Avainsana-arkisto: Keith Basterfield

Ilmailualan vuosikymmenien kiinnostus UFOihin

Kirjoittanut Keith Basterfield

Johdanto

Ilmailuyritykset, erityisesti USA:ssa, ovat pitkään olleet kiinnostuneita tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP). Tämä sopii luonnollisesti heille. UAP:lla on useita ”observaabeleita”, jotka ovat arvokkaita ilmailuyrityksille, kun puhutaan kehittyneen fysiikan ymmärryksestä, kehittyneistä voimanlähteistä ja yleisesti kehittyneestä teknologiasta.

Jotkut ovat ehdottaneet, että jos haluaisit takaisinmallintaa kehittynyttä laitetta, miksei piilottaisi sellaista yksityiseen ilmailualan yritykseen? Wilson/Davis -dokumentti, tottakai, vihjailee että tämä olisi jo tehty.

Tämän blogipostauksen tarkoitus on kasata yhteen informaatiota koskien ilmailualan yritysten kiinnostusta sellaisiin ilmiöihin, sekä joitain heidän työntekijöitään. Se ei ole tarkoitettu kaikenkattavaksi, mutta tarkoitus on tarjota yleisluontoinen katsaus aiheeseen.

Ensinnäkin jotain perustietoja muutamasta suuresta pelurista:

1921 Douglas Aircraft Company perustetaan.

1926 Lockheed Corporation perustetaan.

1939 McDonnell Aircraft Corporation perustetaan.

1961 The Martin Marietta Corporation perustetaan.

1967 McDonnell Aircraft Corporation ja Douglas Aircraft Company fuusioituvat McDonnell Douglasiksi.

1995 Lockheed Corporation ja Martin Marietta fuusioituvat Lockheed Martiniksi.

1997 McDonnell Douglas fuusioituu Boeingiin.

1947: Lockheedin lausunto

International UFO Reporterin vuosikerran 26 numeron 3 (sivut 3-9, 32) artikkelissa Joel Carpenter on kirjoittanut otsikolla ”The Lockheed UFO Case, 1953”.  Carpenter mainitsee 7. heinäkuuta 1947 tehdyn virallisen lausunnon Lockheedilta ”lentävien lautasten” aiheesta.

Hal Hibbard silloinen Lockheedin johtava insinööri, on raportoidusti sanonut Los Angeles Timesille:

”Ne ovat joko yksittäin tai muodostelmassa lentävien lentokoneiden heijastuksia, tai massahysteriaa ja eri henkilöiden halu saada nimensä lehteen. En tiedä mistään salaisesta ilmailuprojektista, joka vähääkään liittyisi näihin niinkutsuttuihin ilmiöihin.”

1949: Lockheedin työntekijän havainto

Toukokuun 2020 postaus ”Saucers that time forgot”-blogissa johti kuvaan osastojen välisestä viestistä Clarence L. (”Kelly”) Johnsonilta Lockheedilla John L. Hillille, päivämäärällä 8 heinäkuuta 1949, jossa Lockheedin työntekijän raportoidaan tehneen havainto 17. kesäkuuta 1949. Johnson kirjoitti:

”Kuten tiedät, olen ollut erittäin kiinnostunut sellaisten asioiden olemassaolon mahdollisuudesta, ja keskusteluni eräiden henkilöiden kanssa mm. ilmavoimissa sekä viimeaikaiset lehtiraportit viittaisivat siihen, että lentävissä levyissä on jotain.”

https://www.fold3.com/image/6314607

 

Project Blue Bookista (PBB) löytyy tapaus tästä havainnosta. Allaolevassa kuvassa on PBB:n hakemistokortti ja PBB:n johtopäätökset.

https://www.fold3.com/image/6314586

 

1951: Johnsonin havainto

Carpenterin vuoden 2001 IUR-artikkeli mainitsi myös Kelly Johnsonin itsensä tekemän havainnon ”arviolta marraskuussa 1951”. Alla on saatavilla olevat yksityiskohdat Johnsonin omin sanoin, vuodelta 1953:

”Minun tulisi lisätä, että arviolta kaksi vuotta sitten rva Johnson näki esineen, jonka uskoin tuohon aikaan, ja edelleen uskon, olevan lentävä lautanen, joka lensi länteen Brentsin risteyksestä Kaliforniassa erittäin pimeänä iltana. En nähnyt esinettä itsessään, mutta näin selvän liekin tai purkauksen, kuten liitteenä olevassa hahmotelmassa näkyy. Esine matkasi idästä länteen erittäin suurella nopeudella ilman ääntä. Liekki tai purkaus oli kauniin vaaleansininen, ja sillä oli erittäin tarkat reunat. Ensivaikutelmani oli, että se oli aluksen jälkipoltin, mutta äänen täydellinen puute ja tuprutuksen puhdas nopeus eliminoi tuon mahdollisuuden kokonaan.”

http://www.nicap.org/docs/lockufo2.pdf

 

Tammikuu 1953: Lockheedin patentti

Kiitos artikkelille ”Saucers that time forgot”blogissa, me tiedämme nyt että Lockheedin työntekijä Nathan C. Price suunnitteli ja myöhemmin haki patenttia pystysuoraan ylös nousevalle ja laskeutuvalle ”lautasen” muotoiselle alukselle tammikuussa 1953. Kone oli suunniteltu pystysuoraan nousuun ja laskuun, ja pitkän matkan lentoihin Mach 4 -nopeuksilla, jonka lentokorkeus olisi ollut korkeimmillaan 30 kilometriä. Sitä ei koskaan rakennettu.

https://patentimages.storage.googleapis.com/86/8e/4b/c143e484f8dae6/US3066890.pdf

 

Joulukuu 1953: Johnsonin havainto

16. joulukuuta 1953 Kelly Johnson ja hänen vaimonsa havaitsivat mustan silhuetin ranch-rakennukselta länteen lähellä Agouraa, Kaliforniassa. Se oli näkyvillä viiden minuutin ajan sekä paljaalle silmälle että kiikareilla. Se vaikutti olevan liikkumatta, sitten kasvoi kooltaan ja katosi 90 sekunnissa pitkän, matalan kapuamisen jälkeen.

http://www.nicap.org/docs/lockufo2.pdf

 

Samaan aikaan ryhmä Lockheedin työntekijöitä, jotka olivat Lockheedin testikoneen kyydissä, Burbankin ulkopuolella Kaliforniassa, havaitsivat myös teräväreunaisen mustan silhuetin taivaalla, meren yllä. Noin viiden minuutin päästä se kutistui pois näkyvistä.

PBB-tapauskortti, joka kuvaa ilmiön syyksi mantelipilven, on luettavissa täällä. 

1954 – 1955: Douglas Aircraft Companyn tutkimus

Jacque Valleen kirjassa Forbidden Science: Volume 2” sivulla 336 on päiväkirjamerkintä:

”Belmont lauantai 15. toukokuuta 1976

…Sain kiinnostavan soiton Environmental Systemsin varajohtajalta Van Nuysista, joka oli lukenut Invisible Collegen. Niinkin varhain kuin vuonna 1955 hän oli kuulunut UFO-ryhmään  Douglas Aircraftilla Santa Monicassa. Hän työskenteli siellä Wheatenin (joka on nyt Lockheedilla sukellusvenedivisioonassa), Ted Gordonin, Klempererin ja Dave Crookin kanssa. McDonnellin johto pyysi heitä arvioimaan tapauksia Blue Bookista, valokuvineen ja filmeineen. Heidän johtopäätöksensä, mikä heitä pyydettiin ”unohtamaan”, oli että kappaleet käyttivät moniulotteista fysiikkaa. Hän nyt väittää, että he löysivät yli 2000 paikkaa Owenin laaksossa yksistään, mm. yhden jossa kappaleet näyttivät liikkuvan sisään ja ulos kiinteän maan läpi.”

Kuva PDF:stä

 

Tutkin tätä vuoden 1955 tutkimusta, ja lopulta kirjoitin siitä tänne ja tänne.  Sain kuin sainkin lopulta paikallistetuksi, kiitos bostonilaisen tutkijan Barry Greenwoodin, 100 sivua dokumentteja, jotka perustuivat tutkimukseen, joista muutama sivu on netissä luettavissa. Projektia veti Wolfgang Benjamin Klemperer, heidän ohjusdivisioonan johtaja, ja mukana oli  Elmer P Wheaton; Theodore Jay Gordon; Dave Crook sekä A M Rochlen. Ottaen huomioon, että Valleen listaamat nimet ovat kaikki vuoden 1955 dokumenteissa, poislukien Rochlen, mietin sitä oliko Rochlen Valleen tietolähde?

Kuva: Barry Greenwood

 

Swordsin ja kumppaneiden kirjoittamassa vuoden 2012 kirjassa UFOs and Government (Anomalist Books, San Antonio) on seuraavaa:

”Douglasin ohjusosasto oli tehnyt analyysia Great Fallsissa, Montanassa, vuonna 1950 kuvatusta filmistä tutkiakseen epätavallisia voimanlähdejärjestelmiä… Douglasin analyysin teki tri. Robert L Baker.”

Memo – Klemperer Wheatonille 1. maaliskuuta  1955

 

Analyysi on julkaistu maaliskuussa 1956 otsikolla ”Fotogrammaattinen analyysi ’Montana’-filmistä, joka seuraa kahta UFOa”, jonka on kirjoittanut Baker, R.M.L.

1950-luvun puoliväli: Antigravitaatiotutkimus

Nick Cookin vuoden 2002 kirja The Hunt for Zero Point”  tutkii sitä miten antigravitaatiotutkimusta tehdään voimanlähdetutkimuksessa. Cook oli englantilaislehti Jane’s Defence Weeklyn palkkalistoilla, ja hän kiinnostui antigravitaatiotutkimuksesta. Nopeasti hän sai selville, että 1950-luvun puolivälissä useat ilmailualan yritykset USA:ssa aktiivisesti tutkivat antigravitaatiota. Yksi kaikkein nimekkäimmistä oli George S. Trimble, Martin Aircraftin edistyneiden projektien johtaja ja G-projektin varajohtaja. Lue lisää Cookin työstä: klikkaa tästä.

1965: Martin Marietta

Jacques Valleen kirjassa Forbidden Science: Volume 1 on päiväkirjamerkintä päivämäärällä 17. toukokuuta 1965. Vallee kirjoittaa:

”Kiintoisa tapaus sattui tuoreeltaan käydessäni keskustelua Martin Mariettalla työskentelevän insinöörin kanssa, joka sanoo että hän koostaa kirjaa UFOista. Insinööri kierrätti mustaa vihkosta, jossa oli materiaalia, ja kun joku käänsi sivua, insinööri syöksähti penkistään kuin tiikeri ja otti vihkon pois, sylkien suustaan ’…toiset paperit eivät mitenkään liity tuohon.’ Me olimme varsin shokissa hänen väkivaltaisesta reaktiostaan. Tottakai me mietimme mitä muuta siinä vihkossa voisi olla. Oli huhuja siitä, että suuret lentoyhtiöt tekivät omia salaisia UFO-tutkimuksiaan.”

1967-1968: Presidentti Lyndon B. Johnson puolesta tehty tutkimus

Vuosina 1967-1968, Frank F. Rand Jnr. oli presidentti Lyndon B. Johnsonin avustaja. Presidentti Johnson oli saanut yhteydenoton tutkija James E. McDonaldilta UFOista. Presidentti Johnson itse oli aiheesta pitkään ollut kiinnostunut. Presidentti pyysi Randia tutkimaan asiaa ja raportoimaan hänelle; Rand ja hänen tiiminsä käyttivät yhdeksän kuukautta tehden tieteellistä tutkimusta aiheesta ja tuottivat vastauksena raportin Johnsonille.

Vuoteen 2001 mennessä Rand oli valmistellut kirjan pituisen käsikirjoituksen, sekä hänen urastaan että UFO-tutkimuksista. Sen nimi oli ”UFOs…Fact or Fiction” ja amerikkalaistutkija Michael Swords sai kopion haltuunsa, jonka minä olen lukenut. Käsikirjoitusta ei koskaan julkaistu ja harva on sen nähnyt.

Joitain Randin tiimin johtopäätelmiä:

”Ei ole epäilystäkään ettivätkö UFOt olisi olemassa ja kontrollissa. En myöskään epäile sitä, etteikö joitain luotaimia olisi lähetetty Maapallolle muista sivilisaatioista aurinkokuntamme ulkopuolelta.”

Muita Randin tiimin jäseniä ovat mm. Arthur Lundahl; General James T. Stewert; tri. Brockway McMillan; tri. ”Lee Brockings” (pseudonyymi); tri. Bleakley ja tri. Losh; plus tässä erityisen kiinnostava nimi, Clarence ”Kelly” Johnson.

1967-1970: McDonnell Douglasin ”salainen” tutkimus

Heinä/elokuun 1993  ”International UFO Reporterin” numerossa McDonnell Douglasin työntekijä Robert M. Wood paljasti, että hänen yrityksensä on tehnyt ”salaista” tutkimusta UFO-aiheesta.

Kuva PDF-tiedostosta

 

Wood suositti johdolle vaatimatonta puolen miljoonan dollarin projektia tutkimaan tuntemattomia teorioita, tekemään laboratoriokokeita ja arvioimaan hypoteeseja, tekemään kenttäkokeita ja käymään läpi UFO-kirjallisuutta. Yhdessä kohtaa projekti työllisti neljä ihmistä täysipäiväisesti ja kolme työntekijää osa-aikaisesti.

Kuva PDF-tiedostosta

 

Parempi kuvaus tehdystä työstä ilmestyi paljon myöhemmin toisessa Woodin artikkelissa, lokakuun 2008 ”MUFON Journalin” numerossa. Projektissa mukana oli tri. Joseph M. Brown; Chan Thomas; Paul Wilson; Stanton Friedman; tri. Darell Boyd Harmon; Leon A. Steinert ja Harvey C. Bjornlie. Kirjoitin pitkästi tästä projektista; sen paperityöstä ja sen löydöksistä blogipostauksessa päivämäärällä 22. syyskuuta 2020. Jos haluat lukea 275 sivua projektin dokumentaatiota, voit vierailla tällä verkkosivulla. 

Robert M. Wood vuoden 1993 artikkelissaan sanoi:

”Projekti lopetettiin vuonna  1969 minun suosituksestani johtuen kyvyttömyydestämme identifioida lopputilin maksupäivää… koodinimi oli  ”BITBR” — sanoista ”Boys in The back Room.”

Wood paljasti myös:

”Ainoat kontaktit valtiolla projektin tiimoilta syntyivät kevään 1970 lopulla, kun erään tiedustelupalvelun taholta ilmaistiin kiinnostus. Tämä johti luonnostelmaehdotukseen ”matkia, imitoida tai kopioida UFOihin liittyivä observaabeleita.” Me kutsuimme tätä potentiaalista mahdollisuutta nimellä Project Skylite ja valmistelimme hyvän määrän teknistä informaatiota odottaessamme sopimusta. Sitä ei koskaan tullut McDonnell Douglasilta minun tietääkseni.”

Tutkija Lois Taylor otti minuun yhteyttä ja tarjosi minulle useita dokumentteja, jtoka käsittelivät tätä projektia, josta kirjoitin blogiartikkelin 15. lokakuuta 2020.

Sisäinen memo päivämäärällä 2. toukokuuta 1968, otsikolla ”Kehittyneiden aluskonseptien tutkimus”, jonka on kirjoittanut Wood, Brown ja Harmon, kuvaa kappaleessa ”Kilpailijoiden pyrkimykset”:

”Hughes (10 miestä Fullertonissa Meierin komennossa); Lockheed Sunnyvale; Rand on ehdottanut projektia (kuten on monet muutkin yritykset); Useilla yrityksillä on UFOihin liittyviä pyrkimyksiä. Raytheonilla on ollut tietokoneprojekti  Condonissa (Coloradon yliopisto)”.

1973: Näyte vuoden 1897 ”törmäyksestä” Aurorassa, Teksasissa analysoitiin

MUFON ”Skylook” Journalissa, numero 70, syyskuussa 1973 (s.8) kirjoittaja Walt H. Andrus kirjoitti artikkelin otsikolla ”Raportti vuoden 1897 Auroran, Teksasin, tutkimuksista”. Raportissa todettiin, että materiaalinäytteitä oli löydetty väitetyltä ”törmäyspaikalta”, jotka lähetettiin:

”John F. Schuessler, MUFONin varajohtaja ja ilmailukonsultti, kesäkuun 15. Ne on lähetetty laboratorioon McDonnell Douglasille, St. Louisiin, asiantuntija-analyysia varten.”

Sen mitä sain selville, analyysin tuloksia ei koskaan julkaistu.

1974: UFO-tutkimusta CIA:lle?

Päiväkirjamerkintä 10. joulukuuta 1974 Valleen Forbidden Science: Volume Two”-kirjassa:

”Kit vastahakoisesti vahvisti, että 15 insinöörin ryhmä Keskilännestä (oletan, että kyseessä oli McDonnell St. Louisissa) ovat salaa tekemässä UFO-tutkimusta CIA:lle ’ilmailualan tutkimuksen’ verukkeella. He saavat dataa CUFOSin ja muiden amatöörien vuodoista.”

Huom: Kit viittaa Christopher ’Kit’ Greeniin.

1978: McDonnell Douglas jatkaa tutkimuksia

Kaksi muuta tiedonmurua Jacques Valleelta.

a. Päiväkirjamerkintä päivämäärällä 5. tammikuuta 1978

”Eilen sain puhelinsoiton henkilöltä, joka työskentelee McDonnell Douglas Aeronauticsilla. Hän sanoi minulle, että hän oli koostamassa uutta tietokantaa lähikontakteista. En ole tarpeeksi tyhmä uskoakseni, että hänen yrityksellään ei ole mitään intressiä tässä asiassa. Heillä on käynnissä oleva salainen projekti, jota CIA on avokätisesti rahoittanut ja jonka siunaus sillä on, ja he ovat varsin tiiviisti yhteydessä suurimpiin UFO-ryhmiin, jotka kaikki rakastavat salakontakteja vakoojiin, silloinkin kun he parjaavat valtiota sen salailusta julkisissa tiedonannoissaan.”

b. Päiväkirjamerkintä päivämäärällä 15. lokakuuta 1978

”McDonnell Douglas jatkaa hiljaa hyvin rahoitettua tutkimustaan John Schuesslerin kanssa, jota myös Virasto valvoo. He näyttävät etsivän eksoottisia lejeerinkejä. Kuka kusettaa ketä? Miksi tiedeyhteisöä pidetään pimennossa näistä projekteista? Miksi kaikki salailu? Minne tutkimustulokset katoavat?”

1979 -1986: McDonnell ja parapsykologia

Vuosina 1979-1986 McDonnell Foundation rahoitti pysyvää paranormaaleihin ilmiöihin erikoistunutta PSI-labraa St. Louisissa, Missourissa. James Smith McDonnell oli McDonnell Douglasin hallituksen puheenjohtaja.

1985: ATP

Edistynyt teoreettinen fysiikka (Advanced Theoretical Physics, ATP) -projekti oli  John B. Alexanderin ja tri. Ronald F.  Blackburnin yhdessä perustama. Blackburn oli mikroaaltospesialisti, aiemmin Lockheedin ”Skunk Worksilla” ja Jacques Valleen mukaan (Forbidden Science: Volume 3 päiväkirjamerkintä 11. huhtikuuta 1989)  Blackburn vihjaili tutkivansa UFOja. Profiloin Blackburnia blogipostauksessa vuonna 2019.

ATP:lla oli useita osanottajia, jotka tapasivat ja keskustelivat tämänhetkisistä ja tulevista tutkimusaiheista. ATP-dokumenttipinon tarkastelua löytyy tästä linkistä.

ATP-osanottajien keskuudessa oli ainakin viisi henkilöä, jotka työskentelivät ilmailualan yrityksille. Nämä olivat Ron Blackburn, Milton Jantzen ja Don Keuble Lockheedilta; sekä Bill Souder ja Robert Wood  McDonnell Douglasilta.

Vaikka Alexander briffasi useita korkea-arvoisia valtion viranomaisia ATP:n ollessa käynnissä, lopulta rahaa ei herunut enää ATP:n tutkimusagendalle, ja se lakkautettiin.

1986: Ben Rich

Vuosien mittaan paljon on sanottu erään Lockheedin Ben Richin lausunnoista. Vuonna 1986 Ben Rich oli varatoimitusjohtaja ja yleinen johtaja edistyneissä kehitysprojekteissa Lockheed Aeronautical Systems Companylla. Kirjeessä päivämäärällä 10. heinäkuuta 1986 tutkija John Andrewsilta Richille Andrews kysyi uskoiko Rich sekä ihmisten tekemiin että avaruusolentojen tekemiin UFOihin? Vastauksessaan päivämäärällä 21. heinäkuuta 1986 Lockheedin kirjepaperissa Rich vastaa:

”Kyllä, olen molempien kategorioiden uskovainen. Mielestäni kaikki on mahdollista. Monet ihmisten tekemät UFOt ovat rahoittamattomia mahdollisuuksia (Un Funded Opportunities).”

Kuva kirjeenvaihdosta PDF-muodossa alla:


1992 – 2012: Robert Bigelow ja Bigelow Aerospace

Lasvegasilainen liikemies Robert T. Bigelow on ollut pitkään kiinnustunut sekä UAP:sta että paranormaalista. Hän on ilmaissut kiinnostuksensa monissa bisnesprojekteissaan, lähtien Bigelow Foundationista 1990-luvun alkupuolella; National Institute for Discovery Science (NIDS -1996-2004); ja lopulta Bigelow Aerospace Advanced Space Studies (BAASS) vuosina 2008-2012. Olen käynyt jokaisen näistä läpi sarjassa blogipostauksia, jotka löytyy blogini hakutoiminnolla. Iso osa NIDSiä koskettavasta informaatiosta löytyy edelleen heidän matalana olevalta verkkosivulta Wayback machinen avulla.  Bigelow Aerospace perustettiin vuonna 1998 ja BAASS vuonna 2008.

BAASS sai kaksivuotisen rahoituksen, $22 miljoonaa yhteensä, Yhdysvaltain puolustustiedustelupalvelu DIA:lta Advanced Aerospace Weapon System Applications Programin (AAWSAP) alaisena sopimuksena. Robert Bigelow  myös kaivoi omista taskuistaan DIA-rahojen päälle. Varsin vähän tietoja on julkisesti jaossa DIA:n tai BAASS:n touhuista AAWSAPissa.

1990-luvun puoliväli: Project Greenglow

1990-luvun puolivälissä ilmailuinsinööri tri. Ron Evans työskenteli British Aerospacelle (josta tuli BAE Systems vuonna 1999). Hän kysyi johdolta voisivatko he tutkia ”gravitaationhallintaa?” He sanoivat kyllä; antoivat hänelle toimiston ja pienen budjetin. Hän nimitti projektia nimellä Project Greenglow ja työskenteli sen parissa eläkkeelle lähtöön asti vuonna 2005. Vuonna 2015 hän julkaisi kirjan nimeltä Greenglow and the Search for Gravity Control”.

https://www.amazon.com/Greenglow-search-gravity-control-Ronald/dp/1784620238

 

2001: Donald Phillips

Steven M. Greerin mukaan hänen vuoden  2001 kirjassaan Disclosure Project Briefing Document”, Donald  Phillipsin sanotaan olleen ilmavoimissa, ja lisäksi hänen sanotaan työskennelleen Kelly Johnsonin kanssa Lockheedilla. Hänen todistuksessaan hän puhuu siitä miten avaruusolennot tapasivat Maapallolla johtajia vuonna 1954; mikä johti teknologiamme kehittymiseen. Phillips viittaa eversti Corson työhön näyttönä joka tukee hänen omaa todistustaan.

2014: Boyd B. Bushman

Boyd B. Bushman työskenteli Lockheed Martinille ja piti nimissään useita patentteja, jotka oli jätetty vuosina 1989-2002, jotka on myönnetty Lockheedille. Ennen kuolemaansa elokuussa 2014 häntä haastateltiin videolle hänen omista UAP-näkemyksistään. Videolla hän puhuu UFOista todellisina; että ne ovat vierailijoita toisista maailmoista ja että aluksia ja ruumiita on saatu haltuun. Hän kuvasi ja näytti valokuvia UFOista ja avaruusolennoista, joista hän puhui kuin hän olisi tavannut ne henkilökohtaisesti; sekä avaruusolentojen planeetasta. Hän väitti, että Venäjä ja Kiina molemmat työskentelivät Area 51:ssä.  Hän myös sanoi analysoineensa UFOn palasia, joilla oli ominaisuutena minkä tahansa palasen vieressä olevan materiaalin keveneminen. Videon kriitikot huomauttivat, että avaruusolento valokuvassa vahvasti muistuttaa Wal-Martissa myytävää lelua.

2016: William Tompkins

Kirja nimeltä Selected by Extraterrestrials”, kirjoittanut William Mills Tompkins, julkaistiin vuonna 2016. Kirjan sanotaan olleen omaelämänkerta, vaikka se on tyyliltään kuin B-luokan jännäri. Tompkins sanoo olleensa pitkäaikainen Douglas Aircraft Companyn työntekijä, vuodesta 1953.

https://www.amazon.com.au/Selected-Extraterrestrials-secret-think-tanks-secretaries/dp/1515217469

 

Hän esittää väitteitä kuten:

”Laajojen tutkimusten jälkeen vuonna 1953 Advanced Design tuli tulokseen, että UFOt olivat itse asiassa planeettainvälisiä avaruusaluksia, joita ohjastavat erittäin kehittyneet ulkoavaruudesta tulleet olennot.”

Lisää blogistani päivämäärällä 28. huhtikuuta 2016.

Entäpä nyt?

Pitkäaikainen ilmailualan kiinnostus aihetta kohtaan kertoisi minulle siitä, että on olemassa mitä todennäköisimmin ilmailualan yritys tai parikim, jotka tekevät UFO-tutkimusta. Kaiken kiinnostuksen myötä Nimitzin tapauksia ja muita kohtaan ehdottaisin, että yhdellä tai useammalla ilmailualan yrityksellä on oma UAP-tutkimusohjelmansa. Tämä on erillään kaikesta Yhdysvaltain hallinnon UAP-toimikuntatoiminnasta.

On esitetty dokumentoimattomia väitteitä useiden UAP-tutkijoiden suulla, että he ovat tietoisia neljästä muusta amerikkalaisesta tutkimusohjelmasta, jotka käsittelevät UAP:a. Kuitenkaan ei ole mitään viitteiti siitä, että nämä tutkimusohjelmat olisivat yksityisten ilmailualan yritysten projekteja. Ovatko blogin lukijat tietoisia sellaisista ilmailualan yritysten UFO-tutkimusprojekteista?

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

EU for UAP

UAPTF-raportti: Kuka sanoi mitä?

Kirjoittanut Keith Basterfield

Office of the U. S. Director of National Intelligence

Perjantaina 25. kesäkuuta 2021 Yhdysvaltain hallituksen kansallisen tiedustelun johtajan toimisto (Office of the Director of National Intelligence, ODNI) julkaisi verkossa raportin otsikolla ”Alustava arviointi: Tunnistamattomat Ilmailmiöt”. Julkaisutiedotteessa luki:

”Kansallisen tiedustelun johtajan toimisto on jättänyt kongressille alustavan raportin tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP), joka kuvaa UAP-toimikunnan työn etenemistä UAP:den ymmärtämisessä.”

”Uutishuoneella” oli linkki jota kautta raportin saattoi lukea.

 

Muutamia tiedonjyviä raportista

Kommentti 1: UAPTF itse muodollisesti perustettiin 4. elokuuta 2020 varapuolustusministeri David L. Norquistin aloitteesta. UAPTF:n vastaava elin sanottiin olevan laivastoministeriö, tiedustelu- ja turvallisuusministeriössä toimivan puolustusasioiden alivaltiosihteerin alaisuudessa. Toimikunnan tehtävä on  ”…havaita, analysoida ja luetteloida UAP:ta, jotka potentiaalisesti voisivat olla uhka Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle.” Toimikunta yleensä ”pystytetään” tarkastelemaan jotain tiettyä aihepiiriä, sitten raportoimaan löydöksistään, jonka jälkeen se lakkautetaan.

Kommentti 2: Tämä alustavan arviointiraportin oli tarkoitus täyttää Yhdysvaltain kongressin pyyntö. 17. kesäkuuta 2020 raportissa 116-233, kongressilta senaatin tiedustelukomitealle, oli ohjeistus: ”…komitea ohjeistaa DNI:a, puolustusministerin johdolla… jättämään raportin… tunnistamattomista ilmailmiöistä…”

Pentagonin lehdistösihteeri

Myöskin samana päivänä, 25. kesäkuuta 2021, Pentagonin lehdistösihteeri John Kirby antoi lausunnon tunnistamattomista ilmailmiöistä otsikolla ”Pentagonin lehdistösihteeri John Kirbyn lausunto UAP-arvioinnista”. Siinä luki:

”Tänään kansallisen tiedustelun johtaja on toimittanut kongressille alustavan arvioinnin tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP) sekä tiedusteluyhteisön ja puolustusministeriön UAP-toimikunnan aikaansaamasta edistyksestä tämän uhan ymmärtämisessä.”

Kommentti 3: Huomaa, että ODNIn julkaisu puhuu ”…UAP-toimikunnan työn etenemistä UAP:den ymmärtämisessä…” kun taas Pentagonin julkaisu puhuu ”…tiedusteluyhteisön ja puolustusministeriön UAP-toimikunnan aikaansaamasta edistyksestä tämän uhan ymmärtämisessä…” aivan kuin ”tiedusteluyhteisö” ja ”UAPTF” olisivat erillisiä tahoja, jotka ovat edistyneet eri asteisesti ymmärryksessä UAP:sta.

”UAP-analyysi on yhteistoimintaa, jossa on mukana monia ministeriöitä ja virastoja, ja puolustusministeriö kiittää kansallisen tiedustelun johtoa yhteistyön johtamisesta tämän arvion tuottamisessa, sekä muita mukanaolleita ministeriöitä ja virastoja.

”Tunkeutumiset koulutusalueille ja rajattuun ilmatilaamme ovat operationaalinen ja lentoturvallisuuden uhka, ja ne saattavat olla ongelmallisia kansalliselle turvallisuudelle. Puolustusministeriö ottaa raportit tunkeutumisista — minkä tahansa esineen, tunnistamattoman tai tunnistetun — erittäin vakavasti, ja tutkii jokaisen.”

Kommentti 4: Yllä esitetty lausunto tunkeutumisista on melkein yksi yhteen sanamuodoin se mitä DOD:n viestintähenkilö Susan Gough on aiemmin sanonut, kun hän on kommentoinut aihetta. DOD ei koskaan ole selventänyt sitä miten se on tutkinut jokaista tunkeutumista, ainoastaan viitannut operationaaliseen turvallisuuteen kun on estänyt Gough’ia kommentoimasta asiaa.

”Tänään luovutettu raportti esittelee haasteita, joita ilmenee arvioitaessa puolustusministeriön koulutusalueiden ja laitosten läheisyydessä esiintyviä UAP-ilmiöitä. Raportti myös identifioi tarpeen parantaa prosesseja, käytänteitä, teknologioita ja koulutusta, jotta voisimme parantaa kykyämme ymmärtää UAP:a.

”Tämän saavuttamiseksi apulaispuolustusministeri Kathleen Hicks tänään ohjeisti puolustusministerin tiedustelu- ja turvallisuusministerin toimistoa luomaan suunnitelma, jolla virallistetaan UAPTF:n tämänhetkinen toiminta.

”Tämä suunnitelma tullaan laatimaan yhdessä puolustusministeriön eri komponenttien kanssa, mm. asevoimien haarat ja taistelukomennot, ODNI ja muut virastojen väliset kumppanit. Suunnitelma tulee esittämään proseduurit, joilla synkronoidaan UAP:n liittyvä tietojen keruu, raportointi ja analyysi; tarjotaan suosituksia armeijan koe- ja harjoitusalueiden turvaamiseksi; ja yksilöi vaatimukset uuden seurantatoiminnan käynnistämiselle ja pyörittämiselle työn johtamiseksi, mukaan lukien sen kohdentaminen, resurssit, henkilöstö, viranomaiset ja toteuttamisen aikataulu.

”Voit lukea ODNIn UAP-arviointiraportin dni.orgista.”

Varapuolustusministerin ohjeistus

Tässä on kuva varapuolustusministerin ohjeistuksesta:

Mitä raportin julkisessa versiossa lukee?

Raportti itsessään on yhdeksän sivua pitkä, ja ”julkinen”. On tiedossa, että raportilla on ”salainen liite” salaamattoman raportin lisäksi. Kokonaisraportti (salainen + julkinen) on ilmeisesti annettu kongressille. Vaikka väitetyistä salaisen osuuden sisällöistä on ilmeisesti vuodettu osia, näitä ei ole varmistettu. Suosittelen lukemaan raportin yhdeksän sivua, vaikka kommentoinkin sisältöä alla.

1. Avaus ”Soveltamisala ja oletukset” viittaa UAP:hin ”uhkina.” Tämä on ollut yleinen, yhdenmukainen narratiivi DOD:lta. Tämä sanan ”uhka” käyttö on odotettavaa DOD:lta, onhan kyseessä puolustusministeriö — jonka erityinen tarkoitus on havaita ja vastata kansallisen turvallisuuden haasteisiin.

2. ”UAPTF:n johtaja on virallisesti vastuussa UAP-datan oikea-aikaisesta keräämisestä ja koostamisesta.”

Kommentti 5: UAPTF:n johtaja, 23. kesäkuuta 2021, paljastui henkilöksi nimeltä Brennan McKernan, Yhdysvaltain laivaston tiedusteluanalyytikko.

3. ”…ODNIn ilmailualan kansallisen tiedustelun johtaja on laatinut tämän raportin.”

Kommentti 6: Kansallisen tiedustelun johtajat (National Intelligence Managers, NIM:t) ovat DNI:n pääasiallisia neuvonantajia omien rooliensa puitteissa. Täten on kiinnostavaa huomata, että ilmailualan NIM on laatinut raportin, eikä niinkään UAPTF:n johtaja. Oletettavasti tämä johtuu siitä, että DNI on pyytänyt laatimaan raportin kongressille ja niinpä hänen organisaationsa on laatinut sen. Nykyisen ilmailualan NIM:n nimen etsintä ei tuottanut tuloksia. (toim. huom. ilmailualan NIM on kenraalimajuri James R. Marrs)

4. ”Rajallinen data ja epäjohdonmukaisuudet raportoinnissa ovat keskeisiä haasteita UAP-arvioinnissa.”

Kommentti 7: UAP-siviilitutkijat ovat usein kommentoineet datan runsautta, jota on kerätty vuodesta 1947. Jotkut ovat vihjailleet, että meidän tulisi lopettaa datan keruu ja aloittaa sen analysointi. Toiset huomauttavat, että se mitä oikeasti puuttuu on korkealaatuinen monisensoridata, joten on huomionarvoista lukea seuraava UAPTF-raportin lausunto:

5. ”80 raportissa oli usean eri sensorin havaintoja.”

Kommentti 8: Tottakai tämä korkealuokkainen sensoridata on saatavilla vain sotilastutkijoille, ei siviileille.

6. ”Jotkut UAP:t vaikuttavat pysyvän paikallaan kovassa tuulessa, liikkuvan tuulta vasten, liikkuvan yhtäkkisesti tai liikkuvan huomattavilla nopeuksilla, ilman näkyvää merkkiä työntövoimasta. Muutamassa tapauksessa armeijan lentokoneet prosessoivat radiotaajuista (RF) energiaa, jota näiden UAP-havaintojen yhteydessä on esiintynyt.”

Kommentti 9: Vaikka UAP-siviilitutkijat ovat huomauttaneet kaikista yllämainituista aiemmin, on tervetullutta nähdä UAPTF-raportin tekevän samat havainnot UAP:den ominaisuuksista.

7. ”UAPTF:lla on mielestä pieni määrä dataa, josta käy ilmi UAP:den kiihtyvyys ja tutkajäljen hallintakyky.”

Kommentti 10: Taaskaan ei mitään uutta siviilitutkijalle, mutta kuitenkin hyvä nähdä tämä ilmaistuna.

8. ”Jotkut UAP-havainnot voidaan liittää amerikkalaistahojen kehitys- ja salaisiin ohjelmiin. Me emme kyenneet kuitenkaan vahvistamaan, että nämä systeemit olisivat selittäneet mitään keräämiämme UAP-raportteja.”

Kommentti 11: Niin, tällä hetkellä mitään näyttöä ei ole siitä että nämä olisivat amerikkalaisten aluksia.

9. ”Jotkut UAP:t voivat olla Kiinan, Venäjän tai muun valtion tai kolmannen osapuolen teknologiaa.”

Kommentti 12: Pian yhdeksännen lausunnon jälkeen on kymmenes, jossa lukee:

10. ”Tällä hetkellä meiltä puuttuu dataa, jonka perusteella sanoa että UAP:t ovat osa minkään ulkovallan tiedonkeruuohjelmaa tai kertoisivat minkään potentiaalisen vihollisvallan teknologisesta kehityksestä.”

11. ”UAP:t ovat vaara lentoturvallisuudelle…”

Kommentti 13: NARCAP, siviililentomiehistön UAP-raportointijärjestelmä, on sanonut tätä monen vuoden ajan ja sillä on joitain erinomaisia esimerkkejä UAP:n ja lentokoneen läheltäpititilanteesta.

12. ”UAPTF on alkanut kehittää virastojen välisiä analyysi- ja prosessityönkulkuja, joilla varmistetaan että keräys ja analyysi on ajan tasalla ja koordinoitu.”

Komment 14: Koordinoitu datankeruu on toki keskeistä, keskitetty data-analyysi myös, ja toivottavasti tuota dataa annetaan myös kansalle.

13. ”UAPTF tällä hetkellä työskentelee lisäraportoinnin hankkimiseksi, mm. Yhdysvaltain ilmavoimilta (USAF) ja on aloittanut datan vastaanottamisen liittovaltion ilmailuviranomaiselta (FAA).”

Kommentti 15: On kriittistä kerätä dataa sekä USAF:n järjestelmistä että siviilihenkilöstöltä ja järjestelmistä.

14. ”UAPTF on ilmaissut, että lisärahoitus tutkimukseen ja kehitykseen voisi edistää aiheen tulevaa tutkimusta, josta tässä raportissa puhutaan. Sellaisia instrumentteja tulee ohjata UAP-datankeräysstrategialla, UAP T&K teknologiatiekartalla ja UAP-ohjelmasuunnitelmalla.”

Kommentti 16: Tämä tietää hyvää Yhdysvaltain tulevalle UAP-tutkimukselle. Mutta älkäämme unohtako, että siviilit keräävät paljon informaatiota. Vaikuttaa siltä kuin UAPTF tai virasto joksi se on muuttumassa tulee laajentamaan keräämistä ainoastaan sotilastapauksiin, jossa otetaan mukaan siviilimiehistön ja FAA:n tutkien havainnot.

Yhteenvetona

Mielestäni tämä alustava arviointiraportti UAP:sta tunnustaa UAP-todellisuuden, näyttää että joissain tapauksissa on selittämättömiä piirteitä, tarjoaa suuntaa tulevalle valtion tutkimukselle eikä todellakaan sulje pois eksoottisempia selityksiä joillekin UAP:lle.

Miten raportti on otettu vastaan?

NASAn johtaja Bill Nelson

NASAn tämänhetkinen johtaja Bill Nelson, joka aiemmin on ollut kongressiedustaja, on päässyt laajalti otsikoihin UAP-aiheesta useissa valtamedian tiedotusvälineissä viime aikoina.

Tässä on kuitenkin muutama hänen kommenttinsa UAPTF-raportin jälkeen:

”NASA-johtaja Bill Nelson sanoi sunnuntaina, että hänen mielestään Maapallon asukkaat eivät ”ole yksin” universumissa, sen jälkeen kun Yhdysvaltain tiedusteluraportti paljasti että…”

sekä:

”Nelson, joka on käynyt läpi raportin julkisen ja salaisen version, sanoo että hän uskoo ettei Maapallo ole yksin galaksissa.

Entinen kansallisen tiedustelun johtaja John Ratcliffe

Artikkelissa 27. kesäkuuta 2021 Jerry Dunleavy kirjoittaa:

”Ratcliffe kertoi Fox Newsin juontaja Dan Bonginolle Unfilteredin lauantaisessa jaksossa, että UFOt ovat kansallisen turvallisuuden kysymys… ja että on olemassa teknologioita, joita meillä ei ole, ja rehellisesti sanoen joita vastaan emme kykenisi puolustautumaan.”

Senaattori Marco Rubio

26. kesäkuuta 2021 New Yorkerin journalisti Gidean Lewis- Kraus liitti juttuunsa mukaan floridalaisen senaattori Marco Rubion kommentin.

”Tämä raportti on tärkeä ensiaskel näiden tapausten luetteloinnissa, mutta se on vain ensiaskel. Puolustusministeriöllä ja tiedusteluyhteisöllä on paljon hommaa ennen kuin oikeasti ymmärrämme ovatko nämä ilmauhat vakava uhka kansalliselle turvallisuudelle.

Kongressiedustaja Adam Schiff

Yllämainitussa New Yorkerin artikkelissa oli myös kalifornialaisen Adam Schiffin kommentti, joka vetää edustajainhuoneen tiedustelukomiteaa, ja hänen sanotaan sanoneen seuraavaa:

”Meidän tulisi lähestyä näitä kysymyksiä ilman ennakko-odotuksia ja rohkaista näiden tunnistamattomien ilmailmiöiden potentiaalisten kansallisen turvallisuuden ja lentoturvallisuuden riskien läpikotaiseen, systemaattiseen analyysiin, olivatpa ne sitten vihollisvaltioiden, ilmakehän tai muiden ilmailmiöiden, avaruusromun tai jonkin aivan täysin muunlaisen asian aiheuttamia.

Senaattori Mark Warner

Virginialainen demokraatti ja senaatin tiedustelukomitean johtaja Warner on sanonut seuraavaa:

”Minua briiffattiin näistä tunnistamattomista ilmailmiöistä ensikertaa lähes kolme vuotta sitten. Siitä lähtien näiden tapausten esiintyminen tuntuu kiihtyneen. Yhdysvaltojen tulee kyetä ymmärtämään ja lieventämään uhkia piloteille, olivatpa ne sitten dronejen tai sääpallojen tai vihollisten tiedustelukyvykkyyksien aiheuttamia. Tämänpäiväinen varsin tulokseton raportti on vain alkua pyrkimyksillemme ymmärtää ja valaista mikä aiheuttaa nämä riskit ilmailulle monilla alueilla ympäri maata ja maailmaa.”

Astrobiologi Jonti Horner

Australiassa ABC Radio Adelaiden verkkoartikkelissa journalisti Malcolm Sutton puski jutun ulos heinäkuun 1. päivä 2021. Siinä lainattiin australialaisen astrobiologin Jonti Hornerin, University of Southern Queensland’s Centre for Astrophysicsin professorin, sanomisia hänen luettuaan UAPTF:n raportin.

Puhuttaessa sotilaslentäjien tekemistä havainnoista:

”Heti kun ottaa nämä huippusalaiset jutut ja tekee niistä julkisia, yhtäkkiä avaa ne paljon laajemman asiantuntemuksen omaavan ihmismäärän syynäykselle.

Hän lainasi tuoretta tutkimustulosta, jonka mukaan yläilmakehän salamointi tunnetaan nykyään valohaltijoina ja henkinä, joita ei tuolloin tunnistettu pilottien havainnoissa:

”Professori Horner sanoi, että samanlaista skeptisismiä oli esiintynyt elektrostaattisia ilmiöitä kohtaan, joita oli kuvattu meteoriitteja ja taivaan tulipalloja kuvanneissa raporteissa.

Hän jatkoi sanomalla:

”Joten, mielestäni tällainen julkaisu on todella positiivinen asia; koska se rohkaisee ihmisiä tarkastelemaan heidän näkemiään asioita ilman nolouden tunnetta…”

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Kirja: UFO Investigation: The Methodology for a New Age

Kirjoittanut Keith Basterfield

Richard R. Lang

Amerikkalainen UAP-tutkija Richard R. Lang on kirjoittanut kirjan. Lang on kirjailija ja tutkija; FAA:n lisensoima kaupallinen lentäjä ja hänellä on kanditutkinto ilmailutieteestä Embry Riddle Aeronautical Universitysta. Hän on työskennellyt yksityisenä tutkijana, Virginian osavaltion lainvalvonnassa sekä Yhdysvaltojen Department of Homeland Securitylle. Vuonna 2009 hän pyöritti Bigelow Advanced Aerospace Space Studiesin (BAASS)/Mutual UFO Networkin (MUFON) SIP Projectia ja STAR Teamia. Nykyään hän on Lang Publicationin omistaja ja päätoimittaja.

 

Sisältö

Kirja alkaa esittelemällä UAP-tutkimuksen aihepiiriä. Sitten Lang kertoo vuoden 1976 UFO-havainnosta Floridassa, jossa hän lensi yksin yöllä ja kuuli kahden muun pilotin raportoivan jättiläismäisen paikallaan olleen kappaleen rannikolla. Lang ei kyennyt saamaan itse näköhavaintoa, mutta tämä tapaus käynnisti hänen pitkäaikaisen kiinnostuksensa UAP-ilmiötä kohtaan.

Lang jatkaa (toisessa kappaleessa) muodollisen koulutuksensa käsittelyä, hänen työtään Discovery Channelilla ja MUFON STAR -tiimissä (kolmas kappale) sekä BAASS/MUFON aikakautta (neljäs kappale) ja  ”UFO-paljastuksen” ja valtion salailun käsittelyä (viides kappale).

Tämä johtaa käsittelyyn valtion alihankkijoista ja armeijan törmäysnoudoista (kuudes kappale), videotutkimuksista (seitsemäs kappale), tutkimuksissa käytetyistä laitteista (kahdeksas kappale), todellisuuden havainnoinnista (yhdeksäs kappale), ”moniulotteisesta tietoisuudesta” (kymmenes kappale), ”anomaalisten ilmiöiden kuusikerroksisesta mallista” ja Valleen ja Davisin mallista (yhdestoista kappale).

12. kappale on omistettu raportin kirjoittamiselle, 13. kappale tutkimusmetodologialle, 14. kappale medialle ja lehdistölle ja viimeinen 15. kappale kysyy ”Onko UFO-paljastusta näköpiirissä?”

Toivottavasti ylläoleva antaa jonkinmoisen kuvan kirjassa käsitellyistä aiheista.

BAASS/MUFON

Ottaen huomioon aiemman laajahkon BAASSin käsittelyni, johon kuuluu BAASSin ja MUFONin välinen liiketoiminnallinen yhteistyö, olin erityisen kiinnostunut siitä mitä Langilla oli sanottavanaan aiheesta. Helmikuun 2009 ja helmikuun 2010 välillä MUFON antoi Langille tehtäväksi johtaa yhteisprojektia. Sopimukseen päästiin kahden organisaation välillä tarjota BAASSille pääsy ja informaatiota sekä MUFONin tutkimuksista että MUFONin havaintotietokannasta.

Lang sanoo, että vaikka hän tiesi rahoituksen projektiin tulleen Yhdysvaltain valtion virastolta, hän ei tiennyt miltä virastolta (lopulta hän sai kuulla, että kyseessä oli DIA). Tämä rahoitus mahdollisti sen, että MUFON pystyi palkkaamaan kenttätutkijoita, jotka tutkivat tiettyjä MUFONille ilmoitettuja tapauksia. Näiden tapausten yksityiskohdat annettiin eteenpäin BAASSille. Pian projektin alkamisen jälkeen, BAASSille annettiin myös suora pääsy informaatioon 95%:ssa MUFONin havaintotietokannan tapauksista, joissa silminnäkijät olivat suostuneet luovuttamaan tiedot kolmannelle osapuolelle.

Lang kertoo yksityiskohtia siitä miten tämä kaikki toimi, mm. joitain erityisiä tapauksia. Sitten Lang käsittelee asiaa ”BAASSin puolelta”, muistelee Bigelow’n palkanneen ”50 huipputieteentekijää ja kokenutta poliisitutkijaa tekemään laboratorioanalyyseja sekä kenttätutkimuksia”.

Lang (s. 57) kertoo, että ”projektin tarkoitus oli saada selville informaatiota ja näyttöä voimanlähteestä…” ja BAASSille erittäin kiinnostavista tapauksista, joihin kuului sähköisten laitteiden vikaantumistapaukset, kulkuneuvojen magneettijälkien muutokset, ihmisten loukkaantumiset ja kappaleiden valokuvat, joissa näkyy tietyn värisiä haloja UAP:n ympärillä. Lang huomauttaa, että BAASS teki omaa tapaustutkimustaan ja MUFON-tapauksien uudelleentutkimusta.

Lang lopuksi kirjoittaa siitä miten BAASS/MUFON-kumppanuus lopulta meni mönkään ja lakkasi toimimasta. Hän sai henkilökohtaisten tutkimusten perusteella selville, että erittäin kiinnostavien tapausten kanssa esiintyi myös tietokantaongelmia, joissa tapaukset katosivat yllättäen tietokannasta.

Kirja on kaiken kaikkiaan loistava lähde kenelle tahansa, joka on kiinnostunut tekemään omia UFO-tutkimuksiaan.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Joitain yksityiskohtia New Yorkerin UFO-artikkelista

Kirjoittanut Keith Basterfield

Artikkeli

Journalisti Gideon Lewis-Krausin pitkähkö artikkeli julkaistiin 30. huhtikuuta 2021 digiversiona, ja myöhemmin 10. toukokuuta 2021 printtiversiona, viikkolehti New Yorkerissa. Koska UAP-materiaalia on viime aikoina ilmestynyt paljon, artikkelin julkaisun aikaan luin sen nopeasti, ja sitten talletin myöhempää tarkastelua varten. Nyt on tullut aika käsitellä sitä, ja esittelen jotain minulle uutta infoa.

Artikkeli tarjoaa yleiskatsauksen valikoidusta ilmiön historiasta sekä biografisia lähteitä useista keskeisistä alan tekijöistä. Yksityiskohtaisemmin asiaa käsitellään journalisti Leslie Keanin, ’debunkkaaja’ Mike Westin ja lasvegasilaisen liikemiehen Robert Bigelow’n biografioiden kautta.

Minulle uutta infoa

Mitä uutta sain tietää artikkelista?

1. En tiennyt monista Leslie Keanista kerrotuista yksityiskohdista. En tiednnyt esimerkiksi, että kesäkuussa 2011 John Podesta, presidentti Clintonin entinen henkilöstöpäällikkö:

”…pyysii Keania pitämään luottamuksellisen esityksen Podestan perustamalle think tankille, Center for American Progressille.” Yleisöön kerrottiin kuuluneen ”…viranomaisia NASAsta, Pentagonista ja liikenneministeriöstä, sekä kongressin työntekijöitä ja eläköityneitä tiedustelu-upseereja…”

Leslie Kean

 

2. En ollut kuullut ’debunkkaaja’ Mike Westin taustoista, siitä miten hän päätyi UAP-tutkimukseen. Erityisesti huomioni kiinnitti rivi, joka Lewis-Krausin mielipiteen mukaan on, että:

”Hän vaikutti kyvyttömältä näkemään, että joku saattaisi löytää turvaa siitä ajatuksesta, että me emme ole yksin universumissa, josta me lopulta tiedämme varsin vähän.”

3. Bigelow Aerospace Advanced Space Studies (BAASS), osana Defense Intelligence Agencyn Advanced Aerospace Weapon System Applications -ohjelman (AAWSAP) sopimuksta, tuotti 494-sivuisen  ”kymmenkuukautisraportin.” En ollut aiemmin kuullut, että:

”Kuten entinen valtion viranomainen oli minulle kertonut,  ”Raportti oli saapunut tänne ja luin koko tekstin ja välittömästi pidin sen julkaisemista katastrofina.”

Lukijat muistanevat, että Saksassa nyt asuva amerikkalaistutkija Tim McMillan raportoi nähneensä kopion koko dokumentista, saaneensa sen joksikin aikaa lainaan muistiinpanojen tekemistävarten. Muutamat muutkin ovat paljastaneet lukeneensa sen. Tutkijoita on ihmetyttänyt, että dokumenttia ei vielä ole julkaistu kaikille. Huomautan, että useat FOIA-tietopyynnöt DIA:lle ovat pyytäneet kopiota tästä dokumentista, mutta niihin ei vielä ole vastattu, vaikka ne on laitettu menemään jo vuonna 2018.

4. Tiesin, että 4. lokakuuta 2017 pidettiin tapaaminen Leslie Keanin ja Luis Elizondon välillä, jossa puhuttiin Advanced Aerospace Threat Identification Programista (AATIP). Kuitenkaan en muista kuulleeni, että osanottajiin kuului myös Hal Puthoff ja Jim Semivan, jotka olivat mukana To The Stars Academy of Arts & Sciencessa (TTSA).

5. Keanin ja muiden artikkelissa vuonna 2017, jossa paljastettiin AATIP:n olemassaolo, sanottiin myös:

”…mutta entinen Pentagonin viranomainen jokin aika sitten vihjasi, että tarina oli monimutkaisempi: hänen paljastamansa ohjelma ei merkinnyt paljoakaan verrattuna siihen tarinaan jonka hän oli laittanut liikkeelle. Laajalle levinnyt kiinnostus siihen ideaan, että valtiota kiinnosti UFOt, oli inspiroinut valtiota ainakin kiinnostumaan nyt UFOista.”

6. Me tiedämme, että vuoden 2017 loppuun mennessä AATIP:n portfolio oli annettu ”…siviilitiedusteluviranomaiselle, jonka arvo oli asteikolla verrattavissa kahden tähden kenraaliin.” Kuitenkin artikkeli paljastaa, että:

”Hän kanavoi mediahuomion esittääkseen, että ilman prosessia jolla käsitellä kategorisoimattomia havaintoja, jäykkä byrokratia jättäisi huomiotta kaiken sellaisen mikä ei noudattaisi standardikaavaa.”

”Se mitä me tarvitsemme”, entinen Pentagonin viranomainen sanoi, ”on jotain sellaista kuin syyskuun 11. päivän jälkeiset fuusiokeskukset, jossa puolustusminiseriön kaveri voi jutella FBI:n kaverille ja NRO:n kaverille.”

7. Vuoden 2004 Nimitzin havainnoista:

”Nimitzin kohtaaminen ei muuttunut virallisen tutkimuksen kohteeksi kuin vasta vuosia tapauksen jälkeen, kun harhaileva kansio päätyi jonkun sellaisen työpöydälle, joka päätti että tätä kannattaa tutkia.”

Tämä tukee aiempaa informaatiota siitä, että vaikka joku oli siivonnut datan tapahtuman ajoilta, ylemmällä taholla ei suoritettu mitään tutkimusta.

8. Mick Westin näkemyksistä puhuttaessa koskien pilottien havaintoja USS Princetonilla marraskuussa 2004:

”Entinen Pentagonin viranomainen vakuutti minulle, että Westillä ”ei ole koko kuvaa tilanteesta. On dataa jota hän ei koskaan tule näkemään — on paljon enemmän mitä saatoin ottaa mukaan rajatussa ympäristössä.”

9. Elizondon jatkajasta AATIP:ssa:

”Elizondo ei koskaan saanut Mattista jututettavakseen, mutta hänen seuraajansa onnistui saada välitettyä briiffaukset puolustusministeri Mark Esperin pöydälle, sekä myöskin senaatin tiedustelukomitealle, kansallisen tiedustelun johtajalle, senaatin asevoimakomitealle ja usealle pääesikunnan työntekijälle.”

8. syyskuuta 2020 japanilaisten pitämässä lehdistötilaisuudessa oli mainintaa siitä, että UAP-aiheesta oltiin puhuttu Japanin ja USA:n välillä, kun ministeri Esper oli Guamissa. Näin yllämainittu briiffaus on pakostakin pidetty ennen syyskuun 8. päivää 2020.

Entinen kansallisen tiedustelun johtaja John Ratcliffe palveli pestissään toukokuusta 2020 tammikuun 20. päivään 2021. Maria Bartiromon haastatellessa häntä FOX TV:llä 19. maaliskuuta 2021 hän sanoi:

”Itse asiassa halusin tuoda tämän informaation julki ennen lähtöäni hommista.”

John Ratcliffe

 

10. Blumenthalin ja Keanin heinäkuun 2020 artikkelissa mainitaan ”sarja julkisia luentokalvoja” koskien ”Maan ulkopuolelta tulleiden”  ”Maahan syöksyneiden alusten noutoja.”

”Entinen Pentagonin viranomainen kertoi minulle, että hän piti Keanin todisteita vaillinaisina. ”Leslien luentokalvoilla on ilmaisuja joita me emme käytä — tavaraa jota me emme koskaan sanoisi”, hän sanoo. ”Se ei pääse hajutestistä läpi.”

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

John Ratcliffen kommentit UFOista

Keith Basterfield käsittelee tässä John Ratcliffen lausuntoa, joka noteerattiin myös muualla mediassa

John Ratcliffe


John Ratcliffe oli Yhdysvaltain kansallisen tiedustelun johtaja toukokuusta 2020 tammikuun 20. päivään 2021 Trumpin hallinnossa. Maaliskuun 19. päivänä 2021 Maria Bartiromo haastatteli häntä FOX News Primetimessa. Alla on puhtaaksikirjoitus tuosta pätkästä, jonka olen kirjoittanut itselleni pidemmästä haastattelusta, jonka Giuliano Marinkovic minulle toimitti. Tuo versio on pidempi kuin sosiaalisessa mediassa kierrossa oleva.

Puhtaaksikirjoitus

MB – Nyt vieraakseni tulee entinen kansallisen tiedustelun johtaja John Ratcliffe. John, on hieno nähdä sinut täällä. Kiitos paljon kun saavuit vieraaksi.

JR – Eipä kestä, Maria.

MB – John, olet nähnyt, roolissasi, enemmän tiedustelua kuin kukaan muu on nähnyt presidenttiä lukuunottamatta, kansallisen tiedustelun johtajana. Olen halunnut kysyä sinulta tätä kysymystä jo jonkin aikaa. Haluan kysyä UFOista — tunnistamattomista lentävistä esineistä. Pentagon  aikoo julkaista raportin kesäkuun 1. päivänä ja $2.3 biljoonan dollarin tukipaketissa joka tammikuussa meni läpi, on mukana Intelligence Authorization Act; rahaa Pentagonille UFOjen tutkimiseen. John, me saamme raportin käsiimme kesäkuun 1. päivä. Voitko kertoa meille onko UFOja nähty?

JR – Toki. Meillä on paljon raportteja tunnistamattomista ilmailmiöistä ja itse asiasssa on ollut ohjelma jo jonkin aikaa, toimikunta joka on toiminut National Defense Authorization Actin alaisuudessa, mutta kuten huomautit Maria, nyt on tulossa raportti Pentagonilta, puolustusministeriltä ja kansallisen tiedustelun johtajalta. (KB – katso kommentti 1 alla.)

Halusin saada tämän informaation julkistetuksi (kommentti 2) ennen virastani lähtöä, mutta me emme kyenneet saamaan sitä tarpeeksi nopeasti ei-salaiseen formaattiin, josta me olisimme voineet puhua, mutta jos totta puhutaan niin havaintoja on tehty paljon enemmän kuin mitä kansalle on kerrottu. (kommentti 3.)

Jotkut niistä on tehty julkisiksi. Kun me puhumme havainnoista, me puhumme kappaleista joita laivasto tai ilmavoimien pilotit ovat nähneet, tai joita on havaittu satelliittikuvissa (kommentti 4), ja jotka ovat tehneet temppuja joita on vaikea selittää. Liikkeitä joita on vaikeaa toisintaa, joihin meillä ei ole teknologiaa. Tai matkata nopeuksilla, jotka ylittävät äänivallin ilman sen rikkomisesta tulevaa ääntä.

Joten tiivistettynä, asioita joita me näemme joita on vaikeaa selittää. Ja niin, tiedäthän, niitä on itse asiassa aika monta, ja informaatiota kerätään ja se tullaan esittämään tavalla, että kaikki amerikkalaiset voivat sen nähdä.

Me aina, kun me näemme näitä asioita, Maria, me aina etsimme uskottavaa selitystä. Sää voi aiheuttaa häiriöitä, visuaalisia häiriöitä. Joskus me mietimme onko vihollisillamme teknologiaa, joka on meitä edellä mitä emme vielä ole tajunneet. Mutta on tapauksia, jolloin meillä ei ole hyvää selitystä sille mitä me olemme nähneet.

Ja kun tuo informaatio tehdään julkiseksi, voin puhua siitä hieman enemmän.

MB – Voitko kertoa meille missä niitä on nähty?

JR – Itse asiassa ympäri maailman. On ollut havaintoja joka puolella maailmaa, ja kun me puhumme havainnoista, toinen asia minkä kerron teille on, että kyse ei ole vain pilotin tai satelliitin näkemästä tai jostain tiedustelukokoelmasta. Yleensä meillä on useita sensoreita, jotka havaitsevat näitä asioita (kommentti 5). Ja niin, jotkut niistä ovat, ne ovat vain selittämättömiä ilmiöitä ja niitä on itse asiassa paljon enemän kuin kansalle on kerrottu.”

Mielestäni olisi tervettä tehdä tästä informaatiosta julkista niin paljon kuin mahdollista niin, että amerikkalaiset voivat itse nähdä joitain niistä asioista joiden kanssa me olemme joutuneet toimimaan.

MB – OK. Vau, se on varsin eriskummallista. Me arvostamme sitä, että olet täällä puhumassa tästä. Voiko tämä hämärämmäksi enää muuttuakaan. Pandemia, sulkutila, UFOt. John Ratcliffe on hienoa nähdä sinua. Kiitos paljon…

Kommentit

  1.  Kansallisen tiedustelun johtaja tulee jättämään raportin. Näin Ratcliffe, jos hän olisi ollut edelleen virassaan, olisi ollut se joka raportin luovuttaa. Ja hän oli DNI:n johtaja toukokuusta 2020 tammikuun 20. päivään 2021. Voi ihan hyvällä syyllä sanoa, että hän olisi saanut briiffausta UAP-asiassa. Uusi Director of National Intelligencen johtaja Bidenin hallinnossa on  Avril Haines.
  2. ”tehty julkisiksi ennen lähtöäni virasta…” Tämä vihjaa siihen, että osa, ellei sitten kaikki, tästä informaatiosta on aiemmin ollut salaista. Katsokaa aiempaa blogipostaustani jossa puhuin UAP-informaation salauksen tasoista.
  3. ”paljon enemmän havaintoja on tehty kuin mitä kansalle on kerrottu” Useimmat meistä olisivat uskoneet tämän olevan totta jo ennen kuin Ratcliffe näin sanoi.
  4. ”tai niitä on näkynyt satelliittikuvissa” Erittäin kiinnostava kommentti. Pitkään on ollut kertomuksia sellaisista satelliittikuvista, joissa näkyy UAP:ta. Vuonna 1988 tutkija Jacques Vallee (Forbidden Science: Volume 3päiväkirjamerkinnässään 28. kesäkuuta 1988, puhuen Hal Puthoffista, kirjoitti:

”Hal on nähnyt 2 tuumaa paksun mapin, jossa oli infrapunasatelliittien tekemiä UFO-havaintoja: ’Kappaleet saapuvat 3000 mailia Maan yläpuolelle’, hän kertoi minulle. ’Satelliitit näkevät ne niiden lähestyessä planeettaa ja poistumassa samalla tavoin kun ne tulevat. Infrapunajälki näyttää energiatasoja, jotka ovat 15 kertaa lentokoneen verran. Mutta data on niin salaista, että kukaan ei halua puhua siitä.’ ”

5. ”Yleensä meillä on useita sensoreita, jotka havaitsevat näitä.” Jälleen varmistusta huhuista tai tarinoista, joista me kaikki olemme tietoisia.

Uuden Seelannin kansallisarkistot digitoivat ensimmäisen UFO-tiedostonsa

Kirjoittanut Keith Basterfield

Uuden Seelannin puolustusvoimat julkaisivat useita UFO-tietoja joulukuussa 2010. Digitoidut kopiot olivat saatavilla verkossa uutissivuston kautta. Ne eivät kuitenkaan olleet digitaalisesti saatavilla Uuden Seelannin kansallisarkiston verkkosivuilla. Eilen ajattelin käydä kurkkaamassa sivuilla ja katsoa mitä UAP-tietoja siellä on listattuna.

Käytin hakusanaa ”UFO” ensimmäiseen hakuun, ja arkistoista löytyi 11 tiedostoa. Nämä olivat:

1. ”Tukipalvelut –  Tunnistamattomat lentävät esineet, Yleinen.” 1972. Uuden Seelannin poliisivoimien päämajan tuottama dokumentti.  ID-numero R13024670.

2. ”Tukipalvelut – Tunnistamattomat lentävät esineet, Yleinen.” 1972. Uuden Seelannin poliisivoimien tuottama dokumentti. ID-numero R13029195.

3. ”Raportit – Raportteja ja palautteita – Raportteja UFOista [Unidentified Flying Objects]” 1956-1979. Uuden Seelannin puolustusvoimien päämaja. ID-numero R21072322.

4. ”Raportit – Raportteja ja palautteita – Raportteja UFOista [Unidentified Flying Objects]” 1979 – 1980.  Uuden Seelannin puolustusvoimien päämaja.  ID-numero R21072323.

5.”Raportit – Raportteja ja palautteita – Raportteja UFOista [Unidentified Flying Objects]” 1981 – 1984. Uuden Seelannin puolustusvoimien päämaja. ID-numero R20384526.

6.  ”Raportit – Raportteja ja palautteita – Raportteja UFOista [Unidentified Flying Objects]” 1979 – 1984. Uuden Seelannin puolustusvoimien päämaja. ID-numero R20384527.

7. ”Yleishallinto  – Organisointi ja johto – Raportteja ja palautteita – UFOt [Unidentified Flying Objects] ja Etnologia.” 1984-1989. ID-numero 22365246.

8. ”Poliittiset asiat – Ulkoavaruus – Tunnistamattomat lentävät esineet [UFOt]” 1977 – 1982. ID-numero R17729163.

9. ”Raportit, Lentävät lautaset [UFO] [Tunnistamattomat lentävät esineet]” Marraskuu 1954 – Joulukuu 1955. ID-numero R21077579.

10. ”Julkinen sääpalvelu –  Lentävät lautaset ja tunnistamattomat lentävät esineet [UFOt].” 1956 – 1988. ID-numero R6332418.

11. ”UFO-asiat [Unidentified Flying Objects] – [Kaikoura.]” Geofysiikan observatorio, Christchurch. ID-numero R1634567.

Digitoitu tiedosto

Ainoastaan yksi yllä listatuista tiedostoista on digitoitu Uuden Seelannin kansallisarkistoon (hyväksytty 15. joulukuuta 2020), kahdeksas kohta ”Poliittiset asiat – Ulkoavaruus – Tunnistamattomat lentävät esineet [UFOt]” 1977 – 1982. ID-numero R17729163.

Ensisilmäyksellä on vaikeaa arvata mistä tässä puhutaan. Poliittiset asiat – Ulkoavaruus?

Tiedosto käsittelee yhtä ainoaa aihetta. Tämä on Grenadan valtion yritys saada YK hyväksymään Grenadan vuoden 1978 luonnostelma YK:lle, ”Viraston tai laitoksen perustaminen YK:hon ryhtyä toteuttamaan, koordinoida ja levittää tutkimustietoja Tunnistamattomista Lentävistä Esineistä ja niihin liittyvistä ilmiöistä.”

Lue esitys täältä: https://digitallibrary.un.org/record/655422

YK:n Uuden Seelannin suurlähettilään ja Uuden Seelannin ulkoministeriön YK-osaston edustajan välillä käytyä vaihtoa on monta dokumenttia. Grenada lopulta taivutettiin vetämään pois sen esitys ja sen sijaan hyväksymään:

”Että Yleiskokous pyytää Pääsihteeriä välittämään esitysluonnostelman tekstin yhdessä yllämainittujen lausuntojen kanssa YK:n jäsenvaltioille ja kiinnostuneille erikoisvirastoille, niin että ne voisivat kommunikoida näkemyksensä Pääsihteerille.”

Vaikka jutun lopputulema on UAP-kirjallisuudessa hyvin tiedossa, tämä tiedosto tuo julki Uuden Seelannin kannan ja sisäiset ajatukset asiasta, ja senpä vuoksi sen lukeminen on aiheellista.

Kiinnostava sivumaininta, vuonna 2017 melbournelaisen tutkijan  Paul Deanin kirjoittamassa bloggauksessa, joka oli huomannut että tämä tiedosto oli Uuden Seelannin kansallisarkistoissa, ilman että hän oli nähnyt itse sisältöä, kirjoitetaan seuraavaa:

”Voidaan vain spekuloida mitä MFAT-tiedosto pitää sisällään. Yksi mahdollisuus on, ottaaen huomioon aikavälin vuodet  1977-1982, että dokumentit liittyvät UFO-tietoisuutta lisäävään aloitteeseen YK:ssa, jota Sir Eric Gairy, silloinen Grenadan pääministeri, johti 1970-luvun lopulla. Tämä ponnistelu johti sarjaan täysistuntoja ja päätöksien hyväksymisiä vuoden 1977 loppupuolella, mikä kulminoitui Poliittisen erikoiskomitean kuulemistilaisuuteen marraskuun 27. päivänä 1978.”

Kaikoura

Sarja tapauksia sattui joulukuussa  1978 Kaikouran alueen lähellä Uudessa Seelannissa. Lentäjät tekivät visuaalisen havainnon; tämän havainnon filmasi myös australialainen TV-ryhmä, ja sen yhteydessä tehtiin anomaalisia tutkahavaintoja. Useat valtion virastot Uudessa Seelannissa tekivät tutkimuksia tapauksista.

Digitoiduissa tiedoissa on SAVINGRAM-dokumentti, Wellingtonilta kaikille – vs UFOt – Kaikora, päivätty kesäkuulle 1979. Tähän kuului seuraava teksti:

”Maan ulkopuolisten elämänmuotojen intervention mahdollisuuden todeksi osoittamista pidetään äärimmäisen epätodennäköisenä.”

Odotan innolla lisää näitä Uuuden Seelannin kansallisarkistojen UAP-tietoja saataville digitoidussa muodossa.

Loppuhuomio: Susan Hansenin, Uuden Seelannin “UFO Focus New Zealand Research Network”:n johtajan, väsymättömän työn ansiosta Uuden Seelannin puolustusvoimat ovat julkaisseet nämä tiedot. Klikkaa tästä päästäksesi heidän verkkosivuilleen.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Bigelow-säätiö, NIDS, viljakuviot ja Chad Dietken

Kirjoittanut Keith Basterfield

Olen aiemmin kirjoittanut useita blogipostauksia Bigelow-säätiöstä, muunmuassa:

22. marraskuuta 2018.The Bigelow Foundation ja Angela Thompson Smith.” Viittaus John B. Alexanderin vuoden 2017 kirjaan, ”Reality Denied”, paljasti että henkilö, Angela Thompson, oli tehnyt työtä Bigelow-säätiölle.

Kävin läpi Angela Thompson Smithin uraa ja löysin infora Bigelow-säätiöstä.

”Säätiö on toteuttanut useita projekteja, mm. Bigelowin rahoittamaan Roper-raporttiin epätavallisista henkilökohtaisista kokemuksista; seminaareja vaihtoehtoterveydestä ja yhteistutkimusta Las Vegasissa, Keski-Nevadassa ja Alabamassa; tutkimusavustusta tutkijoille kuten Budd Hopkins New Yorkissa, sekä radioshow’n Area 2000, joka oli Art Bellin Coast to Coast -ohjelman edeltäjä. Area 2000:ssa oli mukana monia asiantuntijoita ufologian, vaihtoehtoterveyden, vaihtoehtoisen energian ja parapsykologian alalta, ja se oli käynnissä alkuvuoden 1994.”

22. toukokuuta 2020. ”The Bigelow Foundation – UAP:t ja muutaAngela Thompson Smith oli kiva ja lähetti minulle raportin hänen työstään Bigelow-säätilllä. Hän teki kenttätöitä UAP-havaintojen ja karjansilvonnan parissa; eräässä kohtaa hänen työtään lyhyen ajan Budd Hopkinsin kanssa. Hän myös työskenteli radio-ohjelmassa ”Area 2000”, joka on Art Bellin show’n edeltäjä. Vaikka hän mainitsee, että Bigelow oli kiinnostunut viljakuvioista, hänen raporttinsa ei mainitse mitään henkilökohtaisia tutkimuksia näistä, sinä aikana kun hän työskenteli Bigelow Foundationilla.

22 November 2020. ”Angela Thompson Smithin UFO/UAP-sieppauskokoelma.” Amerikkalaistutkija Louis Taylor otti yhteyttä, joka kertoi minulle että hänellä on Smithin eBayssa vuonna 2002 myymää UAP/abduktiomateriaalia, mm. useita episodeja ”Area 2000”-show’ta. Laatikko E:ssä oli maininta: ”Raportti vierailusta Fyffeen, Alabamaan, maaliskuu 1993, kirjoittanut Angela Thompson: Abduktiot, viljakuviot, karjansilpomiset.” En löytänyt tällaista raporttia verkosta.

Chad Deetken

Vastaani tuli nimi Chad Deetken, kun luin Jacques Valleen kirjaa ”Forbidden Science: Volume IV”, jossa oli päivämäärällä 31. maaliskuuta 1996 päiväkirjamerkintä. Vallee oli Las Vegasissa tapaamassa Science Advisory Boardia (SAB) National Institute for Discovery Sciencella (NIDS.)

”Bigelowilla on ollut kiinnostus  Puerto Ricoon, jonne hän on lähettänyt partiomiehen, Chad Deetken, tutkimaan viljakuvioita ja silpomisia.”

Löysin Chad Deetkenin raportin verkosta hänen seitsemännestä päivästään matkallaan Puerto Ricoon. Kuitenkin tämä liittyi hänen ”chupacabra”-tutkimuksiinsa — ”vuohen imijä”. Hänen vuoden 2001 kirjassaan ”Unearthly Disclosure” englannin opettaja Timothy Good raportoi myös Deetkenin vuoden 1996 vierailun; hän kertoi chupacabra-tutkimuksen yksityiskohdista ja sanoo, että Deetken teki tutkimuksia kolmesta silvotusta vuohesta.

Kävin jälleen läpi Valleen kirjan sisällysluetteloa ja etsin muita viitteitä Deetkeniin. Löysin toisen merkinnän päivämäärällä 18. lokakuuta 1997, ja jälleen Vallee oli Las Vegasissa NIDS:n tapaamisessa.

Siellä oli tapaus ranchilla 28. elokuuta arviolta kahden aikaan yöllä, jolloin Chad Deetken ja Terry Sherman näkivät sillalta valon. Chad näki hehkua ja hänen valokuvistaan se käy ilmi, mutta Terry havaitsi valorenkaan avautuvan maanpinnan yläpuolelle ja näki siitä nousevan mustan hahmon. Paikalle mentyään hän ei myöhemmin nähnyt mitään jälkiä…”

Kolmas merkintä löytyi päivämäärällä 18. lokakuuta 1997:

”Chad Deetken antoi kiihkeän mutta epätieteellisen kuvauksen englantilaisista viljakuvioista Alton Barnissa ja Silberry Hillissa Hän jätti huomiotta huijaushypoteesin.”

Area 2000

Smithin UAP/abduktiokokoelmaa läpikäymällä huomasin, että siinä oli lista 26:sta ”Area 2000”-show’n episodista. Yhdessä näistä Art Bell haastatteli Chad Deetkeniä. Jonkin aikaa kului ja näin journalisti Giuliano Marinkovicin twiittaavan siitä, että hän on hankkinut 12 äänitiedostoa show’sta. Kysyin häneltä oliko hänellä sitä missä Deetken on? Onnenkantamoisen myötä sain show’n itselleni. Kuuntelin sen ja palasin mielessäni vuosien taakse.

Deetken paljasti, että hän ensi kertaa kiinnostui viljakuvioista vuonna 1990, kun hän oli katsonut ”Unsolved Mysteriesin” episodin, jossa puhuttiin viljakuvioista. Siinä kohtaa hänellä ei ollut UFO-aiheeseen kiinnostusta enempää kuin tavallisella tallaajalla. Kuitenkin hän pian tajusi, että jotain omituista oli käynnissä. Hän tutki viljakuvioita Kanadassa ja Englannissa. Hän ei pitänyt niistä moniakaan huijauksina, ja hän puhui hänen kohtaamisistaan sellaisten tutkijoiden kuten Colin Andrews; Pat Delgardo; George Wingfield; Linda Howe ja muiden kanssa.

