UFO-tutkimus on 75-vuotisen uransa aikana ollut kohteena kaikenlaisille tiedusteluoperaatioille, jotka pyrkivät pilkkaamaan kehittyneen teknologian ja maapallon ulkopuolisten sivilisaatioiden käsitteitä.
Mutta nyt riippumaton UFO-tutkimus on päässyt niin lähelle totuutta, että he ovat käynnistäneet syvätiedusteluohjelman, jota kuvataan mielenhalllinta- ja tietoisuudenkaappausteknologiana. Tämä teknologia kohdistuu epävakaisiin ja vaarallisiin yksilöihin, jotka ovat henkilökohtaisten ja rahallisten paineiden alla ja näin suostuvat mihin vain. Heidät yritetään saada astumaan esiin varmentamattoman tiedon tai sensaatiomaisten tarinoiden kanssa, joilla pyritään lokaamaan UFO-uskottavuutta ja saamaan kontrolli riippumattoman tutkimuksen narratiivista.
Käynnissä on massiivinen psykologinen markkinointi/viihde/tiedusteluoperaatio joka pyrkii harhauttamaan vakavan tutkimuksen, ja se voi olla osa suurempaa vakavan UFO-tutkimuksen tahrintakampanjaa, johon lukeutuu myös tutkimukset salaisesta avaruusohjelmasta.
Tämä uusi kehitys on koordinoitu ponnistelu jolla luodaan feikkejä UFO-julkimoja, jotta saadaan huomio siirrettyä aidosta tutkimuksesta muualle. Monet new age -tieteisfantasiat ja UFO-havainnot, erityisesti Youtubessa, esitetään totuutena
Meidän on suhtauduttava vakavasti tähän uuteen sysäykseen, sillä se on koordinoitu yritys luoda valheellista UFO-julkisuutta aidosta tutkimuksesta harhauttamiseksi. Monet uuden ajan tieteisfantasiat ja UFO-havainnot, erityisesti YouTubessa, esitetään totuutena ilman vahvistavia todisteita, mikä on yhteinen pyrkimys lannistaa laillista tutkimusta.
Erinomainen esimerkki tällaisesta salakavalasta ohjelmasta on luotettavien lähteiden mukaan heidän yrityksensä estää aito tutkimus salaisesta avaruusohjelmasta, jota on kehitetty yleisön tietämättä ja jonka avulla triljoonia ”puuttuvia” dollareita on ohjattu avaruusinfrastruktuuriin.
Vakavia tutkimuksia puuttuvista triljoonista ja salaisesta avaruusohjelmasta on mennyt sivu suun, koska niiden narratiivi on muokattu valheelliseksi. Lisäksi he ovat muuttaneet salaisen avaruusohjelman disneyhenkiseksi, new age -tyyliseksi, hyväntahtoiseksi aikamatkustavaksi ET-saduksi sekä käyttäneet henkilöitä, jotka ovat heidän mielenhallintaohjelmansa vaikutuksen alaisia, levittämään manipuloituja ja totuudenvastaisia tarinoita ja videoita tästä aiheesta.
Vaikuttaa siltä, että UFO-/avaruusolentoilmiötä/salaista avaruusohjelmaa koskevaa aihetta manipuloidaan ja saastutetaan tarkoituksella. Kun tämä omituinen yritys on ohi, useimmat ihmiset eivät ehkä edes tunnista UFOjen ja salaisen avaruusohjelman tutkimusalaa.
Pätevien tutkijoiden, kuten Dark Journalistin Daniel Lisztin, aiheesta tekemä perusteellinen tutkimus on nähtävissä täällä, täällä ja täällä.
KUINKA WERNHER VON BRAUN PALJASTI NASAN SUUNNITELMAN ASEISTAA AVARUUS
Kirjoittanut Dr. Carol Rosin
<Toimittanut Robert D. Morningstar>
*******
Henkilökohtainen kertomus siitä miten Wernher Von Braun paljasti tohtori Carol Rosinille NASAn suunnitelman oikeuttaa aseiden rahtaaminen avaruuteen tekaistulla avaruusolentojen uhalla
Tri. Carol Rosin oli ensimmäinen Fairchild Industriesin naisjohtaja ja Wernher Von Brauninasiamies hänen elämänsä viime vuosina. Hän perustInstitute for Security and Cooperation in Outer Spacen Washington DC:hen ja hän on todistanut kongressin edessä monta kertaa avaruuden aseistamiseen liittyvissä kysymyksissä. Von Braun paljasti tri. Rosinille suunnitelman, jolla oikeutettaisiin aseiden rahtaaminen avaruuteen tekaistulla avaruusolentojen uhalla. Hän oli myös läsnä tapaamisissa 70-luvulla, kun Persianlahden sotaa suunniteltiin.
Toim. Huom.: -> Allaolevassa haastattelun transkriptiossa CR on Carol Rosinin kommentaaria ja SG viittaa tri. Steven Greerin esittämiin kysymyksiin.
Videoversio haastattelusta artikkelin lopussa
CR: Nimeni on Carol Rosin. Olen kouluttaja, josta tuli ilmailu- ja avaruusalan yrityksen Fairchild Industriesin ensimmäinen naispuolinen yritysjohtaja. Olen avaruus- ja ohjuspuolustuskonsultti ja olen konsultoinut useita yrityksiä, organisaatioita ja ministeriöitä, jopa tiedusteluyhteisöä. Työskentelin TRW:n konsulttina MX-ohjuksen parissa, joten olin mukana siinä strategiassa, joka osoittautui esikuvaksi siitä, miten avaruuspohjaisia aseita myydään yleisölle. MX-ohjus on jälleen yksi asejärjestelmä, jota emme tarvinneet.
Perustin Washington DC:ssä sijaitsevan Institute for Security and Cooperation in Outer Space -ajatushautomon. Olen kirjailija ja olen todistanut kongressissa ja presidentin avaruuskomission edessä.
Kun olin Fairchild Industriesin yritysjohtajana vuosina 1974-1977, tapasin edesmenneen tohtori Wernher Von Braunin. Tapasimme ensimmäisen kerran vuoden 1974 alussa. Von Braun oli tuolloin kuolemaisillaan syöpään, mutta hän vakuutti minulle, että hän eläisi vielä muutaman vuoden kertoakseen minulle pelistä, jota pelattiin, eli pyrkimyksestä aseistaa avaruus, hallita maapalloa avaruudesta käsin ja itse avaruutta. Von Braun oli työskennellyt aiemmin asejärjestelmien parissa. Hän oli paennut Saksasta ja tullut tähän maahan, ja hänestä oli tullut Fairchild Industriesin varatoimitusjohtaja, kun tapasin hänet. Von Braunin tarkoituksena oli elämänsä viimeisinä, kuolemaisillaan olevina vuosina valistaa yleisöä ja päätöksentekijöitä siitä, miksi avaruusaseet ovat typeriä, vaarallisia, epävakautta aiheuttavia, liian kalliita, tarpeettomia, toteuttamiskelvottomia ja epätoivottava ajatus, sekä käytettävissä olevista vaihtoehdoista.
Hän käytännöllisesti katsoen piti minulle kuolinvuoteella puheen, jossa hän valisti minua näistä käsitteistä ja siitä, ketkä ovat tämän pelin pelaajia. Koska hän oli kuolemaisillaan, hän antoi minulle vastuun jatkaa tätä ponnistelua ulkoavaruuden aseistamisen estämiseksi. Kun Wernher Von Braun oli kuolemaisillaan syöpään, hän pyysi minua olemaan hänen tiedottajansa ja esiintymään silloin, kun hän oli liian sairas puhuakseen. Ja niin minä tein tämän.
Minua kiinnosti eniten eräs toistuva lause, jonka hän sanoi minulle yhä uudelleen niiden noin neljän vuoden aikana, jolloin minulla oli tilaisuus työskennellä hänen kanssaan. Hän sanoi, että strategia, jota käytettiin yleisön ja päättäjien valistamiseen, oli pelottelutaktiikan käyttäminen… Näin me tunnistamme vihollisen.
Wernher Von Braun opetti minulle strategian, jonka mukaan venäläisiä pidetään ensin vihollisina. Itse asiassa vuonna 1974 he olivat vihollinen, tunnistettu vihollinen. Meille kerrottiin, että venäläisillä oli ”tappajasatelliitteja”. Meille kerrottiin, että he olivat ”tulossa hakemaan meitä” ja hallitsemaan meitä — että he olivat ”kommareita”.
Sitten, kun venäläinen uhka oli ohi (kommunismin ”kaatumisen” myötä), seuraavaksi uhkaksi tunnistettiin terroristit, ja se oli pian edessä. Seuraavan vuosikymmenen ajan kuulimme tiedotusvälineissä paljon terrorismista. Sitten oli tarkoitus tunnistaa kolmannen maailman maiden ”hulluja”. Nyt kutsumme niitä ongelmallisiksi kansakunniksi. Mutta hän sanoi, että se olisi kolmas vihollinen, jota vastaan rakentaisimme avaruuspohjaisia aseita.
Seuraava vihollinen oli asteroidit. Tässä vaiheessa hän tavallaan naurahti, kun hän sanoi sen ensimmäisen kerran. Asteroidit — asteroideja vastaan aiomme rakentaa avaruuspohjaisia aseita. Ja kaikista hauskin oli se, mitä hän kutsui muukalaisiksi, avaruusolennoiksi. Se olisi viimeinen pelottelu. Ja neljän vuoden aikana, jolloin tunsin hänet ja pidin puheita hänen puolestaan, hän toi yhä uudelleen ja uudelleen esiin tuon viimeisen kortin. ”Ja muista, Carol, viimeinen kortti on muukalaiskortti. Meidän on rakennettava avaruusaseita avaruusolentoja vastaan, ja kaikki se on valetta.”
Luulen, että olin tuolloin liian naiivi ymmärtääkseni, miten vakavasti järjestelmää pyöritettiin. Ja nyt palaset alkavat loksahtaa paikoilleen. Rakennamme avaruuspohjaista asejärjestelmää lähtökohdan perusteella, joka on valhe, kieroilu. Wernher Von Braun yritti vihjata minulle tästä jo 70-luvun alussa ja aina siihen asti, kun hän kuoli vuonna 1977.
Hän kertoi minulle, että käynnissä on nopeutettu toiminta. Hän ei maininnut aikataulua, mutta hän sanoi, että se nopeutuu nopeammin kuin kukaan voisi kuvitellakaan. Että pyrkimys lähettää aseita avaruuteen ei perustuisi vain valheeseen, vaan se kiihtyisi niin, että ihmiset eivät edes ymmärtäisi sitä ennen kuin se olisi jo siellä ja liian myöhäistä.
Kun Von Braun oli kuolemaisillaan edessäni, heti ensimmäisenä päivänä, kun tapasin hänet, hänen kyljestään tuli ulos putkia. Hän koputti pöytään ja sanoi minulle: ”Tulet Fairchildiin.” Olin opettaja. Hän sanoi: ”Tulet Fairchildiin ja olet vastuussa aseiden pitämisestä poissa avaruudesta.” Hän sanoi: ”Tulet Fairchildiin ja olet vastuussa aseiden pitämisestä poissa avaruudesta.” Tapa, jolla hän sanoi sen niin intensiivisesti silmissään, ja lisäsi heti ensimmäisenä päivänä, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran, että avaruusaseet olivat vaarallinen, epävakautta aiheuttava, liian kallis, tarpeeton, testaamaton ja toteuttamiskelvoton ajatus.
Viimeinen kortti, jota pidettiin kädessä, oli maan ulkopuolisen vihollisen kortti. Intensiteetti, jolla hän sanoi sen, sai minut ymmärtämään, että hän tiesi jotain, mitä hän ei uskaltanut mainita. Hän ei uskaltanut puhua siitä. Hän ei kertonut minulle yksityiskohtia. En ole varma, olisinko omaksunut niitä, jos hän olisi kertonut minulle yksityiskohtia, tai olisinko edes uskonut häntä vuonna 1974. Mutta ei ollut epäilystäkään siitä, että tämä mies tiesi ja että hänellä oli tarve tietää, sain myöhemmin tietää.
Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että Wernher Von Braun tiesi avaruusolentokysymyksestä. Hän selitti minulle syyt, miksi aseita aiottiin lähettää avaruuteen, viholliset, joita vastaan aiottiin rakentaa nämä aseet, ja että kaikki tämä oli valetta. Hän mainitsi, että avaruusolennot oli tarkoitus määritellä lopulliseksi viholliseksi, jota vastaan aiottiin rakentaa avaruuteen perustuvia asejärjestelmiä vuonna 1974. Tapa, jolla hän sanoi sen minulle, ei jättänyt epäilystäkään siitä, että hän tiesi jotain, mistä hän ei uskaltanut puhua.
Wernher Von Braun ei koskaan puhunut minulle mistään muusta yksityiskohdasta, jonka hän tiesi avaruusolentoihin liittyen, paitsi siitä, että jonain päivänä avaruusolennot tunnistettaisiin viholliseksi, jota vastaan aiomme rakentaa valtavan avaruuspohjaisen asejärjestelmän. Wernher Von Braun itse asiassa kertoi minulle, että tämä kierre oli valetta – että avaruusaseiden lähtökohta, perustelut, joita aiottiin esittää, viholliset, jotka aiottiin tunnistaa — kaikki perustuivat valheeseen.
Olen seurannut avaruusaseita koskevaa kysymystä noin 26 vuoden ajan. Olen keskustellut kenraalien ja kongressin edustajien kanssa. Olen todistanut kongressille ja senaatille. Olen tavannut ihmisiä yli 100 maassa. En ole kuitenkaan pystynyt tunnistamaan, ketkä ovat ne ihmiset, jotka ovat toteuttamassa tätä avaruusasejärjestelmää. Näen uutiset. Näen hallinnolliset päätökset, joita tehdään (riippumatta siitä, kuka on presidentti tai mikä puolue hallitsee kongressia), ja tiedän, että ne kaikki perustuvat valheisiin ja ahneuteen. Mutta en ole vielä pystynyt tunnistamaan, ketkä ovat suunnitelman takana, jonka tarkoituksena on aseistaa avaruus. Ja tätä on tapahtunut 26 vuoden ajan, kun olen seurannut tätä asiaa.
Tiedän, että suuria salaisuuksia pidetään salassa, ja tiedän, että yleisön ja päättäjien on aika kiinnittää huomiota niihin ihmisiin, jotka nyt paljastavat totuuden. Sen sijaan, että aseistamme ulkoavaruuden, meidän on tehtävä joitakin selkeitä muutoksia ja rakennettava avaruuteen järjestelmä, joka hyödyttää jokaista ihmistä, kaikkia eläimiä ja tämän planeetan ympäristöä. Teknologia on olemassa. Ratkaisut maapallon kiireellisiin ja pitkän aikavälin mahdollisiin ongelmiin ovat olemassa. Minulla on tunne, että kun alamme tutkia tätä maan ulkopuolista asiaa, kaikkiin kysymyksiin, joita minulla on ollut 26 vuoden ajan, saadaan vastaus.
*******
Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että suunnitelma ulkoavaruuden aseistamisesta perustuu muutamiin ihmisiin, jotka aikovat tehdä paljon rahaa ja saada maailmanlaajuista valtaa. Suurelta osin kyse on myös egosta.
Kyse ei ole olemuksestamme ja siitä, keitä me todella olemme tällä planeetalla ja siitä, että rakastamme toisiamme ja olemme rauhassa ja teemme yhteistyötä. Suunnitelmassa ei ole kyse teknologian käyttämisestä ongelmien ratkaisemiseen ja ihmisten parantamiseen tällä planeetalla. Siinä ei ole kyse siitä ollenkaan. Kyse on muutamasta ihmisestä, jotka todella pelaavat vanhaa, vaarallista ja kallista peliä pönkittääkseen omaa kukkaroaan ja käydäkseen globaalia valtataistelua. Siitä tässä on kyse.
Uskon, että koko tämä avaruuteen perustuva asepeli on aloitettu juuri täällä Yhdysvalloissa. Toivon, että uusi hallinto tekee näiden paljastettujen tietojen perusteella sen, mikä on oikein. Se on sotapelin muuttaminen avaruuspeliksi niin, että käytämme saatavilla olevaa teknologiaa, ei vain sotateknologian sivutuotteena, vaan suorina teknologisina sovelluksina rakentaaksemme yhteistyöhön perustuvan avaruusjärjestelmän, joka hyödyttää koko maailmaa ja joka antaa meille mahdollisuuden kommunikoida niiden maan ulkopuolisten kulttuurien kanssa, jotka ovat ilmeisesti ”tuolla jossain”.
*******
Kuka hyötyisi näistä avaruusaseista?
He ovat ihmisiä, jotka työskentelevät tällä alalla, ihmisiä armeijassa, teollisuudessa, yliopistoissa ja laboratorioissa, tiedusteluyhteisössä. Tämä ei koske vain Yhdysvaltoja, vaan koko maailmaa. Tämä on maailmanlaajuinen yhteistyöjärjestelmä. Sodat ovat yhteistyöhön perustuvia.
Aivan kuten rauha tulee olemaan, kun se puhkeaa. Mutta juuri nyt on paljon ihmisiä, jotka hyötyvät tuhosta. Tähän on perustunut taloutemme tässä maassa vuosikymmenien ajan, ja nyt se leviää ympäri maailmaa. Sotia käydään voiton tavoittelemiseksi, ei vain poliittista politiikkaa. Sen seurauksena miljoonat ihmiset kärsivät.
Se ei ole reilua. Se ei ole koskaan ollutkaan. Profeetat ovat ennustaneet ja ihmiset ovat huutaneet: ”takokaamme aseista auroja, olkaamme rauhassa ja pitäkäämme kädestä kiinni ympäri maailmaa”, mutta se ei ole toiminut, koska liian monet ihmiset hyötyvät joukkotuhosta, jonka jokainen sota tuo mukanaan. He eivät ainoastaan hyödy taloudellisesti, vaan kokemukseni mukaan on ihmisiä, jotka itse asiassa uskovat, että Harmageddoninpitäisi tapahtua juuri siksi, että meidän täytyy käydä näitä sotia.
Avaruuden aseistamista koskeva propaganda kulkee siis sotateollisen kompleksin suunnitelmista ja tilipussista uskonnolliseen oikeistoon: jotkut ihmiset todella uskovat, että meidän on käytävä sotia näistä uskonnollisista syistä (väittäen, että ”se on Raamatussa”).
On ihmisiä, jotka rakastavat sotaa.
Olen tavannut sotureita, jotka vain rakastavat käydä sotaa. Sitten on hyviä ihmisiä, sotilaita, jotka vain tottelevat käskyjä. Heidän on ruokittava lapsensa ja lähetettävä heidät yliopistoon, joten he haluavat pitää työpaikkansa. Laboratorioissa työskentelevät ihmiset ovat kertoneet minulle, että he eivät halua työskennellä sotateknologian parissa, mutta jos he eivät tee niin, he eivät saa palkkaa. Kuka heille maksaa? Näen kuitenkin, että näille teknologioille ei ole vain kaksitahoisia käyttötarkoituksia, vaan samoille teknologioille on monia käyttötarkoituksia.
Voimme rakentaa tiloihin sairaaloita, kouluja, hotelleja, laboratorioita, maatiloja ja teollisuutta. Se saattaa kuulostaa kaukaa haetulta, mutta jos emme tee sitä, rakennamme taisteluasemia ja aseita, jotka kohdistuvat meidän kaikkien päähän ja takaisin avaruuteen. Ilmeisesti olemme jo tehneet jotain sellaista.
Meillä on nyt mahdollisuus valita. Voimme kaikki hyötyä siitä – kaikki sotateollisuuskompleksin, tiedusteluyhteisön, yliopistojen ja laboratorioiden ihmiset Yhdysvalloissa ja kaikkialla maailmassa — me kaikki voimme hyötyä siitä. Voimme muuttaa tuota teollisuutta niin helposti kurssimuutoksella, asennemuutoksella, päätöksellä, joka perustuu korkeimpaan tietoisuuteemme, henkisyyteemme ja siihen, että meillä ei ole valinnanvaraa, ellemme kaikki halua kuolla. Ja on selvää, ettemme halua. Voimme siis kaikki hyötyä taloudellisesti, henkisesti, sosiaalisesti ja psykologisesti poistamalla aseet ulkoavaruudesta. Tämä on teknisesti ja poliittisesti mahdollista. On mahdollista muuttaa tämä peli nyt, ja kaikki maapallolla hyötyvät siitä.
Vuonna 1977 olin Fairchild Industriesin kokouksessa kokoushuoneessa, jota kutsuttiin ”sotahuoneeksi”. Huoneessa oli seinillä paljon taulukoita, joissa oli vihollisia, tunnistettuja vihollisia. Siellä oli muitakin hämärämpiä nimiä, kuten Saddam Hussein ja Gaddafi. Mutta silloin puhuimme terroristeista, potentiaalisista terroristeista. Kukaan ei ollut koskaan aiemmin puhunut tästä, mutta tämä oli seuraava vaihe venäläisten jälkeen, joita vastaan aiottiin rakentaa avaruuteen perustuvia aseita. Nousin ylös tässä kokouksessa ja sanoin:
”Anteeksi, mutta miksi puhumme näistä mahdollisista vihollisista, joita vastaan aiomme rakentaa avaruuteen perustuvia aseita …”.
jos itse asiassa tiedämme, että he eivät ole vihollisia tällä hetkellä?”
*******
No, he jatkoivat keskustelua siitä, kuinka he aikoivat suututtaa nämä viholliset ja että jossain vaiheessa Persianlahdella olisi sota, Persianlahden sota! Tämä oli vuonna 1977, 1977!
Ja jo silloin puhuttiin sodan aloittamisesta Persianlahden alueella, kun avaruusaseohjelmaan oli vielä varattu 25 miljardia dollaria, joita ei ollut vielä tunnistettu. Ainakaan sitä ei kutsuttu strategiseksi puolustusaloitteeksi,… Se oli vasta vuonna 1983.
Tämä asejärjestelmä oli siis ilmeisesti ollut käynnissä jo jonkin aikaa, enkä tiennyt siitä mitään. Joten nousin ylös tässä kokouksessa vuonna 1977 ja sanoin:
”Haluaisin tietää, miksi puhumme avaruusaseista näitä vihollisia vastaan.
Haluaisin tietää tästä enemmän. Voisiko joku kertoa minulle, mistä tässä on kyse?”
Kukaan ei vastannut. He vain jatkoivat kokousta ikään kuin en olisi sanonut mitään. Yhtäkkiä nousin huoneessa seisomaan ja sanoin:
”Jos kukaan ei voi kertoa minulle, miksi suunnittelette sotaa Persianlahdella, kun budjetissa on tietty määrä rahaa, jotta voitte luoda seuraavan joukon asejärjestelmiä, joiden avulla aletaan myydä yleisölle, miksi tarvitsemme avaruusaseita, niin harkitkaa seuraavaa: eroan. Ettekä kuule minusta enää koskaan!”
Eikä kukaan sanonut sanaakaan, koska he suunnittelivat sotaa Persianlahdella, ja se tapahtui juuri niin kuin he suunnittelivat, ja aikataulussa!
SG: Kuka oli tässä kokouksessa?
CR: Huone oli täynnä ihmisiä pyöröovipelissä. Siellä oli ihmisiä, jotka olin nähnyt kerran armeijan univormussa ja toisen kerran harmaassa puvussa ja teollisuusasussa. Nämä ihmiset pelaavat pyöröovipeliä. He työskentelevät konsulttina, teollisuushenkilöinä ja/tai sotilas- ja tiedustelupalvelun työntekijöinä. He työskentelevät teollisuudessa ja he kiertävät näiden ovien kautta suoraan hallituksen virkoihin.
Nousin tässä kokouksessa ylös ja kysyin, kuulinko oikein, nimittäin, että kun avaruusaseiden budjettiin oli varattu 25 miljardia dollaria, että Persianlahdella olisi sota, jota olisi kannustettu, luotu, jotta he voisivat sitten myydä seuraavan vaiheen aseita yleisölle ja päättäjille?
Tämä sota luotiin, jotta he voisivat hylätä vanhat aseet ja luoda kokonaan uusia aseita. Niinpä minun oli erottava tästä tehtävästä. En voinut enää työskennellä tällä alalla.
Eräänä päivänä vuonna 1990 istuin olohuoneessani ja katselin rahaa, joka oli käytetty avaruuspohjaisten aseiden tutkimus- ja kehitysohjelmiin, ja tajusin, että summa oli noussut tuohon määrään, noin 25 miljardiin dollariin, ja sanoin miehelleni:
”Aion nyt lopettaa kaiken. Aion nyt pysähtyä ja istua katsomaan CNN-televisiota ja odotan, että sota tapahtuu.”
Mieheni sanoi: ”No, olet vihdoin mennyt yli äyräitten. Olet sekaisin.” Ystävät sanoivat: ”Tällä kertaa olet todella mennyt liian pitkälle. Persianlahdella ei tule sotaa, kukaan ei puhu Persianlahden sodasta.”
Vastasin: ”Persianlahdella tulee sota. Aion istua tässä ja odottaa Persianlahden sotaa.”
Ja se tapahtui aivan aikataulun mukaisesti.
*******
Osana Persianlahden ”sotapeliä” meille yleisölle kerrottiin, että Yhdysvallat onnistui ampumaan alas venäläisiä Scud-ohjuksia. Rationalisoimme uusia budjetteja tämän menestyksen perusteella. Itse asiassa saimme myöhemmin, kun seuraavan asevaiheen talousarviot oli hyväksytty, tietää, että se oli valetta.
Emme olleet onnistuneet ampumaan alas niin kuin meille kerrottiin. Kaikki oli valetta, jotta budjettiin saataisiin lisää rahaa uusien aseiden valmistamiseen. Olin yksi ensimmäisistä ihmisistä, jotka lähtivät itsenäisesti Venäjälle, kun kuulin, että heillä oli ”tappajasatelliitteja”.
[Ks. tohtori Paul Czyszin todistus. SG].
Emme olleet onnistuneet ampumaan alas niin kuin meille kerrottiin. Kaikki oli valetta, jotta budjettiin saataisiin lisää rahaa uusien aseiden valmistamiseen. Olin yksi ensimmäisistä ihmisistä, jotka lähtivät itsenäisesti Venäjälle, kun kuulin, että heillä oli ”tappajasatelliitteja”.
[Ks. tohtori Paul Czyszin todistus. SG].
Kun kävin Venäjällä 70-luvun alussa, sain tietää, ettei heillä ollut tappajasatelliitteja, että kaikki oli valetta. Itse asiassa Venäjän johtajat ja kansa halusivat rauhaa. He halusivat tehdä yhteistyötä Yhdysvaltojen ja maailman ihmisten kanssa.
Toisen kerran soitin Saddam Husseinille, kun hän oli sytyttämässä öljykenttänsä tuleen. Mieheni oli keittiössä, kun soitin tämän puhelun. Hänen ensimmäinen attaseansa soitti minulle takaisin, ja Saddam Hussein oli lähellä, ja hän kysyi:
”Oletteko toimittaja? Oletteko agentti? Miksi haluatte tietää?”
Sanoin: ”Ei, olen vain kansalainen, joka auttoi aloittamaan liikkeen ulkoavaruuden aseistamisen estämiseksi, ja olen huomannut, että monet tarinat, joita minulle on kerrottu asejärjestelmistä ja vihollisista, eivät ole totta. Halusin selvittää, mikä tyydyttäisi Saddam Husseinia, jotta hän lopettaisi näiden öljykenttien sytyttämisen tuleen ja lopettaisi ihmisten vastustamisen.”
Saddam Husseinin ykkösmies vastasi:
”No, kukaan ei ole koskaan kysynyt häneltä, mitä hän haluaa.”…
Joten kun kuulen, että on olemassa mahdollinen ”avaruusolentojen uhka” — ja katson tuhansien vuosien historiaa mahdollisista avaruusolentojen vierailuista, ja kuulen rehellisten sotilas- ja tiedustelupalvelun ihmisten paljastuksia, joilla on ollut kokemuksia ufoista, törmäyksistä ja laskeutumisista, avaruusolentojen elävistä ja kuolleista ruumiista — tiedän, että se on valetta.
Ja jos minulle joskus sanotaan, että nämä ovat vihollisia, joita vastaan meidän on rakennettava avaruuspohjaisia asejärjestelmiä, tiedän, että se on valetta, koska olen työskennellyt sotateollisuudessa asejärjestelmien ja sotilasstrategian parissa. Se on valhe.
En vain aio uskoa sitä, vaan aion mennä ulos niin kovaan ääneen kuin voin ja kehottaa kaikkia katsomaan sitä. He [ET:t] eivät ole vielä vieneet meitä pois. Olemme yhä täällä tuhansia vuosia kestäneiden ”niiden” vierailujen jälkeen… Jos he itse asiassa vierailevat meillä vielä nytkin, eikä meitä ole vahingoitettu hem, niin meidän on katsottava näitä vierailuja asiana, joka ei olevihamielinen tapahtuma.
Toiveeni ja aikomukseni olisi tehdä kaikkeni työskennelläkseni niiden ihmisten kanssa, jotka pyrkivät kommunikoimaan ja tekemään yhteistyötä näiden maan ulkopuolisten olentojen kanssa. Ne eivät selvästikään ole vihamielisiä. Me olemme täällä. Se on minulle riittävä todiste.
Ei ole mitään rajaa sille, miten ihmiset voivat päättää elää tällä planeetalla. Meillä on siihen mahdollisuus, ja uskon, että ikkuna sulkeutuu nopeasti. En usko, että meillä on paljon aikaa tehdä ja toteuttaa tuo päätös. Olemme liian lähellä liian monella tavalla siihen, että tapahtuu jokin kauhea katastrofi tai että jonkinlainen ”pahin sota” tapahtuu, olipa se sitten korkean teknologian tai eksoottisen asejärjestelmän aiheuttama.
Tarvitsemme johtajuutta, ja sen on alettava Yhdysvaltojen presidentistä, ja meidän kaikkien on tavoitettava hänet. Jos olette kansainvälisiä, jos olette eri puolilla maailmaa, jos olette Yhdysvalloissa, jos kuulutte mihin tahansa puolueeseen, uskontokuntaan tai uskontokuntaan – Yhdysvaltojen ylipäällikkö, Yhdysvaltojen presidentti on se henkilö, joka on tavoitettava. Meidän on sanottava, että haluamme lopullisen, kattavan ja todennettavissa olevan kiellon kaikille avaruusaseille.
Sarjan toisessa osassa saatiin selville, että George Adamski todennäköisesti sai Pentagonilta käskyn olla hiljaa tiedoista koskien hänen kohtaamistaan avaruusolentojen kanssa vuonna 1952, mikä viittaisi siihen, että kyseessä oli Saksan salainen avaruusohjelma Antarktikselta. Sen ymmärtäminen miksi Adamski olisi näin käsketty tekemään vaatii, että ymmärrämme tapahtumia jotka tapahtuivat viisi vuotta aiemmin Etelänapamantereella.
Amiraali Richard Byrd johti laivaston retkikuntaa Antarktikselle kesällä 1946/1947 Operation Highjumpin aikaan, jonka salaiset käskyt olivat tuhota kaikki jäljelläolevat natsit joita mantereelta mahdollisesti löytyy. Byrd oli käsketty tekemään näin aikaisemminkin.
Seitsemän vuotta tuota ennen vuoden 1939 puolivälissä Byrd oli saanut komennon presidentti Franklin Rooseveltilta johtaa retkikuntaa Antarktikselle määrittämään oliko Etelänapamantereella natsien tukikohtia, jotka rikkoisivat Monroen doktriinia. New York Times raportoi heinäkuun 7. päivänä 1939:
Presidentti Roosevelt toimi tänään estääkseen mahdollisen Saksan Etelämannerta koskevien vaatimusten laajenemisen läntiselle pallonpuoliskolle ohjeistamalla amiraali Richard E. Byrdin lähtemään lokakuussa Monroe-opin vaikutusalueelle… se [on] ilmeistä, että tämä hallitus on valmistautunut ottamaan sen kannan, mikäli tarpeen, että kaikki ulkovaltojen pyrkimykset perustaa tukikohtia 180. meridiaanin länsipuolelle Etelämantereella tulkittaisiin epäystävälliseksi teoksi…
Byrdin 1939/1940 retkikunta ei onnistunut löytämään saksalaisten tukikohtia, jotka olivat hyvin piilossa jääkerrosten alla.
Vuosia myöhemmin Nürnbergin oikeudenkäynnissä Amiraali Donitz toisti hänen aiemman sodanaikaisen väitteensä siitä, että hän oli käyttänyt saksalaista sukellusvenelaivastoa rakentamaan “haavoittumattoman linnakkeen, paratiisinkaltaisen keitaan keskelle ikuista jäätä.”
Operation Highjumpin päätyttyä ennenaikaisesti helmikuussa 1947, Byrd antoi haastattelun Chilessä maaliskuun 5. päivänä hänen matkatessaan takaisin USA:n, jossa hän puhui vihollisesta joka kykeni lentämään Etelänavalta hyökkäämään USA:a vastaan:
Amiraali Richard E Byrd varoitti tänään Yhdysvaltain tarpeesta tehdä suojatoimia mahdollista vihollisvaltion hyökkäystä vastaan, joka tehdään napa-alueelta saapuvalla lentokoneella. Amiraali sanoi: ‘En halua pelotella ketään, mutta katkera todellisuus on, että uuden sodan puhjetessa Yhdysvaltain kimppuun hyökkää lentokone, joka tulee jommalta kummalta tai molemmilta napa-alueilta.’
Byrdin haastattelun koko konteksti puhuu siitä, että saksalaiset olivat onnistuneesti aseistaneet lentäviä lautasia ja muita kehittyneitä lentoaluksia niin paljon, että mikään Yhdysvaltain laivaston ase ei olisi niiden toimintakyvyn, aseistuksen ja toimintasäteen vertainen.
Vain muutama kuukautta Byrdin haastattelun jälkeen Kenneth Arnoldin UFO-tapaus sattui kesäkuussa 1947, jossa hän näki lentävien siipialusten laivueen lentämässä Oregonin ja Washingtonin osavaltioiden Cascade-vuorten yllä.
Lentävät alukset muistuttivat kovasti Hortonin veljesten Natsi-Saksalle kehittämiä aluksia, joista yksi oli siirretty Amerikkaan toisen maailmansodan jälkeen. On uskottavaa, että toimiva prototyyppi oli kehitetty ja siirretty Etelänapamantereelle, ja vuoteen 1947 mennessä se kykenisi lentämään Amerikan alueille.
Amiraali Byrdin varoitus oli osoittautunut tarkkanäköiseksi mitä tulee saksalaisten tukikohtiin Etelänapamantereella, joista he kykenivät lentämään USA:n alueille. Arnoldin tapauksen jälkeen tapahtunut UFO-havaintojen räjähdysmäinen kasvu tarkoitti, että jotkut, tai jopa monet näistä saattavat olla yhteydessä Antarktiksella toimivaan Saksan avaruusohjelmaan.
Kahdessa viikossa heinäkuussa 1952 UFOjen aallot lensivät Washington DC:n yllä. Kymmenet tuhannet silminnäkijät näkivät lentäviä aluksia, niitä valokuvattiin, havaittiin tutkissa ja armeijan pilotit näkivät niitä. Havainnot olivat niin dramaattisia, että Yhdysvaltain ilmavoimat pitivät lehdistötilaisuuden sivuuttaakseen ilmiön “lämpötilainversiona”, sääanomaliana.
Vuosikymmenten ajan totuus alusten alkuperästä pidettiin salassa, mutta lopulta paljastettiin, että UFOt olivat itse asiassa lautasia lentäviä saksalaisia. Kolme sisäpiiriläistä tiesi alusten saksalaisalkuperästä.
William Tompkins, entinen ilmailuinsinööri, Clark McClelland, entinen NASAn avaruusalusoperaattori, sekä Corey Goode, entinen “20 and back”-avaruusohjelman osallistuja, ovat kaikki sanoneet samaa. He ovat joko saaneet briiffausta tai saaneet muuta kautta tietää, että saksalainen antigravitaatioalus oli lentänyt Washington DC:n yllä vuonna 1952.
Tämä tuo esiin mahdollisuuden, että Adamskin vuoden 1952 kohtaamisen ja Saksan avaruusohjelman välillä on suora yhteys. Avaruusohjelma oli vastuussa ylilennoista USA:n yllä, niinkuin kesäkuun 1947 Arnoldin tapaus sekä Byrdin maaliskuun 1947 varoitus antaisivat ymmärtää.
Lisäksi, niinkuin toisessa osassa mainittiin, samankaltaisuudet Adamskin näkemien “partioalusten” sekä natsien kehittämän “Haunebu II”-aluksen vvälillä vihjaavat, että saksalaiset olisivat onnistuneet siirtämään kehittyneimpiä alustyyppejä Antarktikselle.
Idea siitä, että jotkut USA:ssa tehdyt UFO-havainnot olisivat osa Saksan avaruusohjelmaa, saa lisää tukea kahdesta UFO-laskeutumistapauksesta, jotka sattuivat 1950-luvulla, samaan aikaan kuin Adamski sanoo olleensa kontaktissa venuslaisiin.
Tammikuun 7. päivänä 1956 Willard Wannall, tuohon aikaan ylikersantti Yhdysvaltain armeijassa, sanoo nähneensä lentävän lautasen Kaimukin alueella Hawaiilla, lähellä Honolulua. Yhdysvaltain armeija ja ilmavoimien tiedustelu-upseerit briiffasivat häntä Fort Shafterissa, joka oli hänen palveluspaikkansa, ja hän kirjoitti 32-sivuisen raportin tapauksesta hänen ylemmälle upseerille.
Vaikka Wannallin briiffauksen tapauskuvaus mainittiin tuon ajan UFO-havaintoraporteissa, hänen yksityiskohtaista raporttiaan ei ole koskaan julkaistu.
Eläköidyttyään armeijasta hän kirjoitti kirjan tapauksesta vuonna 1967, jossa hän kuvasi sitä miten häntä oli velvoitettu kansallisen turvallisuuden säännöstöllä olemaan paljastamatta yksityiskohtia tapauksesta:
Kuitenkin, voidaan todeta uhmaamatta perheeni ja ystävieni turvallisuutta, tai rikkomatta mitään turvallisuussäädöksiä, että me näimme omin silmin epätavallisen lentävän aluksen laskeutumisen lähelle kotiamme, jota me tarkkailimme koko neljä-viisikymmentä minuuttia ennen sen poistumista. Minun lisäkseni paikalla oli kuusi muuta, erittäin kunnianarvoisia henkilöitä, jotka näkivät tämän havainnon yksityiskohdat sekä kiikareilla että ilman kiikareita.
Vuosikymmeniä myöhemmin Mauin UFO-raportin toimittaja kykeni haastattelemaan Wannallia ennen hänen kuolemaansa vuonna 2000, ja kansa sai kuulla ensikertaa joitain yksityiskohtia UFO-laskeutumistapauksesta:
Tuolloin kellokäyrän muotoinen, hopeanvärinen, kupolimainen alus laskeutui tiheän pöhekköiselle kukkulalle Honolulun taakse. Kun kersantti Wannall lähestyi, aluksen luukku avautui. Hän pani merkille swastikan ja natsien rautaristin molemmissa UFOissa sekä matkustajan univormun. Lautasen pilotti puhui saksalaisella aksentilla ja hänen päällään oli natsiunivormu! Kersantti Wannall kertoi meille, että natsit, jotka olivat lentäneet lentävillä lautasilla, olivat paenneet Etelä-Amerikkaan ja salaisiin maanalaisiin tukikohtiin Antarktiksen jään alle, pian ennen natsien antautumista sodassa. (Hawaii UFO Magazine #2)
Wannallin kuvaus aluksesta sopii läheisesti siihen mitä Adamski oli valokuvannut ja nähnyt omin silmin vuonna 1952, sekä Haunebu II -alukseen jota Natsi-Saksa oli salaa kehitellyt.
On ymmärrettävää miksi Wannallin 32-sivuinen raportti vuoden 1956 tapauksesta ei koskaan tullut julki kuin vasta Project Blue Bookin alaisuudessa, sillä siitä kävi ilmi, että Saksan salainen avaruusohjelma lensi aktiivisesti USA:n alueiden yllä, mukaanlukien Hawaiin saarien.
Se fakta, että pilotti puhui saksalaisella aksentilla, piti natsiunivormua ja kykeni laskeutumaan amerikkalaisen tukikohdan lähelle (Fort Shafter) kertoo, että matkustajilla ei ollut mitään pelkoa siitä, että heitä kohti ammuttaisiin. Tämä viittaa siihen, että jonkinlaisia sopimuksia oli solmittu amerikkalaisten sotilasjohtajien kanssa siitä, että saksalaiset alukset saivat lentää ja laskeutua USA:n alueille.
Tämä tuo meidät lopulta Reinhold Schmidtin tapaukseen, joka lyhyesti mainittiin ensimmäisessä osassa. Schmidt kuvaa tavanneensa lentävän lautasen matkustajaa marraskuun 5. päivänä 1957 lähellä Kearneya Nebraskassa. Hän puhui saksalaisella aksentilla englantia, ja hän puhui saksaa kun hän puhui omilleen.
Kirjassaan Edge of Tomorrow, Schmidt kirjoitti että hän aluksi uskoi kuuden matkustajan olevan saksalaisia tieteentekijöitä:
Luulin että se oli ehkä tullut Venäjältä, ja että sitä miehitti ryhmä saksalaisia tieteentekijöitä, jotka olivat tulleet keräämään dataa Venäjän ensimmäisestä Sputnikista, joka oli laukaistu noin viikkoa aiemmin.
Myöhemmin eräs matkustajista otti häneen yhteyttä, ja Schmidtilla oli lisätapaamisia ja tämä muutti hänen mielensä aluksen alkuperästä. Hän viittasi aluksen matkaajiin nyt avaruusolentoina Saturnuksesta.
Adamskin tapaan Schidt on saattanut joutua syömään pajunköyttä aluksen matkustajista että ne olisivat avaruusolentoja, huolimatta ilmiselvistä merkeistä siitä, että he olivat osa Saksan salaista avaruusohjelmaa, joka toimi toisen maailmansodan jälkeen. Vaihtoehtoisesti, samoin kuin Adamski, kansallisen turvallisuuden viranomaiset ovat saattaneet painostaa Schidtiä jättämään pois kaikki julkiset viittaukset avaruusaluksen matkustajiin saksalaisina.
Tämä jälkimmäinen selitys saa tukea hämmentävästä kohtelusta, jota Schidtin osaksi lankesi paikallisviranomaisilta sen jälkeen, kun hän oli ensikertaa raportoinut vuoden 1957 kontaktistaan. Alkukiinnostus ja ystävällinen tuki, joka johti hetkellisesti palstamillimetreihin paikallismediassa, muuttui dramaattisesti suoraksi paikallisviranomaisten vihamielisyydeksi kahden ilmavoimien upseerin saapumisen jälkeen.
Laajojen haastatteluiden ja ilmavoimien upseerien sekä useiden viranomaisten, paikallisen ja kansallisen median kanssa pidettyjen briiffausten jälkeen poliisipäällikkö kuumotteli Schidtiä ja panosti häntä muuttamaan julkista todistustaan.
Schmidt joutui mystisesti vankilaan ilman syytteitä kahdeksi päiväksi, ja sitten hänet vietiin mielisairaalaan Hastingsissa, Nebraskassa. Kaikki tämä tehtiin ilman, että hänelle annettiin mahdollisuutta puolustautua lakimiehen avulla. Hänet lopulta päästettiin pois sen jälkeen kun hänen perheensä ja työnantajansa tulivat väliin.
Kahden ilmavoimien upseerin kova painostus Schidtiä kohtaan jotta hän muuttaisi tarinaansa selvästi puhuu siitä, että tarinan keskeiset elementit uhkasivat kansallista turvallisuutta. Itse asiassa hänen poispääsynsä pidätyksestä todennäköisesti johti siihen, että hän muutti tarinan keskeisiä elementtejä.
Schmidtin todistus viittaa siihen, niinkuin Adamskin ja Wannallin tapaukset, että alus kuului Saksan salaiseen avaruusohjelmaan, joka aktiivisesti teki ylilentoja ja laskeutui USA:n alueille. Kaikki viittaukset Saksaan aluksen alkuperänä hyssyteltiin, ja sen sijaan painotettiin viittauksia Venukselta, Saturnukselta ja muualta tulleisiin avaruusolentoihin.
Lopuksi
Lopuksi voidaan todeta, että tässä kolmiosaisessa sarjassa tarkasteltu materiaali viittaa siihen, että George Adamskin kontaktitapaus, kuten myös Wannallin ja Scmidtin tapaukset olivat todennäköisesti tapauksia, jossa Amerikan kansalaiset kohtasivat Saksan avaruusohjelman henkilöitä, jotka toimivat Etelänapamantereen suunnalta. Sekä lentävien lautasten matkaajat sekä Yhdysvaltain armeija piilottivat yhteyden Saksaan ja rohkaisivat hypoteesia avaruusolennoista selityksenä lautasten alkuperälle.
Tämä ei tarkoita, että kaikki väitetyt avaruusolentokontaktitapaukset todella olisivat Antarktikselta toimivan Saksan salaisen avaruusohjelman henkilöstön kanssa. Saksalaiset olivat kuitenkin saaneet apua avaruusolennoilta, jotka olivat antaneet heille toimivan avaruusaluksen takaisinmallinnettavaksi toisen maailmansodan aikaan ja auttaneet saksalaisia perustamaan tukikohtia Antaktikselle.
Huolimatta avaruusolentojen mukanaolosta Saksan avaruusohjelmassa, on silti tarve käydä läpi uudestaan 1950- ja 1960-luvun kontaktitapauksia, jotta voitaisiin määrittää väitettyjen “Avaruusveljien” todellinen alkuperä sekä Pentagonin pyrkimykset tukahduttaa totuus.
Amerikan kansallisen turvallisuuden establishment rohkaisi Adamskin, Schmidtin ja muiden heidän kaltaisten kontaktitapausten debunkkausta, ei siksi että he olisivat pelänneet kansan saavan tietää avaruusolentojen vierailuista, vaan koska he pelkäsivät, että kansa saa tietää totuuden Saksan breakaway-valtiosta Antarktiksella.
Voimakkaimmat valtiot tuohon aikaan olivat USA, Britannia, Ranska ja Neuvostoliitto, jotka eivät halunneet heidän kansalaistensa saavan tietää, että Natsi-Saksan jäänteet olivat selvinneet toisesta maailmansodasta, ja myös että sen teknologinen kehitys oli edistänyt ilmailuteknologiaa niin voimakkaasti, että se dominoi entisiä liittoutuneita voimia eikä heillä ollut mitään siihen verrattavaa.
Toivottiin siis, että salaiset sopimukset, Saksan Antarktiksen laitoksiin soluttautuminen ja petkutus olisivat työkaluja, joilla teknologinen etumatka voitaisiin kuroa umpeen. Sillä välin totuus olisi pidettävä salassa Saksan yhteydestä “Avaruusveljiin”, joita Adamski, Schmidt, Wannall ja muut kontaktihenkilöt olivat alkaneet tapailla 1950-luvulla.
[Klikkaa tästä lukeaksesi sarjan osa 1 sekä tästä osa 2]
Mark Domizion jätettyä hakemuksensa liittyä Yhdysvaltain laivastoon vuonna 1981, lähti käyntiin tapahtumaketju, joka kulminoitui siihen, että hänet pakotettiin kaksivuotiselle palvelukselle “Mustan Laivaston” pyörittämään erittäin salaiseen ohjelmaan. Ohjelmassa hänestä luotiin klooneja, jotka tuotiin eloon hänen oman tietoisuutensa osalla (nk. sielun sirpale). Hän väittää, että hänet vietiin Diego Garcian laivastotukikohtaan, jossa hän oli mukana abduktio- ja salamurhatehtävissä. Kun hän kieltäytyi salamurhaamasta hänelle annettua kohdetta, hänet pantiin maanalaiseen vankilaan, jossa häntä kidutettiin vuoden ajan. Sitten hänet vietiin Dulcen maanalaiseen laitokseen New Mexicossa, jossa Harmaat avaruusolennot tutkivat häntä 2 viikon ajan, ja jossa hän näki muita ihmisvankeja pidettävän häkeissä vankeina laitoksen alakerroksissa.
Mark Domizio kykeni identifioimaan sekä Diego Garcian laivastotukikohdan että maanalaisen Dulcen tukikohdan keskeisiä piirteitä, jotka tukevat hänen tarinaansa. Hänen kokemuksensa Dulcessa ovat samanlaisia kuin muiden silminnäkijöiden kokemat kauhut. Hän uskoo, että tämä härdelli oli osa korkeamman ulottuvuuden sivilisaation toteuttamaa salaoperaatiota, jolla kerättiin dataa turvaluokiteltujen Maan ohjelmien olosuhteista, mikä johtaa täyteen tilivelvollisuuteen kaikille ihmisille ja avaruusolennoille, jotka ovat olleet mukana sellaisisten ohjelmien kaltoinkohteluissa.
Disclosure Projectin todistajanakin toiminut Dan Willis kertoo havaintojaan ja mielipiteitään siitä miksi hän uskoo, että kansalle ei ole kerrottu salaisen avaruusohjelman teknologioista, ja tämän seurauksena miksi me emme ole saaneet kehittyä korkeammalle teknologiselle tasolle johtuen siitä, että tätä todellisuutta piilotellaan meiltä ja havaintojamme manipuloidaan.
16. heinäkuuta 2017 UFO-historioitsija Richard Dolan julkaisi artikkelin, jossa hän ilmaisi kantojaan siitä miten arvioida ihmisiä, jotka ovat väittäneet että heillä on suoraa tietoa ja kokemuksia salaisista avaruusohjelmista. Hän selittää sympatiaansa näkökulmille siitä, että tällaisia ohjelmia on olemassa ja että jotkut ovat kertoneet tiedoistaan.
Hän kuvaa yleistä skeptistä asennettaan henkilöitä kohtaan, jotka sekä väittävät olevansa sisäpiiriläisiä, joilla on yksityiskohtaista tietoa salaisista avaruusohjelmista, että jotka myös ovat saaneet julkisesti ihmisiltä tästä hyväksyntää, vaikka heillä ei ole minkäänlaisia todisteita omille väitteilleen.
Mutta kun puhutaan merkittävistä väitteistä — tosi isoista väitteistä jotka ovat sekä radikaaleja ihan itsessään mutta jotka voivat muuttaa koko alan (ja tuoda mainetta ja kunniaa niiden esittäjille), silloin me selvästikin tarvitsemme korkeammat standardit kuin “vaikuttaa mukavalta kaverilta jolla on kiva tarina joten uskon häntä.”
Richard näkee sellaiset henkilöt tahallaan tai tahtomattaan sekoittamassa pakkaa, tekemässä siitä yhä vaikeampaa riippumattomille tutkijoille, jotka pyrkivät selvittämään totuuden, vahvistaa väitteitä näistä ohjelmista.
Hän kuvaa erityisesti kolmea tietovuotajaa, jotka ovat astuneet esiin ja saaneet julkista mainetta uskomattomilla väitteillään:
Nimekkäimpiin henkilöihin näistä kuuluvat Andrew Basiago, Randy Kramer ja Corey Goode. Nämä henkilöt ovat väittäneet olleensa Marsissa pitkiä aikoja. Se on jo itsessään iso juttu, toki, mutta he ovat sanoneet myös matkailleet ajassa.
Richard huomauttaa, että todisteiden puute tarkoittaa, että me joudumme uskomaan tietovuotajien sanaa, mikä voi johtaa tutkijoiden tapauksessa vaarallisille vesille:
Minun tulee painottaa, että ketään näistä tietovuotajista ei ole esittänyt väitettä, jonka riippumaton tutkija voisi vahvistaa. Kaikki perustuu luottamukseen. Sellaisten tarinoiden uskominen vie meidät vaaralliselle tielle, joka on jo valmiiksi epäluotettavalla alalla skeptikkojen jatkuvassa tähtäimessä.
Tässä hän yrittää ohjata keskustelua hänen näkemyksensä mukaiselle keskitielle, erittäin kriittisen skeptikkojen ja debunkkaajien ryhmän väittäessä, että sellaiset tietovuotajat ovat parhaimmillaankin harhaisia ja pahimmillaan patologisia valehtelijoita, kun taas tukijat nielevät kaiken mitä tietovuotajat sanovat puhtaan luottamuksen perusteella.
Richard viittaa sähköposteihin, joissa häntä rohkaistiin käymään Goodea vastaan, joka on jokin aika sitten joutunut Bill Ryanin ja Daniel Lisztin (alias Dark Journalist) kritiikin kohteeksi, haastattelujen sarjassa. Ryan & Liszt ovat olleet Goodea mustamaalaavan internet-kampanjan keskiössä, ja pyrkineet antamaan hänestä kuvaa patologisena valehtelijana.
Olen vastannut heidän väitteisiinsä Goodesta muualla, mitä tulee siihen miten he ovat sivuuttaneet dokumentit ja asiantuntijalausunnot, jotka validoivat Gooden väitteet hänen kahden vuosikymmenen pituisesta urastaan IT-alalla. Sivuuttamalla Gooden varmistettavissa olevan taustan molemmat tutkijat ovat tarkoituksella pyrkineet saattamaan hänen uskottavuutensa epäilyksen varjoon sanomalla, että hän on astunut esiin puhtaasti rahan takia, eikä aitona tietovuotajana jolla on halu paljastaa totuus viranomaisten väärinkäytöksistä, jopa hänen ennen tuottoisan uran menettämisen uhalla.
Tavoittelin Richardia kertoakseni hänelle mielipiteeni Ryanin ja Listzin huijaustutkimuksista, ja liitin mukaan linkin dokumentteihin ja asiantuntijalausuntoihin, joihin on oltu yhteydessä ja jotka ovat vahvistaneet Gooden taustat. Richard ei ole vastannut, mitä pidän yllättävänä. Varmasti tietovuotajien taustojen tahallinen obfuskaatio ansaitsee tulla pengotuksi, kun tutkijat ovat toimineet epäasianmukaisesti!
Ilmeisesti Dolan ei ole samaa mieltä. Hän ei ota esiin mitään ongelmia mitä Ryan ja Liszt ovat Gooden tapauksessa nähneet, mutta hän mainitsee kyllä ongelman minun suhteen. Ilmeisesti minulla on luottamusongelma:
Olen tuntenut Michaelin yli vuosikymmenen, ja meillä on ollut monia pitkiä keskusteluja. Voin sanoa tässä tunteneeni hänet henkilökohtaisesti: uskon että hän on tehnyt aitoa ja hyvää tutkimusta monista asioista, mutta hänellä on taipumus olla liian luottavainen. Minun perspektiivistäni se on aina ollut niin. On ihmisiä, jotka rakastavat hänen työtään ja sitten on vihaajia. En ole kumpaakaan, mutta aina katson informaatiota ja sen käyttöarvoa. Joskus saan hyvää informaatiota ja oivalluksia hänen työstään ja niin pidän häntä kuuntelemisen arvoisena, silloinkin vaikka en hyväksyisi hänen nopeisiin johtopäätöksiin loikkaamista.
Pidän Richardin arviota siitä, että minulla on “taipumus olla liian luottavainen”, epäyllättävänä sillä se kuvaa minun vastakkaista kantaani hänen taipumukseensa olla liian skeptinen niitä kohtaan, jotka kertovat omista kokemuksistaan vilpittömästi ja rehellisesti. He saattavat hyvinkin kertoa totuuden uskomattomista kokemuksistaan, mutta ne sivuutetaan koska he eivät anna riittävästi todisteita tyydyttämään niitä standardeja, joita UFO-tutkijat ovat mielivaltaisesti asettaneet.
Minulle se on aina ollut paljon vaarallisempaa sulkea pois silminnäkijätodisteet yksinkertaisesti siksi koska he eivät anna riittävästi näyttöä jonkin mielivaltaisesti valitun standardin mukaan, kuin tutkia vakavasti sitä heidän vilpittömyytensä ja rehellisyytensä perusteella, sekä myös heidän paljastuksistaan maksaman hinnan takia.
On väärin olettaa, että tutkija “luottaa” tietovuotajaan yksinkertaisesti siksi, että hän pitää tätä vilpittömänä ja siksi vakavan tutkimuksen arvoisena. Olen pitänyt yllämainittuja kolmea tietovuotajaa vilpittöminä ja vakavan tutkimuksen arvoisina. Se ei tarkoita luottamusta, joka on eri asia.
Richard Dolan ja minä olemme samaa mieltä siitä, että koko UFOjen, avaruusolentojen ja salaisten avaruusohjelmien aihe on erittäin turvaluokiteltu, ja että tilanteen esteenä on myös turvatoimet. Edward Snowdenin dokumenttivuoto vahvistaa, että tiedustelupalvelut viidessä Echelon-maassa (USA, Britannia, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti) suorittavat peitetoimia kylvääkseen sekaannusta UFO-kentälle.
Richard uskoo, että tästä on pääteltävissä, että Deep State (eli kabaali/Illuminati) yrittäisi sekoittaa pakkaa järjestämällä huijareita, mielenhallinnan uhreja, tiedustelupalvelujen luottohenkilöitä jne. lavalle väärien todistusten ja disinformaation kanssa. Tästä me olemme samaa mieltä, mutta on myös pääteltävissä, että syvävaltio ja sen lonkerot tekisivät paljon kaikenlaista aitojen tietovuotajien, kokijoiden ja muiden maineen pilaamiseksi.
Miksi keskittyä vain yhteen aspektiin syvävaltion tekemisissä? Corey Gooden tapauksessa olen löytänyt selvää näyttöä siitä, että hänen mainettaan on yritetty tahrata, kun kaksi tutkijaa, Ryan ja Liszt, ovat sivuuttaneet dokumentit ja asiantuntijalausunnot, jotka tukevat hänen työhistoriaansa. Voisivatko Ryan ja Liszt olla Deep Staten operatiiveja, jotka on aktivoitu pilkkaamaan Goodea?
Richard mainitsee myös William Tompkinsin, jolla toisin kuin Goode, Basiago ja Cramer, on useita dokumentteja ja asiantuntijoita, jotka tukevat hänen todistuksensa ydinkohtia. Hän sanoo:
Bill Tompkins on mielenkiintoinen tapaus. Hän on 9-kymppinen, ja kirjoitti tuoreeltaan kirjan Selected by Extraterrestrials, joka kuvaa hänen elämää ja väitteitään laivaston salaiseen ohjelmaan osallistumisesta, jossa rakennettaisiin salainen avaruuslaivasto. Toisin kuin muut väitetyt tietovuotajat, Tompkinsilla on ura, joka on varmistettavissa: hän työskenteli Douglas Aircraftilla monia vuosia ja hänen CV:nsä on äimistyttävä. Tämä oikeasti merkitsee jotain. Minun tulisi lisätä, että tri. Salla ja tri. Bob Wood ovat molemmat tehneet paljon töitä tutkiakseen ja vahvistaakseen Tompkinsin taustat ja he löytäneet ainakin jonkin verran todisteita Tompkinsin väitteille.
Amiraali Larry Marsh vahvisti William Tompkinsin työn tärkeyden laivastolla. Tompkins oli Medford Navy League Councilin johtaja ja hän veti siellä erikoisprojekteja.
Huolimatta yltäkylläisestä todisteiden määrästä, joita on ollut julkisesti saatavilla jo pitkään, Richard Dolan pysyy kärkkäänä Tompkinsin suhteen:
Kuitenkin minulla on epäilykseni Tompkinsia kohtaan. Monet eivät tätä tiedäkään, mutta minulla oli mahdollisuus toimia hänen kustantajanaan. Kun sain kuulla hänestä Bob Woodilta, mutta ennen kuin luin hänen kirjansa käsikirjoituksen, olin suostunut periaatteessa julkaisemaan sen. Mutta käsikirjoituksen luettuani päätin kieltäytyä. Pidin kirjan sävyä sellaisena, että se toisi alalle epäuskottavuutta, enkä halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä. Löysin kirjasta useita ilmiselviä virheitä, sekä esimerkkejä egoismista, jotka eivät istuneet omaan tyyliini. Toivoin Tompkinsille hyvää ja siinä kaikki. En ollut luonut lopullista mielipidettä Tompkinsista enkä varmaan koskaan tule niin tekemään. Jos todisteita löytyy ja niitä voidaan esittää hänen väitteidensä tueksi, sitten katson niitä.
Tompkinsin sävy, kirjan virheet ja egoismi olivat Dolanille punaisia lippuja, joten hän kieltäytyi. Se on ihan asiallista kun puhutaan kirjan julkaisemisesta, kuitenkaan nämä eivät ole sellaisia juttuja jotka tekisivät Tompkinsista epärehellisen hänen muistellessaan tapahtumia ja ihmisiä parhaansa mukaan.
Onhan Tompkins 94-vuotias, ja hän oli osa historiallista prosessia, joka kulminoitui salaisten avaruusohjelmien nykytilaan. Toimitin Richardille henkilökohtaisesti kopion kirjastani US Navy Secret Space Program, jossa paljastan todisteet joita olen tähän asti kyennyt saamaan selville.
Richard lopettaa artikkelinsa sanomalla:
Pysyn halukkaana keskustelemaan aiheesta sivistyneesti Coreyn, Andrew’n, Bill Tompkinsin, Michael Sallan, tai kenen tahansa muun samanlaisia väitteitä esittäneen kanssa. Tavallaan ymmärrän heidän kantansa, koska tiedän minkälaista se on puhua elämäntapaskeptikoille UFO-aiheesta. Kuitenkin, kaikessa yhteydenpidossani tällaisten henkilöiden kanssa, heidän tulee tajuta että todistustaakka on heidän harteillaan. Sitä minä teen UFOjen kanssa. Tarina, jota ei voida osoittaa todeksi, ei vain merkkaa paljoakaan, eikä auta jos joku satunnainen henkilö tukee tarinaa. Sanat eivät yksin riitä. Mitään ei voida uskoa suorilta.
Mielelläni käyn sivistynyttä keskustelua Richardin kanssa näistä asioista, joita hän on artikkelissaan tuonut esiin ja joista olen maininnut tässä vastineessa. Pidän häntä sellaisena henkilönä, jolla on intellektuaalista jämäkkyyttä ja suorasanaisuutta, joka tekee näiden aiheiden julkisesta debatista jotain kaikille lukijoille arvokasta.
Lopuksi, haluan ilmaista erimielisyyteni hänen loppupäätelmäänsä tarinasta, “jota ei voida osoittaa todeksi, ei vain merkkaa paljoakaan”. Mieti vaikka silminnäkijätodistuksien merkitystä rikoksissa, rikoksia ei enää voitaisi ratkaista koska ei ole näyttöä rikoksesta jos silminnäkijätodistus ei enää päde, eikä heidän väitteitään voisi enää tutkia ja osoittaa todeksi, mikä voi vaikuttaa uskomattomalta kun otetaan huomioon nykyinen teknologisen tietoisuuden taso open source -yhteiskunnassa.
Eikö se pelaisi rikollissyndikaattien pussiin, kun olisi valta poistaa ja manipuloida raskauttavaa todistusaineistoa? Johtopäätökseni on, että tämä on tasan tarkkaan se mitä nyt tapahtuu mitä tulee totuuteen salaisista avaruusohjelmista, ne ryhmät jotka näitä pyörittävät toimivat varsin samalla tavoin kuin rikollissyndikaatit kansallisen turvallisuuden varjolla.
Kaikki todistajanlausunnot ovat merkitseviä. Me voimme oppia paljon sekä paljastamalla ne jotka meitä huijaavat tai toimivat harhojen perusteella, että aidosti tutkimalla niitä jotka puhuvat meille totuutta parhaan muistinsa mukaan. Vauvan heittäminen pesuveden mukana on juuri se mitä Deep State haluaa meidän tekevän kun puhutaan uskomattomien sisäpiirin todistajien kertoessa salaisista avaruusohjelmista.
Vuodesta 2009 lähtien olen kirjoittanut ja puhunut mahdollisesta omasta yhteiskunnastamme irtautuneesta (breakaway) sivilisaatiosta. Tuohon aikaan ajatukseni keskittyivät tietoon siitä, että turvaluokitellussa maailmassa varmasti oli teknologisia kehityskulkuja, joita on pidetty salassa, joskus pitkänkin aikaa.
Kuuluisa stealth-hävittäjä oli täysin toimintakelpoinen ja pidetty salassa kuusi vuotta ennen kuin se julkistettiin virallisesti, kun stealth-teknologia itse oli ollut työn alla yli vuosikymmenen ajan ennen sitä, josta ei meille kerrottu. Muistan keskustelun entisen tieteentekijän kanssa, joka oli ollut NSA:lla 1960-luvun puolivälissä, joka sanoi minulle, että NSA:n tietokoneiden kellotaajuus ylitti 600 megahertsiä, nopeus jota kuluttajamarkkinat eivät saavuttaneet vielä 35 vuoteen. Nykypäivänä on huhuja, että NSA tai jokin muu tiedustelulafka on kehittänyt kvanttilaskennan — jota muulla maailmalla ei ole käytössä.
Syytteet ja huhut jatkavat myllyään radikaalista teknologiasta, jota tulee ‘mustasta maailmasta.’ Olen pitkään antanut pisteitä Brad Sorensenin ARV-tarinalle, jota Mark McCandlish kertoi. Jos se pitää paikkansa, se tarkoittaa että salaisia takaisinmallinnettuja lentäviä lautasaluksia on valmistettu salassa ja ne ovat olleet käytössä ainakin 1980-luvulta lähtien. Tämänsuuntaisia lausuntoja on tullut esiin 1980- ja 1990-luvuilla nimekkäältä ilmailujournalistiltaJames Goodallilta. Eräs Goodallin lähteistä Groom Lakella (Area 51) sanoi hänelle, “meillä on Nevadan aavikolla asioita, joita George Lucas kadehtisi”, sekä “meillä on juttuja, jotka ovat parempia kui Star Trek, Star Wars, mitään mitä näet elokuvissa.” Ja niin edelleen.
Ei sillä, että meidän tulisi ottaa tällaiset väitteet evankeliumina. Mutta on olemassa historia, kaava. Lisäksi monet sellaisia väitteitä esittäneet ovat henkilöitä, joiden taustat on varmistettu, vaikka heidän väitteitään ei olekaan. Mitä tulee UFOihin ja kaikenlaiseen siihen liittyvään, on fakta että meillä on käsillämme turvaluokiteltuja ja salaisia asioita. Ei ole mitään millä tuosta faktasta pääsee yli, jotain minkä päivätyökseen debunkkaavat sopivasti unohtavat joka kerta. Valitettavasti tutkimusta UFO-salailun maailmassa tekevät ovat estyneitä sekä aiheen vaikeuden takia, joka on merkittävä, että myös sen mukanaan tulevan salailun ja tarkoituksellisen vääristelyn takia.
Silti vuosien ajan olen todennut, että sen lisäksi että todennäköisesti on olemassa “breakaway-sivilisaatio”, joka käyttää turvaluokiteltua teknologiaa, joka todennäköisimmin on kehitetty osittain avaruusolentojen teknologiasta, mutta että tähän kuuluu myös salainen avaruusohjelma. Nämä kaksi kulkevat käsi kädessä. Eli, jos siis toteat nyt samoin niinkuin minä, että…
1) UFOt ovat todellisia
2) Me olemme saaneet jotain tästä teknologiasta haltuumme Roswellista ja muualta
3) Me olemme salaa tutkineet näitä läpimurtoja monien vuosien ajan
… silloin, on järkevää olettaa että:
1) Turvaluokiteltu maailma on tehnyt monia läpimurtoja vuosien mittaan, joista jotkut on kaupallistettu, ja toiset ovat todennäköisesti liian tärkeitä edes kaupallistamiseen ja niitä käytetään salaa. Sellaisiin kuuluu radikaalit voimanlähdeteknologiat, esimerkiksi. Epäilemättä olisi muitakin läpimurtoja, mutta kuka tietää mitä.
2) Sellaiset läpimurrot mahdollistaisivat näille henkilöille tehdä asioita, jotka ovat todella muun maailman kykyjen tuolla puolen, joihin kuuluu, niin hullulta kuin se kuulostaakin, monille mahdollisuus mennä “toiselle planeetalle”.
3) Niille, jotka tästä ovat tietoisia, olisi vähän tai ei yhtään insentiiviä antaa meidän muiden saada tietää mitä on käynnissä. Se on liian suuri asia, se on liian räjähdysherkkä salaisuus. Se tullaan ainoastaan heidän valintansa pohjalta paljastamaan kun se ei enää ole tärkeä, mikä isojen salaisuuksien tapauksessa pätee. Aina liian usein me saamme kuulla tärkeistä asioista silloin, kun ne eivät enää ole tärkeitä.
Voisin sanoa tästä enemmänkin, mutta olen sanonut sen useaan kertaantäällä, täällä, ja täällä, sekä monasti muualla. Näyttö tälle hypoteesille on erittäin vahvaa.
Uudet tietovuotajat: Andy, Corey ja muut
Monien vuosien ajan on ollut useita muitakin, joita usein kuvataan “tietovuotajiksi”, jotka ovat väittäneet olleensa mukana salaisissa avaruusohjelmissa. Voitaisiin sanoa, että olettaen että on olemassa sellainen asia kuin salainen avaruusohjelma, on täysin uskottavaa että joku ohjelmassa mukanaollut joskus tulisi siitä puhumaan.
Nimekkäimpiin henkilöihin näistä kuuluvat Andrew Basiago, Randy Kramer ja Corey Goode. Nämä henkilöt ovat väittäneet olleensa Marsissa pitkiä aikoja. Se on jo itsessään iso juttu, toki, mutta he ovat sanoneet myös matkailleet ajassa. Tapasin Andyn vuonna 2012 Santa Clarassa pidetyssä konferenssissa Kaliforniassa. Pidin häntä erittäin persoonallisena ja älykkäänä. Tottakai, se ei tarkoita että uskoisin tätä tarinaa. En usko, että hän meni “hyppyhuoneen” avulla Marsiin. En usko, että hän teki näitä asioita nuoren Barack Obaman kanssa 1980-luvulla. Ja en usko, että hän lapsena aikamatkusti Lincolnin Gettysburg-puhetta kuuntelemaan, huolimatta siitä että hän väitti että hän itse on siitä puheesta otetussa valokuvassa.
Tajuan, että on olemassa omituisia asioita, joita virallisena pidetyn todellisuuden rajat eivät sulje sisälleen. Mutta en ole pakotettu uskomaan jokaista vastaani tulevaa tarinaa, erityisesti niitä jotka ovat ilmiselvästi egoistisia, ja erityisesti niitä joiden tueksi ei ole todisteita.
Joten vuosien mittaan olen suurimmaksi osaksi sivuuttanut Andyn väitteet ja tarinat. Vaikka olen henkilökohtaisesti pitänyt niitä onnettomina, minulla ei ole koskaan ollut halua tai tarvetta tehdä niille paljoakaan.
Kehitin saman asenteen Corey Goodea kohtaan, joka myöhemmin on muuttunut vieläkin nimekkäämmäksi kuin Andy. Kuten jokaista ufologiasta kiinnostunutta, katsoin kun hänen väitteensä levisivät alalla vuodesta 2014 eteenpäin. Corey väitti menneensä Marsiin “20 and back”-ohjelmassa, joka alkoi hänen teini-iässään ja sitten ohjelman loputtua hänet lähetettiin takaisin Maapallolle. Mutta ei silloin kun hän oli kolmekymppinen, eikä Maapallolle 20 vuotta myöhemmin. Sen sijaan, hänet “ikäregressoitiin” ja “aikaregressoitiin” takaisin hänen teini-ikäiseen kehoonsa, takaisin samaan vuoteen jolloin hän lähti. Äiti ei koskaan tiennyt hänen lähteneen kotoa.
Selvästikin pidän tätä tarinaa ongelmallisena ja olin ihmeissäni siitä miten moni ihminen otti hänen sanansa todesta. Hänen tarinansa on täydellisesti suunniteltu vastaamaan ihmisten vastaväitteisiin siitä: ei mitään papereita, ei tarvinnut kadota 20 vuodeksi minnekään, ei yhtään perheenjäsentä joka puhuisi hänen puolestaan ja niin edelleen.
Minun suurin ongelmani Corey Gooden (ja Andyn ja Randyn kanssa) ei ole se, että “en usko” heitä. Kyllä, pidän heidän tarinoitaan epätodennäköisinä. Mutta se varsinainen ongelma on, että kenelläkään näistä ihmisistä ei ole minkäänlaista näyttöä, jotta riippumaton tutkija voisi sanoa asiasta mitään suuntaan tai toiseen.
Tieteenfilosofiassa on käsite nimeltään falsifiointi. Jos jokin on falsifioitavissa, se ei tarkoita sitä että se on valetta. Se tarkoittaa, että sitä on mahdollista testata, tutkia, määrittää onko se totta vai tarua. Se voi kertoa, että minun matkalaukkuni painaa 35 paunaa. Se on falsifioitavissa, koska voit ottaa laukkuni ja laittaa sen vaa’alle. Voisin sanoa sinulle että viisi vuotta sitten punnitsin laukkuni eräälle lennolleni ja se painoi 35 paunaa. Tuo ei olisi todennäköisesti falsifioitavissa — ellet sitten tarkista jostain lentokentän arkistoista.
Minun laukkuni tapauksessa saattaisit epäillä väitettäni, ja vaikka et kykenisikään osoittamaan väitettä oikeaksi tai vääräksi. Se on täysin arkipäiväinen asia.
Mutta kun puhutaan merkittävistä väitteistä — tosi isoista väitteistä jotka ovat sekä radikaaleja ihan itsessään mutta jotka voivat muuttaa koko alan (ja tuoda mainetta ja kunniaa niiden esittäjille), silloin me selvästikin tarvitsemme korkeammat standardit kuin “vaikuttaa mukavalta kaverilta jolla on kiva tarina joten uskon häntä.”
Minun tulee painottaa, että ketään näistä tietovuotajista ei ole esittänyt väitettä, jonka riippumaton tutkija voisi vahvistaa. Kaikki perustuu luottamukseen. Sellaisten tarinoiden uskominen vie meidät vaaralliselle tielle, joka on jo valmiiksi epäluotettavalla alalla skeptikkojen jatkuvassa tähtäimessä.
MUFON Symposium
Henkilökohtaiset mielipiteet sikseen, minulla ei ole halua käydä sotaa kenenkään kanssa tällä alalla. Minulla ei ole aikaa tai energiaa perustella näitä asioita enempää. Tämä huolimatta siitä että lähes joka viikko saan viestejä ihmiiltä jotka haluavat minun hyökkäävän näiden ihmisten kimppuun. Minä osaltani haluan tehdä omat tutkimukseni ja keskittyä UFO-ilmiön itsensä mielenkiintoisiin nyansseihin.
Mutta en kyennyt pysymään poissa härdellistä tietystä syystä. Kuusi kuukautta sitten MUFONin johtaja Jan Harzan pyysi minua puhumaan MUFONin kansainvälisessä symposiumissa. Siitä oli kuusi vuotta kun olin puhunut siellä viimeksi.
Päätin hyväksyä Janin tarjouksen puhua vuoden 2017 symposiumissa. Sitten hän kysyi minulta puhuisinko erityisesti salaisesta avaruusohjelmasta. Itse asiassa en halunnut, ja sanoin hänelle niin. Olin käsitellyt sitä aiemmin ja minua kiinnosti muut asiat. Mutta hän todella halusi, ja ajattelin että joo, voin tehdä uutta tutkimusta ja esittää löydökseni.
Useita kuukausia aiemmin olin saanut kuulla, että MUFON oli ottanut tämän konferenssin pääteemaksi, ja että Corey Goode, Andrew Basiago, William Tompkins ja tri. Michael Salla sekä pitäisivät esityksensä tästä samasta aiheesta että siellä olisi paneelikeskustelu heidän kesken. (Minun tulisi lisätä, että MUFON oli kutsunut myös muita tutkijoita, mm. Mark McCandlishin ja Michael Schrattin, jotka molemmat ovat erittäin uskottavia, sekä Gary McKinnonin Skypen kautta.)
Ennen kuin jatkan, sanon muutaman sanan Michael Sallasta ja Bill Tompkinsista. Olen tuntenut Michaelin yli vuosikymmenen, ja meillä on ollut monia pitkiä keskusteluja. Voin sanoa tässä tunteneeni hänet henkilökohtaisesti: uskon että hän on tehnyt aitoa ja hyvää tutkimusta monista asioista, mutta hänellä on taipumus olla liian luottavainen. Minun perspektiivistäni se on aina ollut niin. On ihmisiä, jotka rakastavat hänen työtään ja sitten on vihaajia. En ole kumpaakaan, mutta aina katson informaatiota ja sen käyttöarvoa. Joskus saan hyvää informaatiota ja oivalluksia hänen työstään ja niin pidän häntä kuuntelemisen arvoisena, silloinkin vaikka en hyväksyisi hänen nopeisiin johtopäätöksiin loikkaamista.
Bill Tompkins on mielenkiintoinen tapaus. Hän on 9-kymppinen, ja kirjoitti tuoreeltaan kirjan Selected by Extraterrestrials, joka kuvaa hänen elämää ja väitteitään laivaston salaiseen ohjelmaan osallistumisesta, jossa rakennettaisiin salainen avaruuslaivasto. Toisin kuin muut väitetyt tietovuotajat, Tompkinsilla on ura, joka on varmistettavissa: hän työskenteli Douglas Aircraftilla monia vuosia ja hänen CV:nsä on äimistyttävä. Tämä oikeasti merkitsee jotain. Minun tulisi lisätä, että tri. Salla ja tri. Bob Wood ovat molemmat tehneet paljon töitä tutkiakseen ja vahvistaakseen Tompkinsin taustat ja he löytäneet ainakin jonkin verran todisteita Tompkinsin väitteille.
Kuitenkin minulla on epäilykseni Tompkinsia kohtaan. Monet eivät tätä tiedäkään, mutta minulla oli mahdollisuus toimia hänen kustantajanaan. Kun sain kuulla hänestä Bob Woodilta, mutta ennen kuin luin hänen kirjansa käsikirjoituksen, olin suostunut periaatteessa julkaisemaan sen. Mutta käsikirjoituksen luettuani päätin kieltäytyä. Pidin kirjan sävyä sellaisena, että se toisi alalle epäuskottavuutta, enkä halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä. Löysin kirjasta useita ilmiselviä virheitä, sekä esimerkkejä egoismista, jotka eivät istuneet omaan tyyliini. Toivoin Tompkinsille hyvää ja siinä kaikki. En ollut luonut lopullista mielipidettä Tompkinsista enkä varmaan koskaan tule niin tekemään. Jos todisteita löytyy ja niitä voidaan esittää hänen väitteidensä tueksi, sitten katson niitä.
Jokatapauksessa, kun sain kuulla että hän on samassa paneelissa Coreyn, Andyn, Billin ja Michaelin kanssa, soitin Janille ja kohteliaasti kysyin häneltä mitä hän ajatteli. Mainitsin huolistani MUFONin päätöstä koskien tuoda henkilöitä esiintymään, joilla on väitteitä joita ei voida osoittaa todeksi. MUFONilla loppujenlopuksi piti olla todisteisiin perustuvat standardit.
Jan selitti asiansa niin hyvin kuin osasi, olennaisesti hän sanoi haluavansa tuoda esiin moninaisen ja kiinnostavan mielipiteiden kavalkaadin ja antaa osallistujien itsensä päättää asiasta. No, MUFONin annetaan tehdä mitä se haluaa, ja tottakai kansan annetaan sanoa mitä se haluaa vastauksena. Mutta minä jäin tästä mielenkiintoiseen välikäteen, ja tajusin että oli alka ilmaista ajatuksiani asiassa selkeämmin.
Tein sen muutamassa radiohaastattelussa, etenkin Bill Ryanin kanssa heinäkuun alussa 2017. Tuo haastattelu on Youtubessa ja siitä saa hyvän yleiskuvan ajatuksistani koskien näitä tietovuotajia ja heidän väitteitään. Vastauksista päätellen minulle on selvää, että haastattelu on osunut arkaan paikkaan monilla.
Siitä lähtien Andrew Basiago on väittänyt minua valehtelijaksi ja disinformaation levittäjäksi, mutta minun tietääkseni kukaan muu asianosainen ei ole.
Itse asiassa puhuin hiljattain Corey Gooden kanssa ja sanoin hänelle käytännössä samat asiat kuin tässä kirjoitan. Siinä ei ollut mitään henkilökohtaista, ja vaikka olen skeptinen hänen tarinaansa kohtaan, se on vähemmän tärkeää kuin se seikka, että hänen väitteensä eivät anna minun riippumattomasti vahvistaa niitä. Coreyn puolesta sanon, että hän ei ottanut asiaa henkilökohtaisesti ja me puhuimme sivistyneesti ja hyvässä hengessä.
Haluan tehdä tämän pointin niin selväksi kuin pystyn. Minun mielipiteeni (ja teidän) eivät merkkaa paljoakaan. Se mikä merkkaa on todisteet jotka voidaan tuoda esiin näistä tarinoista. Pidän mahdollisena, että näissä kertomuksissa on totuuden siemen. Uskon, että radikaalia teknologiaa on pidetty poissa saataviltamme. Uskon ARV-tarinaan ja moneen muuhunnkin. Mutta jos tarina ei anna minulle mahdollisuutta kiistää tai vahvistaa sen perusväitteitä, silloin se on minulle tutkijana käyttökelvoton.
Tämä on erityisen totta jos en voi vahvistaa todeksi edes henkilön väitettyjä taustoja. Olen sanonut tämän monta kertaa. Ei voi pitää tietovuotajana jos ei voi vahvistaa sitä, että vuotaja on kuka hän sanoo olevansa.William Binney on sisäpiiriläinen. Me tiedämme kuka hän on. On muitakin oikeita sisäpiiriläisiä. Jos ei voi vahvistaa edes perusväitteitä urasta, silloin ei ole sisäpiiriläinen.
Disinformaatiota vai jotakin muuta?
Noin vuosi sitten Jimmy Churchin haastattelussa sanoin, että jos minä olisin salaisen avaruusohjelman johtaja, haluaisin että ympärillä pyörisi ihmisiä joilla on aivan uskomattomia tarinoita. Haluaisin varmistaa, että he saisivat tarpeeksi julkisuutta, jotta koko asia tuntuu täysin älyttömältä. Tämä pitäisi massat tarpeeksi kaukana, ja se sekoittaisi monia aitoja tutkijoita ja lähettäisi heidät eri suuntiin seuraamaan vääriä johtolankoja.
Meidän pitää tätä aitona mahdollisuutena. Erityisesti kun mietimme Amerikan historiaaCointelpron vinkkelistä, false flageja ja värivallankumouksia joita se on vehkeillyt ympäri maailmaa, Snowdenin vuotoja, ja jopa entistä Obaman hallinnon virkamiestäCass Sunsteinia joka puhui soluttautumisesta väitettyihin hallituksen vastaisiin organisaatioihin. Jos joku haluaisi varjella salaista avaruusohjelmaa hänen kylväessään sontaa UFO-kentälle, he saattaisivat aivan hyvin istuttaa tällaisia tietovuotajia.
Näiden henkilöiden sanomisille on useita mahdollisuuksia. Omalta osaltani en halua ottaa kantaa niihin. Minulla ei ole vastauksia.
1) Voisiko olla, että he ottivat osaa ohjelmaan ja järkyttyivät siitä niin kovasti kun heidät potkittiin pellolle? Tiedän useita entisiä armeijan henkilöitä, joiden mielenterveys järkkyi kun heidän piti varjella salaisuuksia, joille he altistuivat. Pidän tätä rikoksena, jse sellainen tulisi johtaa toimiin, mutta järjestelmämme on epätoivoisen ja parantamattoman korruptoitunut, ja on ollut sitä vuosikaudet. Ainakin yksi uskottava henkilö on astunut esiin minulle ja kertonut saman asian, kuin mitä tapahtui entiselle korkea-arvoiselle KGB-upseerille.
Jos tätä on tapahtunut yhdelle tai useammalle tietovuotajalle, olisiko mahdollista, että heidän väitteissään olisi totuuden siemen? Loppujen lopuksi disinformaation merkki on esittää tärkeä totuus useilla ilmiselvillä valheilla kuorrutettuna. Sillä tavoin totuutta pilkataan ja salaisuus pysyy salassa pidempään. Kun pyörittää tärkeää salaista avaruusohjelmaa, kaikki liittyy ainoastaan lisäajan hankkimiseen, ja joka hetki merkkaa.
2) Voisiko olla, että yksi tai useampi heistä ovat yksinkertaisesti henkisesti epävakaita? Tämä ei ole minun arvioitavissani, mutta olen tavannut monia sellaisia, heitä on olemassa. Tästä tapauksesta en osaa sanoa.
Haluaisin lisätä tässä jotain. Jos joku näistä henkilöistä on järkyttyneessä mielentilassa, oli se sitten trauman tai universumin satunnaisen tapahtuman johdosta, heillä on minun sympatiani. Jos joku heistä on kokenut vakavaa traumaa, se voi olla että ainoa tapa jolla he voivat kasata itsensä henkisesti on luoda uskomusjärjestelmä jossa he itse haluavat elää, sellainen joka auttaa heitä tuomaan järkeä omaan elämään ja joka suojaa heitä paljon karmeammalta todellisuudelta. Sellainen uskomus olisi tärkeä heille, niin että he haluaisivat säilyttää sen hinnalla millä hyvänsä.
Tämä on kaikki spekulaatiota.
3) Onko kyseessä vain pelkästään hyvän tarinan veistely? Kerron teille tarinan omasta menneisyydestäni.
Monta vuotta sitten minulla oli läheinen ystävä nimeltään Bill, joka oli hauskin, älykkäin ja kiltein ihminen jonka tunsin. Hän kuoli vuonna 1990 ja kaipaan häntä kovasti. Bill kuului DuPont-sukuun, niin hän sanoi. Hän puhui myös paljon siitä, että hän oli käynyt Juilliardin musiikkikoulun, hän on toiminut Philadelphian orkesterin kapellimestarina ja jopa pitänyt pianokonsertin lapsena kuningatar Elisabetille. Silloin nuorempi minä uskoi häntä. Billin kuoltua eräs kollegoistani tutki hänen taustojaan. Tämä oli kaikki aikana ennen internetiä, mutta siitä huolimatta hän sai selville että Bill ei kuulunut DuPont-sukuun. Sen sijaan hänen äitinsä oli ollut DuPontin sihteeri. Bill ei koskaan käynyt Juilliardia, ei koskaan ollut kapellimestarina Philadelphian orkesterille, eikä todellakaan ollut tavannut kuningatarta!
Ystäväni oli patologinen valehtelija hänen omista saavutuksistaan. Kaikessa muussa hän oli, tietääkseni, täysin rehellinen. Kiinnostava juttu tässä on, että hänen valehtelunsa ei estänyt häntä olemasta hyvä ja luotettava ystävä minulle tai muille. Bill vain halusi kaunistella itseään.
Opin Billiltä, että voit olla hyvä ihminen ja silti valehdella. Kääntäen, voit olla täysi paska ja puhua totta. Kun me tutkimme minkäänlaisia väitteitä, meidän tulee muistaa että persoona täytyy ottaa huomioon.
Vielä yksi juttu valehtelusta. Kun joku valehtelee sinulle, useimmiten uskot häntä. Siksi he valehtelevat. Koska usein se toimii ja jotkut ovat hyviä siinä. Monet ihmiset ovat aidosti rehellisiä, mutta heillä on vaikeuksia kuvitella miksi joku toinen voisi valehdella. He luottavat, mutta liiaksi.
Joten valehtelevatko nämä tietovuotajat? En tiedä. Jos joku kykenee dokumentoimaan oikeaksi osoitettavan valeen, silloin meillä on tarve tietää. Mutta juuri nyt en esitä asiasta sellaisia väitteitä.
4) Onko kyseessä tapaus, jossa ihmiset oikeasti tekivät väittämänsä asiat, ja eivät vääristelleet tarinaansa? Jos kyll, silloin haluaisin ajatella heidän tajunneen että heillä on monia esteitä ylitettävänään kun puhutaan uskottavuudesta. Saan heistä sellaisen kuvan, että jotkut heistä tajuavat tämän, kun taas toiset eivät.
Jatkossa
Pysyn halukkaana keskustelemaan aiheesta sivistyneesti Coreyn, Andrew’n, Bill Tompkinsin, Michael Sallan, tai kenen tahansa muun samanlaisia väitteitä esittäneen kanssa. Tavallaan ymmärrän heidän kantansa, koska tiedän minkälaista se on puhua elämäntapaskeptikoille UFO-aiheesta.
Kuitenkin, kaikessa yhteydenpidossani tällaisten henkilöiden kanssa, heidän tulee tajuta että todistustaakka on heidän harteillaan. Sitä minä teen UFOjen kanssa. Tarina, jota ei voida osoittaa todeksi, ei vain merkkaa paljoakaan, eikä auta jos joku satunnainen henkilö tukee tarinaa. Sanat eivät yksin riitä. Mitään ei voida uskoa suorilta.
Olen ollut alalla tarpeeksi kauan tunteakseni itseni vastuulliseksi sen puolestapuhujana. On lukemattomia ihmisiä, jotka eivät haluaisi mitään muuta kuin nähdä UFO-tutkimusalan romuttuvan. Se olisi suuri tragedia.
Yksi aikamme ongelma on, että ihmiset nauttivat draamasta ja raivosta. Sosiaalinen media vahvistaa vaikutusta, mahdollistaa tunteiden leviämisen yhteisössä kuin tulipalo. Haluaisin rohkaista jokaista tukijaa ja kriitikkoa ottamaan askeleen taaksepäin, vetämään syvään henkeä ennen jatkamista suu vaahdossa omalla sotajalalla. Muistakaa että henkilökohtaisista insentiiveistä on aina paras pysyä kaukana ja pysyä kiinni faktoissa, mihin ne sitten johtavatkin.
Kukaan ei ole kiinnostunut ufologiasta sen takia, että tutkijat keskenään tappelevat. He ovat kiinnostuneet ufologiasta koska se on yksi kaikkein mielenkiintoisimmista aikamme aiheista. Siinä on käynnissä jotain erittäin tärkeää, ja ainoa tapa menestyä totuuden selvittäjänä on pitää kiinni totuudesta: tutkia ilmiötä itsessään ja niin suurella huolella kuin mahdollista.
Tämä Linda Howe -materiaali on tärkeää. Tulin kaupunkiin ottamaan materiaalin mukaan uuteen kirjaani, joka käsittelee William Tompkinsin paljastuksia vieläkin yksityiskohtaisemmin. Kiitos Tom Foxille tästä vinkistä. Tällaista olen saanut kasattua kirjaani tähän mennessä.
Tapauksia, jotka täydentävät ja tukevat Bill Tompkinsin paljastuksia
Kuten huomautin, meidän ei tule painottaa liiaksi yksittäistapauksia, mutta Tompkinsin materiaali tuntuu stimuloineen muista lähteistä tulleita lisäpaljastuksia. Tätä kirjoitettaessa kunnioitettu tutkija Linda Howe on tuoreeltaan paljastanut Youtube-kanavallaan kaksi muuta lähdettä, jotka aikovat käsitellä vieläkin yksityiskohtaisemmin salaista avaruuslaivastoa. Tämä materiaali keskittyy erityisesti Deep Space Forceen, ei ainoastaan Solar Wardeniin, joka pyörii omassa aurinkokunnassamme.
Linda Howe on innoissaan saadessaan selvyyttä omaan ymmärrykseemme siitä miten pitkälle Deep Space Force on kehittynyt pohjoismaisten ja pitkien valkoisten avaruusolentojen mentoroimana. Lindan lähteiden mukaan meillä on nyt ainakin kolme syväavaruuden tutkimusalusta tai ryhmää, joissa jokaisessa on suuri emoalus. Tämä olisi laivaston operoimien taisteluryhmien lisäksi, jotka toimivat omassa aurinkokunnassamme, joista olen kuullut että niitä on jopa kahdeksan, jotka myös toimivat kantoaluksen ympärillä.
Lindan lähteiden mukaan syväavaruuden kantoalukset on nimetty UFO/ET-yhteisölle tunnettujen, varhaisten sotilasupseerien mukaan. Kantoalukset ovat nimeltään USS Roscoe Hillenkoetter, USS Curtis LeMay sekä USS Hoyt Vandenberg. Tämä materiaali on Lindalta päivämäärällä kesäkuun 8. 2022, ja se on esitetty hänen EarthFiles Youtube-kanavallaan otsikolla ”Does U.S. Space Force Have Secret Vehicles Reaching Other Stars”.
Lindan sotilaslentolähteet sanovat, että USS Hoyt Vandenberg toimii Space Forcen keihäänkärkenä syväavaruudessa, jossa on suurin joukko pitkiä valkoisia ja pohjoismaisia avaruusolentoja antamassa neuvoja miehistölle eksodiplomatiassa sekä muiden tähtien yhteiskuntien tutkimisessa. Mutta he eivät sanele meille minne mennä tai mitä tehdä. Epäilen, että heidät on otettu kyytiin myös suojelemaan, sillä he kuuluvat samaan liittoon kanssamme, ja muut tähteläiset jotka alkaisivat ryttyilemään meille, joutuisivat selvittelemään välejä myös näiden kahden ryhmän kanssa.
USS Hoyt Vandenberg on saanut tehtäväkseen luoda kontakti muihiin tähteläissivilisaatioihin, kartoittaa ja tutkia avaruutta. Toiset sivilisaatiot ovat tietoisia siitä, että pitkät valkoiset ja pohjoismaiset avaruusolennot mentoroivat meitä ja valvovat meitä. Muut sivilisaatiot kunnioittavat näitä avaruusolentoja. USS Curtis LeMayn kyydissä on ollut miehistöä vuodesta 2003 lähtien ja se on vieraillut 22 lähimmässä aurinkokunnassa omassa Linnunradan galaksin haarassamme. USS Roscoe Hillenkoetter on pääosin saanut tehtäväkseen toimia ryhmätutkimuksissa, se kantaa mukanaan suuria lasteja planeettojen pintatutkimuksiin ja tukikohtiin.
Linda antaa yksityiskohtaisen tähtikartan, jossa on pitkien valkoisten, pohjoismaisten ja punatukkaisten avaruusolentojen sekä vihamielisten hyönteisolentojen sijaintipaikat. Lindan lähteet sanovat, että meillä on ollut teknologianvaihtoa pitkien valkoisten kanssa, ja pohjoismaisilla on erittäin kehittynyttä teknologiaa, jota he eivät jaa muille mutta joissain aluksissamme sitä on. Lindan lähteet puhuvat siitä miten pitkät harmaat käyttävät pienempiä robottimaisia harmaita tekemään suurimman osan avaruusmatkailusta heidän puolestaan.
Ilmeisesti meillä on nyt myös teknologiaa, jolla kasvattaa näitä ohjelmoituja elämänmuotoja, joita muutkin avaruusmatkailevat lajit käyttävät. Lähde sanoo, että Maapallon ihmiset eivät tällä hetkellä kykene käyttämään aikamatkailua avaruusmatkailuun, joka on kaikkein kehittynein avaruusmatkailun muoto ja nykyisen avaruustutkimuksen Pyhä Graalin Malja. Alkuaine vismutti on kriittinen avaruusmatkailun aikateknologian kehittämisessä.
Striimattu suorana 9. kesäkuuta 2022 • AIHEET: Onko Yhdysvaltojen avaruusvoimilla salaisia aluksia, joilla pääsee muihin tähtiin?
Yhdysvaltain avaruusvoimilla on useita syväavaruusaluksia
– USS Curtis LeMay
– USS Hoyt Vandenberg, “keihäänkärki”
– USS Roscoe Hillenkoetter
– Useita aluksia, joissa on miehistöä monista maista
– Pitkien valkoisten teknologiaa on USS Hoyt Vandenbergissa ja USS Roscoe Hillenkoetterissa
– Alukset käyttävät DQTP:a (Deep Quantum Tunneling Protocol)
– Pitkät valkoiset elävät 82 G Eridani -tähtijärjestelmässä
– 3 kilpailevaa avaruusolentojen rotua, jotka ovat tapelleet keskenään Maapallon hallinnasta jo 270 miljoonan vuoden ajan
– Sirius B:läiset näyttävät pohjoismaisilta blondeilta
– Pienet harmaat, tekoälyohjelmoidut elämänmuodot, PLF:t, “suunniteltu aikamatkailuun avaruudessa”
– Muinaiset pitkät harmaat matkaavat avaruuden halki
KATSO MYÖS:
Making Contact: New Realities of Disclosure & Cosmic Awakening
5-osainen sarja UFO-paljastuksesta ja kontaktiliikkeestä
Exopolitics Todayn haastattelussa tri. Courtney Brown, Farsight Instituten perustaja ja johtaja, puhuu siitä miten kaukokatselua voidaan käyttää salaisia avaruusohjelmia, avaruusolentoja ja Maan ulkopuolista elämää koskettavan tiedustelutiedon keruutyökaluna. Hän vastaa kysymyksiin valtiotieteellisestä taustastaan, miten hän päätyi kaukokatselijaksi, sekä kertoo joitain keskeisiä periaatteita ja tekniikoita liittyen kvanttifysiikkaan ja ajan mekaniikkaan.
Tri. Brown varoittaa kaukokatselun väärinkäytöstä ja siitä miten sokkoprotokolla on tarpeen, jotta estetään alitajuisen mielen tulosteen vaikuttaminen ja niiden sotkeminen. Tärkeimpänä hän selittää miten oikein tehtynä kaukokatselu on turvallinen työkalu erilaisten avaruusolentojen ja henkisten olentojen tarkkailuun, jopa niiden joita pidetään kaikkein voimakkaimpina.
Tämä on unohtumaton haastattelu, jossa tri. Michael Salla saa vieraakseen erään maailman johtavista kaukokatselun asiantuntijoista kertomaan sen hyödyistä ja transformationaalisesta potentiaalista planeetallemme.
Jean Charles Rousseau ja David Rousseau olivat molemmat mukana amerikkalaisranskalaisessa salaisessa avaruusohjelmassa vuodesta 1981/1982 lähtien. He molemmat kävivät läpi ’20 and back’-ohjelman, jossa he muistavat tavanneensa toisensa amerikkalaisranskalaisella Solaris-lippulaivalla.
Exopolitics Today haastatteli heitä ja keskusteli heidän kokemuksistaan avaruusohjelmassa. He kertovat saamastaan koulutuksesta avaruusolentojen kanssa Solariksella, sekä yhteisestä tehtävästään Marsissa. He antavat lisätukea tuoreille väitteille siitä, että suuria avaruuslaivastoja on saapunut aurinkokuntaamme, jotka tarkkailevat Maapallon tapahtumia.
Kiitos Malou Panchèvrelle, joka toimi David Rousseaun tulkkina.
