Avainsana-arkisto: astronomia

Mies joka yritti ottaa yhteyttä avaruusolentoihin isoäidin olohuoneesta

Uusi dokumentti seuraa avaruusmies John Shepherdin 30-vuotista kosmista taivalta. Mikä ajoi hänet ampumaan säteellä viestejä ja musiikkia avaruuteen?

1960-luvun puolivälissä, kun hän oli poika Michiganin maaseudulla, John Shepherd alkoi pohtia tapoja saada yhteyttä avaruusolentoihin. “Se oli noihin aikoihin kun tuli sarja nimeltä The Outer Limits telkkarista”, hän muistelee. “Muistan aiheen kiehtoneen minua, idea siitä että rakentaisin omat tiedeinstrumenttini, joilla tutkia Maan ulkopuolisen elämän mystistä ilmiötä.”

Vuonna 1972 hänen omien isovanhempiensa olohuoneesta hän alkoi seurata unelmaansa lähettää avaruuteen sähköisiä pulsseja “kohti tähtiä”. Niin sai alkunsa ainutlaatuinen 30-vuotinen matka, jota hän kutsuu nimellä  Project STRAT (Special Telemetry Research and Tracking). Pian se ottaisi otteen hänen elämästään, ja hänen isovanhempiensa elämästä, jotka löysivät itsensä omituisia, “kauniita ja epätavallisia instrumentteja”, muunmuassa kaksikanavaoskillaattori, katodisädeputki, jättiläisruudut joilla monitoroida saapuvia signaaleja ja matalataajuuslähetin, joka lähetti signaaleja miljoonien mailien päähän avaruuteen.

Vaikkei hänellä ollut paljoa rahaa, hän troolasi armeijan ylijäämämyyntejä ja sähköliikkeitä läheisessä Traverse Cityssa, keräsi materiaaleja joita hän tarvitsi. Puutarhaan hän pystytti “kaksikerroksisen 150,000 voltin ulostulon”, joka oli pystytetty kahden pitkän metallitornin varan, jotka oli tehty hylätyn hiihtohissin palasista. Olohuoneessa tiedelaitteet olivat pinottu lattiasta kattoon yhdelle seinälle.

“Usein ihmiset, jotka ajoivat ohi yöllä autollaan, näkivät vilkkuvia valoja olohuoneessa ja he pysähtyivät tuijottamaan niitä”, hän sanoo. “Ehkä he ovat myös katselleet The Outer Limitsia, ja he miettivät mitä oikein oli käynnissä. Muistan joidenkin jopa luulleen meidän rakentaneen venäläisen vakoilulaitteen.”

Shepherd rakensi lähettimiä ja vastaanottimia kierrätysmateriaaleista. Kuva: Matt Killip

Viime torstaina Netflix näytti mielenkiintoisen lyhytelokuvan nimeltä John Was Trying to Contact Aliens, joka aiemmin tänä vuonna voitti parhaan dokumentin palkinnon Sundance-festivaaleilla. Dokumentaristi Chris Killipin poika Matthew Killipin kuvaama, editoima ja ohjaama dokumentti käy läpi Shepherdin 30-vuotista taivalta vain 16 minuutin pituisella pätkällä.

“Halusin kertoa tarinan tiiviisti ja säästellen, mutta pitää samalla jotain mystisyyttä”, Killip sanoo. “John on ihana kohde, mutta hänessä on jotain mystistä ja salailevaa, joka voi olla peräisin hänen elämänsä alkuvaiheilta. Yritin tasapainottaa narratiivia hänen innollaan, joka on jossain tieteen ja ulkopuolisen taiteen välimaastossa. Mitä enemmän ajattelen sitä mitä hän teki, sitä enemmän se tuntui 30-vuotiselta taide-esitykseltä.”

1970-luvulla Shepherdin obsessio välillä toi paikalliset toimittajat hänen ovensa eteen. Vuonna 1989 hänelle annettiin hänen 15 minuuttiansa julkisuudessa hänen esiinnyttyään The Joan Rivers Show’ssa. YouTubessa hänet voi nähdä puristuneena kahden ufologin väliin, intensiivinen pitkätukkainen ja -partainen nuorimies, joka selittää tehtäväänsä jonkin verran skeptiselle juontajalle, joka huomauttaa että 16 vuoden jälkeenkään avaruusolennot eivät edelleenkään ole vastanneet hänen kutsuunsa.

Siihen mennessä hänen isoäiti Irenen säästöillä Shepherd oli rakentanut tilavan kaksikerroksisen laboratorion hänen isovanhempiensa talon viereen. “Vaikka kehoni oli paikalla pikkukylässä”, hän sanoo Killipille, “mieleni oli avaruudessa ja muissa maailmoissa, matkaten kosmoksessa.” Vilkkuvat kotivideokuvat paljastavat futuristisen sisustuksen täynnä ruutuja, konsoleita ja vilkkuvien valojen matriiseja: Tähtialus Enterprise ahdettuna michiganilaiseen pikkukaupunkiin.

Shepherdin isoäiti Irene avitti hänen intohimoaan löytää elämää Maan ulkopuolelta. Kuva: Vimeo

Käyttäen jättiläismäistä lähetintä puutarhassa hän alkoi lähettää musiikkia avaruuteen usean tunnin verran päivässä, artisteilta kuten Sun Ra, Ornette Coleman ja John Coltrane sekä saksalaisilta kokeilevilta artisteilta kuten Can, Cluster ja Harmonia. Yhdessä vaiheessa me näemme nuoren Shepherdin nojaavan tiukasti mikrofoniin ja tekevän ilmoituksen kosmokselle: “Nyt me aiomme soittaa teille afro-poppia iltanne ratoksi.”

Killip sai ensi kerran kuulla Shepherdista kun hän tutkaili kirjaa UFO-kulteista ja näki valokuvan “pitkätukkaisesta nuoresta miehestä, jota ympäröi koneiden kasat hänen isoäitinsä istuessaan hänen vieressään neulomassa”. Päivätyösään filmileikkaajana taiteilijoiden kuten Jeremy Deller kanssa Killip teki lyhytelokuvan nimeltä Master of Reality toisesta teini-ikäisestä ulkopuolisesta, Ronny Longista, jonka pakkomielteisiin kuuluu wrestling ja kauhuelokuvat. “Jotain samankaltaisuuksia heillä  oli siinä äärimmäisessä yksimielisyydessä”, hän sanoo.

Killipin hellässä muotokuvassa Shepherd tulee esiin herkkänä sieluna, tietoisena muiden toiseudesta, ja kuitenkin yhtenä sen kanssa. Narratiivi lyhyesti käsittelee hänen vaikeuksiaan lapsuudessa — isää joka pian jätti hänet hänen synnyttyään ja emotionaalisesti etäistä äitiään johon hänellä oli vain vähän yhteyttä. “Asiat olivat vaikeita alkuvuosina”, hän sanoo Killipille. “Isoäitini tunsi sääliä minusta ja otti minut hoteisiinsa.” 12-vuotiaana Shepherd tajusi olevansa homo, minkä hän sanoo jäljittelemättömän vähättelemättömään sävyyn, mikä osoittautui “varsin vaikeaksi” Michiganin maaseudulla 1960-luvun alkuvuosina.

“Mielestäni jos varhaiset vuodet ovat vaikeita, se tekee elämästä tutkailevampaa”, hän sanoo faktatyyliin. “Se ainakin teki minusta tavallaan riippumattoman ja rohkaisi minua laajentamaan ajatteluani.”

“Suurimman osa siitä mitä minä tein olin oppinut itse, mutta isoisäni, joka oli työskennellyt työkaluntekijänä Detroitissa, auttoi minua usein käytännön asioissa. Isoäitini oli kuitenkin se, jolla oli yhteinen kiinnostus, sanoisinko, eksoottisempia asioita kohtaan. Hän toi paljon inspiraatiota elämääni.” (Irene kuoli vuonna 1988 ja filmi on omistettu hänelle.)

