Avainsana-arkisto: venäjä

Avaruusolennot Vatikaanissa ja Heinrich Ludwigin ahdinko

1920-luvulla neuvostoliittolainen arkkitehti, joka rakasti okkultismia ja muinaisia kieliä, pääsi tiettävästi käsiksi Vatikaanin salaisiin arkistoihin ja löysi sieltä uskomattomia tietoja muinaisista muukalaisista maan päällä…

Heinrich Mavrikievich Ludwig (1893-1973) oli hyvin epätavallinen mies, jolla oli monenlaisia kiinnostuksen kohteita: hän oli ajattelija, keksijä, insinööri-arkkitehti, antiikin kielten tutkija ja 1920-luvun venäläisen avantgarden teoreetikko.

Hän syntyi Puolassa, mutta vallankumouksen jälkeen hän muutti Moskovaan ja ryhtyi jopa kommunistiksi. Hän teki kovasti töitä ja nousi arkkitehtuuri-instituutin johtajaksi.

Vuonna 1938 häntä kutsuttiin epätavallisen maailmankatsomuksensa vuoksi neuvostovastaiseksi, hänet karkotettiin leireille ja kuntoutettiin vasta Stalinin kuoleman jälkeen. Sen jälkeen Ludwig harjoitti pääasiassa opetusta ja muinaisten kuvakirjoitusten purkamista.

Heinrich Mavrikievich Ludwig (1893-1973)

Heinrich Mavrikievich Ludwig (1893-1973)

Tähän epätavalliseen henkilöön liittyy outo legenda, josta ei ole mitään todellista näyttöä ja joka on kuitenkin edelleen hyvin suosittu salaliittopiireissä.

Toisen maailmansodan aikana Heinrich Ludwigin kerrotaan osallistuneen leirin sotilaallisten laitteiden kehittämiseen ja tehneen arkkitehtonisia piirustuksia erityisistä sotilastukikohdista rämealueilla. Ennen pidätystään hänellä oli kuitenkin jossain vaiheessa pääsy ulkomaille, erityisesti Vatikaaniin, jossa hän sai työskennellä salaisissa arkistoissa.

Keskitytäänpä hieman näihin arkistoihin. Sanotaan, että Vatikaanin salaiset arkistot (Archivum Secretum Apostolicum Vaticanum) sijaitsevat vankityrmissä, jotka ovat noin 53 mailin pituisia ja näyttävät enemmänkin oudolta labyrintiltä, jossa on hyllyjä. Täältä löytyy valtava määrä muinaisia käsikirjoituksia, jotka ovat peräisin 700-luvulta.

Paavi Paavali V rakennutti arkiston vuonna 1612, ja se on todellakin valtava tiedon aarreaitta, jossa paavin kirjeenvaihdon ja valtionarkistojen lisäksi säilytetään lukemattomia historiallisia asiakirjoja eri maista.

Kaikkia niitä säilytetään huolellisesti halutun lämpötilan ja kosteuden ylläpitämiseksi, ja näihin arkistoihin pääsee vain Vatikaanin virallisessa kirjastossa sijaitsevien salakäytävien kautta. Ja tietenkin kaikki nämä käytävät ovat tiukasti vartioituja.

Vatican Archives

Näihin arkistoihin eivät monet pääse. He voivat päästää pätevän tunnustetun tiedemiehen tai tutkimushistorioitsijan, jonka Pyhä istuin tarkistaa ensin perusteellisesti, ja tämän tarkastuksen prosessi voi viivästyä vuosia. Harrastelijahistorioitsijoita, toimittajia, opiskelijoita tai kaikenlaisia kirjoituspöytätutkijoita ei koskaan päästetä sinne.

Mutta vaikka pääsisitkin näihin arkistoihin, et silti pysty katsomaan kaikkea haluamaasi. Asiakirjojen valikoima on myös tiukasti rajoitettu: enintään kolme asiakirjaa per käynti ja vain, jos asiakirjan julkaisusta on kulunut yli 75 vuotta.

Siksi vaikuttaa epätodennäköiseltä, että jossain 1920-luvulla kommunistisen maan tiedemies olisi päässyt näihin salaisiin arkistoihin. Hän ei vain päässyt sisään, vaan hän sai tutkia paljon enemmän asiakirjoja kuin virallisesti sallittiin. Itse asiassa Heinrich Ludwig oli oletettavasti vapaa tarkastelemaan lähes kaikkea, mitä arkistoissa oli. Ja hän teki niin.

Ludwig oli koko ikänsä ollut hyvin kiinnostunut okkulttisesta tiedosta, ja jossain vaiheessa hän törmäsi keskiaikaisiin alkemiaa käsitteleviin käsikirjoituksiin, joiden joukosta hän löysi merkintöjä UFOista ja muinaisista avaruusolennoista. Ludwigin mukaan näissä teksteissä kerrottiin, että muiden planeettojen asukkaat vierailivat Maapallolla tuhansia vuosia sitten ja onnistuivat vaikuttamaan joihinkin ihmiskunnan sivilisaatioihin, kuten egyptiläisiin, mayoihin ja muinaiseen Mesopotamiaan.

Henry Mavrikievich kertoi meille tulipylväästä, jostakin katastrofista, joka tuhosi muinaisen sivilisaation, ja näytti meille kuvia Babylonin linnoituksen muureista, jotka hirvittävä lämpötila sulatti puolentoista metrin korkeuteen. Hän luuli sen olleen ydinräjähdys. Mutta mistä muualta se olisi voinut tulla kuin uskomattomasta Atlantiksesta?

Ja mistä itse sumerilaiset tulivat?!

Tämä kysymys, ehkä tärkein, kiinnosti häntä suunnattomasti…

Näiden ihmisten historia on kuin kirja, josta kaikki ensimmäiset sivut on revitty pois. Sumerilaisten puhe ei ollut samanlaista kuin ympäröivien heimojen murre. Ei tiedetä, milloin ja mistä he tulivat Mesopotamiaan. Mutta jo 4. vuosituhannen puolivälissä eaa. heidän kanssaan tapahtui äkillinen ja uskomaton muutos. He oppivat yhtäkkiä rakentamaan kaupunkeja ja ympäröimään ne vahvoilla muureilla, laskemaan kastelukanavia ja luomaan maailman ensimmäiset monimutkaiset kastelujärjestelmät.

He keksivät pyörän ja asensivat sen vaakasuoraan ja tekivät siitä savenvalajan pyörän. Yksi hämmästyttävimmistä saavutuksista oli kuitenkin kirjoituksen keksiminen 4.-3. vuosituhannen vaihteessa eaa. Aluksi sumerilainen kirjoitus oli kuvakirjoitusta, eli yksittäisiä esineitä kuvattiin piirroksina…. Vanhimmat tällaisella kirjoitusasulla kirjoitetut tekstit ovat peräisin noin vuodelta 3200 eaa.

Arkeologit kaivoivat esiin kokonaisia kirjastoja – kymmeniä tuhansia savisivuja, joita he oppivat lukemaan uudelleen vasta 1800-luvulla. Uskonto synnytti Sumerin ensimmäisen runouden — ihmeellisiä teoksia jumalten urotöistä, hymnejä ja tarinoita sankareista. Tutkijat ovat tehneet näistä muinaisista teksteistä käännöksiä.

Kirjoittaminen auttoi kehittämään monimutkaisia rituaaleja ja muutti ihmisten uskomukset opetusjärjestelmäksi. Sumerin valtakunnan korvasi Assyro-Babylonian valtakunta. Sitten tämän suuren valtion valloittivat persialaiset…

Ja aina seuraavan valloituksen jälkeen Mesopotamian uskonto muuttui jotenkin. Kauan ennen Aleksanteri Suuren saapumista Babylon kaatui kokonaan ja hautasi muinaiset uskomukset mukanaan. Mutta silloinkaan kaikki ei kadonnut muistista! Juutalaisuus ja myöhemmin kristinusko ja islam lainasivat sumerilaisilta ja babylonialaisilta taruja vedenpaisumuksesta, babylonialaisesta Pandemoniumista… On kerätty paljon todisteita siitä, että näiden uskontojen alkuperä on uskomuksissa, jotka ovat peräisin Tigris- ja Eufrat-jokien väliseltä tasangolta…

Ludwig uskoi erityisesti, että myös kristinuskon enkelikuvat ovat peräisin etruskikulttuurista. Paljon myöhemmin saatiin tieteellisiä todisteita siitä, että jotkin protoslaavilaiset heimot todella olivat tekemisissä etruskien kanssa. Luultavasti ajatukset ovat ilmassa. Loppujen lopuksi hän ilmaisi meille ensimmäisen kerran hypoteesinsa kauan ennen näiden uusien tietojen ilmestymistä…

Pyramideista puhuessaan hän sanoi, että nykyihmiset eivät ymmärrä niiden esoteerista merkitystä. Hän näki ne eräänlaisina energia-”koneina”, jotka tiettyjen rituaalisten manipulaatioiden avulla tuottavat energia-informaatiovaihtoa kosmisen mielen kanssa…

Pope Vatican

Mitään näistä ei saanut poistaa Vatikaanin arkistoista, mutta Ludwigilla oli tiettävästi kamera mukanaan ja hän onnistui ottamaan kuvia joistakin asiakirjoista, ja niitä asiakirjoja, joita hän ei pystynyt valokuvaamaan, hän yritti visuaalisesti painaa mieleen ja opetella tekstit ulkoa.

Myöhemmin hän kertoi tämän kaiken oppilailleen Neuvosto-Venäjällä, ja sanotaan, että tämä oli tärkein syy siihen, että hänet pidätettiin ja karkotettiin leireille. Siksi Heinrich Ludwig halusi vielä vuonna 1954 tapahtuneen kuntoutumisensa jälkeenkin vaieta Vatikaanin arkistoista, ja vasta vähän ennen kuolemaansa vuonna 1973 hän väitetysti kertoi näistä asioista eräälle henkilölle, josta tuli tämän legendan lähde.

Heinrich Ludwigin persoona on nykyäänkin lähes unohdettu historiassa, hänestä on kirjoitettu vain vähän eikä hänestä ole Wikipedia-artikkelia. Suurin aineisto hänestä julkaistiin edellä mainitussa Top Secret -lehdessä vuonna 2011. Sen jälkeen Ludwig on mainittu vain joissakin blogeissa ja lähes paranormaalin suuntaisissa artikkeleissa.

Valitettavasti häntä ei ole mahdollista kuulustella, mutta saamiimme tärkeisiin tietoihin pitäisi kuulua se, että Vatikaanissa on tärkeitä asiakirjoja avaruusolennoista, ja meidän pitäisi harkita pääsyä niihin käsiksi, jos tämä aihe todella kiinnostaa.

 

Artikkelin julkaissut ufoac.com


Neuvostoliittolainen arkkitehti ja restauroija Ludwig Heinrich Mavrikievich kuoli tasan 50 vuotta sitten. Viime vuosina hänen nimensä on tullut tunnetuksi länsimaissa, sillä ”hän oli yksi Stalinin puhdistusten kohteeksi joutuneista ihmisistä, ja hänet tapettiin hänen avaruusolentoja koskevan tietämyksensä vuoksi; häntä syytettiin virallisesti Vatikaanin vakoojaksi, mutta vuonna 2011 venäläinen Top Secret -lehti väitti, että hänen työnsä Vatikaanissa oli sellaisten käsikirjoitusten tutkiminen, jotka viittasivat muinaisiin avaruusolentokontakteihin”. Tässä mielessä hänen nimensä tuli tunnetuksi History Channelin suositun dokumentti-tv-sarjan ”Ancient Aliens”, jakson ”Russia’s Secret Files”, ansiosta.

Elokuva väitti: ”Häntä syytettiin Vatikaanin vakoojaksi siksi, että 1920-luvulla hän vieraili nuorena arkkitehtiopiskelijana Vatikaanissa, jossa hän pääsi tutustumaan salaiseen kirjastoon. Tuosta kirjastosta hän löysi käsikirjoituksia, joissa kuvattiin muun muassa maan ulkopuolisia sivilisaatioita. Tohtori Genrikh Ludvig löysi useita käsikirjoituksia, jotka viittaavat siihen, että Egyptissä, Israelissa ja Mesopotamiassa oli ollut historiallisia maan ulkopuolisia yhteyksiä muinaisiin sivilisaatioihin. Nämä käsikirjoitukset, joissa puhuttiin esimerkiksi pyramideista ja kuvattiin niitä energiakoneiksi.” Elokuva jatkoi rohkealla yrityksellä samaistaa venäläinen kosmismi muinaisten astronauttien kanssa.

Image/photo

Kaikki nämä tiedot Heinrich Ludwigin yhteyksistä Vatikaanin arkistoihin ja ulkomaalaisiin perustuvat yhteen ainoaan venäjänkieliseen lähteeseen — venäläisessä sanomalehdessä Sovershenno Sekretno (”Top Secret / Huippusalainen”) julkaistuun artikkeliin ”Professori Ludwigin maailmat”, jonka on kirjoittanut toimittaja Vladimir Kucharyants, joka, kuten hän itse väittää, tunsi Ludwigin henkilökohtaisesti ollessaan opiskelijana instituutissa. Artikkelissa selitetään episodi, jossa neuvostoliittolainen arkkitehti pääsi Vatikaanin arkistoihin, näin:

“Hän, joka tutki etruskien kieltä ja tulkitsi heidän kieltään, oli erittäin kiinnostunut Vatikaanin kirjastossa olevista asiakirjoista. Hänen ”Herodotoksen matkallaan” Rooma oli yksi tärkeimmistä kohteista. Vatikaanissa hän pyysi lupaa kardinaalilta, kirjaston hoitajalta. Yhtenä perusteluna hän mainitsi kauhean italialaisen kirosanan, joka rienasi Neitsyt Mariaa… Kardinaali, joka raivostui, halusi heittää hänet ulos, mutta kun Ludwig alkoi hätäisesti paljastaa hänelle näiden sanojen etymologiaa ja esoteerista merkitystä (ja se on hyvin erilainen, lähes pyhä etruskien kielessä), pyhä isä oli niin vaikuttunut hänen tietämyksestään, että hän ei vain päästänyt häntä holviin, vaan antoi hänelle myös luvan valokuvata tarvittavia asiakirjoja.”

Tämän anekdoottisen episodin lisäksi artikkelissa väitetään myös muita ristiriitaisia elämäkerrallisia yksityiskohtia, kuten:

“Minua pahoinpideltiin raa’asti kuulusteluissa ja vaadittiin tunnustamaan fantastisia järjettömyyksiä: Olin VKP(b):n jäsenenä samanaikaisesti 15 vuoden ajan amerikkalaisen, saksalaisen, puolalaisen, turkkilaisen ja vatikaanilaisen vastavakoilun palveluksessa ja kävin kauppaa Neuvostoliiton työläisten ja talonpoikien verellä. Valmistelin Nikolajevin viljanostimen pommitusta (en ole koskaan käynyt Nikolajevissa). Järjesteli suurimman salamurhayrityksen räjäyttämällä kaikki Neuvostoliiton leipäjonot. Hän oli Neuvostoliiton fasistisen järjestön puheenjohtaja…”.

Minun on sanottava erityinen sana yhdestä hienovaraisesta tempusta tutkintamenetelmässä. Kun olin jälleen kerran kieltäytynyt todistamasta, tutkija avasi oven Lefortovon vankilan tutkintatilojen käytävälle ja nyökkäsi jollekin.

Lähistöllä naista pahoinpideltiin raa’asti.

– ”Tunnistatko sen?” Tutkija oli vahingoniloinen.
Minusta tuli varovainen, eksyin ahdistuneeseen spekulointiin.

– ”Senkin roisto, paskiainen, fasisti! Et sääli omaa vaimoasi! Ja me hakkaamme häntä vain sinun takiasi…”

En ole koskaan ennen kuullut vaimoni huutavan noin! Kun nainen kaatui tajuttomaksi, hän päästi voihkauksen, sitten huusin:

– ”Lopeta! Allekirjoitan kaiken, kunhan et lyö vaimoani.”

Tutkijan sanelemana allekirjoitin herjaavan todistuksen itseäni vastaan…”.

Myöhemmin hän sai selville, ettei hänen vaimoaan kidutettu. Hänen puoluetyöntekijävaimonsa asui yhä onnellisena heidän suuressa, viihtyisässä asunnossaan Tverskaja-kadulla.
Hän oli kirjoittanut ilmiannon miehestään.”

Tässä tapauksessa kyseessä on Kucharyantsin mukaan katkelma käsikirjoituksesta, jonka professorin leski itse toimitti toimittajalle. Toisessa lähteessä, A.V. Trubetskoin muistelmateoksessa ”Löytämättömiä polkuja”, mainitaan toinen arkkitehti Ludwigiin liittyvä episodi:

“Siellä oli melko kuuluisa arkkitehti Heinrich Ludwig, iäkäs, harmaahiuksinen mies, jolla oli pusikkokulmakarvat (sellainen mies, joka yleensä polttaa piippua ollessaan ulkona). Tunsin hänet hyvin. Ludwig kertoi minulle, että hän oli osallistunut Neuvostoliiton palatsin suunnittelukilpailuun, ja hänen suunnitelmansa oli ollut esillä ja julkaistu. Leirillä Ludwigille tehtiin tyräleikkaus ja hänen napansa leikattiin pois. Leikattu vitsaili myöhemmin, että vain Aatamilla, koska hän ei ollut naisen synnyttämä, ei ollut napaa.”

Joidenkin luotettavampien lähteiden mukaan Ludwig oli ennen pakkotoimia seuraavissa tehtävissä: ”Neuvostoliiton terveydenhuollon kansankomissariaatin (1934-1935) ja kevyen teollisuuden kansankomissariaatin (1935-1937) arkkitehtuurityöpajojen päällikkö, professori MIIT:ssä, MISI:ssä, MVTU:ssa, sotateknillisessä akatemiassa, MArhI:n johtaja (1936-1937), Kremlin, Ostankinon ja Arkangelin kartanoiden, Pyhän Vasilinuksen kirkon, Kolminaisuus-Sergiuksen Lavran restaurointitöiden johtaja. Hän on toteuttanut yli 200 suurta hanketta.”

Häntä pidetään yhtenä venäläisen arkkitehtonisen avantgarden aktiivisimmista hahmoista. Taidehistorioitsija Selim Omarovitš Khan-Magomedovin sanoin hän ”syntetisoi taiteilijan ja insinöörin”. Sanotaan, että hän matkusti Turkkiin Turkin kansakunnan perustajan Atatürkin henkilökohtaisesta kutsusta, joka päätti muuttaa Ankaran kasvot, ja tapasi hänet toistuvasti. Ludwig loi designin Neuvostoliiton Turkissa sijaitsevalle suurlähetystölle, vuosi sen jälkeen, kun nuori Turkin tasavalta oli perustettu. Hän laati myös Santo Domingossa sijaitsevan Kristoffer Kolumbuksen muistomerkin ja Moskovassa sijaitsevan neuvostopalatsin kilpailusuunnitelmat.Image/photo

Taiteilija Vjatšeslav Lenkov esitti tämän lausuman sanomalehti Russki Vestnik -lehdessä Neuvostoliiton palatsin toteutumattomasta hankkeesta:

“Kun Stalin lopulta ennen sotaa nousi valtaan, hän kutsui asiantuntijan paikalle ja pyysi häntä osoittamaan tieteellisesti, että tätä valtavaa palatsia Kristuksen Vapahtajan katedraalin paikalle oli teknisesti mahdotonta rakentaa. Kyseessä oli professori Ludwig Heinrich Mavrikievich. Myöhemmin häntä muistutettiin tästä muistiosta ja karkotettiin Siperiaan saksalaisen alkuperänsä vuoksi, ja leirillä hänen luunsa murskattiin — ikään kuin niistä olisi tehty krusifiksi. Sitten hän pystyi tuskin kävelemään, mutta hän palasi takaisin ja opetti meillä.”

Sillä välin Volgan vankityöleirillä Ludwig työskenteli arkkitehtina Volgostroin NKVD:n teknisellä osastolla. Myöhemmin hän toimi rakennustöiden johtajana, teknologina MGB:n laitoksessa nro 1 Jaroslavlissa ja Karagandan alueella sijaitsevan Spasskin kaupungin leirin pääarkkitehtina. On huomattava, että hän työskenteli arkkitehtina Rybinskissä Rybinskin vesivoimalaitoksen rakentamisen aikana muinaisen kauppa- ja uskonnollisen keskuksen, Mologan kaupungin, tulvimisen aikana.

Seuraavana vuonna Stalinin kuoleman jälkeen Heinrich Ludwig vapautettiin leireiltä (hänet oli tuomittu vakoilusta RSFSR:n rikoslain 58-6-1 pykälän nojalla), ja pari vuotta myöhemmin hänet kuntoutettiin. Karkotuksen jälkeen hän opetti, oli Neuvostoliiton rakennus- ja arkkitehtuurialan akatemian jäsen, toimitti lehtiä ”Architecture in the USSR” ja ”Architecture Abroad” ja oli Illinoisin (USA) arkeologian instituutin kunniajäsen.

Heinrich Ludwigin elämäkerran monista katkelmista on vaikea päätellä, mikä on luotettavaa tietoa ja mikä ei: oliko hän lahjakas arkkitehti, jonka neuvostojärjestelmä tuomitsi viattomasti vakoilusta, vai oliko hän Neuvostoliiton ja kansainvälisten salaseurojen ”suuri arkkitehti”, jonka elämäkerta oli keksitty ja mytologisoitu ja joka oli Nikolai Aleksandrovitsh Morozovin (uuden ajanlaskun teorian esi-isä ja arkkitehti, Zarya Peterburgan loosin kunnianarvoisa mestari) kaltainen. Joka tapauksessa Ludwigia yhdisti avaruuteen paitsi ”Sovershenno Sekretno” -lehden hypoteettiset muinaiset avaruusolennot, myös läheinen yhteistyö venäläisen kosmismin edustajan Aleksandr Tšiževskin kanssa, joka elinaikanaan erotettiin useista johtavista asemista tieteellisten tutkimustulosten väärentämisen vuoksi. Ludwig kirjoitti ensimmäisen arvostelun yhdestä Tšizhevskin viimeisestä käsikirjoituksesta ”Maailmankaikkeuden rannalla — K.E. Tsiolkovskin muistelmia”, jonka katkelma laitettiin postuumisti ilmestyneen painoksen kanteen.

Image/photo

“Missään muualla ei K.E. Tsiolkovskin persoonallisuutta ihmisenä esitetä niin selvästi ja selkeästi kuin tässä kirjassa… K.E. Tsiolkovskia käsittelevässä kirjallisuudessa ei ole mitään voimakkaampaa… Professori A.L. Chizhevskyn, nerokkaan tiedemiehen silminnäkijän ja ystävän, teosta pitäisi kutsua klassikoksi….
Professori G.M. Ludwig”

 

Artikkelin julkaissut zlaxyi.wordpress.com

Niger: länsimaiden, Venäjän ja avaruusolentojen himoitsema maa

kirjoittanut Samson Mawulolo Ahlijah

Jokainen Nigerissä vieraileva on aluksi järkyttynyt jatkuvasta kontrastista. Niger-joki virtaa sen pituussuunnassa, ja se on yksi niistä Afrikan maista, jotka tarjoavat oudon näyttämön, jossa nykyaika ja perinne näyttävät sekoittuvan, vetävän puoleensa ja hylkivän toisiaan samanaikaisesti. Niger jättää kävijöilleen varmasti unohtumattomia muistoja kamelien läsnäolosta liikenteen keskellä ja aasisaattueiden aiheuttamista ruuhkista pääkaupungissa Niameyssa.

Myös maan ilmasto on mainitsemisen arvoinen. Lämpömittari nousee helposti 50 asteeseen helmikuusta alkaen, mutta joulukuussa ja harmattanin aikana se voi laskea 10 asteeseen. Tämä maa, jossa eli aikoinaan dinosauruksia, joiden rekonstruoidut luurangot ovat nähtävillä Niameyn museossa, on nykyään suurelta osin Saharan aavikon peitossa, ja lämpötila vaihtelee suuresti.

Monissa talousraporteissa Niger esitetään yhtenä maailman köyhimmistä maista, ellei jopa köyhimpänä. Silti Agadezissa, Tahouassa, Niameyssa sekä Maradin ja Zinderin kaduilla liikkuu kymmenien tuhansien eurojen hintaisia luksusautoja. Vaikka tämä vastakkainasettelu herättääkin kysymyksen Afrikkaa koskevien tilastojen ja tietojen arvosta, se ei ole tämän artikkelin aihe.

Ranska, Nigerin entinen siirtomaavalta

Vaikka Niger on lukujen perusteella köyhä maa, sen maaperä on uskomattoman rikas, ja se herättää maailman suurvaltojen ja ehkä myös aurinkojärjestelmien himoa. Niger on entinen Ranskan siirtomaa, ja se aloitti uraanin viennin entiseen suurkaupunkiin pian itsenäistymisen jälkeen. Samalla kun Nigerin uraani valaisi ranskalaisia koteja ja tuotti riittävästi energiaa Ranskan teollisuuden kasvattamiseen, Nigerin alueet vajosivat pimeyteen. Vielä nykyäänkin Nigerin sähköistämisaste on yksi maailman alhaisimmista. Tiedoista riippuen osuus on 18-25 prosenttia.

Tämä tilanne, jota pidetään Ranskan kuristusotteena maan varallisuudesta, on herättänyt paljon mielipahaa. Monipuoluejärjestelmän puolesta 1990-luvulla järjestettyjen mielenosoitusten aikana useat nigeriläiset poliitikot eivät epäröineet hyökätä entistä siirtomaavaltaa vastaan ja saivat näin osan väestöstä tukemaan itseään. Vaikka tämä ei lopettanut Ranskan läsnäoloa maassa, kauna ei ole vähentynyt.

Helmikuussa 2021 Ranskan ja länsimaiden liittolainen Mohamed Bazoum voitti presidentinvaalit vaikeissa olosuhteissa. Vaaleja varjostivat väkivaltaisuudet, ja useiden raporttien mukaan äänten ostamisesta ja omantunnon väärinkäytöksistä on kerrottu. Heti tulosten julkistamisen jälkeen pääkaupunki Niamey ja useat muut kaupungit syttyivät tuleen. Vaalien jälkeen useita vastustajia pidätettiin. Kansainvälinen yhteisö, joka halusi suojella etujaan, päätti tunnustaa vaalituloksen. Mohamed Bazoum vannoi virkavalansa huhtikuussa 2021.

Mohamed Bazoum
Mohamed Bazoum

Hän lupaa taistella korruptiota vastaan ja toteuttaa useita yhteiskunnallisia muutoshankkeita. Bazoum valitsi kyseenalaisen lähestymistavan al-Qaidaan ja islamilaiseen valtioon liitettyjen terroristiryhmien torjumiseksi Suur-Saharassa (EIGS). Hän kieltäytyi yhteistyöstä Burkina Fason ja Malin junttien kanssa ja päätti suuren väestönosan vastustuksesta huolimatta toivottaa ranskalaiset sotilasjoukot tervetulleiksi alueelleen. Samalla hän neuvotteli tilapäisiä ja paikallisia tulitaukosopimuksia jihadistiryhmien kanssa.

Heinäkuun 26. päivän 2023 aamuyön tunteina Mohamed Bazoum otettiin vangiksi presidentin kaartin jäsenten toimesta kenraali Tianin käskystä. Sitä seurannut sekasorto päättyi myöhään samana iltana vallankaappauksen julistamiseen. Muutamaa päivää myöhemmin kenraali Tiani otti virallisesti vallan ja päätti katkaista sotilaallisen ja diplomaattisen yhteistyön Ranskan kanssa. Väännön jälkeen Ranskan armeija poistui maasta ja suurlähettiläs karkotettiin.

Entä uraani? Pitkän keskeytyksen jälkeen Orano Mining (entinen Areva) on aloittanut uudelleen kaivostoiminnan Agadezin alueella. Tämä osoittaa, että liiketoiminta ja kaupalliset suhteet ovat aina etusijalla.

Amerikkalaisten läsnäolo

Pohjois- ja Länsi-Afrikan keskellä sijaitseva Niger on kauttakulkupaikka siirtolaisille, jotka etsivät parempaa elämää Välimeren toiselta puolelta. Nigerin kautta kulkee myös laittomia tavaroita, kuten huumeita, myytäväksi Libyassa. Nämä erilaiset rikolliset toimet (ihmiskauppa ja huumekauppa) ruokkivat terroristiryhmiä, jotka ovat toimineet maassa Muammar Gaddafin kaatumisen jälkeen. Juuri näiden ryhmien torjumiseksi, jotka uhkaavat Yhdysvaltojen sisäistä turvallisuutta, Pentagon on päättänyt vahvistaa sotilaallista läsnäoloaan Nigerissä.

Aluksi Washington lähetti Nigeriin useita erikoisjoukkoja ja sotilaskouluttajia. Auttaakseen Nigerin asevoimia torjumaan jihadistisia kapinallisia Yhdysvallat lahjoitti Nigerin yleisesikunnalle useita uusimman sukupolven sotatarvikkeita. Yhdysvaltain sotilaallista läsnäoloa vahvistettiin pian. Agadezin kaupunkiin rakennettiin lentotukikohta 100 miljoonalla eurolla. Useiden turvallisuuslähteiden mukaan Yhdysvalloilla on myös salainen tukikohta, joka on suoraan CIA:n valvonnassa Dirkoun kaupungissa maan pohjoisosassa. Tästä tukikohdasta lähetetään aseistettuja lennokkeja Libyassa toimivien jihadistiryhmien kimppuun.

Heinäkuun 26. päivänä 2023 tapahtuneen vallankaappauksen aattona Yhdysvalloilla oli Nigerin alueella 1 100 sotilasta. Washington, joka oli presidentti Bazoumin liittolainen ja joka oli muuten juuri normalisoimassa Nigerin suhteita Israeliin, halusi pelata tasapainoilua. Vaikka Yhdysvallat vaati syrjäytetyn presidentin vapauttamista ja paluuta demokratiaan, se kävi vahvaa vuoropuhelua vallankaappaajien kanssa.

Tämä idyllinen suhde päättyi äkillisesti 16. maaliskuuta 2024, kun vallassa oleva armeija päätti irtisanoa Yhdysvaltojen kanssa tehdyn turvallisuusyhteistyösopimuksen. Yhdysvallat, joka oli liian tottunut käyttäytymään kuten maailmanmestari, ei ollut vaivautunut allekirjoittamaan kunnollista sotilaallista yhteistyösopimusta Nigerin kanssa ennen joukkojensa sijoittamista maahan ja sotilastukikohdan rakentamista sinne. Ne olisivat vain antaneet viranomaisille suullisen varoituksen. Tämä ilmoitus tuli monille analyytikoille yllätyksenä, sillä Nigerissä ei ollut koskaan aiemmin ilmennyt kaunaa setä Samulin maata kohtaan.

Syyt varkauteen kahden entisen kumppanin välillä ovat monimutkaisia. Muutama päivä ennen kuin Niamey ilmoitti irtautumispäätöksestään, korkea-arvoinen amerikkalainen valtuuskunta vieraili Nigerissä varoittaakseen sotilasviranomaisia lämmittämästä suhteita Iraniin ja Venäjään. Nigerin uusille herroille Yhdysvallat on osoittanut alentuvaa ja holhoavaa suhtautumista.

Vaikka Niameyn kanta on järkyttävä, se on ymmärrettävä. Yhdysvallat ei ole koskaan rahoittanut sähköverkkohanketta maassa. UsAid on jo vuosia rajoittunut avustushankkeisiin, jotka eivät kykene katkaisemaan alikehityksen kierrettä. Kun Teheran tarjoaa tehokkaita generaattoreita energiavajeen korjaamiseksi, on vaikea kieltäytyä, vaikka vastineeksi saataisiinkin todennäköisesti muutama kilo uraania. Lisäksi amerikkalaiset joukot ovat viime vuosina tehneet vain vähän tai tuskin lainkaan yhteistyötä Nigerin armeijan kanssa taistelukentillä. Joidenkin nigeriläisten pääesikunnan jäsenten mielestä venäläinen kumppanuus, joka on jo osoittanut arvonsa Malissa ja Burkina Fasossa, antaa heille lisää vaikutusvaltaa kapinallisia vastaan. Yhdysvallat, joka aluksi epäröi, suostui lopulta vetämään joukkonsa Nigeristä. Osapuolet ovat keskustelleet 23. huhtikuuta 2024 lähtien vetäytymisen aikataulun määrittämiseksi.

Venäjän voimannäyttö Nigerissä

Syrjäytettyään Ranskan ja Yhdysvallat Niger näyttää löytäneen Venäjästä liittolaisen, jota se uskoo tarvitsevansa Sahelin alueen turvallisuuden palauttamiseksi. Noin sata venäläistä sotilaskouluttajaa saapui 10. huhtikuuta 2024 Niameyyn sotilastarvikkeiden kanssa. He kuuluvat Afrikan joukkoihin, ja heidän on määrä toimittaa Nigeriin ilmatorjunnan valvontajärjestelmä. Vaikka länsimaalaiset kritisoivat voimakkaasti tätä kumppanuutta ja osoittavat säännöllisesti sormella entisen venäläisen Wagner-militian joukkojen väitettyjä väärinkäytöksiä Malissa ja Keski-Afrikan tasavallassa, suuri osa Nigerin väestöstä tukee sitä. Venäjä on toki imperialistinen suurvalta siinä missä muutkin, mutta sen etuna on se, että se ei ole liannut käsiään liikaa Afrikassa, toisin kuin Ranska tai Yhdysvallat.

Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto toki auttoi kommunistimyönteisiä johtajia pääsemään valtaan, mutta se ei koskaan suunnitellut tai järjestänyt sellaisen johtajan salamurhaa, joka ei ollut sen kannalla. Toisin kuin Ranska, jonka osallisuus muun muassa Sylvanus Olympion, Thomas Sankaran ja Ruben Um Nyobén salamurhiin on hyvin tunnettu, Venäjä on usein osoittanut maltillisuutta mantereella. Yhdysvallat ei epäröinyt eliminoida Patrice Emery Lumumbaa tai tukea vallankaappausta Kwame Nkrumahia, poliittisen panafrikkalaisuuden isää, vastaan.

Halusimme tai emme, Venäjällä on tietty moraalinen uskottavuus Afrikassa ja afrikkalaisten keskuudessa, toisin kuin Yhdysvalloilla, Ranskalla ja muilla länsimailla. Tätä moraalista uskottavuutta Venäjän nykyinen presidentti Vladimir Putin hyödyntää voittaakseen suuren osan Afrikan nuorisosta. Lopettaako sotilaallinen yhteistyö Venäjän kanssa Nigerin ja Sahelin alueen jihadistisen uhan? Vain aika näyttää.

Entä avaruusolennot?

Lähteestä riippuen 97-99 prosenttia Nigerin väestöstä on muslimeja. Nigerissä harjoitettava islam on edelleen hyvin konservatiivinen. Jos ei ole tiukka, Niger on nöyristelevä maa. Monia asioita suvaitaan niin kauan kuin ne pysyvät piilossa. Päivänvalossa koko väestöä kannustetaan käyttäytymään kunnon muslimien tavoin.

 

Uskonnon painoarvolla muslimiyhteiskunnassa on ollut kaksi merkittävää seurausta. Ensimmäinen on alhainen koulunkäyntiaste. Toiseksi Niger on edelleen maa, jossa kriittistä ajattelua ei oikein hyväksytä. Keskiverto nigeriläiselle selittämättömät ilmailmiöt (UAP) tai UFOt ovat outo aihe. Ne harvat, jotka ovat kuulleet näistä ilmiöistä tai nähneet niitä maan aavikkoalueilla, ovat vakuuttuneita siitä, että ne ovat dzinnien ilmentymiä tai Sheitanin eli paholaisen tekosia.

Eräiden islamilaisten perinteiden mukaan Djinn, tuliolento, asuu aavikkoalueilla. Kuitenkin juuri Agadezin aavikkoalueella Nigerissä on raportoitu UFO-havaintoja. Lisäksi juuri tällä alueella sijaitsee suurin osa maan uraanikaivoksista, ja UFOja on havaittu useaan otteeseen näiden kaivosalueiden yllä. Tämäntyyppisiä todistuksia on runsaasti Agadezin alueella. Paikalliset eivät kuitenkaan näytä olevan tietoisia siitä, että nämä heidän näkemänsä oudot esineet tulevat todennäköisesti muista maailmoista, joko planeetoilta tai muista ulottuvuuksista. Avaruusolento on täysin vieras, tabu tai asiaa vain ei pohdita.

Mitä avaruusolennot siis haluavat Nigerissä? Vastausta tähän kysymykseen on vaikea antaa. Avaruusalusten asukkaat eivät ole koskaan ilmaisseet aikomuksiaan selvästi. Useita hypoteeseja voidaan kuitenkin esittää.

Ensimmäinen on se, että UFOt (avaruusolennot) valvovat alueita, joilla uraania louhitaan, estääkseen sen karkaamisen käsistä. Nämä olennot olisivat tietoisia tämän energian manipuloinnin vaaroista ja olisivat valmiita puuttumaan asiaan estääkseen ihmisiä tekemästä mitään typerää.

Toinen hypoteesi on, että tuntemattoman teknologian ansiosta UFOt pystyvät tankkaamaan lentämällä uraanikaivosten yli ja sieppaamalla malmin lähettämää säteilyä.

Mitään näistä hypoteeseista ei ole vielä mahdollista vahvistaa tai kumota. Siihen voi olla muitakin syitä. UFOt ovat aina osoittaneet todellista kiinnostusta mantereen uraanikaivosten sijaintipaikkoja kohtaan. Esimerkiksi 29. maaliskuuta 1952 havaittiin kaksi tunnistamatonta kiekonmuotoista lentokonetta nykyisen Lubumbashin kaupungin yllä Kongon demokraattisessa tasavallassa. Alueella, jolla kaupunki sijaitsee, on uraanikaivoksia. Koneet vaihtoivat jatkuvasti sijaintia ja lensivät hurjaa vauhtia.

Vuonna 2021 Stéphane Royer ja Didier Gomez julkaisivat kirjan ”Ovnis et nucléaire – Sommes-nous sous surveillance ?”, jossa he huomauttavat, että missä tahansa ydinvoimaloita maailmassa onkaan, niihin liittyy tuntemattomia valoilmiöitä, jotka häiritsevät merkittävästi laitteistoja, häiritsevät tutkajärjestelmiä tai poistavat selittämättömästi ydinpanoksia käytöstä.

 

31. joulukuuta 2019 ja 1. tammikuuta 2020 välisenä yönä, kun ihmiskunta oli keskellä taistelua koronavirusta vastaan, tuntematon lentokone syöksyi maahan Tanoutin (Zinderin alue) ja Agadezin alueella sijaitsevan Aderbissinatin kaupungin välillä. Maahansyöksy tapahtui noin kello 22.00, ja esiintyi raportteja äänestä, jota seurasi kirkas valo. Seuraavana päivänä paimentolaisheimot ilmoittivat löytäneensä tunnistamattoman metalliesineen, joka oli pudonnut lähelle heidän leiriään. Nigeriläiset sotilaat menivät paikalle. Tutkinnan tuloksia ei ole julkaistu.

Nigerin osalta totean, että vaikka amerikkalaiset ja ranskalaiset lentokoneet eivät enää saa lentää maan yli, ulkomaalaiset lentävät varmasti edelleen. Toistaiseksi uudet sotilasviranomaiset eivät ole kieltäneet heidän läsnäoloaan…

 

Artikkelin julkaissut UAP Afrique

 

Samsonin kirja UFOista Afrikassa (ranskaksi):

Avaruusolennot vierailivat venäläispoliitikon luona, hänet vietiin alukseen vuonna 1997

Eksentrinen venäläinen poliitikko, joka on maailman shakkijärjestön puheenjohtaja, väittää että hänen luonaan on vieraillut avaruusolentoja. Hän harkitsee asettumista ehdolle FIFAn puheenjohtajaksi.

Kirsan Iljumzhinovin sanotaan harkitsevan Sepp Blatterin haastamista kun Venäjän Shakkifederaation presidentti Andrei Filatov kehoitti häntä hakemaan pestiin.

Tässä hänen tarinansa hänen omin sanoin.

Hämmästyttävää tässä tarinassa on se, että ihmiset eivät tuolloin välttämättä olleet paniikissa siitä, että avaruusolennot olisivat vieneet Iljumžinovin tai käyneet hänen luonaan, vaan siitä, että hän olisi saattanut paljastaa valtiollisia tai sotilaallisia salaisuuksia. Se todella osoittaa, miten eri kulttuureissa suhtaudutaan samaan asiaan.

ABC:n Alexander Marquardt raportoi Moskovasta:

Muukalaiset tulivat hakemaan häntä 18. syyskuuta 1997. Kirsan Iljumžinov oli kotona moskovalaisessa asunnossaan, kun ne tulivat sisään ja kaappasivat hänet ja veivät hänet avaruusalukseensa, jossa ne kommunikoivat hänen kanssaan telepaattisesti.

Tällaisen tarinan Iljumžinov kertoi suositulle venäläiselle televisiojuontajalle viime viikolla esitetyssä ohjelmassa. Iljumžinov ei kuitenkaan ole vain yksi niistä tuhansista, jotka väittävät joutuneensa avaruusolentojen sieppaamaksi, vaan hän on myös Venäjän Kalmukian tasavallan kuvernööri ja Maailman shakkiliiton puheenjohtaja. Nyt eräs venäläinen parlamentin jäsen haluaa kuulustella Iljumžinovia, koska pelkää hänen antaneen avaruusolennoille ”salaista tietoa”, kertoo Moskovan Kaiku -radioasema. Eikä kuka tahansa kuulustele, vaan Venäjän presidentti Dmitri Medvedev.

Valtion duuman edustaja Andrei Lebedev esitti pyynnön presidentille kirjeitse, kertoo uutissivusto GZT.ru. Lebedev ei usko Iljumžinovin väitettä, jonka mukaan häntä vain esiteltiin aluksella ja päästettiin vapaaksi, joten hän on pyytänyt presidenttiä selvittämään, mitä muuta tapahtui, ja raportoimaan asiasta duumalle. Lebedev on erityisen kiinnostunut siitä, mitä Iljumžinov on mahdollisesti kertonut muukalaisille työstään ja onko sieppaus vaikuttanut kuvernöörin kykyyn hoitaa virkatehtäviään.
Iljumžinov sanoi, että avaruusolennot eivät ilmoittaneet itsestään muulle maailmalle, koska he eivät olleet valmiita, ja lisäsi, että hän kommunikoi heidän kanssaan telepaattisesti, koska happi ei riittänyt. ”Uskon, että puhuin heille ja näin heidät. En ehkä uskoisi sitä ilman kolmea todistajaa – kuljettajaani, ministeriä ja avustajaani”, jotka olivat ilmeisesti asunnossa tuolloin, Iljumžinov sanoi.

 
Artikkelin julkaissut Educating Humanity

Venäjä lennättää hävittäjiä Pietarin UFO-havainnon jälkeen

Tunnistamaton lentävä esine nähtiin Pietarin yllä helmikuun 28. päivä. Venäjä lähetti hävittäjät kohtaamaan mystisen kohteen, jonka väitettiin lentäneen Suomenlahden suuntaan.

200 neliökilometrin ilmatila suljettiin, ja viereinen Pulkovon lentokenttä lopetti vastaanottamasta lentoliikennettä. Venäjän uutistoimistojen mukaan Kover-suunnitelma (suomeksi ”matto”) otettiin käyttöön Pietarissa tunnistamattoman kohteen takia. Lentokoneliikenne Pulkovon kentälle estettiin. Rajoitukset poistettiin myöhemmin.

