Tämä on Ed Komarekin eksopolitiikasta kirjoittaman kirjan yhdeksäs luku. Johdantoluku löytyy täältä. Ensimmäinen luku täältä. Toinen luku täältä. Kolmas luku täältä. Neljäs luku täältä. Viides luku täältä. Kuudes luku täältä. Seitsemäs luku täältä. Kahdeksas luku täältä.
”Gurkha lensi nopeassa ja voimakkaassa Vimanassaan ja heitti Vrishien ja Andhakojen kolmea kaupunkia vastaan yhden ainoan ammuksen, joka oli ladattu kaikella maailmankaikkeuden voimalla. Hehkuva savu- ja tulipatsas, joka loisti kuin kymmenen tuhatta aurinkoa, nousi kaikessa loistossaan. Se oli tuntematon ase, Rauta-Ukkonen, jättiläismäinen kuoleman sanansaattaja, joka tuhosi tuhkaksi koko vrishnis- ja andhakas-rodun.” Ruumiit olivat palaneet niin, ettei niitä voinut enää tunnistaa. -- Mahabharata
Aurinko oli noussut maan päälle, ja Lot tuli Zoariin sisälle. Ja Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta: Herralta taivaasta. Ja kukisti ne kaupungit, ja kaiken sen lakeuden: niin myös kaikki niiden kaupunkein asuvaiset, ja maan kasvon. Ja Lotin emäntä käänsi kasvonsa takaisin hänestä; ja muuttui suolapatsaaksi. Mutta Abraham nousi varhain aamulla, ja meni siihen paikkaan, kussa hän oli ennen seisonut Herran edessä. Ja katsahti Sodomaa ja Gomorraa päin, ja kaiken sen maan lakeuteen; ja näki että savu nousi maasta niinkuin pätsin savu. -- 1. Mooseksen kirja 19: 23-27
Jos veljes, äitis poika, eli sinun poikas, eli tyttäres, eli emäntäs, joka sinun sylissäs on, eli ystäväs, joka on kuin oma sydämes, viettelis sinua salaa, ja sanois: käykäämme ja palvelkaamme muita jumalia, joita et sinä tunne eikä sinun isäskään, Kansain jumalia teidän ympäristöllänne, joko he läsnä eli kaukana ovat, yhdestä maan äärestä niin toiseen; Niin älä siihen mielisty, älä myös ole hänelle kuuliainen, ja ei sinun silmäs pidä säästämän häntä: ei ensinkään pidä sinun armaitseman eli salaaman häntä. -- 5. Mooseksen kirja 13: 6, 7 ja 8.
Uskon, että Maan ulkopuolisten rotujen väliset sodat ja konfliktit ovat olleet Maan historiassa kymmeniä tuhansia vuosia, kuten Ramayanassa, Mahabharatassa ja muissa hindulaisten teksteissä sekä Raamatussa kerrotaan. Hinduteksteissä puhutaan hyvin yksityiskohtaisesti erittäin teknisistä maan ulkopuolisista sivilisaatioista Rama-imperiumin aikana ja uskomattoman tuhoisasta sodasta Atlantiksen ja Raman välillä noin kymmenen tai kaksitoista tuhatta vuotta sitten, jota ei voitu kuvitella ennen 1900-luvun jälkipuoliskoa. Tässä linkissä [136] on joitakin erittäin mielenkiintoisia tietoja. Kirjoittaja toteaa:
”Mahabharata on todellinen kultakaivos, joka sisältää tietoa jumalien välisistä konflikteista, joiden sanotaan ratkaisseen erimielisyytensä ilmeisesti käyttämällä yhtä tappavia aseita kuin meillä on nykyään. Runossa kerrotaan ’liekehtivien ohjusten’ lisäksi myös muiden tappavien aseiden käytöstä. Indran nuolta (Indravajra) käytetään pyöreän ”heijastimen” avulla. Kun se kytkettiin päälle, se tuotti ’valon akselin’, joka kohdistettuna mihin tahansa kohteeseen ”kulutti sen välittömästi voimallaan”.
Eräässä kertomuksessa sankari Krishna jahtaa vihollistaan Salvaa taivaalla, kun Salvan Vimana, Saubha, muuttuu jollakin tavalla näkymättömäksi. Lannistumatta Krishna laukaisee välittömästi erikoisaseen: ”Laitoin nopeasti nuolen, joka tappoi etsimällä ääntä.” Mahabharatassa kuvataan varsin asiallisesti monia muitakin kauheita aseita, mutta kaikista pelottavin on se, jota käytettiin vrishoja vastaan. Kertomuksessa kerrotaan:
”Gurkha lensi nopeassa ja voimakkaassa Vimanassaan ja heitti Vrishien ja Andhakojen kolmea kaupunkia vastaan yhden ainoan ammuksen, joka oli ladattu kaikella maailmankaikkeuden voimalla. Hehkuva savu- ja tulipatsas, joka loisti kuin kymmenen tuhatta aurinkoa, nousi kaikessa loistossaan. Se oli tuntematon ase, Rautainen Ukkospilvi, jättiläismäinen kuoleman sanansaattaja, joka tuhosi tuhkaksi koko vrishnis- ja andhakas-rodun.” Ruumiit olivat palaneet niin, ettei niitä voinut enää tunnistaa.
Hiukset ja kynnet putosivat, keramiikka rikkoutui ilman näkyvää syytä, ja linnut muuttuivat valkoisiksi…. muutaman tunnin kuluttua kaikki ruoka-aineet olivat saaneet tartunnan…. pakoon tätä tulta, sotilaat heittäytyivät puroihin pestäkseen itsensä ja varusteensa…” Jotkut sanovat, että Mahabharatassa kuvataan ydinsotaa. Tämänkaltaiset viittaukset eivät ole yksittäisiä; vaan taistelut, joissa käytetään fantastista asevalikoimaa ja ilma-aluksia, ovat yleisiä kaikissa eeppisissä intialaisissa kirjoissa. Yhdessä kuvataan jopa Vimana-Vailix-taistelu kuussa!”” Katso tästä linkistä lisää hyviä sitaatteja hindulaisten teksteistä lentävistä aluksista ja taisteluista. [137]
Näyttää siltä, että Jumalan raportoima Sodoman ja Gomorran tuhoaminen tulen ja tulikiven avulla, josta kerrotaan Raamatussa, ei ollut yksittäinen tapaus, vaan osa suurempaa ET-sotaa, jossa me alkuperäiskansat päädyimme sijaisiksi ja meidät vedettiin mukaan näihin ET-konflikteihin. Lasitettujen linnoitusten salaisuudet [138] tarjoavat lisätodisteita [139] nykyaikaisten joukkotuhoaseiden käytöstä muinaisina aikoina.
Lasitettujen linnoitusten lisäksi on myös aavikkoalueita, joista on löydetty lasilevyjä.
”Yksi muinaisen Egyptin oudoimmista mysteereistä ovat suuret lasilevyt, jotka löydettiin vasta vuonna 1932. Saman vuoden joulukuussa Egyptin geologisen tutkimuslaitoksen maanmittari Patrick Clayton ajoi Suuren hiekkameren dyynien seassa lähellä Saadin ylätasankoa käytännössä asumattomalla alueella Egyptin lounaiskulman pohjoispuolella, kun hän kuuli renkaidensa rapisevan johonkin, joka ei ollut hiekkaa. Se osoittautui suuriksi paloiksi ihmeellisen kirkasta, kellanvihreää lasia.
Itse asiassa kyseessä ei ollut mikä tahansa tavallinen lasi, vaan ultrapuhdasta lasia, joka oli hämmästyttävän 98-prosenttista piidioksidia. Clayton ei ollut ensimmäinen henkilö, joka oli törmännyt tähän lasityyppiin, sillä useat ”esihistorialliset” metsästäjät ja nomadit olivat ilmeisesti löytäneet myös nykyään kuuluisaa Libyan aavikkolasia (LDG). Lasia oli aiemmin käytetty veitsien ja teräväsärmäisten työkalujen sekä muiden esineiden valmistukseen. LDG:stä veistetty skarabeus löytyi jopa Tutankhamonin haudasta, mikä viittaa siihen, että lasia käytettiin joskus koruihin.”
Brittiläisessä Nature-lehdessä (nro 170) julkaistiin vuonna 1952 artikkeli ”Dating the Libyan Desert Silica-Glass”. Kirjoittaja Kenneth Oakley sanoi:
”Luonnon kvartsilasipaloja, joiden paino voi olla jopa 16 kiloa, esiintyy hajanaisesti soikealla alueella, joka on 130 km pohjoisesta etelään ja 53 km idästä länteen Libyan autiomaan hiekkameressä. Tämä merkittävä materiaali, joka on lähes puhdasta (97 prosenttia piidioksidia), suhteellisen kevyttä (sp. gin. 2,21), kirkasta ja väriltään kellanvihreää, omaa jalokiven ominaisuudet. Sen löysi Egyptin tutkimusretkikunta P.A. Claytonin johdolla vuonna 1932, ja sitä tutki perusteellisesti tohtori L.J. Spencer, joka liittyi tutkimuslaitoksen tätä tarkoitusta varten järjestettyyn erikoisretkikuntaan vuonna 1934.”