Filmin pistelevän itsereflektion hetkenä Shepherd vertaa elämän matkaansa vaellukseen “yksinäistä vuoristoreittiä”. Se muuttui kun hän tapasi elämänkumppaninsa John Litrentan vuonna 1993. He elävät, hän sanoo, “hiljaiseloa järven rannalla kahden pikkukaupungin välissä”.

Vuonna 1998, johtuen rahanpuutteesta, Shepherd vastahakoisesti purki laboratorionsa ja pani kaiken varastoon, jossa tavarat ovat edelleen. Hän ohjaa Killipin sekasotkun keskelle taskulampulla, osoitellen hänen rakkaisiin laitteisiinsa — satelliittikommunikaatiolaitteisiin, korkeatehoisiin mikroaaltoputkiin, korkeajännitelähetinkiihdyttimeen. “Nämä ovat vain jäänteitä,” hän sanoo, “ylimääräisiä ajatuksia.”

“Kaipaan sitä”, hän kertoo minulle, “todellakin kaipaan, mutta säästin sen kaiken. Se on kuin kokoelma kauniita esineitä. Odottamassa siellä.”

Filmissä hän kuvaa pitkää, omituista, luovaa ponnisteluaan “eräänlaiseksi unitilaksi” joka antoi elämälle merkitystä. Ja Riversin show’n pätkässä, kun Rivers mainitsee menestyksen puutteen, hän vastaa: “Kuin artisti joka voi jatkaa maalaamistaan vaikkei hän myykään taulujaan, minä voin jatkaa laitteiden rakentamista ja ideoiden parissa työskentelyä.” Meinaako hän, nyt näin jälkikäteen, että hän oli konseptuaalinen taiteilija yhtä paljon kuin tiedemies? “Kaipa olin”, hän sanoo hiljaa. “Valo- ja ääni- ja sähkötaiteilija. Ja oman tien kulkija. Varmasti oman tien kulkija. Ja se olisi aika hyvä kuvaus.”

 

Artikkelin julkaissut  theguardian.com

SpaceX-raketteja palaa päreiksi

Miehittämätön testikapseli räjähtää sen tullessa alas maahan 12 kilometrin korkeudesta.

Raketti sai liikaa vauhtia laskeutuakseen onnistuneesti, ja se räjähti liekkimeressä.

Noin kaksi minuuttia laukaisun jälkeen yksi aluksen kolmesta Raptor-moottorista meni pimeäksi. Minuuttia myöhemmin toinen moottori meni pimeäksi, mutta prototyyppiraketti jatkoi kulkuaan ylöspäin.

Alus menetti kolmannenkin moottorinsa neljän ja puolen minuutin päästä laukaisusta, ja raketti kääntyi vaakatasoon ja siitä nokka kohti Maata.

Moottorit käynnistyivät jälleen aluksen tultua lähemmäksi maanpintaa, ja alus pääsi kääntymään pystyyn, mikä hidasti laskua. Prototyyppi laskeutui nopeampaa kuin ideaalivaihti, minkä johdosta se räjähti.

The Sunin mukaan  SpaceX kirjoitti, että sen lento oli ”suunniteltu usean asian testaamiseen lähtien siitä miten aluksen kolme Raptor-moottoria vaikuttaisivat yleisesti aerodynaamisiin kykyihin ja siihen miten alus toimii tankkaustilanteessa.”

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Tutkimus: Auringollamme oli kumppani, ’Toinen Nibiru’

Auringollamme oli toinen kumppani, ja aurinkokunnan ulkopuolella voi olla monta löytämätöntä kääpiöplaneettaa. Näin sanoo tuore Harvardin tutkimus.

The Astrophysical Journal Lettersissa julkaistun tutkimuksen kirjoittaja on tri. Avi Loeb sekä opiskelija Amir Siraj. Tutkimus esittää uuden mielipiteen perinteiselle “yksinäinen tähti”-ajattelulle koskien Auringon alkuperää.

