Tutkielma #6

Julkaistu 27.7.2003, www.exopolitics.org

kirjoittanut Michael E. Salla, PhD

---

Tiivistelmä

On olemassa uskottavaa näyttöä siitä, että 1930-luvun alkupuolella Natsi-Saksa sai tietää yhden tai useamman avaruusolentojen lajin teknologiasta ja läsnäolosta, joka ryhtyi kunnianhimoisiin toimiin kommunikoidakseen näiden rotujen kanssa tarkoituksenaan hankkia heiltä kehittynyttä teknologiaa. Käyttäen viestintäkeinoja, joka nykyisin tunnetaan ‘psyykkisenä kanavointina’, on näyttöä siitä, että tämänkaltaiseen viestintään erikoistuneet natsien okkulttiset salaseurat saivat yhteyden näihin rotuihin ja onnistuivat saamaan informaatiota, joka tuotti nopeita teknologisia läpimurtoja, jotka lopulta päätyivät Britannian, Ranskan, Neuvostoliiton ja USA:n tiedustelupalvelujen tietoon. Vaikka he ennustettavasti väheksyivät tällaisia natsien esoteerisia harjoituksia, kukin suuren vallan tiedustelupalvelu ryhtyi toimiin saadakseen tiedustelutietoa siitä mitä informaatiota natsit olivat viestinnällään avaruusolentojen roduilta saaneet, samalla kun he pitivät silmällä Natsi-Saksan kehittämää ‘avaruusolentojen inspiroimaa’ teknologiaa.

Tässä tutkielmassa analysoin sitä miten niinkutsuttujen ‘Maan ulkopuolisten asioiden’ — valtion politiikkatoimet liittyen avaruusolentojen rotujen olemassaoloon ja heidän inspiroimaan teknologiaan — hoito globaalisti perustuu 1930-luvulla sattuneisiin tapahtumiin, jolloin avaruusolennot alkoivat viestiä ensi kerran suurten maailmamme valtojen johdon kanssa. Se seikka, että tämä valta oli Natsi-Saksa, joka pian sen jälkeen aloitti kampanjan Euroopan sotilaalliseksi valloittamiseksi, oli merkittävä sen suhteen miten avaruusolentojen läsnäolo tämän jälkeen siirtyisi voitokkaiden liittoutuneiden maiden hallintaan, jotka nousivat toisen maailmansodan tuhkasta. Aloitan analysoimalla Natsi-Saksan ‘menestystä’ avaruusolentojen roduille kommunikoinnissa ja saataessa näiltä tietoa avaruusolentojen inspiroiman teknologian kehittämiseen, jota tultaisiin käyttämään hyökkäysaseita natsien sodankäyntiin. Esitän, että toisen maailmansodan ‘menestyksekäs’ lopputulema johti liittoutuneiden tylyyn herätykseen koskien natsien menestyksekästä avaruusolentojen teknologian kehittämistä. Natsi-Saksalla oli sekä menestyksekkäästi kehitettyjä ja/tai takaisinmallinnettua avaruusolentojen teknologiaa, joka oli saatu kyseenalaisin psyykkisen kanavoinnin keinoin, ja noudettuja avaruusolentojen aluksia ja artifakteja, että merkittävä määrä natsieliittiä, joka pakeni heidän kaikkein edistyneimmän avaruusolentojen inspiroiman teknologiansa kanssa salaisiin kohteisiin Antarktikselle ja Etelä-Amerikkaan. Tämä tarkoitti, että toisin kuin julkisesti tiedetään toisen maailmansodan lopputulemasta, merkittävä osuus Natsi-Saksan kaikkein kehittyneimmistä teknologioista ja sotatieteellisestä eliitistä oli voitokkaiden liittoutuneiden tavoittamattomissa.

---

Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta: Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välinen yhteys

Johdanto [1]

On olemassa uskottavaa näyttöä siitä, että 1930-luvun alkupuolella Natsi-Saksa sai tietää yhden tai useamman avaruusolentojen lajin teknologiasta ja läsnäolosta, joka ryhtyi kunnianhimoisiin toimiin kommunikoidakseen näiden rotujen kanssa tarkoituksenaan hankkia heiltä kehittynyttä teknologiaa. Käyttäen viestintäkeinoja, joka nykyisin tunnetaan ‘psyykkisenä kanavointina’, on näyttöä siitä, että tämänkaltaiseen viestintään erikoistuneet natsien okkulttiset salaseurat saivat yhteyden näihin rotuihin ja onnistuivat saamaan informaatiota, joka tuotti nopeita teknologisia läpimurtoja, jotka lopulta päätyivät Britannian, Ranskan, Neuvostoliiton ja USA:n tiedustelupalvelujen tietoon. Vaikka he ennustettavasti väheksyivät tällaisia natsien esoteerisia harjoituksia, kukin suuren vallan tiedustelupalvelu ryhtyi toimiin saadakseen tiedustelutietoa siitä mitä informaatiota natsit olivat viestinnällään avaruusolentojen roduilta saaneet, samalla kun he pitivät silmällä Natsi-Saksan kehittämää ‘avaruusolentojen inspiroimaa’ teknologiaa.

Aikana, jolloin kansainväliset jännitteet kiristyivät Euroopan toisen suuren sodan siintäessä horisontissa (toinen maailmansota), suurvallat olivat huolissaan Natsi-Saksan esoteerisin viestintämuodoin avaruusolennoilta saadun teknologian kehittämispyrkimyksien seurauksista. Vaikka UFO-alukset olivat suhteellisen harvinaisia 1930-luvulla, historiallisesti havaintoja oli tehty riittävästi, jotta avaruusolentojen läsnäolon mahdollisuus olisi ollut poliittisten johtajien tiedossa. [2] Natsi-Saksa oli sekä aktiivisesti kehittämässä tällaisen viestinnän inspiroimaa teknologiaa että saanut myös tietää kaukaisista sijaintipaikoista planeetallamme, josta se voisi noutaa avaruusolentojen artifakteja. Natsit sponsoroivat lukuisia retkikuntia kaukaisiin sijaintipaikkoihin, jotka olivat länsimaiden tiedustelupalveluille suurelta osin tuntemattomia. [3] Oli myös näyttöä siitä, että Natsi-Saksa kykeni lopulta noutamaan toimivan ‘avaruusolentojen aluksen’, mikä viittaisi siihen, että yksi tai useampi avaruusolentojen laji avusti natseja. [4]

Tässä tutkielmassa analysoin sitä miten niinkutsuttujen ‘Maan ulkopuolisten asioiden’ — valtion politiikkatoimet liittyen avaruusolentojen rotujen olemassaoloon ja heidän inspiroimaan teknologiaan — hoito globaalisti perustuu 1930-luvulla sattuneisiin tapahtumiin, jolloin avaruusolennot alkoivat viestiä ensi kerran suurten maailmamme valtojen johdon kanssa. Se seikka, että tämä valta oli Natsi-Saksa, joka pian sen jälkeen aloitti kampanjan Euroopan sotilaalliseksi valloittamiseksi, oli merkittävä sen suhteen miten avaruusolentojen läsnäolo tämän jälkeen siirtyisi voitokkaiden liittoutuneiden maiden hallintaan, jotka nousivat toisen maailmansodan tuhkasta. Aloitan analysoimalla Natsi-Saksan ‘menestystä’ avaruusolentojen roduille kommunikoinnissa ja saataessa näiltä tietoa avaruusolentojen inspiroiman teknologian kehittämiseen, jota tultaisiin käyttämään hyökkäysaseita natsien sodankäyntiin. Esitän, että toisen maailmansodan ‘menestyksekäs’ lopputulema johti liittoutuneiden tylyyn herätykseen koskien natsien menestyksekästä avaruusolentojen teknologian kehittämistä. Natsi-Saksalla oli sekä menestyksekkäästi kehitettyä ja/tai takaisinmallinnettua avaruusolentojen teknologiaa, joka oli saatu kyseenalaisin psyykkisen kanavoinnin keinoin, ja noudettuja avaruusolentojen aluksia ja artifakteja, että merkittävä määrä natsieliittiä, joka pakeni heidän kaikkein edistyneimmän avaruusolentojen inspiroiman teknologiansa kanssa salaisiin kohteisiin Antarktikselle ja Etelä-Amerikkaan. Tämä tarkoitti, että toisin kuin julkisesti tiedetään toisen maailmansodan lopputulemasta, merkittävä osuus Natsi-Saksan kaikkein kehittyneimmistä teknologioista ja sotatieteellisestä eliitistä oli voitokkaiden liittoutuneiden tavoittamattomissa.

Liittoutuneiden kohtaamisen ja Antarktiksen sekä Etelä-Amerikan natsiregiimien jäänteiden jatkamisen dilemmaa politiikassa kärjisti avaruusolentojen rotujen fyysinen interventio, joka vaikutti vakavasti tarpeeseen hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa globaalisti. Vielä häiritsevämpää oli mahdollisuus sille, että natsiregiimin eliittijäänteet saivat apua yhdeltä tai useammalta avaruusolentojen rodulta, mikä teki näin mahdottomaksi täysin hävittää natsien olemassaolo. Alla pyritään selvittämään suurvaltojen pääpolitiikat koskien avaruusolentojen teknologian hankintaa ja kehittämistä, avaruusolentojen läsnäoloon vastaamista sekä käsittelemään poliittisia seuraamuksia, jotka johtuivat Antarktiksella ja Etelä-Amerikassa salaisissa tukikohdissa piileskelevistä natsieliiteistä.

Natsi-Saksan sotaa edeltäneet ohjelmat kehittää avaruusolentojen inspiroimaa teknologiaa

Adolf Hitlerin kiinnostus okkultistisia tieteitä, esoteerisia filosofioita ja eksoottisia teknologioita kohtaan johti hänet hyödyntämään kaikkia mahdollisia keinoja, joiden avulla hän saisi pääsyn ja voisi kehittää aseteknologiaa, joka voisi auttaa Natsi-Saksaa saamaan oikeutetun paikkansa, Hitlerin näkökulmasta, johtavana globaalina valtana. [5] Okkulttisten tieteiden opiskelijana Hitler oli tietoinen mahdollisuudesta kommunikoida avaruusolentojen roduille menetelmillä kuten ‘psyykkinen kanavointi’, jossa henkilö saa yhteyden ei-fyysiseen ja/tai kaukaiseen elämänmuotoon ja välittää informaatiota. Sellainen viestintä oli okkultistiryhmien tiedossa pitkin Pohjois-Eurooppaa, jotka kaikki tutkivat Helena Blavatskyn kaltaisten mystikkojen töitä. Blavatsky kirjoitti laajasti hänen esoteerisesta viestinnästään muiden ‘elämänmuotojen’ kanssa ja siitä kuinka kehittää näitä viestintätaitoja. [6]

Vaikka sellainen ilmiö nykyajan väännöissä jääkin ottamatta vakavasti, on silti olemassa näyttöä siitä, että Hitler sekä otti sen vakavasti että omisti huomattavia resursseja sille, natsivaltio muuttaisi saamansa tiedot teknologiseksi kehitykseksi ja aseiden tuotannoksi. [7] ‘Psyykkisellä viestinnällä’ saadut tiedot johtivat natsit lähettämään retkikuntia aikana ennen toista maailmansotaa kaukaisiin paikkoihin kuten Tiibetiin, Antarktikselle, Etelä-Amerikkaan, Irakiin ja muualle etsimään haudattuja avaruusolentojen artifakteja ja menneitä sivilisaatioita.

Yksi suurimmista Hitlerin tukemista okkulttisista järjestöistä oli Vril-seura, jonka “väitettiin ‘kanavoivan’ viestejä avaruusolentojen sivilisaatiolta Aldebaranin tähtijärjestelmästä ja suunnittelevan aluksen kehittämistä, joka voisi tehdä mahdolliseksi fyysisen kontaktin siellä olevan sivilisaation kanssa.” [8] Toinen merkittävä okkultistinen ryhmä oli Thule-seura, joka samalla tavoin väitti olevansa viestintäyhteydessä kehittyneeseen rotuun; Maan ulkopuolisen avaruusolentojen rodun sijaan, tämä rotu oli muinainen rotu Maapallolta, joka ulkoisesti näytti pohjoismaalaiselta ja joka eli maanpinnan alla alueilla, jonne pääsi Maapallon napaseuduilta ja muilta syrjäisiltä paikoilta. [9]

Hitlerin vakava suhtautuminen ja hänen antamansa tuki tällaisille viesteille näkyy näiden okkultistisalaseurojen saamassa tuessa, mm. materiaalisten resurssien muodossa ‘avaruusolentojen inspiroimien’ teknologioiden kehitykseen. Vuoteen 1934 mennessä “Vril-seura oli ilmeisesti kehittänyt ensimmäisen UFOn muotoisen lentävän aluksensa, nimeltään Vril 1, joka toimi antigravitaation avulla.” [10] Vaikka perinteisempien saksalaisten sotilasjärjestöjen keskuudessa esiintyikin odotetusti skeptisismiä tällaista ‘kanavoitua’ informaatiota kohtaan, natsien SS-joukot olivat tämän teknologian kehityksen eturintamassa. Myöhemmin toisen maailmansodan aikaan natsien SS-joukot ottivat Hitlerin ‘tieteellis-sotilaallis-okkultistisen kompleksin’ täysin omaan haltuunsa ja näin varmistivat, että avaruusolentojen inspiroimaa teknologiaa kehitettiin kaikkein tiukinta salaisuutta noudattaen.

Tärkeä yksityiskohta Hitleriin liittyen oli, että hän piti tällaisia teknologioita osana ‘luonnollista järjestystä’, jonka hän toivoi saavansa aikaan, minkä paljasti Hitlerin ja Viktor Schaubergerin pojan välinen haastattelu, joka oli ilmailualan pioneeri gravitaation kumoavissa teknologioissa:

Kesäkuussa 1934 isäni sai kutsun valtakunnankansleri Adolf Hitlerin luo keskustelemaan hänen työstään. Hitler halusi tietää hänen löydöksistään ja puhua eri mahdollisuuksista sekä siitä mikä hänen suuri suunnitelmansa oli. Ja hän sanoi ‘kyllä, tutkin uutta teknologiaa, joka tulee jälleen kerran harmonisoimaan asioiden  luonnollisen järjestyksen ja tämä on minun todellinen ohjelmani. [11]

Hitler antoi tuntuvaa materiaalista tukea Schaubergerille, mikä vihjasi siitä miten teknologioita, jotka olivat harmoniassa Hitlerin okkultistisen/naturalistisen maailmankuvansa kanssa, saisivat tukea:

Schaubergerille annettiin tiedemiesten tiimi auttamaan häntä hänen työssään... he kehittivät ‘lentävän kiekon’, joka toimi  Schaubergerin turbiinin avulla, joka pyöritti ilmaa pyörremäiseksi oskillaatioksi, joka johti suuren tehon syntymiseen ja tämä sai aikaan levitaation [antigravitaatiovoima]. Schaubergerin prototyyppi kehitettiin alukseksi nimeltä Belluzzo-Schriever-Miethe Diskus, kone joka oli läpimitaltaan yli 6.5 metriä. Nämä alukset kulkivat yli 2000 kilometrin tuntinopeudella ja tavoitteena oli päästä yli 4000 km/h. Vuoteen 1945 ne kykenivät saavuttamaan 12 kilometrin korkeuden alle kolmessa minuutissa. Aluksen havaittiin myös hehkuvan sinivihreänä sen noustessa ja se jätti jälkeensä hopeisen hehkun. [12]

Useat amerikkalaislähteet todistivat, että Natsi-Saksa oli kuin olikin kehittänyt teknologiaa, joka muistuttaa nykypäivän UFOja. Virgil Armstrongin, entisen CIA-agentin mukaan:

Me tiedämme, että sodan alkuvaiheessa liittoutuneiden kesken oli selviä faktioita, jotka eivät uskoneet hänellä [Hitler] olevan salaista asetta, ja vasta kun amerikkalaiset painottivat niin kovasti tätä he alkoivat ottaa sen vakavasti, ja he niinpä he saivatkin selville, että Hitlerillä ei ainoastaan ollut salaista asetta, vaan että se oli avaruusalus, mitä me nykyään kutsuisimme UFOksi. [13]

Toinen maineikas amerikkalaisupseeri, joka todisti natsien teknologiasta, oli kapteeni Ed Ruppelt, joka oli alkuvaiheessa Project Blue Bookin päätutkija: ”Kun toinen maailmansota päättyi, saksalaisilla oli useita radikaaleja lentokonetyyppejä ja ohjattavia ohjuksia kehityksen alla. Suurin osa oli alkuvaiheessa, mutta ne olivat ainoita tunnettuja aluksia, jotka kykenisivät UFO-havaintojen kohteiden kaltaisiin suorituksiin…” [14] Astronautti Edgar Mitchell vahvisti vuonna 1991, että suurin osa UFO-salailusta on perua toisen maailmansodan ajoilta. [15]

On ollut myös raportteja siitä, että Natsi-Saksa on noutanut ‘maahansyöksyneen’ aluksen. [16] Eversti Phillip Corso, joka oli vanhempi avaruusolentojen teknologian takaisinmallinnuksesta vastaava upseeri Eisenhowerin ja Kennedyn hallinnoissa, tukee tällaisen tapahtuman ideaa haastattelussa:

Maahansyöksyjä oli muualla, ja he [saksalaiset] keräsivät myös materiaalia. Saksalaiset työskentelivät sen parissa. He eivät ratkaisseet voimanlähdekysymystä. He tekivät paljon kokeita lentävillä lautasilla. Heillä oli yksi mikä lensi 3.5 kilometriin. Mutta me kaikki, he ja me, meiltä puuttui ohjausjärjestelmä. Kehitystyössä me aloimme tajuta, että olento itse [avaruusolento] oli itse osa ohjausjärjestelmää, osa konetta." [17]

Mikäli tällainen maahansyöksy olisi oikeasti tapahtunut, sen lisäksi mitä me tiedämme natsien okkulttisten järjestöjen viestinnästä avaruusolentojen kanssa, silloin tämä olisi huomattavasti puskenut eteenpäin Natsi-Saksan toimia kehittää avaruusolentojen teknologiaa Euroopan valloittamista varten.

On erittäin todennäköistä, että jossain kohtaa ennen toisen maailmansodan syttymistä vuonna 1939 sotilastiedustelu-upseerit länsimaista ja Neuvostoliitosta arvasivat saatavilla olevasta todistusaineistosta — natsien okkulttisten järjestöjen tiedusteluarvioista, Hitlerin esoteeristen filosofioiden ja käytäntöjen kannatuksesta, täysin rahoitetuista natsien retkikunnista kaukaisiin paikkoihin ympäri planeettaa ja natsien tiedelaboratorioiden teknologisista innovaatioista — että Natsi-Saksa oli vakavissaan aikeissa kehittää teknologiaa, jota Hitler ja hänen korkeat upseerinsa olivat saaneet avaruusolentojen kanssa käydyistä okkultistisista keskusteluista.

Sekä länsidemokratioiden tiedeperinteet, jotka perustuvat eurooppalaisen valistuksen ajan ‘tieteelliseen rationalismiin’, että Neuvostoliiton tiedeperinteet, jossa marxilainen historiallinen materialismi oli dominantti, olisivat johtaneet siihen, että näiden maiden tiedustelupalvelut olisivat sivuuttaneet Hitlerin okkultistisen viestinnän merkityksen. Siitä huolimatta, se seikka että Hitler aktiivisesti tuki tällaista viestintää natsivaltion tiederesursseilla olisi ansainnut lähempää tilanteen tarkastelua. Kun enemmän tietoa UFOjen läsnäolosta paljastui myöhemmin 1930-luvulla, länsivallat ja neuvostotiedustelu olisivat odotetusti olleet huolissaan siitä, että Hitlerin okkultistiset keskustelut avaruusolentojen kanssa antaisivat Natsi-Saksalle tärkeän sotilaallisen edun tulevissa sodissa.

Vieläkin kuumottavampaa länsimaiden tiedustelulähteiden kannalta oli mahdollisuus sille, että avaruusolentojen rotu antaisi Natsi-Saksalle hiljaista tukea näissä kommunikaatioissa huolimatta Hitlerin militaristisesta politiikasta Euroopassa. Se, että Natsi-Saksa sai tukea avaruusolennoilta, tuli modernin rakettitieteen keksijän, Hermann Oberthin, suusta, joka vahvisti natsien ja avaruusolentojen välisen yhteyden sanoessaan ”me emme voi yksin ottaa kunniaa tiettyjen tieteenalojen ennätyksellisestä edistämisestä. Me saimme apua.” Kun häneltä kysyttiin keneltä, hän vastasi, ”kansoilta toisista maailmoista.” [18] Se, että Natsi-Saksa olisi saanut haltuunsa ‘maahansyöksyneen’ avaruusolentojen aluksen, saattaa olla näyttöä eräistä Natsi-Saksan yhdeltä tai usemmalta avaruusolentojen rodulta saamista hiljaisen tuen muodoista.

Avaruusolentojen rodun, joka kommunikoi ja on jopa saattanut vierailla Maapallolla 1930-luvulla, kannalta Natsi-Saksa olisi ollut looginen valinta sellaiselle ‘avulle’. Hitler oli avoin esoteerisille harjoituksille ja teknologioille, mikä tarkoitti, että sellaisella avaruusolentojen rodulla oli keino kommunikoida suurvallan kanssa aikana, jolloin muut valtiot olivat epäileväisiä vierailevien avaruusolentojen rotujen politiikasta ja tuntemattomien viestintäkanavien avaamisesta yhdelle tai useammalle niistä. Idea luoda kommunikaatioyhteys esoteerisillä harjoituksilla kuten ‘psyykkisellä kanavoinnilla’ olisi länsimaissa ja Neuvostoliitossa sivuutettu naurettavana ja jopa vaarallisena poliittisten päättäjien toimesta, jotka edelleen yrittivät saada tietää niin paljon kuin he pystyivät avaruusolentojen läsnäolosta perinteisempien sotilastiedustelun kanavien ja tieteellisten keinojen avulla. Paljon myöhemmin Yhdysvallat ja muut liittoutuneet kehittivät omat protokollat ja standardit avaruusolentojen kanssa viestintään samanlaisten psyykkisten kanavointitekniikoiden avulla, joiden edelläkävijoinä okkultistiset natsiryhmät olivat toimineet. Entinen ilmavoimien kersantti Dan Sherman paljasti NSA:lla saamansa telepaattisen/psyykkisen viestinnän koulutuksen. NSA on avaruusolentojen rotujen kanssa käydyn viestinnän kärkinimi. [19]

Antamalla kaiken mahdollisen avun Natsi-Saksalle, olettaen että kehittyneiden avaruusolentojen rotujen kanssa käytyyn viestintään on olemassa protokollat maailmoissa, joilla ei vielä ole olemassa yhtä ainoaa maailmanhallitusta, natsien kanssa kommunikoineet avaruusolennot ovat mahdollisesti saaneet jonkinlaista hyötyä maksuna, joka on voinut huolestuttaa liittoutuneita. Mahdollisuudet hiljaiselle liitolle Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välillä, vaikka se olisi ollut pelkästään natsien avaruusolentojen kanssa käymää keskustelua psyykkisesti, olisi muodostanut tärkeän kysymyksen liittoutuneille. Riskeeraisiko Hitler globaalin ihmiskunnan korkeimman hyvän vaihdossa jostain mikä auttaisi Saksaa muuttumaan maailman suurvallaksi? [20] Todennäköisesti he olisivat vastanneet kyllä ja pelanneet aikaa päättääkseen miten vastata Hitlerin aggressiiviseen nationalistiseen politiikkaan, Hitlerin ‘sotilaallis-tieteellis-okkultistisen’ kompleksin kehittämään teknologiaan, sekä avaruusolentojen ‘uhan’ luonteeseen, mikäli sellaista olisi ollenkaan, ihmisten itsevaltiudelle planeetallamme.

Natsien menestymisen mahdollisuus saada jonkinlainen kommunikaatioyhteys avaruusolentojen rodun kanssa ja jopa suora pääsy avaruusolentojen teknologiaan olisi varmasti vaikuttanut Britannian innokkuuteen Natsien menestymisen mahdollisuus saada jonkinlainen kommunikaatioyhteys avaruusolentojen rodun kanssa ja jopa suora pääsy avaruusolentojen teknologiaan olisi varmasti vaikuttanut Britannian innokkuuteen ottaa huomioon Saksan huolenaiheet Versaillesin rauhansopimuksesta johtuvien epäkohtien korjaamiseksi. Kaikki poliittinen ja diplomaattinen keskustelu näiden epäkohtien korjaamiseksi, vaikka se olisi suututtanut Britannian pääliittolaisen Ranskan, olisi antanut Britannialle paljon tarvittua aikaa voittaa Hitlerin regiimin ja hänen eksoottisten aseohjelmien turvallisuusuhka. Münchenin sopimus Britannian pääministerin Neville Chamberlainin ja Hitlerin välillä vuoden 1938 sudeettikriisin ratkaisemiseksi tarkoitti, että Tsekkoslovakia menettäisi alueet ja sille tärkeät maanpuolustusvarat. Britannian ja Ranskan perspektiivistä sellainen strateginen uhkapeli oli tarpeen mikäli Natsi-Saksalle aiottaisiin uskotella, että se voisi hyötyä suuresti siitä että se valitsee tehdä yhteistyötä Lännen kanssa vastuullisesti avaruusolentojen läsnäolon ja teknologian kysymyksissä.

Yhteistyö Lännen kanssa rahallisen tuen ja länsifirmojen tekemien investointien muodossa oli jo tarjonnut Natsi-Saksalle suuren osan sen uudelleenteollistamisesta. Suuret amerikkalaiset ja brittiläiset korporaatiot investoivat vahvasti Natsi-Saksan teollisuuteen ja loivat tärkeitä suhteita korkeisiin natsijohtajiin. [21] Kyseessä ei ollut pelkkä tilapäinen ilmiö, jonka oli tehnyt mahdolliseksi lyhyt länsivaltojen kuten Britannian ja Yhdysvaltojen sympatian ajanjakso natsien toimille poistaa Versaillesin rauhansopimuksen epäsuhdat, [22] vaan on olemassa uskottavaa näyttöä siitä, että tällaiset suhteet jatkuivat myös sodan aikana. Rockefellerien kontrolloima Standard Oil -yhtiö, esimerkiksi, teki laajalti yhteistyötä Saksan petrokemiajätti I.G. Farbenin kanssa öljy- ja kemian alalla, ja heidän väliset suhteensa jatkuivat jopa silloinkin kun Yhdysvallat liittyi mukaan sotaan joulukuussa 1941. Toukokuussa 1942 Standard Oilin johtajia vastaan nostettiin syytteet, jotka myöhemmin kumottiin, mutta sen touhut I.G. Farbenin kanssa joutuivat Harry Trumanin johtaman senaatin komitean hampaisiin. [23]

Toinen maailmansota, natsien ja avaruusolentojen välinen yhteys sekä natsien salainen maastapako

Vuonna 1939 Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto solmivat sopimuksen, jolla jakaa Puola keskenään, ja tämä käynnisti toisen maailmansodan. Britannialle ja Ranskalle se tarkoitti, että Natsi-Saksa oli keskittynyt kampanjaan Euroopan valloittamiseksi huolimatta mistään Saksan poliittisista myönnytyksistä rauhalle. Mikäli se olisi totta, että Saksa oli todellakin saanut hiljaista apua avaruusolentojen rodulta ja/tai saanut avaruusolentojen inspiroimaa teknolgiaa, Saksan hyökkäyksellä Puolaan olisi suuret seuraukset. Tämä tarkoitti, että Saksa täytyisi nopeasti kukistaa ennen kuin se voisi ottaa käyttöön hyökkäysaseisiinsa avaruusolennoilta saamaansa teknologiaa tai informaatiota. Yhtään ei säästelty sodan päätavoitteen saavuttamiseksi, akselivaltojen kukistamiseksi. Akselivallat olivat pitkäaikainen uhka Euroopan demokratioille sekä globaalin ihmiskunnan suvereniteetille, mikäli yksi tai useampi avaruusolentojen rotu avusti hiljaisesti Natsi-Saksaa. Winston Churchill, Britannian konservatiivipääministeri, torjui kaikki yritykset saada aikaan rauhansopimus Natsi-Saksan kanssa huolimatta Hitlerin anteliaista ehdoista. [24]

Ranskan nopean tappion jälkeen 1940, tämä tarkoitti että Britannia joutui varmistamaan, että Yhdysvallat lähtisi mukaan sotaan niin pian kuin mahdollista avustaakseen Saksan kukistamisessa. Vaikka tämä epäilemättä oli looginen veto Britannialta tai miltä tahansa epätoivoiselta maalta, joka on kamppailemassa voimakasta vastustajaa vastaan, Saksan teknologiaohjelmien luonne ja mahdolliset yhteydet avaruusolentoihin vaativat välitöntä toimintaa ei-taistelevilta mailta kuten Yhdysvalloilta. Sodan alkuvaiheissa presidentti Roosevelt sai tietää avaruusolentojen läsnäolosta sekä mahdollisuudesta sille, että Natsi-Saksa oli kehittelemässä hyökkäysaseita avaruusolentojen teknologian ja avun pohjalta. Tohtori Michael Wolfin mukaan, joka väittää olleensa jäsen kansallisen turvallisuuden neuvostossa, joka valvoo avaruusolentojen toimia USA:ssa, ”Ensimmäinen UFO syöksyi alas mereen 1941 San Diegon rannikolta länteen, ja laivasto nouti sen talteen. [25] Toinen päivämäärä tälle löydölle on saatu nyt edesmenneeltä eversti Willian Brophylta, 25. helmikuuta 1942. [26] Mitkään sotaan mukaan lähtemisen oikeutuksista eivät saaneet päätyä kansan tai Yhdysvaltain kongressin tietoon. Tämä pakotti amerikkalaispäättäjät muuttamaan toimintasuunnitelmaansa. On erittäin todennäköistä, että presidentti Roosevelt ja pääministeri Churchill kärjistivät poliittisia tapahtumia Tyynellä valtamerellä niin, että keisarillisen Japanin olisi ollut pakko hyökätä Amerikan laivaston kimppuun Pearl Harborissa. [27] Sellainen kärjistys olisi ollut tarpeen, kun otetaan huomioon, että Hitler oli tehnyt kaiken mahdollisen varmistaakseen, että Yhdysvallat ei lähtisi mukaan sotaan Britannian puolelle. [28] Olennaisesti amerikkalaista kansaa ei ollut tarpeen taivutella Britannian puolelle, kun Natsi-Saksa selvästi vältteli ensimmäisen maailmansodan virhettään, jolloin sen sukellusvenesodankäynti toi Yhdysvallat mukaan sotaan.

Todisteet Yhdysvaltain alas ampumasta avaruusolentojen aluksesta vuonna 1941/1942 on voinut olla avaruusolentojen keino tasoittaa puolia tarjoamalla samanlaista avaruusolentojen teknologia-apua molemmille sodan osapuolille. Hitlerin hyökkäys Neuvostoliittoon 1941 oli todistus Hitlerin itseluottamuksesta siihen, että salaiset aseteknologiaohjelmat olisivat menestyksekkäästi tuottaneet hyökkäysaseita, joilla natsit saisivat voiton Euroopasta.

Sodan loputtua Natsi-Saksan teknologinen ylivertaisuus paljastui kenraalimajuri Hugh Knerrin ja kenraaliluutnantti Carl Spatzin käymästä kirjeenvaihdosta 1945. Knerr oli Yhdysvaltain strategisten joukkojen hallinnon apulaispäällikkö Euroopassa:

Saksan tieteellisten ja teollisten instituutioiden miehitys on paljastanut, että olemme olleet hälyttävästi jäljessä monilla tutkimusaloilla, ja jos emme käytä tätä tilaisuutta hyväksenne tarttumalla laitteistoon ja sen kehittäneisiin aivoihin ja laittamalla tätä yhdistelmää pikaisesti takaisin töihin, jäämme useita vuosia jälkeen yrittäessämme kurota umpeen alaa, jota on jo hyödynnetty. [29]

Tämä viittaa siihen, että ne vuodet, joita Natsi-Saksa kehitti avaruusolentojen inspiroimaa teknologiaa, kun liittoutuneet olivat skeptisiä natsien okkulttisissa järjestöissä käyttämien viestintäkeinojen suhteen, olivat kriittisiä. Sen jälkeen kun tuli tietoon, että Natsi-Saksan hyökkäysaseet oli kehitetty avaruusolentojen kanssa käytyjen keskustelujen ja todennäköisen avaruusolentojen teknologian pohjalta, Britannia, Yhdysvallat ja jopa Neuvostoliitto olivat jo kaukana jäljessä teknologisessa kehityksessä natseihin verrattuna. Edes Yhdysvaltojen 1941/1942 noutaman avaruusaluksen avullakaan liittoutuneet eivät olisi voineet kuroa umpeen Natsi-Saksan teknologista etumatkaa.

Natsien pako Antarktikselle, ‘Operation High Jump’ ja avaruusolentojen apu

Natsi-Saksan ja keisarillisen Japanin ‘virallinen’ tappio 1945 oli itse asiassa ‘taktinen voitto’, joka naamioi suuren ‘voitokkaiden liittoutuneiden’ strategisen tappion, joka pidettiin visusti kansalta salasa. Merkittävä osuus Natsi-Saksan poliittista eliittiä, kaikkein kehittyneintä avaruusolentojen teknologiaa ja täysin toimivia ‘lautasaluksia’ pääsi pakoon liittoutuneilta. [30] Natsi-Saksan kehittyneistä aseohjelmista jäljelle jäänyt osuus oli jotain häiritsevää, mitä tulee natsien saavuttamaan teknologiseen kehitykseen monilla asetuotannon aloilla. [31] Se seikka, että natsit olivat siivonneet kehittyneimmät salaisuutensa, teknologiansa ja henkilöstönsä Saksan lopullisen tappion hetkellä, oli ollut suuri shokki liittoutuneille sen käydessä selväksi mitä oli tapahtunut. [32] Toisen maailmansodan viimeiset kuukaudet eivät olleet tappiota hyväksymään kykenemättömän, megalomaanisen natsijohdon uhkapeliä, vaan se oli itse asiassa systemaattista natsien kaikkein arvokkaimpien resurssien ja henkilöstön valmistelua, jotka valmistautuivat siirtymään kaukaisiin sijaintipaikkoihin Antarktikselle ja Etelä-Amerikkaan. Tämä mahdollisti natsien jatkaa uniikkia yhteiskuntajärjestelmäänsä ja suunnitella tulevaa tärkeää, ellei jopa dominanttia, roolia kansainvälisissä tapahtumissa.

Natseilla oli riittävästi aikaa ja resursseja valmistella sellainen siirtyminen, kun otetaan huomioon heidän laajat bisneskontaktit, pöytälaatikkofirmat ja yhteydet Etelä-Amerikan hallituksiin ja yrityksiin. Hyvin varustautuneet natsiretkikunnat Antarktikselle sotien välisenä aikana mahdollistivat natseille tutustua Antarktiksen maastoon ja luoda perustukset mahdolliselle sodanjälkeiselle roolille näillä alueilla. Kaikkein kunnianhimoisin natsiretkikunta oli vuonna 1938, kun Antarktiksen maista natsihallituksen leipiin kartoitti suuria alueita kapteeni Alfred Ritscher. Lentotukialus Schwabenland lähetti lentokoneita laajoihin ilmavalvontatehtäviin alueelle, jonka Natsi-Saksa oli lähettänyt valtaamilleen alueille, joita kutsuttiin nimellä Neuschwabenland. [33] Sodan aikainen sukellusvenetoiminta Antarktiksella kertoi siitä, että natsit ovat saattaneet rakentaa sinne tukikohtia. Tällainen mahdollisuus sai lisäpontta Natsi-Saksan sukellusvenelaivaston komentajan, amiraali Karl Donitzin kommentista vuonna 1943, jolloin hän väitti, että hänen laivastonsa oli “rakentanut toiselle puolen maailmaa Shangri-La:n — voittamattoman linnoituksen.” [34] Saksan antauduttua ehdottmasti toukokuun 8. päivänä 1945 natsien sukellusvenetoiminta Antarktiksen alueella jatkui, mikä kävi ilmi Agence Pressen raportista syyskuun 25. päivä 1946: “jatkuvat huhut saksalaisten sukellusvenetoiminnasta Tulimaan alueella Etelä-Amerikan kaikkein eteläisimmässä kärjessä sekä Antarktiksella perustuvat todellisiin tapahtumiin.” [35]

Huhuja natsieliitin pakomatkasta Antarktikselle kärjisti liittoutuneiden käsitys nyt kiistämättömästä näytöstä siitä, että avaruusolentojen rodut todellakin vierailivat Maapallolla. Avaruusolentojen läsnäolo oli tekijä liittoutuneiden tavoitellessa ja hävittäessä Natsi-Saksan jäänteitä, jotka olivat muuttaneet Antarktikselle ja Etelä-Amerikkaan, ja jotka nyt käyttivät täysin toimivia ‘lautasaluksia’ liikkumaan ympäri planeettaa ja jopa lentämään syväavaruuteen. Monet välittömästi sodan jälkeen havaitut UFOt ovat useiden natsien teknologian kehittyneestä luonteesta tietoisien sotilasupseerien raporttien mukaan täysin toimivia natsien avaruusaluksia. [36]

Vähemmän tunnettu toimi lopettaa natsien uhka lopullisesti oli amiraali Richard Byrdin vetämä laivaston retkikunta Antarktikselle 1946/1947. Byrdin sotilasretkikunta sai nimen “Operation High Jump”, ja se koostui “4700:sta sotilaasta, kuudesta helikopterista, kuudesta Martin PBM -lentokoneesta, kahdesta vesiliitokoneiden tukialuksesta, viidestätoista muusta lentokoneesta, 30:sta laivaston tukialuksesta ja yhdestä lentotukialuksesta (USS Philippine Sea).“ [37] Amiraali Byrd sai käskyksi Yhdysvaltain laivaston komentajalta, amiraali Chester Nimitziltä: “(b) konsolidoida ja laajentaa Amerikan suvereniteettia Etelänapamantereen suurimmalle mahdolliselle alueelle; (c) määrittää Antarktikselle tukikohtien perustamisen ja niiden ylläpidon mahdollisuus ja tutkia mahdollisia paikkoja tukikohdille”. [38] Ironista kyllä, se oli juuri amiraali Byrd joka oli puhutellut kapteeni Ritscherin natsiretkikuntaa ennen lähtöään Antarktikselle vuonna 1938/39. Nyt amiraali Byrd oli amerikkalaisen retkikunnan johdossa, jonka tehtävä oli etsiä ja eliminoida Schwabenlandin retkikunnan aikana löytyneisiin tai rakennettuihin tukikohtiin paennut natsieliitti.

Antarktiksen kesä 1946/1947 oli ensimmäinen mahdollisuus viedä tällainen suuri retkikunta Antarktiksen karuille seuduille. Koska se tuli niin nopeasti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, sitä kovasti ihmeteltiin miksi niin suuri armada matkaisi Antarktikselle kiristyvän kylmän sodan jännitteiden aikaan, ellei retkikunta lähetetty sinne hoitamaan sotilaallisesti jotain itse sodan keskeneräistä ongelmaa — natsieliittiä, joka piileksi maanalaisissa tai ennen sotaa ‘löydetyissä’ tukikohdissa. Hitler oli valtuuttanut useita sotilastehtäviä Antarktikselle ennen sotaa, mikä teki mahdolliseksi yhden tai useamman tukikohdan perustamisen tai löytymisen. [39] Byrdin tehtävä oli suunniteltu kestämään puoli vuotta, mutta se päättyi kahdeksan viikon jälkeen, koska se oli Chilen sanomalehdistön raporttien mukaan “ajautunut ongelmiin” ja oli kärsinyt “monia kuolonuhreja”. [40] Jos tehtävän todellinen tavoite oli paikallistaa ja hävittää natsien tukikohdat, sanomalehdistön raportit ja tehtävän ennenaikainen keskeytyminen kertoivat karmeasta epäonnistumisesta ja amerikkalaislaivaston karusta herätyksestä.

Maaliskuun 5. päivänä 1947 chileläisen sanomalehden haastattelussa amiraali Byrd, Operation High Jumpin päätyttyä ennenaikaisesti, vihjasi, että tappio oli kuin olikin kärsitty ja etelänavalla oli uusi uhka:

Amiraali Byrd julisti tänään, että Yhdysvalloille oli tärkeää välittömästi ryhtyä puolustustoimiin vihollisalueita vastaan. Amiraali lisäsi, ettei hän halunnut pelotella ketään turhaan, mutta että se oli katkera todellisuus, että uuden mahdollisen sodan uhatessa USAa vastaan hyökättäisiin lentävillä esineillä, jotka kykenivät lentämään navalta navalle uskomattomilla nopeuksilla. [41]

Oli selvää, että amerikkalaisten paraskaan laivue ei kykenisi voittamaan pientä mutta hyvinvarusteltua natsieliittiä, joka oli selvinnyt sodasta syrjäisessä Antarktiksen sijainnissaan. Taaskaan mahdollisuutta sille, että natsit olivat saaneet apua avaruusolennoilta amerikkalaisten hyökkäyksen pysäyttämiseksi, ei voitaisi sulkea pois. Natsien toimet okkultistiryhmissä kuten Thule-seura, jossa viestittiin kehittyneelle maanalaiselle ihmissivilisaatiolle, nimeltään ‘Thule’, on saattanut johtaa siihen, että natsieliitti sai apua siirtyäkseen salaiseen tukikohtaan Antarktiksella ja mahdollisesti sai merkittävää tukea avaruusolennoilta amerikkalaisten ja sen liittolaisten hyökkäystä vastaan.

Amiraali Byrdin vähemmän tunnettu retkikunta pohjoisnavalle Operation High Jumpin aikaan, jossa hän törmäsi kehittyneeseen pohjoismaiseen avaruusolentojen rotuun, viittaa siihen, että Thule-seura oli kuin olikin ollut oikeassa arviossaan sellaisen rodun olemassaolosta. Amiraali Byrd paljasti tämän kohtaamisen olosuhteet jälkikäteen julkaistuissa päiväkirjoissaan, jossa tämän kehittyneen maanalaisen rodun johtaja tervehti häntä:

"Me olemme antaneet teidän tulla tänne, koska olette luonteeltanne jalo ja hyvin tunnettu Pintamaailmassa, amiraali... olette nyt Ariannin kotimaassa, Maapallon Sisämaailmassa... Amiraali, kerron teille nyt miksi olen pyytänyt teidät tänne. Kiinnostuksemme saa aivan oikeutetusti alkunsa sen jälkeen, kun rotunne räjäytti ensimmäiset atomipommit Hiroshimassa ja Nagasakissa, Japanissa. Tuona hädän hetkenä me lähetimme omat lentävät koneemme, 'Flugelradit', pintamaailmaanne tutkimaan mitä rotunne oli tehnyt... Katsokaas, me emme koskaan ole aiemmin puuttuneet rotunne sotiin tai barbaarisuuteen, mutta nyt meidän pitää, sillä olette oppineet pelleilemään voimilla, jotka eivät ole ihmistä varten, nimittäin atomivoima. Lähettiläämme ovat jo toimittaneet viestit maailmanne valloille, ja kuitenkaan ette ota opiksenne. Nyt olette valinneet olla todistaja täällä sille, että maailmamme todellakin on olemassa. Katsokaas, kulttuurimme ja tieteemme on tuhansia vuosia rotuanne edellä, amiraali. [42]

Byrdin päiväkirjan totuudenmukaisuudesta keskustellaan edelleenkin, mutta Byrdin kommentit Chilen lehdistössä viittaavat siihen, että hän oli riittävän hermostunut naparetkensä tapahtumista 1946/47, että tällainen kohtaaminen mahdollisesti on tapahtunut. Myöhemmät raportit UFO-aktiviteetista Antarktiksen alueella ovat vahvistus siitä, että uusi vihollinen käytti Antarktista tukikohtana operaatioille, joka hermostutti amiraali Byrdiä niin kovasti — natsit ja/tai yksi tai useampi avaruusolentojen rotu. [43]

Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta

‘Voitokkaiden’ liittoutuneiden (jotka nimittivät itseään yhdistyneiksi kansakunniksi, josta tuli virallinen nimi uudelle Kansainliiton korvanneelle organisaatiolle 1945) muodostivat perustan toisen maailmansodan jälkeiselle vastaukselle tapahtumiin, jotka tapahtuivat ennen sotaa ja sen aikana. Jos ei huomioida avaruusolentojen itsensä vierailua, kaikkein tärkein tapahtuma oli Natsi-Saksan nopea teknologinen kehitys, joka oli seurausta avaruusolentojen kanssa käydyistä keskusteluista esoteerisin viestintäkeinoin. Natsien ja avaruusolentojen väliset yhteydet opettavat meille seuraavaa:

• • Maapallolla vierailleet avaruusolentojen rodut olivat innokkaita saamaan viestintäyhteyden suurvaltojen poliittisiin johtajiin.

• • Avaruusolentojen kanssa käyty psyykkinen viestintä oli merkittävässä roolissa Natsi-Saksan nopeassa teknologisessa kehityksessä.

• • Antiikin aikaan asti ajoittuvia avaruusolentojen artifakteja on mahdollista löytää syrjäisistä sijainneista planeetallamme, ja niillä on potentiaali edistää löytäjänsä teknologista kehitystä nopeasti.

• • Yksi tai useampi avaruusolentojen rotu hiljaisesti tuki Natsi-Saksan asehankintaohjelmia.

• • Avaruusolentojen rodut eivät puuttuneet suoraan väkivaltaisiin konflikteihin ja näyttivät tasapuolisesti avustavan sotaa käyviä maita kaikilta osin kehittämään avaruusolentojen teknologiaa joko hyökkäys- tai puolustustarkoituksiin.

• • Natsi-Saksan eliitit selvisivät sodasta syrjäisissä sijainneissa Antarktiksella ja Etelä-Amerikassa, ja he jatkavat edelleen rooleissaan maailman tapahtumissa.

Avaruusolentokysymyksen globaalin hallinnoinnin perusta toisen maailmansodan jälkeen perustui oppeihin, jotka opittiin toisen maailmansodan aikana. On olemassa huomattavaa näyttöä siitä, että Yhdysvallat, Neuvostoliitto, Britannia ja Ranska ovat ‘tehneet yhteistyötä’ tarkkaillessaan ja toteuttaessaan näitä globaaleja hallintokäytänteitä huolimatta kiistakysymyksistä. Yhteistyö Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä perustui suurelta osin yhteiseen käsitykseen tarpeesta tehdä yhteistyötä koskien avaruusolentojen läsnäoloa ja natsien tukikohtia, sekä perustavanlaatuisiin oppeihin, jotka saatiin natsien kokemuksista kun suurvalta lähti sotilaallisesti seikkailemaan perustuen omaan itseluottamukseensa siitä, että se voisi käyttää avaruusolentojen teknologiaa hyökkäystarkoituksiin.

Kaikkein tärkein tekijä, joka tätä globaalia yhteistyötä leimaa, oli selkeät ideologiset erot länsimaiden ja neuvostoblokin välillä, joilla oli vastakkaisia näkemyksiä siitä miten parhaiten organisoida yhteiskunta ja planeetta. Tämä tarkoitti, että kukin blokki samaan aikaan sekä teki yhteistyötä vastatakseen avaruusolentojen läsnäoloon ja natsitukikohtien olemassaoloon että kilpaili maksimoidakseen oman vaikutusvaltansa planeetalla. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ottivat johtoaseman ja loivat poliittiset, sotilaalliset ja taloudelliset rakenteet, joita kukin ideologinen blokki käytti. Kukin ideologinen blokki hoiti omia poliittisia ongelmiaan, jotka syntyivät avaruusolentojen läsnäolosta ja heidän teknologiastaan käyttäen omia rakenteitaan tätä kysymystä hoitamaan. Kukin blokki kuitenkin teki yhteistyötä avaruusolentojen läsnäolon tiimoilta pitämällä poliittisen johdon kokouksia aiheesta sekä viestimällä kunkin blokin sotilas- ja tiedusteluyhteisöille.

Kiinan kansantasavallan tunnustaminen pysyväksi turvallisuusneuvoston jäseneksi vuonna 1972 merkitsi sen nousua suurvaltioksi, joka olisi myös merkittävässä roolissa avaruusolentokysymyksen hallinnoinnissa luomalla vaikutusalueen, joka omalla tavallaan hankkii avaruusolentojen teknologiaa ja vastaa avaruusolentojen läsnäoloon. Ei ole olemassa näyttöä siitä, että 1960-luvulla noussut liittoutumattomien maiden ryhmä olisi ollut merkittävässä roolissa avaruusolentojen läsnäolon tai teknologian hallinnoinnissa globaalisti. Perustuen instituutiorakenteisiin, suhteisiin ja yhteistyösopimuksiin liittoutuneiden maiden välillä koskien avaruusolentojen teknologiaa ja läsnäoloa planeetallamme, voidaan identifioida liittoutuneiden ottaneen käyttöön viisi poliittista toimenpidettä hallinnoimaan avaruusolentokysymystä.

1. Totuuden salaaminen avaruusolennoista

Ensimmäinen politiikkatoimi avaruusolentokysymyksen globaalissa hallinnoinnissa oli, että asiaa ei tulisi paljastaa kansalle tai vaaleilla valituille edustajille ennen kuin jossain vaiheessa tulevaisuudessa, jolloin avaruusolentojen läsnäolon ja teknologian poliittiset seuraamukset olisi selvästi määritetty. Yhdysvaltain tapauksessa presidentti Roosevelt otti päätti salata avaruusolennot kansalta. Trumanin ja Eisenhowerin hallinnot myöhemmin institutionalisoivat tämän tavalla, joka mahdollistaisi jatkaa salailua määrittelemättömän pitkän ajan. [44] Kukin länsimaa, jolla oli suurempi rooli avaruusolentokysymyksen globaalissa hallintamekanismissa muodosti omat institutionaaliset struktuurinsa koordinoimaan avaruusolentopolitiikkaa ja varmistamaan salassapidon. [45] Kukin kansallisvaltio antoi kaikelle avaruusolentoihin liittyville projekteilleen ja informaatiolle tarpeeksi korkean turvaluokituksen, jotta siitä tulisi rikos sotilas- ja tiedusteluviranomaisille paljastaa osallisuutensa avaruusolentojen läsnäoloon ja teknologiaan liittyvissä projekteissa. [46] Tämä oli tehokas keino rajata käytyä julkista keskustelua avaruusolentokysymyksissä, mikä käy ilmi jatkuvasta median pimennosta avaruusolentoja koskien. [47]

Salaamisstrategian menestys vaatii tiukkaa kansallisen turvallisuuden lakien valvontaa ja muiden valtioiden painostamista, joilla ei ole pääsyä kaikkeen tietoon koskien avaruusolentokysymyksen eri aspekteja, antamaan kaikki hallussaan olevat tietonsa, artifaktinsa tai teknologiansa yhdelle tai useammalle suurvallalle helmikuun 1945 Yaltan sopimuksen mukaisesti, jonka Franklin D. Roosevelt, Winston Churchilla ja Josif Stalin solmivat. Yaltan sopimus on merkittävä, sillä se luo sekä vaikutusalueet liittoutuneiden vapauttamia alueita koskien että myös on todennäköisesti säätänyt salassapitovelvollisuudesta avaruusolentojen läsnäoloa ja natsien ja avaruusolentojen välistä yhteyttä koskien. Tämä viittaa siihen, että liittoutuneet joutuivat tekemään yhteistyötä varmistaakseen avaruusolentokysymyksen salassapidon kansallisen turvallisuuden asiana, jonka paljastaminen tarkoittaisi vakavia rangaistuksia julkishallinnon viranomaisille. Neuvostoblokin ja myöhemmin Kiinan tapauksessa laadittiin vieläkin drakonisempia lakeja, jotta varmistettaisiin kaikkein rohkeimpienkin viranomaisten hiljaisuus, jotka olivat tietoisia valtion/asevoimien projekteista koskien avaruusolentojen teknologiaa ja heidän läsnäoloaan.

Poliittinen johto valtioissa, jotka eivät olleet nimekkäässä roolissa avaruusolentokysymyksen globaalissa hallinnoinnissa, olivat ainoastaan riittävän tietoisia avaruusolentojen läsnäolosta delegoidakseen asian oman maansa kansallisen turvallisuuden elimelle. Vaikuttaa siltä, että tapauksissa joissa on löydetty avaruusolentojen artifakteja, tai joissa avaruusolentojen alukset ovat laskeutuneet ja/tai joissa on tapahtunut kohtaaminen avaruusolennon kanssa, nämä hoidettiin valtion kansallisen turvallisuuden elimen kautta, joka teki yhteistyötä suurvallan kanssa, jolla oli vaikutusvaltaa kyseiseen valtioon. Tohtori Jamisson Neruda, joka väittää olevansa loikkari NSA:n sisäisestä salaisesta organisaatiosta, joka erikoistuu avaruusolentojen viestintään ja teknologiaan, kuvaa olosuhteita, joissa Bolivian armeija nouti hänen isänsä löytämän avaruusolennon ohjastaman aluksen:

Vuosi 1956. Isäni löysi vaurioituneen avaruusaluksen Bolivian viidakoista metsästysreissulla. Se oli kolmion muotoinen alus, arviolta 70 metriä nurkasta nurkkaan, lähes tasasivuinen. Siellä oli 26 miehistön jäsentä. Kaikki kuolleita... Isäni sai haltuunsa teknologiaa aluksesta, ja sitten otti yhteyttä Bolivian hallinnon sotilasviranomaiseen, joka oli hänen luotettu ystävänsä. Aluksi isäni oli kiinnostunut myymään aluksen Bolivian armeijalle, mutta pian siitä tuli Yhdysvaltain armeijan ongelma -- erityisesti SPL:n [Special Projects Laboratory]. SPL:n johtaja tapasi isäni, määritti aluksen sijainnin ja nouti aluksen kolmessa päivässä. [48]

Salainen globaali noutojärjestelmä maita varten, jotka ovat Yhdysvaltain vaikutuspiirissä, oli nimeltään ‘Project Pounce’. Eversti Steve Wilson, entinen salaisen asiantuntijaryhmän johtaja, johon kuului Yhdysvaltain armeijan eri haarojen henkilöstöä, paljasti salaisen projektin toiminnan sarjassa haastatteluja:

Project Pounce on ilmavoimien mustien barettien ja tiedemiesten eliittiryhmä, jotka ryntäävät UFO-maahansyöksypaikalle, rajaavat alueen, noutavat Maan ulkopuolisen aluksen ja mahdolliset matkustajat, sitten "siivoavat" syöksypaikan sen syöksyä edeltäneeseen kuntoon ja pelottelevat kaikkia silminnäkijöitä pysymään hiljaa. [49]

Voitokkaat YK:n muodostaneet liittoutuneet, joiden pääjäsenistä tuli pysyviä YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä, tekivät yhteistyötä varmistaen, että avaruusolentojen läsnäolo pysyisi salassa kansalta ja muiden maiden hallituksilta. Tämä viittasi siihen, että YK:n turvallisuusneuvsto tarjosi tärkeän foorumin pysyville jäsenille koordinoida omia kansallisia politiikkatoimiaan avaruusolentoja koskien ja varmistaa avaruusolentojen läsnäoloa ja/tai teknologiaa koskeva salassapito.

3. Natsien ja avaruusolentojen välisen yhteyden salassapito ja natsien vaikutusvallan torjuminen Etelä-Amerikassa

Toinen merkittävä politiikkatoimi avaruusolentokysymyksen globaalissa hallinnoinnissa oli, että avaruusolentojen yhteys Natsi-Saksaan ja natsieliitin selviytyminen Antarktiksen ja Etelä-Amerikan syrjäseuduilla pidettäisiin salassa kansalta ja vaaleilla valituilta edustajilta niiden toimesta, jotka olivat tietoisia natsien exoduksesta. Tällä varmistettaisiin, että natsi-ideologia ei nousisi enää uudestaan minkään kansallisvaltion perustaksi, ja että natsieliitit eivät ottaisi haltuun kansallisvaltiota natsien uskomusjärjestelmien levittämiseksi. Tämä osoittautui huomattavan vaikeaksi Etelä-Amerikassa, jossa monet valtioista olivat natsimielisiä ja oli tarjonnut materiaalista tukea ja turvapaikkaa akselivalloille. Maat kuten Argentiina, Paraguay, Chile ja Brasilia joutuivat tarkkailuun näiden maiden poliittisten eliittien natsimielisyyden johdosta ja koska näillä mailla oli potentiaali toimia natsismin/fasismin levittäjinä Etelä-Amerikan mantereella. [50]

Kylmän sodan kamppailu Etelä-Ameikassa oli pyrkimys rajata natsismin/fasismin leviäminen ja tarve tarve hillitä mantereen hallituksiin vaikuttaneiden natsiryhmien vaikutusvaltaa. Pelkona oli, että Etelä-Amerikka joku päivä muuttuisi jäljelle jääneiden natsieliittien välineeksi päästä valtaan alueellisesti, jos ei sitten globaalisti. Kylmän sodan kamppailu Etelä-Amerikassa oli salainen keino Neuvostoliitolle ja Yhdysvalloille minimoida paenneiden natsieliittien uhka aiheuttamalla Etelä-Amerikan valtioissa poliittisia ja taloudellisia kriisejä. Nämä kriisit varmistaisivat, että mikään Etelä-Amerikan valtio ei koskaan voisi saavuttaa sellaista taloudellista potentiaalia, joka mahdollistaisi valtion kehittää sellaista teollista ja teknologista pohjaa, joka mahdollistaisi natsieliittien saavuttaa johtava rooli alueellisesti ja/tai globaalisti. Esimerkiksi IMF:n päätös vuonna 2002 jättää antamatta rahaa Argentiinalle johti helposti ennustettavaan talousromahdukseen, joka johti pankkien sulkemiseen, valtion tarjoamien palvelujen leikkauksiin ja nopeaan työttömyyden nousuun. [51] Sen sijaan, että tämä olisi seurausta Bushin hallinnon erilaisesta makrotaloudellisesta filosofiasta Clintoniin verrattuna, voidaan spekuloida että todellinen syy evätä Argentiinalta resurssit oli ettei se pääsisi suureen poliittiseen asemaan alueella. Lopputuloksena oli kieltää natsieliittien vallan kasvattaminen, jotka jatkoivat vallankäyttöä kulisseissa Argentiinan ja muiden Etelä-Amerikan valtioiden poliittisesta järjestelmästä. Henkilö, jonka vastuulla oli kylmän sodan strategia Etelä-Amerikassa Trumanin hallinnon aikaan, oli Nelson Rockefeller, jonka Eisenhower myöhemmin nimitti salaa avaruusolentoasioiden johtoon. [52]

3. Natsitiedemiesten ja -teknologioiden kotiuttaminen ja natsien sponsoroimien ihmiskokeiden jatkaminen

Kolmas avaruusolentokysymyksen globaaliin hallinnointiin valittu politiikkatoimi oli, että Natsi-Saksan jälkeensä jättämä avaruusolentojen inspiroima teknologia jaettaisiin eri liittoutuneiden maiden kesken (Yhdysvallat, Britannia, Ranska ja Neuvostoliitto) sen mukaan kenellä on hallussaan teknologiaa tai tiedemiehiä omilla kontrollialueillaan Saksassa ja entisillä natsien miehittämillä alueilla. Kukin maa otti tämän teknologian käyttöön omiin salaisiin tiedustelu- ja asekehitysprojekteihinsa. Kullakin liittoutuneella maalla oli oma versionsa ‘Operation Paperclipistä’, jossa natsitiedemiehiä siirrettiin USA:n, jopa silloin kun heillä oli vahva natsihistoria, mikä rikkoi Yhdysvaltain maahanmuuttolainsäädäntöä. [53] Natsitiedemiesten rekrytointi näkyi USA:ssa ja Neuvostoliitossa jatkettujen natsiprojektien muodossa.

