Avainsana-arkisto: area 51

Ekskursioita Bob Lazarin sanomisiin

Tämä on toinen osa artikkelisarjaa, joka perustuu yli viiteenkymmeneen haastatteluun, jotka on tehty sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuntevat tai tunsivat Bob Lazarin, jotka ovat osallistuneet hänen tarinaansa tai väitteisiinsä tai joilla olisi tietoa, joka liittyy Bobin tarinaan tai väitteisiin, jos ne ovat totta.

Sarjan ensimmäisessä artikkelissa keskityttiin Bobin rooliin Los Alamosin kansallisessa laboratoriossa. Artikkelin julkaisemisen jälkeen sain uusia tietoja, jotka kaventavat Bobin LANL:ssä työskentelyn tiedossa olevaa ajanjaksoa.

Alla on Bob Lazarin merkintä sellaisena kuin se on 21. lokakuuta 1982 ilmestyneessä Los Alamosin kansallisen laboratorion aakkosellisessa puhelinluettelossa.

Olen nyt saanut 11. helmikuuta 1983 päivätyn puhelinluettelon FOIA-pyynnön kautta.

FOIA-toimisto on poistanut luettelon nimet, mutta Bobin merkintä on kuitenkin mahdollista paikallistaa vertaamalla sitä ympäröivien merkintöjen tietoja.

Alla on 21. lokakuuta 1982 ja 11. helmikuuta 1983 päivätyt jaksot vierekkäin. (Linkki koko sivulle 1982 | Linkki koko sivulle 1983)

Bobin merkintä ei näy Los Alamosin työntekijöiden aakkosjärjestyksessä olevassa luettelossa 11. helmikuuta 1983. Näin ollen voidaan nyt todeta, että hän ei ollut enää töissä laboratoriossa kyseiseen päivämäärään mennessä. Bobin Z-numero myönnettiin 18. toukokuuta 1982, joten hänen työsuhteensa laboratoriossa on kestänyt enintään 8 kuukautta ja 23 päivää.

Tämä vastaa hänen työtovereidensa haastatteluja, jotka ovat luettavissa tästä linkistä.

Bobin työsuhteen pituudesta:

John Jarmer: Hän oli siellä vain rajoitetun ajan…

John Jarmer: Kun hän työskenteli osastossani, en edes muista, kuinka kauan, mutta se ei ollut kovin pitkä aika…

Fred: Muutama kuukausi. Ja sitten taas, siitä on 40 vuotta… Se oli alle vuosi.

Henry: …se oli hyvin lyhyt, aika lyhyt ajanjakso.

Ekskursioita

Yksi tärkeimmistä todisteista Bob Lazarin tarinan tueksi on hänen tietonsa Groom Lakea ympäröivällä taivaalla näkyvistä valoista, jotka Bobin mukaan olivat hänen työtehtäviinsä kuuluneen avaruusaluksen reittilentoja. Tämä herättää erityisesti kysymyksen siitä, miten Bob olisi tiennyt valoista, jos hän ei olisi saanut tietää niistä työskennellessään S4:llä, ja mitä pitää tehdä niiden todistajien lisäkertomuksista, jotka hän toi katsomaan valoja.

On erittäin hyviä todisteita siitä, että Bob Lazar oli erittäin kiinnostunut ufoista niiden kuukausien aikana, jotka edelsivät hänen väitteensä mukaan sitä, että hänet palkattiin ja hän aloitti työskentelyn S4-laitoksessa.

Esitän alla keskeiset yksityiskohdat, mutta tämän aikaisemman kiinnostuksen ymmärtämiseksi suosittelen kuitenkin lukemaan artikkelin Onko Bob Lazarin tarina johdonmukainen? ensimmäisen osan.

Kun New Line Cinema hankki oikeudet tehdä Bobin tarinasta pitkä elokuva, käsikirjoittajat haastattelivat Lazaria erittäin yksityiskohtaisesti, jotta he saisivat apua elokuvan kirjoittamisessa. Haastattelu kokonaisuudessaan löytyy tästä linkistä. Tässä haastattelussa Bob käy käsikirjoittajien kanssa läpi jokaisen kalenterimerkinnän ja kuvailee jokaisen.

Ensimmäinen merkittävä päivämäärä, jonka Bob mainitsee haastattelussa, on hänen ystävänsä ja entisen kollegansa Joe Vaninettin vierailu 7. syyskuuta 1988. Merkintä sisältää huomautuksen Area 51:lle ajetun matkan pituudesta. Bobin selitys on, että merkintä Groom Lakeen johtavan matkan pituudesta on sijoitettu merkintään tuntemattomasta syystä tai ”tarkoituksella” harhaanjohtavaksi.

Keskiviikko, 7. syyskuuta 1988:

Joe – kaveri, jonka tunsin ja jonka kanssa työskentelin Los Alamosissa – tuli käymään. Ja lähti 10. päivä.

[Groom Lake = 125 mailia] Tämä on vain kilometrimerkintä. Se ei tapahdu tänä päivänä – se on muistiinpano itselleni siitä, kuinka pitkä ajomatka oli… se oli yksi retkistäni sinne. Kalenterissa on tarkoituksella petollisia juttuja. Törmäämme muihinkin tällaisiin juttuihin.

Syyskuun 8. päivänä 2021 tehdyssä haastattelussa John Learilta kysyttiin tästä merkinnästä.

Kirjoittaja: Groom Lake 125 mailia. Hän sanoo, että se oli juuri niin pitkä ajomatka. Hän sanoo, että ”se oli yksi retkistäni sinne”. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun tapasit hänet. Oletan, että hän oli kiinnostunut siitä. Oletan, ettet ollut käynyt… En ole kuullut tästä. Kävittekö hänen kanssaan Groom Lakella ennen niitä keskiviikkoiltoja vain katsomassa? Tekikö hän ne jutut yksin?

John Lear: Ennen kuin tapasimme tai juuri samaan aikaan, hän ajoi Groom Lakeen. Kukkulalla oli paikka, josta näkyi… järven pohja ei näkynyt, mutta näkyi vuorijono, jossa järvi sijaitsi. Hän kuvaili nähneensä valon tulevan ylös ja sitten laskeutuvan alas. Ja luulen, että hän teki yhden matkoista Joe Vaninettin kanssa.

Bob Lazar ja John Lear tapasivat vuoden 1988 puolivälissä, kuukausia ennen kuin hän väittää aloittaneensa työt S4:llä joulukuussa 1988.

New Linen haastattelussa Bob kuvailee myös viettäneensä useita öitä ja tunteja ajellen Groom Laken alueella.

Lazar: En vain tehnyt mitään. Päädyin vapaapäivinä ajamaan sinne päin.

K: Se on siistiä.

Lazar: Silloin valehtelin vaimolleni ja sanoin, minun on pakko mennä töihin tänä iltana, ja menin ulos ja vain ajoin sinne… En halunnut, että poliisi pysäyttää minut… En halunnut tehdä mitään… joten ajoin vain eteenpäin… ja ajoin pitkiä matkoja eteenpäin aina Tonopah’n saakka, joka on 250-300 mailin päässä, ja tulin aina toiselle puolelle osavaltiota ja takaisin aamuksi. Kiertelin vain siellä alueella, niin että voisin… En edes tiedä mitä tein…

K: Olit varmaankin muuttumassa pakkomielteiseksi siellä tehtävästä työstä.

Lazar: No, se oli enemmän kuin kiinnostusta… se oli… no… ehkäpä sitä lennetään tai jotain, halusin vain olla siellä ja…

Viidestä silminnäkijästä, jotka olivat Lazarin mukana Groom Laken lähellä olevalla kukkulalla katsomassa väitetyn avaruusaluksen koelentoa, vain John Lear ja Gene Huff ovat puhuneet julkisesti siitä, mitä he näkivät.

Artikkelin julkaissut Signals Intelligence

Area 51:n camo-tyypit: Laillistettu kuolettava voima

Jos olet koskaan lukenut tai katsonut mitään Area 51:n liittyvää, sinun on täytynyt kuulla maininta Area 51:n camo-tyypeistä.  Nimen on antanut Glenn “Psychospy” Campbell, eräs Area 51 -tutkija. Camo-tyypit ovat yksityisiä turvamiehiä jotka kiertävät 38 tuhannen eekkerin maa-alaa jonka omistaa kaikkein tunnetuin salainen tukikohta maailmassa.  Campbell antoi tämän nimen heille, koska he pitävät päällään aina armeijatyylisiä suolakurkkuvaatteita.

Jos camo-tyypit saavat sinut kiinni luvatta alueella norkoilusta, löydät aseen ohimoltasi. Heillä on lupa tappaa nähdessä, jos he pitävät sitä tarvittavana. He ovat Area 51:n tuomari, jury ja pyöveli.

Jos koskaan olet road tripillä Area 51:n alueella, saatat huomata camo-tyypit — etäältä, ainakin. Heidän autonsa ovat aina partiossa, ja kun ajat kunnossapitämätöntä tomutietä, hälytät sensorit joita camo-tyypit monitoroivat 24/7. He tietävät että olet paikalla ennenkuin olet lähelläkään virallista tukikohdan rajaa. Ja saatat nähdä auton, ehkä yhden läheisen kukkulan laella, kököttäen paikallaan siinä. Ne katselevat sinua, odottavat sinun tekevän jotain harkitsematonta ja typerää — niinkuin astuvan tukikohtaan.

Area 51 Camo-tyypit eivät tykkää turisteista

Camo-tyypit ovat tunnettuja siitä, että he häiritsevät ihmiiä jotka ovat tukikohdan rajan julkisella puolella, jopa kansalaisia joilla on laillinen lupa olla siellä. He ylläpitävät sensoreita julkisella maalla, varmistaakseen että kukaan ei lähesty tukikohtaa. Camo-tyypit ovat käskynalaisia etteivät he saa lähestyä siviilejä julkisella maalla, mutta se ei pysäytä heitä vakoilemasta ja yrittämästä pelotella.

Kun he pidättävät luvatta oleskelusta Area 51:n alueella, sinut luovutetaan Lincolnin piirikunnan sheriffille. Hänen suhtautumisensa Area 51 -turisteihin on myös nihkeä.

“He ovat täällä periaatteessa vain yhdestä syystä”, sheriffi Kerry Lee sanoi  New York Daily Newsille, puhuessaan alueella vierailevista turisteista. “Tämä on keskellä ei mitään. Keskellä autiomaata. Näen kovin harvoja [luvatonta oleskelua] jotka ovat vahinkoja,” hän sanoo.

Glenn Campbell oli vuosia Area 51 -tutkija, hänet tunnettiin nimimerkillä “Psychospy”. Hän piti Area 51 -tutkimuskeskusta Rachelissa, Nevadassa, jossa hän myös asui. Tänä aikana hänellä oli monta kohtaamista camojen kanssa. Vaikka hän on lopettanut hommat, hän vieraili tukikohdassa sen jälkeen — vanhojen aikojen muistoksi — hän kävi piinaamassa joitain camo-tyyppejä jotka häntä seurasivat. Katso allaoleva video, mutta älä tee tällaista itse. Glenn on ammattilainen.

Miten Camo-tyypit vakoilevat sinua?

Camo-tyypeiltä ei näytä puuttuvat tekniikkaa ulkopuolisten vakoiluun. Heillä on pitkän matkan katselulaitteet ja yökiikarit; heidän valkoiset farmariautot ovat varustettu monitoreilla, joilla seurataan tiehen asennettuja sensoreita, jotka tarkkailevat rajalla tapahtuvaa liikettä, ja tottakai heillä on myös radiot.  He ovat palkkasotilaita, ja ei varmaankaan yllätä, että monet camo-tyyppien käyttämistä radiotaajuuksista on suojattuja. Ääniviestien sijaan kuulet pelkkää kohinaa. 1990-luvulla tutkija Glenn Campbell raportoi hänen Area 51 Katselijan Oppaassaan että jotkut Camo-tyyppien käyttämistä taajuuksista olivatkin itse asiassa kaikkien kuultavina. Tämä saattaa edelleenkin pitää paikkansa.

Rajatulla Alueella on paljon viestintäliikennettä. Ilmavalvonta puhuu suihkukoneiden työntekijöille; turvamiehet puhuvat toisilleen; hävittäjäpilotit puhuvat toisilleen ja henkilöstölle maassa. On ollut huhuja (vaikkakin tämä on hiukan epäuskottavaa) lentävistä lautasista S-4:llä, jotka puhuisivat henkilöstölle maassa radiolla. On mahdollista kuulla tätä liikennettä skanneriradiosta, sellaisilla jotka ovat nykypäivänä suosittuja poliisin ja lentokoneiden radiolähetysten kuuntelussa. Tätä työkalua käyttää suurimmaksi osaksi teknonörtit, joilla on aikaa ja kärsivällisyyttä leikkiä taajuuksilla, mutta on suuri mahdollisuus oppia jotain uutta, jos oppii tuntemaan armeijan toimintaa tällä alalla. Jotkut arkaluonteiset kanavat saattavat olla salattuja, mutta monia lähetyksiä rajojen sisäpuolella kulkee salaamattomina ja niitä on helppo kuunnella jos tietää mistä etsiä.

—Glenn Campbell, The Area 51 Viewer’s Guide, 1995

Mistä nämä Camo-tyypit ovat tulleet?

Area 51:n camo-tyypit ovat Aecom Corporationin työntekijöitä, joka on suuri  valtion alihankkija. (Aecom ei voi vahvistaa eikä kiistää, että camo-tyypit ovat heidän työntekijöitään Area51:lla, mutta tämä olikin odotettavissa. On varmaa, että camo-tyypit olivat jossain kohtaa EG&G-korporaation teknisen osaston henkilöstöä. Sitten URS Corporation hankki EG&G:n, ja sen jälkeen Aecom hankki URSin.  New York Daily News kirjoittaa: “Vuodesta 2002 eteenpäin he olivat URS Corporationin työntekiöitä, jonka AECOM hankki vuonna 2014.”) G4S Secure Solutions (entinen Wackenhut), joka on toinen valtion alihankkija, voi olla myös camo-tyyppien työnantaja.

Monet camo-tyypit vaikuttavat elävän Las Vegasissa, Area 51:n lähimmässä suuressa kaupungissa. Jotkut kuuleman mukaan elävät Rachelissa, joka ei ole kaukana tukikohdasta. Vegasissa asuvat lentävät sinne salaisilla “JANET”-lennoilla, joka kuljettaa Area 51:n työntekijöitä edestakaisin päivittäin. JANET-lennoilla alunperin oli salainen terminaali McCarranin lentokentällä (“JANET” tulee sanoista “Just Another Non-Existent Terminal”, ”Jälleen Yksi Olematon Terminaali”).

Monia ihmisiä — mukaanlukien meitä — yllättää se, että camo-tyypit eivät kuulu Yhdysvaltain armeijaan tai valtionhallintoon. He ovat pelkästään palkkakyttiä, ostarin stevareita, joilla on päällään maastokuviovaatteet.

“Rehellisesti, ne ovat kuin minkä tahansa paikan vartijat”, sheriffi Kerry Lee kertoi toimittajille. “Heidän tehtävänsä on pitää ihmiset poiss luvattomasti liikkumasta alueella.”

Haluatko ryhtyä kuuluisaksi Area 51:n Camo-tyypiksi?

Jos olet koskaan unelmoinut poliisin hommista, joka toimii salaisessa tehtävässä, camo-tyypin ammatti voi sopia sinulle. (Me emme ole nähneet viitteitä siitä, että olisi camo-naisia, mutta ei ole mahdotonta etteikö heitäkin olisi olemassa.) Se ei yleensä ole kauhean jännittävää: istut vain autossa, odottaen.

Toisaalta joskus se ei ole lainkaan tylstää, niinkuin videolta käy ilmi.

Ongelma on, että sellaisen duunin saaminen on vaikeaa: minne lähettää hakemus? Aecom Corporationilla, yritys josta olemme 90-prosenttisen varmoja että se työllistää camo-tyyppejä, on kyllä nettisivut. Sivuilta löytyy epäilyttävän näköinen ilmoitus  ”kulunvalvontatoimistosta”, joka kuulostaa paljolti camo-tyypin viralliselta nimitykseltä.

Jos onnistut saamaan työhaastattelun, kannattaa tehdä hommat kunnolla ennen haastatteluun menoa. Onneksi netistä löytyy oppimateriaalia. Anonyymi lähde lähetti Glenn Campbellille ja toiselle Area51-tutkijalle, Mark “Agent X” Farmerille, kopiot Groom Lake Security Manualista, jossa on camo-tyypeille ohjeet ja prosessit yksityiskohtaisesti. Vaikka se on ollut netissä jo pitkään — Campbellin ensi kertaa julkaistessa sen vuonna 1995 — perusteet ovat todennäköisesti hyvin samanlaiset.

Camo-tyypit ovat saaneet käskyn olla kertomatta kuka heidän työnantajansa on, joten sinne ei vain voi mennä ja kysyä sellaista. Kun ihmiset ovat kysyneet, vapaa-ajalla olleet camo-tyypit ovat suoraan kieltäytyneet sanomasta yhtään mitään työstään. Area 51:n camo-tyypit puhuvat Area 51:sta sanoilla “nowhere” (ei missään) tai “out of town” (poissa kaupungista), kertoo vuoden 2001 Las Vegas Review-Journalin juttu turvahenkilöstön lakosta. “Vartijat pysyvät yleensä etäällä”, sanoi Area 51-tutkija Peter Merlin. “[He] tuppaavat pysymään poissa kameroilta ja suojelemaan identiteettiään.”

Groom Lake Security Manual, jonka on tuottanut EG&G Technical Services camo-tyyppien työskennellessä heille, sanoo:

TURVASYISTÄ JOS TYÖNTEKIJÄLTÄ KYSYTÄÄN MISSÄ HÄN ON TÖISSÄ, VASTAUS ON “E.G. & G. KOEALUEELLA”. KIELTÄYDY SEN JÄLKEEN ANTAMASTA TIETOJA.

Artikkelin julkaissut area51.org

Timothy Green Beckleyn viimeinen lahja: Dulce Warriors

kirjoittanut Sean Casteel

Kuten vuosisatoja vanha sanonta kuuluu, “Elämän keskellä olemme kuolemassa.”

Timothy Green Beckley, Tim Swartz ja minä olimme täysin uppoutuneet kirjaprojektiin, josta tuli “Dulce Warriors: Aliens Battle for Earth’s Domination.” Se oli normaalia vuorotellen uuden materiaalin lisäämistä, oikolukua ja kuvien piirtämistä eri kirjan lukuihin, rutiini johon me kolme olimme tottuneet työskenneltyämme tiiminä jo lähes 20 vuoden ajan.

Dulce Warriors

Sitten kohtalo, Isä Aika, tai mikä se sitten olikaan vei Tim Beckleyn pois keskuudestamme ennen kuin kirja kerkesi kokonaan valmistua. Kunnianosoituksena arvostetulle kustannustoimittajallemme Tim Swartz ja minä päätimme kirjoittaa kirjan loppuun yhdessä 20 muun osallistujen kanssa. “Dulce Warriors” on nyt saatavilla Amazonista.

Kirjan ensimmäinen luku alkaa kunnianosoituksella muutamalta Tim B:n ystävältä ja työkaverilta, joilla oli monia muistoja siitä miten Tim auttoi heitä urallaan ja antoi heille mahdollisuuksia tutkia UFO- ja paranormaalien ilmiöiden eri aspekteja.

Tim Beckley ystävänsä kanssa vierailulla Sedonassa. (kuva: Charla Gene)

Tim Beckley kirjoitti myös ensimmäisen luvun otsikolla “Kuumottava johdanto: Mitä tapahtui matkallamme Dulceen”, jossa hän esittää listan pelottavia huhuja maanalaisista ihmisten ja avaruusolentojen yhteisistä laitoksista, joiden huhutaan sijaitsevan Dulcessa, New Mexicossa, joka on lähellä USA:n lounaisosan Four Corners -aluetta.

“Kun me puhumme Dulcesta”, Beckley kirjoittaa, “me puhumme: hirviötehtaista, avaruusolentojen kloonaamisesta, maanalaisesta tunnelijärjestelmästä, MKULTRA-sotilaista (jotka ovat naamioituneet Harmaiksi), avaruusolennoista kiduttamassa ihmisiä, lapsien katoamisesta, valtion tuottamista biologisista aseista, ihmisten ja eläinten silpomisista sekä useiden Dulcea tutkineiden henkilöiden kuolemasta tai itsemurhasta.”

Archuleta Mesa Jicarillan Apache-reservaatissa New Mexicossa on paikka, jossa sijaitsee väitetty ihmisten ja avaruusolentojen yhteinen Dulcen tukikohta. 

Tieteilijä törmää tuntemattomaan

Mutta mistä tämä kaikki sai alkunsa?

Buckleyn mielestä koko makaaberi saaga alkoi Paul Bennewitz -nimisestä insinööristä, joka uskoi avaruusolentojen viestineen hänen kanssaan radioyhteydellä. Hän myös tarkkaili ja valokuvasi UFOja Kirtlandin tukikohdan yllä Albuquerquessa, New Mexicossa, erityisesti siellä sijaitsevan Monzanon ydinteknologian varastoalueen lähellä, joka on maan suurin maanalainen radioaktiivisen materiaalin säilytyspaikka.

Norio Hayakawa

Ehkäpä kaikkein äänekkäin asiantuntija Dulcen mysteereistä on Norio Hayakawa, joka on kirjoittanut monia artikkeleja aiheesta ja ollut puhumassa siitä monta kertaa radiossa ja televisiossa. Hayakawa sanoo Albuquerquen läheisyyden olevan erittäin tärkeää, koska se on minne saksalaisia tiedemiehiä siirrettiin ensimmäisenä vuonna 1945 Paperclip-operaatiossa. Saksalaisten tiedemiesten lisäksi siirrettiin myös saksalaisia tiedustelupalvelun toimijoita.

Hayakawan mukaan “Dulce on paikka, joka on täynnä edelleen käynnissä olevia mysteerejä. Uskon, että se on paljon kiinnostavampi kuin Roswell. Kyllä, Roswell oli merkittävä siten, että se on avaruusolentojen alusten maahansyöksypaikka. Mutta Dulce on jotain muuta. Siellä on edelleen käynnissä olevaa toimintaa.”

Dulcessa on eniten UFO-havaintoja asukasta kohden, Hayakawa sanoo. Melkein koko populaatio on havainnut omituisia kohteita viimeisten vuosikymmenten aikana.

Valtio kiinnostuu asiasta

Mutta palataan Bennewitziin. Tarinan mukaan Bennewitz oli tiedemies, joka asui lähellä Kirtlandin lentotukikohtaa. Vuonna 1979 hän alkoi haviata mystisiä kohteita lentämässä kotinsa yllä, joita hän myös valokuvasi. Kun hän yritti ilmoittaa havainnoistaan virallisia kanavia pitkin, valtio nopeasti kiinnostui hänestä.

Yhden teorian mukaan hämmentynyt Bennewitz näki niinkutsuttujen ”UAV”:den (miehittämättömät lentokoneet) testilentoja. Näitä koneita etäohjaa maasta joko operaattori tai ohjelmoitu tietokonejärjestelmä. Mihin salaiset lennot sitten liittyivätkään, valtio ei halunnut Bennewitzin saavan selville totuutta.

Paul Bennewitz

On väitetty, että valtio aivopesi Bennewitzin uskomaan, että hän oli havainnut UFOja Kirtlandin tukikohdan yllä. Bennewitzin onnistui vastaanottaa jotenkin viestejä, joko radiolla tai hänen tietokoneellaan, joissa sanottiin salaisen tukikohdan sijaitsevan vuorten alla 150 mailia Albuquerquesta pohjoiseen. Bennewitz toimitti tämän avaruusolentojen tukikohdan tarkat koordinaatit, joka tottakai osoittautui Dulceksi.

Bennewitz ei koskaan kyennyt todistamaan, että Kirtlandin yllä oli lentänyt avaruusolentoja tai että hallitus manipuloi hänen yrityksiään dokumentoida salaperäisiä ylilentoja. Hän vajosi yhä syvemmälle vainoharhaisempaan mielentilaan, koska hän ei kyennyt selviytymään siitä oudosta skenaariosta, johon hän oli joutunut.

Itse helvetti paljastuu

Vaikka Bennewitzin henkilökohtaiset kamppailut ansaitsevatkin sympatiamme, hänen paljastuksensa Dulcen maanalaisesta tukikohdasta olivat huikeita. Huhut ovat kiertäneet siitä lähtien, että tukikohdassa tapahtuu kamalia asioita, kuten suuria ihmisten ja eläinten ruumiinosien tankkeja, joita käytetään geenikokeisiin, ehkäpä luomaan ihmisten ja avaruusolentojen hybridejä tai vieläkin omituisempia kimeeroja, jotka ovat puoliksi ihmisiä, puoliksi eläimiä.

On spekuloitu, että valtio ja avaruusolennot olisivat työskennelleet yhdessä ja yrittäneet luoda “täydellistä sotilasta”,  joka kykenisi pelottomasti ja tottelevaisesti toimimaan paremmin kuin normaali ihmissotilas.

Avaruusolentojen väitetään tekevän Dulcen maanalaisessa tukikohdassa uskomattomia kokeita kidnapatuilla ihmisillä.

Eräs naissiepattu väittää, että hän on ollut Dulcen alemmissa kerroksissa, kun avaruusolennot ovat tulleeet seinän läpi ja raiskanneet hänet. Tällainen pakkoyhdyntä voi olla Dulcessa tehtävien geenimanipuaatiokokeiden eräs komponentti, joiden tavoitteena on siementää ihmisnainen avaruusolentojen spermalla ja katsoa mitä sieltä syntyy, tuttu skenaario muista sieppaustapauksista.

Sekä ihmiset että avaruusolennot tarttuvat aseisiin

Bill Birnes, tunnettu kirjailija, tutkija ja TV-persoona, sanoo, että häntä epäilyttää väitteet avaruusolennoista Dulcessa. Mutta hän kertoi tapauksesta, johon toistuvasti viitataan Dulcesta puhuttaessa, “Dulcen tulitaistelu”.

”Tarina mukaan 1980-luvulla”, Birnes sanoi, “avaruusolennot pitivät luentoja joillekin tieteentekijöille. Luentotilaisuus sai monet tieteilijät voimaan pahoin heidän saadessaan kuulla mitä avaruusolennot tekivät. Niinpä sotilasturvamiehet, joilta oli kielletty pääsy alueelle ja viemästä minkäänlaisia aseita siinne, yhtäkkiä tunkeutuivat sinne suojelemaan tieteilijöitä.

“Ja avaruusolennot reagoivat”, Birnes jatkoi, “periaatteessa kääntämällä aseensa turvamiehien suuntaan ja tappoivat joitain heistä. Jotkut avaruusolennot kuolivat myös ja joitain tieteilijöitä tapettiin. Oletettavasti he kaikki työskentelivät kovasti yrittääkseen paikata tilanteen niin, että sellaista ei enää koskaan tapahtuisi.”

Dulce Warriors” sisältää toisia lukuja, joissa kerrotaan samanlaisia oikean elämän scifitarinoita sekä tarinoita tietovuotajista, jotka ovat sittemmin kuolleet, monet epäselvissä olosuhteissa.

Mitä salaisuuksia meni heidän mukanaan?

Tim Swartz kertoo Phil Schneiderin tarinan, joka väitti olevansa entinen valtion infrainsinööri, joka on ollut mukana rakentamassa maanalaisia tukikohtia eri puolille maata. Schneider sanoi myös, että hän on yksi harvoista ihmisistä, jotka selvisivät Bill Birnesin kuvaamasta ampumavälikohtauksesta amerikkalaissotilaiden ja harmaiden avaruusolentojen välillä.

Kaksi vuotta ennen kuolemaansa Schneider oli luentokiertueella kertomassa valtion salailuista, mustista projekteista ja UFOista. Hänen ex-vaimonsta Cynthia Drayer uskoo, että Schneider murhattiin hänen julkisesti paljastaessa totuuden amerikkalaisten UFO-touhuista, joiden hän sanoo ulottuvan aina Eisenhowerin presidenttiyteen saakka.

Eräällä luennollaan Phil Schneider näytti hänen kärsimiään vammoja, jotka hän sai ihmisten ja avaruusolentojen välisessä tulitaistelussa.

Swartz sai yksityiskohtia tähän tarinaan Drayerilta, ja paremman kuvan saamiseksi kannattaa lukea kirjan koko luku, joka tarjoaa paljon paremman selityksen kuin tässä artikkelissa on mahdollista esittää.

Tim Swartzia ja minua ohjatessaan Tim B. vakaalla kädellä valitsi ihmisiä mukaan kirjan kirjoitusprosessiin ja käsittelemään Dulcea monipuolisesti monenlaisten huhujen, tutkijoiden ja paikallaolleiden ihmisten avulla. Ihmiset, jotka eivät Dulcen aihetta tunne, saavat hyvän johdannon aiheeseen ja myöskin aiheesta jotain aiemmin tietävät tulevat arvostamaan sitä enemmän.

Kun Tim Swartz ja minä veimme kirjan “Dulce Warriors: Aliens Battle for Earth’s Domination” painoon, olimme sitä mieltä, että Tim B. olisi kirjasta ylpeä.

Timothy Green Beckley menossa kyydissä emoalukselle.

Suositeltavaa luettavaa

Dulce Warriors: Aliens Battle for Earth’s Domination

The Dulce Wars

Underground Alien Bio Lab At Dulce: The Bennewitz UFO Papers

Alien Strongholds on Earth: Secret UFO Bases Exist All Around Us

Timothy Green Beckley’s UFO Spin Doctors

 

Artikkelin julkaissut spectralvision.wordpress.com


Lue myös:

Project Beta: Paul Bennewitzin tarina

Dulce ja muut maanalaiset tukikohdat

Kuka kusettaa ketä? CIA:n disinfoprojektit

Kuka kusettaa ketä? CIA:n disinfoprojektit, osa 2

Krill-arkistot: Tilanneraportti avaruusolentojen teknologiasta

Krill-arkistot: Tilanneraportti avaruusolentojen teknologiasta, osa 2

Pitkien valkoisten tukikohta Area 51:n takana

Havaintopäivämäärä: 5. toukokuuta 2022
Havaintopaikka: 69 (111km) mailia Nelliksen ilmatukikohdan takana

Koordinaatit: 36°55’39.47″N 116° 0’22.70″W

Noniin….. uusi hangaari ja uusi pienempi rakennus. 🧐 Uskon tämän olevan pitkien valkoisten tukikohta, 69 mailia Nelliksen ilmatukikohdan takana, vanha ampumarata. Mutta mitä hittoa varten tämä uusi hangaari on? Pitkät valkoiset avaruusolennot… muistathan Charles Hallin?  🤨 Tämä ei ole Google Earthissa, ei kannata vaivautua katsomaan sinne. 🛸

Mutta oikeasti, mitä pitkien valkoisten tukikohdassa tapahtuu, josta Charles Hall sanoi, että se on olemassa Nelliksen ilmatukikohdan vanhan ampumaradan takana. Ampumaradan sanotaan olevan kauempana, Charles Hall sanoi, että se on Indian Sprinsistäkin vielä eteenpäin. Tämä on vain 30 mailin päässä, Area 51:n mailla.

Mitä hittoa varten hangaari siis on? Uusi pitkien valkoisten avaruusalus? Sen mitat ovat 35 metriä kertaa 35 metriä. Ei ole pieni alus.

Scott C. Waring,  Taiwan

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Entinen Area 51 -johtaja: USA:lla hallussa ‘lentävä lautanen’ ja ‘elävä olento’

Kirjoittanut Christopher Sharp – 28. helmikuuta 2023

Alfred O’Donnell, ylempi johtaja EG&G:lla, Area 51:a hoitaneella puolustusalihankkijalla, väitti että “heillä oli lentävä lautanen, jonka he olivat saaneet haltuun New Mexicosta” sekä “elävä olento”, sanoo häntä useaan otteeseen haastatellut tutkiva journalisti George Knapp.

Knappin mukaan, puhuessaan ‘olennosta’ O’Donnell sanoi hänelle:

“Me emme tienneet mikä se oli… Totta puhuen, me emme osanneet kommunikoida sen kanssa. Alussa me emme tienneet mikä se oli, me emme tienneet mistä se oli tullut. Ja me emme tienneet mitä tehdä sille.”

Knapp lisäsi, että O’Donnell vertasi olennon ulkomuotoa entiseen presidenttiehdokkaaseen Ross Perot’n, eikä niinkään klassiseen harmaalta näyttävään avaruusolentoon.

Knapp kertoi myös tarinan entisestä naistyöntekijästä puolustusalihankkija Holmes & Narverilla, joka väitetysti tiesi jotain ”maahansyöksyneistä lautasista, haltuunsaaduista materiaaleista, Roswellin tyyppisessä tapauksessa.” Ennen kuin Knapp oli buukattu puhumaan hänen kanssa, naista uhkailivat tälle tuntemattomat agentit, mikä sai aikaan sen, että nainen peruutti tapaamisen. Kahden vuosikymmenen jälkeenkin hän jatkaa edelleen tapaamisesta kieltäytymistään.

Spekulaatiot haltuunsaadun aluksen ympärillä johtivat siihen, että kongressin työntekijä, joka valvoo erikoisohjelmia (Special Access Programs, SAP), nimeltään Richard D’Amato, tutki väitteitä.

1990-luvun alussa entinen senaatin enemmistöjohtaja Robert Byrd, joka johti senaatin budjettikomiteaa, sekä myöhemmin senaattori Harry Reid, joka samoin palveli enemmistöjohtajana, antoi D’Amatolle tehtäväksi tutkia asiaa.

Tutkittuaan ja vierailtuaan Area 51:lla, D’Amato ei kyennyt vahvistamaan väitteitä maahansyöksyneistä aluksista, mutta Knappin mukaan hän ajatteli sen olevan “täysin mahdollista, että tällaista UFO-salailua on yksityisessä yrityksessä”, yrityksessä kuten Lockheed Martin, EG&G tai Northrop Grumman.

Kuitenkin hänen julkinen kantansa asiaan on seuraavanlainen:

“Palvelin 1980- ja 1990-luvuilla senaatin demokraattijohtajan, senaattori Robert C. Byrdin, avustajana ja vastuullani oli auttaa häntä hoitamaan puolustusministeriön ja kansallisen ulkomaantiedusteluohjelman budjetointia. Tehtäviini kuului vastata senaattorin ja komiteoiden pyyntöihin saada tietoa, analyyseja ja lainsäädäntöä eri kansallisen turvallisuuden aiheista. Tässä kontekstissa vanhempi senaatin komitean puheenjohtaja pyysi minua tekemään alustavan tutkinnan väitteisiin, jotka hän oli saanut tietoonsa koskien tunnistamattomien lentävien esineiden maahansyöksyjä 1940-luvulla New Mexicossa.

“Tapasin useita ihmisiä, jotka olivat antaneet julkisia lausuntoja asiasta. Raportoin johtopäätöksistäni senaattorille, että pohja sellaisille väitteille ei vaikuttanut olevan niin vahva, että senaatin olisi kannattanut asiaa tutkia lisää. Tämän senaattorin puolesta tehdyn tutkinnan lisäksi minulla ei ole asiassa muuta henkilökohtaista mielipidettä, ja katson, että tutkinta on päättynyt yli 20 vuotta sitten.”

Knapp kertoi kollegalleen Jeremy Corbellille WEAPONIZED-podcastissaan, että D’Amaton ja O’Donnellin välille oli varattu tapaaminen, EG&G:n perustajan Herbert Grierin siunauksella. Mutta Knappin mukaan O’Donnell ei sanonut D’Amatolle mitään. Knapp viittaa tähän ajankohtaan hetkenä, jolloin O’Donnellin narratiivi alkoi muuttua.

Knappin mukaan, O’Donnell sai varoituksen olla puhumatta asiasta enää, mutta hän oli suostunut nauhoittamaan nauhan ennen kuolemaansa, jonka hän antoi myöhemmin journalistille. Knapp sanoi, että O’Donnell sen jälkeen vahvisti kuolinvuoteellaan faktan, jonka O’Donnellin poika, Bill O’Donnell, Knappin isälleen esitellyt entinen nevadalaispoliitikko, vahvisti myös.

Huolimatta ajan kulumisesta, mitään tunnustusnauhaa ei ole tullut julki tähän päivään asti. Jos O’Donnellin kuolinvuoteella annetun todistuksen nauhoite tuotaisiin julkisuuteen, joka vahvistaisi raportit maahansyöksyneestä lentävästä lautasesta ja elävästä olennosta, se antaisi uskottavuutta Bob Lazarin väitteille. Lazar muistelee kokemuksiaan Area 51:llä työskentelystä sen jälkeen, kun EG&G oli häntä haastatellut.

Vuosia Knappin kanssa käydyn keskustelun jälkeen, O’Donnell muutti tarinaansa ja kertoi eri version lentävästä lautasesta journalisti ja kirjailija Annie Jacobsenille. Tämä versio kosketti Roswellin UAP-tapausta vuonna 1947.

Kirjassaan ‘Area 51: An Uncensored History of America’s Top Secret Military Base’, Jacobsen kuvaa miten O’Donnell (vaikka hänen nimeään ei kirjassa mainitakaan) sanoi hänelle, että Roswellin tapaus ei ollut seurausta Maan ulkopuolelta tulleesta älystä, vaan itse asiassa venäläinen alus, jota lensi ”groteskit, lapsen kokoiset lentäjät”, joita natsitohtorit olivat ihmiskokeissaan kehitelleet.

Vierailtuaan Venäjällä kylmän sodan aikaan Knapp kiisti O’Donnellin version Roswellista. Venäjän kontaktiensa avulla, joihin kuului mm. professori Valeri Burdakov, ilmailualan tiedemies, jonka mentori oli Sergei Korolev, Neuvostoliiton avaruusohjelman isä, Knapp sai selville, että venäläiset olivat aivan yhtä ihmeissään Roswellin tapauksesta kuin amerikkalaisetkin.

”Korolev kertoi Stalinille, että ilmiö oli todellinen,” kommentoi Burdakov Knappin haastattelussa vuonna 1993.

”Korolev sanoi, että UFOt eivät olleet vaarallisia maallemme, mutta että niitä ei oltu rakennettu USA:ssa, tai missään muussakaan maassa. Stalin kiitti häntä ja sanoi, että hänen mielipiteensä oli sama kuin monien muidenkin asiantuntijoiden.”

O’Donnellin Knappille kertomat väitteet ovat totta, EG&G:n historiallinen mukanaolo UAP-asiassa voi olla merkittävä. Vaikka kyseessä ei enää olekaan yksittäinen yritys, EG&G oli keskeinen peluri Yhdysvaltain ydinaseohjelmassa, ja se pyöritti myös Area 51:a. Alihankkija avusti Nevadan ydinkokeissa, ja tämä kertoo syvistä yhteyksistä potentiaaliseen UAP-salailuun, jota pidetään Yhdysvaltain ydinteknologiaan kytkeytyneenä asiana.

Pentagonin All-domain Anomaly Resolution Office (AARO) tällä hetkellä tutkii mahdollista ydinaseiden ja UAP:den välistä yhteyttä. Tämä tutkimus alkoi keräämällä lausunto kahdelta amerikkalaisveteraanilta, jotka väittivät, että UAP:t olivat kytkeneet ydinohjukset pois päältä ja ampuneet yhden testiohjuksen alas.

Knappin muistelut kohtaamisestaan O’Donnellin kanssa esitettiin sen jälkeen, kun presidentti Joe Biden oli saattanut voimaan lain, jossa annetaan todistajainsuojelua ilmiantajille, jotka ovat olleet mukana salaisissa ohjelmissa, joita ei ole raportoitu ‘selvästi’ ja ‘eksplisiittisesti’ asiaankuuluville kongressin komiteoille, jotka käsittelevät potentiaalisten Maan ulkopuolelta tulleiden alusten väitettyjä noutoja ja takaisinmallinnusta.

Lakiteksti mahdollistaa sekä valtion työntekijöiden että UAP-ohjelmissa työskennelleiden alihankintaa tehneiden yksityisten yritysten työntekijöiden astua esiin asiassa.

Vuonna 2021, senaattori Harry Reid, kertoi New Yorkerille, “Minulle sanottiin vuosikymmeniä, että Lockheedilla oli näitä noudettuja materiaaleja.”

Knappin kertomat väitettyjen todistajien pelottelut jatkuvat tähän päivään asti, Liberation Timesin lähteet kertovat.

Jeremy Corbell kommentoi:

‘Uskottavat ihmiset ovat vuosikymmenien ajan kertoneet Yhdysvaltojen armeijan talteen ottamista lentävistä lautasista. Lähtökohtaisesti nämä väitteet vaikuttavat epätodennäköisiltä, lähes koomisilta. Miten näin kehittyneet ja eksoottista alkuperää olevat alukset voisivat yhtäkkiä olla toimintakyvyttömiä tai kokea kriittisiä vikoja New Mexicon aavikoilla — ja lukuisissa muissa paikoissa?

Tämä jatkuva narratiivi on aina häirinnyt minua. Nämä kertomukset vaikuttavat kuitenkin yhä useammin tosilta ja tosiasioilta. Joka askeleella kohti asian ydintä — olen löytänyt todennettavissa olevia todisteita siitä, että juuri näin on todellakin tapahtunut. Että hallituksemme on ottanut käyttöön nopean toiminnan palautus- ja eristysryhmiä – ja hyvin muotoiltuja ja mobilisoituja ohjelmia myös pudonneiden UFOjen käsittelemiseksi. Jos ette ole tietoisia — on aika ottaa asioista kiinni.

‘Taivaallamme sukupolvien ajan liikkuneiden UFOjen läsnäolo on yksi aikamme tarkimmin varjelluista salaisuuksista. Vaikutukset ja pelot, jotka aiheuttavat tätä salaisuutta ympäröivän salailun auran, liittyvät syntyneisiin johdannaisteknologian hyödyntämisohjelmiin sekä huoliin joukkotuhoaseiden kehittämisestä näiden Maan ulkopuolisten teknologioiden takaisinmallintamisen pohjalta.

‘Todellinen kysymys on — MIKSI näitä tapahtumia edelleen peitellään? MIKSI todistajat vaietaan rutiininomaisesti koston tai henkilökohtaisen vahingon uhalla?

‘Vastaus tähän on itse asiassa melko yksinkertainen. Kunnes tiedämme, mistä on kyse — tämä on uusi teknologinen kilpailu. Hiljainen ja näkymätön kylmä sota. Ja voittaja vie kaiken.

‘Tämä teknologia voi muuttaa maailmaa — mutta maailma muuttuu varmasti, kun konsensustodellisuus saavuttaa todellisen todellisuuden — ja on laajalti tiedossa, että näiden koneiden rakentajat ovat jostain muualta. Silloin, ja vasta silloin, alamme nähdä todellisuutemme todellisen luonteen hieman selvemmin.’

Liberation Times koitti tavoitella Bill O’Donnellia ja Richard D’Amatoa kommentoimaan.

 

Artikkelin julkaissut Liberation Times

Satelliittikuvasta paljastuu mystinen alus Area 51:llä

LAS VEGAS (KLAS) — Kolmion muotoinen hävittäjän kokoinen lentokone — mahdollisesti aiemmin koskaan havaitsematon — valokuvattiin maailman tunnetuimman “salaisen” tukikohdan yllä — Area 51 — ja ihmiset ovat innokkaasti keskustelleet havainnosta.

Tyler Rogoway, sotateknologian opiskelija, kirjoitti lentokoneesta The Driveen. Hän sanoi, että Planet Labsin satelliittikuvat tammikuun 26. päivältä 2022 näyttivät kolmiomaisen “möykyn suuren eteläisen hangaarin pohjoispäädyssä”. Paremmat kuvat tulevat antamaan selkeämmän käsityksen tunnistamattoman aluksen yksityiskohdista.

 

Area 51 ei ole enää salaisuus. Se on 80 mailia pohjoisluoteeseen Las Vegasista Groom Laken vierellä. Alue on rajattu yksityishenkilöiltä. Area 51 perustettiin kylmän sodan aikaan ja siitä tuli nopeasti koealue amerikkalaisille vakoilukoneille kuten U-2, SR-71 Blackbird ja F-117 Nighthawk.

Mystisen lentokoneen tultua julki ensi kertaa ihmiset ovat kirjoitelleet blogipostauksia ja analysoineet valokuvia selvittääkseen mikä kohde voisi olla kyseessä.

Eräs henkilö sanoi Secret Projects -blogissaan, “Ei tule muuta mieleen kuin F-16XL, vaikka tällä on selviä eroja rungossa ja siipien muodossa.”

Eräs toinen kirjoitti: “Tämä mysteerijuttu valokuvassa näyttää melkein kuin Saab J-35 Drakenilta.” Jotkut ovat spekuloineet, että se ei olisi edes todellinen. “Mielestäni se on todennäköisesti vain jokin malli minkä he ovat ottaneet esiin kaikkia pelotellakseen.”

Muutamat pitivät sitä vaikeana uskoa, että jotain niin salaista ei peiteltäisi. “Tällaisen todellisen ja arkalauonteisen jutun jättäminen parkkiin kiitoradalle 3-4:ksi päiväksi, kätkemättä? Eivät he tekisi niin.”

Rogoway jatkaa kirjoittamalla, että mystiseen lentokoneeseen voisi liittyä yksi salainen ohjelma, eli NGAD (Next Generation Air Dominance) joka on ollut koekäytössä. Ilmavoimat on myös testaillut yliäänikoneita.

Rogowaylla on paljon lisää tietoa tapauksesta. Voit lukea koko jutun täältä.

 

Artikkelin julkaissut Mystery Wire 

Ex-CIA agentti paljastaa Area 51:n todellisen nimen

LAS VEGAS (KLAS) — Mystisyyden  verho on aina ympäröinyt Nevadan Area 51 -tukikohtaa. Vuosien ajan armeijan edustajat ovat kiistäneet sen edes olevan olemassa, mutta se on ollut olemassa vuodesta 1955 lähtien, useiden kryptisten salanimien taakse kätkettynä. Nyt uusia salaisuuksia tukikohdasta on tehty ensi kertaa, mm. tukikohdan todellinen nimi.

Area 51 on eräässä mielessä elävä, hengittävä ristiriita — maailman parhaiten tiedossa oleva salainen tukikohta. Se on inspiroinut monia kirjoja, televisio-ohjelmia ja elokuviakin, mutta onko se ollut koskaan todella salaisuus?

“Area 51 ei koskaan ollut salaisuus. Sen olemassaolo oli tiedossa. Ainoastaan kyse oli siitä ketkä siellä olivat ja mitä he tekivät”, Thornton “T.D.” Barnes, entinen keskustiedustelupalvelu (Central Intelligence Agency, CIA)  tutkaspesialist sanoi 8 News Now I-Teamin George Knappille.

Barnes on mahdollisesti tehnyt enemmän kuin kukaan nostaakseen salaisuuksien verhoa Area 51:n edestä. Hän on Road Runnersien johtaja, ryhmä Area 51:n työntekijöitä, jotka ovat astuneet julkisuuteen yli kymmenen vuotta sitten kertomaan työstään jota he eivät tehneet Nevadan autiomaassa.

 

Barnes vei asiat toiselle tasolle tuuppimalla CIA:ta julkistamaan valokuvia ja dokumentteja tukikohdasta, asioita joista edes CIA ei tuntunut tietävän, mm. tukikohdan todellinen nimi — “Station D”, joka oli CIA:n Area 51:lle antama alkuperäinen nimi. S on myös Barnesin uuden paikasta kertovan historiikin nimike.

“Heillä oli kaikenlaisia dokumentteja siellä, jotka kutsuivat sitä Station D -nimellä”, Barnes sanoi.

Kansa ei ollut nähnyt nimeä ennen tuota.

“Sitä ei ole koskaan nähty, mutta silloinkin kun palasin (CIA:n) historioitsijoiden pakeille etsimään lisää, he sanoivat etteivät he ole koskaan kuulleetkaan sitä” Barnes sanoo.

Kirjassaan Barnes kuvaa huikean listan nimiä, lempinimiä ja koodinimiä, joita tukikohdasta on käytetty sen jälkeen kun CIA valitsi sen vuonna 1955 täydellisen salaiseksi testi- ja koelentopaikaksi erittäin salaiselle U-2 -vakoilukoneelle.

Groom Lake on aina ollut Area 51:n sijaintipaikka. CIA:n työntekijät alunperin kutsuivat pölyistä paikkaa Watertowniksi tai Watertown Stripiksi, senaikaisen CIA-johtajan kotikaupungin mukaan.

 

Nimike “Area 51” syntyi vuonna 1958 kun CIA tarvitsi maata läheltä kehittääkseen ja testatakseen A-12 Blackbirdia.

Joskus 60-luvulla “51” katosi kartoista ja armeija alkoi leikkiä, ettei siellä ollut ollenkaan mitään tukikohtaa, vaikka venäläiset vakoojat tiesivät siellä sellaisen olevan.

Ilmailu- ja sotateollisuusyritys Lockheed MArtin viittasi alueeseen nimellä “Paradise Ranch”, karskina vitsinä houkutellakseen työntekijöitä keskelle autiomaata.

“Se oli kaikkea muuta kuin paratiisi”, Barnes sanoo.

