Germanea kanavoinut Lyssa Royal ( www.lyssaroyal.com)
Vuodelta 1992
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Tervehdys teille. On ilo olla täällä taas kerran. Haluaisimme antaa teille informaatiota galaktisen perheenne fyysisestä perimästä. Tätä informaatiota olette pyytäneet jonkin aikaa ja haluaisimme antaa teille ainakin perustan, jotta voitte rakentaa sille tulevaa työtänne.
LYYRALAISET
Aloitamme ryhmästä, jota kutsutaan lyyralaisiksi. Aiomme antaa teille perusinformaatiota eri alaryhmistä, joita on ollut heidän rodussaan, ja kenties laajemman näkemyksen esi-isienne moninaisuudesta, mikä tietysti heijastuu maailmanne moninaisuuteen. Sitten tuomme mukaan Vegan sivilisaatiot, koska he ovat apuna myös muiden galaktisten rotujen muodostamisessa.
Aloittaen sitten lyyralaisista (palaten taaksepäin kronologisesti), ensimmäinen fyysinen ilmaisumuoto, mitä voitaisiin pitää lyyralaisena, olisi jokseenkin pieni – itse asiassa pienempi kuin nykyinen keskivertoihmisenne. Mutta kun kulttuuri kasvoi, kun heidän kokemuksensa ja geneettinen rakenteensa alkoi muuttua, heidän fyysiset ominaisuutensa alkoivat laajentua myös.
Lyyralaiset jättiläiset
Annamme teille joitain pääryhmiä, jotka olivat hyvin aktiivisia avaruuden tutkimuksessaan, koska heillä on eniten merkitystä teille, koska he olivat yhteydessä teidän kanssanne. Ensimmäisenä on perimä, mitä kutsumme lyyralaisiksi jättiläisiksi. Nämä olennot (tietysti fyysisiä kuten te) jotka olivat kolmannessa ja neljännessä tiheydessä, olivat tyypiltään kaukasialaisia. Ne olivat pääasiassa vaaleaihoisia, vaaleasilmäisiä ja vaaleahiuksisia. Tummimmat hiukset olisivat keskiruskeat, mikä oli jokseenkin epätavallista.
Fyysistä kehoa voitaisiin verrata mesomorfiseen, mikä oli periaatteessa hyvin tasapainoinen, lihaksikas keho. Pituus olisi 1.8 – 2.7 m riippuen olentoryhmästä, pienimmät noin 1.8 m (sekä miehiä että naisia). Nämä olennot kehittivät tämän koon pitkinä geneettisinä kehitysjaksoina planeetalla, jolla oli voimakkaammat gravitaatiokentät ja tiheämpi sähkömagneettivaippa ja joka oli myös yleisesti ottaen aurinkokunnassa. Tämä merkitsi, sanoisimmeko, elinvoimaisemman olennon luomista. Nämä olennot heijastuivat Kreikan mytologiaan ja joihinkin raamatun tarinoihin jättiläisistä. Tämä on yksi ryhmä, mikä sivilisaatiollanne on edelleen solumuistissa. Tämä oli yksi pääryhmä, joka alkoi muodostaa Jumala/palvontasuhdetta kanssanne. Pysyttekö vielä perässä?
Tämä on yksi syy joihinkin ilmaisumuotoihin uskonnollisessa taiteessanne ja arkkitehtuurissanne (missä oli hyvin suuret ovet ja ikkunat). Tämän rodun rakennemalli oli hyvin syvällä ihmispsyykessä. Nämä olivat alkuperäisiä jumalia – tai ainakin niitä, jotka tekivät suurimman vaikutuksen teihin.
Lyyralaiset punapäät
On toinen rotu, mikä on haarautunut tästä jättirodusta – punatukkaiset lyyralaiset. Heidän hiuksensa olivat väriltään punaisesta kullanvaaleaan. Ihon sävy oli hyvin, hyvin vaalea. Näillä olennoilla oli vaikeuksia altistaa ihonsa tietyille luonnollisen valon taajuuksille alkuperäplaneetastaan johtuen. Jotkut näistä olivat myös kooltaan jättimäisiä, vaikka jotkut olivat keskimääräistä ihmiskokoa. Silmienväri oli yleensä vaaleasta sellaiseen väriin, mitä nyt pidettäisiin vihreänä, vaikka se on laadultaan erilainen vihreä, mitä näette maailmassanne. Nämä olennot olivat ensimmäisiä lyyralaisia pioneereja. (Pioneeri on hyvin lempeä sana, sillä on monia maailmoja, jotka pitävät näitä punatukkaisia olentoja tunkeutujina, rosvoina ja lyyralaisen perusperimän sekasorron aiheuttajina.)
Puhummeko myös heidän nykytilastaan?
No, jossain määrin puhumme kaukaisesta menneisyydestä, silloin kun he olivat vuorovaikutuksessa maatasonne kanssa. Näitä olentoja on edelleen, mutta paljon harvempilukuisina. Sanoisimme, että lähimmät jäänteet ovat muinaisnorjalaisessa mytologiassa, Viikingeissä jne. Jotkut tuossa mytologiassa olivat todellisia maan olentoja, joihin joko vaikutti punapäisten lyyralaisten piirteet tai jotka olivat vuorovaikutuksessa näiden kanssa. Nämä eivät ole kovin yleisiä vuorovaikutuksessa maailmanne kanssa, eivät niin yleisiä kuin jättiläiset, mutta riittävän yleisiä päästäkseen mytologiaanne.
Oliko heillä mitään henkistä tai energeettistä suhdetta muutamiin punatukkaisiin plejadilaisiin? Ilmeisesti Plejadeilla on punatukkaisen ryhmän jäänne.
Kyllä, aivan varmasti olisi geneettisiä yhteyksiä. Ja jos on jokin geneettinen yhteys, on aina energeettinen yhteys.
On vaikeaa ajatella Plejadeilla elävän jonkun, joka olisi väkivaltainen. Mutta jos tuo aggressiivinen taipumus kanavoituisi jotenkin muille alueille …
Se kanavoituu jännitykseen. Plejadilainen versio on paljon vesittyneempi. (Voimme palata siihen myöhemmin, jos haluatte.) Mutta puhdasrotuiset punapäät olivat hyvin aggressiivisia, väkivaltaisia, intohimoisia ja jossain määrin hyvin kapinallisia. He näkivät lyyralaisen jättirodun vanhempinaan ja he kapinoivat sitä ajatusta vastaan. He kapinoivat, koska he tunsivat, että jättirodun moraalia tungettiin heidän todellisuuteensa. Emme näe näin olleen, vaan tämä oli toinen ilmaisumuoto, mikä täytyi kokea galaktisessa perheessänne.
Kehittyivätkö nämä punapäät luonnostaan punatukkaisiksi vai tapahtuiko jossain matkan varrella tarkoituksellista manipulointia?
Jättirodussa oli niitä, jotka lähtivät tutkimaan. Pääryhmä otti siirtomaaksi tietyn planeetan ja sukupolvien kuluessa he sopeutuivat tuohon planeettaan. He sopeutuivat planeetan erityiseen mineraalikoostumukseen sekä ilmakehään. Planeetan ilmakehän tietyt aaltopituudet aiheuttivat mutaation punaisempaan sävyyn. Tämä yhdessä kapinallisemman asenteen kanssa alkoi luoda erityistä alaperimätyyppiä.
Tämä rotu on varmaan tuntenut jonkinlaista halveksuntaa perheen keskuudessa. Tulistuivatko he helposti? Tunsivatko he, että oli jotain todistettavaa?
Sanoisimme tämän olevan melko täsmällistä, kyllä. Sanomme tämän vähän kevyemmin, mutta kyse on koko galaktisen historianne tarinasta. Useimmat ryhmät jakautuivat, koska he eivät olleet samaa mieltä emoryhmän kanssa. Näin ollen useimmat kokemuksistanne galaktisena lajina perustuvat konfliktiin tai erimielisyyteen ja oikeutusyritykseen.
Punapää- ja kaukasialaiset alarodut
Tähän saakka on ollut siis jättiläisiä ja punapäitä. Ja punapäissä on kaksi alaryhmää – jättikokoinen ja keskikokoinen. Lyyralaisissa on myös laaja tyyppi, mitä kutsuisimme kaukasialaisiksi, jotka ovat vaaleaihoisia, vaaleasilmäisiä (tummimmat silmät olisivat kenties vaaleanruskeat, mutta se oli epätavallista), joiden hiustenväri vaihteli melkein valkoisesta vaaleanruskeaan (mutta kaikki ruskehtava oli epätavallista). Näiden olentojen kehotyyppi olisi kaikkea ektomorfisesta (hoikka) mesomorfiseen (lihaksikas). Tämä on laajin kategoria. Useimmat geneettisistä esi-isistänne olivat kaukasialaisesta ryhmästä. Moninaisuutenne alkoi pienestä punapäävaikutuksesta sekä jättivaikutuksesta, mutta ne olivat toissijaisia verrattuna kaukasialaiseen vaikutukseen.
Sisäiseen rakenteeseen liittyvä informaatio on tarpeetonta, sillä se on pitkäveteistä eikä lainkaan olennaista tällä hetkellä. Halumme kommunikoida tätä informaatiota ei ole niinkään raa’an datan esittäminen, vaan saamaan teille ymmärrystä, miten planeetallenne on tullut niin monia ryhmiä. Pitäydymme siis ulkoisessa olemuksessa sisäisen rakenteen sijasta.
Tummaihoiset lyyralaiset
On toinen ryhmä, humanoidityyppi mikä on harvinaisempi, mutta sillä on ollut myös vuorovaikutusta maailmanne kanssa. Tämä oli piirteiltään kaukasialainen, mutta ihonväri oli enemmänkin vaaleasuklaa ja hyvin yhtenäinen koko kehossa. Pitäisitte sitä hyvin miellyttävänä ja viehättävänä sävyltään. Silmät ovat ruskeat, eivät mustat, vaikka jotkut olivat vihreitä, ja hiukset olivat tummanruskeat, eivät mustat. Tämä ryhmä vaikutti planeetallanne Intian, Pakistanin jne. alueella. Tämä oli heidän ensisijaista vierailualuettaan täällä.
Mikään nykyisistä planeettanne roduista ei ole puhtaasti mitään rotua, jokseenkin jokainen rotu on jotain sekoitusta. Kuitenkin tätä rotua mitä kutsumme tummaihoisiksi lyyralaisiksi, pidettiin pasifisteina. Heidän psykologinen rakenteensa oli äärimmäinen passiivisuus ja rauhallisuus. Heitä voisi kutsua jopa haluttomiksi, koska heistä oli erittäin vaikeaa saada irti tunnereaktiota. Joitain näistä yksilöistä mainitaan muinaisten aikojen sanskriitin kielen kirjallisuudessa.
Hetken kuluttua puhumme vegalaisesta vaikutuksesta. Kuitenkin haluamme tehdä selväksi, että tämä viimeksi mainittu ryhmä, tummaihoiset lyyralaiset, ei ole sama asia kuin jotkut vegalaiset prototyypit, joista puhumme ja joilla on hyvin erilainen geenirakenne.
Olisiko se täysin erilaista genetiikka kuin lyyralaisilla? Tämä ryhmä on perustaltaan lyyralainen ja ryhmää josta puhutte myöhemmin, ei pidettäisi lyyralaisena?
Lintumainen lyyralainen alaryhmä
Kyllä. He saattaisivat näyttää samanlaisilta, mutta geenipohja on erilainen. On tarvetta esittää muutamia toisia muotoja, jotka ovat ilmaisseet energiaansa lyyralaisen energian kautta, jotka ovat humanoideja eli nisäkkäitä, mutta joiden ulkonäkö on erilainen kuin se, minkä te tunnette humanoidina. Tätä on selitetty myös mytologiassanne.
On eräs olentoryhmä, mitkä ovat nisäkkäitä, peräisin lyyralaisista periaatteista (Lyyran ollessa emoryhmä) ja joiden piirteet ovat hyvin erilaisia kuin humanoidin. Yksi erityinen rotu muistuttaa avaruusolennoiksi kutsumianne. Näiden olentojen kehotyyppi on ektomorfinen, hyvin hoikka, melkein hauras ja lintumainen. Kasvorakenne on kulmikkaampi, terävämpi, lintua muistuttava, vaikka nämä ovat silti nisäkkäitä. Silmät ovat lintumaiset. Hiukset eivät ole höyhenmäiset, mutta erilaiset ja voivat muistuttaa höyheniä, jos niitä ei kosketa tai nähdä lähietäisyydeltä. Ne myös koristettiin seremoniallisesti tietyllä tapaa, mikä sai ne näyttämään höyheniltä. Tämä ei ollut tarkoituksellista, vaan heidän oma ilmaisutapansa. Nämä olennot olivat hyvin maltillisia ja älykkäitä. He pitävät itseään ensisijaisesti tiedemiehinä, tutkijoina ja filosofeina. He eivät osallistuneet galaktiseen politiikkaan, mutta he kyllä matkustivat ja vierailivat paljon. Heillä oli vuorovaikusta täällä maan päällä vaikutusvaltaisimpien sivilisaatioiden aikana – sumerialaiset, egyptiläiset. Vuorovaikutusta tapahtui Indus-laaksossa.
Nämä olennot ovat tulleet kansojenne mytologiaan epäsuorasti. He eivät ole lintuolentoja, he ovat lintumaisia nisäkkäitä. Emme ole puhuneet näistä olennoista tähän mennessä, koska olemme rajanneet keskustelumme siihen, millä on merkitystä teille nyt maatasolla. Tämä on kuriositeetti – ainakaan nyt he eivät edusta mitään merkittävää, mitä teidän täytyy tarkastella jatkaaksenne omaa kehittymistänne.
Kissamainen lyyralainen alaryhmä
Toinen lyyralainen alaryhmä ovat myös nisäkkäitä ja humanoideja, mutta niiden fyysinen ulkomuoto muistuttaa maailmanne kissakuntaa. He eivät ole kissaihmisiä, vaan humanoideja joilla on kissamaisia ominaisuuksia. He ovat hyvin ketteriä ja vahvoja. Nenä ei ole hallitseva vaan kissamainen, jos voitte kuvitella kissan nenän. Korvat eivät ole ihmismäiset eivätkä kissamaiset, vaan jotain siltä väliltä – vähän teräväkärkiset, mutteivät paljon. Suu on hyvin lempeä ja pieni. (Monta kertaa maan ulkopuolisten katsoessa ihmiskasvoja, heidän mielestään suu hallitsee ylen määrin.) Näillä kissamaisilla olennoilla on hyvin pieni, hienostunut ja aistikas suu. Silmät ovat huomiota herättävät, suuret ja kissamaiset ja niissä on toinen luomi. Taas kerran, nämä ominaisuudet ovat kehittyneet tietystä ympäristöstä, missä he ovat olleet sukupolvien ajan. Heillä ei ole turkkia. Kuitenkin iholla on suojakerros, mitä pitäisitte persikkanukkana. Se johtuu heidän kotiplaneettansa kovasta ultraviolettisäteilystä. Se suojasi vain kehoa.
Kaikki alkukantainen vuorovaikutus näiden olentojen kanssa maailmassanne raportoitaisiin niin, että he ovat kissaihmisiä. He eivät ole. He ovat humanoideja.
Siis varhain näiden kahden ryhmän kehitys otti eri suunnan kuin omamme. Jos he ovat alkuperältään lyyralaisia, niin puhumme miljoonista vuosista, jolloin tämä kehitys alkoi erottua omasta haarastamme, eikö vain?
Voi, kyllä. He eivät ole niin paljon mukana ihmisdraamassanne. Tämä ei ole aiheutunut lyyralaisten toimimattomuuksien ja konfliktien kieltämisestä. Heidän innostuksensa on mennyt vaan toisiin suuntiin ja he ovat kehittyneet niissä suunnissa. Heillä on ollut yhteyksiä teihin aina silloin tällöin. He tunnistavat, että olette kaikki osa samaa perhettä, ainakin geneettisesti. Ja heidän yhteiskunnissaan on yksilöitä, jotka usein projisoituvat teihin astraalitasolla – vain pitääkseen linjat auki kommunikointia varten. Mutta tällä erää ei ole ollut tarvetta suureen vuorovaikutukseen kulttuurienne välillä.
SILMÄT
On eräs asia, jota haluaisimme korostaa lyyralaisista, vegalaisista ja muista maan ulkopuolisista sivilisaatioista, jotka ovat kommunikoineet kanssanne. Se koskee heidän silmiään. Ensisijaisesti silmät ovat korostuneet, on kyse sitten vinoudesta, muodosta, koosta, väristä tai heijastavuudesta. Ne ovat tavallisesti hyvin huomiota herättävät. Jos etsitte mytologioistanne, monet sivilisaationne ovat korostaneet silmiä – huomattavimmin egyptiläiset. Tämä ei alkanut koristeluna, vaan kuvana jumalista, yrityksenä tehdä ihmisistä enemmän jumalan kaltaisia, yrityksenä kunnioittaa jumalia. Ajan kuluessa on kadotettu yhteys siihen, miksi silmiä korostettiin – se johtui alun perin jumalista.
Miksi silmämme näyttävät hyvin pieniltä verrattuna muuhun perheeseen?
Jos muistatte tarinoita, joita olemme kertoneet geenimanipuloinnista homo sapiensin luomisessa, niin lyyralaiset eivät halunneet luoda teitä omaksi itsekseen. Heillä oli hyvin tiettyjä ongelmia teidän luomisessa tasavertaiseksi itsensä kanssa. Niinpä yksi valinta oli silmien luomisessa – teille annettiin apinamaisemmat silmät. Ymmärrättekö, mitä tarkoitamme?
Apinamaisuuden säilyttäminen?
Apinamaisuuden säilyttäminen, mikä on jossain määrin ollut yksi tuskallisimmista asioista, joita he ovat tehneet teille, koska katsoessanne peiliin solumuistinne muistaa apinan. Jos teillä olisi jumalan silmät, niin katsoessanne omiin silmiinne näkisitte Jumalan.
Mielenkiintoista. Katsoessamme peiliin näemme menneisyyden, kun taas he näkevät tulevan geenivastineen, ainakin symbolisesti.
Niin. Tämä oli alkuperäinen aikomus, jotta katsoisitte aina taaksenne, ettekä koskaan eteenpäin. Silloin kun siruslaiset ottivat projektin lyyralaisilta, sitä oli liian myöhäistä muuttaa. Niinpä jossain määrin siriuslaiset kannustivat teitä korostamaan silmiä muistaaksenne Jumalan, jotta unohtaisitte esi-isänne. He ovat tehneet paljon aikakausien saatossa stimuloidakseen muistianne, jotta ette koskaan unohtaisi.
Onko lyyralaisessa evoluutiossa toisia linjoja, joilla ei ole mitään tekemistä meidän kanssamme historiallisesti ja jotka kirjaimellisesti haarautuivat galaksin toisiin osiin?
Voi, kyllä. Mutta valtaosa lyyralaisten evoluutiosta on sidoksissa teihin. Esimerkiksi kissamaisilla ja lintumaisilla joista olemme puhuneet, on omat kytköksensä toisiin ryhmiin. He ovat osa muitten sivilisaatioiden kehitystä.
On tärkeää, että painotamme tässä taas kerran, että lyyralainen perusgeenirakenne on kaikkien emo tässä tapauksessa. Kuitenkin tunnustamme Vegan olleen riittävän merkittävä ilmestys saadakseen myös oman perimätyyppinsä. Ne olennot jotka haarautuivat Lyyrasta hyvin, hyvin varhain toisiin suuntiin ja aloittivat omat kokemuksensa, muodostivat oman kehityksensä kautta omat ainutlaatuiset prototyyppinsä.
VEGALAISET
Vegalaisissa geenityypeissä on vähemmän muunnelmia kuin lyyralaisissa. Vegalaisen genetiikan pääalaryhmä on standardi-vegalainen, joka on keskimäärin 1.8 – 2.1 m pitkä (miehet ja naiset), tummempi-ihoinen, ei-kaukasialainen tyyppi. Yleisesti sanottuna ihokerrokset ovat paksumpia ja niitä on vähemmän. Iho ei ole yhtä pehmeä kuin ihmisiho, se on paljon kovempi ja kestää ultraviolettisäteilyn korkeita tasoja sekä kovaa kuumuutta ja kylmyyttä. Paljon vankempi ja kestävämpi humanoidiolento. Yleisesti kaikkien vegalaisten joilla on hiuksia, hiukset ovat pääasiassa mustia ja sävyjä on standardimustasta tumman ja vaaleanruskeaan (mikä on epätavallista) ja vielä tummempaan mustaan kera vihertävän vivahteen.
Se mielenkiintoinen huomio, että riippuen vegalaisista roduista joillain ei ole lainkaan hiuksia, joillakin on hyvin vähän hiuksia ja joillakin on pää täynnä hiuksia. Ihonväri on kaikkea vaaleanruskeasta (melkein beige) hyvin tummanruskeaan, mitä planeetallanne kutsuttaisiin (omaa terminologiaanne käyttäen) negroidiksi tai intiaaneiksi (omat alkuperäisasukkaanne) – kaikkea siltä väliltä.
Siis jotkut itäosan intiaanit ovat hyvin tummanruskeita ja jotkut afrikkalaisryhmät hyvin mustia, melkein hiilenmustia?
Kyllä. Yleisesti sanottuna hiilenmusta on maapallonne ominaisuus, joka syntyi täällä. Se on hyvin epätavallista muualla. Tulette huomaamaan myös, että iho on laadultaan ryppyisempää – ei aina, mutta joskus.
Humanoidityyppiset vegalaiset
Aiomme jakaa vegalaisen prototyypin vain kahteen luokkaan. Toinen on humanoidi ja toinen ei-humanoidi ja nämä ovat vain ulkonaisia olemuksia, eivät geneettisiä rakenteista. Olemme aiemmin kuvanneet teille vegalaisia humanoidityyppinä. Yleisesti huomaatte, että humanoidiryhmässä silmät ovat hyvin huomiota herättävät. Vegalaisen standardihumanoidin silmät ovat hyvin suuret, tumma pupilli ja iiris. Silmät ovat yleensä vähän vinossa, mutta silti suuret niiden luomi pysyy silmän päällä. Se ei siis samanlaista kuin zetoilla, joilla ei näytä olevan luomea. Jos he kulkisivat katuanne pitkin, he näyttäisivät hyvin epätavallisilta, mutta ette välttämättä pitäisi heitä maan ulkopuolisina. Ehdottomasti he kiinnittäisivät huomionne. Ajattelisitte heillä ehkä olevan jonkinlaisen syntymävika.
Näiden vegalaisten silmät ovat hyvin huomiota herättävät – vielä enemmän kuin lyyralaisten silmät. Yksinkertaisesti kontrasti tumman ihon ja silmän valkoisuuden välillä (pupillin ja iiriksen ulkopuolella) herättäisi enemmän huomion. Tietysti niillä joilla on tummat hiukset ja silmäripset näyttäisi olevan musta rajaus suurien silmiensä ympärillä.
Monet muut ryhmät joista puhumme, ovat peräisin tästä vegalaisryhmästä, huomattavimmin orionlaiset. Olemme kuvanneet hyvin laajaa ryhmää, ihmistyyppistä ryhmää vegalaisessa geenirakenteessa.
Ei-ihmistyyppiset vegalaiset
Toinen ryhmä – ei-ihmistyyppiset vegalaiset – ovat kuitenkin humanoideja, nisäkkäitä. Kun sanomme ei-ihminen, puhumme ulkonäöstä. Näiden olentojen ulkonäkö voi muistuttaa hyönteistä tai matelijaa. (Nämä ovat teidän nimikkeitänne, joita sovellamme näiden olentojen fyysiseen ulkonäköön.) Yleisesti sanottuna voidaan löytää sama ihonväriskaala kuin ihmistyypiltä. On kuitenkin ryhmä, jolla ei ole ainoastaan vihertävä vivahde hiuksissaan, vaan myös ihossaan. Se ei ole kovin huomiota herättävä. Emme halua teidän ajattelevan, että puhumme jostain vihreästä hirviötyypistä.
Puhumme vain perushumanoidiolennosta, jolla kupariperusta ihossa ja verenkierto, joka antaa vihertävän sävyn. Silmät ovat hyvin suuret ja niissä on toinen luomi tai sitten ei, riippuen alkuperäplaneetasta. Heillä on hyvin pieni nenä ja huomattava leuka joissain tapauksissa. Leuka voi olla työntynyt eteenpäin (mikä antaisi matelijavaikutelman) tai taaksepäin (mikä antaisi hyönteisvaikutelman). Puhumme humanoidityyppisistä olennoista. Kutsumme tätä ryhmää ei-humanoidityypiksi ainoastaan ulkonäön vuoksi – ne ovat silti nisäkkäitä. Nämä olennot ovat kommunikoineet kanssanne maatasolla ja ovat vastuussa joistain tarinoista, joita kiertää matelijahirviöistä tai kylmäverisistä avaruusolennoista jne. (Kun pelätään ja kun kohdataan tuntematon, usein liioitellaan kokemusta.) Nämä olennot ovat geneettisesti yhteydessä teihin. Ne lisääntyvät nisäkkäinä. Niiden perusgeenirakenne heijastaa mallia, mitä galaktinen perheenne ilmaisee, joten he ovat edelleen osa perhettänne.
On lisää sanottavaa jossain kohtaan näistä olennoista, mutta tällä erää haluamme vain esitellä idean niille, jotka ovat uteliaita, mistä tässä kaikessa matelijajutussa on kyse. He eivät ole hyönteisiä, he eivät ole matelijoita, he ovat humanoideja ja nisäkkäitä. He eivät vain näytä samanlaisilta kuin te.
Nämä kaksi ryhmää – lyyralainen ja vegalainen geenityyppi – ovat sitten mukana siinä, miten galaktisen perheenne muu osa ilmaisee itseään. Mainitsemme nyt galaktisen perheenne muut pääryhmät ja näytämme, mistä niiden geeniperimä on.
PLEJADILAINEN SIVILISAATIO
Ilmeisin ovat plejadilaiset. Plejadilaiset jakautuivat lyyralaisesta ryhmästä – jotkut menivät suoraan Plejadeille Lyyralta, toiset menivät maapallolle ja sekoittivat geeninsä maan genetiikkaan itseään varten ja sitten palasivat Plejadeille liittyäkseen siellä toisiin lyyralaisiin ryhmiin. Standardiplejadilainen on sekoitus eri geenityypeistä, joista olemme puhuneet. Yleisesti ottaen plejadilainen ilmentyy millaisena tahansa blondista joihinkin mustahiuksisiin tai hyvin tummanruskeahiuksisiin yksilöihin. Silmät ovat yleensä vaaleansinisestä vaaleanruskean – kaukasialainen. Yleensä he ovat kaukasialaisia. Pituudeltaan he ovat hyvin pienistä (1.5 m) hyvin suuriin (joskus 2.1 m – harvinaista, mutta mahdollista). Voitte nähdä, miten jotkut väistyvät geenit joita he toivat lyyralaisesta perimästään (esim. jättiläiset), voivat ilmentyä kehoon. Siis plejadilaisryhmä kaukasialaistyyppinä on hyvin monimuotoinen.
Näyttäisivätkö nämä mainitsemasi vaaleanruskeat silmät aluksi kultaisilta?
Kyllä.
Siis raportit kultaisista silmistä olisivat itse asiassa näitä ruskeasilmäisiä, vastakkaisena omille ruskeille standardisilmillemme?
Kyllä, kyse ei ole teidän ruskeista standardisilmistänne. Kun puhumme silmienväristä, emme puhu millään tapaa siitä, minkä te tunnette silmienvärinä. Se mitä näette omana silmienvärinänne, on vain sitä, miten silmänne heijastavat valoa tässä todellisuudessa. Jos värähtelette eri taajuudella tai jos olette eri todellisuustasolla, koko värilaatu muuttuu, koska valoheijastusta hallitsevat lait muuttuvat ja heijastetun valon laatu muuttuu. Voimme kuvata tätä siis vain karkeasti. On muita silmienvärejä, mutta jos kertoisimme teille laventelivärisistä silmistä, kuvittelisitte, miltä laventeli näyttää, ja sitten havaintonne sanomastamme olisi aivan väärä. Niinpä pidämme tämän informaation hyvin standardoituna.
Ei ole oikeastaan mitään tarvetta mennä pidemmälle plejadilaisiin geenityyppeihin, koska ne heijastavat hyvin paljon lyyralaisia ryhmiä. Jotkut ovat yhdistelmiä, jotkut punapäitä, jotkut hyvin vaaleaihoisia. Plejadilainen fyysinen ilmaisumuoto liittyy periaatteessa lyyralaiseen genetiikkaan ja joissain tapauksissa lyyralaiseen ja terralaiseen genetiikkaan. Onko tämä valmis?
Voitko puhua plejadilaisten tunnetemperamentista, samanlaisuudesta tai erilaisuudesta omissa ryhmissään ja verrattuna meihin? Onko se samanlainen kuin meidän ja onko plejadilaisten ryhmien kesken eroavuuksia?
Heidän tunnekehonsa on paljon harmonisempi, mutta ymmärtäkää, että se missä he ovat tänä päivänä, syntyi negatiivisuuden kieltämisestä. Olemme puhuneet teille siitä jo, joten se ei ole mitään uutta. Te toisaalta kiellätte sekä negatiivisuuden että positiivisuuden yrityksenä olla neutraali tai tunteeton. Tähän suurin osa todellisuudestanne pyrkii. Jossain määrin tämä on yritystä tasapainottaa esi-isienne energioita, koska ilmiselvästi se mitä he tekivät, ei toiminut, koska he olivat edelleen konfliktissa. Olette siis päättäneet olla tekemättä melkein kaikin tavoin sitä, mitä esi-isänne tekivät. Plejadilaisten tunnerakenne ei nyt tukahduta negatiivisuutta – enimmäkseen. Kuitenkin se mitä he ovat tänä päivänä, johtuu heidän negatiivisuutensa tukahduttamisesta. Näin ollen jossain määrin se, mikä on negatiivista (tukahduttaminen), voi muuttua kasvuprosessiksi, mikä lopulta johtaa etsittyyn kasvuun.
Onko potentiaali samanlainen, onko perustunnerakenne samanlainen?
Voi, kyllä. Sanoisimme, että enemmän kuin millään toisella rodulla, mistä olemme puhuneet kanssanne. Tunteiden samankaltaisuus välillänne on hyvin merkittävä. Yksi suurin syy erilaisuuteen on yksinkertaisesti todellisuutenne erilaisuus. Sanotaanpa, että jos plejadilaisia tuhansien vuosien takaa tulisi elämään maailmaanne tänä päivänä, heistä tulisi teitä tunteellisesti. Mutta heidän kehitystaustallaan niin ei tapahtuisi.
ORIONIN SIVILISAATIO
Orionin sivilisaatio on luonteeltaan 89% vegalainen. Tuosta 89%:sta sanoisimme, että 75% on ihmistyyppistä, vegalaista genetiikkaa. Loppua 14%:ia (?) pidettäisiin vegalaisena ei-ihmistyyppinä. Siksi tarinanne Orionin matelijoista, vaikka ne ovat vähän väritettyjä (tavallisesti tunnekehon värittämiä), ovat täsmällisiä, koska Orionin järjestelmässä elää noita ei-ihmistyyppisiä olentoja, jotka ovat perimältään vegalaisia. Pääasiassa ne ovat vegalaisia luonteeltaan.
Siis kehotyyppi, missä on hyvin korkea kuparipitoisuus, ei johdu ainoastaan geenilinjasta vaan myös ruokavaliosta?
Kyllä, ehdottomasti. Kehonne täällä maan päällä perustuu veteen ja vaikka heillä on vettä pääainesosana, tietty öljy- tai rasvakoostumus voitelee kehoa ja ihoa. Tavallaan samanlainen idea kuin autonmoottorissa, vaihteet kääntyvät öljyn vuoksi. Haluamme mainita yhden ainutlaatuisuuden, mikä on orionilaisten silmät. Hyvin tiukan henkisen harjoituksen kautta, mihin sisältyy ruokavalio, seremoniat ja tietyt psyykkiset kokemukset, useat papit Orionin järjestelmässä voivat muuttaa silmiensä väriä hyvin kirkkaan siniseksi. Joillakin ihmisistänne on ollut kohtaamisia näiden Orionin tyyppien kanssa, joilla on hyvin terävän siniset silmät. Jos jollain on ollut, hyvin luultavasti tuo olento on ollut jonkinlainen pappi, sillä tuo silmienväri ei ole synnynnäinen, vaan saavutettu tietyn henkisen polun kautta.
Kerroimme, että 89% Orionin olennoista on luonteeltaan vegalaisia. Loput 11% ovat lyyralaista kantaa. Sanoisimme, että tuosta 11%:sta 90% on vaaleanruskeaihoisia ihmisiä, joista olemme puhuneet, ja loput 10% kaukasialaistyyppisiä lyyralaisia – vaaleahiuksisia. He ovat harvinaisia, mutta tietysti puhuttaessa useiden miljardien väkimäärästä, siitä kertyy mukava määrä ihmisiä.
Ja heillä on taipumusta olla aggressiivisia ja jättää merkkinsä?
Kyllä, yleensä tämä on tavallinen teema. Nämä ovat näiden orionilaisten olentojen tavallisimpia fyysisiä ominaisuuksia. Jos ollaan vähän esoteerisia hetken, niin kun pääsette jalostuneisiin värähtelyihin, kun pääsette neljännen ulottuvuuden korkeammille tasoille, fyysisestä ulkonäöstä tulee hyvin muokattava eikä lainkaan tärkeä. Puhumme kolmannen tiheyden ja alemman neljännen tiheyden ominaisuuksista, koska silloin geenieroavuudet ovat hyvin selviä ja ilmeisiä.
Onko riittävästi geneettistä samankaltaisuutta, että luonnollinen risteytyminen on mahdollista?
Kyllä, ehdottomasti.
Entä lyyralaisten ja vegalaisten tyyppien välillä?
Sanoisimme, että jos otettaisiin sattumanvarainen lyyralainen ja sattumanvarainen vegalainen, olisi 60%:n mahdollisuus, että syntymä onnistuisi ilman mitään ongelmia.
Miltä tulos näyttäisi?
Jollain tavalla tyypilliseltä etniseltä ihmiseltä planeetallanne. Nyt pääsemme ajatukseen lisääntymisestä planeetallanne. Planeetallanne on ollut kaksi aktiivista linjaa. Vegan kuninkaalliset huoneet – mikä on itse asiassa vaihtanut omistajaa ja on nyt Siriuksen kuninkaalliset huoneet – ja Lyyran kuninkaalliset huoneet. Risteytyminen toistensa kanssa kautta historian on ollut yritystä yhdistää nämä huoneet. Sietää siis päätellä, että näin ollen kaikki risteytykset näiden kahden välillä onnistuisivat hyvin vähällä manipuloinnilla.
SIRIUSLAINEN SIVILISAATIO
Tämä tuo meidät siriuslaisiin. Sirius ollessaan päätähti ja jollain tavalla ulottuvuusovi monille tietoisuuksille, on hyvin monimuotoinen. Halusimme tuoda siis tietoon, että ne siriuslaiset joista puhumme, ovat oman historianne siriuslaisia, niitä jotka osallistuivat geeniprojektiinne maan päällä. Siriuslaisia on niin monilla eri tasoilla (useimmiten valoulottuvuuksissa), ettemme halua teidän hämmentyvän. Puhumme niistä, jotka olivat osa maan homo sapiensin geeniluomista.
Tämä siriuslainen rotu josta puhumme – kutsumme heitä siriuslaisiksi jumaliksi – on peräisin Vegalta. Niinpä Siriuksen pääperimä on vegalaista kantaa – tummempi iho, mutta mitä tahansa hyvin vaaleanruskeasta hyvin tummanruskeaan. Heillä on paljon vegalaisia ominaisuuksia, mm. hyvin merkille pantavat silmät – suuret ja vähän vinot silmät. Ne siriuslaiset jumalat jotka olivat olleet vuorovaikutuksessa planeettanne kanssa ja viettäneet paljon aikaa lyyralaisten kanssa ja jotka olivat myös osana geeniprojektianne, olivat tehneet itse risteytyksiä. Niinpä nämä siriuslaiset jumalat alkoivat ajan kuluessa omaksua paljon lyyralaisten piirteitä. Joillakin alkoi olla vaaleampi iho, joidenkin geenirakenne alkoi olla erilainen. Se tuli pisteeseen, missä risteytykset lyyralaisten ja siriuslaisten kesken olivat niin sekaisin, että ainoa tapa ilmaista siriuslaisuutensa oli uskomusrakenteen kautta, ei fyysisen ulkonäön.
Koska emme nyt keskity geeniprojektiin maan päällä, olemme hyvin lyhytsanaisia tässä. (Saatavilla on nauhoja, jotka voivat kertoa koko tarinan.) Perimmäinen yritys oli yhdistää Siriuksen ja Lyyran kuninkaalliset huoneet. Kautta aikain planeetallanne – Aatamin ja Eevan prototyyppien luomisesta lähtien – on yritetty tätä uskoen, että voitaisiin luoda kehittyneempi ihmistyyppi. Tämä jatkuu edelleen. Nyt ei ole niinkään kyse fyysisten ominaisuuksien yhdistämisyrityksestä, vaan uskomusjärjestelmien.
Koska siriuslaiset jumalat olivat vegalaista sukulinjaa, sietää päätellä, että joillakin heistä on saattanut olla geeneissään vegalaista ei-ihmistyyppiä. Tämä merkitsisi, että jotkut siriuslaiset jumalat näyttivät ei-ihmisiltä, oli kyse sitten hyönteisistä tai matelijoista (vaikka ne olivat nisäkkäitä teidän laillanne, mutta ulkonäkö oli erilainen). Tämä selittää jotkut tarinat. Jotain muuta Siriuksesta, ennen kuin siirrymme eteenpäin?
Siriuksella, Vegan tapaan, on erittäin kirkas aurinko, niin kirkas että jos katsomme sitä, myös planeettojen luultavalta kiertoradalta, se voisi aiheuttaa välittömän sokeutumisen, koska se on tuhansia kertoja kirkkaampi kuin oma aurinkomme. Voin ymmärtää, miten aurinko ehdollisti vegalaisen kehon ja siriuslainen aurinko on ollut vielä kovempi. Niinpä mietin, olisivatko jotkut vesieläinviittaukset voineet johtua taidokkaasta geenisuunnittelusta, mitä tehtiin Siriuksen järjestelmässä selviytymiseksi – vai onko tämä vain mytologian vääristymää?
Yhteys planeettanne valaisiin ja delfiineihin (tarkoittaen, että ne edustavat siriuslaista tietoisuutta) edustaa enemmän terralaista kuin siriuslaista. Vaikka galaktisessa perheessänne on sellaisia olentoja, valaiden ja delfiinien luominen maan päälle oli tarkoituksellista. Ne eivät tulleet jostain muualta. Näin ollen planeetallanne olevat olennot ovat kehittyneet avustettuna. Näette tämän tutkimalla delfiinien ja valaiden luurankoa. Niillä on sormi- ja varvasluut evissään. Niillä on karkea humanoidiluuranko, mikä on sopeutunut niiden ympäristöön.
Sanotte siis, että delfiinit ja valaat eivät edusta ihmisperheen geeniperintöä Siriuksen kautta?
Oikein. Mutta ne edustavat toki geenivaihtoehtoa. Haluttiin, että geenivaihtoehtoja olisi läsnä niille, jotka haluaisivat muita kokemuksia. On paljon muuta, mistä voisimme puhua tähän liittyen. Haluamme kuitenkin keskittyä tiettyyn suuntaan. Jos haluat kysyä tästä jollain toisella kerralla, niin kysy vapaasti vaan.
ZETA RETICULIN SIVILISAATIO
Haluaisimme nyt puhua olennoista, jotka tunnetaan zeta reticulilaisina. Heidän fyysiset ominaisuutensa jotka jo tunnette, ovat pituus 1.0-1.5 m (joissain tapauksissa 1.5 m), yleensä kalju, heiveröisen näköinen, suurempi pää suhteessa kehoon, suuret silmät joissa ei näytä olevan luomea, hyvin pieni nenä (jos ollenkaan), pieni suu ja pienet korvat. Olemme antaneet teille tarinan zeta reticulilaisista. Tiivistyksenä siitä tässä, että he olivat hyvin teidän kaltaisenne sivilisaatio, joka meni jollain tavalla itsetuhon ja rotukriisin polulle. He tajusivat sen ennen tuhoutumistaan. He kuitenkin havaitsivat tulleensa steriiliksi. He tekivät geenimanipulointia, kloonausta jne. muuttaakseen rotuaan ja näin on niitä zeta reticulilaisia, jota näette tänä päivänä.
Kerromme teille, että zeta reticulilaisten perusgenetiikka ennen rotukriisiä ja transformaatiota oli vegalaista ihmistyyppiä. Heidän sivilisaationsa vaati muutoksen aikana muuttamaan kehorakennettaan sellaiseksi, mitä he ovat nyt. Tämä selittää yhden syyn, miksi heitä on täällä ja miksi he ovat kiinnostuneita genetiikastanne, koska he etsivät alkuperäistä genetiikkaa laitettavaksi takaisin itseensä – he näkevät tehneensä väärin transformaationsa aikana jalostaessaan pois tunteet. Jos he aikamatkaisivat – mihin he kykenevät – takaisin omaan menneisyyteensä, he keräisivät vain geenitietoa ajalta ennen kriisiään. Heille tuo geenitieto on alempiarvoista, he eivät halua sitä. He etsivät toisia rotuja, joilla on vegalaisia esi-isiä ja vegalaista DNA:ta, joka on sopeutunut kokemusten kautta laajempaan olotilaan. Planeettanne on yksi näistä paikoista.
Täällä on aktiivisia vegalaisia koodeja ja tässä kohtaa melkein kaikki planeetallanne kantavat sekä lyyralaisia että vegalaisia koodeja. Olette sekoittuneet niin hyvin. Silloin kun he ottavat geeninäytteitä teistä, he etsivät enimmäkseen vegalaisia (mutta vähän lyyralaisia) geenikoodeja, joita on vahvistettu ja sopeutettu alkuperäisestä tilastaan Vegalla tuhansia vuosia sitten. Siksi te olette heille niin tärkeitä – koska kannatte kehonne soluissa sitä, mitä he pitävät ainoana tulevaisuutenaan. Te olette maan päällä palvelleet ennen kaikkea geenien säilytyspaikkana, galaktisen universumin geenivarastona, galaktiselle perheellenne. Jollain tavalla olette ansainneet kiinnostuksen tätä varastoimaanne DNA:ta kohtaan, koska se on nyt paljon arvokkaampi kuin menneisyydessä. Yksilöitä tulee nyt takaisin tutkimaan tuota suurempaa arvoa ja sitä zeta reculilaiset tekevät.
Onko heillä itsellään geneettistä tulevaisuutta? Ja mikä se on?
He tekevät omaa geenitulevaisuuttaan kulkiessaan eteenpäin. Jollain tapaa (ja puhumme tässä vähän löyhästi) heillä ei ole muuta tulevaisuutta kuin se, minkä he tarkoituksellisesti manipuloivat. Rotuevoluution lakien mukaan heidän olisi ”pitänyt” transformoitua jo pois fyysisyydestä. Koska he eivät kulje rotukehityksen standardilakien mukaan, heidän tulevaisuutensa on sitä, minkä he siitä tekevät. He voisivat tuhota itsensä huomenna vain pysäyttämällä kaikki laboratorionsa ja lähtemällä – parantamatta koskaan genetiikkaansa ja lopulta kuolla vain pois. He voisivat tehdä sen, mutta he eivät halua. He eivät halua lähteä tästä todellisuudesta ratkaisematta asioita, joiden he tuntevat tarvitsevan ratkaisua. Näin he pitävät itsensä fyysisyydessä, kunnes he onnistuvat siinä.
Ja kuten olemme todenneet aiemmin, he ymmärtävät, että te olette kutsuneet heidät ja että myös te saatte jotain vuorovaikutuksesta heidän kanssaan. Kyse ei ole yksisuuntaisesta tiestä. Sanoisimme tässä kohtaa, että se mitä saatte vuorovaikutuksesta heidän kanssaan, on paljon arvokkaampaa, kuin olette koskaan käsittäneet, paljon arvokkaampaa kuin olemme koskaan kertoneet teille. Se on olennaista.
Mitä nämä eri rodut ajattelevat meistä, kun he näkevät meidät fyysisesti? Mitä he tuntevat meistä?
On erilaisia tunteita. Kuvitelkaa ”sekarotuista” paria, kuvitelkaa aasialainen nainen ja musta mies jotka tekevät lapsen. Kun katsotte lapsen kasvavan, voitte nähdä hyvin selvästi – ainakin fyysisesti – afrikkalaisia ja aasialaisia ominaisuuksia ja voitte katsella niiden laajentuvan, kasvavan ja punoutuvan yhteen. He tuntevat itsensä niin hyvin tässä kohtaa, että kun he katsovat teitä, he eivät näe ainoastaan fyysisiä ominaisuuksianne, vaan myös tunne- ja mentaaliset ominaisuudet sekä jopa henkiset ominaisuudet ja he voivat paikantaa itsensä teissä hyvin nopeasti. Joillekin on järkytys ja tuskallista tulla tänne, koska olette hyvin selkeitä peilejä heille. Toisille tuleminen tänne on ainoa tapa nähdä itsensä.
Pitävätkö he meidän fyysisestä ulkonäöstämme? Inhoavatko he sitä? Ovatko he neutraaleja vai onko uteliaisuutta?
Silloin kun on kulkenut universumissa niin paljon kuin nämä rodut, kyse ei ole ulkonäöstä pitämisestä tai sen inhoamisesta, koska on nähty hyvin kummallisia asioita. Kyse on kuin déjà vu -tunteesta, kun he näkevät teidät. Teissä on jotain hyvin tuttua ja kuitenkin jotain hyvin vierasta – jotain mikä pelottaa heitä kovasti. He tuntevat vetoa teihin ja he myös pelkäävät – ja siinä piilee kasvun paikka.
Tämän myötä kiitämme kaikista upeista kysymyksistänne. Tästä tulee lisää informaatiota tulevaisuudessa. Valamme vasta perustaa tässä. Haluaisimme käyttää tämän tilaisuuden kiittääksemme jokaista teitä niistä lahjoista, joita olette antaneet. Ette ainoastaan omalle todellisuudellenne, esi-isillenne, vaan ennen kaikkea itsellenne, koska ne lahjat kantavat paljon arvokkaampaa hedelmää, kuin voitte vielä nähdä. Paljon rakkautta teille kaikille.