Heidän radikaalilta kuulostava teoriansa sanoo, että aurinkokunnassa on joskus voinut olla kaksi aurinkoa — jotka ovat mahdollisesti kiertäneet yhteistä keskipistettä.

 

  Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Kardashev-asteikko eli miltä galaktiset sivilisaatiot näyttävät

Havaittavissa oleva universumi on iso paikka, joka on ollut olemassa yli 13 miljardia vuotta. Yli 2 biljoonaa (trillion) galaksia on syntynyt, joissa kiertää yhteensä 20 tuhatta miljardia miljardia tähteä omaa galaksiamme.

Yksistään Linnunradalla oletetaan olevan noin 40 miljardia Maapallon kaltaista planeettaa elämää elinkelpoisella etäisyydellä tähdestään. Kun numerot ovat näin suuria, on vaikeaa kuvitella että olisimme yksin.

Kardashevin asteikko on menetelmä mitata sivilisaation teknologisen kehityksen tasoa perustuen niiden kykyyn kuluttaa energiaa. Mittaa oli ehdottanut venäläinen astronomi Nikolai Kardashev vuonna 1964. Asteikolla on kolme kategoriaa:

Tyypin 1 sivilisaatio — myös nimeltään planetaarinen sivilisaatio — voi kuluttaa ja säästää kaiken planeetalla saatavilla olevan energian. Tällä hetkellä tyypin 1 sivilisaatiot määritellään yleisesti sellaisiksi, jotka kykenevät ottamaan käyttöön kaiken planeetalle keskustähdestä saapuvan energian (Maan ja Auringon väliselle systeemille (systeemi olisi noin neljä kertaluokkaa suurempi energiamäärissä kuin mitä nyt Maapallolla on käytössä).

Tyypin 2 sivilisaatio — myös nimeltään tähtisivilisaatio — voi käyttää ja kontrolloida energiaa planeetan skaalalla. Sivilisaatio kykenee ottamaan sen omasta tähdestä säteiltyä energiaa käyttöön, esimerkiksi Dysonin kehän avulla.

Tyypin 3 sivilisaatio — myös nimeltään galaktinen sivilisaatio — voi kontrolloida energiaa koko isäntägalaksin tasolla. Tällä tasolla sivilisaation käytössä on voimanlähde, jota voidaan verrata koko Linnunradan luminositeettiin.

Kardashev uskoi, että tyypin 4 sivilisaatio oli mahdoton, joten hän ei kehitellyt sitä enempää. Uusia tyyppejä (0, 4, 5, 6) on kuitenkin ehdotettu. Jotkut tieteentekijät ehdottavat, että voisi olla olemassa tyypin 4 ja tyypin 5 sivilisaatioita, joiden vaikutukset ulottuvat yli galaksiklustereiden tai superklustereiden, struktuureissa jotka koostuvat tuhansista galakseista tai biljoonista tähdistä.

Lopulta voisi olla Omega-tyypin sivilisaatiom joka kykenee manipuloimaan koko universumia ja mahdollisesti muita universumeja. Omega-tyypin sivilisaatio voi itse asiassa olla oman universumimme luoja, syistä jotka ovat ymmärryksemme tuolla puolen!

Entäpä sitten nykyinen ihmissivilisaation taso?

Nykyaikana ihmiskunta ei ole saavuttanut edes tyypin 1 sivilisaation statusta. Jos ihmiset kasvattavat energiankulutustaan arviolta 3 prosenttia vuodessa, saatamme saavuttaa tyypin 1 statuksen 100-200 vuodessa. Tyypin 2 status saavutetaan muutamassa tuhannessa vuodessa, ja tyypin 3 status 100 tuhannesta miljoonaan vuodessa.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

NASA havaitsee FM-radiosignaalin tulevan Jupiterin kuusta

Vain alle viikkoa myöhemmin Juno-tehtävää virallisesti jatkettiin uudestaan 5 vuodella. Jälleen kerran se on päässyt otsikoihin aikamoisesta löydöstä. Tällä kertaa kyse ei kuitenkaan ole Jupiterista. Viimeisimmät uutiset liittyvät kaasujättiläisen suurimpaan kuuhun — Ganymedeen. Raportin mukaan Juno on siepannut FM-radiosignaalin, joka tulee kuusta.

