Ihmiset ovat pitkään kiistelleet siitä, kuinka avoimesti hallituksen tulisi suhtautua tunnistamattomiin poikkeaviin ilmiöihin (UAP), ja historia osoittaa, että tämä kiista alkoi jo kauan ennen tieteiskirjallisuuden syntyä. Vanhat asiakirjat Amerikan perustamisen ajalta osoittavat, että jo tuolloin johtavat poliitikot ja tiedemiehet pohtivat vakavasti elämää muilla planeetoilla ja taivaalla havaittuja outoja ilmiöitä. Kiinnostus tällaisiin mysteereihin ei johtunut pelkästään sodan pelosta tai salaisista aseista – se oli osa varhaisten amerikkalaisten ajattelutapaa tieteestä, uskosta ja tuntemattomasta.
Yksi kuuluisa esimerkki on David Rittenhouse, suuri tähtitieteilijä ja Yhdysvaltain rahapajan ensimmäinen johtaja. Kun hän kuoli vuonna 1796, uuden maan johtajat kokoontuivat Philadelphiaan kunnioittamaan häntä. Pääpuheenvuoron pitänyt tohtori Benjamin Rush ei vain ylistänyt Rittenhousea, vaan luki osia tämän kirjoituksista, jotka käsittelivät ”muiden planeettojen asukkaita” ja varoittivat, että ihmiset saattaisivat jonain päivänä tehdä ”epämieluisia löytöjä”. Rushin sanat eivät käsitelleet aihetta fantasiana. Hän puhui muista älykkäistä yhteiskunnista, niiden hallituksista ja siitä, mitä ne saattaisivat merkitä meille. Se, että presidentit, lainsäätäjät ja ulkomaiset vieraat kuulivat tämän puheen, osoittaa, että suuria kysymyksiä elämästä Maan ulkopuolella pidettiin vakavina ja julkisen keskustelun arvoisina.
Samanlainen ajattelutapa näkyy John Adamsin 1750-luvun päiväkirjoissa. Hän kirjoitti mahdollisuudesta, että monilla planeetoilla ja jopa kaukaisilla tähdillä voisi olla omat maailmansa, joissa on elämää. Hänen ajatuksensa ovat varhainen versio siitä, mitä tiedemiehet nykyään kutsuvat todennäköisyyspäätelmäksi – ajatukseksi, että niin monien maailmojen joukossa joillakin on todennäköisesti elämää. Varhaiset amerikkalaiset ajattelijat eivät olleet tietämättömiä avaruudesta. Heidän kirjoituksissaan näkyy uteliaisuus, logiikka ja sekoitus nöyryyttä ja ihmetystä, kun he kysyivät, onko ihmiskunta yksin.
Philadelphian American Philosophical Society (APS) toimi tällaisen keskustelun keskuksena. Sen arkistoista käy ilmi, miten varhaiset amerikkalaiset suhtautuivat salaperäisiin havaintoihin. APS:n presidentti Thomas Jefferson luki kerran ryhmälle vuoden 1800 kirjeen, jossa kuvattiin kirkasta esinettä lentämässä matalalla Baton Rougen yläpuolella. Todistajien mukaan se oli noin talon kokoinen, hehkui niin kuumasti, että ilma tuntui lämpimältä, ja sen perässä kuului pauhaava ääni ja törmäys. Siitä oli kerran piirros, mutta se on nyt kadonnut, ja vaikka ihmiset löysivät palaneen maan läheltä, selkeää selitystä ei koskaan kirjoitettu muistiin. Kadonnut piirros ja puutteellinen seuranta muistuttavat paljon nykyaikaisia UAP-tapauksia – todisteita on, mutta ne eivät riitä varmistamaan, mitä tapahtui.
Toinen APS:n tarina vuodelta 1813 kertoo kahdesta merimiehestä, jotka näkivät hohtavan muodon, joka näytti muuttuvan ”kilpikonnaksi”, sitten ”ihmisen luurangoksi” ja sitten ”skotlantilaiseksi vuoristolaiseksi”. Tällaisia raportteja muodon muuttavasta valosta on vaikea sovittaa normaaleihin mekaanisiin selityksiin. Ehkä se oli outo luonnonilmiö, ehkä jotain psykologista tai ehkä jotain muuta. Nämä vanhat tapaukset osoittavat, että outoja havaintoja on aina pitänyt tutkia huolellisesti monialaisesti.
Tuolloin tiede ja uskonto olivat usein keskustelunaiheina. Kirjailijat kuten Thomas Paine sanoivat, että jos muissa maailmoissa olisi elämää, se voisi haastaa tärkeät kristilliset uskomukset. Toiset, kuten Benjamin Franklin, kirjoittivat kirjeitä, joissa he esittivät, että Jumala saattaisi huolehtia ”muista lapsistaan” muualla universumissa. Jotkut uskonnolliset johtajat varoittivat, että ystävällisiltä vaikuttavat olennot saattaisivat olla vaarallisia, ja käyttivät sanoja kuten ”demonit” tai ”nefilimit” Raamatusta. Niinpä varhaiset amerikkalaiset tarkastelivat näitä mysteerejä sekä uskon että tieteen kautta, aivan kuten ihmiset tekevät vielä nykyäänkin.
Nämä varhaiset keskustelut liittyivät myös politiikkaan. Perustajien aikana APS:n kaltaiset kokoukset olivat avoimia yleisölle, ja ihmiset pystyivät keskustelemaan uusista löydöksistä vapaasti. Nykyään sen sijaan monet UAP-aiheet ovat salaisia tai turvaluokiteltuja. Nykyaikaiset hallitusryhmät ja lainsäätäjät sanovat, että avoimuus auttaa rakentamaan luottamusta, parantamaan turvallisuutta ja suojelemaan ilmiantajia. Viranomaiset kuitenkin väittävät myös, että joidenkin tietojen on pysyttävä salaisina kansallisen turvallisuuden suojelemiseksi – etenkin jos ne paljastavat yksityiskohtia antureista tai ilmapuolustusjärjestelmistä. Vanha varoitus ”epätoivottavista löydöksistä” sopii tähän jatkuvaan jännitteeseen rehellisyyden ja salailun välillä.
Nykyaikaiset tarinat UAP:sta lisäävät vielä yhden kerroksen. Roswellin tapaus on edelleen tunnetuin esimerkki, johon ihmiset viittaavat puhuessaan pudonneista UFOista ja salaisista takaisinmallinnusohjelmista. Muita tarinoita, kuten se, jossa väitetään presidentti Nixonin näyttäneen viihdetaiteilija Jackie Gleasonille avaruusolentojen ruumiita, levitetään edelleen ilman todisteita. Jotkut jopa yhdistävät UFO-salailun Kennedyn salamurhaan, vaikka virallisissa asiakirjoissa ei ole mitään todisteita siitä. Tällaiset tarinat osoittavat, kuinka UAP-keskustelut sekoittuvat usein epäluottamukseen hallitusta kohtaan, mikä vaikeuttaa yleisön mahdollisuuksia tietää, mikä on totta. Paras lähestymistapa on luottaa todennettavissa oleviin lähteisiin ja erottaa dokumentoidut tosiasiat huhuista.
Myös tiede kehittyy jatkuvasti. Joskus NASA tai muut tutkijat löytävät viitteitä mahdollisesta elämästä Marsissa, mutta mikään niistä ei ole vielä todistettu. Tutkijat keskittyvät edelleen luotettaviin testeihin, toistuviin tuloksiin ja huolelliseen viestintään siitä, mitä he tietävät ja mitä eivät. Tämä varovainen ajattelutapa – avoimuus löytöjä kohtaan, mutta todellisten todisteiden vaatiminen – juontaa juurensa Amerikan varhaisimpiin ajattelijoihin. Rittenhousen varoitus ”epätoivottavista löydöistä” muistuttaa meitä siitä, että suuret löydöt voivat ravistella yhteiskuntaa, jos ihmiset eivät ole valmiita ymmärtämään niitä kunnolla.
Turvallisuutta koskevat huolet eivät ole vain vanhoja pelkoja. Nykyään on raportoitu outoja esineitä sotilastukikohtien tai ydinvoimaloiden läheisyydessä, väitteitä järjestelmien häirinnästä ja jopa tarinoita pakotetusta kontaktista. Nämä herättävät kysymyksiä siitä, miten voitaisiin kerätä ja jakaa parempaa tietoa. Avoimuuden kannattajat sanovat, että avoin tiede ja valvonta tekevät kaikista turvallisempia ja tietoisempia. Kriitikot pelkäävät, että liian paljon tietoa paljastamalla voitaisiin paljastaa salaisia teknologioita tai auttaa kilpailevia maita oppimaan, miten Yhdysvaltojen järjestelmät toimivat. Näiden kahden puolen – avoimuuden ja suojelun – tasapainottaminen on edelleen vaikea tehtävä.
Alusta alkaen Yhdysvallat on joutunut käsittelemään kysymyksiä, jotka liittyvät tietoon, valtaan ja uskomuksiin. Historialliset asiakirjat osoittavat, että jo varhaiset amerikkalaiset johtajat pohtivat, onko muualla elämää, millaisia yhteiskuntia siellä voisi olla ja miten se vaikuttaisi ihmisten politiikkaan ja uskoon. Nykypäivän johtajat kohtaavat samanlaisen haasteen: miten käsitellä epävarmaa tietoa, miten pysyä rehellisenä kansalaisille ja samalla suojella kansallisia etuja ja miten pitää yhteiskunta yhtenäisenä sen sijaan, että se jakautuisi. Vanhat opetukset – rehellisyys, harkittu usko ja kansalaisrohkeus – ovat edelleen tärkeitä, kun siirrymme spekulaatiosta kohti todellista, todisteisiin perustuvaa tutkimusta UAP-mysteeristä.
Australian laajoilla, auringon polttamilla alueilla asuvat aboriginaalit ovat maailman vanhimman yhtäjaksoisen kulttuurin titteliä kantava kansa. Heidän perinteensä ja tarinansa, jotka ovat siirtyneet suullisen historian katkeamattoman linjan kautta, ulottuvat hämmästyttävät 70 000 vuoden taakse. Näiden muinaisten kertomusten joukossa on kiehtovia tarinoita ja kalliomaalauksia, jotka viittaavat Australian aboriginaalien ja tuonpuoleisten olentojen väliseen yhteyteen — niin vanhaan yhteyteen, että se edeltää kirjoitettua historiaa.
Australian jylhiin maisemiin ripotellut aboriginaalien kalliomaalaukset eivät ole pelkkiä taideteoksia vaan ikkuna menneisyyteen. Joissakin niistä kuvataan ihmismäisiä hahmoja, joilla on ihmiselle epätyypillisiä piirteitä: pitkulaisia vartaloita, ylisuuria päitä ja suuria, mantelinmuotoisia silmiä. Nämä hahmot, jotka tunnetaan perinteisesti nimellä ”Wandjina” tai ”Taivasolennot”, ovat herättäneet keskustelua sekä ufologien että historioitsijoiden keskuudessa. Voisivatko nämä kuvat olla yksi ihmiskunnan historian varhaisimmista esityksistä UFO-havainnoista ja Maan ulkopuolisista vierailijoista?
Aboriginaalit kutsuvat luomisen aikaa ”uniajaksi”, pyhäksi aikakaudeksi, jolloin myyttiset olennot vaelsivat maan päällä ja muokkasivat maailmaa. Tältä ajalta peräisin olevat tarinat, jotka sisältävät runsaasti viittauksia taivaanhenkiin ja taivaan jumaliin, muistuttavat hämmästyttävän paljon nykypäivän UFO- ja avaruusolentokohtaamisia. Tämä syvä yhteys viittaa siihen, että aboriginaalit eivät ehkä olleet vain passiivisia tarkkailijoita vaan aktiivisia osallistujia tuhansia vuosia kestäneessä kosmisessa vuoropuhelussa.
Nykyään termi ”UFO-havainnot” herättää usein mielikuvia salaperäisistä lentokoneista nykyaikaisissa ympäristöissä. Aboriginaalien historian kautta tarkasteltuna nämä havainnot eivät kuitenkaan ole vain nykyajan ilmiöitä vaan osa paljon suurempaa ja syvempää tarinaa. Ymmärtämällä aboriginaalien näkökulmaa saamme käsityksen siitä, miten nämä muinaiset kokemukset muokkasivat heidän kulttuuriaan ja hengellisyyttään ja miten ne voivat vaikuttaa nykyiseen käsitykseemme UFO-ilmiöstä.
Veli Verituksen verkkosivujen toimittajan huomautus
Näitä englanninkielisiä käännöksiä on muokattu englanninkielisten kielioppivirheiden korjaamiseksi, mutta sanoma ja tarkoitus on jätetty ennalleen.
Näissä teksteissä laajalti käytetty sana ”Ilojiim” tai ”Illojim” voisi tarkoittaa ”Elohimia”, koska tämä on vastaava länsimaisessa kulttuurissa käytetty perinteinen sana, mutta tämä termi saattaa kuitenkin viitata eri galaktiseen rotuun.
Kuvat eivät ole Lacertan kuvia.
Lacerta-tiedosto I
kääntänyt Chris Pfeiler
Johdanto
Vakuutan, että seuraava teksti on absoluuttinen totuus eikä mikään fiktio. Nämä ovat osia joulukuussa 1999 tekemästäni haastattelusta, jonka tein ei-inhimillisen ja matelijaolennon kanssa.
Tämä naispuolinen olento oli jo muutaman kuukauden ajan ollut yhteydessä erääseen ystävääni (jonka nimi mainitaan tekstissä vain lyhenteellä E.F.). Sallikaa minun julistaa, että olin koko elämäni ajan skeptikko UFOjen, avaruusolentojen ja muiden outojen asioiden suhteen ja luulin, että E.F. kertoo minulle vain unia tai kuvitteellisia tarinoita, kun hän puhui kanssani ensimmäisistä kontakteistaan ei-ihmisolento ”Lacertan” kanssa.
Olin yhä epäileväinen, kun tapasin tämän olennon 16. joulukuuta viime vuonna siinä pienessä lämpimässä huoneessa ystäväni syrjäisessä talossa lähellä erästä Etelä-Ruotsin kuntaa, vaikka näin nyt omin silmin, että hän ei ollut ihminen. Hän kertoi ja näytti minulle niin monia uskomattomia asioita tuon tapaamisen aikana, etten voi enää kieltää hänen sanojensa todellisuutta ja totuutta.
Tämä ei ole toinen niistä vääristä UFO-papereista, jotka väittävät kertovansa totuuden, mutta kertovat itse asiassa vain fiktiota, olen vakuuttunut siitä, että tämä transkriptio sisältää ainoan totuuden ja siksi teidän pitäisi lukea se.
Olin puhunut hänen kanssaan yli 3 tuntia, joten seuraavassa transkriptiossa näytetään teille vain lyhennettyjä osia haastattelusta, koska hän pyysi minua haastattelun jälkeen olemaan julkaisematta kaikkea, mitä hän oli kertonut minulle jo nyt. Kysymysten järjestys ei ole aina sama kuin kysymysten esittämisjärjestys, joten se voi joskus vaikuttaa hieman sekavalta. Ei ollut helppoa poistaa kaikkia tärkeitä kohtia, jotka hän oli pyytänyt minua poistamaan pöytäkirjasta, joten pyydän anteeksi ehkä epätavallista järjestystä.
Minulla on hallussani koko haastattelupöytäkirja (49 sivua, jossa on joitakin piirroksia hänen kehostaan ja varusteistaan) ja myös joitakin nauhoja, joilla on koko haastattelu, mutta en paljasta sitä ennen kuin saan luvan häneltä. Lähetän tämän edelleen kiehtovan asiakirjan lyhennetyn version neljälle luotettavalle ystävälleni Suomeen, Norjaan, Saksaan ja Ranskaan, ja toivon, että he kääntävät sen omalle kielelleen ja muille kielille, ja toivon, että mahdollisimman moni ihminen pystyy lukemaan ja ymmärtämään puhtaaksi kirjoitetun tekstin.
Jos saat sen, lähetä se kaikille ystävillesi sähköpostitse tai tulosta ja kopioi se.
Vakuutan lisäksi, että hänen lajinsa erilaiset ”paranormaalit” kyvyt, kuten telepatia ja telekinesia (mukaan lukien lyijykynäni liikkuminen ja tanssiminen pöydällä ilman kosketusta ja omenan lentäminen noin 40 senttimetriä hänen kätensä yli), näkyivät minulle tapaamisen 3 tunnin ja 6 minuutin aikana, ja olen täysin varma, että nämä kyvyt eivät olleet temppuja.
Seuraavaa on varmasti vaikea ymmärtää ja uskoa sellaiselle, joka ei ole kokenut sitä, mutta olin todella yhteydessä hänen mieleensä, ja olen nyt täysin varma, että kaikki, mitä hän sanoi haastattelun aikana, on absoluuttinen totuus maailmastamme.
Valitettavasti, jos luen koko transkriptiota ja (paljon enemmän) tätä hyvin lyhennettyä versiota itse, minulla on vahva vaikutelma, että kaikki kirjoittamani kuulostaa liian uskomattomalta ollakseen totta, että kaikki kuulostaa enemmänkin huonolta scifi-tarinalta televisiosta tai elokuvasta, ja epäilen, että kukaan uskoo kokemuksiani. Mutta ne ovat totta, uskokaa tai älkää.
En voi odottaa sinulta, että uskot yksinkertaiset sanani ilman todisteita, mutta en voi antaa sinulle niitä todisteita. Lukekaa transkriptio ja miettikää sitä, niin ehkä näette totuuden näissä sanoissa.
Minun ja hänen välillä on uusi tapaaminen (jälleen samassa talossa Ruotsissa) 23. huhtikuuta 2000, ja hän lupasi minulle antaa minulle ehkä joitakin todisteita olemassaolostaan. Sillä välin kerään kysymyksiä, jotka aion esittää hänelle silloin. Ehkä hän antaa minulle luvan paljastaa lisää puuttuvia osia tuosta transkriptiosta ja tulevasta sodasta.
Uskokaa tai älkää, tällä ei ole mitään merkitystä (mutta toivon, että uskotte.)
Ole K.
Haastattelun puhtaaksikirjoitus (lyhennetty versio) 16. joulukuuta 1999
Kysymys: Ensinnäkin, kuka olet ja mikä olet? Oletteko maan ulkopuolinen laji vai onko alkuperänne löydettävissä tältä planeetalta?
Vastaus: Kuten voitte omin silmin nähdä, en ole ihminen kuten te, enkä rehellisesti sanottuna ole mikään oikea nisäkäs (huolimatta osittain nisäkkään kaltaisista ruumiinpiirteistäni, jotka ovat evoluution tulosta). Olen naispuolinen reptiliaani, joka kuuluu hyvin vanhaan reptiliaanirotuun. Olemme alkuperäisiä terralaisia ja olemme eläneet tällä planeetalla miljoonia vuosia.
Meidät mainitaan uskonnollisissa kirjoituksissanne, kuten kristillisessä Raamatussanne, ja monet muinaiset ihmisheimot olivat tietoisia läsnäolostamme ja palvoivat meitä jumalina, esimerkiksi egyptiläiset ja inkat ja monet muut vanhat heimot. Kristillinen uskontonne on ymmärtänyt väärin roolimme luomisessanne, joten meidät mainitaan kirjoituksissanne ”pahana käärmeenä”.
Tämä on väärin. Avaruusolennot ovat muokanneet rotunne geneettisesti, ja me olimme vain enemmän tai vähemmän passiivisia vierailijoita tässä kiihtyneessä evoluutioprosessissa. Teidän täytyy tietää (jotkut tiedemiehistänne ovat jo olettaneet tämän), että lajinne oli kehittynyt luonnollisesti täysin mahdottomalla nopeudella vain 2-3 miljoonassa vuodessa. Tämä on täysin mahdotonta, koska evoluutio on paljon hitaampi prosessi, jos se on luonnollinen, mutta te ette ole ymmärtäneet tätä.
Teidän luomisenne oli keinotekoinen ja geenitekniikan avulla tehty, mutta ei meidän vaan muukalaislajin toimesta. Jos minulta kysytään, olenko avaruusolento, minun on vastattava kieltävästi. Olemme syntyperäisiä terralaisia. Meillä oli ja on joitakin siirtokuntia aurinkokunnassa, mutta olemme kotoisin tältä planeetalta.
Se on itse asiassa meidän planeettamme eikä teidän — se ei ole koskaan ollut teidän.
Kysymys: Voitko kertoa nimesi?
Vastaus: Tämä on vaikeaa, koska ihmiskielenne ei pysty lausumaan sitä oikein (ja nimiemme virheellinen lausuminen on hyvin loukkaavaa joillekin kaltaisilleni). Kielemme eroaa hyvin paljon teidän kielestänne, mutta nimeni on — yritän sanoa sen pehmeämmin käyttämällä ihmiskirjaimianne — jotakuinkin ”Sssshiaassshakkkasskkkkkkhhhshhh”, jossa äänteet ”sh” ja ”k” lausutaan hyvin, hyvin voimakkaasti.
Meillä ei ole etunimiä kuten teillä, vaan vain yksi ainoa mutta ainutlaatuinen nimi, joka on jaettu ja jota luonnehtii puhetapa ja jota ei anneta lapsille (joilla on oma lastennimi), vaan ainoastaan erityisessä menettelyssä murrosikäisenä joko uskonnollisen tai tieteellisen ”valaistumisen” tai tietoisuuden (kuten te sitä kutsuisitte) hetkenä. Arvostaisin sitä, jos ette yrittäisi sanoa oikeaa nimeäni ihmiskielellänne.
Kutsukaa minua nimellä ”Lacerta”, tätä nimeä käytän yleensä, kun olen ihmisten keskellä ja puhun heidän kanssaan.
Kysymys: Kuinka vanha olet?
Vastaus: Me emme mittaa aikaa kuten te tähtitieteellisinä vuosina ja Maapallon pyörimisessä auringon ympäri, koska me elämme yleensä planeetan pinnan alapuolella.
Aikamme mittaaminen riippuu Maan magneettikentän jaksoittain palaavista sykleistä, ja tämän mukaan (ja teidän numeroidenne mukaan) olen tänään — antakaa minun laskea — 57 653 sykliä vanha. Olen saavuttanut aikuisvaiheeni ja tietoisuuteni 16 337 sykliä sitten (tämä on meille hyvin tärkeä päivämäärä).
Ihmisen aika-asteikon mukaan olen noin 28-vuotias.
Kysymys: Mikä on tehtäväsi? Onko sinulla ”työpaikkaa” niinkuin meillä?
Vastaus: Sano se sanoillasi: Olen utelias lajinne sosiaalisen käyttäytymisen opiskelija. Siksi olen täällä ja puhun teille, siksi olen paljastanut todellisen luonteeni E.F:lle ja nyt teille, ja siksi annan teille kaikki nämä salaiset tiedot ja siksi yritän vastata rehellisesti kaikkiin kysymyksiin monilla paperiarkillanne. Näen, miten te reagoitte, miten muut kaltaisenne reagoivat.
Tällä planeetalla on niin paljon teidänlaisianne hulluja ja valehtelijoita, jotka väittävät tietävänsä totuuden meistä, UFOista, avaruusolennoista ja niin edelleen, ja jotkut teistä uskovat heidän valheitaan. Minua kiinnostaa nähdä, miten lajinne reagoi, jos julkistatte totuuden (jonka kerron teille nyt).
Olen melko varma, että kaikki teistä kieltäytyvät uskomasta sanojani, mutta toivon, että olen väärässä, koska teidän on ymmärrettävä, jos haluatte selvitä tulevista vuosista.
Kysymys: Olen lukenut koko lausuntosi (jonka olet antanut E.F:lle) tästä asiasta, mutta voitko antaa minulle nyt vain lyhyen vastauksen: ovatko UFOt todellisia lentäviä esineitä, joita ohjaavat avaruusolennot vai kuuluvatko ne teidän lajillenne?
Vastaus: Jotkut havaitut UFOt — kuten te niitä kutsutte — kuuluvat meille, mutta useimmat eivät. Suurin osa taivaalla näkyvistä ”salaperäisistä” lentävistä esineistä ei ole teknisiä laitteita vaan lähinnä väärintulkintoja luonnonilmiöistä, joita tiedemiehenne eivät ole ymmärtäneet (kuten spontaanit plasmasoihdut yläilmakehässä).
Jotkut UFOt ovat kuitenkin todellisia aluksia, jotka kuuluvat joko omalle lajillenne (erityisesti armeijallenne) tai muille muukalaislajeille tai viime kädessä meille (mutta vähemmistö havaituista aluksista kuuluu todella meille, koska olemme yleensä hyvin varovaisia liikkeissämme ilmakehässä ja meillä on erityisiä keinoja piilottaa aluksemme).
Jos luette raportin, jossa kerrotaan havaitusta metallisesta kirkkaanharmaasta sikarinmuotoisesta sylinterimäisestä esineestä, jonka pituus on — on olemassa erilaisia tyyppejä — sanotaanko 20-260 metriä, ja jos tämä esine on pitänyt hyvin syvää humisevaa ääntä ja jos sikarin metallisella pinnalla oli viisi kirkkaanpunaista valoa (yksi yläosassa, yksi keskellä ja kaksi päässä), on todennäköistä, että joku teistä on nähnyt yhden aluksistamme, mikä tarkoittaa, että se oli joko osittain vika tai että joku meistä ei ollut tarpeeksi varovainen.
Meillä on myös hyvin pieni laivue kiekonmuotoisia aluksia, mutta tällaiset UFOt kuuluvat yleensä jollekin muukalaislajille. Kolmionmuotoiset UFOt kuuluvat yleensä omalle armeijallenne, mutta niiden rakentamiseen käytetään ulkomaista teknologiaa.
Jos todella haluatte yrittää nähdä yhden aluksistamme, katsokaa taivaita Pohjoisnavan, Etelänavan ja Sisä-Aasian yläpuolella (erityisesti siellä sijaitsevien vuorten yläpuolella).
Kysymys: Onko teillä jokin erityinen symboli tai jotain sellaista, josta voimme tunnistaa kaltaisenne?
Vastaus: Meillä on kaksi suurta symbolia, jotka edustavat lajiamme. Toinen (vanhempi) symboli on sininen käärme, jolla on neljä valkoista siipeä mustalla pohjalla (väreillä on meille uskonnollinen merkitys).
Tätä symbolia käytettiin yhteiskuntani tietyissä osissa, mutta nykyään sitä käytetään hyvin harvoin — te ihmiset olette kopioineet sen hyvin usein vanhoissa kirjoituksissanne. Toinen symboli on mystinen olento, jota kutsuisitte ”lohikäärmeeksi” ja joka on ympyrän muotoinen ja jonka keskellä on seitsemän valkoista tähteä. Tämä symboli on nykyään paljon yleisempi.
Jos näette tällaisen symbolin edellisessä vastauksessani kuvaamassani sylinterinmuotoisessa aluksessa tai jossakin maanalaisessa laitoksessa, tämä asia tai paikka kuuluu ehdottomasti meille (ja kehotan teitä poistumaan sieltä mahdollisimman pian).
Kysymys: Ne seitsemän tähteä toisessa symbolissa, jotka mainitsitte, tarkoittavatko ne Seulasten tähdistöä?
Vastaus: Seulaset? Ei. Itse asiassa seitsemän tähteä ovat planeettoja ja kuita, ja ne ovat symboli entisille seitsemälle siirtokunnallemme aurinkokunnassamme. Tähdet näkyvät sinisen taustan edessä, ja lohikäärmeen ympyrä tarkoittaa Maan muotoa. Seitsemän valkoista tähteä tarkoittavat Kuuta, Marsia, Venusta ja neljää Jupiterin ja Saturnuksen kuuta, joita olimme aiemmin asuttaneet.
Kaksi siirtokuntaa ei ole enää käytössä ja hylätty, joten 5 tähteä olisi oikeampi.
Kysymys: Koska et ole sallinut minun ottaa valokuvia — mikä olisi erittäin hyödyllistä todisteena todellisesta olemassaolostanne ja tämän tarinan totuudesta — voisitko kuvailla itseäsi yksityiskohtaisesti?
Vastaus: Tiedän, että olisi hyödyllistä todistaa tämän haastattelun aitous, jos voisit ottaa minusta valokuvia. Muuten te ihmiset olette hyvin skeptisiä (se on hyvä meille ja todellisille muukalaislajeille, jotka toimivat salaa tällä planeetalla), joten vaikka teillä olisi tällaisia kuvia, monet kaltaisenne sanoisivat, että ne ovat huijausta, että olen vain naamioitunut ihmisnainen tai jotakin sellaista (se olisi hyvin loukkaavaa minusta).
Sinun on ymmärrettävä, etten voi antaa sinulle lupaa ottaa kuvia minusta tai laitteistani. Tähän on useita syitä, joista en halua keskustella kanssasi enempää, mutta yksi syy on olemassaolomme salaisuuden säilyttäminen, toinen syy on enemmän uskonnollinen. Sinulla on kuitenkin lupa tehdä piirroksia ulkonäöstäni ja laitteistani, joita voin näyttää teille myöhemmin.
Voin myös yrittää kuvailla itseäni, mutta epäilen, etteivät muut kaltaisenne pysty kuvittelemaan todellista ulkonäköäni pelkkien sanojen perusteella, koska reptiliaanilajien ja yleensä muiden älykkäiden lajien kuin omanne olemassaolon automaattinen kieltäminen on osa mielenne ohjelmointia.
No, yritän kuitenkin.
Kuvittele normaalin ihmisnaisen vartalo, niin saat aluksi hyvän mielikuvan kehostani. Minulla on sinun laillasi pää, kaksi kättä ja kaksi jalkaa, ja kehoni mittasuhteet ovat sinun kaltaisesi.
Koska olen nainen, minulla on myös kaksi rintaa (huolimatta matelijaperäisyydestämme olemme evoluutioprosessin aikana alkaneet antaa maitoa vauvoillemme — tämä tapahtui noin 30 miljoonaa vuotta sitten — koska se on paras keino pitää poikaset hengissä. Evoluutio oli tehnyt tämän teidän lajillenne jo dinosaurusten aikaan ja — hieman myöhemmin — myös meille. Se ei tarkoita, että olemme nyt oikeita nisäkkäitä), mutta meidän rintamme eivät ole yhtä suuret kuin ihmisnaisilla, ja niiden koko on yleensä sama kaikilla lajini naisilla.
Molempien sukupuolten ulkoiset lisääntymiselimet ovat pienemmät kuin ihmisillä, mutta ne ovat näkyvissä ja niillä on sama tehtävä kuin teillä (toinen evoluution lahja lajillemme).
Ihoni on pääosin vihreän-beigen värinen — vaaleanvihreämpi — ja ihollamme ja kasvoissamme on ruskeita epäsäännöllisiä pisteitä (kukin piste on 1-2 senttimetrin kokoinen) (kuviot ovat erilaisia molemmilla sukupuolilla, mutta naaraiden kuviot ovat suurempia, erityisesti alavartalossa ja kasvoissa).
Minun tapauksessani ne näkyvät kahtena viivana kulmakarvojen yläpuolella, jotka kulkevat otsani, poskeni ja leukani yli.
Silmäni ovat hieman suuremmat kuin ihmisen silmät (tästä syystä näemme paremmin pimeässä) ja niitä hallitsevat yleensä suuret mustat pupillit, joita ympäröi pieni kirkkaanvihreä iiris (uroksilla on tummanvihreä iiris). Pupilli on rako, ja sen koko voi muuttua pienestä mustasta viivasta laajaksi munanmuotoiseksi soikioksi, koska verkkokalvomme on hyvin valoherkkä ja pupillin on vastattava tätä.
Meillä on ulkoiset pyöreät korvat, mutta ne ovat pienemmät eivätkä ne ole niin kaarevat kuin teidän korvanne, mutta me kuulemme paremmin, koska korvamme ovat herkemmät äänille (voimme myös kuulla laajemman äänialueen). Korvien päällä on lihas tai ”kansi”, joka voi sulkea ne kokonaan (esimerkiksi veden alla). Nenämme on terävämpi ja sieraimien välissä on V:n muotoinen kaari, jonka ansiosta esi-isämme pystyivät ”näkemään” lämpötilan. Olemme menettäneet suurimman osan tästä kyvystä, mutta voimme silti tuntea lämpötilan paljon paremmin tämän ”elimen” avulla.
Huulemme ovat muodoltaan samanlaiset kuin teidän huulenne (naaraiden huulet ovat hieman suuremmat kuin urosten), mutta ne ovat vaaleanruskeat, ja hampaamme ovat hyvin valkoiset ja vahvat ja hieman pidemmät ja terävämmät kuin teidän pehmeiden nisäkkäiden hampaat. Meillä ei ole erilaisia hiusvärejä kuten teillä (mutta on perinne värjätä hiukset eri ikäisinä) ja alkuperäinen väri on — kuten minulla — vihertävän ruskea.
