Avainsana-arkisto: Michael Salla

Galaktisten operaatioiden fantastinen maailma

kirjoittanut Ed Komarek

Yritän parhaani mukaan välittää eteenpäin sitä, mitä olen oppinut 75 vuoden aikana – ja oppiminen jatkuu edelleen – kosmisen todellisuuden luonteesta. Jos ihmiset eivät ole lukeneet kirjojani tai verkkosivuillani julkaistuja artikkeleitani, se mitä aion kertoa, tulee vaikuttamaan fantastiselta hölynpölyltä. Mielestäni vain harvat ihmiset ovat saavuttaneet sen ymmärryksen tason, että emme omista maata, vaan jaamme sen ehkä yli 100:n avaruusrodun kanssa nuorempina kumppaneina.

Monilla näistä roduista on tukikohtia, jopa kaupunkeja, syvällä maan alla, järvien ja merien pohjalla, avaruudessa, muilla planeetoilla ja kuilla aurinkokunnassamme sekä tähtijärjestelmissä galaksissamme ja jopa muissa galaksissa. Kaikki tämä tieto sisältyy valtavaan määrään kohtaamistapauksia, joita on kerätty viimeisen 100 vuoden aikana, kun väärätiedot on karsittu pois. Valitettavasti yli 99 prosenttia tästä tutkimusalasta kiinnostuneista ihmisistä mieluummin spekuloi loputtomasti keskenään hyvin tylsän tiedon, disinformaation ja osittaisten totuuksien pohjalta kuin käyttää vuosikymmeniä kohtaamistapausten ja ilmiantajien todistusten tutkimiseen.

Nämä ihmiset ovat niin täynnä itseään, etteivät he yksinkertaisesti kykene käsittämään, että kenenkään muun ymmärrys voisi olla pidemmällä – mukaan lukien UFO-alan tunnetut johtajat ja asiantuntijat. Ei ole helppoa seurata tätä ymmärtämättömyyttä päivittäin sosiaalisen median kautta, varsinkin kun tajuaa, että ihmiskunnan ja planeetan kohtalo on vaakalaudalla osittain jo 80 vuotta kestäneen UFO-salailun vuoksi. Tohtori Michael Sallan, Jeff Rensen, George Filerin, Frank Chillen, Robert Woodin, William Tompkinsin, tohtori Anton Anfalovin ja nimettömän lähteen JP:n mukaan ilmailu- ja avaruusalan yrityksemme sekä armeijan salaiset erikoisjoukot ovat mukana uskomattomissa operaatioissa Maapallolla, tässä aurinkokunnassa ja galaksimme tällä alueella, ja niitä avustavat kilpailevat avaruusolentojen rodut, jotka vaihtelevat erittäin saalistavista erittäin altruistisiin.

Nämä salaiset operaatiot eivät koske pelkästään edistynyttä avaruusmatkailua, vaan myös aikamatkailua. (Tämän artikkelin pääasiallinen lähdemateriaali on teokset Selected by Extraterrestrials (osat 1, 2 ja 3), JP:n seikkailut sekä tohtori Anton Anfalovin haastattelut. Katso lisää taustatietoa muista artikkeleista ja kirjoistani.) Tohtori Michael Salla on perehtynyt tähän aiheeseen minua syvällisemmin, sillä suhtaudun skeptisesti joihinkin hänen lähteistään. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että mielipiteeni on hiljalleen muuttumassa, kun tutustun yhä enemmän tähän esitettyyn fantastiseen näkökulmaan. Henkilökohtaisesti varon eksymästä disinformaation umpikujaan, joten palaan jatkuvasti kymmenien tuhansien kohtaamistapausten perustietoihin pitääkseni jalat maassa.

Jos en olisi viettänyt niin paljon aikaa tutkimalla kohtaamistapauksia 55 vuoden ajan elämästäni, se mitä nämä ihmiset kertovat meille ei todellakaan tuntuisikaan lainkaan järkevältä, joten voin hyvin ymmärtää, miksi jopa monet hyvin perillä olevat ihmiset suhtautuvat tähän aineistoon epäilevästi. Kuitenkin, ”meidän on herättävä nyt”, kuten tohtori Anton Anfalov painokkaasti toteaa toisen Michael Sallan kanssa tekemänsä haastattelun lopussa! Meillä on käsissämme todella vakava avaruusolentoihin liittyvä ongelma, joka edistää ihmiskunnan ja Maapallon tuhoa.

Kohtaamistapaukset kertovat, että meillä on ainakin kaksi merkittävää saalistavaa rotua: reptiliaanit, jotka solmivat sopimuksia natsien kanssa yrittäen vallata ja orjuuttaa ihmiskunnan samalla tavalla kuin muillakin planeetoilla, sekä muinaiset mantis-hyönteisolennot, jotka luulevat omistavansa Maapallon ja ihmiskunnan – ja pitävät Maapalloa tutkimuslaboratorionaan, jossa ne tuottavat ihmistyövoimaa ja kasvattavat meitä samalla tavalla kuin me kohtelemme eläimiä. Bill Tompkinsin mukaan ihmiskuntaa riistäviä sivilisaatioita on 20–30 niistä noin 100:sta, jotka saapuvat Maahan. Ne ovat manipuloineet mieliämme, tunteitamme ja kehojamme ikuisuuksien ajan pitäen meidät orjuuden tilassa, aivan kuten me pidämme tuotantoeläimiä omien päämääriemme saavuttamiseksi.

Toisaalta meillä on vapaita, ihmismäisiä avaruusolentoja, kuten pohjoismaalaiset, jotka kuuluvat eri sivilisaatioihin ja yrittävät auttaa meitä siirtymään avaruuteen sekä vastustamaan saalistavia avaruusolentoja auttamalla meitä rakentamaan Solar Warden -avaruuslaivastoja laitoksissa maapallolla, avaruudessa, muilla planeetoilla ja kuilla sekä jopa muissa aurinkokunnissa. Samaan aikaan suuri yleisö ja nyt myös kongressi eivät edes tiedä, onko hallituksen ja teollisuuden hallussa ruumiita ja aluksia. Jos näiden tutkijoiden väitteet pitävät paikkansa – että ilmailu- ja avaruusteollisuuden yritykset, kuten Lockheed, Raytheon ja Northrop Grumman Corporation, harjoittavat kaupallista kaivostoimintaa Marsissa ja asteroideilla käydäkseen kauppaa muiden avaruusolentojen rotujen kanssa – saattaa olla jo liian myöhäistä ottaa takaisin perustuslaillinen määräysvalta kohtalostamme, mutta meidän on yritettävä.

Yleisön eduksi näissä uskomattomissa salaisissa operaatioissa sekä Maapallolla että sen ulkopuolella on lukuisia ilmiantajia, jotka uskovat vapauteen ja demokratiaan ja astuvat esiin varjoista yhä kiihtyvällä tahdilla. He eivät työskentele pelkästään Yhdysvaltain hallituksen ja ilmailu- ja avaruusalan yritysten palveluksessa, vaan myös muiden maiden ja niiden ilmailu- ja avaruusalan yritysten, mukaan lukien Venäjä ja Kiina, kuten JP ja tohtori Anfalov ovat todenneet. Kun on kyse avaruusolentojen ongelman ratkaisemisesta, korkeimmalla tasolla on käynnissä tiivistä yhteistyötä jopa keskenään konfliktissa olevien maiden välillä. Kannustan ihmisiä paitsi perehtymään kohtaamistapauksiin, myös hyödyntämään hyvää kohtaamistapausten perustietoa ja lähtemään mukaan jännittävälle matkalle, sillä ihmiskunnan ja Maapallon tulevaisuus on vaakalaudalla.

 

Artikkelin julkaissut komarek.weebly.com

False flag -operaatiot, 9/11 ja eksopoliittinen perspektiivi

© Michael E. Salla, PhD

syyskuun 11. 2006

http://www.exopolitics.org 

Johdanto [1]

Syyskuun 11. päivän terrori-iskun viidentenä vuosijuhlana yhä useampi aiempaa enemmän kyseenalaistaa iskujen virallisen narratiivin ja 9/11 -komission raportin riittävyyden. Elokuun 2006 Scripps Howard/Ohio Universityn gallupin mukaan, 36% amerikkalaisista uskoo 9/11:n olleen ’inside job’, omien suorittama teko, jossa Amerikan valtionvirastot olivat tapahtuneessa mukana. [2] Zogbyn toukokuun 2006 gallupin mukaan, 42% amerikkalaisista uskoi 9/11 -komission virallisten selitysten peittelevän totuutta. [3] Tasainen virta on jatkuvasti tuonut julkisuuteen kirjailijoita, journalisteja, tutkijoita ja mediapersoonia julistamaan, että 9/11 oli ’inside job’. Nimekkäimpiin henkilöihin kuuluu mm. teologi, tohtori David Ray Griffin, joka on kirjoittanut useita kirjoja terrori-iskuista, mm. 9/11 and American Empire: Intellectuals Speak Out (2003), Michael Ruppert, joka on kirjoittanut kirjan Crossing the Rubicon: The Decline of the American Empire at the End of the Age of Oil(2004), sekä näyttelijä Charlie Sheen, joka tuli julkisuuteen mielipiteidensä kanssa maaliskuussa 2006. [4] Aiheesta on perustettu myös verkkosivu, jonka on luonut ryhmä tutkijoita, jotka kritisoivat komitean virallisia selityksiä ja sanovat, että 9/11 oli ’inside job’. [5]

Kun koko operaatiota sisäpiirihommaksi väittävien määrä on kasvanut, sekä niiden jotka väittävät että koko asia on hyssytelty pois julkisuudesta, ei pitäisi tulla yllätyksenä, että monet nyt pitävät 9/11-iskuja osana valtioiden ’false flag’-operaatioiden kuviota, joilla voitetaan vastarinta valtioiden poliittisia tavoitteita kohtaan. False flag -operaatiota voi kuvata parhaiten salaisena operaationa, jonka toteuttaa ”valtiot, korporaatiot tai muut organisaatiot, jotka on suunniteltu näyttämään siltä kuin muut tahot toteuttaisivat ne”. [6]

Yhä useampi kirja ja video puhuu nyt historiallisista false flag -operaatioista 9/11:stä puhuttaessa. Nimekkäimpiin kuuluu David Griffinin The New Pearl Harbor: Disturbing Questions About the Bush Administration and 9/11 (2004); Barrie Zwickerin Towers of Deception: The Media Cover-up of 9/11 (2006); sekä Alex Jonesin video, TERRORSTORM: A History of Government Sponsored Terrorism (2006).  Griffin, Zwicker ja Jones tarkastelevat historiallisia ’false flag’-operaatioita esittääkseen historiallisen kontekstin analyysille 9/11-iskujen sekä tekaistu ”sodan terrorismia vastaan” ympärillä. Historialliset false flag -operaatiot kuten Reichstagin polttaminen vuonna 1933, Iranin vallankaappaus 1953, Tonkininlahden tapaus vuonna 1964 ovat tiedusteluoperatiivien lavastamia tapahtumia, jotka pantiin eri ryhmien syyksi tavoilla, jotka auttoivat valtioiden kasvattaa valtaansa tai syöstä vallasta toisten maiden hallituksia. Griffin esittää myös, että vuoden 1941 Pearl Harborin hyökkäys oli false flag -operaatio ja että se kertoo siitä laajuudesta, jolla false flag -operaatioita voidaan toteuttaa. [7]

Zwicker ja Jones puhuvat siitä miten natsit suoraan hyötyivät vehkeilemällä salaa Reichstagin polttamisen heidän syyttäessään siitä kommunisteja. Samoin he kuvailevat, kuinka Yhdysvaltojen ja Britannian politiikka hyötyi suoraan false flag -operaatioista, jotka oli suunnattu Iranin suosittua nationalistista pääministeriä Muhammad Mossadeqia vastaan, jota syytettiin kommunismin kannattajaksi. Tämä johti vallankaappaukseen vuonna 1953, jossa Iranin šaahi pystyi ottamaan diktaattorin vallan ja kumoamaan Mossadeqin kiistanalaisen kansallistamispolitiikan. Zwickerin, Jonesin ja Griffinin mukaan Tonkinlahden vuoden 1964 välikohtaus oli jälleen yksi false flag -operaatio, jossa kommunistista Pohjois-Vietnamia syytettiin kahdesta hyökkäyksestä Yhdysvaltain sotalaivoja vastaan. Myöhemmin julkaistut asiakirjat osoittivat kiistatta, että toista hyökkäystä ei koskaan tapahtunut. He kuvailevat myös epäonnistuneita false flag -iskuja, kuten Israelin ilmavoimien hyökkäystä USS Libertyyn vuonna 1967 kuuden päivän sodan aikana. He väittävät, että Libertyn uppoaminen olisi asettanut Yhdysvalloille suuren paineen liittyä sotaan tukeakseen Israelia, joka suunnitteli siirtävänsä vastuun Egyptille.

Griffin, Zwicker ja Jones ovat kaikki lainanneet Operation Northwoodsin papereita, joissa mainittiin pääesikunnan hyväksyneen false flag -operaatiot 1960-luvun alussa, joiden nimissä on tehty mm. terrori-iskuja amerikkalaista infrastruktuuria ja kaupunkeja vastaan. Nämä salaiset toimet oltaisiin pantu Kuuban syyksi ja niitä oltaisiin käytetty oikeuttamaan sotilashyökkäys, mutta Kennedyn hallinto ei niitä koskaan hyävksynyt (http://www.gwu.edu/~nsarchiv/news/20010430/ ). Griffin, Zwicker ja Jones käyttävät tätä ja muita tapauksia todisteena siitä, että false flag -operaatioilla on pitkä historia monien valtioiden toiminnassa.

Esiteltyään houkuttelevasti todisteita siitä, että valtiot ovat käyttäneet false flag -operaatioita aiemmin, Griffin, Zwicker ja Jones kääntävät huomionsa 9/11-hyökkäyksiin; sekä jossain määrin muihin ’terrori-iskuihin’ Britanniassa, Espanjassa ja Balilla. Kaikissa näissä tapauksissa Griffin, Zwicker ja Jones esittävät näyttöä siitä, että nämä olivat false flag -operaatioita. He lainaavat historiallisia dokumentteja, haastattelevat tietovuotajia, identifioivat epämääräisyyksiä virallisissa tapahtumien kertomuksissa ja esittelevät aihetodisteita, jotka kaikki puhuvat sen puolesta, että nämä terrori-iskut ovat olleet false flag -operaatioita. Puhuttaessa 9/11-iskuista USA:ssa sekä heinäkuun 7. päivän 2005 (7-7) iskusta Britanniassa, he tarkastelevat turvallisuusharjoituksia, jotka ovat johtaneet turvajoukkojen suureen hämmennykseen, mikä on mahdollistanut sellaiset mokat joiden myötä iskut ovat tapahtuneet. Zwicker ja Jones väittävät, että tällaiset harjoitukset ovat ominaisia ​​false flag -operaatioille, joissa on kriittisen tärkeää saada tällaisiin peiteoperaatioihin osallistumattomat turvallisuusjoukot luopumaan tehtävistään. He esittävät vakuuttavia todisteita siitä, että terrorismin vastainen sota on keinotekoinen, jonka tavoitteena riistää Yhdysvaltojen ja länsimaisten demokratioiden kansalaisilta heidän kansalaisvapautensa ja neutraloida kotimainen vastustus Irakin sotaa kohtaan.

Kuka todella oli 9/11:n ja muiden terrori-iskujen takana ja miksi?

Tarkasteltaessa kysymystä kuka todella oli 9/11:n ja muiden terrori-iskujen taustalla, useat 9/11:stä kirjoittaneet henkilöt ovat esittäneet heidän mielestään todellisia seikkoja, joiden verukkeella tekaistua terroristmin vastaista sotaa ajetaan. Tässä tutkielmassa keskityn heistä neljään, jotka ovat suuria nimiä 9/11-skenessä: Griffin, Zwicker, Jones ja Ruppert, ja yksinkertaisesti viittaan heihin kollektiivisesti termillä 9/11-kirjoittajat. 9/11-kirjoittajat osoittavat vaihtelevasti Yhdysvaltain ja Britannian toimiin napata öljyvarat ’roistovaltioilta’ kuten Irak, jotta ne saisivat kontrolliinsa öljyteollisuuden. Ottamalla Irak haltuun ja ajamalla öljyn hinnan ylös korporaatiot USA:ssa ja Britanniassa tekevät suuria lyhyen aikavälin voittoja. Öljyn tarjonnan saavuttaessa huippunsa, idea jota Michael Ruppert on äänekkäästi ajanut, tämä varmistaa USA/Britannian korporaatioiden olevan kuskin penkillä hyötymässä pitempään räjähtävästä öljyn hinnasta, kun teollistuvat valtiot kuten Intia ja Kiina kasvattavat kysyntää öljylle. Kontrolli öljyteollisuudesta näin mahdollistaisi amerikkalaiiskorporaatioiden dominoida globaaleja rahoitusmarkkinoita seurankin sukupolven aikana. Tämä tekisi Kiinasta ja Intiasta, amerikkalaisten tulevista kilpailijoista, alisteisia amerikkalaisten politiikalle.

9/11-kirjoittajat esittävät, että Irakin sodasta ei hyödy ainoastaan öljyintressit, vaan myös aseteollisuus USA:ssa, joka on helposti maailman suurin asevalmistaja. Amerikkalaisyhtiöiden alihankkijat tarvitsevat keksityn sodan terrorismia vastaan, jonka verukkeella jatkaa aseiden myyntiä Pentagonille, joka tarvitsee syyn jatkaa roistovaltioiden kimppuun hyökkäämistä. Aseteollisuuden logiikkaa lopulta ajaa ahneus, jolla halutaan hyötyä turvallisuusuhkista, jolla pidetään yllä jatkuvaa sotataloutta, jota rahoitetaan tavallisen veronmaksajan pussista. Eisenhower kuuluisassa jäähyväispuheessaan varoitti sotateollisen kompleksin vaaroista, jota yleisesti lainataan todisteena tällaisesta vaarasta.

Amerikkalaisen rahoitusjärjestelmän ja korporaatioiden ahneuden lisäksi 9/11-kirjoittajat tarjoavat selityksen tekaistulle sodalle terrorismia vastaan. Kyseessä on Pax Americana -teoria siitä, että amerikkalaisten politiikkaa ajaa tarve saada aikaan amerikkalaishegemonia ympäri planeettaa. Griffin, Jones, Ruppelt ja Zwicker esittävät, että Bushin hallinto väitti ’roistovaltioiden’ ’hyysäävän terroristeja’ ja kehittävän massatuhoaseita, joita annettaisiin terroristeille, ja Yhdysvalloilla on näin looginen syy lähteä ennaltaehkäisevästi sotaan näitä maita amerikkalaishegemoniaa vastustavia vastaan ja ottaa ne haltuunsa. He lainaavat New American Century Projectin neokonservatiivihahmoja tämän amerikkalaisdominanssia tavoittelevan imperialistisen agendan kannattajina. [8] Irakin sota olisi näin ollut oikeutettu massatuhoaseteesin perusteella Saddam Husseinin ollessa liittoutunut terroristiryhmien kanssa, joita hän olisi käyttänyt välikäsinä ampumaan massatuhoaseita USA:ta kohti. Vaikka amerikkalaishegemonia olisikin oikeuttanut tarpeensa tehdä maailmasta turvallisemman tällaisella hegemonialla, todellinen syy 9/11-kirjoittajien mukaan on tehdä öljy- ja aseteollisuuden kanssa juoniville amerikkalaisyhtiöille lisää rahaa.

9/11-kirjoittajien arvio öljy- ja aseyhtiöiden ahneuden sekä neokonservatiivien imperialististen suunnitelmien takia tehdyistä false flag -operaatioista muuttuu päivä päivältä suositummaksi niiden parissa, jotka ovat pettyneitä virallisiin selityksiin terroristihyökkäyksistä USA:ssa ja Britanniassa; siihen että tiedusteludataa spinnataan jatkuvasti niin, että sitä käytetään oikeuttamaan sotaa Irakissa; sekä öljy- ja aseteollisuudessa mukana olevien korporaatioiden jättivoittoihin. Erityisesti Griffinin, Zwickerin ja Jonesin analyysi false flag -operaatioista on avuksi identifioitaessa katalyytteja valtion politiikalle, joka johtaa kansalaisvapauksien kaventamiseen ja kotimaan ”demokratiaa suojelevien” ennaltaehkäisevien sotien vastaisen vastarinnan tukahduttamiseen, mutta joka tuo suuria liikevoittoja amerikkalaiskorporaatioille. Amerikkalaiseen imperialismiin keskittyvä 9/11-kirjoittajien analyysi auttaa identifioimaan neokonservatiivien suuren vaikutusvallan Bushin hallinnossa virallisen valtion politiikan sanelemisessa. 9/11-kirjoittajilta puuttuu kuitenkin eräs tekijä, joka keskittyy öljyteollisuuden, sotateollisen kompleksin ja amerikkalaisen imperialismin pyhään kolminaisuuteen. Tekijä, joka tarjoaa syvemmän analyysin siitä mikä oikeasti ajaa amerikkalaisten Lähi-idän politiikkaa sekä muuta politiikkaa maapallolla. 9/11-kirjoittajilta puuttuu eksopoliittinen tekijä.

Eksopoliittisen näkökannan ymmärtäminen

Eksopolitiikka perustuu laajaan näyttöön siitä, että avaruusolentojen sivilisaatiot vierailevat Maapallolla ja että tämä näyttö on systemaattisesti sekä valtion virastojen että armeijan eri osastojen salaama sekä USA:ssa että muissa valtioissa niinkutsutussa ”Kosmisessa Watergatessa”. [9] Valtavirran tieteellinen maailmankuva on, että valonnopeus edustaa ylitsepääsemätöntä estettä avaruusvierailijoiden fyysiselle läsnäololle, mitä uudet valoa suurempaa matkailunopeutta koskevat teoriat ovat viimeaikoina haastaneet. [10] Thomas Kuhnin The Structure of Scientific Revolutions (1962) vihjaa, että tieteellinen ymmärrys käy toistuvasti läpi paradigmanmuutoksia. Eksopolitiikka edustaa paradigmanmuutosta poliittisessa ajattelussa koskien kotimaan ja kansainvälisten asioiden taustalla piileviä voimia.

Avaruusolentojen vierailua koskevia todisteita ei ainoastaan ole salattu; vaan, ehkäpä vieläkin merkittävämmin, todisteet avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta ja heidän kanssakäymisestään menneiden sivilisaatioiden kanssa on myös salattu. Tämä tarkoittaa, että sekä Maapallolla tällä hetkellä vierailevien avaruusolentojen tieto ja teknologia että historialliset todisteet avaruusolentojen aiemmista vierailuista ovat muuttuneet niin vakavaksi kansallisen turvallisuuden huolenaiheeksi, että niitä pidetään salassa kansalta, Avaruusolentojen läsnäolon julkisen paljastamisen aiheuttamat todelliset vaikutukset kansalliseen turvallisuuteen paljastettiin Brookings Instituten NASAlle tekemässä tutkimuksessa vuonna 1960, jossa väitettiin, että Maan ulkopuolisen älyn löytyminen voisi johtaa läntisen sivilisaation tuhoutumiseen.[11] Avaruusolentojen läsnäolon vaikutus ja sen seuraamukset politiikkaan, tieteeseen, talouteen ja kulttuuriin saattaisivat hyvinkin nopeasti johtaa elintärkeiden instituutioiden romahtamiseen jokaisessa planeettamme maassa, mikä näin uhkaisi suurvaltojen suvereniteettiä. Lisäksi useiden entisten armeijan tietovuotajien mukaan, UFOt ovat sammuttaneet tai tuhonneet ydinaseita USA:ssa useita kertoja. [12] Tämä osittain paljastaa poliittisten päättäjien salaiset huolet avaruusolentovierailijoista. Lyhyesti, avaruusolentojen läsnäolon vaikutukset kansalliseen turvallisuuteen voittavat kaikki muut kansallisen turvallisuuden ongelmat, ja se on Rosettan kivi ymmärrykselle todellisesta dynamiikasta globaalin politiikan ja kansainvälisen rahoituksen taustalla. [13]

Todisteet avaruusolentojen läsnäolon salaamisesta ovat laajat ja vakuuttavat. Sadat uskottavat tietovuotajat ovat astuneet esiin armeijan, valtion ja liike-elämän aloilta kuvailemaan UFOjen ja avaruusolentohypoteesin eri aspektien peittelyä. Monien näiden valtion tietovuotajien todistukset ovat saatavilla yksityisten organisaatioiden kuten Disclosure Projectin kautta. [14] Lisäksi, vuodetut salaiset dokumentit ovat paljastaneet kansallisen turvallisuuden järjestelmän kriittiset ominaisuudet, joka on luotu käsittelemään avaruusolentojen läsnäoloa. Monet näistä asiakirjoista ovat saatavilla suositun “Majestic Documents”-verkkosivun kautta. [15] Useat verkkosivut, kirjat ja organisaatiot ovat esittäneet näyttöä ja todisteita tuhansilta silminnäkijöitä, ’kokijoilta’, tutkijoilta ja tietovuotajilta, mikä paljastaa avaruusolentojen Maapallolla vierailun laajuuden.

9/11-kirjoittajat eivät onnistu identifioimaan monia keskeisiä eksopoliittisia tekijöitä false flag -operaatioiden taustalla. Nämä tekijät liittyvät poliittiseen hallinnointijärjestelmään, joka on luotu hoitamaan avaruusolentokysymystä; teknologiaan ja tietoon avaruusolennoista, jotka sijaitsevat eri ulkovaltojen rajojen sisällä; sekä ’mustaan budjettiin’, jota tarvitaan rahoittamaan salaioperaatioita, joilla hankitaan Maan ulkopuolista teknologiaa ja informaatiota. Ottaen huomioon avaruusolentokysymyksen erittäin salaisen luonteen, kaikki nämä toimet tapahtuvat ilman kongressin tai lakeja säätävän elimen valvontaa USA:ssa ja muissa suurvalloissa kuten Britanniassa, Venäjällä ja Kiinassa. Tarkastelen nyt viittä eksopoliittista tekijää, joita tulee käsitellä analysoitaessa false flag -operaatioita yleisesti.

Ensimmäinen tekijä on toisiinsa kytkeytyneiden valtion ja armeijan virastojen salaisen verkoston olemassaolo USA:ssa sekä ympäril maailmaa, joka on luotu hallinnoimaan avaruusolentoasioita. Usein sitä kuvataan ’salahallituksena’, ja tämä organisaatio operoi rinnakkain perinteisemmän poliittisen järjestelmän kanssa, joka koostuu vaaleilla valituista edustajista ja nimitetyistä valtion virkamiehistä. Tämä on samanlainen kuin Lewis Laphamin erottelu ”väliaikaisen hallituksen” ja ”pysyvän hallituksen” välillä, jossa ensimmäinen koostuu vaaleilla valituista viranomaisista kun taas jälkimmäinen korporaatioiden, armeijan ja koulutussektorin erityisintressiryhmistä. [16] Yksilöt perinteisessä valtiojärjestelmässä, eli Laphamin ”väliaikainen hallitus”, saavat briiffauksia perustuen ”tarpeeseen tietää” eikä niinkään heidän aseman tai arvonimen perusteella. Tämän johdosta on esitetty, että istuva presidentti voidaan pitää tietämättömänä, kuten kävi Carterin ja Clintonin tapauksessa. [17] Presidentti Clintonin väitetään sanoneen Valkoisen talon toimittaja Sarah McClendonille: ”Sarah, oman hallintomme sisällä on salahallitus, ja minulla ei ole siitä mitään kontrollia.” [18] Avaruusolentoasioita hoiteleva ‘salahallitus’ on vaaleilla valitsemattoman ”pysyvän hallituksen” huipulla ja sitä on kuvailtu nimillä MJ-12 tai PI-40.[19]

Suurten false flag -operaatioiden kuten 9/11 toteuttamisessa on melkein varmuudella mukana ’salahallitus’, joka käyttää sellaisia operaatioita osana sen laajempaa agendaa hallinnoida avaruusolentoasioita. On erittäin epätodennäköistä, että muutokset ”väliaikaisessa hallituksessa”, kuten vuoden 2000 vaalit, joissa valittiin George Bush ja nimitettiin neokonservatiivit korkeisiin asemiin, kykenisivät tuottamaan false flag -operaatioita 9/11:n mittakaavassa. Neokonservatiivien nousu korkeisiin asemiin ei olisi riittävää false flag -operaatioiden mahdollistamiseksi johtuen mahdollisesta monien urabyrokraattien ja valtion viranomaisten vastustuksesta johtuen. Vain pidempiaikainen ja salainen hallintajärjestelmä, joka on olemassa vaaleilla valittavien poliittisten viranomaisten kierron ulkopuolella voisi toivoa voittavansa urabyrokraatit ja valtion virkamiehet. Tämän johdosta, kun otetaan huomioon 9/11-iskujen laajuus, tämä olisi voinut toteutua ainoastaan salaisen (tai pysyvän) hallituksen suostumuksella, joka käytti Bushin hallintoon korkeisiin asemiin nimitettyjä neokonservatiiveja (”tilapäishallitus”) välineinään saavuttamaan edellämainitun asettamat tavoitteet. Suurvaltojen kuten Britannian ja Australian hallitusten kritiikitön tuki Bushin hallinnon käyttöönottamille politiikoille johtuu näiden valtioiden ’salahallitusten’ poliittisesta koordinoinnista globaalissa hallinnointijärjestelmässä, joka on luotu hoitamaan avaruusolentoasioita. Tähän liittyy monia puolivaltiollisia organisaatioita, kuten trilateraalinen komissio, Bilderberg-ryhmä ja CFR, jotka tarjoavat resursseja ja johtajuutta sanelemaan salahallituksen pitkäaikaisen politiikan ympäri planeettaa. [20]

Toinen tekijä, jota tulee tarkastella false flag -operaatioista puhuttaessa, on salahallituksen tarve ylläpitää yksinoikeudellista kontrollia kaikesta avaruusolentojen teknologiasta ja todisteista, joita ympäri maailmaa löytyy. Tähän liittyy kaikkien avaruusolentojen vierailua koskevien fyysisten todisteiden poistaminen julkisuudesta ja niiden siirtäminen turvaluokiteltuihin tieteellisiin laboratorioihin USA:n tai muihin suurvaltoihin. Avaruusolentojen alukset ovat törmänneet Maapallolle useaan otteeseen ympäri planeettaa. Näitä on dokumentoitu ja analysoitu Ryan Woodsin kirjassa Majic Eyes Only.[21] Kaikissa näissä tapauksissa hallitusten odotetaan noudattavan joko kannustimien tai seuraamusten avulla näitä salaisen, maailmanlaajuisen hallituksen johtamia salaisia toimia. Niiden valtionjohtajien, jotka eivät noudata näitä toimia, on suuri riski joutua erotetuksi virastaan.

Esimerkiksi vuoden 1979 vallankaappaus, joka syöksi Grenadan pääministerin, sir Eric Gairyn, vallasta oli false flag -operaatio, jonka tarkoitus oli estää Gairya saamasta YK:ta vakavasti harkitsemaan UFO-asian tutkimista. Gairy oli keskeisessä roolissa Grenadan ajaessa YK:n päätöslauselmaa, joka käsitteli UFOja (hyväksyttiin vuonna 1978) ja hänen oli tarkoitus tavata YK:n pääsihteeri 13. maaliskuuta 1979 puhuakseen YK:n muista UFO-aloitteista koskien Grenadasta haltuun saatuja Maan ulkopuolisia materiaaleja. [22] Samana päivänä hänen hallintonsa syöstiin vallasta vallankaappauksella, jota johti Maurice Bishop. Gairyn tapaus viittaa siihen, että närkästyneiden eliittien suorittam vallankaappaukseen johtanut false flag -operaatio on saattanut johtaa sääntöjä noudattamattomat kansalliset johtajat pois vallasta ja antaa sen globaalille UFO/avaruusolentoinformaatiota peittelevälle järjestelmälle. Sellaiset johtajat korvataan tottelevaisemmilla henkilöillä, jotka voidaan helpommin vaihtaa toisiin tulevaisuudessa.

Kolmas eksopoliittinen tekijä on tarve saada kontrolli mistä tahansa maa-alueesta, jossa on joskus ollut muinaisia sivilisaatioita, jotka sisältävät artifakteja ja näin ovat avaruusolentojen jälkeensä jättämää arvokasta informaatiota tai teknologiaa. Nämä muinaiset sivilisaatiot ovat haudanneet raunioihinsa paljon informaatiota ja jopa teknologiaa, jota on saatu haltuun avaruusolentojen interventioista, joita väitetysti on tapahtunut tuhansia vuosia sitten. Esimerkiksi, on paljon näyttöä siitä, että muinainen Sumerian sivilisaatio sai tukea avaruusolentojen sivilisaatiolta nimeltään Anunnaki. [23] Sumer, joka tunnetaan länsimaisen sivilisaation kehtona, sijaitsee eteläisessä Irakissa, ja siellä tehtiin useita arkeologisia kaivauksia Saddam Husseinin hallinnon aikaan.

On yhä kasvavaa näyttöä siitä, että vuosien 1991 ja 2003 hyökkäykset Irakiin oli tehty siinä aikeessa, että saataisiin pääsy joihinkin muinaisiin arkeologisiin kohteisiin Irakissa, jotta löydettäisiin mitä tahansa informaatiota tai teknologiaa Anunnakeihin liittyen. [24] Irakin massatuhoaseita ja terroristitoimintaa koskevan tiedustelutiedon väärentäminen oli false flag -operaatio, jonka tarkoitus oli oikeuttaa Yhdysvaltain sotilaallinen väliintulo vuonna 2003, jotta varmistettaisiin etteivät Irakin avaruusolentotodisteet joutuisi strategisten kilpailijoiden, kuten Venäjän tai Kiinan, käsiin. Todisteita tästä väärentämisestä saatiin syyskuussa 2006 senaatin tiedustelukomitean raportissa, joka vahvisti, että Irakin sotaa oikeuttamaan käytetty tiedusteludata oli ’liioiteltua’. [25]

Neljäs eksopoliittinen tekijä liittyy säänmuokkausteknologioihin, jotka entinen ulkoministeri William Cohen myönsi olevan olemassa vuonna 1997. [26] False flag -operaatioita, jotka käyttävät säänmuokkausteknologioita, käytetään siirtämään syy ’ennalta-arvaamattomien’ säätekijöiden niskoille, kun itse asiassa sellaisia teknologioita käytetään kansallisen politiikan instrumenttina. Näitä teknologioita voidaan käyttää aiheuttamaan luonnonkatastrofeja tai tapahtumia, jotka pakottavat valtiot noudattamaan globaalia salailujärjestelmää avaruusolentoasioissa. Tämä globaali salailujärjestelmä varmistaa, että tieteellinen informaatio, vaihtoehtoiset energiateknologiat ja informaatio koskien avaruusolentoja ei tule julki globaalisti massamedian kautta. Esimerkiksi joulukuussa 2004 Aasian tsunami vaikutti useisiin valtioihin Intian mantereella. Samaan aikaan Intia oli paljastanut monia tietoja avaruusolentojen vierailuista. [27]

On hyvin mahdollista, että Aasian tsunami oli signaali Intialle, että säänmuokkausteknologioita voitaisiin käyttää mikäli Intia jatkaisi tietojen paljastamista. Tämän johdosta Bushin hallinto allekirjoitti heinäkuussa 2005 ennennäkemättömän sopimuksen, jolla autetaan Intiaa kehittämään sen ydinteollisuutta, mikä mahdollisti amerikkalaisfirmojen ulkoistaa työpaikkoja Intiaan. Tämä viittaa siihen, että käytössä oli sanktioiden ja houkuttimien sekoitus oli käytössä taivuttelemaan kehittyvät valtiot kuten Intia ruotuun, jotka saattaisivat muutoin haastaa globaalia salailujärjestelmää.

Viimeinen eksopoliittinen tekijä liittyy ’todelliseen’ mustaan budjettiin Yhdysvaltain virallisissa arvioissa mustan budjetin koosta, jotka on tehnyt Federation of American Scientists (FAS). Niissä keskityttiin CIA:n paljastuksiin, mistä käy ilmi budjettirahoituksen todellinen koko amerikkalaisille tiedustelupalveluille. CIA paljasti rahoituksen olevan 26.7 miljardia dollaria tilikaudelle 1997, ja tämä raha vaikuttaa olevan yksittäinen rivi Pentagonin budjetissa, ja FAS on arvioinut sen kooksi 30.1 miljardia dollaria tilikaudelle 2007. Yleinen viisaus on, että Pentagon rahoittaa ’mustan budjetin’ luomalla peiteprojekteja ja liioittelemalla virallisia puolustusmäärärahamenoja (esim. vessanpyttyjen kannet) ja kanavoi näin nämä rahat ’syvän mustiin projekteihin’. Kuitenkin mustan budjetin todellinen koko arvioidaan lähemmäksi tuhatta miljardia dollaria kalenterivuodelle, mikä on enemmän kuin tuplat Pentagonin $420 miljardin dollarin budjetista tilikaudelle 2006. Tämän valtavan rahasumman CIA kerää talteen, ei varmistaakseen amerikkalaisfirmojen liikevoiton tai rahoituksellisen ylivallan, vaan rahoittaakseen syvän mustien projektien salaista verkostoa, jotka muodostavat toisen Manhattan-projektin. [28]

Kirjassaan The Dark Alliance, Gary Webb paljasti uskottavaa näyttöä siitä, että CIA on mukana huumekaupassa, ja että paikalliset lainvalvontaviranomaiset tarkoituksella jättävät huomiotta heidät rikostutkinnoissa eivätkä vangitse huumekaupan suurpelureita johtuen CIA:n puuttumisesta asiaan. Michael Ruppert on kerännyt tästä näyttöä verkkosivullaan From the Wilderness sekä kirjassaan Crossing the Rubicon.[29] Jos CIA on syyllinen huumerahan kanavoimiseen USA:n jotta saadaan kerättyä valtava laiton rahavarasto, näiden rahojen päätarkoitus ei ole rikastuttaa ’huumeparoneja’ tai korruptoida poliitikkoja, vaan rahoittaa toista Manhattan-projektia. Lisäksi aseista, öljystä ja muilta aloilta kerätyt varat, sekä lailliset että laittomat, CIA kerää peiteyrityksiensä kautta ja kanavoi myös syvän mustiin projekteihin, jotka jäävät sivuun kongressin valvontatoimilta. Nämä erittäin moraalittomat rahoitustoimet katsotaan sormien läpi perustuen kansallisen turvallisuuden huoliin siitä, että avaruusolentoihin liittyvien projektien todellinen luonne tulee salata , jotka on perustettu avaruusolentojen läsnäolon vastaukseksi.

Johtopäätös: Eksopoliittisen perspektiivin ja false flag -operaatioiden yhteensovittaminen

False flag -operaatiot saattavat johtaa Yhdysvaltain armeijan väliintuloon alueilla, jotka voivat auttaa CIA:ta jatkamaan huumekauppaa, jolla se kerää varoja mustan budjetin projekteihin. False flag -operaatiot, kuten Tonkininlahden tapaus ja syyskuun 11. päivän terrori-iskut johtivat sotilaalliseen väliintuloon huumekaupalle tärkeillä alueilla: Indokiinassa ja Afganistanissa. Zworkinin ja Jonesin mukaan Tonkininlahden tapaus järjestettiin varmistamaan, että amerikkalaiset lähtisivät Vietnamin sotaan ylläpitämään Yhdysvaltain globaalia hegemoniaa sotilaallisesti estääkseen kommunismin laajenemisen Indokiinassa ja tarjotakseen aseteollisuudelle uusia tilauksia. Kuitenkin Vietnamin sota toteutti syvemmän eksopoliittisen tarkoituksen Yhdysvalloille, joista yksi oli auttaa CIA:ta hyötymään rahakkaasta huumekaupasta. Tämä on jotain minkä Ruppert itse identifioi mutta hän vastustaa eksopoliittista näkökulmaa johtuen hänen kieltäytymisestään tarkastella todisteita UFOjen olemassaolosta. [30] Samalla tavoin Yhdysvaltain väliintulo Afganistaniin sai Ruppertin mukaan motivaationsa myös halusta palauttaa huumekauppa, jota uhkasi fundamentalistisen talibaanihallinnon politiikka, sillä se oli lähes kokonaan tuhonnut heroiinin tuotantosyklin. [31]

9/11-kirjoittajat tarjoavat vakuuttavan casen siitä, että terrori-iskut USA:n ja Britanniaan ja muihin maihin erottuvat false flag -operaatioina, joita hallitukset ovat kohdistaneet potentiaalisiin vastustajiinsa, luoneet tekaistuja uhkia ja heikentäneet kansalaisvapauksia. Eri kirjat ja videot, jotka käsittelevät 9/11-iskuja false flag -operaationa, ovat voimakas varoitus siitä laajuudesta, jolla valtiot voivat kasvattaa valtaansa. Selitettäessä näiden 9/11-operaatioiden lopullista tavoitetta, kaikkein tunnetuimpien 9/11-kirjoittajien, Jonesin, Zwickerin, Ruppertin ja Griffinin analyysin syvyys ei ulotu tarpeeksi syvälle paljastamaan todellista agendaa ja siitä hyötyviä tahoja.

Jonesin, Zwickerin ja monien muiden mukaan lopulliset hyötyjät false flag -operaatioista ovat öljy- ja aseteollisuuden korporaatioparonit sekä Yhdysvaltain neokonservatiivien imperialistiset suunnitelmat, jotka tällä hetkellä pitävät Bushin hallintoa otteessaan. Tämä oletettavasti tarjoaa houkuttelevan selityksen sille kuka hyötyy terrorismin vastaisesta sodasta ja miksi sitä käydään. Sen sijaan, että korporaatioiden ahneus ja imperialistiset aikeet ajaisivat terrorismin vastaista sotaa, on olemassa syvempiä tekijöitä, joihin kuuluu avaruusolentojen teknologiaan liittyvät syvän mustat projektit, joita rahoitetaan laittomista mustan budjetin lähteistä, jotka hyödyntävät peiteyrityksiä öljy- ja aseteollisuudessa. Tämä on se missä Griffinin, Jonesin, Ruppertin ja Zwickerin selitykset 9/11:stä eivät mene tarpeeksi syvälle ja analysoi ’inside jobin’ todellisia parametreja, jotka johtivat 9/11:n. Korporaatioiden ahneus ja neokonservatiivien imperialismi eivät ole terrorismin vastaisen sodan taustalla olevia päävoimia, vaan välikappaleita, joita käytetään tuottamaan lisää rahaa toiselle Manhattan-projektille, joka ylittää kaikki kansallisen turvallisuuden huolet USA:ssa ja muissa suurvalloissa.

Internetin ja nopeutuneen viestinnän uhatessa globaalia salailujärjestelmää, joka peittelee todisteita avaruusolentojen läsnäolosta, terrorismin vastainen sota tarjoaa keinon suunnata kansan huomio muualle ja pilkata tutkijoita, jotka etsivät tätä todistusaineistoa. Terrorismin vastainen sota tarjoaa myös hyödyllisen peitetarinan jatkaa jättiläismäisten rahasummien tuottoa toiselle Manhattan-projektille, joka sijaitsee valtion valvonnan ulkopuolella ja kasvattaa salahallituksen valtaa, joka kontrolloi tätä tulovirtaa. Kirjoittajat ja tutkijat, jotka liitetään teesiin siitä, että 9/11 oli ’inside job’, ovat osoittaneet meille oikean suunnan mitä tulee valtion osasyyllisyyteen. He ansaitsevat tunnustuksen siitä, että he ovat auttaneet meitä avaamaan Amerikan kansan silmät sille mitä 9/11:n aikaan todella tapahtui, mikä käy ilmi Zogbyn ja Scrippsin gallupeista. Kuitenkin, 9/11-tutkijat eivät identifioi eri eksopoliittisia tekijöitä, jotka paljastavat syvemmän agendan false flag -operaatioiden tuastalla. Tämä on ymmärrettävää, kun otetaan huomioon se miten UFOjen ja avaruusolentojen vierailua koskevan ’Kosmisen Watergaten’ kannattajat ovat saaneet pilkkaa osakseen. ’Kosmiseen Watergateen’ osoittavien todisteiden esiin tuominen voitaisiin helposti tulkita keinoksi vaarantaa 9/11:n objektiivisten tutkimusten julkinen tarkastelu. Eksopoliittisten tekijöiden tarkastelu voi johtaa jopa syytöksiin misinformaatiosta, joiden tarkoitus on johtaa 9/11-tutkijat harhaan. Kuitenkin gallupit kuten vuoden 2002 Roperin gallup näyttävät, että arviolta 70% amerikkalaisista uskoo, että valtio ei kerro heille totuutta UFOista ja avaruusolentojen vierailuista. [32] Tämä viittaa siihen, että 9/11:n ja UFO-peittelyn kytkeminen toisiinsa voi hyödyttää suuresti ymmärrystä false flag -operaatioissa mukana olevista keskeisistä toimijoista ja instituutioista ja mahdollisista eksopoliittisista tekijöistä. Vain systemaattisesti ymmärtämällä eksopoliittista perspektiiviä, joka todella motivoi ’terrorismin vastaista sotaa’, voimme saada aidon käsityksen ’salahallituksen’ todellisesta luonteesta sekä kestävän ratkaisun, joka estää tulevat false flag -operaatiot.


Lähdeviitteet

[1] Haluan kiittää Hugh Matlockia hänen ideoistaan ja ehdotuksistaan tämän tutkielman sisällön parantamisessa, sekä monien kirjoitusvirheiden identfioinnista.

 
 
 
 
 
[7] Artikkeli Griffinin näkökannoista koskien Pearl Harboria ja false flag -operatioita: http://bohemian.com/bohemian/06.14.06/david-ray-griffin-0624.html
 
[8] Tietoa New American Century -projektista: http://www.newamericancentury.org/
 
 
[10] Kts. James Deardorff, et al., “Inflation-Theory Implications for Extraterrestrial Visitation”, saatavilla verkossat: http://www.ufoevidence.org/news/article204.htm
 
 
[12] Kts. Robert Salas & James Klotzhttp, Faded Giant (BookSurge Publishing 2005). Tietoja verkossa: www.ufopop.org/Special/FadedGiant.htm .
 
[13] Kts. Michael E. Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004). Artikkelit verkossa: http://www.exopolitics.org .
 
 
 
[16] Kts. Lewis Lapham, “Lights, Camera, Democracy”, Harper Magazine, August 1996, pätkä verkossa: http://fdt.net/~aabbeama/PJB_from_left.html .
 
 
 
 
 
 
 
[23] Kts. Zecharia Sitchinin The Twelfth Planet ja muut kirjat Earth Chronicles -sarjasta: http://www.sitchin.com .
 
 
[25] Kts. “Postwar Findings about Iraq’s WMD Programs and Links to Terrorism and How they Compare with Prewar Assessments”, saatavilla verkossa: http://intelligence.senate.gov/phaseiiaccuracy.pdf .
 
 
[27] Intian julkaisemia tietoja UFOista ja avaruusolennoista: http://www.indiadaily.com .
 
 
 
[30]  Kts. “Michael Ruppert Responds to Victor Thorn’s Ten Questions”: http://www.fromthewilderness.com/10questions.shtml .
 

  Artikkelin julkaissut exopolitics.net

Eversti Philip Corso ja hänen arvostelijansa: Ratkaisevan askeleen ottaminen objektiivisen kritiikin ja debunkkaamisen välillä – Osa 2

kirjoittanut Michael E. Salla, PhD

Jatkoa osalle 1 https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/eversti-philip-corso-ja-hanen-arvostelijansa-ratkaisevan-askeleen-ottaminen-objektiivisen-kritiikin-ja-debunkkaamisen-valilla-osa-1/


6. Näkikö Philip Corso omin silmin avaruusolennon hänen palvellessaan Fort Rileyssä, Kansasissa?

Eversti Corso väitti, että ollessaan palveluksessa Fort Rileyssä Kansasissa 6. heinäkuuta 1947 hän näki, kuinka avaruusolento (EBE) kuljetettiin Roswellista New Mexicosta nykyiseen Wright Pattersonin lentotukikohtaan Daytonissa Ohiossa. Teoksessaan The Day After Roswell hän kuvaili, kuinka hänelle kerrottiin Fort Blissistä saapuneesta salaperäisestä lähetyksestä, joka sisälsi jäänteitä ”jonkinlaisesta onnettomuudesta New Mexicossa”. Corso kirjoitti:

Mitä he olivatkaan tähän laatikkoon pakanneet, se oli arkku, mutta ei sellainen, jonka olisin ennen nähnyt. Sisältö, joka oli suljettu paksuun lasiastiaan, oli upotettu paksuun vaaleansiniseen nesteeseen… esine kellui, itse asiassa leijui, eikä se ollut pohjalla nesteen peitossa, ja se oli pehmeä ja kiiltävä kuin kalan vatsa. Aluksi luulin, että se oli kuollut lapsi, jota he olivat kuljettamassa jonnekin. Mutta se ei ollut lapsi. Se oli neljä jalkaa pitkä ihmisen muotoinen hahmo, jolla oli kädet… ohuet jalat ja jalkaterät sekä ylikokoinen hehkulamppumainen pää, joka näytti leijuvan ilmapallogondolin päällä leuan kohdalla. [1]

Corson sotilastiedot antavat uskottavuutta hänen EBE-tarinalleen. Hän oli sijoitettuna Fort Riley Kansasiin 21. huhtikuuta 1947 – 12. toukokuuta 1950 majurin arvossa. Tapahtumat, jotka hän kuvaili väitetyn päivystävän upseerin ominaisuudessa sinä yönä, kun EBE:n ruumis saapui Fort Rileyyn matkalla Wright Pattersonin lentotukikohtaan, vahvistuvat osittain hänen sotilastiedoistaan.

Corson tarinaa ovat kyseenalaistaneet kriitikot kuten Stanton Friedman. Friedman on kyseenalaistanut, olisiko jotain niin tärkeää kuin EBE kuljetettu maitse Roswellin armeijan lentotukikohdasta Daytoniin Ohioon. Friedman kirjoittaa:

Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ruumis olisi lähetetty kuorma-autolla (ilman 24 tunnin vartiointia) lentokoneen sijaan, ja miksi se tuli Ft. Blissistä, joka sijaitsee Roswellin lounaispuolella, vaikka se oli rakettitieteilijöiden päämaja White Sands Missile Rangessa. Corso puhui siitä, että Route 40 oli ainoa merkittävä EW-moottoritie vuonna 1947. Ft. Riley sijaitsee kuitenkin Manhattanin länsipuolella Kansasissa, kaukana Highway 40:n pohjoispuolella, eikä se ole suorinta reittiä Wright Fieldiin. [2]

Friedman on väärässä Ft Rileyn saavutettavuudesta Route 40 -tien suhteen, ja hänen väitteensä, että Fort Riley ei ole suorin reitti Wright Pattersonin lentokentälle, on harhaanjohtava. Kuten historialliset kartat osoittavat, Route 40 oli todellakin pääväylä matkustamiseen itä- ja länsirannikon välillä Atlantic Citystä San Franciscoon. [3] Toiseksi Ft Riley sijaitsee itse asiassa hyvin lähellä Route 40 -tietä ja se kuvataan osana historiallista Smokey Hill -reittiä, jota Route 40 seuraa: ”Fort Rileystä Kansasista Denveriin Smoky Hill/Butterfield Trail oli reitti sekä sotilaallisille että kaupallisille tarkoituksille.” [4] Fort Riley sijaitsee lähellä Junction Cityä, joka on juuri se paikka, jonka kautta Route 40 on historiallisesti kulkenut. [5] Suurimmassa osassa Kansasin osavaltiota (Oakley Kansasista Junction Cityn kautta Kansas Cityyn) Route 40 kulkee samaa reittiä kuin Interstate 70, eli juuri siellä, missä Fort Riley sijaitsee, kuten alla olevista nykyisistä kartoista näkyy. [6] Kuvalähteet (vasemmalta oikealle): http://www.riley.army.mil/OurPost/Maps.asp http://www.cityofatchison.com/nationalhighwaysystem9d.jpg

Näin ollen Friedmanin väite, että Fort Riley sijaitsee ”selvästi Highway 40:n pohjoispuolella”, on räikeä virhe. Lisäksi Fort Rileyä käytettiin tärkeänä sotilaallisena tukikohtana itä- ja länsirannikon välisissä sotaharjoituksissa, kuten vahvistaa raportti, jonka mukaan presidentti Eisenhower, toimiessaan kapteenina ennen toista maailmansotaa, ”huomasi komennuksensa juuttuneen keväiseen mutaan lähellä Ft. Rileyä, Kansasissa, ollessaan rannikosta rannikolle ulottuvassa sotaharjoituksessa”. [7] Fort Riley sijaitsi siis todellakin itä- ja länsirannikon välisellä suorimmalla reitillä, vaikkakaan se ei ollut suorin reitti Fort Blissistä.

Friedman kysyy, miksi saattue tuli Fort Blissistä, joka sijaitsee Roswellin lounaispuolella, sen sijaan että se olisi edennyt suoraan pohjoiseen Route 40:lle ja sieltä edelleen Fort Rileyyn ja Wright Pattersonin lentotukikohtaan, mikä olisi ollut suorempi reitti. Vaikka hän myöntää, että Fort Bliss oli White Sandsin ohjustukikohdassa työskentelevien saksalaisten tiedemiesten päämaja, hän ei tunnista ilmeistä vastausta siihen, miksi UFO-esineet kuljetettiin sinne. Saksalaiset tiedemiehet, jotka olivat edistyneiden ilmailuteknologioiden asiantuntijoita ja työskentelivät entisten natsien V2-rakettien varastossa White Sandsissa, kutsuttiin tunnistamaan New Mexicon Roswellissa/Coronassa ja ”St Augustinen tasangoilla” tapahtuneiden onnettomuuksien kohteet. Heidän tietonsa edistyneistä natsien ilmailujärjestelmistä olisi ollut elintärkeää Roswellin onnettomuuden materiaalin alkuperän määrittämisessä. Tämä käy ilmi vuotaneesta Majestic-asiakirjasta: ”Fort Blissin ja White Sandsin testialueen saksalaisten tiedemiesten kyvyttömyys tunnistaa näistä levyistä salainen saksalainen V-ase.” [8] Friedman on kuitenkin oikeassa siinä, että suorempi reitti Fort Blissistä olisi voinut sisältää toisen reitin, ainakin osan matkaa, kuten Route 66:n, joka oli tuolloin toinen tärkeä itä-länsi-käytävä.

Jos saattue todella tuli Fort Blissistä, kuten Corso väittää, miksi se ei kulkenut suorinta reittiä pohjoiseen US 66 -tielle, sitten itään St. Louisiin Missourissa ja sieltä US 40 -tielle loppumatkan Wright Pattersoniin? Yksi vastaus voisi olla, että Fort Riley oli tärkeä sotilaallinen välipysäkki itä-länsisuuntaisilla matkoilla, kuten Eisenhowerin toisen maailmansodan edeltävät sotaharjoitukset osoittavat. Toinen syy voi olla se, että Route 66 ei ehkä ollut sopiva niin arkaluontoiselle sotilaskuljetukselle. Fort Riley tarjosi epäilemättä useita etuja tärkeänä sotilaallisena välipysäkkinä ja olisi ollut looginen valinta pitkälle matkallemme Fort Blissistä Wright Pattersoniin.

Friedman on myös kysynyt Corsolta väitetyn Fort Rileyn tapahtuman päivämääriä ja kirjoittanut:

Kysyin, mistä hän tiesi, että Kansasin päivämäärä oli 6. heinäkuuta… Oliko se muistiinpanoista, päiväkirjasta? Hän oli välttelevä… Minulle yksinkertaisin selitys on, että… taustakuvaukset tulivat Crash at Coronasta… Tasangoilta löydetyt ruumiit saatettiin noutaa 6. heinäkuuta mennessä, mutta eikö olisi paljon todennäköisempää, että ne vietiin johonkin läheiseen sotilastukikohtaan, jossa niitä joko tutkittiin tai kuljetettiin pois?

Corsoin ilmoittama päivämäärä on yhdenmukainen sen kanssa, mitä tiedetään lentävän lautasen maahansyöksystä, jonka jäänteet olivat hajallaan kahdella alueella: Roswell/Corona ja St. Augustinen tasangot. Eri lähteiden mukaan molemmat alueet löydettiin itsenäisesti 3. heinäkuuta. [9] Mac Brazelin tilalta löydettiin vain ajoneuvon jäänteitä, mutta toiselta onnettomuuspaikalta St. Augustinesta löydettiin väitetysti neljä EBE-ruumista. Tämä vahvistetaan osittain Eisenhowerin briiffausdokumentissa, jossa viitataan kahteen onnettomuuspaikkaan ja todetaan, että ”neljä pientä ihmisen kaltaista olentoa oli ilmeisesti poistunut aluksesta jossain vaiheessa ennen sen räjähtämistä”. [10] Friedman esittää, että Augustinin tasangolta löydetyt ruumiit olisi voitu noutaa 6. heinäkuuta mennessä, kuten Corso väittää, mutta hän ehdottaa, että olisi ollut järkevämpää tutkia ne läheisessä sotilastukikohdassa ja/tai kuljettaa ne lentokoneella pois. Kuten aiemmin mainittiin, Fort Bliss oli looginen valinta, koska se oli saksalaisten tiedemiesten ja muiden White Sands -rakettiohjelman parissa työskentelevien henkilöiden päämaja. Miksi ruumiita ei kuljetettu lentokoneella Fort Blissistä vaan maanteitse kuorma-autolla, saattoi johtua turvallisuussyistä, joiden vuoksi maantie oli lentomatkaa parempi vaihtoehto. Kuorma-auton onnettomuus olisi aiheuttanut EBE:lle vain vähäisiä vahinkoja, kun taas lento-onnettomuus olisi voinut tuhota tämän arvokkaan lastin kokonaan. Todennäköisesti EBE:t päätettiin kuljettaa sekä lentokoneella että maanteitse, koska Corso väittää nähneensä vain yhden ruumiin.

Kaiken kaikkiaan Friedman on Corsoa koskevassa kritiikissään kuolleesta EBE:stä monin tavoin väärässä ja harhaanjohtava. Ensinnäkin hän tekee perustavanlaatuisen virheen Fort Rileyn ja Route 40:n välisen etäisyyden suhteen. Toiseksi hän on harhaanjohtava väittäessään, että Route 40 on suorin reitti Wright Pattersonin lentokentälle. Kolmanneksi hän jättää huomiotta hyvin uskottavan selityksen sille, miksi Roswellista/Coronasta ja St. Augustinen tasangoilta löydetyt esineet vietiin Fort Blissiin. Lopuksi hän jättää huomiotta sen, miksi Fort Riley oli looginen valinta pysähdyspaikaksi Fort Blissistä Wright Pattersonin lentokentälle matkustavalle maantiekuljetukselle. Näin ollen Friedmanin väite, että Corso ”melkein varmasti” keksi Fort Rileyn tapauksen, on perusteeton. Friedman on jälleen poikennut objektiivisesta kritiikistä debunkatakseen Corson väitteet.

7. Oliko Corso tekemisissä CIA:n kanssa hänen työskennellessään ulkomaan teknologiaosastolla?

Brad Sparks osoittaa elokuussa 1998 internetissä julkaistussa yksityiskohtaisessa tekstissään useita epäjohdonmukaisuuksia Corson kirjassa ja päättelee, että nämä ”todistavat Corson olevan kirjallinen huijari”. [11] Yksi tärkeimmistä epäjohdonmukaisuuksista Sparksin mielestä on Corson kuvaus väitetystä kohtaamisesta CIA:n salaisen toiminnan entisen johtajan Frank Wisnerin kanssa jonkin aikaa sen jälkeen, kun Corso oli alkanut työskennellä kenraali Trudeaun alaisena Pentagonissa toukokuussa 1961. Kirjassaan Corso kuvasi tapausta, jossa hän käveli Wisnerin toimistoon ja vaati tätä lopettamaan CIA:n agenttien Corson seurannan. Corson mukaan sama oli tapahtunut aiemminkin, kun hän oli palveluksessa Eisenhowerin hallinnossa:

Sanoin Wiesnerille [sic] suoraan, että eilen oli viimeinen päivä, jolloin kävelin Washingtonissa ilman käsiasetta. Ja laitoin .45-kaliiperisen automaattipistoolini hänen pöydälleen. Sanoin, että jos huomaan hänen seuraavan minua huomenna, hänet löydetään seuraavana päivänä Potomac-joesta, silmät verisinä… Wiesner sanoi: ”Ette tekisi sitä, eversti.” Mutta muistutin hänelle hyvin terävästi, että tiesin, missä kaikki hänen ruumiinsa olivat haudattuina, ihmiset, jotka hän oli tappanut omalla epäpätevyydellään… Kertoisin hänen tarinansa kaikille, jotka tunsin kongressissa. Wiesner perääntyi. [12]

Sparks kirjoittaa:

Ongelmana on, että Frank G. Wisner (ei ”Wiesner”) oli joutunut sairaalaan ja korvattu CIA:n salaisen toiminnan johtajana lähes kolme vuotta aiemmin, elokuussa 1958… Vielä pahempaa oli, että Wisnerin toimisto ei edes sijainnut Yhdysvalloissa vuonna 1961, vaan Lontoossa. Wisner oli lähetetty ulkomaille vähemmän vaativaan tehtävään CIA:n Lontoon-aseman päällikkönä 6. elokuuta 1959, mutta hänet kutsuttiin takaisin Lontoosta keväällä 1962 ja hän erosi CIA:sta kokonaan elokuussa 1962.

On hyvin todennäköistä, että Corson ja hänen kanssakirjoittajansa William Birnesin välisessä viestinnässä väitetyn kohtaamisen tarkka päivämäärä keväällä 1962 on virheellisesti viitattu vuoden 1961 puoliväliin, jolloin Wisner oli Lontoossa. On mahdollista, että Corsolta kesti jonkin aikaa ymmärtää, että häntä seurattiin hänen aloitettuaan uuden tehtävänsä ulkomaisen teknologian osastolla, ja selvittää, kuka oli vastuussa hänen seuraamisestaan. Wisner tunsi Corson jo tämän palveluksesta Eisenhowerin hallinnossa, jossa he olivat napit vastakkain. On hyvin todennäköistä, että joko Wisner oli osallisena Corson tapahtumissa tai että Corso erehtyi luulemaan näin. Tärkeää on, että Wisner oli Washington DC:ssä samaan aikaan kuin Corso ulkomaan teknologian osastolla. Tämä tekee mahdolliseksi, että tapaaminen todella tapahtui keväällä/kesällä 1962 eikä vuoden 1961 puolivälissä, kuten kirjassa vihjataan.

Sparks huomauttaa myös, että Corson väite, jonka mukaan Wisner teki itsemurhan Lontoossa vuonna 1963, oli virheellinen ja että Wisner itse asiassa riisti henkensä perheensä maatilalla Marylandissa lokakuussa 1965. Sparksin johtopäätös on: ”Nämä eivät ole vähäisiä virheitä abstrakteissa historiallisissa tosiseikoissa. Nämä ovat tarinoita Corson omista väitetyistä henkilökohtaisista kokemuksista, jotka liittyvät hänen uransa ja maailmanhistorian oletettuihin merkittäviin tapahtumiin.” [13] Sparksin kritiikin suurin ongelma on se, että Wisnerin kuoleman olosuhteet olivat abstrakteja tosiasioita, joita Corso yritti muistella yli 30 vuoden jälkeen. Mitä tulee hänen väitettyyn kohtaamiseensa, Corso on todennäköisesti erehtynyt päivämääristä, mutta se ei sulje pois hänen kuvaamiaan olosuhteita ja vuoropuhelua kohtaamisessa.

Spark’s jättää huomiotta Corso’n todistusta tukevat historialliset tosiasiat. Wisner oli entinen CIA-mies, joka johti CIA:n salaisia ohjelmia, kun taas Corso työskenteli samanaikaisesti armeijan sotilastiedustelupalvelussa (G2) kenraaliluutnantti Arthur Trudeaun alaisuudessa. Tämä oli Allen Dullesin (CIA:n johtaja) ja Trudeaun välisen suuren yhteenoton aikaa, jonka seurauksena jälkimmäinen vapautettiin tehtävästään. Tämän konfliktin yksityiskohdat eivät ole vielä täysin selvillä, mutta on selvää, että Trudeau nautti edelleen Yhdysvaltain armeijan tuesta, joka ”ylensi” hänet vuonna 1958 uuteen tehtäväänsä armeijan tutkimus- ja kehitysosaston johtajaksi. Corso työskenteli myöhemmin Trudeaun alaisena arkaluontoisessa tehtävässä ulkomaisen teknologian osastolla, jota CIA olisi ollut kiinnostunut seuraamaan. Lopuksi, keväästä 1962 elokuuhun 1962 sekä Wisner että Corso olivat samanaikaisesti Washington DC:ssä, mitä Spark ei mainitse.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Sparksin kritiikki Corsoa kohtaan keskittyy pääasiassa historiallisiin yksityiskohtiin, jotka Corso on kirjassaan esittänyt väärin. Tämä voi johtua kokonaan siitä, miten Corso on kommunikoinut kirjansa toisen kirjoittajan William Birnesin kanssa, tai siitä, että hänen henkilökohtaisissa muistiinpanoissaan tai muistelmissaan on puutteita. Kun Corso kirjoitti yhdessä Birnesin kanssa kirjaa The Day After Roswell, hän oli noin 80-vuotias ja hänen terveytensä oli heikentynyt. Hänellä oli varmasti vaikeuksia saada kaikki yksityiskohdat oikein muistelmissaan ja viestinnässään Birnesin kanssa, kun otetaan huomioon, että hänen kokemuksistaan oli kulunut jo vuosikymmeniä. Sparksin sisällyttäminen Wisnerin tarinaan esimerkkinä Corsosta ”kirjallisena huijarina” on jälleen yksi osoitus Sparksin haluttomuudesta harkita vaihtoehtoisia selityksiä Corson väitteiden epäjohdonmukaisuuksille. Koska Sparks ei harkitse vaihtoehtoista selitystä, että Corso olisi muistanut joitakin päivämääriä ja yksityiskohtia väärin huonon terveytensä ja/tai puutteellisten muistiinpanojensa vuoksi, hän ylittää jälleen kerran rajan objektiivisesta kritiikistä debunkkauksen puolelle.

8. Oliko Corso White Sandsin ohjuskoealueen komentaja?

Majuri Randle on syyttänyt Corsoa sotilastietojensa useiden yksityiskohtien kaunistelemisesta, joista yksi koskee Corson palvelusta White Sands Missile Rangessa. Randle sanoo seuraavaa Corson todistuksesta lehdistötilaisuudessa vuonna 1997:

Seurasin häntä Roswellin lehdistötilaisuudessa, jossa hän väitti olleensa komentaja White Sands Missile Rangessa. Ei niin, että hän olisi ollut (pataljoonan) komentaja, vaan koko paikan komentaja. Olen katsellut nauhan kymmeniä kertoja, ja hän väittää selvästi olevansa ”komentaja”. White Sands Missile Range -ohjuskoealueen verkkosivuilla on luettelo kaikista komentajista, eikä Corso ole heidän joukossaan. Tämä ei ole virhe, josta Birnesia voitaisiin syyttää. [14]

Alkuperäisissä muistiinpanoissaan Corso kuvaili itseään ”armeijan ohjusampumaradan komentajaksi Red Canyonissa, New Mexicossa, joka on osa White Sandsin koealuetta”. [15] Kirjassaan hän väittää saaneensa komentajan paikan presidentti Eisenhowerin antaman lupauksen seurauksena:

Ike oli kerran luvannut minulle oman komentotehtävän, kun palaisin Koreasta ja minut siirrettäisiin Valkoiseen taloon. Vuonna 1957 tilaisuus koitti: houkutteleva tehtävä korkean turvallisuustason tukikohdassa, jossa oli halutut vihreät merkit ja kaikki siihen liittyvät etuoikeudet: kouluttaa ja komentaa ilmatorjuntapataljoonaa käyttämään armeijan salaisinta uutta ilmaohjusta. [16]

Sekä kirjassaan että alkuperäisissä muistiinpanoissaan Corso väittää selvästi, että hän oli White Sands Missile Range -ohjuskoealueen pataljoonan komentaja. Hänen sotilastietonsa vahvistavat, että hän aloitti kesäkuussa 1957 uuden tehtävän pataljoonan komentajana White Sands Proving Ground -koealueella. Hänen sotilastietonsa tukevat Corson kirjassaan ja alkuperäisissä muistiinpanoissaan esittämiä väitteitä.

Kritiikissään Corsoa kohtaan Randle viittaa vuoden 1997 Roswell-haastatteluun, jossa Corso viittasi itseensä koko White Sands Missile Rangen komentajana. Randle päättelee, että Corso koristi tarkoituksella sotilastietojaan. Randle ei esitä tarkkaa transkriptiota Corson sanoista eikä myöskään esitä jälkimmäisen kommenttien koko kontekstia. Vaikka Randle väittää kuunnelleensa haastattelun useita kertoja, hän ei esitä kontekstia, jossa Corso saattoi viitata itseensä White Sandsin ohjuspataljoonan ”komentajana” eikä ”White Sandsin komentajana”. Jos kyseessä on ensimmäinen vaihtoehto, Randle on syyllistynyt siihen, ettei hän ole tunnistanut oikein Corson kommentin tarkoitusta ja sen oikeaa kontekstia. Jos Corso viittasi itseensä ”komentajana” White Sandsissa, hän on saattanut yksinkertaisesti tehdä virheen tunnistaessaan entistä asemaansa oikein, eikä yrittänyt tarkoituksella kaunistella ansioluetteloaan. Vuonna 1997 Corso oli 82-vuotias ja hänen terveytensä heikkeni nopeasti. Hänen yksityiskohtaiset muistonsa tapahtumista ja asemista olisivat olleet kyseenalaisia haastattelussa. Hänen kirjassaan ja alkuperäisissä muistiinpanoissaan ei kuitenkaan ole epäselvyyttä: Corso tunnisti itsensä oikein White Sandsin pataljoonan komentajaksi eikä White Sandsin komentajaksi.

Väittäessään, että Corso kaunisteli sotilastietojaan haastattelun perusteella eikä tarkempien alkuperäisten muistiinpanojen ja kirjan perusteella, joissa hänen asemansa kuvataan, Randle menee kritiikissään liian pitkälle. Pahimmassa tapauksessa Corso on saattanut yksinkertaisesti tehdä virheen haastattelussa, ja Randle on oikeassa huomauttaessaan epäjohdonmukaisuuden. Randle ei kuitenkaan ole todistanut tätä mahdollista virhettä, vaan vain väittänyt sen muistojensa perusteella. Vielä tärkeämpää on, että Randle väittää, että Corso kaunisteli tahallaan sotilastietojaan. Randlen tulisi esittää useampia esimerkkejä, joissa Corso toistaa tällaisen virheen, eikä vain yhtä yksittäistä haastattelua. Näin ollen Randlen väite, että Corso kaunisteli tahallaan sotilastietojaan, ei ole objektiivista kritiikkiä, vaan eräänlaista debunkkaamista.

9. Oliko Corso ‘epäluotettava’, kuten FBI väittää?

FBI:n raportissa eversti Corsosta esitettiin erityisen epäkohteliaita kuvauksia hänestä ”vaivalloisena”, ”rottana” ja ”loisena”. Nämä kuvaukset johtuivat hänen osallisuudestaan ​​huhuihin, joiden mukaan Lee Harvey Oswald oli FBI:n palkattu ilmiantaja, sekä hänen aiemmista pyrkimyksistään tunnistaa fabianilaisia sosialisteja useissa valtion virastoissa. [17] Jopa Corson entinen pomo, kenraaliluutnantti Trudeau, joka johti armeijan sotilastiedustelua (G-2) 1950-luvulla, sai FBI:n raportissa halventavia kommentteja omasta ja Corson roolista ​​fabianilaisia sosialisteja tunnistettaessa G-2:ssa ja armeijan tutkimus- ja kehitysjaostolla. Vuonna 1955 Trudeau ja Corso olivat koonneet listan väitetyistä fabianilaisia sosialisteista ja toimittaneet sen eri valtion virastoille. Tämä johti vakavaan yhteenottoon G-2:n ja CIA:n välillä, joka huipentui lopulta Trudeaun korvaamiseen G-2:ssa. FBI:n raportin asiaankuuluvat otteet osoittavat sekä FBI:n että CIA:n huomattavan vihamielisyyden sekä Corsoa että Trudeuta kohtaan vuonna 1965:

Haastattelustasi Corson kanssa 10.2.1964 sait sellaisen vaikutelman, että hän oli melkoisen epäluotettava henkilö, joka kuvitteli olevansa suuri tiedusteluasiantuntija… Trudeaulla on fetissi turvallisuuteen ja tiedustelutyöhön, eikä hän voi pitää sormiaan poissa tuolta alueelta… Johtaja [J. Edgar Hoover – oikealla] totesi: ”Corso on rotta”… [CIA] luonnehti Corsoa loiseksi, joka ei ole koskaan tuottanut mitään tiedustelutietoa omin ponnisteluin, mutta joka on hyötynyt satojen omistautuneiden hallituksen agenttien ja tutkijoiden tuottamasta tiedosta. [18]

Lopuksi, torjuessaan Corson ponnistelut FBI:n ja Oswaldin välisen suhteen tutkinnassa, FBI viittasi välinpitämättömästi ”valtavaan työmäärään, jonka hänen juorunsa olivat aiheuttaneet FBI:lle”. [19]

Yllä oleva kritiikki on huomionarvoista, kun otetaan huomioon Trudeaun sotilastiedustelukokemus entisenä G-2:n päällikkönä ja Corson rooli joissakin Eisenhowerin hallinnon arkaluontoisimmista komiteoista, jotka osallistuivat peiteoperaatioihin ja vastavakoiluun. Corso ja Trudeau olivat selvästi luoneet voimakkaita vihollisia useissa valtion virastoissa pyrkimyksillään tunnistaa ”fabianilaisia sosialisteja ja ”kommunistien sympatisoijia”. Osana rutiininomaista turvallisuustarkastusta FBI välitti nämä vahingolliset tiedot edustajainhuoneen maahanmuutto- ja kansalaisuusasioiden alivaliokunnalle vuonna 1965, joka harkitsi Corson palkkaamista. Raportti käytännössä esti hänen hakemuksensa. FBI jopa vuoti joitakin salaisen raportin osia toimittajalle, joka kirjoitti jutun FBI:n mustamaalaamasta Corsosta.

FBI:n kielteisen raportin tausta johtui paitsi Corson yhteistyöstä Trudeaun kanssa väitettyjen fabianistisosialistien luettelon välittämisessä vuonna 1955, myös Corson syytöksestä, jonka mukaan Lee Harvey Oswald oli palkattu FBI:n ilmiantaja. CIA:n ilmiantaja, joka myöhemmin tunnistettiin Frank Handiksi, oli kertonut Corsolle, että Oswaldilla oli yhteyksiä FBI:hin. [20] Corso kieltäytyi paljastamasta CIA-lähdettään. Tämä johti kiristyneisiin suhteisiin FBI:n kanssa, joka vaati tietää, kuka levitti tällaisia ​​huhuja. FBI oli raivoissaan siitä, ettei Corso paljastanut lähteitään. Warrenin komission senaattorijäsenen, senaattori Richard B. Russellin, puolesta Corso tutki Warrenin komission oman Kennedyn salamurhaa koskevan tutkinnan tehokkuutta. Corso ja Russell pyrkivät löytämään todisteita mahdollisesta kuubalaisesta/kommunistisesta roolista salamurhassa. FBI kielsi jyrkästi kaikki yhteydet Oswaldiin ja yritti lopettaa huhut, jotka vihjasivat toisin. Warrenin komission loppuraportissa käsiteltiin nimenomaisesti Oswaldin asemaa FBI-agenttina/informoijana, mutta siinä todettiin, ettei tätä tukevia todisteita ollut riittävästi. [21] Koska FBI oli hyvin tietoinen Corson uskomuksesta, että FBI:lla oli Oswald palkkalistoillaan, sillä oli suora intressi esittää Corso kielteisessä valossa ja estää hänen nimittäminen mihinkään kongressin valiokuntaan.

FBI määräsi Corso-tapaukseen J. Edgar Hooverin avustajan, Cartha DeRoachin, joka suoritti Hooverille erityistehtäviä. Tämä oli todiste siitä, että Corso oli merkittävä toimija Warrenin komission tutkinnassa ja että FBI suhtautui häneen erittäin vakavasti. Näin ollen FBI:n Corsoa koskevaa raporttia on pidettävä FBI:n pyrkimyksenä tahrata henkilö, jonka he uskoivat suoraan uhkaavan FBI:n mainetta. Vastatessaan FBI:n Corsoa ”epäluotettavana” pitävään kritiikkiin Sparks, Randle ja muut kriitikot antavat ymmärtää, että tämä ”puolueeton” kritiikki kyseenalaistaa hänen myöhemmän UFO-todistuksensa ja tukee heidän näkemystään, että Corso ”valehteli”. Tämä jättää huomiotta FBI:n Corsoa koskevan tuomitsevan raportin kontekstin ja jättää huomiotta FBI:n suoran intressin Corson mustamaalaamiseen hänen FBI:n ja Oswaldin välisen yhteyden tutkinnan ja aiemman työnsä G-2:ssa vuoksi.

Yksityiskohtaisessa vastauksessaan syytöksiin, joiden mukaan Corso oli valehdellut ja FBI:n raportti oli tästä todiste, Alfred Lehmberg osoittaa, että Corso varmasti teki virheitä todistuksessaan, mutta tämä ei ollut valehtelua. [22] Paljastamatta FBI:n kiinnostusta Corson mustamaalaamiseen Corson kriitikot jatkoivat FBI:n käynnistämää hyökkäystä henkilöä kohtaan. Corsolla oli vaikutusta Warrenin komission Kennedyn salamurhaa koskevaan tutkimukseen, ja se uhkasi suoraan FBI:n mainetta. Jälleen kerran, jättämällä ottamatta huomioon vaihtoehtoisen selityksen, jonka mukaan FBI:n raportti oli puolueellinen Corson mustamaalaamiseksi, hänen maineensa on ylittänyt ratkaisevan rajan objektiivisesta kritiikistä debunkkauksen puolelle.

10. Ylennettiinkö eversti Corso täydeksi everstiksi hänen eläköidyttyään?

The Day After Roswellissa Corso väittää, että hän ”oli everstiluutnantti armeijassa ulkomaisen teknologian osastolla”. [23] Hänen sotilashistoriansa vahvistaa, että hänellä oli tämä arvo, kun hän johti ulkomaisen teknologian osastoa, ja että tämä oli hänen viimeinen arvonsa, kun hän lopetti palveluksen. Corso oli Yhdysvaltain armeijan reserviupseeri, joka oli ollut aktiivisessa palveluksessa 21 vuotta eläkkeelle siirtymiseensä vuonna 1963. Toinen maailmansota oli johtanut Yhdysvaltain armeijan historian suurimpaan laajentumiseen, ja monet reserviupseerit, kuten Corso, jatkoivat pidennettyä palvelustyötä toisen maailmansodan jälkeen. Reserviupseerien ylennysprosessissa oli eroja armeijan armeijan upseereihin verrattuna, mikä vaikeutti entisten nousemista riveissä. Reserviupseerien auttamiseksi kongressi oli hyväksynyt reserviupseerien ylennyslain vuonna 1954. Majuri David Cannonin mukaan ”urareserviupseerit eivät saaneet yhtä paljon ylennyksiä kuin tavanomaiset upseerit. Kongressi hyväksyi korjauksensa reserviupseerin ylennyslain, jonka ansiosta nämä upseerit saivat seuraavan ylennyksensä eläkkeelle jäämisen päivänä.” [24] Ylennyslain mukaan Corso oli oikeutettu ja sai ilmeisesti ylennyksen eläkkeelle jäädessään korjatakseen ylennysmahdollisuuksien puutteen, joka hänellä oli ollut pidennetyn aktiivisen palveluksen aikana. Koska tämä ylennys ei kuulunut Corson aktiivipalvelukseen hänen DA 66:nsa mukaan, ylennys on todennäköisesti dokumentoitu muualla kenraalimajuri David Bockelin (ret.) mukaan, joka on tällä hetkellä Reserve Officers Associationin varatoimitusjohtaja. [25]

Pääkriitikko eversti Corson väitteelle, jonka mukaan hänet ylennettiin eläkkeelle jäädessään, on majuri Randle. Ottaen huomioon Randlen armeijataustan ja nykyisen nimityksen Iowan kansalliskaartissa, hänen kritiikillänsä on ollut paljon painoarvoa. Näin hän väittää Corson väitetystä ylennyksestä everstiksi:

Ensinnäkin, kun Corsolta kysyttiin, miksi hänen kirjansa kannessa luki ”Eversti” eikä ”Everstiluutnantti”, Corso vastasi, että hänet oli ylennetty reservin everstiksi, joten nimi oli sopiva. En mainitse tässä, että kustantajat tekevät usein olettamuksia ja virheestä olisi voitu syyttää heitä. Sen sijaan Corso päätti valehdella siitä. Hänen kirjansa osoittaa selvästi, että hänen korkein arvonsa oli everstiluutnantti. (Ja en edes kommentoi, kuinka hän oli majuri vuonna 1945 ja jäi eläkkeelle 1960-luvun alussa vain everstiluutnanttina). [26]

Tässä on nyt kaksi asiaa, jotka on otettava esille. Ensinnäkin Randle väittää, että Corso valehteli, koska hänen DA 66:nsa ei mainitse ylennystä. Toiseksi Randle esittää halventavan kommentin siitä tosiasiasta, että vaikka Corso oli saavuttanut majurin arvoarvon vuonna 1945 (todellinen päivämäärä oli 1947), hän jäi eläkkeelle vuonna 1963 vain yhden arvon korkeammalta. Pinnallisesti tämä näyttää olevan melko rivisotilaan ura, mikä asettaa kyseenalaiseksi joitain Corson väitteitä erittäin arkaluonteisten sotilaallisten hankkeiden johtajana. Randlen kritiikin ongelmana on, että hän ei mainitse reservin upseerien vaikeampia ylennysmahdollisuuksia pidennetyssä aktiivisessa palveluksessa. Tarkemmin sanottuna hän ei mainitse reserviupseerin ylennyslain olemassaoloa; ja kuinka tämän lain mukaan Corso olisi ylennetty automaattisesti eläkkeelle jäädessään, mutta tätä ei välttämättä kirjattu hänen DA 66:een, kuten kenraalimajuri Bockel vahvisti. Sen sijaan, että DA 66:ssa ei olisi todisteita Corson väitetystä everstiksi ylennyksestä, mikä osoittaisi, että Corso valehteli; poissaolo sen sijaan osoittaa, kuinka Randle ei harkitse vaihtoehtoisia selityksiä. Randle tekee hätiköityjä johtopäätöksiä Corson väitteistä, jotka heijastavat Randlen omia ennakkoluuloja. Joten jälleen kerran, vaihtoehtoisten selitysten pohtimatta jättäminen on todiste siitä, että Randle on ottanut ratkaisevan askeleen objektiivisesta kritiikistä debunkkauksen puolelle.

11. Petkuttiko eversti Corso senaattori Strom Thurmondia?

The Day After Roswellin alkuperäisessä kovakantisessa versiossa oli Strom Thurmondin esipuhe. Myöhemmin esipuhe vedttiin pois väitetysti siksi, että senaattori Thurmond ei ollut tietoinen sen ilmestymisestä UFOja ja Roswellia käsittelevässä kirjassa. Useat Corson kriitikot ovat pitäneet tätä tapausta todisteena siitä, että Corso on epäeettinen. Esimerkiksi Randle väitti toukokuussa 2001:

”Senaattori Thurmond oli vihainen esittelystä, koska Corso oli huijannut häntä. Thurmond vaati esittelyn vetämistä, koska kirja ei ollut se, jonka Corso oli sanonut kirjoittavansa. Mitä se kertoo miehen rehellisyydestä? [27]

Samoin Stanton Friedman kirjoitti vuonna 1997: ”Varmasti on joitain eettisiä kysymyksiä 90-vuotiaan senaattorin Strom Thurmondin johdannon käytöstä, joka on kirjoitettu aiemmin muistelmakirjaan, jonka Corso oli ehdottomasti suunnitellut.” [28]

Corson kriitikot ovat toistaneet tämän kritiikin, että koska Thurmond ei tiennyt, että Corso aikoi käyttää esipuhettaan Roswellia ja UFOja käsittelevään kirjaan, Corsolta puuttui rehellisyys. Tämä kritiikki kuitenkin kumottiin julkaisemalla uudelleen Strom Thurmondin allekirjoittama tiedote UFO Magazinen numerossa lokakuussa 2001. Ranskalainen UFO-tutkija Gildas Bourdais piti julkaisua merkittävänä ja sanoi aiemmasta kritiikistä, jonka mukaan Corso oli pettänyt Thurmondia näin:

Don Eckerin UFO Magazinen artikkeli näyttää jäljennöksen senaattori Strom Thurmondin allekirjoittamasta tiedotteesta, joka antaa everstiluutnantti Corsolle ”peruuttamattoman oikeuden ja luvan käyttää ja julkaista alla kuvattua materiaalia kaikissa tämänhetkisen Roswell Book -nimisen kirjan painoksissa…” Joten tämä lupa, joka on päivätty 2.7.97, viittasi Roswelliin vaikka se ei selvästikään viitannut kirjan lopulliseen otsikkoon. Hän tiesi, että Corso kirjoitti Roswellista! [29]

Se, että Thurmond oli allekirjoittanut tiedotteen, jossa mainittiin nimenomaisesti Corson kirja Roswellista, kumoaa kritiikin, jonka mukaan Corso ”oli huijannut” Thurmondia, kuten Randle väittää. Vaikka Thurmondin tiedote tuli julkisuuteen lokakuussa 2001, Randle väitti kuitenkin edelleen, että Corso oli pettänyt Thurmondia ja siksi häneltä puuttui rehellisyys. Esimerkiksi Randle kirjoitti joulukuussa 2005: ”Corso huijasi esipuheen kirjaan, mikä ei ole kovin eettistä.” [30] Friedman taasen ei koskaan vastannut Bourdaisin julkiseen ilmoitukseen siitä, että UFO Magazine uusintapainatti Thurmondin allekirjoittaman tiedotteen, eikä koskaan perunut kritiikkiään siitä, että Corsolla oli ”eettisiä kysymyksiä” esipuheasiassa.

Yllä oleva osoittaa Randlen rehellisyyden puutteen jatkaessaan Corson ”herjaamista” toistamalla kritiikkiä, joka oli lopullisesti osoitettu perusteettomaksi. Samoin Friedmanin eettinen vastaus olisi ollut tunnustaa oma virheensä nostaessaan ”eettisiä kysymyksiä” Corson suhteen, mutta tähän mennessä näin ei ole tapahtunut. Randle ja Friedman ovat siis kritisoineet Corsoa erinomaisesti perusteettomiksi osoitetun väitteen perusteella. Tämä osoittaa, kuinka pitkälle epäeettisyyksiin veteraani UFO-tutkijat ovat menneet yrittäessään debunkata Corsoa. Tämä osoittaa lopullisesti Randlen ja Friedmanin selvät ennakkoluulot Corson kritisoinnissa, heidän objektiivisuuden puutteensa ja pyrkimyksensä jättää huomiotta todisteet, jotka ovat vastoin heidän näkemyksiään siitä, että Corso on tahallisesti johtanut harhaan tai valehteli todistuksessaan.

Yhteenveto

Tämän artikkelin loppuun saattamisessa on syytä muistaa se, mitä alun perin kuvailin ”objektiiviseksi kritiikiksi”, joka perustui tohtori Haiashin työhön:

…joka harjoittaa tuomitsemisesta pidättäytymisen menetelmää, harjoittaa rationaalista ja puolueetonta päättelyä, kuten tieteellinen menetelmä osoittaa, osoittaa halukkuutta harkita vaihtoehtoisia selityksiä ilman ennakkoluuloja, jotka perustuvat aikaisempiin uskomuksiin, ja joka etsii todisteita ja tarkastelee huolellisesti niiden pätevyyttä. [31]

Juuri tämä halukkuus ”harkita vaihtoehtoisia selityksiä ilman ennakkoluuloja” auttaa tunnistamaan käsitteellisen rajan ”objektiivisen kritiikin” ja ”debunkkaamisen” välillä. Analyysini eversti Corson kriitikoista osoittaa, että he hylkäävät rutiininomaisesti vaihtoehtoiset selitykset useille epäjohdonmukaisuuksille eversti Corson väitteissä ja hänen tekemilleen virheille. Analysoidessaan lukuisia Corson väitteitä ja alistaessaan ne yksityiskohtaiselle kritiikille he sivuuttavat sen yleisen näkemyksen, että virheet ja epäjohdonmukaisuudet voidaan helposti selittää Corson korkealla iällä ja heikentyneellä terveydellä 12 kuukauden aikana hänen kirjansa julkaisemisesta heinäkuussa 1997 hänen kuolemaansa heinäkuussa 1998, 83-vuotiaana. Vaikka Corso keskittyi odotetusti kokemustensa ja tietojensa sisällön välittämiseen, yksityiskohdat olivat todennäköisesti hämärtyneet hänen terveytensä heikentyessä. Vaikka on toivottavaa, että yksityiskohdat ovat oikeita, kun keskustellaan Corson paljastamista poikkeuksellisista tapahtumista, on tärkeää muistaa, että Corso muisteli tapahtumia, jotka olivat sattuneet yli kolme vuosikymmentä aiemmin. On hyvin todennäköistä, että hän teki virheitä muistellessaan yksityiskohtia kertoessaan tapahtumista ja asemistaan kirjassaan ja haastatteluissa. Tämä pätee erityisesti ottaen huomioon, kuinka arkaluonteisia salaisia tietoja hän paljasti ja kuinka ilmeinen oli huoli siitä, ettei hän paljastaisi mitään, mikä voisi vaikuttaa kielteisesti Yhdysvaltain kansalliseen turvallisuuteen.

Tässä analyysissä Corsoa kritisoivista henkilöistä tulee esiin malli, jossa he keskittyvät johdonmukaisesti Corson kirjoissaan ja haastatteluissaan esittämiin epäjohdonmukaisuuksiin tai virheisiin ja viittaavat siihen, että nämä tekevät Corsosta epäluotettavan todistajan. Hylkäämällä vaihtoehtoiset selitykset sille, miksi Corso on saattanut tehdä virheitä, kuten oikeat nimikkeet hänen nimityksilleen ”henkilöstön jäsenenä” eikä ‘jäsenenä’ Eisenhowerin alaisessa NSC-järjestelmässä; ”pataljoonan komentajana” eikä ”komentajana” White Sands Missile Rangella; eversti Corson kriitikot eivät esitä objektiivista kritiikkiä, vaan harjoittavat debunkkausta. Lisäksi esittämällä virheellisiä väitteitä keskustellessaan armeijan kuljetuksen mahdollisista reiteistä New Mexicosta Wright Pattersonin lentotukikohtaan, miksi Fort Bliss oli looginen valinta Roswellin/Coronan/St Augustinen hylyille ja miksi maitse matkustaminen oli järkevä turvallisuustoimenpide, kriitikot kuten Friedman osoittavat objektiivisuuden puutetta. Brad Sparksin ylikuumentunut retoriikka Corson virheistä muistella oikeita yksityiskohtia tapaamisestaan ja entisen CIA:n vastustajan kuolemasta vuosina 1961–62 osoittaa Sparksin objektiivisuuden puutteen. Randlen, Sparksin ja muiden viittaukset Corsoon kohdistuneeseen kriittiseen FBI:n raporttiin jättävät huomiotta Corson roolin Warrenin komission jäsenen puolesta suorittamassa tutkimuksessa FBI:n ja Lee Harvey Oswaldin välisestä yhteydestä ja sen, kuinka tämä uhkaili suoraan FBI:n mainetta. Viimeinen jakso, joka koskee Corson väitettyä Thurmondin pettämistä, on osoittautunut perusteettomaksi. Randle kuitenkin jatkaa tämän kritiikin toistamista ikään kuin se olisi perusteltua, eikä Friedman ole julkisesti perunut kommenttejaan, joiden mukaan Thurmondin tapaus herätti ”eettisiä kysymyksiä” Corsosta.

Väittäessäni, että majuri Kevin Randle, Stanton Friedman ja Brad Sparks ovat säännöllisesti ylittäneet rajan Corsoa koskevasta objektiivisesta kritiikistä debunkingiksi, olen viitannut tohtori Haiashin reseptiin, jonka mukaan tiede toimii arvioimalla erilaisia vaihtoehtoisia selityksiä mille tahansa tieteellisen tutkimuksen kohteena olevalle ilmiölle. Tämä pätee yhtä lailla yhteiskuntatieteellisiin ilmiöihin, kuten ilmiantajien todistusten poikkeuksellisiin väitteisiin ja näiden väitteiden mahdollisiin epäjohdonmukaisuuksiin ja virheisiin. Jättämällä säännöllisesti huomiotta vaihtoehtoiset selitykset Corson epäjohdonmukaisuuksille ja virheille, Randle, Friedman ja Sparks ovat ryhtyneet ilmeisesti tarkoitukselliseen debunkkaukseen, joka kohdistuu erittäin tärkeään ilmiantajaan. Paljastamalla Corson, kukin vaihtelevassa määrin, he ovat osoittaneet huomattavaa ennakkoluuloa Corson todistuksen hyödyllisyyttä kohtaan. Tämä ennakkoluulo on johtanut heidät johtopäätökseen, että Corso on kirjallinen huijari, valehtelija ja/tai petkuttaja.

Edellä mainitut kolme everstiluutnantti Philip Corson arvostelijaa ovat tahallaan estäneet objektiivisen tarkastelun Corson olennaisista näkemyksistä hänen roolistaan UFO-tietojen levittämisessä keskittymällä tarkoituksellisesti hänen todistuksensa vähäisiin yksityiskohtiin, epäjohdonmukaisuuksiin tai virheisiin. Lisäksi nämä kokeneet UFO-tutkijat, joilla on yhteensä yli 100 vuoden kokemus UFO-kenttätyöstä, ovat tahallaan jättäneet huomiotta todisteet, jotka tukivat Corson väitteitä, kuten Thurmondin esipuheessa esitetyt esimerkit osoittavat. Jokainen näistä tutkijoista ansaitsee kritiikin tahallisesta Philip Corson maineen tahraamisesta ja suuresta vahingosta, jonka he ovat aiheuttaneet hänen maineelleen, sekä UFO-tutkimuksen vuosien viivästymisestä, kun he ovat jättäneet huomiotta Corson tärkeän todistuksen. Pyrkiessään kyseenalaistamaan Corson rehellisyyden nämä kriitikot ovat sen sijaan kyseenalaistaneet oman rehellisyytensä objektiivisina UFO-ilmiön tutkijoina.

Corsoin ansiot on dokumentoitu hyvin. Kaikki UFO-tutkijat myöntävät, että hän on erittäin tärkeä ilmiantaja, vaikka eivät välttämättä hyväksy kaikkia hänen väitteitään. Kuitenkin, kun otetaan huomioon saatavilla oleva dokumentaatio, joka tukee monia Corson väitteitä hänen uransa asemista ja vastuualueista, on hyvä syy olettaa, että suuri osa hänen todistuksestaan, joka koskee avaruusteknologiaa ja EBEjä, perustuu todellisiin tapahtumiin. Vaikka Corson todistuksessa onkin epäjohdonmukaisuuksia ja virheitä, ne koskevat pääasiassa yksityiskohtia, joilla on vain vähän tekemistä hänen väitteidensä kanssa, joiden mukaan hän oli vastuussa salaisesta Pentagonin projektista, jonka tarkoituksena oli tuoda avaruusteknologiaa siviiliteollisuuteen, ja että hän oli nähnyt EBE:n vuoden 1947 Roswellin onnettomuudessa. Corson dokumentoitu tausta herättää luottamusta hänen todistuksensa uskottavuuteen.

Yrittäessään kumota Corson todistuksen uskottavuuden, Corson kriitikot ansaitsevat moitteen siitä, että he ovat häirinneet UFO-tutkijoita heidän pyrkimyksissään selvittää totuus eversti Corson merkittävän todistuksen takana. Jäljellä on vielä Corson todistuksen täysin objektiivinen ja puolueeton analysointi sekä sen vaikutukset korkean tason hallituksen salailuun UFO- ja EBE-tietojen suhteen. Odotan innolla yhteistyötä muiden tutkijoiden kanssa tässä monumentaalisessa tehtävässä.

Lähdeviitteet

[1] Corso, The Day After Roswell, 34

[2] Stanton Friedman, “A Review of Col. Philip J. Corso’s Book: ”The Day After Roswell” (1997): http://www.v-j-enterprises.com/sfcorso.html

[3] http://www.route40.net/index.shtml

[4] Verkkoviite: http://www.route40.net/history/index.shtml

[5] Katso http://www.route40.net/history/40n-40s.shtml .

[6] US 40 liittyy I-70-tiehen Kansasin halki, kuten tässä on kuvattu.: http://www.cityofatchison.com/nationalhighwaysystem9d.jpg

[7] Verkkoviite: http://www.route66.com/66History.html

[8] “Air Accident Report on ’Flying Disc’ aircraft near the White Sands Proving Ground, New Mexico,” The Majestic Documents, ed., Robert & Ryan Wood, 25. Saatavilla verkossa: https://majesticdocuments.com/pdf/airaccidentreport.pdf

[9] Kevin Randle & Donald Schmidt, UFO Crash at Roswell (Avon Books, 1991) 28-32.

[10] “Eisenhower Briefing Document,” The Majestic Documents, ed., Robert and Ryan Wood, 129. Saatavilla verkossa: https://majesticdocuments.com/pdf/eisenhower_briefing.pdf

[11] Sparks, “Colonel Philip Corso and William Birnes’ Bestselling Book Exposed as a Hoax!” http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1998/aug/m11-001.shtml

[12] The Day After Roswell, 94.

[13] Verkkoviite: http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1998/aug/m11-001.shtml

[14] http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/2001/may/m14-024.shtml

[15] “L’Alba di una Nuova Era,” 39.

[16] The Day After Roswell, 38.

[17] FBI-tiedot eversti Corsosta, http://foia.fbi.gov/foiaindex/pjcorso.htm

[18] Kts. M.A. Jonesin muistio DeLoachille, 2. marraskuuta 1965, http://foia.fbi.gov/foiaindex/pjcorso.htm

[19]Kts. M.A. Jonesin muistio DeLoachille, 2. marraskuuta 1965, http://foia.fbi.gov/foiaindex/pjcorso.htm

[20] Keskustelua Frank Handista ja Corson FBI-tiedoista, katso: http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/2001/may/m06-018.shtml

[21] Kts. Warrenin komission raportti: http://www.archives.gov/research/jfk/warren-commission-report/appendix-12.html#usgov

[22] Kts. Alfred Lehmberg, “Corso’s FBI Files Revisited” http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/2001/may/m06-018.shtml

[23] Corso, Day After Roswell, 1

[24] http://www.dcmilitary.com/airforce/beam/6_09/commentary/5388-1.html

[25] Alun perin kuvattu puhelinkeskustelussa kirjoittajan kanssa 13. joulukuuta 2005 ja vahvistettu yksityisessä sähköpostiviestissä 31. maaliskuuta 2005. Gen Bockelin voi tavoittaa numerosta: dbockel@roa.org ; puh: (202) 646-7705.

[26] http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/2001/may/m14-024.shtml

[27] http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/2001/may/m19-024.shtml

[28] “My Take on Corso,” http://www.v-j-enterprises.com/sfcorso.html

[29] http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/2001/oct/m31-002.shtml

[30] http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/2005/dec/m24-010.shtml

[31] Verkkoviite: http://www.ufoskeptic.org/

 

Artikkelin julkaissut exopoliticsinstitute.org

Eversti Philip Corso ja hänen arvostelijansa: Ratkaisevan askeleen ottaminen objektiivisen kritiikin ja debunkkaamisen välillä – Osa 1

kirjoittanut Michael E. Salla, Ph.D

Vuonna 1997 ilmestyi eversti Philip Corson kirja The Day After Roswell, joka nousi nopeasti New York Timesin bestseller-listalle hänen paljastuksillaan roolistaan salaisessa ohjelmassa, jonka tarkoituksena oli tuoda avaruusteknologiaa yksityiselle sektorille. Eversti Corso oli ansioitunut sotilastiedustelu-upseeri, joka palveli korkeissa viroissa toisen maailmansodan, Korean sodan ja Eisenhowerin hallinnon aikana. Corso nimitettiin vasta perustetun ulkomaisen teknologian osaston johtajaksi toimiessaan armeijan tutkimus- ja kehitysosaston johtajan, kenraaliluutnantti Arthur Trudeaun erityisavustajana. Corso väittää toimineensa vuosina 1961–1963 säännöllisesti välittäjänä eri yrityksille ja vieneen tärkeitä ulkomaisia teknologioita, jotka olivat itse asiassa peräisin avaruudesta. Tämä johti läpimurtoihin integroitujen piirien, yönäkötekniikan, kuituoptiikan, erittäin kestävien kuitujen, laserien ja muiden huipputeknologioiden kehittämisessä. Corson kirjassa kuvataan merkittävää tapausta, jossa entinen korkea-arvoinen sotilasviranomainen paljasti salaisiksi luokiteltuja hankkeita, jotka koskivat avaruusaluksia (ETV) tai avaruusolentoja (EBE).

Hänen kirjansa julkaisemisen jälkeen on syntynyt paljon kiistaa niiden välillä, jotka uskovat, että eversti Corso paljasti salaisia Yhdysvaltain armeijan toimia, joihin liittyi avaruusteknologian siirtämistä yksityiselle teollisuudelle, ja niiden välillä, jotka uskovat, että Corso vääristeli ansiokasta sotilasuraansa saadakseen itselleen historiallisen roolin, joka ylitti hänen todelliset saavutuksensa. Eversti Corsoa kritisoivimmat uskovat, että hänellä oli taipumus kaunistella palvelusrekisteriään. Suurin osa kritiikistä on kohdistunut useisiin Corson julkisiin lausuntoihin, jotka näyttävät olevan ristiriidassa julkisten asiakirjojen kanssa.

Corsoa kohtaan esitetyn voimakkaan kritiikin kohteena ovat olleet erityisesti seuraavat väitteet: 1. hän toimi presidentti Eisenhowerin kansallisen turvallisuusneuvoston jäsenenä; 2. hän oli kahden vuoden ajan armeijan tutkimus- ja kehitysosaston ulkomaisen teknologian osaston johtaja; 3. hän levitti avaruusteknologiaa yksityiselle teollisuudelle; ja 4. hän näki, kun avaruusolento (EBE) kuljetettiin maitse Roswellin armeijan lentotukikohdasta Wright-Pattersonin lentotukikohtaan. Muita kritiikin kohteita ovat Corson väitteet siitä, että hän olisi ollut mukana salaisessa MJ-12-ryhmässä, joka oli perustettu valvomaan UFO-ilmiöitä, että hän olisi toiminut White Sandsin ohjuskoealueen komentajana, että hän olisi keksinyt päästään yhteenoton CIA:n salaisen toiminnan johtajan kanssa ja että hän olisi ylennetty everstiksi eläkkeelle jäätyään.

Käsittelen kutakin näistä kritiikeistä arvioidakseni niiden: pätevyyden; vahingon, jonka ne aiheuttavat Corson uskottavuudelle ilmiantajana; ristiriidat käytettävissä olevan dokumentaation kanssa; ja vaikutuksen hänen keskeiseen väitteeseensä, jonka mukaan hän oli ollut osa Yhdysvaltain armeijan erittäin salaisessa hankkeessa, jonka tarkoituksena oli tuoda siviiliteollisuuteen avaruusteknologiaa. Corson uskottavuus arvostettuna upseerina, joka paljasti roolinsa tällaisessa salaisessa ohjelmassa vähän ennen kuolemaansa, on keskustelun keskiössä, kun pohditaan hänen väitteidensä paikkansapitävyyttä.

Eversti Corson väitteet asettivat useat UFO-ilmiön tutkijat epämiellyttävään asemaan, jossa heidän oli hylättävä korkeasti kunnioitetun upseerin todistus. Asiakirjat todellakin sijoittavat hänet paikkoihin ja asemiin, joissa hänen väittämänsä tapahtumat olisivat voineet tapahtua hänen kuvaamallaan tavalla. Eversti Corson väitteissä ja dokumentoitavissa tiedoissa on kuitenkin havaittu joitakin ristiriitaisuuksia. Tämä on johtanut kiivaaseen keskusteluun niiden välillä, jotka pitävät näitä ristiriitaisuuksia vähäisinä, ja niiden välillä, jotka uskovat ristiriitaisuuksien olevan niin merkittäviä, että ne oikeuttavat Corson uskottavuuden ja todistuksen hylkäämisen kokonaan.

Jotkut Corson arvostelijat ovat menneet niin pitkälle, että ovat julkisesti hylänneet eversti Corson petkuttajana ja ”kirjallisena huijarina”. [1] Corson voimakkaimpia arvostelijoita ovat muun muassa kokeneet UFO-tutkijat Stanton Friedman, tohtori Kevin Randle ja Brad Sparks, jotka ovat yhdessä ilmaisseet epäilyksensä. Monet Corsoa kohtaan esitetyt kritiikit ylittävät rajan, joka erottaa objektiivisen kritiikin ja suoranaisen debunkkaamisen. Tämä herättää spekulaatioita Corsoa kritisoivien motiiveista, jotka ryhtyvät tällaiseen yhteiseen debunkkaustoimintaan korkeasti kunnioitettua sotilasilmiantajaa vastaan, jonka paljastukset auttavat merkittävästi selventämään UFO-ilmiötä.

FOIA:n kautta saadut eversti Corsoa koskevat tiedostot sisältävät hänen palvelustietonsa ja salaiseksi luokitellun FBI:n raportin. [2] Arviointini tueksi käytän lausuntoja italiankielisestä versiosta Col Philip Corson alkuperäisistä muistiinpanoista, jotka julkaistiin Italiassa nimellä L’Alba di una Nuova Era [Uuden aikakauden koitto]. [3] Näitä muistiinpanoja ei ole julkaistu englanniksi. Ne sisältävät Corson raakojen uskomusten kokoelman useista UFO-kysymyksistä ennen hänen yhteistyötään William Birnesin kanssa teoksessa The Day After Roswell. Tarkastelen kaikkia merkittävimpiä kritiikkejä, joita on esitetty eversti Corson uskottavuutta vastaan ilmiantajana, ja arvioin, ylittävätkö Corson kriitikot objektiivisen kritiikin ja debunkingin rajan. Ensin kuvaan objektiivisen kritiikin ja debunkingin eron, jotta voin luoda ohjeistuksen sen määrittämiseksi, milloin Corson kriitikot ylittävät rajan ja muuttuvat debunkkereiksi.

1. Objektiivinen kritiikki versus debunkkaus

UFO-ilmiö on johtanut lukuisiin väitteisiin, joita monet ihmiset ovat esittäneet tämän monimutkaisen ilmiön eri näkökohdista. Näiden väitteiden analysointi edellyttää objektiivista lähestymistapaa todisteisiin, joihin tutkijoiden omat ennakkokäsitykset eivät liikaa vaikuta. Yritän tehdä eron kriitikoiden välillä, jotka ovat sitoutuneet todisteiden objektiiviseen tutkimiseen, ja kriitikoiden, jotka käyttävät kritiikkiään edistääkseen omia ennakkokäsityksiään. Tohtori Bernard Haiasch määrittelee skeptisyyden, jota pidän tässä yhteydessä ”objektiivisena kritiikkinä”, seuraavasti:

joka harjoittaa tuomitsemisesta pidättäytymisen menetelmää, harjoittaa rationaalista ja puolueetonta päättelyä, kuten tieteellinen menetelmä osoittaa, osoittaa halukkuutta harkita vaihtoehtoisia selityksiä ilman ennakkoluuloja, jotka perustuvat aikaisempiin uskomuksiin, ja joka etsii todisteita ja tarkastelee huolellisesti niiden pätevyyttä. [4]

Tämä määritelmä eroaa ”debunkkaamisesta”, joka perustuu tutkijan ennakkokäsityksiin ja vilpillisiin pyrkimyksiin manipuloida todisteita tietyn johtopäätöksen tukemiseksi. On syytä huomata, että Robertsonin paneeli hyväksyi virallisesti debunkkaamisen keinona kumota suuri määrä UFO-väitteitä. Tammikuussa 1953 ryhmä tiedemiehiä, jonka puheenjohtajana toimi tohtori Howard P. Robertson ja jota CIA salaa rahoitti, suositteli, että UFO-havainnot kumottaisiin, koska ”ulkomaiset voimat” voisivat manipuloida tätä tietoa tavalla, joka heikentäisi Yhdysvaltojen kansallista turvallisuutta. Paneeli suositteli ”koulutusohjelmaa”, jolla estettäisiin suurta yleisöä kiinnostumasta ja vaatimasta UFO-havaintojen vakavaa tutkimista:

”Debunkkaamisen” tavoitteena olisi vähentää yleisön kiinnostusta ”lentäviin lautasiin”, jotka herättävät nykyään voimakkaita psykologisia reaktioita. Tämä valistus voitaisiin toteuttaa joukkotiedotusvälineiden, kuten television, elokuvien ja suosittujen artikkeleiden avulla. Tällaisen ohjelman tulisi pyrkiä vähentämään yleisön nykyistä herkkäuskoisuutta ja siten sen alttiutta taitavalle vihamieliselle propagandalle. [5]

Tämän seurauksena CIA aloitti virallisen politiikan, jonka tarkoituksena oli debunkata UFO-ilmoitukset. Tämä on otettava huomioon tarkasteltaessa UFO-väitteitä tai todistajia koskevia kritiikkejä.

Objektiivinen kritiikki voidaan helpoimmin erottaa debunkkauksesta kolmella tavalla, kun kyse on ilmiantajien todistuksista. Ensinnäkin objektiivinen kriitikko on valmis ”harkitsemaan vaihtoehtoisia selityksiä”, jos ilmiantajan väitteissä ja objektiivisesti todennettavissa olevissa seikoissa havaitaan ristiriitaisuuksia. Sen sijaan debunkkaaja hylkää automaattisesti vaihtoehtoiset selitykset ja torjuu UFO-väitteet, jos niissä havaitaan ristiriitaisuuksia. Toiseksi objektiivinen kriitikko tutkii epäjohdonmukaisuudet ja pyrkii arvioimaan, kuinka merkittäviä ne ovat suhteessa ilmiantajan väitteisiin. Sen sijaan debunkkaaja korostaa tällaisia epäjohdonmukaisuuksia ja liioittelee niiden merkitystä suhteessa ilmiantajan rehellisyyteen ja luotettavuuteen. Kolmanneksi objektiivinen kriitikko arvioi ilmiantajan todistuksen hyvät ja huonot puolet ja tekee tasapainoisen arvion. Sen sijaan debunkkaaja keskittyy huonoihin puoliin ja vaatii ilmiantajan todistuksen hylkäämistä huolimatta hyvistä puolista.

2. Oliko eversti Corso kansallisen turvallisuuden neuvoston (henkilöstö)jäsen?

The Day after Roswell -kirjansa elämäkerrallisessa kuvauksessa Corso väitti palvelleensa ”Dwight D. Eisenhowerin kansallisessa turvallisuusneuvostossa everstiluutnanttina”. Kirjansa muissa osissa Corso toteaa olleensa ”kansallisen turvallisuusneuvoston henkilöstössä” [6] ja väittää, että viidentenä vuotenaan hän pyysi henkilökohtaisesti presidentti Eisenhoweria vapauttamaan hänet kansallisen turvallisuusneuvoston (NSC) henkilöstön jäsenyydestä, jotta hän voisi ottaa vastaan oman sotilaskomentonsa New Mexicossa. [7] Muistiinpanoissaan hän väittää, että vuosina 1953–1957 hän oli ”kansallisen turvallisuusneuvoston henkilöstön jäsen”. [8] Eversti Corson mukaan kenraaliluutnantti Trudeau oli lähettänyt hänet palvelemaan kansallisessa turvallisuusneuvostossa presidentti Eisenhowerin alaisuudessa. Kirjassaan hän kertoo, että hän ”työskenteli sotilastiedustelun salaisimmilla alueilla ja tarkasteli erittäin salaisia tietoja kenraali Trudeaun puolesta”. [9]

Philip Corso
Philip Corso

Corsoon kohdistuu kaksi suurta kritiikkiä hänen väitteistään liittyen hänen palvelukseensa NSC:ssä. Ensimmäinen kritiikki tulee Stanton Friedmanilta ja tohtori Randlelta, jotka arvostelevat Corsoa siitä, että hän väittää palvelleensa NSC:ssä itsessään, eikä vain yhteysupseerina NSC:n komiteassa. Toinen kritiikki, jonka esittää Brad Sparks, väittää, että kumpikaan psykologisen strategian lautakunta (PSB) tai operaatioiden koordinointilautakunta (OCB), joissa Corso palveli, eivät olleet osa NSC:tä. Nämä kriitikot päättelevät kaikki, että Corso kaunisteli tarkkaa rooliaan NSC:ssä ja että hänen koko todistuksensa on siksi epäluotettava. Käsittelen näitä kritiikkejä vuorotellen.

Corson sotilastiedot vahvistavat, että vuosina 1953–1956 hänelle annettiin tiedustelutehtäviä sekä psykologisen strategian lautakunnassa (PSB) että operaatioiden koordinointilautakunnassa (OCB). Tämä on yhdenmukaista FBI:n raportin kanssa, jossa todetaan, että Corso oli ”määrätty operaatioiden koordinointilautakuntaan (OCB), kansalliseen turvallisuusneuvostoon”. [10] Voidaan siis vahvistaa, että Corso oli tiedustelutehtävissä vähintään kahdessa komiteassa, jotka suorittivat tärkeitä psykologisen sodankäynnin tehtäviä Eisenhowerin hallinnossa. Kaksi näistä komiteoista, PSB ja OCB, käsittelivät lähes varmasti yleisön reaktioita UFO-tietoihin. Friedmanin kritiikki Corsoa kohtaan perustuu eversti Corson kaksi kuukautta ennen kuolemaansa heinäkuussa 1998 antamaan valaehtoiseen todistukseen. Todistuksessa Corso väitti, että hän ”oli presidentti Eisenhowerin kansallisen turvallisuusneuvoston jäsen”. [11]

Friedman tutki Eisenhower-kirjastossa eversti Corson väitettä, jonka mukaan hän olisi ollut ”NSC:n jäsen”. Friedman kertoo, että arkistonhoitaja ei löytänyt mitään todisteita siitä, että eversti Corso olisi ollut NSC:n jäsen tai osallistunut mihinkään NSC:n kokoukseen. Tämän vuoksi Friedman hylkäsi Corson väitteen NSC:ssä palvelemisesta. Friedman kirjoitti kirjailijalle UFO Updates -foorumilla seuraavaa:

Haluat uskoa, että Corso oli kansallisen turvallisuusneuvoston jäsen. Jos tarkistat asian, huomaat, että kansallisen turvallisuusneuvoston jäsenyys määräytyy perussäännön mukaan. Hänellä ei ollut mitään sellaista asemaa, joka olisi oikeuttanut hänet jäseneksi. Onko sinulla mitään syytä väittää, että Eisenhower-kirjasto valehteli, kun se sanoi, ettei hän ollut jäsen eikä osallistunut mihinkään kokouksiin? Hänestä kirjoitettu suosituskirje tekee selväksi, että hän oli yhteyshenkilö… ei jäsen. [12]

Tämän kysymyksen ratkaisemisen ongelmana on juuri se, mihin NSC:n osaan Corso väitti kuuluvansa? Onko kyseessä presidentin johtama kabinettitason komitea, joka tunnetaan yleisesti nimellä NSC, vai jokin monista virallisesti ja/tai toiminnallisesti NSC:hen liittyvistä virastojen välisistä komiteoista, joita yleisesti kuvataan NSC-järjestelmän osiksi? NSC:n huipulla ovat kabinettitason virkamiehet ja eri ministeriöiden ja virastojen johtajat, jotka kokoontuvat säännöllisesti keskustelemaan kansallisista turvallisuuskysymyksistä. Eisenhowerin hallinnon aikana NSC koostui seuraavista:

… viisi lakisääteistä jäsentä: presidentti, varapresidentti, ulko- ja puolustusministerit sekä puolustusmobilisaatio-osaston johtaja. Keskusteltavasta aiheesta riippuen jopa kaksikymmentä muuta korkeaa ministeriön jäsentä ja neuvonantajaa, mukaan lukien valtiovarainministeri, puolustusvoimien esikuntapäällikkö ja keskustiedustelupalvelun johtaja, osallistuivat kokoukseen. [13]

Eversti Corso ei koskaan väittänyt kirjassaan tai muistiinpanoissaan olleensa edellä kuvatun kaltainen NSC:n jäsen, vaan että hän oli ollut NSC:n henkilöstössä. Tämä viittaa siihen, että vain kaksi kuukautta ennen hänen kuolemaansa 83-vuotiaana allekirjoitettu valaehtoinen todistus, jossa viitataan hänen olleen NSC:n jäsen, voidaan katsoa inhimilliseksi erehdykseksi. Ikääntynyt ja sairas Corso unohti lisätä sanan ”henkilöstö” lauseen ”presidentti Eisenhowerin kansallisen turvallisuusneuvoston jäsen” eteen.

Mitä osastoa Corso tarkalleen ottaen NSC:ssä palveli, saamme tietää OCB:n yhteydestä NSC:hen seuraavasta kuvauksesta, jossa kerrotaan, miten NSC keskusteli agendastaan ja pani päätöksiään täytäntöön Corson palvelusaikana:

Presidentti Eisenhower perusti operaatioiden koordinointilautakunnan (OCB) seuraamaan kaikkia NSC:n päätöksiä. OCB kokoontui säännöllisesti keskiviikkoisin iltapäivisin ulkoministeriössä, ja siihen kuuluivat poliittisten asioiden alivaltiosihteeri, puolustusministeriön varaministeri, CIA:n, USIA:n ja ICA:n johtajat sekä presidentin erityisavustajat kansallisten turvallisuusasioiden ja turvallisuusoperaatioiden koordinoinnin alalla. OCB oli NSC:n koordinointi- ja täytäntöönpanoyksikkö, joka vastasi kaikista kansallisen turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanon osa-alueista. NSC:n toimintasuunnitelmat annettiin OCB:n tiimille seurantaa varten. Perustettiin yli 40 virastojen välistä työryhmää, joihin kuului eri maiden ja aiheiden asiantuntijoita. OCB:n 24 hengen henkilökunta tuki näitä työryhmiä, joissa eri virastojen virkamiehet tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. [14]

Sen lisäksi, että operaatioiden koordinointilautakunta vastasi NSC:n päätösten täytäntöönpanosta, sen tehtävänä oli myös raportoida NSC:lle sen perustamista koskevassa asetuksessa säädetyllä tavalla. OCB:n rooli kuvataan NSC:n virallisessa historiassa, jossa todetaan seuraavaa: ”Perustettu itsenäiseksi virastoksi presidentin asetuksella 10483, 2. syyskuuta 1953, raportoimaan NSC:lle asianmukaisten toimeenpanovallan virastojen laatimista operatiivisista suunnitelmista kansainvälisesti merkittävien kansallisten turvallisuuspolitiikkojen toteuttamiseksi.” [15] Vaikka OCB ja PSB olivat muodollisesti itsenäisiä, ne olivat toiminnallisesti osa NSC-järjestelmää, koska niiden molempien oli raportoitava NSC:lle ja pantava täytäntöön NSC:n päätökset.

Näin ollen voidaan päätellä, että Corso toimi NSC:n tukihenkilöstönä eikä ollut varsinainen NSC:n jäsen. NSC oli ylin hallintoelin, jolle operaatioiden koordinointilautakunta (OCB) oli velvollinen raportoimaan ja jonka päätöksiä sen oli pantava täytäntöön. FBI:n raportti vahvisti näkemyksen, että OCB oli toiminnallisesti osa NSC:tä, joten on totta, että Corso toimi NSC:n henkilöstössä. Corso sanoi valaehtoisessa lausunnossaan olleensa NSC:n jäsen, mikä liittyi hänen jäsenyyteensä yhdessä alikomiteoista – OCB:ssä ja sen edeltäjässä PSB:ssä.

Friedman on tulkinnut Corson sanat kirjaimellisesti niin, että tämä olisi toiminut NSC:n jäsenenä, vaikka hänen kirjansa, muistiinpanojensa ja haastattelujensa kontekstista käy selvästi ilmi, että Corso viittasi vain jäsenyyteensä operaatioiden koordinointilautakunnassa ja muissa NSC:hen liittyvissä komiteoissa. Tämä on johtanut Friedmanin johtopäätökseen, että Corso antoi harhaanjohtavia lausuntoja siitä, että hän olisi toiminut sekä NSC:n jäsenenä että osallistunut NSC:n kokouksiin, joihin osallistuivat presidentti ja muut ministeritason virkamiehet. Tämä selittää, miksi Eisenhower-kirjaston arkistonhoitaja ei löytänyt todisteita siitä, että Corso olisi ollut NSC:n jäsen tai osallistunut NSC:n kokouksiin. Friedman tarkasteli väärää komiteaa Corson jäsenyyden ja osallistumisen osalta. On selvää, että Corso osallistui NSC:n operaatioiden koordinointilautakunnan ja PSB:n kokouksiin, joten Friedmanin väite, ettei hän löytänyt todisteita Corson osallistumisesta NSC:n kokouksiin, on harhaanjohtava. Corso osallistui selvästi PSB:n ja OCB:n kokouksiin neljän vuoden aikana, joina hän työskenteli Eisenhowerin hallinnossa ja NSC:ssä.

Kevin Randle esittää seuraavassa samanlaisen väärinkäsityksen Corson roolista NSC:ssä:

…Eisenhowerin kirjastosta puuttuivat Corson väitteen tueksi tarvittavat asiakirjat, ei siksi, että ne olisivat olleet puutteellisia, vaan siksi, että niitä ei ollut koskaan ollutkaan olemassa. Tässä on toinen merkittävä ristiriita, jonka päätät sivuuttaa sanomalla ehkä, mahdollisesti, kenties, mutta sinulla ei ole todisteita edes yksinkertaisen tutkimuksen aloittamiseksi, paitsi useita kertoja väärien väitteiden esittämisestä kiinni jääneen miehen sana. [16]

Tohtori Randle tekee myös virheellisen johtopäätöksen Corson luotettavuudesta ilmiantajana, koska hän keskittyy Corson valaehtoiseen lausuntoon ja ottaa sen pois kontekstista päätelläkseen jotain negatiivista Corson taustasta. Corso oli aiemmin selvittänyt tällaisen mahdollisen sekaannuksen kirjassaan ja myöhemmissä haastatteluissa. Tohtori Randle ei tutkinut tarkasti eversti Corson roolia NSC:ssä ja eri komiteoissa, joihin hän osallistui, eikä sitä, miten NSC on monitasoinen instituutio. Eversti Corso oli selvästi määrätty sekä PSB:n että OCB:n sotilashenkilöstöön, jotka olivat osa Eisenhowerin hallinnon aikana kehitettyä NSC-järjestelmää.

Toinen kritiikki tulee Brad Sparksilta, joka väittää, että OCB tuli virallisesti osaksi NSC:tä vasta vuonna 1957, kun OCB liitettiin NSC:hen presidentin asetuksella 10700. Sparks väittää, että Corso kaunisteli sotilaspalvelustaan väittämällä palvelleensa arvostetummassa NSC:ssä vähemmän arvostetun OCB:n sijaan. Sparks kirjoittaa:

Corso toimi 24.2.1954–20.10.1956 välisenä aikana ”riippumattoman viraston”, OCB:n, henkilöstön jäsenenä, ei NSC:n henkilöstön jäsenenä, kuten hänen tiedoistaan käy ilmi. OCB (Operations Coordinating Board ja sen edeltäjä Psychological Strategy Board) ei ollut osa NSC:tä. …[17]

Sparksin kritiikki on monessa suhteessa virheellinen. Ensinnäkin OCB oli toiminnallisesti osa NSC:tä sen perustamisesta lähtien, koska se raportoi NSC:lle ja pani täytäntöön sen päätöksiä. OCB:n virallinen liittäminen NSC:hen vuonna 1957 tehtiin organisatorisista syistä, eikä se muuttanut sen päätehtävää virastojen välisenä komiteana, joka oli osa NSC-järjestelmää. Toiseksi FBI:n asiakirjoissa viitataan siihen, että Corso oli toiminut OCB NSC:ssä, mikä vahvistaa, että OCB:n oli yleisesti ymmärretty olevan osa NSC:tä sen perustamisesta lähtien. Kolmanneksi, Corson valaehtoisessa todistuksessa kongressin ”Hearings Before The Select Committee On POW/MIA Affairs” -kuulemisessa vuonna 1992 Corso mainittiin seuraavasti: ”Everstiluutnantti Phillip [sic] Corso (USA, eläkkeellä) Kansallisen turvallisuusneuvoston henkilöstö, Eisenhowerin hallinto.” Neljänneksi, Robert Cutler kirjoitti CIA:n virallisen historian kokemuksistaan Eisenhowerin kansallisen turvallisuuden erityisavustajana. Cutler toimi psykologisen strategian lautakunnassa, NSC:n suunnittelulautakunnassa ja operaatioiden koordinointilautakunnassa vuosina 1951–1958. Cutler kuvaili OCB:n roolia NSC:n hyväksymien politiikkojen toteuttamisessa seuraavasti:

Lopuksi presidentti hyväksyy, muuttaa tai hylkää neuvoston suositukset, välittää hyväksymänsä politiikat niiden toteuttamisesta vastaaville ministeriöille ja virastoille ja pyytää kansainvälisten asioiden osalta yleensä kansallisen turvallisuusneuvoston operatiivista koordinointilautakuntaa avustamaan näitä ministeriöitä ja virastoja niiden hyväksyttyjen politiikkojen mukaisen toiminnan suunnittelun koordinoinnissa. [18]

Sparksin argumentaation merkittävä puute on se, että hän ei ole johdonmukainen kritiikissään. Hänen viimeaikainen kritiikkinsä Corsoa kohtaan on käänteinen hänen aiempaan kantaan nähden, jonka mukaan PSB oli osa NSC:tä ja että Corso oli nimitetty NSC:hen palvelessaan Eisenhowerin hallinnossa. Sparks kirjoitti elokuussa 1998 julkaistussa lopullisessa ”paljastuksessaan” Corson kirjasta: ”PSB oli osa kansallista turvallisuusneuvostoa (NSC), ei CIA:ta, eikä sitä ollut olemassa vuonna 1947. PSB perustettiin 4. huhtikuuta 1951. Corson olisi pitänyt tietää tämä 50-luvun alkupuolella NSC:ssä palveltuaan.” [19]

Dokumentaariset ja historialliset todisteet tukevat Corson väitettä, että hän toimi NSC:n henkilöstön jäsenenä ollessaan määrätty OCB:hen ja PSB:hen. Lisäksi Sparksin kritiikki Corsoa kohtaan ei ole johdonmukaista. Sparks on ollut kaikista Corson kriitikoista kaikkein halveksivaisin Corson pätevyyden ja taustan suhteen. Tämä viittaa siihen, että hänellä on motiivi halventaa Corsoa huolimatta Corson väitteitä tukevista dokumentaarisista todisteista. Friedmanin ja tohtori Randlen tapauksessa molemmat yrittävät halventaa Corsoa korostamalla hänen väitettyä väitettään valaehtoisessa lausunnossaan, jonka mukaan hän olisi palvellut NSC:ssä. He sivuuttavat Corson aiemmin toistuvasti esittämät lausunnot siitä, että hän oli ollut NSC:n palveluksessa. He korostavat voimakkaasti Corson ilmeistä huolimattomuutta, joka voidaan katsoa johtuvan hänen heikentyneestä terveydestään. He sivuuttavat aiemmat haastattelut ja kirjoitukset, joissa johdonmukaisesti väitetään, että Corso oli palvellut NSC:n palveluksessa. Tämä viittaa siihen, että sekä Friedman että Randle pyrkivät tahallaan vähättelemään Corson todistuksen merkitystä korostamalla liikaa sen epäjohdonmukaisuuksia. Randlen, Sparksin ja Friedmanin epäonnistuminen ottaa huomioon vaihtoehtoisia selityksiä Corson todistuksen epäjohdonmukaisuuksille, heidän liioiteltu painotus epäjohdonmukaisuuksien merkitykselle ja heidän puutteellinen pyrkimyksensä päästä tasapainoiseen johtopäätökseen Corson todistuksen hyviä ja huonoja puolia koskevissa kysymyksissä viittaavat siihen, että he ovat ylittäneet rajan objektiivisen kritiikin puolelta totuuden debunkkaamisen puolelle.

3. Työskentelikö Corso virallisesti Majestic-12:n kanssa?

Kevin Randlen mukaan Corso oli antanut julkisia lausuntoja siitä, että hän oli ollut virallisesti mukana salaisessa Majestic 12 (MJ-12) -ryhmässä, joka oli perustettu hallinnoimaan UFO-ilmiötä. [20] Tohtori Randle päättelee, että tällaisen väitteen puuttuminen asiakirjoista viittaa siihen, että Corso oli taipuvainen kaunistelemaan palvelustaustaansa, minkä vuoksi hänen todistuksensa on epäluotettava. Randle kirjoittaa halveksivasti: ”Pidän viittauksia hänen henkilökohtaiseen osallistumiseensa MJ-12:een ratkaisevana todisteena kirjan uskottavuudesta.” [21] Asiakirjoista löytyy todisteita mahdollisesta virallisesta suhteesta Corson ja MJ-12:n välillä hänen virallisista sotilastiedoistaan. Eversti Corson asiakirjoista käy ilmi, että hän palveli psykologisen strategian lautakunnassa (PSB) vuonna 1953 ja sen seuraajana toimineessa operaatioiden koordinointilautakunnassa (OCB) vuosina 1953–1956. Corso palveli näissä komiteoissa, jotka sijaitsivat ulkoministeriössä ja joita johti ulkoministerin sijainen. Corso kuvaa rooliaan PSB/OCB:ssä ja UFO-tietoja, joihin hänellä oli pääsy, seuraavasti:

Sotilasurani aikana minulle myönnettiin yhdeksän yli ”Top Secret” -tason turvallisuusluokitusta. Näihin kuuluivat salaus-, satelliitti-, koodi- ja sieppausluokitukset, erityiset operatiiviset turvallisuusluokitukset sekä Valkoisen talon (NSC) erityisasioiden ”Eyes Only” -luokitus. Niiden ansiosta minulla oli pääsy kaikkiin hallituksen asioihin, mukaan lukien ”UFO”-tietoihin. NSC:n henkilökunnan kollegat eivät tienneet erityisluokituksistani. Ainoastaan esimieheni C.D. Jackson, presidentin erityisavustaja ja presidentti Eisenhower tiesivät luokituksista. [22]

Corso väittää tässä, että toimiessaan Eisenhowerin NSC:n henkilöstön jäsenenä hän sai pääsyn ”UFO”-tietoihin. Tohtori Randlen Corsoon liittyvät väitteet, joiden mukaan Corso olisi palvellut Majestic-12:ssa, voidaan selittää OCB:n tarkalla roolilla. OCB oli Psychological Strategy Boardin (PSB) seuraaja, jonka oli alun perin perustanut entinen armeijan ministeri Gordon Gray vuonna 1951. Stanton Friedmanin mukaan Gray oli jäsenenä alkuperäisessä Majestic 12 -ryhmässä, joka mainitaan Eisenhowerin tiedotusasiakirjassa. [23] Ottaen huomioon MJ-12:n kaikkien toimintojen korkean turvallisuustason, voidaan olettaa, että PSB perustettiin suorittamaan tiettyjä tehtäviä salaiselle MJ-12-ryhmälle. Vielä vahvistamaton ”Majestic”-asiakirja, jonka väitetään vuotaneen hallituksen sisäpiiriläisiltä, ilmoittaa, että MJ-12 perusti Psychological Strategy Boardin kehittämään politiikkaa UFO-ilmiötä varten. [24]

Gordon Gray (oikealla) vannoo virkavalansa uuden psykologisen strategian lautakunnan ensimmäisenä johtajana, japresidentti Harry S. Truman (keskellä) todistaa tapahtumaa.
Gordon Gray (oikealla) vannoo virkavalansa uuden psykologisen strategian lautakunnan ensimmäisenä johtajana, ja presidentti Harry S. Truman (keskellä) todistaa tapahtumaa.

PSB perustettiin ”NSC:n alaisuuteen koordinoimaan hallituksen psykologisen sodankäynnin strategiaa”. [25] Sekä PSB että OCB perustuivat psykologisen sodankäynnin strategioiden kehittämiseen. Ottaen huomioon Robertson-paneelin vuonna 1953 suositteleman roolin UFO-havaintojen debunkkaamisessa ja Gordon Grayn alkuperäisen roolin PSB:n perustamisessa, voidaan päätellä, että yksi OCB:n tehtävistä oli kehittää sopivia psykologisen sodankäynnin strategioita, joilla vastata yleisön reaktioihin UFO-ilmiöön. Corso viittasi todennäköisesti palvelukseensa PSB:ssä/OCB:ssä perustana myöhemmille väitteilleen, joiden mukaan hän oli ollut virallisesti yhteydessä MJ-12:een. Corson tausta sotilastiedustelu-upseerina olisi antanut hänelle hyvät valmiudet palvella komiteassa (PSB/OCB), joka suoritti MJ-12:n valtuuttamia psykologisen sodankäynnin tehtäviä, joilla manipuloitiin yleisön reaktioita UFO-ilmiöön. Kritiikkiä, jonka mukaan Corso olisi kaunistellut palvelusrekisteriään väittäessään olleensa yhteydessä MJ-12:een, ei siis tue asiakirjoihin perustuva näyttö. Randlen puutteellinen pyrkimys löytää uskottava selitys Corson väitteelle, jonka mukaan hän olisi ammatillisesti Gordon Gray (oikeassa) vannomassa valaa uuden psykologisen strategian lautakunnan ensimmäisenä johtajana ollessaan yhteydessä MJ-12:een, viittaa siihen, että hän on jälleen kerran ylittänyt rajan objektiivisesta kritiikistä debunkkauksen puolelle.

4. Oliko eversti Corso armeijan tutkimus- ja kehitysjaoston ulkomaisen teknologian osaston johtaja kahden vuoden ajan?

Toinen eversti Corsoa kohtaan esitetty kritiikki on tohtori Randlen ja Stanton Friedmanin väite, että Corso toimi vain 90 päivää ulkomaisen teknologian osaston päällikkönä kenraaliluutnantti Trudeaun alaisuudessa ja että hän kaunisteli palvelustietojaan väittämällä, että hän oli ”kahden uskomattoman vuoden ajan” ”armeijan tutkimus- ja kehitysjaoston ulkomaisen teknologian osaston päällikkö”. [26] Eversti Corson sotilastiedot vahvistavat, että hän toimi ulkomaisen teknologian osaston päällikkönä 18.4.1962–18.7.1962. Ennen tätä hän oli nimitetty esikuntaupseeriksi suunnitteluosastolle 5.5.–25.6.1961 ja sitten esikuntaupseeriksi ulkomaisen teknologian osastolle 26.6.1961–huhtikuuhun 1962. Lisäksi 18. heinäkuuta 1962 alkaen eläkkeelle jäämiseensä 1. maaliskuuta 1963 saakka hänet nimitettiin jälleen esikuntaupseeriksi armeijan tutkimus- ja kehitysjaoston suunnitteluosastolle. Corso kuvaa tätä koko armeijan tutkimus- ja kehitysjaostolla palvelemansa ajanjaksoa ulkomaisen teknologian osaston johtajana viettämiksi ”kahdeksi uskomattomaksi vuodeksi”.

Corso toteaa muistiinpanoissaan, että palattuaan Saksasta vuonna 1960, jossa hän oli toiminut Yhdysvaltain seitsemännen armeijan tarkastajana, hänestä tuli ”armeijan tutkimus- ja kehitysjaoston päällikön, kenraaliluutnantti Arthur G. Trudeaun erityisavustaja”. [27] Hän väitti, että ”armeijan tutkimus- ja kehitysjaostossa minulla oli ulkomaisen teknologian osaston päällikön titteli… Olin aina tiimin johtaja ja tein kaikki päätökset.” [28] Corson väitettä tukee hänen läheinen suhteensa Trudeauun ja hänen entiset johtavat tehtävänsä pataljoonan komentajana White Sands Missile Rangessa ja 7. armeijan tarkastajana.

Eversti John Alexander vahvisti omassa yksityisessä tutkimuksessaan Corson taustasta, että Corso toimi FTD:n johtajana huolimatta siitä, että hänen sotilastietonsa vahvistivat tämän vain kolmen kuukauden ajalta. [29] Eversti Alexander havaitsi tutkimuksessaan, että eversti Corsolla oli organisaation hierarkiassa hänen yläpuolellaan nimellisesti ylempi upseeri, mutta Corson tiedettiin olevan tosiasiallisesti vastuussa kenraali Trudeaun perustamasta ulkomaisen teknologian osastosta. Tämän vahvistivat eversti Alexanderille korkeat sotilasviranomaiset, jotka olivat tietoisia Corson työstä kenraali Trudeaun kanssa. FTD oli hyvin pieni yksikkö, joka koostui mahdollisesti vain Corsosta itsestään. Eversti Alexander havaitsi, että FTD perustettiin, kun Corso aloitti työt armeijan tutkimus- ja kehitysjaostossa, ja että toimisto lakkautettiin, kun hän jäi eläkkeelle yhdessä kenraali Trudeaun kanssa. Tämä vahvistaa Corson väitteen, että FTD perustettiin hänelle kenraali Trudeaun toimesta hänen saapumisensa jälkeen Pentagoniin ja että se vaati Corsolta useita turvallisuusselvityksiä. [30] Tämä tukee Corson todistusta, että hän oli vastuussa ulkomaisen teknologian osastosta kahden vuoden ajan vuosina 1961–1963, eikä vain 90 päivän ajan, kuten hänen sotilastiedoissaan vahvistetaan. Suuri painoarvo, joka annetaan tälle ristiriidalle Corson väitteiden ja hänen tietojensa välillä, osoittaa jälleen kerran, kuinka Corson kriitikot eivät kykene löytämään uskottavia selityksiä tälle epäjohdonmukaisuudelle. Tälle ristiriidalle on useita uskottavia selityksiä, jotka eivät heikennä Corson keskeistä väitettä FTD:n johtajuudesta. Näin ollen Corson väitteiden ja hänen tietojensa välisen ristiriidan liioiteltu painotus paljastaa jälleen kerran, että kriitikot, kuten tohtori Randle ja Friedman, ylittävät rajan objektiivisen kritiikin ja debunkkaamisen välillä.

5. Oliko eversti Corso roolissa avaruusolentoteknologian levittämisessä yksityiseen teollisuuteen?

Corso on saanut paljon kritiikkiä väitteistään, joiden mukaan hän olisi tuonut avaruusteknologiaa siviiliteollisuuteen. Tähän salaisiin ohjelmiin perustuvia siviiliteknologioita ovat muun muassa valokuitu, kuvanvahvistimet, erittäin kestävät kuidut, laserit, integroidut piirit ja säteilytetty ruoka. Kriitikot, kuten Stanton Friedman, väittävät, että:

Corso näyttää ottavan kunnian yksinään uusien teknologioiden koko joukon tuomisesta amerikkalaiseen teollisuuteen. Kaikki tämä on oletettavasti peräisin Roswellin hylyn arkistokaapista, jonka hallintaoikeuden hän sai kenraali Trudeaulta… Hän ei todellakaan ole tiedemies, mutta annetaan ymmärtäää, että alle kolmessa vuodessa hän voisi muuttaa maailman teknologian… Minun mielestäni se ei ole kovin todennäköistä. [31]

Samoin Brad Sparks suhtautuu hyvin kriittisesti Corson väitteisiin hänen levittämistään avaruusteknologioista ja toteaa: ”Ei ole todellakaan tarvetta mennä syvemmälle hänen sepitteisiinsä sankarillisesta roolistaan, jonka avulla hän sai Yhdysvaltain teollisuuden ”takaisinmallintamaan” mikrosiruja, valokuituja, lasereita, Kevlaria jne. hänen kuvitteellisesta Roswellin avaruusaluksestaan.” [32]

On syytä huomata, että Corso antoi jatkuvasti kunnian salaisesta ohjelmasta, jonka tarkoituksena oli levittää avaruusteknologiaa siviiliteollisuuteen, esimiehelleen, kenraaliluutnantti Arthur Trudeaulle. Corso kirjoitti, että vuosina 1947–1958 ”sotilaallinen tutkimus- ja kehitystyö oli suuressa epäjärjestyksessä” ja että hänen esimiehensä, kenraaliluutnantti Arthur Trudeaun alaisuudessa ”tutkimus- ja kehitystyön kulta-aika (1958–1963) kukoisti. [33] Corso väitti, että kilpailevien valtion virastojen vuoksi ”tutkimus- ja kehitystyön tiedot, jotka olivat peräisin ’tämän maailman ulkopuolelta’, oli piilotettava huolellisesti ja tiedot pidettävä vain harvojen valittujen tiedossa”. [34] Entisenä tiedustelu-upseerina, joka palveli kenraali Trudeaun, armeijan sotilastiedustelun (G-2) entisen johtajan, alaisuudessa, Corso sai tehtäväkseen levittää avaruusteknologiaa siviiliteollisuuteen. Hän suoritti tämän salaisen tehtävän todennäköisesti samalla määrätietoisuudella, joka oli ominaista hänen erinomaiselle sotilasuralleen. Siitä huolimatta Corso antoi jatkuvasti pääasiallisen kunnian salaisesta avaruusteknologian levittämisohjelmasta kenraali Trudeaulle, ei itselleen. Siitä huolimatta häntä kritisoidaan ylimielisyydestä. Esimerkiksi Brad Sparks väittää tekstissään: ”Corso ei voi vastustaa kiusausta asettaa itsensä historian suurten tapahtumien keskipisteeseen, jossa häntä kosiskelevat suuret nimet kuten Robert Kennedy ja hänen ”vanha ystävänsä” J. Edgar Hoover (Corson ”toinen kirja” on nimeltään ”I Walked With Giants”), ja hän on aina voimakas sankari.” [35]

Corson arvostelijat ovat yrittäneet syyttää Corsoa ylimielisyydestä ymmärtämättä niiden ainutlaatuisten olosuhteiden merkitystä, jotka olivat asettaneet hänet niin arkaluontoiseen asemaan. Armeijan tutkimus- ja kehitysohjelman johtajan luotettuna henkilökohtaisena avustajana Corso oli juuri oikeassa asemassa osallistuakseen salaiseen ohjelmaan, jolla olisi voinut olla valtava vaikutus ihmiskuntaan. Tämä on asiakirjoilla tuettu tosiasia, eikä arvostelijoiden arvailuihin perustuva ylimielisyys. Siksi ad hominem -hyökkäykset Corson pohdintoja vastaan hänen historiallisen roolinsa merkityksestä armeijan salaisessa ohjelmassa, jonka tarkoituksena oli tuoda siviiliteollisuuteen avaruusteknologiaa, ovat parhaimmillaan harhautusta. Pahimmillaan tällaiset ad hominem -hyökkäykset ovat lisätodisteita siitä, että Corson kriitikot ovat ylittäneet rajan objektiivisen kritiikin ja debunkkauksen välillä.

[Jatkuu osassa 2.]

Lähdeviitteet

[1] Kts. Stanton Friedman, http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/2005/may/m19-006.shtml; Dr Kevin Randle, http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/2005/may/m18-006.shtml; ja Brad Sparks; http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/2005/aug/m04-007.shtml

[2] Kts. http://www.cufon.org/cufon/corso_da66.htm * Kiitän Paola Harrisia ja Jan Aldrichia FOIA-informaation välittämisestä koskien Phillip Corsoa, joka on auttanut minua suuresti arvioimaan Corson todistuksen ja häntä vastaan esitettyjen kritiikkien validiteettia.

[3] Philip Corso, L’Alba di una Nuova Era: I Segreti Alieni Nascosti dal Pentagono, tr. Maurizio Baiata (Pendragon, 2003). Kiitän Paola Harrisia, joka anteliaasti antoi minulle kopion Maurizio Baiatan Corson muistiinpanojen italiankielisesta versiosta.

[4] Verkkoviite: http://www.ufoskeptic.org/

[5] Viitattu Robertsonin Paneelin versioon: http://www.cufon.org/cufon/robertdod.htm

[6] The Day After Roswell, 62.

[7] The Day After Roswell, 38.

[8] L’Alba Di Una Nuova Era, 127.

[9] The Day After Roswell, 2.

[10] Kts: http://foia.fbi.gov/corso_philip_j/corso_philip_j_part01.pdf

[11] Kts: http://www.ufocom.org/UfocomS/CorsoAffidavit.htm

[12] Katso: http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/2005/may/m12-001.shtml

[13] Kts: http://www.fas.org/irp/offdocs/NSChistory.htm#Eisenhower

[14] Verkkoviite: http://www.fas.org/irp/offdocs/NSChistory.htm#Eisenhower

[15] Verkkoviite: http://www.archives.gov/research/guide-fed-records/groups/273.html

[16] Verkkoviite: http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/2005/may/m16-001.shtml

[17] Verkkoviite: http://groups.yahoo.com/group/exopolitics/message/220

[18] Verkkoviite: http://www.cia.gov/csi/kent_csi/docs/v03i4a05p_0003.htm

[19] Verkkoviite: http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1998/aug/m11-001.shtml

[20] Katso: http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1997/jan/m17-016.shtml & http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1997/feb/m25-007.shtml

[21] Katso: http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1997/jan/m17-016.shtml

[22] L’Alba Di Una Nuova Era, 31.

[23] Katso Stanton Friedman, Top Secret/Majic (2005) 56-85.

[24] “Majestic Twelve Project: 1st Annual Report”, The Majestic Documents, ed., Robert Woods, 110

[25] Viittaus teokseen Foreign Relations of the United States, 1964-1968, vol. XII, Western Europe, pp. XXXI-XXXV, April 16, 2001. Saatavilla verkossa: http://www.fas.org/sgp/advisory/state/covert.html

[26] The Day After Roswell, 1. Randlen kritiikkejä: http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/2005/dec/m13-004.shtml . Friedmanin kritiikkejä: http://www.geocities.com/Area51/Lair/7676/stanlog.htm

[27] L’Alba Di Una Nuova Era, 29.

[28] L’Alba Di Una Nuova Era, 31.

[29] Yksityinen sähköposti eversti Alexanderille toukokuun 20. 2005.

[30] L’Alba Di Una Nuova Era, 44. [31] Verkkoviittaus: http://www.v-j-enterprises.com/sfcorso.html

[32] Verkkoviittaus: http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1998/aug/m11-001.shtml

[33] L’Alba Di Una Nuova Era, 15.

[34] L’Alba Di Una Nuova Era, 16.

[35] Verkkoviittaus: http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1998/aug/m11-001.shtml

 

Artikkelin julkaissut exopoliticsjournal.com

Avaruusaseiden käyttö Maan ulkopuolisia sivilisaatioita vastaan

Artikkelin julkaisua edeltävä versio, joka julkaistiin Nexus Magazinessa
Vol 13:2 (Feb-March 2006)

Johdanto

Ensimmäisissä suurissa poliittisten linjausten muutoksissaan valtaantulonsa jälkeen tammikuussa 2001, Bushin hallinto signaloi aikeesta vetäytyä Venäjän kanssa allekirjoitetusta ballististen ohjusten puolustussopimuksesta (ABM). Sopimus oli tarkoitettu ehkäisemään aseiden vientiä avaruuteen, ja se oli nauttinut laajaa kansainvälistä tukea sen tultua voimaan Nixonin hallinnon ratifioitua sen vuonna 1972. Toukokuussa 2001 presidentti Bush sanoi puheessa, että 30 vuotta vanha ABM-sopimus oli vanhentunut ja että Yhdysvaltain tulee muodollisesti siirtyä sen rajoitteista pois uusien turvallisuusuhkien käsittelyyn:

Tarvitsemme uuden viitekehyksen, jonka avulla voimme rakentaa ohjuspuolustusjärjestelmiä nykymaailman erilaisiin uhkiin vastaamiseksi. Tätä varten meidän on ylitettävä 30 vuotta vanhan ABM-sopimuksen asettamat rajoitukset. Tämä sopimus ei tunnusta nykyhetkeä eikä osoita suuntaa tulevaisuuteen. Se ikuistaa menneisyyden. Mikään sopimus, joka estää meitä vastaamasta nykypäivän uhkiin ja kieltää meitä kehittämästä lupaavaa teknologiaa itsemme, ystäviemme ja liittolaistemme puolustamiseksi, ei ole meidän etujemme tai maailmanrauhan etujen mukainen. [1]

Bushin hallinto ilmoitti virallisesti vetäytyvänsä sopimuksesta 13. joulukuuta 2001 ja vetäytyi siitä kuusi kuukautta myöhemmin. Bushin hallinto ryhtyi näin virallisesti toteuttamaan joitakin strategisen puolustusaloitteen tavoitteista, joita Reaganin hallinto oli ensimmäisenä alkanut edistää maaliskuussa 1983. Reagan oli suunnitellut avaruuteen sijoitettavien torjuntajärjestelmien kehittämistä, joita voitaisiin käyttää tuhoamaan Yhdysvaltoihin kohdistuvat laajamittaiset ballististen ohjusten hyökkäykset. Reaganin SDI-hanke kariutui kylmän sodan päättyessä ja demokraattien hallitseman Yhdysvaltain kongressin pyrkiessä käyttämään odotettua ”rauhan tuomaa hyötyä” sosiaalisten ohjelmien parantamiseen. Lisäksi monet tunnetut tiedemiehet vastustivat SDI:n futurististen asejärjestelmien kehittämiskustannuksia. Heinäkuussa 1999 Clintonin hallinto hyväksyi kansallisen ohjuspuolustuslain, jossa vaadittiin rajoitetumpaa ohjuspuolustusjärjestelmää:

Yhdysvaltojen politiikkana on ottaa käyttöön niin pian kuin se on teknisesti mahdollista tehokas kansallinen ohjuspuolustusjärjestelmä, joka kykenee puolustamaan Yhdysvaltojen aluetta rajoitetuilta ballististen ohjusten hyökkäyksiltä (olivatpa ne vahingossa tapahtuneita, luvattomia tai tahallisia) ja jonka rahoitus riippuu vuotuisesta määrärahojen hyväksymisestä ja kansallisen ohjuspuolustuksen vuotuisesta määrärahojen myöntämisestä. [2]

Bushin hallinto ryhtyi nopeasti virallisesti ottamaan käyttöön ohjustentorjuntajärjestelmää osana kansallista ohjustentorjuntaohjelmaa.

Toukokuussa 2005 Yhdysvaltain ilmavoimat pyysivät virallisesti Bushin hallinnolta lupaa kansalliseen turvallisuusdirektiiviin, jotta se voisi ”turvata avaruuden suojellakseen maata hyökkäyksiltä”. Ilmavoimien pyyntö vie Bushin hallinnon lähemmäksi avaruuden aseistamisen hyväksymistä ja avaruuden asevarustelukilpailun käynnistämistä Yhdysvaltojen tärkeimpien strategisten kilpailijoiden, Venäjän ja Kiinan, kanssa. Nämä kehityssuuntaukset kohti aseiden käyttöönottoa avaruudessa saivat yllättävän vastalauseen, kun Kanadan entinen puolustusministeri puhui Torontossa pidetyssä UFO-konferenssissa. Hän ei liittänyt avaruusaseiden käyttöönottoa mahdollisiin ballististen ohjusten hyökkäyksiin roistovaltioiden tai terroristiryhmien toimesta, vaan piti niitä keinona kohdistaa aseet avaruusolentojen ohjaamiin UFOihin.

Paul Hellyer ja avaruuden aseistamisen vastustus

25. syyskuuta 2005 Kanadan entinen puolustusministeri Paul Hellyer piti Torontossa puheen, jossa hän käsitteli avaruuden aseistamista. [3] 82-vuotiaalle Hellyerille puhe oli vahvistus hänen pitkäaikaiselle vastustukselleen hallitusten pyrkimyksille sijoittaa aseita avaruuteen. Oltuaan puolustusministerinä Lester Pearsonin hallituksessa vuosina 1963–1967 Hellyer oli virallisesti torjunut Johnsonin hallituksen aloitteet hyväksyä ohjuspuolustusjärjestelmä. Vuonna 2003 hän kirjoitti artikkelissa: ”On kulunut lähes 40 vuotta siitä, kun Yhdysvaltain puolustusministeri Robert McNamara kysyi minulta, olisiko Kanada kiinnostunut auttamaan Pohjois-Amerikan ohjuspuolustusjärjestelmän kehittämisessä. Pystyin vastaamaan: ”Kiitos, mutta ei kiitos”, mikä oli Pearsonin hallituksen kanta ja jota kannatin täysin.” [4]

Vuoden 2005 puheessaan Hellyer käsitteli myös UFO-ilmiötä ja kuvaili aikaa, jolloin hän toimi puolustusministerinä ja hänen pöydälleen tuli satunnaisesti UFO-havaintoja koskevia raportteja. Hän väittää, ettei hänellä ole koskaan ollut aikaa sille, mitä hän piti ”pelkkänä mielikuvituksena”, mutta hän säilytti kuitenkin kiinnostuksensa UFO-ilmiötä kohtaan. Puolustusministerinä ollessaan hän oli kunniavieraana maailman ensimmäisen UFO-laskeutumispaikan avajaisissa Albertassa, Kanadassa, vuonna 1967. Hän piti sitä edistyksellisen kanadalaisen yhteisön innovatiivisena ideana, joka oli valmis maksamaan hänen helikopterimatkansa, mutta ei pitänyt UFOja vakavana poliittisina kysymyksenä.

Hellyerin kanta UFOihin muuttui dramaattisesti sen jälkeen, kun hän oli katsonut edesmenneen Peter Jenningsin dokumenttiohjelman ”Seeing is Believing” helmikuussa 2005. Hellyer päätti lukea kirjan, joka oli seissyt kahden vuoden ajan hyllyllä. Philip Corson kirja The Day After Roswell herätti Hellyerissä voimakasta kiinnostusta sen poliittisten vaikutusten ja Corson ansiokkaiden palvelusten vuoksi Yhdysvaltain armeijassa ja Eisenhowerin hallinnossa. Corso, joka oli ylennyt everstiluutnantiksi, mainitsi kirjassaan todellisia henkilöitä, instituutioita ja tapahtumia, jotka voitiin tarkistaa. Poliittisten vaikutusten kiehtomana Hellyer päätti selvittää, oliko Corson kirja totta vai ”fiktiota”. Hän otti yhteyttä eläkkeellä olevaan Yhdysvaltain ilmavoimien kenraaliin ja puhui suoraan tämän kanssa vahvistaakseen Corson väitteet. Nimetön kenraali sanoi yksinkertaisesti: ”Jokainen sana on totta ja enemmänkin”. [5] Hellyer keskusteli sitten kenraalin kanssa ”ja enemmänkin…” -osasta ja väitti, että hänelle kerrottiin merkittäviä asioita UFOista ja avaruusolentohypoteesista, jonka mukaan planeettojen väliset vierailijat ovat olleet täällä ainakin vuodesta 1947 lähtien. Hellyer kysyi sitten yksityisesti useilta ”virkamiehiltä”, joista jotkut olivat korkeissa asemissa, Corsosta ja sai jälleen vahvistuksen sille, että Corson väitteet olivat paikkansapitäviä. [6] Lopulta vakuuttuneena siitä, että UFO-ilmiö oli todellinen, Hellyer päätti tulla esiin ja puhua julkisesti joistakin ”kaikkein tärkeimmistä poliittisista kysymyksistä, joihin on puututtava”.

Hellyerin esiin nostamista syvällisistä poliittisista kysymyksistä yksi oli Yhdysvaltain armeijan päätös luokitella avaruudesta saapuvat vierailijat ”vihollisiksi”. Hellyerin mukaan tämä on johtanut ”laser- ja hiukkaspyssyjen kehittämiseen siinä määrin, että niitä voidaan käyttää avaruudesta saapuvia vierailijoita vastaan”. Hellyer on huolissaan juuri vierailijoina avaruudesta saapuvien olentojen kohdentamisesta, ja hän kysyy: ”Onko viisasta käyttää niin paljon aikaa ja rahaa aseiden kehittämiseen, joilla avaruudesta saapuvat vierailijat voidaan poistaa taivaalta?” Hellyer nostaa esiin tärkeän poliittisen kysymyksen: ”Ovatko he todella vihollisia vai vain kaukaa saapuneita laillisia tutkimusmatkailijoita?” Hellyerin kysymys on erittäin tärkeä, kun halutaan ymmärtää vierailijoiden ja viimeaikaisten avaruuteen suunnattujen aseiden välistä suhdetta. Merkittävää on, että Hellyerin kanta avaruuteen suunnattujen aseiden käyttöön ja vastustuksensa avaruusolentojen mahdolliseen sotilaalliseen kohdentamiseen on jyrkässä ristiriidassa sen miehen kanssa, joka alun perin vakuutti hänet avaruusolentojen todellisuudesta: everstiluutnantti Philip Corso.

Eversti Philip Corson tuki Strategic Defense Initiativelle & avaruuden aseistamiselle

Eläkkeellä oleva everstiluutnantti Philip Corso julisti William Birnesin kanssa kirjoittamassaan kirjassa The Day After Roswell, että avaruusolennot sieppasivat siviilejä, loukkasivat Yhdysvaltain ilmatilaa ja tuhosivat niitä pysäyttämään lähetetyt lentokoneet. Corso piti avaruusolentoja suorana uhkana Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle ja totesi: ”Yli viidenkymmenen vuoden ajan sota UFOja vastaan on jatkunut, kun olemme yrittäneet puolustautua niiden tunkeutumista vastaan.” [7] Muualla teoksessa The Day After Roswell Corso kuvaa UFOjen aiheuttamaa kansallista turvallisuusuhkaa ja tarvetta sotilaalliseen aseistamisohjelmaan, jonka avulla voitaisiin kohdistaa ja ampua alas tällaisia rikkomuksia tekeviä UFOja. Hän kannatti erityisesti presidentti Reaganin strategista puolustusaloitetta (SDI). Corso uskoi, että SDI oli asianmukainen vastaus avaruusolentojen tunkeutumisiin ja että sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto tiesivät, mikä SDI:n todellinen tarkoitus oli:

Me [Yhdysvallat ja Neuvostoliitto] tiesimme molemmat, ketkä olivat SDI:n todelliset kohteet… Ne olivat UFOt, avaruusalukset, jotka luulivat olevansa haavoittumattomia ja näkymättömiä, kun ne liitelivät ilmakehämme reunoilla, syöksyivät alas tuhoamaan viestintäämme EMP-purskeilla, pörräsivät avaruusalustemme ympärillä, kolonisoivat Kuun pintaa, silpoivat karjaa kauhistuttavissa biologisissa kokeissaan ja jopa sieppasivat ihmisiä lääketieteellisiin kokeisiinsa ja lajien risteyttämiseen. Ja mikä pahinta, meidän piti antaa heidän tehdä niin, koska meillä ei ollut aseita puolustautua. [8]

Useat UFO-tutkijat ovat väittäneet, että nämä sotaisat lausunnot avaruusolentoja kohtaan ovat Corson yhteistyökumppanin William Birnesin lisäämiä, eikä Corso ollut niin avaruusolentojen vastainen kuin The Day After Roswell antaa ymmärtää. Tämä ei pidä paikkaansa, kuten Corson alkuperäisten muistiinpanojen lukeminen osoittaa. Hänen alkuperäiset muistiinpanonsa on julkaistu Italiassa, ja ne sisältävät monia vastaavia lausuntoja, jotka paljastavat Corson syvän vihamielisyyden avaruusolentoja kohtaan. [9] Esimerkiksi Yhdysvaltain ilmatilan loukkaamisesta Corso kirjoitti: ”Ne ovat loukanneet ilmatilaamme rankaisematta ja jopa laskeutuneet alueellemme. Tahallisesta tai tahattomasta, he ovat suorittaneet vihamielisiä tekoja. Kansalaisiamme on siepattu ja tapettu.” [10] Corso kuvasi tarkasti avaruusolentojen ja väestön välisen vuorovaikutuksen luonteen:

avaruusolennot ovat osoittaneet kylmää välinpitämättömyyttä uhrejaan kohtaan. Heidän käyttäytymisensä on ollut salakavalaa, ja näyttää siltä, että he saattavat käyttää Maapalloamme hyväkseen ja manipuloida Maapallon elämää. Skeptikot puolustavat heitä sillä, että he ovat mahdollisesti hyväntahtoisia ja haluavat auttaa, mutta ei ole mitään näyttöä siitä, että he olisivat parantaneet ketään tai lievittäneet ihmisten vaivoja. Sen sijaan he ovat aiheuttaneet kipua, kärsimystä ja jopa kuolemaa.[11]

Corso paljastaa tässä syvän vihamielisyytensä avaruusolentoja kohtaan ja tiedot, jotka hän oli saanut niiden tunkeilevista toimista. Hänen lausunnoistaan käy ilmi, että hän suhtautui skeptisesti vierailevien avaruusolentojen ”hyväntahtoisuuteen”. Corso kannatti esimerkiksi kenraali Douglas Macarthurin vuonna 1955 esittämää väitettä, että ”maailman kansakuntien on yhdistyttävä, sillä seuraava sota on planeettojen välinen sota”. Yhdysvaltojen ja Venäjän (entisen Neuvostoliiton) yhteistyöstä avaruusolentojen kanssa Corso kirjoitti: ”Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ovat yhdistäneet avaruusohjelmansa yhteistä vihollista vastaan.” [12]

Näin ollen voidaan päätellä, että Corso uskoi vakaasti, että avaruusolennot ovat todellinen uhka Yhdysvaltojen kansalliselle turvallisuudelle ja että avaruuden aseistaminen oli kiireellinen poliittinen prioriteetti ”Maan ulkopuolisen vihollisen” torjumiseksi. Jos Corso olisi vielä elossa, hän olisi epäilemättä Yhdysvaltojen ilmavoimien nykyisten suunnitelmien vahva kannattaja aseistaa avaruus ja rakentaa globaali puolustuskilpi, joka voisi ottaa avaruusolennot kohteekseen. Lyhyesti sanottuna Corso on johdonmukaisesti osoittanut voimakasta tukea sotilaallisille ratkaisuille vierailijoiden avaruusolentojen läsnäololle, jotka hänen mielestään suorittivat sieppauksia ja muita ”tunkeilevia toimia”, jotka muodostivat suoran uhan Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle.

Ovatko avaruusolennot globaali uhka?

Nyt voidaan esittää kysymys, ovatko avaruusolennot todella kansallinen turvallisuusuhka Yhdysvalloille tai yleisemmin maapallolle. Kysymys on hyvin monimutkainen, koska avaruusolentojen läsnäolosta on ristiriitaista tietoa useilta ilmiantajilta ja todistajilta, joiden todistuksia on vaikeampi tarkistaa verrattuna korkeasti kunnioitetun Corson tapaukseen. Tällaiseen poliittiseen kysymykseen vastaaminen edellyttää ensinnäkin, että ymmärretään avaruusolentojen aiheuttaman ”kansallisen turvallisuuden uhan” luonne. Toiseksi on tunnistettava kaikki avaruusolentojen ryhmät, jotka saattavat suorittaa ”uhaksi” luokiteltavia tunkeilevia toimia. Lopuksi on tunnistettava avaruusolennot, jotka suorittavat ei-tunkeilevia toimia, jotka eivät näytä uhkaavan Yhdysvaltojen tai muiden maiden kansallista turvallisuutta.

On liikkunut monia huhuja siitä, että Yhdysvallat olisi solminut sopimuksia avaruusolentojen kanssa. Esimerkiksi on olemassa huomattava määrä aihetodisteita ja todistajanlausuntoja, jotka viittaavat siihen, että presidentti Eisenhower olisi ollut aktiivisesti mukana tapaamisissa avaruusolentojen kanssa ja sopimusten solmimisessa heidän kanssaan.[13] Eisenhowerin hallinnossa palvellut eversti Corso viittaa tällaisiin sopimuksiin useissa kohdissa teoksessaan Day After Roswell. Hän kirjoittaa esimerkiksi: ”Olimme neuvotelleet eräänlaisen antautumisen heidän [Maapallon ulkopuolisten olentojen] kanssa, koska emme pystyneet taistelemaan heitä vastaan. He määräsivät ehdot, koska tiesivät, että pelkäsimme eniten paljastumista.”[14]

Yhä useammat väitetyt ilmiantajat ovat kuvailleet erilaisia sopimuksia, jotka on tehty avaruusolentojen kanssa ja joista he ovat nähneet suoraa näyttöä osallistuessaan korkeimman mahdollisen turvallisuusluokituksen projekteihin tai tehtäviin. Näihin sopimuksiin liittyi väitetysti teknologian tai tiedon vaihtoa avaruusolentojen kanssa vastineeksi oikeudesta perustaa tukikohtia Yhdysvaltojen alueelle. Corso paljastaa tällaisten tukikohtien olemassaolon yksityisissä muistiinpanoissaan. Kuvattuaan avaruusolentojen erilaisia tunkeilevia toimia Corso esitti seuraavan järkyttävän väitteen: ”Edellä mainitut ovat sotatoimia, joita emme suvaitse miltään maalliselta taholta. Näyttää siltä, että he eivät myöskään suvaitse tällaisia toimia meidän taholtamme heidän tukikohdissaan.” [15] Tästä voidaan päätellä, että avaruusolennoilla on tukikohtia, todennäköisesti Yhdysvaltojen alueella, kuten muutkin ilmiantajat ovat väittäneet, ja että Yhdysvaltojen hallitus oli voimaton valvomaan näitä tukikohtia täysin.

Corso väittää, että näihin sopimuksiin tai ”neuvoteltuun antautumiseen” osallistuneet avaruusolennot ovat suorittaneet sieppauksia, geneettisiä kokeita ja ilmailutoimintaa, jotka herättävät suurta epäilyä niiden lopullisista aikeista. Corso korosti toistuvasti, että tällaiset tunkeilevat toimet olivat sotatoimia ja oikeuttivat Yhdysvaltain viranomaisten yhteisen sotilaallisen vastauksen. On syytä huomata, että ennen näitä väitettyjä sopimuksia suurin osa ihmisten ja avaruusolentojen välisistä vuorovaikutuksista näytti kuuluvan 1950-luvulla syntyneeseen hyväntahtoisten ”avaruusveljien” kategoriaan. [16] Yksittäiset ”kontaktihenkilöt” väittivät kokeneensa erilaisia positiivisia avaruusolentojen kanssa tapahtuneita kokemuksia, jotka herättivät nopeasti suuren kiinnostuksen hyväntahtoisia ”avaruusveljiä” kohtaan. On syytä uskoa, että sieppausilmiö, joka tuli yleiseen tietoisuuteen kuuluisan Betty ja Barney Hillin tapauksen myötä vuonna 1961, oli suora seuraus väitetyistä sopimuksista avaruusolentojen kanssa. Tämä ei tarkoita, että negatiivisia kokemuksia avaruusolentojen kanssa tai ”sieppauksia” ei olisi tapahtunut ennen sopimuksia, vaan että sopimukset mahdollistivat näiden sieppausten lisääntymisen vauhdilla, joka ylitti selvästi sen, mitä viranomaiset olivat alun perin hyväksyneet.

Salahallitus, MJ-12 & salaiset sopimukset avaruusolentojen kanssa

UFO-tutkijat tuntevat salaisista sopimuksista vastaavan viranomaisen yleisesti nimellä Majestic-12 tai MJ-12-ryhmä. Todisteita tällaisen salaisen organisaation olemassaolosta löytyi vuonna 1987, kun löydettiin presidentti Eisenhowerin erityisavustajan Robert Cutlerin kenraali Nathan Twiningille lähettämä muistio. Muistiossa viitattiin 16. heinäkuuta 1954 pidettävään kokoukseen ja mainittiin ”MJ-12 Special Studies Project”. Muistio löydettiin kansallisarkistosta, ja sen aitous on todistettu. [17] Toisessa UFO-tutkijoille ”vuotaneessa” asiakirjassa, joka tunnetaan nimellä Eisenhowerin briiffausdokumentti, Majestic-12:n kuvataan olevan UFO-ilmiön operatiivisessa hallinnassa:

Operaatio Majestic-12 on erittäin salainen tutkimus- ja kehitys-/tiedusteluoperaatio, joka on suoraan ja yksinomaan Yhdysvaltain presidentin alainen. Projektin operaatiot toteutetaan Majestic-12 (Majic-12) -ryhmän valvonnassa, joka perustettiin presidentti Trumanin erityisellä salaisella asetuksella 24. syyskuuta 1947. [18]

Briiffausdokumentti on edelleen kiistanalainen, mutta tutkijoiden perusteellinen arkistoanalyysi viittaa vahvasti sen aitouteen.[19]

Briiffausdokumentissa lueteltiin 12 merkittävää sotilasviranomaista ja kansallisen turvallisuuden asiantuntijaa sen jäseniksi, joiden joukossa oli Gordon Gray, joka oli toiminut useissa puolustusalan johtotehtävissä, muun muassa presidentti Trumanin armeijan sihteerinä vuosina 1949–1950. Myöhemmin hän oli presidentti Eisenhowerin kansallisen turvallisuuden erityisavustaja (1958–1961). Merkittävää on, että presidentti Truman nimitti Grayn vuonna 1951 perustetun psykologisen strategian lautakunnan (PSB) ensimmäiseksi johtajaksi, ja lautakunta julistettiin osaksi CIA:ta. Vuonna 1953 PSB korvattiin vaikutusvaltaisemman operaatioiden koordinointilautakunnan (OCB) kanssa. On syytä perehtyä näiden molempien organisaatioiden historiaan ja toimintaan, koska ne liittyvät UFO-ilmiön hallintaan. Lisäksi kumpikin organisaatio otti sotilastiedustelun asiantuntijan, eversti Corson, mukaan erilaisiin salaisiin operaatioihin hänen palveluksensa aikana Eisenhowerin hallinnossa. On todennäköistä, että näissä lautakunnissa työskentely antoi Corsolle taustatietoa, joka muovasi hänen näkemyksensä avaruusolennoista ja tukea avaruuden aseistamiselle.

Psykologisen strategian lautakunta (PSB) perustettiin ”NSC:n alaisuuteen koordinoimaan hallituksen psykologisen sodankäynnin strategiaa”. [20] PSB:n viralliseksi seuraajaksi tuli vaikutusvaltaisempi operaatioiden koordinointineuvosto, joka perustettiin 2. syyskuuta 1953 annetulla presidentin asetuksella 10483 seuraavalla peruskirjalla:

…Operaatioiden koordinointilautakunta (1) Aina kun presidentti sitä myöhemmin määrää, neuvoo lautakunta asianomaisia virastoja… kunkin turvallisuustoimenpiteen tai -hankkeen toteuttamisessa siten, että se edistää täysimääräisesti kansallisten turvallisuustavoitteiden saavuttamista ja sitä erityistä mielipiteiden ilmapiiriä, jota Yhdysvallat pyrkii saavuttamaan maailmassa….

Alun perin OCB toimi ulkoministeriön alaisuudessa, ja vaikka se oli virallisesti valtuutettu raportoimaan kansalliselle turvallisuusneuvostolle (NSC) ja panemaan täytäntöön NSC:n päätöksiä, se oli virallisesti riippumaton NSC:stä. 25. helmikuuta 1957 annetulla presidentin asetuksella 10700 OCB liitettiin virallisesti NSC:hen, mikä tarkoitti, että NSC:llä oli suurempi valvonta- ja määräysvalta OCB:hen. Presidentti Kennedy lakkautti OCB:n virallisesti 18. helmikuuta 1961 annetulla presidentin asetuksella 10920, jolla kumottiin presidentin asetus 10700.

Sekä Psykologisen strategian lautakunta (Psychological Strategy Board, PSB) että Operaatioiden koordinointilautakunta (Operations Coordinating Board, OCB) olivat virastojen välisiä komiteoita, jotka vastasivat salaisista operaatioista Trumanin ja Eisenhowerin hallintojen aikana ja raportoivat suoraan kansalliselle turvallisuusneuvostolle. Sekä PSB että OCB olivat erikoistuneet psykologiseen sodankäyntiin propagandan, joukkotiedotusvälineiden ja disinformaation avulla. Nämä osoittautuivat juuri niiksi välineiksi, joita käytettiin UFO-ilmiön kieltämiseen tai pilkkaamiseen Yhdysvalloissa, mikä viittaa siihen, että sekä PSB että OCB olivat tässä avainasemassa.

On spekuloitu, että OCB:llä oli keskeinen rooli UFO-ilmiön hallinnassa ja että se jatkaa salaa tätä roolia toisella nimellä.[21] Corson alkuperäiset muistiinpanot tarjoavat todisteita, jotka tukevat sekä PSB:n että OCB:n roolia UFO-ilmiön hallinnassa. Hänen sotilastietojensa mukaan eversti Corso oli palveluksessa sekä psykologisen strategian lautakunnassa että operaatioiden koordinointilautakunnassa Eisenhowerin hallinnon aikana vuosina 1953–1956. Corso sai lukuisia turvallisuusselvityksiä, joista osa antoi hänelle pääsyn UFO-tietoihin. Alkuperäisissä muistiinpanoissaan Corso kirjoittaa:

Sotilasurani aikana minulle myönnettiin yhdeksän yli ”Top Secret” -tason turvallisuusluokitusta. Näihin kuuluivat salaus-, satelliitti-, koodi- ja sieppausluokitukset, erityiset operatiiviset turvallisuusluokitukset sekä Valkoisen talon (NSC) erityisasioiden ”Eyes Only” -luokitus. Niiden ansiosta minulla oli pääsy kaikkiin hallituksen asiakirjoihin, mukaan lukien ”UFO”-tietoihin. [22]

Näin ollen Corson palvelus sekä PSB:ssä että OCB:ssä ja hänen pääsynsä UFO-tietoihin ovat todisteita siitä, että nämä molemmat elimet olivat keskeisessä roolissa UFO-ilmiön hallinnassa salaisilla psykologisilla operaatioilla. Lisäksi OCB:tä ei lakkautettu Kennedyn toimesta vuonna 1961, kuten yleisesti luullaan, sillä presidentin asetuksen 10700 kumoaminen teki OCB:stä käytännössä riippumattoman NSC:stä sen sijaan, että se olisi lakkautettu. Presidentin käsky 10920 vain poisti OCB:n Kennedyn hallinnon valvonnasta ja tarkastuksesta. Tämä teki OCB:stä jälleen itsenäisen virastojen välisen hallitusorganisaation, jolla oli merkittävä valta sen hallinnoimien salaisien psykologisten ohjelmien kautta, ja tärkeän täytäntöönpanomekanismin vieläkin salaperäisemmälle Majestic-12:lle.

Salaisen luonteensa ja vastuuttoman asemansa vuoksi Majestic-12 ja salaiset organisaatiot, kuten UFO-asioita hallinnoiva Operations Coordinating Board, kutsutaan ”salahallitukseksi”. Kun kuuluisa Washington Postin kirjeenvaihtaja Sarah McClendon kysyi presidentti Clintonilta, miksi hän ei tehnyt enemmän UFO-totuuden paljastamiseksi, Clinton kuulemma vastasi: ”Sarah, hallituksen sisällä on salainen hallitus, jota en hallitse.” [23] ”Salahallitus” on hallituksen sisällä toimiva hallitus, joka hallitsee ja tekee poliittisia päätöksiä siitä, miten käsitellä avaruusolentoja, ovatko ne ”uhka” vai eivät, ja kehittää sopimuksia joidenkin avaruusolentojen sivilisaatioiden kanssa.

‘Sisäinen’ versus ‘ulkoinen’ virailevien avaruusolentojen aiheuttama turvallisuusuhka

On käyty kiivasta keskustelua siitä, onko Corso kuvaamien sieppausten ja muiden tunkeilevien toimien takana olevilla avaruusolentoilla (joita yleisesti kutsutaan Zeta Reticulumista peräisin oleviksi ”Harmaiksi”) salainen ‘valloitussuunnitelma’. Tutkijat, kuten tohtori David Jacobs (kirjan The Threat kirjoittaja), uskovat, että ”Harmailla” on salainen suunnitelma valloittaa ihmisyhteiskunta luomalla ylivoimainen hybridirotu. Toisaalta tutkijat kuten tohtori John Mack (kirjan Passport to the Cosmos kirjoittaja) uskovat, että tähtivierailijat ovat laatineet ”muutosohjelman”, jonka tarkoituksena on yhdistää avaruusolentojen ja ihmiskunnan parhaat ominaisuudet. Vaikka tämä on tärkeä keskustelu, se sivuuttaa yhden avaruusolentojen läsnäolon keskeisistä piirteistä – salaiset sopimukset avaruusolentojen ja ”salahallituksen” välillä. Kun pohditaan ”muutos” vs. ‘valloitus’ -keskustelua, on tärkeää ottaa huomioon kaikki tiedot ja laatia monipuolinen vastaus, jossa huomioidaan eri avaruusolentojen rodut ja niiden toiminnot. Vierailijat avaruudesta on erotettava sen perusteella, kuuluvatko he ”salahallituksen” kanssa tehtyjen salaisten sopimusten verkostoon vai eivät. [24]

Keskeinen poliittinen kysymys ei ole se, pitäisikö meidän luoda yhteys avaruusolentoihin ratkaistaksemme erimielisyydet, jotka johtavat konflikteihin Corson ja muiden raportoimien sieppausten tai muiden tunkeilevien toimien määrän suhteen. Keskeinen kysymys on avaruusolentojen kanssa tehtyjen sopimusten tarkka luonne ja se, miten nämä sopimukset toteutetaan salaa ja ilman vastuuta. Sieppausilmiön osalta on hyvin todennäköistä, että ne ovat mahdollistuneet tai kiihtyneet salaisista sopimuksista, joita salaiset hallitusviranomaiset ovat tehneet yhden tai useamman avaruusolentojen sivilisaation kanssa.

Näin ollen avaruusolentojen aiheuttama kansallinen turvallisuusuhka on salainen, joka perustuu salahallituksen ja joidenkin avaruusolentojen välisiin salaisiin sopimuksiin. Näihin sopimuksiin osallistuneiden avaruusolentojen motiivit ovat hyvin kyseenalaiset ja herättävät huomattavaa epäilyä niiden yleisten aikomusten suhteen. Lukuisat sieppaukset antavat varmasti aihetta Jacobsin ja muiden tutkijoiden esittämään ”vallankaappausskenaarioon”. Kun otetaan huomioon avaruusolentojen teknologian kehittämiseksi luotu laaja salainen infrastruktuuri ja tällaisen infrastruktuurin edellyttämä laiton rahoitus, käy selväksi, että avaruusolentojen aiheuttama kansallinen turvallisuusuhka on SISÄINEN eikä ULKOINEN. [25] Corson kuvaus avaruusolennoista ulkoisena sotilaallisena uhkana Yhdysvalloille ei siis ole tarkka.

Salaisten hallitusviranomaisten kanssa sopimuksia tehneet avaruusolennot ovat osallisina salailuun, vastuuttomuuteen ja laittomaan rahoitukseen perustuvan kansallisen turvallisuusjärjestelmän luomisessa. Tämä uhkaa suoraan Yhdysvaltojen kansallista turvallisuutta sekä avaruusolentojen salaisen vallankaappauksen että Yhdysvaltojen perustana olevien perustuslaillisten periaatteiden heikentymisen muodossa. Joidenkin avaruusolentovierailijoiden aiheuttama todellinen kansallinen turvallisuusuhka on seurausta ”salahallituksen” halusta hankkia ja kehittää avaruustekniikkaa hinnalla millä hyvänsä, vaikka se tarkoittaisi luvan antamista rajoitetulle määrälle sieppauksia ja muita tunkeilevia toimia.

Toisaalta, avaruusolennot, jotka eivät ole solmineet tällaisia teknologianvaihtosopimuksia salaisien hallitusviranomaisten kanssa, ovat käyttäytyneet tavalla, joka osoittaa suurta kunnioitusta heihin yhteyttä ottaneita henkilöitä kohtaan. Tämä käy ilmi lukuisista ”kontaktihenkilöiden” tai ”avaruusveljien” raporteista 1950-luvulta nykypäivään saakka. Nämä ulkoavaruuden olennot, jotka yleensä näyttävät ulkonäöltään ihmisiltä, osoittavat suurta kunnioitusta ihmisten vapaata tahtoa kohtaan ja noudattavat selvältä vaikuttavaa ohjetta olla puuttumatta ihmisten asioihin. Nämä väitetyt kontaktihenkilöt kuvailevat, että ulkoavaruuden olennot, jotka yrittävät auttaa ihmiskuntaa, ovat salaa avaruusaseiden kohteena, jotta niiden teknologia tai itse fyysiset ruumiit voitaisiin kaapata. Tämä koskee myös Zeta Reticulumista kotoisin olevia Harmaita, jotka ovat mukana sieppauksissa ja ovat tehneet sopimuksia salahallituksen kanssa. Harmaiden ja ”salahallituksen” välinen suhde näyttää olevan monimutkainen, ja jotkut ilmiantajat raportoivat niiden välisistä sotilaallisista yhteenotoista, jotka liittyvät siihen, kumpi tai kumpikin osapuoli on rikkonut salaisen sopimuksen ehtoja. [26]

Yhteenveto: Avaruusaseiden käyttö on sopimaton käytäntö vierailevia avaruusolentoja kohtaan

Avaruusaseiden käyttöönoton osalta on paljastettava, että avaruusolentoja otetaan kohteiksi tarkoituksellisesti. Tämä edellyttää Yhdysvaltojen ja muiden maiden lainsäätäjien informoimista, jotta voidaan kehittää asianmukaisempi poliittinen vastaus. On tarpeen lopettaa Yhdysvaltojen nykyinen politiikka, jossa avaruusaluksia valitaan avaruuteen sijoitettujen ja muiden kehittyneiden asejärjestelmien kohteiksi. Kuten Hellyer totesi syyskuussa 2005 pitämässään puheessa: ”Ovatko he todella vihollisia vai vain kaukaa tulleita laillisia tutkimusmatkailijoita?” Tämä poliittinen kysymys on monimutkainen Corsoa edustavien ilmiantajien näkökulmasta, sillä he uskovat, että avaruuden aseistaminen on asianmukaista. Corso ja muut sotilasviranomaiset perustelevat tätä politiikkaa avaruusolentojen tunkeilevalla toiminnalla.

Sieppausilmiö ja siihen liittyvät tunkeilevat toimet on ymmärrettävä salaisiksi turvaluokiteltujen sopimusten valossa, jotka on tehty ”salahallituksen” ja avaruusolentojen välillä. On syytä huomata, että Corson kaltaiset sotilasviranomaiset eivät näyttäneet saaneen tietoa ystävällisistä avaruusolennoista ja näiden ei-tunkeilevista toimista. Sen sijaan Corso sai tietoa sieppauksiin liittyvistä toimista ja muista avaruusolentojen tunkeutumisista, jotka johtivat ”viholliskuvan” luomiseen. Sam Keen kuvaa tätä prosessia teoksessaan Faces of the Enemy, jossa hän selventää, kuinka viholliskuvan luominen on ollut keskeinen tekijä menestyksekkäiden sotien käymisessä. [27] Lyhyesti sanottuna, viimeisen 50 vuoden aikana on syntynyt ”avaruusolentojen viholliskuva”, joka oikeuttaa avaruusaseiden kehittämisen ja käyttöönoton Corson ja muiden sotilasviranomaisten mukaan. Tämä johtaa meidät tohtori Werner Von Braunin entisen tiedottajan, tohtori Carol Rosinin varoituksiin, joiden mukaan keinotekoinen avaruusolentojen uhka on perustana avaruusolentojen olemassaolon julkistamiselle. [28] Tällainen keinotekoinen uhka ohjaisi yleisön käsityksiä avaruusolentojen olevan epäystävällisiä ja turvallisuusuhka. Tarvitaan tarkempi arvio, joka perustuu avaruusolentojen aiheuttamaan ”sisäiseen” ja ”ulkoiseen uhkaan”.

Näin ollen vastaus Hellyerin esittämään syvälliseen poliittiseen kysymykseen siitä, onko avaruuden aseistaminen asianmukainen poliittinen vastaus avaruusvierailijoihin, on EI. Avaruusvierailijoihin ei ole tarvetta reagoida sotilaallisesti. On selvää, että avaruusolennot, jotka muodostavat uskottavan ”kansallisen turvallisuusuhan”, tekevät niin osallistumalla salaisiin sopimuksiin, jotka mahdollistavat salaisen haltuunoton Yhdysvalloissa ja muissa maissa olemassa olevista avaruusolentoihin liittyvistä laajoista infrastruktuurihankkeista. Tämä salainen avaruusolentojen uhka vaatii POLIITTISEN ratkaisun eikä SOTILAALLISTA ratkaisua – avaruusolentojen läsnäolon julkistamisen.

Kun avaruusolentojen läsnäolo julkistetaan, voidaan varmistaa tarvittava avoimuus ja vastuullisuus, jotta teknologianvaihtosopimukset avaruusolentojen kanssa tehdään vastuullisella tavalla eivätkä ne altista ihmisyhteiskuntaa avaruusolentojen salaiselle ”vallankaappaukselle”. On hyvin todennäköistä, että sieppausilmiö lakkaisi olemasta ongelma, kun oltaisiin avoimia ja vastuullisia. Tällaisia toimia harjoittavia avaruusolentoja voitaisiin seurata tarkasti ja suostutella lopettamaan ihmisoikeuksia rikkovat toimet. Suostuttelumekanismeja olisi useita: tiukka julkinen keskustelu avaruusolentojen toimista, avaruusolentojen kouluttaminen ihmisoikeusnormeista ja monien avaruusolentojen sivilisaatioiden odotettavissa oleva tuki muiden avaruusolentojen rikkomusten seurannassa ja torjumisessa.

Kunnianarvoisa Paul Hellyer vaati kiireellistä julkista keskustelua nykyisten, avaruusolentoja koskevien sotilaallisten toimien asianmukaisuudesta. Eversti Corson kannattamaa nykyistä politiikkaa, jonka mukaan avaruus tulisi aseistaa ja avaruusolentojen alukset tulisi ottaa kohteeksi, tukevat monet entiset ja nykyiset sotilasviranomaiset, jotka ovat tietoisia avaruusolentojen vierailuista. Avaruuteen sijoitettujen aseiden kehittäminen ja käyttö avaruusolentoja vastaan osoittautuu huonoksi poliittiseksi valinnaksi, kun ”salahallituksen” ja avaruusolentojen välisten sopimusten todellinen historia paljastuu. Entisenä puolustusministerinä Paul Hellyer tuntee hyvin sotilasaseiden käytön merkityksen kansainvälisten poliittisten ongelmien ratkaisemisessa. Häntä on onniteltava siitä, että hän on tuonut julkisuuteen ”erittäin tärkeät poliittiset kysymykset, joihin on puututtava” avaruuden aseistamisen ja väitetyn avaruusolentojen ampumisen suhteen.

Michael E. Salla, PhD

www.exopolitics.org


Lähdeviitteet

[1] “Speech by President George W. Bush,” National Defense University, Washington, May 1, 2001. Transkriptio sivulla: http://www.fas.org/nuke/control/abmt/news/010501bush.html

[2] Lainattu teoksessa “National Security Presidential Directive/NSPD-23,” saatavilla verkossa: http://www.fas.org/irp/offdocs/nspd/nspd-23.htm

[3] Kts. “Exopolitics Toronto: A Symposium on UFO Disclosure and Planetary Direction,” http://www.exopoliticstoronto.com .

[4] Paul Hellyer, “Missile Defense: It Was Wrong Then and It’s Wrong Now,” Globe and Mail, May 15, 2003. Saatavilla verkossa: http://www.commondreams.org/views03/0515-10.htm

[5] Lisätietoja Hellyerin puheesta, lue se verkossa: http://exopoliticstoronto.com

[6] Hellyer paljasti näiden viranomaisten olemassaolon yksityisessä keskustelussa tämän tekstin kirjoittajalle marraskuun 8. päivä 2005, mutta ei suostunut kertomaan lisätietoja anonymiteetin säilyttämiseksi.

[7] Philip Corso, The Day After Roswell (Simon & Schuster, 1997) 290.

[8] Corso, The Day After Roswell, 292.

[9]   Philip Corso, L’Alba Di Una Nuova Era [Dawn of a New Age] tr. Maurizio Baiata (Pendragon, 2003). Kiitos Maurizio Baiatalle luvasta käyttää lainauksia Corson alkuperäisistä muistiinpanoista.

[10] Dawn of a New Age, 77.

[11] Dawn of a New Age, p. 98.

[12] Dawn of a New Age, 78.

[13] Tällaisen kokouksen todistusaineiston ja aihetodisteiden käsittelystä ks.: http://www.exopolitics.org/Study-Paper-8.htm

[14] The Day After Roswell, 292.

[15] Dawn of a New Age, p. 77

[16] Kts. William Hamilton, “California Contactees,” saatavilla verkossa: http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/et031.html

[17] Kts. Stanton Friedman, Top Secret/Majic (2005): 86-102

[18] Majestic Documents, 128. Katso www.majesticdocuments.com

[19]   Kts. Friedman, Top Secret/Majic, 56-85.

[20]   Lainattu tekstissä Foreign Relations of the United States, 1964-1968, vol. XII, Western Europe, pp. XXXI-XXXV, April 16, 2001. Saatavilla verkossa: http://www.fas.org/sgp/advisory/state/covert.html

[21]   Kts. “A Nation Deceived,” http://www.mega.nu:8080/ampp/roundtable/emchurch.html

[22]   Corso, Dawn of a New Age, 31.

[23] Kts. http://www.presidentialufo.com/newpage17.htm

[24] Katso: http://www.exopolitics.org/Report-ET-Motivations.htm

[25]   Kts. Michael Salla, “Mustan Budjetin Raportti,” Scoop Magazine, January, 2004, saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/mustan-budjetin-raportti-tutkimus-cian-pimeaan-budjettiin-ja-toiseen-manhattan-projektiin/

[26] Kts. Michael Salla, “Dulce-raportti”, saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/ufologia/dulce-raportti-ihmisoikeusrikkomukset-yhdysvaltain-ja-avaruusolentojen-yhteisessa-tukikohdassa-dulcessa-new-mexicossa/

[27] Kts. Keen, Faces of the Enemy: Reflections of the Hostile Imagination (Harper Collins, 1991).

[28] Kts. Carol Rosinin haastattelu, saatavilla verkossa: http://www.illuminati-news.com/ufos-and-aliens/html/carol_rosin.htm

  Artikkelin julkaissut exopolitics.net

Estivätkö avaruusolennot Pentagonia aloittamasta ydinsotaa Irania vastaan?

Motivaatio tämän artikkelin julkaisemiselle on viimeaikaiset tapahtumat Iranissa, jotka ovat suoraa jatkoa tälle Michael Sallan vuonna 2006 julkaisemalle eksopoliittiselle artikkelille.


Estivätkö avaruusolennot Pentagonia aloittamasta ennaltaehkäisevää ydinsotaa Irania vastaan?

Eksopoliittinen tutkielma #11

© Michael E. Salla, PhD
drsalla@exopolitics.org www.exopolitics.org


elokuun 12. 2006

***

Johdanto

Elokuun 31. päivänä 2006 YK:n asettama aikataulu pakottaa Iranin myötäilemään kansainvälistä yhteistoimintaa, jolla pyritään estämään sitä kehittämästä ydinpolttoaineen rikastusohjelmaa, joka voisi johtaa siihen, että Iran saa haltuunsa ydinaseen. Iranin ennustetaan jättävän noudattamatta YK:n aikataulua, mikä todennäköisesti jälleen kerran johtaaa spekulaatioihin mahdollisesta Yhdysvaltain johtamasta sotilaskampanjasta, jolla poistetaan Iranin salaiset ydinlaitokset, mahdollisesti käyttämällä Amerikan bunkkerintuhoamisaseita. Tarkasteltaessa tällaista mahdollisuutta on tärkeää arvioida taustatekijöitä ja politiikkakeskustelua koskien simuloitua bunkkerintuhoamisaseen, Divine Strake, koekäyttöä kesäkuussa 2006, jota monet ovat pitäneet taktisen ydinbunkkerin tuhoamisaseen simulointina, jota käytettäisiin Irania vastaan.

Ennakoidun Irania vastaan aloitetun ydinsodan mahdollisuus on johtanut kiivaisiin internetkeskusteluihin ja median kiinnostukseen siitä voisiko tässä olla kyseessä avaruusolentojen väliintulo ennaltaehkäisevän sodan estämiseksi, sekä miten tällainen väliintulo voisi tapahtua. Jotkut ovat spekuloineet, että avaruusolentojen järjestämä komeettaisku voisi tapahtua, kun taas toiset ovat puhuneet erilaisista vaihtoehtoisista avaruusolentojen väliintuloista. Tämän seurauksena ’Divine Strake’ ilmoitettiin viivästyvän toukokuun 25./26. päivä, mikä johti spekulaatioihin siitä, että avaruusolennot ovat olleet merkittävässä roolissa tässä Pentagonin päätöksessä. Tämä tutkielma tarkastelee sellaista mahdollisuutta sekä sitä onko olemassa riittävää näyttöä todeta, että avaruusolennot ovat olleet roolissa estämässä Pentagonia aloittamasta ennakoivasti ydinsotaa Irania vastaan.

Oliko Divine Strake ydinbunkkerin tuhoamisaseen simulaatio?

‘Divine Strake’ alunperin tuotiin julki kansan tietoisuuteen Washington Postin lehtijutussa maaliskuun 31. päivä 2006 otsikolla ”Pentagon aikoo testata jättiläismäistä pommia”. Ann Tyson kirjoitti:

Suuren pölysienipilven odotetaan nousevan Nevadan autiomaan ylle kesäkuussa, kun Pentagon suunnittelee räjäyttävänsä giganttisen 700:n tonnin räjähteen — Nevadan koealueen suurimman avoimen kemikaaliräjähdyksen koskaan — osana sen tutkimusta kehittää aseita, jotka voisivat tuhota syvälle maan sisään kaivettuja sotilaskohteita. [1]

Tyson haastatteli James A. Tegneliaa, Pentagonin sotilasuhkien ehkäisyviraston johtajaa, joka vahvisti, että koe oli ”tarkoitettu määrittämään miten hyvin massiivinen perinteinen pommi toimisi maanalaisiin linnoituskohteisiin.”

Washington Postin artikkeli välittömästi herätti huolta viittauksellaan sienipilvestä, jonka se saisi aikaan, oli kyseessä sitten tavallisen pommin kokeilu tai ei, ja olipa Divine Strake sitten salaa suunniteltu simuloimaan ydinbunkkerin tuhoamisasetta, jota käytettäisiin maanalaisiin linnoituskohteisiin.

Andrew Lichtermanin mukaan, ensimmäiset julkiset todisteet Project Strakesta löytyvät helmikuulta 2005 puolustusministeriön budjettidokumenteista, jotka paljastavat suunnitelman pitää kokeet, jotka simuloisivat ydinaseen vaikutuksia. Hän kuvasi sitä:

”Täysimittainen tunnelintuhoamisen demonstraatio käyttäen räjähteitä simuloimaan matalatehoista ydinaseen aiheuttamaa maanjäristysympäristöä energiaministeriön Nevadan koealueella” tilikaudella 2006. [2]

Lichterman löysi kuvauksia samasta ohjelmasta helmikuussa 2006 budjettidokumenteista, jotka kuvasivat ohjelmaa jonka osa Divine Strake -koe ilmeisesti oli. Se ”kehittää suunnittelutyökalun, joka parantaa sotilaiden luottamusta valita pienin mahdollinen ydinvoima, joka vaaditaan maanalaisen laitoksen tuhoamiseen ja sivullisten vahinkojen minimoimiseen.” [3]

Lichtermanin mukaan, Divine Strake on osa salaista Pentagonin kehittyneiden konseptien tutkimusohjelmaa nimeltään Tunnel Target Defeat Advanced Concept and Technology Demonstration(s).[4] “Tunnel Target Defeat” -projektia kuvattiin helmikuun 2005 budjettidokumentissa seuraavasti:

The Tunnel Target Defeat Advanced Concept and Technology Demonstration(s) (ACTD) kehittää suunnittelutyökalun, joka parantaa sotilaiden luottamusta valita pienin mahdollinen ydinvoima, joka vaaditaan maanalaisen laitoksen tuhoamiseen ja sivullisten vahinkojen minimoimiseen.[5]

Jos Divine Strake oli osa “Tunnel Target Defeat Advanced Concept”-projektia, joka kuvattiin selvästi budjettidokumenteissa kemikaalien käytöksi ilmakehässä, jolla simuloidaan matalatehoista ydinbunkkerin tuhoamisasetta, silloin Divine Strake simuloi ydinbunkkerin tuhoamisasetta. Koska Yhdysvaltain kongressi on jo kieltäytynyt rahoittamasta matalatehoisten ydinbunkkerien tuhoamisaseiden tutkimusta, Divine Straken kuvauksessa käytetty virallinen kieli välttää tarkoituksella kaikki viittaukset siihen, että siinä simuloitaisiin ydinaseiden räjähdyksiä.

Washington Postin alkuvaiheen raportoinnissa Divine Strake -kokeesta, kaikki viittaukset matalatehoisten ydinaseiden simulointeihin oli poistettu ja Divine Strake kuvattiin seuraavasti:

Kokeen tarkoitus oli määrittää miten hyvin massiivinen perinteinen pommi toimisi maanalaisiin linnakekohteisiin — kuten päämajat, biologisten tai kemiallisten aseiden varastot tai pitkän matkan ohjukset — joita Pentagon sanoo monien potentiaalisten vihollisten käyttävän ympäri maailmaa.

Washington Postin tarina kuvasi Divine Straken tärkeyttä perinteisten bunkkerintuhoajapommien kehityksessä:

Tällainen pommi olisi perinteinen vaihtoehto Bushin hallinnon esittämille ydinaseille, jotka ovat joutuneet vastatuuleen Capitol Hillillä. Pentagon on useiden vuosien ajan etsinyt rahoitusta Robust Nuclear Earth Penetratorille (RNEP) — joka tunnetaan myös ”bunkkerintuhoajana” — sen jälkeen kun hallinnon vuoden 2001 ydinasepolitiikan tarkistus esitti, että Yhdysvaltain asearsenaalissa ei mikään ase uhkaa yhä vain kasvavaa määrää maanalaisia kohteita. Kongressi on kuitenkin toistuvasti kieltäytynyt rahoittamasta ydinasebunkkerintuhoajaa ja sen sijaan suunnannut varat perinteisempiin vaihtoehtoihin.

Tämän johdosta voidaan todeta, että Divine Strake oli alunperin suunniteltu matalatehoisen ydinaseen simulaatioksi, mutta tämä fakta piilotettiin myöhemmistä raporteista, jotka kuvasivat sitä perinteisen aseen kokeiluna johtuen kongressin vastustuksesta bunkkereita tuhoavia ydinaseita kohtaan.

Mikä oli Divine Straken merkitys?

Seymour Hersh kirjoitti artikkelin New Yorkeriin, joka kertoi hyytävästi Bushin hallinnon toimista saada Pentagon mukaan sen Iranin sotasuunnitelmiin. Hersh väitti, että Dick Cheney ja Donald Rumsfeld johtivat Bushin hallintoa painostamaan vastahakoista Pentagonia lähtemään mukaan Iranin linjaan, joka sisälsi taktisten ydinaseiden käyttöä ennaltaehkäisevästi. Hersh kirjoitti: ”idea taktisten ydinaseiden käytöstä sellaisissa tilanteissa on saanut tukea puolustustieteellisessä lautakunnassa, joka on neuvoa antava elin, jonka jäsenet on valinnut puolustusministeri Donald Rumsfeld. [6]

Hershin lähteiden mukaan puolustustieteellinen lautakunta ”sanoo Pentagonille, että me voimme rakentaa B61:n [taktisen ydinaseen], jonka tuhovoima on suurempi ja säteilymäärä pienempi”, hän sanoi. Hersh kuvailee, kuinka puolustustieteellisen lautakunnan puheenjohtaja William Schneider Jr. ”palveli ydinaseita käsittelevässä ad-hoc -paneelissa, jota sponsoroi National Institute for Public Policy.” Hershin mukaan,

paneelin raportti suositteli taktisten ydinaseiden pitämistä olennaisena osana Yhdysvaltain arsenaalia ja huomautti niiden sopivuudesta ”niissä tilanteissa, jolloin korkean prioriteetin kohteiden varma ja nopea tuho on olennaista ja perinteisten aseiden ulottumattomissa.” Useat raportin allekirjoittajat ovat nyt korkeissa asemissa Bushin hallinnossa, mm. Stephen Hadley, kansallisen turvallisuuden neuvonantaja; Stephen Cambone, puolustusministeriön tiedustelusta vastaava alivaltiosihteeri; sekä Robert Joseph, aseidenvalvonnasta ja kansainvälisestä turvallisuudesta vastaava valtiosihteeri.