Avaruuden radiosignaaleista raportteja nähneenä emmekö me voisi kerrankin kuulla varmistusta siitä että se on peräisin avaruudesta ja että se oikeasti tarkoittaa jotain? Valitettavasti emme, sillä tämä Ganymedeen signaali on NASAn mukaan luonnollisesta lähteestä peräisin.

Jos kaipaat tieteellistä nimitystä, signaali oli “dekametrinen radioemissio”, mutta me tunnemme sen paljon tutummalla nimellä: Wi-Fi. Taajuudet vastaavat usein Maapallolla käytettyjä.

FM-radiosignaali

The radio signal from Ganymede lasted only 5 seconds but this is mainly due to the high speed at which Juno was passing. Credit: Louis et al. [2020]
Ganymedeen radiosignaali kesti vain 5 sekuntia, mutta pääosin se johtuu siitä kun satelliitti ohitti kuun varsin suurella nopeudella. Kuva: Louis et al. [2020]

FM-radiosignaali havaittiin kun Juno kiersi lähellä Jupiterin napa-alueita ja niiden magneettikenttiä, jotka kytkevät sen Ganymedeen. Mitä tulee varsinaiseen lähteeseen, tieteentekijät uskovat, että sen aiheutti normaalia hitaammin oskilloivat elektronit. Tämä prosessi on nimeltään syklotronimaserin epävakaus.

Pitkään on tiedetty, että radioaaltoja on olemassa Jupiterissa, mutta koskaan aiemmin ei sellaista ole saatu kiinni sen kuista. Vaikka se ei ole peräisin avaruusolennoilta, yksinkertainen seikka että sellainen radiosignaali on peräisin Ganymedeelta ei tee siitä vähemmän merkityksellistä.

Ganymede osoittaa, että se on yksi kaikkein mystisimmistä kappaleista aurinkokunnassamme. Viime vuosikymmenellä tieteentekijät ovat tehneet useita merkittäviä löytöjä aurinkokuntamme suurimmista kuista, mikä tekee niistä ykköskohteita tieteellisille tutkimusmatkoille.

Artist's concept of Jupiter and its largest moon Ganymede. The moon's auroral belts have also been illustrated in blue. Credit: NASA
Artistin käsitys Jupiterista ja sen suurimmasta kuusta Ganymedeesta. Kuun revontulivyöt on esitetty sinisellä. Kuva: NASA

Esimerkiksi Hubble-avaruusteleskooppi bongasi merkkejä maanalaisesta merestä, joka on yli 150 kilometriä paksun jääkerroksen alla. Tieteellisten estimaattien mukaan tämä meri voi olla myös 10 kertaa syvempi kuin omat meremme Maapallolla.

Sitten vuonna 2018 Galileo-luotain löysi uskomattoman tehokkaan ja epätavallisen sähkömagneettisen aaltoesiintymän Ganymeden ympärillää. Chorus-aaltoina tunnettu ilmiö on löytynyt myös Maapallolta, mutta Ganymedeltä löytyneet yllättivät tieteilijät voimakkuudellaan.

Tämän FM-radiolöydöksen kaltaiset löydökset osoittavat sen miten tärkeä tehtävä Juno on ja miksi sen tulisi pysyä toiminnassa niin pitkään kuin mahdollista. Nyt tehtävää on jatkettu vuoteen 2025 tai vähän aikaisempaan mikäli laitteet lakkaavat toimimasta. Monia samanlaisia tehtäviä on ollut vuosikaudet toiminnassa yli niiden estimoidun päättymisajan ja on mahdollista, että Juno jatkaa toimintaa vuoden 2025 jälkeenkin.