Meidän hiuksemme ovat paksumpia ja vahvempia kuin teidän, ja ne kasvavat hyvin hitaasti. Lisäksi pää on ainoa osa kehoamme, jossa meillä on karvoja.
Vartalomme, käsivartemme ja jalkamme ovat muodoltaan ja kooltaan samanlaiset kuin teidän, mutta värimme on erilainen (vihreä-beige, kuten kasvot), ja säärissä (polven yläpuolella) ja käsivarsissa (kyynärpään yläpuolella) on suomumaisia rakenteita.
Viisi sormeamme ovat hieman pidemmät ja ohuemmat kuin ihmisen sormet, ja kämmenen ihomme on sileä, joten meillä ei ole teidän kaltaisianne juonteita, vaan jälleen kerran yhdistelmä suomumaista ihorakennetta ja ruskeita pisteitä (molemmilla sukupuolilla on pisteitä kämmenessä), eikä meillä ole teidän kaltaisia sormenjälkiä. Jos kosketat ihoani, tunnet, että se on sileämpi kuin sinun karvainen ihosi.
Molempien keskisormien yläpuolella on pienet terävät sarvet. Kynnet ovat harmaat ja yleensä pidemmät kuin teidän. Näet, että kynteni eivät ole niin pitkät ja pyöreät yläosastaan. Tämä johtuu siitä, että olen nainen. Uroksilla on teräväkärkiset kynnet, joiden pituus on joskus 5 tai 6 senttimetriä teidän mitassa.
Seuraava piirre poikkeaa hyvin paljon teidän kehostanne ja on osa matelijaperäisyyttämme: jos kosketat ylävartaloni takapuolta, tunnet kovan luisen viivan vaatteideni läpi. Tämä ei ole selkärankani, vaan hyvin vaikeasti muotoiltu ulkoinen ihon ja kudoksen levyrakenne, joka seuraa täsmälleen selkärankaamme päästä lantioon.
Tässä rakenteessa ja levyissä (jotka ovat noin kaksi tai kolme senttimetriä pitkiä ja hyvin kosketusherkkiä — tästä syystä meillä on aina ollut ongelmia istua tuoleissa, joissa on tällainen selkänoja kuin tässä tuolissa) on erittäin paljon hermoja ja suuria verisuonia.
Näiden pienten levyjen päätehtävä (sen lisäksi, että niillä on rooli seksuaalisuudessamme) on yksinkertaisesti kehon lämpötilan säätely, ja jos istumme luonnollisessa tai keinotekoisessa auringonvalossa, nämä levyt täyttyvät enemmän verellä ja verisuonet laajenevat, ja aurinko pystyy lämmittämään reptoidiverta (joka kiertää kehossa ja levyjen läpi) monella asteella, ja se tuottaa meille suurta nautintoa.
Mikä muu on erilaista kuin teidän lajinne? Voi, meillä ei ole napaa, koska synnyimme eri tavalla kuin teidän nisäkkäiden syntymässä. Muut ulkoiset eroavaisuudet teidänlaisistanne ovat vähäisiä, ja luulen, että minun ei tarvitse mainita niitä kaikkia nyt, koska useimmat niistä eivät näy, jos käytämme vaatteita. Toivottavasti ruumiini kuvaus oli riittävän yksityiskohtainen.
Neuvoisin sinua tekemään piirustuksia.
Kysymys: Minkälaisia vaatteita pidätte? Oletan ettei tämä ole se tapa miten pukeudutte normaalisti?
Vastaus: Ei, käytän tätä ihmisten jokapäiväistä vaatetusta vain silloin, kun olen ihmisten keskellä. Totta puhuakseni, minulle ei ole kovin mukavaa käyttää niin tiukkoja vaatteita, ja se on aina hyvin epätavallinen tunne.
Jos olemme omassa kodissamme (eli maanalaisessa kodissamme) tai suurilla keinotekoisilla auringonottoalueillamme ja jos olemme yhdessä muiden kanssa omannimistemme kesken, olemme yleensä alasti. Onko tämä sinusta järkyttävää? Kun olemme julkisesti ja yhdessä monien muiden lajitovereideni kanssa, käytämme hyvin leveitä ja pehmeitä vaatteita, jotka on tehty ohuesta ja kevyestä materiaalista. Olen kertonut teille, että monet ruumiinosamme ovat hyvin kosketusherkkiä, useimmiten pienet selkälevyt, joten emme voi tuntea oloamme mukavaksi tiukoissa vaatteissa, koska ne voivat satuttaa meitä.
Mies ja nainen pukeutuvat usein samantyyppisiin vaatteisiin, mutta sukupuolten värit ovat erilaiset.
Vastaus: Ei, ei oikeastaan. Kutsuisitte sitä ”perheeksi”, mutta tällä sanalla tarkoitatte vain niitä lajitovereitanne, jotka kuuluvat geneettisesti yhteen kuten isä tai äiti ja lapsi.
Kuten aiemmin totesin, meillä on hyvin vaikea ja ainutlaatuinen nimi. Osa tuon nimen ääntämisestä on ehdottoman ainutlaatuista, eikä ole olemassa toista olentoa, jolla on sama nimi, mutta osa tästä nimestä (keskimmäinen osa) äännetään tavalla, joka kertoo muille, mihin ”perheeseen” (minun on pakko käyttää sanaa, koska teillä ei ole sanavarastossanne oikeaa sanaa) kuuluu.
Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki kyseisessä ryhmässä olevat olisivat geneettisesti sukua, koska nämä ryhmät ovat yleensä hyvin suuria ja sisältävät 40-70 meitä. Tähän ryhmään kuuluvat yleensä geneettiset sukulaiset — paitsi jos yksi heistä oli päättänyt lähteä tästä ryhmästä — ja yhteys isään ja äitiin on usein vahvin. Minun olisi liian vaikeaa selittää sinulle nyt hyvin vanhaa sosiaalista järjestelmäämme, joka on hyvin monimutkainen, ja tarvitsisimme useita tunteja vain tärkeimpiin asioihin.
Ehkä voimme tavata toisen kerran, jolloin voin antaa sinulle yksityiskohtaisen kuvauksen kaikista näistä asioista.
Kysymys: Onko sinulla häntää kuten liskoilla normaalisti?
Vastaus: Näetkö sellaista? Ei, meillä ei ole näkyvää häntää. Jos katsot luustoamme, siellä on vain pieni pyöreä luu selkärangan päätteenä lantion takana.
Tämä on hyödytön esi-isiemme hännän alkuosa, mutta se ei näy ulospäin. Alkioillamme on toki hännät ensimmäisten kehityskuukausien aikana, mutta nämä hännät katoavat ennen niiden syntymää.
Häntä on järkevää vain primitiiviselle lajille, joka yrittää kävellä kahdella jalalla ja jonka on pidettävä tasapaino hännän avulla, mutta luurankomme on muuttunut evoluution aikana, ja selkärankamme on lähes samanmuotoinen kuin teidän, joten emme tarvitse häntää pysyäkseen kahdella jalalla.
Kysymys: Sanoit että synnytte meistä eroavalla tavalla. Munitteko munia?
Vastaus: Kyllä, mutta ei niin kuin linnut tai alkeelliset matelijat. Itse asiassa alkio kasvaa proteiininesteessä äidin kohdussa, mutta sen ympärillä on myös munanmuotoinen, mutta hyvin ohut kalkkikuori, joka täyttää koko kohdun. Tämän rungon sisällä oleva alkio on täysin riippumaton äidin kehosta, ja sillä on kaikki aineet, joita se tarvitsee kehittyäkseen tämän liiturungon sisällä.
On myös napanuora, joka on liitetty selkälevyjen taakse piilotettuun pisteeseen. Kun vauva on syntymässä, koko muna painetaan emättimen läpi limaisen proteiiniaineen peittämänä, ja vauva tulee ulos tästä pehmeästä munasta muutaman minuutin kuluttua. Vauvat käyttävät näitä keskisormissamme olevia kahta sarvea vaistomaisesti murtautumaan kalkkikuoren läpi saadakseen ensimmäisen hengenvetonsa.
Poikasemme eivät ole syntyessään niin suuria kuin teidän vauvanne, ne ovat 30-35 senttimetriä pitkiä, muna on noin 40 senttimetriä pitkä (tämä johtuu siitä, että emättimemme on pienempi kuin ihmisen emätin), mutta kasvamme normaaliin 1,60-1,80 metrin kokoon.
Kysymys: Entä ruumiinlämpönne? Sanoit, että nautit auringossa makaamisesta. Miten tämä vaikuttaa elimistöönne?
Vastaus: Emme ole nisäkkäitä, ja matelijoina ruumiinlämpömme riippuu ympäristön lämpötilasta. Jos kosketat kättäni, tunnet ehkä, että se on kylmempi kuin sinun, koska normaali ruumiinlämpömme on noin 30-33 celsiusastetta. Jos istumme auringossa (erityisesti alasti ja rivi pieniä selkälevyjämme auringossa), ruumiinlämpömme voi nousta 8 tai 9 astetta muutamassa minuutissa.
Tämä nousu aiheuttaa monien entsyymien ja hormonien tuotantoa kehossamme, sydämemme ja aivomme ja kaikki elimet aktivoituvat ja tunnemme olomme erittäin, erittäin hyväksi. Te ihmiset vain nautitte auringossa olemisesta, mutta meille se on suurin nautinto, mitä voitte kuvitella (ehkä kuten seksuaalinen kiihottuminen).
Nautimme myös uimisesta hyvin lämpimässä vedessä tai muussa nesteessä, jotta ruumiinlämpömme nousee. Jos olemme muutaman tunnin varjossa, lämpötilamme laskee takaisin 30-33 asteeseen. Tästä ei voi olla meille mitään haittaa, mutta tunnemme olomme paljon paremmaksi auringossa.
Meillä on keinotekoisia aurinkohuoneita maan alla, mutta se ei ole meille sama asia kuin oikea aurinko.
Kysymys: Mitä syötte?
Vastaus: Yleensä erilaisia asioita kuten sinä: lihaa, hedelmiä, vihanneksia, erityyppisiä sieniä (maanalaisista tiloista) ja muita asioita. Voimme myös syödä ja sulattaa joitakin aineita, jotka ovat myrkyllisiä teille. Suurin ero meidän ja teidän välillä on se, että meidän on syötävä lihaa, koska elimistömme tarvitsee proteiineja.
Emme voi elää täysin kasvissyöjinä kuten te, koska ruoansulatuksemme lakkaisi toimimasta ja kuolisimme muutaman viikon tai ehkä kuukauden kuluttua ilman lihaa. Monet meistä syövät raakaa lihaa tai muuta sellaista, mikä olisi teille vastenmielistä.
Itse pidän enemmän kypsennetystä lihasta ja pintahedelmistä, kuten omenoista tai appelsiineista.
Kysymys: Voitko kertoa jotain lajinne luonnollisesta historiasta ja evoluutiosta? Miten vanha lajinne on? Oletteko kehittyneet alkeellisista matelijoista kuten ihmiskunta on kehittynyt apinoista?
Vastaus: Tämä on hyvin pitkä ja monimutkainen tarina, ja se kuulostaa teistä varmasti uskomattomalta, mutta se on totuus.
Yritän selittää sen lyhyesti.
Noin 65 miljoonaa vuotta sitten monet dinosaurusrodun kehittymättömistä esi-isistämme kuolivat suuressa maailmanlaajuisessa katastrofissa. Tämän tuhon syynä ei ollut luonnonkatastrofi — asteroiditörmäys, kuten tiedemiehenne virheellisesti uskovat — vaan kahden vihamielisen muukalaisryhmän välinen sota, joka käytiin pääasiassa planeettanne kiertoradalla ja yläilmakehässä.
Alkuaikoja koskevan rajallisen tietämyksemme mukaan tämä maailmanlaajuinen sota oli ensimmäinen avaruusolentojen sota Maapallolla, mutta se ei todellakaan ollut viimeinen (ja tuleva sota on tulossa pian, kun taas ”kylmä sota” — kuten te sitä kutsutte — muukalaisryhmien välillä on jatkunut planeetallanne viimeisten 73 vuoden ajan). Vastustajina tässä 65 miljoonaa vuotta vanhassa sodassa oli kaksi kehittynyttä avaruusolentojen lajia, joiden molempien nimiä teidän kielenne ei taaskaan pysty lausumaan. Pystyn sanomaan ne, mutta korvaanne sattuisi, jos kertoisin nimet niiden alkuperäisellä tavalla.
Yksi rotu oli humanoidi kuten teidän lajinne (mutta paljon vanhempi), ja se oli kotoisin tästä maailmankaikkeudesta, aurinkokunnasta, joka sijaitsi tähdistössä, jota kutsutte kartoissanne nykyään ”Procyoniksi”. Toinen laji — josta emme tiedä kovinkaan paljon — oli reptiliaanilaji, mutta niillä ei ole mitään tekemistä oman lajimme kanssa, koska olemme kehittyneet paikallisista sauruksista ilman ulkopuolista vaikutusta (lukuun ottamatta meidän onnistunutta omien geeniemme manipulointia. Siitä lisää myöhemmin).
Edistyneet reptiliaanilajit eivät tulleet tästä universumista vaan — no, miten selittäisin sen teille. Tiedemiehenne eivät ole todella ymmärtäneet maailmankaikkeuden todellista luonnetta, koska epälooginen mielenne ei kykene näkemään helpoimpia asioita ja luottaa väärään matematiikkaan ja numeroihin.
Tämä on osa lajinne geneettistä ohjelmointia, johon palaan myöhemmin. Haluan sanoa, että olette lähes yhtä kaukana maailmankaikkeuden ymmärtämisestä kuin 500 vuotta sitten.
Käyttääkseni termiä, jonka ehkä ymmärrätte: muut lajit eivät ole tulleet tästä universumista vaan toisesta ”kuplasta” Omniversumin vaahdossa. Kutsuisitte sitä ehkä toiseksi ulottuvuudeksi, mutta se ei ole oikea sana kuvaamaan sitä oikein (muuten termi ulottuvuus on yleisesti ottaen väärä siinä mielessä kuin te sen ymmärrätte).
Sinun pitäisi muistaa, että kehittyneet lajit pystyvät ”kulkemaan” kuplien välillä käyttämällä — kuten sinä sanoisit sitä — kvanttiteknologiaa ja joskus erityisellä tavalla vain mielensä avulla (omilla lajeillani oli myös kehittyneitä mentaalisia kykyjä verrattuna sinun lajiisi, mutta me emme kykene tekemään aine-säikeen/kuplan vaihtamista ilman teknologiaa, mutta muut tällä planeetalla toimivat lajit pystyvät siihen, ja tämä näyttää sinusta taikuudelta, kuten se näytti esi-isienne silmissä).
Suuria siirtokuntia oli mantereella, jota nykyään kutsutaan ”Etelämantereeksi”, ja toinen siirtokunta mantereella, jota nykyään kutsutaan ”Aasiaksi”. Nämä ihmiset elivät planeetalla ongelmitta yhdessä eläimenkaltaisten saurusten kanssa. Kun kehittyneet reptiliaanilajit saapuivat tähän järjestelmään, ”Procyonin” humanoidisiirtolaiset yrittivät kommunikoida rauhanomaisesti, mutta he eivät onnistuneet, ja kuukausien kuluessa alkoi maailmanlaajuinen sota.
Teidän on ymmärrettävä, että molemmat lajit olivat kiinnostuneita tästä nuoresta planeetasta, ei sen biologian ja kehittymättömyyden vuoksi, vaan vain yhdestä syystä: raaka-aineiden, erityisesti kuparin, vuoksi.
Ymmärtääksesi tämän syyn sinun on tiedettävä, että kupari on erittäin tärkeä materiaali joillekin kehittyneille lajeille (jopa nykyäänkin), koska se pystyy — yhdessä joidenkin epävakaiden materiaalien kanssa — tuottamaan uusia stabiileja alkuaineita, jos yhdisteään vahva sähkömagneettinen kenttä oikeassa kulmassa vahvaan ydinsäteilykenttään, saadaan aikaan vaihtelevien kenttien päällekkäisyys.
Kuparin ja muiden alkuaineiden yhdistäminen tällaisessa magneetti-/säteilykenttäkammiossa voi tuottaa erityislaatuisen voimakentän, joka on erittäin hyödyllinen erilaisissa teknologisissa tehtävissä (mutta tämän perusta on äärimmäisen monimutkainen kaava, jota et pysty löytämään yksinkertaisen mielesi rajoitusten vuoksi).
Molemmat lajit halusivat saada Maa-planeetan kuparin, ja tästä syystä ne kävivät ei kovin pitkää sotaa avaruudessa ja kiertoradalla. Humanoidilajit näyttivät menestyvän ensimmäisellä kerralla, mutta viimeisessä taistelussa reptiliaanit päättivät käyttää mahtavaa kokeellista asetta — erityyppistä fuusiopommia, jonka pitäisi tuhota planeetan elämänmuodot, mutta ei vahingoittaa arvokkaita raaka-aineita ja kuparia.
Pommi laukaistiin avaruudesta ja se räjähti planeetan kohdassa, jota kutsutte nykyään ”Keski-Amerikaksi”. Kun se räjähti meressä, se sai aikaan arvaamattoman fuusion vedyn kanssa, ja vaikutus oli paljon voimakkaampi kuin reptiliaanit olivat odottaneet. Tuloksena oli tappava säteily, fuusiohapen ylituotanto, eri alkuaineiden laskeuma ja ”ydintalvi” lähes 200 vuoden ajan.
Suurin osa humanoideista kuoli, ja reptiliaanit menettivät kiinnostuksensa planeettaa kohtaan muutaman vuoden kuluttua (meillekin) tuntemattomista syistä — ehkä säteilyn takia. Planeetta Maa oli jälleen omillaan ja maanpinnan eläimet kuolivat.
Yksi fuusiopommin tuloksista oli muuten se, että palamisprosessissa syntyi erilaisia alkuaineita ja materiaaleja, ja yksi näistä materiaaleista oli iridium. Ihmistutkijanne pitävät nykyään Iridium-pitoisuutta maaperässä todisteena dinosaurukset tappaneesta asteroiditörmäyksestä.
Se ei ole totta, mutta mistä te sen tiedätte?
No, suurin osa dinosauruksista kuoli (eivät kaikki räjähdyksessä, vaan sodan jälkeisissä pahoissa asioissa, erityisesti ydintalvessa ja laskeumissa).
Lähes kaikki dinosaurukset ja reptiliaanit kuolivat seuraavien 20 vuoden aikana. Jotkut niistä — erityisesti valtamerissä elävät — pystyivät selviytymään seuraavat 200-300 vuotta myös tässä muuttuneessa maailmassa, mutta nämäkin lajit kuolivat, koska ilmasto oli muuttunut. Ydintalvi päättyi 200 vuoden kuluttua, mutta Maapallolla oli kylmempää kuin ennen.
Katastrofista huolimatta jotkut lajit pystyivät selviytymään: kalat (kuten hait), linnut, pienet ryömivät nisäkkäät (teidän esi-isänne), erilaiset matelijat, kuten krokotiilit… ja oli olemassa erityinen pienikokoisten mutta kehittyneiden dinosaurusten laji, joka oli kehittynyt yhdessä viimeisen suuren eläimen — reptiliaanien — kanssa, kuten laji, jota kutsutte nimellä Tyrannosaurus.
Tämä uusi lisko käveli kahdella jalalla ja näytti hieman samalta kuin rekonstruktio Iguanodonista (se oli peräisin tästä perheestä), mutta se oli pienempi (noin 1,50 metriä pitkä) ja sillä oli joitakin ihmismäisiä piirteitä, muuttunut luusto, suurempi kallo ja aivot, käsi, jossa oli peukalo, jolla pystyi tarttumaan esineisiin, erilainen organismi ja ruoansulatus, kehittyneet silmät keskellä päätä, kuten teidän silmänne, ja mikä tärkeintä… sillä oli uusi ja parempi aivorakenne. Tämä oli suora esi-isämme.
On olemassa teorioita siitä, että pommin säteily oli osallisena tämän uuden rodun organismin mutaatioissa, mutta tätä ei ole todistettu. Kuitenkin tämä pieni humanoidin kaltainen dinosaurus kehittyi seuraavien 30 miljoonan vuoden aikana (kuten aiemmin totesin, laji tarvitsee yleensä enemmän aikaa kehittyäkseen kuin luulet, jos evoluutio ei ole keinotekoisesti aikaansaatu kuten teidän tapauksessa) eläimestä enemmän tai vähemmän ajattelevaksi olennoksi.
Nämä olennot olivat tarpeeksi älykkäitä, jotta ne eivät kuolisi seuraavien miljoonien vuosien aikana, koska ne oppivat muuttamaan käyttäytymistään, asuivat luolissa kylmän luonnon sijaan ja oppivat käyttämään kiviä ja oksia ensimmäisinä työkaluinaan ja käyttämään tulta apuna lämmittääkseen niitä — erityisesti lämmittääkseen vertaan, joka on hyvin tärkeää lajimme selviytymisen kannalta.
Seuraavien 20 miljoonan vuoden aikana luonto jakoi tämän lajin 27 alalajiin (valitettavasti aiemmat reptiliaanilajit olivat taipuvaisia jakautumaan evoluutioprosessin aikana enemmän tai vähemmän epäloogisesti alalajeihin. Tämän voi selvästi nähdä eläin- ja dinosauruslajien tarpeettoman suuresta määrästä aiempina aikoina), ja näiden alalajien välillä käytiin monia (lähinnä primitiivisiä) sotia herruudesta.
No, luonto ei ollut kovin ystävällinen meille, ja sikäli kuin tiedämme 27 alalajista 24 kuoli sukupuuttoon alkukantaisissa sodissa ja evoluutiossa, koska niiden elimistö ja mieli eivät olleet tarpeeksi kehittyneitä selviytyäkseen ja (tärkeimpänä syynä) ne eivät kyenneet muuttamaan verensä lämpötilaa oikealla tavalla, jos ilmasto muuttui.
Viisikymmentä miljoonaa vuotta sodan ja dinosaurusten lopun jälkeen tällä planeetalla oli jäljellä vain kolme (nyt myös teknologisesti) kehittynyttä reptiliaanilajia yhdessä kaikkien muiden alempien eläinten kanssa. Luonnollisten ja keinotekoisten risteytysten avulla nämä kolme lajia yhdistyivät yhdeksi reptiliaanilajiksi, ja geneettisten manipulaatioiden keksimisen avulla pystyimme ”eliminoimaan” jakautumiselle alttiit geenit geenirakenteestamme.
Historiamme ja uskomuksiemme mukaan tämä oli aika, jolloin lopullinen reptiliaanirotumme — sellaisena kuin näet minut tänään — luotiin geenitekniikan avulla. Tämä tapahtui noin 10 miljoonaa vuotta sitten, ja evoluutiomme melkein pysähtyi tähän pisteeseen (no, itse asiassa ulkonäössämme tapahtui joitain pieniä muutoksia kohti ihmismäisempää ja nisäkäsmäisempää ulkonäköä tulevina aikakausina, mutta emme ole jakautuneet uudelleen alalajeihin).
Olemme näet hyvin vanha rotu verrattuna teidän kaltaisiinne, jotka hyppelivät tuohon aikaan pieninä apinamaisina eläiminä puissa, kun me keksimme teknologian, asutimme tämän järjestelmän muita planeettoja, rakensimme suuria kaupunkeja tälle planeetalle (jotka katosivat jälkiä jättämättä aikojen saatossa) ja kehitimme omia geenejämme, kun teidän geeninne olivat vielä eläinten geenejä.
Kymmenen miljoonaa vuotta sitten pienet apinat alkoivat kasvaa, ja ne laskeutuivat puista maahan (jälleen kerran ilmaston muuttumisen vuoksi — erityisesti niin sanotulla Afrikan mantereella).
Mutta ne kehittyivät hyvin hitaasti, kuten nisäkkäille on normaalia, ja jos teidän lajillenne ei olisi tapahtunut mitään poikkeuksellista, emme voisi istua täällä ja keskustella, koska minä istuisin mukavassa nykyaikaisessa talossani ja te istuisitte turkikseen pukeutuneena luolassanne ja yrittäisitte selvittää tulen salaisuuksia — tai istuisitte ehkä jossakin eläintarhassamme.
Mutta asiat olivat kehittyneet eri tavalla, ja nyt te uskotte olevanne ”luomakunnan kruunu” ja voitte istua modernissa talossa, ja meidän on piilouduttava ja elettävä maan alla ja syrjäisillä alueilla. Noin 1,5 miljoonaa vuotta sitten toinen muukalaislaji saapui Maahan (se oli yllättäen ensimmäinen laji sitten yli 60 miljoonan vuoden. Tämä olisi teille vielä yllättävämpää, jos tietäisitte, kuinka monta eri lajia täällä on nykyään).
Tämän humanoidilajin — kutsutte heitä nykyään ”Illojimiksi” — kiinnostuksen kohteena eivät olleet raaka-aineet ja kupari, vaan hämmästykseksemme kehittymättömät apinahumanoidit. Huolimatta läsnäolostamme tällä planeetalla avaruusolennot päättivät ”auttaa” apinoita kehittymään hieman nopeammin, jotta ne voisivat palvella heitä tulevaisuudessa jonkinlaisena orjarotuna tulevissa sodissa.
Lajinne kohtalo ei ollut meille kovinkaan tärkeä, mutta emme pitäneet Illojimin läsnäolosta planeetallamme, eivätkä he pitäneet läsnäolostamme heidän uudella ”galaktisen eläintarhan” planeetallaan, ja niinpä kuudes ja seitsemäs luomisenne oli syy meidän ja heidän väliseen sotaan. Voitte lukea tuosta sodasta esimerkiksi osittain kirjasta, jota kutsutte ”Raamatuksi”, hyvin oudolla tavalla kuvattuna.
Todellinen totuus on hyvin pitkä ja vaikea tarina.
Pitäisikö minun jatkaa?
Kysymys: Ei, ei nyt. Olen tehnyt muistiinpanoja historiastanne, ja nyt minulla on kysyttävää.
Vastaus: Kysy pois.
Kysymys: Ensinnäkin käsittelet hyvin suurta aikaskaalaa. Väität, että alkukantaiset esi-isänne elivät yhdessä dinosaurusten kanssa, selvisivät hengissä — kuten te sitä kutsuit — keinotekoisesta katastrofista ja kehittyivät sitten 40 miljoonan vuoden ajan, ja teidän evoluutionne saatiin päätökseen 10 miljoonaa vuotta sitten. Tämä kuulostaa minusta hyvin uskomattomalta. Voitko sanoa jotain tähän?
Vastaus: Ymmärrän, että tämä kuulostaa teistä varmasti täysin uskomattomalta, koska olette nuori ja geneettisesti muokattu laji. Historiallinen horisonttinne rajoittuu vain muutamien tuhansien vuosien mittakaavaan, ja pidätte tätä oikeana. Mutta se ei ole. Tämä on mahdotonta. Ohjelmoitu mielenne ei selvästikään kykene käsittelemään näin suuria aikaskaaloja.
Evoluutioaikamme saattaa tuntua teistä uskomattoman pitkältä, mutta tämä on itse asiassa luonnon alkuperäinen tapa. Muistakaa, että varhaiset nisäkäs-esi-isänne kehittyivät yhdessä dinosaurusten kanssa, ja ne selvisivät pommista kuten mekin. Ne kehittyivät hitaasti seuraavien miljoonien vuosien aikana ja jakautuivat erilaisiin lajeihin ja muotoihin, joista osa oli suurempia ja osa pienempiä. Tämä on kehon evoluutiota.
Mutta entä niiden mieli ja älykkyys? Ne olivat yksinkertaisia eläimiä.
Nisäkkäät ovat kehittyneet — sanokaamme — 150 miljoonasta vuodesta lähtien, mutta vasta viimeisten 2-3 miljoonan vuoden aikana niistä on tullut älykkäitä ja ajattelevia. Ja tässä pienessä ajassa luotiin teidän kaltaisenne olennot. Luonnosta? 148 miljoonaa vuotta aikaa eläinten kaltaisten nisäkkäiden evoluutioon, 2 miljoonaa vuotta aikaa kaltaistesi (enemmän tai vähemmän) älykkäiden olentojen kehittymiseen? Kysykää itseltänne: Luuletko todella, että tämä nopeutunut evoluutio on luonnollista?
Sitten lajinne on tietämättömämpi kuin olen luullut.
Me emme ole kehittyneet väärin vaan te.
Kysymys: Ymmärrän. Mutta minulla on toinen kysymys. Olet maininnut monia tosiasioita muinaisten avaruusolentojen välisestä sodasta 65 miljoonaa vuotta sitten. Tämä tapahtui hyvin kauan ennen kuin teistä tuli todella älykkäitä (sikäli kuin olen ymmärtänyt sinua). Miksi tiedätte niin paljon asioita tuosta ”ensimmäisestä sodasta” ja lajinne evoluutiosta?
Vastaus: Tämä on hyvä kysymys (paljon parempi kuin edellinen), enkä ole selittänyt sitä kunnolla. Tietomme ensimmäisestä sodasta ovat peräisin kokonaan muinaisesta esineestä, jonka arkeologimme löysivät noin 16 000 vuotta sitten mantereelta, jota kutsutte nykyään Pohjois-Amerikaksi.
He löysivät sieltä pyöreän levyn, jonka halkaisija oli noin 47 senttimetriä. Levy oli tehty meillekin tuntemattomasta magneettisesta materiaalista, ja sen sisällä oli toinen pienempi kristallilevy, joka sisälsi valtavan määrän tietoa, joka oli koodattu kristallin molekyylirakenteeseen. Tämä ”muistilevy” oli valmistettu ”Procyonin” ihmisrodun viimeisistä pommista selviytyneistä jo 65 miljoonaa vuotta sitten, mutta se oli täysin ehjä, kun löysimme sen.
Tiedemiehemme pystyivät purkamaan koodit ja tiedot, ja näin kuulimme ensimmäistä kertaa tapahtumista, jotka tapahtuivat kaukaisessa menneisyydessä ja jotka johtivat dinosaurusten sukupuuttoon. Levy sisälsi yksityiskohtaisia kuvauksia molemmista lajeista (mutta enemmän humanoideista) sekä tapahtumista ja aseista, kuten fuusiopommista.
Se sisälsi myös kuvauksen Maapallon eläimistä ja sauruksista, mukaan lukien esi-älylliset esi-isämme.
Loput tietomme evoluutiostamme saadaan luurangoista ja DNA:n takautuvasta lukemisesta ja koodauksesta. Tiedämme todellisen totuuden juuristamme jo 16 000 vuotta sitten.
Sitä ennen oli olemassa uskonnollisempi käsitys luomisestamme.
Kysymys: Mitä näille kahdelle avaruusolentojen rodulle on tapahtunut?
Vastaus: Emme tiedä tarkalleen. Maapallolla eloonjääneet humanoidit kuolivat ilmeisesti pommin jälkeisinä vuosina, ja muut kaltaisensa ja reptiliaanit eivät koskaan palanneet Maahan (tietojemme mukaan). Mitä tulee reptiliaani-avaruusolentoihin, on mahdollista, että heidän oli fyysisesti mahdotonta palata, koska kuplien välinen aine on joskus nopeassa liikkeessä.
Nykyinen teoria on, että molemmat lajit olivat lakanneet olemasta miljoonien vuosien aikana.
Kysymys: Olet maininnut kaltaistesi luurangot. Miten on mahdollista, että ihmistutkijat eivät ole löytäneet mitään jälkiä teistä ja esi-isistänne, jos todella elätte niin kauan tällä planeetalla? Olemme löytäneet monia alkukantaisten dinosaurusten luurankoja, mutta emme yhtään kehittyneestä reptiliaaniolennosta, jolla on suurempi kallo ja aivot ja käsi, jossa on peukalo, kuten olet aiemmin kuvannut.
Vastaus: Kyllä olette. Mutta teidän ”suuret” tiedemiehenne eivät pystyneet rekonstruoimaan luurankoja täysin, koska he halusivat rekonstruoida matelijaeläimiä, eivät älyllisiä olentoja.
Nauraisitte, jos tietäisitte, kuinka monet museoissanne olevista (erityisesti pienistä) saurusten luurangoista ovat täysin vääriä rakennelmia koskaan olemassa olleista olennoista, koska käytitte monia luita, jotka eivät oikeasti kuuluneet yhteen, ja joskus te teitte keinotekoisia luita, jos jotakin puuttui ”eläimellisen” sauruksen rakentamiseksi.
Monet tiedemiehistänne ovat tietoisia tästä ongelmasta, mutta he eivät julkista sitä, koska he eivät osaa selittää sitä ja väittävät, että oikeat luut vain puuttuivat ja että heidän rekonstruktionsa on oikea. Iguanodonin rekonstruktioissa käytettiin monia meidän luitamme, esimerkiksi käsiä, joissa on näkyvä peukalo (katsokaa Iguanodonia museossa, niin huomaatte, että olen oikeassa).
