattiin vakavasti…”.

Ennen kuin hän aloitti kampanjan valtaapitäviä vastaan, kenraalimajuri Stubblebine oli tietysti itse valtaapitävä. Häntä pidettiin myös kaukokatselun keksijänä yhdessä sellaisten aiheiden tutkimisen kanssa kuin neurolingvistinen ohjelmointi ja lusikan taivuttaminen ajatuksella. ”Stub” ja hänen pitkäaikaiset kollegansa, joihin kuuluu eversti John Alexander, ovat yhtä lailla osa UFO- ja paranormaalia tarinaa kuin Travis Walton ja Whitley Strieber.

Lyn Buchanan
Lyn Buchanan

Mukaan kuvioihin astuu ylikonstaapeli Lyn Buchanan. Vuonna 1984 Stubblebine värväsi Buchananin kaukokatseluyksikköön, kun hän oli sijoitettuna Yhdysvaltain tiedustelupalvelun kenttäasemalle Augsburgiin, Saksaan. Hän kiinnitti Stubblebinen huomion sen jälkeen, kun Buchanan seurasi tietokoneeseen liittyvää ”psykokineettistä” poikkeamaa. Buchananin mukaan Stubblebine toivoi voivansa valjastaa Buchananin psyykkisen potentiaalin ”tuhoamaan vihollisen tietokoneet — ja myöhemmin oppimaan, miten yksinkertaisesti hallita niissä olevia tietoja ja ohjelmointia”. Buchanan pitää itseään avaruusolentojen sieppaamana, kuten hän selitti minulle haastattelussaan.

Muuten, tämän viestin alussa mainittu ensimmäinen dokumentti, Parapsychology: The COMSEC Threat and SIGINT Capability, viittaa sähköiseen psyykkiseen sodankäyntiin liittyvään dynamiikkaan Buchananin kuvaamana. Asiakirjassa mainitut aiheet ovat ”Sähköpiirien telekineettinen manipulointi” ja ”Operaattorin telepaattinen manipulointi väärän viestin aikaansaamiseksi”.

Stubblebinen, Alexanderin ja Buchananin tiedusteluhenkilöstön toimintaa kuvattiin Jon Ronsonin teoksessa The Men Who Stare at Goats. Alla on joitakin asiaan liittyviä huomautuksia mieheltä, jonka Ronson on tunnistanut erikoisjoukkojen sotilaaksi:

Vain kuusi vuotta kersantti Buchananin Augsburgin kenttäasemalla sattuneen tietokonetapahtuman jälkeen tukikohta toimi Gulf Breeze Sixin väliaikaisena kotina. Siellä, Stubblebinen entisellä asuinpaikalla, NSA:n tiedusteluanalyytikoista koostuvan ryhmän kerrottiin aloittaneen hypnoosin ja Ouija-laudan istunnot yrittäessään kommunikoida salaperäisten olentojen ja uskonnollisten symbolien kanssa. Ryhmä lähti sitten vuonna 1990 matkustaakseen itseään selvännäkijäksi kutsuvan henkilön kotiin, joka asui UFOjen pesäkkeessä Floridan Gulf Breezessä, jossa järjestettiin tuolloin MUFONin symposiumia.

Ehkä tällaiset olosuhteet osoittavat meille tiedustelupiireissä tapahtuvan hörhöaiheiden tutkimisen kehityksen. Tähtiportti, CIA:n psyykkiset vakoojat ja monia muita esimerkkejä voitaisiin mainita harkittavaksi.

Ehkä tällaiset tapaukset viittaavat johonkin muuhun, oli se sitten mitä tahansa. Voidaan perustellusti väittää, että eri selitysten yhdistelmät sopivat tiedusteluyhteisön pitkään historiaan, joka koskee kiinnostusta marginaalisiin aiheisiin ja yhteisöihin. Olipa asia miten tahansa, voidaan kysyä, miksi sekä UFO-yhteisön skeptiset että paranormaaleja ilmiöitä kannattavat tahot eivät kiinnitä enemmän vilpitöntä ja objektiivista huomiota taustalla oleviin kysymyksiin.

Päätän puheenvuoroni katkelmaan kirjasta The Greys Have Been Framed: Exploitation in the UFO Community, s. 223-224:

[A]lkuvuodesta 2015 Britannian armeija ilmoitti 77. prikaatin perustamisesta, 1500 sotilaan yksikön, jota Guardian kutsui ”Facebook-sotureiksi”. Sotilaiden tehtävänä on toteuttaa epätavanomaista, ”ei-tappavaa sodankäyntiä” ja toteuttaa psykologisia operaatioita sosiaalisen median avulla. Israelin ja Yhdysvaltojen armeijat osallistuvat erityisesti tällaisiin operaatioihin, ja Israelin puolustusvoimat raportoi toiminnasta, jota harjoitetaan kuudella kielellä 30 alustalla, kuten Twitterissä, Facebookissa, YouTubessa ja Instagramissa.

Minun olisi vaikea uskoa, että UFO-yhteisö ei olisi osallistunut jossakin määrin tällaisten psyoppien tutkimukseen ja kehittämiseen, tai ainakin epäilisin, että yhteisö ei ole vapautettu tällaisten projektien kehityksen vaikutuksista. Itse asiassa tutkiva journalisti Nafeez Ahmed viittasi vuonna 2015 julkaistussa artikkelissaan Why Google made the NSA, joka käsitteli Yhdysvaltain tiedusteluyhteisön pyrkimyksiä hallita maailmaa tiedonhallinnan avulla, ufologian suosikkikonsulttiin, eversti John Alexanderiin. Lähinnä siviiliväestön kohteeksi joutumista informaatiosodassa.

Ahmed käsitteli vuonna 1989 laadittua Yhdysvaltain laivaston raporttia, jonka oli laatinut Pentagonin hyvät yhteydet omaava virkamies Richard O’Neill, ja kirjoitti: ”Tuossa salaisessa raportissa, jonka Yhdysvaltain tiedustelupalvelun entisen korkea-arvoisen upseerin John Alexanderin mukaan Pentagonin ylin johto luki, esitettiin, että informaatiosodan kohderyhmänä on oltava viholliset, jotta ne saadaan vakuuttuneiksi haavoittuvuudestaan; potentiaaliset yhteistyökumppanit eri puolilla maailmaa niin, että ne hyväksyvät ’asian oikeudenmukaiseksi’; ja lopuksi siviiliväestö ja poliittinen johto niin, että ne uskovat, että ’hinta’ verenä ja aarteina on sen arvoinen.”

 

Artikkelin julkaissut ufotrail.blogspot.com

Vihreä kummitus Teksasissa

Kummitteleva ilmestys valokuvattiin Marble Fallsissa, Teksasissa. Se tuntuu kävelevän järviveden päällä.

Silminnäkijäraportti: Olimme yksityistilalla ottamassa valokuvia kukkuloiden ympäröimältä alueelta kun katsoimme jälkeenpäin ottamiamme kuvia ja näimme vihreänä hehkuvan esineen vedenpinnassa.

Olin ottanut muitakin kuvia ja missään muissa niistä ei näkynyt tätä esinettä.

En voi selittää mikä tämä hehkuva esine on ja toivon että te kykenisitte selvittämään mikä se on.

Voisiko se olla jotain kiinteää vai onko se vain heijastus? Veden pinnalla ympärillä näkyy varjo.

 

MUFONin tapaus 72432. Kuva otettiin 29.7.2014.

Linkki alkuperäiseen kuvaan: http://www.mufoncms.com/files_jeud8334j/72432_submitter_file1__20140318182919.jpg

Mount Shasta: Legendojen keskipiste

Mount Shasta, Pohjois-Kaliforniassa sijaitseva majesteettinen tulivuorenhuippu, on mysteerien, kansanperinteen ja selittämättömien ilmiöiden ympäröimä paikka. Muinaisista sivilisaatioista yliluonnollisiin olentoihin, tämä kunnioitusta herättävä vuori on kiehtonut sekä tutkimusmatkailijoiden, henkisten etsijöiden että uteliaiden mielten mielikuvitusta. Tutustu Mount Shastan arvoitukselliseen maailmaan, jossa legendat heräävät henkiin ja jossa käsittämätön saattaa olla mahdollista.

Mount Shastan legendat ovat yhtä vanhoja kuin itse aika, ja tarinat kadonneista sivilisaatioista, kuten Lemuriasta ja Atlantiksesta, ovat valloittaneet monien mieliä. Vaikka näitä muinaisia kaupunkeja on pitkään pidetty pelkkinä myytteinä, viimeaikaiset löydöt, kuten Bahamalla sijaitseva Biminin tie ja Japanin rannikon edustalla sijaitseva Yonaguni-monumentti, ovat herättäneet uudelleen kiinnostuksen niiden mahdolliseen olemassaoloon. Voisivatko näiden tarunomaisten kaupunkien jäänteet olla piilossa Mount Shastan syvyyksissä?

Mount Shasta on ollut pesäpaikka yliluonnollisille olennoille, kuten oudoille olennoille, joilla näyttää olevan kyky kävellä seinien läpi. Nämä salaperäiset olennot eivät ole ainoita arvoituksia, joita vuorella on nähty. UFO-havainnot ja tarinat ulottuvuuksienvälisistä portaaleista lisäävät tämän kiehtovan paikan tuonpuoleista viehätystä. Jotkut tutkijat ovat jopa esittäneet, että alueen epätavalliset magneettiset poikkeavuudet saattavat luoda repeämiä avaruuteen, mikä johtaa selittämättömiin katoamisiin.

Vuosien varrella Mount Shasta on ollut lukemattomien outojen katoamisten ja omituisten kohtaamisten keskipisteenä. Yksi tällainen tarina liittyy nuoreen poikaan, joka katosi jäljettömiin ja löydettiin viisi tuntia myöhemmin, ja hän kertoi omituisen kertomuksen isoäitinsä kaksoisolennosta. Toinen tarina kertoo kokeneesta patikoitsijasta Karl Landersista, joka katosi laajalle pellolle jättämättä jälkeensä mitään todisteita tai johtolankoja.

Amerikan alkuperäisheimot ovat jo kauan kunnioittaneet Mount Shastaa pyhänä paikkana, ja legendat jumalista, demoneista ja jättiläisistä ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle. Jotkut arvelevat, että nämä muinaiset tarinat voisivat liittyä nykypäivän ilmiöön, joka koskee Isojalka-havaintoja alueella. Näitä salaperäisiä kryptidejä on nähty Mount Shastan ympäristössä, mikä lisää entisestään alueen mainetta selittämättömien ilmiöiden keskuksena.

Mount Shasta on houkutellut henkisiä etsijöitä ja vaihtoehtoisten teorioiden kannattajia, ja se on synnyttänyt liikkeitä, kuten MINÄ OLEN -toiminta ja ontto maa -fanaatikot. Nämä ryhmät uskovat ylösnousseiden mestareiden olemassaoloon, muinaiseen viisauteen ja Maapallon sisällä asuviin kätkettyihin sivilisaatioihin. Mount Shasta toimii majakkana näille henkisille tutkimusmatkailijoille, jotka löytävät lohtua ja inspiraatiota vuoren salaperäisestä aurasta.

Runsaasti legendoja sisältävä Mount Shasta on edelleen arvoitus, joka kiehtoo ja hämmentää. Tarinat muinaisista sivilisaatioista, yliluonnollisista olennoista, selittämättömistä ilmiöistä ja hengellisistä liikkeistä kietoutuvat toisiinsa luoden kiehtovan salaperäisyyden kaleidoskoopin. Riippumatta siitä, onko näillä tarinoilla todellisuuspohjaa, yksi asia on varma: Mount Shasta on paikka, joka herättää mielikuvituksen ja kannustaa meitä kysymään jatkuvasti: ”Entä jos?”.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

Kirja: John A. Keel — The Mothman Prophecies

kirjoittanut LT Joseph Burkes 2023

Johdanto

Tämä artikkeli on osa artikkelisarjaa, joka perustuu Reinerio Hernandezin yhdessä kirjoittaman ja toimittaman kirjan ”A Greater Reality” (2022) niteen 2 lukuun. Hänen kokoomateokseensa voi nyt tutustua maksutta CCRI:n, Consciousness and Contact Research Instituten, verkkosivulla. Linkit löytyvät tämän kertomuksen lopusta. Luvun otsikko on ”Report from the Contact Underground:
Human Initiated Contact, The Consciousness Connection and the Virtual Experience Model”.

Tämän kertomuksen lukijoiden on syytä huomioida seuraavaa: Virtuaalisen kokemuksen malli syntyi alun perin, kun kirjoitin UFOista ”fysikalistisesta” tai filosofisen materialistin näkökulmasta. Tämä paradigma lähtee siitä metafyysisestä oletuksesta, että massa/energia on luomisen lähde ja että mieli/tietoisuus on vain aivotoiminnan tuote.

 

Viime aikoina ystäväni ja kustantajani Rey Hernandezin avustuksella olen yhä enemmän pitänyt tätä fysikalistista oletusta virheellisenä. Jos tietoisuus on ensisijainen, ei massa/energia, silloin psi-välitteiset kontaktimekanismit voidaan nähdä lähempänä luomisen lähdettä (ja ”todellisempina”) kuin aistiemme rakentama konstruktio, jota kutsumme ”fyysiseksi todellisuudeksi”.

Muuttuvat metafyysiset näkemykseni ovat saaneet osansa ”simulaatiohypoteesista”, joka on saavuttanut jonkin verran suosiota tieteellisissä ammattipiireissä. Kasvava hyväksyntäni siitä, että tietoisuus on ensisijainen ja että fyysinen maailma on sen vuoksi illuusio, pakottaa minut katsomaan, että teknologiaan perustuva psi-teknologia luo ”illuusioita” fyysiseen maailmaan, joka voi hyvinkin olla myös illusorinen simuloitu todellisuus. Itämaisissa mystisissä perinteissä fyysisen maailman illusorista luonnetta kutsutaan ”Mayaksi”.

Lukuisat kertomukset John Keelin kirjassa ”Mothman Prophecies Validate the Virtual Experience Model”.

Virtuaalisen kokemuksen malli, yleiskatsaus

1. Ensimmäisen lajin virtuaalikokemus (VE-1) tai virtuaalinen havainto.

VE-1 Tyyppi a: Hologrammimainen projektio, joka voidaan valokuvata ja jonka kaikki läsnäolijat voivat nähdä.

VE-1 Tyyppi b: Visuaalinen näyttö, joka luodaan ohittamalla tavanomainen tapa, jolla havaitsemme visuaalisen aistimuksen silmien kautta. Ehdotan, että tämä tapahtuu kohdistamalla energiaa verkkokalvolle tai mahdollisesti keskittymällä takaraivokuorelle, jossa visuaalinen tieto organisoidaan havaitsemista varten. Tämäntyyppistä kohtaamista ei voi valokuvata, ja sen voivat todistaa vain ihmiset, joihin se on kohdistettu.

2. Toisenlainen virtuaalikokemus (VE-2): vahva virtuaalitodellisuuden muoto.

Tohtori Karla Turner kertoo teoksessaan Masquerade of Angels kertoo dramaattisesta kontaktikokemuksesta, jossa niin sanotut avaruusolennot loivat kokijalle moniaistisen virtuaalitodellisuuden. Neljännessä luvussa tohtori Turner kuvaa läpinäkyvää sinistä valopalloa, joka valtasi silminnäkijän tämän ollessa sängyssä. Hänen hämmästyneet ystävänsä tarkkailivat häntä, kun hän kertoi nähneensä katon katoavan, jolloin hän pystyi näkemään sen, mitä hän luuli UFOksi, joka leijui talon yllä. Muutamaa hetkeä myöhemmin, yhä sinisen pallon ympäröimänä, hän jatkoi kertomalla nähneensä kaksi avaruusolentoa, joiden väitettiin istuvan hänen sänkynsä reunalla. Muut silminnäkijät, jotka seisoivat pallon ulkopuolella, eivät kertoneet nähneensä ufoa eivätkä olentoja. [16]

3. Kolmannen lajin virtuaalinen kokemus (VE-3)

Tätä kolmatta modaliteettia voidaan kutsua myös ”virtuaalimuistiksi”. Se on teknologisesti istutettu valemuisto, joka ei vastaa mitään aiempaa fyysistä tapahtumaa. Muistot ovat niin eläviä ja tunnevoimaisia, että kokija on usein vakuuttunut siitä, että muistot heijastavat todellisia fyysisiä tapahtumia. Vuonna 1999 julkaistussa teoksessa The Abduction Enigma kirjoittajat Estes, Cone ja Randle käsittelevät ”valkokangasmuistoja”. Avaruusolentoteoreetikot ovat esittäneet, että kokijoiden mieleen istutetaan valkomuistoja keinona estää tarkat muistot läheisistä kohtaamisista. The Abduction Enigma -kirjan kirjoittajat esittävät, että jos valemuistot ovat mahdollisia, mikseivät muistot joistakin läheisistä kohtaamisista, kuten kolmannen asteen läheisistä kohtaamisista (CE-3) ja neljännen asteen läheisistä kohtaamisista (CE-4, joita kutsutaan myös sieppauksiksi), voisi olla myös vääriä muistoja. [17] Kun ehdotan tätä teoriaa, en väitä, että kaikki havainnot ja muunlaiset vuorovaikutustilanteet avaruusolentojen älykkyysosamäärän kanssa olisivat harhakuvia. Väitän, että kontaktiin liittyy sekä fyysisiä että illusorisia kontaktikokemuksia, jotka ovat todennäköisesti olemassa rinnakkain. Kysymys ei ole jommastakummasta. Kyse on molemmista!

John Keelin klassikkoteoksessa Operation Trojan Horse (vuoden 1996 painos) hän kuvaa taitavasti tätä dilemmaa.

UFO-luettelomme sisältää nyt lentäviä kuutioita, kolmioita, kuusikulmioita, donitseja, palloja, jättimäisiä metallihyönteisiä muistuttavia esineitä ja läpinäkyviä lentäviä meduusoja. Meillä on ufoja, joissa on pyörät, siivet, antennit, teräväkupolit, litteät kupolit tai ei lainkaan kuplia. Meillä on esineitä spektrin kaikista väreistä… Meillä on pyörättömiä autoja, jotka kruisailevat pitkin autioita sivuteitä muutaman sentin korkeudella maanpinnasta. Ja meillä on merkitsemättömiä lentokoneita ja tunnistamattomia helikoptereita ja suihkukoneita, jotka lentelevät läppävyöhykkeillä. Meillä on melkein kaikkea paitsi perus liukuhihnamallia, joka on esiintynyt johdonmukaisesti monina vuosina ja monissa paikoissa.

Toisin sanoen meillä on tuhansia ja taas tuhansia UFO-havaintoja, jotka pakottavat meidät vastaamaan kahteen kysymykseen, joita emme voi hyväksyä:

  1. Kaikki todistajat erehtyivät tai valehtelivat.
  2. Jokin valtava tuntematon sivilisaatio pyrkii kaikin voimin — valmistaa tuhansia erityyppisiä ufoja ja lähettää ne kaikki planeetallemme.

Maailman hallitukset ovat tarttuneet ensimmäisen selityksen muunnelmiin. Maailman UFO-harrastajat ovat tarttuneet toisen selityksen muunnelmiin. UFO-harrastajat hyväksyvät toisen selityksen. Minä en hyväksy kumpaakaan.” [47]

Olen samaa mieltä John Keelin analyysistä, josta on ollut paljon apua virtuaalisen kokemuksen mallin kehittämisessä. Tämän teorian mukaan UAP:hen liittyvillä ei-inhimillisillä älykkyysolennoilla on sekä fyysistä että psyykkistä teknologiaa, jonka avulla ne voivat luoda häikäisevän määrän illuusioita, joita todistajat pitävät fyysisinä esineinä ja olentoina.

“The Mothman Propheciesin” virtuaalisen kokemuksen malli ja “mahdottomat” ilmailmiöt

John Keel kuvasi vuonna 1975 ilmestyneessä kirjassaan The Mothman Prophecies outoja, siivekkäitä olentoja Länsi-Virginiassa sijaitsevan Point Pleasant -nimisen kaupungin ympärillä. Nämä oudot kohtaamiset tapahtuivat marraskuusta 1966 alkuvuoteen 1968, ja ne ajoittuivat samalla alueella tapahtuneiden ufohavaintojen aallon alle. Suuri lepakon kaltainen olento nähtiin toistuvasti. Sen kuvailtiin olevan yli kaksimetrinen, ihmisen muotoinen ja sillä oli valtavat siivet. Yksi sen silmiinpistävimmistä piirteistä olivat hirviön silmät. Ne olivat suuret, kirkkaanpunaiset ja pelottavat. Sen kerrottiin pystyvän tekemään asioita, joihin yksikään lentävä nisäkäs tai lintu ei pysty. Kuten useissa raporteissa kuvataan, Mothman pystyi nousemaan suoraan ilmaan ja lentämään yli 80 mailia tunnissa, molemmissa tapauksissa ilman siipien räpyttelyä!

Sen jälkeen kun Point Pleasant Silver Bridge -silta romahti 15. joulukuuta 1967 ja tappoi lukuisia ihmisiä, Mothman-havaintoraportit loppuivat. Yli sata aikuista kertoi nähneensä olennon. John Keelin pitkään haastattelemien lukuisien silminnäkijöiden todistukset viittaavat vahvasti näiden kohtaamisten näennäisluonteeseen.50 Arvioni on, että sitä, mitä nämä silminnäkijät näkivät, voitaisiin kutsua ”IAP:ksi”, mahdottomiksi ilmailmiöiksi. Sellaisenaan heidän havaintonsa tukevat virtuaalisen kokemuksen mallin VE-1:tä (Virtual Experience of the First Kind) kontaktimekanismina. (Seuraava tapaus on esimerkki.

Kaksi avioparia olivat ensimmäisiä Mothmanin nähneitä

Marraskuun 15. päivän iltana 1966 kello 23.30 kaksi Point Pleasantista kotoisin olevaa nuorta pariskuntaa, Scarberryt ja Mallettesit, ajelivat autioilla sivuteillä toisen maailmansodan aikaisen TNT:n ampumatarvikekompleksin hylätyllä alueella. He järkyttyivät nähdessään kaksi kirkkaanpunaista ympyrää. Kahdeksantoista-vuotias Roger Scarberry pysäytti auton, ja molemmat pariskunnat huomasivat, että valot olivat osa olentoa. Rodger kuvaili sitä miehen muotoiseksi, noin 180-senttiseksi ja harmaaksi.

Kauhuissaan nuoret pariskunnat ajoivat pois niin nopeasti kuin pystyivät, mutta he näkivät hirviön jälleen tien varrella olevalla kukkulalla. Ohi kiihdyttäessään he näkivät pedon levittävän suuret lepakkomaiset siipensä ja nousevan suoraan taivaalle. Se seurasi heitä. Täysin kauhuissaan Roger painoi kaasua ja ajoi tiettävästi sata kilometriä tunnissa, mutta hirviö pysyi heidän perässään räpyttelemättä siipiään. [50]

Muita pelottavia kohtaamisia

Seuraavana yönä, 16. marraskuuta, eräs toinen ihmisryhmä näki kuulemma Mothmanin. Wamsleyn perhe ja rouva Marcella Bennett olivat matkalla ystävänsä luo. On tärkeää huomata, että heidän kohtaamisensa alkoi siitä, mitä voisi kutsua ”poikkeavaksi yölliseksi valoksi”. He huomasivat suuren punaisen valon liikkuvan taivaalla vanhan ammustehtaan yläpuolella. He kertoivat John Keelille, että se ei näyttänyt olevan lentokone. Kun ryhmä saapui määränpäähänsä, se näki yhtäkkiä olennon. Rouva Bennett kertoi, että se näytti siltä kuin se olisi ollut makuulla. Sitten se nousi hitaasti ylös ja he näkivät sen hehkuvat punaiset silmät. Olento näytti päättömältä. Kun se avasi siipensä selkänsä takaa, rouva Bennet ja Wamsleyt juoksivat ystävänsä kotiin lukiten oven. He kuulivat sen kävelevän kuistilla, ja sen punaiset silmät tuijottivat heitä ikkunasta.

On erittäin merkittävää, että nämä Mothman-havainnot tapahtuivat samaan aikaan, kun samalla alueella tehtiin useita UFO-havaintoja. Vain muutama tunti sen jälkeen, kun Warmsleyn perhe oli kohdannut Mothmanin, musiikinopettajana työskentelevä rouva Roy heräsi koiransa haukkumiseen kello 4.45. Hän asui Ohio-joen toisella puolella, aivan hylättyä TNT-tehdasta vastapäätä. Hän katsoi ulos keittiönsä ikkunasta ja näki suuren esineen pellolla. Sen kerrottiin leijuvan puiden latvojen korkeudella ja olevan kirkkaasti valaistu vihreillä ja punaisilla valoilla. Se poistui nopeasti eräänlaisella siksak-liikkeellä.

Edellä mainitut silminnäkijät, Scarberryt ja Mallettesit, eivät olleet ainoat ihmiset, jotka havaitsivat Mothmanin oudot lento-ominaisuudet, jotka uhmasivat elävien olentojen lentämisen lakeja. Marraskuun 25. päivänä 1966 Thomas Ury ajoi lähellä toisen maailmansodan aikaista TNT-tehdasta. Siellä hän tiettävästi havaitsi harmaanvärisen ihmisen kaltaisen hahmon. Olento seisoi pellolla. Se levitti siipensä ja nousi kuin helikopteri suoraan ilmaan. Hirviö kiihdytti hänen perässään. Uryn mukaan se pystyi pysymään hänen ajoneuvonsa vauhdissa, joka kulki yli seitsemänkymmentä mailia tunnissa. [50]

Mahdottoman suuria lintuja on raportoitu myös

Mothman ja lentävät lautaset eivät olleet ainoat poikkeavat ilmailmiöt, joita tapahtui Ohio-joen varrella Point Pleasantin lähellä Länsi-Virginiassa; myös epätavallisen suuria lintuja raportoitiin. Marraskuun 26. päivänä 1966 kahden perhe näki kahden tunnin ajan parven uskomattoman suuria lintuja. Jokainen niistä oli ”ihmisen kokoinen”. Lintujen siipien kärkiväli oli tiettävästi ”vähintään 10 jalkaa”. Silminnäkijät eivät kuulemma nähneet muiden silminnäkijöiden kuvaamia pelottavia punaisia silmiä, mutta he kertoivat lintujen päiden olleen jonkin verran punaisia. [50]

Vielä suurempi lintu nähtiin lentävän muutamaa viikkoa myöhemmin. Se näkyi aivan Point Pleasantista joen toisella puolella Gallipolisin ohiolaisella lentokentällä 4. joulukuuta 1966. Aluksi useat maassa olleet lentäjät kuvailivat sitä lentokoneen näköiseksi. Kun se lähestyi, he kuulemma tajusivat, että se oli valtava lintu, jolla oli erittäin pitkä kaula. Sen korkeudeksi arvioitiin noin 300 jalkaa. Olento lensi noin 70 mailia tunnissa. Yksi mies huusi, että se näytti esihistorialliselta eläimeltä. Mothmanin tavoin sekään ei räpyttänyt siipiään. Kirjailija John Keel huomauttaa, että Mothman soveltui aerodynaamisesti huonosti lentämiseen. Hirviö oli isoa miestä suurempi ja painoi siksi todennäköisesti yli kaksisataa kiloa. Noustakseen ilmaan ja pysyäkseen ilmassa olento olisi todennäköisesti tarvinnut enemmän kuin silminnäkijöiden kertoman kolmen metrin siipiväli. Keel esitti seuraavan vinksahtaneen kommentin,

“… suuret linnut lähtevät lentoon juoksemalla maata pitkin ja räpyttelemällä siipiään raivokkaasti. Suosikkini, Tyynenmeren vuohilintu, juoksee edestakaisin yrittäen epätoivoisesti kasvattaa lentonopeuttaan ja putoaa sitten useimmiten naamalleen… Mothman helikopterimaisine lentoonlähtöineen oli mahdoton.” [50]

Oliko Mothman elävä hengittävä fyysinen olento? Kaikki todisteet viittaavat siihen, että vastaus on ”ei”! Toisin kuin oikeat lentävät eläimet, sen havaittiin toistuvasti lentävän suurella nopeudella ja nousevan pystysuoraan ilmaan kuin helikopteri, molemmissa manöövereissä ilman siipien räpyttelyä. Paikallisen poliisin osallistumisesta huolimatta kovia todisteita, kuten eläimen jätöksiä tai jalanjälkiä, ei koskaan löydetty. Lisäksi kukaan silminnäkijöistä ei kuvannut eläinten hajuja tai outoja tuoksuja havaintopaikoilla. Mikä sitten oli hirviö? Fyysisten todisteiden puuttuminen ja sen mahdottomat lentoparametrit tukevat harhakuvitelmallista selitystä sen esiintymiselle. Minun arvioni mukaan ilmiö, jota kutsuttiin ”Mothmaniksi” oli ensimmäisen lajin virtuaalinen kokemus (VE-1).

Lentävien lautasten kohtaamiset vaikuttavat lavastetuilta tapahtumilta. Tyypillisesti havainnot kestävät lyhyen aikaa, kun ne lentävät ohi tai leijuvat hetken ja lähtevät sitten pois. Tutkijat ovat havainneet, että niiden käyttäytyminen vaikuttaa järjettömältä, eikä niillä ole muuta tarkoitusta kuin näyttää itseään silminnäkijöille, tai kuten tutkija Grant Cameron on kuvaillut sitä, saada meidät sanomaan ”Vau!” [51] Kuten musiikinopettaja rouva Royn havainnossa, UFOilla on usein monivärisiä valoja. Ihmetellään, mitä tarkoitusta värikkäillä visuaalisilla näytöksillä on sen lisäksi, että ne herättävät huomiomme ja ehkä ilahduttavat meitä samalla. Samalla tavalla sekä Mothman että Point Pleasantin ympäristössä esiintyneet epätavallisen suuret linnut eivät harjoittaneet mitään mielekästä toimintaa. Paitsi jos, kuten Mothmanin ja sen valtavien punasilmäisten lintujen tapauksessa, tarkoituksena oli pelotella silminnäkijöitä.

