Avainsana-arkisto: ufologia

Videohaastattelu entisen UFO-arkistonhoitajan ”Herra X:n” kanssa

Landers, California, toukokuu 2006

Kuvaus, leikkaus ja ohjaus: Kerry Lynn Cassidy

Bill: Olen Bill Ryan. Olen serpo.org-verkkosivuston tekijä. Verkkosivusto avattiin marraskuun puolivälissä 2005. Yksi verkkosivuston ominaisuuksista oli yhteydenottolomake, jonka avulla kannustin verkkosivuston kävijöitä ottamaan minuun yhteyttä ja esittämään minulle mitä tahansa tietoja, kommentteja, ajatuksia tai kysymyksiä. Ja alkuperäinen tarkoitukseni oli tietenkin kannustaa keskusteluun itse Serposta. Mutta alusta asti olin tietoinen mahdollisuudesta, että ihmiset saattaisivat ottaa yhteyttä keskustellakseen mistä tahansa muusta, minkä tietenkin otin mielelläni vastaan.

Ja yksi tällainen on mies, jonka kanssa puhun. On erittäin suuri ilo. En aio paljastaa hänen nimeään ilmeisistä syistä. Ja hänellä on kerrottavanaan erittäin mielenkiintoinen tarina henkilökohtaisesta vuorovaikutuksestaan ​​​​jäännösten, dokumenttien, esineiden ja filmin kanssa useista avaruusolentojen kohtaamisista, alkaen Roswellista vuonna 1947. Ja kävi hyvin selväksi, että sen jälkeen, kun tämä mies otti minuun yhteyttä ja sanoi, että hänellä oli mielenkiintoinen tarina kerrottavanaan, ja hän kertoi minulle pari pientä yksityiskohtaa siitä, tartuin asiaan ja ymmärsin, että tässä oli jotain huomattavan tärkeää. Sillä ei ole mitään tekemistä Serpo-tarinan kanssa, mutta sen pitäisi olla jotain, joka kiinnostaa jokaista vakavasti otettavaa ufologian tutkijaa.

(Herra X:lle) Ja voisinko pyytää sinua tiivistämään tarinasi muutamaan lauseeseen, jotta katsojat saisivat käsityksen siitä, miksi tartuin heti sanottavaasi ja näin sen tärkeänä.

Herra X: (ääni elektronisesti naamioitu) No, minulla oli… alkuperäinen yhteydenottoni oli, etten ollut kokemuksessani nähnyt mitään Serpo-tarinaan liittyvää, mutta että minulla oli muuta tietoa. Ja pohjimmiltaan tuo tieto oli, että olin viettänyt kuusi kuukautta ilmailualan yrityksessä… En ole sotilas. En ole koskaan ollut sotilas… Vietin kuusi kuukautta arkistoiden esineitä, videoita, filmejä, kuvia ja asiakirjoja, jotka liittyivät hallituksen osallistumiseen UFO-projekteihin, tutkimukseen ja muuhun sellaiseen.

Bill: Ja tämä oli minä vuonna? 1980-luvulla?

X: Joo, ‘84, ‘85.

B: Selvä. Ja mitä työhösi tarkalleen ottaen kuului? Ja millaista materiaalia pidit käsissäsi tuona aikana?

X: No, olin aika lailla arkistonhoitaja, jolla oli turvallisuusluokitus [naurahtaa], ja minulle tuotiin materiaalia joka päivä. Ja joskus ne jaettiin eri palvelualojen mukaan; joskus ne jaettiin luokkiin. Joskus ne jaettiin sisällön mukaan. Suurin osa niistä oli sinetöityjä. Siellä oli todisteita haaksirikkoutuneista aluksista, siellä oli levyjä haaksirikkoutuneista aluksista. Ne olivat enimmäkseen kuvia ja asiakirjoja Yhdysvaltain hallitukselta ja kaikilta hallituksen haaroilta sekä myös ilmailu- ja avaruusalan yrityksiltä.

Kerry Cassidy: Voitko kertoa meille, millaisia ​​leimoja näissä asiakirjoissa oli?

X: Leimoja? Luokitteluleimat? ”Huippusalainen”. ”Salainen. Vain silmille.” Salaiset koodisanat. Monet niistä saivat avata vain valtuutetut henkilöt. Työskentelin dokumentaation parissa, joten tiesin asiakirjojen merkinnät ja tiesin, mitä minun olisi pitänyt pystyä näkemään tavallisessa työssäni, ja tiedättehän, asiat, jotka oli merkitty väärin, piti merkitä ja korjata. Joten olin mukana tuollaisissa asioissa työssäni. Monet niistä olivat sotilasasiakirjoja, joissa ei ollut minkäänlaista luokitusta, mikä oli minusta vähän outoa, mutta osa niistä oli vain sellaisia, vain sinetöityjä kirjekuoria ilman mitään merkintöjä.

K: Mikä kiinnitti huomiosi, kun törmäsit tähän tietoon ensimmäistä kertaa, mikä todella käänsi pääsi?

X: No, olin uskonut siihen jo pitkään, ja se, että pystyin näkemään todisteita, oli luultavasti yksi parhaista asioista, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Siltä minusta tuntui.

B: Voin todella kuvitella. Ja siitä lähtien, kun aloit tuoda tätä tietoa julki, yksi tai kaksi ihmistä on kutsunut sinua ”Roswellin mieheksi”. Johtuuko tämä vain siitä, että tämä materiaali on peräisin Roswellin onnettomuudesta vai myös muista, sanotaanko, vuorovaikutuksista ja aikakausista?

X: Joo, se oli materiaalia Maan ulkopuolisiin olentoihin, ajoneuvo-onnettomuuksiin, pelastustoimiin ja laitteiden pelastustoimiin liittyvän tiedon varmuuskopiointiin, pyytämiseen ja hallintaan. Sen sellaista. Kaikenlaista.

B: Joten itse asiassa hallituksen ja avaruusolentojen välistä vuorovaikutusta oli laaja-alaisesti nähtävissä vuosien 1947 ja…

X: …nykyhetken välillä.

B: Vau. OK.

K: Mainitsit, että huomasit useita maahansyöksyjä ja kerroit meille lukumäärän. Voitko kertoa, mikä oli näiden onnettomuuksien määrä vuosien varrella?

X: Yli viisikymmentä.

B: Amerikan maaperällä?

X: Amerikassa ja muualla.

B: Onko sinulla aavistustakaan, kuinka monta eri avaruusolentojen lajia oli osallisena näissä onnettomuuksissa?

X: Ei. En muista, en muista, mutta muistan törmänneeni ainakin viiteen eri tyyppiin.

B: Ja näitkö valokuvia näistä olennoista?

X: Neljästä niistä. Neljästä erilaisesta lajista.

B: Valokuvia neljästä eri olennosta.

K: Ja voisitko kuvailla niitä?

X: No, siellä oli… suosikkini olivat aina pitkät oranssit olennot, joiden dokumenteissa todettiin luoneen niin sanotut harmaat olennot, tavalliset harmaat avaruusolennot, joilla oli terävä leuka. Oranssit olivat pidempiä, hoikempia, niillä oli pyöreämmät kasvot, mutta silti suuret silmät. Nuo olivat kaksi yleisintä. Oli myös toinen rotu, joka oli melkein kuin harmaat, mutta ehkä hieman vaaleampi ja hieman tanakampi, mutta saman kokoinen, melkein harmaiden serkkuja. Melkein. Ja sitten oli puhetta ja kuvia olennoista, jotka näyttivät aivan sinulta ja minulta, paitsi että heillä oli valkoinen iho. Vähän kuin herra Ryan täällä, sinisine silmineen. Vaaleammat hiukset kuitenkin. Ne olivat niitä, jotka internetistä lukemani perusteella… en ollut koskaan lukenut dokumentaatiota tästä… jotka tarjosivat pelastusta, jos riisumme ydinaseemme ja sen sellaista.

B: Mutta et koskaan nähnyt sitä dokumenteissa.

X: En nähnyt.

B: Joten, selvä.

K: Oliko dokumentteja vierailujen tarkoituksesta, vierailijoista? Toisin sanoen, miksi he olivat täällä?

X: Kyllä oli. Se liittyi siihen, että he pelkäsivät ydinasekykyjämme ja sekä itsemme että ehkä muiden lajien tuhoamista avaruudessa, koska olimme tuolloin todella lähellä avaruusmatkailua.

B: Ja oliko tämä hallituksen hypoteesi vai jokin asia, jonka luit dokumenteista, tai jotain yhtä varmaa?

X: Tämä tiedettiin lopullisesti kontaktihenkilön kautta.

K: Selittivätkö he, miten he kommunikoivat?

X: He olivat telepaatteja.

K: Telepaattisia?

X: Kyllä.

K: Viittasivatko he kaukokatseluun vai… miten ihmiset suorittivat sen?

X: Aivan. Ihmiseltä ihmiselle telepaattisesti kommunikoitaessa he istuivat siinä vastakkain, kuten sinä ja minä istumme, ja minun pitäisi vain katsoa sinua, niin tietäisit mitä haluan. Kommunikoisimme mielemme kautta. Sellaista.

B: Oliko sinulla minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka moni noista olennoista oli, sanotaan vaikka, Amerikan hallituksen aktiivisia vieraita siten, että tällainen kommunikointi oli mahdollista? Oliko heitä vain yksi vai kaksi?

X: Viidestä kymmeneen, tietääkseni. Mielestäni heitä oli paljon enemmän.

K: Dokumentaatio puhui 5-10:stä?

X: Dokumentteja tarkasteltaessa oli todisteita viidestä kymmeneen henkilöstä.

K: Okei.

B: Mitä muuta nämä avaruusolennot paljastivat itsestään tässä jatkuvassa vuoropuhelussa Yhdysvaltain hallituksen kanssa?

X: Että olemme heidän jälkeläisiä. Että meidät itse asiassa tuotiin tänne Maan päälle heidän geneettisestä materiaalistaan. Että meidät on geneettisesti muunnettu ja tuotu tänne ja että olemme yksi heidän elämän roduistaan. Se oli yksi tärkeä asia, jonka luin. He myös väittävät, että he olivat vastuussa Jeesuksen Kristuksen tuomisesta Maan päälle opettamaan meille hengellisyyttä ja auttamaan meitä kehittymään ahneuden ja Raamatun synniksi kutsuman asian yli. En vain, en todellakaan tiedä, mitä se on. Tiedän vain, että ihmisenä oleminen saa meidät haluamaan suojella itseämme. Se aiheuttaa ahneutta ja selviytymistaitoja ja sen sellaista.

B: Ja mainittiinko se nimenomaisesti dokumentaatiossa?

X: Siihen viitattiin. En voi sanoa, että se olisi nimenomaisesti kirjoitettu sillä tavalla, mutta siihen viitattiin.

K: Mihin viitattiin?

X: Ihmiskunnan opetukseen kehittyä korkeammalle tasolle, jossa ymmärtäisimme, että olemme kaikki yhtä lajia ja samaa materiaalia, sekä energiaa että fyysistä olemusta. Eikä ole tarvetta sotia toistemme kanssa eikä ole tarvetta valuutalle… sellaiselle maalliselle tavaralle, josta olemme ylpeitä ja josta saamme identiteettimme? Koska heidän mukaansa heillä ei ole sitä. He eivät näe kehojaan samalla tavalla kuin me näemme omamme. Se ei ole heille omaisuutta, se on kulkuneuvo.

K: Näitkö kuvia?

X: Loogisia olioita, aluksia, enimmäkseen lentäviä aluksia, ja monet niistä kaukaa, mutta jotkut raportoivat havainnoista, jotka oli merkitty ”ontoksi”. Paljon avaruussukkulamatkoja.

K: Valokuvia?

X: Kyllä, oli valokuvia, vanhemmat valokuvat mustavalkoisia.

K: Onko mieleesi jäänyt joitain tiettyjä valokuvia?

X: Toisessa haastattelussani sanoin, että se, mikä minua ensin eniten hämmästytti, oli se, että näin kuvia, ja tässä oli merkintä ”Havaiji”. Se oli kirjoituskoneella kirjoitettu, joten ne olivat melko vanhoja kuvia, ne olivat mustavalkoisia, aluksesta, joka saapui veteen tai meni sinne, mutta en nähnyt roiskeita.

B: Okei. Aluksesta?

X: Lautasen muotoinen alus, josta näin vain valoa. Eikä se ollut epätarkka. Se oli aika hyvä valokuva.

B: Miltä etäisyydeltä?

X: Viiden tai kuudensadan jaardin päästä, ehkä neljännesmailin päästä.

B: Okei.

X: Joten 8 x 10 -koossa kiekko oli noin viisi, kaksi ja puoli tuumaa. Se oli aika hyvä kuva. Kun näin ne, koska en ollut koskaan ajatellut sitä Maan ulkopuolisten olennon puolta, että he edes ajattelisivat astua veteen, tai… Myöhemmin, kun ajattelin sitä, tuntui kuin ehkä ne olisivat tulleet sieltä.

B: Joten vesi on vain yksi neste muiden joukossa.

X: Vain tiheämpää kuin ilma.

B: Palataanpa itse avaruusolentojen pariin… oliko olemassa mitään dokumentaatiota siitä, mistä nämä kaverit tulivat?

X: Näin dokumentaatiota, joka oli yhdistetty Serpon Zeta Reticuli -tarinaan.

B: Zeta Reticuli. Selvä. Eikä mainita mitään muuta tähtijärjestelmää tai lähdettä?

X: Ei.

B: Okei. Ja oliko siellä mitään, mikä voitaisiin tulkita uhkaavaksi ihmiskunnalle tai yksilöille? Oliko siellä esimerkiksi mitään sieppauksista tai osallisuudesta mihinkään väestön hallintaan liittyvään skenaarioon?

X: Ei mitään.

K: Entä avaruusolentojen teknologia? Oliko mitään viitteitä siitä, että saisimme teknologista…

X: Oli dokumentaatiota esineiden vastaanottamisesta, mutta ei käyttöohjeiden antamisesta, sellaista. Eli tässä se on, katsokaa sitä ja tarkistakaa, ja näin se tekee, ja tässä se on.

B: Okei. Onko muistikuvia siitä… mistä alueesta tuo teknologia, mistä tahansa… puhumme…

X: Muistan virtalähteen, mutta enemmän kommunikaatiota.

B: Mitä muistat siitä?

X: Ei mitään aseista. Meille ei toimitettu aseita.

B: Mitä muistat kommunikaatiolaitteista?

X: Ei paljoa. Vain sen, että ihmiset yrittivät selvittää, miten laitteet toimivat, ei mitään viitteitä siitä, mitä ne tekivät tai kuinka pitkälle ne ulottuivat.

B: Mitä opit… en haluaisi käyttää sanaa väärässä yhteydessä… näiden avaruusolentojen hengellisestä kontekstista? Opitko mitään siitä, miten he suhtautuivat, oliko heillä hengellinen sielu vai vain…

X: He ehdottomasti viestittivät meille olevansa hengellisiä kuten mekin, joten he vertasivat meitä itseensä tai heitä meihin missä tahansa yhteydessä. Ja sitten he puhuivat kehojensa kierrättämisestä eivätkä siitä, että heidän kehoaan pidettäisiin omaisuutena. He pitivät kehoaan kulkuvälineenä, jolla heidän sielunsa siirrettiin paikasta toiseen tai johon se majoitettiin. Se ei ollut pyhää omaisuutta, kuten se on täällä Maan päällä ihmiskunnan keskuudessa.

B: Se on kuin he olisivat autonkuljettajia, ja sitten kun auto sai…

X: Joo, vertaisin sitä autonkuljettajaan, mutta kaikilla on täsmälleen sama auto ja niitä on loputtomasti. Sinun ei tarvitse maksaa siitä, et omista sitä, se ei ole erityinen, se on vain olemassa.

B: Mitä näille kavereille tapahtuisi, kun heidän ruumiinsa kuolevat?

K: Eivätkö he menettäneet muistiaan? Onko niin?

X: He eivät kokeneet kuolemaa kuten me. He eivät unohtaneet. He tiesivät jo ennen kuolemaansa, ja he vain hankkivat uuden ruumiin, ja vanha oli käytännössä mennyttä heidän lähdön jälkeen. Niinpä se jatkui heidän kohdallaan, ja he elivät 200–400 vuotta.

B: Kahdesta 400 vuoteen olisi yhden elämän kesto?

X: Näin se oli muotoiltu edustajiemme mukaan.

K: Entäpä sotilaiden tai presidenttien nimet dokumentoinnin aikaan?

X: Muistan lukeneeni Trumanin ja Eisenhowerin, mutta en muiden.

K: Joten Truman ja Eisenhower tiesivät.

X: Näin todisteita siitä, että he tiesivät. Luulen, että useimmat presidentit, elleivät kaikki, siitä lähtien, tietävät. En tiedä, kuinka paljon heillä on pääsyä tietoihin, mutta luulen heidän tietävän.

B: Luitko tuolloin 1980-luvulla mitään, mikä liittyi tulevaisuuteen?

X: Kyllä. Niistä puhuttiin, niin sanotusta joukkolaskeutumisesta, vuoden 2012 lopussa.

B: Vuoden 2012 lopussa?

X: Joukkolaskeutuminen.

B: Ja se oli päivämäärä, jonka luit dokumentaatiosta?

K: Ja oliko se jotain, mitä avaruusolennot kertoivat amerikkalaisille tapahtuvan? Vai oliko se…

X: No, he kertoivat heille, että se tapahtuisi riippumatta siitä, halusivatko he sitä vai eivät.

K: Ja oliko syy, miksi he valitsivat tuon vuoden?

X: Pitkään ajattelin, että tällä planeetalla oli paljon sivilisaatioita, ehkä on edelleen, mutta joitakin, jotka olivat ja eivät enää ole, ja jotka tiesivät tuosta päivästä ja miksi se oli niin tärkeä.

B: Joten on olemassa tunne väistämättömästä tulevaisuudesta…

X: Kyllä.

B… se lähestyy.

X: Kyllä.

B: Ja tämä on dokumentoitu. Eikä siihen ole nyt kovin montaa vuotta.

X: Ei, ei ole. [naurahtaa]

B: Mitä ajatuksia ja tunteita se herättää sinussa kokemustesi perusteella?

X: Suhtaudun siihen myönteisesti, koska en usko, että meitä kohtaan on mitään, öh… vihamielisyyttä. En usko… mielestäni häiritsevämpää on se, miten hallitus käsittelee asiaa ja miten se käsittelee kansalaisia, jotka ehkä haluavat tietää lisää.

B: Onko sinulla havaintoja tai ajatuksia siitä, miten asiaa käsitellään tällä hetkellä?

X: Kyllä. Hyvin huonosti.

B: Hyvin huonosti. Joten jos olisit vastuussa paljastusoperaatiosta, miten tekisit tämän?

X: Jos minun pitäisi aloittaa nyt, se olisi vaikea tehtävä. Luulen, että se olisi aloitettu jo kauan sitten. Luulen, että olisin aloittanut Roswellissa enkä olisi ottanut esiin sitä sanomalehtiartikkelia tai radioraporttia. Olisin antanut sen jatkua. Ja olisin toivottanut tervetulleeksi nuo pätevät tiedemiehet ja muut tänne keskustelemaan tästä, jotta voisimme tehdä havaintoja aluksi, kunnes olisi enemmän viestintää, että olisimme löytäneet olentoja ja saaneet takaisin eläviä olentoja… koska on ollut useita onnettomuuksia, joissa ne kaikki olivat silpoutuneita ja kuolleita.

B: Ja niille olennoille, jotka eivät selvinneet, tehtiin ruumiinavauksia?

K: Näitkö itse asiassa joitakin ruumiinavausraportteja?

X: Kyllä näin.

B: Muistatko, mitä luit noista ruumiinavausraporteista heidän fysiologiastaan ​​ja biologiastaan?

X: Muistan vain lukeneeni, että heidän verensä on klorofyllipohjaista ja että he eivät syö, kuten me. Heillä ei ole mahalaukkua, ei kuona-aineita kuten meillä perinteisellä ihmisellä. He ovat kuin kasvin ja eläimen risteytys ja he keräävät energiansa imemällä mineraaleja ihonsa läpi. Ja he käyttävät valoa fotosynteesiin.

K: Olin utelias, millaisia ​​omia kokemuksiasi on ollut. Onko sinulla koskaan ollut, sanotaan vaikka, vierailuja työpaikan jättämisen jälkeen, olivatpa ne sitten miehiä mustissa ja/tai avaruusolentojen vierailuja?

X: En ole koskaan nähnyt UFOa elämässäni. Odotan! Ei havaintoja, ei MIB-havaintoja, ei mitään. No, en ole koskaan tehnyt mitään tällaista ennen… joten… paitsi viimeisten kahden tai kolmen kuukauden aikana, jolloin olen keskustellut herra Ryanin kanssa.

K: Selvä. No, kiitos paljon rehellisyydestäsi ja siitä, että olet tullut esiin niin hämmästyttävän suoraan, ja toivomme kuulevamme sinusta lisää.

B: Ja tämä on todellinen palvelus. Olet rohkea mies. Kiitos.

X: Ole hyvä.

 

 

Artikkelin julkaissut Project Camelot

Ufologian nykytila, osa 2

kirjoittanut Tanner F. Boyle

Jos vasta nyt virittäydyt seuraan, tiedät, että ufologiaa on siunattu kahdella paljon julkisuutta saaneella kongressin kuulemistilaisuudella aiheesta. Samaan aikaan muu maa kantaa Trumpin toisen kauden myrskyisien ensimmäisten kuukausien taakkaa. Ylistetyn ilmiantajan ja itseään Guantanamo Bayn kiduttajaksi kutsuneen Lue Elizondon mukaan Trump on kaikkein eniten UFO-paljastuksen puolesta. Itse asiassa Elizondo sanoi saman Donald Trumpin pojalle esiintyessään Trump Jr.:n podcastissa Triggered. Ehkä podcastin nimi vaivaa minua, mutta minun on vaikea sietää tällaista perseennuolentaa keneltäkään UFO-median suosikilta.

Näin ollen ufologien, paranormaalien ilmiöiden tutkijoiden tai muiden salaliittoteorioiden etsijöiden merkitys oikeiston tyhjänpäiväiseen populistiseen retoriikkaan lankeamisessa ei ole koskaan ollut selvempi. Kun omituiset kongressiedustajat, kuten Anna Paulina Luna, Nancy Mace ja Tim Burchett, johtavat operaatiota, paljastuu heti, ovatko nämä paljastusyritykset tasapuolisia tai edes hedelmällisiä. Pienenä otoksena Luna on messiaaniseen juutalaisuuteen kääntynyt henkilö (joka yrittää väistää Wehrmacht-isoisäänsä prosessissa), joka ehdotti presidentti Trumpin lisäämistä Mount Rushmoreen. [1] Hän näytti viime aikoina olevan tietämätön koko Warrenin komission kuolemasta ja julisti aikovansa haastatella heitä jokaista. [2] Nancy Macella on epäterveellinen pakkomielle ihmisten kylpyhuonetottumusten seuraamiseen [3] ja hän oli nopea myymään UAP-aiheisia tuotteita heti, kun kamerat tarkentuivat häneen yhdessä kongressin kuulemisista. Tim Burchett on outo, skeittaava edustaja Tennesseestä, joka puhuu vedenalaisista Maan ulkopuolisista sivilisaatioista, aina kun hän ei puolusta miliisiliikkeen märkiä unia:

Hän esitteli vuoden 2025 Cartel Marque and Reprisal Authorization Act -lain, joka sallii yksityishenkilöiden toimia Yhdysvaltojen vihollisia vastaan ​​hallituksen puolesta.

Lainsäädäntö valtuuttaisi Trumpin antamaan yksityisesti aseistetuille henkilöille tai ryhmille tehtäväksi takavarikoida huumekartellien jäsenten tai -järjestöjen henkilöitä ja omaisuutta Yhdysvaltain perustuslain määräyksen nojalla, joka koskee kartellien kaappaus- ja kostotoimia koskevien lupakirjojen myöntämistä. [4]

Voitte olla varmoja, että hän tukee täysin viimeaikaisia ​​ja perustuslain vastaisia ​​kauhutekoja, joita maahanmuuttajille (sekä laillisille että paperittomille) ja Yhdysvaltain kansalaisille on tehty. [5] Se riittää herättämään kysymyksen, tuotetaanko sensaatiohakuisempia ja mehukkaimpia otsikoita UFOista, JFK:sta ja Epsteinista peittelemään sitä tosiasiaa, että amerikkalaisia ​​instituutioita heikennetään päivä päivältä. Sosiaaliturva on suoraan uhattuna, talous on ajautunut epävakaaseen tilaan, laittomat pidätykset ovat nyt yleisiä ja – juuri kun kirjoitan tätä artikkelia – FDA keskeyttää suuren määrän elintarviketurvallisuustarkastuksia. [6] Samaan aikaan UFO-kysymys on omassa stratosfäärissään, ja monilla Trumpin hallinnon tai muilla hänen oikeistolaisella kaartillaan saattaa olla yksi ainoa positiivinen asia.

Sillä ei ole väliä, ovatko nämä edustajat opportunisteja, täynnä vihaa vai todella niin tyhmiä kuin miltä ne näyttävät. Jokainen amerikkalaisille niin anteliaasti lahjoitettu ”paljastusten” sarja on toimitettu huolimattomasti. Huolellisten, harkittujen tai jopa järjestelmällisten julkistusten sijaan ”paljastukset” ovat olleet enemmänkin kuin dickensiläinen kohtaus, jossa ruokalaatikko lätkäistään alas kurittomalle massalle, jotta aristokraatit voivat jatkaa juonittelujaan, kun taas talonpoikien joukko on häiriintynyt. Tämä spektaakkeli nähtiin näkyvimmin paljon odotettujen Epstein-tiedostojen julkaisussa, jossa kotitalousprojektien kansiot ojennettiin juhlallisesti joillekin pahimmille oikeistolaisvaikuttajille, joita voit kuvitella. [7] Nämä olivat kansioita, jotka sisälsivät vähän uutta tietoa, joskus jopa vähemmän tietoa kuin mitä oli jo julkisesti saatavilla. [8] Amerikassa kaikki on hampurilaisia, mutta tämä oli tyhjä hampurilainen.

Se, että tämä tieto annettiin vaikuttajille kokeneiden tutkijoiden sijaan, kertoo paljon nykyisestä informaatioekosfääristämme: Kukaan ei lue sitä. Aivan kuten UFO-maailmassa, data tai informaatio pusketaan harvojen ja ylevien ihmisten läpi myöhemmin levitettäväksi massoille. Linnunpoikasen vertauskuva saattaa tuntua liioittelulta, mutta tässä prosessissa kuluu todellakin paljon sappea. Elämme aikakaudella, jossa medialukutaito on heikkoa ja heikkenee päivä päivältä. Sitä tukevat tekoälyjärjestelmät tai oikeustieteen maisterit, jotka ovat alttiita ”hallusinoimaan” vaihtoehtoisia todellisuuksia sille, jonka asutamme. [9] Kentällä, joka jo ennestään epätoivoisesti kaipaa minimimedialukutaitoa, UFO-yleisölle annetaan sen sijaan keulakuvia tulkitsemaan tilannetta heidän puolestaan, mikä ei ole lainkaan erilaista kuin pappiskastin tapa tulkita.

Kirjoitin huolenaiheistani tästä trendistä edellisessä ufologian tilaa käsittelevässä postauksessani ja totesin, kuinka usein nämä ajatusjohtajat tulivat sotilastiedustelun maailmasta tai muilta puolustusministeriön areenoilta. Todennäköisesti koettelen minkä tahansa satunnaisen lukijan kärsivällisyyttä näillä jatkuvilla muistutuksilla, mutta se on asia, joka on edelleen näkyvä ja käsittelemätön kaikesta nuhtelustani huolimatta. UFO-kysymys on kolminkertainen haaste kaikille, jotka yrittävät saavuttaa Amerikkamyönteisiä tavoitteita:

  1. UFO-aihe on mukava häiriötekijä tärkeämmistä asioista, kuten terveydenhuollosta tai tavallisen ihmisen taloudellisesta vakaudesta. Sitä ei ole aiemmin siirretty tabloideihin pelkän naurettavuuden vuoksi, vaan koska se on aihe, joka voi kylvää ihmisiin pakkomielteen ja saada heidät unohtamaan maailman hämäräperäisten (enimmäkseen fiktiivisten) hallitusohjelmien ja merkittävän teknologian ulkopuolella. UFOt ovat aihe, joka tuntuu tärkeältä ja merkitykselliseltä, ja siinä on voimaa.
  2. Aihe on laajasti ottaen sotilasmyönteinen, ja monet virkamiehet toimivat tärkeinä todistajina tai puolestapuhujina. Jopa UAP-aktivisti ja rocktähti Tom DeLonge myönsi kirjassaan Sekret Machines, että To the Stars Academy oli pohjimmiltaan ”projekti, joka voisi auttaa nuoria menettämään kyyniset näkemyksensä hallituksesta ja puolustusministeriöstä”. [10] Nykyinen UFO-kulttuuri on tehnyt monista yksilöistä sotilashenkilöstön vannoutuneita faneja ja vähättelee merkittävästi amerikkalaisten sotarikoksia tai muuta kyseenalaista toimintaa kotimaassa ja ulkomailla.
  3. UFO edustaa myös hyökkäystä teknologisesti edistyneeltä voimalta, joka voisi hyvinkin olla epäystävällinen. Jokainen kylmä sota tarvitsee arkkivihollisen, ja vaikka harvat kannattavat suoraa konfliktia Kiinan kanssa, UFO-uhka on erinomainen ja kevyt sysäys huoleen Amerikan ilmatilaan tunkeutumisesta. Olemme nähneet sen sekä uskovilta että epäilijöiltä – vaikka UAP-alukset olisivatkin maallisia, eikö meidän pitäisi olla huolissamme Kiinan tai Venäjän sotilaallisen kapasiteetin torjumisesta?