Hän kävi läpi omien sekä muiden tutkimuksien yksityiskohtia, kuvasi sitä miksi hänen mielestään viljakuviot ansaitsivat huomiomme. Hänen mielestään UFO-ilmiön ja viljakuvioiden välillä oli löyhä yhteys. Hänen kommenteissaan mainittiin amerikkalaisen tri. Levengoodin ty, joka tutki maaperää ja viljanäytteitä, joita oli tuotu Englannista. Deetken sanoi, että Levengoodin työ näytti, että eräät viljakuvioiden vaikutukset olisi toistettavissa käyttäen mikroaaltoenergiaa. Kuitenkin hänen omien näkemystensä mukaan hän oli taipuvaisempi sanomaan, että kyseessä oli äly, joka ei ollut ihmisäly. Hän sanoi, että oli erittäin selvää että tämä äly ei halunnut tulla nähdyksi.

Deetken mainitsi myös vuoden 1992 viljakuvioprojektin nimeltään Project Argus — joka Deetkenin mukaan toteutettiin Englannissa. Deetkenin mukaan Bigelow-säätiö pääosin rahoitti sitä ja mukana oli pari-kolmekymmentä ihmistä, joista puolet oli tieteilijöitä.

Yritin saada Deetkeniä käsiini ja löytää hänen työnsä. Vuoden 2014 julkaisussa jonka löysin:

”Vuonna 1992, Deetken sai kutsun Aveburyn kivimonumenteille eteläiseen Keski-Englantiin. Deetken vieraili osana tutkimusryhmää siellä joka vuosi, mutta hän on lakannut käymästä.” Kun hän huomautti, että huijaukset olivat muuttuneet osaksi viljakuvioskeneä, paperi sitten jatkoi ”…lasvegasilainen miljardööri, joka oli kutsunut Deetkenin töihin hänen National Institute for Discovery Scienceen oli sittemmin lopettanut Englannin toiminnan rahoittamisen.”

Project Argus 

https://kobus.ch/kobus/

Tämä vaikuttaisi olevan sama Project Argus. Tarkistin ja se vaikuttaa olevan tasan tarkkaan sama mitä Argus oli ollut ja mitä se oli saavuttanut. Eräällä löytämälläni verkkosivulla, jonne oli postattu vuonna 2018, oli Kobus Nieuwmeijerin postaus, joka raportoi itse olevansa eräs vuoden 1992 Project Arguksen tiimiläisistä:

”Liityin tiimiin vuonna 1992 ja tein magneetti-, suskeptibiliteetti ja gradiometriamittauksia viljakuvioilla. Minulla on tausta geofysiikassa (argeologia), ympäristön kestävyydessä ja liiketoiminnan kehittämisessä, ja olen tehnyt yli 15 vuotta humanitääristä ja kehitystyötä Afrikassa, Euroopassa ja Etelä-Afrikassa. Olen elänyt Irlannissa ja Britanniassa 1980- ja 1990-luvuilla ja tällä hetkellä olen terapeutti Sveitsissä.”

Nieuwmeijerin sivulla oli kopio 119-sivuisesta raportista koskien  Project Argusta otsikolla ”Raporrti Project Arguksen tuloksista: Viljakuvioiden fyysisten materiaalien instrumentoitu tutkimus.” Raportin oli kirjoittanut projektin jäsenet ja sen oli toimittanut Michael Chorost.

”Projektin tavoite oli selvittää aiheuttivatko jotkut viljakuviot sellaisia fyysisiä vaikutuksia, joita voisi olla vaikeaa, ellei mahdotonta saada aikaan ihmistoiminnalla.”

”Project Argus oli lähinnä kahden organisaation, North American Circle (NAC) sekä Center for Crop Circle Studies (CCCS) yhteisprojekti…  CCCS antoi projektille 2000 puntaa siemenrahaa…ja NAC:n rahoitus toi pöytään yli $34,000 toukokuuhun 1992 mennessä.”

Monenmoista tieteellistä laitetta ja kojetta käytettiin:

”* Elektronimikroskoopilla tutkitaan kasvien solujen seinämiä ja etsitään merkkejä epätavallisesta fyysisestä stressistä tai lämpövaurioista

* Gammaspektroskopiaa käytetään tutkimaan maaperää ja etsimään merkkejä lyhytaikaisista radioaktiivisista isotoopeista

* Geelielektroforeesia käytetään tarkastelemaan kasvien DNA:ta ja etsimään merkkejä denaturaatiosta

* Magnetometriaa käytetään arvioimaan magneettivaihteluja maaperässä

* Kasvien solujen kudosta tutkitaan arvioimaan kasveja painaneita voimia

* Siemeniä idättämällä testikasvatetaan siemeniä, joita on korjattu viljakuvioiden yhteydessä

* Geiger-mittausta käytetään havaitsemaan epätavallisen korkeita taustasäteilytasoja

* Erilaisia sähkömagneettikenttämittareita”

Mitä lopulta saatiin selville?

” Project Argus ei ole, tätä kirjoitettaessa, löytänyt ”vedenpitävää” näyttöä, joka näyttäisi että jotkut viljakuviot eivät olisi ihmistoiminnan tulosta. Mutta se on sulkenut pois suurimman osan aiemmin esillä olleista hypoteeseista ja, vieläkin tärkeämpänä, löytänyt joitain epäselvyyksiä, jotka tuntuvat olevan lisätutkimusten arvoisia…”

Chad Deetken esitti raportin osion (sivut 46-59) otsikolla ”Britanniassa ja Kanadassa esiintyvien viljakuvioiden ja -muodostelmien analyysi ja vertailu”.

Liite 9 näyttää projektin kulurakenteen, plus muualta saadut ”kontribtutiot.” Kontribuutiosivuilla oli yhdeksän henkeä joiden numerot näkyivät: $3,383.23; $4,643.96; $20,000; $1,000; $2,000; $2,500; $50; $100; $500 yhteensä $34,177.19. Nimiä ei ole mainittu. Kuitenkin sanottiin, että CCCS antoi 2,000 puntaa, joka vuonna 1992 olisi arvoltaan noin $3,400. Liitteen 12 tunnustuksissa lukee seuraavaa:

”Kirjoittajat kiittävät Robert Bigelow’ia hänen avokätisestä rahallisesta tuestaan projektille.”

Lisäksi (s.68):

”Lisäksi projekti on saanut avokätisiä kontribuutioita Robert Bigelow Holding Corporationilta... eräs lahjoittaja erityisesti ansaitsee kiitokset: Robert Bigelow. Tämä henkilö on sekä tukenut työtämme että auttanut järjestelemään yhteistyötä eri yliopistojen kanssa, joiden tiedekunnat ovat antaneet meille arvokkaita neuvoja ja avustaneet erään jäsenen koejärjestelyissä…”

Projektin parissa työskennelleiden listaa läpikäytäessä näkyy sivulla 92, että suuren yliopiston henkilö olisi ollut tohtori Ernest Peck, University of Nevada – Las Vegas. Hänen osuutensa Argus-raportissa keskittyi gammasädespektroskopian käyttöön. Liite 12 kertoo Peckin tehneen työtä; Vernon F. Hodge ja Ashok K. Singh ovat kaikki University of Nevadasta – Las Vegasissa.

Siirtykämme vuoteen 1997

Huomasin Valleen kirjan merkinnän 9. maaliskuuta 1997.  NIDSistä puhuttaessa siellä lukee:

”Instituutin kautta  Bob Bigelow kanavoi rahoja…(9) viljakuviotutkimukseen, jota pyörittää Kit ja Kristin yhdessä Kelleherin ja Deetkenin kanssa…”

Kit viittaisi Christopher ”Kit” Green; sekä Kristin, Greenin elämänkumppani Kristin B. Zimmerman. Tri. Colm Kelleher oli töissä NIDSillä.

Mietin mikä kiinnostus Kit Greenillä oli viljakuvioihin, joten palasin Valleen kirjan ”Forbidden Science: Volume Four” pariin ja tsekkasin lähdeluettelosta viitteitä viljakuvioihin. Merkintä päivämäärällä 12. kesäkuuta 1991 Vallee tapasi Richard D’Amaton, sitten Kit Greenin. Allaoleva viittaa Greeniin:

”Me käytimme lopun ajan puhuaksemme viljakuvioista. Valtion Enigma-ryhmä puhuu botanistien kanssa. Kitin yllätykseksi kukaan heistä ei ollut kuullut ilmiöstä. Sitten kerroin hänelle ranskalaisten löydöksistä, että brittiläiset tutkivat sädeaseiden kalibrointia heikosti havaittavista ohjattavista aineista.”

Myöhemmin päivämäärällä 12. kesäkuuta 1993 Green ja Vallee puhuivat jälleen viljakuvioista.

”Mitä viljakuviot sitten ovat mielestäsi?” tivasin.

”Infrapuna- ja mikroaaltoja yhdessä, kuten olet minulle näyttänyt. Näillä tyypeillä maatalousministeriössä on kammionsa, joissa he ovat alkaneet tehdä omia kokeitaan. Olen tyytynyt siihen, että se on fyysisesti mahdollista, ainakin kostutetuilla jyvillä. Jotkut insinöörit Englannissa leikkivät sen kanssa.”

Onko meillä mitään ideaa siitä mikä kiinnostus Robert Bigelowilla oli viljakuvioihin? Jälleen kerran, Vallee on korvaamaton informaation lähde. 11. kesäkuuta 1992 Vallee illallisti Robert Bigelowin kanssa New Jerseyssa. Valleen päiväkirja sanoo Bigelow’sta:

”Hän uskoo Roswelliin ja viljakuvioihin mutta epäilee Meieriä.”

7. tammikuuta 1996 Vallee kirjoittaa yksityiskohtia puhelinkeskustelusta Bigelow’n kanssa. Keskustelluista aiheista yksi oli hänen tutkimuksensa. Vallee lainaa Bigelow’n sanoja:

”Me olemme ainoastaan yhden kerran tehneet tutkimusmatkan nähdäksemme Colin Andrewsin. Hän väitti, että hänellä on valokuvia ja kaikenlaista dataa viljakuvioista, mutta se oli pettymyt. 13 vuotta eri asioita oli pidetty sikin sokin, eri erillään. Colin itse sanoi 90% kaikista vuoden 1989 jälkeisistä viljakuvioista olevan feikkejä. No, ainakin useimmat mitä hän oli käynyt keräämässä oli tullut hänen haltuunsa viimeisen kuuden vuoden aikana, joten miksi häntä kiinnostaisi?”

”Ketkä menivät sinne kanssasi?”

”Siinä oli John Alexander, George Knapp, Dean Judd, ja Pete McDuff. Soppari olisi tehty Bigelow Foundationin kautta.”

Colin Andrews vahvisti asian verkkosivuillaan. Puhuttaessa John B. Alexanderista, Andrews sanoo:

”Olen saanut kutsuja ja ottanut osaa tapaamisiin hänen ja  Robert Bigelow’n kanssa, ainoan avaruusaseman yksityisen omistajan kanssa, heidän National Institute for Discovery Science -toimistoillaan, jotka Bigelow omistaa. John Alexander, Robert Bigelow, George Knapp, Colm Kelleher ja joku tuntematon lensivät yksityiskoneella New Haveniin, Connecticutiin katselemaan tietokantaani muutama vuosi sitten.”

Lopulta päivämäärällä 4. elokuuta 1996 seuraavassa NIDS SAB -tapaamisessa Vallee kirjoittaa:

”Henkilöstöä mietittiin seuraavaksi. Lisäyksiin kuului…tri. Colm Kelleher, irlantilainen biokemisti, joka on ollut jonkin aikaa Englannissa Bigelow’n hommissa tutkimassa viljakuvioita.”

Internet Wayback Machinen avulla löysin vanhan NIDSin verkkosivun, mutta en mitään viitteitä Greenin ja muiden viljakuviotutkimuksista. Arvostaisin jos joku blogin lukija kertoisi, jos on tällainen tutkimus tullut vastaan. Kuitenkin, tuolla nyt olemassaolemattomalla NIDSin sivulla oli Valleen tutkimus ”Viljakuviot: ”Merkkejä” ylhäältä vaiko ihmisten tekosia?” Tässä tutkimuksessa hän käy läpi muodostelmien syyn ideaa energialähetyksinä leijailevasta, näkymättömästä ohjattavasta aluksesta, kuten hänen 12. kesäkuun 1991 päiväkirjamerkintänsä kertoo Kit Greenin kanssa käydystä keskustelusta.

Tiivistelmänä: sarjani Robert Bigelow’n säätiön hommista näyttää että hän on ollut kiinnostunut monenlaisista paranormaaleista ilmiöistä.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Mitä tapahtui abduktiotutkija Rima Laibowille?

Kirjoittanut Keith Basterfield

Australia

1980-luvun lopulla Australiassa oli suhteellisen vähän ihmisiä, jotka kertoivat henkilökohtaisista UFO-abduktiokokemuksista. Muistan haastatelleeni muutamia heitä tuona aikana. Kuitenkin muutaman vuoden päästä sellaisia kertomuksia alkoi tulvia. Tein työtä pysyäkseni kärryillä ulkomailla tehdystä tutkimuksesta, ja minulla oli onnea olla ainoa australialainen tutkija, joka kutsuttiin vuode 1992 monipäiväiseen symposiumiin Bostoniin, U.S.A:han, jonka oli perustanut Liechtensteinin prinssi Hans-Adam yhdessä Las Vegasin Robert Bigelowin kanssa. Eräs pääpuhujista ja keskeinen amerikkalaistutkija oli tohtori Rima E. Laibow. Mietin yksi päivä mitä hänelle tapahtui. Internet-etsinnät ja muutaman kirjan läpikäynti, mm. Jacques Valleen päiväkirjat, antoivat joitakin vastauksia.

1988

Patrick Huyghen mukaan, joka haastatteli tri. Laibowia syyskuun 1993 OMNI-lehden artikkelia varten, vuosi 1988 oli Laibowin abduktiouran startti. 43-vuotias potilas oli tullut Laibowin luokse, hänen oireinaan oli ahdistus ja paniikki, ”…koska silmäkulmastaan hän oli nähnyt Communionin kannen.” Hän ei ollut koskaan lukenut kirjaa itse. Potilas kertoi Laibowille, että hänellä oli ”…muistikuvia kohtaamisista olentojen kanssa, sellaisten kuten kirjan kannessa oli.” Laibow diagnosoi posttraumaattisen stressioireyhtymän (Post Traumatic Stress Disorder, PTSD), mutta mitään tunnettua traumaa ei tapaukseen tuntunut liittyvän.

Laibow kertoi Huyghelle, että sitten hän luki kaiken minkä hän vain sattui saamaan käsiinsä avaruusolentojen abduktioista, ja pyysi neuvoja amerikkalaisilta abduktiotutkijoilta Budd Hopkinsilta ja David Jacobsilta. Lukemisen, keskustelujen ja asian pohdinnan jälkeen Laibow sanoi, että hän oli muodostanut ryhmän toukokuussa 1989, ”For the Treatment and Research of Experienced Anomalous Trauma (TREAT)”, johon kuului termin ”avaruusolentojen abduktio” uudelleenbrändääminen ”koettuna anomaalisena traumana” (Experienced Anomalous Trauma). Hänen vaivannäkönsä kiinnosti valtavirran lääkäriä John P. Wilsonia, joka oli PTSD-asiantuntija, ja jolla oli Project Blue Bookin parissa työskennellyt naapuri.

Lisäksi vuonna 1988 loka-joulukuun ”Quarterly reportin” numero Fund for UFO Research -julkaisusta raportoi:

”Rahastolle on lähetetty useita muita abduktiotutkimusprojektiehdotelmia. …Tri. Rima Laibow on ehdottanut ”abduktiokriisikeskuksen” perustamista, jossa kuuma linja vastaisi emotionaalisesti omista kokemuksistaan häiriintyneiden puheluihin. Sellaiseen keskukseen otettaisiin töihin ihmisiä, jotka ovat saaneet erityiskoulutuksen ja jota pyörittäisi kliininen psykologi tai psykiatri. Tohtori Laibow ehdotti myös kliinisen psykologian ja psykiatrian konferenssia, joka käsittelisi abduktioilmiötä…”

Toukokuu 1989

TREAT 1 -konferenssi, ”Treatment and Research of Experienced Anomalous Trauma”, pidettiin Fairfield Universityssa Fairfieldissa, CT.

11. heinäkuuta 1989

Jacques Vallee lounasti tutkijatohtori Richard Hainesin kanssa.

”Hän ei ollut ottanut osaa prinssi Hans-Adamin abduktiotapaamisiin pari kuukautta sitten, mutta hän oli kuullut, että nainen nimeltä Rima Laibow oltiin pantu ryhmän johtoon. Valitettavasti hänellä ei ollut hypnoosikoulutusta.”

(Vallee, Jacques. ”Forbidden Science: Volume 3.” p.407.)

9. syyskuuta 1989

”Nyt minua ollaan kutsumassa konferenssiin ”koetusta anomaalisesta traumasta”. Liuta ufologeja, joilla ei kenelläkään ole taustaa kliinisessä psykologiassa, jotka näyttävät yhtäkkiä muuttuneen trauma-asiantuntijoiksi, vetävät keskusteluja. Järjestäjä on tri. Rima Laibow, joka lähestyy aihetta innostuksen ja herkkäuskoisuuden sekaisuudella, mitä minä pidän hälyttävänä. Kieltäydyin osallistumasta, sillä mielipiteeni, vaikka minun sallittaisiinkin puhua, olisivat epätoivottuja ja ne mahdollisesti sensuroitaisiin.”

(Vallee, Jacques. ”Forbidden Science: Volume Three.” p.428.)

16. marraskuuta 1989

”Tri. Rima Laibow, joka järjestää viimeisintä abduktiokonferenssiaan, on kertonut minulle huolistaan koskien Budd Hopkinsia. Hän viittasi erääseen episodiin, jossa Hopkins hypnotisoi naisabduktoidun, jolla ei ollut oikein sen tyyppistä kokemusta avaruusolennoista, mitä hän odotti. Tri. Laibowin mukaan hän alkoi huutaa naiselle tämän ollessa transsissa. Tämä herätti naisessa trauman siitä kun häntä oltiin piesty lapsena: hän on nyt psykiatrisessa terapiassa oikeiden lääkärien alaisuudessa.”

(Vallee, Jacques. ”Forbidden Science: Volume Three.” p.465.)

Tammikuu 1990

TREAT II -konferenssi pidettiin Blacksburgissa, Virginiassa. Lääkärit, fyysikot ja UFO-tutkijat tapasivat viiden päivän ajan tammikuussa 1990, ainoastaan kutsulla. Suuri konferenssin hyväntekijä oli Liechtensteinin prinssi. Raportti konferenssista sanoi, että Laibow oli ennen ollut läheisissä tekemisissä Budd Hopkinsin kanssa, ja että ”Laibowin raportoidaan olevan siepattu”, vaikka mitään viitteita ei tarjottu tämän väitteen tueksi.

5. helmikuuta 1990

Tri. Richard Niemtzow soitti Teksasista koskien psykiatri Rima Laibowin ”abduktiotraumaa” käsitellyttä tapaamista. Arviolta 40 ihmistä oli paikalla, mm. joitain lääkäreitä kuten Paul Tyler, mutta ei yhtään UFOjen lääketieteellisten vaikutusten hoitoon keskittynyttä asiantuntijaa. ”Ryhmällä ei ollut mitään ideaa metodeista”, Richard huomautti. ”Kun joku mainitsi, että heillä oli silminnäkijäyhteyshenkilöiden veri- ja virtsanäytteitä mutta he eivät tienneet minne lähettää ne, Rima huusi ’Lähettäkää mällit minulle!’ vihjaten siihen että hän haluaisi analysoida ne.” ”Ei ole järkeä lähettää mällejä sinulle”, Richard oli sanonut hänelle, ”jos sinulla ei ole mitään pohjaa mihin verrata tuloksia. Niin kävi juurikin ranskalaisten santarmien kanssa Cergy-Pontoisessa.”

(Vallee, Jacques. ”Forbidden Science: Volume Four.” p.20.)

Heinäkuu 1990

Laibow esitti julkaisun ”Experienced Anomalous Trauma New Directions” heinäkuun 1990 MUFON International Symposiumissa, joka pidettiin Pensacolassa, Floridassa.

6. elokuuta 1990

”Tri. Rima Laibow, nykyinen avaruusolentosieppausten ympärillä pyörivän spekulaation selvittelijä, tuli tänään illalliselle. Hän tilitti Budd Hopkinsin, Leo Sprinklen ja muiden tekemisistä. Hän kuvasi videonauhaa, jolla Sprinkle kuulustelee Judy Doratya, joka oli ensimmäisenä kuvannut idean maanalaisista sammioista, joissa avaruusolentohirviöt keittävät ihmisruumiin osia; ”Voisin vanooa, että Sprinkle on se joka on hypnotisoitu”, hän sanoi. ”Hänen päänsä madaltui, hän puhui matalalla, unisella äänellä. Nainen oli erittäin eloisa, puhelias. Yhdessä kohtaa hän tuntui olevan valmis itkemään, sitten hän avaa silmänsä apposen ammolleen, ottaa nenäliinan ja pyyhkii sillä huolellisesti silmäluomensa nähdäkseen valuuko hänen maskaransa… onko tuo syvähypnoosia? Olen tehnyt satoja terapiasessioita enkä kertaakaan ole nähnyt potilastani tarkastamassa meikkiään.” Rima uskoo, että on olemassa ”kulttimonikertoja”, ihmisiä jotka ovat kehittäneet keinotekoisia sivupersoonia tai joille on annettu tiettyjä omituisuuksia, joita voidaan kontrolloida läpi heidän elämänsä. Se on tärkeä idea.”

(Vallee, Jacques. ”Forbidden Science: Volume Four.” pp. 56-57.)

8. elokuuta 1990

”Rima Laibow kertoi minulle yllättävän anekdootin. Ensimmäisen Abduction Trauma -tapaamisen jälkeisellä illallisella prinssi oli sanonut hänelle, että KGB, CIA ja NATOn tiedustelu olivat briiffanneet prinssiä. He sanoivat hänelle, että ihmisiä oli ”viety” jokaisesta maasta.”

(Vallee, Jacques. ”Forbidden Science: Volume Four.” p.58.)

Maaliskuu 1991

TREAT III -konferenssi pidettiin Kansas Cityssa 7.-10. maaliskuuta 1991, jonka Laibow oli järjestänyt. Konferenssin esitysten pöytäkirjoja editoi Rima Laibow ja Robert N. Sollod.

10. huhtikuuta 1991

”Rima Laibow etsii jotakuta vetämään uutta UFO-tutkimusprojektia. Huhun mukaan rahat ovat peräisin Scott Jonesilta, joka on saanut noin $300,000 Rockefellerilta ja Claiborne Pell Foundationilta. Kieltäydyin, konteksti ei ole oikea.”

(Vallee, Jacques. ”Forbidden Science: Volume Four.” p.82.)

Elokuu 1991

Laibow otti osaa tapahtumaan, jossa esiintyi kievilläinen psykiatri ja parantaja Anatoly Kashperovsky. Laibow sanoi, että ”…tämä keisarinleikkauksen arpi joka minulla oli, joka oli paksu ja rupinen ja erittäin näkyvä…. alkoi kutisemaan.” Heti kun hän kykeni, hän tarkasteli arpea, ja sanoi sen kadonneen. Hän sanoi, että hänen gynekologinsa tarkastelu löysi erittäin ohuen viirun joka oli enää näkyvillä.

1992

TREAT IV -konferenssi pidettiin 12. huhtikuuta 1992 Decaturissa, Georgiassa. Tällä kertaa aiheina oli viljakuviot, kaukokatselu sekä sieppaukset. Baltimore Sun -sanomalehden raportti sanoi, että konferenssin oli järjestänyt tri. Rima Laibow. Siellä raportoitiin olleen 75 osanottajaa.

Laibow, Rima E., Sollod, Robert N. & Wilson, John P. (eds) ”Anomalous Experience & Trauma: Current Theoretical, Research and Clinical Perspectives” oli Center for Treatment and Research of Experienced Anomalous Trauman julkaisun otsikko (Dobbs Ferry, New York). 320 sivua oli jattu kolmeen osioon; teoreettisiin ja konseptuaalisiin aiheisiin; tutkimusnäyttöön ja metodikuvaukseen; sekä kliiniseen interventioon ja hoitomuotojen käsittelyyn. Paperit olivat sekä kliinisiltä että UFO-tutkijoilta.

12 elokuuta 1992

”Gueymard kertoi meille hauskan anekdootin kenraali Stubblebinesta ja Rima Laibowista joka kävi Ranskassa tuoreeltaan. Pierre ei kertonut hänelle paljoakaan. Laibow hoiti häitisesti hypnoottisen session hänen kanssaan, koska hänen oli mentävä shoppailemaan mustia sukkanauhavöitä: ”Kenraali pitää näistä!”

(Vallee, Jacques. ”Forbidden Science: Volume Four.” pp130-131.)

TREAT V -konferenssi pidettiin myös Decaturissa, Georgiassa.

1993

Laibow kirjoitti kappaleen posttraumaattista stressioireyhtymää käsitelleeseen kirjaan. Kappaleen tiivistelmässä sanottiin:

”Koettu anomaalinen trauma (Experienced Anomalous Trauma, EAT) näkyy potilailla, joilla on stressiresponssitrauma mutta ei suoraan identifioitavaa traumaattista tapahtumaa huolimatta huolellisista tutkimuksista. Näillä potilailla on usein posttraumaattista stressioireyhtymää (Posttraumatic stress disorder, PTSD). Sellaisilta henkilöitä puuttuu usein suuri psykopatologia ja heillä saattaa olla fysikaalista ja emotionaalista traumaoireilua. Ennen hoitoa muistinkaltaisia transseja saattaa esiintyä skenaariossa, joka korreloi psykologisen ja fyysisen stressaavan tapahtuman stigman kanssa. Kuten tässä kappaleessa esitetään, EAT saattaa esiintyä kaikkien etnisyyksien ja/tai väestökohortin potilailla. Kuten muualla huomautettu tässä teoksessa, PTSD on kuvattu alunperin taisteluväsymyksenä, vaikka se saattaa esiintyä monenlaisissa kliinisissä muodoissa.”

Laibow, R.E., Laue, C.S. (1993.) ”Posttraumatic Stress Disorder in Experienced Anomalous Trauma.” Sivut 93-103. Teoksessa: Wilson, J.P., Raphael, B. (eds.) ”International Handbook of Traumatic Stress Disorders.” Springer Science. Boston.

TREAT VI -konferenssi, ”Treatment and Research of Experienced Anomalous Trauma” pidettiin Santa Fessa, New Mexicossa.

1994

TREAT VII -konferenssi, ”Treatment and Research on Experienced Anomalous Trauma” pidettiin Virginia Beachissa, Virginiassa.

1994-2002

Hänen vuonna 2004 julkaistun CV:nsä mukaan, vuosina 1994-2002 Laibow kirjoitti useita tieteellisiä julkaisuja yhdessä seuraavien kirjoittajien kanssa: N. Bounias; A Stubblebine; H. Sanderound ja M. Bonaly, koskien heidän tutkimuksiaan biotakaisinkytkennästä. Esimerkki löytyy mm. täältä. Vuonna 1998 Laibow, Stubblebine ja Bounias julkaisivat paperin ”From Lethality to Neuropsychotoxicology: A Major Paradigm Shift in Toxicology”, J. Environ. Biol. 19(3):221-229.

2004

Tri. Rima Laibow meni naimisiin kenraalimajuri Albert N. Stubblebinen kanssa (evp) vuonna 1994 tapailtuaan jo 1980- ja 1990-luvuilla. Pariskunta perusti National Solutions Foundationin vuonna 2004.

CV vuodelta 2004 paljastaa, että Laibow oli syntynyt 30. syyskuuta 1943; saanut kandinsa (Engl. kirjallisuus.) vuonna 1965; ja hänestä tuli lääkäri vuonna 1970. Hän oli pitänyt yksityispraktiikkaa vuodesta 1972 ja erikoistunut sekä aikuisten, lasten että nuorten psykiatriaan. Hän on kirjoittanut yhdessä monien tutkijoiden kanssa biotakaisinkytkennästä ja autistisista ihmelapsista.

Joulukuu 2008

DVD julkaistiin ostikolla ”UFO Abductions and the Government cover up”, jossa on mukana mm. tri. Laibow sekä C.B. Scott Jones.

2014

Ebola-epidemian kiihtyessä Länsi-Afrikassa esitettiin monia väitteitä ”lääkkeistä” tähän sairauteen. Yksi näistä oli tri. Laibowin myymä ”Nano-Silver”.

Verkkoartikkelissa päivämäärällä 14. elokuuta 2014 otsikolla ”The Controversial woman behind Nano Silver, the new ”Ebola drug’ being tried in Nigeria”, kirjoittaja Chidi Chima toteaa:

”Amerikkalaislääkäri, joka sanoi että hänellä on lääke Ebola-virustautiin ja jonka hoito on nyt saatavilla Nigeriassa nimettömän lahjoittajan kautta, on kampanjoinut perinteisten lääkevalmistajien ”salaliittoa” vastaan.” Tuo lääkäri oli Rima Laibow.

2019-2020

Hänen aviomiehensä kuoltua vuonna 2017, Laibow teki vaatimuksen oikeudessa, johon kuului syytöksiä välinpitämättömyydestä, useita lääketieteen harjoittajia ja instituutioita vastaan. Vaateet kumottiin marraskuussa 2019 ja tammikuussa 2020.

2020

Verkkoartikkelissa päivämäärällä 13. marraskuuta 2020 ilmoitettiin, että USA:n oikeusministeriö oli jättänyt raastupaan jutun ”lopettaakseen newjerseyläisen tahon hyväksymättömän ’nano-silver’ -tuotteen myynnin, jota aiemmin oltiin markkinoitu COVID-19 -hoitona.”

”…Yhdysvallat väitti, että National Solutions Foundation, tri. Rima Laibow ja Ralph Fucetola myivät ja jakelivat nanohopeatuotetta, jonka syytetyt väittivät parantavan, lievittävän, hoitavan tai ehkäisevän COVID-19:a.”

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

CIA-johtajan lausunto oli kuin kaikuja 1960-luvulta

Kirjoittanut Keith Basterfield

John O. Brennan

Mediassa on näkynyt juttuja lausunnoista, joita CIA:n entinen johtaja John. O. Brennan on antanut, joka johti lafkaa neljän vuoden ajan Obaman hallinnon aikana. Journalisti Giuliano Marinkovic muistutti meitä, että amerikkalaisjournalisti Billy Cox julkaisi ensimmäisenä jutun Brennanin UFO-näkemyksistä jo vuonna 2018. Tulisi myös huomata, että vuonna 2013 Cox sai haltuunsa kommentteja entiseltä CIA-johtajalta Robert Gatesilta UFOja koskien.