Eräs tiedemies maassa, jota kutsutte USA:ksi, oli rakentanut joitakin vuosia sitten lähes oikean luurangon lajistamme, mutta paikallinen hallitus (joka on osittain tietoinen olemassaolostamme) takavarikoi rekonstruktion.
Koska elämme nykyään (ja tuhansia vuosia sitten) lähes kokonaan maan alla, te ette löydä meistä ruumiita tai luurankoja.
Kysymys: Puhut joskus maanalaisista kaupungeista ja keinotekoisesta auringonvalosta. Tarkoitatko tällä jotain ”onttoa maapalloa”? Onko planeettamme sisällä toinen aurinko?
Vastaus: Ei, Maa ei ole täysin ontto, eikä sen sisällä ole toista aurinkoa. Tämä tarina on naurettava ja fyysisesti mahdoton (jopa teidän lajinne pitäisi olla tarpeeksi älykäs ollakseen uskomatta tätä.)
Tiedätkö, kuinka paljon massaa auringolla täytyy olla, jotta se voisi tuottaa energiaa ja valoa pidemmän aikaa fuusion avulla? Luuletteko todella, että planeetan sisällä voisi olla pieni aktiivinen aurinko?
Kun puhun maanalaisesta kodistamme, puhun suurista luolajärjestelmistä. Läheltä pintaa löytämänne luolat ovat pieniä verrattuna syvemmällä maan sisällä oleviin todellisiin luoliin ja valtaviin luolastoihin (2 000-8 000 metrin syvyydessä, mutta niitä yhdistävät monet piilotetut tunnelit, jotka johtavat pintaan tai pinnan lähellä oleviin luoliin), ja me elämme suurissa ja kehittyneissä kaupungeissa ja siirtokunnissa tällaisten luolien sisällä.
Suurimmat kohteet ovat arktisen alueen ulkopuolella, Antarktiksella, Sisä-Aasiassa, Pohjois-Amerikassa ja Australiassa. Jos puhun keinotekoisesta auringonvalosta kaupungeissamme, en tarkoita oikeaa aurinkoa vaan erilaisia teknologisia valonlähteitä (mukaan lukien gravitaatiolähteet), jotka valaisevat luolia ja tunneleita. Jokaisessa kaupungissa on erityisiä luolastoja ja tunneleita, joissa on voimakas UV-valo, ja käytämme näitä paikkoja veremme lämmittämiseen.
Lisäksi meillä on myös joitakin pinta-aurinkopaikkoja syrjäisillä alueilla, erityisesti Amerikassa ja Australiassa.
Kysymys: Mistä voimme löytää tällaisia pinnalla olevia sisäänkäyntejä maailmaanne?
Vastaus: Luuletko todella, että kerron sinulle niiden tarkat sijainnit? Jos haluat löytää tällaisen sisäänkäynnin, sinun on etsittävä se itse (mutta suosittelen, ettet tee sitä).
Kun tulin pinnalle neljä päivää sitten, käytin sisäänkäyntiä noin 300 kilometriä täältä pohjoiseen lähellä suurta järveä, mutta epäilen, ettette löytäisi sitä (tässä osassa maailmaa on vain muutama sisäänkäynti — muut ovat paljon pohjoisempana ja idempänä).
Pienenä neuvona: jos olet kapeassa luolassa tai tunnelissa tai jopa jossakin, joka näyttää keinotekoiselta kaivoskuilulta, ja mitä syvemmälle kävelet, sitä sileämmiltä seinät näyttävät, ja jos tunnet, että syvyydestä virtaa epätavallisen lämmintä ilmaa, tai jos kuulet tuuletus- tai hissikuilun virtaavan ilman ryöppyävän äänen, niin etsi jostain luolasta erityyppinen keinotekoinen ja sileä seinä, jossa on ovi, joka on tehty harmaasta metallista.
Jos pystyisit avaamaan tuon oven (mutta epäilen sitä), olisit yleensä pyöreässä teknisessä tilassa, jossa on ilmanvaihtojärjestelmät ja hissit syvyyksiin. Tämä on luultavasti sisäänkäynti meidän maailmaamme. Jos olet päässyt tähän pisteeseen, pitäisi tietää, että olemme nyt ehdottomasti tietoisia läsnäolostasi.
Olet jo suurissa vaikeuksissa, jos olet mennyt pyöreään huoneeseen, mutta sinun pitäisi etsiä jompaakumpaa seinillä olevista reptiliaanisymboleista. Jos niitä symboleja tai muita symboleja ei ole, olet ehkä suuremmassa pulassa kuin luulet, sillä kaikki maanalaiset laitokset eivät kuulu meidänlaisilleni. Joitakin uusia tunnelijärjestelmiä käyttävät muukalaisrodut (myös vihamieliset rodut).
Yleinen neuvoni, jos löydät itsesi itsellesi oudosta maanalaisesta laitoksesta: juokse pois niin nopeasti kuin voit.
Kysymys: Mainitsit aiemmin, että käytät nimeä ”Lacerta”, kun olet ihmisten keskellä, ja että nautit siitä, että olet todellisessa auringossa maan pinnalla. Mutta miten voit olla ihmisten keskellä? Et näytä meiltä, joten kuka tahansa näkee, että kuulut toiseen lajiin. Miksi kukaan ei ole nähnyt ja kuvannut kaltaistasi olentoa, jos lajisi on elänyt jo ”luomisestamme” lähtien yhdessä meidän kanssamme samalla planeetalla. Voitko selittää sen minulle?
Vastaus: Ensinnäkin, minunlaisiani on tietenkin nähty ja kuvattu (ja palvottu) monta kertaa alkukantaisessa menneisyydessänne, esimerkiksi uskonnollisissa kirjoituksissanne, kuten kristillisessä Raamatussanne. Löydätte meistä kuvauksia ja jopa yksinkertaisia piirroksia myös Amerikan mantereen eteläosasta eri temppeleistä.
Intiasta ja Aasian vuoristosta kotoisin olevat niin sanotut ”viisaat” miehet ovat kuvailleet lajiamme monta kertaa kirjoituksissaan, samoin kuin muut Afrikan mantereelta kotoisin olevat ”viisaat” miehet. Luulen, että olemme eniten mainittu ei-inhimillinen laji (ehkä ”Illojimin” ohella) historiassanne. Jos ette usko minua, katsokaa historiaanne, niin huomaatte totuuden sanoistani.
”Suuret” tiedemiehenne kutsuivat uskoa meihin ‘taikauskoksi’ ja ‘uskonnoksi’, ja nykypäivän ‘älykkäät’ ihmiset ovat unohtaneet läsnäolomme maan pinnalla menneisyydessä.
Lisäksi lajimme nähdään vielä nykyäänkin joskus ihmissilminnäkijöiden toimesta alkuperäisessä muodossaan maan päällä tai pintasisäänkäyntien ja tunnelijärjestelmien läheisyydessä, mutta onneksi te ja tiedotusvälineenne ette ole ottaneet vakavasti tällaisten ”hullujen” raportteja (se on hyvä meille ja siksi annamme noiden ihmisten nähdä meidät sellaisina kuin me todella olemme).
Jotkut lajini edustajat ovat myös suorassa yhteydessä pinnan tiedemiehiin ja poliitikkoihin, mutta tämä on huippusalaista — kuten te sitä kutsuisitte — eikä kukaan yleisöstänne tiedä siitä mitään (näiden tapaamisten aiheena on yleensä tuleva sota muukalaislajien kanssa ja niiden välillä sekä meidän avustuksemme tässä sodassa).
Mutta on myös toinen selitys sille, miksi voimme kulkea keskuudessanne ja miksi ette pysty tunnistamaan meitä: matkiminen.
Seuraava saattaa jälleen kuulostaa uskomattomalta ja jopa järkyttävältä, mutta koska pyysit, selitän sen. Olen kertonut aiemmin, että meillä on kehittyneemmät henkiset kyvyt kuin teidän lajillanne, ja ”kehittyneemmällä” tarkoitan sitä, että pystymme käyttämään telepatiaa ja telekinesiaa syntymästä lähtien (itse asiassa äiti ja vastasyntynyt lapsi kommunikoivat yleensä telepatian avulla ensimmäisten kuukausien aikana) ilman erityiskoulutusta, koska te tarvitsette sitä aktivoidaksenne aivojenne nämä nukkuvat osat.
Aivojemme rakenne on hieman erilainen kuin aivojenne, ja hypotalamuksemme on suurempi ja aktiivisempi kuin aivojenne — varsinkin kun olemme auringonvalossa. Omat kykymme ovat hyvin vahvoja verrattuna teidän kykyihinne, mutta heikkoja verrattuna joidenkin tällä planeetalla olevien muukalaislajien ”aine-säie/kupla”-mielivoimiin.
Minä en koskaan ollut kovin hyvä noissa mielijutuissa, mutta meillä kaikilla on nämä ensisijaiset kyvyt ja voimme käyttää niitä esimerkiksi suojautumiseen tai jopa hyökkäykseen.
Kun olemme pinnalla ja tapaamme ihmisiä (jopa suuren joukon ihmisiä, sillä ei ole mitään merkitystä, kaikki mielenne ovat kuin yksi mieli) pystymme ”koskettamaan” heidän mieltään ja antamaan heille telepatian välityksellä käskyn ”Näe meidät yhtenä kaltaisistanne”, ja heikko ihmismieli hyväksyy tämän käskyn ilman uudelleenfuusioitumista, ja he näkevät meidät (reptiliaanimaisesta ulkonäöstämme huolimatta) tavallisina ihmisinä.
Olen tehnyt tämän monta kertaa, ja te heikot ihmiset näette minut yleensä viehättävänä ruskeatukkaisena naisena, koska olen luonut mielessäni tämän erityisen ”jäljittelevän kuvan” vuosia sitten ja voin indusoida sen mieliinne ongelmitta. Olen tarvinnut aluksi jonkin aikaa oppiakseni mimiikan käytön oikein, mutta sitten se on toiminut lähes automaattisesti ja voin jopa kävellä ryhmänne joukossa, eikä kukaan tunnista minua.
Tietoisuudessanne on yksinkertainen kytkin (”Nähkää meidät sellaisena kuin todella olemme / Nähkää meidät sellaisena kuin haluamme teidän näkevän meidät”), jonka ”Illojim” asetti sinne luodessaan kaltaisianne, ja voimme käyttää tätä kytkintä vakuuttaaksemme teidät siitä, että näette ihmisiä, kun katsotte meitä (myös muut avaruusolennot käyttävät tätä kytkintä).
Se on helpompaa kuin luulette. Kun on tapaamisia teidänlaistenne ja avaruusolentojen välillä, jotka näyttävät näyttävän täsmälleen teidänlaisiltanne, nämä avaruusolennot ovat käyttäneet tuota kytkintä, ja jotkut tapaamiset ihmismäisten avaruusolentojen kanssa voidaan selittää myös tapaamisilla minunlaisteni kanssa).
Kun tapasin E.F:n ensimmäisen kerran, hän näki minut myös tavallisena ihmisnaisena, ja muistan, että hän oli hyvin peloissaan ja järkyttynyt, kun paljastin hänelle todellisen ulkonäköni.
Kysymys: Tarkoitatko, että voit todella saada minut uskomaan, että puhun nyt viehättävän ruskeatukkaisen ihmisnaisen kanssa sinunlaisesi reptiliaaniolennon sijaan?
Vastaus: Luultavasti, mutta en usko, että sinun erityistapauksessasi. Kun joku odottaa näkevänsä ihmisnaisen minun sijastani, voin tehdä sen ilman ongelmia hänen mielestään (jopa suurissa ryhmissä), koska kukaan ei odota näkevänsä reptiliaaninaista.
Mutta olen antanut mielesi nähdä minut alkuperäisessä ulkonäössäni ensimmäisestä tapaamisestamme lähtien, enkä ole koskaan indusoinut mieleesi mitään, joten olet jo tajunnut, etten ole ihminen. Jos nyt yrittäisin muuttaa tätä, se johtaisi todennäköisesti täydelliseen hämmennykseen tai tajuttomuuteen, enkä halua vahingoittaa sinua.
Kuten sanoin en ole kauhean hyvä näissä jutuissa.
Kysymys: Se on kovin pelottavaa. Voitko tappaa minut noilla kyvyillä?
Vastaus: Kyllä, mutta se on kiellettyä. Tämä ei tarkoita etteikö sitä olisi tehty aiemmin.
Kysymys: Onko molemmilla sukupuolilla näitä kykyjä?
Vastaus: Tämä on typerä kysymys. Näytän valokuvissa reptiliaanilta, koska en voi vaikuttaa valokuvaan tai itse kameraan, vaan ainoastaan valokuvaajan mieleen. Jos hän kehittäisi filmin ja näyttäisi kuvan muille, he näkisivät minut alkuperäisessä muodossa.
Tästä syystä meidänlaisiamme ei saa kuvata tai valokuvata, ja meidän on vältettävä kaikkia kameroita pinnalla (se on hyvin vaikeaa, ja meitä on joskus aiemmin kuvattu tietämättämme, erityisesti tiettyjen hallitustenne ja salaisten virastojenne toimesta).
Kysymys: Mitä muita käskyjä kaltaisenne voivat saada aikaan mielissämme? Jotain sellaista kuin ”palvele meitä” tai ”tottele”?
Vastaus: Tämä on jälleen outo kysymys. Emme ole vihollisianne (useimmat meistä eivät ole), joten miksi meidän pitäisi tehdä näin? Vastatakseni kysymykseesi: se riippuu ihmismielen vahvuudesta ja lähettävän reptiliaanin vahvuudesta.
Mielessäsi ei ole ”palvele meitä” tai ”palvele minua” -kytkintä, joten tällaista käskyä on paljon vaikeampi saada aikaan. Jos ihmisen mieli ja tietoisuus on heikko ja reptiliaani-indusoija on kokenut näissä asioissa ja oli joitakin tunteja auringossa ennen kuin hän yrittää tehdä sen, niin se voisi luultavasti toimia jonkin aikaa.
Tällaisista asioista on olemassa salaisia opetuksia, mutta en ole koskaan oppinut niistä mitään. Käytän ensisijaisia kykyjäni matkimiseen ja kommunikointiin omanlaisteni kanssa ja joskus muihin yksityisiin asioihin, mutta en ole koskaan käyttänyt niitä vahingoittaakseni ihmisiä tai heidän mieltään.
Olisin kiitollinen, jos voisimme lopettaa tämän aiheen tähän.
Kysymys: Viimeinen kysymys: sanoit aiemmin, että voitte piilottaa UFOnne? Käytättekö tähän samoja kykyjä?
Vastaus: Kyllä, mutta tekniseltä pohjalta. Jokaisessa aluksessa on tehokas laite, joka pystyy lähettämään keinotekoisen signaalin mieleenne ja uskottelemaan teille, että näette joko pelkkää taivasta tai että näette tavallisia lentokoneita meidän aluksiemme sijasta. Tätä ei käytetä kovin usein, koska vältämme ihmisyleisöä liikkuessamme ilmakehässä. Jos pystytte näkemään ”UFOjamme”, se tarkoittaa, että laite on joko viallinen tai jostain syystä pois käytöstä.
Naamiointiefekti ei toiminut valokuvissa — vastatakseni tähän mahdolliseen kysymykseesi jo etukäteen — mutta miksi joku ottaisi valokuvan taivaasta, kun hän ei nähnyt siellä mitään epätavallista. Muuten, suurin osa tunneleidemme pinnan läheisistä sisäänkäynneistä on myös piilotettu tällaisella laitteella ja kaltaisesi näkevät yleensä oven sijasta vain normaalit luolan seinät.
Tämä on yksi syy, miksi olen sanonut, että epäilen, ettette pysty löytämään sellaista salaista ovea maailmaamme (mutta niin on tapahtunut muutaman kerran aiemmin).
Kysymys: Takaisin teidän ja meidän omaan historiaamme. Olet maininnut Illojim-rodun, joka on luonut ihmisrodun. Mistä he tulivat ja miltä he näyttivät? Mitä tarkalleen ottaen oli tapahtunut, kun he saapuivat? Ovatko he meidän ”Jumalamme”?
Vastaus: Illojimit tulivat tästä universumista, aurinkokunnasta, jota kutsutte kartoissanne nimellä ”Aldebaran”. He olivat hyvin pitkiä humanoideja, joilla oli yleensä vaaleat hiukset ja hyvin valkoinen iho (he välttelivät auringonvaloa, koska se vahingoitti heidän ihoaan ja silmiään. Tämä oli aivan uskomatonta kaltaisemme aurinkoa rakastavan lajin kannalta).
Aluksi ne vaikuttivat älykkäiltä ja rauhallisilta, ja aloitimme enemmän tai vähemmän ystävällisen kommunikaation niiden kanssa, mutta myöhemmin ne osoittivat todelliset aikeensa ja suunnitelmansa: ne halusivat kehittää apinoista uuden rodun, ja me olimme niille häiritsevä tekijä uudella eläintarhaplaneetallaan. Aluksi ne pyydystivät noin 10 000 tai ehkä jopa 20 000 esi-isäänne, ja ne lähtivät planeetalta muutamaksi sadaksi vuodeksi. Kun he palasivat, he toivat teidän (nyt ihmismäisemmät) esi-isänne takaisin.
Sitten he lähtivät Maasta taas muutamaksi tuhanneksi vuodeksi, ja alkukantaiset esi-ihmiset elivät yhdessä kanssamme ilman suurempia ongelmia (he vain pelkäsivät lentokoneitamme ja teknologiaamme). ”Illojim” oli opettanut heidän mielensä ja parantanut heidän aivojaan ja ruumiinrakennettaan, ja he pystyivät nyt käyttämään työkaluja ja tulta.
”Illojim” palasi 23 000 vuoden kuluessa seitsemän kertaa ja nopeutti tiettyjen kaltaistenne evoluutionopeutta. Teidän on ymmärrettävä, että ette ole planeetan ensimmäinen ihmissivilisaatio. Ensimmäiset kehittyneet ihmiset (jotka elivät samaan aikaan vähemmän kehittyneiden esi-ihmisten kanssa, koska ”Illojim” oli kokeillut eri evoluutionopeuksia ja -vaiheita), joilla oli teknologiaa ja puhekyky, olivat olemassa noin 700 000 vuotta sitten tällä planeetalla (tiedemiehenne eivät ole ymmärtäneet tätä, koska he ovat löytäneet vain esi-ihmisten luita ja joitain alkukantaisia luolapiirroksia, joissa näytetään kehittyneitä ihmisiä ja lentäviä laitteita).
Tämä geneettisesti kehittynyt ihmisrotu asui kanssamme, mutta he välttelivät kontaktia minunlaisiini, koska ”Illojim”-opettajat olivat varoittaneet heitä harhaanjohtavasti siitä, että olemme pahoja olentoja ja että valehtelemme heille.
No, joidenkin vuosisatojen kuluttua avaruusolennot päättivät sukupuuttoon hävittää ensimmäisen luomuksensa ja he kiihdyttivät toisen ja paremman koesarjan kehitystä ja niin edelleen ja niin edelleen. Totuus on, että teidän nykyaikainen ihmissivilisaationne ei ole ensimmäinen tällä Maapallolla vaan jo seitsemäs.
Ensimmäisten rotujen rakennukset ovat kadonneet, mutta viides sivilisaatio oli se, joka rakensi suuret kolmiomaiset rakennelmat, joita kutsutte ”Egyptin pyramideiksi” noin 75 000 vuotta sitten (egyptiläiset löysivät juuri nuo suuret muinaiset pyramidit hiekasta ja yrittivät, mutta eivät kovin onnistuneesti, rakentaa samanlaisia rakennelmia), ja kuudes sivilisaatio oli se, joka rakensi kaupunkeja, joiden rauniot löydätte nykyään meren alta niin kutsutulta Biminin alueelta noin 16 000 vuotta sitten.
Seitsemännen rodun viimeinen luominen — teidän sarjanne — tapahtui vain 8500 vuotta sitten, ja tämä on ainoa luominen, jonka muistatte ja johon uskonnolliset kirjoituksenne viittaavat. Luotatte arkeologisiin ja paleontologisiin artefakteihin, jotka osoittavat teille väärän ja lyhyen menneisyyden, mutta mistäpä te tietäisitte mitään kuudesta edeltävästä sivilisaatiosta.
Ja jos löydätte todisteita niiden olemassaolosta, kiellätte ja tulkitsette tosiasiat väärin. Tämä on osittain mielenne ohjelmointia ja osittain puhdasta tietämättömyyttä. Kerron teille seuraavassa vain teidän luomuksistanne, koska kuusi aiempaa ihmiskuntaa on kadonnut ja siksi niiden ei pitäisi koskea teitä.
Meidän ja ”Illojimin” välillä oli pitkä sota ja myös tiettyjen ”Illojimin” ryhmien välillä, koska monet heistä olivat sitä mieltä, että ihmislajin luomisessa yhä uudelleen ja uudelleen tälle planeetalle ei ole mitään todellista järkeä. Viimeiset taistelut tässä sodassa käytiin noin 5 000 vuotta sitten kiertoradalla ja maanpinnalla.
Muukalaiset tuhosivat maanalaiset kaupunkimme voimakkaiden ääniaseiden avulla, mutta toisaalta pystyimme tuhoamaan monia niiden maanpäällisiä laitoksia ja tukikohtia avaruudessa. Sivilisaationne ihmiset olivat hyvin peloissaan havaitessaan taistelujamme, ja he kirjoittivat sen ylös uskonnollisten myyttien muodossa (heidän mielensä ei kyennyt ymmärtämään, mitä todella tapahtui).
”Illojim” — jotka olivat ‘jumalia’ kuudennelle ja seitsemännelle rodulle — kertoivat heille, että kyseessä on hyvän ja pahan välinen sota ja että he ovat hyvää ja me pahaa rotua.
Tämä riippuu varmasti näkökulmasta. Se oli meidän planeettamme ennen kuin he saapuivat ja ennen kuin he aloittivat evoluutiohankkeensa teidänlaistenne kanssa. Minun mielestäni meillä oli oikeus taistella planeettamme puolesta. Tasan 4 943 vuotta sitten — teidän ajanlaskunne mukaan — Illojim lähti planeetalta jälleen tuntemattomista syistä (tämä on meille hyvin tärkeä päivämäärä, koska monet historiantutkijamme kutsuivat sitä voitoksi).
Tosiasia on, ettemme tiedä, mitä todella tapahtui. Illojimit katosivat yhdestä päivästä toiseen, he katosivat jälkiä jättämättä aluksineen, ja löysimme suurimman osan heidän maanpinnan laitteistaan tuhoutuneina. Ihmiset olivat omillaan ja sivilisaationne kehittyi. Monet meistä olivat tulevina vuosisatoina yhteydessä tiettyihin (eteläisempiin) lajinne heimoihin, ja pystyimme vakuuttamaan osan heistä siitä, ettemme olekaan se ”Paha”, jonka muukalaiset halusivat heidän uskovan.
4900 vuotta sitten ja nykypäivän välisenä aikana planeetalle saapui monia muita muukalaislajeja (jotkut heistä käyttivät mielenne vanhaa opetusta ja ohjelmointia ja ”esittivät” jälleen Jumalaa teille), mutta itse ”Illojim” ei koskaan palannut. He olivat poistuneet planeetalta muutamaksi tuhanneksi vuodeksi myös aiemmin, joten odotamme heidän paluutaan jonain päivänä tulevaisuudessa päättämään projektinsa tai ehkä saattamaan sukupuuttoon myös seitsemännen rodun, mutta emme oikeastaan tiedä, mitä heille on tapahtunut (vastatakseni tähän kysymykseesi etukäteen).
Nykyinen sivilisaationne ei tiedä mitään todellisesta alkuperästänne, todellisesta menneisyydestänne, todellisesta maailmastanne ja maailmankaikkeudestanne, ja te tiedätte hyvin vähän meistä ja menneisyydestämme.
Ettekä tiedä mitään lähitulevaisuuden tulevista asioista. Niin kauan kuin ette ymmärrä ja usko sanojani — kerron teille totuuden, koska emme ole vihollisenne — niin kauan lajinne on vaarassa. Vihollisenne ovat jo täällä, ettekä ole ymmärtäneet. Avatkaa silmänne tai olette pian suurissa vaikeuksissa.
Jos et ole uskonut mitään niistä asioista, joita olen kertonut sinulle aiemmin, sinun pitäisi todella uskoa ja muistaa tämä.
Kysymys: Miksi mielestäsi en usko sinua?
Vastaus: Minulla on sellainen tunne, ettet usko minua, vaikka istun tässä edessäsi. Kaikki, mitä olen kertonut sinulle viimeisten kahden tunnin aikana, on absoluuttinen totuus maailmastamme.
Kysymys: Kuinka monta muukalaislajia toimii maapallolla tällä hetkellä?
Vastaus: Tietojemme mukaan 14 lajia. 11 tästä maailmankaikkeudesta, 2 toisesta ”kuplasta” ja 1 hyvin kehittynyt hyvin erilaiselta tasolta. Älä kysy minulta nimiä, koska lähes kaikki ovat lausumattomissanne, kahdeksan niistä ei ole edes meidän lausuttavissamme.
Suurin osa lajeista — erityisesti kehittyneemmät — tutkivat teitä vain eläiminä, eivätkä ne ole kovin vaarallisia teille tai meille, ja joidenkin kanssa teemme yhteistyötä, mutta kolme lajia on vihamielisiä, mukaan lukien se, joka oli yhteydessä joihinkin hallituksiinne ja vaihtoi teknologiaa kupariin ja muihin tärkeisiin asioihin ja joka oli pettänyt lajinne.
Kahden tällaisen vihamielisen rodun välillä käytiin ja käydään ”kylmää sotaa” viimeisten 73 vuoden aikana, ja kolmas laji näytti olevan ”voittaja” tässä hyödyttömässä taistelussa.
Odotamme ”kuumempaa” sotaa heidän ja teidän lähitulevaisuudessa (sanoisin seuraavien 10 tai 20 vuoden aikana) ja olemme huolissamme tästä kehityksestä. Viime aikoina on ollut huhuja uudesta, viidennestätoista lajista, joka on saapunut Maahan vain kolme tai neljä vuotta sitten, mutta emme tiedä mitään niiden aikeista emmekä ole olleet yhteydessä niihin tähän asti.
Ehkäpä huhut ovat virheellisiä.
Kysymys: Mitä vihamieliset avaruusolennot haluavat?
Vastaus: Erilaisia raaka-aineita, kuten kuparia heidän teknologiaansa varten, vettä (tai paremmin vedessä olevaa vetyä, joka on energianlähde kehittyneissä fuusioprosesseissa) ja tiettyjä alkuaineita ilmastanne.
Lisäksi kaksi lajia on myös kiinnostunut kehostanne, ihmiskudoksestanne ja verestänne, koska niiden oma geneettinen rakenne on vioittunut huonon evoluution ja säteilyn vuoksi (sikäli kuin tiedämme), ja ne tarvitsevat ehjiä säikeitä lajistanne ja eläimistä korjatakseen oman geneettisen rakenteensa uudelleen ja uudelleen, mutta ne eivät oikeastaan kykene korjaamaan vikoja kokonaan, koska niiden DNA ja teidän DNA:nne eivät ole täysin yhteensopivia (oma lajini on täysin yhteensopimaton niiden kanssa, joten ne eivät ole kovin kiinnostuneita meistä), ja ne yrittävät tehdä yhteensopivampia risteytyksiä teidän ja niiden välille käyttämällä keinotekoisia kohtuja ja keinohedelmöityksiä.
Oletamme, että tuleva sota kolmen rodun välillä tai teidän ja yhden tai kaikkien niiden välillä käydään raaka-aineista, vedystä, ilmasta ja DNA:sta.
Kysymys: Onko tämä syy ”sieppauksille”?
Vastaus: Osittain, varsinkin kun avaruusolennot ottivat teiltä munasolu- ja spermanäytteitä. Joskus sieppaajat kuuluvat toiseen ja kehittyneempään rotuun, ja he haluavat vain tutkia kehoanne ja mieltänne (joka on joillekin heistä kiinnostavampi kuin kiinteä kehonne), kuten tutkisit alkeellista eläintä.
Kuten olen sanonut, kolme muukalaislajia on vihamielisiä, mikä tarkoittaa, että ne eivät välitä kohtalostanne tai elämästänne, ja niiden ”sieppaamat” ihmiset palasivat hyvin harvoin takaisin elossa. Jos joku pystyy kertomaan sieppauksesta, se tarkoittaa mielestäni sitä, että hän ei ole tavannut erästä näistä aggressiivisista lajeista tai että hän on hyvin, hyvin onnekas ihminen, että on elossa.
Myös kehittyneet ja ”ystävälliset” rodut ottivat joskus munasolu- ja siemennäytteitä, mutta muista syistä.
Kysymys: Sanoit, että Maapallolla on vain 14 aktiivista lajia. Mutta miksi kuvata ihmisiä, jotka näkivät muukalaisolentoja, niin montaa erilaista ja outoa lajia?
Vastaus: Luulen, että olen jo vastannut tähän kysymykseen. Kuten olen sanonut, useimmilla muukalaisroduilla on paljon kehittyneempiä mielen kykyjä kuin teillä tai jopa minulla (on vain yksi muukalaisrotu, jolla ei ole lainkaan tällaisia kykyjä). Ne pystyvät esiintymään mielessänne ja muistissanne millaisina ne haluavat, eikä tällä aiheutetulla ”mielikuvalla” ole mitään tekemistä niiden todellisen ulkonäön kanssa.
Muistatte heidät tavallisina ihmisinä tai harmaina kääpiöinä tai jopa äärimmäisen omituisina eläiminä, koska he haluavat teidän muistavan sen, tai joskus he haluavat teidän unohtavan kokonaan kaiken tapaamisesta heidän kanssaan.
Toinen esimerkki: voit esimerkiksi muistaa, että olit tavallisessa ihmissairaalassa ja että jotkut lääkärit tutkivat sinua, etkä ajattele sen enempää, mitä sinulle on tapahtunut (ehkä siihen asti, kunnes huomaat, ettei kadulla, jossa oletit olevanne, olekaan sairaalaa), mutta itse asiassa he tutkivat sinua yhdessä heidän laboratorioistaan. Tässä tapauksessa et voi luottaa järkeesi.
Ne esiintyvät teille eri muodoissa hämmentääkseen teitä ja tehdäkseen niin sanotut sieppaustodistajat, jotka pystyivät muistamaan tapahtumat — tai jotka uskovat pystyvänsä muistamaan — naurunalaisiksi julkisuudessa, ja sikäli kuin tiedämme, he ovat onnistuneet siinä. Usko minua, tällä planeetalla on vain 14 muukalaislajia, ja vain kahdeksan niistä sieppaa tällä hetkellä ihmisiä (taas tietojemme mukaan).
Lisäksi kaikki ”siepatut” eivät ole niitä ja osa heidän kertomuksissaan esiintyvistä avaruusolennoista on todella vain mielikuvitusta tai valheita.
Kysymys: Miten voimme suojautua tältä mieliimme kohdistuvalta vaikutukselta?
Vastaus: En tiedä. Epäilen, ettette voi, koska mielenne on kuin avoin kirja, jota voi lukea ja kirjoittaa lähes kaikille tuntemilleni lajeille. Tähän ovat osittain syyllisiä ”Illojimit” itse, koska he olivat rakentaneet tai paremmin sanottuna vääränlaisesti (osittain tarkoituksella) mielenne ja tietoisuutenne ilman todellisia suojamekanismeja. Jos olette tietoisia siitä, että joku yrittää manipuloida mieltänne, voitte vain keskittyä tähän epäilyyn ja yrittää analysoida jokaisen ajatuksenne ja muistonne.
Erittäin tärkeää: älä sulje silmiäsi (tämä johtaisi erilaisiin aivoaaltoihin, joihin on helpompi päästä käsiksi) äläkä istu tai asetu lepäämään.
Jos pysyt hereillä ensimmäisten minuuttien aikana, voit ehkä yrittää suodattaa aivojesi muita ajatuksia ja aaltoja, ja aiheuttaja luovuttaa muutaman minuutin kuluttua, jos hän ei onnistu, koska se alkaa vahingoittaa hänen omia aivojaan. Tämä on hyvin vaikeaa ja varmasti kivuliasta ja se voi vahingoittaa sinua, joten älä yritä vastustaa, mutta se olisi ainoa mahdollisuutesi.
Tätä voi kuitenkin kokeilla vain heikompien lajien kanssa, ei vahvojen.
Kysymys: Mitä tarkoitat sillä, että ”yksi laji on peräisin hyvin erilaiselta tasolta”?
Vastaus: Ennen kuin voin selittää sen sinulle oikein, sinun on kyettävä ymmärtämään universumi, ja tämä tarkoittaisi mielesi ehkä hyödytöntä opettamista (mukaan lukien joidenkin esteiden poistaminen) monen viikon ajan, ja opettamisella tarkoitan muutakin kuin opettamista sanoilla. Olen sanonut tämän sanallanne ”taso”, koska teillä ei taaskaan ole sanavarastossanne parempaa sanaa ja ulottuvuus olisi tässä tapauksessa täysin väärin (se on varsin väärin jopa toiselle ”kuplalle”), koska ulottuvuutta ei voi olla olemassa ilman tasoja.
Jos olisitte laji, joka asuu toisessa tasossa tai tason yläpuolella, ja jos lisäksi pystyisitte menemään tasoille ilman teknologiaa niin, että ruumiinne ei olisi tehty sellaisesta aineesta, jonka tunnette, olisitte mahtavin olento, jonka voitte kuvitella. Tämä mainitsemani hyvin kehittynyt rotu oli kehittynyt täällä ulkopuolella, ja he ovat itse asiassa kehittyneet miljardien vuosien aikana.
He pystyisivät tuhoamaan teidät kaikki, meidät ja kaiken vain yhdellä ajatuksella. Olimme yhteydessä heihin vain kolme kertaa koko historiamme aikana, koska heidän kiinnostuksensa planeettaanne kohtaan on erilainen kuin kaikkien muiden rotujen.
He eivät todellakaan ole vaaraksi teille tai meille.
Kysymys: Mitä tapahtuu kun sota alkaa?
Vastaus: Tähän on vaikea vastata. Se riippuu vihollisen rodusta ja sen taktiikasta. ”Sota” ei ole aina se primitiivinen asia, jota te ihmiset tarkoitatte tällä sanalla, ‘sotaa’ voidaan käydä eri tasoilla.
Yksi mahdollisuus, joka heillä on, on yhteiskuntajärjestelmänne ”tuhoaminen” vaikuttamalla poliittisiin johtajiin, toinen mahdollisuus on käyttää kehittyneitä asejärjestelmiä, jotka voivat aiheuttaa maanjäristyksiä tai tulivuorenpurkauksia tai muita katastrofeja (myös sääkatastrofeja), jotka voivat tuntua teistä luonnollisilta.
Aiemmin mainitsemani kuparifuusion erikoiskentät voivat vaikuttaa globaaliin säähän. Uskon, etteivät ne hyökkää planeetalle suoraan ennen kuin ihmissivilisaatio on heikko, koska teilläkin on mahdollisuuksia tuhota niiden alukset (mutta ei kovin montaa). Sanonpa vielä, että emme ole täysin varmoja siitä, tuleeko todella tällainen ”kuuma” sota jo lähivuosina.
En halua puhua tästä enempää.
Kysymys: Tämä on haastattelun loppu. Haluatko sanoa vielä jonkin viimeisen sanan tai viestin?
Vastaus: Avatkaa silmänne ja nähkää. Älkää uskoko vain väärään historiaanne tai tiedemiehiinne tai poliitikoihinne.
Jotkut heistä tietävät totuuden monista asioista, mutta he eivät kerro yleisölle välttääkseen sekaannusta ja paniikkia. Uskon, että lajinne ei ole niin paha kuin jotkut lajitoverini luulevat, ja olisi sääli seurata loppuanne. Siinä kaikki, mitä voin sanoa. Käykää maailmaanne avoimin silmin, niin näette — tai sitten ette.
Teidän lajinne on tietämätön.
Kysymys: Luuletko, että kukaan uskoo, että tämä haastattelu on totuus?
Vastaus: Ei, mutta se on mielenkiintoinen kokeilu yhteiskuntaopin opintojani varten. Tapaamme uudelleen muutaman kuukauden kuluttua, ja kerrot minulle silloin, mitä on tapahtunut viestini julkaisemisen jälkeen.
Tähteläisopettajien suuri rooli ihmiskunnan henkisessä ja moraalisessa kehityksessä: Ihmishistorian suuri uudelleenkirjoittaminen
Richard Boylan, Ph.D. (rev. 10/14/23)
Useat Tähtivierailijoiden rodut kehittyivät älykkäiksi elämänmuodoiksi omilla planeetoillaan eri puolilla maailmankaikkeutta. Jotkut näistä sivilisaatioista ovat miljoonia vuosia vanhoja. Muut älykkäät rodut ”tuolla ulkona” eivät kehittyneet pelkästään evoluution tuloksena, vaan myös siksi, että muut rodut ovat vierailleet ja kylväneet älyllistä elämää lähetystyönä kohtaamilleen planeetoille, joiden alkuperäisbiotooppi oli kehittynyt siihen pisteeseen, että yksi tai useampi eläinlaji pystyi tarjoamaan sopivan anatomian ja ruumiinrakenteen korkeaa älykkyyttä ja hengellisyyttä edistävälle suunnittelulle.
Niinpä galaksin tähtikansat vaihtelevat, jotkut rodut ovat kehittyneet luonnollisesti, kun taas toiset ovat nopeuttaneet kehitystään biotekniikan avulla vanhempien, kehittyneempien rotujen toimesta. Alkuperästä riippumatta monet näistä tähtikansoista toimivat ikään kuin rauhanturvaajien tavoin, kiertäen galaksia tutkimassa ja yrittäen tehdä hyvää kaikkialla, missä voivat.
Niinpä Tähtikansat päättivät nopeuttaa älyllisen elämän kehittymistä Maassa. He valitsivat lupaavan primäärilajin, bonobon, josta he ottivat lisääntymismateriaalinäytteitä. Sitten ne liittivät osan omasta DNA:staan Bonobon geeninäytteiden DNA:han ja siirsivät tuloksena syntyneet hybridigeenit takaisin kädellisten emoon, jotta kaikki myöhemmät jälkeläiset olisivat älykkäämpiä.
Useiden tällaisten ponnistelujen jälkeen, noin 275 000 vuotta sitten, Tähtivierailijat saivat aikaan hybridin, jossa oli merkittävä osa heidän omasta erittäin korkeasta älykkyydestään, ripaus heidän pitkälle kehittyneestä henkisestä ja psyykkisestä kyvykkyydestään sekä riittävästi näppäryyttä ja koordinaatiota, jotta he pystyivät valmistamaan työkaluja ja monimutkaisia malleja. He olivat saaneet aikaan Homo Sapiensin, varhaisihmisen.
Kun Tähtivierailijat olivat seuranneet Homo Sapiensin toimintaa useiden sukupolvien ajan ja sen omalaatuista sekoitusta kädellisten eläinten vaistomaisesta käyttäytymisestä, joka toimi alkavan älykkyyden ja hengellisen herkkyyden rinnalla, he olivat tyytymättömiä hybridinsä älykkyystasoon. He päättivät jatkaa geenimuuntelua. Tämän tuloksena syntyi se, mitä Maan antropologit nimittävät Homo Sapiens Sapiensiksi. Nykyaikainen ihminen (me) luotiin siis bioteknisesti 130 000 vuotta sitten.
Ihmisen biotekniikka mainitaan ensimmäisen kerran 4000 eaa. sumerilaisten puolihistoriallisten nuolenpäätaulujen kautta, jotka ovat ensimmäiset suullisen perimätiedon kirjalliset muistiinpanot. Näissä sumerilaisissa historiallisissa tarinoissa mainitaan taivaalta tulleiden reptiliaani-humanoidivierailijoiden olleen ne, jotka muokkasivat ihmisen esi-isät. Muiden Vähä-Aasian tietojen mukaan tämä reptiliaanitähtivierailijarotu kävi myös noin vuonna 1750 eaa. Derinkuyussa (nykyisen Turkin kaakkoisosassa) ja muualla, ja se tarjosi perustiedot, jotka auttoivat korkeamman sivilisaatiotason kehittymistä.
Myös muilla muinaisilla kulttuureilla, esimerkiksi Australian alkuperäiskansoilla ja Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikan alkuperäiskansoilla, oli suullisia perinteitä, joiden mukaan Tähtivierailijat osallistuivat heidän alkuperäisten esi-isiensä luomiseen.
Tähtivierailijoiden myöhempi toiminta eteni siis fyysisestä biotekniikasta kulttuuriseen ja hengelliseen opetukseen. Tätä opetusta antoivat taivaista tulleet Mestariopettajat eri puolilla maapalloa vuosisatojen kuluessa.
Nämä Tähteläisten Mestariopettajat ovat tulleet tunnetuiksi ja kunnioitetuiksi suurina henkisinä ja filosofisina johtajinamme. Osa heidän viisaudestaan löytyy opetuksista, jotka muodostavat suuret maailmanuskonnot. Koska ihmiset ovat ymmärtäneet väärin, kaunistelleet tai tietoisesti muokanneet sitä, mitä Tähtiopettajat todellisuudessa sanoivat, ja koska kuulijat ovat myös villin innostuneena palvoneet näitä Opettajia, heidän opetuksistaan tuli erilaisia uskontoja, jotka sisälsivät sekoituksen totuuksia, erilaisia vääristymiä ja suoranaista valhetta.
Tähteläis-Mestariopettajat, jotka tunnetaan Suurina Maailman Henkisinä Opettajina.
Suuriin mestariopettajiin kuuluvat: Krishna (hindulaisuus); Enki (opetti Jumalan kunnioittamista luonnossa heijastuvana); Zarathustra (zarathustralaisuus); Lao-Tse (taolaisuus/protokonfutselaisuus); Quan Yin (kiinalaisen buddhalaisuuden myötätuntoinen valaistunut); Siddartha Guatama, buddha (buddhalaisuus); Jeesus~Jeshua ben Joosef~Isa (kristinusko/reformijuutalaisuus); Joosef, Jeesuksen kasvatti-isä, ja hänen kumppaninsa Maria~Miriam opettivat molemmat Jeesukselle juutalaisuuden perusperustan, jonka päälle Jeesus myöhemmin rakensi omat opetuksensa; [Maria tuki Jeesuksen opetustyötä, sitten hänen kuolemansa ja taivaaseenastumisensa jälkeen Maria ilmestyi myöhemmin uudelleen nimellä: Valkoisen puhvelivasikan nainen (Pohjois-Amerikka) , Guadalupen neito (Meksiko) , Fatiman neito (Portugali) ja Lourdesin neito (Ranska) ]; ’Quetzalcoatl’, neuvonantaja Valvojille (mesoamerikkalainen henkisyys); neuvonantaja Xeleria , Viracocha , joka opetti inkojen monoteismia; myöhemmin Kon Tiki (opetti polynesialaisten monoteistista hengellisyyttä); Franciscus Assisilainen (opetti reformikristillisyyttä); Muhammad [puhdas alkuperäinen opetus], hänen kolme jälleensyntymistään: Baha’u’llah: (’Bahai’, yhtenäinen totuus kaikkien suurten uskontojen sisällä); ja lopuksi Maan neuvonantaja (opettaa 11 universaalia periaatetta ja 11 tähtikansojen henkistä periaatetta).
Yksityiskohtainen kronologia Tähteläis-Mestariopettajien opetustyöstä Maassa
Sen lisäksi, että eri Tähtivierailijat valmensivat ihmisiä sivilisaation fyysisissä ja kulttuurisissa perusteissa, he tulivat aika ajoin alas Henkisinä Opettajina näyttääkseen ihmisille täydellisemmän ja tarkemman henkisen ymmärryksen heidän suhteestaan Alkulähteeseen/Jumalaan ja korkeampaan moraaliin. Useat näistä Mestariopettajista ovat tulleet tunnetuiksi ja kunnioitetuiksi suurina hengellisinä ja filosofisina johtajina. Jotkut heistä tulivat keskittymään hengellisen ja moraalisen opetuksen tekemiseen. Toiset taas sisällyttivät työhönsä opetusta ja perussivistyksen elementtien esittelyä: muun muassa luonnontieteet, tähtitiede, maanviljelys, matematiikka, arkkitehtuuri, ihmisen alkuperä, lääketiede ja muut parantavat taidot, kosmologia, lakien perusta ja alkeellinen ymmärrys Tähtivierailijoiden roolista ihmiskunnan historiassa.
Aloittaessamme niiden suurten uskonnollisten, filosofisten ja moraalisten opettajien luettelemisen, joita Tähtikansat lähettivät ihmiskunnan keskuuteen, historia kertoo, että sivilisaation perusta luotiin ensin Pohjois-Intian Indusjoen laaksossa ja sen jälkeen Mesopotamian Eufrat-joen laaksossa (nykyaikainen Irak), jossa Sumer tunnettiin nimellä ”sivilisaation kehto”.
’Krishna’, Vartijoille neuvonantajaksi nimetyn Reptoiditähtiopettajan inkarnaatio, inkarnoitui Intiassa ihmiseksi noin vuonna 2875 eKr. Kotimaassaan hän oli Tähtikansojen neuvoston korkea-arvoinen jäsen ja Mestariopettaja. Krishnalla oli mukanaan kollegoita. Hänen ihonvärinsä on kuvattu sinertäväksi. Baghavad Gitasta saatujen viitteiden mukaan hän eli noin 128 vuotta. Huomattava mytologia peittää alleen hänen elämänsä todelliset yksityiskohdat. Hänet kuvataan oikeudenmukaisuuden puolustajana. Aikansa sotaisaan kulttuuriin kyllästyneenä hän omistautui myöhemmin elämässään meditaatiolle. Bahai-perinteen mukaan Krishnaa pidettiin profeettana, opettajana ja välimiehenä Jumalan ja ihmisten välillä. Hindulaisuus pitää häntä virheellisesti jumaluutena. Todellisuudessa hän oli kuitenkin sanansaattaja ja mestariopettaja, joka oli elänyt aiemmin sini-ihoisen reptoiditähti-sivilisaation jäsenenä.
Noin vuonna 2600 eKr. Valvojien neuvonantaja palasi Maahan Enkin muodossa Sumerissa (Mesopotamiassa, nykyisessä Irakissa). Enki tarkoittaa sumeriksi Maan Herraa. Tähteläinen Enki opetti sumerilaisille varhaisen sivilisaation peruselementtejä: kunnioitusta Jumalaa kohtaan Alkulähteenä ja myös heijastuksena luonnossa, perustähtitiedettä, arkkitehtuuria, kanavien rakentamista, kastelu- ja viljelysmaataloutta, koristeellista keramiikan valmistusta, perustyökalujen valmistusta, kuten kovaksi poltetusta savesta ja myöhemmin metallista tehtyjä sirppejä, varhaista symbolista kirjoitusta (nuolenpääkirjoitusta), numeroita, alkeellista lääketiedettä jne. Kun Enki oli lähtenyt, sumerilaiset tekivät hänestä pääjumalansa, sivistyksen, viisauden ja kulttuurin opettajan.
Tämä sama Tähtiopettaja, Valvojien neuvonantaja, esiintyi Meksikossa Quetzalcoatina ja Kulkulkanina Olmec-kaudella (400 eKr). Quetzalcoatl vieraili ja opetti Meso-Amerikan kansoja. Hänen ruumiillisessa olemuksessaan oli sekoitus reptiliaanien ja ihmisen piirteitä. Häntä kunnioitettiin suurena opettajana, joka laskeutui alas tähdistä ja opetti olmec-, atsteekki-, maya- ja toltekkikansoja. He nimesivät hänet tyylitellyn ulkonäkönsä perusteella: quetzal (”höyhenpeitteinen”, joka symboloi hänen kykyään lentää [UFOssaan]) ja coatl (käärme), joka viittaa siihen, että hänen ihollaan oli matelijan kaltaiset suomut. Quetzalcoatlin uskottiin antaneen tiedon kirjoittamisesta ja kirjoista, tähtitieteeseen perustuvan kalenterin, maissin viljelyn sekä tiedon kuolemaa ja jälleensyntymistä koskevista sisäisistä totuuksista. Hän puhui myös ihmisuhrien käytäntöä vastaan.
Vuonna 1500 eKr. Reptoiditähteläismestariopettaja inkarnoitui jälleen, tällä kertaa Zarathustrana muinaisessa Persiassa (nykyisessä Iranissa). Vaikka aika ja legendat ovat hämärtäneet hänen elämänsä ja alkuperäisten opetustensa yksityiskohdat, Zarathustra tunsi, että hänen yhteytensä Jumalaan osoitti hänelle tehtävän, jonka mukaan hänen oli lähdettävä liikkeelle ja kohdattava aikansa monijumalaisuus, epäjumalanpalvelus ja moraaliset epäkohdat. Hän opetti yksijumalaisuutta ja sitä, että Jumala on sekä valon että valon puutteen (pimeyden) lähde — raskaana oleva tyhjiö, joka luo mahdollisuuden valolle ja hyvälle syntyä hyväsydämisten ponnistelujen kautta. Hän pyrki herättämään ihmiset ymmärtämään oikeamielisen käyttäytymisen merkityksen ja varoitti heitä eläinuhreista, karjan huonosta kohtelusta ja kehotti heitä olemaan juomatta homaa, päihdyttävää juomaa.
Tähtiopettaja ’Krishna-Zarathustra’ reinkarnoitui Babajiksi, avatariksi Tamil-Intiassa vuonna 203 jKr. Hän yritti ohjata ihmisiä takaisin perusperiaatteisiin, joita hän opetti aikaisemmassa inkarnaatiossaan Zarathustrana. Babaji opetti myös Kriyaa, korkeaa joogamuotoa, ja vihki siihen monia Intian henkisiä opettajia.
Yli vuosituhatta myöhemmin ’Krishna’-Tähtiopettaja reinkarnoitui uudelleen Paramahansa Yoganandana (1893-1952). Hän opetti puhdistettua Kriya-joogan muotoa (harras toiminta, jossa yhdistetään hallittu hengitys ja meditaatio sisäiseen Jumalaan). Tähän harjoitukseen kuului elämänvoiman energian keskittäminen henkisesti vuorotellen jokaisen selkärangan chakrakeskuksen ympärille samalla kun meditoitiin sitä, kuinka oma elämänperiaate on Brahmaniksi (Jumala/Lähde) kutsutun kosmisen periaatteen ilmentymä, kaiken olemassa olevan perusta.
Neuvonantaja Xeleria, naispuolinen Estikaani- [sirkan näköinen] Tähtiopettaja ilmestyi Etelä-Amerikan esi-inkalaisessa kulttuurissa noin vuonna 1580 eaa. Hänet tunnettiin nimellä Viracocha esi-inkalaisten Andien Tiwanaku (Tiahuanaco) -valtakunnan asukkaiden keskuudessa lähellä Titicaca-järveä (nykyisen Bolivian ja Perun rajalla). Hän opetti, että elämänvoima on ykseystietoisuutta elävänä ja tietoisena sen eri ilmenemismuodoissa luonnossa, myös ihmisessä, ja että kaikki tällaiset ilmenemismuodot olivat pyhiä ja kunnioitettavia. Viracocha muistettiin sivistyksen antajana ja muun muassa siitä, että hän oli se henkilö, joka opetti inkoille, mitkä puut, kukat, hedelmät ja yrtit olivat syötäviä, millä oli lääkinnällisiä ominaisuuksia, millä oli visionäärisiä ominaisuuksia ja mitkä olivat myrkyllisiä.
Viracocha tarkoittaa ’merivaahtoa’. Perinteet muistuttavatkin, että kun hän lopetti opettamisen Etelä-Amerikassa, hän katosi länteen valtameren yli Tyynenmeren saarten eteläpuolelle opettamaan jälleen kerran. Siellä häntä kutsuttiin Kon-Tikiksi. Eteläisen Tyynenmeren saarten asukkaat pitivät häntä auringonjumalana. Mestariopettaja Kon-Tiki opetti henkisesti Australasian, Melanesian, Mikronesian ja Polynesian kansoja Etelä-Tyynenmeren saarten halki. Hän matkusti Aotearoasta (Uusi-Seelanti) Havaijin saarille, Rapa Nuille (Pääsiäissaari) ja monille Oseanian saarille.
Mutta Xeleria ei ollut vielä valmis, vaan hän matkusti Pohjois-Amerikan lounaisosiin. Estikaaniopettaja Xeleria ilmestyi myös zuni-intiaanien pariin, ja sitten hän opetti heitä, Hopi-, Acoma– ja Laguna Pueblo -intiaanien parissa. Hän teki tämän sen jälkeen, kun konkistadorit ja muut espanjalaiset sotilaat matkustivat Meksikosta pohjoiseen nykyisen New Mexicon alueelle etsien rikkauksia varastettavaksi ja rikastuakseen niillä. Xeleria ei kuitenkaan ollut ainoa Tähtiopettaja, joka tunsi myötätuntoa avuttomia pueblo-intiaaneja kohtaan, joilla ei ollut teräaseita ja panssareita puolustaakseen itseään ryösteleviä espanjalaisia vastaan. Arcturuslaiset tarkkailivat.
Arcturuslainen johtaja Kuuct ja Arcturus-tähden joukko ystävystyivät myös Pueblo-intiaanien kanssa. He päättivät auttaa ottamalla 8 jalan korkuiset, mahtavat, räikeästi pukeutuneet, oudon näköiset hahmot, joilla oli suuret nokat ja pullistuneet mustat silmät, ja asettumalla pueblojen ja espanjalaisten konkistadorien väliin. Zunit kutsuivat heitä Shalakoiksi. Näiden Shalakojen aavemainen, levottomuutta herättävä ulkonäkö ja koko pelottelivat taikauskoisia espanjalaisia sotilaita. Tämä arcturuslaisten harjoittama psykologinen sodankäynti antoi zuni-heimolle rohkeutta vastustaa sotilaiden alistamista ja lopulta karkottaa heidät. Siitä lähtien zunit ovat järjestäneet joka talvipäivänseisauskaudella hienostuneen seremonian, jossa he toivottavat Zuni Puebloon tervetulleiksi seremonialliset tanssijat, jotka ovat pukeutuneet rakkaiden Shalako-pelastajiensa kunniaksi, juhlistaen heitä.
Miriam/Maria on naispuolinen Tähteläis-Mestariopettaja Altimar-3 -planeetalta, joka inkarnoitui ihmistyttönä Palestiinassa (nykyisessä Israelissa) noin vuonna 23 eKr. Hän sai nimekseen Miriam (Maria). Tunnemme hänet Jeesuksen (Jeshua ben Joosef) äitinä. Noin vuonna 8 eKr. ”enkeli” Gabriel [tähteläinen nimeltä ”Jim” Procyon B -tähtijärjestelmästä] vieraili Mirjamin/Marian luona ja kertoi hänelle, että hän saisi poikalapsen, jonka nimi olisi Jeshua/Jeesus ja josta kasvaisi suuri. Yhdessä Joosefin kanssa Mirjam kasvatti Jeesuksen. Myöhemmin, kun hän aloitti julkisen hengellisen opetuksensa, Maria seurasi Jeesusta ja tuki hänen opetustyötään. Hän oli innoittaja hänen opetuslapsilleen. Jeesuksen kuoleman jälkeen Mirjam/Maria antoi opetuslapsille moraalista tukea.
Mirjam/Maria kuoli kolme vuosikymmentä Jeshuan/Jeesuksen kuoleman jälkeen. Sen jälkeen hän reinkarnoitui maanpäälle ja tuli Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen pariin opettajana. Hän oli se, jota tasankojen intiaanit kutsuvat Valkoisen puhvelin vasikan naiseksi. Hän vieraili Pohjois-Amerikan heimojen luona, mukaan lukien Lakota/Dakota/Nakota (Sioux) -kansat. Hän oli Tähteläinen, joka alun perin opetti eri heimoille niiden tähtialkuperähistoriaa, hengellisiä opetuksia, pyhiä lauluja, seitsemää pyhää seremoniaa ja parantavia käytäntöjä. Hän kehotti intiaaneja pysymään aina Äiti Maan (Gaia) huoltajina ja suojelijoina ja pitämään Maata pyhänä äitinä. Lakota-vanhin Looks-For-Buffalo (Floyd Hand) sanoi, että lounaisintiaanien (kuten Hopi-, Zuni- ja Rio Grande Pueblossa) keskuudessa hänet muistetaan nimellä Corn Mother. Hopien ja zunien keskuudessa hänet tunnetaan myös nimellä Sininen Kachina-tähti (Blue Star Kachina). Maria/Miriam antoi hopeille ennustuksensa, jonka mukaan hän palaisi neljännen maailman ja viidennen maailman välisen siirtymän aikaan ja tanssisi Sinisenä Kachinana hopien aukiolla.
Maria/Miriam piti lupauksensa hopikansalle. Puolivalossa ennen aamunkoittoa 23. maaliskuuta 2015 kevätpäiväntasauksen viikonlopun päätteeksi Maria palasi Sinitähti-Kachina-hahmossaan yllään Hopi Kachina -seremoniallinen tanssiasu ja tanssi Hotevillan Hopi-kylän aukiolla, Arizonassa. Näin hän täytti Hopi-profeetat, jotka ilmoittivat kauan ennustettuun Viidenteen maailmaan siirtymisen alkamisesta ja korruptoituneen Neljännen maailman aikakauden päättymisestä.
Miriam/Maria ilmestyi Meksikossa vuonna 1531 jKr. valloituskaudella Guadalupen rouvana. Hän ilmestyi ruskeaihoisena intiaaninaisena Juan Diego Cuauhtlatoatzinille Meksiko-kaupungin ulkopuolella sijaitsevalla kukkulalla ja puhui hänelle alkuperäiskansansa Nahuatl-kielellä. Hänen vierailunsa antoi toivon ja solidaarisuuden viestin Meksikon alkuperäiskansoille, jotka kärsivät espanjalaisten siirtomaaherrojen sorrosta. Häntä kunnioitetaan kaikkialla Mesoamerikassa Guadalupen neitsyenä, ja hänet samaistetaan Mariaan, Jeshuan/Jeesuksen äitiin. [Dakota-siouxien perinteen mukaan hänen poikansa Keltainen Käsi (heidän nimensä Jeesukselle/Jeshualle) tuli myös Pohjois-Amerikkaan ylösnousemuksensa jälkeen, opetti intiaanikansoja ja paransi useita heistä.]
Vuonna 1848 Eurooppaa pyyhkäisi vallankumousten aalto, joka tukahdutettiin pian väkivaltaisesti ja jossa kuoli kymmeniä tuhansia ihmisiä. Vuonna 1858 Miriam/Maria ilmestyi useita kertoja Bernadette Soubirousille, 14-vuotiaalle talonpojalle Lourdesissa Ranskan Pyreneillä. Lourdesin hehkuva nainen ilmestyi Bernadettelle, joka näytti aivan tavalliselta nuorelta teiniltä, ja puhui hänelle oksitanialaisella alueellisella murteella ja käski häntä kehottamaan ihmisiä rukoilemaan ja katumaan syntejään.
Vuonna 1917 Mirjam/Maria ilmestyi jälleen ensimmäisen maailmansodan aikana kolmelle paimenlapselle lähellä Fatimaa, Portugalissa, jälleen kerran hohtavana naisena ja käski heitä varoittamaan ihmisiä, että rukoilisivat ja tekisivät henkilökohtaisia uhrauksia tulevan vielä suuremman sodan vaaran varalta. Fatiman rouvaksi kutsuttu nainen ennusti, että toinen maailmansota alkaisi 22 vuotta myöhemmin.
Tähtiopettaja Altimar-3:lta, joka oli aiemmin elänyt Jeesuksen äitinä, inkarnoitui vuonna 1910 uudelleen Äiti Teresaksi. Hän eli elämänsä loistavana esimerkkinä loppuun asti vuonna 1997. Jälleen kerran tämä lempeä ja nöyrä tähteläinen otti esimerkin kautta opettavan roolin. Äiti Teresana hän johti sydämestään esimerkillään nöyrää palvelua köyhille ja saavutti maailmanlaajuista mainetta palvelemalla kaikkein vähätellyimpiä ja kartetuimpia.
Tähtikansojen neuvonantaja Miriam Altimarin tähtijärjestelmästä palaa hyvin pian jälleen kerran selventämään erilaisia opetustehtäviään ja huomauttamaan, että hänen liiallinen kunnioittamisensa ei palvele hänen nöyrän rakkaus-, ohjaus- ja tukitehtävänsä totuutta. Sen sijaan paras kunnianosoitus hänen esimerkilleen on mennä ja tarjota apua kurjille Maapallolla.
Lao Tse oli Quan Yinin toinen inkarnaatio, miespuolisena. Tämä jälleensyntyminen tapahtui noin 580 eKr. Hän oli kunnioitettu opettaja muinaisessa Kiinassa. Perinteen mukaan hän on kuolemattoman filosofisen klassikon Tao Te Chingin kirjoittaja. Lao Tse opetti, että kaiken todellisuuden taustalla on Tao, asioiden dynaaminen kehittyminen, joka epäsuorasti ilmentää Lähdettä/Jumalaa. Lao Tse kuvasi Taon alati kehittyväksi ja muutosta hyväksyväksi totuuden pysyvyyden laajemmassa matriisissa. Hän opetti, että väärä käyttäytyminen johtui siitä, että ihminen ei ollut sopusoinnussa Taon kanssa. Yksinkertaisuus, se, että halut eivät painosta, ja nöyryys ovat merkkejä tällaisesta harmoniasta Taon kanssa. Hän opetti, että yhteiskunnassa tällainen ajattelu- ja käyttäytymismalli välttäisi sodat ja ankarien lakien tarpeen.
Altairilainen Tähteläis-Mestariopettaja inkarnoitui vuonna 563 eKr. Siddartha Guatamaksi, Buddhaksi [sanskritiksi: herännyt], ja hän oli askeetti ja opettaja, joka esitti korkeat hengelliset periaatteet niin prinssille kuin kerjäläisillekin. Hän opetti Neljää jaloa totuutta ja Jaloa kahdeksankertaista polkua sekä sitä, että todellisuus ei ole dualistinen. Vaikka hän varoitti minkään kirjoituksen erehtymättömyydestä, hänen kuolemansa jälkeen seuraajat kodifioivat ja lisäsivät hänen opetuksiaan ja loivat niistä ”buddhalaisuuden” uskonnon, johon liittyy ristiriitaisia kirjoja sen oikeasta tulkinnasta. Buddha palaa pian korjaamaan opetustensa virheelliset vääristymät.
Toinen Altairilainen Tähteläis-Mestariopettaja, Jeshua ben Joosef (Jeesus), inkarnoitui Palestiinassa 7 eKr. ja eli vuoteen 34 jKr. Jeesus on maailmanlaajuisesti tunnettu hengellinen opettaja. Vaikka mytologiaa on olemassa poikkeuksellisista tapahtumista Jeshuan syntymän ympärillä (kuten maagit [zarathustralaiset astrologipapit], jotka tulivat Persiasta kunnioittamaan häntä), Jeesuksen luonteen ja alkuperän luotettavampi arvio saadaan analysoimalla hänen käyttäytymistään ja kykyjään.
Jeesuksen sanoma oli jyrkästi erilainen kuin ensimmäisen vuosisadan juutalaisuudessa vallalla olleet uskonnolliset tulkinnat. Hänen sanomansa ei ollut fariseusten tiukka fetisistinen seremoniallinen traditionalismi eikä saddukeusten raamatun kirjaimellinen fundamentalismi. Hän ei myöskään vetäytynyt essalaisten metafyysiseen eskapismiin. Hänen hengellinen sanomansa oli yksinkertainen: Jumala on rakastava Isä, jota on pikemminkin kunnioitettava kuin pelättävä. Ja Raamatun lakia on tulkittava pikemminkin sen keskeisen hengen mukaisesti kuin fundamentalistisesti. Jeesus/Jeshua kiteytti tuon keskeisen hengen seuraavasti: rakasta Jumalaa koko sydämestäsi ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Kaikista tähtihenkilö-avatareista hänen opetuksensa on ehkä ainoa, joka jäsentää kosmoksen 11 universaalilakia ja 11 henkistä lakia noihin kahteen suureen käskyyn. Tähtikansojen neuvonantaja Vartijoille huomauttaa, että henkilö, joka on Jeshua, on peräisin suoraan Lähteestä/Jumalasta eikä johdannaisesti muista henkilöistä, jotka ovat viime kädessä lähtöisin Lähteestä. Niinpä kyllä, Jeesus oli Tähteläinen par excellence, kuten Lakota-vanhin Looks-For-Buffalo julisti.
Jeshuan suorittamat ”ihmeet” kertovat kehittyneistä kyvyistä. Olipa kyse sitten parantamisesta, kuolleen olennon herättämisestä henkiin, leijumisesta hieman veden yläpuolella tai väkijoukossa olleen epäilijän ajatusten lukemisesta, Jeesus ilmensi kehittyneitä kykyjä, jotka ovat yleisiä tähtikansan keskuudessa. (Ja monille nykypäivän Tähtilapsille ja Tähtisiemenaikuisille.) Onko tämä jumalanpilkkaa? Ei ole jumalanpilkkaa sanoa totuus, vaikka se olisi kuinka tuntematon.
Jeshua aikoi reformoida turmeltunutta uskontoa, jonka hän löysi fariseusten ja saddukeusten alaisesta juutalaisuudesta. Yhdessä inhimillisten heikkouksien toistuvassa tragediassa erehtyväiset ja yli-innokkaat opetuslapset muuttivat hänen yksinkertaiset opetuksensa kristinuskoksi, joka on inhimillisten sääntöjen ja vääristymien tiukka kultti. Nämä ”opetuslapset” lisäsivät näin omat turmeluksensa ihmisen turmelemaan juutalaisuuteen, jota Jeshua oli tullut uudistamaan. Oi voi.
Jeesus palaa pian korjaamaan opetustensa virheelliset vääristymät!
Muhammed, Tähteläis-Mestariopettaja, jolla oli monien tähtirotujen sukujuuret, reinkarnoitui ihmiseksi vuonna 570 jKr. Arabiassa. Muslimit, druusit ja bahailaiset kunnioittavat häntä Jumalan opastamana opettajana. Hyvin koulutetut muslimit eivät usko, että hän oli uuden uskonnon luoja, vaan pikemminkin Aatamin, Aabrahamin ja muiden profeettojen alkuperäisen, turmeltumattoman monoteistisen uskon palauttaja. Sen jälkeen, kun taivaasta tullut sanansaattaja, joka on perinteisesti nimetty Jibriliksi (Gabriel), ”enkeliksi” [itse asiassa Procyon-B-tähden vierailija], oli toistuvasti antanut hänelle tietoja, Muhammed ymmärsi, että hänen ensisijainen tehtävänsä oli auttaa johtamaan alueensa kansat pois tuolloin vallinneesta epäjumalanpalveluksesta ja monijumalaisuudesta ymmärtämään, että on olemassa vain yksi Jumala. Muhammed ei kuitenkaan keskittynyt ainoastaan yksijumalaisuuteen vaan myös vahvan yleisen moraalisen ja hengellisen viestin levittämiseen. Tämän viestin keskeisiä teemoja ovat: ihmisen moraalinen vastuu luojaansa kohtaan, kuolleiden ylösnousemus [jälleensyntyminen], Jumalan lopullinen tuomio sekä luonnon ja jokapäiväisen elämän ihmeiden, erityisesti inhimillisten ilmiöiden, näkeminen Jumalan merkkeinä, jotka osoittavat suuremman voiman, Allahin [Alkulähde/Jumala] olemassaolon, joka pitää tarkkaa kirjanpitoa ihmisten ahneudesta ja köyhien sortamisesta. Uskonnolliset velvollisuudet, joita uskovilta vaadittiin Muhammedin aikana, olivat vähäisiä: usko yhteen ainoaan todelliseen Jumalaan (ei epäjumaliin), syntien anteeksi pyytäminen, tiheä rukousten suorittaminen, toisten auttaminen, erityisesti hädänalaisten auttaminen, huijaamisen ja rikkauksien rakastamisen kieltäminen, siveys ja vastasyntyneiden tyttöjen tappamatta jättäminen. Muhammed oli siis yksijumalaisuuden, uudistusten, sukupuolten tasa-arvon sekä rauhan ja oikeudenmukaisuuden tavoittelun opettaja. Ne, jotka tulivat hänen jälkeensä ja jotka kehottavat jakautumaan sunnilaisiin ja sufilaisiin lahkoihin tai jotka lietsovat väkivaltaista jihadia muka ”islamin nimissä”, vääristelevät täysin Muhammedin opetuksia. Jopa Koraanissa (60.8) todetaan selvästi, että ei-muslimit, jotka ovat hyväntahtoisia ja rauhanomaisia, eivät voi joutua sodan kohteeksi pelkästään erilaisen uskonnollisen taustansa vuoksi.
Vuonna 1127 Muhammad reinkarnoitui Abdal-Qadir al-Jilaniksi, joka oli reformoidun islamin julkinen saarnaaja. Al-Jilani sai lopulta opetuslapsia koko islamilaisesta maailmasta. Hänen suuri saavutuksensa ajattelijana oli sovittaa yhteen sufien mystinen islam ja islamilaisen lain sunnimaisen tulkinnan tiukat vaatimukset. Al-Jilanin käsitys sufilaisuudesta oli, että kaikki jihad on käytävä omaa tahtoa vastaan, jotta voidaan voittaa itsekkyys ja maallisuus ja alistua Jumalan tahtoon. Tällainen ponnistus itsensä hallitsemiseksi on ainoa ”pyhä sota”. Mohammedin kahdenvälisenä jälkeläisenä al-Jilani opetti rakkauden ensisijaisuutta moraalisessa järjestyksessä ja sitä, kuinka tärkeää on tunnustaa Alkulähteen (tawhid, Jumalallinen ykseys) läsnäolo itsessään ja kaikessa ympäröivässä luomakunnassa. Mestariopettajana al-Jalani ymmärsi hyvin sen merkityksen, mikä sisältyy kosmoksen 11 universaaliin periaatteeseen ja 11 henkiseen periaatteeseen, mukaan lukien rakkauden ja (oikean) havaitsemisen ensisijaisuudesta.
Baha’u’llah syntyi vuonna 1817 jKr. Persiassa (nykyisessä Iranissa) Muhammedin toisena jälleensyntymänä. Baha’u’llah esitti itsensä viimeisenä Avatareista (sanansaattajista), joka tuli ylittämään uskonnot, jotka ihmiset olivat luoneet vääristelemällä edellisten Avatarien [tähteläis-mestariopettajien] opetuksia. Baha’u’llah esitti sanoman totuuden perustavanlaatuisesta ykseydestä. Hän pyrki ylittämään maailmassa näkemiensä uskontojen kilpailulliset rajat ja siirtymään kohti ydintotuuksia, jotka noilla uskonnoilla on pohjimmiltaan yhteisiä. Hänen opettamiinsa periaatteisiin kuuluivat ennakkoluulojen poistaminen, tasa-arvoiset mahdollisuudet molemmille sukupuolille, hengellisyyden sisällyttäminen jokapäiväiseen elämään, uskontoja koskevien erimielisyyksien ylittäminen, sosiaalinen ja taloudellinen oikeudenmukaisuus köyhyyden ja vaurauden ääripäiden poistamiseksi, yleisen ja helposti saatavilla olevan koulutuksen puolustaminen, jokaisen ihmisen valtuuttaminen totuuden etsintään, sen tunnustaminen että todellisen uskonnon ja järjen välillä ei ole ristiriitaa, tieteellisen tiedon tavoitteleminen ja ihmiskunnan perusyhtäisyyden tunnustaminen ja siten yhteiskunnan uudelleenjärjestämisen arvokkuuden tunnustaminen maailmanlaajuiseksi kansakuntien yhteiseksi yhteisyydeksi. Baha’u’llah opetti kaikkien avatarien viestien ekumeenista ykseyttä. Mutta myöhemmin, kun jälleensyntynyt Muhammed-Baha’u’llah näki, että hänen kuolemansa jälkeen hänen opetuksensa paketoitiin bahai-’uskonnoksi’ ja että suurin osa maailmasta jätti ne huomiotta, Bah’allah yritti jälleen kerran parantaa ihmisten ymmärrystä.
Hän reinkarnoitui kolmannen kerran vuonna 1939 tullakseen Maan neuvonantajaksi ja yrittäessään jälleen opettaa todellista totuutta Kosmoksen 11:11-perusperiaatteista, joita Tähtivierailijat kunnioittivat, ja heidän Maahan niitä opettamaan lähettämistään hengellisistä Mestariopettajista.
Henkilö, joka oli aiemmin syntynyt nimellä Muhammad /al Qadir alJilani /Baha’allah, reinkarnoitui lopulta Pohjois-Amerikkaan vuonna 1939 ja on toiminut opettajana ja neuvonantajana. Vuoden 2005 alussa Tähtikansat nimittivät hänet Maan neuvonantajaksi. Hän on Tähtikansojen suurlähettiläs Maassa. Hän jatkaa rooliaan opettajana, joka työskentelee aktiivisesti korjatakseen uskonnollisia väärinkäsityksiä ja osoittaakseen ihmisille luonnon ja järjen perustaan perustuvan puhtaan hengellisyyden. Ja hän on siirtymässä aktiiviseen rooliin edustamaan Tähtikansoja virallisissa vuoropuheluissa Maan johtajien kanssa. Hän on tohtori Richard J. Boylan, eläkkeellä oleva professori ja terapeutti, joka asuu Pohjois-Kaliforniassa.
Koska länsimainen historia on pyrkinyt marginalisoimaan Saharan eteläpuolisen Afrikan ja sen hyvin muinaisen historian ja ennen Eurooppaa vallinneiden sivilisaatioiden, länsimaissa ei tunneta niiden Tähtivierailijoiden henkilöllisyyttä, jotka opettivat varhaisille afrikkalaisille tietoa, joka auttoi nopeuttamaan heidän kehitystään. Siitä huolimatta tunnetaan joitakin harvoja Tähtivierailijoita, jotka olivat yhteydessä muinaisiin Saharan eteläpuolisen Afrikan kansoihin.
Nommot, tähteläis-mestariopettajat, jotka edustavat Siriuksen tähtijärjestelmästä kotoisin olevaa sammakkoeläinrotua, vierailivat Dogon-kansan luona nykyisessä Malissa ja opettivat heille paljon tietoa, muun muassa sen, että nommot [siriuslaiset] ovat kotoisin Siriuksen kolmoistähtijärjestelmässä olevalta planeetalta ja että Sirius A:n ja Sirius B:n rinnalla on vielä kolmas tähti.
Chitaurit (Reptoiditähtivierailijoiden Mestariopettajat) ottivat yhteyttä useisiin Afrikan alkuperäisheimoihin, kuten zulusamaani Credo Mutwa on kertonut. Tällaiset kontaktit muodostavat suuren osan afrikkalaisten heimojen suullista perinnettä. Mutwan mukaan kaikissa Afrikan kielissä ”tähti” tarkoittaa tiedon tai valaistumisen tuojaa. Shamaani Mutwa on matkustanut Afrikan mantereella ja veistänyt aavemaisia kuvia tähtivierailijoista, joista muut afrikkalaiset shamaanit ovat kertoneet hänelle. Nämä olennot ovat tulleet ja menneet Afrikkaan neljänkymmenentuhannen vuoden ajan, hän julistaa!
Procyon B -tähtijärjestelmän lähettiläät ”Eve” ja hänen kumppaninsa ”Jim” ovat olleet kaksi niistä lukuisista eri tähtijärjestelmistä tulleista opettajista, joilla on ollut (usein tuntematon) rooli ihmiskunnan historiassa, erityisesti henkisessä historiassamme. Monia näistä tähteläisopettajista pidettiin historiallisesti ’enkeleinä’ [kreikankielisestä sanasta Angelos , joka kreikaksi tarkoittaa taivaan lähettilästä].
Procyon B -tähtijärjestelmästä kotoisin oleva Jim oli enkeli Gabrielina tunnettu sanansaattaja, joka noin vuonna 6 eKr. ilmoitti juutalaiselle teini-ikäiselle Mirjamille (Marialle), että hänestä tulisi Jeshuan (Jeesuksen) äiti, josta tulisi merkittävä hengellinen opettaja. (Jeshua/Jeesus oli itse Tähteläis-Mestariopettaja, joka ruumiillistui täällä.)
Kuusi vuosisataa myöhemmin Eevan puoliso Jim palasi maan päälle taivaan lähettiläänä, jonka muslimit tuntevat nimellä ”enkeli Jibril” (arabian kielellä Gabriel). Vuonna 610 jKr. Jim/Jibril ilmestyi Muhammedille, kun tämä meditoi luolassa Mekan pohjoispuolella, ja opetti hänelle hengellisiä perustotuuksia (nämä ovat yhteisiä myös juutalaisessa ja kristillisessä perinteessä). Enkeli Jibril (Jim) antoi Muhammedille myös tehtäväksi kohdata polyteismin virheet, jotka olivat yleisiä hänen arabiheimolaisveljiensä keskuudessa, ja opettaa heille, että on vain yksi Jumala. Muhammed jatkoi sitten näiden yksinkertaisten hengellisten totuuksien opettamista (ja opetti kunnioittamaan myös niitä hengellisiä totuuksia, joita myös juutalaisuus ja kristinusko julistavat). Näin ollen niillä väkivaltaisilla, suvaitsemattomilla ja vihan täyttämillä vääristymillä, joita ”islamilaiset jihadistit” toistelevat, ei ole mitään todellista perustaa siinä, mitä Muhammed [ja Jibril/Jim] todella opettivat.
Procyon B:n lähettiläät Eve ja Jim ovat yhtä mieltä siitä, että kristittyjen, muslimien ja juutalaisten on jo korkea aika liittyä yhteen keskinäisessä kunnioituksessa ja veljeydessä/sisaruudessa. Varmasti on nyt aika ymmärtää, että tähdistä tulleet auttajat ovat jo hyvin pitkään auttaneet meitä ihmisiä kehittämään hyvää ja oikeaa henkistä ymmärrystä.
Yllä oleva ei ole tyhjentävä luettelo kaikista tähtiopettajista, jotka ovat tulleet tietyn ihmisväestön pariin ja opettaneet heitä. Oli muitakin Tähtiopettajia, joista monet ovat kadonneet historian sivuille.
Ja jotkut ovat nyt keskuudessamme.
Neljästoista ja viimeinen Dalai-lama Tenzin Gyatso ei todellakaan ole ainoa Tähtikansojen Mestariopettajaihminen, joka on reinkarnoitunut ja elää keskuudessamme. Hän on Krishnan, Babajin ja Paramahansa Yoganandan nykyinen inkarnaatio.
Toinen tähtikansojen mestariopettaja, joka eli keskuudessamme viime aikoihin asti, oli Äiti Teresa, Äiti Marian nykyajan reinkarnaatio.
Arkkipiispa Jorge Mario Bergoglio, S.J., joka tunnetaan paremmin nimellä Franciscus, on nimikuvansa, Franciscus Assisilaisen, nykyinen reinkarnaatio, ja hän opettaa jälleen yksinkertaista ja nöyrää elämää.
Muhammediksi inkarnoitunut Tähtikansojen Mestariopettaja [jonka rauhaa ja myötätuntoa koskevia opetuksia on niin pahasti vääristelty ja väärinymmärretty] on jälleen reinkarnoitunut, ja hänen reinkarnoitunut minänsä elää tällä hetkellä keskuudessamme ihmisenä ja hänet on tunnistettu Tähtikansojen Maan neuvonantajaksi.
Tähtikansat ovat olleet hyvin anteliaita lähettämällä keskuuteemme uudelleen ei vain yhden vaan useita Mestariopettajia tässä nykyisessä käänteentekevässä sukupolvessa ihmiskunnan tiellä kohti kosmista kohtaloaan. Kuuntelemmeko heitä?
Näiden Avatarien tekemät kulttuuriset ja hengelliset interventiot olivat pyrkimys johtaa ihmiskunta pois eläimistä peräisin olevasta liiallisesta vaistomaisuuden jäänteestä, joka ilmenee muun muassa jäykkänä territorialisuutena, aggressiivisuutena ja heikkojen hyväksikäyttönä.
Sen sijaan nämä Tähtiopettajat pyrkivät johtamaan ihmiskuntaa kohti sen korkeinta ja parasta potentiaalia täysin henkisinä ja metafyysisinä ihmisinä, jotka elävät tietoisuudessa, ystävällisyydessä ja tasapainossa.
Voimme toki arvostaa eri Tähteläis-Mestariopettajien henkilökohtaisia ponnisteluja ja heidän opetustensa ja esimerkkinsä jäljelle jääviä myönteisiä vaikutuksia, jotka ovat monien vuosisatojen ajan toimineet sitkeänä voimana ihmislajin kohottamiseksi.
Voimme kunnioittaa heidän ponnistelujaan elämällä oikein.
Luettelo Tähtivierailijoiden Mestariopettajista (ja heidän ihmismuodoistaan) on seuraava: Valvojien Reptoidineuvos (opettaa nimellä: Enki, Krishna, Quetzalcoatl, Kulkulcan, Kon-Tiki, Zarathustra, Babaji, Yogananda ja Dalai Lama); Variantti-Altimari-neuvonantaja Äiti Maria (opettaa Valkoisen puhvelin vasikan naisena, Guadalupen rouvana, Lourdesin rouvana, Fatiman rouvana, Äiti Teresana ja Sinitähti-Kachinana); Altimari-neuvonantaja (opettaa Lao Tse:nä ja Quan Yininä); altairilainen neuvonantaja (joka opettaa Buddhana); toinen altairilainen neuvonantaja (joka opettaa Jeesuksena); usean tähtikunnan perintöä edustava vanhan ajan neuvonantaja (joka opettaa Muhammadina, Abdal-Qadir an-Jilanina, Baha’a’llahina ja Maan neuvonantajana) ja lyhyt Zeta-neuvonantaja Kolta (joka opettaa Franciscus Assisilaisena ja paavi Franciscuksena).
Jotkin neuvonantajat, jotka eivät ole nyt jo Maassa, palaavat Maahan hyvin pian. Tuolloin he liittyvät jo täällä olevien neuvonantajien joukkoon ja pitävät sarjan maailmanlaajuisia tiedotustilaisuuksia korjatakseen ihmisten vääristymät heidän opetuksistaan.
Ihmisten uuden päivityksen aika: Homo Sapiens Sapiens 2.0 (Tähtilapset ja Tähtisiemenaikuiset)
Eri Tähteläis-Mestariopettajien henkilökohtaiset ponnistelut ja heidän opetustensa ja esimerkkinsä jäljellä olevat hyödylliset vaikutukset jatkuivat vuosisatojen ajan pyrkimyksenä kohottaa ihmislajia ylöspäin. Noin 150 vuotta sitten, todistettuaan 1800- ja 1900-luvun sotien kauhut, Tähtivierailijat päättivät, että ihmiskunta oli aivan liian kykenevä jättämään huomiotta Tähteläis-Mestariopettajien opetukset ja että itse ihmisen ”resepti” tarvitsi suoraa parannusta bioteknisen jatkokehittelyn avulla. Tähtivierailijat näkivät myös, että ihmiskunta oli lähestymässä aikaa, jolloin se uskaltautuisi avaruuteen, ja he halusivat, että ihmisistä tulisi kelvollisia kosmoksen kansalaisia. Tarkkaavaiset Tähtivierailijat aloittivat sen jälkeen ohjelman, jonka tarkoituksena oli jalostaa Homo Sapiens Sapiensista jotakin kehittyneempää.
He alkoivat liittää suuremman prosenttiosuuden Tähtivierailijoiden geeniperimästä ihmisen perimään, jotta älykkyys, herkkyys, psyykkiset kyvyt, korkeampi metafyysinen taitavuus ja suurempi virittyneisyys todellisuutta läpäisevään sisäiseen henkisyyteen vahvistuisivat. Vierailijat alkoivat tuoda parannettua perimää ensimmäisten Tähtilasten äitien alkioihin. Näiden biotekniikka- ja inkarnaatiokehitysaloitteiden tuloksena syntyi uusi ihmismuunnos, jota Smithsonian-instituutin pääneuvonantaja kutsui vuonna 1995 nimellä Homo Alterios Spatialis: Vaihtoehtoinen avaruusihminen. Kutsumme näitä nyt Tähtisiemeniksi ja Tähtilapsiksi. Samoihin aikoihin monet Tähteläiset tarjoutuivat vapaaehtoisesti inkarnoitumaan Maan ihmisiksi yhdeksi tai useammaksi elämäksi.
Aluksi kehittyneen mallin ihmisiä oli vain muutama hajallaan. Nikola Tesla (1856-1943) oli yksi ensimmäisistä uusista päivityksistä. Jane Addams (1860-1935), Nobel-palkittu rauhan, demokratian ja naisten oikeuksien ristiretkeilijä, ja Mahatma Gandhi (1869-1948), sorrettujen oikeudenmukaisuuden kunnioittava rauhanomainen ristiretkeilijä, olivat kaksi muuta. Albert Schweitzer (1875-1965), myötätuntoinen lähetyslääkäri, eetikko ja rauhan puolestapuhuja oli toinen. Albert Einstein (1879-1955) oli toinen. Äiti Teresa (1910-1997), tohtori Martin Luther King Jr. (1929-1968) ja lukuisat muut seurasivat heidän jalanjälkiään vuosikymmeniä myöhemmin. Vielä useammat tähtilapset syntyivät 1930- ja 1940-luvuilla, ja he tulivat täysi-ikäisiksi uuden avaruusajan koittaessa vuonna 1957.
Sitten, 1980-luvun lopulla, Tähtilapsielokuvien määrä alkoi kasvaa huimasti. Tämän nousun tarkoituksena oli siirtää ihmiskunta pois ”hankalasta nuoruusvaiheestaan” lajina ennen kuin se räjäyttää itsensä tai myrkyttää lopullisesti ympäristönsä. Tähtivierailijat tiesivät, että aikaa ei ollut enää hukattavaksi ja alkoivat lisätä dramaattisesti ihmisten kanssa tapahtuvien lähikohtaamisten määrää, mm. fyysistä lisääntymisbiomekaniikkaa, yhdistettynä metafyysiseen ohjelmaan, jossa tähteläiset reinkarnoituvat massiivisesti ihmiselämiin, jotta kehittyneiden tähtilasten määrä lisääntyisi.
Kosmisen sukupolven suuret ikäluokat ovat syntyneet.
Kymmeniä miljoonia näitä kehittyneitä lapsia saapui todellisena Tähtilapsi-vuorovesiaaltona. Tämä tulva kiihtyy ja jatkuu tähän päivään asti. Tohtori Boylanin tutkimukset osoittavat, että suurin osa nyt elossa olevista lapsista on Tähtilapsia. Tällä hetkellä kaksi kolmasosaa (66 %) ihmiskunnasta koostuu ihmisistä, joilla on osittainen Tähteläisgenetiikka: Tähtilapset ja Tähtisiemenaikuiset.
Toimikoot ihmiset korkeimman ja parhaan potentiaalimme mukaisesti.
[Huomautus 1: Tähtivierailijat merkitsivät yllä olevan tekstin ja muutkin merkinnät asettamalla Ångstrom-symbolin [iso A ja ympyrä sen yläpuolella] Tähtimestariopettajan nimen viereen. Ångström on valon aallonpituuden mitta. Symboliikka osoittaa, että näin merkitty henkilö on ”valosta”.].
Richard J. Boylan, Ph.D, psykologi, tähteläiskulttuuriantropologi, kouluttaja, tutkija, lähikokemusasiantuntija, Maan ja Bahanan neuvonantaja.
Hyväksytty kertomus kuvaa temppeliritareita nöyrinä soturimunkkeina, jotka suojelivat kristittyjä tiellä Jerusalemiin.
Myöhemmin ritarit petettiin ja lopulta tuhottiin.
Mutta tuossa tarinassa on toinenkin tarina. Se on legenda, joka on täynnä murhia, salaisuuksia ja haudattuja aarteita. Ja siihen liittyy salaisuus, joka on tarpeeksi voimakas kirjoittamaan historiaa uudelleen ja muuttamaan maailmaa.
Kyllä, temppeliritarit olivat Jerusalemissa suojelemassa kristittyjä. Mutta se oli heidän peitetarinansa.
Todellinen syy siihen, että he olivat siellä, oli se, että he etsivät jotakin. Muinaista teknologiaa.
Heti kun temppeliritarit saapuivat Pyhään maahan, he alkoivat kaivaa.
Erilaisten ufokokemusten, ufotutkimuksen ja koko nykyisen ufokulttuurimme lähtökohta ja innoituksen lähde ovat vuonna 1947 virinneet havainnot ”lentävistä lautasista” ja jo samana vuonna Yhdysvalloissa aloitetut viralliset lentolautasten ufotutkimukset. Virallisissa ufotutkimuksissa esiintyy sekä maltillista että skeptistä otetta. Toisaalta eri turvallisuusorganisaatioiden ufoilmoitusten tarkastelu on tarkoittanut paljolti vain ilmatilan valvontaa. Tällöin ”UFOja”, tunnistamattomia lentäviä esineitä, on haluttu pitää silmällä mahdollisesti ilmatilaan tunkeutuvien viholliskoneiden takia ja on haluttu tunnistaa niiden alkuperä. Ufohavaintojen ja virallisten ufotutkimusten keskeiset historialliset vaiheet kuuluvat ufouskomuksia koskevaan perustietouteen. Ja miksi sotilaallisissa ja virallisissa teknis-tieteellisissä instituutioissa on esiintynyt ja esiintyy edelleen maltillis-ufologisia sävyjä? Maltillisessa ufologiassa suhtaudutaan ufojen todenperäisyyteen myönteisesti tai avoimesti, ja kaikessa tieteellisessä vaikuttavuudessaan sitä voidaan perustellusti ainakin epäillä ufouskonnolliseksi ajatteluksi — ja epätieteeksi. Virallisen ufotutkimuksen skeptinen sisältö ei sen sijaan edusta uskonnollista näkökulmaa yliluonnollisten olentojen vakavasti ottamisen merkityksessä, kuten ei ilmatilan valvontakaan. Maltillisen ufologian olennaisena aineistona ufohavainnot linkittyvät kysymykseen sen uskonnollisesta luonteesta ja päinvastoin.
Mystiset ilmalaivat
Ufohavaintojen, virallisen ufotutkimuksen ja niiden innoittaman koko ufoperinteen selkeästi dokumentoitu historia alkaa 1800-luvun loppupuolen Yhdysvalloista. Vuosina 1877-1880 ilmalaivoiksi (airship, mysterious airship) kutsuttuja mystisiä ilma-aluksia havaittiin Uudessa Meksikossa ja vuosina 1896—1897 kaikkialla Yhdysvalloissa, erityisesti Kaliforniassa ja maan keskiosissa, sekä Kanadassa. Yhdysvalloissa ilmiö jatkui vielä parin vuoden ajan. Kesällä ja syksyllä 1987 outoja aluksia nähtiin myös esimerkiksi Norjassa, Ruotsissa ja Siperiassa.
* Ilmalaivoja kuvailtiin monin tavoin. Usein niiden sanottiin olevan isokokoisia, soikeahkoja, epäselvästi erottuvia tai kirkkaita aluksia tai taivaallisia valoja värisävyineen. Monesti kuvattiin ilmalaivojen ylös ja alas liikkuvia siipiä, propelleja, hyttiä, valonheitintä ja roikkuvia ankkurinköysiäkin. Aluksista kerrottiin kuuluneen surinaa, puhetta tai musiikkia, ja niistä kerrottiin pudonneen alas esimerkiksi metallinpalasia tai kirjeitä. Ilmalaivoista tehtiin joukkohavaintoja, ja usein havaintoja tekivät luotettavina pidetyt henkilöt ja virkamiehet, kuten poliisit. Valokuviakin ilmalaivoista otettiin — osa niistä oli ilmeisiä trikkikuvia — ja katseltiin ilmalaivoja kiikareilla. Joskus nähtiin ilmalaivojen lentäjiä, ja syrjäseuduilla saatettiin jopa keskustella heidän kanssaan. Lentäjät muun muassa tekivät laskeutuneelle alukselle pieniä korjauksia. Yhden ilmalaivan kapteeni, pitkäpartainen vanhus, kertoi arkansasilaiselle senaattorille keksineensä antigravitaatiolangan, joka aluksen ympärille laitettuna teki siitä painottoman. Kapteeni paljasti myös koettavansa vierailla aluksellaan Marsissa. Jotkut jopa väittivät päässeensä ilmalaivan kyytiin.
Yleinen oletus oli, että jokin erikoinen, arvoituksellinen rahakas keksijä, nero tai professori oli ratkaissut ilmailun salaisuuden. Suosittu oli myös ajatus, että ilmalaivahavainnot viittasivat paholaiseen. Eräs mies New Jerseystä puolestaan näki kaukoputkella, että ilmalaivan miehistö koostui hienosti vaatetetuista siivekkäistä enkeleistä. Toisaalta monet tiedemiehet ja toimittajat pyrkivät selittämään havainnot muun muassa virhetulkinnoiksi Venuksesta, ”laumakäyttäytymiseksi”, piloiksi tai viinanhuuruisten harhoiksi; selitysten sävy oli usein ivaileva. Avaruusolento-oletus ei saanut paljoakaan huomiota osakseen. Jotkut kuitenkin kertoivat tavanneensa ilmalaivoilla matkaavia marsilaisia, jotka kuvattiin esimerkiksi yli kolmemetrisiksi ja isopäisiksi.
Missourilainen mies sanoi kohdanneensa marsilaisia Springfieldin kukkuloilla. He olivat kuin ilmettyjä ihmisiä, mies ja nainen — ja alastomia. Nainen oli häkellyttävän muodokas, kreikkalaiset patsaat kalpenivat hänen rinnallaan. Naisen kultainen, kiiltävä tukka laskeutui aaltoilevasti hänen vyötärölleen. Otsallaan naisella oli kimaltavin jalokivin koristeltu, pään ympäri kiertävä panta. Miehellä oli jalot piirteet, ylevä katse ja kastanjanruskea, olkapäille laskeutuva tukka sekä rintaan ulottuva täyteläinen, hiukan hiuksia vaaleampi parta. Kertoja sai elein vakuutettua marsilaisille, ettei tahtonut heille pahaa. Kun nainen tuli kertojan luokse, kertoja suuteli naisen kättä kiihkoisasti, jolloin ujon naisen kasvoille levisi ruusunpuna. Marsin mies otti kertojaa kädestä ja vei tämän heidän lähellä sijaitsevalle alukselleen (se oli yli kuusi metriä pitkä ja alle kaksi ja puoli metriä leveä). Sen sisällä oli upean sohva. Aluksen alkaessa nousta kertoja kiirehti pois, ja sitten alus kohosi kuin lintu ja ampaisi nuolen tavoin taivaalle. Muukalaiset nauroivat ja vilkuttivat hyvästiksi.
Aika oli otollinen teknologis-uskonnollisten kuvausten muodostumiselle. Merkittäviä keksintöjä, kuten puhelin, gramofoni, hehkulamppu, auto, höyrykone, dieselkone, röntgensäteet ja radio, tehtiin 1800-luvun jälkipuoliskolla. 1880—1890-luvut olivat väkevän tiedekiinnostuksen ja tieteisuskon aikaa. Unelmoitiin etenkin lentoaluksen rakentamisesta. Tieteelliset ja tekniset julkaisut kirjoittivat aiheesta innokkaasti, ja Yhdysvalloissa maallikkoinsinöörit kyhäilivät ilma-aluksia takapihoillaan. Lehdistö ja tieteiskirjailijat ylistivät ja mystifioivat heitä, ja kisa lentävän koneen patentoimisesta kävi kuumana. Tieteiskirjallisuus oli alkanut kukoistaa 880-luvulta lähtien. Idea lentoaluksesta kirvoitti kansan mielikuvitusta ja oi optimismia aluksen keksimisestä. Ajan tieteisusko liittyi unelmaan utopistisesta yhteiskunnasta.
Marsilaisten suosioon yli muiden avaruusrotujen vaikutti yhdysvaltalaisen harrastajatähtitieteilijän Percival Lowellin 1900-luvun alussa julkaistu kirja. Siinä hän täsmensi kaukoputkihavaintojensa perusteella italialaisen G.V. Schiaparellin havaintoja, joiden mukaan Marsin pinnalla oli keinotekoisia kanavia. Kanavien olemassaolosta keskusteltiin tiedepiireissä 1800—1900-lukujen taitteessa kiivaasti, ja Lowellin käsitykset olivat saaneet huomattavaa kannatusta kansalaisten keskuudessa. Samoin Jules Vernen suositut mekanistiset tieteisfiktiot innostivat uskomaan marsilaisiin.
Yhteiskunnallisilla jännitystiloilla näyttää olleen osuutensa ilmalaivainnostuksessa. Yhdysvallat ajautui 1890-luvulla taloudellisen laman kouriin, ja esimerkiksi maahanmuuttajat, teollinen kehitys ja ajatus rikkaan eliitin tyranniasta herättivät pelkoja. Tällaiset yhteiskunnalliset epävarmuuden kokemukset voivat tuottaa suotuisia olosuhteita joukkohysterialle. Kyseisenlainen yhteisöllinen harhakuvitelma muodostuu todentuntuisen mutta virheellisen uskomuksen levitessä tietyllä sosiokulttuurisella alueella. Uskomus voi olla esimerkiksi kansalaisten keskuudessa leviävä luulo jostakin tarttuvasta sairaudesta sekä sen mukaiset kuvitellut tai liioitellut oireet — tai ufojen esiintyminen. Joukkohysteria syntyy, kun ihmiset koettavat varmistaa jonkin uskomuksen todenperäisyyttä ja alkavat kiinnittää huomiota asioihin, joista he eivät normaalisti piittaisi. Nämä tulkitaan sitten virheellisen uskomuksen mukaan. Harhaisia uskomuksia edistävät ihmisen havaintokyvyn puutteet, sosiaalinen paine, matala koulutustaso, auktoritatiivisten tahojen tahattomasti uskomuksia motivoivat toimet, mediajulkisuus ja sensaationhakuinen lehdistökirjoittelu sekä huhut ja muut virheelliset uskomukset. Joukkohysteria hiipuu, kun kriittiset äänensävyt alkavat tulla enemmän esille ja asiaan kyllästytään. Lisäksi voidaan olettaa, että epävarmuuden ajat 1890-luvulla lisäsivät turvallisuuden, toivon ja hengellisten kokemusten kaipuuta, jotka osittain ilmenivät henkevinä ja taianomaisina kertomuksina mystisistä ilmalaivoista.
Uudessa-Seelannissa havaittiin vuonna 1909 paljon mystisiä ilmalaivoja. Edellä mainittujen selitysten lisäksi huhuttiin, että saksalaiset ovat kehittäneet huipputeknisen vakoilualuksen. Tällaiset pelot juontuivat siitä, että Saksan sotilasmahti oli voimistunut ja sen ilmailuteknologia oli kehittynyt merkittävästi (Zeppeliini-ilmalaivat). Saksa koettiin uhaksi Uuden-Seelannin emämaalle Englannille, jonka puolustuskyky perustui sen mahtavaan laivastoon. Hyökkäyksen pelkoa lietsoi Uuden-Seelannin menestyksekäs, vihollista houkutteleva talouskasvu.
Kummituslentokoneet ja aaveraketit
Orville ja Wilbur Wright suorittivat Pohjois-Carolinan Kitty Hawkissa 17. joulukuuta 1903 maailman ensimmäisen onnistuneen lentokonelennon. Ilmalaivoista siirryttiin lentokoneiden aikaan. Pian alettiin havaita ihmeellisiltä kyvyiltään mystisiä ilmalaivoja vastaavia ”kummituslentokoneita” (ghost airplane, ghost flier). Pelot sotilaallisista hyökkäyksistä ja sota-aikojen vainoharhaiset tunnelmat liittyvät kummituskonehavaintoihin aivan kuten ilmalaivoihinkin.
Kanada tuli mukaan ensimmäiseen maailmasotaan syksyllä 1914. Erityisesti Ontarion ja Ouebecin alueilla havaittiin vuosina 1914—1916 tiuhaan kummituskoneita, jotka oletettiin saksalaisiksi. Ne lensivät pääosin öisin, vaikka sellainen oli tuonaikaisilla lentokoneilla hyvin vaarallista. Viranomaiset yrittivät rauhoitella kansalaisia puhumalla kanadalaisista yksityiskoneista. Kuitenkin myös viranomaiset olivat epävarmoja tilanteesta, sillä syyskuussa 1914 sotavoimissa oli käsketty ampua alas lentokoneet, jotka tulivat alle 23 kilometrin etäisyydelle radioasemista. Yksi yhdysvaltalaiskone tulitettiinkin alas rajan lähistöllä. Loppukeväällä 1917 Yhdysvallat liittyi sotaan. Delawaren alueella oli edellisenä vuonna ollut kummituskoneaalto, joka sitten vuonna 1917 siirtyi New Hampshireen.
Vuosina 1933-1937 kummituslentokoneista raportoitiin erityisesti Pohjoismaissa, ja eniten havaintoja tehtiin vuonna 1934. Viranomaiset selittivät ne lähinnä harhanäyiksi ja joukkohysteriaksi. Ruotsissa epäiltiin asian liittyvän myös viinan tai aseiden salakuljetukseen, joten Ruotsin tulliviranomaiset ryhtyivät tutkimaan asiaa. Tyypillisimmin kuitenkin kummituslentokoneiden epäiltiin olevan saksalaisia, venäläisiä tai japanilaisia vakoilukoneita. Tammikuussa 1934 Ruotsin ilmavoimien hävittäjät komennettiin ajamaan takaa outoja lentokoneita ja kaksi hävittäjää tuhoutui rytäkässä, mutta ihmishenkiä ei menetetty. Koneet kykenivät taas uskomattomiin suorituksiin, kuten lentämään pimeässä ja lumipyryssä. Ruotsin ja Venäjän suhteet olivat olleet kehnot jo kahdensadan vuoden ajan, joten ymmärrettävästi Ruotsissa spekuloitiin koneiden olevan venäläisiä. Suomen armeija alkoi tutkia havaintoja vuoden 1934 kummituslentokoneaallon myötä. Pääteltiin, että kyseessä oli ”massapsykoosi? (mieluummin voitaisiin puhua joukkohysteriasta), koska kuvaillut koneiden lentosuoritukset olivat teknisesti mahdottomia.
Toisen maailmansodan aikana kuvattiin kiekkomaisten ja pallomaisten kohteiden (foo-fighter) seurailevan sodan eri osapuolten hävittäjiä. Niitä havaittiin myös tutkilla. Sotivat valtiot epäilivät toisiaan. Yksi kuuluisimmista toisen maailmansodan aikaisista kummituskonetapauksista sattui, kun rivitalon kokoista” kirkasta kohdetta tulitettiin ilmatorjunta-asein Los Angelesissa helmikuussa 1942 valonheittimien loisteessa. Tulitus oli hyödytöntä. Kohde pysyi paikallaan tunnin ennen kuin katosi. Kolme ihmistä sai tapahtuman aikana surmansa räjähtämättömiin ammuksiin ja kolme kuoli sydänkohtaukseen. Kaksikymmentä amerikanjapanilaista vangittiin välikohtauksen vuoksi. Heidän syytettiin kommunikoineen aluksen kanssa antamalla merkkejä taskulampuilla; japanilainen sukellusvene oli juuri ennen kummituskoneen ilmestymistä ampunut Kalifornian Santa Barbarassa polttoainevarastoon. Erityisesti vuosina 1944—1945 kummituskoneista ilmoitettiin Saksan ilmatilassa. Havaintoja tehtiin myös Yhdysvalloissa, Kanadassa, Japanissa, Etelä-Afrikassa ja Euroopassa.
Pelon ilmapiirissä toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1946 Skandinaviassa raportoitiin järjenvastaisesti lentäneistä ”aaveraketeista” (ghost rocket). Havaintoja tehtiin paljon Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosissa, erityisesti Ruotsissa, mutta myös muualla Euroopassa ja jopa Intiassa. Esineet olivat kirkkaita, pallomaisia, sikarinmuotoisia ja rakettimaisia sekä loistivat usein oranssia tai vihreää valoa.
Ruotsin armeija määrättiin hälytystilaan 27. heinäkuuta. Norjan hallitus päätti samoin kaksi päivää myöhemmin ja Tanskan hallitus elokuun 16. päivä. Ruotsi kielsi lehdistöä kertomasta aaverakettien havaintopaikoista, ja Norja kielsi kaiken raketteja koskevan tiedon julkaisemisen 31. elokuuta. Havaintojen pelättiin kuvailevan Venäjän oletetusti takavarikoimia saksalaisvalmisteisia V-ohjuksia. Ruotsin ja Tanskan lisäksi Belgia ja Iso-Britannia tutkivat rakettihavaintoja virallisesti. Ruotsin armeija tarkasteli perusteellisesti havaintoilmoituksia sekä rakettien väitettyjä maahansyöksypaikkoja, jälkiä ja jälkeensä jättämiä materiaaleja. Tilanne oli jännittynyt. Ruotsi ja Venäjä kiistelivät rakettien alkuperästä. Pelättiin, että Venäjä onnistuisi valmistamaan atomiaseen saksalaisperäisen teknologian avulla. Yhdysvallat oli huolissaan mahdollisuudesta, että Venäjä saattaisi pommittaa sijaintinsa vuoksi strategisesti tärkeää Ruotsia.
Väitettyjä aaveraketteja tai niiden osia ei löytynyt, eikä lopulta mikään viitannut tuntemattomiin huipputeknisiin raketteihin. Noin viidennes havainnoista jäi selittämättä, mutta Ruotsin armeijan mukaan tämä johtui vain informaation puutteesta. Yleisesti selityksinä tuotiin esille muun muassa harhanäyt tai virhetulkinnat, joukkohysteria ja ilmapallot.
Moderni ufoaika ja ufotutkimusten alkutaival
Kesäkuun loppupuolella 1947 Kenneth Arnold teki kuuluisan havaintonsa lentävästä lautasesta, ja sen synnyttämän kohun myötä alkoi modernin ufo-ajan ensimmäinen ufohavaintoaalto. Ufohavaintoilmoituksia alkoi tulvia jo heinäkuun ensimmäisellä viikolla Oregonin Portlandista. Paitsi että ilmavoimat (Wright-Pattersonin lentotukikohdan lentovälineistö; Air Materiel Command, AMC) esitti luonnollisia selityksiä, kuten auringon valon valaisemia pilviä, New York Times väläytti myös oletusta Maan ulkopuolisten olentojen aluksista.
Heinäkuun 8. päivänä Roswellin lentotukikohdan tiedotusupseeri luutnantti Walter Haut ällistyttävästi julkisti, että ilmavoimat oli löytänyt maahan syöksyneen lentävän lautasen. Uutinen kumottiin tukikohdasta saman päivän aikana ja selitettiin, että kyse oli säähavaintopallon jäännöksistä. Kiinnostus ufonmaahansyöksyväitettä kohtaan hälveni, mutta 1980-luvulla sen perustalta kehkeytyi ufologien toimesta maailmankuulu ufotapaus salaliittoteorioineen.”
Niin ikään heinäkuun 8. päivänä upseerit ja lentosotamiehet havaitsivat Mojaven autiomaassa sijaitsevassa Murocin lentotukikohdassa taivaalla kohteita, joita he eivät pystyneet tunnistamaan. Näiden ja eräiden muiden havaintojen vuoksi annettiin salainen määräys tutkia kaikki vastaavat havainnot. Tiedot tuli lähettää ilmavoimien silloiseen Tekniseksi tiedustelukeskukseksi (Technical Intelligence Division, TID) kutsuttuun yksikköön Ohion Daytonaan. Keskuksen henkilökunta ei epäillyt lentävien lautasten todenperäisyyttä. Niiden oletettiin olevan joko Neuvostoliiton huipputeknologiaa (suosituin oletus), Yhdysvaltain laivaston keksintö tai Maan ulkopuolisia laitteita.
Ilmavoimien päällikkö pyysi loppukesällä selvitystä lentävistä lautasista. Wright-Pattersonin lentovälineistön päällikkö Nathan F. Twining antoi 23. syyskuuta 1947 kirjatussa kirjeessään päällikölle tiedoksi, että ilmoitetut ilmiöt viittaavat huipputeknisiin lentolaitteisiin, mahdollisesti kotimaisiin koneisiin tai ydinkäyttöiseen ulkomaiseen teknologiaan. Twining suositteli, että perustettaisiin pysyvä projekti ilmoitusten tutkimiseksi. Joulukuun 30. päivänä 1947 tutkimus- ja kehitysosaston johtaja L. C. Craigie antoi päiväkäskyn perustaa vakinainen ja salainen tutkimusryhmä kansallisen turvallisuuden nimissä. Ryhmä nimeltä ”Projekti merkki” (Project Sign) aloitti toimintansa 22. tammikuuta 1948. Oletus inhimillisestä teknologiasta oli jo katsottu epäuskottavaksi, joten monet tutkijat kannattivat hypoteesia Maan ulkopuolisesta älystä (Extraterrestrial Intelligence, ETI). Kansalaisille kuitenkin uskoteltiin, että havainnot selittyvät luonnonilmiöillä ja huijauksilla.
Tammikuun 7. päivänä 1948 kapteeni Thomas F. Mantell kuoli harjoituslentonsa aikana. Hän oli lentotukikohdan pyynnöstä lähtenyt tarkistamaan tunnistamatonta kohdetta, minkä seurauksena hänen koneensa syöksyi maahan Kentuckyssä lähellä Franklinia. Toinen vuoden 1948 dramaattinen ufotapaus sai alkunsa, kun Fastern Airlines -lento oli heinäkuun 24. päivänä lentokapteeni Clarence S. Chilesin ja yliperämies John B. Whittedin ohjaamana etenemässä kohti Atlantaa. Lentäjät havaitsivat punaisena hehkuvan soikionmuotoisen ohjatulta vaikuttaneen kohteen, jonka kyljessä näkyi kaksi ikkunarivistöä. ”Projekti merkin” tutkijat päättelivät, että kummassakin tapauksessa kyse oli Maan ulkopuolisesta aluksesta. Näistä havainnoista tuli sittemmin ufohistorian klassikoita. Julkisesti tutkijat sanoivat Mantellin jahdanneen epähuomiossa Venusta. Astrofyysikko J. Allen Hynek, ilmavoimien pitkäaikainen tieteellinen pääneuvonantaja ufokysymyksessä, arvelikin, että Mantell tosiaan oli erehtynyt Venuksesta ja että Chiles ja Whitted olivat nähneet kirkkaan meteorin. Ilmavoimien esikuntapäällikölle kenraali Hoyt S. Vandenbergille lähetettiin joka tapauksessa syyskuussa huippusalainen asiakirja nimeltä ”Tilannearvio”, jossa esitettiin, että lentävät lautaset ovat todellisia ja peräisin Maan ulkopuolelta.
Lokakuun 1. päivänä tapahtui kolmas klassinen tapaus. Rakennuspäällikkö ja ilmavartioston vänrikki George F. Gorman jahtasi koneellaan tunnistamatonta kohdetta. ”Projekti merkin” henkilökunta tutki Gormanin koneen muun muassa Geiger-mittarilla, joka osoitti sen radioaktiivisuuden kohonneen. Tutkijat päättelivät, että on tapahtunut jotain erikoista.
Sekä ilmavoimat että kansalaiset ottivat havainnot lentävistä lautasista vakavasti. Elettiin toisen maailmansodan jälkeistä kylmän sodan aikaa, ja tiede ja teknologia olivat edistyneet merkittävästi. Taivaalle tähyiltiin huolestuneina, sillä pelättiin vihollisen huipputeknologista hyökkäystä. Myös tieteisfiktio, tiedeusko ja tieteelliset unelmat kukoistivat jälleen. Sodan kauheuksista huolimatta tieteellisten keksintöjen ajateltiin tuovan turvaa ja auttavan paremman yhteiskunnan rakentamisessa. Sotilashenkilökunta, poliisit ja muut luotettavina pidetyt ihmiset tekivät luotettavan tuntuisia havaintoja lentävistä lautasista, joten ne eivät olleet ainoastaan huhu tai mielikuvitusta. Yksittäiset vaikuttavat ufotapaukset lisäsivät asian vakavuuden tuntua. Selkeän analyyttinen ote uforaportteihin ei ollut vielä kehkeytynyt.
ETI-hypoteesin vetovoimaa ilmavoimien tutkijoiden keskuudessa lisäsi se, että oltiin avaruusajan kynnyksellä. Avaruusteknologian valtava kehitys oli tuloillaan. Ufohavaintoraporttien ottaminen todesta sellaisenaan luultavasti myös lisäsi ETI-hypoteesin suosiota. Mikään tunnettu materiaali eikä myöskään ihmiskeho voisi kestää lentävien lautasten kuvailluista liikkeistä aiheutuvia G-voimia, ja tiedustelu oli jo sulkenut pois neuvostoliittolaisen teknologian mahdollisuuden. Niin ikään monet korkea-arvoiset sotilashenkilöt tukivat ETI-hypoteesia. Median (painettu sana, radio, televisio ja elokuvateollisuus) kehitys auttoi popularisoimaan ilmiötä alusta lähtien.
Vandenberg palautti saamansa ”Tilannearvio”-asiakirjan lokakuussa 1948. Esitetyt todistusaineistot eivät hänen mielestään olleet uskottavia, ja skeptikot saavuttivat ilmavoimien tutkijoissa enemmistön alkuvuodesta 1949. Järkevää näyttöä lentävien lautasten olemassaolosta, saati avaruudellisuudesta, ei ylipäänsä ollut saatu, ja moni lentäviin lautasiin uskova oli kääntynyt skeptikoksi. Helmikuussa tutkimusprojektin nimi vaihdettiin ”Projekti kaunaksi” ja myös ”Projekti merkin” loppuraportti valmistui. Siinä todettiin lentävien lautasten olemassaolo epäuskottavaksi ja suositeltiin ilmoitusten rutiinikäsittelyä normaalin tiedustelutoiminnan tapaan. Näin ”Projekti kaunan” toiminta käytännössä lopetettiin.
Tutkimukset aloitettiin kuitenkin taas lokakuussa 1951, koska Monmouthin tukikohdassa New Jerseyssä tehtiin yhtäaikainen näkö- ja tutkahavainto tunnistamattomasta kohteesta, joka seurasi sotilashävittäjää. Kapteeni Edward J. Ruppelt määrättiin ”Projekti kaunan” johtoon. Hän pyrki perusteelliseen tieteelliseen otteeseen ja myös popularisoi termin Unidentified Flying Object (UFO) käytön ilmavoimien tutkimuksissa. Selontekonsa lopussa hän kuitenkin totesi, ettei ufoista toistaiseksi ollut pitäviä todisteita. Vuoden 1952 alussa Ruppelt tutki Mantellin tapausta ja päätteli, että Mantell oli itse asiassa jahdannut ilmakehätutkimuspalloa. Maaliskuussa 1952 projektin nimi muutettiin jälleen, nyt ”Projekti siniseksi kirjaksi” (Project Blue Book), mikä heijasti sen parantunutta statusta. Ilmavoimat ilmoitti 3. huhtikuuta 1952, että tutkimukset jatkuvat.
Yhdysvaltain ilmavoimien ufotutkimukset
1950-1960-luvuilla
Vielä 1940-luvun lopulla oletukset omasta tai vieraan vallan aseesta olivat yhdysvaltalaisten keskuudessa yleisiä, mutta 1950-luvun alkupuolella ETI nousi suosituimmaksi selitykseksi lentäville lautasille. Raymond A. Palmerin ja Curtis Fullerin perustamalla Fate-lehdellä oli merkittävä rooli ETI-hypoteesin popularisoinnissa. Sen artikkeleissa esitettiin jo vuonna 1948 säännöllisesti, että lentävät lautaset tulevat Maan ulkopuolelta. Seuraavana vuonna myös muut populaarit julkaisut alkoivat kirjoittaa lentävistä lautasista. Life-lehti julkaisi 7. huhtikuuta 1952 H. Bradford Darrachin ja Robert Ginnan artikkelin ”Have we visitors from space?” Siinä kerrottiin, että entinen saksalainen raketti-insinööri, Walther Riedel, ja johtava aerodynamiikan tutkija, Maurice A. Boit, ovat vakuuttuneita ufojen todellisuudesta ja siitä, että ne tulivat Maan ulkopuolelta. Ensimmäistä kertaa valtakunnallisessa julkaisussa oli ufomyönteinen artikkeli. Eräs ilmavoimien kenraali Pentagonista uskoi ufojen edustavan Maan ulkopuolista älyä, ja hän oli informoinut Darrachia ja Ginnaa. Useat lentävien lautasten Maan ulkopuoliseen alkuperään uskovat korkea-arvoiset upseerit olivat vaikuttaneet ufoasiassa Lifen linjaan.
Noin 350 sanomalehteä mainitsi Lifen artikkelista. Ufoilmoitukset lisääntyivät vauhdikkaasti. Kesäkuussa Yhdysvaltojen itärannikolta alkoi virrata ufoilmoituksia ilmavoimille. Life, Time, Look, Newsweek ja Popular Science -lehdet julkaisivat artikkeleita ufoista ja painottivat avaruushypoteesia.
Kesän 1952 merkittävimmät havainnot tapahtuivat kesäöinä 19.—20. ja 26.—27. heinäkuuta Valkoisen talon ja kongressitalon ilmatilassa. Ufoja havaittiin visuaalisesti ja tutkalla. Havainnot selitettiin sittemmin lämpötilainversioilla ja virheellisillä tutkakaiuilla. Ne herättivät kuitenkin CIA:n kiinnostuksen. CIA päätteli, että osaa ufohavainnoista oli vaikea selittää millään luonnonilmiöillä, vaikka ne luultavasti selittyisivät esimerkiksi ilmakehän huonosti tunnetuilla sähköilmiöillä. CIA suositteli maan turvallisuuselimille, että tieteellinen paneeli tarkastelisi ufokysymystä. Asia eteni, ja CIA:n pyynnöstä Kalifornian teknologisen tutkimuslaitoksen fyysikko H.P. Robertson otti paneelin johtaakseen. Robertsonin kokoama, merkittävistä tieteilijöistä koostunut arvovaltainen paneeli tutkaili ilmavoimien valikoimia, parhaimmiksi katsottuja ufoaineistoja tammikuussa 1953.
Joulukuussa 1951, jo ennen kuin paneeli kokoontui, Ruppelt antoi arvostetulle Battelle Memorial Institute -tutkimuslaitokselle tehtäväksi tutkia ufoilmoituksia. Tutkimuslaitoksen virkailijat ilmaisivat huolensa paneelin ennenaikaisuudesta Ruppeltille kirjeessään 9. tammikuuta 1953. He vaativat, että paneelin aineiston laatua tulisi parantaa, sillä annettavan aineiston perusteella ei voitaisi tehdä riittävän kauaskantoisia päätelmiä. Tämä arvostelu ei kuitenkaan vaikuttanut paneelin toimintaan. Lisäksi, esimerkiksi paneelin lisäjäsen Hynekin mukaan paneeli ei saanut tarkasteltavakseen ilmavoimien arkistojen kaikkein arvoituksellisimpia ufotapauksia.
Paneelin salaisiksi luokiteltujen johtopäätösten mukaan ufoilmoitukset eivät mitä ilmeisimmin sisällä sellaisia uusia fysikaalisia ilmiöitä, jotka vaatisivat tieteellisten käsitteiden uudistamista, mutta sen sijaan (kuten CIA oli jo aiemmin todennut) niihin liittyy epäsuora turvallisuusuhka. Epäolennainen ufoilmoittelu voisi tukkia suojeluelimien tiedotuskanavat, ja toistuvien väärien hälytysten vuoksi havainnot vihollisteknologiasta saatettaisiin vahingossa sivuuttaa. Lisäksi ufoilmoitukset mahdollistaisivat joukkohysterian luomisen ja psykologisen sodankäynnin. Paneeli suositteli kansalaisten koulutusohjelmaa, ”sädekehän riisumista” ufoaiheelta sekä ufokiinnostuksen vähentämistä ja painottamalla ufotapauksia, jotka ovat ensin tuntuneet tosilta mutta jotka oli sitten onnistuttu selittämään tavanomaisin ilmiöin. Johtopäätös määräsi ilmavoimien ufotutkimusten suunnan tästä eteenpäin, ja ufoilmoitukset yleensä vain arkistoitiin. Samaten CIA tyytyi arkistoimaan ja ainoastaan toisinaan tarkastamaan saamiaan ufoilmoituksia.
Suositusten myötä elokuussa 1953 annettiin määräys nimeltä Air Force Regulation 200-2 ja joulukuussa Joint-Army-Navy-Air Force Publication-146. Ilmavoimille ilmoitetut havaintoraportit määrättiin salaisiksi ja kiellettiin julkistamasta ufohavaintoja koskevaa tietoa — paitsi jos havainnolle oli tavanomainen selitys. Ohjeistettiin myös, kuinka puolustuksellisesti tai tiedustelullisesti ehdottoman tärkeää havaintoinformaatiota kuten ”tunnistamattomia lentäviä esineitä? koskevia havaintoja tuli käsitellä. Alkuvuonna 1958 ohjeisiin tehtiin lisäys, jonka mukaan sallitaan laittomasti tai petoksellisesti ufoaiheesta puhuneiden henkilöiden tietojen antaminen FBI:lle. Säädökset ovat saaneet salaliittoteoreetikkojen keskuudessa epäilyttävän maineen, sillä niiden avulla on katsottu pimitettävän merkittävää ufotietoutta.
Battelle Memorial Institute laati Ruppeltin pyynnöstä mittavan tilastollisen analyysin ufoilmoituksista, joita ilmavoimat oli saanut vuosina 1952—1953. Tutkimustulosten mukaan selittämättömiksi jääneiden ilmoitusten piirteet erosivat selitettyjen raporttien piirteistä tilastollisesti erittäin merkittävästi. Havaittiin myös, että mitä luotettavampi ilmoitus, sitä todennäköisemmin sen taustalla ei näytä olevan mikään tavanomainen ilmiö. Havaintokohteiden tunnistamattomuus ei siis johtunut ilmoituksiin liittyvästä informaation puutteesta vaan vaikutti aidosti arvoitukselliselta. Ilmavoimien lokakuussa 1955 antamassa lehdistötiedotteessa todettiin kuitenkin, että kaikki ufohavainnot selittyvät, jos vain on tarjolla riittävästi tietoa niiden tutkimiseksi. Painotettiin myös, että Battellen analyysin mukaan ufohavainnot eivät mitä todennäköisimmin sisällä mitään kumoukselliseen teknologiaan viittaavaa.
Yhdysvaltain ilmavoimien ufotutkimukset olivat 1950-luvun alun jälkeen kevytluontoisia ja huonolaatuisia ”Projekti sinisen kirjan” lopettamiseen saakka 1960-luvun lopussa. Ufoilmoitusten selitykset olivat joskus luokattomia ja niistä annetut lausunnot harhaanjohtavia. Toisinaan kansalaisille vihjailtiin, että ufohavaitsijat ovat epärationaalisia tai tasapainottomia (mikä ei pääosin pidä paikkaansa). Ufologit ovat nähneet nämäkin seikat viitteenä salaliitosta.
Toisaalta kuitenkin ”Projekti sinisen kirjan” hyvin pieni henkilökunta oli ilmeisesti vain melko haluton ja turhautunut tutkimaan uforaportteja. Ufotutkimus lienee ollut heille enemmänkin häiritsevä kuin vakavasti otettava toimi, ufotutkimuksella kun oli jo tuolloin vierastettavan humpuukin maine. Ja olihan Robertsonin paneeli ottanut asiaan selvän kielteisen kannan ja suositellut ufokiinnostuksen vaimentamista. Tärkeämpää henkilökunnalle saattoi olla yleneminen sotilaallisessa hierarkiassa. Ilmavoimat oli ylipäänsä huolissaan julkisuuskuvastaan ja uskottavuudestaan sotilaallisena organisaationa. Puolustusvoimien ensisijainen tarkoitus ei myöskään ole ratkoa tieteellisiä epäselvyyksiä, ja kuitenkin ilmavoimat joutui vastaamaan mullistavalta vaikuttaneesta tieteellisestä ongelmasta. Kysymystä ufohavaintojen todenperäisyydestä ei ensisijaisesti otettu vakavasti tiedeinstituutioissa. Ilmavoimat ei siten ehkä aina osannut selkeästi hahmottaa tutkimusprojektinsa tarkoitusta ja linjoja, ja tämä sekavuus näkyi tarkastelujen sisällöissä. Robertsonin paneelin on tulkittu olleen oire kylmän sodan sekä Neuvostoliiton hyökkäyksen ja psykologisen sodankäynnin pelosta.
Ufoaaltoja Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa muun muassa vuosina 1947, 1952, 1954, 1957 ja 1965—1967 sekä niiden virallis-ufotutkimuksellisia seurauksia on selitetty yhteiskunnallisilla tekijöillä. Esimerkiksi Sputnikin laukaisu lokakuussa 1957 oli sokki yhdysvaltalaisille, sillä Neuvostoliitto näytti olevan teknologisesti Yhdysvaltoja edellä. Vuoden 1957 ufoaallon taustalla vaikuttivat ilmeisesti myös Korean sota ja rotuongelman kärjistyminen. Yhdysvallat taisteli Etelä-Korean puolella kommunistista Pohjois-Koreaa vastaan ja kolmannen maailmansodan tuntu oli käsin kosketeltavissa. Rotuerottelu kiellettiin Yhdysvaltain koulujärjestelmässä perustuslain vastaisena, mikä nostatti aggressioita osassa kansalaisia.
Vuosien 1965—1967 lisääntyneiden ufohavaintojen taustalla voidaan Yhdysvalloissa nähdä seuraavia yhteiskunnallisia epävarmuuksia. Presidentti John F. Kennedy murhattiin 22. marraskuuta 1963 Dallasissa, Teksasissa. Vuonna 1965 Yhdysvallat alkoi pommittaa Pohjois-Vietnamia ja lähetti joukkojaan Etelä-Vietnamiin. Yhdysvalloissa esiintyi sisäisiä levottomuuksia muun muassa Vietnamin sodan takia. Koko amerikkalaista elämäntapaa arvosteltiin, ja kaikenlaiset salaliittoepäilyt voimistuivat. Epäilyt kohdistuivat moniin tahoihin, kuten CIA:han, FBI:hin ja öljyteollisuuteen. Lisäksi äänekkäät ufologit vaativat hanakasti ufokysymyksen ja ilmavoimien toimien selvittämistä. Myös jotkut poliitikot ja kansalaiset kaipasivat vastauksia. Voidaan tulkita, ettei Yhdysvaltain ilmavoimien ufotutkimusprojektia pitänyt yllä niinkään aito tieteellinen ongelma kuin sosiaalispoliittiset ilmiöt ja jännitteet projektin ympärillä.
Avaruusteknologia kehittyi 1950—1960-luvuilla valtavasti ja huipentui Neil Armstrongin astumiseen Kuun kamaralle heinäkuussa 1969. Avaruustieteellinen kehitys innosti ihmisiä, ja Maan ulkopuolisen älyn olemassaoloa pidettiin yhä mahdollisempana. Jännittävä avaruudellinen ja vieraan älyn olemassaololla spekuloiva ilmapiiri synnytti kiinnostusta ufohavaintoja ja -väitteitä kohtaan. Ufouskomusten avulla ihmeteltiin ja käsiteltiin tuntematonta avaruutta koskevia kysymyksiä. Yhdysvaltain avaruusohjelmaan yhdistyi myös voimakas ja vetoava, ufoaiheellekin vakavasti otettavuuden tuntua antanut uskonnollinen innoitus. Uskontotieteilijä Brenda Denzler toteaa, että ohjelman alkupuolen moni astronautti oli tunnustuksellinen kristitty. Astronautit kokivat, että heillä on uskonnollinen tehtävä, ja he muun muassa lukivat ihmisille Raamattua ja rukouksia avaruudesta. Denzler tulkitsee, että astronautit miellettiin uusiksi Kristuksiksi, jotka lähetettiin avaruuteen ihmiskunnan pelastamiseksi — vastaavasti kuin Kristus lähetettiin Maahan. Avaruuslennot koettiin eräänlaisena Jeesuksen ylösnousemuksen vertauskuvana. Astronautit tuntuivat ihmisten mielissä olevan kuin uusia Aadameja, joiden kautta ihmiskunta syntyisi kosmiseen aikakauteen.”
Tieteellisiä ufotutkimuksia
Kanadan hallituksen ufotutkimusohjelma ”Projekti magneetti” (Project Magnet) toimi vuosina 1950—1954. Sen johtajan, insinööri Wilbert B. Smithin mukaan ufot ovat todellisia ja todennäköisesti Maan ulkopuolisia. Kanadan hallitus ei vahvistanut Smithin päätelmiä. Vuosina 1952—1954 tohtori Peter Millmann puolustusministeriöstä johtikin Kanadassa hallituksen toista ufotutkimuskomiteaa nimeltä ”Projekti toinen kerros” (Project Second Storey). Johtopäätöksenä esitettiin, etteivät laajat tutkimukset ole tarpeen ufokysymyksessä.
Maaliskuussa 1966 ufohavainnot Michiganin Dexterissä ja Hillsdalessa johtivat poliittiseen prosessiin, jonka seurauksena Coloradon yliopisto (Boulder) perusti ufotutkimuskomitean Yhdysvaltain ilmavoimien pyynnöstä ja rahoituksella. Epäselvästi jäsennelty ja paljon arvosteltu miltei tuhatsivuinen loppuraportti julkaistiin tammikuussa 1969. Tutkimuksen johtaja, fyysikko Edward U. Condon totesi johtopäätöksissään, ettei ufo-ilmoituksista todennäköisesti löydy Maan ulkopuolisia aluksia ja etteivät ilmoitukset ylipäänsä ole tieteellisesti järin kiinnostavia. Raportin analyysiosuudessa esitellään kuitenkin tapaustutkimusten mukaan mahdollisesti, todennäköisesti ja lähes varmasti aitoja tuntemattomia outoja kohteita. Ilmavoimien ”Projekti sininen kirja” lopetettiin virallisesti Condonin komitean loppuraportin myötä maaliskuussa 1969.