Jos nämä mahdottomat ilmailmiöt todellakin lavastetaan meitä varten, mikä voisi olla tarkoitus sillä, että sekä UFOt että Mothman ilmestyvät tietylle paikkakunnalle useiden kuukausien ajan, kuten Mothmanin profetiassa kuvataan? Loppujen lopuksi Mothman ilmestyi kuin aave tyhjästä ja katosi salaperäisesti kuin aave, jättäen jälkeensä monia kysymyksiä ja vain vähän vastauksia. Esitän lukijalle ehdotuksen, jonka mukaan ehkäpä Mothman-havaintojen ja samalla alueella havaittujen UFOjen yhdistäminen oli yritys kommunikoida ei-inhimillisen tekijän kanssa, joka oli vastuussa molemmista havainnoista. Ehdotan, että viesti, jonka mukaan molemmat ”mahdottomat” ilmailmiöt eivät ole luonteeltaan vain harhakuvitelmia, vaan ne ovat ehkä saman NHI:n aiheuttamia. Marraskuun 16. päivän 1966 kohtaamisessa rouva Bennett ja muut todistajat näkivät ensin poikkeavan yöllisen valon (Keelin mukaan yleisin UFO-tyyppi). Minuuttia myöhemmin ilmestyi Mothman pelottavine valtavine punaisine silmineen. Näiden kahden ilmiön yhdistäminen sekä massiivisissa aalloissa että yksittäisissä kohtaamisissa viittaa siihen, että sama NHI on vastuussa molemmista ja että se käyttää harhauttavaa teknologiaa varoittaakseen meitä siitä, ettemme ole yksin maailmankaikkeudessa.

Kaksi teinien joukkoa näki samanlaisia asioita, havaintojen välillä kolme vuotta

Ufojen ja Mothmanin yhdistämisen kannalta vieläkin merkittävämpi oli tapahtuma, jota John Keel kutsui ”yhdeksi ufologian klassikoista”. The Mothman Prophecies -kirjan kolmannessa luvussa hän kertoo kertomuksen, jonka hän löysi brittiläisestä Flying Saucer Review -lehdestä kesäkuulta 1972. Marraskuun 16. päivänä 1963 neljä teini-ikäistä näki poikkeavan yöllisen valon aivan kuten Bennett/Wamsleyn kohtaamisessa. Aluksi he kuulemma luulivat sitä vain hyvin kirkkaaksi tähdeksi. Sen liikkeet kiinnittivät kuitenkin heidän huomionsa. He menettivät sen hetkeksi näkyvistä, ja sitten neljä teiniä koki selittämättömästi ylivoimaista pelkoa. Luulisi, että poikkeava ”tähti” ei olisi saanut aiheuttaa tällaista reaktiota. He alkoivat juosta. Kun valo ilmestyi uudelleen, siitä oli tullut soikea, kullanvärinen esine. UFO ajoi heitä takaa. Kun he kuitenkin pysähtyivät hengähtämään, esine pysähtyi myös. John Flaxton, 17-vuotias, totesi, että hän tunsi,

“olonsa hyvin kylmäksi… Yhtäkkiä metsästä nousi pitkä, tumma hahmo ja kahlasi heitä kohti. Se oli täysin musta, eikä sillä ollut näkyvää päätä. Mervyn Hutchinson, 18, kuvaili sen näyttävän ihmisen kokoiselta lepakolta, jolla oli suuret lepakkosiivet selässään. Kaikki neljä lähtivät karkuun niin nopeasti kuin pystyivät.” [50]

Roger Scarberry oli John Keelin mukaan 18-vuotias, kun hän 15. marraskuuta 1966 hieman ennen puoltayötä ajoi nuoren morsiamensa sekä toisen pariskunnan kanssa hylättyyn ammustehtaaseen. Siellä Mothman jahtasi heitä. Kun otetaan huomioon Länsi-Virginian ja Britannian välinen aikaero, tämä tapahtuma sattui, kun Englannissa oli jo marraskuun 16. päivä, tasan kolme vuotta päivälleen sen jälkeen, kun eräs toinen ryhmä teini-ikäisiä kohtasi vuonna 1963 Mothmanin kaltaisen olennon Isossa-Britanniassa, kuten edellä on kuvattu. Ison-Britannian kohtaaminen alkoi luonnollisesti UFO-tapahtumana. Kaksi ryhmää kauhistuneita teini-ikäisiä Atlantin vastakkaisilla puolilla, joilla oli samanlaisia hirviöhavaintoja täsmälleen kolmen vuoden välein. Oliko tämäkin vain sattumaa? Minun mielestäni ei ollut! Kuvittelen, että nämä kaksi tapausta ovat eräänlainen keksijälki, joka on jätetty tutkijoille. Ne auttavat meitä kokoamaan palapelin palasia, jotka muodostavat Keelin sanoin ”paranormaalin mosaiikin”. [50]

Mielestäni NHI lavasti tarkoituksella samassa paikassa samanaikaisesti tapahtuneet hirviöhavainnot ja Point Pleasantissa tapahtuneet UAP-havainnot osoittaakseen, miten illuusioilla on tärkeä rooli kontaktidraamassa. Tämäntyyppisiä illuusioilmiöitä on todennäköisesti esiintynyt vuosisatojen, ellei jopa vuosituhansien ajan. Sekä John Keel että tohtori Jacques Vallee ovat havainneet, että kaikkina aikakausina poikkeavia ilmailmiöitä tulkitaan ajan kulttuuristen odotusten mukaisesti. Muinaisina aikoina niitä pidettiin tulisina vaunuina. 1890-luvulla ilmalaivojen kaltaisen ilmalaivahavaintoaallon aikana outojen esineiden oletettiin olevan salaa työskentelevän nerokkaan keksijän aikaansaannoksia. [52,53] Viime aikoina, kun ihmiskunta uskaltautuu avaruuteen, ne ovat olleet Maan ulkopuolisia avaruusaluksia.

Loppusanat

Nämä otteet luvusta ”A Greater Reality” osoittavat, että John Keelin tutkimus vahvistaa virtuaalisen kokemuksen mallin. Kannustan kontaktin kokeneita ja UAP-tutkijoita pohtimaan tämän teorian hyödyllisyyttä, kun he kohtaavat seuraavan haasteen. UAP:lla on kuvattu olevan satoja erilaisia kokoonpanoja. Ihmetellään, ovatko ne yksinomaan fyysisiä esineitä, jotka saattavat vaatia useita tehtaita ja korjaamoja rakentamaan ja korjaamaan valtavan erilaisia laitteistoja.

Tohtori James Lacatski, puolustusministeriön tiedustelupalvelun eläkkeellä oleva tiedemies ja toinen kirjoittaja kirjassa ”Inside the US Government Covert UFO Program: Initial Revelations” käsitteli tätä asiaa YouTube-haastattelussa, Jeremey Corbellin ”Weaponized” -ohjelman jaksossa 39. Eläkkeellä oleva tiedemies totesi, että niissä sadoissa tuhansissa tapauksissa, jotka syötettiin hallituksen salaista UFO-ohjelmaa varten rakennettuun tietokantaan, jokaisen väitetyn aluksen kuvattiin näyttävän erilaiselta. Koko, muoto, valaistusasetelmat ja muut fyysiset ominaisuudet, joita näille väitetyille esineille oli annettu, eivät olleet lainkaan yhdenmukaisia. Jos UFO-havainnot eivät ole yksinomaan fyysisten alusten havaintoja, vaan pikemminkin UFO-älyjen ja ihmisen tietoisuuden yhteisiä luomuksia, jokainen havaintotapahtuma olisi yksilöllinen todistajalle. Minun näkökulmastani juuri näin on tapahtumassa.

Sama periaate pätee myös niiden henkilöiden muistikuviin, jotka ovat kertoneet kokeneensa kolmannen ja neljännen lajin läheisiä kohtaamisia (joissa on nähty ei-inhimillisiä olentoja). Tässäkään ei näytä olevan mitään vakiomuotoista muukalaisfenotyyppiä (ulkonäköön perustuvaa luokittelua). Sen sijaan todistajat kuvaavat lyhyitä harmaita, pitkiä harmaita, pohjoismaisia tyyppejä, saalistavia rukoilijasirkan kaltaisia olentoja, energiaolentoja jne. Jopa erityisten luokkien sisällä, kuten niin sanotuissa ”harmaissa”, näemme valtavia eroja: joillakin on mantelinmuotoiset silmät, silmät ovat käärittyjä, joillakin on nenä, toisilla on viilto tai ei ole nenää jne. Monumentaalisessa 16 kirjan sarjassaan ”Humanoid Encounters the Others Amongst Us” veteraanitutkija Albert Rosales esittelee tuhansia erilaisia fenotyyppejä.

Virtuaalikokemusmallia vastustavat kaikki UFO-alakulttuurin ryhmät. Vuonna 2019 puhuin Etelä-Kaliforniassa pidetyssä MUFONin kansainvälisessä symposiumissa. Useita satoja kuulijoita käsittänyt yleisö kuunteli esitystäni erittäin tarkkaavaisesti, mutta kukaan ei kuitenkaan tullut puheenvuoron jälkeen keskustelemaan virtuaalikokemusmallin vaikutuksista. Epäilen, että tämä johtui ryhmän taustalla olevasta fysikalistisesta lähestymistavasta UAP:hin. Mielestäni MUFONin päämääränä on ollut tutkia havaintoraportteja ikään kuin lentävät lautaset olisivat eräänlainen tekninen ongelma. Jos monet, ehkä jopa useimmat havainnot eivät ole fyysisiä esineitä, vaan sen sijaan visuaalisia näyttöjä, jotka edustavat ”ajatusmuotoja”, suuri osa heidän tutkimuksistaan viimeisen puolen vuosisadan aikana on ollut harhaanjohtavia. Tämä johtuu siitä, että he ovat enimmäkseen jättäneet huomiotta länsimaisen fysikalistisen tieteen haasteeseen liittyvät tietoisuusnäkökohdat.