Huhtikuun 9. julkaistussa artikkelissa ”Exopolitical Implications of a Preemptive Nuclear War in Iran”, spekuloin että koetta tultaisiin käyttämään kansalle vakuuttelemiseksi siitä, että mahdollisessa hyökkäyksessä Irania vastaan käytettävät sienipilviä tuottavat ”bunkkerintuhoamisaseet” eivät olisi ydinaseita, vaan perinteisiä aseita. Kirjoitin:

Bushin hallinto todennäköisesti suunnittelee mainostavansa kesäkuun koetta uutena ’perinteisenä’ aseena, joka tuottaa sienipilven sen tuhotessa maanalaisia laitoksia. Tämän seurauksena ennaltaehkäisevä ydinaseisku Iranin maanalaisiin laitoksiin voitaisiin markkinoida skeptiselle amerikkalaiselle ja globaalille yleisölle sarjana ’uusia’ perinteisiä aseita eikä niinkään taktisia ydinaseita. Bushin hallinto voisi väittää, että uusien perinteisten ’bunkkerintuhoamisaseiden’ aiheuttamat sienipilvet eivät johdu siitä, että ne ovat ydinaseita, ja että kaikki radioaktiiviset ydinlaskeumat olisivat ’todisteita’ siitä, että bunkkerintuhoaja olikin itse asiassa tuhonnut ydinlaitoksen. [7]

Tämän seurauksena ’Divine Straken’ merkitys oli kolmenlainen. Ensinnäkin se olisi tehnyt helpommaksi oikeuttaa ennaltaehkäisevän sodan Irania vastaan silloin, kun kansa ja ylin sotilasjohto olisi vastoin taktisten ydinaseiden käyttöä kansallisen turvallisuuden politiikan instrumentteina. Divine Strake olisi mahdollistanut Bushin hallinnon laukaista ydinaseet ennaltaehkäisevästi hyökkäyksessä Irania vastaan ilman, että se olisi vahvistanut että ydinaseita oli oikeasti käytetty.

Toiseksi, Divine Strake olisi mahdollistanut Pentagonin parantaa ymmärrystään siitä miten matalan tehon bunkkerintuhoajaydinaseita voitaisiin käyttää maanalaisiin kohteisiin maissa kuten Iran. Tämä olisi ollut korvaamatonta sivullisten vahinkojen minimoinnissa ja täten yleisön todennäköinen negatiivinen reaktio taktisten ydinaseiden käytöstä olisi minimoitu.

Viimeisenä, kokeilu oli ajoitettu aikaan, jolloin kansainvälinen huomio Iranin päättäväisyyttä kohtaan puskea eteenpäin sen ydinpolttoaineen rikastusohjelman kanssa olisi tehnyt todennäköiseksi ,että YK:n turvallisuusneuvosto olisi pian antanut päätöslauselman, jossa julistettaisiin Iranin rikkovan kansainvälisiä atomienergiajärjestö IAEA:n standardeja. Tämä olisi oikeuttanut kansainväliset sanktiot joko YK:n tai yksittäisten valtioiden taholta. Ennaltaekäisevä sotilasvoiman käyttö Irania vastaan näin olisi ollut todennäköisempää ja vaatinut ydinkäyttöisen bunkkerintuhoaseen tuhoamaan Iranin maan alle piilotetut ydinlaitokset. Divine Straken loppuunsaattaminen olisi signaloinut Iranin hallitukselle, että Yhdysvallat oli määrätietoisesti tavoittelemassa sotatoimia Irania vastaan jos se ei lopettaisi ydinohjelmaansa.

Tämä tarkoittaisi, että Divine Straken kokeilu Nevadan koealueella olisi merkinnyt, että ennaltaehkäisevä ydinaseisku Irania vastaan olisi odotettavissa. Sen jälkeen kun se aluksi viivästettiin kesäkuun 2. päivästä kesäkuun 25. päivään, Pentagonin viranomaiset aluksi ilmoittivat toukokuun 25/26. päivä, että Divine Strake -kokeilu oli viivästetty määrättömän pitkäksi aikaa. Kun otetaan huomioon Divine Straken merkitys, ilmoitus oli hämmästyttävä käänne.

Divine Strake viivästyttäminen määrättömän pitkäksi aikaa

Logiikka Pentagonin määrättömän pitkälle viivästyttämiselle sanottiin olevan keskeisen valtion viraston mielipiteen muuttuminen aikataulutetun ydinkokeen ympäristövaikutuksista. Toukokuun 26. päivän lehdistötiedotteessa kansallinen ydinturvallisuusvirasto, joka on energiaministeriön alainen, ilmoitti vetävänsä pois lausunnon, jossa se sanoi että se ”Ei löydä merkittävää vaikutusta” Divine Strake -kokeilulle. [8] Virasto julisti: ”Tämä toimi tehdään mielipiteen selkeyttämiseksi ja tarjoamaan lisätietoja koskien Divine Strake -kokeen aiheuttamia globaalin ydinlaskeuman taustasäteilytasoja koealueen läheisyydessä.”[9]

Mikä aiheutti sen, että organisaatio veti pois antamansa ”ei merkittävää vaikutusta”-lausunnon? Yksi selitys on eri aktivistien ja alkuperäiskansojen pitämien ydinkokeita vastustavien mielenosoitusten kasvava aalto, sekä eri Nevadan oikeusasteissa käydyt oikeusjutut. Huolestuneiden kansalaisten ja Amerikan intiaanien organisaatioiden ryhmät olivat nopeasti organisoineet niitä ydinkokeen vastustamiseksi.[10] Vaikka sellaiset protestit ja oikeusjutut olisivat varmasti luoneet PR-ongelman Pentagonin uhkien vähennysvirastolle, joka oli vastuussa kokeesta, on kyseenalaista että nämä olisivat olleet riittävä tekijä aiheuttamaan yllättävän ”ei merkittävää ympäristövaikutusta”-lausunnon poisvedolle, mikä johti Divine Straken määräämättömän pitkään taukoon.

Toinen selitys on, että Hershin artikkelin julkaisu New Yorkerissa käänsi argumentin niiden puolelle, jotka vastustivat ennaltaehkäisevää ydinaseiskua Iraniin. Hershin artikkeli ensimmäisenä hälytti kansaa suunnitelmista käyttää ydinaseita, jotka olivat menneet jo suunnitteluvaihetta pidemmälle, ja Bushin hallinto vakavasti puski näitä käyttöön operaatioissa.[11] Hersh paljasti vilkkaana käyvän poliittisen keskustelun Pentagonin ja Bushin hallinnon välillä sekä keskeisten sotilashenkilöiden lähes kapinan. Sellainen kapina sai tukea ennennäkemättömän monelta kenraalilta, jotka avoimesti kritisoivat Bushin hallinnon tapaa hoitaa Irakin valloitus huhtikuussa 2006. Kapina väitetysti liittyi enemmän ennaltaehkäisevään Iranin iskuun kuin koskevaan menneeseen Irakin-politiikkaan. Se johti Bushin hallinnon sotahaukkojen, Cheney, Rumsfeld ja muut Hershin mainitsemat nimet, suunnitelmien hylkäämiseen hyökätä ydinaseilla ennaltaehkäisevästi. [12] Tuoreemmassa New Yorkerin artikkelissa Hersh kuvaa Pentagonin rauhankyyhkyjen voittoa Bushin hallinnon sotahaukoista:

Huhtikuun lopulla sotilasjohto kenraali Pacen johdolla saavutti suuren voiton, kun Valkoinen talo lakkasi vaatimasta, että pommituskampanjasuunnitelma sisältäisi ydinaseiden mahdollisen käytön, jolla tuhottaisiin Iranin uraaninrikastuslaitos Natanzissa, Teheranista lähes kaksi sataa mailia etelään. … ”Bush ja Cheney olivat vakavissaan ydinasesuunnitelmista”, entinen korkea tiedusteluviranomainen kertoi minulle. ”Ja Pace nousi heitä vastaaan. Sitten maailma vastasi: ’OK, ydinaseet ovat poliittisesti täysin epähyväksyttäviä.'” Tuohon aikaan useat eläkkeellä olevat upseerit, mukaanlukien kaksi armeijan kenraalimajuria, jotka olivat palvelleet Irakissa, Paul Eaton ja Charles Swannack Jr., olivat alkaneet puhua hallintoa vastaan sen tavasta hoitaa Irakin sotaa. Tämä aika tunnetaan Pentagonissa ”huhtikuun vallankumouksena”. [13]

Divine Straken määräämättömän pitkä viivyttäminen on voinut myös olla seurausta sisäisesti käydyistä kansallisen turvallisuuden debateista, ja ydinaseita Iranin pommituskampanjassa vastustavien kenraalien voitosta. On kuitenkin kolmas ’ulkomaailmallinen’ selitys sille miksi Divine Strake pantiin sivuun määräämättömän pitkäksi ajaksi, jota tulee tarkastella.

Ydinaseiden aiheuttamat uhat avaruusolentojen sivilisaatioille

Vuonna 2004, Jean-Jacques Velasco, ranskalaisen UFOja tarkkailevan organisaation SERPAn entinen johtaja, joka on osa Ranskan NASAa vastaavaa organisaatiota CNESiä (Centre National d’Etudes Spatiales), kirjoitti kirjan OVNI, l’évidence, joka kävi läpi monta Ranskan viranomaisten keräämää UFO-tietokantaa. [14] Velasco löysi empiiristä näyttöä siitä, että UFOt ovat Maan ulkopuolista alkuperää sekä selvän korrelaation, joka oli olemassa ydinasekokeiden ja UFO-havaintojen välillä. Velascon kirja sai aikaan nopean reaktion Ranskan viranomaisissa, jotka pakottivat hänet irtisanoutumaan SEPRAsta, ja hänet siirrettiin toisiin tehtäviin CNESissä.

Velascon löydökset saivat tukea useiden sotilastietovuotajien todistuksista, kuten Robert Salas, joka oli palveluksessa Malmstromin ilmatukikohdassa vuonna 1967, jolloin UFOt kytkivät pois päältä strategisen ilmakomennon (SAC) seitsemän tai kahdeksan ydinohjusta. Salas kuvaa tapausta seuraavasti:

UFO-tapaus sattui maaliskuun 16. päivän aamuna 1967. Olin… palveluksessa Oscal-lennolla osana 490. strategisia ohjusjoukkoja ja tuohon tiettyyn skvadroniin kuului viisi laukaisulaitosta… Sain puhelinsoiton yläpuolellani olevalta turvamieheltä… ja hän sanoi, että hän ja muut vartijat olivat nähneet joitain omituisia valoja lentämässä laukaisualustan alueella…. sanoin, tarkoitatko UFOja? Hän sanoi, no, hän ei tiennyt mitä ne olivat mutta ne olivat valoja ja ne lensivät ympäriinsä. Ne eivät olleet lentokoneita. Ne eivät olleet helikoptereita. Ne eivät pitäneet minkäänlaista ääntä… [Hieman myöhemmin] ohjuksemme alkoivat mennä pois päältä yksitellen. Kun sanon pois päältä, tarkoitan, että ne menivät ”no-go”-kuntoon, mikä tarkoittaa ettei niitä voi laukaista… Nämä aseet olivat Minuteman One -ohjuksia ja tottakai niissä oli ydinkärjet… tämä tapaus oli äärimmäisen huolestuttava SAC:n päämajalle, koska he eivät kyenneet sitä selittämään..[15]

Salas väittää myös, että samanlainen tapaus sattui kymmenen minuteman-ohjuksen kanssa toisessa läheisessä SAC-laitoksessa, Echo Flight, mikä johti korkean tason ilmavoimien tutkimuksiin. Salas kuvaa ihmetystään, kun tutkimukset lopetettiin ja häntä käskettiin pysymään asiasta hiljaa. Salasin todistus on saanut osaksi tukea toisilta sotilasilmiantajilta kuten kenraaliluutnantti Dwynne Arneson, joka oli myös Malmstromin ilmatukikohdassa vuonna 1967 ja joka luki huippusalaisen muistion, joka vahvisti että UFOt leijailivat ohjussiilojen lähellä. [16]

Salas oli myös kirjoittanut kokemuksistaan ja keskeytetyistä tutkimuksista kirjassaan Faded Giant .[17] Hän oli myös todennut, että UFOt ovat äärettömän kiinnostuneita ydinaseista ja että ne ovat aktiivisesti puuttuneet näiden toimintaan ilmeisenä pyrkimyksenään haitata USA:ta ja muita maita koskaan käyttämästä ydinaseita. Tätä tukee toisten ilmiantajien todistukset, kuten esim. eversti Ross Dedrickson, joka oli työskennellyt ilmavoimissa ja atomienergiakomissiossa (evp.):

Lähdettyäni eläkkeelle ilmavoimista menin töihin Boeingille ja vastuullani oli kirjanpito koko ydinaselaivueesta, jossa oli minuteman-ohjuksia. Tässä tapauksessa he itse asiassa valokuvasivat UFOn joka seurasi ohjusta. Se nousi avaruuteen, ampui säteen ohjukseen ja neutralisoi sen. Sain myös tietää useista tapahtumista, pari ydinohjusta oli lähetetty avaruuteen ja avaruusolennot tuhosivat ne… idea siitä, että mikään Maapallon valtio aiheuttaisi ydinräjähdykse avaruudessa, ei ollut hyväksyttävä, ja että se oli näytetty heille kerta toisensa jälkeen. [18]

Dedrickson uskoo, että ydinräjähdykset avaruudessa tai ilmakehässä eivät ole avaruusolennoille hyväksyttäviä, ja että avaruusolennot puuttuvat ydinaseiden toimintaan estääkseen ydinräjähdykset. Salas uskoo, että UFOt puuttuvat ydinaseiden toimintaan altruistisesta halusta estää ydinsota Maapallolla. Kuitenkin Dedrickson antaa toisenlaisen selityksen, joka identifioi vahvan oman edun tavoittelun UFOjen puuttumisessa ydinaseisiin. Hän väittää, että ydinsekokeet Tyynellä valtamerellä 1960-luvulla olivat:

… niitä joista avaruusolennot olivat erityisen huolissaan, koska se vaikutti ionosfääriimme. Itse asiassa, avaruusolentojen alukset eivät kyenneet toimimaan johtuen magneettikentän, josta niiden toiminta riippui, saastumisesta. On ymmärrykseni, että joko 1970-luvun aivan lopussa tai 1980-luvun alussa yritettiin viedä ydinasetta Kuuhun ja räjäyttää se tieteellisten mittausten tarkoituksiin, mutta tämä ei käynyt avaruusolennoille. [19]

Dedricksonin pointti on, että ydinkokeet vaikuttavat negatiivisesti avaruusolentojen aluksiin, ja että avaruusolentojen väliintulo ydinkokeisiin on itse asiassa vahvaa oman edun tavoittelua.

Velascon UFOjen ja ydinaseiden välistä korrelaatiota analysoivassa artikkelissa ranskalainen UFO-tutkija Eric Julien spekuloi, että ydinaseiden käyttö vaikuttaa aika/avaruusjatkumoon tavalla, joka häiritsee UFOjen/avaruusolentojen navigointia ja työntövoimajärjestelmiä.[20] Hän esittää, että UFOjen käyttäytymisellä ydinkokeiden läheisyydessä ja 74:llä väitetyllä Ryan Woodin kirjassa Majic Eyes Only (2006) dokumentoidulla UFOjen maahansyöksyllä on vahva näiden välinen korrelaatio. Tätä käytetään tukemaan Julienin teesiä siitä, että ydinkokeet negatiivisesti vaikuttavat UFOihin vaikuttamalla aika-avaruusjatkumoon, jota UFOt käyttävät navigoidessaan Maapallolle. Hänen kirjassaan The Science of Extraterrestrials, Julien esittää, että atomiräjähdykset suoraan vaikuttavat siihen aika-avaruusjatkumoon, jossa ne matkaavat. 21] Tämä viittaa siihen, että ydinaseiden käyttö uhkaa avaruusolentojen sivilisaatiota, jotka käyttävät avaruusaikaa matkustamiseen ja tukikohtien perustamiseen operaatioitaan varten tai Maapallon läheisyyteen.

Perustuen Velascon, Salasin, Dedricksonin ja Julienin esittämään dataan voidaan ehdottaa, että ydinaseiden käyttö joko uhkaa avaruusolentojen sivlisaatioiden keskeisiä intressejä Maapallolla tai on suora uhka heitä itseään kohtaan. Tämän johdosta ydinaseiden suunniteltu käyttö voisi saada avaruusolennot vastaamaan ennaltaehkäisevästi. Sellaiset vastaukset vaikuttaisivat Yhdysvaltain ja muiden Maapallon armeijoiden kykyyn suunnitella ydinaseiden käyttöä sotilasoperaatioissa.

Jos ydinaseet ovat jonkinlainen uhka avaruusolentojen sivilisaatioille tai niiden intresseille, mitä tämä kertoo avaruusolentojen sivilisaatioiden keinoista vastata ydinaseiden ennaltaehkäisevään käyttöön? Tarkemmin, mitän ne olisivat vastanneet Bushin hallinnon suunnitelmiin käyttää ydinaseita Irania vastaan?

Perustuen Salasin ja Dedricksonin kuvaamiin aiempiin historiallisiin tapauksiin, vaikuttaa siltä, että avaruusolennoilla on kyky sammuttaa ydinaseet niiden ollessa varastossa tai kesken ilmalennon, ja tuhota ydinaseet niiden ilmalennon aikana. Tämän seurauksena avaruusolennot voisivat varoittaa kommunikaatioillaan kansalaisia ja armeijan upseereita heidän tulevista toimistaan, joilla estetään mahdollinen ydinaseiden käyttö. Jos näitä varoituksia ei kuunnella, silloin avaruusolennot voisivat tehdä monenlaisia puolustustoimia perustuen heidän vaikutusvaltaansa keskeisistä poliittisista päättäjistä ja instituutioista, sekä heidän kykyynsä vaikuttaa valtioiden kykyyn käyttää ydinaseita. Sellaiset toimet kulminoituisivat koordinoituun avaruusolentojen vastaukseen, ’Jumalalliseen Iskuun’ (engl. Divine Strike, huomaa sanaleikki Divine Straken kanssa toim. huom.), jolla estettäisiin Bushin hallintoa laukaisemasta ennaltaehkäisevä ydinasehyökkäys Iraniin. Nämä vastineet on saatettu kommunikoida ja/tai näyttää, ja ne ovat aktiivisesti haitanneet Yhdysvaltain sotavoimia tavoittelemasta ennaltaehkäisevää ydinaseiskua Irania vastaan.

Tässä kohtaa tulee kysyä onko Pentagonin ilmoitus siirtää Divine Strake hamaan tulevaisuuteen toukokuun 25/26 päivä millään tavalla mahdollisesti johtunut avaruusolentojen suorittamasta Jumalallisesta Iskusta. Lisäksi voidaan kysyä onko kansa tietoinen mahdollisesta avaruusolentojen ’jumalallisen iskun’ roolista viivästyksessä.

Historiallista näyttöä mahdollisesta avaruusolentojen suorittamasta jumalallisesta iskusta, jolla estetään ydinsodan alkaminen, löytyy julkisesti vahvistetusta ydinkokeiden ja UFO-havaintojen sekä avaruusolentojen puuttumisesta ydinaseiden varastointiin ja avaruusolentoje suorittamien väitettyjen ydinaseiden tuhoamisten välisestä suhteesta. Jos avaruusolennot ovat toimineet menneisyydessä tulemalla väliin tai tuhoamalla ydinaseita, voidaan olettaa että ne eivät ole pysyneet toimettomina jos ydinaseilla suoritettu ennaltaehkäisevä sota Irania vastaan vaikuttaisi niiden elintärkeisiin intresseihin Maapallolla ja/tai niiden kykyyn navigoida Maapallon läheisyydessä. Varmasti keskeiset poliittiset päättäjä ovat tietoisia menneistä avaruusolentojen interventioista, joilla tuhotaan ydinaseet tai tehdään ne toimintakyvyttömäksi, ja he olisivat faktoroineet sellaisen mahdollisuuden laskelmiinsta Irania vastaan tehdyn ennaltaehkäisevän ydinasekampanjan tehokkuudesta. On saatettu päättää, että sellainen kampanja olisi vaarantunut avaruusolentojen väliintulosta niiden puuttuessa ydinaseiden kuljetusjärjestelmään.

Avaruusolentojen Jumalallinen Isku

Kansan tietoisuus mahdollisesta avaruusolentojen ’Jumalallisesta Iskusta’ syntyi aluksi Eric Julienin ja tämän artikkelin kirjoittajan välillä käydyn keskustelun perusteella kirjoitetusta artikkelisarjasta, jossa käsiteltiin avaruusolentojen suhdetta ydinaseisiin ja sitä miten tämä liittyi Bushin hallinnon suunnitelmiin hyökätä ydinaseilla Iraniin ennakkoon. Exopolitics Journalin huhtikuun 2006 numerossa Julien esitti, että ydinkokeet uhkaavat avaruusolentojen sivilisaatioita johtuen näiden aseiden häiritsevistä vaikutuksista aika-avaruusjatkumoon, jonka avulla avaruusolennot matkustavat Maapallolle.[22] Hän esitti eräitä tilastotietoja ydinkokeiden ja UFO-havaintojen/törmäysten välisistä korrelaatioista tukeakseen hypoteesiaan. Hän spekuloi, että ihmiskunnan vastuuttoman ydinaseiden käytön uhka johtaisi avaruusolentojen toimintaan ennaltaehkäisevästi ydinaseiden käytön ehkäisemiseksi.

Julienin tekstiä seurasi huhtikuun 8. päivän Hershin artikkeli, joka kuvasi Bushin hallinnon ottamia askelia turvatakseen sotilaiden hyväksynnän ennaltaehkäisevälle ydinasehyökkäykselle Irania vastaan. [23] Tämän jälkeen kirjoitin artikkelin huhtikuun 9. päivä ja käsittelin ennaltaehkäisevän ydinaseiskun suunnitelmia ja sitä miten avaruusolennot saattaisivat tähän vastata, jotka saattaisivat joutua suoraan tällaisten aseiden kohteiksi. [24] Esitin, että avaruusolennot voisivat vastata useilla eri tavoilla ja häiritä Yhdysvaltoja aloittamasta sotaa Iranin kanssa.

Julien sitten kirjoitti artikkelin huhtikuun 11. päivänä otsikolla ”May 25, 2006 – Day of Destiny”, jossa hän käsitteli tutkimuksiaan koskien komeetta 73P Schwassman-Wachman 3:a. [25] Hän kytki ydinaseiden käytön ja niiden avaruusolentojen sivilisaatioille aiheuttaman uhan komeetan ennustettuun ohilentoon. Hän lainasi viljakuvioissa esiintyviä koodattuja viestejä tukemaan argumenttiaan siitä, että komeetta 73P:n selittämätön hajoaminen vuonna 1995 oli avaruusolentojen tekosia. Hän lisäksi esitti, että avaruusolennot tarkoituksella olivat hajoittaneet komeetan sirpaleiksi johtuen heidän tietoisuudestaan siitä, että ydinaseita tultaisiin lopulta käyttämään sodassa ja että avaruusolentojen aikeina oli ajoittaa komeetan ohilento siten, että se tapahtuisi samaan aikaan ennustetun ydinsodan kanssa. Käyttäen verkosta löytyvää NASAn orbitaalisimulaattoria, Julien tarkkasi komeetan kulkua ja esitti, että useat komeetta Schwassman-Wachmanin sirpaleet kulkisivat Maapallon ekliptikan ohi toukokuun 25. päivä. Tämä oli hänen näkemyksensä kaikkein todennäköisimmästä osumapäivästä. Käyttäen hänen omien avaruusolentokontaktiensa dataa, Julien ennusti osuman tapahtuvan Atlantin valtamerelle ja siitä aiheutuvan tsunamin.

Julienin analyysi ja ennustus osumasta Atlantin valtamereen sai aikaan kiivasta debattia, ja jouduin mm. antamaan huhtikuun 25. päivä lausunnon, jossa sanouduin irti Julienin komeettaennustuksesta. [26] Artikkeli Aljazeerassa toukokuun 25. raportoi laajalle levinneestä paniikista Marokossa johtuen Julienin komeettaennustuksesta. [27] Julkisen keskustelun seuraukset mahdollisesta avaruusolentojen vastauksesta ennaltaehkäisevään ydinaseiskuun ja Julienin komeettatörmäysennustus toivat kansalle tietoon ydinaseiden ja avaruusolentojen sivilisaatioiden väliset suhteet, sekä mahdolliset avaruusolentojen vastatoimet.

Yhteenvetona, mahdollinen avaruusolentojen interventio on voinut olla keskeinen tekijä ehkäistäessä poliittisia päättäjiä tavoittelemasta ennaltaehkäisevää ydinsotaa Iranin kanssa. Avaruusolentojen väliintulo on saattanut auttaa kääntämään poliittisen debatin ’Pentagonin rauhankyyhkyjen’ puolelle, pois ennaltaehkäisevästä ydinasekampanjasta. Lisäksi kansan tietoisuus mahdollisesta avaruusolentojen väliintulosta on saattanut auttaa lisää ehkäisemään poliittisia päättäjiä tavoittelemasta ennaltaehkäisevää ydinasepolitiikkaa. Todennäköisyys sille, että kongressin jäsenet olisivat havainneet avaruusolentojen väliintulon ja kertoneet siitä kansalle olisi voinut vielä enemmän ehkäistä ydinaseiskua. Avaruusolentojen interventio ja kasvava kansan tietoisuus avaruusolentojen vastatoimesta, ’Jumalallisesta Iskusta’, ovat saattaneet olla keskeisiä tekijöitä, jotka ovat jhotaneet ’Divine Straken’ hyllyttämiseen.

Lopuksi: Estikö mahdollinen ’jumalallinen isku’ Divine Straken?

Se, että Divine Strake siirrettiin hamaan tulevaisuuteen määräämättömän pitkän ajan päähän toukokuun 25/26 oli vahvaa näyttöä erittäin merkittävästä politiikkamuutoksesta, joka on tapahtunut koskien ennaltaehkäisevästi tehtyä ydinaseiskua Iraniin. Tätä seurasi toukokuun 31. päivän lehdistötilaisuus, jossa ulkoministeri Condoleezza Rice tarjoutui ”tulemaan pöytään EU-kollegoidensa kanssa ja tapaamaan Iranin edustajat.”[28] Yhdysvaltain halukkuutta istua alas kasvotusten keskustelemaan Iranin kanssa kuvattiin ”huikeaksi takinkäännöksi Yhdysvaltain politiikassa koskien islamilaista tasavaltaa”. [29] Divine Straken peruuttaminen määräämättömäksi ajaksi ja siitä seuranneet diplomaattiset vaivat Iranille viittaavat siihen, että ennaltaehkäisevän ydinaseiskun mahdollisuus Irania vastaan oli siirretty hamaan tulevaisuuteen tai kokonaan peruttu politiikkavaihtoehdoista.

Lisäksi se seikka, että Divine Straken myöhästyttämisilmoitus tapahtui Julienin niinkutsuttuna ”Kohtalon päivänä” voi olla täysin sattumanvaraista tai se voi myös herättää mahdollisuuden sille, että poliittiset päättäjät ovat huolissaan mahdollisesta avaruusolentojen väliintulosta koskien suunnitelmia ryhtyä ydinsotaan. Eräät avaruusolentojen keinoista puuttua asioiden kulkuun kuvattiin toukokuun 29. päivän Aljazeeran artikkelissa, jossa esittelin useita mahdollsiuuksia, joita avaruusolennot saattaisivat käyttää vaikuttamaan politiikkaan, toisin kuin Julienin ehdottama komeetan iskeytyminen Maahan. [30] Keskeinen toimi näiden menneiden historiallisten esimerkkien joukossa on avaruusolentojen kytkeminen ydinaseet pois päältä, mikä tekisi iskun näillä aseilla erittäin kyseenalaiseksi.

Divine Straken määräämättömän viivästyttämiseen vaikutti osittain kotimaan poliittinen vastustus USA:ssa, joka oli perua lisääntyvistä mielenosoituksista ja oikeusjutuista koskien sen ympäristövaikutuksia. Vaikka kansan vastustus oli määrätietoista ja varsin hyvin organisoitua, on epätodennäköistä, että tämä yksin olisi saanut peruutettua Divine Straken, Siksi paljon merkittävämpi tekijä viivästyttämisessä vaikuttaa olevan olleen Pentagonin ’rauhankyyhkyjen’ ilmeinen voitto Bushin hallinnon ’sotahaukoista’ kuumentuneessa politiikkaväittelyssä suunnitelmista hyökätä Iraniin ydinasein. Hershin kuvaus Pentagonin upseerien linjavetovoitosta vastustamassa ennaltaehkäisevää iskua ”huhtikuun vallankumouksena” osoittaa Bushin hallinnon haukkojen kärsineen merkittävän tappion.

Kolmas selitys, että avaruusolennot ovat saattaneet olla tekijä mahdollisessa ’jumalallisessa iskussa’, joka auttoi estämään Bushin hallintoa toteuttamasta ennaltaehkäiseviä ydinsodan suunnitelmiaan Irania vastaan, on otettava huomioon. Tapa jolla avaruusolennot kommunikoivat tällaisesta mahdollisesta ’jumalallisesta iskusta’ Bushin hallinnolle, Pentagonille ja kansalle; sekä se varsinainen tapa, jolla tämä ’jumalallinen isku’ olisi tapahtunut, voidaan parhaiten päätellä avaruusolentojen ydinaseisiin puuttumisen historiallisista aiemmista vertailukohdista. Kirjoittajan mielestä ennaltaehkäisevä avaruusolentojen toimi, jolla estettäisiin suunniteltu ydinaseisku Iraniin, oli uskottava pelote päättäjille, jotka vakavasti harkitsivat ydiniskua Irania vastaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ’Divine Strake’ vaikuttaa olevan punainen viiva, jota Pentagon/Bushin hallinto eivät kuitenkaan lopulta ylittäneet ja he perääntyivät lopullisesti. Jos avaruusolennot suunnittelivat tai puuttuivat asiaan, kuten ylläoleva analyysi antaa ymmärtää, silloin maailman ensimmäinen ennaltaehkäisevä ydinsota on ehkäisty lopullisesti avaruusolentojen väliintulon seurauksena. Lisäksi eksopoliittiset debatit julkisuudessa avaruusolentojen väliintulon laajuudesta ja luonteesta ovat saattaneet vaikuttaa päätöksentekoprosessiin. Kansan lisääntynyt tietoisuus mahdollisista avaruusolentojen toimista on saattaneet estää ydinsodan Irania vastaan, mikä on saattanut olla merkittävä pelote Bushin hallinnon päättäjille.

Kotimaan poliittiset tekijät ja sisäiset poliittiset debatit ovat epäilemättä vaikuttaneet Bushin hallinnon päätökseen siirtää Divine Strake hamaan tulevaisuuteen toukokuun 25/26 päivä 2006. Tuntemattomampi seikka on mahdollisen avaruusolentojen väliintulon merkitys ehkäistäessä ennakoivaa ydinaseiskua Irania vastaan, sekä laajalti käyty julkinen debatti sellaisesta väliintulosta. Ilmoitus Divine Straken viivästyttämisestä määräämättömän pitkän ajan on saattanut johtua täysin kotimaan poliittisista tekijöistä ja sisäisistä poliittisista debateista. Jos näin on, Iranin tuleva elokuun 31. päivän määräaika noudattaa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa ydinvoiman rikastusohjelmansa lopettamiseksi voi jälleen johtaa sotilaallisen väliintulon uhkaan Irania vastaan, ja Divine Strake -ohjelma saatetaan jälleen ajoittaa testattavaksi. Vaihtoehtoisesti mahdollinen Maan ulkopuolinen ”Jumalallinen Isku” on saattanut estää Yhdysvaltoja noudattamasta tällaista politiikkaa, mikä viittaa siihen, että jos Divine Strake todella toteutetaan, se ei todennäköisesti ennakoi ydinaseiskua Irania vastaan. 25./26. toukokuuta annettu ilmoitus Divine Straken määräämättömäksi ajaksi tapahtuvasta lykkäämisestä saattaa jäädä historiaan päivänä, jolloin ennaltaehkäisevä ydinsota estettiin mahdollisella Maan ulkopuolisten olentojen väliintulolla ja kasvavalla yleisön tietoisuudella tällaisesta väliintulosta.

***


Lähdeviitteet

[1] Saatavilla verkossa: http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2006/03/30/AR2006033001735.html

[2] Saatavilla verkossa: http://disarmamentactivist.org/2006/03/31/did-the-washpost-miss-explosive-story/

[3] Saatavilla verkossa: http://disarmamentactivist.org/2006/03/31/did-the-washpost-miss-explosive-story/

[4] Saatavilla verkossa: http://disarmamentactivist.org/2006/03/31/did-the-washpost-miss-explosive-story/

[5] Saatavilla verkossa: http://www.dtic.mil/descriptivesum/Y2006/DTRA/0603160BR.pdf

[6] Saatavilla verkossa: http://www.newyorker.com/printables/fact/060417fa_fact

[7] “Exopolitical Comment #42,” http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-42.htm

[8] Office of Public Affairs, National Nuclear Security Administration, Nevada Site Office News, May 26, 2006.

[9] Lisätietoa: http://tinyurl.com/zls2h

[10] Kts. http://www.pahrumpvalleytimes.com/2006/05/17/news/protest.html

[11] Hersh, “The Iran Plans,” New Yorker, 8 April, 2006. Saatavilla verkossa: http://www.newyorker.com/printables/fact/060417fa_fact.

[12] Lainattu teoksessa Jeffrey Steinberg, “Behind the Generals’ Revolt,” Executive Intelligence Review, April 21, 2006. Saatavilla verkossa: http://www.larouchepub.com/other/2006/3316genls_revolt.html

[13] Seymour Hersh, “Last Stand: The military’s problem with the President’s Iran policy”. New Yorker, 3 July, 2006. Saatavilla verkossa: http://www.newyorker.com/fact/content/articles/060710fa_fact .

[14] Jean-Jacques Velasco and Nicolas Montigiani, OVNI, l’évidence (Carnot Editions, 2004).

[15] Lainattu teoksessa Steven Greer, Disclosure: Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History (Crossing Point Inc., 2001) 167-70

[16] Lainattu teoksessa Steven Greer, Disclosure: Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History (Crossing Point Inc., 2001) 177.

[17] Robert Salas and James Klotzhttp, Faded Giant (BookSurge Publishing 2005). Yksityiskohdat verkossa: www.ufopop.org/Special/FadedGiant.htm

[18] Dedrickson teoksessa Disclosure, 192-93.

[19] Dedrickson teoksessa Disclosure, 192-93.

[20] Kts. Julien, ”Are We a Security Threat to Extraterrestrial Civilizations?” Exopolitics Journal 1:3 (2006): 164-82 . Saatavilla verkossa: exopoliticsjournal.com

[21] Katso Eric Julien, La Science des Extraterrestres (JMG Editions, 2005).

[22] Katso Julien, ”Are We a Security Threat to Extraterrestrial Civilizations?” Exopolitics Journal 1:3 (2006): 164-82 . Saatavilla verkossa: www.exopoliticsjournal.com

[23] Hersh, http://www.newyorker.com/printables/fact/060417fa_fact

[24] Michael Salla, “Exopolitical Implications of a Preemptive Nuclear War against Iran.” Saatavilla verkossa: http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-42.htm

[25] Saatavilla verkossa: http://www.savelivesinmay.com/slimdocs/Eric-Julien-25-MAY-2006-En.htm

[26] Kts. Michael Salla, “Public Statement Concerning Eric Julien’s Prediction of Comet 73P Schwassman-Wachman 3 impacting into the Atlantic Ocean on May 25, 2006,” http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-43.htm .

[27] Ahmed El Amraoui, “‘Alien Message’ Sparks Tsunami Panic,” Aljazeera, May 25, 2006. Saatavilla verkossa: http://english.aljazeera.net/NR/exeres/F4396687-6C85-4C8C-B47A-3B8F785FE95C.htm

[28] Lainattu: http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2006/05/31/AR2006053100937.html

[29]http://news.monstersandcritics.com/middleeast/article_1168438.php/A_way_out_for_Iran

[30] Ahmed El Amraoui, “The Truth is Way Out There,” May 29, 2006. Saatavilla verkossa: http://english.aljazeera.net/NR/exeres/EB1724B0-9E51-4F13-831F-FB4DA5E7325D.htm   Artikkelin julkaissut exopolitics.net

Negatiivisen polariteetin olennot pakotetaan pois aurinkokunnasta voimakkaan energiakuplan avulla

Michael Salla haastattelee Tohtori David Clementsia. Hän on saanut tietää, että galaksin keskustasta on tulossa aurinkokuntaan voimakkaita transformatiivisia energioita, jotka lisäävät taajuutta Maassa ja muilla planeetoilla. Tätä ulkoista energian nousua vastaavat sisäiset energiat Maan ytimestä, jotka myös säteilevät ulospäin muodostaen pihdimaista liikettä, josta kukaan ei voi paeta. Vaikutuksena on, että negatiiviseen polariteettiin suuntautuneet olennot eivät voi selviytyä uusissa energioissa ja joutuvat lähtemään Maasta ja aurinkokunnasta.

Tohtori Clements on viime aikoina ollut yhteydessä sisämaan olentoihin, jotka asuvat planeetan ytimen lähellä sijaitsevissa kristallikaupungeissa. Hänelle on kerrottu, että he ovat valmiita tapaamaan maan pinnalla asuvia ihmisiä, jotka ovat tehneet henkilökohtaista työtä taajuuskenttänsä nostamiseksi, jotta he eivät laukea tulevissa kohtaamisissa. Tämä edellyttää, että yksilöt puhdistavat sisäistettyjä traumoja ja pettymyksiä, jotka liittyvät muihin ja voivat ulottua useiden elinaikojen yli, anteeksiannon, korkeamman ymmärryksen ja, mikä tärkeintä, yhteyden muodostamisen kautta Äärettömään Alkulähteen Älyyn/Korkeampaan Itseen. Hän selittää, kuinka anteeksianto on tarkoitettu poistamaan oma negatiivinen varaus suhteessa toiseen, joka on tehnyt jotain väärää, jotta negatiivinen energeettinen side katkeaa.

Haastattelussa tohtori David Clements esittelee kosmologisen ja hengellisen narratiivin, jossa galaksin keskustasta ja Maan ytimestä peräisin olevat valtavat, ei-fyysiset energiat muuttavat koko aurinkokunnan energistä ”ympäristöä”. Clements kuvailee valtavia Arcturuksen ja Galaktisen Liiton aluksia, joiden koko on noin kahdeksaskymmenesosa Kuun koosta ja jotka muodostavat aurinkokunnan ympärille suojaavan energiakuplan, joka moduloi Aurinkoa ja nostaa asteittain planeettojen taajuuksia. Hänen mukaansa kyseessä ei ole niinkään klassinen ”aurinkopurkaus” vaan pikemminkin ei-aineellinen sytytysaalto, joka läpäisee kaikki planeetat positiivisella tavalla.

Tässä viitekehyksessä 3I/Atlasin kaltaiset kohteet kuvataan vain osana laajempaa operaatiota, johon osallistuu useita aluksia ja hienovaraisia energiasäteitä, jotka on suunnattu Aurinkoon ja avaruuteen. Clements kertoo, että hänen ET-”tiiminsä” näyttivät hänelle, että aurinkokunnan avaruusrakennetta muutetaan niin, että vain tietyn energiatason omaavat olennot voivat jäädä sinne. Tämä tarkoittaa, että järjestelmä on siirtymässä ”tähtien lastentarhasta” edistyneempään energia-alueeseen, ja niille, jotka pitävät kiinni matalataajuisista tai negatiivisista polariteettitiloista, on yhä vaikeampaa pysyä täällä.

Keskeinen väite on, että niin sanotut negatiiviset tai itseään palvelevat olennot – olivatpa ne sitten avaruusolentoja, Maapallon sisällä eläviä olentoja tai ihmisolentoja – eivät kykene sietämään uusia energeettisiä olosuhteita ja joutuvat poistumaan Maapallolta ja lopulta aurinkokunnasta. Clements yhdistää tämän laajaan sosiaaliseen ja psykologiseen mullistukseen ja viittaa siihen, että ihmiset, jotka ovat tiukasti kiinni vanhoissa paradigmoissa, kontrollimallissa ja traumaperäisessä käyttäytymisessä, kamppailevat jo nyt, kun tukahdutetut ongelmat nousevat pintaan taajuuksien noustessa. Hän vertaa prosessia energia-aaltoihin, jotka nousevat joulukuusta 2025 vuoteen 2026, ja jotka mukautuvat sen mukaan, miten ihmiskunta kollektiivisesti reagoi.

Clements kertoo myös yhteyksistä kehittyneisiin sisämaan sivilisaatioihin, jotka asuvat lähellä Maapallon ydintä kristallimaisissa, valoisissa ympäristöissä, joissa jopa kivet ja kasvillisuus näyttävät hehkuvan elävällä valolla. Eräässä bilokaatiokokemuksessaan hän kuvailee planeetan tähtimäistä ydintä, joka säteilee valtavaa valoa, ja laajenevaa sisäistä ”kuplaa”, joka liikkuu ulospäin kohti pintaa, peilaten ulkoisia galaktisia energioita, jotka painavat sisäänpäin. Tämä luo sen, mitä sekä hän että ohjelman isäntä Michael Salla kutsuvat pihdeiksi: korkeataajuiset energiat, jotka lähtevät avaruudesta ja planeetan ytimestä, eivätkä jätä yhtään aluetta – maanpintaa, maanalaisia alueita tai Maan ulkopuolisia – koskemattomaksi.

Ihmisen kannalta haastattelussa korostetaan voimakkaasti sisäistä työtä, anteeksiantoa ja sydänkeskistä tietoisuutta käytännön vastauksena näihin muutoksiin. Clements selittää, että anteeksianto ei ole haitallisen käyttäytymisen hyväksymistä, vaan oman negatiivisen energian poistamista ja menneisyyden siteiden, myös useita elämiä kattavien, katkaisemista. Hän sanoo, että kiinni pitäminen vihasta, häpeästä tai syyllisyydestä on kuin sydämen ympärille rakennettu linnoituksen muuri, joka estää näiden saapuvien energioiden korkeamman tietoisuuden ”sytyttämisen”.

Toistuva teema on ero ”mielen älykkyyden” ja ”sydämen älykkyyden” välillä, jonka Clements katsoo johtuvan arcturuslaisilta olennoilta saamastaan ohjauksesta. He väittävät, että ihmiskunta ajattelee ja analysoi liikaa sen sijaan, että rentoutuisi kokemukselliseen, sydänkeskiseen tietoisuuteen, ja että tulevaisuuden ihmisen paradigma käyttää mieltä sydntietoisuuden jatkeena sen sijaan, että se hallitsisi sitä. Hän väittää, että edistyneet ET-sivilisaatiot, kuten arcturuslaiset ja plejadilaiset, käyttävät voimakkaita, eläväisiä kristalliteknologioita juuri siksi, että ne ovat linjassa ”Alkulähdeälyn” ja sydämen eettisyyden kanssa, kun taas negatiiviset ryhmät luottavat rajoittuneeseen ”kuolleeseen teknologiaan”.

Aikajanoista ja profetioista Clements sanoo, että aikaisemmat odotukset ankarasta jakautumisesta – jossa vain pieni osa ”ylösnousee” ja loput hajaantuvat alemmille aikajanoille – ovat pehmenneet. Hän väittää, että hänen tiiminsä näkevät nyt ihmiskunnan yllättävän ”merkittävällä” positiivisella aikajanalla laajalle levinneen sisäisen työn ja kasvavan sydämen koherenssin ansiosta. Vaikka hän ei sulje pois jonkinlaista erkanemista, hän ehdottaa, että paljon enemmän ihmisiä kuin aiemmin ennustettiin voi siirtyä korkeamman taajuuden ”Uuteen Maahan”, jos he lakkaavat vastustamasta ja antavat vanhojen energioiden puhdistua.

Lopuksi keskustelussa varoitetaan ”vääristä profeetoista” ja pelastustarinoista, erityisesti pimeistä eliiteistä tai negatiivisista avaruusolennoista, jotka yrittävät luoda pakenemisskenaarioita. Clements korostaa, että todella edistyneet, hyväntahtoiset olennot eivät tarjoa erityistä pelastusta valituille harvoille, vaan pyrkivät kohottamaan kaikkea elämää, kunnioittamaan vapaata tahtoa ja rohkaisemaan suoraa yhteyttä omaan korkeampaan minään tai Alkulähteeseen. Hän päättelee, että luotettavin ”tekniikka” tässä siirtymässä on sisäinen yhteys Alkulähteen älykkyyteen – päivittäisen harjoituksen, korkeammalta minältä taakan poisottamista pyytämisen ja irtipäästämisen kautta – koska sitä ei voida viedä pois, toisin kuin ulkoisia työkaluja tai laitteita.

Maria Orsic ja Thule-seura

19. helmikuuta 2022 tohtori Michael Salla julkaisi haastattelun, jonka hän oli tehnyt Jean-Charles Moyenin ja David Rousseaun kanssa (1,2). Hän oli puhunut sekä Jean-Charlesin (3) että David Rousseaun (4) kanssa aiemmin erikseen, ja Jean-Charlesin haastattelu johti kolmeen artikkeliin tällä sivustolla (5,6,7). Äskettäisessä haastattelussa heidän kokemuksiaan verrataan toisiinsa.

Yksi asia, jonka molemmat mainitsevat, on Maria Orsicin läsnäolo opettajana eräänlaisessa telepatiakurssilla Solaris-aluksella, joka on ranskalais-amerikkalainen salainen avaruusohjelma-alus. Tällä kurssilla olisi ollut vain kaksi lasta Maasta, muut olivat muilta planeetoilta.

Maria Orsic (9)

Maria Orsicin rooli on ollut melko epäselvä: mitä hän teki Vril-seurassa, mikä oli hänen yhteytensä natsien kanssa ja miten hän voi olla opettaja aluksella, joka on liittoutunut Galaktisen Maailmojen Federaation (GFW) kanssa? Tämän haastattelun jälkeen näyttää siltä, että Maria Orsic on ollut eräänlainen viides kolonna natsien ohjelmassa, jotta GFW:n puolesta voitiin pitää heitä silmällä.

Sallan sivuston haastattelun kommenttiosiossa kirjailija Herbert Dorsey (1) esittää hyvin valaisevan yhteenvedon Maria Orsicista ja hänen yhteydestään saksalaisiin ja Aldebaranin rotuun.

“Oli mielenkiintoista huomata, että Solaris-aluksen opettaja Maria Orsic oli sama Maria Orsic, joka perusti salaisen Vril-seuran vuonna 1921 Münchenissä, Saksassa. Tutkin häntä paljon kirjaani ”Secret Science and the Secret Space Program” (8) varten.

Maria Orsic syntyi 31. lokakuuta 1895. Maria Orsic oli meedio, jolla oli useita naispuolisia meedioystäviä ja joka organisoi tämän ryhmän pohjalta Vril-seuran. Pian tämä ryhmä alkoi kanavoida tietoa Sumi-olennoilta, jotka asuivat Aldebaranin tähtijärjestelmän planeetalla Härän tähtikuviossa. Sumilaiset väittivät, että juuri heidän esi-isänsä olivat luoneet muinaisen sumerilaisen sivilisaation planeetallamme.

Maria Orsicin ja Sigrunin muistiinpanot, jotka sisältävät sumerilaista ja temppeliritarien kirjoitusta (11).

Nämä Vril-meediot kanavoivat täydelliset suunnitelmat toisesta maailmasta peräisin olevan lentokoneen tai saksaksi Jensite Flug Machine (JFM) rakentamiseksi. Kirjalliset ohjeet olivat muinaista sumeria, ja Pan Babylon -seura käänsi ne takaisin saksaksi. Käännöksen jälkeen Maria Orsic kysyi isältään, ymmärsikö tämä suunnitelmat. Isä vastasi, ettei ymmärtänyt, mutta että hän veisi suunnitelmat ystävälleen, Münchenin yliopiston professorille Otto Schumannille, ja kysyisi tältä.

Maria Orsic (9)

Schumann oli suunnitelmista innoissaan ja sanoi, että rakennetaan se ja katsotaan, mitä se tekee. Vril-seura liittoutui sitten Thule-seuran kanssa rakentaakseen JFM-1:n vuoden 1923 alussa. Thule-seura tarjosi rahoituksen ja Vril-seura tiedot. Vril-levitaattoreita parannettiin ja virheet korjattiin koko JFM-sarjassa. Nämä kaksi salaseuraa pitivät tohtori Otto Schumannia Vril-levitaattorilevyjen isänä ja pitivät nämä kehitykset melko hyvin salassa 1920-luvulla.

Mutta 1930-luvulla natsipuolueen perustivat Thule-seuran jäsenet. Ja toisen maailmansodan alkaessa SS sai käyttöönsä Vril-lentävän lautasen teknologian.

Maria Orsic vastusti voimakkaasti tämän Vril-teknologian käyttöä sota-aseena ja piti edistyneemmät lautaset itsellään ja muilla Vril-jäsenillä salaisessa hangaarissa. Vril-meediot olivat sodan aikana jatkuvassa yhteydessä Sumiin ja katosivat kokonaan sodan päätyttyä. Jotkut uskovat, että he liittyivät Sumiin edistyneiden Vril-lautasiensa kanssa.

Tohtori Otto Schumann tuotiin sodan jälkeen Yhdysvaltoihin, jossa hänet tunnetaan vain maapallon ja ionosfäärin välisen Schumannin resonanssin keksijänä.

Sumit ovat saattaneet kuulua Maailmojen liittoon. Se voisi olla Maria Orsicin tie Maailmojen liittoon ja Solarikseen. Tällä hetkellä Orsic olisi 127-vuotias. Luultavasti salaisen avaruusohjelman ”med bed” -tekniikkaa on käytetty pitämään hänen ruumiinsa ja ulkonäkönsä nuorekkaana. Ehkä tohtori Salla voisi tiedustella Maria Orsicin nykyisestä ulkonäöstä. (1)

Maria Orsic ja neljä muuta liittyivät Sumiin

Päivä sen jälkeen, kun julkaisin tämän viestin, Herbert Dorsey lisäsi uuden tiedon siitä, mitä Orsicille ja muille Vril-ryhmän jäsenille olisi tapahtunut. Tässä on hänen kommenttinsa (1):

“Päätin tarkistaa, onko suurin tietolähteeni Maria Orsicista, ranskalainen tutkija ja kirjailija Maximillen De Layafette, päivittänyt tietojaan Maria Orsicista sen jälkeen, kun kirjoitin kirjani vuonna 2014. Tutkittuani hänen päivitetyt tietonsa tiedän, että Maria Orsic ja muut neljä Vrilin naista menivät varmasti Sumien luokse Aldebaranin tähtijärjestelmään vähän ennen kuin München tuhoutui liittoutuneiden pommituksissa. Heidän sivilisaationsa oli hyvin edistynyt, ja he pystyivät pidentämään elämäänsä nuorekkaassa tilassa monien vuosisatojen ajan. Tämä vastaa kysymykseeni Maria Orsicin ulkonäöstä.“

Elena Danaanin tietojen mukaan lähes kaikki, jotka asuvat muilla planeetoilla kuin Maassa, käyttävät termiä ”Phryll” viitatessaan universaaliin elämänenergiaan. Jos haluat tietää lisää tästä aiheesta, katso (10). Lisätietoja Maria Orsicista ja Vril-seurasta löytyy kohdasta (11). Toisessa artikkelissa esittelen kolme ET-ryhmää, joilla oli yhteyksiä Saksaan 1930-luvulla (12). Suosittelen myös lukemaan artikkelin Etelämantereen saksalaisista, joka perustuu Jason Ricen todistukseen (13).

Dick Allgire live-kaukokatselusessionsa aikana (15)

Dick Allgiren kaukokatselu Maria Orsiciin 2024

17. maaliskuuta 2024 tohtori Michael Salla julkaisi seuraavan viestin Telegram-kanavallaan (14):

“Tämä on Dick Allgiren tekemä hämmästyttävä kaukonäkösessio salaperäisestä Maria Orsicista, joka oli osa laajempaa kaukokatseluprojektia, johon osallistui useita muita kaukokatselijoita. Allgire vahvistaa monia jo pitkään tunnettuja yksityiskohtia Orsicin elämästä. Hän vahvistaa, että Orsic oli lahjakas kommunikoija pohjoismaisten avaruusolentojen kanssa, että hän työskenteli lentävien lautasten tekniikan parissa ja että hänet pakotettiin työskentelemään Heinrich Himmlerin alaisena natsien SS-joukoissa.

Hän näki myös, että nainen oli itse pohjoismainen ET-hybridi, mikä selitti monia hänen kykyjään. Lopulta nainen ei kuulunut saksalaiseen ryhmään, joka pakeni Etelämantereelle, vaan joutui venäläisten vangiksi, jotka teloittivat hänet raa’asti. Allgire sanoo, että nainen oli yksi kauneimmista, voimakkaimmista ja hengellisimmistä olennoista, joita hän oli koskaan tavannut.” (15)

Enfant du Grand Soleil Central (2023) (18)

David Rousseau puhuu Maria Orsicin tapaamisesta

Galactic Anthropologyn tutkimusryhmän (17) Joe:n käännöksen ansiosta voin nyt jakaa teille osan David Rousseaun kolmannesta kirjasta, joka julkaistiin vuonna 2023 (18). Siinä osassa David kuvailee, kuinka hän ja Jean-Charles Moyen tapasivat jälleen Maria Orsicin, luultavasti vuonna 2017.

Haastattelussa tohtori Michael Sallan (1,2) kanssa he tulivat siihen johtopäätökseen, että heidän ensimmäinen tapaamisensa Maria Orsicin kanssa oli tapahtunut kesällä 1982.

“–Nimeni on Maria. Mutta voit kutsua minua myös Marieksi.

Tämä ääni. Tämä ääni… Tunnistin sen. Aloin vapista. Mitä hän oli menossa? En enää hallinnut kehoni reaktioita. Minulla oli vaikeuksia palata katsomaan, kuka se oli. Ja siellä näin hänen saapuvan, hoikka, kaunis, hyvin pitkät vaaleat hiukset, yllään hopeanvärinen haalari. Hän näytti leijuvan maanpinnan yläpuolella, sillä hänen kävelynsä oli sulava. Hänellä oli kaunis hymy.

Voi luoja! Rakastuisimme tähän naiseen välittömästi, sillä hänestä huokuu niin voimakas vetovoima. Ja hänen silmänsä, joita on mahdoton kuvailla, sillä ne säteilevät valoa ja jotain muuta, mitä en osaa määritellä. Yhtäkkiä valtava tulva muistoja, tunteita ja jopa tunteita valtasivat minut. Kaikki sekoittui yhteen, niin että minua alkoi huimata. Näin itseni taas lapsena, saamassa hänen opetuksiaan Solar Wardenin kannella. Kaikki nämä vuodet hänen seurassaan tulivat takaisin mieleeni. Hän oli minulle, meille, kaikki. Hän oli kuin äiti, mutta myös kuin sisko, luottamushenkilö, ystävä. Hän on ollut aina vierelläni kymmenen vuoden ajan. Hän antoi minulle tukea, lohdutti, houkutteli, tuki ja rakasti. Kyyneleet alkoivat taas virrata runsaasti poskilleni.”

Elena Danaanin osuva kommentti David Rousseausta 

–Maria! Maria! Huusin ja hyppäsin hänen syliinsä. –Rakas David. Olen niin onnellinen, että olet palannut. Sydämeni täyttyi ilosta. –Voi Maria, kaipasin sinua todella paljon. Tajuan sen NYT. –Rakas, mekin kaipasimme sinua. Kaipasin sinua. (18, s. 114, lue lisää (20))

Kysymyksiä David Rousseaun kolmannen kirjan luotettavuudesta

Exopolitics-chatissa esitettiin kysymyksiä Rousseaun uusimmasta teoksesta. Elena Danaan sanoi: ”Valitettavasti David Rousseau on viime aikoina fantasioinut paljon Maria Orsicista, väittäen muun muassa, että hän oli Jeesuksen äiti, sekä esittänyt joukon muita irrationaalisia väitteitä, jotka ovat ristiriidassa Jean-Charles Moyenin ja minun todellisten fyysisten kokemusten ja tietojen kanssa. Vaikka David Rousseau oli todellakin SSP-kokija JC Moyenin kanssa, hän ei ole luotettava tietolähde. Paljon fantasiaa romaaneissa.”

Dick Allgiren kaukokatselutulosten osalta sekä tohtori Michael Salla että Elena Danaan näyttävät ajattelevan, että on mahdollista, että Maria Orsicilla oli ruumis staasitilassa toisella planeetalla ja että hän todella kuoli toisen maailmansodan lopussa. Elena on varma, että Orsic (ilmeisesti alkuperäisessä ruumiissaan) on aktiivinen Solar Warden -ohjelmassa.

Joitain pohdintoja

Maria Orsic on salaperäinen nainen. Sekä David Rousseau että Jean-Charles Moyen tapasivat hänet ensimmäisen kerran vuonna 1982 (22) ja seurasivat hänen oppituntejaan Solaris-aluksella (23). Rousseau kuvaa kolmannessa kirjassaan, kuinka hän myöhemmin tapasi Jean-Charlesin aikuisena avaruusaluksella (luultavasti Solariksella) ja kuinka vasta silloin hän alkoi muistaa aikansa Jean-Charlesin ja Maria Orsicin kanssa (24). Tämä viittaisi siihen, että Maria Orsic on edelleen elossa ja toimii Galaktisen Maailmojen Federaation jäsenenä. Mutta olisiko hän todella teloitettu venäläisten toimesta, jotka auttoivat vapauttamaan Euroopan natsien vallasta? Ja kumman Orsicin kaksi ranskalaista SSP-osallistujaa olisi nähnyt? Sen, joka asui planeetallamme, vai sen, joka käveli ulos staasikapselista sen jälkeen, kun hänen maallinen ruumiinsa oli tapettu? Mitä mieltä olet tästä kaikesta? Kerro mielipiteesi osoitteessa (17).

Thor Hanin päivitys Maria Orsicista – heinäkuu 2024

Heinäkuussa 2024 Thor Han kertoi meille Maria Orsicin (27) tilanteesta. Suosittelen lämpimästi katsomaan kyseisen jakson. Siinä Thor Han kertoi, että Maria Orsic sai tietonsa Aldebaranista (28) kotoisin olevilta Jadai Anunakeneilta, jotka osoittautuivat edelleen uskollisiksi Enlilille. Pohjalaiset, joiden kanssa hän työskenteli, eivät olleet kotoisin Aldebaranista, vaan Alcyonesta, nimittäin Taal-Shiar (29). Kun hän huomasi yhteistyökumppaneidensa pahat aikeet, hän ja muut ei-maapallolaiset pakenivat. He saivat suojelua Galaktiselta Maailmojen Liitolta (30). Maria sai myös holografisen suojan, joka estää etänäistämisen (31), koska kenenkään ei saanut tietää, missä hän oli tai oliko hän vielä elossa.

Myöhemmin hän työskenteli Yhdysvaltain laivaston palveluksessa Solar Wardenin alkuvaiheessa. Hän ja hänen tiiminsä työskentelivät maapallon insinöörien kanssa, ja hänen koodinimensä oli Jessica. William Tompkins kirjoitti kirjan, jossa hän kuvailee työskentelyään kauniiden pohjoismaisten naisten kanssa, ja yksi heistä oli nimeltään… Jessica (32). Thor Han päätti kertomuksensa Orsicista sanomalla, että tämä siirtyi kouluttamaan uusia työntekijöitä Solar Wardenille, mikä taas vahvistaa Rousseaun ja Moyenin kertomuksen.

Lähdeviitteet

(1) Ranskalainen salaisen avaruusohjelman sisäpiiriläinen avautuu (artikkeli)
(2) Ranskalainen salaisen avaruusohjelman sisäpiiriläinen avautuu (haastattelun video)
(3) 20 vuotta ja takaisin Ranskan salaisessa avaruusohjelmassa
(4) Toinen ranskalainen sisäpiiriläinen astuu esiin
(5) Ikäregression 20 vuodella: Moyen & Relfe
(6) Muodonmuuttaminen ja havaintokykyyn vaikuttaminen
(7) Kiroukset ja ansat mielenhallinnassa
(8) Dorsey III, J. Herbert (2014) Secret Science and the Secret Space Program
(9) Elsa News Blogspot
(10) Phryll – Universaali elämän energia
(11) Antigravitaation keksijä: Maria Orsic
(12) Hitler ja kolme avaruusolentojen ryhmää
(13) Antarktiksen saksalaiset
(14) Michael Sallan Telegram
(15) Alla voit katsoa, kuinka Dick Allgire kuvaa venäläisten sotilaiden väitettyä teloitusta, jotka auttoivat vapauttamaan Euroopan natsien vallasta. Tämä on otettu lähteestä (16). Thor Hanin heinäkuussa 2024 julkaiseman päivityksen jälkeen saimme tietää, että Dick Allgiren analyysi ei ollut oikea. Ehkä hänet harhautti etäkatsojen holografinen suojakilpi? (31)

Kaukokatselija Dick Allgire Maria Orsicin väitetystä teloituksesta Neuvostoliiton joukkojen toimesta(16)

(16) Kaukokatselua Maria Orsiciin
(17)  Telegram-ryhmät: Galactic Anthropology, Galactic Anthropology Study Group, Alex Collier and Andromedans Study Group & Galactic Anthropology Library. Tsekkaa myös Laura Aboli Archive. Elena Danaanin telegram, Galactic Anthropology X.  Gondolath
(18) Rousseau. D. (2023) Au-delà de notre monde: Tome 3, Enfant du Grand Soleil. Katso myös David Rousseaun sivut (19)
(19) David Rousseaun sivut
(20) “-Mutta miten? Miksi minusta tuntuu, että se oli eilen, ja samalla se on niin kaukana. Oliko minusta todella lähtenyt taas? Oliko minusta todella palannut Maahan? Myönnän, että olen menettämässä kaiken todellisuudentajun.
-Se on normaalia. Ja me voimme voittaa sen. Nämä ovat aikajanan vääristymiä. Tule mukaani. Selitän sinulle kaiken ja samalla palautan muistosi monista asioista, joita olet kokenut. Mutta tiedä, että en voi avata kaikkea. -Miksi? -Koska sinun on itse muistettava se.
–Ah! Sanoin itselleni, että tämä tulisi takaisin jossain vaiheessa. Mutta ymmärrän hyvin.

Maria Orsic ja Vril-seura (26)

–Näet, että olen iloinen.
–Voitko selittää minulle, mitä todella tapahtui, kun lähdin? Koska, jos muistan oikein, se oli yksinkertaisesti oma päätökseni olla allekirjoittamatta uutta sopimusta.
–Selitän sinulle tietysti. Mutta sinä teit sen.
–Mitä?
–Erosit.
–Mitä?!
–Kyllä. Mutta näemme sen, kun aika on kypsä.
–Olenko irtisanoutunut?
–Useita kertoja, itse asiassa useilla aikajanoilla.
-En ymmärrä.
–Siinä, mitä sinä kutsut tulevaisuudeksi, olet edelleen osa Solar Wardenin ja Solariksen miehistöä.
–Vau… siinä se alkaa mutkistua.
–Se on itse asiassa melko helppo ymmärtää. Tulet näkemään. Se tulee olemaan täysin selvää. Mutta ensin vien sinut lääkärin vastaanotolle.” (käännetty ote teoksesta 18, s. 114)
(21) Alkaa melkein tuntua siltä, että näissä amerikkalaisissa kaukokatselijoissa on syvälle juurtunut venäläisvastaisuus. Otetaan esimerkiksi Far Sight -instituutin negatiivinen kaukokatseluistunto Vladimir Putinista (25).
(22) Lisää vuodesta 1982: Ranskalainen sisäpiiriläinen avautuu
(23) Excelsior ja Solar Warden
(24) –David! Olen niin iloinen nähdessäni sinut taas, veljeni! Siitä on niin kauan.
–Anteeksi, mutta… oletko sinä?
–Se olen minä… Jean-Charles. Tule tänne, niin voin ottaa sinut syliini.
En ehtinyt reagoida, ennen kuin hän antoi minulle lämpimän halauksen. Hänen kosketuksessaan tunsin jotain voimakasta. Veljellistä. Mutta paradoksaalisesti se pysyi epämääräisenä. Tunsin, että hänen koko ruumiinsa oli täynnä tunteita. Kun hän irrotti otteensa, huomasin, että hänen silmistään valui kyyneleitä. En voinut olla itkemättä itsekin, vaikka en ymmärtänyt, mitä todella oli meneillään. (18)
(25) Presidentti Putin ja Far Sight Institute
(26) https://www.ecoactivo.com/extraterrestres/maria-orsic-contactada
(27) STAR NATION NEWS 37 ~ July 1st 2024
(28) The Story of the Aldebaran Anunnaki and Outpost 361
(29) The Taal-Shiar from Alcyone / Jayha – History
(30) The Galactic Federation of Worlds
(31) Holographic Shields that Dynamically Block Remote Viewing Attempts
(32) Hitler and Three Extraterrestrial Groups – Tässä artikkelissa voit kuulla William Tompkinsin kertovan Maria Orsicista Kerry Cassidyn haastattelussa. Sieltä löydät myös toisen osan Thor Hanin viestistä (27). Hänen kirjansa nimi on Selected by Extraterrestrials, ja siinä mainitaan nimi Jessica 182 kertaa. 🙂

 

Artikkelin julkaissut Galactic Anthropology

 

Poliittinen spin ja UFO-paljastus

Tutkielma #9

© Michael E. Salla, PhD
drmsalla@exopolitics.org
www.exopolitics.org
www.galacticdiplomacy.com

tammikuun 1, 2005

Tiivistelmä

Avaruusolentojen salaista läsnäoloa Maapallolla on salailtu kansalta ja useimmilta vaaleilla valituilta edustajilta maailmanlaajuisesti ainakin 50 vuoden ajan. Virallista julkista paljastusta avaruusolentojen läsnäolosta on pitkään spekuloitu tulevaksi piakkoin. Toistuvat viivästykset ovat johtaneet epävarmuuteen siitä milloin salainen avaruusolentojen läsnäolo lopulta paljastetaan. Jotkut tietovuotajat uskottavasti selittävät, että koska kansainvälinen terrorismi epäonnistuu olemaan uskottava oikeutus Yhdysvaltain armeijan jättimäisille budjettivaateille, tiedustelu-sotateolliset virastot kääntävät katseensa avaruusolentojen läsnäoloon oikeuttaakseen sellaisen julkisten varojen haaskauksen. Kuitenkin, sen sijaan että puhuttaisiin siitä ’milloin’ kriittisestä asiasta päätetään, vaikuttaa siltä että kyse on ennemminkin siitä ’miten’ avaruusolentojen läsnäolo paljastetaan tai ’spinnataan poliittisesti’. Ensikontaktin eri skenaarioita on tuonut julkisuuteen eri UFO-tutkijat/tietovuotajat, ja ne niistä käy ilmi kilpailu valtion eri virastojen kesken siitä miten ’ensikontakti’ ’spinnataan’ maailmanlaajuiseen kulutukseen. Vaikuttaa siltä, että virastojen välillä on vahvoja erimielisyyksiä salaisten organisaatioiden kesken, ja kaikilla on omanlaisensa toivottava kontaktiskenaario. Nämä erimielisyydet parhaiten selittävät avaruusolentojen läsnäolon julkisen paljastuksen pitkän viivästymisen.

’Ensikontaktiin’ valmistautuminen on keino ymmärtää avaruusolentojen läsnäolon koko laajuus, siihen liittyvä salailu ja olla valmiina ’Ensikontaktitapahtumaan’, joka muuttaa ihmiselämän Maapallolla. On kuitenkin useita kontaktiskenaarioita, jotka ’spinnaavat’ aivan erityisellä tavalla avaruusolentojen läsnäolon, joka mahdollistaa salaisille kansallisen turvallisuuden virastoille jatkaa Maan ulkopuolisten asioiden hoitoa salassa ja epädemokraattisella tavalla. Julkiseen mielipiteeseen avaruusolennoista liittyvät merkittävät muutokset voidaan selittää osittain avaruusolentojen väitetyllä käyttäytymisellä ja spontaaneilla muutoksilla kansan asenteissa, sekä salaisella kilpailulla ’varjohallituksen’ eri faktioiden välillä, jotka levittävät käsityksiä jotka tukevat tietynlaista Ensikontaktiskenaariota, joka parhaalla tavalla sallii heidän edelleen pysyä vallassa. Loka/marraskuussa 2003 internetissä on alkanut kiertää vaihtoehtoinen skenaario, joka on johtanut uudenlaisten toimijoiden syntyyn julkisen mielipiteen muokkauksessa ’Ensikontaktitapahtumasta’. Tämä uusi toimija on suurelta osin avaruusolentokysymyksen hallintaan keskittyneiden eliittien kontrolloiman valtamedian järjestelmän ulkopuolella, ja se vaikuttaa olevan yksinomaan seurausta spontaanista globaalista vastauksesta ’milloin’ ja ’miten’ Ensikontaktin tulisi tapahtua. Alla tutkin kolmea Ensikontaktiskenaariota, joilla on eri asteinen tuki ja joita voidaan pitää todennäköisimpinä. Lopuksi tarkastelen miten yleinen mielipide muotoutuu tavalla, joka edistää tiettyjä Ensikontaktiskenaarioita, sekä avaruusolentojen, tiedustelupalvelujen, UFO-/eksopolitiikan tutkijoiden ja suuren yleisön rooleja.


Poliittinen spin ja UFO-paljastus — Julkisen mielipiteen muokkaus ’ensikontaktia’ varten avaruusolentojen kanssa

Johdanto [1]

Avaruusolentojen läsnäoloa Maapallolla on salailtu maailmanlaajuisesti ainakin 50 vuoden ajan kansalta ja vaaleilla valituilta edustajilta. Avaruusolentojen läsnäolon virallista julkista paljastamista on pitkään spekuloitu tulevaksi. Väitetyssä vuoden 1954 tapaamisessa presidentti Eisenhowerin ja avaruusolentojen delegaation välillä, esimerkiksi, raportoitiin että avaruusolentojen läsnäolon paljastaminen tapahtuisi piakkoin. [2] Toistuvat viivästykset ovat johtaneet epävarmuuteen siitä milloin avaruusolentojen salainen läsnäolo lopulta paljastettaisiin. Jotkut tietovuotajat ovat uskottavasti selittäneet, että koska kansainvälinen terrorismi epäonnistui olemaan uskottava oikeutus Yhdysvaltain armeijan valtaville budjettimäärärahoille, sotateolliset tiedusteluvirastot ovat kääntäneet katseensa avaruusolentojen läsnäoloon oikeuttaakseen sellaisen julkisten varojen haaskaamisen. [3] Kuitenkin, sen sijaan että puhuttaisiin siitä ’milloin’ kriittisestä asiasta päätetään, vaikuttaa siltä että kyse on ennemminkin siitä ’miten’ avaruusolentojen läsnäolo paljastetaan tai ’spinnataan poliittisesti’. Ensikontaktin eri skenaarioita on tuonut julkisuuteen eri UFO-tutkijat/tietovuotajat, ja ne niistä käy ilmi kilpailu valtion eri virastojen kesken siitä miten ’ensikontakti’ paljastetaan tai ’spinnataan’ poliittisesti. Vaikuttaa siltä, että julkista mielipidettä muokataan vahvasti avaruusolentojen läsnäoloa koskien tavalla, joka valmistelee kansaa hyväksymään tietynlaisen ’ensikontaktiskenaarion’.

Ilmeisesti ei ole vielä päätetty milloin julkinen avaruusolentojen läsnäolon paljastus tapahtuu ja miten se ’spinnataan’ jatkamaan julkisten viranomaisten pienten salaisten ryhmien kontrollia, joihin ei päde tavalliset demokraattiset säännöt tilivelvollisuudesta tai läpinäkyvyydestä. Ensikontaktin eri skenaariot, joita julkisuuteen ovat tuoneet eri UFO-tutkijat/tietovuotajat, puhuvat nyt valtion virastojen välisestä kilpailusta koskien sitä miten ’Ensikontakti’ ’spinnattaisiin’ maailmanlaajuisesti. Ilmeisesti eri salaisten organisaatioiden faktioiden välillä on vahvoja erimielisyyksiä, joilla kullakin on omat suosikkikontaktiskenaarionsa. Nämä erimielisyydet parhaiten selittävät avaruusolentojen läsnäolon julkisen paljastuksen pitkän viivästymisen.

’Ensikontaktiin’ valmistautuminen tarkoittaa avaruusolentojen läsnäolon sekä siihen liittyvän salailun ymmärtämistä sen täydessä laajuudessaan, ja valmiina olemista ’Ensikontaktiin’, tapahtumaan joka muuttaa ihmiselämän Maapallolla. On kuitenkin useita kontaktiskenaarioita, jotka ’spinnaavat’ aivan erityisellä tavalla avaruusolentojen läsnäolon, joka mahdollistaa salaisille kansallisen turvallisuuden virastoille jatkaa Maan ulkopuolisten asioiden hoitoa salassa ja epädemokraattisella tavalla. Julkiseen mielipiteeseen avaruusolennoista liittyvät merkittävät muutokset voidaan selittää osittain avaruusolentojen väitetyllä käyttäytymisellä ja spontaaneilla muutoksilla kansan asenteissa, sekä salaisella kilpailulla ’varjohallituksen’ eri faktioiden välillä, jotka levittävät käsityksiä jotka tukevat tietynlaista Ensikontaktiskenaariota, joka parhaalla tavalla sallii heidän edelleen pysyä vallassa. Loka/marraskuussa 2003 internetissä on alkanut kiertää vaihtoehtoinen skenaario, joka on johtanut uudenlaisten toimijoiden syntyyn julkisen mielipiteen muokkauksessa ’Ensikontaktitapahtumasta’. Tämä uusi toimija on suurelta osin avaruusolentokysymyksen hallintaan keskittyneiden eliittien kontrolloiman valtamedian järjestelmän ulkopuolella, ja se vaikuttaa olevan yksinomaan seurausta spontaanista globaalista vastauksesta ’milloin’ ja ’miten’ Ensikontaktin tulisi tapahtua.

Uusi toimija koostuu useista nopeasti syntyvistä ’kontaktiryhmistä’, jotka uskovat globaalin ihmiskunnan saaneen tuoreeltaan yhteyden avaruusolentojen rotuihin, jotka haluavat tietää haluammeko me ihmiset avaruusolentojen yksinkertaisesti ’ilmestyvän’ ja lopettavan julkisen salailun avaruusolentojen läsnäolosta. Näiden ’kontaktiryhmien’ nopea ilmaantuminen, niiden vaikutus globaaliin julkiseen mielipiteeseen avaruusolennoista sekä näiden ryhmien johtohahmojen hiljentäminen viittaa salaiseen kamppailuun useiden pelureiden kesken siitä ’miten’ ja ’milloin’ Ensikontaktin tulisi tapahtua. Alla tutkin kolmea Ensikontaktiskenaariota, joilla on eri asteinen tuki ja joita voidaan pitää todennäköisimpinä. Lopuksi tarkastelen miten yleinen mielipide muotoutuu tavalla, joka edistää tiettyjä Ensikontaktiskenaarioita, sekä avaruusolentojen, tiedustelupalvelujen, UFO-/eksopolitiikan tutkijoiden ja suuren yleisön rooleja.

Poliittinen spinnaus ja avaruusolentojen läsnäolo

William Safire määrittelee ‘poliittisen spinnauksen’ ”uutisten tulkinnan tarkoituksellisena hämärtämisenä; yrityksenä kontrolloida poliittista reaktiota”. [4] Termit ’poliittinen spinnaus’ ja ’spin-tohtorit’ otettiin käyttöön Yhdysvaltain presidenttien vaalikampanjoissa. [5] Seuraava New York Timesin pääkirjoitus kertoi siitä miten presidentti Reaganin neuvonantajat käyttivät ammattimaisesti ’poliittista spinnausta’ ennen vuoden 1984 vaaleja:

Kymmenisen miestä tyylikkäissä puvuissa ja naista silkkimekoissa kiertelee toimittajien keskuudessa antaen itsevarmoja mielipiteitä. He eivät ole lehdistön yhteyshenkilöitä spinnaamassa tavallista rutiinijuttua. He ovat Spin-Tohtoreita, ehdokkaiden neuvonantajia, ja heillä on pelissä suuret panokset. Se miten hyvin he tekevät työnsä voi olla lähes yhtä tärkeää kuin miten kandidaatit menestyvät. [6]

Perinteiseen poliittiseen prosessiin yksinomaan liittymisen sijaan ’poliittinen spinnaus’ on ollut käytössä hallinnoitaessa avaruusolentokysymystä 1940-luvulta lähtien johtuen sotilastiedustelupalvelujen työn salaisesta luonteesta, joiden tehtävänä on ollut salata avaruusolentojen läsnäolo kansalta. Kansalle vuodetut viralliset dokumentit näyttävät, että salailupolitiikka otettiin käyttöön niinkin varhain kuin 1947 Trumanin hallinnon aikaan. [7] Seuraava lainaus väitetystä UFO-tutkijoille vuodetusta ’virallisesta asiakirjasta’ kuvaa tarkan yksityiskohtaisesti virallisen salailupolitiikan, jollaiseksi se oli kehittynyt huhtikuuhun 1954 mennessä:

Kaikkia kontakteja ulkoavaruudesta peräisin oleviin olentoihin pidetään kansallisen turvallisuuden asiana ja täten HUIPPUSALAISEKSI luokiteltuna. Missään tapauksessa kansa tai lehdistö ei saa tietää näiden olentojen olemassaolosta. Valtion virallinen politiikka on, että sellaiset olennot eivät ole olemassa, ja että mikään liittovaltion virasto ei tutki avaruusolentoja tai niiden artefakteja. Kaikki poikkeamat tästä linjasta ovat absoluuttisesti kiellettyjä.. [8]

Virallinen salailupolitiikka sai tukea sotilastiedustelupalveluilta, joiden tehtävä oli ollut suunnata kansan huomio pois avaruusolentojen läsnäolosta. Luultavasti kaikkein tärkein saavutus kansan huomion suuntaamisessa pois oli termin ’UFO’ kehittäminen, jonka oletettavasti otti käyttöön kapteeni Edward Ruppelt vuonna 1951 korvaamaan vähemmän tieteellisesti tarkan termin ’lentävä lautanen’. Ruppelt väitti, että ”UFO on virallinen termi, jonka minä otin käyttöön korvaamaan sanat ’lentävä lautanen’.” [9] Ja kuitenkin tohtori Steven Greer oli saanut selville konsultoidessaan monia armeijan ja valtion sisäpiiriläisiä, että termi UFO ei ollut ollenkaan laajalti käytössä sisäpiiriläisten keskuudessa: ”Ne ovat itse asiassa ETV:tä (extraterrestrial vehicle), Maan ulkopuolisia aluksia. Kukaan ei käytä termiä UFO. UFO otettiin käyttöön siinä vaiheessa kun tiedettiin että ne eivät olleet tunnistamattomia.” [10] Termi UFO täten osoittautui käyttökelpoiseksi peitteeksi Maan ulkopuolisille aluksille, jotka olivat tunnistettuja eikä niinkään tunnistamattomia. Tämä sanaleikki osoittautui korvaamattomaksi tulevina vuosikymmeninä viranomaisille, jotka joutuivat ajoittain antamaan julkisia lausuntoja. Sen sijaan että he olisivat suoraan valehdelleet, valtion ja armeijan viranomaiset jotka tiesivät avaruusolentojen läsnäolosta puhuivat totta sanoessaan, esimerkiksi, että heillä ’ei ole mitään näyttöä, joka tukee UFOjen olemassaoloa’.

Sellainen UFOjen tai UFO-todisteiden kieltäminen oli yksinkertaisesti sotilastiedustelun ’spinnausta’, joka perustui salaiseen sotilaalliseeen tietoon avaruusolentojen ohjastamista aluksista, jotka he olivat ’tunnistaneet’, eivätkä ne olleet niinkään ’tunnistamattomia’. John Maynard oli entinen puolustustiedustelupalvelu DIA:n analyytikko, joka auttoi salaamaan avaruusolentojen läsnäolon. Maynardin mukaan se tehtiin ’disinformaation’ avulla, jolla on samanlainen dynamiikka kuin poliittisella spinnauksella:

Disinformaatio tai misinformaatio: Tiedon antamista muodossa, jossa lausunnossa on jonkin verran totuutta mukana jotta se kuulostaa uskottavalta vastaukselta kysymykseen tai mahdolliselta ratkaisulta käsiteltävään aiheeseen. Ja kuitenkin jos sitä käytetään oikein, se saa henkilön uskomaan päinvastaisen asian kuin mikä on totuus. Toisin sanoen, tulemaan vääriin johtopäätöksiin… [Esimerkkinä] Yksinkertainen ohjelma, sanotaanko vaikka havaitun esineen muodon muuttaminen, kuten lentävä lautanen. Esitä todellinen fakta siitä mitä on sanottu, mutta lisää siihen että sinä ’luulit sen olevan lautasen muotoinen’, ja esitä että sen nähnyt henkilö katseli sitä toisesta kuvakulmasta ja näki jotenkin näin: ”Sanoit että se oli sikarin muotoinen, minä luulin sen olleen enemmän lautasen muotoinen itse, mahdollisesti johtuen kuvakulman erosta.” Jos tämän toistamista jatkaa, lopulta he uskovat sen olleen lautasen muotoinen. Totuus oli: henkilö näki sikarin muotoisen kohteen. Kun muuttaa heidän mielensä, muuttaa samalla sen mitä he raportoivat. [11]

Disinformaation lisäksi ’poliittinen spinnaus’ teki viranomaisille mahdolliseksi salata vuosikymmenien ajan sen minkä he ovat tienneet, ja antaa kansan pysyä pimennossa koskien tietoa vierailevista avaruusolentojen roduista. Uuden kehityksen sijaan ’poliittinen spinnaus’ muiden sotilastiedustelustrategioiden kuten disinformaatio lisäksi on ollut käytössä UFO-ilmiön alkuvaiheista alkaen kansan mielipiteen muokkauksessa vieraileviin avaruusolentoihin liittyen. Siirryn nyt tarkastelemaan kahta ’virallista’ skenaariota, jotka on todennäköisesti ’spinnattu’ valmistelamaan kansaa ’ensikontaktiin’ avaruusolentojen rotujen kanssa taavlla, joka auttaa tiedustelupalvelujen pitkäaikaisessa agendassa.

Kontaktiskenaario 1: ‘Maailmojen sota’ — Vihamieliset avaruusolennot

Vuonna 1938 Orson Welles tuotti radioversion H.G. Wellsin ’Maailmojen sodasta’. [12] Kuuluisassa lähetyksessä kuulijat uskoivat, että he kuulivat aitoja uutisraportteja marsilaisten hyökkäyksestä Maapallolle ja USA:n tuhosta. Vaikka Wellesin tuotanto järkytti kuulijoita, se antoi klassisen esimerkin siitä miten massaviestintä voi helposti muokata julkista mielipidettä avaruusolentojen roduista. Nykyaikaan siirryttäessä Steven Greer, ’Disclosure Projectin’ johtaja, on haastatellut yli 400:a tietovuotajaa, jotka ovat entisiä tai nykyisiä Yhdysvaltain sotateollisen kompleksin tai ilmailualan työntekijöitä tai sotilasprojektien parissa hommia tekeviä. [13] Haastatteluissaan hän sai tietää salaisesta suunnitelmasta, jossa tuotettaisiin uusi fiktiivinen ’Maailmojen sota’ ’Ensikontaktitapahtumana’, jossa globaali populaatio virallisesti saisi tietää siihen asti salaisesta avaruusolentojen läsnäolosta tekaistun avaruusolentojen hyökkäyksen muodossa:

Oikeuttaakseen biljoonien dollarien hassaamisen avaruusaseisiin, maailma tulee petkutetuksi uhkalla ulkoavaruudesta, jonka johdosta se liittyy yhteen pelon, militarismin ja sodan alaisuuteen. Vuodesta 1992 lähtien kymmenet hyvässä asemassa olevat sisäpiiriläiset ovat paljastaneet tämän käsikirjoituksen minulle. Tottakai nauroin aluksi, ajatellen että se on liian absurdia ja kaukaahaettua. Tohtori Rosin antoi todistuksensa Disclosure Projectille ennen syyskuun 11. päivän iskuja. Ja toiset taas kertoivat minulle suoraan, että UFO:n näköisiä esineitä, jotka on rakennettu ja joita hallitaan salaisissa ”mustissa” projekteissa, käytettiin simuloimaan – huijaamaan – ET-ilmiöitä, mukaan lukien joitakin sieppauksia ja karjan silpomisia, jotta voitaisiin kylvää varhaisia siemeniä kulttuuriseen pelkoon ulkoavaruuden elämästä. Ja että jossain kohtaa globaalin terrorismin jälkeen olisi tapahtumia, jotka hyödyntäisivät nyt paljastettuja ARV:tä (ihmisten rakentamia UFOja, jotka on takaisinmallinnettu avaruusolentojen aluksista) huijaamaan hyökkäyksen Maapallolle. Kuten elokuvassa Independence Day, yritys yhdistää maailma militarismin avulla tapahtuisi käyttämällä avaruusolentoja uutena kosmisena syntipukkina (kuin juutalaiset kolmannessa valtakunnassa). [14]

Feikki avaruusolentojen hyökkäys oletettavasti tapahtuisi aikana ja paikassa, joka sopii avaruusolentokysymystä toisesta maailmansodasta lähtien hoitaneiden salaisten organisaatioiden intresseihin. [15]

Merkittävä kehityskulku, joka tukee tällaista mahdollisuutta on modernin version tuottaminen ’Maailmojen sodasta’. Steven Spielbergin ohjaama, Tom Cruisen päätähdittämä ja $200 miljoonan budjetilla tehty uusinta puskettiin pikavauhtia ulos kesäkuuksi 2005. Kuten ’Independence Day’, elokuva popularisoisi kansalle ideaa avaruusolentojen hyökkäyksestä sekä tarvetta koordinoida globaali puolustus sitä vastaan. Sellainen tarve oli jotain minkä Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan kiihkeästi uskoi olevan tarpeen perustuen hänen omaan salaiseen tietoon avaruusolentojen läsnäolosta:

Keskittyessämme liikaa hetken vastakkainasetteluihin unohdamme usein, kuinka paljon ihmiskunnan jäseniä yhdistää. Ehkä tarvitsemme jonkin ulkoisen, yleismaailmallisen uhan, jotta tunnistamme tämän yhteisen siteen. Ajattelen toisinaan, kuinka nopeasti erimielisyytemme ympäri maailmaa katoaisivat, jos joutuisimme kohtaamaan ulkoavaruudesta tulevan uhan. Ja kuitenkin kysyn, eikö ulkoavaruudesta tuleva voima ole jo keskuudessamme? Vain harvat ihmiset tietävät totuuden tästä. [16]

Spielbergin assosioiminen uuteen ’Maailmojen sotaan’ on varsin merkittävää, sillä on ollut huhuja siitä, että hänen aiempi elokuvansa ’Kolmannen asteen yhteys’ oli salainen projekti, jolla valmisteltaisiin kansaa paljastukselle avaruusolentojen läsnäolosta. [17]

Tekaistu ’Maailmojen sota’ mahdollistaisi sotilastiedusteluorganisaatioiden USA:ssa ja muualla jatkaa heidän laajaa salaisten projektien verkostoaan, jota rahoitetaan ’mustista’ budjeteista, jotka Yhdysvaltain tapauksessa ovat jopa $1.7 biljoonaa dollaria vuosittain. [18] ’Feikkihyökkäys’ mahdollistaisi tiukkojen kansallisen turvallisuuden lakien läpiajamisen, mikä auttaisi niitä avaruusolentokysymystä hallinnoivien ryhmien faktioita, jotka haluavat ylläpitää täyden kontrollin kaikista avaruusolentojen läsnäoloon liittyvistä aspekteista ilman, että avoin ja läpinäkyvä demokraattinen prosessi puuttuu heidän toimintaansa. Vahvimmat avaruusolentojen feikkihyökkäyksen tukijat ovat ’valtion sisäpiiriläisten’ Daniel Salter ja Michael Wolf mukaan mystinen sotilaallinen ’Kabaali’ ’varjohallituksen’ sisällä, joka hoitaa avaruusolentokysymystä. ’Kabaali on menneinä aikoina hyväksynyt avaruusolentojen alusten alas ampumisia. Salterin mukaan ”kapinallisjoukko nimeltä Kabaali on vastuussa avaruusolentojen ja -aluksien hyökkäyksistä ja kaappauksista. He saattavat olla ryhmä, joka häiritsee aggressiivisesti ET:iden ja ihmiskunnan välisen kontaktin mahdollisuuksia.” [19]

Greerin ja toisen UFO-tutkijan, tohtori Richard Boylanin, mukaan monet tuoreista raporteista koskien avaruusolentojen väärinkäytöksiä liittyvät sotilaiden tekemiin abduktioihin (MILAB). He lainaavat tohtori Helmut Lammerin työtä, joka on tarjonnut laajamittaista analyysia sotilastiedustelupalvelujen mukanaolosta sieppauskokemuksessa. [20]  Lammerin työssä puhutaan siitä miten näillä MILABeilla on aito avaruusolentokomponentti, mikä viittaa jokoa yhteistyöhön tai yhteyteen avaruusolentojen sieppauksiin. Esimerkiksi, jos avaruusolentojen sieppaus tapahtuu, tapausta tarkkaillaan ja saman ’uhrin’ sieppaa myöhemmin sotilastiedustelujoukot, jotka käyttävät invasiivisia lääketieteellisiä ja psykologisia tekniikoita. Tätä MILABien ja avaruusolentojen sieppausten välistä yhteyttä pohtiessaan Lammer kirjoittaa: “Jos spekuloidaan, että avaruusolentojen sieppausilmiön ydin on todellakin totta, samat henkilöt, jotka ovat näiden [armeijan salaisten] projektien taustalla olisivat kiinnostuneita myös avaruusolentojen biologiasta/genetiikasta ja mielenhallinnan proseduureista.” [21]

Nimekkäät UFO-sieppaustutkijat kuten tohtori David Jacobs, Budd Hopkins ja edesmennyt tohtori Karla Turner ovat antaneet yksityiskohtaisia tapaustutkimuksia UFO-sieppausten kaltoinkohteluaspekteista. [22] Nämä tutkijat ovat löytäneet häiritsevää näyttöä UFO-aluksiin vietyjen henkilöiden kaltoinkohtelusta, naisista jotka ovat pakotettu geneettiseen ohjelmaan, jonka tarkoituksena on tuottaa avaruusolentojen ja ihmisten hybridejä, sekä aikuisista hybrideistä suorittamassa nöyryyttäviä seksuaalisia tekoja naissiepatuille. Jacobs kuvaa mahdollista avaruusolentojen sieppausohjelman tavoitetta seuraavasti:

Ylivertaista teknologiaa käyttämällä, joka on sekä fyysistä että biologista, he toteuttavat systemaattista ja salaista ihmisolentojen fyysistä hyväksikäyttöä, ehkäpä jopa muokkaamista, siirtääkseen geneettiset kykynsä jälkeläisille, jotka integroituvat ihmisten yhteiskuntaan ja, epäilemättä, kontrolloivat sitä… Lopuksi on mahdollista, että se on meille jonkinlaiseksi hyödyksi, mutta jos me selviämme lajina, hinta tästä hyväntekeväisyydestä on vapauden, jolla määritämme oman kohtalomme, tukahduttaminen ja todennäköisesti myös henkilökohtaisen vapautemme tukahduttaminen. [23]

Käsitellessään tuoreempia raportteja kaltoinkohtelua ilmentäneistä avaruusolentokohtaamisista, tunnettu UFO-kirjailija Whitley Strieber ehdotti, että on alkanut ’pimeä aika’ mitä tulee avaruusolentojen läsnäoloon ja abduktioilmiön kokeneisiin. [24] Häiritsevällä tavalla hän viittaa raportteihin ihmisten silpomisista todisteina tästä uudesta kuumottavasta vaiheesta. Yksityiskohtainen tutkimus yhdestä silpomistapauksesta oli todiste siitä, että pahantekijöillä ei ollut minkäänlaista arvostusta uhrin ihmiselämään kohtaan ja he jättivät todisteet jälkeensä. [25] Silpomisilmiön lisäksi löytyy raportteja maanalaisista tukikohdista, joissa avaruusolennot tekevät kaikenlaisia kokeita siepatuille ihmisille, joita pidetään vankeina lopun elämäänsä ja jotka eivät vaikuta olevan muuta kuin laboratorion koe-eläimiä. Kaikkein häiritsevintä ovat todisteet siitä, että tiedustelupalvelut ovat tietoisia tällaisista kaltoinkohteluista ja jopa osallistuvat niihin. [26]

Yhä lisääntyvä näyttö pahantahtoisten avaruusolentojen käyttäytymisestä on vaikuttanut kansan mielipiteisiin avaruusolennoista ja muuttanut sen varhaisten George Adamskin kaltaisten UFO-kokijoiden ystävällisistä ’avaruusveljistä’ vaarallisemmaksi ’vihamielisiksi vierailijoiksi’, joita tiedustelupalvelujen pitää läheisesti pitää silmällä ja jopa vastustaa. [27] Tämä lisääntynyt raportointi avaruusolentojen kaltoinkohtelusta voi selittyä useallakin eri tavalla. Ensimmäinen on, että sellaisten tapausten määrä on lisääntynyt, joissa avaruusolennot ovat tehneet sieppauksia ja/tai ihmiset muistavat ja raportoivat näitä negatiivisia kohtaamisia kuten Jacobs ja Strieber esittävät. Toinen on, että sotilastiedustelun tekemät sieppuakset ovat lisääntyneet, mikä on vääristänyt hyväntahtoisempia ihmisten ja avaruusolentojen välisiä kohtaamisia, joista Greer ja Boylan puhuvat. On todennäköistä, että molemmat selitykset ovat valideja, mikä selittää monenlaiset eri näkökulmat, joita löytyy sieppausilmiötä tutkittaessa. [28]

Tästä johtuen, todisteet lisääntyneinä raportteina sieppausilmiöiden yhteydessä esiintyvästä kaltoinkohtelusta viittaavat johtopäätökseen, etttä on ollut selkeä siirtymä siinä tavassa millä avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoidaan ja miten siitä ”vuodetaan” tietoja kansalle. On erittäin todennäköistä, että sotilastiedustelupalvelut ovat merkittävässä roolissa vuotamassa tietoja, joiden mukaan avaruusolennot olisivat vihamielisiä ja toistuvasti kohtelevat ihmissiepattuja kaltoin. Tämä ’spinnaus’ avaruusolentotiedoista mahdollistaisi lavastetun Ensikontaktiskenaarion, jossa avaruusolennot hyökkäävät, joka on joko täysin sotilastiedustelupalvelujen lavastama, tai se on lavastettu yhteistyössä avaruusolentojen faktion kanssa, tai joka on rajattu sotilaallinen konflikti avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka ovat suorittaneet sieppauksia ilman lupaa.

Kuten Steven Greer vihjaa, feikattu sota terrorismia vastaan ja hyökkäys Irakiin ovat astinlautoja lopulliseen ’maailmojen sotaan’. [29] ‘Kabaali’ on erittäin vaikutusvaltainen Bushin hallinnossa, mikä käy ilmi ennalta tehdystä hyökkäyksestä Irakiin. Kabaalin mielestä sen pitkän aikavälin tavoitteita palvelee parhaiten tiukan kansallisen turvallisuuden järjestelmän jatkaminen. [30] Lavastettu avaruusolentojen hyökkäys sallisi Bushin hallinnon julkaista riittävästi tietoa avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta tukeakseen Yhdysvaltain armeijan tiedustelupalvelun aiempia toimia avaruusolentojen läsnäolon salailemiseksi. Tämä varmistaisi sen, että entiset virkamiehet, jotka ovat olleet mukana salaa hallinnoimassa avaruusolentokysymykstä, eivät joutuisi tilivelvollisiksi menneistä teoistaan ja heitä suojeltaisiin oikeusjärjestelmän syytteiltä. Vaikka Yhdysvaltain tiedusteluyhteisössä vaikuttaa olevan laaja tuki ’feikatulle hyökkäykselle’, on myös ollut merkittävää vastustusta, joka on johtanut faktioiden välisiin erkaantumisiin avaruusolentokysymystä hallinnoivassa ’varjohallituksessa’. [31]

Lisäksi näyttää siltä, että kansainväliset instituutiot tukevat vain heikosti keinotekoista ”maailmojen sotaa”, johon vaikuttavat enemmän maltilliset avaruusolentojen hallintaryhmät, jotka ovat yhteydessä kansainvälisiin instituutioihin, kuten Bilderberg-ryhmään ja Trilateraaliseen komissioon. Erään tutkijan mukaan:

Bilderberg-ryhmän ja Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuslaitoksen ”edistysmieliset” ovat ottaneet tavoitteekseen, että maailman konfliktien tulisi loppua ja täten niillä ei ole houkutusta aseistaa avaruusolentojen teknologiaa ennen kuin avaruusolentojen korkean teknologian kuten nollapiste-energialaitteiden annetaan tulla julkiseen käyttöön. [32]

Tämä näkyy suuressa kansainvälisessä vastarinnassa Bushin hallinnon Irakin politiikkaa kohtaan, joka on Kabaalin peite paljon aggressiivisemmalle avaruusolentokysymyksen hallinnoinnille, joka on piilotettu Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden järjestelmän sisään. [33] Vaikuttaa siltä, että käynnissä on aito faktioiden välinen kamppailu kovan linjan kontrolliryhmien, jotka haluavat antaa vaikutelman sodan tarpeesta avaruusolentojen kanssa, sekä toisen faktion, joka tavoittelee yhteistyötä ja UFO-paljastuksen aidompia muotoja, välillä. Tämän johdosta tekaistu ’Maailmojen sota’ on mahdollinen avaruusolentojen kontaktiskenaario, joka spinnattaisiin kansan tietoisuuteen ja jolla on vaihtelevasti tukea avaruusolentokysymystä hallinnoivien salaisten ryhmien keskuudessa.

Kontaktiskenaario 2: Kolmannen asteen lähikontaktit — ‘Ystävälliset mutta arvoitukselliset’ avaruusolennot

Tässä kontaktiskenaariossa käytettäisiin variaatiota käsikirjoituksista, jotka Steven Spielbergin Kolmannen asteen yhteys sekä tuoreempi Taken-minisarja ovat popularisoineet. [34] Tässä avaruusolennot kuvattaisiin ystävällisemmäksi mutta arvoituksellisemmaksi teknologisesti kehittyneeksi roduksi, joka on ryhtynyt jonkinlaiseen löyhään sopimukseen Yhdysvaltain ja mahdollisesti muiden kansallisvaltioiden hallitusten kanssa. Näissä sopimuksissa avaruusolennot vaihtavat kehittynyttä teknologiaansa Yhdysvaltain hallituksen lupaan avaruusolennoille käyttää ihmisten geneettistä materiaalia heidän oman rotunsa biologiseksi kehittämiseksi. Sopimukset kuvastaisivat sekä avaruusolentojen että salaisten valtion auktoriteettien suhdetta ja motivaatioita hyväntahtoisina, mutta että nämä sopimukset ovat kärsineet takaiskuja johtuen sotateollisten kapinallisryhmien — eli ’Kabaalin’ — toiminnasta.

