Avainsana-arkisto: eksobiologia

NASA ilmoittaa avaruusolennoista ’muutaman viikon sisällä’, väittävät löytäneensä niitä

Brittiläinen akateemikko, professori Simon Holland, jolla on laaja kokemus yhteistyöstä NASAn kanssa muun muassa Maata uhkaavien asteroidien jäljittämishankkeissa, on vakuuttunut siitä, että hän on uraauurtavien paljastusten jäljillä.

Mirrorille puhuessaan Holland paljasti: ”Olemme löytäneet galaksistamme ei-inhimillisen Maan ulkopuolisen älykkyyden, eivätkä ihmiset tiedä siitä.”

Professorin mukaan Mark Zuckerbergin Breakthrough Listen -hankkeen sisäpiiriläiset ovat antaneet hänelle vihjeen, että kuukauden sisällä saatetaan julkaista uutisia, jotka saattavat ajoittua Yhdysvaltain vaalien aikaan ja jotka viittaavat konkreettisiin todisteisiin vieraista elämänmuodoista.

Ensimmäiset havainnot tehtiin Parkesin radioteleskoopilla Australiassa (Kuva: Bloomberg via Getty Images).
Ensimmäiset havainnot tehtiin Parkesin radioteleskoopilla Australiassa (Kuva: Bloomberg via Getty Images).

Hän ehdottaa, että Oxfordissa sijaitsevaan hankkeeseen liittyvillä tutkijoilla saattaa jo olla vakuuttavia todisteita Australiassa sijaitsevan Parkesin teleskoopin sieppaamista muukalaissignaaleista.

”He löysivät todisteita ei-inhimillisestä teknologisesta signaalista muutama vuosi sitten Australiassa sijaitsevan Parkesin teleskoopin avulla”, Holland väitti ja korosti, että teknologiamogulien Zuckerberg ja Juri Milner rahoittamassa tutkimuksessa etsitään kiireesti lisätietoja, joilla voidaan todistaa heidän ennennäkemättömät havaintonsa.

Simon varoittaa, että he ovat vaarassa tulla ohitetuiksi loppusuoralla.

Breakthrough Listenia rahoittavat miljardöörit Juri Milner ja Mark Zuckerberg (Kuva: Getty Images North America).
Breakthrough Listenia rahoittavat miljardöörit Juri Milner ja Mark Zuckerberg (Kuva: Getty Images North America).

Hän paljasti: ”Kiinalaisten FAST-ohjelma [Five-hundred-meter Aperture Spherical Telescope] saattaa olla edellä. Se on maailman suurin teleskooppi sitten Arecibon.”

BLC-1-nimisen kohteen koordinaatit ovat tiettävästi kiinalaisten tiedossa, ja molemmat ryhmät kilpailevat siitä, että he saisivat ensimmäisenä tehdä erittäin arvostetun ilmoituksen.

Viisi potentiaalista teknosignaalikandidaattia tunnistettiin SETI:n ”Seti at Home” -ohjelman uudelleentarkastelussa, jossa käytettiin maailman tietokoneiden yhdistettyjä resursseja radioteleskooppien tuottamien valtavien tietomäärien seulomiseen. Simon sanoo, että BLC-1:tä pidetään ylivoimaisesti lupaavimpana.

Simon korostaa, että riippumatta siitä, mikä BLC-1:n signaalien lähde on, se on erilainen kuin mikään tunnettu luonnonilmiö. ”Se on yksittäinen pistemäinen lähde”, hän sanoo, eikä se ole pelkkää kohinaa.

Kiinan FAST-teleskoopilla työskentelevä ryhmä analysoi samaa tietoa (Kuva: VCG via Getty Images).
Kiinan FAST-teleskoopilla työskentelevä ryhmä analysoi samaa tietoa (Kuva: VCG via Getty Images).

”Signaali oli kapea sähkömagneettinen spektri sen sijaan, että se olisi ollut koko maailmankaikkeuden jättimäinen surina, jonka kuulemme kaikkien radioteleskooppien kautta.”

Tähtitieteilijät ovat olleet innoissaan mahdollisista ”muukalaisten” lähetyksistä jo ennenkin, kun pulsareita löydettiin ensimmäisen kerran, ne luetteloitiin ”LGM”- eli ”pienet vihreät miehet” -kohteiksi. Ja vuonna 1977 julkaistiin ”Wow!”-signaali.

”Signaalia ei ole koskaan tunnistettu lopullisesti. Mutta Simon uskoo, että tällä kertaa se voi olla oikea.”

Tutkijat ovat ymmärrettävästi erittäin varovaisia ennen kuin he tekevät näin ikimuistoisen ilmoituksen. Simon odottaa kuitenkin, että joko Oxfordin Breakthrough Listen -ryhmä tai kiinalainen ryhmä voi tehdä sen noin kuukauden kuluessa.”Olisi hienoa, jos se tapahtuisi samaan aikaan, kun Valkoisessa talossa on ensimmäinen nainen”, hän vitsailee.

 

Artikkelin julkaissut express.co.uk


Simonin tuore päivitys viikontakaisista väitteistään:

Löydettiinkö me justiinsa avaruusolentoja?

Se on yksi maailmankaikkeuden suurimmista arvoituksista, ja se on askarruttanut ihmiskuntaa siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran katsoimme tähtiä ja ajattelimme muita maailmoja. Onko Maapallomme ainoa paikka, jossa on elämää, vai voisiko sitä löytyä muualta, triljoonien planeettojen, tähtijärjestelmien ja galaksien joukosta? Kuten Arthur C. Clarke asian ilmaisi: ’On olemassa kaksi mahdollisuutta: joko olemme yksin maailmankaikkeudessa tai emme ole. Molemmat ovat yhtä pelottavia.’

Paljastus siitä, että saatamme olla todella lähellä vastausta, on siis merkittävä ja yllättävä; vielä yllättävämpää on, että se tapahtui Jools Hollandin uudenvuodenaattona 2023 järjestämässä ”Musical Hootenanny” -ohjelmassa Rod Stewartin, Sugababesin, Joss Stonen ja Mary Wallopersin esitysten välissä.