Jokatapauksessa mitä tehtävän loppumiseen tulee, se tulee olemaan suuri menetys tieteelle ja tulee kestämään monta vuotta ennenkuin samanlainen saavuttaa Jupiterin kiertoradan.

Lähteet:

Griffin, A. (2018, August 07). ‘Extraordinary’ waves spotted coming out of Jupiter’s moon Ganymede.
• Kooser, A. (2021, January 08). Mars InSight and Jupiter Juno missions get NASA extensions for more years of science.
• NASA Extends Exploration for Two Planetary Science Missions. (2021, January 08)
Louis, C., Louarn, P., Allegrini, F., Kurth, W., & Szalay, J. (2020, October 12). Ganymede‐Induced Decametric Radio Emission: In Situ Observations and Measurements by Juno.
Ramsey, S. (2015, March 20). Hubble Sees Potential Underground Ocean on Jupiter’s Largest Moon.
TANGERMANN, V. (2021, January 12). NASA reportedly detects signal coming from one of Jupiter’s moons.

Artikkelin julkaissut Curiosmos

Rakennelmia Marsin pinnalla

Tässä analysoitu valokuva (ESP_013177_1800) on NASAn Reconnaissance -satelliitin kuvaama 19. päivä toukokuuta 2009. Siinä näkyy ”mahdollisesti kartiomuotoja Hydraotes Chaoksessa’.

Jean Ward analysoi valokuvaa, jossa näkyy omituinen anomalia, joka näyttää kuin hylätty rakennelma olisi osittain hautautunut hiekkaan.

Se koostuu suuresta rengasrakennelmasta, jota tukee palkit ja pitkä siltaosa, joka ulottuu keskeltä ulospäin ja josta lähtee pienempi ”L”-muotoinen osuus.

Se muistuttaa modernia/futuristista joukkoliikennerakennelmaa, joita Maapallolta löytyy. Ehkä alue on joskus ollut marsilaisten käytössä planeetan tuhouduttua ydintuhossa kauan aikaa sitten?

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

 

Kiinalaisalus saapui Marsiin – etsii sieltä elämää!

Kiinalainen avaruusalus on saapunut Marsiin ja valmistelee tutkimaan sen pintaa, maa on ilmoittanut.

Tianwen-1 -alus on yksi kolmesta missiosta punaiselle planeetalle, joka saapuu sinne tässä kuussa. Se tulee vain päivää myöhemmin kun Arabiemiraattien alus onnistuneesti kiersi planeetan, ennen NASAn Perseverance-mönkijän saapumista.

Kiinalaisten missio koostuu mönkijästä ja satelliitista. Nyt nämä molemmat leijailevat punaisen planeetan ympäri, mutta muutaman kuukauden päästä mönkijä irroittautuu ja laskeutuu planeetan pinnalle.

Kun niin tapahtuu, toiveissa on kerätä informaatiota vedestä Marsin pinnalla sekä merkkejä Maan ulkopuolisesta elämästä planeetalla.

Tianwen on muinaisen runon nimi, ja se tarkoittaa ”Taivaallisen Totuuden Etsintää”.

Saapuminen Marsiin on ensimmäinen kerta kun mikään maa on onnistuneesti saapunut planeetalle, Venäjän yritettyä matkaa vuonna 2011 ja epäonnistuttua Maan ilmakehän läpipääsyssä.

Mutta kaikkein vaikeinta tehtävässä on oikeasti onnistua laskeutumaan Marsin pinnalle. Se on monimutkaista ja tähän mennessä vain NASA on onnistunut siinä.

