Avainsana-arkisto: tiede

Society for UAP Studiesin vuoden 2024 konferenssi

kirjoittanut Keith Basterfield

Verkkosivujensa mukaan:

”Society for UAP Studies on voittoa tavoittelematon 501 (c) (3) -järjestö, joka pyrkii kokoamaan yhteen vakavasti otettavia ajattelijoita (sekä akateemikkoja että ammattilaisia), jotka ovat sitoutuneet edistämään UAP:n tutkimusta tiukan tieteellisen sitoutumisen kautta… Vaikka keskustelemme klassisen ’ufologian’ kanssa, emme järjestönä liity erityisesti tähän perinteeseen…”.

Yhdistys järjestää vuosittaisen konferenssinsa verkossa 16.-18. elokuuta 2024. Sen otsikko on ”Varieties & Trajectories of Contemporary UAP Studies”. Seuraavassa on yksityiskohtaiset tiedot puhujista ja heidän esityksensä otsikosta. Kukin hyperlinkki vie sinut kyseisen esityksen tiivistelmään.

Pääpuhuja – tohtori Brenda Denzler, riippumaton tutkija ja neuvonantaja, Society for UAP Studies (USA) ”The Discovery of OIL -Other Intelligent Life”.

Tohtori Bertrand Meheust, riippumaton tutkija ja L’Institute Metapsychique Internationalin johtoryhmä (Ranska) ”Vaikeasti lähestyttävyyden ongelma”.

Tohtori Wesley Watters, Whiteheadin kriittisen ajattelun apulaisprofessori ja tähtitieteen apulaisprofessori, Wesley College (USA) ”Tunnistamattomien anomaalisten ilmiöiden (UAP) havaitseminen ja karakterisointi käyttäen maanpäällisiä havaintopaikkoja ja satelliittikuvia.

Tohtori Douglas Buettner, Stevens Insitute of Technologyn Aquisition Innovation Research Centerin varapäällikkö. ”Tiedon eheys ja hallussapitoketjun arkkitehtuuri tieteellisiä UAP-tutkimuksia varten”.

Tohtori Gretchen Stahlman, apulaisprofessori informaatiotieteiden laitoksella, Floridan osavaltionyliopisto (USA) ”UAP-opintojen tieto- ja viestintäekosysteemit”.

Tri. Travis Dumsday, filosofian ja uskontotieteen laitoksen johtaja, Concordia University of Edmonton (Kanada): ”UAP:den ymmärtäminen: Eräiden ei-luonnollisten ontologioiden kartoitus.

Maya Cowan, antropologian tohtoriopiskelija, New Yorkin osavaltion yliopisto Binghamtonissa (USA) ”Observatoriot & kokijat.”

Tohtori Matthew Szydagis, fysiikan apulaisprofessori, New Yorkin osavaltion yliopisto Albanyssa (USA) ”Viimeisimmät tieteelliset uutiset UAlbanysta ja UAP:sta”.

Tohtori Alexey Golubev, apulaisprofessori, Houstonin yliopisto. (USA) ”UFO planetaarion yllä: Maan ulkopuolista kontaktia koskeva julkinen tiedeviestintä ja keskustelut kylmän sodan aikaisessa Neuvostoliitossa”.

Tohtori Kevin Knuth, professori New Yorkin osavaltion yliopisto Albanyssa (USA) ”Maan kohtaavien maanulkopuolisten sivilisaatioiden ominaisuuksien simulointi”.

Kaiken kaikkiaan tilaisuus lupaa tarjota erinomaisen yksityiskohtaisen katsauksen siihen, mitä eri tieteenalojen tutkijat ajattelevat ja keskustelevat UAP-aiheesta.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Temppeliritarit ja muinaisen teknologian etsintä

Hyväksytty kertomus kuvaa temppeliritareita nöyrinä soturimunkkeina, jotka suojelivat kristittyjä tiellä Jerusalemiin.

Myöhemmin ritarit petettiin ja lopulta tuhottiin.

Mutta tuossa tarinassa on toinenkin tarina. Se on legenda, joka on täynnä murhia, salaisuuksia ja haudattuja aarteita. Ja siihen liittyy salaisuus, joka on tarpeeksi voimakas kirjoittamaan historiaa uudelleen ja muuttamaan maailmaa.

Kyllä, temppeliritarit olivat Jerusalemissa suojelemassa kristittyjä. Mutta se oli heidän peitetarinansa.

Todellinen syy siihen, että he olivat siellä, oli se, että he etsivät jotakin. Muinaista teknologiaa.

Heti kun temppeliritarit saapuivat Pyhään maahan, he alkoivat kaivaa.

Ja sitten….

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Astronautti paljastaa matkan Kuun pimeälle puolelle

Olemme kaikki kuulleet Neil Armstrongista ja Buzz Aldrinista, legendaarisista NASA:n astronauteista, jotka nousivat kuuhun. Mutta entä Michael Collins, mies, joka kiersi Kuun kiertoradalla yksin odottamassa heidän paluutaan ja varmistamassa Apollo 11 -lennon onnistumisen? Tämä on hänen tarinansa — tarina rauhallisuudesta, ympäristön heräämisestä ja syvällisestä oivalluksesta paikastamme maailmankaikkeudessa.

Collinsille annettiin yksi tehtävän tärkeimmistä tehtävistä. Hän ohjasi komentomoduulia, joka oli ainoa kuljetusväline takaisin Maahan, ja varmisti, että kaikki järjestelmät, mukaan lukien elintoiminnot ja työntövoima, toimivat optimaalisesti. Hänen tehtävänsä olivat kuitenkin paljon muutakin kuin mekaanista työtä.

Hän oli tärkein viestinvälittäjä Armstrongin, Aldrinin ja Maassa sijaitsevan lennonjohdon välillä. Hän koordinoi valokuvia ja kuuhavaintoja ja antoi arvokkaita tietoja Kuun rakenteesta. Eräs kriittinen manööveri, joka tunnetaan nimellä trans-Earth injection (TEI), vaati Collinsin teknisiä taitoja ja tarkkuutta. Hän oli kirjaimellisesti Apollo 11:n selkäranka, joka edusti aitoa urheiluhenkeä ja toveruutta.

Collins vietti komentomoduulissa ollessaan 21 tuntia Kuun kiertoradalla, ja jokaisella kierrolla hän oli poissa kaikista yhteyksistä 48 minuutin ajan. Tämä hiljaisuus jätti hänet eristyksiin ja irralliseksi, ja hän oli ilmeisesti historian yksinäisin mies. Hänen kuvauksensa näistä hetkistä poikkeaa kuitenkin siitä, mitä useimmat odottaisivat. Yksinäisyyden sijaan Collins koki jotain, mitä hän kutsui ”seesteiseksi yksinäisyydeksi”.

Collinsin kiertorata vei hänet Kuun syrjäiselle puolelle, joka on salaperäinen paikka ja tarjoaa ainutlaatuisia tutkimusmahdollisuuksia. Kuun pimeän puolen radiohiljaisuus ei vaivannut Collinsia, vaan tarjosi rauhallisia hetkiä. Avaruudessa leijuessaan ja katsellessaan Maata näköalapaikalta, joka on useimmille ihmisille tuntematon, hän löysi rauhaa, tietoisuutta ja tyytyväisyyttä.

Hänen näkymänsä Kuun horisontissa nousevasta Maasta, joka näyttäytyi hauraana sinisenä pallona loputtomassa kosmoksessa, jätti lähtemättömän jäljen. Se johti syvälliseen yhteyteen ja ymmärrykseen Maapallon hauraudesta. Tämä näkökulma, johon usein viitataan ”kokemuksellisena perspektiivimuutoksena”, muutti Collinsin näkemystä planeetastamme ja sen paikasta maailmankaikkeudessa.

Nämä oivallukset innoittivat Collinsia ryhtymään innokkaaksi Maapallon suojelun puolestapuhujaksi. Hän vaati planeettamme parempaa hoitoa ja luonnon tasapainoa järkyttävien toimien lopettamista. Hän haaveili, että kaikki poliittiset johtajat voisivat nähdä Maapallon hänen näkökulmastaan, ja toivoi, että tällainen näkemys vaikuttaisi päätöksiin, jotka suojelisivat, eivät tuhoaisi maailmaamme.

Apollo 11 -lento sai Collinsin myös pohtimaan eksistentiaalisia kysymyksiä, mikä aiheutti paradigmanmuutoksia hänen uskomuksiinsa. Omaelämäkerrassaan Carrying the Fire hän pohti maailmankaikkeuden merkitystä ja ihmisen roolia siinä. Avaruusmatka paransi hänen henkistä näkemystään, sillä se korosti tarkoituksen ja järjestyksen kosmosta.

Yksinäisimpänä miehenä elossa oleminen lähes päivän ajan ei koskaan ollut Michael Collinsille taakka. Hän kantoi tätä eroa kuin kunniamerkkiä. Hänen ainutlaatuinen näkökulmansa antoi hänelle mahdollisuuden pohtia elämän peruskysymyksiä, kysymyksiä, jotka ovat haastaneet ihmiskuntaa vuosisatojen ajan.

Hänen tarinansa ei koske vain kuuhun suuntautuvaa matkaa. Se kertoo ihmisen tilasta, vastuustamme planeettaamme kohtaan ja siitä, miten kaunista on ymmärtää paikkamme maailmankaikkeudessa. Michael Collins saattoi jäädä taakse, kun muut kävelivät Kuussa, mutta hänen matkansa ei ollut vähemmän poikkeuksellinen. Se oli löytöretki, joka ei koskenut vain avaruutta vaan myös itseään ja ihmiskuntaa. Hänen perintönsä inspiroi meitä edelleen ja muistuttaa meitä kaiken maan päällä olevan elämän ja sinisen planeettamme takana olevien äärettömien mahdollisuuksien välisestä monimutkaisesta yhteydestä.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

Nooan arkki löydetty!

Koordinaatit: 39°42’55.04″N 44°17’48.27″E

Havaintopäivämäärä: 22.11.2023

Käytin Google Earthin karttaa ja katselin Ararat-vuorta Turkissa. Löysin jotain innostavaa, Nooan arkin! Kartan mitta sanoo sen olevan 150 metriä korkea ja päästä päähän lähes 300 metriä.


Tämä on raamatullinen sijainti, jonne Nooan sanotaan laskeneen arkkinsa 5000 vuotta sitten 150 päivää kestäneen Maapallon tulvimisen jälkeen. Jos muinaiset egyptiläiset osasivat nostaa monien tonnien painoisia kivipaasia pyramideja rakentaessaan, silloin olisi helppoa rakentaa 300-metrinen alus sypressipuusta. Sypressi on se puu, josta raamattu sanoo arkin rakennetun.

Scott C. Waring

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

 

lue myös:

Uskomaton löytö: Nooan arkki löydetty!

Seuraus tiedejulkaisujen sensuroinnista: Patologit eivät tiedä mihin rokotetut kuolevat

kirjoittanut LT Pierre Kory

Olin muutama kuukausi sitten ryhmäillallisella, jossa oli paljon ”normoja” (ihmisiä, jotka eivät ole hereillä tai ovat tietämättömiä rokotekatastrofista ja monista muista petollisista näkökohdista, joita hallituksemme ja lääkeyhtiöiden Covid-operaatio sisältää). Useimmat olivat rokotettuja — kovinkaan usein en ole kuulunut tähän ryhmään tai saanut kutsuja siihen viime vuosina.

Paikalla oli joka tapauksessa patologi, ja keskustelimme Covidista, sen hoidosta jne. Hän tiesi, että olin Covid-tieteen ja -hoidon ”asiantuntija”, ja kun puhuimme, en voinut hillitä itseäni. Täräytin kysymyksen: ”Käytättekö te käytännössä rutiininomaisesti piikkiproteiinivärjäystä ruumiinavauksissa ja/tai kasvain- ja ihobiopsioissa?”. Hänen vastauksensa:

“Mikä on piikkiproteiini? Liittyykö se jotenkin rokotuksiin tai johonkin? En ymmärrä, mitä ongelmia ihmisillä on rokotteen kanssa, tiedän vain sen, että rokotetut ovat sairaana 2 päivää, kun taas rokottamattomat ovat sairaana 2 viikkoa.”

Unohdetaan suurin osa tuosta mielettömän tietämättömästä vastauksesta ja keskitytään sen sijaan siihen, että hän on patologi, mikä tarkoittaa, että hänen erikoisalansa on ”taudinaiheuttajien” tunnistaminen. Patogeeni on mikä tahansa organismi tai aine, joka voi aiheuttaa sairauksia. Patologit on koulutettu tunnistamaan epänormaaleja muutoksia soluissa, kudoksissa ja elimissä tutkimalla näytteitä, jotka on saatu biopsioiden, ruumiinavausten tai muiden toimenpiteiden avulla. Sen lisäksi, että he etsivät karkeat, avoimet muutokset (ateroskleroottiset plakit, hyytymät, infarktin saaneista kudoksista, leikatuista verisuonista jne.), he etsivät myös organismeja, vierasesineitä ja/tai solutyyppien kertymiä tulehduksen ja/tai syövän havaitsemiseksi.

Patologit tunnistavat taudinaiheuttajat muun muassa asettamalla kudosnäytteet mikroskoopin objektilasille, minkä jälkeen he levittävät kudokseen erityistä väriainetta tai ”värjäystä” ja tutkivat sitä mikroskoopilla. Heillä on lukemattomia väriaineita, jotka on suunniteltu tarttumaan vain kiinnostavaan patogeeniin tai soluun. Jos patogeeniä tai solua ei ole kudoksessa, väriaine ei tartu kudokseen. Jos organismia tai solutyyppiä esiintyy runsaasti, se tarttuu värjättyyn väriaineeseen, ja se on helppo tunnistaa kudoksissa.

Patologin edellä olevan vastauksen perusteella minulle kävi tuskallisen selväksi, että tieteellisen tiedon, joka osoittaa, että piikkiproteiini on erittäin myrkyllinen ja tappava patogeeni (ja bioaseita koskevan tutkimuksen tuote), maailmanlaajuinen tukahduttaminen on ollut järkyttävän onnistunutta. Miten ”he” onnistuivat tässä? Mielestäni tähän onnettomuuteen johti neljä päätaktiikkaa tai dynamiikkaa:

  1. Sääntelyviranomaiset kaikkialla maailmassa ovat luopuneet pitkäaikaisesta käytännöstä, jonka mukaan kaikki kuolemantapaukset tai vammat, joiden ilmoitetaan liittyvän uuteen hoitoon, katsotaan hoidon aiheuttamiksi, kunnes toisin todistetaan. Sen sijaan mRNA-rokotteiden kohdalla virastot kaikkialla maailmassa hylkäsivät välittömästi kaikki ilmoitukset kuolemantapauksista ja vammoista, jotka eivät liittyneet niihin, ennen kuin niiden syy-yhteys on osoitettu. Annan tunnustusta tohtori Peter McCullough’lle siitä, että hän oli yksi ensimmäisistä ja äänekkäimmistä, jotka huomauttivat tästä nykyaikaisen sääntelykäytännön ennennäkemättömästä kumoamisesta.
  2. Kuolinsyyntutkijat kaikkialla maailmassa (huomaa, että he kaikki ovat patologeja) ovat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta järjestelmällisesti välttäneet ”piikkiproteiinin värjäystä” ruumiinavauksissa. Tämä on estänyt heitä määrittelemästä todellista kuolinsyytä. Kuten rakas ystäväni ja kollegani tohtori Ryan Cole (patologi) on toistuvasti sanonut: ”Et voi löytää sitä, mitä et etsi”.
  3. Vaikutusvaltaiset lääketieteelliset aikakauslehdet sensuroivat ja/tai peruuttivat kaikki tutkimukset, joissa tehtiin kattavia data-analyysejä, jotka osoittivat rokotteiden laajalle levinneet katastrofaaliset vaikutukset (katso seuraavassa postauksessa yksityiskohtainen katsaus näihin ennennäkemättömiin peruuttamisiin). Mielenkiintoista on, että lääketieteelliset lehdet sen sijaan sallivat yksittäisten tapausraporttien julkaisemisen tuhansittain (viimeisimmän laskentani mukaan ennennäkemätön määrä, yli 3600). Lähes jokaisessa julkaisussa haittavaikutus tai kuolemantapaus kuvataan kuitenkin ”harvinaiseksi, hyvin harvinaiseksi tai toistaiseksi raportoimattomaksi”, mutta samalla lukijaa muistutetaan aina, että rokotteita on pidetty ”turvallisina ja tehokkaina ja että ne ovat pelastaneet miljoonia ihmishenkiä”. Mikä maailma.
  4. Valtavirran uutistoimituksille maksettiin siitä, että ne tahallaan toteuttivat massiivista propagandakampanjaa ”turvallisuudesta ja tehokkuudesta” sensuroimalla ja/tai välttämällä kaikki maininnat loukkaantumisista tai kuolemista.

Edellämainitut toimet ovat aiheuttaneet sen, että mRNA-alustan ja erityisesti piikkiproteiinin myrkyllisyyttä ja tappavuutta koskevat todisteet on laajalti hävitetty. Jos oletetaan, että kaikki kuolemantapaukset eivät liity rokotteeseen tai piikkiproteiiniin, ja varmistetaan, että patologit eivät voi toistuvasti todistaa syytä värjäämällä ruumiinavausnäytteistä piikkiproteiinia, voidaan luoda tilanne, jossa kaikkia tuhansia raportteja odottamattomista ja äkillisistä kuolemantapauksista pidetään yksinkertaisesti ”traagisina mysteereinä” ja ”valitettavina tai harvinaisina tapahtumina”. Ed Dowdin osuvasti otsikoitu kirja ”Cause Unknown”:

Mennään nyt tämän viestin aiheeseen. Onneksi on ollut muutama luopio-patologi, jotka ovat asianmukaisesti tutkineet odottamattomia kuolemantapauksia ja yrittäneet selvittää, onko rokote aiheuttanut ne. Julkisimpia olivat tohtorit Arne Burkhart ja Sucharit Bhakti Saksasta ja tohtori Ryan Cole täällä Yhdysvalloissa. Vaikka tohtori Bakhti on eläkkeellä, hän oli yksi suorapuheisimmista, ja hän on joutunut kärsimään lukuisista hyökkäyksistä sen seurauksena (älkää lukeko hänen Wikipedia-sivuaan). Tohtori Cole on yllättäen joutunut kärsimään lukuisista hyökkäyksistä toimilupaansa ja liiketoimintaansa vastaan (vakuutusyhtiöt eivät ottaneet asiakkaaksi, mikä pakotti hänet myymään vastaanoton). Tohtori Burkhart on nyt kuollut. Hän ilmeisesti kuoli uidessaan järvessä. En kommentoi.

Joka tapauksessa ennen Burkhartin kuolemaa hän suoritti ruumiinavauksia ja/tai tarkisti ruumiinavausnäytteitä käyttäen piikkiproteiinivärjäyksiä. Hän teki tämän perheille, jotka kääntyivät hänen puoleensa uskoen, että rokotteet aiheuttivat heidän läheisensä kuoleman.

Burkhartin havainnot ovat julkisimpia, koska hän piti luentoja useissa laajalti julkisuutta saaneissa Covid-konferensseissa. Yksi mieleenpainuvimmista oli tammikuussa 2023 Ruotsissa pidetty konferenssi, jossa myös minä luennoin. Olimme kaikki ihastuneita sekä häneen (älykäs, asiantuntija, ystävällinen, ystävällinen) että hänen luentoonsa.

Hän raportoi 51 ruumiinavauksesta, jotka hän ja hänen tutkimusryhmänsä suorittivat toissijaisesti. Jokaisessa tapauksessa omaiset kääntyivät hänen ryhmänsä puoleen, koska he epäilivät rokotteen aiheuttaneen heidän läheisensä kuoleman. Huomaa, että paikallinen kuolinsyyntutkija ei ollut tehnyt piikkiproteiinivärjäystä.

  • potilaiden iät vaihtelivat 21 – 94 vuoden välillä, 26 miestä, 25 naista
  • kaikki kuolemantapaukset tapahtuivat 7 päivän ja 6 kuukauden välisenä aikana viimeisestä mRNA-rokotteesta
  • kaikkia kuvattiin ”äkillisiksi tai odottamattomiksi kuolemantapauksiksi”
  • paikalliset kuolinsyyntutkijat päättelivät, että lähes kaikki olivat ”luonnollisia tai epävarmoja kuolinsyitä”
  • perheet kieltäytyivät uskomasta kuolinsyyntutkijan päätelmiä
  • perheet kuulivat ensin muita patologeja, jotka kieltäytyivät katsomasta dioja
  • sen jälkeen he kuulivat Burkhartia ja hänen 10 kansainvälisestä patologista, kuolinsyyntutkijasta, biologista, kemististä ja fyysikosta koostuvaa tiimiään.

Vuoden 2022 elokuuhun mennessä he olivat saaneet valmiiksi 51 tapausta ja noin sata tapausta tammikuuhun 2023 mennessä (hänen luentonsa koski vain 51 ensimmäistä tapausta, muiden tapausten tulokset eivät ole vielä tiedossani, ja se on osa tämän viestin tarkoitusta). Alkuperäiset ruumiinavaukset olivat taas sairaalapatologien tai oikeuslääkäreiden tekemiä, ja kahta lukuun ottamatta kaikki tapaukset katsottiin epävarmoiksi tai luonnollisista syistä johtuviksi. Yllättäen paikallinen kuolinsyyntutkija piti yhtä tapausta ”todennäköisesti rokotuksesta johtuvana” (arvelen, että potilas oli luultavasti melko terve ja kuoli tuntien sisällä rokotuksesta, eli siihen ei tarvittu salapoliisia — tämä on muuten puhdas arvelu/hypoteesi minun puoleltani).

Burkhartin työryhmä värjäsi sekä viruksen (käyttäen ”nukleokapsidi”-värjäystä, koska nukleokapsidi on viruksen ulkokuori) että itse piikkiproteiinin värjäyksen, jotta koronaviruksen piikki voitaisiin erottaa rokotteella valmistetusta piikistä (injektoitava mRNA ei koodaa nukleokapsidia, kuten sen olisi pitänyt). Kun nukleokapsidia ei esiintynyt, mutta piikkiproteiini tunnistettiin, he katsoivat, että piikkiproteiini oli tuotettu yksinomaan rokotteen mRNA:n avulla.

Sitten he luokittelivat kaikki kuolemantapaukset yhdellä kolmesta tavasta sen mukaan, oliko rokote/piikkiproteiini syynä: ”erittäin todennäköinen/ todennäköinen”, ”mahdollinen/epäselvä” ja ”poissuljettu” (yksi tapaus). He havaitsivat, että 80 prosentissa tapauksista rokotteen aiheuttama piikkiproteiini vaikutti tai aiheutti suoraan dokumentoituja fysiologisia vaurioita verisuonissa ja kudoksissa, jotka johtivat potilaan kuolemaan. Huomionarvoista on, että yhdeksäntoista kuolemantapausta oli ”aikuisten äkkikuoleman oireyhtymä” (SADS), ja näistä kuolemantapauksista viisitoista tapahtui sairaalan ulkopuolella.

Heidän luomansa piikkiproteiinivärjäys toimii alla olevan kuvan mukaisesti. Periaatteessa, kun solu omaksuu mRNA:n ja alkaa ilmentää spike-proteiinia pinnallaan, immuunisolumme tuottavat vasta-aineita, jotka kiinnittyvät spike-proteiiniin (koska se on oletettavasti vieras proteiini). Värjäys koostuu vasta-aineesta, joka kiinnittyy omaan spike-vasta-aineeseemme, ja siinä on entsyymi, joka kiinnittyessään aiheuttaa ruskean pigmentin laskeutumisen.

Alla on kudosta erään rokotteeseen kuolleen miehen eturauhasesta. Pyöreät, kirkkaat alueet ovat eturauhasen pieniä rauhasia. Rauhaset ovat kirjaimellisesti ympyröity ja/tai täynnä ruskeaksi värjäytynyttä piikkiproteiinia. Huomaa, että tämä on eturauhasessa. Ei käsivarressa.

Hän näyttää myös diaesityksen erään kuolleen potilaan aivoista. Jälleen piikkiproteiini-infiltraatio. Ei ihme, että kaikilla potilailla on aivosumua.

Ainoastaan edellä esitetyn perusteella, kuten olen kirjoittanut laajasti aiemmin AMD:n kanssa tekemässäni katsauksessa piikkiproteiinin irtoamisen taustalla olevasta tieteestä ja todisteista, piikkiproteiini voi levitä mihin tahansa ja kaikkiin elimiin.

Kuolemantapausten taustalla on eniten se, mitä piikkiproteiini aiheuttaa verisuonille, erityisesti verisuonten sisäpinnalle, jota kutsutaan endoteeliksi. Burkhart havaitsi, että verisuonten ja verisuonten seinämien tulehdus, repeytyminen, nekroosi ja tukkeutuminen oli tärkein kuolinsyy. Katso tämän valtimon seinämää vuoraileva ja siihen tunkeutuva piikki:

Alla hän vertaa pienen suonen tilaa normaalilla potilaalla ja rokotuksen jälkeen kuolleella potilaalla. Huomaa oikealla olevan laskimon täydellinen tuhoutuminen.

Alla hän näyttää todisteita siitä, että piikkiproteiini sekä tukkii että kaventaa sydämen verisuonia:

Hän otti myös koepaloja neljästä elävästä potilaasta, joista yksi oli entinen maratonjuoksija, joka sai vakavia verenkiertohäiriöitä rokotteen jälkeen. Katsokaa hänen jalkojensa valkoisia alueita, jotka edustavat alueita, joilla verenkierto on heikkoa tai olematonta, mikä johtuu verisuonten tukkeutumisesta ja tuhoutumisesta, kuten edellä on kuvattu. Ilmeisesti hänen jalkansa ovat niin kivuliaat, ettei hän usein pysty kävelemään.

Sitten hän siirtyy suuriin verisuoniin, kuten aorttaan (elimistömme suurin verisuoni, joka johtaa verta kaikkiin elimiin):

Tässä hän tekee yhteenvedon havainnoistaan sekä pienissä että suurissa verisuonissa:

Hän käytti ilmaisuja kuten ”immunologinen reaktio ja endoteelin tuhoutuminen”.

He tutkivat myös yhtä niistä ikävistä ”kuitumaisista valkoisista hyytymistä”, joista palsamoijat ja hautaustoimistojen johtajat ovat raportoineet laajalti ja jotka alkoivat näkyä vuoden 2021 alussa rokotekampanjan käyttöönoton jälkeen.

Hautaustoimiston johtaja Richard Hirschman ja Yhdysvaltain ilmavoimien eläkkeellä oleva majuri Thomas Haviland ovat olleet keskeisimpiä yrittäessään saada tätä tietoa yleisön tietoon (ei voi unohtaa mainita Anna Fosteria ja hautaustoimiston johtajia John O’Loonea ja Chad Whisnatia). Paras ja yksityiskohtaisin katsaus tietoihin, jotka he ovat keränneet palsamointiliikkeille tehdyistä tutkimuksista, löytyy AMD:n artikkelista täällä. Tuore twiitti Hirschmanilta juuri viime viikolla:

Katso myös tämä Laura Kasnerin Substack, jossa näytetään lukuisia elävistä ihmisistä sydämen ja toimenpideradiologian katetrointiosastoilla (”katetrointilaboratorioissa”) poistettuja hyytymiä.

Burkhartin luennosta ja analyysistä:

Tässä hän näyttää hyytymän poikkileikkauksen ja kuvaa sitä mikroskooppisesti suurelta osin akellulaariseksi ja täynnä outoja proteiineja.

Sitten he käyttivät massaspektrometriaksi kutsuttua tekniikkaa, jonka avulla he pystyivät tunnistamaan hyytymästä 137 eri proteiinia, joita ei ollut seerumissa! Alla punaisella luetellut proteiinit ovat endoteelin osia, mikä osoittaa, että verisuonen seinämät ovat tuhoutuneet. ”Endoteelin jatkuva vaurioituminen.”

Eräs tutkija, joka on myös tutkinut laajasti näitä hyytymiä, kirjoitti eräässä sähköpostiryhmässä, johon kuulun:

  • Voimme vahvistaa, että näissä valkoisissa hyytymissä EI ole havaittavissa trombiinia, trombospondiinia eikä mitään ”normaaleja” veren hyytymisproteiineja.
  • Edellä esitettyjen havaintojen perusteella on tärkeää ymmärtää, että näissä valkoisissa hyytymissä ei ole ”normaalia” veren hyytymismekanismia.
  • Mikroskoopissa ne näyttävät paljon kumimaisemmilta ja kuitumaisemmilta.

Amyloidi määritellään vääristyneeksi tai vialliseksi proteiiniksi. Kehomme tuottaa paljon proteiineja lukemattomia toimintoja varten, ja yksi kriittinen osa niiden muodostumista on se, että kun ne on tuotettu, niiden täytyy taittua tiettyyn muotoon, jotta ne voivat suorittaa tehtävänsä asianmukaisesti. Amyloidista tai amyloidoosista on kyse silloin, kun proteiinit sekä taittuvat väärin että kerääntyvät kudoksiin aiheuttaen elinvaurioita ja toimintahäiriöitä. Lisäksi sillä voi olla tämä kauhistuttava ominaisuus, että se ”leviää itsestään” siten, että väärin taitetut proteiinit aiheuttavat sen, että myös lähellä olevat normaalit proteiinit taittuvat väärin (prionit ovat samankaltaisia, paitsi että prionit ovat tarttuvia, kun taas amyloidi ei ole).

Kaiken kaikkiaan amyloidi on kriittinen osa tai seuraus monista eri sairauksista, ja systeeminen amyloidoosi voi johtaa kuolemaan. Jo varhain tutkijat esittivät, että piikkiproteiini voi aiheuttaa tai luoda amyloidiproteiineja:

Totta kai tohtori Burkhart näyttää lukuisia esimerkkejä amyloidin vuorauksesta ja täytteestä verisuonissa ja verisuonten seinämissä (huomaa, että patologeilla on amyloidille erityinen värjäys nimeltä Congo Red, joka tekee siitä hyvin erottuvan ja helposti tunnistettavan).

Hän sanoo, että ”jo varhaisessa vaiheessa havaitsimme näitä akellulaarisia kerrostumia verisuonten seinämissä, jotka puristavat verisuonia.” Hän jatkaa: ”Epäilimme, että kyseessä oli amyloidi.” Vasemmalla alhaalla olevassa kuvassa hän käytti Congo Red -värjäystä amyloidikerrostuman tunnistamiseen:

Loppujen lopuksi voimme vain epätäydellisesti teoretisoida, miksi jotkut rokotetut pysyvät oireettomina ilman ongelmia, kun taas toiset kuolevat yllättäen verisuonitauteihin, kun taas toiset saavat kroonisen sairauden jo vuosien ajan (kärsimättä näistä tappavista verisuonitapahtumista). Esimerkiksi yli 1200 kroonisesti ja usein vakavasti sairasta potilasta, joita olemme hoitaneet Leading Edge -klinikalla joko Long Covidin (30 %) tai ”Long Vaxin” (70 %) vuoksi, olemme havainneet vain yhden odottamattoman sydänkohtauskuoleman. Voin vain sanoa, että nämä Covidin ja rokotteen jälkeiset oireyhtymät ovat kaikkein monimutkaisimpia ja ”vaikeimmin ennustettavia” sairauksia, joita olen koskaan kohdannut. Luultavasti siksi, että tämä on ensimmäinen bioaseen aiheuttama sairauteni (ei sillä, etteikö niitä olisi ollut muitakin, mutta ne eivät vain kuuluneet entiseen erikoisalaani).

Haluan vain, että ihmiset saavat tietoa, jotta he voivat ryhtyä toimiin suojellakseen itseään ja läheisiään. Yhdessä tutkivan toimittajan Mary Beth Pfeifferin kanssa olemme kirjoittaneet kolme merkittävää mielipidekirjoitusta tiedotusvälineille ylikuolleisuuden kasvusta (USA Today, Newsweek, The Hill) ja hiljattain kaksi muuta kirjoitusta tiettyjen syöpien äkillisestä lisääntymisestä ja aggressiivisuudesta nuorilla ( Washington Times, RealClear Health). Julkaisimme myös mielipidekirjoituksen äitiyskuolleisuuden massiivisesta noususta vuonna 2021 välittömästi CDC:n ja ACOG:n antaman häikäilemättömän suosituksen jälkeen, jonka mukaan kaikki raskaana olevat naiset olisi rokotettava (TrialSiteNews).

P.S. Niille, joita asia edelleen kiinnostaa, Burkhartin ruumiinavauksissaan tekemien patologisten löydösten joukossa on toinenkin asia, jota en maininnut edellä. Päätin sen sijaan laittaa sen maksumuurin taakse, koska se saattaa aiheuttaa tarpeetonta tai liiallista huolta sen vaikutusten vuoksi (joita ei vielä tässä vaiheessa täysin tunneta, eikä Burkhart mennyt riittävästi yksityiskohtiin).

 

Artikkelin julkaissut Pierre Kory’s Medical Musings

Miksi tarvitsemme UAP-skeptikkoja, emme debunkkaajia

kirjoittanut Adam Goldsack

En tiedä, mitä UAP:t ovat, mutta meidän on otettava siitä selvää. Meidän on saatava tietää, mikä pörrää laivaston lentäjien ja ydinaseiskuryhmien ympärillä, erityisesti jos nämä kohteet ovat lentävien kiekkojen, kuutioiden ja Tic-Tacien muotoisia. Näin ollen meidän on suhtauduttava tutkimukseen skeptisesti. Olipa kyse sitten Pentagonin UAP-videon tai laivaston lentäjän lausunnon kriittisestä arvioinnista, on tärkeää arvioida tietoja objektiivisesti kokonaisvaltaisen metodologisen lähestymistavan pohjalta. Skeptinen suhtautuminen edellyttää kuitenkin myös tietoisuutta omasta havaitusta hypoteesista, erityisesti kun otetaan huomioon, että meidän ei pitäisi yrittää todistaa tai kumota jotakin.

Kuten entinen kliinisen psykologian professorini kerran meille sanoi:

‘sinun pitäisi suhtautua omaan työhösi yhtä skeptisesti, ellei jopa skeptisemmin, kuin muiden työhön’.

Ja hän oli aivan oikeassa. Ammattimaisen tutkimuksen tavoitteena ei ole aloittaa johtopäätöksestä ja edetä taaksepäin, jotta päästään ennalta määrättyyn haluttuun tulokseen. Tavoitteena on olla välittämättä lopputuloksesta ja antaa kokonaisvaltaisen tiedon viedä sinut sinne, minne se vie. Hypoteesi on vasta toisena.

Niin tiede toimii.

Jos ufologiasta halutaan muutakin kuin marginaalista, sen on päästävä eroon epätieteellisistä prosesseista, tosiasioihin perustuviksi johtopäätöksiksi naamioidusta spekuloinnista, refleksinomaisesta ennakkoon tapahtuvasta debunkkaamisesta, joka hylkää tapaukset välittömästi, ja rötösherrojen UFO-uskovaisten huijaamisesta, jotka myyvät avaruusolentoja liikevoiton tavoittelemiseksi. Meidän on poistettava ideologiat, jotka asettavat uskovaiset ja debunkkaajat vastakkain.

Skeptisyys on tieteellisen prosessin representaatio, ei keino luoda subjektiivisia narratiiveja. Valitettavasti ufologian ala (UFO-tutkimus) on ollut lähestymistavaltaan hyvin dogmaattinen, tiedeyhteisö on kritisoinut sitä ja leimannut sen marginaaliseksi. Tämä johtuu ensisijaisesti tavasta, jolla UFO-tutkijat lähestyvät tietoja siitä näkökulmasta, että he uskovat UFOjen olevan absoluuttisen määritelmän mukaan Maan ulkopuolelta. Tämä on kriittinen asia, joka usein jää julkisuudessa huomiotta ja joka on täysin ilmeinen, kun aihe tulee esiin valtavirran tiedotusvälineiden artikkeleissa. Pakkomielle on aina ’avaruusolennot’.

Maan ulkopuolisten olentojen hypoteesiin uskovat ovat ongelma tieteelliselle prosessille. He ovat jo tehneet johtopäätöksen ja työskentelevät taaksepäin varmistaakseen, että tapaustiedot sopivat heidän narratiiviinsa. Valitettavasti tämä ei koske pelkästään ufologiaa. Yleisö uskoo, että UFOt ovat joko ”avaruusolentoja” tai ne ovat maanpäällisiä väärintunnistuksia — ei ole olemassa keskitietä eikä kliinistä, kokonaisvaltaista lähestymistapaa tietojen arviointiin arvosteta tai sovelleta lainkaan. New York Timesin hiljattain lokakuussa ilmestynyt artikkeli (2022) on esimerkki tästä.

Vaihtoehtoisen, monimutkaisemman teorian esittäminen poikkeavuuden selittämiseksi jätetään usein huomiotta sellaisen psykologisesti hyväksytyn selityksen hyväksi, jolla on perustansa sosiaalisessa yhteisössä. Hyvin harva perustuu tieteelliseen tietämykseen tai lähestymistapaan, jossa arvioidaan ja arvioidaan kriittisesti uusia tietoja, jotka saattavat kyseenalaistaa nykyisen ideologisen paradigman.

Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö jotkut UAP:t voisi todellakin olla Maan ulkopuolisia, ja kun otetaan huomioon näiden alusten äärimmäiset kyvyt (viisi AATIP-observaabelia: kyky lentää ilman työntövoimamekanismia, kyky kiihdyttää suuriin nopeuksiin lyhyessä ajassa, kyky lentää yli Mach5 nopeudella, kyky liikkua ilmassa&vedessä&avaruudessa, kyky piiloutua sensoreilta), ei ole törkeää harkita hypoteesia, jonka mukaan ne eivät ole ihmisten rakentamia (tämä ei ole johtopäätös). Jos oletetaan, että jokin poikkeava asia saattaa olla ei-inhimillinen, se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että se olisi toiselta planeetalta tulleiden ”avaruusolentojen”.

Viimeisen vuoden aikana UAP-selityksiä koskevat ideologiat ovat vaihdelleet avaruusolennoista ultraterrestriaaleihin, ulottuvuuksienvälisiin, aikamatkustajiin, multiversumin matkaajiin ja jopa ihmisen tietoisuuden tuotteisiin. Kiinnostavinta on käsitys, jonka mukaan epätavalliset ilmiöt ovat kvanttianomaalisia, mikä kyseenalaistaa tällaisen ”vieraan” tietoisuuden toiminnan ja alkuperän. Debunkkerit eivät kuitenkaan ota huomioon mitään edellämainituista… eivätkä myöskään UFO-uskovaiset.

Mutta miten arvioimme näitä hypoteeseja, kun otetaan huomioon, että valtio ei julkaise kriittisiä UAP-tietoja — kun tähän lisätään se, että ufologia ei pysty soveltamaan asianmukaisia tieteellisiä tutkimusmenetelmiä tai että tiedeyhteisö kieltäytyy hyväksymästä, että UAP:t ovat edes todellisia.

Tarvitaan tieteellinen menetelmä, jossa tietoja arvioidaan asianmukaisesti ja muotoillaan hypoteesi, joka voidaan testata ja sitten testata uudelleen. Pitäisikö hypoteesi jättää testaamatta korreloivien tietojen puuttumisen vuoksi? Silloin meidän ei pitäisi pelätä sanoa, että asia on näin, tai yksinkertaisesti että ”emme tiedä”.

Siksi minulle skeptisismi on elintärkeää.

Vaikka katsonkin, että UAP:illä voi olla potentiaalia olla poikkeava ilmiö — jokin ei-inhimillinen älykkyys/teknologia, joka on peräisin tuntemattomasta alkuperästä — se ei tarkoita, että meidän pitäisi olettaa se tosiasiana, eikä se tarkoita, että meidän pitäisi tehdä johtopäätöksiä rajallisten tietojen perusteella. Tieteellisessä prosessissa olisi suhtauduttava myönteisesti skenaarioon ”emme tiedä”, eikä niinkään antaa ”parhaita arvauksia”.

Ufologian toinen valitettava puoli on UFO-tutkimuksen kolikon kääntöpuoli, joka on aivan yhtä ongelmallinen:

Pseudo-skeptikot eli debunkkaajat.

Historiallisesti nämä ihmiset piiloutuvat tieteellisen prosessin taakse. Tällaiset ryhmät ovat vuosien mittaan esittäneet outoja johtopäätöksiä, jotka perustuvat vain vähän tai ei lainkaan dataan, ja usein ne ovat ottaneet murto-osia epäselvästä videosta ja rakentaneet siitä narratiivin. Kaiken nokkelan manipuloinnin ja ekstrapoloinnin, jonka tarkoituksena on pakottaa pienet epäedustavat tapauskertoimet muuttumaan suuremmiksi edustaviksi tapauskertoimiksi, ei pitäisi suunnata huomiotamme pois yksinkertaisen tosiasian ideologiasta — meillä ei ole kokonaisvaltaisia tietoja päätelmien tekemiseksi.

Pseudoskeptikot ovat kannattaneet maanpäällisiä selityksiä, jotka jättävät huomiotta kokonaisvaltaiset tapausdatat; selityksiä järjestelmähäiriöistä, bokehista, sääilmapalloista, soihtupalloista, suokaasusta, Venuksesta, lokeista ja kaikista muista selityksistä, jotka yksinkertaisesti hylkäävät sen, mitä useat sotilas- ja siviilitodistajat ovat raportoineet. Joissakin valitettavissa tapauksissa sekä uskovaiset että debunkkaajat ovat manipuloineet tietoja tietyn lopputuloksen osoittamiseksi.

Tämä ei tietenkään ole hyväksyttävää, ja se on vastoin tieteellistä prosessia objektiivisen totuuden löytämiseksi. Tällaisilla ihmisillä ei ole sijaa ammattimaisessa UAP-tutkimuksessa.

Viime vuosina yksi esitetyistä YouTube-väitteistä ”Go Fast” UAP-videolle — jossa todettiin, että kohde oli hidasliikkeinen ilmapallo — oli että Yhdysvaltojen armeija ei jotenkin pysty tunnistamaan ilmapalloja, jotka saapuvat ydinaseiden iskuryhmien ilmatilaan. Kun New York Timesin nimettömät lähteet toistivat tuon perusteettoman väitteen, mikään DoD:n virallinen kanta Go-Fastiin ei ollut muuttunut. Sekä Gimbal että Go-Fast ovat edelleen tunnistamattomia.

”Skeptikot” esittivät salaliittoväitteitä, joiden mukaan näitä lyhyitä, epätarkkoja, mitäänsanomattomia UAP-videoita (ja muita) käytettiin jotenkin huijaamaan kongressin naiiveja valvontakomiteoita perustamaan UAP-toimikunta (UAPTF), UAP-ohjelma (AOIMSG-AARO) ja lopulta jotenkin huijaamaan NASAa.

Samanlaisia teemoja nousi esiin FLIR1-videon kohdalla: ”Tic-Tac”-UAP oli lokki ja ”Gimbalin” ”lentävä kiekko” oli linssiheijastus — huolimatta siitä, että lentäjät epäsuorasti totesivat kohteen olleen ”pyörivä huippu/lentävä kiekko” ja kertoivat, mitä kussakin tapauksessa tapahtui (luokittelemattomalla tasolla). Mutta silti debunkkaajat jättivät heidän todistuksensa huomiotta oman tarinansa hyväksi.

Nämä henkilöt muistuttavat lähestymistavaltaan UFO-uskovia, he omaksuvat täsmälleen saman huonosti asemoidun metodologisen prosessin, jossa he yrittävät aloittaa tutkimukset jo päätetyistä johtopäätöksistä ja työskennellä taaksepäin. Debunkkaajan tai pseudoskeptikon tapauksessa se on se, että kaikilla UAP:lla on maanpäällinen alkuperä, ja melko usein huomaatte, että he antavat tapaukselle minkä tahansa selityksen, kunhan se ei johda päätelmään ”avaruusolennoista” ja kunhan tapausta ei jätetä selittämättä.

Toinen jatkuva ongelma on se, että debunkkaajat yrittävät myös salakavalasti leimata ”UFOt” itse Maan ulkopuolisiksi osana ”olkinukkeargumenttia”, ja kehystää näin koko keskustelun pois siitä tosiasiasta, että taivaalla on jotakin, joka tarvitsee tutkia virallisesti.

Ja mikä vielä pahempaa, ihmiset lankeavat siihen joka kerta. He nielevät. He pelaavat debunkkaajien peliä… peliä, jonka voittaja on alusta asti määrätty. Loppujen lopuksi, miten voidaan todistaa, että UFOt ovat peräisin Maan ulkopuolelta ilman kovia konkreettisia todisteita?

Lisäksi, mikä olisi sellainen todiste, jota ei ole mitään syytä epäillä? Meillä ei ole UAP:den syväavaruuden seurantaa tutkalla, kun ne lähtevät kiertoradalta, ja sitten näiden alusten seuraaminen valovuosien ajan avaruuden halki on mahdotonta. Vaikka Roswell ei olisikaan ollut Mogul-ilmapallo, ja vaikka Roswelliin pudonneet ruumiit eivät olleet ihmisiä, ja vaikka pääsisimme jotenkin käsiksi niihin, se ei silti tarkoita, että ne olisivat toiselta planeetalta. Tarvitaan paljon enemmän tietoa, ennen kuin voimme edes alkaa tehdä tällaista johtopäätöstä.

Kaikki tämä on osa debunkkaajien ja UFO-uskovien loputonta kierrettä, jossa he yrittävät todistaa ja kumota hypoteettisen johtopäätöksen, jossa sivuutetaan se tosiasia, että taivaallamme on jotain tunnistamatonta. Loputon kissa ja hiiri -leikki.

Kolmas ongelmaryhmä, jonka voimme tunnistaa, on tiedeyhteisö — erityisesti tähtitieteilijät. Vuonna 2018 ja vuosikymmeniä sitten meillä on ollut arvostettuja ääniä, kuten Carl Sagan ja muut, jotka ovat olleet ”UFOjen” ja niihin liittyvän teknologian tuomitsemisen mestareita. Otetaan esimerkiksi SETI — Maan ulkopuolista älykkyyttä etsivä järjestö, jota pidetään alansa edelläkävijöinä ja joka on täynnä loistavia mieliä. Tämä historiallisesti hyvin rahoitettu tiedemiesten ja tähtitieteilijöiden ryhmä on tutkinut elämän mahdollisuutta vieraalla planeetalla käyttämällä tutkasignaaleja ja kuuntelemalla kosmosta samalla kun se on jättänyt huomiotta todistukset UFO-kohtaamisista.

Olen havainnut, että tällaiset hyvämaineisissa asemissa olevat henkilöt pitävät yllä subjektiivista kantaa UAP:hin, olettaen automaattisesti (ilman todisteita), että argumentti perustuu Maan ulkopuolisten avaruusolentojen kannalle, ja pyrkivät sitten käsittelemään tuon kannan virheellisyyttä, joka perustuu kemiallisten rakettien lineaarisen työntövoiman käyttöön  tähtienvälistä matkustamista varten. Etäisyys, massa, energia, aika jne. Kaikki päteviä näkökohtia, jotka voidaan asettaa omalle 21. vuosisadan teknologiallemme.

Se, mitä he eivät valitettavasti tee, on että he esittäisivät vaihtoehtoisia ja paremmin sopivia mahdollisia hypoteeseja ”ei-inhimillisestä” älykkyydestä täällä taivaallamme raportoitujen teknologioiden perusteella.

Nykyaikaisessa tieteessä, niin nerokasta kuin se onkin, on yksi suuri puute — ihmisen kyvyttömyys olla sekaantumatta tarkkailijayhtälöön. Tämä ei ole selvempää kuin UAP-teknologian tutkimuksessa. Tiedeyhteisönä he eivät kykene tulkitsemaan ”UFO”-tietoja kokonaisvaltaisesti, koska he eivät katsoneet niitä tehokkaasti, heidän kliininen arvostelukykynsä vaikutti kriittisesti ennen havainnointia leimautumisen psykologian ansiosta. Ja juuri nämä itsereflektiiviset rajoitukset estävät tieteentekijöitä arvioimasta tietoja objektiivisesti ja käsittelemästä niitä, ei tavalla, joka pyrkii nimenomaan todistamaan tai kumoamaan Maan ulkopuolisen hypoteesin, vaan tavalla, joka tarkastelee radikaalia UAP-teknologiaa ja päätyy siihen, että tarvitaan lisää tietoja ja virallista tutkimusta.

Olen myös havainnut, että mitä korkeammassa julkisessa asemassa ja mitä korkeammassa itsetunnossa tutkija on, sitä enemmän hän vastustaa UAP-tutkimuksia.

Jostain tuntemattomasta syystä UFO/UAP-artikkeleissa siteerataan aina tähtitieteilijää eikä fyysikkoa, puolustusurakoitsijaa tai ilmailuinsinööriä.

Tähtitieteilijältä odotetaan kommenttia, koska UAP:den kouluttamaton vastaoletus on Maan ulkopuolinen, mikä tähtitieteilijän ja toimittajan on ilmeisesti kumottava tietämättään yhteisvoimin.

Huomaa myös, että yhteiskunnan suhtautuminen tieteentekijöihin on korkealla tasolla, kun taas yhteiskunnan suhtautuminen UFO-uskovaisiin on matala. Ajatelkaapa nyt ajatusta, että foliohattua pitävä hullu salaliittoteoreetikko oli oikeassa ja julkisuudessa näkyvä korkea-arvoinen tiedemies väärässä. Tällainen skenaario estäisi tieteentekijää objektiivisesti harkitsemasta tutkimuksia vakavasti kielteisesti koettujen seurausten vuoksi.

Tällainen skenaario aiheuttaisi tutkijalle huomattavaa kognitiivista dissonanssia, mikä voisi selittää heidän kielteisen käyttäytymisensä ja vastustuksensa UAP-tutkimuksia kohtaan. Yhtälöön voitaisiin sitten lisätä alitajuinen ennakointi mahdollisista maineeseen liittyvistä ongelmista ja valtion rahoituksen uhkista. He eivät haluaisi puolustaa näitä asioita.

Näiden ”ongelmaryhmien” valossa meidän on luultavasti lopetettava johtopäätösten tekeminen rajallisten tietojen perusteella. Totta kai on tehtävä hypoteeseja UAP:den alkuperästä ja tapauksia koskevista tiedoista, mutta sen jälkeen on tehtävä tutkimustyötä eteenpäin, ei taaksepäin. Ennen kaikkea meidän olisi hyvä kumota omat hypoteesimme, ennen kuin muut tekevät sen puolestamme. Esimerkiksi, miksi Gimbal ei ole heijastus? Miksi Go-Fast ei ole ilmapallo? Käyttäkäämme kokonaisvaltaisempia menetelmiä, jotka ovat vapaita eettisistä ennakkoluuloista.

Tarvitsemme paremman luokan uskovia ja epäilijöitä, jos aiomme ratkaista tämän UAP-mysteerin.

 

Artikkelin julkaissut the-unidentified.net

Nibiru? Todisteita yhdeksännestä planeetasta aurinkokunnassamme Neptunusta kauempana

Uusia todisteita aurinkokuntamme kaukaisimmissa kolkissa lymyilevästä hypoteettisesta lisäplaneetasta on tullut julki — ja vihjeet liittyvät jäisiin kappaleisiin, jotka ylittävät Neptunuksen radan kulkiessaan pitkiä, kiertäviä polkuja Auringon ympäri.

Yhdeksäs Planeetta (engl. Planet Nine), kuten ennustettua planeettaa kutsutaan, esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 2016 Caltechin Konstantin Batyginin ja Michael Brownin toimesta, joista jälkimmäinen oli löytänyt myös kääpiöplaneetta Eriksen vuonna 2005. Heidän alkuperäiset todisteensa keskittyivät pääasiassa Neptunusta kauempana olevien transneptunuslaisten kohteiden (TNO) ryhmittymiin, jotka ovat kohteita, jotka viettävät suurimman osan kiertoradastaan kauempana auringosta kuin Neptunus on. Se on melko kaukana. Tarkemmin sanottuna kaksikko oli keskittynyt TNO:ihin, joilla oli suuri kaltevuus, mikä tarkoittaa, että kohteet kiersivät Aurinkoa jyrkässä kulmassa ekliptiseen tasoon nähden.

Artist's illustration of Planet Nine, a hypothetical world that some scientists think lurks undiscovered in the far outer solar system.(Image credit: R. Hurt (IPAC)/Caltech)
Taiteilijan kuvitus Planeetta Yhdeksästä, hypoteettisesta maailmasta, jonka jotkut tutkijat uskovat piilevän löytämättöminä kaukana ulommassa aurinkokunnassa (Kuva: R. Hurt (IPAC)/Caltech).

Koska aurinkokunnan sisältö muodostui aurinkoa ympäröivästä kiekosta, odotamme, että kaikki aurinkoa kiertävät kappaleet pysyvät suhteellisen lähellä kiekon tasoa. Jotkut eivät kuitenkaan pysy — ja tutkimusryhmä päättelee tämän olevan todiste siitä, että Planeetta Yhdeksän painovoima saattaa vetää kohteita pois ekliptikalta ja niputtaa ne yhteen erittäin vinoutuneille kiertoradoille, joilla on samankaltaiset ”apsidit” (lähimmät ja kaukaisimmat kohdat niiden kiertoradoilla Auringon ympärillä) ja jotka ovat suunnattu samankaltaisella kallistuksella poispäin ekliptikalta.

Jotkut tähtitieteilijät olivat kuitenkin edelleen skeptisiä ja väittivät, että Batyginin ja Brownin havaitsema klusteroituminen on vain havaintovirheen aiheuttama harha. Caltechin kaksikko kiistää tämän ja on nyt julkaissut artikkelin, jossa keskitytään erityisesti havaintoihin matalan kallistuksen TNO:ista, jotka eivät kasaannu, mutta joilla on silti erityispiirteitä.

Nämä jäiset TNO:t ovat outoja, koska ne viettävät suurimman osan elämästään satoja kertoja kauempana Auringosta kuin Maa, mutta niiden kiertoradat ovat niin pitkänomaisia, että ne syöksyvät sisään ja viettävät lyhyen aikaa lähempänä Aurinkoa kuin Neptunus, joka on vain 30 kertaa kauempana Auringosta kuin Maa. ”Tässä työssä tarkastelimme kohteita, joiden radat ovat pitkät, mutta jotka ovat myös voimakkaassa vuorovaikutuksessa Neptunuksen kanssa, erityisesti niitä, jotka ylittävät Neptunuksen radan”, Batygin kertoi Space.com-sivustolle.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita kaikkia Neptunuksen kiertoradan ylittäviä kohteita. Pluto on hyvä vastaesimerkki. Kuten Plutolla, suurimmalla osalla TNO:ista ei ole yhtä pitkänomaisia ratoja kuin ryhmän uudessa tutkimuksessa mukana olevilla. Pikemminkin useimpien TNO:iden radat pitävät ne pitkiä aikoja riittävän lähellä Neptunusta, jotta jääjättiläisen painovoima voi hallita niitä.

Ryhmä keskittyi kuitenkin vain niihin TNO:ihin, jotka ovat satojen astronomisten yksiköiden päässä Neptunuksen gravitaatiovirtauksista, jolloin Planeetta Yhdeksän voi vaikuttaa niihin – jos se on olemassa. Koska nämä tutkittavat kohteet tulevat kaikista suunnista läheltä ekliptistä tasoa ilman, että niissä olisi havaittavissa minkäänlaista klusteroitumista, ei pidä paikkaansa sama väite puolueellisuudesta, jota on esitetty aiempien todisteiden osalta, jotka koskevat suurella kallistuksella olevia, klusteroituvia TNO:ita.

Tutkitut TNO:t ja muut samankaltaisilla radoilla olevat eivät vietä kovinkaan paljon aikaa kiertoradallaan; miljoonien vuosien aikana sinisen jääjättiläisen Neptunuksen painovoima lyö ne väistämättä pois, hajottaa ne kauas ja joskus jopa kokonaan pois aurinkokunnasta. Tämä tarkoittaa sitä, että mikä tahansa lähettää TNO:t Neptunuksen ylittäville kiertoradoille, tekee sen jatkuvasti. TNO-varastojen täydentämiseksi on oltava olemassa jatkuva prosessi. Tämä tarkoittaa, että syyllinen ei voi olla jokin kaukaisessa menneisyydessä tapahtunut tapahtuma, kuten erityisen lähellä ohi kulkeva tähti. Sen on oltava jotain, joka on edelleen olemassa.

