Avainsana-arkisto: tiede

Älä anna Yhdysvaltain manipuloida geenejäsi

Mitä tapahtuu kun digitaalinen valvonta, geenien kartoitus, tekoäly ja geenimanipulaatio yhdistetään? Ne jotka kontrolloivat systeemiä saavat vallan hakkeroida ihmisrotua.

Tämä on Yhdysvaltain THL:n eli National Institutes of Healthin aikeena jos presidentti Biden saa kongressin rahoittamaan sen ehdottamaa ARPA-H:ta, Advanced Research Projects Agency for Healthia.TEE ASIALLE JOTAIN: Sano kongressille että estää ARPA-H:n perustamisen!

Unlimited Hangoutin Whitney Webb raportoi toukokuussa (This Biden Proposal Could Make the US a “Digital Dictatorship”), että Bidenin hallinto on pyytänyt $6.5 miljardia kongressilta luomaan uuden viraston, joka on mallinnettu Pentagonin Defense Advanced Research Projects Agencyn mukaisesti: Advanced Research Projects Agency for Health eli ARPA-H.

Valkoisen Talon ARPA-H konseptiluonnos, jonka on luonnostellut tri. Eric Lander, tiede- ja teknologiapolitiikan johtaja ja presidentin tiede- ja teknologianeuvonantaja, sekä tri. Francis Collins, National Institutes of Healthin johtaja, kuvaavat ARPA-H:n joka kasvattaisi massiivisesti digitaalisen valvonnan ja ihmisten geenimanipuloinnin rahoitusta.

Stop ARPA-H

Digitaalinen valvonta

Kuvittele kattava digitaalisen valvonnan järjestelmä, jossa fyysisen datan tuottaa käyttäjän päällään pitämät laitteet. Visuaaliset, auditiiviset ja kosketussensorit sieppaavat sen mitä käyttäjä kuulee, näkee ja tuntee. GPS, digitaalinen kompassi ja liikemääräsensorit sieppaavat käyttäjän suunnan ja liikkeet. Biolääketieteelliset sensorit sieppaavat käyttäjän fyysisen tilan. Järjestelmä liittää fyysiseen dataan terveysdatan. Systeemin populaatiotason data tukee lääketieteen tutkimusta ja syntyvien epidemioiden ennaltaehkäisyä.

Tämä visio, joka löytyy vuoden 2003 DARPAn rahoitusehdotuksista, sopii täydellisesti Bidenin nykyiseen ARPA-H:n suunnitelmaan, joka painottaa laajentuvaa valtiovaltaa ja korporaatioiden käsiksipääsyä biometriseen dataan.

Landerin ja Collinsin ehdottamien uusien sensorien ja tekoälyavusteisten lääketieteen päätöksentekojärjestelmien joukossa on mm.

• Pienet, erityisen tarkat, edulliset, vähän tungettelevat, päällä pidettävät 24/7 tarkkailulaitteet (esim. älykellot).

• Aivokuvantaminen ja veren biotuntomerkit, jotka kykenevät mittaamaan synaptista tappiota, neuroterveyttä ja hermotukikudoksen tulehdusta.

• Toistuvat virtuaaliset kotisoitot.

• Älylaitteet ja teleterveys, jolla varmistetaan se että potilas seuraa lääkärin määräyksiä.

Etiikan asiantuntijat ovat huolissaan, että päällä pidettävät tarkkailulaitteet toimivat kuin valheenpaljastuskone, ja ne kykenevät saamaan selville syvimmät tunteemme biometrisella datalla ja seuraamaan kaikkia liikkeitämme.

Kuten Yuval Noah Harari selitti World Economic Forumille vuonna 2020 esityksestään koskien digitaalista diktatuuria, heti kun tieto biologiasta ja tekoälystä yhdistetään laskentatehoon ja dataan, ne jotka sitä kontrolloivat tulevat kykenemään luomaan algoritmeja, jotka ymmärtävät meitä paremmin kuin itse ymmärrämme itseämme, ja näin he kykenevät manipuloimaan päätöksentekoamme tai ohittamaan sen kokonaan.

Ihmisten perimän muokkaus

DNA ei ole kohtalo.

Kuten kuka tahansa identtisten kaksosten kanssa toiminut osaa kertoa, geenien ilmaisuun ympäristössä vaikuttaa useat ympäristön ja käyttäytymisen tekijät, mm. altistuminen ympäristömyrkyille, ravinteet, stressitasot, liikunta, ihmissuhteet ja jopa henkiset harjoitukset.

Terveyden ylläpito näillä tekijöillä on tehokasta, mutta se ei tuota lääkefirmoille rahaa, joten niitä ei ole mainittu Bidenin ARPA-H -suunnitelmissa.

Ihmisten geenimanipulointi, mm. geenien siirto ja geenien muokkaus, toisaalta, on suuri liiketoiminnallinen mahdollisuus, joten se saa kaiken huomion. Globaalit DNA-sekvensoinnin markkinat yksistään oletetaan kasvavan $35.7 miljardiin vuoteen 2028 mennessä.

“Geentutkimus”, Lander & Collins kirjoittavat, “on saanut selville ne geenit, jotka ovat vastuussa yli 6000 harvinaisesta geenisairaudesta, mikä avaa mahdollisuuksia geenien siirrolle ja geenimuokkaushoidoille.”

Heidän ehdotus on käyttää mRNA-rokotteita syövän ehkäisyyn ja korjata 50 yleisintä geenimutaatiota, jotka saavat aikaan syöpää. (suom. huom. ONKO TÄMÄ SE MITÄ IHMISILLE PIIKITETÄÄN JO NYT?!?!?)

Kaikki tämä vaiva ja kaikki nämä miljardit dollarit jotta saataisiin ihmisiltä pois 5 prosenttia syövistä, jotka aiheutuvat geeneistä?

Uusien teknologioiden lupaus harvinaisten geenisairauksien hoidossa on todennäköisesti vaan kaikkien ihmisten pakottamista antamaan pois oma geenidatansa. Se antaa tekoälylle suuremman geenialtaan jonka parissa työskennellä, kun geenimuunneltujen vauvojen herkkähermoisuudesta päästään yli — tai kunnes kaikki ovat hedelmättömiä eivätkä he edes lisäänny enää normaalilla tavalla.

Rokotteet

Huolimatta COVID-19 rokotteiden turvallisuutta ja tehokkuutta koskevista huolista, Lander & Collins haluavat ARPA-H:n joka investoi suuresti rokotekampanjoihin, jotka puskevat ulos uusia piikkejä markkinoille lyhyemmässä ja lyhyemmässä ajassa ja vähemmillä turvamääräyksillä.

Korporaatiovalta

Yhdysvallat tuhlaa jo miljardeja lääketieteellisiin ohjelmiin ja hoitoihin joka vuosi. Miksi Bidenin hallinto on niin maanisesti ajamassa DARPAn tyylistä ohjelmaa?

DARPAn tyylinen ohjelma mahdollistaisi ohittaa National Institutes of Healthin vertaisarvioidun rahoitusprosessin ja sen siviilipalkkausjärjestelmän.

Lander & Collins tykkäävät DARPAn mallista koska se antaa korporaatioille vallan valtion rahakirstusta, mikä luo mahdollisuuksia samalle oman itsensä valvonnalle ja etiikan rikkeille joita me olemme nähneet DARPAlla jo pyöröovi-ilmiön kanssa heidän ottaessa töihin ihmisiä kuten Regina Dugan.

Plus…

Jos Lander & Collinsin suunnitelma ihmisten geenimanipuloinnille, digitaaliselle valvonnalle, pikapikaa hosutuille rokotteille ja korporaatiovallalle ei huoleta tarpeeksi, on myös syitä spekuloida sillä mitä kaikkea muuta tapahtuu mikäli kongressi antaa miljardeja dollareita ARPA-H:n perustamiseen.

Yksi ehdotus on tutkia rikoksia ennustavia sensoreita, jotka voivat havaita ennalta kun ihmiset aikovat muuttua väkivaltaisiksi.

Toinen idea on käyttää miljoonien ihmisten geenidataa kehittämään supertietokonetekoäly, kunnes koneet ovat oppineet kaiken ihmisestä lukemalla pelkkää yksittäist DNA-näytettä.

Yksi asia on varmaa: Meidän on pakko estää tämä!

TEE ASIALLE JOTAIN! Klikkaa allaolevaa linkkiä ja anna tukesi ARPA-H:n pysäyttämiseksi.

https://advocacy.organicconsumers.org/page/31778/action/1

  Artikkelin julkaissut Organic Consumers

Mikä olikaan Operation Lost-Ball?

Artikkelin kirjoittanut Keith Basterfield

Taustaa

Blogipostauksessa päivämäärällä 27. huhtikuuta 2013 kirjoitin, että olin löytänyt viitteen Operation Lost-Balliin Australian kansallisarkistoista mappisarjasta A 703, kontrollisymboli 580/1/1/Part 7, digitaalinen sivu 236. Tiedoston 371:n sivun joukossa yksi sivu mainitsi Operation Lost-Ballin. Oli mies, joka oli löytänyt omituisen esineen pelloltaan läntisessä Australiassa. Tiedostossa lukee, että tätä materiaalia kuvattiin samanlaiseksi kuin kuparikaapeli, puoli tuumaa paksu, noin 45 jalkaa pitkä. Muistio sanoi, että materiaali annettiin ”…eräälle hra Millsille varusministeriössä, jonka NASA oli nimittänyt Operation Lost-Ballin vastaavaksi.” Huolimatta internet-hauista en kyennyt saamaan selville mikä tämä Operation Lost-Ball oli.

2021

Skipataan eteenpäin 8 vuotta. Etsin internetistä ja löysin kirjan ”NASA Historical Data Books: Programs and Projects 1958-1968.” Siinä oli sivulla 343 mainintaa Operation Lost-Ballista. Kyseessä oli Biosatelliitti 1:n etsintä, joka oli suistunut kiertoradaltaan yllättäen. Lainaus kirjasta:

Biosatelliitti 1:n laukaisu ja kiertoratavaiheet olivat menestys, mutta retrorakettijärjestelmä vikaantui, ja kapseli ei tullut takaisin suunnitellun mukaisesti. Vaikka tiimit etsivät Australian ja Tasmanian meren alueelta, jonne avaruusalus olisi voinut palata sen suistuessaan kiertoradalta tammikuussa 1967 (Operation Lost-Ball), mitään ei löydetty eikä mitään dataa saatu lennolta.

Myöhemmin löysin artikkelin 15. helmikuuta 2021 sanomalehden verkkosivuilta. Se oli ”arkistoitu juttu” otsikolla”1967: Yhdysvaltain avaruusalus katosi Australian takamaille.” Lainaus kokonaisuudessaan:

Charter-lennot etsivät satelliittia. Kevyet ilma-alukset on valjastettu etsimään läntisen Australian alueelta kadonnutta amerikkalaista avaruusalusta Biosatellite 1. Varusministeriö charteroi lentokoneet Yhdysvaltain avaruushallinnon (NASA) pyynnöstä. Varusministeri (senaattori Henty) sanoi eilen, että etsintäalue oli arviolta 300 mailia koilliseen Perthista. Alue on harvaan asuttu ja se on suurimmaksi osaksi matalaa pensaikkoa, soita ja kuivia järviä. Kaksi tai kolme kevytkonetta odotetaan aloittavan etsinnät tänään. Etsintäalueen keskus on 40 kertaa 100 mailia Barlee-järven ja Moore-järven välissä. Biosatelliitti laukaistiin Cape Kennedystä, Floridasta joulukuun 14. päivä viime vuonna. Se oli suunniteltu tulemaan alas kolmen päivän kierron jälkeen. Kuitenkin sen retrorakettijärjestelmä vikaantui ja alus pysyi ilmassa, kunnes se laski luonnollisesti kiertoradaltaan keskiviikkona. Satelliitti kantoi mukanaan tuhansia organismeja, kasveja ja muita näytteitä, jolla testattiin painottomuuden vaikutuksia niihin. Henty sanoi, että kapseli laskeutui 34 tuuman kirkkaan oranssin ja valkoisen laskuvarjon avulla, joka mahdollisesti on jossain mytyssä sen sivulla. Jos kapseli löydetään, se jätettäisiin ehjäksi jotta sen koe- ja hätäarvo maksimoituisi. NASA oli vakuutellut valtiolle, että satelliitin sisältö, lähinnä hyönteiset ja kaislat olivat täysin vaarattomia ja lähes varmasti kuolleita. Löytäjälle ei aiheutuisi vaaraa ellei hän pakolla avaisi kapselia, rikkoisi pientä paineistettua ilmatilaa tai sen pidikkeitä ja avaisi teräskuulaa, joka sisälsi pienen säteilylähteen. Alkuvaiheen etsinnät keskiviikkona lopetettiin sen jälkeen kun Yhdysvaltain ilmavoimien koneet olivat hedelmättömästi lennelleet ristiin rastiin tuhansien neliökilometrien aluetta Australian mantereella ja Tyynellä ja Intian valtamerillä. Päätös jatkaa etsintöjä tehtiin sen jälkeen kun tieteentekijät olivat analysoineet lisää radiosignaaleja, joita amerikkalaiskone vastaanotti sen lentäessä Australian yllä, arviolta silloin kun kapselin olisi pitänyt tehdä loppulasku laskuvarjolla. NASA aluksi sivuutti mahdollisuuden sille, että signaali olisi tullut kapselista, koska siinä oli väärä modulaatio tai ”merkki”, ja se välittyi hieman matalammalla taajuudella kuin oletettiin. Uudelleenharkinnan jälkeen päätettiin, että ero voitaisiin selittää kapselin lähettimen rikkoutumisella kahden kuukauden avaruuslennon jälkeen. ’Ainakin me toivomme, että näin asia on’, NASAn edustaja sanoi.

Miten tämä liittyy UFOihin?

Vuosien mittaan on ollut useita tapauksia, joissa on löydetty niinkutsuttuja ”mysteerikuulia” Australian eri osavaltioista. Joissain mukana on ollut puolustusministeriön, erityisesti RAAF:n, noutojoukkoja. Aina on olemassa mahdollisuus, että tällaiset noudot saattavat käynnistää puheet ”maahan törmänneen UFOn” noudoista.

Tuolloin tammikuussa 2013 kirjoitin postauksen näistä ”mysteerikuulista”. Panin merkille, että joskus vuonna 1961 Yhdysvaltain ilmavoimilla oli globaali etsintäohjelma (Moon Dust) jolla noudettiin maahansyöksyneitä avaruusaluksia tai sen palasia. Australia otti osaa tähän ohjelmaan. Kirjoittamani artikkeli esitti taulukon, jossa useita sellaisia ”kuulia” oli löydetty Australiasta sekä niiden mahdolliset alkuperät. Vuonna 2013 etsintä Australian kansallisarkistoista tuotti kaksi varusministeriön tiedostoa, jotka kuvasivat näiden ”pallojen” talteenoton ja analyysin. Tiivistelmänä, Operation Lost-Ball oli Biosatelliitti 1:n etsintäoperaatio. Etsintä lopulta veti vesiperän.

Päivitys: 16. elokuuta 2021

Löysin Australian kansallisarkistojen mappisarjasta A 463, kontrollisymbolin 1967/891 otsikolla ”Yhdysvaltain Biosatelliiti 1 – etsintä Australiassa.” Kohdepäivämäärä oli 21. helmikuuta 1967 – 29. maaliskuuta 1967. Mapin status oli ”ei vielä käsitelty”. Sitä säilytettiin Canberran toimistolla. Tiedoston on tuottanut pääministerin kanslia.

Myös scribd.comista löytyi dokumentteja biosatelliiteista, täällä.

  Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Kolme tutkimusta sai selville, että COVID-rokotteet eivät toimi

Yalen yliopiston kasvatti, joka on saanut tohtorintutkintonsa Princetonista ja maisterin John Hopkinsin lääketieteellisestä, on julkaissut tutkimuksen jossa hän toteaa, että kansan pakottaminen rokotteen ottamiseen on haitallista ja aiheuttaa vahinkoja, koska monet laadukkaat tutkimukset selvästi näyttävät että rokotteet eivät estä COVID-19 tartunnan saamista tai sen tartuttamista muihin.

Nina Pierpont (MD, PhD) julkaisi syyskuun 9. päivänä analyysin useasta muusta tutkimuksesta, jotka on julkaistu elokuussa 2021, joista käy selväksi että väitetty COVIDin deltavariantti ohittaan nykyiset COVID-piikit eikä tarjoa suojaa infektion saamista tai sen levittämistä vastaan.

Lääketieteen tohtori selitti hänen tekstissään, että rokotteet tavoittelevat kahta päämäärää –

  1. Rokotettujen suojaamista taudilta
  2. Että estettäisiin rokotettujen toimiminen taudinkantajana tai sen levittäjänä.

Lääketieteen tohtori kuitenkin kirjoittaa, että laumasuoja ei ole saavutettu rokotteilla, koska uusi usean tutkimusasetelman tutkimus näyttää, että väitetty deltavariantti tuottaa suurta viruskuormaa, joka on yhtä suuri rokotetuilla verrattuna rokottamattomiin.

Nina Pierpontin (MD, PhD) mukaan rokotepakko, jota nyt ajetaan Britanniassa kaikille hoitajille, ei ole oikeutettu johtuen siitä että henkilöiden rokottaminen ei pysäytä tai edes hidasta väitetyn COVID-19:n deltavariantin leviämistä.

Tämä on saanut hänet toteamaan, että luonnollinen immuniteetti suojaa paljon paremmin kuin rokote, koska COVID-19 sairauden eri vakavuusasteet tuottavat luonnollisen immuniteetin.

Nine Pierpont (MD, PhD) lainaa kolmea tutkimusta, joiden löydökset ja data tukevat hänen johtopäätelmäänsä. Nämä tutkimukset ovat elokuun 6. päivä 2021 julkaistu Centre for Disease Controlin (CDC) ‘Morbidity and Mortality Weekly Report’, elokuun 10. päivä 2021 julkaistu Oxford Universityn tutkimus, sekä elokuun 24. päivä 2021 julkaistu Britannian terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus.

CDC:n tutkimus

CDC:n tutkimus keskittyi 469:n tapaukseen Massachusettsin asukkailla, jotka ottivat osaa sisä- ja ulkotiloissa tapahtuneisiin kokoontumisiin kahden viikon aikana. Tuloksista käy ilmi, että tapauksista 346 oli rokotettujen ryhmässä, joista 74%:lla oli väitettyjä COVID-19 oiteita, ja 1.2% joutui sairaalaan.

Kuitenkin jäljelle jääneet 123 tapausta olivat rokottamattomien joukossa, joista vain 1 henkilö joutui sairaalaan (0.8%). Kummassakaan ryhmässä kukaan ei kuollut. Tutkimus havaitsi viruskuormien olevan samankaltaiset molemmilla ryhmillä, mikä tarkoittaa yhtä tarttuvaa.

Oxford Universityn tutkimus

Oxford Universityn tutkimus tarkasteli 900 sairaalatyöntekijää Vietnamissa, jotka oli rokotettu Oxford / AstraZenecan injektiolla maalis-huhtikuussa 2021. Koko sairaalan henkilökunta sai negatiivisen testituloksen COVID-19:sta toukokuun puolivälissä 2021, mutta ensimmäinen rokotettujen tapaus esiintyi kesäkuun 11. päivä.

Koko 900:n hengen henkilökunta testattiin uudelleen ja 52 lisätapausta havaittiin heti kättelyssä, mikä pakotti sairaalan karanteeniin. Seuraavan kahden viikon aikana identifioitiin 16 lisätapausta.

Tutkimus sai selville, että 76% COVID-positiivisista henkilöistä sai hengitystieoireita, ja 3:lla kehittyi keuhkokuume ja yksi heistä sai kolmen päivän ajan happihoitoa. Viruskuormat täysin rokotetuissa sairastuneissa olivat 251 kertaa niin suuret kuin pahimmat viruskuormat rokottamattomilla maalis-huhtikuussa 2020.

UK Department of Health & Social Caren tutkimus

Britannian terveyden ja hyvinvoinnin laitos analysoi käynnissä olevaa koko populaation mittaista SARS-CoV-2 -monitorointia Britanniassa. Siinä on mukana myös viruskuorman analyysi populaatiossa.

Tutkimus sai selville, että viruskuormat rokottamattomissa ja rokotetuissa ovat käytännössä samat, ja paljon suuremmat kuin mitä ennen rokotuksien aloittamista. Tutkimus sai myös selville, että suurimmassa osassa rokotettujen tapauksia esiintyi oireita heidän saadessa positiivisen testituloksen.

Tutkimuksen kirjoittajat toteavat johtopäätelmänä, että Pfizerin ja Oxford / AstraZenecan injektiot ovat menettäneet tehonsa deltavarianttia vastaan, mutta kuitenkin esittävät että ne ovat 67%-80% tehokkaita deltavarianttitartuntaa vastaan.

Nine Pierpont (MD, PhD) aivan oikeutetusti kysyy tutkimuksessaan miten he voivat esittää näin johtopäätelmissään kun 82% uusien positiivisen tuloksen PCR-testien satunnaisotannasta tutkimuksessa tuli rokotetuilta.

Pierpont kirjoittaa:

‘Jos rokote vähentää tartunnan saamisen riskiä kahdella kolmasosalla (67%), me odottaisimme rokotettujen positiivisia näytteitä olevan otoksessa suhteellisesti vähemmän.

Sanokaamme, että aloitamme 1000 ihmisestä maassa, joista satunnaisotannalla valitsemme 100. Maa on 80% rokotettu. Tämä tarkoittaa, että 100:n ihmisen otoksessa meillä on 80 rokotettua ja 20 rokottamatonta.

Sanokaamme, että virus on tarttunut 10%:n ihmisistä otosperiodin aikana, eli yhteensä 10 tapausta. Jos 8 tartunnan saanutta on rokotetuilla ja 2 rokottamattomilla (80% ja 20% positiivisista, mikä suhteellisesti vastaa rokotettuja ja rokottamattomia koko populaatiossa), rokote ei ole vaikuttanut mitenkään siihen voiko saada tartunnan (0%:n tehokkuus). Jos rokote on 67% tehokas, rokotettujen ryhmän tapausmäärien tulisi pienentyä 2/3 2.67 tapaukseen, ja yhteensä tapauksia olisi vain 4.67 (2.67 rokotettua ja 2 rokottamatonta).

Tämä tarkoittaa, että ainoastaan 2.67/4.67 eli 57% tapauksista olisi rokotettujen ryhmässä ja 43% rokottamattomien. (Me voimme palata 10%:n positiivisuuslukuun käyttämällä suhteita, mistä tulee 5.7 tapausta rokotettujen ja 4.3 tapausta rokottamattomien ryhmässä.)

Tämän takia tartunnan saaneiden otoksessa rokotettujen osuus, joka on lähellä rokotettujen suhdetta koko populaatiossa, ei sovi tutkimuksen kirjoittajien tehokkuuslukuihin.

Minusta tämä vaikuttaa siltä — niinkuin Massachusettsin tutkimuksessa — että rokote ei vähennä alttiutta saada infektio ollenkaan ja todellisuudessa sen teho on on jossain välillä hieman (merkityksettömän vähän) laskenut alttiutta – jonkin verran nostanut alttiutta deltavariantille.

Britannian tutkimus on selvä siinä, että viruskuormat (ja näin tarttuvuus muihin) on paljon suurempi deltavariantilla kuin alfalla, ja että deltavariantin viruskuormat ja tarttuvuus ovat yhtä suuret rokotetuilla ja rokottamattomilla.’

Nämä kolme tutkimusta saivat Nina Pierpontin (MD, PhD) toteamaan johtopäätöksinä tutkimuksessaan että ihmisten pakottaminen rokottautumaan on mahdollisesti vaarallinen, vahinkoa tuottava teko.

Hän kirjoittaa, että koska pääasiallinen syy rokotepakolle on suojella muita infektioilta, ja nämä tutkimukset osoittavat aivan selvästi että piikit eivät niin tee, ne jotka säätävät pakkorokotuksia COVID-19:n varalle joutuvat etsimään juridista konsultaatiota potentiaalisesti pitkäikäisen haitan tuottamisen varalta niille, joita he ovat pakottamassa ottamaan piikin työn menettämisen, koulutuspaikan menettämisen tai yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisen uhalla.

 

Artikkelin julkaissut The Expose

Harmaan mönjän painajainen

Eräs kaikkein innostavimmista ja todellakin jonkin verran kuumottavista teknologian muodoista on nanoteknologia. Se on teknologiaa, jossa käytetään materiaa atomi-, molekyyli- ja supramolekyylitasoilla ja manipuloidaan materiaa nanometrikokoluokassa. Sellaiselle teknologialle on monenlaisia käyttökohteita, kuten teollisuuskäyttö, lääketiede, ilmailu, insinööritiede, arkkitehtuuri, elektroniikka, biomateriaalit, ekologiset käyttökohteet kuten öljyvuodot tai muovijäte, sekä monet muut kohteet, ja se on monessakin mielessä luvannut parempaa tulevaisuutta. Jopa tätä lukiessasi markkinoille tulee lukemattomia nanoteknologiaa hyödyntäviä tuotteita, esim. kankaita, materiaaleja, antibakteerisia aineita, maatalouden kemikaaleja ja jopa lastenruokaa. Kuten aina on asian laita uusissa teknologioissa, ne tulevat huolettamaan niiden ympäristölle ja yhteiskuntaan aiheuttamien vaikutustensa vuoksi, ja nanoteknologian tapauksessa on keskusteltu paljon siitä miten turvallista se on. Myös erilaisia tuomiopäivän skenaarioita on esitetty, kuten karmeimmassa tieteiselokuvassa ikään. Eräs kaikkein kuumottavimmista ja painajaismaisimmista mahdollisuuksista on tilanne, jota kutsutaan yksinkertaisesti nimellä “Harmaa Mönjä” (Grey Goo).

Harmaa mönjä on nanoteknologian painajaisskenaario, jonka ensimmäisenä keksi matemaatikko ja molekyylisen nanoteknologian pioneeri Eric Drexler, joka ensimmäisenä otti termin käyttöön vuoden 1986 kirjassa Engines of Creation. Perusidea on oletuksessa, että nykyinen kehitysvauhtimme tulee jossain kohtaa saavuttamaan tason, jolloin me kykenemme luomaan itseään monistavia (engl. self-replicate, replikoituvia) nanoteknologisia koneita, joko tarkoituksella tai vahingossa. Nämä nanokoneet olisivat äärimmäisen pieniä versioita itseään kopioivista roboteista, joilla matemaatikko John von Neumann spekuloi ensimmäisenä. Tässä versiossa kuitenkin robotit olisivat liian pieniä, jotta niitä voitaisiin nähdä paljain silmin. Nämä nanokoneet kykenisivät teoreettisesti luomaan kopioita itsestään, ja niillä ei olisi tarvetta voimanlähteelle, sillä ne kykenisivät hajottamaan ympärillään olevia materiaaleja ja käyttämään niitä sähkön tuotantoon ja monistamaan itseään lisää.

Eric Drexler

Aluksi kuulostaa siltä kuin tämä olisi hieno teknologia, ja sellaisilla molekyylin kokoisilla kojeilla me voisimme periaatteessa ohjelmoida ne rakentamaan tai tekemään mitä me haluamme. Niitä voisi ottaa ja niistä voisi muotoilla mitä tahansa materiaalia, kuin pikkuiset leegopalikat tai termiitit pesässään, ja ne olisivat korvaamattomia, mutta Drexlerin hypoteettinen Harmaan Mönjän skenaario ennustaa, että nämä koneet potentiaalisesti replikoituisivat täysin lapasesta lähteneellä tavalla, eksponentiaalisesti ja täysin rajatta, kuluttaen kaiken ympärillään olevan sähköksi ja monistaen itseään yhä enemmän ja enemmän, ja pahimmassa tapauksessa ne ottaisivat planeetan haltuunsa ja kuluttaisivat kaiken elämän maan päältä.

Drexler kirjoittaa:

Kuvittele sellainen replikaattori haahuilemassa kemikaalipullossa, tekemässä kopioita itsestään… ensimmäinen replikaattori kasaa kopion tuhannessa sekunnissa, kaksi replikaattoria kasaa kaksi muuta tuhannessa sekunnissa ja seuraavat neljä rakentavat neljä uutta, ja sitten kahdeksan rakentaa toiset kahdeksan. Kymmenen tunnin päästä ei ole 36 uutta replikaattoria, vaan 68 miljardia. Vähän alle päivässä ne painaisivat tonnin; alle kahdessa päivässä ne painaisivat enemmän kuin Maan massa; siihen vielä neljä tuntia lisää ja niiden massa ylittäisi Auringon ja kaikkien planeettojen yhteenlasketun massan — jos kemikaalipullo ei olisi loppunut kesken sitä ennen.

Varhaiset replikaattorit voisivat voittaa kaikkein kehittyneimmätkin organismit. ’Kasvit’ joilla on nykypäivän aurinkokennojen tehoiset ’lehdet’ , voittaisivat oikean elämän kasvit, ne täyttäisivät biosfäärin lehvistöllä jota ei voi syödä. Kestävät, kaikkiruokaiset ’bakteerit’ voittaisivat oikean elämän bakteerit: ne leviäisivät kuin siitepöly, ne replikoituisivat nopeasti ja muuttaisivat biosfäärin tomuksi päivissä. Vaaralliset replikaattorit voivat olla liian kova, pieni ja nopea vastus pysäytettäväksi — ainakin jos me emme valmistaudu niihin mitenkään. Meillä on vaikeuksia kontrolloida banaanikärpäsiä ja viruksia.

Mikä pitäisi tässä skenaariossa nanobotteja kurissa ja pysymässä ohjelmoinnissaan esim. syödä muovipulloja kaatopaikoilta tai öljyä öljyvuodosta? Mikä estää niitä menemästä rikki ja syömästä kaikkea muuta? Ilman käytännön ideaa miten pysäyttää niitä, robotit täyttäisivät planeetan ja mahdollisesti kaiken muunkin uskomattomalla nopeudella, ja näkyy. Maapallo, mahdollisesti muutkin planeetat aurinkokunnassa muuttuisivat pieniksi nälkäisiksi nanokoneiden joukoiksi, jotka vain jatkaisivat replikaatiota kunnes kaikki resurssit on kokonaan kulutettu loppuun. Jos tämän tapahtumiselle on pienintäkään mahdollisuutta, Drexler varoittaa, silloin meidän tulisi lopettaa tykkänään itseään kopioivien nanobottien kehittelyä. Hän toteaa, “Me emme voi sallia tietynlaisia onnettomuuksia itseään kopioivien kokoojien kanssa.” Se on helpottava ajatus, ja kaikki tuollainen on vähintäänkin kuumottavaa, jopa niin kovasti että se herätti valtionjohtoa keskustelemaan tarvittavista säännöistä ja valvonnasta sellaisen teknologian kehittämisessä, mutta miten todennäköistä on että tämä koskaan tapahtuisi hypoteettisen spekulaation ulkopuolella?

Pessimistisemmällä puolella asteikkoa meillä on niitä, jotka valitsevat uskoa että tämä on vain ajan kysymys, kyse ei ole siitä ”jos” vain ”milloin”, ja että ainoa tapa pysäyttää tämä on ottaa välittömästi käyttöön sellaista tutkimusta rajoittavat protokollat ja rajoitteet. Loppujen lopuksi, sellaiset itseään replikoivat robotit ovat jo tutkimuksen kohteita, joten mitä nopeammin me otamme käyttöön valvontaa tai lopetamme sen tykkänään, sitä parempi. Vakavamielisemmässä tilanteessa kun tämä teknologia väistämättä menee huonoksi tai sattuu jonkun vääriin käsiin, eräs tietojenkäsittelytieteilijä Bill Joy on varoittanut, “on paljon helpompaa luoda tuhoisia nanoteknologian käyttökohteita kuin rakentavia”. Ja kuitenkin, on esitetty toisella puolella, että sellaisilla roboteilla väistämättä olisi monenlaisia sisäänrakennettuja rajoitteita, jotka estäisivät niitä replikoitumasta täysin rajatta. On myös huomautettu että me emme välttämättä koskaan voi saavuttaa sellaisten robottien rakennuskykyä alunperinkään, sillä niiden olisi oltava tekoälyllisesti niin kehittyneitä, että sellaisen toteuttaminen pienessä mittakaavassa voi olla mahdotonta, ja sellaiset robotit lisäksi on nähty enemmän epäkäytännöllisinä eikä tavoittelemisen arvoisina. Niiden ohjelmointi olisi myös rajoittunutta, ja ajatellaan että vaikka ne eivät alkaisi replikoitumaan itsekseen, me todennäköisesti tunnistaisimme uhan ja kykenisimme neutraloimaan sen ennen sen ajautumista Harmaan Mönjän skenaarioon. Tämän leirin idea on, että on vakavampiakin huolia joita murehtia kuin Harmaan Mönjän scifi-kauhu. Eräs raportti Center for Responsible Nanotechnologylta sanoi tästä kaikesta:

Harmaa mönjä lopulta voi muuttua huolenaiheeksi joka vaatii erityistä politiikkaa. Kuitenkin mönjä olisi äärimmäisen vaikeaa suunnitella ja rakentaa, ja sen replikoituminen olisi tehotonta. Pahempia ja välittömämpiäkin vaaroja voi aiheutua ei-replikoituvista nanoaseista. Koska molekulaarisesta tuotannosta aiheutuu monenlaisia riskejä, jotka voivat toteutua melkein heti teknologian kehittämisen jälkeen, harmaa mönjä ei pitäisi olla huolenaihe. Harmaaseen mönjään keskittyminen mahdollistaa kiireellisempien teknologisten ja turvallisuusongelmien jäädä paitsioon.

Jopa Drexler itse otti etäisyyttä sellaisen skenaarion vakavuudesta ja mahdollisuudesta, ja myöhempinä vuosina esitti, että Harmaa Mönjä olisi vähemmän ja vähemmän uskottava skenaario, erityisesti tällä hetkellä käytössä olevilla tuotantomenetelmillä. Hän on astunut esiin sanomaan, että sen tyyppiset robotit, joita tässä skenaariossa pelättiin, ovat tarpeettoman monimutkaisia, eivätkä ne ole edes käytännöllisiä tai tarpeellisia nanoteknologian hyödyistä nauttimiselle. Hän on nyt sitä mieltä, että huomiomme olisi parempi kohdistaa muihin nanoteknologian potentiaalisiin ongelmiin. Nanotechnology-julkaisussa elokuussa 2004 julkaistussa artikkelissa, jonka hän on kirjoittanut yhdessä Chris Phoenixin kanssa, hän sanoi:

Nanoteknologiaan perustuvat valmistusmenetelmät voivat olla täysin ei-biologisia ja turvallisia: sellaisilla järjestelmillä ei ole kykyä liikkua, käyttää luonnonvaroja tai mutatoitua inkrementaalisesti. Lisäksi itsereplikaatio on tarpeetonta: erittäin tuottavien nanokoneiden kehittämistä ja käyttöä (nanotehtaat) ei ole pakko toteuttaa käyttämällä autonomisia itsereplikoituvia nanokoneita. Vastaavasti, sellaisen koneen rakentaminen, joka muistuttaa vaarallista itsereplikoituvaa nanokonetta, voi ja tulee olla kiellettyä. Vaikka kehittyneet nanoteknologiat saattavat (suurella vaivalla ja vähillä insentiiveillä) olla käytössä sellaisten laitteiden tuotannossa, muut huolet ovat tällä hetkellä suurempi ongelma. Koska asejärjestelmät tulevat olemaan sekä helpompaa rakentaa että todennäköisempi sijoituskohde, vaarallisten järjestelmien potentiaalia tarkasteltaessa tulisi pitää mielessä sotilaallisen kilpailun ja aseiden kontrollin konteksti.

Joten onko nanoteknologia turvallista? Onko se vastaus rukouksiimme ja uraauurtava teknologia, joka tulee pelastamaan maailman ja tekemään elämästämme helpompaa? Vai osoittautuuko se meidän tuhoksemme? Koska kaikki on tällä hetkellä enemmän tai vähemmän lapsenkengissään, ei ole tällä hetkellä keinoa tietää varmasti, ja me olemme tuntemattomilla vesillä. Saammeko sen toimimaan, vai tuhoaako Harmaa Mönjä meidät kaikki? Vain aika voi näyttää.

  Artikkelin julkaissut Mysterious Universe

Ajatusten muokkaus grafeenilla ei ole enää mitään utopiaa

Kun yhä useampi on heräämässä COVID-rokotteiden sisältämään grafeenioksidiin, yritys nimeltä INBRAIN Neuroelectronics demonstroi miten grafeeniperustainen “neuromodulaatio” tekoälyn ja neuroelektroniikkan avulla on mahdollista.

no longer science fiction graphene based brain control technology announced

BusinessWire.comissa julkaistussa lehdistötiedotteessa maaliskuun 30. päivä 2021 kerrotaan:

INBRAIN Neuroelectronics saa $17 miljoonan rahoituksen ensimmäiselle tekoälypohjaiselle grafeeni-aivo-käyttöliittymälle

Rahoitus mahdollistaa yrityksen toteuttaa kokeita ihmisillä lippulaivatuotteelleen, vähemmän tungettelevalle neuromodulaatiolaitteelle, jolla hoidetaan neurologisia sairauksia tekoälyn ja grafeenielektrodien avulla.

Tässä ei nyt sanota, että INBRAIN on mukana COVID-rokotteissa. Sen sijaan he sanovat, että heidän teknologiaansa voidaan käyttää “epilepsian ja Parkinsonin taudin hoidossa.” INBRAINin mukaan ottamisen pointti on näyttää, että aivojen kontrollointi grafeeniin perustuvilla “biopiireillä” on itse asiassa erittäin todellinen teknologia.

Niinkutsutut “faktantarkistajat” — jotka eivät tee muuta kuin puskevat disinformaatiota ja propagandaa — toistuvasti väittävät, että rokotteissa ei ole grafeenia ja että grafeenibiopiirit ovat salaliittoteoria. INBRAIN Neuroelectronics näyttää, että faktantarkistajat ovat väärässä.

Kuten INBRAIN sanoo omassa lehdistötiedotteessan, he “ovat tekemässä grafeenia turvalliseksi neurobiologisten laitteiden uudeksi standardiksi.”

He myös kuvaavat grafeenibiopiirejä eräänlaisena päivitettävänä alustana:

Vähemmän tungetteleva ja älykkäämpi neurosähköinen teknologia kuten omamme voi tarjota turvallisempia terapioita, jotka ovat päivitettävissä ja adaptiivisia reaaliajassa…

Jos tuo kuulostaa tutulta, se johtuu mahdollisesti siitä, että Moderna, mRNA-COVID-rokotteen luoja, on myös kuvannut teknologiaansa päivitettävänä ja uudelleenohjelmoitavana “käyttöjärjestelmänä”.

INBRAIN Neuroelectronicsin verkkosivuilla yritys kuvaa itseään näin:

Me olemme tieteilijöitä, lääkäreitä, teknologian ja ihmiskunnan rakastajia, joiden missiona on rakentaa neurosähköinen käyttöliittymä aivojen häiriöiden parantamiseksi. Me käytämme GRAFEENIA, ohuinta ihmiselle tiedossa olevaa materiaalia uuden sukupolven aivokäyttöliittymien rakentamiseen potilaiden auttamiseksi ympäri maailman.

Siinä lainataan myös Prof. A. Fasanoa, “Grafeeni on seuraava suuri askel biomateriaalien suunnittelussa, jotka ovat keskeisiä komponentteja seuraavan sukupolven sähköterapioissa tasaisesti kasvavan neuromodulaation alalla.”

Yritys korostaa teknologiansa kykenevän “lukemaan” henkilön aivoja, havaitsemaan tiettyjä neurologisia kuvioita, ja sitten kontrolloimaan henkilön neurologiaa aivotoiminnan muuttamiseksi. Heidän omin sanoin:

Grafeeni-aivo-käyttöliittymämme kykenevät lukemaan ennennäköemättömällä resoluutiolla, sekä havaitsemaan terapiaspesifejä biomerkkejä ja kytkemään päälle erittäin kohdennettun adaptiivisen neuromodulaation parempien hoitotulosten saamiseksi henkilökohtaisissa neurologisissa terapioissa.

Grafeenia kuvataan lisäksi “ohuimmaksi tunnetuksi materiaaliksi, joka täydellisesti sopii aivojen anatomian kohdennettuun stimulointiin.”

Se, joka sanoo että grafeenia ei käytetä ihmisen neurologian kontrollointiin, on joko täysin tietämätön modernista neurotieteestä tai tahallaan valehtelee.

INBRAIN Neuroelectronics ei siis välttämättä ole mukana missään pahantahtoisessa agendassa, eivätkä COVID-rokotteissa. Niinkuin on kaikkien teknologioiden kanssa, grafeeniperustaisia biopiirejä voidaan käyttää sekä hyvään että pahaan, riippuen teknologiaa kontrolloivien etiikasta ja motivaatioista.

Ei ole epäilystäkään etteikö tälle teknologialle olisi olemassa positiivisia käyttökohteita, mutta useimpien teknologioiden kanssa, joita ennen pidettiin ihmiskuntaa voimaannuttavina — televisiot, rokotteet, internet, ydinvoima, robotiikka jne. — päädytään tilanteeseen, jossa teknologia on sekopäisten, massamurhaavien globalistien hallussa ja joita käytetään aseena ihmiskuntaa vastaan.

Toisin sanoen, ei ole olemassakaan teknologiaa joita hullut eivät käyttäisi ihmiskunnan orjuutukseen ja kasvattaakseen omaa kontrollia ja valtaa.

Grafeenibiopiirit antavat valtaa himoitseville hulluille suoran pääsyn aivoihisi, ja monien analyytikkojen mukaan (kts. alla) rokotteet ovat hyvä tekosyy injektoida ihmisuhreihin grafeeniaineita, jotka kasautuvat itsekseen biopiireiksi ihmisaivoihin.

Väite: COVID-rokotteet sisältävät suuria määriä grafeenioksidia, joka muodostaa biopiirin keräämällä alkuaineita (kuten rautaa) ihmisen verestä

https://rumble.com/embed/vgqzn5/?pub=4

https://www.bitchute.com/embed/8uTMh8ihWkuk/?feature=oembed#?secret=fNO2DrMym3

Kuten Orwell.city on raportoinut, ryhmä nimeltä La Quinta Columna on analysoinut COVID-rokotteita ja saanut selville, että 98%-99% rokotteiden ei-nestemäisestä massasta on grafeenioksidia. Ricardo Delgado, La Quinta Columnasta kertoo:

Ilmiö, joka on pitkään kielletty, mutta nykyään jo osoitettu todeksi. Ympäri maailman on miljoonia videoita. Videoita tästä ilmiöstä, nimitetään sitä sitten vaikka ‘rokotteen jälkeen esiintyväksi pseudo-magnetismiksi’, mutta sen voi saada myös muilla tavoin.

Joten, kun me teimme perustason epidemiologista tutkimusta, me aloimme pohtia mitkä materiaalit tai nanomateriaalit voivat aikaansaada kehossa magnetismia. Eikä ainoastaan magnetismia, vaan jotka voisivat toimia kondensaattoreina, koska me olemme mitanneet yleismittarilla tärkeän varauksen…

Tämä on sähkömagneettisen indukstion ilmiö, joka esiintyy metallissa lähellä rokotuksen pistoskohtaa.

Lisäksi me saimme selville, että magnetismi liikkuu pään aluetta kohti. Tämä on erittäin tärkeää. Aivan varmasti heidän tarkoitustaan varten.

Yleismittarilla mitattu potentiaaliero mitattiin: henkilöstä tulee suprajohdin. Hän lähettää ja vastaanottaa signaaleja.

Ja kun me löysimme materiaalit, jotka voivat aikaansaada tämän tyyppisiä muutoksia kehossa, me aloimme puhua grafeenista. Me epäilimme, että kyseessä on grafeenioksidi, koska sillä oli kaikki ominaisuudet, joita magnetisoiduilla ihmisillä oli rokotuksen jälkeen.

Grafeeni on myrkyllistä, se on myrkyllinen kemiallinen aine. Kun sitä pääsee organismeihin suuria määriä, se aiheuttaa trombeja. Se aiheuttaa veren hyytymistä. Meillä on tieteelliset tiedot tämän osoittamiseksi. Se aiheuttaa jälkitulehdustilaa, se aiheuttaa immuunijärjestelmän muutoksia.

Kun hapetustasapaino rikkoutuu, eli kun kehon omaa glutationia on vähemmän kuin myrkkyä kuten grafeenioksidia on kehossa, se aiheuttaa immuunijärjestelmän romahtamisen ja sytokiinimyrskyn. Toisin sanoen, jotain mikä näyttää taudilta, eikö niin?

Katso video:

https://www.brighteon.com/embed/eaff4c87-eb1d-4abd-9f6e-6edeebe6fe59

Delgado jatkaa:

Ja ottaen huomioon, että ihmiset siavat Pfizerin rokotetta, joka oli se minkä me lähetimme analysoitavaksi, sekä Modernaa, AstraZenecaa, Johnson&Johnsonia, Janssenia, Sinovacia, ja monen muun tyyppistä rokotetta, kaikki saivat aikaan magneettisia ominaisuuksia, me epäilemme niiden indikaatioista että ne kaikki sisältävät enemmän tai vähemmän grafeenia tai grafeenioksidia.

…me tiedämme, että N-asetyylikysteiini tai glutationi itsessään hajottavat grafeenioksidia. Sen takia me mahdollisesti saamme selville sairauden aiheuttavan tai etiologisen ainesosan.

Situation Update podcastin tässä jaksossa käsittelen tämän eksoottisen nanoteknologian yksityiskohtia enemmän, mm. “itsekokoutuvia” grafeenibiopiirinanorakenteita, sekä sitä miten näitä voidaan käyttää rakentamaan antenni, jolla vastaanotetaan käskyjä tai komentoja ulkopuolelta sähkömagneettisten kenttien avulla.

Mikäli tätä tapahtuu, se tarkoittaa että globaalit hallitukset kykenisivät kontrolloimaan rokotettuja massoja lähettämällä 5G-torneista signaaleja. Vaikka tämä kuulostaa tieteiskirjallisuudelta, tämä teknologia on jo osoitettu hiirillä toimivaksi, joissa on käytössä sekä SPIONeja (Super Paramagnetic Iron Oxide Nanoparticles) kohdennettuun lääkkeiden annosteluun kudoksissa sekä “magnetoproteiineja” jotka tuottavat neuromodulaatiota (aivojen kontrolli).

Puhun myös Elon Muskin maanalaisista tunneleista / tukikohdista, sekä siitä miksi globalisteilla on tietoa sukupuuttotapahtumasta joka uhkaa koko ihmissivilisaatiota. Yksityiskohdat täällä:

  Artikkelin julkaissut Humans Are Free

COVID-rokotteet: tarve, tehokkuus, turvallisuus

Poistamista edeltänyt versio on arkistoitu täällä.

*

Tiivistelmä: COVID-19 rokotevalmistajat ovat saaneet kierrettyä tuotevastuunsa rokotteen aiheuttamalta haitalta. Täten kaikkien COVID-19 rokotteita valtuuttavien, pakottavien ja niitä antavien tulee ymmärtää rokotteista esitetyt näytöt hyödyistä ja haitoista, sillä vastuu lankeaa heille.

Lyhykäisyydessään, saatavilla oleva näyttö ja tiede viittaavat siihen, että COVID-19 rokotteet ovat tarpeettomia, tehottomia ja turvattomia.

  • Tarve: Henkilöt, joiden immuunijärjestelmä toimii normaalisti (immunokompetentit), ovat suojassa SARS-CoV-2:lta soluimmuniteetillaan. Vähäriskisten ryhmien rokottaminen on täten tarpeetonta. Immuunipuutteisille henkilöille, jotka sairastuvat COVID-19 tautiin, on olemassa laaja valikoima lääketieteellisiä hoitoja, jotka on osoitettu turvallisiksi ja tehokkaiksi. Haavoittuvaisten ihmisten rokottaminen on täten yhtä tarpeetonta. Sekä immunokompetentit että immuunipuutteiset ryhmät suojataan paremmin eri SARS-CoV-2 -variantteja vastaan oman kehon luonnollisella immuniteetilla ja lääkinnällä eikä niinkään rokottamalla.
  • Tehokkuus: COVID-19 rokotteilta puuttuu pätevä toimintamekanismi SARS-CoV-2:n aiheuttamaa hengitystieinfektiota vastaan. Vasta-aineiden tuottaminen ei voi estää SARS-CoV-2:n kaltaisen taudinaiheuttajan aiheuttamaa infektiota, joka tunkeutuu hengitysteihin. Lisäksi mitkään rokotteet eivät ole koekäytössä tarjonneet näyttöä siitä, että rokottaminen ehkäisisi rokotettujen ihmisten infektioita. Kehoitus ottaa rokote “toisten suojelemiseksi” on täten perusteeton.
  • Turvallisuus: Rokotteet ovat vaarallisia sekä terveille henkilöille, että kroonisia sairauksia sairastaville, seuraavista syistä: kuolettavan ja ei-kuolettavan veritukoksen muodostumisen riski, mm. verenvuodot, aivojen tromboosi, infarkti ja sydänkohtaukset; autoimmuuni- ja allergiset reaktiot; taudin vasta-ainevahvistus (ADE); ja rokotteiden epäpuhtaudet hosumalla tehdystä pikaisesta valmistuksesta ja tuotantostandardeista johtuen, joita ei ole valvottu normaaliin tyyliin.

Riski/hyötylaskelma on täten selkeä: kokeelliset rokotteet ovat tarpeettomia, tehottomia ja vaarallisia. Kokeellisia COVID-19 rokotteita valtuuttaneet, pakottaneet tai antaneet tahot altistavat populaatiot ja potilaat vakavalle, tarpeettomalle ja perusteettomille lääketieteellisille riskeille.

1. Rokotteet ovat tarpeettomia

1. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että immunokompetenteilla ihmisillä esiintyy “robusti” ja pitkäkestoinen solullinen (T-solu) immuniteetti SARS-CoV viruksia vastaan [1], mukaanlukien SARS-CoV-2 ja sen variantit [2]. T-solujen suoja johtuu sekä altistumiselta SARS-CoV-2:lle itselleen että ristireaktioimmuniteetista, joka on seurausta aiemmasta altistumisesta nuhakuumeelle ja SARS-koronaviruksille [1,3-10]. Sellainen immuniteetti on havaittavissa infektioiden jälkeen jopa 17 vuoden takaa [1,3]. Täten immunokompetenttien ei tarvitse ottaa rokotetta SARS-Cov-2:a vastaan.

2. Luonnollinen T-soluimmuniteetti tarjoaa vahvemman ja kattavamman suojan kaikkia SARS-CoV-2 -variantteja vastaan rokotteisiin verrattuna, koska luonnollinen immuniteetti tunnistaa useita viruksen epitooppeja ja kostimulatiivisia signaaleja, ei pelkästään yksittäistä (piikki) proteiinia. Näin immunokompetentit ihmiset ovat omalla immuniteetillaan paremmin suojassa SARS-CoV-2:a vastaan sekä kaikkia muita mahdollisesti syntyviä variantteja vastaan verrattuna nykyiseen rokotevalikoimaan.

3. Rokotteita on markkinoitu keinona estää asymptomaattiset taudin muodot [11], ja täten myös “asymptomaattinen taudin levittäminen”. Kuitenkin, “asymptomaattinen taudin levittäminen” on epäsoveltuvan ja epäluotettavan PCR-testiprosessin ja sen tulkinnan tuote, mikä johtaa korkeaan väärien positiivisten tulosten esiintymisasteeseen [12-15]. Näyttö viittaa siihen, että PCR-positiivinen, oireeton henkilö on terve ja saanut väärän positiivisen testituloksen, eikä hän ole taudinkantaja. Kattava tutkimus 9899828 henkilöstä Kiinassa sai selville, että positiivisen COVID-19 testituloksen saaneet eivät olleet koskaan tartuttaneet muita ihmisiä [16]. Päin vastoin, CDC:n lainaamat tutkimukset [17,18] joilla oikeutetaan väitteet oireettomasta tartuttamisesta perustuvat hypoteettisiin malleihin, ei empiirisiin havaintoihin. Ne esittävät oletuksia ja arvioita eikä niinkään tutkimusnäyttöä. Asymptomaattisen infektion ehkäiseminen ei ole kelpo järkisyy suuren kansanosan rokottamiselle.

4. Useimmissa maissa useimmilla henkilöillä on nyt immuniteetti SARS-CoV-2:a vastaan [19]. Riippuen heidän aiemmin hankitusta risti-immuniteetistaan, heillä ei ole ollut mitään oireita, heidän oireensa ovat olleet vähäisiä tai taudinkuvalle epätavallisia, tai vakavampia, mahdollisesti esim. anosmia (hajuaistin katoaminen) tai muu COVID-19 taudille tavanomaisempi oire. Huolimatta taudin vakavuudesta, heillä on nyt riittävä immuniteettisuoja taudin vakavalta muodolta, mikäli he sille altistuisivat. Tämä suurin osa kansasta ei hyödy rokottamisesta mitenkään.

5. Populaation maailmanlaajuinen henkiinjäämisaste COVID-19:n tapauksessa ylittää 99.8% [20-22]. Maissa, joissa infektioita on esiintynyt paljon viime kuukausina, alle 0.2% populaatiosta on kuollut ja heidän kuolemansa näin olisi merkattu ‘COVID-19 kuolemaksi’. COVID-19 on myös tyypillisesti vähäisestä keskivakavaan oleva sairaus. Täten ylivoimaisesti suurin osa kansasta ei ole vaarassa COVID-19:sta eikä tarvitse rokotusta omaksi suojakseen.

6. Vakavan tartunnan riskissä oleville COVID-19 on hoidettavissa oleva sairaus. Todistusaineisto on suppenemassa päätelmään, että varhaisen vaiheen hoito olemassaolevilla lääkkeillä vähentää sairaalahoidon tarvetta ja kuolleisuutta ~85% ja 75%, vastaavasti [23-27]. Näihin lääkkeisiin kuuluu monia kokeiltuja ja oikeasti tulehdusta vähentäviä lääkkeitä, viruslääkkeitä ja veritukoksia vähentäviä läkkeitä, sekä monoklonaalisia vasta-aineita, sinkkiä, C- ja D-vitamiineja.

Teollisuuden ja valtion päätökset sivuuttaa sellaiset hyväksi havaitut hoitomuodot selektiivisesti valitsemalla tutkimusnäyttöä [24], puolueellisella sääntelyllä ja jopa suorilla sanktioilla niitä lääkäreitä vastaan, jotka kehtaavat käyttää näitä hoitoja omasta aloitteestaan, ovat toimineet voimassa olevan lainsäädännön, standardien lääketieteellisten käytäntöjen ja tutkimuksen vastaisesti; juridinen vaatimus tarkastella oikean elämän tutkimusnäyttöä on sivuutettu [28].

Näiden toimivien hoitomuotojen systemaattinen kieltäminen ja mustamaalaus on peittänyt alleen rokotteiden saaman hätäkäyttöluvan harhaanjohtavan oikeutuksen, joka vaatii että “mitään muuta yleisesti hyväksyttyä standardihoitomuotoa ei saa olla saatavilla” [29]. Suoraan sanottuna, rokotteet eivät ole tarpeellisia vakavan taudin estämiseksi.

2. Rokotteet ovat tehottomia

1. Mekanistisella tasolla, immuniteetin hankkiminen COVID-19:n antamalla vasta-aineita COVID-19 rokotteen avulla on lääketieteellistä hölynpölyä. Ilmassa leviävät virukset kuten SARS-CoV-2 tulevat kehoon sisään hengitysteitä ja keuhkoja pitkin, joissa vasta-ainekonsentraatiot ovat liian pieniä ehkäisemään infektiota. Rokotteiden avulla kehoon tuodut vasta-aineet liikkuvat pääosin verenkierrossa, kun taas limakalvojen konsentraatiot keuhkoissa ja hengitysteillä ovat matalat.

Ottaen huomioon, että COVID-19 pääosin leviää ja aiheuttaa sairauden infektoimalla näitä limakalvoja, rokotteilta menee täysin ohi immunologinen merkki. Rokotevalmistajien eri sääntelytahoille jättämistä dokumenteista ei käy ilmi mitään näyttöä siitä, että rokotus ehkäisisi ilmatartuntaa, joka voi olla kriittistä leviämisketjun katkaisemiseksi. Näin rokotteet ovat immunologisesti sopimattomia COVID-19:n.

2. Keskipitkän ja pitkän aikavälin rokotetehokkuus ei ole tiedossa. Kolmannen vaiheen keskipitkän 24 kuukauden kokeet eivät ole valmiit kuin vasta vuonna 2023. Ei ole olemassa mitään keskipitkän tai pitkän aikavälin longitudinaalista dataa COVID-19 rokotteen tehokkuudesta

3. Lyhyen aikavälin data ei näytä, että rokotus estäisi vakavan sairauden. Euroopan lääkevirasto on huomauttanut Comirnaty (Pfizerin mRNA) -rokotteesta, että vakavat COVID-19 tapaukset “olivat harvinaisia tutkimuksessa, ja tiettyjä tilastollisia päätelmiä ei voi tehdä” siitä [30]. Samalla tavoin Pfizerin FDA:lle jättämä dokumentti [31] toteaa, että kuolleisuuteen vaikuttavaa tehokkuutta ei voitu osoittaa. Näin rokotteiden ei ole osoitettu estävän kuolemaa tai taudin vakavaa muotoa edes lyhyellä aikavälillä.

4. Korrelaatit suojalle COVID-19:a vastaan eivät ole tiedossa. Tutkijat eivät vielä ole saaneet selville miten mitata COVID-19:a vastaan syntyvää suojaa. Tämän johdosta tehokkuustutkimukset ovat käsienheiluttelua pimeässä. Vaiheen 1 ja 2 tutkimusten loppuunsaattamisen jälkeen, paperi Vaccine-julkaisussa huomautti, että “ilman että ymmärrämme suojan korrelaatteja, ei ole mahdollista tällä hetkellä ottaa kantaa kysymyksiin rokotteiden antamasta suojasta, riskistä COVID-19:n uudelleentartunnalle, laumasuojasta tai mahdollisestia SARS-CoV-2:n eliminoitumisesta ihmispopulaatiosta” [32]. Näin rokotteen tehokkuutta ei voida arvioida, koska mittarit sille ei vielä ole selvillä.

3. Rokotteet ovat vaarallisia

1. Niinkuin tupakointi saattaa ja ennustettiin aiheuttavan keuhkosyöpää, kaikki geenirokotteet voidaan odottaa aiheuttavan verenhyytymiä ja verenvuototautia [33], perustuen niiden molekyylitason toimintaan. Tämän kanssa yhdenmukaista on, että tämänkaltaisia tauteja on havaittu kaikissa ikäryhmissä, joka tulee johtamaan rokotteiden antamisen pysäyttämiseen ympäri maailman: rokotteet eivät ole turvallisia.

2. Vastoin väitteitä siitä, että rokotteiden jälkeiset verisairaudet ovat “harvinaisia”, monet yleiset rokotteista aiheutuneet sivuvaikutukset (päänsärky, pahoinvointi, oksentelu ja verenpurkauman kaltainen “ihottuma” ympäri kehoa) voi tarkoittaa tromboosia ja muita vakavia poikkeavuuksia. Lisäksi, rokotteiden aiheuttamat mikrotromboosit keuhkoissa voivat saada aikaan keuhkokuumeen kaltaisia oireita ja ne saatetaan väärindiagnosoida COVIDiksi. Tukkeumat, jotka saavat tällä hetkellä mediassa huomiota, ovat todennäköisesti vain “jäävuoren huippu” [34]: rokotteet eivät ole turvallisia.

3. Johtuen immunologisesta pohjustuksesta, verenhyytymien, verenvuoron ja muiden negatiivisten vaikutusten riskin voidaan olettaa kasvavan jokaisen lisäpiikin ja jokaisen näiden välissä tapahtuvan koronavirukselle altistumisen myötä. Ajan mittaan, oli se sitten kuukausia tai vuosia [35], tämä tekee sekä rokotteista että koronaviruksesta vaarallisen nuorille ja terveille ikäryhmille, jotka ilman COVID-19 rokotetta eivät olisi olleet merkittävässä vaarassa. Rokotteen käyttöönoton jälkeen COVID-19:n ilmaantuvuus on kasvanut useilla alueilla samaa tahtia kuin piikkejä on annettu [36-38].

Useita COVID-19 kuolemia on sattunut tämän lisäksi pian rokotteen antamisen jälkeen vanhainkodeissa [39,40]. Nämä tapaukset ovat voineet sattua sekä vasta-ainereaktiosta (ADE) että yleisestä rokotteiden immuniteettiä heikentävästä vaikutuksesta, joka käy ilmi Herpes zosterin lisääntyneestä esiintyvyydestä tietyillä potilailla [41].

Immuunitukahdutus on voinut aiheuttaa aiemmin oireettoman infektion muuttumisen kliinisesti näkyväksi. Huolimatta siitä mikä tarkka mekanismi näiden raportoitujen kuolemien taustalla on, meidän tulee odottaa, että rokotteet lisäävät eivätkä niinkään vähennä COVID-19:n kuolettavuutta — rokotteet eivät ole turvallisia.

4. Rokotteet ovat määritelmän mukaan kokeellisia. Ne tulevat pysymään vaiheen 3 kokeilussa vuoteen 2023 asti. Rokotteen saajat ovat ihmiskoehenkilöitä, jotka ovat oikeutettu vapaaseen, tietoiseen suostumukseen Nürnbergin koodien ja muiden juridisten suojakeinojen nojalla. Näihin kuuluu lisäksi Euroopan neuvoston päätöslauselma 2361 [43] ja FDA:n hätäkäyttölupa [29]. Vaiheen 1 ja 2 kokeiden turvallisuusdataan liittyen, huolimatta alkuvaiheen suuresta otoskoosta, Vaccine-julkaisu raportoi, että “jatkokehityksen pohjaksi valittu rokotestrategia on saattanut perustua niinkin pienen ryhmän kuin 12 osallistujan otokseen” [32].

Niin äärimmäisen pienellä otoskoolla julkaisu huomauttaa, että “tarvitaan kolmannen vaiheen tutkimuksia, joiden aikaväli on pidempi” turvallisuuden määrittämiseksi. Kolmannen vaiheen kokeissa selvitettäväksi jääneisiin riskeihin, jossa kokonaiset kansakunnat ovat koehenkilöiden otosjoukkoina, kuuluu sekä tromboosi ja veren epätavallisuudet että muita autoimmuunireaktioita, allergisia reaktioita, rasvananopartikkelien tuntemattomia tropismeja [35], vasta-ainereaktioita (ADE) [43-46] sekä kiireellä läpiviedyt, kyseenalaisella tavalla toteutetut, huonosti säännellyt [47] ja kertoman mukaan epäjohdonmukaisilla menetelmillä valmistetut rokotteet aiheuttavat riskejä mahdollisesti haitallisten epäpuhtauksien, kuten hallitsemattomien DNA -jäämien johdosta [48]. Rokotteet eivät ole turvallisia, ei rokotteen ottajille eikä niiden antajille tai niille jotka ne käyttöön hyväksyvät.

5. Alkuvaiheen kokemukset viittaisivat siihen, että adenoviruksesta johdetut rokotteet (AstraZeneca/Johnson & Johnson) aiheuttavat vakavampia sivuvaikutuksia kuin mRNA- (Pfizer/Moderna) rokoteet. Kuitenkin injektioiden toistuessa ensiksi mainitut tulevat pian indusoimaan vasta-aineita adenovirusproteiinivektoria vastaan. Nämä vasta-aineet sitten neutraloivat suurimman osan rokotteen viruspartikkeleista ja aiheuttavat niiden hävityksen ennen kuin ne voivat infektoida muita soluja, mikä näin rajoittaa kudosvaurioiden intensiteettiä.

Sitä vastoin mRNA-rokotteissa ei ole proteiiniantigeeniä, jota vasta-aineet tunnistaisivat. Näin, huolimatta siitä mikä on jo olemassaoleva immuniteetin kunto, mRNA-rokote tulee saavuttamaan kohteensa — kehon solut. Nämä tulevat sitten ilmaisemaan piikkiproteiinia ja sen jälkeen kärsimään immuunijärjestelmän hyökkäyksestä koko sen voimalla.

mRNA-rokotteiden tapauksessa vakavien sivuvaikutusten riski käytännössä varmasti kasvaa jokaisen annetun lisäpiikin myötä. Pitkässä juoksussa ne tulevat olemaan jopa vaarallisempia kuin vektorirokotteet. Niiden ilmeinen paremmuus suhteessa jälkimmäisiin on mitä suurin huolenaihe; nämä rokotteet eivät ole turvallisia.

4. Eettisiä ja juridisia kysymyksiä pohdittavaksi

Eturistiriitoja on mielin määrin tieteellisessä kirjallisuudessa organisaatioiden suositellessa ja mainostaessa rokotteita ja demonisoidessa vaihtoehtoja (luonnolliseen immuniteettiin ja varhaiseen hoitoon luottaminen). Viranomaiset, lääkärit ja terveydenhuoltoalan työntekijät joutuvat suojaamaan itseään etsimällä informaationlähteistään viitteitä eturistiriidoista äärimmäisen tarkkaan.

Viranomaiset, lääkärit ja terveydenhuoltoalan henkilöstö joutuvat olemaan tarkkana etteivät he sivuuta uskottavaa ja riippumatonta kirjallisuutta rokotteiden tarpeellisuudesta, turvallisuudesta ja tehokkuudesta, kun otetaan huomioon tulevat joukkokuolemat ja haitat, joita joudumme odottamaan ellei rokotekampanjaa lopeteta.

Rokotevalmistajat ovat hankkineet itselleen koskemattomuuden negatiivisten sivuvaikutuksien juridisesta vastuusta ihan syystä. Kun rokotekuolemia ja haittoja esiintyy, juridinen vastuu siirtyy niille, jotka ovat vastuussa rokotteen hyväksymisestä, antamisesta ja/tai pakottamisesta rokotepassein, joista mitään ei voida oikeuttaa selväpäisellä, näyttöön perustuvalla riski-hyötyanalyysilla.

Kaikki COVID-rokotuksissa mukana olevat poliittiset, valvovat ja lääketieteelliset toimijat tulisi velvoittaa tutustumaan Nürnbergin sääntöihin ja muihin juridisiin säädöksiin.

Lähdeviitteet

[1] Le Bert, N.; Tan, A.T.; Kunasegaran, K.; Tham, C.Y.L.; Hafezi, M.; Chia, A.; Chng, M.H.Y.; Lin, M.; Tan, N.; Linster, M.; Chia, W.N.; Chen, M.I.; Wang, L.; Ooi, E.E.; Kalimuddin, S.; Tambyah, P.A.; Low, J.G.; Tan, Y. and Bertoletti, A. (2020) SARS-CoV-2-specific T cell immunity in cases of COVID-19 and SARS, and uninfected controls. Nature 584:457–462. [back]

[2] Tarke, A.; Sidney, J.; Methot, N.; Zhang, Y.; Dan, J.M.; Goodwin, B.; Rubiro, P.; Sutherland, A.; da Silva Antunes, R.; Frazier, A. and al., e. (2021) Negligible impact of SARS-CoV-2 variants on CD4+ and CD8+ T cell reactivity in COVID-19 exposed donors and vaccinees. bioRxiv -:x-x.[back]

[3] Anonymous, (2020) Scientists uncover SARS-CoV-2-specific T cell immunity in recovered COVID-19 and SARS patients. [back]

[4] Beasley, D. (2020) Scientists focus on how immune system T cells fight coronavirus in absence of antibodies. Reuters, 10/07/2020. [back]

[5] Bozkus, C.C. (2020) SARS-CoV-2-specific T cells without antibodies. Nat. Rev. Immunol. 20:463. [back]

[6] Grifoni, A.; Weiskopf, D.; Ramirez, S.I.; Mateus, J.; Dan, J.M.; Moderbacher, C.R.; Rawlings, S.A.; Sutherland, A.; Premkumar, L.; Jadi, R.S. and al., e. (2020) Targets of T Cell Responses to SARS-CoV-2 Coronavirus in Humans with COVID-19 Disease and Unexposed Individuals. Cell 181:1489–1501.e15. [back]

[7] Mateus, J.; Grifoni, A.; Tarke, A.; Sidney, J.; Ramirez, S.I.; Dan, J.M.; Burger, Z.C.; Rawlings, S.A.; Smith, D.M.; Phillips, E. and al., e. (2020) Selective and cross-reactive SARS-CoV-2 T cell epitopes in unexposed humans. [back]Science 370:89–94. [back]

[8] McCurry-Schmidt, M. (2020) Exposure to common cold coronaviruses can teach the immune system to recognize SARS-CoV-2. La Jolla Institute for Immunology. [back]

[9] Palmer, S.; Cunniffe, N. and Donnelly, R. (2021) COVID-19 hospitalization rates rise exponentially with age, inversely proportional to thymic T-cell production. J. R. Soc. Interface 18:20200982. [back]

[10] Sekine, T.; Perez-Potti, A.; Rivera-Ballesteros, O.; Strålin, K.; Gorin, J.; Olsson, A.; Llewellyn-Lacey, S.; Kamal, H.; Bogdanovic, G.; Muschiol, S. and al., e. (2020) Robust T Cell Immunity in Convalescent Individuals with Asymptomatic or Mild COVID-19. Cell 183:158–168.e14. [back]

[11] Drake, J. (2021) Now We Know: Covid-19 Vaccines Prevent Asymptomatic Infection, Too.[back]

[12] Bossuyt, P.M. (2020) Testing COVID-19 tests faces methodological challenges. Journal of clinical epidemiology 126:172–176. [back]

[13] Jefferson, T.; Spencer, E.; Brassey, J. and Heneghan, C. (2020) Viral cultures for COVID-19 infectivity assessment. Systematic review. Clin. Infect. Dis. ciaa1764:x-x. [back]

[14] Borger, P.; Malhotra, R.K.; Yeadon, M.; Craig, C.; McKernan, K.; Steger, K.; McSheehy, P.; Angelova, L.; Franchi, F.; Binder, T.; Ullrich, H.; Ohashi, M.; Scoglio, S.; Doesburg-van Kleffens, M.; Gilbert, D.; Klement, R.J.; Schrüfer, R.; Pieksma, B.W.; Bonte, J.; Dalle Carbonare, B.H.; Corbett, K.P. and Kämmer, U. (2020) External peer review of the RTPCR test to detect SARS-CoV-2 reveals 10 major scientific flaws at the molecular and methodological level: consequences for false-positive results. [back]

[15] Mandavilli, A. (2020) Your Coronavirus Test Is Positive. Maybe It Shouldn’t Be.[back]

[16] Cao, S.; Gan, Y.; Wang, C.; Bachmann, M.; Wei, S.; Gong, J.; Huang, Y.; Wang, T.; Li, L.; Lu, K.; Jiang, H.; Gong, Y.; Xu, H.; Shen, X.; Tian, Q.; Lv, C.; Song, F.; Yin, X. and Lu, Z. (2020) Post-lockdown SARS-CoV-2 nucleic acid screening in nearly ten million residents of Wuhan, China. Nat. Commun. 11:5917.[back]

[17] Moghadas, S.M.; Fitzpatrick, M.C.; Sah, P.; Pandey, A.; Shoukat, A.; Singer, B.H. and Galvani, A.P. (2020) The implications of silent transmission for the control of COVID-19 outbreaks. Proc. Natl. Acad. Sci. U. S. A. 117:17513–17515.[back]

[18] Johansson, M.A.; Quandelacy, T.M.; Kada, S.; Prasad, P.V.; Steele, M.; Brooks, J.T.; Slayton, R.B.; Biggerstaff, M. and Butler, J.C. (2021) SARS-CoV-2 Transmission From People Without COVID-19 Symptoms. JAMA network open 4:e2035057.[back]

[19] Yeadon, M. (2020). What SAGE got wrong. Lockdown Skeptics.[back]

[20] Ioannidis, J.P.A. (2020) Global perspective of COVID‐19 epidemiology for a full‐cycle pandemic. Eur. J. Clin. Invest. 50:x-x. [back]

[21] Ioannidis, J.P.A. (2021) Reconciling estimates of global spread and infection fatality rates of COVID‐19: An overview of systematic evaluations. Eur. J. Clin. Invest. -:x-x. [back]

[22] CDC, (2020) Science Brief: Community Use of Cloth Masks to Control the Spread of SARS-CoV-2. [back]

[23] Orient, J.; McCullough, P. and Vliet, E. (2020) A Guide to Home-Based COVID Treatment. [back]

[24] McCullough, P.A.; Alexander, P.E.; Armstrong, R.; Arvinte, C.; Bain, A.F.; Bartlett, R.P.; Berkowitz, R.L.; Berry, A.C.; Borody, T.J.; Brewer, J.H.; Brufsky, A.M.; Clarke, T.; Derwand, R.; Eck, A.; Eck, J.; Eisner, R.A.; Fareed, G.C.; Farella, A.; Fonseca, S.N.S.; Geyer, C.E.; Gonnering, R.S.; Graves, K.E.; Gross, K.B.V.; Hazan, S.; Held, K.S.; Hight, H.T.; Immanuel, S.; Jacobs, M.M.; Ladapo, J.A.; Lee, L.H.; Littell, J.; Lozano, I.; Mangat, H.S.; Marble, B.; McKinnon, J.E.; Merritt, L.D.; Orient, J.M.; Oskoui, R.; Pompan, D.C.; Procter, B.C.; Prodromos, C.; Rajter, J.C.; Rajter, J.; Ram, C.V.S.; Rios, S.S.; Risch, H.A.; Robb, M.J.A.; Rutherford, M.; Scholz, M.; Singleton, M.M.; Tumlin, J.A.; Tyson, B.M.; Urso, R.G.; Victory, K.; Vliet, E.L.; Wax, C.M.; Wolkoff, A.G.; Wooll, V. and Zelenko, V. (2020) Multifaceted highly targeted sequential multidrug treatment of early ambulatory high-risk SARS-CoV-2 infection (COVID-19). Reviews in cardiovascular medicine 21:517–530. [back][back]

[25] Procter, {.B.C.; {APRN}, {.C.R.{.; {PA}-C, {.V.P.; {PA}-C, {.E.S.; {PA}-C, {.C.H. and McCullough, {.{.P.A. (2021) Early Ambulatory Multidrug Therapy Reduces Hospitalization and Death in High-Risk Patients with SARS-CoV-2 (COVID-19). International journal of innovative research in medical science 6:219–221. [back]

[26] McCullough, P.A.; Kelly, R.J.; Ruocco, G.; Lerma, E.; Tumlin, J.; Wheelan, K.R.; Katz, N.; Lepor, N.E.; Vijay, K.; Carter, H.; Singh, B.; McCullough, S.P.; Bhambi, B.K.; Palazzuoli, A.; De Ferrari, G.M.; Milligan, G.P.; Safder, T.; Tecson, K.M.; Wang, D.D.; McKinnon, J.E.; O’Neill, W.W.; Zervos, M. and Risch, H.A. (2021) Pathophysiological Basis and Rationale for Early Outpatient Treatment of SARS-CoV-2 (COVID-19) Infection. Am. J. Med. 134:16–22. [back]

[27] Anonymous, (2020) Real-time database and meta analysis of 588 COVID-19 studies. [back]

[28] Hirschhorn, J.S. (2021) COVID scandal: Feds ignored 2016 law requiring use of real world evidence.[back]

[29] Anonymous, (1998) Emergency Use of an Investigational Drug or Biologic: Guidance for Institutional Review Boards and Clinical Investigators. [back] [back]

[30] Anonymous, (2021) EMA assessment report: Comirnaty. [back]

[31] Anonymous, (2020) FDA briefing document: Pfizer-BioNTech COVID-19 Vaccine. [back]

[32] Giurgea, L.T. and Memoli, M.J. (2020) Navigating the Quagmire: Comparison and Interpretation of COVID-19 Vaccine Phase 1/2 Clinical Trials. Vaccines 8:746. [back][back]

[33] Bhakdi, S.; Chiesa, M.; Frost, S.; Griesz-Brisson, M.; Haditsch, M.; Hockertz, S.; Johnson, L.; Kämmerer, U.; Palmer, M.; Reiss, K.; Sönnichsen, A.; Wodarg, W. and Yeadon, M. (2021) Urgent Open Letter from Doctors and Scientists to the European Medicines Agency regarding COVID-19 Vaccine Safety Concerns. [back]

[34] Bhakdi, S. (2021) Rebuttal letter to European Medicines Agency from Doctors for Covid Ethics, April 1, 2021. [back]

[35] Ulm, J.W. (2020) Rapid response to: Will covid-19 vaccines save lives? Current trials aren’t designed to tell us. [back][back]

[36] Reimann, N. (2021) Covid Spiking In Over A Dozen States — Most With High Vaccination Rates.[back]

[37] Meredith, S. (2021) Chile has one of the world’s best vaccination rates. Covid is surging there anyway.[back]

[38] Bhuyan, A. (2021) Covid-19: India sees new spike in cases despite vaccine rollout. BMJ 372:n854. [back]

[39] Morrissey, K. (2021) Open letter to Dr. Karina Butler. [back]

[40] Anonymous, (2021) Open Letter from the UK Medical Freedom Alliance: Urgent warning re Covid-19 vaccine-related deaths in the elderly and Care Homes. [back]

[41] Furer, V.; Zisman, D.; Kibari, A.; Rimar, D.; Paran, Y. and Elkayam, O. (2021) Herpes zoster following BNT162b2 mRNA Covid-19 vaccination in patients with autoimmune inflammatory rheumatic diseases: a case series. Rheumatology -:x-x. [back]

[42] Anonymous, (2021) Covid-19 vaccines: ethical, legal and practical considerations. [back]

[43] Tseng, C.; Sbrana, E.; Iwata-Yoshikawa, N.; Newman, P.C.; Garron, T.; Atmar, R.L.; Peters, C.J. and Couch, R.B. (2012) Immunization with SARS coronavirus vaccines leads to pulmonary immunopathology on challenge with the SARS virus. PLoS One 7:e35421. [back]

[44] Bolles, M.; Deming, D.; Long, K.; Agnihothram, S.; Whitmore, A.; Ferris, M.; Funkhouser, W.; Gralinski, L.; Totura, A.; Heise, M. and Baric, R.S. (2011) A double-inactivated severe acute respiratory syndrome coronavirus vaccine provides incomplete protection in mice and induces increased eosinophilic proinflammatory pulmonary response upon challenge. J. Virol. 85:12201–15. [back]

[45] Weingartl, H.; Czub, M.; Czub, S.; Neufeld, J.; Marszal, P.; Gren, J.; Smith, G.; Jones, S.; Proulx, R.; Deschambault, Y.; Grudeski, E.; Andonov, A.; He, R.; Li, Y.; Copps, J.; Grolla, A.; Dick, D.; Berry, J.; Ganske, S.; Manning, L. and Cao, J. (2004) Immunization with modified vaccinia virus Ankara-based recombinant vaccine against severe acute respiratory syndrome is associated with enhanced hepatitis in ferrets. J. Virol. 78:12672–6. [back]

[46]Czub, M.; Weingartl, H.; Czub, S.; He, R. and Cao, J. (2005) Evaluation of modified vaccinia virus Ankara based recombinant SARS vaccine in ferrets. Vaccine 23:2273–9 [back]

[47]Tinari, S. (2021) The EMA covid-19 data leak, and what it tells us about mRNA instability. BMJ 372:n627 [back]

[48] Anonymous, (2021) Interview with Dr. Vanessa Schmidt-Krüger, Hearing #37 of German Corona Extra-Parliamentary Inquiry Committee 30 January, 2021. [back]

 

Artikkelin julkaissut off-guardian.org

Yleisimmät mykoplasmat ovat nykyään käytössä bakteerisodankäynnissä

kirjoittanut Donald W. Scott, MA, MSc © 2001, julkaistu 30.12.2001

Mykoplasma: yhdistävä patogeenitekijä neurotaudeissa

Useita mykoplasmalajeja on ”suunniteltu” laboratoriossa ja pyritty tekemään vaarallisemmiksi. Nyt niitä syytetään AIDSista, syövästä, CFS:stä, MS-taudista, hullun lehmän taudista ja muista neurosysteemisistä taudeista.

Artikkeli julkaistu Nexus Magazinen 8. vuosikerran numerossa 5 (elokuu-syyskuu 2001), www.nexusmagazine.com

I Patogeeninen mykoplasma

Yleinen asekäytössä oleva taudinaiheuttaja

Mykoplasmaa on noin 200 eri lajia. Useimmat niistä ovat vaarattomia; ainoastaan neljä tai viisi ovat patogeenisia. Mycoplasma fermentans (incognitus-laji) todennäköisesti on peräisin Brucella-bakteerin tumasta. Tämä taudinaiheuttaja ei ole bakteeri eikä virus; se on mutatoitunut muoto Brucella-bakteerista, joka on yhdistynyt visna-virukseen.

Patogeeninen mykoplasma on aiemmin ollut vaaraton, mutta bioasetutkijat ovat tehneet vuodesta 1942 tähän päivään asti tutkimusta, joka on johtanut kuolettavampien ja tarttuvampien mykoplasman muotojen luomiseen. Tutkijat ovat keränneet tätä mykoplasmaa Brucella-bakteerista ja itse asiassa redusoineet taudin kiteiseen muotoon. He ”aseistivat” sen ja testasivat sitä pahaa-aavistamattomaan kansaan Pohjois-Amerikassa.

Tri. Maurice Hilleman, Merck Sharp & Dohme -lääkeyrityksen päävirologi, sanoi että tämä taudinaiheuttaja on nyt kehossaan jokaisella pohjoisamerikkalaisella ja mahdollisesti myös ympäri maailman.

Huolimatta raportoinnin epäselvyyksistä, selvästikin kaikenlaisten neurodegeneratiivisten sairauksien esiintyvyys on lisääntynyt toisesta maailmansodasta eteenpäin, ja erityisesti 1970-luvulta eteenpäin, kun aiemmin tuntemattomia tauteja kuten krooninen väsymysoireyhtymä ja AIDS on alkanut esiintyä ihmisillä.

Tri. Shyh-Ching Lo:n mukaan, joka on vanhempi tutkija The Armed Forces Institute of Pathologyssa ja joka on eräs Amerikan mykoplasmatutkimuksen huippuasiantuntijoista, tämä taudinaiheuttaja aiheuttaa monenlaisia sairauksia kuten AIDS, syöpä, krooninen väsymysoireyhtymä, Crohnin tauti, tyypin 1 diabetes, MS-tauti, Parkinsonin tauti, Wegenerin tauti, ja kollageenivaskulaarisia autoimmuunisairauksia kuten nivelreuma ja Alzheimerin tauti. Tri. Charles Engel, joka työskentelee US National Institutes of Healthilla, Bethesdassa, Marylandissa, esitti seuraavaa NIH:n kokouksessa helmikuun 7. päivä 2000: ”Olen nyt sitä mieltä, että kroonisen väsymysoireyhtymän ja fibromyalgian aiheuttaja on mykoplasma…”

Minulla on näyttää kaikki viralliset dokumentit, joista käy ilmi että mykoplasma on kroonisen väsymysoireyhtymän / fibromyalgian aiheuttaja, kuten myös AIDSin, MS-taudin ja monien muiden sairauksien. Näistä sairauksista 80% on Yhdysvaltain tai Kanadan valtion dokumentteja ja 20% vertaisarvioituja artikkeleita julkaisuista kuten Journal of the American Medical Association, New England Journal of Medicine ja Canadian Medical Association Journal. Tutkimukset ja dokumentit tukevat toisiaan.

Miten mykoplasma toimii

Mykoplasma toimii menemällä sisään yksittäisiin soluihin, riippuen geneettisestä alttiudesta.

Neurologisia sairauksia saattaa kehittyä mikäli patogeeni tuhoaa aivoista tiettyjä soluja, tai saattaa kehittyä Crohnin tauti mikäli patogeeni tunkeutuu ja tuhoaa suolen soluja.

Kun mykoplasma pääsee soluun sisään, se voi olla siellä tekemättä mitään joskus 10, 20 tai 30 vuotta, mutta jos esiintyy traumaa kuten onnettomuus, tai ottaa vaikka rokotteen, mykoplasma saattaa aktivoitua.

Koska kyseessä on ainoastaan bakteerin DNA, sillä ei ole omia solun osia joilla prosessoida omia ravinteitaan, joten se kasvaa imemällä muodostuneita steroleja isäntäsolusta ja kirjaimellisesti tappaa solun; solu murtuu ja jäljelle jäänyt tavara päätyy verenkiertoon.

II Mykoplasman syntyminen

Laboratoriossa luotu taudinaiheuttaja

Monet lääkärit eivät tiedä mykoplasman aiheuttamista taudeista, koska Yhdysvaltain armeija on kehittänyt sen biologisen sodankäynnin kokeissaan, eikä näitä ole julkistettu. Tämä patogeeni on Yhdysvaltain armeijan ja tri. Shyh-Ching Lo:n patentoima. Minulla on kopio patentista. [1]

Kaikki sotaa käyvät maat kokeilivat biologisilla aseilla. Vuonna 1942 Yhdysvaltain, Kanadan ja Britannian valtiot solmivat salaisen sopimuksen, jolla luoda kahden tyyppisiä biologisia aseita (sellaisia jotka tappaisivat aj sellaisia jotka vammauttaisivat) Saksaa ja Japania vastaan käydyssä sodassa, jotka myös kehittivät biologisia aseita. Eri taudinaiheuttajapatogeenien tutkimuksessa he keskittyivät pääosin Brucella-bakteeriin, ja alkoivat aseistaa sitä.

Heti syntymästään lähtien biologisen sodankäynnin ohjelmaa leimasi jatkuvat syvälliset arvioinnit ja kaikkein nimekkäimpien tiedemiesten, lääketieteen konsulttien, teollisuuden asiantuntijoiden ja valtion virkamiesten mukanaolo. Se oli luokiteltu huippusalaiseksi.

Yhdysvaltain kansanterveyslaitos myös läheltä seurasi biologisen sodankäynnin ohjelman edistymistä ja kehittymistä ja Centers for Disease Control (CDC) sekä National Institutes of Health (NIH) USA:ssa työskentelivät yhdessä armeijan kanssa näiden sairauksien asekäyttöön valjastamiseksi. Nämä ovat sairauksia, jotka ovat olleet olemassa satoja vuosia, mutta nyt niistä on tehty aseita — mikä tarkoittaa että ne ovat tarttuvampia ja tehokkaampia. Ja ne leviävät.

The Special Virus Cancer Program, jonka CIA ja NIH perustivat kehittämään kuolettavia patogeeneja joille ihmisillä ei ollut luontaista vastustuskykyä (AIDS), naamioitiin syövän vastaiseksi sodaksi, mutta se olikin itse asiassa osa MKNAOMIa. [2] Monet senaatin ja edustajainhuoneen edustajat eivät olleet tietoisia siitä mitä oli käynnissä. Esimerkiksi, Yhdysvaltain valtion reformoinnin komitea oli käynyt läpi arkistoja Washingtonissa ja muualla ja etsinyt dokumenttia nimeltä ”The Special Virus Cancer Program: Progress Report No. 8”, eikä kyennyt sitä löytämään. Jotenkin he olivat saaneet kuulla, että minulla oli se, he soittivat minulle ja pyysivät lähettämään sen heille. Kuvittele: eläkkeellä oleva luokanopettaja saa soiton senaattorilta ja häneltä pyydetään salaista dokumenttia! Yhdysvaltain senaatti, reformikomitean avulla, yritti lopettaa tällaista valtion tutkimusta.

Kiteinen Brucella

Senaatin tutkimuksen otsikkosivu, joka on julkaistu helmikuun 24. päivä 1977, näyttää, että George Merck, lääkefirmasta Merck Sharp & Dohme (joka nyt valmistaa lääkkeitä tauteihin joita se on itse tehtaillut aiemmin), raportoi vuonna 1946 Yhdysvaltain sotaministerille, että tutkijat olivat onnistuneet ”ensikertaa” ”eristämään taudinaiheuttajan kiteiseen muotoon”. [3]

He olivat tuottaneet kiteistä bakteeritoksiinia, joka oli eroteltu Brucella-bakteerista. Bakteeritoksiini kyettiin erottelemaan kiteisessä muodossa ja säilömään, kuljettamaan ja ottamaan käyttöön ilman että se menee huonoksi. Sitä voitaisiin lisätä muihin vektoreihin kuten hyönteisiin, aerosoleihin tai ruokiin (luonnossa se leviää bakteerina). Mutta se tekijä jonka parissa Brucellan kanssa työskenneltiin oli mykoplasma.

Brucella on taudinaiheuttaja joka ei tapa ihmisiä; se vammauttaa heidät. Mutta Pentagonin tri. Donald MacArthurin mukaan, joka tuli todistamaan kongressin komitean eteen vuonna 1969, neljä tutkijaa olivat saaneet selville, että mikäli heillä oli tietyn vahvuista mykoplasmaa — vahvuus 1010 — se kehittyisi AIDSiksi, ja henkilö kuolisi siitä suhteellisen lyhyessä ajassa, koska se menisi läpi ihmisen immuniteettipuolustusjärjestelmästä. Jos vahvuus olisi 108, henkilölle kehittyisi krooninen väsymysoireyhtymä tai fibromyalgia. Jos vahvuus olisi 107, henkilöstä tulisi kroonisesti masentunut; hän ei kuolisi eikä hän vammautuisi, mutta hän ei olisi kauhean kiinnostunut elämästä; hän kuihtuisi pois.

Useimmat meistä eivät ole kuulleet bruselloosista, koska se suuremmilta osin katoaa pastoröinnin mukana. Aiemmin se levisi maidon avulla. Yksi suolasirottimellinen puhdasta taudinaiheuttajaa kiteisessä muodossa sairastuttaisi koko Kanadan populaation. Se on absoluuttisen kuolettavaa, se ei niinkään tapa vaan tekee toimintakyvyttömäksi.

Koska kiteinen taudinaiheuttaja leviää vereen, tavalliset veri- ja kudoskokeet eivät paljasta sen läsnäoloa. Mykoplasma kiteytyy ainoastaan 8.1 pH:ssa, ja veren pH on 7.4. Joten lääkäri luulee, että kaikki oireet ovat ”päänsisäisiä”.

Kiteinen Brucella ja multippeliskleroosi

Vuonna 1998 Rochesterissa, New Yorkissa, tapasin entisen sotilaan, PFC Donald Bentleyn, joka antoi minulle dokumentin ja sanoi minulle: ”Olin Yhdysvaltain armeijassa, ja sain koulutuksen bakteerisodankäynnistä. Me käsittelimme pommeja, jotka olivat täynnä bruselloosia, eikä ainoastaan bruselloosia; se oli Brucella-toksiinia kidemuodossa. Me ruiskutimme sitä kiinalaisten ja pohjoiskorealaisten päälle.”

