Kirjoittanut Kevin Brackley

Elämää UFO-paljastuksen jälkeen

Avaruusolentojen olemassaolon paljastaminen voi tapahtua monin tavoin. Olemmeko me, yksilöinä, valmistautuneet UFO-paljastustapahtumaan, jossa me emme voi kontrolloida narratiivia?

Tässä on skenaario: Pandemia on vaipunut pois. Ihmiset palaavat töihin. Itse asiassa, olet matkalla kotoasi töihin aamulla. Keräät kamppeesi, otat auton avaimet tai matkakortin, astut ovesta ulos ja yllätykseksesi näet äärimmäisen suuren sylinterimäisen aluksen leijumassa hiljaa kaupunkisi yllä. Se ei näytä mitään merkkejä aggressiosta. Se vain on siinä. On selvää, että tämä alus ei ole Maapallolta.

Kysymys kuuluu: menisitkö töihin sinä päivänä?

Avaruusolentojen elämän paljastaminen ei ole jokapaikan höyläämistä. Kaikkien mahdollisuuksien spektrillä on kirjaimellisesti satoja eri vaihtoehtoja sille mikä saattaa hajota käsiin. Kuitenkin kaikki ne näyttävät mahtuvan kahteen erilliseen kategoriaan: pehmeään paljastukseen ja kovaan paljastukseen.

Pehmeä paljastus

Kuvittele, että yksi tai useampi maailman hallitus julistaa, että avaruusolennot ovat todellisia ja että tästä on olemassa ne varmasti todeksi osoittavia valokuvia ja/tai videota. Tai se voi olla NASAn ilmoitus, että he ovat havainneet radiosignaaleja älykkäiltä olennoilta tuhansien valovuosien päästä. Tai että he ovat löytäneet jotain Marsista, aina mikrobeista artifakteihin tai muinaisiin sivilisaatioihin.

Yhtä kaikki, se on pehmeä tapa saada kansa hiljaa tottumaan ideaan siitä, että me emme ole yksin Universumissa. Narratiivia kontrolloi ilmoituksen tehnyt valtion virasto, ja se tulee todennäköisimmin olemaan “leivänmuru”-paljastus: yksi todiste esitetään, kansa saa aikaa prosessoida ja unohtaa sen, sitten toinen todiste esitetään, ja niin edelleen. Jotkut väittävät, että tämä on jo tapahtumassa.

Kova paljastus

Tämä on se tilanne, jossa avaruusolennot tekevät itsensä tunnetuiksi meille tavalla, joka on täysin kiistämätön ja narratiivia ei kontrolloi ihmiset ollenkaan. Olipa kyse sitten avaruusolentojen laskeutumisesta Valkoisen talon nurmikolle, tai sitten kuten elokuvassa  Arrival (2016) jossa massiiviset alukset taivaallamme leijailevat hiljaa paikallaan.

Välimuoto

Kun kesäkuun 25. päivä 2021 koittaa, senaatin tiedustelukomitea joutuu jättämään raportin UAP-todellisuudesta, jonka on valmistellut Yhdysvaltain kansallisen tiedustelun johtaja. Se voi olla pelkkää käsienheiluttelua, kyllä, mutta se voi olla myös jytky, joka kertoo meille sen, että nämä alukset ovat olemassa, että ne ovat paljon pidemmällä meitä teknologisesti ja että ei Yhdysvallat eikä mikään muu maa maailmassamme ole niitä valmistanut.

Selvästikään et aio jättää huomiotta jättiläismäistä emoalusta kaupunkisi yllä Independence Day -tyyliin ja vain jatkaa päivääsi niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan — tuijotat sitä pitkään ja käännät uutiset päälle. Ehkä jotkut meistä menevät paniikkiin ja keräävät kimpsunsa ja suuntaavat kukkuloille. Mutta jos alus ei käyttäydy vihamielisesti, miksi pitäisi panikoida? Miten ajattelet hyväksyväsi uuden todellisuuden? Pelkäämällä? Avosylin? Kiinnostuneena?

Historialla on esittää meille muutama varoituksen sana.

Jäynä joka lähti lapasesta

Vuonna 1938 tieteiskirjailija H. G. Wells teki radiolähetyksen Marsista laskeutuneista vihamielisistä avaruusolennoista, ja ihmiset uskoivat sen todeksi ja menivät paniikkiin! Tämä lähetys on pitkään ollut esimerkki siitä miksi valtioiden ei tulisi kertoa meille tietojaan avaruusolennoista: koska se aiheuttaisi massapaniikin. Pidetään mielessä, että H. G. Wellsin “Maailmojen sota”-lähetys oli tarkoitettu pelottelemaan ihmisiä. Se oli Halloween-pila, joka lähti lapasesta. Jos Wells olisi kutsunut sitä nimellä “Uudet Ystävämme Saapuvat Visiitille” ja tarina olisi ollut ensikontaktista, asiat olisivat voineet mennä toisin.

Kansakunta varpaillaan

Helmikuussa 1942, tapauksessa joka tunnettiin myöhemmin nimellä “Los Angelesin taistelu”, alus ilmaantui taivaalle Los Angelesin ylle, ja ilmatorjuntatykit ampuivat sitä yli 1400 ammuksen edestä — ja kuitenkaan mitään konetta ei saatu ammuttua alas. Japanilaiset olivat juuri hyökänneet Amerikkalaisten kimppuun Pearl Harborissa, ja sen seurauksena maa oli hieman äreissään tuntemattomista asioista taivaalla. En ole yllättynyt siitä, että taivaalla ollut juttu, mikä se sitten olikin, aiheutti pelkoa ja paniikkia losangelesilaisten keskuudessa. Se oli sota-aikaa ja länsirannikko oli varpaillaan. Mikä tahansa tuntematon esine taivaalla tuohon aikaan on voitu olettaa japanilaisten vihamieliseksi lentokoneeksi.

Puhdasta aivopesua

Muistatko Heaven’s Gate UFO-kultin jonka mielestä Hale-Bopp -komeetta oli avaruusalus, joka oli tullut noutamaan heidät, joten he kaikki tappoivat itsensä? Jos avaruusolentojen alus näyttäytyisi taivaallamme, silloin varmasti muutama avaruusolento/UFO-kultti sekoaa.

Mutta entäpä sitten uskikset valtavirran uskonnoista? Näkevätkö he UFOt merkkinä Kristuksen toisesta tulemisesta, vai merkkinä maailmanlopusta?

Vuoden 2012 gallup (WIN/Gallup) sai selville, että ateismi on kasvussa, vaikka arviolta 7% maailman populaatiosta pitää itseään ateistina. Siihen jää 93% ihmisistä, joiden mielestä avaruusolennot voisivat olla jonkinlainen uskonnollinen tapahtuma. Mutta menisivätkö uskovaiset paniikkiin?

Ehkäpä jotkut äärimmäisen ortodoksiset uskovaiset panikoisivat ja yrittäisivät käyttää uskoaan tavalla selittää näkemäänsä. Silti useimmat heistä kykenisivät tajuamaan, että heidän jumalansa ei lentele jättiläismäisellä metallialuksella ja että tämä ei ole uskonnollinen tapahtuma, joka heidän silmiensä edessä aukeaa. Vaikka uskonnolliset yhteisöt näkevätkin saapuvat alukset merkkinä jumalaltaan, kun alusten matkalaiset astuvat ulos, he mahdollisesti tajuavat että nämä olennot eivät ole enkeleitä taikka demoneja.

Alkutapahtuman aikana monet ihmiset mahdollisesti sekoaisivat — mutta se lopulta menisi ohi ja järki tulisi takaisin päähän. Jos ei-vihamieliset avaruusolennot tulisivat esiin perjantaina, vuokra/lainanmaksu menisi siltikin maksuun maanantaina. Ihmiset eivät todennäköisesti panikoisi sillä tavalla, että yhteiskunta romahtaisi. Useimmat ihmettelisivät alusta, pysyisivät nenä kiinni uutisissa, ja lopulta ihmiset puutuisivat ja tylsistyisivät siihen (kuten kaikkien uutisten kanssa). Esimerkiksi monet meistä ovat jo unohtaneet, että Amerikka oli sisällissodan partaalla muutama kuukausi sitten. Avaruusolennot näyttäytyvät, se on kaikkialla uutisissa, sitten poppitähti sanoo jotain tyhmää ja kaikki palaavat takaisin rutiineihinsa.

Paniikkeihin liittyy sellainen juttu, että ne eivät kestä. Kun näkee paniikin aiheuttavan asian olevan ystävällinen, paniikki menee aika nopeasti ohi.

Kun me pääsemme yli äärimmäisestä ihmetyksestä ja kunnioituksen tunteesta, me todennäköisesti yritämme auttaa meidän ympärillä olijoitamme saamaan selkoa uudesta todellisuudesta.

Artikkelin julkaissut medium.com