Jopa kontaktiaktivistien keskuudessa, jotka järjestävät niin sanottuja kontaktitapahtumia ihmisten aloitteesta (Human Initiated Contact Events, HICE) eli CE5-tapahtumia, esiintyy runsaasti fysikalistisia tulkintoja kohtaamisista. Romanttinen tavoite ”ET-alusten laskeutumisista ja nousuista alukseen” on mahdoton, jos lentävät lautaset eivät ole aineellisia esineitä, joita fyysiset olennot ohjaavat.

Lukeaksesi “Report from the Contact Underground: The Consciousness Connection, Human Initiated Contact and the Virtual Experience Model”, klikkaa seuraavaa linkkiä: 

Rey Hernandezin kokoelmateoksen “A Greater Reality” on julkaissut CCRI ja sen voi tilata organisaation verkkosivuilta:

https://agreaterreality.com

Lisäartikkeleja virtuaalikokemusmallista:  

Tämä on yleiskatsaus Virtuaalikokemusmalliin (VEM), jossa käydään lyhyesti läpi kategoriat 1, 2 ja 3.

https://contactunderground.wordpress.com/2022/01/03/the-virtual-experience-model-an-overview/

Kehittelen VEM:iä käsittelemällä perinteisiä tiibetiläisiä ”tulpia”. Näitä pidetään holografisten projektioiden sijaan fyysisinä esineinä ja olentoina.

https://contactunderground.wordpress.com/2022/05/20/the-interdimensional-vs-et-hypothesis-virtual-experiences-and-ufo-sightings-as-thought-forms/

Amerikkalaisfyysikko Andrija Puharichin työ meedio Uri Gellerin kanssa on hieno esimerkki “virtuaalimuistista”, kolmannen asteen virtuaalikokemuksesta.

https://contactunderground.wordpress.com/2022/02/23/andrija-puharich-mds-work-with-uri-geller-supports-the-virtual-experience-model/

Kuvaan anomaalisen tähdenlennon ilmiötä, joka on ollut tärkeässä roolissa VEMin kehityksessä.

https://contactunderground.wordpress.com/2022/01/20/why-might-ufo-intelligence-hoax-shooting-star-displays-reflections-on-the-virtual-experience-model/

Kolmannen asteen virtuaalikokemus: “Virtuaalimuisti” on käsite, jota käsitellään tässä muistitieteen kehityksen näkökulmasta. 

https://contactunderground.wordpress.com/2022/02/22/virtual-memory-a-virtual-experience-of-the-third-kind-ve-3/

 

Artikkelin julkaissut underground.contact

Mikä on tämä olento tienposkessa?

Havaintopäivämäärä: 3.3.2023
Havaintopaikka: SR 87 maantie, Phoenixin ja Paysonin välillä, Arizonassa, USAssa

Rekkakuski nimeltään William Church kuvasi tämän olennon kojelautakamerallaan maaliskuun 11. päivänä 2023. Hän sanoi ajaneensa SR 87 -tietä arviolta 2:30 yöllä, kun hän näki omituisen kohteen tienposkessa. Hänen päästyään kotiin hän tarkasti kameransa nähdäkseen mitä se oli…. hänellä ei ollut aavistustakaan.

Se oli kummitusmainen, läpinäkyvä, ovaalinmuotoinen. Erittäin omituinen ja se näyttää minulle meduusalta. Monissa raporteissa on kerrottu pakettiauton kokoisista olennoista, ja yksi niistä jopa osui tuulivoimalan turbiiniin ja rikkoi sen. Tämä on harvinainen ja tärkeä video, ja se voi kertoa jotain tulevasta.

Scott C. Waring, Taiwan

Silminnäkijä kertoo:

Se vain kökötti siinä tienlaidassa minun ajaessani ohi. Tienviivat näyttävät näkyvän sen kehon läpi.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Tuomiopäivän pasuunat soivat Kolumbiassa

Ihmiset kuulevat ihmeellisiä törähdyksen ääniä taivaalta, mutta mikään näistä tapauksista ei ole lentokone. Linda Moulton Howe käsittelee kovaa ääntä, joka kuului Medellinin taivaalla Kolumbiassa elokuun 24. päivä 2020.

El Tiempo -sanomalehti Kolumbiassa kirjoitti: ”Mikä oli kova ääni, joka aiheutti pelkoa Medellinissa elokuun 24. päivä 2020?”

Eduardo de Grieff kuvasi kännykkävideon selittämättömästä, omituisesta, lentokoneen kaltaisesta äänestä kello 22:06 paikallista aikaa. Video lähti kiertämään Twitterissä elokuun 24. päivä 2020.

Iltataivas on pimeä ja pilvinen. Mitään lentokoneita ei näkynyt, ja omituinen ja hävittäjän kaltainen ääni hälytti ihmiset ja kirvoitti sosiaalisessa mediassa kommentteja “ulkoavaruudesta tulleista kummitusalieneista”.

Katso Lindan raportti Earthfilesista:

https://www.earthfiles.com/2020/08/25/another-strange-unexplained-invisible-jet-sound-in-colombia-south-america/ 

Alla on yksi Eduardo de Grieffin video:

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Meksikon presidentti kuvasi olennon puussa, postasi Twitteriin

Meksikon presidentti on julkaissut valokuvan Twitterissä omituisesta olennosta, joka kiipeää puussa. Piilotteleva olento näyttää ihmiseltä, jolla on päällään huppari. Valokuva muistuttaa muinaista kiveenhakattua Maya-jumalaa, mutta hän sanoi sen näyttävän tontulta. Ehkä, ehkä ei, mutta se on omituista, ja hän itse oli kuvannut tämän omituisen olennon. Uskon itse sen olevan avaruusolento, joka tarkkailee presidenttiä, seuraa häntä, koska hän tulee tekemään piakkoin jotain tärkeää.

Myös presidentti Ronald Reagan on havainnut samanlaisia, joka näki kahdesti UFOn lentäessään yksityiskoneellaan ollessaan Kalifornian kuvernööri. Myös presidentti Jimmy Carter sanoi häneensä hehkuvan valon taivaalla, kun hän tuli rakennuksesta ulos. Carter meni kotiin ja kirjoitti kaiken päiväkirjaansa. PResidentit ovat listan kärjessä kun avaruusolennot tarkkailevat, ja jopa vierailevat. Vuonna 1957 presidentti Eisenhower tapasi avaruusolennon Venukselta, kapteeni Val Thorin. Näin kertoi kaikista tapaamisista vastuussa ollut pappi.

Scott C. Waring, Taiwan

 

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Mitä ovat nämä omituiset äänet taivaalta

Mystiset äänet jatkavat ihmisten hämmentämistä ympäri maailman — ja pitävät ihmisiä myös hereillä.

Se kuulostaa kuin trumpetilta tai torvisoittokunnalta, useissa videoissa Kanadasta Ukrainaan, Amerikasta Saksaan ja Valko-Venäjälle kuuluu omituiset törähdykset.

Nyt kuumottavat äänet kuuluvat jatkuvasti eri paikoissa ja eri aikoina, ja ovat kuuluneet jo melkein vuosikymmenen ajan.

Ensimmäinen Youtube-nauhoite äänestä on vuodelta 2008, jolloin käyttäjä kuuli omituisia ääniä Homelissa, Valko-Venäjällä.

Samana vuonna toinen anonyymi käyttäjä jakoi videon ‘korviarepivistä’ äänistä, jotka eivät hänen mukaansa olleet huijausta, amerikkalaiselta asuinalueelta.

Kimberly Wookey Kanadan Terracesta, Brittiläisestä Columbiasta kuvasi kuumottavat äänet kesäkuussa 2013, ja siitä lähtien hänen on onnistunut kuvata useita videoita äänistä, joista viimeisin on toukokuun 7. päivältä 2023.

Wookey kirjoittaa videolleen:  ‘Elokuun 29. päivän aamuna 2013 heräsin näihin ääniin arviolta kello 7:30.

‘Nousin sängystä tajutessani, että ne olivat samoja ääniä kuin aiemmin, ja juoksin hakemaan kameraa kuvaamiseen. Tulin olohuoneeseen ja löysin 7-vuotiaan poikani hereillä ja peloissaan ihmettelemästä mitä tapahtuu. Hän sanoi äänten herättäneen hänet ja tärisyttäneen ikkunaa.

Tällaiset äänet kuuluivat Kanadassa

‘Minun onnistui kuvata kolme pätkää, jossa yhteensä kuuluu näitä omituisia ääniä melkein viiden minuutin ajan. Sen mentyä ohi istuin alas tietokoneelle lataamaan videota. Katsoin facebookia ja huomasin paikallisten kuulleen paljon samoja ääniä, mutta nyt se oli kuulunut paljon pidemmälle.

‘Minulla ei ole ideaa mitä nämä äänet ovat, mutta se on aika erikoista ja olen iloinen, että kykenin kuvaamaan niitä tuohon aikaan ja jakamaan kuulemani. Äänet kuuluivat uudestaan syyskuun 8. päivä kello 6:30 niin kaukana, että meillä on raportteja niistä kunnassa, joka on 25 kilometrin päässä täältä.’

Mitä mieltä neljän lapsen äiti on näistä äänistä

‘Henkilökohtaisesti en usko, että tämä liittyy uskontoon mitenkään, enkä usko sen tulevan avaruusolennoista, junista, rakennuksista tai muustakaan.’, hän lisää.

‘Uskon, että se voi olla geofyysinen ilmiö.’

Kimberly Wookey pelästyi ääntä niin pahoin, että hän otti yhteyttä paikalliseen raksafirmaan, mutta ääni ei tullut sieltä

Kimberly kuumottui äänestä niin pahoin, että hän otti yhteyttä paikalliseen rakennusyhtiöön ja koitti penätä vastauksia.

Hänen vaivannäkönsä ei tuottanut tulosta, kun firma vastasi että mikään heidän koneistaan ei voisi tuottaa sellaista ääntä.

Toinen nauhoite äänestä kuvattiin Kievissä, Ukrainassa elokuussa 2011. Silminnäkijä kertoo:  ‘Ääni oli tosi luja, jotkut ihmiset 30-40km päässä kuvauspaikasta kuulivat sen toisissa kaupungeissa.