Seuraavassa artikkelissa [140] lainataan Oppenheimeria.
”Mielenkiintoista on, että Manhattan-projektin johtava tiedemies, tohtori J. Robert Oppenheimer tunsi hyvin muinaista sanskritin kirjallisuutta. Haastattelussa, joka tehtiin sen jälkeen, kun hän oli nähnyt ensimmäisen atomikokeen, hän siteerasi Bhagavad Gitaa: ”Nyt minusta on tullut Kuolema, maailmojen tuhoaja.” Luulen, että me kaikki tunsimme niin.
Kun häneltä kysyttiin haastattelussa Rochesterin yliopistossa seitsemän vuotta Alamogordon ydinkokeen jälkeen, oliko se ensimmäinen koskaan räjäytetty atomipommi, hänen vastauksensa oli seuraava: muinaisia kaupunkeja, joiden tiili- ja kiviseinät ovat kirjaimellisesti lasittuneet eli sulaneet yhteen, löytyy Intiasta, Irlannista, Skotlannista, Ranskasta, Turkista ja muista paikoista. Kivilinnoitusten ja -kaupunkien lasittumiselle ei ole muuta loogista selitystä kuin atomiräjähdys.”
Tässä artikkelissa kerrotaan, että Intiasta löydetty muinainen kaupunki säteilytettiin ydinräjähdyksestä:
”Säteily on edelleen niin voimakasta, että alue on erittäin vaarallinen. Intian Rajasthanissa raskas radioaktiivisen tuhkan kerros peittää kolmen neliökilometrin alueen kymmenen kilometriä Jodhpurista länteen. Tutkijat tutkivat paikkaa, jonne rakennettiin asuinaluetta. Jo jonkin aikaa on todettu, että rakennettavalla alueella on erittäin paljon synnynnäisiä epämuodostumia ja syöpää.
Tutkijoiden mittarit ovat mitanneet niin korkeita säteilytasoja, että Intian hallitus on nyt eristänyt alueen. Tutkijat ovat kaivaneet esiin muinaisen kaupungin, jossa todisteet osoittavat, että tuhansia vuosia sitten, 8000-12 000 vuotta sitten, tapahtunut ydinräjähdys tuhosi suurimman osan rakennuksista ja todennäköisesti puoli miljoonaa ihmistä. Eräs tutkija arvioi, että käytetty ydinpommi oli suunnilleen Japaniin vuonna 1945 pudotetun ydinpommin kokoinen.”
”Kun Harappan ja Mohenjo-Daron kaivauksissa päästiin katutasolle, kaupungeista löydettiin hajallaan olevia luurankoja, joista monet pitelivät toisiaan kädestä ja levittäytyivät kaduille ikään kuin jokin välitön, kauhea tuomio olisi tapahtunut. Ihmiset vain makasivat hautaamatta kaupungin kaduilla. Ja nämä luurangot ovat tuhansia vuosia vanhoja, jopa perinteisten arkeologisten standardien mukaan. Mikä voisi aiheuttaa sellaista? Miksi ruumiit eivät mädäntyneet tai joutuneet villieläinten syömiksi? Lisäksi fyysisesti väkivaltaisesta kuolemasta ei ole mitään ilmeistä syytä.
Nämä luurangot ovat yksi radioaktiivisimmista koskaan löydetyistä, yhtä radioaktiivisia kuin Hiroshiman ja Nagasakin luurangot. Yhdestä paikasta neuvostoliittolaiset tutkijat löysivät luurangon, jonka radioaktiivisuus oli 50 kertaa normaalia suurempi. Pohjois-Intiasta on löydetty muitakin kaupunkeja, joissa on merkkejä suurista räjähdyksistä.
Yksi tällainen kaupunki, joka sijaitsee Gangesin ja Rajmahalin vuorten välissä, näyttää olleen alttiina kovalle kuumuudelle. Muinaisen kaupungin valtavat muurimassat ja perustukset ovat sulautuneet yhteen, kirjaimellisesti lasittuneet! Ja koska Mohenjo-Darossa tai muissa kaupungeissa ei ole merkkejä tulivuorenpurkauksesta, saviastioiden sulattamiseen tarvittava voimakas kuumuus voidaan selittää vain ydinräjähdyksellä tai jollain muulla tuntemattomalla aseella. Kaupungit hävitettiin kokonaan. Vaikka luurangot on ajoitettu hiiliajoituksella vuoteen 2500 eKr., on muistettava, että hiiliajoituksessa mitataan jäljellä olevan säteilyn määrää. Kun kyseessä on atomiräjähdys, se saa ne näyttämään paljon nuoremmilta.”
Siirrymme nyt ajassa hieman eteenpäin Nürnbergiin, Saksaan, 14. huhtikuuta 1561, jossa on todisteita taivaalla käydyistä maan ulkopuolisista taisteluista. Hans Glaserin puuleikkaus vuodelta 1566, 5 vuotta tapahtuman jälkeen ja samana vuonna kuin Baselin raportissa sanotaan:
”Auringon noustessa 14. huhtikuuta 1561 Nürnbergin asukkaat näkivät ”hyvin kauhistuttavan näytelmän”.” Taivas näytti täyttyvän lieriönmuotoisista esineistä, joista nousi esiin punaisia, mustia, oransseja ja sinivalkoisia levyjä ja palloja. Myös tykinpiippuja muistuttavia ristejä ja putkia ilmestyi, minkä jälkeen esineet alkoivat välittömästi ”taistella toisiaan vastaan”. Noin tunnin taistelun jälkeen esineet näyttivät syttyvän tuleen ja putosivat maahan, jossa ne muuttuivat höyryksi.”
Sveitsin Zürichin keskuskirjaston Wickiana-kokoelmassa säilytettävä lehti vuodelta 1561 kuvaa muinaista ufojen taistelua Nürnbergin taivaalla 14. huhtikuuta.
”Auringonnousun aikaan monet ihmiset näkivät suuren määrän tummanpunaisia, sinisiä ja mustia ’palloja’ tai ’levyjä’ auringon lähellä, ’joitakin kolme peräkkäin, silloin tällöin neljä neliössä, myös joitakin yksinään’. Ja näiden pallojen joukossa nähtiin joitakin verenvärisiä ristejä. Asiakirjassa viitataan myös kahteen suureen putkeen, ”joissa nähtiin kolme, neljä ja useampia palloja. Ne kaikki alkoivat sitten taistella toisiaan vastaan. Tätä jatkui noin tunnin ajan, kunnes ”ne kaikki putosivat… auringosta ja taivaalta alas maahan, tuottaen paljon höyryä”. Pallojen alla kuvattiin myös nähty pitkän esineen, joka näytti suurelta mustalta keihäältä.”
Lainaus Nürnbergin kaupungin lehdestä kertoo:
Huhtikuun 4. päivän aamunkoitteessa Nürnbergin (Saksa) taivaalla monet miehet ja naiset näkivät hyvin hälyttävän spektaakkelin, jossa oli mukana erilaisia esineitä, mukaan lukien pallot ”noin 3 pituudeltaan, ajoittain neljä neliössä, paljon pysyi eristettynä, ja näiden pallojen välissä näkyi useita ristiä, joilla oli veren väri. Sitten näki kaksi suurta putkea, joissa pienet ja suuret putket olivat 3 palloa, myös neljä tai enemmän. Kaikki nämä elementit alkoivat taistella toisiaan vastaan. ” [141] [142]
Vuonna 1608 avaruusolennot aloittivat jälleen uuden ilmataistelun [143] avaruusalusten välillä Ranskassa. Myös miehittäjiä nähtiin. Elokuussa 1608 ihmiset Etelä-Ranskassa Marseillesta Genovaan todistivat todellista ufoaaltoa, kuten tuon ajan kronikassa ”Discours des terribles et espouvantables signes apparus sur la mer Gennes”-raportoitiin.
”Martiguesin taivaalla käytiin ilmataistelu, joka jätti jälkeensä salpietarin (rikin) hajun. Nizzan asukkaat näkivät kolme outoa valovoimaista alusta, jotka liikkuivat suurella nopeudella kaupungin yllä. Alukset pysähtyivät lähelle linnoitusta ja laskivat sitten mereen, jolloin vesi kiehui ja vapautti punertavaa höyryä. Katsojien hämmästykseksi kaksi ihmismäistä olentoa, joilla oli suuret päät ja suuret valaisevat silmät ja punertavat suomut, jotka oli liitetty aluksiinsa putkilla, tekivät useita tunteja jonkinlaista outoa työtä. Myös Genovan edustalla käytiin ilmataistelua lentävien esineiden ja muiden merestä nousevien alusten välillä. Linnoituksen sotilaat antoivat kahdeksansataa iskua tykeillään karkottaakseen tunkeilijat.”
Aloin ensimmäisen kerran kuulla ET-ryhmien välisestä sodasta vuonna 2006 paikallisilta kontaktilähteiltäni. He kertoivat minulle, että ET-rotujen välinen kylmä sota oli nyt kuumentumassa. Vuonna 2008 minulle kerrottiin, että yksi kontaktini pohjoismainen ET-ihmisnainen oli haavoittunut taistelussa. Myöhemmin minulle kerrottiin, että tämä ET oli toipunut ja oli palannut toimintaan. Minulla ei ollut tuolloin mitään keinoa vahvistaa tätä tietoa, joten jäin vain odottamaan sitä, mutta se sai minut tutkimaan tapauksia mahdollisesta maan ulkopuolisesta sodankäynnistä.
Olen jo aiemmin todennut, että uskon evoluution lakien rajoittuvan Maapallolle ja ulottuvan koko maailmankaikkeuteen. Kaikkialla, missä täällä maan päällä on kilpailua ja yhteistyötä, joko luonnossa tai ihmisyhteisössä, syntyy konflikteja ja liittoutumia. UFO/ET-kentällä kertyvät todisteet osoittavat, että se ei ole yhtään erilaista elämän kehittyessä muissa maailmoissa ja siirtyessä avaruuteen ja koko maailmankaikkeuteen.
Aloin etsiä Internetistä, ja ensimmäinen löytämäni tapaus mahdollisesta ET-konfliktista oli UFO/ET-toiminta Indianan yllä. [144] Luin tämän UFO-tutkija Bill Knellin artikkelin, ja minulle kerrottiin, että tästä asiasta on puhuttu Coast to Coast -radiossa. Tutkija Bill Knellillä oli seuraavaa sanottavaa tästä toiminnasta Indianassa,
”Samanlaisia valoja kuin Phoenixin yllä nähtiin, näkyi myös tiistaina ja keskiviikkona (14.-15. huhtikuuta 2008) Kokomon ja Logansportin kaupunkien yllä Pohjois-Indianassa. Näihin valoihin liittyi kovia ääniä, outo metallinen haju ilmassa, sotilaslentokoneiden ulkonäkö ja taivaalta putoavia roskia. Aiemmin keskiviikkoiltana (15. huhtikuuta 2008) kalastusveneen kapteeni ilmoitti nähneensä valtavan esineen jakautuvan pienemmiksi valoiksi Atlantic Cityn rannikolla New Jerseyssä ja sanoi tunteneensa lyhyen järistyksen tapahtuman jälkeen.” Selittämättömät alukset ovat palanneet Phoenixin yläpuolelle, ja lennonjohtajat ovat olleet hiljaa. [145]
On selvää, että Teksasin, Arizonan ja Indianan yläpuolella tapahtuu tällä hetkellä paljon, eikä yleisöllä ja tiedotusvälineillä ole aavistustakaan siitä, mitä todella tapahtuu. Kirjoitettuani ensimmäisen blogiartikkelin Open Minds -foorumi avasi viestiketjun nimeltä War in Space, ja kuten olin toivonut, sinne lähetettiin lisää erittäin mielenkiintoisia tapauksia. Seuraavan tapauksen löysin OM-ketjusta Kelownasta, Brittiläisen Kolumbian alueelta vuonna 2007. [146]
Lukuisat silminnäkijät eri puolilla Kelownaa näkivät sylinterinmuotoisen aluksen, jossa näytti olevan eviä ja joka oli tulessa, repeytyvän alas taivaalta ja lopulta iskeytyvän veteen Okanagan-järvellä, Brittiläisessä Kolumbiassa. Ääni oli uskomattoman kova ja kuin syvä bassoääni ”womp, womp, womp”, kun se laskeutui. Sama esine ilmestyi sitten uudelleen sieltä, mihin se osui järvellä, nousi ylös ja sitten istui ja leijui taivaalla.
Samaan aikaan kartion tai ”mahdollisen” kolmion muotoinen alus oli paikallaan lyhyen matkan päässä sylinterin muotoisesta aluksesta. Se, mitä seuraavaksi tapahtui, hämmensi kaikkia ihmisiä, jotka olivat seuranneet tapahtumaa, sillä nämä kaksi esinettä alkoivat reagoida toisiinsa, ja paras kuvaus, jonka silminnäkijät antoivat, oli, että ne olivat kuin automaattiaseiden merkkiainetulta, toisin sanoen ne olivat kuin kaksi UFOa ampuisi toisiaan kohti. Lyhyen ajan kuluttua siitä, kun alukset olivat vaihtaneet tietoja, jotka näyttivät siltä kuin ne olisivat tulittaneet toisiaan, kuului kova pamaus, eikä kartionmuotoista alusta näkynyt enää missään.
Torpedon muotoinen esine leijui yhä taivaalla. Se alkoi liikkua puolelta toiselle, ja sitten kuului kova äänipamaus, ja nyt se oli poissa. Sanomattakin on selvää, että jotkut silminnäkijät huusivat kovaan ääneen tai heidän leukansa melkein loksahti maahan, kun he katselivat näin epätavallista tapahtumaa silmiensä edessä.
Myös muut silminnäkijät näkivät 2. heinäkuuta UFOja taistelemassa. [147] ”Okei, kuten sanoin, olen tarkkaillut taivasta. En viime yönä, mutta toissa yönä näin jotain aivan uskomatonta (ei sanaleikkiä). Kello oli noin 22:45 illalla ja näin kaksi esinettä taivaalla vain leijumassa. Ne eivät tehneet paljon mitään, mutta jotain uutta useimpien havaintojen kanssa, ne olivat erimuotoisia esineitä. Toinen oli ohut ja pitkulainen, ja toinen oli kuin kolmion muotoinen. Ne leijuivat siellä, joten nousin nopeasti ylös juostaakseni ja napatakseni kamerani, mutta seuraavaksi kuulin pienimmän pamahduksen, melkein kuin aseesta, ja pitkulainen alkoi syöksyä kohti maata tulessa ja kuului syvä ääni, vähän kuin ydingeneraattorin bassoäänen kaltainen ääni. Ajattelen itsekseni, mitä helvettiä!
Tarkkailin esinettä, ja se katosi matalalla pienen kukkulan taakse naapurustoni ja järven välissä olevan pienehkön kukkulan taakse. Katson ylös ja näen kolmionmuotoisen kohteen tekevän pienen ympyrän, tulevan hieman alemmas ja sitten näen sen alkavan syöksyä kohti taivasta nopealla vauhdilla, ja pitkulainen ilmestyy uudelleen kukkulan takaa, ei enää tulta, ja nousee hurjalla nopeudella ja kun se nousee hieman korkeammalle, näin sen kirjaimellisesti ampuvan jotain toista kohdetta kohti ja sitten kuului hyvin kova pamaus ja kolmionmuotoista ei enää näkynyt.
Pitkulainen lähti ikään kuin etsimään taivasta. Se meni pohjoiseen, sitten etelään, sitten itään ja länteen, hyvin nopeasti, melkein kuin kolibri, kun se menee puolelta toiselle. Sitten esine katosi, ja oletan, että sen lähtö rikkoi äänivallin välittömästi, koska kuulin tuon äänimyrskyn, kun äänivalli rikkoutuu.
Joka tapauksessa, kuten sanoin. Tämä vaikuttaa naurettavalta, ja monien vuosien taivastarkkailun jälkeen näin vihdoin jotain, joka näytti kahdelta avaruusoliolta, jotka ottelivat keskenään. Mielenkiintoista tässä havainnossa on kuitenkin se, että esineet eivät hehkuneet aavemaisesti, kuten useimmat UFO-havainnot kertovat. Se tekee havainnosta melkeinpä paljon ”aidomman”, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. ”
Tässä on toinenkin Roger Marshin lähettämä tapaus [148] mahdollisesta UFO-ilmataistelusta New Jerseyn yllä. Silminnäkijä sanoi:
”Lentokoneet lensivät taivaan poikki. Toisin kuin nämä lentokoneet, esineet liikkuivat uskomattomilla nopeuksilla… nopeuksilla, jotka tietääkseni ovat eivät ole ihmisille mahdollisia. Arvioisin tuhansia kilometrejä tunnissa. Voin arvioida nämä uskomattomat nopeudet, koska tiedetään, että liikennelentokoneiden nopeus on rajallinen. Lisäksi nämä esineet liikkuivat moniin eri suuntiin.
Tarkoitan suorassa kulmassa, suunnan kääntäminen ”kymmenesosalla”, pystysuoraan, vaakasuoraan, jne. muutaman harvinaisen tapauksen aikana nämä valkoiset valot näyttäisivät vilkkuvan myös punaisena tai oranssina sävynä. Kuvailisin niiden liikkeitä; kuin koiratappelussa, jossa ne näyttäisivät ajoittain olevan vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Muistakaa, että koko ajan lentokoneet kulkevat taivaalla.”
Tämä UFO-ilmataistelu Teksasin yllä on kirjaa kirjoitettaessa tuore tapaus. Löydän jatkuvasti näitä tapauksia tätä lukua varten kokeilemalla eri hakusanoja, ja uusia tapauksia tulee jatkuvasti esiin.
”Kävelin 9. syyskuuta 2011 noin kello 2 aamulla ulos varmistaakseni, että autoni oli lukittu, ja näin tämän oudon sinisen hehkuvan pallon ampuvan taivaan poikki kohti paikallaan olevaa valkoista palloa ja outoa punertavaa hehkuvaa palloa. Sitten sininen pallo ampui säteen kohti punaista palloa. Sitten punainen pallo ampui pois noin 30 sekunnin ajan ja valkoinen pallo muuttui punertavaksi suunnilleen samaan aikaan.
Sininen ja punainen esine alkoivat ampua valoja toisiaan kohti. Noin minuutin kestäneen taistelun jälkeen näin, kun taivas välähti kuin ukkonen noin viiden sekunnin ajan, ja nämä esineet liikkuivat outoihin suuntiin pysähtyen ja vaihtaen sitten suuntaa. Vilkkumisen jälkeen punainen pallo oli kadonnut, toinen punainen pallo ilmestyi, jonka oletan olleen ensimmäinen punainen pallo, joka katosi. Ja ne molemmat ampuivat kohti koillista viiden minuutin ilmataistelun jälkeen. ” [149]
Löysin seuraavan artikkelin, Venäjän vuoden 1989 Lautasten taistelu, vielä toisella sanahaulla Internetistä. [150]
”Subbotin väittää, että sadat ihmiset seurasivat kuuden hopeisen lautasen ryhmän taistelua yhtä kultaista UFOa vastaan. Kaikki UFOt tekivät uskomattomia liikkeitä taivaalla — toisinaan ne lensivät niinkin matalalla kuin 5 000 jalan korkeudessa, mikä antoi hyvät näkymät katsojille. Punaiset valonsäteet muodostivat valittuna aseena.
Sichenkon haastattelemat silminnäkijät väittivät, että alakynnessä ollut kultainen UFO kukistui lopulta, vaikka se ponnisteli urheasti. Lyödyt ufot menettivät korkeuttaan ja putosivat lopulta maahan. Kuusi voitokasta UFOa katosi pilviin. Subbotin väittää, että kultainen UFO törmäsi suohon sotilaallisella testialueella, ja alue oli eristetty kaikilta muilta paitsi sotilaallisilta.
Janice lähetti minulle sähköpostia eräästä henkilöstä, joka näki toisen UFOjen ilmataistelun:
”Noin 25 vuotta sitten poikani parhaan ystävän isoäiti näki ilmassa UFOjen välisen ilmataistelun. Se oli korkealla taivaalla. Hän näki UFOjen räjähtävän ja siinä oli paljon muitakin yksityiskohtia, mutta en muista niitä.”
Lopuksi älkäämme unohtako viittä seuraavaa tapausta, jotka viittaavat Maan ulkopuolisiin konflikteihin ja jotka ovat jo kirjassa muissa luvuissa. Apollo 19 ja 20 -tapaus viittaa taisteluun kuussa. moonwalker1966delta sanoo:
Näiden kahden kohteen, emoaluksen ja muukalaistukikohdan, alkuperä oli sama. Samat materiaalit ja sama ikä. Uskomme, että ne on ammuttu alas eräänlaisen ”kuun Pearl Harborin” aikana. Tukikohta on tuhoutunut täysin ja emoalus ja 2 avaruusalusta on ammuttu alas hätälaskun aikana. Niin William ja Leonov ajattelivat myös.
Jeff Adams aloitti Internetissä luottamuksellisen keskustelun henkilön kanssa, joka väitti olevansa MJ 12:n ilmavoimien kenraalin poika, ja hän sanoi, että Pohjalaisina tunnetut avaruusolennot ovat käyneet sotaa Harmaita vastaan.
”Pohjalaisilla ja Harmailla oli liitto, joka hajosi samaan aikaan. Pohjalaiset, jotka voivat halutessaan olla varsin sotaisita, hyökkäsivät Harmaita vastaan, ja sota maksoi harmaille paljon. Harmaat ilmeisesti käyttivät Pohjalaisia omiin tarkoituksiinsa, eivätkä Pohjalaiset olleet siitä huvittuneita. USA/EU/ YK tekee edelleen yhteistyötä Harmaiden kanssa, joten me kaikki tiedämme, mihin tämä päättyy.”
Lyn Buchanan sanoi:
Melko pian toinen Harmaa tuli ja pyysi häntä nostamaan kätensä ylös. Kun Lyn teki niin, harmaa laittoi kätensä Lynin kättä vasten, ja he keskustelivat pitkään. Lyniltä kesti pisimpään tajuta muistettuaan kaiken tämän, mistä he puhuivat, mutta Harmaa sanoi, että he tarvitsivat lentäjiä ja tarjosi hänelle työtä. Tähän Lyn sanoi: ”Kyllä, mutta minun on palattava takaisin ja haettava perheeni.” Harmaa sanoi; ”Ei perheitä, olemme sodassa” Tähän Lyn vastasi, että ilman perhettään hän ei tee sitä. Harmaa ei sanonut, kenen kanssa he olivat sodassa.
George LoBuono totesi, ja Charles Hall vahvisti tämän minulle suoraan:
”Lentosotamies Charles Hall esittää, että ilmavoimien kenraalit pitivät Pitkien Valkoisten joukkoja lähes Harmaiden vihollisina. Hall: ”Olen melko varma, että Pitkät Valkoiset ja Lyhyet Harmaat vihaavat toisiaan. Olen melko varma, että Pitkät Valkoiset eivät koskaan päästäisi Lyhyitä Harmaita lähellekään tukikohta-alueitaan tai asuinalueitaan tai paikkoja, joissa heidän lapsensa leikkisivät jne.” Mutta mihin Hall perustaa tuon olettamuksensa? Kysyin häneltä, ja hän vastasi: ”Olin Pitkien Valkoisten kanssa yli kaksi vuotta. Erilaisia huomautuksia tehtiin, ja erityisesti opettaja (Pitkä Valkoinen) teki asian minulle varsin selväksi.” (Charles Hall, henkilökohtainen sähköpostiviesti kirjoittajalle 13.3.09).””
Luvussa 6 olevasta W56-artikkelista:
”Valitettavasti ’W56’ joutui kiivaan taistelun kohteeksi vihamielisen rodun toimesta, jota he kutsuivat ’vihollisveljeksemme’, ja tästä syystä myös tietämätön ihmiskuntamme joutui jonkinlaiseen ’Tähtien sotaan’. Sammaciccia antoi näille vihollisille uuden nimen ’CTR’ (sanasta ’contraries’) ja yksi ’Ystävyys’-ryhmän tehtävistä oli auttaa W56:n pyrkimyksiä pysäyttää CTR:n pahat teot. CTR:n kuvailtiin olevan täysin samanlainen kuin me, ja tämä ominaisuus teki heistä äärimmäisen vaarallisia, he sopivat täydellisesti yhteiskuntaamme, olivat hyperteknologisia ja täysin moraalittomia.
Lähes kolmekymmentä vuotta kestäneen fantastisen vuorovaikutuksen jälkeen ”Ystävyyden” historia päättyi traagisesti. W56 kukistettiin, CTR tuhosi valtavat tukikohdat, joissa myös ihmiset olivat käyneet monta kertaa, ja Adrianmeri purkautui monista vesipatsaista aiheuttaen kuolemaa ja pelkoa kalastajien keskuudessa vuonna 1978.”
Tämän luvun työstäminen on ollut hämmästyttävää, sillä olen pystynyt jatkossakin löytämään tapauksia avaruusolentojen konflikteista ja taisteluista, jotka täydentävät niitä tapauksia, jotka löysin vuosia sitten kahta ensimmäistä blogiartikkeliani varten. Tietysti törmään myös paljon roskatapauksiin, mutta silti eri puolilta Internetiä löytyy edelleen uskottavia tapauksia, kun lähestyy asiaa eri näkökulmista käyttäen erilaisia hakusanojen yhdistelmiä ja eri hakukoneita. En epäile, etteivätkö ahkerat tutkijat löytäisi muitakin uskottavia tapauksia.