Natsitiedemiesten siirtäminen oli tärkeää useilla aloilla, joissa natsit käyttivät orjatyövoimaa ja/tai vastentahtoisia ihmiskoehenkilöitä avaruusolentojen inspiroiman teknologian testaamiseen ja kehitykseen. Tällaisten kokeiden rajoittaminen Yhdysvalloissa ja muissa demokraattisissa valtioissa tarkoitti, että natsitiedemiehillä oli paljon kokemusta, jota ei voitu heti replikoida USA:ssa ja muualla. Alat, joista avaruusolentojen läsnäolosta tietoiset länsimaat olivat erityisen kiinnostuneita liittyivät geenimanipulaatioon ja mielenhallintaan, joilla optimoitiin ihmisten toimintakykyä ääriolosuhteissa. Nämä kokeet jatkuivat salaa USA:ssa ja muissa entisissä liittoutuneissa maissa, joiden tarkoituksena oli biologisesti manipuloida ‘supersotilaita’, joilla oli äärimmäisiä sotilaallisia suorituksia ulkoavaruudessa mahdollistavia geneettisiä ja mentaalisia ominaisuuksia. Näihin kokeisiin osallistuneiden entisten koehenkilöiden todistukset viittaavat siihen, että monien entisten natsien geenimanipulaatio- ja mielenhallintaohjelmien tarkoitus oli kuin olikin ‘supersotilaiden’ tuottaminen. [54]

Toisen maailmansodan jälkeen useat natsitiedemiehet, jotka olivat työskennelleet mielenhallintatutkimuksessa keskitysleireillä, tuotiin USA:aan omien tiedustelupalvelujemme avulla. Uskon, että he ovat jäänteitä natsipuolueesta, joka työskenteli yhdessä Yhdysvaltain hallituksen ja asevoimien eri haarojen kanssa. Monet koulutus- ja kidutussessioistani pidettiin täällä Rochesterin yliopistossa New Yorkissa. He veivät minut yksityishuoneeseen ullakolla tai kirjaston ylimpään kerrokseen. Iso laboratorio, jossa suurin osa ohjelmoinnistani tehtiin oli Rome National Air Basessa, New Yorkin Romessa. Olen istunut myös Montauk-istuimella Camp Herossa, Montaukissa, New Yorkissa sekä myös toisella istuimella Atlantassa, Georgisassa Dobbinsin ilmatukikohdassa.... Kouluttajat laittoivat minut transsiin, jossa minulle sanottiin että voisin hyppätä alas tikkailta. Mielessäni kuvittelin, että hyppäsin alas pieneltä korokkeelta tai jakkaralta. Oikeasti minut pistettiin hyppäämään korkeammalta ja korkeammalta niin, että lopuksi hyppäsin rakennuksien katoilta alas ja jopa lentokoneesta ilman laskuvarjoa. Mielenhallinnan alaisena kykenin tekemään sen mitä minun käskettiin tehdä niin kauan kuin uskoin itse siihen. Tein 200 etunojapunnerrusta täydellisesti, joskus puoli tuntia putkeen, tai siihen asti kunnes minun käskettiin lopettaa. Nostin 250 kiloa tangolla ja tein kyykkyjä ja paljon muuta mielenhallinnan alaisena koelaboratoriossa, joka oli lähellä Rochesteria New Yorkissa. [55]

Muita kokeiden aiheita olivat psykometristen aseiden kehitys ja kokeet liittyen aika/ulottuvuusmatkailuun. [56] Useat näihin asevoimien ja tiedustelupalvelujen salaisiin kokeisiin osallistuneet ovat astuneet esiin todistaakseen näistä projekteista. Preston Nichols väittää olleensa entinen johtaja eräässä näistä projekteista ja todistaa käyttäneensä lapsia ja kodittomia sekä muita tahdonvastaisia koehenkilöitä. Hän kuvasi Montauk-projektin historiaa seuraavasti:

Vuosien mittaan Montauk-tutkijat hioivat mielenhallintatekniikoitaan ja jatkoivat syventymistä ihmispotentiaalin ulottuvuuksiin. Kehittämällä eri henkilöiden psyykkisiä kyvykkyyksiä päästiin lopulta siihen pisteeseen, jossa psyykkisiä ajatuksia kyettiin vahvistamaan sähköisillä laitteilla, ja illuusioita kyettiin tuottamaan subjektiivisesti sekä objektiivisesti. Näihin kuului materian luominen virtuaalisesti. Kaikki tämä oli historiassa ennennäkemätöntä "normaalissa ihmiskokemuksessa", mutta Montauk-projektin vetäjät eivät aikoneet lopettaa. He tavoittelivat vieläkin hämmästyttävämpiä asioita. Kun saatiin selville, että meedio kykeni manifestoimaan materiaa, huomattiin että se saattoi ilmestyä eri aikoina, riippuen siitä mitä meedio ajatteli. Mitä tapahtuisi, jos meedio ajattelisi ilmentävänsä kirjan, mutta eilispäivänä? Tällainen ajattelu ja kokeilu johti ideaan siitä, että olisi mahdollista taivuttaa itse aikaa. Vuosien empiiristen tutkimusten jälkeen avattiin aikaportaaleja ja tehtiin massiivisia ja härskejä kokeita. [57]

Ihmisten suoriutumiskyvyn parantamiskokeet ja ja mielenhallinta otettiin käyttöön jokaisessa valtiossa niiden hallitusten toimesta, jotka olivat kiinnostuneita natsitieteilijöiden työstä, avaruuden olosuhteiden vaatimuksista tulevaisuuden ihmisille ja mahdollisesta tulevasta konfliktista avaruusolentojen rotujen kanssa. [58] Nämä kokeet jatkuvat nykypäivänäkin ja ovat edelleen avaruusolentojen läsnäoloa, teknologiaa ja Natsi-Saksan perintöä globaalisti hallinnoivien suurvaltojen kaikkein salaisimpia projekteja.

4. Eri puolilta planeettaamme löytyneiden avaruusolentojen artifaktien hallinnointi

Neljäs avaruusolentokysymyksen globaalin hallinnoinnin politiikkatoimi oli se, että ympäri planeettaa löydetyt avaruusolentojen artifaktit tuotaisiin yhden tai useamman ‘voittajavallan’ (Yhdysvallat, Britannia, Neuvostoliitto ja Ranska) kontrolliin. Tämä tarkoitti sitä, että Yaltan sopimuksessa sovitun sodanjälkeisen maailman jakaminen eri ‘vaikutuspiireihin’ toisi lopulta avaruusolentojen teknologian liittoutuneiden maiden salaisiin sotilasohjelmiin, tai ainakin olisi näiden maiden valvonnassa. Kiinan tultua pysyväksi YK:n jäseneksi tämä tarkoitti että tunnustettiin, että myös Kiinalla oli legitiimiä vaikutusvaltaa, jossa se voisi saada pääsyn, hallita ja/tai tarkkailla löydettyjä avaruusolentojen artifakteja. 1945 Yaltan sopimuksen periaatteiden, jossa planeetta jaetaan eri vaikutuspiireihin, ylläpito auttoi varmistamaan, että avaruusolentojen inspiroiman teknologian leviämistä ei tapahtuisi, koska suurvalta tunnustettaisiin oikeutetuksi puuttumaan, valvomaan ja/tai tarkkailemaan avaruusolentojen artifakteja. Tämä auttaisi minimoimaan mahdollisuuden sille, että natsien kokemukset toistuisivat, jossa tyytymätön aluevalta saattaisi käyttää avaruusolentojen teknologiaa aseiden kehitykseen ja ryhtyä ohjelmaan, jossa otetaan alueita sotilaallisesti haltuun, mikä jälleen kerran uhkaisi alueen ja planeetan rauhaa ja vakautta.

Tämä avaruusolentokysymyksen globaalin hallinnoinnin perusperiaate oli erityisen täkeä niille osille planeettaa, joissa on ollut muinaisia sivilisaatioita ja jonne on todennäköisesti piilotettu avaruusolentojen artifakteja syrjäisille tai vielä tuntemattomille alueille. Alueet kuten Tiibet, Egypti, Irak, Afganistan, Indokiina, Etelä- ja Keski-Amerikka ja eräät muut olivat arvostettuja johtuen mahdollisuudesta, että niistä löytyy avaruusolentojen artifakteja. Globaali yhteistyö Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä sekä muiden YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten, vastattaessa avaruusolentojen läsnäoloon ja hankittaessa pääsy avaruusolentojen artifakteihin, tuotti intensiivisen strategisen kilpailun näiden alueiden sekä niiden aarteiden hallinnasta. Kylmän sodan ideologinen konflikti peitti alleen todellisen jokaisen suurvallan valtakilpailun, jossa maksimoitiin valtaa joka voitaisiin saada avaruusolentojen artifakteihin perustuvista teknologisista läpimurroista. On olemassa näyttöä siitä, että nykyinen sota Irakissa on viimeisin sarjassa alueellisia konflikteja, joiden lopullinen palkinto on avaruusolentojen artifaktit, jotka vaikuttaisivat avaruusolentokysymystä hallinnoivien suurvaltojen teknologisiin ohjelmiin ympäri planeettaa. [59] NATO-maiden Saksan ja Ranskan erkaantuminen Yhdysvalloista ja Britanniasta koskien Irakin sotilashyökkäyksen legitimiteettiä ja ajoitusta kertoo siitä, että

NATO-maiden Saksan ja Ranskan erkaantuminen Yhdysvalloista ja Britanniasta koskien Irakin sotilashyökkäyksen legitimiteettiä ja ajoitusta kertoo siitä, että avaruusolentokysymyksen hallinnoinnissa on tapahtunut perustavanlaatuinen muutos, kun Ranska ja Saksa ottivat Venäjän ja jopa Kiinan kanssa saman kannan halutessaan toppuutella Yhdysvaltoja. Tämä viittasi siihen, että toisen maailmansodan jälkeinen yhteistyö avaruusolentokysymyksen hallinnoimiseksi oli vakavan rasituksen alainen, ja että kansainvälisen diplomatian kielen alla esiintyi todellisia jännitteitä. [60]

5. Natsien uhan lopettamiseksi tehty yhteistyö

Viides suuri käyttöön otettu politiikkatoimi avaruusolentojen teknologian ja läsnäolon globaaliksi hallinnoimiseksi oli se, että suurvallat tekivät yhteistyötä vastatessaan sekä Natsi-Saksan jäänteiden uhkaan niiden piilotetuissa sotilastukikohdissa Antarktiksella ja Etelä-Amerikassa että yhden tai useamman avaruusolentojen rodun uhkaan, jotka olivat jatkaneet natsieliittien avustamista. Tämä yhteistyös suurvaltojen välillä näkyi sopimuksissa, joissa sovittiin tämän informaation salassapidosta kunkin maan kansalaisilta ja heidän vaaleilla valituilta edustajiltaan. Liittoutuneita varmasti kuumotti natsieliittien onnistunut lautasaluksen kehitys, joka toimi antigravitaatiogeneraattoreilla ja navigaatiojärjestelmillä, jollaisia Yhdysvallat tai Neuvostoliitto ei edelleenkään ollut kyennyt kehittämään, kuten eversti Corso mainitsi haastattelussaan hänen muistellessaan omaa palvelusaikaansa (hän jäi eläkkeelle palveluksesta vuonna 1963). [61] Tämä natsien onnistuminen on tapahtunut paljon ennen kuin liittoutuneet kykenivät kehittämään omia lautasaluslaivastojaan.

Eversti Steve Wilsonin mukaan ”ensimmäinen amerikkalainen antigravitaatiolento tapahtui 18.7.1971 S-4:llä Dreamlandin alueella (Area 51), jossa esiteltiin myös valon taivuttamiskykyjä, jolla saavutetaan näkymättömyys.” [62] Useat sotilastietovuotajat vihjaavat siihen, että Yhdysvalloilla on tällä hetkellä avaruusolentojen teknologiasta takaisinmallinnettujen alusten laivasto, joka toimii antigravitaatiolla, ja että miehitetyt Kuu- ja Mars-lennot ovat arkipäivää tällaista teknologiaa kehittäneiden salaisten organisaatioiden toiminnassa. [63]

Jos Wilsonin päivämäärät ja kuvaukset pitävät paikkaansa, se viittaa siihen, että Yhdysvallat on saavuttanut Natsi-Saksaan verrattavan teknologian asteen. Natsit oletettavasti saavuttivat tämän joskus ennen toista maailmansotaa, mikä käy ilmi Foo-hävittäjien ilmaantumisesta hämmentyneiden liittoutuneiden pilottien eteen heidän lentäessään pommitustehtävissä Saksassa. [64] Tutkittuaan läpikotaisesti tätä ilmiötä brittitutkija Mark Birdsall totesi: “Epäilemättä lähes kaikki raportoidut Foo-hävittäjät ja kummitusraketit voidaan kategorisoida… saksalaisten toisen maailmansodan tieteellisistä salaisuuksista kanavoiduksi kehittyneeksi teknologiaksi.” [65] Tämä viittaa siihen, että Yhdysvaltojen/Neuvostoliiton teknologinen taso oli merkittävästi jäljessä natsieliiteistä, jotka pakenivat Antarktikselle avaruusolentojen kanssa käytyjen okkulttisten keskustelujen avulla kehitetyn teknologian ja informaation kanssa.

