Kirjoittanut Jack Brewer
Tämä postaus on vuonna 2021 julkaistun kirjan Wayward Sons: NICAP and the IC ensimmäinen luku.
Kirjailija Jack Brewerin hommat Expanding Frontiers Researchilla, hänen yhdessä Erica Lukesin kanssa perustamassa yhdistyksessä, pitävät hänet kiireisenä. Yhdistyksessään he sekä tiimi vapaaehtoisia tekevät tietopyyntöihin liittyvää tutkimusta, kirjoittavat blogia, tuottavat videoita nettiin ja suunnittelevat tulevaisuuden projekteja.
UFO-paljastus, kuulen kutsusi
1940-luku soitti modernille UFO-ajalle. Monet tutkijat vilpittömästi uskoivat, että heillä olisi aitoja mahdollisuuksia irroittaa UFO-miekka kivestä.
 |
| Edesmennyt Leonard Stringfield |
“Suurin Maapalloon ja avaruuteen liittyvä tarina saatetaan pian kuulla”, julisti CRIFOn lokakuun 1. päivä 1954 julkaisema uutiskirje. Kyseinen organisaatio oli “Siviilitutkimusta planeettainvälisistä lentävistä esineistä”, jota johti Leonard Stringfield.
Väite perustui haastatteluun, jonka Stringfield teki everstiluutnantti John O’Maran kanssa, jota kuvattiin Yhdysvaltain ilmavoimien tiedustelupalvelun apulaiskomentajaksi. Eversti ilmeisesti ystävällisesti ”vahvisti ’lentävien lautasten’ olemassaolon”, mikä sai Stringfieldin julistamaan, että ”totuus saattaa paljastua pian”.
Spoiler: Se ei paljastunut.
Stringfield kertoi lisäksi, että ilmavoimat aikoivat tehdä yhteistyötä yleisön kanssa lautasia koskevissa asioissa ja että yleisö otettaisiin luottamuksen piiriin. Tämän uskottiin olevan ”viimeaikaisten tapahtumien innoittamaa”. Eikö niin ole aina?
Stringfield jatkoi: ”Lentäviä lautasia ’on olemassa’, eversti kertoi minulle, ja hän lisäsi, että aiemmat ristiriidat olivat valitettavia.”
Stringfield kuvaili eversti O’Maraa ”ihanan yhteistyökykyiseksi”, ja upseeri jopa antoi peukkua CRIFOn uutiskirjeelle. Julkaisusta kysyttäessä eversti totesi, että se oli kallellaan oikeaan suuntaan.
Sain CRIFOn uutiskirjeen sähköpostitse kirjailija ja tutkija James Carrionilta. Hän piti mielenkiintoisina vertailuja paljon tuoreempiin paljastusrumpuihin, joita esimerkiksi New York Times on lyönyt. Olen todellakin samaa mieltä näkökulmasta, sillä voimme havaita monia yhtäläisyyksiä meneillään olevaan tarinaan AATIP-ohjelmasta (Advanced Aerospace Threat Identification Program) ja niiden tahojen kanssa, jotka edistävät tätä kertomusta. Vertailuja ovat muun muassa seuraavat: viimeaikaiset tapahtumat olivat oletettavasti käännekohta; tiedusteluyhteisön sisäpiirin sisäpiiriläisten uskottiin auttavan prosessia; hallitus myönsi UFOjen olemassaolon; kertomusta tukevaa kirjoittajaa ylistettiin; ja tietenkin lopullinen vahvistus oli tulossa minä päivänä tahansa.
Kansallisen ilmailmiöitä tutkivan komitean (National Investigations Committee on Aerial Phenomena, NICAP) jäsenet uskoivat aikoinaan, että hekin olivat jonkin suuren asian äärellä. Noin vuonna 1958 jaettiin nuoren järjestön kirjallisuutta, jossa oli sen johtajan, majuri Donald E. Keyhoen viesti.
”Uusien tapahtumien vuoksi odotamme virallisen [UFO-]salaisuuden murtuvan vuonna 1959”, selitettiin (ks. s. 4). Yleisestä tarinalinjasta tuli toistuva teema NICAP:lle ja sen tutkijoille, joista monet työskentelivät ahkerasti pyrkiessään helpottamaan paljastumista. Uskottiin, että riittävä määrä julkista painostusta, joka kohdistettaisiin strategisesti oikeisiin virastoihin, saisi aikaan tietojen paljastumisen. Ryhmä raportoi usein julkisesti tietojen julkistamiseen liittyvistä ponnisteluista, edistymisestä ja takaiskuista. Itse asiassa NICAP:n toimintaa määritteli pitkälti köydenveto setä Samulin kanssa.
* * *
”Olemme lähellä sitä”, majuri Keyhoe julisti vuonna 1966 lentävien lautasten löytämisestä. Hän esitti lausuntonsa esityksensä loppupuolella tuolloin suositussa valtakunnallisessa televisiolähetyksessä To Tell the Truth.
Vuonna 1978 UFO-tutkijoiden optimismi jatkui. Phoenixissa sijaitsevan Ground Saucer Watchin (GSW) johtaja William H. Spaulding esitti järjestön huhtikuun tiedotteessa julkaistussa rahoituspyynnössä, että UFO-vastaukset olivat saatavilla.
Hän kirjoitti: ”Nyt on aika, jolloin meidän kaikkien on kysyttävä itseltämme, haluammeko todella ratkaista UFO-mysteerin. Jos vastaatte kyllä, meidän on pyydettävä jokaista jäsentä lahjoittamaan viisi, kymmenen tai kaksikymmentä dollaria, jotta voimme lykätä kalliita oikeudenkäyntikuluja.”
Spaulding viittasi oikeustoimiin, joita kohdistettiin CIA:n kaltaisiin kohteisiin, jotta saataisiin haltuun paljastaviksi uskottuja UFO-dokumentteja. Samassa tiedotteessa GSW:n tutkimusjohtaja W. Todd Zechel ilmaisi luottavansa tapauksen ratkeamiseen.
Zechel kertoi lukijoille: ”Jatkaaksemme tätä taistelua ja painostaaksemme riittävästi valtion virastoja, jotta ne alkaisivat kertoa totuuden UFOista, tarvitsemme huomattavia lahjoituksia jokaiselta jäseneltä. Lisäksi tarvitsemme apua suurelta yleisöltä. Loppujen lopuksi nämä ponnistelut hyödyttävät koko ihmiskuntaa, sillä saamiemme todisteiden avulla voimme lopullisesti selvittää UFOjen alkuperän ja luonteen. Minä hankin teille totuuden: te hankitte minulle varat.”
Spauldingin ja Zechelin puolustukseksi, he ja heidän kollegansa saivat itse asiassa onnistuneesti haltuunsa huomattavan määrän hallituksen asiakirjoja, jotka koskivat UFOja. Aineisto ei vain koskaan vahvistanut lopullisesti heidän lopullisia epäilyksiään ja uskomuksiaan setä Samulista ja lautasista.
Harmi Ground Saucer Watchin kannalta, että he eivät ajatelleet hankkia varoja heittämällä lähtemällä mukaan pörssipeliin. Näin tapahtui vuonna 2017 To The Stars Academy of Arts and Sciencen kanssa (TTSA).
Yrityksen lanseerauksen ja sijoittajille suunnatun sijoituspyynnön yhteydessä TTSA:n keulahahmo Tom DeLonge tarttui ”läpimurtoja on luvassa” -julistukseen ja totesi: ”Uskomme, että ulottuvillamme on keksintöjä, jotka mullistavat ihmiskokemuksen, mutta ne voidaan saavuttaa vain tukemalla rajoituksetta läpimurtotutkimusta ja innovaatiota.”
”Kuvitelkaa, että tällä vuosisadalla olisi 25. vuosisadan teknologiaa”, lisäsi pitkäaikainen ufologian kannattaja ja TTSA:n toinen perustaja tohtori Hal Puthoff. Hän selitti, että intohimoisesti uteliaista mielistä koostuva ryhmä koottiin paljastamaan ja levittämään ”tietoa, joka voi haastaa perinteisen teorian rajat” tunnistamattomien ilmailmiöiden tutkimisen osalta. Puthoff vakuutti lisäksi, että he toivat transformatiivista tiedettä ja insinööritaitoa esiin varjoista.
Nuo DeLongen ja Puthoffin vuoden 2017 huomautukset eivät näytä vanhenevan hirveän paljon paremmin kuin niiden liian optimististen ja ehkä joskus itsekkäiden 1900-luvun edeltäjiensä huomautukset, mutta ehkä en tunnista vallankumouksellista ihmiskokemusta ja mullistavaa tiedettä, kun näen sen. Minulla on kuitenkin edelleen rahani taskussa. Tätä kirjoitettaessa näyttää siltä, että suurin osa tuosta intohimoisen uteliaista mielistä koostuvasta tiimistä hakeutui vihreämmille laitumille, ja TTSA:n tulevaisuus on hyvin epävarma.
Ennen TTSA:n luovaa varainkeruuta Mutual UFO Network (MUFON) meni suoraan asiaan ja näytti hyväksyvän puolustustiedustelupalvelu DIA:n Robert Bigelow’lle myöntämät varat. Kiistelty hyväntekijä ja UFO-maailman päähenkilö helpotti järjestelyä osana Pentagonin ilmeisiä UFO-ohjelmia. Sanon ”ilmeinen”, koska suuri osa projekteista on toistaiseksi vahvistamatta. MUFONin avainhenkilöt väittävät yleensä, etteivät he tiedä mitään varojen lähteestä tai osallisuudesta siihen, minkä nyt tiedämme olleen raportoituja UFO-projekteja alun perin hallinnoinut virasto, DIA. On myös epäselvää kannattiko DIA täysin MUFONin palvelujen asiakkaaksi lähtemistä, varsinkin jos liittovaltion viranomaisilla oli jo hallussaan niin paljon tietoa, joka oli kypsää julkistettavaksi, mutta jatkamme vain eteenpäin.
Leslie Keanin ja George Knappin kaltaiset kirjoittajat onnistuivat useaan otteeseen asettumaan keskelle tiedonantojen pölypyörrettä, vaikka heidän uutisointinsa saattoi olla vilpillistä, virheellistä tai enemmän kuin vähän vastuussa itse pyörremyrskyn jatkumisesta. Heillä kahdella, samoin kuin lukuisilla heitä seuranneilla UFO-paljstustoimittajilla, on taipumus edistää melko epäuskottavia tarinoita ja virheellisiä päättelytapoja, joita jotkut pitävät ”access journalismina”. Tällaisia esimerkkejä ovat Knappin omistautuminen Bob Lazarin tarinalle, Skinwalker Ranchin kyseenalaistamaton kuvaaminen ja TTSA:n lausuntojen ja kertomusten kritiikitön hyväksyminen samalla, kun hän johdonmukaisesti esittelee asianosaisia henkilöitä.
Knappin puolustus Lazarin epäilyttävälle tapaukselle on erityisen altis kritiikille, kun otetaan huomioon kaksikon väite, että he tiesivät kumpikin sijainnin, jonne Lazar kätki väitetyn avaruusolentojen kehittämän alkuaine 115:n, mutta he kieltäytyivät kuitenkin jyrkästi esittämästä sitä. Tutkijat totesivat osuvasti, miten ironista on, että oletetut UFO-paljastusaktivistit eivät halua antaa maailmalle juuri sitä savuavaa asetta, jota he vaativat vallankäyttäjiltä.
Keanin objektiivisuus ja ilmeinen puolueellisuus asetettiin kyseenalaiseksi, kun hän esitti väitteitä hallituksen osallisuudesta JAL 1628 -tapauksen peittelyyn. Väitteet olivat suoraan ristiriidassa väitetyn peittelyn kahden ensikäden todistajan lausuntojen kanssa. He osallistuivat kokoukseen, jossa peittelyohje väitetysti annettiin, mutta he sanoivat, ettei tällaisia lausuntoja annettu. Lisäksi nämä kaksi kertoivat, että tietoja todella jaettiin analysoitavaksi. Kean jätti olosuhteet pois tapausta koskevasta selostuksestaan — jopa sen jälkeen, kun tutkijat olivat saattaneet ne hänen tietoonsa — ja samalla hän tiettävästi esti yhteydenpidon tutkijoiden ja hänen yhteyshenkilönsä välillä, joka väitti, että salailu oli käynnissä.
Kean esitti myös vielä vahvistamattomia väitteitä AATIP:stä sekä fantastisia väitteitä chileläisistä väitetyistä UFOista, jotka osoittautuivat perusteettomiksi. Monet UFO-harrastajat arvostavat Keanin ja Knappin kaltaisten kirjoittajien työtä, kun taas toiset kyseenalaistavat vakavasti heidän kroonisen kritiikittömät ja epätäydelliset raporttinsa, joissa usein jätetään huomiotta melko ilmeisiä ristiriitaisuuksia. Kritiikki on ehkä perustelluinta siinä, miten nämä kaksi esittelevät itsensä toimittajina, kun taas esimerkiksi UFO-promoottoreiden kaltaiset nimitykset tuntuvat paljon tarkemmilta.
Vielä yksi merkittävä UFO-paljastusaktiivi, tai ainakin hän näyttää haluavan uskoa niin, on tohtori Steven Greer. Entinen lääkäri ryhtyi melko äärimmäiseen teatteriin ja kyseenalaisiin tutkimustoimiin, joiden tarkoituksena oli muka helpottaa laajempaa tietämystä UFOista ja niiden kuskeista. Greerin toimintaan kuuluu tiettävästi muun muassa aseistettujen henkivartijoiden saattueen tuominen suunniteltuun puheeseen vuoden 2013 Contact in the Desert -tapahtumassa Joshua Treessä, Kaliforniassa. Hänet tunnetaan myös siitä, että hän liioittelee virkamiesten kanssa pidettyjen kanssakäymisten merkitystä ja perii huomattavia palkkioita työpajoista, joiden väitetään helpottavan yhteydenpitoa avaruusolentojen kanssa, muun yhtälailla askarruttavan toiminnan ohella.
Greerin yleinen hokema on, että vierailevat ET:t ovat ystävällisiä, mutta Setä Samuli haluaa maalata heidät vihamielisiksi ja pitää asian salassa, koska avaruusolennoilla on ilmaisen energian lähde. Vapaan energian päästäminen ulos pussista löysäisi hallituksen kuristusotetta monilla teollisuudenaloilla Greerin mukaan. Hänen suorapuheinen aktivisminsa UFO-totuuden puolesta, jonka hän antaa meidän uskoa, johti siihen, että hän on joutunut estämään valtaapitävien useita hänen henkeään uhkaavia tilanteita, mistä syystä tuo dramaattinen kohtaus Joshua Treessä.
 |
| toukokuun 2013 mainos MUFONin sähköpostissa |
Greer on ehkä pahamaineisimmillaan hänen poikkeuksellisista väitteistään, jotka osoittautuivat virheellisiksi Atacaman luurankoon liittyen, sekä eettisistä kysymyksistä, joita hänen ja tohtori Garry Nolanin näytteen käsittelyyn liittyi. Nolanilla, joka on kunnioitettu Stanfordin professori ja tutkija, joka on suorittanut tutkinnon genetiikan alalla, oli lyhyt suhde To The Stars -järjestöön. Häntä epäiltiin myös laajalti ja luottavaisin mielin, ei niinkään nimettömänä kuvatuksi, tähtihahmoksi tohtori Diana Walsh Pasulkan (omanlaisensa) tietokirjassa American Cosmic.
Allekirjoittanut kyseenalaisti tilanteen, samoin kuin Nolanin ja Walsh Pasulkan haluttomuuden puuttua suoraan heidän väitettyyn osallisuuteensa raportteihin, joiden mukaan ”turvallisuushenkilöstö” valvoi ja muokkasi heidän podcasteissa antamiaan lausuntoja. Riittää, kun sanon, että kummallakaan ei ollut paljon sanottavaa, mutta se taitaa olla teille paljastus. Avoimuus tuntuu usein olevan hyvä asia vain, jos sitä sovelletaan muiden toimiin. Walsh Pasulkan näennäinen vilpittömyys puolittaisessa pyrkimyksessä salata American Cosmicin päähenkilöiden henkilöllisyydet kyseenalaistettiin läpi koko UFO-genren, samoin kuin sen taustalla olevat motiivit.
Takaisin Greeriin. Hän laittoi kovasti pökköä pesään Atacaman luurankotarinaan, jonka hän myi avaruusolentoihin liittyvänä. Tätä kuvattiin hänen vuonna 2013 julkaisemassa joukkorahoitteisessa elokuvassaan Sirius, jota mainostettiin UFO-mysteerin paljastamisena. Käteisrahan maksajat ilmaisivat pettymyksensä, kun heidän piti maksaa elokuvan katsomisesta, ja ilmoittivat tuntevansa itsensä tuplaveloitetuiksi. Joidenkin mielestä elokuvan sisältö oli sitten puutteellinen ja jäi selvästi jälkeen mainostetusta kannen räjäyttävästä merkityksestään. Pettymys ei lieventynyt yhtään, kun Greer ilmoitti vielä yhdestä elokuvasta, joka tarvitsi rahoitusta ja joka paljastaisi lopullisesti järkyttävän totuuden. Näin ei tietenkään käynyt, ja sitten hän teki sen uudelleen. Jotkut saattavat ajatella, että verolomakkeet osoittavat hänen sinnikkyytensä tarkoituksen kroonisen turhuuden edessä.
Tarkistin vuonna 2014 verotietoja, jotka Greerin johtama voittoa tavoittelematon yhtiö Center for the Study of Extraterrestrial Intelligence (CSETI) toimitti verovirastolle, joka näytti toimivan hänen yritystensä keskuksena. Huomasin, että Greer ei ilmoittanut saavansa palkkaa CSETI:ltä, mutta verovuoden 2012 aikana CSETI ilmoitti maksaneensa noin 177 000 dollaria konsultointipalkkioita Greerin omistamalle Crossing Point Inc.:lle.
CSETI maksoi edellisenä vuonna 2011 Crossing Pointille 180 360 dollaria. Vuonna 2010 CSETI maksoi Crossing Pointille yli 214 000 dollaria. Tarkasteltavan kolmen vuoden aikana Greerin Crossing Pointille maksettiin lähes 70 prosenttia CSETI:n ilmoittamista 833 083 dollarin yhteenlasketuista kokonaistuloista IRS:lle jätettyjen 990-lomakkeiden mukaan.
CSETI:n vuoden 2012 lomakkeessa 990EZ ilmoitettiin, että järjestö luopui voittoa tavoittelemattomasta asemastaan 1. tammikuuta 2013 alkaen. Siirtyminen saattoi liittyä siihen, että se sai niin paljon enemmän yritystoimintaan liittymättömiä tuloja kuin julkista tukea, että sen voittoa tavoittelematon hyväntekeväisyysasema oli mahdollisesti vaarantunut IRS:n määritelmän mukaisesti. Voittoa tavoittelemattomasta asemasta luopuminen olisi silloin suositeltava liike tohtori Greerin kannalta, eikä ollenkaan huonosti jos sen saa.
Stephen Bassett ryntäsi paljastusjuhliin ja perusti Paradigm Research Groupin, joka on lobbausaloite tai jotain sinne päin, ”totuussaarron” lopettamiseksi. Tietääkseni ryhmään ei virallisesti ja toiminnallisesti kuulu ketään muuta kuin hän itse. Hänen ponnisteluihinsa kuuluu muun muassa vuoden 2008 Million Fax on Washington -projekti, jossa hän yritti innostaa seuraajiaan hukuttamaan tulevan Obaman hallinnon fakseilla, sähköposteilla ja puhelinsoitoilla, joissa vaadittiin UFO-tietojen julkaisemista.
Bassett lienee pitänyt kovinta meteliä vuonna 2013 järjestetyssä kansalaiskuulemisessa, joka koski tietojen julkistamista. Kuudelle entiselle kongressin jäsenelle maksettiin kullekin 20 000 dollaria, jotta he osallistuisivat näytöskuulusteluun, jossa he viettivät muutaman päivän kuunnellen kymmeniä ihmisiä, joiden uskottavuus, tunnettuus ja huonomaineisuus vaihtelivat ja jotka antoivat todistajanlausuntoja UFOista. Edellä mainittu Steven Greer oli yksi esitelmöitsijöistä, ja illanviettoon kuului hänen elokuvansa Sirius esittäminen.
Richard Dolan oli myös kansalaiskuulemisen puhujien joukossa, ja hänet tunnetaan siitä, että hänen seuraajansa näyttävät uskovan hänen taistelevan UFO-totuuden saamiseksi hallitukselta. Kuulemistilaisuudessa hän esitteli melko häpeämättömästi ikääntyneen miehen kuvattua haastattelua, johon viitataan nimellä ”Anonymous”. Miehen väitetään työskennelleen CIA:lle ja nähneen monia hämmästyttäviä avaruusolentoihin liittyviä nähtävyyksiä työskennellessään Area 51:llä. Kuolinvuoteella annettujen lausuntojen taustalla oli vahvasti miehen halu kertoa maailmalle, mitä hän tiesi, ja välttää tarinoiden vieminen uhkaavaan hautaansa.
Kuten kerroin vuonna 2013, Linda Moulton Howe oli jo kauan sitten haastatellut ”Anonymousia”. Hänen täysin vahvistamaton tarinansa oli peräti 15 vuotta vanha silloin, kun Dolan ja Bassett antoivat ymmärtää, että se oli kiireellinen, ja esittivät sen kansalaiskuulemisessa tiedonantovelvollisuudesta. Valmistellessani edellä mainittua vuoden 2013 artikkeliani tilanteesta tarjosin sekä Dolanille että Bassettille mahdollisuuden kommentoida ja selittää, mitä he sanoisivat ihmisille, jotka saattaisivat kyseenalaistaa taktiikan. Kumpikaan ei vastannut.
 |
| Kaksivuotiaan pojan muumio, jota esitellään avaruusolentona |
Dolanin arvostelukykyä ja motiiveja epäiltiin entisestään, kun hän osallistui Roswellin diojen fiaskoon, tapahtumaketjuun, johon liittyi dioja, jotka kuvasivat todellisuudessa muumioitunutta intiaanilasta, mutta joita mainostettiin avaruusolennon kuvina. Dolan puhui kyseenalaisessa beWITNESS-tapahtumassa, joka oli Jaime Maussanin sponsoroima diojen julkinen esittelytilaisuus, jossa Dolan kutsui dioja ”vakuuttaviksi”. Hän myös vakuutti tarinaa mainostaneen kyseenalaisen ryhmän tutkimustaidot, jotka parhaimmillaan jättivät täysin tutkimatta kaikkein ilmeisimmän selityksen. Monet ihmettelivät, miten Dolan, joka väittää olevansa pätevä analysoimaan monimutkaisia UFOihin ja kansalliseen turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä, saattoi vilpittömästi olla niin taitamaton.
Pian sen jälkeen, kun beWITNESSin väitetyn suuren paljastuksen jälkeen totuus tuli esiin ja tarina purettiin täysin Roswellin diojen tutkimusryhmän laadukkaan työn ansiosta. Muutamassa tunnissa tapahtuman jälkeen vapaaehtoisista tutkijoista koostuva ryhmä oli jo pitkällä analysoimassa asiantuntevasti dioja, joiden korkearesoluutioisia kuvia promoottorit olivat aiemmin salanneet ja joiden tarkkaa tulkintaa he eivät muka pystyneet tekemään vuosiin. Kuten todettiin, diojen osoitettiin vakuuttavasti kuvaavan kuollutta intiaanilasta. Dolanin osakekanta jatkoi laskuaan muiden tapausten myötä, joissa hän hyväksyi näennäisesti kyseenalaistamatta fantastisia tarinoita, joiden pitäisi koetella kaikkein hyväuskoisimmankin UFO-fanin kärsivällisyyttä.
Viime aikoina hän on kiihdyttänyt voimakkaasti huonosti suunniteltua tarinaa, jossa pisteiden väliset yhteydet ovat äärimmäisen löyhät ja jonka tarkoituksena on lopulta todistaa se, mitä UFO-piireissä kutsutaan ydintarinaksi (lautasten maahansyöksyt, avaruusolentojen ruumiit ja kaikki se). Pieni vinkki: jos väite nojaa vahvasti spekulaatioihin, se ei todista mitään.
Kyseinen versio ydintarinasta sisältää kuulopuheita ja väitettyjä lausuntoja, jotka väitetään kuulleen tiedemies Thomas R. Wilsonilta, ja Dolan kutsui sitä ”vuosisadan UFO-vuodoksi”. George Knapp tietenkin vahvisti tarinaa, koska siinä viitattiin Eric Davisiin ja muihin Skinwalkerin ja TTSA:n kuuluisuuksiin. Niille, joita asia erityisesti kiinnostaa, kirjailija Billy Cox kertoi, kuinka Wilson kiisti toistuvasti huhujen paikkansapitävyyden, muiden ongelmallisten näkökohtien ohella, jotka liittyivät tähän pörriäistarinaan.
On melko kiehtovaa, miten UFOjen paljastamisen käsite pysyy niin tukevasti pystyssä. Tammikuun 8. päivänä 1999 Art Bell juonsi Coast to Coast AM -ohjelman ”UFO Disclosure ’99”. Stephen Bassett oli olennainen osa ohjelmaa, ja muita vieraita olivat Steven Greer, Richard Hoagland ja Joe Firmage.
On huomattava, että monet näistä UFO-aktivisteista onnistuvat jotenkin myymään loputtomasti kiireellisyyttä. Monet ovat henkilökohtaisesti soittaneet hälytystä välittömästä paljastumisesta vuosikymmeniä.
Bassettin suurin este oli se, että hänen toistuvien vihjailujensa ja suoranaisten ennusteidensa määräajat menivät ja jäivät toteutumatta. Ja hän teki paljon vihjailuja ja ennustuksia.
Samaa voidaan sanoa historian monista UFO-persoonallisuuksista, jotka pukivat ylleen tietovuotoviitan luvatakseen kaiken kertovia hallituksen paljastuksia innokkaasti odottavalle UFO-maailmalle. Voi olla vaikeaa loihtia jatkuvasti UFO-paljastushuippua, mutta se on ilmeisesti täysin mahdollista. Uudet sukupolvet ja seuraajat pitävät sitä edelleen vastustamattomana vetona ja ottavat samalla rooleja sekä liikkeen johtajina että tukijoina. Joidenkin kohdalla saattaa olla kyse tietämättömyydestä turhuuden historiasta, kun taas toisten omistautuminen voi perustua jääräpäisyyteen, toiveajatteluun, kyseenalaisiin motiiveihin tai moneen muuhun vastaavaan seikkaan. UFO-hullut massat vain jatkavat tuloaan, ja aina löytyy toimittaja, joka vastaa kysyntään, ellei jopa luo sitä.
Kelataanpa kello taaksepäin nykyisestä hurjasta vauhdista ja palataan nykyaikaisen UFO-juoksun alkuaikoihin. Vaikka internet ja podcastit puuttuivat, pioneereilta ei puuttunut kiireettömyyttä tai dramaattisuutta. Päinvastoin.
Ryhmämme perustettiin Washingtonissa 1950-luvulla. Salaperäisyys ja uteliaisuus ympäröivät NICAPia sen perustamisesta lähtien. Monet haasteet vaivasivat järjestöä, mutta yleisön kiinnostus sen asioihin ei yleensä kuulunut niihin. Tämä johtui ilmeisesti osittain siitä, että yleisö oli innostunut lentävistä lautasista, mihin vaikuttivat useat tekijät, joihin varmasti kuului myös tiedotusvälineiden huomio.
Pitkän tutkimustyön jälkeen olen tullut täysin vakuuttuneeksi siitä, että monet NICAPin jäsenet olivat vilpittömiä ja tehokkaita tutkijoita, vaikka he eivät toisinaan olleetkaan tietoisia puolueellisuudestaan. Mitä tahansa pelejä onkin ollut meneillään, NICAP:ssa oli todellakin ihmisiä, jotka olivat aidosti kiinnostuneita UFO-mysteereistä, hyvässä ja pahassa. He uskoivat työnsä olevan tärkeää ja pitivät itseään eräänlaisina pioneereina. Jossain mielessä he ehkä olivatkin. Toisissa tapauksissa motiivit ovat enemmänkin kyseenalaisia, samoin kuin toisinaan tutkimuksen tarkkuus.
NICAP koki ylä- ja alamäkiä, menestystä ja epäonnistumisia, ja sen kerrotaan keränneen yhdessä vaiheessa noin 14 000 jäsentä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Mutual UFO Network -verkosto väittää tällä hetkellä verkkosivuillaan, että sillä on maailmanlaajuisesti noin 4000 jäsentä.
NICAPin perinnön merkittävimpiä aspekteja on The UFO Evidence, jonka toimittaja Richard Hall on herättänyt henkiin. Vuoden 1964 raportti sisältää noin 200 000 sanaa UFO-tutkimuksista. Se sisältää sen, mitä NICAP piti 750:nä vakuuttavimpana tapauksena yli 5 000:sta NICAP:n arkistoissa olevasta tapauksesta. The UFO Evidence toimitettiin kongressille, ja yli 10 000 kappaletta siitä jaettiin tieteellisille tutkimusorganisaatioille, valtion virastoille, yliopistoille, sotilaslaitoksille ja kirjastoille (ks. s. 46). Vaikka aineiston merkityksellisyydestä voitiin varmasti kiistellä, raportti tarjosi konkreettisen lähtökohdan keskusteluille ja todellisen saavutuksen aikansa tutkijoille.
Mitä siis tapahtui NICAPin perustamisen, 1960-luvun yleisen kiinnostuksen huippuaikojen, jäsenmäärän nousun, CIA:n soluttautumista koskevien raporttien, järjestön taantumisen ja sen lopullisen 1980-luvun lopun välillä? Jotta ymmärtäisimme paremmin NICAPin nousua & tuhoa sekä kulttuurisesti & yhteiskunnallisesti merkittäviä tapahtumia matkan varrella, aloitetaan tarkastelemalla alkuja. Se vie meidät Yhdysvaltain pääkaupunkiin. Vuosi oli 1956.
Artikkelin julkaissut UFO Trail
