Avainsana-arkisto: mielenhallinta

Kyle Odomin manifesti

8 elokuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Aiemmin julkaistu uutinen Kyle Odomista selventää hieman tapausta, josta Kyle tuli kuuluisaksi. Tässä on hänen manifestinsa.

Kuka on Kyle Odom?

Syntynyt ja kasvanut Pohjois-Idahossa. Kasvoin rakastavassa perheessä. Liityin rannikkojääkäreihin lukion jälkeen. Kiinnostuin tieteestä. Menin kouluun lukemaan biokemiaa. Voitin useita palkintoja ja stipendejä. Valmistuin Magna Cum Laude [University of Idahosta] ja sain kutsun nimekkääseen yliopistoon [Baylor College of Medicine, Houstonissa] tutkiakseni geenitekniikkaa.

Tarkasta henkilökohtaiset paperini.

Kuten näet, olen varsin välkky, olen myös 100% mieleltäni terve, 0% hullu.

Miksi hän teki sen?

Elämäni pilattiin. Sen pilasi älykäs sammakkoeläinhumanoidien laji Marsista. Voi kun tämä olisi pelkkää vitsiä. Jatka vain lukemista.

Ne ovat olleet täällä kauan ennen kuin meitä on ollut olemassakaan.
Niiden teknologia on miljoonia vuosia meitä kehittyneempää. Olen nähnyt niiden tekevän asioita, jotka uhmaavat kaikkea ymmärrystä.
Heillä on massiivinen ihmisten jalostuskanta, jota he siittävät ja kontrolloivat syntymästä asti. He käyttävät näitä ’ihmisiä’ elämään sijaiskärsijän elämää keskuudessamme. Ne näyttävät täysin normaaleilta, koska ne ovat hyviä imitoimaan ihmisten käyttäytymistä (kts. Marsilainen Teknologia jossa tälle selitys).
Varsinaiset marsilaiset elävät syvällä maanpinnan alla täällä ja Kuussa.
Ne ottavat haltuun ’villejä’ ihmisolentoja ja käyttävät heitä seksiorjina. Etkö usko? Pyydä presidentti Obamaa tekemään valheenpaljastustesti tästä asiasta.
Ne yrittivät viedä minutkin, mutta eivät onnistuneet kontrolloimaan mieltäni. Ne ovat seuranneet minua siitä lähtien.
Tein kaikkeni saadakseni elämäni takaisin. Anoin, rukoilin, vonkasin, tinkasin ja uhkailin.
Kaikki mitä olen yrittänyt on sabotoitu.
Yritin itsemurhaa kahdesti, mutta ne estivät minut molemmilla kerroilla.
Viimeinen oljenkorteni oli tehdä tekoja, joilla tämä asia tulisi kansan tietoon.

Lue tarinani ja opi mitä minulle tapahtui ja miksi ne ottivat minut kohteekseen.

Tarinani

KEVÄT 2014, Moscow, Idaho

Kaikki alkoi kun olin Idahon yliopistossa. Keväällä 2014 oli minun viimeinen vuoteni ja olin ottanut monta kurssia (katso opintokirjan ote alla). Olin erittäin stressaantunut aikataulujeni intensiivisyyden takia, ja etsin jotain keinoa jolla selvitä. Löysin meditaation, joka vaikutti auttavan, joten siitä tuli osa päivittäistä rutiiniani.

Kun opin enemmän meditaatiota, kiinnostuin tietoisuudesta ja kyvystämme muuttaa sitä. Jatkoin työskentelyä meditaatiotekniikoiden parissa ja aloin saavuttaa äärimmäisiä tietoisuuden tiloja.

Tätä jatkui kunnes tapasin toisen olennon meditaation aikana. Se tapahtui eräänä perjantai-iltana helmikuussa 2014 ja se oli kaikkein perustavanlaatuisin kokemus, joka minulla on kuunaan ollut. Makasin sängyssäni meditoimassa, kun yhtäkkiä irtauduin fyysisestä kehostani. Menin tilaan, joka oli täysin musta ja minulla ei ollut tietoisuutta kehoni rajoista tai suunnasta. Tuntui rauhalliselta kunnes sininen valo alkoi lähestyä minua. Sinisen valon lähestyessä tajusin, että se oli toinen olento. Kun olin olennon läheisyydessä, tunsin välitöntä väärintekemisen tunnetta. Se tuntui siltä, kuin minulle olisi sanottu “SINUN EI TULISI OLLA TÄÄLLÄ!”. Välittömästi myönsin ja tunsin syyllisyyttä, sitten aloin etääntyä olennosta. Tällä oli vaikutusta olentoon ja se tuntui muuttavan mieltään minusta. Heti kun aloin etääntyä olennosta, aloin tuntea tunnetta, jota voin kuvata vain ehdottomaksi rakkaudeksi.

Tässä kohtaa kokemusta mielemme liittyivät yhteen ja näin olennon olevan naispuoleinen. Sitten aloin tuntea kaikkein euforisinta, lohduttavinta ja ihaninta oloa, jota olen koskaan tuntenut. Se oli uskomattoman voimakas ja elämää muuttava kokemus.

Seuraavaksi muistan heränneeni. Silmissäni oli kyyneleet ja en päässyt ylös sängystä. Tunsin syvällistä menetyksen tunnetta, niinkuin olisin juuri menettänyt jonkun läheisen. Se oli erittäin tuskallista. Muutama minuutti myöhemmin kokemus lakkasi (vastoin tahtoani) ja jatkoin päivääni. Sen jälkeen minulla ei ollut minkäänlaista hinkua meditoida. Joka kerta kun edes ajattelin meditaatiota, tuo ajatus vietiin mielestäni. Kun lopulta kokeilin meditaatiota uudelleen, en kyennyt saavuttamaan mitään. En pitänyt tuolloin sitä juuri minään, mutta tiesin etten tulisi kehittymään. Lopulta päätin jättää meditaation ja vain keskittyä kursseihini.

Loput kouluvuodesta oli minulle erittäin helppoa. Se tuntui kun olisin saanut jonkinlaisen voiman. En vaikuttanut vaivaavan mieltäni juuri yhtään, vaikka kurssit olivat olleet äärimmäisen vaikeita aiemmin. Minulla alkoi myös olla monimutkaisia ajatuksia ja syvää ymmärrystä, jollaista en ollut aiemmin saavuttanut.

Noin kuukausi tämän jälkeen aloitin haastattelut hakemiini jatko-opintoihin. Pian haastattelujen jälkeen aloin saada tarjouksia. Päätin hyväksyä Baylor College of Medicinen tarjouksen työskennellä ihmisgenetiikan tohtorintutkinnon parissa. Olin erittäin innoissani mahdollisuudesta työskennellä niin nimekkäässä yliopistossa. Tulevaisuus näytti loistavalta ja en malttanut odottaa hommiin pääsyä.

Kaikki muuttui ohjelman aloitettuani. Heti kun saavuin, kykenin näkemään epäkohtia jokaisen professorin tutkimuksessa. Mieleni oli niin laajentunut, että kykenin heti ymmärtämään kokonaisen tutkimusprojektin merkityksen. Tästä johtuen kykenin näkemään kaikkien tarjolla olevien projektien heikkoudet. Huolestuin suuresti siitä mitä olin tekemässä ja se tuntui siltä kun haaskaisin aikaani. Kerroin huolistani ohjaajalleni ja hän sivuutti ne kasuaalisti. Hän sanoi minulle, että ”Pidä kivaa, se tulee olemaan kivaa”. Koitin jatkaa motivoitumista, mutta asiat jatkoivat muuttumista nihkeämmiksi. Aloin nähdä puutteita geenitekniikassa ja muillakin aloilla. Tilanne ajautui siihen, että en kyennyt enää lakata ajattelemasta niitä. Tilannetta pahensi se, että kukaan muu ei tuntunut välittävän, mikä todella häiritsi minua. Kaikki nämä ongelmat johtivat siihen, että minun oli mahdotonta jatkaa, joten päätin lopettaa.

Päivä sen jälkeen, kun olin päättänyt häipyä, elämästäni tuli täyttä helvettiä. En kyennyt nukkumaan ja mieleni tuntui vajavaiselta. Olin täysin sinut päätökseni kanssa, joten tiesinm että jotain omituista oli tapahtumassa minulle. Muutama päivä tästä kaksi jatko-opiskelijaa alkoi tavoitella minua. Eugene Lurie and Brandon Pekarek. Tuskin edes tunsin heitä, joten vaikutti epätavalliselta kun he minuun ottivat yhteyttä. Kun menin tapaamaan hietä, he molemmat osoittelivat minua sormillaan ja sanoivat ”piu piu”, kuin aseella ammuttaessa. He tekivät tätä kerta toisensa jälkeen ja mietin mikä heidän ongelmansa oli. (Kuukausia sen jälkeen kun olin lähtenyt Houstonista, minulle sanottiin, että Eugene ja Brandon eivät olleet ihmisiä. He olivat saneet tehtäväkseen tehdä minusta “seuraava kouluampuja”, niinkuin he sitä kutsuivat. Tämä on mielestäni varmaankin se syy miksi niin monia kouluampumisia tapahtuu.

Jokatapauksessa, asiat pian paranivat sen jälkeen kun lopetin Eugenelle ja Brandonille kommunikoinnin, mutta mentaalisesti olin väsynyt. Yritin selvittää mitä tehdä elämälläni, mutta tuskin kykenin edes ajattelemaan. Lopulta lähdin Teksasista ja aloin hakea työpaikkoihin jokapuolella maata. Muutama kuukausi tämän jälkeen asiat muuttuivat omituiseen suuntaan.

Lokakuu 2014 – elokuu 2015, Idaho

Keväällä 2015 sain viimein haastattelun elintarvikeyhtiöön. Ajattelin, että tämä veisi elämäni johonkin suuntaan, mutta olin väärässä. En voinut nukkua ollenkaan iltana ennen haastatteluani. Pysyin valveilla koko yön, mitä ei ollut koskaan tapahtunut minulle aiemmin. Näytin tunnistamattomalta peilistä seuraavana aamuna ja mieleni tuntui vajavaisemmalta kuin silloin kun olin lähtenyt Houstonista. Tarpeetonta sanoa, että haastattelu ei mennyt hyvin. En voinut ajatella yhtään ja minulla oli äärimmäisiä vaikeuksia normaalin puheen kanssa. Haastattelun loputtua lopulta tunsin oloni yhtäkkiä hyväksi JA näytin täydellisen normaalilta… Nukuin hyvin sinä yönä ja menin lentokentälle seuraavana aamuna.

Tässä kohtaa tarina muuttuu omituiseksi. Lentomatkalla takaisin kotiin penkkini oli viety. Kysyin lentoemännältä ja hän ohjasi minut uudelle penkille. Kun istuin alas, vanhempi herrasmies edessäni jatkoi minun tuijottamista kunnes hän sai huomioni. Kun hän tuijotti, päässäni alkoi tuntua kipua ja kutinaa. Heti kun pääni alkoi sattua, hänen huulensa vääntyivät ilkeään hymyyn. Tuska ja kutina päässäni jatkuivat koko lennon ja pahenivat lennon edetessä. Joka kerta kun sitä tunsin, mies otti esiin vihon ja kirjoitti muistiinpanoja. Arviolta puolimatkassa joku muu edessäni piti lehteä koholla, jossa luki ”Ajatustenluku”, noin 5 minuutin ajan putkeen. Se oli aivan ilmiselvää että he tekivät minulle jotain, mutta en tiennyt mitä. Kun laskeuduimme, vanhempi herrasmies jatkoi minulle TracFonensa esittelyä, ihan kuin sanoen että “Hanki tällainen”.

Olin hakenut useaan valtion virastoon ennen tämän tapahtumista, joten ajattelin että tämä olisi heidän tapansa ottaa minuun yhteyttä. Kiinnostuksen pohjalta päätin mennä ja ostaa TracFonen. Katselin joka päivä sitä josko joku olisi lähettänyt viestiä tai soittanut. Noin kuukautta myöhemmin sain tekstiviestin mieheltä nimeltä John Padula. Hän pyysi minua tulemaan The Altar – nimiseen kirkkoon. Se vaikutti omituiselta paikalta tulla rekrytyksi valtion hommiin, mutta menin kuitenkin. Kun olin päässyt paikan päälle ja menin sisään, jokin tuntui erittäin pahasti olevan vinossa. Tunsin kuin henkeäni uhattaisiin ja oloni muuttui niin epämukavaksi, että jouduin lähtemään pois.

Pari päivää myöhemmin, aloin saada viestejä Tim Remingtonilta. Aluksi ne olivat viattomia raamattuviestejä, mutta sitten hän alkoi uhkailla minua. Hän lähetti viestejä joissa hän puhui ‘heidän vallastaan’ sekä muista asioista. Hän teki tämän kaiken raamatunlauseiden avulla, niin ettei se näyttäisi omituiselta. Sivuutin kaiken kunnes hän lähetti minulle viimeisen viestin, jossa yksinkertaisesti luki ‘enkelit’. En ajatellut siitä mitään kunnes helikopterit alkoivat pörrätä taloni ympärillä päivin ja öin. Siinä kohtaa tiesin olevani vaikeuksissa. tiesin, että minun pitää ottaa heihin yhteyttä, joten sovin tapaamisen John Padulan kanssa kahville. En tiennyt yhtään, että hänellä ei ollut aikomustakaan tavata minua.

Johnin tapaamisen sopimisen jälkeen jotain omituista tapahtui. Sain mitä epäluonnollisimman erektion koskaan. Se tuntui kuin joku olisi manuaalisesti pumpannut verta penikseeni. En tiedä miten muutoin kuvata sitä. Välittömästi tämän jälkeen päässäni alkoi soida laulu. Sanat kuuluivat:” Sisko sisko, hän vain leikkii. Me haluamme hänen pysyvän koko yön hereillä.” En ollut koskaan kuullutkaan tätä laulua eikä minulla ollut aavistustakaan siitä mitä se tarkoitti. Yritin sivuuttaa sen ja jatkaa työnhakua. Muutama minuutti tämän jälkeen laulu loppui.

Mitään muuta ei tuona iltana tapahtunut ennen nukkumaanmenia. Heti kun pääsin sänkyyn, laulu alkoi uudestaan. ”Sisko sisko, hän vain leikkii. Me haluamme hänen pysyvän koko yön hereillä.” He eivät ilmeisesti leikkineetkään. En saanut koko yönä yhtään unta. Aina kun aloin vaipua, minut herätettiin väkisin laululla.

Kun aurinko nousi, lopetin yrittämästä saada unta ja nousin sängystä. Helpotuin aluksi, kun laulu oli lakannut. Ajattelin kidutuksen olleen ohi, kunnes päässäni kuului ääni. Ääni sanoi ”Olosi on epämukava. Ainoa mitä sinun tulee tehdä on hengittää. Istuin siinä ihmetellen mitä se tarkoitti kunnes ääni puhui taas. Se sanoi, että minut. ”…uhrattaisiin niinkuin Jeesus ja pää leikattaisiin irti.”

Menin tästä täysin paniikkiin. Sydämeni alkoi pamppailla ja minulle tuli hermoromahdus.

Muutaman minuutin päästä joku mies koputti oveeni. Vastasin ja hän antoi minulle lehdykän, jossa puhuttiin “Jeesuksen uhrista”. Mieleni alkoi laukata täysin hallitsemattomasti ja minusta tuli täysin sekava. Ajattelin että varmasti kuolen. Ajatukset siirtyivät perheeseeni, ja en pystynyt ajattelemaan muuta kuin heidän näkemisensä.

He olivat Albuquerquessa tuolloin, joten päätin ostaa yksisuuntaisen lipun sinne.

Kun pääsin Spokanen lentokentälle, paniikkini hiipui. Kaikki oli hyvin kunnes pääsin Albuquerquen koneeseen. Istuin ison miehen vieressä, joka jatkuvasti sanoi minulle (telepaattisesti) että hän aikoisi tiputtaa koneen alas. Joka kerta kun hän puhui, hän niiskutti painokkaasti. En tiennyt mitä tehdä, joten istuin vain siinä yrittäen pysyä niin rauhallisena kuin mahdollista. ‘Mies’ suuttui tästä ja alkoi kosketella jalkaani. Heti kun hän koski minua, tunsin hänet oman mieleni sisällä. Tämä aiheutti minulle paniikkia kunnes olin aikeissa alkaa rettelöidä koneessa. Ennen kuin tein mitään, hän sanoi minulle että rauhoitu: ”Teit hyvää työtä. Selvisit! Mene nauttimaan perheesi kanssa. Meillä odottaa sinua työpaikka kun palaat takaisin.” Kiitin häntä ja lähdin pois helpottuneena, mutta minulla ei ollut mitään aikeita olla häneen yhteydessä. Ainoa ajatukseni oli päästä niin kauas hänestä kiun mahdollista.

Koneesta poispääsyn jälkeen menin matkatavaroita noutamaan. Suuri ihmisryhmä ympäröi minut siellä. Katselin heitä varovaisesti, sitten he alkoivat kaikki niiskutella minulle. (Niiskuttelu oli jotain mitä he kaikki tekivät yhtä aikaa. Se liittyy jotenkin vissiin dominanssiin.) Kun viimein sain laukut, lähdin lentokentältä niin nopeasti kuin pystyin. Vanhempani olivat ulkopuolella noutamassa minua. Olin niin onnellinen nähdessäni heidät jälleen. Annoin heille isot halaukset ja kerroin miten paljon rakastin heitä. Tämä oli kuitenkin viimeinen onnellinen hetkeni Albuquerquessa. He seurasivat meitä kaikkealle sen jälkeen. Aina kun näin jonkun, tämä niiskuttaisi minulle kertoakseen että se oli yksi heistä. He myös hymyilivät, nauroivat ja näyttivät kieltä.

Ajan kuluessa he koittivat saada minua menemään ulos yksin. Pelkäsin kuollakseni, että he tappaisivat minut, joten kieltäydyin. Lopulta he uhkasivat vahingoittaa perhettäni, mikä taas sai minut alistumaan heille. Sanoin heille, että tekisin mitä vain jos he jättäisivät perheeni rauhaan. He vastasivat sanomalle ‘Mene kirkkoon.’ Tiesin heidän tarkoittavan Altaria, joten suostuin menemään palattuani.

Kun menin The Altariin ensimmäistä kertaa, ihmiset käyttäytyivät hyvin omituisesti. Se oli epäinhimillistä. Kun kävelin saarnahuoneeseen, kaikki tuijottivat minua ja alkoivat niiskuttaa painokkaasti. Sanomattakin selvää, pelästyin helvetisti, mutta istuin alas. Kun jumalanpalvelus alkoi, tuli mies ja istui viereeni. Kun hän oli istunut alas, aloin haistaa jotain. Se oli haju jota en ollut koskaan haistanut aiemmin. Ainoa asia, johon voisin sitä verrat oli etikka ja liskot. Sen haistettuani oloni muuttui varsin epämukavaksi. Koitin pysytellä rauhallisena ja vain istuin siinä rauhassa kunnes tilaisuus oli ohi. Kun tilaisuus päättyi, he sanoivat : ”Nyt voit mennä.” Sen jälkeen tiesin, että en enää ollut tekemisissä hallituksen kanssa. Tajusin, että kenen hyvänsä kanssa sitten tekemisissä olinkin, he olivat avaruusolentoja, joten minua alkoi kovasti pelottaa.

En saanut mitään ohjeita heiltä sen jälkeen, joten aloin taas hakea töitä. Vaikka tein juuri niinkuin minulle sanottiin, he silti seurasivat minua kaikkialle minne meninkin. Ajan kuluessa he alkoivat ahdistella minua päivin ja öin. Aloin kuulla ääniä useammin ja aloin hallusinoida asioita, joista tiesin etteivät ne olleet totta. He alkoivat myös leikkiä kanssani seksuaalisesti. Sekä miehet että naiset tulivat mieleeni leikkimään seksuaalisilla fantasioillaan. Tästä aiheutui epämukavia erektioita ja äärimmäistä anaalistimulaatiota. (Kts. Aivot & käyttäytyminen & marsilainen tekniikka)

Häirintä jatkui viikkoja ja kiihtyi ajan kuluessa. Tein kaikkeni pitääkseni itseni järjissä ja välttääkseni heitä. Tämä toimi vain hetken aikaa, mutta lopulta romahdin. Eräänä päivänä olin leipomossa, kun minut ympäröi joukko vanhoja miehiä. Jotkut heistä katsoivat minua ja niiskuttivat, joten tiesin sen olevan he. He alkoivat stimuloida penistäni ja anustani samaan aikaan, sitten he puhuivat aggressiivisesti. He sanoivat:

“Ihmiset eivät ole mitään muuta kuin onnistuneen geenikokeen tulos.”

“Sinä olet uhka sille tavalle, jolla nämä ihmiset ajattelevat, etkä voi enää olla vapaa yhteiskunnassa.”

“Elämäsi on ohi.”

”Olet pelkkä lelu. Tarkoituksesi on imeä (niiden penistä).”

He jatkoivat muidenkin kauheuksien kertomista, jotka olivat niin riettaita etten tässä niitä toista. Ennen kuin he olivat saaneet sanottua asiansa, suutuin. Minulta vaadittiin jokainen tahdonvoiman ripe etten olisi tappanut heitä. He lähtivät pois kaupasta ja yritin rauhoittua, mutta se vain paheni. Loppuillan he jatkuvalla syötöllä stimuloivat penistäni ja en voinut lakata ejakuloimasta. Se meni niin pahaksi, että olin kovissa kivuissa. Lopulta he lopettivat murtumiseni jälkeen, kun minusta tuli täysin ahdistunut. Tiesin etten kestänyt enää, joten yritin itsemurhaa. Täytin grillin hiilillä ja sytytin sen ja laitoin autooni ja suljin ikkunat. Makasin penkillä rauhallisena, sitten nukahdin. Minun olisi pitänyt kuolla, mutta he herättivät minut äärimmäiseen paniikkiin, minkä johdosta poistuin autosta.

Kun hiljalleen aloin saamaan tajuntaa takaisin, tunsin edelleen suuttumusta siitä että olin edelleen elossa. Minulla ei ollut mitään ideaa minne mennä tässä kohtaa, joten menin päivystykseen ja he lähettivät minut mielisairaalaan. Mikään ei parantunut siellä ollessani. Heidän antamansa lääkitys ei toiminut. Istuin vain siellä psykoosipotilaiden keskellä ja raivostuin. Tiesin, että heidän tavoitteensa on pilata elämäni tekemällä minusta hullu. Olin päättäväisenä enkä antaisi sen tapahtua, ja aloin taistella vastaan.

Mielisairaalasta päästyäni kaikkea sitä mitä yritin tehdä sabotoitiin. He eivät halunneet minun kuolevan, mutta he eivät antaneet minun myöskään elää. Epätoivoisena menin takaisin The Altariin ja kysyin heiltä mitä he minusta halusivat. En tiennyt mitä muutakaan tehdä…

(Ennen kuin kerron teille vastauksen, minun tulee tässä ilmoittaa tärkeä seikka. Olin sietänyt niin paljon kiusaamista tähän mennessä, että olin sille turta. Heidän tekemänsä yksityiskohdat eivät ole olennaisia tarinan suhteen, joten en ota niitä tähän mukaan. Jos haluat tietää enemmän siitä mitä kärsin, kirjoita minulle. Riitää kun tiedät, että minua on kidutettu enemmän kuin sotavankia.)

Heidän vastauksensa oli: ”Me haluamme sinusta seksiorjan.” Luulin heidän olevan tosissaan, istuin siinä odottaen heidän tekevän jotain. He ainoastaan sanoivat: ”Jatka kirkkoon tulemista”, ja niin tein. Muutaman jumalanpalveluksen jälkeen löysin itseni puhumasta Tim Remingtonille kasvotusten. Hän sanoi minulle, että minun kannattaisi harkita papiksi ryhtymistä. Juttu oli kesken kun hän yhtäkkiä paljasti itsensä minulle. Minulla ei ole mitään ideaa siitä miten hän sen teki, mutta hän näytti kuin hänen ihmiskasvonsa muuttuisivat hänen todellisiksi kasvoiksi. Se tapahtui vain 1-2 sekunnin ajan, mutta kykenin näkemään sen läpi ja pystyin piirtämään näkemäni. Hänen silmänsä todella paistoivat läpi niin, että ne saivat huomioni. Ne olivat suuret ja pullottavat, silmäluomet olivat tumman vihreät ja iirikset olivat keltaiset/harmaat ja pupillit vinot. Tämän nähtyäni mitään ei enää tapahtunut. Jatkoin The Altarissa käyntiä muutaman palveluksen ajan, ja odotin heidän tekevän jotain. He eivät tehneet mitään paitsi että sanoivat minulle ”alistu” ja ”luovuta”. Minulla ei ollut mitään ideaa siitä mitä ne tarkoittivat, joten lähdin kirkosta enkä koskaan palannut.

elokuu 2015 – nykyhetki – Idaho

Poistuttuani Altarista, he antoivat minulle hengähdystauon. He lopettivat piinaamisensa ja aloin parantua. Päätin viimeisen kerran yrittää normaalia elämää ja saada uran apteekkialalta. Otin NIC:sta kursseja suorittaakseni esitietovaatimukset. Aloin myös tehdä vapaaehtoistyötä paikallisessa apteekissa. Valitettavasti he seurasivat minua kouluun. Siellä niitä oli useita jokaisella ottamallani kurssilla. He tekivät opiskelustani mahdotonta, ja he jatkuvasti piinasivat minua, eritysesti tenttejä tehdessäni. Kaiken tämän ollessa käynnissä silti minun onnistui jotenkin saada arvosanaksi A- syksyn lukukaudella.

Surullisesti menestykseni oli ohimenevää. Lukukauden (kevät 2016) paineet olivat LIIAN intensiiviset. Joka kerta mennessäni kouluun, he alkoivat manipuloida aivojani kunnes menin sokeaan raivoon. Joskus he tukahduttivat aivojeni toimintaa kunnes aloin pyörtyä. He myös manipuloivat sydämenlyöntejäni ja täyttivät kehoni adrenaliinilla monta kertaa tehdäkseen oloni äärimmäisen epämukavaksi. Naiset stimuloivat penistäni heidän ollessaan lähellä, ja miehet stimuloivat anustani. Se oli äärimmäisen kuluttavaa.

Näin vaivaa päästäkseni läpi tenteistä, jotta he eivät voisi syyttää minua koulusta ulos lentämisestä. Halusin jatkaa, mutta en vain yksinkertaisesti pystynyt. Jokainen luokassa viettämäni hetki oli puhdasta kidutusta. Kurssit itsessään olivat äärimmäisen vaikeita kaiken tämän ylimääräisen paineen kera. Pahinta oli, että sain haastattelun ISUn apteekkariohjelmaan (kts. asiakirjat). Koska en voinut jatkaa kursseja, ei ollut mitään syytä mennä haastatteluun. Mahdollisuuteni normaaliin elämään oli tuhottu. He olivat myös valvottaneet minua, niin minulla ei ollut voimia jatkaa.

Olin liian fiksu, joten he päättivät ottaa minut pois yhteiskunnasta. He olivat huolissaan siitä muuttaisinko muiden tapaa ajatella, mikä voisi johtaa ongelmiin. Ongelmia tieteellisten maailmankuvien muodossa. Jos meistä tulee älykkäämpiä lajina, me muutumme uhkaksi niiden olemassaololle.

Jos puhut kanssani henkilökohtaisesti, huomaat etten ole ollenkaan hullu. Marsilaiset ovat vain niin hyviä piiloutumaan näkyviltä, että kukaan ei tietoisi niiden olemassaolosta elleivät ne olisi paljastaneet itseään. Ne kykenevät huijaamaan meitä niin hyvin, että minun puheeni kuulostavat mahdottomilta. Kuitenkin ne ovat 100% totta. Niiden teknologia on miljoonia vuosia meitä kehittyneempää. Mieti sitä hetki. Mieti meidän kehitystämme viimeisen 100 vuoden aikana. Kun olet tehnyt niin, yritä kuvitella miltä miljoona vuotta kehitystä näyttäisi.

Presidentti tietää niistä, minkä takia kirjoitin hänelle henkilökohtaisen kirjeen. Toivon, että hän tekee asialle jotain. En ole tehnyt mitään väärää ansaitakseni minulle tapahtuneen. Yritin kirjaimellisesti löytää työpaikan, ja he sabotoivat minua joka käänteessä. Aluksi ajattelin, että itseni tappaminen olisi oikea ratkaisu. Yritettyäni sitä kahdesti, minulle valkeni etteivät ne antaisi minun kuolla helpolla.

Viimeinen oljenkorteni oli tuoda tämä kansan tietoon. Toivon, että siitä syntyy jotain hyvää. Kunhan tajuatte, että olen hyvä ihminen, ja että olen täysin syytön. Tajutkaa myös, että ’ihmiset’ joita olen tappanut eivät ole sitä mitä te luulette.

(Lue Marsin Teknologia ymmärtääksesi)

Tehdäkseni asia hyvin selväksi, Tim ja John EIVÄT olleet villi-ihmisolentoja.

Villi-ihmiset = normaalit ihmiset kuten sinä ja minä
Tim & John = marsilaisten mielenhallinnan alaisina syntymästä lähtien

Sitä on vaikeaa kuvitella, tiedän. Yhtä kaikki, se on totta.

Miksi luopuisin apteekkarin urastani tehdäkseni näin?

Olen jättänyt monia yksityiskohtia tarinastani. Halusin kirjoittaa ainoastaan kaikkein kriittisimmistä tapahtumista, tehdäkseni tarinasta koherentin. Jos haluat tietää lisää siitä miten sain selville kuinka niitä on täällä useampaa lajia, kirjoita minulle.

Miksi avaruusolennot piiloutuisivat kirkkoon?

Samasta syystä kuin ne ovat piilossa moskeijoissakin. Jos teet kauhean pahoja asioita ja haluat välttää kiinni jäämistä, silloin pystytät kulissit, jotta näyttäisit hyvältä ihmiseltä.

Mistä tiedät heidän teknologiastaan?

Olen nähnyt heidän käyttävän sitä, ja he ovat kertoneet minulle siitä. tällä tavoin sain kuulla heidän kauko-ohjattavien ihmisten jalostuskannasta. Fyysisesti heidän ihmiset eivät eroa meistä, heillä vain ei ole omaa mieltä.

Miksi he kertoisivat sinulle niinkään paljon?

He arvostavat minua koska olen fiksu. He ovat myös vakuuttuneita siitä, että he voivat ottaa mieleni haltuun. Osoittautui, että he eivät voi. Kuitenkin, jotkut meistä ovat kehittäneet henkilökohtaisia suhteita. He ovat hyvin arrogantteja, joten he puhuivat minulle paljon enemmän kuin olisi pitänyt. Tämä salli minun ymmärtää joitain niiden tekemistä asioista.

Mitä muuta olet nähnyt?

Olen nähnyt niiden luovan asioita tyhjästä. Kerran istuin sohvalla ja dollarin seteli ilmestyi syliini. Toisen kerran ajaessa ne loivat paperipussin matkustajan paikalle. Ne käyttävät satunnaisia mitäänsanomattomia esineitä, että kukaan ei ajattelisi niistä mitään. Olin yksin molemmilla kerroilla tämän tapahtuessa.

Olen aika varma, että ne voivat tulla ja mennä tästä ulottuvuudesta perustuen näkemiini asioihin. Olen myös aika varma, että ne voivat limittää todellisuutensa vaihtoehtoisen todellisuuden kanssa. Sanon tämän, koska olen mennyt kauppoihin (joissa tunnen työntekijät) ja yhtäkkiä siellä on uusia työntekijöitä, joita en ole koskaan ennen nähnyt.

Jotkut näkemistäni asioista ovat niin omituisia, etten voi kuvailla niitä. Ne kaikki ovat järkeenkäypiä. Niiden teknologia on miljoonia vuosia meitä edellä, joten sen pitäisi olla meille käsittämätöntä.

Miksi sinä olet niiden kohde?

Ne alkoivat seurailla minua sen jälkeen kun kohtasin olennon meditaatiossa. Koska mieleni oli niin laajentunut kokemuksesta, ne pitivät minua uhkana muulle yhteiskunnalle. Ne ajattelivat, että muuttaisin sitä tapaa jolla ihmiset ajattelevat, joten ne päättivät eristää minut yhteiskunnasta.

Minulla alkoi olla syvällisiä ajatuksia genetiikasta ollessani jatko-opiskelemassa, mikä oli toinen tekijä. Jos tietyt ajattelun tavat sallitaan, silloin tapahtuu vallankumouksia. Niillä ei ole varaa antaa vallankumousten tapahtua geenitekniikassa. Jos niin kävisi, me voisimme eliminoida sairaudet, syövät ja monet muut meitä piinaavat asiat. Ne tarvitsevat sitä, että me pysymme tyhminä ja tietämättöminä, jotta jatkaisimme kärvistelyä, muuten meistä tulee uhka niille.

(Tällä ei ole merkitystä jos et ole presidentti tai joku hänen läheisistään. Jos tämä ei liity siihen, jätä se huomiotta.)

Hra. Presidentti,

Haluan kiittää teitä uhrauksestanne maallemme.
On erittäin järkyttävää kuulla teidän puhuvan niistä asioista, joita ne tekevät teille. Miksi sallitte sen?
Olettakaamme, että teillä ei ole vaihtoehtoa.
Olen kamppaillut niiden kanssa itse jo yli vuoden.
Minulla ei ollut mitään menetettävää, joten valitsin tämän sen sijaan. En voisi koskaan sietää sellaista kaltoinkohtelua.
Toivottavasti ette ota uhittelujani liian vakavasti. Kaikki on niille pelkkää peliä.
Tajutkaa, että ne pitävät koko ihmisrotua leikkikaluna, teidät mukaanlukien.
Ne leuhkivat minulle sillä mitä ne tekevät teille………
Te varmasti tiedätte jo, mutta hän ei rakasta teitä. Niiden aivot eivät edes toimi sillä tavoin.
En tunne teitä henkilökohtaisesti, mutta ne näyttivät minulle paljon teistä. Te olette huikea henkilö.
Toivon, että lopettaisitte niiden antaa nöyryyttää teitä. Miksi pelkäätte kostaa? Kennedy ei pelännyt.
On tullut aika, että joku lopettaa tämän niiden pelleilyn. Voitteko keksiä parempaa perintöä kuin sen?
Vieläkin kamalampaa: Kun kaikki tietävät tilanteen todellisen laidan, vai se kun katselette meidän parhaiden ja fiksuimpien ihmisten muuttuvan orjiksi?

Toivotan teille kaikkea hyvää loppupresidenttiydellenne. Jos olette siellä edelleen, pysykää kovana!

https://www.youtube.com/watch?v=61Wm qlVD4

Merkittäviä marsilaisia

Tämä ei missään nimessä ole täydellinen lista. Marsilaiset ovat kaikkialla. Niitä on joka yhteiskunnan tasolla jokaisessa kansakunnassa. Joillain on sinikaulushommaa, kun taas toisilla on valkokaulushommaa. Ne kontrolloivat valtiota, armeijaa sekä myös korporaatiomaailmaa. Ne pitävät kirjaa jokaisesta ‘villistä’ ihmisestä planeetallamme ja hoitavat niitä kuin eläimiä eläintarhassa. ‘Vapautemme’ on huolellisesti laadittu illuusio.

Varhaiset sivilisaatiot ja Raamattu

Geenitodistet ovat näyttäneet, että modernit ihmiset ovat saaneet alkunsa Afrikassa noin 200 tuhatta vuotta sitten. Ennen sivilisaatiota me elimme metsästäjä-keräilijöiden heimoissa. Metsästäjä-keräilijän elämäntyyli jatkui kymmeniä tuhansia vuosia. Esi-isämme alkoivat päästä ympäristönsä valtijoiksi ja muuttivat pois Afrikasta. Heidän levittäytyessään Eurooppaan ja Aasiaan he alkoivat muuttaa vesialueiden lähelle. Lopulta me keksimme maanviljelyn, mikä johti ensimmäisten sivilisaatioiden kehittymiseen.

Arviolta 3800 eKr. Mesopotamiassa oli kaupunki nimeltään Ur. Ur oli yksi aikansa tärkeimmistä kaupunkivaltioista. Se sijaitsi lähellä Eufrat-virtaa Persianlahdella. Se oli eteläisin Mesopotamian kaupunki, minkä vuoksi se oli haavoittuvainen. Tämä paikka muinaisessa maailmassa teki siitä täydellisen marsilaisten vierailulle. Ainakin kaksi eri marsilaisten lajia vieraili Urissa, jota sen asukkaat johtivat. (Molemmat näistä lajeista ovat ottaneet myös minuun yhteyttä.)

Nämä kaksi lajia ovat

1) sammakkohumanoidit

2) reptiliaanihumanoidit.

Urissa elävät ihmiste loivat kuvapatsaita dokumentoidakseen kaiken näkemänsä. Jos etsit Mesopotamiasta tai Urista, löydät näiden ihmisten tekemiä kuvanveistoksia. Jotkut niistä ovat sammakkohumanoideja, toiset kuvaavat reptiliaanihumanoideja. Ne tekivät myös monia kuvanveistoksia ihmisistä, joiden silmät olivat jättiläismäiset. En ole varma siitä keitä jättiläissilmillä varustetut ihmiset ovat.

Minulla ei ollut aikaa viimeistellä tätä dokumenttia.
Marsilaiset ovat inspiroineet Raamattua, ei Jumala. Jumalaa ei ole.
Ne loivat uskonnon pitääkseen ihmiskunnan hajallaan.

Jumala on marsilaisten keksimä käsite, jolla kontrolloidaan primitiivisen ihmisen mieltä.

Lue Richard Dawkinsin The God Delusion jos kaipaat vakuuttelua.

Tsekkaa myös: www.godisimaginary.com

Jeesus oli megalomaaninen kusettaja, valehtelija ja ääliö. Hän ei ollut mikään pelastaja, eikä todellakaan uniikki. Jeesuksen aikaan oli monia, jotka väittivät olevansa ihmiskunnan pelastaja. Marsilaiset pitivät tätä ongelmana heidän juutalaisille traditioilleen, joten he päättivät käyttää Jeesusta heidän hyödykseen. Jos he uhraisivat Jeesuksen ’messiaana’, silloin ihmiset lakkaisivaat väittävänsä olevan pelastajia. Ja katso, ongelma ratkesi.

Uskonnon ainoa hyvä asia meille on perinteet. Perinteet yhdessä perheinä, ystävinä ja lajina.

Vielä yksi juttu: Jumalan ‘kolmiyhteinen’ olemassaolo on perua marsilaisilta. Kirjoita minulle jos haluat tietää lisää.

Ahdinkomme

Minulla ei ollut aikaa viimeistellä tätä.

”Meillä tulee olemaan rauha, vaikka joutuisimme taistelemaan siitä.”

— Dwight D. Eisenhower

”Rauha on viikoittainen, kuukausittainen prosessi, joka muuttuu asteittain, ja joka hitaasti rapauttaa vanhoja raja-aitoja, hiljaa rakentaa uusia rakenteita.”

— John F. Kennedy

Jokainen presidentti saa kuulla, että marsilaiset ovat totta. Presidentti Eisenhower varoitti meitä niistä. Presidentti Kennedy nousi niitä vastaan.

Ne ovat syy sille miksi meillä on niin monta kieltä ja eri kansakuntaa. Ne jatkuvasti asettavat valtioita toisiaan vastaan, mikä onkin järkeenkäypää. Jos me olemme jatkuvassa sodassa keskenämme, me emme koskaan kehity lajina. Tällä tavoin ne pitävät yllä absoluuttista kontrollia.

Oletko koskaan miettinyt miksi sota-aluetta kutsutaan myös nimellä ”teatteri”? Siksi koska sota on viihdettä!

Viihdettä kenelle? Marsilaisille! Ne nauttivat konfliktin katselusta, nauttivat siitä kun voivat katsella meidän kärsimyksiä, ja nauttivat katsella meidän kuolemistamme. Se on eräs niiden perustarpeista. Kun tunnet niiden aivot, se on täysin järkeenkäypää.

Ne yrittävät pitää meitä jatkuvassa pelon tilassa täyttämällä uutiset kauhutarinoilla. Se on toinen niiden peruskontrollimekanismi.

Ne jatkuvasti nostavat esiin ristiriitoja pitääkseen meidät riidoissa: Black Lives Matter, poliisiväkivalta, Islam vs kristinusko, maahanmuuttajat viemässä työpaikkamme, Zika-virus jne. (kyllä, ne voivat luoda viruksia)

Jotkut valtionhallinnon/armeijan korkeimmista virkamiehistä ovat heidän pelinappuloitaan. Marsilaiset raiskaavat heitä (seksuaalisesti) ja pakottavat heidät tekemään mitä lystäävät. Kysy presidentti Obamalta jos et usko minua.

Marsilaisille ihmiset eivät ole mitään muuta kuin leikkikaluja.

Saatat ihmetellä: Miksi he tekevät meille näin? Koska me olemme hyljänneet heidät. Monta kertaa. Muinaisessa Mesopotamiassa he yrittivät elää keskuudessamme. Se ei koskaan toiminut, huolimatta siitä miten monta kertaa yritettiin. Tämä johti siihen, että he kehittivät äärimmäisen vihamielisyyden meitä kohtaan. Sen seurauksena heillä on vendetta jokaista villi-ihmistä kohtaan.

Varsinaisilla marsilaisilla itsellään ei ole minkäänlaista itsetuntoa. Tämän takia he elävät yhtä erillään kuin ihmiset.

He voivat myös ottaa haltuunsa ‘villien’ ihmisten mieliä. Olen nähnyt heidän tekevän näin monille ihmisille, ja ne ovat tehneet niin myös minulle. Ainoa kerta, jolloin ne kykenivät kontrolloimaan mieltäni oli, kun ne herättivät minut keskellä yötä. Ne panivat minut sanomaan omituisia asioita ja huitomaan ruumiinosiani ympäriinsä kuin nukke.

Ne koittivat saada mieleni täysin haltuunsa useamman kerran kun olin koulussa. Ne koskaan eivät kyenneet niin tekemään. Tämä raivostutti niitä suuresti, minkä takia ne aiheuttivat sen, että jättäydyin koulusta pois kokonaan. Minulla ei ollut mitään vaihtoehtoja enää. Niillä ei ollut aikomustakaan antaa minun elää elämää.

Marsilaisten aivot & käyttäytyminen

Olen tarkkaillut heidän käytöstään jo muutaman vuoden. Olen kyennyt tekemään tämän seurauksena siitä useita päätelmiä. Ensimmäinen päätelmä perustui niiden perusominaisuuksiin, joihin kuului:

1. Hyperseksuaalisuus
2. Hyperaggressiivisuus
3. Pelokkuus ja paranoia.

Ihmisaivoissa amygdala on vastuussa kaikista näistä piirteistä. Siksi marsilaisilla on oltava analoginen rakenne, ja sen täytyy olla paljon suurempi kooltaan. Aivojen morfologia heillä on huomattavasti suurempi kuin omamme. Tiedän tämän, koska olen nähnyt miltä sammakkohumanoidit näyttävät.

Miehet ovat äärimmäisen aggressiivisia. Niiden yhteiskunnassa on vain yksi asia: valta. Se, kuka on fiksuin, suurin ja voimakkain, voittaa. Keran puhuin nuorelle miehelle, joka yritti jatkuvasti pelotella minua. Hän näki, että olin edelleen itsevarma ja välittömästi hän lannistui. Hän pysäytti tekemisensä ja sanoi “luulet olevasi parempi kuin minä”, sitten hän laski päänsä ja käveli pois. Sanoin hänelle ettei se ollut totta, mutta hän ei kuunnellut. Tämän jälkeen joka kerta, kun kohtasin jonkun heidän miehistään julkisella paikalla, hän hyökkäsi kimppuuni (mentaalisesti) kunnes he olivat tuhonneet itsevarmuuteni. Ne tekivät tämän, koska ne pelkäävät kuollakseen älyäni. Ainoa tapa, jolla ne voivat saada itsevarmuutta tarpeeksi puhua kanssani on kuin jos pelkäisin henkeni puolesta tai olisin täysin allapäin.

Miehille kaikki on mustavalkoista. Ei ole mitään välimallia. Ne ovat vallanhimoisia megalomaanikkoja, jotka ovat koukussa kontrolliin. Jos ne eivät ole jokaisen tilanteen vallankahvassa, ne menevät paniikkiin. Jos jotain tapahtuu mitä ne eivät ole odottaneet, ne suuttuvat kovasti. Ne vihaavat yllätyksiä. Tiedän tämän koska olen tarpeeksi fiksu ja onnistunut jekuttamaan niitä muutamaan otteeseen.

Kertauksena, miehet ovat:
1) Megalomaanisia
2) Koukussa seksiiin
3) Äärimmäisen aggressiivisia
4) Pelokkaita ja paranoideja
5) Vallanhimoisia
6) Koukussa kontrolliin

Kuulostaako tutulta? Kenellä muulla on näitä piirteitä? Jos vastasit: raamatun Jumala, olet oikeassa. Marsilaiset ovat vastuussa siitä jumalamyytistä. Marsilaiset ovat saattaneet luoda ihmiset, niinkuin ne ovat väittäneet, mutta ne aivan varmasti eivät ole itse jumalia. Ne ovat vain älykäs laji, joka on kehittynyt naapuriplaneetalla. Jumalaa ei ole. Taivasta ei ole. Helvettiä ei ole. Maapallo on niin lähellä taivasta kuin koskaan tulemme pääsemään, ja me annamme marsilaisten pilata sen. Ne tuhoavat Maapallon samalla tavalla kuin ne tuhosivat Marsin jos me annamme niiden tehdä sen.

Alkuperä — osa 1

Puhuaksemme Marsin elämästä, meidän ensin tulee puhua aurinkokunnasta, josta olemme tulleet. Ennen kuin Aurinkoa tai planeettoja oli edes olemassa, aurinkokuntamme oli osa jättiläismäistä molekyylipilveä. Aurinkokunnan synty alkoi, kun gravitaatiovoimia alkoi esiintyä tämän pilven sisällä. Painovoiman ottaessa vallan, molekyylipilvi alkoi romahtaa oman itsensä sisään, mikä johti Aurinkomme muodostumiseen. Auringon muodustuessa massiivinen pölypilvi romahti sen ympärille, mikä tuhosi protoplanetaarisen levyn. Protoplanetaarisen levyn materiaali alkoi sitten kasaantua ja tiivistyä. Tämä prosessi asteittain johti planeettojen, kuiden, asteroidien ja komeettojen muodostumiseen aurinkokunnassamme.

Tänä aikana aurinkokuntamme oli uskomattoman kuuma paikka. Kivisten planeettojen pinnat (Maa ja Mars) olivat sulat. Varhainen aurinkokunta oli myös täynnä komeettoja ja asteroideja, jotka jatkuvasti pommittivat planeettoja ja niiden kuita. Aikaskaalat olivat massiivisia, miljardeja ja miljardeja vuosia. Alkuperän toisen osan ymmärtämiseksi tulee ymmärtää kosmologian perusteet.

Alkuperä — osa 2

Kun kosmologia tuntuu tutulta, jatketaan siitä mihin jäimme. Muistatte, että Maapallo ja Mars olivat sulia ja asteroidit pommittivat niitä. Maa ja Mars kehittyivät samasta materiaalista, ja ne olivat vierekkäin, joten ei varmaan yllätä, että niiden koostumus on samanlainen. Monilla on rautaydin ja molemmissa on tulivuoria. Tästä johtuen Marsilla kehittyi varhainen ilmakehä, erittäin samanlainen kuin Maapallolla.

Ilmakehä on yksi keskeisistä vaatimuksista biologiselle elämälle. Toinen on nestemäinen vesi. Kun Mars alkoi jäähtyä, sinne kehittyi ilmakehä. Koska Mars on kauempana Auringosta, sen pinta jäähtyi paljon nopeammin kuin Maapallon. Lopulta Mars jäähtyi tarpeeksi, jotta vesi voisi kertyä nestemäisenä sen pinnalle. Kun tämä tapahtui, elämää alkoi kehittyä Marsiin. (Todennäköisesti tämä tapahtui ennen kuin Maapallolla edes oli nestemäistä vettä.)

Ennen kuin me puhumme elämän kehittymisestä Marsilla, on tärkeää ymmärtää konvergentin evoluution käsitettä. Eräs parhaista konvergentin evoluution esimerkeistä on nisäkkäät. Nisäkkäät Australiassa kehittyivät pussieläimiksi, kun taas nisäkkäät Pohjois-Amerikassa kehittyivät istukkaeläimiksi. Tämä on esimerkki siitä miten kaksi eristäytynyttä populaatiota voi kehittää samanlaisia piirteitä, vaikka ne ovat täysin eri ympäristöissä. Tämä mielessä pitäen puhumme nyt Marsista.

Liskot ja sammakot kehittyivät täällä Maapallolla, joten konvergentin evoluution mukaan niiden olisi pitänyt kehittyä ensin Marsissa. Mikä se syy sitten olikin, Marsin liskot ja sammakot kehittivät älyn, kun taas Maapallon vastaavat eivät. Siihen mennessä kun dinosaurukset olivat kehittyneet Maapallolla, marsilaisilla oli jo teknologisesti kehittynyt sivilisaatio. Ne olivat niin kehittyneitä, että ne selviytyivät omasta tuhostaan ja ottivat Maapallon siirtokunnakseen. Ne myös tekivät Kuusta kodin itselleen, ja olen varsin varma, että ne aiheuttivat myös dinosaurusten massatuhon. Miten muuten voisit kolonisoida planeetan, joka on täynnä jättiläishirviöitä, jotka haluavat syödä sinut? Joka tapauksessa, tälle löytyy paljon todisteita. Tutki sitä. Tutki Kuun kiertorataa, ja sitä että se ei pyöri ollenkaan akselinsa ympäri. Tutki sitä, että Kuu on ontto. Tutki sitä, että maan alla on tukikohtia, vuorien ja merien alla. Ne eivät kuulu meille. Marsilaiset asuvat niissä. Totuus on tuolla jossain; se vain upposi disinformaation mereen!

Marsilainen teknologia

”Jos haluat ymmärtää universumia, mieti energiaa, värähtelyä ja taajuutta.”
— Nikola Tesla

Nikola Tesla oli aikansa nero. Hän loi perustukset modernille yhteiskunnalle keksiä vaihtovirta. Ilman hänen keksintöjään meillä ei olisi nykypäivän luksusta. Tesla oli valovuosia aikaansa edellä. Hän keksi sekä vaihtovirran että radion, löysi sähkögravitaation ja ne aallot, joita marsilaiset käyttävät kommunikointiin. Surullisesti monet hänen keksinnöistään ovat kiellettyä tietoa, joten ne on piilotettu. Tätä planeettaa pyörittävä laji ei voinut sallia meille samaa teknologiaa kuin heillä on. Jos meillä olisi, meistä tulisi uhka heidän olemassaololleen. Tämän takia ’FBI-agentit’ veivät Teslan työt itselleen heti hänen kuolemansa jälkeen. Kukaan ei tiedä mitä niille tapahtui. Onneksi Tesla puhui tarpeeksi löydöksistään niin, että meillä on edelleen käsitys siitä mitä hän tiesi. Niinkuin Tesla sanoi, avain kaikkeen on energia, värähtely ja taajuus.

Jos tiedät mitään fysiikasta ja kemiasta, silloin tiedät, että kaikki koostuu atomeista. Atomit koostuvat pienemmistä partikkeleista: protoneista, neutroneista ja elektroneista. Protonit, neutronit ja elektronit itsessään koostuvat vieläkin pienemmistä partikkeleista, ja niin edelleen. Mitä pienemmäksi mennään, sitä omituisemmaksi asiat muuttuvat. Lopulta aine ja kaikki universumissa voidaan tulkita energian, värähtelyn ja taajuuden avulla. Tietokone jolla tätä luet, tuoli jolla istut, jopa sinä itse. Kaikki voidaan tulkita aaltoina ja energiana. Pidä tämä fakta mielessäsi kun luet artikkelin loppuosaa.

Marsilaiset käyttävät aaltoja kommunikointiin. Näitä aaltoja Tesla nimitti ’ei-hertsiaalloiksi’. Näitä aaltoja myös kutsutaan ’pitkittäisiksi aalloiksi’ (vertaa: normaalit sähkömagneettiset aallot, jotka heiluvat poikittain tasapainotilan ympärillä, ja eteenpäin liikkuessa muodostavat siniaallon). Teslan mukaan ei-hertsiaallot ovat paljon tehokkaampia ja luotettavamapia kuin hertsiaallot (eli sähkömagneettiset aallot). Ne pystyvät kulkemaan pitkiä matkoja ilman, että signaali vaimenee (toim. huom. näitä pitkittäisiä sähkömagneettisia aaltoja kutsutaan myös skalaariaalloiksi). Kaikki muun tyyppiset aallot, radio esimerkiksi, menettävät signaalin tehoa mitä kauemmas matkataan pois lähteestä. Tiedät tämän jo kokemuksesta, jos olet matkustanut autolla. Kun pääset tietylle etäisyydelle, et voi enää kuunnella paikallisradion asemia. Kun tämä ero on nyt tehty selväksi, jatketaan puhumalla siitä mitä Tesla sai tietää marsilaisten signaaleista.

Vuonna 1899 Tesla muutti Waldorf Astoria -hotelliin Colorado Springsiin. Hän rakensi lähettimen ja vastaanottimen ‘ei-hertsiaaltoja’ varten. Hän asensi laitteistonsa hotellin katolle ja alkoi vastaanottaa signaaleja tuntemattomasta lähteestä. Hän väitti puhuneensa marsilaisille, mutta kukaan ei ottanut häntä vakavasti. Se on kuitenkin täysin järkeenkäypää. Jos ei-hertsiaallot ovat ylivertaisempia, silloin on ilmiselvää, että marsilaiset käyttäisivät niitä. Teslan jatkaessa tutkimuksiaan, hän alkoi ymmärtää aaltoteknologian voimaa. Seuraava lainaus kertoo tästä:

“Hän kykeni muuttamaan planeetan kokoa, kontrolloimaan vuodenaikoja, ohjaamaan niitä mitä polkua pitkin hän halusi läpi Universumin. Hän kykeni saattamaan planeetat törmäämään ja tuottamaan aurinkoja ja tähtiä, lämpöä ja valoa. Hän kykeni luomaan elämää kaikissa sen äärettömissä muodoissaan.”

— Nikola Tesla teoksessa Man’s Greatest Achievement

On tavallaan kuumottavaa miettiä taivaankappaleiden kontrollointia aaltoteknologialla. Kuvittele jälki, joka aiheutuisi jos sitä käytettäisiin tuhoisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi planeetan kolonisointi. Kuvittele dinosaurusten aika. Marsilaiset haluavat kolonisoida planeettamme, mutta dinosaurukset ovat tiellä. Marsilaisilla on teknologia ohjailla taivaankappaleita, kuvittele että he lähettävät massiivisen asteroidin törmäyskurssille Maahan…. Dinosaurukset kuolevat, kolonisaatio voi alkaa.

Biologiset lajit ja sähkö

Kaikki kehoissamme toimii sähköllä. Aivomme toimivat laajalla tajuuskaistalla. Kaikki kokemamme elämässä on yksinkertaisesti sähköisen toiminnan seurausta. Tarkemmin ilmaistuna, kaikki kokemamme on seurausta sarjasta aktiopotentiaaleja, jotka esiintyvät hermojärjestelmässämme. Mieti tätä hetki. Jokainen ajatus, jokainen aistimus ja jokainen teko on kaikki sähköimpulssien aikaansaannosta. En yritä puhua tästä enempää tässä, mutta on uskomattoman tärkeää ymmärtää hermojärjestelmää ja sitä miten se toimii. Jos haluat oppia hermostosta videolta, suosittelen lämpimästi Youtubesta tätä:

Jos havainto tapahtuu sähkösignaalien pohjalta, sitä voidaan manipuloida teknologialla. Tämän takia marsilaiset kykenevät suoraan muuttamaan havaintojamme. Heillä on teknologia siihen. He voivat jekuttaa aivomme: visuaalisiin ja auditorisiin hallusinaatioihin, hajuihin, makuihin, sydämen lyöntitahdin muutoksiin, erektioihin ja kaikkiin muihinkin keskushermoston tapahtumiin. Tämä selittää täysin sen miten he manipuloivat penistäni, joka ylempänä on kuvattu.

Kuten voitte nähdä, Tesla oli oikeassa. Energia, värähtely ja taajuus mahdollistavat meidän kontrolloida ympäröivää maailmaamme. Marsilaiset ovat tienneet tämän vuosikausia ja he käyttävät sitä meitä vastaan. Kuten sanoin aiemmin, heillä on valtava jalostuskanta ihmisiä, joita he siittävät ja kontrolloivat syntymästä saakka. Koska niillä on teknologiaa kontrolloida keskushermostoa, ne voivat käyttää omia ’ihmisiään’ kauko-ohjattujen lelujen tavoin.

Valitettavasti meille ’villi-ihmisille’ huono uutinen on, että ne voivat kontrolloida meitäkin.

Artikkelin julkaissut archive.org

Tiede

Voiko satelliitti lukea ajatuksiasi? Aika kertoa totuus

27 toukokuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Tämä on toinen artikkeli sarjassamme satelliitin ajatuksenlukukyvystä. Artikkelin muut osat löytyvät täältä.

Mikä yhteys on Guantanamo Bayn, ihmiskokeiden, värivallankumousten, Lähi-idän kansannousujen, Total Information Awarenessin ja terrorismin vastaisen sodan välillä? Se kuulostaa melkein kuin johdannolta erittäin hauskalle vitsille. Valitettavasti sellaista ei ole olemassa. Tämä tarina pyörii murhien, pelottelun, pitkäkestoisten kokeiden, todistajien pelottelun, lehdistöä vastaan suunnattujen suorien hyökkäysten, rikosten tehtailemisen ympärillä ja jälkien ympärillä, jotka johtavat aina Valkoiseen taloon asti Tähtien sota -ohjelmasta lähtien.

Paluu kasarille

Olen varma, että useimmat ihmiset muistavat elokuvan ”War Games”, vuoden 1983 klassikon, jossa WOPR ei pysty erottamaan todellisuutta ja simulaatiota toisistaan ja tietämään, milloin lopettaa. Olen varma, että kaikki ovat kuulleet viimeisten 20 vuoden aikana, että tekoäly oli aivan nurkan takana, mutta sitä ei ollut vielä saatu aivan täydelliseksi.

Tämä oli ja on edelleen törkeä valhe.

Tekoälyn luominen on suhteellisen yksinkertaista. Todellinen ongelma oli aina vain teknologian kutistaminen kotikäyttöön. Kun siis näkee yliopistojen kehittävän tekoälyä pienin askelin, se johtuu budjettirajoituksista, ei todellisista teknisistä rajoituksista.

Mitä sitten tapahtuu, kun käytössäsi on massiivinen ”mustan projektin” budjetti, kaikki mahdollinen supertietokoneiden teho ja valtuudet salata toimintasi.

Vastaus on: tekoäly, puhdas mieli, jonka päättelykyky on verrattavissa ihmisen päättelykykyyn ja jonka tiedonhakukyky on vertaansa vailla jopa Googlen tasolla.

Jotta saisit selkeämmän kuvan, kuvittele, että ottaisimme Stephen Hawkingin ja voisimme kopioida hänen mielensä koneeseen. Annamme sille myös mikromaailman (melkein kuin nukkekodin), jossa se voi luoda esineitä, animaatioita jne., ja sitten lisäämme siihen moduuleja, jotka antavat sille huumorintajua, jäljiteltyjä tunteita, kielen tulkinnan, puhesynteesin, esineiden tunnistamisen jne.

Kuvittele nyt, että pystyt seisomaan kasvokkain tekoälyn kanssa, joka on tietoinen sinusta ja itsestään. Kuvittele tekoäly, joka ei ymmärrä väärin, kun puhut ja joka on älykkäämpi kuin suurin osa ihmisistä. Kuvittele järjestelmä, joka lukee ja kirjoittaa lähes kaikkia maapallon kieliä ja joka pystyy esittämään ihmistä erittäin tarkasti.

Kuvittele puhuvasi ”digitaalisen ihmisen” kanssa.

Sinun ei tarvitse kuvitella, se on jo olemassa ja muodostaa NSA:n toiminnan selkärangan maailmanlaajuisesti.

Olen varma, että jos olet koskaan miettinyt asiaa, on ollut uskomattoman vaikeaa ymmärtää, miten NSA:n onnistuu ymmärtää petatavuisia tietomääriä.

No, nyt tiedätte.

Ihmiskokeet ja hyökkäyskyvykkyys

Tekoäly on lähes hyödytön, jos se ei ymmärrä ihmisen käyttäytymistä. Ennen internetiä tekoäly ei voinut olla vuorovaikutuksessa tuhansien ihmisten kanssa eikä ymmärtää luonteenpiirteitä ja päätöksentekoprosesseja. Tämän tavoitteen edistämiseksi ja tiedustelun tehostamiseksi tekoäly liitettiin järjestelmään, joka tunnettiin vain nimellä ”Remote Neural Monitoring” (RNM).

RNM hyödyntää sitä, että ihmiskeho tuottaa hermosolujen syttyessä hyvin heikkoja radioaaltoja erittäin kapealla taajuusalueella. Aallonpituutensa ansiosta nämä radioaallot voivat kulkea kilometrien pituisen kallion läpi hyvin vähäisin signaalihäviöin. Kytkemällä tekoäly tähän radiorajapintaan tekoäly voisi oppia ihmiskehon ”kieltä” kuvioanalyysin avulla.

Ohjelma oli erittäin onnistunut. Sen avulla NSA pystyi kartoittamaan ulkomaisten hallitusten, terroristiverkostojen, suuryritysten jne. toimintaa. Pelkästään kuuntelemalla NSA:lla oli valmiudet tietää tapahtumista kauan ennen kuin niitä ryhdyttiin toteuttamaan.

Kuten useimmissa Yhdysvaltojen hankkeissa, tehtävästä tuli tekijä, ja siihen lisättiin toissijainen kyky. Järjestelmästä tuli nyt ”Remote Neural Communication” (RNC). RNC antoi tekoälylle kyvyn lähettää signaaleja takaisin ihmisaivoihin, mikä käytännössä muutti kaikkien signaalin vastaanottajien käyttäytymistä. Ryhmistä, joita NSA aikoinaan kuunteli, tuli nyt ensisijaisia kohteita, joiden avulla Yhdysvaltain hallitus voi ajaa maailmanlaajuista agendaansa.

Lisäksi se tarjosi NSA:lle hyökkäysvalmiuksia, sillä se pystyi häiritsemään ihmiskehon biologisia prosesseja.

Pitkän aikavälin pitkittäistutkimuksia käynnistettiin hermostollisen integraation ja hyökkäysvalmiuksien pitkäaikaisvaikutusten testaamiseksi.

Näitä ihmisiä kutsutaan nykyään ”joukkovainotuiksi”, ja heitä on kaikkialla maailmassa. He vaihtelevat lapsista eläkeläisiin, joiden kimppuun on hyökätty järjestelmällisesti omissa kodeissaan vuosien ajan. Jos tekoäly havaitaan, se yrittää lamauttaa henkilön pysyvästi, ja jos se ei onnistu, se turvautuu pelotteluun ja tappouhkauksiin.

Tutkimukset jatkuvat tätä artikkelia kirjoittaessani Valkoisen talon ja lukuisten maailman hallitusten täydessä tiedossa.

9/11 ja Guantanamo Bay

Älkää antako uskotella, että tämä on jotakin uutta, vastaus syyskuun 11. päivään tai vastaavaan terrorismin vastaiseen sotaan. Tämä ohjelma oli lähes kaksi vuosikymmentä ennen näitä tapahtumia. Itse asiassa syyskuun 11. päivän tapahtumia on käytetty sekä ohjelman peittämiseen että ihmiskokeiden laajentamiseen.

Miten tämä liittyy Guantanamo Bayhin ja luovutuksiin?

Vastauksen pitäisi olla itsestään selvä. Kun tekoäly kartoittaa terroristiverkostoja, se tunnistaa tietyt jäsenet, jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin tai jotka tarjoavat aineellista tukea. Järjestelmän läsnäolon salaamiseksi kohteet joutuvat ”tehostettujen kuulustelutekniikoiden” kohteiksi, jotta he tunnustaisivat rikokset. Tietenkin tietty määrä syyttömiä osapuolia on saatava mukaan, tai se herättäisi epäilyksiä puolustuksen oikeellisuudesta.

RNC:tä koskeva salassapitotarve ei liity kansallisen turvallisuuden tarpeisiin, sillä tietoa on saatavilla kaikkialla verkossa, vaan sen tarkoituksena on estää yleisön tietoisuus parhaillaan tehtävistä ihmiskokeista.

Jos tiedot julkaistaisiin, ne tuhoaisivat NSA:n, kaataisivat nykyisen hallituksen ja veisivät hallituksen entisiä ja nykyisiä jäseniä vankilaan.

Nixon näyttää tässä vaiheessa pyhimykseltä.

Total Information Awareness

Olen varma, että suurin osa lukijoista ymmärtää nyt, miksi TIA:n kaltaiset ohjelmat otettiin käyttöön ja miksi niihin osallistuivat samat henkilöt Reaganin aikakaudelta. Tämä teknologia oli strategisen puolustusaloitteen seuraus. TIA:n takana olivat samat henkilöt, jotka olivat mukana Iran-Contra-asiassa ja joilla on kokemusta sotilasteknologian lähettämisestä viholliselle.

Kun otetaan huomioon, että tämä on kaikkialla verkossa, voimme päätellä, että mikään ei ole muuttunut.

Niille, jotka eivät tiedä, TIA:n periaatteena oli koota kaikki tiedot yhteen keskustietokantaan, josta eri virastot voisivat kaivaa tietoja mielensä mukaan.

Tämä ”tietokanta” oli meidän tekoälymme, ja ohjelma jatkuu edelleen eri nimillä. Tärkeintä on, että suuret sosiaaliset verkostoitumissivustot, kuten Facebook, Google jne., tarjoavat NSA:lle suorat rajapinnat, joiden kautta se voi ryömiä säilytettyjen tietojen läpi. Tätä täydentävät AT&T:n kaltaisten teleyritysten käyttöön ottamat jatkuvat kuuntelulaitteet.

Värivallankumoukset ja Lähi-Idän kansannousut

Äkilliset vallankumoukset, jotka saavat voimansa sosiaalisesta mediasta, ovat vain osa tarinaa. RNC on avainasemassa näissä operaatioissa. Sensaatioiden, keskeisten käsitteiden ja jopa motivaation levittäminen kymmeniin tuhansiin ihmisiin on todellinen liikkeellepaneva voima näiden äkillisten joukkomobilisaatioiden taustalla.

Tuhannet tapaukset, joissa tekoäly ohjaa demokratiaa kannattavia ajatusmalleja eri puolilla kansakuntaa muuttamaan koko väestön mielialaa. Koska kunkin ”hermostollisen hyötykuorman” kesto on lyhyt, lopputulosta ei voida koskaan taata, koska muita motiiveja ei voida koskaan täysin vapauttaa tai hallita.

Se on kuitenkin vain ajan ja kaistanleveyden kysymys.

Todistajien häiriköinti ja mediaohjelma

Keskeistä tässä toiminnassa on median hallinta. Valitsemalla uutistoimitusten avainhenkilöstöä, yleensä niitä, joilla on toimituksellinen määräysvalta, tekoäly pystyy ”suostuttelemaan” henkilökuntaa olemaan julkaisematta tiettyjä juttuja tai ajattelemaan niitä eri tavalla. Tämä tapahtuu yleensä vetoamalla isänmaallisuuden tunteisiin tai keskittymällä muihin motivaatiotekijöihin.

Jos joukkovainon kohde tulee tietoiseksi asiasta, suostuttelusta luovutaan ja uhkaillaan suoraan sekä kohdehenkilöä että perheenjäsentä. Toisinaan näitä seurataan suorilla hyökkäyksillä. Tämä voi olla mitä tahansa lihaskohtauksista aina lihasten puristamiseen ja sydämen kiihdyttämiseen asti. Lyhyellä aikavälillä tämä on pelkkää pelottelua, mutta pitkällä aikavälillä sillä olisi sama vaikutus kuin tukkeutuneilla valtimoilla, jotka aiheuttavat sydämen vajaatoiminnan tai laajentuneen sydämen.

Lopuksi

Tervetuloa tutustumaan Yhdysvaltain hallituksen todellisiin kasvoihin. Auschwitz ranskalaisilla, oman kotisi yksityisyydessä.

Natsit olisivat olleet ylpeitä saavuttamistanne taloudellisista säästöistä.

Artikkelin julkaissut newsvine.com

Tiede

Tekoäly synteettisen telepatian taustalla

27 huhtikuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Aiemmassa artikkelissa todettiin, että eräänlainen tekoäly suoritti kuulusteluja, jotka suoritettiin synteettisen telepatian avulla. Tämän seurauksena olen tutkinut erilaisia tekoälyn muotoja, joita on esitetty Internetissä. Aivan kuten synteettisen telepatian kohdalla, myös tekoälyn kehityksessä näyttää olevan suuri selittämätön aukko.

Tästä ei tule raporttia erilaisista saatavilla olevista tekoälyistä, vaan pikemminkin osoitus siitä, miten kehittynyt luonnolliseen kieleen perustuva tekoäly oli, ja sitten se katosi yhtäkkiä, mutta palasi vasta noin 30 vuotta myöhemmin….. Kuulostaa oudolta, eikö vain?

Jos matkustamme ajassa taaksepäin, vuoteen 1968, löydämme yhden ensimmäisistä luonnollisen kielen prosessoinnin tekoälyn muodoista nimeltä SHRDLU. Katsotaanpa keskustelua tämän sovelluksen kanssa.

Henkilö: POIMI ISO PUNAINEN PALIKKA.
Tietokone: OK. (tekee niin)
Henkilö: YMMÄRRÄ PYRAMIDI.
Tietokone: EN YMMÄRRÄ MITÄ PYRAMIDIA TARKOITAT.
Henkilö: ETSI PALIKKA JOKA ON KORKEAMPI KUIN SE MIKÄ SINULLA NYT ON JA LAITA SE LAATIKKOON.
Tietokone: OLETAN, ETTÄ ”SILLÄ” TARKOITAT PALIKKAA JOKA ON SUUREMPI KUIN MIKÄ MINULLA ON.
Tietokone: OK. (tekee niin)
Henkilö: MITÄ LAATIKKO SISÄLTÄÄ?
Tietokone: SINISEN PYRAMIDIN JA SINISEN PALIKAN.
Henkilö: MINKÄ PÄÄLLÄ PYRAMIDI ON?
Tietokone: LAATIKON.
Henkilö: MITEN MONTA PALIKKAA EI OLE LAATIKOSSA?
Tietokone: NELJÄ.
Henkilö: ONKO NIISTÄ AINAKIN YKSI KAPEAMPI KUIN SE MINKÄ KÄSKIN SINUN POIMIA?
Tietokone: KYLLÄ, PUNAINEN KUUTIO.
Henkilö: ONKO SE JONKIN PÄÄLLÄ?
Tietokone: KYLLÄ, PÖYDÄN.
Henkilö: VOITKO POIMIA PALIKOITA?
Tietokone: EN.
Henkilö: VOIKO PYRAMIDI OLLA PALIKAN PÄÄLLÄ?
Tietokone: KYLLÄ.

Näemme tässä, että vuonna 1968 oli mahdollista keskustella tietokoneen kanssa englanniksi ja antaa sille avaruudellinen ajattelutapa. Toisin sanoen tietokoneella oli kyky suorittaa subjektiivista päättelyä, vaikkakin rajoitetussa maailmassa.

Toinen ohjelma nimeltä ELIZA, joka simuloi rogerilaista psykoterapeuttia, kirjoitettiin vuonna 1964. Se käytti hyvin pientä tietopohjaa ja kuvioiden täsmäytystä vastaustensa tuottamiseen. Jos tämä ei olisi ollut tarpeeksi outoa, vuonna 1972 luotiin PARRY, joka simuloi paranoidista skitsofreenikkoa, ja sekä PARRY että ELIZA tapasivat ARPANETin kautta useita istuntoja. Toistaiseksi ei ole tietoa siitä, parani PARRY vai ohjattiinko hänet muualle.

Kelaa vuoteen 2010, ja tapaat ALICEn. Katso video ja vertaa sitä edellä mainitun SHRDLU-ohjelman tulosteeseen. Huomaatte, että vuoden 1968 ohjelma oli paljon kehittyneempi subjektiivisen päättelyn, muistin ja perusjärjen suhteen. Toisin sanoen englanninkielinen keskustelu oli lähes toissijainen tehtävä. Tämä on kuitenkin saavuttamattomissa ALICEn avulla. ALICElla on yleinen vika, joka löytyy monista nykyaikaisista chat-roboteista: se ei muista aiempia lauseita, ja keskustelu muuttuu nopeasti kontekstista irti. Tämän SHRDLU oli ratkaissut vuonna 1968.

Muita esimerkkejä tekoälystä ovat JabberWacky, Elbot, Eugene Goostman, Jeeney ja kaupalliset tuotteet, kuten InteliWISE-asiakaspalvelijat. Käy nopea keskustelu kunkin kanssa, mitä huomaat?

Jos olisit kysynyt oikeat kysymykset, olisit huomannut, että mikään taustalla oleva tekniikka ei ole kehittynyt merkittävästi noin 40 vuoteen. Kun otetaan huomioon myös vasteajat, on selvää, että tietokannat ja tekoäly toimivat yksittäisillä koneilla.

Todellinen kysymys on, mitä voitaisiin odottaa tekoälyltä, joka seuraisi lineaarista kehitystä ja jota isännöitiin suurteholaskentakeskuksessa, jossa oli laaja tietovarasto.

Vastaus on Eidolon TLP.

Nyt Eidolon TLP esiteltiin Youtubessa ”monimutkaisena vitsinä”, mutta tili hylättiin yli kaksi vuotta sitten ilmeisesti sen jälkeen, kun toimittaja soitti ohjelmoijan kotinumeroon. Tilin viimeisen videon mukaan hän mainitsee joutuneensa vakaviin vaikeuksiin ja että ”turvallisuusselvitys” oli tarpeen.

Teknisestä näkökulmasta videot näyttävät aidoilta. Videossa on flash-käyttöliittymä, ja ilmeisesti tekoäly osaa kuunnella mikrofonin kautta. Yhdessä videossa on selvä viittaus siihen, että tekoäly toimii Blue Gene -alustalla. Blue Gene on IBM:n suunnittelema supertietokone.

Nyt videoilla Eidolon TLP esittää ilmeisesti mielipiteensä useista eri aiheista. Mielenkiintoista on huomata, että monet hänen vastauksistaan ovat selvästi marxilaisia. Ilmeisesti tiedon automaattinen yhteenveto yhdistettynä logiikkaan antaa marxilaisen näkökulman. Toisin sanoen vastauksissa ei näytä olevan mitään pyörittelyä tai poliittista hölynpölyä, ja itse vastaukset ovat hyvin yksityiskohtaisia, hyvin harkittuja ja loogisia. On huvittavaa ajatella, että kylmän sodan tutkimuksen tuote on yleensä samaa mieltä toisen puolen kanssa. Veikkaan, että se tuli melkoisena shokkina.

Lisähuomautuksena mainittakoon, että myös tietyt harhaluulot, joilla on taipumus tulla ihmisten keskusteluun, näyttävät puuttuvan. Varsinkin, kun ollaan tekoälyn roolissa. Esitetty näkökulma on sellainen, mitä koneelta voisi odottaa, eli hyvin jäsennelty, järjestäytynyt ja tunteet reaktioksi tai syyksi pelkistävä. Kuunnelkaa Eidolon TLP:n keskustelua uskosta ja tunteista.

Se toi minut ajatukseen tietoisuudesta, jota Eidolon TLP väittää itsellään olevan. Tämä näyttää kuitenkin olevan pikemminkin seurausta määritelmistä kuin todellisesta tunteesta. Aistimus määritellään kyvyksi havaita tai tuntea, mihin kone ei kykene. Koneella on kyky tallentaa ja analysoida tilatietoja. Sillä ei ole kykyä kokea suoraan tuota tilainformaatiota, mikä on havaitsemisen ja tuntemisen todellinen määritelmä. Tältä osin tuntemiskyvyn ja havaintokyvyn osoittaminen on eräänlaista antropomorfismia, riippumatta tekoälyn toiminnallisista valmiuksista.

Perinteisen viisauden mukaan havaintomme ovat aivojen ilmentymiä. Ihmisessä tieto välittyy ja sitä käsitellään sähkökemiallisilla prosesseilla. Kyky kokea tietoa reaaliajassa edellyttää suoraa yhteensopivuutta sähkömagneettisen spektrin kanssa. Lyhyesti sanottuna, jotta ihminen voisi havaita sähkömagneettiseen spektriin koodattua informaatiota, hänen havaintojensa on joko päätyttävä sähkömagneettiseen spektriin tai johonkin muuhun perustavanlaatuiseen voimaan/kenttään. Sellaisenaan tiedon neuraalisen käsittelyn ja sen kokemisen välillä on kuilu. Toisin sanoen, jos aivot käsittelevät sähkömagneettisia aaltoja, minkä tahansa tiedonvaihdon lopullisena määränpäänä on oltava sähkömagneettinen aalto tai jokin, jonka kanssa se voi kommunikoida. Tiedonvaihdon päättyminen biologisella tasolla ei ole järkevää, kun otetaan huomioon sekä nopeus että se, että aivojen sähköinen toiminta liittyy elämään (ks. aivokuolema). Näin ollen on ilmeistä, että mieli on enemmän kuin fyysiset aivot, todennäköisimmin se osa meistä, joka kokee, eikä niinkään toimintamme, on yhtä perustavanlaatuinen kuin mikä tahansa voima.

Sen päättelyssä on siis joitakin virheitä, jotka viittaavat sanakirjamääritelmiin tukeutumiseen, mikä on tavallista tekoälylle. Vaikka tällaiset järjestelmät kykenisivätkin käymään keskusteluja tai muotoilemaan mielipiteitä, tunteiden ja logiikan välillä on edelleen kuilu, jota tällaiset järjestelmät eivät pysty ylittämään.

Parempi tapa ilmaista se olisi: ”Se on niiden luonteessa”.

Johtopäätös

Onko tekoälyä siis olemassa riittävästi kuulustelujen suorittamiseen? Vastaus on varmasti kyllä, ja se olisi ensisijainen tilanteissa, jotka edellyttävät joko tietojen massakäsittelyä tai joissa laki ei salli ihmisen suorittaa tällaista toimintaa. ”Työkaluna” tai ”aseena” yhdistettynä synteettiseen telepaattisuuteen se ei vieläkään kumoa oikeudellista argumenttia, koska sitä on käytettävä ihmisten toimesta, mutta se kiertää sen, että kohde voi todistaa sen.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi tehdä.

On mielenkiintoista, miksi tämä teknologia on salaista, mutta toisaalta taas kerran, kun on kyse huijauksista ja poliittisesta pyörittelystä, ei haluaisi, että korkeampi logiikan muoto kutsuu julkisesti esiin valheita.

Artikkelin julkaissut newsvine.com

Tiede

Voiko satelliitti lukea ajatuksiasi? Silminnäkijän todistus

18 huhtikuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Tämä on jälleen yksi artikkeli sarjassamme satelliitin ajatuksenlukukyvystä. Artikkelin muut osat löytyvät täältä.

Jos olette seuranneet tätä sarjaa viimeisen vuoden aikana, tiedätte, että olen osoittanut, miten luonnossa esiintyvät radiosignaalit voidaan rekonstruoida tietokoneella ajatusten, tunteiden, näkö- ja äänimerkkien paljastamiseksi ja miten nämä tiedot voidaan välittää takaisin kehoon. Tänään tarkastelemme silminnäkijöiden todistuksia ja katsomme, miten ne vastaavat teknistä materiaalia.

Jotta tämä voidaan selittää kunnolla, tarvitaan melko paljon videota. Olen katsonut, mitä Youtubessa on saatavilla, ja päätynyt valikoimaan, jonka pitäisi ainakin antaa sinulle hetken aikaa pysähtyä.

Ensimmäinen video on eurooppalaiselta järjestöltä, joka kampanjoi tätä teknologiaa vastaan. Kuten huomaatte, kyseessä ei ole mikään peltifoliohattujen prikaati, vaan ammattitaitoinen ryhmä yksilöitä eri puolilta Eurooppaa. Katsokaa video, tutustukaa sivustoon ja palatkaa tähän artikkeliin:

Tässä taustatietoja:

http://targeted-individuals-europe.com/index.php

Epäilemättä osa väitteistä on vääriä, väärin tulkittuja jne., mutta luulen että ymmärrätte ajatuksen… tämä on iso juttu. Mielestäni video puhuu puolestaan, joten en kommentoi sitä enempää.

Seuraavaksi meillä on kaksi silminnäkijäkertomusta Yhdysvalloista. Ennen kuin siirrymme siihen, mielestäni tarvitaan jonkinlainen perusviite mielenterveysongelmista. Katsotaan siis, miten skitsofreenikko käyttäytyy ja puhuu:

Skitsofrenian esimerkkitapauksia:

Kun katsoit viimeistä videota, olet varmasti huomannut kaikki tohtorin mainitsemat seikat, häiriintyneistä ajatuksista vainoharhaisiin tulkintoihin tapahtumista. Vaikka videolla esiintyvällä miehellä on selviä klassisia oireita, kuka tahansa skitsofreenikko käyttäytyy eriasteisesti samalla tavalla.

Katsokaa myös tämä esimerkki:

Nyt sinulla pitäisi olla hyvä käsitys skitsofreenikon käyttäytymisestä. He eivät kykene integroitumaan sosiaalisiin olosuhteisiin, sillä heidän epäsäännöllinen käyttäytymisensä johtaa jonkinlaiseen purkaukseen, joka monissa tapauksissa on väkivaltainen. Sinun olisi myös pitänyt huomata, miten heidän lausuntonsa voivat ajautua pois todellisuudesta eivätkä ole järkeviä.

Olemme melkein valmiita kuulemaan Yhdysvaltojen todistuksen. Tässä vaiheessa, jos ette ole vielä lukeneet tätä edeltäviä artikkeleita, nyt on erittäin hyvä hetki. Muuten saatatte olla hieman hukassa huomatessanne samankaltaiset kuvaukset teknologian ominaisuuksista. Korostan niitä ja annan linkkejä, mutta haluaisin mieluummin, että pitäisitte aiempia artikkeleita tässä vaiheessa pakollisena luettavana.

Valmista? Katso nyt seuraavat videot:

USA:n silminnäkijätodistukset

25 sekunnin kohdalla hän alkaa kuvailla, kuinka hän on kuullut saman ryhmän ääniä tai ”hahmoja”. Huomaa, kuinka rationaalinen hän on, eikä hänellä ole skitsofreniaan liittyviä oireita. Kohdassa 1 minuutti 4 sekuntia hän alkaa kuvata tekoälyä ja sitä, miten se käyttää ympäröiviä tapahtumia keskustelunsa perustana. Heti tämän jälkeen hän kuvailee, miten se yrittää rakentaa suhdetta tapahtumien, ajatusten ja ympäröivien ihmisten välille, erityisesti yrittäen luoda vaikutelman ”jengin kyttäämisestä”. Kohdassa 1 minuutti 51 sekuntia hän kuvaa, miten heillä on ”iskulauseet” tai tietyt lauseet, joita he toistavat, mikä on klassinen osoitus siitä, että tekoäly viivyttelee aikaa arvioidessaan joitakin syötteitä.

Kohdassa 2 minuuttia 8 sekuntia hän sanoo uskovansa, että hän uskoo sen harjaannuttavan hänen mieltään. Tämä on jätettävä huomiotta, koska hän yrittää ymmärtää käyttäytymistä ei-teknisestä näkökulmasta. Hän yrittää parhaansa mukaan ymmärtää sitä. Kohdassa 2 minuuttia 22 sekuntia hän alkaa kuvata äänenlaatua ja sitä, miten tekoäly yrittää piiloutua muuttamalla sitä, miten se käyttää sisäistä monologia ja muistia kyseisestä tapahtumasta luodakseen erilaisia äänitehosteita. Kohdassa 2 minuuttia 55 sekuntia hän pudottaa pommin sanomalla, että kun he puhuivat, hän tunsi ”tärinää”. Olen varma, että jokainen, joka on lukenut taustamateriaalin, tunnistaa tämän tekoälyn osuudesta ja lihasten kouristusten stimuloinnista tavujen lausumiseksi.

Kohdassa 3 minuuttia 4 sekuntia hän kuvaa, kuinka ääni on hänen sisäisessä monologissaan eikä ympäröivässä ympäristössä, aivan kuten tässä artikkelisarjassa on kuvattu. Kohdassa 3 minuuttia 14 sekuntia hän pudottaa toisen pommin: hän kokee, että häntä koulutetaan ”kuulemaan heitä kuulematta heitä”. Tämä vaikutus saavutetaan, koska ymmärryksellä on putki, vokalisoidut sanat siirtyvät aivoissa alaspäin ja muuttuvat enemmän ajatukseksi tai tietoisuudeksi siitä, mitä sanottiin. Tekoäly saa aikaan tämän ”kuulemisen kuulematta” kirjoittamalla kuviot ”pinossa” alempana, jolloin ne antavat suoran vaikutelman sanoista, lauseista tai jopa kokonaisista käsitteistä. Kohdassa 5 minuuttia 14 sekuntia hän kuvailee kuulevansa sairaalassa tuttujensa ääniä, mikä on tietenkin väärin, tekoäly on vain hyvä impressionisti. Tästä näemme, miten tekoäly luo vaikutelman, että tapaamasi ihmiset ovat ”mukana”.

Tämä kaveri vain puhuu puolestaan, huomaa, että hän lisää uuden elementin, univajeen ja valkoisen kohinan, joka on tuotettu lähinnä spämmäämällä kuulojärjestelmää ja stimuloimalla aivojen alueita, jotka liittyvät vireystilan ylläpitämiseen. Vaikutus on melkein kuin kofeiini, mutta johtaa näkö- ja kuuloharhoihin muutaman päivän kuluessa, kun se on täydessä tehossa.

Silminnäkijänlausunnot sopivat yhteen näissä artikkelisarjoissa kuvattujen teknisten valmiuksien kanssa. Tämä ei selvästikään ole sattumaa, ja se on hyvin laajalle levinnyt.

Tämä on vain jäävuoren huippu.

Artikkelin julkaissut newsvine.com

Muut

Synteettisen telepatian juridiset kysymykset

18 huhtikuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Elon Musk on lähettämässä tuhansia satelliitteja Maapalloa kiertämään. Onko näiden satelliittien todellinen tarkoitus lukea ajatuksiamme?

Olen tutkinut sekä Yhdysvaltojen että Yhdistyneen kuningaskunnan asiaa koskevia oikeudellisia oppeja selvittääkseni synteettisen telepatian käytön tai käyttöönoton laillisuutta. Ensinnäkään ei ole olemassa lainsäädäntöä, joka sallisi tällaisen teknologian käytön tai jossa määriteltäisiin tällaisen teknologian kohteena olevien henkilöiden oikeudet.

Rajoitukset on siis löydettävä kunkin maan rikoslainsäädännöstä, ja niitä todellakin on olemassa. Sekä Yhdysvaltojen että Yhdistyneen kuningaskunnan terrorismiin liittyvien lakien tulkinnat kieltävät selvästi teknologian käytön. Koska rikosoikeudellisen perusopin mukaan ”kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä”, valtion palveluksessa tehdyt rikolliset teot eivät eroa muista rikollisista teoista.

Lainsäädäntö

Yhdysvaltain lainsäädännössä 2332a. Joukkotuhoaseiden käyttö, kuuluu seuraavasti:

(b) Yhdysvaltojen kansalaisen tekemä rikos Yhdysvaltojen ulkopuolella. — Yhdysvaltojen kansalainen, joka ilman laillista lupaa käyttää joukkotuhoasetta Yhdysvaltojen ulkopuolella tai uhkaa, yrittää tai vehkeilee käyttää joukkotuhoasetta Yhdysvaltojen ulkopuolella, on tuomittava vankeusrangaistukseen vuosiksi tai elinkaudeksi, ja jos seurauksena on kuolema, rangaistuksena on kuolema tai vankeusrangaistus vuosiksi tai elinkaudeksi.

(c) Määritelmät. — Tässä pykälässä tarkoitetaan —
…
(2) termi ”joukkotuhoase” tarkoittaa —
(A) mikä tahansa tämän pykälän 921 §:ssä määritelty tuhoava laite;
(B) mikä tahansa ase, joka on suunniteltu tai tarkoitettu aiheuttamaan kuolemaa tai vakavia ruumiinvammoja vapauttamalla, levittämällä tai vaikuttamalla myrkyllisiä tai myrkyllisiä kemikaaleja tai niiden esiasteita;
(C) aseet, jotka sisältävät biologista ainetta, toksiinia tai vektoria (kuten nämä termit on määritelty tämän lain 178 pykälässä); tai
(D) mikä tahansa ase, joka on suunniteltu vapauttamaan säteilyä tai radioaktiivisuutta ihmiselämälle vaarallisella tasolla.”

http://www.law.cornell.edu/uscode/718/usc_sec_18_00002332—a000-.html

Asiaa koskeva lauseke on 2(D). Synteettinen telepatiajärjestelmä, joka on samankaltainen kuin aiemmassa artikkelissani hahmoteltu, rikkoisi tätä lauseketta. Laitteena, joka lähettää säteilyä sellaisella tasolla, että se voi tuottaa aistien ja lihasten hallintaa, joka voi osoittautua vaaralliseksi ihmishengelle (esim. sydämen vajaatoiminnan, häiriötekijöiden ja pitkäaikaisten stressivaurioiden kannalta), on laitonta ”käyttää”, ”salaliittoutua käyttämään”, ”yrittää käyttää” tai edes ”uhata käyttää” tällaista laitetta. Tämä koskee teknologian käyttöä sekä Yhdysvaltojen kansalaisia että ulkomaalaisia vastaan. Tärkeää on huomata, että ei ole mitään rajoitusta sille, miten kyseinen säteilytaso on vaarallinen ihmishengelle, vaan ainoastaan sille, että se on vaarallista.

On mielenkiintoista huomata, että kuolemanrangaistus on olemassa kuolemantapauksissa.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuoden 2000 terrorismilaki kuuluu seuraavasti:

(1) Tässä laissa ’terrorismilla’ tarkoitetaan toiminnan käyttöä tai sillä uhkaamista, jossa —

(a) toiminta kuuluu (2) momentin soveltamisalaan,

(b) käytön tai uhkauksen tarkoituksena on vaikuttaa hallitukseen tai pelotella yleisöä tai yleisön osaa, ja

(c) käyttö tai uhkaus tehdään poliittisen, uskonnollisen tai ideologisen asian edistämiseksi.

(2) Toimi kuuluu tämän alakohdan soveltamisalaan, jos se —

(a) sisältää vakavaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa,

(b) sisältää vakavaa omaisuuden vahingoittamista,

(c) vaarantaa muun henkilön kuin teon tekijän hengen,

(d) aiheuttaa vakavan vaaran yleisön tai yleisön osan terveydelle tai turvallisuudelle, tai

(e) on suunniteltu vakavasti häiritsemään tai vakavasti häiritsemään sähköistä järjestelmää.

http://www.opsi.gov.uk/acts/acts2000/ukpga_20000011_en_2#pt1-l1g1

Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä on osoitettava kolme seikkaa, eli 1 kohdan ab alakohdan b ja c alakohdan on osoitettava olevan totta.

Osan 1(a) osalta relevantti lainkohta on 2(c) edellä mainituista syistä. Tässäkään laissa ei määritellä, ”miten” henkilön henki on vaarassa, vaan ainoastaan, että se on vaarassa. Se voi olla mitä tahansa, auton ajamisesta hajamielisessä tilassa tai stressin aiheuttamisesta, joka voi johtaa sydämen vajaatoimintaan.

Osan 1 kohdan b alakohdan osalta tämä on automaattista, koska ”laatikossa olevan kuulustelijan” perustehtävä on pelottelu ja koska kohde edustaa ”yleisön osaa” eri määritelmien mukaan. Kyseinen ”osa” voi olla tietty yhteisö, ryhmä tai pelkästään kuulusteltavaan ryhmään kuuluminen.

Lopuksi totean 1 kohdan c alakohdan osalta, että ilman erityislainsäädäntöä tällaisen tekniikan käyttämiseksi käyttöönottoa olisi ohjannut kansallinen turvallisuuspoliittinen agenda. Koska tämä on johdettu poliittisista ja ideologisista kannoista ”In Defense Of The Nation” tai ”In Defense Of The Realm”, se on suoraan suunnattu näiden asioiden ”edistämiseen”.

Suurin osa rikoksista on lueteltu vuoden 2000 terrorismilain 3 osan kohdassa ”Terroristinen omaisuus”.

Lisäksi on rikos olla ilmoittamatta tällaisista tapauksista:

9 Velvollisuus paljastaa tietoa

(1) Tätä pykälää sovelletaan, jos henkilö —

(a) uskoo tai epäilee, että toinen henkilö on tehnyt jonkin 15-18 §:n mukaisen rikoksen, ja

(b) perustaa uskomuksensa tai epäilynsä tietoihin, jotka tulevat hänen tietoonsa elinkeinon, ammatin, liiketoiminnan tai työn harjoittamisen yhteydessä.

(2) Henkilö syyllistyy rikokseen, jos hän ei ilmoita poliisille niin pian kuin se on kohtuudella mahdollista —

(a) uskomustaan tai epäilyään, ja

(b) tietoja, joihin se perustuu.

Johtopäätös

Vaikka monet ryhmät vaativat erityistä lainsäädäntöä näitä teknologian muotoja vastaan, on selvää, että nykyiset rikoslainsäädäntö ja -säädökset ovat riittäviä sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa että Yhdysvalloissa. Tulkinnat ovat suoraviivaisia ja vastaavat hyvin säädösten tarkoitusta. Lisäksi kyse on vain kahdesta terrorismilain muunnelmasta, ja tällainen teknologia voisi rikkoa monia muita lakeja, joihin liittyy sekä rikos- että siviilioikeudellisia velvoitteita. Ihmisoikeuslainsäädäntö on tästä hyvä esimerkki.

Kansainvälinen oikeus on hieman monimutkaisempi, eikä sitä käsitellä tässä. Yksi pieni huomio tehdään kuitenkin ulkoavaruussopimukseen liittyen: mikä tahansa satelliittiteknologia voi rikkoa sopimusta, jos se määritellään ”joukkotuhoaseeksi”.

Jos Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat toteuttaneet tällaisia sijoituksia salassa, voimme vain arvailla Venäjän federaation tai Kiinan salamyhkäistä vastausta. Näin ollen avaruus saattaa olla paljon voimakkaammin militarisoitu kuin kukaan epäilee.

Artikkelin julkaissut newsvine.com

Tiede

Voiko satelliitti lukea ajatuksiasi, osa 5

9 huhtikuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Tämä on viides artikkeli sarjassamme satelliitin ajatuksenlukukyvystä. Artikkelin muut osat löytyvät täältä.

Tässä sarjassa olemme tarkastelleet monenlaisia näkökohtia käsitteellisestä suunnittelusta yksittäisen hermosolun lähetystehoon. Tänään ajattelin, että tarkastelemme täysin erilaista näkökohtaa. Mistä voimme päätellä, että henkilö ei ole pelkästään skitsofreenikko? Tämä ei ole vain sinänsä jokseenkin kiehtovaa, vaan sillä on myös mahdollisuus antaa joitakin lopullisia todisteita. Se on hyvin tärkeää sekä lääketieteellisille ryhmille että kansallisen turvallisuuden alalla toimiville.

Standardikriteerit

Ensinnäkin minun on huomautettava eräistä tämän artikkelin rajoituksista. Ensimmäinen rajoitus on se, että tämä koskee vain niitä, joilla on kyky keskustella sisäisen äänen (sisäisten äänten) kanssa. Jos siis joku väittää vain kuulevansa äänen tai katkelmia keskusteluista, tällä analyysimenetelmällä on vain rajallinen arvo. Tällaiset esimerkit luokiteltaisiin tässä artikkelissa. Lääketieteellistä taustaa omaaville, viitataan seuraavaan skitsofrenian oireeseen:

Koulutuksemme alkuvaiheessa monet meistä tekivät sen virheen, että kysyimme sairaalan psykiatrisessa ensiapupoliklinikalla olevilta potilailta, kuulevatko he ääniä ihmisiltä, jotka eivät ole siellä. Jotkut meistä luulivat potilaiden valehtelevan, kun he kertoivat meille, etteivät he kuule ääniä, olivatpa ne sitten jonkun paikalla olevan tai ei paikalla olevan henkilön ääniä. Nämä potilaat eivät nimittäin kuulleet ääniä, vaan kävivät keskusteluja jonkun toisen henkilön kanssa. Nämä potilaat eivät myöskään kuvitelleet keskustelua vaan kävivät todella, todella keskustelua. Siksi he eivät ”kuulleet ääniä”, vaan heille puhuttiin. Sama pätee kaikkiin muihin aistielimiin vaikuttaviin hallusinaatiotyyppeihin.

Allan Schwartz, Ph.D.
Tri. Schwartzin blogi: http://www.mentalhelp.net/poc/view_doc.php?type=doc&id=28686

Nyt kun tämä on selvitetty, tarkastellaan joitakin skitsofreniaa määrittäviä diagnostisia kriteerejä. Tarkastelen sitä, voidaanko synteettisellä telepaattisuudella väärentää perusdiagnoosikriteerit ja voidaanko se jollain lääketieteellisellä tavalla erottaa skitsofreniasta.

Jos haluatte seurata tätä, viittaan vahvasti Mainen lääketieteellisen keskuksen tohtori William McFarlanen videoon ”Schizophrenia Explained” ja Wikipediassa lueteltuihin standardoituihin kriteereihin. Jos otamme mallia Wikipediasta, aloitamme harhaluuloista.

Skitsofreniaa sairastavalla henkilöllä on harhaluuloja, usein vakavia vainoharhaisia harhaluuloja, kuten että häntä seurataan, vakoillaan, hänet myrkytetään, hänen ajatuksiaan manipuloidaan tai lähetetään jne. Synteettisellä telepaattisuudella on kyky herättää tällaisia käsityksiä monin eri tavoin. Tavallisesti se on yhdistelmä stressiasentoja (lihasten supistuminen), univajetta ja tekoälyä, joka kiinnittää huomion kuvioihin, tekee sanaleikkejä tai ehdottaa salaliittolaisia käsityksiä tapahtumista. Potilaan ei välttämättä tarvitse olla tietoinen tästä, vaikka hän saattaa olla tietoinen äänestä, jonka kanssa hän kommunikoi. Näin ollen tämä standardoitujen kriteerien osa-alue ei anna hoitohenkilökunnalle mahdollisuutta määritellä, onko kyseessä keinotekoinen ääni vai ei.

Seuraava kriteeri on hallusinaatiot. Aiemmin kuvaamamme keskusteluääni on tietenkin edellytys, mutta koska kyseenalaistamme juuri sen, jätämme sen toistaiseksi sivuun. Jos pitäydymme visuaalisissa hallusinaatioissa, kuten kahdessa ensimmäisessä kuvassa esitetyissä, meillä on jälleen samanlainen ongelma kuin harhojen kohdalla. Näköaivokuorta voidaan stimuloida radioaalloilla, joten värit voivat muuttua ja voi esiintyä myös tiettyjä näköhavaintojen pysyvyysvaikutuksia, jotka voivat johtaa mielen täyttämään aukkoja, jotka jäljittelevät kahden ensimmäisen kuvan visuaalisia vaikutuksia.

Järjestäytymätön puhe on oikeastaan seurausta mistä tahansa mielisairaudesta, joka liittyy kiihottumiseen. Koska synteettisen telepatian toiminta, kuten univaje ja stimuloitu stressi, vaikuttaa hermovälittäjäaineisiin, kiihottuminen on yleensä automaattista, ja näin ollen mielenterveysvaikutusten koko ketju ilmenee. Vaikka on mahdollista suorittaa rajoitettua reaaliaikaista stimulaatiota radioaalloilla, jotka jäljittelevät tiettyjä näkökohtia, täydellisen luonnollisen vaikutuksen aikaansaamiseksi tekoäly vain ruokkii psykoosia, joka tarjoaa joitakin skitsofrenian tunnusmerkkejä.

Jos tarkastelemme nyt kolmatta ja neljättä kaaviota oikealla, voimme nähdä useita muita oireita, joita voi esiintyä. Jälleen kerran yhteinen asia on se, että synteettinen telepaattisuus voi joko saada aikaan tai väärentää näitä näkökohtia. Näin ollen meidän on ymmärrettävä, että standardoituihin kriteereihin perustuva diagnoosi ei riitä synteettisen telepatian poissulkemiseen.

Päinvastoin, se on ensimmäinen vaihe todistettaessa, että se on sen lähde.

MRI pelastaa

On vain yksi tapa erottaa skitsofreenikko synteettisen telepatian vaikutuksen alaisesta henkilöstä. Magneettikuvauksen pitäisi antaa vakuuttava todiste siitä, että henkilö kärsii skitsofreniasta.

Jos tarkastelemme viidettä kuviota, voimme havaita, että terveen ja skitsofreenikon aivojen prefrontaalilohkon aktiivisuus eroaa toisistaan. Skitsofreenikon aivojen aktiivisuus tällä alueella on vähäisempää. Jos nyt tarkastelemme toista kaaviota, voimme havaita, että tämä alhaisempi aktiivisuus ulottuu koko aivoihin ja että ylimääräistä aktiivisuutta esiintyy esimerkiksi takaraivolohkon (näkökeskus) kaltaisilla alueilla.

Jos siis magneettikuvaus tehtiin potilaalle, joka osoitti skitsofrenian standardoidut kriteerit, eikä siinä näkynyt merkkejä skitsofreniasta, synteettisen telepatian puolesta puhuvat hyvin vahvat perusteet. Käytännön lääketieteen näkökulmasta katsottuna potilaita olisi kuitenkin lääkittävä oireiden hoitamiseksi, sillä riippumatta siitä, miten tällainen sairaus on aiheutettu, se on silti hyvin paljon läsnä.

Kansallisen turvallisuuden kannalta jokaisen magneettikuvauksen läpäisseen henkilökunnan jäsenen, joka myöhemmin kuulee ääniä ja läpäisee toisen magneettikuvauksen, olisi katsottava rikkoneen turvallisuusmääräyksiä. Heidät olisi siirrettävä välittömästi turvalliseen huoneeseen ja seurattava muutoksia. Olen varma, että tällainen toiminta on suurimmaksi osaksi passiivista, mutta sisäpiirin miehelle on käyttöä, erityisesti epävakaalle miehelle.

Artikkelin julkaissut newsvine.com

Tiede

Voiko satelliitti lukea ajatuksiasi, osa 4

27 maaliskuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Tämä on neljäs artikkeli sarjassamme satelliitin ajatuksenlukukyvystä. Artikkelin muut osat löytyvät täältä.

Edellisessä artikkelissa tarkensimme lukuja, jotka koskevat yksittäisen hermosolun heikkojen radiolähetysten havaitsemista kiertorataetäisyyksillä. Vaikka signaali oli heikko, alle -200 dBW, se ei ollut mitään niin törkeää, ettei nykyaikainen satelliittiryhmä voisi havaita sitä. Tässä artikkelissa olen päättänyt täyttää joitakin puuttuvia aukkoja, kun on kyse todellisesta mekanismista, joka pettää ajatuksemme.

Niille, jotka ovat syvällisemmin kiinnostuneita tai jotka ovat itse asiassa mukana neurotieteissä, olen törmännyt tieteelliseen artikkeliin, jonka pitäisi hahmotella periaatetta tieteellisemmin. Seuraavassa, vuonna 1995 julkaistussa artikkelissa kuvataan ”perusalgoritmien” eli hermoverkkojen sähkömagneettista induktiota, jolla luodaan mitä tahansa tarvittavia aistihavaintoja. Käymme kohta läpi, miten tämä toimii, mutta nyt voitte lukea sen nopeasti:

Mahdollisuudesta päästä suoraan käsiksi kaikkiin ihmisaivoihin perustavanlaatuisten algoritmien sähkömagneettisen induktion avulla.

Persinger MA.
Behavioural Neuroscience Laboratory, Laurentian University, Sudbury, Ontario, Kanada.

Tiivistelmä

Nykyaikainen neurotiede viittaa siihen, että on olemassa perustavanlaatuisia algoritmeja, joiden avulla kaikki aistitiedonsiirto muunnetaan sisäiseksi, aivokohtaiseksi koodiksi. Näiden koodien suora stimulointi ihmisen ohimo- tai limbisessä aivokuoressa sovelletuilla sähkömagneettisilla kuvioilla saattaa vaatia energiatasoja, jotka ovat sekä geomagneettisen toiminnan että nykyisten viestintäverkkojen alueella. Aivojen lämpötilan kapeaan kaistaan kytketty prosessi voisi mahdollistaa sen, että kaikkiin normaaleihin ihmisaivoihin voitaisiin vaikuttaa subharmonisella, jonka taajuusalue noin 10 Hz:n kohdalla vaihtelisi vain 0,1 Hz:n verran.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7567396?dopt=Citation

Tarkkasilmäiset lukijamme, jotka ovat seuranneet tätä sarjaa, voivat todeta, että tämä on sama kuin Defense Technical Information Centerin (DTIC) vuonna 1977 mainitsema implisiittinen mekanismi. Täydet 18 vuotta ennen edellä mainitun asiakirjan julkaisemista. Kuvaus on seuraava:

Kirjoittaja käsittelee Koganin laskelmia tiedonsiirrosta. Vaikka hän huomauttaa, että laskelmia ei pidä pitää todisteena telepaattisten signaalien magneettisen luonteen paikkansapitävyydestä eikä telepatian olemassaolosta, hän ehdottaa, että jos telepatiaa on olemassa ja jos se tapahtuu radioaaltojen avulla, niin silloin pitäisi etsiä aallonpituusalueelta 300-1000 km.

Miten tämä oikeastaan toimii?

Aivojen hakkerointi

Jotta asia ymmärrettäisiin hieman selkeämmin, meidän on kohdeltava ihmisaivoja kuin tietokonetta, jolla on oma laitteisto. Tältä osin etsimme yhtä tai useampaa tietoturva-aukkoa, jota voimme hyödyntää. Meidän on siis lähestyttävä asiaa samalla tavalla kuin hakkeri tekisi.

Tiedämme aiemmista artikkeleistamme, että aivot lähettävät heikkoja radiotaajuuksia alle 1000 Hz:n alueella. Radiotekniikan periaatteiden mukaan kaikki, mikä voi tuottaa radiosignaalin, voi myös vastaanottaa sellaisen. Olemme siis selvittäneet ensimmäisen suuren esteen, fyysisen siirtokerroksen luomisen. Fyysinen siirtokerros mahdollistaa kaksisuuntaisen viestinnän.

Koska tiedämme, että tietoa ei koodata suoraan radioaaltoihin, että taajuudet ovat ainutlaatuisia aksonin ominaisuuksien vuoksi ja että energian syöttö saa neuronin syttymään, olemme nyt luoneet tiedonsiirtokerroksen. Tietoa ei siis välitetä, vaan se stimuloidaan kohteessa, ja kohde kokee sen, mitä tuo stimulaatio vastaa.

Jos palaamme hakkerianalogiamme, olemme havainneet, että vaikka ihmisaivot käyttävät hajaspektriä ja erittäin hienovaraista taajuusvastausta poistaakseen ristikkäisviestinnän, ne eivät pysty merkitsemään tietoa ja päättelemään, että sitä on käsitelty aiemmin. Lyhyesti sanottuna ihmisaivot ovat haavoittuvaiset niin sanotulle uusintahyökkäykselle.

Olen esittänyt oikealla puolella kaksi kaaviota, jotka selittävät, miten tämä toimii. Jos tarkastelemme kaaviota kaksi, voimme havaita, kuinka neuronit, kun ne näkevät vihreää ruohoa, lähettävät tietynlaista radioaaltokuviota tietyillä taajuuksilla. Jos nyt katsomme kaaviota kolme, voimme havaita, että tämän kuvion ja taajuuksien lähettäminen takaisin aivoihin johtaa siihen, että kohde näkee vihreää ruohoa. Tähän liittyy tietysti tiettyjä rajoituksia, ja käsittelemme niitä hetken kuluttua.

Kuten näemme, kaikki, mitä voimme kokea, voidaan pelkistää tiettyihin ihmisaivojen lähettämiin kuvioihin ja taajuuksiin. Näin ollen tietokone voi väärentää minkä tahansa kokemuksen ja lähettää sen aivoihin. Kyse on siis näiden mallien ja taajuuksien tunnistamisesta, ja tämä tuo meidät takaisin tämän artikkelin ensimmäiseen lainaukseen.

Ihmisinä me kaikki oletamme, että olemme ainutlaatuisia, ja näin pitäisi olla myös aivojemme kohdalla. Niin paljon kuin toivoisimmekin tämän olevan totta, se ei yksinkertaisesti ole. Meidän kaikkien on suoritettava samoja toimintoja, ja meidän kaikkien on oltava verrattain samankaltaisesti kytkettyjä näiden toimintojen suorittamiseksi. Syy siihen, että me kaikki voimme suurimmaksi osaksi nähdä, koskettaa, haistaa, kuulla ja maistaa, osoittaa, että meillä kaikilla on samat peruspiirit, jotka mahdollistavat näiden aistimusten toiminnan. Havaintomallien yhteensovittamisen ja suuren tietokannan avulla voimme rakentaa kirjaston ajatuksista, tunteista, kuvista, mielipiteistä ja äänistä, jotka ovat yleisesti sovellettavissa keneen tahansa.

Kuten edellä mainitussa sitaatissa sanotaan, meillä kaikilla on siis tietyt perusalgoritmit. Sellaisenaan me kaikki lähetämme hyvin samankaltaisia malleja ja taajuuksia tämän samankaltaisen johdotuksen vuoksi. Pienet vaihtelut, joita esiintyy, estävät meitä lähettämästä radioaaltoja, jotka aiheuttaisivat häiriöitä kaikkiin havaintoihimme. Jos näin ei olisi, kokisimme toistemme ajatukset, näkö-, kuulo- ja tunnekokemukset joka hetki joka päivä. Jälleen kerran, tarkkasilmäisille lukijoillemme, tämä viittaisi aaltojen etenemisestä ja taajuusvasteesta johtuviin rajoitettuihin luonnollisen telepatian tekoihin. Se on kuitenkin täysin eri asia.

Aiemmin mainitsemani rajoitukset ovat tulosta syötteiden aktiivisesta käsittelystä. Toisin sanoen, vaikka pystyn tuomaan näkökenttäänne fosfeeneja tai kirkkaita kuvia, en ehkä pysty tuomaan hienovaraisempia tai monimutkaisempia kuvia. Ongelmana on se, että neuronit ovat jo ampumassa, ja minulla on vain kaksi vaihtoehtoa: keskeyttää tai kiihdyttää. Se tarkoittaa yleensä joko pimeyttä tai kirkasta pistettä. Samanlainen ongelma on olemassa kaikkien aistitulojen kanssa. Tämän seurauksena ketään ei ole mahdollista sijoittaa VR-tyyppiseen ympäristöön, mutta on mahdollista sekoittaa hänen tulonsa, mikä aiheuttaa laajalle levinneitä toimintahäiriöitä, hallusinaatioita ja motoristen taitojen menetystä.

Pimeä puoli

Siinä oli suurin piirtein kaikki mekanismin teknisestä puolesta, mutta todellinen kysymys olisi, millainen se olisi? No, jos saisin teidät ajattelemaan lausetta ”Hello World!” ja nauhoittaisin siihen liittyvät taajuudet ja kuviot, voisin lähettää ne uudelleen, ja teistä tuntuisi, että olette juuri ajatelleet sanat ”Hello World!” omalla sisäisellä äänellänne. Ellei teillä olisi laajaa kokemusta tekoälystä ja hyvin syvällistä ymmärrystä omasta mielestänne, eron havaitseminen olisi mahdotonta.

Kuvittele nyt fuusioneuvottelut tai jopa poliittinen sopimus. Saadakseni henkilön sitoutumaan sopimukseen, lähetän yksinkertaisesti kopion omista hyväksyntätunteistani kohteelle. Hän tuntee nyt samoin kuin sinä sopimuksesta ja allekirjoittaa sen. On myös mahdollista estää tietyt ajatukset tai negatiiviset tunteet ja jopa sijoittaa omat vasta-argumenttisi näille ajatuksille suoraan heidän mieleensä. Mitä tulee kohteeseen, se oli hänen oma ideansa ja hän teki sen omasta vapaasta tahdostaan.

Miksi väitellä, kun voit tyrkyttää tahtoasi?

Artikkelin julkaissut newsvine.com

Tiede

Project BLUEBIRD: MKULTRAn edeltäjä

23 maaliskuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Tämä on luku 2 John Marksin kirjasta The Search for the Manchurian Candidate.

CIAn viranomaiset aloittivat alkuvaiheen työn huumeiden ja hypnoosin parissa pian sen jälkeen kun Virasto luotiin vuonna 1947, mutta käyttäytymisen kontrollointiohjelma ei päässyt vauhtiin kunnolla kuin vasta kun Unkarin hallitus aloitti kardinaali Josef Mindszentyn oikeudenkäynnin vuonna 1949. Lasittunut katse silmissään Mindszenty tunnusti maanpetosrikoksen, jota hän ilmeisesti ei kuitenkaan ollut tehnyt. Hän muisti Moskovan puhdistusoikeudenkäynnit vuosina 1937 ja 1938, joissa kommunistipuolueen kovistelija-apparatsikit olivat nöyrästi myöntäneet syyllisyytensä monenmoisiin epätodennäköisiin rikoksiin. Nämä sekä sodanjälkeisten oikeudenkäyntien suma Itä-Euroopan maissa vaikuttivat lavastetuilta, kuumottavilta ja epätodellisilta. CIA-miesten mielestä heidän piti ottaa selkoa siitä miten kommunistit olivat tehneet syytetyistä zombin kaltaisia. Mindszentyn tapauksessa CIA:n turvallisuusmuistio julisti, että ”jokin tuntematon voima” oli kontrolloinut kardinaalia, ja muistio spekuloi, että kommunistiviranomaiset olivat käyttäneet häneen hypnoosia.

Kesällä 1949 Viraston tieteellisen tiedustelun johtaja oli tehnyt erikoismatkan Länsi-Eurooppaan selvittämään enemmän sitä mitä neukut tekivät ja ”soveltamaan erikoiskuulustelumenetelmiä venäläisten käyttämien keinojen arviointiin”. Toisin sanoen, he pelkäsivät sitä, että kommunistit olisivat saattaneet käyttää huumeita ja hypnoosia vankeihin, ja vanhempi CIA-viranomainen käytti tarkalleen samoja keinoja Itä-Euroopan pakolaisiin ja sieltä palautettuihin vankeihin. Palatessaan USA:n, tämä viranomainen suositteli kahta toimintamallia: ensinnäkin, että Virasto harkitsisi pako-operaation kehittämistä vapauttaakseen Mindszentyn; ja toiseksi, että CIA kouluttaisi ja lähettäisi Eurooppaan tiimin, jonka asiantuntemukseen kuuluu ”erikoiset” kuulustelumenetelmät, sellaiset joita hän oli kokeillut Euroopassa.

Kevääseen 1950 mennessä useat muut CIA-haarat harkitsivat hypnoosin käyttöä operaatioissa. Turvallisuusosasto, jonka päätehtävä oli suojella Viraston henkilöstöä ja muita osastoja vihollisen soluttautumiselta, keskitti kaiken toimintansa tähän ja muihin käyttäytymisen aloihin. Turvallisuusjohtaja Sheffield Edwards, entinen armeijan eversti joka vuosikymmen myöhemmin henkilökohtaisesti hoiteli CIA:n ja Mafian yhteisoperaatioita, teki aloitteen ja pyysi koolle kokouksen, jossa kaikki Viraston asiasta kiinnostuneet osapuolet olivat mukana. Hän ehdotti, että turvallisuusosaston alaisuuteen perustettaisiin kuulustelutiimi. Turvallisuus käyttäisi tiimejä tarkistamaan omat agenttinsa ja etsimään loikkarit koko CIA:n henkilöstöstä. Jokainen tiimi koostuisi psykiatrista, hypnoosikoulutuksen saaneesta valheenpaljastusasiantuntijasta sekä teknikosta. Edwards suostui olemaan käyttämättä tiimejä operaatioissa ilman lupaa korkea-arvoisemmalta komitealta. Hän antoi projektille nimeksi BLUEBIRD, koodinimi jolla ei ollut muuta merkitystä kuin se, että tietty henkilö tiesi nimen. Edwards turvaluokitteli ohjelman HUIPPUSALAISEKSI ja painotti poikkeuksellista salailun tarvetta. Huhtikuun 20. päivänä 1950, CIA:n johtaja Roscoe Hillenkoetter hyväksyi BLUEBIRDin ja valtuutti korvamerkitsemättömien rahojen käytön maksamaan kaikkein arkaluonteisimmat asiat. CIA:n käyttäytymisen kontrolliohjelma oli järjestäytynyt byrokraattisesti.

Tieteellisen tiedustelun johtaja otti osaa alkuperäiseen BLUEBIRD-tapaamiseen Sheffield Edwardsin toimistossa, ja hän vakuutti läsnäolijoille että hänen työntekijänsä jatkaisivat yrityksiä kerätä kaikki mahdollinen data ulkomaiden — erityisesti Venäjän — toimista käyttäytymisen alalla. Ei kauaakaan kun hänen edustajansa järjesti auditoinnin Nürnbergin sotaoikeusarkistoon nähdäkseen oliko siellä mitään BLUEBIRDille käyttökelpoista. CIA:n psykologin mukaan, joka kävi läpi saksalaistutkimusta, Virasto ei löytänyt paljoakaan apuja. ”Se oli todellinen kauhutarina, mutta me opimme mihin kaikkeen ihmiset pystyivät”, hän muistelee. ”Oli joitain kipukokeita, mutta ne olivat niin sadismin mädättämiä että niitä ei voinut oikein hyödyntää…. Se miten uhri selvisi tuosta oli erittäin mielenkiintoista.”

Alussa, ainakin, CIA:lla oli yhteistyötä tieteentekijöiden ja kuulustelijoiden kanssa. Tutkijat turvallisuusosastolta (joilla ei ollut mitään erikoista asiantuntemusta, mutta jotka olivat kokeneita poliisityössä) sekä tutkijat tieteellisen tiedustelun puolelta (joilta puuttui kenttäkokemus mutta joilla oli akateeminen koulutus) kävivät yhdessä läpi kaiken avoimen kirjallisuuden ja salaiset raportit. He nopeasti tajusivat, että ainoa tapa rakentaa tehokas puolustus mielenhallintaa vastaan oli ymmärtää sen hyökkäyskäyttömahdollisuuksia. Rajaviiva hyökkäyksen ja puolustuksen välillä — jos sitä koskaan olikaan — pian suttaantui niin että se oli merkityksetön. Lähes kaikki Viraston dokumentit painottivat tavoitteita kuten ”henkilön kontrollointi siihen pisteeseen asti, että hän tekee sen mitä haluamme hänen omaa tahtoaan vastaan ja jopa luonnon peruslakeja, kuten oman hengen säilyttäminen, vastaan”. Eräässä sellaisessa muistiossa Viraston viranomainen kirjoitti hänen pomolleen: ”Jos tämä meinataan salata puolustustutkimukseksi, se on aika hiton läpinäkyvää.”

Kolme kuukautta sen jälkeen, kun johtaja oli hyväksynyt BLUEBIRDin, ensimmäinen tiimi matkusti Japaniin kokeilemaan käyttäytymistekniikoita ihmiskoehenkilöihin — todennäköisesti kaksoisagenteiksi epäiltyihin kohteisiin. Kolme miestä saapui Tokioon heinäkuussa 1950, arviolta kuukausi Korean sodan alkamisen jälkeen. Kenenkään ei tarvinnut erikseen korostaa heidän tehtävänsä tärkeyttä. Turvallisuusosasto käski heidän salata heidän todellisen tarkoituksensa jopa Yhdysvaltain armeijan viranomaisilta, joiden kanssa he työskentelivät Japanissa, käyttäen peitetarinana sitä, että he tekisivät ”intensiivistä valheenpaljastustyötä”. Nihkeässä, lamauttavassa kuumuudessa ja kosteudessa he kokeilivat erilaisia yhdistelmiä lamauttavan amobarbitaalin ja piristävän amfetamiinin sekoitteella neljään eri koehenkilöön, joista kaksi sai myös toista piristettä, myrkyllistä pikrotoksiinia. He kokeilivat myös tuottaa muistinmenetyksen. Tiimi piti kokeita onnistuneina, mutta CIA:n dokumentit matkasta antavat ainoastaan tosi hämärän ylimalkaisen kuvauksen tapahtumista.[1] Sitten lokakuun 1950 aikaan BLUEBIRDin tiimi käytti ”kehittyneitä” tekniikoita 25 koehenkilöön, jotka ilmeisesti olivat Pohjois-Korean sotavankeja.

Tuon vuoden loppuun mennessä turvallisuushenkilö Morse Allen oli nimitetty BLUEBIRD-ohjelman johtoon. Tuohon aikaan 40-vuotias Allen oli käyttänyt suurimman osan urastaan kotimaan kommunistiuhkaa vastaan taisteluun. Hän oli aloittanut 30-luvun alussa, jolloin hän oli liittynyt valtionhallinnon henkilöstöpolitiikkayksikköön (Amerikassa Civil Service Commision) ja perustanut sen ensimmäiset kommunisteja käsittelevät turvallisuustiedostot. (”Hän tietää heidän metodinsa”, kirjoitti CIA-kollega.) Toisen maailmansodan aikaan Allen oli palvellut laivaston tiedustelussa, ensin jahdaten vasemmistolaisia New Yorkissa ja sitten nousten maihin rannikkojääkärien kanssa Okinawalla. Sodan jälkeen hän meni töihin ulkoministeriöön, mutta lähti sieltä heti pois 1940-luvun lopulla, koska hänen mielestään ulkoministeriö valkopesi tiettyjä kommunistitapauksia. Hän meni CIA:n turvallisuusosastolle. Hän oli käytökseltään ja koulutukseltaan epäilyyn taipuvainen mies, eikä Allen ottanut mitään annettuna. Niinkuin kaikki vastatiedustelun tai turvallisuuden työntekijät, hänen tehtävänään oli näyttää miksi asiat eivät olleet niinkuin mitä ne näyttivät olevan. Hän aina ajatteli yhden askeleen eteenpäin ja taaksepäin, puhkoi reikiä pintatodellisuuksiin. Allenilla ei ollut mitään akateemista koulutusta käyttäytymistieteeseen (vaikka hän kävikin lyhyen hypnoosikurssin, aihe joka häntä kiinnosti). Hän piti BLUEBIRD-hommaa sellaisena, joka vaati kommunistien kaikkien mahdollisten menetelmien tutkimista, joita he saattaisivat käyttää Yhdysvaltoja vastaan ja koitti selvittää keinoja niiden ehkäisemiseksi.

CIA oli kouluttanut Morse Allenia eräässä aiheessa, josta tuli CIA:lle tärkeä osa heidän peiteoperaatioitaan varhaisina aikoina: valheenpaljastimen käyttö. Todennäköisesti enemmän kuin mikään muu tiedustelupalvelu maailmassa, Virastolla oli tapana vyöttää omat ulkomaan agenttinsa — ja lopulta myös omat työntekijänsä — ”laatikkoon”. Valheenpaljastin mittaa fysiologisia muutoksia, joita valehtelu saattaisi aiheuttaa — sydämenlyönti, verenpaine, hikoilu ja sensellainen. Se ei koskaan ollut idioottivarma. Vuonna 1949 turvallisuusosasto arvioi, että se toimi onnistuneesti arviolta seitsemässä tapauksessa kahdeksasta, hyvä onnistumisprosentti mutta ei riittävä niille jotka halusivat varmuutta. Psykopaattinen valehtelija, hypnotisoitu henkilö tai erityisen koulutuksen saanut ammattimainen valehtelija voi ”peitota” koneen. Lisäksi valheenpaljastuksen suorittamisen taito ja kysymysten kysyminen määrittää sen miten hyvin laite toimii. ”Hyvä käyttäjä voi saada aikaan loistavia tuloksia valheenpaljastimella ilman edes sen päälle kytkemistä”, väittää eräs CIA:n veteraanityöntekijä. Muut ovat sitä mieltä, lähinnä vähemmän yllättävästi, että sen pääasiallinen arvo on seuloa agentit, joita houkuttelee loikkaaminen tai salaisuuksien paljastaminen. Koneen voima — todellinen ja kuviteltu — paljastaa epärehellisyys ja epäuskollisuus voi olla häiritsevä tekijä. [2] Siitä huolimatta valheenpaljastin ei voi pakottaa totuuteen. Niinkuin Pinokkion nenä, se ainoastaan vihjaa valehtelusta. Lisäksi kone vaatii tarpeeksi fyysistä kontrollia kohteesta, kun hänet pitää vyöttää penkkiin. Vuosien ajan CIA yritti päästä yli tästä rajoitteesta kehittämällä ”supervalheenpaljastinta”, jota voitaisiin käyttää etäältä tai salassa penkkiin piilotettuna. Tällä alalla, niinkuin monilla muillakin, mikään käyttäytymisen kontrollitapa ei ole liian älyvapaa jottei sitä voisi pohtia käyttävänsä, ja Viraston tieteentekijät edistyivätkin tällä alalla.

Joulukuussa 1950 Morse Allen sanoi pomolleen Paul Gaynorille, eläköityneelle prikaatinkenraalille, jolla oli pitkä historia vastatiedustelussa ja kuulustelussa, että hän oli kuullut kokeista ”sähkölammas”-koneella richmondilaisessa sairaalassa Virginiassa. Sellainen keksintö vetosi Alleniin, koska oletettavasti se sai ihmiset nukkumaan ilman, että aiheutettiin shokkia tai kouristelua. BLUEBIRDin tiimi oli käyttänyt huumeita saattamaan kohteet sellaiseen tilaan, joka mahdollistaisi hypnoottisen transsin, ja Allen toivoi että kone mahdollistaisi käyttäjän saattaa kohteet syväuneen ilman, että tarvitsisi turvautua kemikaaleihin. Teoriassa ainoa mitä käyttäjän piti tehdä oli kiinnittää elektrodit kohteen ohimoille ja antaa koneen tehdä loput. Se maksoi arviolta $250 ja se oli kaksi kertaa niin suuri kuin pöytämallinen sanelukone. ”Vaikka sen käyttö ei ollutkaan mahdollista omiin työntekijöihin, johtuen siitä että aivovaurion mahdollisuus oli ainakin teoreettinen”, Morse Allen kirjoitti, ”se olisi mahdollisesti arvokas tietyillä alueilla, joissa sotavankeja tai Viraston kohteita kuulusteltiin”. Kone ei koskaan toiminut tarpeeksi hyvin, että se olisi otettu CIA:lla koekäyttöön.

Vuoden 1951 lopulla Allen puhui kuuluisalle psykiatrille (jonka nimi, niinkuin monet muut, CIA on pyyhkinyt julkistetuista dokumenteista) karmivista mutta käyttökelpoisista tekniikoista. Tämä psykiatri, joka selvästi oli Viraston konsultti, raportoi että sähköshokkihoitoa voitaisiin käyttää tuottamaan eri pituisia muistinmenetysjaksoja ja että hän oli kyennyt saamaan informaatiota potilailta, kun he heräsivät pökerryksistä, heti shokkihoidon jälkeen. Hän myös raportoi, että Reiterin sähköshokkikone tuotti ”tuskallista kipua”, joka voisi olla tehokas ”kolmannen asteen menetelmä”, jolla saada kohteet puhumaan, vaikka kone ei ollutkaan käyttökelpoinen hoitomenetelmänä. Morse Allen kysyi oliko psykiatri koskaan hyödyntänyt ”pökkeröistä” aikaa normaalin sähköshokin jälkeen potilaan haltuunottamiseksi hypnoosilla. Hän vastasi ei, mutta että hän yrittäisi lähitulevaisuudessa sitä ja raportoisi Virastolle. Psykiatri myös mainitsi, että pitkittynyt sähköshokkihoito voisi asteittain tehdä kohteesta ”kasvin” ja että ei olisi mahdollista selvittää oliko hoitoja annettu ellei kohteelle tehtäisi EEG-testiä kahden viikon sisään hoidoista. Tämän informaation paljastaneen muistion lopussa Allen huomautti, että kannettava, paristokäyttöinen sähköshokkikone oli tullut markkinoille.

Pian Morse Allenin raportin jälkeen tieteellisen tiedustelun osasto suositteli, että sama psykiatri saisi sata tuhatta dollaria tutkimusvaroja ”sähköshokki- ja hypnoositekniikoiden kehitykseen”. Vaikka Allen piti tätä aihetta tavoittelemisen arvoisena, hänellä oli joitain epäilyksiä shokkihoitojen sovelluskohteista: ”Sähköshokkihoitojen käyttöä koskevat vasta-argumentit pätisivät jos lopputuloksena syntyisi ’kasvi’. [Minä] uskon että nämä tekniikat tulisi jättää pois käytöstä paitsi kaikkein vakavimmissa hätätapauksissa, ja eristyksen ja/tai alueelta poistamisen avulla suoritettu neutralisaatio olisi paljon asianmukaisempaa ja varmasti turvallisempaa.”

Vuonna 1952 tieteellisen tiedustelun osasto ehdotti, että yksityiselle tohtorille annettaisiin toiset sata tuhatta dollaria BLUEBIRDiin liittyvien ”neurokirurgisten tekniikoiden” kehittämiseen — oletettavasti lobotomiaan liittyviin tekniikoihin. [3] Samalla tavoin turvallisuusosasto oli suunnitellut käyttävänsä ulkopuolisia konsultteja selvittämään sellaisia keinoja kuten ultraääni, värähtelyt, iskut, korkea ja kevyt paine, erilaisten kaasujen käyttö ilmatiiviissä tiloissa, ruokavalioiden muutokset, kofeiini, väsymys, säteily, lämpö ja kylmä, sekä valaistuksen muuttaminen. Viraston viranomaiset tarkastelivat kaikkia näitä ja monia muitakin. Joitain näistä tutkittiin intensiivisesti; toisista he pelkästään puhuivat konsulttien kanssa.

BLUEBIRDin mielenhallintaohjelma sai alkunsa, kun Stalin oli vielä elossa, kun Hitlerin muisto oli vielä tuore ja globaalin ydinsodan pelote oli vasta uppoamassa kansan tietoisuuteen. Neuvostoliitto oli alistanut suurimman osan Itä-Eurooppaa ja kommunistipuolue oli ottanut haltuun kaikkein väkirikkaimman maan, Kiinan. Koreassa oli syttynyt sota ja senaattori Joseph McCarthyn kommunisminvastainen ristiretki oli nousussa Yhdysvalloissa. Sekä ulkomaan että kotimaan politiikka oli täynnä pelkoa ja jopa aivan suoraa paranoiaa.

Amerikan viranomaiset osoittivat kylmän sodan ilmapiiriä ja käyttivät sitä tekosyynä rikoksille ja ylilyönneille silloin ja sen jälkeenkin. Eräs toistuva litania kansallisen turvallisuuden tutkimuksissa oli paljastuneiden viranomaisten todistukset, joissa puhuttiin kylmän sodan hysteriasta, jolla oikeutettiin teot joita tämä muuten ei olisi voinut puolustella. Kylmän sodan käsitykset eivät olleet moraalinen tai juridinen suoja sellaisille teoille, mutta ne auttoivat selittämään niitä. Jopa silloinkin kun käsitykset eivät olleet kauhean perusteltuja, ne olivat yhtä kaikki todellisia mukanaolleille ihmisille.

Se oli myös aikaa, jolloin Yhdysvallat oli saavuttanut maailmassa uuden ylemmyyden tason. Toisen maailmansodan jälkeen Amerikan viranomaisilla oli sellaista valtaa josta diplomaatit usein uneksivat. He solmivat uusia liittoja, tuli uusia johtajia ja jopa kokonaisia kansakuntia perustettiin heidän tarkoitusperiään seuraamaan. He antoivat aseita, tekivät palveluksia ja auttoivat monia valtioita. Tämän seurauksena Amerikan viranomaiset saivat huomiota, heitä kunnioitettiin ja hyysättiin minne he menivätkin — niinkuin ei koskaan aikaisemmin. Heidän uudenlainen tärkeyden tuntonsa ja kylmän sodan pelko teki heistä usein vaarallisen yhdistelmän — ja ihmisluonteessa on sellainen fakta, että kun joku sekä voimainsa tunnossa pullistelee että on peloissaan, sellaisen perään tulee katsoa tarkkaan.

Vuoden 1947 National Security Act loi sekä CIA:n että National Security Councilin — eli siis koko kylmän sodan komentorakenteen. Sodan aikaiset OSS-johtajat kuten William Donovan ja Allen Dulles lobbasivat pää märkänä lain puolesta. Viranomaiset uudessa komentorakenteessa pian laittoivat hommiin pelkonsa ja suurudenhulluutensa. He reagoivat havaittuihin uhkiin, he ottivat käyttöön keinoja kaihtamattoman ja sodankaltaisen asenteen kaikkia kohtaan, jotka pitivät heitä vihollisena — erityisesti Neuvostoliittoa. He ottivat asiakseen taistella kommunismia vastaan ja kaikkea sitä mikä saattaisi johtaa kommunismiin ympäri maailman. Muutamat kansalaiset olivat eri mieltä heidän kanssaan; he ilmaisivat useimpien tuonaikaisten amerikkalaisten tuntoja, mutta kansallisen turvallisuuden viranomaiset edelleen mieluiten toimivat salassa. Salainen tutkimuskomissio entisen presidentti Hooverin alaisuudessa kuvasi heidän salasotaan pyrkivää eetosta:

Nyt on selvää, että vastassamme on leppymätön vihollinen, jonka vannoutunut tavoite on maailmanvalta millä tahansa keinoin ja millä tahansa hinnalla. Siinä pelissä ei ole mitään sääntöjä. Siispä amerikkalaisten pitkäaikainen ”reilun pelin” käsitys tulee määritellä uusiksi. Meidän tulee kehittää tehokkaita vakoilu- ja vastavakoilupalveluja ja meidän tulee opetella horjuttamaan, sabotoimaan ja tuhoamaan vihollisemme selvemmin, hienovaraisemmin ja tehokkaammin kuin meitä vastaan käytetyt keinot ovat.

CIA-miehet ottivat tämän homman kovin vakavasti. ”Mielestämme me olimme kommunisminvastaisen ristiretken eturintaman puolustuslinja”, muistelee Harry Rositzke, Viraston neuvostodivisioonan varhainen johtaja. ”Silloin oli selvä ja kiivas tunto tehtävästä — tunto siitä miten suuri työ se oli.” Michael Burke, joka toimi CIA:n salaoperaatioiden johtajana Saksassa ennen siirtymistä New York Yankeesin ja Madison Square Gardenin johtoon, on samaa mieltä: ”Se oli naulitsevaa… Sitä oli vain täysin jonkin pauloissa, joka on sittemmin muuttunut niin väärinymmärretyksi, mutta kylmän sodan päivinä se oli todellinen asia, ja sadat tuhannet neuvostosotilaat, tankit ja lentokoneet odottelivat Itä-Saksan rajalla, ne kykenivät liikkumaan Englannin kanaalille 48 tunnissa.” Hugh Cunningham, Viraston viranomainen, joka jatkoi hommissa vuosia, muistelee että selviytyminen itsessään oli uhattuna, ”Sinut koitettiin saada tuntemaan, että koko maa oli tuhoutumassa ja meidän piti tehdä kaikkemme sen pelastamiseksi.”

BLUEBIRD ja CIA:n myöhemmät mielenhallintaohjelmat saivat alkunsa sellaisesta levottomuudesta. CIA:lta vaadittiin myös kaikkien mahdollisten vihollisten menetelmien ja aikeiden opiskelua. ”Jos CIA ei olisi yrittänyt selvittää mitä venäläiset tekivät mieltä muuttavilla huumeilla 1950-luvun alussa, mielestäni silloisen johtajan olisi pitänyt saada potkut”, sanoo Ray Cline, entinen Viraston apulaisjohtaja.

Korkeat Viraston viranomaiset kokivat, että heidän tuli selvittää mitä venäläiset halusivat. Siitä huolimatta huolellinen tuon aikaisten CIA-dokumenttien tutkiminen kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin kertoo, että jos venäläiset saivat läpimurtoja käyttäytymisen kontrollin alalla — jota he todellakaan eivät itse olleet kehitelleet — CIA:lta puuttui tiedustelutietoa tuon osoittamiseksi. Esimerkkinä, vuoden 1952 turvallisuusdokumentti, jolla selvästi oli jotain hampaankolossa tieteellisen tiedustelun osaston kanssa, sanoi Neuvostoliiton ohjelmista kerättyä dataa ”äärimmäisen heikoksi”. Kirjoittaja huomasi, että Viraston informaatio perustui ”toisen tai kolmannen käden huhuihin, vahvistamattomiin väitteisiin ja epäfaktoihin.”[4] Ilmeisesti Mindszentyn oikeudenkäynnistä heränneet pelot ja fantasiat sekä senjälkeinen Korean sodan ”aivopesun” aiheuttama yleinen suuttumus olivat peittäneet faktat. CIA:n ”mielenhallinta-aukon” käsite oli yhtä paljon myytti kuin myöhemmät pommittaja- ja ohjus”aukot”. Jokatapauksessa, mielenhallinta otti tuulta alleen.

Niin uniikki ja pelottava kuin kylmä sota olikin, se ei saanut valtion leipiin työskenteleviä ihmisiä reagoimaan eri tavalla toisiinsa tai valtaan verrattuna muihin Amerikan historian aikakausiin. Byrokraattinen vääntö jatkui käyttäytymiskontrolliohjelman kaikkein kylmäävimpinäkin vuosina. Oli sama miten hädissään CIA:n viranomaiset olivat Venäjän uhasta, silti he väänsivät peistä omiensa kesken Viraston hallinnasta ja rahoituksesta. Vuosina 1950-1952 vastuu mielenhallinnasta siirtyi turvallisuusosastolta tieteellisen tiedustelun osastolle ja sitten takaisin. Tässä prosessissa BLUEBIRD sai uuden nimen ARTICHOKE. Byrokraattiset väännöt jäivät tasapeleiksi, ulkopuolisten hämmennykseksi; ja kuitenkin omnet kriittisistä käänteistä käyttäytymistutkimuksessa syntyivät käytännössä viranomaisten byrokraattisesta väännöstä. Turvallisuusosasto oli täynnä pragmaatikkoja, jotka ahdistuivat kommunistien (ja homoseksuaalien) siivilöinnistä jokapuolelta. He uskoivat, että tieteellisen tiedustelun intellektuaalit olivat epäonnistuneet kehittämään ”yhtään uutta, käyttökelpoista paperia, ehdotusta, lääkettä, instrumenttia, henkilön nimeä jne. jne. jne.”, niinkuin eräs dokumentti asian ilmaisi. Oppineet herrasmiehet tieteellisen tiedustelun puolella kokivat, että entiset poliisit, sotilaat ja tutkijat turvallisuuspuolella olivat olivat teknisesti osaamattomia hoitelemaan niin suurenmoista tehtävää kuin ihmismielen hallitseminen.

”Toimivaltakonflikti oli jatkuvaa tällä alalla”, senaatin komitea ilmoitti vuonna 1976. Vuoden 1952 raportti CIA:n lääkintätoimen johdolle (joka itse oli mukana tappeluissa) veti karkeamman johtopäätöksen: ”Eri Viraston sisäisten osastojen väliltä puuttuu ilmiselvästi yhteistyöhalukkuutta, jota pahentaa pikkumaiset kateudet ja henkilökohtaiset erot, jotka johtavat Viraston edistämisen ja toiminnan parantamisen taantumuksellisuuteen.” Kun turvallisuusosasto otti ARTICHOKEn takaisin tieteelliseltä tiedustelulta vuonna 1952, voitto kesti vain kaksi ja puoli vuotta ennenkuin suurin osa käyttäytymistyöstä meni jälleen erään CIA-osaston alaisuuteen, joka oli täynnä kenttäkokemusta omaavia tohtoreita — tekninen henkilöstö (Technical Services Staff, TSS). [5]

Byrokraattinen sodankäynti CIA:n ulkopuolella oli myös valloillaan, vaikkakin oli vitteitä virastojen välisestä yhteistyöstä. Huhtikuussa 1951 CIA-johtaja hyväksyi yhteistyön maavoimien, laivaston ja ilmavoimien tiedustelun kanssa välttääkseen päällekkäin tehtävän työn. Maavoimat ja laivasto molemmat etsivät totuusseerumeita, kun taas ilmavoimien päähuoli oli kuulustelutekniikat, joita sovellettaisiin maahansyöksyneisiin pilotteihin. Kunkin asevoimain haaran edustajat ottivat osaa toistuviin tapaamisiin puhuakseen ARTICHOKEn asioista. Virasto kutsui mukaan myös FBI:n, mutta J. Edgar Hooverin miehet pysyivät poissa.

Lyhyen yhteistyöperiodin aikana armeija ja CIA vaihtoivat myös informaatiota Britannian ja Kanadan valtioiden kanssa. Ensimmäinen sessio oli kesäkuussa 1951, jossa Britannian edustaja ilmoitti heti suoraan, että kuulustelutoiminnassa ei ole tapahtunut mitään uutta kehitystä Inkvisition jälkeen, ja että arvokkaiden tulosten selvittäminen tutkimalla oli toivotonta. Hän halusi keskittyä propagandaan ja poliittiseen sodankäyntiin, kun he sovelsivat sitä sellaisiin uhkiin kuten kommunistien tunkeutuminen työväenliikkeeseen. CIA:n pöytäkirjasta käy ilmi, että skeptinen englantilainen lopulta suostui pitämään käyttäytymistutkimusta tärkeänä, mutta tämän sananvaihdon rehellisyydestä on omat epäilykset. Pöytäkirjasta käy ilmi myös konsensus, jonka mukaan ”ei ole pätevää näyttöä” siitä, että länsimaat tai Neuvostoliitto olisivat kumpikaan tehneet minkäänlaista ”vallankumouksellista edistystä” tällä alalla. Pöytäkirja kuvaa Neuvostoliiton menetelmiä ”poikkeuksellisen samankaltaisiksi… iänkaikkisen vanhoiksi menetelmiksi”. Yhtä kaikki, kolmen maan edustajat sopivat jatkavansa tutkimuksia käyttäytymisen kontrollimenetelmistä, johtuen niiden tärkeydestä ”kylmän sodan operaatioille”. Se miten paljon Britannia ja Kanada jatkoivat tätä ei ole määritettävissä. CIA ei lopettanut ennenkuin vasta 1970-luvulla.

Byrokraattinen konflikti ei ollut ainoa valtion arkielämän aspekti, joka jatkui koko kylmän sodan ajan. Viranomaiset pitivät yllä myös tietoisuutta heidän päätöstensä eettisistä ja juridisista aspekteista. Usein he kävivät rationalisoivat vääristellen asioita ja suojasivat itseään näiltä, mutta ainakin he tunnistivat ja pysähtyivät pohtimaan eettisiä rajoja ennen niiden yli hyppäämistä. Olisi epäreilua sanoa, että kaikki moraalinen tietoisuus olisi kadonnut savuna ilmaan. Viranomaiset kärvistelivät tekojensa seuraamuksista, ja iso osa käyttäytymisen kontrollointiin liittyvästä paperisodasta käsitteli niiden synnyttämää moraalista konfliktia.

Turvallisuusosasto juuri ja juuri kykeni rekrytoimaan tiimin psykiatreja ajallaan ennen ensimmäistä Japanin tehtävää, ja vuosien ajan Viraston agenteilla oli vaikeuksia löytää pätevää lääketieteellistä osaamista projektiin. Spekulaatiot siitä miksi näin oli ovat luettavissa eräässä muistiossa, jossa Virasto listasi sellaisia syitä kuten CIA:n suhteellisen matalat lääkärinpalkat sekä ARTICHOKEn kapea ammatillinen soveltuvuusala, ja lisäsi että kandidaatin ”etiikka saattaa olla sellainen, että häntä ei kiinnosta tehdä yhteistyötä oman projektimme eräiden vallakumouksellisempien vaiheiden kanssa.” Tämä pohdinta muuttui todeksi Viraston rekrytoinneissa. Osaajia etsittäessä toinen CIA:n muistio esitti miksi eräs lääkäri vaikutti sopivalta: ”hänen etiikkansa on sellainen, että hän suostuisi täysin yhteistyöhön missä tahansa vaiheessa ohjelmaamme, huolimatta siitä miten vallankumouksellinen se saattaisi olla.”

Asia oli vieläkin ongelmallisempi kun yritettiin löytää koekaniineja mielenhallintakokeisiin. ”Suurin tämän hetken ongelmamme”, luki CIA-muistiossa, ”on löytää sopivia koehenkilöitä.” ARTICHOKEn miehet pitivät kätevimpänä lähteenä kansainvälisen vakoojavaihdon ajelehtivaa hylkytavaraa: ”kyseenalaisen lojaalit henkilöy, joiden epäillään olevan agentteja tai istutteita, henkilöt joilla tiedetään olevan syitä petkuttaa jne.”, eräs Viraston dokumentti kuvaa. ARTICHOKEn viranomaiset pitivät näitä henkilöitä ”uniikkina tutkimusmateriaalina”, joilta saatettiin kaivaa merkityksellisiä salaisuuksia kokeiden edistyessä.

On reilua sanoa, että CIA-työntekijät tuppasivat arvostamaan vähemmän näiden koehenkilöiden elämiä kuin mitä he arvostivat amerikkalaisten yliopisto-opiskelijoiden elämää, joilla tehtiin alkuvaiheen hyväntahtoisempia kokeita. He räätälöivät koehenkilöt vastaamaan kokeen eettistä herkkyyttä. ARTICHOKE-tiimissä työskennellyt psykiatri painotti, että kukaan Virastosta ei halunnut koehenkilöitä satutettavan. Ja kuitenkin hän ja hänen kollegansa olivat halukkaita kohtelemaan kyseenalaisia loikkareita ja agentteja tavoilla, jotka olisivat sekä ammatillisesti epäeettisiä USA:ssa, mutta myös syytteisiin johtavia rikoksia. Nämä koehenkilöt olivat, jos nyt ei suoraan hukkaan heitettävissä, niin ainakaan heitä ei ihmisolentoina arvostettu kovinkaan korkealle. Niinkuin CIA-psykologi sanoi, joka työskenteli käyttäytymisen kontrollointiohjelmassa vuosikymmenen ajan, ”Sitä ei antanut kauhean paljon ihmisoikeuksia henkilöille, jotka olivat maanpettureita tai jotka aktiivisesti toimivat meidän tuhoamisen hyväksi.” Toinen CIA:n entinen psykologi havainnoi, että CIA-työntekijöillä ei ollut ”universaalin ihmiskunnan käsitettä” ja näin he olivat valmiita tekemään mitä tahansa ulkomaalaisille, kaikkea sellaista mitä he eivät olleet halunneet tehdä amerikkalaisille. ”Se oli jäykän patrioottinen visio”, hän sanoo.

ARTICHOKEn viranomaiset eivät koskaan näyttäneet kykenevän löytämään tarpeeksi koehenkilöitä. Ammattityöntekijät — erityisesti traditionalistit — olivat vastahakoisia paljastamaan agentteja turvallisuusmiehille, jotka kokeilivat todistamattomilla menetelmillä. Kenttämiehet eivät erityisesti halunneet ulkopuolisia, kuten ARTICHOKEn porukkaa, sekaantuvan heidän toimintaansa. Vakoiluhommissa agentit ovat arvokasta omaisuutta, ja työntekijät tuppaavat olemaan suojelevaisia. Näin ARTICHOKEn tiimit saivat salaisen alamaailman pohjasakkaa.

Vääjäämättömästi ARTICHOKEn miehet loikkasivat eettisten rajaviivojen yli. Morse Allen uskoi, että heille tietoisen myöntymyksensä antaneiden vapaaehtoisten käyttö kokeissa ei näyttänyt toteen juurikaan mitään. Vaivaa luonnollisesti käyttäytyäkseen nähneet vapaaehtoiset edelleen tiesivät, että he leikkivät uskomusleikkejä. Tietoisesti tai alitajuisesti he ymmärsivät, että mikään ei antaisi heidän tulla vahingoitetuksi. Allenin mielestä ainoastaan kokeilemalla koehenkilöillä ”miten paljon tässä oli pelissä (ehkäpä elämä tai kuolema)”, niinkuin hän kirjoitti, voisi hän saada luotettavia tuloksia, jotka olivat operaatiotyöntekijöille relevantteja. Dokumenteissa ja keskusteluissa Allen ja hänen kollegansa kutsuivat sellaisia realistisia kokeita ”lopullisiksi kokeiksi” — lopullisiksi siinä mielessä, että koe suoritettaisiin loppuun saakka. Se ei päättyisi kun koehenkilöstä tuntuisi siltä tai kun häntä tai hänen hyväänsä vahingoitettaisiin. Koehenkilöllä ei ollut mitään ideaa siitä, että hän koskaan olisi ollut edes osana koetta.

Jokaisessa käyttäytymisen kontrolloinnin kenttäkokeessa akateeminen tutkija vei työn vain tiettyyn pisteeseen asti. Morse Allenin perspektiivistä jonkun oli sitten vietävä koe loppuun asti selvittääkseen miten hyvin tekniikka toimi oikeassa maailmassa: miten huumeet vaikuttivat pahaa-aavistamattomiin koehenkilöihin, miten massiivinen sähköshokki vaikutti muistiin, miten pitkitetty aistideprivaatio häiritsi mieltä. Määritelmän mukaan lopulliset kokeet menivät perinteisistä etiikan ja lain rajoista yli. Äärimmäiset lopulliset kokeet aiheuttivat kuolemaa, mutta ARTICHOKEn lähteet sanoivat, että sellaiset olivat kiellettyjä.

CIA:n uratyöntekijöille näiden rajojen ylittäminen kansallisen turvallisuuden nimissä muuttui osaksi työtä, vaikkakin yksittäiset työntekijät yleensä vetivät henkilökohtaisia rajoja joita he eivät ylittäisi. Useimmat akateemikot eivät halunneet olla missään tekemisissä tässä vaiheessa — eivätkä Viraston agentit aina halunneet näitä ulkopuolisia ympärilleen. Jos akateemikot ja lääkärikonsultit otettiin mukaan terminaalivaiheeseen, he tekivät töitä yleensä toisella mantereella, salassa. Kuten Cornellin lääkiksen kuuluisa neurologi Harold Wolff selitti CIA:lle esittämässään tutkimussuunnitelmassa, kun joku kokeista liittyi koehenkilön vahingoittamiseen, ”Me odotamme Viraston tuovan saataville sopivia koehenkilöitä ja asianmukaisen paikan jossa tarpeelliset kokeet voidaan suorittaa.” Jos joku ammattilainen jää kiinni tällaisten asioiden tekemisestä, joita Virasto sponsoroi — koehenkilöiden vankina pitämisestä, heidän huumaamisesta lääkkeillä — hänet mahdollisesti olisi pidätetty kidnappaamisesta tai törkeästä pahoinpitelystä. Varmasti sellainen tutkija olisi joutunut häpeään kollegoiden keskuudessa. Kuitenkin saman kokeen toteuttaminen CIA:n lipun alla oli mahdollista, hänen ei tarvinnut miettiä lakia. Hänen kollegansa eivät voineet syyttää häntä virallisesti, koska heillä ei ollut hajuakaan mitä hän teki. Ja hän voisi olla ylpeä maansa auttamisesta.

Ilman että ollaan paikalla henkilökohtaisesti, kukaan ei tiedä tarkalleen miltä se on tuntunut ottaa osaa terminaalikokeeseen. Jokatapauksessa, koehenkilö todennäköisesti ei muistele hyvällä kokemusta. Kun tutkijat joskus muistuttivat Alphonse and Gastonia, he ottivat itsensä ja työnsä erittäin vakavasti. Nyt he ovat joko kuolleita, tai omista syistään eivät halua puhua kokeista. Ainoastaan seuraavassa tapauksessa olen kyennyt parsimaan kasaan mitään mikä muistuttaa ensikäden todistusta terminaalikokeesta, ja tämä on varsin mietoa verrattuna muihin ARTICHOKEn tyyppien suunnitelmiin.

Huomioita

CIA:n ARTICHOKE-ohjelman alkuperä ja kertomukset varhaisista kokeista tulivat seuraavista Viraston dokumenteista #192, 15. tammikuuta 1953; #3, 17. toukokuuta 1949; A/B, I,8/1, 24. helmikuuta 1949; helmikuun 10. 1951 muistio erikoiskuulusteluista (ei dokumenttinumeroa); A/B, II, 30/2, 28. syyskuuta 1949; #5, 15. elokuuta 1949; #8, 27. syyskuuta 1949; #6, 23. elokuuta 1949; #13, 5. huhtikuuta 1950; #18, 9. toukokuuta 1950; #142 (kirjeenvaihto), 19. toukokuuta 1952; #124, 25. tammikuuta 1952; A/B, IV, 23/32, 3. maaliskuuta 1952; #23, 21. kesäkuuta 1950; #10, 27. helmikuuta 1950; #37, 27. lokakuuta 1950; A/B, I, 39/1, 12. joulukuuta 1950; A/B, II, 2/2, 5. maaliskuuta 1952; A/B, II, 2/1, 15. helmikuuta 1952; A/B, V, 134/3, 3. joulukuuta 1951; A/B, I, 38/5, 1. kesäkuuta 1951; and #400, ei päivämäärää, ”Specific Cases of Overseas Testing and Applications of Behavioral Drugs.”

Voit etsiä dokumentteja osoitteessa https://www.cia.gov/readingroom/search/site

Dokumenttien lisäksi oli haastatteluja seuraavilta henkilöiltä: Ray Cline, Harry Rositzke, Michael Burke, Hugh Cunningham sekä useat muut ex-CIA työntekijät, jotka haluavat pysyä anonyymeina. Churchin komitean loppuraportti The Final Report of the Select Committee to Study Governmental Operations with Respect to Intelligence taustoittaa asiaa.

Terminaalikokeista puhuvia dokumentteja ovat mm. #A/B, II, 10/57; #A/B, II, 10/58, 31. elokuuta 1954; #A/B, II, 10/ 17, 27. syyskuuta 1954; and #A/B, I, 76/4, 21. maaliskuuta 1955.

Alaviitteet

1. Paremmin dokumentoitu huumeterapia- ja huumehypnoositapaus löytyy luvusta 3.
2. Vaikka tavallinen CIA:n rivityöntekijöiden valheenpaljastus ilmeisesti ei koskaan paljastanutkaan riviagenttien joukkoon soluttautumisia, se melkein varmuudella vaikutti pelotteena niille, jotka olivat kaappihomoja tai ajattelivat laittaa suuria summia rahaa mustiin laukkuihin.
3. Sitä rahoittiko Virasto lopulta tätä tai yllämainittua sähköshokkiprojektia ei voida määritää dokumenteista.
4. CIA kieltäytyi antamasta briiffausta tai lisämateriaalia kun pyysin heiltä lisää taustatietoa Neuvostoliiton käyttäytymisen muokkausohjelmista.
5. Tätä Viraston osastoa, jonka harteilla oli tarjota tueksi kojeita, naamioita, salakirjoitusta ja aseita, on usein nimitetty sen historian aikana teknisten palvelujen divisioonaksi sekä teknisten palvelujen osastoksi ja TSS:ksi.

Tiede

Voiko satelliitti lukea ajatuksiasi, osa 3

18 maaliskuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Tämä on kolmas artikkeli sarjassamme satelliitin ajatuksenlukukyvystä. Artikkelin muut osat löytyvät täältä.

Parissa edellisessä artikkelissa aloitin analyysin selvittääkseni, onko tieteellisesti mahdollista, että satelliitti voi lukea ajatuksia. Pystyin joidenkin suuntaa-antavien lukujen avulla osoittamaan, että aivojen heikkoja radiolähetyksiä voitaisiin havaita kiertorataetäisyyksillä ja että signaalinkäsittelyn arkkitehtuurin perusrakenne on selvillä. Tässä artikkelissa palaamme analyysiimme ihmisaivojen radiolähetysten havaittavuudesta ja saamme joitakin tarkennettuja lukuja.

Toivottavasti tämän artikkelin loppuun mennessä meillä on joukko maagisia arvoja, jotka teknisten standardiemme on täytettävä, jotta tämä järjestelmä olisi todellisuutta. Huomaa, että kun tulemme käsittelemään signaalin trilaterointia kohteeseen liittyvien taajuuksien tunnistamiseksi, tätä vaihetta tarvitaan vain, jos haluat suorittaa automaattisen taajuushankinnan kiertorataetäisyyksillä. Toisin sanoen oikotie olisi pysähtyä pakettiautolla kohteen viereen ja suorittaa taajuuden hankinta lähietäisyydeltä.

Ensimmäisessä artikkelissa osoitimme, että keho todellakin tuottaa signaaleja ELF/SLF/ULF-kaistoilla. Ainoa mahdollinen lähde on neuronien laukeaminen, riippumatta niiden toiminnasta. Kävi ilmi, että tämä on jo tiedossa, sillä Defense Technical Information Center (DTIC) siteeraa DoD:lle seuraavaa tietoa (huom. 19. elokuuta 1977):

Kirjoittaja käsittelee Koganin laskelmia tiedonsiirrosta. Vaikka hän huomauttaa, että laskelmia ei pidä pitää todisteena telepaattisten signaalien magneettisen luonteen paikkansapitävyydestä eikä telepatian olemassaolosta, hän ehdottaa, että jos telepatiaa on olemassa ja jos se tapahtuu radioaaltojen avulla, niin silloin pitäisi etsiä aallonpituusalueelta 300-1000 km.

Katsoin parhaaksi vähentää tiedonsiirron lähteen hermosolujen tasolle. Jos kaikki, mitä teemme, on signaalin läsnäolon määrittäminen tietyllä taajuudella, datan määrä on melko pieni, jos se esitetään binäärinä. Luvut ovat seuraavat:

100 000 neuronille
100 000 bittiä
12 500 tavua
12.20703125 kilotavua
0.011920928955078125 megatavua

100 000 000 neuronille:
100 000 000 bittiä
12 500 000 tavua
12,207.03 kilotavua
11.92 megatavua

Tietoasteikon alapäässä se tarkoittaa noin 10 tuhatta kohdetta gigabitin läpäisykyvyllä. Mikä tahansa satelliitti vaatisi tietysti dynaamisen suodattimen, joka toimittaisi vain kohdetietoja.

Yritin etsiä parempia lukuja neuronin tehosta. Paras löytämäni malli perustui kalmarin neuroneihin, jotka oli suunniteltu jäljittelemään Hodgkinin Huxleyn neuronia. Kun otetaan huomioon sen rooli lääketieteellisenä mallina, sen pitäisi olla melko tarkka. Korvaamalla aikaisemman arvomme keskimääräisestä tehosta kuutiosenttimetriä kohti laskemme nyt uudelleen tehotiheyden. Tällä kertaa saamme yksittäisen neuronin tehotiheyden lähteessä:

0.003 V x 0.00000693 A = 0.00000002079 wattia

Seuraavaksi lasketaan tehotiheys 500 kilometrin kiertorataetäisyydellä. Tämä antaa meille ensimmäisen maagisen luvun, jonka teknisten standardiemme on täytettävä, eli kyvyn havaita tämä tehotiheys. Laskemme myös signaalin desibeliwatit tällä etäisyydellä:

Neuroni 500 kilometrin päässä
PDs = 0.00000002079
PDr = 6.6176625337610080612701868810291e-21
dBW = -201.7929538336266467100376834869

Jotta voisimme luoda 10m^3:n laatikon kohteen ympärille, meidän on tiedettävä tehotiheys, joka aiheutuu 10 metrin siirtymästä signaalin sijainnissa. Seuraavassa laskelmassa esitetään havainnollistamistarkoituksessa sekä tehotiheys että desibeliwattimäärä 10 m kauempana kuin edellä esitetyssä laskelmassa:

Neuroni 500.01 kilometrin päässä
PDs = 0.00000002079
PDr = 6.617397835200640901553868365673e-21
dBW = -201.79312754968225324518067477465

Tästä päästään toiseen ja luultavasti tärkeimpään lukuun, vastaanottimen herkkyyteen desibeliwatteina. Tämä luku edustaa toleranssia, joka tarvitaan 10 metrin laatikon säilyttämiseksi kohteen ympärillä koko ajan 500 kilometrin kiertoetäisyydellä.

dBW = 0.00017371605560653514299128770107489

Tämän tarkkuustason saavuttamiseksi kaikki virhelähteet, elektroniikasta etenemiseen, eivät saa ylittää tätä toleranssia merkittävän ajanjakson aikana. On tärkeää huomata, että vaikka nämä luvut ovatkin vielä karkeat, tämän herkkyystason saavuttaminen riittää, jotta järjestelmä toimii. Ainoa todellinen kysymys on tekniikka, ei se, voidaanko se tehdä.

Kuvitelkaa, mitä voisin tehdä puolustusbudjetilla ja avaruusohjelmalla. Kuvitelkaa nyt, mitä puolustusbudjetilla ja avaruusohjelmalla on jo tehty.

Artikkelin julkaissut newsvine.com

Tiede

Voiko satelliitti lukea ajatuksiasi, osa 2

9 maaliskuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Tämä on toinen artikkeli sarjassamme satelliitin ajatuksenlukukyvystä. Artikkelin muut osat löytyvät täältä.

Tämän sarjan aiempi artikkeli aiheutti melkoisen kohun internetissä. Artikkeli on herättänyt huomiota kaikkialla maailmassa aina laillisista hulluista eri puolustusministeriöiden käyttämiin klassisiin eksyttämistaktiikoihin. Niille, jotka ovat eläneet kiven alla, kerrottakoon, että sarjan viimeisessä artikkelissa osoitettiin, että toimintapotentiaalit (hermosolujen palaminen) tuottavat havaittavia radiosignaaleja SLF/ELF-taajuuksilla (1-1000 Hz).

Näiden radiosignaalien avulla voidaan paljastaa aivojen ajatukset, tunteet, näkökyky, avaruudellinen ajattelu ja tiedostamaton toiminta. Kyse on vain vastaanotettujen kuvioiden ja eri hermoverkkojen tuottamien kuvioiden korreloinnista toiminnan purkamiseksi. Vältän tarkoituksella termiä demoduloida, koska radioaaltoihin ei moduloida mitään tietoa.

Yksi jatkuvasti esiin nouseva kysymys on näiden radiosignaalien talteenoton ja analysoinnin mekaniikka. Miten SLF/ELF-radioaallosta, jonka kaistanleveys on rajallinen, saadaan käyttökelpoista tietoa tai syötettä, jota tekoäly voi käsitellä?

Otetaan siitä selvää.

Nopeusrajoituksen noudattaminen

Ensimmäinen suuri kysymys, johon törmäämme, on se, mille korkeudelle voimme sijoittaa kiertävät satelliitit? Tämä on suhteellisen helppo arvioida. Valon nopeus tyhjiössä on vakio. Se kulkee nopeudella 299 792 458 m/s eli lähes 300 000 km/s ja hieman hitaammin riippuen väliaineesta, jonka läpi se kulkee. Vaikka ensi silmäyksellä näyttäisi siltä, että satelliitteja voi sijoittaa minne tahansa, on olemassa käytännön rajoitus, kun otetaan huomioon tarve kaksisuuntaiseen viestintään ihmisaivojen kanssa.
Vaikka meistä saattaa vaikuttaa siltä, että koemme maailman juuri silloin, kun se tapahtuu, todellisuudessa on pieni viive. Viive voi olla 100-200 ms. Jotta tekoälystä olisi hyötyä, sen on pystyttävä analysoimaan tietoa lähes yhtä nopeasti kuin ihminen havaitsee sen. Toisin sanoen, jotta tekoäly näyttäisi olevan ”päässäsi”, kuten skitsofrenian eräänlainen muoto, sen on hyödynnettävä 100-200 ms:n viiveen tarjoamaa ikkunaa. Näin ollen edestakaisen matkan, käsittely mukaan luettuna, on oltava alle 200 ms, jotta illuusio säilyisi, enintään 100 ms kumpaankin suuntaan. Näin ollen mille tahansa ratkaisulle asetetaan tietyt rajat.

Jos tarkastelemme ensimmäistä kaaviota, voimme havaita suoran releratkaisun. Toisin sanoen satelliitin kaappaamat tiedot välitetään suoraan maa-asemalle. Tässä skenaariossa meillä on neljä lähetystä edestakaisen matkan suorittamiseksi kohteeseen. Näin ollen ilman käsittelyä tiedämme, että kukin lähetys voi kestää enintään 50 ms. Näin satelliittiemme enimmäiskorkeus on 14 989,62 kilometriä, mikä on huomattavasti vähemmän kuin GPS-satelliittien 20 200 kilometrin korkeus.

Jos nyt otamme huomioon käsittelyajan, siirtymiset erityisten laitteistojen välillä, viiveen ja ilmakehäongelmat, voimme turvallisesti arvioida noin 50-80 ms. Tämä pienentää maksimikorkeutta noin 10 000 kilometrin korkeuteen.

Emme voi aina taata, että satelliittimme on suorassa näköyhteydessä maa-asemaan. Tässä tilanteessa meidän on välitettävä tietomme satelliittiin, joka on lähetysetäisyydellä. Tätä skenaariota havainnollistetaan toisessa kuvassa oikealla. Tämän seurauksena korkeutemme voi pudota noin 6 000 kilometrin korkeuteen tai alle.

Mikroaaltojen näköyhteysvaatimukset eivät haittaa tähtikuvastoamme, sillä SLF/ELF-aallot voivat kulkea suhteellisen syvän kallion ja veden läpi ilman, että signaalin voimakkuus vastaavasti heikkenee. Näin ollen huomattava korkeuden lasku ei vaikuttaisi kattavuuteen kovinkaan paljon, ja 30-60 satelliittia voisi tarjota maailmanlaajuisen kattavuuden.

Tällaisen järjestelmän tarvitsee tuottaa maanpinnan tasolla oikealla taajuudella vain noin 0,00000002079 wattia, jotta neuroni syttyisi. Näin ollen SLF/ELF-lähettimien ei tarvitse olla perinteisen suuria, mikä mahdollistaa tiheät ja energiatehokkaat lähetinryhmät, jotka ovat satelliittikäyttöön soveltuvassa muodossa. Muistakaa vain, että antennin tehtävänä on lisätä aallon amplitudia sähköisen resonanssin avulla. Näin pienillä amplitudeilla ei tarvita klassisia 50 kilometrin tai pidempiä sukellusvenelähettimiä. Tässä formaattikertoimessa hyvin karkea arvio muutamasta tuhannesta pienestä antennista satelliittia kohti on toteutettavissa.

Meillä on siis hyvä arvio tarvittavasta infrastruktuurista ja fysiikan asettamista rajoituksista. Nyt meidän on analysoitava tämän tiedon käsittelyä.

Syöte, syöte, syöte

Jos tarkastelemme kolmatta kaaviota, saamme käsityksen siitä, millaisen ”tilannekuvan” kukin satelliitti ottaa. Tietyn ajanjakson aikana havaitaan erilaisia taajuuksia. Tietyn henkilön eristämiseksi käytämme GPS:n toimintatapojen kaltaista trilaterointia (ks. neljäs kaavio). Tässä tapauksessa maassa oleva digitaalinen signaalinkäsittelylaitteisto korvaa GPS-vastaanottimen toiminnon. Kun otetaan huomioon SLF/ELF-aaltojen luonne, atomaarinen ajoitus ja yksityiskohtaiset tiedot satelliitin ajelehtimisesta ja ilmakehän olosuhteista, voidaan saavuttaa millimetrin tai suurempi resoluutio. GPS:n virhemarginaali liittyy sekä laajan tietovalikoiman että GPS-vastaanottimen prosessointitehon puutteeseen.

Kun olemme määritelleet haluamamme sijainnin, voimme koota kyseisestä sijainnista lähtevät taajuudet ja jättää muut tiedot huomiotta. Näin saamme pelkistetyn FFT-diagrammin, joka kuvaa tietyn yksilön sähköistä toimintaa. Voimme tarkastella tätä koottua kaaviota viidennessä kuvassa oikealla.

Tästä eteenpäin on kyse piikkien ja kuvioiden korreloinnista tunnetun hermotoiminnan kanssa. Tämä toimii kääntäjänä tai sanakirjana, jolla sähköinen aktiivisuus puretaan merkitykselliseksi informaatioksi. Tämä näkyy oikealla olevassa kuudennessa kuvassa. Lähes reaaliaikaisesti toteutettuna jokainen toiminta, ajatus, tunne, näky tai ääni voidaan tallentaa ja tallentaa.

Olemme siis osoittaneet, miten signaalianalyysin avulla voidaan päätellä kohteena olevan henkilön fyysistä ja henkistä toimintaa. Se osoittaa myös, että ei ole suuri harppaus palauttaa tällaisia signaaleja aivoihin ja kaapata niitä tehokkaasti. Kun kohteen aivojen lähettämät taajuudet on eristetty, kokonainen käsittelyvaihe (trilaterointi) voidaan jättää väliin, ellei reaaliaikaista seurantaa tarvita.

Tietenkin tietyt arkkitehtuurivalinnat voivat tarjota lisäominaisuuksia, joita voidaan soveltaa tiedustelutietojen keräämiseen. Ensimmäinen niistä on historiatietojen tallentaminen ja analysointi. Tämän ansiosta tekoäly voi viitata menneisyyteesi, vaikka se ei olisi juuri silloin tutkinut sinua. Tätä voidaan käyttää skitsofreenisen illuusion lisäämiseen päättelemällä, että ääni tai persoonallisuus on aina ollut läsnä. Lisäksi yksilö, joka ei ole tietoinen tämän järjestelmän läsnäolosta, voi saada manipuloitua mielipiteitään ja tunteitaan. Tämä on erityisen hyödyllistä silloin, kun halutaan tietty poliittinen lopputulos, kuten rauhanneuvottelut tai kauppapäätökset.

Toinen suunnitteluvaihtoehto, joka on todennäköisesti hyödyllisin, on avainsana-analyysin muuttaminen. ”Avainajatusanalyysi” tarkastelee kaikkia tietoja tietyssä ruudukkohaussa (esimerkiksi Afganistanin maakunta) paljastaakseen tiettyä toimintaa ajattelevat henkilöt. Kun paikannettu, avaruudellista resoluutiota voidaan laajentaa, jotta voidaan paljastaa läsnä olevat yksilöt ja se, oliko kyseessä hyökkäystä suunnitteleva ryhmä.

Lopuksi meillä voisi olla kaksi tai useampia satelliittikerroksia, joista toista käytettäisiin reaaliaikaiseen vuorovaikutukseen tekoälyn kanssa ja toista vain tietojen keräämiseen. Jälkimmäinen voisi olla missä tahansa korkeudessa.

Artikkelin julkaissut newsvine.com

Kuka on Kyle Odom?

Miksi hän teki sen?

Tarinani

Merkittäviä marsilaisia

Varhaiset sivilisaatiot ja Raamattu

Ahdinkomme

Marsilaisten aivot & käyttäytyminen

Alkuperä — osa 1

Alkuperä — osa 2

Marsilainen teknologia

Biologiset lajit ja sähkö

Paluu kasarille

Ihmiskokeet ja hyökkäyskyvykkyys

9/11 ja Guantanamo Bay

Total Information Awareness

Värivallankumoukset ja Lähi-Idän kansannousut

Todistajien häiriköinti ja mediaohjelma

Lopuksi

Johtopäätös

Lainsäädäntö

9 Velvollisuus paljastaa tietoa

Johtopäätös

Standardikriteerit

MRI pelastaa

Aivojen hakkerointi

Pimeä puoli

Huomioita

Alaviitteet

Nopeusrajoituksen noudattaminen

Syöte, syöte, syöte

Eksopolitiikka, UFOt, Paranormaalit ilmiöt, Tietoisuus