Jokainen näistä ominaisuuksista tarjoaa oikeistolaisille poliitikoille, ajattelijoille ja lobbaajille runsaasti motivaatiota tarttua UFO-aiheeseen ja ripotella sitä keskusteluun muuttaakseen salaa yleisön ajattelua. Tätä toimintaa tehdään jopa melko julkisesti.

Olen aiemmin käsitellyt ulkopolitiikan strategi Michael Pillsburyä, joka käytti UAP-intressejä aseena Kiinan vakoiluilmapallofiaskon ja Chinahawk-mielteiden edistämiseen. Hän ei ole suinkaan yksin tässä taipumuksessa, jopa edellä mainittu Lue Elizondo lietsoo pelkoa sodasta Kiinan kanssa ja mahdollisuudesta, että heillä on voimakkaampi UAP-toimikunta kuin Yhdysvalloilla. [11] Michael Shellenberger, toimittaja, jolla on sattumalta merkittäviä tilaisuuksia lobata oikeistolaisten etujen puolesta, oli keskeisessä asemassa toisessa kahdesta suuresta kongressin kuulemisesta. Hänen läsnäolonsa oli niin huomattava, että Jeremy Corbell jopa väitti Shellenbergerin saaneen kunnian hänen itse kirjoittamastaan ​​avoimesta kirjeestä – oletettavasti Nancy Macen tarkoituksellisesta taktiikkasta varmistaa, ettei Corbellin nimi ilmesty kongressin pöytäkirjoihin. [12] Corbell, jonka aivosolut on säilötty ylisuuriin saappaisiin (lue: alttiita tallautumiselle), ei näe metsää puilta ja olettaa, että hallitus piilottaa todellisen UFO-totuuden väärällä totuudella.

Todellisuudessa Shellenberger on hyvin sliipattu lobbaaja, jonka todistuksella oli enemmän painoarvoa. Republikaanit olivat aiemmin kutsuneet hänet puhumaan kongressille ”liioitetuista” ilmastonmuutoshuolista, ja hänen työnsä jopa ”vaikutti puolueen ilmastopolitiikkaan”. [13] Tämä suositus on järkevä, kun otetaan huomioon, kuinka paljon hän rakastaa liuskekaasun poraamista. Jälleen kerran aikomukset ovat avoimet: Shellenberger voisi auttaa tekemään UFO-kysymyksestä hyväksyttävän konservatiivisille intresseille. Hän osaa luoda otsikoita ja pöhinää, joita kongressiedustajat ja muut erityisryhmät voivat hyödyntää pitääkseen UAP-kysymyksen pinnalla. Pian kongressin kuulemisten jälkeen hän siirtyi puolustamaan täysillä varapresidentti J.D. Vancen huonosti vastaanotettua puhetta, jossa valitettiin EU-sensuurista. Loppujen lopuksi se ei ole kovin hyvä ideoiden markkinapaikka, jos äärioikeistolainen AfD-puolue ei ole vallassa, mikä oli Vancen puheen ajoituksen suora tarkoitus.

Ottaen huomioon Shellenbergerin kunnioituksen Vancea, entistä Thielin pääomasijoittajaa, kohtaan, on sanomattakin selvää, että tällä laajalla UFO-kulttuurin muokkaamisyrityksellä on myös Peter Thielin siipi, joka usein sekoittuu useisiin aiemmin mainittuihin hahmoihin. Nouseva UFO-vaikuttaja Jesse Michels on Vancen tavoin entinen Thielin sijoittaja, jolla on ollut pääsy lähes kaikkiin ufologian alan henkilöihin viime vuosina. Thielin perustajarahasto rahoitti myös äskettäistä Hereticon-konferenssia, jonka tarkoituksena woke-vastaisen sijoittajan ja järjestäjän Mike Solanan mukaan oli edistää ”harhaoppisia” ajatuksia ilman tuomitsemisen riskiä tai ”ajatusrikossyytöksiä”. [14]

Tämän tapahtuman puhujalistan pitäisi herättää ihmetystä kenessä tahansa ufologiasta kiinnostuneessa: väitetty Pentagonin ilmiantaja Lue Elizondo, Alien Encounters: Fact or Fiction -ohjelman juontaja Mitch Horowitz ja brittiläinen ufotiedottaja Nick Pope pitivät kaikki luentoja ”toisinajattelijoiden” joukolle. Popen vaimo Elizabeth Weiss osallistui myös tapahtumaan ja kirjoitti myöhemmin tapahtumasta väittämällä, että Thieliä ”on usein ja epäoikeudenmukaisesti parjattu valtamedian ja akateemisen maailman toimesta”. [15] Vakuutan teille, hyvät lukijat, että se on oikeutettu luonnehdinta. Weiss itse on kiistanalainen antropologi, joka vastustaa alkuperäiskansojen jäännösten palauttamista asianmukaista hautaamista varten ja joutui tuleen harkitsemattomasta kuvaustilanteesta, jossa hän käsitteli kalloa kuin pokaalia. [16] Siitä lähtien hän on raivonnut alkuperäiskansojen uskonnollisten vakaumusten kunnioittamisena tunnettua käytäntöä vastaan. Nämä ovat rohkeita totuussotureita, jotka osallistuivat Hereticoniin. Ufoja esiintyy luentojen, joiden kaunopuheinen otsikko on ”Olet luultavasti eugenikko”, ja Peter Thielin kuolaavien pohdintojen tulevasta maailmanlopusta lomassa. Lähes saa sellaisen vaikutelman, että nämä ihmiset yrittävät liikaa olla vastakulttuurisia, mikä on ilmeinen seuraus The Joe Rogan Experiencen ja sen lukemattomien jäljittelijöiden aiheuttamasta taantumuksellisesta sopasta.

Muualla Thielin esoteeriset kiinnostuksen kohteet ilmaistaan ​​selkeämmin, kuten varainkeruukiertueilla, joissa pidetään ”erilaisia keskusteluja (…) kuin tyypillisesti poliittisissa varainkeruutapahtumissa”. ”Vaikka vuoden 2016 ja 2020 vaaleista ja Kiinan-politiikasta on keskusteltu, on noussut esiin useita muita aiheita – kuten kryptovaluutat, robotiikka ja UFOt”, kirjoittaa toimittaja Alex Isanstadt. ”On jopa keskusteltu ’deepfakeista’ – digitaalisen median manipuloinnista – ja Jeffrey Epsteinista, rahoittajasta (sic) ja tuomitusta seksuaalirikollisesta, joka löydettiin kuolleena vankilasellistään vuonna 2019.” [17] Tässä on huomionarvoista, että Thiel osoittaa kiinnostusta paitsi UFOihin myös laajempaan salaliittokulttuuriin, johon kohdistuu samanlaista hyökkäystä kuin ufologiaan: Oikeutetut huolet hallitsevasta luokasta muuttuvat varjoisaksi ”syvävaltioksi”, joka näennäisesti poistaa kuviosta ilmeiset yritysten intressit. Ian Carrollin kaltaiset huijarit ottavat Gazan ihmisoikeusloukkausten kritiikin ja lisäävät siihen holokaustin kieltämistä sotkeakseen koko keskustelua ja työntääkseen satunnaisia ​​salaliittolaisia ​​kauemmas oikealle.

UFOt ja muinaiset avaruusolennot kuuluvat myös tähän laajempaan trendiin, ja jotkut suosituimmista podcasteista käsittelevät kaikenlaisia ​​salaliittoja, mielistelyjä ja vaihtoehtohistoriaa samalla, kun ne tarjoavat hiljaista tukea Piilaakson oligarkeille ja amerikkalaiselle oikeistolle. Thiel ja hänen iloinen salaliittolaisten joukkonsa täplittävät nyt vallan käytäviä ja tarjoavat yleisölle houkuttelevia salaliittoteorioihin perustuvia vastauksia. Nämä vastaukset kieltäytyvät tietenkin täysin sotkemasta teknologia-alan yrityksiä salaliittoteorioiden verkkoon. Ne eivät myöskään täysin käsittele täydellisen militarisoinnin ja valvonnan uhkaavaa saapumista eivätkä teknologia-alan yritysten sammumatonta pääomanhimoa.

Olen huolissani siitä, kuinka syvälle tämä mädäntyminen ulottuu – ehkä jopa modernin ufologian ja forteanistisen tutkimuksen ytimeen asti. En ole jäänyt huomaamatta, että yksi akateemisen UAP-tutkimuksen johtavista tutkijoista, D.W. Pasulka, on toistuvasti nostanut esiin Thielin sekavaa UFO-höpötystä sosiaalisessa mediassa. Yksi hänen luotettavimmista lähteistään, salaperäinen Tim (Tyler D.) Taylor, väittää olevansa mukana SpaceX:ssä, ja on vahvistettu, että hän työskentelee biolääketieteen alalla. Molemmilla aloilla on jonkinlainen epämääräinen yhteys Peter Thieliin, sillä SpaceX:n omistaa Elon Musk (Thielin liittolainen, joka on soluttautunut Trumpin hallintoon) ja biolääketieteen ala on yksi Thielin suurimmista dekonstruktioista pyrkimyksissä ”voittaa” ikääntyminen. [18]

Kun tähän yhtälöön otetaan huomioon Piilaakson ikääntymisen vastaiset trendit, Taylorin ”menettelytapoja” viestien vastaanottamiseksi ei-ihmisiltä älyllisiltä olentoilta voidaan tarkastella eri valossa – ne muistuttavat enemmän Brian Johnsonia kuin George Van Tasselia. Koska hän pitää ”tiettyjä tiedusteluyhteisön ryhmittymiä” keskimääräistä ihmistä ylempänä, saa vaikutelman, että Taylorin näkökulma on luonnostaan yhdenmukainen niiden ”toisinajattelijoiden” kanssa, jotka jättävät jälkensä poliittiseen ja kulttuuriseen maisemaamme. [19] Jopa tapaaminen, jossa Taylor alun perin tapasi Chris Bledsoen, haiskahtaa Thielin filosofiselta mädäntyneisyydeltä: Siinä pienessä kokoontumisessa Bledsoe tapasi kustantajan ja tämän ”kirjailijoiden ja varakkaiden ystävien” joukon, jotka saarnasivat hyvän ja pahan luonteesta samalla kun julistivat, että Jeffrey Dahmerin uhrit ”olivat itse asiassa valinneet tulla syödyiksi edellisissä elämissään”. [20] En tiedä, onko tämä vain ajattelutapaa, joka on tyypillistä varakkaiden piireille. Mutta se kuulostaa pienimuotoiselta Hereticonilta.

Tämän uutiskirjeen suosikkiufologi Jacques Vallée ei myöskään ole immuuni Thielin voimakkaalle ”techbro”-vetovoimalle. Hän ja Garry Nolan – joka oli myös mukana Tim Taylorin johtamalla tärkeällä ”lahjoituspaikan” vierailulla – yrittivät solmia ”sopimuksen” Thielin kanssa vuonna 2019. Vallée toteaa, että Thiel on ”sijoitusnero ja Paladin-kuuluisuuden saavuttanut Donald Trumpin kannattaja” ja pitää hänen PayPal-omaisuuttaan ”ansaituna”. [21] Vallée, Nolan, Pasulka ja muut heidän joukostaan näyttävät kaikki olevan hyvää tarkoittavia etsijöitä. Ainakin toivon niin. Mutta aikomuksilla ei ole merkitystä yksilötasolla, kun zoomaamme makrotasolle ja näemme, että yritysmaailma ja tiedusteluyhteisö ovat ottaneet aiheen täysin haltuunsa, usein ulottuen koko alueelle, jolla aihe sijaitsee – salaliitot, new age, paranormaali ja lähes kaikki marginaalinen. Kyse ei ole ”myymisestä”, vaikka sekin epäilemättä tulee kyseeseen. Ei, kyse on täydellisestä piittaamattomuudesta tiedon laadusta ja harkitusta analyysistä – analyysistä, jota pyydän näitä henkilöitä tekemään hinnalla millä hyvänsä.

Aivan kuten Piilaakson hankkeissa yleisesti, myös ufologia on joutunut saman dissidenttisen oikeiston monopoliksi, joka on ottanut haltuunsa aloja muuallakin. Vaikka heidän tavoitteenaan onkin olla pelottomia esittämään harhaoppisia ajatuksia, keskustelu rajoittuu äärimmäisen tiukasti vain niihin, jotka saavat taloudellista tai sotilaallista/tiedusteluyhteisön tukea. Kuten olen käsitellyt äskettäisessä artikkelissani, jossa pohdin ufologian alalla toistuvasti esiintyvää suojelusongelmaa, vain ne, jotka ovat innokkaita suutelemaan sormusta ja pelaamaan mukana pitkässä huijauksessa, saavat tarvittavan rahoituksen tai hyväksynnän. Kaikesta läpinäkyvyydestä ja omistautuneesta tutkimuksesta huolimatta yleisö saa vain satunnaisia murusia keulakuvilta, joilla on runsaasti ristiriitaisia etuja muilla amerikkalaisen yhteiskunnan aloilla.

No, Tanner, saatat kysyä, mikä on ufologian tila? Ei hyvä. Olemme tilanteessa, jossa aihe on lähes kokonaan kaapattu oikeistolaisille poliitikoille ja vaikuttajille, toisinajatteleville tutkijoille sekä Piilaakson valta-asemaa havitteleville. Lähes jokaisella aiheeseen liittyvällä mediavaikuttajalla on jonkinlainen oikeistolainen näkökulma, joka vaihtelee kylmän sodan aikaisista asenteista rajoittamattoman valvontakapitalismin ja sotilaallisen voiman kannattamiseen. Tämän suuntauksen kriitikot ovat kaukana valtavirrasta. Vaikka salaliittoteorioita on harvoin levitetty näin laajasti, todelliset salaliitot hukkuvat sekavaan sekoitukseen. Olemme todistamassa todellista salaliittomaista yritystä siirtää valtion valta oikeistolaisen koalition käsiin, joka piiloutuu populistisen verhon taakse ja on kiinnostunut UFOista ja muista (perustelluista mutta puolivillaisista) amerikkalaisista vainoharhaisuuksista.

Ufologia tarvitsee tilinteon hetken. Tilanne on mennyt kauhistuttavan pahaksi, ja se on minulle toisinaan vaikea kestää. Mutta tämän laajan (aiemmin marginaalisen) oikeistolaisen valtauksen ydinperuste on yksinkertainen: he luottavat siihen, että yleisö hurmaantuu kiiltävistä lupauksista paljastettavista salaisuuksista, okkulttisista totuuksista, jotka ovat hautautuneet woke-tieteen ja uusliberaalin hallinnon kerrosten alle. Kun tämän lähtökohdan hyväksyy, on huomattavan helppoa työntää harrastajia yhä pidemmälle oikealle. Nämä henkilöt valehtelevat sinulle päin naamaa elintasostasi, mitä väliä sillä on, että pieneen valheeseen tai puolittaiseen totuuteen lentävistä lautasista lisätään vielä yksi valhe? Armeija on muuttunut yhä fasistisemmaksi tai vaihtoehtoisesti se on työnnetty yksityiselle sektorille, jotta Thielin kaltaiset ihmiset voivat johtaa show’ta. Koko tämän matkan ajan valtavirran ufologia on nyt peitellyt sekä sotateollista kompleksia että teknologiaoligarkiaa.

Se, mikä todella saa minut raivon valtaan, on se tosiasia, että UFOt ovat todellisia. Ihmiset näkevät taivaalla jatkuvasti selittämättömiä ilmiöitä. Poikkeavat kokemukset ovat todellisia ja tutkimisen arvoisia. Ja vaikka suuri osa niistä voitaisiin selittää suokaasulla, väärin tunnistetuilla lentokoneilla, sotilaslentokoneilla, tajunnan muutostiloilla ja ihmismielen satunnaisilla oikuilla, en usko, että tarina päättyy siihen. UFOt ovat voimakas symboli ihmisen mielikuvitukselle, merkkejä ja ihmeitä, jotka antavat vihjeen universumin salaperäisyydestä lähes kaikille yhteiskuntaluokille. Ufolla on aina ollut uskonnollista merkitystä, mutta tämän merkityksen ovat haistaneet oikeistolaiset opportunistit, jotka haluavat saavuttaa lopulliset tavoitteensa hinnalla millä hyvänsä. Nimeltään osuvasti Hereticoniksi kutsutun tapahtuman väärät epäjumalat, surkeat poliitikot, jotka saavat kohtuullisen hyvää julkisuutta UFO-kuulemisista, tai poliittiset vaikuttajat, jotka rakentavat UFO-troijalaishevosta, ovat kaikki osa samaa viskoosia nestettä, joka hitaasti peittää lattian. Viimeinen pyyntöni on, että aiheesta kiinnostuneet etsisivät taikuutta omilla ehdoillaan. Vielä tärkeämpää on, että kehotan heitä lukemaan ja analysoimaan asiaa niin, että he näkevät tilanteen sellaisena kuin se todella on. Tässä on kaunis, eloisa aihe, josta on tehty korporatistinen, militaristinen ja tunkkainen. Se on ottanut haltuunsa sanoinkuvaamattoman ja tuonut sen meidän tasollemme – mikä tahansa helvetin taso tämä sitten onkaan. Näillä ihmisillä ei ole vastauksia, eikä heillä ole kykyä tai aikomusta päästä niihin. Hylkää ufologian nykyinen tila.

 

Artikkelin julkaissut Getting Spooked

Ufologian nykytila, osa 1

kirjoittanut Tanner Boyle

Sol Foundation kokosi yhteen laajan joukon puoliarvostettuja henkilöitä tieteen, teknologian, uskonnon ja politiikan maailmasta keskustelemaan nykyisestä UFO-tilanteesta (UAP, mitä ikinä). Tapahtumat dokumentoitiin pääasiassa UFO-harrastajien Twitter- ja Reddit-postausten kautta. Tässä konferenssissa näkemäni materiaali herätti minussa jotain, ja kuten muutaman kuukauden takainen Manifest(uf)o, tunsin tarvetta kirjoittaa ylös ajatuksiani ufologian tai minkä tahansa tutkimuksen nimi nyt olisikaan, nykytilasta.

En ole ufologi, UAP-asiantuntija tai mitään sellaista. Pitäisin itseäni alalla jonkin verran koulutettuna freelance-kulttuurihistorioitsijana, joka tarkastelee marginaalisia aiheita paranoidisesta näkökulmasta tai parapoliittisen linssin läpi. Sellaisena en todellakaan ole kiinnostunut UFO-ilmiön todellisuudesta tai puuttumisesta, vaan keskityn näitä aiheita ympäröiviin kulttuureihin, niiden ympärille muodostuviin uskomusjärjestelmiin sekä siihen, miten näitä uskomuksia on manipuloitu menneisyydessä. Sol Foundation on tämän kapean alan kuka kukin on -luettelo, joka koostuu useista henkilöistä, jotka ovat ajaneet hallituksen UAP-tietojen julkistamista sekä yleisölle että suoraan kongressille. Esimerkiksi Gary Nolan, Stanfordin patologi, joka on kiinnostunut UFO-aiheisten materiaalien tutkimisesta, toimii järjestön toiminnanjohtajana. Äskettäin ilmiantajaksi ryhtynyt entinen tiedustelu-upseeri David Grusch (josta kerrotaan tarkemmin edellä mainitussa Manifest(uf)o-postauksessa) on merkinnyt itsensä organisaation operatiiviseksi johtajaksi ansioluettelossaan. Entinen tiedustelu-upseeri Christopher K. Mellon on merkitty ryhmän yritysrekisteritietoihin toisena pääkontaktina.

Reddit-viesti, jonka kuvat Area503 myöhemmin twiittasi, esitteli konferenssin koko esitelmäohjelman. Suurin osa luennoista on tiedemiesten ja tutkijoiden pitämät, mutta minua häiritsee se, että konferenssiin on kietoutunut joukko armeijan ja tiedustelupalvelun edustajia. Stanford Research Instituten veteraanit Hal Puthoff ja Russell Targ tekivät pakolliset esiintymisensä, ja Puthoff antoi sivusta hiljaisen vahvistuksen CIA:n ”tähtisiemen”-jäsenen John Ramirezin väitteille. To the Stars Academyn entisen keulahahmon ja nykyisen paljastusliikkeen äänenkannattajan Lue Elizondon oli määrä esiintyä, mutta hän ei päässyt paikalle. Onneksi konferenssista ei puuttunut entisiä sotilastiedustelun henkilöitä hänen sijastaan. Edellä mainittu Chris Mellon ja tiedusteluyhteisön entinen tarkastaja Charles McCullough (David Gruschin merkittävä tukija) edustavat molemmat Yhdysvaltain sotilastiedustelun korkeita tasoja.

UFO-piirien tuttuja kasvoja ovat muun muassa kaksi uskonnontutkijaa, Jeffrey Kripal ja Diana Heath (Pasulka). Olen arvostanut molempien työtä suuresti, mutta heidän viimeaikainen käänteensä tarjota eräänlaista uskonnollista vahvistusta muodikkaalle paljastusten kannattajajoukolle (joka koostuu lukemattomista armeijan ja tiedustelupalvelun työntekijöistä) saa minut miettimään. Äskettäisessä podcast-esiintymisessään Heath puhui yhdestä aiheestaan, yrittäjä ja NASA:n alihankkija Tim Taylorista. Siinä hän kertoi yhden häiritsevimmistä käsitteistä, joita olen kuullut viime kuukausina: Taylor pitää ihmiskuntaa olentojen hierarkian alimmalla tasolla. Jumala on huipulla, enkelit jumalan alapuolella, ”planeetan ulkopuoliset olennot” enkelien alapuolella, ”tiedusteluyhteisön ryhmittymät” avaruusolentojen alapuolella ja sitten ”normaalit ihmiset”. [1] Haastattelija ei kyseenalaista tätä kehitystä, ja Heath toteaa vain, että se on ”outoa”. ”Olentojen hierarkia” on sittemmin vahvistunut Heathin muissa haastatteluissa, ja jopa entinen tiedusteluvirkamies ja sotilasurakoitsija Karl Nell otti sen esille puheessaan. En keksi parempaa esimerkkiä nykyisestä pyrkimyksestä vaatia orjallista uskollisuutta ja alistumista tiedusteluyhteisölle UFO-aiheessa, mutta tämän sisältämät vaarat jäävät käsittelemättä. Heathin puhe Sol-tapahtumassa kantoi otsikkoa ”Transcending Timelines: Uniting Science, the Humanities, and Intelligence in UAP Scholarship”, mikä viittaa ehkä siihen, että hän on valmis noudattamaan tiedusteluyhteisön ohjeistusta aiheessa tietyssä määrin.

Myös Kripalilla, jota suosittelen varauksetta aiemmassa lukulistapostauksessani, on valtavia sokeita pisteitä, kun on kyse sotilaallisista ryhmittymistä, jotka edistävät, manipuloivat tai luovat näitä uskomusjärjestelmiä. Vuoden 2018 teoksessaan Prisoner of Infinity: UFOs, Social Engineering and the Psychology of Fragmentation Jasun Horsley (jolla on omat puutteensa) kyseenalaisti Kripalin ja Whitley Strieberin puutteellisen suhtautumisen sotilaallisten operaatioiden selitykseen jälkimmäisen paranormaaleista kokemuksista:

On olemassa yksi uskottava tulkinta kaikista Strieberin elämän selittämättömistä tapahtumista, jota hän ei itse koskaan esitä: nimittäin se, että hänen kokemuksensa (ja tuhansien, ehkä jopa miljoonien muiden) aiheutettiin osana laajamittaista, MKULTRA-ohjelmaan liittyvää sotilastiedusteluoperaatiota, joka kesti vuosikymmeniä ja ulottui useille mantereille ja johon liittyi huumeita, hypnoosia, erikoistehosteita sekä virallisesti salaisiksi luokiteltuja teknologioita. Toisin kuin useimmat tai kaikki Strieberin selitykset, tämä tulkinta voisi mahdollisesti selittää kaikki hänen kertomustensa muuttujat ja epäjohdonmukaisuudet. (…) Kripal viittaa viimeisessä luvussa sotilasoperaatioihin, ilmeisesti jälkikäteen, mutta vain UFO-disinformaation yhteydessä. (…) Hän vakuuttaa, ettei hän ”harrasta salaliittoteorioita” eikä luota ”villeihin salaliittoteorioihin, joita tästä aineistosta jatkuvasti kehitellään”. [2]

Strieberin kokemukset ovat kyllä hämmentäviä, mutta ne voitaisiin varmasti ainakin osittain selittää ”Controllers”-tyyppisellä teorialla, joka koskee mielenhallintaa tai psykologisia kokeita. Vaikka tämä selitys ei suinkaan ole virheetön, sillä on todellinen historiallinen perusta, ja Strieber itse muistelee epäilyttävää taustaansa armeijan ylläpitämässä ”salaisessa koulussa” sekä myöhemmin henkilökohtaisia, ”julkisesti tunnustettuja (…) läheisiä siteitä CIA:han”. [3] Strieber oli itsekin yleisön joukossa tässä Sol-tapahtumassa. Toistan, että mielestäni sekä Heath että Kripal ovat poikkeuksellisia uskontotieteilijöitä, jotka syventyvät aiheisiin, jotka olen tuntenut ja rakastanut jo nuoresta pitäen, mutta molemmat näyttävät joko välttävän puhumasta tai kannustavan armeijan läsnäoloa näillä aloilla. Puhuminen näissä konferensseissa antaa vain hengellisen vahvistuksen sille, mistä olen ollut huolissani Getting Spookedin alusta asti: tiedusteluyhteisön läsnäolosta paranormaalin alalla. Näiden selittävien polkujen silmiinpistävien puutteiden vuoksi kyse ei ole enää ”suuresta immuunista tieteestä”, kuten Charles Fort sitä paheksui, vaan olemme lähempänä suurta immuunia armeijaa. [4]

Kun Jacques Vallee esiintyy Sol-tapahtuman paneelissa, en voi olla miettimättä, tuoko se hänelle mieleen hänen aiemman teoksensa, erityisesti vuonna 1979 julkaistun Messengers of Deceptionin. Tässä kirjassa, joka keskittyy enemmän ufouskon dynamiikkaan kuin itse ilmiöön, Vallee päätyy epämiellyttäviin johtopäätöksiin siitä, mihin suuntaan kulttuuri oli ajautumassa, kun se jätettiin oman onnensa nojaan marginaalissa. Hän kirjoittaa:

En usko, että meidän pitäisi odottaa pelastusta taivaalta. Uskon, että UFO-ongelma on hyvin todellinen. Olen myös alkanut epäillä, että sitä manipuloidaan poliittisiin tarkoituksiin. Ja tiedot viittaavat siihen, että manipuloijat saattavat olla ihmisiä, joilla on suunnitelma yhteiskunnan hallitsemiseksi. Tällaisia suunnitelmia on tehty aiemminkin, ja ne ovat onnistuneet. Historia osoittaa, että kosmisen mytologian sisällyttäminen tällaiseen suunnitelmaan ei ole aina välttämätöntä. Mutta se auttaa varmasti. [5]

Vallee on huolissaan myös toisesta ilmiöstä, joka liittyy UFO-uskontojen yleistymiseen: ”Koska aiheesta ei ole tehty vakavaa ja puolueetonta tutkimusta, usko UFO-’kontaktin’ välittömään toteutumiseen horjuttaa kuvaa ihmisestä oman kohtalonsa herran.” [6] Eikö ole vaarana, että tämä huoli toteutuu – vaikkakin länsimaisissa sotilasrakenteissa eikä avaruusolentojen tai ulkomaalaisten toimesta? Eivätkö suuret joukot ihmisiä anna itsensä alistua imperiaalisten valtojen auktoriteetin alle – tahojen, jotka ovat harvoin ajaneet suuremman yleisen edun asiaa? Kun puolustusministeriön virkamiesten, erilaisten sotilashenkilöiden ja uskonnollisten tutkijoiden yhteistyö ennakoi selvää muutosta UFO-ilmapiirissä, kiinnostus siihen, miten näitä uskomuksia voitaisiin kutoa ja manipuloida, näyttää olevan vähäistä. Olemassa oleva kritiikki näyttää kohdistuvan Forteanin ilmiöiden olemassaolon kieltämiseen, mikä on keskustelun kannalta todella merkityksetöntä. Kuten olen aiemmin sanonut, luultavasti ärsyttävänkin paljon, on vaarallista uskoa mitään Yhdysvaltain hallituksen osastoa sananmukaisesti, kun kyse on UFO-kysymyksestä. Osa armeijasta on ollut erityisen epäluotettava ja manipuloinut UFO-uskovia ilmiön alusta lähtien kohtuullisessa mittakaavassa – luultavasti laajemmin kuin on tunnustettu. Olisi vakava virhe antaa näille rakenteille jumalallinen mandaatti ymmärtää ja kommunikoida aihetta yleisölle.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että viime viikonloppuna minulla oli tilaisuus katsoa uudelleen paljon parjattu scifi-klassikko Beneath the Planet of the Apes. Vaikka en mielelläni halua sortua siihen kuluneeseen kliseeseen, että ”tämä aihe on kuin scifiä, josta on tullut totta” – johon monet tutkijat näyttävät taipuvan – en voinut olla huomaamatta tiettyjä yhtäläisyyksiä nykyisen UFO-huuman kanssa. En ollut nähnyt elokuvaa vuosiin, mutta suosittelen sitä jo pelkästään sen täysin ainutlaatuisen omituisuuden vuoksi. Elokuva sai kylmän vastaanoton vuonna 1970 – epäilemättä sen synkän lopun ja yleisen apokalyptisen sävyn vuoksi (jopa ensimmäiseen elokuvaan verrattuna) – mutta se kuvaa erinomaisesti aikakauden surrealistisia kylmän sodan ahdistuksia. Elokuvassa kaukaisessa tulevaisuudessa Maa on joutunut muiden ihmisapinoiden hallitsemaksi oletetun ydintuhon jälkeen. Vaikka aikamatkailevat astronauttipäähenkilöt olettavat, että ihmiskunta on tyytynyt taantuneeseen, mykään ja nomadiseen olemassaoloon, oli olemassa myös muita: älykkäitä telepaattisia mutantteja, jotka elävät New Yorkin kaupungin maanalaisissa jäännöksissä. Nämä olennot ovat kehittyneet syvästi hengellisiksi ja vaikuttavat olevan askeleen edellä maan pinnalla eläviä, älyltään rajoittuneita ihmisiä. Ne pystyvät käyttämään telepaattisia voimiaan eräänlaisten psykologisten operaatioiden toteuttamiseen, saaden kohteensa uskomaan, että heidät sytytetään tuleen tai että heitä iskee salama. Ne voivat luoda vastustajiensa mieliin illusorisia, symbolisia enteitä. Niiden psyykkiset kyvyt ovat niin voimakkaat, etteivät ne enää tapa: ”Olemme rauhanomainen kansa. Emme tapa vihollisiamme. Saamme vihollisemme tappamaan toisensa.” [7]

Vaikka nämä maanalaiset tulevaisuuden ihmiset luulevat saavuttaneensa korkean hengellisen tason, astronauttipäähenkilöt kauhistuvat huomatessaan, että heidän jumalansa on kehittynyt atomipommi, todellinen tuomiopäivän ase ja niin sanottu rauhanase. Vaikka metafora onkin ehkä hieman kömpelö, se toi kuitenkin mieleeni nykypäivän UFO-vastatiedustelun maailman. Molemmat nojaavat jatkuviin savuverhoihin ja fantastisen voiman illuusioihin, mutta niiden ensisijainen voima tulee itse asiassa mielipeleistä ja vahvasta auktoriteetin ilmapiiristä. Tositapahtumiin perustuvien UAP-lobbarien ytimessä on samanlainen lähes uskonnollinen omistautuminen sotilasteknologialle ja tiedustelukyvylle, toiveena, että muu sivilisaatio seuraisi heidän esimerkkiään. Länsimaisen maailman puolustuslaitteistojen osaamisen ja erinomaisuuden kautta luvataan lopulta ihmiskunnan evoluutiota tai pelastusta. Toivottavasti he eivät pudota pommia (kuvainnollisesti tai kirjaimellisesti) keinona saada ilmiö esiin piilostaan. Kuulin, että se tepsii.

Lähdeviitteet

1 “Top Aerospace Scientists Suspect UFOs Are Biblical Time Machines | Diana Walsh Pasulka.” YouTube, uploaded by Danny Jones, 4 June 2023. (Timestamp 1:14:58)
2 Horsley, Jasun. Prisoner of Infinity: UFOs, Social Engineering and the Psychology of Fragmentation. London: Aeon Books, 2018. Page 252-253.
3 Ibid., page 252.
4 Steinmeyer, Jim. Charles Fort: The Man Who Invented the Supernatural. New York: Tarcher/Penguin, 2008. Page 214.
5 Vallee, Jacques. Messengers of Deception: UFO Contacts and Cults. Brisbane: Daily Grail Publishing, 1979. Page 178.
6  Ibid., page 264.
7  Beneath the Planet of the Apes. Directed by Ted Post, APJAC Productions, 1970. https://pota.goatley.com/scripts/pota_beneath_final.pdf.

 

 

Artikkelin julkaissut Getting Spooked

Rauni-Leena Luukanen-Kilde: UFOt täällä tänään, 1900-luvun UFO-tutkimuksen huippukohtia

Terveisiä Dialogista universumin kanssa. Se on ollut teemana Saksassa pidetyissä UFO-konferensseissa, joita parina viime vuonna on useissa kaupungeissa pidetty. Yhä enemmissä määrin lentävät lautaset ja avaruuden ulkopuoliset ilmiöt alkavat kiinnostaa ihmisiä, jotka eri maista kokoontuvat näihin tilaisuuksiin. Esimerkiksi Frankfurtissa oli 1800 henkilöä ja 25 maasta mukaan lukien sotilashenkilöitä everstin arvoisia sekäNeuvostoliitosta että USA:sta.

Eri alojen tutkijat, amatöörit, harrastelijat tulevat keskustelemaan ilmiöistä, joita on meiltä pidetty salassa kymmeniä vuosia. Näissä konferensseissa tulee esille eri maiden suhtautuminen UFO-ilmiöihin. Esimerkiksi Neuvostoliitossa ja USA:ssa on pitkään ne pidetty salassa. Tänä päivänä TASS antaa julkisuuteen tietoja UFOista, jotka ovat lentäneet Moskovan yläpuolella, aiheuttaneet ikkunoiden rikkoutumisia ja aiheuttaneet monenlaisia ilmiöitä, joita voidaan fysikaalisesti mitata.

USA:ssa on runsaasti tietoa asioista astronauttien kuukävelymatkojen jälkeen. Mistään näistä ei ole annettu
julkisuuteen kaikkia tietoja, vaan ne on lyöty sotasalaisuuksiksi. Sen sijaan Espanjan hallitus vuonna ’83 parlamentti keskusteli UFO-asioista ja huhtikuussa ’89 Espanjan televisiossa julkisesti ilmoitettiin, että Espanjassa on ollut UFO-laskeutumia ja espanjalaiset ovat olleet tekemisissä myöskin humanoidien
kanssa.

Ranskan suhtautuminen on ollut hyvin positiivista. Jo vuonna ’74 Ranskan puolustusministeri Robert Galley ilmoitti radiossa, että UFOt ovat todellisuutta ja ne eivät aiheuta minkäänlaista uhkaa
maalle tai sen turvallisuudelle ja niistä niitä tulee tutkia tieteellisesti.

Englannissa ylähuone on keskustellut UFOista muun muassa vuonna ’79 ja ’83 ja jo vuonna ’54 Dowding, joka oli ilmapuolustuksen
päällikkönä toisessa maailmansodassa, ilmoitti julkisuudessa, että UFOt ovat todellisuutta ja ne eivät tule maaplaneetalta eivätkä mistään Maan maasta.

Ylähuoneen keskustelun aloitti jaarli Clancarty, joka oli saanut tietonsa erältä koelentäjältä, joka oli kertonut vuonna ’54 olleensa mukana, kun presidentti Eisenhower Kaliforniassa tapasi Edwardsin lentotukikohdassa sekä UFOja että humanoideja. Hänen lisäkseen siellä oli ollut kuusi muuta henkilöä, kun viisi UFOa oli laskeutunut, kaksi sikarinmuotoista ja kolme pyöreän muotoista UFOa. Ja niistä oli tullut pitkiä humanoideja ulos, jotka olivat puhuneet englantia, muistuttaneet ihmisiä, paitsi kasvot olivat olleet hieman epämuotoisen näköiset.

Nämä humanoidit olivat esittäneet Eisenhowerille, että he haluaisivat kouluttaa Maan ihmisiä siihen, että he ovat läsnä. Siihen, että Maan ihmiset eivät ole ainoina olentoina maailmankaikkeudessa. Mutta Eisenhower oli vastannut, että hän on sitä mieltä, että se aiheuttaisi paniikin ja hysterian Maapallolla ja hän ei olisi halukas suostumaan tähän. Sen jälkeen nämä humanoidit olivat näyttäneet hänelle tekniikkaansa, olivat näyttäneet aluksiansa ja sen jälkeen he näyttivät dematerialisaatio- ja materialisaatiokykyänsä. Eli he hävisivät näkyvistä ja kaikki tunsivat kuitenkin heidän läsnäolonsa, mutta eivät pystyneet heitä näkemään, koska heidän värähtelynopeutensa oli noussut ja sen jälkeen he tulivat takaisin jälleen näkyviksi. Ja he lähtivät pois sanoen Eisenhowerille, että he tulevat tästä lähtien ottamaan yksittäisiin ihmisiin yhteyttä ja opettamaan heitä.

Tämä koepilotti, joka oli läsnä, oli nyt ollut viimeinen elossa oleva näistä henkilöistä, jotka olivat tässä tapauksessa mukana ja kaikki olivat joutuneet tietysti vannomaan, että he eivät koskaan tätä kertoisi, mutta hän oli kuitenkin kertonut asian tälle jaarli Clancartylle, koska hän katsoi, että ihmiskunnan on syytä tietää näistä asioista. Ja niinpä tämä Lordi, tämä jaarli, otti asian esille Englannin ylähuoneessa.

Neuvostoliitossa kosmonautit ovat kokeneet erikoisia ilmiöitä avaruudessa. Samoin kuin luonnollisesti USA:n astronautitkin.
Esimerkiksi Salyut 6-kosmonautit Kovalyonok ja Savinykh olivat matkalla 75 päivän avaruusseikkailulleen, joka alkoi 12. päivä maaliskuuta 81. Oltuaan jonkin aikaa avaruudessa, he yhtäkkiä hämmästyivät ja raportoivat Vaikonurin avaruusasemalle lennonjohtoon, että heidän viereensä noin sadan metrin päähän olikin tullut toinen avaruusalus. He hämmästyksekseen huomasivat, että sen ikkunoista näkyi ihmisen muotoisia olentoja, joilla oli tuuheat kulmakarvat ja iso kreikkalaistyyppinen nenä. He eivät näyttäneet reagoivan heidän läsnäoloonsa juuri mitenkään, joten
venäläiset ottivat yhteyttä ja pyysivät ohjeita omalta lennonjohdoltaan. Lennonjohto vastasi kosmonauteille: ”Pitäkää tilanne hallinnassa, pitäkää tilanne kontrollissa.” Nämä eivät tienneet, mitä tekisivät ja pyysivät lupaa saada lähteä pois aluksestaan, jolloin vastaukseksi tuli selvän njet.

Ei. Sitten he päättivät yrittää ottaa kontaktia näihin humanoideihin, varsinkin, koska heidän aluksensa oli tullut jo 30 metrin päähän. Ja niinpä he yrittivät ensin venäjän kielellä tervehtiä tätä toista alusta, mutta he eivät saaneet mitään vastausta. Sen jälkeen he yrittivät tervehdystä englannin kielellä ja edelleen sama reaktio, ei vastausta. Sitten he keksivät panna omaan ikkunaansa tähtikartan, jossa siis näkyi maaplaneetan sijainti ja meidän lähiplaneettamme ja pistivät sen ikkunaan. Ja hämmästyksekseen he saivat heti vastauksen. Humanoidit toisessa aluksessa panivat saman tähtikartan omaan ikkunaansa. Sen jälkeen he yrittivät kontaktia matemaattisella koodilla ja he saivat välittömästi vastauksen toisella matemaattisella koodilla täältä alukselta, jossa humanoidit olivat. Jonkin ajan kuluttua humanoidit avasivat oman aluksensa oven ja lähtivät ulos avaruuteen. Heillä ei ollut mitään näkyvää happi- tai muunlaista naamaria kasvoillaan. Heillä oli tiukat suojavut yllään ja he liikkuivat ilmassa aivan näitten kosmonauttien aluksen ikkunoiden lähellä, joten he hyvin pystyivät heidät filmaamaan. Ja sen jälkeen he palasivat omaan alukseensa ja lensivät pois.

Kun kosmonautit sitten olivat palanneet takaisin Maan päälle Moskovan tiede- ja tutkimussuunnitteluministeriössä pidettiin kokous, jossa oli 200 tiedemiestä kosmonautteja ja avaruustutkimuksen kanssa olevia henkilöitä läsnä. Ja tämä filmi
esitettiin heille ja kaikki totesivat, että he eivät koskaan tule unohtamaan sitä filmiä ja niitä tunnelmia, joka se aiheutti.
Tämä tieto julkaistiin USA:ssa, kun professori Katzenbogen, Boris
Katzenbogen oli muuttanut asumaan USA:han ja hän oli henkilö, jota oli käytetty asiantuntijana tulkitsemaan näitä matemaattisia koodeja.

Vastaavanlaisia tapauksia on luonnollisesti ollut useita, mutta astronauttia ja kosmonauttia yleensä sitoo vaitiolovelvollisuus. Tiedän henkilökohtaisesti erään neuvostokasmonautin sanoneen, että on niin vaikealta, kun näistä ilmiöistä, näistä olennoista ei voi puhua kenenkään kanssa. Samahan koskee nimenomaan astronautteja.

Astronautit filmasivat Kuuhun tullessaan siellä olevia UFOja ja siellä olevia humanoideja. Ja eräs radioamatööri, joka varmasti oli
kyllä ammattilainen, oli saanut siepattua salaiselta kanavalta
Houstoniin Kuusta lähetetyt sanomat, jossa astronautit ilmoittivat, että heillä on täällä vierailijoita. Täällä on kraaterin reunalla liuta UFOja ja humanoideja, jotka ovat heitä tulleet tänne katsomaan. Ja luonnollisesti aivan samoin kun neuvostolennonjohto häkeltyi ja hämmästyi, amerikkalaiset ne tekivät samoin.

Näistä ilmiöistä ei ilmeisesti saisi puhua koska nämä henkilöt, jotka yleensä näitä asioita paljastavat, ovat joutuneet kertomuksensa mukaan myös uhkailujen kohteeksi. Viimeinen tällainen paljastus tapahtui jonkun aikaa sitten, kun eräs englantilainen poliisiupseri kertoi UFO-konferenssissa saamastaan salaisesta eteläafrikkalaisesta asiakirjasta, joka osoitti, että seitsemäs päivä toukokuuta 1989 Etelä-Afrikan ilmavoimat olivat onnistuneet uudella lasersäteellä ampumaan alas UFOn. Asiakirja oli täysin yksityiskohtainen. Siinä kuvailtiin UFOn rakennetta ja sitä aluetta tietysti, mihin se oli pudonnut, joka eristettiin välittömästi. Ja hämmästyttävintä oli, että tutkimusten kestäessä yhtäkkiä oli kuulunut paukahdus ja tämä UFO oli avautunut ja pienen aukon kautta kaksi humanoidia oli astunut esiin. Heidät otettiin välittömästi lääketieteelliseen tutkimukseen ja toinen oli kertomansa mukaan, siis poliisiupserin kertoman mukaan, aggressiivinen ja oli repinyt lääkäriltä kasvot verille.

Joka tapauksessa tämä tutkimus osoitti, että he olivat noin metrin pituisia, isopäisiä, suurisilmäisiä, joilla silmät olivat hieman vinot, joilla oli pitkät ohuet käsivarret ja tällä rodulla oli vain
kolme sormea ja sormissa pitkät kynnet pienet räpylät sormien välissä. Jalat olivat myös hyvin ohuet ja varpaissa ei ollut kynsiä kolme varvasta ja edelleen räpylät välissä. Heidät eristettiin ja päätettiin pyytää kuljetusta USAan, Ohion Daytoniin, Wright Pattersonin lentotukikohtaan. Ja poliisiupserin kertomaan mukaan tämä järjestyi niin, että kaksi sotilaskonetta tuli täältä USA:sta hakemaan ja veivät takaisin niin sanotun salaisen lastin.

Tämä asiakirja on tänä päivänä salainen asiakirja ja luonnollisesti tällaisen yleisölle paljastaminen voi olla vaarallista, kuten tämä poliisiupseeri on saanut huomata. Joka tapauksessa se osoittaa, että humanoidit ovat todellisuutta ja UFOt ovat todellisuutta meidän maaplaneetallamme.

Meillähän on tuhansia ja tuhansia ihmisiä eri maissa, joilla on kokemuksia niin sanotuista lentävistä lautasista ja myös kokemuksia yhteydenotoista avaruuden muiden asukkaiden kanssa. Meistä on ollut hyvin käsittämätöntä, että muilla planeetoilla voisi olla elämää, koska me emme ole saaneet julkisuuteen näitä tietoja. Meistä on myös hyvin käsittämätöntä, että siellä voi olla erilaisia rotuja
eri planeetoilla. Toiset tällainen pieni rotu, toiset kahdesta kolmeen jopa neljään metriin pitkä rotu, jolla on pieni pää, toiset täysin humanoideja eri eli toisin sanoen ihmistä muistuttavia tai vain jossakin määrin ihmisestä eroavia.

Erään dokumentin mukaan, joka on julkaistu USA:ssa humanoidien, jotka on otettu kiinni ja tutkittu esimerkiksi USA:ssa armeijan toimesta, älykkyysosamäärä on keskimäärin noin 200. Eli he ovat superälykkäitä neroja meihin maan ihmisiin verrattuina. Ja heillä on myöskin eri erilainen anatomia. Varsinkin tällä pienellä rodulla on todettu ruumiin avauksissa, että heillä ei ole suolistoa, heillä ei ole hampaita, heillä ei ole myöskään hiuksia tai karvoitusta. Ja hämmästyttävimpänä löydöksenä liene, että heillä ei ole ulkoisia
sukupuolielimiä. Herä kysymys, mitenkä he lisääntyvät?

Ja tämä on alue, jota tutkitaan tällä hetkellä. Ja tämä on alue, joka erikoisesti maani ihmisissä, jotka joutuvat heidän kanssaan tekemisiin, herättää ehkä eniten vastustusta, jopa pelkoa. Tällä hetkellä on tuhansia raportteja siitä, että ihmiset eri puolilla maailmaa väittävät, että heidät on viety niin sanotusti kidnapattu UFOon ja siellä heille on suoritettu lääketieteellisiä tutkimuksia. muun muassa tutkimuksia heidän lisääntymismahdollisuuksistaan, tutkimuksia heidän terveyden tilastaan, verenkierrostaan, hermostostaan ynnä muusta.

Ja nämä ihmiset, jotka sinne on viety, on lamautettu sillä tavalla, että he eivät pysty millään tavalla reagoimaan tai vastustamaan näitä tutkimuksia, mutta yleensä heidät on aina palautettu täysin vahingoittumattomana takaisin. Ihmiset pelkäävät tällaisia, koska he eivät ymmärrä sitä, että näyttäisi siltä, että nämä humanoidit yrittävät luoda uutta rotua maaplaneetalle ja ehkä omallekin planeetoilleen. Rotua, joka ei olisi negatiivinen. Me maanplaneetalla olevat ihmiset tapamme omaa rotuamme vielä tänä
päivänä. Puhumattakaan, että me tapamme myös eläimiä. Ja eläimet humanoidien mielestä ovat meidän pikkuveljiämme aivan samoin kuin me humanoidien mielestä olemme heidän pikkuveljiänsä. He yleensä eivät syö lihaa. He ovat vegetaristeja. tai se pieni rotu, jolla ei ole suolistoa, ilmeisesti käyttää vain nestemäisiä mehuja.

He ovat siis hyvin erilaisia ja kun ihmiset yhä enenemissä määrin joutuvat heidän kanssaan kontaktiin huolimatta hallitusten ja armeijan salailuista, jotakin olisi tehtävä. Mielestäni ihmisille pitäisi informoida edes jossakin määrin, että he tulevat rauhanomaisissa tarkoituksessa. Ja mistä me tämän tiedämme? Muun muassa espanjalaisten pilottien lausunnoista. Koska Espanjassa ollaan oltu hyvin avoimia, niin myöskin lentäjät ovat saaneet kertoa jopa televisiossa kohtaamistaan UFOista. Ja kerrankin eräs
Valencian lähellä lentänyt pilotti kertoi, että hän oli kohdannut UFOn ja pyytänyt valomerkeillänsä ja radiolla merkkiä UFOsta. Tuletteko te rauhallisissa rauhanomaisissa merkeissä? Jos niin näyttäkää valomerkeillä. Ja heti UFO oli alkanut näyttää runsaasti valomerkkejä.

Lentäjien suhtautuminen UFO-ilmiöihin eri maissa vaihtelee luonnollisesti riippuen niistä määräyksistä, jotka heillä ovat voimassa. Esimerkiksi USA:ssa jo 50-luvulla erikoisesti sotilaslentäjiä kiellettiin 10 000 dollarin sakon uhalla puhumasta kohtaamistaan UFOista tai kertomasta niistä yleensä julkisuudessa. Eikä vain sakko riittänyt, vain myöskin työpaikan menetys oli uhkana. Pari vuotta myöhemmin tämä kielto ulottui myös kokonaan lentävään kaupalliseen henkilökuntaan.

En myöskään ole Suomessa koskaan kuullut lentäjien julkisuudessa kertovan asioista. Tulee mieleen joskus Kuusamon UFO-jutun yhteydessä, että eräskin väitti kyseessä olleen tiskiveden. Kuitenkin ihmiset, jotka kokevat henkilökohtaisesti UFO-ilmiöitä, humanoideja tai jos heidät on todellakin viety joko niin sanotusti
ruumiista poistuneena tai unessa tai tosiaan fyysisesti UFOon, he eivät enää usko ilmiöön. He tietävät, että se on todellisuutta.

Henkilökohtaiset kokemukset ovat joskus niin voimakkaita ja niin vakuuttavia, että ihminen ikään kuin eristää itsensä toisista ihmisistä, koska kanssahmiset eivät pysty ymmärtämään eivätkä pysty uskomaan tällaisia kokemuksia. Henkilökohtaisesti sanoisin jokaiselle: Olkaa rohkeita. Älkää välittäkö ihmisten naurusta ja
pilkasta, koska näitten dimensioiden avautuminen, näitten ulottuvuuksien avautuminen avaa täydellisesti aivan uuden näkökulman ihmisenä olemiseen ja koko maailmankaikkeuteen.
Se kannattaa.

UFO-tutkijoiden mystisten kuolemien historia ulottuu monen vuosikymmenen taa

Viimeaikainen tutkimus kadonneista tiedemiehistä on sytyttänyt uudelleen keskustelun vuosikymmeniä kestäneestä kuolemantapausten sarjasta UFO-tutkijoiden keskuudessa.

Vuodesta 2022 lähtien on tapahtunut vähintään 11 kuolemantapausta ja katoamista, joissa uhreina ovat olleet tunnettuja tiedemiehiä, ydinvoima-alan virkamiehiä ja UFO-asiantuntijoita, kuten eläkkeellä oleva kenraalimajuri William Neil McCasland.

Liittovaltion tutkijat ovat tutkineet tapauksia, ja FBI:n johtaja Kash Patel on todennut, että virasto ”johtaa ponnisteluja” mahdollisten yhteyksien paljastamiseksi tapauksien välillä.

UFO-tutkija Timothy Hood ja muut ovat kuitenkin väittäneet, että on olemassa paljon vanhempi kuolemantapausten sarja, mukaan lukien mystiset ”itsemurhat”, jotka ulottuvat 1940-luvun loppupuolelle – joka tunnetaan myös UFO-aikakauden alkuna.

Salaliittoteoreetikot ovat esittäneet, että satoja kuolemantapauksia saattaisi liittyä salaisiin tutkimuksiin, mukaan lukien lavastetut lentokoneonnettomuudet ja tapaukset, jotka on lavastettu näyttämään siltä, kuin tutkijat olisivat riistäneet henkensä.

Nigel Watson, teoksen Portraits of Alien Encounters Revisited kirjoittaja, kertoi Daily Mailille, että monet näistä epäilyttävistä tapahtumista sattuivat pian sen jälkeen, kun varhaiset siviilitutkijat ja jopa upseerit olivat tutkineet silminnäkijöiden raportteja UFO-havainnoista.

Tähän mennessä Yhdysvaltain hallitus on pitänyt kiinni siitä, ettei UFOista tai avaruusolennoista ole koskaan ollut mitään todisteita, ja hylännyt monet tapaukset selitettävinä ilmiöinä, kuten sääpalloina tai lintuhavaintoina.

Monet Hoodin tutkimista ja Watsonin kirjoittamista tapauksista koskivat kuitenkin fyysisiä kohtaamisia outojen lentokoneiden kanssa – mukaan lukien yksi tapaus, jossa taivaalta satoi tappavia roskia.

Kenneth Arnold (kuvassa) oli yksi monista ihmisistä, jotka näkivät lentäviä lautasia Yhdysvaltojen yllä vuonna 1947
Kenneth Arnold (kuvassa) oli yksi monista ihmisistä, jotka näkivät lentäviä lautasia Yhdysvaltojen yllä vuonna 1947

Yksi tunnetuimmista tapauksista tapahtui oletettavasti ”lentävien lautasten” aikakauden alussa vuonna 1947.

Harold A. Dahl oli poikansa Charlesin ja kahden miehistön jäsenen kanssa hinaajalla Maury Islandin edustalla Puget Soundissa, Washingtonin osavaltion Seattlen ja Tacoman välissä.

Miehet kertoivat nähneensä kuusi kultaista ja hopeista donitsinmuotoista esinettä lentämässä heidän yläpuolellaan, joista yksi ”heilui” ennen kuin siitä satoi ohuita metallinauhoja ja mustia palasia.

Yksi niistä osui pojan käsivarteen ja aiheutti palovamman, kun taas toiset tappoivat heidän koiransa. Dahlin pomo, Fred Lee Crisman, vieraili paikalla ja keräsi osan jäänteistä.

Sitten Dahl kohtasi tummapukuisen miehen, joka ajoi mustaa sedania ja vei hänet Tacoman ruokapaikkaan, jossa mies varoitti häntä pysymään vaiti koko tapahtumasta.

Kenneth Arnold, joka oli havainnut lentäviä lautasia vain muutama päivä aiemmin, pyysi apua ilmavoimien tiedustelupalvelulta.

31. heinäkuuta 1947 kapteeni William Davidson ja luutnantti Frank M. Brown lähetettiin Tacomaan, mutta he eivät löytäneet mitään todisteita sulan lyijyn sateesta ja luulivat näytepalasia sulattamon kuonaksi.

Davidson ja Brown menehtyivät, kun heidän B-25-koneensa syöksyi maahan paluumatkalla tukikohtaan. Monet tapaukseen liittyvät näytteet ja valokuvat ovat kadonneet.
Vuonna 1947 joukko donitsinmuotoisia esineitä pudotti kuulemma palavia jäänteitä Harold Dahlin ja hänen poikansa päälle. Tapaturmassa kuoli heidän koiransa (kuvapankkikuva)
Vuonna 1947 joukko donitsinmuotoisia esineitä pudotti kuulemma palavia jäänteitä Harold Dahlin ja hänen poikansa päälle. Tapaturmassa kuoli heidän koiransa (kuvapankkikuva)

Watson sanoi: ”Kun he olivat palaamassa tukikohtaansa Hamilton Fieldiin Kaliforniassa, heidän B-25-koneensa vasen moottori syttyi tuleen, ja he menehtyivät, kun kone syöksyi maahan lähellä Kelsoa Washingtonin osavaltiossa.”

”Paikallislehteen soittanut nimetön soittaja mainitsi uhrien nimet ennen kuin onnettomuus tuli julkisuuteen ja väitti, että kone oli ammuttu alas 20 mm:n tykillä, koska se kuljetti lentävän lautasen palasia”, kirjailija jatkoi.

”Kaksi miestä ja koira olivat saaneet surmansa, ja Kenneth Arnold oli vähällä päätyä samaan joukkoon. Kun hän lähti Tacomasta, hänen moottorinsa petti, ja hän joutui tekemään pakkolaskun. Tarkistaessaan lentokonettaan hän huomasi, että polttoaineventtiili oli suljettu. Tacoma Timesin toimittaja Paul Lance, joka kirjoitti tästä tapauksesta, kuoli yllättäen kaksi viikkoa myöhemmin aivokalvontulehdukseen.”

Watson totesi, että monet ufologit ovat epäilleet tapauksen olleen huolellisesti suunniteltu huijaus, joka karkasi käsistä ja jonka takana saattoivat olla Yhdysvaltain tiedustelupalvelut, tarkoituksenaan heikentää Kenneth Arnoldin alkuperäisen havainnon uskottavuutta.

Salaliittoteorioita ruokki entisestään se, että Crismania tutkittiin myöhemmin presidentti Kennedyn salamurhaan liittyvässä tapauksessa.

Eräs piirisyyttäjä kirjoitti lehdistötiedotteessa: ”Herra Crisman on ollut vuosia mukana salaisessa toiminnassa osana sotateollista kompleksia.”

Myös muut UFO-tutkijat ovat kuolleet äärimmäisen mystisissä olosuhteissa, ja heidän omaiset eivät suostu hyväksymään ”virallista selitystä”.

New Yorkissa asuva UFO-tutkija Jennifer Stevens kertoi, että helmikuussa 1968 häneen otti yhteyttä kaksi poikaa, jotka väittivät nähneensä ”hehkuvan tulipallon” Mohawk-joen yllä.

Crismania tutkittiin myöhemmin John F. Kennedyn murhaan liittyvässä tapauksessa sen jälkeen, kun hän oli väitetysti löytänyt ufo-jäänteitä
Crismania tutkittiin myöhemmin John F. Kennedyn murhaan liittyvässä tapauksessa sen jälkeen, kun hän oli väitetysti löytänyt UFO-jäänteitä

Poikien ystävä luuli nähneensä pensaikossa valkoiseen pukuun pukeutuneen ihmismäisen olennon, mikä korosti tuolloin kyseisellä alueella tapahtuneita useita vastaavia havaintoja.

Toisen 16-vuotiaan pojan ruumis löydettiin lähistöltä sen jälkeen, kun hän oli jättänyt isovanhemmilleen viestin, jossa kertoi lähtevänsä kävelylle.

Watson kirjoitti: ”Kuolinsyyn tutkijan päätelmä oli paleltumakuolema, mutta Stevens oli vakuuttunut siitä, että pojan kuolema liittyi alueen UFO-ilmiöihin.”

”Hän huomasi, että pojan jäljet lumessa viittasivat siihen, että hän oli aluksi juossut, mutta sitten näytti siltä, kuin jokin olisi vetänyt häntä ylhäältä.”

Havainnon jälkeen Stevensin aviomies Peter joutui erään miehen häirinnän kohteeksi, ja mies oli tiettävästi sanonut: ”UFOja etsivien ihmisten pitäisi olla hyvin varovaisia.”

”Synkkä” mies otti yhteyttä herra Stevensiin eräässä Schenectadyn keskustan kaupassa ja väitti kuulemma: ”Scotiassa joen rannalla on ollut joka ilta ihmisiä katselemassa taivasta.”

Max Spiers (kuvassa) väitti selvinneensä hallituksen salaisesta ”supersotilasohjelmasta”
Max Spiers (kuvassa) väitti selvinneensä hallituksen salaisesta ”supersotilasohjelmasta”

Pian sen jälkeen Peter Stevens, terve 30-vuotias mies, kuoli yllättäen, ja Jennifer Stevens ”vetäytyi” UFO-tutkimuksista.

Watson sanoi: ”Monet näistä tapauksista voivat olla sattumaa tai ihmisten yrityksiä keksiä jotain tyhjästä. On kuitenkin olemassa joitakin outoja tapahtumia.”

Vuonna 1971 tutkija Otto Binder väitti, että 137 UFO-tutkijaa oli kuollut mystisissä olosuhteissa 1960-luvulla.

Näihin outoihin tapauksiin kuuluu useita UFO-yhteisön keskuudessa raportoituja ”itsemurhia”, joita on epäilty vuosikymmenten ajan.

UFO-tutkija Philip Schneider väitti, että ”hallituksen pakettiautot” seurasivat häntä ja että häntä oli yritetty suistaa tieltä.

Tammikuussa 1996 eräs ystävä murtautui Schneiderin asuntoon Wilsonvillessä, Oregonissa, jossa hänen ruumiinsa oli mädäntynyt jo useita päiviä.

Aluksi oletettiin, että hän oli kuollut aivohalvaukseen, mutta myöhemmin hänen kaulastaan löydettiin tiettävästi kiedottu ja solmittu kumiletku.

Watson kertoi, että ”virallinen päätelmä oli itsemurha, mutta hänen entinen vaimonsa Cynthia ja useat ystävät eivät voineet hyväksyä tätä”.

Vuonna 1996 ufotutkija Philip Schneider väitti, että häntä seurattiin ”hallituksen pakettiautoilla” ja että häntä oli yritetty ajaa tieltä
Vuonna 1996 UFO-tutkija Philip Schneider väitti, että häntä seurattiin ”hallituksen pakettiautoilla” ja että häntä oli yritetty suistaa tieltä

”Hänet löydettiin jalat sängyn alla ja pää pyörätuolin istuimella – epätavallinen asento itsemurhan kohdalla – ja lähellä oli verta, joka ei näyttänyt olevan Schneiderin omaa. Hänen luentomateriaalinsa ja UFO-kirjoituksensa olivat kadonneet asunnosta, mutta arvoesineisiin ei oltu koskettu.”

Watson sanoi, että monet tapaukset olivat hämärämpiä kuin miltä ne näyttivät, ja UFO-asiantuntijat väittivät, että kuolemat, jotka oli luokiteltu onnettomuuksiksi tai itsemurhiksi, olivat itse asiassa murhia.

Myös Etelä-Amerikassa on yksi keskittymäalue, jossa ”UFO-kuolemat” saattavat itse asiassa liittyä sotilasoperaatioihin.

Muut kuolemantapaukset, joihin salaliittoteoreetikot ovat tarttuneet, ovat osoittautuneet luonnollisiksi.

Vuonna 2016 salaliittoteoreetikko ja UFOjen metsästäjä Max Spiers pelkäsi joutuvansa murhatuksi ja kehotti äitiään ”tutkimaan asiaa”, jos hänelle sattuisi jotain, vähän ennen kuolemaansa.

Spiers, joka väitti selvinneensä hallituksen salaisesta ”supersotilasohjelmasta”, löydettiin kuolleena ystävänsä Monika Duvalin kodista Puolassa, ilmeisesti sen jälkeen, kun hän oli ”oksentanut mustaa nestettä”.

Salaliittoteorioiden kannattajat olivat vakuuttuneita siitä, että Spiers surmattiin hänen hiljentämisekseen, ja hänen omat salaperäiset kirjoituksensa salaliitoista ruokkivat spekulaatioita.

Kuolemansyyn tutkinnassa todettiin kuitenkin, että hän kuoli voimakkaiden reseptilääkkeiden, kuten oksikodonin ja Xanaxin, yhteisvaikutuksesta kärsiessään keuhkokuumeesta.

Paikallista poliisia kritisoitiin ankarasti sen alkuperäisestä tutkinnasta, joka antoi tilaa huhujen leviämiselle tapahtumasta.

Kuolinsyyntutkija Christopher Sutton-Mattocks sanoi: ”Max oli salaliittoteoreetikko, ja vieläpä hyvin tunnettu sellainen.”

”Jos jokin asia oli omiaan herättämään muiden salaliittoteoreetikoiden kiinnostuksen, niin se oli hänen kuolemaansa koskeva täysin epäpätevä alkuperäinen tutkinta.”

Viranomaisten selvityksen mukaan Spiers nukahti Duvalin sohvalle otettuaan noin 10 tablettia turkkilaista Xanaxia, jonka hän oli tiettävästi ostanut lääkekaupasta ”koko varastosta” ollessaan lomalla.

Ruumiinavauksessa hänen elimistöstään löydettiin myös tappava määrä opioidia, oksikodonia.

Watson sanoi: ”Monet näistä tarinoista kuulostavat uskomattomilta, ja monille näistä kuolemista on uskottavia selityksiä.”

”Nämä tapaukset eivät juurikaan leviä UFO-piirien ulkopuolelle, ja niistä raportoidaan vain yksittäisinä tapauksina. Kun tiedot kootaan yhteen, käy ilmi, että yllättävän moni ufologi on kuollut oudoissa olosuhteissa ja oudoilla tavoilla 1950-luvulta lähtien.”

 

Artikkelin julkaissut Daily Mail

Al Pinto: Renato Vesco ja saksalainen UFO-tutkimus

kirjoittanut Al Pinto

Maailmankaikkeuden äärettömän pienen koon vuoksi voimme helposti sanoa, että todennäköisyys sille, että Maa olisi ainoa älyllisten olentojen asuttama planeetta, ei ole looginen. Vaikka nykyään tehdäänkin tutkimusta Maan ulkopuolisen älyn (SETI) olemassaolon todistamiseksi kuuntelemalla avaruuden radioaaltoja, mietin; onko meihin jo otettu yhteyttä? Onko UFO-ilmiössä jotain, mikä todistaa Maan ulkopuolisten olentojen olemassaolon? Katsotaanpa faktoja.

Tuhannet ihmiset ympäri maailmaa raportoivat vuosittain outojen ilmailmiöiden havainnoista. Niitä on nähty jo vuosia, mutta ei niin paljon kuin vuodesta 1947 nykypäivään. Koska niin monet ihmiset ovat nähneet taivaalla esineitä, joita he eivät pysty tunnistamaan, voisimme ainakin myöntää, että on olemassa riittävä syy uskoa UFOjen olemassaoloon. Emme voi tieteellisesti todistaa niiden olemassaoloa pelkästään tämän tosiasian perusteella, mutta emme voi myöskään sivuuttaa sitä. Joten seuraava looginen askel olisi hankkia lisää tietoa.

Onko kaikkien UFOjen alkuperä Maan ulkopuolinen? Onko mahdollista, että ainakin jotkut niistä ovat peräisin Maasta ja Maan teknologiasta? Vastaus tähän kysymykseen on kyllä, jotkut ovat peräisin Maasta. Ihmiset voivat helposti erehtyä luulemaan yöllä lentävää lentokonetta tai helikopteria UFOksi ja ovatkin tehneet niin. Jotkut jopa ajattelivat, että Venus oli yksi niistä. Vaikka useimmat UFOt voitaisiin selittää, on hämmästyttävän paljon raportteja, jotka eivät ole selitettävissä. Näihin kuuluvat raportit esimerkiksi poliisipäälliköiltä, ​​tiedemiehiltä, ​​lentäjiltä ja mikä mielenkiintoisinta, astronauteilta. Julkisesti on saatavilla runsaasti luotettavaa tietoa heidän kohtaamistaan ​​yksityiskohdista. Seuraavaksi meidän tulisi keskittyä näihin selittämättömiin havaintoihin. Onko näistä edelleen mahdollista, että esine voisi tulla Maasta? Tohtori Renato Vesco ajatteli niin. Kirjassaan Intercept UFO hän kirjoittaa kokemuksistaan ​​ja tiedoistaan ​​natsi-Saksan kanssa. Aion sisällyttää mukaan hänen kirjoittamansa artikkelin, mutta ensin kerron teille hänen taustansa.

Renato Vesco on täysin laillistettu lentokoneinsinööri ja ilmailu- ja patoputkien kehityksen asiantuntija. Hän opiskeli Rooman yliopistossa ja ennen toista maailmansotaa Saksan ilmailukehitysinstituutissa. Sodan aikana Vesco työskenteli saksalaisten kanssa Fiat Gardajärven salaisissa laitoksissa Italiassa. 1960-luvulla hän työskenteli Italian puolustusministeriössä peitetehtävissä olevana teknisenä agenttina tutkien UFO-mysteeriä.

Hän kirjoittaa:


”Marraskuun 27. päivänä 1944 Yhdysvaltain ilmavoimien B-27-hävittäjä palasi Speyerin, Länsi-Saksan, iskusta ja kohtasi valtavan, oranssinvärisen valon, joka liikkui ylöspäin arviolta 800 kilometrin tuntinopeudella. Kun lentäjät raportoivat, sektoritutka oli antanut negatiivisen tuloksen, koska näytölle ei ollut rekisteröitynyt mitään.

Mutta palaavan pommittajan näkemä esine oli vasta ensimmäinen lukuisista muista, jotka amerikkalaislentäjät olivat havainneet sodanaikaisen Saksan yllä ja jotka heti nimettiin ”foo-hävittäjiksi”. Hävittäjälentäjät Falls ja Backer 415. laivueesta raportoivat tällaisesta kohtaamisesta kuukautta myöhemmin, mikä pakotti ilmavoimat myöntämään, että tällaisia ​​esineitä saattaisi olla olemassa. Myöhemmät kohtaamiset foo-hävittäjien kanssa johtivat asiantuntijat olettamaan, että ne olivat uudentyyppisiä saksalaisia ​​keksintöjä, joita käytettiin tutkan hämäämiseen.

Kuinka lähelle totuutta he pääsivät, he saivat tietää vasta sodan päätyttyä ja liittoutuneiden tiedusteluryhmät siirtyivät natsien salaisiin tehtaisiin. Amerikkalaisten lentäjien näkemät hävittäjät olivat vain pieni osoitus, murto-osa valtavasta määrästä menetelmiä, joita käytettiin tutkan hämmentämiseen ja sähkömagneettisten virtojen keskeyttämiseen. Saksalaisen tutkanvastaisen Feurballin eli tulipallon kehittämistä oli kiihdytetty syksyllä 1944 Luftwaffen kokeellisessa keskuksessa lähellä Oberammergaua Baijerissa. Siellä ja Weiner Neustadtin ilmailulaitoksessa valmistettiin ensimmäiset tulipallot. Myöhemmin, kun venäläiset siirtyivät lähemmäksi Itävaltaa, tulipalloja valmistavat työpajat siirrettiin Schwarzwaldiin. Nopeat ja kauko-ohjattavat, klystroni-putkilla varustetut ja liittoutuneiden tutkan kanssa samalla taajuudella toimivat tulipallot pystyivät poistamaan näytöiltä näkyvät välähdykset ja pysymään käytännössä näkymättöminä maavalvonnalle.

Natsien Feurball ei onnistunut häiritsemään liittoutuneiden ilmapommituksia. Foo-hävittäjät oli laukaistu liian myöhään, eivätkä ne enää voineet muuttaa tapahtumien kulkua, mutta ne olivat merkittävät paitsi siksi, että ne olivat teknisen kehityksen tulosta, joka olisi voinut johtaa vaarallisempien aseiden kehittämiseen, myös siksi, että ne osoittivat natsien teknologian kehittyneen suuntaan, joka ylitti liittoutuneiden tiedustelupalvelun odotukset.

Saksan tappion lähestyessä natsijohtajat palasivat Gauleiter Franz Hoferin luomaan kunnianhimoiseen projektiin. Hoferista oli tullut Italian Tiroliin ja Etelä-Alpeille nimitetty korkea komissaari. Hankkeessa suunniteltiin uskomattoman linnoituksen rakentamista vuorille, joka olisi ulottunut osittain Italiaan, Itävaltaan ja Baijeriin. Hofer esitti suunnitelmansa Hitlerin avustajalle Martin Bormannille marraskuussa 1944, mutta hän oli valmistautunut tähän hetkeen jo vuonna 1938, kun natsien agentit kartoittivat huolellisesti kaikki vuoristosolut, luolat, sillat, moottoritiet ja sopivat paikat maanalaisille tehtaille, ammusvarastoille sekä ase- ja ruokavarastoille. Linnoituksen rakentamisen loppuun saattamiseksi Hofer vaati 250 000 orjatyöläistä, joista 70 % oli itävaltalaisia ja 30 % tirolilaisia kotijoukkojen miehiä.

Niin sanotut U-laitokset oli tarkoitus perustaa maan alle jättimäisinä työpajoina ja laukaisualustoina salaisille aseille, joiden oli tarkoitus kääntää sodan kulku natsien eduksi. Näitä olivat muun muassa 74 tunnelia Gardajärven rannalla Pohjois-Italiassa, jotka oli tarkoitus muuttaa Torinon FIATin toimesta laajoiksi kokoonpanotehtaiksi tiiviissä yhteistyössä ministeri Albert Speerin osaston kanssa. Seitsemässä muussa Gardajärven varrella Limonen lähellä sijaitsevassa tunnelissa oli tarkoitus valmistaa useita aseita, joita testattiin Hermann Goering -instituutissa Riva del Gardassa.

Saksan korkeimman komentokeskuksen ja liittoutuneiden tiedustelutoiminnan alikomitean arkistojen mukaan muut Keski-Saksan tärkeillä alueilla sijaitsevat tehtaat, koodinimeltään M-Werke, tuottivat voimakkaita ohjuksia, kuten jättimäisen A.9/A.10:n, jonka tarkoituksena oli tuhota New York ja Washington. Tärkein alue oli kuitenkin Alppien alue, sillä sieltä oli tarkoitus tuottaa ylivoimaiset aseet.

Tämä raportti, jota liittoutuneet eivät koskaan julkaisseet, oli ranskalaisen diplomaatin laatima. Se toimitettiin vapaan Ranskan tiedustelupäämajaan Algeriin. Salaisessa raportissa viitattiin sinisiin pilviin kuin johonkin, joka muistutti kaivoksissa esiintyvään grisou-kaasuun (palava kaivoskaasu) perustuvia ilmatorjuntaohjuksia, joita oli testattu menestyksekkäästi muita pommikoneita vastaan Gardajärvellä. Italialaiset agentit sieppasivat ranskalaisen raportin ja purkivat sen salakirjoituksen SID:n (Italian vastatiedustelu) päämajassa Castiglione della Stivieressä. Viesti joutui myöhemmin kahdeksannen armeijan tiedusteluyksikön käsiin Italiassa.

Viestin sisältö ei ollut liittolaisille mikään uutuus. Jo jonkin aikaa sitten, pian Dresdenin pommituksen jälkeen, brittiläiset ja amerikkalaiset tiedustelupalvelut olivat saaneet lyhyen selvityksen tällaisen aseen käytöstä kahdentoista amerikkalaisen pommikoneen ryhmää vastaan. Viestissä, joka tuli Allen Dullesin tiimiin kuuluvalta Sveitsissä toimivalta agentilta, todettiin myös, että hyökkääjä oli ollut ”outo puolipallomainen esine, joka lensi uskomattomalla nopeudella ja tuhosi pommikoneet ilman ampuma-aseita”.

Sitten, Saksan antautumisen jälkeen toukokuussa 1945, brittiläisten agenttien tiimi, joka tutki joitakin Schwarzwaldin maanalaisia tehtaita, löysi suuren määrän asiakirjoja, jotka koskivat ”tärkeitä kokeita, joissa käytettiin nestemäistä happea uusien, poikkeuksellisen tehokkaiden turbiinimoottoreiden kehittämiseksi”.

Muissa asiakirjoissa kuvattiin ”kaasumaisia räjähteitä”, joita oli alun perin testattu Itävallassa vuonna 1936. Niiden olemassaolo vahvistettiin myöhemmin ALSOS-operaatiossa ja Volkenroden ilmailututkimuslaboratorion tohtori Hans Friedrich Goldin toimesta. Kaasumaisten räjähteiden laukaiseminen oli ollut osa Gardajärvellä tutkijoiden toteuttamaa ohjelmaa, ja myöhemmin sitä testattiin menestyksekkäästi pyöreällä lentävällä esineellä liittoutuneiden pommikoneita vastaan. Tällä esineellä oli jo saksalaisten sotilasarkistoissa operatiivinen nimi: ”Pallosalama” (Kugelblitz).

SS:n erityisen ilmatutkimusjoukon, Wienin itävaltalaisten tutkimuslaitosten, Hermann Göring -tehtaiden ja laajan maanalaisen G-Works-kompleksin välinen pitkä ja tiivis yhteistyö oli aiemmin tuottanut hämmästyttäviä parannuksia tulipalloon tai foo-hävittäjään, joka tutkanvastaisesta tehokkuudestaan huolimatta pysyi suhteellisen vaarattomana. Mutta yhdistämällä lentokoneen periaatteen pyöreään, symmetriseen lentokoneeseen, jossa oli suora gyroskooppinen vakautus, käyttämällä grisouta ja hyytelömäistä orgaanista/metallista polttoainetta sisältävää ejektoritykkiä kokonaisreaktioturbiinissa, lisäämällä kauko-ohjauksen, ajoneuvon lentoonlähdön, infrapunahakulaitteet ja sähköstaattiset laukaisujärjestelmät, vaarattomasta tulipallosta tuli tappava Kugelblitz!

Uskokaa minua, voin todistaa sanani. Kugelblitz käytti varmuuden vuoksi sähköstaattisen laukaisujärjestelmän lisäksi samanlaista lyhytaaltoihin perustuvaa järjestelmää, jonka oli rakentanut patenttitoimisto Salzburgista, Itävallasta. Koko laite muodosti kompaktin, pyöreän massan, jolla ei ollut mitään yhteistä minkään aiemmin valmistetun lentävän esineen kanssa.

Britannian tiedustelupalvelun löytämissä ja Britannian tiedustelupalvelun tavoitteiden alakomitealle toimitetuissa asiakirjoissa, joita olen päässyt tutkimaan, nämä ja monet muut yksityiskohdat ovat tiedossa. Ne löytyvät alakomitean lopullisesta raportista numero 61, joka koskee L.F.A.:n aseosastoa Volkenrodessa.

Kugelblitz aloitti yhdessä ”nuorempien veljiensä”, tulipallon, linssinmuotoisen pommin ja muiden aseiden kanssa, UFOjen todellisen historian. Itse asiassa se oli toisen sukupolven tulipallo.

”Pyöreä salama” -ase, uskomattoman nopea ja salaperäinen kiekkomainen alus, josta oli liikkunut huhuja ja joka oli nähty toiminnassa, käytettiin vain kerran. Kun liittoutuneiden joukot ylittivät Reinin, ainoa tämän tyyppinen alus tuhottiin SS:n toimesta Berliinin ohjeiden mukaisesti, jotta se ei joutuisi vihollisen käsiin. Mutta siitä lähtien, johtuen Britannian armeijan T-joukkojen Saksassa asettamasta ankarasta sensuurista ja myöhemmin Lontoon asettamasta täydellisestä tiedotuskatkosta, pyöreästä salamasta ei kuultu enää mitään.

Tiedän, että Bad Gandersheimissa sijaitsevan T-joukkojen leirin agentit tutkivat tarkasti G-Worksista löydetyt asiakirjat, jotka olivat SS:n teknisen esikunnan ja Henshel- ja Zeppelin-tehtaiden teknisen valvonnan laatimia. Nämä asiakirjat koskevat Kugelblitz-prototyypin voimanlähdettä, jonka Kreislaufbetrieb Motor D.W. rakensi vuonna 1943 F.F.K.F.:lle (Forschungsinstitut for Kraftfhart and Fahzeugmotoren) Stuttgart-Untertuerkheimiin ja jonka professorit Kamm ja Ernst viimeistelivät. Britit kutsuivat tätä moottoria ”happikierrätysjärjestelmäksi”. Se hylättiin myöhemmin Walter-turbiinin hyväksi, joka toimi vetyperoksidilla. Löydetyissä asiakirjoissa keskusteltiin mahdollisuudesta käyttää molempia järjestelmiä yhdistelmätyyppisessä propulsioyksikössä.

Näihin perustietoihin on lisättävä, että brittiläiset T-tiimit veivät suuren määrän asiakirjoja ja laitteita Bedfordiin ja sieltä edelleen Kanadaan ja Australiaan.

Tietyssä mielessä britit olivat amerikkalaisia älykkäämpiä, sillä he sallivat saksalaisten tiedemiesten saattaa loppuun työnsä Saksassa, jossa he olivat työskennelleet koko sodan ajan – tietenkin tiukan valvonnan alaisina. Näin tapahtui Darmstadtissa ja Göttingenissä. Myöhemmin nämä laitokset purettiin ja kuljetettiin Britanniaan. Britannian ilmailuministeriön kuljetuspalvelu kuljetti tiedemiehet ja asiakirjat huomaamattomasti Britanniaan, Kanadaan ja Australiaan useassa vaiheessa. B.I.O.S. oli koonnut keväällä 1944 luettelot ulkomaille lähetettävistä tiedemiehistä, jotka muodostivat erillisiä ja erikoistuneita tiimejä.

Yksi tällainen tiimi, johon kuuluivat professori Ben Lockspeiser ja W.J. Richards, tohtori S.H. Hollingdale ja kapteeni A.D. Green, käsitteli ”edistyneitä projekteja, ohjuksia, suihkumoottoreita ja turbiinikoneita”. Toinen tiimi, johon kuuluivat T.A. Taylor ja M.A. Wheeler, tutki saksalaisten edistysaskeleita termorefraktion alalla. Kolmas tiimi, johon kuului tohtori Ernst Westermann, entinen F.D.R.P.-instituuttien johtaja Speyerissä ja Saarbruckenissa, keskittyi tulipalloprojekteihin.

Silloinen lentokonetuotannon ministeriö, joka oli samanlainen kuin Saksan sota-ajan Jaegerstab, lakkautettiin virallisesti 31. maaliskuuta 1946 ja liitettiin osaksi huoltoministeriötä. Seuraavien vuosien aikana nämä tiimit, ja erityisesti professori Lockspeiserin johtamat asiantuntijat, työskentelivät lukuisissa saksalaisissa projekteissa, soveltaen niitä omiin kokeisiinsa imusiipien alalla ja kahden saksalaisen tiedemiehen, Prandtl ja Busemann, kehittääkseen suurnopeushävittäjän, jossa siipien ilmanottoaukot tyhjennettiin puolikuun muotoisen kaarevan aukon kautta rungon pituudelta, jotta se voisi sekä ajaa että tukea ajoneuvoa suurilla nopeuksilla.

Tämä tutkimus tulee mieleen, kun muistelee 3. tammikuuta 1956 tapahtunutta tapausta. Cessna-lentokone, jota käytettiin ilmakuvaukseen Pasadenan lähellä, kohtasi kolme pyöreää lentävää esinettä, jotka kiertelivät sitä 1600 mailin tuntivauhdilla kahden mailin etäisyydellä. Yksi näistä esineistä irtosi yhtäkkiä muodostelmasta ja jätti jälkeensä pitkän höyryisen vanan, kun se kiisi pilvimassan läpi ja leikkasi pilven kahtia. ”Aivan kuin se olisi imenyt pilven sisäänsä”, Cessnan lentäjä huudahti myöhemmin.

Vuonna 1946 British Broadcasting Corporation ilmoitti, että Britannialla olisi pian käytössään lentokoneita, joiden nopeus ylittäisi reilusti 1000 mailia tunnissa, ja että joidenkin asiantuntijoiden mukaan tällaisia lentokoneita oli jo rakennettu ja että lähitulevaisuudessa ne voisivat kiertää Maapallon useita kertoja, koska ne tarvitsisivat polttoainetta vain lentoonlähtöön ja laskuun. Muissa brittiläisissä lähteissä mainittiin lentokoneita, joiden nopeus olisi useita tuhansia maileja tunnissa.

Yli kaksikymmentä vuotta on kulunut siitä, kun muuten niin varovainen BBC kehui ”Britannian tulevaisuuden lentokoneita”, ja virallisesti nämä lentokoneet ovat edelleen vain unelmaa. Eikö kuitenkin Ben Lockspeiser, joka oli vastuussa tärkeimmistä ”T”-tiimeistä, julistanut, että ”tällaiset alukset eivät tarvitse polttoainetta”? Eikö hän viitannut siihen, että tällaiset alukset saisivat oman polttoaineensa ilmakehästä imemällä ja puhaltamalla?

26. kesäkuuta 1953 voimakkaasti hohtava lentävä esine lensi majesteettisesti Espanjan Albaceten yötaivaan yli 60 mailin korkeudessa. Britanniassa T-tiimin jäsenten tuottamat tieteelliset artikkelit kantoivat viittaavia otsikoita, kuten ”Rajakerroksen virtaus imua aiheuttavan läpäisevän pinnan yli” (J.H. Preston), ”Huokoisten levyjen aerodynamiikka” (G.J. Taylor) ja Pankhurstin Aerofoil-luettelo.

Vuonna 1959 ilmailuinsinööri N.S. Currey kirjoitti: ”Kanada on nykyään yksi maailman edistyneimmistä ilmailumaista”, ja lisäsi varovaisesti: ”Tämä koskee ennen kaikkea suihkumoottoreiden alaa.”

Kanadan kaivosministeriö ja teknisten tutkimusten kartoitusosasto varasivat laajan alueen – 125 000 neliökilometriä – kokeellisten lentokoneiden tuotantoa varten. Tämä oli yksi päätöksistä, joihin päädyttiin Kansainyhteisön ilmailututkimuskonferenssin komiteoissa. Tämä autio, metsäinen ja vuoristoinen alue Brittiläisen Kolumbian ja Albertan välissä, jonka pohjoisrajana on Peace Riverin alue ja etelärajana Washingtonin osavaltio, oli ihanteellinen sijainti: siellä oli vain vähän helposti valvottavia teitä, vähän asutusta, vähän rautateitä, mutta hyvät yhteydet pohjoiseen ja etelään Prince Georgesta Edmontoniin ja Vancouverista Yhdysvaltain rajalle kulkevien pääteiden kautta, ja vain yksi merkittävä valtatie, Alaskaan.

Britannialla oli jo huomattava sotakokemus tämänkaltaisista hankkeista. Vuonna 1942, saksalaisten pommitusten huipulla, RAF oli perustanut viisi salaista lentokenttää New Forestin sydämeen Hampshiressa. Näiden laitosten merkittävänä piirteenä oli se, että ne sisälsivät täydelliset teollisuuslaitokset, jotka hajauttivat sotatuotantoon välttämättömiä suuria ryhmiä. Niitä kutsuttiin ”varjotyöpajoiksi”. Myös saksalaisilla oli paljon kokemusta tällä alalla. Yksi heidän suurimmista laitoksistaan Volkenrodessa vastusti kaikkia yrityksiä tunnistaa se ilmasta käsin koko sodan ajan.

Britit ja amerikkalaiset eivät virallisella tasolla olleet samaa mieltä tieteellisistä kysymyksistä Saksan vastaisen sodan päättyessä ja sen jälkeen. Yhdysvaltojen kieltäytyminen jakamasta atomienergian salaisuuksia Britannian kanssa ei koskaan unohtunut Whitehallissa, ja Britannia päätti yhdessä Kanadan kanssa todistaa, että se pystyi hyvin valmistamaan oman ydinpommin. Kongressi syytti brittiläisiä siitä, että he eivät antaneet juuri mitään vastineeksi tiedoista, ja britit tunsivat, että heitä kohdeltiin epäluuloisesti ja laiminlyötiin vakavasti. He päättivät jatkaa suunnitelmiaan Kanadassa.

Se, että alue on kuvattu yhä uudelleen korkealla lentävillä tiedustelukoneilla, sekä yhdysvaltalaisilla että venäläisillä, ei häiritse kanadalaisia tai brittiläisiä viranomaisia. Tehtaat ja lautasaluksien satamat ovat maan alla, piilossa Kolumbian ikimetsissä.

Kysymys nousee välittömästi esiin: miksi Britannia ja Kanada eivät ole antaneet tällaisia aluksia muiden Pohjois-Atlantin liiton jäsenten käyttöön? Uskon, että tähän kysymykseen voi olla monia vastauksia, mutta yksi tärkeimmistä syistä on seuraava: Luottamuksen puute ja pelko hyväksikäytöstä ovat edelleen yleisiä kansakuntien keskuudessa, kuten ne ovat myös ihmisten keskuudessa. Ja miksi Britannia ja sen Kansainyhteisön kumppanit eivät pitäisi hallussaan yhtä tärkeää valttikorttia, joka jonain päivänä voi osoittautua korvaamattomaksi? Tieteellisten salaisuuksien jakaminen on harvoin täysin vilpitöntä.

Kaikki todisteet, kaikki brittiläisten tiedemiesten ennen viime sotaa ja sen aikana hankkima tietotaito yhdistettynä saksalaisten hämmästyttävään edistykseen propulsiojärjestelmien ja imulentokoneiden alalla, perustuen 18 vuoden tutkimukseen viime sodan salaisimmista asiakirjoista, ovat vakuuttaneet minut yhdestä asiasta: lentävät lautaset eivät tule avaruudesta. Ne tulevat muutaman sadan mailin päästä Yhdysvaltojen ulkopuolelta. Ne eivät tarkoita pahaa, ja Washington tietää tämän. Siksi kaikille Yhdysvaltain ilmavoimien lentäjille on annettu pitkäaikainen käsky: ”Pysäytä, mutta älä ammu.”


Tämä artikkeli, joka julkaistiin Argosy Magazine -lehdessä elokuussa 1969, on esitetty yllä kokonaisuudessaan. Se on tärkeä, koska se on yksi harvoista raporteista, joka käsittelee yksityiskohtaisesti natsien tekemää vallankumouksellista teknistä kehitystä ilmailututkimuksen alalla.

Valitettavasti Vesco ei esitä mitään todellisia todisteita Kugelblitzin olemassaolosta, joka on hänen aiheensa ydin. Kuitenkin kirjassaan Intercept, UFO hän kertoo, että Kugelblitz testattiin todellakin joskus helmikuussa 1945 suuren maanalaisen kompleksin yllä Kahlassa, Thüringenissä. Sekä Kugelblitz että Feurball tuhoutuivat sitten vetäytyvien SS-joukkojen toimesta.

Voidaanko tätä tarinaa siis pitää tosiasiana? Meidän on otettava huomioon useita seikkoja. Ensinnäkin on natsit. Olisivatko he voineet kehittää niin edistyneitä aluksia? Historia kertoo, että he eivät olleet vain sodassa, joka vaati paljon työvoimaa, vaan he ryhtyivät myös uskomattomiin projekteihin, kuten valtavien maanalaisen kompleksien rakentamiseen Nordhausenissa Harz-vuoristossa, Pennemündessä ja muissa paikoissa. He myös käyttivät laivastoaan tukemaan hyvin yksityiskohtaista tutkimusta Antarktiksesta, jossa heidän väitettiin rakentaneen maanalaisia tukikohtia.

Kenraali Heinrich Himmler, jota hänen SS-miehensä kutsuivat Reichsführeriksi, oli suoraan sanottuna hullu. Hän uskoi kuuliaisuuteen, kontrolloituun lisääntymiseen ja ihmisten elävältä leikkaamiseen. Hän uskoi biologiseen mutaatioon ja siihen, mitä sen avulla voitaisiin tuottaa. Hän käytti orjia työvoimanaan sekä koe-eläiminä tutkimuksissa.

Keskustellaan tästä mahdollisuudesta lisää Paranetissa ja UFO echos -keskustelupalstoilla. Alan olla melko kyllästynyt teoriaan, jonka mukaan UFOt ja niihin liittyvät asiat ovat peräisin muualta kuin Maapallolta. Tätä teoriaa tyrkytetään meille esimerkiksi ”Falconin” ja ”Condorin” kaltaisten henkilöiden sekä Paranetin artikkeleiden, kuten MUGGER.DOC ja PICNIC2.DOC, kautta. Itse asiassa en kuule enää juuri muuta. Vaikuttaa siltä, että koska haluamme kuulla EBE:istä, niin sanottu tiedusteluyhteisö antaa meille juuri sitä, mitä haluamme kuulla.

Kehotan jokaista UFO-yhteisön jäsentä tutkimaan perusteellisesti IHMISEN historiaa. Erityisesti suurista tiedemiehistä, kuten Teslasta ja hänen kokeistaan, Einsteinin teorioista, R. Lusarin kirjoittamasta Saksan toisen maailmansodan salaisista aseista, Philadelphia-kokeesta, amiraali Byrdin Project Highjump -hankkeesta, natsi-Saksasta ja sen kiinnostuksesta Antarktikseen kertovia kirjoja ja aikakauslehtiä. Sitten kertokaa minulle, ettei ole mahdollista, että olemassa olisi teknologia (Maapallon teknologia), joka voisi selittää UFOt ja syyn, miksi se on huippusalaistakin salaisempaa.

 

**********************************************
* THE U.F.O. BBS - http://www.ufobbs.com/ufo *
**********************************************

 

Artikkelin julkaissut UFOBBS / preterhuman.net

Cooperin materiaali ja tietoa avaruusolennoista

Tässä on lisää Paranetista/BBS-purkeista kerättyä tietoa koskien William Cooperin paljastuksia avaruusolennoista.


UFO-tietojen paljastamiseen liittyy monia vaaroja. Vasta aivan äskettäin tällaisia ​​tietoja julkaiseville ihmisille on ollut tarjolla minkäänlaista turvallisuutta. Ellei Cooper olisi julkaissut tietojaan niin laajalti ja levinnyt niin monille ihmisille kerralla – sanomalehdille, lainsäätäjille, valtionpäämiehille ja tärkeissä asemissa oleville henkilöille ympäri maailmaa – hän olisi kärsinyt vakavasti. Mutta koska tiedot levisivät niin nopeasti, hänen vaientamisensa tiedon julkaisemisen jälkeen olisi ollut turhaa. Se olisi vain lisännyt tiedon uskottavuutta.

Vuoden 1990 alussa tietyissä piireissä käytiin edelleen aktiivista keskustelua siitä, mitä Cooperin suhteen pitäisi tehdä – pitäisikö häntä kohdella uhkaavasti vai yksinkertaisesti mustamaalata hänet. Kampanja, jonka tarkoituksena oli käyttää noin miljoona dollaria hänen mustamaalaamisekseen. Rahat oli tarkoitus käyttää vihjaamaan, että Cooper oli keksinyt tai kerännyt tietoa eri lähteistä ja koostanut sen henkilökohtaisiin taloudellisiin tarkoituksiin. Tietoa ei ollut tarkoitus julkaista tavallisten mediakanavien kautta, vaan UFO-lehtien ja -uutiskirjeiden kautta artikkeleiden ja paljastusten muodossa sekä UFO-ryhmien kautta, joista suurin osa on kontrolloituja. Vaihtoehtoisia UFO-skenaarioita oli myös tarkoitus julkaista, jotta vuoden 1990 loppuun mennessä liikkeellä olisi monia erilaisia ​​skenaarioita. Ihmiset eivät pystyisi päättelemään, mikä niistä oli totta ja mikä ei.

Niin kauan kuin vain pieni joukko ihmisiä, jotka sattuivat olemaan kiinnostuneita UFOista, ei saanut ryhtyä toimiin. Mutta jos uskottavat ihmiset ottaisivat Cooperin materiaalin vakavasti, he olisivat kohteena pyrkimyksille mustamaalata häntä. Valtavat määrät aiemmin erittäin salaisia ​​tietoja on tuotu julkisuuteen. Meillä on nyt tilanne, jossa yksilöt eivät pelkää kertoa tietämystään sen sijaan, että heidän olisi vaiennettava salamurhan pelossa. Liian monet ovat nähneet. Liian monet ovat todistaneet. Heitä kaikkia ei voida vaientaa. Tämä on tilannetta ympäröivän turvallisuustilanteen lopun alku. Siksi seuraavat tiedot julkaistaan.

Salatut avaruusolentojen rodut

Tällä hetkellä Maan kanssa kosketuksissa olevien avaruusolentojen määrä on yhdeksän, joista seitsemän on suhteellisen pysyviä ja viisi vaikutusvaltaisia. Toisin kuin hallituksen mahdollisesti julkaisemat tiedot antavat ymmärtää, kaikki UFO-asukkaat eivät ole Galaktisen avaruusliiton ystävällisiä edustajia.

Pienet Zeta Reticulin Harmaat

Zeta Reticulin harmaat ovat kotoisin Zeta Reticulista, läheltä Barnardin tähteä, joka on Orionin naapuritähtijärjestelmä. Ne ovat hyvin lyhyitä (noin 0,8–1,2 metriä korkeita), harmaanhopeaisia, eikä niillä ole sukupuoli- tai ruoansulatuselimiä kehossaan. Ne on luotu kloonausprosessin avulla, jossa käytetään avaruusolentojen geenitekniikkaa. Ne ovat muinainen rotu ja ovat kloonanneet itseään tuhansien vuosien ajan. Niillä on hyvin rajalliset kasvonpiirteet. Niillä on suuret silmät, hyvin pieni rako suuksi, eikä nenää oikeastaan ​​ole. Silmät ovat suuret, mantelinmuotoiset ja mustat. Ne ovat kehittyneet suvullisen lisääntymisen pidemmälle, joten kaikki sukupuolielimet ja ruoansulatuskanavat ovat täysin surkastuneet. Ne eivät enää pysty syömään tai harrastamaan seksuaalista toimintaa. Ne ovat läheistä sukua hyönteisheimolle.

Zetat ovat ne, jotka osallistuvat karjan silpomiseen. He imevät tiettyjä aineita karjan osista, jotka vakauttavat niitä kloonausprosessin aikana. Tätä ainetta voidaan asettaa kielen alle antamaan ravintoa ja vakautta joksikin aikaa. Se on aine, joka on peräisin tietyistä limakalvoista: huulista, nenästä, sukupuolielimistä ja peräsuolesta, sekä tietyistä elimistä. Nämä rauhasten aineet toimivat ravintoaineina syömisen sijaan. Aineiden pitäminen kielen alla ei ole ainoa tapa, jolla he saavat ravintoa. Olet ehkä huomannut, että karjan silpominen yleensä johtaa kaiken veren valumiseen pois kehosta. Zetojen tukikohdissa on säiliöitä ja altaita, joissa eläinten ja ihmisten elimet kelluvat yhdessä violetin nesteen kanssa, joka pitää nämä osat suspensiossa. Zetat uivat seoksessa ja imevät ravinteet ihonsa kautta. Ne käyttävät vetyperoksidia sekä imeytymis- että poistumisprosessissa. Vetyperoksidi auttaa myös säilyttämään nesteen ja elinten seoksen, jotta se ei pilaannu. Niillä ei ole ruoansulatuskanavaa ja ne poistuvat ihon kautta. Poistaakseen aineen niiden on kuljetettava se jonkin kehonsa osan läpi, aivan samalla tavalla kuin kasvit poistavat sen ihonsa tai ulkokuoriensa kautta. Ne käyttävät myös vetyperoksidia apuna tässä poistamisessa.

Zetoja on kutsuttu myös pieniksi vihreiksi miehiksi, koska ne muuttuvat usein vihertyneiksi, kun ne eivät ole saaneet riittävästi ruokaa. Tässä tilassa ne ovat hyvin ilkeitä. Näiden avaruusolentojen kloonaaminen voidaan tehdä melko nopeasti, jolloin syntyy synteettisiä kopioita. Heillä on teknologiaa, joka on paljon ihmisten teknologiaa pidemmälle menevää, ja se on johtanut sopimuksiin Yhdysvaltojen hallituksen kanssa, joiden ansiosta näitä tekniikoita voidaan vaihtaa. Zeta Reticulin harmaat olennot eivät ole oman kohtalonsa herroja. He ovat pikemminkin kotiplaneetaltaan kotoisin olevan reptiliaanirodun alaisia. Zetat etsivät vapautta isänniltään, mutta pelkäävät sitä. Heillä näyttää olevan jonkinlainen halu työskennellä tiiviisti ihmisten kanssa säilyttääkseen vapauden, joka heillä on Maan päällä, jota he eivät ole koskaan ennen kokeneet. Halussaan säilyttää tämän vapauden reptiliaani-isänniltään he toivovat voivansa toimia isäntinä täällä maan päällä tai ainakin omata riittävästi kontrollia ollakseen turvassa minkään muun lajin orjuudelta.

Zetat jakautuvat kahteen yhteiskuntaluokkaan: toinen on haukkamainen, toinen kyyhkysen kaltainen. Kyyhkymmät zetat ovat hienostuneempia ja kykenevät toimimaan asiallisemmin ihmisiä kohtaan, kun taas toinen tyyppi on äkillisempi, tylympi ja raaempi suorapuheisuudessaan. Zetat haluavat ihmisten apua odotettavissa olevassa tulevassa yhteenotossa reptiliaani-isäntien kanssa, joiden odotetaan seuraavan pian, seuraavien 20 vuoden aikana. Tämä viittaa niin kutsuttuun asteroidiin, joka on matkalla kohti maata. Se sisältää noin 30 miljoonaa reptiliaaniavaruusolentoa. Se on kuitenkin väliaikaisesti muuttanut reittiään siirtyessään Lohikäärmeen tähdistöön.

Lyhyet Bellatraxin [sic] harmaat

Lyhyt harmaa, joka on lyhyempi kuin Zeta Reticulilta, on kotoisin Orionin tähdistön läheltä olevasta tähtijärjestelmästä, tähtikuvion olkapään läheltä Belletrax-nimisestä [sic] tähtijärjestelmästä. Ne ovat lyhyempiä, paljolti kääpiöiden kaltaisia ​​(noin 30 cm korkeita). Ne ovat epäsuorempia, mutta aivan yhtä ilkeitä ihmisiä kohtaan kuin Zetat. Sekä Bellatrax-harmaat että Zeta Reticuli -harmaat ovat geneettisesti sukua samasta juurirodusta ja näyttävät hyvin samankaltaisilta kokoa lukuun ottamatta.

Pitkät Orionin harmaat

Toinen harmaatyyppi on pitkä, isonenäinen harmaa. Niillä on suuret nenät ja ne ovat noin 2,1–2,4 metriä korkeita. Ne asuvat Aleutien saarilla, ja niitä nähtiin äskettäin eräässä puistossa Venäjän itäosassa. Nämä olennot ovat vihamielisiä, mutta vähemmän ilkeitä ihmisiä kohtaan. Ne yrittävät vaikuttaa poliittisten keinojen avulla. Niillä on tiettyjä voimia ja teknologioita, joiden avulla ne voivat suorittaa ihmeellisiä tekoja. Venäjän tapauksessa nämä Orionin harmaat poimivat naisen, jonka jalka oli epämuodostunut, ja vapauttivat hänet tuhansien kilometrien päähän. Hänen jalkansa parani. Muukalaiset eivät parantaneet hänen jalkaansa. He siirsivät uuden jalan hänen kehoonsa.

Orionin harmaat antavat vaikutelman, että he ovat hyväntahtoisia ihmisiä kohtaan, mutta he ovat vahvasti kiinnostuneita geenitekniikasta. He käyttävät ihmisiä koekaniineina erilaisten kokeiden suorittamiseen. He ovat kasvattaneet käsivarsia, jalkoja ja muita ruumiinosia muodottomaan ihmislihasta tehtyyn matriisiin. Jalka voi kasvaa vartalosta, kädet voivat kasvaa vartalon vatsan keskeltä. Kaikki tämä tehdään ruiskuttamalla tiettyjä genomeja lihaan ja käyttämällä sähkömagneettisia varauksia. Tällä tavoin he voivat kasvattaa ihmisruumiinosia auttaakseen epämuodostuneita tai loukkaantuneita ihmisiä – tai omiin tarkoituksiinsa ravinnon ja ylläpidon saamiseksi. He ovat kiinnostuneita hallitsemaan Maapallon massoja tiettyjen vallanpitäjien kanssa neuvoteltujen sopimusten kautta.

Harmaat yleisesti

Harmaat ovat kaikki jossain määrin vaikuttamassa ihmiskunnan historiaan tänä aikana. Harmaiden, erityisesti Zeta Reticulin ja lyhyiden Harmaiden, luonne on sellainen, ettei heillä ole syviä emotionaalisia tunteita tai myötätuntoa. He ovat hyvin laskelmoivia, kylmiä älykköjä ja pitävät ihmisiä alempiarvoisina. He katsovat ihmisiä paljolti samalla tavalla kuin maanviljelijä katsoo lehmiään. He ymmärtävät ihmisten intohimoja ja myötätuntoa siinä määrin kuin he sen havaitsevat. Mutta heillä ei ole tunteita. Nämä avaruusolennot ovat samalla ihmistasolla kuin kannibaalit. He pitävät ihmisiä alempiarvoisena lajina. He ovat lihansyöjiä. Zeta Reticulin Harmaat syövät ihmisten rauhaseritteillä ja ovat melko kykeneviä tappamaan ihmisiä näiden eritteiden vuoksi tai sieppaamaan ihmisiä ja eritteet itselleen.

Geenimanipulaatio on yksi tapa, jolla avaruusolennot näkevät kuolevan rotunsa kehittämisen ja pelastamisen. Tavallaan ihmiset ovat yhtäkkiä avaruusolentojen sielujen pelastajia. Mutta ainakin se on tapa, jolla ihmiset saattavat vaikuttaa avaruusolentoihin. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun sivilisaatio on yrittänyt absorboida vihollisen itseensä sen sijaan, että se kukistaisi sen. Vaikka vihollisen hyökkääjä saattaa olettaa ottavansa vallan, heidät itse asiassa absorboidaan. Tataarit hyökkäsivät Venäjälle ja sadan vuoden kuluessa he absorboituivat Venäjän yhteiskuntaan.

Plejadilaiset

Näistä viidestä Seulasista kotoisin olevat ovat ihmiskunnan kaukaisia ​​sukulaisia. He ovat sukua ihmiskunnalle ja ovat ihmiskunnan geneettisen luomisen kantarotu. He ovat henkisesti kehittyneempiä kuin useimmat ihmiset Maan päällä tällä hetkellä. Heillä on sukua ihmisille, ja he ovat pohjimmiltaan ainoita avaruusolentoja, joihin ihmiset voivat luottaa. Heillä on vaaleat hiukset ja vaalea iho. He ovat liittoutuneita Intergalaktisen avaruusliiton kanssa. Tämä ei tarkoita, että kaikkiin avaruusaluksissa oleviin ihmismäisiin olentoihin voidaan tai pitäisi luottaa, sillä tältä planeetalta on ihmisiä eri hallituksista, jotka työskentelevät Zeta Reticuli -harmaille. Jotkut Seulasista kotoisin olevat ovat Harmaiden alaisia, koska heidät on siepattu lapsina tai siepattujen jälkeläisinä. Harmaat ovat kasvattaneet ja kouluttaneet heidät palvelijoiksi.

Plejadilaisten ihmiset ovat ottaneet useita yhteyksiä Maahan, mutta viime aikoina he ovat keskeyttäneet vierailunsa Maahan. Hallitukselle kerrottiin, että tämä johtui galaktisesta laista, jonka mukaan kansan kohtaloon ei saa puuttua, ellei se uhkaa heitä itseään tai muita galaksissa. Jos ydinsodan uhka tulisi tarpeeksi voimakkaaksi, nämä olennot ilmoittivat, että ne saattaisivat puuttua asiaan, mutta vain siinä määrin, että uhkaa vähennetään. Tämä voisi myös johtaa konfliktiin plejadilaisten ja zeta-harmaiden välille, joille rajoitettu ydinsota nähdään hyödyllisenä. Koska ihmiset ovat tehneet sopimuksen zeta-harmaiden kanssa, vaikka plejadilaiset varoittivat tästä, nyt on voimassa ”kädet irti” -politiikka. Plejadilaiset kokevat, että ihmiset ovat tehneet heidän vuoteensa ja nyt heidän on maattava siinä. Ei ole todennäköistä, että ihmisiä pelastettaisiin suunnitelluilta tapahtumilta vain siksi, että ihmisille olisi helpompi voittaa mestarit, joiden kanssa he ovat suostuneet työskentelemään.

Draco-mothmanit

Lohikäärmeen tähdistössä on toinen olentolaji, joka on aiemmin vieraillut Maassa. He ovat noin 2,4 metriä pitkiä, pimeitä, yöllisiä olentoja, jotka ilmestyivät hautausmaiden ja puistojen ympärille. Heillä on punaiset silmät, jotka hohtavat pimeässä, ja siivet lentääkseen. Me kutsumme heitä mothmaneiksi (koi-ihmiset). He ovat myös menneiden aikojen legendojen lähde, jotka liittyvät gargoyleihin ja valkyyrioihin. Jopa jotkut vampyyrien ominaisuudet on otettu tämän olennon ominaisuuksista – kyvystä lentää ja yöllisistä tavoista. Koi-ihmisillä ei ole erityistä vaikutusta Maahan tänä aikana, paitsi että ne aiheuttavat paniikkia ja herättävät uteliaisuutta. Ne ovat enimmäkseen piilossa maan alla eivätkä halua herättää huomiota.

Deros/Teros

On myös maanalaisia ​​ei-ihmisistä koostuvia sivilisaatioita, joita on kutsuttu nimellä Deros ja Teros. Terot ovat ystävällisempiä ja auttavat estämään mielisairaampia Deros-olentoja saamasta liikaa valtaa. He elävät maan alla tunneleissa, kaupungeissa ja joskus meren alla. Useimmat menneisyyden menninkäisiä ja peikkoja koskevat legendat viittaavat näihin maan sisäosan ei-ihmisiin. Derot kilpailevat Harmaiden kanssa, mutta heillä on samanlaisia ​​ominaisuuksia, eikä heihin voi luottaa.

Yhteys hallituksiin

Kriisinhallinta on termi, jota hallitus käyttää kuvaamaan tilannetta, jossa luodaan kriisitilanne ja sitten ihmisille esitetään ratkaisuja, yleensä kolme, joita he eivät olisi halunneet hyväksyä ennen kriisiä. Ratkaisuihin liittyy aina turvallisuuden vahvistaminen, mikä väistämättä tarkoittaa joidenkin vapauksien menettämistä. Kun tilanne on saavuttanut kriisivaiheen, näyttää siltä, ​​ettei muuta vaihtoehtoa ole. Vaikuttaa siltä, ​​että kriisi vain tapahtui sen sijaan, että sitä olisi suunniteltu huolellisesti. Kriisinhallinta on tapa luoda sairaus, johon pilleri on jo keksitty. Luomalla ongelman tarjotakseen parannuskeinon, joka ei olisi ollut hyväksyttävä ilman ongelmaa, hallitus pystyy manipuloimaan ihmisiä ja saamaan näyttämään siltä, ​​että se hoitaa tilannetta hyväntahtoisesti ihmisten puolesta, vaikka todellisuudessa se ohjaa ihmisten liikettä tiettyä, jo valittua polkua pitkin.

Nykyinen huumekriisi on hyvä esimerkki tästä, vaikka sillä onkin yhteys avaruusolentojen tukikohtien rahoitukseen, mikä tekee siitä hyvin erityisen tilanteen. Valtava määrä tietoa on yhdistänyt Yhdysvaltain hallituksen huumekauppaan ainakin 1960-luvulta lähtien. Christic Institute nosti kanteen, mutta se neutraloitiin onnistuneesti. Julkaistavat hallituksen tiedot ovat hienovarainen tapa vakuuttaa yleisö siitä, että armeijaa on käytettävä paikallisen poliisin tehtäviin; että armeijan on ammuttava alas huumeiden kuljettamisesta epäiltyjä lentokoneita; että armeijaa on käytettävä ulkomailla. Tuleva valuuttakriisi liittyy huumeiden rahanpesuun. Kaikkien ampuma-aseiden kieltämistä vaaditaan jatkuvasti niiden käytön vuoksi rikollisessa toiminnassa, erityisesti huumeisiin liittyvissä rikoksissa. Rynnäkköaseiden kielto laajennetaan pian kaikkiin aseisiin. Sotatilalain julistaminen ja siitä johtuva merkittävä turvallisuusparannuksen toteuttaminen ulkomaalaisten kriisin ratkaisemiseksi on paljon helpompaa, kun tällaisia ​​asioita tapahtuu.

Huumetilanne alkoi sosiaalisena kokeiluna 1800-luvulla. Oli kysymys siitä, voidaanko ihmisiä kontrolloida huumeiden käytöllä ja missä määrin. Yhteen aikaan uskottiin, että saamalla väestö huumekoukkuun, he työskentelisivät halvalla pienellä palkalla ja saisivat tyydytystä vain ruoasta, asunnosta ja huumeista. Kokeilu kuitenkin johti siihen oivallukseen, että huumeiden käyttäjät eivät ole tyytyväisiä työntekoon. He haluavat varastaa toisilta ja ovat valmiita väkivaltaisuuksiin tehdäkseen niin. Koe paljasti myös, että vaikka rikollisuuden lisääntyminen Yhdysvalloissa oikeuttaisi poliisivoimien perustamisen, tuolloinen taloudellinen rakenne ei ollut riittävän vakaa rahoittamaan tällaista poliisivaltiota. Koko konseptista tuli vähemmän houkutteleva ja vaarallisempi hallitukselle. Koe eteni tiensä päähän, eikä se tuottanut juurikaan toivottuja kontrollivaikutuksia. Sivuhyötynä oli kuitenkin miljardien dollarien voittoja huumeiden myynnistä.

Huumetilanne on auttanut avaruusolentojen maanalaisen sivilisaation rakentamisessa. Suuri osa tästä rahasta on mennyt heidän pyrkimyksiinsä perustaa tukikohtia maan alle. Vastineeksi Yhdysvallat sai teknologialle lupauksen, että avaruusolennot eivät ryhtyisi sotaan Yhdysvaltojen tai muiden maailman maiden kanssa. Avaruusolennot antoivat Yhdysvalloille ja Neuvostoliitolle hiukkassuihkuaseita, laserteknologiaa, häiveteknologiaa, jonkin verran supertietokoneteknologiaa, tietoa ihmisten kloonaamisesta ja synteettisestä geneettisestä monistamisesta, joitakin lääketieteellisiä läpimurtoja sekä taajuuksiin, värähtelyihin ja sähkömagneettiseen spektriin liittyvää teknologiaa, kuten ELF-aaltoja ja sädetykkiteknologiaa. Ulottuvuuksien välisen matkustamisen tekniikat on edelleen pidetty salassa ihmisiltä.

Yhdysvaltain yliopistot ovat tutkineet noin 15 prosenttia ihmisen geneettisestä koodauksesta. Se on mahdollistanut geneettisen koodin silmukoinnin, poistamisen, tuhoamisen ja lisäämisen sen muuttamiseksi. Sitä voidaan käyttää tautien tuhoamiseen tai luomiseen, kasvien, eläinten ja muiden elämänmuotojen tuhoamiseen tai luomiseen – mihin tahansa, mitä voidaan muuttaa geneettisesti. Tämä pyrkimys kartoittaa ja dekoodata kaikki saatavilla oleva DNA on yksi syy siihen, miksi monet Dulcen tukikohdan tason 6 olennoista luotiin tai niitä on muutettu geneettisesti. Näiden avaruusolentojen verentarpeessa on äskettäin tapahtunut läpimurto, sillä karjan verta on muunnettu vastaamaan heidän tarpeitaan. Se on sivuvaikutus karjan silpomiseen liittyneistä kokeista. Suuri osa heidän tarvitsemastaan ​​verestä ja kudoksista voitaisiin toimittaa teurastamoista, eikä silpomisia enää tapahtuisi. Avaruusolentojen rahoittamiseksi on jatkuvasti tehty massiivisia ponnisteluja erilaisin keinoin – ei vain lääkkeillä, vaan myös manipuloiduilla öljyn hinnoilla ja muilla menetelmillä – jotta heidät pysyisivät rauhallisina riittävän kauan, jotta voidaan määrittää, miten heitä parhaiten käsitellään. Valinta oli elää heidän rinnallaan ja samalla salaa laajentaa Maan teknologiaa, jotta heitä voitaisiin käsitellä mahdollisen konfliktin sattuessa. Tämä on antanut ihmisten teknologialle enemmän aikaa kuroa umpeen kuilua avaruusolentojen teknologiaan nähden.

On arvioitu, että viime vuosina avaruusolennot eivät ole kunnioittaneet sopimuksia ja sitoumuksia, joten heihin ei voi luottaa. Rahoituksensa lopettamiseksi on ryhdytty yrityksiin, ja yksi keino tähän on sulkea huumekauppa ja huumekartellin rahavirta. Noriega oli yksi niistä, jotka olivat mukana perustamassa avaruusolentoja ​​avustavaa rahaketjua. Hänen pidätyksensä on vahva signaali siitä, että rahan virta avaruusolennoille ei ole enää avoinna. Myös Kolumbian kartelli on lopettamassa toimintansa. Huumekartellin sulkeminen on ensimmäinen askel avaruusolentojen vallan poistamisessa ja sopimuksista vetäytymisessä. Hallituksen ennusteiden mukaan tuen vetäytyminen salaisen huumekaupan osalta hillitsee Yhdysvaltojen huumeongelmaa vuoteen 1993 mennessä, ellei sitä keinotekoisesti lietsota uudelleen tekosyynä sotatilalain julistamiselle. Se ei kuitenkaan välttämättä ole tarpeen, jos tiettyjen tietojen julkistaminen tekee kansallisesta turvallisuudesta ensisijaisen tärkeän.

On ymmärrettävä, että hallitukselle oli valtava ongelma, kun se havaitsi, että Maapalloa pidettiin todellisuudessa avaruusolentojen panttivankina eikä ollut olemassa järkevää teknologiaa tämän avaruusolentojen vaikutuksen torjumiseksi. Presidentti Truman ponnisteli huomattavasti taistellakseen näitä avaruusolentoja vastaan, mutta Yhdysvaltojen teknologia ei tuolloin ollut tarpeeksi kehittynyttä edes alkaakseen vaikuttaa. Siksi ainoa vaihtoehto – lukuun ottamatta ihmiskunnan täydellistä tuhoamista täysimittaisessa sodassa – oli tehdä sopimuksia näiden tukikohtien rakentamisesta, laajentamisesta ja rahoittamisesta. Amerikkalaiset saattavat tuomita hallituksen ankarasti sen toiminnasta, mutta se joutui erittäin vaikeaan ja epätoivoiseen tilanteeseen kansallisen turvallisuuden kannalta. Yksi vaihtoehto oli tiedottaa kansalle. Ennusteiden mukaan he raivostuisivat ja ehkä tuhoaisivat yhteiskunnan rakenteen. Väkijoukkojen ennustettiin vaativan sotilaallisia toimia voimaa vastaan, jonka hallitus tiesi olevan paljon ylivoimainen. Ennusteiden mukaan ihmiset vaatisivat myös virassa olevien henkilöiden eroa. Heidän katsottaisiin tehneen sopimuksia avaruusolentojen vihollisen kanssa ilman, että ihmiset tietäisivät tästä. Normaalioloissa ja perustuslain mukaan se voitaisiin luokitella maanpetokseksi. Hallitus on toiminut tavalla, jonka se katsoo olevan ihmiskunnan edun mukaista. Silti se on myös joutunut ahdinkoon, jossa sitä voidaan virheellisesti pitää yhteistyönä ulkomaisen hyökkäävän armeijan kanssa. Jos hallitus olisi vastustanut hyökkääjiä, se olisi kuitenkin johtanut ihmiskunnan joukkotuhoon. Edes ydinaseista ei ollut juurikaan hyötyä ulkomaisten hyökkääjien torjunnassa omalla maaperällämme.

Kansalaiset eivät voi edes ymmärtää, mitä nämä ihmiset ovat käyneet läpi itsetutkiskellessaan ja etsiessään parasta tapaa kriisiin, jota heidän oli pakko hallita. Vaihtoehto tiedottaa ihmisille vaikutti vähemmän toteuttamiskelpoiselta ja toimivalta kuin hiljaa neuvoteltujen sopimusten tekeminen avaruusolentojen kanssa heidän rauhoittamiseksi jonkin aikaa ja rauhanomaisen rinnakkaiselon löytämiseksi. MJ 12 ja heidän alamaiset tuntevat tehneensä kaiken mahdollisen ja sopivan paljon kehittyneempää teknologiaa omaavien avaruusolentojen isännöinnin aiheuttamassa intensiivisessä tilanteessa. He ovat tehneet kaiken, minkä katsoivat sopivaksi rauhan säilyttämiseksi ja tiedon saamiseksi avaruusolennoilta korkeamman teknologian kehittämiseksi. He ovat myös piilottaneet elintärkeää tietoa ja suojanneet tiettyä tietoa tarvittaessa avaruusolennoilta luodakseen aseita, joita voidaan käyttää heitä vastaan ​​konfliktin sattuessa.

Ylemmän johdon keskuudessa on nyt jonkin verran erimielisyyttä ja keskustelua siitä, pitäisikö heidän yksinkertaisesti tiedottaa ihmisille ongelmasta vai jatkaa sen salaamista. Ennen kuin tämä keskustelu kääntyy suuntaan tai toiseen, on suhteellisen vaarallista julkaista liikaa tietoa tästä asiasta. Jos päätetään, että tämä tieto on pidettävä salassa, monet tietoa julkaisevista lähteistä joutuvat häirinnän tai salamurhien kohteeksi. Mutta ellei viranomaiset julkaise tietoa ja valtaosa ihmisistä hyväksy sitä, useimmat amerikkalaiset eivät hyväksy tietoa henkilöltä, joka väittää tietävänsä hallituksen peittelystä. Yritettiin testata, panikoisiko yleisö ajatuksesta avaruusolentojen hyökkäyksestä. Kyseessä oli Orson Wellesin radiolähetys vuonna 1938. Yleisö reagoi paniikilla ja monet tekivät itsemurhan.

Ihmisiä yritetään nyt ehdollistaa hyväksymään avaruusolentojen läsnäolo mahdollisuutena elokuvien ja television avulla – Star Wars, ET, Close Encounters of the Third Kind, Aliens, V, Alien Nation ja Worlds of the War. Kaikki nämä esittävät erilaisia ​​kuvia ja skenaarioita, joilla ihmismieli ehdollistetaan avoimeksi sille, mikä saattaa pian olla todellisuutta. Hallitus ei määrää studiota tekemään näitä elokuvia tai TV-ohjelmia, mutta käsikirjoitukset toimitetaan tietyille henkilöille, jotka ovat hiljaisia ​​kumppaneita tiettyjen virastojen kanssa, kannustavat käsikirjoituksen käyttöön ja auttavat löytämään rahoituslähteitä käsikirjoituksen pitämiseksi elossa. Avaruusolentojen kansakunta -skenaario ehdollistaa ihmismielen hyväksymään suhteellisen ystävällisten avaruusolentojen läsnäolon, jotka voivat elää rinnakkain ihmisten kanssa. Maailmojen sota, joka sisältää skenaarion humanoidikopioista ja maan alla asuvista avaruusolennoista, näyttää avaruusolentojen ja ihmisten välisen konfliktin. ET antaa ihmisten olla vainoharhaisia ​​tai pelokkaita ajatellessaan avaruusolentoja, koska ne saattavat itse asiassa olla ystävällisiä. Se antoi ihmisille kyvyn käsitellä pelottavia tietoja, jotka muuten voisivat aiheuttaa vakavaa epävarmuutta. Tällä hetkellä ihmismielelle tarjotaan niin monia erilaisia ​​avaruusolentoja, että ihmiset voivat hyväksyä tai hylätä minkä tahansa tai kaikki niistä. Ihmisiä totutetaan vähitellen mahdollisuuteen saada virallinen tieto. Jos se aika koittaa, ei tule olemaan suuri järkytys. Vuonna 1938 ihmiset eivät olleet valmistautuneita, ja vaikka avaruusolennot Maan päällä olivat jo todellisuutta, he eivät olleet valmiita edes fiktionaaliseen esitykseen asiasta.

Vasta nyt ihmisille kerrotaan suunnitelmasta perustaa kuutukikohta, joka myöhemmin johtaisi Marsiin laskeutumiseen ja Mars-tukikohdan perustamiseen. Kuutukikohta on ollut jo jonkin aikaa, Kopernikus-kraatterissa. Yhdysvallat hallitsi virallisesti tukikohtaa vuoteen 1979 asti, jolloin saatiin tietää, että avaruusolennot työskentelivät sekä Neuvostoliiton että amerikkalaisten kanssa. Neuvostoliitto sai tuolloin etulyöntiaseman ja otti tukikohdan haltuunsa. Vaikka kilpailua on siellä täällä, suuri osa kylmästä sodasta oli itse asiassa kulissia, jolla saatiin valtavia rahasummia muihin tarkoituksiin. Suuri osa siitä ohjattiin sellaisten teknologioiden kehittämiseen, joita ei ole vielä tuotu markkinoille ja joita saatetaan tarvita konfliktin sattuessa. Yhdysvallat on jättänyt Teslan lähestymistavan huomiotta vuosikymmenten ajan. Mutta sitä on kehitetty ja käytetty Neuvostoliitossa. Sitä käytetään nyt Yhdysvalloissa osana Tähtien sota -ohjelmaa, jolla parannetaan ja siirrytään pidemmälle korkeampiin teknologioihin. Tähtien sota -teknologia on suunniteltu auttamaan avaruusolentojen ja mahdollisen konfliktin käsittelyssä. Neuvostoliitolla on jo lasertykkejä, sädeaseita, tietynlaisia ​​suojakenttiä ja havaitsemisenestokenttiä, joita voidaan käyttää tapaamiseen muiden ihmisten kanssa ja suunnitelmista keskustelemiseen ilman, että avaruusolennot valvovat heitä.

Suuri osa hallituksen ilmeisestä korruptiosta perustuu itse asiassa tähän dilemmaan, eli siihen, miten käsitellä tätä vierasta tilannetta. Cooperin teoksissa viitataan tiettyihin etuihin, joita saatiin sopimuksista avaruusolentojen kanssa, erityisesti kolmikantayhteistyön ja avaruusolentojen kanssa suorassa yhteydessä olleiden tahojen osalta. Mutta tämä hallitus ei ollut ainoa, joka käsitteli avaruusolentojen tilannetta. Avaruusolennot olivat yhteydessä myös Neuvostoliiton bolshevikkien ja natsien kanssa. Suuri osa teknologiasta, jota natsit kehittivät sodan aikana, oli itse asiassa avaruusolentojen antamaa. Avaruusolennot olivat osittain vastuussa natsien noususta valtaan ja vaikutusvaltaan, joka liittyi Hitlerin ja sisäpiirin salaisiin filosofioihin. Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana UFO-havainnot olivat melko yleisiä eri puolilla maailmaa, ja niihin liittyi mystiikkaa ja hallitusten kiirettä selvittää avaruusolentojen tarkoitus. Hallitukset olivat tietoisia avaruusolentojen läsnäolosta ja olivat solmineet sopimuksia jo vuonna 1933, vaikka ne eivät aina olleet varmoja siitä, mitä avaruusolennot olivat tekemässä koko tämän ajan. Myöhemmin teknologian vaihto Yhdysvaltojen ja näiden avaruusolentojen välillä alkoi vaikuttaa yhä enemmän, ja rahoitus alkoi. 1930-luvulla natsit olivat läheisemmässä yhteydessä Zeta Reticulin harmaisiin. Lisää siitä toisessa tiedostossa.

Avaruusolentojen tukikohdat

Brasiliassa, Argentiinassa, Yhdysvalloissa, Aleutian saarilla, Kiinassa, Arktiksella ja Antarktikalla, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa, Kanadassa sekä Maapallon eri valtamerien pohjassa on muukalaisten tukikohtia. Yhdysvalloissa on ollut useita tukikohtia. Osa näistä suljettiin salaisilla hyökkäyksillä, joita erityisesti näiden tukikohtien vaikutuksen ja läsnäolon neutraloimiseksi perustetut hallituksen joukot suorittivat erityisesti 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa. Nämä DELTA-joukot menivät erilaisiin luoliin sulkemaan tiettyjä tietokoneita, ja jos he kohtasivat luolissa asuvia avaruusolentoja, syntyi taistelu. Joillakin alueilla he onnistuivat, toisilla epäonnistuivat. Tämä tapahtui monilla muillakin alueilla kuin vain Dulcen tukikohdassa. Myöhemmin MJ-12 pysäytti nämä tiimit, ja alettiin tehdä yhteistyötä avaruusolentojen kanssa, kunnes jälleen havaittiin, että avaruusolennot eivät kunnioittaneet sopimuksiaan ja että niihin ei voinut luottaa.

Useimmat, jotka olivat mukana tällaisissa ryhmissä, ovat sittemmin kuolleet jostain syystä, usein mystisissä olosuhteissa. Monet niistä, jotka työskentelivät estääkseen avaruusolentoja, tapettiin salaa, etenkin ne, joilla oli erityisiä taitoja näiden luolien ryöstämisessä. Useimmat luolat Yhdysvalloissa ovat yleensä turvallisia, ellei niissä ole suoria, veistettyjä seiniä ja sileitä lattioita. Ne ovat yleensä keinotekoisesti luotuja sisäänkäyntejä maanalaisiin tukikohtiin. Niitä tulisi välttää, ellet halua lopettaa olemassaoloasi. Samoin olisi typerää lähestyä avaruusalusta, jos sen näkee. Siepatut eivät yleensä kerro kokemuksestaan suuria etuja. Yleensä siepatut ovat olleet koe-eläimiä kokeissa ja kadonneet pysyvästi. Monet kadonneista lapsista ovatkin tosiasiassa avaruusolentojen sieppaamia.

Sieppaukset

Noin yksi sadasta ihmisestä on siepattu UFOjen toimesta, tietävätpä he siitä tai eivät. Sieppauksissa käytetään sinistä säteilyä, joka vangitsee ihmiset ja siirtää heidät alukseen. Sinisellä säteellä alukseen siirtäminen tosiasiassa tukahduttaa henkilön, imemällä kaiken hapen hänen soluistaan, jolloin hän on hetken ajan kuoleman partaalla. Saapuessaan alukseen heidät elvytetään toisella säteellä, joka palauttaa hapen soluihin. Monet sieppaukset ovat luonteeltaan varsin julmia. Ihmiset eivät haluaisi muistaa, mitä joissakin kliinisissä kokeissa tai tutkimuksissa tapahtui. Avaruusolennoilla on tyhjiöputki, joka viedään peräsuolen kautta suolistoon ja imee ulos ulosteet, joita he tutkivat omia tutkimustarkoituksiaan varten. He tutkivat, millaista ruokaa on syöty, ja tarkastelevat sen vaikutuksia henkilön terveyteen. He istuttavat siruja nenän, niskan ja pään takaosan oikean korvan lähelle, kun koehenkilö on tajuissaan, mutta henkisesti ja fyysisesti halvaantuneessa tilassa. Koehenkilö ei ole tajuton kuin hän olisi nukutettu. Avaruusolennot pystyvät estämään kokemuksen muistamisen käyttämällä tiettyjä injektioita ja lääkkeitä aivojen tietyissä osissa.

Zeta-harmaat sieppaavat ihmisiä ja käyttävät heitä geneettisiin kokeisiin. He ottavat näiden ihmisten sielut ja laittavat ne kopioihin, jotka he vapauttavat muutettuaan niitä jossain määrin. Ne voivat näyttää samalta henkilöltä – ja sielu onkin sama, mutta ruumis on uusi – ja tietyt muistojen ja persoonallisuuden piirteet on muutettu hieman. Avaruusolennot luovat kopioita ihmiskehoista, joihin sielut siirretään yhdestä kehosta toiseen. Tätä on kuvattu televisiosarjassa War of the Worlds. Tällä tavalla avaruusolennot kaappaavat kehoja ja hallitsevat ihmisiä omaksi hyödykseen. Suuri osa tästä tapahtuu maanalaisissa luolissa. Kun ihmiset ovat kadonneet joksikin aikaa ja sitten vapautetaan, on mahdollista, että heille on tapahtunut juuri näin. Avaruusolennot eivät pidä tätä julmana. Se on yksinkertaisesti heidän epätavallinen kulttuurinsa. He ovat siepanneet ihmisiä vuosisatojen ajan. He näkevät Maapallon suurena maatilana ja ovat kasvattaneet ihmisiä sadonkorjuuta varten. He sieppaavat heidät usein ja vievät heidät kotimaailmaansa kasvattamaan heitä siellä eläintenkasvatuksen muodossa. Heidän suurin ongelmansa on kloonausprosessissa. Uudelleenkloonauksessa jokainen kopio jokaisesta kopiosta jokaisesta kopiosta heikkenee toistuvasti, joten he ovat käytännössä kuoleva rotu. Tämä on herättänyt heidän kiinnostuksensa luoda uusi olento geenitekniikan avulla, käyttämällä ihmistä tai jotain muuta lähdettä uutena geneettisenä aineena kloonausprosessin elvyttämiseksi tai oman rotunsa yhdistämiseksi toisen kanssa.

Kylmän sodan loppu, reptiliaanit ovat tulossa tänne

Cooperin tiedoissa on paljon julkaisematonta tietoa, joka on yleisesti ottaen hyvin tarkkaa. Paljon lisää tietoa tulee esiin tulevalla vuosikymmenellä, ja lopulta sen antavat hallituksen sisäpiiriläiset. Hallituksen virastoissa on nyt kahden ryhmittymän välinen konflikti. Toinen ryhmittymä näkee tarpeelliseksi tehdä yhteistyötä avaruusolentojen kanssa yhden maailmanhallituksen perustamiseksi, jossa se näkee itsensä valtaistuimen takana olevana voimana. Toinen ryhmittymä pitää avaruusolentoja uhkana ihmiskunnalle ja haluaa paljastaa tiedot, kertoa niistä yleisölle ja estää avaruusolentoja saamasta planeetan hallintaansa. Ne, jotka tekevät yhteistyötä avaruusolentojen kanssa, eivät halua tietojen julkaisemista. He jatkavat salailua peläten, että ihmiset syyttäisivät heitä, pitäisivät heitä pettureina ja pitäisivät heitä vastuussa kaikesta, mikä johtuu avaruusolentojen läsnäolosta. Oli aika, jolloin nämä johtajat tajusivat, että monia ihmisiä uhrattiin avaruusolentojen ruokahalun tyydyttämiseksi. Heillä oli valinta: joko katkaista suhteet avaruusolentoihin tai ainakin kertoa asiasta kansalle tai jatkaa salailua. He päättivät olla tekemättä niin. Avaruusolentojen uhka on ainoa merkittävä tekijä yrityksessä yhdistää ja harmonisoida Maapallon kansakuntia. Uhka ei tule vain niiltä, jotka ovat jo läsnä Maapallolla tukikohdissaan, vaan myös aluksista, joiden on tunnistettu olevan matkalla Maapallolle.

Tämän yhteistyön estämiseksi tietyt tahot yrittävät lietsoa vakavia konflikteja tietyillä alueilla, erityisesti Gorbatšovin ja hänen uudistustensa kaatamiseksi. Nämä tahot ovat avaruusolentojen vaikutuksen alaisia agenttiensa kautta. Monille ihmisille on vuosien varrella istutettu siruja, jotka aktivoidaan nyt. Tällä hetkellä muukalaisten pyrkimyksillä ei kuitenkaan näytä olevan riittävää tukea. Muukalaisten rahavarat, jotka on kiristetty hallituksilta ja valtion virastoilta, ovat vähitellen ehtymässä. Ne ovat katkeamassa, mikä haittaa monien heidän hankkeidensa ja suunnitelmiensa rakentamista ja kehittämistä. Tämä on heikentänyt heitä. Käynnissä on salainen sota, mutta se ei ole kovin kiihkeä. Se on hiljaisen kilpailun tasolla avaruusolentojen ja maailman hallitusten välillä. On kuitenkin tiettyjä ihmisryhmiä, jotka toimivat käsi kädessä avaruusolentojen kanssa yrittäen auttaa näitä saamaan takaisin hallitusten hallinnan, jota avaruusolennot kerran hallitsivat.

Cooperin materiaalissa on viittaus Fatiman profetiaan, jonka muukalaiset ovat tuoneet tulevaisuudesta. Muukalaiset väittävät kykenevänsä näkemään tulevaisuuteen ja auttaneensa tämän ilmestyksen toteutumisessa. Ennen kuin muukalaiset paljastivat sen, tämän hallituksen pitkäaikainen teoria oli, että julkaisematon kolmas Fatiman profetia koski ydinsotaa ja sen seurauksia. Tämä profetia pidettiin salassa kansalta. Mitä ei kuitenkaan paljastettu, oli se, että avaruusolentojen tilanne oli suoraan yhteydessä tähän ydinsodan profetiaan. Todellisuudessa avaruusolennot toivoivat voivansa lisätä epävakautta maapallolla, jotta ydinsota syttyisi. Heidän tarkoituksenaan oli aiheuttaa Maapallolle niin paljon tuhoa, että planeetta olisi helppo valloittaa, mutta säilyttää kuitenkin jonkin verran ihmiselämää, jotta heitä voitaisiin käyttää orjina. Heidän teknologiansa avulla he voivat poistaa radioaktiivisen saastumisen. He suunnittelivat asuttavansa Maapallon jäännökset ilman ihmisten hallinnan uhkaa. Mutta Fatiman profetioiden skenaario ei ole millään tavalla ennalta määrätty. Se oli pikemminkin aikataulu, jonka mukaan muukalaiset aikoivat valloittaa Maapallon. Sen oli määrä alkaa helmikuussa 1990, mutta se ei ollut kiveen hakattu. Se oli yksinkertaisesti muukalaisten aikomus aloittaa silloin. Tuolloin avaruusolentojen tarkoituksena oli, että hallitus julkistaisi heitä koskevat tiedot, jotta ihmiset olisivat valmiita hyväksymään väistämättömän lopputuloksen. He toivoivat voivansa käynnistää ydinaseideiskun – mieluiten Lähi-idässä, jossa ihmiset odottavat Armageddonin alkavan – ja sitten yhtäkkiä pysäyttää eskaloitumisen omalla teknologiallaan. Sitten he esittäisivät olevansa jumalallisia olentoja ja toisivat mukanaan tuhatvuotisen valtakunnan.

Tällä hetkellä yritetään käyttää Ilmestyskirjaa luomaan vaikutelma tulevasta Messiaasta. Tämä Armageddonin/toisen tulemisen aikataulu on viime aikoina romahtanut ydinsodan uhan väistyessä. Se oli kuumimmillaan 1980-luvun alussa ja puolivälissä, mutta on sittemmin laantunut. Muukalaiset ovat käytännössä menettäneet tämän tilaisuuden. Ihmiset eivät enää odota ydinsotaa, eikä Fatiman aikataulu ole avaruusolentoille juurikaan hyötyä. He eivät kuitenkaan ole luopuneet siitä. Se on yksinkertaisesti siirretty alkamaan noin vuonna 1992. Hallitus uskoo kuitenkin, että ihmiset eivät hyväksy tätä skenaariota totta olevaksi. Monet ovat Ilmestyskirjan vaikutuksesta uskoneet, että heidät pelastetaan, mutta suurin osa ihmisistä ei usko sitä ja olettaa, että se on itse asiassa yksi vääristä profeettojen raamatullisista skenaarioista, jotka on ennustettu ennen todellista toista tulemista. On hyvin mahdollista, että tämän vuosikymmenen aikana avaruusolennot ja ihmiset joutuvat taisteluun Maapallon hallitsemisesta. On mahdollista, että tämä tapahtuu salaa, mutta se voi myös tulla julki.

Sovittelun mahdollisuus on yhä kaukaisempi, koska muukalaiset näyttävät olevan vähemmän valmiita neuvottelemaan tilanteesta, jossa rinnakkaiselo olisi mahdollista. Sitä ei kuitenkaan pidä sulkea pois. Muukalaisiin kohdistetaan nyt painostusta, joka voi johtaa sovinnollisempaan asenteeseen. Seuraavat tiedot on katsottu tällä hetkellä sopimattomiksi julkistettaviksi, ja tällaisen tiedon salassapitämiseksi on tapahtunut ja tulee tapahtumaan lisää murhia. On olemassa uhka 30 miljoonan tai useamman reptiliaaniavaruusolennon hyökkäyksestä, jotka hallitsevat harmaita. Pienempiä aluksia on matkalla tänne, mutta ne ovat kooltaan mitättömiä verrattuna pieneen planeettaan, joka on matkalla kohti tätä planeettaa ja joka on kooltaan suunnilleen Pennsylvanian osavaltion kokoinen. Se ei liiku valon nopeudella kuten muut alukset, koska se on niin valtava ja kuljettaa niin paljon avaruusolentoja. Se ohitti planeetan vuonna 1989, pudotti joitakin reptiliaaniavaruusolentoja ja suuntasi Draco-tähtikuviolle alkukesällä 1989. Aikataulu paluulle maahan on noin vuosi 2020, riippuen siitä, mitä Dracon lähellä tapahtuu. Hubble-teleskoopin päätehtävänä on seurata aluksen paluuta.

New Mexicon Dulcessa sijaitsevassa tukikohdassa asuu tällä hetkellä 100 000 avaruusolentoa. Toiset 100 000 ovat siirtyneet Dulcen tukikohdasta muihin tukikohtiin. Avaruusolentoja saapuu edelleen Maahan 20 000 kuukaudessa. Oklahoman Adassa sijaitseva tukikohta on edelleen hyvin aktiivinen. Äskettäiset keinotekoisesti luodut ja sallitut tulvat olivat yritys hidastaa ja estää siellä tapahtuvaa toimintaa. Avaruusolennot yrittävät siirtää koko planeettansa väestön kuolevalta planeetaltaan mahdollisimman nopeasti, ennen Draco-reptiliaanien saapumista. Tällä hetkellä sisäpiiriläisten, jotka käsittelevät avaruusolentojen hyökkäysuhkaa, arvio on, että reptiliaanit aikovat hallita tätä planeettaa. Monet ovat sitä mieltä, että avaruusolentojen teknologia on niin kehittynyttä, että heitä ei voida voittaa.

Seuraava mahdollinen skenaario odotettavissa olevan hyökkäyksen suhteen on, että hallitus julkaisee harmaita ja heidän maallisia tukikohtiaan koskevat tiedot, mutta julkaisee ne hallitukselle suotuisalla tavalla. Väitetään, että kaikki muut versiot ovat vain häiriköiden keksintöä. Jos tiedot julkaistaan ennen vuotta 1996, ja erityisesti jos se tapahtuu ennen vuotta 1995, voit olettaa, että hallitus on järjestänyt sen luodakseen ilmapiirin maailmanhallitukselle. Jos se lykätään vuoteen 1996 tai sen jälkeen, voit olettaa, että julkaistut tiedot ovat todellisia ja että reptiliaanien alus on tulossa tänne ja muodostaa todellisen uhan. Draco-reptiliaanit eivät todellakaan tarvitse Maata. Heillä on enemmän tilaa kuin he tarvitsevat kasvuun ja menestymiseen. He haluavat Maapallon vain strategisena pisteenä taistelussaan koko galaksin valloittamiseksi. Plejadilaiset saattavat palata vuoteen 1993 mennessä, ja tunnistatte heidät aluksistaan, joissa on symboli käärmeestä kiipeämässä viiniköynnöksessä. Reptiliaanien symboli on lohikäärme. Harmaiden symboli on kobra.

Maassa on myös mahdollisuus sotatilan julistamiseen, jolloin monet niistä levottomuuksien aiheuttajista, jotka uskovat hallituksen olleen mukana avaruusolentojen tekemissä ihmisten sieppauksissa, pidätettäisiin ja vangittaisiin yhdessä monien muiden kanssa, joille on istutettu implantteja, koska he ovat potentiaalinen uhka Maan turvallisuudelle. Ihmiset, jotka julkaisevat tätä tietoa, eivät ole täysin vaarassa vain siksi, että monet ihmiset tietävät siitä. Voitte muistaa, että Kiinassa lähes kaikki tiesivät, mitä Tiananmen-aukiolla tapahtui, mutta nykyään Kiinassa ei löydy ketään, joka puhuisi siitä. Nyt on avoin ikkuna, jonka kautta ihmiset voivat puhua, levittää tietoa, keskustella asiasta ja näyttää videoita ja valokuvia. Mitä enemmän sitä tapahtuu nyt, ennen sotatilan julistamista, sitä suurempi on mahdollisuus, että totuus tulee julki. Kun ikkuna sulkeutuu, jos tarpeeksi moni ei ole vielä saanut tietoa, tiedot voidaan edelleen rajoittaa ja piilottaa. Tällä hetkellä vain 2–3 prosenttia Yhdysvaltain väestöstä tietää puolet tarinasta ja vain puoli prosenttia tietää koko tarinan.

 

**********************************************
* THE U.F.O. BBS - http://www.ufobbs.com/ufo *
**********************************************

 

Artikkelin julkaissut UFOBBS / preterhuman.net

Ufologia: Hörhöilystä valtavirtaan ja takaisin

kirjoittanut Nick Pope

Hieman yli kahdeksan vuotta sitten The New York Times julkaisi artikkelin, jolla oli syvällinen vaikutus siihen, miten UFO-aiheeseen suhtauduttiin. [1] Se käynnisti myös, ainakin Yhdysvalloissa, prosessin, jonka myötä aiheesta tuli yhä enemmän valtavirtaa. Tässä artikkelissa haluan käsitellä kolmea kysymystä: (1) Miten ufologia on päätynyt tähän tilanteeseen? (2) Missä ufologia on nyt? (3) Mitä tulevaisuus tuo tullessaan ufologialle?

Miten ufologia päätyi sinne?

16. joulukuuta 2017 The New York Times julkaisi kaksi toisiinsa liittyvää uutista. Ensimmäinen koski Yhdysvaltain puolustusministeriön vahvistamia, Yhdysvaltain laivaston hävittäjistä otettuja, tulevaisuuteen suuntautuvia infrapunavideoita, jotka esittävät UAP-ilmiöitä (Yhdysvaltain hallitus käyttää termiä UAP – Unidentified Anomalous Phenomenon, tunnistamaton poikkeava ilmiö – UFO:n sijaan). [2]

Tarinan toinen osa koski salaperäistä tiedusteluohjelmaa nimeltä Advanced Aerospace Threat Identification Program (AATIP), jonka oletettiin tutkivan ja selvittävän UAP-ilmiöitä. Tämä oli sinänsä uutisarvoista, koska vuosien ajan Yhdysvaltain hallituksen virallinen kanta oli ollut, että UAP:t eivät enää kiinnostaneet ja että ilmiötä ei ollut tutkittu missään ohjelmassa 1960-luvun lopun jälkeen, jolloin Yhdysvaltain ilmavoimien pitkäaikainen Project Blue Book -ohjelma lopetettiin. Monet UFO-yhteisön jäsenet uskoivat tämän olevan valhe ja että salaisia ohjelmia oli olemassa, joten tämä vaikutti selvältä esimerkiltä salaliittoteoriasta, joka osoittautui totta.

Todellisuus oli kuitenkin paljon monimutkaisempi, eikä asiasta ole vieläkään yleisesti hyväksyttyä selitystä. Jotkut skeptikot sanovat, että AATIP oli pikemminkin tiedusteluyhteisön uskovien ryhmän epävirallinen hanke. Todellisesta luonteestaan riippumatta AATIP oli selvästi aiemman puolustusministeriön tiedustelupalvelun (DIA) ohjelman, Advanced Aerospace Weapon System Applications Program (AAWSAP), sivutuote. AAWSAP oli todistettavasti aito ohjelma, ja joissakin virallisissa asiakirjoissa termejä AAWSAP ja AATIP käytetään synonyymeinä. [3] Tammikuussa 2020 Pentagonin tiedottaja Susan Gough julkaisi lausunnon, jolla yritettiin selvittää sekaannusta. Lausunnossa todettiin:

Advanced Aerospace Threat Identification Program (AATIP) oli koko ohjelman nimi. Advanced Aerospace Weapons Systems Application Program (AAWSAP) oli DIA:n myöntämän sopimuksen nimi, joka koski kaikkien AATIP-ohjelman teknisten raporttien laatimista.

Pyysin lisäselvitystä, ja 13. tammikuuta 2020 Susan Gough jatkoi asiaa seuraavalla lausunnolla:

DIA hallinnoi edistynyttä ilmailu- ja avaruusteollisuuden uhkien tunnistamisohjelmaa (AATIP). Kaikki AATIP-ohjelman puitteissa suoritettu työ tehtiin yhden sopimuksen, AAWSAP:n, puitteissa. AATIP-ohjelman kokonaispanos koostui 38 teknisestä raportista, jotka tuotettiin sopimuksen puitteissa. DIA oli AAWSAP:n kautta AATIP-ohjelman ainoa johtava taho. Kongressille annettiin selvitys AATIP-ohjelman puitteissa suoritetusta kokonaispanoksesta, eli edellä mainituista 38 teknisestä raportista.

Näiden 38 raportin kirjoittajiin kuuluvat Hal Puthoff, Eric Davis ja Kit Green – nimet, jotka ovat hyvin tuttuja niille, jotka seuraavat hallituksen harrastusta marginaalitieteiden ja paranormaaleiden ilmiöiden parissa.

Henkilökohtainen arvioni on, että kaikki eufemistiset viittaukset ”kehittyneeseen ilmailu- ja avaruusteknologiaan” olivat keino peitellä UFO- tai paranormaaleja ilmiöitä tutkivaa ohjelmaa ohjelmana, joka tutki seuraavan sukupolven ulkomaisten ilmailu- ja avaruusteknologian aseiden uhkia, jotta se voitaisiin suojella skeptisiltä Pentagonin rahoittajilta ja kongressin valvojilta, jotka olisivat kauhistuneet kuullessaan, että veronmaksajien rahoja käytettiin tällaisiin asioihin. Tämä yritys epäonnistui lopulta, koska vaikka varainhoitovuonna 2008 osoitettiin 10 miljoonaa dollaria ja varainhoitovuonna 2010 vielä 12 miljoonaa dollaria, rahoitus päättyi varainhoitovuonna 2012, kun aiemmassa virallisessa tarkastelussa oli todettu, että ”raportit olivat DIA:lle vain rajoitetusti hyödyllisiä”.

AAWSAP:n juuret juontavat juurensa tiedusteluyhteisön henkilöstön jäsenistä Jay Strattonista ja James Lacatskista sekä Utahin osavaltiossa sijaitsevasta Skinwalker Ranchista, jota kuvataan usein UFO-havaintojen ja paranormaaleiden ilmiöiden pesäkkeeksi. DIA:n vuonna 2008 julkaiseman sopimushakemuksen (joka oli muotoiltu huolellisesti keskittymään tulevaisuuden ilmailu- ja avaruusasejärjestelmien perustana mahdollisesti toimiviin läpimurtoteknologioihin välttäen samalla mainitsemasta ufoja tai paranormaaleja ilmiöitä) jälkeen sopimus myönnettiin Bigelow Aerospace Advanced Space Studies (BAASS) -yritykselle. [4] Miljardööri ja avaruusyrittäjä Robert Bigelow oli tuolloin Skinwalker Ranchin omistaja.

Robert Bigelow oli jo pitkään ollut kiinnostunut UFOista ja paranormaaleista ilmiöistä, ja hän oli aiemmin rahoittanut National Institute for Discovery Science (NIDS) -instituuttia. [5] Hallituksen puheenjohtajana toimi edellä mainittu Hal Puthoff, parapsykologi, joka oli aiemmin johtanut (yhdessä Russell Targin kanssa) Stanford Research Institute -instituutissa (ei liity Stanfordin yliopistoon) ohjelmaa, jonka tarkoituksena oli tutkia paranormaaleja ilmiöitä. Tämä työ johti todennäköisesti siihen, että Yhdysvaltain hallitus alkoi tutkia esimerkiksi kaukokatselua DIA:n ja CIA:n kylmän sodan aikana toteuttaman Project Stargate -ohjelman puitteissa.

NIDS tarkasteli useita marginaalisia tieteenaloja, ja jotkut ovat väittäneet, että AAWSAP oli pohjimmiltaan keino varmistaa valtion rahoitus NIDS:n tyyppisen työn jatkamiselle. Senaattori Harry Reid (joka tunsi Robert Bigelowin) oli keskeisessä roolissa AAWSAP:n virallisen aseman ja rahoituksen varmistamisessa.

New York Timesin uutinen levisi nopeasti muihin valtavirran tiedotusvälineisiin ympäri maailmaa, ja se herätti lukuisien kongressiedustajien ja avustajien huomion. Keskeinen syy tähän kiinnostukseen oli se, että Harry Reidin ja kahden senaattorikollegansa lisäksi kongressissa ei ilmeisesti ollut tietoa AAWSAP- tai AATIP-ohjelmista, eikä niitä todellakaan valvottu.

UFOjen osalta kongressin jäsenet eivät todennäköisesti eroa paljoakaan yhteiskunnasta kokonaisuutena, sillä mielipiteet vaihtelevat laajasti skeptikoista uskovaisiin. Lisäksi, riippumatta uskomuksista, ei ole yllättävää, että tuntematon mutta selvästi merkittävä määrä kongressin jäseniä näki New York Timesin artikkelin ja ajatteli jotain sellaista kuin: ”Hetkinen, hallituksella on UFO-ohjelma, mutta se ei ole kertonut siitä meille? Sitä johti tiedustelupalvelujen henkilöstö, eikä kongressi valvonut sitä? Mitä he tekevät ja mitä he ovat saaneet selville?”

Tämän seurauksena kongressi osoitti monipuolista kiinnostusta ja sitoutui UAP-aiheeseen siinä määrin, että syntyi kriittinen massa. Uskon, että avaintekijä tässä oli se, että sitoutuminen oli puolueiden välistä, kattoi sekä senaatin että edustajainhuoneen ja siihen osallistui useita komiteoita, pääasiassa asevoimien komiteat, tiedustelukomiteat ja valvontakomiteat. Kongressin sitoutuminen johti salaisiin tiedotustilaisuuksiin ja julkisiin kuulemistilaisuuksiin. Julkisten kuulemistilaisuuksien todistajina olivat muun muassa ilmiantajat Luis Elizondo (eläkkeellä oleva vastatiedusteluoperaattori, joka oli näkyvästi esillä The New York Timesin artikkelissa ja jota siinä kuvattiin AATIP-ohjelman johtajana) ja David Grusch, entinen tiedusteluyhteisön jäsen, joka oli ollut mukana Jay Strattonin johtamassa UAP-työryhmässä.

Ehkä tärkein osa kongressin UAP-työskentelyä oli useiden UAP-säännösten lisääminen useisiin viimeaikaisiin vuotuisiin kansallisiin puolustusvaltuutuslakeihin (NDAA). Osittain näiden lainsäädännöllisten toimivaltuuksien täyttämiseksi puolustusministeriö perusti toimiston (edellä mainitun UAP-työryhmän) käsittelemään vastausta ja johtamaan aihetta hallituksen sisällä. Tämä työryhmä julkaisi useita virallisia raportteja ja korvattiin lopulta All-domain Anomaly Resolution Office (AARO) -virastolla. AARO:n verkkosivustolla on runsaasti raportteja, tiedotteita ja muuta UAP:hen liittyvää materiaalia, joka on peräisin sekä puolustusministeriöltä että kongressilta ja joka kuvaa täydellisesti sekä kongressin sitoutumisen laajuutta ja syvyyttä että hallituksen vastausta kongressin kiinnostukseen. [6]

Mielenkiintoisena sivuhuomautuksena mainittakoon, että yksi UAP-työryhmän johtajista oli edellä mainittu Jay Stratton, joka oli aiemmin ollut mukana AAWSAP-ohjelmassa ja jolla oli ollut poikkeuksellinen kokemus Skinwalker Ranchilla. Strattonin tulevat muistelmat, jotka ilmeisesti julkaistaan vuonna 2026 HarperCollinsin toimesta, saattavat valottaa ratkaisemattomia kysymyksiä, jotka koskevat evoluutioprosessia NIDS:stä BAASS:iin, AAWSAP:iin ja AATIP:iin, sekä muita vielä ratkaisemattomia kysymyksiä.

Jokainen tiedusteluanalyytikko planeetalla tietää, kuinka tärkeää on erottaa toisistaan se, mitä he tietävät, ja se, mitä he ajattelevat, mutta juuri nämä ihmiset näyttävät usein hämärtävän tätä rajaa.

On varmasti mielenkiintoista huomata eri osapuolten väliset yhteydet ja nähdä, kuinka samat nimet toistuvat yhä uudelleen. Tämä antaa jonkinlaisen käsityksen siitä, ketkä ovat avainhenkilöitä ja mikä on yleinen agenda. Esimerkiksi New York Timesin juttu oli pitkään valmisteltavana. Artikkelia tarjoteltiin muutaman kuukauden ajan ennen julkaisua paitsi New York Timesille myös Washington Timesille ja Politicolle, jotka molemmat pystyivät julkaisemaan melko yksityiskohtaisia artikkeleita pian sen jälkeen, kun New York Times oli saanut uutisen.

Lisätietoja saa tarkastelemalla kolmea nimeä, jotka esiintyivät The New York Timesin artikkelin tekijätiedoissa: Helene Cooper, Ralph Blumenthal ja Leslie Kean.

Helene Cooper oli The New York Timesin Pentagon-kirjeenvaihtaja, jolla ei ollut aiempaa kiinnostusta UAP:hen. The New York Timesin kokenut toimittaja Ralph Blumenthalin kiinnostus alkoi jo ennen joulukuun 2017 artikkelia, kun hän alkoi tutkia Harvardin psykiatrian professoria John Mackia, joka oli tutkinut avaruusolentojen sieppauksia. Tämä johti Blumenthalin vuonna 2021 julkaisemaan Mackia käsittelevään kirjaan The Believer. Leslie Kean on kotoisin varakkaasta poliitikkoperheestä ja oli jo aiemmin kiinnostunut UAP:sta ja avaruusolentojen sieppauksista, mikä käy ilmi hänen aiemmista kirjoituksistaan ja siitä, että hän asui muutaman vuoden sieppausilmiöitä tutkineen Budd Hopkinsin kanssa, joka esitteli John Mackille ensimmäisenä tämän aiheen.

Leslie Kean oli avainhenkilö, joka toi tarinan The New York Timesin tietoon. Luis Elizondo oli eronnut valtion virasta syksyllä 2017, mutta juuri ennen lähtöään hän oli luovuttanut kolme tunnetuinta Yhdysvaltain laivaston UAP-videota Christopher Mellonille, entiselle puolustusministeriön apulaisvaraministerille. Elizondo uskoi saaneensa virallisen luvan niiden julkaisemiseen, mutta ilmeisesti oli syntynyt väärinkäsitys, eikä lupa ollut tarkoitettu julkistamiseen. Tämän havainnollistamiseksi puolustusministeriön 27. huhtikuuta 2020 antamassa lausunnossa viitattiin videoiden ”luvatonta julkaisemista” vuosina 2007 ja 2017. [7] Vuonna 2007 yksi videoista vuoti verkkoon Above Top Secret -keskustelufoorumille, kun taas vuonna 2017 viitattiin prosessiin, joka johti New York Timesin julkaisemaan tarinan.

Mellon ja Elizondo liittyivät sitten organisaatioon nimeltä To The Stars Academy of Arts and Science (TTSA), jota johti näennäisesti Blink-182-muusikko Tom DeLonge. TTSA oli eräänlainen yhteistyökeskus useille henkilöille, joista monilla oli tausta hallituksen UAP- ja marginaalitieteiden tutkimuksessa, mukaan lukien Hal Puthoff ja eläkkeellä oleva CIA-upseeri Jim Semivan.

Christopher Mellon järjesti Keanin, Elizondon ja muiden välisen tapaamisen, jonka jälkeen Keanilla oli tarpeeksi tietoa viedäksensä tarinan Ralph Blumenthalin välityksellä The New York Timesiin, mikä käynnisti tapahtumasarjan, joka muutti ufologian alan ikuisesti. [8]

Missä ufologia menee nyt?

Näin ufologia siirtyi Yhdysvalloissa marginaalista valtavirtaan, vaikka tämä onkin yksinkertaistettu versio, eikä kaikkien tarinan käänteiden suhteen ole yleistä yksimielisyyttä. Jos minun pitäisi tiivistää, mitä mielestäni tapahtui ja miksi, paras arvioni olisi seuraava: UAP:hin ja paranormaaleihin ilmiöitä uskovien löyhä koalitio, jonka jäsenillä oli usein tausta hallituksessa, armeijassa ja tiedusteluyhteisössä, haki ja sai virallista rahoitusta työlleen. Kun rahoitus lopetettiin, he jatkoivat työtään puolivirallisessa asemassa. Lopulta, kun he tunsivat, että olivat edenneet niin pitkälle kuin mahdollista ilman virallista rahoitusta, he päättivät julkistaa asian ja ottivat onnistuneesti riskin, että siitä syntyvä myrsky tuottaisi muita tapoja viedä asioita eteenpäin. Tavoitteisiin saattoi kuulua rahoitus (TTSA keräsi varmasti rahaa osakeannilla) ja kongressin osallistuminen. Jälkimmäinen on selvästi ollut suuri menestys.

Kuitenkin kahdeksan vuotta tämän prosessin alkamisen jälkeen ei ole vieläkään löydetty ratkaisevia todisteita, ja olemme ilmeisesti törmänneet joihinkin esteisiin, kun useat uudet ja samanaikaiset tapahtumat ovat asettaneet asiat melko eri valoon.

Lisää entisiä hallituksen ilmiantajia on tullut esiin. Tämä kuulostaa hyvältä asialta, ja tietyssä mielessä se onkin, mutta tahattomana seurauksena se on lisännyt tietotulvaa ja luonut niin monimutkaisen tilanteen, että jopa kokeneet kommentaattorit, kuten minä, jotka seuraavat tilannetta hyvin tarkasti, ovat vaikeuksissa pysyä mukana. Lisäksi kaikki ilmiantajat eivät ole samanarvoisia. Vaikka voidaan olla melko varmoja siitä, että kongressille todistaneet henkilöt ovat sitä, mitä väittävät olevansa (henkilöstö tarkistaa tällaiset henkilöt melko perusteellisesti, muun muassa kyselemällä heidän entisiltä työnantajiltaan), toisten taustoja ei ole tutkittu yhtä perusteellisesti.

On myös muistettava, että vaikka jonkun hallituksen taustatiedot ovatkin kunnossa, hänen tarkkaa rooliaan on usein vaikea määrittää ja hänen tietojaan voi olla lähes mahdotonta tarkistaa. Tämä johtuu osittain siitä, että monilla näistä ihmisistä on tausta armeijassa ja tiedusteluyhteisössä, joissa turvaluokittelukysymykset ovat usein esillä ja joissa petos oli kirjaimellisesti osa joidenkin näiden ihmisten työnkuvaa. Se johtuu myös siitä, että suuri osa tiedoista on toisen käden tietoa, mutta asianomaiset eivät tee selväksi, että kyseessä on jotain, jonka joku muu on heille kertonut. Jokainen tiedusteluanalyytikko planeetalla tietää, kuinka tärkeää on erottaa toisistaan se, mitä he tietävät, ja se, mitä he ajattelevat, mutta juuri nämä ihmiset näyttävät usein hämärtävän tätä rajaa. Ei ole ihme, että toisinaan kuulee joidenkin siviili-UFO-tutkijoiden valittavan, että koko asia on PSYOP.

Tämä jo ennestään sekava tilanne on entisestään monimutkaistunut sisäisten valtataistelujen vuoksi. Alalla on selvästi käynnissä taistelu narratiivin hallinnasta. Jopa eri ilmiantajien ja muiden avaintoimijoiden keskuudessa, jotka ovat näennäisesti kohteliaita toisilleen, on selvästi jännitteitä. Henkilökohtaisena anekdoottina voin kertoa, että useampi kuin yksi TV-tuottaja on kertonut minulle, kuinka henkilö A kertoi heille esiintyvänsä ohjelmassa, jos henkilö B ei ole mukana (pyynnöt kostautuivat, koska tuottajat eivät yleensä pelaa sellaista peliä). Olen myös tietoinen siitä, että jotkut avainhenkilöt, jotka ovat näennäisesti kohteliaita minulle, puhuvat minusta pahaa, ehkä koska he näkevät valtamediassa olevan alustani potentiaalisena uhkana, varsinkin kun olen riippumaton kaikessa tässä ja en ole kenenkään puolella. Koska se kuvaa tilannetta niin täydellisesti, en voi vastustaa kiusausta lainata O’Jaysin kappaleen Back Stabbers sanoituksia: ”He hymyilevät sinulle. Koko ajan he haluavat ottaa paikkasi.”

UFO-yhteisön sisäiset riidat eivät ole mitään uutta. Uutta on kuitenkin se, että sotilastiedustelun taustalla olevat ihmiset tuntevat muutamia likaisia temppuja, joita siviilivastineet eivät tunne. Lisäksi sosiaalinen media on toiminut voiman moninkertaistajana, ja erityisesti 𝕏 on muuttunut todelliseksi taistelukentäksi joidenkin keskeisten toimijoiden välillä, jotka käyttävät usein välityspalvelimia ja feikkitilejä. Klikit, häirintä ja doxxaus näyttävät olevan päivän sana. Emme myöskään saa peitellä epämiellyttävää totuutta, että joillakin ihmisillä, jotka ovat äskettäin hypänneet ufologian kelkkaan, on selvästi psykologisia ongelmia, kun taas toiset haistavat rahan ansaitsemisen mahdollisuuden.

Yksi esimerkki tästä sisäisestä riidasta on Jay Andersonin esiintyminen Joe Roganin podcastissa joulukuussa 2025, joka näyttää aiheuttaneen erityisen ikävän kiistan. [9] Jay kritisoi (muun muassa) Luis Elizondoa syyttäen tätä aggressiivisen kampanjan järjestämisestä narratiivin hallitsemiseksi ja viittasi siihen, mitä hän on joskus kutsunut ”UFO-viharyhmäksi”.  [10] Vastauksena Elizondon kannattajien ryhmä, jota joskus kutsutaan nimellä ”Lue Crew”, hyökkäsi Jay Andersonia vastaan. [11]

Tähän liittyen on syytä mainita, että uusi sukupolvi vaikutusvaltaisia podcast-juontajia ja YouTube-kanavien omistajia on huomannut aiheen yleistyvän ja lähtenyt mukaan keskusteluun. Vaikka monet heistä ovat rehellisiä toimijoita, heidän podcastinsa ja kanavansa ovat usein areena, jolla käydään taistelua narratiivin hallinnasta. Vaikka olenkin kokenut kommentaattori, joka seuraa tilannetta tarkasti, minulla on vaikeuksia selvittää, kuka tukee mitäkin ryhmittymää, kuinka monta ryhmittymää on olemassa ja mikä on niiden todellinen tarkoitus.

kuva: Oliver Ottitsch / SKEPTIC
kuva: Oliver Ottitsch / SKEPTIC

Mikä on kaiken tämän tietotulvan, sekasorron ja sisäisten riitojen lopputulos? Henkilökohtaisesti olen väsynyt. Lisäksi näen sosiaalisesta mediasta, että muutkin ovat väsyneitä. Olen sananvapauden ehdoton kannattaja, joten en todellakaan kannata minkäänlaista valvontaa tässä asiassa. Hylkään täysin ajatuksen (joka on esitetty useita kertoja vuosien varrella), että ufologia pitäisi perustaa jonkinlainen hallintoelin tai jotenkin valvoa itseään. Kuka lopulta päättää, kuka hallintoelimeen kuuluu, ja quis custodiet ipsos custodes?

On myös muita kehityskulkuja, jotka herättävät minussa huolta. Yksi niistä liittyy muutamaan narratiiviseen muutokseen, jotka olen huomannut hiipineen aiheeseen.

Ufologia on aina ollut laaja käsite. Ilmiantaja David Grusch käytti kongressille antamassaan todistuksessa ja joissakin mediassa antamissaan haastatteluissa termejä ”ei-ihmismäinen” ja ”ei-ihmismäinen älykkyys”. [12] Schumer-Rounds-tarkistuksessa (lainsäädäntöehdotus, joka oli tarkoitus lisätä vuoden 2024 NDAA-lakiin, mutta joka ei päässyt lopulliseen lakiesitykseen) termiä ”ei-inhimillinen älykkyys” käytettiin useita kertoja. [13] Grusch on sanonut, että tämä jättää oven auki muille mahdollisuuksille kuin avaruusolentohypoteesille. Tämä on avannut oven erittäin spekulatiivisille keskusteluille kryptoterrestriaaleista, ultraterrestriaaleista, extratempestraaleista ja interdimensionaaleista. Se on myös johtanut hieman synkempään suuntaan, jossa on teologinen vivahde.

Ajatus siitä, että avaruusolennot ovat langenneita enkeleitä tai demoneja, ei ole uusi. Mutta tämä aiemmin marginaalinen teoria on viime aikoina saanut hieman enemmän kannatusta. Luis Elizondo on aiemmin kertonut tarinan siitä, kuinka hän lobbaa Pentagonin korkeaa virkamiestä ryhtymään enemmän toimiin UAP:den suhteen, jolloin virkamies kehotti häntä lukemaan Raamattua. Tämä näytti heijastavan uskomusta, että jotkut UAP:den piirteet ovat demonisia ja että sen tutkiminen antaisi sille energiaa ja ruokkisi sitä.

Tällaiset mielipiteet ovat saaneet enemmän huomiota, kun edustaja Marjorie Taylor Greene on ilmaissut näkemyksen, että avaruusolennot voisivat olla langenneita enkeleitä, [14] ja tunnetun televisiojuontajan Tucker Carlsonin on myös puhunut UAP:sta hengellisten voimien ja enkelien ja demonien kaltaisten olentojen kannalta. [15] Kaikki tämä tukee ufologian uususkonnollista tulkintaa. Chris Bledsoe, UFO of God -kirjan kirjoittaja, kertoo, kuinka olento, jota hän kutsuu nimellä ”The Lady”, kertoi hänelle, kuinka hohtavat pallot puuttuisivat asiaan ja pysäyttäisivät ohjukset, jos Israel ja Iran joutuisivat sotaan. Monissa näistä näkemyksistä on mukana ”lopun ajan” teema. [16]

Toistan vielä kerran, että sananvapautta ehdottomasti kannattavana henkilönä en ikinä uneksisi kertovan ihmisille, mitä he voivat tai eivät voi sanoa UAP:sta, saati sitten mitä heidän pitäisi uskoa. Toistan vielä kerran, että kommentoin vain nykytilannetta ja ilmaisen henkilökohtaisen mielipiteeni, jonka mukaan osa nykyisestä keskustelusta ei ole välttämättä terveellistä tai hyödyllistä. Ja epäilen vahvasti, että sillä on minkäänlaista painoarvoa.

Toinen narratiivinen muutos on termin ”psioniikka” käyttö – ajatus siitä, että ihminen voi käyttää mielensä voimaa kutsumaan UAP:n. Se on tieteelliseltä kuulostava termi, mutta onko se todella niin erilainen kuin Steven Greerin CE5 -protokollat, joiden mukaan ihminen voi oletettavasti käyttää meditaatiota ja muita tekniikoita ottaakseen yhteyttä avaruusolentoihin? Vaara on tietysti se, että tietyt henkilöt voivat sitten asettua välittäjiksi; ilmiöön pääsee käsiksi, mutta vain heidän kauttaan, koska heillä on erityisiä kykyjä. Jälleen kerran tässä kaikessa on eräänlainen uskonnollinen, kulttimainen tunnelma, jossa jumalalliseen pääsee käsiksi vain papin välityksellä.

Mitä odottaa ufologialta tulevaisuudessa?

Koska olen arvioinut, että ufologia on jossain määrin siirtynyt marginaalista valtavirtaan, mutta on kohdannut joitakin esteitä, mihin me tästä jatkamme? En ole ennustaja, mutta prosessiin osallistuneiden henkilöiden lausuntojen perusteella näyttää siltä, että lisää kongressin kuulemisia ja lisää ilmiantajia olisi melko hyvä veto. Ongelmana on tietysti se, että ilman ”savuavia aseita” (todellisia todisteita, ei vain lisää tarinoita) tämä voi vahvistaa käsitystä, että kyse on vain puheista eikä teoista. Missä ovat todelliset tulokset?

Liittovaltion salaisuuksien julkistamista käsittelevä työryhmä tutkii UAP:ta. Työryhmän ja UAP:sta erityisen äänekkäästi puhuneen edustajainhuoneen valvontavaliokunnan henkilöstön välillä on huomattavaa päällekkäisyyttä. Tämä aiheuttaa potentiaalisen ongelman, koska vaikka työryhmä on puolueeton, se on painottunut republikaanien suuntaan. Siksi ei tarvitsisi paljon, jotta kongressin puolueeton toiminta vaarantuisi, mikä olisi takaisku.

Jos Donald Trumpin presidenttikausi päättyy ilman paljastuksia, olen 99,9-prosenttisen varma, että paljastettavaa ei ole mitään.

UFO-yhteisö toivoo edelleen paljastusta – virallista tunnustusta avaruusolentojen olemassaolosta. Dan Farahin tuottama ja vuoden 2025 lopulla julkaistu dokumenttielokuva The Age of Disclosure  käsittelee tätä aihetta. [17] Samoin Steven Spielbergin tuleva elokuva Disclosure Day (Paljastuksen päivä). [18] Mutta asia menee vielä pidemmälle, ja vuosi 2027 on usein mainittu mahdollinen päivämäärä.

Vuoden 2027 paljastaminen tarkoittaisi, että Donald Trump olisi paljastuksen presidentti. Tässä on erikoinen logiikka, koska jos avaruusolentojen läsnäoloa on todella salattu virallisesti vuosikymmenten ajan, salaisuus on pidetty huolellisesti salassa molempien puolueiden peräkkäisissä hallinnoissa. Siksi voidaan päätellä, että salailun syyt ovat poikkeuksellisen pakottavat. Ehkä vain populistinen, omapäinen, toisella kaudella oleva presidentti paljastaisi asian tällaisissa olosuhteissa – varsinkin kun Trump on pian 80-vuotias ja epäilemättä tietoinen perinnöstään. Olen samaa mieltä siitä, että jos Yhdysvaltain hallitus on tietoinen avaruusolentojen olemassaolosta, Trump on todennäköisemmin kuin kukaan aiempi presidentti valmis paljastamaan salaisuuden. Presidentti Trump on toisinaan vihjannut, että hänellä on mielenkiintoista tietoa UFOista, mutta hän ei ole vielä tarkentanut aihetta. [19]

Jotkut väittävät, että salaisuus avaruusolentojen olemassaolosta pidetään salassa jopa presidenteiltä (ehkäpä uskottavan kiistettävyyden mahdollistamiseksi) ja että se on epädemokraattisten portinvartijoiden käsissä, ehkä hallituksessa, mutta mahdollisesti myös yksityisellä sektorilla. En pidä tätä vakuuttavana. Useimmat länsimaiset hallitukset toimivat sen perusteella, mitä Yhdistyneen kuningaskunnan virkamiehet kutsuvat ”ei yllätyksiä” -kulttuuriksi, jonka mukaan poliittisille johtajille on tiedotettava kaikista suurista, vaikutuksellisista asioista, jotka saattavat vaatia nopeita päätöksiä ja toimia.

Jos Donald Trumpin presidenttikausi päättyy ilman paljastuksia, olen 99,9-prosenttisen varma, että paljastettavaa ei ole mitään. Minun olisi hyväksyttävä, että jos avaruusolennot vierailevat Maassa, kukaan hallituksessa ei ole siitä tietoinen. Tällaisen tilanteen hyväksyminen voisi itse asiassa olla melko hyväksi ufologialle. Loppujen lopuksi, vaikka jotkut salaliitot ovat todellisia, useimmat salaliittoteoriat ovat vääriä ja rohkaisevat negatiiviseen, syyttävään lähestymistapaan. Tämän ajattelutavan poistaminen – tai ainakin vähentäminen – ufologiasta voisi johtaa terveellisempään, vähemmän aggressiiviseen lähestymistapaan. Se poistaisi myös paljon turhaa työtä, joka voitaisiin käyttää paremmin muualle, kuten rohkaisemaan enemmän tutkijoita ja akateemikkoja kiinnostumaan aiheesta.

Mielestäni ufologia on mielenkiintoisessa käännekohdassa. Vaikka joistakin yksityiskohdista kiistellään edelleen, aihe on viime vuosina epäilemättä siirtynyt marginaalista valtavirtaan. Tietotulva, sisäiset riidat ja lähes uskonnolliset kertomukset voivat kuitenkin yhdessä kumota tämän edistyksen. Tähän liittyen valtavirran median kiinnostus useimpiin aiheisiin vaihtelee. UFO-yhteisö ei voi odottaa, että nykyinen kiinnostus aiheeseen kestää ikuisesti. Tämä pätee erityisesti, jos kongressin kiinnostus hiipuu, mikä on hyvin mahdollista, jos aiheesta muodostuu yhä puolueellisempi ja marginaalisempi, ja jos siitä aiheutuu mainehaittaa niille edustajille, jotka jatkavat kiinnostuksensa ilmaisemista.

Ufologia on noussut marginaalista valtavirtaan, mutta uskon, että on olemassa selvä mahdollisuus, että se siirtyy valtavirrasta takaisin marginaaliin.

 

Artikkelin julkaissut skeptic.com

 

Jos et ole seurannut ufologian nykytilaa hetkeen, tässä pieni kooste

kirjoittanut Michael Ian Black

Koska kukaan ei ole kysynyt minulta, ajattelin esittää muutamia ajatuksia Trumpin lupauksesta julkaista kaikki hallituksen asiakirjat UFOista ja avaruusolennoista. Tässä on viesti, jonka hän julkaisi sosiaalisen median tilillään:

Ensimmäiseksi huomautan, että Trump ei selvästikään ole kirjoittanut tätä. Kielenkäyttö on liian tarkkaa. On tietysti mahdotonta tietää, kuka sen on kirjoittanut, mutta se ei ole ollut Trump yksin. Tämä tarkoittaa, että kyseessä ei ole ollut mikään hetken mielijohde. Se viittaa siihen, että hallinnon korkeimmilla tasoilla on käyty keskusteluja tästä aiheesta. Tämä puolestaan viittaa siihen, että Obaman aiemmin tällä viikolla esittämät kevytmieliset kommentit (”muukalaiset ovat todellisia, mutta en ole nähnyt niitä”) ovat saattaneet hieman nopeuttaa aikataulua, mutta eivät todennäköisesti ole olleet prosessin katalysaattorina.

Miksi juuri nyt?

On olemassa joitakin kiehtovia (ja karmivia) yhteneväisyyksiä, joista suuri yleisö ei ole tietoinen – todennäköisesti ne eivät merkitse mitään, mutta ajattelin esittää sen, mitä tiedän tästä aiheesta, mitä en tiedä ja mihin mielestäni tämä on menossa.

Muutama viikko sitten brittiläinen UFO-tutkija Mark Christopher Lee ilmoitti, että Trumpin tutkijalähde oli kertonut hänelle, että Trump aikoo pitää UFO-paljastuspuheenvuoron 8. heinäkuuta 2026, joka on Roswellin väitetyn UFO-onnettomuuden 80-vuotispäivä. Myöhemmässä haastattelussa Lee sanoi, että hänen lähteensä tulee julkisuuteen lehdistötilaisuudessa 1. toukokuuta tänä vuonna, joten se on varhainen indikaattori siitä, aikooko Trump todella pitää ”Olemme yksin” -puheensa.

Lara Trump viittasi puheeseen podcastissaan, vaikka näyttää siltä, että hän on luottanut samoihin tietoihin kuin minäkin Lee:n ”vuodosta” eikä ole kuullut asiasta suoraan keneltäkään, joka todella tietäisi siitä.

Mielenkiintoista on, että Trumpilta kysyttiin tästä aiheesta Air Force One -lentokoneessa. Hän vastasi, että Obama oli paljastanut ”salaisia tietoja” vastauksessaan. Sitten hän sanoi, että hän saattaisi ”auttaa Obaman pulasta poistamalla salassapitovelvollisuuden”.

Mitä tulee omaan osallistumiseeni tähän aiheeseen, muutama vuosi sitten minut kutsuttiin pieneen ryhmäkeskusteluun, jossa oli mukana muutama henkilö, jotka olivat säännöllisesti yhteydessä ufologian merkittävään henkilöön. En halua paljastaa tämän henkilön nimeä, koska en halua pettää kenenkään luottamusta, joten teidän on uskottava minua.

Noin 18 kuukautta kestäneessä keskustelussa minulle annettiin tietoa, jossa todettiin selvästi, että valtava esine on tulossa aurinkokuntaamme. Esine havaittiin ensimmäisen kerran useita vuosia sitten Euroopan avaruusjärjestön toimesta, ja sen jälkeen se vahvistettiin myös omalla puolellamme. Kooltaan se kuvattiin minulle ”planeetan kokoiseksi”, mikä herätti minussa valtavan huolen, sillä planeetan kokoinen esine vaikuttaisi varmasti painovoimallaan omiin planeettoihimme, eikö niin?

Seuraavaksi minulle kerrottiin, että tämä esine hidastui lähestyessään aurinkokuntaamme. Minulle kerrottiin, että se saapuisi vuonna 2027. Tämä on merkittävää, koska päivämäärä ”2027” on jo jonkin aikaa liikkunut ufologiassa salaperäisten lähteiden mainitsemana tärkeänä vuotena (kaikki ufologiassa, mukaan lukien tämä artikkeli, näyttää liittyvän ”salaperäisiin lähteisiin”).

Lopuksi minulle näytettiin valokuva kohteesta, joka oli ilmeisesti otettu maassa sijaitsevasta observatoriosta jossain Yhdysvalloissa. Se näytti harmaalta ja epäselvältä. Se olisi voinut olla mitä tahansa.

Julkaisisin valokuvan tässä, mutta uskon, että henkilö, joka alun perin lähetti sen chat-keskusteluumme, poisti sen, koska piti kuvaa arkaluonteisena.

Selvyyden vuoksi sanon, että vaikka pidän tätä tarinaa kiehtovana, en pidä sitä uskottavana. Minua paljon tunnetummat henkilöt UFO-yhteisössä – eli minä en ole juurikaan mukana UFO-yhteisössä enkä todellakaan ole tunnettu – kuten elokuvantekijä Jeremy Corbell, sanovat, että kertomus 2027-objektista on jonkinlainen hallituksemme psykologinen operaatio. Kuukausia sitten julkaistussa videossa Corbell toisti täsmälleen sen, mitä minä nyt kerron teille:

Tässä on osa hänen sanomistaan: ”Okei. JotenUFOt ovat todellisia, ja ne ovat olleet täällä jo kauan, ja se on totuus. Mutta valhe on tulossa. Kaikki merkit, kaikki ne, viittaavat siihen, että valhe on se, että on olemassa alus, joka hitaasti lähestyy meitä täällä Maassa. Ja se on valhe, jonka he haluavat teidän uskovan.”

Ymmärsitkö? Sama juttu. Täsmälleen sama juttu. Voit katsoa koko jakson, josta tämä pätkä on otettu, TÄÄLLÄ.

En tiedä kuka puhuu totta tässä asiassa, mutta aion soveltaa Occamin partaveistä ja sanoa, että on paljon todennäköisempää, että joku haluaa vakuuttaa ihmiset välittömästä avaruusolentojen hyökkäyksestä kuin että avaruusolentojen hyökkäys todella tapahtuu. Joten tässä asiassa olen Corbellin puolella.

Haluan myös huomauttaa, että ei ole MITÄÄN SYYTÄ, miksi joku kuten minä (tai lähteeni, jos siitä on kyse) olisi saanut tämän tiedon, jos se olisi totta. Itse asiassa olen VIIMEINEN henkilö, jolle tuota tietoa pitäisi antaa, koska olen hyvin todennäköisesti paljastamassa sen, kuten teen juuri nyt.

Toisin sanoen, olen täydellinen hyödyllinen idiootti.

Ok. Mutta nyt on vuosi 2026, ja kaikki tämä UFO-paljastusjuttu, mukaan lukien Spielbergin uuden elokuvan Disclosure Day kesän ensi-ilta, tapahtuu samaan aikaan. Se on sinänsä jo outoa.

Mutta nyt mennään vielä pelottavampaan suuntaan.

Noin vuodesta 2019 lähtien olemme nähneet Peter Thielin kiinnostuksen tätä aihetta kohtaan kasvaneen. Kuten tiedätte, Thiel on hämärä eteläafrikkalainen miljardööri, jonka yritys Palantir on kasvavan autoritaarisen valvontayhteiskunnan taustalla oleva ohjelmistomoottori. Miksi Thiel oli kiinnostunut UFOista? Se on minulle edelleen epäselvää, mutta kaikki viittaa siihen, että Thiel on vakuuttunut siitä, että avaruusteknologia on jonkun hallussa ja että meidän on paljastettava se, jotta voimme hyödyntää ja kaupallistaa kyseistä teknologiaa.

Vuonna 2024 Thielin suojatti ja riskisijoittaja Jesse Michels aloitti American Alchemy -podcastin, jossa Michels syventyy marginaalisiin tieteellisiin aiheisiin, kuten UFOihin. American Alchemy on lyhyessä ajassa noussut yhdeksi tärkeimmistä ufologisen tiedon ja teorioiden lähteistä. Myös Michels on puhunut vuodesta 2027.

Kysymys: onko Thiel kyseisen päivämäärän takana, ja jos on, miksi?

Pieni, kammottava huomautus liittyen tähän kaikkeen: vuosien ajan olemme saaneet varoituksia juuri tästä skenaariosta ”kokeneelta” nimeltä Chris Bledsoe. Bledsoe on ufologiassa tunnettu eräänlaisena profeettana. Hän on syvästi uskonnollinen etelän kristitty, joka kohtaa säännöllisesti ”orbi-ilmiöitä” ja videokuvaa niitä. Hän on myös energinen parantaja, joka itse parani rappeuttavasta kroonisesta sairaudesta eteerisen olennon avulla, jota hän kutsuu ”Ladyksi”. Vuonna 2012 ‘Lady’ ennusti Chrisille, että Regulus-tähden ja ”Sfinksin katseen” kohdistuminen merkitsisi uuden ymmärryksen aikakauden alkua. Tämä kohdistuminen on määrä tapahtua noin pääsiäisenä 2026.

Chris Bledsoe “The Shawn Ryan Show”:ssa
Chris Bledsoe “The Shawn Ryan Show”:ssa

Tietenkin niin epämääräinen, että se voi tarkoittaa mitä tahansa. Bledsoen poika Ryan on nimenomaisesti sanonut, että tämä ennustus koskee paljastusta ja taistelua, johon osallistuvat demoniset voimat. Tämän vuoden helmikuun 1. päivänä hän kirjoitti: ”Helmikuun 20. päivänä koemme niin harvinaisen Saturnuksen ja Neptunuksen linjauksen, että tarkka 0°:n konjunktio ei ole tapahtunut tuhansiin vuosiin. Helmikuun 20. päivän linjauksen jälkeen asiat muuttuvat paljon intensiivisemmiksi.”

(Toivon, että tämä on selvää, mutta jos ei ole, olen agnostinen/skeptinen Bledsoen väitteiden suhteen. Jos olet kiinnostunut hänen tarinastaan, hän on kirjoittanut kiehtovan kirjan nimeltä UFO of God: The Extraordinary True Story of Chris Bledsoe.)

19. helmikuuta on päivä, jolloin prinssi Andrew pidätettiin hänen osallisuudestaan Epstein-tapaukseen. Se oli ensimmäinen kerta lähes 400 vuoteen, kun brittiläisen kuninkaallisen perheen jäsen pidätettiin, ja se on myös päivä, jolloin Trump lupasi julkistaa kaikki UFO-tietojen salaisiksi luokitellut aineistot. Huomautan, että Epstein oli sijoittanut huomattavia summia useisiin Thiel-rahastoihin. Epsteinkin näytti olevan kiinnostunut UFO:ista.

Tiedän, että tämä on paljon, mutta se johtaa lopulliseen kysymykseen: mihin mielestäni kaikki tämä on menossa?

Mielestäni on kaksi todennäköistä skenaariota. Ensimmäinen, todennäköisempi skenaario on, että tämä on jälleen yksi savuverho Trumpin rikoksille ja korruptiolle. Hallitus julkaisee todennäköisesti joitakin kiinnostavia, mutta epämääräisiä asiakirjoja ja videoita, jotka eivät edistä keskustelua millään tavalla, vaan pitävät ihmiset kiistelemässä, kun Trump, Thiel ja heidän kaverinsa lentävät droneillaan ja tyhjentävät taskumme. Tämä on ylivoimaisesti todennäköisin skenaario, ja odotan sen toteutuvan seuraavien kuukausien aikana.

Vähemmän todennäköistä, mutta silti mahdollista, on se, että Lee oli oikeassa. Trump saattaa hyvinkin suunnitella pitävänsä ”emme ole yksin” -puheen heinäkuussa. Jos puhe pidetään, sen tulokset vaihtelevat suuresti riippuen siitä, miten se hoidetaan. Koska kyseessä on Trump, jos se tapahtuu, se tapahtuu mahdollisimman tyhmällä tavalla, mikä johtaa sekaannukseen, pilkkaan ja halveksuntaan. Jos hän sen sijaan tekee tällaisen ilmoituksen vähintään parin muun maailman johtajan tai merkittävän amerikkalaisen tiedemiehen kanssa ja esittää runsaasti todisteita, se olisi maailmanhistorian suurin uutinen.

Älä laske sen varaan.

Jotain on ehdottomasti tekeillä, mutta mitä se on, ei ole täysin selvää. Kuten kaikissa poliittisissa taisteluissa, myös UFO-maailmassa on ryhmittymiä, jotka ulottuvat väitetysti hallituksen ja yksityisen teollisuuden korkeimmille tasoille. On niitä, jotka haluavat paljastaa asian, ja niitä, jotka eivät halua. Mutta en tiedä, mitä paljastettavaa tässä edes on. Epäilen, että useimmat heistä eivät myöskään tiedä. Yksi tämän aiheen kiehtovista piirteistä on, että mitä syvemmälle ihmiset siihen sukeltavat, sitä epäselvemmäksi se muuttuu. Se, mikä alkaa kysymyksenä taivaan valoista, muuttuu Eenokin kirjan lukemiseksi. Mitä tahansa tapahtuukaan, tiedämme, että kyseessä on raha ja valta. Se on huono yhdistelmä missä tahansa, mutta erityisesti täällä Maapallolla.

 

Artikkelin julkaissut michaelianblack.substack.com

Kaksi tiedejulkaisua aikoo julkaista UAP-erikoisnumeron

kirjoittanut Keith Basterfield

Aikoinaan UAP:stä puhuivat vain ”UFO-tutkimusta” tekevät henkilöt. Viime aikoina tämä on laajentunut koskemaan myös akateemikkoja, poliitikkoja, puolustushenkilöstöä, tiedusteluyhteisön jäseniä, yksityisiä yrityksiä ja ammattijärjestöjä. Tämä suuntaus jatkuu vielä kahden kiinnostavan asian myötä. Kahden tiedejulkaisun erikoisnumerot julkaistaan lähiaikoina UAP-aihepiiristä.

Progress in Aerospace Sciences

Progress in Aerospace Sciences -lehden verkkosivulla kerrotaan, että UAP:tä käsitteleviä artikkeleita on tarkoitus julkaista lehden erikoisnumerossa. Erikoisnumeron julkaisupäivää ei ole vielä ilmoitettu. Sisällön osalta olen toistaiseksi tietoinen seuraavista:

”Estimates of radiative energy values in ground-level observations of an unidentified aerial phenomena”, kirjoittaneet Jacques, F. Vallee, Luc Dini ja Geoffrey Mestchersky. Tiivistelmä kuuluu seuraavasti:

”Ranskalais-amerikkalainen tiederyhmä on tutkinut uudelleen poikkeuksellisen havainnon poikkeavasta kohteesta, jonka Yhdysvaltain ilmavoimat ja Coloradon yliopiston (”Condon”) vuoden 1969 UAP-tutkimuksen loppuraportti ovat kirjanneet ‘tunnistamattomaksi’.

Havainto tehtiin 30. joulukuuta 1966 illalla eristyneellä valtatiellä, joka kulki metsän halki lähellä Haynesvilleä Louisianassa. Vuoden 1967 alussa päätodistaja, atomifysiikan professori Louie A. Galloway, ilmoitti tapauksesta USAF:n Project Blue Bookille. Yhden kirjoittajan (JV) aktiivinen tutkinta toi asian professori Edward Condonin tietoon, joka oli itse tunnettu atomisti ja työskennellyt Manhattan-projektissa. Tohtori Condon ja hänen ryhmänsä olivat juuri aloittaneet virallisen UFO-ilmiöiden (UAP) uudelleen tutkimisen Yhdysvaltain ilmavoimien rahoituksella.

Tapaus, jonka keskipisteenä oli maanpinnan tasolla sijainnut tarkasti määritelty valoisa kohde, johti energia-arvioihin, jotka vaihtelivat 500:sta 1400:aan MW:iin eli pienen nykyaikaisen ydinvoimalan suuruusluokkaan. Merkittävää on, että se oli yksi monista tapauksista, jotka kirjattiin ”tunnistamattomina” tohtori Condonin loppuraporttiin Kansalliselle tiedeakatemialle vuonna 1969.

Akatemian raportin jälkeen siviilitutkijat jatkoivat merkittävää työtä paikalla ja vahvistivat tiedot, joita täydennettiin yökuvauslennoilla. Ryhmä palasi alueelle ensisijaisen silminnäkijän kanssa, paikallisti tarkan havaintopaikan ja keräsi uusia tietoja, erityisesti puissa havaittujen palovammojen luonteesta, joita tohtori Condonilla ja hänen avustajillaan ei ollut käytettävissään.

Ryhmämme hankki näytteitä palaneesta ja ehjästä kuoresta, ja ne säilytettiin, kunnes aineisto voitiin analysoida asianmukaisesti.

Tässä esitetyt palamisanalyysitiedot saatiin Ranskan atomienergiakomission laboratorioissa Saclayssa, Ranskassa. Esitämme tuloksemme sillä ymmärryksellä, että tutkimus hyötyy jatkokeskustelusta laajemmassa tiedeyhteisössä.”

”Initial results from the first field expedition of UAPx to study unidentified anomalous phenomena”, kirjoittaneet Matthew Szydagis, Kevin H. Knuth, Benjamin Kuglelsky ja Cecilia Levy. Tiivistelmä on seuraava:

”Heinäkuussa 2021 UAlbanyn fysiikan laitoksen tiedekunta osallistui UAPx-järjestön kanssa viikon mittaiselle kenttäretkelle, jonka tarkoituksena oli kerätä tietoja UAP:ista Kalifornian Avalonissa, joka sijaitsee Catalinan saarella, ja sen lähistöllä. Tässä artikkelissa tarkastellaan sekä laitteisto- että ohjelmistotekniikoita, joita tässä yhteistyössä käytettiin, ja se sisältää suorasukaisen keskustelun onnistumisista ja epäonnistumisista sekä osion siitä, miten opittua voidaan soveltaa tuleviin tutkimusretkiin. Käytössä oli sekä havaittavissa olevia valo- että infrapunakameroita että muita (muita kuin EM-päästöjä) mittaavia antureita. Pikselien erottelumenetelmää täydennettiin muilla yhtä yksinkertaisilla menetelmillä, jotta saatiin alustavasti tunnistettua taivaalla ja/tai merellä olevat kohteet, jotka ylittivät kameroiden näkökentän. Ensimmäiset tulokset esitellään, ja ne perustuvat yhteensä noin yhteen tuntiin näkyvän/yönäkyvyysmoodin videokuvaa ja yli 600 tuntiin laukaisematonta (kauko-)IR-videokuvaa sekä 55 tuntiin (tausta)säteilymittauksia. Useiden aluksi mahdollisesti epäselviksi osoittautuneiden epäselvyyksien useiden selitysten jälkeen keskitymme ensisijaiseen jäljellä olevaan epäselvyyteen, joka kuvattiin perjantaina 16. heinäkuuta noin klo 4.00 Tyynenmeren aikaa: näkyvän/kaukaisen IR-kameran tumma täplä, joka mahdollisesti liittyy ionisoivaan säteilyyn ja joka ei ole toistaiseksi vastannut arkipäiväisiä selityksiä. Lopuksi esitämme kvantitatiivisia ehdotuksia (3-5 sääntöä) vakavasti otettaville tutkijoille, jotka työskentelevät edelleen kovaan tieteeseen perustuvien UAP-tutkimusten alalla, ja  perimmäisenä tavoitteena on tunnistaa UAP:t ilman, että vahvistusvinouma johtaa arkipäiväisiin/spekulatiivisiin johtopäätöksiin.”

”Unidentified aerospace-undersea phenomena (UAP) status and outlook,” kirjoittanut Max F. Platzer.

”On the need for rigorous scientific research on unidentified aerial phenomena,” kirjoittanut Max F. Platzer.

Combatting Threats Exchange

U.S. Naval Postgraduate Schoolin Global Education Community Collaboration Online Program julkaisee ”Combating Threats Exchange” -lehteä. Lehden UAP:tä käsittelevän erikoisnumeron odotettu julkaisupäivä on joskus syyskuun 2025 jälkeen. Mielenkiintoista on, että verkkosivulla todetaan seuraavaa:

”Combating Threats Exchange (CTX) on puolivuosittain ilmestyvä vertaisarvioitu verkkolehti, jonka kirjoittajat ovat terrorismin torjunnan eturintamassa toimivia miehiä ja naisia. Julkaisemme erikoisoperaatioiden henkilöstön kirjoittamia ensikäden kertomuksia ja analyysejä sekä keskusteluja politiikasta, suuntauksista ja operaatioista, joita kirjoittavat hallitusten virkamiehet, tutkijat, CT-ammattilaiset ja tutkivat toimittajat viidestä maanosasta.”

Ihmetyttääkin, miksi tällainen lehti julkaisee UAP:tä käsittelevän erikoisnumeron? Vastaus löytyy tämän erikoisnumeron hiljattain julkaistusta kirjoituspyynnöstä, jonka kohdassa ”Background”:

”Tuleva julkaisumme on omistettu AARO:n (All-domain Anomaly Resolution Office) johtamille ponnisteluille, joilla pyritään parantamaan tiedonkeruuta, standardoimaan raportointivaatimuksia ja lieventämään tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden (UAP) aiheuttamia mahdollisia turvallisuusuhkia.

Puolustusministeriö katsoo, että UAP:llä tarkoitetaan yhdellä tai useammalla alueella (eli ilmassa, merellä, avaruudessa ja/tai avaruuden välityksellä) havaittujen poikkeavien havaintojen lähteitä, joita ei vielä voida yhdistää tunnettuihin toimijoihin ja jotka osoittavat käyttäytymistä, jota sensorit tai tarkkailijat eivät helposti ymmärrä.

”Poikkeavat havainnot” käsittävät muun muassa ilmiöt, jotka osoittavat ilmeisiä kykyjä tai materiaalia, jotka ylittävät tunnetut suorituskykyrajat. UAP voi koostua yhdestä tai useammasta tunnistamattomasta poikkeavasta kohteesta, ja se voi jatkua pitkään.

Tämä ehdotuspyyntö on tilaisuutesi osallistua UAP:n ympärillä kasvavaan tietämykseen, edistää UAP:n tutkimusta ja osallistua tieteidenvälisiin keskusteluihin, joissa tutkitaan UAP:n tieteellisiä ja teknologisia vaikutuksia.”

Päivitys: 3.6.2025

Progress in Aerospace Sciences -julkaisussa julkaistun viidennen artikkelin yksityiskohdat ovat tulleet julki. ”The new science of Unidentified Aerospace-Undersea Phenomena (UAP)”, kirjoittaneet Knuth, Ailleris et al.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com