‘Se oli uutisissa, ja mukana oli tutkijoita ja asiantuntijoita, mutta selitystä ei siltikään saatu.’

Hiljainen naapurusto Kievissä, Ukrainassa kohahti kun torvien äänet kaikuivat ympäriinsä

Äänen kohtaaminen on aiheuttanut joillekin myös painajaisia.

Aaron Traylor kuvasi ilmiön Montanassa, USA:ssa helmikuun 18. päivä 2012 ja sanoi: ‘Minulla on ollut painajaisia aina siitä lähtien kun kuvasin omituisen äänen, josta Missoulan asukkaat puhuvat: kamalia, kamalia painajaisia.

‘Vaimoni herätti minut unesta viime yönä, hän sanoi että huusin tavalla jolla hän ei koskaan ollut kuullut minun huutavan.

‘Vein tytärtämme harjoituksiin koirani kanssa. Aloin kuulla ääniä ja ensi kerran kun se kuului, koirani nosti korvat pystyyn ja tyttäreni seisahtui paikalleen.

‘Se ääni oli identtinen myöhemmin nauhoittamani äänen kanssa, ja se kesti pitkään. Nyt kun olen seurannut maailman tapahtumia jo jonkin aikaa, tämä koko  ‘maailmanlopun’ homma tuli mieleeni.

‘Mitä jos tämä on tuomiopäivän pasuuna? Minulla oli puhelin valmiina seuraavaa kertaa varten, varuiksi. Viisi minuuttia myöhemmin se ääni kuului taas.’

Aaron ei niele teoriaa, että nämä äänet olisivat junien tai lentokoneiden tuottamia.

‘Missoulan rataverkosto on äänekäs ja ennustamaton. Lastejaan kuljettavat junat ovat tuttu ääni paikallisille. Äänekästä pauketta ja kirskuntaa kuuluu melkein 10 mailin päähän pitkin päivää’, hän lisää.

‘Siltikään se ei selitä tuulettimen kaltaista hurinaa, joka kuuluu nauhoitteen alussa.’

‘Olen asunut naapurustossa melkein neljä vuotta ja olen kuullut kaikenlaisten lentokoneiden lentoääniä ylläni ja kiitoradalla. En ole koskaan kuullut tällaista ääntä aiemmin.

‘Naapurustoni on hiljainen ja kolmen korttelin päässä ruuhkaisesta risteyksestä tapauksen aikana. En voi sanoa kuulleeni koskaan auton ääntä, joka olisi tällainen.’

Saksassa kuvattu ikkunasta kuvattu video näyttää lapsen paikalleen pysähtyneenä, kun äänet kaikuvat maastossa. Ja Itävallan Salzburgissa ääni kuuluu koko itäisten Alppien alueella.

Allenissa, Teksasissa, vuonna 2012 mystisen äänen havaitsi ryhmä ihmisiä, jotka parkkeerasivat autoa ja katsoivat taivaalle. Eräs heistä sanoi: ‘Omituista, en ole koskaan kuullut tuollaista ennen.’

Geotieteilijä David Deming Oklahoman yliopistosta on aiemmin kirjoittanut ilmiöstä nimeltä Humina — ‘mystinen ja jäljittämätön ääni, jonka kuulee eri puolilla Maapalloa kahdesta kymmeneen prosenttia populaatiosta’.

Kirjoittaessaan Journal of Scientific Exploration -julkaisuun hän sanoi, että Huminan lähteisiin voisivat kuulua puhelinlähetykset ja ”Yhdysvaltain laivaston käyttämät lentokoneet, joita käytetään sukellusveneviestintään”.

Nasan mukaan Maapallolla on ”luonnollisia radiolähetyksiä”.

NASA sanoi: ‘Jos ihmisillä olisi radioantennit korvien tilalla, me kuulisimme uskomattoman omituisten äänten sinfornian, joka on peräisin omalta planeetaltamme. Tutkijat kutsuvat niitä ”piippauksiksi”, ”vihellyksiksi” ja ”sferikeiksi”.

‘Ne kuulostavat taustamusiikilta juustoisessa tieteisleffassa, mutta se ei ole fiktiota. Maapallon luonnolliset radiolähetykset ovat todellisia, vaikkakin me emme kauheasti niistä ole tietoisia, ne ovat ympärillämme kaiken aikaa.’

Esimerkiksi salama voi tuottaa kuumottavan kuuloisia radiolähetyksiä, NASA lisää.

Maanjäristykset tuottavat myös kuuloalueen alapuolisia ääniä, sanoo seismologi Brian W Stump Dallasin Southern Methodist Universitysta.

 

Artikkelin julkaissut dailymail.co.uk

Presidenttien ja ennustusten omituiset tapaukset

Joskus paranormaalit ilmiöt voivat esiintyä jopa yhteiskunnan korkeimmilla tasoilla ja maailman vaikutusvaltaisimpien ihmisten elämässä. Yhdysvaltain presidenteillä on pitkät perinteet siitä, että heidän ympärillään on outoja ilmiöitä, ei vain poliittisesti vaan myös selittämättömän maailman osalta. Tässä tarkastelemme joitakin tapauksia, jotka koskevat presidenttejä ja outoja ennustuksia ja profetioita, jotka viittaavat ymmärryksemme ylittäviin voimiin.

Ehkä tunnetuin tarina presidentistä ja profetiasta liittyy Yhdysvaltain ensimmäiseen presidenttiin George Washingtoniin. Vuonna 1877 Washington oli Valley Forgessa, noin 20 mailia Britannian miehittämästä Philadelphiasta luoteeseen, hävittyään joukon taisteluita ja kahakoita brittijoukkoja vastaan vapaussodan aikana. He olivat vetäytyneet sinne toipumaan ja pitämään silmällä brittejä, jotka olivat juuri vallanneet heiltä Philadelphian. Olosuhteet olivat hirvittävät: pureva kylmyys, vähenevät tarvikkeet, tautien, altistumisen ja nälän aiheuttama sairaus, eikä apua näkynyt juuri lainkaan. Kun miehet kuolivat ja nääntyivät nälkään siellä jäisessä kylmässä, moraali oli niin alhaalla kuin se vain saattoi olla, ja eräs väsynyt ja lamaantunut sotilas kirjoitti kirjeessään Valley Forgen tilanteesta sekä tuskasta ja toivottomuudesta:

Leirissä on jo muutaman päivän ajan ollut lähes nälänhätä. Osa armeijasta on ollut viikon ilman minkäänlaista lihaa, ja loput kolme tai neljä päivää. Alastomina ja nälkäisinä emme voi tarpeeksi ihailla sotilaiden vertaansa vailla olevaa kärsivällisyyttä ja uskollisuutta, etteivät he ole kärsimyksensä vuoksi ennen tätä kiihottuneet yleiseen kapinaan tai hajoamiseen. Yksittäisissä tapauksissa on kuitenkin ilmennyt voimakkaita tyytymättömyyden merkkejä, ja vain ponnekkaimmat ponnistelut kaikkialla voivat pitkään estää näin järkyttävän katastrofin.

Nykyiset kärsimyksemme eivät ole kaikki. Mitään helpotusta ei ole tiedossa. Kaikki New Jerseyn, Pensylvanian, Delawaren ja Marylandin osavaltioissa olevat varastot ja kaikki välittömät lisätarvikkeet, joita ne näyttävät pystyvän tarjoamaan, eivät riitä ylläpitämään armeijaa yli kuukautta pidempään, jos sitäkään. Itäpuolella on tehty hyvin vähän ja eteläpuolella yhtä vähän; ja mitä meillä on oikeus odottaa niiltä alueilta, se on väistämättä hyvin kaukana, ja se on todellakin epävarmempaa kuin voisi toivoa. Kun edellä mainitut varastot loppuvat, millainen kauhea kriisi siitä seuraa, jollei Manner-Euroopan kaikkea energiaa käytetä oikea-aikaisen ratkaisun aikaansaamiseksi?

George Washington Valley Forgessa

 

Tämän maanpäällisen helvetin aikana Anthony Sherman, joka väitti olleensa George Washingtonin avustaja, väitti kuulleensa oudon keskustelun presidentin ja erään hänen armeijansa upseerin välillä. Washingtonin tiedettiin tuohon aikaan menevän yksin metsään etsimään lohtua ja rukoilemaan, ja näyttää siltä, että tuona päivänä hänen rukouksiinsa vastattiin. Sherman väitti, että Washington oli palannut yhdeltä metsäretkeltään, ja tällä kertaa hän oli vaikuttanut sekavalta ja järkyttyneeltä, ollut melko sekavassa tilassa, kasvot tavallista kalpeammat, mennyt majapaikkaansa ja pysynyt siellä yksinään suurimman osan päivästä. Kun hän vihdoin tuli ulos, hän kutsui jonkun upseereistaan, Sherman seisoi vieressä ja kertoi, mitä tuona päivänä oli tapahtunut metsässä. Väitetään, että Washington sanoi tapahtuneesta näin:

Tänä iltapäivänä, kun istuin tämän pöydän ääressä valmistelemassa lähetystä, jokin tuntui häiritsevän minua. Kun katsoin ylös, näin vastapäätäni seisovan ainutlaatuisen kauniin naisen. Olin niin hämmästynyt, sillä olin antanut tiukat määräykset olla häiritsemättä, että kesti hetken, ennen kuin keksin kielen kysyä hänen läsnäolonsa syytä. Toistin kysymykseni toisen, kolmannen ja jopa neljännen kerran, mutta en saanut salaperäiseltä vierailijaltani muuta vastausta kuin hänen silmiensä lievän kohotuksen. Tähän mennessä tunsin outojen tuntemusten leviävän minussa. Olisin halunnut nousta, mutta edessäni seisovan olennon kiinnitetty katse teki tahdonilmaisun mahdottomaksi. Yritin vielä kerran puhutella häntä, mutta kieleni oli käynyt hyödyttömäksi, aivan kuin se olisi halvaantunut.

Uusi vaikutus, salaperäinen, voimakas ja vastustamaton, valtasi minut. Pystyin vain tuijottamaan tuntematonta vierastani vakaana ja tyhjänä. Vähitellen ympäröivä ilmapiiri näytti siltä kuin se olisi täyttynyt aistimuksista ja muuttunut valoisaksi. Kaikki ympärilläni tuntui harvinaistuvan, ja salaperäinen vierailija itse muuttui ilmavammaksi ja silti aiempaa selvemmin näkökenttääni. Aloin nyt tuntea olevani kuolemaisillani tai pikemminkin kokea tuntemuksia, joiden olen joskus kuvitellut liittyvän hajoamiseen. En ajatellut, en järkeillyt, en liikkunut; kaikki oli yhtä mahdotonta. Olin vain tietoinen siitä, että tuijotin kumppanianiani kiintyneesti ja tyhjänä. Pian kuulin äänen sanovan: ”Tasavallan poika, katso ja opi”, kun samaan aikaan vierailijani ojensi kätensä itään, näin nyt raskaan valkoisen höyryn nousevan jossakin etäisyydellä kerta toisensa jälkeen. Tämä haihtui vähitellen, ja katselin outoa maisemaa. Edessäni olivat levittäytyneet yhdeksi laajaksi tasangoksi kaikki maailman maat – Eurooppa, Aasia, Afrikka ja Amerikka. Näin Euroopan ja Amerikan välissä Atlantin aallot, ja Aasian ja Amerikan välissä oli Tyynimeri.

”Tasavallan poika”, sanoi sama salaperäinen ääni kuin ennenkin, ”katso ja opi”. Sillä hetkellä näin tumman, varjoisen, enkelin kaltaisen olennon seisovan tai pikemminkin leijuvan ilmassa Euroopan ja Amerikan välissä. Hän kouraisi vettä merestä kumpaankin kämmeneen ja ripotteli oikealla kädellään vettä Amerikkaan, kun taas vasemmalla kädellään hän heitti vettä Eurooppaan. Välittömästi näistä maista nousi pilvi, joka yhdistyi keskellä valtamerta. Hetken aikaa se pysyi paikallaan ja liikkui sitten hitaasti länteen päin, kunnes se kietoi Amerikan hämäriin taitteisiinsa. Terävät salamat välähtivät sen läpi aina välillä, ja kuulin Amerikan kansan tukahdutettuja huokauksia ja huutoja.

Toisenkin kerran enkeli kouraisi vettä merestä ja ripotteli sitä, kuten ennenkin. Sitten tumma pilvi vetäytyi takaisin mereen, jonka kohoaviin aaltoihin se vajosi näkyvistä. Kolmannen kerran kuulin salaperäisen äänen sanovan: ”Tasavallan poika, katso ja opi.” Heitin katseeni Amerikkaan ja näin kylien ja kaupunkien syntyvän toinen toisensa jälkeen, kunnes koko maa Atlantilta Tyynellemerelle oli täynnä niitä.

Kuulin jälleen salaperäisen äänen sanovan: ”Tasavallan poika, vuosisadan loppu on tulossa, katso ja opi.” Tällöin tumma varjoenkeli käänsi kasvonsa etelään, ja näin Afrikasta käsin pahaenteisen aaveen lähestyvän maatamme. Se liehui hitaasti jälkimmäisen jokaisen kaupungin ja kaupungin yllä. Asukkaat asettuivat pian taisteluasetelmaan toisiaan vastaan. Kun jatkoin katsomista, näin kirkkaan enkelin, jonka otsalla lepäsi valon kruunu, johon oli piirretty sana ”Union”, ja joka kantoi Amerikan lippua, jonka hän asetti jakautuneen kansakunnan väliin ja sanoi: ”Muistakaa, että olette veljiä.” Välittömästi asukkaat, jotka heittivät pois aseensa, tulivat jälleen kerran ystäviksi ja yhdistyivät kansallisen lipun ympärille.

Ja taas kuulin salaperäisen äänen sanovan: ”Tasavallan poika, katso ja opi.” Tällöin tumma, varjoinen enkeli laittoi torven suuhunsa ja puhalsi kolme erillistä puhallusta, ja hän otti merestä vettä ja ripotteli sitä Eurooppaan, Aasiaan ja Afrikkaan. Silloin silmäni näkivät pelottavan kohtauksen: Jokaisesta näistä maista nousi paksuja, mustia pilviä, jotka pian yhdistyivät yhdeksi. Tämän massan läpi loisti tummanpunainen valo, jonka kautta näin laumoittain aseistettuja miehiä, jotka pilven mukana kulkien marssivat maata pitkin ja purjehtivat meriteitse Amerikkaan. Maamme oli tämän pilvimassan ympäröimä, ja näin näiden valtavien armeijoiden tuhoavan koko maakunnan ja polttavan kylät, kaupungit ja kaupungit, joita näin syntyvän. Kun korvani kuuntelivat tykkien jyrinää, miekkojen kilahtelua ja miljoonien kuolemaan johtavassa taistelussa olevien huutoja ja kiljuntaa, kuulin jälleen salaperäisen äänen sanovan: ”Tasavallan poika, katso ja opi.” Kun ääni oli vaiennut, pimeä varjoenkeli asetti trumpetin jälleen kerran suulleen ja puhalsi pitkän ja pelottavan puhalluksen. ”Välittömästi yläpuoleltani loisti valoa kuin tuhannen auringon valo, ja se lävisti ja hajotti sirpaleiksi tumman pilven, joka peitti Amerikan. Samalla hetkellä enkeli, jonka päässä yhä loisti sana Union ja joka kantoi toisessa kädessään kansallislippuamme ja toisessa miekkaansa, laskeutui taivaasta valkoisten henkien legioonien saattelemana. Nämä liittyivät välittömästi Amerikan asukkaiden joukkoon, jotka, kuten huomasin, olivat lähes lyötyjä, mutta jotka rohkaistuivat heti uudelleen, sulkivat rikkinäiset rivinsä ja aloittivat taistelun uudelleen.

Jälleen kerran, keskellä konfliktin pelottavaa melua, kuulin salaperäisen äänen sanovan: ”Tasavallan poika, katso ja opi.” Kun ääni hiljeni, varjoenkeli kastoi viimeisen kerran vettä merestä ja ripotteli sitä Amerikan päälle. Välittömästi synkkä pilvi vyöryi takaisin, yhdessä sen mukanaan tuomien armeijoiden kanssa, ja maan asukkaat jäivät voittajiksi! Sitten näin jälleen kerran kylien, kaupunkien ja taajamien syntyvän sinne, missä olin nähnyt ne ennenkin, samalla kun kirkas enkeli istutti tuomansa taivaansinisen lipun niiden keskelle ja huusi kovalla äänellä: ”Niin kauan kuin tähdet pysyvät ja taivaat laskevat kastetta maan päälle, niin kauan unioni kestää.” Ja ottaen otsaltaan kruunun, jossa näkyi sana ”Unioni”, hän asetti sen lippujalan päälle samalla, kun kansa polvistuneena sanoi: ”Aamen”.

Kohtaus alkoi välittömästi hämärtyä ja haihtua, ja lopulta näin vain nousevan, kiemurtelevan höyryn, jonka olin ensin nähnyt. Kun tämäkin katosi, huomasin jälleen katsovani salaperäistä vierailijaa, joka samalla äänellä, jonka olin kuullut aiemmin, sanoi: ”Tasavallan poika, se, mitä olet nähnyt, tulkitaan näin: Tasavaltaa kohtaa kolme suurta vaaraa. Kolmas niistä on kaikkein pelottavin, mutta tässä suurimmassa konfliktissa koko maailma yhdessä ei voi voittaa sitä. Jokainen tasavallan lapsi oppikoon elämään Jumalansa, maansa ja unionin puolesta.” Näillä sanoilla näky katosi, ja minä nousin istuimeltani ja tunsin, että olin nähnyt näyn, jossa minulle oli näytetty Yhdysvaltojen synty, kehitys ja kohtalo.

Kohtasiko George Washington todella enkelin ja saiko hän nämä profeetalliset näyt? Se on suosittu tarina, mutta useimmat vakavasti otettavat historioitsijat ovat jo pitkään torjuneet sen. Yksi ongelmista on se, että kertomuksen kirjoitti Philadelphiasta kotoisin oleva toimittaja Charles Alexander, joka julkaisi The Soldier’s Casket -lehteä, joka oli sisällissodan veteraaneille suunnattu aikakauslehti, ja joka oli varsin tunnettu siitä, että hän kirjoitti viihdyttäviä tarinoita erilaisista kuuluisista henkilöistä, joilla oli selvänäkijän tai profeetallisia unia, kuten Abraham Lincolnista, Odysseus S. Grantista ja monista muista. Hän harrasti myös yliluonnollisia tarinoita, kuten tarinoita sotilaista, jotka olivat saaneet outoja voimia, ja jopa brittiläisessä armeijassa olleesta riivaajattaresta, joka oli loikannut Konfederaation puolelle, ja jokainen artikkeli tuntui fantastisemmalta kuin edellinen. Vaikka näitä tarinoita julkaistiin rutiininomaisesti laillisissa sanomalehdissä ja ne esitettiin todellisina kertomuksina, nykyään uskotaan, että suurin osa niistä, elleivät jopa kaikki, olivat pelkkää fiktiota, jonka Alexander oli keksinyt hiljaisina uutispäivinä, kuten tuon ajan sanomalehdissä oli varsin tavallista. Alexander väitti, että Sherman oli ensin tullut hänen luokseen ja kertonut hänelle tarinan, joten on epäselvää, oliko Shermania edes koskaan oikeasti olemassa. Alexander ei koskaan nimenomaisesti sanonut, että tarina Washingtonista ja enkelistä oli kuvitteellinen tai valheellinen, mutta se vaikuttaa todennäköiseltä. Tapasiko Washington todella enkelin Valley Forgessa? Sitä ei voi tietää varmasti.

George Washington

 

Presidentti Abraham Lincolnilla oli tiettävästi useita profeetallisia näkyjä omasta kuolemastaan. Yhden niistä kertoi Ward Hill Lamon -niminen mies, joka oli Lincolnin entinen lakimieskumppani, ystävä ja joskus myös henkivartija. Lamonin mukaan Lincoln oli uskoutunut hänelle hyvin oudosta unesta, jonka hän oli nähnyt joitakin päiviä aiemmin ja jossa hän oli nähnyt oman kuolemansa. Lamon saneli, mitä Lincoln kertoi hänelle, ja hänen mukaansa presidentti sanoi:

Noin kymmenen päivää sitten jäin eläkkeelle hyvin myöhään. Aloin pian nähdä unta. Ympärilläni tuntui olevan kuoleman kaltainen hiljaisuus. Sitten kuulin vaimeaa nyyhkytystä, aivan kuin useat ihmiset itkivät. Luulin, että nousin sängystäni ja vaelsin alakertaan. Saavuin itäiseen huoneeseen. Edessäni oli katafalkki, jonka päällä lepäsi hautajaisvaatteisiin kääritty ruumis. Sen ympärille oli sijoitettu sotilaita, jotka toimivat vartijoina, ja ympärillä oli ihmisjoukko, joista toiset tuijottivat surullisesti ruumista, jonka kasvot olivat peitossa, toiset itkivät säälittävästi. ’Kuka on kuollut Valkoisessa talossa?’ Kysyin yhdeltä sotilaista. ’Presidentti’, oli hänen vastauksensa. ’Salamurhaaja tappoi hänet.’

Muutama päivä sen jälkeen, kun hän oli kertonut Lamonille tämän tarinan, 14. huhtikuuta 1865 etelävaltioiden kannattaja John Wilkes Booth ampui Lincolnia takaraivoon, kun hän katseli Our American Cousinia Ford’s Theaterissa, ja hän kuoli seuraavana päivänä. Ei voida vahvistaa, että Lincoln todella kertoi tämän Lamonille, ja Lamon kertoi tarinan vasta 20 vuotta presidentin kuoleman jälkeen, mutta se on silti karmiva tarina, ja Lincolnin tiedettiin olevan kiinnostunut unien tulkinnasta ja uskovan, että unilla oli salaperäinen voima kertoa tulevaisuudesta, joten se sopii tavallaan asiaan. Lincoln väitti saaneensa presidenttikautensa aikana monia outoja unia, joiden hän uskoi olevan luonteeltaan ennustavia. Kaiken kummallisuutta lisää se, että Lincolnin väitetään myös kertoneen henkivartijalleen William H. Crookille, että hän näki näitä unia kolmena yönä peräkkäin, ja poistuessaan Valkoisesta talosta sillä kohtalokkaalla matkalla Ford-teatteriin hän väitetysti sanoi Crookille ”Hyvästi” hänelle ominaisen ”Hyvää yötä” sijasta. Pelottavaa.

Abraham Lincoln

 

Oli tarina totta tai ei, tämä ei ollut ainoa kerta, kun presidentti Lincolnin väitettiin ennustaneen oman kuolemansa. Ehkä vielä oudompaa oli se, että Lincoln kohtasi jotain aivan paranormaalia omana vaalipäivänään. Juuri vaalipäivänään vuonna 1860, juuri sen jälkeen kun hänelle oli kerrottu, että hän oli nyt Yhdysvaltain presidentti, Lincoln oli ilmeisesti istunut kotona sohvalla, kun hän katsoi täyspitkään peiliin ja näki itsensä siinä seisomassa, vain oudosti kahdella kasvoilla, joista toinen oli toista kalpeampi ja lähes kuoleman kalpeana. Hätääntyneenä ja hieman levottomana Lincoln oli sitten noussut seisomaan lähestyäkseen peiliä, ja ilmestys oli saman tien kadonnut. Melko hämmentynyt presidentti oli istuutunut takaisin sohvalle, mutta hänen oma, karmiva kaksikasvoinen kasvonsa oli jälleen ilmestynyt peiliin.

Tapaus häiritsi Lincolnia, joka kertoi siitä vaimolleen Mary Todd Lincolnille. Muutamaa päivää myöhemmin salaperäinen kaksoisolento peilissä ilmestyi uudelleen, ja Lincolnin vaimo tuli yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että se oli enne tulevista pahoista asioista ja että se kaikki tarkoitti, että Lincoln valittaisiin toiselle kaudelle, mutta hän ei eläisi sitä loppuun. Aavemaisesta tapauksesta kirjoitti kirjassaan Noah Brooks, joka väitti kuulleensa sen omakohtaisesti Lincolnilta itseltään ja joka kirjoitti siitä kirjassaan Washington in Lincoln’s Time (1895). Presidentti Abraham Lincoln todellakin kuolisi kuukauden kuluttua toisesta virkakaudestaan, aivan kuten hänen vaimonsa oli ennustanut ja pelännyt.

Tämä kuulostaa siltä, että hän näki oman kaksoisolentonsa, mikä ei tarujen mukaan ole koskaan hyvä asia. Sana doppelgänger on alun perin peräisin saksankielisestä sanonnasta, joka tarkoittaa ”kaksoisolentoa”, ja sen sijaan, että se tarkoittaisi henkilöä, joka vain muistuttaa hämmästyttävän paljon toista, sanan alkuperä on syvällä outojen, pahaenteisten ja yliluonnollisten ilmiöiden maailmassa. Doppelgänger-ilmiötä kiertävät myytit ja legendat ovat moninaisia. Joissakin perinteissä niitä pidettiin varjoyksilöinä, aavekaksosina, jotka seuraavat omistajiaan ja joita meillä kaikilla on, vaikkakin ne harvoin ilmoittavat itsestään. Näiden varjo-olentojen sanottiin usein olevan ilkeitä huonon onnen, vastoinkäymisten, sairauksien, katastrofien ja kuoleman enteitä, eikä koskaan pidetty hyvänä asiana, jos joku näkee oman kaksoisolentonsa. Toisissa perinteissä kaksoisolento on yliluonnollinen olento, kuten henki tai demoni, joka ottaa henkilön muodon salaperäisiä tarkoituksia varten, ja toisissa tarinoissa se kuvataan henkilön hengen fyysiseksi ilmentymäksi, eräänlaiseksi jatkeeksi, joka on saanut muodon fyysisessä maailmassa. Näkikö Lincoln siis omansa, ja tekikö se häneen synkän taikansa? Kuka tietää?

Seuraava tarinamme alkaa 56-vuotiaasta saksalaisesta naisesta nimeltä Ollie Burgadine, 14 lapsen äidistä Mariposasta, Illinoisin osavaltiosta, joka väitetysti näki vuonna 1903 näyn enkelistä, joka oli tullut hänen luokseen kertomaan, että silloinen presidentti Theodore Roosevelt kuolisi ”räjähtämällä”. Hän lähetti tuolloin sähkeen Valkoiseen taloon varoittaakseen heitä, mutta ei saanut vastausta, luultavasti siksi, että häntä pidettiin hulluna. Seuraavana vuonna 1904 hän oli viettänyt aikaa siskonsa kanssa Baltimoressa, kun sama enkeli vieraili jälleen. Tällä kertaa enkeli näytti olevan vihainen hänelle siitä, ettei hän ollut pyrkinyt kiireellisemmin varoittamaan presidenttiä tämän tulevasta tuomiosta, joten tällä kertaa enkeli pakotti hänet fyysisesti menemään Valkoiseen taloon. Elokuun 1. päivänä 1904 Burgadine marssi Valkoiseen taloon kertomaan asiasta presidentille, ja hänet pidätettiin välittömästi. The Cincinnati Enquirer -lehden raportissa tapauksesta lukee:

Washington, elokuu. 1 Toinen ”kummajainen”, joka on vieraillut Valkoisessa talossa sen jälkeen, kun presidentti palasi viime torstaina, vieraili tänään yli 50-vuotiaan saksalaisen rouva Burgadinen muodossa. Hän kertoi kotinsa olevan Mariposassa Illinoisissa, mutta hän oli viettänyt jonkin aikaa sisarensa luona Baltimoressa.

”Olen tullut varoittamaan presidenttiä”, hän kertoi Valkoisen talon toimistossa, ”että hänen henkensä on vaarassa. Olen nähnyt näyn, jossa enkeli ilmestyi minulle ja käski minua varoittamaan presidenttiä. En saanut enkeliltä selville, mitä presidentille aiotaan tehdä, mutta tiedän, ettei häntä aiota ampua. Enkeli antoi ymmärtää, että hänet aiotaan räjäyttää. Sähkäilin presidentille vuosi sitten, että jos hän menisi Chicagoon, hänet tapettaisiin, mutta hän lähti kuitenkin. Henki on ilmestynyt minulle uudelleen, vihaisempana kuin koskaan aikaisemmin, ja varoitti minua, että minun on ilmoitettava presidentille vaarasta.”

Etsivä kertoi rouva Burgadinelle, että presidentillä oli valtiovarainministeriössä toimisto, jossa kuunneltiin juuri tällaisia varoituksia, ja että hän veisi rouvan asianmukaisten virkamiesten luo. Hän saattoi hänet valtiovarainministeriön salaisen palvelun toimistoon, ja nainen oli tyytyväinen tietäessään, että hänen varoituksensa oli kerrottu ihmisille, jotka välittäisivät sen heti presidentille. Rouva Burgadine kertoi olevansa 14 lapsen äiti, ja hänellä oli mukanaan valokuva perheestä.

Hänen on täytynyt estää katastrofi tai enkeli oli väärässä, sillä Roosevelt ei koskaan räjähtänyt, vaan kuoli keuhkoveritulppaan 6. tammikuuta 1919. Minusta tässä tarinassa ei ole niinkään outoa se, että enkeli tuli tämän satunnaisen henkilön taloon varoittamaan presidentin kuolemasta, vaan pikemminkin se, että Valkoisessa talossa oli toimisto, joka oli perustettu nimenomaan kuuntelemaan tällaisia varoituksia. Tarkoittaako tämä profeetallisia varoituksia vai vain varoituksia yleensä? Artikkelista ei oikein käy selväksi. Kaikki nämä tapaukset antavat eräänlaisen ainutlaatuisen lisän näille suurille miehille, mutta on vaikea tietää, onko mikään niistä totta. Onko tässä kaikessa jotakin perää vai ovatko nämä vain tarinoita, jotka on rakennettu näiden historian henkilöiden ympärille? Se kaikki on aika pirun outo joukko historiallisia kummallisuuksia, olipa kyseessä mikä tahansa tapaus.

 

Artikkelin julkaissut Mysterious Universe