Kaikki kirjoittajan paatoimittaja artikkelit

Jay Stratton sanoo ’isopäisen’ avaruusolennon tuijottaneen hänen ikkunastaan

Chris Cuomo haastattelee Jay Strattonia otsikolla ”Entinen UAP-tutkija: ’Erittäin suuren pään’ omaava avaruusolento kurkisti ikkunaani | CUOMO”, jossa esiintyy Jay Stratton, entinen Yhdysvaltain tiedusteluviranomainen ja Pentagonin UAP-toimikunnan entinen johtaja. Keskustelu keskittyy Strattonin väitteeseen, jonka mukaan hän näki henkilökohtaisesti erittäin isopäisen ei-ihmismäisen olennon kurkistavan ikkunastaan, sekä hänen laajempaan kertomukseensa UAP-kohtaamisista ja hallituksen salailusta.

Strattonin silmiinpistävin väite on, että hän näki avaruusolennolta näyttävän olennon suoraan ikkunan läpi. Hän kuvailee olennon pään olleen erittäin suuri, ja esittää kokemuksensa henkilökohtaisena kohtaamisena pikemminkin kuin kaukaisena havaintona tai toisen käden kertomuksena. Tämä tekee haastattelusta poikkeuksellisen, sillä se ylittää viranomaisten usein käyttämän varovaisemman kielenkäytön, kun he keskustelevat tunnistamattomista ilmiöistä, ja siirtyy suoraan väitteisiin ei-ihmisolentoista. Tällainen kertomus on vakuuttava uskoville, mutta se on edelleen henkilökohtainen todistus ilman riippumattomasti todennettua näyttöä.

Haastattelussa käsitellään myös Strattonin roolia UAP-tutkimuksissa. Hänet esitetään henkilönä, joka on työskennellyt hallituksen UAP-järjestelmän sisällä ja jolla on ensikäden tietoa siitä, miten virastot käsittelevät ilmoituksia, luokittelevat tietoja ja ovat vuorovaikutuksessa todistajien kanssa. Keskustelussa todennäköisesti pohditaan, miksi luotettavat sotilashenkilöt ja tiedusteluviranomaiset ovat yhä useammin puhuneet julkisesti UAP:sta ja miksi monet uskovat, että hallitus salaa edelleen tärkeitä tietoja. Strattonin tausta antaa hänen väitteilleen enemmän institutionaalista painoarvoa kuin tavallisella siviilitodistajalla, vaikka hänen henkilökohtaiset kokemuksensa vaativatkin vielä vahvistusta.

Keskeisenä teemana on ero UAP:den – tunnistamattomien ilma-alusten – ja todellisten ei-ihmismäisten olentojen mahdollisuuden välillä. Monet julkiset keskustelut keskittyvät lentokoneisiin, tutkajälkiin ja epätavallisiin liikkeisiin ilmassa, mutta Strattonin kertomus siirtää huomion kysymykseen siitä, kuka tai mikä saattaa liittyä näihin kohteisiin. Jos hänen kohtaamisensa on totta, se viittaa siihen, että ilmiöön saattaa liittyä paitsi tekniikkaa myös eläviä olentoja. Haastattelu ei kuitenkaan tarjoa katsojille keinoa tarkistaa itsenäisesti sen olennon identiteettiä, luonnetta tai alkuperää, jonka hän väittää nähneensä.

Keskustelussa käsitellään myös laajempaa tiedonantokeskustelua. Strattonin kirja nousi kuulemma suureksi bestselleriksi, mikä osoittaa, kuinka paljon yleinen kiinnostus UAP-ilmiöitä ja hallituksen salailuväitteitä kohtaan on kasvanut. Hänen halukkuutensa puhua julkisesti henkilökohtaisesta kohtaamisestaan heijastaa laajempaa muutosta alalla: entiset virkamiehet ja tutkijat ovat nyt halukkaampia kertomaan kokemuksista, joita olisi aiemmin pidetty uran lopettavina tai yhteiskunnallisesti paheksuttavina. Tämä on auttanut siirtämään UAP:t marginaalisesta aiheesta valtavirtamediaan, mutta se on myös luonut ruuhkaisen tiedotusympäristön, jossa poikkeukselliset väitteet kilpailevat huomiosta.

Haastattelun otsikko viittaa siihen, että juontaja Chris Cuomo painostaa Strattonia kertomaan kohtaamisen yksityiskohdista ja siitä, mitä se merkitsee laajemmalle UAP-keskustelulle. Keskeinen kysymys ei ole pelkästään se, uskooko Stratton nähneensä avaruusolennon, vaan se, voidaanko hänen kertomustaan tukea fyysisillä todisteilla, vahvistavilla todistajilla, anturitiedoilla tai virallisilla asiakirjoilla. Henkilökohtainen todistus voi olla vilpitön ja yksityiskohtainen, mutta silti virheellinen, väärin tulkittu tai muistin vääristämä. Vastuullisten katsojien tulisi siksi tehdä ero todistajan uskottavuuden ja itse väitteen todisteiden välillä.

Tämän tapauksen laajempi merkitys on siinä, että se osoittaa, kuinka UAP-tietojen julkistaminen on laajentunut tuntemattomia ilma-aluksia koskevista kysymyksistä kysymyksiin, jotka liittyvät ei-ihmismäiseen älykkyyteen, ihmisen tietoisuuteen ja virallisen avoimuuden rajoihin. Strattonin kertomus tuo henkilökohtaisen, inhimillisen ulottuvuuden keskusteluun, jota hallitsevat usein tekniset raportit ja hallituksen asiakirjat. Riippumatta siitä, vahvistetaanko hänen kohtaamisensa koskaan riippumattomasti, se havainnollistaa, miksi monet ihmiset kokevat UAP-aiheen emotionaalisesti voimakkaaksi ja miksi todisteiden, avoimuuden ja huolellisen tutkinnan vaatimus on edelleen niin tärkeää.

Reinkarnaatio moniulotteisuuden ilmaisuna

Meloraa kanavoinut Joanna Neff

Melora pohtii ”reinkarnaatiota” korkeamman ulottuvuuden olennon näkökulmasta. Kuten tavallista, hänen näkemyksensä ovat paitsi ainutlaatuisia, myös ”tuntuvat todelta” niille, jotka ovat avoimia kuulemaan, mitä reinkarnaatio todella tarkoittaa nykyisessä kokemuksessamme. Kuten aina, Melora korostaa, kuinka tärkeää on tulla tietoiseksi moniulotteisesta olemassaolostamme, jotta voimme nopeuttaa ylösnousemusprosessiamme.

”Historiallisista” elämistä

Kolmiulotteisessa todellisuudessa ihmismieli pohtii usein, kuinka voi olla olemassa kokonaisia, näennäisesti lineaarisia ”historioita”, joita voi tutkia, kuten keskiaika, renessanssi ja viktoriaaninen aikakausi. Miksi samanaikaiset olemassaolot näyttävät lineaarisilta? Jos ne ovat samanaikaisia, kuinka voi sitten lukea historiankirjoista, että tämä aikakausi alkoi ensin ja seuraavaksi tuli toinen?

Kolmiulotteisen todellisuuden säännöissä on AIKA, ja on kolmiulotteisen ymmärryksen rajoitus. Jotta se toimisi teille yhtä vakuuttavasti kuin se toimii, on oltava joitakin ”vuotoja” muista moniulotteisista olemassaoloista. Suurimmaksi osaksi saatte vain niitä ”menneisyydestä”, koska uskomusrakenteenne (ainakin viime aikoihin asti) eivät ole niin helposti hyväksyneet sitä, että voitte päästä käsiksi ‘tulevaisuuden’ tapahtumiin samalla tavalla kuin ”menneisyyden” tapahtumiin.

Tietenkin meidän näkökulmastamme siinä ei ole eroa. Kaikki on sujuvaa NYT-hetkessä. Niissä sääntöissä, joihin tietoisuutenne on keskittynyt, on kuitenkin välttämätöntä, että tapahtuu lineaarinen siirtymä, jotta teillä olisi jonkinlainen käsitys ajan kulumisesta – jonkinlainen käsitys ”kronologisesta” historiasta, jotta voitte kokea suhteen menneisyyteen etenevänä kokonaisuutena. Tämä eteneminen on suunniteltu näyttämään kronologiselta ja kehitykselliseltä, muuten nämä säännöt yksinkertaisesti katoaisivat eikä teillä olisi sitä rakennetta, jota tarvitsette oppiaksenne ne elämän oppitunnit, joita kaikki tänne inkarnoituneet ovat tulleet oppimaan. Näin ollen todellisuutenne on eräänlainen holografinen luomus, eräänlainen psykodraama, jos niin haluatte, jossa on tämä ajan sääntö. Jos teillä ei olisi tunnetta siitä, että olette alkaneet jostakin ja edenneet ja tulleet tänne, se ei toimisi tällä tavalla.

Pleiadilaiset sanoivat (teoksessa Bringers of the Dawn), että teidän on tultava tietoisiksi moniulotteisista itseistänne, ja tämä on totta. Tämän ei kuitenkaan tarvitse olla täydellistä tietoisuutta. Jos ymmärrätte, että esimerkiksi menneessä elämässä, juuri ennen kuolemaa, kun on yleinen kokemus valoa kohti menemisestä ja Ykseyden ymmärtämisestä – se tietoisuuden hetki yhdistää kaikki moniulotteiset itsenne yhteen tietoisuudessa. Tämä erityinen korotetun olemisen tila, jossa löydätte itsenne tämän vuosituhannen lopussa, on paljon kuin ”verhojen” poistuminen. Verhot avautuvat, ja näette kirjaimellisesti: ”Voi! Siellä minä olin tuossa ja tuossa elämässä.” Sitten nuo elämät tulevat tietoisiksi toisistaan. Tällaisen tietoisuuden yhteyden hetkellä te todellisuudessa tulette ykseyteen noiden itsejen kanssa, ja jos teillä on vain välähdys noista menneistä elämistä ja heillä teistä, silloin se, mitä plejadilaiset mainitsivat, on saavutettu.