Kun Condonin komitean loppuraportti valmistui syksyllä 1968, Yhdysvaltain kansallista tiedeakatemiaa pyydettiin arvioimaan se. Tiedeakatemia esitti ristiriitaisen kuuloisesti — huomioiden ristiriidan analyysiosuuden ja Condonin johtopäätösten välillä — että tutkimus on asiallisesti tehty ja että akatemia yhtyy Condonin päätelmiin. Kanadan ufoprojektin johtaja Millmann sanoi Condonin raporttiin liittyen, että tarkasteltuaan niin sanottuja kovia ufotapauksia kaksi vuosikymmentä hän aikoo suositella ufoilmoitusten kansainvälistä käsittelyä.
Merkittävä tieteellinen yhdistys, Amerikkalainen ilmailu- ja avaruuslentoinstituutti (American Institute of Aeronautics and Astronautics, AAIA) tutki ufoasiaa 1960-luvun loppupuolella ja julkaisi tutkimustuloksensa Journal of Astronautics and Aeronautics lehdessään. Katsottiin, että laajat tutkimukset olivat tarpeen ja että ufokysymys ansaitsisi teknis-tieteellisen yhteisön huomion. Vuonna 1970 julkaistussa artikkelissa Condonin komitean tutkimusraportin esitettiin viittavan aitoon tieteelliseen ongelmaan.
Kuva 2. Condonin raportti.
Lisäksi todettiin, että AIAA:n todistusaineiston perusteella löytyy hyvin dokumentoituja ja vaikeasti selitettäviä uforaportteja, jotka muodostavat ufo-ongelman vakavasti otettavan ytimen.
Amerikkalaisen tieteenedistämisyhdistyksen (American Association for the Advancement of Sciences, AAAS) symposiumissa vuonna 1969 ufoista esitettiin erilaisia näkemyksiä. Esimerkiksi ilmakehäfysiikan professori James McDonald kertoi tutka-näköhavaintotapauksista, joita hän oli tutkinut ja piti todenperäisinä. Ufohistorian kenties kuuluisin skeptikko, tähtitieteen professori Donald H. Menzel, tulkitsi ufohavainnot osaksi ufomyyttiä. J. Allen Hynek esitteli ufohavaintoja 21 vuoden ajalta. Symposiumin seurauksena ilmavoimia pyydettiin säilyttämään ufohavaintoarkistonsa tulevia tutkimuksia silmällä pitäen.
Vuonna 1974 annetun tiedonvapauslain perusteella sittemmin Yhdysvalloissa julkistetut ufodokumentit osoittavat turvallisuusorganisaatioiden, kuten CIA:n, FBI:n, NSA:n (National Security Agency) ja DIA:n (Defence Intelligence Agency) käsitelleen ufoilmoituksia toistuvasti. UFOja on yleensä kuitenkin tarkasteltu ilmatilan valvontaan liittyvänä asiana kohteiden tunnistamattomuuden vuoksi, toisin sanoen turvallisuuskysymyksenä eikä siis esimerkiksi Maan ulkopuolisten alusten näkökulmasta. Kaikkia asiakirjoja ei tosin ole julkistettu kansallisen turvallisuuden nimissä, ja osa julkaistujen dokumenttien teksteistä on mustattu. Ufologit pitävät tätä viitteenä dramaattisen ufotietouden salaamisesta, mutta arkisempi tulkinta on, että turvallisuuselimet pyrkivät suojaamaan turvallisuustietoja.
Ranskan puolustusministeriö perusti virallisen ufotutkimusyksikkönsä, tunnistamattomien ilmakehä- ja avaruusilmiöiden tutkimusryhmän (Groupe d’Etudes des Phenomenes Aerospatiaux Non-identifies, GEPAN) valtiollisen avaruustutkimusjärjestönsä (Centre National d’Etudes Spatiales, CNES) yhteyteen vuonna 1977. Santarmikunta eli paikallispoliisilaitokset määrättiin vastaanottamaan ja tutkimaan ufoilmoitukset sekä laatimaan niistä raportit. Hankalasti selitettävät ilmoitukset annettiin GEPAN:lle, joka teki kenttätutkimuksen kolmen luonnontieteilijän ja yhden psykologin yhteistyönä. Tarvittaessa suoritettiin lisäkyselyjä ja yksityiskohtaisia asiantuntija-analyyseja.
Tähtitieteilijät Juhani Kyröläinen ja Pekka Teerikorpi kertovat Tähtitieteellinen yhdistys Ursan julkaisussaan Ufojen arvoitus (1980), että jo vuoden 1978 loppupuolella GEPAN tutki viitisentoista seulottua, arvoitukselliselta vaikuttanutta uforaporttia monitieteellisesti. Katsottiin, että niistä vähintään kuudessa kuvattiin täysin tuntematonta voimanlähdettä käyttävä outo lentolaite. GEPAN:n mukaan ufoilmoitukset eivät jääneet selittämättä siksi, että havaitsijoilta olisi saatu liian vähän informaatiota. Tämä vastasi siis Battellen aikaisempia tuloksia. CNES:n johto suhtautui tutkimusraporttiin epäilevästi eikä julkaissut sitä. Sittemmin organisaation nimi on useaan otteeseen vaihtunut ja ufoilmoituksia on tutkittu entistä vähemmän. Vuonna 2005 yksikön nimeksi annettiin tunnistamattomien ilmakehä- ja avaruusilmiöiden tutkimus- ja informaatioryhmä (Groupe d’Etudes et d’Informations sur les Phenomenes Aerospatiaux Non-identifies, GEIPAN). Yksikkö on jatkuvasti saanut ilmoituksia, jotka sen mukaan jäävät asiallisen tutkimuksen jälkeen selittämättömiksi. Arvoituksellisia tapauksia löytyy myös muun muassa Britannian virallisista ufoarkistoista.
Sitä, että ufojen todellisuuskysymyksen virallisia tarkasteluja on pitkään pidetty yllä useissa maissa, voidaan jälleen pyrkiä ymmärtämään historiallis-sosiologisesti ufouskonnollisuutena. Ensiksikin Yhdysvaltojen auktoritatiivinen esimerkki ufokysymyksen ottamisesta vakavasti ja yhdysvaltalainen väittely on voinut vaikuttaa siihen, että muissakin maissa on katsottu tarpeelliseksi tehdä ufotutkimusta.
Toiseksi, ufoilmoitusten tutkiminen ei ole poikkitieteellisyydessään helppoa. Havaintojen tekijöitä haastatellaan ja heidän luotettavuuttaan (rehellisyyttä ja havaintokykyä) arvioidaan. Sovelletaan esimerkiksi havaintopsykologiaa, ilmailutekniikka- ja lentoliikennetietoja sekä tähti- ja ilmatiedettä. Instrumenttihavaintoja kuten tutka- ja valokuvia analysoidaan teknisesti. Havaitsijoiden mahdollisesti ufohavaintoon liittyviä fyysisiä ja psyykkisiä oireita, esimerkiksi poikkeavan tuntuisia särkyjä tai iho-ongelmia, saatetaan tarkastella lääketieteellisesti. Ufojen väitetyistä jäljistä maaperässä, kasvillisuudessa tai esineissä tai niiden jälkeensä jättämistä aineksista voidaan ottaa näytteitä ja tutkia laboratorioissa. Informaation kokonaisuuden jäsentäminen ja tulkinta on vaativaa. On otettava huomioon monia asioita, eikä aina ole aivan selvää, mitä tulisi tutkia, sillä tapaukset saattavat olla mutkikkaita. Yliopistollista ufotutkimusalaa ei ole, eikä ole myöskään selkeää yhteisymmärrystä tutkimusmenettelyistä, ufohavaintojen todentamisen metodiikasta.
Tiede ylipäänsä on inhimillistä ja erehtyväistä toimintaa. Tutkijatkin tekevät virheitä. Ufoaiheen käsittelyä hankaloittavat niin ikään ufouskomusten tunteellinen ja älyllinen vetoavuus — mysteerin houkuttelevuus sekä tuntemukset tabumaisuudesta, häiritsevyydestä, pelosta ja vitsinkaltaisuudesta. Lisäksi virallisissa projekteissa on epäilemättä työskennellyt myös ufoasiasta erityisen innostuneita henkilöitä, joiden persoonalliset tuntemukset ovat saattaneet vaikuttaa tutkimustuloksiin.
Ufohavainnot ja maltillinen ufologia kansanomaisena uskonnollisuutena
Taianomaisilla kyvyillä varustettujen lentolaitteiden — ilmalaivojen ja lopulta ufojen — idea on syntynyt teollistumisen ja modernisaation muoteissa. Länsimaalaisittain modernisaatio tarkoittaa 1800-luvun teollistumisesta vahvistunutta yhteiskunnallista muutosta, jonka piirteitä ovat järkiperäisyyden, tieteen ja tekniikan edistyminen, niiden arvostaminen (rationalisaatio), teollistuminen, kaupungistuminen, vaikutteiden liikkuvuus, humanismi, demokratia ja tasa-arvokehitys. Modernisaatiolle ei ole yksimielistä määritelmää, eivätkä sen länsimaalaisen perusmallin piirteet aina täyty. Esimerkiksi Kiinan yhteydessä voidaan puhua hitaasta modernisaatiokehityksestä, johon on sisältynyt muun muassa pankki- ja rahatalouden sekä kaupallisen toiminnan merkittävä kehitys pitkällä aikavälillä. Länsimaisen modernisaation uskonnollista muutosta tuottavina keskeisinä tekijöinä on pidetty maallistumista, itsestään selvinä pidettyjen auktoriteettien katoamista, yhteiskunnan moniarvoistumista, ajattelutapojen yksilöllistymistä ja valinnanvapauden lisääntymistä. Keskeinen auktoriteetti uskonasioissa on henkilökohtainen kokemus ja valinta eivätkä valmiit opit. Maallistuminen (sekularisaatio) vähentää uskonnollisten instituutioiden valtaa muttei välttämättä uskonnollisuutta sinänsä. Ihmisen taipumus uskonnolliseen ajatteluun on voimakas, ja tieteellis-teknologiset käsitteet myös innoittavat uskonnollisia ideoita. Psykologisesti askel perinteisestä uskonnollisuudesta teknologis-uskonnollisiin uskomuksiin on lyhyt. Tunnetasolla tiede, tieteisfiktio ja uskonnollinen ajattelu ovat sukulaisilmiöitä: toiveikkaat unelmat, fantasia ja tunne ihmeestä ovat merkittäviä osatekijöitä kaikilla näillä alueilla.
Perinteiset uskonnolliset kuvaukset saivat 1800-luvun loppupuolelta lähtien uudenlaista ilmiasua, kun ensin tulivat ilmalaivahavainnot ja sitten esiintyi kummituslentokone ja -aaverakettinäkyjä. Muodista poistuneita, ”vanhentuneita” uskonnollisia uskomuksia ja elämysmalleja varustettiin modernisaation kestävällä ufopuvulla toisen maailmansodan jälkeen. Tämä ilmenee siitä, kuinka ufohavainnot vertautuvat monin ja usein päällekkäisin tavoin monenlaisiin vanhoihin uskonnollisiin, esimerkiksi kristillisiin ja keijuperinteissä esiintyviin kertomuksiin.
Ufot kuvataan tavallisesti pistemäisiksi ja myös tähtimäisiksi kohteiksi. Monesti ufojen kerrotaan esiintyvän kirkkaina, hehkuvina tai tulisina ilmiöinä, pilven hahmossa, utumaisina kiekkoina tai palloina tai häikäisevinä valokiiloina. Joskus niiden mainitaan pitäneen jyrisevää ääntä. Ufohavainnot saattavat herättää silminnäkijöissä tuntemuksia pyhästä, ihmeestä, rakkaudesta, liikutuksesta tai suuresta ilosta, ja ufojen on kuvattu toimivan johdatuksen ja parantumisen välineinä. Menneinä aikoina tähtien, pilvien, kirkkaiden ja tulisten taivaallisten ilmiöiden sekä taivaalta lankeavien voimakkaiden valojen miellettiin liittyvän pikemminkin Jumalaan. Vanhassa testamentissa Jumala esimerkiksi johdattaa juutalaisia autiomaassa yöllä tulipatsaana ja päivällä pilvipatsaana. Profeetta Elia kuvailee Jumalan tulivaunuja ja profeetta Hesekiel Jumalan tulta syöksevää ja mahtavasti jylisevää alusta. Eliaan pyynnöstä Jumalan valtava tuli myös iskeytyy kansan keskuuteen taivaalta. Moosekselle Jumala enkeleineen ilmestyy palavana pensaana. Uudessa testamentissa Jumala näyttäytyy kirkkaana pilvenä apostoleille ja Jeesus nousee pilvessä taivaaseen. Paavalille Jeesus ilmestyy voimakkaana leimahtavana valoilmiönä. Paavali sokeutuu kolmeksi päiväksi eikä pysty syömään eikä juomaan tuona aikana.
Kuva 3. Profeetta Hesekielin näky. Hans Holbein nuoremman kuvitusta Raamattuun 1500-luvulla
Keijuperinteet ovat eurooppalaista esikristillisen ajan kansanomaista uskonnollisuutta. Perinteet kulkevat läpi Euroopan, Irlannista Balkanille ja Lähi-itäänkin. Myös esimerkiksi Kanadan Newfoundlandin keijuperinne on elävää. Keijut on käsitetty ulkomuodoiltaan, toimintatavoiltaan ja motiiveiltaan monenlaisiksi olennoiksi. Keijuperinteet eivät myöskään ole selvärajainen uskomusmaailma, vaan ne linkittyvät monitasoisesti muihin uskomustraditioihin. Keiju-uskomukset limittyvät usein muun muassa aaveiden, paholaisten, noitien ja suojelushenkien kuvausten kanssa. Eurooppalainen samanistinen maailmankuva ja kristillinen käsitteistö näkyvät keijuperinteissä. Ufohavainnoilla on runsaasti yhtymäkohtia keijukertomuksiin.
Ufokokemus alkaa usein erikoisen äänen kuulemisella, kummallisilla tuntemuksilla tai yhtäkkisellä halvaantumisella. Henkilön havaittua ufon ja/tai humanoideja seuraa hämmennys, pelko tai päinvastoin rauhoittunut, unenomainen tila. Kokija kietoutuu osittain kuin toiseen todellisuuteen; ympäristö esimerkiksi muuttuu aavemaisen hiljaiseksi. Lumous on samaten tyypillinen elementti keijukertomuksissa. Edelliseen verraten keijunäyt ovat usein alkaneet sekavasta olosta ja olleet unen- ja kangastuksenomaisia, eivätkä ne ole toimineet arkimaailman säännöillä. Keijujen on ajateltu lumoavan ja aiheuttavan hallusinaatioita. Vaikka paikassa, jossa ei ennen ollut puutakaan, on nähty kokonainen metsä. Lisäksi keijuhavaintojen ja -kohtaamisten yhteydessä tosinaan ilmenevä kaunis ja viettelevä musiikki tai keijujen laulu ja tanssi viestivät toisen maailman lomittumisesta kokijan arkimaailmaan. Sekä ufo- että keijukokemukset ovat yleensä yöllisiä, mutta molempia on tapahtunut myös keskellä kirkasta päivää.
Sekä keijut että humanoidit on useimmiten kuvattu lapsen kokoisiksi ihmisen kaltaisiksi olennoiksi, joilla on oudot kasvonpiirteet. Toisinaan keijut ja humanoidit on todettu aivan ihmisen näköisiksi, eläimiksi tai hirviömäisiksi. Keijuilla on monesti sanottu olleen vihreä väritys, valoa hohtava keho ja/tai huomiota herättävät silmät kuten humanoideillakin. Molemmat liikkuvat lentäen, erityisen vikkelästi, kummallisen kömpelösti tai yhtäkkiä ilmestyen ja kadoten. On kerrottu, että sekä keijuilla että humanoideilla on oma kieli tai että ne eivät ole aina osanneet kohtaamiensa ihmisten kieliä. Molemmilla on sanottu olleen omituinen puheääni. Niiden on todettu lentävän tulipallomaisilla ja läpikuultavilla lentoaluksilla. Ilmavirran on esitetty liittyvän sekä keijujen että ufojen ja humanoidien ilmestymiseen ja läsnäoloon. Keijut, ufot ja humanoidit ovat puolimateriaalisia ja kyvyiltään maagisia, ja ne pystyvät muuttamaan kiinteyttään ja muotoaan sekä olemaan näkymättömiä. Keiju- ja ufoilmiöitä on esiintynyt samanlaisilla alueilla, kuten syrjäseuduilla, soilla, vuorilla.
Keijut on kuvattu ristiriitaisiksi olennoiksi, jotka ovat antaneet halvaannuttavia, kivuliaita, rampauttavia ja sokeuttavia sekä tajuttomuutta, mielen järkkymistä, sairastumisia ja kuolemia aiheuttavia iskuja esimerkiksi nuolen kaltaisilla esineillä. Toisaalta keijujen on kerrottu muun muassa auttaneen eksyneitä kotiin, pilailleen ihmisten kustannuksella, tanssineen piirissä ja keräilleen marjoja. Ufot ja humanoidit ovat vastaavasti halvaannuttaneet ihmisiä väliaikaisesti, usein valonsäteillä. Ufokokemusten jälkeen ihmiset ovat kärsineet esimerkiksi kuvotuksesta, päänsärystä, pelosta ja ahdistuksesta sekä joskus vakavista sairastumisistakin tai vammoista. Humanoidien on kuvattu puuhailevan alustensa ympärillä kuin korjaillen niitä, keräilevän maasta näytteitä, tarkkailevan ihmisiä ja joskus pilailevan ihmisten kustannuksella. Humanoidit ovat esimerkiksi kyselleet ihmisiltä asioista, joiden luulisi olevan superteknologiselle matkailijalle samantekeviä: ne ovat esimerkiksi tiedustelleet mopedin moottorin toimintaperiaatteita. Keijujen, ufojen ja humanoidien vierailuista on jäänyt fyysisiä todisteita, kuten kehämäisiä jälkiä maahan. Sekä keiju- että ufohavaintoihin on kerrottu liittyneen eläinten stressireaktioita.
Maltillisessa ufologiassa ei esiinny selkeitä uskonnollisia käsitteitä, vaan se muistuttaa normaalitiedettä. Maltillis-ufologisessa tarkastelutavassa kysymys ufohavaintojen totuudenmukaisuudesta otetaan kuitenkin vakavasti. Ufohavainnot voidaan tulkita moderniksi kansanomaiseksi uskonnollisuudeksi, jolloin voidaan pohtia myös ufojen alkuperää sekä luonnetta. Kristillisessä teologiassa on vastaavan tyyppisesti eli järkeen vetoamalla pyritty todistelemaan Jumalan ja demonisten ilmiöiden, esimerkiksi noitien, olemassaoloa. Kristilliset oppineet ovat koettaneet esittää loogisesti vakuuttavia jumalatodistuksia halki vuosisatojen. Euroopan 1400—1700-lukujen noitaoikeudenkäynneissä noitaväitteitä arvioitiin todisteluin, jotka tuolloin katsottiin järkeenkäyviksi ja loogisiksi. Kansanuskon traditioissa on myös aina yleisinhimilliseen tapaan ollut epäilyjä, pohdintaa ja vakuutteluja monien uskomusolentokertomusten olemassaolosta.
Esimerkiksi keijuille on menneiden vuosisatojen saatossa esitetty useita hypoteeseja”. Niiden on arveltu olevan ihmisen kaltainen maanalainen kuningaskunta, primitiivinen, kehittymätön luolarotu, langenneita enkeleitä — tai avaruudesta. Tästä näkökulmasta voidaan tulkita, että maltillinen ufologia on osin ufohavainnoiksi muuntuneiden vanhojen kristillisten kertomusten sekä kansanuskonnollisten kokemusten tosiasiallisuuden todisselua, systematisointia ja kehittelyä moderniksi, tieteellis-teknologiseksi versioksi.
Ensimmäinen henkilö, joka tuomittiin vankilaan ufoihin liittyvistä rikoksista, oli aiheena perusteellisessa 9. huhtikuuta 2020 julkaistussa The Saucers That Time Forgotin artikkelissa ”Harold J. Berney.”: The FBI’s Flying Saucer Fugitive”. Asiassa on tapahtunut uutta kehitystä, mutta ensin, niille, jotka sitä tarvitsevat, kertaus hänen tarinansa UFOihin liittyvästä osasta.
The Venusians, kuva: Harold J. Berney Estate, 1960 & 2023.
Berneyn tarina oli sama, jonka hän kertoi sijoittajille, eli että Yhdysvaltain hallitus oli palkannut hänet tutkimaan haltuunsaadun lentävän lautasen teknologiaa. Pian sen jälkeen, kun hän oli astunut alukseen, avaruusolento otti häneen yhteyttä, ja hän hyväksyi kutsun lähteä Venukselle oppimaan heidän teknologiaansa. Palattuaan hän työskenteli suurehkon valtionurakoitsijan kanssa rakentaakseen tehokkaan magneettivuon modulaattorin Yhdysvaltojen puolustusta varten.
Vuonna 1956 Berney työskenteli suursijoittajan Pauline E. Goebelin kanssa, joka oli ammatiltaan lakimiessihteeri. Hän kirjoitti Berneyn tarinan 118-sivuiseksi käsikirjoitukseksi Two Weeks on Venus, joka tallennettiin siihen asti, kunnes Modulator-hanke ei ollut enää salainen. Kun hän sai kuulla, että Berney oli kuollut toisella Venus-matkalla, Pauline yritti saada säästönsä takaisin viemällä käsikirjoituksen kustantajalle. Kuultuaan hänen tarinansa kustantaja ehdotti, että hän soittaisi poliisille, koska häntä oli huijattu. Siitä FBI otti ohjat käsiinsä, ja kun Berney otettiin kiinni, hän väitti olevansa syytön petokseen ja kirjan olevan ”pelkkää fiktiota”. Välttääkseen suurimman mahdollisen rangaistuksen Berney suostui 3. lokakuuta 1957 tunnustamaan syyllisyytensä lievempiin rikoksiin, kahteen petossyytteeseen. Hän vietti vankilassa noin kolme vuotta, ja vapautumisensa jälkeen hän palasi töihin kylttimaalarina Silver Springissä, Marylandissa kuolemaansa saakka vuonna 1967. Halin nimi pysyi poissa lehdistä, ja sikäli kuin maailma tiesi, hänellä ei ollut muuta UFOihin liittyvää toimintaa.
Patenttihakemusta lukuun ottamatta hänen piirustuksistaan, maalauksistaan tai kirjoituksistaan ei tiedetä säilyneen mitään. Berneyn Two Weeks on Venus -teoksen ainoaa käsikirjoitusta ei koskaan julkaistu, ja FBI otti sen todisteeksi Berneyn oikeudenkäynnissä, minkä jälkeen se arkistoitiin tapauksen asiakirjoihin. UFO-historioitsijat eivät ole koskaan päässeet tutkimaan tekstiä nähdäkseen, oliko se vain johdannainen varhaisista 1950-luvun kontaktihenkilötarinoista vai oliko se omaperäinen scifi-tarina. Ainoa toivo nähdä se näytti riippuvan siitä, että FOIA-vastausta on odotettu vuosia. Oli iloinen yllätys kuulla: ”Ei, on olemassa toinenkin”.
Löytö varastosta
Elokuussa 2023 The Saucers That Time Forgot sai odottamattoman viestin vastauksena vuoden 2020 Berney-artikkeliin. Siinä sanottiin: ”Minulla on kopio Hal J. Berneyn kirjoittamasta The Venusians -luonnoksesta, jossa on käsin maalattua kuvitusta…”. Lähetin tekstiviestin annettuun numeroon, ja sitä seuranneessa keskustelussa kävi ilmi, että kirja oli löytynyt varastosta Virginiassa (yli 100 mailin päässä Berneyn viimeisestä asuinpaikasta), eikä omistaja tiennyt siitä mitään tai siitä, miten se oli sinne päätynyt. Myös kuvia lähetettiin, noin tusina valokuvaa valtavasta käsikirjoituksesta, joka oli sidottu leikekirjaan.
Leikekirjassa on käsin maalattu kansi otsikolla The Venusians, ja itse kirja on noin 525 (yksipuolista) sivua pitkä, käsin maalattuine kuvituksineen. Kirjoittajaksi on merkitty Hal J. Bernéy, ja siinä korostetaan, että hänen sukunimeään ei lausuta ’börnii’, vaan ’böörnei’.
Tekstin ja kuvitusten valokuvia tarkasteltaessa käy ilmi, että kyseessä oli Berneyn toinen yritys kirjaksi. Se tehtiin hänen tuomionsa jälkeen, ja osa maalauksista oli tehty hänen ollessaan vangittuna. Yhdessä kuvituksessa on Berneyn allekirjoituksen vieressä vuosiluku 1960.
Johdantosivulla luki:
“Venuslaiset
Hallitsemattomien olosuhteiden verkko
Tämä kirja on kiistanalaisen käsikirjoituksen huipentuma… vaikka sitä kutsuttiin tuolloin nimellä ’Kaksi viikkoa Venuksella’, se oli vain pääpiirteittäinen perusta nyt valmistuneelle kirjalle nimeltä ’Venuslaiset’.
Hal J. Berneyn kaunokirjallinen romaani”
Seuraavalla sivulla korostettiin tarinaa fiktiivisenä teoksena esitettynä:
“Tässä kirjassa ei käytetä henkilöiden oikeita nimiä. Mahdollinen samankaltaisuus elävien tai kuolleiden henkilöiden nimien kanssa on sattumaa, eikä sitä ole tarkoitettu sellaiseksi. Hotellien, yhtiöiden, laboratorioiden, armeijan ja laivaston henkilökunnan, hallitusten tai tuomioistuinten nimien käyttöä käytetään fiktiivisesti, eivätkä ne viittaa niiden todelliseen yhteyteen missään todellisuudessa; kun taas tuomioistuinkäsittelyissä käytettävät lait on jossain määrin ilmoitettu oikein niiden käytössä, ja sitten niitä ympäröi fiktio. Kirja on kirjoitettu moniselitteisen hämärästi, ja se on varustettu monimutkaisilla, tieteellisillä tosiasioilla. Kirjoittaja kokee pakolliseksi todeta tässä näin, hänen hyvinvointinsa vuoksi, että tämän kirjan sisältö on fiktiota.
Kirjoittaja: Hal J. Berney
Toimittanut: Lorene D. Wells”
Venuslaisia laajennettiin huomattavasti Berneyn julkaisemattomassa teoksessa Two Weeks on Venus alkaneesta tarinasta, ja kirjan jälkipuolisko jatkoi tarinaa paljon pidemmälle kuin tapahtumat, mukaan lukien hänen oikeudenkäyntinsä otsikolla ”Salaliitto petoksen tekemistä varten väärällä verukkeella”. Harold J. Berneyn hahmo on nimeltään ”Albert J. Carlton” ja hänen yrityksensä ”The Venusian Corporation of America.”
Tässä on muutamia esimerkkeinä lähetettyjä sivuja ja kuvituksia käsikirjoituksesta:
Aukeama: “Linnunrata ja galaksimme kartta.”
Hahmoja lähestyy tutkimaan laskeutunutta lentävää lautasta.
“Aluksen pallonmuotoisen keskipisteen ympärillä oli litteä, kovera ympyränmuotoinen kiertoradan kaltainen kaistale.”
Kohtaus, jossa keskustellaan tiedemiehistä, jotka valmistaisivat Venuksen teknologiaa Maan päällä:
Berneyn kuvitteellisessa oikeudenkäynnissä suuri valamiehistö syytti Al Carltonia:
“suunnitelmasta, joka häiritsi ja pysäytti yhtiön ja sen sijoittajien toiminnan sekä tarvittavien alusten toimitukset Yhdysvaltojen hallitukselle, mikä ei ainoastaan riistänyt hallitukselta, vaan myös sijoittajiltaan, ja jätti koko kansakunnan Venusian alusten puuttumisen vuoksi suojattomaksi ja muiden ulkovaltojen armoille, jotka saattoivat saada keksinnön vastaajalta.”
“Pohjois-Amerikan tähtisumu”
Koko tarinaa ei näytetty tarpeeksi paljastamaan sitä, mutta näyttää siltä, että Venuslaisten vierailijoiden olemassaolo paljastettiin jonkinlaisessa julkisessa paljastuksessa. Siinä oli kohtaus ihmisjoukosta, joka oli kokoontunut ilmiömäisen yötaivaan alle.
“Kun he istuivat yhteen kyyristyneinä, ilma tuntui täyttyvän pehmeästä, oudosta musiikista, aivan kuin jokin suuri tuhansien ihmisten kuoro laulaisi taivaallisia ylistyslauluja.”
MINÄ OLEN
Osa tarinasta liittyi epäonniseen planeettojen väliseen romanssiin. Al Carlton oli rakastunut Venuksen prinsessaan, mutta tämän ennenaikainen kuolema erotti heidät. Oikeudenkäynnin jälkeen Berneyn hahmo matkusti jotenkin takaisin Venukselle. Lopulta Al kuoli onnettomuudessa ja hänet haudattiin prinsessan viereen. Loppusivulla kuvataan heidän katkeransuloista jälleennäkemistään uskonnollisella tunnustuksella ”suuresta ’MINÄ OLEN’.”
Asiakirjoja ei ole löydetty, mutta näyttää siltä, että Berneyn ja hengellisten kontaktihenkilöiden ja MINÄ OLEN -seuraajien välillä on jonkin verran päällekkäisyyttä, vaikka he kuuluivatkin vain Berneyn saaliiseen hänen sijoitusjärjestelyissään.
Löytötavara
Ennen tätä löytöä kenelläkään ei ollut aavistustakaan kirjan olemassaolosta. Toistaiseksi siitä tai Lorene D. Wellsistä, naisesta, joka auttoi Berneytä sen tuottamisessa, ei ole löydetty lisätietoja. Mitä Venuslaisille tapahtuu? Käsikirjoituksen löytäneet henkilöt ottivat minuun yhteyttä saadakseen tietoja kirjailijasta sen myymistä varten. Annoin heille taustatietoja Berneystä ja yhdistin heidät hänen elossa oleviin sukulaisiinsa. Ihannetapauksessa käsikirjoitus löytää kodin Berneyn omaisten luota, ja että kirjasta tehdään skannaukset, jotka ovat tutkijoiden saatavilla. Tätä kirjoitettaessa kirjan lopullinen kohtalo ei ole vielä selvillä.
. . .
Yhteyksiä? Kaksi lentävien lautasten korporaatiota
En ole onnistunut yhdistämään Hal Berneyta mihinkään lautaskerhoon, mutta lähistöllä oli paljon UFOihin liittyvää toimintaa. Berney asui Washington D.C:ssä, mutta harjoitti liiketoimintaa Delawaressa, Pennsylvaniassa ja Marylandissa. Lentolautaskeksijä Otis T. Carrin koti ja toimisto oli Baltimoressa, Marylandissa, ja näiden kahden välillä on joitakin mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä. Molemmat olivat opiskelleet taidetta, mutta kummallakaan heistä ei ollut muodollista koulutusta kahdeksatta luokkaa pidemmälle. Molemmat alkoivat 1950-luvun alussa kehittää lentävien lautasten teknologiaa, saivat keksinnöilleen patentteja ja perustivat yrityksiä.
Harold J. Berneyn Telewand Corp. etsi sijoittajia hänen “Magneettivuomodulaattorille”.
Otis T. Carrin OTC Enterprises Inc. etsi sijoittajia hänen “Utron-sähköakkumulaattorille”.
Berneyn modulaattori oli laatikko, joka tuotti ”oman voimansa imemällä energiaa ilmakehästä”. Carrin Utron tuotti “vapaata energiaa” käyttövoimaksi “neliulotteiselle avaruusalukselle… OTC-X1 ympyräsiipi-avaruusalus”.
Molemmat houkuttelivat kontaktihenkilötarinoihin uskovia, mutta Carr oli paljon enemmän julkisuudessa sijoittajia hankkiessaan. Carr palkkasi tiedottajan, Margaret Stormin (teoksen Return of the Dove – a Theosophical biography of Nikola Tesla as a Venusian kirjoittaja). Alice Beulah Schutz stenografinaan ja A.D.K. Lukin nimellä hän kirjoitti kirjan Law of Life ”MINÄ OLEN”-kultille. Berney oli joko hänen tai jonkin muun lähteen kautta tietoinen kultista ja mainitsi ”MINÄ OLEN” näkyvästi kirjansa loppurivillä.