“Paradise Ranch” muuttui “The Ranchiksi”, sitten “Red Squareksi” tai  “The Boxiksi”, jotka viittasivat alueella päteneeseen lentokieltoon.

Useita muitakin nimiä esitettiin vuosien varrella:

  • “Yuletide”
  • “St. Elsewhere”
  • “Home Plate”
  • “Homey Airport”
  • “The Site”

Monia muita variaatioita oli myös, mm. tunnettu “Dreamland”, joka on perua tornin kutsutunnuksesta.

CIA käytti peitetarinoita, periaatteessa valheita, naamioimaan sen mitä Groom Lakella tapahtui.

Alussa se oli NASAn sääasema, sitten atomienergian tutkimuskeskus, mutta koko ajan CIA  kehitti maailman edistyneintä vakoiluteknologiaa auttamaan Amerikkaa voittamaan kylmän sodan.

70-luvulla, kun CIA:n sikailut saivat kongressin ja kahden presidentin huomion, Valkoinen talo yhtäkkiä tajusi, että CIAn toiminta oli kielletty USA:n rajojen sisäpuolella, “Station D” lakkautettiin ja sen hallinta siirrettiin ilmavoimille.

80-luvun puolessavälissä kansan huomio kiinnittyi ilmavoimiin, joka otti haltuun 89,000 eekkeriä valtion maita Groom Laken ympäriltä. 80-luvun lopulla kansan huomio varsinkin korostui, koska eräs erityisen villi tarina tuli julki, jonka Barnes myös käy läpi uudessa kirjassaan.

“Kun sana lähti kiertämään, että Area 51:llä on käynnissä jotain ja CIA on ollut 20 vuotta mukana ja kukaan ei tiedä siitä mitään, sanoin että mitä he oikein ovat tehneet siellä 20 vuotta? Ja siitä lähti käyntiin UFO-vaihe”, Barnes sanoo.

UFOja Area 51:llä? Kuulostaa tavallaan tutulta.

Tästä saat lisätietoja T.D. Barnesin kirjasta “CIA Station D Area 51: The Complete Illustrated History of the CIA’s Station D at Area 51.”

 

Artikkelin julkaissut Mystery Wire

Onko Bob Lazarin tarina johdonmukainen?

Reddit-käyttäjä u/SignalsIntelligence on läpikäynyt Bob Lazarin taustoja. Tämä on jatkoa ensimmäiselle osalle.


“Hän ei ole muuttanut tarinaansa. Hän on saattanut muuttaa tapaa jolla hän sanoo asioita, valitsemiaan sanoja, mutta varsinainen tarina on juuri se minkä hän kertoi pitkän aikaa sitten.” — Joe Rogan

Samanlaisia sanoja on laukonut moni, joka on kuullut Lazarin tarinan vuosien varrella, mm. tutkiva journalisti George Knapp.

Tässä artikkelissa tarkastelen usein esitettyä väitettä siitä, että Bob Lazarin tarina olisi pysynyt yhdenmukaisena hänen alettuaan ensi kerran puhua siitä vuonna 1989.

Yhdenmukaisuus tarinassa on eräs pääargumenteista, joilla tarinalle annetaan uskottavuutta, sillä ihmiset jotka muistelevat omia muistojaan eivät usein muuttele merkittäviä yksityiskohtia.

Jotkut tässä kuvatut muutokset ovat huomattavia, jotkut vähemmän, mutta ne ovat muutoksia joiden muuttuminen olisi omituista jos muistelisi omaan kokemukseen perustuvia muistoja. Lazarin tarinassa ei käytännössä ole mitään kohtaa missä se ei muuttuisi jossain vaiheessa vuodesta toiseen ja haastattelusta toiseen.

Olen käyttänyt useita tunteja Bob Lazarin vuodesta 1989 antamien haastattelujen ristiinvertailuun. Alla on esimerkkejä, ja ne ovat vain pieni otos siitä mikä Lazarin tarinassa on muuttunut vuosien mittaan, ja tulevaisuudessa tulee lisää artikkeleja, joissa esittelen näitä muutoksia.

Eräs tärkeä väite, jota sekä Bob että hänen ympärillään olijat esittävät, on että hän ei ollut kiinnostunut UFO-aiheesta yleisesti ennen S-4:llä työskentelyä, ja näin hänellä ei olisi ollut syytä keksiä tarinaa päästään. Syy sille miksi tämä nostaa hänen uskottavuuttaan on selvä, UFO-yhteisöllä on historiaa ihmisistä, joilla on aiempi uskomus ja kiinnostus UFOihin ja avaruusolentoihin ja jotka myöhemmin ovat kokeneet jotain, joka on vahvistanut heidän aiemmat uskomuksensa.

On roimasti näyttöä siitä, että Bobilla oli intensiivinen kiinnostus UFO-aihepiiriä kohtaan niinä kuukausina, jotka johtivat hänen oletettuun työsuhteeseensa S-4:llä, ja tästä todistusaineistosta suurin osa on Bobin omia sanomisia ja dokumentaatioita.

George Knapp haastatteli Lazaria mittavasti kuukausina, jotka edelsivät hänen On The Record -ohjelmaansa. Knapp oli erittäin tietoinen Lazarin olemassaolevasta kiinnostuksesta UFOja kohtaan. Knapp viittaa Lazarin kiinnostukseen useasti haastattelussa, vaikka Lazar koittaa tätä vähätellä.

GK: Ennen kun pääsit S-4 -ohjelmaan, sinua kiinnosti UFOt. Sen on ollut oltava vaikeaa ihmisille uskoa, että tässä on kaveri joka on aiheesta kiinnostunut ja joka palkattiin ohjelmaan.

BL: No, oli lyhyt aika jolloin lähetin CV:tä useaan paikkaan, ja halusin päästä takaisin tekemään tiedettä. Melkein samaan aikaan tapasin John Learin ja luin jotain hänen materiaalejaan. Ja aluksi ajattelin että hän on hullu. Mutta ilmeisesti hänellä oli hyvä informaationlähde, koska osoittautui, että osa hänen informaatiostaan oli ensi käden kokemuksia.

Kuitenkin nämä “samanaikaiset” tapahtumat menevät ristiin toisen yksityiskohtaisen haastattelun kanssa, jonka Lazar antoi omasta tarinastaan elokuvakäsikirjoittajalle, jonka kanssa hän oli työstämässä filmiä tarinastaan New Line Cinemalle. Tuo haastattelu sen kokonaisuudessaan löytyy tästä linkistä. Tuossa haastattelussa Bob katsoo omaa kalenteriaan ja kuvaa jokaisen merkinnän ja sen tarkoituksen.

Tarpeellinen huomautus — Gene Huff kuvaa tapaamisen John Learin kanssa olleen “puolivälissä vuotta 1988” ja John Lear kuvaa Huffin ja Lazarin tapaamisen olleen “kesällä 1988.” Heidän tapaamisensa liittyi UFOihin.

He tekivät järjestelyjä — palkkion maksuista puhuttaessa John näytti joitain UFO-videoitaan ja muuta aiheeseen liittyvää materiaalia. Gene soitti kysyäkseen minulta olinko kiinnostunut lähdöstä. Hän sanoi, että voisin olla hänen assistenttinsa. Tottakai, halusin kuulla Johnia ja hänen kokemuksistaan pilottina, joten suostuin lähtemään.

Lainaus kirjasta: “Dreamland: An Autobiography”:

Ensimmäinen merkittävä päivämäärä, jonka Bob haastattelussa kuvaa, on hänen ystävänsä Joe Vaninettin vierailu syyskuun 7. päivänä 1988. Päivämäärämerkintä sisältää huomautuksen ajomatkan pituudesta Area 51:lle. Bobin selitys on, että huomautus ajomatkasta on merkinnässä tuntemattomasta syystä tai jotta se olisi “tarkoituksella” harhauttava. Eräs lähde, jolle kerrottiin matkasta, vahvisti että Lazar ja Vaninetti matkustivat Area 51:lle ja raportoivat nähneensä valoja taivaalla syyskuussa 1988 — kolme kuukautta ennen kuin Lazar väitti saaneensa työtarjouksen S-4:sta.

Syyskuun 7, 1988:

Joe — kaveri jonka tunsin ja jonka kanssa työskentelin Los Alamosissa — tuli käymään. Ja hän lähti 10. päivä.

[Groom Lake = 125 mailia] Tämä on vain merkintä etäisyydestä. Se ei tapahtunut tuona päivänä — se on muistutus minulle miten pitkä ajomatka oli…. yksi niistä kun siellä kävin. Kalenterissa on kaikkea tarkoituskella harhauttavaa materiaalia. Me törmäämme muuhun samanlaiseen.

Lokakuun 4:ntenä Lazar kuvaa kalenterimerkinnän, joka kertoo hänen tapaamisestaan John Learin kanssa.

lokakuun 4, 1988

[John Lear kello 20] Tässä yritän näyttää, että tunsin John Learin näin pitkältä ajalta.

Seuraava relevantti merkintä on lokakuun 14. päivältä.

lokakuun 14, 1988

[UFO-salailu] Tämä oikeasti tapahtui tuolloin — Shelley’sissä Jimin kanssa. Tämä oli kiinnostava. Ja Jim muistaa tuon päivän. Hän tuli käymään. Ennen tätä en tiennyt kuka John Lear oli ja minulla oli lehtiartikkelileikkele jostain tyypistä joka sanoi, että avaruusolennot ovat täällä ja he tekevät vallankaappauksen ja kaikkea sellaista ja että hän luennoi kirjastossa. Jim toi sen minulle näytille. Jim mietti sinne menoa ja halusi tietää tulisinko mukaan. Sanoin hänelle että hän on hullu ja se on täyttä ajanhukkaa. Ja hän sanoi, “No, minä menen ainakin” ja minä sanoin, “Okei, selvä”. Hän sanoi, “Mikset tulisi käymään, kun äijä aikoo mennä telkkariinkin?”

Se oli jokin erikoisohjelma TV:ssä ihmisistä, joita siepataan ja sellaista. En muista tarkkaan mitä siinä tapahtui. Mutta John kertoi normaalia UFO-tarinaansa. Ja sitten oli pari muuta ihmistä — tiedäthän, “minut on siepattu”.

John Learia ei näy “UFO Cover Up? Live!”-showssa, josta tässä puhutaan. Bob sekoittaa kaksi erillistä tapahtumaa ajoittaakseen hänen John Learin tapaamisensa myöhemmäksi kuin mitä hän oikeasti tapasi. Jim Tagliani oli kuin olikin kutsunut Lazarin mukaansa John Learin tapahtumaan Spring Valleyn kirjastoon, mutta kuitenkin tämä tapahtuma oli aiemmin kesällä. Hänen väitteensä siitä, että hän ei tiennyt kuka John Lear oli ennen tuota päivämäärää menee ristiin myös lokakuun nljeännen päivän merkinnän kanssa, jossa John Learin nimi mainitaan.

Tämä merkintä on myös tärkeä siksi, että useat Lazarin tämän jälkeen esitetyt väitteet — kuten siitä, että Zeta Reticuli olisi avaruusolentojen kotipaikka — esitetään “UFO Cover Up? Live!”:ssa, joita Bob piti tarpeeksi tärkeinä, jotta hän kirjoittaisi ne omaan kalenteriinsa.

Seuraava relevantti merkintä:

Tässä oli jotain jonka ruksasin päältä ja sitten kirjoitin John Lear kello 4:30.

Toinen merkintä, jossa ilmeisesti puhutaan tapaamisesta John Learin kanssa. Lazar pyrkii selittämään tämän John Learin toisena TV-esiintymisenä, mutta Gene Huff korjaa että Bobin viittaama haastattelu tapahtui elokuussa.

Seuraava kohta:

marraskuu, 1988

L: Nyt ollaan marraskuussa. Tässä on toinen satunnainen [John Lear] merkintä. Tämä on kanssa.

Bob kirjoittaa marraskuun merkintään ilmeisesti jälleen yhdestä tapaamisesta John Learin kanssa.

Seuraava kohta:

marraskuun 17, 1988

L: Katsotaas, miksiköhän sekoilen tässä omilla…

Q: Se on ookoo… se on ihan ookoo.

L: [Linda Howe] En tuntenut Linda Howea ennen kuin… 17. marraskuuta.

John Lear on vahvistanut, että hän esitteli Bobin Linda Moulton Howelle syksyllä 1988.

Bob huomauttaa myöhemmin haastattelussa, että Edward Teller pyysi häntä marraskuun 29. pvä kertomaan sen mikä myöhemmin hänen väitteidensä mukaan veisi hänet S-4:n.

Bobin omien kalenterimerkintöjen mukaan hän oli niin kiinnostunut UFO-aiheesta, että hän teki useita matkoja Area 51:lle syyskuussa 1988, tapasi John Learin useita kertoja, lisäili UFO-dokumentteja kalentereihinsa ja tapasi nimekkäiden UFO-yhteisön henkilöiden kuten Linda Moulton Howen kanssa.

Nämä tapahtumat eivät tapahtuneet “samaan aikaan” kun hän haki S-4:n ja häntä haastateltiin sinne.

Loput väitteistä joita tarkastelen ovat helpompia sulattaa. Käyn yksinkertaisesti läpi Bobin omia sanomisia haastatteluista vuosien varrelta.

Muistin peukalointi

1990:

Bob uskoo myös, että huumeiden ja hypnoosin käyttö vaikutti hänen muistiinsa.

… toisella kerralla hänelle annettiin lasi keltaista nestettä, joka tuoksui mäntysuovalta, ja hän väitti joutuneensa useita kertoja hypnotisoiduksi, mikä on vaikuttanut negatiivisesti hänen muistiinsa. (Alien Contact s. 8 & 38)

1993:

BL: Muistiani on saatettu peukaloida.

BL: He tekivät minulle juoman, lasillisen keltaista nestettä joka tuoksui männyltä. Ja ilmeisesti he hypnotisoivat minut useita kertoja, en koskaan saanut tietää miksi.” (https://www.scribd.com/document/520238029/Lazar-Cut-Revelations?secret_password=Ak3lv4axRVcjqTHKaFz6 sivu 4)

George Knapp juonsi Coast to Coast AM:n ohjelmaa vuonna 1995:

GK: Bob uskotko heidän manipuloineen muistiasi, sillä juomallasi juomalla? Tarkoitan, että hehän painostivat sinua, eikö?

BL: En usko. En tiedä oliko sellaista teknologiaa silloin, en tiedä miten paljon sellaista teknologiaa on nykyäänkään, jolla voitaisiin valikoiden vaikuttaa muistoihin. Mutta en koskaan menettänyt muistiani.

GK: Hetkinen nyt, koska sanoin että oli monia kertoja jolloin lensit sinne ja et tiennyt miten pääsit kotiin, et tiennyt mitä olit tehnyt sinä päivänä?

BL: No, se on totta, mutta sillä tavalla koko elämäni on mennyt. En muista mitä minulla oli viime iltana illalliseksi. Muisti ei ole vahvuuksiani.

(https://youtu.be/WdJXFJxXiYg?t=1650)

Elimet avaruusolentojen ruumiinavauskuvissa

2019:

Minun briittaukseni, se liittyi — sikäli kun siinä aluksessa oli oikeita olentoja — heillä oli valokuva niistä, jossa niiden rintakehä oli auki, ja he olivat tehneet muistiinpanoja — se oli vain yksi ainoa elin, aivan kuin kaikki muut elimet olisivat kasvaneet yhteen yhdeksi massaksi ja jolla oli useita toimintoja. (https://youtu.be/n4ZGidO1hH0?t=1973)

1990:

Hän myös väitti nähneensä ruumiinavausraportteja sekä mustavalkovalokuvia avaruusolentojen ruumiista (tyypillisiä “harmaita” jotka painoivat kymmenestä kilosta pariinkymmeneen, joiden päät olivat suuret ja karvattomat), sekä valokuvia eri elimistä (joitain oli leikelty) levitettynä pöydälle, ja niiden painot ja tiheydet oli listattu. “Olin järkyttynyt”, hän sanoi George Knappille. (Alien Contact pg. 8)

Tuntematon päivämäärä:

Haastattelija: Oliko niiden elimet levällään, vai mitä?

Lazar: Joo, niiden elimet. Joitain elimistä oli leikelty kahtia. Siellä oli myös piirroksia niihin liittyen. (Videohaastattelu)

Oliko tiedonvaihtoa?

joulukuun 20, 1989:

Soittaja: Onko meillä antaa jotain vaihdossa kaikesta tästä informaatiosta, jota he meille antavat?

BL: En tiedä. En tiedä mitä kulisseissa tapahtuu, miten saimme tämän teknologian.

(Billy Goodman Happening)

1990:

“Onko totta,” kysyin, “että avaruusolennot ja paikalla olleet tiedemiehet vaihtoivat tietoja tuolloin…

“Joo, perustuen siihen mitä luin, sellaista tapahtui.”

(Alien Contact s. 42)

Lazar jatkaa selittämällä, että kiista avaruusolentojen kanssa lopetti tietojenvaihdon.

On myös muita haastatteluja, missä Lazar toistaa saman, että tietoja vaihdettiin.

Miten monta gravitaatiovahvistinta käytetään omikron-kokoonpanossa?

1989 — kolme

KVEG radiohaastattelu, joulukuun 28. 1989

“Hitaan vauhdin moodissa — ja TODELLAKIN toivon että muistaisin miksi he tätä aallon taajuutta kutsuivat — hitaassa moodissa: Alus on haavoittuvainen; se poukkoilee ympäriinsä. Ja se on heikon gravitaatiokentän päällä, se on kolmen gravitaatioaallon päällä. Ja se vain poukkoilee. Se voi keskittää aallot taakseen ja jatkaa eteenpäin kulkemista ja keikkumista hitaalla nopeudella.

1994 — yksi vahvistin

“Alus toimii kahdessa moodissa — omikron ja delta, jotka tarkoittavat sitä miten monta gravitaatiovahvstinta on käytössä. Omikron-kokoonpanossa on käytössä vain yksi; toiset kaksi heitetään sivuun ja piilotetaan levyn sisään. Omikron-moodissa alus nousee ja leijailee, mutta ei tee paljoakaan muuta.” (huhtikuu, 1994, Omni Magazine)

2019 — yksi

“Näin että aluksella oli kolme emitteriä. Vain yksi niistä loi koronanäytöksen, ja se oli se, joka oli suoraan alaspäin maahan päin.” Omaelämänkerta sivu 163

2019 — kaksi

Omikron käyttää kahta emitteriä “pysymään pystyssä” kun kolmas osoittaa kohti menosuuntaa (Bob Lazar: Area 51 & Flying Saucers 1:09:00)

Ovatko gravitaatiovahvistimet aina päällä?

1990:

En tiedä sanoinko tästä aiemmin, mutta vahvistimet aina ovat täysillä. Ne tuottavat maksimigravitaation, ja tuo aalto vaihemuunnetaan nollasta 180 asteeseen. (UFOs and Alien Presence pg, 17)

1991, “The Lazar Tape”, 40 minuutin pituinen VHS-video:

“Kun lautanen kulkee lähellä toista painovoimalähdettä, kuten planeetta tai kuu, se ei käytä samaa kulkutapaa kuin me olemme fysiikan tunneilla oppineet. Kun lautanen lähestyy toista painovoimalähdettä, kuten Maa, gravitaatio A-aaltokulkee ulospäin lautasesta, sen vaihe muuttuu gravitaation B-aalloksi, joka kulkee ulospäin Maapallosta, ja tämä saa aikaan nostovoiman. Painovoimavahvistimet lautasessa on mahdollista suunnata toisistaan riippumatta, ne ovat pulssittaisia ja ne eivät pysy jatkuvasti päällä.”

Pommitetaanko alkuaine-115:a protoneilla?

1990:

Ei, sitä voidaan vahvistaa jossain määrin, tai stimuloida sitä tuottamaan lisää. Mutta yksittäinen 115-palanen pöydällä sisältää riittävästi gravitaatioaaltoja, jotta se pystyy kääntämään pois sitä kohti ammutun laserin. (UFOs and Alien Presence pg, 16)

1990:

Reaktorin sisällä alkuaine-115:a pommitetaan protoneilla, jotka kiinnittyvät 115-atomin ytimeen ja siitä tulee alkuaine-116. Alkuaine hajoaa välittömästi ja vapauttaa säteilynä pieniä määriä antimateriaa. (Alien Contact pg. 13)

Oliko kyse alkuaine-115:sta?

Bob has said his main contribution to the project at S4 was identifying what element was used to power the reactor, however he immediately acknowledges he did not actually identify which element it was.

1990:

BL: Minä olin se joka identifioi alkuaine-115:n. Se oli minun ainoa kontribuutioni projektiin. Ja en vanno valaa että se oli alkuaine-115, mutta jos se ei ollut, niin sitten se on 114. Se lukee täällä… Sanon sitä 115:ksi koska olen tottunut kutsumaan sitä siksi. (UFOs and Alien Presence pg, 11)

Kuitenkin poislukien tämä haastattelu, Bob on sanonut ykskantaan, että kyseessä on alkuaine-115.

Lazar antaa myös ristiriitaista tietoa siitä mitä kokeita tehtiin alkuaineen määrittämiseksi:

1993:

BL: No, ei, en ole nähnyt spektrograafista analyysia siitä, tai… no, itse asiassa, he tekivät sellaisen… En tiedä mitä he näkivät siinä. Minä näin neutronipommituskokeen ja tiheysmittauksia ja sensellaista, mutta olen varma että he tekivät kokeita sillä. Mutta en tunnistaisi spektriviivoja, ei. (1993 Ultimate UFO Conference Q&A)

1990:

PH (Lindemannin fyysikkoystävä): Miten määritette sen? Laitettiinko se massaspektrometriin? Miten saatiin selville mikä alkuaine se oli?

BL: On monia eri tapoja, mutta varmasti massaspektrometri on yksi. Me teimme myös kaikenlaisia omituisia juttuja. Los Alamos oli ilmeisesti mukana joissain 115:n analyyseissa, ja en tiedä mitä he tekivät. He olivat myös mukana 115-kappaleiden koneellisessa työstämisessä. (UFOs and Alien Presence pg, 11)

Mistä alukset ovat tulleet?

1989:

En tiedä. Se siinä on, että ne näyttävät olevan hyvässä kunnossa, eivät näytä siltä kuin ne olisivat syöksyneet maahan, että ne näyttävät siltä kuin ne olisi noudettu jostain. Se todellakin näyttää siltä että ne on annettu lahjaksi. (Billy Goodman Happening)

1990:

“En tiedä mistä me saimme ne tai miten kauan siitä on, tai mitään. En tiedä lennätettiinkö ne tänne vai annettiinko ne meille vai syöksyivätkö ne maahan ja ne korjattiin. En usko niiden syöksyneen maahan. (Alien Contact pg. 11)

Lippahatun reunassa oli neljän tai viiden tuuman reikä, ja metalli oli taipunut ylöspäin, aivan kuin ammus olisi mennyt sen läpi. On mahdollista, että se on voinut olla jotain muuta, mutta siltä se näytti minulle; kuin sitä olisi ammuttu alapuolelta. Se on ainoa asia, joka laittoi mieleeni siemenen itämään siitä, että niitä ei oltu annettu meille, koska minusta se näytti hyökkäysliikkeeltä… (Alien Contact pg. 19)

1993:

Niitä oli yhteensä yhdeksän. Ja jokainen oli erilainen. Kolme oli purettu osiin tutkimuksia varten, yksi oli vaurioitunut, yksi oli syöksynyt maahan vasta elokuussa 1981. (Beyond Roswell Pg. 5)

90-luvun puolivälissä:

K: Miten nämä alukset päätyivät Yhdysvaltain käsiin?

BL: Minulla ei ole oikein mitään ideaa miten ne sinne päätyivät. En usko, että oli maahansyöksyjä, koska alukset eivät olleet vaurioituneet. En voi oikein sanoa enempää. (https://youtu.be/DppxgTlyCZI?t=302)

Kun Bob alkoi antaa taas haastatteluja vuodesta 2015 eteenpäin, tarina on muuttunut dramaattisemmin.

2015:

GK: Sikäli kun voit sanoa, ne eivät näyttäneet siltä että ne olisivat syöksyneet maahan, eikö?

BL: No, oli yksi, ja mainitsin tämän kauan sitten ja en koskaan sanonut enempää. Oli yksi, kuten sanoin, jota oli ammuttu ammuksella, ja tiedän varmaksi sen että se nousi veden alta. Sen verran tiedän.

GK: Tiedät sen varmaksi koska sinulle on sanottu niin?

BL: Joo.

(https://youtu.be/A6Td7YI10ZE?t=1703)

2019:

Olen kuullut tarinoita ja lukenut netistä teorioita siitä, että niitä on annettu lahjaksi, tai syöksynyt maahan. Selvästikään yksikään ei syöksynyt maahan. Nyt omaan mielipiteeseen. Ja tämä on vaistomaisesti, minulla ei ole tästä informaatiota. Uskon melkein että tämä oli omalla tavallaan jonkinlainen arkeologinen löydös. En usko, että se oli vaihdantaa, tyyliin “me annetaan nyt teille tästä nämä muutamat alukset.” En osaa sanoa miksi, lähinnä koska pomoni ja muut siellä työskentelevät ovat kuiskailleet jotain. (https://youtu.be/n4ZGidO1hH0?t=330)

2019:

“Kaiken kaikkiaan, meillä oli näitä aluksia hallussamme ja se oli kuin ne olisi ammuttu alas jossain suuressa hyökkäyksessä. Siltikään en tiedä miten me ne saimme, ja totta puhuen ei sillä ole väliäkään.” (Lainaus kirjasta: “Dreamland: An Autobiography.”)

2019:

Barryn on ollut pakko sanoa minulle jotain, mutta se oli liian kauan sitten ja en enää muista mitä hän sanoi, mutta se jätti siemenen itämään. Mielestäni ainakin yksi niistä oli arkeologisilta kaivauksilta. Joten se on vanha. Ainakin yksi niistä on vanha. En tiedä oliko se juuri se minkä parissa minä työskentelin, mutta muistan sen liittyneen arkeologisiin kaivauksiin. Joten se on vanha, se on muinainen. (Joe Roganin haastattelu https://youtu.be/WmF6RXf6U_A?t=366)

Mistä materiaaleista alus oli tehty?

1990:

Mielestäni se oli ilmiselvästi metallia. (UFOs and Alien Presence s. 18)

1990:

“Me varmasti kykenemme tuottamaan sellaisen lejeeringin” (Alien Contact s. 12)

1990:

Metalli oli taipunut ylöspäin ja näytti siltä kuin siihen olisi ammuttu ammus (Alien Contact s. 19)

2019:

“Esimerkkinä, sain tietää että suurin osa aluksesta on tehty samasta materiaalista. Testeistä kävi ilmi, että se ei ollut metallia vaan keraamista.” (Lainaus kirjasta “Dreamland: An Autobiography.” s. 84)

Sporttimallin läpimitta

1990:

PH: Mikä sen läpimitta on?

BL: 30 tai 35 jalkaa (9.1 – 10.7 m). (UFOs and Alien Presence s. 14)

1990:

Lautanen alunperin arvioitiin olevan 35-40 jalkaa läpimitaltaan ja 15 jalkaa korkea (4.6m). (Alien Contact s. 8)

1993:

Lautanen oli arviolta 40 jalkaa leveä ja 15 jalkaa korkea. (Beyond Roswell s. 5)

1996:

52.8 jalkaa läpimitaltaan (16.1m) (Dreamland-dokumentti)

2019:

“Se mitä kykenin erottamaan, se oli arviolta 50 jalkaa tai sinnepäin läpimitaltaan ja arviolta 20 jalkaa korkea (6.1m).” (Lainaus kirjasta “Dreamland: An Autobiography.” s. 154)

Oliko aluksessa kirjoitusta?

1989:

“Ei” (Billy Goodman Happening)

1989:

“Ei ohjauslaitteissa tai missään siellä, mutta näin jotain viitteitä kirjoituksesta”. (Billy Goodman Happening)

“Kun paneeli oli ollut läpinäkyvä jonkun aikaa, eräänlaista kirjoitusta, joka oli toisenlaista kuin mikään kirjoitus, tieteellinen tai matemaattinen merkistö jota olen nähnyt, alkoi ilmestyä läpinäkyvälle käytävälle…” (Alien Contact s. 17)

Miten paljon aikaa tuli vietettyä S-4:llä?

“Hän ei ollut siellä enempää kuin kuusi tai seitsemän päivää.” (Alien Contact s. 6)

Kuitenkin hänen omaelämänkerrassaan hän kuvaa työskennelleensä S-4:llä ainakin 9 päivää ja vihjaa useammasta päivästä kuin mitä hän myöntää suoraan.

Turvaluokitus

1990:

En saanut koskaan virallisesti potkuja ja turvaluokitustani ei otettu pois. (Alien Contact s. 27)

1990:

Osoittautui, että turvaluokitukseni evättiin tuosta syystä. (UFOs and Alien Presence s, 3)

1993:

Beyond Roswellissa Lazar väittää, että hän sai itse asiassa turvaluokituksen, ja sitten myöhemmin haastattelussa sanoo että hänen turvaluokituksensa oli päätynyt “negatiiviseksi” ja hänen pitäisi hakea sitä uusiksi. (Beyond Roswell s.7)

2019:

Omaelämänkerrassaan Lazar sanoo hänen turvaluokituksestaan George Knappin haastattelun jälkeen: “Olin mokannut mahdollisuuteni saada S-4:llä työskentelyyn vaadittava turvaluokitus.” (“Dreamland: An Autobiography.” Pg. 270)

Artikkelin julkaissut medium.com