Venäjän media vihjaili UFOn olevan mahdollisesti drone.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Tietovuotaja: Laserit kommunikoivat tähtienvälisten alusten kanssa

Allaolevalla videolla näkyy suunnatun energian ase, ja sen alla olevalla videolla on Mark Esper (puolustusministeri), joka sanoo Kiinalla ja Venäjällä olevan sellaisia aseita avaruudessa!

Laservalon uskotaan olevan lidar (laser imaging, detection and ranging), jota käytetään pitkän matkan viestintään. Näin sanoo Eric Hecker, joka työskenteli Etelänavalla olleessa tukikohdassa.

South Pole Station using green laser for communication in space.

Video 1

Vihreä laser on valokuvattu useita eri kertoja, joka on otettu webkamerasta (linkki kameraan on alla).

Mahdollisuutta sille, että instrumenttia käytettäisiin kommunikoimaan avaruuteen avaruusaluksille, kuten salaiselle avaruuslaivastolle, ei voida sulkea pois. Vihreää lidaria on havaittu eri päivinä, mikä viittaisi siihen, että sitä käytetään usein viestintään.

Lisätutkimuksia vaaditaan selvittämään vihreiden laserien tarkka tarkoitus ja luonne sekä tämän potentiaaliset vaikutukset tähtienväliselle viestinnälle.

Minulle on henkilökohtaisesti vaikeaa uskoa mitä tietovuotajat kertovat ilman todisteita. Todisteet ovat kovaa valuuttaa ja sanat ovat pelkkiä sanoja.

Mutta toisaalta tiedän, että vaaditaan rohkeutta astua esiin, kun niin monet tekijät vaikuttavat: ura on uhattuna, joten on vaikeaa valita sanoa sanottavansa.

Kuka tietää mitkä ovat tietovuotajan motiivit? Sen oletetaan tapahtuneen oikeista syistä.

Onko tämä vihreä laser lidar? Sen tiedetään virallisesti olevan käytössä ilmakehämittauksiin. Onko se kuitenkin viestintäjärjestelmä, joka on ollut käytössä jo pitkän aikaa?

Mihin tällaisen viestintäkeskuksen rakentaisi avaruuslaivastoa varten, joka vaatii lisäksi voimalaitoksen ja lennonjohdon, joka tarkkailee kaikkea tähtienvälistä liikennettä? Omalle takapihalle?

Etelänapa on täydellinen sitä varten. Mitä siellä laitoksessa sitten onkin, se paljastetaan varmaankin aikanaan. Katso tämä UFO Sightings Hotspotin postaus, koska siinä on kirjoitettu samasta. He ovat vahingossa laittaneet päivämääräksi 17. kesäkuuta 2023 kuville, mutta jos katsot vasenta ylänurkkaa kuvissa, ensimmäinen on 17. päivä ja seuraava on 18. päivä.

Tämä kuva Hal Turnerin Radio Show’n sivuilta on 19. kesäkuuta  2023.

Video 2

Pienillä lisätutkimuksilla paljastuu enemmän. Katso alla oleva video suunnatun energian järjestelmästä. Kuulemma Kiina ja Venäjä käyttävät sellaista avaruudesta.

 

Lähteet: Dutchsinse YouTube/UFO Sightings Hotspot/Hal Turner Radio Show/UFO Sightings Footage/UFO Sightings/Ufosfootage/Canva.

 

Artikkelin julkaissut Lee Lewis / ufosightingsfootage.uk

Lentävä lautanen Venäjällä

Havaintopäivämäärä: 10.1.2023
Havaintopaikka: Penza, Venäjä

Uutislähde: https://penza-online.ru/obshchestvo/ona-pryam-nad-dvorom-visela-zdorovaya-v-okrestnostyakh-penzy-zamechena-letayushchaya-tarelka-foto

Ensisilmäyksellä tämä voi näyttää feikiltä, mutta se ei ole sitä ja tässä on todisteet. Tämä on kallellaan, aivan kuin Bob Lazar sanoi UFOjen olevan silloin kun ne liikkuvat. Tämä on 100-prosenttisen aito ja on fantastista, että se havaittiin Venäjällä. Venäjän uutisiin pääsee niin vähän havaintoja, ja tämä on harvinaisuus. Kuvasta on helppo nähdä metallisen korirakenteen muoto ja yläosan kupoli. Klassinen lautasalus.

Scott C. Waring, Taiwan

Uutiset kertovat: (konekäännetty)

Ei, se ei ole väärennös. Penza-Online sai mielenkiintoisen kuvan ja tarinan lentävästä lautasesta, jonka päätimme jakaa lukijoillemme.

Eilen nähtiin UFO Poyimin yllä. Tuntematon lentävä lautanen kiersi hetken aikaa kylän yllä ja katosi sitten näkyvistä. Kuvan on ottanut paikallinen asukas, jonka photoshoppaustaidoista ei ole epäilystäkään.

Silminnäkijä kommentoi tapausta:

– Siellä on Bath Bridge, jossa Rinat Murakov on… se roikkui aivan pihan yläpuolella, iso sellainen. Ja sitten, kun poika viritti puhelintaan, se alkoi lentää pois ja muuttui pieneksi. Mutta se on valtava…

Näyttää siltä, että maan ulkopuoliset älylliset olennot ovat lähempänä kuin luulemmekaan…

Mitä se oikeastaan oli, sen voivat luultavasti sanoa vain ufologit. Muutama vuosi sitten Penzan tiedotusvälineet kuitenkin kirjoittivat asukkaista, jotka jakoivat UFOista kertovia videoklippejä. Objekti, jota eräs kaupunkilainen kutsui lempinimellä ”sininen rapu”, jäi linssin alle. Kuvat otettiin kuunpimennyksen yönä 27.-28. heinäkuuta.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Kaivostyöntekijät löysivät enkelipatsaan ikiroudasta

Siperian Jakutiassa sijaitsevan Elgan hiilikaivoksen työntekijät kaivoivat ikiroudasta esiin patsaan, joka esittää naishahmoa, jolla on kilpi ja miekka, ja sen selässä näyttää olevan siivet, hieman kuin langenneella enkelilä.

Kaivostyöntekijät näyttävät tunteitaan ja innostustaan seistessään patsaan vierellä. Jos käännös menee oikein, he sanovat, että he eivät voi kuvata sitä mikä heillä on vierellään, ja että kohtapuoliin tiedustelupalvelut saapuvat paikalle helikopterilla viemään sen pois tuntemattomaan paikkaan.

Asiantuntijoiden lisätutkimuksia vaaditaan määrittämään tämän potentiaalisesti arvokkaan muinaisartefaktin merkittävyys, mutta koska tiedustelupalvelut ovat mukana hommassa,  jää nähtäväksi kuulemmeko tästä löydöstä enää koskaan tulevaisuudessa.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Venäläiset pelasivat uhkapeliä tutkimalla UFO-tapauksia

Kylmän sodan pimeimpinä hetkinä Neuvostoliiton johtajat julkisesti kuvasivat UFO-mysteeriä kapitalistien juoneksi, joka ei ansaitse tieteellistä tutkimusta. Mutta kulisseissa kommunistidiktaattorien mielipide oli varsin erilainen.

He valtuuttivat tieteellisiä UFO-tutkimuksia. Vuosikymmenten ajan tieteentekijät ja akateemikkojen ryhmät Neuvostoliitossa salaa tutkivat UFO-tapauksia vankilatuomion tai vieläkin pahemman uhalla. Heidän työnsä pysyi salassa aina Neuvostoliiton kaatumiseen asti.

Jopa Neuvostoliiton kaatumisen aikoihin UFO-tapausten salailua jatkettiin samaan tapaan kuin Yhdysvalloissa.

Kuuluisa salattu tapaus on  Venäjän Ostankinoon laskeutunut UFO.

Tapaus sattui vuonna 1995 ja se on siitä lähtien salattu. Video yhtäkkiä katosi jälkiä jättämättä ja silminnäkijät on todennäköisesti manipuloitu hiljaisiksi tapahtuneesta. Ainoastaan kolme kuvaa on tullut esiin, ja niissä näkyy suuri avaruusolentojen alus, joka laskeutuu Ostankinoon, Moskovan taajama-alueelle. Yllä olevassa kuvassa näkyy kolmen valokuvan sarja. Kuvissa näkyy kaksi henkilöä, jotka oletettavasti ovat Venäjän armeijan henkilöstöä, jotka tarkkailevat laskevaa alusta.

Toimittaja George Knapp matkasi Venäjälle kahdesti 90-luvulla ja jutteli tieteentekijöille, jotka eivät koskaan aiemmin olleet kameran edessä työstään puhumassa. Tässä episodissa hän ja Jeremy Corbell käyvät läpi Venäjän tieteentekijöiden rohkeutta vaarallisina aikoina.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Venäläisten kohtaamiset vedenalaisten muukalaisalusten kanssa

Usein näyttää siltä, että tunnistamattomia kohteita ei ole vain taivaalla, vaan myös valtamerten syvyyksissä. Vaikka se on perinteisiä ufohavaintoja harvinaisempi, USO-ilmiö eli tunnistamattomat vedenalaiset esineet on vuosien mittaan saanut yhä enemmän jalansijaa, ja se täyttää oman pienen oudon kapeikkonsa avaruusolento-ilmiön kokonaisuudessa. Tällaisia kohtaamisia näistä salaperäisistä esineistä merellä on tullut kaikkialta maailmasta, ja tässä tarkastelemme joitakin tapauksia Venäjältä, jossa on ollut joitakin hyvin outoja kertomuksia vedenalaisista lentävistä esineistä ja avaruusolennoista.

Eräs varhainen raportti on vuodelta 1936, jolloin venäläinen siviilikuljetushöyryalus Maria oli ylittämässä Tyyntä valtamerta Leningradista. Jossain vaiheessa matkaa ”outo laite” nousi vedestä pintaan, ja miehistö yritti turhaan saada yhteyttä poikkeavaan esineeseen. Uteliaana siitä, mikä se voisi mahdollisesti olla, kapteeni lähetti pienen veneen lähestymään esinettä tutkiakseen sitä, mutta esine siirtyi yhtäkkiä pois nopealla vauhdilla eikä sitä voitu seurata. Kummallista kyllä, pieni vene ja sen viisi miestä katosivat suunnilleen samaan aikaan tyhjästä tulleeseen sumuun, eikä heitä voitu paikallistaa. Maria jatkoi matkaansa, ja he pääsivät määränpäähänsä ilman muita välikohtauksia. Paluumatkalla, kun he kulkivat samaa reittiä, outous kuitenkin jatkui.

Kun he tulivat suunnilleen samaan paikkaan kuin heidän alkuperäinen kohtaamisensa, he näkivät edessään ”läpinäkyvästä materiaalista tehdyn veneen”, jonka sisällä he näkivät kolme kadonnutta merimiestä, jotka olivat lähteneet pienellä veneellään tutkimaan salaperäistä esinettä. Pelastuttuaan toinen heistä huusi ja heittäytyi veteen hukkumaan, kun taas kaksi muuta alkoivat kertoa outoa tarinaa. He selittivät, että heidät oli viety salaperäisen esineen kyytiin ja että heidän ympärillään oli ”outoja, tummiin kiiltäviin pukuihin pukeutuneita, sormiverkoilla varustettuja, outoja olentoja”, joilla oli sammakon näköiset kasvot ja jotka näyttivät kommunikoivan keskenään telepaattisesti ja kädenliikkeillä. Nämä olennot pyysivät telepaattisesti merimiehiä jäämään heidän luokseen, ja ne kaksi, jotka suostuivat, vietiin pois, eikä heitä enää koskaan nähty, kun taas muut ilmeisesti lukittiin huoneeseen kahdeksi päiväksi. Sitten he olivat yhtäkkiä löytäneet itsensä ajelehtimasta tuossa oudossa läpinäkyvässä aluksessa, jonka läpinäkyvissä taskuissa oli varastossa outoja ruokaa muistuttavia tabletteja, joista yksi tabletti ilmeisesti riitti elättämään ihmisen yhden päivän ajan. Melko kummallista kyllä, heti kun Maria poistui paikalta, salaperäinen kirkas vene upposi itsestään aaltojen alle ja katosi. Mitä täällä oikein tapahtui? Minne kaksi muuta merimiestä katosivat? Kuka tietää?

Toinen aiempi tarina on peräisin 1950-luvun alkupuolelta, jolloin lentävien lautasten villitys oli täydessä vauhdissa. Raportti on peräisin Mustaltamereltä, jonka pinta-ala on 168 500 neliökilometriä ja suurin syvyys 7 257 jalkaa ja joka rajoittuu Bulgariaan, Georgiaan, Romaniaan, Venäjään, Turkkiin ja Ukrainaan. Sevastopolin laivastotukikohdassa palveleva nimeltä mainitsematon neuvostoliittolainen merivoimien upseeri oli tapauksen tapahtuma-aikaan Mustallamerellä manöövereitä tekevällä aluksella, kun hän väitti nähneensä metallisen, pallomaisen esineen poistuvan vedestä, leijuvan taistelualuksen yläpuolella ja laskeutuvan takaisin sen taakse, minkä jälkeen se oletettavasti palasi veteen. Useat miehistön jäsenet näkivät myös oudon esineen, jonka kuvattiin pitävän ääntä ja jossa ei ollut havaittavia portteja, ikkunoita tai käyttövoimaa. Esineestä otettiin tiettävästi jopa valokuva, mutta Neuvostoliiton armeija on tiettävästi pitänyt tapauksen yksityiskohdat tiukasti salassa, eikä valokuvan olinpaikasta ole tietoa.

Vuonna 1965 tapahtui toinen epätavallinen kohtaaminen, tällä kertaa Punaisella merellä, joka sijaitsee Afrikan ja Aasian välissä. Tuolloin höyrylaiva Radugan miehistö oli kulkemassa näillä vesillä, kun he väitetysti näkivät halkaisijaltaan noin 60 metrin kokoisen ”tulisen pallon” kiitävän vedestä ja vetävän mukanaan vesipatsaan noin kahden mailin päässä heidän sijainnistaan. Salaperäinen esine leijui siellä jonkin aikaa noin 150 jalan korkeudessa valaisten allaan olevaa merta, minkä jälkeen se putosi aaltojen alle jyrisevällä rysähdyksellä. Miehistö raportoi tapauksesta, mutta heille kerrottiin, että he eivät saaneet puhua siitä kenellekään, ja vasta vuosia myöhemmin ufologi ja Venäjän ufologian tutkimuskeskuksen johtaja Paul Stonehill paljasti tapauksen. Hän on väittänyt, että kylmän sodan aikana neuvostoliittolaisista sukellusveneistä oli myös useita raportteja, kuten eräs ydinsukellusvene, jota muka jahtasi kuusi tuntematonta vedenalaista esinettä, jotka liikkuivat suurella nopeudella ja joiden sitten nähtiin nousevan ilmaan ja poistuvan paikalta. Stonehill on kirjoittanut joistakin näistä kylmän sodan aikaisista kohtaamisista:

Krapiva osallistui Neuvostoliiton ydinsukellusveneiden veteraaniupseerien luennoille. He olivat palvelleet Neuvostoliiton pohjoisessa, salaisissa laivastolaitoksissa ja tukikohdissa. Luennot poikkesivat toisinaan suunnitelluista esityksistä, ja niissä kerrottiin monia kiehtovia tarinoita. Esimerkkinä mainittakoon episodit, joissa neuvostoliittolaiset kaikuluotaajat (sotilaalliset hydroakustikkoteknikot) ”kuulivat” suurissa syvyyksissä outoja ”kohteita”. Heidän sukellusveneensä olivat todellisuudessa muiden ”sukellusveneiden” jahtaamia. Takaa-ajajat muuttivat nopeuttaan mielensä mukaan – nopeutta, joka oli paljon nopeampi kuin minkään muun vastaavanlaisen aluksen nopeus maailmassa tuohon aikaan. Komentajakapteeni Oleg Sokolov kertoi luottamuksellisesti opiskelijoille, että ollessaan työvuorossa sukellusveneensä navigoinnin aikana hän oli havainnut periskoopin kautta jonkin oudon esineen nousun veden läpi. Hän ei pystynyt tunnistamaan sitä, koska hän katsoi sitä periskoopin optisen järjestelmän läpi. Tämä vedenalainen ”nousu” tapahtui 1960-luvun alussa.

Neuvostoliiton sukellusveneiden tilit menevät vielä pidemmälle. Brittiläinen ufotutkija Philip Mantle on maininnut useita tällaisia neuvostoliittolaisiin sukellusveneisiin liittyviä tapauksia kirjassaan Russia’s USO Secrets, joka perustuu salaiseksi luokitelluista asiakirjoista ja venäläisten sotaveteraanien lausunnoista saatuihin tietoihin. Yksi tällainen kertomus on peräisin entiseltä ydinsukellusveneen komentajalta Juri Beketovilta, joka kertoo, että hänen sukellusveneensä oli tekemässä manöövereitä jossakin Bermudan kolmion lähellä, kun he kohtasivat oudon kohtaamisen, josta hän sanoo:

Havaitsimme toistuvasti, että laitteet havaitsivat aineellisten esineiden liikkeitä käsittämättömällä nopeudella, noin 230 solmun (400 km tunnissa). Tuohon nopeuteen on vaikea päästä maan pinnalla – vain ilmassa se on mahdollista. Olennot, jotka ovat luoneet nämä aineelliset esineet, ylittävät meidät huomattavasti kehityksessä.

Kirjassa mainitaan erityisen järkyttävä raportti, jonka väitetään tapahtuneen vuonna 1951, kun neuvostoliittolainen sukellusvene törmäsi 200-250 metriä pitkään massiiviseen vedenalaiseen esineeseen, jonka väitettiin nousevan syvyyksistä ja suuntaavan kohti rantaa. Kertomuksen mukaan kapteeni itse asiassa määräsi pudottamaan syvyyspommeja esineeseen, millä ei näyttänyt olevan vaikutusta, mutta joka kuitenkin sai sen lopettamaan nousunsa, muuttamaan kurssiaan ja suuntaamaan syvempään veteen suurella nopeudella. Mitä tässä oli tekeillä? Itse asiassa, mitä on tekeillä kaikissa näissä tapauksissa? Näyttäisi siltä, että nämä alukset, olivatpa ne mitä tahansa, ovat yhtä aktiivisia pinnan alla kuin pinnan yläpuolellakin, ja se saa meidät miettimään, mitä oikein on tekeillä. Ovatko nämä jonkinlainen väärintunnistus, huippusalainen uudenlainen vedenalainen alus vai mikä? Kuka tietää?

Vuodelta 1977 on raportti kalastustroolari VASILY KISELEVin miehistöltä, joka oli joulukuussa saman vuoden joulukuussa tekemässä manöövereitä Novy Georgyn saaren edustalla, kun he kohtasivat massiivisen donitsinmuotoisen, halkaisijaltaan arviolta 300-500 metrin suuruisen esineen, joka nousi pystysuoraan veden alta leijumaan sinne. Raportoitiin, että heti esineen ilmestyttyä troolarin tutka-asema ja useat muut aluksen sähköjärjestelmät eivät toimineet. Valtavan aluksen väitetään leijuneen siellä kokonaiset kolme tuntia ennen kuin se laskeutui takaisin mereen, minkä jälkeen kaikki aluksen järjestelmät toimivat jälleen. On epäselvää, otettiinko tapahtuman aikana valokuvia.

Eräs hyvin omituinen kertomus on peräisin kesältä 1982, jolloin kenraalimajuri V. Demjanko, puolustusministeriön pioneerijoukkojen sotilaallisen sukellusyksikön komentaja, oli kouluttamassa tiedustelusukeltajia Baikaljärvellä, Trans-Baikalin ja Länsi-Siperian sotilasalueella. Harjoitukset olivat sujuneet normaalisti ja sujuvasti, kunnes sukeltajat yhtäkkiä huomasivat, että alla olevasta sameasta, jäisestä vedestä nousi esiin kolme tiukkaan hopeiseen pukuun pukeutunutta ja massiivisen 3 metriä pitkää humanoidista hahmoa. Näillä hahmoilla ei kuvailtiin olevan mitään havaittavia sukellusvarusteita, ja se oli niin outoa, että komentava upseeri lähetti seitsemän sukeltajan erikoisryhmän yrittämään vangita yhden näistä salaperäisistä tunkeilijoista. Ryhmä lähestyi olentoja verkon kanssa, mutta kun he yrittivät käyttää verkkoa, jokin näkymätön voima heitti heidät yhtäkkiä 50 metrin syvyydestä täysin ulos vedestä. Se tapahtui niin äkillisesti ja nopeasti, että sukeltajat kärsivät dekompressiostaudista, joka tiettävästi tappoi kolme heistä. Neuvostoliiton puolustusministeriö väitetysti myönsi, että eri puolilla maata oli lukuisia syvän veden järviä, joissa oli nähty samanlaisia vedenalaisia olentoja, usein yhdessä jättiläismäisten kiekkojen ja pallojen laskeutumisen ja pintaan nousemisen, syvyyksistä lähtevän voimakkaan luminesenssin ja muiden selittämättömien ilmiöiden kanssa. Mielenkiintoista on, että Baikal-järvi on jo pitkään ollut ufokohtaamisten kuuma paikka. Yksi tällainen raportti on peräisin Oleg Tšitšulinilta, joka oli Baikal-järvellä veneessä kouluttamassa opiskelijoita, kun he näkivät jotain todella outoa. Hän kertoo tapahtuneesta:

Siellä oli pallo, joka hehkui. Ja sitten tämä pallo alkoi himmentyä, himmentyä ja punastua. Ja se muuttui punaiseksi palloksi. Tämä punainen pallo makasi jonkin aikaa veden päällä, ja sitten se alkoi upota. Ja kaikki tämä vähitellen, vähitellen meni veden alle. Ja siitä tuli pimeä.

On kuitenkin olemassa vieläkin kiehtovampia kertomuksia vedenalaisista avaruusolennoista valtavassa järvessä. Vuonna 1977 kaksi tutkijaa nimeltä V. Alexandrov ja G. Seliverstov olivat sukelluslaitteessa 1200 metrin syvyydessä, jossa he sammuttivat valonheittimet arvioidakseen, kuinka pitkälle auringonvalo voi tunkeutua syvyyksiin. Yhtäkkiä tiedemiehet kylpivät epätavallisen ”hehkun” valossa, ja Aleksandrov muisteli: ”Se oli aivan kuin laitteemme olisi valaistu ylhäältä ja sivulta kahdella voimakkaalla valonheittimellä. Vain minuuttia myöhemmin tuntemattomat valonheittimet sammuivat, ja löysimme itsemme täydellisestä pimeydestä.” Vielä eräässä toisessa kertomuksessa Baikal-järveltä wintess nimeltä Vjatšeslav Lavretevitš oli järvellä purjeveneellä ja kertoisi tapahtuneesta:

Olimme jahdilla Baikal-järvellä, ja alta lensi valtava hehkuva kiekko. Se sokaisi meidät ja lensi hetkeksi taivaalle. Emme ehtineet edes ottaa kameroita mukaan emmekä videota, vaikka monet meistä näkivät sen. Se oli valtava — ja valaisi koko jahtimme. Halkaisijaltaan se oli varmaan 500-700 metriä, valtava kiekko. Kolmen minuutin ajan se loisti alhaalta (pinnalta) ja poistui sitten äkkiä sekunnissa. Näytelmä oli valtava, mahtava. Kaunis ja järkyttävä.

Kesäkuussa 1984 on raportti neuvostoliittolaiselta tankkeri Gorilta, joka oli tuolloin Välimerellä, kahdenkymmenen meripeninkulman päässä Gibraltarin salmesta. Alexander G. Globa ja hänen apulaiskomentajansa S. Bolotov seisoivat väitetysti kannella, kun he näkivät ”oudon monivärisen esineen”, joka näytti ”ylösalaisin olevan paistinpannun” kaltaiselta, nousevan vedestä. Sen kuvailtiin olevan halkaisijaltaan noin 20 metriä, harmaa ja metallinen ja säteilevän hehkua, ja sen pohjalla oli ”lukuisia kiiltäviä, kirkkaita, helmiä muistuttavia valoja” ja sen ulkopinnalla oli ”aaltomaisia” ulokkeita.” Pohjasta työntyi esiin jotakin putken näköistä, joka hehkui kirkkaanpunaisena, ikään kuin tulikuumana. Esine näytti pyörivän ylös ja alas ”kuin näkymättömän aallon liikuttamana”, ja se teki tätä jonkin aikaa, ennen kuin sitä häiritsi paapuurin puolelta lähestyvä arabialainen kuivarahtialus, ja se meni leijumaan tuohon alukseen, minkä arabimiehistö myöhemmin vahvisti. Sen jälkeen esine ampaisi ylös taivaalle, ennen kuin se ”leimahti kuin kipinä ja katosi välittömästi”.

Samana vuonna neuvostoliittolainen sukellusveneen komentaja Aleksei Korzhev kertoi tapauksesta, jonka mukaan hänen aluksensa oli ollut manöövereissä tuntemattomassa paikassa, kun se havaitsi mittareillaan kaksi tunnistamatonta vedenalaista esinettä. Se oli melko outoa, koska alueella ei tiedetty olevan muita sukellusveneitä, ja ne liikkuivat paljon suuremmalla nopeudella kuin yksikään tunnettu sukellusvene, tiettävästi noin 200 mailia tunnissa, ja lisäksi ne tekivät äkillisiä kurssimuutoksia, jotka näyttivät uhmaavan fysiikkaa. Esineiden kerrottiin myös tekevän nopeita ja äkillisiä muutoksia syvyydessä, ja se oli niin outoa, että kapteeni määräsi sukellusveneen pintaan. Kun he tekivät niin, yksi esineistä ampui tiettävästi suoraan vedestä ja lensi ohi hyvin lähellä heitä suurella nopeudella. Sen jälkeen sukellusvene sukelsi jälleen, ja tunnistamaton esine teki samoin, minkä jälkeen se ampui sukellusveneeseen säteen, joka näytti vaikuttavan siten, että se lamautti sukellusveneen viestintälaitteet. Tämän jälkeen esine ampui toisen säteen, ja tällä kertaa miehistö kuuli äänen, ”joka muistutti leikkurin käyttöä”. Heillä oli nyt vaikutelma, että esine hyökkäsi heitä vastaan, mutta sitten esine pysähtyi ja suuntasi kohti merenpohjaa jättäen sukellusveneen vahingoittumattomana.

Myös 1990-luvulta on olemassa muutamia hyvin outoja raportteja, jotka koskevat jättiläismäisiä humanoideja olentoja. Eräässä vuonna 1996 sattuneessa tapauksessa B. Borovikov oli metsästämässä haita Mustallamerellä, kun hän näki säikähdyksekseen useita hyvin suuria ihmismäisiä olentoja kelluvan ylös syvyyksistä. Näiden olentojen kuvailtiin olevan ”maidonvalkoisia, mutta ihmismäisiä kasvoja ja jotakin kalan pyrstön kaltaista”, ja niillä oli pullistuneet silmät. Olennot lähestyivät häntä, ja yksi niistä jopa ilmeisesti heilutti verkkomaisella kädellään häntä kohti, ennen kuin ne kaikki siirtyivät takaisin syvyyksien hämärään. 1990-luvulta on myös kertomus D. Povalijevilta, joka oli riippuliitimellä Kav Golovin yllä Leningradin alueella, kun hän huomasi alapuolella olevassa järvessä valtavia hopeisiin pukuihin pukeutuneita humanoideja ”uimareita”. Sitten hahmot upposivat pois näkyvistä, eikä niitä enää nähty.

Mitä meidän on tehtävä tällaisista kertomuksista, joita olemme tässä tarkastelleet? Ovatko valtameremme tuonpuoleisten olentojen hallussa aivan kuten taivaamme? Ovatko oudot voimat, jotka ovat käsityksemme ulkopuolella, onnistuneet asuttamaan meret ja tehneet niistä eräänlaisen tukikohdan? Mitä täällä tapahtuu? Sitä on vaikea sanoa, sillä Neuvostoliitto oli pitkään äärimmäisen vaitonainen ufo-kohtaamisista, jopa enemmän kuin mitä väitetään olevan Yhdysvalloissa, ja todistajia uhkailtiin ja vaiettiin, tiedostoja tuhottiin ja totuus tukahdutettiin. Mitä ikinä tässä tapahtuikaan, vastaukset ovat edelleen epäselviä, ja luultavasti ne pysyvät sellaisina vielä jonkin aikaa, hautautuneina historiaan ja UFO-perinteen kadonneisiin tiedostoihin.

 

Artikkelin julkaissut Mysterious Universe

UFOt Venäjällä: Asiakirjoja on, mutta kukaan ei myönnä mitään

Kirjoittanut Andrei Mikhailov

Valitettavasti Venäjällä on tällä hetkellä hyvin ongelmallista saada turvaluokituksesta vapautettuja asiakirjoja (vaikka niitä olisikin olemassa). Itse asiassa tähän mennessä tutkijoilla on vain niukasti virallista aineistoa, joka voidaan laskea yhden käden sormilla. Samaan aikaan ei kiistetä, että ”lentävien lautasten” ongelma olisi ollut monta vuotta Venäjän federaation tiedeakatemian, korkeakouluministeriön, valtion hydrometeorologian komitean ja puolustusministeriön tutkimuksen kohteena (Julius Platov ja Boris Sokolov kertovat näiden tutkimusten historiasta raportissa  ”История государственных исследований НЛО в СССР”, kun taas viimeinen kirjoittaja , eläkkeelle jäänyt eversti, toimi vuosina 1978-1989 puolustusministeriön ja tiedeakatemian anomaalisten ilmiöiden tutkimuksen koordinaattorina). Jotenkin Internetiin ilmestyi useita muka salaisia asiakirjoja, joissa kuvataan joidenkin hämäräperäisten kohteiden evakuointia ”KGB:n suojeluksessa”. Näiden asiakirjojen luotettavuus herättää kuitenkin hyvin vakavia epäilyjä.

НЛО в России: документы есть, только в этом никто не признается

Lopulta todelliset asiakirjat, jotka vahvistavat valtion laitosten kiinnostuksen UFO-ongelmaan, ovat 127-sivuinen arkisto Neuvostoliiton (entisen) ja Venäjän federaation alueella tapahtuneiden poikkeavien ilmiöiden havainnoista, jonka KGB:n varapuheenjohtaja Sham luovutti lentäjä-kosmonautti Popovitsille. Nämä asiakirjat ovat kuitenkin vain selvitys menneisyydessä tapahtuneista tosiasioista, eikä niiden perusteella voida arvioida, kuinka vakavasti KGB suhtautui tähän ongelmaan. Syntyy paradoksaalinen tilanne: kaikki tietävät, että ongelmaa tutkitaan valtion tasolla, mutta käytännössä kukaan ei näe näiden tutkimusten tuloksia, jos ei oteta huomioon Platov-Sokolovin kosmeettista raporttia. Ja tuloksia pitäisi olla. Platovin mukaan valtion UFO-tutkimusohjelma alkoi vuonna 1978 ja jatkui vuoteen 1996 asti (tosin käytettävissä olevien tietojen mukaan se jatkuu edelleen, mutta ei niin virallisesti ja laajamittaisesti). 18 vuoden ajan valtion budjetista osoitettiin tietty summa työntekijöiden, työmatkojen, erikoislaitteiden ja ”ennakoimattomien kulujen” maksamiseen. Ilmeisesti tutkimusohjelma oikeutti kulut, enkä usko, että tämän ohjelman tuloksia voidaan tiivistää riveihin, kuten artikkelin kirjoittajat tekivät:

”… Tehdyn työn tulokset osoittivat, että valtaosa ilmiöistä, jotka silminnäkijät kokevat joksikin poikkeavaksi, ovat luonteeltaan täysin selitettävissä. Ne liittyvät pääasiassa ihmiskunnan tekniseen toimintaan, joka on kehittynyt nopeasti viime vuosikymmeninä, tai harvinaisiin luonnonilmiöiden muotoihin.”

Yksi tärkeimmistä näiden tutkimusten aikana saaduista tuloksista ei ehkä ole useimpien havaittujen ilmiöiden tunnistaminen eikä edes fysikaalisten mallien kehittäminen niistä, vaikka mielestämme tällä alalla on saatu erittäin mielenkiintoisia tuloksia. ”Yllättävintä” on se, että toisin kuin ufologien kokoelmiin kerätyt lukuisat kuvaukset erilaisista kontakteista avaruusolentoihin, hanke, jossa käytettiin armeijan ja siviiliorganisaatioiden valtavaa havainnointipotentiaalia, ei saanut:

  • yhtään raporttia ”UFOn” laskeutumisesta;
  • yhtään raporttia kontaktista ”UFOn pilotteihin”;
  • yhtään raporttia ”UFOjen” suorittamista sieppauksista.

Tämä voi joko kertoa siitä, että Neuvostoliiton alue oli jostain syystä ainakin 13 vuoden ajan suljettu vierailevilta muukalaisilta vierailijoilta, tai että hypoteesi ”UFOjen” muukalaisperäisyydestä on kestämätön. Jokaisen ”UFO-ongelman” vakavasti ottavan tutkijan tulisi ainakin laskea tämä tulos…

Keskustelin henkilökohtaisesti strategisten ohjusjoukkojen everstiluutnantin kanssa, joka tutki tapausta, jossa UFO laskeutui lähelle pioneerileiriä ja havaitsi kaksimetrisiä humanoideja, jotka tekivät jonkinlaisia mittauksia ja tutkimuksia kohteensa lähellä. On olemassa dokumentoituja ja kirjattuja todisteita UFOjen laskeutumisesta erääseen Sverdlovskin alueen kylään ja sen lentäjien epäsuorasta kontaktista paikallisiin asukkaisiin sekä laskeutumispaikan tutkimisesta. On muitakin uskottavia esimerkkejä. Siksi en oikein ymmärrä Platov-Sokolovin ”virallista” kantaa ”Ei yhtään raporttia ufojen laskeutumisesta, ei yhtään raporttia yhteyksistä ufolentäjiin” …

Asiakirjojen osalta tilanne on hieman parempi Yhdysvalloissa. Voimassa olevan lain mukaan Yhdysvaltain kansalaisella on oikeus saada kopioita minkä tahansa ministeriön luokittelemattomista asiakirjoista. Tiedonvälityksen vapautta koskeva laki tuli voimaan vuonna 1966. FBI:n virallisten tilastojen mukaan FBI:n työntekijät ovat viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana käsitelleet noin 300 000 kansalaiselta tullutta pyyntöä ja antaneet noin 6 000 000 sivua turvaluokituksen poistettuja asiakirjoja. Vuonna 1975, kun ensimmäiset henkilökohtaiset tietokoneet tulivat markkinoille, asiakirjojen siirtäminen sähköiseen muotoon alkoi. Monet julkisiksi tehdyistä asiakirjoista ovat nyt saatavilla verkossa.

FBI:n, NSA:n, CIA:n, ilmavoimien ja muiden osastojen salassapidosta vapautettujen asiakirjojen joukosta voi helposti löytää asiakirjoja, joissa kuvataan ufohavaintoja, poikkeavia ilmiöitä, valtion viranomaisten reaktioita näihin tapahtumiin, liittovaltion agenttien virallisia raportteja ja muita tutkijoille ainutlaatuisia tietoja. Toisaalta kaikki on hienoa, amerikkalaiset tutkijat voivat taputtaa käsiään ilosta ja viedä kotiinsa tonneittain kopioita luokituksesta vapautetuista asiakirjoista. Mutta… Perusteellisen sensuurin jälkeen, jonka kaikki asiakirjat käyvät läpi ennen kuin ne siirretään julkiseen arkistoon, arvokkain tieto, joka voisi pistää pisteen i:n päälle, osoittautuu täysin pimennetyksi…

Pari päivää sitten latasin netistä virallisia CIA:n ja NSA:n ufotutkimusasiakirjoja. Käsiäni hieroen avasin ensimmäiset tiedostot ja yllätyin, kun löysin vain valkoisia lakanoita, joissa oli viralliset ”lakit” ja korppikotkia… Kaikki tutkimukseen liittyvä tieto oli huolellisesti siivottu pois sensuurilla.

Saatavilla olevien asiakirjojen avulla on tietysti mahdollista luoda vihdoin konkreettinen kronologinen esitys monista tapahtumista, jäljittää niiden juuret ja tehdä tiettyjä johtopäätöksiä. Loppujen lopuksi nämä asiakirjat eivät kuitenkaan anna enempää kuin mitä tiedämme.

Näin ollen tilanne valtion ufotutkimuksen asiakirjojen osalta on sama Venäjällä ja Yhdysvalloissa, sillä erona on vain se, että meidän tutkijoilla ei ole yhtään asiakirjaa, kun taas yhdysvaltalaiset tutkijat saavat niitä runsaasti, mutta eivät voi saada niistä käytännön hyötyä.

Kaikki on kuin sarjassa ”Salaiset Kansiot”, Mulder on, näyttäisi siltä, jo lähellä ratkaisua, mutta setä mustassa puvussa ja savuke suussaan tulee, vie todisteet, ja me voimme vain itkeä taas kerran sanonnasta

Totuus on tuolla jossain… Mitä sanovat sotilaat ja journalistit?

”Kun palvelin armeijassa (1979-1981) ilmapuolustuksessa, meillä oli salainen käsky ja pian myös metodologiset ohjeet (lähes identtiset käskyn kanssa) siitä, mitä tehdä UFO-havainnon sattuessa. Näiden metodologisten ohjeiden mukaan pidimme kursseja henkilökunnalle (olin patteriston komentaja). Yksiköstämme varustettiin yksikkö, joka osallistui ufojen tutkimiseen. On paikkoja, joissa niitä näkyy lähes joka toinen yö. Minua ei voitu ottaa tähän yksikköön, koska en ollut uraupseeri, en kommunisti enkä 1. luokan erikoislääkäri.” Kun kaverit saapuivat, he eivät pitkään aikaan kertoneet mitään, enkä kysynyt, koska ymmärsin, että he ”antoivat tilauksen”. Mutta kun lähdin armeijasta, he kaikki jonossa kertoivat mitä näkivät. Ja he näkivät ufoja useammin kuin kerran, myös ihmisen tekemiä ja hyvin samannäköisiä kuin meidän teknologiamme. Nyt voimme puhua tästä enemmän tai vähemmän rauhallisesti…”

(Evgeni Lutsenko,  RUFORSin arkistoista)

”Neuvostoliiton johto osoitti myös lisääntynyttä kiinnostusta UFOja kohtaan. Niinpä amerikkalaisen lehdistön mukaan, joka viittaa GRU:n kaksoisagentti Juri Popovin tietoihin, Neuvostoliiton asevoimien pääesikunnan tiedustelupääosasto antaa vuonna 1952 salaisen direktiivin, jonka kolmannessa osassa agentteja käskettiin selvittämään, mitä ne edustavat ufoja, jotka silloin tällöin loukkaavat Neuvostoliiton ilmarajoja: a) salaisia ulkomaisia lentokoneita; b) imperialististen salaisen palvelun erityistoimia; c) miehitettyjä tai miehittämättömiä maan ulkopuolisia kulkuneuvoja, jotka ovat mukana Maan tutkimisessa; d) tuntemattomia luonnonilmiöitä . ..

Mutta tämä kiinnostus on huolellisesti piilotettu, ja vuonna 1952 SKP:n keskuskomitean jäsen M.G. Pervushin antaa raportissaan ideologisen ohjeen ”lentäviä lautasia” ja ”vihreitä palloja” koskevien huhujen torjumisesta …

(Vitali Shelepov, 68 тарелок над Белым Домом или как из-за НЛО перессорились ВВС и ВМФ).

”… kesällä 1994 Yhdysvalloissa pidetyssä symposiumissa amerikkalaiset ufologit Gresh ja Knapp ilmoittivat raportissaan, että he onnistuivat saamaan ja viemään Venäjältä salaisen raportin tutkimustyöstä (R&D) aiheesta ”Thread 3”. Puhe asiakirjassa otsikolla Hämärä otsikko ”Käsitteen ja ennusteiden perustelu, ympäristön kanssa tapahtuvien prosessien kokeellisten ja teoreettisten tutkimusten odotetut tulokset” viittaa ufohavaintoihin. Näin sanoo joka tapauksessa venäläinen eversti Grigori Kolchin, joka oli mukana tässä työssä. Hänen mukaansa nämä tutkimukset tehtiin sotilasyksikössä nro 73790. ”Täällä vuonna 1991 tämä raportti koottiin useiden kymmenien sivujen niteeseen”, hän sanoo.

(Alexander Andrushtsenko, Lautaset tarkkailevat meitä, ja salaiset palvelut tarkkailevat niitä. Venäjä, #142, 16.11.2000.).

”Salainen laboratorio ”lentävien lautasien” tutkimiseen, joka luotiin 60-luvulla Neuvostoliitossa, ei ollut vahingossa sidottu Kapustin Jarissa sijaitsevalle testialueelle. kuin leijuisi noin 800 metrin korkeudessa pilvien alla. 25 metriä pitkä ja noin 3 metriä halkaisijaltaan oleva laite, jossa ei ollut vakauttajia, siipiä eikä moottoreita.

Se liikkui 150 kilometrin tuntinopeudella täysin äänettömästi. Laboratoriossa käsiteltiin muun muassa painovoiman vastaisia ongelmia. Onnistumisia, jos sellaisia oli, ei tietenkään mainostettu.

Vuonna 1978 puolustusministeriö hyväksyi ”Grid MO” -ohjelman. Tiedonkeruukeskuksena toimi Mytishchin kaupungissa sijaitseva erityinen sotilasyksikkö. Neuvostoliitossa luotiin ”avaruusjoukot”, joiden tarkoituksena oli torjua avaruudesta tuleva uhka.

(Alexander Dremin, Neuvostoliiton armeijan ufologiset salaisuudet. Lentoliikenne, No. 47, 11/22/2000).

”Sotilasasiantuntija V. Psalomshchikov kirjoitti kerran Terminator-lehdessä jostain huippusalaisesta laboratoriosta, jossa tutkitaan UFOja. Siitä S.P. Korolev mainitsee ensimmäistä kertaa rennosti muistelmissaan. Toissijaisesti UFOjen tutkimiseen tarkoitetun laboratorion olemassaolo Neuvostoliitossa löytyy vanhimman neuvostokeksijän L. S. Termen haastattelusta (ks. Radio-lehti, N 8, 1990).

Hänelle tarjottiin 50- ja 60-luvuilla tämän laboratorion johtajuutta, mutta Termen ei uskonut UFOihin tai avaruusolentoihin ja kieltäytyi kategorisesti tarjouksesta.

(Lo Vamgeranin mukaan nimetty kansainvälinen Maan ulkopuolisen kulttuurin keskus, Naltshikissa).

”Mytishtsiin perustettiin erään sotilaslaitoksen pohjalta erityinen, tuolloin huippusalainen laboratorio, jonka tehtävänä oli kerätä tietoja ja raportteja poikkeavista ilmailu- ja avaruusilmiöistä. Tänne tuli tietoa kaikentyyppisistä ja -haaraisista joukoista, alkaen laivastosta, rajavartiolaitoksesta, ilmavoimista, ilmapuolustuksesta ja niin edelleen. Niissä tapauksissa, joissa oli tapahtunut isku henkilöstöön, aseisiin ja sotilaskalustoon, asiantuntijoidemme osallistuessa — ja silloin meillä oli asiantuntijoita monista eri ammateista, radioelektroniikkainsinöörejä, geofyysikkoja, lääkäreitä, mukaan lukien eri tutkapalveluiden edustajia — menimme paikoille ja tutkimme suoraan iskun fyysisiä jälkiä … ”

(Puolustusministeriön AYA-asiantuntijan Alexander Plaksinin puheesta TV-ohjelmassa ”Sotilassalaisuus”. REN-TV , 8. lokakuuta 2000).

 

Artikkelin julkaissut pravda.ru