Muuten, ymmärrämme täysin, kuinka vaikeaa tämän käsittäminen on kolmiulotteisella aivoilla, sillä olemme itsekin kohdanneet suuria vaikeuksia yrittäessämme selittää asiaa selkeästi. Reinkarnaatiosuhteet ovat monin tavoin monimutkaisia ja monin tavoin yksinkertaisia. Kuvittele itsesi siinä elämässä seisomassa vasemmalla… ja sanotaan, että tämä on elämäsi Saudi-Arabiassa naisena, jonka on käytettävä huntuja päästä varpaisiin. Tässä ilmaistaan rajoitusten ja epätasa-arvon tunnetta. Sanomme, että nämä ovat hypoteettisesti kyseessä olevat asiat, joten asetamme Saudi-Arabian kokemuksen ”menneisyyteen” (ei ajallisesti rinnakkaiseksi), jotta se ei olisi liian hämmentävää.

Kuvittele nyt, että Korkeampi Itse sijaitsee juuri tämän ”yläpuolella” osana eräänlaista kolmionmuotoista kokonaisuutta. Näin ollen kärsit ja tunnet olevasi täysin voimattomana saudiarabialaisessa elämässäsi, ja Korkeampi Itse on tietysti jatkuvassa yhteydessä – ainakin Korkeamman Itsen ‘sijainnista’ käsin. Piirrämme nyt viivan ”ylöspäin” saudiarabialaisesta naisesta Korkeampaan Itse, ja tämä nainen valittaa kokemustaan. Korkeampana Itsenä me ”ymmärrämme” tämän.

Katsokaa nyt kolmion toista sivua, joka tulee ”alas” teidän ilmentymäänne, ”nyt”, oikealla, täällä. Tällä tavalla olet yhteydessä täällä kolmion pohjassa, energeettisesti, koska Korkeamman Itsen kautta saat sitä, mitä kutsutaan ”läpäisyksi” toisesta elämästä. Läpäisy on mahdollista Korkeamman Itsen kanssa tapahtuvan edestakaisen resonanssin ansiosta, ei inkarnaatioiden välisen ”sivuttaisen” resonanssin ansiosta.

Tarkoituksena on, että kun tähän asiaan tai asioihin liittyvän ”säteen” voimakkuus kasvaa, toivottavasti jokin ruumiillistuneista ilmentymistäsi ymmärtää sen. Toisin sanoen, siirryt korkeampaan mieleesi, korkeampaan tunteeseesi, Korkeampaan Itseesi, ja keskityt sinne. Paitsi että saat helpotusta kärsimyksen illuusiosta, kasvat myös hengellisesti siirtymällä korkeammalle tietoisuuden tasolle, jossa koet Ykseyden sen sijaan, että tuntuisi olevasi vankina, vangittuna, epätasa-arvoisena ja voimattomana.

[Joanna] ajatteli, että yhteys olisi enemmänkin ”sivusuuntainen”, eli että hän siirtyisi ikään kuin ”sivusuunnassa” elisabetiläiseen elämäänsä suoraan DNA:n kautta. Näin se ei kuitenkaan tapahdu. Yhteys kulkee Korkeamman Itsen kautta – sillä Korkeampi Itse pystyy ”murtautumaan” tietoisuudessa jokaiseen yksilölliseen elämään, sitten kunkin ilmentymän kohonneen tietoisuuden kautta takaisin meidän kauttamme, seuraavan kautta ja takaisin meidän kauttamme, ja seuraavan kautta ja takaisin meidän kauttamme (keskeltä ulospäin poikittain) Korkeamman Itsen toimiessa eräänlaisena Keskusasemana.

Moniulotteiset itset

Mahdollisia itsejä on ääretön määrä. Otetaan esimerkiksi meidän ”ryhmämme”: se koostuu vain yhdestä Ylisielusta, Korkeammasta Itsestä, kaikista moniulotteisista siemenitseistä (teidän termeillänne menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta), sielun pirstoutuneista osista, mahdollisista itseistä ja niin edelleen. Tämä on jatkuva prosessi. Teidän tulkinnassanne vaikutelma on aina, että on olemassa jonkinlainen rajallinen piste, jossa nämä asiat päättyvät, ja että voitte sitten laskea ne kaikki ja sanoa: ”Niitä on näin monta, ja tässä vaiheessa ne ylösnousevat.” Tämä kaikki tapahtuu samanaikaisesti äärettömyyden tasolla, jota edes me emme voi täysin ”ymmärtää” tietoisuudessamme. Jos voisimme, emme olisi ”vain” siellä missä olemme nyt, jos ymmärrät.

Yritämme selittää. Jokaisella moniulotteisella itsellä on oma tietoisuutensa – se on eriytynyt Ykseydestä, kuten St. Germain on, tai kuten me olemme, kun tulemme luoksenne. Kaikki ovat tietoisuudessaan ”yhdistettyjä”. Olemme erillistynyt olento, ilmentymä, joka ”astuu ulos”, jos niin haluatte, Yhden tietoisuudesta ja ilmaisee itsensä ”persoonallisuutena”, jotta tällä tasolla ihmiset tunnistavat meidät ja koska teillä on tarve kysyä: ”Kuka olet? Mikä on nimesi? Minkä viestin tuot mukanasi?” Tämä on erillistynyt tietoisuus Yhden ilmentymänä, yhtenä Yhden äärettömistä ilmentymistä, jota te kutsutte Universumiksi, ja kaikki sen asukkaat, ja kaikki sen tähdet ja planeetat – kaikki luomukset, jotka ilmentävät sitä.

Näin ollen ette ole ainoastaan te, jotka ylösnousette tästä elämästä, juuri nyt, tällä Maapallolla. Sieluryhmät kokonaisuudessaan käyvät läpi ylösnousemisprosessin yhdessä. Jos muistat, että prosessi, jota kutsut ylösnousemukseksi, on jatkuva – ja että se on aina ollut ja tulee aina olemaan – se tuntuu enemmänkin nousulta ylöspäin, ylöspäin ja ylöspäin ”riveissä”. Niin monta teitä kuin sieluryhmässänne on, niin monta meitäkin on, ja niin monta meitä kuin on, niin monta on niitä korkeampia, joiden alle meidät on ”koottu”, aivan kuten Korkeampi Itse liittyy Ylisieluun.

Jos kuvittelet Ylisielun, joka oli aikoinaan yksi Korkeamman Itsen inkarnoitunut ilmentymä, huomaat, että niin sanotussa ylösnousemisprosessissa tasolta toiselle, ja sieltä seuraavalle, ja sitä seuraavalle, on olemassa suora, ”lineaarinen” yhteys Ylisielusta Korkeampaan Itseen ja edelleen aikoinaan inkarnoituneeseen ilmentymään. Luova suhde on nyt sellainen, että kun Henki sallii tietyn tietoisuuden, se pystyy luomaan itsestään hengellisiä laajennuksia – inkarnoitumaan (tärkeimpänä esimerkkinä), vaikka luommehan myös muita mahdollisia itsejä, joita saatat tulkita ”tuleviksi” tai vaihtoehtoisiksi itseiksi, mikä tarkoittaa, että voimme ilmentyä myös luonnon elementaalina tai enkelinä. Jos näette meidät luojina tai yhteisluojina, nämä olisivat silti yksilöllisiä ilmentymissään. Koska näillä luomuksilla on sama lähde, vaikka niillä onkin näennäisesti erilaisia ilmentymiä, ne ovat energisesti yhteydessä toisiinsa Korkeamman Itsen kautta.

Kun tietoisuutesi kehittyy ja pääset yhteyteen Korkeamman Itsen kanssa, saat samalla pääsyn myös muihin moniulotteisiin ilmentymiisi. Koska tämä yhteys ei ulotu sivusuunnassa, et voi ikään kuin resonoida ”sivusuunnassa” juuri edelliseen tai juuri seuraavaan tulevaan elämään. Siksi on välttämätöntä, että jokainen Korkeamman Itsen yksilöllinen ilmentymä muodostaa suoran yhteyden Korkeampaan Itseen, ja tällä tavalla se pääsee käsiksi muihin ilmentymiinsä. Kukin yksilöllinen ilmentymä on nimittäin ikään kuin ”määritetty” korkeammalle itselle, ja kaikki sen moniulotteiset ilmentymät jakavat saman korkeamman itsen.

Määrittelisimme ”korkeamman itsen” ydinsielun osaksi, joka on noussut tasolle, jolla sillä on ”kyky” luoda siemen-itsejä – juuri tällä tavalla Jumalallinen Lähde loi korkeammat olennot… enkelien valtakunnan, planeettakuntien suuret vanhimmat ja niin edelleen. Joten on aina olemassa tämä kuviteltu ”hierarkkinen” rakenne, joka perustuu kykyyn luoda yhä suurempia ilmentymiä Itsestä. Monet Korkeammat Itset jakavat saman Ylisielun. Sitten on monia Ylisieluja, jotka ”raportoivat” vielä korkeammalle entiteetille, ja nekin ovat ryhmiä. Tämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Sitä on hyvin vaikea ymmärtää tällä tasolla.

Tärkeintä on korostaa, että pääsyportti tietojen hankkimiseen muista inkarnaatioista – menneistä, nykyisistä (koska sinulla on samassa ”elämässä” muita ilmentymiäsi, jotka ovat muualla maailmassa) ja tulevista – kulkee aina Korkeamman Itsen kautta. Tämä on kuin menisi äitisi luo saadakseen tietoa suvun historiasta. On kuitenkin tärkeää, ettet tutki näitä muita ilmentymiäsi pelkästään älyllisen uteliaisuuden vuoksi. Tule tietoiseksi näiden Korkeamman Itsen muiden ilmentymien olemassaolosta, jotka ovat muita moniulotteisia elämiäsi, mutta älä ihastu niihin siinä määrin, että menetät olennaisesti nykyhetkesi.

On tärkeää tulla tietoiseksi niiden olemassaolosta, ja juuri tuo pieni kipinä saa sinulle itsessään näkyviin ne energeettiset arvot, joita kutsut ”elämän kysymyksiksi” tai ”elämän oppitunneiksi”: ”Ahaa, ymmärrän, että tämä on seurannut minua jo useiden elämänkierrosten ajan. Eikö olisi jo aika tehdä asialle jotain? Ratkaistaanpa tämä, ja sitten ehkä se ratkeaa myös seuraavassa inkarnaatiossa” – jotain sellaista. Tässä käytät tietoa kasvun välineenä etkä pakkomielteenä itsesi korostamiseksi: ”Minä olin Napoleon! Eikö minusta olekin ihanaa!”

Tavoitteenamme on saada ihmiset ymmärtämään, että todellisuudessa olisi parasta keskittyä aina YLÖSPÄIN eikä ”sivulle”. Korkeamman Itsen suoran yhteyden kautta tulet – ja sinun pitäisi tulla – tietoiseksi muista moniulotteisista ilmentymistäsi, aivan kuten Korkeampi Itse on sinun ja muiden ”sisarustesi” ”äiti”. Lähde on siis Korkeampi Itse, joten siinä suorassa yhteydessä sallit tietoisuuden, joka vie sinut askeleen lähemmäksi YHDEN kokemusta. Tämä on tärkeää, kun tulet tietoiseksi muista moniulotteisista ilmentymistäsi. Se on se, miten ne suhtautuvat Korkeampaan Itseen rakkauden ja luovuuden tekona, sillä ne on alun perin luotu Korkeamman Itsen ilmentyminä, jotta Korkeampi Itsekin voi oppia ja kasvaa – ja että sinunkin tulevaisuutesi on tulla Korkeammaksi Itseksi moniulotteisille ilmentymille!

Sielun kasvun jakaminen

Toinen seikka, joka saattaa olla sinulle uutta, on se, että kun tietoisuutesi muuttuu, kun tulet johonkin oivallukseen, se vaikuttaa kaikkiin muihin ”itseihin”. Kun ne sallivat korkeamman tietoisuuden (kuten ymmärrät DNA-resonanssin ja -jäljen dynaamisesta luonteesta), sinäkin saatat sallia korkeamman tietoisuuden. Sama pätee suhteeseesi muihin ”reinkarnaatio”-olemuksiisi, koska kun toinen ilmentymä meistä… käytämme itseämme esimerkkinä ”Korkeammasta Itseestä”: Kun [Joanna] sallii tietyn tietoisuuden, ME kasvamme! Kasvussamme pystymme ottamaan yhteyttä toiseen ilmentymäämme, jonka saatat ajatella olevan olemassa toisessa Jyoti Alla-Anin elämässä. Hänen kasvunsa ja sitten meidän kasvumme ansiosta pystymme ottamaan yhteyttä toiseen ilmentymään ja herättämään sen tavalla, jota emme aiemmin ”pystyneet” tekemään, ja tämä ulottuu aina ”ylös” Jumalan Alkulähteen tasolle asti.

Eräs asia, jonka [Joanna] luki äskettäin, teki häneen syvän vaikutuksen: Kun kieltäydyt oman sielusi kasvusta, kieltäydyt myös Jumalan kasvusta. Tämä on totta, joten olemme tässä kasvuprosessissa täysin toisistamme riippuvaisia. Siksi me riemuitsemme näistä läpimurroista ja tunnemme niistä suurta iloa, sillä ne mahdollistavat kasvumme. Kyllä – tämä asia, jota pidät ”pienenä” elämänäsi, vaikuttaa suoraan Jumalan Lähteeseen, kun tuo kasvu tapahtuu sinussa. Tämä on ihana tapa saada ihmiset ymmärtämään, että he ovat täysin arvokkaita.

Inkarnaation negatiiviset kokemukset vaikuttavat myös muihin elämiin. Niin sanottuihin ”pimeisiin” energioihin sekaantuminen vaikuttaa kyllä ”sielun vertikaaliseen hierarkiaan” Ylisielun tasolle asti, mutta ei sen pidemmälle. Syynä on se, että ”sen yläpuolella” tällaisen ”käyttäytymisen” tai tällaisen värähtelyn taajuus neutralisoituu ja tasapainottuu. Ei ole niin, että jos olet ”langennut” yhdessä elämässä, Jumalan Lähde menettäisi yhtäkkiä valoaan. Meidän tasollamme, esimerkiksi (mitä te kutsutte Korkeammaksi Itseksi), tuntuisi tämä syvästi. Tällaisissa tilanteissa saattaisimme ryhtyä ‘pelastamaan’ tai toinen elämä moniulotteisissa ilmentymissänne saattaisi tulla vielä ”valaistuneemmaksi”, jos niin haluatte, tasapainottaakseen tätä.

Negatiivisen olennon kiinnittymiseen verrattava ilmiö esiintyy myös elämänvaiheiden välillä. Jos olet monien elämänsä aikana pelännyt tiettyä asiaa tai henkilöä, luot ajatusmuodon. Se, mitä saatat tulkita olennoksi, on itse asiassa rajallinen muoto tai olento – ei täysimääräisessä mielessä olento, jonka olet luonut olennon tietoisuudeksi – joka kykenee vaivaamaan sinua useissa elämänvaiheissa samanaikaisesti. Olet luonut ajatusmuodon entiteetin syntyneen pelon voimakkuuden tai muun ongelman vuoksi: puutteen, uhriksi joutumisen tai muun syyn vuoksi.

On tavallista, että tietoisuus vuotaa läpi (mikä tapahtuu yleensä silloin, kun jokin yhteinen asia resonoi moniulotteisten ilmentymien välillä) jostakin toisesta inkarnaatioilmentymästäsi, ja se vaikuttaa sinuun – tunnet toisen elämän vaikutuksen. Saatat yhtäkkiä tuntea olosi hyvin oudoksi ja tietää, ettei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä elämässäsi täällä ja juuri nyt tapahtuu. Ehdotamme, että (aikomuksesi riittää), kun tunnet tällaisen asian tulevan sinusta, ohjaat valoenergiaa takaisin siihen suuntaan, josta saat outoa energiaa, ja voit auttaa sitä toista ilmentymää siinä, mitä hän on käymässä läpi.

Me koemme tuon suunnan energianmuutoksen omalla tasollamme hätäsignaalina. Sen mukaan, millaisessa ”aikakaudessa” kyseinen ilmentymä käsittää elävänsä, lähetämme sopivan lähettilään. Se voi olla enkeli. Joskus se voi olla ”demoni”, jonka tarkoituksena on pelotella henkilöä parantamaan tapojaan – pelotella häntä ymmärtämään, kuinka paljon hän on erkaantunut Ykseydestä. Jälleen kerran, on kuitenkin hänen itsensä tehtävä ymmärtää se.

Solutason de/koodaus

[Joanna] on aistinut, että moniulotteiset elämät jakavat DNA-muistoja dynaamisella tavalla – että ne saattavat olla yhteydessä toisiinsa energisten säikeiden kautta. Näin ihminen pystyy muistamaan nuo muut elämät. Tässä on monia yhtäläisyyksiä sielunpalasten ja ydinsielun resonanssiin saattamisessa kuvattuun sielunpalautusprosessiin. Sama pätee niiden elämien välisiin yhteyksiin, joita te kutsutte ”reinkarnaatioelämiksi”. Toistan, että tämä kaikki tapahtuu energiatasolla.

Aivan kuten mikä tahansa kokemus jättää jälkensä sinuun DNA-tasolla ja eetteritasolla, solutasolla, voi jälkeläisillesi välittyä geneettisesti samoja energeettisiä jälkiä, joita voidaan jakaa inkarnaatioiden välillä aiemmin kuvaamallamme tavalla – sen kautta, että asian voimakkuus resonoi Korkeamman Itsen kanssa. Kuten huomaat, näiden asioiden vallitsevuus ulottuu koko elämänkirjon läpi, tulevaisuuteen ja menneisyyteen. Kunnes ongelmat on ratkaistu, ne resonoivat todellakin varsin voimakkaasti useissa samanaikaisissa elämänilmaisuissa.

Jopa kyky ilmentää runsautta voi olla estynyt DNA-tasolla. Teitä rajoittaa DNA:n koodaus. (Muuten, 12 DNA-säikeen uudelleenliittäminen liittyy enemmänkin laajempien viestintäkanavien avaamiseen suhteisiin korkeammalla sielutasolla, mikä mahdollistaa valoviestinnän saavuttavan teidät ja avaa tietoisuutenne laajemmalle sekä antaa kehon imeä itseensä paljon suurempia valoarvoja.) Koodaus on rajoitusten muodossa, joista olet ehkä lukenut eräänlaisina ”implantteina”, jotka estävät tiettyjä kykyjä. Ihmisten uskomusten ja kokemusten mukaan, joita kutsutte ”karmaksi”, saatat tulla tähän elämään valittuasi estää kykyjäsi, luodaksesi itsellesi haasteita, jotka voit voittaa, ja oppiaksesi karman oppitunteja, joiden vuoksi olet ruumiillistunut.

Tämän vuoksi solutason dekoodaus on niin hyödyllistä ylösnousemusprosessille. (Olemme määritelleet ylösnousemuksen tietoisuuden laajentumiseksi. Dekoodausprosessissa tilanne on ikään kuin tutkija koskettaisi aivojen osaa elektrodilla. Koet jotain menneisyydestä holografisella tavalla: haju, kosketus, maku, näkö, kuulo. Solutason koodauksen vapauttamisessa, näetkös, elämiesi ”muistot” voivat tulla uudelleen esiin, aivan kuin kun ”näet elämäsi vilahdavan silmiesi edessä” ennen kuolemaa tai kuolemanrajakokemusta.

Sielun palauttaminen ja useiden inkarnaatioiden yhdistäminen ovat muita tärkeitä menetelmiä, joilla yksilö voi vapautua ”karman” vaikutuksista. Tietoisesti yhdistyminen muihin inkarnaatioihin on yhtä tärkeää kuin kadonneiden sielun osien palauttaminen tästä elämästä, sillä jos et ole tietoinen inkarnaatioistasi, viet niiden ongelmat (jotka ovat myös sinun ongelmiasi) mukanasi ”seuraavaan” inkarnaatioosi. Elämän ongelmat, joiden parissa olet työskennellyt näennäisesti ”ikuisuuden” ilman menestystä, viittaavat usein tietoisuuden ”vuotamiseen” muista elämistä.

Yksi etu siitä, että otat yhteyden muihin inkarnaatioihisi, on se, että voit palauttaa mieleesi niiden elämien positiivisten kokemusten ja taitojen energeettisen jäljen. Esimerkiksi jos olit loistava ratsastaja, vaikkapa Venäjän aroilla. Kun viestität tälle nykyiselle itsellesi, että haluat muistaa ne ratsastajan taidot tuosta elämästä, voit todellakin palauttaa ne mieleesi ja olla ”yhtäkkiä” nytkin huippuratsastaja. Energeettiset (tai kokemukselliset) arvot ovat välineitä, joiden avulla siirrät asioita elämästä toiseen DNA:n muodossa. Nämä arvot ovat niitä, jotka selviävät fyysisen ruumiin tuhoutumisesta.

On tärkeää ymmärtää, että jokaisesta elämästä saadut kokemukselliset arvot ovat juuri niitä, jotka on koodattu DNA:han. Dekoodausprosessissa ”karmaiset” muistot paljastuvat sellaisina kuin ne ovat; ne tuodaan tietoisuuteen eräänlaisena holografisena rekonstruktiona. Oman dekoodaustyönsä jälkeen [Joanna] aisti, että dekoodausprosessi on kaksijakoinen: Toinen osa on kirjaimellisesti kuin dekoodaamista (tai jo olemassa olevan koodin kääntämistä), ja toinen osa on dekoodauksen purkamista eli tiettyjen koodien poistamista DNA-tasolla. Näin ollen dekoodaus olisi tietoisuuden vahvistumista siitä, että koodaus on olemassa DNA-tasolla – toisin sanoen tämä tieto tuodaan yksilön tietoisuuteen. Dekoodauksen purkaminen olisi eräänlaisen implantin vapauttamista, joka tukahduttaa tietynlaisen tiedon tietoisuuden.

Katsos, dekoodausprosessin aikana eetterinen mallikartta puhdistuu nykyisen elämän ja muiden elämien ”ohjelmoinnista”. Soluihin virtaa lisää valoa (fotoneja), jolloin jokainen atomi alkaa värähdellä korkeammalla taajuudella ja DNA:n uinuvat osat aktivoituvat. Kun DNA on herännyt, tasapainotettu ja kehittynyt, sinun ei enää tarvitse jatkuvasti kokea menneisyyden ongelmia.

(Katso: DNA:n uudelleenohjelmointi, Joanna Neffin tarjoama hoitomuoto.)

Meloran Agenda

Antaessamme teille näitä tietoja tarkoituksemme on ollut selittää, kuinka koko ryhmä voi ylösnousta. Jotta tämä voisi tapahtua, annamme ehdotuksia siitä, mikä olisi tällä hetkellä kaikkein suotuisinta kaikille. Nämä ovat portteja, jotka tarjoavat suurimmat mahdollisuudet kaikille sieluryhmän jäsenille, ja tämä on yksi niistä – se, mitä te kutsutte tämän vuosituhannen lopuksi ja sitä seuraaviksi noin kymmeneksi vuodeksi (suom. huom. vuoteen 2012 asti). Kiireellisyys johtuu siitä, että on hyödynnettävä kiihdytys, joka on mahdollinen tässä optimaalisessa ajassa. Hyödynnämme tätä tilaisuutta vahvistamalla tietoisuutta moniulotteisista itsistämme esimerkiksi yhteytemme kautta Jyoti Alla-Anin kanssa – helpottamalla sitä, tehostamalla sitä, selkeyttämällä sitä, nostamalla sen värähtelytasoa niin, että hänen energiakenttänsä nousee yhä korkeammalle, kuten teemme myös omilla ”tasoillamme” – me kaikki ryhmänä. Tätä ryhmää voidaan pitää [Joannan] kaikkina ”itseinä”.

 

Artikkelin julkaissut melora.org

UFOjen laivue Kaliforniassa

Havaintopäivämäärä: 8.10.2025

Havaintopaikka: McKinleyville, California, USA

Lähde: NUFORC

Tämä on omituista. Vilkkuvat valot taivaalla leijailemassa tietyssä paikassa, ja sitten kun aattelee että ne ovat yksi ainoa alus…. yksittäinen valo kiitää pois ja tulee takaisin, pois ja takaisin. Se aiheuttaa silminnäkijälle hämmennystä ja yllätyksen. Tämä ei ole yksi ainoa alus, vaan aluksia on viisi tai enemmänkin. Se nähtiin kahden aikaan aamuyöstä, kun melkein kaikki muut ovat nukkumassa. Tämä henkilö näki sen. Ja onneksi myös kuvasi sen. Tämä on 100-prosenttista näyttöä avaruusolennoista Kaliforniassa.

Scott C. Waring – UFO Sightings Daily

Silminnäkijä kertoo:

Hei, arviolta 9. lokakuuta kello 2 aamulla katselin luoteissuuntaan ja näin USEITA valoa taivaalla leijailemassa hiljaa. Yhteenäs kuusi valoa samalla etäisyydellä ja muodossa vierekkäin, 1 vihreä valo ja 2 alapuolella jotka olivat vierekkäin, yhteensä 6.

Tarkastin kaikki mahdolliset lähteet nähdäkseni oliko se lentokone, taivaankappale tai starlink, eikä mikään osoittautunut siksi. Uskon, että tämä ei myöskään ollut harrastelijoiden drone. Paikalla nähtynä se oli paljon suurempi ja lähellä juin miltä se näyttää kuvassa, paljon kirkkaampi myös.  Mikä se sitten olikin, se oli massiivinen ja varmasti ketään ei sellaista voi harrastelijana hankkia. Video käytännössä kumoaa väitteet siitä.

Valojen oikea puoli näyttää leijailevan vasemman yläpuolella, sitten se menee takaisin alkuperäiseen asentoonsa. En kykene näkemään tällaista muotoa paljaalla silmällä enkä määrittämään sen kokoa, mutta se miltä valojen käytös näyttää ja miten se oli asemoitu, sen perusteella se vaikuttaa todella suurelta. Noin 5 minuutin kuluttua valot vain katosivat, aivan kuin ne olisi sammutettu.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Pyramidi Antarktiksella ja muuta

Havaintopäivämäärä: 20.42025
Havaintopaikka: Antarktis
Lähde: Google Earth
Koordinaatit: youtubevideon kuvauksessa

Vietin muutaman tunnin ulkona kitkemällä rikkaruohoja, tekemällä puutarhanhoitoa ja varmistamalla, ettei kanahaukka napannut kilpikonnaani pihallani, mutta toivon, että teillä kaikilla oli hieno pääsiäinen, rakastin viettää omani näin.

Löysin Etelämantereelta kaksi uudempaa löytöä, joita en ole nähnyt aiemmin ja joista kukaan muu ei ole raportoinut. Varjo on vanha löytöni, mutta uskon, että se on verhoutuneen avaruusolennon varjo… hyvin pitkän avaruusolennon varjo. Verhoutuminen saattaa peittää kohteen näkyvistä, mutta fysiikan mukaan se silti heittää varjon. Löysin tänään sen läheltä myös pyramidin ja tynnyrirakenteen. Pyramidirakenne on todiste muinaisista avaruusolennoista, ja se on noin 110 metriä pituudeltaan ja noin 85 metriä korkea. Se on noin puolet Egyptin suuren pyramidin koosta. Tynnyrirakenne näyttää melkein teräsrakenteiselta Yhdysvaltain merijalkaväen vanhalta kasarmilta, mutta se saattaa olla vain sisäänkäynti johonkin syvemmälle, kuten muukalaistukikohtaan. Vaikea sanoa, mutta haluaisin varmasti nähdä kaikki nämä kolme löytöä maanpinnan tasolta.

Scott C. Waring

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Kevin Randle selittää Mogulin VIIMEISEN kerran

kirjoittanut Kevin Randle

Aion käydä tämän läpi vielä kerran, jotta kun tämä typerä kysymys nousee esiin uudelleen, voin viitata tähän viestiin. Project Mogul EI ole ratkaisu Roswellin onnettomuuteen. Asiakirjat puhuvat sitä vastaan; todistajanlausunnot puhuvat sitä vastaan, eikä Alamogordossa kesä- ja heinäkuussa 1947 suoritettuja vakiokorkeuden ilmapallokokeita pidetty salaisina. Nämä väitteet yksinään pitäisi riittää Mogulin hylkäämiseen, mutta kuten minulle on sanottu, koska tämä on minun väitteeni, minun on esitettävä todisteet.