Hän näytti minulle todistuksensa hänen koulutuksestaan kemiallisessa, biologisessa ja radiologisessa sodankäynnissä. Sitten hän näytti minulle 16 sivua dokumentteja, jotka armeija oli lyönyt hänen kouraansa kun hänet vapautettiin palveluksesta. Ne liittivät bruselloosin MS-tautiin, ja yhdessä kappaleessa sanottiin: ”Veteraanit, joilla on MS-tauti, eräänlainen hiipivä halvaannus, joka vammauttaa 10% tai enemmän kahden vuoden sisällä aktiivipalveluksesta kotiutumisesta, voidaan olettaa saavan vammaistukea. Tukea maksetaan siihen oikeutetuille veteraaneille, joiden vammaisuus on aiheutunut palveluksesta.” Toisin sanoen: ”Jos sairastut MS-tautiin, se johtuu siitä että käsittelit Brucellaa, ja me annamme sinulle eläkkeen. Älä pidä tästä meteliä.” Näissä dokumenteissa Yhdysvaltain valtio paljastaa todisteet aiheuttamastaan multippeliskleroosista, mutta he eivät kerro siitä kansalle — tai edes lääkärillesi.

Vuonna 1949 tohtorit Kyger ja Haden esittivät ”mahdollisuuden sille, että multippeliskleroosi voi olla keskushermoston oireilua kroonisesta bruselloosista”. He tekivät kokeita arviolta 113 MS-potilaalla, ja saivat selville että melkein 95% sai positiivisen koetuloksen Brucellasta. [5] Meillä on lääketieteen julkaisun dokumentti, joka toteaa, että yksi 500:sta ihmisestä, jolla on bruselloosi, kehittäisi myös sairauden nimeltä neurobruselloosi, toisin sanoen aivoissa oleva bruselloosi, jossa Brucella asettuu selkäydinnestettä sisältäviin lateraaliventrikkeleihin — jossa MS-tauti periaatteessa sijaitsee. [6]

Camp Detrickin laboratoriotyöntekijöiden kontaminaatio

Vuonna 1948 New England Journal of Medicine raportoi otsikolla ”Akuutti bruselloosi laboratoriotyöntekijöillä”, josta käy ilmi miten vaarallinen taudinaiheuttaja on. [7] Camp Detrickin laboratoriotyöntekijät Frederickissa, Marylandissa, kehittivät biologisia aseita. Vaikka nämä työntekijät oli rokotettu, ja pitivät suojatyövaatteita, kumiasuja ja maskeja ja käsittelivät aineita suojalasin reikien läpi, monet heistä saivat tämän kauhean sairauden, koska se on niin absoluuttisen tarttuvaa.

Artikkelin oli kirjoittanut merijalkaväen luutnantti Calderone Howell, laivaston reservin luuutnantti Emily Kelly ja kapteeni Henry Bookman. He olivat kaikki armeijan henkilöstöä, jotka olivat tekemässä Brucellasta tehokkaampaa biologista asetta.

III Mykoplasman salaista testausta ihmisiin

Levittämismetodien testausta

Dokumentoitu näyttö osoittaa, että heidän kehittämänsä biologiset aseet testattiin kansalla eri yhteisöissä uhrien siitä mitään tietämättä tai siihen suostumatta.

Valtio tiesi, että kiteinen Brucella aiheuttaisi sairautta ihmisissä. Nyt heidän piti määrittää miten se leviäisi ja mikä olisi paras tapa levittää sitä. He testasivat levitysmetodeja Brucella suis ja Brucella melitensis -lajeille Dugwaynkoealueella, Utahissa, kesä- ja syyskuussa 1952. Todennäköisesti 100% meistä on nyt infektoitunut Brucella suis ja Brucella melitensis -lajikkeista. [8]

Toinen valtion dokumentti suositteli avoimia haavoittuvuustestejä ja salaista tutkimus- sekä kehitysohjelmaa armeijalle suoritettavaksi, jolle tukea antoi CIA.

Tuohon aikaan Kanadan valtio sai pyynnön Yhdysvalloilta tehdä yhteistyötä Brucellan asekäytön kokeissa, ja Kanada suostui yhteistyöhön. Yhdysvallat halusi määrittää levittäisivätkö hyttyset tautia ja leviäisikö se myös ilmassa. Valtion raportti sanoi, että ”avoimet tarttuvan biologisen taudinaiheuttajan kokeet on tulkittava olennaisen tarpeellisiksi ymmärrykselle biologisen sodankäynnin potentiaalista, johtuen monista tuntemattomista tekijöistä, jotka vaikuttavat mikro-organismien hajoamiseen ilmakehässä”. [9]

Hyttysvektorilla testausta Punta Gordassa, Floridassa

New England Journal of Medicinen raportti paljastaa, että ensimmäiset kroonisen väsymysoireyhtymän epidemiat olivat Punta Gordassa, Floridassa vuonna 1957. [10] Oli omituinen yhteensattuma, että viikkoa ennen kuin nämä ihmiset sairastuivat oireyhtymään, alueella parveili paljon hyttysiä.

National Institutes of Health väitti, että hyttyset olivat tulleet 30 mailin päästä metsäpaloa pakoon. Totuus oli, että tri. Guilford B. Reed oli infektoinut hyttyset Queen’s Universityssa Kanadassa. Ne oli jalostettu Bellevillessä, Ontariossa ja viety Punta Gordaan ja vapautettu siellä.

Viikon sisään ensimmäiset viisi kroonisen väsymysoireyhtymän tapausta raportoitiin Punta Gordan paikallisella klinikalla. Tapauksia alkoi tulla lisää, kunnes viimein 450 ihmistä sai sairauden.

Hyttysvektorilla testausta Ontariossa

Kanadan valtio oli perustanut Ontarion Bellevilleen Dominion Parasite Laboratoryn, jossa se kasvatti 10 miljoonaa hyttystä kuukaudessa. Näitä lähetettiin Queen’s Universityyn ja muihin laitoksiin infektoitavaksi kiteisellä taudinaiheuttajalla. Hyttyset sitten päästettiin irti tietyissä yhteisöissä keskellä yötä, niin että tutkijat voisivat määrittää miten moni sairastuisi krooniseen väsymysoireyhtymään tai fibromyalgiaan, joka oli ensimmäinen näkyvä sairaus.

Eräs kohteena olleista yhteisöistä oli St Lawrence Seawayn laakso, aina Kingstonista Cornwalliin, vuonna 1984. He päästivät satoja miljoonia infektoituja hyttysiä vapaaksi. Yli 700 ihmistä seuraavina 4-5 viikon aikana kehitti myalgisen enkefalomyeliitin eli kroonisen väsymysoireyhtymän.

IV Salaisia kokeita muilla taudinaiheuttajilla

Hullun lehmän tauti/Kuru/CJD Fore-heimolla

Ennen ja jälkeen toisen maailmansodan, kuuluisalla Camp 731:lla Mantsuriassa, japanilaiset sotilaat kontaminoivat sotavankeja eräillä taudinaiheuttajilla.

He myös perustivat tutkimusleirin Uuteen Guineaan vuonna 1942. He tekivät kokeita Fore-intiaaniheimolla ja rokottivat heitä visna-viruksesta sairastuneiden lampaiden aivojen palasilla, mikä aiheuttaa ”hullun lehmän tautia” eli Creutzfeldt-Jakobin tautia.

Arviolta 5-6 vuotta myöhemmin, sen jälkeen kun japanilaiset oli ajettu pois, Fore-heimon köyhille tuli niinkutsuttu kuru, joka tarkoittaa ”kuihtumista”, ja he alkoivat täristä, menettää ruokahalunsa ja kuolla. Ruumiinavauksissa paljastui, että heidän aivonsa oli muuttunut kirjaimellisesti soosiksi. He olivat saaneet ”hullun lehmän taudin” japanilaisten kokeista.

Kun toinen maailmansota loppui, tri. Ishii Shiro — lääkäri joka toimi kenraalina Japanin armeijassa johtamassa biologisen sodankäynnin yksikköä — joutui vangiksi. Hänelle annettiin valinta loikata amerikkalaisten puolelle tai tulla teloitetuksi sotarikollisena. Ei-niin-yllättävästi Ishii Shiro valitsi työskennellä Yhdysvaltain armeijalle ja näyttää miten japanilaiset olivat antaneet hullun lehmän taudin Fore-heimon jäsenille.

Vuonna 1957, kun sairaus alkoi esiintyä Foren heimolaisilla, tri. Carleton Gajdusek USA:n NIH:sta suuntasi Uuteen Guineaan määrittämään sitä miten visnan tartuttamat lampaiden aivojenn palaset vaikuttivat heihin. Hän oli siellä pari vuotta, tutki Fore-heimon jäseniä ja kirjoitti laajan raportin. Hän sai Nobelin palkinnon kuru-taudin ”löytämisestä” Fore-heimon jäsenillä.

Karsinogeenikokeet Winnipegissa, Manitobassa

Vuonna 1953 Yhdysvaltain hallitus pyysi Kanadan hallitukselta voisiko se testata kemikaaleja Winnipegin kaupungin yllä. Se oli suuri puolen miljoonan asukkaan kaupunki mailien päässä muista paikoista. Amerikan armeija ruiskutti karsinogeenista kemikaalia 1000-prosentin laimennoksena, jonka he sanoivat olevan niin laimeata, että kukaan ei sairastuisi siitä; kuitenkin, mikäli ihmisiä tulisi klinikoille nenä vuotaen, kipeän kurkun tai korvien soimisen takia, tutkijat kykenisivät määrittämään kuinka suuri osa ihmisistä oli sairastunut syöpään mikäli kemikaalia olisi käytetty täysivahvuisena.

Me saimme selville näyttöä siitä, että amerikkalaiset oli kuin olivatkin testanneet tätä karsinogeenia — sinkkikadmuimsulfidia — Winnipegissa vuonna 1953. Me kirjelmöimme Kanadan valtiolle ja selitimme, että meillä oli vedenpitävää näyttöä ruiskutuksen tapahtumisesta ja pyysimme, että me saisimme tietää miten korkealla valtionhallinnossa ruiskutuspyyntöä oli käsitelty. Me emme saaneet vastausta.

Pian tämän jälkeen Pentagon piti lehdistötilaisuuden toukokuun 14. päivä 1997, jossa he myönsivät tekonsa. Robert Russo, Toronto Star11:n kirjeenvaihtaja Washington DC:ssa, raportoi Pentagonin myöntämisestä, että vuonna 1953 se oli saanut luvan Kanadan valtiolta lentää Winnipegin yllä ja ruiskuttaa tätä kemikaalia — joka oli osunut lapsiin koulussa, kotiäiteihin ripustaessaan pyykkiä ja töihin meneviin ihmisiin. Armeijan lentokoneet ja rekat vapauttivat kemikaalia 36 kertaa heinäkuun ja elokuun välillä 1953. Pentagonilla oli tilastot, joista kävi ilmi, että mikäli kemikaalia olisi vapautettu täysivahvuisena, arviolta kolmasosa Winnipegistä olisi saanut syövän seuraavien viiden vuoden aikana.

Eräs professori, lääketieteen tri. Hugh Fudenberg, MD, joka on kaksi kertaa ollut ehdolla Nobelin palkinnon saajaksi, kirjoitti lehtiartikkelin, jossa hän ilmoitti, että Pentagon oli tunnustanut tämän koska kaksi tutkijaa Sudburyssa, Ontariossa — Don Scott ja hänen poikansa Bill Scott — olivat tämän paljastaneet kansalle.

Yhdysvaltain armeija itse asiassa teki sarjan simuloituja biologisen sodankäynnin kokeita Winnipegin yllä. Pentagon valehteli kokeista pormestarille, sanoen että he testasivat kemiallista sumuverhoa kaupungin yllä, joka suojelisi Winnipegia ydinaseiskun koittaessa.

Yhdysvaltain kongressin toimeksiantama raportti, jota tri. Rogene Henderson veti, listaa 32 amerikkalaiskaupunkia, joita käytettiin myös koepaikkoina.

V Brucellamykoplasma ja sairaudet

AIDS

AIDS-patogeeni on luotu Brucella-bakteerista, joka on mutatoitu visnaviruksella; sitten toksiini on eroteltu DNA-partikkelina nimeltä mykoplasma. He käyttivät samaa mykoplasmaa kehittämään vammauttavia sairauksia kuten MS, Crohnin tauti, borrelioosi jne.

Aiemmin mainitussa kongressin dokumentissa kesäkuun 9. päivänä 1969 pidetystä tapaamisesta, [12] Pentagon toimitti raportin kongressille biologisista aseista. Pentagon sanoi: ”Me jatkamme vammauttavien aseiden kehittelyä.” Tri. MacArthur, joka oli tutkimusjohtaja, sanoi: ”Me kehitämme uutta tappavaa asetta, synteettistä biologista taudinaiheuttajaa jota ei ole olemassa luonnossa, ja johon ei ole olemassa luonnollista immuniteettia.”

Mietippä. Jos sinulta puuttuu immuniteetti, sinulla on immuunipuutos. Niin yksinkertaista. AIDS.

Laboratorioissa ympäri USA:aa ja joissain päin Kandaa, mm. Albertan yliopistossa, Yhdysvaltain hallitus veti AIDSin kehitystyötä populaationhallinnan tarkoituksiin. Kun tieteentekijät olivat siinä onnistuneet, valtio lähetti CDC:n lääkäriryhmiä — tri. Donald A. Hendersonin alaisuudessa, joka tutki vuoden 1957 kroonista väsymysoireyhtymän epidemiaa Punta Gordassa — vuosina 1969-1971 Afrikkaan ja joihinkin maihin kuten Intiaan, Nepaliin ja Pakistaniin, joissa he pitivät populaation kasvua uhkana muuttua liian suureksi. [13] He antoivat joillekin heistä ilmaisia rokotteita isorokkoa vastaan, mutta 5v rokotteen saamisen jälkeen 60% heistä sairastui AIDSiin. He yrittivät syyttää apinoita, mikä on hölynpölyä.

Arkansasin yliopiston professori esitti väitteen, että tutkiessaan kuolleiden simpanssien kudoksia, hän oli löytänyt merkkejä HIV:sta. Simpanssi jota hän oli testannut oli syntynyt USA:nssa 23 vuotta aiemmin. Se oli elänyt koko elämänsä Yhdysvaltain armeijan laboratoriossa, jossa se oli ollut koe-eläimenä näiden sairauksien kehittämisessä. Kun se kuoli, sen ruumis lähetettiin säilöön paikkaan, jossa se syväjäädytettiin ja säilöttiin mikäli sitä haluttaisiin analysoida myöhemmin. Sitten he päättivät, että heillä ei ollut tarpeeksi tilaa säilyttää sitä, joten he sanoivat, ”Haluaako joku tämän kuolleenn simpanssin?” ja tutkija Arkansasista sanoi: ”Kyllä. Lähetä se Arkansasin yliopistoon. Me otamme ilolla vastaan kaiken.” Joten he lähettivät ruumiin ja hän löysi siitä HIViä. Tämä virus oli tullut simpanssiin laboratoriosta, jossa sitä oltiin testattu. [14]

Krooninen väsymysoireyhtymä / myalginen enkefalomyeliitti

Krooninen väsymysoireyhtymä on toiselta nimeltään myalginen enkefalomyeliitti. Krooninen väsymysoireyhtymä sai nimensä NIH:lta sen takia, koska se halusi vähätellä sairautta.

Teini-ikäisen kroonista väsymysoireyhtymää sairastavan tytön MRI-kuva näytti monia arpia ja leesioita vasemman etuaivokuoren alueella, jossa osia aivoista oli kirjaimellisesti kadonnut ja arpikudos oli ne korvannut. Tämä aiheutti kognitiivista heikkenemistä, muistin heikkenemistä jne. Ja mikä aiheutti arpeutumisen? Mykoplasma. Joten on konkreettista fyysistä näyttöä näistä traagisista sairauksista, jopa silloinkin kun lääkärit jatkavat inttämistään etteivät he tiedä mistä se on aiheutunut tai mitä sille tehdä.

Monet ihmiset kroonisen väsymysoireyhtymän, myalgisen enkefalomyeliitin ja fibromyalgian kanssa, jotka hakevat Kanadassa eläkettä, saavat kieltävän vastauksen koska he eivät voi osoittaa sitä että he ovat sairaita. Vuonna 1999 tein useita valituksia Kanadan eläkekassalle ja työntekijöiden korvauslautakunnalle (WCB, nykyään työpaikan turvallisuus- ja vakuutuslautakunta) niiden ihmisten puolesta, jotka olivat saaneet kieltävän vastauksen. Tarjosin dokumentoitua näyttöä näistä sairauksista, ja kaikki nämä ihmiset saivat eläkkeen tarjoamani näytön perusteella.

Maaliskuussa 1999 esimerkiksi valitin WCB:lle erään fibromyalgiasta kärsivän naisen puolesta, jolta oltiin evätty eläke vuonna 1993. Lautakunnan varapuheenjohtaja tuli Sudburyyn kuulemaan valitusta, ja näytin hänelle useita dokumentteja joista kävi ilmi, että nainen sairasti fibromyalgiaa. Se oli sairaus, joka aiheutti fyysistä vahinkoa, ja taudinaiheuttajana oli mykoplasma. Varapuheenjohtaja kuunteli kolmen tunnin ajan, ja sitten hän sanoi minulle: ”hra Scott, miten voi olla etten ole koskaan kuullut tästä aihemmin?”. Sanoin: ” Me toimme huippuasiantuntijan tällä alalla Sudburyyn puhumaan tästä aiheesta, eikä kukaan lääkäri tullut kuuntelemaan.”

VI Mykoplasman varalta testaaminen

Polymeraasiketjureaktiotesti

Informaatiota tästä taudinaiheuttajasta ei ole yleisesti saatavilla, koska, ensinnäkin mykoplasma on niin pieni taudinaiheuttaja. Sata vuotta sitten tietyt lääketieteen teoreetikot pohtivat, että täytyy olla olemassa bakteereita ja viruksia pienempi taudinaiheuttaja. Tämä patogeeninen organismi, mykoplasma, on niin pieni että normaali veri- ja kudostesti ei paljasta sen olemassaoloa taudin lähteeksi.

Lääkäri voi diagnosoida Alzheimerin taudin ja sanoa: ”Hitsi, me emme tiedä mistä Alzheimer tulee. Me tiedämme ainoastaan että aivot alkavat haurastua, solut murtua, myeliinikudokset hermojen ympärillä hajota jne.” Tai jos on krooninen väsymysoireyhtymä, lääkäri ei kykene löytämään syytä sairaudelle tavallisilla veri- ja kudostesteillä.

Mykoplasmaa ei voitu havaita ennen kuin vasta 30+ vuotta sitten, kun polymeraasiketjureaktiotesti (PCR) kehitettiin, jossa verinäytettä tutkitaan ja vaurioituneet partikkelit poistetaan ja altistetaan polymeraasiketjureaktiolle. Tämä aiheuttaa sen, että DNA-partikkelit alkavat hajota. Partikkelit asetetaan sitten ravintoon, mikä saa aikaan sen, että DNA kasvaa takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Mikäli ainetta tuotetaan tarpeeksi, muoto voidaan tunnistaa, niin että voidaan määrittää onko mykoplasman taustalla Brucella tai jokin muu taudinaiheuttaja.

Verikoe

Jos sinä tai kukaan perheestäsi sairastaa myalgista enkefalomyeliittiä, fibromyalgiaa, MS-tautia tai Alzheimeria, voit lähettää verinäytteen tri. Les Simpsonille Uuteen Seelantiin testattavaksi.

Näitä sairauksia sairastavien veren punasolut eivät ole normaaleita donitsinmuotoisia verisoluja, jotka kykenevät kompressoitumaan ja puristumaan kapillaarien läpi, vaan ne turpoavat kuin kirsikkatäytteiset donitsit, joita ei voi puristaa. Verisolut paisuvat ja pullistelevat, koska se on ainoa tapa jolla mykoplasma voi olla olemassa, imemällä ennalta muodostettuja steroleja isäntäsolusta. Eräs ennalta muodostettujen sterolien parhaista lähteistä on kolesteroli, ja kolesteroli on se mikä antaa verisoluille joustavuutta. Jos mykoplasma vie pois kolesterolin, veren punasolu turpoaa eikä mahdu enää läpi, ja henkilö alkaa tuntea kaikenlaisia kipuja (long covid -tyyliin?? suom. huom.) ja kaiken sen aivoille, sydämelle, vatsalle, jaloille ja koko keholle aiheuttaman vahingon, johtuen siitä että enää veri tai happi ei kulje.

Ja siksi fibromyalgiaa ja kroonista väsymysoireyhtymää sairastavilla on niin tuskallista. Kun veri ei enää kierrä aihvoihin, niihin aivojen osiin ilmestyy pistosleesioita, ja nuo aivojen osat alkavat kuolla. Mykoplasma pääsee sydänlihaksen tiettyihin osiin, erityisesti vasempaan ventrikkeliin, ja nuo solut alkavat kuolla. Eräillä ihmisillä on soluja aivojen lateraaliventrikkeleissä, joilla on geneettinen taipumus päästää mykoplasma läpi, ja tämä aiheuttaa lateraaliventrikkelien rapistumisen ja kuoleman. Tämä johtaa multippeliskleroosiin, joka edistyy kunnes henkilö on täysin vammautunut, monesti he kuolevat ennenaikaisesti. Mykoplasma pääsee myös suoleen, josta osa kuolee, ja näin aiheutuu koliitti. Kaikki nämä sairaudet aiheutuvat mykoplasman degeneroivista ominaisuuksista.

Vuoden 2000 alussa herrasmies Sudburysta soitti minulle ja kertoi, että hänellä oli fibromyalgia. Hän haki eläkettä ja se evättiin, koska hänen lääkärinsä sanoi että kaikki tämä oli hänen päässään eikä ulkoista näyttöä ollut sairaudesta. Annoin hänelle kunnon lomakkeen ja näytepullon, ja hän lähetti vertaan tohtori Simpsonille testattavaksi. Simpsonilta saamansa tulokset näyttivät, että ainoastaan 4% hänen verensä punasoluista olivat toiminnassa normaalisti ja kuljettivat happea normaalia määriä, kun taas 83% oli pullistunut ja kovettunut, eikä punasolut päässeet kapillaareista läpi ilman suurta painetta ja vaivaa. Tämä oli fyysistä näyttöä tapahtuneesta vauriosta.

ECG-koe

Voit pyytää lääkäriltä myös 24 tunnin Holterin ECG:n. Elektrokardiogrammi on sydämen toiminnan mittari, ja näyttää sen mitä vasemmassa ja oikeassa ventrikkelissä tapahtuu. Testi näyttää, että 100% kroonisen väsymysoireyhtymän ja fibromyalgian potilaista kokee sydämen rytmihäiriöitä. Eri hetkinä 24 tunnin ajanjaksolla, sen sijaan että sydän sanoisi iloisesti ”pa-PAM pa-PAM”, aina välillä sydän sanookin ”papapapapapapapapapapapa”. T-aalto (aaltoja kutsutaan kirjaimin P, Q, R, S ja T) on normaalisti huipussaan, sitten aalto tasoittuu ja P-aalto alkaa jälleen. Kroonisessa väsymysoireyhtymässä vasen ventrikkeli ei purista verta tarpeeksi aorttaan ja siitä eteenpäin kehoon.

Asiakkaani Sudburyssa teetätti kokeen, ja kuinka ollakaan, tulokset sanoivat: ”T- ja S-T muodot viittaavat siihen, että vasenta ventrikkeliä rasittaa jokin, vaikka jännite jne. on normaali.” Tohtorilla ei ollut ideaa siitä miksi T-aalto ei ollut normaali. Analysoin eläkettä hakeneen potilaan raportin ja lähetin sen takaisin heille. He kirjoittivat sanoen: ”Näyttää siltä että me olemme tehneet virheen. Me pidämme kuulemisen ja voit selittää meille tämän yksityiskohtaisemmin.”

Joten kyse ei ole pelkästä mielikuvituksesta. Sydän kärsii oikeaa vahinkoa. Vasemman ventrikkelin lihakset näyttävät arpikudosta. Siksi niin monilla todetaan sydänvika kun he saavat fibromyalgian, mutta se on vain yksi mykoplasman aiheuttamista ongelmista muiden joukossa.

Veren tilavuuskoe

Voit myös pyytää lääkäriltäsi veren tilavuuskoetta. Jokainen ihminen vaatii tietyn määrän verta per kilo elopainoa, ja on havaittu, että fibromyalgiasta, kroonisesta väsymysoireyhtymäst, MS-taudista ja muista sairauksista kärsivillä ei ole kehossaan normaalia määriä verta. Lääkärit eivät ole tästä tietoisia.

Tämä koe mittaa sen määrän verta mitä kehossa on ottamalla sitä 5 ml, sitten laittamalla siihen seuranta-ainetta ja laittamalla sen kehoon takaisin. Tuntia myöhemmin otetaan jälleen 5 ml kehosta ja mitataan seuranta-aineen määrä. Mitä paksumpaa veri on, ja mitä vähemmän veren tilavuus on, sitä enemmän seuranta-ainetta löytyy.

Eräs asiakkaistani sanoi: ”Tämä potilas sai lähetteen punasolujen massatutkimukseen. Punasolujen tilavuus oli 16.9 ml per kilogramma elopainoa. Normaali määrä on 25-35 ml per kg. Tällä kaverilla oli 36% vähemmän verta kehossaan kuin mitä keho tarvitsee toimintaan.” Ja lääkäri ei edes tiennyt, että tällaista koetta oli olemassa.

Jos menettäisit 36% verestäsi onnettomuudessa, mitä veikkaat sanoisiko lääkärisi sinulle että ookoo nyt perse ylös ja aletaan tanssimaan? Hän lähettäisi sinut lähimpään sairaalaan verensiirtoon. Nämä traagiset ihmiset kauheilla sairauksilla ovat tuolla liikenteessä arviolta 7%-50% vähemmällä määrällä verta kuin mitä heidän kehonsa vaatii.

VII Miten korjata vahingot

Keho korjaa vahinkoja itsessään. Aivojen arvet kroonista väsymysoireyhtymää ja fibromyalgiaa sairastavilla korjaantuvat itsessään. Solut korjaavat itseään kaiken aikaa. Mutta mykoplasma on siirtynyt jo seuraavaan soluun.

Sairauden alkuvaiheessa doksisykliini voi auttaa sairauden voittamisessa. Se on yksi tetrasykliineistä, mutta se ei ole bakteereja tappava; se on bakteriostaattinen — se pysäyttää mykoplasman kasvun. Ja jos mykoplasma on kasvanut tarpeeksi paljon, silloin immuunijärjestelmä ottaa tilanteen haltuun.

Mykoplasma-asiantuntija professori Garth Nicholson puhuu doksisykliinihoidosta. [15] Tri. Nicholson Institute of Molecular Medicinesta on ollut mukana $8 miljoonan mykoplasmatutkimusohjelmassa, jota Yhdysvaltain armeija on rahoittanut, ja jota NIH:n tohtori Charles Engel on vetänyt. Ohjelma tutki 450:tta Persianlahden sodan veteraania, koska on näyttöä siitä että Persianlahdensodan syndrooma on taaskin yksi mykoplasman aiheuttama sairaus.

Lähdeviitteet

1. ”Pathogenic Mycoplasma”, US Patent No. 5,242,820, hyväksytty syyskuun 7, 1993. Tri Lo on listattu ”keksijäksi” ja American Registry of Pathology, Washington, DC, on listattu patentin haltijaksi.

2. ”Special Virus Cancer Program: Progress Report No. 8”, prepared by the National Cancer Institute, Viral Oncology, Etiology Area, July 1971, submitted to NIH Annual Report in May 1971 and updated July 1971.

3. US Senate, Ninety-fifth Congress, Hearings before the Subcommittee on Health and Scientific Research of the Committee on Human Resources, Biological Testing Involving Human Subjects by the Department of Defense, 1977; released as US Army Activities in the US Biological Warfare Programs, Volumes One and Two, 24 February 1977.

4. Dr Donald MacArthur, Pentagon, Department of Defense Appropriations for 1970, Hearings before Subcommittee of the Committee on Appropriations, House of Representatives, Ninety-First Congress, First Session, Monday June 9, 1969, pp 105-144, esp. pp. 114, 129.

5. Kyger, E. R. and Russell L. Haden, ”Brucellosis and Multiple Sclerosis”, The American Journal of Medical Sciences 1949:689-693.

6. Colmonero et al., ”Complications Associated with Brucella melitensis Infection: A Study of 530 Cases”, Medicine 1996; 75(4).

7. Howell, Miller, Kelly and Bookman, ”Acute Brucellosis Among Laboratory Workers”, New England Journal of Medicine 1948; 236:741.

8. ”Special Virus Cancer Program: Progress Report No. 8”, ibid., table 4, p. 135.

9. US Senate, Hearings before the Subcommittee on Health and Scientific Research of the Committee on Human Resources, March 8 and May 23, 1977, ibid.

10. New England Journal of Medicine, August 22, 1957, p. 362.

11. Toronto Star, May 15, 1997.

12. Dr Donald MacArthur, Pentagon, Department of Defense Appropriations for 1970, Hearings, Monday June 9, 1969, ibid., p. 129.

13. Henderson, Donald A., ”Smallpox: Epitaph for a Killer”, National Geographic, December 1978, p. 804.

14. Blum, Deborah, The Monkey Wars, Oxford University Press, New York, 1994.

15. Nicholson, G. L., ”Doxycycline treatment and Desert Storm”, JAMA 1995; 273:618-619.

Suositeltavaa luettavaa

¥ Horowitz, Leonard, Emerging Viruses: Aids and Ebola, Tetrahedron Publishing, USA, 1996.

¥ Johnson, Hillary, Osler’s Web, Crown Publishers, New York, 1996.

¥ Scott, Donald W. and William L. C. Scott, The Brucellosis Triangle, The Chelmsford Publishers (Box 133, Stat. B., Sudbury, Ontario P3E 4N5), Canada, 1998

¥ Scott, Donald W. and William L. C. Scott, The Extremely Unfortunate Skull Valley Incident, The Chelmsford Publishers, Canada, 1996

¥ The Journal of Degenerative Diseases (Donald W. Scott, Editor), The Common Cause Medical Research Foundation (Box 133, Stat B., Sudbury, Ontario, P3E 4N5), Canada

  Artikkelin julkaissut rense.com

SARS-CoV-2 on laboratoriossa tuotettu apinavirus, jota levitetään rokotteissa

Tri. Judy Mikovits oli haastateltavana Brighteon Conversationsissa, eikä hän säästellyt yhtään hänen kertoessaan siitä mikä aiheuttaa oikeasti SARS-CoV-2 -infektion, sekä siitä millaista vehkeilyä pandemian ja ihmisten immuunijärjestelmien lamauttamisen taustalla on ollut. Tri. Mikovits on aiemmin toiminut Yhdysvaltain valtiolla virologina, ja hän on eristänyt ja tutkinut viruksia. Hän on luonut solulinjoja, jotka tukevat viruksien replikaatiota, ymmärtääkseen sitä miten ne tarttuvat ihmisiin. Hän on kirjoittanut kirjan Ending Plague, A Scholar’s Obligation in an Age of Corruption.

Tri. Mikovits vahvisti, että eristettyä, sertifioitua referenssimateriaalia SARS-CoV-2:sta ei ole olemassa. Virusta ei ole koskaan eristetty ihmisten soluista, eikä se ole koskaan ollut ihmisissä esiintyvä virus alunperinkäään. SARS-CoV-2 virusta voidaan ainoastaan tuottaa ja replikoida apinoiden vero-solulinjoissa, joka on epiteelisolujen ryhmä, joka on eristetty Afrikan viherapinoista 1960-luvulla. Näitä apinoiden solulinjoja, joissa esiintyy paljon latentteja retroviruksia, on injektoitu ihmisiin rokotteissa 90-luvun puolivälistä eteenpäin. Rokotteet kuten influenssa, MMR ja polio ovat ainoa tautivektorilähde, josta SARS-CoV-2 on voinut päästä ihmisiin. Näyttö osoittaa siihen, että SARS-CoV-2:a on levitetty ihmisiin muissa rokotteissa.

Jokainen tason 4 bioturvallinen laboratorio, joka väittää eristäneensä SARS-CoV-2:n ihmisistä, on laittanut näytteen apinoiden munuaissolulinjaan, jolla sen replikaatio on “osoitettu”. Tämä virus ei ole todella eristetty ihmisistä, koska sitä voidaan replikoida ainoastaan apinoiden munuaissoluissa. Sen määrittämiseksi onko SARS-CoV-2 tarttuva ihmisiin, sitä pitää löytää infektoituneen ihmisen verestä, ysköksistä tai keuhkoeritteestä, mutta SARS-CoV-2:n infektoitunutta RNA:ta ei ole koskaan viljelty ihmisten solulinjoissa, joka tukisi viruksen replikaatiota. Koska tämä uusi koronavirus replikoituu ainoastaan apinoiden vero-solulinjoissa, sen ei ole koskaan osoitettu olevan peräisin ihmisestä tai leviävän ihmisestä toiseen, puhumattakaan siitä että se voisi levitä terveiden ihmisten keskuudessa.

Koska tämän hetken influenssa-, MMR- ja poliorokotteet sisältävät näitä samoja apinoiden vero-solulinjoja, ainoa tapa jolla SARS-CoV-2 voisi levitä on neulojen transfektion avulla. SARS-CoV-2 on laboratoriossa luotu sekvenssi, joka on peräisin ja leviää nykyisten influenssarokotteiden avulla. Tämä voi olla syy sille miksi puolustusministeriö on saanut selville, että influenssarokotteiden saajat vuosina 2017-2018 olivat paljon alttiimpia koronavirustartunnalle.

“Kun otat synteettisen viruksen ja kasvatat sitä apinoiden munuaissoluissa, voit saada aikaan kaikkien apinavirusten rekombinaatioita, joten kyseessä on apinavirus”, Mikovits vahvistaa, ja vittaa COVID-19:n hengitystieinfektioon. HIV-komponentti on peräisin apinan immuunikatoviruksesta, joka on myös apinoilla luonnollisesti esiintyvä virus.

Lupaava vektori ihmiskunnan pelastamiseksi levittääkin tautia

Mikovits vahvistaa, että Fauci tiesi asiasta, rahoitti ja hankki solulinjoja ja geneettistä materiaalia bioturvallisesta laboratoriosta USA:ssa, jota voitaisiin käyttää aseena Wuhanissa. Mikovits sanoo, että nämä viruskokeet apinoiden solulinjoilla voivat luoda loputtomasti varantteja. “Kaksi aminohappomuutosta piikkiproteiinin pinnassa voi muuttaa leukemiaviruksen Parkinsonin tautia aiheuttavaksi virukseksi”, hän sanoo ja viittaa aiempaan tekemäänsä tutkimukseen. Nämä sekvenssit on mahdollista muuttaa laboratoriossa ja luoda loputtomasti variantteja samasta taudinaiheuttajasta.

Ja kuitenkin rokotetieteen virheet pannaan luontoäidin syyksi. minkä takia tri. Anthony Fauci ja kaikki muut näissä epäeettisissä ihmiskokeissa viruksilla ovat kiireen vilkkaa pakottamassa uusia rokotteita ihmisiin, kontrolloidakseen narratiivia ja siivotakseen oman pesänsä rikoksista. Tri. Fauci ja tri. Daszak koordinoivat teknologiafirmojen kanssa sensuroidakseen tieteellistä keskustelua SARS-CoV-2:n alkuperästä, koska heidän virustutkimuksensa osoittautuu rokotetieteen virheeksi, joka on myrkyttänyt populaation ja ajanut ihmisiin uusia infektioita jo vuosien ajan.

Tri. Fauci ja tri. Daszak vehkeilivät yhdessä mediayritysten kanssa pelotellakseen kollegansa hiljaisiksi SARS-CoV-2 -viruksen alkuperästä, koska he käyttivät no-see-um -tekniikoita luodakseen näitä sekvenssejä apinoiden solulinjoilla. No-see-um -lähestymistapa on käytössä gain-of-function -tutkimuksessa, joka aiheuttaa rekombinaatioprosessin apinoiden solulinjoissa, ja tästä syntyvät virusluomukset eivät ole etukäteen tiedossa. Viruksen kuori, koronaviruksen piikkiproteiinin S-1 -aliyksikkö, hyökkää ihmisiin niillä samoilla vektoreilla, joilla Faucin kaltaiset tiedemiehet ovat luvanneet meidät pelastaa. Nämä uudet tarttuvat sekvenssit ovat solulinjoissa, joita sitten injektoidaan ihmisiin rokotteissa.

Katso tri. Mikovitsin haastattelu Brighteon.comista.

https://www.brighteon.com/embed/dc43ea4a-e64b-42a4-8737-1efb436751b5

Lähteitä:

Brighteon.com

Pubmed.gov

  Artikkelin julkaissut Natural News

Mies joka yritti ottaa yhteyttä avaruusolentoihin isoäidin olohuoneesta

Uusi dokumentti seuraa avaruusmies John Shepherdin 30-vuotista kosmista taivalta. Mikä ajoi hänet ampumaan säteellä viestejä ja musiikkia avaruuteen?

1960-luvun puolivälissä, kun hän oli poika Michiganin maaseudulla, John Shepherd alkoi pohtia tapoja saada yhteyttä avaruusolentoihin. “Se oli noihin aikoihin kun tuli sarja nimeltä The Outer Limits telkkarista”, hän muistelee. “Muistan aiheen kiehtoneen minua, idea siitä että rakentaisin omat tiedeinstrumenttini, joilla tutkia Maan ulkopuolisen elämän mystistä ilmiötä.”

Vuonna 1972 hänen omien isovanhempiensa olohuoneesta hän alkoi seurata unelmaansa lähettää avaruuteen sähköisiä pulsseja “kohti tähtiä”. Niin sai alkunsa ainutlaatuinen 30-vuotinen matka, jota hän kutsuu nimellä  Project STRAT (Special Telemetry Research and Tracking). Pian se ottaisi otteen hänen elämästään, ja hänen isovanhempiensa elämästä, jotka löysivät itsensä omituisia, “kauniita ja epätavallisia instrumentteja”, muunmuassa kaksikanavaoskillaattori, katodisädeputki, jättiläisruudut joilla monitoroida saapuvia signaaleja ja matalataajuuslähetin, joka lähetti signaaleja miljoonien mailien päähän avaruuteen.

Vaikkei hänellä ollut paljoa rahaa, hän troolasi armeijan ylijäämämyyntejä ja sähköliikkeitä läheisessä Traverse Cityssa, keräsi materiaaleja joita hän tarvitsi. Puutarhaan hän pystytti “kaksikerroksisen 150,000 voltin ulostulon”, joka oli pystytetty kahden pitkän metallitornin varan, jotka oli tehty hylätyn hiihtohissin palasista. Olohuoneessa tiedelaitteet olivat pinottu lattiasta kattoon yhdelle seinälle.

“Usein ihmiset, jotka ajoivat ohi yöllä autollaan, näkivät vilkkuvia valoja olohuoneessa ja he pysähtyivät tuijottamaan niitä”, hän sanoo. “Ehkä he ovat myös katselleet The Outer Limitsia, ja he miettivät mitä oikein oli käynnissä. Muistan joidenkin jopa luulleen meidän rakentaneen venäläisen vakoilulaitteen.”

Shepherd rakensi lähettimiä ja vastaanottimia kierrätysmateriaaleista. Kuva: Matt Killip

Viime torstaina Netflix näytti mielenkiintoisen lyhytelokuvan nimeltä John Was Trying to Contact Aliens, joka aiemmin tänä vuonna voitti parhaan dokumentin palkinnon Sundance-festivaaleilla. Dokumentaristi Chris Killipin poika Matthew Killipin kuvaama, editoima ja ohjaama dokumentti käy läpi Shepherdin 30-vuotista taivalta vain 16 minuutin pituisella pätkällä.

“Halusin kertoa tarinan tiiviisti ja säästellen, mutta pitää samalla jotain mystisyyttä”, Killip sanoo. “John on ihana kohde, mutta hänessä on jotain mystistä ja salailevaa, joka voi olla peräisin hänen elämänsä alkuvaiheilta. Yritin tasapainottaa narratiivia hänen innollaan, joka on jossain tieteen ja ulkopuolisen taiteen välimaastossa. Mitä enemmän ajattelen sitä mitä hän teki, sitä enemmän se tuntui 30-vuotiselta taide-esitykseltä.”

1970-luvulla Shepherdin obsessio välillä toi paikalliset toimittajat hänen ovensa eteen. Vuonna 1989 hänelle annettiin hänen 15 minuuttiansa julkisuudessa hänen esiinnyttyään The Joan Rivers Show’ssa. YouTubessa hänet voi nähdä puristuneena kahden ufologin väliin, intensiivinen pitkätukkainen ja -partainen nuorimies, joka selittää tehtäväänsä jonkin verran skeptiselle juontajalle, joka huomauttaa että 16 vuoden jälkeenkään avaruusolennot eivät edelleenkään ole vastanneet hänen kutsuunsa.

Siihen mennessä hänen isoäiti Irenen säästöillä Shepherd oli rakentanut tilavan kaksikerroksisen laboratorion hänen isovanhempiensa talon viereen. “Vaikka kehoni oli paikalla pikkukylässä”, hän sanoo Killipille, “mieleni oli avaruudessa ja muissa maailmoissa, matkaten kosmoksessa.” Vilkkuvat kotivideokuvat paljastavat futuristisen sisustuksen täynnä ruutuja, konsoleita ja vilkkuvien valojen matriiseja: Tähtialus Enterprise ahdettuna michiganilaiseen pikkukaupunkiin.

Shepherdin isoäiti Irene avitti hänen intohimoaan löytää elämää Maan ulkopuolelta. Kuva: Vimeo

Käyttäen jättiläismäistä lähetintä puutarhassa hän alkoi lähettää musiikkia avaruuteen usean tunnin verran päivässä, artisteilta kuten Sun Ra, Ornette Coleman ja John Coltrane sekä saksalaisilta kokeilevilta artisteilta kuten Can, Cluster ja Harmonia. Yhdessä vaiheessa me näemme nuoren Shepherdin nojaavan tiukasti mikrofoniin ja tekevän ilmoituksen kosmokselle: “Nyt me aiomme soittaa teille afro-poppia iltanne ratoksi.”

Killip sai ensi kerran kuulla Shepherdista kun hän tutkaili kirjaa UFO-kulteista ja näki valokuvan “pitkätukkaisesta nuoresta miehestä, jota ympäröi koneiden kasat hänen isoäitinsä istuessaan hänen vieressään neulomassa”. Päivätyösään filmileikkaajana taiteilijoiden kuten Jeremy Deller kanssa Killip teki lyhytelokuvan nimeltä Master of Reality toisesta teini-ikäisestä ulkopuolisesta, Ronny Longista, jonka pakkomielteisiin kuuluu wrestling ja kauhuelokuvat. “Jotain samankaltaisuuksia heillä  oli siinä äärimmäisessä yksimielisyydessä”, hän sanoo.

Killipin hellässä muotokuvassa Shepherd tulee esiin herkkänä sieluna, tietoisena muiden toiseudesta, ja kuitenkin yhtenä sen kanssa. Narratiivi lyhyesti käsittelee hänen vaikeuksiaan lapsuudessa — isää joka pian jätti hänet hänen synnyttyään ja emotionaalisesti etäistä äitiään johon hänellä oli vain vähän yhteyttä. “Asiat olivat vaikeita alkuvuosina”, hän sanoo Killipille. “Isoäitini tunsi sääliä minusta ja otti minut hoteisiinsa.” 12-vuotiaana Shepherd tajusi olevansa homo, minkä hän sanoo jäljittelemättömän vähättelemättömään sävyyn, mikä osoittautui “varsin vaikeaksi” Michiganin maaseudulla 1960-luvun alkuvuosina.

“Mielestäni jos varhaiset vuodet ovat vaikeita, se tekee elämästä tutkailevampaa”, hän sanoo faktatyyliin. “Se ainakin teki minusta tavallaan riippumattoman ja rohkaisi minua laajentamaan ajatteluani.”

“Suurimman osa siitä mitä minä tein olin oppinut itse, mutta isoisäni, joka oli työskennellyt työkaluntekijänä Detroitissa, auttoi minua usein käytännön asioissa. Isoäitini oli kuitenkin se, jolla oli yhteinen kiinnostus, sanoisinko, eksoottisempia asioita kohtaan. Hän toi paljon inspiraatiota elämääni.” (Irene kuoli vuonna 1988 ja filmi on omistettu hänelle.)

Filmin pistelevän itsereflektion hetkenä Shepherd vertaa elämän matkaansa vaellukseen “yksinäistä vuoristoreittiä”. Se muuttui kun hän tapasi elämänkumppaninsa John Litrentan vuonna 1993. He elävät, hän sanoo, “hiljaiseloa järven rannalla kahden pikkukaupungin välissä”.

Vuonna 1998, johtuen rahanpuutteesta, Shepherd vastahakoisesti purki laboratorionsa ja pani kaiken varastoon, jossa tavarat ovat edelleen. Hän ohjaa Killipin sekasotkun keskelle taskulampulla, osoitellen hänen rakkaisiin laitteisiinsa — satelliittikommunikaatiolaitteisiin, korkeatehoisiin mikroaaltoputkiin, korkeajännitelähetinkiihdyttimeen. “Nämä ovat vain jäänteitä,” hän sanoo, “ylimääräisiä ajatuksia.”

“Kaipaan sitä”, hän kertoo minulle, “todellakin kaipaan, mutta säästin sen kaiken. Se on kuin kokoelma kauniita esineitä. Odottamassa siellä.”

Filmissä hän kuvaa pitkää, omituista, luovaa ponnisteluaan “eräänlaiseksi unitilaksi” joka antoi elämälle merkitystä. Ja Riversin show’n pätkässä, kun Rivers mainitsee menestyksen puutteen, hän vastaa: “Kuin artisti joka voi jatkaa maalaamistaan vaikkei hän myykään taulujaan, minä voin jatkaa laitteiden rakentamista ja ideoiden parissa työskentelyä.” Meinaako hän, nyt näin jälkikäteen, että hän oli konseptuaalinen taiteilija yhtä paljon kuin tiedemies? “Kaipa olin”, hän sanoo hiljaa. “Valo- ja ääni- ja sähkötaiteilija. Ja oman tien kulkija. Varmasti oman tien kulkija. Ja se olisi aika hyvä kuvaus.”

 

Artikkelin julkaissut  theguardian.com

Aikakiteet: Materia joka voi muuttaa kaiken

Kaikista tieteiskirjallisuuden esille tuomista asioista viime vuosina, mikään ei tunnu niin mystiseltä kuin aikakiteet. Nimi herättää mielikuvia jotain Paluu tulevaisuuteen ja Donnie Darkon väliltä. Ja todellisuus on mahdollisesti vieläkin hullumpi.

Kaksi erillistä tieteilijöiden ryhmää on raportoinut havainneensa aikakiteitä, jotka antavat tukea idealle siitä, että tämä materian teoreettinen tila on jotain mitä ihmiset voivat itse asiassa luoda ja havaita. Ja todellakin, aikakiteitä voidaan kasvattaa vaikka lasten makuuhuoneessa.

Time Crystals: A New Form Of Matter That Could Change Everything

Mutta siihen vaaditaan ydinteknologisa sensorita ja lasereita, jotta aikakiteet pääsisivät täyteen potentiaaliinsa ja sitten niitä voitaisiin mitata ja havainnoida. Tämä dramaattisten tieteellisten termien ja yksinkertaisten kappaleiden yhdistelmä on hieno analogia aikakristalleista kokonaisuutena.

Mitä ovat aikakiteet?

Aikakiteet ovat atomijärjestelmiä, jotka järjestävät itse itsensä ajassa samalla tavalla kuin perinteiset kiinteät aineet järjestäytyvät tilassa. Jos aivot eivät vielä taivu tämän käsitteen ympärille, kaksi tiederyhmää oli luonut radikaalisti erilaisia rakenteita, jotka molemmat menevät “aikakide”-nimikkeen alle.

What Are Time Crystals

Nämä atomirakennelmat eivät ole aikamatkaajien portaaleja tai äärettömiä Rube Goldberg -koneita, vaan sen sijaan kokonainen materian uudenlainen tila. Ne eivät riipu perinteisistä kiinteistä aineista, nesteistä tai kaasuista, joista tunnettu universumimme koostuu.

MIT: teoreettinen fyysikko Frank Wilczek ensimmäisenä ehdotti ideaa aikakiteistä vuonna 2012, että aineen uusia tiloja saattaisi syntyä muuttamalla ominaisuuksia pikemminkin ajan suhteen kuin paikan suhteen. Alle kuusi vuotta tämän jälkeen kaksi tiederyhmää ovat luoneet kiteitä, jotka tuntuvat omaavan samanlaisia ominaisuuksia kuin hänen ehdotuksellaan.

No mitä hittoa se edes meinaa?

Fysiikan lait pyörivät symmetrioiden ympärillä. Ne ovat hetkiä jolloin voima saa aikaan vastavoiman, huolimatta ympäristöstä. Tämä newtonilaisen fysiikan peruslaki on se miten me havaitsemme universumimme. Palava puu saa aikaan lämpöä suhteessa palaneen massan määrään, pallo kimpoaa seinästä samalla voimalla kuin se osui siihen — miinus hukkaenergia, joka voidaan mitata lämpönä.

Wilczek pohti voisivatko hajoavat molekyylit rikkoa ajan symmetrian, mikä on yksi kiteiden syntymisestä vastuussa oleva laki. Perinteiset kiteet kuten suola tai kvartsi ovat kolmiulotteisia, tilaan järjestäytyneitä kiteitä. Niiden atomit on järjestäytyneet arvattavaksi, toistuvaksi järjestelmäksi.

Aikakiteet, toisaalta, ovat atomitasolla erilaisia. Niiden atomit pyörivät periodisesti, muuttaen suuntaansa kun jokin sykkivä voima kääntää suunnan. Aikakiteet varsin kirjaimellisesti “tikittävät” kuten vanha kaappikello, ja niiden atomit vaihtavat suuntaansa jatkuvassa, periodisessa tahdissa.

Mutta se ei ole se syy miksi näillä on aikaan viittaava nimensä. Nimi tulee siitä että aikakiteiden atomirakenne toistuu ajassa, minkä takia ne näyttävät oskilloivan tietyissä taajuuksissa. Aikakiteet eivät koskaan löydä tasapainoa siten kuin timantit tai rubiinit, joten nitä pidetään yhtenä esimerkkinä epätasapainotilassa olevasta aineesta.

Aikakiteet oikeassa elämässä

Mietit ehkä sitä miltä aikakiteet näyttävät, oletko nähnyt sellaista oikeasti, ja mitä hyötyä sellaisista edes on. Kaikkein tärkein asia ymmärtää on, että aikakiteet ovat olemassa ainoastaan laboratorio-olosuhteissa, erityisesti kun  niille pitää antaa pientä avustusta niiden oskillaation käyntiin saattamiseksi.

Time Crystals in the Real World/ Atoms

Kun ne oskilloivat, aikakiteet värähtelevät ikuisesti. Harvardin ryhmä tuotti kiteen, joka aktivoinnin jälkeen hehkui johtuen sen periodisesta energian kaiusta.

Yalen tiimi löysi aikakiteet yllättävästä materiasta — monoammoniumfosfaattikiteet (MAP). Nämä ovat uskomattoman helppoja kasvattaa, ja niitä on usein mukana lasten kasvata-oma-kide -pakkauksissa.

Opiskelijalla oli MAP-kiteitä laboratoriossa eri kokeissa, kun aikakidetiimi päätti tarkastella diskreetin aikakiteen tunnistejälkeä käyttäen ydinmagneettista resonanssia. Yalen tutkija Sean Barrett  summasi ironisesti, “Tuloksemme viittaavat siihen, että DTC:n jälki saattaa löytyä, periaatteessa, tutkimalla lasten kiteiden kasvatussarjaa.”

Aikakiteiden löytäminen yksinkertaisesta ja erittäin yllättävästä paikasta herättää kysymyksen siitä miten aikakiteet muodostuvat ja minkälaisia materian muotoja saattaa olla olemassa ajassa olemassaolevassa materiassa. Materian faasien laajuus ja rikkaus universumissa on ilmeisesti suurempi kuin me olimme aiemmin ymmärtäneet.

Ja nämä faasit, jotka eivät välttämättä ole havaittavissa perinteisillä viidellä aistilla mutta ovat järkyttävän selviä kun niitä mitataan käyttäen atomien oskillaatioita mittaavia laitteita, saattavat olla paljon yleisempi kuin Wilczek oli koskaan kuvitellutkaan teoriaa esittäessään.

Ampumalla laser- tai mikroaaltopulsseja kiinteiltä näyttäviin kappaleisiin saatamme havaita nämä jatkuvat oskillaatiot atomimateriassa läpi koko universumin, ja jotkut aikakidemuodostelmat voivat helposti olla dramaattisempia kuin tähän mennessä havaitut.

Tulevaisuuden sovellutukset

Tieteentekijät uskovat ymmärtävänsä aikakiteitä ja muokkaamalla ymmärrystämme niistä saatamme mahdollistaa läpimurron atomikellojen, gyroskooppien ja magnetometrien voimassa ja tarkkuudessa, sekä kehittää paremmaksi kvanttiteknologioita.

Future Applications/ virtual atom

Lupaus vakaiden kvanttijärjestelmien käyttämisestä paljon korkeammissa käyttölämpötiloissa mihin me nykyään kykenemme saattaa olla viimeinen pusku mikä tarvitaan kvanttitietokonetodellisuuteen — mikä on tosi iso juttu. USA:n puolustusministeriö on ilmoittanut rahoitusohjelmasta jolla tutkia aikakiteiden potentiaalisia käyttökohteita, nyt kun kvanttilaskenta siintää tietokoneajan teknologiahorisontissa.

Aikakiteiden löytäminen vaatii myös joidenkin olemassaolevien teorioiden uudelleenarvioimista, sillä ne tuntuvat viittaavan siihen että on olemassa aineen faaseja, jotka ovat tämän hetken ymmärryksen tuolla puolen. Aikakiteille on joitain käyttökohteita, jotka ovat paljon enemmän tieteiskirjallisuutta kuin niiden nimi antaa ymmärtää, mutta toisin kuin monet futuristiselta kuulostavat läpimurrot, aikakiteet ovat jo olemassa enemmän kuin yhdessä olomuodossa ja niiden olemassaolo on vahvistettu usean eri yliopiston tekemissä vertaisarvioiduissa tutkimuksissa.

Johtopäätös

Kyllä, aikakiteet kuulostavat tieteiskirjallisuudelta. Mutta mitä enemmän me ymmärrämme sitä miten ne toimivat, sitä enemmän me alamme ymmärtää sitä miten paljon potentiaalia niillä on.

Kun mikrosiruun mahtuvien transistorien määrät alkavat tulla vastaan, aikakiteet voivat olla ratkaisu, joka avaa suunnan radikaalisti uudenlaiseen tieteelliseen laskentaan.

Selvää on, että mitä enemmän me katsomme ajan “kristallipalloon”, sitä lupaavammalta tulevaisuus näyttää.

Lähteitä

 

Artikkelin julkaissut IQS Directory