1960

Kuitenkin kun netistä kaivelin Brennanin näkemyksiä, törmäsin erittäin samanlaiseen New York Timesin juttuun päivämäärällä 28.02.1960. Kyllä, vuodelta 1960. Se julkaistiin sivulla 30 tuon päivän numeroa. Näyttääkseni sen miten asiat usein tapahtuvat sykleissä, olkoonkin varsin pitkissä sykleissä, laitan koko jutun tähän alle.

Ilmavoimien käskyä lautasiin liittyen lainattiin
Ylitarkastajan pamfletti kutsui esineitä ’vakavaksi asiaksi’
WASHINGTON, helmi.27 (UPI.) Ilmavoimat on lähettänyt johdolleen varoituksen, että käsitellä Tunnistamattomien Lentävien Esineiden havainnot ”vakavina asioina”, jotka liittyvät suoraan kansalliseen turvallisuuteen, tänään saimme kuulla.
Ilmavoimien edustaja vahvisti käskyn annon sen jälkeen kun osia siitä tuli julkisuuteen siviilien ”lentävien lautasten” ryhmän kautta. Ilmavoimien ylitarkastaja saattoi uudet säännöt voimaan joulukuun 24. päivänä.
Säädökset, jotka uudistavat aikaisemmin samanlaisia aiemmin annettuja, kuvasivat prosessin ja niissä luki, että ”UFOista tehdyt tutkimukset ja analyysit liittyvät suoraan ilmavoimien vastuuseen puolustaa Yhdysvaltoja”.
Komitea paljastaa dokumentin
Dokumentin olemassaolon paljasti National Investigations Committee on Aerial Phenomena. Siviilien yksityistä rahoitusta nauttiva komitea syytti ilmavoimia kansan julkisesta petkuttamisesta kuvatessaan raportteja UFOista harhaisiksi ja huijauksiksi, samalla kun se lähettää johdolleen salaa nuhteet.
Vara-amiraalii R.H. Hillenkotter (evp), komitean jäsen ja entinen CIA:n johtaja, sanoi lausunnossaan, että ylitarkastajan varoituksesta oli lähetetty kopio senaatin ’tiede- ja avaruuskomitealle’.
”On aika tuoda totuus esiin avoimessa kongressin kuulemisessa”, hän sanoi.
Ilmavoimat vahvistivat, että dokumentti oli annettu tiedoksi. Edustaja sanoi, että kenraalimajuri Richard E. O’Keefe oli välittänyt sen muille, joka oli tuolloin virkaatekevänä ylitarkastajana, antaakseen tiedoksi ilmavoimien uudistetut säännökset koskien Tunnistamattomia Lentäviä Esineitä.
Lausunto oli liitetty ”operaatio- ja koulutus”-pamflettiin, joka jaellaan tasaisin väliajoin johdolle, jotta he pysyisivät ajan tasalla asioista.
Pentagonin edustajat sanoivat, että uudet säännöt olivat seitsemän painetun sivun mittaiset, eivätkä ne muuttaneet käytäntöjä juurikaan, mutta ne oltiin kirjoitettu uusiksi rutiininomaisesti.
Ilmavoimat on tutkinut 6132 raporttia lentävistä esineistä vuodesta 1947 lähtien, joista 193 raporttia vuoden 1959 viimeisen 6 kuukauden aikana. Viimeisin ilmavoimien lausunto annettiin kuukausi sitten, ja siinä sanottiin että ”mitään fyysistä tai materiaalista todistusaineistoa, ei edes pientä niinkutsutun lentävän lautasen palasta, ei ole koskaan löydetty.”
Amiraali Hillenkotter sanoi, että ”kulisseissa korkea-arvoiset ilmavoimien upseerit ovat aidosti huolissaan UFOista.”
”Mutta virallisen salailun ja pilkkaamisen kautta monet kansalaiset johdatellaan uskomaan, että tunnistamattomat lentävät esineet ovat pötyä”, eläköitynyt amiraali sanoi. Hän väitti, että ”faktojen piilottamiseksi ilmavoimat ovat hiljentäneet henkilöstönsä julkaisemalla säännöt.”

The UFO Investigator

Kaivoin esiin NICAPin ”The UFO Investigatorin” digitoituja numeroita, ja havaitsin että Vuosikerran 1 Numero 9, joka on julkaistu maaliskuussa 1960, kertoi etusivullaan ylläolevasta jutusta. Se vahvisti sen, että NICAP oli vuotanut valokopioita United Press Internationalille ja Associated Pressille. Dokumentti itsessään oli päivämäärällä 24. joulukuuta 1959, ja sen otsikossa luki ”UFOt ovat VAKAVA ASIA.” The UFO Investigatorin artikkelissa oli valikoituja lainauksia dokumentista.

NICAP lähetti kopion dokumentista senaattori Lyndon Johnsonille, senaatin tiede- ja avaruuskomitean puheenjohtajalle. Muita kopioita lähetettiin muille senaatin ja edustajainhuoneen komiteoille. Myöhemmin presidenttina Lyndon Johnson järjesteli ”salaisen” UFO-tutkimuksen toteutettavaksi. Sen yksityiskohdista voit lukea täältä.

 

  Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Analyysia puolustusministeriön uusimmasta UAP-lausunnosta

Artikkelin kirjoittanut Keith Basterfield

Office of Naval Intelligence

Blogipostauksessa päivämäärällä 9. heinäkuuta 2020 otsikolla ”Onko USA:n laivaston tiedustelupalvelu (ONI) nyt osa AATIPia?” tutkailin tuota mahdollisuutta. Me tiedämme heinäkuulta 2020, että ONI on ollut todella vahvasti mukana.

Senate Select Committee on Intelligence

Raportin sivuilla 116-233 USA:n kongressin valitseman senaatin tiedustelukomitean julkaisussa, päivämäärällä 17. heinäkuuta 2020, sanotaan:

”Komitea tukee Unidentified Aerial Phenomenon Task Forcen pyrkimyksiä Office of Naval Intelligencessa standardoida tunnistamattomien ilmailmiöiden raportointi ja tiedonkeruu, sekä raportointi ja tiedonkeruu kaikista yhteyksistä, joita heillä on vihollisvaltoihin, sekä raportointi ja tiedonkeruu siitä uhasta, mikä niillä on Yhdysvaltain armeijan varoille ja tukikohdille.”

Puolustusministeriön lausunto

Popular Mechanics -lehti postasi artikkelin verkkosivuilleen päivämäärällä 24. heinäkuuta 2020, kirjoittanut Andrew Daniels, joka puhui New York Timesin tuoreesta artikkelista koskien UAP:ta ja aiheen parista tehdyn reportaasin eri aspekteja.

Popular Mechanics etsi ja löysi puolustusministeriön lausunnon, jonka oli julkaissut heidän edustaja Susan Gough, ja sitten päivitti digitaalisen juttunsa osilla tuosta lausunnosta. Kuitenkin tutkija Nick Pope etsi käsiinsä ja saikin lausunnon koko tekstin, ja onkin ihan hyvä laittaa se tähän kokonaisuudessaan.

“Kuten olemme aiemmin sanoneet, puolustusministeriö ja kaikki asevoimien haarat ottavat kaikki luvattomien alusten tunkeutumiset harjoittelualueillemme tai määrättyyn ilmatilaamme erittäin vakavasti, ja tutkivat jokaisen raportin. Tähän kuuluu tunkeutumisten tarkastelu, jotka alunperin on raportoitu “tunnistamattomiksi ilmailmiöiksi” (UAP), kun havainnoija ei voi välittömästi identifioida sitä minkä tai kenet hän näkee.

Kaikkien koulutusalueillemme tai määrättyyn ilmatilaan tunkeutumisten läpikotainen tutkinta usein pitää sisällään arviointeja eri asevoimien haarojen edustajilta, ja, silloin kun asianmukaista, konsultaatiota toisilta Yhdysvaltain ministeriöiltä ja virastoilta. Henkilöstömme ja operaatioidemme turvallisuus on päällimmäinen huolemme. Suojellaksemme kansaamme ja ylläpitääksemme operaatioidemme turvallisuutta, mihin kuuluu informaation salassapito silloin kun se voisi olla käyttökelpoista vihollisillemme, puolustusministeriö ei puhu julkisesti yksityiskohdista koskien havaintoja tai raportoituja tunkeutumisia koulutusalueillemme tai määrättyyn ilmatilaan, mukaan lukien niistä jotka alunperin on nimitetty UAP:ksi.

Mitä tulee toimikuntaan, joka mainittiin artikkelissa, voin sanoa että ministeriö on luomassa toimikuntaa, joka kerää tietoa ja ideoita UAP:den luonteesta ja alkuperästä, sekä niiden toiminnasta, kyvykkyyksistä, ja/tai tunnusmerkeistä. Toimikunnan tehtävä on havainnoida, analysoida, luetteloida, yhdistellä tietoa ja hyödyntää ei-perinteisiä ilmassa lentäviä aluksia / UAP:ta, jotka uhkaavat Yhdysvaltain kansallista turvallisuutta ja välttää strateginen yllätetyksi tuleminen.”

Analyysia lausunnosta

1. ”…luvattomien alusten tunkeutumiset…”

Puolustusministeriö on yksikantaan käyttänyt termiä ”luvattomat alukset” puhuessaan tunkeutumisista; eikä niinkään käyttänyt termejä ”dronet”, ”miehittämättömät ilmassa lentävät järjestelmät”, ”miehittämättömät ilma-alukset” jne. Näin painetaan villasella viittaus siihen, että tunkeutujat mahdollisesti johtuisivat muusta syystä kuin maallisista aluksista.

2. ”…koulutusalueillemme tai määrättyyn ilmatilaan…”

Kuten tiedämme, useita havaintoja on raportoitu tunkeutumisista puolustusministeriön harjoitusalueille sekä itä- että länsirannikoilla USA:ssa. Kuitenkin huomautan, että ”määrätty ilmatila” voi viitata mihin tahansa USA:n alueeseen, ei ainoastaan koulutusalueeseen.

3. ”Tähän kuuluu tunkeutumisten tarkastelu, jotka alunperin on raportoitu “tunnistamattomiksi ilmailmiöiksi” (UAP), kun havainnoija ei voi välittömästi identifioida sitä minkä tai kenet hän näkee.”

Tämä, ainakin minulle, tarkoittaa sitä että he tarkastelevat raportteja havainnoista koskien sekä ”luvattomia aluksia” että ”tunnistamattomia ilmailmiöitä”, näennäisesti tehden eron näiden kahden välillä. Raportti dronenkaltaisesta esineestä, jolla on siivet ja joka kulkee aliäänennopeudella, on eri asia kuin valkoinen, Tic Tacin kaltainen esine kulkemassa yliäänennopeudella.

4. ”…konsultaatiota toisilta Yhdysvaltain ministeriöiltä ja virastoilta.”

Siispä se seikka, että tämä on toimikunta, eli ryhmä henkilöitä eri virastoista, joita koordinoi yksi tietty virasto; tässä tapauksessa ONI.

5. ”Suojellaksemme kansaamme ja ylläpitääksemme operaatioidemme turvallisuutta, mihin kuuluu informaation salassapito silloin kun se voisi olla käyttökelpoista vihollisillemme, puolustusministeriö ei puhu julkisesti yksityiskohdista koskien havaintoja tai raportoituja tunkeutumisia koulutusalueillemme tai määrättyyn ilmatilaan, mukaan lukien niistä jotka alunperin on nimitetty UAP:ksi.

Tämä on yhdenmukaista aiemman julkisen puolustusministeriön lausunnon kanssa, että mitään yksityiskohtia tunkeutumisista tai niiden tutkinnoista ei anneta julki. Toiminnan turvallisuuden näkökulmasta tämä on täysin järkeenkäypää. Jos ilmoitat, että olet havainnut tunnistamattoman esineen 36,5 kilometrin etäisyydellä tietystä tutka-asemasta, silloin tulee kertoneeksi viholliselle että meillä on tutka tällä etäisyydellä. Kuitenkin tuntuu siltä kuin ONI julkistaisi jotain yksityiskohtia, eli useita havaintoja tietyltä aikaväliltä; joitain kuvauksia siitä mitä on nähty, ja siitä paljastiko heidän tutkimuksensa havainnolle mitään syytä tai että pysyikö havainto pitkällisten tutkimusten jälkeen UAP-kategoriassa.

6. ”Voin sanoa että ministeriö on luomassa toimikuntaa.”

Luis Elizondo on viitannut siihen seikkaan, että AATIP tai sen seuraaja on jo/edelleen olemassa. Tarkoittaako tämä sitä, että toimikunta on jo olemassa, tai niinkuin puolustusministeriön lausunto sanoo, sitä ollaan ”luomassa?”

7.  ”Toimikunnan tehtävä on havainnoida, analysoida, luetteloida, yhdistellä tietoa ja hyödyntää ei-perinteisiä ilmassa lentäviä aluksia / UAP:ta, jotka uhkaavat Yhdysvaltain kansallista turvallisuutta ja välttää strateginen yllätetyksi tuleminen.”

a. ”havainnoida”

Tämä, ainakin minulle, on kiinnostava sana tässä kontekstissa. Olisin odottanut toimikunnan päällimmäisen tehtävän olevan havaintojen keruu ja sen jälkeen datan tarkastelu. Kuitenkin puolustusministeriön lausunto erityisesti käyttää sanaa ”havainnoida.” Viittaako tämä siihen, että toimikunta itsessään tulee olemaan kentällä pyrkimässä tarkkailemaan esineitä, jotka tunkeutuvat amerikkalaisten harjoitusalueille ja määrättyihin ilmatiloihin? Tämä eroaa todella paljon havaintojen keräämisestä muilta.

b. ”analysoida”

Kun data on kerätty, joko omista lähteistä tai muilta, luonnollisesti se halutaan analysoida. Muista, että vaikka AATIP tekee tätä jo, mutta ainoastaan Elizondo viittaamien viiden observaabelin suhteen, joita he etsivät datasta. Keksiikö toimikunta pyörän uudestaan, vai tuovatko he pöytään jotain täysin uutta?

c. ”yhdistellä”

Toinen omituinen sana käyttää, yhdistellä mitä? Yleensä kerätään, yhdistellään/luetteloidaan, sitten analysoidaan. En ole varma mitä se tarkoittaa kun se esiintyy järjestyksessä havainnoida, analysoida, luetteloida, yhdistellä.

d. ”hyödyntää”

Hyödyntää mitä? Analyysista saatua informaatiota? Minkä tekemiseksi, oman UAP:n rakentamiseksi datan pohjalta?

e. ”…ei-perinteisiä ilmassa lentäviä aluksia / UAP:ta”

Joten tässä myönnetään, että puolustusministeriö jo tietää jonkinlaisista tunkeutumisista, jotka ovat johtuneet ”ei-perinteisistä ilmassa lentävistä aluksista”?

f. ”…ja välttää strateginen yllätetyksi tuleminen.”

Järkevä konsepti, välttää kehittyneen ilma-aluksen yllättmäksi tuleminen.

Muita kommentteja

Lausunto ei kuvaa toimikunnan koostumusta, muuten kuin että ONI johtaa sitä. Onko sillä edustuksensa ilmavoimissa? NORADissa? jne.

Kaiken kaikkiaan mitä puolustusministeriön lausuntoon tulee koskien UAP:ta, lausunnon sisältö herättää enemmän kysymyksiä kuin mihin se vastaa.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com