Marsin pinnalle laskeutuminen on pahamaineisen vaikeaa. Kiinan yritys on ottaa käyttöön laskuvarjo, rakettimoottorit ja ilmatyynyt. Ehdotettu laskeutumispaikka on massiivisen kivisen Utopia Planitian sisällä, jossa amerikkalaisten Viking 2 -laskeutumisalus teki pintakosketuksen vuonna 1976. Aurinkokäyttöisen mönkijän — noin golf-vaunun mittainen, 529 paunaa (240kg) — odotetaan toimivan noin kolmen kuukauden ajan, ja kiertolaisen odotetaan toimivan vuosia.

Kiina suunnittelee lähettävänsä mönkijänsä planeetan pinnalle toukokuussa, jolloin toiveissa on löytää maanalaista vettä sekä mahdollisesti merkkejä muinaisesta elämästä.

Alus ammuttiin matkaan Maasta 7kk sitten March-5 -kantoraketin kyydissä Hainanin saarelta Kiinasta.

Viime viikolla Tianwen-1 – eli Taivaallisen Totuuden Etsintä – lähetti takaisin ensimmäisen kuvan Marsista, joka on otettu 1.4 miljoonan mailin päästä omasta planeetastamme.

Kolme saapuvaa alusta Marsiin lähtivät kaikki heinäkuussa, ja ne käyttävät hyväksi Maan ja Marsin välisen lähemmän etäisyyden etua, joka esiintyy aina kerran kahdessa vuodessa.

 

Artikkelin julkaissut The Independent

Havaintoja Merkuriuksen pinnalta

Havaintopäivämäärä: toukokuu 2020

Havaintopaikka: Merkurius

NASA-missio: Mariner 10

Kuvan ID: PIA00068

Tarkka sijainti Merkuriuksella: Tolstoj Quadrangle H-8

NASAn kuva: http://photojournal.jpl.nasa.gov/jpeg/PIA00068.jpg

Tämä ei ole mustavalkokuva, vaan infrapunakuva. Mariner 10 kuvasi ”8:n otoksen suodatinkuvauksella”. Jokainen suodatin sallii kameran ottaa erilaisen kuvan. Infrapuna mahdollistaa nähdä jotain mitä ihmissilmä ei näe.

Nämä rakenteet ei ole rakennettu eilen, mahdollisesti ne ovat olleet siellä tuhansia vuosia tai enemmän. Aika ei merkitse mitään muinaisille avaruusolennoille, koska ne eivät ikäänny niinkuin me teemme. Niiden anatomia on täysin niiden hallussa, mikä sallii niiden päättää minkä ikäisiä he ovat, muuttaa ulkomuotoaan ja muuta. Joten näin ison rakenuksen rakentaminen, vaikkakin se voi kestää satoja vuosia, ei merkitse heille mitään.

Otin alkuperäiskuvan ja suurensin sitä +200%, minkä johdosta meillä on nähtävillämme tämä hieno kuva Merkuriuksesta. Mietin ovatko skeptikot koittaneet tätä? Vai ovatko he työn touhussa NSA:n palkkalistoilla ja siksi niin kädet täynnä hommia kun pitää jättää negatiivisia kommentteja ympäri internetiä aina kun oikeaa näyttöä tulee esiin? Teidän, että te skeptikot saatte palkkaa NSA:lta!

Scott C. Waring

Artikkelin julkaissut ET Data Base

Massiivinen mag4.4 koronanpurkaus 29.11. havaittiin satelliitilla

Marraskuun 29. päivänä 2020 Maata kiertävät satelliitit havaitsivat suurimman auringonpurkauksen kolmeen vuoteen.

NASAn Solar Dynamics Observatory kuvasi äärimmäisen magnitudiltaan 4.4 purkauksen, joka lähti liikkeelle Auringon itäiseltä puolelta.

kuva: NASA’s Solar Dynamics Observatory.

NOAA:n GOES-röntgensädemittari vahvisti purkauksen:

NOAA:n GOES X-Ray Flux (1 minuutin data, 3 päivää) [swpc.noaa.gov].