On olemassa kaksi skenaariota, joiden mukaan TNO:t voisivat säännöllisesti olla pitkillä, kiertävillä kiertoradoilla, jotka ylittävät Neptunuksen radan. Yksi skenaario on galaktinen vuorovesi, joka on meitä ympäröivän Linnunradan galaksin painovoima, joka vaikuttaa Neptunuksen takana kaukana sijaitsevan Oörtin pilven kohteisiin. Nämä kohteet tuntevat Auringon painovoiman vain löyhästi, koska ne ovat kaukana isäntätähdestämme, mutta galaktinen vuorovesi voi ohjata ne lähemmäs Neptunusta.

Noin Neptunuksen massaisen Planeetta Yhdeksän olemassaolo voisi selittää, miksi muutamat tunnetut äärimmäiset trans-Neptunuksen kaltaiset kohteet näyttävät ryhmittyvän yhteen avaruudessa. Kaavio on luotu WorldWide Telescope -ohjelmalla. (Kuva: Caltech/R. Hurt (IPAC))
Noin Neptunuksen massaisen Planeetta Yhdeksän olemassaolo voisi selittää, miksi muutamat tunnetut äärimmäiset trans-Neptunuksen kaltaiset kohteet näyttävät ryhmittyvän yhteen avaruudessa. Kaavio on luotu WorldWide Telescope -ohjelmalla. (Kuva: Caltech/R. Hurt (IPAC))

Toinen – ehkä mielenkiintoisempi – skenaario on se, että Planeetta Yhdeksän painovoima häiritsee näitä Oörtin pilven kohteita niin paljon, että ne lähestyvät ajan myötä Neptunusta.

Batygin ja hänen ryhmänsä – Michael Brown, Alessandro Morbidelli Nizzassa Ranskassa sijaitsevasta Observatoire de la Côte d’Azur -observatoriosta ja David Nesvorny Boulderissa Coloradossa sijaitsevasta Southwest Research Institutesta — tekivät kaksi simulaatiosarjaa käyttäen havaintoaineistoa todellisista, matalan kallistuksen Neptunuksen ylittävistä TNO:ista saadakseen selville, kumpi skenaario on tarkempi.

Toisessa simulaatiossa TNO:iden vaikutuspiiriin kuului planeetta, jonka massa oli viisi kertaa Maan massaa suurempi (simuloidut ominaisuudet, joita he käyttivät Planeetta Yhdeksän osalta, on johdettu ominaisuuksista, jotka selittivät parhaiten aiemmat todisteet, kuten suuren kallistuksen TNO:iden ryhmittymisen), kun taas toisessa simulaatiossa ei ollut lainkaan Planeetta Yhdeksää, vaan siinä mallinnettiin vain galaktista vuorovettä. Kumpi saisi TNO:t kulkemaan Neptunuksen ohi?

Simulaatiot osoittivat, että matalan kallistuksen TNO:t voivat säännöllisesti tunkeutua Neptunuksen kiertoradalle vain, jos Planeetta Yhdeksän todella on siellä ja sinkoaa niitä. Yksinään galaktisten vuorovesien pyörteet laskettiin liian heikoiksi, jotta TNO:t pääsisivät Neptunuksen ohi. Näin ollen galaktisten vuorovesien simulaatiossa TNO:t pääsevät tietylle etäisyydelle auringosta, mutta eivät lähemmäksi — mutta Planet Nine -skenaariossa TNO:t leviävät Neptunuksen ylittävien kiertoratojen välille, mikä vastaa todellisuudessa nähtyä.

”Osoitamme, että skenaario, jonka mukaan tämä kaikki tapahtuu galaktisten vuorovesien takia, voidaan hylätä hämmästyttävän suurella tilastollisella merkitsevyydellä”, Batygin sanoi. ”Sitä vastoin Planet Nine -skenaario on täysin yhteensopiva tietojen kanssa.”

Batygin vertaa sitä jalkapallo-otteluun, jossa Neptunus on maalivahti. Galaktiset vuorovesi-ilmiöt voivat ampua TNO:t kohti maalia, mutta eivät niin voimakkaasti, että ne pääsisivät maalivahdin ohi. Planeetta Yhdeksän taas on kuin planetaarinen Harry Kane, joka säännöllisesti ampuu TNO:t Neptunuksen ohi hienovaraisesti.

”Näemme datassa joukon jalkapalloja maalin sisällä”, Batygin sanoi.

Silti jalkapallohyökkääjän metsästys jatkuu.

Renderöity kuva Vera C. Rubinin observatoriosta vuorenhuipulla (Kuva: Rubin Observatory/NSF/AURA).
Renderöity kuva Vera C. Rubinin observatoriosta vuorenhuipulla (Kuva: Rubin Observatory/NSF/AURA).

Myöhemmin tällä vuosikymmenellä Chilessä avataan Vera Rubinin observatorio, joka aloittaa 8,4-metrisellä peilikaukoputkellaan yöllisen, koko taivaan kattavan tutkimuksen. Se pystyy testaamaan yhdeksännen planeetan olemassa olevat todisteet — kiertoratojen ryhmittyminen, niiden kiertoratojen tasojen suuntaus, niiden jyrkät kiertoradan kaltevuudet ja retrogradisten (taaksepäin kiertävien) kentaurien yleisyys. Niillä tarkoitetaan Oörtin pilvestä tulleita jäisiä kappaleita, jotka kiertävät tällä hetkellä aurinkokunnan ulompien planeettojen joukossa. Jos jotkin näistä ovat havaintovirheiden aiheuttamia harhoja, Vera Rubinin havainnot paljastavat ne sellaisiksi. Tosin päinvastoin, se voi vahvistaa todisteita ja löytää paljon lisää TNO:ita, joilla on samoja mahdollisia vaikutuksia kuin Planet Nine -planeetalla.

”Siinä testataan kaikki nämä gravitaatiolähtöiset todisteet riippumattomalla uudella tutkimuksella, johon ei kohdistu samoja ennakkoluuloja kuin aiempiin tutkimuksiin”, Batygin sanoi.

On jopa mahdollista, että Vera Rubinin observatorio menee loppuun asti ja todella löytää suuren tamaleen.

”Tehokkuutensa ansiosta se ehkä – vain ehkä – löytää Planeetta Yhdeksän”, Batygin sanoi. ”Se olisi aika siistiä.”

Uudet tulokset on hyväksytty julkaistavaksi The Astrophysical Journal Letters -lehdessä, ja ne ovat tällä hetkellä saatavilla ennakkojulkaisuna: https://arxiv.org/abs/2404.11594

 

Artikkelin julkaissut space.com

UPIAR: Ensimmäinen vertaisarvioitu UFO-julkaisujen kokoelma

UFO Phenomena International Annual Review: historiallinen kokoelma ensimmäisestä tieteellisestä UFO-lehdestä nyt ladattavissa.

Englantilaisen ufologin ja arkistoijan Isaac Koin ponnistelujen ansiosta UPIAR:n täydellinen kokoelma on nyt saatavilla digitaalisessa muodossa Archives for the Unexplained (AFU) -sivustolla.

UPIAR (UFO Phenomena International Annual Review) oli ensimmäinen vertaisarvioitu UFO-julkaisu. Se aloitti toimintansa vuonna 1976 ja sitä julkaistiin vuoteen 1984 asti.

Erikoista on, että se oli italialainen projekti, jota seurasivat myöhemmin vastaavat julkaisut Yhdysvalloissa (Journal of UFO Studies, CUFOS) ja Britanniassa (Journal of Transient Aerial Phenomena, BUFORA).

Se oli Bolognassa toimivan italialaisen UFO-yhdistyksen CNIFAA:n (Comitato Nazionale Indipendente per lo studio dei Fenomeni Aerei Anomali) aloite.

Toimittajina toimivat Renzo Cabassi, Roberto Farabone ja Francesco Izzo, ja kansainväliseen neuvoa-antavaan komiteaan kuuluivat J. Allen Hynek, Richard Haines, David Jacobs ja Bruce Maccabee.

Julkaisu sai kiitosta melko monilta tiedemies-ufologeilta, mutta kärsi aina taloudellisista ongelmista, varsinkin kun muutamat jäljitelmät alkoivat ilmestyä.

Vuonna 1981 American Fund for UFO Research myönsi UPIAR:lle ensimmäisen kansainvälisen tiedepalkinnon BUFORA:n toisessa Lontoon kansainvälisessä UFO-kongressissa.

Neljän vuosittaisen niteen jälkeen kokeiltiin nopeampaa täydennyslehteä, UPIAR Research in Progress (URIP), jonka päätoimittajana toimi espanjalainen ufologi Vicente-Juan Ballester Olmos ja joka julkaisi neljä numeroa (1982-1984).

Vuonna 1982 UPIAR järjesti Salzburgissa (Itävalta) ihmistieteiden ja UFO-ilmiöiden kansainvälisen kollokvion, jonka pöytäkirjat julkaistiin myöhemmin kokonaisuudessaan.

Samana vuonna perustettiin UPIAR- osuuskunta, jonka jäsenet olivat kaikki ufologeja. Kun UPIAR lopetti julkaisutoiminnan, samanniminen yhtiö jatkoi laadukkaiden englanninkielisten UFO-monografioiden julkaisemista (tähän mennessä kymmenen, lisäksi kaksi espanjankielistä), ja siitä tuli myös vastaperustetun Italian UFO-tutkimuskeskuksen (CISU) kustantamo, joka julkaisi UFO – Rivista di informazione ufologica –lehteä (46 numeroa vuodesta 1986 lähtien), monografiasarjaa (tähän mennessä 45) ja italian kielisiä pienen levikin kirjoja (23).

UPIAR-sivustolla on edelleen myynnissä sekä UPIAR- että URIP-kokoelmia keräilijöille.

UPIAR:n täydelliset hakemistot ja tiivistelmät kaikista julkaistuista artikkeleista ovat ladattavissa täältä.

 

Artikkelin julkaissut uapcheck.com

Näistä geenimuuntelun vaaroista ei kuule uutisissa

Valtavirran tiedotusvälineet (MSM) viittaavat yleensä typerästi GMO-kysymyksiin ratkaisemattomana keskusteluna tai kiistana ja kuvaavat GMO-vastaisia ”tunteellisiksi” ja ”järjettömiksi”, kun taas geenitekniikan väitetään olevan ”tieteellisempää”. Mutta ainoa ”tiede”, jolle MSM altistuu, ovat bioteknologiateollisuuden lehdistötiedotteet. Tosiasia on, että lukuisat tutkimukset viittaavat GMO:iden vaarallisuuteen, ja sadat tiedemiehet ovat alkaneet julkisesti puhua GMO:a vastaan.

Geenimuunneltujen organismien vaarat

Gilles-Eric Séralininin tekemässä pahamaineisessa ranskalaisessa tutkimuksessa, joka koski hyväksyttyä muuntogeenistä maissia ja Roundupin vaikuttavaa ainetta glyfosaattia, jota käytetään muuntogeenisissä Roundup ready -siemenissä, muuntogeenisiä organismeja saaneille rotille kehittyi dramaattisia syöpäkasvaimia.

Biotekniikkateollisuuden mielistelijät pilkkasivat Seralinin kaksivuotista koetta epätieteellisenä, ja tiedotusvälineet hyväksyivät tämän roskan kyseenalaistamatta. Nämä niin kutsutut toimittajat eivät koskaan vaivautuneet tarkistamaan faktoja. Seralinin käyttämät rotat olivat samoja rotatyyppejä, joita Monsanto käytti tutkimuksessaan saadakseen hyväksynnän muuntogeeniselle maissilleen.

Monsanton ”hyväksytty” raportti perustui kuitenkin kolmen kuukauden tutkimukseen. Jopa ilman haittavaikutusten paljastamista, mikä on yleistä teollisuuden rahoittamien tutkimusten yhteydessä. Monsanton tutkimus oli ilmeisesti liian lyhyt.

Seralinin käyttämä oli sopivampi pitkäaikaisvaikutusten kannalta, ja hän lisäsi alhaiset glyfosaattiannokset, jotka mitattiin Monsaton muuntogeenisen maissin sivutuotekulutusta vastaaviksi. Monsanto ei tainnut edes sisällyttää glyfosaatin eläinkokeita.

Hyvä uutinen on, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on validoinut Seralinin tutkimuksen. Onko MSM tai lamestream media uutisoinut siitä? He eivät luultavasti edes tiedä siitä, ja jos tietävätkin, he eivät raportoi siitä. Mutta tässä se on luettavaksi.

Mutta jo ennen tätä kiistaa tutkijat, jotka tuntevat geenejä ja mikrobiologiaa, mutta joita Monsanto ja sen kaltaiset tahot eivät ole ostaneet ja rahoittaneet, ovat ilmaisseet vakavan huolensa GMO-tuotteissa käytetystä promoottorigeenistä.

Akateeminen tietovuotaja paljastaa GMO-firmojen geeniongelmat

Marraskuussa 2009 The Organic & Non-GMO Report (verkossa) haastatteli maatalousekologi Don Lotteria hänen artikkelistaan ”Elintarvikkeiden geenitekniikka ja tieteen epäonnistuminen”, joka julkaistiin International Journal of Sociology of Agriculture and Food -lehden vuoden 2009 numerossa.

Huolimatta siitä, että Lotter tiesi, miten tämä paperi saattaisi vaikuttaa hänen uraansa yliopistotutkijana ja professorina, hän paljasti muutakin kuin biotekniikan ylimielisyyden virheellisen tieteellisen taustan. Hän paljasti myös savuavan aseen, joka tuhoaisi terveytemme.

Lotter sanoi:

“Geenitekniikalla muunnelluissa viljelykasveissa käytetty promoottorigeeni, kukkakaalin mosaiikkivirus, on voimakas lajien välisen geenivaihdon edistäjä. Tutkijat luulivat, että se denaturoituu ruoansulatuskanavassamme, mutta näin ei olekaan. Sen on osoitettu edistävän muuntogeenisistä elintarvikkeista peräisin olevien siirtogeenien siirtymistä ruoansulatuskanavamme bakteereihin, joiden vastuulla on 80 prosenttia immuunijärjestelmämme toiminnasta. ” (Korostus lisätty)

Lotter lisäsi, että tämä promoottorigeeni, kukkakaalin mosaiikkivirus eli CaMV-35S, aiheuttaa vielä suurempia huolia. Useimmat riippumattomat tutkijat pitävät kasvien geenitekniikassa käytettävää CaMV-35S:ää viruksen aiheuttaman rekombinaation lähteenä sekä geenien vaimentajana ja DNA:n häiritsijänä.

Toisin sanoen se voisi levittää virustauteja ja geneettistä tuhoa ”horisontaalisesti” kasvi-, eläin- ja ihmiselämään samalla kun se tukahduttaa immuunijärjestelmämme. Muut riippumattomat tutkijat ovat vahvistaneet Don Lotterin arvion CaMV-35S-promoottorigeenin vaaroista.

Saatavilla on lukuisia muitakin tutkimuksia, jotka osoittavat GMO:ien kielteiset vaikutukset ja vaarat. Et voi luottaa MSM:n tai suurten maatalousyritysten sanoihin.

Lähteitä:

i-sis.org.uk

Natural-Law-Party.org.uk

 

Artikkelin julkaissut The Mind Unleashed

Kuinka kommunikoida avaruusolennoille etäältä

Avaruusolentojen interaktio: ”Todennäköisyydet ovat hyvät kontaktin saamiselle”, sanoo tri Eamonn Ansbro julkisessa luennossaan Dublinin Trinity Collegessa maanantai-iltana.

Viimeiset 17 vuotta sen jälkeen kun hän perusti Boyleen Roscommonin maakuntaan Irlantiin hänen Kingsland-observatorionsa,  Eamonn Ansbro on etsinyt maapallon ulkopuolista elämää.

Se on harrastus jota on helppo pilkata. Avaruusolennot yleisen mielipiteen mukaan ovat vihreitä, niiden pää on tylppä ja ne lentävän lautasilla. Ihmiset jotka heitä etsivät joutuvat pilkan kohteeksi.

Kuitenkin viime vuosina on löydetty tuhansia eksoplaneettoja — tähtiä kiertäviä planeettoja — ja tämä on tehnyt maapallon ulkopuolisen älyn etsinnästä (SETI, search for extraterrestrial intelligence) vakavaa toimintaa.

Ongelma on, että me emme tiedä onko Maapallon ulkopuolista älyä olemassa vai ei, ja jos se onkin olemassa, me emme tiedä miten se kommunikoi.

Suurin este on etäisyydet. Jopa valon nopeudella (250 tkm sekunnissa) viesti lähimmälle Alfa Centaurin tähdelle kestäisi yhdeksän vuotta sinne ja takaisin.

Tri. Ansbro puhuu valoa nopeamman viestinnän puolesta, joka keksittäessään muuttaisi uusiksi  Albert Einsteinin fysiikan.

“Se on mahdollista”, hän sanoo. “Siitä on ollut teoreettisia malleja. Viime vuosien aikana on tehty työtä, jonka perusteella tämä on mahdollista. Tällä hetkellä valonnopeus toimii rajoitteena.”

Maan ulkopuolinen älykkyys

Hän spekuloi, että vaikka ihmiset käyttäisivät nykyistä teknologiaana, hän sanoo avaruusolentojen teknologian olevan kehittyneempää,

Hän arvelee, että vaikka ihmiset käyttävät 4D-teknologiaa (eli radioviestintää), hän uskoo, että Maan ulkopuolinen älykkyys saattaa käyttää jotain kehittyneempää, jota kutsutaan kvanttisuperluminaaliseksi viestinnäksi (QSC) tai 5D:ksi. Lainatakseni analogiaa, ihmiset saattavat käyttää AM-verkkoa, kun taas avaruusolennot saattavat käyttää FM-verkkoa.

Tohtori Ansbro myöntää, ettei ole mitään varmuutta siitä, että maan ulkopuolinen älykkyys on olemassa. ”SETI-tiede on vielä astrobiologian [maan ulkopuolisen elämän käsite] marginaalissa”, hän sanoo.

”Meillä ei ole takanamme samanlaista historiaa kuin esimerkiksi muilla tieteillä, ja toimimme useiden oletusten varassa. Se on todella riskialtis hanke.”

Mutta todisteiden puuttuminen ei ole todiste poissaolosta. Ihmiskunnalla on vasta aivan hiljattain ollut välineet edes aloittaa etsintä. Parhaillaan kehitetään uusia teleskooppeja, jotka etsivät eksoplaneettojen ilmakehästä elämän paljastavia hiilijälkiä.

Astronomy Irelandin järjestämässä luennossa tohtori Ansbro selittää viimeisimpiä ajatuksia maan ulkopuolisen elämän mahdollisesta luonteesta.

”On melko hyvät mahdollisuudet, että kontakti syntyy”, hän sanoo. ”Lopullinen testi tulee maan ulkopuolisten biosfäärien tutkimisesta.

” Meille äärimmäisiä planeettoja, joilla on esimerkiksi satojen kilometrien syvyinen valtameri tai paljon Maata suurempia kiviplaneettoja, joilla on äärimmäinen painovoima, ekstrapolaatiomme ovat varovaisia, mutta voimme kuitenkin kuvitella elämää huomattavasti laajemmissa elinympäristöissä kuin mitä tunnemme Maassa.”

 

Artikkelin julkaissut Irish Times