Viime aikoina Internetissä on ilmestynyt runsaasti UAP:ta koskevia asiakirjoja, jotka luokitellaan ”vuotaneiksi”, mikä tarkoittaa, että joku on päässyt niihin käsiksi ja päättänyt julkaista ne yleiselle UAP-tutkimusyhteisölle ilman alkuperäisen lähteen lupaa. Seuraavassa artikkelissa olen päättänyt olla käyttämättä näistä asiakirjoista peräisin olevia kuvia tai linkkejä Internetissä. Yksityishenkilöt voivat helposti löytää asiakirjat itse.
Ensimmäiset asiakirjat
Walesilainen tutkija Jonathan Davies sai 30. toukokuuta 2025Phenomainon-verkkosivustolta sähköpostiviestin, jossa ilmoitettiin uuden toiminnon, PhenomGPT:n, saatavuudesta. Tutkiessaan tätä toimintoa Davies löysi viittauksen useisiin tiedostoihin, joista kaksi liittyi Bigelow Aerospace Advanced Space Studies (BAASS) Advanced Aerospace Weapon System Applications Program (AAWSAP) -ohjelmaan. Hän havaitsi, että tekoälyrajapintaa voitiin käyttää näiden kahden tiedoston kopioiden hakemiseen ja niiden asettamiseen ladattaviksi. Hän latasi tiedostot ja antoi niiden pikaisen tarkastelun jälkeen linkin näihin kahteen asiakirjaan TransferNow-palvelun kautta. Näin ne tulivat laajemman UAP-tutkimusyhteisön saataville. Mitä nämä asiakirjat olivat?
Received it on 30th May, did not read it until 31st and had a Quick Look, saw the files after asking some questions to test the system, thought wow, Downloaded read a few pages posted about the Bigelow vault as first thing I saw, expected others were doing the same. pic.twitter.com/a0nqIDrvEF
— Jonathan Davies 🏴🇬🇧 (@IWANTTOKNOWUK) June 3, 2025
1. 530-sivuinen asiakirja, jonka kansilehdessä on otsikko ”BAASS Ten Month Report” ja päivämäärä 30.7.2009. Tämä laaja asiakirja sisältää yksityiskohtaisia tietoja erilaisista projekti- ja tutkimusalueista, BAASS-organisaatiosta ja infrastruktuurista sekä strategisesta suunnitelmasta vuodelle 2010. Aion tarkastella tätä asiakirjaa tarkemmin toisessa blogikirjoituksessa.
Kommentti:
Lacatskin ym. vuonna 2021 julkaiseman kirjan ”Skinwalkers at the Pentagon” liitteessä 1 on yksityiskohtainen luettelo virallisista BAASS AAWSAP -asiakirjoista, jotka on toimitettu ohjelman rahoittajalle, puolustusministeriön tiedustelupalvelulle (DIA). Yksi asiakirjoista oli nimeltään ”BAASS July 2009 Ten Month report” (530 sivua).
2. 141-sivuinen asiakirja, jonka kansilehdessä on otsikko ”BAASS Summary Report on BAASS’ UAP Analysis Capabilities” (BAASS:n yhteenvetoraportti BAASS:n UAP-analyysivalmiuksista), päivätty 23. marraskuuta 2010. Se kattaa muun muassa BAASS:n 12 teknologian tutkimusalueen, BAASS:n henkilöstön ja laitteet, vuoden 2004 Tic Tac -tapauksen, Tic Tacin lasketun nopeuden ja kiihtyvyyden tutkimuksen sekä pallomaisen UAP:n analyysin.
Kommentti:
Lacatskin ym. vuonna 2021 julkaiseman kirjan ”Skinwalkers at the Pentagon” liitteessä 1 on yksityiskohtainen luettelo DIA:lle toimitetuista virallisista BAASS AAWSAP -asiakirjoista. Yksi niistä oli nimeltään ”Summary Report on BAASS UAP Analysis Capabilities”, 23. marraskuuta 2010 (141 sivua).
Phenomainon-verkkosivusto sisälsi alun perin myös pääsyn useisiin muihin asiakirjoihin, jotka myöhemmin ilmestyivät myös limewire.com-sivustolle.
Toiset asiakirjat
Nämä julkaistiin ensimmäisen kerran 5. kesäkuuta 2025 käyttäjänimellä @Teg_OM, joka löysi ne Limewire-verkkosivustolta.
After Jonathan Davies @IWANTTOKNOWUK shared the two BAASS reports, I went looking for more, and found several. I hesitated to post them, but I guess if I could find them, anyone can. Others seem to have them too, so they’re probably not so secret anymore.
1. H. E. Puthoffin laatima 22-sivuinen asiakirja nimeltä ”Erityisohjelman esittely (Advanced Aerospace Threat Identification Program – AATIP) Ohjelman synty ja sponsorien kiinnostuksen syyt”.
Kommentti:
BAASS AAWSAP -konsultin laatima yleinen tiedote AAWSAP-ohjelmasta, jota tässä kutsutaan sen ”lempinimellä” AATIP.
2. 26-sivuinen asiakirja nimeltä ”MUFON Reports Prepared for BAASS”, päivätty marraskuussa 2008. Artikkeleita nostovoimasta, sähköntuotannosta, ohjauksesta, ihmisen ja koneen välisestä rajapinnasta sekä propulsiosta.
Ennen DIRD-sarjan luomista BAASS tilasi Mutual UFO Network (MUFON) -verkostolta kannanottoja AAWSAP:n tutkimista 12 teknologia-alan eri näkökohdista. Useat näistä kannanotoista on aiemmin julkaistu Internetissä.
3. 79-sivuinen raportti nimeltä ”BAASS Quality Review 2009” päivätty 30.10.2009, aiheena DIA:n tarkastus Advanced Aerospace -sopimuksen toimituksista. Raportissa käsitellään DIRD:n siihen mennessä tuottaman materiaalin laatua.
4. 101-sivuinen BAASS-kannetiedosto, jonka otsikko on ”Utah Ranch Database Analysis” ja päivämäärä 21.6.2010. Toimitus #11/12 projektinhallinnan lisäraporteista. Raportissa tarkastellaan erilaisia näkökohtia CAPELLA-tietokantaan tallennetuista tapahtumista Skinwalker-ranchilla kesäkuuhun 2010 mennessä.
Kommentti:
Lacatskin ym. vuonna 2021 julkaiseman kirjan ”Skinwalkers at the Pentagon” liitteessä 1 on yksityiskohtainen luettelo DIA:lle toimitetuista virallisista BAASS AAWSAP -asiakirjoista. Yksi niistä oli nimeltään ”#11 BAASS Project Management Plan Addendum Report: Utah Ranch Database Analysis” 21.6.2010 (101 sivua).
5. 29-sivuinen BAASS-kansilehtiasiakirja, jonka otsikko on ”Dominique Weinsteinin lentäjätietokannan analyysi”, päivätty 21. kesäkuuta 2010. Yksityiskohtainen tarkastelu toisesta CAPELLA-tietokannasta.
Kommentti:
Lacatskin ym. vuonna 2021 julkaiseman kirjan ”Skinwalkers at the Pentagon” liitteessä 1 on yksityiskohtainen luettelo DIA:lle toimitetuista virallisista BAASS AAWSAP -asiakirjoista. Yksi niistä oli nimeltään ”#9 Project Management Plan Addendum Report: Dominique Weinstein’s Pilot Database Analysis” 21.6.2010 (29 sivua).
Summa summarum
Anonyymi henkilö tai henkilöt lataavat BAASS AAWSAP:n tuottamia asiakirjoja Internetiin. Miksi ja mistä syystä, on vielä selvittämättä.
Aikoinaan UAP:stä puhuivat vain ”UFO-tutkimusta” tekevät henkilöt. Viime aikoina tämä on laajentunut koskemaan myös akateemikkoja, poliitikkoja, puolustushenkilöstöä, tiedusteluyhteisön jäseniä, yksityisiä yrityksiä ja ammattijärjestöjä. Tämä suuntaus jatkuu vielä kahden kiinnostavan asian myötä. Kahden tiedejulkaisun erikoisnumerot julkaistaan lähiaikoina UAP-aihepiiristä.
Progress in Aerospace Sciences
Progress in Aerospace Sciences -lehden verkkosivulla kerrotaan, että UAP:tä käsitteleviä artikkeleita on tarkoitus julkaista lehden erikoisnumerossa. Erikoisnumeron julkaisupäivää ei ole vielä ilmoitettu. Sisällön osalta olen toistaiseksi tietoinen seuraavista:
”Estimates of radiative energy values in ground-level observations of an unidentified aerial phenomena”, kirjoittaneet Jacques, F. Vallee, Luc Dini ja Geoffrey Mestchersky. Tiivistelmä kuuluu seuraavasti:
”Ranskalais-amerikkalainen tiederyhmä on tutkinut uudelleen poikkeuksellisen havainnon poikkeavasta kohteesta, jonka Yhdysvaltain ilmavoimat ja Coloradon yliopiston (”Condon”) vuoden 1969 UAP-tutkimuksen loppuraportti ovat kirjanneet ‘tunnistamattomaksi’.
Havainto tehtiin 30. joulukuuta 1966 illalla eristyneellä valtatiellä, joka kulki metsän halki lähellä Haynesvilleä Louisianassa. Vuoden 1967 alussa päätodistaja, atomifysiikan professori Louie A. Galloway, ilmoitti tapauksesta USAF:n Project Blue Bookille. Yhden kirjoittajan (JV) aktiivinen tutkinta toi asian professori Edward Condonin tietoon, joka oli itse tunnettu atomisti ja työskennellyt Manhattan-projektissa. Tohtori Condon ja hänen ryhmänsä olivat juuri aloittaneet virallisen UFO-ilmiöiden (UAP) uudelleen tutkimisen Yhdysvaltain ilmavoimien rahoituksella.
Tapaus, jonka keskipisteenä oli maanpinnan tasolla sijainnut tarkasti määritelty valoisa kohde, johti energia-arvioihin, jotka vaihtelivat 500:sta 1400:aan MW:iin eli pienen nykyaikaisen ydinvoimalan suuruusluokkaan. Merkittävää on, että se oli yksi monista tapauksista, jotka kirjattiin ”tunnistamattomina” tohtori Condonin loppuraporttiin Kansalliselle tiedeakatemialle vuonna 1969.
Akatemian raportin jälkeen siviilitutkijat jatkoivat merkittävää työtä paikalla ja vahvistivat tiedot, joita täydennettiin yökuvauslennoilla. Ryhmä palasi alueelle ensisijaisen silminnäkijän kanssa, paikallisti tarkan havaintopaikan ja keräsi uusia tietoja, erityisesti puissa havaittujen palovammojen luonteesta, joita tohtori Condonilla ja hänen avustajillaan ei ollut käytettävissään.
Ryhmämme hankki näytteitä palaneesta ja ehjästä kuoresta, ja ne säilytettiin, kunnes aineisto voitiin analysoida asianmukaisesti.
Tässä esitetyt palamisanalyysitiedot saatiin Ranskan atomienergiakomission laboratorioissa Saclayssa, Ranskassa. Esitämme tuloksemme sillä ymmärryksellä, että tutkimus hyötyy jatkokeskustelusta laajemmassa tiedeyhteisössä.”
”Initial results from the first field expedition of UAPx to study unidentified anomalous phenomena”, kirjoittaneet Matthew Szydagis, Kevin H. Knuth, Benjamin Kuglelsky ja Cecilia Levy. Tiivistelmä on seuraava:
”Heinäkuussa 2021 UAlbanyn fysiikan laitoksen tiedekunta osallistui UAPx-järjestön kanssa viikon mittaiselle kenttäretkelle, jonka tarkoituksena oli kerätä tietoja UAP:ista Kalifornian Avalonissa, joka sijaitsee Catalinan saarella, ja sen lähistöllä. Tässä artikkelissa tarkastellaan sekä laitteisto- että ohjelmistotekniikoita, joita tässä yhteistyössä käytettiin, ja se sisältää suorasukaisen keskustelun onnistumisista ja epäonnistumisista sekä osion siitä, miten opittua voidaan soveltaa tuleviin tutkimusretkiin. Käytössä oli sekä havaittavissa olevia valo- että infrapunakameroita että muita (muita kuin EM-päästöjä) mittaavia antureita. Pikselien erottelumenetelmää täydennettiin muilla yhtä yksinkertaisilla menetelmillä, jotta saatiin alustavasti tunnistettua taivaalla ja/tai merellä olevat kohteet, jotka ylittivät kameroiden näkökentän. Ensimmäiset tulokset esitellään, ja ne perustuvat yhteensä noin yhteen tuntiin näkyvän/yönäkyvyysmoodin videokuvaa ja yli 600 tuntiin laukaisematonta (kauko-)IR-videokuvaa sekä 55 tuntiin (tausta)säteilymittauksia. Useiden aluksi mahdollisesti epäselviksi osoittautuneiden epäselvyyksien useiden selitysten jälkeen keskitymme ensisijaiseen jäljellä olevaan epäselvyyteen, joka kuvattiin perjantaina 16. heinäkuuta noin klo 4.00 Tyynenmeren aikaa: näkyvän/kaukaisen IR-kameran tumma täplä, joka mahdollisesti liittyy ionisoivaan säteilyyn ja joka ei ole toistaiseksi vastannut arkipäiväisiä selityksiä. Lopuksi esitämme kvantitatiivisia ehdotuksia (3-5 sääntöä) vakavasti otettaville tutkijoille, jotka työskentelevät edelleen kovaan tieteeseen perustuvien UAP-tutkimusten alalla, ja perimmäisenä tavoitteena on tunnistaa UAP:t ilman, että vahvistusvinouma johtaa arkipäiväisiin/spekulatiivisiin johtopäätöksiin.”
”Unidentified aerospace-undersea phenomena (UAP) status and outlook,” kirjoittanut Max F. Platzer.
”On the need for rigorous scientific research on unidentified aerial phenomena,” kirjoittanut Max F. Platzer.
”Combating Threats Exchange (CTX) on puolivuosittain ilmestyvä vertaisarvioitu verkkolehti, jonka kirjoittajat ovat terrorismin torjunnan eturintamassa toimivia miehiä ja naisia. Julkaisemme erikoisoperaatioiden henkilöstön kirjoittamia ensikäden kertomuksia ja analyysejä sekä keskusteluja politiikasta, suuntauksista ja operaatioista, joita kirjoittavat hallitusten virkamiehet, tutkijat, CT-ammattilaiset ja tutkivat toimittajat viidestä maanosasta.”
Ihmetyttääkin, miksi tällainen lehti julkaisee UAP:tä käsittelevän erikoisnumeron? Vastaus löytyy tämän erikoisnumeron hiljattain julkaistusta kirjoituspyynnöstä, jonka kohdassa ”Background”:
”Tuleva julkaisumme on omistettu AARO:n (All-domain Anomaly Resolution Office) johtamille ponnisteluille, joilla pyritään parantamaan tiedonkeruuta, standardoimaan raportointivaatimuksia ja lieventämään tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden (UAP) aiheuttamia mahdollisia turvallisuusuhkia.
Puolustusministeriö katsoo, että UAP:llä tarkoitetaan yhdellä tai useammalla alueella (eli ilmassa, merellä, avaruudessa ja/tai avaruuden välityksellä) havaittujen poikkeavien havaintojen lähteitä, joita ei vielä voida yhdistää tunnettuihin toimijoihin ja jotka osoittavat käyttäytymistä, jota sensorit tai tarkkailijat eivät helposti ymmärrä.
”Poikkeavat havainnot” käsittävät muun muassa ilmiöt, jotka osoittavat ilmeisiä kykyjä tai materiaalia, jotka ylittävät tunnetut suorituskykyrajat. UAP voi koostua yhdestä tai useammasta tunnistamattomasta poikkeavasta kohteesta, ja se voi jatkua pitkään.
Tämä ehdotuspyyntö on tilaisuutesi osallistua UAP:n ympärillä kasvavaan tietämykseen, edistää UAP:n tutkimusta ja osallistua tieteidenvälisiin keskusteluihin, joissa tutkitaan UAP:n tieteellisiä ja teknologisia vaikutuksia.”
Päivitys: 3.6.2025
Progress in Aerospace Sciences -julkaisussa julkaistun viidennen artikkelin yksityiskohdat ovat tulleet julki. ”The new science of Unidentified Aerospace-Undersea Phenomena (UAP)”, kirjoittaneet Knuth, Ailleris et al.
Edellisessä blogiartikkelissani kokosin minulle uusia tietoja luettuani Jacques Valleen uusimman kirjan ”Forbidden Science 6: Scattered Castles”. Sittemmin olen lukenut teoksen hitaasti uudelleen ja löytänyt lisää mielenkiintoisia tietoja. Tässä on siis joitakin lisätietoa sekä minun kommenttini.
MRI:t Skinwalker Ranchilla
Päiväkirjamerkinnässä, joka on päivätty 5. helmikuuta 211 (sivu 67), Valle kirjoittaa Skinwalker Ranchista ja siitä, että useat tilan vartijat olivat pyytäneet siirtoa, koska he olivat huolissaan tilan tapahtumista.
”Bob ehdotti, että olisi hyvä ajatus tehdä magneettikuvauksia, ja useita vartijoita, jotka eivät olleet raportoineet mitään ilmiöitä, lisättiin myöhemmin kaksoissokkona. Tulosten katsottiin sopivan uuteen oireyhtymään. Tällä hetkellä tapauksia on kuusitoista. Varotoimenpiteenä kolme senaattoria, Reid mukaan lukien, jotka olivat pyytäneet vierailua Ranchille, hylättiin, koska heidän turvallisuuttaan ei voitu taata.”
Kommentti: Bob on Robert Bigelow. Tämä tieto magneettikuvauksista, joita järjestetään BAASS Ranchin turvallisuushenkilöstölle, sopii yhteen aiempien tietojen kanssa, joita käsittelin 21. tammikuuta 2021 julkaistussa blogiartikkelissa. Yhdysvaltalainen tutkija Erica Lukes oli 20. syyskuuta 2019 haastatellut kahta BAASS Skinwalker Ranchin turvamiestä, Chris Bartelia ja Chris Marxia. Molemmille oli tehty aivojen magneettikuvaus Renossa, Nevadassa sijaitsevalla klinikalla BAASSin pyynnöstä. Bartel totesi:
Kommentti: Bob on Robert Bigelow. Tämä tieto magneettikuvauksista, joita järjestetään BAASS Ranchin turvallisuushenkilöstölle, sopii yhteen aiempien tietojen kanssa, joita käsittelin aiemmin julkaistussa blogiartikkelissa. Yhdysvaltalainen tutkija Erica Lukes oli 20. syyskuuta 2019 haastatellut kahta BAASS Skinwalker Ranchin turvamiestä, Chris Bartelia ja Chris Marxia. Molemmille oli tehty aivojen magneettikuvaus Renossa, Nevadassa sijaitsevalla klinikalla BAASSin pyynnöstä. Bartel totesi:
”Muistan kysyneeni Lauren Hoffmanilta, miksi meille tehtiin magneettikuvauksia, ja hän sanoi, että tarkoituksena oli nähdä, onko aivoissa jotain, joka antaa meille mahdollisuuden saada kokemuksia.”
BAASSin orbivideo
Jossain vaiheessa viime vuosina levisi video, jossa väitettiin, että Bigelow Aerospacen huoneessa oli ”pallo”. Video ilmestyi ilman minkäänlaista kontekstia. Mielenkiintoista on siis päivätty päiväkirjamerkintä 17. maaliskuuta 2012 (sivut 121-122), jolloin Vallee oli Las Vegasissa LoneStarsin kokouksessa:
”Aloitimme infrapunavideosta, jossa pallo leijui säteilytutkimuksiin tarkoitetussa lukitussa huoneessa. Pöydällä oli kobolttilähde. Valonlähteen saattoi nähdä kiertävän yläpuolella, ikään kuin tarkastamassa huonetta.”
LoneStars
BAASS AAWSAPiin liittyneiden henkilöiden ydinryhmä kokoontui 8. marraskuuta 2011 ja 7. toukokuuta 2018 välisenä aikana yhteensä yksitoista kertaa niinkin erilaisissa paikoissa kuin Torontossa, Kanadassa, Austinissa, Texasissa, Las Vegasissa, Nevadassa ja Wienissä, Itävallassa. Ydinryhmä aloitti muun muassa Jacques Valleen, Hal Puthoffin, Eric Davisin, George Hathawayn, Bob Bigelow’n ja Kit Greenin kanssa, ja myöhemmin se laajeni Garry Nolaniin ja muihin. Yksi nimeämätön henkilö, jota kutsutaan vain eurooppalaiseksi sponsoriksi, osallistui kokouksiin Wienissä.
Kuten Vallee kertoi, näissä kokouksissa käsiteltyjä aiheita olivat muun muassa sieppaukset, SERPO-huijaus, erilaiset tapaukset Yhdysvalloissa ja Euroopassa, siniset pallot, äänien ja ajatusten istuttaminen kaukaa, ihon merkinnät, Collinsin eliitti, onnettomuuksien palauttaminen ja käänteinen suunnittelu.
Eurooppalainen sponsori
Sivulla 241 on 15. heinäkuuta 2017 päivätty merkintä Wienissä, Itävallassa pidetyn LoneStars-kokouksen jälkeen,
”Kun kokosimme perjantaina matkalaukkuja paluumatkaa varten, saimme tietää, että sponsorimme oli päättänyt, että hänen rahoituksensa päättyy vuoden kuluttua, koska hänen ikänsä vuoksi hänen roolinsa on muutettava.”
Myöhemmin, sivulla 409, 14. heinäkuuta 2017: ”George Hathaway, sponsorimme neuvonantaja.”
Sitten sivulla 447, 7. toukokuuta 2018 Torontossa pidetyssä LoneStarsin kokouksessa, lukee:
”Earthtechia on rahoitettu vuodesta 1989, mutta tuki saattaa loppua, kun sen eurooppalainen tukija jää eläkkeelle.”
Kommentti: Eurooppalaisen sponsorin henkilöllisyys on aina ollut kyseenalainen. Blogiartikkeleissa 24. heinäkuuta 2017 ja 16. heinäkuuta 2023 päättelin, että sponsori oli itse asiassa Liechtensteinin prinssi Hans-Adam II. ”Forbidden Science 6” -julkaisun merkinnät vain tukevat tätä päätelmää.
New York Timesin artikkeli
Joulukuun 17. päivänä 2017 päivätyssä merkinnässä, joka koskee Leslie Keanin ym. kuuluisaa New York Timesin UAP-artikkelia, Vallee panee merkille paljastukset 22 miljoonan dollarin puolustustiedustelupalvelu DIAn UAP-tutkimuksesta, johon Vallee osallistui. Kummallista kyllä kirjassa on kohta:
”Liitännäishankkeisiin kuuluivat Project Abel Gray, Project Sierra Doors-KIM, Project Orion ja Project Flight Mock”. Kaikki on kuulemma nyt julkista.”
Kommentti: Neljä AAWSAPiin liittyvää hanketta? En muista kuulleeni tästä koskaan aiemmin.
Pentagonin UAP-videot
Sivu 415, päivätty 10. syyskuuta 2017.
”Chris Mellon on soittanut minulle netissä. Hän on saanut ystäviltään puolustusministeriöstä kolme virallista videota, joissa näkyy UFOja, mukaan lukien tallenteet Nimitzin kohtaamisesta.”
Sivu 434, päivätty 30. tammikuuta 2018:
”Chris Mellon on viisaasti siirtänyt sivuun nauhat AATIP:ltä. Vain kolme niistä lähetetään; Nimitzin nauha ja kaksi muuta.”
Kommentti: Valleen vuoden 2018 muistio viittaa siihen, että Mellon oli jo tammikuussa 2018 varmistanut yli kolme DOD UAP-videota. Kuten kaikki tiedämme, julkaistiin vain kolme videota, jotka puolustusministeriö on tunnustanut aidoksi puolustusministeriön materiaaliksi.
Ilmiön ymmärtäminen
Vuosikymmenellä 2010-2019, mikä oli Valleen arvio ilmiöiden luonteesta? Tämä käy ilmi 13. toukokuuta 2015 päivätystä päiväkirjamerkinnästä sivulla 301:
”Uskon nyt, että se edustaa maailmanlaajuista tietoista järjestelmää ihmiskunnan ulkopuolella, yhdessä planeetallamme. Se tarvitsee meitä toimiakseen ja toimii meitä jäljittelemällä tai ennakoimalla.”
Anomalist Books on juuri julkaissut kuudennen osan Jacques Valleen ”Forbidden Science”-päiväkirjojen sarjasta. Se kattaa vuodet 2010-2019, ja käsittääkseni se on sarjan viimeinen kirja. Miksi hänen päiväkirjansa ovat niin tärkeitä? Ne tarjoavat ”aikanaan kirjoitettuja” näkemyksiä satojen UAP- ja muiden tutkijoiden ajattelusta ja työstä kyseisenä ajanjaksona, ja ne sisältävät tiedonpätkiä, joita ei löydy muualta. Nämä historialliset tiedot eivät kiinnosta kaikkia, mutta minua ne kiinnostavat, ja siksi tietyt kirjan merkinnät ovat tämän artikkelin aiheena.
Bennewitz
Yhdysvaltalaisen UAP-tutkijan Paul Bennewitzin tarina on kerrottu monta kertaa, ja ehkä paras yhteenveto hänen havainnoistaan ja lopullisesta henkisestä kuolemastaan löytyy kirjasta ”Project Beta: Paul Bennewitz, National Security and the Cration of a Modern UFO Myth”, jonka on kirjoittanut kirjailija Greg Bishop. Yksi Bennewitzin tutkimukseen liittyvistä näkökohdista on se, että hän uskoi havaitsevansa avaruusolentojen lähetyksiä. Bishopin ja muiden tekemät tutkimukset paljastivat, että sen sijaan Bennewitz vastaanotti Yhdysvaltain armeijan lähetyksiä. En ole kuitenkaan koskaan aiemmin lukenut, mitä nämä maanpäälliset lähetykset olivat. Valleen kirjan sivulla 169 paljastuu, että Bennewitz itse asiassa vastaanotti ja tulkitsi väärin ”…salaisia linkkejä; hän ei tajunnut, mitä ne olivat — Soyuzin lähettämiä biometrisiä tietoja, joita urakoitsijamme vastaanotti.”
AAWSAP Versio 2
Kun Advanced Aerospace Weapon System Applications Program -ohjelma päättyi virallisesti joulukuussa 2010, ohjelman johtajat etsivät uutta kotia puolustusministeriön ulkopuolelta. AAWSAP:n versio 2 sai nimekseen ”Kona Blue”, ja se oli ehdotettu ohjelma sisäisen turvallisuuden ministeriössä. Kona Blue ei kuitenkaan koskaan edennyt. Kirjallisuudessa mainittiin, että sitä yritettiin sijoittaa muualle, mutta ennen kuin luin Valleen kirjan sivun 190, en ollut tietoinen siitä, missä muualla AAWSAP-ohjelman versiota 2 ehdotettiin sijoitettavaksi.
Colm Kelleherin ja Kit Greenin kanssa keskustellessaan Vallee toteaa Greenin sanoneen:
”Luulimme, että se tapahtuisi DHS:n (Homeland Security) kanssa sen jälkeen, kun menetimme ensisijaisen kotimme, ja sitten Areten kanssa, mutta kolmas ryhmä on mukana…”.
Myöhemmin, edelleen sivulla 190, Vallee toteaa: ”Ensin siitä piti tulla Homeland Security, sitten Arete, sitten laivaston alayksikkö…”.
Ydinryhmä jatkoi etsintöjä
AAWSAP:n lakkauttamisen jälkeen joulukuussa 2010 Vallee piti tiiviisti yhteyttä joihinkin BAASS:n työntekijöihin, kuten Kit Greeniin, Eric W. Davisiin, Hal Puthoffiin, John Schuessleriin, George Hathawayhin ja Bob Bigelowiin. Tämä ryhmä tai osa sen jäsenistä kokoontui säännöllisesti eri paikoissa, kuten Torontossa, Austinissa ja Wienissä, jatkaakseen ilmiöistä käytävää keskustelua. Lyhyitä pätkiä siitä, mistä he puhuivat, on ripoteltu kirjan eri sivuille.
David Hufford
Puhuessaan Esalenissa lokakuussa 2014 järjestetystä tapahtumasta Vallee viittaa professori David Huffordiin, jossa Hufford:
”…kuvaili pilottitutkimusta taisteluveteraanien epätavallisista kokemuksista. Hänen mukaansa heillä on 50 % enemmän unihalvauskokemuksia kuin väestöllä yleensä ja 60 %:lla on ollut ’vierailuja kuolleilta toverilta’…”
En ollut kuullut tästä tutkimuksesta. Unihalvaus ja siihen liittyvät aistiharhat unen ja valveen rajalla on esitetty selitykseksi joihinkin sieppaustapauksiin.
BAASS AAWSAPin vierailusta Brasiliaan
Ranskalainen tutkija Mark Cecotti ja minä kerroimme tässä blogissa julkaistussa artikkelisarjassa, mitä olimme saaneet selville AAWSAP DIA -ohjelman toteuttaneen Bigelow Aerospace Advanced Space Studies -organisaation jäsenten vierailuista Brasiliaan. Valleen kirjan sivulla 308 paljastui joitakin lisätietoja, joista me kaksi emme olleet tietoisia.
”Viime päivien aikana keskusteluni hankkeen kanssa on saanut uuden sävyn. Brasiliassa BAASS-ryhmä koostui kuudesta tutkijasta, jotka matkustivat maan halki, haastattelivat 17 virkamiestä, mukaan lukien kenraali Uchoaa, ja palasivat raportin kanssa, joka johti Brasilian DC:n suurlähetystössä pidettyyn konferenssiin, johon osallistuivat Hal, Colm ja Eric, kaikki ilmavoimien ”sponsoroimina”. Turvallisuusupseeri päätti, että raportin jakelu olisi sotilasryhmän tarkastuksen jälkeen lopetettava.
Koska olen ainoa ryhmästä, joka tapasi eversti Hollanda Liman ja jolle hänen korkein turvallisuushenkilöstönsä antoi sen jälkeen tietoja ilmavoimien tukikohdassa, jossa hanketta hallinnoitiin, olen hämmentynyt kaikista ilmeisistä ristiriitaisuuksista. Meille kerrottiin monia raportoimattomia yksityiskohtia, ja näimme alkuperäiset, salaiset tiedot. Olisin voinut huomauttaa virheistä ja vääristä sitaateista myöhäisvuosina. Nyt en pysty edes lukemaan ”meidän” koko raporttiamme, vaikka ystäväni tunnustavat, että ”se ei vastaa todellisuutta”. Ovatko he sokeita koko tarinalle?
En ollut koskaan aiemmin törmännyt viittaukseen tästä Brasilian suurlähetystön kokouksesta tai sen esityslistasta.
Vallee vierailee Brasiliassa kolmatta kertaa
Kirjoitin jokin aika sitten artikkelin yhdysvaltalaisten tutkijoiden tutkintamatkoista Brasiliaan. Siinä mainitsin, että Jacques ja Janine Vallee olivat käyneet Brasiliassa kahteen otteeseen tekemässä tutkimusta. Oli siis mielenkiintoista huomata, että Vallee teki kolmannen tutkimusmatkan Brasiliaan heinäkuussa 2015 vanhan ystävänsä Bill Calvertin kanssa.
He vierailivat Fontalezan kaupungissa ja keskustelivat siellä muun muassa Agobar-nimisen paikallisen tutkijan kanssa, jonka Valle oli tavannut edellisellä vierailullaan. Sivuilla 311-323 kerrotaan yksityiskohtaisesti Valleen Brasiliassa viettämästä ajasta, jolloin hän haastatteli sekä paikallisia tutkijoita että UAP:n todistajia.
Kun Vallee kysyi Agobarilta BAASSin vierailusta Brasiliassa vuonna 2010, Agobar vastasi:
”Tapasin kolme amerikkalaista Sobralin konferenssissa. He tekivät paljon muistiinpanoja ja yrittivät saada yhteyttä Rion ryhmään, mutta etsivät vääristä paikoista.”
Vallee sai tietää uusista UAP-tapauksista viime aikoina sekä vanhoista tapauksista.
DARPA
Sivulla 326, syyskuussa 2015, puhutaan tietyissä UAP-tapaamisissa henkilöille aiheutuneista lääketieteellisistä vammoista:
”Viisi vuotta sitten DARPA sai tiedon 30 ensimmäisestä tutkitusta UFO-potilaasta, joilla oli merkkejä tulehdusreaktiosta valkoisessa aineessa ja Virchow-Robinin tiloissa. Tiedotustilaisuuden jälkeen hyvin häiriintynyt DARPAn tiedemies kertoi kyynelehtien Kitille; ’Se olemme me! Teknologiaa Sandialta….tapaamme tiedotushuoneessa…’. Mutta kun Kit pääsi paikalle, turvahenkilöstö kertoi hänelle, että istunto oli peruttu.”
Rendlesham
Sivulla 334 Vallee kirjoittaa englantilaisen tutkijan Isaac Koin työstä Rendlesham/Bentwatersin tapauksen parissa vuonna 1980 Englannissa:
”Isaac vietti kaksi kokonaista kuukautta Bentwatersin tapauksen parissa ja päätteli, että se oli ajanhukkaa. Näyttää siltä, että Rendleshamin metsässä sijaitsevassa mökissä asuva 86-vuotias nainen oli kuvannut videoita molempina öinä. Koi kävi juomassa teetä naisen kanssa, näki videot ja luopui sitten jutusta. ”Kuulustelin häntä”, ystäväni sanoi, ”se oli ainoa kerta, kun Isaac vaikutti huolestuneelta. Hän sanoi, ettei voinut puhua asiasta, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä avaruusolentojen kanssa. Vastaus yllätti minut.”
John Schuessler
Schuessler oli yhdysvaltalainen pitkän linjan UAP-tutkija, joka oli ollut mukana BAASSin kanssa AAWSAP-ohjelmassa. Kuten useimmat tämän blogin lukijat tietävät, monet Skinwalker Ranchin kävijöistä väittivät, että ”jokin” seurasi heitä takaisin koteihinsa, joissa he kokivat poltergeistin kaltaista toimintaa ja näkivät epätavallisia eläimiä. He antoivat tälle ilmiölle nimen ”liftari-ilmiö”. En ollut kuullut mitään vastaavaa John Schuesslerin osalta. Sivulla 355 Vallee kuitenkin kirjoittaa:
”Verkko tuo John Schuesslerilta uutisia ’varjoihmisistä’ hänen kellarikirjastossaan ja varastossaan, jälleen Le Horlan arvoinen kohtaus.”
Fyysiset analyysit
Yksi kirjan tärkeimmistä toistuvista teemoista on sellaisten fyysisten materiaalien tarkastelu, joiden väitetään liittyvän UAP:hin. Niin sanottuja ”fragmentteja”. Kirjallisuudessa on julkaistu monia tällaisia analyysejä. Vuosikymmenellä 2010-2019 tähän pyrkimykseen tuli kuitenkin mukaan yhä useampia henkilöitä. Erityisen huomionarvoista on Stanfordin yliopiston professorin Garry Nolanin osallistuminen. Nolan ja Vallee tekivät yhdessä perusteellisen tutkimuksen, joka ulottui näiden fragmenttien pelkkää alkuainekoostumusta pidemmälle ja siirtyi määrittämään niiden eri alkuaineiden isotooppisuhteet. Kirja dokumentoi nämä ponnistelut ja tulokset.
Analysoidut näytteet tulivat useista eri lähteistä, muun muassa professori Peter Sturrockilta, brasilialaisilta ja kolumbialaisilta henkilöiltä sekä UAP-tutkijoilta Yhdysvalloissa ja ranskalaisilta todistajilta. Isotooppisuhdetestien tulokset olivat enimmäkseen lähellä odotettuja maanpäällisiä suhteita. Jotkin olivat kuitenkin epänormaaleja, ja niitä käsitellään kirjassa.
CAPELLA
BAASS AAWSAP loi Valleen johdolla 11 erillisestä tietokannasta koostuvan tietovaraston, jonka Vallee nimesi CAPELLA:ksi. Näitä on kuvattu yksityiskohtaisesti kahdessa Lacatskin ja muiden kirjoittamassa kirjassa sekä Valleen luennoilla.
Vuonna 2022 kirjoitin artikkelin, jossa ehdotin, että CAPELLA, jonka jäljennökset olivat vain BAASSin ja DIA:n hallussa, oli noussut uudelleen esiin. Lacatski vahvisti tämän myöhemmin. Valleen kirjan sivulla 481 todetaan seuraavaa:
”Sillä välin NRO:n vanhempi upseeri, joka oli eronnut Trumpin esikunnasta viime vuonna kryptografian strategisen suunnittelun johtajana, liittyi viime viikolla TTSA:n hallitukseen. Minulle on kerrottu, että hän on saattanut säilyttää kopion Capellasta.
Valle ei nimeä tätä henkilöä. Ensimmäinen paikka, jossa CAPELLA tuli uudelleen esiin, oli kuitenkin PhenomAInon-sivusto, joka on Joe Schurmanin työ.
Valleen epätavallinen kokemus
27. lokakuuta 2018 päivätyssä päiväkirjamerkinnässä (sivut 471 ja 483) Vallee kuvaa henkilökohtaista epätavallista kokemusta;
”Yhdeksän päivää on kulunut, rauhallisesti, mutta viime yönä tapahtui jotain lyhyttä ja pelottavaa, paljon konkreettisempaa kuin painajainen. Kun tarkastelen sitä, minun on hyväksyttävä kokemukseni ruumiini ulkopuolella. Tiedän vain, että keskellä yötä huomasin itseni sysätyn pois keittiöön, pitkä olento minun ja ikkunan välissä. En nähnyt kasvoja, mutta se oli pitkä kuten minä, ihmismäinen, kiinteä. Muutamaa sekuntia myöhemmin heräsin yhtäkkiä, takaisin makaavaan kehooni, huohottaen ja vinkuen, kauhuissani.
Se oli ollut täysin, järkyttävän todellista. Ei siirtymää, ei mitään sellaista sielun hidasta kohoamista, jota ihmiset kuvaavat. Minut oli käännetty makuuhuoneesta, seisomaan, sen olennon viereen, joka leijui kantaen minua koskematta, mutta joka kuitenkin ympäröi minut pelottavalla läsnäolollaan. Tämä on niin lähellä täydellistä kehon ulkopuolista kokemusta kuin olen koskaan kokenut. Se jätti minut vinkumaan ja pelkäämään.” (Sivu 471.)
” Sitten ajattelen entiteettiä, joka veti minut ulos kehostani viime vuoden lokakuun 27. päivänä, ja tajuan, että huonon oppilaan tavoin jätin joitakin yksityiskohtia huomaamatta. Ainutlaatuinen kauhun tunne on jäänyt mieleeni. Pitkä olento ei uhannut minua avoimesti, mutta unesta ja kehostani vääntäminen oli brutaalia, aivan kuin minut olisi kutsuttu paikkaan, jossa olimme viettäneet tunteja yrittäen järjestää ”saostuskokeita”, joiden luulimme jääneen tuloksettomiksi. Olimme huolellisesti peittäneet etelään päin olevan ikkunan paksulla piirustuspaperilla ja käyttäneet erilaisia laitteita kutsuaksemme materialisaation tai apportin…” (sivu 483.)
Yhteenveto
Kuten sarjan muutkin viisi nidettä, tämäkin nide tarjoaa kiehtovaa tietoa sekä ilmiöstä että sitä tutkivista henkilöistä. Kirjassa on kaksi erinomaista, yksityiskohtaista hakemistoa, joista toinen koskee henkilöitä ja toinen aiheita. Kuten aiempien niteiden kohdalla, luen tämänkin niteen jonkin ajan kuluttua hitaammin ja nautin Valleen työn ja henkilökohtaisten elämänkokemusten antimista.
UFO-tutkimuksen ja -paljastusten maailma on kuohunut, kun Lue Elizondon odotetun kirjan neljä ensimmäistä lukua on hiljattain vuotanut luvattomasti. Vuoto, joka ilmestyi Google Books -verkkopalveluun 22. heinäkuuta, on Elizondoa lähellä olevien lähteiden mukaan kustantajan tahaton julkaisu. Ennenaikaisesta paljastumisesta huolimatta sisältö on herättänyt yhteisössä merkittävää keskustelua ja kiinnostusta.
Elizondon kirja näyttää vuotaneiden lukujen perusteella ottavan rohkean ja vastakkainasettelevan kannan UFO-ilmiöihin liittyvää hallituksen pitkäaikaista salailua vastaan. Kirjan sävy on uhmakas, kun Elizondo paljastaa monimutkaisia yksityiskohtia siitä, miten Yhdysvaltain hallitus on salannut UFO-tietoja. Hän perehtyy eri teollisuudenalojen, kuten ilmailu- ja avaruusteollisuuden, osallisuuteen ja käsittelee pahamaineista Wilson-Davisin muistiota. Monet tulkitsevat hänen kertomuksensa kuvainnolliseksi ”keskisormeksi” hallituksen elimille, jotka ovat vuosikymmeniä salanneet totuuden yleisöltä.
Vuotaneet luvut tarjoavat myös välähdyksen Elizondon henkilökohtaisesta elämästä ja kokemuksista, jotka ovat muokanneet hänen näkökulmaansa. Hän kertoo intiimejä yksityiskohtia lapsuudestaan ja kohtaamistaan haasteista ja maalaa kuvan miehestä, joka on syvästi sitoutunut totuuden paljastamiseen. Henkilökohtainen kertomus syventää hänen ammatillista matkaansa ja osoittaa hänen uskomustensa ja motiiviensa kehittymisen.
Yksi vuodon kiehtovimmista puolista on Elizondon Roswellin tapauksen käsittely. Hän toteaa yksiselitteisesti, että vuoden 1947 onnettomuudessa oli todellakin mukana ei-ihmisolentoja. Elizondon mukaan onnettomuuspaikalta löydettiin neljä kuollutta ei-ihmisen ruumista. Tämä vahvistus lisää uskottavuutta Roswellin pitkään jatkuneeseen mysteeriin ja korostaa hallituksen salailun laajuutta.
Elizondo käsittelee vaaleilla valittujen virkamiesten rajallista tiedotusta ja korostaa, että monet heistä pidetään pimennossa, koska heidän asemansa katsotaan olevan väliaikainen. Tämä järjestelmällinen salailu on johtanut tilanteeseen, jossa jopa korkea-arvoiset virkamiehet ja tiedemiehet eivät useinkaan ole tietoisia UAP-toiminnan (tunnistamattomat poikkeavat ilmiöt) todellisesta laajuudesta.
Elizondon kirjan 2. luvussa, jonka nimi on ”Callaris”, keskitytään outoihin kohtaamisiin, joista Brasiliassa sijaitsevan pienen Callaris-saaren asukkaat raportoivat 1970-luvun puolivälissä. Nämä kohtaamiset johtivat usein vammoihin ja joissakin tapauksissa kuolemaan. Elizondo kuvaa erilaisia tunnistamattomia aluksia ja niiden vuorovaikutusta paikallisen väestön kanssa. Yksityiskohtaiset kertomukset viittaavat siihen, että ei-inhimillinen älykkyys on ollut kohdennettua ja tarkoituksellista, mikä herättää kysymyksiä niiden motiiveista ja aikomuksista.
Kuvaukset näihin kohtaamisiin osallistuneista olennoista — jotka vaihtelevat pitkistä, kalpeista humanoideista pienempiin olentoihin, joilla on suhteettoman suuri pää — heijastavat monia maailmanlaajuisia raportteja UFO-havainnoista. Tämä johdonmukaisuus eri kulttuureissa ja eri maantieteellisillä alueilla antaa lisää painoarvoa väitteelle, jonka mukaan nämä ilmiöt eivät ole pelkkää mielikuvituksen tuotetta tai joukkohysteriaa.
Elizondo käsittelee myös kiistanalaista kaukokatselua, johon hän tutustui Stargate-ohjelmassa ollessaan. Hän puoltaa kaukokatselun ja muiden psyykkisten ilmiöiden tieteellistä tutkimista ja haastaa aiheisiin usein liittyvän skeptisyyden. Elizondo kritisoi uskonnollisia ja tieteellisiä dogmeja, jotka hylkäävät nämä kyvyt pelkkänä taikauskona, ja esittää, että ne edustavat hyödyntämätöntä inhimillistä potentiaalia.
Hän kertoo kokemuksistaan ja Stargate-ohjelman kohtaamasta vastustuksesta, mukaan lukien syytökset okkultismiin liittyvästä toiminnasta. Elizondon näkökulma on, että nämä kyvyt ovat osa maailmankaikkeuden luonnollista rakennetta, ja niitä pitäisi pikemminkin tutkia tieteellisesti kuin halveksia.
Vuodetun tekstin kautta Elizondo esittää vakuuttavia perusteluja avoimuuden ja julkisuuden lisäämiseksi UFOista ja ei-ihmisälystä puhuttaessa. Hän korostaa, että tarvitaan koko hallituksen kattavaa lähestymistapaa, rahoituksen lisäämistä ja älykkäimpien ihmisten osallistumista näiden ilmiöiden ymmärtämiseen ja käsittelyyn. Elizondo väittää, että UFOihin liittyvä salailu ei ole karhunpalvelus ainoastaan tiedeyhteisölle vaan myös yleisölle, joka ansaitsee tietää totuuden ihmiskunnan paikasta maailmankaikkeudessa.
Lue Elizondon kirjan neljän ensimmäisen luvun vuoto on antanut jännittävän välähdyksen kertomuksesta, joka on sekä henkilökohtainen että paljastava. Elizondon rohkea asenne ja yksityiskohtaiset kuvaukset lupaavat merkittävää panosta meneillään olevaan keskusteluun UFOista ja hallituksen avoimuudesta. Kirjan täydellisen julkaisun lähestyessä sen odotetaan herättävän keskustelua entisestään ja mahdollisesti innoittavan lisää ilmiantajia ja virkamiehiä astumaan esiin. Niille, jotka haluavat tutkia näitä mysteerejä, Elizondon kirjasta on tulossa olennaista luettavaa.
”Imminent” (2024. William Morrow, New York) on Luis Elizondon kirja, joka kertoo hänen UAP-tutkimuspäivistään. Suosittelen kirjaa kenelle tahansa, joka haluaa tietää mitä UAP-tutkimuksen alalla on viime vuosina tapahtunut, sekä niille, jotka ovat jo pitkään tutkineet aihetta. Olen lykännyt tämän kirjoituksen julkaisua, jotta teillä on todennäköisesti ollut aikaa lukea kirja itse, kun luette sen.
Seuraavat otteet ovat minulle uusia tietoja. Ne eivät ole missään tietyssä järjestyksessä, ja olen ryhmitellyt joitakin kirjan eri kohdissa esiintyviä kohtia yhteen otsikkoon, esim. ”tapaukset”.
Great Skills
”Great Skills” oli pitkäaikainen ohjelma, jota armeijan tiedustelu käytti rekrytoidakseen nuoria sotilaita, joilla se oli tunnistanut olevan erityisiä kykyjä ja joita se saattoi kouluttaa ja käyttää sotilasvakoilijoina.
Kommentti: Jo pitkään oli huhuttu, että AATIP olisi jossain vaiheessa yrittänyt ”houkutella” UAP:ta. Kirjassa Elizondo vahvistaa, että tällainen suunnitelma oli olemassa.
”Suunnitelman mukaan Interloperin oli tarkoitus käyttää yhtä ydinkäyttöisistä kantoaluksista syöttinä. Valitsisimme määrätyn paikan Atlantilla ja pudottaisimme sinne suuren ydinasejäljen, joka olisi vastustamaton ”ystävillemme ulkopaikkakunnalta”, kuten heitä myöhemmin kutsuttiin… ansa olisi asetettu. Ydinaseet ja vesi, vastustamaton… Kumppanijärjestömme allokoisivat piilotettuja keräysvoimavaroja lähistöllä…”.
”NSA ja CIA tarjosivat myös kalustoa ja miehistöä.”
Kommentti: Suunnitelmaa ei koskaan toteutettu.
Implantit
”Käsittelin kerran itse yhtä näistä implanteista, jotka veteraaniasioiden ministeriön sairaala antoi minulle, kun se oli poistettu yhdysvaltalaisesta sotilaasta, joka oli kohdannut UAP:n. Materiaali, joka ei ollut pidempi tai leveämpi kuin yhden sormen nivel, näytti enemmänkin mikrosirulta, joka oli kapseloitu limaisen läpikuultavan kudoskotelon sisään. Se näytti hyvin samankaltaiselta kuin helmiäinen. Mikroskoopin alla se liikkui vielä jotenkin… AAWSAP/AATIP oli myös saanut valokuvia tällaisista pienistä esineistä eläviltä ulkomaisilta sotilaslentäjiltä.”
Biologiset näytteet
”Lopulta peräänantamattomasti painostettuani sain tietää, että ei-inhimilliset biologiset näytteet olivat siirtyneet useita kertoja, ja osa niistä oli nyt joko Fort Derickissä, Marlandissa tai Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirastossa… Minulla ei ollut mitään keinoa saada näitä tai muita näytteitä, mikä vain lisäsi turhautumista, jota me kaikki tunsimme.”
Törmäysnoudot
”Meille kerrottiin erityisesti, että eräällä vanhaan ohjelmaan liittyvällä puolustusalan urakoitsijalla oli hallussaan ei-inhimillistä alkuperää olevia UAP-materiaaleja, jotka jokin kaukaisen planeetan sivilisaatio oli valmistanut. Kun Jay meni tiedustelemaan asiaa, urakoitsija myönsi, että heillä oli hallussaan materiaalia. He sanoivat voivansa antaa meille pääsyn siihen, mutta ensin meidän oli saatava lupa Yhdysvaltain ilmavoimien ministeriltä.”
Korkeat virkamiehet kertoivat minulle jatkuvasti ja luottamuksellisesti, että suuret ilmailu- ja avaruusalan yritykset olivat olleet mukana vanhassa ohjelmassa, jonka tarkoituksena oli hakea ja kehittää noudettua materiaalia. Suuria nimiä olivat Lockheed Martin, TRW, McDonnell Douglas, Northrop Graumann, Boeing, Raytheon, BAE Systems ja Aerospace Corporation. …Kerrottiin myös, että Monsanto-biotekniikkayhtiö, jonka Bayer sulautti itseensä vuonna 2018, on saattanut olla historiallisesti mukana, todennäköisesti biologisten näytteiden kanssa.”
”Devon Woods”
”Vuonna 2010 miehestä, jota kutsun Devon Woodsiksi… tuli DIA:n vanhempi johtaja.” Devon kertoi Elizondolle, että ”se on demonista… He ovat petkuttajia. Demoneita.”
Kommentti: Kaksi vaihtoehtoa ”Devon Woodsin” tunnistamiseksi: a) David Shedd elokuu 2010 – elokuu 2014 tai b) Douglas Wise elokuu 2014 – 2016. Todennäköisesti Shedd.
Aikavaikutukset
”Jotkut lentäjät, joita kuulusteltiin, väittivät, että tietty kohtaaminen kesti vain viisi minuuttia, mutta kello näytti, että todellisuudessa aikaa oli kulunut kolmekymmentä minuuttia.” Kone kulutti polttoainetta 5 minuutin edestä.
Tapauksia
a. Los Alamos, New Mexico (2013). Useita valopalloja on nähty — ne ovat liikkuneet kohti testialuetta, leijuneet tietyn ”laitteen” yläpuolella ja sitten lentäneet pois. Myöhemmin toiset näkivät samalla alueella kiekonmuotoisia esineitä….
b. Predator-drone valvoi ydinlaitosta mahdollisesti vihamielisessä maassa, kun sen kamerat havaitsivat kolme valovoimaista esinettä. Vain kolme pistettä. Pisteet alkoivat lentää järjestäytyneessä muodostelmassa. Täydellinen kolmio. Pisteiden lähestyessä Predatoria ne erottuivat yhä paremmin. Ne eivät vain lentäneet, vaan olivat rakenteeltaan kiinteitä. 23 minuutin ajan nämä alukset kiusasivat Predatoria… Ne kulkivat 60 mailia silmänräpäyksessä, matkasivat horisonttiin asti, vain palatakseen takaisin ja varjostaakseen Predatoria muutaman sadan jalan päähän. Jos se ei olisi ollut tarpeeksi hämmästyttävää, kolme alusta suuntautuivat uudelleen ja muuttuivat kiilamuodostelmasta suoraviivaiseksi muodostelmaksi.
c. CIA:n korkea virkamies ja hänen vaimonsa — UAP takapihalla. Heräsivät maassa makaamassa. CIA-virkamiehellä oli pieni reikä niskassaan. Vaimon nenästä otettiin talteen pieni metalliesine, kun hän aivasteli. CIA tutki pariskunnan. Kiehtovaa, mutta Elizondo ja Stratton sopivat keskittyvänsä konkreettisempiin tapauksiin.
d. Video merivoimien lentäjältä. Rutiinitehtävä, ohjaamon kamera. ”Ohjaaja yrittää saada näköyhteyttä siihen, mitä tutka näkee…. juuri silloin kiilamainen alus kiitää ohjaamon ohi jopa viidenkymmenen metrin päähän.”
Ruumiit
”Uskottavat lähteet, mukaan lukien AATIP:n kanssa tekemisissä olevat henkilöt, kertoivat minulle tosiasiat useista historiallisista UAP-maahansyöksyistä, joista Yhdysvallat löysi ei-ihmisten ruumiita Roswellin maahansyöksyn lisäksi.”
William Livingston
Kommentti: Yksi Elizondon neuvonantajista oli William ”Will” Livingston. Hän johti vuosia CIA:n ”outoja” asioita käsittelevää osastoa. Lääkäri ja kirurgi. Asui Detroitissa. Näyttää viittaavan Christopher ”Kit” Greeniin, nimeämättä häntä.
2004 Tic Tac -tapaus
Kommentti: Elizondo sanoo, että Fravorin WSO oli Jim Slaight. Tämä on kuitenkin väärin. Slaight oli Dietrichin WSO.
Lääketieteelliset vaikutukset
a. ”Ihmiset olisivat yllättyneitä kuullessaan, että Yhdysvaltain hallitus on myöntänyt useille sotilaille 100 prosentin työkyvyttömyyskorvauksen lääketieteellisten ongelmien vuoksi, jotka johtuvat heidän läheisestä kohtaamisestaan UAP:n kanssa.”
b. ”Erityisesti kaksi kollegaa oli lääkärin hoidossa sekä iho- että sisäelinvammojen vuoksi, jotka johtuivat siitä, että he olivat vuorovaikutuksessa UAP:n kanssa työskennellessään AAWSAP/AATIP:n parissa.”
c. ”Vaikka minulla ei ole vapautta mennä tässä yksityiskohtiin, sain tietää sotilaista ja tiedustelu-upseereista, jotka menehtyivät vammoihinsa ja menettivät henkensä UAP-kohtaamisten biologisten vaikutusten vuoksi.”
”Ajatuksia herättävässä lausunnossaan Intian avaruustutkimusorganisaation (ISRO) päällikkö on kertonut näkemyksensä Maan ulkopuolisen elämän olemassaolosta ja vihjannut, että vieraat sivilisaatiot eivät ole vain mahdollisia, vaan niitä on todennäköisesti olemassa kaikkialla maailmankaikkeudessa.
ISROn puheenjohtaja korosti ihmiskunnan teknologisen kehityksen nopeaa vauhtia ja totesi, että vain sata vuotta sitten sivilisaatiollamme oli minimaaliset teknologiset valmiudet nykyiseen verrattuna.”
