Tieteen sokkeloisissa saloissa vain harvat ovat uskaltaneet kulkea UFO-tutkimuksen kiistanalaisella tiellä. Tohtori John Mack, Harvardin lääketieteellisen tiedekunnan arvostettu psykiatrian professori, on yksi näistä rohkeista pioneereista, joiden tutkimus avaruusolentojen sieppausilmiöstä on herättänyt sekä epäluuloa että kiistelyä. Pulitzer-palkittu toimittaja Ralph Blumenthal on kuvannut yksityiskohtaisesti tohtori Mackin matkan kirjassaan The Believer: Alien Encounters, Hard Science, and the Passion of John Mack. Hän tarjoaa kiehtovan katsauksen sellaisen miehen elämään, joka on valmis haastamaan perinteisen viisauden ja puhdasoppisuuden.
John Mack aloitti UFO-tutkimuksen vuonna 1990 törmättyään abduktiotutkija Bud Hopkinsin töihin. Mack kutsui niitä, jotka väittivät tulleensa avaruusolentojen sieppaamiksi, pikemminkin ”kokijoiksi” kuin ”siepatuiksi”, mikä kuvastaa hänen tuomitsemattomuuttaan ja humanistista lähestymistapaansa. Alle kahdessa vuodessa hän oli järjestänyt Harvardissa luennon, jossa hän esitteli useita kokijoita ja kertoi karmivan kertomuksen naisesta, joka väitti, että avaruusolennot olivat tehneet hänet raskaaksi.
Mackin epäsovinnainen tutkimustapa sai kuitenkin Harvardin kollegoidensa jyrkän vastustuksen, sillä he pitivät sitä epätieteellisenä ja empiirisen näytön puutteena. Myös hänen yrityksensä julkaista tutkimustuloksiaan akateemisissa lehdissä kohtasivat vastustusta aiheen monimutkaisuuden vuoksi. Esimerkiksi New England Journal of Medicine -lehti ei suostunut edes avaamaan hänen julkaisukuortaan. Mack uskoi, että artikkeli ei riittänyt vangitsemaan hänen tutkimuksensa vivahteita. Sen sijaan hän näki, että ilmiötä olisi tutkittava kirjassa.
Harvardin hallinto käynnisti tutkimuksen Mackin työstä vuonna 1994, pian hänen kirjansa julkaisemisen jälkeen. Tutkimus toi esiin maailmankatsomusten yhteentörmäyksen: Harvardin komitean empiirisen, reduktionistisen näkökulman ja Mackin ennakkoluulottoman tutkimuksen, joka koski kokemusasiantuntijoilta saatujen anekdoottisten mutta vakuuttavien todisteiden tutkimista. Huolimatta komitean vaatimuksesta, jonka mukaan todistamatonta ei ole olemassa, Mack pysyi kannassaan ja väitti, että jotakin todella tapahtui, vaikka se uhmasi perinteistä tieteellistä selitystä.
Lopulta Mack selvisi tutkinnasta vahingoittumattomana. Hän sai jatkaa tutkimustyötään ilman seuraamuksia, vaikka häntä varoitettiin hillitsemästä innostustaan. Tämä tapahtuma osoitti hänen luonteensa lujuuden, joka heijastui hänen kirjoituksissaan, puheissaan ja henkilökohtaisessa elämässään. Varoituksista huolimatta Mack pysyi intohimoisesti omistautuneena tutkimustyölleen, kunnes kuoli ennenaikaisesti auto-onnettomuudessa vuonna 2004.
Tohtori John Mackin tarina osoittaa, miten monimutkaista on suunnistaa epätavanomaisilla tutkimuspoluilla perinteisessä akateemisessa ympäristössä. Hänen työnsä haastaa tieteellisen materialismin tyypilliset rajat ja saa meidät pohtimaan mahdollisuuksia, jotka saattavat olla ymmärryksemme ulottumattomissa. Kun jatkamme tuntemattoman tutkimista, hänen tarinansa toimii majakkana, joka muistuttaa meitä siitä rohkeudesta, jota totuuden etsiminen vaatii vastustuksesta huolimatta.
John Mackin intohimo ja omistautuminen UFO-tutkimukselle ei ainoastaan siirtänyt rajoja, vaan myös rohkaisi muita kyseenalaistamaan, tutkimaan ja selvittämään maailmankaikkeuden mysteerejä. Hänen tarinansa on edelleen inspiraationa niille, jotka ovat halukkaita astumaan polkujen ulkopuolelle, ja se on osoitus ihmisen loputtomasta uteliaisuudesta, joka ajaa meitä ymmärtämään paikkaamme kosmoksessa. Hänen kestävä perintönsä rohkaisee meitä aina etsimään totuutta, vaikka se tuntuisi kuinka epätavalliselta tai pelottavalta.
Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings
