UFOt ja Maan ulkopuolinen elämä ovat kiehtoneet monien mielikuvitusta, mutta ehkä kukaan ei ilmentänyt tätä uteliaisuutta niin paljon kuin Arthur C. Clarke. Merkittävä tieteiskirjailija ja futuristi, jonka teoksissa pohdittiin usein ihmiskunnan paikkaa maailmankaikkeudessa, otti aikoinaan tehtäväkseen tutkia tunnistamattomien lentävien esineiden eri puolia.
Clarken oma kokemus siitä, mitä hän aluksi luuli UFOksi, osoittautui sääilmapalloksi, joka on yleinen erehdyksen aiheuttaja. Hänen tarinansa toimii lempeänä muistutuksena siitä, että kaikki taivaalla näkemämme ei ole peräisin toisesta galaksista. Clarke suhtautui epäilevästi pitkän matkan UFO-havaintoihin lähinnä siksi, että niistä puuttui usein kiistaton todiste.
Häntä kiehtoivat kuitenkin aidosti ”lähikohtaamiset” — tapaukset, joissa ihmiset väittivät joutuneensa suoraan kosketuksiin Maan ulkopuolisten olentojen tai niiden alusten kanssa. Clarke huomautti, että vaikka on mahdollista, että vanhemmat, kehittyneemmät sivilisaatiot ovat saattaneet vierailla Maassa, ei ole mitään pitäviä todisteita, jotka viittaisivat vierailuihin nykyaikana.
Yksi mielenkiintoisimmista kertomuksista, joihin Clarke perehtyi, oli Staffordshiren maalaistalossa asuneen rouva Jesse Roestenburgin kertomus. Roestenburgin kertomus oli mukaansatempaava: taivaalla leijui jättimäinen meksikolaisen hatun muotoinen esine, jonka sisällä oli olentoja, joilla oli kultaiset hiukset ja ”silmät täynnä myötätuntoa”. Roestenburgille ja hänen lapsilleen tämä oli hetki, joka ei vaatinut rationaalista selitystä. Esine suoritti ilmassa manöövereitä ennen kuin se nousi jyrkästi ylös ja katosi jättäen perheen kunnioituksen ja ihmetyksen valtaan.
Bob Taylor, metsätyöntekijä, oli toinen henkilö, joka väitti kokeneensa lähikohtaamisen, mutta eräänä käänteenä oli, että siitä oli fyysisiä todisteita. Taylor törmäsi tummaan, kupolimaiseen esineeseen kävellessään metsäpolulla. Hän kuvaili pienempien ”piikkimäisten” esineiden vierivän häntä kohti ja tunteneensa ylivoimaisen, tukahduttavan hajun ennen kuin menetti tajuntansa. Kun hän palasi kotiin, hänen housunsa olivat repeytyneet tavalla, joka vaikutti kuin niitä oli vedetty ylöspäin.
Poliisi löysi tapahtumapaikalta selittämättömiä jälkiä ja reikiä maassa, mikä lisäsi jo ennestään hämmentävän tapahtuman mystisyyttä. Olisivatko nämä voineet olla todisteita aluksen laskeutumisesta tai noususta?
Clarkea kiehtoi erityisesti ajatus siitä, että jos Maassa kävi avaruusolentoja, tuntui epätodennäköiseltä, että ne pystyisivät välttämään eri maiden ylläpitämät laajat tutkaverkot. Kaikki ”kynän kokoiset” Maata kiertävät kappaleet voitaisiin jäljittää, mikä tekisi Maan ulkopuolisen aluksen salamyhkäisen saapumisen epätodennäköiseksi.
Clarken neuvot olivat omituisia mutta syvällisiä: ”Ole hyvin kohtelias ja varaudu pitkään matkaan.” Jos vierailijat ovat yhtään meidän kaltaisiamme — uteliaita kosmoksen tutkijoita — he saattavat olla yhtä kiehtovia meistä kuin me heistä.
Arthur C. Clarken tasapainoinen, tieteellinen näkökulma UFOihin toimii oppaana siitä, miten voisimme lähestyä tätä pysyvää mysteeriä. Vaikka Clarke suhtautui epäilevästi satunnaisiin valoihin taivaalla, hän suhtautui avoimesti Maapallon ulkopuolisen elämän mahdollisuuteen ja niiden henkilöiden kiehtoviin tarinoihin, jotka väittävät kokeneensa lähikohtaamisia. Ehkä meidän pitäisi Clarken tavoin olla valmiita ottamaan tuntematon vastaan uteliaisuudella ja ripauksella skeptisyyttä, kun jatkamme yhteistä etsintäämme ymmärtääksemme paikkaamme maailmankaikkeudessa.
Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings
