Avainsana-arkisto: tiede

Roscosmos suunnittelee törmäyskurssilla olevan asteroidin räjäyttämistä

Asteroideilta suojautuminen on tavoite joka vaatii monen alan resursseja, ja Venäjän valtiollinen avaruusvirasto (Roscosmos) ei ole yksin tämän aiheen kanssa. Roscosmoksen johtaja Oleg Ostapenko sanoo: ”Tämä tehtävä voidaan suorittaa vain jos me käytämme maamme koko potentiaalia. Kaikilla on omat kykynsä. Me käymme ongelman kimppuun yhdessä. Työskentelemme yhteistyössä Venäjän Tiedeakatemian kanssa. Olemme tavanneet Vladimir Fortovin.”

Media on sanonut asteroidin lentävän maapallon ohitse 19 vuoden kuluttua nykyhetkestä niin että planeettamme voi olla vaarassa.

Krimin astrofysikaalinen observatorio on löytänyt 400-metrisen asteroidin joka voi törmätä maahan vuonna 2032. Krimin observatorio löysi pienplaneetan nimeltään 2013 TV135  tähdistä otetuista valokuvista kesäkuun 12. päivä. Löydön on vahvistanut venäläinen observatorio Siperiassa Buriatin tasavallassa, sekä italitalaiset, espanjalaiset ja brittiläiset astronomit, kertoo uutistoimisto RIA-Novosti.

Taviaankappale on 410 metriä pitkä ja se on luokiteltu mahdollisesti vaaralliseksi (PHO), sillä sen minietäisyys sen oman ja maapallon kiertoratojen välillä on 0,012 astronomista yksikköä (1,7 miljoonaa kilometriä). Asteroidit luokitellaan mahdollisesti vaarallisiksi, jos niiden kiertoradan minimileikkausetäisyys on pienempi kuin 0.05 AU.

 

Kiertorataa on mitattu ja tuloksien perusteella asteroidi voi osua maahan elokuun 26. päivä 2032 todennäköisyydellä 1/63000. Tämä on tarpeeksi korkea luku jotta asteroidi voidaan luokitella Torinon asteikolla alimpaan riskiluokkaan.

Asteroidin törmäysriskiä on myöhemmin pienennetty, ja se ei enää ole riskiluokassa. Jos asteroidi kuitenkin osuisi maahan, törmäyksen voima olisi arvioitu noin 2500 megatonniksi TNT:ta.

Eräs toinen asteroidi, 2007 VK184 on myös rankattu luokkaan 1 Torinon asteikolla.

 

Apophis löydettiin kesäkuun 19. päivänä 2004. Sen löysivät Roy A. Tucker, David J. Tholen ja Fabrizio Bernardi Kitt Peak National Observatorysta. Joulukuun 21. päivä 2004 Apophis ohitti maapallon 0.0963 AU:n etäisyydeltä (14,41 miljoonaa kilometriä).

Kun taivaankappale löydettiin, se nimettiin 2004 MN4, ja uutiset kirjoittivat siitä tuolla nimellä. Kun kappaleen rata oli tarpeeksi hyvin määritetty, se sai pysyvän numeron 99942. Apophis on nimetty auringonjumala Ra:n vastustajan Apepin kreikkalaisen nimen mukaan. Apep elää ikuisessa pimeydessä, josta se yrittää syödä Ra:n sen matkatessa yöllä taivaankannella. Apepia hillitsee Set, muinainen egyptiläinen myrskyn jumala.

Apophis lähestyy maapalloa huhtikuun 13. päivä 2029. Tämän lähikontaktin on NASAn järjestelmä jo liputtanut. Tuona päivänä siitä tulee niin kirkas, että sen voi havaita taivaalla paljaalla silmällä. Havainnot asteroidin lähestymisestä pienensivät epävarmuutta, ja asteroidi tilapäisesti kävi riskiluokassa 4, todennäköisyyden ollessa 2,7% (1/37). Tämä on korkein luokitus minkä mikään kappale on saanut. Tällä hetkellä Apophiksen luokitus on nolla, ja se ei tule vuonna 2029 maapallon pintaa 31 tuhatta kilometriä lähemmäs.
Artikkelin julkaissut Before Its News.

 

Swarm paljastaa: Maan magneettikenttä muuttuu

Ensimmäiset korkean resoluution kuvat Euroopan avaruusjärjestön ESA:n kolmen satelliitin Swarm-järjestelmästä paljastavat viimeaikaiset maapallon magneettikentän muutokset.

Marraskuussa 2013 laukaistu Swarm tarjoaa ennennäkemätöntä tietoa maapallon magneettikentän toiminnasta, joka suojaa meitä kosmisilta säteiltä ja varatuilta hiukkasilta.

http://cdn.physorg.com/newman/gfx/news/2014/june_2014_magnetic_field.jpg

Viimeisen puolen vuoden aikana tehdyt mittaukset vahvistavat yleisen trendin maapallon magneettikentän heikkenemisestä, joista suurimmat ovat tapahtuneet pohjoisella pallonpuoliskolla.

Myös toisilla alueiilla kuten Intian valtamerellä magneettikenttä on heikentynyt tammikuusta alkaen.

Viimeisimmät mittaukset vahvistavat myös tiedon siitä, että magneettikenttä on liikkeessä pohjoisnavalta kohti Siperiaa.

Nämä muutokset perustuvat maapallon ytimestä kumpuaviin magneettisiin signaaleihin. Tulevina kuukausina tiedemiehet analysoivat dataa paljastaakseen muiden magneettilähteiden, kuten vaipan, maankuoren, merien, ionosfäärin ja magnetosfäärin vaikutuksen.

Tämä tulee tarjoamaan uutta tietoa monista sekä maansisäisistä että maan ulkopuolisista luonnonilmiöistä ja prosesseista. Sen avulla saamme paremman kuvan miksi magneettikenttä on heikkenemässä.

”Alustavat tulokset kertovat Swarmin toimivan loistavasti”, sanoi Rune Floberghagen, ESAn Swarm-tehtävän johtaja.

Artikkelin julkaissut Phys.org

Johdanto vapaan energian vallankumoukseen

Yleensä kun ihmiset kuulevat termin ”vapaa energia” (englanniksi free energy), heille tulee mielikuvia ikiliikkujista — toisin sanoen, se on typerä idea joka ei koskaan toteudu muuten kuin unissa tai elokuvissa.

Kun Pure Energy Systems Network (http://PESWiki.com) puhuu ”vapaasta energiasta”, tarkoitetaan järjestelmiä jotka keräävät luonnossa esiintyvää vapaata energiaa, eli siis sanan free merkityksessä ”ilmainen”.

Aurinkovoima on vapaata energiaa. Sinun ei tarvitse maksaa päällemme päivittäin paistavista auringonsäteistä. Tuulivoima on vapaata energiaa. Niin on myös maalämpö, aaltovoima, vuorovesivoima, merivirtavoima, vesivoima. On vain kyse turbiinin laittamisesta oikeaan paikkaan ja voilà, vapaata energiaa.

Laitteet eivät ole ilmaisia, mutta energianlähde on ilmainen. Idea onkin innovoida keinoja ottaa haltuun energia (kustannus)tehokkaasti, luotettavasti ja niin vähällä luonnon kuormittamisella kuin mahdollista.

Ei tässä olla sanomassa, että ”vapaa energia” olisi vain yksi uusi tapa kutsua perinteisiä edellämainittuja puhtaita energiamuotoja.

Syy näiden mainitsemiselle on osoittaa, että vapaan energian hyödyntäminen ei ole taikuutta. Kyse on vain siitä, että on avoinna mahdollisuuksille ja niiden toteutumiselle.

Monet vapaan energian eksoottisista genreistä nostavat niskakarvat pystyyn yliopiston professorilla, joka nopeasti tyrmää ajatuksen ”mahdottomana” tai fysiikan lakien vastaisena — niiden samojen lakien, jotka ovat olleet jatkuvan uudistamisen alaisia siitä asti kun niistä alettiin puhua. Tiede on sanonut lentämistäkin mahdottomaksi.

Syyllä, miksi muut genret luokitellaan ”roskatieteeksi”, ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa, vaan vallan ja politiikan. Korruptoituneet ihmiset luovat typeriä sääntöjä estääkseen sen, etteivät kilpailevat ideat tee niitä vanhentuneiksi.

Niin kauan kun me olemme riippuvaisia sähköverkosta ja vallassaolijoista, he voivat hallita meitä ja kohdella meitä kuin orjia.

Sillä eivät nämä ”eksoottiset” vapaan energian muodot ole ainoastaan puhtaita, monet niistä ovat myös paljon halvempia kuin nykyiset energianlähteet. Niiden käyttöönotto on järkevää niin ekologisesti kuin ekonomisestikin.

Se on valtaa kansalle.

Vapaan energian muotoja on niin ”eksoottisia” kuin ”tavallisiakin”, molempia on ainakin 25. Joten ei ole mitään yksittäistä hörhöideaa, joka olisi nostamassa päätään. On 25 täysin erilaista tutkimusalaa, joilta löytyy laitteita eri suunnitteluvaiheista ja sovellusasteista.

Sivulla Top5Energy.com voit nähdä listan vapaan energian teknologioista ja ryhmistä, jotka pääsevät todennäköisesti markkinoille aikaisimmin.

Listalta löytyy asioita kuten yliyhtenäinen sähkömagneettinen ilmiö, täysimagneettiset moottorit, ja kylmäfuusio, jonka oikeampi nimi on vähäenergiset ydinreaktiot — LENR, joka viittaa tavallista pienempään ydinreaktioiden syöte-energiaan; monet niistä ovat säteilyturvallisia.

Kuvittele jos voisit asentaa kellariisi pienen reaktorin, joka tuottaa sähkövoimaa koko taloosi, tai autoon niin ettei sinun tarvitse pysähtyä lataamaan sitä, tai kannettavaan elektroniikkaan niin ettei sinun tarvitse laittaa sähköjohtoa seinään, tai kodinkoneisiin niin etteivät ne tarvitse sähköjohtoja. Kuvittele lämpöpatteri joka ei tarvitse sähköä tai öljyä. Kaikki nämä ovat tulossa.

Kuinka nopeasti ne tulevat, se riippuu yhteiskunnasta. Tarvitseeko yhteiskunnan romahtaa ennenkuin havahdumme nykyisten tapojemme ongelmiin, vai heräämmekö ennen romahdusta ja vaihdamme suuntaa ennenkuin ajaudumme niin pitkälle?

Vapaan energia ala ei ole heikkohermoisille. Sinun täytyy olla valmis sietämään pilkkaa, joka on pääasiallinen käytetty keino aina kun nykytila pyritään kyseenalaistamaan. Sinun täytyy sietää pettymyksiä, kun asiat vievätkin paljon enemmän aikaa tai maksavat paljon enemmän kuin oltiin suunniteltu. Ja sinun täytyy kyetä pääsemään yli valheellisiksi tai vääriksi osoittautuvien asioiden tuottamista pettymyksistä. Ja ehkäpä kaikkein vaikeinta on kestää rankkoja yhteenottoja muiden alalla toimivien kanssa. He eivät ole mitään kiiltokuvapoikia, vaan susia lammasten vaatteissa. Henkilökonfliktien aiheuttamat ongelmat ovat paljon suurempi este kuin ulkoiset tukahduttamisyritykset.

Tukahduttamisesta puheenollen, se on suuresti liioiteltua. Kyllä, sitä tapahtuu. Mutta kiusaajat saavat valtansa pelon kautta. Jos emme pelkää, niillä ei ole mitään sanottavaa. Ja täydellinen rakkaus voittaa kaiken pelon. Joten todellakin, ongelma korjataan enemmänkin tietoisuudella kuin millään muulla.

Vallankumous kohti kestävää, rauhallista, yltäkylläistä, ja vastuullista tulevaisuutta on enemmän rohkeuden ja valistuksen kuin teknologian asia, vaikka vapaan energian teknologia näytteleekin suurta osaa tässä kaikessa.

On monia tapoja lähteä mukaan toimintaan. Kuuntele sydäntäsi ja mieltäsi, yin-yang -tasapainon mukaisesti.

Artikkelin kirjoittanut Sterling D. Allan Pure Energy Blogissa.

NASA valmistautuu kommunikoimaan ulkoavaruuden sivilisaatioiden kanssa

NASA-kuviot

”Me emme voi sanoa paljoakaan, jos edes yhtään mitään, siitä mitä nämä kuviot merkitsevät, miksi ne on hakattu kiveen tai kuka ne on luonut. Kaikista aikomuksista ja tarkoituksista, ne saattavat olla avaruusolioiden luomia.” Kun NASA kirjoittaa kirjassaan viestinnästä avaruusolioiden kanssa tuolla tavalla, kannattaisi kuunnella viestiä.

Tietenkään, tiedemiehet ja akateemikot, jotka ovat olleet mukana työstämässä Arkeologia, Antropologia ja Tähtienvälinen Kommunikaatio -nimistä Douglas A. Vakochin toimittamaa 300-sivuista teosta, eivät sano kuvioiden olevan avaruusolioiden kaivertamia. He sanovat, että koska meillä ei ole tietoa kaiverrusten alkuperästä tai merkityksestä — jotka on tehty tuhansia vuosia sitten ja joita löytyy ympäriinsä Euroopasta, Amerikasta ja Intiasta — voimme olettaa että avaruusoliot ovat luoneet ne testiksi kuvaamaan sitä mitä tulemme kohtaamaan, kun saamme oikeasti yhteyden toisen planeetan sivilisaatioon.

Kirja on vakava, syvä ja monimutkainen, mutta varsin saavutettava. Sisältö ja aihe on todella kiinnostava. Ei ainoastaan tämänkaltaisten valittujen palojen kohdalla:

Tarkastelkaamme siis uudestaan symbolisen/kielellisen kontaktin saamisen toivottavuutta maan ulkopuolisen älykkyyden kanssa. Tehtävä helpottuu kun käy läpi yhtymäkohtia pulmiin ihmiskunnan historiasta. Eräs näistä on ”kivitaide”, joka koostuu monta tuhatta vuotta sitten kiveen hakatuista muodoista ja kuvioista. Tällaisia muinaisia kivikaiverruksia löytyy monista maista […]

Me emme voi sanoa paljoakaan, jos edes yhtään mitään, siitä mitä nämä kuviot merkitsevät, miksi ne on hakattu kiveen tai kuka ne on luonut. Kaikista mahdollisista aikomuksista ja tarkoituksista ne saattavat olla avaruusolioiden luomia.

 

Epätavallisen kuppi-ja-rengas -merkityn kiven kopio Dalgarvenista, Skotlannin Pohjois-Ayrshiresta.

Laajempi konteksti

Tämä on vain pieni osa paljon suurempaa loogista päättelyketjua, joka ottaa huomioon tietomme historiallisesta ja esihistoriallisesta maapallosta, kuten myös biologian, evoluution ja fysiikan. Vakoch kirjoittaa implikaatioista käydessään läpi esimerkkiä viestinnästä avaruusolioiden kanssa. Hän käy läpi lukuisia oletuksia mahdollisista fyysisistä ja biofyysistä eroista, jotka käsitellään kappaleessa 15 otsikolla on Viestien luonnin rajoitteista kommunikoitaessa ulkoavaruuden älyjen kanssa:

 

Implikaatiot – I

Jos lukija hyväksyy nämä oletukset, silloin meidän ensimmäinen rajoitteemme mahdollisille viesteille on yksinkertainen: ei saa ajatella ”äänimaailmaa” tai musiikkia tai puhetta viestin sisältönä, kanavana tai vaikutuspiirinä. Semioottisista aiheista huolimatta (katso alla), pääsy akustiseen viestintään jäänee epävarmaksi. Lisäksi tulee olemaan tahattomia ja tahallisia suorituskykyyn liittyviä seikkoja, jotka täsmentävät äänenkäytön vaikeuksia. Äänimaailman välttely ei mielestäni tarvitse olla kiistanalaista.

Toisaalta kuvien käyttö vaikuttaisi vähintäänkin uskottavalta. Vaikka spektriyksityiskohtia ei voi pitää universaaleina, kappaleiden fyysinen sijainti asuttavien planeettojen pinnoilla on painovoiman vaikutusta (horisontin käsite voi olla universaali) ja täten monispektrikuvia voidaan hyvin pitää hyödyllisiä viesteille. Yleisemmin sanottuna, seuraukset SETI/CETI:n tarkastelusta jonkinlaisena antropologisena haasteena kaipaavat selvittämistä.

On lohduttavaa, että NASA miettii ihmisen ja avaruusolioiden välistä viestintää uusista lähtökohdista, sellaisista jotka eivät täydellisesti perustu fyysiseen planeettatutkimukseen tai eksobiologiaan, mutta joka sitoo sen nykyhetken yritykseemme ratkaista arkeologista ja antropologista menneisyyttämme. Tämä on Vakochin mukaan tämän julkaisun tarkoitus:

Tämän julkaisun kappaleet yhdistävät nasevan kritiikin ja toivon, että kritiikin taustalla oleva skeptisismi saisi vastetta. Astronomien, fyysikoiden, insinöörien ja tietojenkäsittelijöiden hallitsemalla tieteenalalla maan ulkopuolisten älyjen kanssa merkitykselliseen kommunikaatioon pääsyn tutkimus voi nostaa esiin kysymyksiä, joita fyysisten tieteiden harrastajat eivät ole aikaisemmin käsitelleet.

Nämä akateemikot kamppailevat uskomattomien haasteiden kanssa, jotka ihmiskunta kohtaa mikäli toisesta maailmasta saapuva informaatiota sisältävä signaali havaitaan. Soveltamalla nykyisen arkeologian ja antropologian tietoja, me voimme paremmin valmistautua kontaktiin ulkoavaruuden sivilisaation kanssa mikäli sellainen päivä koskaan tulee.

Kirjan voi ladata Kindleen, yleisenä e-kirjana tai PDF-muodossa.

Artikkelin julkaissut Sploid.

Ihmisevoluutiosta ja ulkoavaruuden sivilisaatioista

Orgaanisia yhdisteitä, joita tiedetään olevan ulkoavaruudessa, löytyy meteoriiteista. Suurin osa biologeista on yhtä mieltä siitä, että elämä todennäköisesti on kehittynyt muualla kosmoksessa. Francis Crick — yksi DNA-molekyylin löytäjistä — ajatteli olevan mahdollista että elämä on maapallolla saanut alkunsa ’suunnatusta panspermiasta’, kaukaisessa tähtijärjestelmässä joskus asuneen vanhemman ja kehittyneemmän rodun tahallisesta yrityksestä kuljettaa mikro-organismeja toisille planeetoille elämän luomiseksi.

Jopa ’extremofiilien’ — elämälle erittäin vaikeissa ympäristöissä elävien organismien —  löytäminen on lisännyt spekulaatioita ulkoavaruuden elämän mahdollisuuksista. Viimeaikaiset havainnot maapallolla kilometrien syvyydessä maan sisässä, tai jäässä tai jopa kiehuvassa vedessä, esiintyvistä elämänmuodoista kertovat meille: mikä on mahdollista luonnossa, se pyrkii myös toteutumaan. Jos jonkin funktion täytyy esiintyä, löytyy jokin muoto joka niin tekee.

Clifford Pickover on sanonut: ”maan ulkopuolisia mikrobeja voi löytyä niinkin läheltä kuin meidän omasta aurinkokunnastamme. Vahvimpia todisteita maapallon ulkopuoliselle elämälle saatiin 1996, kun meteoriitista löydettiin ensimmäiset orgaaniset molekyylit, joiden epäiltiin olevan peräisin Marsista; useat mineraalit osoittivat biologista aktiivisuutta; ja mahdolliset mikroskooppiset primitiivisen, bakteerinkaltaisen elämänmuodon fossiilit, jotka ovat eläneet Marsissa yli 3,6 miljardia vuotta sitten. Jos on totta että elämä on kehittynyt muualla universumissa, kuinka suuri osuus tästä elämästä on älyllistä?”

Galaksissamme on yli 10 mijardia tähteä, ja jos edes prosentin kymmenesosalla niistä on planeettoja, joilla on oikeat elinolosuhteet elämälle, silloin galaksissamme on 10 miljoonaa elämälle otollista planeettaa ainoastaan Linnunradalla. Astrofyysikko Frank Draken laskelmien mukaan Linnunradalla voi olla niinkin paljon kuin kymmeniä tuhansia kehittyneitä sivilisaatioita, ja muita galakseja on ainakin miljardi lisää. Yksittäisen maan ulkopuolisen sivilisaation löytämisellä on mahdollisuus kokonaan uudelleenarvioida itsemme ja paikkamme universumissa. Mutta jos tämä on totta, missä he ovat?

Ottaen huomioon universumin niin laajan koon, ja niin monta tähteä joilla täytyy olla samanlaisia planeettoja kuin omamme on, miksi ympäriinsä lentävät lautaset eivät ota kontaktia avoimesti? Meillä täytyy olla jotain jota he pitävät coolina, ja kuitenkin näyttää siltä ettei tämä pidä paikkaansa. Jos se pitää paikkansa, he eivät tuo itseään julki. Ehkäpä se on heidän vastaus materialistiseen olemassaoloomme.

Jokatapauksissa, Pulitzer-palkinnon voittanut Harvardin psykiatri John Mack ottaa raportit avaruusolioiden tutkimuksia varten abduktoimista ihmisistä.

Hän kuvaa kuinka huomattava osa luotettavia ja terveeltä kuulostavia ihmisiä on väittänyt tulleensa muualta tulleiden vieraiden abduktoimaksi — viedyksi omituiseen alukseen valonsäteen avulla ja joutuneensa pienten, harmaaihoisten olentojen, joilla on päärynänmuotoiset päät ja mustat mantelinmuotoiset silmät, häiritsevien lääketieteellisten kokeiden uhriksi. Kuulostaa lattealta, mutta meidän ei koskaan pidä aliarvioiman uskon ja uskomusjärjestelmien voimaa.

Mackin esittämät todisteet selittämättömille ilmiöille ovat todella mukaansatempaavia, sillä niissä on suurta samankaltaisuutta ”abduktoitujen” antamien kuvausten kanssa. Ajattelevan ihmisen on vaikea tarkastella todisteita ja olla katsomatta taivaalle miettien niiden todenperäisyyttä. Vieläkin poikkeuksellisempia ovat väitteet ulkoavaruuden superälystä, johon ihmisillä on mahdollisuus saada yhteys erityisissä tietoisuuden tiloissa.

Vaikka Terence McKenna vitsailikin oletettujen abduktioilmiöiden takana olevien olentojen olevan ”pro bono peräsuolentähystäjiä Zeta Reticulista”, hän uskoi että maan ulkopuolinen pitkälle kehittynyt elämänmuoto on saapunut planeetallemme kauan aikaa sitten tallentuneena hallusinogeenisten (psilosybiini) sienten itiöihin. Käyttämällä näitä tietoisuutta laajentavia sieniä shamanistisesti, hän uskoi käyttäjän saavan kyvyn kommunikoida telepaattisesti näitten muinaisten olentojen kanssa.

Monet ovat samaa mieltä McKennan teoriasta tutkittuaan hyperdimensionaalisia sienieliöitä ja muiden shamaanien puoliuskomuksia, että tämänkaltainen diskurssi on todellakin mahdollista ja jopa erittäin todennäköistä ilmetä luonnollisissa oloissa. Kontakti älykkään maan ulkopuolisen mielen kanssa saattaa johtaa äärimmäisen perustavanlaatuisiin vaikutuksiin tietoisuuden ymmärtämisestä.

Populaarikulttuurin scifiteokset kuten Tähtien Sota, Independence day, Kolmannen asteen kosketus ja Ensimmäinen yhteys paljastavat kuinka kontakti ulkoavaruuden olentojen kanssa on aina ollut meille samaan aikaan pelottava ja kiehtova.

Jos me pääsemme fyysiseen kontaktiin älykkään maan ulkopuolisen lajin kanssa, mitä ne meistä ajattelisivat, ja mitä yhteistä meillä olisi niiden kanssa? Olettaen että löytäisimme jonkin keinon kommunikoida niiden kanssa, mistä me keskustelisimme? Puhuisimmeko vai käyttäisimmekö telepatiaa? Miten kontakti kehittyneen sivilisaation kanssa vaikuttaisi meidän käsityksiimme tieteestäm politiikasta, taiteesta ja uskonnosta? Tämänkaltaiset kysymykset auttavat meitä ymmärtämään paremmin itseämme ja kehittämään vähemmän lajikeskeisen, tähtienvälisen katsantokannan. Voisiko tämä kasvattaa todennäköisyyttä ihmisen aikaansaamaan kontaktiin?

Jotta voisimme paremmin ymmärtää pikälle kehittyneen ulkoavaruuden lajin mieltä ja kulttuuria, meidän täytyy ensin tarkastella avaruusolion aivoja ja hermojärjestelmää, joka on kehittynyt varsin maasta poikkeavissa oloissa, ja joka voi kokea tietoisuuden tiloja jotka ovat täysin epäyhteensopivia omiemme kanssa.

On myös mahdollista, että tähtienvälinen matkailu uskomattomine taivasnäkymineen ja painottomine ympäristöineen itsessään voi vaikuttaa uudenlaisten tietoisuudentasojen syntymiseen.

Joitain kiinnostavia kirjoja ulkoavaruuden sivilisaatioiden vaikutuksesta ihmisevoluutioon

The Intent Beneath the Sirius Documentary

Earths Forbidden Secrets by Maxwell Igan

Evolution Cruncher – PBS

Guns, Germs and Steel – J.Diamond

Supernatural by Graham Hancock

Dead Men’s Secrets, Forbidden Secret – J.Gray

Michael_Cremo – Hidden History of the Human Race

 

Artikkelin alunperin julkaissut Fractal Enlightenment.

Tiedemiehet kongressille: ”Me löydämme elämää ulkoavaruudesta vielä omana elinaikanamme”

Ihmiset ovat pitkään ihmetelleet olemmeko yksin universumissa. SETI (Search for Extraterrestrial Intelligence) -instituutin tiedemiesten mukaan kysymykseen tullaan löytämään vastaus lähitulevaisuudessa.

”Ei ole todistettu että elämää olisi maapallon ulkopuolella” sanoi Seth Shostak, vanhempi SETI:n astronomi parlamentin tiede-, avaruus- ja teknologiakomitean kuulustelussa toukokuun 21. päivä. ”Minusta tilanne tulee muuttumaan jokaisen meidän tässä huoneessa olevan elinaikana.”

Tiedemiehet etsivät elämää maapallon ulkopuolelta kolmella eri tavalla.

Ensimmäinen metodi etsii mikrobeja tai niiden jäännöksiä ulkoavaruudesta. Tutkimuksissa käytetään Marsin robotteja Curiosity ja Opportunity, jotka tällä hetkellä etsivät Punaiselta Planeetalta merkkejä siitä että siellä joskus olisi voitu asua.

Paikalliset asuttavat maailmat

Mutta Mars ei ole ainoa kohde aurinkokunnassamme. Shostakin mukaan ”on ainakin puolisen tusinaa muuta maailmaa” maapallon lähistössä joissa mahdollisesti voisi olla elämää.

Jupiterin jäisillä kuilla Europa ja Ganymede on maanpinnan alaisia meriä, ja Saturnuksen suurimmalla kuulla Titanilla on suuria metaanijärviä, jotka kaikki voivat sisältää elämää.

Toinen tekniikka etsii toisten tähtijärjestelmien planeettojen ilmakehistä hapen, metaanin tai muiden kaasujen jäämiä, jotka voisivat olla biologisten prosessien seurausta. Kun havaittu planeetta liikkuu maapallon ja sen oman aurinkonsa välistä, tarpeeksi paksu ilmakehä on mahdollista havaita.

Shostakin mukaan nämä metodit tulevat tuottamaan tuloksia seuraavan kahden vuosikymmenen aikana.

Kolmas tapa etsii ei ainoastaan elämää, vaan myös älyllistä elämää, projekti jota SETI johtaa. Käymällä läpi avaruussignaaleja SETI toivoo löytävänsä tahallisia tai satunnaisia lähetyksiä ulkoavaruuden sivilisaatioilta.

Näiden ohjelmien onnistumistodennäköisyyden määrittäminen voi olla vaikeaa, mutta Shostak sanoi että parhaan arvion mukaan järkeenkäypä onnistumistodennäköisyys saataisiin tarkastelemalla muutamaa miljoonaa tähtijärjestelmää. Tähän asti SETI on tarkastellut alle yhtä prosenttia noista tähtijärjestelmistä. Kuitenkin Shostak odottaa numeron nouseva tekniikan kehittyessä.

”Ottaen huomioon teknologian ennustetun kehittymisen, muutaman miljoonan tähtijärjestelmän tarkastelu voidaan suorittaa 20 vuodessa”, hän sanoi.

”Kuhisee… elämää”

NASAn Kepler-teleskooppi on paljastanut galaksimme olevan täynnä planeettoja. Jokaisella 4 miljardilla galaksimme tähdellä on keskimäärin 1.6 planeettaa kiertolaisena, ja yksi viidestä planeetasta on todennäköisesti ”maan serkku”. Tämä tarkoittaa, että kymmenet miljardit planeetat ovat mahdollisesti asuttavia pelkästään Linnunradalla.

”Jos tämä on ainoa planeetta jolla on ei ainoastaan elämää, vaan myös älykästä elämää, se olisi erittäin epätavallista”, Shostak sanoi.

Maapallolla elämä kehittyi ensimmäisen miljardin vuoden aikana sen 4,5 miljardin vuoden historiassa. Elämän nopea kehitys viittaa siihenm että se voi kehittyä nopeasti myös muualla, joka voi johtaa elämän ylenpalttiseen esiintymiseen galaksimme planeetoilla.

”Epäilen että universumi kuhisee mikrobielämää”, sanoi komitealle Dan Wethimer, Berkeleyn yliopiston SETI-tutkimuskeskuksen johtaja.

Kuinka paljon tuosta elämästä on älyllistä on jo täysin toinen kysymys.

Toisaalta, vaikka elämä nousi maapallolla aikaisessa vaiheessa, monimutkaiset — ja siten älykkäät — elämänmuodot kestävät kauemmin kehittyä.

”Tämä paikka on ollut elämän kyllästämä, lähes alusta lähtien, sen havaitsemiseen on tarvittu mikroskooppi”, Shostak sanoi.

Werthimer muistutti, että älyllinen elämä on kehittynyt useissa lajeissa maapallolla. Hän ehdotti, että jotkin planeetat kehittävät valintapaineita jotka ohjaavat evoluutiota kohti toisenlaisia ominaisuuksia. Yhdellä planeetalla voi elämän nopea kehittyminen olla erittäin hyödyllistä, kun taas toisella sen mahdollisesti täytyy olla vahva selviytyäkseen.

”Luulenpa että joillain planeetoilla universumissa on hyödyksi olla älykäs”, Werthimer sanoi.

 

Artikkelin alunperin julkaissut Space.com.

Uskomaton löytö: Nooan arkki löydetty!

Vuonna 1959 Turkin armeijan kapteeni Llhan Durupinar löysi ouon muodostelman tutkiessaan maansa ilmakuvia. Tämä muodostelma, suurempi kuin jalkapallokenttä, erottui kivisestä ja karusta maastosta noin 1900 metrin korkeudessa Turkin ja Iranin välisellä rajalla.

Kapteeni Durupinar tunsi Raamatun kertomuksen arkista ja että tämän sijainti on liitetty Ararat-vuoreen Turkissa, mutta hän oli haluton tekemään hätäisiä johtopäätelmiä. Alue oli erittäin kaukainen, kuitenkin siellä asui ihmisiä pienissä kylissä. Näin oudosta esiintymästä ei ollut aikaisempia havaintoja. Niinpä hän lähetti negatiivikuvan eteenpäin tunnetulle ilmakuvauksen asiantuntijalle, tohtori Brandenburgerille, Ohio State Universityyn.

Brandenburger oli vastuussa Kuuban ohjustukikohtien löytämisestä tiedustelukuvista Kennedyn aikana, ja tarkasti tutkittuaan kuvia hän päätteli: ”Minulla ei ole epäilystäkään siitä etteikö tämä olisi alus. Koko urani aikana en ole koskaan nähnyt tällaista kohdetta stereokuvassa”.

Vuonna 1960 ylläoleva kuva julkaistiin LIFE-lehdessä otsikolla ”Nooan Arkki?”. Samana vuonna ryhmä amerikkalaisia liittyi kapteeni Durupinarin seurueeseen puoleksitoista päiväksi. He odottivat löytävänsä jäännöksiä maanpinnasta tai jotakin joka liittyisi epäilemättä jonkinlaiseen alukseen. He tekivät joitakin kaivauksia alueella, mutta eivät löytäneet mitään ratkaisevaa ja ilmoittivat innokkaasti odottavalle muulle maailmalle että kyseessä näyttäisi olevan luonnollinen maanmuodostelma.

Suurin osa globaalista mediasta käänsi päänsä pois ja aiheen kiinnostus laantui.

Vuonna 1977 Ron Wyatt vieraili löytöpaikalla. Saatuaan virallisen luvan Ron ja muut tutkivat paikkaa yksityiskohtaisemmin usean vuoden ajan. He käyttivät metallinpaljastimia, maanpinnan kaikuluotausta ja kemiallisia analyyseja — oikeaa tiedettä — ja heidän löytönsä olivat häkellyttäviä. Todisteet olivat kiistämättömät. Tämä oli Nooan arkki.

 

1. Visuaaliset todisteet

Ensimmäiseksi oli tarkasteltava muodostelmaa ja otettava siitä mitat. Muoto muistutti aluksen runkoa. Toinen pääty oli kärkevä kuten voisi odottaa keulalta (alemmassa kuvassa D) ja vastakkainen pääty oli tasainen kuten perä. Etäisyys keulasta perään oli 157 metriä, tai tarkalleen 300 egyptiläistä kyynärää. Keskimääräinen leveys oli 50 kyynärää. Nämä olivat tarkat Raamatussa annetut mitat.

Tyyrpuurin puolella (oikealla) lähellä perää oli neljä pystysuuntaista pullistumaa jotka nousivat mudasta (B), tasaisin välein, jotka määritettiin aluksen rungon ”kylkipuiksi” (katso kuva alla). Näiden vastakkaisella puolella paapuurissa oli yksittäinen kylkipuu (A) joka nousee mudasta. Voit nähdä sen kaareutuvan muodon erittäin selvästi. Sen ympärillä on lisää kylkipuita, suurimmaksi osaksi mutaan hautautuneena, mutta näkyvillä kun tarkastellaan lähemmin.

On muistettava, että jos tämä on oikeasti Nooan arkki, se on uskomattoman vanha. Puu on jo kivettynyt. Orgaanisen materiaalin on korvannut maan mineraalit. Vain alkuperäisen puun muodot ovat jäljellä. Ehkäpä siksi vuoden 1960 tutkimusmatka oli pettymys. He odottivat löytävänsä ja tuovansa takaisin kauan sitten kuluneita puupaloja.

Mudan keskellä oleva oleva muodostelman asennosta voidaan päätellä että esine on valunut enemmän kuin mailin alaspäin sen alkuperäiseltä sijainnilta. Geologit uskovat että se alunperin oli yli 300 metriä korkeammalla vuorenrinteellä ja kovettuneen mudan peittämänä. He ajattelevat, että vuoden 1948 maanjäristys rikkoi mudan ja paljasti rakenteen. Tämä on varmistettu ympärillä asuvien kyläläisten tarinoista, jotka kertovat sen ”yhtäkkisestä katoamisesta” tuona aikana.

Raamatun kertomukset arkista kuvaavat sen olevan jopa kuusikerroksinen. Oletettu arkin muoto on yhtenevä mudan keskellä olevan pullistuman (C) kanssa. Kuten kohta huomaamme, tutkahavainnot rakenteesta viittaisivat siihen, että pullistuma on romahtaneiden kerrosten jäljiltä jääneitä pirstaleita.

Vaikka suurin osa ihmisistä ajattelee arkin olevan neliskulmainen, se pätee vain yläkansiin. Rungon pitkulainen muoto on tarpeen, jotta suuri alus voisi pysyä vakaana vedessä ja selviytyä valtaisista vesistä.

2. Maanpinnan kaikuluotaus

Ihmissilmän tarvitsee nähdä heijastunutta valoa tunnistaakseen esineen. Jotta voisimme nähdä maansisään, tiedemiehet käyttävät mikroaaltoja jotka läpäisevät maanpinnan ja heijastuvat takaisin kun ne osuvat johonkin kiinteään. Tätä tekniikkaa yleisesti käytetään etsimään mineraaleja ja öljyä. Sitä kutsutaan GPR-luotaukseksi (Ground Penetrating Radar), laite joka on tehty lähetinantennista ja joka kuuntelee kaikua ja tulostaa sen paperille. Kaiun heijastusviiveestä ja -voimakkuudesta voidaan päätellä kuinka kiinteä ja millä etäisyydellä esineet ovat maanpinnan sisässä.

Geologien tiimi ei luodannut koko esinettä. Sen sijaan he merkitsivät keltaisella teipillä viivoja jotka läpäisivät esineen. Sen jälkeen he vetivät noin ruohonleikkurin kokoista antennia viivojen päällä ja tarkkailivat paperitulostimen ulostuloa. Kun he törmäsivät vahvaan ”osumaan” — mikä tarkoitti että maan alla oli jotain kiinteää — he merkitsivät sen sijainnin teipille (ylhäällä). Myöhemmin kun he tekivät kohteesta kartan, teippi ja ”osumien” sijainti kertoi heille että mudan alla tosiaan onkin rakenne.

”Tämä data ei edusta luonnollista geologiaa. Nämä ovat ihmisen tekemiä rakennelmia. Nämä heijastukset vaikuttavat liian toistuvilta… liian toistuvilta ollakseen tämäntyyppisen alueen luonnollisia satunnaisesiintymiä.” — Ron Wyatt SIR-kuvausryhmästä

Tutkahavainnot paljastivat rakenteen (yllä) mudan alta. Symmetria ja näiden esineiden looginen sijoittelu osoittaa että tämä on erehtymättömästi ihmiskätten työtä, todennäköisimmin Nooan arkki.

3. Arkista löydettyjä jäännöksiä

GPR:a käyttäen Ron Wyatt löysi avoimen syvännön tyyrpuurin puolelta. Hän käytti poraa ottaakseen näytteitä syvännöstä ja löysi useita kiinnostavia esineitä. Alla voit nähdä jäännöksiä jotka lähetettiin laboratorioon analysoitavaksi. Vasemmalla on porausreikä (alla), jonka vieressä oikealla on kivettyneeksi eläimen ulosteeksi osoittautunut löytö, tämän vieressä kivettynyt sarvikruunu ja viimeiseksi kissankarvaa.

 Vieläkin ihmeellisempiä löytöjä tehtiin

Ehkäpä merkittävin löytö arkin jäännöksistä on pala kivettynyttä puuta. Kun se löydettiin ensimmäisen kerran, se vaikutti olevan suuri tukitanko. Mutta lähempi tarkastelu osoitti sen olevan kolme lankunpalaa, jotka oli laminoitu yhteen jonkinlaisella orgaanisella liimalla! Tämä on sama tekniikka jota käytetään nykyaikaisessa vanerissa. Laminointi tekee puun kokonaisvahvuuden paljon suuremmaksi kuin yksittäisten palojen ykdistetty vahvuus. Tämä viittaa rakennusosaamiseen, joka on paljon edistyneempää kuin olemme tienneet tuona aikana muinaisessa maailmassa olleen.

Tarkastelu paljastaa liiman valuneen kerroksista. Puun ulkopuoli näyttää olevan kerrostettu bitumilla.

Knoxvillessa sijaitsevan Galbraith Labsin testien mukaan näytteet sisälsivät yli 0.7% orgaanista hiiltä, yhdenmukaisesti puun fossiloitumisen kanssa. Näyte oli ollut joskus elävää ainesta.

Vielä yllättävämpää on laboratorioanalyysien tulos, että kivettynyt puu sisältää hiiltä, joka osoittaa sen olleen joskus puuta, mutta että siinä oli myös rautanauloja (ylhäällä oikealla)!

Me haluaisimme kuvitella että ihmiskunta kehittyi tiettyjen perättäisten ajanjaksojen johdosta, joiden mukaan on nimetty kyseisen ajanjakson vallitseva teknologia. Meillä on kivikausi (milloin ihmiset käyttivät kivityökaluja), pronssikausi (jolloin metalleja yhdisteltiin ja lämmitettiin työkalujen ja kotitaloustarvikkeiden valmistuksessa) ja viimeisenä meillä on rautakausi (jolloin esineitä valmistettiin raudasta ja teräksestä lämmittämällä ja lisäämällä niihin aineita, kuten hiiltä, jotka tekivät ne kestävämmiksi). Rautakausi on yleisesti sijoitettu ajalle 1200-1000 eKr, kuitenkin meillä on rautanauloja tässä uskomattoman vanhassa rakenteessa.

Mutta odota vain… on vielä lisää!

Yllättävin löytö tehtiin herkillä metallinpaljastimilla. Tiimi löysi useita vahvoja ”osumia”, jotka ylöskaivettuina paljastivat suuret kiekonmuotoiset niitit. Yksinkertaisesta metallihavainnosta oli mahdollista nähdä minne niitti oli naulattu kun se oltiin työnnetty reikään (alla).

Jos se että niittejä käytettiin muinaisissa rakennelmissa ei vakuuta sinua, tämä varmasti tekee niin.

Nittien valmistamiseen käytetyn metallin analyysi paljasti että ne olivat seos rautaa (8,38%), alumiinia (8,35%) ja titaania (1,59%). On syytä muistaa, että nämä metallijäämät ovat selvinneet kivettymisestä ja eivät siten paljasta alkuperäisen metallin tarkkaa koostumusta (katso Galbraith Labsin raportti).

Me tiedämme, että alumiini otettiin mukaan metalliseokseen koska sitä ei esiinny metallisessa muodossa luonnossa. Tämä viittaaerittäin edistyneeseen metallurgian- ja insinöörintaitoon. Rauta-alumiiniseoksen ominaisuuksia on tutkittu Venäjän Kemiajulkaisussa (2005) ja se paljastaa, että seos muodostaa ohuen alumiinioksidikalvon joka suojaa materiaalia korroosiolta ja ruosteelta. Titaanin lisäys antaa seokselle lujuutta. Tämä on ilmeisesti toiminut. Niitit ovat selvinneet muinaishistorian ajoilta asti!

 

Artikkeli alunperin julkaistu Before Its Newsissa.