Lautasten design
Tyypillinen UFO kuvattiin tuon ajan lautasen tai auton nokkapellin kaltaiseksi. Toinen omaleimainen lautasmalli esiteltiin vuoden 1957 tienoilla, ikkunaton ellipsinmuotoinen runko, jota ympäröi kiertoradan kaltainen kaistale sen keskellä. Carrin lokakuussa 1957 julkaisemassa värikkäässä, spiraalimaisesti sidotussa esitteessä ”OTC Enterprises, Inc, Brings You Atoms For Peace” oli näyttävä kuvitus hänen ”Neljännen ulottuvuuden avaruusaluksen” konseptistaan. Alkuperäinen taide ripustettiin hänen toimistoonsa, ja yleisölle tarjottiin jäljennöksiä ja 17 x 22 tuuman litografioita kuvasta.
valokuva Carrista vuodelta 1957
Valokuva Carrista kuvan edessä näyttää taiteilijan nimimerkin oikeassa alareunassa, mutta se on leikattu pois julkaistuista versioista. Taiteilijan henkilöllisyys on tuntematon, mutta hänen avaruuskuvansa ja lentävän lautasen tunnusomainen muotoilu muistuttavat hyvin paljon Hal Berneyn työtä, ja samanlainen muotoilu on myös The Venusians -kirjan kannessa. Berneyn ja Carrin lentävät lautaset näyttivät siltä, että ne olivat kaikki peräisin samasta tehtaasta Venuksella.
Berney pidätettiin maaliskuussa 1957, ja hänet tuomittiin vankilaan lokakuussa (suunnilleen silloin, kun Carr painoi esitteen). Kirja ja taide alkoivat ilmeisesti hänen vankilatuomionsa aikana tai sen jälkeen, yksi kuva on päivätty vuodelle 1960. Ilman asiakirjoja voimme vain sanoa, että on mahdollista, että Berney näki Carrin lautasen ja kopioi sen kirjansa kanteen. Ne ovat tyyliltään ja muotoilultaan liian samankaltaisia, jotta niitä voisi pitää sattumana.
Samanlaisia kohtaloita
Sekä Berneytä että Carria syytettiin rikoksista, jotka liittyivät heidän lentävien lautasten sijoitusjärjestelyihinsä.
Berneyllä ja Carrilla on se harvinainen kunnia, että he ovat niitä harvoja lautashuijareita, jotka ovat koskaan istuneet telkien takana rangaistuksena rikoksistaan.
Jo pelkät sanat aiheuttavat minulle kylmiä väreitä: muinaiset avaruusolennot. Kun Erich von Däniken julkaisi 1970-luvun alussa Jumalten vaunut, hän kutsui niitä ”muinaisiksi astronauteiksi” – nimitys, joka on yhtä karmiva. Apollo-operaatiot olivat vielä käynnissä, ja kuva astronauteista oli tuoreessa muistissa. Olisivatko muinaiset muukalaisolennot voineet saapua Maahan kaukaisessa menneisyydessä? Olisivatko ne käyttäneet avaruuspukuja, kuten omat astronauttimme?
Jos ne todella vierailivat planeetallamme vuosituhansia sitten: miksi ne olivat täällä? Mitä avaruusolennot tekivät ollessaan Maassa?
Tutkijat ovat käyttäneet paljon aikaa sen selvittämiseen, kävivätkö he luonamme niin monta vuosituhatta sitten. Suosittu televisio-ohjelma Ancient Aliens on hyvästä tarkoituksestaan huolimatta sotkenut veden etsiessään showmateriaalia – tarvitsimmeko todella jakson, jossa kysytään, sekaantuivatko avaruusolennot Yhdysvaltain sisällissotaan? (Älkää viitsikö, kaverit. Olette poissa reservaatista.)
Vaikka emme ehkä koskaan voi olla varmoja siitä, että meillä on ollut maan ulkopuolisia vierailijoita tuhansia vuosia sitten, ehkäpä jos he ovat tulleet, he ovat saattaneet jättää meille nykyihmisille joitakin johtolankoja. Katsotaanpa joitakin selkeimpiä – ja hätkähdyttävimpiä – todisteita muinaisten avaruusolentojen olemassaolosta maapallolla.
Afrikkalainen heimo tiesi asioita, jotka tiede keksi vasta myöhemmin
Dogon-heimo ja Siriuksen mysteeri ovat sen verran uskomattomia, että olemme käsitelleet niitä muualla.
Tämä afrikkalainen heimo on tiennyt tuhansia vuosia kaikenlaisia yksityiskohtia Sirius-tähdestä, jotka ovat periytyneet pyhältä mieheltä pyhälle miehelle. Kyse on yksityiskohdista, kuten siitä, että Siriuksella on seurantatähti (”Sirius B”) ja että se kiertää päätähteä (”Sirius A”) 50 vuoden välein. Asia on näin: se on täysin totta — mutta nykyaikaiset tiedemiehet eivät tienneet näitä asioita Siriuksesta ennen 1800-luvun puoliväliä. Dogonit tiesivät sen tuhat vuotta sitten. Dogonit tiesivät myös, että Siriuksella on toinenkin seurantatähti, ja tiedemiehet löysivät sen (”Sirius C”) vasta 1990-luvulla.
Miten dogonit saivat tämän tieteellisen tiedon Sirius B:stä? Jos heiltä kysyy, he kertovat, että heimon luona vieraili nommos, sammakkoeläinten kaltainen rotu, joka tuli Siriuksen tähtijärjestelmästä äänekkäässä ”arkissa”, joka pyöri ja piiskasi tuulta laskeutuessaan. Nommot, muinainen muukalaisrotu, kertoivat dogoneille heidän kotiplaneetastaan ja sen tähtijoukosta.
Skeptikot keksivät mielellään syitä, miksi kaikki tämä ei voi olla totta. Länsimaalaiset ovat varmaan käyneet kertomassa heille Siriuksesta, eräs kieltäjä sanoi. Se ei kuitenkaan ole mahdollista: dogoneilla on tuhansia vuosia vanhoja esineitä, jotka kuvaavat Siriusta ja sen kumppaneita. Kenenkään ei olisi pitänyt tietää näitä asioita niin kauan sitten, mutta dogonit tiesivät.
Tämä lyhyt video selittää hyvin dogonien muinaisen tiedon. (Minulla ei ole aavistustakaan, miksi kertoja lausuu Siriuksen ”SIGH-ree-us”, mutta voimme antaa hänelle anteeksi.)
Profeetta Hesekiel kuvaa kohtaamistaan muinaisen UFOn kanssa raamatussa
Pyhät tekstit kertovat avaruusolennon kohtaamisesta?
Kysy Erich von Dänikeniltä, muinaisten avaruusolentojen etsimisen uranuurtajalta, ja hän kertoo, että hänen suosikkitodisteensa ovat Vanhassa testamentissa. Se on tarina Hesekielistä ja hänen oudosta kohtaamisestaan UFOjen kanssa.
Hesekiel oli profeetta, joka asui maanpaossa muiden heprealaisten kanssa maassa, jota he kutsuivat Babyloniksi. Profeettana oleminen oli tuohon aikaan korkealentoinen tehtävä, mutta Hesekielin elämä muuttui vielä oudommaksi — oudommaksi kuin vain kaveri, joka sai erityisiä viestejä maailmankaikkeuden luojalta.
Profeetta Hesekiel kohtasi UFOn 2500 vuotta sitten
Kolmantenakymmentenä vuotena, viidentenä päivänä neljännessä kuussa, kuin minä olin vankein seassa Kebarin virran tykönä, aukenivat taivaat ja minä näin Jumalan näyt. Viidentenä päivänä kuussa, viidennellä vuodella, sittekuin Jojakin, Juudan kuningas oli viety vankina pois, Tapahtui Herran sana Hesekielille, papin Busin pojalle, Kaldean maassa, Kebarin virran tykönä; siellä tuli Herran käsi hänen päällensä. Ja minä näin, ja katso, siellä tuli rajutuuli pohjan puolesta, suuren pilven kanssa, täynnänsä tulta, niin että se kuumotti kaikki ympärinsä, ja tulen keskeltä oli se sangen kirkas. Ja siinä keskellä oli niinkuin neljä eläintä, ja tämä oli heidän muotonsa: he olivat ihmisen muotoiset. Ja kullakin heillä oli neljät kasvot, ja kullakin neljä siipeä.
Hesekiel 1:1-6
Jotkut ihmiset lukevat tämän ja ajattelevat: kaveri käytti huumeita. Toiset (polvi-isku-skeptikot) sanovat: ”Voi, se on vain lisää raamatullista hölynpölyä”. Hurskaat ihmiset saattavat sanoa, että Hesekiel näki enkeleitä.
Ehkä.
Entä jos Hesekiel todella näki jotain, eikä tiennyt, mitä se oli tai miten selittää se? Jos hän todella kohtasi muinaisia avaruusolentoja, miten hän kuvailisi niitä? Luultavasti hän kuvailisi niitä juuri niin kuin hän teki.
Seuraavaksi Hesekiel kuvailee konetta, jolla olento oli saapunut paikalle, konetta, joka laskeutui tuulenpuuskassa.
Ezekiel confronts the great wheels within
wheels. Did he meet ancient aliens?
Kuin minä näin nämät eläimet: katso, niin seisoivat siellä yhdet rattaat maan päällä, neljän eläimen tykönä, ja olivat näköänsä niinkuin neljät rattaat. Ja ne rattaat olivat teostansa niinkuin yksi turkos, ja olivat kaikki neljä yhden muotoiset; ja ne olivat näköänsä ja tekoansa niinkuin yhdet rattaat olisivat olleet toisestansa sisällä. Kuin yksi heistä meni, niin menivät kaikki neljä, ja ei erinneet toinen toisestansa. Niiden pyörät ja korkeus oli sangen ihmeellinen, ja ne olivat täynnä silmiä kaikki ympäri neljää ratasta. Ja kuin eläimet kävivät, niin kulkivat myös rattaat heitä myöten; ja kuin eläimet ylensivät itsensä maasta, niin ylensivät myös rattaat itsensä.
Hesekiel 1:15-19
Eikö tuo kuulosta sinusta avaruusalukselta? Miksi 500 vuotta eKr. elänyt mies kirjoittaisi kuvauksen, joka kuulostaa niin paljon avaruusaluksen laskeutumiselta ja liikkumiselta? Tämä ei varmasti ollut vain sattumaa. Muistakaa: Hesekiel oli hartaasti uskonnollinen, ja hän tulkitsi hämmästyttäviä tapahtumia Jumalan merkeiksi. Jos olentoja ilmestyi, hän oletti niiden olevan enkeleitä. Mutta ehkä ne olivat muinaisia avaruusolentoja.
Entä niiden teknologia? Hesekiel kuvasi muukalaisalusta, jolla oli kehittynyt ohjattavuus.
Tarina koneesta, jossa oli pyörät pyörien sisällä, teki suuren vaikutuksen NASA-insinööri Joe Blumrichiin. Pyörä, joka voi liikkua mihin tahansa suuntaan ilman, että sitä tarvitsee kääntää – se kuulosti sellaiselta, jota planeetan tutkimusajoneuvo voisi käyttää. Hän keksi pyörän, joka perustui Hesekielin kuvaukseen, ja kutsui sitä ”omni-pyöräksi”. Joe sai siitä Yhdysvaltain patentin vuonna 1972. Nykyään omni-pyöriä käytetään rutiininomaisesti robottiajoneuvoissa. Blumrich kirjoitti myös suositun kirjan The Spaceships of Ezekiel, jossa hän selitti, että aloitettuaan aikomuksen kumota ajatuksen hän oli tullut vakuuttuneeksi siitä, että Hesekiel oli todella kirjoittanut kohtaamisesta muinaisten avaruusolentojen kanssa.
“Ne jotka tulivat taivaasta Maahan”
Maailman vanhin sivilisaatio jätti merkinnän avaruusolentokontaktista
Muinaiset sumerilaiset elivät 5000 vuotta sitten nykyisen Irakin alueella. He jättivät jälkeensä ihmiskunnan ensimmäiset kirjoitukset, kirjat, jotka ovat vanhempia kuin Raamattu ja hindujen Veda.
Sumerilaiset kirjoittivat paljon Anunnakeista, joiden nimi tarkoittaa ”niitä, jotka tulivat taivaasta maan päälle”. Nykyaikaiset tutkijat ovat olettaneet, että tarinat Annunakista olivat vain myyttejä sumerilaisista jumalista – mutta tarinat itsessään kuulostavat enemmänkin kertomuksilta muinaisista avaruusolennoista.
Kirjoitusten mukaan Annunakit tulivat Maahan aurinkokuntamme kadonneelta planeetalta, jonka kiertorata on niin laaja, että se harvoin lähestyy meitä. He kutsuivat planeettaa Nibiruksi.
Muinaisten muukalaisten johtajat olivat nimeltään Enki ja Enlil. He tulivat tänne etsimään kultaa, mineraalia, jota he tarvitsivat, mutta jota heillä ei ollut tarpeeksi. Kaivoksia perustettiin Sumeriin, mutta myös Afrikkaan. Vusamazulu Credo Mutwa, zulujen vanhin ja Zulu Shaman: Dreams, Prophecies, and Mysteries -kirjan kirjoittaja sanoo, että muinaiset heimoperinteet kertovat ”tähdistä tulleista vierailijoista”, jotka louhivat kultaa.
Kun Anunnakit olivat louhineet jonkin aikaa, he tajusivat, että paikallisista humanoideista — Homo Erectuksesta, esi-isistämme — saattaisi olla hyödyllisiä orjia, jos he voisivat tehdä heistä älykkäämpiä. Parannettuaan proto-ihmisiä, luultavasti DNA:n muokkauksen avulla, he onnistuivat luomaan hybridirodun: osittain Anunnakit, osittain varhaisihmiset. Nämä uudet olennot, joita kutsuttiin adamuiksi, olivat ensimmäiset oikeat ihmiset. He olivat myös uusia orjia, jotka työskentelivät kultakaivoksissa.
Muinainen sumerialainen sylinterisinetti kertoo tarkan kartan
aurinkokunnastamme
Hybridiesi-isämme eivät kuitenkaan kestäneet tätä tilannetta pitkään, luultavasti siksi, että nämä äskettäin luodut olennot olivat aivan liian älykkäitä. Kuka haluaa olla orja? Lopulta he nousivat ja kapinoivat, ja lopulta muodostui uusi Adamu-yhteiskunta, joka piti yllä levotonta aselepoa Anunnakien kanssa.
Sumerilaiset kirjasivat tämän historian sen jälkeen, kun he olivat keksineet kirjoituksen. He tekivät myös kaiverruksia ja taidetta Anunnakeista sekä heiltä saamastaan tiedosta – esimerkiksi muinaisessa sumerilaisessa sinetissä on kuvattu sumerilaisia ”jumalia” sekä tarkka esitys aurinkokunnastamme, jossa on 11 planeettaa. Planeetoilla on oikeat mittasuhteet (Jupiter on suurin, sitten Saturnus ja niin edelleen), ja kuvaukseen sisältyy myös asteroidivyö. Muistakaa, että nykyaikainen tiede löysi Uranuksen ja Neptunuksen vasta viimeisten 150 vuoden aikana ja että tiedemiehet sanovat vasta nyt, että on olemassa painovoimatodisteita ”kadonneesta” planeetasta, jolla on outo, pitkänomainen rata. Onko todella 11 planeettaa? Voi olla niinkin.
Sumerilaisissa taideteoksissa Anunnakien jäsenillä on aina siivet. Oliko heillä todella siivet? Vaikuttaa epätodennäköiseltä – monet tutkijat uskovat, että siipien tarkoituksena on osoittaa, että Anunnakit pystyivät lentämään, kuten laivoilla. Taideteoksessa esiintyy muitakin outoja ja paljonpuhuvia asioita: jumalatar Ishtarin symboli, joka edusti käsitettä ”elämä”, muistuttaa hämmästyttävän paljon DNA:n kietoutunutta kaksoiskierrettä. Voisiko se olla enemmän kuin sattumaa?
Olemme suhtautuneet aika kriittisesti Ancient Aliens -sarjaan, mutta tämä katkelma varhaisesta jaksosta selittää kaiken tämän aika hyvin (alla). Pidämme myös kovasti tästä dokumentista, joka kertoo Anunnakista ja Nibiru-planeetasta.
Muinaiset avaruusolennot sotivat Intian taivaalla
Hindujen pyhät Veda-kirjat kuvasivat kohtaamisia avaruusolentojen kanssa
On vahvaa näyttöä siitä, että muinaiset avaruusolennot ovat vierailleet muualla maapallolla. Esimerkiksi Intiassa muinaiset pyhät kirjat, jotka tunnetaan nimellä Veda, kertovat avaruusalusten välisestä avaruussodasta ja taistelusta taivaalla. Alusten kuvaukset ovat merkillisiä – käännettynä on vaikea kuvitella, että niissä kuvattiin mitään muuta kuin avaruusaluksia.
Vedan mukaan ”Vimanan vartalo on tehtävä vahvaksi ja kestäväksi, kuin suuri lentävä lintu kevyestä materiaalista.” ”Vimanan vartalon on oltava vahva ja kestävä. Sen sisälle on laitettava elohopeamoottori ja sen alla oleva rautainen lämmityslaite. Elohopeassa piilevän voiman avulla, joka saa käyttövoimana toimivan pyörremyrskyn liikkeelle, sen sisällä istuva ihminen voi matkustaa taivaalla suuren matkan. Vimanan liikkeet ovat sellaiset, että se voi nousta ja laskeutua pystysuoraan, liikkua vinosti eteen- ja taaksepäin. Koneiden avulla ihminen voi lentää ilmassa ja taivaalliset olennot voivat laskeutua maan päälle.”
Veda-tekstien avaruusaluksia
Ei, tuo ei ole avaruusalus, jota he kuvaavat. Ei mitenkään.
“Viisikymmentä vuotta kestänyt tämän muinaisen teoksen tutkiminen on vakuuttanut minut siitä, että muilla planeetoilla on eläviä olentoja ja että ne ovat vierailleet Maassa jo 4000 vuotta eKr. sitten. On vain valtava määrä kiehtovaa tietoa lentävistä koneista, jopa fantastisista scifi-aseista, joita löytyy Vedojen, intialaisten eeposten ja muiden muinaisten sanskritinkielisten tekstien käännöksistä.” Tuossa puhuu tohtori Vijaya Raghavan; hän oli Intian Madrasin yliopiston sanskriitin laitoksen johtaja (nyt eläkkeellä). Hänen työnsä, jos se ei ole ilmeistä, oli tutkia Vedoja; hänen johtopäätöksensä oli, että niissä kuvattiin todellisia tapahtumia, joissa avaruusolennot tulivat Maahan.
Muissa Vedojen osissa on kuvaus jostakin, joka voi olla vain ydinräjähdys.
“Nopealla ja voimakkaalla Vimanallaan lentävä Gurkha heitti Vrishien ja Andhakan kolmea kaupunkia vastaan yhden ainoan ammuksen, joka oli ladattu kaikella maailmankaikkeuden voimalla. Hehkuva savu- ja tulipatsas, joka loisti kuin kymmenen tuhatta aurinkoa, nousi kaikessa loistossaan. Se oli tuntematon ase, Rautainen Ukkospilvi, jättiläismäinen kuoleman sanansaattaja, joka tuhosi koko vrishnis- ja andhakas-rodun.”
Mitä mieltä olemme siitä? Vain muinaista mielikuvitusta, joka sattuu kuulostamaan täsmälleen ydintuholta? Toki, te kieltäjät ja skeptikot, toki. Olette luultavasti oikeassa. Se on muinaista hölynpölyä. Eikö niin?
Tutkijoilla on nyt DNA:ta kahden eri muinaisen perulaisesta kansasta, joiden esi-isät osoittautuivat tulleen, ainain osittain, Euroopasta ja paljon ennen kuin espanjalaiset saapuivat 1500-luvulla. Tämä tarkoittaa, että ihmisten liikkumisen historia Etelä-Amerikassa tarvitsee käydä läpi ja kirjoittaa uusiksi.
Nyt hänen tiiminsä kertoo meille lisää kiehtovia yksityiskohtia Paracasin kalloista uusien DNA-testien tulosten saavuttua.
Aiemmin Brien Foerster selitti, että 2000 vuotta sitten kuolleen vauvan kallon DNA-testin tulokset kertoivat sen perimän kuuluvan haploryhmään U2e1.
Tämä on tyypillinen proto-germaanien ja proto-balttislaavisten kansojen ryhmä, mikä tarkoittaa, että heidän esi-isänsä eivät kulkeneet Beringin salmen yli niinkuin tutkijat väittävät. Nämä tulokset herättävät enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Toinen DNA-testeihin toimitettu Paracasin kallo säilyi yksityisessä kokoelmassa Yhdysvalloissa, ja amerikkalainen lääkäri vei sen Perusta joskus 1930-luvulla, selittää Brien Foerster artikkelissaan.
Kallo kerättiin talteen Perusta ennen kuin Perun hallitus päätti kieltää kaikkien kolumbialaista aikakautta edeltävien tavaroiden maastaviennin.
Kallo saatiin La Oroyan alueelta, joka sijaitsee Limasta itään. Brien Foerster selittää, että tämän kallon alkuperä on tuntematon. Testien mukaan kallon omistaja on kuollut arviolta 850 vuotta sitten.
Osoittautuu, että laajempi T2-haploryhmä löytyy Euroopasta ja joiltain Lähi-Idän alueilta, mutta ei Itä-Aasiasta. Tämä on huomionarvoista, koska tutkijoilla on nyt DNA:ta kahdesta eri muinaisesta perulaisesta ihmisestä, jonka perimän osoitetaan tulevan ainakin osittain Euroopasta ja paljon espanjalaisten Amerikkaan saapumista aikaisemmin.
Nämä kiinnostavat yksityiskohdat osoittavat jälleen kerran, että valtavirran historia on epätäydellistä ja siitä puuttuu paljon yksityiskohtia.
Brien Foerster lisäksi selittää, että erityisesti T2b-haploryhmä voidaan jäljittää nykyisille Brittein saarille ja joihinkin Baltian maihin ja osiin Skandinaviaa (myös Suomeen!!! toim. huom).
Tämä tarkoittaa, että ihmisten liikkeet Etelä-Amerikkaan pitää tutkia ja niiden historia pitää kirjoittaa uusiksi.
Yllämainitut DNA-testit tehtiin ihmisten luujääneistä, jotka ovat asuneet alueella tuhansia vuosia sitten, mutta espanjalaiset eivät saavuttaneet Perua ennen kuin vasta vuonna 1532.
Kiinnostava kallo sai nimen Cleopatra johtuen sen epätavallisesta muodosta ja punaisten hiuksien jäämistä.
Äiti-DNA näytti, että näytteessä oli H1-jäämiä, joita tavataan Länsi-Euroopan maista Baskimaassa, Iberian niemimaalla ja osissa Pohjois-Afrikkaa.
Tutkijoiden mukaan kaikki ennen Kolumbusta Amerikassa asuneet uskotaan kuuluneen haploryhmiin A, B, C, D ja mahdollisesti X, mutta kaikki yllä olevat kolme DNA-tulosta selvästi kertovat muuta, mikä vihjaa eurooppalaiseen perimään kauan ennen Kolumbuksen saapumista Amerikkaan, erityisesti ennen heidän vierailuaan Perussa ja muissa lähialueilla.
Brien Foerster lisäksi esittää, että teorioiden mukaan H1 oli dominantti haploryhmä Euroopan megaliittikulttuureissa joskus 5000 e.Kr., kunnes proto-kelttikulttuuri saapui alueelle joskus vuonna 2000 e.Kr.
Brien Foerster kysyy mitä jos H1-megaliittien rakentajat lähtivät Euroopasta ja jotenkin pääsivät Amerikkaan ja Peruun merta pitkin tuhansia vuosia sitten?
Brien Foerster näytti meille, että 18-22 kuukautta vanhalla Paracasin ‘kuninkaallisella’ vauvalla oli jäänteitä vaaleasta ja punaisesta tukasta, hänen äitilinjan perimän haploryhmä oli U2e1, jota löytyy Euroopan mantereelta eikä Etelä-Amerikasta.
Nämä olivat ensimmäisiä viitteitä siitä, että kalloissa on jotain omituista.
Lisäkokeet paljastivat kiinnostavia tietoja. Kun Brien Foerster sai ‘La Oroyan kallon’ tulokset, siitä kävi myös ilmi T2b-halporyhmä, joka on toinen indikaattori eurooppalaisesta perimästä.
Paracasin Cleopatralle tehdyt testit paljastivat kiinnostavia tuloksia H1-haploryhmästä, josta löytyy jäämiä Länsi-Euroopan maista, Baskimaan kansalta, Iberiasta ja osista Pohjois-Amerikkaa.
Neljännet testitulokset saatiin kallosta, joka löytyi samasta haudasta kuin yllämainittu 18-22 kuukautinen vauva.
Tuloksista käy ilmi H2a-haploryhmä, jota esiintyy Itä-Euroopassa, joissain päin Länsi-Eurooppaa ja Kaukasuksen alueella nykypäivän Krimillä.
Brien Foerster esittää että ainoat halporyhmät, jotka ovat saavuttaneet Amerikan mantereen, erityisesti Etelä-Amerikan ennen espanjalaisia konkistadoreja, ovat A, B, C ja D.
Neljässä DNA-näytteessa kuitenkin selvästi on viitteitä toisenlaisesta historiasta. Ne kertovat, että hyvin todennäköisesti tuhansia vuosia ennen espanjalaisia, kansat vaelsivat Euroopasta Kaukasukselle, ja sitä kautta Amerikkaan.
Brien Foerster kirjoittaa, että H2a-haploryhmää esiintyy pääosin Kaspian merellä, pohjoisella Mustalla merellä ja Skandinaviassa.
Brien esittää, että yli 2000 vuotta vanhoja pitkulaisia kalloja on löydetty Ranskasta, Itävallasta, Unkarista, Saksasta ja Englannista, ja että niiden alkuperä on todennäköisimmin Kaukasuksen alueella.
Kaksi pitkää ihmiskalloa. Todennäköisesti 3. vuosisadalta ennen ajanlaskun alkua. Kerchin arkeologinen museo. Krimin tasavalta. Ukraina. Huomaa näiden samankaltaisuus Paracasin kalloihin nähden, jotka on löydetty Perusta.
Foerster lisäksi esittäää, että H2a-haploryhmän ylätason ryhmä H2 tarkoittaa, että on todennäköistä, että nämä ovat alunperin Kaspian meren alueelta, ja tämä seikka näyttää tukevan Armenian ja Krimin yhteyksiä.
Tämän takia on uskottavaa ja todennäköistä, että R2a-haploryhmään kuuluvaa perimää sisältäneen kallon henkilö olisi matkannut Paracasiin Perusta ehkäpä Intian tai Tyynen valtameren poikki joskus 2000-3000 vuotta sitten.
Brien Foerster nostaa esiin useita kysymyksiä, jotka haastavat historiankirjoitusta. Hän kyseenalaistaa Romaniasta löydettyjen pitkien kallojen luonteen, jotka ovat 2000 vuotta vanhoja, ja sen että nämä ihmiset olisivat lähteneet Krimiltä ja levittäytyneet muualle päin Eurooppaa.
Historia siten kuin me sen tunnemme on muuttumassa hiljalleen.
Muista vierailla myös Brien Foersterin verkkosivuilla www.hiddenincatours.com ja katso neljän perulaisen kallon tarina Watchers 10:sta täältä.
Pidennetyistä kalloista saa lisää tietoa myös kirjasta, jonka saa täältä.
Tutkijat ovat saaneet selville, että mystiset kallot ovat ainakin 2000 vuotta vanhoja, ja niissä on eurooppalaista ja Lähi-Idän perimää.
“Jos nämä tulokset pitävät paikkansa, Amerikan kansojen historia on paljon monimutkaisempi, kuin aiemmin meille on kerrottu”, sanoo Brien Foerster.
Monet ovat pitäneet kuuluisia Paracasin kalloja puuttuvana linkkinä ihmiskunnan alkuperässä.
Aina niiden löytämisestä lähtien, syvältä Paracasin niemimaan autiomaasta Perun lounaisosista, jonka teki perulainen arkeologi Julio Tello vuonna 1928, Paracasin kallot ovat aiheuttaneet hämmennystä tieeyhteisössä.
Kaivausten aikaan Tello löysi monimutkaisen ja hienostuneen hautausmaan, josta löytyi koko historian muuttavia luurankoja.
Pitkulaiset kallot esillä Museo Regional de Icassa. Kuva: Wikimedia
Vuonna 2014 Paracasin kallot tekivät historiaa, kun niiden alustavat geenitestit saivat selville, että niissä on mitokondrio-DNA:ta “mutaatioilla, joita ei tähän asti tunneta löytyvän yhdeltäkään ihmiseltä, kädelliseltä tai eläimeltä.”
Kallojen ympärillä pyörivä mysteeri ei laantunut vuonna 2014. Sen jälkeen saatiin valmiiksi uusi DNA-testi. Kuten monet odottivat, uudesta testistä kävi ilmi ristiriitaisia tuloksia.
Tutkijat saivat selville, että kallojen historia on ainakin 2000 vuotta vanha, ja niiden alkuperä on Euroopassa ja Lähi-Idässä.
Tämä fakta muuttaa jälleen kerran kaiken sen mitä me tiedämme Amerikan historiasta ja siitä miten Amerikan manner kansoittui.
Ovatko PAracasin kallot keinotekoisen päähineen käytön seurausta? Vai kuuluiko se lajille, joka on kadonnut muinaishistoriassamme? Kuva: Marcia Moore / Ciamar Studio
Mitä ovat Paracasin kallot?
Vaikka monien mielestä Paracasin kallot ovat keinotekoisen kallonmuokkauksen tulosta, laboratiotulokset kertovat eri tarinaa.
Vaikka kallonpidennystapauksia tunnetaan historiasta, jotka on saatu aikaan erikoisilla päähineillä tai kallon tasoituksella, Paracasin kallot ovat poikkeus.
Keinotekoinen kallon pidentäminen saavutettiin sitomalla päähän kaksi puukappaletta kankaalla.
Vaikka tätä on tehty tuhansia vuosia sitten ja eri kulttuurien piireissä ympäri maailman, Paracasin kallot ovat paljon monimutkaisempia.
Vaikka kallonpidennyt muuttaa kallon muotoa, se ei muuta EIKÄ VOI muuttaa mitään muita ihmiskallon piirteitä.
LA Marzulli puhui Ancient Originsille Paracasin kalloista. Hän kuvaa miten ne eroavat tavallisesta ihmiskallosta:
“On mahdollisuus, että kalloja on pidetty puukappaleella, mutta syy sille miksi en usko niin tehdyn on, että kallon niska-aukon asento on kohti kallon takaosaa. Normaali niska-aukko olisi lähempänä leukaluuta….”
Haastattelussa Marzulli puhuu arkeologista, joka oli kirjoittanut tutkielman niska-aukon sijaintitutkimuksesta yli 1000 kallossa.
“Hän sanoo, että Paracasin kalloissa niska-aukon asento on täysin erilainen kuin normaalilla ihmisellä. Se on myös pienempi, mikä tukee teoriaa, että tämä ei ole keinotekoista kallonpidennystä, vaan geneettistä.”
Paracasin kalloista puuttuu sagittaalinen sauma
„Normaalissa ihmiskallossa pitäisi olla sauma, joka kulkee otsalevyltä… selvästi yli päälaen, joka erottaa takaraivolevyt toisistaan — kaksi erillistä levyä — ja yhdistyy niskalevyyn”, Marzulli sanoo. “Paracasin kalloja on monia, joista sagittaali puuttuu kokonaan“.
Vaikka sagittaalisen sauman puuttuminen voidaankin yhdistää kraniosynostoosi-nimiseen sairauteen, Marzulli sanoo, että sellaisesta sairaudesta ei ole viitteitä Paracasin kalloissa.
Kiinnostavat tulokset Paracasin kalloja koskien ovat saaneet monet ympäri maailman spekuloimaan, että sen lisäksi, että Paracasin kallot olivat luonnollisesti pitkulaisia, ne ovat kuuluneet myös muinaiselle lajille, joka on ollut olemassa Maapallolla tuhansia vuosia sitten.
Laboratorioraporteista kerrotaan LA Marzullin kirjassa Nephilim Hybrids.
Tutkijat ovat käyttäneet paljon aikaa sen selvittämiseen, kävivätkö he luonamme niin monta vuosituhatta sitten. Suosittu televisio-ohjelma Ancient Aliens on hyvästä tarkoituksestaan huolimatta sotkenut veden etsiessään showmateriaalia – tarvitsimmeko todella jakson, jossa kysytään, sekaantuivatko avaruusolennot Yhdysvaltain sisällissotaan? (Älkää viitsikö, kaverit. Olette poissa reservaatista.)
Miten dogonit saivat tämän tieteellisen tiedon Sirius B:stä? Jos heiltä kysyy, he kertovat, että heimon luona vieraili nommos, sammakkoeläinten kaltainen rotu, joka tuli Siriuksen tähtijärjestelmästä äänekkäässä ”arkissa”, joka pyöri ja piiskasi tuulta laskeutuessaan. Nommot, muinainen muukalaisrotu, kertoivat dogoneille heidän kotiplaneetastaan ja sen tähtijoukosta.