Selvä. Ymmärrän.

Sekä kenttämuistiinpanojen että testejä johtaneen tohtori Albert Craryn pitämän päiväkirjan mukaan asiakirjat todistavat tämän. Hänen mukaansa lento nro 4, jota pidetään kaiken tämän syyllisenä, peruutettiin aamunkoitteessa pilvisyyden vuoksi.

Luettelo New Yorkin yliopiston ilmapallolennöistä, jossa lento nro 5 mainitaan ensimmäisenä New Mexicossa suoritettuna lennona. Taulukko on peräisin ilmavoimien raportista.
Luettelo New Yorkin yliopiston ilmapallolennoista, jossa lento nro 5 mainitaan ensimmäisenä New Mexicossa suoritettuna lennona. Taulukko on peräisin ilmavoimien raportista.

Tässä lyhyt selitys. Nämä lennot toteutettiin neopreenikumipallojen muodostamilla ryhmittymillä. Kyseessä olivat tavalliset, kaupasta saatavat pallot. Uudemmat polyeteenipallot tulivat käyttöön vasta myöhemmin. Näissä ilmapalloissa ei ollut mitään sellaista, mitä niitä löytäneet – olivatpa he sitten maanviljelijöitä, karjankasvattajia tai upseereita – eivät olisi helposti tunnistaneet. Itse asiassa yksi tällainen ilmapallo, johon oli kiinnitetty Rawin-tutkakohde, löydettiin Circlevillen läheltä Ohiosta heinäkuussa 1947, ja kaikki tiesivät, mikä se oli.

Sherman Campbellin tytär ja hänen tilaltaan heinäkuussa 1947 löydetty Rawin-kohde. Jopa tytär tunnisti sen maapallolta peräisin olevaksi.
Sherman Campbellin tytär ja hänen tilaltaan heinäkuussa 1947 löydetty Rawin-kohde. Jopa tytär tunnisti sen maapallolta peräisin olevaksi.

Tiedämme lennon nro 4 rakenteen, koska projektin insinööri Charles Moore kertoi minulle, että se oli konfiguroitu täsmälleen kuten lento nro 5, johon ei ollut kiinnitetty Rawin-kohteita. Mistä tiedän tämän? Koska ilmavoimien laajassa raportissa oli kaavioita, ja niissä ei näkynyt Rawin-kohteita lennolla nro 5. Tämä tarkoittaa, että kenraali Roger Rameyn toimistossa esillä ollut materiaali, jonka väitettiin olevan Roswellista tuotu hylymä, oli väärennös, koska siinä näkyi Rawin-kohteen rappeutuneet jäänteet.

Varasuunnitelmana on, että kenttämuistiinpanojen mukaan he laukaisivat ilmapalloryhmän. Meillä on kuitenkin kaavio kyseisestä ilmapalloryhmästä, joka on esitetty sivulla lennon nro 5 kaavion vieressä, eikä siinä näy mitään rawin-kohteita.

Ilmavoimien raportissa esitetty kaavio lennosta nro 5.
Ilmavoimien raportissa esitetty kaavio lennosta nro 5.

Toisin sanoen asiakirjoista käy ilmi lennon nro 4 ja ilmapalloryhmien kokoonpano. Rawin-kohteita ei löydy lainkaan. Tämä korostaa jälleen kerran kenraali Rameyn toimistossa otettujen valokuvien harhaanjohtavaa luonnetta.

Tässä on toinenkin tosiasia. Asiakirjojen mukaan New Mexicossa voimassa olleet säännöt kielsivät lennot yöllä tai pilvisellä säällä. Pitkiä, lähes 600 jalkaa pitkiä ilmapallojonoja pidettiin vaaraksi ilmailulle. Craryn 4. kesäkuuta tekemästä merkinnästä käy ilmi, että lento peruutettiin aamunkoitteessa pilvisen sään vuoksi, mikä tarkoittaa, että sitä ei lennetty KOSKAAN. Päiväkirjamerkinnästä käy myös ilmi, että he lennättivät ilmapalloryhmää, joka tapahtumien järjestyksen perusteella olisi laukaistu myöhemmin samana päivänä. Charles Moore kuitenkin kertoo, tämän kanssa suorassa ristiriidassa, että lento nro 4 laukaistiin noin klo 2.30 aamulla, mikä rikkoi heidän toimintaansa koskevia sääntöjä.

Miksi hän sanoisi näin?

Koska korkean ilman tuulitietojen mukaan aamunkoitteessa tapahtunut laukaisu (tiedot, jotka toimitin alun perin Moorelle) EI olisi vienyt ilmapalloja 17 mailin päähän Fosterin (Brazelin) tilalta. Mooren mukaan Orograndessa, New Mexicossa sijaitsevalta sääasemalta saamiensa yläilmakehän tuulitietojen mukaan rintama oli kulkenut Alamogordon yli aamunkoiton aikaan (mikä selittää pilvet). Hän olisi tarvinnut tuntia aikaisempia tietoja voidakseen ennustaa reitin, joka olisi vienyt ilmapallot koilliseen kohti karjatilaa.

Tässä on yksi seikka, jonka jotkut skeptikot jättävät huomiotta tässä asiassa. Olin hankkinut mikrofilmille tallennetut yläilmakehän tuulitiedot (jopa 20 000) Kansalliselta sääpalvelulta. Niitä tarkastellessani tajusin, että mitä tahansa johtopäätöksiä tekisin niiden perusteella, ne sivuutettaisiin. Olin yhteydessä Mooreen. Lähetin hänelle kopiot asiaankuuluvista kaavioista. Muutaman päivän kuluttua hän pyysi lisää kaavioita, jotka lähetin hänelle. Katsokaas, etsin asiantuntijoiden mielipiteitä ja analyyseja näistä kaavioista. Etsin totuutta pikemminkin kuin vahvistusta omalle mielipiteelleni, joka ei ollut vielä vakiintunut ennen kuin ilmavoimat julkaisivat raporttinsa ja saimme luettelon New Mexicossa tehdyistä ilmapallolennoista.

Charles Moore tarkastelee minun hänelle toimittamiani korkean ilman kerroksen tuulitietoja. Kuva: Kevin Randle.
Charles Moore tarkastelee minun hänelle toimittamiani korkean ilman kerroksen tuulitietoja. Kuva: Kevin Randle.

Haluan myös mainita tässä yhteydessä, että sekä Brad Sparks että David Rudiak, joiden tausta antoi heille tarvittavan asiantuntemuksen tietojen analysoimiseen, päätyivät itsenäisesti samaan johtopäätökseen. Moore oli vääristellyt lukuja osoittaakseen, että lento nro 4 olisi päässyt lähelle Fosterin karjatilaa. Heidän analyysinsä ei tukenut Mooren ennustamaa lentoreittiä. Kyseessä oli analyysi korkealla vallitsevista tuulista kerätyistä tiedoista, jotka oli kerätty ennen kuin rintama kulki Alamogordon yli, mikä johti lennon nro 4 perumiseen.

Katsotaanpa vielä kerran. Lento nro 4, joka oli kaiken tämän syyllinen, peruutettiin aamunkoitteessa; sitä ei lähetetty matkaan tunteja aiemmin, kuten Moore väitti. Mooren mukaan lento nro 4 oli varustettu samalla tavalla kuin lento nro 5, jossa ei ollut rawin-kohteita. Niistä ryhmälennoista, joista meillä on joitakin kaavioita, ei käy ilmi, että rawin-kohteet olisivat olleet osa noita aikaisempia lentoja.

Tässä on vielä yksi ärsyttävä seikka. Kuulen jatkuvasti, että Project Mogul oli erittäin salainen, ja että juuri siksi armeija yritti niin kovasti peitellä Mack (milloin nämä ihmiset oppivat kirjoittamaan hänen etunimensä oikein?) Brazelin löytämän materiaalin talteenottoa. Mutta se, mitä New Mexicossa tapahtui, EI ollut erittäin salainen asia. Itse asiassa kaksi päivää sen jälkeen, kun Roswell Daily Record ilmoitti armeijan kaapanneen lentävän lautasen, sanomalehdet ympäri maata julkaisivat kuvia näistä laitteistoista ja selityksen siitä, mitä Alamogordossa oli meneillään. On totta, että Mogul-projektin lopullinen tarkoitus oli salainen, mutta tuo salassapitoluokitus ei koskenut Alamogordossa tehtyjä kokeita, kuten sanomalehti osoitti.

Alamogordo News -lehdessä 10. heinäkuuta 1947 julkaistiin valokuvia ilmapallojen laukaisussa käytetyistä laitteista. Kuvassa näkyvä tikkaat on sellainen, jonka Moore osti New Mexicosta juuri tätä tarkoitusta varten. Tämä osoittaa, että New Mexicossa tehdyt kokeet EIVÄT olleet salaisia.
Alamogordo News -lehdessä 10. heinäkuuta 1947 julkaistiin valokuvia ilmapallojen laukaisussa käytetyistä laitteista. Kuvassa näkyvä tikkaat on sellainen, jonka Moore osti New Mexicosta juuri tätä tarkoitusta varten. Tämä osoittaa, että New Mexicossa tehdyt kokeet EIVÄT olleet salaisia.

Jätän asian tähän. Uskon, että asiakirjat, joidenkin osallistujien todistukset ja muut tiedot sulkevat pois lennon nro 4 syyllisyyden. Jos se ei lentänyt, se ei jättänyt jälkeensä jäänteitä, ja selitys sille, mikä putosi Coronan lähelle heinäkuussa vuonna 1947, hylätään. On olemassa myös muuta näyttöä, mutta tämän pitäisi riittää asian todistamiseen.

Kysyt siis, mitä mieltä olen. Uskon, että meidän joukossa, jotka olemme tutkineet asiaa perusteellisesti – eli Stan Friedman, Don Schmitt, Tom Carey, ilmavoimat ja minä – olemme sulkeneet pois kaikki maalliset selitykset. Tarkoittaako se, että pudonnut esine oli osa avaruusolentojen alus? Ei, se tarkoittaa, että tällä hetkellä ei ole olemassa maallista selitystä. Se viittaa johonkin muualta kuin Maapallolta peräisin olevaan, mutta se on vain viittaus. Jossain vanhoja asiakirjoja täynnä olevista varastoista saattaa olla pölyttymässä jokin erittäin salainen asiakirja, mutta kukaan ei ole löytänyt sitä. Uskon, että jos jotain sellaista olisi olemassa, ilmavoimat olisivat tuoneet sen esiin tutkiessaan onnettomuutta 1990-luvun puolivälissä. Se, että he eivät tehneet niin, viittaa siihen, ettei tällaista vaihtoehtoista selitystä ole.

Jäljelle jää vain sanan ”tunnistamaton” kirjaimellinen määritelmä. Emme tiedä, mikä se oli, mutta se EI ollut Project Mogul -ilmapallo.

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

UFO Kalifornian Catalina Islandilla

Havaintopäivämäärä: maaliskuu 2025
Havaintopaikka: Catalina Island, Kalifornia, USA

Tällä viikolla Kaliforniassa sijaitsevan Catalina-saaren lähistöllä havaittiin massiivinen, oranssina hehkuva Tic-Tacin muotoinen UFO, joka näytti olevan vähintään 100 metriä halkaisijaltaan. Tunnistamaton esine leijui matalalla kaukana olevien vuorten yllä ja säteili tasaisesti sykkivää valoa.

Tämä havainto lisää kasvavaa näyttöä tunnistamattomista vedenalaisista esineistä (USO), jotka on yhdistetty sotilaallisiin kohtaamisiin Tyynellämerellä. Yhdysvaltain hallitus on aiemmin myöntänyt, että UAP:t toimivat vedessä ja sen ympäristössä, ja salassa pidettävien raporttien mukaan niiden kehittyneet ilma- ja vedenalaiset ominaisuudet ylittävät tunnetun teknologian. Tämä on todiste siitä, että maan ulkopuoliset alukset käyttävät maapallon valtameriä piilopaikkoina.

Scott C. Waring

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Kolme oranssia valopalloa Pohjois-Carolinassa

Havaintopäivämäärä: 14.10.2025

Havaintopaikka: Carthage, Pohjois-Carolina, USA

Lähde: NUFORC

Tämä ei ole yksittäinen UFO, vaan itse asiassa kolme eri hehkuvaa oranssia UFOa muodostelmassa. Ne kuvattiin aamun tunteina.

Orbit ovat yleisimpiä UFO-aluksia, mutta ne ovat monesti läpinäkyviä läheltä ja kiiltävän valkoisia kaukaa. Mutta yöllä… ne voivat olla minkä värisiä vain ja usein ovatkin perustuen niiden tunteisiin. Orbit ovat eläviä tekoälyjä, joilla jokaisella on oma persoonallisuutensa ja tyylinsä.

Scott C. Waring

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Kummitukset jotka eivät suostu kuolemaan

kirjoittanut Sean Casteel

Näytät siltä kuin olisit nähnyt kummituksen!

Tai ehkä olet juuri lukenut Zontar Pressin uuden kirjan ”The Persistence of Ghosts: Real Ghost Encounters, Residual Hauntings, and the Theory Behind Why Ghosts Persist”, joka varmasti hermostuttaa ja järkyttää jokaisen lukijan, joka sattuu ottamaan sen käsiinsä.

The Persistence of Ghosts, kirjoittaneet Tim R. Swartz ja Sean Casteel
The Persistence of Ghosts, kirjoittaneet Tim R. Swartz ja Sean Casteel

Jälleen kerran Tim R. Swartz ja minä olemme johtaneet laajaa joukkoa paranormaaleja ilmiöitä tutkivia kollegoita kokoamaan kirjan, joka on omistettu juuri tälle tuntemattoman ilmiön osa-alueelle, toivoen, että voimme valottaa aiheita, jotka useimmiten jäävät ihmisten mielikuvituksen pimeälle puolelle. Aivan kuten avaruusolentojen, ufojen, kryptozoologian ja erilaisten psyykkisten ilmiöiden maailmassa, myös aaveet välttelevät edelleen konkreettista ja tieteellisesti määriteltävää ymmärrystä.

Johdannossaan Swartz kirjoittaa: ”Länsimaissa aaveen ja hengen välillä ei ole juurikaan eroa. Mutta muualla maailmassa ero on suuri. Yleensä aaveen katsotaan olleen aikoinaan ihminen, joka on kuollut ja palannut takaisin jostain syystä. Henki puolestaan ei ole koskaan ollut ihminen, vaan sitä pidetään yliluonnollisena olentona, kuten enkelinä, demonina, luontohenkenä jne. Tämä tulkinta vaihtelee kulttuurista toiseen.

”Mutta meidän on puututtava siihen ilmeiseen ongelmaan”, Swartz jatkaa, ”eli siihen, todistavatko aaveet, että elämämme jatkuu kuoleman jälkeen? Ja mikä osa meistä todella selviää ruumiillisesta kuolemasta? Mutta emme saa rajoittaa koko asiaa vain yhteen selitykseen. Aaveet, kummittelu, poltergeistit, ilmestykset ja muut vastaavat paranormaaliset ilmiöt on pitkään niputettu yhteen ”elämä kuoleman jälkeen” -kategorian alle, vaikka vaikuttaisi siltä, että kyseessä voisi olla myös muita tekijöitä.”

Tim R. Swartz
Tim R. Swartz

Swartz jatkaa, että UFO- ja avaruusolentoilmiöissä on myös paranormaaleja piirteitä, joihin näyttää liittyvän henkiolentoja ja poltergeist-ilmiöitä, eikä tätä voida yksinkertaisesti sivuuttaa. ”Kaiken kattava teoria” on yksi tämän kirjan tärkeimmistä lähtökohdista sekä syy siihen, miksi niin monia tutkijoita on kutsuttu koolle esittelemään erilaisia lähestymistapoja aiheeseen ja välttämään siten joutumista ansaan, jossa tarjotaan vain yhtä yksinkertaistettua selitystä.

”Kummitusten käsite on yleismaailmallinen”, Swartz kirjoittaa, ”ja jokaisessa kulttuurissa kautta historian on siirretty sukupolvelta toiselle rikkaita sosiaalisia ja suullisia perinteitä olentoista, jotka asuttavat todellisuuden muita ulottuvuuksia mutta voivat silti olla vuorovaikutuksessa elävien maailman kanssa. Mesopotamiasta on löydetty aavekertomuksia jopa viisituhatta vuotta vanhoja. Mesopotamialaisten mukaan, kun ihmisen fyysinen ruumis kuoli, se loi niin sanotun gidimin, kuvan tai avatarin henkilöstä kuolemanhetkellä. Gidim säilytti kuolleen henkilön muistot ja persoonallisuuden aaveen muodossa.”

Swartz kertoo edelleen antiikin Kreikan ja Rooman aaveperinteistä sekä buddhalaisista uskomuksista, kuten ”nälkäisistä aaveista”, jotka syntyvät, kun ihminen kuolee väkivaltaisesti. Afrikkalaisten yleinen käsitys on, että maailmankaikkeus on ”kaksijakoinen” kokonaisuus: näkyvä maailma, jossa ihmiset elävät, ja näkymätön maailma, joka on henkien asuinpaikka.

”On olemassa henkiä, jotka liittyvät luontoon”, hän selittää, ”ja jotka hallitsevat luonnonilmiöitä. Luontohenget ovat niiden voimien henkilöitymiä, jotka liittyvät luonnonilmiöihin, kuten maahan, tuuleen, aurinkoon, taivaaseen, kuuhun, tähtiin, sateeseen ja myrskyihin, joiden uskotaan vaikuttavan ihmisten toimintaan. Henkimaailmassa elää myös ihmisiä, kun he kuolevat fyysisesti. Erityisesti ”pahaa kuolemaa” kokeneita pelättiin, sillä heidät hylättiin esi-isien henkimaailmasta ja pakotettiin vaeltamaan elävien maailmassa, jossa he purkavat vihansa pahaa aavistamattomiin sukulaisiin ja muihin ihmisiin kostoksi kuolemastaan ja epäasianmukaisesta hautaamisesta.”

Luonnonhenget ovat eetterisiä, aineettomia olentoja, joiden uskotaan asuttavan luonnon elementtejä ja ilmentävän niitä.
Luonnonhenget ovat eetterisiä, aineettomia olentoja, joiden uskotaan asuttavan luonnon elementtejä ja ilmentävän niitä.

Länsi-Afrikan rituaaleihin, joiden tarkoituksena on kunnioittaa kuolleita esi-isiä ja olla yhteydessä heihin sekä pyytää heidän ohjaustaan ja siunauksiaan, kuuluu naamiaisseremonioita, joiden avulla toivotaan henkien ”riivaavan” juhlijat.

”Toinen Länsi-Afrikan henki”, Swartz kertoo, ”on Mami Wata, merenneitoa muistuttava henki, joka liittyy vesistöihin, kuten jokiin, järviin ja meriin. Mami Watan uskotaan omaavan mystisiä viettely- ja vaurauden voimia, joilla se houkuttelee pahaa aavistamattomia uhreja veteen lupaamalla heille rikkautta ja yltäkylläisyyttä.”

Toisaalta on olemassa katolinen käsitys kiirastulesta, johon viitataan luvussa ”Rukoukset vieraileville kuolleille”.

Vatikaanin II kirkolliskokouksen (1962–1965) mukaan ”kiirastulen oppi osoittaa selvästi, että vaikka synnin syyllisyys onkin poistettu, sen rangaistus tai seuraukset voivat jäädä sovitettaviksi tai puhdistettaviksi. Tämä voi tapahtua tällä maalla tämän elämän surujen, kurjuuksien ja koettelemusten kautta ja ennen kaikkea kuoleman kautta. Muussa tapauksessa sovitus on suoritettava seuraavassa elämässä tulen ja kidutusten tai puhdistavien rangaistusten kautta.”

Vaikka Jeesus tai hänen apostolinsa eivät koskaan maininneet sitä, usko kiirastuleen juontaa juurensa raamatunvastaisesta tavasta rukoilla kuolleiden puolesta – perinteestä, joka sai alkunsa vasta 200-luvun alkupuolella. Kirkko on jo pitkään yrittänyt selittää aaveilmiöitä, ja suuri osa tästä selittämisestä on tapahtunut kiirastulen käsitteen kautta, joka viittaa hengelliseen välitilaan, jossa sanotaan monien aaveiden asuvan.

1500-luvulla protestanttinen uskonpuhdistus johti siihen, että kiirastulen olemassaolo hylättiin. Kirkko ei uskonut, että autuaat sielut lähtisivät taivaasta tai että kadotetut sielut voisivat paeta helvetistä. Ilman kiirastulen kaltaista välitilaa vain enkelit tai demonit voisivat ilmestyä elävien eteen, joista jotkut muistuttaisivat elävien kerran tuntemia kuolleita. Opetettiin kuitenkin, että ihmeiden aika oli ohi ja siksi todennäköisimpiä ehdokkaita olivat demonit, pirulliset huijarit, jotka toivoivat johtavansa hyviä kristittyjä harhaan.

Siirryttäessä nykypäivään törmäämme suhteellisen uuteen ilmiöön, ”kummitusmetsästykseen”, jossa pienet tutkijaryhmät, varustettuina nykyaikaisilla laitteilla, joilla mitataan monia aaveen läsnäolon fyysisiä ilmentymiä, saapuvat paikalle, jonka väitetään olevan kummitusten tai aaveiden valtaama.

“The Persistence of Ghosts” kertoo tarinan yhtä sinnikkäistä kummitusmetsästäjistä, joita johtaa Pohjois-Iowasta kotoisin oleva Jill Heinen. Heinen kertoo omista paranormaaleista kohtaamisistaan, jotka ulottuvat teini-ikään asti, sekä myöhemmästä kamppailustaan kummitustuolin kanssa, jonka hänen miehensä oli ostanut huutokaupasta.

Hänen kokemuksensa saivat hänet yrittämään ymmärtää henkimaailmaa hieman paremmin, ja hän alkoi tehdä kenttätutkimusta ryhmän nimeltä ”Cornfed Paranormal” kanssa, joka tutki paikkoja, joihin ei ollut aiemmin kiinnitetty paljon huomiota.

”Olemme huomanneet, että tällaisissa paikoissa tapahtuu usein todella paljon ilmiöitä”, Heinen sanoi, ”koska siellä olevat henget ovat valmiita ja halukkaita kommunikoimaan. Meillä on vahva tunne, että joissakin ’liikaa tutkituissa’ paikoissa on vaikeampi saada ilmiöitä aikaan, koska niiden paikkojen henget näyttävät kyllästyneen ’esiintymään’ koko ajan.”

Jill Heinen, Cornfed Paranormal -ryhmän kummitusmetsästäjä.
Jill Heinen, Cornfed Paranormal -ryhmän kummitusmetsästäjä.

Cornfed Paranormal -ryhmään kuuluu myös kolme muuta jäsentä: Eric, Nick ja Tret. He käyttävät melko vanhanaikaisia välineitä, kuten omia aistejaan ja digitaalista äänitallenninta. He käyttävät myös K2-mittareita sähkömagneettisten kenttien mittaamiseen, taskulamppuja, kompastuslankaa, kuulokkeita ja monia muita laitteita, jotka eivät ole erityisen huipputeknologisia eivätkä kalliita.

Eräänä kerrona ryhmä näki taskulampun liikkuvan ennen kuin se syttyi, sen jälkeen kun he olivat pyytäneet olentoa sytyttämään sen. Heinen piti itseään myös onnekkaana, koska hän oli kerran nähnyt myös täysikokoisen aaveen. Hän uskoo, että suurin osa ilmiöistä liittyy henkiin, joista osa on älykkäitä ja osa jäänteitä. Paikat ja esineet voivat ehdottomasti sisältää energiaa.

”Uskon vakaasti”, Heinen sanoi, ”että suurin osa ilmiöistä johtuu yksinkertaisesti siitä, että henki yrittää löytää parhaan tavan saada huomiosi. Uskon, että hengillä on vapaa tahto mennä minne haluavat ja että ne voivat päättää jäädä tiettyyn paikkaan tai ilmestyä paikalle, kun niitä kutsutaan. Mutta emme voi mitenkään ymmärtää sataprosenttisesti, mitä on meneillään, ennen kuin emme enää kuulu elävien joukkoon.”

”The Persistence of Ghosts” -kirjan esipuheen on kirjoittanut ruotsalainen paranormaali-ilmiöiden tutkija, kirjailija ja televisiopersoona Fred Andersson. Hän kuvailee kirjaa ”erittäin outojen ilmiöiden tietosanakirjaksi”. Muita kirjoittajia ovat Scott Corrales, Hercules Invictus, Kurt Konecny, Paul Dale Roberts, Brad Steiger, Lon Strickler, Diane Tessman, Tillie Treadwill, Michael K. Waterman ja Nigel Watson. He esittävät vaikuttavan valikoiman erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä aaveista, Andersson kirjoittaa, mikä tekee kirjasta parhaan mahdollisen – sellaisen, joka kieltäytyy asettumasta tiettyyn suuntaan ja jättää tilaa uusille äänille ja ajatuksille.

The Persistence of Ghosts on saatavilla Amazonista painettuna, Kindle-ekirjana ja äänikirjana.

Sean Casteel
Sean Casteel

 

Artikkelin julkaissut Spectral Vision

Orbeja Puolassa

Havaintopäivämäärä: 19.1.2026

Havaintopaikka: Stojeszyn, Puola

UFOja havaitaan jatkuvasti ympäri maailmaa, usein niitä luullaan joksikin muuksi kuin mitä ne ovat, kun taas todellisuudessa… kyseessä onkin avaruusolentojen alus. Tässä meillä on useita orbeja, jotka lentävät taivaalla tietäen aivan tasan tarkkaan, että alla on ihmisiä katselemassa ja kuvaamassa niitä.

Avaruusolennot tietävät täyden UFO-paljastuksen ajankohdan olevan lähellä, eivätkä ne jaksa enää odottaa. Nämä ovat avaruusolentojen tekoälyteknologiaa, ja joskus niitä ohjaa biologiset olennot avaruusolentojen tukikohdasta jostain päin maan tai meren alta.

Scott C. Waring – Taiwan

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

30 vuotta Majestic-organisaatiossa

kirjoittanut Ed Komarek

Aikaisemmassa artikkelissa käsittelin Metallicmanin sivustolla esiteltyä CARET-ohjelmaa, ja siitä lähtien aloin tutkia hänen omia henkilökohtaisia ​​näkemyksiään Maan ulkopuolisista olennoista työskennellessään Majesticilla ja eläkkeellä Kiinassa. Hänellä on kolme kirjaa nimeltä Majestic Disclosure, osat 1, 2 ja 3, jotka ovat kokoelmia hänen sivustollaan julkaisemistaan ​​artikkeleista. Päätin ostaa kolmannen osan, Our Universe Our Reality, tutkiakseni ja arvioidakseni sitä.

Kirjojen toimittaja sanoo näin: ”Tätä paljastusta maailma on odottanut kolme neljäsosaa vuosikymmentä. Sen on tehnyt mies, jolla on pätevyys astrofysiikassa ja avaruustekniikassa ja joka työskenteli legendaariselle Majestic-virastolle – Yhdysvaltojen korkeimmalle auktoriteetille Maan ulkopuolisten olentojen käsittelyssä – 30 vuotta.” On sanomattakin selvää, että suuri osa tästä on liian teknistä ymmärrettäväksi ja vaatii fyysikkojen ja insinöörien tarkkaa tarkastelua. Haluan vain, kuten niin monet muutkin artikkelini, auttaa ihmisiä tutustumaan Maan ulkopuolisiin lähdemateriaaleihin.

Ensimmäisessä luvussa Metallicman selittää, että todellisuus, sellaisena kuin me sen tunnemme, on illuusio, kuten käsityksemme auringonnoususta ja -laskusta, joka omasta sijainnistamme käsin toimii riittävän hyvin voidaksemme jatkaa toimintaamme. ”Fyysinen maailmamme toimii tietoisuutemme mielijohteesta. Se ei ole päinvastoin, se ei ole se paikka, jossa on tämä suuri maailmankaikkeus, ja me olemme loukussa sen sisällä. Emme liity muihin syntyessämme ja jaa samaa maailmankaikkeutta. Emme katso muita ja näe heidän tietoisuutensa fyysistä ilmentymää. Sen sijaan jokainen tietoisuus toimii omassa ainutlaatuisessa todellisuudessaan.”

”Maailmankaikkeus on lähes ääretön määrä todellisuuksia. Me, tietoisuutemme, liikumme näihin todellisuuksiin ja niistä ulos. Tämä liike havaitaan aikana. ’Aika’ on näennäinen liike todellisuuksien läpi. Liikkeen suunnan (todellisuuden valinnan) määrittelee tietoisuutemme. Sen määrää ajatus. Ajatukset ohjaavat tietoisuuttamme eri todellisuuksiin ja niistä ulos. Tietoisuutemme määrittelee todellisuutemme. Se, mitä ajattelemme, luo todellisuutemme. Voimme toimia noiden ajatusten pohjalta tai olla toimimatta, mutta ne yleensä muokkaavat sitä, mitä tapahtuu meitä ympäröivälle todellisuudelle.”

Näyttää siltä, ​​että me kaikki elämme omassa pienessä todellisuuskuplassamme, kuten muutkin olennot, ja vaikutamme toistemme todellisuuskupliin ajatuksillamme ja teoillamme todellisuuskuplamme sisällä. Emme siis kaikki elä samassa suuressa todellisuudessa, sellaisena kuin havaitsemme maailmankaikkeuden, vaan yksittäisten todellisuuskuplien universumissa, jotka vaikuttavat meihin monin eri tavoin. Joten on olemassa tämä suurempi todellisuus, joka vaikuttaa meihin, mutta ei tavalla, jolla ajattelemme. Niin kuin illuusio auringosta, joka nousee ja laskee, on hienoa hoitaa asioitamme maan päällä, mutta illuusio haihtuu, kun siirrymme avaruuteen, ja meidän on kehitettävä tarkempi malli todellisuudesta voidaksemme hoitaa asioitamme siellä.

“Todellisuus ei ole pysyvä. Se muuttuu jatkuvasti. Se muuttuu hetkestä toiseen. Jokainen hetki, joka muuttuu todellisuudessamme, havaitaan ’aikana’. ” ”Ajatuksemme muuttavat maailmankaikkeuttamme. Ne muuttavat todellisuuttamme. Eivät vain tietoisuutemme synnyttämät ajatukset, vaan myös muiden tietoisuuksien synnyttämät ajatukset. Siten me itse asiassa siirrymme todellisuuden yhdestä ”kuplasta” tai ”tilannevedoksesta” toiseen. Jokainen liike on luonnollinen liike ”maailmanrajalta” toiselle. Tätä aika itse asiassa on. Aika on tietoisuuden liikettä hetkellisestä todellisuudesta toiseen pienin vaihteluin.” Metallicman selittää, että tämä on kuin yksittäisiä kuvia, jotka kulkevat elokuvaprojektorin läpi ja heijastavat illuusion ajasta ja liikkeestä valkokankaalle.”

”Koska nyt tiedämme, miten maailmankaikkeus toimii, voimme ymmärtää, miten voi suorittaa sekä ”maailmanrajan” mukaisen matkan että sen osajoukon, ”aikamatkan”. Tässä vaiheessa asiat muuttuvat hieman teknisiksi, ja tähän on useita tapoja. Parempi tapa kulkea MWI:n läpi, edellyttäen, että se on sopusoinnussa sielumme yksilöllisten tavoitteiden kanssa, on suorittaa seitsemännen ulottuvuuden uloskäynti. Ei rajoittavampia viidennen ulottuvuuden tekniikoita. Käsittelen tätä muissa postauksissa… Tässä käytämme tehokkaampaa tekniikkaa. Sen sijaan, että siirtäisimme koko fyysisen kehon (tietoisuuteni kanssa) uudelle maailmanrajalle, siirrämme vain tietoisuutta.”

“Tietoisuus kulkee sitten MWI:tä pitkin ja täyttää siihen liittyvän fyysisen säiliön tarpeen mukaan. On tietysti rajoituksia ja muunnelmia. Jotkut yksilöt päättävät siirtää fyysisiä kehoja ja ajoneuvoja tätä teknologiaa käyttäen. Se on melko raaka tapa hyödyntää tätä teknologiaa, mutta sillä on omat etunsa, olivatpa ne sitten mitä tahansa. Kaiken kaikkiaan seitsemännen ulottuvuuden migraation voi helposti tunnistaa siitä, ettei tarkkailija voi todistaa saapumista tai poistumista maailmanrajalle.”

Ei näytä olevan sattumaa, että minua juuri haastatteli transsendenttisen meditaation ohjaaja UFO/ET-aiheesta. Meillä oli epävirallinen pitkä keskustelu TM:stä puhelimessa, ja tämän kirjan saaminen postitse vain muutamaa tuntia ennen haastattelua ei vaikuta sattumalta. Itse asiassa ohjaaja vihjasi mahdollisuuteen, että tämä haastattelu oli vain keino tuoda hänet ja minut yhteen. TM siirtää tietoisuuden eräänlaiseen tyhjyyteen tai alustaan, joka on ajatuksen tuolla puolen, vahvistaakseen yhteyttä lähteeseen, jotta voimme elää merkityksellistä ja täyttä elämää, jota ohjaa tietoisuuden lähde, eikä ulkoisen todellisuuden ruhje, kuten useimmille ihmisille tapahtuu.

Huh, tämä on vasta ensimmäinen luku! Kirjan loppuosa näyttää olevan linjassa tähänastisen ajatteluni ja monien tapausten korrelaatioiden kanssa, joiden mukaan täällä, Maan päällä, sisällä ja ympärillä sekä muualla aurinkokunnassamme on paljon avaruusolentoja, joilla on maanalaisia, vedenalaisia ​​ja avaruudessa olevia laitoksia, joista monet toimivat. Kaikki tapahtuu aivan kollektiivisen nenämme alla, kuten huomasin paikallisella alueellani, kun ystävystyin kolmen eettisesti kasvokkain tapaaman avaruusolennon kanssa.

Vaikuttaa siltä, että meitä hallitaan, harhautetaan, tutkitaan, tiedot kerätään meistä ja hemmotellaan tavalla, jota emme pysty täysin käsittämään: yhtäältä meitä viljelevät avaruusolentojen rodut, toisaalta muut avaruusolentojen rodut yrittävät auttaa meitä pääsemään pois ”viljelytilalta”, sekä tutkimusta tekevät vierailijat jne. Hänen näkemyksensä muinaisista Mantis-harmaista on kuitenkin varsin laaja, ja hän väittää, että ne elävät maan alla ja ylläpitävät Maapallon kaltaisia kasvatuskeskuksia kehittyville älykkyyksille. Kuten muuallakin on todettu, ne pitävät kehoja sielun koulutuksen säiliöinä tai kulkuvälineinä, ja ne ovat koulutusprosessissa uhrattavissa.

Nämä meidän kaltaiset kehittyvät älylliset olennot ovat eristyksissä sekä itseään että muita palvelevien kehittyneempien sivilisaatioiden suojeluksessa, kunnes olemme valmiita kohtaamaan laajemman avaruusolentojen yhteisön. Jos ymmärsin häntä oikein, Mantis-olennot opettavat hoidossaan olevia olentoja oppimisprosessin ja kasvatuksen kautta, joka ulottuu kauhistuttavista kokemuksista ihaniin kokemuksiin. Luulen, että jokaisella yksilöllä on monien inkarnaatioiden kautta mahdollisuus valita, millainen hän haluaa olla. Sitten he siirtävät heidät laajemman avaruusolentojen yhteisön osiksi joko itseään tai toisia palveleviin ryhmittymiin, ehkä jonkinlaisen keskinäisen rinnakkaiselosopimuksen puitteissa. Yksi asia on varma: meillä yksilöillä on hetki hetkeltä kolme vaihtoehtoa kokea elämää, joka on omistettu joko totuudelle, valheille tai vain jossain näiden välimaastossa puuhastelulle, jotta voimme kokea ajatustemme ja tekojemme seuraukset, olivatpa ne sitten hyviä tai huonoja.

Kirjan muissa luvuissa syvennytään muiden aurinkokuntien teknisiin yksityiskohtiin selittääkseen, että monet näistä kanavoiduista kohtaamisista avaruusolentojen kanssa ovat hölynpölyä, mikä käy ilmi siitä, että useimmat aurinkokunnat eivät pysy vakaana tarpeeksi kauan, jotta kehittyneet elämänmuodot voisivat kehittää kotimaailmaansa luonnollisen evoluutioprosessin kautta. Hän käyttää kuitenkin varovasti termiä ”alkuperäiset lajit”, jättäen oven auki erittäin kehittyneille teknisille yhteiskunnille, jotka ovat kehittyneet luonnollisesti elämään lähes missä tahansa avaruudessa, merissä ja maan alla, kehittyneen teknologian suojaamina luonnonvoimilta.

Epäilen, että aivan kuten täällä Maapallolla, kehittyneet elämänmuodot ovat jättäneet vain harvoja paikkoja koskemattomiksi ja luonnontilaisiksi miljardien vuosien avaruus- ja aikamatkailun jälkeen – mukaan lukien Maapallo. Kuten paloekologian tutkimuksessamme on käynyt ilmi, ihminen on muuttanut Maapallon ekosysteemejä niin paljon, että parasta, mitä voimme tehdä, on simuloida luonnollisia palokiertoja ekosysteemien jäännösten suojelemiseksi. En voi olla miettimättä, onko tilanne sama koko kosmoksessa.

 

Artikkelin julkaissut komarek.weebly.com