Röntgensäteet ja UV-säteily purkauksesta ionisoivat Maapallon ilmakehän reunaa, mikä sai aikaan lyhytaaltoradiopimennyksen Etelä-Atlantin ylle. Lyhytaaltoradion operaattorit ja merenkulkijat alueella huomasivat omituisia purkausvaikutuksia taajuuksilla alle 20 MHz, ja jotkut lähetykset alle 10 MHz:n taajuuksilla olivat kokonaan pimeinä.

Tämä purkaus oli jopa suurempi kuin miltä vaikuttaa, kirjoittaa tri. Tony Phillips spaceweather.comista. Purkauspaikka sijaitsi Auringon kaakkoisalueella. Tämän seurauksena Aurinko tuli itse purkauksen väliin osittain. Se olisi voinut olla jopa X-luokan tapahtuma.

Purkaus sai aikaan koronanpurkauksen (coronal mass ejection, CME) avaruuteen, mikä näkyy allaolevassa SOHOn (Solar and Heliospheric Observatory) koronagraafissa:

LASCO C3 [swpc.noaa.gov].

Aluksi vaikutti siltä kuin CME menisi kokonaan Maapallosta ohi.

Kuitenkin NOAAn analyytikot uskovat nyt, että pilvien reunoilla voi näkyä “jälkihehkua” Maan magneettikentässä joulukuun 1.-2. päivinä (ehkä jopa kolmantena), mikä näkyy visualisoituna allaolevassa kuvassa, jossa Maapallo on pieni keltainen piste suoraan oikealla suuremmasta keskellä olevasta Auringosta:

NOAA’s WSA-ENLIL -ennuste [swpc.noaa.gov].

Impakti tulee saamaan maksimissaan aikaan pienen G1-luokan geomagneettisen myrskyn, josta aiheutuu revontulia pohjoisen pallonpuoliskon maihin kuten Kanada, Islanti (myös Suomi!). Kuitenkin asia voisi olla todella erilailla mikäli CME olisi kulkeutunut Maapalloa kohti. Silloin olisimme voineet odottaa voimakasta geomagneettista myrskyä ja mahdollisesti sähköverkkojen paikallisia pimenemisiä.

Tämä tuleva CME on mahdollisesti varoituslaukaus siitä mitä odotetaan tapahtuvaksi. Kaikki häiriöt joulukuun alussa ovat alkusoittoa kahdennenkymmenennenviidennen aurinkosyklin jatkaessa kiihtymistään. Seuraavalla kerralla emme ole välttämättä niin onnekkaita. Ja “seuraava kerta” voi olla vain päivien päässä: salainen auringonpilkku, joka tuotti tämän suuren purkauksen liikkuu kohti kasvotusten Maapalloa seuraavan 24 tunnin aikana.

Katse taivaalle…

 

Artikkelin julkaissut Electroverse

Mystinen radiosignaali ’heräsi’ jälleen

Niinkutsutut nopeat 121102-radiopurskeet (Fast Radio Burst 121102, FRB) näyttävät seuraavan syklistä kuviota kuin kellonlyömällä. Syväavaruudesta saapuvat purskeet iskevät radiotaajuuksille signaalia, joka kestää sekunnin tuhannesosan.

Sitten 90 päivän aktiviteetin jälkeen FRB hiljenee 67 päiväksi. Tämä mystinen radiopurkaus 3 miljardin valovuoden päässä olevasta galaksista vaikuttaa toistuvan aina 157 päivän välein, ja sitten se ’herää’ kuin kellonlyömällä.

Tieteentekijät eivät ole tähän mennessä kyenneet määrittämään miten nämä radiopurkaukset syntyvät tai miksi ne ovat niin tarkan toistuvia.

Mysteeri on haastanut tiedeyhteisöä vuodesta 2007, kun ensimmäinen FRB vahingossa löydettiin datasta, raportoi Dailymail.

Jotkut tieteilijät ovat vihjailleet avaruusolentoihin, mm. harvardilainen astronomi Abraham Loeb, joka esitti että kaikki teoriat, mukaanlukien avaruusolennot, tulee ottaa mukaan tarkasteluun.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot