Avainsana-arkisto: ufologia

Miksi tarvitsemme UAP-skeptikkoja, emme debunkkaajia

kirjoittanut Adam Goldsack

En tiedä, mitä UAP:t ovat, mutta meidän on otettava siitä selvää. Meidän on saatava tietää, mikä pörrää laivaston lentäjien ja ydinaseiskuryhmien ympärillä, erityisesti jos nämä kohteet ovat lentävien kiekkojen, kuutioiden ja Tic-Tacien muotoisia. Näin ollen meidän on suhtauduttava tutkimukseen skeptisesti. Olipa kyse sitten Pentagonin UAP-videon tai laivaston lentäjän lausunnon kriittisestä arvioinnista, on tärkeää arvioida tietoja objektiivisesti kokonaisvaltaisen metodologisen lähestymistavan pohjalta. Skeptinen suhtautuminen edellyttää kuitenkin myös tietoisuutta omasta havaitusta hypoteesista, erityisesti kun otetaan huomioon, että meidän ei pitäisi yrittää todistaa tai kumota jotakin.

Kuten entinen kliinisen psykologian professorini kerran meille sanoi:

‘sinun pitäisi suhtautua omaan työhösi yhtä skeptisesti, ellei jopa skeptisemmin, kuin muiden työhön’.

Ja hän oli aivan oikeassa. Ammattimaisen tutkimuksen tavoitteena ei ole aloittaa johtopäätöksestä ja edetä taaksepäin, jotta päästään ennalta määrättyyn haluttuun tulokseen. Tavoitteena on olla välittämättä lopputuloksesta ja antaa kokonaisvaltaisen tiedon viedä sinut sinne, minne se vie. Hypoteesi on vasta toisena.

Niin tiede toimii.

Jos ufologiasta halutaan muutakin kuin marginaalista, sen on päästävä eroon epätieteellisistä prosesseista, tosiasioihin perustuviksi johtopäätöksiksi naamioidusta spekuloinnista, refleksinomaisesta ennakkoon tapahtuvasta debunkkaamisesta, joka hylkää tapaukset välittömästi, ja rötösherrojen UFO-uskovaisten huijaamisesta, jotka myyvät avaruusolentoja liikevoiton tavoittelemiseksi. Meidän on poistettava ideologiat, jotka asettavat uskovaiset ja debunkkaajat vastakkain.

Skeptisyys on tieteellisen prosessin representaatio, ei keino luoda subjektiivisia narratiiveja. Valitettavasti ufologian ala (UFO-tutkimus) on ollut lähestymistavaltaan hyvin dogmaattinen, tiedeyhteisö on kritisoinut sitä ja leimannut sen marginaaliseksi. Tämä johtuu ensisijaisesti tavasta, jolla UFO-tutkijat lähestyvät tietoja siitä näkökulmasta, että he uskovat UFOjen olevan absoluuttisen määritelmän mukaan Maan ulkopuolelta. Tämä on kriittinen asia, joka usein jää julkisuudessa huomiotta ja joka on täysin ilmeinen, kun aihe tulee esiin valtavirran tiedotusvälineiden artikkeleissa. Pakkomielle on aina ’avaruusolennot’.

Maan ulkopuolisten olentojen hypoteesiin uskovat ovat ongelma tieteelliselle prosessille. He ovat jo tehneet johtopäätöksen ja työskentelevät taaksepäin varmistaakseen, että tapaustiedot sopivat heidän narratiiviinsa. Valitettavasti tämä ei koske pelkästään ufologiaa. Yleisö uskoo, että UFOt ovat joko ”avaruusolentoja” tai ne ovat maanpäällisiä väärintunnistuksia — ei ole olemassa keskitietä eikä kliinistä, kokonaisvaltaista lähestymistapaa tietojen arviointiin arvosteta tai sovelleta lainkaan. New York Timesin hiljattain lokakuussa ilmestynyt artikkeli (2022) on esimerkki tästä.

Vaihtoehtoisen, monimutkaisemman teorian esittäminen poikkeavuuden selittämiseksi jätetään usein huomiotta sellaisen psykologisesti hyväksytyn selityksen hyväksi, jolla on perustansa sosiaalisessa yhteisössä. Hyvin harva perustuu tieteelliseen tietämykseen tai lähestymistapaan, jossa arvioidaan ja arvioidaan kriittisesti uusia tietoja, jotka saattavat kyseenalaistaa nykyisen ideologisen paradigman.

Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö jotkut UAP:t voisi todellakin olla Maan ulkopuolisia, ja kun otetaan huomioon näiden alusten äärimmäiset kyvyt (viisi AATIP-observaabelia: kyky lentää ilman työntövoimamekanismia, kyky kiihdyttää suuriin nopeuksiin lyhyessä ajassa, kyky lentää yli Mach5 nopeudella, kyky liikkua ilmassa&vedessä&avaruudessa, kyky piiloutua sensoreilta), ei ole törkeää harkita hypoteesia, jonka mukaan ne eivät ole ihmisten rakentamia (tämä ei ole johtopäätös). Jos oletetaan, että jokin poikkeava asia saattaa olla ei-inhimillinen, se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että se olisi toiselta planeetalta tulleiden ”avaruusolentojen”.

Viimeisen vuoden aikana UAP-selityksiä koskevat ideologiat ovat vaihdelleet avaruusolennoista ultraterrestriaaleihin, ulottuvuuksienvälisiin, aikamatkustajiin, multiversumin matkaajiin ja jopa ihmisen tietoisuuden tuotteisiin. Kiinnostavinta on käsitys, jonka mukaan epätavalliset ilmiöt ovat kvanttianomaalisia, mikä kyseenalaistaa tällaisen ”vieraan” tietoisuuden toiminnan ja alkuperän. Debunkkerit eivät kuitenkaan ota huomioon mitään edellämainituista… eivätkä myöskään UFO-uskovaiset.

Mutta miten arvioimme näitä hypoteeseja, kun otetaan huomioon, että valtio ei julkaise kriittisiä UAP-tietoja — kun tähän lisätään se, että ufologia ei pysty soveltamaan asianmukaisia tieteellisiä tutkimusmenetelmiä tai että tiedeyhteisö kieltäytyy hyväksymästä, että UAP:t ovat edes todellisia.

Tarvitaan tieteellinen menetelmä, jossa tietoja arvioidaan asianmukaisesti ja muotoillaan hypoteesi, joka voidaan testata ja sitten testata uudelleen. Pitäisikö hypoteesi jättää testaamatta korreloivien tietojen puuttumisen vuoksi? Silloin meidän ei pitäisi pelätä sanoa, että asia on näin, tai yksinkertaisesti että ”emme tiedä”.

Siksi minulle skeptisismi on elintärkeää.

Vaikka katsonkin, että UAP:illä voi olla potentiaalia olla poikkeava ilmiö — jokin ei-inhimillinen älykkyys/teknologia, joka on peräisin tuntemattomasta alkuperästä — se ei tarkoita, että meidän pitäisi olettaa se tosiasiana, eikä se tarkoita, että meidän pitäisi tehdä johtopäätöksiä rajallisten tietojen perusteella. Tieteellisessä prosessissa olisi suhtauduttava myönteisesti skenaarioon ”emme tiedä”, eikä niinkään antaa ”parhaita arvauksia”.

Ufologian toinen valitettava puoli on UFO-tutkimuksen kolikon kääntöpuoli, joka on aivan yhtä ongelmallinen:

Pseudo-skeptikot eli debunkkaajat.

Historiallisesti nämä ihmiset piiloutuvat tieteellisen prosessin taakse. Tällaiset ryhmät ovat vuosien mittaan esittäneet outoja johtopäätöksiä, jotka perustuvat vain vähän tai ei lainkaan dataan, ja usein ne ovat ottaneet murto-osia epäselvästä videosta ja rakentaneet siitä narratiivin. Kaiken nokkelan manipuloinnin ja ekstrapoloinnin, jonka tarkoituksena on pakottaa pienet epäedustavat tapauskertoimet muuttumaan suuremmiksi edustaviksi tapauskertoimiksi, ei pitäisi suunnata huomiotamme pois yksinkertaisen tosiasian ideologiasta — meillä ei ole kokonaisvaltaisia tietoja päätelmien tekemiseksi.

Pseudoskeptikot ovat kannattaneet maanpäällisiä selityksiä, jotka jättävät huomiotta kokonaisvaltaiset tapausdatat; selityksiä järjestelmähäiriöistä, bokehista, sääilmapalloista, soihtupalloista, suokaasusta, Venuksesta, lokeista ja kaikista muista selityksistä, jotka yksinkertaisesti hylkäävät sen, mitä useat sotilas- ja siviilitodistajat ovat raportoineet. Joissakin valitettavissa tapauksissa sekä uskovaiset että debunkkaajat ovat manipuloineet tietoja tietyn lopputuloksen osoittamiseksi.

Tämä ei tietenkään ole hyväksyttävää, ja se on vastoin tieteellistä prosessia objektiivisen totuuden löytämiseksi. Tällaisilla ihmisillä ei ole sijaa ammattimaisessa UAP-tutkimuksessa.

Viime vuosina yksi esitetyistä YouTube-väitteistä ”Go Fast” UAP-videolle — jossa todettiin, että kohde oli hidasliikkeinen ilmapallo — oli että Yhdysvaltojen armeija ei jotenkin pysty tunnistamaan ilmapalloja, jotka saapuvat ydinaseiden iskuryhmien ilmatilaan. Kun New York Timesin nimettömät lähteet toistivat tuon perusteettoman väitteen, mikään DoD:n virallinen kanta Go-Fastiin ei ollut muuttunut. Sekä Gimbal että Go-Fast ovat edelleen tunnistamattomia.

”Skeptikot” esittivät salaliittoväitteitä, joiden mukaan näitä lyhyitä, epätarkkoja, mitäänsanomattomia UAP-videoita (ja muita) käytettiin jotenkin huijaamaan kongressin naiiveja valvontakomiteoita perustamaan UAP-toimikunta (UAPTF), UAP-ohjelma (AOIMSG-AARO) ja lopulta jotenkin huijaamaan NASAa.

Samanlaisia teemoja nousi esiin FLIR1-videon kohdalla: ”Tic-Tac”-UAP oli lokki ja ”Gimbalin” ”lentävä kiekko” oli linssiheijastus — huolimatta siitä, että lentäjät epäsuorasti totesivat kohteen olleen ”pyörivä huippu/lentävä kiekko” ja kertoivat, mitä kussakin tapauksessa tapahtui (luokittelemattomalla tasolla). Mutta silti debunkkaajat jättivät heidän todistuksensa huomiotta oman tarinansa hyväksi.

Nämä henkilöt muistuttavat lähestymistavaltaan UFO-uskovia, he omaksuvat täsmälleen saman huonosti asemoidun metodologisen prosessin, jossa he yrittävät aloittaa tutkimukset jo päätetyistä johtopäätöksistä ja työskennellä taaksepäin. Debunkkaajan tai pseudoskeptikon tapauksessa se on se, että kaikilla UAP:lla on maanpäällinen alkuperä, ja melko usein huomaatte, että he antavat tapaukselle minkä tahansa selityksen, kunhan se ei johda päätelmään ”avaruusolennoista” ja kunhan tapausta ei jätetä selittämättä.

Toinen jatkuva ongelma on se, että debunkkaajat yrittävät myös salakavalasti leimata ”UFOt” itse Maan ulkopuolisiksi osana ”olkinukkeargumenttia”, ja kehystää näin koko keskustelun pois siitä tosiasiasta, että taivaalla on jotakin, joka tarvitsee tutkia virallisesti.

Ja mikä vielä pahempaa, ihmiset lankeavat siihen joka kerta. He nielevät. He pelaavat debunkkaajien peliä… peliä, jonka voittaja on alusta asti määrätty. Loppujen lopuksi, miten voidaan todistaa, että UFOt ovat peräisin Maan ulkopuolelta ilman kovia konkreettisia todisteita?

Lisäksi, mikä olisi sellainen todiste, jota ei ole mitään syytä epäillä? Meillä ei ole UAP:den syväavaruuden seurantaa tutkalla, kun ne lähtevät kiertoradalta, ja sitten näiden alusten seuraaminen valovuosien ajan avaruuden halki on mahdotonta. Vaikka Roswell ei olisikaan ollut Mogul-ilmapallo, ja vaikka Roswelliin pudonneet ruumiit eivät olleet ihmisiä, ja vaikka pääsisimme jotenkin käsiksi niihin, se ei silti tarkoita, että ne olisivat toiselta planeetalta. Tarvitaan paljon enemmän tietoa, ennen kuin voimme edes alkaa tehdä tällaista johtopäätöstä.

Kaikki tämä on osa debunkkaajien ja UFO-uskovien loputonta kierrettä, jossa he yrittävät todistaa ja kumota hypoteettisen johtopäätöksen, jossa sivuutetaan se tosiasia, että taivaallamme on jotain tunnistamatonta. Loputon kissa ja hiiri -leikki.

Kolmas ongelmaryhmä, jonka voimme tunnistaa, on tiedeyhteisö — erityisesti tähtitieteilijät. Vuonna 2018 ja vuosikymmeniä sitten meillä on ollut arvostettuja ääniä, kuten Carl Sagan ja muut, jotka ovat olleet ”UFOjen” ja niihin liittyvän teknologian tuomitsemisen mestareita. Otetaan esimerkiksi SETI — Maan ulkopuolista älykkyyttä etsivä järjestö, jota pidetään alansa edelläkävijöinä ja joka on täynnä loistavia mieliä. Tämä historiallisesti hyvin rahoitettu tiedemiesten ja tähtitieteilijöiden ryhmä on tutkinut elämän mahdollisuutta vieraalla planeetalla käyttämällä tutkasignaaleja ja kuuntelemalla kosmosta samalla kun se on jättänyt huomiotta todistukset UFO-kohtaamisista.

Olen havainnut, että tällaiset hyvämaineisissa asemissa olevat henkilöt pitävät yllä subjektiivista kantaa UAP:hin, olettaen automaattisesti (ilman todisteita), että argumentti perustuu Maan ulkopuolisten avaruusolentojen kannalle, ja pyrkivät sitten käsittelemään tuon kannan virheellisyyttä, joka perustuu kemiallisten rakettien lineaarisen työntövoiman käyttöön  tähtienvälistä matkustamista varten. Etäisyys, massa, energia, aika jne. Kaikki päteviä näkökohtia, jotka voidaan asettaa omalle 21. vuosisadan teknologiallemme.

Se, mitä he eivät valitettavasti tee, on että he esittäisivät vaihtoehtoisia ja paremmin sopivia mahdollisia hypoteeseja ”ei-inhimillisestä” älykkyydestä täällä taivaallamme raportoitujen teknologioiden perusteella.

Nykyaikaisessa tieteessä, niin nerokasta kuin se onkin, on yksi suuri puute — ihmisen kyvyttömyys olla sekaantumatta tarkkailijayhtälöön. Tämä ei ole selvempää kuin UAP-teknologian tutkimuksessa. Tiedeyhteisönä he eivät kykene tulkitsemaan ”UFO”-tietoja kokonaisvaltaisesti, koska he eivät katsoneet niitä tehokkaasti, heidän kliininen arvostelukykynsä vaikutti kriittisesti ennen havainnointia leimautumisen psykologian ansiosta. Ja juuri nämä itsereflektiiviset rajoitukset estävät tieteentekijöitä arvioimasta tietoja objektiivisesti ja käsittelemästä niitä, ei tavalla, joka pyrkii nimenomaan todistamaan tai kumoamaan Maan ulkopuolisen hypoteesin, vaan tavalla, joka tarkastelee radikaalia UAP-teknologiaa ja päätyy siihen, että tarvitaan lisää tietoja ja virallista tutkimusta.

Olen myös havainnut, että mitä korkeammassa julkisessa asemassa ja mitä korkeammassa itsetunnossa tutkija on, sitä enemmän hän vastustaa UAP-tutkimuksia.

Jostain tuntemattomasta syystä UFO/UAP-artikkeleissa siteerataan aina tähtitieteilijää eikä fyysikkoa, puolustusurakoitsijaa tai ilmailuinsinööriä.

Tähtitieteilijältä odotetaan kommenttia, koska UAP:den kouluttamaton vastaoletus on Maan ulkopuolinen, mikä tähtitieteilijän ja toimittajan on ilmeisesti kumottava tietämättään yhteisvoimin.

Huomaa myös, että yhteiskunnan suhtautuminen tieteentekijöihin on korkealla tasolla, kun taas yhteiskunnan suhtautuminen UFO-uskovaisiin on matala. Ajatelkaapa nyt ajatusta, että foliohattua pitävä hullu salaliittoteoreetikko oli oikeassa ja julkisuudessa näkyvä korkea-arvoinen tiedemies väärässä. Tällainen skenaario estäisi tieteentekijää objektiivisesti harkitsemasta tutkimuksia vakavasti kielteisesti koettujen seurausten vuoksi.

Tällainen skenaario aiheuttaisi tutkijalle huomattavaa kognitiivista dissonanssia, mikä voisi selittää heidän kielteisen käyttäytymisensä ja vastustuksensa UAP-tutkimuksia kohtaan. Yhtälöön voitaisiin sitten lisätä alitajuinen ennakointi mahdollisista maineeseen liittyvistä ongelmista ja valtion rahoituksen uhkista. He eivät haluaisi puolustaa näitä asioita.

Näiden ”ongelmaryhmien” valossa meidän on luultavasti lopetettava johtopäätösten tekeminen rajallisten tietojen perusteella. Totta kai on tehtävä hypoteeseja UAP:den alkuperästä ja tapauksia koskevista tiedoista, mutta sen jälkeen on tehtävä tutkimustyötä eteenpäin, ei taaksepäin. Ennen kaikkea meidän olisi hyvä kumota omat hypoteesimme, ennen kuin muut tekevät sen puolestamme. Esimerkiksi, miksi Gimbal ei ole heijastus? Miksi Go-Fast ei ole ilmapallo? Käyttäkäämme kokonaisvaltaisempia menetelmiä, jotka ovat vapaita eettisistä ennakkoluuloista.

Tarvitsemme paremman luokan uskovia ja epäilijöitä, jos aiomme ratkaista tämän UAP-mysteerin.

 

Artikkelin julkaissut the-unidentified.net

Pentagon iskee takaisin väitteisiin avaruusolentosoluttautujista

kirjoittanut Art Levine

Lähes vuosisadan ajan on kerrottu loputtomasti maahan syöksyneistä UFOista. Yleisöä on pommitettu yhä räikeämmillä tarinoilla siitä, kuinka Pentagon ja sotilasurakoitsijat ovat ”takaisinmallintamisen avulla” kehittäneet avaruusolentojen avaruusaluksia, joita he ovat salaa pitäneet piilossa yleisön näkyviltä — yhdessä avaruusolentojen jäännösten kanssa, jotka he ovat väitetysti löytäneet.

Nämä legendat jäivät kuitenkin pitkälti pop-kulttuurin ja salaliittoteorioiden marginaalipiiriin, kunnes New York Timesin vuonna 2017 julkaisema, sittemmin kumottu ”skuuppi” sai aikaan UFO-hulluuden, joka sai kongressin ja lopulta liittovaltion hallituksen huolestumaan. Tästä seurannut hysteria sai aikaan uusien lakien säätämisen ja viimeaikaiset kongressin kuulemiset, joissa esitettiin toistuvia ja perusteettomia väitteitä, joita johtivat suurelta osin oikeistolaiset edustajainhuoneen jäsenet ja joiden mukaan liittovaltion hallitus valehtelee amerikkalaisille, sekä vaatimuksia puhdistautua. Tällaiset hyökkäykset saivat Pentagonin perustamaan joukon paneeleja ja toimistoja tutkimaan todistamattomia väitteitä.

Muutamat skeptiset toimittajat, jotka raportoivat niinkin erilaisille julkaisuille kuin The Washington Spectatorille ja The New York Postille, huomauttivat, että villit tarinat olivat peräisin pieneltä ryhmältä vaikutusvaltaisia UFO-tosiuskovaisia ja niitä edistäviä tahoja, jotka olivat alttiita huijauksille, petoksille ja rahan ansaitsemiselle hyväuskoisen yleisön lähes rajattomalla alttiudella huijauksille.

Hallitus on vuosien ajan tehnyt suhteellisen vähän vastatoimia — kunnes nyt. Maaliskuussa Pentagonin All-domain Anomaly Resolution Office (AARO) julkaisi uuden raportin, jossa se suhtautuu ankaran epäilevästi, mikä on raivostuttanut uskovia ja kuohuttanut verkossa toimivaa UFO-yhteisöä.

Department of Defense AARO Report

Raporttia täydensi AARO:n entisen johtajan Sean Kirkpatrickin jyrkkä kritiikki UFO-salaliittolaisia kohtaan, joita hän syytti siitä, että he pyrkivät saamaan lisää liittovaltion varoja suosikkiasioihinsa. Hän totesi myös, että eräs mielenterveysongelmainen UFO-fanaatikko väijyi häntä kotinsa ulkopuolella ja hälytti hänen vaimonsa, ja FBI pidätti hänet myöhemmin. ”Aina kun sanon, että tietojen mukaan kyseessä ei ole avaruusolento eikä peittely, he käyvät väkivaltaisiksi”, Kirkpatrick sanoi muutama viikko sitten The New York Postin Steven Greenstreetin haastattelussa. ”Minusta se on enemmän kuin tuomittavaa, kun alatte käydä tyttäreni ja vaimoni kimppuun, koska sanon teille, että olette väärässä.” Kirkpatrick tuomitsi useissa mielipidekirjoituksissaan ja haastatteluissaan myös lainsäätäjiä siitä, että he taipuivat ”salaliittovetoiseen päätöksentekoon”.

Raportin havainnot ovat herättäneet ennakoitavissa olevaa raivoa UFO-mielisten, kuten elokuvantekijä Jeremy Corbellin, keskuudessa, joka kutsui niitä ”loukkaukseksi kaikkia tarkkaavaisia kohtaan”. Odotettavissa on vielä enemmän raivoa, kun he saavat kuulla, että tutkiva toimittaja ja skeptinen ilmiantaja Kal Korff vetoaa uuteen AARO-raporttiin Yhdysvaltain hallituksen lopullisena havaintona huhtikuun puolivälissä SEC:lle jättämässään osakkeenomistajien sijoittajapetosilmoituksessa, jossa hän keskittyy UFO-mies ja yrittäjä Lue Elizondoon (lisää taustatietoa, katso ”Typerysten avaruusalus”, TWS, heinäkuu 2023).

Kal Korff
Kal Korff

Korff on kiistelty UFO-uskovaisten keskuudessa, joista osa on mustamaalannut ja ahdistellut häntä vuosikymmeniä sen jälkeen, kun hän alkoi paljastaa UFO-kulttijohtaja Billy Meierin huijauksia. Korffin tutkimukset auttoivat myös lähettämään edesmenneen Wendelle Stevensin, Meierin pääpromoottorin Yhdysvalloissa, vankilaan lasten hyväksikäyttösyytösten vuoksi. (Katso alaviite.)


(Alaviite) Kal Korff ja hänen vihollisensa: Viestintuojan syyttämisen hinta

Jo teini-ikäisenä Kal Korff julkaisi epäileviä artikkeleita UFOista ja Isojalan kaltaisista myyteistä. Hän jopa julkaisi ensimmäisen kirjansa — Billy Meierin kultista — lukiossa. Korffin vuosien varrella noudattama kovaotteinen lähestymistapa huijareiden, huijareiden ja huijarimiesten paljastamiseen on tehnyt hänestä lähinnä paholaishahmon UFO-tosiuskovaisten ja salaliittojen lietsojien keskuudessa. Hän ei ole tunnettu vaatimattomuudestaan, joten hän on myös ärsyttänyt joitakin skeptisiä liittolaisiaan sodassa huijausta vastaan.

Korff on ottanut julkisesti kantaa moniin johtaviin huijauksiin ja salaliittoteorioihin. Niiden joukossa on mm: Hän käytti tietokonemallinnusta tukeakseen väitettään Oswaldin yksinäisestä salamurhaajasta Larry King Show’ssa JFK:n kuoleman 30. vuosipäivänä käydyssä keskustelussa; hänellä oli johtava rooli väärennetyn ”avaruusolennon ruumiinavausfilmin” paljastamisessa; ja kumosi lopullisesti laajimmin tunnetun Isojalka-elokuvan, joka oli huijaus vuodelta 1967. Hänen tutkimuksensa loi perustan Foxin vuoden 1998 TV-erikoisohjelmalle ”Maailman suurimmat huijaukset” (jossa tämä toimittaja esiintyy lyhyesti) sekä National Geographicin erikoisohjelmalle, jossa esiteltiin hänen järjestämänsä haastattelu kameran edessä väärennetyn Isojalan, Bob Heironimousin, kanssa.

