Avainsana-arkisto: aika

Tiede

Teoria ehdottaa: Mennyt ja tuleva ovat olemassa samanaikaisesti

Kommentoi

“Jos menet illanistujaisiin ja sanot ‘En usko, että aika kuluu’, sinua pidettäisiin hulluna”, sanoo Brad Skow, MIT:n filosofian professori.

Skow itse ei usko, että aika kuluu, ei ainakaan sillä tavalla kuin me sitä kuvaamme, metaforisina kuvauksina joissa me sanomme, että “aika virtaa kuin joki, tai että me kuljemme ajassa kuin alukset seilaavat merellä.”

Skow ei usko, että aika etenee näin. Hänen mukaansa ensinnäkään aikaa ei tulisi pitää aika-avaruuden ulottuvuutena, niinkuin suhteellisuusteoria sitä pitää — se ei kulje meidän lävitsemme, koska aika-avaruutta ei ole olemassa. Sen sijaan, aika on osa universumin suurempaa yhtenäistä kudelmaa, se ei ole jotain mikä kulkee universumin sisällä.

Kirjassaan “Objective Becoming”, joka on julkaistu Oxford University Pressin kautta, Skow kuvaa tätä näkemystä, jota filosofit kutsuvat “blokkiuniversumin” aikateoriaksi.

Tietyssä mielessä blokkiuniversumin teoria näyttää omalle intuitiollemme myötämieliseltä: kun Skow sanoo ettei aika kulu, hän ei usko, että mitään ei tapahtuisi. Asioita tapahtuu, ihmiset ikääntyvät ja niin edelleen. “Asiat muuttuvat”, hän sanoo.

Sen sijaan, Skow uskoo, että tapahtumat eivät seilaa ohitsemme ja katoa ikuisesti, ne ovat olemassa eri puolilla aika-avaruutta. Jotkut fysiikan opiskelijat, jotka opettelevat piirtämään avaruusajan diagrammeja pitävät tätä näkemystä intuitiivisena. Skow’n näkemys ajasta johtaa hänet tarjoamaan hieman epätavallisemmalta kuulostavia päätelmiä.

Esimerkiksi: Me olemme olemassa “ajallisesti sirottuneessa” tilassa, hän kirjoittaa kirjassaan.

“Blokkuniversumin teoria sanoo, että olet levittäytynyt ajassa, samalla tavoin kuin kaiken sanotaan levittäytyneet tilassa”, Skow sanoo. “Me emme sijaitse tietyssä yhdessä ajankohdassa.”

Parrasvalojen tarkastelua

Kirjassa “Objective Becoming” Skow pyrkii vakuuttelemaan lukijaa siitä, että asiat eivät voisi olla toisella tavalla. Hän käyttää paljon vaivaa kilpailevien ajan teorioiden tarkasteluun — jotka olettavat, että aika kuluu, tai jollain tavalla virtaa. “Minua kiinnosti tarkastella minkälaisia näkemyksiä universumista ihmisillä olisi, jos he ottaisivat nämä metaforat ajan kulumisesta erittäin, erittäin vakavasti”, Skow sanoo.

Lopussa Skow pitää näitä vaihtoehtoja puutteellisina, mm. erästä suosittua näkemystä ajasta, joka tunnetaan nimellä “presentismi”, jonka mukaan ainoastaan tapahtumat ja asiat nykyhetkessä voidaan tulkita olevan olemassa — ja että Skow’n itsensä mielestä sellainen uhmaa avaruusajan fysiikkaa.

Skow on enemmän mieltynyt vaihtoehtoiseen ideaan nimeltä “liikkuvien parrasvalojen teoria” (moving spotlight theory), joka mahdollistaa menneisyyden ja tulevaisuuden olemassaolon samanaikaisesti nykyisyyden kanssa. Teorian mukaan ainoastaan yksi ainoa hetki kunakin aikana on absoluuttisesti läsnä, ja että tuo hetki muuttuu jatkuvasti, aivan kuin parrasvaloja liikuteltaisiin sen päällä. Skow’n mukaan tämä on yhdenmukaista suhteellisuuden kanssa — mutta se edelleen pitää nykyhetkeä liian erilaisena, aivan kuin nykyisyys leikattaisiin eri materiaalista verrattuna muuhun universumin kudelmaan.

“Mielestäni teoria on fantastinen”, Skow kirjoittaa liikkuvien parrasvalojen ideasta. “Eli siis, pidän sitä fantasiana. Mutta minulla on myös paljon sympatiaa sitä kohtaan.” Liikkuvien parrasvalojen idea vastaa omiin tuntemuksiimme siitä, että nykyhetki on jollain tavalla erityinen.

“Paras argumentti liikkuvien parrasvalojen teorialle keskittyy siihen, mistä blokkiuniversumin teoria sanoo oman ajan kokemuksemme luonteen olevan uskomatonta”, Skow lisää.

Hän kuitenkin sanoo, että argumentti “perustuu suureen hämmennykseen siitä mitä blokkiuniversumin teoria sanoo. Vaikka blokkiuniversumin teoria onkin samaa mieltä… että ainoat kokemukset joita minulla on ovat ne mitkä minulla on juuri tässä huoneessa.” Kymmenen vuotta sitten koetut kokemukset ovat aivan yhtä todellisia, Skow esittää; ne ovat aivan yhtä “saavuttamattomia” koska nyt sijaitsemme eri kohdassa avaruusaikaa.

Tuo voi olla iso pala nieltäväksi. Mutta menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden pitäminen materiaalisesti identtisinä tarkoittaa, että teoria on yhdenmukainen fysiikan lakien kanssa siten kuin me ne ymmärrämme. Ja MIT:llä sellainen ei kuulosta mitenkään hullulta.

 

Artikkelin julkaissut mit.edu

Muut

Meistä on tulossa avaruusolentoja!

Yksi kommentti

Maailmassa näkemämme muutokset ovat vallankumouksellisia. Ne on suunniteltu luomaan transhumanistinen versio meistä. Jotain mikä on aidosti epäinhimillistä.

Sen lisäksi, että he haluavat luoda meistä transhumanistisen version, he haluavat myös kontrolloida sitä istutettavilla mikrosiruilla. Näitä siruja markkinoidaan helppoudella, mutta tavoitteena on luoda Kehojen Internet (Internet of Bodies, IoB), jota World Economic Forum (WEF) kuvaa “ennennäkemättömän monen sensorin” ekosysteemiksi, joissa on myös emotionaalisia sensoreita, “jotka on kiinnitetty, implantoitu, tai nielty sisälle ihmiskehoon monitoroimaan, analysoimaan ja jopa muokkaamaan ihmisten kehoa ja käyttäytymistä”.

Sirut implantoidaan ihon alle käteen, ja ne toimivat käyttäen lyhyen etäisyyden viestintää (near-field communication, NFC) — samaa teknologiaa kuin älypuhelimissa — tai radiotaajuusidentifikaatiota (radio-frequency identification, RFID), jota käytetään maksukorteissa.

Kaikki tulee lopulta olemaan kytketty yksittäiseen implantoitavaan laitteeseen, jossa on digitaalinen identiteettisi, terveystietosi ja ohjelmoitavat CBDC:t. Digitaalinen identiteettisi tulee sisältämään kaiken sinusta saatavilla olevan valvontadatan, joita implantoidut biosensorit, tietokoneesi, älypuhelimesi, GPS, sosiaalinen media, tekemäsi verkkohaut ja verkko-ostokset ja kulutuskäyttäytymisesi tarjoavat. Sitten algoritmit päättävät mitä voit ja et voi tehdä, perustuen siihen kuka olet.

Maksaaksesi tuotteen sinun täytyy asettaa vasen kätesi kortinlukijan läheisyyteen, ja maksu rekisteröityy.

Systeemi muistuttaa vuonna 2011 julkaistussa ’In Time’-elokuvassa kuvattua järjestelmää, jossa ihmiset käyttivät fiat-valuutan sijaan valuuttana aikaa, ja jokaisella ihmisellä oli siru kädessään jossa näkyi kello, jonka laskuri näytti miten pitkään kyseisellä henkilöllä oli jäljellä elinaikaa.

Ihmiset geenimanipuloidaan elämään ainoastaan yksi vuosi lisää, ellet sitten kykene ostamaan itsellesi lisää elinaikaa. Rikkaat ”ansaitsevat” vuosikymmeniä aikaa, ja heistä tulee käytännössä kuolemattomia, kun taas rahvas lainaa tai varastaa tunteja selvitäkseen.

Vaikuttaa siltä, että elokuva ’In Time’ näyttää meille mikä meitä odottaa tulevaisuudessa. Maailma jossa ihmiset voivat elää ikuisesti jos he käyttävät aikaa rahana, ja kun aika loppuu niin kuolee. Voit lukea artikkelin tästä theburningplatform-sivulla.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Tiede

Aikakiteet: Materia joka voi muuttaa kaiken

Kommentoi

Kaikista tieteiskirjallisuuden esille tuomista asioista viime vuosina, mikään ei tunnu niin mystiseltä kuin aikakiteet. Nimi herättää mielikuvia jotain Paluu tulevaisuuteen ja Donnie Darkon väliltä. Ja todellisuus on mahdollisesti vieläkin hullumpi.

Kaksi erillistä tieteilijöiden ryhmää on raportoinut havainneensa aikakiteitä, jotka antavat tukea idealle siitä, että tämä materian teoreettinen tila on jotain mitä ihmiset voivat itse asiassa luoda ja havaita. Ja todellakin, aikakiteitä voidaan kasvattaa vaikka lasten makuuhuoneessa.

Time Crystals: A New Form Of Matter That Could Change Everything

Mutta siihen vaaditaan ydinteknologisa sensorita ja lasereita, jotta aikakiteet pääsisivät täyteen potentiaaliinsa ja sitten niitä voitaisiin mitata ja havainnoida. Tämä dramaattisten tieteellisten termien ja yksinkertaisten kappaleiden yhdistelmä on hieno analogia aikakristalleista kokonaisuutena.

Mitä ovat aikakiteet?

Aikakiteet ovat atomijärjestelmiä, jotka järjestävät itse itsensä ajassa samalla tavalla kuin perinteiset kiinteät aineet järjestäytyvät tilassa. Jos aivot eivät vielä taivu tämän käsitteen ympärille, kaksi tiederyhmää oli luonut radikaalisti erilaisia rakenteita, jotka molemmat menevät “aikakide”-nimikkeen alle.

What Are Time Crystals

Nämä atomirakennelmat eivät ole aikamatkaajien portaaleja tai äärettömiä Rube Goldberg -koneita, vaan sen sijaan kokonainen materian uudenlainen tila. Ne eivät riipu perinteisistä kiinteistä aineista, nesteistä tai kaasuista, joista tunnettu universumimme koostuu.

MIT: teoreettinen fyysikko Frank Wilczek ensimmäisenä ehdotti ideaa aikakiteistä vuonna 2012, että aineen uusia tiloja saattaisi syntyä muuttamalla ominaisuuksia pikemminkin ajan suhteen kuin paikan suhteen. Alle kuusi vuotta tämän jälkeen kaksi tiederyhmää ovat luoneet kiteitä, jotka tuntuvat omaavan samanlaisia ominaisuuksia kuin hänen ehdotuksellaan.

No mitä hittoa se edes meinaa?

Fysiikan lait pyörivät symmetrioiden ympärillä. Ne ovat hetkiä jolloin voima saa aikaan vastavoiman, huolimatta ympäristöstä. Tämä newtonilaisen fysiikan peruslaki on se miten me havaitsemme universumimme. Palava puu saa aikaan lämpöä suhteessa palaneen massan määrään, pallo kimpoaa seinästä samalla voimalla kuin se osui siihen — miinus hukkaenergia, joka voidaan mitata lämpönä.

Wilczek pohti voisivatko hajoavat molekyylit rikkoa ajan symmetrian, mikä on yksi kiteiden syntymisestä vastuussa oleva laki. Perinteiset kiteet kuten suola tai kvartsi ovat kolmiulotteisia, tilaan järjestäytyneitä kiteitä. Niiden atomit on järjestäytyneet arvattavaksi, toistuvaksi järjestelmäksi.

Aikakiteet, toisaalta, ovat atomitasolla erilaisia. Niiden atomit pyörivät periodisesti, muuttaen suuntaansa kun jokin sykkivä voima kääntää suunnan. Aikakiteet varsin kirjaimellisesti “tikittävät” kuten vanha kaappikello, ja niiden atomit vaihtavat suuntaansa jatkuvassa, periodisessa tahdissa.

Mutta se ei ole se syy miksi näillä on aikaan viittaava nimensä. Nimi tulee siitä että aikakiteiden atomirakenne toistuu ajassa, minkä takia ne näyttävät oskilloivan tietyissä taajuuksissa. Aikakiteet eivät koskaan löydä tasapainoa siten kuin timantit tai rubiinit, joten nitä pidetään yhtenä esimerkkinä epätasapainotilassa olevasta aineesta.

Aikakiteet oikeassa elämässä

Mietit ehkä sitä miltä aikakiteet näyttävät, oletko nähnyt sellaista oikeasti, ja mitä hyötyä sellaisista edes on. Kaikkein tärkein asia ymmärtää on, että aikakiteet ovat olemassa ainoastaan laboratorio-olosuhteissa, erityisesti kun  niille pitää antaa pientä avustusta niiden oskillaation käyntiin saattamiseksi.

Time Crystals in the Real World/ Atoms

Kun ne oskilloivat, aikakiteet värähtelevät ikuisesti. Harvardin ryhmä tuotti kiteen, joka aktivoinnin jälkeen hehkui johtuen sen periodisesta energian kaiusta.

Yalen tiimi löysi aikakiteet yllättävästä materiasta — monoammoniumfosfaattikiteet (MAP). Nämä ovat uskomattoman helppoja kasvattaa, ja niitä on usein mukana lasten kasvata-oma-kide -pakkauksissa.

Opiskelijalla oli MAP-kiteitä laboratoriossa eri kokeissa, kun aikakidetiimi päätti tarkastella diskreetin aikakiteen tunnistejälkeä käyttäen ydinmagneettista resonanssia. Yalen tutkija Sean Barrett  summasi ironisesti, “Tuloksemme viittaavat siihen, että DTC:n jälki saattaa löytyä, periaatteessa, tutkimalla lasten kiteiden kasvatussarjaa.”

Aikakiteiden löytäminen yksinkertaisesta ja erittäin yllättävästä paikasta herättää kysymyksen siitä miten aikakiteet muodostuvat ja minkälaisia materian muotoja saattaa olla olemassa ajassa olemassaolevassa materiassa. Materian faasien laajuus ja rikkaus universumissa on ilmeisesti suurempi kuin me olimme aiemmin ymmärtäneet.

Ja nämä faasit, jotka eivät välttämättä ole havaittavissa perinteisillä viidellä aistilla mutta ovat järkyttävän selviä kun niitä mitataan käyttäen atomien oskillaatioita mittaavia laitteita, saattavat olla paljon yleisempi kuin Wilczek oli koskaan kuvitellutkaan teoriaa esittäessään.

Ampumalla laser- tai mikroaaltopulsseja kiinteiltä näyttäviin kappaleisiin saatamme havaita nämä jatkuvat oskillaatiot atomimateriassa läpi koko universumin, ja jotkut aikakidemuodostelmat voivat helposti olla dramaattisempia kuin tähän mennessä havaitut.

Tulevaisuuden sovellutukset

Tieteentekijät uskovat ymmärtävänsä aikakiteitä ja muokkaamalla ymmärrystämme niistä saatamme mahdollistaa läpimurron atomikellojen, gyroskooppien ja magnetometrien voimassa ja tarkkuudessa, sekä kehittää paremmaksi kvanttiteknologioita.

Future Applications/ virtual atom

Lupaus vakaiden kvanttijärjestelmien käyttämisestä paljon korkeammissa käyttölämpötiloissa mihin me nykyään kykenemme saattaa olla viimeinen pusku mikä tarvitaan kvanttitietokonetodellisuuteen — mikä on tosi iso juttu. USA:n puolustusministeriö on ilmoittanut rahoitusohjelmasta jolla tutkia aikakiteiden potentiaalisia käyttökohteita, nyt kun kvanttilaskenta siintää tietokoneajan teknologiahorisontissa.

Aikakiteiden löytäminen vaatii myös joidenkin olemassaolevien teorioiden uudelleenarvioimista, sillä ne tuntuvat viittaavan siihen että on olemassa aineen faaseja, jotka ovat tämän hetken ymmärryksen tuolla puolen. Aikakiteille on joitain käyttökohteita, jotka ovat paljon enemmän tieteiskirjallisuutta kuin niiden nimi antaa ymmärtää, mutta toisin kuin monet futuristiselta kuulostavat läpimurrot, aikakiteet ovat jo olemassa enemmän kuin yhdessä olomuodossa ja niiden olemassaolo on vahvistettu usean eri yliopiston tekemissä vertaisarvioiduissa tutkimuksissa.

Johtopäätös

Kyllä, aikakiteet kuulostavat tieteiskirjallisuudelta. Mutta mitä enemmän me ymmärrämme sitä miten ne toimivat, sitä enemmän me alamme ymmärtää sitä miten paljon potentiaalia niillä on.

Kun mikrosiruun mahtuvien transistorien määrät alkavat tulla vastaan, aikakiteet voivat olla ratkaisu, joka avaa suunnan radikaalisti uudenlaiseen tieteelliseen laskentaan.

Selvää on, että mitä enemmän me katsomme ajan “kristallipalloon”, sitä lupaavammalta tulevaisuus näyttää.

Lähteitä

 

Artikkelin julkaissut IQS Directory

Tiede

Uusi teoria: mennyt ja tuleva ovat kaikki olemassa yhtä aikaa

Kommentoi

Uuden ristiriitaisen teorian mukaan kaikki meidän ympärillämme on tarkoituksellisesti suunniteltu, ja jokaisen kohtalo on jo päätetty. Uusi teoria sanoo, että aika ei KULU ja että kaikki on aina ja ikuisesti läsnä.

Itse asiassa, aika ei ole lineaarista siten kuin me sitä olemme pitäneet, ja kaikki meidän ympärillämme on aina läsnä.

Tutkijat sanovat, että aika tulisi nähdä aika-avaruuden yhtenä ulottuvuutena, niin kuin suhteellisuusteoria sitä pitää — joten se ei kulu meillä jollain tavalla, koska aika-avaruus ei kulu. Sen sijaan aika on osa universumin suurempaa yhtenäistä rakennetta, ei jotain joka liikkuu sen sisällä tai ympärillä. Erään tiedemiehen mukaan kaikki mikä on tapahtunut, ja kaikki joka tulee tapahtumaan on tapahtumassa samaan aikaan juuri tällä hetkellä aikana, jolla on paikka avaruudessa.

Tohtori Bradford Skow’n, MIT:n filosofian professorin, ehdottama uusi teoria sanoo, että jos me katsoisimme universumia, me kykenisimme näkemään ajan ja tapahtumat, jotka levittäytyvät kaikkiin suuntiin.

Joten mitä tämä kaikki tarkoittaa? No, se tarkoitaa, että aika siten kuin me sen tunnemme on väärin, toisin sanoen, se ei ole lineaarinen niin kuin me olemme ajatelleet. Itse asiassa kaikki meidän ympärillämme on aina läsnä.

Uusi teoria käydään läpi Skow’n kirjassa Objective Becoming jossa hän kirjoittaa: ”Kun kysyt ihmisiltä ’Kerro minulle ajan kulumisesta’, he usein kertovat tämän metaforan.

”He sanovat ajan virtaavan kuin joki, tai että me liikumme ajan läpi kuin alus joka seilaa merellä.”

Tutkijan mielestä hän ”ei haluaisi meidän uskovan siihen ellei sen puolesta olisi hyviä argumentteja.”

Kirjassa Objective Becoming Skow pyrkii vakuuttamaan lukijat siitä, että asiat eivät voisi olla oikein muullakaan tavalla. Näin tehdäkseen hän käyttää ison osan kirjasta tarkastelemaan kilpailevia aikakäsityksiä — sellaisia jotka olettavat ajan kuluvan tai liikkuvan meissä jollain tavalla. ”Olin kiinnostunut sellaisista tavoista nähdä universumi joissa ajan kulumisen metafora otetaan todella, todella vakavasti” Skow sanoo. ”He sanovat, että aika virtaa kuin joki, tai että me liikumme ajan läpi kuin merellä seilaava alus.”

Skow uskoo niinkutsuttuun ”palikkauniversumi-teoriaan” joka sanoo, että mennyt, nykyisyys ja tuleva ovat kaikki olemassa yhtä aikaa.

Toisin sanoen, tämä tarkoittaa sitä, että kun asia on tapahtunut, se jatkaa olemassaoloaan jossain päin aika-avaruutta.

Uusi ristiriitainen teoria saa tukea Albert Einsteinin suhteellisuusteoriasta, joka sanoo että avaruus ja aika ovat itse asiassa neliulotteinen monimutkainen rakenne, jossa kaikki asiat jotka ovat tapahtuneet ovat omissa koordinaateissaan aika-avaruudessa.

Skow jatkaa:

”Palikkauniversumiteoria sanoo, että sinä olet levittäytynyt ajassa, samalla tavoin kuin sinä olet avaruudessa. Me emme sijaitse missään yksittäisessä ajassa.”

Skow myöntää, että vaikka muut asiat muuttuisivat ja me näkisimme ajan niin että se kuluu, Skow uskoo, että me olemme ”hajallaan olevissa olosuhteissa” ja että ajan eri osat saattavat olla täplitetty ympäri ääretöntä universumia.

Viite:

Does time pass? Philosopher Brad Skow’s new book says it does — but not in the way youmay think.

 

Artikkelin julkaissut Physics Astronomy Blog

Tietoisuus

Kvanttikoe osoittaa että aikaa ei ole olemassa

Kommentoi

“Teemme valinnan tarkastella ilmiötä joka on mahdotonta, absoluuttisen mahdotonta, selittää millään klassisella tavalla, ja jonka ytimessä on kvanttimekaniikka. Todellisuudessa se pitää sisällään ainoan mysteerin.” — Richard Feynman, nobel-palkittu fyysikko (Radin, Dean. Entangled Minds: Extrasensory Experiences in a Quantum RealityNew York, Paraview Pocket Books, 2006)

”Ajan” käsite on omituinen, ja kvanttifysiikan maailma on vielä omituisempi. Havaituista ilmiöistä, jotka uhmaavat logiikan ymmärrystämme, ei ole puutetta, nämä tuovat mukanaan ajatuksia ja tunteita — itse tietoisuuden, ja  post-materialistisen maailmankuvan universumista. Tämä ei ole sen paremmin esitetty klassisen kaksoisrakokokeen avulla, jota fyysikot ovat (toistuvasti) käyttäneet tutkimaan tietoisuuden roolia fyysisen todellisuuden muokkaamisessa ja siihen vaikuttamisessa. (lähde) Fyysisen materiaalisen universumin dominantti rooli jätettiin taakse heti kun kvanttimekaniikka astui mukaan kuvioon. Se järisytti koko tieteen perustuksia, ja se jatkaa sen tekemistä tänäänkin.

“Pidän tietoisuutta perustavanlaatuisena. Pidän materiaa tietoisuudesta johdettuna. Me emme pääse tietoisuuden taakse. Kaikki mistä me puhumme, kaikki mitä me pidämme olemassaolevana, olettaa tietoisuuden olemassaolon.” — Max Planck, kvanttiteorian alkuunpanija, nobelin fysiikanpalkinnon voittaja vuonna 1918

On olemassa myös toinen uraauurtava, omituinen koe joka on syvästi vaikuttanut ymmärrykseemme todellisuuden luonteesta, erityisesti, sen luonteeseen mitä kutsumme ”ajaksi”.

Koe tunnetaan nimellä ”viivästetyn valinnan” koe, tai ”kvanttipartaveitsi”, ja sitä voidaan pitää kaksoisrakokokeen muokattuna versiona.

Ymmärtääksemme viivästetyn valinnan koetta, täytyy ymmärtää kaksoisrakokokeen kvanttiluonnetta.

Tässä kokeessa pieniä materian hiukkasia (fotoneja, elektroneja tai mitä tahansa atomin kokoisia kappaleita) ammutaan kohti sermiä jossa on kaksi rakoa. Toisella puolella sermiä videokamera tallentaa sen minne mikäkin fotoni osuu. Kun tiedemiehet sulkevat yhden raon, kamera näyttää meille odotetun kuvion, kuten allaolevassa videossa. Mutta kun molemmat raot avataan, syntyy interferenssikuvio — ne alkavat käyttäytyä kuin aallot. Tämä ei tarkoita että atomikappaleet havaitaan aaltona (vaikka viimeaikoina on tällainen havainto onkin tehty), ne vain käyttäytyvät tuolla tavalla. Se tarkoittaa, että jokainen fotoni yksilöllisesti käy läpi molemmat raot samaan aikaan ja interferoi itsensä kanssa, mutta se käy myös läpi yhden raon, sekä toisen erikseen. Lisäksi se välttää käymästä kummankaan raon läpi. Yksittäinen materian hiukkanen muuttuu potentiaalien ”aalloksi”, joka ilmaisee itsensä useana todennäköisyytenä. Tämän takia näemme interferenssikuvion.

Kuinka yksittäinen materiahiukkanen voi olla olemassa ja ilmaista itseään useassa tilassa, ilman minkäänlaisia fysikaalisia ominaisuuksia, kunnes se ”mitataan” tai ”havaitaan”? Lisäksi, miten se valitsee polkunsa, kaikista mahdollisista poluista?

Kun ”havaitsija” päättää mitata ja katsoa minkä raon läpi materiahiukkanen menee, potentiaali”aallon” polut romahtavat yhdeksi ainoaksi poluksi. Hiukkanen muuttuu potentiaali”aallosta” jälleen hiukkaseksi ja saa näin yhden ainoan polun. Se on aivan kuin hiukkanen tietäisi että sitä seurataan. Havaitsijalla on tietynlainen efekti hiukkasen käyttäytymiseen.

Voit katsoa visuaalisen esityksen kaksoisrakokokeesta täältä.

Kvanttiepävarmuus määritellään kykynä, “subatomaaristen kvanttimekaanisten lakien mukaan hiukkanen kuten elektroni on olemassa hämäräperäisessä mahdollisuuksien tilassa — ollakseen missä tahansa, kaikkialla tai ei missään — kunnes se napautetaan todelliseksi laboratorion havainnointilaitteella tai silmällä.” (New York Times)

Fyysikko Andrew Truscottin, Australian kansallisyliopiston julkaiseman tutkimuksen johtavan tutkijan mukaan, koe tarkoittaa, että  “todellisuutta ei ole olemassa ennekuin me sen havaitsemme.” Se viittaa siihen, että elämme holografisen tyyppisessä universumissa. (lähde)

Viivästetty valinta, kvanttipartaveitsi, aika

Joten miten kaikki tämä informaatio liittyy ajan käsitteeseen? Aivan kuten kaksoisrakokoe esittää meille miten tietoisuuteen liittyvät tekijät romauttavat kvanttiaaltofunktion (materiahiukkanen joka on olemassa useassa potentiaalisessa tilassa) yksittäiseksi hiukkaseksi jolla on määritellyt fyysiset ominaisuudet (ei enää aalto, kaikki nuo potentiaaliset tilat ovat nyt yksi), viivästetty valintakoe esittää kuinka nykyhetkessä tapahtuvat asiat voivat muuttaa menneisyyttä. Se näyttää myös kuinka aika voi mennä taaksepäin, kuinka syy ja seuraus voidaan kääntää, ja kuinka tulevaisuus saa aikaan menneisyyden.

Kuten kvanttikaksoisrakokoe, viivästetty valinta on osoitettu ja toistettu useita kertoja. Esimerkiksi fyysikot Australian kansallisesta yliopistosta (The Australian National University, ANU) ovat suorittaneet John Wheelerin viivästetyn valinnan ajatuskokeen,  jonka löydökset on julkaistu hetki sitten Nature Physics -journalissa. (lähde)

Vuonna 2007 (Science 315, 966, 2007), tiedemiehet Ranskassa ampuivat fotoneja laitteeseen ja näyttivät, että heidän toimensa voisivat retroaktiivisesti muuttaa jotain joka oli jo tapahtunut.

“Jos me yritämme antaa objektiivista merkitystä yksittäisen systeemin kvanttitilalle, syntyy mielenkiintoinen paradoksi: kvanttiefektit sekä mukailevat välitöntä toimintaa-tietyllä-etäisyydellä, että, kuten tässä nähdään, vaikuttavat tuleviin menneisyyden tapahtumiin, jopa senkin jälkeen kun nämä tapahtumat ovat peruuttamattomasti kirjattu ylös.” – Asher Peres, kvantti-informaatioteorian pioneeri (lähde)(lähde)(lähde)

Lista jatkuu ja jatkuu, ja sen ensimmäisenä julkisti John Wheeler vuonna 1978, minkä takia tätä artikkelia ei päätetä hänen slityksellään viivästetyn valinnan kokeesta. Hän uskoi, että koe selittyi parhaiten kosmisessa mittakaavassa.

Kosmisen mittakaavan selitys

Hän pyytää meitä kuvittelemaan tähden, joka emittoi fotonin miljardi vuotta sitten, joka on matkalla kohti maapalloa. Siinä välissä on galaksi. Niinkutsutun gravitaatiolinssi-ilmiön johdosta valon tulee taipua galaksin ympäri päästäkseen maapallolle, joten sen täytyy valita kahdesta polusta, mennä vasemmalle tai oikealle. Miljardeja vuosia myöhemmin, mikäli joku päättää laittaa pystyyn laitteen jolla ”kaapata” fotoni, tämän seurauksena syntyvä kuvio olisi (kuten selitetty yllä kaksoisrakokokeesta) interferenssikuvio. Tämä kertoo sen, että fotoni meni yhtä polkua, ja sitten se meni toista polkua.

Voitaisiin myös ”kurkkia” tulevaa fotonia, pystyttää teleskooppi kummallekin puolelle galaksia määrittämään kumman suunnan fotoni otti päästäkseen maapallolle. Pelkkä mittaamisen teko itsessään tarkoittaa jo, että se voi tulla vain yhdeltä puolelta. Kuvio ei enää ole interferenssikuvio joka esittää useita mahdollisuuksia, vaan yksittäinen kasaumakuvio jossa näkyy ”yksi” polku.

Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että valintamme miten mitata ”nykyisyyttä” vaikuttaa siihen, minkä suunnan fotoni otti miljardia vuosia sitten. Valintamme nykyhetkessä vaikuttivat siihen mitä menneisyydessä oli jo tapahtunut….

Tässä ei ole mitään järkeä, joka on yleinen ilmiö silloin kun puhutaan kvanttifysiikasta. Huolimatta kyvystämme tehdä siitä selkoa, se on totta.

Tämä koe myös viittaa siihen, että kvanttilomittuminen (joka on myös todistettu, lue aiheesta lisää täältä) on olemassa huolimatta ajasta. Mikä tarkoittaa, että kaksi materiabittiä voivat itse asiassa olla lomittuneita, ajassa.

Aika siten kun me sitä mittaamme ja sellaisena kuin me sen tunnemme, ei ole olemassa.

 

Artikkelin julkaissut Collective Evolution