Tapansa mukaan aina kun musiikki hiljeni, Jools Holland kiersi poikamaisesti BBC:llä tv-vieraidensa välissä ja pyysi heiltä kommentteja menneestä ja tulevasta vuodesta. Yksi näistä vieraista oli Dame Maggie Aderin-Pocock, University College Londonin maailmankuulun fysiikan ja tähtitieteen laitoksen kunniatutkimusassistentti.

Tohtori Aderin-Pocockin vieressä istuessaan Holland kysyi tunnetulta tähtitieteilijältä hänen odotuksiaan vuodelle 2024, ja hän vastasi rehellisesti ja suorasukaisesti: ”Uskon, että löydämme Maan ulkopuolista elämää.” Hieman hätääntyneenä Holland pyysi hieman selvennystä — esim. tapaammeko ne Maapallolla — johon hän vastasi edelleen: ”Muukalaiselämää on ehdottomasti olemassa”. Huomautus: ei täällä, vaan siellä.

Jos tämä olisi vain yksittäinen tapaus, voisimme jättää sen huomiotta. Ehkä BBC oli epätavallisen avokätinen englantilaisen porejuoman kanssa pukuhuoneessa. Aderin-Pocock ei kuitenkaan ole ainoa henkilö, joka päättää vuoden 2023 hätkähdyttäviin ennustuksiin avaruusolentojen löytymisestä. Suosittu brittiläinen astrofyysikko Becky Smethurst lisäsi muutama päivä sitten YouTubessa julkaistulla videollaan tähän kaikkeen yksityiskohtia sanomalla: ”Uskon, että saamme hyvin, hyvin pian tutkimuksen, jossa on vahvaa näyttöä biosignaalista eksoplaneetalla. Sanotaan, että se on bingokortissani vuodelle 2024”.

Samoin CNBC:n haastattelussa, joka lähetettiin vuoden 2024 ensimmäisellä viikolla, brittiläistä astronauttia Tim Peakea pyydettiin spekuloimaan Maan ulkopuolisesta elämästä, ja hän sanoi: ”Mahdollisesti James Webb -teleskooppi on jo saattanut löytää [Maan ulkopuolista elämää]… he eivät vain halua julkaista tai vahvistaa tuloksia ennen kuin ovat täysin varmoja, mutta löysimme planeetan, joka näyttää antavan voimakkaita signaaleja biologisesta elämästä.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa? On mahdollista, että nämä kolme avaruusjohtohahmoa viittaavat eri löytöihin, mutta se, että he kaikki ovat brittiläisiä ja käyttävät samankaltaista kieltä, viittaa siihen, että he viittaavat samaan asiaan: nimittäin tieteelliseen julkaisuun, joka on todennäköisesti brittiläistä alkuperää ja ehkä vielä vertaisarvioitavana, ja joka tarjoaa vankan todisteen Maan ulkopuolisesta elämästä eksoplaneetalla (aurinkokuntamme ulkopuolisella planeetalla) biomerkkien avulla, mikä tarkoittaa yleensä ilmakehässä olevia kaasuja ja kemiallisia aineita, jotka ovat erittäin todennäköisesti peräisin orgaanisista olennoista. Nämä biojäljet voivat olla metaanin ja hapen tai metaanin ja hiilidioksidin yhdistelmiä ja niin edelleen.

Ei ole yllättävää, että tämä lausuntojen sarja on saanut spekulaatioiden avaruusjäniksen juoksemaan kovaa vauhtia. Twitter/X:ssä vannoutuneet UFO-ihmiset väittävät esimerkiksi, että tämä on vain ”UFO-paljastuksen” ensimmäinen vaihe — ihmiskunnalle varovasti annettavaa valistusta Maan ulkopuolisesta elämästä ilman, että maailma joutuu epävakaaseen tilaan.

Oletettu paljastussuunnitelma menee näin: ensiksi valtaapitävät kertovat meille rennosti, että miljardin kilometrin päässä sijaitsevalla planeetalla on luultavasti muutama ötökkä pilvissä — toisin sanoen jotain syvällistä, mutta ei uhkaavaa. Kun olemme tottuneet siihen, meille kerrotaan, että olemme kohdanneet ”teknosignaalin”, joka viittaa älykkääseen muuhun kuin maanpäälliseen elämään, joka ehkä lähettää radioaaltoja tai lähettää luotaimia (mikä on huolestuttavaa, mutta hei, me selvisimme mikrobeista).

Lopulta meille kerrotaan, että ei-ihmisäly kulkee keskuudessamme, ja on tehnyt niin jo jonkin aikaa — mikä on syvästi uhkaavaa, mutta koska olemme tottuneet avaruushyönteisiin ja sitten avaruusradiosignaaleihin, mitä väliä sillä on, jos meillä on avaruusolentoja maan päällä?

Tämä kuulostaa melko hullulta — mutta toisaalta monet ufomaiset paljastukset viime vuosina ovat vaikuttaneet melko hulluilta. Meidän ei kuitenkaan tarvitse mennä kovin syvälle tähän kaninkoloon, jotta nämä houkuttelevat brittiläiset avaruusvihjeet olisivat erittäin stimuloivia. Saako näiden biosignatuurien tunnistamista koskeva tutkielma laajan hyväksynnän? Vai haastavatko muut tutkijat sen, ja jääkö se lopulta epäselvyyksiin ja kiistoihin?

Ehkä sitä ei oteta niin vakavasti (näin kävi viimeaikaisille fosfiinikaasulöydöille Venuksesta). Tai sitten odotettu artikkeli osoittautuu lopulliseksi, ja se hyväksytään osaksi tieteellistä konsensusta. Sen jälkeen me kaikki nyökkäämme ja ymmärrämme, että kyllä, tuolla ulkona on muitakin elämänmuotoja, maanpäällisen kotimme ulkopuolella. Jos näin käy, Jools Hollandin vuoden 2023 Musical Hootenanny jää todennäköisesti historiaan — eikä vain siksi, että se osoitti Rod Stewartin osaavan yhä vääntää komean biisin.

 

Artikkelin julkaissut spectator.co.uk

Ehkä avaruusolennot ovat sittenkin täällä

Kirjoittanut John Gertz

SETI, modernina astronomisena projektina, on lähtöisin vuosilta 1959 (ensimmäinen tutkimus) ja 1960 (ensimmäinen havainto). Moderneja UFO-havaintoja on tehty 1940-luvun lopulta lähtien. Vaikka pinnallisesti nämä ovat samanlaisia, nämä kaksi alaa eivät käytännössä liity toisiinsa mitenkään. SETI yleensä vaatii astronomian loppututkinnon, ja tieteentekijät tuppaavat karsastamaan UFOilijoita, koska he eivät vaadi kameraa enempää, jolla saa sumeita kuvia.

Kuitenkin nämä kaksi leiriä ovat lähentymässä toisiaan.

Klassisessa SETI-paradigmassa tähdistä etsitään keinotekoisia signaaleja. Mutta tämä viestintästrategia on kovin vajavainen avaruusolentojen näkökulmasta. Jotta se onnistuisi, avaruusolentojen pitäisi ottaa kohteekseen potentiaalisesti miljoonia lähellä olevia lupaavia tähtiä (mukaanlukien omamme) jatkuvasti, ja tehdä niin miljardien vuosien ajan. Lisäksi heidän tulisi ylläpitää jokaiseen tähteen suunnattua tähän tarkoitettua vastaanotinta, jotta he eivät menettäisi yhtä ainuttakaan paluuviestiä jos ja kun sellainen saapuu. Tällaisen strategian kustannukset avaruusolennoille ajassa, energiassa ja materiaaleissa olisivat mittaamattomat. Lisäksi ilmoittamalla olemassaolostaan niin monelle tähdelle he kaivaisivat maata jalkojensa alta mikäli toisen pään sivilisaatio osoittautuisikin aggressiiviseksi. Tätä viestintäongelmaa pahentaa se, että kohdesivilisaatiosta ei tiedetä yhtään mitään. Mahdollisesti lähettävä sivilisaatio kommunikoi värien oskillaatioilla, kun taas vastaanottava sivilisaatio ymmärtää mehiläisenkaltaisia kehon värinöitä.

Toisten työhön perustuen olen hypotetisoinut, että avaruusolennot voisivat paremmin tehdä hommiaan lähettämällä robottiluotaimia. Suhteellisen yksinkertaiset luotaimet voisivat tarkkailla kehittyviä aurinkokuntia, esimerkiksi, 200 miljoonan vuoden intervallein. Tähtijärjestelmät, joilla on biogeenisiä planeettoja, olisivat useammin tarkkailun kohteina. Erittäin kyvykkäitä luotaimia voitaisiin sijoittaa pysyvästi sellaisten planeettojen läheisyyteen, jotka ovat saavuttaneet monisoluisuuden, kuten niiden happirikkaat ilmakehät tai muut biosignaalit osoittavat.

Kun pysyvästi sijoitettu luotain oli havainnut keinotekoisen sähkömagneettisen vuodon, joka osoitti, että jostakin monisoluisesta lajista oli tullut teknisesti älykäs, se yritti purkaa lajin koodin. Sesame Streetin, Khan Academyn ja YouTuben avulla Homo sapiensin kielten, tieteen, matematiikan ja kulttuurin tulkitseminen veisi vielä aikaa, vaikka luotain pystyisi käyttämään valtavia tekoälyominaisuuksiaan. E.O. Wilsonin ja muiden vuosikymmeniä kestäneen työn jälkeen tiedämme nyt jotain muurahaisten viestinnästä, mutta olemme vielä kaukana täydellisestä dekoodauksesta. Kuinka paljon vaikeampaa avaruusolennon olisi tulkita ihmisiä? Vaikka se olisi katsonut I Love Lucy -ohjelman jaksoja, jotka ovat vuotaneet avaruuteen siitä lähtien, kun ohjelma esitettiin ensimmäisen kerran, se ei ehkä silti ymmärrä niitä.

Paikallinen luotain saattaa joutua lähettämään tietoja takaisin kotitukikohtaansa syvällisempää analyysia ja/tai jatkotoimia koskevia ohjeita varten. Jos luotain aloitti tietojen lähettämisen kotitukikohtaansa vuonna 1950 havaittuaan varhaiset televisiosignaalit ja jos kotitukikohta sijaitsisi vaatimattomalla 150 valovuoden etäisyydellä, aikaisintaan vuonna 2250 luotain voisi saada ohjeet yhteyden ottamiseksi Maahan.

Kun kuitenkin lopulta kuulemme paikalliselta luotaimelta sen jälkeen, kun se on tulkinnut meidät, sen lähetykset saattavat olla maanpäällisellä kielellä. Tästä seuraava vuoropuhelu tapahtuu lähes reaaliajassa, toisin kuin tuskallisen hidas vuoropuhelu meidän ja satojen tai tuhansien valovuosien päässä olevasta tähdestä lähettävän vieraan sivilisaation välillä. Muukalaisluotaimen ei tarvitse paljastaa kotitukikohtansa sijaintia, mikä estää kaikenlaisen vaaran esisivilisaatiolle. Täysin itsenäinen luotain pystyisi kommunikoimaan kanssamme, vaikka sen kantaisä sivilisaatio olisi jo kauan sitten kuollut sukupuuttoon.

Jos luotain todella kuuluu olemassa olevaan sivilisaatioon tai sivilisaatioiden verkostoon, jäljelle jää ongelma, miten se voisi kommunikoida niiden kanssa. Suora yhteydenpito vaatisi valtavan lähettimen. Parempi ratkaisu olisi nivoa viestintäsolmut toistensa läheisyyteen, ehkä yksi jokaisen tähden kiertoradalla ja ehkä riittävän kaukana tähdestä, jotta sitä voitaisiin käyttää painovoimalinssinä Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian mukaisesti. Auringon kohdalla tämä polttopiste alkaa 550 Maan ja auringon etäisyydeltä (AU), jolloin solmu saavuttaisi noin miljardin signaalivahvistuksen.

Suuri määrä avaruusolentojen sivilisaatioita voisi osallistua tähän solmupistejärjestelmään, ja tietovarasto vain kasvaisi ajan myötä riippumatta siitä, pysyvätkö osallistuneet sivilisaatiot hengissä vai ovatko ne kuolleet sukupuuttoon. Voisimme lisätä Aristoteleen, Shakespearen, Beethovenin ja Monet’n tähän Galactica-tietosanakirjaan. Emme kuitenkaan pysty vaihtamaan kulttuurimme; koska avaruusolento on todennäköisesti jo ladannut kaiken haluamansa, koska se on tarkkaillut televisiota ja internetiä ainakin 70 vuoden ajan. Siitä huolimatta avaruusolento saattaa haluta värvätä meidät galaktiseen kerhoon, jotta voisimme valmistaa luotaimia ja solmuja ja ottaa muutoin vastuun tähtienvälisen viestintäjärjestelmän ylläpidosta välittömässä tähtinäköpiirissämme. Se olisi neuvotteluvaltti.

SETI:n tähtihavainnoissa oletetaan hyvin heikko signaali, jonka havaitseminen edellyttäisi Maan tehokkaimpia teleskooppeja. Erittäin herkkien teleskooppien näkökentät ovat kuitenkin hyvin pieniä. Paikallisen robottiluotaimen havaitseminen edellyttää päinvastaista strategiaa. Koska luotain on lähellä Maata, sen signaali olisi paljon kirkkaampi kuin tähtienvälisen majakan signaali, vaikka sen lähetyksen voimakkuus olettaisi varovaisesti olevan vain muutaman watin luokkaa. Näin ollen SETI:n paras strategia olisi uhrata suuri herkkyys laajalle näkökentälle tai, mikä vielä parempi, koko ajan taivaalla tapahtuvalle havainnoinnille. Tällaisia järjestelmiä rakennetaan parhaillaan tai niitä suunnitellaan.

Sotilaslentäjien väitetyt havainnot esineistä, jotka uhmaavat kaikkea tunnettua aerodynamiikkaa äkillisissä ja jyrkissä kiihtyvyyksissään, voivat olla harhoja, huijauksia tai optisia harhoja. Monet SETI-tutkijat ovat nyt kuitenkin samaa mieltä ufoilijoiden kanssa siitä, että ensimmäinen avaruusolennon havainto voisi tapahtua omassa aurinkokunnassamme. Sekä ufoilijoiden että SETI-tutkijoiden pitäisi myös olla yhtä mieltä siitä, että jos jotkut UFO-havainnot ovat aitoja havaintoja avaruusolennoista, niiden on oltava robottiluotaimia eikä biologisten olentojen miehittämiä aluksia. Jos ei muuta, niin tällaiset olennot murskautuisivat niiden väitetyn, hyvin suuren kiihtyvyyden aiheuttamien g-voimien takia.

Vielä puuttuu todisteet, jotka yhdistäisivät täysin ufoilijat ja SETI-tutkijat — ja silti näiden kahden ryhmän välinen välimatka ei ehkä olekaan niin valtava.

Tämä on mielipide- ja analyysiartikkeli; kirjoittajan tai kirjoittajien esittämät näkemykset eivät välttämättä ole Scientific Americanin näkemyksiä.

Kirjoittajan muita tutkimuspapereita

J. Gertz, Nodes: A Proposed Solution to Fermi’s Paradox, JBIS, 2017, 70, 454-457.

J. Gertz, ET Probes, Nodes, and Landbases: A Proposed Galactic Communications Architecture and Implied Search Strategies, JBIS, 2018, 71, 375-381.

J. Gertz, ‘Oumuamua and SETI Scout Probes, JBIS, 72, pp. 182-186.

J. Gertz, There’s No Place Like Home (in Our Own Solar System): Searching for ET Near White Dwarfs, JBIS, 72, pp. 386-395.

J. Gertz, Strategies for the Detection of ET Probes Within Our Own Solar System, JBIS, 73, pp. 427-437.

 

Artikkelin julkaissut Scientific American

Lähetimme viestin avaruuteen 1974, vastaus saatiin 27v myöhemmin

Marraskuun 16. 1974 SETIn tutkijat Arecibon radioteleskoopilla Puerto Ricossa lähettivät avaruuteen viestin. He suuntasivat viestin kohti Messier 13:a, Herkuleksen tähdistön klusteria, joka on 25 tuhannen valovuoden päässä.

Viestin oli koostanut tohtori Frank Drake, Carl Sagan ja muut tiedemiehet. Se lähetettiin käyttäen taajuusmoduloituja radioaaltoja (FM), ja viestistä muodoistui kolmen minuutin binäärikoodilähetys, jonka koko oli arviolta 210 tavua.

Lähetys tuotti dekoodattuna kuvan, ja viesti sisälsi seuraavaa informaatiota:

Numerot 1-10
Numerot 1-10
  • Niiden alkuaineiden jaksollisen järjestelmän luvut, joista deoksiribonukleiinihappo (DNA) muodostuu
  • Sokerien ja emästen kaavat DNA-nukleotideissa
  • DNA-nukleotidien määrä DNA:ssa sekä kaksoiskierrerakenne
  • Ihmishahmo, keskimääräisen ihmisen fyysiset ulottuvuudet sekä Maapallon ihmisten lukumäärä
  • Esitys omasta aurinkokunnastamme
  • Graafinen esitys Arecibon radioteleskoopista ja lähetinantennin dimensiot

Signaali oli miljoona kertaa voimakkaampi kuin tyypillinen TV-lähetys. 27 vuotta myöhemmin vuonna 2001 me saimme vastauksen!

Elokuun 21. päivänä 2001 kaksi viljakuviota ilmestyi lähelle Chilboltonin observatoriota Hampshireen, Britanniaan.

Yksi muistutti ihmiskasvoja, mutta toista on sittemmin kutsuttu ”Arecibon vastaukseksi”, sillä se sisältää formaatin, joka on lähes identtinen alkuperäiseen vuoden 1974 lähetykseen verrattuna, joskin muutamin muutoksin.

Viljakuvio: "Arecibon vastaus"
Viljakuvio: ”Arecibon vastaus”

Vastaus, kun sen dekoodaa, eroaa muutamilla tavoilla.

Vieläkin kiinnostavampaa on kuitenkin, että toinen viljakuvioon koodattu vastaus (Crabwoodin muodostelma) ilmestyi vuonna 2002 myös Hampshireen. Tämä viljakuvio sisältää valokuvan avaruusolennosta levyn tai ympyrän vieressä, joka sisältää taas kerran yhden binäärikoodin.

Viesti on koodattu käyttäen 8bittistä ASCII-koodia.

 

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Asiantuntija: ’Me tulemme löytämään elämää Maan ulkopuolelta’

The Conversation järjesti Redditissä julkisen kyselytunnin, jossa SETI-instituutin vanhempi tähtitieteilijä Seth Shostak selitti, miksi älyllisen elämän etsiminen on niin tärkeää ja miksi voimme pian löytää sitä.

Kysymys – Miksi jatkamme etsintöjä? Eikö esimerkiksi ole totta, että radioaallot muuttuvat lähes erottamattomiksi taustahälystä vain muutaman valovuoden päässä niiden alkuperästä?

Vastaus – Voimme havaita radioaaltoja miljardien valovuosien päästä, ja vieläpä ilman suurempia ongelmia. Ajatus siitä, että ne muuttuvat erottamattomiksi kohinasta jollakin pienellä etäisyydellä, on virheellinen. Riittävän suurella antennilla signaalin voi aina löytää.

Laajemmin ajateltuna tiedämme nyt kaksi asiaa, joita emme tienneet 20 vuotta sitten. Ensinnäkin, että planeettoja, mukaan lukien sellaisia, jotka saattavat olla Maan kaltaisia, on uskomattoman paljon näkyvässä maailmankaikkeudessa. Meidän maailmamme serkkuja voi olla miljardi biljoonaa. Toiseksi elämä alkoi Maassa hyvin varhain.

Jos älyllistä elämää ei ole olemassa, olemme tehneet paljon parempaa kuin pelkkä lottovoitto. Ja jos luulet, että olemme niin erityisiä … no, ajattele, että saatat olla väärässä. Ja tämän mahdollisuuden vuoksi kannattaa yrittää vastata kysymykseen kokeellisesti sen sijaan, että sanoo ”tiedän vastauksen jo”.

Kun lopulta löydätte älyllistä elämää Maan ulkopuolelta, kuka hallitsisi ilmoitusta? Onko olemassa protokolla, jota on noudatettava ennen kuin siitä tulee julkinen?

On olemassa asiakirja. Lyhyesti sanottuna siinä sanotaan, että tarkistakaa signaali varmistaaksenne, että se on todella maan ulkopuolinen. Ilmoita siitä sitten maailmalle ja neuvottele kansainvälisesti ennen vastauksen lähettämistä.

Mutta todellisuudessa siitä tulee hullu mediakohu, ja tiedemiehet yrittävät parhaansa mukaan oppia mahdollisimman paljon signaalista.

Miten tällainen yhteydenotto etenisi? Koska Stephen Hawking uskoo, että sen perusteella, miten me ihmiset kohtelemme monia vähemmän älykkään elämän muotoja maapallolla, uskotteko, että on todennäköistä, että korkeammilla elämänmuodoilla ei olisi parhaita aikomuksiamme mielessä yhteydenottohetkellä?

Kehitämme todennäköisesti vahvan tekoälyn (AI) tällä vuosisadalla. Tämä viittaa siihen, että kaikki signaalit, joita saatamme havaita, tulevat tekoälystä niiden puolelta. Monissa täällä esitetyissä kirjoituksissa kuvattujen motiivien liittäminen tällaiseen ”älykkyyteen” vaikuttaa suurelta osin perusteettomalta. Meillä ei ole aavistustakaan, mikä niitä kiinnostaisi, mutta meidän tuhoamisemme vaikuttaa liian itsekeskeiseltä.

Voitko kertoa meille WOW-signaalista ja sen merkityksestä?

Se ei ollut muuta kuin tietokoneen rivitulostimella kerran näkyvä ajelehtiva kuvaaja. Ei toista kertaa, vaikka sitä etsittiin vain minuuttia myöhemmin. SETI:n vanhoina aikoina oli paljon tällaisia ”kertaluonteisia” signaaleja, eikä ole mitään hyviä todisteita siitä, että yksikään niistä olisi ollut maan ulkopuolinen signaali.

Kuinka usein tapahtuu jotakin, joka saa sinut sanomaan itsellesi: ”Tämä voisi olla se”.

Koska tietokoneohjelmamme suodattavat häiriöt pois, ”tämä voisi olla se” -hetki tapahtuu vain hyvin harvoin. Edellinen hyvä hetki oli vuonna 1997.

Mitä mieltä olet Fermi-paradoksista, jonka mukaan elämää ei ehkä olekaan niin paljon, koska jos sitä olisi, se olisi jo ottanut meihin yhteyttä?

Fermi-paradoksi on suuri ekstrapolaatio hyvin paikallisesta havainnosta. Emme näe täälläpäin mitään selviä todisteita galaktisesta kolonisaatiosta. Joten niitä ei voi olla tuolla. Niinkö? En näe mitään todisteita megaeläimistä takapihallani, joten ehkä niitä ei olekaan …

Voi löytää monia ideoita siitä, miksi galaktinen kolonisaatio ei ole kovinkaan suuri toivomus kehittyneelle älykkyydelle, ja se, että ihmiset voivat keksiä uskottavia syitä, pitäisi saada sinut pitämään paradoksia mielenkiintoisena ajatuksena, mutta ei kovin merkityksellisenä havaintona.

Mitä ajattelet panspermiasta – ajatuksesta, jonka mukaan elämää on olemassa kaikkialla maailmankaikkeudessa mikrobimuotoisena, jota levittävät taivaankappaleet, kuten asteroidit?

Panspermiaa saattaa esiintyä, vaikka useimmat astrobiologit, joiden kanssa olen puhunut tästä, ovatkin sitä mieltä, että vaikka bakteerien itiöt selviytyisivät matkasta aurinkokunnan sisällä, ne eivät selviäisi aurinkokuntien välillä.

Miksi tiedemiehet etsivät jatkuvasti vettä ja happea etsiessään älyllistä elämää?

Kemia viittaa siihen, että hiilipohjaiset molekyylit ovat luultavasti paras vaihtoehto biologialle. SETI ei kuitenkaan tee tästä mitään oletuksia.

Kuinka moni alallanne on huolissaan Bill Wattersonin sitaatista, jonka mukaan ”varmin merkki siitä, että älyllistä elämää on olemassa muualla maailmankaikkeudessa, on se, että se ei ole koskaan yrittänyt ottaa meihin yhteyttä”?

Ensinnäkin oletus (se ei ole koskaan yrittänyt ottaa meihin yhteyttä) on väite, josta ei ole minkäänlaisia todisteita. Tämän lainauksen itsekeskeinen osa … että emme ole sen arvoisia, että meihin otettaisiin yhteyttä … kertoo enemmän Wattersonista kuin ihmiskunnasta.

 

Artikkelin julkaissut anomalien.com

Harvardin professori pohtii avaruusolentoja

Haastattelun päivämäärä: joulukuun 11, 2021
Haastattelupaikka: Harvardin yliopisto, USA

Professori Avi Loebia haastatellaan älykkään elämän olemassaolosta universumissa. Vastaukset ovat valaisevia. Hän sanoo, että ihmiskunta yrittää ymmärtää itsensä ulkopuolisia asioita ymmärtääkseen paremmin älykkään elämän mahdollisuutta, mutta sitä estää se seikka, että ihmiset harvoin näkevät muuta kuin oman itsensä, pääosin keskittyvät omaan itseensä. Iso kuva sivuutetaan, mutta hän on optimistinen siitä, että ihmiskunta jatkaa kehittymistään ja tiede joku päivä saa selville, että älykästä elämää on tuolla jossain.

Harvardin professorina voi olla vaikeaa tulla ulos kaapista ja sanoa, kyllä, avaruusolentoja on olemassa, mutta tässä hyvin selitetyssä haastattelussa hän jo sanoi sen kertaalleen. Hän ei halua vaarantaa asemaansa hyvämaineisessa yliopistossa. Joten kyllä, hän uskoo että ihmiselämää älykkäämpää elämää on tuolla jossain, mutta se on niin älykästä ja niin kaukana siitä mitä me voimme edes ymmärtää että sellaista on olemassa. Erittäin innostavaa itse asiassa. Olen 100-prosenttisesti samaa mieltä.

Scott C. Waring, Taiwan

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

 

Mikä on NASAn uusi strategia etsiä elämää ulkoavaruudesta?

Tieteentekijät tekevät tutkimuksia mahdollisista Maan ulkopuolisista sivilisaatioista.

Tutkimukseen kuuluu “teknomerkkien” etsintä, kuten ilmansaasteet, joiden ilmeneminen voisi tarkoittaa kehittyneen elämän olemassaoloa planeetalla aurinkokuntamme ulkopuolella.

RT American Natasha Sweatte raportoi yhdessä Rick Sanchezin kanssa.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Puolustusministeriö ei julkista ’huippusalaisia’ UFO-tietoja

USA:n laivasto varoitti, että eräiden ”HUIPPUSALAISTEN” UFO-tietojen julkistaminen tietopyynnön pohjalta (Freedom of Information Act, FOIA) saattaisi ”vakavasti vaarantaa” USA:n kansallisen turvallisuuden.

Vicen mukaan tietopyynnön vastauksena laivaston tiedustelupalvelun (Office of Naval Intelligence, ONI) edustaja vahvisti, että virastolla on hallussaan useita huippusalaisia dokumentteja ja ainakin yksi salaiseksi luokiteltu video, jotka liittyvät vuoden 2004 UFO-kohtaamiseen.

ONIn edustaja sanoi, että nämä dokumentit olivat joko luokiteltu ”SALAISIKSI” tai ”HUIPPUSALAISIKSI” ja niiden jakaminen kansalle ”saisi aikaan poikkeuksellisen vakavaa vahinkoa USA:n kansalliselle turvallisuudelle”.

RT American Natasha Sweatte raportoi. Entinen NASAn astronautti Leroy Chiao puhuu Scottie Nell Hughesin kanssa UFOista ja siitä mitä videolla saattaisi näkyä.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Mikä on reptiliaani?

Tutkimuksieni tarkoitusta varten reptiliaani on avaruusolento (Maan ulkopuolinen, UFO-matkaaja jne.) tai kryptidi (tieteellisesti tunnistamaton olento), jolla on enemmän tai vähemmän humanoidi kehon muoto ja liskomaiset piirteet. Käytän termiä synonyymina John Rhodesin suosimalle termille ”reptoidi”, joka on lyhennös sanoista reptilian humanoid. Yleisesti reptiliaani määritellään fyysisten piirteiden ja/tai muiden raportoitujen reptiliaanien samankaltaisuuksien avulla. Tutkimus reptiliaaniaiheesta on näin riippuvaista siitä saadaanko yksityiskohtaisia fyysisiä kuvauksia ja/tai piirroksia avaruusolennoista/kryptideistä, joita silminnäkijät raportoivat, joilla määrittää se mitkä havainnot menevät reptiliaanikategoriaan.

Mikä on ”reptiliaanin ulkomuoto”? Suomuinen iho (erilaisia kuvauksia), kasvojen piirteet muistuttavat liskoa tai käärmettä, ja sormen päissä on liskomaiset kynnet ovat joitain yhdistäviä kuvauksia. Toiset piirteet, kuten poimuisat kädet, silmissä pystysuorat viillot ja kirkkaan keltainen iiris, tai roteva kehonrakenne ja yleinen pituus pari metriä ovat toistuvia monissa tapauksissa, joten ne ovat myös määrittäviä piirteitä.

Mikä on ”tyypillinen” reptiliaanikokemus?

Ihmisillä on monenlaisia kokemuksia reptiliaanien kanssa. Tärkeä kysymys on: miten erottaa reptiliaanikokemus (eli havainto tai kontakti reptiliaaniolennon kanssa) muista UFOihin liittyvistä, kryptozoologisista tai paranormaaleista kokemuksista? Lyhyt vastaus: jos yksi tai useampi reptiliaani on mukana, silloin kyseessä on reptiliaanikokemus.

Yksityiskohtia ihmisten reptiliaanikokemuksista, mm. relevantti konteksti (eli missä, milloin, olosuhteet, elämäntapahtumat jotka voivat liittyä), ovat tärkeitä tutkimuksessa. Reptiliaaneja tutkittaessa me olennaisesti tutkimme ihmiskokemuksen piirteitä. Tutkijana se mitä etsin on yksityiskohtaisia kuvauksia kokemuksesta. Mikä oli tapahtumien järjestys? Mitä tapahtui? Miltä asiat näyttivät, kuulostivat, haisivat tai tuntuivat? Mitkä olivat kohtaamisen jälkivaikutukset? Miten kokemus mahtuu henkilön elämään ja suurempaan UFOihin tai paranormaaliin liittyvään kokemuspiiriin? Keräämällä yksityiskohtaisia kuvauksia kokemuksista eri ihmisiltä me voimme rakentaa kuvan siitä miltä yleinen reptiliaanikohtaamiskokemus tuntuu, ja lajitella kokemuksia eri tavoin erilaisten reptiliaanien kanssa.

Fyysiset kohtaamiset reptiliaanien kanssa ovat, tottakai, se mysteerin ydin jota yritän ymmärtää. Miltä reptiliaanit näyttävät? Miten pitkiä ne ovat? Miten paljon ne painavat? Mikä on niiden biologia? Mistä ne tulevat? Miten ne pääsevät maailmaamme? Mikä on reptiliaanien rooli suuremmassa kontakti-ilmiön mittakaavassa? Mitkä ovat niiden syyt olla tekemisissä ihmisten kanssa?

Vaikka pidän fyysistä kohtaamista kaikkein mielenkiintoisimpana, ja kaikkein ymmärrettävimmän tyyppisenä reptiliaanikontaktikokemuksena, se ei ole välttämättä kaikkein yleisin. Vuosien mittaan mitä olen reptiliaaneja tutkinut, tietyt kuviot ovat olleet selvempiä. Varhaisessa vaiheessa tajusin reptiliaanikontaktin joskus tapahtuvan meditaation aikana. Esimerkiksi telepaattinen keskustelu reptiliaanin kanssa, tai visio reptiliaanista. Kokemukset astraalisessa (ruumiista poistuneessa) tilassa, tai unissa, ovat myös tärkeitä. Kuten tri. John Mack sanoi, on tärkeää, että me alamme arvostaa kokemuksiamme “näkymättömän maailman” kanssa. Sellaiset kokemukset voivat osoittautua erittäin relevanteiksi niille mysteereille, joita yritämme ratkoa. Tässä tapauksessa fyysisten reptiliaaneiksi nimittämiemme olentojen mysteeri. On myös tärkeää tajuta, että fyysinen kohtaaminen voi, joissain tapauksissa, muistua unena. Joten ne reptiliaani“unet” voivatkin olla relevantimpia fyysiselle kontaktille kuin mitä saatamme olettaa. On tärkeää näiden ilmiöiden kokemisen kannalta olla tietoinen niiden kehoista. Merkeistä kehossa, mm. mustelmat, naarmut, kuopat ja kolmiot tai muut symbolit voivat joskus kertoa fyysisestä kohtaamisesta, joka on jäänyt pois tietoisesta muistista.

Miten monta erilaista reptiliaania on olemassa?

Miten me voimme edes vastata tähän kysymykseen? Kun alkuvaiheessa aloin tutkia UFO-abduktioilmiötä, oletin että olisi vain muutaman tyyppisiä UFO-matkustajia, siinä kaikki. Se tuntui järkevältä kuvitella, että yksittäinen avaruusolentojen sivilisaatio voisi olla Maapallon kanssa tekemisissä. Aivan kuten Maan sivilisaatio koostuu yksittäisestä lajista, ihmisistä, niin tuntui järkevältä kuvitella, että avaruusolentojen sivilisaatio ei koostu useammasta kuin kourallisesta eri tyyppisiä avaruusolentoja. Joten kun alussa aloin puhua ihmisille, jotka raportoivat nähneensä reptiliaanin, oletin heidän kuvaavien olentojen olevan samaa lajia, ehkäpä hienoisilla eroilla perustuen eri planeettoihin tai kyseisen sivilisaation asuinalueisiin, tai perustuen geneettiseen muunteluun jolla laji pyrkii sopeutumaan eri olosuhteisiin tai rooleihin.

Useassa tapauksessa kuitenkin huomasin, että vaikka reptiliaanien kuvauksissa oli monia samankaltaisuuksia silminnäkijöiden välillä, oli myös huomattavia eroja. Esimerkiksi, joillain reptiliaaneilla on samanlaiset kädet kuin ihmisillä, joissa on neljä sormea ja peukalo, kun taas toisilla on vain kolme sormea ja peukalo. Joillain reptiliaaneilla on kova rintalasta, joka peittää koko rinnuksen, joskus sen on sanottu näyttävän samalta kuin kilpikonnan kilpi, kun taas toisilla on leveät vaakasuuntaiset suomut, samannäköiset kuin käärmeen vatsassa, ja joillain on taas suhteellisen pienet suomut kuin ne jotka peittävät niiden koko ihon. Joillain reptiliaaneilla on häntä, ja joillain taas ei.

Eri reptiliaanien välillä havaitsemamme erot ovat suuremmat kuin erot, joita löytyy yhdenkään ”lajin” sisällä Maapallolla. Fyysisiä kuvauksia oppaana käyttämällä vaikuttaa siltä kuin reptiliaaneja olisi useita kymmeniä erilaisia, ja on vaikeaa tietää miten ne liittyvät toinen toisiinsa, tai miten monta erilaista riippumatonta alkuperää niillä on. Toki paljon riippuu siitä, miten määritellään tietty ”laji” ja miten se eroaa muista. Lisäksi silminnäkijöiden kuvaamat eri tyyppiset reptiliaanit ovat mahdollisesti ainoastaan pieni osuus kokonaismäärästä, joita on olemassa ”tuolla jossain” multiversumissa. Ne, jotka meidän kanssamme ovat tekemisissä, kuitenkin, ovat niitä jotka ovat kaikkein relevanteimpia meidän tutkimuksillemme.

Kuten tri. Karla Turner neuvoi, pidä kysymykset avoimina ja tutkimukset käynnissä. Olen varma, että meillä tulee olemaan vielä lisää sanottavaa reptiliaaneista tulevaisuudessa.

 

Artikkelin kirjoittanut David W Chace ja julkaissut alienjigsaw.com

Entomologisti väittää: Nämä ovat merkkejä elämästä Marsissa

Mitä NASA aikoo tehdä entomologistin väitteille elämästä Marsissa?

Tiedemiesten pyrkiessä määrittämään onko Marsissa elämää, Ohion yliopiston emeritusprofessori William Romoserin tutkimus näyttää, että meillä on jo evidenssiä Mars-mönkijöiden valokuvissa.

Kuvat: tri. Romoser (Phys.org).

Phys.orgin uutisten mukaan tri. Romoser, joka on erikoistunut arbovirologiaan (hyttysviruksiin) ja yleiseen/lääketieteelliseen entomologiaan (hyönteistiede), on käyttänyt useita vuosia tutkiessaan valokuvia punaisesta planeetasta, joita verkossa on saatavilla. Hän on löytänyt useita esimerkkejä hyönteisten kaltaisesta muodoista, jotka ovat rakentuneet samalla tavoin kuin mehiläiset, kuten myös liskomuotoja, sekä fossiileja että eläviä olentoja. Hän esitti löydöksensä marraskuun 19. päivänä 2019 Entomological Society of Americalle St. Louissa, Missourissa.

“Marsissa on ollut ja on edelleen elämää”, Romoser sanoi, huomauttaen että kuvat näyttävät fossiloituneita ja eläviä olentoja. ”Siellä on ilmeisesti diversiteettiä marsilaisten hyönteisten kaltaisten olentojen keskuudessa, joista näkyy monia yhtäläisyyksiä Maan hyönteisiin, ja niitä voidaan pitää kehittyneinä — esimerkiksi siipien olemassaolo, siipien taipuvaisuus, ketterä lentokyky ja jalkojen rakenne.”

Insect Mars Rover Photo

Ohion yliopiston emeritusprofessori William Romoser analysoi Mars-mönkijän kuvia ja löysi hyönteisten ja liskojen kaltaisia muotoja. Kuvan analyysi: tri. William Romoser

Romoser sanoi, että vaikka Mars-mönkijät, erityisesti Curiosity, ovat etsineet indikaattoreita orgaaniselle aktiviteetille, on olemassa useita valokuvia jotka selvästi näyttävät hyönteis- ja liskomuotoja. Useissa kuvissa näkyy niveljalkaisia kehon kappaleita, jalkoja, tuntosarvia ja siipiä, jotka voidaan havaita ympäröivästä alueesta.

“Kolme ruumiinosaa, yksittäinen tuntosarvipari, ja kuusi jalkaa ovat perinteisesti riittäviä yhdistämään olento hyönteiseen Maapallolla. Nämä ominaisuudet tulisi samaan tapaan olla valideja Marsissa yhdistää hyönteisen kaltaiseen olentoon.” — Tri. William Romoser

Yksittäiset kuvat on harkitusti tutkittu muuttaen kuvan parametreja kuten kirkkautta, kontrastia, saturaatiota, inversiota ja niin edelleen. Mitään ei ole lisätty tai poistettu kuvasta. Romoserin käyttämiä kriteerejä ovat mm.: dramaattinen erottautuminen ympäristöstä, muodon selkeys, kehon symmetria, kehon osien segmentaatio, toistuvat muodot, selkärangan jäänteet ja muodon havaitseminen jonkin toisen vieressä. Tietyt asennot, todisteet liikkeestä, lentäminen, suhteellisen sijainnin vihjaama interaktio ja kirkkaat silmät ovat yhdenmukaisia elämänmuotojen olemassaolon kanssa.

“Kun selkeä kuva tietystä muodosta on identifioitu ja kuvattu, se on ollut käyttökelpoinen toisen, vähemmän selkeän muodon tunnistamisessa”, Romoser sanoi. “Ulkoinen tukiranka ja kiinnitetyt ulokkeet ovat riittäviä tunnistamaan niveljalkaiseksi. Kolme kehon aluetta, yksittäinen tuntosarvi, kuusi jalkaa ovat perinteisesti riittäneet ’hyönteisen’ tuntomerkeiksi Maapallolla. Nämä ominaisuudet tulisi samoin olla validejaNämä ominaisuudet tulisi samaan tapaan olla valideja Marsissa yhdistää hyönteisen kaltaiseen olentoon. Näiden perusteella niveljalkainen hyönteisen kaltainen muoto voidaan nähdä Marsin mönkijäkuvista.”

Fossil Image from Mars Rover

Oletettu fossiilihyönteinen sen selkäpuolen alueen ja pään kanssa, josta valitut rakenteet on nimetty. Kuvan analyysi: tri. William Romoser

Lentokäyttäytyminen oli selvää monissa kuvissa, Romoser sanoo. Nämä olennot löyhästi musituttavat kimalaisia tai kuhnurimehiläisiä Maapallolla. Toiset kuvat näyttävät nämä ”mehiläiset” suojautuvan tai pesivän luolissa. Ja toiset taas näyttävät fossiloidun olennon, joka muistuttaa käärmettä.

Romoser, joka on 45 vuoden ajan ollut hyönteistieteen professori Ohion yliopistossa ja perustanut trooppisten tautien instituutin, on myös käyttänyt lähes 20 vuotta USA:n armeijan infektiotautien tutkimukseen. Vuosien 1973 ja 1998 välillä hän on kirjoittanut neljä painosta kirjasta “The Science of Entomology.”

Romoser huomauttaa, että hänen kuvaamiensa hyönteisten ja liskojen kaltaisten olentojen tulkinnat voivat muuttua tulevaisuudessa kun Marsin elämää koskeva tieto muuttuu, mutta että todisteita on huomattavan paljon.

“Korkeamman eläinkunnan organismien läsnäolo Marsissa viittaa ravinteiden ja energian sekä prosessien, ruokaketjujen, verkostojen, ja vesielementin läsnäoloon, jotka toimivat kelpoisena, joskin äärimmäisenä, elämän ylläpidolle riittävänä ekologisena näyttämönä”, hän sanoo. ”Olen havainnut tapauksia, jotka viittaavat veteen ja pienten vajonneiden kivien, suurten emergenttien kivien sumenemiseen ilmakehän/veden reunalla, kosteaan ranta-alueeseen ja kuivaan alueeseen kosteikon vierellä. Vettä on raportoitu Marsissa useita kertoja, mm. pintavetenä, jota Viking, Pathfinder, Phoenix ja Curiosity ovat löytäneet.

”Nämä todisteet elämästä Marsissa tässä tarjoavat vahvan pohjan monille tärkeille biologisille sekä yhteiskunnallisille että poliittisille kysymyksille”, hän lisää. Se on myös vahva oikeutus jatkotutkimuksille.

[Päivitys 29.11.2019: Ohion yliopisto on vetänyt tämän artikkelin pois sivuiltaan.]

 

Artikkelin julkaissut Sci Tech Daily