Aivan juuri hetki ennen Nooan arkin tarinaa, Toora (eli Vanha testamentti) esittää kryptisen kertomuksen joka on mystifioinut ja kiehtonut tutkijoita sukupolvien ajan:

1 Moos 6:1 COsca ihmiset rupeisit lisändymän maan päällä ja sijtit tyttäritä.
1 Moos 6:2 Nijn Jumalan pojat näit ihmisten tyttäret caunixi ja otit emännixens jotca he tahdoit.
1 Moos 6:3 Silloin sanoi HERra: ei minun hengen rijtele ihmisten cansa ijancaickisest, sillä he owat liha, minä annan heille aica sata ja caxikymmendä ajaistaica.
1 Moos 6:4 Sijhen aican olit myös Sangarit maan päällä: sillä sijttecuin Jumalan pojat macaisit ihmisten tytärten cansa ja sijtit lapsia, että nijstä tulit woimaliset miehet, jotca muinan olit sangen cuuluisat.

Mitä tai keitä tarkalleen ovat benei elokim? Keitä ovat nephilim? Miten he liittyvät toisiinsa? Ja mitä tämä kaikki tarkoittaa?

Eräs asia mitä benei elokim ei tarkoita on ”Jumalan pojat”. Itse asiassa, Rabbi Shimon bar Yochai olisi ”kironnut” kenet tahansa joka kääntää termin benei elokim “Jumalan pojiksi.” [1] Sana elokim Raamatussa, vaikka se yleisesti viittaa Jumalaan, on oleellisesti pelkkä auktoriteetin ilmaisu. [2] Samalla tavoin, termi benei ei välttämättä tarkoita ”poikia”, vaan on usein pelkkä titteli. Benei chorin, esimerkiksi, tarkoittaa niitä jotka ovat vapaita — ei ”vapauden poikia”.

Nephilim tuntuu olevan johdettu juuriverbistä naphal, mikä tarkoittaa “putoamista.” Mistä he putosivat? Ja ovatko he samoja kuin benei elokim? Ja jos niin, miksi heitä kutsutaan kahdella nimellä?

Midrash ja kommentaarit tarjoavat kolmenlaista selitystä:

Selitys 1: Enkelit ottivat riskin

Midrash [3] selittää, että kun sukupolvet Suuren Tulvan jälkeen hajaantuivat, Jumala alkoi katua ihmisen luontiaan. Sitten kaksi enkeliä,  Shamchazai ja Aza’el (huom. monesti myös nimellä Azazel), [4] tulivat Jumalan eteen ja sanoivat,  “Emmekö me varoittaneet Sinua ennen kuin Sinä loit ihmisen, sanoen ’Mikä on ihminen, ettäs häntä muistat? eli ihmisen poika, ettäs häntä etsiskelet?'” [5] Ja Jumala vastasi: ”Mitä sitten tulee maailmasta?” ”Me riitämme sen sijaan”, he vastasivat. Jumala vastasi, ”Tiedän että jos eläisitte tuossa maailmassa, pahuus valtaisi teidät aivan yhtä paljon kuin se on ihmisen vallannut, mutta te olisitte vielä pahempia.” Mutta enkelit vastustivat sanoen: ”Anna meidän laskeutua ihmisten maailmaan, me näytämme Sinulle miten pyhitämme Nimesi.” Ja Jumala sanoi: ”Menkää sinne heidän keskelleen.”

Totta tosiaan, heti kun enkelit olivat laskeutuneet, heidän paha puolensa otti heistä vallan. [6] Kun he näkivät miten kauniita ”ihmisten tyttäret” [7] olivat, heistä tuli korruptoituneita ja he lankesivat syntiin heidän kanssaan. Ja heidän jälkeläisiään ovat  nephilim, jättiläiset ja mahtavat joihin viitataan myöhemmin kertomuksessa. [8]

Tämä tarina nähdään usein ”langenneiden enkelien” käsitteen tukena. Mutta lähempi tarkastelu paljastaa, että asian laita ei ole näin. Jumala lähetti heidät alas maailmaan tietäen täysin varmaksi — ja odottaen jopa sitä — että he lankeisivat syntiin.

Itse asiassa, juutalaisuudessa ei ole sellaista käsitettä kuin langenneet enkelit tai konflikti taivaassa. On vain yksi Luoja kaiken johdossa, eikä ole voimia jotka häntä vastustavat. Jopa ”saatana” on pelkkä nimi enkelille jonka jumalallinen tehtävä on houkutella muita syntiin. [9]

Vaikka Midrashin kuvaus benei elokimista ja nephilimista enkeleinä ja jättiläisinä on mahdollisesti ehkä kaikkein suosituin tarina, se ei välttämättä ole kaikkein kirjallisimmin tulkittava. [10]

Selitys 2: Korruptoituneet viranomaiset

Perustuen kirjaimellisempaan käännökseen termistä benei elokim, monet ovat selittäneet, että termi yksinkertaisesti viittaa prinsseihin, aatelisiin tai tuomareihin [11] jotka käyttivät valtaansa väärin ja raiskasivat kenet halusivat, ja pakottivat kenet tahansa naimisiin menneen naisen suhteeseen heidän kanssaan ensin. [12] Tämä yhdistettynä moniin muihin synteihin oli itse asiassa se joka johti Suureen Tulvaan. [13]

On kuitenkin olemassa monia mielipide-eroja siitä ovatko nephilim  yksinkertaisesti benei elokim sen jälkeen kun he olivat ”langenneet”, vai viittaako termi näiden bnei elokim jälkeläisiin. [14]

Selitys 3: Langenneet ihmiset

Viimeisenä, on muita jotka ottivat eri lähestymiskulman ja selittivät benei elokimin tarkoittavan ihmisiä jotka — ainakin alussa — olivat henkisesti korkealla tasolla. Myöhemmin heitä kutsuttiin nimellä nephilim, sillä he tai heidän jälkeläisensä (tai molemmat) lankesivat henkisistä korkeuksistaan, korruptoituivat, ja lopulta saivat Jumalan vihan niskoilleen ryöstelemällä, murhaamalla ja raiskaamalla varauksetta. [15]

Meillä on nyt monia syitä miksi näitä olentoja kutsuttiin nimellä nephilim:

1. Koska he lankesivat ylevyydestä. [16]

2. Koska he saivat aikaan maailman lankeamisen. [17]

3. Koska he saivat aikaan ihmisten sydämien lankeamisen, vavisten heidän suuruutensa edessä. [18]

4. Koska he lankesivat taivaasta — vaikkakin ilman heidän suostumustaan. [19]

5. Nephilim on hepreaksi “jättiläiset” — joita he olivat, joko arvostuksensa, auktoriteettinsa tai henkisen suuruutensa puolesta. [20]

Enkelit versus Sielut

Me törmäämme nephilimiin jälleen, paljon myöhemmin kun Mooses lähettää vakoojia Kanaanin maahan. Vakoojat olivat ylhäisiä, mutta he palasivat raportin kanssa joka sai israelilaiset pelkäämään, ja he liittivät oman mielipiteensä raporttiin sanoen että tämän maan haltuunotto olisi turhaa.

Varsin vakuuttavasti he raportoivat näistä enkeleistä jotka olivat langenneet taivaasta — ehkäpä koska he itse pelkäsivät samaa kohtaloa. Loppujen lopuksi, Siinain erämaa oli aikamoinen taivas heille, jossa ei ole paljon muuta tekemistä kuin meditoida Jumalan Tooraa ja hänen ihmeitään. Kanaanin maahan astuminen sen valtaamiseksi, maan viljelemiseksi ja sadon keräämiseksi olisi ollut aikamoinen alastulo.

Ero kuitenkin on, että ihmisen sielu ei ole enkeli. Ihmisen sielua kutsutaan termillä neshamah, tarkoittaen henkäystä, niin kuin raamatunlauseessa siitä kun Jumala loi Aatamin, “JA HErra Jumala teki ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieramijns eläwän hengen ja tuli ihminen nijn eläwäxi sieluxi.” (1 Moos 2:7)

Enkeli lankeaa ja hän erkanee. Henkäys, kuitenkin, ei voi koskaan erkaantua. Ei vaikka mihin ihminen päätyisi, miten pohjalle hän joutuisi, neshamah on sisäisesti sidottu alkuperäänsä ylhäällä, ja sieltä hän vastaanottaa voimansa loistaa, vaikka kaikkein pimeimmässä ja pohjimmaisessa paikassa ja hetkessä, ja palata todelliseen olemukseensa. [21]