”Meitä 1 000 vuotta kehittyneemmät muukalaisjärjestelmät tulevat aina olemaan täällä”, hän sanoi, mikä viittaa siihen, että tällaisia kehittyneitä sivilisaatioita saattaa jo olla olemassa, ja ne ehkä tarkkailevat maailmankaikkeutta tai ovat vuorovaikutuksessa sen kanssa tavoilla, joita emme vielä ymmärrä.”
”Podcastaaja Ranveer Allahbadia kysyi S. Somanathilta, miksi kuulemme UFO-havainnoista lähinnä Amerikassa (USA) ja Etelä-Amerikassa. Somanath selittää sitten, että tieteellisesti katsottuna näiden alueiden maantieteellinen sijainti suosii havaintojen syntymistä enemmän kuin päiväntasaajalla sijaitsevien alueiden, johtuen ilmastollisista seikoista. Lopuksi hän toteaa, että ei-tieteellisestä näkökulmasta katsottuna monet UFO-tarinat ovat myös keksittyjä… Pian tämän jälkeen podcastaaja esitti seuraavan kysymyksen: ”Mutta uskotko, että planeetallamme vierailee avaruusolentoja?”. S. Somanath vastasi epäröimättä: ”Ehdottomasti ja epäilemättä. Omatuntoni sanoo kyllä, vaikka minulla ei olekaan todisteita. Isron puheenjohtajana kerron teille tämän… Maailmankaikkeudessa on ehdottomasti avaruusolentoja. Avaruusolennoilla tarkoitetaan eläviä järjestelmiä ja kulttuureja muualla maailmankaikkeudessa. Jos ne ovat teknologiassa edellä vain tuhat vuotta tai 10 000 vuotta, ne varmasti vierailevat meillä… Ne vierailevat Maassa usein meidän tietämättämme.”
Muut avaruusvirastot
Näitä ISRO:n puheenjohtajan lausuntoja voidaan verrata muiden maiden avaruusjärjestöjen lausuntoihin.
Ranska
Ranskan avaruusjärjestö CNES:n organisaatiorakenteessa on jo vuosikymmeniä toiminut UAP:tä tutkiva ryhmä. Tämä UAP-ryhmä on toiminut useilla eri nimillä perustamisestaan lähtien, ja sen nykyinen nimi on GEIPAN. Se kerää havaintoja Ranskan alueella asuvilta silminnäkijöiltä, analysoi ne ja antaa niille selityksen, jos sellainen löytyy, ja julkaisee tiedot avoimesti verkkosivustollaan.
USA
Kesäkuussa 2022 NASA ilmoitti, että UAP:n tutkimista varten perustetaan riippumaton tutkimusryhmä. Se raportoi havainnoistaan syyskuussa 2023. Tulosten perusteella NASA perusti UAP-tutkimuksesta vastaavan johtajan viran.
Australia
Huhtikuussa 2024 päivätyssä artikkelissa kerroin tiedonvapauslain mukaisista pyynnöistä, joilla pyrittiin selvittämään, oliko Australian avaruusjärjestö (ASA) kiinnostunut UAP-aiheesta vai ei. Sain haltuuni kopion tiedotusasiakirjasta, joka oli tarkoitettu ASA:n johtajan käyttöön hänen esitellessään asiaa senaatin arviointikomitean kuulemistilaisuuksissa. Näihin tiedotusmuistioihin sisältyivät seuraavat lausunnot:
”Virasto ei valvo UAP:ita tai UFOja Australiassa eikä pyri ratkaisemaan näitä kysymyksiä….Virastolla ei ole tietoja UAP:ista tai UFOista Australiassa…”.
Brasilian pinta-ala on 8,52 miljoonaa neliökilometriä ja sen väkiluku on 215 miljoonaa, joten Brasilialla on rikas UAP-historia, ja tämä näkyy sekä brasilialaisten että muiden kuin brasilialaisten järjestöjen ja yksilöiden määrässä, jotka ovat käyttäneet aikaa tämän historian tutkimiseen. Brasiliassa on kymmeniä paikallisia UAP-tutkimusryhmiä, jotka ovat vuosien varrella toimittaneet runsaasti tapaustutkimuksia. Tässä artikkelissa haluan kuitenkin tarkastella amerikkalaisten kiinnostusta brasilialaisiin ilmiöihin, ja se on kahden yksittäisen brasilialaisen tutkijan tähdittämä kirja. Nämä ovat varhainen tutkija tohtori Fontes ja nykyinen Rony Vernet.
Tohtori Olavo T. Fontes
Yksi varhaisimmista brasilialaisista tutkijoista oli tohtori Olavo T. Fontes, joka toimi Brasilian edustajana APRO:ssa (Aerial Phenomena Research Organization) vuodesta 1957 kuolemaansa saakka vuonna 1968. APRO Bulletinin touko-kesäkuun 1968 numeron mukaan tohtori Fontes oli gastroenterologiaan erikoistunut lääkäri, ja hän toimi kansallisen koulun lääketieteen professorina. Hän oli huolellinen tutkija, joka dokumentoi UAP-tutkimuksensa moitteettomasti.
Professori J. Allen Hynek oli yksi ensimmäisistä akateemikoista, jotka kiinnostuivat UAP:sta. Hynek oli tähtitieteilijä North Western Universityssä Chicagossa, Yhdysvalloissa. Hän oli myös Yhdysvaltain ilmavoimien Project Blue Book -hankkeen konsultti. Tässä tehtävässä hän tutki monia Yhdysvalloissa esiintyviä tapauksia.
Hynek on kirjoittanut kaksi klassista kirjaa UAP:sta. Ensimmäinen oli ”The UFO Experience”. (Regney, New York 1972.) Toinen oli ”The Hynek UFO Report”. (Dell. New York. 1977.) Hän oli myös mukana kirjoittamassa kirjaa ”The Edge of Reality”. (CreatSpace. 1973) Jacques Valleen kanssa.
Elokuussa 1975 Valleen ”Forbidden Science Volume 2” -kirjan mukaan 19. heinäkuuta 1975 päivätty päiväkirjamerkintä.
”Allen on riemuissaan, koska hän oli saanut kutsun Brasiliaan, johon sisältyy mahdollisuus puhua Brasilian kongressissa ensi kuussa.”
Tämä vierailu ei kuitenkaan sujunut hyvin. Vallee kertoo 27. syyskuuta 1975 päivätyssä päiväkirjamerkinnässään:
”Seuraavana päivänä Allen tunnusti yksityisaamiaisella, että hänen Brasilian-matkansa oli fiasko. Kenraali Uchoalla, joka kutsui hänet, ei ollut vaikutusvaltaa. Mies, joka johti paljon mainostettua kongressia, oli ranskalainen toimittaja, joka yritti tehdä nopeasti rahaa. Hänen on täytynyt menettää tonneittain cruzeiroja, sillä lopulta hän aneli Allenia pitämään lisää luentoja tasapainottaakseen talouttaan. Hänen puheensa ennen Brasilian kongressia meni mönkään: hänen tulkkinsa oli innokas nainen, joka oli innostunut ufologiasta mutta ei kielitieteestä. Mitä tulee virallisiin asiakirjoihin, armeija pitää niitä lukkojen takana.”
Bob Pratt
Robert Vance Pratt (1926-2005) oli yhdysvaltalainen toimittaja, joka vieraili Brasiliassa kymmenen kertaa toukokuun 1978 ja heinäkuun 1993 välisenä aikana. Hänen yksityiskohtainen raporttinsa siitä, mitä hän löysi Brasiliassa, on hänen vuonna 1996 ilmestyneessä kirjassaan ”UFO Danger Zone: Terror and Death in Brazil”. (Horus House Press, Madison WI.) Hänen neljä ensimmäistä matkaansa vuosina 1978-1980 maksoi yksi yhdysvaltalaisista julkaisuista, joissa hän julkaisi työnsä. Muut matkat hän rahoitti itse, koska hän oli niin kiinnostunut siitä, mitä hän oli löytänyt näillä aikaisemmilla matkoilla.
Luku toisensa jälkeen Pratt kuvaa omakohtaisia haastattelujaan, joissa hän on haastatellut henkilöitä, joita valot tai erilliset esineet ovat jahdanneet, joihin valonsäteet ovat osuneet, jotka ovat kärsineet lääketieteellisistä ongelmista kohtaamistensa seurauksena, jotka on nostettu maasta tai jotka ovat halvaantuneet. Hän törmäsi jopa tapauksiin, joissa henkilöiden sanottiin kuolleen kohtaamisen seurauksena. Pratt haastatteli myös hoitohenkilökuntaa, joka oli itse nähnyt joidenkin UAP-tapausten lääketieteellisten jälkivaikutusten seuraukset.
Vaikka osa kertomuksista oli tapahtunut vuosia ennen Prattin vierailuja, osa niistä oli kuulemma tapahtunut vain päiviä tai viikkoja ennen Prattin haastatteluja. Pitkistä brasilialaisista oleskeluistaan huolimatta Pratt itse ei koskaan kertonut kohdanneensa henkilökohtaisesti yhtään UAP:tä.
Kirjan 20. luvussa kerrotaan tapahtumista Colaresissa, Amazonjoen suulla. Pratt kirjoittaa
”UFOt ovat olleet Colaresissa tappavampia kuin ehkä missään muualla maailmassa… pelkästään Colaresissa noin neljäkymmentä ihmistä paloi ja kaksi heistä kuoli.”
Vuosi oli 1977. Pratt kertoo, että Brasilian armeija suoritti useita kuukausia kestäneen tutkimuksen ja haastatteli satoja ihmisiä. Brasilian ilmavoimat suorittivat alueella Operation Praton. Pratt kertoo, että kerätyt tiedot lähetettiin ilmavoimien päämajaan.
Pratt vieraili Colaresissa ensimmäisen kerran helmikuussa 1979 ja sen jälkeen kahdesti. Hän haastatteli kapteeni Uyrange Hollandaa, joka oli johtanut Colaresin alueen virallista tutkintaa. Pratt sai myöhemmin haltuunsa lyhyet yhteenvedot 281 tapahtumasta Colaresissa ja sen lähialueilla sekä karttoja ja kaksikymmentä valokuvaa. Hollanda kertoi hänelle, että hänen ryhmänsä ”…otti noin kolmesataa valokuvaa ja kuvasimme kahdeksan erityyppistä ufoa”.
Prattin ”Epilogi”-luvussa kuvataan tuolloin (1996) tiedossa olleita tosiasioita Varginhan elävistä vangituista avaruusolennoista, jotka tiettävästi lähetettiin Yhdysvaltoihin.
Tunnettu tutkija Jacques Vallee teki kaksi matkaa Brasiliaan. Ensimmäisen vuonna 1980 ja toisen vuonna 1988. Ensimmäisellä matkalla huhtikuussa 1980 Vallee ja hänen vaimonsa Janine matkustivat Argentiinaan ja tekivät välilaskun Brasiliaan. Rio de Janeirossa Brasiliassa he tapasivat tutkija ja kirjailija Irene Granchin. Valleen kirjassa ”Forbidden Science Volume three” olevan 29. huhtikuuta 1980 päivätyn päiväkirjamerkinnän mukaan ”…vietimme suurimman osan ajasta puhumalla vuoden 1966 lyijymaskin mysteeristä…” ja tapasimme patologin, joka suoritti kahden kuolleen miehen ruumiinavaukset. Myöhemmin samana päivänä he vierailivat tapahtumapaikalla.
Toisella vierailulla heinäkuussa 1988 oltiin Brasiliassa paljon pidempään. Forbidden Sciencen kolmannessa osassa Vallee kuvailee yksityiskohtaisesti tutkimustaan siellä vaimonsa Janinen kanssa. He vierailivat Fortalezassa yhdessä Brasiliassa asuneen amerikkalaisen ystävänsä Bill Calvertin ja paikallisen UAP:n tutkijan, professori Agobar Oliveiran kanssa. Matkalla Parnaramaan he haastattelivat tapahtumien silminnäkijöitä. Yksi tällainen kertomus, jonka he yrittivät todentaa, oli Ramon-nimisen miehen kertomus, jonka kerrottiin saaneen surmansa UAP:n kohtaamisessa. Vallee kirjoitti, että taivaalla ei ollut tuolloin mitään esinettä, ei sädettä, ja että mies oli kuollut sydänkohtaukseen sopiviin oireisiin.
Vallee kirjoittaa:
”Olemme saaneet tietoja noin kahdestakymmenestä tapauksesta, joista kahdessa oli kyse tyypillisistä chupa-vammoista. Toistaiseksi ei ole todistettu, että esineisiin olisi liittynyt kuolemantapauksia.”
Jatkamalla tutkimuksiaan he matkustivat Balemiin, Brasiliaan, ja keräsivät tietoja omakohtaisesti. He tapasivat eversti Hollanda Liman ensimmäisen ilmavoimien alueen esikunnassa. Hän johti Colaresin alueelle lähetettyä ryhmää operaatio Praton aikana. Valleelle näytettiin sotilasasiakirjaa, joka: ”…jossa oli sotilasvalokuvia, yksityiskohtaisia ilmakarttoja, lentorata-analyysejä, joita Prato-projektin henkilökunta oli tehnyt.” Vallee seurueineen jatkoi Colaresin aallon aikana Mosqueiron saaren lääkärin haastattelua ennen paluutaan Yhdysvaltoihin.
Vallee julkaisi yksityiskohtaisempia tietoja Brasiliassa vuosina 1980 ja 1988 tehdyistä paikan päällä tehdyistä tutkimuksistaan kirjassaan ”Confrontations: A Scientist’s Search for Alien Contact”. (Anomalistic Books. Charlottesville, Virginia. 2008.)
BAASS
Osana Advanced Aerospace Weapon System Applications Program (AAWSAP) -ohjelmaa Bigelow Aerospace Advanced Space Systems (BAASS) lähetti ryhmän jäseniä Brasiliaan toukokuussa 2009, ja toinen vierailu tehtiin lokakuussa 2009.
Ranskalainen tutkija Marc Cecotti ja minä kerroimme 7. huhtikuuta 2020 julkaistussa blogiartikkelissa tarinan BAASSin toukokuussa 2009 tekemästä vierailusta Brasiliaan. Olimme yhteydessä useisiin entisiin BAASSin työntekijöihin ja UAP:n tutkijoihin Etelä-Amerikassa. Eräs tällainen tutkija Ademar Gevaerd tapasi BAASSin jäseniä Curitibassa, Brasiliassa. Gevaerd sanoi osittain seuraavaa: ”He halusivat UFOista peräisin olevia esineitä, kuten metamateriaaleja.”
Toisessa 17. huhtikuuta 2020 päivätyssä blogiartikkelissa kerroimme, että BAASS-tiimi vieraili Fortalezassa. Siellä he valokuvasivat ja kuvasivat useiden tuntien ajan paikallisen UAP-järjestön asiakirjoja ja tapausmuistioita. Fortalezassa asuva tutkija Helio Loyola kertoi meille:
”Täällä Brasiliassa he eivät tehneet mitään tutkimusta. He ottivat ja valokuvasivat sen, mitä ufologit näkivät ja dokumentoivat.”
BAASSin jäsenet vierailivat myös muissa kohteissa Brasiliassa.
Yksi BAASSin toteuttamista projekteista oli Jacques Valleen suunnitteleman CAPELLA-tietovaraston luominen. Lacatskin ja muiden kirjoittamassa kirjassa ”Skinwalkers at the Pentagon” (RTMA LLC, Henderson, Nevada 2021) on luettelo AAWSAPin tuotteista. Näitä ovat mm:
* BAASSin maaliskuun 2009 kuukausiraportti ”John Schuesslerin kirjoittama ‘The UFO Assault on Brazil with its Epicenter at Colares (1977-2003)’.”
”Tietokanta, joka sisältää kaikki UAP-havaintotapahtumat, jotka liittyvät vuosien 1977-1978 Colaresissa, Brasiliassa, tapahtuneeseen UAP-lentoon. Tietoja yhteensä 346. Tapahtumien aikajana 1977-1978.”
Rony Vernet
Rony Vernet on brasilialainen elektroniikka- ja tietokoneinsinööri, joka on tutkinut UAP:tä useita vuosia. Yksi hänen erikoisalueistaan on ollut Brasilian alkuperäiskansayhteisöjen UAP-kertomusten dokumentointi. Hiljattain hän matkusti Australian Non Human Intelligence Research Instituten osasponsoroimana Brasilian syrjäiseen osaan dokumentoimaan erään syrjäisen kylän asukkaiden kertomuksia paikan päällä. Siellä hän kohtasi ilmiön itse.
Tyyppi 2 – Vilkkuvat oranssit pallot. Kaksiosainen esine, joka vilkuttaa valtavaa oranssia valoa ja lensi matalalla, kunnes astuu metsään. Halkaisijaltaan 2 metriä.
Tyyppi 3 – Tasainen oranssi pallo. Jatkuva oranssista punaiseen vaihteleva tulipallon kaltainen valo, joka lensi matalalla metsään asti. Halkaisijaltaan noin 1 metri.
Tyyppi 4 – Valosumu. Kuin valkoinen revontuli, joka tiivistyy ja muodostaa valtavan 3D-muotoisen kuvan. Halvaannutti pojan ja tuli metsän sisälle samaan kohtaan muiden valojen kanssa.
Viidettä tyyppiä ei nähty henkilökohtaisesti, mutta se on tallennettu useisiin laitteisiin. Myös tyypit 2,3 ja 4 havaittiin.
Tyyppi 5 – Valovoimainen kokonaisuus, jolla on humiseva ääni, joka valaisee alueen ja heijastaa toisen soikean muotoisen UAP:n lähelle maata. Vaimensi luonnon äänet ennen katoamistaan.”
Australialainen tutkiva journalisti Ross Coulthart haastatteli Ronya Rossin ”Reality Check” -ohjelmaan, jossa Rony antoi lisätietoja omista havainnoistaan. Hän totesi, että hän aikoi palata syrjäiselle paikkakunnalle myöhemmin tänä vuonna, mutta että sillä välin dataa kerättiin etänä.
Yhteenvetona
Kaikkien edellä mainittujen henkilöiden ja järjestöjen työ on osoitus Brasilian UAP-ilmiön jatkuvasta luonteesta.
UAP-yhteisössä ollaan yhä tietoisempia siitä, että seuraava läpimurto UAP:n ymmärtämisessä ei tule hallituksilta vaan Rony Vernetin kaltaisilta yksittäisiltä tai kollektiivisilta siviilitutkijoilta.
”Society for UAP Studies on voittoa tavoittelematon 501 (c) (3) -järjestö, joka pyrkii kokoamaan yhteen vakavasti otettavia ajattelijoita (sekä akateemikkoja että ammattilaisia), jotka ovat sitoutuneet edistämään UAP:n tutkimusta tiukan tieteellisen sitoutumisen kautta… Vaikka keskustelemme klassisen ’ufologian’ kanssa, emme järjestönä liity erityisesti tähän perinteeseen…”.
Yhdistys järjestää vuosittaisen konferenssinsa verkossa 16.-18. elokuuta 2024. Sen otsikko on ”Varieties & Trajectories of Contemporary UAP Studies”. Seuraavassa on yksityiskohtaiset tiedot puhujista ja heidän esityksensä otsikosta. Kukin hyperlinkki vie sinut kyseisen esityksen tiivistelmään.
Kaiken kaikkiaan tilaisuus lupaa tarjota erinomaisen yksityiskohtaisen katsauksen siihen, mitä eri tieteenalojen tutkijat ajattelevat ja keskustelevat UAP-aiheesta.
”…ammatillinen järjestö, joka edustaa Yhdysvaltojen ja Kanadan suurimpia kaupunkeja. MCCA tarjoaa kaupunkien poliisipäälliköille, sheriffeille ja muille lainvalvontaviranomaisten johtajille ainutlaatuisen foorumin, jossa he voivat jakaa ideoita, kokemuksia ja strategioita.
MCCA tarjoaa yhteistyöfoorumin julkisen turvallisuuden edistämiseksi innovoinnin, tutkimuksen, politiikan kehittämisen, hallituksen sitoutumisen, yhteisövalistuksen ja johtajuuden kehittämisen avulla.”
* Muut Yhdysvaltain hallituksen ja tiedustelupalvelun. Raportointi
* UAP:t ja NASA
* UAP:t ja FAA
* UAP:den raportointimekanismit
* Keskeiset asiat.
Loistava opas
Kaiken kaikkiaan opas on erinomainen tiivistelmä ja johdanto UAP:n arvoitukseen, joka tarjoaa tarkkaa ja puolueetonta tietoa tällaisen oppaan lukijalle. Otin yhteyttä MCCA:han: ”Saanko kysyä, mikä sai järjestön laatimaan tällaisen tietopaketin?”. Vastaus oli seuraava:
”Major Cities Chiefs Association (MCCA) on päättänyt suuntautua tulevaisuuteen, koska se on huomannut, että jäsenvirastot tarvitsevat ja haluavat laadukkaita tuloksia, jotka ohjaavat ammattikuntaa katsomaan 5, 10, 15 vuoden päähän. Futurist-aloite perustettiin vuonna 2023 tutkimaan erilaisia innovatiivisia konsepteja ja ehdottamaan harkittavaksi ideoita, jotka liittyvät teknologiaan, ihmisten käyttäytymiseen, kansalliseen turvallisuuteen, koulutukseen, tutkimukseen, valmiuksiin ja viestintään. Aloitteessa tutkittiin ensin kaikkea tekoälyä, viimeksi esiteltiin UAP:tä, ja paljon muuta on tulossa.” –Laura Cooper, MCCA:n toiminnanjohtaja.
Lainvalvonta-alan ammattijärjestön julkaisema tällainen opas on jälleen yksi merkki siitä, että UAP:sta keskustelemisen leima on hitaasti hälvenemässä. MCCA:ta on syytä onnitella tulevaisuusaloitteestaan yleensä ja erityisesti UAP:itä koskevasta oppaasta.
U.S. Police Chiefs Release UFO/UAP Handbook: 'Detect, Track, Report'
In a recent interview with Morning in America on @NewsNation, Charlotte-Mecklenburg Police Chief Johnny Jennings discussed a newly released 11-page handbook guiding U.S. police departments on how to handle… pic.twitter.com/aGMvNKn322
USA:ssa sijaitsevan American Institute of Aeronautics and Astronautics (AIAA) AVIATION Forum -konferenssi 2024 ja 2024 ASCEND pidettiin Las Vegasissa heinäkuun lopulla/elokuun alussa 2024. Maanantaina 29. heinäkuuta pidettiin kolme istuntoa, jotka liittyivät erityisesti UAP:hin.
Sessiot
”Vahvistusoppiminen kehittyneiden avaruusajoneuvojen kognitiivista havaitsemista ja karakterisointia varten”. Rajiv Thummala ja Gregory Falco. AIAA 2024-3734. Istunto: UAP:den tieteellisen ymmärtämisen edistäminen ilmailun turvallisuuden parantamiseksi.
Tiivistelmä:
Kehittyneiden avaruusalusten (AAV) havaitseminen ja karakterisointi, joilla on uudenlaisia piirteitä ja jotka poikkeavat tavanomaisista profiileista, asettaa merkittäviä haasteita perinteisille ilmatilan tunnistusjärjestelmille, jotka perustuvat staattisiin havaitsemis- ja luokitusmenetelmiin. Vahvistusoppiminen (Reinforcement Learning, RL) on osoittautunut lupaavaksi kognitiivisten ilmatilannetietoisuusjärjestelmien kehittämisessä, jotka pystyvät mukautumaan uusiin ilma-aluksiin, jotka yrittävät kiertää havaitsemisen. Soveltamalla RL:ää tutkajärjestelmät voivat mahdollisesti oppia optimaalisia strategioita poikkeavien AAV:ien havaitsemiseksi ja luonnehtimiseksi, optimoida lähestymistapaansa jatkuvasti jokaisen taistelun yhteydessä ja mahdollisesti löytää uusia havaitsemis- ja luonnehdintamenetelmiä.
Tässä artikkelissa tarkastellaan RL:n ja generatiivisten vastakkaisverkkojen (GAN) soveltamista AAV:ien adaptiivisen, älykkään havaitsemisen ja luonnehdinnan helpottamiseksi, riippumatta ennalta määritellyistä signaareista tai olemassa olevista harjoituksista. Ehdotamme RL-pohjaista kehystä, jossa hyödynnetään adaptiivista havaitsemista ja seurantaa, ominaisuuksien oppimista, anturifuusiota ja siirto-oppimistekniikoita, jotta voidaan iteratiivisesti oppia havaitsemaan ja seuraamaan AAV:itä anturidatasta, vaikka niiden allekirjoitukset poikkeaisivat tunnetuista profiileista.
”Tunnistamattomien ilmailmiöiden raportoitu muoto, koko, kinematiikka, sähkömagneettiset vaikutukset ja äänen esiintyminen valikoiduissa raporteissa, 1947-2016”. Robert M. Powell, Larry Hancock, Laiba Hasan, Sarah Little, Robinson Truong ja Tobi Kamoru. AIAA 2024-3735. Istunto: Advancing the Scientific Understanding of UAP to Improve Aviation Safety.
Sotilas- ja siviiliviranomaisten luetteloimat julkisesti saatavilla olevat silminnäkijäraportit tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP) vuosilta 1947-2016 lajiteltiin käsin neljällä kriteerillä: silminnäkijälausuntojen luotettavuus, kohteen kulmakoko, joka on yli 0,15 astetta, riittävä valaistus ja riittävän yksityiskohtaiset tiedot. Tuloksena syntynyt tietokanta käsittää niiden historiallisten raporttien osajoukon, joiden todettiin todennäköisesti edustavan tunnistamattomia ilmakohteita.
Yhdestä sotilastietokannasta ja neljästä siviilitietokannasta kerätystä yli 100 000 raportista 301 raporttia samoilta vuosilta täyttivät nämä kriteerit. Tästä valikoidusta joukosta tutkitaan muotoa, kokoa, kinematiikkaa, sähkömagneettisia vaikutuksia ja äänipäästöjä koskevia ominaisuuksia. Silminnäkijäkertomusten yksityiskohtaisten kuvausten avulla voitiin esittää mittakaavaisia kuvia kahdesta yleisimmästä UAP:n muotoluokasta: kiekot (kupolimaiset, pitkänomaiset, lyhennetyt) ja kolmiot (tasakylkiset, tasasivuiset).
Suurimmat ilmoitetut muodot olivat timantti/suorakulmainen ja bumerangi (mediaani 300 jalkaa (91 m)), ja pienimmät olivat palloja (mediaani 20 jalkaa 96 m)). Kolmioiden (mediaani 170 jalkaa (52 m)) raportoitiin jatkuvasti leijuvan, ne eivät tuottaneet sähkömagneettisia vaikutuksia, ja usein havaittiin, että ne eivät kuulostaneet ääntä. Epätavallisen kinemaattisen kantaman ja äänettömyyden yhdistelmä löytyi 16 raportissa, joissa mainittiin erityisesti leijuvat, Mach 1:tä nopeammin liikkuvat ja äänettömät kohteet: kiekko (5), kolmio (8), soikea (1), pallo (1) ja bumerangi (1). Tässä esiteltyä, 301 luotettavaan silminnäkijäraporttiin perustuvaa UAP-ominaisuuksia koskevaa tietopakettia voidaan käyttää apuna erilaisten UAP-kenttämittareiden, havaitsemisalgoritmien ja propulsiohypoteesien suunnittelussa, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä UAP:n ymmärtämisen edistämisessä.
”Työturvallisuutta ja raportointia koskevat ohjeet: UAP-turvatilanteiden läpikäynti.” David Burstein, Shawn Pruchnicki ja Iya Whiteley. AIAA 2024-3736. Istunto: UAP:n tieteellisen ymmärtämisen edistäminen ilmailun turvallisuuden parantamiseksi.
Tiivistelmä:
Taustaa. Tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä koskevan vuoden 2021 alustavan arvioinnin julkaisemisen jälkeen yleisön kiinnostus ilmailun ja avaruuden turvallisuuskysymyksiä kohtaan on lisääntynyt. UAP-ilmiöt ovat potentiaalinen lentoturvallisuusriski, kansallinen turvallisuusongelma ja yleisön uteliaisuuden lähde. UAP-turvallisuustapahtumista raportoidaan yleensä liian vähän, mikä johtuu havaitsemiseen ja kuvaamiseen liittyvistä haasteista, riittämättömistä raportointimekanismeista ja leimautumisesta. Tämän vuoksi meillä on vain vähän tietoa siitä, miten UAP-tapahtumat vaikuttavat turvalliseen ilmailutoimintaan ja miten ilmailuhenkilöstö reagoi UAP-tapahtumien aikana ja niiden jälkeen.
Kun UAP-raportit lisääntyvät, lentoturvallisuuden perusperiaatteita voidaan käyttää UAP-tapahtumien tarkasteluun ja parannusten tekemiseen turvallisemman ilmailutoiminnan varmistamiseksi. Vuoden 2024 alussa American Institute of Aeronautica and Astronautics (AIAA) UAP Integration & Outreach Commitee (UAPIOC) laati lausunnon ”Työturvallisuus- ja raportointiohjeet lentoturvallisuuden parantamiseksi, leimautumisen vähentämiseksi ja UAP:n tieteellisen ymmärtämisen helpottamiseksi”.
Ohjeistuksessa yksilöitiin kuusi alaa, jotka ansaitsevat erityistä huomiota UAP-tuntemuksen lisäämiseksi: 1) vaarojen määrittäminen, 2) ilmailuryhmän reagointi lennon aikana tehtyihin UAP-raportteihin, 3) havainnointi ja vaaratilanteiden raportointi lentotoiminnan jälkeen, 4) työpaikan leimautuminen ja turvallisuuskulttuuri, 5) miehistön jäsenten työhyvinvointi ja yleinen terveys, 6) kansallisen tieteellisen tiedonkeruun keskittäminen.
UAP-turvatilanteiden tarkastelu Jotta edistetään käytännön ymmärrystä UAP-turvallisuusriskeistä, tarkastelemme tapausesimerkkiä lennon aikana tehdystä UAP-havainnosta ja sovellamme edellä mainittua kehystä yksilöidäksemme tähän tapahtumaan liittyvät inhimillisten tekijöiden onnistumiset ja mahdollisuudet. Tunnistamme konkreettisia esimerkkejä, joissa lentoturvallisuutta tai ryhmän jäsenten hyvinvointia voitaisiin parantaa UAP-tapahtumien aikana ja niiden jälkeen.
Tarkoitus: Tämän työn tarkoituksena on helpottaa sellaisten inhimillisten tekijöiden prosessien tarkastelua, jotka edistävät ilmailuhenkilöstön tehokasta reagointia ja raportointia UAP-tapahtumien aikana. Tavoitteenamme on edistää sotilas- ja siviili-ilmailun turvallisuuskäytäntöjä UAP:n osalta ja edistää UAP:den tieteellistä tutkimusta.
Menetelmät: Analysoimme yhden esimerkkitapauksen UAP-tapahtumasta ilmailutoiminnan aikana. Pyysimme kyseiseen UAP-tapahtumaan osallistunutta henkilöä toimittamaan meille kirjallisen kertomuksen kokemuksestaan, joka perustui seuraaviin seikkoihin: 1) UAP-havainnot ja miehistön jäsenten toimet, jotka tapahtuivat tapahtuman aikana, 2) kokemukset tapahtuman raportoinnista sekä lennon aikana että sen jälkeen, 3) turvallisuuskulttuurin ja leimautumisen tunne tapahtuman aikana ja sen jälkeen ja 4) henkilökohtaisen ja ammatillisen hyvinvoinnin tunne tapahtuman jälkeen. Analysoimme hänen kertomustaan AIAA UAPIOC:n laatimassa lausuntoasiakirjassa esitettyjen kuuden keskeisen näkökohdan osalta. Tavoitteenamme oli tehdä erityiset johtopäätökset 1) sellaisten alojen tunnistamisesta, joilla UAP-ilmoitusten tekemistä haittaa leimautuminen tai huoli UAP-ilmoitusten tekemisen yksilöllisistä seurauksista, 2) mahdollisuuksien tarkastelemisesta, joilla voidaan parantaa tiimin jäsenten välistä viestintää UAP-tapahtumien aikana, ja 3) tiimin jäsenten ilmeisten haasteiden tunnistamisesta UAP-havaintoon tai -tapahtumaan reagoitaessa sekä tapahtumasta raportoimiseen liittyvien haasteiden tunnistamisesta lisäanalyysiä varten.
Lopputuote. Lopputuotteemme ovat kirjallinen tapausanalyysi sekä 10-15 minuutin pituinen esitys, jossa keskitytään UAP-tapahtumaan liittyviin lentoturvallisuusperiaatteisiin. Kussakin näistä tuotteista esittelemme lyhyesti AIAA:n UAPIOC:n kehyksen, sellaisena kuin se on esitetty lausuntoluonnoksessa, ja annamme yleiskatsauksen siitä, miten kertomus tapauksesta soveltuu kehykseemme. Lopuksi aiomme keskustella päätelmistä, joita teemme mahdollisista onnistumisista ja mahdollisuuksista parantaa ilmailuturvallisuutta UAP:den osalta. Esityksessämme käydään avointa keskustelua istunnon aikana.
Paneeli
Heinäkuun 30. päivänä pidettiin tunnin mittainen paneelikeskustelu aiheesta ”Tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden havaitseminen, karakterisointi ja arviointi”. Paneelin jäsenet olivat Ryan Graves, Robert Powell, Michael Lembeck ja Lou Mack.
Päivitys: 4.8.2024
Patrick Donovan ilmoittaa, että AIAA:n UAP-integraatio- ja tiedotuskomitea esitteli myös AIAA:n ilmailu- ja avaruusliikenteen hallintakomitealle hyvin vastaanotetun esityksen.
