Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Kanavoinnissa käsitellään lapsuuden vaikeuksia, uskomuksia, yksinäisyyttä sekä värähtelyä ja ääntä. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.
Q: Voisitko puhua lapsista? Lapsista, jotka valitsevat joutua vaikeisiin tilanteisiin ja kasvaa, ja uskoa niihin asioihin joista puhut, ja myös kokea paljon tuskaa.
A: Selvä. Ensinnäkin, tunnustakaa että monet lapsista, jotka nyt syntyvät planeetallenne, eivät unohda niin paljoa kuin te olette unohtaneet. Ja tällä tavoin, monet näistä lapsista voivat itse asiassa muistuttaa teitä siitä mitä nämä yhteydet ovat — monet näistä yhteyksistä ovat yhteyksiä jotka ovat syntyneet monissa aiemmissa elämissä. Monet vaikeat tilanteet, joita monet näistä lapsista kokevat, voivat yksinkertaisesti olla jäljelle jääneitä tilanteita, joita he joutuvat käsittelemään, ihmissuhteista jotka on muodostettu aiempien elämien tilanteissa.
Tai mahdollisesti he ovat valinneet syntyä vaikeaan elämäntilanteeseen, perhetilanteeseen, salliakseen sen tilanteen aikuisille mahdollisuuden oppia lapselta ne asiat joita aikuisten tulee oppia. Voi olla monenlaisia syitä sille miksi lapsi valitsee syntyä vaikeaan tilanteeseen ja kasvaa sellaisessa lapsena.
Mutta enemmän ja enemmän te tulette huomaamaan, että lapset, jotka nyt syntyvät teidän yhteiskuntaanne, tulevat olemaan täysin, ei ainoastaan seuraava sukupolvi, vaan kokonaan täysin eri kulttuuri. Heidät, tavallaan, paremman termin puutteessa, prosessoidaan tällä hetkellä, lähinnä Arcturuksen ja Siriuksen energiavärähtelyjen suojeluksessa, ja monet heistä ovat tänne palaavia plejadilaisia jotka valitsevat syntyä planeetallenne avustamaan nyt läpikäytävässä transformaatiossa.
Monet heistä ovat valon olentoja ja ilmaisevat sitä varsin nuoresta pitäen. Ja jälleen kerran, kuten me olemme sanoneet, monet heistä muistuttavat aikuisia — jotka ovat valinneet unohtaa sen keitä he ovat — siitä keitä he ovat. Mutta mikä tahansa vaikea tilanne tulee yksinkertaisesti olemaan jäänne prosessista johon yksilö on valinnut syntyä, joihin heidän mielestään heidän on tarvinnut syntyä, oppimaan se mitä heidän tarvitsee oppia. Ja tällä tavoin huomaatte, että yhä useampi ja useampi näistä lapsista, nyt kun he syntyvät uuteen kulttuuriin, uuteen uskomusjärjestelmään, uuteen sukupolveen, eivät enää tarvitse perhetilanteita jotka tuovat luonnostaan mukanaan vaikeuksia. Pysytkö kärryillä?
Q: Kyllä.
A: Inkarnaatiosyklin loppu on käsillä, ja huomaatte täten, että kaikki sopimukset ja kaikki järjestelyt saatetaan nyt loppuun tämän transformationaalisen elämän aikana, tai seuraavien yhden tai kahden elämän aikana.
Sitten huomaatte, että monet yksilöt planeetallanne yksinkertaisesti elävät pidempiä elämiä, eikä heidän tarvitse kokea kokemuksia, jotka on sekoitettu tai eroteltu moneen erilliseen elämään; ja että monet yksilöt, jotka nyt elävät, tulevat olemaan elossa kolmen sadan teidän vuotenne päästä. Ja, että arviolta, teidän kahden tai kolmen tuhannen vuotenne päästä yhteiskuntanne on täysin loppuuunsaattanut kaiken sen mikä tulee oppia fyysisen inkarnaatiosyklin aikana Maapallolla, eikä se tule enää olemaan fyysinen. He sallivat tehdä tilaa seuraavalle tietoisuusryhmälle, joka voi olla halukas käyttämään Maan värähtelyä omassa ymmärryksessään, ja omien ideoidensa tutoroinnissa, joita heidän tulee kokea.
Q: Ja mitä sanoisit aikuisille, jotka ovat läpikäyneet näitä vaikeita lapsuusaikoja — mistä tahansa syystä he ovatkin ne luoneet — että miten toimia nyt, erityisesti heidän mies/nainen-parisuhteissaan, ja miten tuota työstetään tällä planeetalla?
A: Selvä. Ensinnäkin, ehdottaisin että alatte tunnustaa, että valitsitte sen minkä olette kokeneet omien syidenne tähden. Joten koittakaa päästä kiinni siitä miten se on palvellut teitä, positiivisella tavalla. Monet yksilöt valitsevat syntyä elämään, joissa he ovat omien uskomusjärjestelmiensä kanssa täysin vastakkain heidän vanhempiaan, niin että heillä on jotain mitä vastaan puskea, jotta he aivan varmasti varmistavat sen, että heidät kasvatetaan polaariseen uskomusjärjestelmään, mikä tulee olemaan enemmän ilmaisu siitä mikä on tarpeen tänä transformaatioaikana. Pysytkö kärryillä?
Q: Toki.
A: Joten tällä tavoin, ensinnäkin, tunnustakaa että tiesitte mitä teitte kun valitsitte perhetilanteen johon synnyitte, ja te silti tiedätte mitä olette tekemässä. Toinen ehdotus on alkaa tunnustaa, että jos olette nyt kohdassa jossa te tajuatte tehneenne tuon valinnan, silloin heti kun tajuatte sen olleen valinta, te olette päässeet pois tuosta syklistä, ette enää ole kiinni siinä, ja menneisyyden idea ei enää ole kytkeytynyt nykyisyyteen. Menneisyys ei kontrolloi nykyisyyttä; menneisyys ei hallitse nykyisyyttä. Te olette, minä tahansa hetkenä, mikä tahansa määritelmä jonka te vain valitsette olla. Ja niin kauan kun jatkatte siihen uskomista, että sen mitä te olitte menneisyydessä tulee kontrolloida sitä mitä te olette nyt, silloin jatkatte sellaisen elämän luomista missä luulette olevanne tuon menneisyyden kontrolloima.
Mutta heti kun tunnustatte, että te olette tietoisia, päivätajunnassa, fyysisenä olentona, siitä että olette tehneet ne valinnat päästäksenne sinne missä te olette nyt — ja te yksinkertaisesti voitte olla sitä mitä haluatte nyt — silloin te yksinkertaisesti käyttäydytte niin kuin haluatte, nyt. Ja se mitä te haluatte olla nyt ei yksinkertaisesti mitenkään liity siihen mitä te olitte ennen.
Q: Selvä. Ja voisitko puhua kateudesta ihmistunteena ja miten se palvelee meitä? Ja mies/nais….
A: Kateus on mitätöintiä, itsesi mitätöintiä. Kateus, tällä tavoin, kun se ilmaistaan planeetallanne, on se kun yksilö näkee jotain toisella ja uskoo: ”Minulla ei ole tuota ja haluan tuon.” Mutta tunnustakaa, että jos teillä on kyky nähdä jotain jossain toisessa, silloin sisällätte sen itsekin, koska voitte havaita vain sitä mitä sisällätte. Joten kateus on seurausta uskomuksesta, että se mitä näet toisissa sinulla itselläsi ei ole.
Mutta kun tunnustatte, että se mitä näette toisissa, se minkä haluatte olevan totta itsellenne, on teillä jo, ja että teidän pelkkä kykynne nähdä se jossain toisessa on merkki siitä, että teillä on kyky olla tuollainen itse, silloin ei ole tarvetta kateudelle. Sillä te kykenette sanomaan: ”Havaitsen jotain jota olen halunnut itselleni tuolla toisella, ja voi, kuinka onnellista, nyt kun tiedän että näen sen jollain toisella, se tarkoittaa että minulla on kyky manifestoida se yhtä helposti itselleni.” (yleisö: nauraa) Pysytkö kärryillä?
Q: Kyllä.
A: Ei ole tarvetta kateudelle kun validoitte itsenne ja rakastatte itseänne ehdottomasti, ja rakastatte kaikkia olentoja ehdottomasti, ja tunnustatte että olette kokonainen olento. Ette ole vajaa. Voitte uskoa olevanne vajaa, voitte uskoa näkevänne jotain jollain toisella jota teillä ei ole; mutta se on vain perspektiivi, ainoastaan näkökulma. Se on teidä mahdollisuutenne tunnustaa, että kun näette jotain jollain toisella jota itse haluatte olla, voitte tunnustaa että teillä on potentiaalia olla se idea. Ja, kun näette jotain jollain toisella jota ette halua olla, se silti tarkoittaa että sisällätte sen yhtä paljon potentiaalina olla se idea, mutta teidän ei tarvitse, jos ette suosi sellaista.
Yksinkertaisesti tunnustakaa, että jokainen on heijastus. Katsotte ainoastaan peilejä kun katsotte muita ihmisiä. Joten se mitä näette… jos näette jotain jota ette suosi, yksinkertaisesti tunnustakaa, että potentiaali on teissä sisällänne, koska jokainen sisältää jokaikisen todennäköisen todellisuuden ja ilmaisumenetelmän, mutta jos näette jotain jossain toisessa jota itse haluaisitte olla, silloin pitäkää itsestäänselvyytenä että te myös sisällätte sen — se on teissä.
Q: Ja entä se riippuvuus, tai tunne tarpeesta…
A: Se ei ole riippuvuutta, se ei ole tarve; se on tunne itsetietoisuudesta. Jos näette heijastuksen itsestänne kaikissa, silloin tiedätte olevanne kokonainen. Ette ole riippuvainen kenestäkään tehdäksenne itsestänne kokonaista. Te olette kokonaisia. Ja kun alatte toimia kokonaisina yksilöinä, silloin houkuttelette elämäänne yksilöitä joiden kanssa voitte jakaa tuon kokonaisuuden. Mutta se ei ilmene riippuvuutena. Pysytkö kärryillä?
Q: Kyllä. Joten yksinäisyys on vajavuutta… se ei ole edes todellista…
A: Kyllä.
Q: Mutta jos sellaiset asiat ovat niin epätodellisia, mitkä ovat niitä syitä miksi niitä tunnetaan? Ihmiset tuntevat niitä paljon näinä viimeisinä aikoina kun me kuljemme tämän portin läpi…
A: Kyllä.
Q: …kuten yksinäisyys…
A: Kyllä, mutta hetkinen… hetkinen, ymmärtäkää että kun te tunnette jotain, se ei ole ensimmäinen asia joka tapahtuu. Mikä tahansa tunne, mikä koskaan luotte elämässänne, tapahtuu vain reaktiona johonkin jonka te jo uskotte olevan totta. Tunteet ovat alisteisia uskomuksille, ne eivät tule ensin. Kyse ei ole tästä: ”No tämä on yksinkertaisesti se miten minä tunnen tämän tilanteen tapahtuvan.” Ei. Kuten olemme sanoneet, yhdessäkään tilanteessa ei ole sisäänrakennettua tarkoitusta. Te tuotte jokaiseen neutraaliin tilanteeseen uskomuksen siitä mitä tuo tilanne tarkoittaa. Ja jos tuotte tuohon tilanteeseen uskomuksen, että nuo olosuhteet tarkoittavat sitä että olette yksinäinen, silloin tottakai tunnette itsenne yksinäisiksi.
Mutta jos ymmärrätte, että yksinäisyytenne on seurausta vain siitä seikasta, että uskotte, että tilanne jossa olette on luonnostaan ”yksinäisyyttä luova”, silloin teidän ei ole pakko tuntea itseänne yksinäisiksi — tunnustamalla että teidän ei ole pakko uskoa, että tuon tilanteen on pakko ilmentyä tuolla tavoin. Pysytkö kärryillä?
Q: Kyllä.
A: Kun ymmärrätte, että olette aina — samaan aikaan — yksin ja yhteydessä kaikkeen, silloin se on kiinni teistä valita millä tavoin uskotte toimivanne. Joten jos tunnette itsenne yksinäisiksi, silloin se on yksinkertaisesti mahdollisuus ja indikaatio teille tajuta, että uskotte yksinäisyyteen, ja että ette ole yhteydessä Äärettömään Luomakuntaan; teidän valintanne; se on kiinni teistä.
Jos valitsette tuntea itsenne yksinäiseksi koska valitsitte uskoa yksinäisyyteen, silloin hyväksykää se, että valitsitte uskoa tuolla tavoin, ja heti kun hyväksytte, että se oli valintanne uskoa tuolla tavoin, silloin ymmärrätte että teillä on kyky valita tuntea ja uskoa toisellakin tavoin.
Älkää kieltäkö sitä, älkää paetko sitä, älkää yrittäkö päästä tästä ideasta eroon. Ei ole mitään paikkaa minne päästä pakoon yhtään mitään. Te olette oma universuminne. Tunnustakaa, että te olette selvästikin valinnut uskoa yksinäisyyteen jos tunnette itsenne yksinäisiksi. Kysykää itseltänne: ”No, miten se palvelee minua tuntea itseni yksinäiseksi? Miten se palvelee minua uskoa yksinäisyyteen?” Saatte vastauksen jos kuuntelette itseänne. Vaikka vastaus on ainoastaan se, että valitsitte uskoa yksinäisyyteen, niin että voitte oppia että ette halua uskoa yksinäisyyteen.
Q: Ymmärrän. (nauraa)
A: Koska se saa teidät tuntemaan itsenne yksinäisiksi, ja ette pidä siitä! Ja nyt kun olette tunnustaneet miksi valitsitte uskoa yksinäisyyteen, ja nyt kun olette saaneet tuon kokemuksen, ja teidän ei enää tarvitse kokea tuota, silloin voitte valita toisen uskomuksen ja saatte toisen tunteen sen myötä. Selvä?
Q: Selvä. Ja viimeinen kysymys: miten ääni ja tanssi palvelevat planeettaa parhaiten tänä aikana?
A: Liikkumalla sen mukaan mikä teitä sitten liikuttaakin. Sallimalla itsenne tunnustaa, että kaikki on värähtelyä, ja että kun löytätte sen mikä teille on se liike, mikä on sen ydin, mikä on se värähtely joka toimii juuri teille, silloin SÄTEILETTE tuota nuottia. Silloin SIIRRÄTTE tuon tanssin kaikkien nähtäville. Silloin OLETTE täydellisin sen moniulotteisen kristallin fasetti joka voitte olla.
Ja yksinkertaisesti liikkumalla sen mukaisesti minkä tiedätte teille olevan totta, annatte toisille parhaan mahdollisuuden nähdä teistä että seuraatte polkuanne, että elätte tanssianne, että soitatte sävelmäänne. Mikä sallii heidän tuntea, että he voivat tehdä samoin. Pysytkö kärryillä?
Q: Kyllä.
A: On monia värähtelyllisiä nuotteja jotka myös voivat yleisesti auttaa monia yksilöitä yhteiskunnassanne. Voitte tutkia joitain niistä yleisistä nuoteista, ja tunnustaa, että kun löydätte sen nuotin joka teitä liikuttaa, se mitä silloin teette on oman tahtilajinne löytäminen. Kun sitten luotte uudelleen tahtilajinne värähtelyn, koko kehonne kemia ja solurakenne ja hermoradat alkavat värähtellä tuon tahtilajin mukaan.
Kun asetatte — ei negatiivisella tavalla — tai identifioidutte, sallitte kehonne identifioitua teitä liikuttavan nuotin kanssa, oman tahtilajinne värähtelyn, silloin sallitte koko kehonne mennä takaisin sen idealisoituun nollatilaan. Ja siinä tilassa ei ole epätasapainoa, eikä sairautta.
Täten, jos voitte avustaa toista yksilöä löytämään hänen idealisoidun tahtilajin värähtelyn, ja auttaa häntä luomaan sen uudelleen niin, että hän voi upottautua siihen värähtelyyn, hänen koko solurakenteensa alkaa identifioitua tuon värähtelyn kanssa. Ja se sallii hänen kehonsa — ei pakottaa — sallii hänen kehonsa napsahtaa takaisin nollalepotilaan, jota tuo tahtilaji esittää. Silloin heillä ei ole minkäänlaista sairautta.
Ymmärtäkää, että ainoa syy miksi teillä on sairautta tai epätasapainoa on, koska te itse pidätte itseänne epätasapainossa. Kun päästätte irti itsestänne, te palaudutte takaisin nollakohtaan — ideaaliseen sinikopioon, lepotilan määritelmään siitä tietoisuudesta joka te olette; ja siinä tilassa ei ole epätasapainoa, täten siinä ei myöskään ole sairautta. Joten, tonaalinen värähtely joka esittää henkilön tahtilajin ydinvärähtelyä voi sallia hänen saada jotain johon identifioitua, mikä sallii hänen päästä takaisin nollaan. Pysytkö kärryillä?
Q: Kyllä.
A: Se on tanssi jonka voitte jakaa, jos haluatte. Mutta aivan ensimmäiseksi, olkaa oma tanssinne, olkaa oma nuottinne, ja eläkää täysillä sitä mikä teille on totta. Tai kukaan muu jota haluaisitte auttaa ei usko että osaisitte häntä auttaa, jos he eivät näe teissä elävää esimerkkiä. Pysytkö kärryillä?
Q: Kyllä.
A: Paljon kiitoksia!
Q: Kiitos.