Hyvin aseistautuneen ja kukistamattoman natsijoukon läsnäolo Antarktiksella ja Etelä-Amerikassa pidettäisiin salassa suurimalta osalta yleisöä ja vaaleilla valittuja edustajia. Todisteet tällaisen salassapitopolitiikan olemassaolosta löytyvät 1946/47 amiraali Byrdin Antarktis-tehtävän todellisia päämääriä ympäröivästä salamyhkäisyydestä sekä Antarktiksella ja Etelä-Amerikassa myöhemmin esiintyneistä konflikteista. Salailun määrä jopa korkeille viranomaisille käy selväksi sellaisten henkilöiden kuten senaattori Barry Goldwaterin kommenteista, joka toimi senaatin tiedustelukomitean puheenjohtajana. Vastatessaan UFO-tutkijan kysymykseen hän sanoi: “Tämä asia [avaruusolentokysymys] on muuttunut niin salaiseksi… että siitä on mahdotonta saada mitään tietoa.” [66]

Natsien saavuttama avaruusolentojen inspiroima ylivertainen teknologia, joka mahdollisti heidän jatkaa toimintaansa kaukaisissa tukikohdissa, varmasti on häirinnyt Yhdysvaltoja ja Neuvostoliittoa. Tämä auttaa ymmärtämään länsivaltojen ja neuvostoblokin välisen yhteistyön perustaa hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa ja heidän teknologiaansa globaalisti läpi kylmän sodan ja piilottaa totuus Natsi-Saksan jäänteiden uhasta.

Yhteenveto: Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta sekä Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välinen yhteys

Liittoutuneiden avaruusolentokysymystä hoitamaan suunnitteleman hallinnointijärjestelmän sekä natsien ja avaruusolentojen välisen yhteyden perusta on olosuhteissa, jotka juontuvat suoraan toisesta maailmansodasta. Halu pitää salassa merkittävien natsitukikohtien olemassaolo Antarktiksella ja muualla ymmärrettävästi perustui liittoutuneiden johdon näkemyksiin siitä, että tämä johtaisi paljastukseen tiedosta, että avaruusolennot ovat auttaneet Natsi-Saksaa. Johtuen tämän avaruusolentojen läsnäoloa koskettavan tiedon potentiaalista, sodan jälkeen avaruusolentokysymyksen globaalin hallinnoinnin perustaksi muuttunut politiikka saneli, että totuutta natsien tukikohdista ei paljastettaisi. Lisäksi se seikka, että natsien tukikohtiin Antarktiksella ei voi hyökätä viittasi siihen, että natsien aseet olivat teknologisesti ylivertaisia, ja että oli todennäköistä, että yksi tai useampi avaruusolentojen rotu antoi natseille edelleen apua heidän tukikohtien tuhoamisen estämiseksi. Kun otetaan huomioon globaali näkemys liittoutuneiden ‘täydellisestä voitosta’ toisessa maailmansodassa, liittoutuneet eivät halunneet omien maiden kansojen saavan tietää liittoutuneiden kärsimästä suuresta strategisesta tappiosta natsien onnistuttua perustamaan tukikohtansa Antarktikselle ja Etelä-Amerikkaan tai natsien ja avaruusolentojen välisestä yhteydestä. Tämä tarkoitti, että nämä teknologisesti kehittyneet natsijoukot olisivat suora sotilaallinen uhka maailman hallituksille. Ehkäpä vielä tärkeämpää oli, että natsi-ideologian keskeiset periaatteet kuten että vain eliitit tekevät päätöksiä, eugeniikka ja militarismi olisivat uhka ‘demokraattisille’ arvoille ympäri planeettaa sekä sille miten hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa globaalisti.

Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välisen yhteyden perintö on, että natsijoukot jatkavat edelleen vaikuttamista tämän planeetan asioihin Etelä-Amerikassa, mikä johtaa useisiin poliittisiin ja taloudellisiin kriiseihin mantereella, mikä vaikuttaa edelleen useiden Etelä-Amerikan kansojen elämään. Lisäksi useat tutkijat ovat esittäneet väitteitä, että natsismi jatkaa salaa vaikuttamista politiikkaan kaikkein korkeimmilla tasoilla maissa kuten USA ja Venäjä, ja hieman vähemmän maissa kuten Britannia ja Ranska, natsitiedemiesten avulla, jotka siirrettiin toisen maailmansodan lopulla näihin maihin. Nämä natsitiedemiehet ovat saaneet korkean aseman salaisissa projekteissa, joissa kehitetään avaruusolentojen inspiroimaa teknologiaa, ja näin niistä on tullut Troijan hevosia natsiperiaatteille ja -uskomuksille valtioiden ja korporaatioiden sisällä, jotka työskentelevät useiden sopimusten parissa asevoimille ja tiedustelupalveluille USA:ssa. Tämä on erityisesti asian laita projekteissa, jotka liittyvät ‘mielenhallintaan’ ja ‘geenikokeisiin’, joissa käytetään avaruusolentojen inspiroimaa teknologiaa erilaisiin tarkoituksiin, jotka eivät ole läpinäkyviä ja jotka rikkovat ihmiskoehenkilöiden ihmisoikeuksia. Tämä on näyttöä siitä, että natsien soluttautuminen avaruusolentokysymystä hoitavaan sotateolliseen kompleksiin on suora uhka demokratialle ja vapaudelle USA:ssa ja muissa suurvalloissa.

On edelleen tarve paljastaa avaruusolentokysymys täysin kansalle, jotta tehdään ihmiskunnalle mahdolliseksi siirtyä avaruusolentojen olemassaolon todellisuuteen, sekä paljastaa avaruusolentokysymystä ympäröivät poliittiset ongelmat. Nämä ovat eettisiä ja poliittisia periaatteita, jotka motivoivat täyttä paljastusta, mutta kyse on myös merkittävistä kansallisen turvallisuuden periaatteista. Yhdysvaltojen selviäminen vapauden ja demokratian linnakkeena on vaakalaudalla jos salaiset avaruusolentokysymystä hallinnoimaan perustettuja projekteja ja natsien jatkuvaa vaikutusvaltaa ei saada asiaankuuluvan kongressin ja toimeenpanovallan komitean alaisuuteen, jotka ovat läpinäkyviä toimissaan ja raporteissaan. [67] Natsieliittien pakenemista ja heidän Antarktikselle ja muualle perustamia tukikohtia koskeva täysimittainen kongressin ja muiden parlamentaaristen elinten kuuleminen vaaditaan välittömästi. Sellaisia kuulemisia tarvitaan, jotta kansa tulee tietoisemmaksi siitä miten natsiperiaatteet ovat soluttautuneet keskeisiin kansallisiin instituutioihin, joiden vastuulla on avaruusolentokysymyksen hallinnointi, sekä siitä uhasta joka tällä on demokraattisia arvoja ja instituutioita kohtaan. Näyttöä natsiperiaatteiden soluttautumisesta keskeisiin päätöksentekoelimiin koskien avaruusolentokysymystä saadaan mm. tohtori Michael Wolfilta, joka väittää, että “UFO-salailun taustalla on pimeä, salainen roistojärjestö nimeltään ‘Kabaali’” Hän kuvaa sitä ”hyvin orkestroiduksi salaliittojuonittelijoiden joukoksi … joka oli täynnä sotilaita ja jota johti (merivoimien alivaltiosihteeri).” Hän väittää, että ”paranoidinen Kabaali työskentelee rauhallisia avaruusolentojen kanssa käytävien neuvottelujen tavoitteita vastaan.” [68]

Globaalilla tasolla on olemassa samanlainen uhka keskeisille instituutioille, jotka hallinnoivat avaruusolentokysymystä, joihin natsieliitit ja/tai natsiperiaatteet ovat soluttautuneet. On välttämätöntä, että kansa saa kaikki tiedot eri avaruusolentojen roduista, niiden aktiviteeteista ja agendoista, ja että sellaiset rodut identifioidaan, jotka ovat kaikkein aktiivisimmin tukeneet natsieliittejä ja heidän toimiaan toisen maailmansodan päättymisestä lähtien. Vaikka läpinäkyvyyden saavuttaminen avaruusolentojen rotujen kaikkien toimien, agendojen ja motivaatioiden suhteen onkin äärimmäisen monimutkaista, on kuitenkin sen arvoista selvittää miksi yksi tai useampi avaruusolentojen rotu avusti natsien kehittyneen teknologian kehittämisessä ja miksi se saattaa olla natsiperiaatteiden leviämisessä avaruusolentokysymyksen kansalliseen ja globaaliin hallinnointiin. On edelleen olemassa vaara tarpeettomasta sotilasvälikohtauksesta avaruusolentojen rotujen kanssa, joiden väitetään tietovuotajien paljastuksissa ilmaisevan vain vähän vihamielisiä aikeita ja jotka ovat tähän asti olleet todella pitkäpinnaisia ja jättäneet vastaamasta salaisten valtion organisaatioiden niitä kohtaan tekemiin hyökkäyksiin. [69] Viive natsieliittien vaikutukseen vastaamisessa ja/tai natsiperiaatteiden leviämisessä avaruusolentokysymyksen globaaliin hallinnointiin voi johtaa sarjaan tapahtumia, joilla on traagisia seuraamuksia ihmiskunnan tulevien sukupolvien vapaudelle ja itsevaltiudelle.

---

Lähdeviitteet

[1] Olen suuresti kiitollisuudenvelassa hyvälle ystävälleni tohtori K:lle, joka ystävällisesti antoi minun käyttää hänen loma-asuntoaan tämän tutkimusasiakirjan kirjoittamiseen.

[2]   Keskustelua historiallisista UFO-havainnoista, kts. Richard Dolan, UFO’s and the National Security State: Chronology of a Cover-up (Hampton Roads, 2002) 1-3; sekä Jim Marrs, Alien Agenda: Investigating the Extraterrestrial Presence Among Us (Harper Paperbacks, 1997) xxvi-xxx.

[3] Keskustelua natsien retkikunnista, kts. Christof Friedrich, Secret Nazi polar expeditions (Samisdat, 1976); Christopher Hale, Himmler’s Crusade : The Nazi Expedition to Find the Origins of the Aryan Race (John Wiley & Sons, 2003). Verkkoartikkeli natsiretkikunnista Antarktikselle, “The Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind1.htm

[4]   Viitteitä Natsi-Saksan avaruusolentojen aluksen haltuunsaamisesta joskus vuosina 1937-38, kts. Robert K. Leśniakiewicz, “The UFO Crashes in Poland,” http://www.notizieufo.com/pol5.htm ; ja “The Omega File: Nazi History,” http://www.think-aboutit.com/Omega/files/omega3.htm

[5]   Kts. Peter Levenda, Peter Lavenda, Norman Mailer, Unholy Alliance: History of the Nazi Involvement With the Occult Continuum Pub Group; 2nd edition, 2002; Trevor Ravenscroft, Spear of Destiny (Red Wheel 1987); ja Nicholas Goodrick-Clark, The Occult Roots of Nazism: Secret Aryan Cults and Their Influence on Nazi Ideology: The Arisophists of Austria and Germany, 1890-1935. Verkkoartikkeli Hitleristä ja okkultismista, “Hitler, German Nazi Beliefs and Tibet,” http://www.geocities.com/okar_review/hitlertibet.html

[6]   Kts. Helena Petrovna Blavatsky, Salainen Oppi 1 & 2 (Theosophical University Press, 1999). https://www.teosofia.net/e-kirjat/Salainen_oppi_1.pdf & https://www.teosofia.net/e-kirjat/Salainen_oppi_2.pdf

[7]   Keskustelua näistä teknologioista, kts. Henry Stevens, Hitler’s Flying Saucers: A Guide to German Flying Discs of the Second World War (Adventures Unlimited Press, 2003); Gary Hyland & Anton Gill, Last Talons of the Eagle: Secret Nazi Technology Which Could Have Changed the Course of World War II (Headline Book Publishing Co., 2000). Kts. myös “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart1.htm

[8]   “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart2.htm

[9]   Kts. Joscelyn Godwin, Arktos: The Polar Myth in Science, Symbolism, and Nazi Survival (Adventures Unlimited, 1996). Hitleristä ja Thule-seurasta, kts. “Hitler, German Nazi Beliefs and Tibet,” http://www.geocities.com/okar_review/hitlertibet.html

[10]   “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart2.htm . Keskustelua antigravitaatioteknologiasta, kts. David Hatcher Childress, ed., Anti-Gravity and the Unified Field (Adventures Unlimited, 1990); & Nick Cook, The Hunt for Zero Point: Inside the Classified World of Antigravity Technology (Broadway Books, 2003).

[11] “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart1.htm

[12] “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart1.htm

[13]   “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart1.htm

[14]   “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart1.htm

[15]   Marrs, Alien Agenda, 27.

[16]   Viitteitä Natsi-Saksan avaruusolentojen aluksen haltuunsaamisesta joskus vuosina 1937-38, kts. Robert K. Leśniakiewicz, “The UFO Crashes in Poland,” http://www.notizieufo.com/pol5.htm ; ja “The Omega File: Nazi History,” http://www.think-aboutit.com/Omega/files/omega3.htm

[17]   Quoted in  “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart3.htm

[18]   Robin Collyns, ‘Did Spacemen Colonise the Earth?’ (Pelham Books, 1974) 236. Lainattu myös tekstissä “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart3.htm

[19]   Dan Sherman, Above Black: Project Preserve Destiny, Insider Account of Alien Contact and Government Cover-up (One Team Publishing, 1997). Verkkosivu http://www.aboveblack.com

[20]   Keskustelua avaruusolentojen rotuista, joiden kerrotaan olevan vihamielisiä ihmisiä kohtaan, kts. Michael Salla, “Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä”, Tutkielma #4 (30.5.2003) https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/reagointi-avaruusolentojen-soluttautumiseen-salaisiin-jarjestoihin/

[21]   Keskustelua amerikkalaiskorporaatioiden roolista avustamassa Natsi-Saksaa teollistumaan, kts. Charles Higham, Trading with the Enemy: An Expose of the Nazi-American Money Plot, 1933-1949 (Doubleday Press, 1982); Antony C. Sutton, Wall Street & the Rise of Hitler (GSG & Associates, 1976). Verkkoartikkeli “Documented Evidence of a Secret Business and Political Alliance Between the U.S  ‘Establishment’ and the Nazis, Before, During and After World War II, up to the present.” http://thewebfairy.com/nwo/

[22] Keskustelua Versaillesin rauhansopimuksen eriarvoisuuksista, kts. Michael Salla, The Hero’s Journey Toward a Second American Century (Praeger Press, 2002).

[23] Charles Higham, Trading with the Enemy: An Expose of the Nazi-American Money Plot, 1933-1949 (Doubleday Press, 1982) Tiivistelmä verkossa, http://thewebfairy.com/nwo/standard.html

[24] John Costello, Ten Days to Destiny: The Secret Story of the Hess Peace Initiative and British Efforts to Strike a Deal With Hitler (Quill, 1993).

[25] Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf,” http://drboylan.com/wolfqut2.html .

[26] Eversti Brophyn pojan henkilökohtainen haastattelu tri. Richard Boylanin kanssa, “Air Force Colonel’s Son Reveals 1940s U.S.-UFO/Star Visitor Encounters,” UFOfacts, July 21, 2003 http://groups.yahoo.com/group/UFOFacts/message/10345

[27]   Kts. George Morgenstern, Pearl Harbor, The Story of The Secret War (Cossta Mesa, 1991); kts. myös David Icken keskustelu koskien Yhdysvaltain mukaanlähtöä toiseen maailmansotaan, “and the truth shall set you free” 118-22.

[28]   Keskustelua Hitlerin pyrkimyksestä välttää Yhdysvaltain mukaantulo sotaan, kts. Michael Salla, The Hero’s Journey towards the Second American Century.

[29]   “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart2.htm

[30]   Laaja keskustelu tällaisesta exoduksesta Antarktikselle ja Etelä-Amerikkaan, kts. Joscelyn Godwin, Arktos: The Polar Myth in Science, Symbolism, and Nazi Survival. Kts. myös Jim Marrs, Alien Agenda, 107-13.

[31]   Laaja keskustelu kehittyneestä teknologiasta Natsi-Saksassa, kts. “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart1.htm

[32]   Keskustelua siitä miten natsit alkoivat siirtää rahoja ja resursseja Etelä-Amerikkaan, kts. Marrs, Alien Agenda, 107-113.

[33]   Kts. “Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm

[34]   “Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm

[35]   “Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm

[36]   Keskustelua natsien kehittämistä lautasaluksista sodanjälkeisenä aikana, kts. “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart3.htm .

[37]   “The Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm Viittaus Operation High Jumpiin kts., “The Omega File: Nazi History,” http://www.think-aboutit.com/Omega/files/omega3.htm

[38]   “The Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm

[39]   Viittaus natsien retkikuntiin Antarktikselle, kts. “The Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm. Mahdollisuus sille, että natsit olivat ’löytäneet’ maanalaisia tukikohtia Antarktikselta viittaa siihen, että Thule-seura oli kuin olikin onnistunut saamaan yhteyden muinaiseen maanalaiseen rotuun.

[40] Kts. “The Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm . Lisäviittauksia tähän taisteluun, kts. “The Omega File: Nazi History,” http://www.think-aboutit.com/Omega/files/omega3.htm

[41]   Lainattu Lee van Attan tekemästä haastattelusta amiraali Byrdin kanssa, “On Board the Mount Olympus on the High Seas” El Mercurio, (Santiago, Chile, March 5, 1947). Kts. “The Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm

[42]   Richard Byrd, The Missing Diary of Admiral Richard Byrd (Inner Light Publications, 1992). Amiraali Byrdin päiväkirja on verkossa, http://www.v-j-enterprises.com/byrdiar.html .

[43]   Kts. Raymond W. Bernard, The hollow Earth : the greatest geographical discovery in history made by Admiral Richard E. Byrd in the mysterious land beyond the Poles–the true origin of the flying saucers (Bell Publishing Co.). UFO-havainnoista Antarktiksella kts. “Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm

[44]   Analyysia amerikkalaisten salailusta, kts. Michael Salla, “Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta: Haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa”, Tutkielma #5. https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/avaruusolentojen-lasnaolon-poliittinen-hallinta-haaste-demokratialle-ja-vapaudelle-amerikassa/

[45]   Keskustelu Amerikan institutionaalisesta rakenteesta, kts. Salla, “Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta: Haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa”, Tutkielma #5. https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/avaruusolentojen-lasnaolon-poliittinen-hallinta-haaste-demokratialle-ja-vapaudelle-amerikassa/

[46]   Yksityiskohtainen keskustelu globaalista avaruusolentojen läsnäolon ja teknologian salaamisesta, kts. Timothy Good, Above Top Secret : The Worldwide UFO Coverup (Acacia Press, 1989); ja Dolan, UFO’s and the National Security State.

[47]   Keskustelua mediapimennosta, kts. Terry Hanson, The Missing Times (Xlibris Corporation, 2001)

[48]   “Neruda Interviews,” http://www.wingmakers.com/neruda3.html

[49] Richard Boylan, “The Man Who ”Outed” the U.S. Saucer Program: Colonel Steve Wilson,” http://www.drboylan.com/colbirb2.html

[50] Lähteitä natsismiin Etelä-Amerikassa: Ronald C. Newton, The Nazi Menace in Argentina, 1931-1947 (Stanford University Press, 1992; Uki Goni, Yuki Goni, The Real Odessa: Smuggling the Nazis to Peron’s Argentina (Granta Books, 2002); ja Graeme Stewart Mount, Chile and the Nazis: From Hitler to Pinochet (Black Rose Books, 2001)

[51] Kuvaus Argentiinan talouskriisistä, kts. “A Rich Country Goes Bust Again: Those Who Ruined Argentina,” World Press Review (March 2002) http://www.worldpress.org/americas/0302observateur.htm

[52]   Kriittinen kuvaus Nelson Rockefellerin yhteyksistä natsismiin ja siitä miten se vaikutti kylmän sodan aikaiseen kamppailuun Etelä-Amerikassa, kts. “Rockefeller: A Traitor For President,” http://home.att.net/~m.standridge/rocky.htm   Neutraalimpi kuvaus kylmän sodan Etelä-Amerikasta, kts. http://www.csupomona.edu/~jmvadi/454/The%20Cold%20War.html

[53]   Yksityiskohtainen kuvaus Project Paperclipista, kts. Linda Hunt, Secret Agenda: The United States Government, Nazi Scientists, and Project Paperclip, 1945 to 1990 (St Martins Press, 1991); ja Clarence G. Lasby, Project Paperclip: German Scientists and the Cold War (Scribner 1975). Verkkokeskustelu Operation Paperclipista, kts. “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart2.htm

[54] Näitten supersotilaiden haastatteluja on saatavilla verkossa useita: http://www.hostileinvader.com/CampHero.html

[55] Andy Peron haastattelu, “Project Superman,” http://www.hostileinvader.com/ProjectSuperman.html

[56] Keskustelua näistä eri teknologioista ja miten niitä käytettiin kuuluisassa Montaukin ilmavoimien/laivaston laitoksessa, kts. Preston Nichols, Montauk Project: Experiments in Time (Sky Books, 1999); Al Bielek & Brad Steiger, The Philadelphia Experiment and Other UFO Conspiracies (Innerlight Publications, 1991); Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection (Expansions Publishing Co. 2002); Wade Gordon, The Brookhaven Connection (Sky Books, 2001). Al Bielekin haastattelu, http://psychicspy.com/montauk1.html Viittauksia aikamatkailuun, kts. Richard Boylan, “Colonel Steve Wilson, USAF (ret.) Reveals UFO-oriented Project Pounce”: http://www.drboylan.com/swilson2.html

[57]   Preston Nichols & Peter Moon, Montauk: Explorations in Consciousness (Sky Books, 1995). Verkossa http://psychicspy.com/montauk1.html

[58]   Mielenhallintakokeiden historiasta kts. Jim Keith, Mind Control, World Control (Adventures Unlimited Press, 1999); kts. myös John Marks, The Search for the Manchurian Candidate: The CIA and Mind Control (Norton and Co., 1991).

[59]   Keskustelua Irakin avaruusolentoartifakteista, jotka ovat Yhdysvaltain Irakin hyökkäyksen taustalla, kts. Michael Salla, “Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä”, Tutkielma #3, 27.3.2003, https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/salainen-kisa-kontrolloida-irakin-avaruusperintoa/

[60]   Keskustelua avaruusolentojen läsnäolon hallinnoinnin taustalla olevista muuttuvista liitoista, kts. Michael Salla, “Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä”, Tutkielma #3, 27.3.2003, https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/salainen-kisa-kontrolloida-irakin-avaruusperintoa/

[61] Lainaus tekstissä “Secrets of the Third Reich”. http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart3.htm

[62] Quoted in Richard Boylan, “Colonel Steve Wilson, USAF (ret.) Reveals UFO-oriented Project Pounce” http://www.drboylan.com/swilson2.html

[63] Kts. Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf”, http://www.drboylan.com/wolfqut2.html ; ja Richard Boylan, “Secret Air Force Mach-50 Plane, Other Exotic Classified Aerospacecraft, And the U.S. Antigravity Fighter Discs Deployed With Star Wars Weapons To Fight In the Gulf War,” http://www.drboylan.com/xplanes2.html

[64] Jim Marrs, Alien Agenda, 95-97. and Dolan, UFOs and the National Security State, 5-11.

[65]   Lainattu kirjassa Marrs, Alien Agenda, 114.

[66] Marrs, Alien Agenda, 201.

[67]   Laaja keskustelu miten amerikkalainen ulkopolitiikka on kehittynyt demokratian, vapauden ja lain voiman keskeisten periaatteiden ympärille, kts. Michael Salla, The Hero’s Journey Toward the Second American Century.

[68] Haastattelu tri. Richard Boylanin kanssa, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” http://drboylan.com/wolfdoc2.html

[69] Keskustelua hyväntahtoisten avaruusolentojen aikeista, kts. Steven Greer, Extraterrestrial Contact: The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999); ja Richard Boylan & Lee K. Boylan, Close Extraterrestrial Encounters: Positive Experiences With Mysterious Visitors (Wildflower, 1994).

  Artikkelin julkaissut exopolitics.net