William Tompkins (1923-2017) oli yksi salamyhkäisimmistä tiedemiehistä USA:ssa. Tompkins aluksi suunnitteli merenkulkualuksia ja sitten avaruusaluksia. Heinäkuussa 2017 hän teki ennenkuulumattoman lausunnon lehdistötilaisuudessa. Hän työskenteli Douglas Aircraft Companylla avaruusolentojen parissa. Se oli 4-7 vuotta ennen NASAn perustamista. Kaksi vuotta ennen haastattelua hän kirjoitti kirjan avaruusolentosivilisaation kanssa työskentelystä, joka järisytti maailmaa. Journalistit tavoittelivat insinööriä ja vaativat saada puhua avaruusolennoista salaisessa avaruusohjelmassa.
Näiden lausuntojen lisäksi Tompkins väitti, että toisen maailmansodan aikaan natsit saivat teknologiaa avaruusolennoilta, minkä takia he kykenivät rakentamaan suuria maanalaisia laitoksia Antarktikselle. Tuhannet työntekijät vietiin sinne töihin näihin laitoksiin, jotka valmistivat lentäviä lautasia.
Tompkins sanoi, että teknologiat siirrettiin Saksaan sivilisaatiosta, joka tunnetaan nimellä “Draco”. He rakensivat Saksassa avaruusaluksia ja kouluttivat saksalaisia sodan aikaan. Dracojen suunnitelma oli eliminoida ihmiset Maapallolta. Ensisilmäyksellä kaikki nämä väitteet ovat aivan pöyristyttäviä. Mutta on useita viitteitä joiden mukaan Antarktiksella on edelleen jokin ennennäkemättömän kamala salaisuus.
Vuonna 1947 amerikkalainen laivastoupseeri amiraali Richard Byrd, yhdessä 13 sota-aluksen kanssa, seilasi Antarktikselle. Ja syy retkikunnalle oli salaiset dokumentit, joita löytyi natsien laivaston kantahenkilökunnan arkistoista.
Paperien mukaan vuodesta 1938 eteenpäin Antarktiksen jään alla saksalaiset ovat asuttaneet uutta maata, nimeltään Swabia. Suuri kuljetusalus rakennettiin viemään sinne tavaroita. Kymmenet sukellusveneet olivat mukana operaatiossa, ja erittäin pätevät asiantuntijat lähetettiin paikan päälle ilman oikeutta palata takaisin.
Vuonna 1945 Hitlerin kukistamisen jälkeen amerikkalaiset tiedustelujoukot löysivät useita dokumentteja. Niistä kävi ilmi, että saksalaiset tekivät tutkimusmatkoja Antarktiksen jään alla olevissa tiloissa.
Sodan jälkeen amerikkalaiset saapuivat Etelänapamantereelle ja alkoivat rakentaa lentokenttää. Mutta kuuden kuukauden sijaan heidän retkensä kestikin vain pari viikkoa. Amiraali Byrd ei ottanut varoitusta vakavasti mahdollisista alueella tavattavista UFOista.
Ja kun mystisiä kappaleita ilmaantui taivaille, he avasivat tulen niiden suuntaan. Tämän tuloksena laivue menetti useita sukellusveneitä ja useita kuljetusaluksia. Puolet lentokoneista ammuttiin alas. Ja kaksi lentotukialusta pakotettiin kääntymään takaisin.
Paluun yhteydessä kaikki päiväkirjat, lokit, paperit ja dokumentit takavarikoitiin ja salattiin.
Ajan mittaan saksalaisten joukot ja tieteentekijät päätyivät USA:an. Tässä tapauksessa oletus on varsin realistinen siitä, että amerikkalaiset ovat onnistuneet saamaan solmituksi sopimuksen avaruusolentojen kanssa, ja fasistien salaiset tukikohdat Antarktiksella 40-luvun lopussa olisivat päätyneet amerikkalaisten haltuun.
Tompkins sanoi, että kolme avaruusolentoa laskeutui Las Vegasiin. He viettivät kaksi viikkoa niiden kanssa ja sitten siirtyivät Douglasiin. Yksi tyttö oli moottorien asiantuntija, toinen oli vastuussa kontaktista hänen suuntaansa. Ja siellä oli myös joku tyyppi joka auttoi heitä. Tämän tapaamisen johdosta Apollo-ohjelma saatiin käyntiin.
Amerikkalaislehdet 40-luvun lopulla olivat täynnä informaatiota UFO-havainnoista. Byrdin retkikunta kukistui maaliskuun 3. päivänä ja artikkeleja alkoi ilmestyä lehtiin toukokuun puolessa välissä 1947, joten tämä on mielenkiintoinen yhteensattuma.
Tompkinsin mukaan kaksi eri liittoumaa eri puolilta galaksia auttoi heitä. Nämä avaruusolennot tunnetaan kollektiivisesti nimellä ”pohjoismaiset”. Ne olivat henkilökohtaisesti läsnä ”Los Angelesin taistelussa” (1942), kun tuhansia ammuksia ammuttiin UFOja kohti, ja yksi pohjoismaisten alus on saattanut valita Tompkinsin edustajakseen kilpailussa ilmaherruudesta.
Mutta miksi Antarktiksesta ei näy mitään satelliiteille? Tutkijat ovat olettaneet, että nämä kappaleet piilotetaan ihmisten silmistä rinnakkaistodellisuuteen. Kuukausi shokeeraavan lehdistötilaisuuden jälkeen Tompkins kuoli yllättäen elokuun 21. päivä 2017 Kalifornian San Diegossa 94 vuoden iässä.
Artikkelin julkaissut howandwhys.com
Tuo edellä kerrottu salamyhkäinen tiedemies William Tompkins ja amerikkalainen laivastoupseeri amiraali Richard Byrd juttu oli mielenkiintoinen.
Haastatellessaan entistä laivaston lentomekaanikko ”Briania” – tutkiva journalisti Linda Moulton Howe kuuli erikoisesta tapauksesta – joka sattui marraskuussa 1995. ”Brian oli jättänyt ryhmän tutkijoita Marie Byrdin maalle, joka on alue lounais-osassa Antarcticaa. 3 – 4 viikkoa myöhemmin yhteys heihin katkesi. Pari päivittäistä radioyhteysikkunaa oli mennyt ohi. Meidän käskettiin mennä katsomaan, oliko kaikki kunnossa. Päästyämme perille kiertelimme leiriä ylhäällä ilmatilassa – eikä siellä näkynyt ristin sielua. – Laskeuduimme rahtikoneella, ja navigoijamme lähti etsimään leirijohtajaa. Hän palasi ja kertoi, että leiri oli tyhjä. Saimme käskyn palata MacMurdoon, ja teimme työtä käskettyä. Tutkijat olivat kateissa yli viikon. Tuo aika on mahdoton selvitä Antartiksen oloissa – ilman suojaa ja ravintoa.
Viikkoa myöhemmin MacMurdon lennonjohto tyrmistyi – kun tutkijaryhmä otti yllättäin yhteyttä. Koko ryhmä oli palannut leiriin vahingoittumattomana. Brianin lentue sai taas käskyn noutaa tutkijat. Laskeuduimme ja avasimme lentokoneen rampin – ja tutkijat juoksivat suoraan sisään rahtikoneeseen ilman tavaroitaan. Meidän piti hakea tavarat ja lastata ne koneeseen – koska tutkijat eivät suostuneet astumaan ulos koneesta.
Miltä tutkijat näyttivät juostessaan lentokoneen suojiin? Heitä pelotti sen selvemmin sitä ei voi sanoa. He eivät puhua pukahtaneet. Kysyin yhdeltä heistä, että missä he olivat olleet kokonaisen viikon? Hän tuijotti minua tyhjin ilmein – eikä sanonut sanaakaan. Sanoisitko sotilaskokemuksesi perusteella, että he olivat sokissa? Kyllä. Sitä he juuri olivat. Aivan kuin he olisivat juuri kokeneet jotain kammottavaa. He näyttivät juuri siltä, että he olivat sokissa. Lentokoneen laskeuduttua MacMurdon-asemalle – sitä vastaan ajoi kuljetusajoneuvo. Tutkijat lennätettiin välittömästi Uuden-Seelannin Christchurchiin. Brian ryhmineen ei saanut selitystä, missä tutkijat olivat olleet – tai miksi heidät kiidätettiin pois Antartikselta. Mitä tästä kaikesta huhuttiin ruokalassanne? Eli kadonneista tutkijoista, jääaukosta ja hopeisista kiekoista, jotka Brian oli nähnyt? Puhuttiin, että avaruusoliot olivat siepanneet heidät. Se alkoi vitsinä. Jotkut kertoivat heidän kohdanneen Marie Byrdin maalla joitain olentoja – ja se oli syy heidän väliaikaaiseen katoamiseensa. Jos Brianin kertomus on totta – niin Antartiksella on tänäkin päivänä avaruusolentoja – onko niitä ollut siellä satoja ellei tuhansia vuosia?
Heinäkuussa Linda Moulton Howe haastatteli toista tietolähdettä – joka lupasi hänelle salaisia tietoja Antartiksesta – sillä ehdolla että hänen henkilöllisyyttään ei paljasteta. Entinen Navy SEALs – joukkojen jäsen, jota Hove kutsui nimellä ”Spartan 1”. Hän kertoi Howelle muinaisissta rakennelmista – jossa hän kertoi käyneensä palvellessaan etelänavalla. Olin tuolloin kapteeniluutnanti laivaston erikoisjoukoissa. Olimme matkalla Antartiksen kaakkoisrannikolle – epävirallisella tutkimus – ja tiedusteluretkellä. Virallisesti oli tarkoituksena etsiä tietty henkilö – hankkia häneltä tietoja ja palata. Koska tämä tapahtui? – Elokuussa 2003. Spartan 1 kertoi, että ryhmän päästyä määränpäähänsä – se kohtasi suuren 8 -kulmaisen rakennelman, joka pisti esiin jäästä. Ryhmä astui varoen rakennelman sisään. Ensimmäisen rakennelman katto – oli lähes kuuden metrin korkeudella jäänpinnasta. Loppuosa oli piilossa jään alla. Kaikki ovet olivat samanlaisia: niiden paksuus oli kolmesta viiteen metriä. Vaikka ovet olivat paksuja ja raskaita – ne pystyi avaamaan helposti sormella painamalla. Ulkona oli ainakin 40 astetta pakkasta. Rakennuksen sisällä lämpötila oli +20 – +22 astetta. Mitä voit kertoa katosta, käytävistä ja lattioista? Ne hekuivat valoa, mutta emme löytäneet valonlähdettä. Valo oli limetinvihreää. Seinillä oli merkkejä joita voisi sanoa hieroglyfeiksi – mutten ollut koskaan nähnyt sellaisia hieroglyfejä. Onko etelänavalla todella maanalaisia rakennelmia – jotka kehittynyt Maan ulkopuolinen sivilisaatio rakensi kauan sitten? Ja kun muistaa alueen raportoidun ufotoiminnan, onko mahdollista – että rakennelmien rakentajat ovat siellä tänäkin päivänä?
Ehkä nämä uudemmat havainnot antaa aiheen olettaa että Antarktiksella on edelleen jokin ennennäkemättömän kamala salaisuus. Ehkä Antartiksella on tänäkin päivänä avaruusolentoja?