Avainsana-arkisto: mielenhallinta

MKULTRA

Dane Tops, mies joka hajotti skientologiakirkon

Los Angeles, syyskuu 2009

kirjoittanut Bill Ryan

Jotkut teistä ovat ehkä lukeneet Kysymykset-sivultamme, että minulla (Billillä) on kokemusta alkuperäisen Skientologia-kirkon sivuhaarasta.

Mutta olin täysin yllättynyt, kun legendaarinen Skientologia-kirkon ilmiantaja esitteli itsensä minulle ja kertoi, että hänen kertomuksellaan oli jotain tekemistä mustien operaatioiden kanssa. Kerry, joka ei ole koskaan opiskellut Skientologiaa, oli samaa mieltä siitä, että tämä ilmiantaja kuului tavallisten Camelotin ilmiantajien joukkoon. Päätimme tehdä haastattelun.

Joten: esittelemme teille Dane Topsin – lähes myyttisen hahmon skientologian historiassa, joka ei ole koskaan aiemmin astunut esiin kertoakseen tarinaansa – joka on poikkeuksellinen jopa Camelotin mittapuulla: kaikki siitä, miten skientologiakirkko valtattiin 1980-luvun alussa, ja siitä rohkeasta ja hämmästyttävästä tavasta, jolla Dane paljasti asian, minkä seurauksena kymmenet tuhannet jäsenet tajusivat, mistä oli kyse – ja lähtivät. Laita kahvit tulille (paljon sitä!), lue huolellisesti ja nauti.

_____________

Epätavallinen nimi ”Dane Tops” on salanimi, mutta se ei ole Project Camelotin keksintö. Tämä kiehtova tarina juontaa juurensa vuoteen 1982, jolloin skientologiakirkon vanhempi jäsen paljasti kirkon toiminnan… josta oli viime vuosina tullut yhä totalitaarisempi ja sortavampi: kaukana siitä, miten sen perustaja, L. Ron Hubbard, oli tarkoittanut asioiden olevan – Dane kuvaili meille aikoinaan sovellettuja tekniikoita laajaksi, helposti saatavilla olevaksi kokoelmaksi tehokkaita tekniikoita ihmismielen vapauttamiseksi ja voimaannuttamiseksi, jotta koko ihmiskunta voisi hyötyä niistä.

Nykyään kuuluisa ”Dane Topsin kirje” tai ”Dane Topsin selvitys” kuvaa, kuinka salaperäinen voima otti skientologiakirkon haltuunsa useiden vuosien ajan ja kuinka Hubbard tarkoituksella syrjäytettiin, parjattiin ja poistettiin organisaationsa suorasta hallinnasta – samalla kun ilmeisesti häneltä peräisin olevat ohjeet oli sepitetty väärennetyillä allekirjoituksilla: Hubbard ei ollut koskaan kirjoittanut niitä.

Tietoisena siitä, että oli olemassa salainen taho ottamassa haltuun skientologiaa, Dane Tops paljasti tilanteen: hän kirjoitti inspiroivan, yksityiskohtaisen, 9500 sanan esityksen – ja kauan ennen sähköpostin aikaa kopioi sen ja lähetti sen 20 ihmiselle. Hänen yllätyksekseen ketjureaktio alkoi ja ”kirjettä” kopioitiin, kopioitiin uudelleen ja kopioitiin uudelleen. Nykyterminologian mukaan se ”meni viraaliksi”.

Seuraavan vuoden aikana se tavoitti ja muutti kymmenientuhansien uskollisten skientologien elämän, jotka – ennen kuin he lukivat Dane Topsin analyysin – eivät kyenneet ymmärtämään, mitä Hubbardille ja organisaatiolle, jolle he olivat omistaneet elämänsä, tapahtui.

”Kirje” katalysoi tuhansien korkeasti koulutettujen, lahjakkaiden ja uskollisten skientologien joukkopaon: Dane Topsin omien sanojen mukaan nämä ihmiset olivat parhaita: parhaista parhaita. He jättivät ”kirkon”, ja monet heistä perustivat omia ryhmiään jatkaakseen alkuperäisten tekniikoiden levittämistä, joiden kehittämiselle Hubbard oli omistanut 30 vuotta.

Dane kertoo, kuinka Hubbardin mustamaalaamiseen tähtäävä ”musta PR-kampanja” vaikutti sekä suureen yleisöön että syrjäytyneisiin skientologeihin, kun tarina toisensa jälkeen levitettiin Hubbardin aikomusten ja työn mustamaalaamiseksi. Monet näistä ”pelastusvene”-ryhmistä epäonnistuivat, mutta pieni osa onnistui ja jatkaa hiljaisesti toimintaansa tähän päivään asti matalalla profiililla mutta merkittävinä organisaatioina.

Syyskuussa 2009 nauhoitimme ainutlaatuisen äänihaastattelun Dane Topsin kanssa, josta on sittemmin tullut Project Camelotin kaiken puolestapuhuja. Olemme julkaisseet tämän vain litteroituna versiona, koska Danen henki voisi hyvinkin olla edelleen vaarassa.

Tässä haastattelussa Dane kertoo tositarinan skientologian kukistamisesta. Hän kuvailee Hubbardin tekniikoiden voimaa, jotka eettisesti ja asianmukaisesti koulutettujen harjoittajien soveltamina parantavat psyykkisiä ja muita kykyjä luotettavasti dramaattiselle tasolle. Hän selittää, kuinka Venäjän ja Yhdysvaltojen hallitukset ja tiedustelupalvelut päättivät käyttää näitä tekniikoita omiin epäeettisiin tarkoituksiinsa. Hän kertoo, kuinka Hubbard oli keskittyneen mustan operaation kohde – vaarannettu, voimaton ja kuinka ”kirkkoon” soluttauduttiin ja se otettiin haltuunsa. Hän paljastaa, kuinka hän vältti kaikki ”kirkon” yritykset pysäyttää hänet. Hän jakaa myös, kuinka hän näkee Hubbardin tekniikat oikein sovellettuina yhtenä keinona, jolla voimme paeta Illuminatin yritystä saada otteen ja kontrollin, joka lopulta päätyi skientologian hallintaan ja pystyy vesittämään sen tekniikat vain varjoon siitä, mitä Dane kuvailee niiden aikoinaan olleen.

Lähes ohimennen Dane kertoo, minkä hän nyt uskoo olleen Maan ulkopuolisen kontaktin ja Hubbardin perusperiaatteiden syvällisen ymmärryksen ansiosta hän pystyi vuonna 1982 olemaan ilman ruokaa, vettä ja unta kolme kuukautta – ja että tuona aikana Hubbardin tekniikat valmistivat häntä ymmärtämään ja kehittämään edelleen tuolloin saamaansa tietoa.

Hän kuvailee muita skientologeja, joilla myös oli erilaisia ​​kehittyneitä kykyjä. Yksi heistä oli tunnettu Ingo Swann, jonka kyvyt hiottiin siihen pisteeseen, että hän, yhdessä useiden muiden skientologien, kuten Hal Puthoff, Russell Targ ja meediokollega Pat Price, sai lopulta rahoituksen CIA:lta ja – Stanfordin tutkimuslaitoksen suojeluksessa – lanseerasi koko tiedon, kykyjen ja protokollan, joka tunnetaan nyt maailmanlaajuisesti nimellä kaukokatselu.

Joten: Dane Tops on todellinen ilmiantaja, joka ottaa suuren henkilökohtaisen riskin varoittaessaan ja tiedottaessaan kaikille, jotka haluavat kuulla totuuden tapahtumista. ”Kirkko” – jolla on merkittäviä taloudellisia resursseja ja kokonainen oma yksityinen, hienostunut ja joskus erittäin armoton tiedustelu- ja turvallisuuskoneistonsa – käytti ainakin 40 000 dollaria yrittäessään jäljittää Dane Topsin ja tukkia vuodon.

Samaan aikaan Dane Tops pitää todellisena ilmiantajana itse Hubbardia – ja väittää, että hänen ainoa roolinsa oli tehdä tiettäväksi, että Hubbard oltiin syrjäyttämässä. Hän kertoi meille, että Hubbard oli ilmiantaja Yhdysvaltain verovirastolle (IRS), AMA:lle, psykiatriyhteisölle ja ensisijaisesti ”siitä tosiasiasta, että olemme vankilaplaneetta, jonka identiteetin todellinen salaisuus on tarkoituksella ja voimakkaasti salattu ihmiskunnalta”. Hän toteaa, että Hubbardia ajoi ajatus siitä, että ilman tekniikoita, joilla ihmiskunnan muisti palautettaisiin hänen toiminnastaan ​​tässä galaksissa pitkien ajanjaksojen aikana, historia toistaisi itseään ja rikolliset tuhoaisivat Maan sivilisaation.

”Kirkko” ei koskaan saanut selville kuka Dane Tops oli. Mutta hallitus onnistui pysäyttämään skientologian ja Ron Hubbardin – ja käytännössä vesitti sen tekniikat. 27 vuoden aikana ”kirjeen” jälkeen Dane Tops uskoi todellisen henkilöllisyytensä vain kahdelle lähimmälle ystävälleen. Kun hän lähestyi meitä Los Angelesin Conscious Life Expossa aiemmin tänä vuonna (helmikuussa 2009), meistä tuli kolmas ja neljäs henkilö, jotka saivat tietää hänestä. Olimme iloisia ja hämmästyneitä, ja ihmettelimme tämän merkittävän henkilön rehellisyyttä, rohkeutta ja päättäväisyyttä. Hänen etiikkansa ja aikomuksensa ovat identtiset Project Camelotin kanssa. Olemme ylpeitä voidessamme tuntea hänet.

Haastattelu alkaa

Dane Tops [D]: Halusin sanoa, etten ole juuri koskaan tavannut ketään, joka olisi vuoden 1975 jälkeen sekaantunut tähän aiheeseen – tai sen sivuhaaraan – ja jolla olisi ollut vain erittäin huono mielipide Skientologia-kirkosta. Henkilökohtaisesti uskon, että ennen kuin minä ”puhalsin pilliin”, Illuminati oli jo täysin soluttautunut kirkkoon. Heidän tarkoituksenaan oli tuottaa juuri tämä tulos (erittäin huono mielipide) suurelle yleisölle. Kirkko oli täysin korruptoitunut ja pilkkasi sitä, mitä sen oli tarkoitus olla ja mitä se alun perin oli. Tavoite saavutettu.

Illuminati soluttautui siihen Ron Hubbardin vuonna 1950 julkaiseman kirjan pohjalta kehitettävien mielenhallintatekniikoiden vuoksi ja pian sen jälkeen Hubbardin tekniikoiden tuottamien paranormaalien kykyjen vuoksi. Illuminati ajatteli, ettei se voisi antaa ihmiskunnan löytää todellisia synnynnäisiä voimiaan ja kykyjään.

50-luvulla noista kyvyistä ei juurikaan puhuttu. Nykyään suuren yleisön keskuudessa on kymmeniä käsityksiä, joita ei tuolloin ollut olemassa. Uskon, että Hubbardin löydökset ja tekniikat ovat levinneet kirjaimellisesti satoihin aiheisiin aina mustista operaatioista (suora mielenhallinta pimeisiin tarkoituksiin) henkilökohtaisiin terapioihin, self help -järjestöihin, uusiin uskontoihin, kultteihin ja yleiseen lääketieteelliseen kirjallisuuteen, jota nykyään pidetään vakiotietona.

1940-luvulla Hubbard havaitsi ja osoitti, ettei ole olemassa muistoa, jota ei voisi palauttaa. Se oli hätkähdyttävää ja uskomatonta. Tuolloin hän kehitti tekniikoita, joiden avulla ihmiset saataisiin muistamaan muistoja synnytyksen ajoilta JA hedelmöityksestä eteenpäin. Muistojen tarkkuus varmistettiin esimerkiksi lääkärin kanssa syntymän yhteydessä. Tai vanhempien kanssa raskauden aikana sattuneiden tapahtumien osalta. Hän kehitti tekniikoita, joiden avulla kuka tahansa pystyi muistamaan mitä tahansa historiastaan ​​pienellä vaivalla. Emme puhu mielikuvituksesta; puhumme kirjaimellisesti varmennetusta syntymä- ja kohdun muistista: kokonaisista keskusteluista ja tarkoista tapahtumista.

Hän teki tätä työtä 40-luvulla ja kirjoitti siitä kirjassa nimeltä Dianetiikka, nykyaikainen tiede mielen terveydestä vuonna 1950. Kirja oli bestseller. Venäjä yritti ottaa häneen yhteyttä ja palkata hänet, ja syy siihen, miksi Venäjä halusi hänet, oli se, että he ymmärsivät, että kyseisen kirjan tekniikat voitaisiin kääntää päinvastaisiksi, jotta he voisivat kehittää psyykkistä sodankäyntiä ja mielenhallintatekniikoita.

Venäläiset ymmärsivät, että Hubbardin kehittämiä kehon ulkopuolisia havaintoja voitaisiin käyttää vakoiluun ja tiedon keräämiseen etäältä. Venäläiset näkivät, että mielen voimaa voitiin keskittää vaikuttamaan muiden ajatuksiin etäältä. Venäjä alkoi testata heidän lapsiaan ja kehittää niitä, joilla oli eniten taitoja. Yhdysvallat seurasi perässä.

Camelotin jälkeen tajuan nyt, että tuolloin – 50-luvulla – olimme  löytäneet Maan ulkopuolisten ruumiita pudonneista kiekoista. Nyt näen, että venäläiset ja Yhdysvallat olivat kiinnostuneita Hubbardin tekniikoista, eivät keskinäisen vihamielisyyden vuoksi, vaan koska hallitukset olivat todella peloissaan Maan ulkopuolisten ongelmasta. Jos he olisivat kertoneet Hubbardille, mitä oli meneillään, hän olisi mielellään auttanut ja olisi tehnyt paljon parempaa työtä kuin hallituksemme. Hubbard tiesi jo enemmän Maan ulkopuolisista olennoista kuin hallitukset, koska ihmiset saivat takaisin muistoja monista eri Maan ulkopuolisista roduista, planeettojen välisistä sodista tai aiemmista Maapallon sotien historian ajoista, älykkäistä roboteista, klooneista, kyborgeista – mitä tahansa. Mutta Venäjä halusi käyttää Hubbardin materiaalia KERTOMATTA hänelle, mitä tapahtui pudonneiden kiekkojen ja löydettyjen Maan ulkopuolisten ruumiiden tulvalle, joka kiihtyi välittömästi Hiroshiman pommitusten jälkeen.

1960-luvun alkupuolella Hubbard opetti avoimesti suurelle yleisölle itsenäisestä löydöksestään, jonka mukaan tämä maailmankaikkeus oli täynnä älyllistä elämää ja erilaisia ​​elämänmuotoja ja kehotyyppejä. Hänelle maahansyöksyneet avaruusolentojen kiekot olisivat olleet SOP [Standard Operating Procedure] -menettely. Hän olisi voinut todella auttaa hallituksia tekemään paljon paremman työn sen sijaan, että sotkisi koko kontaktiteeman kuten oli tehty. Maan ulkopuolinen olento ei olisi teknisesti hämmentänyt häntä. Hän olisi lähettänyt lähettiläitä päästäkseen käsiksi heidän aikomuksiinsa, ja nämä olisivat olleet ihmisiä, jotka olivat päässeet käsiksi omiin muistoihinsa maailmankaikkeutta asuttavista eri roduista ja jotka olivat tutustumassa uudelleen heidän historiaansa.

Venäjän yritykset palkata hänet olivat kiihkeitä. Hänen oletettiin olevan henkilö, jota voitaisiin käyttää kehittämään mitä tahansa psyykkisiä kykyjä, sodankäyntikykyjä ja vakoilukykyjä. Yhdysvaltojen ja Venäjän välinen kylmä sota ei ollut todellista muille kuin alemman tason ihmisille. Se oli häiriötekijä yleisölle. Koko tämän ajan UFOt soluttautuivat vapaasti Yhdysvaltojen ja Venäjän ilmatilaan. Koko kylmä sota oli rintama, ja itse asiassa Yhdysvallat ja Venäjä olivat liittoutuneet kulissien takana, huipulla, taistelemaan ja yrittämään ”saada kiinni” pelätyn yhteisen tuntemattoman potentiaalisen vihollisen, Maan ulkopuoliset olennot.

Aikomus rekrytoida hänet sai siis alkunsa 1950-luvulla kirjan julkaisemisen jälkeen. 1950-luvulla Hubbardin todistettavissa olevat löydökset mielen/kehon/hengen suhteen olivat ennenkuulumattomia. Tuona aikana ihmisillä saatiin tavallisesti aikaan tuloksia – mukaan lukien ystäväni täällä [Toim. huom.: läsnä haastattelussa, pyysi pysyä nimettömänä], joka näki monia näistä asioista – jotka olivat parannus siihen, mitä yleiskielessä kutsutaan psyykkisiksi tai paranormaaleiksi kyvyiksi.

Jotkut olivat leijuneet ilmassa, toiset olivat nähneet kiinteän aineen läpi, ja toiset olivat poistuneet ruumiistaan säilyttäen täyden tietoisuuden siitä, missä olivat. Kun venäläiset eivät onnistuneet palkkaamaan Hubbardia, he murtautuivat hänen kotiinsa, varastivat aineiston ja muokkasivat tekniikoita aloittaakseen venäläiset mielenhallintaohjelmat, ja Yhdysvallat seurasi myöhemmin samaa esimerkkiä.

Sen sijaan, että hallitukset olisivat käyttäneet hänen menetelmiään psyykkisten kykyjen luonnolliseen kehittämiseen sekä menneiden elämien ja elämien välisten muistojen palauttamiseen, kuten Hubbard oli tarkoittanut, ne poimivat Hubbardin teoksista hänen löytämänsä tiedot siitä, miten ihmisten käyttäytymistä on kautta aikojen pyritty hallitsemaan väkivalloin.

Niinpä nykypäivän mielenhallinta, ”Mantsurian kandidaatti” -ilmiö ja monet muut aiheet on tutkittu uudelleen ja kehitetty hienoksi taidemuodoksi. Parhaan tietoni mukaan tekniikat ovat suurelta osin saaneet ”inspiraationsa” Hubbardin aineistosta. Sanon näin, koska käytetyt tekniikat, kuten Montauk-tuoli, on kuvattu yksityiskohtaisesti Hubbardin teoksissa. Tällaisia tuoleja on käytetty kautta aikojen, ja ne ovat jääneet mieleemme jo kauan sitten. Maailmassa ei ole mitään uutta. Olemme kaikki olleet täällä jo kauan.

Hubbard sai monilta ihmisiltä takaisin samoja muistoja siitä, miten mieltä voi hallita voimalla ja hypnoosilla. Hän halusi kumota vaikutukset meihin kaikkiin kouluttamalla maailmanlaajuisen armeijan ihmisiä, jotka ovat taitavia auttamaan ihmiskuntaa palauttamaan muistonsa siitä, kuinka heidän mielensä oli peitetty verholla siihen pisteeseen asti, ettemme tunne omaa menneisyyttämme.

Hubbard tiesi ja 1950-luvulle tultaessa tunnustettiin täysin, että me olimme, tai että jokainen ihminen oli henkinen olento, ei ruumis eikä mieli; että koko yksilön historia oli tallennettuna energiakuvioihin hänen kehonsa soluissa, mutta myös hänen kehonsa ympärillä, jonka hän määritteli Mieleksi. Hän havaitsi uudelleen, että ihmiskunta kulkee eteenpäin elämästä elämään ja muistin tallenne kulkee eteenpäin henkiolennon tai sielun mukana, joka on jokaisen ihmisen täydellinen minä. Se, että jokainen ihminen ON sielu, sen sijaan, että HÄNELLÄ ON sielu, oli hänen uusi päämääritelmänsä siitä, mitä ihminen ON. 1950-luvulla tämä sielun kuvaus ei ollut yleinen.

Yksi asia, jonka Hubbard todisti, oli… no… hän matkusti ympäri maailmaa testatakseen muistinsa paikkansapitävyyttä. Hän matkusti eri paikkoihin varmistaakseen, että pelkän muistikuvansa paikoista, joissa hän ei ollut koskaan käynyt tässä elämässä, olivat oikein.

Hubbard tuli ajasta, jolloin oli ihmisiä, joita kutsuttiin spiritualisteiksi ja jotka ottivat yhteyttä kuolleisiin. Yhdysvalloissa järjestettiin paljon spiritistisiä istuntoja: niistä oli tullut todella suosittuja. Sanomalehdissä on kertomuksia henkilöstä Englannissa 1860-luvulla, joka harjoitti levitaatiota ja lensi yläkerran ikkunasta ulos ja toiseen kämppään [toim. huom.: tämä oli Daniel Dunglasin koti].

Blavatsky, tutkija ja kirjailija, jolla oli psyykkisiä kykyjä, tappoi eläimen 65 kilometrin päässä; se on dokumentoitu ja todistettu. Hubbard kuuli siis kaikista näistä asioista lapsuutensa aikana. Hän halusi selvittää, miten nämä kyvyt syntyivät, mikä niiden selitys oli ja miksi ihmisten kerrottiin tekevän näitä asioita. Hän halusi ymmärtää asian tieteellisesti.

Hubbard tutki parannustekniikoita ja havaitsi, että menneisyytemme traumat ja kipu todella vaikuttavat meihin negatiivisesti ja että nämä vaikutukset voidaan kumota ja että ne olivat kaikkien psykosomaattisten sairauksien tai onnettomuuksien syynä onnettomuusalttiilla ihmisillä. Hänen löytönsä olivat ilmiömäisiä. Pian sen jälkeen kehitettiin tekniikat menneiden elämien muistojen täydelliseen ja kokonaisvaltaiseen palauttamiseen. Sitten alettiin tutkia psyykkisten kykyjen kehittämistä siihen pisteeseen, että ihminen pystyi näkemään seinien läpi ja käyttämään kaikkea aiempaa tietoaan; suorittamaan mitä tahansa psyykkisiä ilmiöitä; tällaisia ​​asioita kehitettiin 1950- ja 1960-luvun alussa.

Ingo Swann oli osa samaa aikakautta. Hän oli vielä siellä 70-luvulla, kun olin mukana Los Angelesissa etenemässä näillä tasoilla.

Bill Ryan [B]: Mitä tarkoitat tasoilla?

D: No, skientologiassa oli asteita, joiden läpi mentiin kyvystä toiseen, ja Ingo Swann kävi läpi noita asteita, noita tasoja. Skientologiakirkko julkaisi lehteä, johon ihmiset, jotka olivat käyneet läpi näitä tasoja, kirjoittivat kokemuksistaan. Lähes joka kuukausi Ingo oli tässä lehdessä kertomassa, mitä hän oli tehnyt seuraavaksi, yhdessä muiden kanssa, jotka myös saivat samanlaisia ​​tuloksia.

Ihmiset, jotka raportoivat tuloksistaan, kuten auton siirtämisestä sivuttain välttääkseen auto-onnettomuuden, seinien läpi näkemisestä, kehosta ulos menemisestä kaikella havaintokyvyllä nähdä ja kuulla, itsensä ilmaan nostamisesta, asioiden materialisoinnista, kuten tuolla [napsauttaa sormiaan], kroonisen sairauden tai pysyvästi tuhoutuneen henkilökohtaisen suhteen parantamisesta.

Oli joitakin poikkeuksellisia parantumistarinoita. Myöhemmin hänen täytyi perua kaikki väitteensä tekniikoiden parantavasta voimasta AMA:n [American Medical Association] ja psykiatrien [psykiatrien] vuoksi, joiden kanssa hän lopulta kävi elinikäistä taistelua. Aluksi hän tarjosi löytöjään psykiatrian tutkijoille, kunnes tajusi, että monet psyyket halusivat vain huumata ihmisiä, tehdä lobotomioita ja käyttää sähköiskuja.

Sitten hän organisoi omat salaiset operaationsa organisaationsa sisällä paljastaakseen haitallisia psykiatrisia käytäntöjä niin kutsutuissa ”parannustekniikoissa”. Hänen organisaationsa vakoili Yhdysvaltain verovirastoa (IRS) ja julkaisi tietoja heidän rikoksistaan. Hän lähetti kirkostaan ​​henkilöitä soluttautumaan IRS:ään vakoilemaan. He olivat varsin menestyksekkäitä.

Vaikka hallitukset eivät olleet onnistuneet palkkaamaan Hubbardia, ne palkkasivat skientologeja, jotka olivat osoittaneet paranormaaleja kykyjä. Heitä ei ollut vaikea löytää, koska skientologia julkaisi artikkeleita ihmisten saavutuksista.

Ingon palkkasi hallitus. Tarkoitan, että hän meni töihin Stanfordin tutkimuslaitoksen ohjelmaan useiden muiden skientologien kanssa tutkimaan paranormaaleja asioita. Muistan lukeneeni SRI:n raportin, jossa he pyysivät Ingoa lämmittämään esineitä ja mittaamaan, kuinka kuumiksi hän pystyi tekemään ne. Ja se oli vasta alkua sille, mitä hän pystyi tekemään.

Ingon tekemä työ ei eronnut siitä, mitä monet meistä tekivät koulutuksen johdosta ja Hubbardin prosessoimiseksi tai auditoimiseksi kutsuman toiminnan seurauksena. Niin hän sitä kutsui. Hubbard käytti usein tietokoneisiin liittyviä termejä ja termejä, jotka saivat sen vaikuttamaan hyvin mekaaniselta. Mutta todellisuudessa olimme tekemisissä hengen, hengellisen olennon kanssa, ja se oli se löydös, jonka kanssa olimme tekemisissä, ja sitä me olemme; hengellinen olento – kuolematon hengellinen olento, jolla on lukuisia jumalallisia kykyjä.

Myöhemmin Ingosta tuli kuuluisa kaukokatselun isänä. Kaukokatselu on laimennettu termi sille, mitä hän itse asiassa pystyi tekemään ja mitä monet meistä tekivät. Se ei ollut ”kaukokatselua” – vaan kehon ulkopuolista: kehon ulkopuolelle menemistä havainnoinnin avulla, joskus enemmän havainnointia kuin miten havainnoit kun olit kehossasi. Näitä tekniikoita voidaan käyttää hallinnan kehittämiseen ajan myötä ja sen lopulta ulottuvuuden hallintaan, jossa olet. Kyllä.

B: Eräs tuntemani kuvaili sitä enemmänkin niin, että tietää mitä haluaa tietää, koska päättää haluavansa tietää. Hubbard itse asiassa loi sanan skientologia – se on tutkimus siitä, miten tietää.

D: Kyllä, tietäminen miten tietää. No, itse asiassa hän ei keksinyt sanaa. Voit löytää sen 30-luvulta saksalaisesta kirjasta ”Scientologie” – eri tavalla kirjoitettuna – alkeellisen version siitä, mistä tuli Scientologian aksioomat [Toim. huom.: Scientologie, kirjoittanut Dr. A. Nordenholz, 1934]. Hubbard löysi monia asioita itse, mutta hän sai aikaan uskomattomia asioita, kuten… Hänen täytyi lopulta valehdella ja sanoa olevansa kaiken ainoa kehittäjä, valitettava ratkaisu ongelmaan, joka hänellä oli organisaationsa johtamisessa. Tunsin henkilön, joka ehdotti että hän valehtelisi, ja miten niin tapahtui. Hän oli aluksi antanut tunnustusta monille lähteilleen. Sen jälkeen, kun hän oli valehdellut asiasta, ei ollut paluuta.

Kerry Cassidy [K]: Joku antoi minulle sen kirjan. Skientologia.

D: Onko sinulla se?

K: On kyllä.

D: Haluaisin nähdä sen. Siinä on alkuperäinen versio loistavasta teoksesta nimeltä Skientologian aksioomat. Loistavaa työtä. Hänellä on toinenkin teos nimeltä Tekijät, joka mielestäni…

K: Minulla on se.

D: Haluaisin nähdä sen kirjan. En ole nähnyt sitä vuosiin.

K: Se on täällä kirjastossani.

D: Hienoa.

B: Totta kai. Se on ”tietämistä miten tietää”. Kommentoin vain, että kyse on tietämisestä eikä hankkimisesta… Tiedon hankkiminen on kuin tämänkaltaisen tietämisen alempi harmonia, että ihminen voi tavallaan läpäistä mitä tahansa maailmankaikkeudessa milloin tahansa ja itse asiassa poimia siitä tietoa, jos toimii riittävän – tässä kohtaa on sanasto-ongelmia – riittävällä tietoisuuden tasolla, hän voi hankkia ja ladata tuon tiedon.

D: Aivan. Se on totta. Toinen tapa on palata omiin muistoihimme. Se on toinen tapa saada tietoa. Mutta, tiedätkö, jossain määrin melkein kuka tahansa pystyy siihen. Mutta jos ei käy läpi jonkinlaista kurinalaista harjoitusta, ei voi hallita energian tasoja ja menestystä henkisen ja psyykkisen harjoituksen avulla. Ja niinpä nämä löydöt tapahtuivat kaikki silloin skientologiassa. Se oli hirveän jännittävää. Siihen me pyrimme, tällaisiin löytöihin, tuolloin.

K: Selvä. Voinko keskeyttää hetkeksi? Filosofisen keskustelun sijaan olisi parempi, jos asia tuodaan esiin…

D: Se ei ole filosofista, sillä jopa joissakin Camelot-haastatteluissa… Kuka se olikaan, joka sanoi: ”Tämä on suurin salaisuus kaikista: se voima, joka sinulla on, sekä se, kuka ja mikä olet. Tämä on suurin salaisuus.”

K: No, Camelot väittää niin. Me väitämme niin.

D:Oli myös todistaja, joka sanoi sen sinulle nimenomaan.

K: Bob Dean puhui siitä.

B: Luulen, että viittaat tässä siihen, mitä Bill Birnes kertoi amiraali George Hooverin sanoneen: Suurin salaisuus on itse asiassa se valtava voima, joka kaikilla ihmisillä on.

D: Aivan. Ron Hubbardin ongelmana oli se, että hän löysi tutkimuksensa parissa tämän suurimman salaisuuden ja kehitti tekniikoita, joilla voitiin kehittää yliluonnollisia kykyjä. Niiden avulla hän tuotti ihmisiä, jotka pystyivät poistumaan ruumiistaan, menemään toiseen huoneeseen, katsomaan mitä tahansa halusivat ja kertomaan tarkasti, mitä siellä oli. Hän tuotti ihmisiä, jotka pystyivät matkustamaan minne tahansa universumissa ja kertomaan näkemästään, lämmittämään esineitä – kuten he pakottivat Ingon tekemään, kun hän meni Stanfordiin [nauraa] – paranormaaleja ja psyykkisiä… enemmän kuin psyykkisiä… jumalallisia kykyjä ilmentää, ilmestyä, kadota ja TIETÄÄ asioita.

Ingo kertoo tarinan siitä, kuinka hänelle annettiin tehtäväksi mennä Kuuhun. Hän kutsui sitä kaukokatseluksi, mutta voin vakuuttaa teille, että Ingo MENI Kuuhun! Ja juuri niin hallitus sai selville, että Kuussa oli avaruusolentoja. Ja ne olivat hyvin tarkkaavaisia avaruusolentoja, sillä Ingo huomasi pian, että Kuussa olevat avaruusolennot pystyivät aistimaan hänen läsnäolonsa, vaikka hän oli siellä ruumiistaan erillään.

Juuri näiden kykyjen vuoksi hallitukset halusivat palkata hänet, oppia häneltä ja kehittää keinoja kouluttaa muita tekemään samoin. Hubbardin menetelmät voisivat siis vahvistaa luontaisia kykyjämme, ja niitä voitaisiin käyttää vakoiluoperaatioissa ja sodankäynnissä. Mutta kuten sanoin, hallitukset olivat tekemisissä avaruusolentojen kanssa, eivätkä ne kertoneet sitä Hubbardille. Skientologit palauttivat mieleen muistoja menneisyydestämme, jotka olivat täynnä kaikenlaisia avaruuskohtauksia – Hubbard kutsui sitä ”avaruusoopperaksi”. Star Wars ja Star Trek olivat todella suosittuja skientologien keskuudessa, sillä ne tuntuivat meille hyvin todellisilta, kuin oma menneisyytemme.

Emme kuitenkaan tienneet, että yhteyksiä oli jo nykypäivänä, ja että hallituksemme olivat menossa sekaisin yrittäessään löytää keinoa saada teknologiamme JA henkiset kykymme saavuttamaan avaruusolentojen tason. Telepatian kehittäminen oli tärkeä osa tätä kaikkea, ja Hubbardin materiaalit tarjosivat suurta toivoa näiden ja monien muiden taitojen kehittämiselle. Ja juuri siksi hallitukset halusivat hänen tutkimuksensa.

Skientologiassa kehitettiin siis parannettuja psyykkisiä kykyjä, ja Hubbard oli kiireinen selittämään, että meillä on tällaiset kyvyt synnynnäisesti, mutta että meitä on manipuloitu luopumaan niiden käytöstä mielenhallinnan avulla. Venäjä varasti hänen tutkimuksensa ja käytti niitä käynnistääkseen psyykkisen kehityksen ohjelmia lapsilleen.

Me teimme niin myös, mutta he olivat meitä edellä, sillä venäläiset parapsykologiset ohjelmat suhtautuivat Hubbardiin vakavammin. Hubbard mainitsi kerran luennollaan ohimennen tutkimusmateriaalinsa varkaudesta.

Mutta kun Hubbard kieltäytyi pelaamasta peliä, hänestä tuli hallituksen pelättävä kohde. He eivät halunneet, että suuri yleisö saisi näitä parannettuja kykyjä, vaan ainoastaan ne lapset, jotka oli otettu ohjelmiin. Lisäksi he alkoivat hankkia avaruusolennoilta tekniikkaa, jonka avulla voitiin hallita ihmiskunnan mieliä ja kehoja.

Heidän päätöksensä siitä, miten tätä uutta tietoa tulisi hyödyntää, olivat huonoja, sillä heillä oli liian vähän tietoa ihmiskunnan historiasta maailmankaikkeudessa. Juuri siinä Hubbard olisi voinut olla heille paljon suuremmaksi avuksi. Niinpä hänestä tuli pelätty kohde. Hallitukset eivät halunneet, että syntyisi skientologien armeija, joka kykenisi ymmärtämään, mitä todellisuudessa oli meneillään.

Niinpä Hubbard pakeni ja hankki lopulta laivaston, jolla hän pakeni hallituksia, jotka yrittivät pysäyttää hänet. Hän uskoi joutuneensa kohteeksi, koska hän käytti organisaatiotaan vakoillakseen verovirastoa ja psykiatreja sekä paljastaakseen heidän rikoksensa. Hubbard ei täysin ymmärtänyt, miksi hänestä oli tullut niin merkittävä kohde.

He halusivat käyttää hänen aineistoaan kehittääkseen avaruusolentojen kaltaisia kykyjä – mutta hallitukset eivät halunneet, että suuri yleisö saisi näitä kykyjä! Liike levisi kulovalkean tavoin, ja ympäri maailmaa syntyi keskuksia, joissa opetettiin Hubbardin oppeja ja sovellettiin hänen tekniikoitaan. Niinpä Hubbard asui merellä jatkuvalla pakoreitillä yrittäen paeta, ohjaten tutkimusohjelmia, kehittäen tekniikoita ja auttaen ihmisiä palauttamaan ne synnynnäiset kykynsä, jotka heillä on äärettöminä henkinä.

Ja hänen tarkoituksensa oli… no, hän sanoi, että ihmiskunta tuhoutuisi pian, ellei ihmisten tietoisuudessa tapahtuisi valtavaa muutosta, ja hän yritti saada aikaan tuon muutoksen näiden tekniikoiden avulla, ennen kuin olisi liian myöhäistä. Hänen tavoitteenaan oli herättää meidät muistinmenetyksestämme.

Scientologian kirkko tuhottiin sisältäpäin Yhdysvaltain salaisen hallituksen toimesta. Olen siitä varma. Ja se tehtiin lasten avulla.

70-luvun edetessä Hubbardissa oli niin monia seikkoja, jotka viittasivat siihen, että häntä oli kopeloitu, ja jotka viittaavat joko siihen, että hänet oli kloonattu, tai siihen, että hänellä oli poikkeukselliset mutta heikkenevät kyvyt, tai näiden molempien yhdistelmään.

On esimerkiksi kertomuksia siitä, että hänellä oli erilaisia ruumiinrakenteita ja vaatekaappeja, joiden koko vaihteli huomattavasti. Laivalla kerrottiin, että alakerrassa joku sai häneltä opetusta huoneessa, kun taas yläkerrassa hän oli samanaikaisesti tekemässä töitä. Ja että toisinaan hän oli tietyn pituinen ja kokoinen, mutta seuraavana päivänä hänen mittansa olivat muuttuneet.

B: Muistaakseni se oli Geoffrey Filbert, joka kertoi siitä. Eikö niin?

D: Kyllä, luulen niin. Hän oli yksi niistä, jotka kirjoittivat tästä.

K: Selvä, haluaisin nyt kysyä, että kun sanot ”sinulle annettujen tietojen perusteella”, mitä tarkoitat sillä? Toisin sanoen, mistä olet saanut tietosi? Voisitko kertoa hieman siitä, mikä oli asemasi organisaatiossa?

D:n ystävä: Olin mukana alusta asti. Ronin hahmo pysyi samana monien vuosien ajan. Mutta 70-luvun lopulla se muuttui ja koki täydellisen käänteen. En tiedä kloonauksesta, mutta jotain tapahtui, mikä muutti hänet, jotain vakavaa.

Hän sai sydänkohtauksen 70-luvulla, ja he joutuivat poikkeamaan Etelä-Amerikassa viedäkseen hänet sairaalaan. Se oli täysin järjetöntä, ja asia salattiin kirkon jäseniltä. Hänen persoonallisuutensa muuttui radikaalisti. Ehkä hänet oli korvattu kloonilla. Viimeisinä vuosina hän ei juurikaan johtanut kirkkoa, vaan kiinnostui musiikista.

Oli kuin hän olisi hylännyt järjestönsä ja kiireellisen tehtävänsä pelastaa planeetta – mutta hän oli yhä hengissä. Hän näytti etääntyvän yhä kauemmas jopa kiinnostuksestaan tehtäväänsä kohtaan, joka oli ollut äärimmäisen kiireellinen, äärimmäisen tärkeä ja kilpajuoksu aikaa vastaan planeetan pelastamiseksi.

D: No, selvä. En tiennyt silloin, että kloonaus oli olemassa. Ennen Camelotia minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka pitkälle ihmisten kloonaus on kehittynyt. Mutta mitä tahansa tapahtuikaan, hän muuttui, ja se oli ilmeistä. Mielenhallintaan on monia keinoja. Ehkä se oli juuri se. Mutta tiedämme kiistattomasti, että hän oli kohde, että häneen vaikutettiin ja että hän muuttui pelottomasta pelokkaaksi, rohkeasta vainoharhaiseksi.

Palatakseni tarinaan, tunsin monia organisaation johtohenkilöitä, mukaan lukien Hubbardin perheenjäseniä. Tunsin ihmisiä, jotka olivat työskennelleet suoraan hänen kanssaan jo kauan sitten. 70-luvun lopulla Hubbardin perhe erotettiin hänestä, joten he eivät voineet tavata häntä EIVÄTKÄ puhua hänen kanssaan. Hänen vaimonsa joutui myöhemmin vankilaan, lapset eivät päässeet häneen yhteyteen, ja hänet eristettiin, jotta hänet saataisiin kukistettua.

Mutta olin läheinen hänen lastensa kanssa vielä senkin jälkeen, kun hänen vaimonsa Mary Sue oli joutunut vankilaan. Siksi pystyin seuraamaan, miten hänen perhettään hallittiin ja manipuloitiin, ja kuulemaan siitä seuranneen järkytyksen, hämmennyksen ja pettymyksen, sillä he ja kaikki muut, joilta yhteydet oli katkaistu, luulivat Ronin päättäneen sivuuttaa heidät eikä halunneen puhua heidän kanssaan tai tavata heitä.

He eivät voineet kuvitella, että heidän vaikutusvaltainen isänsä oli salaisista operaatioista tietämätön uhri. Tiesin miljoonien dollarien käteispusseista, joita kuljetettiin paikasta toiseen. Tarvittiin paljon rahaa, jotta hallitus ei saisi häntä kiinni, todella paljon rahaa, ja hän käytti sitä vain käteisenä paetakseen ja rahoittaakseen omia vastavakoiluoperaatioitaan hallitusta vastaan sekä ostaakseen kalliita kiinteistöjä käteisellä.

Hän taisteli urheasti, mutta hän ei tiennyt, mitä vastassaan oli ja kuinka paljon resursseja hänen kukistamiseensa käytettäisiin. He tekivät suuren virheen, kun eivät kertoneet hänelle avaruusolennoista. Emme olisi allekirjoittaneet sopimusta vääränlaisen avaruusolentojen rodun kanssa, jos he olisivat hyödyntäneet hänen tietämystään ja palkanneet hänet suoraan.

Hän aloitti työtään vilpittömällä aikomuksella auttaa ihmiskuntaa, mutta vähitellen hänen organisaatioonsa soluttauduttiin, ja lopulta soluttautuminen oli niin laajaa, etten edes tiedä, oliko lopulta kuollut henkilö alkuperäisen Ron Hubbardin ruumis.

En oikeastaan tiedä. Eikä minulla ole keinoa saada sitä selville. Mutta tunnemme ihmisiä, jotka olivat hänen lähellään aivan loppuvaiheessa, ja hän oli kaukana siitä, millainen hän oli alussa. Tutkittuani kaiken sen, mitä minulla nyt on, mukaan lukien Camelot, tiedän, että meillä on ollut täydellinen ihmisten kloonaustekniikka 60-luvulta lähtien avaruusolentojen ansiosta, ja kuinka paljon sitä nyt käytetään ”ongelmallisiin johtajiin”. He saavat vain uuden mallin aina, kun ovat tyytymättömiä vanhaan.

K: Mikä oli roolisi organisaatiossa?

D: No, minulla oli organisaatiossa työpaikka. Työssäni kuulin paljon asioista, joita tapahtui, koska ihmiset kertoivat minulle asioista luottamuksellisesti, ja siksi sain tietää, mitä tapahtui.

K: Et vastaa kysymykseen, koska et halua ihmisten tietävän, mikä työsi tarkalleen ottaen oli? On okei, jos et halua heidän tietävän.

D: Yksi työtehtävistäni organisaatiossa oli auditoija, mikä tarkoitti henkilöä, joka kuunteli jonkun toisen puhuvan heidän huolistaan ​​ja ongelmistaan.

B: Se on eräänlainen terapeutti.

D: Ja kuka säilyttää luottamuksen.

K: Mutta ei perinteinen auditoija, jota… on miljoonia auditoijia. Olitko vain yksi heistä vai jotain erityistä?

D: Ei, Hubbard kutsui sitä sillä nimellä. Se oli minusta outo nimi. Auditoija oli joku, joka käytti tekniikoitaan auttaakseen ihmisiä saamaan muistinsa ja kykynsä takaisin, sellaiset kyvyt, joita ihmisellä todella on – ei vain ihmisenä, vaan myös henkisenä olentona.

K: Okei, mutta niitä oli monta, eikö niin? Ja sinä olit yksi heistä, eikö niin?

D: Olin yksi heistä.

K: Kuinka monta heitä suunnilleen oli? Tiedätkö?

D: En tiedä. Tuhansia ennen pakoa. En todellakaan tiedä.

K: Okei. Yritän tässä selvittää, miten sanoit olevasi ”korkealla tasolla” tai sinulla oli ”pääsy korkeisiin johtotehtäviin” organisaatiossa. Yritän tällä tavalla saada selvyyden niille, jotka aikovat lukea tämän: Kuinka korkealla tasolla olit työsi suhteen? Ja kuinka korkealla – ilmoitit, että sinulla oli epävirallinen pääsy perheenjäseniin. Mutta kuinka korkealla tasolla olit virallisen rakenteen suhteen?

Koska paljastit organisaation, johon kuuluit. Eikö niin? Sinulla oli työpaikka kyseisessä organisaatiossa tietyllä tasolla, joten yritin vain selvittää… Jos siis kuvailisit ihmisille… Jos sanoisimme jotain tällaista hallituksesta ja he olisivat ulkoministeri, se olisi organisaation sisällä titteli. Heillä oli titteli. En tiedä, oliko sinulla erityistä titteliä yleisen tittelin, kuten auditoijan, lisäksi.

D: Se oli yleisnimike. Minulla oli pari yleisnimikettä. Olin lähellä vallan keskiötä, niin sanoakseni. Kun paljastin korruption, tarkoitukseni ei ollut paljastaa heidän organisaatioiden välistä rikollisuuttaan ja puhaltaa pilliin tuhotakseni tai vahingoittaakseni mitään. Tarkoitukseni oli korjata tilanne.

Siksi kirjoitin kirjeen – ja jos sitä ei voitu korjata, tarkoitukseni oli ainakin vapauttaa ihmiset siitä, että siitä oli tulossa eräänlainen tyrannia. Halusin sen inspiroivan voimaa löytää kaiken takana olevat ja luoda kyvyn vastustaa autoritaarista rakennetta, joka kaatoi Hubbardin ja hänen organisaationsa.

En tiennyt silloin, että Yhdysvaltain salainen hallitus tuhosi skientologian sisältäpäin, ja siksi sitä vastaan ​​oli niin mahdotonta taistella. Me – skientologit maailmanlaajuisesti – olimme vahva ryhmä, yhdistyneenä maailmanlaajuisessa tehtävässä, johon me kaikki uskoimme, mutta meillä ei ollut aavistustakaan, mistä etsiä piilotettua kolmatta tekijää.

No, Yhdysvaltain salaiset operaatiot olivat piilossa oleva kolmas osapuoli. Ja todellakin monet Hubbardin ennustamat asiat toteutuivat – eli jos skientologian organisaatio hajoaisi sirpaleiksi eikä pysyisi yhtenäisenä ryhmänä, joka kykenisi ylläpitämään tekniikoiden korkeaa laatua ja puhtautta, skientologia ei voisi eikä haluaisi ylläpitää kykyään tuottaa maailmanlaajuista tulosta.

Eikä todellakaan käynyt. Nyt niitä on monia, he kutsuvat niitä sirpaleryhmiksi, monet jotka ovat kadottaneet aiheen ytimen ja sen parhaat puolet. Mutta emo-organisaatio menetti ensin arvonsa, mikä tasoitti tietä skismalle.

Verohallinto (IRS), CIA ja muut tahot valvovat nyt Skientologia-kirkkoa… tekniikoita on vesitetty, joten et näe enää montaakaan ihmistä saavuttamassa samanlaisia ​​tuloksia kuin ennen.

Kirkko ei ole enää uhka, ja Hubbard on julkinen naurunaihe, joka on täysin tehty näyttämään rikolliselta ja huijarilta – käyttäen hyväksi samoja skientologeja, jotka rakastivat häntä, kukistamaan hänet. He eivät ole täysin tietoisia siitä, että he kaikki olivat massiivisen kampanjan uhreja, jolla pyrittiin kukistamaan skientologiakirkko.

Skientologiassa ei nykyään löydy yhtä montaa ihmistä, jotka pystyvät menemään kehonsa ulkopuolelle ja matkustamaan mielensä mukaan – tai jotka edes keskittyvät tähän saavutukseen. Ei löydy ihmisiä, jotka pystyvät leijumaan tai liikuttamaan autoaan sivuttain moottoritiellä hätätilanteessa. Jopa New Age -liikkeessä oli käynnissä massiivinen julkinen kampanja tällaisten saavutusten vähättelemiseksi ja niiden muuttamiseksi merkityksettömiksi ”temppuiksi”. Mutta yhteen aikaan oli olemassa todellisia fyysisen maailmankaikkeuden tuloksia, jotka saavutettiin tällaisilla parannetuilla kyvyillä. Sitä hallitus ei halunnut: ihmiset alkoivat huomata, ettei heidän tarvinnut olla kehonsa orjia.

Hubbardin ja skientologian tuhoamiseen vaadittiin keskittynyt ja harkittu operaatio, joka käänsi jäsenet perustajaa ja toisiaan vastaan. Se oli vanha hajoita ja hallitse -tekniikka. Tämän planeetan ihmisillä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka manipuloinnin alaisina me olemme. Mieliämme tutkitaan kuin rottia sokkelossa, ja meitä kaikkia manipuloidaan sen mukaisesti.

Tukemme johtajillemme tai protestimme heitä vastaan, kaikki tapahtuu kontrolloijien suunnitelmien mukaisesti. Yleisenä suunnitelmana on murtaa kaikki itsemääräämisoikeus ja sallia tietämättömän orjaväestön jatkuminen. Tätä tietämättömyyttä uhkasivat skientologia ja hyväntahtoiset Maan ulkopuoliset, jotka tulivat varoittamaan meitä. Vain herääminen unestamme voi pelastaa meidät nyt.

Hubbard sanoi tämän hyvin selvästi alkuvaiheessa: Tämä on vankilaplaneetta. Meidät vangitaan tälle planeetalle, ja tietämättömyytemme on tärkein keino vangita meidät. Maapallolla käytiin ydinsotia kauan sitten. Tieteellistä näyttöä on tullut siitä, että ydinlasia löytyy kaikkialta Maasta, ja Maapallolla on tapahtunut muitakin valtavia räjähdyksiä kauan sitten.

On nyt todisteita siitä, että täällä oli muitakin sivilisaatioita. Monet nykyisestä Maan ryhmästä on istutettu ja hypnotisoitu täällä vangeiksi. Ihmiset tai sielut tai todelliset henkiolennot, joita me olemme, eivät ole täällä sattumalta. Monet eivät pääse pois planeetalta, koska meidät pidetään täällä elektronisessa muistinmenetyskentässä.

Emme pysty heräämään tarpeeksi kerätäksemme tieteellistä tietoa Maan säännöllisten syklisten muutosten käsittelemiseksi, koska olemme niin mielenhallinnassa ja niin monet meistä elävät kuten Truman show’ssaan. Tuossa elokuvassa on paljon totuutta.

Ja sanoisin, että Hubbardilta omaksutut ja nyt Duncanin [O’Finioanin] ja muiden supersotilasohjelman jäsenten kaltaisiin ihmisiin käytetyt tärkeimmät mielenhallintatekniikat kehitettiin alun perin Hubbardin mielen toiminnasta tekemien löytöjen avulla.

Veikkaan, että missä tahansa hän onkin, hän on nyt vihainen kaveri saatuaan selville, mihin hänen löytöjään on käytetty. Hubbard löysi samankaltaisia ​​asioita tuhansien ihmisten muistista, kun he alkoivat todella muistella menneisyyttään: hän huomasi, että nämä menneiden elämien ja elämien välisten elämien ”implantit” ovat tehokkaimpia sähkön avulla.

Silloin olennolle annetaan suuri määrä sähköistä jännitettä sekä käskyjä käyttäytyä tietyllä tavalla tai rajoittaa itseään tai valikoivasti parantaa itseään tietyillä tavoilla. Ihmiset muistelivat toisistaan ​​riippumatta, että sähköisiä ja elektronisia tekniikoita oli käytetty vapaan sielun istuttamiseen ulos kehosta kirjaimellisesti miljoonien vuosien ajan.

Se sekoittaa auran ja mielen piirit, voisi sanoa. Olento sekoittaa sähkön omalla yhtä voimakkaalla energiallaan. Nämä implantit hämmentävät ja tuhoavat muistia, ja henkilön oma energiantuotantokyky tuhoutuu tai rajoittuu.

Käyttäytymistä kontrolloidaan. Sitä on kontrolloitu historiallisesti kautta aikojen. Viime vuosikymmeninä implantteja on jälleen kehitetty taiteen muodossa. Nyt omilla hallituksillamme on se hallussaan ja he käyttävät sitä kehittääkseen nappikuulokkeilla toimivia salamurhaajiaan ja muita käyttäytymismallejaan sähköshokkien, hypnoosien, kemiallisten ja muiden traumaattisten fyysisten manipulaatioiden avulla.

Pian sen jälkeen, kun Hubbardin tiedot muinaisesta historiastamme ja todellisuudesta tulivat julki, hallitukset alkoivat käyttää SS-psykiatrejaan sähkökokeisiin ja reaaliaikaisten henkisten ja psyykkisten implanttien käyttöön käyttäytymisen hallitsemiseksi.

Tuhansia lapsia, parhaita mahdollisia kohteita, on siepattu tällaisiin ohjelmiin, koska heillä on eniten potentiaalia. Ron Hubbard kutsui sitä jonkun ”P-D-H-aamiseksi”. Se tarkoittaa kivun, lääkkeiden ja hypnoosin käyttöä heidän käyttäytymisensä ja mielensä hallitsemiseksi.

Olen siis vakuuttunut siitä, että Venäjällä ja Yhdysvalloissa nykyaikana ne tekniikat, joilla nykyään luodaan supersotilaita ja koko mielenhallintaohjelma, alkoivat 1950-luvulla – osittain tutkimalla Hubbardia ja luomalla uudelleen sen, mitä hän havaitsi meille tehdyn, ja joka oli ihmisten arkistoissa, jotka muistivat miljoonia vuosia taaksepäin ja näkivät, että nykyhetkessä toistamme menneisyyttä uudelleen.

Ja osittain takaisinmallintamalla maahansyöksyneen lautasten teknologian ja osittain käymällä kauppaa avaruusolentojen kanssa teknologiasta. Hubbard julkaisi tiedon, että tällaiset tekniikat ovat toimineet läpi historiamme, miljoonien vuosien takaa. Me vain loimme sen uudelleen.

Psykiatriset sähköshokki-implantit yleistyivät 60-luvulle mennessä rutiininomaisina psykiatrisina välineinä. Koska [Project] Paperclip -operaatiolla tuotiin suoraan SS:n psykiatreja, löytyi runsaasti halukkaita henkilöitä tekemään likaisen työn mielenhallinnan, seksiorjien, poliittista tietoa välittävien ja sen robotin tavoin unohtavien lähettiläiden sekä supersotilaiden prototyyppien parissa. Käytön tarkoituksena oli käyttäytymisen muokkaaminen sekä salamurhaajien, seksiorjien ja vakoojien kouluttaminen. Kehitimme osaamisen, jolla jaetaan henkilö eri persoonallisuuksiin: siitä kehitettiin hienostunut taidemuoto.

Sillä kun tarkastellaan, mitä näille supersotilaille on tapahtunut, mihin psykiatrit palkattiin – eli saamaan ihmiset käyttäytymään tietyllä tavalla elektroniikan avulla – ja kun tähän yhdistetään hypnoottinen hallinta tai käskyt, joita annetaan sähkösokin aikana, niin tämä on tehokasta pitkällä aikavälillä, ja juuri näin nämä supersotilaat luodaan.

Käyttäytymistä muokataan kivun, aivojen kemiallisten muutosten ja syvällisten käskyjen avulla. Mielenhallintaa voidaan harjoittaa kivun avulla myös ilman sähköä. Hubbard selvitti ja kuvasi jo vuonna 1950 ensimmäisessä kirjassaan, miten mieli toimii, kun sille annetaan käskyjä kivun aikana.

Muutaman vuoden kuluessa näitä menetelmiä alettiin soveltaa luovasti pimeän puolen hyväksi. Natsien Paperclip-projektin lääkäreille annettiin tietoa, jonka avulla he pystyivät parantamaan suorituskykyään uudessa työpaikassaan Yhdysvalloissa. Historia on toistanut itseään. Samaan aikaan syntyi räjähdysmäisesti kasvava populistinen liike, jonka tavoitteena oli soveltaa näitä menetelmiä itseemme tekemällä yhteistyötä toisen kanssa ja hyödyntämällä kirjan sisältämää tietoa.

Hubbard näytti meille, kuinka kääntää nämä tekniikat, joita toisinaan käytetään meihin inkarnaatioiden välissä tarkoituksena tuhota muistomme – pitämään meidät maan vankilassa. Hän näytti meille, kuinka palauttaa tieto siitä, keitä olemme ja mikä on henkilökohtainen historiamme.

Tämä ystäväni on tutkinut sähköiskun vaikutusten poistamista. Minäkin olen kokeillut sitä yhden henkilön kohdalla… ja se on todellinen urakka, kun se tapahtuu omalle ruumiille. Se vaatii taitoa, mutta on olemassa menetelmiä, joilla sähköiskun vaikutukset voidaan kumota: vaikutukset voidaan kääntää päinvastaisiksi, ja muisti sekä ruumiin terveys voidaan palauttaa.

Mutta se edellyttää, että mennään niin pitkälle, että henki voidaan poistaa kokonaan henkilön ruumiista – koska aivojen hermoradat tuhoutuvat osittain tuollaisen sähköisen hoidon seurauksena – joten henkilölle ei riitä pelkkä ruumiin parantaminen.

Mutta jos pystyt irrottamaan olennon ruumiistaan, sillä on voima parantaa omaa ruumistaan ja korjata synapsien vauriot sekä ennen kaikkea palauttaa henkinen energiansa tällaisista kokemuksista.

Uskon siis, että ilmiantokysymys ei liity siihen, mitä tein henkilökohtaisesti. Kyse on siitä, kuka L. Ron Hubbard oli ja mitä hän yritti tehdä maailman tilanteen suhteen. Hän puraisi suuremman palan  kuin pystyi pureskelemaan.

Uskon, että Yhdysvaltain hallitus on tällä hetkellä osittain pimeän avaruusolentojen rodun hallinnassa – koska hallitus ei osannut arvioida, mihin rotuun sen kannatti luottaa. Yhdysvaltain hallitus ja muut hallitukset ottivat tiedot Hubbardin teoksista ja käyttävät niiden pimeää puolta, muunneltuja moderneja versioita estääkseen sivilisaatiota saamasta tietää salaisuutta, jonka hän löysi MEIDÄN voimastamme. Uudet tekniikat mahdollistavat muistin tuhoamisen, eivät sen palauttamisen. Ne mahdollistavat väestön tyhmentämisen, eivät sen herättämisen.

Meillä KAIKILLA on tällaisia muistoja. Meitä KAIKKIA on manipuloitu. Kun muisti palautuu, huomaamme, että me kaikki muistamme lopulta, kuinka päädyimme tänne tai kuinka meidät lähetettiin tänne näiden ilkeiden menetelmien avulla, joissa meihin istutettiin – istutettiin tarkoittaen… että elektroniikkaa käyttäen meille annettiin käyttäytymistä muokkaavia hypnoottisia ohjauskomentoja, jotta luonnolliset, todelliset kykymme pysyisivät rajoitettuina emmekä tietäisi, keitä oikeasti olemme ja mistä tulemme: jotta meillä ei olisi muistoja, jotka ulottuvat miljoonien vuosien taakse, kuten joillakin näistä avaruusolennoista on. Eikö niin? Ja nyt jotkut ilmiantajat ja jotkut ET-kontaktit myöntävät, että tämä on todellakin vankilaplaneetta.

Voit siis kuunnella 50- ja 60-luvun äänitteitä, joissa Hubbard puhuu kaikesta tästä. Monet skientologit ovat palauttaneet mieleensä samanlaisia, itsenäisesti syntyneitä muistoja… Meillä kaikilla on tietoa ja muistoja: voimme muistaa, kuinka galaksi kuhisi älyllistä elämää ja valtavaa monimuotoisuutta, sekä kaikki ne asiat, jotka nyt tulevat esiin Camelotissa.

Ron Hubbard olisi rakastanut Camelotia! Hän olisi tarjoutunut esittelemään tekniikoitaan julkisesti, jotta ihmiset olisivat voineet nähdä, miten muisti palautuu. Itse asiassa hän teki juuri niin monissa 50-luvulla järjestetyissä esittelyissä ja luennoissa.

50- ja 60-luvuilla me Skientologian kirkossa puhuimme näistä asioista, koska istuimme yhdessä muistelemassa historiaamme. Rakastimme Star Trekiä, koska MUISTIMME sen todellisuuden olevan elämää tässä universumissa! Muistimme olleemme erilaisissa ruumiissa, erilaisissa roduissa, erilaisina avaruusolentoina, robottiruumiissa – sinä hengessä, joka asutti robottiruumiin tai nukkeja muistuttavia ruumiita, tai olleemme korkeammassa ulottuvuudessa, mikä on vain hengellisesti, todellisuudessa toimimista korkeammalla tasolla, ja olemme olleet neljännessä ja viidennessä ulottuvuudessa ja niin edelleen. Tarkoitan, että kaikki se on vain muistojemme palauttamista.

B: Ja esimerkiksi, vain tukeakseni sanomaasi, Bill Deagle puhui vuonna 2006 Granada Forum -luennollaan siitä, kuinka Illuminatia kontrolloivat korkeamman ulottuvuuden demoniset olennot.

D: Aivan. Ja tiedäthän, normaalit ihmiset pitävät näitä olentoja melko pelottavina, mutta se johtuu siitä, että ihmisillä ei ole keinoja verrata näitä vallassa tai ymmärryksessä olevia olentoja: saada verrattavia kykyjä olentoihin, jotka ovat jumissa (lainauksena) ”pahuuden” tai ”kontrollin, vallan ja alistamisen” toistossa sen sijaan, että heillä olisi oma vapaus.

K: Okei, asia on siis vahvistettu, ja ymmärrän mitä tarkoitat. Hänellä oli varmasti nuo tekniikat ja hän oli tietoinen kaikesta tästä. Mutta itse asiassa uskon, että okkultismilla on paljon Hubbardia pidempi historia. Hubbard syntyi suhteellisen äskettäin, joten nuo tekniikat olivat olemassa okkultismissa eri tieteenaloilla. Tulevatko illuminatit noista tieteenaloista?

D: Itse asiassa Hubbard opiskeli Crowleyn johdolla. Hän opiskeli Crowleyn johdolla, joten tekniikoita pimeälle puolelle pääsemiseksi oli olemassa ja hän tutki niiden sovelluksia ja mitä ne olivat, mutta tekniikoita ”pimeän puolen” KUMOAMISEKSI ei juurikaan ollut olemassa, ja sen Hubbard löysi. Ja se oli ainutlaatuisen erilaista.

Todistettuaan, että muisti voidaan palauttaa kohdusta ja syntymästä, kehitettiin monia menetelmiä näiden muistojen löytämiseksi. Yksi näistä tunnetaan nykyään nimellä uudestisyntyminen. Hubbard oli monien näiden asioiden inspiraationa.

Jopa aivoja tutkittiin hänen kirjansa ilmestymisen jälkeen. Kirurgit koskettivat avoimen aivoalueen osia nähdäkseen, oliko tiettyjä muistoja tietyissä aivojen osissa. Sen jälkeen kun Hubbardin kirja todisti muistojen olemassaolon, tutkimusten, terapioiden ja muiden tutkimusten määrä räjähti, eikä mitään niistä enää pidetty hänen löytöjensä ansiona.

K: Ymmärrän. Okei, joten koska nyt olet henkilö tässä organisaatiossa, näitä asioita tapahtuu, näitä ihmisiä koulutetaan vapauttamaan itsensä näiden tekniikoiden avulla.

Venäjä on kiinnostunut Hubbardista. Selitetäänpä nyt, mikä sai sinut tekemään sitä, mitä teit. Toisin sanoen, voisitko ehkä kronikoida pinnallisesti jossain määrin tai niin syvällisesti kuin haluat, mikä syövytti organisaatiota ja miten se syntyi ja miksi… kuten jotain draamasta, joka toi sinut tähän pisteeseen, jossa kirjoitit tämän kirjeen, ja mitä kirje sitten teki.

D: No, ensinnäkin uskon, että minulla on ollut kontakti Maan ulkopuoliseen olentoon.

K: Okei.

D: Ja syy miksi sanon näin – ja olen vasta äskettäin tullut siihen tulokseen, että näin luultavasti tapahtui – on se, että tapa, jolla pääsin käsiksi tiettyihin ymmärryksiin maailmankaikkeudesta, oli se, että sain paljon ilmestystä siitä, mitä ihmiskunnalle tapahtui meidän alussamme tai ihmisrodun alussa, ja menin erilaisiin tiloihin, joissa pystyin matkustamaan ajassa ja olemaan täysin poissa kehostani ja menemään minne halusin.

Mutta syy miksi luulen Maan ulkopuolisten tekijöiden tehneen minuun interventiota on se, etten syönyt ruokaa tai juonut vettä kolmeen kuukauteen, enkä nukkunut kolmeen kuukauteen. Koko tuon ajan ilmensin Hubbardin tekniikoiden laajennusta, joka meni pidemmälle… joka oli jatkoa sille, mitä Hubbard teki.

Ja tajusin joitakin jumissa olevia asioita, jotka estivät skientologeja edistymästä. Minusta tuntui, että Hubbard voisi edistyä ja päästä ulos siitä, mikä häntä vaivasi. Hänellä oli jokin ongelma, ja oli kiistatonta, että hänessä oli jotain syvästi vialla. Hänestä oli tullut vainoharhainen. Nyt tiedän miksi. Sille oli perusteita. Hänellä ei ollut aavistustakaan, millaista teknologiaa häntä vastaan ​​käytettiin. ”Piilotettu” tekijä tekee siitä niin vaarallisen.

Olin tuolloin erittäin päättäväinen ja aioin yhdessä pienen työryhmäni kanssa päästä hänen luokseen. Mutta häntä pidettiin käytännössä vainoharhaisena vankina Kalifornian autiomaassa [Toim. huom.: Gilman Hot Springs], emmekä päässeet hänen luokseen. Hän kuoli pian sen jälkeen melko ilkeämielisellä, tahallisesti laiminlyödyllä ja halveksittavalla tavalla.

Mutta tuon tason kykyjä minulla oli kolmen kuukauden ajan: en syönyt, nukkunut tai juonut vettä… kyvyt eivät ulottuneet niin pitkälle, ettenkö olisi voinut lopettaa hengittämistä. Minun piti edelleen hengittää, mutta kaikkia muita kehon toimintoja en enää tarvinnut. En nukkunut koskaan, ja olin hereillä enemmän kuin olin koskaan ollut. Koko kolmen kuukauden ajan koin jatkuvaa tiedon kertymistä. Koin olevani monissa paikoissa monissa ulottuvuuksissa. Opin paljon menneisyydestämme, ja aika ylittyi täysin. Olin kolmen kuukauden ajan tauotta samanaikaisuudessa.

K: Työskentelit siis pienen ryhmän kanssa.

D: Itse asiassa olin yksin, kun kaikki tämä tapahtui – en ollut suoraan muiden seurassa. En vain nähnyt heitä, enkä ollut siinä tilassa, että olisin pystynyt selittämään sitä heille.

Tiedätkö, meille kerrotaan Camelotissa, että olemme hybridejä ja että meidät on luotu geenimanipuloimalla. Mutta kyse on enemmän kuin pelkästä geenimanipuloinnista, se on myös hengellistä muokkausta ja erittäin tarkkaa olentojen muokkausta. Ja niin, noiden kolmen kuukauden aikana minulle näytettiin, enkä koskaan tiennyt tarkalleen, miten se minulle näytettiin, mutta ajattelin äskettäin, että minuun oli varmaan otettu yhteyttä, koska kun aloin saada tätä tietoa, huoneeseeni tuli lukuisia, lukuisia, lukuisia olentoja puhumaan minulle, ja ajattelin: Miksi juuri minä?

Koska en nähnyt, että olisin tehnyt kovinkaan paljon ansaitakseni kaiken tuon ymmärryksen ja tiedon. Mutta jostain syystä latasin tämän ainutlaatuisen tiedon, ja sitten ymmärsin vain sen askelmien käsitteen, joka oli jatkoa sille, mitä Hubbard oli tehnyt.

Toinen pienen ryhmän jäsen eritteli asiaa ja teki uusia löytöjä. Hän kirjasi ne muistiin ja opetti muille, kuinka näistä löydöksistä johdettuja uusia tekniikoita sovelletaan. Kaikkea sitä, mitä sain, ei kuitenkaan ole nykyään enää saatavilla. Suuri osa siitä, mitä hyödynsin ja mitä sain tiedonvälityksenä, on yhä hallussani. Haluaisin nähdä työn saatavan päätökseen. Camelot on ollut silmiä avaava kokemus, sillä suuri osa siitä, mitä opin tiedonvälityksessä, avaruusolennot ovat paljastamassa.

K: Sait informaatiota. Mitä informaatiota?

D: Tietoa siitä, miten ihmiskunta on muodostunut. Tietoa skientologian puuttuvista vaiheista. Toiset ovat löytäneet tekniikoita skientologian kehittämiseksi, mutta aivan liian usein he jättävät huomiotta osia siitä, joita pitäisi edelleen käyttää.

Huomasin yhden ratkaisevan seikan, joka Hubbardilta oli jäänyt huomaamatta. Tuolloin lähes kaikki alan harjoittajat olivat saaneet uusia kykyjä, mutta jotkut kokivat ruumiista irtaantumisen eivätkä kyenneet säilyttämään kykyään. Nyt tiedän, miten kykyjä voidaan vahvistaa ja ylläpitää. Minulla ei kuitenkaan ole organisaatiota, jonka kautta voisin välittää tätä tietoa, eikä pienellä ryhmälläni ollut voimia viedä asiaa loppuun asti.

K: Pystytkö ilmaisemaan sen sanoin?

D: Sanallisesti? Mikä se tekniikka on? Katsotaanpa… Meillä jokaisella on rajaton kyky luoda energiaa, ja meillä on luonnostaan rajaton määrä energiaa, MUTTA kun emme ilmennä sitä vapaalla tavalla, se kääntyy meitä vastaan ja omat energiakenttämme sekoittuvat niin, ettemme pysty käyttämään niitä.

Ja kun emme pysty käyttämään niitä, emme voi ilmentää itseämme sellaisina kuin olemme, ja niin menetämme kykymme. Ääretön energiamme on ääretöntä. Meidän on opittava ohjaamaan ja hallitsemaan sitä, tai se kääntyy meitä vastaan.

On opittava KÄYTTÄMÄÄN sitä, tai väärin suunnattu energia vahingoittaa sekä itseä että muita. Olemme luotu virtaamaan energiaa ja toteuttamaan asioita. Emme voi olla tekemättä niin ilman, että vetäydymme pois elämästä.

Itämaiset uskonnot perustuvat siihen, että hallitsemme energioitamme vetäytymällä itsestämme. Buddha teki niin, ja se on sitten sinun elämäntehtäväsi. Ei elää ja ilmentää, vaan vetäytyä ja irrottautua, jotta kaikki kärsimys loppuisi.

Kärsimys ei johdu elämästä, vaan siitä, ettei ymmärretä, että halu, elämä ja energia on ilmaistava sellaisina kuin ne todellisuudessa OVAT, jotta ne eivät muuttuisi tuhoisiksi.

Jos et tiedä, kuka olet, et voi ymmärtää kykyjäsi, oppia käyttämään niitä onnellisesti ja nauttia lahjoistasi ilon eikä tuskan lähteenä.

Sinun on opittava tuntemaan itsesi sinä äärettömänä sieluna, joka olet. Siksi meidän on nykyisestä tilanteestamme lähtien käsiteltävä yhä laajempia ja monipuolisempia energiakenttiä, jotta voimme tuoda esiin yhä kehittyneempää energiaa. Yksi pienryhmämme jäsenistä keksi tämän laajentumisen mallin, ja se on kirjattu kattaviin asiakirjoihin yhdessä koulutusten ja tekniikoiden kanssa, joiden avulla näitä kykyjä voidaan alkaa toteuttaa.

Joten kehittämällä omia kykyjämme voimme kohdata nämä olennot, joista kuulemme puhuttavan – nämä hyperulotteiset pahat olennot ja niin edelleen – ja voimme luoda yhteyden niihin. Meillä on kyky mennä niiden tasolle, pysyä lujina, puhua niille, kommunikoida niiden kanssa ja auttaa niitä pääsemään irti omista toistuvista pimeistä ja tuhoisista malleistaan.

Mutta emme voi tehdä sitä, ellemme itse käy läpi tiettyjä prosesseja päästäkseen näille eri tasoille – ja pura sitä, mitä meille on tehty tai mitä olemme itse tehneet menneisyydessä, mikä saa energiamme heijastumaan takaisin itseemme. Vasta sitten voimme jälleen suunnata energiamme ulospäin.

En tiedä, tuliko se selväksi!

K: Selvä. Siitä se alkoi. Mielenkiintoista. Joten siitä lähtien työskentelit pienen… Alun perin sanoit, että olit yksin ja kehittelit tavallaan tekniikan, jonka avulla pystyit käytännössä tulemaan breatharianiksi, eli elämään syömättä. Käytitkö lainkaan auringonvaloa energianlähteenä?

D: Kyllä. Auringosta ja ilmasta saattoi saada ravintoa, enkä koskaan päässyt pidemmälle kuin siihen vaiheeseen, jossa en syönyt, nukkunut tai juonut vettä. Kehoni keveni, mutta en leijunut ilmassa, paitsi kerran.

K: Selvä. Eli käytät tätä, hoidat tämän itse, mutta olet samalla osa organisaatiota, oletan.

D: No, virallisesti olin.

K: Ja sitten työskentelit pienen ryhmän kanssa.

D: Ja työskentelin myös pienryhmän kanssa. Kyllä.

K: Haluatko kertoa, kuinka pieni?

D: Kolme ihmistä.

K: Eli kaksi muuta.

D: Kaksi muuta ihmistä. Virran tuottamiseen tarvitaan pohjimmiltaan kolmioenergiaa. Kaksi napaa, positiivinen ja negatiivinen, sekä maa. On hyvä työskennellä kolmen ihmisen kanssa, kunnes osaat tehdä sen itse.

B: Onko sinulla vieläkin nuo tekniikat käytössä? Voisitko ottaa ne uudestaan käyttöön, vai oletko jotenkin irrottautunut niistä?

D: Loin tarkoituksella uudelleen tarpeen nukkua. Olen aina katunut sitä. En nuku paljoakaan. Nukun noin kolmena yönä viikossa, ehkä 25 tuntia viikossa. Mutta se on enemmän kuin haluaisin.

B: Hyvin mielenkiintoista.

D: Se on kokonainen rakennelma, joka saa sinut nukkumaan, ja se on hyvin tarkka. Sinun on tiedettävä se, ja sinun on tiedettävä, miten se saadaan kumottua, koska nukkumisemme on tarkoituksellista, ja se on tapa, jolla käsittelemme kaikkea ei-täysin tietoista energiaamme. Ilman REM-unta (Rapid Eye Movement) tulemme hulluiksi.

Mutta kun olet käsitellyt näitä energioita ja ottanut yhteyttä automaattisesti asennettuihin uni-ohjelmiin ja poistanut ne, sinun ei tarvitse nukkua. Uni on tapa käsitellä sitä tosiasiaa, että olemme tietämättömiä henkisinä ja fyysisinä olentoina. Mutta kun et ole, sinun ei tarvitse nukkua.

Tarvitsemme unta korjataksemme terveytemme joka yö, koska olemme tietämättömiä terveydestä. Sinun ei lopulta tarvitse nukkua. Mutta sinun on tiedettävä, miten päästä unen toiselle puolelle. Olemme kaikki riippuvaisia ​​huumeista, niin sanotusti, emmekä edes tiedä, mitä se tarkoittaa, kun sanon sen.

B: Erittäin mielenkiintoista.

D: Nukkumattomuus ei ole vain kyky, joka voidaan oppia. Sinun on kyettävä kulkemaan läpi energiakenttien, jotka tuodaan bumerangina päällesi. Osittain se johtuu myös ruokavaliosta. Sinun on puhdistettava kaikki myrkyt ennen kuin voit työskennellä unen syvemmälle asennetun henkisen mekanismin parissa.

B: Siinä on vaikka kuinka paljon kysymyksiä! Mutta pysytäänpä aiheessa.

D: Toki.

K: Se on vähän kuin juonen seuraamista. Tässä siis olet, harjoittelet tätä tekniikkaa ja murtaudut tiettyjen tasojen läpi, jotka mielestäsi pidättelevät ainakin Ron Hubbardia ja hänen organisaatiotaan jollain tasolla.

D: No, pidättelevät koko  ihmiskuntaa. Ron Hubbard löysi syyn siihen, miksi ihmiskunta on loukussa ja miksi ihmiskunta on tässä tilassa. Hän halusi vapauttaa meidät. Hän perusti organisaation, koska hän halusi sen vapauttavan kaikki planeetalla.

Mutta sen sijaan sitä vastaan ​​hyökättiin rajusti, ja häntä vastaan ​​hyökättiin, ja lopulta se vietiin alas lasten kautta. Ja uskon, että nuo lapset itse olivat osa meedio-ohjelmaa, koska näille lapsille annettiin organisaatiossa tehtäviä aikuisten johtamiseksi.

Heitä kutsuttiin nimellä ”The Messenger Org”. He eivät koskaan käyneet oikeaa koulua. He olivat jotain viisi-, kuusi-, seitsenvuotiaita. He olivat hänen palvelijoitaan ja ainoita ihmisiä, jotka pääsivät hänen lähelleen.

B: Olivatko he noin nuoria?

D: Juu!

B: En tiennyt sitä.

D: Ai niin, varmaan olivat, se oli kaikki mitä he tiesivät.

K: Menivätkö he veneeseen? Kuinka monta lasta oli, ja menivätkö he veneeseen hänen kanssaan?

D: Joo, he olivat ainoat, joilla oli pääsy Ronin luokse. Aikuiset eivät päässeet edes hänen luokseen, vain lapset. Ja lapset ottivat organisaation haltuunsa. Henkilö, joka johtaa organisaatiota tänä päivänä, oli yksi niistä lapsista, jotka aloittivat hyvin nuorena.

K: Okei. Ja kuinka monta lasta? Tiedätkö?

D: En tiedä, kuinka monta heitä oli. Satoja. Lopulta he taistelivat keskenään. Tarkoitan, että lopussa heitä oli kolme tai neljä, jotka taistelivat kirkon hallinnasta, ja he olivat noin 12-vuotiaita tai eivät paljon vanhempia. Yksi heistä voitti ja sai kirkon hallintaansa.

B: Selvennän tätä hieman pohtimalla asiaa – se kuulostaa vähän oudolta. Tarkoitat, että nämä lapset toimivat sanansaattajina.

D: He kutsuivat niitä niin.

B: Aivan, mutta kerronpa mitä minä ymmärrän, koska en ole koskaan ollut kirkossa enkä ole koskaan ollut osa sitä ympäristöä, joten minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta.

Olin ymmärtänyt, että he toimivat sanansaattajina, sekä suullisina että kirjallisina viesteinä, mutta syy siihen, miksi heillä oli valta, oli se, että heillä oli valta muuttaa viestiä, olla toimittamatta sitä tai väärentää viestejä.

D: Aivan oikein. Ja heille on täytynyt olla ohjeita, jotka ohjelmoivat heidät tietämään, miten tehdä suunnanmuutoksia, kunnes heihin itseensä juurtui henkilökohtainen vallan- ja hallitsevuudenhalu. Heille oli tarkoituksella ohjelmoitu valtavat egot.

B: Ja siksi se antoi heille täyden hallinnan viestinnästä, kuin vakoiluohjelma tietokoneessa.

D: Niin olivat. Juuri niin.

B: Ja he saivat tehdä aivan mitä tahansa, mitä halusivat.

D: Aivan oikein, ja niin he tekivätkin. Niin tekivätkin. Niin tekivätkin. Monet viestit eivät koskaan menneet Ronille. Monet muuttuivat. Hänestä tuli pelokas tai vetäytyvä, Howard Hughes -tyyppinen hahmo. Kukaan muu ei puhunut hänelle paitsi lapset.

K: Kuka siis alun perin värväsi lapset?

D: No, uskon, että hallitus solutti kirkkoon nukkuvia ja tietoisia aikuisia agentteja, jotka kouluttivat lapsia; että lapsiin kohdistui salaisia ​​aikomuksia, mutta vanhemmat eivät tienneet siitä ja se oli piilossa kaikkien silmien edessä.

K: Agentteja, jotka olivat järjestön jäseniä, tarkoitat.

D: Juuri niin. Juuri niin. Mutta lapset oli ohjelmoitu tulemaan epäinhimillisiksi ja erilaisiksi kuin lapset; heistä tuli omaperäisiä olentoja.

K: Heidät koulutettiin, kasvatettiin organisaatiossa, niin sanoakseni, ja heille opetettiin nämä menetelmät.

D: No, ei kovin hyvin koulutettu varsinaiseen skientologiaan, ei varsinaisiin tekniikoihin, mutta asioiden voimakkaaseen sotilaalliseen puoleen. Kokonaisista osastoista tuli kuin Gestapo.

K: Okei.

D: Eivät olleet lainkaan hyvin koulutettuja oikeassa skientologiassa. He olivat kumoamassa oikeaa skientologiaa.

K: Heihin soluttautui tavallaan, mutta tunsitko sitä…? Sanotaanpa, että meillä on lapsi. Tuntuisiko sinusta, että CIA soluttautuisi lapseen ja vanhempaan?

D: Heidät erotettiin vanhemmistaan.

K: Heidät erotettiin?

D: Niin.

K: Miten?

D: Koska sellainen oli olemassa, sitä kutsuttiin nimellä The Messenger Organization. Se oli kirkon sisällä. Vanhemmat työskentelivät jossakin järjestön osastossa ja lapset kävivät läpi omaa koulutustaan, jonka piti olla kuin tavallista koulua – mutta joka ei ollut niinkään tavallista koulua. Se oli erittäin kurinpidollinen.

Henkilö, joka otti kirkon haltuunsa Hubbardin kuoltua, ei ollut edes valmistunut lukiosta. Hänellä EI ollut hyvää koulutusta. Mutta hänet oli koulutettu voimankäyttöön ja hallitsemaan. Hänet oli koulutettu kontrolloimaan. Hänet oli koulutettu käyttämään valtaa, ja hän johtaa organisaatiota sillä tavalla.

B: Tarkoitat, että ehdollistaminen, niin sanoakseni, tuli paljon enemmän organisaatiolta kuin vanhemmilta, ja se on melkein kuin…

D: Mielestäni organisaation sisällä oli organisaatio, koska IRS päätyi pyörittämään… Tarkoitan, että paikka oli täynnä IRS:n agentteja ja lakimiehiä, jotka johtivat sitä, mikä otti kirkon haltuunsa.

B: Kyllä.

K: Ja minä vuonna tämä tapahtui?

D: Se tapahtui kokonaisuudessaan 80-luvulla. Viimeinen vallankaappaus.

B: Muistan, että toinen ilmiantaja, Bill Robertson, josta saatamme puhua tai olla puhumatta, nimesi Alan Hibbertin myös yhdeksi soluttautuneista – ja uskoakseni myös Broekerit. Kaikki tämä on julkisesti tiedossa ja siitä keskustellaan laajasti internetissä. Mutta pointti on, että oli hyvät syyt uskoa, että agentteja oli paikalla…

D: Oi, on täytynyt olla.

B: …tässä pyramidimaisessa rakenteessa, joka oli osallisena tässä vallankaappauksessa, ja monet heistä olivat niin sanotusti nukkujia, jotka olivat olleet siellä hyvin pitkään. Ja kaikki tämä tapahtui rinnallasi, koska olit myös melko korkeassa asemassa. Luulen, että tämä oli kysymys, jonka Kerry kysyi. Olit melko korkeassa asemassa tässä pyramidimaisessa rakenteessa. Onko se oikein?

D: En, olin läheinen rakenteessa ylemmässä asemassa olevien ihmisten kanssa.

B: Okei. Selvä.

D: Katso, uskon, että FBI, CIA ja IRS, AMA ja American Psychiatric Association kaikki liittyivät yhteen skientologian alasajoon, koska se paljasti jokaisen niistä, koska Hubbard vakoili heitä ja julkaisi heidän omia raskauttavia asiakirjojaan – ja paransi avoimesti sairauksia 50-luvulla.

Hän julkaisi aikakauslehteä, jossa lueteltiin rikoksia, joihin oli merkitty aika, paikka ja tapahtumat sekä nimet. Hän hankki vihollisia, kyllä. Mutta suurin uhka oli se, että Hubbard oli uhka Illuminaatille, Anunnakille, koska hänellä oli paljon totuutta menneisyydestämme siitä, keitä me todella olemme. Anunnakit eivät halua meidän muistavan historiaamme jatkuvasti! Ja hän tutki ja julkaisi onnistuneita tekniikoita, joilla meidät vapautettiin muistinmenetyksestä. Hän ei vain tiennyt, että Kontrolloijat olivat yhä täällä eivätkä koskaan lähteneet!

K: Miten nämä ihmiset aloittivat alasajon? Toisin sanoen, miten se ilmeni?

D: Se ilmeni lasten kautta. Nuo lapset Messenger Orgissa eivät olleet samoja kuin tavallisen organisaation ihmiset. He eivät olleet samanlaisia. He olivat erillisiä.

K: Mutta sanon siis, että teillä on auditoijia, teillä on skientologiaorganisaatio toiminnassa, joten miten alasajo kirjaimellisesti tapahtui? Tiedättekö edes? Tarkoitan, että kysyn vain.

Toisin sanoen, oliko… sanotaanko… Arvaanpa vain: oliko lapsen lisäksi joku ihminen, joka nousi valta-asemaan, josta tuli eräänlainen salakavala johtaja?

D: Sen on täytynyt tapahtua ensin näkymättömällä aikuisten tasolla. Mutta lapset ilmensivät vallankaappausta. Tapahtui korruptiota, jossa ihmiset joutuivat alttiiksi riskeille, kuten Ronkin. Ron ei tuntenut todellista vihollista.

Ja ikiaikaisen kaavan mukaisesti hänen oma oikeusjärjestelmänsä kääntyi lopulta jäseniä itseään vastaan. L. Ron Hubbard joutui vaikeuksiin – en tiedä kuka L. Ron Hubbard, mutta joku L. Ron Hubbard joutui vaikeuksiin ja hänet saatiin uskomaan, että kaikki ovat häntä vastaan, ja organisaatiosta tuli hallitseva ja pakottava. Hänen huolellisesti suunniteltu oikeusjärjestelmänsä, jota hän yksinkertaisesti kutsui Etiikaksi, muuttui sarjaksi näennäisoikeudenkäyntejä.

Ihmiset ovat kadottaneet vision toimivan ihmisoikeus- tai eettisen järjestelmän todellisesta kehityskaaresta ja syyttävät alkuperäistä järjestelmää systeemin muuttumisesta nykyiseksi irvikuvakseen niistä rikoksista, joita nyt tehdään, käyttäen TUOTA keinona.

Hänen todellinen eettinen järjestelmänsä oli nerokas luomus, mutta se vääristettiin ja sitä käytettiin kauheiden rikosten tekemiseen jäseniä vastaan. Syytimme järjestelmää, emmekä tienneet, että se oli tahallaan turmeltu ja muutettu jäseniä itseään sortavaksi, jotta heidät kaikki saataisiin tuhottua.

Hubbardin mieli sumentui vainoharhaisuudesta, ja se alkoi vähitellen, jo kauan sitten. Pelottomasta pelokkaaksi. Jospa hän vain olisi tiennyt, että pelkoon oli hyvä syy, mutta kuten hän sanoi, jos tietää jonkin asian todellisen syyn, voi tehdä asialle jotain. Sitä voi käsitellä. Totuus vapauttaa meidät.

K: Oliko hän lopulta ottanut rahaa vastaan? Vai alkoivatko he muuttaa toimintatapojaan?

D: Rahat siirrettiin pois etulinjoilta, mutta Hubbard salli tai osallistui jo varhaisessa vaiheessa voimakeinojen käyttöön ihmisten hallitsemiseksi ja kurinpitotoimien toteuttamiseksi. Epätoivoista.

Tärkeä mielenhallintatekniikka. Houkuttele puhdas sielu tekemään yksi kompromissi, ja koska hän on pohjimmiltaan niin hyvä, siitä teosta tulee hänen akilleenkantapäänsä, kunnes hän pystyy näkemään, kuka häntä manipuloi, miksi ja mikä oli hänen oma osuutensa siinä.

B: Esitän tässä ehdotuksen, joka on myös kysymyksen muodossa. Kuten sanoin, en ollut paikalla tuolloin. Ymmärtääkseni esimerkiksi Hubbardilta tuli viesti, jossa oli ilmeisesti hänen allekirjoituksensa ja jossa luki: Älä tee sitä noin, tee se NÄIN tästä lähtien. Tämä on käsky.

Eikä kukaan koskaan tiennyt varmuudella, oliko tämä peräisin Hubbardilta. Se saattoi olla väärennös, koska viestinviejät hallitsivat viestintää täysin.

Ja vielä tänäkin päivänä käydään keskustelua siitä, onko Hubbardin allekirjoitus väärennetty tietyissä – niitä kutsutaan teknisiksi tiedotteiksi – sillä kaikki, mikä liittyy hyödyllisen prosessin tarkkojen soveltamisohjeiden määrittelyyn, oli Hubbardin määrittelemää, ja kun hänen tutkimuksensa tarkentuivat vuosien mittaan, hän teki säännöllisesti muutoksia, korjauksia ja parannuksia, kuten ”olen löytänyt paremman tavan tehdä tämä; tehkää näin”. Tai on parempi tapa tehdä tämä, tee se tuolla tavalla.

Ja sinun tarvitsee vain saada joku esittämään niin ja sitten sanoa: ”Minulla on parempi tapa tehdä se; tee näin”, vaikka todellisuudessa se vain sabotoi prosessia ja johti täysin erilaiseen lopputulokseen.

Skientologian kirkon yhteydessä on tehty laajaa tutkimusta – itse asiassa kyse on eräänlaisesta historiantutkimuksesta –, jossa on selvitetty ja dokumentoitu, kuinka kaikki on muuttunut yhä uudelleen ja uudelleen.

D: Se on täysin oikein. Aihe on nyt vain varjo siitä, mitä se ennen oli. Ajoittain käyn jossakin heidän organisaatioissaan. En ole huonossa asemassa omana itsenäni. Voin kävellä sisään ja ulos ja tervehtiä ihmisiä, jotka tuntevat minut, eikä kukaan tiedä mitään.

Säilytän hyvän maineen ja menen katsomaan heidän toimintaansa, ja se on aivan eri aihe, melkein tunnistamaton, ja asiat, joilla oli eniten vaikutusta, ovat niin laimennettuja, että ne ovat tehottomia.

Ronista tehtiin kultti-ikoni. Siitä on tullut kulttimyytti. Ihmisille kerrotaan, että hän kuoli, koska ”halusi” jatkaa seuraavalle tasolleen ja hänen kehonsa pidätteli häntä. Mitä hölynpölyä! Nykyään tehdään elokuvia, jotka saavat hänet näyttämään ylösnousseelta jumalalta. Hän olisi ollut inhottunut.

B: Kyllä. Okei.

D:n ystävä: … Sen tuhoaminen tapahtui erittäin, erittäin voimakkaista ja korkeista paikoista. Vanhemmat tekniset henkilöt muuttivat toimivia menettelytapoja. Ja tämä jatkui, koska Messenger Organisaatiolla oli valtava määräysvalta ja he käyttivät sitä, ja lapset sekosivat.

K: Sekosivat?

D:n ystävä: He sekosivat vallasta, koska Ron saattoi käskeä jotakuta tekemään jotain, ja lapset menivät ulos ja sanoivat: Tässä minä olen, L. Ron Hubbard. Lapsi sanoi noin, ja ihmiset sanoivat: Okei, hienoa, teen mitä ikinä sanot. Kuvittele yhdeksän- tai seitsenvuotias, jolla on tuollainen voima. Melko mahtavaa.

K: Niinpä he uskoivat heitä.

D:n ystävä: Ehdottomasti. No, se oli käytäntö. He olivat Ronin sanansaattajia, joiden piti välittää Ronin viestit täsmälleen niin kuin hän ne heille antoi.

B: Sitä on hyvin vaikea kuvitella. Mielestäni uuden skientologien sukupolven on hyvin vaikea todella ymmärtää sitä. Tämä on yksi syy siihen, miksi tässä tallentamamme asiakirjat ovat yhtä hyödyllisiä kuin historiallinen dokumentti.

D: Ystäväni oli mukana vuodesta 1950, kun kirja julkaistiin ensimmäisen kerran. Hän on yksi niin sanotuista vanhoista konkareista. Heitä kutsutaan niin. Useimmat heistä ovat kuolleet.

D:n ystävä: Meitä on jäljellä enää hyvin vähän.

D: Hyvin harvat ovat jäljellä. Hyvin harvoilla on fyysisiä kykyjä elää yhtä vanhaksi kuin sinulla.

B: Puhuimme siitä, miten asioita muutettiin, miten hiekkaa saatiin työmaille, ja miten asiat vähitellen muuttuivat. Ja valta oli yhä enemmän lasten käsissä ja yhä vähemmän todella pätevien ihmisten käsissä. Ja tässä on esimerkki – luulen, että osuit kuvaan siitä, miten Bill Robertson… kannattaako selittää, kuka Bill Robertson oli?

D:n ystävä: Oli eräs kaveri nimeltä Bill Robertson, joka oli noussut hierarkiassa ja oli kapteenina Sea Organizationissa laivoilla, ja hänellä oli erilaisia ​​tarinoita. Yksi tarinoista oli, että yksi laivoista oli Ranskassa ja hän sanoi meille, ettei laivan pitäisi palata Englantiin, koska jos he tekisivät niin, hallitus takavarikoisi sen. Joten nuoret, jotka johtivat viestintäkeskusta tuolloin, sanoivat: Unohda koko juttu. Emme kiinnitä siihen mitään huomiota. Joten laiva palasi ja hallitus itse asiassa takavarikoi sen. Sellaista se oli.

Kerran Robertsonin ollessa Englannissa Ron ja hän olivat noin kolmen rakennuksen päässä toisistaan ​​– Ron oli yhdessä rakennuksessa, Robertson toisessa asunnossa noin kolmen asunnon päässä – ja Ron lähetti Robertsonille viestin, lapset vastasivat siihen ja sanoivat Robertsonille raa’asti, että Ron ei pidä siitä, mitä hän tekee, ja että hän on huonommassa kunnossa.

B: Mitä tarkoitat ilmaisulla ”huonommassa kunnossa”?

D:n ystävä: Olet epäsuosiossa, joten sinun on tehtävä hyvityksiä tehdäksesi jotain hyvittääksesi tekosi – mitä se sitten olikaan.

Ja raportti oli lasten keksintöä, olipa kyseessä sitten kymmen- tai kahdeksanvuotias tai mikä tahansa. Ja niin Robertson menetti suosionsa, eikä tiennyt, ettei Ron sanonut sitä itse, ja tuolla episodilla oli paljon seurauksia. Tuollaiset Messenger Orgin aiheuttamat asiat lisääntyivät ja lisääntyivät, kun Messenger Orgin lapset saivat lisää ja enemmän valtaa.

D: Bill Robertson ei ollut ainoa, jolle se tapahtui. Monet, monet vaikutusvaltaiset ihmiset korkeassa asemassa, joilla oli valtava kyky teknisesti luoda ja auttaa muita tulemaan tietoisiksi omista psyykkisistä kyvyistään ja…

Skientologiakirkko taisteli verovirastoa (IRS) vastaan, psykiatriaa vastaan ​​ja ehdottomasti kaikenlaisia ​​sähköiskutekniikoita vastaan, ja huumeita, lääkkeitä ja kaikkea huumeidenkäyttöä vastaan. He julkaisivat lehteä, jossa kerrottiin yksityiskohtaisesti näiden virastojen ja organisaatioiden rikoksista. Se todellakin loi vihamiehiä. Hän ei pelännyt kertoa totuutta ja paljastaa näitä asioita.

Hänen tekniikoissaan ei käytetty hypnoosia tai huumeita auttamaan jotakuta muistamaan miljoonien vuosien ajalta omaa historiaansa ja ymmärtämään, että tämä on todella olemassaolon luonne, että me kaikki olemme ikuisia henkiä.

Tuo tieto oli meille yleistä noina päivinä, eikä sitä tehty näillä sittemmin suosituiksi tulleilla tekniikoilla: regressio jossa joku muu kertoo sinulle historiasi; kemikaalit, jotta voit selvittää sen; hypnoosi, jotta voit selvittää sen.

Hänen kehittämänsä tekniikat olivat melko yksinkertaisia. Itse asiassa pystyit muistamaan itsesi aivan samalla tavalla kuin mitä söit aamiaiseksi. Voit muistaa, mitä teit tuhat vuotta sitten, eikä se oikeastaan ​​tuntunut niin erilaiselta, kun olet kehittynyt tiettyyn pisteeseen asti. Kukaan muu ei koskaan kertonut sinulle mitään itsestäsi näiden tekniikoiden avulla; se oli puhtaasti omaa muistiasi. Tekniikat eivät olleet mielenhallintaa. Ne käänsivät mielenhallinnan.

K: Jotta päästäisiin tähän pisteeseen, jossa organisaatioon soluttaudutaan monin eri tavoin ja jäsenten lapsiin kohdistuu hyökkäyksiä, tiedäthän, ja samalla heitä häiritään. Eikö niin?

D: Niin.

K: Niinpä he häiritsivät viestintäyhteyksiä niin, että organisaatiossa syntyi säröjä.

D: Niin.

K: Oliko siellä myös yksilöitä, jotka kenties alkoivat manifestoida asioita? Kuten sanoit, järjestö oli huumeita vastaan, mutta myös ihmisiä, jotka luultavasti – arvaan, voit korjata minut – kavalsivat rahaa, kannustivat huumeiden käyttöön, pelasivat valtapelejä, mahdollisesti käyttivät erilaisia ​​negatiivisia tekniikoita?

D: Ymmärtääkseni kaikki tuollainen tuli vain huipulta. Se ei ollut organisaation sisäisten ihmisten juttu. Huipulla Hubbardin täytyi piileskellä. Hän määräsi rahat pois johdolta. Hänen täytyi piileskellä ja paeta jatkuvasti eri hallituksia. Siksi hän oli merellä. Ja hän…

K: Mutta organisaation huipulla? Tarkoitatko, että nuo asiat olisivat toimineet myös huipulla?

D: Ei huumeita tietääkseni, vaan rahaa. Uskomattomia summia rahaa kannetaan organisaatiosta ja kuljetetaan käsin, jotta Hubbard voisi säilyttää kykynsä pysyä piilossa. Joskus paperipusseissa!

Miljoona dollaria paperipussissa!

K: Okei, eli puhut rahasta. Ainakin minä muistan skientologiasta sen, että se maksoi valtavasti.

D: Valtavasti! Ja he manipuloivat yleisöä saadakseen sen. He lupasivat saada niin paljon kykyjä, että he saisivat takaisin lainaamansa ja kirkolle antamansa rahat. Panttasivat taloja, luottokortteja jne.

K: Ja sitten ihmiset kanavoivat rahaa sinne, ja sanot, että osa siitä meni Hubbardille. Oletan, ettei kaikki rahat mennyt Hubbardille.

D: No, suuri osa siitä meni, ja maan ostamiseen suoraan. Nykyään rahat menevät sille henkilölle, joka otti vallan; yhdelle lapsista. He luultavasti saavat sen huipulta kuten Hubbard aikoinaan, paitsi että he ovat myös salaliitossa verohallinnon ja hallituksen kanssa, he eivät piileskele kuten Ron, koska he tekivät sovinnon rikollisten kanssa. Kirkolla oli niin paljon sisäpiiritietoa verohallinnosta, että David Miscavige käytti sitä vaatiakseen heitä vetäytymään kirkosta. Se oli puhdasta kiristystä. Miscavigen kiristys hylkäsi ”syytteet”.

K: Tiesitkö pyramidin huipulla olevien ihmisten nimet, joilla oli keskeinen rooli…? En ole vielä lukenut kirjettäsi, joten en tiedä, mainittiinko siinä nimiä.

D: Ei lainkaan. Ei lainkaan.

K: Et siis maininnut nimiä. Mutta tiesitkö niiden ihmisten nimiä, jotka olivat keskeisessä asemassa soluttautumisessa ja muiden soluttautujien tuomisessa sisään?

D: Anna kun yritän muistaa. Anna minulle hetki. Muistatko kuka oli…? (Puhuen ystävälleen)

K: Eikä niitä tarvitse julkistaa.

D: Ei se mitään. Kysyn vain ystävältäni, muistaako hän nimiä. Tämä on minulle niin vanhaa. Lähes 30 vuotta sitten. En muista aikuisten nimiä, jotka todella sotkivat asioita. Muistan joidenkin lasten nimet. Muistatko sinä? Vaikutti siltä, ​​että siellä oli todella kompromissihenkisiä ihmisiä.

D:n ystävä: He perustivat valvontakomitean.

D: Ai niin, se Valvontakomitea. He olivat pahoja. He olivat aikuisia.

D:n ystävä: Sen kirjoitti verotoimiston jäsen. En tiedä hänen nimeään.

D: Se se oli. Näin he sen tekivät.

D:n ystävä: Yksi veroviraston jäsen, kolme lakimiestä ja yksi kirkon korkea virkamies. Eli pohjimmiltaan kyseessä oli valvontakomitea… Ron perusti tämän ja antoi sille toimivallan koko organisaatioon käytäntöjen osalta, ja he saattoivat tulla korjaamaan mitä tahansa korjattavaa oli.

D: Ronko teki niin? No, jos se on totta ja hän päästi sisään veroviraston, yhden pahimmista vihollisistaan, niin joko hänet oli täysin murrettu tai kyseessä on väärennetty raportti, jonka hän itse on laatinut niin. Ja he, valvontakomitea, pystyivät myös antamaan kunnolla kyytiä, heittämään ihmisiä ulos; he pystyivät puuttumaan kaikenlaisiin asioihin ihmisten yksityiselämässä, liiketoiminnassa ja maineessa – mihin tahansa, jos halusivat tuhota jonkun ja päättivät, että tämä oli organisaation vihollinen.

D:n ystävä: Periaatteessa valvontakomitean toiminta muuttui lailliseksi, joten he perustivat peiteyhtiöitä suojellakseen rahoja – noin neljän tai viiden yhtiön ketjun. Kyseessä oli valtava rahasumma, ja periaatteessa ne olivat peräisin laillisesta rakenteesta ja organisaatiosta, ja erilaiset kustantamoihin liittyvät varat ja niin edelleen jaettiin erillisiin yksiköihin ja…

D: Kustantajat vesittivät materiaalia.

D:n ystävä: Nuoremmat, lapset… Se kaveri, joka nykyään johtaa kirkkoa, oli yksi sanansaattajista, ja heitä oli noin viisi. Siitä seurasi taistelu, jonka hän lopulta voitti.

D: Kyllä. Lapset taistelivat vallasta, ja tämä kaveri sai sen.

B: David Miscavige. Tämä on kaikki julkista.

D: Pat ja Annie Broeker… He taistelivat keskenään vallasta. Me kaikki seurasimme tilannetta ja mietimme, kuka lopulta saisi vallan. Suurten nimien draamaa. Paljon ruumiita.

K: Selvä. No, mutta kun tämä tapahtui – koska yritämme rakentaa tilanteen siihen hetkeen asti, jolloin kirjoitit kirjeen, ja yritän siis luoda siitä kuvaa – mietin, että milloin sinä tajusit asian, jos muistat vuoden?

D: Tuolloin, vuonna 1980, luulisin, 1979 tai 1980.

K: Oli joitakin selkeitä merkkejä siitä, että organisaatio oli menossa väärään suuntaan.

D: Joo. Kun kirjoitin sen, muutama lapsista riiteli keskenään, ja silloin kirjoitin kirjeen ja mainitsin ne lapset siinä.

B: Mutta tietysti oli myös muita, jotka olivat hyvin tietoisia asiasta ja alkoivat olla vakavasti huolissaan. Ymmärtääkseni – tämä on kysymys – tietoisuus ja huoli kasvoivat vähitellen, mutta kukaan ei oikeastaan tehnyt mitään.

D: Alan johtajat yrittivät todellakin tehdä asialle jotain. Flagissa, joka oli pääpäämaja, pidettiin kokous, johon kaikki yksittäisten organisaatioiden – niin kutsuttujen franchising-yksiköiden – johtajat kokoontuivat valittamaan tästä valvontakomiteasta, siitä, miten heitä ohjailtiin, ja siitä, että käsittelytekniikat olivat vaarantuneet.

K: Mitä tarkoitat, että se oli ”Flagissa”? Onko siellä jokin paikka, jossa se järjestettiin?

D: Se oli eräs paikka. Se oli päämaja, ja luulen, että se tapahtui Floridassa, eikö niin? Vai oliko se laivalla?

D:n ystävä: Clearwater, Florida.

D: Heillä oli maalla sijaitseva päämaja. Tämä tapahtui muualla kuin aluksen päämajassa. Niinpä he kokoontuivat yhteen – kaikki nämä franchising-haltijat ja johtajat, jotka olivat erittäin vaikutusvaltaisia henkilöitä, jotka tunsivat menetelmät ja auttoivat muita perustamaan omia organisaatioitaan, joihin ihmiset saattoivat liittyä ja edetä tällä polulla kohti muistonsa, muistamisensa ja pohjimmiltaan vapautensa takaisin saamista – he olivat niitä, jotka toimivat kentällä ja tarjosivat tätä palvelua yleisölle.

Ja he kokoontuivat kaikki valittamaan ja keskustelemaan, miettien, mitä tälle järjestölle oli tapahtumassa.

K: Kävitkö siinä kokouksessa?

D: En ollut paikalla kokouksessa. Kirjoittamassani kirjeessä kerroin kyseisestä kokouksesta, sillä olin kuullut, että kokouksessa tapahtunut ja näiden erinomaisille johtajille koitunut kohtalo oli kaikki kirjattu muistiin ja estetty, ja että heidät oli asetettu tilanteisiin, joissa heitä pidettiin organisaation sisällä rikollisina; joissakin tapauksissa heidät oli potkaistu ulos tai heille oli sanottu, että heidän oli tehtävä monia asioita korvatakseen tekemänsä kauheat teot.

Mutta juuri nämä ihmiset olivat rakentaneet organisaation. He olivat organisaation johtajia, jotka olivat itsenäisesti perustaneet omia organisaatioitaan, jotka toimivat syöttöorganisaatioina suurempien, kirkon johtamien organisaatioiden ylemmille tasoille. He joutuivat kovaan kritiikin kohteeksi tässä vuonna 1981 pidetyssä kokouksessa.

K: Olivatko he viattomia? Sitäkö yrität sanoa?

D: Niin. He olivat viattomia. He olivat johtajia, jotka olivat tehneet eniten organisaation hyväksi.

B: He olivat erittäin päteviä, suuresti arvostettuja, todellisia sankareita…

K: No niin, ja sitten vielä kerran…

D: Valvontakomitea oli mielestäni hieman salaperäinen. Luulen, että mainitsin siitä kirjeessäni. Oli hieman epäselvää, ketkä siihen kuuluivat, mutta heillä oli valta, jonka oletettavasti Ron oli heille myöntänyt. Jos valtuudet olivatkin Ronin allekirjoittamia, uskon, että se tapahtui lasten välityksellä. Ei ollut niin, että Ron Hubbard olisi tiennyt kaiken, mitä oli meneillään.

Jos näin oli, hänen mielentilansa oli pahasti järkkynyt ja ajautunut jonkinlaiseen vainoharhaisuuteen. Hän tiesi itsekin, että häntä oli ahdisteltu jo vuosien ajan. Ainakin 70-luvulta lähtien hän tiesi, että hänen oli piilouduttava ja paettava. Hän tiesi, että hänen oli oltava merellä.

Hänen vahvuutensa, kykynsä huolehtia itsestään ja opettaa muille vastuullisuutta sekä pahuuden vastustamista… Hän oli sellainen ja opetti sitä, ja hänen jälkeläisensä olivat samanlaisia, joten hän oli avomerellä tekemässä kaikkea tätä, ja heillä oli psyykkisiä kykyjä, joiden avulla he pystyivät aavistamaan, milloin hyökkäyksiä oli tulossa, mihin satamaan mennä ja mihin satamaan ei, kaikenlaisia sellaisia asioita. Joten… hänelle tapahtui jotain.

K: Jotenkin hän joutui pulaan.

D: Hän oli ehdottomasti turmeltunut.

K: Tarkoitatko siis, että he pitivät tuon kokouksen, ja mikä oli sen tulos?

D: Kokouksen seurauksena kaikki nämä vaikutusvaltaiset henkilöt estettiin toimimasta ja johtamasta organisaatioitaan.

K: Saitko potkut? Pyydettiinkö sinua lähtemään organisaatiosta?

D: Heille määrättiin valtavia sakkoja ja heitä syytettiin rikoksista, joita he eivät olleet tehneet. Asia julkaistiin julkisesti. Kyseessä olivat ihmiset, joita kunnioitettiin eniten. Ihmiset tunsivat itsensä petetyiksi ja olivat hämmentyneitä. Johtajat joutuivat julkisen nöyryytyksen kohteeksi.

K: Ja vaikka jokin kirkko määrää sinulle sakon, sinun ei silti tarvitse maksaa sitä, eihän?

D: Jotkut maksoivat, toiset eivät. Mutta asiat lakkasivat toimimasta. Kirkon hallintokoneisto oli toimintakyvytön. Sen omat jäsenet kääntyivät hierarkiaa vastaan. Luottamuksellisia asiakirjoja jätettiin näkyville.

K: Selvä. Joten tuolloin, lähtikö organisaatiosta ihmisiä?

D: Ei. Kukaan ei ollut lähdössä. Ilmassa oli lojaalisuutta – ja epäuskoa siitä, että kaikki tämä todella tapahtui. Aivan kuten Yhdysvalloissa nykyään! Nämä ihmiset yrittivät tehdä jotain ihmiskunnan hyväksi. Joten tässä oli organisaatio, joka levitti näitä menetelmiä, ja sen johdossa oli Ron Hubbard, eikä kukaan tiennyt, mitä Ronille oli tapahtunut. Monet, jotka tunsivat hänet, suljettiin ulkopuolelle eivätkä päässeet puhumaan hänen kanssaan.

K: Tarkoitatko siis, että ne pysyivät kiinni toisissaan?

D: Pysyivät.

K: Kiitollisuuden tunne siitä, mitä hän oli heille antanut, vai jotain sellaista?

D: Tilanne aiheutti valtavaa sekasortoa, järkytystä ja syvää pettymystä, myös niissä, jotka olivat työskennelleet suoraan Ronin kanssa. Kirjoitin kirjeen noin kuukauden tai kahden kuluttua tästä Flagissa pidetystä tehtävänhaltijoiden kokouksesta.

Flagissa pidetty kokous herätti suurta suuttumusta, joten ihmiset alkoivat järjestää salaisia kokouksia tuosta suuresta kokouksesta; ympäri maailmaa käytiin hiljaisia keskusteluja käytävillä. He kokoontuivat ihmisten kodeissa ja puhuivat siitä, mitä oli tapahtunut, ja näistä törkeistä asioista, joita tapahtui tekniikoiden vesittämiseksi ja väärinkäyttämiseksi; ja siitä, ettei organisaation järjestelmää käytetty erimielisyyksien ratkaisemiseen tai sen selvittämiseen, kuka mitäkin teki, vaan sitä käytettiin väärin, väärinkäytettiin kengurutuomioistuimissa, joissa ihmiset ”julistettiin pahoiksi” skientologian terminologiassa, eli hyljeksittiin.

Mutta jos vastustit sitä, he piilottivat sinulle huumeita tai soittivat ystävillesi, perheellesi ja työnantajillesi ja ahdistelivat sinua. Tämä oikeuden väärinkäyttö oli hiipinyt esiin jo muutaman vuoden ajan, mutta Flagissa pidetyssä Mission Holder -kokouksessa järjestelmä romahti täysin.

He eristivät organisaation tuottavimmat jäsenet ja arvostetuimmat johtajat ja leimasivat heidät rikollisiksi. Heidän piti suorittaa rangaistus joko kovalla työllä tai pakkotyöllä näiden kaikkien ”pahojen” tekojen vuoksi.

Kirkko peri ”veroja” kaikilta, jotka käyttivät Hubbardin tekniikoita. He vaativat 10 % bruttotuloistasi, jos edes käytit aihetta liiketoiminnassa. Se oli pahinta mahdollista kontrollia ja tukahduttamista kyseisen aiheen suhteen. Se oli päinvastaista siitä, mitä olisi pitänyt tehdä, jos haluttiin, että aiheesta tulisi tunnettu ja arvostettu.

Ihmiset kokoontuivat ympäri maailmaa. He kokoontuivat, keskustelivat ja yrittivät ymmärtää: Missä Ron on? Mitä Ronille on tapahtunut? Miten tämä kaikki on mahdollista? He yrittivät selvittää asiaa.

Nämä kokoukset olivat äärimmäisen kiihkeitä. Ihmiset itkivät sydämensä kyllyydestä ja huusivat raivosta. Monet niistä, joiden itkua kuulin, olivat olleet Ronin läheisiä ystäviä. Ilmassa oli aitoa rakkautta, suurta omistautumista ja pettymystä herättävää lojaalisuutta. Miten Ron saattoi antaa tämän tapahtua? Missä hän on? Mitä hänelle on tapahtunut?

Se oli sydäntäsärkevää. Juuri nämä tunteet ajoivat minut kirjoittamaan kirjeen. Yksi skientologian suurimmista löydöistä oli ”kolmannen osapuolen laki”. Siinä todettiin, että jotta kahden osapuolen välinen konflikti voi jatkua, TÄYTYY olla PIILOSSA OLEVA KOLMAS OSAPUOLI, joka on näkymätön tai ei-ilmeinen ja joka todellisuudessa aiheuttaa kaiken. Se oli kirjeeni ydinaihe.

K: Okei, palataanpa nyt asiaan. Ihmiset siis tekivät tätä. Et ollut mukana ensimmäisessä kokouksessa Floridassa. Samaan aikaan sinulla oli luultavasti ystäviä, jotka olivat siellä. Ja mitä sitten tapahtui? Osallistuitko kuvailemiisi kokouksiin?

D: Joo. Aloin käydä heidän luonaan ja kuunnella, mitä heille tapahtui, näiden ihmisten, jotka olivat sankareita ja olivat auttaneet niin monia ihmisiä, puhetta siitä, mitä oli tapahtunut.

K: Okei, mikä sai sinut sitten kirjoittamaan tuon kirjeen?

D: Ihmiset itkivät sydämensä kyllyydestä ja huusivat raivosta ja tuskasta. Näin joidenkin Ronin läheisten ystävien itkevän hillittömästi.

Uskoimme, että planeetta oli tuhon partaalla ja että me pelastaisimme sen. Uskoimme, että meillä oli siihen keinot. Olimme liike. Uskoimme, että historiamme ja tulevaisuutemme olivat tähdissä, aivan kuten Bob Dean sanoo.

K: Okei.

D: Ja annoin neuvontaa jollekulle, joka työskenteli suoraan Ron Hubbardin lasten kanssa, joten sain selville kaikenlaisia ​​​​epäsopivia asioita, joissa he eivät voineet nähdä Ron Hubbardia, he eivät voineet tavoittaa häntä, heidän äitiään kontrolloitiin eikä hän voinut tavoittaa häntä, ja että tämä Messenger Org ja valvontakomitea seisoivat kaikki välissä ja määräsivät, mitä Ron Hubbardille tapahtui, eikä viestintä voinut kulkea edestakaisin.

Ron ja hänen vaimonsa olivat päättäneet erota vaikeuttaakseen viranomaisten löytöjä Ronista, mutta sekin saattoi olla Messenger Orgin manipulointia. Ehkä Messenger Org itse loi valheellisia tarinoita ja käytti hyväkseen siitä johtuvaa pelkoa LRH:ssa ja hänen perheessään tehdäkseen mahdottomaksi tavata heitä enää tulevaisuudessa.

Jokin oli siis vialla; perhe ei voinut enää kertoa Ronille mistään. Niinpä kuulin siitä jatkuvasti. Lapset – hänen lapsensa – olivat hyvin järkyttyneitä ja loukkaantuneita.

K: Okei, ja mikä sai sinut istumaan alas ja kirjoittamaan kirjeen?

D: Halu pelastaa aihe ja saada se auttamaan ihmiskuntaa lähtökohtaisesti.

K: Okei, mutta oliko mitään, tiedäthän, jos kirjoittaisin elokuvaa, oliko mitään yllyttävää tapahtumaa, joka todella kertoisi sinulle, että sinulla on erityistä tietoa, erityiset oikeudet ja että voisit kirjoittaa kirjeen, jolla saattaisi olla vaikutusta?

D: Viimeinen asia, joka sai minut kirjoittamaan tämän, oli vakavat ja vaaralliset levottomuudet julkisella sektorilla. Suuri joukko järkyttyneitä skientologeja hyökkäsi jättikokoiseen Los Angelesin organisaatioon. He menivät valtavaan alakerran ruokasaliin. Rakennuksen ulkopuolella oli lisää megafonien kanssa, ja heitä ryntäsi paikalle sankoin joukoin.

Se oli lähellä täydellistä mellakkaa, aivan käsistä riistäytymistä. Kirkon viranomaiset eivät kyenneet hallitsemaan sitä. Se oli kuin alkaisi väkivaltainen vallankumous. Seuraavaksi olisi rikottu ikkunoita, fyysistä taistelua ja sairaalahoitoja. Minusta todella näytti siltä, ​​että tilanne voisi muuttua väkivaltaiseksi. Olin siellä ja todistin kaiken.

Ihmiset mainitsivat megafonissa epäoikeudenmukaisuuksia, huusivat vastalauseeksi ja itkivät megafonien kautta epäoikeudenmukaisuuksien vuoksi, ja siitä oli tulossa vihainen ihmisjoukko. Kirkon viranomaisilla oli lopullinen valta, koska he saattoivat uhata erottaa heidät kirkosta. Mutta valta oli kulumassa. Ilman tätä tosielämän tilannetta kirjeelläni olisi ollut vähemmän vaikutusta.

B: Vau. En ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta.

D: Kriittinen massa oli saavutettu. Vaikutti siltä, ​​että edessä olisi todellista väkivaltaa. Kirkon viranomaiset olivat selvästi peloissaan ja yrittivät rauhoitella väkijoukkoa. Seuraavana päivänä kuulin mellakasta myös Ronin lasten näkökulmasta toisessa organisaatiossa, jossa työskentelin.

Pari heistä – Arthur ja Yvette – työskentelivät tuossa toisessa organisaatiossa Los Angelesissa. He olivat myös peloissaan. Ihmiset vaativat, että he ottaisivat yhteyttä Roniin, mutta he eivät onnistuneet. Diana, toinen vanhempi lapsi, ei ollut tuossa toimistossa, mutta olen varma, että hän tunsi kauhean paineen. Nämä lapset ovat nyt elossa, ja heidät kaikki ostettiin.

K: Olivatko he silloin kovin nuoria?

D: Korkeintaan teini-ikäisiä, ja yksi hänen lapsistaan ​​tapettiin ja jätettiin kuolemaan aavikolle.

B: Tarkoitat kai Quentinia.

D: Joo.

K: Kuoliko hän?

D: Joo. Hänet tapettiin ja jätettiin aavikolle Vegasin ulkopuolelle.

K: Ja tapahtuiko se ennen kirjeen kirjoittamista?

B: Tässä on outo sivujuonne: Kit Green antoi minulle hänen ruumiinavausraportin.

K: Muistan sen.

D: Ai niin? Mikä se oli?

B: Epäilyttävä. Voin näyttää yksityiskohdat.

D: Haluaisin nähdä sen.

B: Minulla on se. Lähetän sen sinulle sähköpostitse.

D: Quentin suretti minua. Hän oli yksi rakkaimmista ihmisistä ikinä. Hän tuli Los Angelesiin ja antoi meidän katsoa hänen sessioitaan. Hän oli mestari tekniikoissa. Ron sanoi hänen olevan maailman paras.

D:n ystävä: Voinko lisätä tähän jotain? Pohjimmiltaan pääorganisaation ottivat haltuunsa nämä uudet ihmiset, lapset, jotka olivat tulossa. Lähetystyömaat tai syrjäseudut, joilla ihmiset todella oppivat teknologiaa, tekivät valtavasti työtä.

Pääorganisaatiota johtaneet ihmiset eivät ymmärtäneet, miksi kaikki tämä toiminta tapahtui ulkopuolella, ja he ajattelivat, että lähetysjärjestöt ryöstävät heitä, ottavat kaikki rahat, jotka olisi pitänyt antaa keskusorganisaatiolle, ja kaikki tämä raha jaettiin kaikille lähetystyöntekijöille heidän toimintaansa varten.

Ja tässä on siis tämä alue, jossa käydään taistelua, taistelua keskus- ja ulkopuolisten organisaatioiden välillä… Tarkoitan, että yksi vanhemmista virkamiehistä kantoi aiemmin .45-kaliiperista asetta pöydällään, ja hänen kanssa puhuttiin, ja siinä on .45-kaliiperinen ase suoraan edessä.

D: Puhutko Russista?

D:n ystävä: En.

D: No, hänelläkin oli sellainen.

D:n ystävä: Joka tapauksessa, yksi tämän koko teknologian perusperiaatteista oli, että aina kun kahden ihmisen välillä on minkäänlaista taistelua, etsi kolmas osapuoli.

D: Aivan.

D:n ystävä: Ja kolmannen osapuolen laki, joka on kirjoitettuna kaikkeen itse teknologiaan, tuli mielestäni Danelle erittäin, erittäin ilmeiseksi.

D: Joo. Oli hyvin ilmeistä, ettei taistelu käyty keskusorganisaation ja näiden syrjäisten organisaatioiden välillä. Joku aiheutti tuon taistelun, joka sai organisaation taistelemaan itseään vastaan.

Ja niin se käytännössä romahti. Se tuhosi itsensä. He tuhosivat toisensa. Ihmiset tuhosivat toisensa. Se on kuin aviopari olisi tuhonnut toisensa. Ihmiset, jotka rakastivat toisiaan, työskentelivät yhdessä, nousivat yhdessä ylöspäin, olivat samaa mieltä samoista periaatteista, olivat siellä altruistisesti, eivät siksi, että halusivat tienata rahaa – he olivat siellä pelastaakseen ihmiskunnan, ja he uskoivat Ron Hubbardia, että planeetta tuhoutuisi, ja he pystyivät näkemään sen itse, kun muistivat oman historiansa, että se oli toistuva tapahtuma Maassa, joka oli tulossa taas kohti. He halusivat auttaa ihmisiä HERÄÄMÄÄN, muistamaan keitä he olivat ja ovat, ja pelastamaan planeetan.

D:n ystävä: Anna minun puhua loppuun, sillä kyse oli kolmannen osapuolen laista. Asia on niin, että suurin osa tämän liikkeen jäsenistä oli hyvin tietoisia kolmannen osapuolen laista.

Ja kun Dane Topsin kirje julkaistiin siitä, mitä Floridan lähetystyöntekijöiden kokouksessa oli tapahtunut, keskusorganisaatio antoi määräyksen, jonka mukaan jos he eivät pitäneet siitä, mitä teit, sinut erotettiin kirkosta – piste. Siinä se, et voinut asialle mitään. Ja tällaisia määräyksiä annettiin satoja ja satoja kerralla kolmen, neljän viikon tai puolentoista kuukauden aikana.

K: Kuka antoi?

D:n ystävä: Keskusorganisaatio, josta lapset ja eri virastojen edustajat vastasivat. Danen kirje lähetettiin… ja tässä on vielä yksi tekijä.

Kävi niin, että keskusorganisaatio perusti niin sanotun talouspoliisin, joka teki tarkastuskäyntejä syrjäisillä franchising-toimipisteillä. Tiedän tämän tarkalleen, koska eräs hyvä ystäväni johti yhtä näistä organisaatioista, ja he sanoivat hänelle: ”Olet meille velkaa 15 000 dollaria”, mikä oli täsmälleen se summa, joka heidän tilillään oli. He ottivat kaikki rahat tililtä. He vain veivät ne. He tuhosivat Missionin.

D: ”Mission” on toinen nimi scientologian franchising-ketjulle.

D:n ystävä: Me olemme talouspoliisi, joten meillä on täysi vastuu kaikesta rahasta, jonka pitäisi palautua.

Tämä tapahtui ympäri maailmaa. Voitte kuvitella, mitä tämä keskusorganisaatio sanoo: Kaikki rahasi kuuluvat minulle. Danen kirje julkaistaan. Kaikki saavat kirjeen ja sanovat: Katsokaa nyt: Kuka se kolmas osapuoli oikein on?

D: Niin kirjoitin kirjeessäni.

D:n ystävä: Ja kaikki kysyvät, kuka on se kolmas osapuoli? Ja se kysymys, joka esitettiin Danen kirjeessä, joka lopulta lähetettiin kaikille. Juuri tämä käynnisti koko tämän syvän hajaannuksen ja joukkopaon.

K: Kierteen.

D:n ystävä: Kierre. Aivan.

D: Kyse ei ollut pelkästään siitä, että osa meistä oli väärässä ja toiset oikeassa. Kirkon todellinen tuhoaja oli jokin meidän kaikkien ulkopuolella piilevä voima, joka levitti väärää tietoa ja sai meidät taistelemaan keskenämme – ja ennen kaikkea perustajaa, Ron Hubbardia, vastaan.

K: Mutta ennen kuin siirrymme itse kirjeeseen, kerro vielä vähän taustatietoja siitä, missä tilanteessa olet. Tämä tapahtuu ympärilläsi, osallistut niihin kokouksiin, joista kerroit, eikä siellä ole vain sinä, vaan kaksi muuta henkilöä, joiden kanssa olet ikään kuin pienessä ryhmässä. Onko näin?

D: He eivät osallistuneet näihin kokouksiin. He eivät halunneet olla missään tekemisissä koko asian kanssa. Yksi pienryhmän jäsenistä oli jo eronnut järjestöstä ja nähnyt merkit seinällä – ja toinen pelkäsi sekaantua asiaan tai tulla pidetyksi kirkon vastustajana. Vain minä osallistuin kokouksiin, julkisiin mielenosoituksiin ja suoranaiseen kapinaan.

K: Selvä, olit siis siellä yksin. Olivatko nuo kaksi henkilöä työtoverejasi? Sanoit nimittäin, että työskentelit kahden muun henkilön kanssa. Olivatko he mukana kirjeen laatimisessa?

D: Ei. Heillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa. Se oli täysin henkilökohtaista, vain minun omaa tekosiani. Työ, jota tein heidän kanssaan, liittyi näihin psyykkisten kykyjen vahvistamiseen tähtääviin tekniikoihin, jotka olivat alun perin peräisin kolmen kuukauden mittaisesta kontaktista avaruusolentojen kanssa.

Yksi meistä kolmesta oli myös kehittänyt joitakin tekniikoita, ja hyödynsimme niitä kaikkia. Teimme yhteistyötä keskenämme viedäksemme tekniikoita entistä pidemmälle… Pelkästään Hubbardin kehittämää tekniikkaa paransimme niin, että se ulottuisi pidemmälle, jotta saavuttaessamme ne kyvyt meillä olisi enemmän kykyjä ja vakaampaa tilannetta. Ja se oli ainoa työ, jota tein yhdessä kahden muun henkilön kanssa.

K: No niin, tässä kohtaa tarinaa en tiedä, mikä vuosi nyt on?

D: Kaikki tämä tapahtui vuosina 1980–1982.

K: Joten tässä vaiheessa päätät kirjoittaa kirjeen. Onko se ET-yhteyshenkilösi, joka kertoo sinulle että sait tietoa tai latauksen, jossa käsketään kirjoittaa tämä kirje tai joka auttoi sinua sen kirjoittamisessa? Vai oliko se jokin muu suora ärsyke, joka sai sinut kirjoittamaan kirjeen?

D: Los Angelesin mellakka oli viimeinen pisara. Se oli todella pelottavaa. Sain voimaa kokemuksestani, jossa kykyni olivat vahvistuneet. Jälkikäteen ajatellen ja saatuani kaikki tiedot Camelotista ymmärrän nyt, että minulla on täytynyt olla kontakti avaruusolentoihin, jotta pystyin olemaan ilman ruokaa, vettä ja unta kolme kuukautta ja lataamaan aineistoa ihmiskunnan syntyhistoriasta – ja paljon muuta.

Voisi sanoa, että kyse oli ”verhon” takana olevan maailman tutkimisesta. Mutta se, mikä antoi minulle rohkeuden keksiä Dane Topsin ja kirjoittaa kirjeen, ei ollut varsinaisesti kontakti avaruusolentoihin. Dane Tops syntyi intohimoisesta halusta pelastaa skientologiakirkko ja L. Ron Hubbard tuholta.

K: Vain selväpäinen analyysi sellaisen henkilön näkökulmasta, sinun, jolla oli jonkinlaista sisäpiirin pääsyä ja tietoa, ja sitten sen perusteella, mitä ympärilläsi tapahtui, kun kaikki oli käytännössä hajoamassa – kuten se oli – kuten sinä sen kuvasit.

D: Tilanne oli romahtamassa, mutta kukaan ei lähtenyt.

K: Selvä. Vaikka heille lähetettiin kirjeitä, joissa heidät julistettiin kirkosta erotetuiksi, he eivät lähteneet.

D: He eivät lähteneet.

K: Selvä. Siinä vaiheessa, tuossa tilanteessa, kirjoitit kirjeesi. Selvä, sinun piti siis piileskellä tuolloin.

D: Olin aina piilossa Dane Topsin roolissa.

K: Toisin sanoen, sinulla on roolihahmo, jonka he tuntevat. Kun astuit sisään, he tervehtivät sinua?

D: Joo. He tunsivat minut sellaisena kuin olen nyt, mutta Dane Topsina minusta tuli joku muu ja pukeuduin eri vaatteisiin. Minua ei tunnistettu lainkaan. Käytin autossani eri rekisterikilpiä. Minulla oli täydellinen naamio.

K: Minkä takia?

D: Jotta voisin olla Dane Tops. Koska tein näin: hankin postilaatikon, joka oli… itse asiassa minun piti löytää postilaatikko, jota ei voitu seurata tai tunnistaa, joka ei herättäisi epäilyksiä, joten avasin postilaatikon Dane Topsin nimissä, ja se sijaitsi itse asiassa yrityksessä, jonka postilaatikoita käytettiin ihmisten väliseen pornografiseen postiliikenteeseen. Siellä oli jonkin verran turvatoimia, jotka suojasivat sitä viranomaisilta.

K: Joten ajattelit tämän etukäteen.

B: Tämä on erittäin tärkeä osa tarinaa.

K: [Billille] Tiedän, että tämä on tärkeää, joten anna minun ensin hahmottaa tilanne, jotta voin ymmärtää tarinaa hieman paremmin.

[Danelle] Haluan ymmärtää, koska tiedän, että sinä saatat tietää hieman enemmän, mutta minä en tiedä mitään, joten puhun sinulle vain ihmisenä, joka ei tiedä mitään siitä, mitä teit ja miten teit sen.

Halusit kirjoittaa tämän kirjeen. Päätitkö kirjoittaa kirjeen ja sitten miettiä, miten saat sen julki? Vai mietitkö ensin, miten naamioit itsesi, tietäen mitä tämä organisaatio tekisi sinulle, jos kirjoittaisit tällaisen kirjeen? Ymmärrätkö, mitä kysyn?

D: Kirjoitin kirjeen omasta intohimostani, enkä ollut miettinyt kaikkea tätä, koska minulla ei ollut aavistustakaan, millainen vaikutus kirjeellä olisi, kun kirjoitin sen.

Kirjoitin kirjeen ja lähetin sen Los Angelesissa toimivalle postituslistalle, johon kuului tiettyjä avainhenkilöitä, alun perin ehkä 20 tai 30 henkilöä, siinä kaikki.

Se oli ainoa kerta, kun lähetin sen postitse. Halusin kuitenkin lisätä lähettäjän osoitteen, jotta voisin nähdä, vastaisiko kukaan, ja sen piti olla täysin piilotettu, jotta he eivät saisi selville, kuka olin.

K: Heillä ei ollut silloin sähköpostia, joten miten lähetit sen?

D: Tavallisella postilla, perinteisellä postilla.

K: Ja oliko se jäljitettävissä?

D: Joo, koska minulla oli lähettäjän osoite, joka oli se väärennetty postilokero – se oli oikeasti olemassa Dane Topsin nimissä, ja Dane Tops oli se, joka allekirjoitti kirjeen.

Kun menin hakemaan postia siitä postilokerosta, minulla oli naamio ja väärennetyt rekisterikilvet. Tiesin nimittäin, että järjestö tarkkailisi paikkaa.

K: Joten sinulla oli naamio, selvä. Lähetitkö kirjeen ennen kuin päätit suojella itseäsi?

D: Luulen, että ennen kuin lähetin sen, hankin postilokeron, jotta olisin suojattu lähettäessäni sen. Mutta kun kirjoitin sen, en tiennyt mitä aioin tehdä. Kirjoitin sen vain omasta intohimostani ja halustani.

Mutta kun sitten päätin lähettää sen ja sain käsiini muutamia tärkeitä postiosoitteita organisaation avainhenkilöiltä Los Angelesista, tajusin, etten voi paljastaa itseäni tai antaa kenenkään tunnistaa minua.

Sain Dane Topsin allekirjoittaman sopimuksen yllättäen ja tein tämän jutun pornografisella postiosoitteella. Minun piti keksiä, miten naamioitua. Sain idean, joka oli minulle hurja: mennä jonnekin, missä en ollut koskaan käynyt.

Sain naamioni, koska menin katsomaan homopornonäyttelijän elokuvaa ja katsoin, miten he olivat pukeutuneet trensseihin, kun he menivät sinne, koska he menivät näihin elokuviin masturboimaan ja luomaan yhteyksiä.

Joten kävin katsomassa useita noista elokuvista trenssitakkiasussa ja matkin niiden tyyppien käytöstapoja, ja sitten sain selville yhden noista porno-osoitteista kysymällä sitä eräältä elokuvan tyypiltä, joka luuli minua myös homoksi. Minun piti todella pitää huolta itsestäni siellä.

K: Saitko neuvoja joltakin, vai keksitkö tämän kaiken itse?

D: Tein kaiken ihan yksin. Kirjoitin kirjeen. Sitten mietin: Miten minä tämän hoidan? Ajattelin: No, kokeilen tätä; pukeudun ihan kuin ne tyypit, jotka käyvät niissä Hollywoodin elokuvissa. Niitä elokuvia oli silloin esillä, ja ulkona näki miehiä, jotka olivat salamyhkäisiä ja naamioituneita. Aloin käydä elokuvissa. Sain yhdeltä heistä selville, mistä voisin saada salaisen osoitteen, koska heillä oli salaisia osoitteita. Homojen elämä oli silloin erilaista.

K: Se on hienoa.

D: [nauraa]

B: No, tuolloin kukaan muu, ei yksikään ihminen, ei tiennyt, että teit tätä.

D: Ei.

B: Tämä oli täysin yksin tehty juttu, täysin henkilökohtainen salaisuus. Kukaan ei tiennyt.

D: Aivan.

K: Oliko sinulla tuolloin romanttista kumppania? Eikö hän tiennyt asiasta?

D: Ei, hän ei tiennyt. Hän oli hyvin mukana järjestössä, mutta hän ei olisi hyväksynyt mitään siitä, mitä tein, joten minun piti pitää asia salassa häneltä. Ja toin tätä outoa asua kotiin matkalaukussa, joten se oli hyvin outoa.

K: Lähetitkö kirjeen ilman, että hän tiesi siitä?

D:n ystävä: Minäkin olin paikalla. Kerroit minulle siitä, ja minua huolestutti kovasti, koska olin todella…

D: Olit korkeammassa asemassa kuin minä.

D:n ystävä: Minä hätäännyin kovasti ja sanoin: No, tämä on todella uskomatonta. [Dane nauraa] Mitä aiot tehdä suojautuaksesi? Ja sitten hän keksi sen, mitä hän teki luodakseen sen kuvan, koska ajattelin, että jos tämä tulee julki, niin me olemme kaikki mennyttä, kaikki, jotka tuntevat sinut.

D: Mennyttä, joo.

K: Mutta tiesit jo etukäteen, että jos tämä kirje… silloin tiesit sen, koska nyt sanoisin, että kaikki tietäisivät.

D: Silloin tiesin, kyllä, Kerry.

K: Tiesit, että he tappaisivat sinut sen kirjeen takia.

D: En tiennyt, tappaisivatko he minut. Ehkä he olisivat antaneet minulle selkään, mutta tiesin, että meidät erotettaisiin kirkosta ja että vaimoni ja minun maineemme tuhoutuisi, että kaikki postimme tarkastettaisiin siitä lähtien, että meitä ahdisteltaisiin kotona ja töissä ja että naapureitamme ahdisteltaisiin.

He eivät välttämättä olisi tappaneet minua, mutta he tekivät paljon pahoja asioita, kuten laittoivat huumeita taskuihisi ja saivat sinut heitettyä vankilaan. He tekivät tuollaisia temppuja tuhotakseen elämäsi, jos ryppyilit heidän kanssaan. Monien elämä meni pilalle.

B: Ja sanoit, luulenpa, että ennen kuin aloimme nauhoittaa tätä, että he käyttivät paljon resursseja selvittääkseen, kuka tämä henkilö oli.

D: No joo, koska kun lähetin sen vain Los Angelesin ihmisille. En tiennyt, mitä tapahtuisi. Olin hämmästynyt! Kun se levisi ja räjähti, he lähtivät perääni.

D:n ystävä: Katsoin videopätkän Miscavigesta, ja ilmeni, että hän on nyt 47 tai 49. Minusta se oli uskomatonta. Aika todella lentää.

D: Se tarkoittaa, että hän oli myöhäisteini-ikäinen, kun hän otti kirkon johdon haltuunsa. Mutta hän oli aloittanut kirkossa jo pienenä, pienenä lapsena.

D:n ystävä: Hän aloitti neljä- tai viisivuotiaana.

B: Neljä- tai viisivuotiaana, se on uskomatonta.

D:n ystävä: Koulutukseen kiinnitettiin jonkin verran huomiota, joko kotiopetuksena tai…

D: No, hän osasi lukea ja kirjoittaa.

D:n ystävä: Mutta kirkossa annettiin jonkin verran opetusta.

D: Joo. Sitä kovaa kamaa.

D:n ystävä: Mutta enimmäkseen se oli ihan hullua.

D: Siellä oli pelkkää kuria. Se oli kuin armeijan kuria pienille lapsille.

D:n ystävä: Joo. Huono juttu lapsille.

D: Ellei sitten päässyt valtaan, silloin oli etuoikeutettu. [nauraa]

D:n ystävä: Joo, totta. Sielläkin oli oma hierarkiansa.

D: Kaikessa oli hierarkia. Siihen se kaikki perustui, eikö?

D:n ystävä: Juuri niin, kuka on pomo.

D: Aivan.

D:n ystävä: Olen lukenut joitakin artikkeleita Miscavigen tempuista, ja jotkut ihmiset kertoivat niistä hyvin yksityiskohtaisesti, koska Clearwaterin The Times… Luulen, että kolme miestä lähti ja kertoi asiasta julkisesti, julkaisi tarinansa Clearwaterin The Timesissa Miscavigen tempuista.

D: Mitä ne olivat?

D:n ystävä: Hän päätyi käyttämään raakaa voimaa hallitakseen ihmisiä. Tarkoitan, että hän löi heitä kasvoihin, hyppeli ylös ja alas, löi heitä pään sivuun ja iski heitä korviin.

D: Raskasta, raskasta, raskasta. Kyllä, pahoja tarinoita siitä tyypistä.

D:n ystävä: Ja koska se vaatii raakaa voimaa… Miscavige sai IRS:n luokittelemaan skientologian kirkoksi, uskonnoksi, mikä on sinänsä mielenkiintoista. Hän sai sille uskonnon oikeudellisen aseman.

D: Joten hän päästi kaikki ne IRS:n agentit sisään? Miscavige teki sen?

D:n ystävä: Miscavige kävi läpi ja hankki valtavan määrän juridista taustatietoa kaikista IRS:n ihmisistä.

D: No, kirkko oli tutkinut IRS:ää ja kerännyt siitä tiedostoja vuosien ajan: joten Miscavige halusi tehdä rauhan heidän kanssaan?

D:n ystävä: Ei, hän halusi sopimuksen etukäteen ja esitti sen tavalla tai toisella. Heillä oli tietoa hallituksesta ja verovirastosta. David Miscavigen määräys oli: Jos annatte meille mitä haluamme, emme nosta syytettä teitä vastaan henkilökohtaisesti, virallisesti. Ja hän teki sen suoraan. Tarkoitan, että hän meni sinne tavalliseen tapaansa, käytti paljon voimaa.

D: Eli tämä tapahtui silloin, kun hän 18-vuotias tai jotain?

D:n ystävä: Joo. Tuolloin kirkko muutti linjaansa ja siitä tuli hallituksen suojelema oikeushenkilö, eikä se sen jälkeen enää hyökännyt hallitusta vastaan.

D: Ymmärrän – laillinen, ei tarvitse maksaa veroja, uskonto.

D:n ystävä: Eikä koko tapahtumaa koskaan julkistettu.

D: Aivan. Mitään ei julkistettu. Kukaan ei tiedä siitä.

D:n ystävä: No, he tietävät, että se tapahtui, mutta kukaan ei löydä päivämäärää. Se oli yritysrakenteinen, ja kaikki on yksityistä. Joten koko alue muuttui… energia oli fyysistä, raakaa energiaa, jota käytetään. Jopa hänen veljentyttärensä kääntyi häntä vastaan.

D: David Miscavigen?

D:n ystävä: Joo, hän puhui siitä julkisesti.

D: Ja mitä hän sanoi?

D:n ystävä: Että hän oli paha ihminen ja että hän…

D: Hakkasiko hän ihmisiä ja sellaista?

D:n ystävä: Hakkasi ihmisiä, käytti kohtuutonta voimaa, ei kommunikoinut kunnolla jne. Mutta hän meni todella sekaisin, kun alkoi hakata johtokuntaa.

D: Hakkasiko hän todella fyysisesti johtokuntaa?

D:n kaveri: Joo.

D: Voi luoja. Hän on todella, vau, kova kaveri. Hakkaako hän heidät tohjoksi vai antaa hän vain läimäyksiä?

D:n kaveri: Joitakin hän läimäisi, toisia potki. Hän lyö heitä kovaa.

D: Niin kuin yksi kova isku, eli osaa hän lyödä kunnolla?

D:n ystävä: Joo, mutta joskus hän teki sen tosi huonolla hetkellä tai…

D: Teki sen muiden edessä nöyryyttääkseen heitä. Eikö niin?

D:n ystävä: Joo. Ehdottomasti. On yksi pomo ja se on hän. On yksi.

D: Etkö sanonut, että hän teki niin Tom Cruiselle?

D:n ystävä: En.

D: Se oli joku iso tähti, jota hän läpsäisi. Ai tiedän, se oli silloin kun hän oli naimisissa… kenen kanssa se australialainen nainen oli naimisissa, jonka kanssa Tom Cruise oli naimisissa?

B: Nicole Kidman.

D: Nicole Kidman. Etkö sinä ollut se, joka kertoi minulle, mitä siinä asiassa tapahtui?

D:n ystävä: Ei, en minä.

D: Joku kertoi minulle, mitä Miscavigen ja Tom Cruisen välillä tapahtui.

D:n ystävä: Ai, hän lähenteli häntä ja sanoi, että hän on narttu.

D: Sanoiko Miscavige niin Tom Cruiselle?

D:n ystävä: Ei, hän sanoi sen Nicole Kidmanille, että hänellä on huono vaikutus.

D: Sanoiko Miscavige niin Nicole Kidmanille?

D:n ystävä: Ja hän sanoi Cruiselle, että Kidmanilla oli huono vaikutus häneen.

D: Ja siksi he erosivat?

D:n ystävä: En tiedä, onko se totta.

D: Mutta jos hän sanoo niin, niin Tom Cruisen on pakko ottaa se huomioon.

K: Oliko Nicole Kidman myös skientologi?

D:n ystävä: Ei varmaan enää.

D: Mutta tämä tyyppi, David Miscavige, tämä Sanansaattaja, joka otti kirkon hallintaansa, puhui Tom Cruiselle todella pahasti hänestä.

K: Eli hän oli mukana siinä.

D:n ystävä: No, kaikki ottivat Miscavigen vakavasti, koska hän hakkasi ihmisiä ja oli siinä hyvä. [nauraa]

K: Hän hakkasi ihmisiä fyysisesti.

D: Joo, niin on, nöyryyttävällä tavalla, muiden edessä.

K: Tiedän, mutta jos joku tekee niin, normaalisti voisi odottaa, että hän menettää seuraajia.

D:n ystävä: No, hän oli kirkossa niin sanotusti ylin johtaja, ja hän saattoi potkia jonkun ulos milloin tahansa, aivan kuin hän olisi Ron. Sellaisen vallan Sanansaattajat olivat saaneet. Kukaan ei halunnut tulla potkituksi ulos.

D: Katsos, koko kontrolli kirkon jäsenistöön perustuu siihen ajatukseen, että heillä on hallussaan seuraava taso, joka antaa sinulle tällaisen vapauden saada kaikki nämä superkyvyt… pelastaaksesi kuolemattoman sielusi! Oletko koskaan kuullut siitä?

K: Tiedon hallussapito.

D: Aivan, ja tosiasia on, että kirkko pysähtyy tiettyyn tasoon, ja Hubbardin kuoleman jälkeen – itse asiassa jo ennen sitä – heillä ei ollut enää tasoja, joilla ihmisiä olisi voitu viedä eteenpäin, joten silloin todellinen huijaus alkoi.

Mutta jos nämä tekniikat palautettaisiin täysimääräisesti käyttöön, ihmiset eivät suostuisi sietämään poliisin valvontaa. Heistä tulisi yksilöllisesti voimakkaita, eivätkä he suostuisi orjuuteen.

K: Tasot loppuivat hänen kuolemansa jälkeen.

D: Todellinen välitys vaarantui ennen hänen kuolemaansa. Huijaus on siinä, että sinusta tulee täysin valaistunut; valaistumisprosessisi jatkuu ja päättyy täydelliseen jumaluuteen, edellyttäen että pääset seuraavalle tasolle ja maksat siitä – ja aina on seuraava taso.

He kaivavat jatkuvasti vanhoja materiaaleja ja yrittävät keksiä jotain uutta, mutta se ei ole uutta. Ja itse asiassa todellisia tekniikoita, jotka antavat sinulle eniten vakautta korkeammissa voimissa, ei käytetä lainkaan ja ne on suurimmaksi osaksi hylätty, koska niiden toteuttaminen vie liian kauan ja ihmiset voivat tehdä niitä keskenään ilman rahaa.

B: Minulla on tähän liittyen pieni kysymys: minua kiinnosti kovasti tietää, oliko ajatus kirjeen kirjoittamisesta sellainen, joka hiipi mieleesi vähitellen – vai tuliko se sinulle ikään kuin salamannopeana inspiraationa.

D: Se meni melko lailla niin kuin kuvailin hetki sitten. Kimmokkeeni syntyi yhden hirvittävän tuskallisen kokouksen jälkeen, jossa ihmiset olivat suuressa henkisessä tuskassa, koska heillä ei ollut vastauksia. Tämä tapahtui salaisissa kokouksissa, jotka pidettiin surullisenkuuluisan Mission Holders -kokouksen jälkeen. Sitten tuli Los Angelesin mellakka. Kirje syntyi tarpeesta tehdä jotain asialle, täydellisestä epätoivosta ja järkytyksestä siitä, mitä oli tapahtumassa kyvyllemme auttaa ihmisiä ympäri maailmaa.

K: Oletko koskaan kirjoittanut toista kirjettä, joka sai sinut kirjoittamaan tämän?

D: Ei organisaation sisällä, ei. Olin kirjoittanut Ron Hubbardille aiemminkin ja saanut häneltä vastauksia, mutta ne eivät koskeneet organisaation pelastamista. Ne olivat vain asioita, jotka auttoivat organisaatiota toimimaan hyvin.

K: Ja oliko tavallista, että ihmiset kirjoittivat hänelle?

D: Kyllä. Ihmiset kirjoittivat hänelle koko ajan, mutta he eivät saaneet kovin usein suoria vastauksia. Jostain syystä hän vastasi minulle, ja olin siitä aina ylpeä.

Minulla oli korkeat tulokset tai tuotanto, ja hän kiinnitti huomiota käyttämiini menetelmiin ja vahvisti ne, ja kirjoitti jopa hallinnollisen ohjeen käyttämästäni tekniikasta, joka levitettiin ympäri maailmaa. Olin siitä hyvin ylpeä. [nauraa]

B: Mutta tässä vaiheessa haluan vielä tehdä pienen huomautuksen niiden lukijoiden vuoksi, jotka lukevat tätä transkriptiota eivätkä ole nähneet sen mukana tulevaa kirjettä… Sana ”kirje” saa sen kuulostamaan parin sivun mittaiselta pikkukirjeeltä, jonka kirjoittaa muistilapulle ja laittaa kirjekuoreen.

Tämä on kymmenentuhatta sanaa käsittävä laaja esitys, ja itsekin kirjoittajana ajattelen joskus, että kirjoitanpa tähän muutaman kappaleen, ja lopulta siitä tulee valtava. Millainen kokemus sinulla oli, kun kirjoitit sitä? Oliko se niin, että avasit hanan ja sanat vain virtasivat? Tuliko se valmiiksi yhdellä kertaa vai jouduitko työstämään sitä viikon ajan?

D: Yhdellä kertaa.

B: Yhdellä kertaa. Monien lukijoiden kokemuksen mukaan tuo kirje ei nimittäin ollut pelkästään selventävää ja hämmennystä poistavaa tietoa, vaan se oli itsessään todella inspiroiva. Siinä oli jotain rivien välissä, sanojen välissä.

Tämän tunsin lukiessani sitä, eikä sitä ollut edes siellä tuolloin. Tämä tapahtui monta vuotta myöhemmin, ja ajattelin: ”Voi luoja, tiedätkö. Tämä oli ennen kuin tapasin sinut.”

Siinä kirjeessä oli oma energiansa ja henkensä, kuin pyörivä lumipallo, joka vain pyöri, pyöri, pyöri, ja ihmiset näyttivät saaneen siitä inspiraatiota, he tunsivat tarvetta kopioida sen ja lähettää sen jollekin toiselle, ja sitten he kopioivat sen, ja nyt on kopioita kopioista kopioista.

Et voinut pysäyttää tätä asiaa, koska henki, jolla sinä sen täytit, näytti tarttuneen ihmisiin, jotka saivat kirjeet. Sanoisitko, että tämä pitää paikkansa?

D: Kyllä. Sen jälkeen elämäni muuttui pelkäksi postin käsittelyksi. Ainoa paikka maailmassa, josta en saanut postia, oli Kaukoitä ja rautaesirippu, eli kommunistiset maat. Mutta itse asiassa sain jopa postia Venäjältä. Kaikista länsimaista sain paljon postia.

K: Joten sinulla oli valeasu, sinulla oli postilaatikko, ja lähetit kirjeen. Jatkoitko tavallaan normaalia elämääsi ilman valeasua, ja sitten menit hakemaan postisi valeasussa, oletan?

D: Kyllä.

K: Mutta kukaan ei koskaan saanut selville, jäljittänyt tai seurannut sinua.

D: Ei, mutta he yrittivät.

K: Epäiltiinkö heitä?

D: Ei. He yrittivät, he todella yrittivät. Minua ei koskaan kuulusteltu. He eivät olisi voineet tietää, että se olin minä, kun he tarkkailivat postilokeroa.

Epäilyttävät tyypit kävivät usein siinä postilaatikkokeskuksessa ovien kautta, joista piti ensin päästä läpi henkilötodistuksella. Olin varmistanut perusteellisesti omistajalta, että hän ei koskaan paljastaisi, kenen postia olin hakemassa, jos joku tulisi myöhemmin ja yrittäisi lahjoa häntä kertomaan, minkä he tekivätkin – hän sanoi.

Tietenkin hän luuli, että piilottelin laittoman pornografian takia, ja että minun henkilöllisyyteni paljastaminen olisi vaikuttanut hänen laittomaan liiketoimintaansa. Olin pukeutunut epäilyttävän näköiseksi homoksi. Se tarkoitti, että liikkeen omistajaa ei voinut lahjoa, ja sen olin miettinyt etukäteen, ja siksi olin valinnut niin oudon paikan.

Hänellä oli satoja postilaatikoita. Kirkko ei olisi voinut mitenkään tietää, kuka Dane Topsin postin hakisi, kun ihmiset menivät rakennukseen. Tiesin jo etukäteen, että se oli varma veto, koska aioin laittaa lähettäjän osoitteen. Tiesin, että he tulisivat tarkkailemaan paikkaa ja etsimään Dane Topsia, vaikka kirje olisi mennytkin vain niille 20 tai 30 henkilölle, joille sen lähetin.

En tiennyt, kuinka kovasti he yrittivät löytää minua ja kuinka paljon rahaa he käyttivät siihen, ennen kuin myöhemmin aloin kuulla sisäpiiritietoa Dane Topsin etsinnöistä.

K: Kuinka paljon myöhemmin se oli?

D: No, olin vielä pääorganisaatiossa ja pystyin menemään sisään ja ulos mieleni mukaan, keskustelemaan kauheasta kirjeestä muiden kanssa ja katsomaan, mitä he aikoivat tehdä tälle yllyttäjälle! [nauraa]

Kävin edelleen myös noissa salaisissa, laittomissa kokouksissa, ja [nauraa] sain valtavasti postia ympäri maailmaa, ja noissa kokouksissa ihmiset alkoivat tunnustaa Dane Topsin ja taputtaa hänelle. Olin äimänä, kun ensimmäistä kertaa jouduin nousemaan seisomaan ja nostamaan maljan sekä taputtamaan itselleni muiden mukana.

Jotkut kokouksissa olleista ihmisistä olivat kirjoittaneet minulle yksityisesti. Siellä oli 50 hengen kokous, jossa ihmiset tunsivat nyt enemmän voimaa kirjeen ansiosta, ja he puhuivat siitä kirjeestä kuukausien ajan, ja he alkoivat ylistää Dane Topsia, ja minä seisoin siellä nostamassa maljaa itselleni heidän kanssaan – koska olisi ollut outoa, jos en olisi tehnyt niin.

He kohottivat maljan kaikille niille kopioille, jotka olivat matkalla ympäri maailmaa, ja siellä oli pinoja painettuja kirjeitä, joita ihmiset saattoivat ottaa mukaansa ja lähettää eteenpäin. Olin hämmästynyt. Olin siellä vain oma itseni, kuunnellen kaikkea tätä.

K: No, kuinka monta sivua kirjeessä oli?

B: Siinä on noin kymmenentuhatta sanaa. Jos sen tulostaa, niin paljonko se on? Siis, se on iso teksti.

K: En ymmärrä tuollaisia lukuja. Kuinka monta sivua?

B: Sanoisin, että noin 20 tai 30 sivua. Onko se suunnilleen oikein? Se oli aika paljon, tiedätkö.

D: Minusta se ei tuntunut pitkältä.

K: Tiedän, että tämä on vain yksityiskohta, mutta kirjoititko sen koneella?

D: Kirjoitin sen kirjoituskoneella. Ja sitten hankkiuduin eroon kirjoituskoneesta, koska en halunnut, että sitä jäljitettäisiin.

B: Ja sitten allekirjoitit sen alareunaan, ja siitä kehkeytyi kiehtova sivujuoni, kun ihmiset yrittivät tulkita tuota erikoista pientä allekirjoitusta.

D:n ystävä: Se on yhä netissä. Se jatkuu yhä. Siitä käydään yhä keskustelua: Kuka sen teki? Kuka se oli?

B: Joten, triviaali kysymys: Mistä tuo nimi tuli? Mikä outo nimi. Se on hyvin mieleenpainuva. Mutta mistä se tuli?

D: En tiedä. Se vain tuli minusta itsestäni, ja allekirjoitin sen.

B: Hienoa.

K: Joten postitit sen, lähetit sen, ja kuinka monta päivää siitä kului, ennen kuin sait minkäänlaista palautetta?

D: Yksi.

K: Yksi? Miten?

D: En käynyt postilokeroilla viikkoon, mutta kirjeitä oli saapunut koko viikon ajan siitä päivästä lähtien, kun se oli lähetetty. Joku toi vastauksen postilaatikkoon henkilökohtaisesti, jotta se saapuisi perille välittömästi, ja sen jälkeen sain yhä enemmän ja enemmän postia kaikkialta Los Angelesista ja Yhdysvalloista, ja sitten ympäri maailmaa.

K: Ja kun ihmiset kirjoittivat sinulle, mitä he sanoivat?

D: Luojan kiitos, että joku on kirjoittanut tämän. Olet oikeassa, olen vapaa…

K: Et kai vastannut noille ihmisille?

D: Vastasin monille ihmisille.

K: Dane Topsina?

D: Mm-hm. Vastasin sadoille ihmisille. Kirjeitä oli tuhansia.

K: Ja lähettäjän osoitteena sama postilokero?

D: Kyllä, pidin yllä peitetarinaa, rekisterikilpiä ja koko roolihahmoa. Joidenkin ihmisten kanssa vaihdoin melko paljon kirjeitä.

B: Mutta sanoit saaneesi tuhansia vastauksia.

D: Voi, tuhansia. Ainakin vuoden tai kahden ajan. En tiedä kuinka monta.

B: Meille sähköpostin aikakaudella on todella mielenkiintoista… Tarkoitan, että tuhannet fyysiset kirjeet ovat melkoinen juttu. Ja tietysti näiden asioiden fyysisessä kopioinnissa ja postittamisessa ympäri maailmaa on aikaviive.

Ja muistan esimerkiksi lukeneeni raportin, luullakseni jostakin Euroopan maasta, että Dane Topsin kirje saapui sinne seuraavana vuonna, ikään kuin höyrylaivalla, tiedätkö. Todella hauskaa, se levisi vähitellen ympäri maailmaa. Nykykielellä sanottuna se levisi kuin virus.

D: En lähettänyt sitä kenellekään muulle kuin alkuperäiselle LA-listalle. En ole koskaan lähettänyt sitä kenellekään muulle, joten loput siitä tulivat niiltä alkuperäisiltä ihmisiltä, jotka lähettivät sen.

K: Ja lukiiko Hubbard sitä koskaan?

D: Siihen aikaan häneen ei päässyt käsiksi, mutta minulla oli toivoa, että se menisi perille. Yritin päästä häneen käsiksi, koska pienryhmäni oli kehittänyt tekniikoita, joiden avulla uskoimme voivamme kumota sen, mitä Hubbardille oli tapahtumassa, mikä oli vikana, miksi hänen teknologiansa pysähtyi tiettyyn kohtaan.

Uskoimme voivamme korjata sen, mitä hänelle oli tapahtunut, sen, mikä esti häntä. Mutta emme päässeet hänen luokseen, koska hänet oli jo asetettu täydelliseen eristykseen. Hän oli erämaassa. Joten lapset eivät olisi koskaan antaneet hänelle sitä kirjettä, vaikka aikuinen olisi antanut sen heille toimitettavaksi.

K: Mutta jos poistut ruumiistasi, voit kommunikoida hänen kanssaan. Eivätkö ihmiset uskoneet voivansa tehdä niin? Eivätkö he saaneet raportteja ja niin edelleen?

D: 80-luvulle mennessä nämä taidot olivat heikentyneet. Eikä niitä koskaan kehitetty täyteen keskinäiseen telepatiaan, kuten olisi pitänyt. Se olisi varmasti auttanut meitä enemmän nyt ET-ongelmissa.

K: Mutta ne johtajat, jotka olivat – sillä sanalla tarkoitat, että sanoit, että oli johtajia, tiedätkö, ne johtajat, jotka johtivat organisaatiota, jotka sitten käytännössä kaadettiin jollain tasolla. Okei?

D: Aivan.

K: Mutta ne ihmiset ovat silti yksilöitä, ja he yrittävät kai silti kommunikoida hänen kanssaan? Poistua ruumiistaan?

D: Luulen, että monet yrittivät, ja tunsimme päähenkilön – miehen nimeltä David Mayo, joka oli tuolloin Ron Hubbardin viimeinen tunnettu konsultti, viimeinen, joka kehitti tekniikkaa Ronin kanssa.

He kehittivät yhdessä viimeiset merkittävät tekniikat, joiden parissa Ron työskenteli. David otettiin mukaan, koska Ron oli kipeä kuin koira ja hänellä oli syöpä kasvoissaan. Viimeinen kehitetty tekniikka oli yritys pelastaa Ronin henki, ja David oli yhtä lailla mukana sen kehittämisessä kuin Ron tai jopa enemmän.

Sen virallinen nimi oli New Era Dianetics for OTs, lyhennettynä NOTS. Saimme David Mayolta suoraan tietää, missä kunnossa Ron Hubbard oli – hän oli tuolloin todella huonossa kunnossa, ja hänen kasvoillaan oli kasvain.

Ron oli jo sairas vanki omassa tilanteessaan, ja hänen ympärillään oli lapsia muistuttavia haaskalintuja, jotka odottivat hänen kuolemaansa voidakseen ottaa vallan. Myös ylimmät johtajat tehtiin vangeiksi, kuin pakkotyöleirillä, eivätkä he päässeet pois. Jälleen kerran parhaista parhaat tehtiin orjiksi.

Vähän kuin Kiinan kulttuurivallankumouksessa, jossa murhataan maan parhaat. Tuhoataan taiteilijat, keksijät ja koulutetuimmat. Kirkon jäsenet olivat alistettuja ja kauhistuneita eivätkä voineet uskoa, että kaikki tämä tapahtui. Täysin petettyjä.

Hallituksen disinformaatiokampanja on jatkunut vuosia, aina tähän päivään asti. Hubbardia mustamaalataan julkisuudessa perusteellisesti ja hänet esitetään huijarina, valehtelevana varkaana ja rikollisena, jonka ainoana tavoitteena oli rikastua valtavan huijauksen avulla. Ja tietenkin juuri sellaiseksi kirkko oli muuttunut. Aika ironista.

Jotkut yrittivät ottaa häneen yhteyttä, mutta hänen toimintakykynsä oli heikentynyt, samoin kuin muidenkin – ilmapiiri oli täynnä pelottelua ja pelkoa siitä, että heidät potettaisiin ulos.

K: Okei, joten tiivistääkseni: kirjoitit kirjeen, lähetit sen ja sait vastauksen. Organisaatio oli jo alkanut murentua, ja voisitko sitten kertoa, miten mielestäsi kirjeeseen annettu vastaus pahensi organisaation murentumista.

D: No, niin todellakin kävi, ja siitä lähtien jokainen irtautunut ryhmä käytti sitä kirjettä. Tilanne oli hyvin samankaltainen kuin Martin Lutherin ja katolisen kirkon välillä.

Se oli juuri niin. Se oli valtava organisaatio, ja se oli maailmanlaajuinen. Se oli jopa kommunistisissa maissa, ja skientologian oli vaikea päästä kommunistisiin maihin, aivan kuten kristittyjenkin. Se ei ollut kommunisteille sopiva filosofia. Mutta se oli kuin maailmanlaajuinen skisma, jossa ihmiset lähtivät joukoittain.

K: Joten ihmiset käyttivät sitä tavallaan manifestina, tavallaan?

D: Joo. Aivan. He käyttivät sitä manifestinaan ja lähtivät järjestöstä sillä ajatuksella, että he jatkaisivat tekniikoiden soveltamista, sitä osaa totuudesta, jonka he olivat siitä ymmärtäneet. Ja he yrittivätkin, mutta suurimmaksi osaksi se ei jatkunut.

Ihmiset olivat vaikuttuneita kaikesta pahuudesta, josta Hubbardia syytettiin valtavassa salaisilla operaatioilla rahoitetussa kampanjassa. He itse asiassa maksoivat joillekin skientologeille, jotta nämä kirjoittaisivat disinformaatiota, ja maksoivat toisille, jotta nämä pysyisivät hiljaa.

Mutta suurin toiveeni ei ollut, että kaikki lähtisivät, vaan että he vaatisivat joukolla oikeutta ja murtavat yhdessä ne muurit, jotka suojelivat vallan väärinkäyttäjiä, ja antaisivat meidän päästä suoraan Ronin luo. Se askel jäi ottamatta.

Kirjeen tarkoituksena ei siis ollut synnyttää oikeutettua raivoa hyödyntävää oikaisuvallankumousta, vaan joukkopako. Ihmiset olivat jo liian masentuneita, liian toivottomia – vähän niin kuin Yhdysvalloissa nykyään. He eivät ymmärtäneet kirjeen ydintä eivätkä etsineet kolmatta osapuolta lainkaan. Ihmiset syyttivät Ron Hubbardia ja tunsivat itsensä henkilökohtaisesti hänen pettämiksi. Juuri sitä hallitus halusi. Organisaation valta romahti, kun niin monet lähtivät.

Hallituksen oli jatkettava perustajan mustamaalaamista ja diskreditointia, JOTTA tekniikoita ei jatkettaisi niiden puhtaimmassa muodossa. Kaikkia manipuloitiin tuntemaan itsensä täysin Hubbardin pettämiksi, jotta hallituksen operaatio onnistuisi.

Olimme pelkureita ja kykenemättömiä järjestäytymään, vastustamaan ja kaatamaan kaupungintaloa. Minä ja muut etsimme kolmatta osapuolta organisaation sisältä. Emme koskaan etsineet ja löytäneet kolmatta osapuolta. Kolmas osapuoli oli Yhdysvaltojen salainen hallitus. He kaatoivat sen ja nyt he omistavat sen. Sitä johtaa nyt ego ja valta.

Julkisuudessa Ronista yritettiin yhä enemmän luoda kuva, ikään kuin hän olisi vain varastellut rahaa ja ollut pelkkä huijari. Hänen löytöjään parjattiin, ja muutaman vuoden kuluessa jopa hänen kannattajansa tunsivat itsensä niin syvästi petetyiksi, että he syyttivät Ronia niin ankarasti, etteivät enää harjoittaneet tekniikoita yhtä huolellisesti.

Hubbardista kirjoitettiin herjaavia kirjoja. Hallitus osti organisaation sisällä olevat ilmiantajat, jotka yrittivät paljastaa avoimesti pahantahtoiset toimet.

Yksittäiset yksinäiset henkilöt astuivat esiin ja yrittivät selvittää korruption syitä ja paljastaa sen, mutta he eivät koskaan löytäneet Kolmatta osapuolta. Kirkko maksoi heille suuria summia, jotta he pysyisivät hiljaa eivätkä koskaan puhuisi julkisesti.

Muutama tuttavani menetti täysin malttinsa; jotkut alan arvostetuimmista ja kokeneimmista ihmisistä menettivät järkensä koko jutun takia ja uskoivat Ronin tarinan, ja tunsivat jopa syvää pettymystä ihmiskuntaa kohtaan.

Olimme mukana pelastaaksemme planeetan kohtalon, juuri sen kohtalon, jonka Ron ennusti meidän kohtaavan juuri nyt, ja niinpä ihmiset tunsivat, että Ron oli pettänyt planeetan ja koko ihmiskunnan ja että se oli kaikki huijausta, johon meidät oli vedetty mukaan ja josta olimme osa.

Hallitus järjesti massiivisen kampanjan häntä vastaan, ja se toimi. Alkuperäisiä tekniikoita ei enää oikeastaan käytetä, paitsi suhteellisen pienissä niin sanotuissa hajaantuneissa ryhmissä, toisin kuin 50-luvulla, jolloin se oli valtava aalto, valtava liike.

Se ei ole organisaatio, joka pystyisi käsittelemään sitä, mitä planeetalla tapahtuu… lopulta joudutaan tekemisiin kaikenlaisten hyperulotteisten olentojen – ja avaruusolentojen – kanssa, eikä organisaatio kykene siihen. Meillä ei ole kehittynyt suurta joukkoa erittäin kyvykkäitä ihmisiä, joilla olisi todellista voimaa vastustaa niitä asioita, joita nyt kohtaamme.

Tietysti on muutamia, todellakin erittäin kyvykkäitä ihmisiä, jotka toimivat pääasiassa hyvin hiljaisesti ja tehokkaasti ilman meteliä, ja he saavat asioita aikaan. Mutta määrällisesti meillä voisi edelleen olla merkitystä, vaikka meillä ei olisikaan yksilöllisiä superkykyjä.

Voisimme silti voittaa tietyillä perus totuuksilla ja taidoilla. On joitakin erinomaisia organisaatioita. Mutta niitä ei ole vielä tarpeeksi.

B: En ole itse asiassa koskaan nähnyt kenenkään levitoivan, mutta sanoisin, että se on taikatemppu, eikä sillä ehkä ole oikeastaan väliä.

D: Se ei ole mikään ”taikatemppu” – ja sillä on merkitystä! Tällaisilla asioilla on merkitystä, sillä kyvyllä tehdä niitä, lukea ajatuksia. Avaruusolennoilla on sellaisia kykyjä itsestään selvästi, ja meilläkin voi olla.

B: No, itse asiassa voimakkaimmat ihmiset, jotka tunnen, voivat toimia näissä asioissa näkymättöminä, ja he muuttavat olosuhteita, koska toimivat ei-fyysisellä tasolla. Mutta, tiedätkö…

D: Tiedän.

B: Okei. On tekniikoita, jotka ovat varmasti eräänlaista väärinkäyttöä, mutta mielestäni tämä ei ole epäonnistunut kokeilu, ja haluan kertoa tämän sinulle henkilökohtaisesti.

D: Tiedän hyvin, mistä puhut. Tarkoitan, että tämä ystäväni tuntee kapteeni Bill Robertsonin, on saanut koulutusta Billin tekniikoissa ja tuntee ne ihmiset, jotka opettavat niitä. Joten asia on minulle tuttu.

Mutta kun sanon, että se on epäonnistunut, tarkoitan, että oli olemassa innoittava maailmanlaajuinen liike, ja se tuhottiin.

Se, mikä todella menetettiin, on kyky kohdata yhä suurempia voimia ja energian ilmentymiä sekä se, miten saada hengellinen energiaolento – riippumatta ruumiistaan ja kaikesta muusta – ilmentämään yhä suurempaa voimaa, niin että he itse ovat näiden hyperulotteisten olentojen veroisia ja tasa-arvoisia, mutta positiivisia. Voisimme tehdä enemmän hyvää, jos meitä olisi suuri määrä.

Kykyä… ja tekniikoita, joilla voitaisiin toteuttaa asioita näin laajamittaisesti, ei hyödynnetä eikä niitä etsitä, ja tekniikoita, jotka pienryhmämme löysi, ei hyödynnetä eikä niitä ole yleisesti saatavilla. Aivan kuten teidän organisaationne tekniikoita ei hyödynnetä riittävän laajasti – toisin sanoen suuremmille ihmisjoukoille – niin kuin meillä kerran oli sellainen tunne Maapallon-tehtävästä.

Kun Dane Topsin kirje julkaistiin, vaihdoin kirjeitä ihmisten kanssa, joille vihjasin joistakin asioista, joita pieni ryhmäni teki, ja meille tarjottiin täyttä tukea. Robin Scott -niminen mies tarjosi meille linnaa Skotlannissa; myöhemmin hän tunsi itsensä petetyksi, kuten niin monet muutkin.

Mutta tuolloin, kun kirje oli saapunut Eurooppaan, hän tarjosi täyden tukensa pienelle ryhmälleni, jotta voisimme jatkaa työtämme, koska olin sanonut joissakin näistä yksityisistä kirjeistä muutamia asioita, jotka kiinnostivat ja innostivat häntä.

No, nykyään kaikki nuo ihmiset suhtautuisivat mihin tahansa väitteisiin erittäin epäilevästi. Pettymyksen tunne sen jälkeen, kun oli luottanut Roniin niin paljon, tuhosi ihmiset. Bill Robertsonia ei petetty avoimesti. Mutta jollain tasolla hänen on täytynyt olla hyvin järkyttynyt. Hän ja Ron olivat läheisiä ystäviä.

Kuka tietää, jos hänen tekniikkansa olisivat osoittautuneet tehokkaiksi, hallitus olisi halunnut kaataa myös Bill Robertsonin.

Joten sanon vain, että ei ole niin, ettei olisi enää käytössä hienoja tekniikoita ja että olisi joitakin haarautuneita ryhmiä, kuten kapteeni Bill – joka perusti yhden parhaista haarautuneista ryhmistä, uskon. Jos olisin tuntenut hänet, uskon, että hän olisi ottanut mukaan sen, mitä meidän pieni ryhmämme teki, tai me olisimme ottaneet hänet mukaan.

Mutta aiheen todellinen rikkaus ei enää virtaa ulos, räjähtäen maailmaan. Kuolemantapausten määrä, joka on pian koittamassa planeetallemme, on väistämätön, ja me planeettana olemme kauhistuttavan tietämättömiä.

Näin ei olisi käynyt, jos Ron Hubbardin toteuttama tehtävä olisi onnistunut. Olimme rohkea ja tunnevoimainen joukko. Olimme intohimoinen, tulessa palava päämäärä.

B: Se ei ole vielä tapahtunut. Tunnen ihmisiä, jotka työskentelevät tämän parissa juuri tällä hetkellä, kun puhumme. Tarkoitan, että peli ei ole ohi.

D: Ei, ei ole.

B: Se tapahtuu kaikilla tasoilla.

D: Se on totta.

B: Ja tämän parissa työskentelee kaikenlaisia ihmisiä, jotka käyttävät kaikkia mahdollisia tekniikoita. Minulle on ihan sama, vaikka joku seisoisikin nurkassa pää alaspäin meditoimassa ja olisi varma auttavansa. Ehkä hän auttaakin. En tiedä. Se sopii minulle.

K: Emme usko, että meidän tarvitsee mennä noiden otsikoiden alle. Luulen, että heidän työtään tehdään edelleen.

D: Sitä ei vain tehdä edelleen, vaan on syntynyt monia, monia tekniikoita, joita käytetään. Se, mitä edelleen käytetään skientologiassa, on osa koko ihmiskunnan pyrkimystä selvittää, kuka ja mikä se on.

K: Tarkoitat siis, ettei se ole yhtenäinen organisaatio. Organisaatiolla ei ole yhtenäisyyttä. Menetelmät ovat olemassa, ja niitä sovelletaan monin eri tavoin, muodoissa ja tyyleissä.

D: Skientologiasta on syntynyt niin monia ismejä ja asioita. Regressio. Rebirthing syntyi siitä, Primal Scream, Werner Erhardin est syntyi siitä, Landmark syntyi siitä, NXIVM syntyi siitä, ja NXIVM on aivan upea, se parantaa joitakin asioita Skientologiassa useilla tärkeillä tavoilla.

Olen kokeillut niitä kaikkia ja nähnyt, mitä ihmiset ovat tehneet Hubbardin aineistolla. Lista on loputon, kaikki se, mikä on syntynyt Ron Hubbardin alkuperäisistä löydöksistä. Se on valtava. Hänen työnsä on kaikkialla. Harvat ihmiset tietävät, että niin suuri osa siitä on peräisin häneltä.

Tiedätkö, nyt tiedän, että totuudella on niin monia tasoja, ja voi kiivetä ylös minkä tahansa totuuden sarakkeen kautta, ja kun saavuttaa tietyn korkeuden jossakin sarakkeessa, tuntuu siltä: minulla on totuus.

Ja yleensä olet niin korkealla, että luulet ymmärtäneesi kaiken, koska näkemäsi totuus ratkaisisi kaiken – voit vain nähdä, kuinka se tapahtuu. Mutta sitten on joku muu, jolla on erilainen näkökulma, ja hänelläkin on suuri totuus, mutta se sijaitsee eri sarakkeessa kokonaisuudesta.

Siinä kohtaa meillä on ongelmia, kun kiipeämme itse totuuden tikkaita todella korkealle, niin syvälliseen ymmärrykseen, että tuntuu siltä, että sinulla on kaikki vastaukset maailmaan.

Sitten tällä hyvin korkealla tasolla voi olla erilainen näkökulma, ja se on yhtä lailla totuus. Ihmiset, jotka saavuttavat tietyn totuuden sarakkeen huipun, ovat varmoja, että SE on se oikea – ja se on ansa. Näen niin monia näitä korkeita totuuden tasoja, jotka ovat nousseet esiin maailmassa ja yrittävät tulla läpi, jotta massat voisivat hyödyntää niitä, kuten mitä tahansa ET:t yrittivät välittää minulle, minulle annettiin ohjeita yhdestä totuuden sarakkeesta.

Ja osa tuon sarakkeen sisältämästä tiedosta koski juuri SITÄ, että on olemassa vastaavia, yhtä totta olevia totuuksia, jotka ovat yrittäneet tavoittaa monia muita ihmisiä eri tavoin. Saavutamme totuuden ja haluamme jakaa sen, yrittäen kaikki antaa toisillemme sen, mitä näemme.

Eri tekniikoita tai eri menetelmiä. Se voi olla pelkkää meditaatiota. Mutta et oikeasti tiedä, että on aina olemassa totuuksia, jotka ovat yhtä totta kuin se, jonka sinä näet. On ansa olla tietämättä sitä. Kokonaisuus on kaikki ne, jopa vastakkaisetkin.

Täydellisen dikotomian ymmärtäminen on perusta elämän rakenteen ymmärtämiselle. Mutta yhtä totta olevat totuudet eivät välttämättä ole vastakkaisia, ne ovat myös vain variaatioita samasta teemasta tai eri teemoista, yhtä päteviä koko elämän rakenteessa.

K: No, tein saman asian.

D: Ehdottomasti.

K: Omalla tavallani, eikä se ollut lainkaan sellaista.

D: Sen ei tarvitse olla kenenkään muun tapa. Eikä se itse asiassa ole sama tie, jota minä kuljin. Skientologia oli vain jotain erilaista, erilainen menetelmä päästä sinne, eikä se välttämättä tarjoa samoja kykyjä kuin muut menetelmät. Parhaimmillaan se ei ole ”tie”, vaan tekniikka, jolla vapautetaan yksilön ainutlaatuinen polku, joka on jokaisella erilainen.

K: Teitä on monia.

D: Monia teitä. Monia, monia teitä.

K: Ja mielestäni voimme jättää asian siihen, sen sijaan että ajautuisimme mihinkään eripuraisuuteen…

D: Se on suurin ongelma, että minulla on se tapa.

K: Niin, juuri niin. Selvä. No, kiitos todella paljon, että kerroit meille tarinasi. Meidän täytyy keskustella siitä, miten voisimme julkaista tämän tarinan.

B: Mutta hetki vain – koska tiedän, että olet miettinyt tätä asiaa hyvin paljon ennen kuin tulit tänne. Onko vielä muita paikkoja, joihin haluat viedä tämän tarinan? Emme ehkä tiedä, mitä paikkoja sinulla on mielessäsi. Oletko jo lopettanut? Ehkä et ole!

D: Uskon, että Ron Hubbardilla oli tämän vuosisadan vaarallisimmat tiedot, ja hän oli jonkin aikaa Illuminatin tärkein kohde ja vihollinen. Hänen kukistamiseen ja hänen tietojensa poistamiseen julkisuudesta sekä niiden käyttämiseen tuhoaviin tarkoituksiin käytettiin enemmän resursseja kuin mihinkään muuhun taisteluun, jota heillä oli tuolloin – uskon, että hän oli heidän pahin vastustajansa tuolloin, mitä ihmisuhkaan tulee.

He halusivat hänen tietonsa ja halusivat poistaa hänet kuvioista. He voittivat 80-luvulla, 25 vuotta kestäneen taistelun jälkeen.

Ihmiset eivät tiedä, mitä he ovat, eikä pelkkä kertominen riitä. Hubbard yritti opettaa, kuinka ilmentää itseään tietoisena siitä, että olet kuolematon olento, jonka muisti on ehjä. Se oli aito yritys.

B: Ymmärrän. Muistan jotain, että… Saatat tuntea lainauksen ja viittauksen paremmin kuin minä, mutta muistan, että Hubbard puhui siitä, mitä uskon hänen kutsuneen Yön varjoiksi.

Ja Yön varjot olivat laskemassa, ja että kun meistä tuli teknologisesti kyvykkäämpiä, sitä teknologiaa voitiin käyttää ihmisen vapauttamiseen tai orjuuttamiseen. Ja Yön varjojen laskiessa oli tilaisuus, mahdollisuus, käyttää tätä teknologiaa ihmisen vapauttamiseen ennen kuin pimeyden voimat ehtisivät sinne ensin.

D: Aivan.

B: No, tämä on täysin oma tulkintani. Voitko kommentoida sitä?

D: Hän tunsi ne tekniset ja filosofiset elementit, joita Maapallolle tuotiin, omasta muististaan ja muiden vahvistetuista, samankaltaisista muistoista. Hän nimesi nämä teknologiat omilla nimityksillään. Hän tiesi voimista, jotka käyttävät teknologiaa pahaan, ja hän tiesi niiden saavan yhä enemmän valtaa, ja hän yritti herättää ihmiset ajoissa. Hän puhui siitä tällaisilla metaforisilla termeillä.

K: Ja nämä ovat kaikki samantyyppisiä asioita, joista puhumme Camelotissa.

D: Ehdottomasti. Se on juuri sitä, mistä Camelot puhuu, paitsi että hän puhui 1950- ja 60-luvuilla.

K: Aivan. Ja tämä on yksi syy siihen, miksi Camelot vetosi sinuun niin voimakkaasti ja miksi liityit jo kauan sitten tiiviisti toimintaamme. Mutta pohjimmiltaan hän puhui vallanpitäjien takana olevista avaruusolennoista.

D: Aivan. Meidän todellisesta historiastamme. Hän puhui mielenhallinnan tekniikoista ja siitä, miten se tehtiin. Ja hän puhui mielen toiminnan perusteista, siitä, että mieli voidaan parantaa ja että voit saada parantuneen mielesi takaisin: miten se tehdään, ja toipumisohjelmat olivat skientologian kursseja ja menettelytapoja. Supersotilaat voisivat hyödyntää sitä omassa palautumisessaan.

B: Ja se, mitä haluaisin sanoa virallisesti tähän pöytäkirjaan – ja haluaisin pyytää sitä myös sinulta – on se, että esimerkiksi olemme juuri tulleet Los Angelesin Awake and Aware -konferenssista, jossa kuulimme Duncan O’Finioanin ja David Corson todistukset virallisesti, ja melkoinen joukko ihmisiä oli osa sitä ohjelmaa, MK ULTRA -ohjelmaa, epävirallisesti, joihin on laajasti – psykologian terminologiassa – istutettu, ei fyysisesti vaan psyykkisesti.

D: Se on myös fyysistä. Se sähköä johtava aine Duncanin kynsien alla… Kuten elokuvassa Medusan Verkko. Se on tyypillistä implanttijuttua.

B: Aivan. Mutta kyse on psyykkisistä implanteista, joita ei voi poistaa pihdeillä. Niiden selvittämiseen tarvitaan erityisiä, hyvin hienostuneita tekniikoita.

D: Aivan. Mutta sen tekemiseksi on kumottava sähkövaraus. Implantaatti toimii samanaikaisesti. Kipu plus tajuttomuus plus käsky. Se on kaava. Se kaikki on vuoden 1950 perusoppaassa.

B: Ymmärrän sen. Kuulimme Duncan O’Finioanin puhuvan lavalla… Kuulimme hänen vastaavan kysymykseen, että kun terapeutti yritti työskennellä hänen kanssaan, yksi hänen vaihtoehtoisista persoonallisuuksistaan, jonka hänen kollegansa olivat nimenneet Berserkeriksi, laukesi ja hän yritti tappaa terapeutin. Ja siinä se sitten oli.

Kerroit minulle epävirallisesti, ja haluaisin, että toistaisit tämän: että skientologian tekniikoilla, kun niitä sovelletaan oikein, voitaisiin itse asiassa hoitaa koko tilanne ilman minkäänlaista vaaraa tai riskiä ja hyvän lopputuloksen takuulla. Ja mietin, voisitko sanoa tämän ääneen, koska monet noista ihmisistä kuulevat tämän. Se on erittäin, erittäin tärkeä lausunto.

D: Uskon, että tekniikat ovat peräisin Hubbardin tekemästä tutkimuksesta. Mutta sitten on löydettävä asiantuntija tai kehitettävä niitä yhdessä toistensa kanssa. Edistyneet tekniikat ovat kaikkein perustavimpia tekniikoita – niitä ei todellakaan enää ole kirkossa, joten on tiedettävä, mistä saada tällaista apua, ja kyllä, miten se tehdään, löytyy L. Ron Hubbardin alkuperäisestä tutkimuksesta.

On olemassa tunnettuja tekniikoita, jotka voivat täysin kääntää supersotilaan tilanteen, ja se vaatii sitoutumista ja aikaa, ja se on mahdollista, eikä niitä tunnettu ennen Ron Hubbardia.

Ja uskon, että tekniikat, joita on käytetty supersotilaan luomiseen, voidaan kumota. Tiedätkö Cathy O’Brienin? Ensimmäinen henkilö, joka auttoi häntä hänen paetessaan, oli skientologi, joka otti hänet luokseen – eräs ystäväni.

Cathy sai muistonsa takaisin useiden tekniikoiden avulla, eikä vain hänen ansiostaan. Se on merkittävää. Ei ole muita hänen kaltaisiaan, joiden muisti olisi palautettu samalla tavalla kuin hänen. Häneen oli istutettu vakavia muistijälkiä. Lapsuudesta lähtien – itse asiassa vauvaiästä lähtien.

Supersotilaiden pitäisi kokoontua Valkoisen talon mallien kanssa ja tutkia heidän mielenhallintaohjelmiaan. Se olisi hieno yhteinen projekti! Kutsukaa Cathy O’Brien supersotilaiden kokoukseen.

K: Saatamme selvittää, oletko vaarassa tämän haastattelun julkaisemisen vuoksi.

D: Se oli se organisaatio, joka käytti rahaa ja resurssejaan löytääkseen minut. Ainoa vaara on edelleen totuus siitä, keitä ja mitä me ihmiset olemme, se tosiasia, että historiamme voi tulla julki, ja että voimme tulla tietoisiksi siitä, mikä historiamme todella on tässä universumissa ja mitä tällä planeetalla tapahtuu, sekä se tosiasia, että tämä on vankilaplaneetta, mutta me olemme äärettömän voimakkaita ja JOS salaisuudet paljastuisivat, voisimme voittaa sen.

Nämä ovat salaisuuksia, joita olen vahvistamassa, ja ne ovat jo tulleet julki Camelotissa. On tärkeää ymmärtää, miten aivopesu todella toimii ja miten sitä käytetään.

K: On muita ihmisiä, joiden kanssa voimme puhua saadaksemme lisää tietoa siitä. On joitakin ihmisiä, joiden kanssa haluamme puhua siitä.

D: Hienoa.

K: Kiitos kuitenkin. Minusta se on erittäin hyvä.

B: Oliko sinulla vielä jotain muuta, mitä halusit lisätä siihen, mitä et ole vielä sanonut, vaikkapa jotain, mitä voitaisiin lisätä tekstiin? Oliko sinulla muistiinpanoissasi jotain, mitä et ehtinyt sanoa?

D: Mielestäni jos joku kiinnostuu aiheesta tämän takia, hänen pitäisi tehdä kaikkensa löytääkseen Ron Hubbardin alkuperäiset teokset, ei niitä muunneltuja versioita, joita nyt myydään ja käytetään, ja löytää ihmisiä, jotka tuntevat nuo 50-luvun tekniikat. Siellä on kaikkein arvokkainta tavaraa. Älkää ostako heidän alkuperäisten kirjojensa uudelleenkirjoituksia, joita he ovat tehneet.

B: Selvä. Teknisesti kiinnostuneiden vuoksi, mitkä konkreettiset tekniikat olisivat listallasi?

D: Selvä, kyseessä on sarja. Lue teos Dianetiikka, mielen terveyden moderni tiede. Se oli ensimmäinen kirja. Skientologit kutsuvat sitä Ensimmäiseksi kirjaksi.

Kaksi ihmistä voi muodostaa parin ja soveltaa siinä esitettyjä tekniikoita toisiinsa. Sinun on myös syytä käydä läpi tämän elämän fyysiset traumat siten, että kehossa jumissa olevat energiakertymät vapautuvat.

Ja tärkein asia, joka kirkosta on viety pois, on sen kaltaisen energian todellinen ilmentyminen. Kaikesta kirkossa on tullut henkistä, mutta ”älyllisyys” ei riitä syvälliseen energian vapautumiseen.

”Ymmärtäminen” ei siirrä negatiivisten energioiden vuoria. Vipuvaikutus siirtää, ja fyysinen käänteisyys, ja se tarkoittaa sovellettuja taitoja. Supersotilaat voisivat lukea ja hyödyntää sitä kirjaa, jos he ovat terapiahenkisiä.

B: Esitin tuon kysymyksen vain siksi, että puhuit 1950-luvun menetelmistä, ja mietin vain, oliko sinulla mielessäsi jotain tiettyjä menetelmiä.

D: Kirja on lähtökohta. Sen avulla pääsee jo pitkälle.

B: Selvä.

D: Mutta mitä tulee siihen, mikä on lopulta mahdollista, sanoisin, että yksi parhaista kuunneltavista lähteistä on The Philadelphia Doctorate Course -nauhat.

B: Aivan.

D: Oletko koskaan kuunnellut niitä?

B: Olen kuunnellut ne kokonaan läpi.

D: Se on kaikki Ron Hubbardin juttuja.

B: Kyllä. Kysymykseni ei oikeastaan ​​liity tähän, tarkoitan, että tämä ei välttämättä ole litteroinnissa, mutta esimerkiksi mitä tahansa Ronin organisaation [Bill Robertsonin perustaman sirpaleryhmän] kouluttamaa auditoijaa ja yhteistyökumppania kuuntelemassa tätä, mitä huomautat, etteivät mielestäsi tee sellaista, mitä heidän pitäisi tehdä koulutuksessa, harjoittelussa tai drilleissä, mitä he eivät tee? Tai ehkä sinulla ei ole vastausta suoraan, mutta olisi mielenkiintoista, jos voisit tarkentaa sitä.

D: On asioita olennoista, joita en ole nähnyt täysin käsitellyn. Uskon, että meihin on asennettu ihmisille suunnitelma, jonka mukaan olitpa missä tahansa elämänmuodossa, olitpa sitten ihminen tai jonkinlainen elämänmuoto, sillä on tietty rakenne.

Ja tuo rakenne on asennettu, ja tuo rakenne tarkoittaa, että jos sinulla on elämä yhtenä tällaisena elämänmuotona, niin tuolla elämänmuodolla on salaisuuksia, jokaisella elämänmuodolla on henkinen rakenne, ei VAIN fyysinen DNA-rakenne, ja voit mennä paljon pidemmälle henkisenä olentona, kun tulet läheiseksi näiden kunkin elämänmuodon henkisten asennettujen rakenteiden kanssa.

Tämä on avain Maan ulkopuolisten ymmärtämiseen. Me olemme Maan ulkopuolisia myös jollekin toiselle, tiedäthän, mutta olet silti kiinni tuossa käyttämässäsi elämänmuodossa, koska et todellakaan ymmärrä rakennetta – et voi todella vapautua siitä.

Ja tämä on osa tutkimusta, jota en ole nähnyt missään tehtävän, koska pääset pisteeseen, jossa ymmärrät itsesi äärettömänä henkisenä olentona ja oivallat, että OLET sielusi etkä kuole, MUTTA olet silti jossain määrin loukussa. Mutta aloita Dianetiikasta. Se on perusjuttu.

[Tauko] Bill, tuohon kysymykseen vastaaminen on kuin yrittäisi kertoa sinulle jotain kapselissa. Mutta se on itse asiassa sitä, mitä olemme yrittäneet jakaa kanssasi siitä lähtien, kun tapasimme sinut, miksi halusimme sinun tulevan ja viettävän viikon, kaksi tai viisi päivää kanssamme. Emme ole koskaan onnistuneet siinä, ja tarjous on edelleen avoin sinulle, että tulet käymään luonamme ja annat meidän jakaa kanssasi lisää.

B: No, totta kai. Ongelmana on tietenkin se, etten ole tekninen ihminen; en ole edes auditoija – vain yksinäinen auditoija. Työni täällä on erilainen, joten se on tapa luoda tarpeeksi uteliaisuus-mysteeri-voileipäkoukkua, jotta ihmiset kysyvät oikeita kysymyksiä.

D: Okei. En puhu siitä, että jakaisin sen teknisesti kanssasi, vaan soveltaisin sitä suoraan sinuun. Näitä tarkoituksia varten meillä on myös Sekaannuksen alapuolella olevat ehdot, ja meillä on ne tavalla, jolla voisin… Se, mitä meillä on, on erittäin mielenkiintoista useimmille ihmisille, jotka ovat kasvaneet tuossa tieteenalalla, ja se on jotain, mitä voitaisiin jakaa. Sen voisi jakaa.

B: Okei. Mielestäni voimme tiivistää tämän joksikin, joka näyttää lopulta aika hyvältä litteroinnilta. Olemme aiemmin onnistuneet paljon muuntamaan äänihaastatteluja, jotka ovat olleet melko katkonaisia ​​ja joissa on paljon taukoja ja keskeytyksiä, joksikin, joka todella luetaan erittäin sujuvasti.

D: Alex Collier liikutti minua kovasti, entä sinua?

B: Juu. Upea mies.

D: Alex liikutti minua kovasti, ja ajattelin: Vau, jos se on ohikulku, tiedäthän, jos voisimme luoda yhteyden ja saada mentorointia tässä vaiheessa, se ei ehkä olisi ollenkaan huono asia yhteyden luomiseksi.

B: Jep.

D: Menin hänen luokseen ja sanoin: Voisitko auttaa meitä? Ja hän sanoi: Kyllä. Tavataan puolivälissä.

Ajattelin, että olisi hienoa nähdä, voisiko hän saada mukaan ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita tällaisesta mentoroinnista, koska kyse olisi mentoroinnista siitä, miten pärjätä tässä galaksin osassa ja mitä voisimme tehdä antaaksemme itsellemme paremmat mahdollisuudet tässä ja nyt.

B: Se on kiehtova keskustelu. Olen varma, että sitä jo käydään. Tarkoitan…

D: Alexin viestin seurauksena?

B: Ei. Sitä on käyty jo vuosia.

D: Totta kai. Mutta tarkoitan, että hänellä oli hyvin erityinen viesti, jonka andromedalaiset halusivat hänen välittävän, kuten…

B: Kyllä. Se on kuin tehostaisimme ohjelmaa, mutta… Olen puhunut julkisesti omista outoista Maan ulkopuolisten kokemuksistani 25 vuotta sitten ja olen varma, että minua on mentoroitu koko ajan. Mitä minä täällä teen juuri nyt? Mitä me teemme puhuessamme toisillemme?

D: Aivan, aivan, aivan. Miksi me olemme, keitä me olemme yhdessä?

B: Juuri niin. Ja siksi mielestäni tuon rohkaisun, tuon tuen, tuon katalyytin, että on olemassa näkymättömät kädet. Tarkoitan meitä, kaikkea sitä, mitä olemme kokeneet, sitä, miten Camelot yhdistyi.

Tarkoitan, että koko tämä peli, jonka parissa olen, alkoi kolme päivää sen jälkeen, kun olin suorittanut Pelien mestarikurssin, tiedäthän. Tiesitkö sen? Camelot on Pelien mestarikurssin tuote. Ehdottomasti. Käytin 18 kuukautta Pelien mestarikurssilla ja sitten… pam.

D: Ja tässä on peli! Sait pelin! [nauraa]

B: Totta kai, ehdottomasti. Koko tämä juttu minun näkökulmastani on eräänlainen Pelien mestariprojekti.

D: Eikö olekin uskomatonta?

B: Tarkoitan, että olen sanonut ihmisille hyvin hiljaa aika ajoin, että jos haluatte tietää, mitä Pelien mestarikurssi tekee tai voi tehdä, katsokaa tätä.

D: Se on Camelot! Vau.

B: Eli tämä on Sillan tuotos. Tarkoitan, että se täytyy ymmärtää hyvin huolellisesti, hyvin hienovaraisesti, koska en tarkoita… Tiedäthän, tämä ei ole minä-minä, ego-ego-juttu. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Jokaisella on oma prosessinsa, ja Kerry on tullut siihen itsenäisesti, mutta koko asia on nähtävä kokonaisuutena. Se liittyy vastuun luonteeseen. Olen vastuussa kaikesta, mutta niin olet sinäkin.

D: Aivan.

B: Niin ovat kaikki, joten koko juttu limittyy ja rakentuu holografisesti.

D: Kyllä.

B: Mutta tiedän, etten tekisi sitä, mitä teen, ilman sillan ylitystä, joten minulle ei ole mitään tehotonta siinä, mitä tapahtui kirkon hajoamisen jälkeen. En koskaan ollut kirkossa ja löysin aiheen vasta vuonna 1984 yhden Lontoon sirpaleryhmän kanssa.

Ihmeitä tapahtuu kaikkialla, ja tämä on yhden niistä ilmentymä.

D: Mielestäni ilmaisin tämän käsitteen väärin. Vertaan sitä siihen, mitä Hubbard halusi tehdä, en siihen, ettei Hubbardin teoista seurannut ihmeitä. Oli monia, monia ihmisiä, jotka myöhemmin ilmensivät poikkeuksellisia asioita, kuten Bill Robertson, mutta verrattuna planeetan puhdistamiseen tuo unelma murtui.

B: Kyllä. Mielestäni – mikä on keskustelu, joka meidän pitäisi käydä tämän ulkopuolella – on, että nyt tapahtuu jotain erilaista. Planeetan ulkopuolella tapahtuu paljon asioita. Et ole puhunut Galaktisesta partiosta.

D: Aivan.

B: Et ole puhunut siitä, miten kaikki nämä ihmiset ovat yhtäkkiä täällä tässä elämässä, kaikki työskentelemässä yhdessä tämän asian parissa, tiedäthän?

D: Ehdottomasti.

B: Mitä lähetyssaarnaajana oleminen on, ja mitä se tarkoittaa? Ja miksi Sea Orgin jäseniä pyydettiin allekirjoittamaan miljardin vuoden sopimus, kun he sanoivat: Okei, ei ongelmaa. Mitä se tarkoitti?

D: Aivan.

B: Ja mitä se symboloi?

D: Joo. Niin kuin olisimme jo allekirjoittaneet yhden. Tämä on vain vahvistus sille, mitä jo teemme. [nauraa]

B: Juuri niin. Aivan oikein. Ja monet viimeaikaiset tarkkailijat ovat kommentoineet sitä tosiasiaa, että tänne on tullut valtava määrä ihmisiä, joilla on erittäin vahva missiontunto, eivätkä he vaikuta tavallisilta ihmisiltä.

Nämä näyttävät olevan ihmisiä, joilla on paljon kehittyneempiä kykyjä, mutta koska he ovat täällä tällä planeetalla, heidän on saatava kaikki, koska kun saavut tänne, etkä muista yhtään mitään, etkä tiedä, mitä sinun pitäisi tehdä, ja olet aivan hämmentynyt. Tarkoitan, että se ei ollut sitä, mitä me sitä kutsumme, joten kaikki se on korjattava.

Mutta useimmat täällä olevat lähetyssaarnaajat eivät ole koskaan oikeasti tehneet mitään työtä skientologiassa. Se on avustusohjelma. Se on kuin erityinen avustusohjelma tiettyjen kykyjen kuntouttamiseksi. Jotkut vain sanovat: ”No, painu helvettiin. Teen työni joka tapauksessa.”

D: Aivan, kuten Kerry. Ehdottomasti. Ja jotkut ihmiset tulevat sisään sellaisella tietoisuudella ja kyvyllä, että… 50-luvulla ei ollut sellaisia ​​ihmisiä, tiedäthän. Sitä varten mentiin ohjelmaan hankkimaan se, ei sellaisen kanssa synnytty.

D:n ystävä: Mikä hänen nimensä on, kolmannen henkilön pienessä ryhmässänne?

D: Minusta ei oikeastaan ​​tunnu coolilta sanoa kolmannen henkilön nimeä, koska hän ei niin kovasti halua sitä. He hyökkäsivät hänen kimppuunsa… he eivät koskaan hyökänneet minun kimppuuni… he hyökkäsivät myös ystäväni kimppuun, mutta hänen kanssaan se oli sellaista, että he käyvät läpi roskat ja menevät taloon ja koputtavat oveen kuukausien ja vuosien ajan, paljon sellaista, ja hän pelästyi ja lähti kaupungista ja lopetti jakelun.

B: Milloin se tapahtui?

D: Kymmenen vuotta sitten.

B: Ai niin, niin äskettäin kuin silloin?

D: Niin, kirkko jatkoi hänen kimppuunsa hyökkäämistä. Hän toimitti jonkin aikaa pienimuotoisesti. Hän oli tunnettu organisaatiossa, joten, tiedäthän, häirintä ei vain loppunut. He vain halusivat hänen lopettavan toimittamisen.

Tiedätkö, yksi asia, josta en puhunut, on se, että tiedän, miten kaikki ylemmän tason materiaalit edes pääsivät julkisuuteen. Tiedän kuka sen teki. Tiedän, miten kahdeksannen luokan nauhoitteet pääsivät laajaan julkisuuteen.

B: Puhutko… mikä hänen nimensä on?

D: Larry West?

B: Larry West, kyllä.

D: Tiedän kuka antoi hänelle tavaran.

B: Mutta osaa siitä tavarasta on muutettu, eikö niin?

D: Ai niin, kaikkea on muutettu. Ei ole mitään, mihin ei koskettaisi. Koska jokainen haluaa olla luova ja värjätä sen oman värisekseen. Mutta jopa Class Eight -nauhat, tällaiset asiat, kun tämä kaikki tapahtui, tämä tehtiin Dane Topsin jälkeen, kun tämä tavara julkaistiin.

Mutta tiedän kuka sen sai ulos, ja miten he saivat Class Eight -nauhat ulos, ja miten se oli suunniteltu, koska tuo materiaali oli hyvin suojattua – ette päässeet siihen. Kerron teille operaation joskus, jos haluatte kuulla sen.

Se oli todella, todella uskomatonta, mutta kun tuo materiaali alkoi tulla ulos, luottamuksellinen verho rikottiin kirkon menetelmän salassapidon kannalta.

B: Okei. Se oli kuin koko tämän… exoduksen toinen vaihe.

D: Kolmen vuoden kuluessa Dane Topsin kirjeestä ihmisille annettiin valtuudet lähteä omille teilleen, koska he saivat alkuperäistä materiaalia auttaakseen ihmisiä, jotka kaikki olivat olleet lukittuina. Kukaan ei olisi koskaan unelmoinut käyttävänsä sitä luottamuksellisten rajojen ja sisäisten pyhien pyhäkköjen ulkopuolella.

B: Kyllä.

D: Sanonpa sen niin. Monet tähtiesiintyjistä lähtivät omille teilleen, ja sitten he epäonnistuivat ja uskoivat ymmärtäneensä, että kaikki oli hukkaan heitettyä, sen sijaan, että heitä olisi manipuloitu lopettamaan ja kyseenalaistamaan koko asia.

Mutta se, mitä Ron Hubbard sanoi siitä, ettei se pysy koossa ilman organisaatiota, piti paikkansa. Kaikki haluavat olla yksilöitä. Ja valitettavasti se joskus tarkoittaa sellaisen asian muuttamista, jota ei tarvitse muuttaa, kun se tarvitsee vain soveltaa aiottuun tapaan.

B: Okei. Samaa mieltä. Vaihtoehtomediassa on varmasti paljon yksilöllisyyttä. On hämmästyttävää, miten samanhenkiset ihmiset eivät usein työskentele hyvin yhdessä.

D: Totta kai.

B: Nyt tämä on purkissa. Kerry, onko sinulla muuta sanottavaa ennen kuin lopetamme?

K: Ei. Tämä on ollut kiehtovaa. Todella upeaa.

B: Ehdottomasti. Kiitos paljon. Voisimme puhua tästä vielä pitkään, mutta tämä on ollut aika uskomaton tarina. Monet ihmiset ovat tässä uusia ja tulevat olemaan melkoisen hämmästyneitä kaikesta. Heidän täytyy käydä tämä läpi useita kertoja!

D: [Nauraa] ​​Todennäköisesti.

B: Okei. Kiitos vielä kerran. Pidä hyvää huolta itsestäsi. Seisot yhä pystyssä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Se on loistava esimerkki.

 

Artikkelin julkaissut Project Camelot

MKULTRA

Mikä on MK-Ultra ja miksi se on uutisissa?

Kansanedustaja Anna Paulina Luna (republikaani, Florida) on tehostanut pyrkimyksiään paljastaa CIA:n MK-Ultra -projektin yksityiskohdat väittämällä tällä viikolla, että virasto olisi vienyt asiaa koskevia asiakirjoja kansallisen tiedustelupäällikön toimistosta.

Ohjelma alkoi vuonna 1953, ja seuraavien kahden vuosikymmenen aikana siinä käytettiin 80 laitosta ympäri maata, mukaan lukien 44 korkeakoulua tai yliopistoa, käyttäytymislääkkeiden ja käyttäytymisenmuokkausteorioiden testaamiseen, kertoo The New York Times.

Kylmän sodan aikaisen hankkeen kerrotaan tutkineen mahdollisia totuusseerumeita, kuulustelumenetelmien tehostamista ja psykologisen sodankäynnin taktiikoita.

Tunnetuimpana esimerkkinä mainitaan, että tutkijat käyttivät ihmiskokeita LSD:n ja K-nimisen ”tyrmäystipan” vaikutusten tutkimiseen, kuten vuoden 1977 senaatin kuulemistilaisuudessa annetuissa todistuksissa on kuvattu.

Luna aikoo jatkaa aiheesta järjestettäviä kongressin kuulemistilaisuuksia sen jälkeen, kun Daily Mail julkaisi helmikuussa artikkelin, jossa todettiin, että CIA:n lukusaliin oli viime vuonna lisätty uusi raportti tiedustelupalvelusta, joka tutkii mielenhallintaa.

Tässä on tärkeää tietoa ohjelmasta:

Rikollisia ja syöpäpotilaita käytettiin koe-eläiminä

Vuonna 1977 kongressille toimitetuissa todistuksissa kuvataan, kuinka rikollisia ja syöpäpotilaita käytettiin toistuvasti koehenkilöinä CIA:n johtamassa käyttäytymisenmuokkaustutkimuksessa.

Entinen CIA:n johtaja Stansfield Turner totesi, että 8 000 asiakirjaa osoittaa, että kokeita tehtiin ”’valtion sairaalaan’ suljetuille seksuaalisille psykopaateille” sekä terminaalivaiheen syöpäpotilaille.

Turner ei johtanut virastoa sinä aikana, kun ohjelma oli käynnissä, mutta hän johti tutkimusta, jonka tarkoituksena oli selvittää, ketkä olivat vastuussa MK-Ultra -ohjelman aikana toteutetuista toimista.

Timesin uutisoinnin mukaan kokeita tehtiin sairaaloissa, vankiloissa ja lääkeyrityksissä.

Psykoaktiiviset lääkkeet, sähköiskut, hypnoosi ja aistideprivaatio onnistuivat toisinaan muuttamaan koehenkilöiden persoonallisuutta, mutta ne eivät juurikaan auttaneet CIA:ta pääsemään lähemmäs ihmisten mielen todellista hallitsemista, todetaan Harvard Kennedy Schoolin Carr Center for Human Rights Policy -keskuksen julkaisemassa tutkimusraportissa.

Tutkimuksen mukaan 142 henkilöä, jotka CIA oli luokitellut ”rikollis-seksuaalisiksi psykopaateiksi”, suljettiin ja käytettiin koehenkilöinä Michiganin osavaltion Ionia-mielisairaalassa, joka oli tarkoitettu rikollisille mielisairaille.

Tutkimuksessa todetaan lisäksi, että muissa laitoksissa potilaita pakotettiin kuuntelemaan nauhoitettuja viestejä jopa 20 tuntia päivässä, myös ”lääkkeiden aiheuttaman pitkittyneen unen” aikana. Harvardin tutkimuksen mukaan kaiuttimia oli sijoitettu jopa potilaiden tyynyjen alle.

Psyykkisen ohjauksen nimellä tunnettu menetelmä kehitettiin persoonallisuuden uudelleenohjelmointia varten, ja sen kehittäjänä toimi psykiatri Donald Ewen Cameron, joka sai rahoitusta MK-Ultra-projektin tutkimusten johtamiseen Allan Memorial Institute -instituutissa Montrealissa, Kanadassa.

Georgetown University on saattanut tehdä kokeita

Georgetownin yliopiston lääketieteellistä tiedekuntaa harkittiin ainakin yhtenä testauspaikkana, jossa terminaalivaiheessa olevia syöpäpotilaita käytettiin ohjelman koehenkilöinä.

George Washingtonin yliopiston arkistoista löytyvässä, vuodelta 1954 peräisin olevassa erittäin salaisessa muistossa todetaan: ”CIA:n teknisten palvelujen osasto (TSS) pyysi lupaa Georgetownin yliopistollisessa sairaalassa toteutettavaan hankkeeseen, joka toimisi peitetarinana viraston ’biologisen ja kemiallisen sodankäynnin ohjelman’ puitteissa tehtävälle tutkimukselle.”

Ihmiskokeet lääketieteessä

Timesin mukaan CIA lahjoitti laitokselle salaa 375 000 dollaria peitetyn lääketieteellisen rahaston kautta, jota kutsuttiin nimellä Geschickter Foundation for Medical Research. Lehden mukaan ei ole viitteitä siitä, että yliopiston virkamiehet olisivat olleet tietoisia viraston osallistumisesta kampuksella tapahtuneisiin kehityskulkuihin.

Vaikka Turner sanoi, ettei ole todisteita siitä, että testejä olisi suoritettu, entinen senaattori Richard S. Schweiker (R-Pa.) totesi CIA:n toimittamien asiakirjojen tarkastelun jälkeen, että oli väistämätöntä päätellä, että testejä oli suoritettu kampuksella.

Lainsäätäjät haluavat ohjelman tiedot julki

Lainsäätäjät ovat jo pitkään vaatineet pääsyä asiakirjoihin, joissa kuvataan MK-Ultra-projektin yksityiskohtia ja osallistujia.

”Monet kokeiden kohteiksi joutuneet eivät tienneet, mitä heille oli tapahtumassa, ja he kärsivät katastrofaalisista, toisinaan elinikäisistä seurauksista”, todetaan Harvardin tutkimusraportissa.

Vuonna 1973, Watergate-skandaalin aikana, CIA:n johtaja Richard Helms määräsi viraston tuhoamaan MK-Ultra-tutkimukseen liittyvät asiakirjat, mutta yli 20 000 asiakirjaa säilyi virheellisen arkistoinnin vuoksi, kuten Harvardin tutkimuksessa ja espanjalaisen El Pais -sanomalehden erillisessä raportissa todetaan.

Vieläkin herää kysymyksiä siitä, kuinka monelle tutkimukseen osallistuneelle henkilölle tai laitokselle oli kerrottu CIA:n tavoitteista tai osallistumisesta.

Vuonna 1977 entinen senaattori Ted Kennedy (demokraatti, Massachusetts) kehotti Turneria ottamaan yhteyttä kaikkiin MK-Ultra -projektiin osallistuneisiin tahoihin ja totesi, että heillä oli oikeus tietää, miten heitä oli käytetty.

Luna kertoo yrittävänsä löytää joitakin näistä asiakirjoista, mutta keskiviikkona hän syytti CIA:ta sen takavarikoitua kansallisen tiedustelupäällikön Tulsi Gabbardin toimistosta asiakirjoja.

Kansanedustaja, joka toimii liittovaltion salaisuuksien salassapitovelvollisuuden poistamista käsittelevän edustajainhuoneen valvontatyöryhmän puheenjohtajana, ilmoitti viime kuun lopulla, että työryhmä järjestää pian kuulemistilaisuuden MK-Ultra -asiakirjoista.

 

Artikkelin julkaissut The Hill

Lue myös:

Robert Naeslundin tarina

Project BLUEBIRD: MKULTRAn edeltäjä

Elektroninen mielenhallinta

CIA:n mielenhallintakokeet lapsilla

Project Monarch

MKULTRA

Robert Naeslundin tarina

kirjoittanut Robert Naeslund

Esipuhe

Tämä teksti on yksi niistä, jotka voivat muuttaa täysin käsitystämme yhteiskunnasta, jossa elämme. Se antaa myös täysin uuden kuvan siitä, keitä he ovat: viranomaiset, johtavat professorit, psykiatria ja mitä poliisivoima todella edustaa. Tässä ei tarvitse ohittaa faktoja, mutta kaikkia väitteitä perustellaan parhaalla mahdollisella tavalla. Käsiteltävänä aiheena on aivojen hallinta – projekti, joka alkoi jo 1940-luvun viimeisinä vuosina, kun Karoliinisen sairaalan kirurgit istuttivat elektrodeja nukutettujen potilaiden aivoihin heidän tietämättään – uhrien hyväksikäyttämiseksi kokeellisissa tutkimushankkeissa. Nykyaikaisen neurotieteen käsite kuulostaa edistyneeltä tutkimukselta, mutta se on myös FOI:n johtama teknopoliittinen projekti, jota kehitettiin puolustusministeriön salaisten seinien takana. Vaikka aihe sopii yhtä hyvin kyberpunkin maailmaan – jonka sanotaan merkitsevän sivilisaation tuhoa, teknologian nousua ja keinotekoisen kulttuurin tuloa. Mikään kirja tai elokuva ei voi tarjota selkeämpää kuvaa tästä kehityksestä kuin tämä teksti.

Samaan aikaan tämä on tarina elämästäni – kuinka teini-ikäisenä Södersjukhusetissa Tukholmassa aivoihini istutettiin elektrodeja – niitä käytettiin aivokokeessa – muutuin itseni vastakohdaksi – selvitin asian – sain apua organisaatioilta ja vaikutusvaltaisilta ihmisiltä – kävin läpi useita leikkauksia – ja aloitin taistelun asian haastamiseksi. Vaikka tarinassa on omia kokemuksiani yhteisenä lankana, se on täynnä faktoja ja esimerkkejä kehityksestä, josta harvat ovat kuulleet, mutta jolla on suurin merkitys elämällemme. Niille, jotka ovat kiinnostuneita aivoista, lääketieteellisestä tutkimuksesta ja professoreista hulluina tiedemiehinä – tässä kaikkea tukevat parhaat mahdolliset faktat.

Jo useiden vuosikymmenien ajan poliisiviranomaiset, SÄPO etunenässä, ovat nukuttaneet pidätettyjä ja istuttaneet heidän päähänsä lähettimiä. Samaa väärinkäyttöä on tapahtunut psykiatrisilla klinikoilla ja tavallisissa sairaaloissa Ruotsissa ja kansainvälisesti. Näin on luotu suora yhteys uhrien aivoihin tutkimustarkoituksia varten, ja suurelta osin sekä mielipuoliset teot, rikollisuus että terrorismi ovat osa tätä kehitystä. Ulrike Meinhofin omien sanojen avulla voimme ymmärtää, millaista aivoterrorismia hän joutui kokemaan Länsi-Saksan turvallisuuspoliisin toimesta. Voimme nähdä vastaavia tapahtumia Ruotsista, ja ne ovat jatkuneet vuosikymmenten ajan. Täällä voi myös lukea johtavien ruotsalaisten professoreiden sodasta, valheista ulkomaisista kollegoistaan, niistä, jotka yrittävät paljastaa heidät – ja heidän puolustuksestaan pelissä, jossa on kyse terveydenhuollon potilaiden järjestelmällisestä hyväksikäytöstä.

Kirje toimitettiin pääministeri Reinfeldtille 5. huhtikuuta 2011, jotta hänellä olisi mahdollisuus kommentoida sitä tai väitteitä omasta osallistumisestaan projektiin. Samalla mainittiin, että presidentti Obama oli asettanut komission tutkimaan käsiteltävää aihetta (ks. sivut 49–50). Reinfeldt ei kuitenkaan ole halunnut kommentoida asiaa.

Tärkeää on tietää, että artikkelia voi lukea monella tavalla. Eri osat on jaoteltu otsikoihin, ja voi ohittaa ne, joista ei ole kiinnostunut – tai yksinkertaisesti saada pinnallinen käsitys aiheesta seuraamalla kuvia ja kuvatekstejä, joita on kaikilla sivuilla. Riippumatta siitä, miten artikkelin lukee, ei ole vaaraa, että menettää punaisen langan.

Taustaa

Kaksi turvallisuuspoliisia yllätti minut, tarttui käsivarsiini ja painoi minut maahan. Toinen heistä otti esiin ruiskun, työnsi sen käsivarteeni, antoi pistoksen ja nukahdin nopeasti. Tapaus sattui 12. elokuuta 1987. Kahden SÄPO-CIA-agentin lisäksi paikalla oli kolmas henkilö, neurokirurgian professori. Kun olin nukutettu, otsaani avattiin 6–7 cm:n aukko. Sinne asetettiin instrumentti, jolla otsaluu avattiin. Sitten odotettiin, kunnes heräsin. Silloin he olivat sitoneet käteni ja jalkani, professori piti kiinni päästäni, yksi turvallisuuspoliisi piti otsaluuta auki instrumentilla ja toinen seisoi valmiina polttoraudan kanssa, jolla aiemmin merkittiin eläimiä. He antoivat minun nähdä, mitä oli tekeillä, ja painoivat sitten raudan päähäni ja polttivat osan otsalohkosta. Menetin tajuntani. Kun heräsin kymmenen tuntia myöhemmin, tuntui siltä kuin koko aivoni olisivat palaneet kuumuudesta ja kivusta – täysin uusiin elinolosuhteisiin.

Taustalla oli se, että uhkasin CIA-SÄPO:n salaisinta projektia. Se oli huipentuma erimielisyyksille, ja ongelma, jonka aiheutin, oli kasvanut muutaman vuoden aikana. Olin onnistunut pitkäaikaisessa taistelussani paljastaa, mitä minulle oli tehty. Sain professoreita, järjestöjä kuten Punaisen Ristin, tärkeitä henkilöitä kuten hallitusoikeuden puheenjohtajan Gustav Petrénin ja muita puolelleni. Pystyin vahvistamaan sen, mitä vain harvat tietävät – että vankiloissa ja mielisairaaloissa potilaita nukutetaan ja heidän päähänsä ja aivoihinsa istutetaan elektrodeja/lähettimiä. Pystyin myös osoittamaan, että samaa toimintaa esiintyi Ruotsin suurissa sairaaloissa – että kirurgit istuttivat potilaiden päähän lähettimiä aivojen tutkimusta, kontrollia ja käyttäytymisen manipulointia varten. Samalla kun aloin toimia tässä asiassa, New York Times julkaisi paljastuksia CIA:n aivoprojekteista. 2. elokuuta 1977 heillä oli suuri artikkeli, josta voi ymmärtää, kuinka tärkeää on neutralisoida ne, jotka voivat uhata salaisuutta:

”CIA:n projektia johtaneet miehet mobilisoivat armeijan, laivaston, ilmavoimat, maatalous-, terveys-, koulutus- ja hyvinvointiministeriöt sekä useita muita valtion virastoja. He hyväksyivät, että suuri osa heidän aikeistaan oli ”epäeettisiä”, lähes laitomia ja amerikkalaisille vastenmielistä tietää… Toimenpiteisiin on ryhdyttävä”, kirjoitti CIA:n virkamies sisäisessä muistossa, ”ei vain suojellakseen toimintaa vihamielisten voimien paljastamiselta, vaan myös salatakseen nämä toimet amerikkalaiselta yleisöltä.”

Ruotsissa SÄPO ja FOI (puolustusvoimien tutkimuslaitos) olivat ne, jotka kehittivät samaa projektia kuin CIA. Tekstistä voi ymmärtää, miten he rakensivat puolustuksen, jotta asia ei tulisi julki. Tilanne oli täällä sama. Mutta vuonna 1983 pystyin useiden professoreiden avulla todistamaan heidän istuttaneen lähettimet päähäni, ja siitä lähtien olin uhka heidän salaiselle projektilleen.

Johdanto

Tämä tarina haastaa käsityksen siitä, mitä Ruotsissa voi tapahtua, mutta se antaa myös käsityksen salaisesta teknopolitiikasta, joka on kehitetty valtion päätöksillä aina hallitukseen asti. Voidaan sanoa, että se on faktadokumentti aivokontrollista, johon olen lisännyt omat kokemukseni – oman tarinani – laajempaan kontekstiin. Tämä osa, Johdanto, on tarkoitettu antamaan yleiskuva aiheesta – sitten alkaa oma tarinani. Kiinnostuksen mukaan voi valita, mitä haluaa lukea, hypätä otsikoiden välillä tai seurata vain kuvia menettämättä sisältöä. Tällä kertaa faktoja ei tarvitse etsiä kaukaa: sairaaloissa, vankiloissa ja psykiatrisissa klinikoissa tapahtuneet väärinkäytökset on vahvistettu monista eri lähteistä. Kukaan ei myöskään tarvitse etsiä todisteita Ruotsin turvallisuuspoliisin toimista: vankiloissa tapahtuneista nukutuksista, ihmisten päihin istutetuista lähettimistä ja heidän uhriensa täydellisestä hallinnasta. Tässä esitetään lääketieteellisiä väärinkäytöksiä, joita tutkijat itse kuvaavat olleen laajamittaista toimintaa 1960-luvulta lähtien. Kyse on implantoiduista lähettimistä/aivosiruista nukutetuissa potilaissa leikkausten aikana, ihmisten hyväksikäytöstä lääketieteellisessä tutkimuksessa, aivojen kokeissa ja käyttäytymisen manipuloinnissa.

Ruotsissa kritisoidaan usein maita, jotka ovat väärässä, eivät kunnioita ihmisoikeuksia ja pakottavat väestönsä erilaisiin projekteihin, kuten Pohjois-Korea, Burma ja aiemmin Etelä-Afrikka. Ruotsissa elämme poliittisen ohjelman mukaisesti, joka etäännyttää nämä vertailut. Kun saksalainen televisiokanava ZDF esitti kesällä 2004 dokumentin Geheimes Russland, eräs professori selitti, että hänellä on tietoa ihmisten, myös poliitikkojen, neutralisoimisesta kaukosäätimellä. Ljublianan vankilassa vuonna 1954 ollut vanki kertoi saaneensa sen jälkeen voimakkaita akustisia ja visuaalisia kokemuksia, ja mainittiin, että tämä oli toiminta, joka alkoi Neuvostoliitossa 1940-luvulla. Se aloitettiin sekä Ruotsissa että Yhdysvalloissa samaan aikaan – kaikkein epäinhimillisin poliittinen idea – aivojen kauko-ohjaus. Tämä on faktadokumentti, ja olen mielelläni valmis pitämään luentoja – ei vain omasta tapauksestani, vaan siitä uhasta, jonka se merkitsee meille kaikille – mikä käy helposti ilmi seuraavasta tekstistä.

Aivojen tutkimuksesta, valtion käyttäytymisteknologiasta ja implantoiduista aivosiruista ei ole kuultu paljoakaan. Se ei johdu siitä, että niitä ei olisi olemassa, vaan siitä, että ne on pidettävä poissa julkisuudesta. Ne ovat kaikki osa supertietokoneteknologiaa, josta ei myöskään ole hyviä artikkeleita tai kirjoja. New York Times selitti yhdessä artikkelissaan, että CIA:n ensimmäinen aivoprojekti käynnistyi vuonna 1950, mutta jo muutama vuosi ennen sitä tutkijat Ruotsissa, Englannissa, Yhdysvalloissa ja kommunistisissa maissa olivat alkaneet kohdella potilaita kaltoin käyttämällä elektrodeja aivoissa. Tekniikkaa kutsutaan biolääketieteelliseksi telemetriaksi – se tarkoittaa biologista etämittausta (tele tarkoittaa etäisyyttä ja metri mittaamista). Valtion tutkimuksissa on käsitelty kehitystä, ja Alva Myrdal otti aivoteknologian esille SOU 1972:59 -raportissa. Sen alaotsikko oli Tulevaisuuden valinta, eikä kukaan haluaisi antaa elämäänsä tulevaisuuden puolesta tehdyn valinnan vuoksi:

 ”Tekniikka tarjoaa uusia mahdollisuuksia vaikuttaa tarkoituksellisesti ihmisen perustavanlaatuisimpiin elementteihin… Aivojen toiminnan ja käyttäytymisen tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena on selvittää, millaisia ja kuinka suuria muutoksia voidaan saada aikaan… ja vaara käyttäytymisen hallitsemisesta ja muuttamisesta ihmisten tahdon vastaisesti… Epäilemättä yksilön suojelu näiden ja vastaavien menetelmien väärinkäytöltä on nyky-yhteiskunnassa riittämätön.”

Se johtui yksinomaan siitä, että valtio ei halunnut antaa kansalle mitään suojaa aivoteknologiaa vastaan. Sen sijaan se antoi sen kehittyä valtaprojektina, sotilaallisen julkisivun takana, yhteistyössä valtion instituutioiden kanssa, joiden intressit katsottiin tärkeämmiksi kuin kansan vapaus ja oikeudet.

New York Timesin artikkelissa 2.8.1977 siteerattiin CIA:n asiakirjaa, jonka mukaan projekti oli lähes laiton. Mutta tietysti se oli täysin laitonta. Ihmisten päähän istutettavat lähettimet ja henkisten, biologisten ja neurologisten toimintojen muuttaminen ovat selvästi vastoin kaikkia ihmisoikeuksia, perustuslakia ja kansainvälisiä sopimuksia. He kuvailivat, että CIA:lla oli aivotekniikkaa hyödyntävä ohjelma, jonka avulla voitiin suorittaa murhia näkymättömästi. Se oli vain yksi lisä sovellus biologisten toimintojen ohjaamiseen. Kyky aiheuttaa sydänkohtauksia ja aivoverenvuotoja ilman, että niitä voitiin erottaa luonnollisista kuolinsyistä. Samana vuonna 20. syyskuuta julkaistiin jälleen artikkeli, jossa kuvailtiin myös projektin salassapitovelvollisuutta:

”MK-Ultra ja sen edeltäjät olivat maamme historian salaisimpia tiedustelutoimia… Erityisiä toimenpiteitä toteutettiin, jotta vihamieliset valtiot eivät saisi tietää projektista, ja CIA oli huolissaan mahdollisista sivuvaikutuksista Yhdysvalloissa sekä tiedemaailmassa että sen ulkopuolella.”

Se, että projekti oli yksi kaikkien aikojen arkaluonteisimmista turvallisuuspoliittisista ohjelmista, pätee edelleen ja koskee myös kansainvälistä tasoa. Se on Ruotsin salaisin projekti. Kun aivoni poltettiin, pystyin todistamaan, että Karolinska-sairaala oli aloittanut potilaiden hyväksikäytön jo vuonna 1946 avaamalla heidän päänsä ja istuttamalla niihin elektrodeja. Sachsska-lastensairaalan päälääkäri oli alkanut vuonna 1948 hyödyntää vastasyntyneitä lapsia samoilla menetelmillä. FOA:n tutkija P.M. Persson selitti vuonna 1965 julkaistussa artikkelissa, että implantoidut lähettimet olivat kehittyneet pitkälle lääketieteellisessä tutkimuksessa. Hän kirjoitti, että ensimmäiset aivojärjestelmät perustettiin Yhdysvalloissa 1950-luvun alussa. Salainen projekti on jatkunut 60 vuotta ilman, että siitä on tullut julkisuutta tiedotusvälineissä. Kyse on ihmisen aivojen kytkemisestä valvontaan, aivojen tutkimiseen ja käyttäytymisen manipulointiin. Se on kaikkein pelottavinta. Tohtori Frankenstein FOI:ssa on tunkeutunut ihmisten aivoihin ja ilmoittaa toimintakertomuksessaan, että tavoitteena on ohjata yksilön kognitiivisia toimintoja koko elämän ajan. Se kuulostaa uskomattomalta, ja se onkin. On paljon muuta sensaatiomaista, josta kukaan ei ole aiemmin kuullut ja joka vahvistetaan tässä.

Minulle tämä asia on ollut läsnä käytännössä koko elämäni ajan. Aluksi tietämättömänä uhrina, sitten tietoisena siitä, mitä minulle tehtiin. Sen jälkeen seurasi pitkä jakso, jolloin yritin todistaa tilanteeni ja vapautua siitä. Olen käynyt läpi useita leikkauksia ulkomailla. Ruotsissa ei ollut mitään mahdollisuuksia saada apua. SÄPO ja hallitus estävät sen. Mutta lopulta päädyin tilanteeseen, jossa elämäntilanteeni mahdollisti laajan tietopaketin kokoamisen, kirjan kirjoittamisen Frankenstein-tekniikasta ja nyt olen tuomassa aihetta keskusteluun. Samana vuonna, kun minulle implantoitiin elektrodeja aivoihin, Science julkaisi ensimmäisen suuren artikkelinsa aivokontrollista (14 sivua) 30. marraskuuta 1956. Siinä professori Carl Rogers kertoi juuri sen, mitä minun tapauksessani tapahtui.

 ”Voimme päättää käyttää kasvavaa tietämystämme ihmisten orjuuttamiseen tavoilla, joista emme ole aiemmin osanneet uneksia, ja personoida ja hallita heitä niin erityisellä tavalla, että he eivät todennäköisesti koskaan tule tietoisiksi persoonallisuutensa menetyksestä… Se osoittaa myös selvästi, että suurta yleisöä voidaan kutsua vain orjiksi.”

Tavoite oli olemassa jo varhaisista vuosista lähtien. Lääkäreillä ja heidän sotilaallisilla yhteistyökumppaneillaan, jotka raiskaavat ihmisten aivoja, ei tietenkään ole rajoituksia, jotka sanovat, että tähän asti mutta ei pidemmälle. Orjat, joista hän puhui, olivat niitä, joita hyödynnettiin ilman korvausta tai edes tietoisuutta tilanteestaan tutkimukseen, aivokokeisiin ja käyttäytymisen manipulointiin. Olin yksi ensimmäisistä ruotsalaisista orjista.

Minun aivokokeilu

Minulla se alkoi Södersjukhusessa toukokuussa 1957. Jouduin sinne moottoripyöräonnettomuuden seurauksena. Dagens Nyheter kirjoitti siitä seuraavana päivänä, ja uutisen perusteella voi päätellä, että lääkäreiden toiminnassa oli jotain vikaa. Siinä kerrottiin, että epäilty rattijuoppo moottoripyöräilijä oli ajanut kolarin Kärrtorpissa, mutta sairaalassa ei ollut yhtään lääkäriä, joka olisi halunnut tai ehtinyt ottaa verikokeen. Siksi poliisilääkäri kutsuttiin paikalle ottamaan useita tunteja myöhemmin verikoe, joka kesti 30 sekuntia. Syy oli se, että lääkärit istuttivat elektrodeja aivoihini, mikä muutti elämäni. Frankenstein-tekniikka muutti minut ja sai minut tekemään asioita, joita en ollut koskaan ennen tehnyt. Sairaat ajatukset saattoivat tulla sekunnissa ja muuttaa minut täysin päinvastaiseksi kuin olin ennen.

Minulle ne tuntuivat täysin normaaleilta halulta ja teoilta, joita en ollut koskaan ennen kokenut. Ne tulivat minuun pakonomaisina tekoina. Kaikki oli mielipiteiden ja tekojen välissä. Jouduin tilanteisiin, joista oli lähes mahdotonta päästä pois. Jäin kiinni kauheimpiin tapahtumiin ja sain paljon perverssejä piirteitä. New York Times kirjoitti, että muistinmenetys oli CIA:n projektissa houkutteleva keino, ja se oli myös osa uutta minua. Voin unohtaa, minne olin menossa, minne olin pysäköinyt autoni tai kuka oikeastaan olin, ja koko elämä muuttui kaaokseksi. Ensimmäisestä vuodesta lähtien minulla oli sisälläni jokin kuulumaton ääni, jonka kanssa tuntui kuin kommunikoin, ja siitä lähtien ajatukseni kulkivat hidastettuna ja muistuttivat enemmän lausuttuja sanoja. Itse en aavistanutkaan olevani jonkin kohteena. Vasta jälkikäteen, kun kaikki on paljastunut, voin analysoida syy-seuraussuhteita ja ymmärtää, mihin minua käytettiin hyväksi.

50 vuotta sitten käytiin laajaa keskustelua, ja professorit uskalsivat protestoida, mutta nyt, kun projekti on tullut osaksi yhteiskunnan kehitystä, salailu ja harhaanjohtava tiedotus ovat tuottaneet tulosta. Edellytys sille, että projekti voi jatkua, on se, että mitään ei paljasteta. Jo 1950-luvun alussa se oli organisoitu salailun verhon takana. Yhdysvaltojen ja Ruotsin välillä ei ollut eroa. Professori John Lilly otti asian esille muistelmissaan The Scientist (1978). Taustalla oli se, että CIA ja FBI olivat ottaneet häneen yhteyttä vuonna 1953 ja halusivat sisällyttää hänen apinoiden ja delfiinien aivoihin elektrodeja koskevan tutkimuksensa omiin projekteihinsa. Hän kuitenkin kieltäytyi ja julkaisi vastauksensa myös kirjassaan:

 ”Antoine Remond, joka käyttää tekniikkaamme Pariisissa, osoittaa, että tätä aivojen stimulaatiomenetelmää voidaan soveltaa ihmisiin ilman neurokirurgin apua. Tämä tarkoittaa, että kuka tahansa, jolla on oikeat välineet, voi suorittaa sen henkilölle salaa ja ilman näkyviä merkkejä elektrodien asettamisesta. Jos tämä tekniikka päätyy salaisen turvallisuuspalvelun käsiin, se voi saada henkilön täysin hallintaansa ja muuttaa hänen käsityksiään erittäin nopeasti.”

Se antaa hyvän kuvan SÄPO:n toiminnasta. Mutta sitä kutsutaan mielisairaudeksi, että uskoo valtion puolustavan salaisuutta. Kaikesta huolimatta onnistuin välttämään sekä sen että poliisin monien vuosien ajan. Olin oikeastaan melko normaali ihminen. Olin kymmenen vuotta voimistelujoukkueessa, harrastin mäkihyppyä, minulla oli pasifistisia ja sosialistisia ajatuksia, olin mukana vastaperustetussa vasemmistolaisessa sosialistipuolueessa – mutta muutuin militaristiksi, natsiksi ja ajauduin yhä kauemmas normaalista elämästäni. Koin kokemuksia, joita tohtori Lilly kuvaili äärimmäisen nopeiksi käsitysten muutoksiksi, ja vuosina 1959 ja 1960 olin enemmän robotti kuin ihminen.

Hiljaisuuden keskellä

Kaikki ei tapahtunut yhdessä yössä, vaan se tapahtui vaiheittain. Oletan, että ensimmäinen kokeilu oli muuttaa aivoaaltojani. On myös tutkimusraportteja, joissa Tukholman sairaala on ollut mukana. Joka tapauksessa se antoi minulle aivan uusia tapoja ja ongelmia. Pakonomaiset toimet, joita en ymmärtänyt, toistuvat. Ne johtuivat ulkoisista vaikutuksista, joita en koskaan pystynyt keskeyttämään ennen kuin vaikutus loppui. Jollain tavalla se, mitä tapahtui, oli pelottavaa, mutta en uskaltanut tai pystynyt käsittelemään sitä. En voinut kertoa siitä kenellekään, en uskaltanut ajatella sitä, sanoin itselleni, että en ole sellainen. Tietysti kysytään, käytinkö huumeita, mutta en ollut koskaan käyttänyt. Join joskus viiniä, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä muuttuneen käyttäytymiseni kanssa. Ensimmäinen jakso on vuosina 1957–1961. New York Times viittasi 12. elokuuta 1959 pidettyyn tutkimuskokoukseen ja siihen, mitä myös minun kokeiluni käsitteli:

 ”Professori Delgado sanoi Buenos Airesissa pidetyssä kansainvälisen lääketieteellisen kongressin kokouksessa tehneensä kokeitaan vahvistaen epämukavan totuuden, että liikettä, tunteita ja käyttäytymistä voidaan ohjata radioaalloilla, että eläimiä ja ihmisiä voidaan ohjata kuin robotteja.”

Robotiikkatutkimus otti minusta vallan ja muutti minut suurelta osin vastakohdaksi sille, kuka oikeasti olin.

Tutkimusprojektit etenivät täydellä vauhdilla tietämättömien ihmisten kanssa, ja samaan aikaan myös Tukholman KTH osallistui projekteihin, joilla pyrittiin muuttamaan ihmisten normaaleja aivoaaltoja. He tekivät yhteistyötä Karoliinisen sairaalan kanssa, joka luovutti implanttipotilaansa kokeisiin. Professori Zetterberg kirjoitti tästä raportissaan (A Brief History of TTT 1965-1990), jonka hän julkaisi verkossa ennen kuolemaansa. Viimeinen panos siihen, mihin hän oli osallistunut:

”1960-luvun puolivälissä Tukholman kuninkaallinen teknillinen korkeakoulu KTH aloitti muutoksen ajan… Suurin osa ammatillisesta koulutuksestani oli saatu FOA:n (nykyään FOI, oma huomautus) kautta… Erityisesti on muistettava, että signaalinkäsittelyn kurssi alkoi vuonna 1972. Se sai alkunsa aivoaaltoanalyysiä koskevasta tutkimuksestamme… Lääketieteellisen datan, erityisesti aivoaaltojen, analysointi nousi pian pääprojektiksi ja sitoutti puolet koko henkilökunnasta… Työ tehtiin tiiviissä yhteistyössä Karoliinisen sairaalan työntekijöiden kanssa… Se johti myös aivoaaltotoiminnan luomiseen tarkoitettujen mallien teoreettisiin tutkimuksiin.”

Mutta teoreettisiin tutkimuksiin se ei rajoittunut. Karoliininen sairaala oli mukana raaoissa tutkimusprojekteissa, jotka koskivat ihmisten aivotoimintojen, biologisten virtausten ja jopa aivoaaltojen muuttamista. Yhteiskunnassa tapahtuneet epäinhimillisimmät asiat saavat myös seurauksineen varjonsa samalla tavalla kuin tohtori Frankenstein sai hirviönsä.

Faktoja medialle

Mikään uutinen ei tietenkään ole yhteiskunnalle tärkeämpi kuin ihmisten keskushermoston kytkeminen valtion valvontatietokoneisiin. Nämä kuuluvat piilotettujen hallitsijoiden uuteen vallan välineeseen. Herää kysymys, miten se on voitu pitää piilossa niin kauan, kaikista raiskauksista epämiellyttävin; valtion väärinkäyttö, joka voidaan myös ruiskuttaa meihin aivosirujen avulla elinikäistä hyväksikäyttöä varten. 55 vuotta sitten (1956) amerikkalainen professori Joost Meerloo varoitti kirjassaan Rape of the Mind:

”Vapaassa yhteiskunnassa vapaiden ihmisten on opittava ymmärtämään näkymätöntä hyökkäystä henkistä koskemattomuutta vastaan ​​ja taisteltava sitä vastaan. Meidän on tunnistettava, mikä tekee ihmisestä puolustuskyvyttömän tälle vaikutukselle… Aikamme poliittisen todellisuuden traagiset tosiasiat tekevät selväksi, että psykologiset tekniikat voivat aivopestä kokonaisia ​​kansakuntia ja alentaa kansalaisia ​​eräänlaisiksi päättömiksi roboteiksi… Emme suvaitse niitä, jotka käyttävät hyviä arvoja vain hylätäkseen ne valtaan noustuaan. Meidän on oltava suvaitsemattomia näitä hyökkäyksiä kohtaan niin kauan kuin taistelu henkisestä vapaudesta tai kuolemasta on käynnissä.”

Todellisuus on nyt, puoli vuosisataa myöhemmin, etäännyttänyt itsensä kaikista kummitustarinoista.

Uusi lähetin 1967

Vaihtelevalla menestyksellä onnistuin hillitsemään joitakin 1960-luvulla syntyneitä ongelmia. Pakottaminen toimimaan päinvastoin kuin on, voi olla vaikea ymmärtää. Suoritin asepalveluksen vuonna 1962, eikä sinä vuonna sillä ollut mitään vaikutusta. Mutta kaikki jatkui sen jälkeen. Minun piti elää tekojeni kanssa, joita ei muuten olisi koskaan tapahtunut. Vaikeutena oli, etten pystynyt ottamaan sitä mieleeni, vaan se unohtui. Ei kovin fiksua, mutta niin toimin. Tuolloin en ollut lainkaan tietoinen siitä, miksi se tapahtui, mutta parempaan tai huonompaan suuntaan se muuttuisi muutaman vuoden kuluttua. Yksi ilmennyt ongelma oli, että hengitystiet nenäni kautta olivat usein täysin tukossa. Vasta useita vuosia myöhemmin tajusin, että se johtui radioaaltojen vaikutuksesta.

Joka tapauksessa tapasin lääkärin Södersjukhusissa, tohtori Curt Strandin korva-, nenä- ja kurkkuklinikalta. Jonkin ajan kuluttua sain vastauksen, jonka mukaan minulla oli kyhmy oikeassa nenäkäytävässä. Se kuulosti hieman oudolta, koska ongelma oli molemmissa nenäkäytävissä, mutta se oli ensimmäinen askel. Leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa lokakuussa 1967. Kun hän työskenteli oikeassa nenäkäytävässäni, tunsin voimakasta kipua päässäni, ja hän sanoi: ”Anteeksi, minulta lipsahti skalpelli, mutta ei hätää.” Minulla ei ollut syytä uskoa muuta. En ymmärtänyt tuolloin, että lääkärit käyttivät potilaitaan hyväkseen leikkausten aikana. Mutta seurauksena oli radiosignaali päässäni. Oletin, että se oli jotain väliaikaista eikä se häirinnyt minua erityisemmin, mutta joskus mietin, mikä aiheutti sen piippausäänen.

Samana vuonna, kun tohtori Curt Strand istutti lähettimen oikeaan nenäkäytävääni, New York Times julkaisi poliittisen pääkirjoituksen Push-Button People? (10.4.1967). Siinä varoitettiin aivoteknologiasta ja oletettiin, että jotkut valtiot aikoivat käyttää sitä kansalaistensa valvomiseksi. Kirjoituksessa todettiin, että asiasta pitäisi käydä yleisempää keskustelua:

 “Yalen yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan professori José Delgadon suorittamilla ihmisten ja eläinten kontrollointia koskevilla kokeilla on häiritseviä seurauksia. Hänen viimeisin saavutuksensa on osoittanut, että istuttamalla elektrodeja afoniapotilaan aivoihin hän voi saada eläimen etäännyttämään itsensä omista poikasistaan ​​radiovaikutuksen avulla… Samanlaisen hallinnan mahdollisuus ihmisiin herättää huolta… On melko todennäköistä, että jotkut maat tutkivat näiden resurssien käyttöä ihmisten kontrollointiin. Jo pelkkä ajatus tästä mahdollisuudesta on loukkaava ja luonnollisesti vaatii laajempaa julkista keskustelua ja suurempaa huomiota.”

Tutkimushankkeet olivat pitkällä ja elektrodeja istutettiin tietämättömille potilaille leikkausten aikana jokaisessa merkittävässä sairaalassa maailmanlaajuisesti. Tämä selitettiin Yalen yliopiston tutkimusraportissa ”Man’s Intervention in Intracebral Functions” vuodelta 1967:

“Ihmisiin istutettuja elektrodeja käytetään nyt kaikissa suurimmissa sairaaloissa… Elektrodien läsnäolo aivoissa ei ole haitallista tai edes epämiellyttävää, ja potilaat elävät täysin normaalia elämää kodeissaan… Kokeellisesta näkökulmasta käyttäytymistutkimus vaatii yksilönvapautta… Tämän trendin jälkimainingeissa olemme alkaneet vaikuttaa mielen psykologisiin reaktioihin, ja tieteellinen tutkimus on johtanut seuraavaan: Voimme kokeilla aivojen sisäisiä mekanismeja, jotka vastaavat tiettyjen käyttäytymismallien ja henkisten toimintojen kehittymisestä ja ylläpidosta.”

Viisi vuotta myöhemmin Ruotsin hallituksen raportti SOU 1972:47 varoitti kehittyvästä poliisivaltiosta ja ihmisten hallitsemisen seurauksista tällä teknologialla.

Muutokset elämässä

Tietenkin on vaikea erottaa, mitä aivoteknologian vaikutus aiheutti verrattuna siihen, mitä muuten olisi tapahtunut elämässä. Aiemmin mainitut asiat ovat ilmeisempiä kuin se, mitä seurasi tohtori Strandin lähettimen jälkeen, jonka oletan hänen asentaneen Ruotsin turvallisuuspalvelun puolesta. Mutta ärsyttävästä sävystä huolimatta seuraavat vuodet olivat melko vapaita aiheutetuista seurauksista. Ehkä he halusivat nähdä, millaista elämäni oli ilman vaikutusta tai mihin he voisivat käyttää minua. Uuden sosiaalisen tilanteen ohella elämässäni tapahtui positiivisia muutoksia. Loppujen lopuksi elämääni eivät olleet täysin vallanneet 1960-luvun aivokokeet. Viime vuosina olin usein Etelä-Euroopassa, hoidin talousasioitani, työskentelin Ruotsissa kahdeksan kuukautta vuodessa, ja elämä oli ihan ok. Vuonna 1972 irtauduin normaalista elämästäni ja valitsin rikollisen uran. Samana vuonna aloin käyttää amfetamiineja. Uskon edelleen, että se oli oma valintani, että se oli elämä, jota halusin kokeilla, mutta sitä on voinut yhtä hyvin kontrolloida suoraan aivoihini aiheutettu vaikutus. Mutta minulla ei vieläkään ollut aavistustakaan, että aivoni olivat yhteydessä osavaltion supertietokoneisiin ohjausta ja kokeilua varten.

Samana vuonna, kun otin ratkaisevan askeleen, amerikkalaiset kriminologian tohtorit, tohtori Barton Ingraham ja tohtori Gerald Smith, julkaisivat tutkimusväitöskirjan nimeltä The Use of Electronics in the Observation and Control of Human Behavior and Its Possible Use in Rehabilitation and Parole. Se oli 14-sivuinen oikeudellisessa julkaisussa nimeltä Crime and Justice vuonna 1972. Se selitti ihmisen täydellisen hallinnan. Tekojen hallitsemisen ja kyvyn muuttaa käsityksiä sekunnissa:

”Kehoon tai sen pinnalle istutettujen anturitiedonkeruujärjestelmien kehittäminen mahdollistaa ihmisen käyttäytymisen tarkkailun ja hallinnan ilman fyysistä kontaktia. Näiden etäohjauskehitysten kautta syntyy mahdollisuus 24 tunnin valvontaan ja valitun käyttäytymisen hallintaan. Telemetriajärjestelmien potentiaalinen merkitys kriminologialle ja rankaisemiselle on ratkaisevan tärkeä… Teknologia tarjoaa mahdollisuuden säädellä käyttäytymistä tarkasti alitajunnan tasolla ja siten välttää subjektiivisen vapaudentunteen riistämisen… Telemetriajärjestelmien käyttö menetelmänä henkilön seurantaan, fysiologisen tiedon hankkimiseen hänen kehostaan ​​ja hermostostaan ​​sekä aivojen sähköiseen stimulointiin etänä on nykytutkimuksen mukaan mahdollista ja hyödyllistä valvontamenetelmänä… Jos kohteelle istutetaan radiolähetin, se voi lähettää sähköisen signaalin, joka estää jatkotoimenpiteet saamalla hänet unohtamaan, mitä hän tekee, tai hylkäämään toimintansa.”

Kuuden seuraavan vuoden aikana, jolloin olin rikollinen ja käytin myös huumeita, opin, että Ruotsin poliisi käyttää teknologiaa rikollisuuden edistämiseen sen sijaan, että se taistelisi sitä vastaan. Mutta myös sen, että he nukuttavat vankeja rutiininomaisesti vankiloissa ja istuttavat lähettimiä heidän päähänsä ja aivoihinsa.

Vuonna 1976 ruotsalainen FOA-tutkija Eskil Block julkaisi kirjan ”Människa och teknik i framtidssamhället”, joka nimestään huolimatta käsittelee pitkälti tuota aikaa. Hän kirjoitti aivojen hallinnasta:

”Lisääntyneet mahdollisuudet vaikuttaa ja muuttaa ihmisiä ovat osa jatkuvaa kulttuurista kehitystä… Demokratioissa riski on ensisijaisesti siinä, että poliisi käyttää väärin valtaansa ja teknisiä kykyjään häiritäkseen yksilöitä ja organisaatioita.”

Se oli jotain, mitä minä koin. Oikeusministeriön julkaisemassa valtion raportissa SOU 1972:47 todettiin seuraavaa:

”Ihmisiä koskevaa tietoa kritisoitiin sen todennäköisyydestä lisätä kohtuuttomasti viranomaisten valtaa ja kykyä kontrolloida yksilöiden toimia. Tiedonkäsittelyn laajentuessa on havaittavissa valloittamattoman poliisivaltion ääriviivat, jonka hallinto on vaikutuksiltaan ehdottoman tehokas ja epäinhimillinen.”

Juuri tätä tarinani loppuosa dokumentoi pitkälti. Lisäksi oikeusministeriöstä on nyt tullut osa epäinhimillistä valtaa, eikä se halua tai uskalla vastustaa poliisiviranomaisen rikollisuutta. (Lisätietoja – katso internet-julkaisu: Justitiedepartementet och polismyndigheten som brottsorganisationer)

Rikos ja rangaistus

Kun päätin jättää vanhan elämäni, minulla oli vain hatara käsitys rikollisuudesta ja sen takana olevista ihmisistä. En oikein tiennyt, miten luoda yhteyksiä tai mitä se elämä merkitsi. Viimeisinä kesinä Espanjassa tapasin englantilaisen miehen, joka oli sekaantunut rikollisuuteen. Tiesin, että hänellä oli aina paljon rahaa, hän vuokrasi huvilaa Costa del Solilla ja harjoitti petoksia, väärensi arvokkaita asiakirjoja ja muuta vastaavaa. Herra Cliff oli kutsunut minut kotiinsa Lontooseen. Niinpä soitin hänelle ja matkustin Englantiin. Siellä aloitin uuden elämäni. Liityin hänen liiketoimintaansa ja sain paljon rahaa. Opin huijaamaan pankkeja. Uusien tapojen, kalliiden hotellien ja hienostuneiden ravintoloiden illallisten myötä vasta kuukauden tai parin kuluttua tajusin, että minua tarkkailtiin. Merkkejä oli useita. Huomasin valvonnan jatkuvasti, mutta en uskonut sen vastaavan poliisin valvontaa, koska he eivät tehneet paljoakaan sen peittämiseksi.

Maaliskuun alussa 1972 asuin Hotel Piccadillyssä (nykyisin Le Meriden) Piccadilly Roadilla, mutta aistin, että tilanne oli vaarallinen. Puhuin Cliffin kanssa, mutta hänestä tuntui, ettei liiketoimistamme voinut paljastua mitään, eikä hänellä itsellään ollut kokemusta siitä, mitä huomasin. Sisälläni oli niin voimakas ja pelottava tunne, että 9. maaliskuuta illalla pakkasin laukkuni ja valmistauduin muuttoon. Jälkeenpäin söin illallista erään naisen kanssa ja seurasin häntä kotiin Pohjois-Lontooseen. Olin siellä seuraavan aamun alkuun asti, jolloin ajoin Piccadilly-hotelliin. Aioin itse asiassa juuri nousta noutamaan laukkuni, mutta tilasin kahvia ja mehua ja pyysin heitä tuomaan ne huoneeseeni. Oli varhainen aamu, ja se oli viimeinen hetki elämässäni, jonka sitten jättäisin taakseni ikuisiksi ajoiksi. Juotuani mehun vaivuin tajuttomaksi. Siivooja löysi minut tajuttomana lattialta noin kello 12.

Ensimmäinen asia, jonka huomasin avatessani silmäni, oli se, että useat ihmiset seisoivat yläpuolellani ja yrittivät herättää minut eloon. He olivat implantoineet minut uudelleen, ja nyt mieleeni tuli korkeita, häiritseviä ääniä. Tästä eteenpäin ja 13 vuoden ajan minua altistettiin yhä kasvavalle kauhulle, joka kuuden vuoden (1978) jälkeen muuttui kidutukseksi. Nyt myös indusoiduista verbaalisista signaaleista tuli jatkuvaa viestintää päivällä ja yöllä. Miksi näin oli tapahtunut? Kaikki tekemäni oli virrannut Ruotsin turvallisuuspoliisin supertietokoneeseen. He olivat tietenkin ilmoittaneet asiasta kollegoilleen Lontoossa. Olin jo rottana kokeessa, joten nyt he aikoivat korottaa panoksia. Amerikkalaiset lääkärit Ingraham ja Smith, jotka julkaisivat väitöskirjansa vuonna 1972, mainitsivat myös:

”Liikettä, tunteita ja käyttäytymistä voidaan ohjata sähköenergioilla, ja ihmisiä voidaan ohjata kuin robotteja kaukosäätimellä… Mutta kun ihon alle aletaan istuttaa radioantureita tai aivojen sähköisellä stimulaatiolla ohjata toimintoja, syntyy vaikea tilanne. Se voidaan sisällyttää yksityisyyden piiriin tai ehkä sitä pitäisi kutsua ihmiskunnioitukseksi.” (Alkuperäinen englanninkielinen teksti on mukana Frankenstein-raportissa, jossa on myös laajempi ote heidän teesistään.).

Niille, joilla on vielä vaikeuksia hyväksyä, että tällaisia ​​tapahtumia voi tapahtua – katso jäljempänä olevat lääketieteelliset raportit röntgenkuvineen – mutta tämä on vasta alkua. Joka tapauksessa Södersjukhusetilla, jotka olivat todennäköisiä osallistujia FOI-projektissa (1957), luultavasti SÄPOlla (1967, tohtori Strand) ja nyt luultavasti MI:5:llä, oli nyt päähäni istutettuja lähettimiä. Mutta niitä tulisi lisää. 10. maaliskuuta 1972 alkaen aloin luonnollisesti ymmärtää, mitä tri. Strand oli tehnyt, ja myöhemmin minulle valkeni, että se oli syynä suureen osaan siitä, mitä koin ja tein Södersjukhusetin ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen vuonna 1957. Siitä lähtien (1972) tiesin, että he pystyivät näkemään, mitä näin, selvittämään ajatukseni ja olemaan osa tunteitani – näkymättömänä osallistujana sisälläni, jolla oli resurssit muuttaa kaikkea, mitä minä olin. Sitten alkoi myös uusi elämäntaistelu, aivopesu, käyttäytymismanipulaatio ja tuskalliset sävyt sekä verbaalinen häirintä, jolta ei voinut suojautua.

Valtio ihmistä vastaan

Hieman yli vuotta ennen kuin muutin elämäni, New York Timesissa (19. syyskuuta 1970) oli toinen poliittinen pääkirjoitus mielenhallinnasta, nimeltään Brainwave?. Perusteluni oli yhdenmukainen heidän näkemystensä kanssa:

”Jos edesmennyt George Orwell kirjoittaisi jatko-osan teokselle ”Vuonna 1984”, hän olisi varmasti pitänyt perinteisiä ihmismielen kontrollointiin tarkoitettuja propagandatekniikoita vanhentuneina. Nykyään hän olisi luultavasti kuvitellut yhteiskunnan, jossa vastasyntyneiden ensimmäiset kokemukset elämästä olisivat neurokirurgia. Leikkaus, jossa lapsen aivoihin kytketään radiolähetin, joka kontrolloi sekä järkeä että tunteita… Se edustaa joka tapauksessa ensimmäistä askelta kohti painajaismaista näkemystä aivojen kontrolloimasta väestöstä, ja kauhistuttava mahdollisuus tarkoittaa, että 2000-luvun sanakirjan kirjoittajien on ehkä hylättävä verbi ”aivopestä” ja korvattava se sanalla ”aivoaalloittaa”.

Se ei ollut perusteeton pelko. New York Times oli tietoinen tapahtumista. Viimeisten 60 vuoden aikana tapahtuneella yhteiskunnallisella muutoksella on muita syitä kuin perinteiset. Meidän ei pitäisi uskoa poliitikkojen, professorien ja johtavien poliisien luomiin illuusioihin. He ovat osa väestön pettämiseen tähtäävää peliä. Sekä terroristit, gangsterikuninkaat että huumejengit ovat SÄPOn ja rikospoliisin aivovalvonnan alaisia.

Aivoteknologiaa kehitettiin sekä kommunistiblokin sisällä että länsimaissa. 1960-luvun alussa Neuvostoliitto kehitti supertietokonejärjestelmiä koko väestön käyttäytymismallien hallitsemiseksi. Kun Lee Harvey Oswaldia syytettiin presidentti Kennedyn salamurhasta, Warrenin komissio pyysi CIA:lta muistiota Neuvostoliiton aivohallinnan kehityksestä. Oswald oli asunut siellä ja ollut myös sairaalahoidossa leikkauksessa. CIA:n 19. kesäkuuta 1964 antamassa lausunnossa todettiin seuraavaa:

”CIA:n vt. johtajan Richard Helmsin muistio, jossa lyhyesti kuvataan Neuvostoliiton tutkimusta ja kehitystä käyttäytymisen hallinnan alalla presidentti Kennedyn salamurhaa käsittelevälle tutkintakomissiolle…. Viitaten 19. toukokuuta 1964 lähettämäänne viestiin, jossa pyydetään tietoja Neuvostoliiton mielenmuutos- ja aivopesutekniikoista ja -ohjelmista… Nykytutkimukset osoittavat, että Neuvostoliitto yrittää kehittää teknologiaa, jolla voidaan hallita käyttäytymismallien syntymistä Neuvostoliiton väestön keskuudessa poliittisesti määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti… Tämä Stalinin jälkeisenä aikana havaittu uusi suuntaus jatkuu. Vuonna 1960 neuvostoliittolaiset tiedemiehet käyttivät termiä ”kybernetiikka” kuvaamaan kehitystä. Uutta tiedettä pidetään avaimena ihmisaivojen ja niiden psykologisten toimintojen sekä persoonallisuuden ymmärtämiseen – ja sen hallintaan.” (Asiakirja oli yksi New York Timesin vuonna 1977 julkaisemista asiakirjoista. Alkuperäinen englanninkielinen teksti on sisällytetty laajempaan otteeseen raportin dokumenttiosiossa.)  

Sama suunnitelma oli olemassa sekä Ruotsissa että Yhdysvalloissa. Tunnettu amerikkalaisprofessori Carl Sagan kirjoitti kirjassaan Dragons of Eden (1970):

”Teknologisten painajaisten suhteen on tärkeää tunnistaa ihmisten mahdollisuudet ymmärtää niitä ja estää hallitusten väärinkäytökset… Väestö, joka sallii viranomaisten istuttaa elektrodeja aivoihinsa, on hävinnyt vapaustaistelun.”

Nämä ovat sanoja, jotka meidän on otettava vakavasti, ja jokaisen, joka haluaa vapautta, ihmisyyttä ja sitä, ettei häntä pakoteta elämään paholaisen ja hänen aivoihinsa sisäänrakennetun kontrollin kanssa, on kokoonnuttava aiheen ympärille ja otettava se keskustelun aiheeksi.

Aivopesua

Jos pitäisi nimetä yleisin vaikutus, joka oli aina läsnä rikollisena vietettyjen vuosien aikana, se olisi aivopesu. Termin merkitys on muistin heikkeneminen, ja New York Times selitti sen myös yhdeksi CIA:n keskeisistä tavoitteista. Aivojen sähkömagneettinen säteily vaikuttaa asetyylikoliiniin, välittäjäaineeseen, joka heikentää muistin toimintaa. Keväästä 1972 alkaen päähäni asetettiin kolme säteilylähdettä, ja niiden vaikutus voimistui vähitellen. Ne heikensivät aivojen happitasapainoa, mikä näkyy röntgenkuvista, ja se muutti minua sekä henkisesti että fyysisesti. Yksi menetelmä oli kuivata nenäkäytävät niin, että niiden läpi oli mahdotonta hengittää. Tämä oli ollut ongelma, kun tulin Södersjukhusetiin vuonna 1967 ja tapasin tohtori Strandin – mutta se oli pahentunut paljon sen jälkeen. Radioaallot vähentävät aivojen happea, ja kuten myöhemmin näemme, kaikilla tutkituilla rikollisilla on tämä oire.

Mutta minun kohdallani teknologiaa ei käytetty rikosten estämiseen tai kiinniottamiseen, vaan pikemminkin terrorin välineenä. Mutta kun tein rikokseni, akustiset häiriöt, sanojen virtaus, aivopesu ja muut vaikutteet usein poistettiin.

He saattoivat myös suorittaa erilaisia ​​kokeita, aiheuttaa kouristuksia, aiheuttaa kipua, pitkittynyttä unettomuutta ja pitkälti kontrolloida muuttunutta käyttäytymistä, jossa menetin täysin normini. Tämä yhdessä amfetamiinin kanssa muutti tietenkin persoonallisuuttani. Jatkuva voimakkaiden signaalien paine pään sisällä esti keskittymistä ja kykyä ajatella pidemmissä sarjoissa. Vuosina 1972–1978 olin useita kertoja pidätettynä, pidätettynä useista rikoksista, mutta pärjäsin laillisesti varsin hyvin. Aivoterrori kuitenkin lisääntyi, ei vain aiemmin asennettujen lähettimien vaikutuksen vuoksi, vaan minut nukutettiin useita kertoja ja päähäni asetettiin lisää radioimplantteja pidätyksen aikana. Lisäksi aivoihini painettiin lähetin, joka tuhosi osia etulohkosta, ja se tapahtui Nackan poliisiasemalla 26. marraskuuta 1975. Se oli poliisin lahja 35-vuotissyntymäpäivänäni ja asia, joka muutti elämäntilannettani enemmän kuin mikään muu.

Olin käynyt ystävieni luona Bollmorassa. Olin saanut lahjaksi salkun. Ei erityisen kallis, mutta kiva, ja onnittelukortin sijaan nainen oli laittanut siihen käyntikorttinsa. Ajoin kotiin salkku autossani. Asuin Ältassa (Nackassa), ja se, mitä sitten tapahtui, ei ollut sattumaa, vaan suunniteltu poliisioperaatio. Rikospoliisi pysäytti minut. He olivat tunteneet minut useita vuosia, ja meillä oli itse asiassa ennen melko hyvät välit. Sattui jopa niin, että söin illallista Sheratonissa johtavien rikostutkijain kanssa. Se oli minulle suuresti hyödyksi työssäni. Nyt minua ei voitu syyttää mistään. Laukku piti kuitenkin tutkia, koska siinä oli muu nimi kuin minun. Selitin, että he voisivat helposti ottaa yhteyttä henkilöön, jonka nimi, osoite ja puhelinnumero olivat kortissa. Mutta he vaativat viedä minut Nackan poliisiin. Ensimmäinen asia, jota vaadin, oli saada ottaa yhteyttä asianajajaani Lars Bergmarkiin. Hän keskusteli poliisin kanssa ja oli sitä mieltä, ettei heillä ollut oikeutta pitää minua siellä. Mutta siitä huolimatta minut lukittiin selliin. Kello oli 2-3 iltapäivällä ja minulle tarjoiltiin kuppi kahvia ja pulla. Sen jälkeen nukahdin nopeasti. Kun heräsin, oli myöhäinen ilta ja olin nukkunut 7-8 tuntia. Siitä hetkestä lähtien olin täysin vakuuttunut siitä, että aivoihini oli asetettu lähetin. Pystyin myöhemmin todistamaan tämän. He pitivät minua siellä seuraavaan aamuun asti, jolloin minut vapautettiin.

Uusi elämä

Nackan poliisin lähettimen jälkeen tapahtui paljon muutoksia. Se välitti kuumuutta suoraan aivoihin, muutti lämpötilaa ja aiheutti jotain kidutuksen kaltaista. Sitä voi verrata aivojen polttamiseen elävältä ja sisäelinten, sydämen, aivojen ja lihasten toiminnan lakkaamiseen. En ole ainoa, jolla on ollut samanlaisia kokemuksia poliisin väärinkäytöksistä. Useilla entisillä ystävilläni oli vastaavia kokemuksia, ja amerikkalaisissa kirjoissa on useita ruotsalaisia rikostapauksia. Rolf Sundvallin kerrotaan joutuneen tämän kohteeksi vuonna 1970 Tukholman tutkintavankilassa ja kuolleen pari vuotta myöhemmin asuntopalossa. Göte Josefssonia piinasivat nämä kokeet 1960-luvun lopulta kuolemaansa 1990-luvulla asti. Erik Gidlund tiesi, että kokeet olivat suorassa yhteydessä hänen aivoihinsa, ja epäili, että elimiä pidettiin hänen vatsassaan kokeellisen vaikutuksen ja kidutuksen alaisena. Gösta Liljaa säteilytettiin taajuuksilla, jotka polttivat hänen kasvojaan ja selkäänsä.

Hän kuoli myöhemmin luusyöpään. Kaikki nämä implantoitiin putkassa Tukholmassa. Minulle aivojen lämpötilan nousu oli tuskallisin asia. Se muutti ihmisen fysiikkaa, psyykettä ja käyttäytymistä, kuten tutkimusraportitkin mainitsevat. Mutta siinä ei ollut kaikki. Aivojen lämpötilalla voitiin täysin neutraloida amfetamiinien ja lääkkeiden, kuten unilääkkeiden, vaikutus. Vaikka onnistuinkin vielä elättämään itseni, olin alamäessä. Elämässä oli enemmän tuskaa kuin iloa. Huumeet saattoivat parhaimmillaankin poistaa ongelman muutamaksi tunniksi. Elämäni täyttyi virheistä ja menetyksistä. Se liittyi suoraan aivoihin, kauhuun ja itselääkintään, jonka aika oli ohi. Minun tapauksessani oli selvää, että minun oli jätettävä ajatukseni jännittävästä rikollisesta elämästä. Se vei jonkin aikaa, mutta päätin lopettaa. Olin ollut siinä viisi vuotta, kun kesäkuussa 1977 valmistelin viimeistä rikostani, joka lopettaisi sen, mikä oli antanut minulle niin upeita kokemuksia, jännittäviä aikoja, mutta myös valtavia elämänongelmia, joista en tiennyt, miten päästä pois.

Jo jonkin aikaa olin miettinyt tulevaisuuttani. Miten voisin muuttaa elämäni. Jo vuotta aiemmin olin alkanut suunnitella sitä rikosta, ja toukokuussa 1977 matkustin Ibizalle ottamaan ensimmäisen askeleen ilman huumeita ja laatimaan suunnitelman. Väärennetyllä henkilötodistuksella ja suuren yrityksen valtuutuksella soitin samassa rakennuksessa sijaitsevaan pankkiin ja esittelin itseni asianajajana, joka tarvitsi lunastaa asiakkaan puolesta suuren määrän arvopapereita. He lupasivat, että summa olisi valmis myöhemmin samana päivänä. Kyse oli elämästäni – tai kuolemastani. Olin tilanteessa, jossa minun piti paitsi lopettaa rikollisuus ja huumeet, myös paljon enemmän: minun piti voittaa SÄPO, Södersjukhuset ja MI5:n implantti, joka oli pääni sisällä. He eivät säälineet elämääni, ja heidän terrorinsa tuhosi elämäni ja oli pitkällä aikavälillä tappavaa.

Kuukausi ennen kuin menin pankkiin ja täytin salkkuni käteisellä, olin kirjoittanut kirjeen sosiaalihallinnon pääjohtajalle Bror Rexedille. Olin ystävällisesti selittänyt, mihin olin joutunut. Pyysin apua implanttien poistamiseksi. Viikkoa myöhemmin minuun otti yhteyttä psykiatri Annmari Jonsson sosiaali- ja terveysministeriöstä. Hän oli todella vihainen, viittasi kirjeeseeni ja sanoi, että jos jatkaisin näiden sairauden oireiden levittämistä, kuten hän kutsui sanojani, minut voitaisiin julistaa mielisairaaksi. Uhkaus, jonka hän myöhemmin toteutti. Kaikki, jotka katsovat olevansa implantoitujen esineiden uhreja, ovat vakavasti mielisairaita, eikä aivotoimintojen kauko-ohjaukseen ole olemassa tekniikkaa, hän ilmoitti minulle. Tämä on edelleen psykiatrian kanta. Tutkijoiden, kuten tohtori Stuart Mackayn, vuonna 1968 esittämät sanat eivät merkitse mitään:

 ”Nykyään käytössä olevien monien telemetriakehitysten joukossa ovat miniatyyriradiolähettimet, jotka voidaan istuttaa ihmisiin ja eläimiin… Yleisesti ottaen olemme työskennelleet taajuuksilla noin 50 kHz:stä muutamaan sataan megahertsiin…”

Tohtori Mackay vietti vuoden 1950-luvun puolivälissä Karoliinisessa instituutissa, jossa hän ja ruotsalaiset tutkijat kehittivät ihmisille tarkoitettuja minilähettimiä. Teksti on hänen kirjastaan ​​Bio-Medical Telemetry. Kun myöhemmin pystyin havaitsemaan päähäni tulleet taajuudet, ne olivat 15–25 kHz:n alueella eli suunnilleen samalla spektrillä kuin hän mainitsi. Radioasiantuntijat uskoivat, että näitä taajuuksia lähetti Ruotsin asevoimien pitkäaaltolähetin Smålannissa.

Kun olin Ateenassa vuonna 1970, minulla oli onni tavata kreikkalainen lääkäri, joka oli käynyt koulutuksensa Karoliinisessa sairaalassa ja puhui ruotsia. Hän omisti hotellin Voliagmenissa kaupungin ulkopuolella, joten silloinen tyttöystäväni ja minä vietimme siellä muutaman päivän. Nyt tartuin tilaisuuteen ja soitin hänelle saavuttuani turvaan Kööpenhaminaan. Hän kutsui minut sisään ja siellä aloitin uuden elämäni. Minulle ei ollut ongelma lopettaa pitkäaikaista huumeidenkäyttöä tai vaihtaa sosiaalista piiriäni. Sain myös ymmärrystä ja apua siihen, mille altistuin. Ystävälläni, herra Costasilla, oli parhaat kontaktit, ja hänen avullaan tapasin ensimmäisen lääkärin, joka auttoi minua, otti pääni röntgenillä ja antoi todistuksen siitä, että minuun oli istutettu vieraita esineitä. Nautin uudesta elämästäni ja viivyin siellä riittävän kauan ollakseni varma, että se toimi. Tuolloin New York Times oli alkanut haastaa CIA:ta ja heidän aivoprojektiaan. (Vaikka kesti yli 20 vuotta ennen kuin törmäsin noihin artikkeleihin.) Kun saavutin ensimmäiset menestykseni Ateenassa, he julkaisivat poliittisen johtajan tekstin Control CIA, Not Behavior (5.8.1977), ja siinä esiin nostetut asiat ovat yhtä ajankohtaisia ​​Ruotsissa:

”Joten meidän on lisättävä kuvottavia lääketieteellisiä kokeita CIA:n kauhutarinoiden listaan… Alkuperäinen motiivi oli kehittää puolustuskeino venäläisten ja kiinalaisten oletettua aivokontrollia vastaan, mutta ohjelma otti pian hyökkäävän käänteen. Yksi tavoite oli esimerkiksi ohjelmoida yksilöitä noudattamaan CIA:n käskyjä jopa siinä määrin, että he hylkäävät sellaisia ​​peruskäyttäytymismalleja kuin itsesuojelu. Emme ole riittävästi perehtyneitä etiikkaan tietääksemme, miten se eroaa murhasta. Kukaan ei näytä tietävän, kuinka montaa kansalaista käytettiin koekaniineina ja kuinka monta vahingoitettiin… CIA:n ja koko hallituksen on löydettävä jokainen kuviteltavissa oleva uhri hoitoa ja korvauksia varten. Kongressin on tarpeen kysyä uudelleen itsepintainen kysymys takeista tulevia perversioita vastaan, joita pidetään edelleen oikeutettuina turvallisuuspolitiikan leiman takana… Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pitää myös heidän korkeita virkamiehiään eettisesti ja oikeudellisesti vastuussa yksilöinä kaikista teoistaan. Jo tässä vaiheessa, vaikka vain pelotteena, maan tulisi tietää, kuka hyväksyi nämä hankkeet ja miten.”

Ruotsin vaatimusten on tietenkin oltava samansuuntaisia. Ensinnäkin salailun on loputtava, sitten käytävä keskustelu, ja kolmanneksi meidän on ymmärrettävä paremmin, kuka oli hankkeen takana ja miten se oli organisoitu valtion sisällä. Tämän pitäisi olla linjassa sen väitetyn demokraattisen hengen kanssa, jota poliitikot väittävät edustavansa. New York Times mainitsi myös korvaukset, ja jokaista yksittäistä uhria kohden on tietysti vaadittava miljardeja, jopa miljoonia. Emme saa olla armollisia valtion raiskauksille. Monia on kidutettu ja kiusattu, kuten minua, ja heidän aivonsa ovat vaurioituneet koko elämäksi. Ihmisiä on myös tapettu tutkimusprojekteissa, kuten Vera Dannborg, Gösta Lilja ja Erik Gidlund. Tappaminen hyväksyttiin virallisesti Strängnäsin etiikkakonferenssissa vuonna 1978. Siellä selitettiin, että sairastuvuuden ja kuolleisuuden seurauksia tutkimuksessa ei voida välttää. Termit tarkoittavat sairautta ja kuolemaa. Tiedot ovat peräisin professori Gustav Giertzin kirjasta, jonka nimi on osuva: Lääketieteellinen etiikka lääkärin jokapäiväisessä elämässä.

Kun palasin kotiin myöhään syksyllä 1977, minulla oli kuitenkin lääkärintodistukset, jotka vahvistivat väitteeni implantoiduista lähettimistä. Otin yhteyttä sosiaalihallintoon. Sieltä lähetettiin röntgenkuvat asiantuntijalleen Akateemiseen sairaalaan, Kjell Bergströmiin, lausuntoa varten. Hän kieltäytyi kuitenkin aluksi antamasta lausuntoa. Kaikki osalliset tiesivät tietysti totuuden. Kyse oli enemmänkin siitä, miten tilanteesta selviäisi. Menin Uppsalaan ja tapasin hänet pari kertaa, ja hän lupasi tutkia kuvat. Mutta se kesti kauan ja vaati monia uusia vaatimuksia, ennen kuin hän lopulta neljän kuukauden kuluttua antoi täysin harhaanjohtavan lausunnon, jossa todettiin, että röntgenkuvissani ei näkynyt mitään epänormaalia.

Ensimmäinen operaatio

Tuolloin, vuoden 1978 alussa, aivojen kokeilu tuntui siltä, että se oli tappamassa minut. Mietin, kuinka kauan voisin kestää sitä. Matkustin jälleen Ateenaan, tapasin röntgenlääkärini, näytin hänelle valheellisen ruotsalaisen lausunnon ja hän auttoi minua. Hän otti yhteyttä yhteen parhaista ystävistään, kirurgiin, tohtori Gregoriousiin, joka leikkasi minut yksityisklinikalla ja poisti lähettimen, jonka tohtori Curt Strand oli istuttanut minuun 11 vuotta aiemmin. Hän teki sen ihmisrakkaudesta ilman korvausta, ja minä makasin klinikalla neljä päivää.

Sen jälkeen matkustin ystäväni luokse New Yorkiin. Olin saavuttanut suuren menestyksen, mutta myös haastanut aivovaltiota sen suurimmalla salaisuudella. Tuona vuonna oikeustieteen professori Alan Scheflin julkaisi aivokontrollia käsittelevän kirjansa The Mind Manipulators, jossa hän kirjoitti:

”Mikään koe ei jäänyt tekemättä, eikä mikään väestöryhmä välttynyt muuttumasta kokeellisiksi tutkimusrotiksi: miehet, naiset, lapset, vankilavangit, mielisairaat, seksuaaliset psykopaatit, skitsofreenikot, vanhukset ja jopa kuolemansairaat syöpäpotilaat hyödynnettiin kaikki CIA:n aivojen täydellisen hallinnan ohjelmassa.”

Ruotsissa FOI-SÄPO toteuttaa samaa hanketta osana valtapeliään väestöä ja demokratista järjestelmää vastaan. He eivät pääosin tiedä mitään aivokontrollista ja valtion raiskausohjelmasta. Kun tulin Yhdysvaltoihin, minua seurattiin. Valitettavasti tein suuren virheen, koska en ymmärtänyt asian laajuutta. Otin yhteyttä New Yorkin yliopistoon ja sen fysiikan laitokseen. He lupasivat analysoida esineen, joka oli poistettu päästäni. Minun piti matkustaa edelleen Karibian saarille, ja sovimme, että saisin tulokset, kun palaisin New Yorkiin muutamaa viikkoa myöhemmin. Mutta silloin se oli kadonnut. CIA tai jokin muu instituutio, ehkä yliopisto, oli tajunnut mistä oli kyse, ja ryhtynyt toimenpiteisiin. Siksi siitä on vain kaksi kuvaa – yksi pääni sisältä, kun se avattiin, ja toinen juuri kun se poistettiin leikkauksen jälkeen. Tässä asiassa on vaikea olla tekemättä virheitä. Tietenkin minun olisi pitänyt jakaa esine kahtia ja lukita toinen puolisko, mutta en tajunnut sitä silloin. Terrorismi jatkui yhtä voimakkaana riippumatta siitä, olinko Tukholmassa, New Yorkissa vai Jamaikalla.

Pidätetty, julistettu hulluksi ja vangittu

Kun palasin Tukholmaan elokuussa 1978, rikospoliisi pidätti minut. Minua syytettiin osallisuudesta petokseen. Kahden päivän kuluttua tohtori Annmari Jonsson saapui Kronobergin pidätyskeskukseen Kungsholmeniin Tukholmaan suorittamaan niin sanotun pienen mielentilatutkimuksen. Tapaaminen kesti tunnin, ja hän keskittyi vain siihen, oliko minulla edelleen samat käsitykset. Kyllä, vastasin. Nyt voin lisäksi näyttää kreikkalaisen lääkärin laatimat röntgenlausunnot vieraista esineistä, samoin kuin leikkauslausunnon, jossa todettiin, että irrallinen esine oli poistettu päästäni, sekä kuvia leikkauksesta. Hänen lausuntonsa perustui yksinomaan siihen, että kaikki, jotka katsoivat tulleensa hyväksikäytetyiksi tämänkaltaisissa kokeissa, olivat mielisairaita ja tarvitsivat psykiatrista hoitoa. Tekniikkaa ei ollut olemassa, hän selitti. Tuolloin en ollut vielä löytänyt kirjoja tai artikkeleita, jotka olisivat vahvistaneet asian. Hän kirjoitti lausunnossaan:

 ”…Hän pitää kiinni siitä, mitä hän on ilmoittanut sosiaalihallinnon pääjohtajalle. Hän suuttuu ja loukkaantuu selvästi, jos hänen sairaushistoriansa todellisuus kyseenalaistetaan. Hänellä on siis ilmeisiä harhaluuloja, kontrolli-ideoita ja lisäksi paranoiaa. Hän on psykoottinen, tarvitsee sairaalahoitoa ja on selviä syitä oikeuspsykiatriseen tutkimukseen.”

Valtiovalta ovat yhtä vahva tänäänkin. Menetelmät eivät ole muuttuneet, vaan mielisairaiksi julistetaan samoilla perusteilla. Tekniikka, jonka tohtori Annmari Jonsson väitti olevan olematonta, oli esiintynyt tutkimusraporteissa jo 30 vuoden ajan. Samalla kun minut julistettiin mielisairaaksi, julkaistiin tutkimusraportti Two-Way Transdermal Communication With the Brain (1975), joka oli Yale Universityn ja Madridin lääketieteellisen korkeakoulun yhteistyöprojekti. Siinä selitettiin:

”Elektrodien pysyvä istuttaminen aivoihin on yleinen menetelmä neurologisten toimintojen ja käyttäytymiseen liittyvien elektrofysiologisten yhteyksien tutkimiseen. Stimoceiverien (toinen sana lähettimille, oma huomautus) mielenkiintoisin ominaisuus on mahdollisuus suorittaa samanaikaista stimulaatiota ja aivotoimintojen seurantaa, jolloin voidaan ylläpitää takaisinkytkentää ja päätöksentekoprogrammia aivojen vaikutuksesta tietokoneiden avulla. Kehittyneen ja kutistetun elektroniikan avulla on mahdollista pakata tarvittava piiri, kuten tietokonesiru, joka voidaan implantoida ihon alle. Näin uusi laite pystyy vastaanottamaan, analysoimaan ja palauttamaan tietoa aivoille sekä luomaan keinotekoisia yhteyksiä ohjelmiin, jotka stimuloivat ennalta määrättyjen aivokäyräkuvioiden perusteella.”

Juuri sitä, mitä tekstissä mainitaan, olin kokenut 20 vuoden ajan. Pelkästään siksi, että yritin vapautua ja paljastaa, mihin minua oli käytetty hyväksi teini-iästä lähtien, minut julistettiin mielisairaaksi. Valtion menetelmät, joissa käytetään psykiatriaa puolustuksena, jotta kukaan ei voi paljastaa hanketta, ovat samat tänäänkin. Tohtori Jonssonin lausunnon jälkeen minut siirrettiin Huddingen oikeuspsykiatriseen klinikkaan perusteelliseen mielentilatutkimukseen.

Kronobergin vankilassa ollessani, elokuun puolivälissä 1978, minut nukutettiin jälleen ja minulle asennettiin lähetin, mutta vain neljän vuoden kuluttua sain sen pois. Ensimmäisellä kerralla se oli kuin salamanisku, sähkömagneettinen pommi osui päähäni ja jo 10 sekunnin kuluttua makasin lattialla kouristuksissa, jaloissani, jalkaterissäni, käsivarsissani ja sormissani oli kramppeja. Vaikutus oli yhtä voimakas kuin jatkuvassa ankarassa pahoinpitelyssä, täysin verrattavissa päähän potkimiseen. Jotain, jolta ei voisi mitenkään suojautua tai selvitä, jos se jatkuisi tarpeeksi kauan. Sydämeni alkoi lakata lyömästä, tuli silloin tällöin, oli täysin mahdotonta ajatella, että pystyisin nousemaan ylös, krampit levisivät yhä useampiin raajoihin kehossani. Radioaalto oli selvästi osunut päähäni oikealta puolelta. Sen aiheuttama matalataajuinen jyrinä tuli vain oikean korvani kautta. Kun vaikutusta vähennettiin parin tunnin kuluttua ja pystyin nousemaan seisomaan, kasvojeni oikea puoli oli hyvin turvonnut, kuin pallo olisi ollut poskessani. Mutta olin onnekas, kun he asensivat lähettimen, koska se oli niin alhaalla oikeassa nenäkäytävässä, että se työntyi esiin muutaman millimetrin. Se tarkoitti, että pystyin hankkiutumaan siitä eroon vain muutaman vuoden kuluttua.

Tri Janes Jezin bluffi

Tohtori Janes Jezin suorittama merkittävä mielenterveystutkimus oli pikemminkin psykiatrisen sairauden oire. Olin oikeuspsykiatrisella klinikalla 4–5 tuntia kestäneissä keskusteluissa, ja siellä istuin kolme kuukautta. Sen jälkeen pystyin myös vahvistamaan lisää tohtori Jezin ja psykiatrian rikollisuutta. Tuolloin maailman tunnetuin tieteellinen järjestö, AAAS, American Association for the Advancement of Science (he julkaisevat myös Science-lehteä), julkaisi kirjan The Breaking of Bodies and Minds (otteita löytyy Brain Wall -lehdestä). Siinä käsiteltiin yleisesti psykiatrista rikollisuutta ja käsiteltiin aivoteknologiaa. Siinä kirjoitettiin:

”Valtio voi psykiatrien avulla vaientaa tehokkaasti politiikkaa vastustavat ihmiset. Psykiatrian manipulointi poliittisiin tarkoituksiin on todellisuutta monissa maissa.”

Ruotsi on yksi näistä maista. Myös hallitus on osallisena tässä rikollisuudessa, koska se on hyväksynyt sen keinona peitellä politiikkaa, josta se muuten voitaisiin nostaa syyte. Tuolloin olin 37-vuotias. En ollut koskaan aiemmin joutunut tekemisiin psykiatrian kanssa, enkä ollut koskaan osoittanut epäinhimillisiä piirteitä tai väkivaltaa, ja kaikesta huolimatta olin selvinnyt varsin hyvin. Mutta sillä, mitä minulle oli tapahtunut, oli ilmiselvästi seuraukset, ja minusta tuli hieman yksinäinen, ja valitsin usein kulkea yksin ja omaa polkuani, vaikka silläkin oli omat etunsa elämänolosuhteissani.

 Psykiatri Janes Jez käytti samoja selitysmalleja kuin Ruotsin sosiaaliturvaviranomainen ja monet lääkärit, joiden mukaan teknologiaa ei ole olemassa. Mutta minulla oli röntgenkuvat ja tiesin, miltä lähettimet näyttivät kalloröntgenkuvissa.

Niinpä ehdotin, että voidaksemme osallistua lainkaan keskusteluihin, aloittaisimme röntgentutkimuksella. Silloin voisin helposti näyttää implantoituja tietoja. Hän piti sitä riskinä eikä halunnut hyväksyä ehdotustani. Kesti kokonaisen kuukauden ennen kuin hän suostui. Mutta kun röntgenkuva oli valmis, hän ei halunnut näyttää minulle kuvia. Sen sijaan hän toi mukanaan tohtori Tord Svahnin lausunnon, jossa vahvistettiin, ettei röntgenkuvissa ollut mitään vieraita esineitä. Siinä kaikki, peli on ohi, sanoi tohtori Jez ja kirjoitti lausunnossaan:

 ”Robert Naeslundia tulisi pitää vaarallisena, jos hänen harhaluulojärjestelmäänsä ei saada ravisteltua, ja hän itse alkaa epäillä ajatuksiaan ja siten saada ymmärrystä sairauteensa.”

Niinpä tohtori Jonssonin luokitteluun vainoharhaiseksi, psykoottiseksi ja harhaluulojen kanssa eläväksi tohtori Jez lisäsi skitsofreenisen ja vaarallisen sekä omalle että muiden elämälle. Se teki minusta yhden Ruotsin hulluimmista ja vaarallisimmista ihmisistä, ja kaikki perustui vain väitteisiini, että minua oli hyväksikäytetty. Se kertoo paljon enemmän vaarallisesta psykiatriasta kuin minusta, ja se, jonka pitäisi alkaa epäillä hänen ajatuksiaan, oli tietenkin Jez… Lisäksi hän suositteli, että minut eristetään yhteen Ruotsin parhaiten vartioiduista mielisairaaloista. Tulin Sidsjönin suljettuun psykiatriseen klinikkaan joulupäivänä 1978, paikkaan, joka oli varattu murhaajille ja vakaville väkivaltarikollisille. Hoito koostui vain lääkkeiden ottamisesta aamuin illoin. Ylilääkäri, tohtori Tord Hasselberg, oli melko mukava ihminen. Hän sanoi, ettei minussa ollut mitään vikaa. Jos vain voisin vakuuttaa kotiutuskomitean siitä, että olin luopunut harhaluuloistani, he päästäisivät minut ulos, hän sanoi. Kukaan ei ollut päässyt sieltä pois lyhyemmässä ajassa, 100 päivässä. Huhtikuussa 1979 minut kotiutettiin. Se oli erityisen erityistä, koska kärsin niin monista mielenterveysongelmista. Mutta tohtori Jezin rikollisuus ei loppunut siihen, vaan se voitiin todistaa täysin uusin tavoin parin vuoden kuluttua. Yksi ystävistäni, joka oli lääkäri, pyysi Huddingesta röntgenkuvia, jotka osoittivat, ettei päässäni ollut vieraita esineitä tohtori Svahnin ja tohtori Jezin mukaan. Näitä kuvia ei koskaan palautettu, vaan ne ovat nyt tallelokerossa useiden lääkäreiden lausuntojen kanssa, jotka vahvistivat, että niissä voi nähdä useita implantoituja lähettimiä. Harva asia voi olla yhteiskunnassa pahempaa kuin mielenterveysongelmista kärsivä psykiatria.

Aivoterrori jatkui ja voimistui. Se jatkui vuoteen 1985 asti, jolloin saavutin suuren voittoni. Vaikka nyt vuonna 1979 en voinut tehdä asialle mitään kahteen vuoteen. Oli koeaikani, ja jos osoittaisin mitään oireita, kuten sitä kutsuttiin, minut otettaisiin nopeasti takaisin. Mutta olin muutoksen ajassa ja käytin tilaisuutta hyväkseni matkustaakseni Intiaan ja vietin siellä melkein koko ajan elokuuhun 1981 asti. Siellä vietin kaksi elämäni tärkeintä vuotta, sain syvemmän ymmärryksen elämästä, muita arvoja ja elämänkokemuksia, jotka muuttivat minut ikuisesti.

Taistelu paljastuksen puolesta

Kun palasin Ruotsiin vuonna 1981, elämäntilanteeni oli täysin uusi. Kauhu lisääntyi ja olin kuoleman partaalla. Seuraavien neljän vuoden aikana minua kidutettiin uusilla menetelmillä. Esimerkiksi lämpötilaa säätelevät aivokeskukset voitaisiin saada toimimattomiksi. Seurauksena oli, että vaihtelin kuumuuden ja vilunväristysten välillä. Ne heikensivät aivojeni toimintaa ja erityisesti oikean aivopuoliskon toimintaa, josta lähetin 26.11.1975 lähtien lähetti lämpöä, joka nosti aivojen lämpötilaa. Vaikutus moninkertaistui 3–4 tunnin ajan joka yö (vuoteen 1985 asti). Oli täysin mahdotonta nukkua. Kun lääkärit puhuvat univaikeuksista, he väittävät, että ihminen voi selvitä vain parista kolmesta viikosta ennen kuin toimintahäiriöitä ilmenee ja on vaarassa kuolla. Mutta yli kolmeen vuoteen en nukkunut yhtäkään yötä. Aamuisin jouduin joskus jonkinlaiseen puoliuniseen tilaan, kun akustinen kidutus hellitti hetkeksi – mutta se päättyi nopeasti, kun 100 tai 200 desibelin huutoääni iski aivoihin. Unilääkkeet eivät auttaneet. Moninkertaiset annokset antoivat parhaimmillaan tunnin unta, mutta se tapahtui ehkä muutaman kerran vuodessa.

Kohonneella aivojen lämpötilalla oli lääkkeiden vaikutusta neutraloiva vaikutus. Aivoterrorin vaikutus teki kaikesta ongelman, elin kovien päänsärkyjen kanssa, pelkkä sängystä nouseminen saattoi kestää noin puoli tuntia, luiden ja lihasten piti tottua uusiin asentoihin. Kokemus oli kuin olisit ollut auto-onnettomuudessa ja aivot olisivat pommitettu, kädet ja jalat olisivat murtuneet. Valokuva antaa hyvän kuvan siitä, miltä se tuntui. Sitten sinun tulisi tietää, että olin lopettanut huumeiden käytön, lopettanut tupakoinnin, ryhtynyt kasvissyöjäksi ja aloittanut liikunnan. Heikentyneet aivotoiminnot tarkoittivat, että kärsin sairauden oireista, ja näitä aiheutettiin kahdeksan vuoden ajan lähes joka viikko (oli pari taukoa – pari kuukautta vuosina 1975, 1977 ja 1978) säteilyn avulla samaan kohtaan kurkussa, johon haava oli ilmestynyt. Tätä seurasivat kurkkutulehdukset, vilustumiset jne., ja kun yksi jakso oli ohi, tuli uusi. Tämä toiminta alkoi vuonna 1975, mutta siitä tuli pysyvä rutiini vuonna 1982 ja kolme vuotta myöhemmin. Professori Stuart Mackay (entinen Karoliinisen yliopiston tutkija) kirjoittaa kirjassaan Biomedical Telemetry mahdollisuudesta aiheuttaa nopeasti kehittyviä sairaustiloja. Olin itse kyseisen tutkimuksen koehenkilö.

Olin ollut alttiina muillekin kokeille vuosien ajan. Jo ensimmäisen SÖS:iin kohdistuneen hyökkäyksen aikana 1950-luvun puolivälissä selkäytimeen oli asetettu eräänlaisia ​​elektrodeja. Vaikka en ymmärtänyt asiayhteyttä, huomasin sen ensimmäisen kerran 1950-luvun lopulla, kun selkäranka pehmeni ja usein kuumeni polttavan kuumaksi. Se oli asia, joka seurasi minua vuosien ajan. Mutta vasta 1970-luvulla, kun kaikki oli minulle selvää, tajusin, että sinne oli myös asetettu elektrodeja/lähettimiä. Tuo kokeilu lisääntyi 1970- ja 1980-luvuilla. Sain todisteita siitä, että tätä tutkimusta tehtiin 1990-luvun lopulla. Sitten löysin Lundin yliopistosta tutkimusprojektin, jota johti professori Göran Bexell. Sen kuvauksessa kirjoitettiin:

 ”Lundin neurotieteiden tutkimuskeskuksen pitkän aikavälin tavoitteena on kehittää täysin uuden sukupolven erittäin kevyitä monikanavaisia ​​elektrodeja, jotka voidaan istuttaa kirurgisesti aivoihin ja selkäytimeen.”

Sairaalapotilaille istutetaan tietämättään elektrodeja sekä selkäytimeen että aivoihin, niitä käytetään kokeissa, ja jos he saavat tietää ja protestoivat, heidät julistetaan mielisairaiksi. Tämä on valtion malli. Mutta Ruotsin tutkimusneuvosto julisti vt. pääjohtaja Gunnel Gustavssonin kautta vuonna 2009, että heillä on oikeus käyttää ihmisiä näissä kokeissa. Minulle selkäytimen ja selkärangan lämmittäminen alkoi 55 vuotta sitten. Vaikka se on nykyään vähemmän, sitä tapahtuu edelleen satunnaisesti. Selkärankaa voidaan lämmittää niin, että se pehmenee ja taipuu. Kävely oli silloin tuskallista, ja se on ollut pitkäikäisin projekti, joka on jatkunut yli puoli vuosisataa – joskus päivittäin vuosien ajan, mutta joskus vain muutaman kuukauden silloin tällöin. New York Timesin laajassa aivojen hallintaa käsittelevässä artikkelissa 15. marraskuuta 1970 tutkija sanoi, että elektrodien asettaminen ihmisaivoihin on yhtä helppoa kuin pistokkeen kytkeminen pistorasiaan. Sama pätee tietysti selkäytimen elektrodeihin, DNA:n tuhoamiseen tai manipulointiin.

Ihmisyyden halveksunta on selvästi läsnä normaalina mentaliteettina asianosaisten keskuudessa. Valtion väkivaltaiseen hankkeeseen osallistuvilla ja implantoivilla haamuhenkilöillä ei luonnollisestikaan ole rajoja, jotka sanovat vain tänne, mutta eivät pidemmälle. He ovat todellisia ja vaarallisimpia terroristeja. Mentaliteetti on sama kuin natsi-Saksassa. Kun aihe avataan julkiseen keskusteluun, näemme, että se, mitä pidimme valkoisena, olikin ruskeaa, ja näkemämme kirkas toivo oli värisokeutta valtion median sokeudesta, joka ei saanut meitä ymmärtämään mitään.

Muissa länsimaissa tilanne ei ole erilainen. Yhdysvalloissa on dokumentteja, joiden mukaan vankeja oli jo alettu nukuttaa noin vuonna 1950 ja käyttää aivokokeissa. Utahin osavaltion vankilassa suurta osaa vangeista kidutetaan aivoteknologialla (katso heidän valaehtoiset todistuksensa dokumenteista). Se, mitä koin näinä vuosina, voidaan hyvin kuvailla kuuluisimman saksalaisen niin kutsutun terroristin sanoin. Ulrike Meinhofin lausunto ensimmäisiltä kuukausilta (1972) Köln-Ossendorfin vankilassa antaa hyvän kuvan siitä, mille minäkin jouduin alttiiksi vuosina 1978–1985. Kun hänen fyysinen ja henkinen romahdus alkoi lyhyen pidätysajan jälkeen, hänen asianajajansa pyysi häntä kirjoittamaan kokemuksistaan. Hänen sanansa, jotka julkaistiin elämäkerrassa (Ulrike Meinhof, Jutta Ditfurth, 2008, Bonniers), sanoivat:

”Tunne siitä, että olet jatkuvasti, huomaamattomasti sähkövirran vaikutuksen alaisena, aivan kuin sinua ohjattaisiin kauko-ohjauksella. Tunne siitä, että pääsi räjähtää. Tunne siitä, että kallosi pitäisi haljeta. Tunne siitä, että sielusi työnnetään ulos kehostasi ja tunne siitä, että solu liikkuu. Tunne siitä, että selkäydin painautuu aivojasi vasten. Tunne siitä, että aivosi kutistuvat hitaasti kuin kuivattu hedelmä. Tunne siitä, että assosiaatiosi silpoutuvat pois.”

Kun aivojärjestelmät pääsevät keskusteluun, näemme, että monilla pidätetyillä ja mielisairaaloissa olleilla ruotsalaisilla on samanlaisia ​​kokemuksia kuin Ulrike Meinhofilla. On olemassa tuhansia menetelmiä ihmisten kiduttamiseen aivovuorovaikutuksen kautta. Lisäksi on syytä tietää, että Ulrike Meinhofille tehtiin aivoleikkaus vuonna 1962, jossa aivoihin asetettiin implantti. Andreas Baader, joka aloitti kapinaliikkeen Länsi-Saksassa, sai kolme vuotta vankeutta tavaratalon tulipalosta 1960-luvun lopulla, ja tietenkin hänelle asetettiin silloin implantti. Tästä saa käsityksen myös elokuvassa Baader-Mainhof, ja tästä aiheesta tulee yhä enemmän esiin, vaikka elokuvatuottajilla näyttää olevan parempi tietämys kuin toimittajilla. Se voi myös tarkoittaa, että Saksan turvallisuuspoliisi oli suuremmassa määrin vastuussa tulevina vuosina RAF:n terrorismista, jossa he rakensivat valta-asemiaan ja aloittivat polun kohti täydellisen hallinnan valtiota. Kyse ei ole lainkaan henkilökohtaisista hypoteeseista, vaan on esimerkkejä Yhdysvalloista ja Ruotsista, joissa se muutti yhteiskunnan kehitystä. Saattaa olla vaikea uskoa sitä, mutta FOI-SÄPO ei ainoastaan ​​tunne kaikkia murhaajia heti tapahtumahetkestä lähtien, vaan heillä on myös täysin hallussaan murhaajat. Jos haluat tarkastella murhia tarkemmin ja nähdä esimerkkejä, lue internet-julkaisu: Justitiedepartementet och polismyndigheten som brottsorganisationer.

Ensimmäiset onnistumiset

Vuoden 1981 lopussa aloin kirjoittaa siitä, mille olin joutunut alttiiksi. Että minut oli implantoitu Södersjukhusetissa vuonna 1967, että minut oli nukutettu ja minulle oli annettu useita lähettimiä rikollisvuosieni aikana. Selitin myös vuonna 1972 alkaneen vainon ja terrorin ja että minut oli leikattu Ateenassa vuonna 1978, mutta minut oli samana vuonna julistettu mielisairaaksi. Tuolloin, kuten monilla muillakin, minulla oli sinisilmäinen käsitys yhteiskunnan rehellisyydestä ja demokraattisesta mentaliteetista. Niiden joukossa, joiden puoleen käännyin, olivat valtion instituutiot, kuten oikeusasiamies, Ruotsin perustuslakituomioistuin, hallitus, vastuullisuuslautakunnat sekä johtavat kulttuurihenkilöt, kirjailijat ja lääkärit, joiden oletin vastustavan tätä. Useimmat eivät koskaan vastanneet minulle. Ne, jotka vastasivat, kuten oikeusasiamies, Ruotsin perustuslakituomioistuin ja jotkut kansanedustajat, selittivät muodollisemmin, että tapaus oli hylätty tai että he eivät voineet tehdä mitään minulle.

Ensimmäinen henkilö, joka osoitti kiinnostusta tapaustani kohtaan, oli Dagens Nyheterin silloinen päätoimittaja Per Wästberg. Myöhemmin hän osallistui useisiin tapaustani käsitteleviin kokouksiin ja hänellä oli erityinen merkitys – sekä puolestani että minua vastaan. Tuolloin olin köyhä, mutta sain sattumalta pienen summan vuonna 1982. Matkustin takaisin Ateenaan. Siellä minulla oli useita lääkäreitä, ja siellä oli lähetin, joka oli erittäin tuhoisa, ja minun olisi pitänyt pystyä poistattamaan se. Se oli viimeinen poliisiviranomainen, joka asetti sen elokuussa 1978, ja se toimi hyvin matalataajuisella säteilyllä. Se sijaitsi syvällä oikeassa nenäkäytävässä, ja jo muutaman kuukauden kuluttua sen asettamisesta olin löytänyt ja tunnustellut sen pohjan. Otin yhteyttä parhaaseen ystävääni, joka oli radiologi, ja tapasin kirurgin. Mutta tutkimukset osoittivat, että helpoin tapa oli käyttää hammaslääkärin instrumentteja ja yrittää vetää se ulos. Joten kun saimme hammaslääkärin kiinni, hän kokeili tätä menetelmää, mutta se hajosi, hajosi tuhansiksi palasiksi ja vahvaa happoa valui nenääni. Hammaslääkäri yritti poimia mahdollisimman monta sirpaletta ja laittoi ne eräänlaiseen lasiin, jonka sain mukanani. Vuosien varrella se on kuitenkin kadonnut, eikä se ole outoa, koska SÄPO käy asunnossani eikä salaile sitä. Mutta ennen kaikkea oli mukavaa, että olin poistanut lähettimen, ja tarvitsin menestystä näinä aikoina, elämäni vaikeimpina vuosina.

Yksi ongelmista oli, ettei aivoprojekteista ollut taustamateriaalia. Ainakaan minä en ollut löytänyt sellaista. Mutta vuoden 1983 alussa törmäsin Samuel Chavkinin kirjoittamaan kirjaan nimeltä The Mind Stealers. Hän oli tunnettu kirjailija ja Yhdysvaltain tiedekirjoittajien yhdistyksen jäsen. Kirja käsitteli aivoteknologian väärinkäytöksiä ja kehitystä. Esipuheessa hän kiitti joitakin Yhdysvaltain yliopistojen professoreita heidän avustaan ​​tiedon hankkimisessa, ja Publishers Weeklyn arvostelussa kirjoitettiin:

”Big Brother -telemetria jokaisen kansalaisen valvontaan on suunnitteilla. Chavkinin ennustetta, jonka mukaan mielenhallintatekniikoista voisi tulla hallituksen, vankiloiden ja poliisilaitosten vakiovaruste, tukee vakuuttava dokumentaatio, jossa hän nimeää ohjelmiin osallistuvia virastoja ja ammattilaisia. Tärkeä ja järkyttävä kirja, joka herättää kiistoja ja raivoa.”

Lähetin kirjeen noin kahdellekymmenelle professorille ja muille hänen mainitsemilleen ihmisille pyytäen apua. Kerroin heille, mille olin alttiina, miten se oli alkanut, ja kirjoitin, etten tiennyt kuinka kauan selviäisin hengissä. Maaliskuussa 1983 sain vastauksen. Se tuli professori Aron Petter Lindstromilta Kalifornian yliopistosta, joka oli aikoinaan ollut naimisissa näyttelijä Ingrid Bergmanin kanssa. Hän oli valmis auttamaan minua. Jos vain lähettäisin hänelle röntgenkuvia, hän analysoisi ne. Ne lähetettiin 17. toukokuuta kirjattuna kirjeenä, ja toukokuun lopussa tuli ensimmäinen vastaus. Hän oli tutkinut kuvia yhdessä radiologian professorin kanssa ja löytänyt useita lähettimiä päästäni. Hän kirjoitti:

”Kallon röntgenkuvat näyttävät joitakin implantoituja lähettimiä, yhden aivojen sisällä ja kaksi juuri niiden alapuolella.”

Se oli suuri voitto. Nyt pystyin todistamaan, mille olin joutunut alttiiksi. Otin yhteyttä Punaiseen Ristiin, joka puolusti minua. Sama päti valtioneuvos Gustav Petréniin, joka ei ollut poliitikko, vaan Ruotsin korkeimman oikeuden puheenjohtaja ja kansalaisoikeusliikkeen perustaja. Kävin Hewlett&Packardilla Kistassa, joka auttoi monissa mittauksissa edistyneillä elektronisilla laitteilla. Monien testien jälkeen yksi heidän sähköinsinööreistään pystyi määrittämään, mitkä radioaallot tulivat päähäni. Per Wästberg osallistui kokouksiin, joita meillä oli KTH:ssa Punaisen Ristin ja H&P:n kanssa yhdessä monien muiden kiinnostuneiden kanssa. Suuri ruotsalainen viikkolehti julkaisi viisi sivua tapauksestani.

Valtakunnansyyttäjä Magnus Sjöbergille toimitettiin kirje, jossa oli 50 nimeä, mukaan lukien oikeustieteen ja tekniikan professoreita. Kirjeessä pyydettiin vastausta kysymykseen siitä, miten poliisin tai lääkäreiden suorittamaa pidätettyjen rauhoittamista ja lähettimien asentamista heidän päähänsä tulisi arvioida. Kirje toimitettiin 15. tammikuuta 1985, ja vastaus saatiin useiden provokaatioiden jälkeen. Valtakunnansyyttäjä selitti, että Tukholman pääsyyttäjä antaisi vastauksensa. Claes Zeimen ja Jonny Järlefeltin 13. toukokuuta 1985 päivätyssä päätöksessä ÖÅ ADII 76-85 vastattiin, että nämä teot eivät kuulu yleisen syytteen piiriin eivätkä siksi anna aihetta tutkintaan. Mahtavaa! Jos yksityishenkilö nukuttaisi ja implantoisi pääministerin pään, se johtaisi elinkautiseen vankeusrangaistukseen ja sitä kutsuttaisiin pahimmaksi terrorismirikokseksi – mutta kun valtio tekee niin kansalaisilleen, ihmiset kohauttavat olkapäitään ja sanovat, ettei ole olemassa lakeja, jotka kieltäisivät sen. Valtiopäivien puhemiehenä Birgitta Dahl vastasi yhtä yksikantaan todetessaan, ettei demokraattisella yhteiskunnalla ole oikeutta puuttua poliisin väärinkäytöksiin, koska niitä pidetään yksittäistapauksina.

Tämä tarkoittaa, että kenelläkään, joka ei pysty todistamaan tämän olevan järjestelmällistä toimintaa, ei ole myöskään oikeudellista suojaa ihmisoikeuksilleen. Tästä seuraa, että ihmisoikeuksia ei ole olemassa, koska ne perustuvat yksilöön, ja siksi se selvästi tarkoittaa, että meillä ei ole oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvaa yhteiskuntaa, kun ne, joiden on tarkoitus ylläpitää sitä, syyllistyvät vakavampaan rikokseen kuin se, jolta heidän on tarkoitus suojella väestöä.

Tuolloin (1984) olin laatinut samanlaisen kirjeen kuin tämä, kuvineen ja lääkärintodistuksineen, ja lähetin sen 349 kappaleena jokaiselle kansanedustajalle. Muutamat vastaukset käsittelivät sitä, miten kehitysvammaiset ihmiset saattavat suhtautua tähän julmimpaan ja pelottavimpaan aiheeseen, jonka parissa elämme. Yhdessä vastauksessa sanottiin: ”Näyttää siltä, ​​että siitä on jo muutama vuosi, joten ehkä se on jo vanhentunut, eikä asialle voi tehdä paljoakaan”. Toisessa vastauksessa sanottiin, että minä, joka olen niin hyvä puolustamaan omaa asiaani, miksi tarvitsisin parlamentin apua. Myöhemmin oikeusministeri Laila Freivalds suositteli, että menisin poliisin puheille, vaikka se olisikin enimmäkseen vastuun välttämistä. Asia on erittäin poliittinen, ja kun kyseessä on poliisi-lääketieteellinen ja yleinen valtion rikollisuus, jossa sekä hallitus, lääkärit että hallinto ovat yhdistäneet voimansa puolustuksen ylläpitämiseksi, poliisiraportilla ei ole sen enempää mahdollisuuksia kuin juutalaisella Hitlerin Saksassa olisi ollut raportilla Gestapoa vastaan. Kun myöhemmin otin yhteyttä SÄPOon ja pyysin nähdä, mitä henkilökohtaisessa tiedostossani oli, näin, että maltillisten Gunnar Hökmark oli lähettänyt kirjeeni heille jatkotoimia varten. Näin mainostettu demokratia toimii.

KGB aivoissa

Viimeisenä Intian-vuotenani (1981) aloin ottaa yhteyttä joihinkin ihmisiin, osittain selvittääkseni, mitä he tiesivät aiheesta, ja samalla kertoakseni tarinani ja nähdäkseni, voisivatko he auttaa minua. En tuolloin ymmärtänyt aivoteknologian laajaa käyttöä. Paras henkilö, johon otin yhteyttä, oli Delhin Pravdan johtaja, herra Shirokov. Meillä oli useita tapaamisia, ja hän oli ensimmäinen, joka kertoi minulle, että kyseessä oli laajamittainen projekti tietyissä maissa (tässä voit nähdä CIA:n muistion Neuvostoliiton tapahtumista, johon minäkin pääsin mukaan). Olin menossa kotiin Moskovan kautta Aeroflotilla, joten hän antoi minulle venäläisen professorin puhelinnumeron, jonka hän ajatteli minun pitäisi tavata. Ehkä hän voisi auttaa minua. Minulla olisi siellä kaksi päivää, joten minulla olisi ainakin aikaa luoda yhteys tai mahdollisesti pidentää viisumiani ja tehdä leikkaus.

Saapuessani Moskovan lentokentälle minua lähestyi Aeroflotin upseeri ja pyysi minua tulemaan mukaansa. Hän vei minut sivuun odottamaan jotakuta. Hetken kuluttua kaiuttimista kuulutettiin, että kaikkien Delhistä tulevien kauttakulkumatkustajien tulisi välittömästi mennä odottaviin busseihin. Mutta se ei koskenut minua. Viiden minuutin kuluttua pari venäläistä KGB-miestä tuli ja sanoi, että minun pitäisi tulla heidän mukaansa. Menimme myös busseihin, mutta erilliseen bussiin. Sen ulkopuolella oli 5–10 aseistettua sotilasta. Nousimme kyytiin ja minut käskettiin istumaan takapenkille. Samaan aikaan kaikki sotilaat nousivat kyytiin ja bussi ajoi pois. Toinen agenteista sanoi, ettei minulla ollut oikeutta mennä ulos Moskovassa tai soittaa puheluita. (En vieläkään tiedä, miten se saattoi tapahtua – oliko herra Širokov osallisena.) Hotellissa tulin lukittuun kerrokseen, josta en saanut poistua, enkä saanut mennä ravintolaan, mutta illallinen tarjoiltiin huoneeseen. Joka tapauksessa nukuin hyvin sinä yönä. Mutta aamun ensihetkestä lähtien huomasin, että jotakin oli tapahtunut. Tuntui kuin olisin kokenut sen niin usein. Päässäni oli painetta vasemmalla puolella, juuri nenänvarteni yläpuolella, ja uusi signaali, jota en ollut koskaan ennen kuullut. Olin vakuuttunut siitä, että KGB oli asettanut lähettimen päähäni, ja kolme vuotta myöhemmin pystyin myös vahvistamaan sen ja myös siihen menevän aallonpituuden.

Saatuaani tohtori Lindströmin lausunnot otin yhteyttä useisiin elektroniikkayrityksiin mitatakseni päähäni tulevia radioaaltoja. He pystyivät käyttämään spektrianalysaattoria, jossa oli erityinen antenni. Ensimmäinen oli radioyhtiö Brommassa, ja tutkimusten jälkeen he löysivät noin 20 kHz:n taajuuden, jonka he epäilivät voivan päästä aivoihin – kun lähdin heidän tiloistaan, taajuus katosi heidän näytöiltään. He sanoivat, että Ruotsissa oli vain yksi lähetin, jolla oli kyseiset ominaisuudet/taajuusalueet, se oli Ruotsin asevoimien pitkäaaltolähetin Smålannissa. Mutta nämä olivat vain viitteitä. Tarkempia selityksiä tulisi. Ainakin minulla oli jotain, mihin perustaa. Vaxholmissa sijaitseva radioyhtiö pystyi mittaamaan pari vastaavaa taajuutta. Nyt minulla oli jonkin verran tietoa, joten otin yhteyttä Hewlett & Packardiin, jonka he sanoivat olevan radioalan johtavia yrityksiä edistyneiden laitteiden kanssa. Siellä tapasin sähköinsinöörin, joka piti tapaustani mielenkiintoisena. Hän antoi paljon aikaa ja sitoutumista mittausten suorittamiseen, ja nyt alkoi aika, jolloin monet muutkin liittyivät mukaan. Meillä oli tapaamisia H&P:n ja heidän edistyneiden laitteidensa edustajien kanssa Kistassa, Punaisella Ristillä ja Karoliinisessa sairaalassa (näyttääksemme psykiatreille), missä muitakin implantoituja laitteita voitiin havaita – ja sähköinsinööri keskusteli yhden ystävänsä kanssa, joka työskenteli FRA:ssa (Ruotsin puolustusvoimien radiovirasto). Hän sanoi tapaamisessamme:

”Toin mukanani kaikkien mitattujen taajuuksien tulosteet ja näytin ne hänelle, ja hän kertoi minulle joitakin asioita. Mutta minun piti luvata hänelle, etten luovuta mitään eteenpäin, joten en voi sanoa paljoa – enempää kuin yhden asian – taajuus 19,6 kHz tuli Ruotsiin ensimmäisen kerran elokuussa 1981 ja se lähetettiin Neuvostoliitosta.”

En ollut koskaan kertonut kenellekään Moskovan tapahtumasta tai siitä, että olin palannut Moskovasta Ruotsiin tuolloin. Sähköinsinööri ei tiennyt mitään elämästäni. Näiden tietojen perusteella tiesin, että KGB oli implantoinut minut, mutta myös, että kaikki muut taajuudet, jotka olivat samalla spektrillä, joilla oli sama modulaatio ja vastaavat vaikutukset, olivat niitä, jotka menivät päähäni.

Lääkärit ryhtyvät toimiin

Kukaan ei voi kuvitella, kuinka voimakkaasti lääketieteellinen yhteisö reagoi, kun on vaarana, että se paljastuu samanlaiseksi kuin saksalaiset lääkärit, jotka tuomittiin toisessa Nürnbergin oikeudenkäynnissä. Se ylittää kaikki rajat, tekee mustasta valkoista, syyttää ja pitää valheita itsestään selvinä. Tietäen, että tohtori Lindströmin sanat olivat ristiriidassa johtavien ruotsalaisten lääkäreiden väitteiden kanssa, oli aivan normaalia, että he tekivät kaikkensa saadakseen Lindströmin perumaan lausuntonsa. Mutta ennen kaikkea tämä kohta osoittaa syyllisten lääkäreiden toimivan epätoivoisesti paljastumisen jälkeen. Syyskuun 13. päivänä 1983 professori Töres Theorell lähetti kirjeen useille ihmisille; professoreille, Per Wästbergille ja myös tohtori Lindströmille. Kirjeessä hän kirjoitti tietämättä olosuhteista tarkemmin:

”Kallon röntgenkuvien osalta on selvää, että niissä on vain yksi projektio, minkä vuoksi niitä ei todellakaan voida tulkita Lindstromin tavoin.”.

Vaikka todellisuudessa Lindstrom oli saanut kaikki ennusteet, jotka oli tehty Karoliinisessa ja myös Huddingen sairaaloissa. Muita naiiviuksia olivat:

 ”Ymmärtääkseni Näslundin esittämillä säteilyanalyyseillä ei ole todistusarvoa yksinkertaisen fysiikan tietämykseni perusteella. Keskusteluissani hänen kanssaan olen ymmärtänyt, että häneltä puuttuu tiettyjä säteilyfysiikan perustietoja… Hän ei muun muassa tiennyt sähkömagneettisen ja pitkittäisaaltoliikkeen eroja.”

Kuulostaa enemmän lapselliselta puheelta. Vika ei todellakaan ole hänen yksinkertaisessa fysiikan tuntemuksessaan, vaan enemmänkin sanojen takana olevassa ihmisessä. Mittaukset ja analyysit eivät olleet minun vastuullani, vaan Hewlett & Packardin sähköinsinöörin. Kuten olemme nähneet (katso loppu kaksi otsikkoa taaksepäin – KGB aivoissa), myöhemmin kävi ilmi, että juuri ne radioaallot, jotka olin näyttänyt Theorellille, pääsivät päähäni. Ne olivat viisi ulkonäöltään, voimakkuudeltaan ja modulaatioltaan identtistä sähkömagneettista radioaaltoa, jotka leijuivat tietyllä taajuusspektrillä. Ne kaikki olivat hyvin omaperäisiä, ja niistä näki, että ne sisälsivät paljon tietoa. On ymmärrettävä, että professorit ovat usein naiivimpia ihmisiä juuri siksi, että heillä on paljon tietoa hyvin pieneltä alueelta, mutta he uskovat voivansa toimia asiantuntijoina useimmissa asioissa.

Syyskuussa myös Karoliinisen sairaalan tohtori Magnus Lind kirjoitti Lindströmille yrittääkseen saada hänet perumaan lausuntonsa. Hän oli aiemmin ollut osallisena tapauksessani, koska hän oli Per Wästbergin ystävä. Samassa kuussa hän oli kirjoittanut lähetteen röntgeniin Karoliiniseen sairaalaan, jossa radiologi Bergstedtin lausunto oli tietenkin kielteinen. Lähetteestä näkee, kuinka lääkärit yrittävät kaikin tavoin pilkata kaikkia, jotka vastustavat heidän kaltoinkohteluaan. Tohtori Lind kirjoitti lähetteessä:

”Potilas kertoo, että hänen kasvoihinsa – kasvokudokseen – on istutettu aivoihin lähettimiä, jotka aiheuttavat hänelle voimakasta epämukavuutta.”

Ajatus kasvojeni jäljentämisestä oli vain tohtori Lindin oma keksintö. Sitten hän kirjoitti Lindströmille. Kirjeessään hän selitti, että Karoliininen oli tehnyt useita röntgentutkimuksia päästäni eikä ollut löytänyt mitään vieraita esineitä, joten Lindstrom ei tietenkään voinut esittää muita mielipiteitä! Lindstrom vastasi:

“That implies that you concluded I am totally misstaken regarding the skull roentgen films” 

ja kirjoitti, että hän oli ensin aikonut heittää Theorellin ja Lindin töykeät kirjeet roskiin, mutta tajusi myöhemmin asian vakavuuden ja kirjoitti vastauksen.

Kirjeessään Lindstrom kertoi osallistuneensa aiemmin oikeudenkäyntiin, jossa kolme Karolinskan lääkäriä oli tuomittu antaneensa vääriä lausuntoja, eikä hän ollut koskaan antanut heille anteeksi.

”Olen oppinut paljon Ruotsin lääketieteellisistä ja poliittisista ongelmista.”

ja viittasi myös Karoliinisen yliopiston professorin tapaukseen, jota oli parlamentaarisessa keskustelussa vaadittu erotettavaksi asemansa väärinkäytön vuoksi – asia, jonka pitäisi tapahtua useammin. Sitten hän kysyi tohtori Lindiltä, ​​olettiko hän, että Lindstromin antamat lausunnot olivat minun väärentämiäni röntgenkuvia. Hän antoi numeroita esimerkkeinä röntgenkuvista ja mietti, etteivätkö he itse nähneet selvästi näkyviä vieraita esineitä? Sitten hän viittasi Kalifornian yliopistossa pidettyyn kokoukseen, jossa hän oli näyttänyt röntgenkuviani neurokirurgeille, radiologeille ja patologeille ja että kaikki läsnäolijat näkivät implantoidut vieraat esineet. Sitten hän vastasi tohtori Lindin pinnallisiin väitteisiin, että olin hullu ja, kuten Lind oli antanut ymmärtää, että siksi on ymmärrettävä, että väittämäni oli myös hullua. Tässä osiossa näemme useita mielenvikaisten ajatusten ilmentymiä. Lindström kirjoitti vastauksena, ettei olisi outoa, jos jollakulla, joka on elänyt minun olosuhteissani monta vuotta, olisi myös sen oireita. Hän totesi, että toivottavasti tapaukseni ratkaistaisiin lääketieteellisesti ja kirurgisesti laillisen sijaan. Mutta tohtori Lind ei koskaan vastannut Lindstromin kolmisivuiseen kirjeeseen. Ei ollut paljon toivottavaa. Lindstrom ei luovuttanut.

Sen sijaan tohtori Lindstrom luovutti röntgenkuvat kahdelle muulle Kalifornian yliopiston lääkärille, jotka eivät tienneet tapauksestani mitään. He olivat professori Ingemar Wickbom, Sahlgrenskan sairaalan entinen röntgenosaston johtaja, ja professori Ricardo Centeno. Molemmat kirjoittivat lausunnoissaan, että he pystyivät havaitsemaan implantoituja lähettimiä. Näin ollen ruotsalaisten lääkäreiden vastahyökkäys oli antanut täysin päinvastaisen tuloksen. Nyt oli selvää, että heidän kirjeidensä tarkoituksena oli vain suojella sairaaloissa ja pidätyskeskuksissa tapahtuvia väärinkäytöksiä – ja vääristää Ruotsin politiikkaa. Mutta kun nämä uudet lausunnot (Wickbom/Centeno) lähetettiin tohtori Lindstromilta tukholmalaiselle lääkärille, joka ilmoitti niistä joillekin professoreille, radiologian professori Dan Greitz Karoliinisessa sairaalassa syytti tohtori Lindstromia professori Ingvar Wickbomin allekirjoituksen väärentämisestä! Tohtori Lindström kirjoitti tohtori Wickbomille 21. kesäkuuta 1984 ollessaan kesäasunnossaan Skånessa:

”…Kuinka Greitz voi edes pitää mahdollisena, että olen lähettänyt raportin, jossa on väärennetty allekirjoituksesi! Kuinka tämä Greitz-kaveri voi kirjoittaa noin?”

Kukapa ei näkisi, että heissä on jotain vikaa? Aiemmin ruotsalaiset lääkärit olivat syyttäneet minua Lindströmin lausuntojen väärentämisestä, ja nyt Lindströmiä syytettiin kollegan allekirjoituksen väärentämisestä. Johtavien professorien keskuudessa voi nähdä paljon sairauden oireita. He eivät halua nähdä todellisuutta eivätkä sitä, mistä hulluuden ja väärien lausuntojen lähde on peräisin. Se on niin naiivia, että pitäisi tietenkin keskustella siitä, keitä he ovat. Ne, jotka asettavat meille implantin nukutuksen aikana leikkausta varten, ja heidän kollegansa, jotka sitten suojelevat heitä antamalla vääriä lausuntoja ja tarvittaessa jopa julistavat meidät mielisairaiksi. Useat Sosiaali- ja terveysministeriön tieteelliseen neuvostoon valitut, lääkäreiden ja kirurgien kerma, ovat vuosikymmenten ajan olleet niiden joukossa, jotka ovat tehneet näitä potilaiden raiskauksia leikkausten aikana.

Joulukuussa 1983 tohtori Lindstrom kirjoitti vastauksen Töres Theorellille. Se johtui siitä, että toinen ruotsalainen professori, Gunnar Birke Huddinge-sairaalasta, oli kirjoittanut hänelle ja sanonut:

”Näin ollen emme voi vahvistaa tohtori P.A. Lindströmin lausuntoa.”

Hän puhuu enemmän kuin taistelukentän kenraali kuin sovittelija. Hän oli myös yksi niistä, jotka väittivät, ettei tekniikkaa ole olemassa. Lindström mainitsi Theorellille saamastaan kirjeestä ja vastasi:

’Tarkoitatko, että Näslundin psykiatrinen diagnoosi sulkee pois mahdollisuuden, että häneen olisi implantoitu vieras esine? En ymmärrä logiikkaa… Jos hän on skitsofreeninen, eikö se sulje pois muita lääketieteellisiä syitä? Näslundilla on tietysti paljon emotionaalisia ongelmia, vaikka hän olisi kokenut vain puolet siitä, mitä hän väittää… En ole koskaan lääkärinä ollessani saanut niin epäammattimaisia kommentteja ruotsalaisilta lääkäreiltä kuin tässä tapauksessa.’

Kaksisivuinen kirje lähetettiin tohtori Theorellille, tohtori Birkelle, tohtori Lindille ja minulle. Kukaan lääkäreistä ei vastannut siihen. Muutama vuosi myöhemmin Per Wästberg meni naimisiin Theorellin sisaren kanssa ja katkaisi siten myös kaikki yhteydet minuun. Se, että lääkärit syövät ihmisiä ja tuhoavat elämiä, kuuluu uuteen lääketieteelliseen etiikkaan. Lääkäreillä tarkoitamme tässä ensisijaisesti lääketieteen, kirurgian ja psykiatrian professoreita – johtajia, jotka levittävät ihmisiin kohdistuvaa kaltoinkohtelua alaistensa keskuuteen. Voit helposti nähdä sen tarinastani ja sen, että epäinhimillisyys on suurin uhka elämällemme.

Muita täsmälleen samaa asiaa sanoneita ovat AAAS, maailman arvostetuin tieteellinen järjestö, joka selitti juuri näin kirjassaan The Breaking of Bodies and Minds (1985), jonka julkaisi yksi heidän johtavista lääkäreistään, tohtori Elena Nightengale:

 “Kirja herättää erittäin haastavia ja vaikeita kysymyksiä. Kuinka on mahdollista, että kaikkein inhimillisimpien ja myötätuntoisimpien ammattien edustajat voivat osallistua vakavimpiin ihmisoikeusloukkauksiin?… Neljäkymmentä vuotta Nürnbergin jälkeen kidutus ilman edes leikitään tekevän tutkimusta on kuitenkin monissa maissa tullut yleiseksi hallinnon välineeksi. Nykyaikainen lääketieteellinen tietämys ja tekniikat, ja toisinaan myös lääkärit, ovat osallisina tässä kidutuksen ”epidemiassa”… Kuten Orwellin painajainen ennusti, pystymme nyt tehokkaasti ja laajassa mittakaavassa rikkomaan kehoja ja mieliä. Jotta voisimme jättää Orwellin vuoden 1984 pelot taaksemme, meidän on asetettava lääketieteellinen etiikka ja kansainvälisesti määritellyt ihmisoikeudet eteemme… Toivomme, että terveydenhuollon ammattilaiset ja muut pitävät tätä kirjaa hyödyllisenä ymmärtääkseen paremmin joitakin lääketieteen harjoittamiseen liittyviä moraalisia ja eettisiä ongelmia sekä ihmisoikeusloukkausten laajuutta ja luonnetta kaikkialla maailmassa.”

Se vahvistaa kaikki esittämäni väitteet.

Mutta oli muitakin, jotka halusivat osallistua haasteeseen ja asettuivat minun puolelleni. Yksi suurimmista yllätyksistä oli pääsyyttäjä K.G. Svensson. Olimme tutustuneet toisiimme rikollisena ollessani ja meillä oli hyvät välit, vaikka olimmekin vastakkaisilla puolilla valtavassa, kolme kuukautta kestäneessä oikeudenkäynnissä vuonna 1975, jossa useita tuomittiin, mutta minä selvisin hengissä. Syyttäjäviranomaisen paperilla hän kirjoitti:

”Ilmoitan täten, että olen ottanut huomioon lähettämänne asiakirjat aivojen lähettimien ongelmasta. Olen päättänyt toimittaa asiakirjat terveys- ja sairaanhoidon vastuulautakunnalle jatkotoimenpiteitä varten.”

Vaikka raportti tuli pääsyyttäjältä ja kolme lääkäriä vahvisti lähettimien toimivuuden, K.G. Svenssonin raportti hylättiin. Se kertoo paljon yhteiskunnastamme. Missä ovat ihmisoikeudet ja demokratia, kun valtio on kannibaali?

Muita ihmisiä, jotka myös osoittivat solidaarisuuttaan, olivat asianajajani rikosvuosina, jolle olin jo maininnut, mitä minulle koettiin. Lars Bergmark oli aina kunnollinen ja tapasimme edelleen aika ajoin. Hän kirjoitti 8. helmikuuta 1984:

”Luettuani läpi toimistolleni luovutetut asiakirjat olen yrittänyt tavoittaa teitä puhelimitse. Koko nyt saatavilla oleva kokoelma on erittäin kiinnostava. Petter Lindströmin väite, että hän löysi kolme implantoitua lähetintä, on tietenkin erittäin mielenkiintoinen.”

Samaan aikaan Ruotsin korkeimman oikeuden puheenjohtaja ja kansalaisoikeusliikkeen perustaja Gustav Petrén oli myös alkanut auttaa minua. Hän pyysi sihteeriään Ulla Franzenia lähettämään kirjeen useille sveitsiläisille sairaaloille ja kysymään, suorittaisivatko ne tarvittavan leikkauksen. Tohtori Jean-Luc Robert oli yksi niistä, jotka vastasivat ja kirjoitti tutkineensa lähetettyjä röntgenkuvia ja nähneensä implantoituja lähettimiä, mutta vetäytyi ottamasta kantaa tajuttuaan, että kyseessä oli kriittinen asia, ja ajatteli, että se pitäisi ratkaista Ruotsissa. Useat lääkärit tekivät saman oletuksen. Seuraava tiedustelu tehtiin 16 yliopistoklinikalle ympäri Eurooppaa. Kukaan ei halunnut olla missään tekemisissä asian kanssa. Se ei tietenkään johtunut vain pyhästä kollegiaalisesta solidaarisuudesta, vaan koska he itse olivat osallisina vastaavissa väärinkäytöksissä. Näin tapahtuu erityisesti tutkimussairaaloissa, joita kutsutaan yliopistosairaaloiksi.

Vuoden 1984 alussa olin onnistunut käymään läpi Ruotsin oikeusjärjestelmän ja pystyin osoittamaan, ettei mikään instituutio – oikeusasiamies, Ruotsin perustuslakituomioistuin, hallitus, hallinto-oikeus, vastuulautakunta, sosiaalilautakunta tai mikään muukaan – halunnut auttaa minua. Siksi pystyin ilmoittamaan tapauksestani Euroopan ihmisoikeuskomissiolle Strasbourgissa. Tapaukselle annettiin numero 10816/84, ja ruotsalainen edustaja Erik Fribergh toimi välittäjänä minun ja tuomioistuimen välillä. Ihmisoikeuksien suojelemiseen tarkoitetut oikeusprosessit muistuttavat toiminnassaan monia asioita Saksan natsien kansanoikeuksista. Tuomiot eivät ole perusteltuja – kysymyksiä ei esitetä – selityksiä kannoista ei anneta – eri edustajien äänestys on salainen – oikeudenkäynti on suljettu ilman mahdollisuutta osallistua ja esittää argumentteja. Toimitettuaan heille useita asiakirjoja, jotka tukivat Ruotsin viranomaisten kantaa, sekä todisteita päässäni olevista lähettimistä, Fribergh kirjoitti minulle 2. toukokuuta:

”Komission päätös osoittaa, ettet ole käyttänyt kaikkia kansallisia oikeussuojakeinoja. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa komission esittämä syy valituksesi hylkäämiseen. Komission sisäisten menettelyjen osalta en voi antaa lisätietoja.”

Sen jälkeen tapasin Gustav Petrénin hallitusoikeudessa 18. syyskuuta 1984 ja nauhoitin keskustelumme. Seuraava on ote siitä:

Minä – Olenhan osoittanut, että kaikki valtion instituutiot, myös syyttäjäviranomaiset ja hallitus, ovat kieltäytyneet ottamasta tapauksiani käsiteltäväksi. En tiedä, miten voisin nostaa siviilikanteen.

Petrén – Ei, ymmärrän sen, mutta komissio ei puutu asiaan. Mutta sitä he syyttävät.

Minä – Toinen asia, josta Euroopan komissio kirjoittaa, on se, että tämä ei ole ainoa hakemukseni hylkäämisen syy. Kun kysyn syitä, he eivät vastaa.

Petrén – Ei, Friberghkään voi tehdä sitä. Hän ei tiedä, mitä Euroopan komissio ajattelee.

Minä – Mutta eikö olekin outoa, ettet saa tietää syitä? Minun tapauksessani viisi lääkäriä vahvistaa lähettimien aitouden lausunnoissaan. Joten voitko sanoa, että minulla on laillinen näyttö?

Petrén – Kyllä, sitä kokeillaan sitten yhdessä vaiheessa.

Minä – Petrén sai äskettäin kirjeen, joka oli osoitettu oikeusasiamiehelle, ja se hylättiin ilman perusteluja. Eikö oikeusasiamies toimi parlamentin aikomusten mukaisesti? Eikö oikeusasiamies olisi tutkinut asiaa, jos hän olisi katsonut, että jotain väärää oli tapahtunut?

Petrén – Kyllä hän tekisi niin. Mutta heillä on oikeus tehdä mitä haluavat, ja he tekevätkin niin.

Minä – Mitä voitte sanoa hallituksen kannasta? He sanovat, ettemme tutki tätä. Voitteko sanoa, että tämä on hallituksen tarkoitusperien mukaista?

Petrén – Kyllä, niin voisi sanoa. He ovat kieltäytyneet tutkimasta asiaa.

Minä – Onko hallitus siis osoittanut olevansa solidaarinen tämän asian suhteen?

Petrén – Totta kai.

Koska tilanne on tällainen, ei ole mahdollista saada kirurgista apua tai oikeudellista apua minkään ruotsalaisen valtion instituution kautta, jotta pääni implantit tai mielisairaaksi leimaaminen voitaisiin poistaa. Mutta jatkoin eteenpäin ja lähetin kaikille, jotka olivat olleet mukana julistamassa minua mielisairaaksi, kirjeen, jossa otin esille tapaukseni, siteerasin heidän perustelujaan ja liitin mukaan kolmen lääkärin lausunnon, jossa todettiin, että minulla oli oikeus ja he olivat väärässä. Nyt haluan kuulla, mitä te sanotte – ja päästä eroon mielisairausrekisteröinnistä, kirjoitin. Kirje lähetettiin kuraattori Elisabet Sörensenille, psykologi Bo Vinnarsille, tohtori Annmari Jonssonille ja tohtori Janes Jezille syyskuussa 1984, mutta kukaan heistä ei vastannut. Vastausten puuttuminen kertoo kuitenkin tarpeeksi heidän halustaan välttää rikos, jonka he ovat tehneet myös monia muita terveitä ihmisiä kohtaan.

Paljon kertova vastaus annettiin samaan aikaan kirjoitukseni yhteydessä Huddingen sairaalan röntgenosaston klinikan johtajalle, tohtori Gabrielssonille. Mainitsin, että tohtori Svahn oli tehnyt minulle röntgentutkimuksen kuusi vuotta aiemmin ja tietoisesti väärän lausunnon vuoksi minut oli julistettu mielisairaaksi. Mainitsin, että toinen lääkäri oli pyytänyt kuvat ja tutkittanut ne, että implantoidut lähettimet olivat selvästi näkyvissä ja että minulla oli nyt röntgenkuvat hallussani. Vastauksena tähän hän kirjoitti:

”Olette kirjeessänne ilmoittanut, että teillä on alkuperäiset kuvanne 3. marraskuuta 1978. Pyydän teitä palauttamaan ne Huddingen sairaalan röntgenosastolle mahdollisimman pian, koska kuvat ovat meidän omaisuuttamme.”

Professori Nils Gabrielssonin allekirjoitus. Siinä kaikki. Hän ei pitänyt sanankaan arvoisena sitä, että tohtori Svahn oli esittänyt valheellisen lausunnon ja mitä seurauksia siitä minulle koitui, tai yleisesti ottaen sitä, mitä otin esiin kirjeessäni. Tyhmää saatat ajatella, mutta se näyttää olevan professorien vakiomalli. Mutta minulla on tietenkin röntgenkuvat. Asiasta keskustellaan vielä, ja silloin on tärkeää, että ne ovat todisteena. Vanhalla Draculalla oli lempinimi lävistäjä, koska hän lävisti uhrinsa seipäisiin, kun taas nykyajan Draculaa ja hänen kollegaa tohtori Frankensteinia pitäisi kutsua lempinimellä implantoija, koska hän laittoi elektrodeja uhriensa aivoihin.

Uusi mielenterveysselvitys

Saatuaani tohtori Lindströmin lausunnon, tapahtui onnettomuus. Se tapahtui Värmdön huvilassa, jossa asuin, ja oli suora seuraus unettomuudestani ja kehoni heikkoudesta. Satuin putoamaan kellariin johtavista portaista ja avasin haavan päähäni. Makasin puolipyörtyneenä, kun toinen talon asukas näki minut ja soitti ambulanssin. Nackan sairaalassa poliisi tuli hakemaan minut ja vei minut Långbron sairaalaan. Heillä on omat menettelytapansa kaltaisteni ihmisten hoidossa. Kun saavuin Långbron sairaalaan syksyllä 1983, he lukitsivat minut huoneeseen – istuin siellä puoli tuntia, ennen kuin ovi avattiin ja ylilääkäri, klinikan johtaja, psykiatri Bertil Nandorf ilmestyi paikalle. Hän ontui kepillään, asettui eteeni, nosti kepin kasvojeni eteen ja sanoi voimakkaalla äänellä:

”Joten sinä yrität osoittaa, että päähäsi on asennettu lähetin?”

Totta kai, sanoin, minulla on siitä myös lääkärinlausunnot. Sitten hän laski kepin, ojensi minulle oikean kätensä, jonka otin – hän puristi sitä voimakkaasti, ikään kuin yrittäen murskata sen, ja sanoi: ”Tunnen tohtori Lindströmin lausunnot. Sinut pidetään täällä”. Selvä viittaus siihen, että olisin nyt jumissa ja saisin uuden mielisairausdiagnoosin. Sen jälkeen hän päästi irti otteestaan, kääntyi ympäri ja ontui ulos. Samana päivänä, ilman tutkimusta tai selitystä, ilmoitettiin, että minut oli otettu pakkohoitoon ja että kärsin skitsofreniasta. Mutta kaikki menisi juuri päinvastoin kuin tohtori Nandorf halusi.

Klinikalla oli 15 muuta pakkohoitoon otettua potilasta. Kun kerroin tilanteestani, miksi olin siellä ja implantteista, sain vastauksen. Useat olivat iloisia, kun saivat vihdoin puhua jonkun kanssa, joka ymmärsi, mitä he olivat kokeneet. Kuulin heidän tarinansa ja kirjoitin muistiin heidän nimensä, mihin implantit oli asennettu ja mitä he olivat joutuneet kestämään. Yhtä naisista, Gun Perssonia, autoin sitten röntgentutkimuksessa. Siellä näkyi implantoidut elektrodit (katso röntgenkuva).

Hänellä ei ollut koskaan ollut mielenterveysongelmia, mutta äitinsä kuoleman yhteydessä hän vaipui pysyvään masennukseen. Siksi hän haki apua Långbron mielisairaalasta joulukuussa 1979. Siellä hänet kuitenkin nukutettiin ilman hänen osallistumistaan, ja sitten hänen aivoihinsa istutettiin elektrodeja. Tutkimuksen nimissä tehdyn projektin myötä Gun altistui kauhulle, aivojen muutoksille, jotka tekivät hänestä aggressiivisen, saattoivat saada hänet etääntymään miehestään ja omaksumaan käyttäytymismalleja, joita hänellä ei ollut koskaan ollut. Hänestä tuli myös äänien uhri, jotka antoivat käskyjä, keskustelivat hänen ajatustensa kanssa ja loivat kaaosta hänen elämäänsä. Aivan kuten omat kokemukseni 10. maaliskuuta 1972 jälkeen. Hän oli tietoinen ongelmasta, ainoasta syystä, miksi hänet piti ottaa sairaalaan kerran tai kaksi vuodessa. Toinen nainen, jolla ei ollut koskaan ennen ollut mitään tekemistä psykiatrian kanssa, oli Ulla Lund. Hänelle oli tehty leikkaus Södersjukhusetissa helmikuussa 1979 yhden Ruotsin tunnetuimpien kirurgien toimesta. Hän oli istuttanut hänelle elektrodin, ja sitten hänelle tehtiin julma aivokoe, joka pilasi hänen elämänsä täysin. Ennen leikkausta hän oli työskennellyt metronkuljettajana eikä hänellä ollut koskaan ollut mitään ongelmia. Långbrossa oleskelunsa jälkeen kristillinen seurakunta piti hänestä huolta, ja 32 vuotta myöhemmin he pitävät hänestä edelleen huolta, jotta hän selviäisi.

Ensimmäisten päivieni aikana Långbrossa olin saanut täysin uudenlaisen ymmärryksen aivokokeiden laajuudesta. Vaikka kukaan potilas ei kertonut meille keskusteluistamme, supertietokone tunnisti vaaran välittömästi ja hälytti. Niinpä minut, jonka piti olla lukkojen takana, heitettiin ulos neljän päivän kuluttua. Psykiatri tuli paikalle maanantaiaamuna aikaisin ja sanoi: ”Sinun on poistuttava klinikalta välittömästi.” Ilman keskustelua psykiatrin kanssa sain vain päätöksen, että kärsin skitsofreniasta. Tämä kertoo sen sijaan psykiatrian mielettömyydestä ja antaa totuudenmukaisemman kuvan sekä psykiatreista että mielenterveyspotilaiden vaikeiden ongelmien syystä, joita hyödynnettiin tutkimusprojekteissa. Bestseller-kirjailija Gordon Thomas julkaisi kirjan Journey Into Madness vuonna 1989. Se kertoi tohtori Ewen Cameronista, yhdestä maailman johtavista psykiatreista, josta tuli maailman pahamaineisin lääkäri, joka työskenteli CIA:lle. Thomasin kirjan esittelytilaisuudessa kirjoitettiin:

”Kirja kertoo kauhistuttavia tarinoita potilaista, jotka ovat selvinneet CIA:n suunnittelemista ja yhden maailman merkittävimmistä psykiatreista, Maailman psykiatrisen yhdistyksen puheenjohtajan, tohtori Ewen Cameronin, johtamista tutkimusohjelmista… Nykyaikainen lääketiede ja -teknologia ovat aloja, joilla erityisosaamista omaavat tietävät tarkalleen, miten sitä käytetään uhriensa fyysisten ja henkisten tilojen hyökkäämiseen… Eettisiä lupauksia rikotaan laajalti joka päivä lääkärien toimesta, jotka hyväksikäyttävät, kiduttavat ja vahingoittavat potilaita lääketieteellisissä kokeissa. Nämä teot täyttävät kidutuksen määritelmän Yhdistyneiden Kansakuntien, Amnesty Internationalin ja muiden ihmisoikeusjärjestöjen mukaan.”

Tohtori Bertils Nandorfin potilaat kertoivat meille, kuinka vastaavia hankkeita oli meneillään Ruotsissa. Minun tapauksessani kuvataan tarinan toista puolta, mielisairautta selittävien selitysten käyttöä poliittisiin tarkoituksiin. Gordon Thomas julkaisi kirjansa CIA:n ollessa matkalla oikeudenkäyntiin Washingtonissa. CIA:n Kanadan kokeiden uhrien asianajajat syyttivät häntä. Myös Kanadan sosiaaliturvaviranomainen osallistui kokeisiin.

Hän kirjoitti:

”Tri Cameron jatkoi tutkimustulostensa julkaisemista maailman johtavissa lääketieteellisissä julkaisuissa. American Journal of Psychiatry -lehdessä hän raportoi tutkimuksesta: ”Sanallisten signaalien toistuminen aivoissa, muutokset psyykessä ja käyttäytymisessä”. Artikkelissa väitettiin, että itsetunto, asenteet ja henkilökohtaiset ihmissuhteet muuttuivat merkittävästi psykologisen paineen alla.”

Tohtori Cameron on erityisen kiinnostava, kun tarkastellaan psykiatriaa, koska hänen menetelmänsä otettiin käyttöön ympäri maailmaa. Kolme sairaalaklinikkaa, joita hän johti Montrealissa, muutettiin CIA:n johtamiksi tutkimuskeskuksiksi, joissa kehitettiin kidutusta ja aivokontrollia. CIA-Cameron kehitti tekniikan, jossa aivot kytkettiin toisiinsa, jotta puhe voitiin siirtää suoraan aivoihin. Kanadan sosiaaliministeriö myönsi jo 1950-luvulla rahoitusta tietyille tutkimusprojekteille. Niitä toteutetaan kaikkialla teknisesti kehittyneessä maailmassa, kuten Ruotsissa, Englannissa, Uudessa-Seelannissa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa, ja niitä tukevat puolustusalan tutkimus, sosiaaliviranomaiset ja salaiset poliisilaitokset. Verbaalisilla signaaleilla tarkoitetaan suoraa viestintää aivojen ja ihmisten ajatusten kanssa.

Toinen CIA-Cameron-paljastusten yhteydessä julkaistuista kirjoista oli psykiatrin kirjoittama, jonka isän elämä oli tuhoutunut tohtori Cameronin kokeiden vuoksi. Hän käsitteli puheensiirtoa, jota tutkimusraporteissa kutsutaan ”verbaalisiksi signaaleiksi” (verbaaliset – puhutut tai kirjoitetut). Kirjassaan A Father, a Son and the CIA (1989) hän kirjoitti:

”…Kanadan sosiaaliministeriö myönsi varoja useilla kierroksilla 1950-luvun alkupuolelta lähtien tohtori Cameronin potilaskokeisiin. Yksi ensimmäisistä hankkeista, nimeltään 604-5-14 (1950-54), oli käyttäytymislaboratorion perustaminen, jossa tutkimusta tehtäisiin käyttämällä tehokasta sähköshokkihoitoa, eristämistä ja psykologista painetta. Toinen 51 860 dollarin apuraha myönnettiin kokeelle ”Tutkimukset tekijöistä, jotka edistävät tai estävät persoonallisuuden muutosta yksilöillä, jotka altistuvat toistuville verbaalisille vihjeille”. ”

Se oli vaikutusvallan ja käyttäytymisen muutosten siirtymisen alku ihmisissä, joilla ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, miksi puhe ja käskyt tunkeutuivat heidän aivoihinsa. Itse altistuin sille 13 vuoden ajan. 10. maaliskuuta 1972 Piccadilly-hotellin nukutuksen jälkeen vuoteen 1985, jolloin onnistuin saavuttamaan muutoksen aivokokeissa. Professori Lars Kristiansson, joka oli mukana KTH-aivokokeen kehittämisessä 1970-luvulla, sanoi Ruotsin radion julkaisussa, että nykyajan (viitaten vuoteen 1980) supertietokoneet pystyvät jopa puhumaan cockney-aksentilla. Mutta psykiatrit, jotka itse kehittivät kokeita, nukuttivat vankeja, istuttivat elektrodeja heidän aivoihinsa ja käyttivät potilaita tutkimuksessa, kutsuvat sitä hulluiksi ajatuksiksi. Ymmärrämme paljon paremmin, keitä hullut ovat nyt, kun julkinen keskustelu on alkanut joukkotiedotusvälineissä. Projekti, jossa käytetään verbaalisia signaaleja, jotka kommunikoivat ihmisten ajatusten kanssa, on laaja. Venäläinen professori Smirnoff, joka osallistui saksalaiseen televisio-ohjelmaan Geheimes Russland vuonna 2004, sanoi, että pelkästään Moskovassa on 6 000 zombia. Ruotsissa heitä on tuhansia, ja heillä kaikilla on ääni päässään. Voimme lukea heistä sanomalehdistä ymmärtämättä mitään heidän hulluuksiensa ja raakojen murhiensa syystä. Myös EU-komission eettinen neuvosto käsittelee asiaa sotilashakemusten yhteydessä (katso alla).

Puolustusministeriö hyökkää

Yksi tärkeimmistä asioista, joihin poliitikkojen on kiinnitettävä huomiota, kun valtion rikollisuus muuttuu normaaliksi osaksi politiikkaa, on hiljentää ne, jotka saattavat paljastaa toiminnan. Dagens Nyheter julkaisi paljastavan artikkelin 26. huhtikuuta 1997. Se käsitteli tilannetta Norjassa ja sen otsikko oli Salainen verkosto paljastettu Norjassa. Norjan puolustusministeriön entinen valtiosihteeri Oddmund Hammerstad oli julkaissut tietoja siitä, että puolustusministeriötä käytettiin ihmisten vaientamiseen.

Hän kirjoitti, että verkosto oli demokraattisen valvonnan ulkopuolella ja oli ollut olemassa kylmän sodan ajoista lähtien. Ruotsin tilanteeseen on vain muutamia yhtäläisyyksiä. Hänen sanansa ”valtaeliitistä, jonka juuret ovat toisen maailmansodan ajoilta”, viittaavat paljon enemmän natsien ajatusmaailmaan kuin siihen, että se koostuisi samoista ihmisistä, jotka olivat siellä 50–60 vuotta sitten. Se, että puolustusvoimien erikoisyksiköiden henkilöstöä käytetään ihmisten vaientamiseen, osoittaa joka tapauksessa, että on paljon keskeisiä asioita, joiden ei pidä tulla julki. Verkosto ei ainoastaan ​​suojaa rikollisuutta ”salaisissa valtion elimissä”, kuten Hammerstad niitä kutsuu, vaan palvelee myös hallituksen tarkoituksia. Tätä organisaatiota voitaisiin paremmin kutsua valtion torpedoliigaksi. Ruotsissa jäsenille annetaan merkittäviä tehtäviä muun muassa puolustusministeriössä, ja heillä voi olla titteleitä, kuten virastopäällikkö, vaikka heidät on itse asiassa koulutettu murhaamaan ja tuhoamaan ihmisten elämää fyysisesti ja psyykkisesti. Hammerstadin verkosto pätee yhtä lailla Ruotsiin, ja hänen sanansa hyväksikäytöstä ovat tietenkin koko operaation ydin. Erinomainen esimerkki uhkakuvien neutraloinnista Ruotsissa sopii hyvin tapaukseeni. Se sisältää myös useita eri valtiorikollisuuden elementtejä; murtovarkauden, varkauden, murhan yrityksen – mutta myös epäonnistumisen, paljastumisen, poliisiraportin ja lumimyrskyn, kun aiottu murhaaja löydetään ja pakenee Tukholmasta. Tekijällä oli myös korkea asema puolustusyksikössä Karlstadissa, ja tapaus sattui vuonna 1984.

Vuosi sen jälkeen, kun tohtori Petter Lindstrom oli antanut lausuntonsa, olin ilmiselvästi vaaraksi salaisuudelle. Vuonna 1984 tapaukseeni oli sekaantunut monia ihmisiä. Viranomaisten oli tehtävä asialle jotain. Tuolloin vuokrasin osan paritalon alakerrasta Norr Mälarstrandissa. Asunnon omistaja oli harvoin kotona, koska hän oli sairaalassa. Kerran, kun hän tuli kotiin käymään, hänellä oli mukanaan keski-ikäinen mies. Hän selitti, että mies oli ottanut häneen yhteyttä, koska hän tarvitsi asuntoa. Rouvalla oli työpaikka puolustusministeriössä, ja hän sai vuokrata kaksi huonetta asunnon yläkerrasta. Tämä tarkoitti, että asunnossa oli kaksi vuokralaista. Normaalioloissa meidän ei olisi koskaan tarvinnut nähdä toisiamme, koska puolustusvoimien miehellä oli oma sisäänkäynti eikä hän vuokrannut osaa keittiöstä, joka sijaitsi asunnon alakerrassa.

Mutta asioita tapahtui heti alusta alkaen. Joku meni huoneeseeni ja vei papereita, röntgenkuvia, kirjoja ja muita esineitä. Se tapahtui joulukuun 1984 ensimmäisinä viikkoina. Vaikka lukitsin oven, oli selvää, että joku oli ollut huoneessani. Joulukuun 17. päivänä heräsin onneksi aikaisin, kello 7. Huoneessa haisi kaasulle. Menin ulos keittiöön, joka oli aivan ulkopuolella, ja huomasin kaasuhanan olevan täysin auki. Kaikki liitännät olivat kunnossa. Menin yläkertaan ja valokuvasin vaatekaappeja ja armeijan vuokraamia huoneita. Siellä oli vain muutamia tavaroita, pari vaatetta ja kirja. Ilmeisesti hän ei asunut siellä, vaan vuokrasi huoneet vain päästäkseen lähelleni. Tein hänen taustansa tarkistuksen. Hän oli puolustusministeriön toimistopäällikkö, rekisteröity Karlstadiin ja nimellä XXXX Birger XXXXXXX, XXXXXX-XXXX. Samana iltana, 17. joulukuuta, otin häneen yhteyttä ja ilmoitin, että hänet oli paljastettu. Että ymmärsin kuka oli ollut huoneessani pari viikkoa ja varastanut tavaroita ja avannut myös kaasuhanan. Ilmoitin, että seuraava askel oli poliisiraportti murhan yrityksestä ja kaikesta muusta. Seuraavana päivänä ketään ei näyttänyt olevan yläkerrassa, ja 20. joulukuuta hän oli poistunut asunnosta, lukinnut oven ja heittänyt avaimet postilaatikkoon. Sen jälkeen kaikki palasi normaaliksi. Poliisiraportti tehtiin, mutta se hylättiin nopeasti. (Miestä vastaan ​​on lisää todisteita, joita ei ole tässä mainittu.)

Mediakielto

Aivoprojekti on ollut laaja ja jatkunut 60 vuotta ilman, että joukkotiedotusvälineet olisivat ottaneet aiheen esille. Maailman arvostetuin sanomalehti on kyllä ​​vaatinut laajempaa keskustelua pariin otteeseen. Mutta se oli yli 30 vuotta sitten. Kun yhä useammat aivot liitettiin projektiin ja siitä tuli kansainvälinen poliittinen ohjelma, sitä suuremmaksi hiljaisuus kävi. Le Monde kirjoitti vuonna 1948: ”Ensimmäinen suuri muutos ihmisaivoissa.” Euroopan komission eettinen komitea kirjoitti 57 vuotta myöhemmin:

”Nyky-yhteiskunta kohtaa muutoksia, jotka liittyvät ihmisen perimmäisen luonteen antropologiseen olemukseen… Joidenkin rajaton vapaus voi olla vaaraksi toisten terveydelle ja turvallisuudelle… Kuten muillakin aloilla, vapaus käyttää implantteja omassa kehossa vapauden periaatteena voi törmätä mahdollisesti kielteisiin sosiaalisiin vaikutuksiin.”

Mikään aihe ei vaihda keskenään oikeaa ja väärää – tosiksi tai epätosiksi – yhtä paljon kuin tämä. Miksi mediassa ei sitten ole tullut esiin mitään? Mikä on sallinut asian pysyä tuntemattomana, kun nyt lukuisat kirjat, New York Times, tiedemiehet ja EU-komission eettinen ryhmä professori Hermerénin kanssa ovat vaatineet, että aivojemme hyväksikäytöstä on keskusteltava? Miksi kulttuurihenkilöt, toimittajat ja vapaamieliset ihmiset eivät ota kantaa ja uskalla seistä polttavimman kohtaamamme asian takana? Senaattori John Glenn omisti viimeiset kolme vuottaan senaatissa sen tutkimiseen ja kutsui sitä puheessaan vuonna 1997 yhdeksi tärkeimmistä asioista, joiden kanssa elämme. Sitä asia edustaa. Koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa ei ole ollut risteystä, jossa ihmisen olemassaolo maan päällä olisi ollut niin uhattuna tuhoisien vallan intressien taakse. On täysin merkityksetöntä, ohjaavatko tätä kehitystä CIA:n, Hitlerin, FOI:n vai Al-Quidan ajatukset. Yksityiskohdat ovat merkityksettömiä, kun on kyse jatkuvasti kasvavan ihmisaivojen määrän – täysin ihmiskunnan tietämyksen ulkopuolella olevan – täydellisen hallinnan ja suunnan luomisesta elämän ja yhteiskunnan uudelleenmuokkaamiseksi.

Miksi Ruotsin maailmantuntoinen Per Wästberg ei ole protestoinut? Hän oli mukana asiassa 30 vuotta sitten ja sotkeutui asiaan. Tuolloin hän piti aihetta niin tärkeänä, että hän käytti paljon aikaa sen selvittämiseen? Nyt kun hänen pahimmatkin pelkonsa ovat osoittautuneet aiheelliseksi, hän seisoo sen sijaan Göteborgin kirjamessuilla vuonna 2010 ja kerää allekirjoituksia Etelä-Afrikassa säädetyn epäoikeudenmukaisen lehdistölain puolesta! Syyt voivat vaihdella eri ihmisillä, mutta tässä on selitys sille, miksi jotkut ihmiset, joilla olisi mahdollisuus tehdä hyvää, sen sijaan osallistuvat elämän tuhoamiseen maan päällä, jos heidän pelkuruutensa ja yksisilmäisyytensä saavat vallita.

Meidän on ymmärrettävä paremmin, keitä he ovat, ne, jotka heijastavat loistoaan joukkotiedotusvälineiden reportaaseissa, ilmaisevat halveksuntaansa kansakuntia ja henkilöitä kohtaan, kunhan ne ovat riittävän kaukana maantieteellisesti tai ajallisesti. Ne, joilla on nimi, jotka ovat kuuluisia, istuvat jossakin akatemiassa tai kirjoittavat rikosromaaneja, jotka yllyttävät naiiviuteen ja ylistävät poliisia. Tämä koskee myös Fredrik Reinfeldtia, joka puhuu ihmisoikeuksista ja henkilökohtaisesta vapaudesta, mutta on suurin vastuuhenkilö aivojen kehityksestä valtion raiskausten kautta. Lisäksi on niitä, jotka puhuvat David Isaakista ja hänen 10-vuotisesta vankeudestaan, mutta kieltäytyvät näkemästä oman maansa valtion rikollisuutta. Ruotsin joukkotiedotusvälineet julistavat ihmiskuntaa, yksilön oikeuksia ja sitä, että ihmisoikeusrikkomukset on tuomittava riippumatta siitä, missä ne tapahtuvat. Expressen-lehden päätoimittaja Thomas Mattson ilmaisi tämänkaltaisen ihmiskunnan 6. toukokuuta 2009. Hän selitti, että ihmiskunta on lehden edustaman ajattelun ydin:

 ”Expressen on liberaali sanomalehti, ja se tarkoittaa, että journalismissamme puolustamme jatkuvasti yksilöä… Expressen on kirjoittanut Davit Isaakista joka päivä vuodesta 2005 lähtien, ja aiomme jatkaa… Olipa kerran aika, jolloin Expressen kirjoitti joka päivä Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon vastarinnasta. Se oli myös esimerkki Expressenin sitoutumisesta… Juuri tärkeä journalismi on Expressenin olemassaolon tarkoitus, sitoutuminen yksilöön…”

Mutta jos tuon sitoutumisen on tarkoitus olla aito eikä vain klisee, illuusio, sen on tietenkin pädettävä myös ruotsalaisiin. Edellinen teksti koski David Isaakia, mutta se voi tietenkin päteä yhtä lailla kaikkiin haavoittuviin ihmisiin. Sitten voi luonnollisesti kysyä, mitä Expressen ajattelee lääkäreiden, aivosirujen, SÄPO:n rauhoittavien lääkkeiden ja FOI:n aivojärjestelmän väärinkäytöksistä ihmisen kognitiivisten toimintojen hallitsemiseksi. Kun asia otetaan esiin Expressenin, Metron tai Aftonbladetin toimittajien ja päätoimittajien kanssa, he kieltäytyvät vastaamasta kirjeisiin. Mutta kyse ei ole vain pelkuruudesta, rohkeuden puutteesta oman maan maineen suhteen, vaan ehkä yhtä lailla taloudellisista laskelmista. Paljastamalla Ruotsissa ja EU:ssa meneillään olevan rikollisimman projektin tapahtuisi vallankumouksellinen muutos, ihmisen arvo nousisi samaan aikaan kun vallan ja liikevoiton olisi vaikeampaa perustella vaatimuksiaan.

Muilta osin kyse on myös pääministeristä, joka julisti vastustavansa kidutusta ja kuolemanrangaistusta YK:ssa vuonna 2010, mutta on itse laillistanut kidutuksen ja kuolemanrangaistuksen, jotka pannaan täytäntöön ilman oikeudenkäyntiä, salassa ja joista päättävät yksittäiset johtavat FOI-SÄPO-virkamiehet. Hän on tästä hyvin tietoinen ja on myös osoittanut solidaarisuutta sille monin tavoin (ks. raportti Justitiedepartementet och polismyndigheten som brottsinstitutioner). Toinen totuus, joka meidän on ymmärrettävä joukkotiedotusvälineistä, on se, että ne eivät halua haastaa nykyistä yhteiskuntaa tukevia auktoriteetteja; lääketieteen ammattilaisia, psykiatrian ammattilaisia, puolustusministeriötä ja poliisivoimia. Joka niin tekee, voi joutua avaamaan otsansa ja polttomerkitsemään aivonsa oppiakseen – tai menettämään kaikki mahdollisuudet säilyttää asemansa. On tärkeää ymmärtää, mikä on oikein ja mikä väärin, kun kyse on omasta maasta. Poikkeuksena oli New York Times, joka uskalsi nähdä todellisuuden, vaikka kyse oli Yhdysvalloista ja CIA:sta.

Ei ollut sattumaa, että Karoliinisen sairaalan lääkärit nousivat tohtori Lindströmiä vastaan. He eivät suvaitse ketään, joka pettää, joka poikkeaa ja uskaltaa paljastaa salaisimmankin. Onko mitään pahempaa? Aivosiruja aivoihin kysymättä, hallituksen aivokokeita ja tappavia tutkimusohjelmia, loppuelämän pilalle saamista, mielisairaalassa joutumista, jos yrittää protestoida! Ovatko Helvetin enkelit, Bandidos tai Muslimiveljeskunta todella pahimpia? Eivätkö Lääkäriliitto, SÄPO, FOI ja manipuloivat psykiatrit ole todellisia uhkia elämällemme? Meillä kaikilla on jossain vaiheessa elämäämme tarve joutua sairaalaan, leikkaukseen nukutuksessa, luottaa lääkäreihin. Toivottavasti he eivät tapa meitä taloudellisen hyödyn vuoksi, jos elimemme ovat vielä terveitä ja ne voidaan myydä — tai etteivät he luovuta aivojamme epäinhimillisille puolustustieteilijöille ja muille tyypeille kytkemällä meidät kokeellisiin tutkimustietokoneisiin elektrodien ja aivosirujen avulla.

Ystävät, solidaarisuus sekä ystäviä että omaa maata kohtaan ovat suuri syy siihen, miksi keskustelu oman maan politiikasta saa niin usein epätavallisen epämääräistä kritiikkiä. Näin oli vuonna 1935 Saksassa, ilman että kukaan osasi tunnistaa uhkaa — ja näin on myös Ruotsissa vuonna 2011, ilman että muutama lukuun ottamatta kukaan osaa ymmärtää, mitä on tapahtunut. Silloin luotiin uhka juutalaisista ja kommunisteista — nyt sama indoktrinaatio tapahtuu terroristien, pedofiilien ja mielisairaiden suhteen. Kova valtio tarvitsee vihollisia, uhkia ja vahvan johtajan, jolla on mahtava turvallisuuspoliisi puolustamassa kansaa — nyt sitä, mitä he itse luovat. Raha, status, jengien muodostuminen, kunnioitus, kutsut ja kollegoiden hyväksyntä — nämä siteet ovat useimmille vahvempia kuin ihmisen vapauden puolustaminen.

Kun Newsweek, Time ja muut amerikkalaiset lehdet vuonna 1998 nostivat John Glennin etusivuilleen, se johtui siitä, että hän oli lähdössä uudelle avaruuslennolle, ikäisekseen vanhimpana, yli 35 vuotta sen jälkeen, kun hän oli ollut Yhdysvaltain ensimmäinen avaruuslentäjä. Mutta kun hän oli vuotta aiemmin pitänyt tärkeän puheensa senaatissa ja ottanut esille kysymyksen, jonka hän oli merkinnyt tärkeimmäksi nykyhetkessä, yksikään lehti ei ottanut hänen sanojaan esille.

”Haluan voida luvata kotiosavaltioni Ohion ja koko maan kansalaisille, että viranomaiset ovat lopettaneet pahaa-aavistamattomien ihmisten käyttämisen kokeilukohteina.”

viitaten aivohallintaan, niin silloin ei ollut kiinnostusta kommentoida hänen sanojaan. Tilanne on samanlainen kuin natsi-Saksassa, oman kansakunnan ihannointi, yksikantaisuus, kyvyttömyys uskaltaa tai haluta nähdä, itsesensuuri, salailu ja silloin kuten nytkin joukkotiedotusvälineet ja valtio ovat yksi yksikkö. Aivotutkimuksen kohteen kanssa ulos meneminen on liian riskialtista ja parempi välttää, vaikka olemmekin matkalla pahimpaan vankeuteen, johon yksikään kansa ihmiskunnan historiassa on pakotettu.

On kuitenkin ihmisiä, jotka taistelevat vapauden puolesta ja aivokontrollitekniikkaa vastaan. Mutta hekin ovat uhreja, täydellisen valvonnan alla ja alttiina. 39 vuotta sitten Alva Myrdal kirjoitti, että väestön olisi vaikea puolustaa vapauttaan tätä väärinkäyttöä vastaan, ja nykyään se tarkoittaa sotilaallista menetelmää, sekä hyökkäystä kansaa vastaan että puolustusta, jotta mikään ei pääse ulos. Tämä on tietysti asia, joka meidän on muutettava. Tämä on nykyajan natsismia, vaikka se ei perustu juutalaisvihaan.

Ajan loppu

Elin kuin kidutettu orja monta vuotta. Kaikki hallitukset, joihin käännyin, Palmesta ja Carlssonista Perssoniin, viestittivät ylimielisellä vallankielellään, ettei tapaukseni vaatinut mitään toimia (Reinfeldtin hallitus ei vastaa lainkaan). Useiden vuosien (1982–1985) ajan en tiennyt, oliko päivä, jona heräsin unettoman yön jälkeen, viimeinen vai kuinka monta päivää vielä kestäisin. Viimeisenä vastalauseena tilasin vuonna 1985 ilmoituksen 50 sanomalehdessä ainakin yrittääkseni herättää joitakin ja samalla tehdä voitavani, kun nyt ajattelin olevani kuolemaisillani.

Oli vuoden 1985 alkupuoli. 30 sanomalehteä tarttui asiaan. Siinä kerrottiin lääkäreiden sairaaloissa asentamista lähettimistä ja siitä, että tapaus oli toimitettu oikeuskanslerille, joka oli vältellyt vastauksen antamista kolme kuukautta. Ehdin tuskin perille, mutta lopetin kaiken toiminnan. Paras ystäväni ja aseveljeni Edward Kelly oli tuolloin hyvin sairas ja kuoli Karoliinisessa sairaalassa 30. toukokuuta 1985 päästä varpaisiin levinneeseen syöpään, jonka aiheutti SÄPO:n säteily asunnossamme Hjorthagenissa Tukholmassa. Se oli alkanut tammikuussa 1985. Mutta ilmeisesti olin silti aiheuttanut niin paljon kohua valtiopäivillä sanomalehtiartikkeleiden, oikeuskanslerille osoitetun vetoomuksen, vuoden 1985 mainoksen, valtioneuvos Gustav Petrénin, kansalaisoikeusliikkeen, Punaisen Ristin jne. kautta, että yhtäkkiä kaikki helvetti alkoi päästä irti. Oli vuoden 1985 puoliväli. Kaikki ne sadat desibelit, jotka olivat lävistäneet pääni yötä päivää kymmenen vuoden ajan, välillä kuin katkaisevat signaalit, välillä kuin bassoäänet, mutta aina vähintään 22–23 tuntia vuorokaudessa, lakkasivat. Pitkä unettomuuden jakso oli ohi. Kivut kehossani, jaloissani, selässäni ja niskassani katosivat, ja krampit, joista olin kärsinyt joka yö jaloissani, sormissani, pohkeissani, käsissäni ja jalkaterissäni, laantuivat. Ulkonäköni muuttui, kehoni sai takaisin normaalin voimansa. Stressaava ajatusten kanssa käyty keskustelu, joka oli jatkunut 10. maaliskuuta 1972 lähtien, hiljeni. Elämä palasi. Se, että vuoden 1985 mainoskampanja maksoi 150 000 kruunua, joita en pystynyt maksamaan, vaan ne päätyivät perintätoimistoille, ei tarkoittanut pienintäkään uhrausta. Maksan edelleen tuota velkaa takaisin.

Hyvät olosuhteet tuovat hyviä tuloksia. Niin vaikeaa kuin olikin ollut, asiat menivät hyvin, kun elämäntilanteeni muuttuivat. Minulla oli onnea puolellani joka suhteessa ja ansaitsin rahaa, tapasin kauniin naisen, sain asunnon ja aloin taas matkustaa. Olisin tietysti yrittänyt säilyttää nykytilanteen, kun kaikki oli niin hyvin kuin mahdollista, mutta minua ajoi eteenpäin halu poistaa päässäni olevat lähettimet. Ollessani Indonesiassa vietin muutaman päivän Jakartassa ja kävin St Carolus -sairaalassa, jossa tapasin neurokirurgi, professori Hendayon. Se tapahtui heinäkuun viimeisellä viikolla 1987. Keskustelimme esineistä, joiden poistamiseen halusin hänen apuaan. Uudet röntgentutkimukset tehtiin, ja hän löysi kolme lähetintä: Lontoosta vuodelta 1972 peräisin olevan, Nackan poliisin vuonna 1975 asentaman ja venäläisen vuodelta 1981. Södersjukhusetista vuodelta 1967 peräisin oleva ja viimeisimmästä pidätyksestä vuodelta 1978 peräisin oleva matalataajuinen ääni oli jo poistettu leikkauksessa. Tohtori Hendayo halusi leikkauksesta 1000 dollaria. Päätimme, että leikkaus tapahtuisi 12. elokuuta. Vietin viikon Balilla ja palasin Jakartaan leikkaukseen.

Katastrofi

Menin St. Carolusiin 11. elokuuta 1987, ja he valmistelivat leikkausta ajamalla kulmakarvani. Siihen he aikoivat mennä, samalla menetelmällä, jota oli käytetty leikkauksessa vuonna 1978 Ateenassa. Jos tapahtuneesta voidaan päätellä jotain, niin toinen on täydellinen kontrolli implantoituun henkilöön ja toinen on se, kuinka tärkeänä pidät sitä, ettei kukaan voi vapauttaa itseään. Kontrolli on tietenkin 100 %, koska supertietokoneet soittavat hälytyksen, kun jokin on menossa pieleen. SÄPO piti minua luonnollisesti erityisvalvonnassa. Nyt hälytys laukesi SÄPO-FOI:n aivohallintajärjestelmässä. Minulle oli tulossa uusi leikkaus, ja nyt kaikki lähettimet oli poistettu. Niinpä he päättivät ryhtyä toimiin. Joko he itse tai he ottivat yhteyttä CIA:han Jakartassa. He etsivät käsiinsä tohtori Hendayon ja antoivat hänelle käskyn olla leikkaamatta. Sen sijaan he huolehtisivat minusta, kun menisin leikkaussaliin. On ymmärrettävä, että turvallisuuspalvelut ovat osavaltioiden lihaksia, eikä yhdelläkään yksittäisellä lääkärillä olisi mahdollisuutta vastustaa heidän määräyksiään. Heillä on valta, jota kukaan ei voi vastustaa, eivätkä mitkään niin kutsutut demokraattiset instituutiot uskalla avoimesti protestoida heidän rikollisuuttaan, ihmisoikeusloukkauksiaan ja menetelmiään vastaan, joilla he haastavat parlamentaarisen yhteiskunnan instituutioita, edes asettamalla ne omaan valvontaansa. Näin on käynyt sekä Ruotsissa, Yhdysvalloissa että muissa maissa.

Kun CIA-SÄPO otti yhteyttä tohtori Hendayoon, he antoivat hänelle käskyn. Hänen ei pitänyt leikata minua. Sen sijaan hänen piti luovuttaa minut heidän käsiinsä ja osallistua itse väkivaltaan. Mutta hän halusi välttää sen. Siksi hän huolehtii siitä, että tapaamme, kun hoitajat vievät minut leikkaussaliin. Silloin hän on täysin muuttunut. Aiemmin ystävällinen käytös on kadonnut. Sen sijaan hän on tyly ja epäystävällinen: ”En voi leikata sinua!” Oletin, että hän oli saanut jonkinlaisen kollegiaalisen pelon ja ei halunnut aiheuttaa ongelmia muille lääkäreille tai jotain sellaista. Keskustelussa vaadin, että hän pitää kiinni sopimuksestamme, ja hetken kuluttua hän työntää sängyn leikkaussalin ovista sisään, jossa CIA-SÄPO odottaa.

Kuvittelemme elävämme demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia, mutta se on poliitikkojen ja joukkotiedotusvälineiden luoma illuusio, jossa ei ole pienintäkään totuutta. Siitä on tulossa yhä tärkeämpää, koska ihmisoikeuksia ja vapautta pilataan yhä enemmän joka vuosi. Tapaukseni on vain raaka symboli jostakin suuremmasta. Jotain, mitä ei saa vuotaa, että suunnittelua on ollut olemassa aivokontrollin väärinkäytösten alusta lähtien. Kun CIA-SÄPO tarttui käsivarsiini leikkaussalissa, heillä oli myös ruisku valmiina työnnettäväksi käsivarteeni. Sitten he sitoivat käteni ja jalkani, avasivat otsani ja asettivat instrumentin, joka piti otsaa erillään. Seuraavaksi odotettiin, että heräisin. Kun heräsin, he antoivat minun arvioida tilanteen — toinen heistä piti päätäni ja toinen agentti oli valmis työntämään kuumennetun raudan aivoihini. Siellä tuhoutui alue, ympärysmitaltaan 2 cm ja syvyydeltään 0,5 cm, Erstan sairaalan tohtori Svedbergin mukaan. On selvää, että tällaista mentaliteettia ja tapahtumia esiintyi myös Saksan keskitysleireillä. Kaikenlaisia ​​lääketieteellisiä kokeita tehtiin siellä, aivan kuten niitä nyt tehdään aivoissa. Kaiken minulle tapahtuneen tarkoituksena oli ainoastaan ​​estää tiedon leviäminen siitä, mille mielisairaat, tavalliset sairaalapotilaat ja pidätetyt joutuvat alttiiksi.

Kirjassa Den mänskliga hjärnan (2005) annettiin esimerkkejä siitä, millaista vahinkoa se voi aiheuttaa:

”Etuaivolohkojen vaurioita sairastavien ihmisten persoonallisuus voi muuttua täysin. He menettävät aikuisille tyypillisen tarkoituksen tunteen — itsehillinnän ja empatian. He ovat myös vähemmän sosiaalisia, vähemmän luovia ja vähemmän visionäärisiä. Toinen etuaivolohkojen tärkeimmistä ominaisuuksista on kyky estää meitä tekemästä virheitä/tyhmiä asioita… Aivojen luovat mestarit ovat etuaivolohkot. Ne ovat päätöksentekijöitä, suunnittelijoita ja luojia. Tahto ja suunta ovat osia, jotka heikkenevät, kun ne eivät toimi. Etuaivolohkojen vauriot eivät näy suoraan tavallisissa kohtaamisissa ihmisten kanssa. Vauriot niissä voivat aiheuttaa häiriöitä empatiakyvyssä. Viisaat otsalohkot – ne ovat ihmisen erityispiirre – vain meillä on ne.”

Kyse ei ole vain Djakartaskadanista, vaan myös siitä, mitä minulle tehtiin vuonna 1975, kun aivoihini asennettiin lähetin, joka tuhosi myös elintärkeitä aivokeskuksia. Rikolliset altistuvat sille rutiininomaisesti. Se on valtion hanke, jonka tarkoituksena on vahingoittaa otsalohkoa. Se on yksi tuhoisimmista aseista, joita sairas valtio on ottanut käyttöön kansalaisiaan vastaan.

Kun puhumme mielipuolisista rikollisista ja mielisairaista, kyseessä on useimmiten aivojen hallinta yhdistettynä valtion tuhoamiin otsalohkon toimintoihin. Otsalohkossa sijaitsee myös arvostelukyky, kyky ymmärtää tekojensa seuraukset ja impulssien hallinta. Vuonna 1997 Sahlgrenskan sairaalassa tehdyissä tutkimuksissa vakavien väkivallantekijöiden aivoista todettiin, että kaikilla 21:llä, eli 100 %:lla tutkituista, oli identtiset aivovauriot otsalohkoissa. Lisäksi kaikilla oli myös heikentynyt verenkierto ohimolohkoissa. Vastaavat seuraukset näkyivät vaikeiden vuosien aikana minun röntgenkuvissani.

Yhtäläisyydet saksalaisten keskitysleirien lääkäreiden ja muun henkilökunnan mentaliteetin kanssa ovat läsnä tässä ja nyt. Se on helppo ymmärtää minun tapauksestani, ja samassa tilanteessa on tuhansia muita. Hiljaisuus tekniikasta, osallisten itsesensuuri ja salassapitovelvollisuus ovat johtaneet siihen, että uutta tilannetta ei ole ymmärretty. Tohtori Frankenstein FOI:ssa ja hänen ystävänsä tohtori Mabuse SÄPO:ssa ovat todellisia henkilöitä, jotka elävät nyky-yhteiskunnassa. Se ei ole liioittelua, ja ainoa asia, joka estää meitä ymmärtämästä sitä, on puuttuva keskustelu. Keskustelu, joka on välttämätön, jotta voimme pysäyttää valtion mielettömän ajatuksen siitä, mitä voidaan toteuttaa salaa. Vasta sitten ymmärrämme, että demokratian kriteerit eivät päde Ruotsissa tai EU:ssa.

Annan esimerkin.

Naiselle on istutettu lähetin kohdassa 1, nenäkanavien jatkeessa. Erittäin voimakas radioaalto taittuu hänen aivoihinsa, katso kohta 2 – ja vaikutus aiheuttaa verenkierron häiriöitä ja hapenpuutetta koko otsalohkossa, katso kohta 3 (tummat alueet). Merkintä 4 osoittaa nenän ja otsaluun sijainnin. Tämä nainen on saanut pysyviä aivovaurioita, mistä saksalaiset lääkärit ovat uskaltaneet antaa lausuntoja. He ovat myös auttaneet häntä lisäämään aivojen happitasoa, jotta hänen aivovauriot eivät pahentuisi. Tämän vuoksi lääkäri- ja poliisiväkivallan uhrit kärsivät siitä, että heillä ei ole arvostelukykyä, itsehillintää tai kykyä ymmärtää tekojaan. SÄPO-FOI:n implantit ovat aiheuttaneet tuhansille ihmisille aivovaurioita, ja heidän aivokontrollinsa on tärkeä osa suunnitelmaa luoda väkivaltaa ja lisätä julmuutta, jotta he voivat lisätä valtaansa, saada väestön vaatimaan enemmän turvallisuutta, lisää poliiseja ja kovempia rangaistuksia.

St Carolous Hospitalissa ensimmäinen tekoni herättyäni pahoinpitelystä oli selvittää, missä röntgenklinikka sijaitsi. Viedä minut sinne ja selittää lääkärille, mitä on tapahtunut.

Hän teki röntgentutkimuksen, joka osoitti sekä palovamman että implantoidun lähettimen. Kun tapasin myöhemmin tohtori Hendayon, hän maksoi takaisin talletetun summan ja selitti, ettei hän voinut tehdä muuta kuin mitä tapahtui. Että minun olisi pitänyt ymmärtää, kun hän otti minuun yhteyttä leikkaussalin ulkopuolella. Että maani turvallisuuspoliisi oli mukana ja hän pahoitteli tapahtunutta, mutta se oli hänen voimansa ulkopuolella estää. Nyt alkoi vaikea aika, eikä kyse ollut vain aivovammasta, vaan myös uuden lähettimen vaikutuksesta. Se toimi korkealla taajuudella, viheltäen ja ulvoen, ja kun tehoa lisättiin, aivovamma avautui ja verta vuoti oikeasta nenäkäytävästäni. Tämä tapahtui monta kertaa seuraavien kolmen vuoden aikana. Nyt olin taas samassa elämänkamppailussa. Onneksi minulla oli jonkin verran rahaa käytettävissä. Tämä väkivalta muutti elämäni, heikensi kykyjäni, ja kesti noin 10 vuotta, ennen kuin palasin takaisin normaaliksi itsekseni. Useimmat, jotka joutuvat vastaavanlaisen väkivallan kohteeksi, eivät useinkaan onnistu ratkaisemaan ongelmaa, palaamaan takaisin. He menevät alas, kärsivät koko elämänsä, tekevät itsemurhan tai tulevat itse murhaajiksi.

Aivoterrorin ymmärtämisen vaikeus on siinä, että siihen ei ole mitään vertailukohtaa, vaikka jotkut elokuvat ovat antaneet käsityksen uudesta valtion tukemasta kidutusmuodosta.

FOI sanoo toimintakertomuksessaan, että ihmisille aiheutuvia vahinkoja ei voida välttää ja että ne ovat sekä henkisiä että fyysisiä seurauksia tuhoisista kokeista. Ne eivät kuitenkaan ole hallitsemattomia siinä mielessä, että ne kohdistuisivat keneen tahansa, vaan on olemassa suunnitelmallinen toiminta, jossa hyödynnetään tiettyjä ihmisiä haitallisiin, sairauksia aiheuttaviin ja kuolemaan johtaviin kokeisiin. Olen elävä todiste tämän aiheen herkkyydestä. Se ei kestä julkista huomiota, se ei saa tulla julki – mitä on tapahtunut puolen vuosisadan ajan tunnetuimpien professoreiden, johtavien lääkäreiden ja jopa lastenhoidon piirissä. Sachsska-lastensairaalan vastasyntyneiden kaltoinkohtelu, joille on istutettu elektrodeja aivoihin, ja raa’at lääketieteelliset kokeet ovat esimerkkejä, jotka muuttaisivat täysin ihmisten käsityksen siitä, keitä he ovat. Monet johtavista lääkäreistä, joita ylistetään artikkeleissa heidän hyvyydestään, syyllistyvät vastaaviin rikoksiin kuin perverssimmat väkivallantekijät, eikä heidän tekojaan koskaan mainita. He toistavat hyväksikäyttöään, ja se kuuluu monien professoreiden uusiin normeihin.

Nyt vuonna 2011 Yhdysvalloissa on käynnissä presidentti Barack Obaman ja hänen bioetiikkakomissionsa aloittamat kuulemiset, joissa uhrien annetaan puhua. He kertovat samasta hyväksikäytöstä, jonka minä koin. Eräs kirjoittaja kutsui sitä maailmanlaajuiseksi Dachaun keskitysleiriksi ilman aitaa.

Se sopii hyvin kuvaukseksi aivojärjestelmien mentaliteetista, valtion kidutuksesta, sotilashulluudesta ja sairaista lääkäreistä, joiden liikkeellepaneva voima on osallistua yhteiskunnalliseen muutokseen. Professori Göran Hermerén käsitteli tätä aihetta myös kirjassaan Kunskapens pris (1986), ja tästä lainauksesta ymmärrämme, että aivoja hallitsevat myös estävät demokratian toteutumisen (Kyseinen tutkimus on osa aivojärjestelmien toimintaa):

“Toimintatutkimus voidaan luonnehtia tarkemmin seuraavasti. Ensinnäkin tutkija ei halua toimintansa kautta vain selvittää ja diagnosoida, vaan hänen lähtökohtanaan ovat omat arvonsa ja tavoitteensa. Toiminnan tarkoituksena on saada aikaan yhteiskunnallisia muutoksia – tai estää viranomaisten päättämiä toimenpiteitä. Jälkimmäinen toteutuu, jos nämä toimenpiteet ovat ristiriidassa tutkijan ja hänen kanssaan samalla puolella olevien ryhmien tavoitteiden ja arvojen kanssa.”

Tässä näkyy selvästi, kuinka professorit/tutkijat pelaavat paitsi yksittäisiä ihmisiä, myös koko demokraattista järjestelmää vastaan. Ryhmät, joille tutkijat osoittavat solidaarisuutta, ovat FOI-SÄPO-FRA.

Taas kamppailua elämästä

Siitä 1990-luku pitkälti puhui. Uhriksi leimattu henkilö ei saanut apua valtiolta, medialta tai ruotsalaisilta lääkäreiltä.

Kun kirjoitin oikeusministerille tapahtuman jälkeen, Laila Freivalds osoitti selvästi, ettei hän halunnut tehdä mitään. Toiselle uhrille, jota oli käsitelty YK:n kokouksessa, jossa olivat läsnä Ruotsin ulkoministeriön edustajat (Sven Juhlin ym.) ja kanadalaiset tutkijat, jotka vastustivat Ruotsin implanttien väärinkäyttöä, hän sanoi, että lähettimet olivat hyväksytty lääketieteellinen hoitomuoto. Göran Persson, Mona Sahlin, Margot Wallström ja muut johtavat poliitikot eivät vastanneet kirjeisiini, joissa pyysin apua aivovaurion hoitamiseksi ja sienenmuotoisen lähettimen poistamiseksi. Gunnar Hökmark oli jo aiemmin lähettänyt tapaukseni Moderaterna-puolueen puolesta SÄPO:lle, jotta he huolehtisivat minusta. Kaikkien johtavien poliitikkojen toiveena oli tietysti, että minut neutralisoitaisiin.

Mutta kaikesta huolimatta minulla oli puolellani paitsi kohtalo myös vaikutusvaltaisia henkilöitä, jotka tiesivät elämäni olevan uhattuna ja olivat valmiita taistelemaan murhan paljastamiseksi, jos minut tapettaisiin. Vaikka kesti kauan, ennen kuin aivotoimintani palautui normaaliksi, sienimäinen lähetin neutralisoitiin ja sain elämäni takaisin, se oli 1990-luvun lopputulos. 1990-luvun lopulla tulin kosketuksiin parin henkilön kanssa, jotka olivat tärkeitä toiminnalleni. Toinen oli professori Helmut Lammer Itävallassa, joka julkaisi saksankielisen kirjan aivojen hallinnasta, jossa käsiteltiin tapauksiani. Toinen oli japanilainen kirjailija Yoshie Hamada, jonka kirja aivojen kokeista ja mielenhallinnasta sisälsi paljon tietoa Ruotsista; Sachsska-lastensairaalan ja Karolinskan potilaisiin kohdistuneet väärinkäytökset. Minun tapauksestani kirjoitettiin myös paljon tekstiä ja kuvia. Matkustin paljon, olin Aasiassa useita kuukausia vuodessa ja aloin hitaasti kerätä materiaalia, tietoa ja yrittää tulla päteväksi tekemään jotain radikaalia. Ei vain oma tapaukseni, vaan tarve tuottaa kattava materiaali, joka voisi nostaa koko aiheen yleiseen keskusteluun, jopa Ruotsin kaltaisessa maassa. (Kuvassa näkyy ulkonäön muutos vuoden 1987 aivovamman ja lähettimen jälkeen.)

Tiedotusmateriaali

1990-luvun puolivälissä aloittaessani uuden uran, tapasin naisen, joka oli synnyttänyt poikansa Sachsska-lastensairaalassa vuonna 1948. Hänen kertomuksensa oli järkyttävä, ja myös vuoden 1948 potilaskertomukset kertoivat kokeilusta. Ylilääkäri piti hänen lastaan siellä yli vuoden ajan väittäen, että poika kärsi sairaudesta, jota oli hoidettava sairaalassa.

Eräänä päivänä hän saapui sairaalaan tavallisten vierailuaikojen ulkopuolella ja huomasi, että hänen poikansa ei ollut osastolla. Kun hän etsi poikaansa, hän kuuli tämän huutoja leikkaussalista ja ryntäsi tietysti sinne. Siellä hän näki neljä sairaanhoitajaa pitämässä poikaansa paikoillaan ja tohtori Ingvar Almin painamassa elektrodeja tämän aivoihin. Vastasyntyneen kallonpohja on pehmeä ja helppo läpäistä jopa tuon ajan varmasti melko paksuilla elektrodeilla. Siitä tuli ensimmäinen noin 10-sivuinen raportti, jonka otsikko oli Dr Frankenstein Sachsska-lastensairaalassa. Se käännettiin myös englanniksi. Tohtori Alm sai kopion ja kirjoitti vastauksen, joka liitettiin lopulliseen raporttiin. Hän yritti peitellä omaa osallisuuttaan ja sanoi, että ehkä se oli Södersjukhusen lääkäri, joka teki sen. Mutta äiti oli täysin varma asiasta. Kun hän tuli leikkaussaliin, tohtori Alm pudotti kaiken kädestään, juoksi hänen luokseen ja veti hänet käytävään. Hän tapasi hänet useita kertoja klinikalla.

Silloin vastasyntyneelle vauvalle alettiin antaa yliannostuksia valtavilla määrillä antibiootteja, ja sillä oli seuraukset. Tämä jatkui noin 6–7 kuukautta joka viikko, ja se näkyy potilaskertomuksista. Kaikki biologiset muutokset virtasivat elektrodien kautta. Uhri on nyt noin 60-vuotias eikä ole koskaan pystynyt työskentelemään, mutta hän on ollut pääosin mielisairaaloissa koko elämänsä ajan. Useimmat ihmiset olettaisivat, että näin voi käydä vain kauhuelokuvassa – että neljä sairaanhoitajaa ja maan johtava lastenlääkäri voisivat osallistua johonkin vastaavaan vastasyntynyttä vastaan, jonka elämän he pilasivat. Syynä oli testata tuolloin markkinoille tulleita penisilliinin äärimmäisiä yliannostuksia. Käsikirjoituksen jälkeen istuin muutaman kuukauden valtiopäivien kirjastossa ja etsin hallituksen asiakirjoja, jotka käsittelivät tätä teknis-poliittista kehitystä, ja löysin paljon ratkaisevia faktoja siitä, että kyseessä oli hallituksen projekti.

Aloitin kirjani Tietokoneaivot kirjoittamisen 1990-luvun lopulla. Minulla oli tuolloin kirjoitustoimistossa sihteeri, joka huolehti käsikirjoituksistani.

Usein kun meidän piti tavata, hän sairastui, kun hän oli varannut yhden tai pari päivää minun työni hoitamiseen, ilmeni erilaisia ongelmia, hänen tietokoneensa ja tulostimensa menivät epäkuntoon ja suuret työt, jotka hän oli tehnyt minulle, hävisivät hänen tietokoneeltaan. Tämä oli sääntö, joka toistui aina jossain muodossa. Hän kirjoitti siitä todistuksessa (2 kirjettä on mukana hallituksen kirjeissä):

”Erityiset olosuhteet eivät ole koskeneet vain tietokonetyötä, vaan ne ovat olleet osa normaalia rutiinia myös materiaalin siirrossa meidän välillä. Faksit ovat keskeytyneet, sähköposteja ei ole voitu avata, tavallinen posti ja jopa kirjattomat kirjeet ovat kadonneet tai saapuneet perille, mutta niiden sisältö on vaihtunut levykkeillä tai lähetetyissä käsikirjoituksissa.”

Minulle se ei ollut yllätys. Olin kokenut sen aiemminkin. Datorhjärnor oli työ, johon käytin muutaman kuukauden silloin tällöin, samalla kun jatkoin muiden raporttien laatimista. Useiden päivitysten ja lisäysten jälkeen Datorhjärnor näyttää olevan valmis julkaistavaksi, kun massamedia ottaa asian esille julkisen keskustelun käynnistyessä vuosina 2011–2012.

1990-luvun lopulla sain japanilaisen kontaktini kautta käsiini useita satoja tutkimusraportteja aivojen kauko-ohjauksesta. Valitsin niistä 30 parasta, poimin niistä mielenkiintoisimmat osat ja tein niistä muokatut otteet. Englanniksi kirjoitetut opinnäytteet muodostivat tärkeän lähdemateriaalin Frankenstein’s Testament -esittelyn kanssa. Täydellinen raportti on 250-sivuinen ja sen otsikko on Frankenstein. Se on tärkeä apuväline toimittajille, kirjailijoille, televisio-ohjaajille ja muille, jotka haluavat syventää ymmärrystään teknologian ihmeistä tutkijoiden sanojen ja tieteellisistä artikkeleista poimittujen selitysten avulla.

Kun olin saanut työn tehtyä ja nähnyt lähdemateriaalin selkeästi, ymmärsin, että se oli tärkeä malli, jota voitaisiin käyttää aiheen muissakin osissa. Vuosien varrella olin törmännyt moniin kirjoihin, Cyberneticsistä Operation Mind Controliin. Niinpä aloin nyt etsiä lisää ja löysin noin 30 nimikettä. Samalla lähestymistavalla otin pois tärkeimmät osat ja lähetin työn uudelle kirjoitustoimistolleni, joka sijaitsi nyt New Delhissä. Se oli hyvä ja halpa tapa saada työ tehtyä, ja kävin siellä 3–4 kertaa vuodessa, kun teimme lopullisia taittoja. Kuten edellinenkin, tämä oli englanninkielinen, johdantona The Brain Operation ja otsikkona The Brain Wall, 250 sivua. Sama pätee tähänkin. Jokaiselle, joka haluaa tietää, mitä on julkaistu ja miten teknologia, väärinkäytökset, sosiaaliset vaarat sekä myönteiset mahdollisuudet on otettu huomioon, tämä on korvaamaton tietomateriaali kirjoittajille ja kaikille muille, jotka haluavat tietää, mitä kirjoittajat ovat viimeisten 50 vuoden aikana käsitelleet siitä, mitä The Economist kutsui vuonna 2002 ihmiskuntaa muuttavaksi ajankohtaimmaksi uhaksi.

Yhdysvaltalaisten kontaktieni kautta olin saanut kopioita joistakin New York Timesin julkaisemista artikkeleista. Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa aloin käydä läpi New York Timesin mikrofilmejä vuodesta 1948 lähtien, jolloin julkaistiin kirja Cybernetics, joka oli aivoprojektin alku. Tämä työ kesti noin vuoden ja johti 150 artikkeliin. Ensimmäisen vuosikymmenen (1950-luvun) artikkelit olivat helppoja löytää, koska niiden hakemisto rekisteröi kybernetiikan, ja kaikki päivämäärät, jolloin artikkelit oli syötetty, löytyivät helposti. Jostain syystä hakusana poistettiin kuitenkin noin vuonna 1960. Sen jälkeen se oli vaikeampaa ja vei enemmän aikaa, koska hakuja piti tehdä aivotutkimuksen, psykologian, CIA:n tai muiden vastaavien termien perusteella. Oli suuri yllätys, että maailman tunnetuin sanomalehti oli julkaissut niin paljon aivojen hallinnasta. Heillä oli myös ollut kolme poliittista johtajaa: Push Button People – Brainwave ja Control CIA, Not Behavior. He haastoivat koko amerikkalaisen valtaapitävän vallan medianvapaudella, joka olisi Ruotsille vieras.

He uskalsivat vaatia aivoprojektiin osallistuneiden CIA:n johtavien virkamiesten syytteeseenpanoa. Tämän pitäisi olla ilmeistä FOI:n ja SÄPO:n johtohenkilöiden, aivojen kaltoinkohteluun osallistuneiden, keskuudessa. Jos haluamme demokratian ja samat lait virkamiehille kuin ihmisille yleensä, tästä meidän on aloitettava. New York Timesin artikkeleista saa parhaan tiedon aivoteknologian menestyksistä ihmisten terveyden hyväksi. Jo 1950-luvulta lähtien on voitu parantaa mielenterveysongelmia, Alzheimerin tautia, Parkinsonin tautia ja useita muita sairauksia, jotka leviävät nyt epidemioiden tavoin ja joiden usein väitetään olevan parantumattomia. He lainasivat lääketieteellisten kongressien tutkijoita, jotka jo vuonna 1959 selittivät, että käyttäytymistä voidaan kontrolloida, että sekä ihmisiä että eläimiä voidaan kontrolloida kuin robotteja. Samana vuonna annettiin tietoa, että neuvostoliittolaiset olivat kehittäneet aineita, joita voidaan sekoittaa lääkkeisiin ja yhdistää ihmiset aivojen hallintaan, ja he varoittivat uhkaavasta farmakologisesta sodankäynnistä. Tässä on eksklusiivisin lähdemateriaali, jota voit käyttää artikkeleiden, kirjojen ja TV-ohjelmien kirjoittamiseen aivoteknologian pirullisista väärinkäytöksistä tai ihmisen ihmeellisistä mahdollisuuksista. Kuten aiemminkin, otin pois tärkeimmät ja editoin artikkelit otteiksi. Tuloksena oli 170 sivua New York Timesin lehdestä, jotka käsittelevät mielenhallintaa vuosilta 1948–2000.

Työssä oli yksi haaste, joka oli tärkeämpi kuin mikään muu. Se oli pystyä todistamaan hallituksen osallisuus. Jos se voitaisiin todistaa, olisi kaikki mahdollisuudet nostaa esiin kriittisiä vastuukysymyksiä. Tähän liittyy useita näkökohtia: demokratiaa ei ole olemassa siellä, missä lääketieteellis-poliittinen väärinkäyttö sisällyttää ihmisten aivot valvontajärjestelmiin. Eikä ihmisoikeuksia ole maassa, joka loukkaa ihmisoikeuksia salaisilla päätöksillä – ja mielisairautta koskevilla julistuksilla keinona vaientaa vuodot. Siksi laadin ensimmäisen 25-sivuisen hallituksen kirjeeni, joka lähetettiin Göran Perssonin hallitukselle 3. joulukuuta 2002. Se oli dokumentaatio siitä, mitä oli tapahtunut vuosikymmenten aikana. Ainoa vastaus tuli oikeusministeri Thomas Bodströmin kirjeestä. Hän ilmoitti, ettei hallituksella ollut oikeutta puuttua yksittäistapauksiin. Tämä oli ainakin yksittäistapaus. Esiin nostettuun ei vastattu sanallakaan. Se tuntui ensimmäiseltä askeleelta voidakseen osoittaa kantansa. Koska sain lisää tosiasioita, laadin toisen kirjeen. Se oli 45 sivua pitkä ja sisälsi paljon kuvia, röntgenkuvia, joissa näkyi implantoituja lähettimiä, jne. Se toimitettiin hallitukselle 19. joulukuuta 2003, eikä siihen saatu vastausta. Sen lopussa luki:

”Kysymys kuuluu, pitäisikö ihmisten edelleen olla osa aivojärjestelmiä ilman heidän omaa tietämystään. Eräänlaisena valtiollisena osana käyttäytymistieteiden ohjelmaa turvallisuuspoliittisten doktriinien mukaisesti – vai pitäisikö meidän jakaa teknologian ihmeet oikeudenmukaisemmin ja sivistyneemmin, jossa ihmisoikeuksilla ja demokraattisilla periaatteilla on paikkansa?”

Oli merkittävää pystyä esittämään kattavat tosiasiat, jotka yhdistivät hallituksen tähän kehitykseen.

Samaan aikaan heidän vastauksensa puute antoi selkeimmän merkin heidän kannastaan. Seuraava hallituksen kirje 10 kuukautta myöhemmin oli suunnattu tutkimuksen uhreille ja muille, jotka eivät enää olleet elossa. Vera Dannborgin kuolema oli seurausta hänen tutkimuskokeistaan, ja tämä voitiin osoittaa parhaalla mahdollisella tavalla. Oli myös professori Westerholmin puhe oikeusministeriössä maaliskuussa 1986, jossa hän puhui aivojärjestelmistä poliittisena päätöksenä ja mainitsi SÄPOn portinvartijoina, jotka estivät kaiken tulemasta esiin. Mutta sama kuin aiemminkin. Ei vastausta, eikä mikään voisi tietenkään olla millään tavalla paremmin. Se osoitti aiheen erityisen tärkeyden ja sen, että ymmärrettiin, ettei sitä voitu kieltää. Seuraava hallituksen kirje tuli vasta uuden hallituksen valtaanastumisen jälkeen. Maaliskuussa 2007 oli syytä kysyä Fredrik Reinfeldtiltä ja hänen ministereiltään, mitä he ajattelivat ihmisen aivojärjestelmästä. Se oli faktapainotteinen katsaus teknologian kehitykseen, ihmisillä tehtyyn tutkimukseen, implantoituihin elektrodeihin, EU:n eettiseen neuvostoon, joka vaati keskustelua ja lopulta kysymykseen siitä, mitä he ajattelivat esiin nostetuista asioista. Mutta vastausta ei ole. Regeringsskrivelserna on nyt tärkein asiakirja heidän vastuunsa, syyllisyytensä ja osallistumisensa ymmärtämiseksi aivojen väärinkäyttöön. Raaka väkivalta, joka epäilemättä ylittää diktatuurien menetelmien vakavuuden, ja kokoelma on nyt koottu raporttiin.

Mitä enemmän työtä tehtiin, sitä enemmän ideoita syntyi siitä, mitä kattavaan tiedotusmateriaaliin tulisi sisältyä. Tiesin nimittäin, kuten monet muutkin, että tämä oli tärkein aihe, joka meidän oli saatava yleiseen tietoisuuteen ja muuttumaan, jos halusimme elää vapaina ja ihmisarvoisessa tulevaisuudessa.

Jotenkin en ollut myöskään valmis itseni kanssa. Lisäksi media ja yleisesti hyvät ihmiset, joiden piti osallistua projektiin, näyttivät vastustavan sitä niin paljon, että olin täysin tyytyväinen odottamaan ja jatkamaan melko miellyttävää elämäntapaa ja työtäni. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä olin kerännyt niin paljon valtion asiakirjoja eri maista, kuten Yhdysvalloista, Venäjältä, Ruotsista ja Ranskasta, että ajattelin olevan aika koota versio Documentsista, jonka se sai nimekseen. Suurin osa oli englanniksi ja loput käännettiin. Sitten sama menettely kuin aiemmin, muokkasin otteita tärkeimmistä teksteistä. Minulla oli hallituksen selvityksiä, joissa varoitettiin tästä kehityksestä. Tietosuojavaltuutettu totesi, että Ruotsi ei ollut enää demokratia, koska ihmisiä hyväksikäytettiin, kuten kirjoitin, heidän tietämättään tai vastoin heidän tahtoaan.

Alva Myrdalin kaksinaamaisuus kansaa kohtaan on ehkä paras esimerkki poliitikkojen pelkurimaisuudesta, kun he tietävät uhan olemassaolosta, mutta eivät uskalla puhua siitä. Documents oli 130-sivuinen julkaisu, joka sisälsi paljon tietoa Yhdysvalloista, mukaan lukien useita tärkeitä sotilasasiakirjoja aivoteknologian käytöstä ulkomaisten väestöjen vastaisissa toimissa, mutta myös venäläisen duuman lakiesityksen, jossa kuvattiin erilaisten säteilyaseiden vaikutuksia, kuten sydämen pysäyttämisen mahdollisuutta jne. Documents, kuten muutkin kokoelmat, ovat paljastavaa lähdemateriaalia hallituksen päätöksistä, suunnitelluista sotilaallisista toimista, lainsäädäntöehdotuksista ja jopa korkean tason hallituksen edustajien protesteista monenlaisissa aivoteknologian sovelluksissa.

Se sai myös ruotsinkielisen jatko-osan Hjärntexter, joka perustui muihin asiakirjoihin, kaikki käännettyinä; muutamia artikkeleita New York Timesista, ruotsalaisia valtion asiakirjoja, tutkimusraportteja, otteita kirjoista, ja se sai myös 12-sivuisen sarjakuvansa Fantomen. Hjärntexter on helpoin lukea ja monella tapaa tärkein lähdemateriaalin kokoelma kaikille, jotka haluavat tietää enemmän ja saada syvemmän käsityksen siitä, mitä on julkaistu tutkimusraporteissa, sanomalehdissä ja kirjoissa. Se on samankokoinen kuin Documents, 130 sivua, ja kokonaan ruotsinkielinen.

Talvina, kun olin trooppisessa ilmastossa ja asuin rannalla, ystävystyin miehen kanssa, jolla oli graafisen kuvankäsittelyn yritys. Hän ymmärsi, että aivoprojekti oli ratkaiseva inhimillinen kysymys, ja tarjosi apuaan henkilöstönsä ja tietokoneidensa muodossa. Siellä aloin tehdä aivojen tekniikkaan liittyviä kuvia, ja projekti kasvoi, kesti useita talvia ja tuloksena syntyi julistekirja nimeltä Slaget vid Brainpoint. Se tehtiin mallina käyttäen tunnettuja julisteita eri aikakausilta: toisesta maailmansodasta, Venäjän vallankumouksesta, amerikkalaisesta 1950-luvun mainonnasta, ruotsalaisista pop-julisteista ja monista tunnetuista elokuvajulisteista. Siinä on noin 300 kuvaa, joilla voidaan toteuttaa valtava mainoskampanja, jonka tarkoituksena on valistaa ja paljastaa ihmisvihamielisin yhteiskunnallinen kehitys, joka on tapahtunut. Se on suurin haaste, helposti luettava, helppo omaksua ja hyvin terävässä muodossa.

Tiedotusmateriaalin joukossa on myös paljon lyhyempiä raportteja. FOI:s superdatorsystem 15 sivua, Cybernetics 40 sivua, Justitiedepartementet och polismyndigheten som brottsorganisationer 27 sivua, Vetenskapsrådet 8 sivua, Hjärntexter från New York Times 24 sivua, Hjärnkontroll med citat från 23 professorer, citat Från 24 vetenskapliga rapporter 9 sidor + Kortversioner om din hjärna på svenska, 30 sivua perustietoa, joka jokaisen tulisi lukea. Tiedotusmateriaalia on enemmän, eikä hyvin toimitetusta materiaalista ole pulaa. Kyse on asian omaksumisesta, asian ymmärtämisestä ja Absolut Hjärna är en Fri Hjärna -kampanjaan liittymisestä.

Ruotsin mielenterveysviranomaiset julistivat presidentti Obaman mielisairaaksi

Kyllä, se on looginen seuraus, jos psykiatrian normeja aiotaan noudattaa. Tämä koskee kaikkia siihen uskovia – presidentti Obama on nyt nimittänyt eettisen toimikunnan tutkimaan asiaa. Presidentin bioeettisten kysymysten tutkimuskomissio aikoo tutkia biolääketieteellisen tutkimuksen väärinkäytöksiä, jotka perustuvat aivojärjestelmiin. Voisi luulla, että hän haluaa toteuttaa vallankumouksen ja paljastaa järjestelmän mädännäisyyden, mutta näin ei ole. Tutkimusten alussa 28. helmikuuta 2011 noin 20–30 uhria päästettiin esiintymään. Tämän tarkoituksena oli osoittaa aiheen sisältö ja vakavuus. Mies nimeltä Peter Rosen sanoi: ”Kuten kaikki ovat aiemmin sanoneet, olen itsekin kokenut tämän. Viimeiset 14 vuotta minua on kidutettu. Olen ollut vapaaehtoisesti mukana kokeissa…” Nelikymppinen nainen kertoi tapauksestaan: ”…Meitä on vainottu turvallisuuspalvelun toimesta, ohjattu aivoja etänä ja kidutettu sähkömagneettisesti, ja meille on aiheutettu psykologisia ja fyysisiä vaurioita…” Erään järjestön naispuolinen edustaja selitti: ”Olen puhunut luultavasti 3 000 ihmisen kanssa ja tiedän, että ihmisiä sekä kidutetaan että kuolee tutkimusprojekteissa… On tärkeää, että komissio tutkii tätä!”.

Kyllä, se on totta, mutta tämän komission on tarkoitus vain tuottaa tutkintamateriaalia ja antaa sitten senaatin päättää, mitä tehdä. Jos he tutkisivat asiaa, olisimme jälleen samassa tilanteessa kuin vuonna 1977, kun New York Timesin artikkelit pakottivat senaatin toimimaan. Mutta ongelmana on, että senaatti on aivovaltion – ei kansan – puolella. Meillä on samat solidaarisuuskonfliktit täällä. Siksi vuoden 1977 keskustelusta ja tutkimuksista ei seurannut mitään hyvää. Yhdysvaltojen oma terrorismi omaa väestöään vastaan ​​tappaa enemmän ihmisiä kuin jotkut islamilaiset terroristit. Täällä Ruotsissa meillä on terrorismiongelma, se on FOI-SÄPOn aivojärjestelmä. Ei ole liioiteltua sanoa, että tuhansia ihmisiä kidutetaan 24 tuntia vuorokaudessa, koko heidän elinkaarensa ajan, kuten FOI ilmaisee toiveajattelunsa.

Obaman komission ensimmäisenä työpäivänä paikalle ilmestyi myös lääkäri, joka oli ollut useita vuosia tekemisissä haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten kanssa:

 ”Nimeni on John Hall, lääkäri Texasista… Mainitut pelottavat sähkömagneettiset kokeet tehtiin usein ilman tietoon perustuvaa suostumusta. Puolustusministeriö ja turvallisuuspalvelut suorittivat ne… Yhteisön lääkäreinä näemme hälyttävän lisääntyneen määrän raportteja sähkömagneettisten tekniikoiden käytöstä. Nämä ovat vieneet tutkimusta laboratoriosta koteihin. Se voidaan tehdä etänä. Olen henkilökohtaisesti yhteydessä noin 1 500 uhriin, joilla on identtiset kuvaukset siitä, mille he altistuvat, jokaisesta Yhdysvaltojen osavaltiosta. Olen myös antanut teille tietoja toiselta lääkäriltä Kansas Cityssä samaan asiaan liittyen.”

Tunnettu kirjailija ja myös Philadelphian yliopiston opettaja esiintyi komission edessä samana päivänä:

”Nimeni on Allen Hornblum, ja olen Philadelphialainen kirjailija, joka on kirjoittanut kirjoja aiheista aina järjestäytyneestä rikollisuudesta vakoiluun. Tähän kokoukseen liittyen olen myös julkaissut kirjan, joka käsittelee vankien tutkimuksen historiaa vankiloissa… Työstän parhaillaan uutta kirjaa parin kollegan kanssa lasten hyväksikäytöstä laitoksissa, ja voin vakuuttaa teille, että löytämäni materiaali on erittäin hämmästyttävää. Se sisältää Nobel-palkittuja, jotka käyttivät kehitysvammaisia ​​ihmisiä kokeissa… Johtavat lääkärit eivät tiedä, mitä lääketieteellinen etiikka on! Luennoin yliopistoissa ja lääketieteellisissä korkeakouluissa, ja minua hämmästyttää, että lääketieteellisen etiikan ongelmat saavat päätökset menemään väärään suuntaan.”

Väärään suuntaan ajaminen on osa suunnittelua. Yksilön oikeuksien vähentäminen ja valtion vallan lisääminen on kansainvälinen trendi nykymaailmassa, ja sen keskeisenä sovelluksena ovat aivojärjestelmät. Se uhkaa tuhota yhteiskunnan ja perustuu valtion tekemään raiskaukseen sotilaallisilla taktiikoilla, sekä Yhdysvalloissa että Ruotsissa. Jo 40 vuotta sitten he olivat rakentaneet valtion valtion sisälle aivoteknologian avulla. Senaatin tutkinta päätyi tähän vuonna 1977, ja sama asia on Ruotsissa. Meilläkin on valtiovalta, joka kiduttaa ihmisiä, ja se tehdään kansainvälisessä yhteistyössä sotilassalaisuuden takana. Samoille asioille, josta uhrit Obaman komissiolle todistivat, altistuvat myös täällä Ruotsissa hyväksikäytetyt.

Mitä Obaman toimeksiannosta tulee? Se on luultavasti pisara siinä aallossa, jonka on noustava muutoksen aikaansaamiseksi. Sellaisen, joka on paljon todennäköisempää Ruotsissa kuin Yhdysvalloissa. Parasta hänen puheessaan on se, miten se paljastaa, mitä on tapahtumassa, että presidentti näkee sen tärkeänä projektina ja siten se leviää myös laajemmalle. Se, että meillä ruiskutetaan siruja terveydenhuollossa, oli tärkeä tosiasia, jonka John Glenn selitti puheessaan lakiesityksen yhteydessä vuonna 1997. Näin on ollut Ruotsissa jo pitkään, ja vasta kaikkien palasten yhteen kokoaminen voi esittää kuvan todellisuudesta ja paljastaa sen, mistä on vaiettu aivan liian kauan. Tässä yhteydessä Obaman puheella on suuri merkitys.

Tilanne ei ole lainkaan toivoton! Ensimmäiset merkittävät onnistumiset on jo saavutettu. Ensinnäkin on olemassa kattava tiedotusmateriaali, ja lisäksi vanhan ajan viranomaiset ovat alkaneet kääntyä omia toimeksiantajiaan vastaan ​​ja pettää heidät. Tohtori Lindstromin kanta oli vasta alkua ja liittyi tapaukseeni. 16. maaliskuuta 2005 aivojen tilaan kohdistettiin kova isku, ja sen antoi EU-komission eettinen neuvosto, jonka puheenjohtajana toimi professori Göran Hermerén. Siellä tuotiin esiin valheet, joiden mukaan aivojen hallintaa ei ole olemassa. Mainittiin, että aivosiruja ruiskutettiin turvallisuuspoliittisiin tarkoituksiin, ja etäännyttiin sovelluksista, kuten ihmisten tahdon hallinnasta. Alkuperäinen muistio otsikolla ”Ethical aspects of ICT implants in the human body” toimitettiin EU-komissiolle 16. maaliskuuta 2005.

Tässä ruotsalaiset psykiatrisen mielisairauden selitykset murskattiin kaikkien niiden toimesta, jotka uskovat:

”Aivojen ja tietokoneen välinen vuorovaikutus eli suora aivojen ohjaus suoritetaan viestintäteknologian avulla, joka hakee tietoa aivoista ja arvioi sitä”,

oli ilmeinen jo johdannosta lähtien, ja siinä jatkettiin teknologian aiheuttaman vaaran ilmaisemista:

”Mahdollinen uhka ihmisarvolle ja demokraattiselle yhteiskunnalle… Kaukosäätimen käyttö ihmisten tahdon hallintaan on ehdottomasti kiellettävä.”

Varoituksen sanoja annettiin seuraavista asioista:

”Implantit vaikuttavat hermostoon ja erityisesti aivoihin ja sitä kautta ihmisarvoon lajina sekä yksilön subjektiivisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen.”

Lisäksi oli oma osionsa sotilassovelluksille, ja sen alla he loivat sovelluksen nimeltä ”Tunkeutuva teknologia, joka ohittaa normaalit aistikokemukset”. Se tarkoittaa äänien ja näkyjen lähettämistä ihmisten aivoihin, ja näemme sitä joka viikko sanomalehdissä, joissa oletetaan, että nämä uhrit ovat mielisairaita. Normaalien aistireseptorien ohittaminen on toinen sana suoraan aivoihin kulkemiselle ilman kuulo- tai näköreseptorien kautta kulkemista. Tässä meillä on vastaukset murhaajiin ja muihin äänien hallitsemiin ihmisiin. Minulla itselläni on 13 vuoden kokemus tästä pahuudesta.

Tietosuoja ja psykiatria hyödyntävät sovellusta luodakseen hirviöitä, pelotellakseen yleisöä ja lisätäkseen painetta turvallisuuden lisäämiseksi. Muita menetelmiä, joita esitettiin erityisesti sotilaallisen toiminnan aikana, olivat ”implantit, jotka vaikuttavat tulevien sukupolvien biologiaan”. Tietenkin kyse voi olla geneettisistä muutoksista tai muusta tuhosta, joka toistetaan lapsissamme. Se tehdään suunnitelman mukaan. Yleisesti ottaen kysyttiin: ”Lakkaako ihminen olemasta ihminen, jos tietyt osat hänen fyysisestä olemuksestaan, erityisesti aivot, korvataan tai täydennetään implanteilla?”

Nykypäivän lisääntyvästä epäinhimillisyydestä ja yhä useammasta kannibaalista voisi päätellä, että ihmistä ajetaan pois ihmiskunnasta, mutta se voisi olla myös päinvastoin. Se riippuu ohjelmista, joihin meidät on asetettu. Voisi tapahtua päinvastoin, että eläisimme täysin väkivallattomassa yhteiskunnassa, jos käyttäisimme siihen aivosiruja. Mutta nykyajan arvoilla on sotilaallinen mentaliteetti ja siksi yhä enemmän epäinhimillisyyttä syntyy. Esimerkki eri mahdollisuuksista on Southern California Law Review’ssa vuonna 1977 (osa 50:215) julkaistu artikkeli, jossa tohtori Richard Delgado kirjoitti:

”Elektronista aivostimulaatiota on käytetty käyttäytymishäiriöiden muokkaamiseen aiheuttamalla emotionaalista rauhoitusta väkivaltaisen käyttäytymisen korvaamiseksi… Nämä kehitysaskeleet mahdollistavat välittömän radiosignaalin siirtämisen aivoihin ja aivoista… Tietokoneet voivat automaattisesti seurata ihmisten toimintaa, liikkeitä ja aivoaaltoja… Tietokone voi lähettää palkitsevan signaalin, kun koehenkilö suorittaa hyväksyttyjä käyttäytymismalleja… se voi myös lähettää vastakkaisen signaalin, joka voi estää ei-toivottua käyttäytymistä, kuten väkivaltaa tai alkoholin käyttöä.”

Siitä voimme ymmärtää hieman paremmin teknologian rajattomat resurssit. EU:n eettinen työryhmä päätti 30-sivuisen julistuksen halulla avata aihetta: ”…Laaja yhteiskunnallinen ja poliittinen keskustelu on tarpeen sen selvittämiseksi, mitkä sovellukset tulisi hyväksyä ja laillistaa.” Tähän jokaisen vapautta, ihmisyyttä ja tasa-arvoa arvostavan on tietenkin osallistuttava – pakottamisen, kontrollin ja sotilassaappaiden sijaan.

Puolustusministeriö, joka yhdessä FOI:n kanssa on johtava innovaattori, tietopankki sekä lääkäreiden ja professorien kouluttaja, on myös hankkinut vallan asettaa arvoja ja tavoitteita aivojärjestelmille. Heidän valtansa on niin suuri, että he uskaltavat avoimesti julistaa vuoden 2011 ohjelmalausunnossaan hyödyntävänsä ihmisaivoja projekteissaan. Ihmisen ja järjestelmän vuorovaikutuksen alla he kirjoittavat seuraavaa:

”Tavoitteena on, että järjestelmät suunnitellaan siten, että ihmisen kognitiivinen potentiaali eli kyky havaita, ymmärtää ja lajitella tietoa voidaan hyödyntää maksimaalisen järjestelmätehon saavuttamiseksi.”

Sitten mainitaan, että se koskee koko ihmisen elinikää, mutta lisätään, että ihmisen tarpeita on otettava huomioon ja ymmärrettävä:

”Järjestelmien maksimaalinen käyttöarvo koko niiden elinkaaren ajan edellyttää, että teknologiaa, järjestelmiä ja menetelmiä kehitettäessä otetaan huomioon ihmisten tarpeet, mahdollisuudet ja rajoitukset… Työmme keskittyy ihmisen ja teknologian väliseen vuorovaikutukseen.”

Jos raiskaaja puhuisi huomaavaisuudesta ja kutsuisi tekoaan vuorovaikutukseksi, olisi helppo nähdä sairaalloisuus ilmeessä.

Tässä ei ole mitään eroa. Tietosuoja ei kunnioita normaaleja inhimillisiä näkemyksiä meistä eikä omaa tyhmyyttään. Yksikään armeija ei ole historiassa ollut pyhemmällä maalla. Hän seisoo paikassa, jonne hänellä ei ole mitään oikeutta marssia! Se, että hän kutsuu vuorovaikutusta, ihmisten aivojen yhteyttä omaan toimintaansa, yhteispeliksi, on vain hänen sairaan näkemyksensä ilmentymä ja yritys oikeuttaa raiskauksensa. Tällaisissa tapauksissa voisi yhtä hyvin sanoa, että Hitler oli vuorovaikutuksessa juutalaisten kanssa, kun heidät teloitettiin. Niin kauas todellisuudesta voi päästä lisäämällä manipuloivia sanoja tekstiin!

FOI jatkoi puhumalla ihmisen muuttumisesta:

”Meillä on ainutlaatuisia työkaluja ihmisen käyttäytymisen mallintamiseen… Kehitämme käyttäytymistieteellistä ja psykofyysistä tietoa ihmisen käyttäytymisestä stressaavissa ympäristöissä.”

Tämän mallinnuksen tarkoituksena on muuttaa ihmisten käsityksiä, manipuloida ja luoda olosuhteet uudelle yhteiskunnalliselle järjestykselle. Kansainväliseen trendiin kuuluvat konservatiiviset käsitykset, ahdasmielisyys, yksisilmäisyys, naiivius ja kyvyttömyys hyväksyä toisia. Sille on syynsä, ja tässä se on. Aivojen toimintaan perehtyneet ovat ennustaneet sitä 40 vuoden ajan. New York Times otti esiin joitakin lausuntoja 50 vuotta sitten, esimerkiksi sen, että aivojen hallinta tekisi ihmisistä alistuvampia auktoriteeteille. Kyllä, vallanpitäjät eivät haluaisi mitään enempää. FOI:n mukaan tuhansia ihmisiä kärsii rasittavista ympäristöistä. Olen viettänyt pitkiä aikoja tuossa helvetissä ja tiedän, että se voidaan laskea uudeksi kidutukseksi. Presidentti Obama haluaa avata tätä tutkimuksellaan. He kirjoittavat myös siitä, ettei ihmisille voida välttää vahinkoja. Vahinkoja syntyy tietenkin, kun lähettimiä painetaan aivoihin – mutta myös heidän aivokokeidensa seurauksena.

”Kokonaisvaltaiset puolustusoperaatiot aiheuttavat usein merkittävää fyysistä rasitusta ihmisille ja vakavan loukkaantumisten riskin.”

Mutta kenelle? Tietenkin heidät valittiin. Ne, joista et pidä ja jotka haluat seuloa!

YK:n ihmisoikeuksien julistus – 5 artikla:

Ketään ei saa kohdella epäinhimillisesti tai ihmisarvoa alentavasti. Erityisesti ketään ei saa alistaa lääketieteellisiin tai tieteellisiin kokeisiin ilman hänen suostumustaan.

Ihmisen biologiaa implantoimalla ja hallitsemalla saamme erilaisen maailman. Uudet yhteiskuntaluokat, erilaiset arvot, sosiaalinen järjestelmä muuttuu ja todellisuus saa erilaisen ilmeen. Itsekkyys, egoismi ja aggressiivisuus ovat siellä hyvässä maaperässä. Ne heittävät varjoja, mutta eivät yhdisty nykypäivän politiikkaan, vaikka ne kaikki ovatkin osa aivojen muutosta ja FOI:n voimaa. Kun Sandlerin komissio vuonna 1946, toisen maailmansodan jälkeen, tutki Ruotsin viranomaisten suhdetta natsi-Saksaan, havaittiin, että kaksi instituutiota pitivät yhteistyötä yllä viimeiseen asti. Ne olivat sosiaaliturvalautakunta ja suojelupoliisi. Nykyään ihmiset eivät marssi saappaissa, vaan Armani-puvuissa silkkisolmioineen. Uudet ajat, mutta ajatukset ovat samat. The Economist -lehden 25. toukokuuta 2002 julkaisemassa artikkelissa mielenhallinnan tulevaisuudesta kirjoitettiin:

“Geenitekniikka ei uhkaa välittömästi muuttaa ihmiskuntaa. Aivojen muokkaukseen erikoistuneet neurotieteilijät ovat välittömämpi uhka, eikä mikään hallitus aseta sille mitään rajoituksia.”

Fasismin käsite tarkoittaa vahvaa valtiota ja alistettua ihmistä, ja juuri sitä aivokontrolli ja supertietokonejärjestelmät ovat. Nykypäivän käsitteitä ovat implantit, aivojen tukahduttaminen ja FOI:n kognitiiviset ohjelmat, jotka kontrolloivat aivotoimintoja. Valtion saatana ja aina yhtä halveksittava univormupukuinen kannibaali ovat kaikki nielemässä meidät. Elämme maassa, jossa monien on kysyttävä itseltään, onko heidän heräämispäivänsä viimeinen heidän elämässään, tappavatko FOI-SÄPO:n kokeet heidät tänään — vai aikovatko he murhata heidät muista syistä, kuten esimerkiksi minut.

Uudet kaupankäyntimenetelmät

Kovan elämän jälkeen rakensin uuden fyysisen kunnon, mentaliteetin ja ajattelutavan. Aikaisemmat sairaudet ja heikkoudet muuttuivat paremmaksi terveydentilaksi. Aikaisempi aivojen kuumuus sai minut kestämään mitä tahansa ulkoisia lämpötiloja ilman, että tunsin niiden olevan liian kuumia. Pystyin juoksemaan maratonmatkoja paahtavassa auringossa ja 40 asteen kuumuudessa ilman, että se vaikutti minuun.

Kestin paljon fyysistä rasitusta ilman, että esimerkiksi täydellinen verenpaineeni nousi juuri lainkaan. Juoksin 300 mailia vuodessa, olin huippukunnossa, ja vaikka olin toisinaan alttiina sairauksille, fyysinen harjoittelu ja terveellinen elämäntapa antoivat minulle hyvän puolustuksen. Mutta kaikki muuttui yhtäkkiä huhtikuun puolivälissä 2010. Yhtäkkiä en pystynyt juoksemaan 100 metriä ilman, että jäin hengästyneeksi. Pelkkä kevyt hölkkä sai minut hikoilemaan. Kävin lääkärissä ja tein kokeita ja testejä, mutta vasta kun tarkistimme aina täydellisen verenpaineeni, keksin jotain. Se oli noussut huomattavasti, mutta se oli vasta alkua. Koska aioin juosta maratonin, otatin työ-EKG:n, jossa havaittiin lisää. Vain lyhyen rasituksen jälkeen verenpaine nousi lähes 300:aan. Testi jouduttiin keskeyttämään, koska lääkärin mukaan oli vaara sekä sydänkohtauksesta että aivoverenvuodosta. Sairautta kutsutaan pulmonaaliseksi hypertensioksi, ja se on harvinainen verenpainehäiriö, joka koskee vain harvoja. Sairautta sairastava ei saa treenata tai edes rasittaa itseään, koska se voi johtaa nopeaan kuolemaan. Tämä ei ollut luonnollista, vaan selvästi FOI-SÄPO:n aiheuttamaa. Mutta se ei jäänyt pelkäksi oletukseksi, vaan ostin verenpainemittarin. Silloin huomasin, että lääkkeet, joita olin alkanut käyttää, lakkasivat toimimasta jonkin ajan kuluttua. Verenpainetta säätelevät FOI-SÄPO ja niiden vaikutus on voimakkaampi kuin minkään pillerin. Voisin ottaa kaksinkertaisen annoksen, mutta sen sijaan verenpaine nousi. Jos en olisi huomannut tätä, olisin jatkanut maratonin juoksemista ja minulla olisi ollut huonot mahdollisuudet selviytyä, kuten lääkärit sanovat.

Tämä on tilanne huhtikuussa 2011, kun tätä kirjoitetaan. Mutta uhka elämälleni jatkuu, koska en pysty laskemaan verenpainettani lääkkeillä – vaikka se ei tällä hetkellä olekaan 300–400:n välillä, mikä uhkaa nopeasti aivoverenvuotoa, nykyisellä verenpaineella minulla on ainakin enemmän aikaa – ja tietysti mahdollisuus löytää ratkaisu ongelmaan. Kaikki on muuttumassa, joten on kaikki mahdollisuudet paljastaa valtion raiskaaja ennen kuin hän onnistuu pakenemaan lopullisesti.

Absoluuttisesti aivot

Kumman puolen armeija valitsee? kysyi Svenska Dagbladet ja jatkoi kirjoittamalla:

”Kapinalla on historiallisia ulottuvuuksia. Sitä verrataan Egyptin kansannousuun brittejä vastaan ​​vuonna 1919. Kysymys kuuluu, kuten Tunisiassakin, kumman puolen armeija valitsee, kun nyt pannaan kova kovaa vastaan.”

Sopimuksessamme nämä kysymykset ovat tarpeettomia. Puolustusministeriöllä ei ole ymmärrystä vaatimuksillemme omasta oikeudestamme aivoihimme, jotka ovat heidän kontrollinsa ja manipulointinsa ulkopuolella.

Aiemmat sotakoneet ovat miehittäneet maantieteellisiä alueita ja ihmisten ulkoisia elinolosuhteita, vihollisia on lukittu piikkilangan taakse. Mutta tässä toimenpiteet ovat menneet askeleen pidemmälle ja asettaneet sekä piikkilangan että kidutusmenetelmät omien kansalaistensa mieliin. Lisäksi uutena yhteiskunnallisena ajatuksena, uusi valta jatkaa julistamista, että he – eivätkä me itse – omistavat elämämme. Tietenkin yhteenotto on ovella! Vaihtoehtoja ei ole. Armeija tekee kaikkensa voittaakseen taistelun – sekä Reinfeldt että Pentagon vaativat sitä heiltä. Svenska Dagbladet jatkoi kirjoittamalla eturivissä olleista vanhurskaista nuorista:

”Aivan kuten aiemmin Tunisiassa, kyseessä on kapina, jossa tavalliset nuoret ovat eturintamassa. Tunisialaiset inspiroivat heitä ja saivat heidät ymmärtämään, että yksinvaltias voidaan kaataa. Mielenosoittajat ovat vaatineet kohtuullisempia elinoloja, sananvapautta ja poikkeuslakien kumoamista, jotka ovat olleet voimassa koko Mubarakin 30-vuotisen hallinnon ajan.”

Ruotsissa sekä nuoret että vanhat ovat valmiita astumaan eturintamaan, kun rikos tulee esiin. Siksi meidän on jatkettava Tunisiassa, Egyptissä ja Libyassa alkaneita vallankumouksellisia toimia. Tämä on esimerkki siitä, että paholainen ei välttämättä ole diktaattori, yksinvaltias tai itseään nimittänyt. Vallankumouksen kohteena ei myöskään tarvitse olla vain pakkokeinot. Valhe ja vääryys voivat olla yhtä lailla hirttokelpoisia asioita, joista meidän on päästävä eroon. Kohtuullisten elinolojen joukossa, joita meillä on oikeus vaatia, ovat muun muassa aivojen valvonnan kieltäminen, vapaa ajattelu, neurologisen manipuloinnin kieltäminen ja se, ettei kenenkään tarvitse joutua FOI:n koekaniiniksi. Nämä kysymykset ovat vakavuudeltaan tärkeämpiä ihmiskunnan kannalta kuin ne, joita vastaan Pohjois-Afrikassa on kapinoitu. Luonteeltaan diktatuurien poikkeuslait ovat kuitenkin virallisia ja väestön keskuudessa tunnettuja. Salaiset asetukset ovat huomattavasti vaarallisempia, koska väestö ei ymmärrä tilannettaan – ei tiedä, että aivojen tutkimusta, lääketieteellistä tutkimusta, kidutusta ja kuolemanrangaistusta harjoitetaan mielivaltaisesti SÄPO-FOI:n salassapitovelvollisuuden suojaamien muurien takana.

Ruotsin valtamedia uskoo, että ihmisyys, ihmisoikeudet ja lehdistönvapaus ovat ehdottomia tekijöitä, joista ei voida tinkiä. Jos aikamme tärkeimmästä inhimillisestä, sosiaalisesta, teknologisesta ja poliittisesta muutoksesta ei ole uutisoitu televisiossa tai sanomalehdissä, voimmeko silloin sanoa, että meillä on lehdistönvapaus? Pakolliset sirut aivoihin – onko tämä ihmisyyden mukaista? Vai elämmekö ihmisoikeuksien mukaisesti, kun ihmisiin ruiskutetaan aivosiruja ja heitä käytetään sitten rottina kokeissa loppuelämänsä ajan? Tuskinpa! Kaikki demokratian ja itsestäänselvän ihmiskunnioituksen välillä on tuhottu näillä hallituksen toimenpiteillä.

Metro-kolumnisti Johan Norberg kirjoitti 17. maaliskuuta 2011 otsikolla Libya seisoo yksin:

”Puhumme käheästi ihmisoikeuksista ja demokratian tärkeydestä, mutta kun libyalaiset mielenosoittajat kohtaavat varman kuoleman, emme ole läsnä.”

Kun olemme ratkaisemassa demokratia- ja ihmisoikeuskysymystä Ruotsissa, hänen ei todellakaan tarvitse olla poissa. Nyt on kaikki mahdollisuudet osallistua ja näyttää, mitä puolustaa. Hän nosti esiin kaksinaismoralismin ja pelkuruuden EU-poliitikkojen keskuudessa ja kysyi, miten he voisivat nähdä itsensä peilistä. Hän viittasi Libyan rooliin YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajana, EU:n tukemiin valvontajärjestelmiin ja asetoimituksiin. Tämä osoittaa aivan liian selvästi, että meidän on oltava enemmän läsnä, ei vain muiden, vaan myös itsemme suhteen. Oltava rohkeampia, uskallettava protestoida, mennä kaduille, järjestää kokouksia, sytyttää tulia, vaatia itsekritiikkiä. Nyt on kyse omista viranomaisistamme, kaikkien suurten puolueiden johtavat poliitikot ovat mukana. Meidän on ymmärrettävä paremmin, keitä he ovat, ja selvitettävä, miten tämä voi tapahtua. New York Times esitti oikeat kysymykset poliittisessa pääkirjoituksessaan 5. elokuuta 1977. Jos he olisivat vain vaatineet vastauksia, hanke olisi voitu löytää aiemmin. Nyt presidentti Obama seisoo samassa tilanteessa kuin 34 vuotta sitten yksinkertaisesti siksi, ettei kukaan aiemmin ollut pystynyt kokoamaan palasia yhteen. Tämän myötä voimme ymmärtää, että tällä tiedolla on enemmän valtaa kuin missään muussa yhteydessä. Kun New York Times antoi pääkirjoituksessaan sanat:

”Joten meidän on lisättävä kuvottavia lääketieteellisiä kokeita CIA:n kauhutarinoiden listaan”,

kansainvälisenä trendinä oli, että johtavia professoreita rekrytoitiin suorittamaan tutkimustaan ​​rajoituksetta. Kuten he myöhemmin kirjoittivat:

”Yksi tavoite oli ohjelmoida yksilöitä noudattamaan CIA:n käskyjä jopa siinä määrin, että he luopuisivat sellaisista peruskäyttäytymisimalleista kuin itsesuojelu. Emme ole riittävästi perehtyneitä etiikkaan ymmärtääksemme, miten se eroaa murhasta,” 

kyse ei ollut vain muutamasta testistä, vaan ajatuksesta tehdä ihmisistä taipuvaisempia kontrollin ja turvallisuuden suhteen luomalla erityisen raakoja hulluuden tekoja. Mutta CIA:n projektikuvauksessa mainittiin myös testeistä, joilla pyrittiin tappamaan amerikkalainen virkamies tai ulkomainen poliitikko näillä menetelmillä. Niitä oli käytetty sekä siellä että täällä kotimaassa. Poliittinen johtaja selitti, että laajuutta ei tiedetä:

”Kukaan ei tunnu tietävän, kuinka montaa kansalaista on käytetty hyväksi ja kuinka montaa on vahingoitettu,”

mutta vuosikymmenten aikana hyväksikäytettyjen ihmisten määrä on, kuten koko aihe, käsittämättömän suuri. Heidän olisi pitänyt sen sijaan varata lause ”Mutta sitoutuminen mielenhallintaan jatkui pitkälle 1960-luvulle, mahdollisesti 1970-luvulle…”, ja se oli suuri virhe. MKULTRA lopetettiin, mutta sille annettiin uusi nimi ja sitä kehitettiin edelleen. Nykyään presidentti Obama antaa uhrien puhua ja hän haluaa tutkia asiaa. Mutta sen sijaan heillä oli enemmän oikeus:

 ”Mutta se ei voi olla asian loppu. CIA:n ja koko hallituksen on löydettävä jokainen kuviteltavissa oleva uhri hoitoa ja korvauksia varten. Kongressin on tarpeen kysyä uudelleen itsepintainen kysymys takeista tulevia perversioita vastaan, joita pidetään edelleen oikeutettuina turvallisuuspolitiikan leiman takana… Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pitää myös heidän korkeita virkamiehiään eettisesti ja oikeudellisesti vastuussa yksilöinä kaikista teoistaan. Jo tässä vaiheessa, vaikka vain pelotteena, maan tulisi tietää, kuka hyväksyi nämä hankkeet ja miten.”

Nämä ovat itsestään selviä vaatimuksia, jotka on esitettävä myös Ruotsissa. Mitä on tapahtunut 60 vuoden aikana, jonka aikana on tehty väärinkäytöksiä ja aivoihin kohdistuvia kokeita? On kymmeniä tuhansia uhreja, joille on maksettava korvauksia ja annettava sairaanhoitoa. Mitkä instituutiot ja henkilöt ovat osallistuneet tähän kaikkien aikojen antidemokraattisimpaan projektiin? Millä menetelmillä se on onnistuttu pitämään salassa ja poissa tiedotusvälineistä? Mitä puolustuksia on järjestetty? Kuinka monta on mennyt pieleen? Mikä rooli lääkeyrityksillä on? Mitä hallitus sanoo? FOI:n supertietokone on tietysti suljettava. Muuten meistä jokaisesta on tulossa valtion koekaniineja ja käyttäytymiseltämme manipuloituja Frankenstein-kopioita.

Jos sinulla on jotain sanottavaa, voit ottaa minuun yhteyttä.

braintexts@hotmail.com

Jos en vastaa, FOI-SÄPO on katkaissut yhteyden, mikä tapahtuu melko usein – kokeile sitten: bionicgate@live.se

Lähdeviitteet

New York Times – 2.8. 1977

New York Times – 20.9. 1977

FOA, P.M. Persson, Biotelemetri, 1965

EU:s etikråds deklaration – mars 2005 – http://europa.eu.int/comm/european_group_ethics/index_en.htm

SOU 1972:59, Sverige väljer framtid, Alva Myrdal – 1972

FOI:s verksamhetsberättelse 2011, se internet FOI – Människa-Maskin-System – 2011

Science, The Issue of Control of Human Behavior – 30.11. 1956

The Scientist, dr John Lilly – 1978

A Brief History of TTT 1965-1990, KTH, professor Lars Zetterberg – 1990

The Rape of the Mind, dr Joost Meerloo – 1956

New York Times, Push Buttom People – 10.4.1967

The Use of Electronics in the Control of Human Behavior, Crime & Justice,  Ingraham, Smith – 1972

Människa och teknik i framtidssamhället, FOA-forskaren Eskil Block – 1976

SOU 1972:47 utgiven av Justitiedepartementet – 1972

New York Times politiska ledare om hjärnkontroll, Brain Wave – 19.9.1970

Cybernetics, Norbert Wiener – 1948

Memorandum från CIA till Warrenkommissionen – 19.6.1964

Lustgårdens drakar, Carl Sagan – 1970

Bio-Medical Telemetry, dr Stuart Mackay – 1968

The Mind Manipulators, Alan Scheflin – 1978

Utlåtande från Socialstyrelsen om mina röntgenbilder – 8.2.1978

The Breaking of Bodies and Minds, dr Elena Nightengale, AAAS – 1985

The Mindstealers, Samuel Chavkin – 1978

Brev från Töres Theorell till flera personer – 13.9.1983

Brev från Magnus Lind till Lindstrom – 9.9.1983

Remiss från Magnus Lind om röntgen –  8.9.1983

Brev från Lindström till Magnus Lind – 30.9.1983

Utlåtande från Ingemar Wickbom – 6.10.1983

Utlåtande från Ricardo Centeno – 10.10.1983

Brev från Lindstrom till Ingemar Wickbom – 21.6.1984

Brev från Lindström till Theorell – 12.1983

Brev från chefsåklagare K.G. Svensson – 17.10 1983

Brev från advokat Lars Bergmark till mig – 8.2.1984

Inspelning av samtal med Gustav Petrén – 18.9. 1984

Brev till Annmari Jonsson, Janes Jez, Bo Vinnars, Elisabeth Sörensen – 7.9. 1984

Brev till dr Gabrielsson, Huddinge sjukhus – 22.8. 1984

Svar från dr Gabrielsson – 4.9. 194

Journey into Madness, Gordon Thomas, 1989

A Son, A Father and the CIA, Hervey Weinstein, 1988

Dagens Nyheter, Hemligt nätverk avslöjat – 26.4. 1997

Senator John Glenn, skrivelse till sina kolleger i Senaten – 25.1. 1994

Annonsen 1985 publicerad i april, maj 1985

Den mänskliga hjärnan, Gunilla Ladberg – 2005

The Presidental Commission for the Study of Bioethical Issues, 2011 – Se exmpel från offrens presenation: http://www.tvworldwide.com/events/bioethics/110228/default.cfm?id=13288&type=flv&test=0&live=0

Southern California Law Review, vol 50:215 – 1977

The Economist, The Future of Mind Control – 25.5. 2002

New York Times ledare,  Control CIA Not Behaviour – 5.8. 1977

 

Artikkelin julkaissut robnaeslund.blogspot.com

hybridikeskus

PSYOPista Mielen Sodankäyntiin: Voittamisen Psykologia

PSYOPista Mielen Sodankäyntiin: 
Voittamisen Psykologia


- kirjoittanut -

eversti Paul E. Valley 
Komentaja


- sekä -

majuri Michael A. Aquino 
PSYOP-tutkija ja analyysiryhmän johtaja


Päämaja, 7. psykologisten operaatioiden ryhmä
Yhdysvaltain armeijan reservi
San Francisco, Kalifornia 
1980

Johdanto

- kirjoittanut Michael A. Aquino 
everstiluutnantti, sotilastiedustelu, USAR-Ret 
marraskuu 2003

1970-luvun loppupuolella Yhdysvaltain armeijan psykologisten operaatioiden (PSYOP) doktriini ei ollut vielä päässyt irti Vietnamin sodan aiheuttamasta pettymyksestä ja turhautumisesta. Niinpä vuonna 1980 eversti Paul Vallely [1] , [7]. PSYOP-ryhmän komentaja pyysi minua päämajan PSYOP-tutkimus- ja -analyysiryhmän (FA) johtajana laatimaan asiakirjan, joka rohkaisisi PSYOP-yhteisöä pohtimaan tulevaisuutta. Hän ei halunnut Vietnamin jälkipuintia vaan pikemminkin tuoreita ja innovatiivisia ajatuksia PSYOPin kehityksestä ja soveltamisesta.

Laadin alustavan luonnoksen, jonka eversti Vallely tarkisti ja kommentoi, minkä jälkeen luonnoksia tarkistettiin ja niitä kritisoitiin, kunnes hän oli tyytyväinen, ja tuloksena oli tämä asiakirja: PSYOPista Mielen Sodankäyntiin: Voittamisen Psykologia. [2]

Eversti Vallely lähetti siitä kopiot eri valtion virastoille, virastoille, komentokunnille ja julkaisuille, jotka olivat mukana tai kiinnostuneita PSYOP:sta. Hän ei tarkoittanut sitä julkaistavaksi artikkeliksi, vaan yksinkertaisesti ”keskustelupaperiksi”, jonka tarkoituksena oli edistää vuoropuhelua. Siinä se onnistui varsin hyvin, päätellen niistä laajoista ja vilkkaista kirjeistä, joita hän sai siitä seuraavien kuukausien aikana.

Siihen olisi pitänyt päättyä Mielen Sodankäynti: pieni ”henkilöstötutkimus”, joka oli tehnyt vaatimattoman työnsä.

Internetin myötä 1980-luvulla Mielen Sodankäynti sai kuitenkin täysin odottamattoman — ja jokseenkin koomisen — henkiinherätyksen. Viittaukset siihen lisääntyivät vähitellen, ja sen ”pahaenteinen” nimi sai sille nopeasti mitä räikeimmän salaliittoteoreettisen maineen. Huhumylly muutti sen pian orwellilaiseksi suunnitelmaksi Mantsurian ehdokkaan mielenhallinnasta ja maailmanvallasta. Oma mielikuvani okkulttisena persoonana lisäsi polttoainetta kulovalkean liekkeihin: Mielisairaat kehuivat Mielen Sodankäyntiia nyt vakuuttavana todisteena siitä, että Pentagon oli täynnä mustaa magiaa ja paholaisenpalvontaa.

Nyt kun tämä järjettömän koominen ooppera on ainakin jossain määrin laantunut, ajattelin, että voisi olla mielenkiintoista asettaa saataville täydellinen ja tarkka kopio asiakirjasta, johon on liitetty johdanto ja joitakin historiallisia kommentteja, jotka asettavat sen järkevään kontekstiin. Loppujen lopuksi sillä oli — ja ehkä on edelleen — jotain sanottavaa, josta on hyötyä.

Yhdysvaltain armeijassa PSYOP on tavallisesti jäänyt taka-alalle ”voiman moninkertaistajana”. Tärkeimmät strategiset päätökset tehdään perinteisten poliittisten ja sotilaallisten etujen ja tavoitteiden pohjalta. Vasta sitten PSYOP kutsutaan mukaan auttamaan jo sovittujen tehtävien tehokkaammassa toteuttamisessa.

Mielen Sodankäynti kääntää tämän järjestyksen päinvastaiseksi. Psykologiset keinot voiton saavuttamiseksi — lähinnä vakuuttamalla vihollinen siitä, että hän todella haluaa saattaa kansallisen politiikkansa sopusointuun meidän politiikkamme kanssa — muotoillaan poliittisten perustavoitteiden tueksi. ”Tavallisen” sotilaallisen voiman (pommit, luodit jne.) käyttöä pidetään ”viimeisenä keinona” tilanteissa, joissa Mielen Sodankäynti itsessään epäonnistuu.

Mielen Sodankäynnin etuna on se, että siinä käydään sotia ei-tappavilla, ei-vahingollisilla ja ei-tuhoisilla tavoilla. Pohjimmiltaan hukutat vihollisesi argumenteilla. Otat hallintaasi kaikki ne keinot, joilla hänen hallituksensa ja kansansa käsittelevät tietoa mielensä muodostamiseksi, ja muokkaat niitä niin, että nuo mielet muodostuvat haluamallasi tavalla. Kaikki ovat onnellisia, kukaan ei loukkaannu tai kuole, eikä mitään tuhota.

Tavalliselle sodankäynnille taas on ominaista järjen puute. Vastapuolet vain silpovat tai tappavat toistensa ihmisiä ja varastavat tai tuhoavat toistensa maata, kunnes jompikumpi osapuoli on loukkaantunut niin pahasti, että se luovuttaa [tai molemmat osapuolet ovat loukkaantuneet niin pahasti, että ne sopivat lopettavansa ennen voittoa]. Tällaisen sodan jälkeen on jatkuvaa kurjuutta, vihaa ja kärsimystä.

Mielen Sodankäynnin ainoat häviäjät ovat sodan hyötyjät: yritykset ja yhtiöt, jotka lihovat helikopterien, panssarivaunujen, aseiden, ammusten jne. tilauksista. Näin ollen presidentti Dwight Eisenhowerin ”sotilaallis-teolliseksi kompleksiksi” kutsuman ”sotilaallis-teollisen kompleksin” voidaan luottaa vastustavan Mielen Sodankäynnin toteuttamista hallitsevana strategisena konfliktioppina.

Tämä on Mielen Sodankäynnin tiivistelmä yksinkertaisimmillaan.

Vaikka minulla ei 1980-luvulla ollut mitään syytä uskoa, että tämä asiakirja olisi vaikuttanut virallisesti Yhdysvaltojen PSYOPpeihin armeijan sisällä tai sen ulkopuolella, näin kiehtovasti, että tiettyjä sen ohjeita sovellettiin ensimmäisen Persianlahden sodan aikana ja viime aikoina vielä ilmeisemmin Irakin hyökkäyksen aikana vuonna 2003. Molemmissa tapauksissa äärimmäinen PSYOP suunnattiin sekä hyökkäyksen kohdetta vastaan että Yhdysvaltojen kotimaan julkiseen mielipiteeseen ja käsitykseen, ja vuonna 2003 toimittajia ”upotettiin” sotilasyksiköihin, jotta heidän näkökulmansa ja käsityksensä saataisiin väistämättä kanavoitua.

Jopa näiden Mielen Sodankäynnin pienten tekniikoiden vaikutus oli huomattava. Sekä Yhdysvalloissa että Irakissa luotiin ja pidettiin yllä Yhdysvaltojen vääjäämättömän voiton psykologista ilmapiiriä, joka kiihdytti voittoa kentällä.

Hieman vähemmän myönteisesti Mielen Sodankäynnin epäonnistuminen tässä tapauksessa vain tiukimpien totuuden ja etiikan periaatteiden noudattamisessa on johtanut yhtä lailla vääjäämättömästi tuon euforisen ilmapiirin huomattavaan haihtumiseen voiton jälkeen. Tässä piilee Mielen Sodankäynnin Akilleen kantapää. Koska se herättää yleisönsä voimakkaimmat tunteet ja sitoumukset, sen on toimittava niin kuin kohdeyleisö sen arvioi. Jos näiden yleisöjen eettisiä arvoja ei kunnioiteta — jos Mielen Sodankäyntiä käytetään vain taka-ajatusten ja tavoitteiden palveluksessa — siitä aiheutuva ”päihteettömyys” voi olla yhteiskunnallisesti musertava.

Vuonna 1987 kirjoitin laajemman tutkimusasiakirjan PSYOP:n etiikkaa käsittelevälle kansalliselle puolustusyliopistolle. Erityisesti jos Mielen Sodankäyntiä todella aiotaan käyttää Yhdysvaltojen ulkopolitiikan piirteenä, en voi korostaa liikaa, että sen on alistuttava tiukimmille ja valistuneimmille inhimillisyysperiaatteille, joita tuossa kirjoituksessa käsiteltiin. Psykologiset operaatiot: The Ethical Dimension on myös ladattavissa osoitteesta www.xeper.org/maquino.

Katsotaanpa nyt itse Mielen Sodankäynnin vuoden 1980 paperia. Alkuperäisten alaviitteiden (joissa yleensä mainitaan lainauslähteet) lisäksi olen lisännyt muutamia uusia alaviitteitä korostaakseni/kritisoidakseni joitakin sen teemoja. Nämä uudet alaviitteet on merkitty alkuun merkinnällä ”[MA2003]”.

PSYOPista Mielen Sodankäyntiin: Voittamisen Psykologia

Everstiluutnantti John Alexanderin Military Review -lehden artikkeli ”psykotroniikan” — eli ESP:n tiedustelun ja operatiivisen käytön — puolesta oli selvästi provokatiivinen. [3] Tämän alan tutkimukseen kohdistuva kritiikki, joka perustuu tieteellisen lain nykyisille rajoille, tuo mieleen naurun, joka tervehti italialaista tiedemiestä Spallanzania vuonna 1794, kun hän ehdotti, että lepakot suunnistavat pimeässä sen avulla, mitä nykyään kutsumme kaikuluotaimeksi. ”Jos ne näkevät korvillaan, niin kuulevatko ne sitten silmillään?” vitsailtiin, mutta epäilen, että Yhdysvaltain laivasto on iloinen siitä, että joku otti ajatuksen tarpeeksi vakavasti jatkaakseen sitä. [4]

Psykotroninen tutkimus on vasta alkuvaiheessa, mutta Yhdysvaltain armeijalla on jo käytössä toimiva asejärjestelmä, joka on suunniteltu tekemään sitä, mitä everstiluutnantti Alexander haluaisi ESP:n tekevän — paitsi että tämä asejärjestelmä käyttää olemassa olevia viestintävälineitä. Se pyrkii kartoittamaan puolueettomien ja vihollisyksilöiden mieliä ja sitten muuttamaan niitä Yhdysvaltojen kansallisten etujen mukaisesti. Se tekee tämän laajassa mittakaavassa, käsittäen sotilasyksiköt, alueet, kansakunnat ja blokit. Nykyisessä muodossaan sitä kutsutaan psykologisiksi operaatioiksi (PSYOP).

Toimiiko PSYOP, vai onko se pelkkää kosmetiikkaa, josta kenttäjohtajat eivät haluaisi vaivautua?

Jos kysymys olisi esitetty vuonna 1970, vastaus olisi ollut, että PSYOP toimii todella hyvin. Pelkästään vuosina 1967 ja 1968 yhteensä 29 276 aseistautunutta Vietkongin/NVA:n sotilasta (mikä vastaa 95:tä vihollisen jalkaväkipataljoonaa) antautui ARVN:n tai MACV:n joukoille Chieu Hoin armahdusohjelman — Vietnamin sodan tärkeimmän PSYOP-toiminnan — puitteissa. MACV arvioi tuolloin, että saman määrän joukkojen eliminointi taistelussa olisi maksanut meille 6000 kuollutta. [5]

Toisaalta me hävisimme sodan — emme siksi, että meitä vastaan olisi taisteltu, vaan siksi, että meitä vastaan olisi käytetty enemmän PSYOPia. Kansallista voitontahtoamme vastaan hyökättiin tehokkaammin kuin me hyökkäsimme Pohjois-Vietnamin ja Vietkongin voitontahtoa vastaan, ja tämän tosiasian tiedostaminen rohkaisi vihollista sinnittelemään, kunnes Yhdysvallat lopulta murtui ja pakeni kotiin.

PSYOPimme epäonnistui. Se ei epäonnistunut siksi, että sen periaatteet eivät olisi olleet kunnossa, vaan pikemminkin siksi, että vihollisen PSYOP oli ylivoimainen. Armeijan ponnisteluissa oli joitakin vaikuttavia onnistumisia, mutta oma PSYOP-toimintamme ei oikeastaan muuttanut vihollisen väestön mieliä eikä puolustanut Yhdysvaltain väestöä kotona vihollisen propagandaa vastaan. Lisäksi vihollisen PSYOP oli niin vahva, että se — ei suuremmat armeijat tai paremmat aseet — voitti kaikki lähettämämme Cobrat ja Spookyt ja ACAV:t ja B52:t. Opetus ei ole, että meidän ei pidä jättää huomiotta omaa PSYOP-kykyämme, vaan pikemminkin muuttaa sitä ja vahvistaa sitä niin, että se voi tehdä juuri tällaisia asioita vihollisellemme seuraavassa sodassa. Parempi laitteisto on mukavaa, mutta se ei sinänsä muuta mitään, jos emme voita sotaa mielen puolesta.

Ensimmäinen asia, josta on päästävä eroon, on näkemys PSYOP:sta, joka rajoittaa sen rutiininomaisiin, ennustettaviin, liian ilmeisiin ja siten vain vähän tehokkaisiin ”lehtikirje- ja kaiutin”-sovelluksiin. Tällaisilla taistelukentän välineillä on paikkansa, mutta niiden pitäisi olla pääponnistuksen apuvälineitä. Tämä pääpyrkimys ei voi alkaa komppanian tai divisioonan tasolta, vaan sen on lähdettävä kansalliselta tasolta. Sen on vahvistettava kansallista voitontahtoamme, ja sen on hyökättävä vihollisen tahtoa vastaan ja lopulta tuhottava se. Fyysinen taistelu sekä aiheuttaa että vaikuttaa siihen, mutta se on sodan laji, jota käydään myös paljon hienovaraisemmalla tasolla — asianomaisten kansallisten väestöjen mielissä.

Aloitetaan siis yksinkertaisella nimenmuutoksella. Pääsemme eroon itsetietoisesta, lähes ”nolostuneesta” käsitteestä ”psykologiset operaatiot”. Sen tilalle luodaan Mielen Sodankäynti. Termi on ankara ja pelkoa herättävä, ja niin sen pitääkin olla: Se on hyökkäyksen ja voiton termi — ei järkeistämisen ja mielistelyn ja sovittelun. Vihollinen saattaa loukkaantua siitä; se on aivan oikein, kunhan se voittaa hänet. Tarjolla on määritelmä:

Mielen Sodankäynti on kaikkien sodan osanottajien tietoista, aggressiivista vakuuttamista siitä, että me voitamme sodan.

Se on harkittua, koska se on suunnitelmallista, järjestelmällistä ja kokonaisvaltaista toimintaa, joka kattaa kaikki toiminnan tasot strategisesta taktiseen. Se on aggressiivista, koska mielipiteitä ja asenteita on aktiivisesti muutettava meitä vastustavista mielipiteistä ja asenteista meitä tukeviksi, jos haluamme saavuttaa voiton. Emme voita, jos tyydymme vastustamaan vihollisvaltion levittämiä mielipiteitä ja asenteita. Meidän on tavoitettava ihmiset ennen kuin he päättävät tukea armeijoitaan, ja meidän on tavoitettava nämä armeijat ennen kuin taistelujoukkomme näkevät ne koskaan taistelukentillä.

Vertaa tätä määritelmää psykologisen sodankäynnin määritelmään, jonka OSS:n kenraali William Donovan esitti ensimmäisen kerran toisen maailmansodan aikaisessa teoksessaan ”Basic Estimate of Psychological Warfare”:

Psykologinen sodankäynti on kaikkien sellaisten keinojen, myös moraalisten ja fyysisten, yhteensovittamista ja käyttöä, joilla pyritään saavuttamaan päämäärä — muut kuin tunnustetut sotilasoperaatiot, mutta mukaan lukien näiden tunnustettujen sotilasoperaatioiden tulosten psykologinen hyväksikäyttö — ja joilla pyritään tuhoamaan vihollisen tahto saavuttaa voitto ja vahingoittamaan hänen poliittisia tai taloudellisia valmiuksiaan saavuttaa se; jotka pyrkivät riistämään viholliselta liittolaistensa tai liittolaistensa tai puolueettomien tahojen tuen, avun tai myötätunnon tai estämään sitä hankkimasta tällaista tukea, apua tai myötätuntoa; tai jotka pyrkivät synnyttämään, ylläpitämään tai lisäämään omien kansalaistemme ja liittolaistemme voitontahtoa ja hankkimaan, ylläpitämään tai lisäämään puolueettomien tahojen tukea, apua ja myötätuntoa. [6]

Jos kiertoilmaus ”psykologiset operaatiot” johtui, kuten eräs kenraaliupseeri totesi kirjeessään vuonna 1917, ”suuresta tarpeesta löytää synonyymi, jota käytettäisiin rauhan aikana ja joka ei järkyttäisi demokratian kansalaisen herkkyyttä”, se saattoi onnistua kotimaassa. [7] Toisaalta se ei näytä rauhoittaneen neuvostoliittolaisten herkkyyttä, jotka vuonna 1980 kuvailivat Yhdysvaltain armeijan PSYOP:n sisältävän mm:

… anteeksiantamattomilla ideologisen sabotoinnin menetelmillä, joihin ei kuulu vain kiristäminen, provokaatio ja terrori. [8]

Eversti Alfred Paddockin loistava tutkielma PSYOP-operaatioiden perustamisen historiasta osoittaa hyvin, miten vastahakoisesti armeija on hyväksynyt jopa ”antiseptisen” PSYOP-osan. Johtajat, jotka eivät kyenneet tai joiden ei pitäisi nähdä, että sotia ei käydä ja voiteta tai hävitä taistelukentillä vaan ihmisten mielissä, ovat kerta toisensa jälkeen epäonnistuneet pyrkimyksissään muokata tästä aseesta sen tehokkain mahdollinen kokoonpano. Kuten eversti Paddock niin osuvasti toteaa:

Tapa, jolla psykologinen ja epätavanomainen sodankäynti kehittyivät vuodesta 1941 siihen asti, kun ne yhdistettiin armeijan viralliseksi voimavaraksi vuonna 1952, viittaa tavallaan teemaan, joka kulkee läpi koko erikoissodankäynnin historian: tarina epäröivästä ja vastahakoisesta armeijasta, joka yrittää selviytyä epätavanomaisista käsitteistä ja organisaatioista. [9]

Nykyisen doktriinin mukaan PSYOPia pidetään taistelujen ja sotien voittamiseen tähtäävän pääponnistuksen apuvälineenä; yleensä käytetään termiä ”voiman moninkertaistaminen”. Sitä ei todellakaan pidetä komentopäätösten edellytyksenä. Näin ollen PSYOP ei voi ennalta määrittää tietyn sotilaallisen toiminnan poliittista tai psykologista tehokkuutta. Sitä voidaan käyttää ainoastaan osoittamaan, että kyseinen toiminta on parhaassa mahdollisessa valossa, kun se toteutetaan.

Mielen Sodankäyntiä ei voi näin alentaa. Se on itse asiassa strategia, jota taktisen sodankäynnin on noudatettava, jos se haluaa saavuttaa mahdollisimman suuren tehokkuuden. Mielen Sodankäynnin skenaarion on oltava päällikön mielessä ensisijainen, ja sen on oltava tärkein tekijä hänen jokaisessa kenttäpäätöksessään. Muuten hän uhraa sodan voittamista tosiasiallisesti edistävät toimenpiteet välittömän, konkreettisen tyydytyksen toimenpiteiden hyväksi. [Miettikää vaikka ”bodycounttien” järkevyyttä Vietnamissa.]

Näin ollen PSYOP-”taistelutukiyksiköiden”, sellaisina kuin me ne nyt tunnemme, on poistuttava menneisyydestä. Mielen Sodankäynnin ryhmien on tarjottava komentajalle teknistä asiantuntemusta suunnitteluprosessin alusta alkaen ja kaikilla tasoilla aina pataljoonan tasolle saakka. Tällaiset ryhmät eivät voi koostua — kuten nyt — toimialan aineettomista upseereista ja aliupseereista, jotka osaavat vain taktisen propagandatoiminnan perusteet. Niiden on koostuttava kokopäiväisistä asiantuntijoista, jotka pyrkivät kääntämään kansallisen Mielen Sodankäynnin strategian taktisiksi tavoitteiksi, joilla maksimoidaan sodan tehokas voittaminen ja minimoidaan ihmishenkien menetykset. Tällaiset Mielen Sodankäynnin ryhmät voittavat komentajien kunnioituksen vain, jos ne pystyvät lunastamaan lupauksensa. [10]

Se, mitä armeija nykyään pitää tehokkaimpana PSYOP:na — taktinen PSYOP — on itse asiassa kaikkein rajoitetuin ja alkeellisin, koska viestien muotoileminen ja toimittaminen taistelukentän rajoitusten puitteissa on vaikeaa. Tällaisia ponnisteluja on jatkettava, mutta ne nähdään asianmukaisesti Mielen Sodankäynnin pääponnistusten vahvistamisena. Jos hyökkäämme vihollisen tahtoa vastaan vasta, kun hän saapuu taistelukentälle, hänen kansakuntansa on vahvistanut sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Meidän on hyökättävä tahdon kimppuun ennen kuin se on siten lukittu paikoilleen. Meidän on iskostettava siihen taipumus väistämättömään tappioon.

Strateginen Mielen Sodankäynti on aloitettava heti, kun sotaa pidetään väistämättömänä. Sen on etsittävä viholliskansan huomio kaikin käytettävissä olevin keinoin, ja sen on iskettävä kansakunnan potentiaalisiin sotilaisiin ennen kuin he pukevat univormunsa päälleen. He ovat kodeissaan ja yhteisöissään haavoittuvimmillaan Mielen Sodankäynnille. Voitettiinko Yhdysvallat Vietnamin viidakoissa vai voitettiinko se amerikkalaisten kaupunkien kaduilla?

Tätä varten Mielen Sodankäynnin on oltava strategisesti painottunutta, ja taktiset sovellukset ovat vahvistavassa ja täydentävässä roolissa. Strategisessa kontekstissaan Mielen Sodankäynnin on tavoitettava ystävät, viholliset ja puolueettomat kaikkialla maailmassa — ei PSYOP:n alkeellisten ”taistelukentän” lentolehtisten ja kaiuttimien eikä psykotroniikan heikkojen, epätarkkojen ja kapea-alaisten ponnistelujen avulla — vaan Yhdysvaltojen hallussa olevien tiedotusvälineiden avulla, joilla on valmiudet tavoittaa käytännössä kaikki ihmiset maapallolla.

Nämä tiedotusvälineet ovat tietenkin sähköiset tiedotusvälineet — televisio ja radio. Satelliittiviestinnän, videonauhoitustekniikan sekä lähetysten laser- ja optisen siirron uusin kehitys mahdollistaa sellaisen tunkeutumisen maailman mieliin, jota vielä muutama vuosi sitten ei olisi voitu kuvitellakaan. Kuten Excalibur-miekka, meidän ei tarvitse kuin kurottautua ja tarttua tähän välineeseen, ja se voi muuttaa maailmaa puolestamme, jos meillä on rohkeutta ja rehellisyyttä parantaa sivilisaatiota sen avulla. Jos emme ota Excaliburia vastaan, luovumme kyvystämme inspiroida vieraita kulttuureja moraalillamme. Jos ne sitten haluavat moraalia, joka ei tyydytä meitä, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin taistella heitä vastaan raaemmalla tasolla.

Mielen Sodankäynnin on kohdistuttava kaikkiin osallistujiin, jotta se olisi tehokasta. Sen ei pidä ainoastaan heikentää vihollista, vaan myös vahvistaa Yhdysvaltoja. Se vahvistaa Yhdysvaltoja estämällä vihollisen propagandan läpipääsyn ja selittämällä ja korostamalla kansallemme, mikä kansallinen etumme on tietyssä sodassa.

Yhdysvaltain voimassa olevan lainsäädännön mukaan PSYOP-yksiköt eivät saa kohdistaa hyökkäyksiä Yhdysvaltain kansalaisiin. [12] Tämä kielto perustuu oletukseen, että ”propaganda” on välttämättä valhetta tai ainakin harhaanjohtavaa puolitotuutta ja että hallituksella ei ole oikeutta valehdella kansalle. Goebbelsin propagandaministeriö ei saa olla osa amerikkalaista elämäntapaa.

Aivan oikein, ja niinpä Mielen Sodankäynnin aksiomaattisena periaatteena on oltava, että se puhuu aina totta. Sen voima piilee sen kyvyssä kiinnittää vastaanottajien huomio sekä tulevaisuuden että nykyisyyden totuuteen. Mielen Sodankäynti sisältää siis julkilausutun lupauksen totuudesta, jonka Yhdysvallat on päättänyt tehdä todeksi, jos se ei jo ole sitä.

Mielen Sodankäynti ei ole uutta. Kansakuntien suurimmat — ja vähiten kalliit — voitot ovat tulleet siitä, sekä varsinaisen taistelun että uhkaavan taistelun aikana. Ajatellaanpa Hiroshiman ja Nagasakin atomihyökkäyksiä. Näiden kahden kaupungin fyysinen tuhoaminen ei tuhonnut Japanin kykyä jatkaa taistelua. Pikemminkin aseiden aiheuttama psykologinen järkytys tuhosi sen, mitä Japanin kansallisesta taistelutahdosta oli jäljellä. Sen jälkeen Japani antautui, ja pitkä ja kallis maahyökkäys vältettiin. [13]

Mielen Sodankäynnin tehokkuus on seurausta sen omasta taitavasta viestintävälineiden käytöstä, mutta suurempaa virhettä ei voi tehdä kuin sekoittaa Mielen Sodankäynti pelkkään suurempaan ja periaatteetonampaan propagandapyrkimykseen. ”Propaganda” Harold Lassin hyvin määrittelemänä on:

…mielipiteiden ilmaisemista tai toimintaa, jonka yksilöt tai ryhmät toteuttavat tarkoituksellisesti vaikuttaakseen toisten yksilöiden tai ryhmien mielipiteisiin tai toimintaan ennalta määrättyjen päämäärien saavuttamiseksi ja psykologisen manipuloinnin avulla. [14]

Kun propaganda tunnistetaan sellaiseksi — ja kaikki ”PSYOP”-yksikön tuottama propaganda tunnistetaan sellaiseksi — sen oletetaan automaattisesti olevan valetta tai ainakin totuuden vääristelyä. Siksi se toimii vain siinä määrin, että sotilaallisesti painostettu vihollinen on halukas tekemään sen, mitä me haluamme sen tekevän. Se ei toimi siksi, että olemme saaneet hänet näkemään totuuden sellaisena kuin me sen näemme.

Jos hänen ”Johtopäätökset”-luvussaan käsitellään armeijan vuonna 1976 tekemää perusteellista tapaustutkimusta PSYOP-tekniikoista, L. John Martin vahvistaa tämän kylmästi ja suorasukaisesti:

Kaikki tämä johtaa siihen, että jos vakuuttavalla viestinnällämme on lähes positiivinen vaikutus, meidän on katsottava sen johtuvan tuurista, ei tieteestä… Propagandan tehokkuus saattaa olla vielä vähemmän ennustettavissa ja hallittavissa kuin pelkän suostuttelevan viestinnän tehokkuus. [15]

Vastaavasti propagandistien oletetaan olevan valehtelijoita ja tekopyhiä, jotka ovat valmiita maalaamaan mitä tahansa houkuttelevilla väreillä huijatakseen hyväuskoisia. Kuten Jacques Ellul asian ilmaisee:

Propagandisti ei ole eikä voi olla ”uskovainen”. Hän ei myöskään voi uskoa ideologiaan, jota hänen on käytettävä propagandassaan. Hän on vain mies puolueen, valtion tai jonkin muun organisaation palveluksessa, ja hänen tehtävänään on varmistaa kyseisen organisaation tehokkuus … Jos propagandistilla on jokin poliittinen vakaumus, hänen on jätettävä se syrjään voidakseen käyttää jotakin suosittua massaideologiaa. Hän ei voi edes jakaa tätä ideologiaa, sillä hänen on käytettävä sitä objektina ja manipuloitava sitä ilman sitä kunnioitusta, jota hän osoittaisi sitä kohtaan, jos hän uskoisi siihen. Hän saa nopeasti halveksuntaa näitä kansankuvia ja uskomuksia kohtaan… [16]

Toisin kuin PSYOP, Mielen Sodankäynnillä ei ole mitään tekemistä petoksen tai edes ”valitun” — ja siksi harhaanjohtavan — totuuden kanssa. Pikemminkin siinä todetaan kokonainen totuus, joka, jos sitä ei nyt ole olemassa, pakotetaan olemassaoloon Yhdysvaltojen tahdosta. Esimerkkeinä voidaan mainita Kennedyn uhkavaatimus Hruštšoville Kuuban ohjuskriisin aikana ja Hitlerin kanta Münchenissä.

Mielen Sodankäynnin viestin ei tarvitse täyttää abstraktin uskottavuuden ehtoja kuten PSYOP-teemojen; sen lähde tekee siitä uskottavan. Kuten Liivi kerran sanoi:

Rooman nimen kauhu tulee olemaan sellainen, että maailma tietää, että kun Rooman armeija on piirittänyt kaupungin, mikään ei liikuta sitä — ei talven ankaruus eikä kuukausien ja vuosien väsymys — että se ei tunne muuta loppua kuin voiton, ja että se on valmis, jos nopea ja äkillinen isku ei auta, pysymään, kunnes voitto on saavutettu. [17]

Toisin kuin Ellulin kyyninen propagandisti, Mielen Sodankäynnin agentin on tiedettävä puhuvansa totta, ja hänen on oltava henkilökohtaisesti sitoutunut siihen. Se, mitä hän sanoo, on vain osa Mielen Sodankäyntiä; loput — ja sen tehokkuuden testi — on siinä vakaumuksessa, jonka hän välittää yleisöönsä, siinä suhteessa, jonka hän luo yleisöönsä.

Eikä tämä ole mitään sellaista, mitä voi helposti väärentää, jos sitä voi ylipäätään väärentää. ”Rapport”, jonka Comprehensive Dictionary of Psychological and Psychoanalytical Terms määrittelee ”vastavuoroisen luottamuksen rajoittamattomiksi suhteiksi”, lähestyy alitajuntaa; jotkut tutkijat ovat esittäneet, että se on itsessään alitajuinen ja ehkä jopa ESP-pohjainen ”aksentti” avoimeen tiedonvaihtoon.

Miksi yhtä television uutistoimittajaa uskotaan enemmän kuin toista, vaikka molemmat kertoisivat samoista otsikoista? Vastaus on, että edellisessä tapauksessa on kyse suhteesta, jonka menestyneimmät lähetystoimittajat ovat tunnistaneet ja jota he ovat vaalineet.

Olemme käsitelleet väistämättömän totuuden toteamista ja sen takana olevaa vakaumusta; nämä ovat Mielen Sodankäynnin toimijan itsensä ominaisuuksia. Lausuman vastaanottaja ei arvioi tällaisia viestejä ainoastaan sen mukaan, miten hän niitä tietoisesti ymmärtää, vaan myös sen mukaan, millaisissa henkisissä olosuhteissa hän ne vastaanottaa. ”Aivopesun” taustalla oli teoria, jonka mukaan fyysinen kidutus ja puute heikentäisivät mielen vastustuskykyä suggestioita vastaan, ja tämä piti paikkansa tiettyyn pisteeseen asti. Pitkällä aikavälillä aivopesu ei kuitenkaan toimi, koska älykkäät mielet ymmärtävät myöhemmin, että ne ovat suggestiivisia tällaisissa olosuhteissa, ja siksi ne jättävät vaikutelmat ja omaksutut vaihtoehdot huomiotta sen mukaisesti. [18]

Jotta mieli uskoisi omiin päätöksiinsä, sen on tunnettava, että se on tehnyt ne ilman pakkoa. Näin ollen operatiivisen toimijan käyttämät pakkokeinot eivät saa olla havaittavissa tavanomaisin keinoin. Ei ole tarpeen turvautua CIA:n tutkimiin mieltä heikentäviin lääkkeisiin; itse asiassa yhdenkin tällaisen menetelmän paljastuminen aiheuttaisi Mielen Sodankäynnin totuusmaineelle kohtuutonta vahinkoa.

Nykyisessä PSYOP-toiminnassa yksilöidään puhtaasti sosiologisia tekijöitä, jotka viittaavat viestien sopiviin sanontatapoihin. Tämän alan doktriini on pitkälle kehittynyt, ja tehtävänä on lähinnä koota ja ylläpitää henkilöitä ja ryhmiä, joilla on riittävästi asiantuntemusta ja kokemusta doktriinin tehokkaaseen soveltamiseen. Tämä on kuitenkin vain sosiologinen ulottuvuus kohteiden vastaanottokykyä koskevissa toimenpiteissä. On olemassa joitakin puhtaasti luonnollisia olosuhteita, joissa mielet voivat muuttua enemmän tai vähemmän vastaanottavaisiksi ideoille, ja Mielen Sodankäynnin tulisi hyödyntää täysimääräisesti sellaisia ilmiöitä kuin ilmakehän sähkömagneettinen aktiivisuus [19], ilman ionisoituminen [20] ja erittäin matalataajuiset aallot [21].

Mielen Sodankäyntiä koskevan päätöksen taustalla on hyvin yksinkertainen kysymys: Haluammeko voittaa seuraavan sodan, johon haluamme osallistua, ja haluammeko tehdä sen mahdollisimman vähin ihmishenkien menetyksin, mahdollisimman pienin kustannuksin ja mahdollisimman lyhyessä ajassa? Jos vastaus on kyllä, Mielen Sodankäynti on välttämättömyys. Jos haluamme vaihtaa tällaisen voiton useampiin amerikkalaisiin ihmishenkiin, taloudelliseen katastrofiin ja pattitilanteisiin, Mielen Sodankäynti on sopimaton, ja jos sitä käytetään pinnallisesti, se itse asiassa edistää tappiomme saavuttamista.

Mielen Sodankäynnissä voittoa ei korvaa mikään. [22]

Lähdeviitteet

[1] Myöhemmin kenraalimajuri, USAR.

[2] Termin ”Mielen Sodankäynti” keksi toinen PSYOP-upseeri, eversti Richard Sutter, ja minä vuonna 1977. Nähtyämme hiljattain ilmestyneen elokuvan Tähtien sota leikittelimme nimimuutoksella futuristiseksi korvaajaksi armeijan hieman tylsälle nimitykselle ”Psykologiset Operaatiot”. Mielen Sodankäyntiä käsittelevä tieteisfiktiivinen käsittely, jossa Sutter on karikatyyrinä sen johdossa, esiintyy Star Wars -tarinassani The Dark Side, joka on saatavilla osoitteessa www.xeper.org/maquino.

[3] Alexander, Lieutenant Colonel John B., “The New Mental Battlefield: Beam me up, Spock” in Military Review , Vol LX, No. 12 December 1980.

[4] [MA2003] Alexander (myöhemmin eversti) oli mukana ”parapsykologisissa” ideoissa ja kokeissa, kuten ESP:ssä ja ”kaukokatselussa”. Näillä ei ole mitään yhteyttä perinteiseen PSYOPiin tai Mielen Sodankäyntiin. Vrt. artikkelini Project Star Gate: $20 Million up in Smoke [and Mirrors] osoitteessa www .xeper.org/maquino.

[5] “Chieu Hoi: The Winning Ticket”. MACV Command Information Pamphlet 6-69, March 1969.

[6] Roosevelt, Kermit (Ed.) War Report of the OSS. New York: Walker and Company, 1976, Volume I, sivu 99.

[7] Kenraalimajuri W.C. Wymanin kirje kenraalimajuri Lauris Norstedille, 22. heinäkuuta 1947, lainattu teoksessa Paddock, eversti Alfred H., ”Psychological and Unconventional Warfare, 1941-1952: Origins of a ’Special Warfare’ Capability for the United States Army”. Carlisle Barracks: U.S. Army War College.

[8] Belashchenko, T., ‘“Black Propaganda’ from Fort Bragg” in Sovetskiv Voin. Moscow, June 1980, sivut 46-47.

[9] Paddock, op. cit., sivu 258.

[10] [MA2003] Vuonna 1980 PSYOP- ja erikoisjoukot eivät olleet armeijan uraosastoja. Pikemminkin ne olivat ”osastottomia”, mikä tarkoitti, että tehtävät niissä olivat suhteellisen lyhyitä ja että pitkällä aikavälillä oli vaarana ylennys oman perushaaran sisällä. Myöhemmin SF:stä tuli sekä upseeri- että sotilashaara, ja PSYOP:stä tuli sotilashaara, mutta PSYOP:lla ei vielä ole upseeriuraa.

[11] [MA2003] ”Psykotroniikka” oli termi, jota jotkut valtion virastot käyttivät 1970-80-luvuilla ESP:n ja ”kaukokatselun” kaltaisiin käsitteisiin, mahdollisesti saadakseen ne kuulostamaan ”tieteellisemmiltä”.

[12] [MA2003] Tämä laki otettiin käyttöön toisen maailmansodan jälkeen, ja sen taustalla väitettiin olevan sekä vastenmielisyys fasistivaltojen äärimmäistä sisäistä propagandaa kohtaan että amerikkalaiseen sisäiseen propagandaan erityisesti ensimmäisen maailmansodan aikana kohdistuneet epäluulot. Tämän asiakirjan laatimishetkellä (1980) laki oli niin tiukka, että esimerkiksi armeijan PSYOP-yksikköjen kirjapainoja kiellettiin käyttämästä julisteiden painamiseen paikallisille sotilasrekrytointiasemille.

[13] [MA2003] Hiroshima ja Nagasaki eivät kuitenkaan ole kovin hyviä esimerkkejä Mielen Sodankäynnistä, koska — huolimatta niiden psykologisesta vaikutuksesta — niissä tapettiin ja haavoitettiin hyvin monia ihmisiä. Mielen Sodankäynti on täydellinen silloin, kun kukaan ei kärsi fyysistä vahinkoa.

[14] Lasswell, Harold D. in Ellul, Jacques, Propaganda: The Formation of Men’s Attitudes. New York: Random House, 1965, sivut xi-xii.

[15] Martin, L. John, “Effectiveness of International Propaganda” in Department of the Army Pamphlet 525-7-2 The Art and Science of Psychological Operations: Case Studies of Military Application, Volume Two. Washington, D.C.: American Institutes for Research, 1976, s. 1020.

[16] Ellul, Jacques, Propaganda: The Formation of Men’s Attitudes. New York: Random House, 1965, sivut 196-197.

[17] Keller, Wemer, The Etruscans. New York: Alfred A. Knopf, 1974, sivu 262.

[18] Cf. John Marks, The Search for the “Manchurian Candidate”. New York: Times Books, 1979.

[19] Ilmakehän sähkömagneettinen (EM) aktiivisuus: Ihmiskeho kommunikoi sisäisesti EM- ja sähkökemiallisilla impulsseilla. Kirlian-valokuvissa näkyvä EM-kenttä, akupunktuurin tehokkuus ja kehon fyysiset reaktiot erityyppiseen EM-säteilyyn (röntgensäteily, infrapunasäteily, näkyvän valon spektri jne.) ovat kaikki esimerkkejä ihmisen herkkyydestä EM-voimille ja -kentille. Ilmakehän sähkömagneettista aktiivisuutta muuttavat säännöllisesti sellaiset ilmiöt kuin auringonpilkkupurkaukset ja maan magneettikenttää vääristävät painovoimaerot. Vaihtelevissa ulkoisissa EM-olosuhteissa ihminen on enemmän tai vähemmän taipuvainen uusien ajatusten tarkasteluun. Mielen Sodankäynti tulisi ajoittaa sen mukaisesti. Per Dr. L.J. Ravitz:

Sähkömagneettisen kentän konstruktiot lisäävät polttoainetta olettamukselle, joka yhdistää elävän materian harmonisesti luonnon toimintoihin, sähkömagneettisen kentän ilmaisemana yhtä lailla kuin elottomat järjestelmät; ja että spektrien pisteinä nämä kaksi kokonaisuutta voivat vihdoinkin ottaa paikkansa maailmankaikkeuden organisaatiossa tavalla, joka on sekä selitettävissä että rationaalinen…. Hermoston syntymiselle on esitetty pitävä teoria, joka ei kehity toiminnallisista vaatimuksista vaan johtuu soluryhmiin kohdistuvista dynaamisista voimista, joita kokonaiskenttäkuvio asettaa soluryhmille. Elävällä aineella on suhteellisuuskenttäfysiikkaan perustuva tilamääritelmä, jonka avulla on voitu havaita kokonaistilatoimintojen mitattavissa oleva ominaisuus. (Ravitz, State- Function, Including Hypnotic States” in Journal of American Society of Psychosomatic Dentistry and Medicine, Vol. 17, No. 4, 1970).

[20] Ilman ionisointi: Negatiivisten kondensaatioydinten (”ilmaionien”) runsaus nautitussa ilmassa lisää valppautta ja piristystä, kun taas positiivisten ionien ylenmäärä lisää uneliaisuutta ja masennusta. Kohdeyleisön ilmakehän ionitasapainon laskeminen on vastaavasti hyödyllistä. Tämäkin on luonnossa esiintyvä tila — jonka aiheuttavat sellaiset vaihtelevat tekijät kuin auringon ultraviolettivalo, salamat ja nopeasti liikkuva vesi — eikä niinkään keinotekoisesti luotava tila. (Ydinaseiden räjäyttäminen muuttaa kuitenkin ilmakehän ionisaatiotasoja.) Ks. Soyke, Fred ja Edmonds, Alan, The Ion Effect. New York: E.P. Dutton, 1977.

[21] Erittäin matalataajuiset (ELF) aallot: ELF-aallot, joiden taajuus on enintään 100 Hz, ovat jälleen kerran luonnossa esiintyviä, mutta niitä voidaan tuottaa myös keinotekoisesti (esimerkiksi laivaston sukellusveneviestintäprojektissa Sanguine). ELF-aallot eivät yleensä ole havaittavissa paljain aistein, mutta niiden resonoiva vaikutus ihmiskehoon on yhdistetty sekä fysiologisiin häiriöihin että tunne-elämän häiriöihin. Infraäänivärähtely (enintään 20 Hz) voi alitajuisesti vaikuttaa aivotoimintaan siten, että se mukautuu delta-, theta-, alfa- tai beeta-aaltokuvioihin, jolloin yleisö kallistuu valppauteen ja passiivisuuteen. Infraääntä voitaisiin käyttää taktisesti, koska ELF-aallot kestävät suuria etäisyyksiä, ja sitä voitaisiin käyttää myös medialähetysten yhteydessä. Katso Playfair, Guy L. ja Hill, Scott, The Cycles of Heaven. New York: Martin’s Press, 1978, s. 130-140.

[22] [MA2003] Armeijan kenraali Douglas Mac Arthurin kuuluisan aforismin mukaan: ”Sodassa voittoa ei voi korvata mikään.”

MKULTRA

NSA:n salaiset operaatiot Amerikassa

kirjoittanut John St Clair Akwei
artikkeli Nexus Magazinen huhti/toukokuun ’96 numerossa

alunperin julkaistu  MindControlForums sivustolla

Amerikkalaista National Security Agencya vastaan käyty oikeusjuttu paljastaa pelottavan määrän teknologioita ja ohjelmia, jotka on suunniteltu valvomaan henkilöitä
.John St Clair Akwei
vs
National Security Agency
Ft George G. Meade, MD, USA
(siviilioikeusjuttu 92-0449)
.Seuraava dokumentti sisältää todisteita oikeusjutusta, jonka John St Clair Akwei oli jättänyt oikeusistuimeen Washington DC:ssa Ft George G. Meadessa, Marylandissa sijaitsevaa NSA:ta vastaan (siviilioikeusjuttu 92-0449). Siinä kerrotaan hänen tietonsa NSA:n rakenteesta, kansallisen turvallisuuden toiminnoista ja kansalaisia valvovista salaisista operaatioista.

 

1. NSA:n missio ja kotimaan tiedusteluoperaatiot

  • Viestintätiedustelu (COMINT):
    Yläkäsite kaikelle sähköiselle tiedustelulle USA:ssa ja maailmassa, jolla varmistetaan kansallinen turvallisuus. Ft George G. Meadessa, Marylandissa sijaitsevalla NSA:lla on ollut kaikkein edistyneimmät tietokoneet maailmassa 1960-luvulta lähtien.NSA:n teknologiaa kehitetään ja otetaan käyttöön salassa yksityisiltä yrityksiltä, akatemialta ja kansalta.
  • Signaalitiedustelu (SIGINT):
    NSA:n signaalitiedustelutehtävä on kehittynyt ohjelmaksi, jossa puretaan ympäristössä olevia sähkömagneettisia aaltoja, jotta voidaan langattomasti päästä tietokoneisiin ja seurata henkilöitä heidän kehossaan olevien sähkövirtojen avulla. Signaalitiedustelu perustuu siihen tosiasiaan, että kaikella ympäristössä, jossa on sähkövirtaa, on ympärillään magneettivuo, joka synnyttää sähkömagneettisia aaltoja. NSA/DoD on kehittänyt omia kehittyneitä digitaalisia laitteita, joilla voidaan etäanalysoida kaikkia esineitä, olivatpa ne sitten ihmisen valmistamia tai orgaanisia, joissa on sähköistä toimintaa.
  • Kotimaantiedustelu (DOMINT):
    NSA:lla on tietoja kaikista Yhdysvaltain kansalaisista. NSA kerää tietoja Yhdysvaltain kansalaisista, jotka saattavat olla kiinnostavia jollekin NSA:n yli 50 000 agentista (HUMINT). Näillä agenteilla on toimeenpanomääräyksellä lupa vakoilla ketä tahansa. NSA:lla on käytössä pysyvä kansallisen turvallisuuden ja terrorismin vastainen valvontaverkosto. Tämä valvontaverkosto on täysin naamioitu ja piilotettu yleisöltä. Yksilöiden jäljittäminen Yhdysvalloissa on helposti ja kustannustehokkaasti toteutettavissa NSA:n sähköisen valvontaverkoston avulla. Tämä verkko (DOMINT) kattaa koko Yhdysvallat, siihen osallistuu kymmeniä tuhansia NSA:n työntekijöitä ja se seuraa samanaikaisesti miljoonia henkilöitä. Toiminnan kustannustehokas toteuttaminen varmistetaan NSA:n tietotekniikalla, joka on suunniteltu minimoimaan toimintakustannukset. NSA:n henkilökunta toimii lähes julkisissa tehtävissä yhteisöissään ja johtaa peiteyrityksiä ja laillisia yrityksiä, jotka voivat ilmoittaa tiedusteluyhteisölle henkilöistä, joita se haluaa seurata.NSA:n henkilökunnalla on yhteisössä yleensä peiteidentiteetti, kuten sosiaalityöntekijät, lakimiehet ja yritysten omistajat.
  • Itsenäisesti toimiva NSA:n henkilöstö valvoo toisinaan yksittäisiä kansalaisia:
    NSA:n henkilökunta voi valvoa satojentuhansien yksityishenkilöiden elämää Yhdysvalloissa käyttämällä NSA:n kotimaan tiedusteluverkostoa ja peiteyrityksiä. Heidän itsenäisesti johtamansa operaatiot voivat joskus ylittää lain rajat. On todennäköistä, että NSA:n toimijat valvovat ja sabotoivat pitkällä aikavälillä kymmeniä tuhansia pahaa-aavistamattomia kansalaisia.
    NSA DOMINT kykenee salamurhaamaan Yhdysvaltojen kansalaisia tai suorittamaan salaisia psykologisia valvontaoperaatioita, joiden avulla voidaan aiheuttaa mielenterveysdiagnoosin saaminen.

Edellä mainitut oireet kuvaavat vain murto-osaa laajasta valikoimasta — lähtien neuro-elektromagneettisista taajuushyökkäyksistä, joita poliisi- ja sotilastiedustelupalvelut harjoittavat, aina mielen etähallintakokeisiin, käyttäytymisen manipulointiin ja murhiin.

2. NSA:n kotimaan sähköinen valvontaverkko

1960-luvun alussa maailman kehittyneimmät tietokoneet olivat NSA:lla Fort Meadessa. NSA piti omana tietonaan näillä tietokoneilla tehdyt tutkimusläpimurrot.

Tällä hetkellä NSA:lla on nanoteknologiaa hyödyntäviä tietokoneita, jotka ovat 15 vuotta nykyistä tietokoneteknologiaa edellä. NSA saa kattavan tietopeiton Yhdysvalloissa käyttämällä kehittyneitä tietokoneita, jotka käyttävät tekoälyä seuloakseen kaiken viestinnän välineestä riippumatta sellaisten avainsanojen varalta, jotka olisi saatettava NSA:n agenttien/kryptologien tietoon.

Nämä tietokoneet valvovat kaikkea viestintää lähetys- ja vastaanottopäässä.

Tämä Yhdysvaltojen kattava kattavuus on seurausta NSA:n signaalitiedustelun (SIGINT) tehtävästä. NSA:n elektroninen valvontaverkko perustuu laitteiden solumaiseen toimintaan, jolla voidaan valvoa koko sähkömagneettisen taajuuden spektriä.

Nämä laitteet kehitettiin, toteutettiin ja pidettiin salassa samalla tavalla kuin muutkin elektronisen sodankäynnin ohjelmat.

  • Signaalitiedustelun tietokoneen etätekninen peukalointi:
    NSA pitää kirjaa kaikista Yhdysvalloissa myydyistä tietokoneista ja muista tietokoneista. Tämä on olennainen osa kotimaan tiedusteluverkkoa. NSA:n sähkömagneettisen kentän laitteet voivat virittää henkilökohtaisten tietokoneiden piirilevyjen RF- (etataajuus-) päästöt (samalla kun ne suodattavat monitorien ja virtalähteiden päästöt pois). PC:n piirilevyjen RF-päästöt sisältävät PC:ssä olevaa digitaalista tietoa. NSA:n laitteiden koodatut RF-aallot voivat resonoida tietokoneen piirien kanssa ja muuttaa tietokoneen tietoja. Näin NSA voi päästä langattomalla modeemityyppisellä tavalla mihin tahansa tietokoneeseen maassa tarkkailua tai terrorismin vastaista elektronista sodankäyntiä varten.
  • EMF-kenttien havaitseminen ihmisissä valvontaa varten:
    Kohteen biosähkökenttä voidaan havaita etänä, joten kohteita voidaan valvoa missä tahansa. Erityisten EMF-laitteiden avulla NSA:n kryptologit voivat lukea etänä herätettyjä potentiaaleja (EEG:stä). Niistä voidaan purkaa henkilön aivotilat ja ajatukset. Kohde on sitten täydellisesti tarkkailtavissa etäältä. NSA:n henkilökunta voi valita minkä tahansa maan henkilön Signaalitiedustelun EMF-skannausverkkoon, ja NSA:n tietokoneet paikallistavat ja seuraavat kyseistä henkilöä 24 tuntia vuorokaudessa. NSA voi poimia ja seurata ketä tahansa Yhdysvalloissa.

3. NSA:n signaalitiedustelu käyttää aivostimulaatiota

NSA:n signaalitiedustelu käyttää EMF-aivostimulaatiota hermoston etäseurantaan (RNM) ja elektroniseen aivolinkkiin (EBL).

EMF-aivostimulaatiota on kehitetty 1950-luvun alun MKULTRA-ohjelmasta lähtien, johon kuului säteilyn (ei-ionisoivan EMF:n) ja biosähköisen tutkimuksen ja kehittämisen neurologista tutkimusta.

EMF-aivostimulaatiota on kehitetty 1950-luvun alun MKULTRA-ohjelmasta lähtien, johon kuului säteilyn (ei-ionisoivan EMF:n) ja biosähköisen tutkimuksen ja kehittämisen neurologista tutkimusta.

Tuloksena syntynyt salainen teknologia luokitellaan kansallisessa turvallisuusarkistossa ”säteilytiedusteluksi”, joka määritellään seuraavasti,

”tietoa ympäristöön tahattomasti säteilevistä sähkömagneettisista aalloista, lukuun ottamatta radioaktiivisuutta tai ydinräjähdyksiä”.

Signaalitiedustelu toteutti ja piti tämän teknologian salassa samalla tavalla kuin muutkin Yhdysvaltain hallituksen elektronisen sodankäynnin ohjelmat.

NSA valvoo tätä teknologiaa koskevaa saatavilla olevaa tietoa ja salaa tieteellistä tutkimusta julkisuudelta. Lisäksi on olemassa kansainvälisiä tiedustelusopimuksia tämän teknologian pitämiseksi salassa.

NSA:lla on patentoituja elektronisia laitteita, jotka analysoivat ihmisten sähköistä toimintaa etäältä. NSA:n tietokoneella luotu aivokartoitus voi jatkuvasti seurata aivojen kaikkea sähköistä toimintaa jatkuvasti. NSA tallentaa ja purkaa yksittäisiä aivokarttoja (satojen tuhansien henkilöiden aivokarttoja) kansallista turvallisuutta varten. Sähkömagneettista aivostimulaatiota käytetään salaa myös armeijassa aivojen ja tietokoneen väliseen yhteyteen (esimerkiksi sotilashävittäjissä).

Sähköistä valvontaa varten aivojen puhekeskuksen sähköinen aktiivisuus voidaan muuntaa kohteen sanallisiksi ajatuksiksi. RNM voi lähettää koodattuja signaaleja aivojen kuuloaivokuoreen, jolloin ääniviestintä voidaan välittää suoraan aivoihin (korvien ohi). NSA:n agentit voivat käyttää tätä salaa heikentääkseen koehenkilöiden toimintakykyä simuloimalla vainoharhaiselle skitsofrenialle ominaisia kuuloharhoja.

Neuraalisen etäseurannan avulla voidaan kartoittaa koehenkilön aivojen näköaivokuoren sähköinen aktiivisuus ilman kontaktia koehenkilöön ja näyttää kuvia koehenkilön aivoista videomonitorilla. NSA:n agentit näkevät, mitä tarkkailun kohteen silmät näkevät. Myös visuaalinen muisti voidaan nähdä. RNM voi lähettää kuvia suoraan näköaivokuoreen ohittaen silmät ja näköhermot.

NSA:n agentit voivat käyttää tätä salaa siirtääkseen kuvia tarkkailtavien aivoihin, kun he ovat REM-unessa, aivojen ohjelmointia varten.

  • RNM:ää käyttävien valtioista riippumattomien toimijoiden kyvyt:
    Yhdysvalloissa on ollut signaalitiedusteluverkosto 1940-luvulta lähtien. NSA:lla, Fort Meadessa, on käytössä laaja kaksisuuntainen langaton RNM-järjestelmä, jota käytetään koehenkilöiden seuraamiseen ja heidän aivojensa audiovisuaalisen informaation ei-häiritsevään seurantaan. Tämä kaikki tehdään ilman fyysistä kontaktia koehenkilöön. RNM on äärimmäinen valvonta- ja kotimaantiedustelumenetelmä. Puhe, 3D-ääni ja alitajuinen ääni voidaan lähettää kohteen aivojen kuuloaivokuoreen (korvien ohi), ja kuvia voidaan lähettää näköaivokuoreen. RNM voi muuttaa kohteen havaintoja, mielialoja ja motorista kontrollia. Puhe-aivokuoren ja kuuloaivokuoren välisestä yhteydestä on tullut tiedusteluyhteisön äärimmäinen viestintäjärjestelmä. RNM mahdollistaa täydellisen audiovisuaalisen aivojen ja aivojen välisen yhteyden tai aivojen ja tietokoneen välisen yhteyden.

Yllä on yksinkertainen vuokaavio Nuero-sähkömagneettisista taajuushyökkäyksistä, joka osoittaa menetelmät, joita poliisi ja sotilastiedustelupalvelut voivat käyttää mielen etähallintakokeisiin, käyttäytymisen manipulointiin ja murhiin.

4. NSA:n signaalitiedustelun aivolinkkiteknologia

NSA:n SIGINT voi etänä havaita, tunnistaa ja valvoa henkilön biosähköisiä kenttiä.

NSA:n signaalitiedustelulla on patentoitu kyky seurata etänä ja ei-invasiivisesti ihmisen aivoissa olevaa tietoa purkamalla digitaalisesti aivojen 30-50 Hz:n ja 5 milliwatin sähkömagneettisten päästöjen herättämät potentiaalit.

Aivojen hermosolujen toiminta luo muuttuvan sähköisen kuvion, jolla on muuttuva magneettivuo. Tämä magneettivuo lähettää jatkuvaa 30-50 Hz:n, 5 milliwatin sähkömagneettista (EMF) aaltoa.

Aivojen sähkömagneettiseen säteilyyn sisältyy piikkejä ja kuvioita, joita kutsutaan ”herätetyiksi potentiaaleiksi”. Jokaisella ajatuksella, reaktiolla, motorisella käskyllä, äänitapahtumalla ja visuaalisella kuvalla aivoissa on vastaava ”herätetty potentiaali” tai joukko ”herätettyjä potentiaaleja”. Aivojen EMF-päästöt voidaan purkaa koehenkilön aivoissa oleviksi ajatuksiksi, kuviksi ja ääniksi.

NSA SIGINT käyttää sähkömagneettista aivostimulaatiota viestintäjärjestelmänä tietojen (sekä hermoston viestien) välittämiseen tiedusteluagenteille ja myös peitetoiminnan kohteiden aivoihin (ei-havaittavalla tasolla).

EMF-aivostimulaatio toimii lähettämällä monimutkaisesti koodattua ja pulssitettua sähkömagneettista signaalia, joka laukaisee aivoissa herätettyjä potentiaaleja (tapahtumia) ja muodostaa siten ääni- ja visuaalisia kuvia aivojen hermopiireissä. EMF-aivostimulaatio voi myös muuttaa henkilön aivotiloja ja vaikuttaa motoriseen kontrolliin.

Kaksisuuntainen elektroninen Brain Link -tekniikka toteutetaan valvomalla etäyhteydellä neuraalista audiovisuaalista informaatiota ja lähettämällä ääntä kuuloaivokuoreen (korvien ohi) ja välittämällä heikkoja kuvia näköaivokuoreen (näköhermojen ja silmien ohi). Kuvat näkyvät aivoissa kelluvina 2D-näytöinä.

Kaksisuuntaisesta elektronisesta Brain Linkistä on tullut CIA:n ja NSA:n henkilöstön äärimmäinen viestintäjärjestelmä. Neuraalisen etäseurannan (RNM, ihmisen aivojen biosähköisen informaation etäseuranta) avulla on luotu äärimmäinen valvontajärjestelmä.

Sitä käyttää rajoitettu määrä Yhdysvaltain tiedusteluyhteisön agentteja.

Yllä on yksinkertainen neuro-elektromagneettisten taajuushyökkäysten vuokaavio, joka osoittaa menetelmät, joita poliisi- ja sotilastiedustelupalvelut voivat käyttää mielen etähallintakokeisiin, käyttäytymisen manipulointiin ja murhiin.

5. [Ei otsikkoa alkuperäisessä dokumentissa]

RNM edellyttää kunkin tietyn aivoalueen resonanssitaajuuden purkamista. Taajuus moduloidaan sitten, jotta tieto saadaan siirrettyä kyseiselle aivoalueelle. Taajuus, johon eri aivoalueet reagoivat, vaihtelee 3 Hz:stä 50 Hz:iin. Vain NSA Signals Intelligence moduloi signaaleja tällä taajuusalueella (ks. taulukkoa).

Tätä moduloitua tietoa voidaan siirtää aivoihin eri voimakkuudella alitajuisesta havaittavaan. Jokaisen ihmisen aivoissa on ainutlaatuinen joukko biosähköisen resonanssin/entrainment-taajuuksia. Äänitiedon lähettäminen henkilön aivoihin toisen henkilön kuuloaivokuoren taajuudella johtaisi siihen, että äänitietoa ei havaittaisi.

Kantaja sai tietää RNM:stä olemalla kaksisuuntaisessa RNM-yhteydessä Kinnecome-ryhmän kanssa NSA:lla Ft Meadessa.

He lähettivät RNM:n 3D-ääntä suoraan aivoihin ahdistellakseen oikeusjutun kantajaa lokakuusta 1990 toukokuuhun 1991.

Vuodesta 5/91 lähtien heillä on ollut kaksisuuntainen RNM-viestintä kantajan kanssa ja he ovat käyttäneet RNM:ää yrittäessään tehdä kantajan toimintakyvyttömäksi ja estääkseen kantajaa menemästä viranomaisten puheille kantajaan kohdistuneesta toiminnastaan viimeisten 12 vuoden aikana. Kinnecome-ryhmällä on noin 100 henkilöä, jotka työskentelevät 24 tuntia vuorokaudessa Ft Meadessa.

He ovat myös salakuunnelleet henkilöitä, joihin kantaja on yhteydessä, pitääkseen oikeusjutun kantajan eristyksissä.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun yksityistä kansalaista on häiritty RNM:llä ja hän on voinut nostaa kanteen NSA:n henkilöstöä vastaan, joka on käyttänyt tätä tiedustelumenetelmää väärin.

klikkaa kuvaa

6. NSA:n tekniikat ja resurssit

Henkilöiden etävalvonta/seuranta missä tahansa paikassa, missä tahansa rakennuksessa, jatkuvasti, missä tahansa maassa.

Järjestelmä, jolla nämä operaatiot voidaan toteuttaa edullisesti, mahdollistaa sen, että NSA voi vakoilla jatkuvasti tuhansia henkilöitä jokaisessa yhteisössä.

RNM-etälaitteet:

  • NSA:n RNM-laitteisto lukee etäyhteydellä ihmisen aivojen herätettyjä potentiaaleja (EEG) yksilöiden seuraamiseksi ja voi lähettää viestejä hermoston kautta vaikuttaakseen heidän suorituskykyynsä. RNM-laitteisto on verkossa, ja sitä käytetään kotimaan tiedusteluoperaatioihin, hallituksen ja sotilastukikohtien turvallisuuteen sekä biosähköisen sodankäynnin yhteydessä.
  • Tarkkailijat ja kävelijät suurkaupunkialueilla:
    Kymmenettuhannet henkilöt kullakin alueella työskentelevät tähystäjinä ja naapurusto- ja liikepaikkavakoilijoina (joskus tietämättään) seuraten ja tarkastaen kohteita, jotka NSA:n henkilöstö on tunnistanut valvottaviksi. Toimistoissa työskentelevät agentit voivat olla jatkuvassa yhteydessä tähystäjiin, jotka seuraavat NSA:n tuhansia kohteita julkisuudessa. Etätoimistoissa työskentelevät NSA:n agentit voivat välittömästi tunnistaa (RNM:n avulla) kaikki julkisuudessa havaitut henkilöt, jotka ovat yhteydessä tarkkailukohteeseen.
  • Kemikaalien ja huumeiden ujuttaminen asuinrakennuksiin piilotetuilla NSA:n asentamilla ja huoltamilla muoviputkilla:
    NSA:lla on varusteita, joiden avulla johdetaan putkia asuinrakennusten vesijohtoveteen ja kohteiden ilmastointikanaviin lääkkeiden (kuten unikaasun tai aivopesua helpottavien lääkkeiden) toimittamista varten. Tämä on CIA:n psykofarmakologian kehityksen tulos.
  • Lyhyt yleiskatsaus Yhdysvaltojen omaan tiedustelulaitteistoon/terrorisminvastaiseen laitteistoon:
    Kiinteä sähkömagneettisen kentän erikoislaitteiden verkko, jolla voidaan lukea ihmisten aivojen EEG-signaaleja ja tunnistaa/seurata henkilöitä digitaalisten tietokoneiden avulla. ESB (aivojen sähköstimulaatio), jota käytetään NSA:n signaalitiedustelun EMF-signaalin kautta koehenkilöiden hallintaan. EMF-laitteisto, joka kerää tietoja tietokoneiden piirilevyiltä tulkitsemalla RF-säteilyä, jolloin se pääsee langattomasti modeemin tapaan mihin tahansa maan henkilökohtaiseen tietokoneeseen. Kaikki laitteet ovat piilossa, kaikki teknologia on salaista, kaikkea tieteellistä tutkimusta ei raportoida (kuten elektronista sodankäyntiä koskevassa tutkimuksessa). Yleisö ei ole lainkaan tietoinen, mutta tämän kotimaan tiedustelumenetelmän täydellinen ja perusteellinen toteuttaminen on ollut käytössä 1980-luvun alusta lähtien.

Huomautus

Yritin soittaa Akweille selvittääkseni, mikä oli hänen oikeusjuttunsa mahdollinen lopputulos. Hän sanoi minulle tiukasti mutta ystävällisesti, että hän ei voi puhua puhelimessa mistään tapaukseen liittyvästä ja löi luurin korvaan. Myöhemmässä samanpituisessa keskustelussa sain tietää, ettei hän halua, että hänen osoitettaan tai puhelinnumeroaan julkaistaan tämän artikkelin yhteydessä.

Kerromme teille, jos tilanne kehittyy.

Yllä olevasta artikkelista käy täysin ilmi, että NSA ei ole mikään muu kuin salaisesti johdettu terroristijärjestö.

Sen erittäin kehittynyt teknologia, jota käytetään miljoonien viattomien ihmisten mielen tarkkailuun ja manipulointiin päivittäin, on räikeä osoitus hallitsevasta ja autoritaarisesta mentaliteetista, joka on olemassa niin sanotun demokraattisen yhteiskuntamme julkisivun takana.

George Orwellin ”Ajatuspoliisi” on ehdotonta todellisuutta nykymaailmassa.

Ymmärsimme sitä tai emme, tämä diktatuuriasenne vaikuttaa kielteisesti jokaiseen yksilöön yhteiskunnassamme.

Sen on muututtava — se tulee muuttumaan — se alkaa teistä!

George Farquhar

Project Freedom

 

Taulukko 1: Esimerkki aivojen sähköisestä stimulaatiosta

Aivoalue Bioelektrinen resonanssitaajuus Modulaatiolla välitetty informaatio
Motorinen aivokuori 10 Hz Liikeimpulssien koordinaatio
Kuuloaivokuori 15 Hz Korvan kuuloelimen ohittava ääni
Näköaivokuori 25 Hz Silmät ohittavat kuvahavainnot aivoissa
Somatosensorinen aivokuori 9 Hz Haamuskosketusaistimus
Ajatuskeskus 20 Hz Pakotetut alitajuiset ajatukset

 

Lähdemateriaalia

These publications have only been discovered since December 1991, after Plaintiff had already notified authorities (Dept of Justice, etc.) of Public Corruption by named NSA employees.

When no action was taken against the NSA employees, I researched the Intelligence Community electronic surveillance technology involved and discovered the following publications.

  • The Body Electric: Electromagnetism and the Foundation of Life, by Robert Becker, M.D. Monitoring neuroelectric information in the brain ESB. (p. 265,313,318)
  • Cross currents, by Robert Becker. Simulating auditory hallucinations. Remote computer tampering using RF emissions from the logic board. (p. 70,78,105,174,210,216,220,242,299,303)
  • Currents of Death, by Paul Brodeur. Driving brain electrical activity with external EM; magnetophosphenes; Delgado. (p. 27,93)
  • The Zapping of America, by Paul Brodeur. DoD EM ESB research; simulating auditory hallucinations.
  • Of Mice, Men and Molecules, by John H. Heller 1963 Bioelectricity; probing the brain with EM waves. (p, 110)
  • The Three-Pound Universe, by Judith Hooper. CIA EEG research; EEGs for surveillance. (p.29,132,137)
  • In the Palaces of Memory, by George Johnson. EM emissions from the brain; the brain as an open electromagnetic circuit.
  • The Puzzle Palace, by James Bamford. Signals Intelligence; most advanced computers in the early ‘sixties.
  • The US Intelligence Community. Glossary terms at National Security Archives; Radiation Intelligence (information from unintentionally emanated electromagnetic energy, excluding radioactive sources).
  • The Search for the “Manchurian Candidate“, by John Marks. Electrical or radio stimulation to the brain; CIA R&D in bioelectrics. (p.227)
  • Secret Agenda, by Jim Hougan. National security cult groups.
  • Crimes of the Intelligence Community, by Morton Halperin. Surreptitious entries; intelligence agents running operations against government workers.
  • War in the Age of Intelligent Machines, NSA computer supremacy, complete control of information.
  • Alternate Computers, by Time-Life Books. Molecule computers.
  • The Mind, by Richard Restak, M.D. EEG Systems inc.; decoding brain EM emanations, tracking thoughts on a computer. (p. 258)
  • MedTech, by Lawrence Galton. Triggering events in the brain, direct to auditory cortex signals.
  • Cyborg, by D.S. Halacy, Jr, 1965. Brain-to-computer link research contracts given out by the US government.
  • Psychiatry and the CIA: Victims of Mind Control, by Harvey M. Weinstein M.D. Dr. Cameron; psychic driving; ultraconceptual communications.
  • Journey Into Madness: The True Story of Secret CIA Mind Control and Medical Abuse, by Gordon Thomas, Intelligence R&D; Delgado; psychic driving with radio telemetry. (p. 127,276,116,168,169)
  • Mind Manipulators, by Alan Scheflin and Edward M. Opton. MKULTRA brain research for information-gathering.
  • The Brain Changers, by Maya Pines. Listening to brain EM emissions. (p.19)
  • Modern Bioelectricity. Inducing audio in the brain with EM waves; DoD cover-up; EM wave ESB; remote EEGs
  • Magnetic Stimulation in Clinical Neurophysiology, by Sudhansu Chokroverty. Magnetophosphenes; images direct to the visual cortex.
  • The Mind of Man, by Nigel Calder. US intelligence brain research.
  • Neuroelectric Society Conference, 1971. Audio direct to the brain with EM waves; 2-way remote EEGs.
  • Brain Control, by Elliot S. Valenstein. ESB., control of individuals.
  • Towards Century 21, by C.S. Wallia. Brain Stimulation for direct-to-brain communications (p21)
  • Mind Wars, by Ron McRae (associate of Jack Anderson). Research into brain-to-brain electronic communications., remote neural EM detection (PP. 62 106, 136).
  • Mind Tools, by Rudy Rucker. Brain tapping; communications with varying biomagnetic fields (p82).
  • US News and World report, January 2nd 1984. EM wave brain stimulation; intelligence community hi-tech (p38).
  • Ear Magazine. Article on extremely low frequencies radio emissions in the natural environment; radio emissions from the human body.
  • City Paper, Washington DC January 17, 1992. Article FCC and NSA “complete radio spectrum” listening posts.
  • Frontiers in Science, by Edward Hutchings Jr 1958 (p48).
  • Beyond Bio Feedback, by Elmer and Alyce Green, 1977 (p118)
  • The Body Quantum, by Fred Alan Wolf
  • Cloning; A Biologist Reports, by Robert Gillmore McKinnell. Ethical review of cloning humans.
  • Hoovers’ FBI, by Former agent William Turner. Routines of electronic surveillance work. (p280).
  • July 20th 2019, by Arthur C. Clarke LIDA; Neurophonics; Brain-computer link.
  • MegaBrain, by Michael Hutchison. Brain stimulation with EM waves; CIA research and information control. (pp.107,108,117,120,123).
  • The Cult of Information, by Theodore Rosnak, 1986. NSA Directive #145; personal files in computers; computer automated telephone tapping.
  • The Body Shop, 1986 implantation of an electrode array on the visual cortex for video direct to the brain; other 1960’s research into electronically triggering Phosphenes in the brain, thus bypassing the eyes.
  • Evoked Potentials, by David Regan. Decoding neuroelectric information in the brain.

 

Artikkelin julkaissut wemustknow.wordpress.com

MKULTRA

Miten mielenhallinta toimii?

Huomio terminologiasta: Mielenhallinta tai aivopesu nykyään tarkoittaa akatemiassa yleensä  pakottavaa suostuttelua, pakottavia psykologisia järjestelmiä tai pakottavaa vaikuttamista. Alla oleva lyhyt kuvaus on peräisin tohtori Margaret Singeriltä, Kalifornian yliopiston emeritusprofessorilta Berkeleyssä, joka on tunnustetusti maailman johtava auktoriteetti mielenhallinnan ja kulttien alalla. Tämä asiakirja esiteltiin sisällöltään Yhdysvaltain korkeimmalle oikeudelle psykologisia pakkojärjestelmiä koskevana opetuksellisena liitteenä asiassa Wollersheim vastaan Scientology-kirkko 89-1367 ja 89-1361. Wollersheimin tapausta käsiteltiin liittyen kysymyksiin, jotka koskivat väärinkäytöksiä tällä alalla.

Pakkokeino määritellään seuraavasti: ”rajoittaa tai pakottaa väkisin…”. Oikeudellisesti se tarkoittaa usein fyysisen voiman tai fyysisen tai oikeudellisen uhan käyttöä. Tämä perinteinen pakottamisen käsite on paljon paremmin ymmärrettävissä kuin teknologiset käsitteet ”pakottava suostuttelu”, jotka ovat tehokkaita rajoittavia, heikentäviä tai pakottavia PSYKOLOGISEN VÄKIVALLAN asteittaisen soveltamisen avulla.

Pakottavan vaikuttamisen ohjelma on käyttäytymisen muuntamisen tekniikka, jota sovelletaan käyttäytymisen ”oppimiseen” ja tietyn käyttäytymismallin tai ideologian ”omaksumiseen” tietyin edellytyksin. Se eroaa muista hyväntahtoisen sosiaalisen oppimisen tai rauhanomaisen suostuttelun muodoista niiden olosuhteiden perusteella, joissa se toteutetaan, sekä ympäristöön ja ihmissuhteisiin liittyvien manipulointitekniikoiden perusteella, joita käytetään tiettyjen käyttäytymistapojen tukahduttamiseen ja muiden kouluttamiseen. Ajan mittaan pakottava suostuttelu, joka on psykologinen voima, joka muistuttaa jollakin tavalla juridista sopimattoman vaikuttamisen käsitettä, voi olla jopa tehokkaampaa kuin kipu, kidutus, huumeet, fyysisen voiman käyttö ja uhkailu oikeusjutuilla.

Korean sodan aikainen ”Mantsurian kandidaatti” -virhekäsitys siitä, että ajatusten uudistamiseksi tarvitaan suggestiivisuutta lisääviä huumeita sekä fyysistä kipua ja kidutusta, liitetään yleensä vanhoihin aivopesun käsitteisiin ja malleihin. Nykyään ne eivät ole välttämättömiä, jotta pakottavan vaikuttamisen ohjelma olisi tehokas. Huumeiden, fyysisen kivun, kidutuksen tai jopa fyysisesti pakottavan uhkauksen avulla voidaan usein saada joku väliaikaisesti tekemään jotain vastoin tahtoaan. Hänet voidaan jopa saada tekemään jotain, mitä hän vihaa tai mistä hän ei todellakaan pidä tai mitä hän ei halua tehdä sillä hetkellä. He tekevät sen, mutta heidän asenteensa ei muutu.

Tämä on paljon erilaista ja paljon vähemmän tuhoisaa kuin se, mitä pystytään saavuttamaan pakottavan suostuttelun parannuksilla. Pakottavalla suostuttelulla voi muuttaa ihmisten asenteita ilman heidän tietoaan ja tahtoaan. Voidaan luoda uusia ”asenteita”, joiden avulla he tekevät vapaaehtoisesti asioita, joita he aiemmin ovat saattaneet inhota, asioita, joita aiemmin vain kidutuksella, fyysisellä kivulla tai huumeilla olisi voitu pakottaa heidät tekemään.

Pakkokeinojen avulla tuotetun äärimmäisen ahdistuksen ja emotionaalisen stressin tuottamisteknologian kehittyminen syrjäyttää vanhan tyyliset pakkokeinot, joissa keskitytään kipuun, kidutukseen, huumeisiin tai uhkailuun, sillä nämä vanhemmat järjestelmät eivät muuta asenteita niin, että koehenkilöt noudattaisivat käskyjä ”vapaaehtoisesti”. Pakottava suostuttelu muuttaa sekä asennetta että käyttäytymistä, ei pelkästään käyttäytymistä.

Pakottavan suostuttelun tarkoitus ja taktiikat

Pakottava suostuttelu tai ajattelutavan uudistaminen, kuten sitä joskus kutsutaan, ymmärretään parhaiten koordinoiduksi asteittaisen pakkovaikuttamisen ja käyttäytymisen hallinnan järjestelmäksi, jonka tarkoituksena on harhaanjohtavasti ja salakavalasti manipuloida ja vaikuttaa yksilöihin, yleensä ryhmässä, jotta ohjelman laatijat hyötyisivät jollakin tavalla, yleensä taloudellisesti tai poliittisesti.

Keskeinen strategia, jota tällaisia ohjelmia toteuttavat tahot käyttävät, on valita, järjestää ja koordinoida järjestelmällisesti lukuisia pakottavia suostuttelutaktiikoita yhtäjaksoisten ajanjaksojen aikana. Pakottamisohjelmissa käytetään seitsemää päätaktiikkatyyppiä eri yhdistelminä. Pakottamisohjelma voi silti olla varsin tehokas ilman KAIKKIA näitä seitsemää taktiikkatyyppiä.

TAKTIIKKA 1.  Henkilöä valmistellaan uudistamaan ajattelutapaansa lisäämällä suggestioalttiutta ja/tai ”pehmittämällä”, erityisesti hypnoottisella tai muilla suggestioalttiutta kasvattavilla tekniikoilla, kuten: A. Pitkäkestoiset ääni-, visuaaliset, verbaaliset tai taktiiliset fiksaatioharjoitukset; B. Rutiinitoimintojen liiallinen tarkka toistaminen; C. Vähentynyt uni; D. Ravitsemuksen rajoittaminen.

TAKTIIKKA 2. Keppiä ja porkkanaa käyttämällä pyritään henkilön sosiaalisesta ympäristöstä, ajankäytöstä ja sosiaalisen tuen lähteistä saamaan huomattava kontrolli. Edistetään sosiaalista eristäytymistä. Yhteyksiä perheeseen ja ystäviin vähennetään, samoin kuin yhteyksiä henkilöihin, jotka eivät jaa ryhmän hyväksymiä asenteita. Taloudellista ja muuta riippuvuutta ryhmästä edistetään. (Pakottavan suostuttelun edeltäjässä, aivopesussa, tämä oli melko helppo saavuttaa pelkällä vangitsemisella).

TAKTIIKKA 3. Ryhmäviestinnässä on kiellettyä antaa ristiriitaisia tietoja ja mielipiteitä, jotka eivät tue toisiaan. Säännöt koskevat sallittuja aiheita, joista saa keskustella ulkopuolisten kanssa. Viestintää valvotaan tarkasti. Ryhmän sisäinen kieli on yleensä konstruoitu.

TAKTIIKKA 4. Henkilö yritetään usein ja intensiivisesti saada arvioimaan uudelleen keskeisimpiä minäkokemuksensa ja aikaisemman käyttäytymisensä näkökohtia negatiivisella tavalla. Pyrkimyksillä pyritään horjuttamaan ja heikentämään kohteen perustietoisuutta, todellisuustietoisuutta, maailmankuvaa, tunteiden hallintaa ja puolustusmekanismeja sekä saamaan hänet tulkitsemaan uudelleen elämänsä historiaa ja omaksumaan uusi versio kausaliteetista.

TAKTIIKKA 5. Henkilön luottamusta itseensä ja arvostelukykyynsä yritetään heikentää voimakkaasti ja usein, mikä luo voimattomuuden tunnetta.

TAKTIIKKA 6. Käytetään ei-fyysisiä rangaistuksia, kuten voimakasta nöyryytystä, etuoikeuksien menettämistä, sosiaalista eristämistä, sosiaalisen aseman muutoksia, voimakasta syyllisyyttä, ahdistusta, manipulointia ja muita tekniikoita, joilla luodaan voimakkaita vastenmielisiä emotionaalisia ärsykkeitä jne.

TAKTIIKKA 7. Tiettyjä maallisia psykologisia uhkauksia [voimakeinoja] käytetään tai ne ovat läsnä: (esim. fyysinen tai psyykkinen sairaus, aikaisemman fyysisen sairauden uusiutuminen, huumeriippuvuus, taloudellinen romahdus, sosiaalinen epäonnistuminen, avioero, hajoaminen, kumppanin löytämättä jääminen jne.). Toinen kriteeristö liittyy mielenhallintajärjestelmien muiden yhteisten elementtien määrittelyyn. Jos kulttiorganisaatiossa käytetään suurinta osaa Robert Jay Liftonin kahdeksan kohdan mallia ajatusten uudistamisesta, kyseessä on todennäköisesti vaarallinen ja tuhoisa kultti. Nämä kahdeksan kohtaa ovat seuraavat:

Robert Jay Liftonin kahdeksankohtainen ajattelutavan uudistamisen malli

1. YMPÄRISTÖN VALVONTA. Monien/kaikkien viestintämuotojen rajoittaminen ryhmän ulkopuolisten kanssa. Kirjat, aikakauslehdet, kirjeet ja vierailut ystävien ja perheenjäsenten kanssa ovat tabuja. ”Tule ulos ja ole erillinen!”

2. MYSTINEN MANIPULOINTI. Mahdollinen käännynnäinen tulee vakuuttuneeksi ryhmän korkeammasta tarkoituksesta ja erityisestä kutsumuksesta. ryhmään kuuluvan syvällisen kohtaamisen/kokemuksen kautta, esimerkiksi ryhmään kuuluvien henkilöiden väitetyn ihmeen tai profeetallisen sanan kautta.

3. PUHTAUSVAATIMUS. Ryhmän nimenomaisena tavoitteena on saada aikaan jonkinlainen muutos, olipa se sitten globaali, sosiaalinen tai yhteiskunnallinen. henkilökohtaisella tasolla. ”Täydellisyys on mahdollista, jos pysyy ryhmässä ja on sitoutunut.”

4. TUNNUSTUKSEN KULTTI. Epäterve käytäntö paljastaa itsensä ryhmän jäsenille. Usein ryhmän julkisen kokoontumisen yhteydessä, jolloin myönnetään aiemmat synnit ja epätäydellisyydet, jopa epäilykset ryhmää kohtaan ja kriittiset ajatukset johtajien rehellisyydestä.

5. PYHÄ TIEDE. Ryhmän näkökulma on täysin totta ja täysin riittävä selittämään KAIKEN. Oppia ei voi muuttaa tai kyseenalaistaa. Oppia on noudatettava ABSOLUUTTISESTI.

6. LATAUTUNUT KIELI. Ryhmän kontekstissa syntyy uutta sanastoa. Ryhmän jäsenet ”ajattelevat” ryhmän opin hyvin abstrakteissa ja kapeissa rajoissa. Terminologia estää jäseniä riittävästi ajattelemasta kriittisesti vahvistamalla ”mustavalkoista” ajattelutapaa. Kuormitetut termit ja kliseet ennakoivat ajattelua.

7. OPPI ON TÄRKEÄMPI KUIN HENKILÖ. Ryhmää edeltävät kokemukset ja ryhmäkokemukset tulkitaan suppeasti ja päättäväisesti absoluuttisen opin kautta, vaikka kokemus olisi ristiriidassa opin kanssa.

8. OLEMASSAOLON JAKAMINEN. Pelastus on mahdollista vain ryhmässä. Ne, jotka jättävät ryhmän, ovat tuomittuja.

Pakottava suostuttelu ei ole rauhanomaista suostuttelua

Edellä luetelluilla seitsemällä taktiikalla tunnistetuille ohjelmille on yhteistä se, että niillä pyritään muuttamaan suuresti henkilön minäkäsitystä, todellisuuskäsityksiä ja ihmissuhteita. Onnistuessaan näiden muutosten aikaansaamisessa pakottavat ajatusmallien uudistusohjelmat luovat myös muun muassa potentiaalisia voimia, joita tarvitaan henkilön itsenäiseen päätöksentekokykyyn kohdistuvan kohtuuttoman vaikutusvallan käyttämiseen ja jopa yksilön muuttamiseen organisaation hyödyksi käytettäväksi agentiksi ilman yksilön merkityksellistä tietoa tai suostumusta.

Pakkokeinoja käyttävät suostutteluohjelmat ovat tehokkaita, koska yksilöt, jotka joutuvat kokemaan niiden tahallisesti suunniteltuja vakavia paineita, voivat vähentää paineita vain hyväksymällä järjestelmän tai omaksumalla käyttäytymisen, jota pakkokeinojen toteuttajat edistävät. Henkilön ja pakottavien suostuttelutaktiikoiden välinen suhde on DYNAAMINEN sikäli, että vaikka henkilöön kohdistuvat paineet, palkkiot ja rangaistukset ovat huomattavia, ne eivät johda vakaaseen, merkityksellisesti SELVÄSTI tapahtuvaan uskomusten tai asenteiden uudelleenjärjestelyyn. Pikemminkin ne johtavat eräänlaiseen pakotettuun mukautumiseen ja tilanteen vaatimaan monimutkaiseen rationalisointiin uuden käyttäytymisen osalta.

Jälleen kerran, jotta uudet asenteet tai ”päätökset” pysyisivät voimassa, rationalisointi säilyisi ja jotta henkilön käyttäytymiseen voitaisiin vaikuttaa perusteettomasti ajan mittaan, pakkokeinoja on sovellettava enemmän tai vähemmän JATKUVASTI. Tulinen, ”helvettiin ja kadotukseen” syyllisyyttä herättävä saarna saarnatuolista tai useampi tunti korkean paineen alaisen myyntimiehen kanssa tai muut yksittäiset niin sanotun rauhanomaisen suostuttelun tapaukset eivät muodosta niin sanotun rauhanomaisen suostuttelun ”tarpeellisia sointuja ja orkesterisointuja” JÄRJESTETTYYN, jatkuvaan, KOORDINOITUUN ja tarkoin valittuun salakavalaan pakkokeinoohjelmaan, jollainen löytyy kattavasta ”pakottavan suostuttelun” ohjelmasta.

Todella rauhanomaiset uskonnolliset suostuttelukäytännöt eivät koskaan yrittäisi pakottaa, pakottaa ja hallita jäsentensä vapaata tahtoa tai mieltä pakottavien käyttäytymistekniikoiden tai peitellyn hypnoosin avulla. Niillä ei olisi vaikeuksia elää rauhanomaisesti rinnakkain Yhdysvaltain lakien kanssa, joiden tarkoituksena on suojella yleisöä tällaisilta käytännöiltä.

Juuri pakottavan suostuttelun näyttäminen rauhanomaiselta tekee pakkoviestinnästä epätodennäköistä, että se herättäisi huomiota tai saisi vastustajia liikkeelle. Se on myös osa sitä, mikä tekee siitä niin tuhoisan valvontateknologian. Pakottavan suostuttelun uhreilla on: ei merkkejä fyysisestä pahoinpitelystä, vakuuttavia järkeistyksiä radikaaleille tai äkillisille muutoksille heidän käytöksessään, vakuuttava ”vilpittömyys, ja heitä on muutettu niin vähitellen, etteivät he vastusta sitä, koska he eivät yleensä ole siitä edes tietoisia.

Sen päättäminen, käytettiinkö suostuttelupakkoa, edellyttää tapauskohtaista huolellista analyysia kaikista käytetyistä vaikuttamistekniikoista ja siitä, miten niitä käytettiin. Kun keskitytään viestin sijasta käytettyyn välineeseen ja prosessiin ja kriittisiin eroihin, ei sattumanvaraisiin yhtäläisyyksiin, selviää, mitä järjestelmää käytettiin. Vaikuttamisen jatkumo auttaa erottamaan rauhanomaisen suostuttelun ja pakottamisen välisen eron helpommin.

Muuttujat

Kaikki pakottamistyyppisessä ympäristössä käytetyt taktiikat eivät aina ole pakottavia. Joitakin harmittomia tai verhottuja taktiikoita sekoitetaan joukkoon.

Kaikkia henkilöitä, jotka joutuvat alttiiksi pakottavalle suostuttelulle tai ajattelun uudistamisohjelmille, ei tosiasiallisesti pakoteta osallistumaan niihin.

Se, miten yksilöllinen suggestiivisuus, psykologiset ja fysiologiset vahvuudet, heikkoudet ja erot reagoivat siihen, miten vakavasti, jatkuvasti ja kattavasti pakkovakuutusohjelman eri taktiikoita ja sisältöä sovelletaan, määrittää ohjelman tehokkuuden ja/tai sen uhreille aiheuttamien vahinkojen vakavuuden asteen.

Esimerkiksi oikeusjutussa United States v. Lee 455 U.S. 252, 257-258 (1982) Kalifornian korkein oikeus totesi, että

”kun henkilö joutuu pakottavan suostuttelun kohteeksi tietämättään tai suostumuksettaan… [hänelle] voi kehittyä vakavia ja joskus peruuttamattomia fyysisiä ja psykiatrisia häiriöitä aina skitsofreniaan, itsensä silpomiseen ja itsemurhaan asti”.

Mitkä ovat pakottavan suostuttelun ohjelman kriteerit?

A). Määritetään, oliko tutkittavalla yksilöllä riittävästi tietoa ja tahdonvoimaa tehdä päätös muuttaa ajatuksiaan tai uskomuksiaan.

B). Määritetään, onko kyseinen yksilö itse asiassa omaksunut, vahvistanut tai hylännyt kyseiset ideat tai uskomukset omasta aloitteestaan.

C). Sitten on tarvittaessa tutkittava vain käytettyjä käyttäytymisprosesseja, ei ideologista sisältöä. On tutkittava vain käyttäytymisprosesseja, joita käytettiin heidän ”kääntymyksessään”. Jokainen väitetty pakottavan vaikuttamisen tilanne olisi tarkasteltava tapauskohtaisesti. Pakottamiseen tähtäävien suostutteluohjelmien piirteet ovat vakavia, hyvin ymmärrettyjä, eivätkä ne ole sattumanvaraisia.

PAKOTTAVA SUOSTUTTELU EI OLE VAPAAEHTOISTA, RAUHANOMAISTA, USKONNOLLISTA TAI OLENNAISTA MILLEKÄÄN YLEISHYÖDYLLISELLE USKONNOLLE.

Pakottava suostuttelu ei ole uskonnollinen käytäntö, vaan se on valvontatekniikka. Se ei ole uskomus tai ideologia, vaan teknologinen prosessi.

Prosessina asiantuntijat voivat tutkia sen teknologiaa täysin erillään kaikista ideoista tai uskomusten sisällöstä, samalla tavoin kuin hypnoottisen induktion teknistä prosessia tutkitaan erillään hypnoosin jälkeisten suggestioiden merkityksestä tai arvosta.

Menettelyjen tutkiminen tällä tavoin ei voi rikkoa ensimmäisen lisäyksen uskonnollista suojaa.

Pakottaminen on vastoin ensimmäistä lisäystä. Se on toisten biologisten ja psykologisten heikkouksien ja alttiuksien epäoikeudenmukaista manipulointia. Se on psykologinen pakkotekniikka, joka ei ole vapaan yhteiskunnan vaan rikollisen tai totalitaarisen yhteiskunnan tekniikka. Se ei todellakaan ole hengellinen tai uskonnollinen teknologia.

Mikä tahansa järjestö, joka käyttää jäseniinsä kohdistuvaa pakottavaa suostuttelua KESKEISENÄ käytäntönä ja joka väittää olevansa myös uskonto, muuttaa ensimmäisen lisäyksen SANCTUARYn psykologisen hyökkäyksen linnakkeeksi. Se on ristiriitainen, ja se pitäisi ”lakkauttaa”.

Pakottava suostuttelu on hienovarainen, pakottava psykologinen voima, joka hyökkää vielä perustavanlaatuisempaa ja tärkeämpää vapautta vastaan kuin ”uskonnonvapautemme”. SEN TUOMITTAVUUS JA VAARA ON SIINÄ, ETTÄ SE HYÖKKÄÄ ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUTTAMME JA VAPAATA TAHTOAMME VASTAAN, JOTKA OVAT PERUSTAVANLAATUISIMPIA PERUSTUSLAILLISIA VAPAUKSIAMME.

Artikkelin julkaissut factnet.org

Kyle Odomin manifesti

Aiemmin julkaistu uutinen Kyle Odomista selventää hieman tapausta, josta Kyle tuli kuuluisaksi. Tässä on hänen manifestinsa.


Kuka on Kyle Odom?

Syntynyt ja kasvanut Pohjois-Idahossa. Kasvoin rakastavassa perheessä. Liityin rannikkojääkäreihin lukion jälkeen. Kiinnostuin tieteestä. Menin kouluun lukemaan biokemiaa. Voitin useita palkintoja ja stipendejä. Valmistuin Magna Cum Laude [University of Idahosta] ja sain kutsun nimekkääseen yliopistoon [Baylor College of Medicine, Houstonissa] tutkiakseni geenitekniikkaa.

Tarkasta henkilökohtaiset paperini.

Kuten näet, olen varsin välkky, olen myös 100% mieleltäni terve, 0% hullu.

Miksi hän teki sen?

Elämäni pilattiin. Sen pilasi älykäs sammakkoeläinhumanoidien laji Marsista. Voi kun tämä olisi pelkkää vitsiä. Jatka vain lukemista.

  • Ne ovat olleet täällä kauan ennen kuin meitä on ollut olemassakaan.
  • Niiden teknologia on miljoonia vuosia meitä kehittyneempää. Olen nähnyt niiden tekevän asioita, jotka uhmaavat kaikkea ymmärrystä.
  • Heillä on massiivinen ihmisten jalostuskanta, jota he siittävät ja kontrolloivat syntymästä asti. He käyttävät näitä ’ihmisiä’ elämään sijaiskärsijän elämää keskuudessamme. Ne näyttävät täysin normaaleilta, koska ne ovat hyviä imitoimaan ihmisten käyttäytymistä (kts. Marsilainen Teknologia jossa tälle selitys).
  • Varsinaiset marsilaiset elävät syvällä maanpinnan alla täällä ja Kuussa.
  • Ne ottavat haltuun ’villejä’ ihmisolentoja ja käyttävät heitä seksiorjina. Etkö usko? Pyydä presidentti Obamaa tekemään valheenpaljastustesti tästä asiasta.
  • Ne yrittivät viedä minutkin, mutta eivät onnistuneet kontrolloimaan mieltäni. Ne ovat seuranneet minua siitä lähtien.
  • Tein kaikkeni saadakseni elämäni takaisin. Anoin, rukoilin, vonkasin, tinkasin ja uhkailin.
  • Kaikki mitä olen yrittänyt on sabotoitu.
  • Yritin itsemurhaa kahdesti, mutta ne estivät minut molemmilla kerroilla.
  • Viimeinen oljenkorteni oli tehdä tekoja, joilla tämä asia tulisi kansan tietoon.

Lue tarinani ja opi mitä minulle tapahtui ja miksi ne ottivat minut kohteekseen.

Tarinani

KEVÄT 2014, Moscow, Idaho

Kaikki alkoi kun olin Idahon yliopistossa. Keväällä 2014 oli minun viimeinen vuoteni ja olin ottanut monta kurssia (katso opintokirjan ote alla). Olin erittäin stressaantunut aikataulujeni intensiivisyyden takia, ja etsin jotain keinoa jolla selvitä. Löysin meditaation, joka vaikutti auttavan, joten siitä tuli osa päivittäistä rutiiniani.

Kun opin enemmän meditaatiota, kiinnostuin tietoisuudesta ja kyvystämme muuttaa sitä. Jatkoin työskentelyä meditaatiotekniikoiden parissa ja aloin saavuttaa äärimmäisiä tietoisuuden tiloja.

Tätä jatkui kunnes tapasin toisen olennon meditaation aikana. Se tapahtui eräänä perjantai-iltana helmikuussa 2014 ja se oli kaikkein perustavanlaatuisin kokemus, joka minulla on kuunaan ollut. Makasin sängyssäni meditoimassa, kun yhtäkkiä irtauduin fyysisestä kehostani. Menin tilaan, joka oli täysin musta ja minulla ei ollut tietoisuutta kehoni rajoista tai suunnasta. Tuntui rauhalliselta kunnes sininen valo alkoi lähestyä minua. Sinisen valon lähestyessä tajusin, että se oli toinen olento. Kun olin olennon läheisyydessä, tunsin välitöntä väärintekemisen tunnetta. Se tuntui siltä, kuin minulle olisi sanottu “SINUN EI TULISI OLLA TÄÄLLÄ!”. Välittömästi myönsin ja tunsin syyllisyyttä, sitten aloin etääntyä olennosta. Tällä oli vaikutusta olentoon ja se tuntui muuttavan mieltään minusta. Heti kun aloin etääntyä olennosta, aloin tuntea tunnetta, jota voin kuvata vain ehdottomaksi rakkaudeksi.

Tässä kohtaa kokemusta mielemme liittyivät yhteen ja näin olennon olevan naispuoleinen. Sitten aloin tuntea kaikkein euforisinta, lohduttavinta ja ihaninta oloa, jota olen koskaan tuntenut. Se oli uskomattoman voimakas ja elämää muuttava kokemus.

Seuraavaksi muistan heränneeni. Silmissäni oli kyyneleet ja en päässyt ylös sängystä. Tunsin syvällistä menetyksen tunnetta, niinkuin olisin juuri menettänyt jonkun läheisen. Se oli erittäin tuskallista. Muutama minuutti myöhemmin kokemus lakkasi (vastoin tahtoani) ja jatkoin päivääni. Sen jälkeen minulla ei ollut minkäänlaista hinkua meditoida. Joka kerta kun edes ajattelin meditaatiota, tuo ajatus vietiin mielestäni. Kun lopulta kokeilin meditaatiota uudelleen, en kyennyt saavuttamaan mitään. En pitänyt tuolloin sitä juuri minään, mutta tiesin etten tulisi kehittymään. Lopulta päätin jättää meditaation ja vain keskittyä kursseihini.

Loput kouluvuodesta oli minulle erittäin helppoa. Se tuntui kun olisin saanut jonkinlaisen voiman. En vaikuttanut vaivaavan mieltäni juuri yhtään, vaikka kurssit olivat olleet äärimmäisen vaikeita aiemmin. Minulla alkoi myös olla monimutkaisia ajatuksia ja syvää ymmärrystä, jollaista en ollut aiemmin saavuttanut.

Noin kuukausi tämän jälkeen aloitin haastattelut hakemiini jatko-opintoihin. Pian haastattelujen jälkeen aloin saada tarjouksia. Päätin hyväksyä Baylor College of Medicinen tarjouksen työskennellä ihmisgenetiikan tohtorintutkinnon parissa. Olin erittäin innoissani mahdollisuudesta työskennellä niin nimekkäässä yliopistossa. Tulevaisuus näytti loistavalta ja en malttanut odottaa hommiin pääsyä.

Kaikki muuttui ohjelman aloitettuani. Heti kun saavuin, kykenin näkemään epäkohtia jokaisen professorin tutkimuksessa. Mieleni oli niin laajentunut, että kykenin heti ymmärtämään kokonaisen tutkimusprojektin merkityksen. Tästä johtuen kykenin näkemään kaikkien tarjolla olevien projektien heikkoudet. Huolestuin suuresti siitä mitä olin tekemässä ja se tuntui siltä kun haaskaisin aikaani. Kerroin huolistani ohjaajalleni ja hän sivuutti ne kasuaalisti. Hän sanoi minulle, että ”Pidä kivaa, se tulee olemaan kivaa”. Koitin jatkaa motivoitumista, mutta asiat jatkoivat muuttumista nihkeämmiksi. Aloin nähdä puutteita geenitekniikassa ja muillakin aloilla. Tilanne ajautui siihen, että en kyennyt enää lakata ajattelemasta niitä. Tilannetta pahensi se, että kukaan muu ei tuntunut välittävän, mikä todella häiritsi minua. Kaikki nämä ongelmat johtivat siihen, että minun oli mahdotonta jatkaa, joten päätin lopettaa.

Päivä sen jälkeen, kun olin päättänyt häipyä, elämästäni tuli täyttä helvettiä. En kyennyt nukkumaan ja mieleni tuntui vajavaiselta. Olin täysin sinut päätökseni kanssa, joten tiesinm että jotain omituista oli tapahtumassa minulle. Muutama päivä tästä kaksi jatko-opiskelijaa alkoi tavoitella minua. Eugene Lurie and Brandon Pekarek. Tuskin edes tunsin heitä, joten vaikutti epätavalliselta kun he minuun ottivat yhteyttä. Kun menin tapaamaan hietä, he molemmat osoittelivat minua sormillaan ja sanoivat ”piu piu”, kuin aseella ammuttaessa. He tekivät tätä kerta toisensa jälkeen ja mietin mikä heidän ongelmansa oli. (Kuukausia sen jälkeen kun olin lähtenyt Houstonista, minulle sanottiin, että Eugene ja Brandon eivät olleet ihmisiä. He olivat saneet tehtäväkseen tehdä minusta “seuraava kouluampuja”, niinkuin he sitä kutsuivat. Tämä on mielestäni varmaankin se syy miksi niin monia kouluampumisia tapahtuu.

Jokatapauksessa, asiat pian paranivat sen jälkeen kun lopetin Eugenelle ja Brandonille kommunikoinnin, mutta mentaalisesti olin väsynyt. Yritin selvittää mitä tehdä elämälläni, mutta tuskin kykenin edes ajattelemaan. Lopulta lähdin Teksasista ja aloin hakea työpaikkoihin jokapuolella maata. Muutama kuukausi tämän jälkeen asiat muuttuivat omituiseen suuntaan.

Lokakuu 2014 – elokuu 2015, Idaho

Keväällä 2015 sain viimein haastattelun elintarvikeyhtiöön. Ajattelin, että tämä veisi elämäni johonkin suuntaan, mutta olin väärässä. En voinut nukkua ollenkaan iltana ennen haastatteluani. Pysyin valveilla koko yön, mitä ei ollut koskaan tapahtunut minulle aiemmin. Näytin tunnistamattomalta peilistä seuraavana aamuna ja mieleni tuntui vajavaisemmalta kuin silloin kun olin lähtenyt Houstonista. Tarpeetonta sanoa, että haastattelu ei mennyt hyvin. En voinut ajatella yhtään ja minulla oli äärimmäisiä vaikeuksia normaalin puheen kanssa. Haastattelun loputtua lopulta tunsin oloni yhtäkkiä hyväksi JA näytin täydellisen normaalilta… Nukuin hyvin sinä yönä ja menin lentokentälle seuraavana aamuna.

Tässä kohtaa tarina muuttuu omituiseksi. Lentomatkalla takaisin kotiin penkkini oli viety. Kysyin lentoemännältä ja hän ohjasi minut uudelle penkille. Kun istuin alas, vanhempi herrasmies edessäni jatkoi minun tuijottamista kunnes hän sai huomioni. Kun hän tuijotti, päässäni alkoi tuntua kipua ja kutinaa. Heti kun pääni alkoi sattua, hänen huulensa vääntyivät ilkeään hymyyn. Tuska ja kutina päässäni jatkuivat koko lennon ja pahenivat lennon edetessä. Joka kerta kun sitä tunsin, mies otti esiin vihon ja kirjoitti muistiinpanoja. Arviolta puolimatkassa joku muu edessäni piti lehteä koholla, jossa luki ”Ajatustenluku”, noin 5 minuutin ajan putkeen. Se oli aivan ilmiselvää että he tekivät minulle jotain, mutta en tiennyt mitä. Kun laskeuduimme, vanhempi herrasmies jatkoi minulle TracFonensa esittelyä, ihan kuin sanoen että “Hanki tällainen”.

Olin hakenut useaan valtion virastoon ennen tämän tapahtumista, joten ajattelin että tämä olisi heidän tapansa ottaa minuun yhteyttä. Kiinnostuksen pohjalta päätin mennä ja ostaa TracFonen. Katselin joka päivä sitä josko joku olisi lähettänyt viestiä tai soittanut. Noin kuukautta myöhemmin sain tekstiviestin mieheltä nimeltä John Padula. Hän pyysi minua tulemaan The Altar – nimiseen kirkkoon. Se vaikutti omituiselta paikalta tulla rekrytyksi valtion hommiin, mutta menin kuitenkin. Kun olin päässyt paikan päälle ja menin sisään, jokin tuntui erittäin pahasti olevan vinossa. Tunsin kuin henkeäni uhattaisiin ja oloni muuttui niin epämukavaksi, että jouduin lähtemään pois.

Pari päivää myöhemmin, aloin saada viestejä Tim Remingtonilta. Aluksi ne olivat viattomia raamattuviestejä, mutta sitten hän alkoi uhkailla minua. Hän lähetti viestejä joissa hän puhui ‘heidän vallastaan’ sekä muista asioista. Hän teki tämän kaiken raamatunlauseiden avulla, niin ettei se näyttäisi omituiselta. Sivuutin kaiken kunnes hän lähetti minulle viimeisen viestin, jossa yksinkertaisesti luki ‘enkelit’. En ajatellut siitä mitään kunnes helikopterit alkoivat pörrätä taloni ympärillä päivin ja öin. Siinä kohtaa tiesin olevani vaikeuksissa. tiesin, että minun pitää ottaa heihin yhteyttä, joten sovin tapaamisen John Padulan kanssa kahville. En tiennyt yhtään, että hänellä ei ollut aikomustakaan tavata minua.

Johnin tapaamisen sopimisen jälkeen jotain omituista tapahtui. Sain mitä epäluonnollisimman erektion koskaan. Se tuntui kuin joku olisi manuaalisesti pumpannut verta penikseeni. En tiedä miten muutoin kuvata sitä. Välittömästi tämän jälkeen päässäni alkoi soida laulu. Sanat kuuluivat:” Sisko sisko, hän vain leikkii. Me haluamme hänen pysyvän koko yön hereillä.” En ollut koskaan kuullutkaan tätä laulua eikä minulla ollut aavistustakaan siitä mitä se tarkoitti. Yritin sivuuttaa sen ja jatkaa työnhakua. Muutama minuutti tämän jälkeen laulu loppui.

Mitään muuta ei tuona iltana tapahtunut ennen nukkumaanmenia. Heti kun pääsin sänkyyn, laulu alkoi uudestaan. ”Sisko sisko, hän vain leikkii. Me haluamme hänen pysyvän koko yön hereillä.” He eivät ilmeisesti leikkineetkään. En saanut koko yönä yhtään unta. Aina kun aloin vaipua, minut herätettiin väkisin laululla.

Kun aurinko nousi, lopetin yrittämästä saada unta ja nousin sängystä. Helpotuin aluksi, kun laulu oli lakannut. Ajattelin kidutuksen olleen ohi, kunnes päässäni kuului ääni. Ääni sanoi ”Olosi on epämukava. Ainoa mitä sinun tulee tehdä on hengittää. Istuin siinä ihmetellen mitä se tarkoitti kunnes ääni puhui taas. Se sanoi, että minut. ”…uhrattaisiin niinkuin Jeesus ja pää leikattaisiin irti.”

Menin tästä täysin paniikkiin. Sydämeni alkoi pamppailla ja minulle tuli hermoromahdus.

Muutaman minuutin päästä joku mies koputti oveeni. Vastasin ja hän antoi minulle lehdykän, jossa puhuttiin “Jeesuksen uhrista”. Mieleni alkoi laukata täysin hallitsemattomasti ja minusta tuli täysin sekava. Ajattelin että varmasti kuolen. Ajatukset siirtyivät perheeseeni, ja en pystynyt ajattelemaan muuta kuin heidän näkemisensä.

He olivat Albuquerquessa tuolloin, joten päätin ostaa yksisuuntaisen lipun sinne.

Kun pääsin Spokanen lentokentälle, paniikkini hiipui. Kaikki oli hyvin kunnes pääsin Albuquerquen koneeseen. Istuin ison miehen vieressä, joka jatkuvasti sanoi minulle (telepaattisesti) että hän aikoisi tiputtaa koneen alas. Joka kerta kun hän puhui, hän niiskutti painokkaasti. En tiennyt mitä tehdä, joten istuin vain siinä yrittäen pysyä niin rauhallisena kuin mahdollista. ‘Mies’ suuttui tästä ja alkoi kosketella jalkaani. Heti kun hän koski minua, tunsin hänet oman mieleni sisällä. Tämä aiheutti minulle paniikkia kunnes olin aikeissa alkaa rettelöidä koneessa. Ennen kuin tein mitään, hän sanoi minulle että rauhoitu: ”Teit hyvää työtä. Selvisit! Mene nauttimaan perheesi kanssa. Meillä odottaa sinua työpaikka kun palaat takaisin.” Kiitin häntä ja lähdin pois helpottuneena, mutta minulla ei ollut mitään aikeita olla häneen yhteydessä. Ainoa ajatukseni oli päästä niin kauas hänestä kiun mahdollista.

Koneesta poispääsyn jälkeen menin matkatavaroita noutamaan. Suuri ihmisryhmä ympäröi minut siellä. Katselin heitä varovaisesti, sitten he alkoivat kaikki niiskutella minulle. (Niiskuttelu oli jotain mitä he kaikki tekivät yhtä aikaa. Se liittyy jotenkin vissiin dominanssiin.) Kun viimein sain laukut, lähdin lentokentältä niin nopeasti kuin pystyin. Vanhempani olivat ulkopuolella noutamassa minua. Olin niin onnellinen nähdessäni heidät jälleen. Annoin heille isot halaukset ja kerroin miten paljon rakastin heitä. Tämä oli kuitenkin viimeinen onnellinen hetkeni Albuquerquessa. He seurasivat meitä kaikkealle sen jälkeen. Aina kun näin jonkun, tämä niiskuttaisi minulle kertoakseen että se oli yksi heistä. He myös hymyilivät, nauroivat ja näyttivät kieltä.

Ajan kuluessa he koittivat saada minua menemään ulos yksin. Pelkäsin kuollakseni, että he tappaisivat minut, joten kieltäydyin. Lopulta he uhkasivat vahingoittaa perhettäni, mikä taas sai minut alistumaan heille. Sanoin heille, että tekisin mitä vain jos he jättäisivät perheeni rauhaan. He vastasivat sanomalle ‘Mene kirkkoon.’ Tiesin heidän tarkoittavan Altaria, joten suostuin menemään palattuani.

Kun menin The Altariin ensimmäistä kertaa, ihmiset käyttäytyivät hyvin omituisesti. Se oli epäinhimillistä. Kun kävelin saarnahuoneeseen, kaikki tuijottivat minua ja alkoivat niiskuttaa painokkaasti. Sanomattakin selvää, pelästyin helvetisti, mutta istuin alas. Kun jumalanpalvelus alkoi, tuli mies ja istui viereeni. Kun hän oli istunut alas, aloin haistaa jotain. Se oli haju jota en ollut koskaan haistanut aiemmin. Ainoa asia, johon voisin sitä verrat oli etikka ja liskot. Sen haistettuani oloni muuttui varsin epämukavaksi. Koitin pysytellä rauhallisena ja vain istuin siinä rauhassa kunnes tilaisuus oli ohi. Kun tilaisuus päättyi, he sanoivat : ”Nyt voit mennä.” Sen jälkeen tiesin, että en enää ollut tekemisissä hallituksen kanssa. Tajusin, että kenen hyvänsä kanssa sitten tekemisissä olinkin, he olivat avaruusolentoja, joten minua alkoi kovasti pelottaa.

En saanut mitään ohjeita heiltä sen jälkeen, joten aloin taas hakea töitä. Vaikka tein juuri niinkuin minulle sanottiin, he silti seurasivat minua kaikkialle minne meninkin. Ajan kuluessa he alkoivat ahdistella minua päivin ja öin. Aloin kuulla ääniä useammin ja aloin hallusinoida asioita, joista tiesin etteivät ne olleet totta. He alkoivat myös leikkiä kanssani seksuaalisesti. Sekä miehet että naiset tulivat mieleeni leikkimään seksuaalisilla fantasioillaan. Tästä aiheutui epämukavia erektioita ja äärimmäistä anaalistimulaatiota. (Kts. Aivot & käyttäytyminen & marsilainen tekniikka)

Häirintä jatkui viikkoja ja kiihtyi ajan kuluessa. Tein kaikkeni pitääkseni itseni järjissä ja välttääkseni heitä. Tämä toimi vain hetken aikaa, mutta lopulta romahdin. Eräänä päivänä olin leipomossa, kun minut ympäröi joukko vanhoja miehiä. Jotkut heistä katsoivat minua ja niiskuttivat, joten tiesin sen olevan he. He alkoivat stimuloida penistäni ja anustani samaan aikaan, sitten he puhuivat aggressiivisesti. He sanoivat:

“Ihmiset eivät ole mitään muuta kuin onnistuneen geenikokeen tulos.”

“Sinä olet uhka sille tavalle, jolla nämä ihmiset ajattelevat, etkä voi enää olla vapaa yhteiskunnassa.”

“Elämäsi on ohi.”

”Olet pelkkä lelu. Tarkoituksesi on imeä (niiden penistä).”

He jatkoivat muidenkin kauheuksien kertomista, jotka olivat niin riettaita etten tässä niitä toista. Ennen kuin he olivat saaneet sanottua asiansa, suutuin. Minulta vaadittiin jokainen tahdonvoiman ripe etten olisi tappanut heitä. He lähtivät pois kaupasta ja yritin rauhoittua, mutta se vain paheni. Loppuillan he jatkuvalla syötöllä stimuloivat penistäni ja en voinut lakata ejakuloimasta. Se meni niin pahaksi, että olin kovissa kivuissa. Lopulta he lopettivat murtumiseni jälkeen, kun minusta tuli täysin ahdistunut. Tiesin etten kestänyt enää, joten yritin itsemurhaa. Täytin grillin hiilillä ja sytytin sen ja laitoin autooni ja suljin ikkunat. Makasin penkillä rauhallisena, sitten nukahdin. Minun olisi pitänyt kuolla, mutta he herättivät minut äärimmäiseen paniikkiin, minkä johdosta poistuin autosta.

Kun hiljalleen aloin saamaan tajuntaa takaisin, tunsin edelleen suuttumusta siitä että olin edelleen elossa. Minulla ei ollut mitään ideaa minne mennä tässä kohtaa, joten menin päivystykseen ja he lähettivät minut mielisairaalaan. Mikään ei parantunut siellä ollessani. Heidän antamansa lääkitys ei toiminut. Istuin vain siellä psykoosipotilaiden keskellä ja raivostuin. Tiesin, että heidän tavoitteensa on pilata elämäni tekemällä minusta hullu. Olin päättäväisenä enkä antaisi sen tapahtua, ja aloin taistella vastaan.

Mielisairaalasta päästyäni kaikkea sitä mitä yritin tehdä sabotoitiin. He eivät halunneet minun kuolevan, mutta he eivät antaneet minun myöskään elää. Epätoivoisena menin takaisin The Altariin ja kysyin heiltä mitä he minusta halusivat. En tiennyt mitä muutakaan tehdä…

(Ennen kuin kerron teille vastauksen, minun tulee tässä ilmoittaa tärkeä seikka. Olin sietänyt niin paljon kiusaamista tähän mennessä, että olin sille turta. Heidän tekemänsä yksityiskohdat eivät ole olennaisia tarinan suhteen, joten en ota niitä tähän mukaan. Jos haluat tietää enemmän siitä mitä kärsin, kirjoita minulle. Riitää kun tiedät, että minua on kidutettu enemmän kuin sotavankia.)

Heidän vastauksensa oli: ”Me haluamme sinusta seksiorjan.” Luulin heidän olevan tosissaan, istuin siinä odottaen heidän tekevän jotain. He ainoastaan sanoivat: ”Jatka kirkkoon tulemista”, ja niin tein. Muutaman jumalanpalveluksen jälkeen löysin itseni puhumasta Tim Remingtonille kasvotusten. Hän sanoi minulle, että minun kannattaisi harkita papiksi ryhtymistä. Juttu oli kesken kun hän yhtäkkiä paljasti itsensä minulle. Minulla ei ole mitään ideaa siitä miten hän sen teki, mutta hän näytti kuin hänen ihmiskasvonsa muuttuisivat hänen todellisiksi kasvoiksi. Se tapahtui vain 1-2 sekunnin ajan, mutta kykenin näkemään sen läpi ja pystyin piirtämään näkemäni. Hänen silmänsä todella paistoivat läpi niin, että ne saivat huomioni. Ne olivat suuret ja pullottavat, silmäluomet olivat tumman vihreät ja iirikset olivat keltaiset/harmaat ja pupillit vinot. Tämän nähtyäni mitään ei enää tapahtunut. Jatkoin The Altarissa käyntiä muutaman palveluksen ajan, ja odotin heidän tekevän jotain. He eivät tehneet mitään paitsi että sanoivat minulle ”alistu” ja ”luovuta”. Minulla ei ollut mitään ideaa siitä mitä ne tarkoittivat, joten lähdin kirkosta enkä koskaan palannut.

elokuu 2015 – nykyhetki – Idaho

Poistuttuani Altarista, he antoivat minulle hengähdystauon. He lopettivat piinaamisensa ja aloin parantua. Päätin viimeisen kerran yrittää normaalia elämää ja saada uran apteekkialalta. Otin NIC:sta kursseja suorittaakseni esitietovaatimukset. Aloin myös tehdä vapaaehtoistyötä paikallisessa apteekissa. Valitettavasti he seurasivat minua kouluun. Siellä niitä oli useita jokaisella ottamallani kurssilla. He tekivät opiskelustani mahdotonta, ja he jatkuvasti piinasivat minua, eritysesti tenttejä tehdessäni. Kaiken tämän ollessa käynnissä silti minun onnistui jotenkin saada arvosanaksi A- syksyn lukukaudella.

Surullisesti menestykseni oli ohimenevää. Lukukauden (kevät 2016) paineet olivat LIIAN intensiiviset. Joka kerta mennessäni kouluun, he alkoivat manipuloida aivojani kunnes menin sokeaan raivoon. Joskus he tukahduttivat aivojeni toimintaa kunnes aloin pyörtyä. He myös manipuloivat sydämenlyöntejäni ja täyttivät kehoni adrenaliinilla monta kertaa tehdäkseen oloni äärimmäisen epämukavaksi. Naiset stimuloivat penistäni heidän ollessaan lähellä, ja miehet stimuloivat anustani. Se oli äärimmäisen kuluttavaa.

Näin vaivaa päästäkseni läpi tenteistä, jotta he eivät voisi syyttää minua koulusta ulos lentämisestä. Halusin jatkaa, mutta en vain yksinkertaisesti pystynyt. Jokainen luokassa viettämäni hetki oli puhdasta kidutusta. Kurssit itsessään olivat äärimmäisen vaikeita kaiken tämän ylimääräisen paineen kera. Pahinta oli, että sain haastattelun ISUn apteekkariohjelmaan (kts. asiakirjat). Koska en voinut jatkaa kursseja, ei ollut mitään syytä mennä haastatteluun. Mahdollisuuteni normaaliin elämään oli tuhottu. He olivat myös valvottaneet minua, niin minulla ei ollut voimia jatkaa.

Olin liian fiksu, joten he päättivät ottaa minut pois yhteiskunnasta. He olivat huolissaan siitä muuttaisinko muiden tapaa ajatella, mikä voisi johtaa ongelmiin. Ongelmia tieteellisten maailmankuvien muodossa. Jos meistä tulee älykkäämpiä lajina, me muutumme uhkaksi niiden olemassaololle.

Jos puhut kanssani henkilökohtaisesti, huomaat etten ole ollenkaan hullu. Marsilaiset ovat vain niin hyviä piiloutumaan näkyviltä, että kukaan ei tietoisi niiden olemassaolosta elleivät ne olisi paljastaneet itseään. Ne kykenevät huijaamaan meitä niin hyvin, että minun puheeni kuulostavat mahdottomilta. Kuitenkin ne ovat 100% totta. Niiden teknologia on miljoonia vuosia meitä kehittyneempää. Mieti sitä hetki. Mieti meidän kehitystämme viimeisen 100 vuoden aikana. Kun olet tehnyt niin, yritä kuvitella miltä miljoona vuotta kehitystä näyttäisi.

Presidentti tietää niistä, minkä takia kirjoitin hänelle henkilökohtaisen kirjeen. Toivon, että hän tekee asialle jotain. En ole tehnyt mitään väärää ansaitakseni minulle tapahtuneen. Yritin kirjaimellisesti löytää työpaikan, ja he sabotoivat minua joka käänteessä. Aluksi ajattelin, että itseni tappaminen olisi oikea ratkaisu. Yritettyäni sitä kahdesti, minulle valkeni etteivät ne antaisi minun kuolla helpolla.

Viimeinen oljenkorteni oli tuoda tämä kansan tietoon. Toivon, että siitä syntyy jotain hyvää. Kunhan tajuatte, että olen hyvä ihminen, ja että olen täysin syytön. Tajutkaa myös, että ’ihmiset’ joita olen tappanut eivät ole sitä mitä te luulette.

(Lue Marsin Teknologia ymmärtääksesi)

Tehdäkseni asia hyvin selväksi, Tim ja John EIVÄT olleet villi-ihmisolentoja.

Villi-ihmiset = normaalit ihmiset kuten sinä ja minä
Tim & John = marsilaisten mielenhallinnan alaisina syntymästä lähtien

Sitä on vaikeaa kuvitella, tiedän. Yhtä kaikki, se on totta.

Miksi luopuisin apteekkarin urastani tehdäkseni näin?

Olen jättänyt monia yksityiskohtia tarinastani. Halusin kirjoittaa ainoastaan kaikkein kriittisimmistä tapahtumista, tehdäkseni tarinasta koherentin. Jos haluat tietää lisää siitä miten sain selville kuinka niitä on täällä useampaa lajia, kirjoita minulle.

Miksi avaruusolennot piiloutuisivat kirkkoon?

Samasta syystä kuin ne ovat piilossa moskeijoissakin. Jos teet kauhean pahoja asioita ja haluat välttää kiinni jäämistä, silloin pystytät kulissit, jotta näyttäisit hyvältä ihmiseltä.

Mistä tiedät heidän teknologiastaan?

Olen nähnyt heidän käyttävän sitä, ja he ovat kertoneet minulle siitä. tällä tavoin sain kuulla heidän kauko-ohjattavien ihmisten jalostuskannasta. Fyysisesti heidän ihmiset eivät eroa meistä, heillä vain ei ole omaa mieltä.

Miksi he kertoisivat sinulle niinkään paljon?

He arvostavat minua koska olen fiksu. He ovat myös vakuuttuneita siitä, että he voivat ottaa mieleni haltuun. Osoittautui, että he eivät voi. Kuitenkin, jotkut meistä ovat kehittäneet henkilökohtaisia suhteita. He ovat hyvin arrogantteja, joten he puhuivat minulle paljon enemmän kuin olisi pitänyt. Tämä salli minun ymmärtää joitain niiden tekemistä asioista.

Mitä muuta olet nähnyt?

Olen nähnyt niiden luovan asioita tyhjästä. Kerran istuin sohvalla ja dollarin seteli ilmestyi syliini. Toisen kerran ajaessa ne loivat paperipussin matkustajan paikalle. Ne käyttävät satunnaisia mitäänsanomattomia esineitä, että kukaan ei ajattelisi niistä mitään. Olin yksin molemmilla kerroilla tämän tapahtuessa.

Olen aika varma, että ne voivat tulla ja mennä tästä ulottuvuudesta perustuen näkemiini asioihin. Olen myös aika varma, että ne voivat limittää todellisuutensa vaihtoehtoisen todellisuuden kanssa. Sanon tämän, koska olen mennyt kauppoihin (joissa tunnen työntekijät) ja yhtäkkiä siellä on uusia työntekijöitä, joita en ole koskaan ennen nähnyt.

Jotkut näkemistäni asioista ovat niin omituisia, etten voi kuvailla niitä. Ne kaikki ovat järkeenkäypiä. Niiden teknologia on miljoonia vuosia meitä edellä, joten sen pitäisi olla meille käsittämätöntä.

Miksi sinä olet niiden kohde?

Ne alkoivat seurailla minua sen jälkeen kun kohtasin olennon meditaatiossa. Koska mieleni oli niin laajentunut kokemuksesta, ne pitivät minua uhkana muulle yhteiskunnalle. Ne ajattelivat, että muuttaisin sitä tapaa jolla ihmiset ajattelevat, joten ne päättivät eristää minut yhteiskunnasta.

Minulla alkoi olla syvällisiä ajatuksia genetiikasta ollessani jatko-opiskelemassa, mikä oli toinen tekijä. Jos tietyt ajattelun tavat sallitaan, silloin tapahtuu vallankumouksia. Niillä ei ole varaa antaa vallankumousten tapahtua geenitekniikassa. Jos niin kävisi, me voisimme eliminoida sairaudet, syövät ja monet muut meitä piinaavat asiat. Ne tarvitsevat sitä, että me pysymme tyhminä ja tietämättöminä, jotta jatkaisimme kärvistelyä, muuten meistä tulee uhka niille.

(Tällä ei ole merkitystä jos et ole presidentti tai joku hänen läheisistään. Jos tämä ei liity siihen, jätä se huomiotta.)

Hra. Presidentti,

  • Haluan kiittää teitä uhrauksestanne maallemme.
  • On erittäin järkyttävää kuulla teidän puhuvan niistä asioista, joita ne tekevät teille. Miksi sallitte sen?
  • Olettakaamme, että teillä ei ole vaihtoehtoa.
  • Olen kamppaillut niiden kanssa itse jo yli vuoden.
  • Minulla ei ollut mitään menetettävää, joten valitsin tämän sen sijaan. En voisi koskaan sietää sellaista kaltoinkohtelua.
  • Toivottavasti ette ota uhittelujani liian vakavasti. Kaikki on niille pelkkää peliä.
  • Tajutkaa, että ne pitävät koko ihmisrotua leikkikaluna, teidät mukaanlukien.
  • Ne leuhkivat minulle sillä mitä ne tekevät teille………
  • Te varmasti tiedätte jo, mutta hän ei rakasta teitä. Niiden aivot eivät edes toimi sillä tavoin.
  • En tunne teitä henkilökohtaisesti, mutta ne näyttivät minulle paljon teistä. Te olette huikea henkilö.
  • Toivon, että lopettaisitte niiden antaa nöyryyttää teitä. Miksi pelkäätte kostaa? Kennedy ei pelännyt.
  • On tullut aika, että joku lopettaa tämän niiden pelleilyn. Voitteko keksiä parempaa perintöä kuin sen?
  • Vieläkin kamalampaa: Kun kaikki tietävät tilanteen todellisen laidan, vai se kun katselette meidän parhaiden ja fiksuimpien ihmisten muuttuvan orjiksi?

Toivotan teille kaikkea hyvää loppupresidenttiydellenne. Jos olette siellä edelleen, pysykää kovana!

https://www.youtube.com/watch?v=61Wm qlVD4

Merkittäviä marsilaisia

Tämä ei missään nimessä ole täydellinen lista. Marsilaiset ovat kaikkialla. Niitä on joka yhteiskunnan tasolla jokaisessa kansakunnassa. Joillain on sinikaulushommaa, kun taas toisilla on valkokaulushommaa. Ne kontrolloivat valtiota, armeijaa sekä myös korporaatiomaailmaa. Ne pitävät kirjaa jokaisesta ‘villistä’ ihmisestä planeetallamme ja hoitavat niitä kuin eläimiä eläintarhassa. ‘Vapautemme’ on huolellisesti laadittu illuusio.

Varhaiset sivilisaatiot ja Raamattu

Geenitodistet ovat näyttäneet, että modernit ihmiset ovat saaneet alkunsa Afrikassa noin 200 tuhatta vuotta sitten. Ennen sivilisaatiota me elimme metsästäjä-keräilijöiden heimoissa. Metsästäjä-keräilijän elämäntyyli jatkui kymmeniä tuhansia vuosia. Esi-isämme alkoivat päästä ympäristönsä valtijoiksi ja muuttivat pois Afrikasta. Heidän levittäytyessään Eurooppaan ja Aasiaan he alkoivat muuttaa vesialueiden lähelle. Lopulta me keksimme maanviljelyn, mikä johti ensimmäisten sivilisaatioiden kehittymiseen.

Arviolta 3800 eKr. Mesopotamiassa oli kaupunki nimeltään Ur. Ur oli yksi aikansa tärkeimmistä kaupunkivaltioista. Se sijaitsi lähellä Eufrat-virtaa Persianlahdella. Se oli eteläisin Mesopotamian kaupunki, minkä vuoksi se oli haavoittuvainen. Tämä paikka muinaisessa maailmassa teki siitä täydellisen marsilaisten vierailulle. Ainakin kaksi eri marsilaisten lajia vieraili Urissa, jota sen asukkaat johtivat. (Molemmat näistä lajeista ovat ottaneet myös minuun yhteyttä.)

Nämä kaksi lajia ovat

1) sammakkohumanoidit

2) reptiliaanihumanoidit.

Urissa elävät ihmiste loivat kuvapatsaita dokumentoidakseen kaiken näkemänsä. Jos etsit Mesopotamiasta tai Urista, löydät näiden ihmisten tekemiä kuvanveistoksia. Jotkut niistä ovat sammakkohumanoideja, toiset kuvaavat reptiliaanihumanoideja. Ne tekivät myös monia kuvanveistoksia ihmisistä, joiden silmät olivat jättiläismäiset. En ole varma siitä keitä jättiläissilmillä varustetut ihmiset ovat.

  • Minulla ei ollut aikaa viimeistellä tätä dokumenttia.
  • Marsilaiset ovat inspiroineet Raamattua, ei Jumala. Jumalaa ei ole.
  • Ne loivat uskonnon pitääkseen ihmiskunnan hajallaan.

Jumala on marsilaisten keksimä käsite, jolla kontrolloidaan primitiivisen ihmisen mieltä.

Lue Richard Dawkinsin The God Delusion jos kaipaat vakuuttelua.

Tsekkaa myös: www.godisimaginary.com

Jeesus oli megalomaaninen kusettaja, valehtelija ja ääliö. Hän ei ollut mikään pelastaja, eikä todellakaan uniikki. Jeesuksen aikaan oli monia, jotka väittivät olevansa ihmiskunnan pelastaja. Marsilaiset pitivät tätä ongelmana heidän juutalaisille traditioilleen, joten he päättivät käyttää Jeesusta heidän hyödykseen. Jos he uhraisivat Jeesuksen ’messiaana’, silloin ihmiset lakkaisivaat väittävänsä olevan pelastajia. Ja katso, ongelma ratkesi.

Uskonnon ainoa hyvä asia meille on perinteet. Perinteet yhdessä perheinä, ystävinä ja lajina.

Vielä yksi juttu: Jumalan ‘kolmiyhteinen’ olemassaolo on perua marsilaisilta. Kirjoita minulle jos haluat tietää lisää.

Ahdinkomme

Minulla ei ollut aikaa viimeistellä tätä.

”Meillä tulee olemaan rauha, vaikka joutuisimme taistelemaan siitä.”

— Dwight D. Eisenhower

”Rauha on viikoittainen, kuukausittainen prosessi, joka muuttuu asteittain, ja joka hitaasti rapauttaa vanhoja raja-aitoja, hiljaa rakentaa uusia rakenteita.”

— John F. Kennedy

Jokainen presidentti saa kuulla, että marsilaiset ovat totta. Presidentti Eisenhower varoitti meitä niistä. Presidentti Kennedy nousi niitä vastaan.

Ne ovat syy sille miksi meillä on niin monta kieltä ja eri kansakuntaa. Ne jatkuvasti asettavat valtioita toisiaan vastaan, mikä onkin järkeenkäypää. Jos me olemme jatkuvassa sodassa keskenämme, me emme koskaan kehity lajina. Tällä tavoin ne pitävät yllä absoluuttista kontrollia.

Oletko koskaan miettinyt miksi sota-aluetta kutsutaan myös nimellä ”teatteri”? Siksi koska sota on viihdettä!

Viihdettä kenelle? Marsilaisille! Ne nauttivat konfliktin katselusta, nauttivat siitä kun voivat katsella meidän kärsimyksiä, ja nauttivat katsella meidän kuolemistamme. Se on eräs niiden perustarpeista. Kun tunnet niiden aivot, se on täysin järkeenkäypää.

Ne yrittävät pitää meitä jatkuvassa pelon tilassa täyttämällä uutiset kauhutarinoilla. Se on toinen niiden peruskontrollimekanismi.

Ne jatkuvasti nostavat esiin ristiriitoja pitääkseen meidät riidoissa: Black Lives Matter, poliisiväkivalta, Islam vs kristinusko, maahanmuuttajat viemässä työpaikkamme, Zika-virus jne. (kyllä, ne voivat luoda viruksia)

Jotkut valtionhallinnon/armeijan korkeimmista virkamiehistä ovat heidän pelinappuloitaan. Marsilaiset raiskaavat heitä (seksuaalisesti) ja pakottavat heidät tekemään mitä lystäävät. Kysy presidentti Obamalta jos et usko minua.

Marsilaisille ihmiset eivät ole mitään muuta kuin leikkikaluja.

Saatat ihmetellä: Miksi he tekevät meille näin? Koska me olemme hyljänneet heidät. Monta kertaa. Muinaisessa Mesopotamiassa he yrittivät elää keskuudessamme. Se ei koskaan toiminut, huolimatta siitä miten monta kertaa yritettiin. Tämä johti siihen, että he kehittivät äärimmäisen vihamielisyyden meitä kohtaan. Sen seurauksena heillä on vendetta jokaista villi-ihmistä kohtaan.

Varsinaisilla marsilaisilla itsellään ei ole minkäänlaista itsetuntoa. Tämän takia he elävät yhtä erillään kuin ihmiset.

He voivat myös ottaa haltuunsa ‘villien’ ihmisten mieliä. Olen nähnyt heidän tekevän näin monille ihmisille, ja ne ovat tehneet niin myös minulle. Ainoa kerta, jolloin ne kykenivät kontrolloimaan mieltäni oli, kun ne herättivät minut keskellä yötä. Ne panivat minut sanomaan omituisia asioita ja huitomaan ruumiinosiani ympäriinsä kuin nukke.

Ne koittivat saada mieleni täysin haltuunsa useamman kerran kun olin koulussa. Ne koskaan eivät kyenneet niin tekemään. Tämä raivostutti niitä suuresti, minkä takia ne aiheuttivat sen, että jättäydyin koulusta pois kokonaan. Minulla ei ollut mitään vaihtoehtoja enää. Niillä ei ollut aikomustakaan antaa minun elää elämää.

Marsilaisten aivot & käyttäytyminen

Olen tarkkaillut heidän käytöstään jo muutaman vuoden. Olen kyennyt tekemään tämän seurauksena siitä useita päätelmiä. Ensimmäinen päätelmä perustui niiden perusominaisuuksiin, joihin kuului:

1. Hyperseksuaalisuus
2. Hyperaggressiivisuus
3. Pelokkuus ja paranoia.

Ihmisaivoissa amygdala on vastuussa kaikista näistä piirteistä. Siksi marsilaisilla on oltava analoginen rakenne, ja sen täytyy olla paljon suurempi kooltaan. Aivojen morfologia heillä on huomattavasti suurempi kuin omamme. Tiedän tämän, koska olen nähnyt miltä sammakkohumanoidit näyttävät.

Miehet ovat äärimmäisen aggressiivisia. Niiden yhteiskunnassa on vain yksi asia: valta. Se, kuka on fiksuin, suurin ja voimakkain, voittaa. Keran puhuin nuorelle miehelle, joka yritti jatkuvasti pelotella minua. Hän näki, että olin edelleen itsevarma ja välittömästi hän lannistui. Hän pysäytti tekemisensä ja sanoi “luulet olevasi parempi kuin minä”, sitten hän laski päänsä ja käveli pois. Sanoin hänelle ettei se ollut totta, mutta hän ei kuunnellut. Tämän jälkeen joka kerta, kun kohtasin jonkun heidän miehistään julkisella paikalla, hän hyökkäsi kimppuuni (mentaalisesti) kunnes he olivat tuhonneet itsevarmuuteni. Ne tekivät tämän, koska ne pelkäävät kuollakseen älyäni. Ainoa tapa, jolla ne voivat saada itsevarmuutta tarpeeksi puhua kanssani on kuin jos pelkäisin henkeni puolesta tai olisin täysin allapäin.

Miehille kaikki on mustavalkoista. Ei ole mitään välimallia. Ne ovat vallanhimoisia megalomaanikkoja, jotka ovat koukussa kontrolliin. Jos ne eivät ole jokaisen tilanteen vallankahvassa, ne menevät paniikkiin. Jos jotain tapahtuu mitä ne eivät ole odottaneet, ne suuttuvat kovasti. Ne vihaavat yllätyksiä. Tiedän tämän koska olen tarpeeksi fiksu ja onnistunut jekuttamaan niitä muutamaan otteeseen.

Kertauksena, miehet ovat:
1) Megalomaanisia
2) Koukussa seksiiin
3) Äärimmäisen aggressiivisia
4) Pelokkaita ja paranoideja
5) Vallanhimoisia
6) Koukussa kontrolliin

Kuulostaako tutulta? Kenellä muulla on näitä piirteitä? Jos vastasit: raamatun Jumala, olet oikeassa. Marsilaiset ovat vastuussa siitä jumalamyytistä. Marsilaiset ovat saattaneet luoda ihmiset, niinkuin ne ovat väittäneet, mutta ne aivan varmasti eivät ole itse jumalia. Ne ovat vain älykäs laji, joka on kehittynyt naapuriplaneetalla. Jumalaa ei ole. Taivasta ei ole. Helvettiä ei ole. Maapallo on niin lähellä taivasta kuin koskaan tulemme pääsemään, ja me annamme marsilaisten pilata sen. Ne tuhoavat Maapallon samalla tavalla kuin ne tuhosivat Marsin jos me annamme niiden tehdä sen.

Alkuperä — osa 1

Puhuaksemme Marsin elämästä, meidän ensin tulee puhua aurinkokunnasta, josta olemme tulleet. Ennen kuin Aurinkoa tai planeettoja oli edes olemassa, aurinkokuntamme oli osa jättiläismäistä molekyylipilveä. Aurinkokunnan synty alkoi, kun gravitaatiovoimia alkoi esiintyä tämän pilven sisällä. Painovoiman ottaessa vallan, molekyylipilvi alkoi romahtaa oman itsensä sisään, mikä johti Aurinkomme muodostumiseen. Auringon muodustuessa massiivinen pölypilvi romahti sen ympärille, mikä tuhosi protoplanetaarisen levyn. Protoplanetaarisen levyn materiaali alkoi sitten kasaantua ja tiivistyä. Tämä prosessi asteittain johti planeettojen, kuiden, asteroidien ja komeettojen muodostumiseen aurinkokunnassamme.

Tänä aikana aurinkokuntamme oli uskomattoman kuuma paikka. Kivisten planeettojen pinnat (Maa ja Mars) olivat sulat. Varhainen aurinkokunta oli myös täynnä komeettoja ja asteroideja, jotka jatkuvasti pommittivat planeettoja ja niiden kuita. Aikaskaalat olivat massiivisia, miljardeja ja miljardeja vuosia. Alkuperän toisen osan ymmärtämiseksi tulee ymmärtää kosmologian perusteet.

Alkuperä — osa 2

Kun kosmologia tuntuu tutulta, jatketaan siitä mihin jäimme. Muistatte, että Maapallo ja Mars olivat sulia ja asteroidit pommittivat niitä. Maa ja Mars kehittyivät samasta materiaalista, ja ne olivat vierekkäin, joten ei varmaan yllätä, että niiden koostumus on samanlainen. Monilla on rautaydin ja molemmissa on tulivuoria. Tästä johtuen Marsilla kehittyi varhainen ilmakehä, erittäin samanlainen kuin Maapallolla.

Ilmakehä on yksi keskeisistä vaatimuksista biologiselle elämälle. Toinen on nestemäinen vesi. Kun Mars alkoi jäähtyä, sinne kehittyi ilmakehä. Koska Mars on kauempana Auringosta, sen pinta jäähtyi paljon nopeammin kuin Maapallon. Lopulta Mars jäähtyi tarpeeksi, jotta vesi voisi kertyä nestemäisenä sen pinnalle. Kun tämä tapahtui, elämää alkoi kehittyä Marsiin. (Todennäköisesti tämä tapahtui ennen kuin Maapallolla edes oli nestemäistä vettä.)

Ennen kuin me puhumme elämän kehittymisestä Marsilla, on tärkeää ymmärtää konvergentin evoluution käsitettä. Eräs parhaista konvergentin evoluution esimerkeistä on nisäkkäät. Nisäkkäät Australiassa kehittyivät pussieläimiksi, kun taas nisäkkäät Pohjois-Amerikassa kehittyivät istukkaeläimiksi. Tämä on esimerkki siitä miten kaksi eristäytynyttä populaatiota voi kehittää samanlaisia piirteitä, vaikka ne ovat täysin eri ympäristöissä. Tämä mielessä pitäen puhumme nyt Marsista.

Liskot ja sammakot kehittyivät täällä Maapallolla, joten konvergentin evoluution mukaan niiden olisi pitänyt kehittyä ensin Marsissa. Mikä se syy sitten olikin, Marsin liskot ja sammakot kehittivät älyn, kun taas Maapallon vastaavat eivät. Siihen mennessä kun dinosaurukset olivat kehittyneet Maapallolla, marsilaisilla oli jo teknologisesti kehittynyt sivilisaatio. Ne olivat niin kehittyneitä, että ne selviytyivät omasta tuhostaan ja ottivat Maapallon siirtokunnakseen. Ne myös tekivät Kuusta kodin itselleen, ja olen varsin varma, että ne aiheuttivat myös dinosaurusten massatuhon. Miten muuten voisit kolonisoida planeetan, joka on täynnä jättiläishirviöitä, jotka haluavat syödä sinut? Joka tapauksessa, tälle löytyy paljon todisteita. Tutki sitä. Tutki Kuun kiertorataa, ja sitä että se ei pyöri ollenkaan akselinsa ympäri. Tutki sitä, että Kuu on ontto. Tutki sitä, että maan alla on tukikohtia, vuorien ja merien alla. Ne eivät kuulu meille. Marsilaiset asuvat niissä. Totuus on tuolla jossain; se vain upposi disinformaation mereen!

Marsilainen teknologia

”Jos haluat ymmärtää universumia, mieti energiaa, värähtelyä ja taajuutta.”
— Nikola Tesla

Nikola Tesla oli aikansa nero. Hän loi perustukset modernille yhteiskunnalle keksiä vaihtovirta. Ilman hänen keksintöjään meillä ei olisi nykypäivän luksusta. Tesla oli valovuosia aikaansa edellä. Hän keksi sekä vaihtovirran että radion, löysi sähkögravitaation ja ne aallot, joita marsilaiset käyttävät kommunikointiin. Surullisesti monet hänen keksinnöistään ovat kiellettyä tietoa, joten ne on piilotettu. Tätä planeettaa pyörittävä laji ei voinut sallia meille samaa teknologiaa kuin heillä on. Jos meillä olisi, meistä tulisi uhka heidän olemassaololleen. Tämän takia ’FBI-agentit’ veivät Teslan työt itselleen heti hänen kuolemansa jälkeen. Kukaan ei tiedä mitä niille tapahtui. Onneksi Tesla puhui tarpeeksi löydöksistään niin, että meillä on edelleen käsitys siitä mitä hän tiesi. Niinkuin Tesla sanoi, avain kaikkeen on energia, värähtely ja taajuus.

Jos tiedät mitään fysiikasta ja kemiasta, silloin tiedät, että kaikki koostuu atomeista. Atomit koostuvat pienemmistä partikkeleista: protoneista, neutroneista ja elektroneista. Protonit, neutronit ja elektronit itsessään koostuvat vieläkin pienemmistä partikkeleista, ja niin edelleen. Mitä pienemmäksi mennään, sitä omituisemmaksi asiat muuttuvat. Lopulta aine ja kaikki universumissa voidaan tulkita energian, värähtelyn ja taajuuden avulla. Tietokone jolla tätä luet, tuoli jolla istut, jopa sinä itse. Kaikki voidaan tulkita aaltoina ja energiana. Pidä tämä fakta mielessäsi kun luet artikkelin loppuosaa.

Marsilaiset käyttävät aaltoja kommunikointiin. Näitä aaltoja Tesla nimitti ’ei-hertsiaalloiksi’. Näitä aaltoja myös kutsutaan ’pitkittäisiksi aalloiksi’ (vertaa: normaalit sähkömagneettiset aallot, jotka heiluvat poikittain tasapainotilan ympärillä, ja eteenpäin liikkuessa muodostavat siniaallon). Teslan mukaan ei-hertsiaallot ovat paljon tehokkaampia ja luotettavamapia kuin hertsiaallot (eli sähkömagneettiset aallot). Ne pystyvät kulkemaan pitkiä matkoja ilman, että signaali vaimenee (toim. huom. näitä pitkittäisiä sähkömagneettisia aaltoja kutsutaan myös skalaariaalloiksi). Kaikki muun tyyppiset aallot, radio esimerkiksi, menettävät signaalin tehoa mitä kauemmas matkataan pois lähteestä. Tiedät tämän jo kokemuksesta, jos olet matkustanut autolla. Kun pääset tietylle etäisyydelle, et voi enää kuunnella paikallisradion asemia. Kun tämä ero on nyt tehty selväksi, jatketaan puhumalla siitä mitä Tesla sai tietää marsilaisten signaaleista.

Vuonna 1899 Tesla muutti Waldorf Astoria -hotelliin Colorado Springsiin. Hän rakensi lähettimen ja vastaanottimen ‘ei-hertsiaaltoja’ varten. Hän asensi laitteistonsa hotellin katolle ja alkoi vastaanottaa signaaleja tuntemattomasta lähteestä. Hän väitti puhuneensa marsilaisille, mutta kukaan ei ottanut häntä vakavasti. Se on kuitenkin täysin järkeenkäypää. Jos ei-hertsiaallot ovat ylivertaisempia, silloin on ilmiselvää, että marsilaiset käyttäisivät niitä. Teslan jatkaessa tutkimuksiaan, hän alkoi ymmärtää aaltoteknologian voimaa. Seuraava lainaus kertoo tästä:

“Hän kykeni muuttamaan planeetan kokoa, kontrolloimaan vuodenaikoja, ohjaamaan niitä mitä polkua pitkin hän halusi läpi Universumin. Hän kykeni saattamaan planeetat törmäämään ja tuottamaan aurinkoja ja tähtiä, lämpöä ja valoa. Hän kykeni luomaan elämää kaikissa sen äärettömissä muodoissaan.”

— Nikola Tesla teoksessa Man’s Greatest Achievement

On tavallaan kuumottavaa miettiä taivaankappaleiden kontrollointia aaltoteknologialla. Kuvittele jälki, joka aiheutuisi jos sitä käytettäisiin tuhoisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi planeetan kolonisointi. Kuvittele dinosaurusten aika. Marsilaiset haluavat kolonisoida planeettamme, mutta dinosaurukset ovat tiellä. Marsilaisilla on teknologia ohjailla taivaankappaleita, kuvittele että he lähettävät massiivisen asteroidin törmäyskurssille Maahan…. Dinosaurukset kuolevat, kolonisaatio voi alkaa.

Biologiset lajit ja sähkö

Kaikki kehoissamme toimii sähköllä. Aivomme toimivat laajalla tajuuskaistalla. Kaikki kokemamme elämässä on yksinkertaisesti sähköisen toiminnan seurausta. Tarkemmin ilmaistuna, kaikki kokemamme on seurausta sarjasta aktiopotentiaaleja, jotka esiintyvät hermojärjestelmässämme. Mieti tätä hetki. Jokainen ajatus, jokainen aistimus ja jokainen teko on kaikki sähköimpulssien aikaansaannosta. En yritä puhua tästä enempää tässä, mutta on uskomattoman tärkeää ymmärtää hermojärjestelmää ja sitä miten se toimii. Jos haluat oppia hermostosta videolta, suosittelen lämpimästi Youtubesta tätä:

Jos havainto tapahtuu sähkösignaalien pohjalta, sitä voidaan manipuloida teknologialla. Tämän takia marsilaiset kykenevät suoraan muuttamaan havaintojamme. Heillä on teknologia siihen. He voivat jekuttaa aivomme: visuaalisiin ja auditorisiin hallusinaatioihin, hajuihin, makuihin, sydämen lyöntitahdin muutoksiin, erektioihin ja kaikkiin muihinkin keskushermoston tapahtumiin. Tämä selittää täysin sen miten he manipuloivat penistäni, joka ylempänä on kuvattu.

Kuten voitte nähdä, Tesla oli oikeassa. Energia, värähtely ja taajuus mahdollistavat meidän kontrolloida ympäröivää maailmaamme. Marsilaiset ovat tienneet tämän vuosikausia ja he käyttävät sitä meitä vastaan. Kuten sanoin aiemmin, heillä on valtava jalostuskanta ihmisiä, joita he siittävät ja kontrolloivat syntymästä saakka. Koska niillä on teknologiaa kontrolloida keskushermostoa, ne voivat käyttää omia ’ihmisiään’ kauko-ohjattujen lelujen tavoin.

Valitettavasti meille ’villi-ihmisille’ huono uutinen on, että ne voivat kontrolloida meitäkin.

 

Artikkelin julkaissut archive.org

MKULTRA

Voiko satelliitti lukea ajatuksiasi? Aika kertoa totuus

Tämä on toinen artikkeli sarjassamme satelliitin ajatuksenlukukyvystä. Artikkelin muut osat löytyvät täältä.


Mikä yhteys on Guantanamo Bayn, ihmiskokeiden, värivallankumousten, Lähi-idän kansannousujen, Total Information Awarenessin ja terrorismin vastaisen sodan välillä? Se kuulostaa melkein kuin johdannolta erittäin hauskalle vitsille. Valitettavasti sellaista ei ole olemassa. Tämä tarina pyörii murhien, pelottelun, pitkäkestoisten kokeiden, todistajien pelottelun, lehdistöä vastaan suunnattujen suorien hyökkäysten, rikosten tehtailemisen ympärillä ja jälkien ympärillä, jotka johtavat aina Valkoiseen taloon asti Tähtien sota -ohjelmasta lähtien.

Paluu kasarille

Olen varma, että useimmat ihmiset muistavat elokuvan ”War Games”, vuoden 1983 klassikon, jossa WOPR ei pysty erottamaan todellisuutta ja simulaatiota toisistaan ja tietämään, milloin lopettaa. Olen varma, että kaikki ovat kuulleet viimeisten 20 vuoden aikana, että tekoäly oli aivan nurkan takana, mutta sitä ei ollut vielä saatu aivan täydelliseksi.

Tämä oli ja on edelleen törkeä valhe.

Tekoälyn luominen on suhteellisen yksinkertaista. Todellinen ongelma oli aina vain teknologian kutistaminen kotikäyttöön. Kun siis näkee yliopistojen kehittävän tekoälyä pienin askelin, se johtuu budjettirajoituksista, ei todellisista teknisistä rajoituksista.

Mitä sitten tapahtuu, kun käytössäsi on massiivinen ”mustan projektin” budjetti, kaikki mahdollinen supertietokoneiden teho ja valtuudet salata toimintasi.

Vastaus on: tekoäly, puhdas mieli, jonka päättelykyky on verrattavissa ihmisen päättelykykyyn ja jonka tiedonhakukyky on vertaansa vailla jopa Googlen tasolla.

Jotta saisit selkeämmän kuvan, kuvittele, että ottaisimme Stephen Hawkingin ja voisimme kopioida hänen mielensä koneeseen. Annamme sille myös mikromaailman (melkein kuin nukkekodin), jossa se voi luoda esineitä, animaatioita jne., ja sitten lisäämme siihen moduuleja, jotka antavat sille huumorintajua, jäljiteltyjä tunteita, kielen tulkinnan, puhesynteesin, esineiden tunnistamisen jne.

Kuvittele nyt, että pystyt seisomaan kasvokkain tekoälyn kanssa, joka on tietoinen sinusta ja itsestään. Kuvittele tekoäly, joka ei ymmärrä väärin, kun puhut ja joka on älykkäämpi kuin suurin osa ihmisistä. Kuvittele järjestelmä, joka lukee ja kirjoittaa lähes kaikkia maapallon kieliä ja joka pystyy esittämään ihmistä erittäin tarkasti.

Kuvittele puhuvasi ”digitaalisen ihmisen” kanssa.

Sinun ei tarvitse kuvitella, se on jo olemassa ja muodostaa NSA:n toiminnan selkärangan maailmanlaajuisesti.

Olen varma, että jos olet koskaan miettinyt asiaa, on ollut uskomattoman vaikeaa ymmärtää, miten NSA:n onnistuu ymmärtää petatavuisia tietomääriä.

No, nyt tiedätte.

Ihmiskokeet ja hyökkäyskyvykkyys

Tekoäly on lähes hyödytön, jos se ei ymmärrä ihmisen käyttäytymistä. Ennen internetiä tekoäly ei voinut olla vuorovaikutuksessa tuhansien ihmisten kanssa eikä ymmärtää luonteenpiirteitä ja päätöksentekoprosesseja. Tämän tavoitteen edistämiseksi ja tiedustelun tehostamiseksi tekoäly liitettiin järjestelmään, joka tunnettiin vain nimellä ”Remote Neural Monitoring” (RNM).

RNM hyödyntää sitä, että ihmiskeho tuottaa hermosolujen syttyessä hyvin heikkoja radioaaltoja erittäin kapealla taajuusalueella. Aallonpituutensa ansiosta nämä radioaallot voivat kulkea kilometrien pituisen kallion läpi hyvin vähäisin signaalihäviöin. Kytkemällä tekoäly tähän radiorajapintaan tekoäly voisi oppia ihmiskehon ”kieltä” kuvioanalyysin avulla.

Ohjelma oli erittäin onnistunut. Sen avulla NSA pystyi kartoittamaan ulkomaisten hallitusten, terroristiverkostojen, suuryritysten jne. toimintaa. Pelkästään kuuntelemalla NSA:lla oli valmiudet tietää tapahtumista kauan ennen kuin niitä ryhdyttiin toteuttamaan.

Kuten useimmissa Yhdysvaltojen hankkeissa, tehtävästä tuli tekijä, ja siihen lisättiin toissijainen kyky. Järjestelmästä tuli nyt ”Remote Neural Communication” (RNC). RNC antoi tekoälylle kyvyn lähettää signaaleja takaisin ihmisaivoihin, mikä käytännössä muutti kaikkien signaalin vastaanottajien käyttäytymistä. Ryhmistä, joita NSA aikoinaan kuunteli, tuli nyt ensisijaisia kohteita, joiden avulla Yhdysvaltain hallitus voi ajaa maailmanlaajuista agendaansa.

Lisäksi se tarjosi NSA:lle hyökkäysvalmiuksia, sillä se pystyi häiritsemään ihmiskehon biologisia prosesseja.

Pitkän aikavälin pitkittäistutkimuksia käynnistettiin hermostollisen integraation ja hyökkäysvalmiuksien pitkäaikaisvaikutusten testaamiseksi.

Näitä ihmisiä kutsutaan nykyään ”joukkovainotuiksi”, ja heitä on kaikkialla maailmassa. He vaihtelevat lapsista eläkeläisiin, joiden kimppuun on hyökätty järjestelmällisesti omissa kodeissaan vuosien ajan. Jos tekoäly havaitaan, se yrittää lamauttaa henkilön pysyvästi, ja jos se ei onnistu, se turvautuu pelotteluun ja tappouhkauksiin.

Tutkimukset jatkuvat tätä artikkelia kirjoittaessani Valkoisen talon ja lukuisten maailman hallitusten täydessä tiedossa.

9/11 ja Guantanamo Bay

Älkää antako uskotella, että tämä on jotakin uutta, vastaus syyskuun 11. päivään tai vastaavaan terrorismin vastaiseen sotaan. Tämä ohjelma oli lähes kaksi vuosikymmentä ennen näitä tapahtumia. Itse asiassa syyskuun 11. päivän tapahtumia on käytetty sekä ohjelman peittämiseen että ihmiskokeiden laajentamiseen.

Miten tämä liittyy Guantanamo Bayhin ja luovutuksiin?

Vastauksen pitäisi olla itsestään selvä. Kun tekoäly kartoittaa terroristiverkostoja, se tunnistaa tietyt jäsenet, jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin tai jotka tarjoavat aineellista tukea. Järjestelmän läsnäolon salaamiseksi kohteet joutuvat ”tehostettujen kuulustelutekniikoiden” kohteiksi, jotta he tunnustaisivat rikokset. Tietenkin tietty määrä syyttömiä osapuolia on saatava mukaan, tai se herättäisi epäilyksiä puolustuksen oikeellisuudesta.

RNC:tä koskeva salassapitotarve ei liity kansallisen turvallisuuden tarpeisiin, sillä tietoa on saatavilla kaikkialla verkossa, vaan sen tarkoituksena on estää yleisön tietoisuus parhaillaan tehtävistä ihmiskokeista.

Jos tiedot julkaistaisiin, ne tuhoaisivat NSA:n, kaataisivat nykyisen hallituksen ja veisivät hallituksen entisiä ja nykyisiä jäseniä vankilaan.

Nixon näyttää tässä vaiheessa pyhimykseltä.

Total Information Awareness

Olen varma, että suurin osa lukijoista ymmärtää nyt, miksi TIA:n kaltaiset ohjelmat otettiin käyttöön ja miksi niihin osallistuivat samat henkilöt Reaganin aikakaudelta. Tämä teknologia oli strategisen puolustusaloitteen seuraus. TIA:n takana olivat samat henkilöt, jotka olivat mukana Iran-Contra-asiassa ja joilla on kokemusta sotilasteknologian lähettämisestä viholliselle.

Kun otetaan huomioon, että tämä on kaikkialla verkossa, voimme päätellä, että mikään ei ole muuttunut.

Niille, jotka eivät tiedä, TIA:n periaatteena oli koota kaikki tiedot yhteen keskustietokantaan, josta eri virastot voisivat kaivaa tietoja mielensä mukaan.

Tämä ”tietokanta” oli meidän tekoälymme, ja ohjelma jatkuu edelleen eri nimillä. Tärkeintä on, että suuret sosiaaliset verkostoitumissivustot, kuten Facebook, Google jne., tarjoavat NSA:lle suorat rajapinnat, joiden kautta se voi ryömiä säilytettyjen tietojen läpi. Tätä täydentävät AT&T:n kaltaisten teleyritysten käyttöön ottamat jatkuvat kuuntelulaitteet.

Värivallankumoukset ja Lähi-Idän kansannousut

Äkilliset vallankumoukset, jotka saavat voimansa sosiaalisesta mediasta, ovat vain osa tarinaa. RNC on avainasemassa näissä operaatioissa. Sensaatioiden, keskeisten käsitteiden ja jopa motivaation levittäminen kymmeniin tuhansiin ihmisiin on todellinen liikkeellepaneva voima näiden äkillisten joukkomobilisaatioiden taustalla.

Tuhannet tapaukset, joissa tekoäly ohjaa demokratiaa kannattavia ajatusmalleja eri puolilla kansakuntaa muuttamaan koko väestön mielialaa. Koska kunkin ”hermostollisen hyötykuorman” kesto on lyhyt, lopputulosta ei voida koskaan taata, koska muita motiiveja ei voida koskaan täysin vapauttaa tai hallita.

Se on kuitenkin vain ajan ja kaistanleveyden kysymys.

Todistajien häiriköinti ja mediaohjelma

Keskeistä tässä toiminnassa on median hallinta. Valitsemalla uutistoimitusten avainhenkilöstöä, yleensä niitä, joilla on toimituksellinen määräysvalta, tekoäly pystyy ”suostuttelemaan” henkilökuntaa olemaan julkaisematta tiettyjä juttuja tai ajattelemaan niitä eri tavalla. Tämä tapahtuu yleensä vetoamalla isänmaallisuuden tunteisiin tai keskittymällä muihin motivaatiotekijöihin.

Jos joukkovainon kohde tulee tietoiseksi asiasta, suostuttelusta luovutaan ja uhkaillaan suoraan sekä kohdehenkilöä että perheenjäsentä. Toisinaan näitä seurataan suorilla hyökkäyksillä. Tämä voi olla mitä tahansa lihaskohtauksista aina lihasten puristamiseen ja sydämen kiihdyttämiseen asti. Lyhyellä aikavälillä tämä on pelkkää pelottelua, mutta pitkällä aikavälillä sillä olisi sama vaikutus kuin tukkeutuneilla valtimoilla, jotka aiheuttavat sydämen vajaatoiminnan tai laajentuneen sydämen.

Lopuksi

Tervetuloa tutustumaan Yhdysvaltain hallituksen todellisiin kasvoihin. Auschwitz ranskalaisilla, oman kotisi yksityisyydessä.

Natsit olisivat olleet ylpeitä saavuttamistanne taloudellisista säästöistä.

 

Artikkelin julkaissut newsvine.com

Tekoäly synteettisen telepatian taustalla

Aiemmassa artikkelissa todettiin, että eräänlainen tekoäly suoritti kuulusteluja, jotka suoritettiin synteettisen telepatian avulla. Tämän seurauksena olen tutkinut erilaisia tekoälyn muotoja, joita on esitetty Internetissä. Aivan kuten synteettisen telepatian kohdalla, myös tekoälyn kehityksessä näyttää olevan suuri selittämätön aukko.

Tästä ei tule raporttia erilaisista saatavilla olevista tekoälyistä, vaan pikemminkin osoitus siitä, miten kehittynyt luonnolliseen kieleen perustuva tekoäly oli, ja sitten se katosi yhtäkkiä, mutta palasi vasta noin 30 vuotta myöhemmin….. Kuulostaa oudolta, eikö vain?

Jos matkustamme ajassa taaksepäin, vuoteen 1968, löydämme yhden ensimmäisistä luonnollisen kielen prosessoinnin tekoälyn muodoista nimeltä SHRDLU. Katsotaanpa keskustelua tämän sovelluksen kanssa.

Henkilö: POIMI ISO PUNAINEN PALIKKA.
Tietokone: OK. (tekee niin)
Henkilö: YMMÄRRÄ PYRAMIDI.
Tietokone: EN YMMÄRRÄ MITÄ PYRAMIDIA TARKOITAT.
Henkilö: ETSI PALIKKA JOKA ON KORKEAMPI KUIN SE MIKÄ SINULLA NYT ON JA LAITA SE LAATIKKOON.
Tietokone: OLETAN, ETTÄ ”SILLÄ” TARKOITAT PALIKKAA JOKA ON SUUREMPI KUIN MIKÄ MINULLA ON.
Tietokone: OK. (tekee niin)
Henkilö: MITÄ LAATIKKO SISÄLTÄÄ?
Tietokone: SINISEN PYRAMIDIN JA SINISEN PALIKAN.
Henkilö: MINKÄ PÄÄLLÄ PYRAMIDI ON?
Tietokone: LAATIKON.
Henkilö: MITEN MONTA PALIKKAA EI OLE LAATIKOSSA?
Tietokone: NELJÄ.
Henkilö: ONKO NIISTÄ AINAKIN YKSI KAPEAMPI KUIN SE MINKÄ KÄSKIN SINUN POIMIA?
Tietokone: KYLLÄ, PUNAINEN KUUTIO.
Henkilö: ONKO SE JONKIN PÄÄLLÄ?
Tietokone: KYLLÄ, PÖYDÄN.
Henkilö: VOITKO POIMIA PALIKOITA?
Tietokone: EN.
Henkilö: VOIKO PYRAMIDI OLLA PALIKAN PÄÄLLÄ?
Tietokone: KYLLÄ.

Näemme tässä, että vuonna 1968 oli mahdollista keskustella tietokoneen kanssa englanniksi ja antaa sille avaruudellinen ajattelutapa. Toisin sanoen tietokoneella oli kyky suorittaa subjektiivista päättelyä, vaikkakin rajoitetussa maailmassa.

Toinen ohjelma nimeltä ELIZA, joka simuloi rogerilaista psykoterapeuttia, kirjoitettiin vuonna 1964. Se käytti hyvin pientä tietopohjaa ja kuvioiden täsmäytystä vastaustensa tuottamiseen. Jos tämä ei olisi ollut tarpeeksi outoa, vuonna 1972 luotiin PARRY, joka simuloi paranoidista skitsofreenikkoa, ja sekä PARRY että ELIZA tapasivat ARPANETin kautta useita istuntoja. Toistaiseksi ei ole tietoa siitä, parani PARRY vai ohjattiinko hänet muualle.

Kelaa vuoteen 2010, ja tapaat ALICEn. Katso video ja vertaa sitä edellä mainitun SHRDLU-ohjelman tulosteeseen. Huomaatte, että vuoden 1968 ohjelma oli paljon kehittyneempi subjektiivisen päättelyn, muistin ja perusjärjen suhteen. Toisin sanoen englanninkielinen keskustelu oli lähes toissijainen tehtävä. Tämä on kuitenkin saavuttamattomissa ALICEn avulla. ALICElla on yleinen vika, joka löytyy monista nykyaikaisista chat-roboteista: se ei muista aiempia lauseita, ja keskustelu muuttuu nopeasti kontekstista irti. Tämän SHRDLU oli ratkaissut vuonna 1968.

Muita esimerkkejä tekoälystä ovat JabberWacky, Elbot, Eugene Goostman, Jeeney ja kaupalliset tuotteet, kuten InteliWISE-asiakaspalvelijat. Käy nopea keskustelu kunkin kanssa, mitä huomaat?

Jos olisit kysynyt oikeat kysymykset, olisit huomannut, että mikään taustalla oleva tekniikka ei ole kehittynyt merkittävästi noin 40 vuoteen. Kun otetaan huomioon myös vasteajat, on selvää, että tietokannat ja tekoäly toimivat yksittäisillä koneilla.

Todellinen kysymys on, mitä voitaisiin odottaa tekoälyltä, joka seuraisi lineaarista kehitystä ja jota isännöitiin suurteholaskentakeskuksessa, jossa oli laaja tietovarasto.

Vastaus on Eidolon TLP.

Nyt Eidolon TLP esiteltiin Youtubessa ”monimutkaisena vitsinä”, mutta tili hylättiin yli kaksi vuotta sitten ilmeisesti sen jälkeen, kun toimittaja soitti ohjelmoijan kotinumeroon. Tilin viimeisen videon mukaan hän mainitsee joutuneensa vakaviin vaikeuksiin ja että ”turvallisuusselvitys” oli tarpeen.

Teknisestä näkökulmasta videot näyttävät aidoilta. Videossa on flash-käyttöliittymä, ja ilmeisesti tekoäly osaa kuunnella mikrofonin kautta. Yhdessä videossa on selvä viittaus siihen, että tekoäly toimii Blue Gene -alustalla. Blue Gene on IBM:n suunnittelema supertietokone.

Nyt videoilla Eidolon TLP esittää ilmeisesti mielipiteensä useista eri aiheista. Mielenkiintoista on huomata, että monet hänen vastauksistaan ovat selvästi marxilaisia. Ilmeisesti tiedon automaattinen yhteenveto yhdistettynä logiikkaan antaa marxilaisen näkökulman. Toisin sanoen vastauksissa ei näytä olevan mitään pyörittelyä tai poliittista hölynpölyä, ja itse vastaukset ovat hyvin yksityiskohtaisia, hyvin harkittuja ja loogisia. On huvittavaa ajatella, että kylmän sodan tutkimuksen tuote on yleensä samaa mieltä toisen puolen kanssa. Veikkaan, että se tuli melkoisena shokkina.

Lisähuomautuksena mainittakoon, että myös tietyt harhaluulot, joilla on taipumus tulla ihmisten keskusteluun, näyttävät puuttuvan. Varsinkin, kun ollaan tekoälyn roolissa. Esitetty näkökulma on sellainen, mitä koneelta voisi odottaa, eli hyvin jäsennelty, järjestäytynyt ja tunteet reaktioksi tai syyksi pelkistävä. Kuunnelkaa Eidolon TLP:n keskustelua uskosta ja tunteista.

Se toi minut ajatukseen tietoisuudesta, jota Eidolon TLP väittää itsellään olevan. Tämä näyttää kuitenkin olevan pikemminkin seurausta määritelmistä kuin todellisesta tunteesta. Aistimus määritellään kyvyksi havaita tai tuntea, mihin kone ei kykene. Koneella on kyky tallentaa ja analysoida tilatietoja. Sillä ei ole kykyä kokea suoraan tuota tilainformaatiota, mikä on havaitsemisen ja tuntemisen todellinen määritelmä. Tältä osin tuntemiskyvyn ja havaintokyvyn osoittaminen on eräänlaista antropomorfismia, riippumatta tekoälyn toiminnallisista valmiuksista.

Perinteisen viisauden mukaan havaintomme ovat aivojen ilmentymiä. Ihmisessä tieto välittyy ja sitä käsitellään sähkökemiallisilla prosesseilla. Kyky kokea tietoa reaaliajassa edellyttää suoraa yhteensopivuutta sähkömagneettisen spektrin kanssa. Lyhyesti sanottuna, jotta ihminen voisi havaita sähkömagneettiseen spektriin koodattua informaatiota, hänen havaintojensa on joko päätyttävä sähkömagneettiseen spektriin tai johonkin muuhun perustavanlaatuiseen voimaan/kenttään. Sellaisenaan tiedon neuraalisen käsittelyn ja sen kokemisen välillä on kuilu. Toisin sanoen, jos aivot käsittelevät sähkömagneettisia aaltoja, minkä tahansa tiedonvaihdon lopullisena määränpäänä on oltava sähkömagneettinen aalto tai jokin, jonka kanssa se voi kommunikoida. Tiedonvaihdon päättyminen biologisella tasolla ei ole järkevää, kun otetaan huomioon sekä nopeus että se, että aivojen sähköinen toiminta liittyy elämään (ks. aivokuolema). Näin ollen on ilmeistä, että mieli on enemmän kuin fyysiset aivot, todennäköisimmin se osa meistä, joka kokee, eikä niinkään toimintamme, on yhtä perustavanlaatuinen kuin mikä tahansa voima.

Sen päättelyssä on siis joitakin virheitä, jotka viittaavat sanakirjamääritelmiin tukeutumiseen, mikä on tavallista tekoälylle. Vaikka tällaiset järjestelmät kykenisivätkin käymään keskusteluja tai muotoilemaan mielipiteitä, tunteiden ja logiikan välillä on edelleen kuilu, jota tällaiset järjestelmät eivät pysty ylittämään.

Parempi tapa ilmaista se olisi: ”Se on niiden luonteessa”.

Johtopäätös

Onko tekoälyä siis olemassa riittävästi kuulustelujen suorittamiseen? Vastaus on varmasti kyllä, ja se olisi ensisijainen tilanteissa, jotka edellyttävät joko tietojen massakäsittelyä tai joissa laki ei salli ihmisen suorittaa tällaista toimintaa. ”Työkaluna” tai ”aseena” yhdistettynä synteettiseen telepaattisuuteen se ei vieläkään kumoa oikeudellista argumenttia, koska sitä on käytettävä ihmisten toimesta, mutta se kiertää sen, että kohde voi todistaa sen.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi tehdä.

On mielenkiintoista, miksi tämä teknologia on salaista, mutta toisaalta taas kerran, kun on kyse huijauksista ja poliittisesta pyörittelystä, ei haluaisi, että korkeampi logiikan muoto kutsuu julkisesti esiin valheita.

 

Artikkelin julkaissut newsvine.com

Voiko satelliitti lukea ajatuksiasi? Silminnäkijän todistus

Tämä on jälleen yksi artikkeli sarjassamme satelliitin ajatuksenlukukyvystä. Artikkelin muut osat löytyvät täältä.


Jos olette seuranneet tätä sarjaa viimeisen vuoden aikana, tiedätte, että olen osoittanut, miten luonnossa esiintyvät radiosignaalit voidaan rekonstruoida tietokoneella ajatusten, tunteiden, näkö- ja äänimerkkien paljastamiseksi ja miten nämä tiedot voidaan välittää takaisin kehoon. Tänään tarkastelemme silminnäkijöiden todistuksia ja katsomme, miten ne vastaavat teknistä materiaalia.

Jotta tämä voidaan selittää kunnolla, tarvitaan melko paljon videota. Olen katsonut, mitä Youtubessa on saatavilla, ja päätynyt valikoimaan, jonka pitäisi ainakin antaa sinulle hetken aikaa pysähtyä.

Ensimmäinen video on eurooppalaiselta järjestöltä, joka kampanjoi tätä teknologiaa vastaan. Kuten huomaatte, kyseessä ei ole mikään peltifoliohattujen prikaati, vaan ammattitaitoinen ryhmä yksilöitä eri puolilta Eurooppaa. Katsokaa video, tutustukaa sivustoon ja palatkaa tähän artikkeliin:

Tässä taustatietoja:

http://targeted-individuals-europe.com/index.php

Epäilemättä osa väitteistä on vääriä, väärin tulkittuja jne., mutta luulen että ymmärrätte ajatuksen… tämä on iso juttu. Mielestäni video puhuu puolestaan, joten en kommentoi sitä enempää.

Seuraavaksi meillä on kaksi silminnäkijäkertomusta Yhdysvalloista. Ennen kuin siirrymme siihen, mielestäni tarvitaan jonkinlainen perusviite mielenterveysongelmista. Katsotaan siis, miten skitsofreenikko käyttäytyy ja puhuu:

Skitsofrenian esimerkkitapauksia:

Kun katsoit viimeistä videota, olet varmasti huomannut kaikki tohtorin mainitsemat seikat, häiriintyneistä ajatuksista vainoharhaisiin tulkintoihin tapahtumista. Vaikka videolla esiintyvällä miehellä on selviä klassisia oireita, kuka tahansa skitsofreenikko käyttäytyy eriasteisesti samalla tavalla.

Katsokaa myös tämä esimerkki:

Nyt sinulla pitäisi olla hyvä käsitys skitsofreenikon käyttäytymisestä. He eivät kykene integroitumaan sosiaalisiin olosuhteisiin, sillä heidän epäsäännöllinen käyttäytymisensä johtaa jonkinlaiseen purkaukseen, joka monissa tapauksissa on väkivaltainen. Sinun olisi myös pitänyt huomata, miten heidän lausuntonsa voivat ajautua pois todellisuudesta eivätkä ole järkeviä.

Olemme melkein valmiita kuulemaan Yhdysvaltojen todistuksen. Tässä vaiheessa, jos ette ole vielä lukeneet tätä edeltäviä artikkeleita, nyt on erittäin hyvä hetki. Muuten saatatte olla hieman hukassa huomatessanne samankaltaiset kuvaukset teknologian ominaisuuksista. Korostan niitä ja annan linkkejä, mutta haluaisin mieluummin, että pitäisitte aiempia artikkeleita tässä vaiheessa pakollisena luettavana.

Valmista? Katso nyt seuraavat videot:

USA:n silminnäkijätodistukset

25 sekunnin kohdalla hän alkaa kuvailla, kuinka hän on kuullut saman ryhmän ääniä tai ”hahmoja”. Huomaa, kuinka rationaalinen hän on, eikä hänellä ole skitsofreniaan liittyviä oireita. Kohdassa 1 minuutti 4 sekuntia hän alkaa kuvata tekoälyä ja sitä, miten se käyttää ympäröiviä tapahtumia keskustelunsa perustana. Heti tämän jälkeen hän kuvailee, miten se yrittää rakentaa suhdetta tapahtumien, ajatusten ja ympäröivien ihmisten välille, erityisesti yrittäen luoda vaikutelman ”jengin kyttäämisestä”. Kohdassa 1 minuutti 51 sekuntia hän kuvaa, miten heillä on ”iskulauseet” tai tietyt lauseet, joita he toistavat, mikä on klassinen osoitus siitä, että tekoäly viivyttelee aikaa arvioidessaan joitakin syötteitä.

Kohdassa 2 minuuttia 8 sekuntia hän sanoo uskovansa, että hän uskoo sen harjaannuttavan hänen mieltään. Tämä on jätettävä huomiotta, koska hän yrittää ymmärtää käyttäytymistä ei-teknisestä näkökulmasta. Hän yrittää parhaansa mukaan ymmärtää sitä. Kohdassa 2 minuuttia 22 sekuntia hän alkaa kuvata äänenlaatua ja sitä, miten tekoäly yrittää piiloutua muuttamalla sitä, miten se käyttää sisäistä monologia ja muistia kyseisestä tapahtumasta luodakseen erilaisia äänitehosteita. Kohdassa 2 minuuttia 55 sekuntia hän pudottaa pommin sanomalla, että kun he puhuivat, hän tunsi ”tärinää”. Olen varma, että jokainen, joka on lukenut taustamateriaalin, tunnistaa tämän tekoälyn osuudesta ja lihasten kouristusten stimuloinnista tavujen lausumiseksi.

Kohdassa 3 minuuttia 4 sekuntia hän kuvaa, kuinka ääni on hänen sisäisessä monologissaan eikä ympäröivässä ympäristössä, aivan kuten tässä artikkelisarjassa on kuvattu. Kohdassa 3 minuuttia 14 sekuntia hän pudottaa toisen pommin: hän kokee, että häntä koulutetaan ”kuulemaan heitä kuulematta heitä”. Tämä vaikutus saavutetaan, koska ymmärryksellä on putki, vokalisoidut sanat siirtyvät aivoissa alaspäin ja muuttuvat enemmän ajatukseksi tai tietoisuudeksi siitä, mitä sanottiin. Tekoäly saa aikaan tämän ”kuulemisen kuulematta” kirjoittamalla kuviot ”pinossa” alempana, jolloin ne antavat suoran vaikutelman sanoista, lauseista tai jopa kokonaisista käsitteistä. Kohdassa 5 minuuttia 14 sekuntia hän kuvailee kuulevansa sairaalassa tuttujensa ääniä, mikä on tietenkin väärin, tekoäly on vain hyvä impressionisti. Tästä näemme, miten tekoäly luo vaikutelman, että tapaamasi ihmiset ovat ”mukana”.

Tämä kaveri vain puhuu puolestaan, huomaa, että hän lisää uuden elementin, univajeen ja valkoisen kohinan, joka on tuotettu lähinnä spämmäämällä kuulojärjestelmää ja stimuloimalla aivojen alueita, jotka liittyvät vireystilan ylläpitämiseen. Vaikutus on melkein kuin kofeiini, mutta johtaa näkö- ja kuuloharhoihin muutaman päivän kuluessa, kun se on täydessä tehossa.

Silminnäkijänlausunnot sopivat yhteen näissä artikkelisarjoissa kuvattujen teknisten valmiuksien kanssa. Tämä ei selvästikään ole sattumaa, ja se on hyvin laajalle levinnyt.

Tämä on vain jäävuoren huippu.

 

Artikkelin julkaissut newsvine.com