Hänen skeptinen työnsä kiteytyi vuonna 1995 ilmestyneessä kirjassaan sveitsiläisen Billy Meierin johtamasta UFO-kultista sekä Roswellin onnettomuuden perustavaa laatua olevia myyttejä käsittelevässä kirjassaan. Meier-kirjaansa varten hän meni peitetehtäviin Sveitsiin esiintyen pitkätukkaisena amerikkalaisena uskovana, joka halusi paljastaa skeptikko Kal Korffin. Meierin entisen vaimon avulla hän löysi jäänteitä negatiiveista, jotka osoittivat, että Meier käytti ylösalaisin käännettyjä ruokalautasia narujen varassa UFOjen lavastamiseen.

Hän paljasti myös Meierin väitteet siitä, että hän oli harrastanut seksiä ihmisen näköisten plejadilaisten kaunottarien kanssa, osoittamalla, että nämä ”avaruusolentojen” kuvat oli otettu televisioruudulta, jossa näytettiin Dean Martin Show’n tanssijoita — ja että Meierin todisteet aikamatkasta dinosaurusten aikaan oli otettu näitä esihistoriallisia eläimiä käsittelevästä tv-erikoisohjelmasta. Vaikka Meierin elokuvat, videot ja messiaaniset väitteet diskreditoitiin ainakin 40 vuotta sitten, hänen UFO-uskonnollaan on yhä tuhansia seuraajia ja osastoja Australiassa, Japanissa, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Billy Meier and the space beauties who are actually dancers from the Dean Martin show.

Kaikki tämä on johtanut verkkovakoiluun, mustamaalaamiseen, antisemitistisiin hyökkäyksiin ja häirintään, jotka liittyvät useimmiten Meier-uskovaisiin. Eräs Euroopassa asuva ahdistelija lähetti kymmeniä uhkaavia sähköpostiviestejä — ja kirjoitti jopa ”tulen paskaiseen asuntoosi ja puukotan sinua kurkkuun”. Verkossa tapahtuneet mustamaalaukset johtivat Prahan viranomaisten käynnistämään rikostutkintaan, johon sisältyy nyt myös ilmoituksia Interpolille.

Nykyään Korff, jolla on taustaa tutkivasta journalismista ja terrorismin vastaisesta konsultoinnista, lisää jotain uutta ja ennennäkemätöntä skeptisismiinsä. Hän perusti Nevadassa rekisteröidyn UFOlitics-yhtiön, joka on omistautunut paitsi paljastamaan UFO- ja paranormaalien ilmiöiden huijareita ja huijareita myös aktiivisesti pyrkimään siihen, että he joutuisivat oikeudelliseen vastuuseen.

Määritellen ”UFOliticsin” UFOjen, paranormaalin ja politiikan korruptoituneeksi risteyskohdaksi Korff julistaa: ”UFOlitics on ainoa yritys maailmassa, joka on olemassa metsästääkseen, paljastaakseen ja auttaakseen syytteeseen asettamisessa [väitettyjä huijareita] ja periäkseen vahingonkorvauksia uhreille ja yleisölle.” Sitä, voidaanko julkisesti omistettuja yhtiöitä ja UFO-huijareita menestyksekkäästi syyttää tai haastaa oikeuteen kuluttajapetoksesta, ei ole vielä testattu oikeudessa, mutta hän on ensimmäinen skeptikko lähes 80 vuoden aikana, jolloin UFO-valheita, huijauksia ja myyttejä on kokeiltu.

Korff on nyt ilmoittautunut Nevadan osoitteensalaamisohjelmaan (CAP) suojellakseen itseään ahdistelijoilta ja häiriköiltä. Korffin tekemät rikosilmoitukset ovat yleensä johtaneet epäiltyjen poliisitarkkailuun — ja jopa rikostuomioihin joitakin hänen fanaattisimpia arvostelijoitaan vastaan. Korffin ja hänen raportointinsa kimppuun käyvät voivat joutua lain vastaisiksi ja joutua vakaviin vaikeuksiin.

Eräs häirikkö, joka varasti Korffin henkilöllisyyden tehdäkseen talouspetoksia, istui 11 kuukautta Kalifornian vankilassa — FBI:n tutkimuksen tuloksena. Korffin 1980-luvun alussa tekemien tutkimusten jälkeen Meierin johtava yhdysvaltalainen mestari, eläkkeellä oleva USA:n ilmavoimien everstiluutnantti Wendelle Stevens, tunnettu UFO-kirjojen kirjoittaja, joka kuoli vuonna 2010, sai seitsemän vuoden vankilatuomion lasten hyväksikäytöstä. Korff on myös raportoinut Meierin UFO-kultin uhkailuista CIA:n lakiasiainjohtajalle ja FBI:lle.

Korffin päivitetyt lainvalvontaviranomaisten valitukset, jotka on tarkoitus lähettää tämän artikkelin julkaisemisen jälkeen, ovat lisänneet uusia kohteita: Luis Elizondon ja muiden UFO-julkkisten raivokkaat nettisoturit, jotka taistelevat nyt sekä heidän kriitikoitaan että hallituksen tiedemiehiä vastaan, jotka eivät hyväksy avaruusolentojen vierailuja koskevaa kertomusta. Hyökkäykset ovat laajentuneet perheenjäsenten ja läheisten ahdisteluun.

Hulluimmat heistä — joista osa löytyy verkosta osoitteesta #ufohategroup, kuten TWS viime syksynä kertoi — ovat jo ryhtyneet doxxingiin, tappouhkauksiin, verkkovakoiluun, väkivaltaiseen retoriikkaan ja väärien ilmoitusten tekemiseen lastensuojeluviranomaisille ja yksittäisten henkilöiden työnantajille. Korff on jo kerännyt useita näistä hyökkäyksistä — vaikka ne on nyt poistettu tai tilit on suljettu — asiakirja-aineistoon täydentääkseen lainvalvontaviranomaisille toimittamiaan ilmoituksia, jotka on ohjattu Nevadan CAP:n yhteyshenkilön kautta.

Räätälöityjen ohjelmistojen ja tekoälytyökalujen avulla, joita Korff käyttää konsultoidessaan tiedustelupalveluja täällä ja ulkomailla, Korff ja hänen liittolaisensa tutkijat — mukaan lukien eräät lainvalvontaviranomaiset — seuraavat sosiaalisen median tilejä ja verkkosivuja, joilla levitetään Korffiin tai muihin hänen työhönsä vetoaviin henkilöihin kohdistuvia uusia mustamaalauksia ja uhkauksia.

Esimerkiksi Massachusettsin häirintäsääntöä lainaten Korff toteaa, että rikos on ”tietoinen käyttäytymismalli tai tekojen sarja tietyn ajanjakson aikana, jonka tarkoituksena on aiheuttaa vakavaa henkistä kärsimystä toiselle henkilölle ” Tai, kuten se myös tunnetaan, tyypillinen päivä #ufotwitterissä.


Elizondo, jonka nyt kiistetty väite Pentagonin 22 miljoonan dollarin UFO-tutkimusohjelman johtamisesta on paljastettu uudessa AARO:n raportissa, on Korffin kohteena väitetyn petoksen vuoksi. Korffin valituksessa mainitaan myös News Corp, Elizondon kustantajan William Morrow’n emoyhtiö, joka aikoo julkaista elokuussa Elizondon ”petolliseksi omaelämäkerraksi” kutsutun teoksen. Kirjan ennakkokappaleet, Imminent: Inside the Pentagon’s Hunt for UFOs, kannessa Elizondo mainitaan rohkeasti ”puolustusministeriön Advanced Aerospace Threat Identification Programin entisenä johtajana”.

Imminent: Inside the Pentagon’s Hunt for UFOs by Luis Elizondo

Korff teki myös Scotland Yardin vakavien petosten yksikölle kantelun brittiläistä kustantajaa John Blakea vastaan. Arvostettu kustantaja on aloittanut Elizondon kirjan ennakkomyynnin — kaikkine hänen kumottuine väitteineen. Tätä kirjoitettaessa Blake-yhtiö ei ole vastannut, kun sitä pyydettiin kommentoimaan Scotland Yardin tai SEC:n petosilmoituksia, jotka Korff on tehnyt Elizondoa ja hänen kustantajaansa vastaan.

(Kummallista kyllä, samana päivänä kun TWS otti yhteyttä brittiläiseen kustantajaan kommenttia varten, Elizondo antoi lausunnon, jonka mukaan häntä ja muita UFO-”ilmiantajia” uhkasi ”henkilökohtainen uhka”, joka saattoi johtaa hänen kuolemaansa; hän julisti: ”Jos minulle tai perheenjäsenilleni tapahtuu jotakin tulevaisuudessa, saatte tietää, mitä tapahtui”.

Lukijat voivat lukea Elizondon väitetyt kuusitoista rikosta, jotka perustuvat hänen todistamattomaan väitteeseensä, jonka mukaan hän on johtanut Pentagonin rahoittamaa UFO-toimistoa, ja jotka on poimittu tästä Korffin SEC:lle tekemästä ilmoituksesta. Valituksen otsikko kuuluu seuraavasti:

Aihe: Lue Elizondoa vastaan tehty virallinen kantelu petoksista, osake-, sijoittaja- ja julkaisupetoksista, mediahuijauksista, kiskonnantapaisesta toiminnasta ja muista rikoksista.

(Huom: Washington Spectator ei ole väittänyt, että SEC tutkii Elizondoa tai että virasto olisi tehnyt häntä vastaan rikosilmoituksen.) Ensimmäisessä artikkelissamme viime heinäkuussa kerroimme, että SEC otti vakavasti Korffin valituksen sijoittajapetoksesta, jonka hän teki Elizondoa ja muita johtajia vastaan, jotka olivat yhteydessä rock-tähti Tom DeLongen johtamaan UFOja edistävään yritykseen).

Elizondon asianajaja Todd McMurtry suhtautuu kielteisesti Korffin uuteen huhtikuun SEC-ilmoitukseen. ”Se, että joku sekopää tekee valituksen, ei tarkoita, että tutkinta on käynnissä”, hän kirjoitti vastauksena Spectatorin kommenttipyyntöön. ”Ei voi luoda väärää tarinaa tekemällä perusteettoman valituksen.” Tätä kirjoitettaessa News Corp tai sen tytäryhtiö William Morrow ei ollut vastannut Washington Spectorin puhelin- ja sähköpostipyyntöihin kommentoida Korffin uusia petossyytöksiä.

Jos Korffin SEC:lle sekä osavaltioiden ja paikallisille lainvalvontaviranomaisille esittämiin syytöksiin johtavia UFO-mielisiä vastaan, joissa heitä syytetään kuluttajapetoksesta, vastataan ryhtymällä toimiin, lopputuloksella voi olla vaikutusta tuottoisaan UFO-teollisuuteen. UFO-mytologian levittäjien vauraus ja kulttuurivaikutus näkyvät kaikkialla, suosituista kaapelitelevisio-ohjelmista, kuten Ancient Aliens, rahanarvoisista YouTube-katseluista kirjoihin, dokumenttielokuviin ja konferensseihin; heidän rinnalleen on syntynyt joukko uusia voittoa tavoittelevia järjestöjä, jotka pyrkivät lisäämään liittovaltion UFO-rahoitusta ja lahjoituksia suojellakseen lisää ”ilmiantajia”. Toistaiseksi UFOt ja paranormaalit ilmiöt ovat edelleen niitä harvoja amerikkalaisen julkisen elämän areenoita, joilla todistettavasti väärien väitteiden myyminen ei aiheuta juurikaan tai ei lainkaan seurauksia väitteiden esittäjille.

Ancient Aliens

Sean Kirkpatrickin haastattelut ja AARO:n raportti ovat jo hidastaneet — vaikkakaan eivät täysin pysäyttäneet — UFO- ja muukalaisuhkakertomusten lähes yhdenmukaista hyväksyntää. Kirkpatrick esimerkiksi huomautti suorasanaisesti vähän ymmärrettävästä vaarasta: siitä, miten UFO-fanaattisuus tarttuu joihinkin virkamiehiin, joilla on hallituksen sisällä huippuluokan turvallisuusselvitykset.

Kirkpatrick kertoi National Security Space Associationin haastattelussa, kuinka yllättynyt hän oli kuullessaan, että useat ihmiset, joiden kanssa hän oli työskennellyt vuosikymmeniä, levittelivät samoja salaliittofiktioita. Silloin he istuutuivat hänen toimistoonsa ja sanoivat hänelle: ”En aio auttaa sinua, koska olet osa valtion kaiken avaruusolentoteknologian salailua.” Hän lisäsi: ”Se, että joku, jonka olen tuntenut pitkään ja jonka kanssa olen työskennellyt erittäin arkaluonteisten kansallisen turvallisuuden ongelmien parissa, sanoo tämän ilman todisteita uskomuksena, on huolestuttavaa, ja sen pitäisi olla varoitus kansallisen turvallisuuden yhteisölle”. Kuinka voitte luottaa siihen, että nämä ihmiset saavat haltuunsa kansallisen turvallisuutemme salaisuuksia?” Lisäksi hän on sanonut, että nämä virkamiehet ovat osa UFO-”uskontoa”.

Tällaisista kiihkeistä kannattajista, mukaan lukien niistä, joita hänen toimistonsa haastatteli, hän sanoi myös: ”He kaikki kertovat tarinoita, joita he ovat kuulleet muilta ihmisiltä. Ja jos jäljittää, mistä kaikki nämä ihmiset tuntevat toisensa, kaikki palautuu samaan ydinjoukkoon.”

Pentagonin uudessa raportissa ei nimenomaisesti mainita näitä nykyisiä ja entisiä sotilastiedustelu-upseereja ja tiedekonsultteja, jotka puskevat UFO-tarinoita ”ympäripyöreällä raportoinnilla”, kaikki ilman todisteita. Mutta UFO-puolustuksen läheiset tarkkailijat viittaavat vaikutusvaltaisiin henkilöihin, kuten entisiin puolustusministeriön virkamiehiin Luis Elizondoon, Christopher Melloniin, tiedemies Eric Davisiin ja uusimpaan ja sensaatiohakuisimpaan heistä kaikista, David Gruschiin, entiseen ilmavoimien tiedustelu-upseeriin, joka on yhteydessä aiempiin UFO-myyttien kehittäjiin.

Grusch sai aikaan uuden mediakohun tultuaan viime kesäkuussa julkisuuteen ja esitettyään laajalti julkisuudessa esitettyjä väitteitä, jotka osittain toistettiin kongressin todistuksessa, että noin 40 silminnäkijää kertoi hänelle muukalaisalusten takaisinmallintamisen parissa tehdystä työstä ja nähneensä avaruusolennon — tai ”ei-ihmisälyn” — ruumiita. Silti mitään näistä väitteistä ei ole tuettu millään julkisella todisteella tai todennettavissa olevalla vahvistavalla todistuksella lähes 10 kuukauden aikana hänen ilmaantumisensa jälkeen.

Lisäksi Grusch kieltäytyi viime kesäkuun ja tämän tammikuun välisenä aikana yhdeksästä erillisestä AARO:n ja Kirkpatrickin haastattelupyynnöstä, ilmenee AARO:n viime kuussa vastauksena FOIA-pyyntöön julkaisemista räjähdysherkistä uusista asiakirjoista. Sitä vastoin Grusch todisti heinäkuussa 2023 valan alla kongressille (ks. todistajanlausunnon sivu 27): ”Hän [Kirkpatrick] ei ottanut yhteyttä… Toivon, että hän olisi ottanut. Annoin hänelle mielelläni viisaita neuvoja siitä, mistä etsiä, kun hän astui AARO:n ruoriin.” Hän toisti väitteensä sen jälkeen, kun Kirkpatrick valitti Politicolle marraskuussa, että Grusch kieltäytyi haastattelusta. Grusch sanoi NewsNationille: ”Minulle ei ole tullut yhtään sähköpostia tai puhelua heiltä. Se on valetta.”

UFO-kiihkoilun maailmassa tosiuskovaiset hyökkäsivät tutkija John Greenewaldia vastaan, koska hän oli julkaissut hallituksen aineistoa, joka dokumentoi AAROn pyrkimykset haastatella Gruschia. Kaiken lisäksi Grusch ja hänen kannattajansa keksivät salaperäisiä syitä selittääkseen valheensa ja kieltäytymisensä tapaamisesta AAROn kanssa. Grusch esimerkiksi käytti niljakkaita sanoja väittäessään, että AARO:n henkilökunta ei ollut ottanut virallisesti yhteyttä häneen eikä asianajajaansa millään tavalla ennen marraskuuta 2023 — vaikka häntä oli selvästi yritetty tavoittaa siitä lähtien, kun hän tuli julkisuuteen viime kesäkuussa.

Itse asiassa Grusch keksi joka kerta uusia tekosyitä kieltäytyäkseen yhteistyöstä, ja aluksi hän kieltäytyi jopa antamasta puhelinnumeroaan tai sähköpostiosoitettaan AARO:n tutkijoille. Hän väitti esimerkiksi, että virastolla ei ollut valtuuksia käsitellä salaisia tietoja tai että se ei voinut suojella hänen luottamuksellisuuttaan.

Kaikki tämä, muistakaa, rohkealta UFO-”ilmiantajalta”, joka tyrmistytti maailman ja vauhditti uusia kongressin kuulemistilaisuuksia ja lainsäädäntöä järkyttävillä väitteillään hallituksen salailusta.

Gruschin kieltäytyminen haastattelusta oli vieläkin kummallisempaa, kun otetaan huomioon UAP-ilmiantajia suojaavat uudet lait ja se, että AARO oli nimetty ensisijaiseksi toimistoksi, joka vastaanottaa sotilaallisia UFO-raportteja turvallisissa olosuhteissa. Houkutellakseen häntä edelleen haastateltavaksi AARO:n henkilökunta antoi hänelle DOD:n kirjalliset vakuutukset siitä, että häntä suojellaan, ja kertoi hänelle, että AARO:lla oli rajoittamaton valta tutkia hänen väitteitään. Kongressin avustajien painostuksesta AARO:n henkilökunnan haastateltavaksi hän suostui lopulta tapaamaan AARO:n henkilökuntaa marraskuussa, mutta hän ei tullut paikalle, vaan teki oharit heille toimistorakennuksen aulassa.

Sen sijaan uuden Sol-säätiön perustajana Grusch on ollut paljon halukkaampi kertomaan sisäpiirin UFO-tarinoitaan miljardööreille ja teknologiasijoittajille. Näihin kuuluvat suunnitelmat puhua tulevassa SkyBridge Altenatives (SALT) –konferenssissa (hänen päälavapaikkansa peruttiin hiljattain ilman selitystä) ja hänen mennyt yksityinen tiedotustilaisuutensa Manhattanin kattohuoneistossa, jota isännöi kryptovaluuttayrittäjä ja jossa hän kuvaili Tardis-tyyppistä, 40 jalkaa pitkää UFOa, joka oli sisältä jalkapallokentän kokoinen.

AARO, kuten kävi ilmi, oli kuin kiihkeä kosija ja Grusch välttelevä halun kohde Moliere-farssissa. AARO:n aikajanamuistiossa (ks. sivut 4-5) epäonnistuneista yrityksistä saada Gruschin mahdollisesti maailmaa mullistavat tiedot, virasto totesi lopulta: ”Oli ilmeistä, että Gruschilla ei ollut aikomusta antaa AARO:lle tietoja väitteistään.” (Videopodcaster ja koomikkonäyttelijä Lu Jimenez lukee ääneen AAROn dokumentoituja yrityksiä tavoittaa Grusch, mikä korostaa niiden absurdiutta).

Vaikka Gruschin repaleinen uskottavuus on edelleen rapautunut, hänen takaisinmallinnusta koskevat väitteensä jakavat edelleen monet hallituksen sisällä ja sen ulkopuolella olevat puolestapuhujat, mukaan lukien kymmenet näennäisen vilpittömät haastateltavat, jotka puhuivat AAROlle. Silti heidän hämmästyttävät tarinansa, jotka ohjaavat tiedotusvälineiden uutisointia ja poliittista päätöksentekoa, on uudessa raportissa todisteiden puuttumisen vuoksi kumottu melko yksityiskohtaisesti.

Kuten AAROn uusi vt. johtaja Tim Phillips kertoi toimittajille päivää ennen raportin julkaisua: ”AARO arvioi, että väitettyjä piilotettuja UAP-ohjelmia ei joko ole olemassa tai ne on virheellisesti määritelty aidoiksi kansallisiksi turvallisuusohjelmiksi, jotka eivät liity Maan ulkopuolisen teknologian hyödyntämiseen.”

Kaikki tämä on puolestaan aiheuttanut UFOjen kannattajien keskuudessa tulipalon kongressissa, sosiaalisessa mediassa ja NewsNation-kaapelikanavalla, joka on rakentanut katsojaluvut UFOjen ympärille. He ovat muun muassa syyttäneet puolustusministeriön virkamiehiä ”rikollisesta” peittelystä. Edustaja Tim Burchett (R-TN)), joka on pitkään vedonnut Raamatun kohtiin todisteena UFOista ja myy UFO-sälää sosiaalisen median sivuillaan, julisti: ”He valehtelevat — he valehtelevat meille… He yrittävät vain halventaa ihmisiä.” (Itse asiassa, kuten Kirkpatrick paljasti Steven Greenstreetin haastattelussaan, Burchett ja muut mahtipontiset edustajainhuoneen UFO-myönteiset eivät ole koskaan vaivautuneet puhumaan Kirkpatrickin tai AARO:n henkilökunnan kanssa.)

AARO:n raportti voi osoittautua käännekohdaksi, vaikka kannattajat ovatkin vastustaneet sitä. Se voi hyvinkin hidastaa UFO-”paljastuksen” vauhtia — ja väitettyä kusetusta. Huolimatta parlamentin herkkäuskoisen, nimellisesti kaksipuolueisen ja salaliittoja harrastavan ”UAP-ryhmittymän” jäsenten pyynnöistä perustaa uusi valikoitu valvontavaliokunta tutkimaan hallituksen UFO-salaisuuksia, uusien kuulemistilaisuuksien järjestäminen on epävarmaa.

(Alun perin näiden edustajainhuoneen jäsenten rinnalla pyrkivät valtion kätkemiä avaruusaluksia löytämään myös jotkut demokraattiset senaattorit, kuten enemmistöjohtaja Chuck Schumer, jotka vaativat suurempaa julkisuutta kaikista salaisista UFO-ohjelmista). AARO:n raportti ja Gruschin loputtomat kiertelyt näyttävät viilentäneen heidän nälkäänsä Maan ulkopuolisten paljastusten suhteen. Grusch vältti myös ehdotetun tapaamisen Sean Kirkpatrickin kanssa, jonka senaattori Kirsten Gillibrand (NY), joka on johtava UFO-paljastuksen puolestapuhuja ja jolla on huippusalainen tiedustelu- ja asevoimien komiteoiden turvaluokitus, yritti järjestää).

Tiedotusvälineet, kuten New York Times ja The Guardian, esittelivät AARO:n raportin. Ironista kyllä, nämä samat tiedotusvälineet ovat aikoinaan mainostaneet raportin kumoamia kaukaa haettuja väitteitä — mutta toistaiseksi ne eivät ole tehneet korjauksia tai peruuttaneet aiempia juttujaan. Jopa jotkut kongressin UFO-asiantuntijat, kuten edustaja Eric Burlison (R-MO), ovat alkaneet julkisesti kyseenalaistaa Luis Elizondon ja David Gruschin kaltaisten itseään ilmiantajiksi kutsuvien henkilöiden todenperäisyyttä. Vastauksena New York Postin toimittajan Steven Greenstreetin hiljattain esittämään kysymykseen heidän kyseenalaisista väitteistään Burlison vastasi: ”En usko juuri mitään, mitä he kertovat minulle.”

* * * *

Pohjimmiltaan AARO:n raportti näyttää tukevan Korffin ja muiden skeptikoiden Elizondoa ja hänen liittolaisiaan vastaan esittämiä tylyjä syytöksiä, koska se kumoaa heidän todistamattomat väitteensä — vaikkei siinä suoraan mainita ketään yksittäistä huijaria. Sen lisäksi, että raportissa torjuttiin ”takaisinmallintamisen” myytti, siinä todettiin myös, että 1940-luvulta lähtien esitetyille väitteille, joiden mukaan UFO-havainnoissa olisi ollut kyse avaruusolennoista, ei yksinkertaisesti ole ”mitään todisteita”, vaan lähes kaikissa tapauksissa kyse oli tavallisten esineiden virheellisestä tunnistamisesta.

AARO:n raportti näyttää saaneen sekä Luis Elizondon että Christopher Mellonin luopumaan aiemmista avaruusolentoihin keskittyneistä selityksistään. ”Henkilökohtainen uskomukseni on, että on olemassa erittäin vakuuttavia todisteita siitä, ettemme ehkä ole yksin”, Luis Elizondo kertoi CNN:lle vuonna 2017 sen jälkeen, kun Timesin juttu, jossa hän oli mukana, julkaistiin. Hän korosti toistuvasti, kuten eräälle UFO-myönteiselle järjestölle pitämässään puheessa: ”Ei, emme nähneet droneja.

Nyt he ovat kääntyneet lennokkiselityksen puoleen — ja jopa teeskentelevät, etteivät he koskaan tukeneet Maan ulkopuolisten olentojen hypoteesia, joka teki heidät kuuluisiksi. Elizondo toisteli Christopher Mellonia, joka oli tyytyväinen hallituksen uuteen huomioon ”droneongelmaa” kohtaan, ja julisti: ”Napakymppi, Chris… kuten olemme sanoneet viimeiset seitsemän vuotta.” New York Postin Steven Greenstreet nimitti tätä ilmeistä käännettä häpeämättömäksi ”kaasuvalottamiseksi”.

AARO:n raportissa myös puhkaistiin koko UFOihin, jotka tunnetaan myös nimellä ”tunnistamattomat poikkeavat ilmiöt” (UAP), liittyvä mytologia tarkastelemalla tarkkaan, miten vahvistamattomat väitteet ja tarinat ovat levinneet. Siinä tutkittiin kuulopuheiden ja toisen ja kolmannen käden tarinoiden kierrettä, joka on kuin rikkinäinen puhelin, joka saa aikaan yhä hallusinatorisempia taruja UFOista ja avaruusolennoista.

Raportti on tärkeä myös siksi, että se saattaa vähentää herkkäuskoisuutta niissä johtavissa toimielimissämme — kuten kongressissa ja suurimmassa osassa tiedotusvälineitä — jotka ovat tähän asti suurelta osin omaksuneet narratiivin avaruusolennoista. Ensimmäistä kertaa hallitus on antanut virallisen, lopullisen hyväksynnän korkean profiilin ”ilmiantajien” ja UFO-promoottoreiden hyvin julkisuudessa olleiden, avaruusolentoihin liittyvien väitteiden kumoamiselle.

Ajatellaanpa vaikka kiistaa Luis Elizondon paljon kohua herättäneestä väitteestä, jonka mukaan hän johti Pentagonin salaista 22 miljoonan dollarin UFO-tutkimusohjelmaa lähes 10 vuoden ajan. Itse asiassa hän oli mukana vain rahoittamattomassa, harrastuksenomaisessa ”toiminnassa” — sen jälkeen kun alkuperäinen ohjelma menetti rahoituksensa — proosallisten hallintotehtäviensä ohella. ”Tämä ponnistus ei ollut tunnustettu, virallinen ohjelma, eikä sillä ollut omaa henkilöstöä tai budjettia”, AARO:n raportissa todettiin.

Toinen Elizondon asianajaja, tunnettu edistysmielinen asianajaja Danny Sheehan, kertoi The Washington Spectator -lehdelle, että Elizondo pysyy alkuperäisissä väitteissään UFO-tutkimuksen johtotehtävistä.

(Vahvistaakseen väitettyä johtamistaan olemattomasta ohjelmasta Elizondo loi hieman ennen kuin hän lopetti Pentagonissa vuonna 2017 väärennetyn paperijäljen. Myöhemmin vuotanut hänen lähettämänsä sähköposti näytti luovuttavan epämääräisesti kuvatun ”ohjelman” johtohommat hämmentyneelle kollegalleen Neill Tiptonille. Muistio [katso sivu 1] oli täynnä byrokraattista mutu-tuntumaa, eikä siinä edes mainittu UFOja tai ilmailuteknologiaa. Tipton vastasi: ”Kiitos, Lue — vaikka jossain vaiheessa minun täytyykin tietää, mitä tämä oikeastaan ‘on’…”).

Sheehanilla on omat uskottavuusongelmansa. Hän on liberaali ikoni Pentagon Papers -tapauksen parissa tekemänsä työn ansiosta, mutta viime aikoina hän on saanut mainetta siitä, että hän on perustanut oman puoliuskonnollisen voittoa tavoittelemattoman järjestön, jonka tarkoituksena on edistää ”UFO-paljastusta”. Hän myös kehottaa ihmisiä neuvottelemaan avaruusolentojen kanssa — hän on tunnistanut useita lajeja — ja tarjoamaan niille vapaaehtoisesti ihmisen spermaa ja munasoluja. Sheehan on ehdottanut tätä ehdotusta rauhanomaiseksi vaihtoehdoksi sille, että avaruusolennot sieppaisivat ja raiskaisivat, mikä oli aikoinaan suosittu myytti, joka tekee paluuta. Hän spekuloi, että avaruusolennot voitaisiin valita palvelemaan ehdotettuun liittovaltion paneeliin, joka määrittelee, mitä hallituksen UFO-salaisuuksia on turvallista paljastaa. ”Toinen kahdesta avoimesta paikasta pitäisi täyttää Maan ulkopuolisella olennolla”, hän sanoi asiallisesti bestseller-kirjailija Whitley Streiberille.

Mutta hänen New Paradigm Institute -instituuttinsa ilmoitettuja epäitsekkäitä motiiveja saada aikaan UFO-paljastus ja järjestää rauhansopimus muukalaisherrojemme kanssa on täydennetty uudella jalolla asialla: kouluttaa uusi sukupolvi ufologeja. Yhteistyössä Santa Cruzissa sijaitsevan pienen Ubiquity Universityn kanssa, jota mikään tunnustettu valtavirtaorganisaatio ei ole akkreditoinut, UFOjen tutkijaksi pyrkivä voi saada yhdistetyn maisterin ja tohtorin tutkinnon avaruusolentotieteissä vain 16600 dollarilla.

Sheehan kertoi myös sekä NewsNation-toimittaja Ross Coulthartille että AARO:lle alati muuttuvan tarinansa siitä, että hän olisi nähnyt salaisia valokuvia kaapatusta lentävästä lautasesta; valitettavasti hänellä ei ole todisteita, sillä hän on kadottanut keltaisen lehtiönsä, johon hän oli kopioinut oudot UFO-symbolit.

Ei ollut yllättävää, että AARO oli haluton hyväksymään hänen tarinaansa. Coulthart ja Sheehan sanovat, että tämä on todiste siitä, että AARO on salannut sen, mitä he väittävät Sheehanin ”omakohtaiseksi” todisteeksi avaruusaluksista. Sean Kirkpatrick oli kertonut The Guardianille: ”On ihmisiä, jotka puhuvat ihmisille, jotka tulevat kertomaan tarinaa tai kertovat medialle, ja muita ihmisiä saapuu, mutta käy ilmi, ettei kenelläkään heistä ole omakohtaisia todisteita tai tietoa.”

Sheehan puolestaan on sinnikäs. Hän kertoi Coulthartille uudessa NewsNation-podcastissaan ”Reality Check”, että hänen tarinansa kadonneesta keltaisesta vihkosta on lopullinen todiste siitä, että Kirkpatrick valehtelee siitä, ettei hän ole saanut ensikäden todisteita. Synkkä Coulthart hiillosti Sheehania: ”Valehteliko Sean Kirkpatrick, kun hän sanoi, että AARO ei saanut ensikäden todisteita maahansyöksyjen nouto-ohjelmasta?” Sheehan vastasi: ”Mielestäni se oli tahallinen, läpinäkyvä ja tietoinen valhe.”

Ross Coulthart on sen jälkeen, kun hän esitteli David Gruschin tv-yleisölle viime kesäkuussa antamissaan hyväuskoisissa yksinoikeushaastatteluissa, ollut johtava tv-persoona, joka on levittänyt sellaisia todisteettomia UFO-salaliittotarinoita, jotka AARO:n raportti romutti — mukaan luettuna David Gruschin väitteet takaisinmallinnuksesta ja avaruusolentojen ”biologisesta materiaalista”.

Coulthart on enemmän kuin yhtä hyvä kuin Grusch ja Sheehan, sillä hän esittää hurjia, todistamattomia väitteitä. Vaikka hän ei ehkä koskaan saavuta laajalti tunnustettua huijauslöytöjen kuningasta Jaime Maussania, joka hiljattain esitteli Meksikossa pidetyssä konferenssissa arkkuihin pakattuja avaruusolentojen muumioita, se ei ole johtunut siitä, ettei hän olisi yrittänyt.

Ennen NewsNationille ja muille tiedotusvälineille tekemänsä työn aikana Coulthart edisti sensaatiohakuisia, vahvistamattomia ja usein epäuskottavia tarinoita, joita hän ei ole koskaan perunut tai korjannut. Näihin kuuluvat perusteeton Britannian parlamentin pedofiiliskandaali, joka maksoi Scotland Yardille lähes neljä miljoonaa dollaria ja joka perustui mielisairaiden tai epäluotettavien todistajien johtolankoihin ja väitteisiin, joita poliisi syytti väärien ilmoitusten tekemisestä ja yhdessä tapauksessa lasten hyväksikäytöstä; dokumenttielokuva, jossa luvattiin lopullisia todisteita talteenotetusta avaruusolentoteknologiasta; ja huijaus, joka koski väitettyä Area 51:n silminnäkijää, jonka veljenpoika oli aiemmin kaupitellut eBayssä avaruusolentojen alusten nouto-ohjelmahihamerkkiä, joka oli peräisin ohjelmasta.

Ei ole yllättävää, että AARO ei uskonut näitäkään valheita. Coulthart arvosteli AAROa odotetusti siitä, ettei se ottanut hihamerkkimyyjän Area 51 -väittämää vakavasti. (Coulthartin journalististen väärinkäytösten koko laajuuden voi ymmärtää katsomalla videopodcaster Steven Cambianin 10-tuntisen koosteen Coulthartin valheista.)

Coulthart mainosti myös pudonnutta UFOa, joka on niin suuri, että sen päälle on rakennettu rakennus. Mutta jos hän paljastaisi UFOn sijainnin, hän sanoo: ”Vaarantaisin maansa palveluksessa olevien hyvien miesten ja naisten hengen.” Tämä peloton toimittaja mainostaa nyt 5 000 dollarin Egyptin-kiertuetta, jolla hän tutkii siellä psyykkisiä voimia ja avaruusolentojen vaikutteita.

Kun hänen holtiton raportointinsa on jatkunut hillittömänä — ja lopulta hän sai erikoiskirjeenvaihtajan tittelin ja oman uuden videopodcast-sarjan ”Reality Check” NewsNationilla — Coulthartin retoriikasta tuli entistä vaarallisempaa. Hän saattaa nimittäin mahdollisesti yllyttää joitakin epävakaimpia seuraajiaan — uskovaisten yhteisössä, jossa muutama kiihkoilija on jo nähnyt murhaavansa perheenjäsenensä — hyökkäämään hallituksen virkamiehiä vastaan heidän osuutensa vuoksi väitetyssä UFOjen peittelyssä. That UFO Podcast -ohjelmassa viime marraskuussa hän sanoi, että jos oletetaan, että hallituksen virkamiehet vehkeilevät salaliitossa ”rikollisesti” peitelläkseen totuutta avaruusolennoista, heidät pitäisi möyhyttää ”tervassa ja höyhenissä ja raahata ympäri Washington DC:tä ja kivittää Humveen takana”. Vaikka tämä olikin tarkoitettu vain yliampuvaksi kärjistykseksi, jolla haluttiin korostaa pointtia, tässä ilmapiirissä Sean Kirkpatrick ja muut voisivat mahdollisesti joutua Coulthartin stokastisen terrorismin uhreiksi.

Tämä riski on vieläkin suurempi UFOihin uskovien yhä raivostuneemmassa verkkomaailmassa, joka pitää itseään salailun uhreina. Kuten aiemmat raporttimmeTyperysten avaruusaluksessa” ja kolumnisti Dave Troyn kommentit osoittivat, väkivallan mahdollisuus — jota kiihottava ja oikeistolainen retoriikka ruokkii — UFO-yhteisön kulttimaisten ääriryhmien keskuudessa on vain lisääntynyt, kun heidän toiveensa ”paljastumisesta” on toistuvasti murskattu.

* * * *

AARO:n raportissa käsiteltiin useita tapauksia, joissa Yhdysvaltain hallituksen väitettiin osallistuneen avaruusolentoihin liittyvään toimintaan ja salanneen sitä, ja jotka vilpittömät — mutta erehtyneet — uskovaiset olivat saattaneet AARO:n tietoon. Toimisto raportoi osittain, että ”AARO onnistui löytämään haastateltavien yksilöimät USG:n [Yhdysvaltain hallitus] ja teollisuuden ohjelmat, virkamiehet, yritykset, johtajat ja asiakirjat”. Haastateltavat nimesivät kuitenkin usein aitoja salaisia ohjelmia, jotka olivat Pentagonin ja valittujen kongressin jäsenten tiedossa. ”He yhdistivät nämä aidot USG:n ohjelmat virheellisesti avaruusolentojen ja Maan ulkopuolisten toimintaan”, AARO totesi.

Mietinnössä lytättyjen kuulopuheiden ja väärinymmärrettyjen väitteiden joukossa oli mm.:

— Eräs AARO:n haastateltava väitti, että entinen sotilasupseeri kertoi hänelle, että sotilas oli koskenut avaruusolennon ”Maan ulkopuoliseen” ajoneuvoon. Kun häneen otettiin yhteyttä, upseeri sanoi, ettei hän ole koskaan kohdannut muukalaisteknologiaa eikä muista puhuneensa haastateltavan kanssa. Raportissa kuitenkin todettiin: ”Jos näin on tapahtunut, ainoa tilanne, jonka hän on saattanut kertoa, on se, kun hän kosketti F-117 Nighthawk -nimistä stealth-hävittäjää eräässä laitoksessa.”

— Eräs haastateltava väitti, että hän kuuli 1990-luvulla kahden sotilastukikohdan tiedemiesten välistä viestintää, jossa väitettiin ”avaruusolentojen” olleen läsnä erikoismateriaalien testauksen aikana. AARO:n tutkijat päättelivät: ”Keskustelussa viitattiin todennäköisesti testi- ja arviointiyksikköön, jonka lempinimellä oli ’avaruusolentoihin’ viittaavia merkityksiä kyseisessä laitoksessa.” Kuten epäileväinen UFO-tutkija Luis Cayetano huomautti, tämä oli todennäköisesti viittaus F-117:n ”materiaalien soveltamisen ja korjaamisen asiantuntijoihin (MARS), lempinimeltään marsilaiset”.

— Raportti mainitsi todistajasta, joka uskoi avaruusolentojen lentäneen avaruusaluksellaan “erikoista lentokuviota” amerikkalaisessa sotilastukikohdassa. AARO:n havainto: Hän tiesi ajan ja paikan oikein, mutta “DOD teki kokeita alustalla, joka on suojattu [salaiseksi luokitellulla] erityisohjelmalla… tämä ohjelma ei liity millään tavalla Maan ulkopuolisen teknologian hyödyntämiseen.”

Raportissa myös moitittiin David Gruschin, Luis Elizondon ja Eric Davisin kaltaisten itseään ilmiantajiksi nimittävien henkilöiden yleistä väitettä, jonka mukaan he ovat allekirjoittaneet salassapitosopimuksia (NDA) tai heillä on muita rajoituksia sen suhteen, mitä he voivat kertoa. Heidän mukaansa nämä sitoumukset estävät heitä kertomasta todellista, yksityiskohtaista totuutta hallituksen työskentelystä avaruusalusten parissa, kuten esimerkiksi Davisin väärennetyssä muistiossa esitetään, jota hän ei kommentoi väitetyn syytteen uhan vuoksi. Puolustajat ovat väittäneet, että vankilaan joutuminen, potkut ja jopa tappaminen — Grusch väittää, että ilmiantajia on murhattu — uhkaavat jokaista, joka rikkoo heidän pyhää UFO-salaisuussopimustaan. (Tähän liittyy myös tekosyy, jonka mukaan miehet mustissa hyökkäsivät ja varastivat heidän UFO-todistuksensa, jota on myös yleisesti esitetty vuosikymmenien ajan.)

AARO:n raportti on suorasanainen tämän totuudenpuhujia uhkaavan väitetyn NDA-uhan suhteen: sitä ei ole olemassa. Raportissa todetaan: ”Tähän mennessä AARO:n henkilökunta ei ole havainnut eikä sille ole ilmoitettu mistään NDA:sta, joka sisältäisi UAP:hin liittyviä tietoja.”

Kaiken kaikkiaan tapaus on loppuun käsitelty.

* * * *

No, ei aivan. Jos ei ole uppoutunut UFO-salaliittojen kaninkoloon, voisi luulla, että uudet AARO-löydökset olisivat heikentäneet UFO-yhteisön viimeisiä uskon pilareita heidän tärkeimpiin sankareihinsa, Lue Elizondoon ja David Gruschiin. Olihan Elizondo julistanut ensimmäisenä periaatteena tässä pinttyneessä twiitissä: ”Lupaukseni teille: 1) Kerron teille aina totuuden.”

Joidenkin kannattajien mielestä raportin kovat totuudet todellakin horjuttivat heidän uskoaan ilmiantajiin, mutta eivät avaruusolentojen vierailujen todellisuuteen.

Monien usko kuitenkin vain vahvistui, kun jäljellä olevat kriittisen ajattelun rippeet olivat vuosien armottoman propagandan ja laumamielisyyden jälkeen murentuneet. Vanhanaikaiset käsitykset riippumattoman, todennettavissa olevan todistusaineiston hankkimisesta tuntuivat vanhanaikaisilta. Tällaisia hyviä neuvoja sisältyi Carl Saganin ”Baloney Detection Kit” -kirjassa, mutta hän on jo kauan sitten kuollut.

How to detect baloney, Carl Sagan style

Elizondo, Grusch ja heidän mediamestarinsa olivat auttaneet tekemään kaiken tämän mahdolliseksi, joten ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä, kun vielä yksi itseoikeutetusti sotilaalliseksi ilmiantajaksi julistautunut henkilö astui esiin täyttämään tyhjiön, jonka heidän asteittainen katoamisensa on tehnyt mahdolliseksi. Twitter-tilassa 21. huhtikuuta entinen ilmavoimien upseeri nimeltä Jason Sands tuli esittämään joukon omituisia väitteitä, kuten aikamatkoja Marsiin ja yhteydenpitoa ”sinilintu”-avaruusolentojen kanssa.

UFO-maan asukkaat ottivat hänet vastaan enimmäkseen kunnioituksella, uskolla ja kiitollisuudella — lukuun ottamatta muutamia epäileviä kyselijöitä. Hän kertoi heille kaiken, mitä he halusivat kuulla, mukaan lukien sen, että hän oli osa ”Salaista avaruusohjelmaa” (SSP), jota on popularisoinut häpäisty mediahahmo Corey Goode, joka tunnetaan parhaiten työstään Gaia TV -kaapeliverkossa, jolla on lähes 800 000 jäsentä ja 3,6 miljoonaa verkkokävijää kuukaudessa. Hän väitti olleensa osa ”20 and back -ohjelmaa”, jossa hänet lähetettiin Marsiin — vain palauttaakseen hänet ajallaan takaisin Maahan nuorempana itsenään 20 vuoden kosmisen ja kosmeettisen planetaarisen palvelun jälkeen.

Myöhemmin Goode pakotettiin 2022 lausunnossa, jonka podcastaaja Steven Cambian esitti ensimmäisenä, myöntämään, että hän oli keksinyt koko sarjan keksittyjä tarinoita päästään — ”henkistä omaisuuttaan”, hän selitti — saadakseen rahaa uskollisilta katsojiltaan. ”En ole koskaan asunut toisella planeetalla”, hän myönsi. Kuten tv-evankelistat, jotka palaavat laumansa luo skandaalin jälkeen, Corey Goode on edelleen toiminnassa kertomalla nyt 184 000 seuraajalleen YouTubessa salaisesta avaruusmatkastaan, esiintymällä konferensseissa ja tarjoamalla kursseja uskovaisille verkkosivuillaan.

Koko hullun tarinan alkuperä on vielä oudompi: se sai alkunsa 1970-luvulla Isossa-Britanniassa televisiossa esitetystä ”Alternative 3” -nimisestä pilailudokumentista, joka oli tarkoitettu aprillipilaksi (ja jonka elokuvantekijä Emily Louise Church dokumentoi hulvattomasti), mutta kasvoi sitten maailmanlaajuiseksi myytin luomisen kultiksi.

Kuukausi sitten, kun Jason Sands ilmoitti tosiuskovaisille, että hänkin oli SSP:n jäsen, hän kertoi tuhansille enimmäkseen palvoville kuulijoille: ”Minut pakotettiin ohjelmaan.” Heidät on ehdollistettu hyväksymään kaikki, mitä sotilaalliset ilmiantajat heille kertoivat, vaikka myöhemmin noin puolet uskovaisista, mukaan lukien Alien Girl -nimellä tunnetun, itseään avaruusolennoksi kutsuvan ihmis-”Tähtisiemenen” kannattajat, pitivät sitä liian uskomattomana uskoakseen.

Kriittisimmät iskut Sandsin pyrkimyksille markkinoida itseään uusimpana rohkeana ilmiantajana tulivat kuitenkin vakiintuneilta UFO-vaikuttajilta. Häädettyään Sandsin, he vetivät tikapuut takanaan kiivetessään takaisin UFOjen rahan ja maineen emoalukseen. Asianajaja Danny Sheehan, raittiusmielisen UFO-aktivismin malliesimerkki, kertoi podcasterille, että tavattuaan Sandsin hän piti tätä ”hämmentyneenä” eikä ilmeisesti tarpeeksi uskottavana edustettavaksi.

Eric Davis, valtion rahoittama tiedemies, joka väitti, että poltergeistit ovat seuranneet häntä kotiinsa ja että hän on kommunikoinut telepaattisesti demonien kanssa Skinwalker Ranchilla tekemiensä tutkimusten aikana, haukkui Sandsin yksityisessä Facebook-ryhmässä: ”Sands osoittautui joko valehtelijaksi tai omaan hevonpaskaansa uskovaksi….Miehet, joiden kanssa teen yhteistyötä, ovat tavanneet hänet ja ymmärtävät, että hänen väitteensä eivät pidä paikkaansa.”

Kävi kuitenkin ilmi, että Jason Sands oli yksi David Gruschin haastattelemista ”ilmiantajista”, joiden outoja tarinoita Grusch saattoi välittää hallituksen virkamiehille.

Sandsin vaikutusvaltaisin puolustaja oli elokuvantekijä James Fox, jonka tulevassa hallituksen sisäpiiriläisiä käsittelevässä elokuvassa Sandsin on määrä esiintyä — ja jota Sands halusi innokkaasti edistää. Fox julisti: ”Osana asianmukaista huolellisuuttani voin todeta, että hän on se, joka sanoo olevansa, ja että hän on valmis todistamaan valan alla ja jopa tekemään valheenpaljastustestin väitteistään.” Hän lisäsi arvioivansa edelleen Sandsin väitteitä.

Valitettavasti Fox, vaikka hän onkin teknisesti hiotuin UFO-myönteisistä elokuvaohjaajista, on taipuvainen tyrkyttämään todistamattomia ja ristiriitaisia tarinoita pseudo-”silminnäkijöiltä”. Tämä käy selvästi ilmi hänen elokuvassaan Moment of Contact — joka käsittelee usein debunkattua ”Brasilian Roswellin” tapausta — jonka Steven Cambian lyttäsi asiantuntevasti, joskin tylysti.

Osa Sandsia koskevista laajemmista epäilyistä saattoi johtua siitä, että hän esiintyi viime vuonna eri nimellä eräässä ohjelmassa ja väitti työskennelleensä läheisesti David Gruschin kanssa — mutta ei osannut lausua hänen nimeään oikein. Hyväuskoiset verkkoyhteisöt #UFOtwitterissä ja #UFOx:ssä keskustelivat vielä muutama päivä hänen esiintymisensä jälkeen siitä, oliko hän legitiimi.

Se, että historiallisesti horjumattomien UFO-kiihkoilijoiden keskuudessa on ylipäätään epäilyksiä, jotka joutuvat nyt kohtaamaan AARO:n raportin aiheuttamia uusia haasteita maailmankuvalleen, olisi pidettävä tervetulleena uutisena.

Silti tie ulos kaninkolosta on edelleen tarpeettoman vaikea navigoida. Lainvalvontaviranomaiset ja liittovaltion virastot eivät ole onnistuneet hillitsemään UFO-promoottoreiden ja tosikkoihin uskovien Pentagonin urakoitsijoiden harjoittamaa, valvomatonta paranormaalia harrastusta. AARO:n raportti voi olla tärkeä ensiaskel kriittisen ajattelun palauttamisessa, ja se voi auttaa saamaan ne, jotka käyttävät uskovia hyväkseen väärillä väitteillään, vastuuseen.

 

Artikkelin julkaissut Washington Spectator

Avaimia ufouskomusten tarkasteluun

Tämä on ensimmäinen luku Jaakko Närvän ja Jussi Sohlbergin toimittamasta  kirjasta Arvoituksia avaruudesta: Näkökulmia ufouskomuksiin.


kirjoittanut Jaakko Närvä & Jussi Sohlberg

Lentävistä lautasista tai ufoista on puhuttu jo yli seitsemänkymmenen vuoden ajan. Idea lentävästä lautasesta syntyi Yhdysvalloissa kesällä 1947 liikemies, apulaissheriffi ja pelastuslentäjä Kenneth Arnoldin kuuluisasta havainnosta. Arnold oli 24. kesäkuuta 1947 etsimässä kadonnutta lentokonetta ja liikematkalla Washingtonin osavaltion alueella. Ollessaan Rainier-vuoren läheisyydessä hän näki yhdeksän outoa lentävää kohdetta vuorten huippujen lomassa. Jo samana päivänä hän kuvaili East Oregonian -sanomalehden toimittajalle Nolan Skiffille kohteiden liikettä sanomalla, että ne ”lensivät kuin veden pintaan viskattu tecvati”. Toimittaja Bill Beguette käytti ilmaisua lautasen kaltaiset kohteet (saucer-like objects), ja editoija keksi nimityksen lentävä lautanen (flying saucer). Kohteiden liikettä kuvaileva ilmaisu kääntyi näin niiden muodon kuvaukseksi. Arnold kuvaili kohteita myöhemmin sirppimäisiksi.

Uutinen ”lentävistä lautasista? levisi lehdistön välityksellä kaikkialle Yhdysvaltoihin jo seuraavana päivänä, ja lentävän lautasen käsite oli syntynyt. Ilmeisesti ensimmäisen suomalaisen sanomanlehtiuutisen Yhdysvaltojen tapahtumista julkaisi Uusi Suomi 6. heinäkuuta eli noin kaksi viikkoa Arnoldin havainnon jälkeen. Tiettävästi puolestaan Vapaa Sana julkaisi 14. heinäkuuta tiedon ensimmäisestä suomalaisesta lentävää lautasta koskevasta havainnosta; kaksi miestä oli nähnyt Helsingin taivaalla lentävän lautasen. Seurasi innokas sanomalehtikirjoittelu lautashavainnoista ja niiden selityksistä.

Arnoldin havainnosta sai alkunsa niin sanottu moderni ufoaika. Eräänlaisia ”esi-ufoja” olivat olleet mystiset ilmalaivat sekä kummituslentokoneiksi ja aaveraketeiksi kutsutut kohteet erityisesti Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa 1800-luvulta lähtien. 1940-luvun loppupuolella syntynyt lentävän lautasen käsite popularisoi havainnot ihmeellisistä lentolaitteista osaksi valtakulttuurista länsimaista tietoisuutta. Toki esimerkiksi Raamatussa kerrotaan Jumalan tulisista lentävistä vaunuista ja hindulaisessa mytologiassa Vimanoista, jumalolentojen lentävistä vaunuista tai palatseista. Idea meihin nähden ylivertaisten olentojen ihmeellisistä lentovälineistä on siis vanha. Kuitenkin omana eriytyneempänä perinteenään länsimainen tieteellis-tekninen ”ihmelentolaitetraditio” alkaa 1800-luvun teollistumisen ja tieteellis-teknisen kehityksen kiihtymisen myötä.

Laaja ja merkittävä ilmiö

Ufouskomukset tai ufoperinne saatetaan mieltää jokseenkin vähämerkitykselliseksi seikaksi tai alakulttuuriseksi erikoisuudeksi. On totta, että ufoharrastus on Suomessakin tärkeä elämänarvo vain hyvin pienelle osalle väestöstä. Selväpiirteiset uforyhmät ja -yhdistykset ovat myös usein kooltaan ja yhteiskunnalliselta näkyvyydeltään vaatimattomia. Lisäksi huomio kiinnittyy helposti yksittäisiin näkyviin persoonallisuuksiin, jotka innokkaasti pyrkivät edistämään ufoasiaa. Ilmiökenttänä ufouskomukset ovat kuitenkin laaja kokonaisuus, joka ylittää kansalliset rajat. Samaten niihin limittyvä ufoaiheen kaupallinen ja populaari käyttö on laajaa. Kohtaamme ufoja ja humanoideja kaikkialla, kuten elokuvissa, televisio-ohjelmissa, sarjakuvissa ja mainoksissa. Suurin osa maapallon väestöstä on tietoinen ufon käsitteestä. Tieteen tiedotus ry:n Tiedebarometrin mukaan suomalaisista kuusi prosenttia oli vuonna 2019 täysin samaa mieltä väittämän ”Vaikka ufohavaintoja ei ole kyetty tieteen keinoin todentamaan, on selvää, että vierailuja ulkoavaruudesta maahan on tapahtunut” kanssa; 11 prosenttia oli jokseenkin samaa mieltä. 36 prosenttia vastasi ”vaikea sanoa”, 18 prosenttia oli jokseenkin eri mieltä ja 28 prosenttia täysin eri mieltä! Kun on jokseenkin eri mieltä sen kanssa, että ”on selvää”, että täällä on käynyt avaruusvierailijoita, antaa vielä mahdollisuuden sille, että avaruusvierailuja on tapahtunut. Voidaan sanoa, että yli kaksi kolmasosaa vastasi suhtautuvansa täysin tai jonkin verran avoimesti avaruusvieraiden täällä käymiseen. Avaruussivilisaatiot ja ufot ovat tarkasti ottaen eri asioita, mutta niiden mielletään liittyvän varsin vahvasti toisiinsa, joten tilasto kuvannee kohtuullisen osuvasti suhtautumista myös ufojen todellisuuteen. Kirkon tutkimuskeskuksen vuoden 2007 Kirkkomonitor-tutkimuksessa suomalaisille esitettiin väittämä Jotkut ufot ovat muista maailmoista peräisin olevia avaruusaluksia”. Pyöristettynä kaksi prosenttia oli vahvasti samaa mieltä, kymmenesosa samaa mieltä, hieman yli kolmannes ei samaa eikä eri mieltä, reilu viidennes eri mieltä ja vajaa kolmasosa vahvasti eri mieltä.? Tulos on siis Tiedebarometrin kanssa samansuuntainen: yli kaksi kolmasosaa vastaajista piti ufoja todellisina avaruusvierailijoiden alusten merkityksessä tai piti niitä nähtävästi ainakin jonkin verran mahdollisina.

Kansalaiset, jotka suhtautuvat ufojen todellisuuteen jossain määrin avoimesti tai epävarmasti, eivät etsiskele ufoja innostuneesti taivaalta eivätkä käy erilaisissa ufotilaisuuksissa. Kyse ei ole elämää suuntaavasta vahvasta ufouskovaisuudesta vaan kevyemmistä mietteistä. Avoimesti ja epävarmasti asennoituvat ihmiset kannattavat populaareja ufouskomuksia vaihtelevasti ja monin sävyin. Tällaisia uskomuksia ovat esimerkiksi yleisluontoiset arvelut erilaisten ufoilmiöiden kuten ufosieppausten, ja ufosalailun todenperäisyydestä ja luonteesta sekä ufologian tieteellisyydestä. Ihmiset saattavat spekuloida ufojen olemassaololla tai kokea enemmän tai vähemmän vakavaa uskoa ufoihin tilannekohtaisesti esimerkiksi katsellessaan ufodokumenttia tai keskustelun kääntyessä ufoihin.

Eri puolilta maailmaa on raportoitu valtava määrä ufohavaintoja. Esimerkiksi Yhdysvalloissa 1970—1990-luvuilla tehtyjen kyselytutkimusten mukaan 9—12 prosenttia maan kansalaisista oli tulkinnut nähneensä UFOn. Gallup-yhtiön vuoden 2019 kysely kertoo, että jopa 16 prosenttia yhdysvaltalaisista on nähnyt jotain, jonka ajatteli olleen UFO. Koska UFO tarkoittaa kirjaimellisesti käsitettä Unidentified Flying Object eli tunnistamatonta lentävää kohdetta tai esinettä, kaikki vastaajat eivät varmastikaan ole tarkoittaneet havainneensa esimerkiksi avaruusmuukalaisten superteknologisia lentolaitteita. Toisaalta sekä lyhenne UFO että termi ufo ymmärretään usein juuri avaruusvierailijoiden ihmeelliseksi lentoalukseksi tai ”lentäväksi lautaseksi”. Suomessa on yleistynyt tapa käyttää pienellä kirjoitettua termiä ufo. Suomalaisten ufohavaintomääristä ei ole juurikaan tilastotietoa, mutta ilmeisesti niitä on vähemmän kuin Yhdysvalloissa, ehkä noin viidellä prosentilla. Ufohavainnossa nähdään yksi tai useampi ufoksi tulkittu tai epäilty kohde, tyypillisesti pimeällä tai hämärällä taivaalla havaittu pistemäinen valo, ja sen yhteydessä voi myös esiintyä vuorovaikutusta silminnäkijöiden ja ufon välillä. Vuorovaikutuksellisista havainnoista on toisaalta puhuttu erikseen ufokohtaamisina. Ufo saattaa vaikka seurailla autoilevaa silminnäkijää. Nimitystä ufohavainto käytetään monesti myös humanoiditapauksista, joita on huomattavasti vähemmän kuin ufojen näkemisiä. Ufohavainnot jäävät kokijoilleen useimmiten ainutkertaisiksi.

Ufouskon laajuus on vaikeahkosti havaittavissa, koska suuri osa — ellei peräti enemmistö — ufouskomusten kannattajista ja ufokokijoista keskustelee tällaisista asioista vain lähipiirinsä kanssa. Osa pitää käsityksensä ja kokemuksena omana tietonaan. Otaksunemme helposti, että ihmiset suhtautuvat ufoihin pääosin skeptisesti, vaikka ajatus ”muut ovat skeptikoita” ei näytäkään pitävän paikkaansa. Tiedämme myös, että ufot kääntyvät helposti vitsin aiheeksi ja että ufoista kiinnostunutta saatetaan härnätä. Ufouskomusten suhde länsimaiseen valtauskontoon, kristinuskoon, on perinteisesti jännitteinen. Kristillisesti on esimerkiksi joskus painotettu, että ufouskomukset edustavat epäkristillistä vääränlaista uskonnollisuutta, jolla ei myöskään ole erityisempää yhteiskunnallista merkitystä. Varsinkin voimakkaiden ufokokemusten kuten ufosieppauskertomusten on epäilty olevan oireita psyykkisestä sairaudesta, mutta tutkimustieto ei tällaista käsitystä useimpien tapausten kohdalla tue. Oletus on tosin ymmärrettävä esimerkiksi sieppauskokemusten outouden tunnun, väkevän tunnepitoisuuden, väkivaltaistenkin piirteiden sekä monien kokijoiden hämmennys- ja pelkoreaktioiden vuoksi. Ufoihin uskoja voi myös tuntea ristiriitaa, hämmennystä ja ahdistusta uskomuksistaan, jolloin niistä on vaikea puhua muille.

Toisaalta ufoaiheeseen liittyy kiehtovia virallisia ja salonkikelpoisuuden sävyjä. Monet valtiot ovat tutkineet ufohavaintoja, ja lukuisat tieteilijät sekä merkkihenkilöt ovat lausuneet myönteisiä käsityksiään ufoista. Keväällä 2007 Ranska avasi avaruustutkimusjärjestö CNES:n alaisuudessa toimivan ufotutkimusorganisaation arkistot, ja muun muassa Englanti seurasi perässä. Ufoista on takavuosina keskusteltu niin YK:ssa kuin Yhdysvaltain kongressissakin. Multimiljonääri Laurence Rockefeller rahoitti 1990-luvulla Harvardin psykiatrian professorin ja ufologin John Mackin (1929-2004) ufosieppaustutkimusohjelmaa. Nimekäs yhdysvaltalainen kauhukirjailija Whitley Strieber julkaisi kirjan Ne ovat täällä (1987), jossa hän kertoo omista todellisiksi kuvaamistaan sieppauskokemuksista. Kirja nousi bestselleriksi heti julkaisuvuotenaan. Suomalaisista kuuluisuuksista esimerkiksi Vesa-Matti Loiri on puhunut ufokokemuksistaan ja kiinnostuksestaan aiheeseen avoimesti.

Suomeksi ei aikaisemmin ole julkaistu laajalle yleisölle ufouskomuksia käsittelevää perustietoteosta ihmistieteellisellä otteella. Englanninkielistä tutkimuskirjallisuutta löytyy kohtuullisesti, etupäässä artikkeleina. Lisäksi on yleistajuisia ufologisia ja skeptisiä tekstejä, jotka keskittyvät ufouskomusten ja -kokemusten todenperäisyyden ympärille. Tällaisten tekstien sisältö on usein paljolti luonnontieteellis-teknistä. Niiden lomassa esiintyy esimerkiksi historiallista ufotietoutta, mutta monesti se on ufologisesti tai skeptisesti valikoitunutta tai värittynyttä. Tässä kirjassa annetaan ufouskomuksista kansainvälisesti ja myös suomalaisittain perusteellinen yleiskäsitys ja syvennetään aihetta sen erityisemmillä ulottuvuuksilla. Teoksessa esitetään perustietoa ja näkemystä ufouskomusten historiasta, niihin liittyvistä sosiaalisista tekijöistä ja niiden psykologiasta. Ufouskomuksia tehdään ymmärrettäväksi inhimillisenä elämänalueena ja avaruusaikamme uskonnollisuutena. Näin kirjassa vastataan esimerkiksi kysymyksiin siitä, mitä ufouskonnollisuus on (ja mitä se ei ole), miten se on syntynyt, millaisia muotoja se on ottanut sekä miten ja miksi ufoihin uskotaan.

Mikä on ufouskomus?

Ufouskomus tarkoittaa sitä, että henkilö pitää totena ufoilmiöiden piiriin lukeutuvia kohteita tai vähintäänkin otaksuu, että ne tai osa niistä voisi olla todellisia. Ufoilmiön käsite on lähtöisin Arnoldin havainnosta ja sitä seuranneesta ufotutkimuksesta eli ”lentävien lautasten” tai ufojen todellisuutta koskevista tarkasteluista. Käsite Unidentified Aerial Object esiintyy Yhdysvaltain ilmavoimien alkuvuoden 1949 ufotutkimusraportissa. Käsitettä UFO käytettiin ilmeisesti ensimmäisen kerran Saturday Evening Postin toimittajan Sidney Shalettin artikkelissa ”What you can believe about flying saucers”, jonka ensimmäinen osa julkaistiin 30. huhtikuuta 1949. Shalett sai tutustua Yhdysvaltain ilmavoimien silloiseen ufotutkimusprojektiin ”Projekti kaunaan? (Project Grudge) ja kirjoittaa siitä, koska projektissa haluttiin lievittää kansalaisten huolestuneisuutta. Epäilyjä, että projekti salasi merkittäviä tietoja lentävistä lautasista, oli jo alkanut ilmaantua. Tämän jälkeen ufon käsitettä käytettiin ilmavoimien 1949 joulukuulle päivätyssä tutkimusraportissa. Ehkä Shalett siis keksi käsitteen UFO. Tunnistetusta lentävästä kohteesta käytetään ufotutkimuksessa lyhennettä IFO (Identified Flying Object).

Vaikka ufolla tarkoitetaan usein samaa kuin lentävällä lautasella, ufoiksi käsitettyjä kohteita ei aina kuvata kiekkomaisiksi tai edes miehitetyiksi aluksiksi. Ufoina ilmoitetaan esimerkiksi pieniä outoja lentäviä laitteita, jotka voidaan mieltää kauko-ohjatuiksi. Ufo ei siis välttämättä ole alus vaan lentolaite. Ufojen toimintakyky käy vastoin arkisia oletuksiamme siitä, miten lentolaite voi käyttäytyä, ja ufojen ajatellaan olevan tieteellisesti kumouksellista teknologiaa. Ufojen kuvataan usein lentävän ilman siipiä ja näkyvää voimanlähdettä. Niiden esitetään tekevän aerodynaamisesti mahdottomia suorituksia, kuten liikkuvan ilmakehässä valtavaa vauhtia kitkan niitä vahingoittamatta, pysähtyvän kuin seinään ja tekevän äkkijyrkkiä käännöksiä kovassa vauhdissa. Ufojen saatetaan kuvata toimivan vieläkin ihmeellisemmin, esimerkiksi jakautuvan kahtia. Joskus vain osa paikalla olevista voi nähdä ufon. Ufojen on myös kerrottu vaikuttaneen havaitsijoihin parantavasti. Toisinaan ufohavaintoa edeltää kokijan ennakkoaavistus jostakin erikoisesta käsillä olevasta tapahtumasta. Ympäristö saattaa hiljentyä ufon läsnäolon ajaksi täysin.

Ufo ei ole sama kuin (kumouksellinenkaan) vieraan avaruussivilisaation lentolaite. Ufoista on monia tulkintoja, vaikka muukalaisten avaruusteknologia on ufojen totunnainen selitysmalli niin ufologisesti kuin populaareissa mielikuvissa ja vaikka ufot keskeisesti symboloivat arvoituksellista avaruutta. Ufojen on arveltu tulevan esimerkiksi rinnakkaistodellisuuksista tai tulevaisuudesta tai lähempää, merten syvyyksistä tai maapallon uumenista. Ufojen on myös ounasteltu olevan jonkin ihmisryhmän kuten natsien tekosia. Ufon käsitteen keskeinen merkityspiirre on, että ”ufo? on arkikokemuksemme vastainen ja tieteellisesti mullistava lentolaite.

Toisaalta on arkikäsitystemme vastaisia ja tieteellisesti käänteentekeviä lentolaitteita, joita ei useimmiten ajatella ufoina. Niitä esiintyy fiktiossa, esimerkiksi Star Trek -televisiosarjan tähtialus Enterprise. Mikä tahansa idea ihmeellisestä lentävästä koneesta ei siis vastaa ufon käsitteen olennaista käyttötapaa — ei, vaikka kyse olisi avaruusalusideasta. Onkin otettava huomioon, että ufon idea on lähtöisin vuoden 1947 (ja sitä aikaisempien ”esi-ufojen”) havaintoilmoituksista eikä esimerkiksi elokuvista tai sarjakuvista ja että havaintokokemukset ovat ”ufojen” keskeinen esiintymisyhteys.

Ufo-termi voidaan määritellä sen sekä populaarin että ufologisen luontevan ymmärrystavan perusteella seuraavasti. Ufo on paranormaali lentolaite, joka esiintyy havaintokokemuksissa ja niiden tulkinnoissa.

Paranormaali ilmiö on jotain, joka kellistää arkiodotuksemme siitä, mitä voi tapahtua, ja on tieteellisesti kumouksellinen. Tällaista ilmiötä ei pystytä selittämään tekemättä radikaaleja muutoksia vallitsevaan tieteeseen. Havaintoperustaisuus ei tarkoita, että ufot olisivat välttämättä todellisia — inhimilliset havainnothan voivat olla tavalla tai toisella epätotuudenmukaisia. Määritelmä kertoo, mitä ufo-sanalla tarkoitetaan, mutta se ei ota kantaa siihen, onko ufoja olemassa. Tulkinnoissa esiintyminen on sitä, että ei-havainnollisia paranormaaleja lentolaitteita, jotka vastaavat lähtökohdiltaan havaintokokemuksellisia paralentolaitteita (ufoja), lentelee fiktiivisinä vaikka Aku Ankan sivuilla.

Ufo rinnastetaan usein outoihin valoilmiöihin. Mikään tuntematon valoilmiö ei kuitenkaan sellaisenaan vastaa ufon käsitteen tyypillistä ymmärrystapaa, vaikka kummallisilta tuntuvia taivaallisia valoja tulkitaankin monesti ufoiksi. Tällöin ajatellaan, että ufo (kumouksellinen lentolaite) voi loistaa kirkasta valoa ja näkyä pimeän aikana taivasta vasten valopallona. Jokin valoilmiö katsotaan ”ufoksi” siis yleensä vasta silloin, kun se yhdistetään hämmästyttävän lentolaitteen ideaan -— jolloin laitteen tyypillisesti oletetaan olevan avaruusmuukalaisten teknologiaa.

Nykyään ufoharrastajat, kuten ufoyhdistyksissä toimivat henkilöt ja ufologit, katsovat ufoilmiöiksi paitsi ufot myös humanoidit, ufokontaktit ja/tai ufosieppaukset. Usein he tulkitsevat ufoilmiöiksi niin ikään MIB:t (Men in Black), peltokuviot ja karjansilpomiset. Ufoharrastaja pitää kaikkia tällaisia ilmiöluokkia tai osaa niistä todellisina kohteina tai tapahtumina eikä vain mielikuvituksena. Ufologia, jota nimitetään myös ufotutkimukseksi, on tieteenä esiintyvää, pääosin harrastustoimintaa, jossa tarkastellaan ufoilmiöitä ajatellen, että ne tai osa niistä on tai saattaa olla todellisia ja että niiden ominaisuudet vaativat tai voivat vaatia mullistavia muutoksia nykytieteelliseen käsitteistöön. Tämä määritelmä ei sinänsä ota kantaa ufologian tieteelliseen pätevyyteen.

Humanoidi tarkoittaa fyysisesti ihmisen kaltaista olentoa. Ufologisesti humanoidilla on viitattu perinteisesti pienehköihin, vähän yli metrin mittaisiin ihmismäisiin olentoihin, joita on havaittu maastossa ufojen läheisyydessä ja joiden on oletettu lentävän ufoilla. Olennoille kuvataan usein jollakin tavalla ihmiskasvoista poikkeavat, erikoiset kasvonpiirteet ja jonkinlainen suojapuku. Humanoidi-termiä alettiin käyttää ufologiassa ilmeisesti ennen 1960-luvun loppua. Ufologit alkoivat 1960-luvulla ottaa vakavasti ilmoituksia ufojen laskeutumisista ja ufojen lähistöllä nähdyistä pienistä olennoista. Tämä johtui lisääntyneistä humanoidiraporteista ja aihetta käsittelevien ufologisten merkkiteosten julkaisemisesta. On käytetty sellaisiakin termejä kuin ufo-olento ja ufonautti. Käsite laajentui sittemmin 1980-luvulta lähtien kattamaan myös niin sanotut harmaat humanoidit. Taustalla oli ufosieppausliikkeen kehitys. Harmaille humanoideille kuvataan kapea keho, iso päärynämäinen pää ja suuret mustat vinot silmät. Ufokontaktihenkilöt ja jotkut ufologit saattavat käyttää humanoidinimitystä kaikenlaisista ufoaiheeseen liittämistään olennoista, kuten aivan ihmisen näköisistä hahmoista tai valo-olennoista, joiden kanssa on mainittu vuorovaikutetun.

Kuten ufo ei ole sama kuin avaruusmuukalaisten lentolaite, humanoidi ei tietysti ole sama kuin avaruusolento. Avaruusälystä — vaan ei ufologisesti humanoideista — on puhuttu aina avaruuden tieteellisen käsitteen muodostuttua. Länsimaissa Nikolaus Kopernikuksen, Giordano Brunon, Johannes Keplerin, Galileo Galilein ja Isaac Newtonin 1500-1600-luvuilla perusteleman aurinkokeskisen mallin myötä Maa alettiin luonnontieteellisesti ymmärtää osaksi laajempaa planeettojen kokonaisuutta ja avaruutta.

Esimerkiksi Teräsmies ja klingonit ovat avaruusolentoja mutta eivät ufo-olentoja. Fiktion lisäksi monissa uskontoperinteissä esiintyy erilaisia avaruusälyideoita muttei ufoja ja humanoideja. Esimerkiksi 1800-luvun alkupuolella syntyneen mormonismin (Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko) mukaan maailmankaikkeudessa on monia ihmisten asuttamia planeettoja. Kenneth Grant perusti 1970-luvulla okkulttisen Ordo Templi Orientes -järjestön (O.T. O.) haaran nimeltä Tyfoninen O.T.O. Hän katsoi saaneensa erityistä tietoa ja valtuutuksen asemalleen yliluonnollisilta Maan ulkopuolisilta olennoilta. Niin ikään esimerkiksi SETI-projektissa (Search for Extraterrestrial Intelligence) puhutaan tieteellisesti Maan ulkopuolisesta älystä mutta ei ufoista ja humanoideista. SETI-ohjelmassa avaruutta kuunnellaan radioantenneilla olettaen, että voisimme havaita kehittyneiden avaruussivilisaatioiden radioaaltoja. Oletus Maan ulkopuolisesta älystä on, vaikka juuri SETIn muodossa, tieteellisesti hyväksyttävä, mutta ajatusta ufoista pidetään tiedeyhteisössä yleisesti kyseenalaisena.

Humanoidi voidaan tässä määritellä ufoa ohjaavaksi tai ufojen toimintaan liitetyiksi olennoiksi, joka esiintyy (ufojen tapaan) havainnoissa ja niiden tulkinnoissa. Humanoidihavainnot sisällytetään usein luontevasti ufohavainnon käsitteeseen, mutta voidaan puhua myös erikseen humanoidihavainnoista. Niihin sisältyy vähintään yksi humanoidi, ufon kanssa tai ilman. Lisäksi vuorovaikutuksellisista tapahtumista käytetään usein nimitystä humanoidikohtaaminen. Humanoidit saattavat kommunikoida esimerkiksi viittilöimällä, ääntelemällä tai puhumalla. Kommunikointi ei siis ole samalla tavoin laajaa, suunniteltua ja tasapuolista kuin ufokontakteissa vaan epämääräistä. Humanoidihavaintoja kuvataan tapahtuneen paitsi maastossa monesti myös sisätiloissa, tällöin useimmiten unenomaisissa tunnelmissa makuuhuoneessa.

Ufokontaktit ovat vapaaehtoisia ja toivottuja, tyypillisesti länsimaiseen esoteeriseen perinteeseen kuuluvaa kommunikaatiota ufoihin liitettyjen olentojen kanssa. Kontakti voi olla vaikka telepaattinen yhteys jonkinlaisen valo-olennon kanssa. Esoteeristaustaiset utokontaktihenkilöt uskovat panteistiseen eli kaikkialliseen jumaluuteen tai elämänenergiaan, todellisuuden näkymättömiin tasoihin, henkistä evoluutiotamme edistäviin avaruusolentoihin sekä ihmisen jälleensyntymään ja karman lakiin. Avaruudella ei ufokontaktiliikkeessä viitata vain tuntemaamme fyysiseen avaruuteen, vaan avaruus käsitetään moniulottuvuudelliseksi. Olentojen saatetaan sanoa tulevan esimerkiksi jonkin planeetan toisilta ulottuvuuksilta. Ajatellaan, että korkeat tahot, kuten juuri ylevät avaruusolennot, ovat luoneet ihmisen ja että ihmiset ovat alkaneet palvoa luojiaan jumalina, mistä saivat alkunsa uskonnot. Itämaista ja esoteerista henkisyyttä pidetään sekä uskonnon että tieteen (tiedon) korkeimpana muotona. Kristinuskoa kohtaan esitetään voimakasta kritiikkiä. Puhutaan myös henkisestä teknologiasta, jonka hallinta onnistuu vain riittävän henkisen tason saavuttaneilta ihmisiltä ja olennoilta. Ajatus Vesimiehen henkisen ja harmonisen ajan saapumisesta ja intergalaktisesta yhteisöllisyydestä on tärkeä.

Ufosieppauksessa humanoidit vievät kokijan tavalla tai toisella ei-tahdonalaisesti johonkin. Kokija saatetaan kaapata mihin tahansa paikkaan tai tilaan, mutta tyypillisesti siepattu viedään ufoalukseen. Se, mikä on ei-tahdonalaista, ei aina ole ilmeisen selvää. Kokija saattaa esimerkiksi lähteä aivan vapaaehtoisesti humanoidien mukaan mutta antaa jälkeenpäin ymmärtää, että hänet oli jotenkin lumottu. Kuvaukset tapahtumista voivat vaihdella paljon. Ufosieppauksissa esiintyy kuitenkin tiettyä kaavamaisuutta, joka hallitsee kertomusperinnettä. Monet ufologit pitävät kaavamaisia sieppauskertomuksia tosina. Osaan ufosieppauskertomuksista sisältyy selkeitä esoteerisia piirteitä, ja kokijat myös tulkitsevat niitä esoteerisesti.

MIB on kirjainlyhenne käsitteestä Men in Black. MIB:t ovat monesti kummallisilta vaikuttavia, yleensä mustiin vaatteisiin tai pukuihin sonnustautuneita miehiä. Ufologit ovat olettaneet heidän olevan Yhdysvaltain hallituksen agentteja, jotka pyrkivät vaientamaan ufosalaliittoa sorkkivat todistajat, tai ufoilmiöihin liittyviä naamioituneita avaruusolentoja. Jälkimmäinen käsitys perustuu MIB-olentojen omituisuuteen, kuten erikoisiin kasvonpiirteisiin tai vaikka oudon notkeaan liikkumiseen. Väitteet MIB-hahmoista alkoivat kehkeytyä Yhdysvalloissa jo 1940-luvun lopulta lähtien. MIB-kokemuksissa havaitaan silminnäkijän mielestä oudontuntuisia mustapukuisia henkilöitä, jotka havaitsijat yhdistävät ufoilmiöihin, tai kohdataan vastaavanlaisia kummallisen oloisia tai uhkaavia hahmoja.*

Viljapeltokuvioita on esiintynyt enimmäkseen Englannissa. Niitä alkoi ilmestyä 1970-luvun alkupuolella. Viljapeltokuviot ovat muutamista metreistä kymmeniin ja jopa sataan metriin halkaisijaltaan olevia viljan lakoontumisesta muodostuneita symmetrisiä kuvioita, joissa on usein kaarevia muotoja. Joskus ne ovat suoranaisia taitavasti tehtyjä kuvia. Kuviot ovat monimutkaistuneet vuosikymmenien saatossa. Ufokontaktiliikkeessä ne on liitetty ufoilmiöihin, koska niiden yhteydessä kerrotaan nähdyn outoja valopalloja — ufojen oletetuiksi laskeutumisjäljiksi kuviot ovat liian mutkikkaita. Tiedetään, että kuvioiden tekeminen on eräänlainen taide- tai itseilmaisun muoto joillekin, mutta ainakin joidenkin kuvioiden katsotaan olevan avaruusolentojen aiheuttamia. Ufokontaktiliikkeessä uskotaan, että kuviot toimivat energeettisesti riippumatta siitä, kuka niitä on tehnyt. Niiden ajatellaan kanavoivan Maan ja ihmiskunnan ja myös kuvioon astuneen tai kuvion kuvaa katsovan henkilön tajuntaa avaavaa energiaa.

Karjansilpomisväitteiden mukaan hevosia ja lehmiä on silvottu selittämättömän täsmällisin viilloin, ja eläimiltä on esimerkiksi poistettu sisäelimiä ja veri. Väitteitä alkoi esiintyä 1960-luvun loppupuolella Yhdysvalloissa, ja silpomismyytti lähti kiteytymään 1970-luvun alkupuolelta. Väitteet yhdistettiin hallituksen tai armeijan salaisiin kemiallisten ja biologisten aseiden kokeisiin ja myös ufoihin. Humanoidien spekuloitiin silpovan karjaa opetustarkoituksessa tai viestittääkseen jotain. Mutologit eli karjansilpomistutkijat organisoituivat löyhästi 1970-luvun loppupuolelle tultaessa. Karjansilpomisia on pidetty myös esimerkiksi humanoidien suorittamina geneettisinä kokeina, jotka ehkä liittyvät ihmislajin kehittämiseen.

Sanottakoon, että kulttuuritieteellisessä kirjallisuudessa ufoilmiöllä tai ufoilmiöillä on tarkoitettu ufokokemuksia, kuten ufohavaintoja, -sieppauksia ja -kontakteja, ufologiaa ja kaikenlaisia ufoaiheisia kulttuurisia aineistoja. Esimerkiksi ufoja ei tällöin tyypillisesti väitetä tai oleteta todellisiksi, vaan muun muassa ufokokemuksia tarkastellaan inhimillisinä tuotteina tai merkitysrakenteina.

Ufouskomusmaailman todentuntuiset ydinkertomukset

Kun puhutaan ufoista, varmasti lähes jokaisen ensimmäinen ajatus on, että onko ufoja olemassa — tai että ufoja on tai ei ole. Esimerkiksi populaari ufokulttuuri tuo merkittävästi esille ufojen olemassaolon teemaa. Elokuvissa ufojen tosiasiallisuus vähintäänkin hämmästyttää epäilijät ja tietämättömät, tai elokuvassa luodaan jännite, ovatko oudot väitteet tai kokemukset tosia vaiko eivät. Olemme ikään kuin oppineet yhdistämään ufon idean ja ongelman ufojen todellisuudesta välittömästi toisiinsa.

Syy tähän eräänlaiseen ”psyykkiseen refleksiin” on historiallinen. Ufohavaintoja on alusta lähtien käsitelty nimenomaan todenperäisyyden näkökulmasta, asiasta kiivaasti ja huomattavasti virallisissakin yhteyksissä väitellen. Tämän taustalla yhtenä merkittävänä tekijänä on puolestaan hyvin arvoituksellisilta tuntuvien ufohavaintoilmoitusten vetoava sisältö. Suurin osa ufohavainnoista on, voisi sanoa, melko yksinkertaisia ja helposti selitettävissä tavanomaisin ilmiöin. Pienessä osassa ufohavainnoista on kuitenkin vangitsevan todenkaltaisuuden taikaa, eikä niiden selvittäminen välttämättä ole yksinkertaista ja vaivatonta.

Vaikuttavia tapauksia löytyy ympäri maailmaa, Suomestakin, mutta seuraava ruotsalainen esimerkkitapaus vuodelta 1974 on erityisen kuvaava. Havainnon teki ruotsalainen upseeri perheineen. Seuraavassa upseerin lausunto kokonaisuudessaan lainauksena siten kuin upseeri itse tapahtumat sanasta sanaan kertoi. Lainaus on otettu Tähtitieteellinen yhdistys Ursan julkaisemasta kirjasta Ufojen arvoitus (1980), jonka ovat kirjoittaneet tähtitieteilijät Juhani Kyröläinen ja Pekka Teerikorpis He ovat suomentaneet ja lainanneet lausunnon (sen viimeistä kahden lauseen kappaletta lukuun ottamatta) ruotsalaisen ufotutkijan Boris Jungkvistin kirjasta UFO — en fantastisk verklighet (1977).* Jungkvist tutki tapausta tuoreeltaan, heti tapahtuman jälkeisenä aamupäivänä, upseerin soitettua hänelle jo heti tapahtumailtana. Jungkvistin oma englanninkielinen käännös ilmoituksesta löytyy myös internetistä.”

Minä, vaimoni ja kaksi lastani olimme olleet tapaamassa hyvää ystäväämme tämän mökillä (Upplandin Knutbyn lähellä) lauantaina 21. syyskuuta 1974 [n. klo 21]. Olimme kotimatkalla Audilla Almungetielle päättyvää soratietä. Tullessamme loivaan kaarteeseen näimme edessämme häikäisevän valon. Vaihdoin vaistomaisesti lähivaloille luullen valoa vastaan tulevaksi autoilijaksi. Kun tulimme kaarteesta suoralle, näimme merkillisen lentävän esineen, joka lähestyi meitä. Etäisyys, noin 900 metriä. ”Katso isä, helikopteri, lentääpä se matalalla”, huudahti tyttäreni. Muutaman sekunnin kuluttua ymmärsimme, ettei se ollut helikopteri. Ihmeellinen lentoalus lähestyi hitaasti, noin 10 metrin korkeudella maanpinnasta, oikealta (avohakkuulta). Samalla hetkellä alkoi autoni moottori oikkuilla sytytyshäiriöin ja ravisteluin. Noin sadan metrin päästä auto pysähtyi kokonaan ja valonheittimet sammuivat. Autoradio vaikeni. Samanaikaisesti lentoesine leikkasi kulkusuuntamme (etäisyys 200 metriä). Se lensi vieläkin noin 10 metrin korkeudella ja näytti laskeutuvan tien vasemmalle puolelle noin 75 metrin päähän tiestä. Tämä tapahtui välittömästi halkopinon eteen. Lentoesineen häikäisevä, vihreältä kimalteleva valo valaisi suuren alueen. Jäimme autoon istumaan tämän odottamattoman näyn täysin yllättäminä. Kiersin alas vasemmanpuoleisen ikkunani huolimatta vaimoni ja lasten vastalauseista. Havaitsimme äänen, joka oli kuin mehiläisparvesta.

Äkkiä tunsimme kaikki olomme ankeaksi. Muutamaan minuuttiin ei kukaan meistä sanonut mitään. Poikani ojensi minulle kiikarin, joka meillä oli takana lojumassa. Lentoesineen voimakas vihreä kimalteleva korona himmeni asteittain ja sen mukana valaistu alue, säteeltään noin 300 metriä, joka aiemmin oli kylpenyt vihreässä valossa. Pystyin kiikarilla (7 x 50) selvästi erottamaan munanmuotoisen rakenteen, noin 10 metriä pituudeltaan ja pari metriä korkean. Esine loisti nyt voimakkaasti valkoista valoa, oli pinnaltaan aivan sileä, ei minkäänlaisia ulkonevia rakennelmia. Järkyttynyt vaimoni intti, että lähtisimme paikalta. Väänsin toistuvasti virta-avainta, mutta auto ei ollut käynnistettävissä. Täytyy tunnustaa, että minäkin pelästyin tätä yliluonnollista kohtaamista. Mutta muutaman minuutin kuluttua astuin ulos autosta vaimoni ja lasteni varoituksista huolimatta. Esine näytti lepäävän, tai leijuvan, aivan lähellä maanpintaa.

Aioin juuri kiertää auton ja avata konepellin, koska en yhdistänyt moottorin pysähtymistä pellolla olevaan esineeseen, kun kuulimme korviahuumaavan jyrinän. Arvelin räjähdysvaaran olevan olemassa ja heittäydyin auton taakse ja huusin: suojautukaa! muulle perheelle. Lapset ja vaimoni, jotka vapisivat pelosta, ryntäsivät ulos ja suojautuivat auton taakse vierelleni. Meillä oli nyt auto itsemme ja esineen välissä. Lentoesine nousi hitaasti (kuten VTOL, Vertical Take Off and Landing aircraft), tehden vaappuvaa liikettä. Esineestä tuli taas vihreän kimalteleva ja se valaisi taas ympäristön. Se huojahti hieman ja lensi hitaasti pois, nyt noin 30 metrin korkeudella, samaan suuntaan kuin ensin sen näimme lentävän. Se lensi aaltomaisin liikkein joitakin satoja metrejä ja piti matalaa surisevaa ääntä (muistutti mehiläisparvea). Muutaman sekunnin kuluttua se kiihdytti valtavalla nopeudella kadoten muutamassa sekunnin tuhanneksessa. Puhuimme kaikki yhteen ääneen. Etsin pimeästä kiikariani, mutta löysin sen nopeasti. (Olin varmaan pudottanut sen kiihtymyksestä, kun luulin, että esine räjähtäisi.) Kun nousimme järkyttyneinä autoon, huomasimme heti radiosta tulevan musiikin. Radio toimi ja auto käynnistyi heti, kun väänsin virta-avainta, eikä valonheittimissä ollut mitään vikaa. Kesti kauan ennen kuin olimme toipuneet. Olimme täysin vakuuttuneita, että olimme kokeneet jotakin ainutlaatuista.

Kotona soitin upseeritoverilleni, mutta muutin mieltäni ja laskin kuulokkeen, soitin puhelinyhdistyksen numerotiedusteluun ja sain numeron teille UFO-Häggvikiin. Ottaen huomioon asemani puolustusvoimissa olen päättänyt olla jättämättä ilmoitusta poliisi- tai sotilasviranomaisille.

Aiemmin olin vain huvittuneena hymyillyt lentävä lautanen -jutuille. Tämän tapahtuman jälkeen olemme sitä mieltä, että mainitunlaiset laitteet ovat todellisia.

Aamupäivällä tehdyissä havaintopaikan tutkimuksissa Jungkvist löysi upseerin vaimon takista irronneen napin läheltä paikkaa, jossa vaimo oli heittäytynyt autosta turvaan sen taakse (upseerin vaimo oli tutkimuksissa paikalla). Napin sijainti antoi lisätukea upseerin kuvaukselle, että outo kohde nähtiin noin 75 metrin päästä; ilmoituksessa mainittu halkopino, jonka välittömään läheisyyteen kohde upseerin kuvauksessa laskeutui, sijaitsi napin löytöpaikasta 80 metrin päässä. Lisäksi noin kolmekymmentä tuntia tapahtuman jälkeen perheenjäsenillä alkoi lievä päänsärky ja ripuli, jotka kestivät kolme päivää.

Upseerin lausunto antaa selkeydessään, yksityiskohtaisuudessaan ja vertailukohtiensa vuoksi ilmeisen vaikutelman todesta havainnosta, jopa varsin tarkasta sellaisesta. Tällaiset havaintokuvaukset eivät totuudenmukaisuudenoloisuudessaan poikkea mitenkään arkipäivän tosista havainnoista, jotka usein ovat epämääräisempiäkin. Ufohavainnon sisältö vain on outo ja epäuskottava.

Olisiko perheen havainto vaikka taivaalla näkyneen helikopterin voimakkaasti liioiteltu virhetulkinta, johon olisi lisäilty kuvitteellisia elementtejä? Tällainen saattaisi olla mahdollista, jos ufouskovainen perhe liioitteli helikopterihavaintoaan innokkaasti. Tai voivatko tavalliset tai jopa skeptiset henkilöt (jollainen upseeri antoi ymmärtää ennen havaintoa olleensa) tulla kyseisenlaisessa matkantekotilanteessa harhaisen hysteerisiksi tunnetun kohteen havainnosta, liioitella sekä kuvata dramaattisen ja hyvin todentuntuisen lähihavainnon ufosta?

Entä silmän optiikasta, aivojen toiminnasta tai psykologisista syistä muodostunut illuusio, virhetulkinta? On varmasti kaukaa haettua olettaa, että perheen kaikilla jäsenillä olisi ollut jokin sama optinen tai neurologinen ongelma, joka olisi jonkin virikkeen pohjalta tuottanut kaikille samankaltaisen havainnon. Mutta jos upseerilla oli jokin neurologinen syy havaintonsa muotoutumiselle, ehkä hän auktoriteettihahmona sai muut hysteerisesti kuvittelemaan kuvailunsa mukaisesti tai myötäilemään häntä? Voisiko kyse olla harha-aistimuksesta ilman mitään ulkoista virikettä eli hallusinaatio? Oliko auton laitteiden käyttäytyminen osa tätä voimakasta visuaalis-auditiivista ryhmähallusinaatiota (joukkopsykoosi), vai tapahtuiko ryhmähallusinaatio sattumalta samalla laitteiden erikoisen käytöksen kanssa? Entäpä yksinkertaisesti huijaus? Onko sille vai päinvastaiselle tukea, jos arvioidaan upseerin ja hänen vaimonsa luotettavuutta, heidän motiiviaan huijata ja vastaavanlaisten tapausten kokonaisuutta? Tällaisia mietteitä ufotapausten tarkastelija kohtaa, jos mielii pohtia ufohavaintojen todenperäisyyttä.

Ufoista puhuttaessa totuusnäkökulma on ollut populaaristi varsin hallitseva ja melkeinpä automaattinen lähtökohta. Tähdennettäköön siksi, että tässä kirjassa ei tarkastella kysymystä ufojen olemassaolosta. On sen sijaan kiinnostavaa todeta, että edellä kuvatun kaltaiset kokemuskertomukset ovat 1940-luvun lopulta lähtien toimineet olennaisena taustavirikkeenä sosiaaliselle ja psykologiselle ufotodellisuudelle. Näin on riippumatta siitä, pidetäänkö kyseisenlaisia ufohavaintoja aitona luonnontieteellis-teknisenä haasteena vai ei tai onko objektiivisesti tosia ufoja vai ei. Vastaavanlaisia ufohavaintoja on joka tapauksessa tutkittu virallisesti ja luonnontieteellisteknisesti, ja ne herättävät edelleen helposti tarpeen ottaa kantaa ufojen olemassaoloon, miettiä sitä ja väitellä siitä. Kiehtovan tosilta tuntuvat ufokuvaukset ovat ufouskomusmaailman eräänlaisia ydinkertomuksia.

Ufouskomukset uskonnollisuutena

Käsitteelle uskonto tai uskonnollisuus ei ole yleisesti hyväksyttyä uskontotieteellistä määritelmää. Käytännössä uskontotietelijöillä on kuitenkin suurpiirteisesti yhteneväinen käsitys uskonnosta/uskonnollisuudesta yleisenä tutkimuskohteena. Uskonnollisuutta ei rajata vain länsimaisen peruskäsityksen mukaisiin monoteistisiin tai selväpiirteisiin uskontoihin, vaan se ymmärretään olennaisesti laajemmin. Se, millaisia uskonnollisuuden käsitteen piirteitä muotoillaan ja korostetaan, riippuu siitä, mikä kulloinkin katsotaan tutkimuksellisesti hyödylliseksi ja antoisaksi. Ufouskomusten uskonnollisuuden tarkastelun kannalta uskonnollisuutta on valaisevaa täsmentää tässä seuraavasti: uskonnollisuus on normaalia ajattelua, kokemista ja käyttäytymistä, jossa kuvitteellisiin yliluonnollisiin tai yli-inhimillisiin olentoihin suhtaudutaan vakavasti. Tämä määritelmä myös seurailee uskontotieteilijöiden tapoja hahmotella uskonnollisuutta yleisenä ilmiönä, vaikka moni tutkija saattaakin kokea sen tai jotkin sen osatekijät tavalla tai toisella ongelmallisiksi.

Muun muassa Zeusta, japanilaisen Shinto-perinteen kami-jumalia ja suomalaisen kansanuskon riistalintujen Höyheneukko-kantaemoa koskevia uskomuksia voidaan yleisesti ottaen pitää esimerkkeinä uskonnollisesta ajattelusta. Niin ikään vaikka saksalaisen filosofin Georg Wilhelm Friedrich Hegelin (1770—1831) käsitys maailmanhengestä, joka ilmentää itseään maailmanhistoriassa, pyrkien tulemaan tietoiseksi vapaudestaan, on tulkittavissa uskonnolliseksi olentoideaksi. Samaten usko sarjakuvahahmo Ihmenaisen (Wonder Woman) todellisuuteen olisi uskonnollista ajattelua, jos kyse olisi tällaiseen uskoon sosiaalistumisesta eikä psyykkisen sairauden oireesta.

Paitsi sairauden tuottama usko yliluonnolliseen olentoon myöskään usko objektiivisesti todelliseen yliluonnolliseen olentoon ei olisi uskonnollisuutta. Oletetaan esimerkiksi, että jonkinlainen aave tai persoona ilman kiinteää kehoa todella tulisi huoneeseen seinän läpi ja olennosta saataisiin vakuuttavia havainnollisia todisteita. Tällöin kyseinen olento olisi jonkinlainen hyvin erikoinen fysikaalinen tosiasia eikä ”uskonnollisen uskomuksen” sisältö. Olento olisi siis uskomusmaailmoistamme riippumaton ja periaatteessa kaikkien havaittavissa oleva objektiivinen ilmiö. Se, voiko tämän kaltaisia havainnollisesti tosia yliluonnollisia tai taianomaisilta vaikuttavia vieraita olentoja olla olemassa, on toinen asia, mutta periaatteessa tällaisten olentolajien kutsuminen uskonnollisuudeksi aiheuttaisi sekaannusta. Toki niitä voitaisiin tulkita uskonnollisesti, kuten Kuuta ja kallioitakin, mutta Kuun ja kallioiden tapaan ne sinänsä eivät olisi uskonnollisten uskomusten sisältöjä.

Uskonnolliset käsitykset ja kokemukset yliluonnollisista olennoista ja käyttäytyminen niitä kohtaan esimerkiksi uskomuksiin usein liittyvissä rituaaleissa vaihtelevat historiallisesti ja kulttuurisesti paljon. Modernit institutionalisoidut uskonnot edustavat historiallisesti vain uskonnollisuuden muunnelmien jäävuoren häivähtävää huippua. Uskonnollisuus esiintyy lisäksi esimerkiksi suullisina perinteinä ja tilannekohtaisesti aktivoituvina kokemuksina. Uskonnollisten uskomusten ei myöskään aina tarvitse olla voimakkaan tunnepitoisia, elämää suuntaavia ja yhteisöllisiä. Satunnaisia aavetuntemuksia tai epäilyjä oudon olennon läsnäolosta ei välttämättä tulkita oman elämän kannalta erityisen merkityksellisiksi. Uskomukset saatetaan toisinaan pitää omana tietona, tai ne voivat olla yksilöllisiä käsityksiä, joihin muut eivät usko. Edelleen tuntemukset esineiden ja luonnonilmiöiden päämäärähakuisuudesta tai olentoudesta voidaan nähdä uskonnollisena ajattelutaipumuksena. Voimme olla tietoisesti sitä mieltä, ettei ukkosella, geeneillä ja tulostimilla ole mieltä ja motiiveja. Koemme kuitenkin helposti tuntemuksia vastaavien kohteiden tavoitteellisuudesta. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun harmittelemme, että tulostin ei ”suostu” toiminaan, ja yritämme käskeä sitä yhteistyöhön. Vaikka emme siis pitäisi luonnonilmiöitä ja esineitä mielellisinä, eläydymme usein spontaanisti niin kuin ne olisivat tajunnallisia toimijoita. Se olento, jonka esimerkiksi tulostimessa hetkellisesti ”näemme”, on näkymätön – siis yliluonnollinen.

Ufouskomusten keskeisiä esiintymisalueita ja myös virikkeitä ovat populaari ufouskomuskenttä, ufologia ja ufoharrastus, ufokokemukset sekä kokijoiden niihin liittyvät tulkinnat. Valtaosa ufouskomuksista näyttää mitä ilmeisimmin olevan määritellyssä merkityksessä utouskonnollisuutta. Ufouskomusten sisällöt ovat ensiksikin yliluonnollisia. Toiseksi, sekä virallisten että epävirallisten ufotutkimusten, psykologisten ja kulttuuritieteellisten tarkastelujen perusteella tiedetään, että vain pieni osa ufouskomuksista on esimerkiksi yhteydessä mielenterveyden häiriöihin. Kuten todettu, ufouskomukset edustavat keskeisesti tavallisten ihmisten ajatusmaailmaa. Yhdysvaltain ilmavoimat keräsi esimerkiksi 1940—1960-luvuilla Yhdysvalloista noin 13 000 ufohavaintoilmoitusta ja arvioi, että sekä psykiatrisista oireista johtuvat kertomukset että huijaukset mahtuivat alle kahteen prosenttiin ilmoituksista. Ajasta, paikasta ja havaintoaineistosta riippuen prosenttiluvut saattavat tietysti jonkin verran vaihdella, mutta mielen sairaudesta johtuvien ufohavaintojen ja huijausilmoitusten osuus on joka tapauksessa hyvin pieni. Voimakkaampien ufokokemusten kuten ufokontaktien osalta psykiatristen tapausten ja tietoisten sepitelmien osuus voi olla jonkin verran suurempi, mutta yleensä dramaattisemmatkaan ufokokemukset eivät viittaa mielisairauteen tai valheisiin. Voimakkaita utokokemuksia on myös vähän verrattuna populaareihin ufohavaintoihin, joten niihin sisältyvä psykiatristen tapausten ja vilppien määrä ei merkittävästi lisää tällaisten ilmiöiden osuutta ufokokemusten kokonaisuudessa. Ufoharrastajat ja ufologit ovat innostuneita ufoaiheesta eivätkä ufoaktiiveja psykiatrisista syistä.

Kolmanneksi, jos ufojen olemassaololle annetaan todentuntuisten ufohavaintokuvausten perusteella mahdollisuus, on vaikea vetää rajaa siihen, mikä voisi olla mielikuvituksen ulkoisesti todellista — ja siten jotain muuta kuin uskonnollista ilmiökenttää — ja kuinka laajasti. Humanoidit, paranormaalit ilmiöt, kuten telepatia, toisten ulottuvuuksien asukit, jotkin ufokontaktit ja -sieppaukset, millainen salailu ja minkä tahojen puolesta? Riippumatta suhtautumisesta ufojen todellisuuskysymykseen ihmisten yleiset ufouskomukset ja niihin liittyvät ideat vaikuttavat joka tapauksessa pääosin uskonnollisuudelta. Ne pohjautuvat ja sekoittuvat tunteellisesti innostaviin populaareihin, kuten televisiossa esitettyihin fiktiivisiin ja ufomytologiin materiaaleihin, joissa on muun muassa esoteerisia ja kristillistaustaisia piirteitä. Selkeästi esoteeristen ja kristillisten ufouskomusten uskonnollisuus näyttää ilmeiseltä. Edelleen valtaosa ufohavainnoista on virhetulkintoja tavanomaisista kohteista. Niistä ei löydy todellisia ufoja, vaan ufohavainnointi linkittyy samaten populaariin ufomytologiseen ainekseen. On ilmeisen järkevää olettaa, että dramaattisempiin ufokokemuksiin pätee sama.

Myös varsinkin niin sanotun maltillisen ufologian (ei niinkään esoteerisen kristillisen ufologian) yhteydessä on usein ihmetelty, mikä osa siitä olisi aitoa tiedettä eikä ufouskonnollista perinnettä. Maltillista ufologiaa on kutsuttu myös selväjärkiseksi, tieteelliseksi ja kriittiseksi ufologiaksi. Siinä painotetaan normaalitieteellistä lähestymistapaa ja halutaan erottaa tieteellisesti kiinnostava ufoaineisto mielikuvituksellisista aineistoista. Tällaista pyrkimystä esiintyi jo 1950-luvun alkupuolella, kun itseään asiallisina ufologeina pitäneet tutkijat tekivät eron uskottaviksi katsomiensa ufohavaintojen ja ”naiivien” ufokontaktien välillä. Ufojärjestöjä alkoi syntyä Yhdysvalloissa 1950-luvulla reaktiona epäilyttäviksi koettuihin Yhdysvaltain ilmavoimien ufohavaintoilmoitusten tutkimuksiin. Varhaisimmat niistä olivat vuonna 1952 aloittanut APRO (Aerial Phenomena Research Organization) ja vuonna 1956 perustettu NICAP (National Investigations Committee On Aerial Phenomena). Maltillis-ufologisia sävyjä on esiintynyt myös eri maiden virallisissa, esimerkiksi sotilaallisissa ufotutkimusprojekteissa.

Maltillisessa ufologiassa keskitytään mahdollisimman paljon todistusvoimaa sisältävien ufohavaintojen selvittämiseen (vrt. upseerin tapaus edellä). Tutkimus lähtee kokijoiden haastattelusta ja havaintopaikan tarkastelusta. Ufotapauksia saatetaan tutkia myös kirjallisesti. Hankitaan kirjallisuutta, sanomalehtitietoja ja virallisia dokumentteja tapauksesta sekä arvioidaan niitä lähdekriittisesti ja erilaisten tavanomaisten selitysvaihtoehtojen valossa. Ufojen olemassaoloa ei välttämättä pidetä todistettuina eikä ufoja varmasti todellisina. Sen sijaan painotetaan, että halutaan tutkia, onko ihmismielen ulkopuolisia fysikaalisia ufoja tosiaan olemassa tai sisältyykö ufoilmoituksiin jokin muunlainen kumouksellinen ilmiö. Hypoteesien suhteen ollaan usein avoimia: ensin on oltava kunnolliset todisteet poikkeuksellisesta ilmiöstä, ja sitten etsitään selitystä.

Vaikka maltilliset ufologit sivuuttavat kontaktitapaukset, he saattavat ufohavaintojen lisäksi tutkia ainakin vahvoja fysikaalisia piirteitä sisältäviä utosieppauksia ja salailuväitteitä, vaikkakaan eivät laajoja salaliittoteorioita. Kun ufosieppauskertomuksia alkoi esiintyä 1960-luvun alkupuolelta lähtien, osa niistä kuvattiin maastosta alkaneiksi ja hyvin fysikaalisiksi, ilman selkeitä paranormaaleja ja hengellisiä piirteitä — aivan kuin jatkumona lähihavainnoille ufoista ja humanoideista.

Jos kysymys ufojen olemassaolosta katsotaan vakavasti otettavaksi tieteelliseksi tutkimusongelmaksi, maltillinen ufologia määrittyy lähtökohtaisesti järjelliseksi tutkimustoiminnaksi. Mikäli ufo-ongelma on puolestaan tieteellisesti kestämätön, tähän on vakuuttavia perusteita, ja ufologiassa joudutaan tunneperäisesti ja jääräpäisesti toistamaan virheellisiä väitteitä ja argumentteja, jolloin ollaan taas epätieteen ja ufouskonnollisuuden alueella. Jos näin on, niin maltillinen ufologia on tieteellisyyden näköisyydestään huolimatta uskonnollisten ufohavaintokertomusten mytologista systematisaatiota. Se on heittänyt ylleen tieteellis-teknisyyden viitan. Onkin mielenkiintoista tarkastella maltillista ufologiaa tällaisella olettamuksella.

Maltillisen ufologian ja skeptisen ufotutkimuksen ero on, että skeptikot katsovat ajatuksen ufoista käytännössä kokonaan mahdottomaksi tai erittäin epäuskottavaksi. Ufojen olemassaolon ongelma ei heidän mukaansa ole enää aito kysymys, jos se sitä joskus virallisten ufotutkimusten alkumetreillä olikin. Skeptikot esittävät, että koko ufologinen perinne on jo vuosikymmeniä ollut jääräpäistä erehdystä, epätiedettä tai ufouskonnollisuutta. He toteavat jo pitkään ymmärretyn, ettei ufohavainnoista mitä todennäköisimmin löydy mitään uutta tai mullistavaa. Skeptisessä ufotutkimuksessa pyritään perustelemaan, miten kaikki ufokokemukset ovat selitettävissä tavanomaisten ilmiöiden avulla. Ufokontaktiliikkeen edustajat saattavat tosin niputtaa skeptikot ja maltilliset ufologit yhteen esittäen, että molemmat ovat liian kriittisiä ja kielteisiä kontaktiväitteitä kohtaan — ne kun ovat ufokontaktiliikkeen mukaan nimenomaan se tärkeä asia ufoilmiöissä.

Ufouskomukset ja -kokemukset voidaan uskonnollisena ilmiökenttänä jakaa kolmeen pääluokkaan. Ensiksi, edellä kuvattu kansalaisten keskuudessa laajasti esiintyvä, keskeisesti populaareihin materiaaleihin pohjautuva ufouskomuksellisuus, mukaan lukien ufo- ja humanoidihavainnot, on tulkittavissa kansanomaiseksi ufouskonnollisuudeksi. Kansalaisten ufouskomusten, ufohavaintojen ja ”ufobuumeinakin” aaltoilleen ufokiinnostuksen osalta on puhuttu myös ”laajemmasta ufomyytistä” ja ”populaarista ufoinnostuksesta”. Niin ikään ufologian maltillinen alue on ainakin osittain nähtävissä kansanomaisena ufouskonnollisuutena.

Toisena ufouskonnollisena pääperinteenä on pidetty ufokontaktiliikettä. Se on kansanomaista ufouskonnollisuutta suppeampi, ufoilmiöistä esoteerisesti kiinnostuneiden henkilöiden sektori mutta koko ufouskonnollisuuden ja kulttuurisen ufotodellisuuden kannalta hyvin merkittävä. Se alkoi muotoutua 1950-luvulla niin ikään Yhdysvalloissa, kun tietyt esoteerisesti suuntautuneet henkilöt alkoivat esiintyä ”ufokontaktihenkilöinä” He kertoivat olevansa yhteydessä lentävillä lautasilla liikkuviin henkisesti korkealle kehittyneisiin avaruusihmisiin. Toisten planeettojen asukit toivat rakkauden ja rauhan sanomaa ja varoittivat erityisesti ydinsodan vaaroista. Ufokontaktiliike voidaan määritellä länsimaisperäiseksi esoteeriseksi perinteeksi, jossa tärkeitä ovat uskomukset tyypillisesti hyväntahtoisiin ja henkistä kehitystämme edistämään pyrkiviin avaruusolentoihin, jotka liitetään tavalla tai toisella ”ufoihin?. Kaikki esoteerissisältöiset ufokokemuskertomukset, kuten monet ufosieppaukset, sekä ufokontaktien ympärille rakentuvat ufolahkot ja -kultit ovat tulkittavissa ufokontaktiliikkeen alueiksi. Lisäksi niin sanottu esoteerinen ufologia on keskeinen osa ufokontaktiliikettä. Se on kaikenlaisten ufo- ja niihin liitettyjen ilmiöiden totena pitämistä ja esoteerisluontoista tulkintaa. Kontaktiperinteen kannattajat pitävät sitä edistyneempänä kuin nykyistä normaalitiedettä. Esoteerisia ufologeja on kutsuttu myös paraufologeiksi ja hengellisiksi tai henkisiksi (spiritual) ufologeiksi. Keskeisiä kiinnostuksen kohteita ufokontaktiliikkeessä ovat edellä mainittujen maailmankuvallisten teemojen ja erilaisten ufokokemustyyppien lisäksi viljapeltokuviot ja ufosalaliittoväitteet. Salaliittoteorioiden yhteydessä voidaan tarkastella muun muassa ufomaahansyöksyväitteitä, MIB-kokemuksia ja karjansilpomisia.

Kolmas näkyvä uskonnollinen tapa tarkastella ufoilmiöitä on ollut kristillinen. Kristillisissä ufotulkinnoissa ufoilmiöt on tyypillisesti sijoitettu osaksi Jumalan ja Saatanan kosmista taistelua, joko toisen tai osin kummankin puolelle. Myös suomalaisessa ufohistoriassa on esiintynyt systemaattisiakin kristillisiä ufotulkintoja, jolloin voidaan puhua kristillisestä ufologiasta.

Kansanomaisen ufouskonnollisuuden, ufokontaktiliikkeen ja kristillisten ufouskomusten välille ei käytännössä voida vetää selkeää rajaa. Ne kietoutuvat historiallisesti osin yhteen ja ovat innoittaneet, motivoineet ja haastaneet toinen toisiaan. Yksittäiset ufohavainnot lukeutuvat kansanomaiseksi ufouskonnollisuudeksi, mutta niiden yhteydessä kansalaiset saattavat joskus pohdiskella esimerkiksi ufoilmiöiden paranormaalia ja henkistä luonnetta, kuten sitä, että olisiko havainnon taustalla jonkin suurempi tarkoitus. Esoteeriset teemat, kuten telepatian tai todellisuuden eri ulottuvuuksien mahdollisuus ufokokemuksissa, voivat vaihtelevasti vierailla ihmisten mielissä. Ihmiset saattavat myös kokea yksittäiset ufohavaintonsa vaikka samanlaisena suojeluna kuin enkelikokemukset. Ufokontaktien ja -sieppausten kuvauksista ja tulkinnoista löytyy puolestaan ilmeisen kristillisiä teemoja, kuten apokalypsi ja pelastus.

Ufouskonnollisuus uutena uskonnollisuutena

Ufouskonnollisuus — nähtävästi siis valtaosa ufouskomuksista ja -kokemuksista — edustaa niin sanotusti uutta uskonnollisuutta. Sen synty ja kehitys länsimaalaisittain liittyy 1800-luvulta alkaneeseen teollistumiseen ja modernisaatioon sekä kulttuuristen vaikutteiden lisääntymiseen. Esimerkiksi järkiperäisyys, humanismi ja yksilön valinnanvapaus ovat nousseet merkittäviksi aatteiksi. Perinteinen auktoriteettiin perustuva uskonnollisuus (religion) on vähentynyt ja henkisyys (spirituality) vallannut alaa. Henkisyydessä tai modernissa hengellisyydessä näkyy paitsi omakohtaiseen kokemiseen suuntautuva myös usein psykologista, filosofista, tieteellis-teknistä ja yliluonnollista sanastoa yhteen punova opillisuus.

Esimerkiksi mormonismi ja teosofia ovat 1800-luvulla syntyeitä uusia uskontoja. Intialaisperäisiä aatteita rantautui länsimaihin 1960-luvulla, ja new age -henkisyys alkoi 1990-luvun alusta ottaa Suomessa yhä enemmän jalansijaa. New age -liike on länsimaislähtöinen esoteerinen perinne. Siinä on kyse yksilön ja sosiaalisen todellisuuden henkisestä muutoksesta kohti Vesimiehen korkeamman, harmonisemman ja rakkaudellisemman ”värähtelytason” aikaa. Tämä tapahtuu erilaisten meditatiivisten ja opastavien menetelmien avulla. Tarkoituksena on tunnistaa itsen ja kaiken pyhyys tai jumaluudellisuus ja saavuttaa todellinen vapaus, elinvoima, hyvinvointi ja terveys. New age liikkeessä painotetaan yhteisöllisyyttä ja yhteyttä toisiin korostaen samalla yksilöllisyyttä tai persoonallisuutta, sisäistä? totuutta, läsnäoloa ja aitoa inhimillisyyttä.

Modernissa maailmassa uskonnollisuus on pirstaloitunut ja monimuotoistunut. Monenlaisia pieniä, eri kulttuuritaustoja heijastelevia uskonnollisia yhteisöjä on Suomessakin lukuisia. Uusia uskontoja voidaan luokitella niiden taustaperinteiden kuten kristinuskon (muun muassa Jehovan todistajat), hindulaisuuden (kuten Äiti Amma -liike), japanilaisten perinteiden (esimerkiksi Reiki) ja alkuperäistraditioiden (kuten wicca) kautta. Ufouskonnollisuuden kentässä näkyvät useanlaiset vaikutteet.

Ufouskonnollisuuden kenttä on pääosin kulttimaista liikehdintää, kuten nykypäivän uususkonnollisuuden muodot paljolti ylipäänsä. Sosiologisesti määritellen kultti on löyhästi organisoitunutta sosiaalista toimintaa, eikä esimerkiksi tiukkoja sisä- ja ulkopuolisuuden rajoja ja ehtoja ole. Kaikki halukkaat toivotetaan mukaan. Kultin jäsenet tuntevat toisiaan kohtaan solidaarisuutta, ja he tiedostavat samat kiinnostuksen kohteensa. Tärkeänä pidetään omaa näkemystä ja kokemusta sekä mystistä suhdetta jumaluuteen eikä kyseenalaistamatonta auktoriteettia ja kirjaimellista oppia. Ufouskonnollinen toiminta tapahtuu yleensä ufoyhdistyksissä, keskusteluryhmissä ja erilaisissa, esimerkiksi new age -areenan tarjoamissa tilaisuuksissa.

Ufouskonnollisuus on suurimmaksi osaksi luokiteltavissa myös niin sanotusti implisiittiseksi uskonnollisuudeksi ja kvasiuskonnollisuudeksi. Ensin mainitulla tarkoitetaan, ettei ufouskonnollisuus ole aina helposti tai ilmeisellä tavalla ymmärrettävissä uskonnollisuudeksi. Tämä johtuu ensiksikin siitä, ettei ufouskonnollisuus näytä perinteiseltä uskonnollisuudelta, sillä keskusorganisaatiota, selkeitä uskonnollisia spesialisteja, kirjattuja oppeja ja yleisiä, säännöllisiä rituaaleja siinä ei ole. Toiseksi asiaan liittyy ufouskonnollisuuden tieteellis-tekninen ilmiasu ja kvasiuskonnollisuus eli se, etteivät ufoihin uskovat itse katso eivätkä kutsu itseään ufouskonnollisiksi. Heille kyse on järkiperäisesti, objektiivisesti arvioitavista asioista tai tosiasioista ja tieteestä. Myös ufokontaktiliikkeen edustajat korostavat kokemustensa totuutta ja ufologiansa tieteellisyyttä — he vain käsittävät tieteen ”syvemmin”, esoteerisesti tai yliaistillisesti.

Menneinä vuosikymmeninä ufouskonnollisuutta on tarkasteltu erityisesti ufolahkojen ja erillisten kulttien kautta. Tällaiset erottuvat selkeästi, ja ne on ollut helppo luokitella uskonnollisiksi liikkeiksi. Niillä on johtajat, omanlaistaan oppia ja rituaaleja. Lahko on uskonnollinen yhteisö, joka perustuu johtajien auktoriteettiin, opin kirjaimellisuuteen, vahvaan yhteisöllisyyteen ja ulkopuolisten poissulkemiseen. Kultin ja lahkon raja on käytännössä liukuva. Populaarissa kielenkäytössä lahkolla ja kultilla on tarkoitettu usein samaa eli oudoksi koettua, autoritaarista ja selkeärajaista, lahkomaista ideologista ryhmää. Ufouskonnollisuuden ihmistieteelliset tarkastelut ovat monipuolistuneet 1990-luvulta lähtien, ja ufouskonnollisuuden perinteisiin on kiinnitetty laajemmin huomiota.

Kuuluisin ja varhaisin uforyhmien tutkimuksista on Leon Festingerin, Henry W. Rieckenin ja Stanley Schachterin When Prophecy Fails: A Social and Psychological Study of a Modern Group that Predicted the Destruction of the World (1956)? Tutkijat soluttautuivat the Seekers-nimiseen 1950-luvulla Chicagossa toimineeseen ufouskontoon esiintyen ufouskovina — nykyään tällaista ei pidettäisi eettisenä tutkimustapana. Yhteisöä johti Dorothy Martin, jonka henkilöllisyyden tutkijat salasivat peitenimellä ”Marian Keech”. Martinin mukaan avaruusolennoista koostuva Guardians-ryhmä kertoi hänelle, että hän ja osa yhteisön jäsenistä pelastettaisiin tulvan tieltä toiselle, paratiisimaiselle planeetalle. Tulva peittäisi suuren osan maapallon maapinta-alasta 21. joulukuuta 1954. Guardians-ryhmään kuului olentoja Clarion- ja Cerus-planeetoilta sekä historialliseksi Jeesukseksi itsensä identifioinut avaruuslaivan komentaja Sananda. Olennot olivat itse päättäneet järjestää tulvan. Ne jättivät kuitenkin apokalypsin toteuttamatta — eli tulvaa ei koskaan tullut. Festinger kumppaneineen muodosti tutkimuksensa perusteella kognitiivisen dissonanssin käsitteen. Se kuvaa tilannetta, jossa henkilö kokee ahdistavasti esimerkiksi kaksi omaa ristiriitaista käsitystään tai asennettaan.

Kirjan rakenne

Tässä johdantoluvussa esitetty ufouskomusten ja ufouskonnollisuuden jäsentely toimii kirjan seuraavien lukujen taustatietona ja kehyksenä. Tulevat luvut hahmottuvat tähän yleisnäkemykseen liittyvinä syvällisempinä tietopaketteina ja tarkasteluina.

Toisessa luvussa esitellään ufohavaintojen ja virallisen ufotutkimuksen historiaa ja tulkitaan niitä modernina kansanomaisena uskonnollisuutena. Ufohavainnot ja viralliset ufotutkimusprojektit ovat ufouskomusten ja kulttuurisen ufoaineksen lähtöasetelma ja merkittävä motivoiva juonne. Ufohavaintojen ja ufotutkimuksen tulkinta kansanomaisena uskonnollisuutena perustuu historialliseen ja vertailevaan tarkasteluun.

Kolmannessa luvussa kuvataan monitahoisen ufokontaktiliikkeen keskeisiä alueita ja piirteitä sekä kerrotaan liikkeen historiasta. Selvitetään muun muassa, millä tavoin liikkeen tausta on perustaltaan länsimaisessa esoteriassa. Ufokontaktiliikkeessä kerrottuja avaruusolentoyhteyksiä vastaavia avaruuskontakteja kuvattiin esimerkiksi jo 1800-luvulla spiritualismin ja teosofian piirissä.

Neljännessä luvussa selvitellään, mitä tekijöitä liittyy ufohavaintojen syntymiseen havaintotilanteissa. Tutkaillaan muun muassa, miten tavanomaisia taivaallisia kohteita koskevista havainnoista muodostuu ”ufomaisia” ja kuinka havaitsija, yleensä niin sanotusti tavallinen ihminen, vakuuttuu siitä, että hän on nähnyt ufon tai alkaa arvella niin. Psykologinen selittäminen myös tekee ufohavaintoja ymmärrettäväksi palauttaessaan niihin liittyviä prosesseja yleisinhimillisiin, tuttuihin tekijöihin.

Viidennessä luvussa esitellään vertailevasti ufouskomusten ja kristinuskon eroja ja yhtäläisyyksiä pääpainon ollessa jälkimmäisissä. Luvusta selviää esimerkiksi, kuinka ufouskomusten ja kristinuskon kautta voidaan tavoitella samantyyppistä yleisinhimillistä hengellisyyttä, syvällistä yhteyttä korkeampaan. Näin luku tekee ufouskomuksia ymmärrettäväksi kartoittamalla niitä tutun, kristillisen maaston avulla. Vertailevan otteen lisäksi luvussa ikään kuin käännetään ufouskomusten sisältöä tutuille mielenmaisemille ja tuntemuksille.

Kuudennessa luvussa tutkaillaan suomalaista ufoperinnettä, joka edustaa paljolti juuri ufokontaktiliikettä. Näkökulma on historiallinen ja painotus muinaisastronauttiteemassa ja kristillisissä ufouskomuksissa. Muinaisastronauttiteorioissa ei tarkalleen ottaen ole kyse ufouskomuksista — luvusta selviää, miksi. Ufokontaktiliikkeessä astronauttiteoriat kuitenkin kiedotaan ufouskomuksiin lähes saumattomasti. Muinaisten astronauttien käsitettä ei juurikaan eroteta ufoilmiöistä, vaan astronautti-ideat sijoitetaan ufokontaktiliikkeen esoteeriseen todellisuuskuvaan, osaksi sen merkitysmaailmaa. Myös kristilliset ufotulkinnat punoutuvat usein saumattomasti ufokontaktiliikkeen aiheisiin esiintyen sen keskusteluyhteyksissä. Toisaalta muinaisastronauttiteorioilla on oma vahva linkkinsä kristillisyyteen, sillä ne pyrkivät yhdeltä osin olemaan eräänlaista tieteellisesti uskottavaa raamatuntulkintaa, jonka mukaan Raamatussa kuvataan avaruussivilisaation vierailuja.

Seitsemännessä luvussa esitellään Urantia-kirjan historiaa, oppia ja suomalaisia vaiheita. Urantia-liike on kiinnostava länsimainen moderni uskonnollinen liike, jonka jäsenet näkevät Urantia-kirjan kristinuskoa uudistavana viimeisimpänä ilmoituksena. Kuten muinaisastronauttiteoriat, myöskään Urantia-kirja ei sellaisenaan edusta ufouskonnollisuutta. Liike on kuitenkin moderni uskonto, jonka yhteydet ufokontaktiliikkeeseen ovat huomattavat. Kirjan sisältö onkin varsin avaruusteemainen. Lisäksi Urantia-kirja on suomalaisella ufokentällä huomionarvoinen keskustelun aihe.

Kahdeksannessa luvussa tarkastellaan Raäölilaista liikettä. Se on hyvin omintakeinen tieteellis-teknologinen ufouskonto, jonka taustassa on huomattavia esoteerisia sävyjä mutta jonka esoteerisuus on enemmänkin epäsuoraa kuin ilmeistä. Raölilainen liike on tiettävästi suurin ja pitkäikäisin, jo 1970-luvun alkupuolelta toiminut yksittäinen ufouskonto. Kultin opissa keskeisellä paikalla on tietynlainen apokalyptinen visio, ja luvussa painottuukin kultin apokalyptisten ulottuvuuksien analyysi.

Yhdeksännessä luvussa esitetään, kuinka ufouskomukset koetaan usein naurettaviksi ja kuinka ufoaihetta on mediassa toistuvasti käsitelty humoristisesti. Näin tehdään, vaikka ufouskomukset ovat inhimillisenä ilmiönä aivan ymmärrettäviä, kannattajilleen maailmakuvallisesti tärkeitä. Toisinaan ne ovat myös ristiriitainen ja peiteltävä asia samaan tapaan kuin monet muutkin yliluonnolliset uskomukset. Luvussa pohditaan psykologisten ja ufohistoriallisten näkökulmien ja tietojen nojalla, miksi niin monesti huumori ja jopa pilkka sävyttävät suhtautumista ufouskomuksiin

Kymmenennessä luvussa analysoidaan ufoelokuvissa esiintyviä maailmanlopun skenaarioita. Apokalyptiset näkymät ovat näkyvä teema ufo-uskomuksissa, varsinkin ufokontaktien, -sieppauskertomusten ja -salaliittoteorioiden osalta. Niiden on jopa tulkittu olevan keskeisesti apokalyptisen perusidean yhdenlaista mytologista muunnelmaa. Ufoelokuvissa apokalyptista asetelmaa onkin hyödynnetty ja kehitelty monin tavoin.

Epilogi tarjoaa luonnontieteellispainotteisen näköalan siihen, miksi humanoidikokemukset näyttävät olevan psykologisen universumimme ilmiö eikä fysikaalisesta avaruudesta peräisin. Luvussa tarkastellaan muun muassa älyllisen elämä monimuotoisuuden mahdollisuuksia avaruudessa ja avaruusmatkailun ongelmia.

Kirja: Brad Steiger – Legacy of the Sky People

Erinomainen tilaisuus Brad Steigerin kanssa tutustua uuteen kirjaan ”Legacy of the Sky People: The Extraterrestrial Origin of Adam and Eve; The Garden of Eden; Noah’s Ark and the Serpent Race”. Timothy Beckleyn toimittama teos, johon ovat kirjoittaneet muun muassa Nick Redfern, Giorgio Tsoukalos, Sean Casteel ja Tim Swartz. Kirja on saanut inspiraatiota Brinsley LePoer Trenchin työstä, jossa julistettiin, että kaksi avaruusolentojen rotua — Jehovahit ja Elohimit; Taivaan ihmiset — olivat tulleet Maahan miljoonia vuosia sitten ja aloittaneet luomisen, jonka tuloksena syntyi ihminen. Toivon, että nautitte tästä haastattelusta yhtä paljon kuin minä.

1. Brad näen, että sinä ja Sherry osallistuitte valokuvilla uuteen kirjaan Legacy of the Sky People: The Extraterrestrial Origin of Adam and Eve; The Garden of Eden; Noah’s Ark and the Serpent Race. Voisitko ensin kertoa meille hieman valokuvista ja siitä, miten ne liittyvät kirjaan?

BRAD: Sherry otti suurimman osan toimittamistamme kuvista Perussa. Uskomme vahvasti, että Etelä-Amerikka, erityisesti Peru ja Chile, olivat esihistoriallisten sivilisaatioiden keskuksia, jotka olemme vasta hiljattain löytäneet. Perun alkuperäiskansat toistavat yleisesti legendoja Taivaan ihmisistä ja Käärmekunnasta. Eräänä yönä shamaani vei meidät vuoristossa sijaitsevalle järvelle, jossa näimme kirkkaita valopalloja, jotka tulivat veteen ja tulivat takaisin. Kummallista kyllä, nämä ”UFOt” vastasivat Sherryn sanattomiin ja sitten sanallisiin pyyntöihin, jotka koskivat niiden lentokuvioita.

2. “Olemme tavanneet marsilaiset, ja he ovat meitä”, esittää Brad Steiger Legacy of the Sky People -kirjan kuvauksesta. Voisitko kertoa meille, mitä tarkoitat tällä?

BRAD: Vuonna 1982 erittäin arvostettu tohtori Francis Crick, DNA:n toinen löytäjä, esitti rohkeasti, että elämän siemenet maapallolla ovat saattaneet tulla tänne kaukaiselta planeetalta laukaistussa raketissa, jonka ovat lähettäneet ”meidän kaltaisemme olennot”. Tiedekirjailija David Rorvik tutki tätä provokatiivista teoriaa ja muita siihen liittyviä aiheita tohtori Crickin haastattelussa, joka ilmestyi Omni-lehden maaliskuun 1982 numerossa. Tohtori Crick kertoi Neuvostoliiton Armeniassa vuonna 1971 pidetystä kokouksesta, jossa tiedemiehet keskustelivat ajatuksesta, jonka mukaan geneettisen koodin yhdenmukaisuuden vuoksi näyttää siltä, että elämä olisi käynyt läpi ”melko kapean pullonkaulan”.

Viime aikoina tiedemiehet ovat esittäneet teorian, jonka mukaan Maapallon viimeisten päivien koittaessa ainoa planeetalla jäljellä oleva elämä olisi mikrobien muodossa. Tiedämme, että erilaisissa avaruuden ”kivissä” olevat mikrobit putoavat planeetallemme ja muille planeetoille säännöllisesti.

Kun sanon, että olemme tavanneet marsilaisia ja että he ovat meitä, käytän värikästä kieltä ehdottaakseni, että meidät on ehkä siemennetty panspermiaprosessissa, kuten tohtori Crick teoretisoi. Olemme kaikki tähtisiemeniä. Samalla olen kuitenkin avoin teorialle, jonka mukaan lajimme on kirjaimellisesti maan ulkopuolisen älykkyyden istuttama ja muokkaama — ja olemme todellakin ”marsilaisten” jälkeläisiä, toisin sanoen muualta tulleen vieraan elämänmuodon jälkeläisiä.

3. Brad mikä on henkilökohtainen näkökantasi muinaisten astronauttien teoriaan ja uskotko siihen itse?

BRAD: Ymmärtääkseni muinaisten astronauttien teeman taustalla on oletus, että Maan ulkopuoliset supertieteilijät vierailivat planeetallamme sen esihistoriassa ja ryhtyivät manipuloimaan alkuperäisten kädellisten olentojen DNA:ta. Heidän tavoitteenaan oli ”käynnistää” ihmislaji ja nopeuttaa sivilisaation ja teknologisen kehityksen prosessia Maapallolla. Kun nämä Maan ulkopuoliset tiedemiehet olivat eristäneet etsimänsä DNA-pätkän, he pystyivät kloonaamaan sen ja tuottamaan useita identtisiä kopioita. Tuolloin he alkoivat muovata ihmislajin edelläkävijöitä.

Näennäisesti maltillisemman teesin mukaan Maan ulkopuoliset ”jumalat” ja ”taivaan ihmiset” saapuivat aikoinaan muinaisina aikoina ja opettivat vastaanottavaisempia ja älykkäämpiä esi-isiämme rakentamaan sivilisaation alkeita ja jopa upeita kaupunkeja, pyramideja ja muita merkittäviä rakenteita.

Olen hyvin avoin tietyille muinaisten astronauttien teeman elementeille, mutta olen myös varsin vahvasti sitä mieltä, että esitän teoksessani Worlds Before Our Own (Putnam, 1978) teesin, jonka mukaan meillä on ollut runsaasti aikaa useammalle kuin yhdelle evoluutiolle tällä planeetalla ja että kehittynyt maanpäällinen kulttuuri, joka kukoisti Maapallolla jossain maailmassa ennen omaa maailmaamme, olisi voinut rakentaa kaikki nuo ihmeet. Hyväksyn tietysti myös sen, että tähdistä tulleet opettajat olisivat voineet opastaa älykkään ihmisen kaltaisen lajin aikaisempaa evoluutiota.

4. Kauan sitten villissä nuoruudessani minulla oli kokemus, jossa näin niinkutsuttuja käärmeihmisiä tai mitä jotkut kutsuisivat  Reptiliaaneiksi. Tiedän, että kirjasi mainitsee käärmerodun. Tiedän, että tiettyjen psykoaktiivisten aineiden vaikutuksen alaisena tapahtuvat shamaanimatkat monesti sisältävät näitä olentoja. Kokemukseni heidän kanssaan eivät olleeet negatiivisia, vaan miellyttäviä. Olen kiinnostunut ajatuksistasi käärmerotua kohtaan?

BRAD: Kuten Sherry ja minä ehdotimme kirjassamme Real Aliens, Space Beings, and Creatures from Other Worlds (Visible Ink Press, 2011), ehkäpä syy siihen, miksi yleisimmin raportoidut ufonautit muistuttavat reptiliaanihumanoideja, on se, että ne ovat juuri sitä: pitkälle kehittyneitä käärmelajin jäseniä.

Lukuisissa UFO-olentokohtaamisissa ja muissa reptiliaanihavainnoissa vierailijoiden kuvataan olevan noin 1,5 metriä pitkiä ja pukeutuneita yksiosaisiin, tiukasti istuviin haalareihin. Niiden ihoa luonnehditaan useimmiten karvattomaksi ja harmaaksi tai harmaanvihreäksi. Kasvoja hallitsevat erittäin suuret silmät, joissa on hyvin usein käärmeenmuotoiset, viillotut pupillit. Niillä ei sanota olevan havaittavia huulia, vaan suu on vain ”suora viiva”. Niillä kuvataan harvoin olevan nenät, vain pienet tyngät, jos niitä ylipäätään on. Useimmiten silminnäkijät näkevät vain sieraimet, jotka ovat melkein samassa linjassa olentojen sileiden, karvattomien kasvojen kanssa.

Minulla on kaksi mahdollista teoriaa koskien reptiliaanien ja ihmisten välisiä interaktioita:

1. Jos oletetaan, että Maapallolla on ollut riittävästi aikaa kahteen evoluutioon, maanpäälliset sammakkoeläimet tai matelijat kehittyivät lajiksi, joka lopulta kehitti kulttuurin, joka kulki loppuun — tai tuhoutui Atlantiksen kaltaisessa katastrofissa juuri sen jälkeen, kun se oli alkanut tutkia Maan ulkopuolisia rajoja. Nykyiset ”avaruusolennot” saattavat siis olla tuon maanpäällisen sammakkoeläin- tai matelijakulttuurin eloonjääneiden jälkeläisiä, jotka palaavat avaruussiirtokunnastaan jostakin toisesta maailmasta tarkkailemaan nykyistä hallitsevaa lajia kotiplaneetalla.

2. Vierailijat, joista kontaktihenkilöt, siepatut ja muut silminnäkijät ovat raportoineet, saattavat itse asiassa olla Maan ulkopuolisesta maailmasta peräisin oleva pitkälle kehittynyt sammakkoeläin- tai reptiliaanikulttuuri, joka on kehittynyt hallitsevaksi lajiksi planeetallaan miljoonia vuosia sitten ja joka on ollut vuorovaikutuksessa Maan evoluution kanssa tutkimusmatkailijoina, tarkkailijoina, huoltajina ja geeniteknikkoina.

Jo 250 miljoonaa vuotta sitten nämä reptiliaanien tähtijumalat vierailivat planeetallamme ja alkoivat vauhdittaa tiettyjen maanpäällisten sammakkoeläinten ja matelijoiden evoluutiota yrittäessään jäljitellä omaa kulttuuriaan Maassa. Kun nämä geenitekniikan kokeilut epäonnistuivat, he päättivät keskittyä nisäkkäiden kehittämiseen.

Olivatpa maan ulkopuoliset supertieteilijät sitten matelijoita, nisäkkäitä tai nykyisen tietoisuutemme ulottumattomissa olevia olentoja, kun he tulivat tähän avaruuden vihreään keitaaseen, he pitivät sitä suurena biologisena laboratoriona. Heidän on myös täytynyt laskea, että hitaalta evoluutioprosessilta kestäisi sata miljoonaa vuotta muuttaa lajia tai kehittää uusi laji.

Jostain syystä he tekivät päätöksen nopeuttaa normaalia evoluutioprosessia ja luoda järkevä olento ennen aikojaan.

5. Kauan aikaa sitten nuoruudessani näin olentoja, jotka oli tehty puhtaasta valosta, joita jotkut kutsuisivat enkeleiksi. Ajattelin, että ne olivat meitä mutta ilman kehoa, pelkkiä sieluja. Mutta en ollut oikein koskaan varma. Ne nähtyäni kirjoitin runon nimeltä People from the sky. Mitä voit kertoa taivaasta tulleiden ulkonäöstä ja tarinasta?

BRAD: Vaikuttaa selvältä, että muinaiset israelilaiset ja muut alkukantaiset kulttuurit pitivät taivaan ihmisiä jumalolentoina tai enkeleinä, joilla oli yliluonnollisia voimia. Monet muinaisten astronauttien tutkijat uskovat, että nämä nimenomaiset ”Jumalan pojat” tulivat toisesta maailmasta, joka ei ollut taivas, vaan todellinen fyysinen paikka. Ja että heidän ”tulemisensa” ihmisten tyttärien luokse tuottamaan ”maan jättiläisiä” viittaa melko todennäköisesti geneettiseen manipulointiin eikä varsinaiseen sukupuoliyhteyteen.

6. Mitä voit kertoa Aatamin ja Eevan luomisesta ja näistä olennoista? Ollaanko sinun mielestäsi näinä vaarallisina aikoina luomassa uudenlaista rotua?

BRAD: Monet vakavamieliset tutkijat ovat ehdottaneet, että jos lukisimme Mooseksen kirjan luomiskertomusta nykytietämyksellämme geenitekniikasta, Jumalan Poikien ja ihmisten kauniiden tyttärien välinen vuorovaikutus saisi varsin erilaisen tulkinnan.

“Ja tapahtui, koska ihmiset rupesivat lisääntymään maan päällä, ja siittivät tyttäriä; Niin Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttäret kauniiksi, ja ottivat emänniksensä kaikesta kuin he valitsivat. Silloin sanoi Herra: ei minun henkeni pidä nuhteleman ihmistä (sanan kautta) ijankaikkisesti, sillä hän on liha; sentähden olkoon hänelle aikaa, sata ja kaksikymmentä ajastaikaa. Siihen aikaan olivat sankarit maan päällä: ja myös sitte, kuin Jumalan pojat makasivat ihmisten tytärten kanssa, ja he olivat siittäneet heille (lapsia): nämät olivat valtiaat, ne muinen kuuluisat miehet. [1 Moos 6:1-4]”

Jos nuo väitetysti lyötyinä pidetyt Jumalan pojat olisivat itse asiassa maan ulkopuolisia tiedemiehiä, jotka tekivät kokeita kehittyvän Homo sapiens -kannan naispuolisilla jäsenillä, sen sijaan, että he olisivat olleet dekadentteja taivaallisia olentoja, jotka tekivät syntiä Maan tyttärien kanssa, he olisivat saattaneet hyvinkin toteuttaa direktiiviä, jonka tarkoituksena oli antaa syntymässä olevalle ihmiskunnalle geneettistä lisäpotkua.

Monet nykyisistä UFO-kontaktihenkilöistä ja kaapatuista ovat sanoneet, että ihmisten ja avaruusolentojen hybridejä tuotetaan ja kasvatetaan, koska ihmislajin suuri enemmistö ei ole kehittynyt toivotulla tavalla. Ehkä monet Suuren kokeen luomat olennot ovat edelleen liian lähellä eläintasoa, ja Taivaankansa on määrännyt muukalaisgeenien lisäämisen, jotta useammat ihmiset saataisiin sille henkiselle tasolle, joka on välttämätön syntymässä olevalle Uudelle Maailmalle.

7. Kirjassa Legacy of the Sky People puhutaan Nooan arkista, jonka tarina liittyy ihmiskunnan tuhoon Nephilimien ja ihmiskunnan itsekkyyden takia. Mielestäni elämme aikoja, jolloin ihmiskunnan itsekkyys johtaa meidän tuhoomme. Mitä ajattelet tästä?

BRAD: Niille muinaisten astronauttien tutkijoille, jotka kannattavat teoriaa, jonka mukaan Maan ihmiset saattavat hyvinkin olla Maan ulkopuolisen lajin ”omaisuutta”, Suuresta vedenpaisumuksesta tulee symboli ajasta, jolloin tietyt Taivaankansat tekivät kylmän ja kiihkottoman päätöksen eliminoida suuri määrä näitä ihmisen alkukantaisia jälkeläisiä ja säilyttää vain se kanta, joka johtaisi Homo sapiensiin, nykyihmiseen.

Eenokin kirjan mukaan Nooa itse oli hyvin epätavallinen yksilö, joka poikkesi ulkonäöltään paljon veljistään, sisaristaan ja ystävistään, ja hän kuvaili häntä henkilöksi, jolla oli ”ruumis valkoinen kuin lumi, hiukset valkoiset kuin villa ja silmät kuin auringonsäteet”. Kuolleenmeren kääröissä olevat kohdat paljastavat, että Nooan äitiä, Bat-Enoshia, epäiltiin uskottomuudesta, kun outo vauva syntyi.

Eenokin kirjassa Bat-Enosh kuitenkin kertoo miehelleen Lamekille, että lapsi on todella hänen poikansa. ”Hän ei ole kenenkään muukalaisen, vartijoiden eikä taivaan poikien lapsi”, hän vakuuttaa. Eenokin kirjan mukaan ”valvojat” olivat kaksisataa langennutta enkeliä. Muissa apokryfikirjallisissa lähteissä sanotaan, että he olivat Gregoroita, muita vieraita taivaista.

Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että ihmiskunta saattaa joutua kohtaamaan toisen suuren puhdistuksen, kuten maailman mytologian suuren vedenpaisumuksen. Lukuisat UFO-kontaktihenkilöt ja kaapatut tuntevat taas, että heidän tehtävänään on varoittaa kanssaihmisiään siitä, että jonkinlainen maailmanloppu tulee pian Maapallolle.

8. Olen aina halunnut kysyä sinulta mitä ajattelet Isojaloista ja mitä ne ovat? Liittyvätkö ne Nephilim/UFO:ihin ja ovatko ne moniulotteisia? Tiedän, että on tarinoita, jotka yrittävät kytkeä ne raamatun kuningas Ogiin ja muunlaisiakin teorioita, mutta halusin kuulla ajatuksesi Sasquatchista.

BRAD: En usko, että Nephilim-yhteyttä on olemassa, mutta olen usein kirjoittanut mahdollisesta UFO-yhteydestä. Uskon myös, että Isojalka-ilmiö on sekä fyysinen että parafyysinen. Se on refleksiivinen ilmiö, jossa jotkut tällaiset olennot ovat todella olemassa jollakin hetkellä ajassa ja avaruudessa, mutta suurin osa aaveen kaltaisista hahmoista tulee ja poistuu maailmastamme moniulotteisten oviaukkojen kautta.

9. Brad mitä kirjoja sinulla on tulossa julkaisuun joista haluaisit kertoa?

BRAD: Sherry ja minä työskentelemme parhaillaan kirjan Real Encounters, Different Dimensions and Otherworldly Beings parissa. Kirjamme Four-Legged Miracles: Heartwarming Tales of Lost Dogs’ Journeys Home  julkaistaan 5. helmikuuta 2013.

Kiitos.

Artikkelin julkaissut examiner.com

UFO-kulttuurin kyvyttömyys

kirjoittanut William G. Pullin

Tervehdys. UFO-alakulttuuri. Löyhästi toisiinsa kytkeytynyt ihmisjoukko, jolla kaikilla on omat motiivinsa, jotkut ovat maanläheisiä ja etsivät vastauksia, jotkut etsivät mainetta ja taloudellista hyötyä. Yksi huolestuttava osa alakulttuuria on sen taipumus hylätä pyrkimys kriittiseen pohdintaan UFO-ongelmasta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista tutkimuspöydällä.

Tutkimusprosessi edellyttää suurta objektiivisuutta ja tiukkaa sitoutumista lähestymistapaan, jossa kriittinen ajattelu asetetaan kaikkien muiden toimintatapojen yläpuolelle. Ovatko UFO-alakulttuurin massat omaksuneet tämän vaatimuksen? Useimmiten sitä ei ole omaksuttu, itse asiassa sitä usein parjataan tai vähätellään. Vaikka ufo-ongelman tutkimiseen ja selvittämiseen osallistuu joitakin erittäin omistautuneita ja ammattitaitoisia ihmisiä, he eivät suinkaan ole enemmistö. Jack Brewer, Barry Greenwood, David Marler, Kevin Randle, James Clarkson, John Greenewald ja monet muut vähemmän tunnetut tutkijat ovat keskittyneet tiukasti käsillä olevaan ongelmaan, ja he kaikki ansaitsevat täyden tukemme ja kiitoksemme. Valitettavasti heidän harkittu, tietoon perustuva äänensä hukkuu UFO-areenan julkkisten meteliin. Tällainen on tilanne tällä hetkellä.

Tilanteen tekee entistäkin ongelmallisemmaksi tapa, jolla UFO-alakulttuuri suhtautuu aiheeseen. Paljon todennäköisemmät selitykset jätetään syrjään ja suositaan paljon epätodennäköisempiä vastauksia, toisin sanoen avaruusolentoja, avaruusolentoja, avaruusolentoja. Loogisuus ja terve järki eivät juuri koskaan ole osa ajatteluprosessia, kuten ei myöskään varovainen harkinta siitä, mitä tarjotaan julkiseen kulutukseen. Kun tutkijat näkevät ”punaisia lippuja”, massat jättävät nuo samat ”punaiset liput” huomiotta. Jos todistajalla on rikosrekisteri, se jätetään huomiotta ja sivuutetaan, eikä siitä enää koskaan keskustella. Todistajien lausuntoja ei useinkaan kyseenalaisteta, eikä tarinoita kertovien henkilöiden taustoja tutkita tyydyttävässä määrin. Kun uusi tarina nousee esiin tai uusi ”ilmiantaja” paljastuu, UFO-ihmiset usein omaksuvat sokeasti sen, mitä heille kerrotaan, näennäisesti silmää räpäyttämättä. Ei epäilyjä, ei kysymyksiä, ei kriittistä ajattelua. Ei mitään.

Juuri tänään julkaisin Facebook-blogissani lainauksen edesmenneeltä Charles Hicksonilta. Hicksonin sitaatti kuuluu seuraavasti: ”Pää näytti tulevan suoraan hartioihin, ei kaulaa, ja jotain nenää muistuttavaa tuli ulos noin kahden tuuman pituiseksi kärjeksi. Pään kummallakin puolella, suunnilleen korvien kohdalla, oli jotain nenää muistuttavaa. Suoraan nenän alla oli suuta muistuttava rako. Kädet olivat jotakuinkin ihmisen kädet, mutta pitkät suhteessa vartaloon; kädet muistuttivat lapasia, ja niihin oli kiinnitetty peukalo. Jalat pysyivät yhdessä, ja jalat näyttivät jotakuinkin norsun jaloilta. Koko keho oli ryppyinen ja harmaanvärinen. Silmät olisivat voineet olla, mutta nenän yläpuolinen alue oli niin ryppyinen, etten pystynyt sanomaan.” Herra Hickson ja edesmennyt Calvin Parker ovat herrat, jotka todistivat väitetyistä kokemuksistaan Pascagoulan tapauksen aikana 11. lokakuuta 1973. Postaukseen jätetyt kommentit ovat varsin paljastavia ja viittaavat siihen, että ufo-alakulttuuri ei ole taitava tutkimaan tuntemattomia loogisesti tai objektiivisesti.

Osa kommenteista on seuraavanlaisia:

”Katsoin sen Netflixistä eilen illalla. Heidät todellakin siepattiin.”

”Tämä on minusta yksi parhaista sieppaustapauksista.”

”katsoin dokumentin ..aikuiset miehet eivät keksi tällaista paskaa!!.se on totta ja he tietävät sen!”

”Dvd:llä oleva dokumentti tästä on erinomainen. Ei mitään hypeä, pörröisyyttä tai hölynpölyä.”

”Minulla ei ole aavistustakaan, mitä heille tapahtui, mutta uskon heitä, kun he sanovat, että jotain tapahtui. He eivät mielestäni valehtele.”

”He eivät valehdelleet kokemuksistaan ”,…”

Kaikki on subjektiivista, kaikki perustuu mielipiteisiin, eikä todistajanlausuntoja tukevia konkreettisia todisteita ole. UFO-ihmiset tekevät jatkuvasti subjektiivisen päätöksen uskoa todistajia, mikä ei ole tieteellinen menetelmä eikä esimerkki kriittisestä ajattelusta. Se on yksinkertaisesti mielipide, eikä mitään muuta. Lisäksi jos todistajan todetaan puhuvan totta, se ei välttämättä tarkoita, että todellinen avaruusolentojen sieppaus olisi tapahtunut. Ihmiset eivät ole täydellisiä ja kykenevät tekemään virheitä ja ymmärtämään väärin sen, mitä he ovat saattaneet kokea. Tällaisia virheellisiä tunnistuksia tapahtuu jatkuvasti. Lisää polttoainetta tähän kielteiseen UFO-ongelmaan tuo se, että UFO-ongelman osalta ei ole olemassa mitään todisteiden standardia, ja tämä koskee koko alakulttuuria, niin maallikoita kuin tutkijoitakin.

Todellisuudessa suuri osa UFO-alakulttuurin edustajista on siis tehnyt kollektiivisen päätöksensä. Kyse on avaruusolennoista, vaikka mitään todisteita tällaisen kestämättömän kannan tueksi ei olekaan. Se ei ole kriittistä ajattelua eikä loogista, mutta se on tyypillistä ihmisille. Henkilökohtaisesti totean, että omat kantani UFO-ongelmaan perustuvat puhtaasti mielipiteeseen, sillä minulla ei ole mitään todisteita kantani todistamiseksi. Kunnes fyysisiä todisteita saadaan esiin, ihmislajin ajatukset tunnistamattomien lentävien esineiden arvoituksesta pysyvät tiukasti mielipiteiden, oletusten ja spekulaatioiden maailmassa. Näin se vain on.

Linkki kyseiseen blogikirjoitukseen on osoitteessa https://www.facebook.com/share/p/iXcWX3CXdcJAKuS4/?mibextid=oFDknk

Kiitos ajastanne ja huomiostanne.

 

Artikkelin julkaissut williamgpullin.blogspot.com

UPIAR: Ensimmäinen vertaisarvioitu UFO-julkaisujen kokoelma

UFO Phenomena International Annual Review: historiallinen kokoelma ensimmäisestä tieteellisestä UFO-lehdestä nyt ladattavissa.

Englantilaisen ufologin ja arkistoijan Isaac Koin ponnistelujen ansiosta UPIAR:n täydellinen kokoelma on nyt saatavilla digitaalisessa muodossa Archives for the Unexplained (AFU) -sivustolla.

UPIAR (UFO Phenomena International Annual Review) oli ensimmäinen vertaisarvioitu UFO-julkaisu. Se aloitti toimintansa vuonna 1976 ja sitä julkaistiin vuoteen 1984 asti.

Erikoista on, että se oli italialainen projekti, jota seurasivat myöhemmin vastaavat julkaisut Yhdysvalloissa (Journal of UFO Studies, CUFOS) ja Britanniassa (Journal of Transient Aerial Phenomena, BUFORA).

Se oli Bolognassa toimivan italialaisen UFO-yhdistyksen CNIFAA:n (Comitato Nazionale Indipendente per lo studio dei Fenomeni Aerei Anomali) aloite.

Toimittajina toimivat Renzo Cabassi, Roberto Farabone ja Francesco Izzo, ja kansainväliseen neuvoa-antavaan komiteaan kuuluivat J. Allen Hynek, Richard Haines, David Jacobs ja Bruce Maccabee.

Julkaisu sai kiitosta melko monilta tiedemies-ufologeilta, mutta kärsi aina taloudellisista ongelmista, varsinkin kun muutamat jäljitelmät alkoivat ilmestyä.

Vuonna 1981 American Fund for UFO Research myönsi UPIAR:lle ensimmäisen kansainvälisen tiedepalkinnon BUFORA:n toisessa Lontoon kansainvälisessä UFO-kongressissa.

Neljän vuosittaisen niteen jälkeen kokeiltiin nopeampaa täydennyslehteä, UPIAR Research in Progress (URIP), jonka päätoimittajana toimi espanjalainen ufologi Vicente-Juan Ballester Olmos ja joka julkaisi neljä numeroa (1982-1984).

Vuonna 1982 UPIAR järjesti Salzburgissa (Itävalta) ihmistieteiden ja UFO-ilmiöiden kansainvälisen kollokvion, jonka pöytäkirjat julkaistiin myöhemmin kokonaisuudessaan.

Samana vuonna perustettiin UPIAR- osuuskunta, jonka jäsenet olivat kaikki ufologeja. Kun UPIAR lopetti julkaisutoiminnan, samanniminen yhtiö jatkoi laadukkaiden englanninkielisten UFO-monografioiden julkaisemista (tähän mennessä kymmenen, lisäksi kaksi espanjankielistä), ja siitä tuli myös vastaperustetun Italian UFO-tutkimuskeskuksen (CISU) kustantamo, joka julkaisi UFO – Rivista di informazione ufologica –lehteä (46 numeroa vuodesta 1986 lähtien), monografiasarjaa (tähän mennessä 45) ja italian kielisiä pienen levikin kirjoja (23).

UPIAR-sivustolla on edelleen myynnissä sekä UPIAR- että URIP-kokoelmia keräilijöille.

UPIAR:n täydelliset hakemistot ja tiivistelmät kaikista julkaistuista artikkeleista ovat ladattavissa täältä.

 

Artikkelin julkaissut uapcheck.com

EU for UAP

Päätöslauselmaesitys eurooppalaisesta UFO-lainsäädännöstä jätetty europarlamentille

Portugalin europarlamentaarikko Francisco Guerreiro jätti nyt virallisesti päätöslauselmaesityksen UAP-havaintojen siviilimuotoisesta raportoinnista, keräämisestä ja arvioinnista.

Vihreiden europarlamentaarikko Francisco Guerreiro vaati koordinoitua raportointimenettelyä ja tutkimuksia ilmatilassa havaituista tunnistamattomista poikkeavista esineistä (UAP / entiset UFOt) kaikkialla Euroopassa, ja nyt poliitikko on jättänyt virallisesti päätöslauselmaesityksen UAP-havaintojen siviilikäyttöön tarkoitetusta raportoinnista, keräämisestä ja arvioinnista.

Portugalin edustaja on johdonmukaisesti ajanut uutta, yhtä vakavaa ja tieteellistä lähestymistapaa tunnistamattomiin lentäviin esineisiin lentoturvallisuuden ja näitä ilmiöitä koskevan tieteellisen kiinnostuksen yhteydessä parlamentaarisen sitoutumisen kautta. Viimeksi Guerreiro vaati 5. helmikuuta 2024 täysistunnossa pitämässään puheessa sitä, mitä hän on nyt virallisesti esittänyt.

Euroopan parlamentin asiakirjanumerolla ”B9-0194/2024” Guerreiron 11. maaliskuuta esittämä päätöslauselma kuuluu seuraavasti:

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS siviili-ilmailun poikkeamien ilmoittamista, analysointia ja seurantaa koskevan EU:n asetuksen päivittämisestä siten, että siihen sisällytetään UAP-raportointi

11.3.2024

Francisco Guerreiro

B9-0194/2024

Euroopan parlamentti,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 143 artiklan,

A. ottaa huomioon, että tunnistamattomat poikkeavat ilmiöt ovat edelleen leimattu aihe, mikä usein estää tiedeyhteisöä keräämästä ja analysoimasta järjestelmällisesti tietoja;

B. ottaa huomioon, että huomattava määrä UAP-ilmiöitä, mukaan lukien monet lentäjien ja heidän miehistönsä omakohtaiset havainnot, jäävät selittämättä tai ilmoittamatta;

C. ottaa huomioon, että asetuksen (EU) 376/2014[1] mukaan ilmailualan ammattilaiset voivat raportoida vain turvallisuuteen liittyvistä asioista;

D. ottaa huomioon, että Yhdysvalloissa kaksipuolueiset lainsäätäjät ovat ehdottaneet uutta lainsäädäntöä (lakiehdotus HR6967, Safe Airspace for Americans Act) suojellakseen siviililentäjiä ja ilmailuhenkilöstöä, jotka ilmoittavat UAP-havainnoista;

1. katsoo, että EU:n olisi ehdotettava suuntaviivoja UAP-havaintojen ilmoittamista ja analysointia koskevaksi yhteiseksi menetelmäksi, joka voisi johtaa yhdenmukaistettuun EU:n tietokantaan ja tietovarastoon ja siten mahdollistaa teknisen tietojenvaihdon jäsenvaltioiden välillä;

2. kehottaa komissiota ehdottamaan nykyisen lainsäädännön eli asetuksen (EU) N:o 376/2014 päivittämistä siten, että siihen sisällytetään mekanismi EU:n ilmatilassa esiintyviä UAP-havaintoja koskevaa johdonmukaista, avointa ja leimautumatonta raportointia ja tietojen analysointia varten, myös silloin, kun tällaiset havainnot eivät aiheuta ilmeistä ja välitöntä turvallisuusriskiä kyseiselle ilma-alukselle.

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 376/2014, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, siviili-ilmailun poikkeamien ilmoittamisesta, analysoinnista ja seurannasta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 996/2010 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/42/EY ja komission asetusten (EY) N:o 1321/2007 ja (EY) N:o 1330/2007 kumoamisesta (EUVL L 122, 24.4.2014, s. 18).

Tällä hetkellä ei ole tiedossa, milloin ja onko asiasta odotettavissa keskustelua tai edes äänestystä.

EU-MEP Francisco Guerreiro
EU-MEP Francisco Guerreiro

 

Taustaa: UFOjen ja UAP:n käsittely Euroopassa — Lyhyt yhteenveto

– Belgian ilmavoimat tekivät yhteistyötä Belgian siviilipuolen UFO-tutkimusorganisaation SOBEPS:n (nykyisin COBEPS) kanssa sen jälkeen, kun Belgiassa havaittiin syksystä 1989 toukokuuhun 1990 lähinnä kolmionmuotoisia tunnistamattomia lentäviä esineitä (UFO), minkä ilmavoimien esikuntapäällikkö kenraalimajuri Wilfried De Brouwer tunnusti julkisesti ja tuki tätä tutkimusta. Tapahtumien perusteellisten tutkimusten jälkeen todettiin, että joitakin raportoituja ja osittain dokumentoituja tapahtumia ei voitu selittää järkevästi. Tutkimuksen tulokset julkaistiin sitten 700-sivuisena loppuraporttina kirjan muodossa. ”Vague d’OVNI sur la Belgique” on sittemmin pidetty tieteellisen UFO-tutkimuksen sekä siviili- ja sotilastutkijoiden välisen yhteistyön standarditeoksena. COBEPS tutkii yhä tänäkin päivänä Belgiassa sattuneita UFOtapauksia, joskus viranomaisten ja armeijan tuella. verkkosivu.

– Tanskassa ilmavoimat julkisti vuonna 2009 300 sivua aiemmin salassa pidettyjä UFO-tiedostoja vuosilta 1978-2002 ja ilmoitti, että tulevat raportit käsiteltäisiin yhdessä Tanskan siviilipuolen UFO-tutkimusjärjestön SUFOI:n kanssa. Tanskan armeijalla (Forsvaret) on verkossa sivulla “UFO-Arkiv”.

– Vaikka Saksassa ei koskaan ollutkaan virallista UFO-tutkimusvirastoa, useita Saksan ministeriöiden, osastojen ja viranomaisten virallisia asiakirjoja julkaistiin Saksan kansallisarkistossa (Bundesarchiv). Kirja ”Deutschlands UFO-Akten” kokoaa 450 sivulle kaikki tähän mennessä tunnetut ja saatavilla olevat saksalaiset UFO-asiakirjat. Lisäksi ”Wissenschaftliche Dienste des Deutschen Bundestages” (WD, Saksan parlamentin tieteelliset palvelut) on koonnut kaksi esseetä UFOjen ja SETI:n poliittisesta käsittelystä ja muista kysymyksistä Saksassa ja EU:ssa.

– Myös SUOMESSA armeija julkaisi vuonna 2009 300 UFO-tiedostoa vuosilta 1933-1979. Tiedostojen käsittely sen jälkeen on (ainakin tälle kirjoittajalle) epäselvää.

– RANSKASSA on vielä nykyäänkin pääosin valtion omistama UFO-tutkimuslaitos, jota johtaa sotilaallis-siviiliavaruusvirasto CNES. Vuodesta 2007 lähtien ”Groupe d’Études et d’Informations sur les Phénomènes Aérospatiaux Non Identifiés (GEIPAN)” on julkaissut, tutkinut ja arvioinut yli 2 500 UFO-havaintoa Ranskassa. Ranskan UFO-viranomainen toteaa, että 3,3 prosenttia havainnoista ei ole tunnistettavissa. verkkosivut

– Jopa BRITANNIASSA oli vuoteen 2009 asti puolustusministeriön (MoD) virallinen ”UFO-toimisto”. Kun toimisto suljettiin joulukuussa 2009, puolustusministeriön tiedottaja totesi, ettei se enää nähnyt mitään hyötyä UFO-raporttien tutkimisesta. Virallisten tietojen mukaan UFO-toimistoa käytettiin ensisijaisesti tutkimaan tunnistamattomien lentävien esineiden (UFO) mahdollisesti aiheuttamia uhkia Britannian alueille eikä tutkimaan niiden väitettyä maan ulkopuolista alkuperää. Julkaistut brittiläiset UFO-tiedostot löytyvät verkosta.

– IRLANTI: Irlannin armeija tutki 37 vuoden ajan salaa UFO-ilmiöitä saarivaltion yllä vuodesta 1947 lähtien ja dokumentoi jokaisen tapauksen yksityiskohtaisesti. Asiakirjat tulivat tietoon vuonna 2007 ”Freedom of Information Act” -lain ansiosta, koska aiemmin salassa pidetyt hallituksen asiakirjat julkaistiin.

– ITALIASSA vuodesta 1978 lähtien Italian ilmavoimien ”yleinen turvallisuusosasto” on vastannut UFO-havaintojen dokumentoinnista ja tutkimisesta. sivut verkossa

– RUOTSI: Jo vuonna 1987 Ruotsin armeija julkisti UFO-tutkimuksensa ja siirsi aiemmin salaiseksi julistamattoman osan tiedostoistaan siviiliorganisaatio UFO-Svenskan arkistoon. Siitä lähtien Ruotsin armeija on jatkuvasti syöttänyt uusia UFO-havaintoja tietokantaan. Keväällä 2016 armeijan kanssa yhteistyötä tekevät ruotsalaiset UFO-tutkijat julkaisivat Clas Svahnin johdolla tuhansia aiemmin julkaisemattomia tiedostoja Ruotsin puolustustutkimuslaitoksen (FOI) Ruotsin armeijan arkistosta ns. ”kummitusraketeista”.

– ESPANJASSA julkaistiin vuosina 1992-1999 yli 80 tiedostoa, joissa oli yli 1000 sivua siviili- ja sotilashavainnoista, ja ne ovat olleet saatavilla ja ladattavissa Espanjan puolustusministeriön verkkosivuilta siitä lähtien.

 

Artikkelin julkaissut uapcheck.com

S-4:stä vuotanut harmaan avaruusolennon kuulusteluvideo

Jon Stewart on tutkinut yli 20 vuoden ajan VHS-nauhan autenttisuutta, jolla näkyy harmaan avaruusolennon kuulustelu. Video on kuvattu joskus vuonna 1991.

Hän katsoi videon pian sen julkaisun jälkeen vuonna 1996 ja kiinnostui sen realistisesta kuvauksesta harmaasta avaruusolennosta.

Stewart konsultoi video- ja animaatioasiantuntijoita, jotka eivät havainneet väärennöstä. Stewart sai luettelon kuulusteluun suoraan osallistuneesta lääkintä- ja sotilashenkilöstöstä, ja hän pystyi puhumaan useiden mainittujen henkilöiden kanssa.

Hän sai myös tietää Area 51:n pahamaineiseen S-4-laitokseen liittyvästä tyytymättömästä armeijan sisäpiiriryhmästä, joka paljasti olevansa vuotaneen videon takana.

Stewart päättelee, että nauha on aito ja että sen on vuotanut Victor-niminen sisäpiiriläinen.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Uusi tieteellinen UFO-tutkimusjulkaisu: Limina

Monien työtuntien jälkeen — omistautuneelta toimittajien ja tarkastajien tiimiltämme sekä kirjoittajilta, jotka tekivät kanssamme yhteistyötä tuottaakseen lopulliset kameravalmiit käsikirjoitukset julkaisua varten — meillä on ilo ilmoittaa, että Society for UAP Studies on julkaissut Limina – The Journal of UAP Studies -julkaisun avausnumeron. Tämä on tärkeä tapahtuma yhä kasvavalle tiedeyhteisölle, ja olemme ylpeitä voidessamme tehdä tämän ilmoituksen.

Society for UAP Studies, joka hallinnoi ja julkaisee lehteä, haluaa kiittää väsymätöntä päätoimittajaamme Courtney Lustia hänen upeasta työstään kauniin ensimmäisen numeron luomiseksi ja professori Paul Kingsburyä hänen avustaan, joka auttoi meitä saamaan yhteyden näin omistautuneeseen päätoimittajaan. Sekä Courtney että Paul työskentelevät Simon Fraserin yliopistossa Kanadassa; on suuri kunnia saada näin arvostetun laitoksen jäseniä työskentelemään kanssamme pyrkimyksissämme luoda UAP Studiesin tarvitsema tieteellinen infrastruktuuri, kun se löytää tiensä nykyaikaisen akateemisen julkaisemisen maisemaan.

Viralliset julkaistut artikkelit ovat saatavilla Liminan uudella Scholastica-julkaisualustalla sekä Liminan pääsivustolla. Lehden kustantajana seura hallinnoi myös kaikkea sisältöä.

 

Artikkelin julkaissut limina.uapstudies.org

Karjansilpomisten selittämätön mysteeri

Salaperäiset eläinten silpomiset ovat jo pitkään askarruttaneet maanviljelijöitä, tiedemiehiä ja paranormaalien ilmiöiden harrastajia. Selittämättömään ilmiöön liittyy erilaisten eläinten, erityisesti karjan, tappaminen ja silpominen oudoissa ja selittämättömissä olosuhteissa. Näistä tapauksista on raportoitu, että tiettyjä ruumiinosia, kuten korvia, silmämunia, leukaa, kieltä, imusolmukkeita, sukupuolielimiä ja peräsuolta, on leikattu tarkasti ja verettömästi. Näiden silpomisten hämmentävä luonne on antanut aihetta erilaisiin teorioihin, kuten maan ulkopuolisten osallistumiseen ja hallituksen salaisiin kokeisiin. Tässä artikkelissa syvennytään eläinten silpomisen karmivaan maailmaan ja tarkastellaan tämän arvoituksellisen ilmiön historiaa, tunnettuja tutkijoita ja mahdollisia selityksiä.

deer-mutilation

Katsaus menneeseen

Ensimmäinen kirjattu tapaus selittämättömistä karjan kuolemantapauksista on peräisin 1600-luvun alkupuolelta Englannista. Ilmiö sai kuitenkin laajempaa huomiota vasta 1900-luvulla. Vuonna 1967 Coloradon sanomalehti julkaisi jutun Lady-nimisestä mystisesti kuolleesta ja silvotusta hevosesta lähellä Alamosaa, Coloradossa. Tämä tapaus merkitsi alkua spekulaatioille, joiden mukaan maan ulkopuoliset olennot ja tunnistamattomat lentävät esineet (ufot) saattaisivat liittyä näihin silpomisiin.

Linda Moulton Howe: Pioneeritutkija

Linda Moulton Howe
Linda Moulton Howe

Linda Moulton Howe, merkittävä tämän alan tutkija, tuotti vuonna 1980 dokumenttielokuvan nimeltä ”A Strange Harvest”, jossa ehdotettiin, että Maan ulkopuoliset olennot voisivat olla vastuussa silpomisista. Dokumentissa ehdotettiin, että nämä olennot keräävät ruumiinosia selviytymistään tai tutkimustaan varten ja että Yhdysvaltain hallitus saattaisi olla osallisena. Elokuva sai alueellisen Emmy-palkinnon vuonna 1981, mikä lisäsi tietoisuutta tästä erikoisesta ilmiöstä.

Selittämättömiä tapauksia ympäri maailman

Maailmanlaajuisesti on raportoitu eläinten silpomistapauksia, jotka koskevat eri lajeja, kuten lampaita, hevosia, vuohia, sikoja, kaneja, kissoja, koiria, biisoneita, peuroja ja hirviä. Argentiinassa maanviljelijä löysi seitsemän silvottua lehmää, joissa oli puhtaat viillot ja joissa ei näkynyt merkkejä verestä, mikä herätti keskustelua mahdollisesta avaruusolentojen tai myyttisten olentojen, kuten chupacabran, osallisuudesta.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa eläinten silpomisen johtava tutkija David Cayton perusti vuonna 2001 Animal Pathology Field Unit -yksikön (APFU) tutkimaan koti- ja villieläimiin liittyviä tapauksia. APFU on laajentanut tutkimuksiaan myös merinisäkkäiden silpomisiin, kuten Orkneysaarilta löydettyihin päähän katkottuihin ja verettömiin hylkeisiin.

Salaliittoteorioita ja selityksiä

Näiden silpomisten mystinen luonne on synnyttänyt useita salaliittoteorioita, kuten hallituksen salaisia kokeita, saatanallisia kultteja ja avaruusolentojen osallisuutta. APFU esittää, että UFOjen toiminta silpomispaikoilla, erittäin ammattitaitoiset elinten poistot ja virallisen selityksen puuttuminen tukevat mahdollisuutta Maan ulkopuolisten osallistumisesta.

Näistä teorioista huolimatta Britannian hallitus väittää, että eläinten silpominen on maanviljelijöille järkyttävä tapaus ja että toimivaltaiset viranomaiset tutkivat sitä. Silti näiden silpomisten outo ja arvoituksellinen luonne hämmentää edelleen tutkijoita ja herättää salaliittoteorioita, mikä tekee siitä kiehtovan aiheen paranormaalista ja selittämättömästä kiinnostuneille.

VIDEO: Avaruusolento silpoo karjaa, lokakuu 2020

Eläinten silpomisten maailma on edelleen salaperäisyyden ja juonittelun peitossa. Maailmanlaajuisesti on raportoitu lukemattomia tapauksia, eikä ilmiölle ole lopullista selitystä, ja se kiehtoo edelleen paranormaalien ilmiöiden harrastajia ja salaliittoteoreetikkoja. Olipa totuus sitten avaruusolentojen osallisuudessa, valtion salaisissa kokeissa tai toistaiseksi tuntemattomassa syystä, eläinten silpomisen aavemainen arvoitus on edelleen kiehtova ja ahdistava arvoitus, joka odottaa ratkaisua.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings