Tutkijoilla on nyt DNA:ta kahden eri muinaisen perulaisesta kansasta, joiden esi-isät osoittautuivat tulleen, ainain osittain, Euroopasta ja paljon ennen kuin espanjalaiset saapuivat 1500-luvulla. Tämä tarkoittaa, että ihmisten liikkumisen historia Etelä-Amerikassa tarvitsee käydä läpi ja kirjoittaa uusiksi.
Brien Foerster jatkaa tutkimuksiaan Paracasin pitkien kallojen mysteerin parissa.
Nyt hänen tiiminsä kertoo meille lisää kiehtovia yksityiskohtia Paracasin kalloista uusien DNA-testien tulosten saavuttua.
Aiemmin Brien Foerster selitti, että 2000 vuotta sitten kuolleen vauvan kallon DNA-testin tulokset kertoivat sen perimän kuuluvan haploryhmään U2e1.
Tämä on tyypillinen proto-germaanien ja proto-balttislaavisten kansojen ryhmä, mikä tarkoittaa, että heidän esi-isänsä eivät kulkeneet Beringin salmen yli niinkuin tutkijat väittävät. Nämä tulokset herättävät enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Toinen DNA-testeihin toimitettu Paracasin kallo säilyi yksityisessä kokoelmassa Yhdysvalloissa, ja amerikkalainen lääkäri vei sen Perusta joskus 1930-luvulla, selittää Brien Foerster artikkelissaan.
Kallo kerättiin talteen Perusta ennen kuin Perun hallitus päätti kieltää kaikkien kolumbialaista aikakautta edeltävien tavaroiden maastaviennin.
Kallo saatiin La Oroyan alueelta, joka sijaitsee Limasta itään. Brien Foerster selittää, että tämän kallon alkuperä on tuntematon. Testien mukaan kallon omistaja on kuollut arviolta 850 vuotta sitten.
Osoittautuu, että laajempi T2-haploryhmä löytyy Euroopasta ja joiltain Lähi-Idän alueilta, mutta ei Itä-Aasiasta. Tämä on huomionarvoista, koska tutkijoilla on nyt DNA:ta kahdesta eri muinaisesta perulaisesta ihmisestä, jonka perimän osoitetaan tulevan ainakin osittain Euroopasta ja paljon espanjalaisten Amerikkaan saapumista aikaisemmin.
Nämä kiinnostavat yksityiskohdat osoittavat jälleen kerran, että valtavirran historia on epätäydellistä ja siitä puuttuu paljon yksityiskohtia.
Brien Foerster lisäksi selittää, että erityisesti T2b-haploryhmä voidaan jäljittää nykyisille Brittein saarille ja joihinkin Baltian maihin ja osiin Skandinaviaa (myös Suomeen!!! toim. huom).
Tämä tarkoittaa, että ihmisten liikkeet Etelä-Amerikkaan pitää tutkia ja niiden historia pitää kirjoittaa uusiksi.
Yllämainitut DNA-testit tehtiin ihmisten luujääneistä, jotka ovat asuneet alueella tuhansia vuosia sitten, mutta espanjalaiset eivät saavuttaneet Perua ennen kuin vasta vuonna 1532.
Kiinnostava kallo sai nimen Cleopatra johtuen sen epätavallisesta muodosta ja punaisten hiuksien jäämistä.
Äiti-DNA näytti, että näytteessä oli H1-jäämiä, joita tavataan Länsi-Euroopan maista Baskimaassa, Iberian niemimaalla ja osissa Pohjois-Afrikkaa.
Tutkijoiden mukaan kaikki ennen Kolumbusta Amerikassa asuneet uskotaan kuuluneen haploryhmiin A, B, C, D ja mahdollisesti X, mutta kaikki yllä olevat kolme DNA-tulosta selvästi kertovat muuta, mikä vihjaa eurooppalaiseen perimään kauan ennen Kolumbuksen saapumista Amerikkaan, erityisesti ennen heidän vierailuaan Perussa ja muissa lähialueilla.
Brien Foerster lisäksi esittää, että teorioiden mukaan H1 oli dominantti haploryhmä Euroopan megaliittikulttuureissa joskus 5000 e.Kr., kunnes proto-kelttikulttuuri saapui alueelle joskus vuonna 2000 e.Kr.
Brien Foerster kysyy mitä jos H1-megaliittien rakentajat lähtivät Euroopasta ja jotenkin pääsivät Amerikkaan ja Peruun merta pitkin tuhansia vuosia sitten?
Brien Foerster näytti meille, että 18-22 kuukautta vanhalla Paracasin ‘kuninkaallisella’ vauvalla oli jäänteitä vaaleasta ja punaisesta tukasta, hänen äitilinjan perimän haploryhmä oli U2e1, jota löytyy Euroopan mantereelta eikä Etelä-Amerikasta.
Nämä olivat ensimmäisiä viitteitä siitä, että kalloissa on jotain omituista.
Lisäkokeet paljastivat kiinnostavia tietoja. Kun Brien Foerster sai ‘La Oroyan kallon’ tulokset, siitä kävi myös ilmi T2b-halporyhmä, joka on toinen indikaattori eurooppalaisesta perimästä.
Paracasin Cleopatralle tehdyt testit paljastivat kiinnostavia tuloksia H1-haploryhmästä, josta löytyy jäämiä Länsi-Euroopan maista, Baskimaan kansalta, Iberiasta ja osista Pohjois-Amerikkaa.
Neljännet testitulokset saatiin kallosta, joka löytyi samasta haudasta kuin yllämainittu 18-22 kuukautinen vauva.
Tuloksista käy ilmi H2a-haploryhmä, jota esiintyy Itä-Euroopassa, joissain päin Länsi-Eurooppaa ja Kaukasuksen alueella nykypäivän Krimillä.
Brien Foerster esittää että ainoat halporyhmät, jotka ovat saavuttaneet Amerikan mantereen, erityisesti Etelä-Amerikan ennen espanjalaisia konkistadoreja, ovat A, B, C ja D.
Neljässä DNA-näytteessa kuitenkin selvästi on viitteitä toisenlaisesta historiasta. Ne kertovat, että hyvin todennäköisesti tuhansia vuosia ennen espanjalaisia, kansat vaelsivat Euroopasta Kaukasukselle, ja sitä kautta Amerikkaan.
Brien Foerster kirjoittaa, että H2a-haploryhmää esiintyy pääosin Kaspian merellä, pohjoisella Mustalla merellä ja Skandinaviassa.
Brien esittää, että yli 2000 vuotta vanhoja pitkulaisia kalloja on löydetty Ranskasta, Itävallasta, Unkarista, Saksasta ja Englannista, ja että niiden alkuperä on todennäköisimmin Kaukasuksen alueella.
Foerster lisäksi esittäää, että H2a-haploryhmän ylätason ryhmä H2 tarkoittaa, että on todennäköistä, että nämä ovat alunperin Kaspian meren alueelta, ja tämä seikka näyttää tukevan Armenian ja Krimin yhteyksiä.
Tämän takia on uskottavaa ja todennäköistä, että R2a-haploryhmään kuuluvaa perimää sisältäneen kallon henkilö olisi matkannut Paracasiin Perusta ehkäpä Intian tai Tyynen valtameren poikki joskus 2000-3000 vuotta sitten.
Brien Foerster nostaa esiin useita kysymyksiä, jotka haastavat historiankirjoitusta. Hän kyseenalaistaa Romaniasta löydettyjen pitkien kallojen luonteen, jotka ovat 2000 vuotta vanhoja, ja sen että nämä ihmiset olisivat lähteneet Krimiltä ja levittäytyneet muualle päin Eurooppaa.
Historia siten kuin me sen tunnemme on muuttumassa hiljalleen.
Muista vierailla myös Brien Foersterin verkkosivuilla www.hiddenincatours.com ja katso neljän perulaisen kallon tarina Watchers 10:sta täältä.
Pidennetyistä kalloista saa lisää tietoa myös kirjasta, jonka saa täältä.
Artikkelin julkaissut Ancient Code