Salailu avaruusolentojen ja hallituksen välisistä sopimuksista, avaruusolentojen siviilien kaltoinkohteluista ja avaruusolentojen alusten alasampumisista voidaan oletettavasti laittaa ’Kabaalin’ tieten tahtoen tekemien toimien ja levittämän disinformaation ja/tai heidän mahdollisen ’kapinallisilta’ avaruusolentojen ryhmiltä saamansa avun piikkiin. [35] ’Kabaalissa’ mukana olevien sotateollisuuden henkilöiden identiteetti paljastettaisiin ja heistä tehtäisiin tilivelvollsia näistä toimista ja/tai ’kapinalliset’ avaruusolennot pakotettaisiin lähtemään pois. Tämän skenaarion käsikirjoitukseen liittyisi juhlat, jossa koko maailma avoimesti syleilisi ’ystävällisiä’ avaruusolentoja, jotka ovat halukkaita auttamaan ihmiskuntaa hankkimaan kehittynyttä teknologiaa, ’Kabaalin’ puhdistaminen sotateollisesta kompleksista ja/tai ’kapinallisten’ avaruusolentojen lähtö Maapallolta. Jäljelle jääneet avaruusolennot kuvattaisiin positiivisemmassa valossa ystävällisinä vaikkakin arvoituksellisina olentoina, jotka voivat auttaa ihmissivilisaation kehityksessä.

Spielbergin Kolmannen asteen ’kontaktiskenaarion’ tukijat sotatiedusteluyhteisöstä ovat jo pitkän aikaa vuotaneet tietoa avaruusolentovierailijoiden hyväntahtoisista aikeista. Tämä ’vuodettu’ informaatio tulee ’sisäpiiriläisiltä’ tai niiltä jotka ovat tiedustelupalveluissa joilla voi olla jonkinlainen rooli salaisessa kampanjassa muokata kansan mielipidettä tulevasta julkisesta paljastuksesta. Tutkijat kuten Steven Greer ja Richard Boylan tukevat näkemystä siitä, että avaruusolennot ovat ystävällisiä ja että kaikki tarinat avaruusolentojen kaltoinkohtelusta ovat ’Kabaalin’ disinformaatiota. Erityisesti Greer siteeraa haastattelemaansa vaikuttavaa joukkoa armeijan tietovuotajia, jotka todistavat avaruusolentojen hyväntahtoisesta luonteesta. Esimerkiksi Clifford Stone, joka palveli yli 20 vuoden ajan salaisissa avaruusolentojen alusten noutotehtävissä, on kertonut haastattelussa Greerille:

Meillä on yhteys avaruusolentoihin, jotka eivät ole mistään tuntemattomasta maasta vaan toisesta aurinkokunnasta. Ja olen ollut mukana siinä. Olen työskennellyt siinä. Olen ollut siellä. Ja tiedän, että jotkut meidän tekemistämme asioista ovat todella, todella, todella, todella, todella kamalia. Ne eivät ole vihamielisiä meitä kohtaan. Me olemme vihollinen tässä tapauksessa — me olemme vihollinen, haluan ajatella, hyvästä syystä.” [36]

Toinen Greerin haastattelema tietovuotaja, Daniel Salter, myös todistaa avaruusolentojen hyväntahtoisesta luonteesta: “[Werner] von Braun tiesi että vuodesta 1947 vuoteen 1951 me olimme ampuneet alas, ottaneet vangiksi ja pidättäneet avaruusolentoja aluksineen, jotta me voisimme tutkia niitä. Ja kuitenkin avaruusolennot eivät ole tehneet mitään aggressiivista tekoa ihmisiä kohtaan; ihmiset ovat aina ampuneet ensiksi.” [37] Boylan viittaa tohtori Michael Wolfin haastatteluihin kuvatessaan avaruusolentojen hyväntahtoista luonnetta. [38]

Huolimatta näistä selkeistä viitteistä hyväntahtoisiin avaruusolentoihin, joillakin näistä samoista tietovuotajista on viittauksia ’kapinallisavaruusolentoihin’ toisissa haastatteluissa, joihin Greer tai Boylan eivät viittaa. Esimerkiksi eräässä toisessa haastattelussa Clifford Stone erotteli ’hyvät’ ja ’pahat’ avaruusolennot, ja selvästi viittaa yhteen ryhmistä, Harmaisiin’ joka tekee törkeitä sieppauksia ja joista Yhdysvaltain hallitus on epävarma miten se paljastaisi niiden olemassaolon kansalle:

“Hyvikset [avaruusolennot] ovat, no, tykkään puhua niistä nomadeina kiertolaisina. Se mistä puhut, että ei puututa minkään toisen älykkään elämänmuodon asioihin, se on universaali laki. Nomadit toimivat sen mukaan. Harmaat ovat rikkoneet universaalia lakia…. mielestäni hyvikset yrittävät saada yhteyden ihmisiin hallituksessamme, mutta mielestäni se mitä nyt tapahtuu on, että Yhdysvaltain hallitus sai tietää joskus vuonna 1983, että he EIVÄT ole tekemisissä hyvisten kanssa, eivätkä he oikein tiedä mitä tehdä asialle. [39]

Michael Wolf on myös puhunut avaruusolentojen rotujen motivaatioista eräässä haastattelussa:

Enimmäkseen hyväntahtoisia. Joskus jokin voi päästä läpi avaruusolentojen rajapinnasta, mutta yleensä ne eivät tule takaisin. Ne eivät tule takaisin tänne sen jälkeen kun ne havaitaan ja identifioidaan. Jos niillä on salaisia agendoja, kun ne on identifioitu, niitä kielletään tulemasta tänne… Mutta ne ovat vain muutama harva monen monesta rodusta. [40]

Idea siitä, että useimmat avaruusolentojen rodut ovat hyväntahtoisia, mutta että muutama harva kapinallinen muodostaa hankaluuksia aiheuttavan vähemmistön saa tukea kaukokatselija tohtori Courtney Brownilta, joka on tehnyt useita kaukokatselusessioita vieraileviin avaruusolentoihin. [41] Hänen mukaansa, esimerkiksi, ”reptiliaanit ovat mukana aseiden tuotannossa…. Esitän, että nämä prototyypit ovat suunniteltu ampumaan alas aluksia, jotka liittyvät Galaktiseen Federaatioon, ertyisesti Harmaiden aluksia.” [42]

Kaikkein kiiinnostavin avaruusolentojen eri faktioista kertova tietovuotajien informaatio tulee mikrobiologi Dan Burischilta, joka väittää työskennelleensä läheisesti ’Harmaan’ avaruusolennon kanssa, joka tunnetaan nimellä J-Rod. [43] Burischin mukaan hän otti näytteitä avaruusolennolta, joka oli tullut Zeta Reticulumista: “Minua briiffattiin, että J-Rod oli avaruusolento, tarkemmin (Zeta) Reticuli 1 & 2 (kaksois-) tähdistöstä, erityisesti Reticulum 4:stä (neljäs jompaa kumpaa aurinkoa kiertävä planeetta).” [44] Käyttäen J-Rodin kanssa käydyistä keskusteluista saamaansa tietoa ja materiaalia, Burisch väitetysti työskenteli erittäin salaisessa projektissa nimeltä ’Lotus’, joka keskittyi hankkimaan tietoa mystisestä ’Ganesh-hiukkasesta’, joka voisi johtaa solujen regeneraatioon ja elämän luomiseen. [45] Burischin tapauksesta on julkistettu salaista tietoa J-Rodin parissa työskentelystä, hänen työstään Project Lotusin parissa sekä hänen viestinnästään varjohallituksen komiteoiden kanssa.

Merkittävä seikka Burischista on, että useat riippumattomat tutkijat ovat kyenneet tekemään haastatteluja kasvotusten liittyen hänen salaisiin toimiinsa, ja jopa saaneet luvan levittää tätä tietoa kansalle. Näihin kuuluu tunnettuja tutkijoita kuten Linda Molton Howe ja Bill Hamilton, sekä suositun internet-foorumin jäsenet Sterling D. Allan ja Harry Dschaak. [46] Jopa tämän tutkielman kirjoittaja on voinut rajatusti käydä sähköpostikirjeenvaihtoa Bursichin kanssa ja keskustellut salaisesta projektista, jossa Burisch on ollut mukana. [47] Nämä tutkijat ovat kaikki saaneet tietää jotain suurta tapahtuvan Burischin salaisessa projektissa, ja heidän läheiset suhteensa Burischiin viittaavat siihen, että Burischilla oli sisäpiirin tuki paljastuksilleen. Nimekkäät henkilöt eräässä keskeisessä varjohallituksen komiteassa, ‘Committee of the Majority’, auttoivat tiedon julkitulossa ja mahdollistivat Burischin levittää materiaaliaan. [48] Burischin tukijoiden mukaan tämä johtui siitä, että Burisch kovasti vaati, että hänen hallussaan oleva informaatio tuli levittää julkisesti kansalle, muutoin hän ei olisi yhteistyöhaluinen Project Lotusin suhteen, joka oli olennaista sillä hän oli ilmeisesti ainoa mikrobiologi, jolla oli vaadittava ymmärrys Ganesh-hiukkasesta. [49]

Toinen merkittävä aspekti Burischin saagassa on, että ilmeisesti salaisen komiteajärjestelmän sisällä on erimielisyyttä avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin poliittisesta linjasta. Vaikka Burischilla onkin ollut puheyhteys kansaan ja kyennyt julkistamaan turvaluokiteltua tietoa, ilmeisesti sisäpiiriläisten faktioilla on myös ollut pyrkimyksiä häiritä ja vaientaa hänet, jotka ovat vastustaneet UFO-paljastusprosessia jossa Burisch oli mukana. Burischin päälle on kuulemma fyysisesti hyökätty, hänen muistinsa on pyyhitty, hänet on viety kaukaisiin paikkoihin ja hänen yhteytensä ulkomaailmaan on katkaistu pitkiksi ajoiksi. [50]

Burischin saagan suuret eksopoliittiset teemat liittyvät siihen, että J-Rod -avaruusolennoilla on kaksi faktiota. Yksi faktio ilmeisesti auttoi Burischia hänen tutkimustyössään ja on hyväntahtoinen, ja haluaa tiedon ’Ganesh-hiukkasesta’ levitettävän tavalla joka auttaa ihmiskuntaa, ja haluaa myöskin auttaa Harmaita/J-Rodeja itseään korjaamaan omaa DNA:taan. Toinen J-Rodien/Harmaiden faktio ilmeisesti aiheuttaa jonkinlaisia ongelmia, mikä johtaa siihen, että ’taantumukselliset’ tai ultranationalistiset kansallisen turvallisuuden viranomaiset (eli ’Kabaali’) ottavat käyttöön ksenofobisen politiikan avaruusolentoja kohtaan. Kabaali haluaa saada kontrollin Ganesh-hiukkasesta niin, että sitä voidaan käyttää itseään palveleviin vallan, ahneuden ja hyväksikäytön tarkoituksiin.

Burischin informaatio ja julkiset haastattelut ovat näyttöä faktioiden välisestä kamppailusta eri avaruusolentokysymystä hallinnoivien kontrolliryhmien välillä siitä miten esittää ensikontaktiskenaario. [51] ‘Edistysmieliset’ väitetysti ovat tiukassa kamppailussa ‘taantumuksellisia’ (‘Kabaali’) vastaan avaruusolentoja koskettavan politiikan asettamisessa ja siinä miten vastata Dan Burischin asiaan. Myöskin on olemassa erimielisyyttä ystävällisten J-Rodien/Harmaiden ja kapinallisten J-Rodien/Harmaiden välillä ihmiskuntaa koskevien avaruusolentojen motivaatioiden ja aktiviteettien suhteen. Burischin saagaa seuranneet uskovat, että koko ihmiskunnan kohtalo päätetään tässä salaisessa kamppailussa, ja että kansaa usutetaan nyt tukemaan Burischia hänen tiedonjulkistamisessaan ja että hän pääsisi puhumaan Yhdysvaltain kongressin eteen. [52] Tämä viittaa siihen, että tulisi tukea edistysmielisiä heidän ’vaikeassa kamppailussaan’ taantumuksellisia ja kapinallisia J-Rodeja vastaan. Boylan viittaa tällaiseen taisteluun puhuessaan edistysmielisistä ja taantumuksellisista johtoryhmistä Yhdysvaltojen ja kansainvälisissä instituutioissa sekä tuestaan ”edistysmielisille” ryhmittymille. [53]

Burischin materiaalista voidaan todeta, että se on kehitelty suurelta osin esittelemään uskottava ensikontaktiskenaario, jota avaruusolentokysymystä hallinnoivat sotilastiedustelun organisaatiot tavoittelevat. Burischin ennennäkemätön puheyhteys kansaan ja hänen kykynsä paljastaa salaista tietoa kertovat siitä, että hän on ’tietämättään’ osa salaista kampanjaa, jolla vaikutetaan julkiseen mielipiteeseen avaruusolentojen läsnäolosta ja salaisista projekteista. Burischin työ J-Rodien/Harmaiden parissa sekä hänen mukanaolonsa ’Ganesh-hiukkasen’ tutkimisessa viittaavat avaruusolentojen ja hallituksen yhteiseen pyrkimykseen luoda moraalisesti positiivinen mielikuva avaruusolentojen läsnäolosta, sekä siitä, että heidän biologisella työllään on hyödyllisiä sovellutuksia sekä ihmiskunnalle että Harmaiden avaruusolentojen rodulle. Samaan aikaan ’kapinallisten avaruusolentojen’ ja taantumuksellisen ’Kabaalin’ olemassaolo tarjoaa perustan selitykselle siitä miten avaruusolentojen läsnäolon negatiivisemmat aspektit esiintyvät useissa sieppauskertomuksissa ja tietovuotajien todistuksissa. [54]

Toinen variaatio ’ystävällisten mutta arvoituksellisten’ avaruusolentojen kontaktiskenaariosta syntyy tuoreesta tietovuotajan kokemuksesta niinkutsuttujen ’Pitkien Valkoisten’ kanssa. [55] Charles Hall oli palveluksessa Nellisin ilmatukikohdassa vuosina 1965-67, jossa hänen tehtäviinsä kuului säähavaintopallojen lähettäminen Indian Springsista. Hän kuvaa ’Pitkien Valkoisten’ kanssa tapahtuneiden interaktioiden saaneen alkunsa 1965 ja kuinka hän ja muut palvelusmiehet olivat selvinneet heidän häiritsevästä läsnäolostaan. Hall kuvasi useita eri tapahtumia, joissa ’Pitkät Valkoiset’ terrorisoivat muuta maavoimien sotilaita, jotka eivät ymmärtäneet heitä, yllättyivät heistä tai uhkasivat heitä jollain tavalla. ’Pitkiä Valkoisia’ kuvataan arvoitukselliseksi roduksi, joka fyysisesti pelotti joitain sotilaita, ja kuitenkin he kykenivät aitoon ystävyyteen Hallin kanssa, sillä hän oli pelastanut yhden ’Pitkän Valkoisen’ hengen. [56] Tässä kohden Pitkät Valkoiset esittävät positiivisempia puolia kuten ystävyyttä ja ylivertaista tietoa, jota he olivat jakaneet Hallille ja Yhdysvaltain ilmavoimille. Hall kuvaa kuinka Yhdysvaltain ilmavoimat tarjosivat Pitkille Valkoisille metalleja kuten titaania ja alumiinia ja ruokaa ja vaatteita vaihdossa teknologioista liittyen atomikäyttöisiin avaruusaluksiin. [57]

’Pitkät Valkoiset’ nähtiin Mojaven aavikolla vuonna 1954, mikä kertoo siitä että he olivat solmineet sopimuksia ’Pitkien Harmaiden’ ja Eisenhowerin hallinnon kanssa vuonna 1954. [58] Hall lisäksi kuvaa toistuvasti nähneensä niitä ilmavoimien kenraalien ja muiden vanhempien upseerien läheisyydessä, jotka tunnustivat Pitkien Valkoisten johtajan suurlähettiläsaseman. [59] Tämä viittaa siihen, että paljastusilmoitus tehtäisiin jossain kohtaa spinnaamalla se tavalla, mikä oikeuttaa varjohallinnon sopimuksen ’Pitkien Valkoisten’ kanssa ja mikä asettaa heidät ’ystävällisten mutta arvoituksellisten’ avaruusolentojen kategoriaan.

Yhteenvetona, julkisuutta varten spinnattava kontaktiskenaario perustuu yhden avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoivan kontrolliryhmän (’edistysmieliset’) voittoon taantumuksellisemmasta faktiosta (’Kabaali’). Julkinen paljastusprosessi ja siitä seuraava Kabaalin puhdistaminen ’spinnattaisiin’ tavalla, joka legitimoi avaruusolentokysymystä hallinnoivien ’edistysmielisten’ valitseman politiikan. Tämä Ensikontaktiskenaario olisi rauhanomaisempi kuin ’Maailmojen sota’-skenaario ja se johtaisi aidompaan kertomukseen avaruusolentojen läsnäolosta. Kuitenkin, se silti ’spinnattaisiin’ tavalla, joka piilottaa avaruusolentojen suorittamat kaltoinkohtelut, valtionhallinnon mukanaolon niissä sekä ’palveluorientoituneempien’ rotujen läsnäolon koko laajuuden, jotka eivät ole saaneet lupaa toimia avoimesti ihmisasioiden parissa. [60] Tämä Ensikontaktiskenaario perustuisi yhteistyöhön ’edistysmielisten’ ja avaruusolentojen välillä, jotka ovat mukana salaisissa sopimuksissa, ja sillä piilotettaisiin avaruusolentojen läsnäolon täysi laajuus sekä tehdyt väärinkäytökset ja rikkomukset. [61] Julkisen mielipiteen muokkaaminen ’Ensikontaktia’ varten ’ystävällisten mutta arvoituksellisten’ avaruusolentojen kanssa on pitkällä, mikä käy ilmi kansan kiinnostuksesta Burischin saagaan ja avaruusolentojen sieppausilmiöön sekä Taken-minisarjan ja juuri julkaistujen Charles Hallin muistelmien suosiosta.

Kontaktiskenaario 3:  Star Trek — Galaktinen Federaatio näyttäytyy

Viime aikoina on julkisuuteen tullut esiin myös kolmas Ensikontaktiskenaario, joka helposti voisi olla kuuluisan Star Trek -tuottaja Gene Roddenberryn kynästä. Siihen kuuluu viesti, jonka väitettiin olevan peräisin ryhmältä avaruusolentoja, jotka ovat lähettäneet sen tavallisille kansalaisille tai ’henkilöille ketään syrjimättä’, ja jotka operoivat periaatteen alaisuudessa, joka on varsin samankaltainen kuin Roddenberryn ’Päädirektiivi’ Star Trekissa. ’Muutetaan maailma’-viestin vastaanotti ja levitti eteenpäin ranskalainen ilmailuasiantuntija Jean Ederman, ja se kiertää edelleen internetissä saaden maailmanlaajuista huomiota. [62] Viestin väitetyt avaruusolentolähettäjät kysyivät Edermanin kautta ’henkilöiltä ketään syrjimättä’ kysymyksen ”Haluatteko että näyttäydymme?” Avaruusolennot väittivät järjestävänsä globaalin äänestyksen ihmiskunnan tulevaisuudesta ja suvereenista planeetan kontrollista huolestuneiden avaruusolentojen puolesta.

Avaruusolennot kuvasivat miten he aiemmin olivat yrittäneet päästä sopimukseen valtion edustajien kanssa Ensikontaktista, mutta heidän ehdotuksensa hylättiin:

On olemassa kaksi tapaa saada kosminen yhteys toiseen sivilisaatioon: sen edustajien kautta tai suoraan sen tavallisiin kansalaisiin. Ensimmäinen tarkoittaa intressien välistä kamppailua, toinen tapa luo tietoisuuden. Ensimmäisen tavan on valinnut ryhmä rotuja, joiden motivaationa on pitää ihmiskunta orjuudessa, ja näin kontrolloida Maapallon resursseja, sen geeniperimää ja ihmismassojen emotionaalista energiaa. Toisen tavan on valinnut ryhmä rotuja, jotka ovat liittoutuneet Palveluksen Hengen syystä. Joitain vuosia sitten me esittäydyimme ihmiskunnan valtarakenteiden edustajille, mutta he kieltäytyivät  ojentamastamme kädestä vedoten intresseihin, jotka olivat epäyhteensopivia heidän strategisen vision kanssa. [63]

Viittaus väkivaltaisiin avaruusolentojen rotuihin, jotka olivat allekirjoittaneet salaisia sopimuksia ihmisedustajien kanssa, on tarkka kuvaus siitä mitä historiallisesti on tapahtunut, ja se esittää dilemman enemmän ’palvelualttiille’ avaruusolentojen roduille, jotka haluavat auttaa globaalia ihmiskuntaa mutta joita on rajoittanut jokin Roddenberryn Päädirektiivin kaltainen sääntö. [64]

Selittäessään kuinka he saisivat aikaan kontaktin nostamalla ’tietoisuutta’, avaruusolennot kirjoittivat siitä miten vastaus kysymykseen heidän näyttäytymisestään olisi katalyytti heidän visioimalleen Ensikontaktiskenaariolle. Yksinkertaista vastausta voitaisiin tarkkailla jollain tavoin osana globaalin ihmiskunnan äänestystä:

”Miten voitte vastata tähän kysymykseen? Sielun totuus voidaan lukea telepaattisesti, joten teidän tulee vain selkeästi kysyä itseltänne tämä kysymys ja antaa vastauksenne selvästi, itseksenne tai ryhmässä, niinkuin haluatte. Se oletteko kaupungin ytimessä tai keskellä autiomaata ei vaikuta vastauksenne tehokkuuteen. KYLLÄ tai EI.” [65]

Yritettäessä ymmärtää tämän viestin merkitystä ja heidän kuvaamansa kontaktiskenaarion uskottavuutta, on hyvä ensin tutkia sitä henkilöä, joka on vastuussa ’Muutetaan maailma’-viestistä, sen johdonmukaisuutta aiempien ’hyväntahtoisten’ avaruusolentojen kontaktiraporttien kanssa sekä todennäköisyyttä sille, että kyseessä on aito viesti avaruusolennoilta.

Viestin kirjoittaja on Jean Ederman, ranskalainen pilotti, lennonjohtaja ja lentokenttäpomo, joka väittää saaneensa viestin vierailevilta ’hyväntahtoisilta avaruusolennoilta’ hänen ’mentaalisesti projisoituaan itsensä heidän avaruuteen’. Hänen verkkosivuillaan hän kuvaa useita kokemuksia, joita hänellä on ollut vierailevien avaruusolentojen rotujen kanssa vuosien mittaan sekä ’Muutetaan maailma’-viestin tuottanutta kokemusta: ”opittuani miten projisoida mentaalisesti itseni paikkaan hyväntahtoisten avaruusolentojen luo, vastaanotin seuraavan viestin heidän hierarkialtaan.” [66]

Edermanin viestintäkeino menee ’telepaattisen ajatustenvaihdon’ kategoriaan. Sellainen viestintämuoto ei ole epätavallista puhuttaessa avaruusolentoja käsittelevästä kirjallisuudesta, sillä monet tutkijat/valtion työntekijät ovat kommentoineet aiheesta, mukaanlukien Dan Burisch ja hänen kanssakäymisensä J-Rodin kanssa. Esimerkiksi kersantti Dan Sherman on kirjoittanut laajalti hänen osallistumisestaan ‘Project Preserve Destinyyn’, salaiseen NSA:n viestintäprojektiin, joka käytti meedioita ottamaan telepaattisen yhteyden avaruusolentojen rotuihin. [67] Tämä viittaa siihen, että Edermanin väitteet viestinnästä avaruusolentojen kanssa ovat uskottavia. Vaikea kysymys on miten varmentaa onko se aito vai ei? Yksi tapa on etsiä vihjeitä Edermanin omista kokemuksista ja kirjoituksista koskien avaruusolentoja, toinen tapa on tutkia viestiä itseään tekstin selkeyden, johdonmukaisuuden ja poliittisen sisällön suhteen mitä avaruusolentoihin tulee.

Tarkasteltaessa Edermanin verkkosivuja ja hänen kirjoituksiaan löytää kronologian Edermanin kokemuksista avaruusolentojen kanssa lähtien vuodesta 1977. Hän tarjoaa kuvauksia avaruusolentojen teknologiasta, joka vaikka kylläkin on teknologista luonteeltaan, se ei ole niin vaikeaa tajuta käsitteellisesti. Iso osa materiaalista on yhdenmukaista muiden tietovuotajien, kuten entisen Area 51 -työntekijä Bob Lazarin, tarjoaman materiaalin kanssa. [68] Perustuen hänen kokemuksiin, verkkosivujen materiaaleihin sekä avaruusolentojen kanssa suoritetun psyykkisen viestinnän historiaan, ei löydy juurikaan mitään millä sivuuttaa mahdollisuus sille, että Ederman on aidosti ollut telepaattisessa viestinnässä yhden tai useamman kehittyneen avaruusolentojen rodun kanssa vastaanottaessaan ’Muutetaan maailma’-viestinsä. Tästä pääsemme viestin tekstuaaliseen analyysiin.

’Muutetaan maailma’-viestissä välittömästi pistää silmään väitettyjen avaruusolentojen omituinen kielioppi. Tämä kieliopillinen omituisuus on muutakin kuin ranskankielen kääntämisen vaikeutta englantiin, ja se on voinut olla tarkoituksellinen aspekti viestin taustalla, kuten myös ei englantia puhuvan henkilön valinta välittämään avaruusolentojen viestiä. Omituinen kielioppi pakottaa englantia äidinkielenään puhuvan poikkeamaan tyypillisestä vasemman aivolohkon prosessoinnista, joka dominoi luettaessa tekstuaalista informaatiota. Vasemman aivopuoliskon informaation prosessointi on tyypillisesti analyyttista, loogista ja reduktiivista. Omituisen kieliopin pohtiminen pakottaa englanninpuhujan käyttämään oikeaa aivopuoliskoa, jossa informaation prosessointi on luovempaa, intuitiivisempaa ja ekspansiivisempaa. [69] Jos kehittynyt avaruusolentojen rotu haluaisi kommunikoida ihmiskunnan suurille massoille, ja siitä prosessissa herättää henkilöitä vasemman aivopuoliskon prosesseista arvostamaan enemmän viestin sisältöä ja merkityksellisyyttä, silloin kääntäminen ei-dominantista globaalista kielestä dominantille kielelle internetin avulla saavuttaisi tämän tarkoituksen osittain.

’Muutetaan maailma’-viestin teksti teksti on kokonaisuudessaan johdonmukainen ja yhtenäinen, ja se viittaa henkilöön, jolla on korkea älykkyys ja käsitteellinen hienostuneisuus. Hän pystyy ilmaisemaan monimutkaisia asioita helposti ymmärrettävällä tavalla huolimatta englanninkielisen lukijan kohtaamista kieliopillisista vaikeuksista ranskankielistä käännöstä lukiessaan. Vielä tärkeämpää on, että teksti kokoaa yhteen joukon aiheita, jotka yhdistyvät hyvin tekstin esittämän keskeisen kysymyksen muotoon: ”Haluatteko että näyttäydymme?” Tekstin rakenne viittaa henkilöön, joka on perehtynyt käsiteltäviin aiheisiin ja käsitteisiin ja osaa kommunikoida niitä muille.

Edermanin tyyli on tarkoituksellinen eikä niinkään diskursiivinen tai didaktinen. Tämä kertoo jostain joka haluaa ’informoida’ toisia eikä niinkään ’pakottaa’ uskomuksiaan muille. [70] Viesti kuvaa ihmiskunnan valinnan mahdollisuudet sen kohdatessaan edessään olevat ongelmansa, eikä niinkään sanele ihmiskunnalle mitä tehdä. Viesti tekee selväksi ,että avaruusolennot suosittelevat, mutta tekevät sen niin että jää tilaa ihmiskunnan omalle valinnalle päättää. Tämä viitaa siihen, että kirjoittaja ei tavoittele uuden filosofian tai uskonnon perustamista, vaan toimii lähinnä välikappaleena viestin välityksessä. Yleinen johtopäätökseni perustuen tekstin analyysiin on, että Ederman on rationaalinen ja älykäs henkilö, joka on aikeissa kommunikoida uskollisesti saamansa viestin, eikä niinkään sepitellä tarinaa taustalla olevista salaisista agendoista johtuen jonkinlaisesta psykologisesta tarpeesta saada huomiota tai tyydytystä egolleen. Englantia äidinkielenään puhumattoman ihmisen valinta vaikuttaa olevan myös merkityksellistä siinä miten suurin osa ihmiskunnasta prosessoisi ’Muutetaan maailma’-viestin. Tästä pääsemmekin viestin eksopoliittiseen analyysiin.

Viestin sisältö puhuu eri avaruusolentojen roduista, jotka ovat olleet yhteydessä eri hallituksiin ja siitä miten näiden avaruusolentojen suuntautuminen ja agendat vaihtelevat suuresti. Olen esittänyt toisessa tutkielmassa, että ihmiskunta on ollut kommunikaatiossa ainakin seitsemäntoista eri avaruusolentojen rodun kanssa. [71] Näistä kuudella on laajat suhteet tai ne ovat tehneet yhteistyötä niinkutsutun ’sotateollisen kompleksin’ kanssa. Toiset yksitoista avaruusolentojen rotua ovat ’sotateollisen avaruusolentokompleksin’ ulkopuolella johtuen heidän periaatteellisesta vastustuksestaan antaa teknologiaa kansallisvaltioiden hallituksille, jota voitaisiin käyttää asetutkimukseen. Analyysini on, että avaruusolentojen rodut, jotka ovat viestineet Edermanille, ovat sotateollisen avaruusolentokompleksin ulkopuolella. Tämä käy ilmi heidän ’Muutetaan maailma’-viestissä esittämästä huolestaan koskien ihmiskunnan nykytilaa sekä kiireen tunteesta liittyen siihen miten vähän aikaa ihmiskunnalla on. He vaikuttavat olevan erityisen huolissaan tilanteesta, jonka ihmiskunnan ’viralliset edustajat’ ovat aikaansaaneet solmimalla sopimuksia muiden avaruusolentojen kanssa ja näin luoden sotateollisen avaruusolentokompleksin.

’Muutetaan maailma’-viestin välittäneet avaruusolennot ovat erittäin kunnioittavaisia, mikä käy ilmi siitä kuinka he pyytävät lupaa ihmiskunnalta. He vaikuttavat olevan varsin pidättyväisiä siitä mikä heidän tarjoomansa on. He viittaavat avaruusolentojen hierarkiaan, joka ilmeisesti noudattaa kehittyneempien avaruusolentojen rotujen asettamia galaktisia protokollia toisten planeettojen (kuten Maapallon) asioihin puuttumisesta. Alfred Webre kuvailee omassa työssään tällaisia protokollia. Alfred on tutkinut eri vierailevien avaruusolentojen rotujen kommunikointimuotoja. [72]

Tähän asti ’Muutetaan maailma’-viestin (ekso)poliittinen analyysini on varsin yhdenmukainen tekemäni tutkimuksen kanssa avaruusolentojen läsnäolon poliittisista vaikutuksista. Viesti on hienostunut sen analyysissa avaruusolentojen aiheuttamista poliittisista ongelmista niiden vieraillessa planeetalla sekä niiden solmiessa sopimuksia sotilastiedustelupalvelujen kanssa, jotka ovat ’edustaneet’ globaalia ihmiskuntaa.

Tarkastelen nyt ’Muutetaan maailma’-viestiä ja sen johdonmukaisuutta kontaktihenkilöiden raporttien kanssa vierailevista avaruusolennoista ja fyysisestä kanssakäymisestä ihmisten kanssa. Aina siitä lähtien kun George Adamski oli julkaissut kuuluisan kirjansa Inside the Flying Saucers, vuonna 1955, yksityisiä kansalaisia on astunut yksi toista seuraten julkisuuteen väittämään, että avaruusolentojen rodut ovat ottaneet häneen yhteyttä ja hänellä on ollut laajalti kommunikaatiota ja kanssakäymistä niiden kanssa. [73] Adamskin lisäksi näihin alkuvaiheen kontaktihenkilöihin kuului Howard Menger, Orfeo Angelucci, Paul Villa ja George Van Tassel. [74] Nämä viestinnät ja kanssakäymiset avaruusolentojen kanssa vaihtelivat huomattavasti riippuen kontaktihenkilöstä, mutta olennaisesti kaikki paljastivat avaruusolentojen rotujen tarkoituksellisesti ottaneen yhteyttä yksityisiin kansalaisiin levittääkseen informaatiota avaruusolentojen rotujen olemassaolosta ja yhteyttä ottaneiden avaruusolentojen hyväntahtoisista aikeista. Vuosien mittaan ’kontaktihenkilöiden’ lista kasvoi huomattavasti ja tunnetuimpiin heistä lukeutuvat Billy Meier, Carlos Diaz, Alex Collier, Enrique Castillo ja Phillip Krapf. [75] Nämä ’kontaktihenkilöt’ ovat pitäneet julkisia luentoja, kirjoittaneet kirjoja, muodostaneet tukiryhmiä ja kommunikoineet yhteiskunnan yläluokalle kaikki siinä tarkoituksessa, että he välittäisivät avaruusolentojen antamaa informaatiota ja vakuuttaisivat skeptisen kansan avaruusolentojen hyväntahtoisesta luonteesta. Edermanin levittämä viesti on hyvin yhdenmukainen useimpien näiden kontaktihenkilöiden levittämän informaation kanssa, jotka kuvaavat kansallisvaltioiden hallitusten kanssa solmittuja salaisia sopimuksia, ’kapinallisten’ tai ’manipulatiivisten’ avaruusolentojen petollisuutta, avaruusolentojen teknologian käyttöä sotatarkoituksiin sekä laajalle levinnyttä ympäristötuhoa, jonka valtioiden nykyiset toimintalinjat ovat saaneet aikaan.

Tarkastelen nyt yhtä mahdollisuutta, joka voi laskea varjon viestin aitouden ylle. Yksi mahdollisuus on, että viesti on hienostuneen disinformaation muoto. [76] Sotilastiedustelupalvelut USA:ssa ja muualla ovat kehittäneet hienostuneita disinformaatiostrategioita harhauttamaan UFO-/eksopolitiikan tutkijat, suuntaamaan heidän vähäiset resurssit tuottamattomiin kohteisiin, luomaan eripuraa UFO-/eksopolitiikan tutkijayhteisöön tai yksinkertaisesti aiheuttamaan hämmennystä ja luomaan epävarmuutta. [77] Tällaisen disinformaation päätavoite on suunnata huomio pois kaikesta informaatiosta, joka saattaisi uhata sotilastiedustelupalvelujen paljastamattomuuslinjausta. ’Muutetaan maailma’-viesti, toisaalta, saavuttaa täysin päinvastaisen. Se on saavuttanut kasvavan julkisen huomion levittämällä informaatiota, joka heikentää sotilastiedustelupalvelujen ja vastuullisten poliittisten edustajien toimia kiistää avaruusolentojen läsnäolon todellisuus. Viesti suuntaa huomion kansallisen turvallisuuden virastoihin, joiden solmimat sopimukset avaruusolentojen rotujen kanssa ovat johtaneet yksityishenkilöiden kaltoinkohteluun sekä myös laajemmin ihmiskunnan yleisesti. Tämä viittaus sotilastiedustelupalvelujen syyllisyyteen ei ole jotain minkä nämä virastot ovat halunneet päästää julkisuuteen, mikä käy ilmi siitä miten pitkälle ne ovat valmiita menemään esim. ihmisten ja avaruusolentojen yhteisissä tiloissa tapahtuneiden ihmisoikeusloukkaustapausten salaamisessa [78] Johtuen viestin vaikutuksesta sekä omien tekemieni avaruusolentojen läsnäoloa koskettavien tutkimusten yhdenmukaisuudesta, totean että tämä ei ole valtion disinformaatiota.

Edermanin taustaa, intellektuaalisia kykyjä ja teknistä osaamista koskevan analyysini tuloksena mikään ei ole esteenä sille mahdollisuudelle, etteikö ’Muutetaan maailma’-viesti olisi aito viesti yhdeltä tai useammalta avaruusolentojen rodulta. Analyysini viestin poliittisista vaikutuksista toteaa, että se on yhdenmukainen avaruusolentojen läsnäoloon liittyvien perusfaktojen kanssa. Ehkäpä kaikkein uskottavin syy uskoa ’Muutetaan maailma’-viestin aitouteen on se mitä tapahtui Jean Edermanille viestin levittämisen jälkeen maaliskuun 12. päivään 2004 asti. Mystisesti kadottuaan useammaksi viikoksi, jolloin hän kuulemma vietti aikaa ’kontaktihenkilönä’ viestin lähettäneiden avaruusolentojen kanssa, Ederman palasi julkisuuteen ja Ranskan tiedustelupalvelut hiljensivät hänet melkein heti tämän jälkeen uhkailemalla ja häiritsemällä hänen perheenjäseniään. Edermania estettiin paljastamasta kansalle enempää informaatiota avaruusolennoista, jotka olivat vastuussa ’Muutetaan maailma’-viestin lähettämisestä sekä hänen tuoreemmista kontaktikokemuksistaan. [79] Tämä on yhdenmukaista tiedustelupalvelujen ’kontaktihenkilöihin käyttämän hiljentämistaktiikan kanssa, jossa yleensä ne jotka ovat fyysisesti olleet kanssakäymisissä avaruusolentojen kanssa saavat kokea uhkauksia ja häirintää. [80] Lopullinen johtopäätökseni on, että veisti on aito kommunikaatio globaalille ihmiskunnalle yhdeltä tai useammalta avaruusolentojen rodulta.

’Muutetaan maailma’-viesti kuvasi erittäin erilaisen Ensikontaktiskenaarion verrattuna kahteen muuhun tässä tutkielmassa kuvattuun, jotka ovat avaruusolentokysymystä hallinnoivan varjohallituksen erilaisia spinnauksia avaruusolentojen läsnäolosta. ’Muutetaan maailma’-viesti tarjoaa konkreettista apua globaaleihin poliittisiin ongelmiimme — maailmanlaajuisen avaruusolentojen läsnäoloa koskettavan tiedon ja olemassaolevien salaisten sopimusten salailuun. Menemällä suoraan kansan keskuuteen — ketään syrjimättä — tämä avaruusolentojen ryhmä on käynnistänyt varsin erilaisen prosessin kansan mielipiteen muokkaamiseksi Ensikontaktiin liittyen. Tätä kirjoitettaessa viesti on käännetty neljälletoista kielelle ja se edelleen tuottaa useita keskusteluja ja aloitteita verkkosivuille, mm. verkkoadressin, jonka joulukuuhun 2004 mennessä oli allekirjoittanut yli 750 ihmistä. [81]

Viestin leviäminen ja sen aikaansaama innostus vaihtoehtoisesta kontaktiskenaariosta ovat vaikuttaneet julkiseen mielipiteeseen avaruusolentojen läsnäolosta yllättävällä tavalla. Kontaktiryhmittymiä syntyy ympäri planeettaa, jotka kaikki ovat liittyneet yhteen Ensikontaktiin liittyvän innostuksen johdosta ja siinä toivossa, että ne olisivat uusi merkittävä toimija siinä miten avaruusolentojen läsnäolo ymmärretään ja miten sitä hallinnoidaan. [82] Näiden kontaktiryhmien synty ja vaikutus julkiseen mielipiteeseen voi hyvin olla pääasiallinen tämän viestin tavoite — valmistella ihmiskuntaa avoimeen kanssakäymiseen avaruusolentojen rotujen kanssa.

Yhteenveto: Poliittinen spin ja UFO-paljastus

Disclosure Projectille antamassaan järkyttävässä todistuksessa tohtori Carol Rosin todisti kuinka hän on ollut mukana salaisissa korkean tason keskusteluissa, joissa avaruusolentojen läsnäolon paljastaminen tapahtuisi sen jälkeen, kun kansainvälinen terrorismi epäonnistuisi olemaan uskottava oikeutus Yhdysvaltain suurille sotilasmenoille. [83] Nämä kuluerät ovat tärkeitä amerikkalaiskorporaatioille, jotka ovat olleet keskeisessä roolissa salaa palvellen laajaa avaruusolentojen läsnäoloon liittyvää projektiverkostoa. Haastattelussa tohtori Carol Rosin paljasti kuinka tohtori Werner von Braun, jolla on ollut sisäpiirin tietoa suurista salaisista avaruusolentoihin liittyvistä projekteista, luetteloi listan tulevaisuuden ’uhista’, joita tultaisiin käyttämään sotilasmenojen oikeutukseen:

Hän [von Braun] sanoi, että silloin kun minä itse tulin alalle oletetun Venäjän uhan aikaan, Venäjä ei oikeasti ollut varsinainen vihollinen. Sitten vihollinen olisi terroristit, kolmannen maailman uhat, ja sitten olisi asteroidiuhka. He saattaisivat jopa koittaa vaikuttaa kansan mielipiteeseen niin, että se uskoisi olevan monia syitä sille miksi avaruuteen pitäisi viedä paljon aseita. Voisi olla myös syy suojella omia avaruudessa olevia resursseja. Mutta todellinen uhka, josta hän aina piti kiinni ja sanoi silmät kyynelistä kostuen aina kun hän tämän minulle sanoi oli, että viimeinen kortti heidän hihassaan on ’avaruusolentokortti’, avaruusolentokortti ja että mitkään niistä eivät ole vihamielisiä. [84]

Avaruusolentoprojekteihin liittyvien kasvavien menoerien oikeuttamiseen tarvittavien perinteisten uhkien loppuminen johtaa vääjäämättä lopulta avaruusolentojen läsnäolon paljastamiseen. Lisäksi lisääntyvä avaruusolentoihin liittyvän informaation paljastaminen internetissä viittaa myös siihen, että ollaan saavuttamassa kriittinen piste, joka tekee UFO-paljastuksen väistämättömäksi. Tästä seuraa, että voidaan todeta jonkinmoisella itsevarmuudella, että julkinen avaruusolentojen läsnäolon paljastus on väistämätöntä, mutta nähtäväksi jää miten sen päätetään tapahtuvan. Julkisen mielipiteen rooli on keskeistä ymmärtää siinä ’kuinka’ Ensikontakti tapahtuu ja miten poliittista spinnausta käytetään tässä prosessissa. On olemassa näyttöä siitä, että avaruusolentokysymystä hallinnoivien ryhmien sisällä olevat voimakkaat faktiot kilpailevat salaa avaruusolentojen paljastamiseen liittyvän julkisen mielipiteen muokkaamisesta tavalla, joka tekee mahdolliseksi kontaktiskenaarion, joka sopii näiden faktioiden omiin agendoihin.[85]

Yksi näistä faktioista, jota voidaan kutsua nimellä ’Kabaali’, edustaa erittäin nationalistista ja militaristista lähestymistapaa avaruusolentokysymykseen, joka perustuu epäluottamukseen avaruusolentojen motivaatioista ja aktiviteeteista. Toinen faktio, ’edistysmieliset’, edustaa kansainvälisempää lähestymistapaa avaruusolentokysymykseen, jossa kuvataan salaisten organisaatioiden kanssa yhteistyötä tehneitä avaruusolentoja ’ystävällisiksi vaikkakin arvoituksellisiksi’. Vaikka voidaankin odottaa, että kansan mielipiteen muokkaus olisi jotain mitä avaruusolentokysymystä hallinnoivat ryhmittymät yrittäisivät johtuen niiden pitkästä paljastamattomuuslinjan historiasta ja niiden osallisuudesta tähän salailuun ja ’poliittisen spinnauksen’ käyttöön, ’Muutetaan maailma- viestin nopea leviäminen on tullut suurena yllätyksenä.

Yksityishenkilöiden ryhmiä syntyy ympäri maailman, joissa uskotaan että niillä on nyt rooli siinä miten avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoidaan ja miten Ensikontakti tapahtuu. Niitä yhdistäviin periaatteisiin kuuluu ’läpinäkyvyys’, ’avoimuus’ ja ’osallistava demokratia’. Näiden ryhmien kommunikoidessa ja verkostoituessa keskenään, niillä on potentiaalia muuttua globaaliksi massaliikkeeksi, joka on suuri peluri siinä tavassa miten avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoidaan kansallisella ja globaalilla tasolla. Eräässä suositussa Yahoo-keskusteluryhmässä on arviolta 750 jäsentä joulukuuhun 2004 mennessä. Ryhmä ‘prepare4contact’ on luonnostellut dokumentin joka hahmottelee ’henkilöiden ketään syrjimättä’ tavoitteita ja odotuksia siitä miten avaruusolentojen on käyttäydyttävä vieraillessaan Maapallolla. [86] ’Muutetaan maailma’-viestin julkinen hiljentäminen lopulta vain häiritsee eikä estä viestin leviämistä tai sen suosiota.

Tämän johdosta on kilpailua avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoivan salaisen ryhmän kahden faktion välillä — ’edistysmieliset’ ja ultranationalistinen ’Kabaali’, jotka näennäisesti edustavat ’valoa’ ja ’pimeyttä’ siinä miten avaruusolentojen läsnäolo paljastetaan ja ’spinnataan’ kansalle. Kuitenkin, kolmas toimija on syntynyt globaalin massaliikkeen muodossa, joka on ryhtynyt toimintaan tuntemattoman avaruusolentojen ryhmittymän järjestäessä äänestyksiä siitä tulisiko avaruusolentojen näyttäytyä. Nämä kontaktiryhmät edustavat aitoa vallankumousta avaruusolentojen läsnäolon hallinnoinnissa, ja ne menevät paljon rajoittuneita ’edistysmielisten’ lupaamia reformeja pidemmälle, joilla ne lupasivat poistaa ’Kabaalin’ dominoimasta avaruusolentojen läsnäolon hallinnointia samalla pitäen yllä tiukkaa salaisuutta avaruusolentojen läsnäolon todellisesta laajuudesta ja historiasta.

Julkisen mielipiteen muokkaus todennäköisesti ajautuu tuntemattomille vesille avaruusolentojen globaalin hallinnointisysteemin kahden kilpailevan faktion tajutessa, että kontaktiryhmittymien muodostama laajaperustainen globaali liike edustaa uutta dynamiikkaa siitä ’milloin’ ja ’miten’ Ensikontakti tapahtuu. Kahden varjohallituksen vastakkaisen faktion kontaktiskenaariot ovat variaatioita kahdesta dominantista teemasta, jotka molemmat liittyvät avaruusolentoihin jotka ovat olleet mukana varjohallituksen eri sopimuksissa. Ensimmäinen on ’vihamielisten avaruusolentojen’ ilmaantuminen, mikä johtaa ’taantumuksellisten sisäpiiriläisten’ eli ’Kabaalin’ ajamaan ’Maailmojen sotaan’. Toinen on ’ystävällisten mutta arvoituksellisten’ avaruusolentojen ilmaantuminen, jotka varjohallituksen ’edistysmieliset’ ainekset toivottavat varovaisesti tervetulleiksi. Nämä kaksi sisäpiiriläisten tukemaa kontaktiskenaariota ovat saaneet seurakseen kolmannen skenaarion — mahdollinen ’Star Trekin’ kaltainen kontaktitapahtuma, johon liittyy avaruusolennot, jotka eivätole aiemmin olleet osapuolina sopimuksissa sotilastiedustelupalvelujen kanssa. Tämän avaruusolentojen ryhmä, jolla ei ole mitään historiaa salaisista sopimuksista tai ilmaantuminen tungettelevista interaktioista globaalin populaation kanssa, on pikkuhiljaa voittamassa puolelleen monien avaruusolentojen läsnäolosta jotain tietävien mielet ja sydämet.

Ensikontaktin ympärillä pyörivä poliittinen spinnaus on jo täydessä vauhdissa, ja jokaisen yksilön tehtävänä on oppia mahdollisimman paljon jäljellä olevassa ajassa ennen kuin ilmoitus avaruusolentojen olemassaolosta julkistetaan tai avaruusolennot ilmestyvät julkisuuteen jollain odottamattomalla tavalla. Maapallon ulkopuolisten olentojen olemassaolon ja Ensikontaktin ymmärtäminen ja oppiminen on paras tapa, jolla yksityiset kansalaiset tai ”henkilöt ketään syrjimättä” voivat vaikuttaa siihen, ’milloin’ ja ’miten’ Ensikontakti tapahtuu, ja rajoittaa poliittista spinniä, jota käytetään muokkaamaan yleistä käsitystä Maapallon ulkopuolisten olentojen olemassaolosta. Uusi maailma odottaa meitä kaikkia, kun avaruusolentojen olemassaolo paljastetaan. Nyt on aika vaikuttaa siihen, miten odotuksemme ja toiveemme muovaavat tätä uutta maailmaa.


Lähdeviitteet

[1] Kiitän vilpittömästi Angelika Whitecliffiä hänen innokkaasta tuestaan ja kannustuksestaan tämän artikkelin tarkistamisessa ja viimeistelyssä. Kiitän myös H.M.:ää useiden kirjoitusvirheiden löytämisestä.

[2] Kts Michael Salla, “Eisenhowerin tapaaminen 1954 avaruusolentojen kanssa: Ensikontaktin vuosijuhla?” Exopolitics.org (helmikuun 12, 2004). Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/eisenhowerin-tapaaminen-1954-avaruusolentojen-kanssa-ensikontaktin-vuosijuhla/

[3] “Tohtori Carol Rosinin todistus,” saatavilla verkossa: http://www.davidicke.net/mysteries/reports/rosinreport.html

[4] William Safire, Safire’s New Political Dictionary, Revised edition (Random House Reference;, 1993).

[5] Poliittisen spinnauksen kehityksestä ks. Ira Basen, ”The Spin Cycle ‘Spin’: A primer for voters”, CBS News, 23.5.2004. Saatavilla verkossa: http://www.cbc.ca/canadavotes/analysiscommentary/columns/spincycle230504.html

[6] New York Times editorial on Oct. 21, 1984. Cited in Basen, ‘The Spin Cycle ”Spin”: A primer for voters,’ Basen, ‘The Spin Cycle ”Spin”: A primer for voters,’

[7] Maapallon ulkopuolisten asioiden hoitamista varten perustetusta salaisesta komiteasta ks. ”President Truman puolustusministeri James Forrestalille” (24.9.1947), Majesticdocuments.com. Saatavilla verkossa: https://majesticdocuments.com/pdf/truman_forrestal.pdf . Lisätietoja salassapitokampanjan aloittamista tukevasta presidentin kirjeenvaihdosta, ks. ”Ulkoministeri Marshall presidentti Trumanille” (25. syyskuuta 1947), Majesticdocuments.com, https://majesticdocuments.com/pdf/marshall-truman-25sept47.pdf

[8] Majestic 12 Group, “Special Operations Manual, SOM1-01 – Extraterrestrial Entities and Technology, Recovery and Disposal,” April 1954   Part 2 https://majesticdocuments.com/pdf/som101_part2.pdf

[9] Ruppelt, Report on Unidentified Flying Objects (Doubleday, 1956) 6.

[10] Richard M. Dolan, “Aliens, Coverups, and Free Energy – an interview with Dr. Steven Greer,” Phenomena Magazine, Issue #4 (September 10, 2004). Saatavilla verkossa: http://disclosureproject.com/PhenomenaMagazineSGInterviewSept102004.htm

[11] John Maynard, “From Disinformation to Disclosure,” Surfing the Apocalypse, http://www.surfingtheapocalypse.com/maynard.html

[12] Herbert George Wells, War of the Worlds (1898). Verkossa: http://www.war-ofthe-worlds.co.uk/

[13] Steven Greer, ed., Disclosure: Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History (Crossing Point Inc., 2001). Verkossa: http://www.disclosureproject.com .

[14] Steven M. Greer, “Al Qaeda to ET’s – The Search For Bogeymen,” Global Village News and Resources Issue 74 (November 17, 2003). Saatavilla verkossa: http://www.gvnr.com/74/editorial.htm

[15] Kts. Michael Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004), luku 2. Early version saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/avaruusolentojen-lasnaolon-poliittinen-hallinta-haaste-demokratialle-ja-vapaudelle-amerikassa/

[16] Reaganin puhe YK:n 42. yleiskokouksessa, syyskuun 21. 1987.

[17] Keskustelua siitä, kuinka on julkaistu suuria elokuvia, jotka heijastavat sellaisia kuvia avaruusolentoista, joita avaruusasioita hoitava varjohallitus suosii, katso http://www.weirdload.com/disclosure.html

[18] Kts. Michael Salla, “Mustan budjetin raportti: Tutkimus CIA:n ’pimeään budjettiin’ ja toiseen Manhattan-projektiin”, SCOOP, (30. tammikuuta 2004) https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/mustan-budjetin-raportti-tutkimus-cian-pimeaan-budjettiin-ja-toiseen-manhattan-projektiin/

[19] Daniel Salter, Life With a Cosmos Clearance (Light Technology Publishing, 2003) 128. Katso myös Richard Boylanin haastattelu Michael Wolfin kanssa, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” verkossa: http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html

[20] Kts. Helmut Lammer, Milabs: Military Mind Control & Alien Abductions (Illuminet Press, 1999). Verkossa artikkeli Helmut Lammer, “Further findings of Project MILAB: Looking behind the alien/military abduction agenda,” http://members.aol.com/nymush/correcte.txt

[21] Helmut Lammer, “Further findings of Project MILAB: Looking behind the alien/military abduction agenda,” http://members.aol.com/nymush/correcte.txt

[22] Kts. David Jacobs, The Threat (Simon and Schuster, 1998); Budd Hopkins, Intruders (Ballantine Books, 1987); & Karla Turner, Taken: Inside the Alien-Human Abduction Agenda (Kelt Works, 1994).

[23] Jacobs, The Threat, 257.

[24] Whitley Strieber, “Whitley’s Journal: Shedding Light on the Dark Side,” (03-Dec-2003) saatavilla verkossa: http://www.unknowncountry.com/news/?id=3366

[25] Kts. G. Cope Schellhorn, “UFO-Related Homicide in Brazil: The Complete Story;” & Don Ecker, “The Human Mutilation Factor,” & Tim Schwartz, “Are UFOs responsible for mysterious human mutilations?” http://www.think-aboutit.com/mutilations/Human_Mutilations.htm

[26] Kts. Michael Salla, “Dulce-raportti: Ihmisoikeusrikkomukset Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisessä tukikohdassa Dulcessa, New Mexicossa” Exopolitics.org (syyskuun 25, 2003). Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/ufologia/dulce-raportti-ihmisoikeusrikkomukset-yhdysvaltain-ja-avaruusolentojen-yhteisessa-tukikohdassa-dulcessa-new-mexicossa/

[27] George Adamskin Inside the Flying Saucers saatavilla verkossa: http://www.universe-people.com/adamsk_e.htm

[28] Eri perspektiivejä avaruusolentojen sieppauksista, kts. C.D.B. Bryan, Close Encounters of the Fourth Kind: Alien Abduction, UFOs, and the Conference at M.I.T (Alfred Knopf, 1995).

[29] Steven M. Greer, “Al Qaeda to ET’s – The Search For Bogeymen,” Global Village News and Resources Issue 74 (November 17, 2003). Saatavilla verkossa: http://www.gvnr.com/74/editorial.htm

[30] Irakin ennaltaehkäisevästä sodasta ja ”Kabaalin” roolista keskustellaan kirjassa Salla, Exopolitics, luvut 5 & 6. Varhainen versio tekstistä saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/salainen-kisa-kontrolloida-irakin-avaruusperintoa/

[31] Kts. Richard Boylan, “Birds of a Feather No Longer: Policy Split Divides ”Aviary” UFO-Secrecy Group. Saatavilla verkossa: http://drboylan.com/aviary2.html

[32] Richard Boylan, “Bilderbergs, ETS and World Peace,” http://drboylan.com/bldrbg2.html

[33] Eurooppalaisen vastustuksen Bushin hallinnon ennaltaehkäisevää sotaa Irakissa ja sen avaruusulottuvuutta kohtaan, katso Salla, Exopolitics, 227-60. Varhainen versio tekstistä saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/salainen-kisa-kontrolloida-irakin-avaruusperintoa/

[34] Tietoa Spielbergin tuotannoista, http://www.spielbergfilms.com/

[35] Maapallon ongelmista vastuussa olevista roistomaisista avaruusolentojen roduista keskustellaan Courtney Brownin teoksessa Cosmic Explorers: Scientific Remote Viewing, Extraterrestrials, and a Message for Mankind (Signet, 2000).

[36] “Testimony of Clifford Stone,” Disclosure: Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History, toim. Greer, 330.

[37] Salter, Life With a Cosmos Clearance, 16.

[38] Kts. Richard Boylanin haastattelu Michael Wolfista, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” verkossa: http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html .

[39] Robert W. Boyajian, “Exclusive Interview with Sergeant Clifford Stone, on assignment at Roswell, New Mexico,” UFO UNIVERSE (Spring of 1989) saatavilla verkossa: http://www.eboards4all.com/866799/messages/23.html

[40] Paola Leopizzi Harris, Connecting the Dots … Making Sense of the UFO Phenomenon (Wild Flower Press, 2003) 98.

[41] Brown, Cosmic Explorers, 211-21.

[42] Brown, Cosmic Explorers, 129.

[43] “Whistleblower Microbiologist Speaks Out About Alleged ”Alien” Named J-Rod,” Earthfiles 09/15/2003. Katso myös Linda Moulton Howe, “Update About Microbiologist Dan Burisch, Ph.D.” 04/26/2004. Molemmat artikkelit saatavilla verkossa: www.earthfiles.com.  Lisää taustatietoa, kts. Bill Hamilton, “Mystery Of Dr. Dan Burisch – Beginning To End,” Rense.com (10/1/03) http://www.rense.com/general42/mssy.htm

[44] Linda Moulton Howe, “Whistleblower Microbiologist Dan Burisch Interview,” Earthfiles.com (June 7, 2003) saatavilla: http://earthfiles.com/news/news.cfm?ID=715&category=Real+X-Files

[45] Lisätietoa Ganesh-hiukkasesta kts. BJ Wolf, “Burisch’s Ganesh Particle Acknowledged By Caltech,” saatavilla verkossa: http://www.rense.com/general33/searcasdh.htm

[46] Allan ja Dschaak julkaisivat pian haastattelun jälkeen lehdistötiedotteen, joka herätti paljon kiinnostusta vaihtoehtoisissa tiedotusvälineissä, “Area 51 Microbiologist Ready to Talk,” (April 8, 2004). Saatavilla verkossa:  http://www.greaterthings.com/News/ET/DanBurisch/PR040407/index.html

[47]   Kts. “Correspondence Between Dr Dan Burisch & Dr Michael Salla,” Exopolitical Comment #13 (April 13, 2004), http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-13.htm; sekä “Dr Dan Burisch Responds to April 13 Communication, and Dr Salla’s Response,” Exopolitical Comment #14 (April 20, 2004), http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-14.htm

[48] Burischin keskustelu tästä komiteasta ja sen roolista kts. “Whistleblower Microbiologist Dan Burisch Interview,” Earthfiles.com (June 7, 2003) verkossa: http://earthfiles.com/news/news.cfm?ID=715&category=Real+X-Files

[49] Kts. Bill Hamilton, “Mystery Of Dr. Dan Burisch – Beginning To End,” Rense.com (10/1/03) http://www.rense.com/general42/mssy.htm

[50] Kts. Bill Hamilton, “Mystery Of Dr. Dan Burisch – Beginning To End,” Rense.com (10/1/03)  http://www.rense.com/general42/mssy.htm

[51]  Kts. Michael Salla, “Exopolitical Comment #12 – Dr Dan Burisch, Project Lotus and Disclosure of the Extraterrestrial Presence,” http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-12.htm

[52] Sterling Allen, “Establishment Fighting Disclosure of Extraterrestrial Presence,” Greater Things News Service, April 27, 2004. Saatavilla verkossa: http://www.prweb.com/releases/2004/4/prweb121437.php

[53] Richard Boylan, “Bilderbergs, ETS and World Peace,” http://drboylan.com/bldrbg2.html

[54] Keskustelua reptiliaaneista kapinallisina avaruusolentoina kts. Brown, Cosmic Explorers, 211-21.

[55] Kts. Charles Hall, Millennial Hospitality (Firstpublisher, 2002).

[56] Kts. Hall, Millennial Hospitality, vol 1., 451-54. Informaatiota verkossa Charles Hallista: http://www.exopolitics.org/charles-hall.htm

[57] Kts. Michael Salla, ‘Tall White’ Extraterrestrials, Technology Transfer and Resource Extraction from Earth – An Analysis of Correspondence with Charles Hall,” http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-25.htm

[58] Eisenhowerin sopimuksesta avaruusolentojen kanssa katso Michael Salla, “Eisenhowerin tapaaminen 1954 avaruusolentojen kanssa: Ensikontaktin vuosijuhla?” saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/eisenhowerin-tapaaminen-1954-avaruusolentojen-kanssa-ensikontaktin-vuosijuhla/. Informaatiota Pitkistä Valkoisista, kts. Hall, Millennial Hospitality, vol 1., 236.

[59] Hall, Millennial Hospitality, vol 1., 440-54.

[60] Eri avaruusolentojen rotujen ja niiden motiivien kuvaus löytyy artikkelista “Raportti Maan ulkopuolisten rotujen motivaatioista ja aktiviteeteista” Exopolitics.org (July 26, 2004). Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/raportti-maan-ulkopuolisten-rotujen-motivaatioista-ja-aktiviteeteista/

[61] Michael E. Salla, “Dulce-raportti: Ihmisoikeusrikkomukset Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisessä tukikohdassa Dulcessa, New Mexicossa”, Exopolitics.org (September 25, 2003). Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/ufologia/dulce-raportti-ihmisoikeusrikkomukset-yhdysvaltain-ja-avaruusolentojen-yhteisessa-tukikohdassa-dulcessa-new-mexicossa/

[62] “Change the World By the Lever Effect,” on painettu uudelleen liitteessä ja saatavilla verkossa: http://www.geocities.com/changetheworld_now/Changetheworld1.htm

[63] “Change the World By the Lever Effect,”on painettu uudelleen liitteessä ja saatavilla verkossa: http://www.geocities.com/changetheworld_now/Changetheworld1.htm

[64] Eri avaruusolentojen rotujen kuvaus ja niiden historiallinen vuorovaikutus ihmiskunnan kanssa, katso “Raportti Maan ulkopuolisten rotujen motivaatioista ja aktiviteeteista” Exopolitics.org (July 26, 2004). Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/raportti-maan-ulkopuolisten-rotujen-motivaatioista-ja-aktiviteeteista/

[65] “Change the World By the Lever Effect,” saatavilla verkossa: http://www.geocities.com/changetheworld_now/Changetheworld1.htm

[66] Jean Edermanin verkkosivu viestille: www.geocities.com/changetheworld_now/index.html

[67] Dan Sherman, Above Black: Project Preserve Destiny Insider Account of Alien Contact & Government Cover-Up (Oneteam Publishers, 1997). Katso myös verkkosivu: www.aboveblack.com

[68] Bob Lazarin haastattelut löytyvät: http://www.swa-home.de/lazar.htm . Bob Lazarin verkkosivu: www.boblazar.com .

[69] Keskustelua aivolohkojen toiminnoista, kts. David A. Sousa, How the Brain Learns, 2nd Edition (Corwin Press, 2000). Tietoa verkossa: http://coe.sdsu.edu/eet/Articles/dominance/index.htm

[70] Kriittiseen ja emansipatoriseen ajatteluun johtavista erilaisista oppimisstrategioista keskustellaan seuraavassa: Paulo Freire, Education For Critical Consciousness, (Continuum, 1993); sekä Pedagogy of the Oppressed. Rev. ed. (Continuum, 1994).

[71] Kts. “Raportti Maan ulkopuolisten rotujen motivaatioista ja aktiviteeteista” Exopolitics.org (July 26, 2004). Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/raportti-maan-ulkopuolisten-rotujen-motivaatioista-ja-aktiviteeteista/

[72] Alfred Webre, “Exopolitics: Politics, Government, and Law in the Universe,” http://www.eccenova.com/exopolitics.htm

[73] George Adamskin Inside the Flying Saucers saatavilla verkossa: http://www.universe-people.com/adamsk_e.htm

[74] Keskustelu laajan joukon kontaktikokemuksista löytyy kirjasta Timothy Good, Alien Base: The Evidence for Extraterrestrial Colonization on Earth.

[75] Kts. Gary Kinder, Light Years: An Investigation into the Extraterrestrial Experiences of Eduard Meier (Publisher Group West, 1987); Phillip Krapf, “The Challenge of Contact: a mainstream journalist’s report on interplanetary diplomacy,” (Origin Press, 2001). Verkkoartikkeli Carlos Diazista on saatavilla: http://www.ufoevidence.org/documents/doc1180.htm; Alex Collierin kirja Defending Sacred Ground saatavilla verkossa: https://exopoliticshongkong.com/uploads/collier-dsg1.pdf . Viimeisenä, kts. Enrique Castillo Rincon, UFOs: A Great New Dawn for Humanity (Blue Dolphin Publishing, 1997).

[76] Viestin kritiikkiä disinformaationa, katso Anthony Hargan & Henry, “Cosmic Spam: We are contacting you for a mutually beneficial transaction…” http://www.cassiopaea.org/cass/lever-effect.htm

[77] Keskustelua sotilastiedustelupalvelujen käyttämistä disinformaatiostrategioista, ks. John Maynard, “From Disinformation to Disclosure,” Surfing the Apocalypse, http://www.surfingtheapocalypse.com/maynard.html

[78] Michael Salla, “Dulce-raportti: Ihmisoikeusrikkomukset Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisessä tukikohdassa Dulcessa, New Mexicossa” Exopolitics.org (syyskuun 25, 2003). Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/ufologia/dulce-raportti-ihmisoikeusrikkomukset-yhdysvaltain-ja-avaruusolentojen-yhteisessa-tukikohdassa-dulcessa-new-mexicossa/

[79] Kirjoittajan luottamuksellinen sähköpostikirjeenvaihto Jean Edermanin kanssa touko-lokakuussa 2004.

[80] Luottamuksellinen puhelinhaastattelu Alex Collierin kanssa, heinäkuu 2004.

[81] Viestin verkkosivustotiedot ovat osoitteessa: http://www.geocities.com/changetheworld_now/index.html. Online-vetoomus ”Olemme valmiita muuttamaan maailmaa” löytyy osoitteesta: http://www.petitiononline.com/readynow/petition.html

[82] Yksi internet-keskusteluryhmä, joka perustettiin vastauksena ”Muuta maailmaa” -viestiin, muodostettiin 3. marraskuuta 2004, ja siihen kuuluu tällä hetkellä yli 700 jäsentä.

[83] “Testimony of Dr. Carol Rosin,” saatavilla verkossa: http://www.davidicke.net/mysteries/reports/rosinreport.html

[84] Linda Moulton Howe, “German Scientist Werner von Braun Anticipated Terrorists, Asteroids and ETs on American ‘Enemy’s List’,” Earthfiles.Com (June 18, 2004).

[85] Näistä ryhmittymistä ja niiden suhteesta vuoden 2004 presidentinvaaleihin on keskusteltu seuraavassa artikkelissa: Michael Salla, “The U.S. Presidential Election and Extraterrestrial Disclosure,” Exopolitics.Org (November 2, 2004) https://www.exopolitics.net/Exo-Comment-19.htm .

[86] Julkaistu 9. joulukuuta 2003 keskustelufoorumilla http://groups.yahoo.com/group/prepare4contact/ http://groups.yahoo.com/group/prepare4contact/message/1063   Artikkelin julkaissut exopolitics.net

 

Kansalaisdiplomatian rooli avaruusolentojen ja ihmisten välisissä viestintäyhteyksissä ja sopimuksissa

kirjoittanut Michael E. Salla, PhD

drmsalla@galacticdiplomacy.com

www.galacticdiplomacy.com

www.exopolitics.org

Marraskuun 4, 2004

Tiivistelmä

Tämä tutkielma tarkastelee ’galaktisen diplomatian’ ydinperiaatteita epävirallisella tasolla, eräänlaisena ’rinnakkaisdiplomatiana’ jonka tarkoituksena on luoda kontakti ja viestintäyhteys eri avaruusolentojen rotuihin. Tämä tutkielma analysoi diplomaattiedustuksen luonnetta Maapallolla, jonka eri avaruusolentojen rodut saattaisivat tunnustaa. Erityinen painopiste tulee olemaan eri globaalien tahojen (kuten poliittisesti järjestäytynyt ihmiskunta, valaat ja delfiinit, maanalaiset sivilisaatiot) edustuksellinen status sekä Maapallon tai ’Gaian’ rooli elävänä organismina. Tämä tutkielma tarkastelee tarvetta ’rinnakkaisdiplomatialle’ keinona täydentää virallisia diplomaattisuhteita suurvaltojen ja avaruusolentojen välillä. Lopuksi tutkielmassa tarkastellaan sitä miten kansallisen turvallisuuden järjestöt vastaavat eri kansalaisjärjestöjen ’rinnakkaisdiplomatiaan’ avaruusolentojen kanssa neljän tähän diplomatian alaan liittyvän haasteen kautta: 1) yksityisviestinnän ja kanssakäymisten laajuus avaruusolentojen kanssa, 2) varjohallituksen järjestöjen pakkokeinot, 3) se miten paljon avaruusolennot saattavat manipuloida kansalaisia rinnakkaisdiplomatialla sekä 4) rinnakkaisdiplomatian avulla luotujen aloitteiden ja sopimusten vaikutukset.

Avaruusolentojen kanssa käydyn Galaktisen ‘rinnakkaisdiplomatian’ synty – Kansalaisdiplomatian rooli avaruusolentojen ja ihmisten välisissä viestintäyhteyksissä ja sopimuksissa

”Älä koskaan epäile, etteikö pieni joukko ajattelevia, sitoutuneita kansalaisia voi muuttaa maailmaa. Itse asiassa se on ainoa asia, joka on koskaan muuttanut maailmaa!” — Margaret Mead

Johdanto [1]

Globaalin ihmiskunnan kanssa on tekemisissä useita kymmeniä eri avaruusolentojen rotuja, joilla on valtavan erilaiset motivaatiot. Nämä avaruusolentojen motivaatiot vaihtelevat asteikolla ’hyväntahtoisista’ aktiviteeteista, joiden tarkoitus on kohottaa ihmiskuntaa kohti sen kollektiivisen potentiaalin täydellisempää ilmaisua, manipulatiivisiin aktiviteetteihin, joiden tarkoitus on uhata ihmiskunnan suvereniteettia. On olemassa laajaa näyttöä siitä, että valtion virastot USA:ssa ja muualla ovat pitäneet kokouksia ja päässeet sopuun joidenkin avaruusolentojen rotujen kanssa. Nämä viralliset diplomaattiset kokoukset ovat olleet erittäin salaisia ja vihjanneet ’galaktisesta diplomatiasta’ virallisella tasolla, joka on ollut käynnissä salaa ainakin 50 vuoden ajan ilman kansalaisten ja vaaleilla valittujen edustajien tietoa asiasta. [2] Yksityiskohtainen selvitys seitsemästätoista kaikkein merkittävimmästä avaruusolentojen rodusta, jotka ovat olleet tekemisissä ihmiskunnan kanssa paljastaa USA:n kansallisen turvallisuuden virastojen roolin sopimusten solmimisessa avaruusolentojen kanssa samalla kun ne ovat piilottaneet informaation näistä sopimuksista, sekä avaruusolentojen rotujen olemassaolosta ja aktiviteeteista yleensä. [3] On olemassa laajaa näyttöä siitä, että useat avaruusolentojen rodut avustavat ihmistietoisuuden evoluutiossa ja viestivät yksityisille kansalaisille rauhanomaisempia ja harmonisempia toimintalinjoja globaalilla tasolla. Nämä viestinnät ja aloitteet, jotka kytkevät yksityiset kansalaiset ja ryhmät joihinkin avaruusolentojen rotuihin, viittaa epävirallisen ’galaktisen diplomatian’ mahdollisuuteen, jota voitaisiin harjoittaa ja joka täydentäisi virallista galaktisen diplomatian muotoa, jota valtion virastot harjoittavat. On olemassa myös näyttöä siitä, että eri avaruusolentojen rodut, jotka ovat kanssakäymisessä Maapallolla, ovat jumittuneet matalan intensiteetin konfliktiin globaalin ihmiskunnan suunnasta ja potentiaalista laajemmassa galaktisessa yhteisössä. [4] Nämä avaruusolentojen rodut työskentelevät omien ’ihmisliittolaistensa’ kautta, joita ovat globaalit eliitit, kansallisen turvallisuuden virastot, yksityiset kansalaiset ja/tai kolmannen sektorin ei-valtiolliset organisaatiot, omien agendojensa ajamiseksi. Avaruusolentojen rotujen sekä heidän ’ihmisliittolaistensa’ välinen kilpailu Maapallolla vaikuttaa peilaavan galaktisella tasolla eri avaruusolentojen rotujen välillä käytäviä konflikteja. [5] Tämä tekee avaruusolentojen kamppailusta Maapallon resursseista ja populaatiosta jotain, mikä kiinnostaa laajempaa galaktista yhteisöä, joka ilmeisesti tarkkailee Maapllon tapahtumia. ’Rinnakkaisdiplomatia’ tai ’kansalaisdiplomatia’ tarjoaa mahdollisuuden yksityisille henkilöille tai ’kansalaisjärjestöille’ avata kommunikaatiokanavat ja solmia sopimuksia kansakuntien välillä, jotka kokevat diplomaattisia umpikujia ja/tai väkivaltaisia konflikteja. Rinnakkaisdiplomatian on osoitettu olevan tehokas prosessi luotaessa diplomaattisuhteita ja kehiteltäessä sopivaa konfliktinratkaisustrategiaa vaikeissa globaaleissa konflikteissa. Rinnakkaisdiplomatian harjoittamisen laajentaminen globaalilta kansainvälisten toimijoiden areenalta avaruusolentojen rotujen eksopolitiikan areenalle on sekä mahdollinen että tarpeen johtuen pitkästä salailun, piilossa käytyjen kamppailujen ja matalan intensiteetin konfliktien historiasta, jotka ovat olleet käynnissä eri avaruusolentojen rotujen ja valtion virastojen välillä. Ottaen huomioon valtion valailun avaruusolentojen rotujen olemassaoloa koskien sekä avaruusolentojen rotujen monenlaiset motiivit, agendat ja konfliktit, on kiireellinen tarve rinnakkaisdiplomatialle avaruusolentoje rotujen kanssa. Tarvitaan yksityisiä kansalaisia luomaan kommunikaatioyhteydet avaruusolentoihin, toimimaan välimiesroolissa eri avaruusolentojen rotujen ja ihmiskunnan välillä sekä avustamaan valtion virastojen ja avaruusolentojen rotujen välisiä virallisia galaktisia diplomaattisuhteita (eli ’virallista diplomatiaa’). Tämä tutkielma tarkastelee ’galaktisen diplomatian’ keskeisiä periaatteita epävirallisella tasolla, ’rinnakkaisdiplomatian’ muotona, jonka tarkoitus on luoda yhteys eri avaruusolentojen rotuihin. Tämä tutkielma analysoi diplomaattisen edustuksen luonnetta Maapallolla, jonka eri avaruusolentojen rodut saattaisivat tunnustaa. Erityinen painopiste tulee olemaan eri globaalien tahojen (kuten poliittisesti järjestäytynyt ihmiskunta, valaat ja delfiinit, maanalaiset sivilisaatiot) edustuksellinen status sekä Maapallon tai ’Gaian’ rooli elävänä organismina. Tämä tutkielma tarkastelee tarvetta ’rinnakkaisdiplomatialle’ keinona täydentää virallisia diplomaattisuhteita suurvaltojen ja avaruusolentojen välillä. Lopuksi tutkielmassa tarkastellaan sitä miten kansallisen turvallisuuden järjestöt vastaavat eri kansalaisjärjestöjen ’rinnakkaisdiplomatiaan’ avaruusolentojen kanssa neljän tähän diplomatian alaan liittyvän haasteen kautta: 1) yksityisviestinnän ja kanssakäymisten laajuus avaruusolentojen kanssa, 2) varjohallituksen järjestöjen pakkokeinot, 3) se miten paljon avaruusolennot saattavat manipuloida kansalaisia rinnakkaisdiplomatialla sekä 4) rinnakkaisdiplomatian avulla luotujen aloitteiden ja sopimusten vaikutukset.

Kolme perinteistä mallia Maapallon edustamiselle avaruusolentojen diplomaattisuhteissa

Perinteisissä diplomatian muodoissa eri kansalliset poliittiset järjestelmät nimittävät virkamiehiä edustamaan heidän kansakuntaansa edistämään kansallisia etuja muiden valtioiden taholta koituvan kilpailun ja konfliktien uhan edessä. Diplomatia voidaan määritellä: “ valtoin toiminnan tekniikkana, [joka] on olennaisesti prosessi, jossa viestintä yhdeltä valtiolta menee suoraan toisen valtion päätöksentekotasolle.” [6] Diplomaattipositioihin nimitetyt henkilöt tyypillisesti ovat tilivelvollisia omien valtioidensa toimeenpanevalle ja/tai lainsäätävälle haaralle. Nämä nimitetyt virkamiehet tai ’diplomaatit’ ovat valtuutettuja osallistumaan tapaamisiin, joissa saadaan aikaan sopimuksia, jotka vaikuttavat heidän oman valtionsa alueisiin ja kansalaisiin. Tämä ’virallinen’ diplomatian muoto on ollut olemassa tuhansia vuosia ja varhaisia esimerkkejä siitä löytyy varhaisista kuningaskunnista, jotka nimittivät monarkin edustajia tapaamaan ulkovaltoja ja solmimaan sopimuksia toisten kuningaskuntien kanssa tarkoituksiin kuten rauha, kaupankäynti ja kansalaisten suojelu. Lähihistoriassa diplomatia on määritelty ennemminkin oman valtion kansallisten intressien edustuksena, mikä ylittää moraaliset periaatteet tai globaalit imperatiivit. Tohtori Henry Kissingerin mukaan, joka on kirjoittanut vaikutusvaltaisen kirjan Diplomacy, kansainvälinen diplomatia perustuu valtion kansallisten etujen harkittuun edistämiseen ennen muita näkökohtia, mukaan lukien moraaliset periaatteet tai globaalit edut. [7] Kansallisen edun käsite on kehittynyt kardinaali Richelieun 1600-luvun Ranskan valtiomiestaidosta. Richelieu oli ensimmäinen ’moderni’ johtaja, joka esitti universaalin moraalin joutuvan kansallisvaltion käytännön huolien uhriksi. Richelieu oli Ranskan pääministeri vuosina 1624-1642 ja diplomaattisesti sekä sotilaallisesti solminut liiton katolisen Ranskan ja protestanttisten Saksan prinssien sekä Turkin ottomaanien kanssa katolista Habsburgin imperiumia vastaan Ranskan valtion edun pohjalta kolmekymmentävuotisen sodan aikaan vuosina 1618-1648. [8] Kansallisen edun käsite on sen jälkeen muuttunut diplomatian perustaksi ja diplomaattien päähuolenaiheeksi heidän yrittäessään edustaa kansakuntaansa globaalissa yhteisössä. On olemassa uskottavaa näyttöä salaisista virallisista tapaamisista kansallisvaltioiden ja avaruusolentojen rotujen välillä ainakin 1950-luvulta lähtien. Kaikkein tunnetuin liittyy presidentti Eisenhowerin salaisiin tapaamisiin eri avaruusolentojen delegaatioiden kanssa Edwardsin lentotukikohtaan vuodesta 1954 lähtien. [9] Nämä perustuivat Yhdysvaltain kansallisiin etuihin nojaaviin Eisenhowerin hallinnon avaruusolentojen kanssa solmimiin sopimuksiin, eikä niinkään tämän alkuvaiheen avaruusolentokontaktin perustavanlaatuisen luonteen mukaiseen moraaliseen imperatiiviin. Salaiset sopimukset avaruusolentojen rotujen ja Yhdysvaltojen kanssa ovat sen jälkeen uusittu aina yhdeksän vuoden välein, sanoo Dan Burisch, jolla on ollut pääsy näistä sopimuksista kertoviin salaisiin papereihin. [10] Tapaamiset ja niiden perusteella solmitut sopimukset pysyvät edelleen erittäin salaisina ja saavuttamattomina jopa kaikkein korkeimmille poliittisille virkamiehille, mm. jopa presidenteille kuten Clinton ja Carter, joilta evättiin pääsy avaruusolentojen läsnäolosta kertoviin dokumentteihin. [11] Diplomaattitapaamisia on pidetty eri avaruusolentojen rotujen sekä valtioiden kuten Yhdysvallat välillä. Nämä diplomaattitapaamiset ovat siis seuranneet perinteistä diplomaattisuhteiden kaavaa, jossa nimitetyt virkamiehet edustavat omien valtioidensa kansallisia etuja ulkovaltojen kanssa pidetyissä tapaamisissa. Tämä viittaa siihen, että diplomaattisuhteet avaruusolentojen rotuihin ovat menneet eteenpäin huolimatta avaruusolentojen olemassaolon salaisuudesta sekä niihin saadusta salaisesta kontaktista. Voidaan olettaa, että Yhdysvallat ja muut hallitukset ovat oletuksena Maapallon edustajia puhuttaessa sen kansalaisia ja alueita koskevista diplomaattisuhteista avaruusolentoihin, mutta tämä ei ole jotain mikä tulee ottaa annettuna. On erittäin tärkeää läheisesti tutkia kysymystä siitä kuka edustaa Maapalloa diplomaattisuhteissa avaruusolentoihin. Mitä tulee ’galaktiseen diplomatiaan’, Maapallo saattaa olla määritelty kapealla tavalla Auringosta lasketun kolmannen planeetan populaationa ja alueena. Näin eri kansallisvaltiot edustaessaan omaa aluettaan ja populaatiotaan Maapallolla kollektiivisesti edustaisivat Maapalloa. Tämä kapea tulkinta siitä kuka Maapalloa edustaa galaktisessa diplomatiassa johtaisi kolmenlaiseen Maapallon diplomaattiseen edustukseen. Ensimmäinen olisi, että multilateraalisilla instituutioilla kuten Yhdistyneillä Kansakunnilla olisi tarpeellinen Maapallon edustamiseen vaadittu legitimiteetti ja auktoriteetti. Oletettavasti YK edustaisi YK edustaisi kaikkien valtioiden globaaleja intressejä eikä niinkään minkään tietyn valtion kansallisia etuja. Toinen olisi dominantit globaalit vallat kuten Yhdysvallat ja Venäjä, jotka edustaisivat Maapalloa sellaisissa diplomaattitapaamisissa ja oletettavasti priorisoisivat omia kansallisia etujaan eikä niinkään Maapallon kaikkia kansoja. Tämä vaikuttaa olleen asian laita tähän asti johtuen YK:n roolista avaruusolentokysymyksen hallinnoinnissa. Esimerkiksi YK:n yleiskokous hyväksyi päätöslauselman joulukuussa 1978 (Decision 33/426) perustaa ”Yhdistyneiden Kansakuntien virasto tai osasto, joka toteuttaa, koordinoi ja levittää tutkimustuloksia tunnistamattomista lentävistä esineistä ja niihin liittyvistä ilmiöistä.” [12] Pyydettyä virastoa/osastoa ei koskaan perustettu eikä päätöslauselmaa pantu täytäntöön, mikä osoittaa selvästi, että Yhdistyneet Kansakunnat ei saanut suurvaltojen tukea vakavasti otettavalle roolille UFO-ilmiön ja avaruusolentojen tutkimuksessa. Kolmas edustuksen malli olisi hybridimalli, jossa suuret globaalit vallat luovat diplomaattisuhteet avaruusolentoihin ja tekevät yhteistyötä keskenään ja näin legitimoivat multilateraaliset instituutiot kuten YK:n. Tämä mahdollistaisi suurvaltojen löytää konsensus siitä miten edistää omia kansallisia etujaan harmoniassa keskenään ja legitimoida nämä intressit YK:n avulla ’globaaleiksi eduiksi’. Niinpä kapea tulkinta siitä kuka edustaa Maapalloa johtaa vastaukseen, maailman suurvallat ja niiden dominoimat multilateraaliset instituutiot. On kuitenkin olemassa laajempi määritelmä sille kuka edustaa Maapalloa, joka ulottuu maantieteellisen alueen ja kansallisvaltion hallituksen yläpuolelle, sekä myöskin ’kansallisen edun’ yläpuolelle, josta on tullut pääasiallinen diplomaattien fokus heidän edistäessään oman maansa asiaa. Tässä laajemmassa määritelmässä Maapallo koostuu eri tahoista, joilla on diplomaattinen kanta avaruusolentojen rotuihin, ja näiden tahojen edut menevät kansallisten etujen yläpuolelle.

Maapalloa edustavat eri tahot

Ensimmäinen taho on jo käsitelty ihmiskunnasta puhuttaessa. Se on poliittisesti järjestäytynyt kansallisvaltioihin, joilla on vaaleilla valitut edustajat, nimitetyt virkamiehet ja/tai suvussa eteenpäin siirrettävä monarkia. Tämä taho epäilemättä edustaa ihmisiä avaruusolentojen rotujen keskuudessa, mikä käy ilmi niiden solmimista sopimuksista ’varjohallituksen’ edustajien kanssa. Kuitenkin, sellainen ’edustuksellinen status’ ei ole yksinoikeudellinen, mikä johtaa muiden tahojen tarkasteluun jotka avaruusolennot tunnustavat eri asteisesti. Siirryn nyt toiseen tahoon, joka saattaa alunperin tulla shokkina monille lukijoille, sillä se perustuu ideaan siitä, että Maapalloa itseään saatettaisiin pitää älykkäänä olentona ja näin sillä voisi olla edustus avaruusolentojen rotujen keskuudessa. ’Gaia-hypoteesi’ perustuu teoriaan, jota ensimmäisenä kannatti entinen NASAn tiedemies James Havelock vuonna 1979 julkaistussa kirjassaan, jossa hän esitti että Maapallo on älykäs olento joka sääntelee elämän kehitystä. [13] Havelock kirjoittaa:
Tiedän, että Maapallon näkeminen elävänä on vain kätevä, mutta erilainen tapa järjestää Maapallon tosiseikat. Olen tietysti puolueellinen Gaian suhteen ja olen täyttänyt viimeiset 25 vuotta elämääni ajatuksella, että Maapallo saattaa olla elävä: ei niin kuin muinaiset sen näkivät -- tuntevana jumalattarena, jolla on tarkoitus ja ennakointikyky -- vaan elävänä kuin puu. Puu, joka on hiljaa olemassa, liikkumatta koskaan paitsi tuulessa heiluen, mutta keskustellen loputtomasti auringonvalon ja maaperän kanssa. Käyttäen auringonvaloa, vettä ja ravinteita kasvaakseen ja muuttuakseen. Mutta kaikki tapahtuu niin huomaamattomasti, että minulle vanha tammi nurmikolla on sama kuin se oli, kun olin lapsi. [14]  
Gaia-hypoteesi siitä, että Maapallo on älykäs olento joka ilmentää tietoisuutta ja elämää, on jotain minkä avaruusolennot tunnustaisivat eri asteisesti. Vaikka Havelock ei usko Gaian älykkyyteen samalla tavalla kuin muinainen kreikkalainen käsite jumalattaresta ”tarkoituksella ja ennakointihyvyllä”, hänen viittauksensa Gaiaan globaalina puuna vähintäänkin tekisi siitä tarpeeksi älykkään, että avaruusolennot tarkastelisivat sen etuja. Tämä tekee Maapallosta itsestään eli ’Gaiasta’ tärkeän tahon diplomaattisuhteissa avaruusolentojen rotujen kanssa. Kolmas taho on ne eri älykkäät lajit, jotka asuvat Maapallon pinta-alueilla ja merissä. Ihmisten lisäksi pinnalla elää älykkäitä lajeja, joihin voidaan lukea valaseläimet kuten valaat ja delfiinit, jotka ovat ilmaisseet korkeaa älykkyyden tasoa ja viestintäkykyjä. [15] Analysoitaessa delfiinien viestintää ja älykkyyttä, tohtori Michael Hyson toteaa:
Cetacea-eläimet (delfiinit ja valaat) ovat itsetietoisia, täysin tietoisia, tuntevia ja niillä on oma monimutkainen kielensä. Koska niillä on suurempi aivojen tilavuus, enemmän käytettävissä olevaa aivokuorta ja enemmän prosessointitehoa (koska ne elävät vedessä), Cetacea-eläimet, mukaan lukien delfiinit, ovat älykkäämpiä kuin me. [16]  
Muut valastutkijat kuten Timothy Wyllie ja Joan Ocean ovat havainneet, että delfiinien/valaiden viestintä perustuu sekä erittäin monimutkaisiin kaikuluotauskykyihin sekä telepaattisen viestinnän käyttöön. [17] Tästä seuraa, että valaseläinten älykkyys ja viestintäkyvyt antaisivat niille sijan diplomatiassa huolimatta teknologisen yhteiskunnan puutteesta. Neljäs taho vaikuttaa olevan rodut, jotka elävät Maapallon pinnan alla. Näitä maanalaisia maailmoja on kuvattu sekä muinaisten kuningaskuntien kuten Lemurian ihmisjälkeläisten että ei-ihmisrotujen kuten reptiliaanien piirtein. Todisteet monista eri lähteistä, joihin lukeutuu valtion tietovuotajia, kontaktihenkilöitä sekä kaukokatselijoita, antavat uskottavuutta sellaisten maanalaisten rotujen olemassaololle, joilla olisi pinnalla asuvaa ihmiskuntaa kehittyneempää teknologiaa. Brad Steigerin mukaan, esimerkiksi, nämä muinaiset ihmissivilisaatiot pakenivat maan alle monta vuosituhatta sitten:
Muinaiset, äärimmäisen älykäs ja tieteellisesti edistynyt rotu, ovat päättäneet rakentaa oman ympäristönsä planeetan pinnan alle ja valmistaa itse kaiken tarvitsemansa. Muinaiset ovat ihmishahmoisia, erittäin pitkäikäisiä ja Homo sapiensia yli miljoona vuotta vanhempia. [18]  
Lisäksi Thomas Castello, entinen turvahenkilö Dulcen tukikohdassa, joka on erittäin salainen maanalainen laitos New Mexicossa, sanoo, että Maapallon alkuperäisasukkaat ovat reptiliaaneja, jotka työskentelevät rinta rinnan muiden avaruusolentojen rotujen kanssa:
… jotkut 'reptoidit' [Reptiliaanit] ovat tämän planeetan alkuperäisasukkaita. 'Avaruusolentojen' johtava kasti ON reptiliaaneja…. Ne olivat muinainen rotu Maapallolla, joka eli maan alla…. Reptoidit aivan oikeutetusti pitävät itseään "alkuperäisinä terralaisina." Ehkäpä ne ovat niitä mitä me kutsumme langenneiksi enkeleiksi -- ehkä ei. Jokatapauksessa, meitä pidetään Maapallon 'valtaajina'. [19]
Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että useimmat josko ei kaikki UFO-raportit ovat itse asiassa havaintoja näiden maanalaisten rotujen aluksista eikä niinkään muista maailmoista tulleista olennoista. [20] Nyt kysymys siitä kuka edustaa Maapalloa diplomaattisuhteissa avaruusolentojen rotuihin onkin paljon monimutkaisempi, kun otetaan huomioon eri tahot, jotka oletettavasti ovat edustettuina erilaisissa oikeusistuimissa, neuvostoissa ja liitoissa, joista eri Maapallolla vierailevat avaruusolentojen rodut koostuvat. [21]

Kohti kattavampaa edustusmallia Maapallon diplomaattisille suhteille avaruusolentoihin

Vaikka voidaankin olettaa, että kysymykseen siitä, kuka edustaa vähintäänkin Maapallon pinnalla asuvaa ihmispopulaatiota, olisi helppoa vastata, ei voida olettaa, että salassa nimitetyillä virkamiehillä, joista muodostuu viralliset delegaatiot, joiden vastuulla sopimukset avaruusolentojen rotujen kanssa ovat, olisi legitimiteettiä edustaa koko pinnalla elävää ihmiskuntaa. Vaikka nimitetyillä virkamiehillä on de facto valta osallistua tapaamisiin ja sopimuksiin avaruusolentojen rotujen kanssa, nämä operoivat tiukasti salassa eivätkä ole tilivelvollisia eri valtioiden kansoille, jotka pysyvät autuaan tietämättöminä sellaisista tapaamisista ja sopimuksista. Lisäksi vaaleilla valitut edustajat eivät saa tätä tietoa, mikä tekee kyseenalaiseksi sellaisten sopimusten perustuslaillisen aseman sekä de jure -auktoriteetin. Esimerkiksi, Yhdysvaltain perustuslaki erityisesti sanoo, että kaikki sopimukset joihin Yhdysvallat ryhryy osapuoleksi tulee ratifioida Yhdysvaltain senaatissa. II artiklan 2 kohdassa todetaan: ”Hänellä [presidentillä] on valta tehdä sopimuksia senaatin neuvojen ja suostumuksen perusteella, edellyttäen että kaksi kolmasosaa läsnä olevista senaattoreista on samaa mieltä.” [22] Kuitenkin, tämä perustuslain kohta on ohitettu sarjalla presidentin antamia päiväkäskyjä sekä kongressin asetuksia, jotka salaa delegoivat sopimuksentekoauktoriteetin avaruusolentoasioita hoitaville nimitetyille komiteoille ilman, että kansa tai vaaleilla valitut edustajat saavat asiasta tietoa. [23] Nämä perustuslain ulkopuoliset järjestelyt ovat lainvoimaisuudeltaan kyseenalaisia ja vaikka nämä saattavat päteä lyhyitä aikoja, kuten vaikka kansallisen hätätilan tapauksessa, on erittäin epätodennäköistä, että niiden laillinen asema riittäisi puolipysyvään järjestelyyn, joka on ollut käynnissä yli 50 vuoden ajan. Tiivistettynä, suurvaltojen diplomaattiedustajat, jotka tapaavat ja solmivat sopimuksia avaruusolentojen rotujen kanssa, ovat kyseenalaisia ainakin USA:ssa, ja erittäin todennäköisesti myös muissakin demokraattisissa valtioissa. Seuraava tärkeä taho liittyen kysymykseen siitä kyka edustaa Maapalloa diplomaattisuhteissa avaruusolentojen rotujen kanssa on itse planeetta. Gaia-hypoteesi esittää, että Maapallon on elävä tietoisuus, joka ilmaisee tietoista älyä ja näin sitä voidaan pitää toimijana diplomaattisuhteissa avaruusolentojen rotujen kanssa. Jos Gaia-hypoteesi on totta, silloin tärkeä kysymys on onko Gaialla ’älykkyys’ tai ’ääni’ joka on riittävän kompleksinen, jotta yksilöt saattaisivat valita linjautua sen kanssa. Havelockin Gaia-hypoteesi perustui sen tunnustamiseen, että Gaia ilmaisi tietoisuutta, joka oli samanlainen kuin puulla, sekä orgaanista älyä, joka oli dynaamisessa yhteydessä ekosysteemiin: ”Puu, joka on hiljaa olemassa, liikkumatta koskaan paitsi tuulessa heiluen, mutta keskustellen loputtomasti auringonvalon ja maaperän kanssa.” Vaikka hän ei uskonut Gaian ilmentävän ’tarkoitusta’ tavallisessa merkityksessä, jona me käsitämme älykkään elämän, hän uskoi sen kommunikoivan kompleksin ekosysteemin kanssa tavalla, joka ylläpitää elämää meille kaikille. Näin olisi reilua sanoa, että Gaialla on ääni, jonka organismit tai itsetietoiset lajit kuulevat, jotka ovat riittävän vastaanottavaisia tälle kommunikaatiolle. Toisin sanoen, aivan kuten yksinkertaisilla organismeilla on selviytymismekanismi, joka vaikuttaa sen käyttäytymiseen, niin on myös Gaialla tällaisia taipumuksia olla viestinnällinen planeetan lajien evoluution edistämisen kannalta. Tämä viittaa siihen, että Gaialla, kuten millä tahansa lajilla, on vähintäänkin kommunikatiivinen komponentti, joka tekee siitä itsesääntelevän, ja se ilmentää jonkinlaista älykkyyttä. Toisin sanoen, Gaialla on älykkyys johon tietoinen laji voi valita linjautuvansa, ja Gaian viestintärooli kertoo älykkyydestä, jota ihmiskunta on vasta alkamassa käsittää. Koska Gaia ilmentää viestintäkykyjä, voidaan kysyä kuka parhaiten puhuu hänen äänellään? Toisin sanoen, kuka edustaa niinkutsuttua ”Gaian ääntä”? Onko se jokin mystinen energeettinen voima planeetan keskustassa; jättiläismäinen punapuu länsirannikolla; valaseläimet, jotka kiertävät maailman merissa; heimovanhimmat, jotka pitävät yllä perinteisiä suhteita Maapallon pinnalla; henkilöt tai ryhmät, jotka tekevät energiatyötä Gaian kanssa; se osa ihmiskuntaa, joka on jakanut itsensä valtioiksi ja alueiksi tai jopa väitetyt älykkäät olennot, jotka elävät Maapallon maanpinnan alla? Voidaan esittää, että Gaian ääni kuuluu näissä elämänmuodoissa, ihmisissä ja muissa, jotka ovat linjassa Gaian älykkyyden ja viestinnän kanssa. Linjautuminen ’Gaian äänen’ kanssa antaa legitimiteettiä avaruusolentojen silmissä. Linjautuminen voidaan määritellä yhden henkilön äänenä, joka ’resonoi’ planeetan värähtelyn tai ’Gaian äänen’ kanssa. Tuo resonanssi antaa äänelle amplitudin, joka kohottaa sen legitimiteettiä. Näin ihmiset ja muut älykkäät Maapallon lajit, jotka ovat ’Gaian äänen’ kanssa linjassa ovat diplomaattisesti edustettuina avaruusolentojen rotujen keskuudessa, jotka oletettavasti olisivat halukkaampia tunnustamaan Maapallon, Gaian tietoisen älyn tahona kaikissa sopimuksissa, jotka koskevat koko planeettaa. Maapallon tai ’Gaian’ tunnustaminen legitiiminä tahona diplomaattisuhteissa johtaa mielenkiintoiseen mahdollisuuteen siitä, että jotkut osat ihmiskuntaa voivat olla orgaanisina yksikköinä toisia enemmän aitoja Maapallon edustajia. Sen sijaan, että diplomaattiedustusta Maapallolla pidettäisiin jonain, joka liittyy pelkästään eri valtioihin, joilla on vaaleilla valittuja edustajia ja nimitettyjä virkamiehiä, se voikin olla henkilöt tai ryhmät, jotka ovat linjassa ’Gaian äänen’ kanssa, joilla on korkeampi diplomaattinen asema. Tämä on toki vallankumouksellinen idea, sillä aluksi se vaikuttaa omituiselta, että kansallisten hallitusten nimitetyt virkamiehet olisivat jotenkin vähemmän diplomaattisia asemaltaan kuin nimittämättömät henkilöt ja ryhmät, jotka väittävät olevansa linjassa ’Gaian äänen’ kanssa. Siitä huolimatta, Gaian olemassaolo tärkeänä tahona olisi jotain, joka avaruusolentojen rotujen pitäisi tunnustaa, ja se tuo esiin mahdollisuuden, että jotkut ’Gaian äänen’ kanssa linjassa olevat henkilöt/ryhmät olisivat diplomaattisesti korkeammassa asemassa avaruusolentojen rotujen keskuudessa pelkästään tämän linjautumisen takia. Seuraavat kaksi tarkasteltavaa tahoa ovat valaseläimet ja muut tietoiset elämänmuodot, jotka elävät Maapallon merissä, pinnalla tai maanpinnan alla. Näin kaikki lajit, joilla on itsetietoisuus sekä kyky kommunikoida joko telepaattisesti tai muilla keinoin avaruusolentojen rotujen kanssa olisi jonkinlainen diplomaattinen asema avaruusolentojen rotujen keskuudessa. Näihin älykkäisiin elämänmuotoihin lukeutuu aiempien ihmissivilisaatioiden jäänteet ja kehittyneet ei-ihmiselämänmuodot, jotka ovat edistäneet teknologioita ja viestintäkykyjä, mutta jotka elävät maan alla. Olisi järkevää olettaa, että itsetietoisilla elämänmuodoilla olisi myös diplomaattiedustus avaruusolentojen rotujen keskuudessa. Tämän seurauksena kysymykseen siitä kuka edustaa Maapalloa voidaan vastata kahdella tavalla. Ensimmäinen on kapea, rajoittunut vastaus, joka liittyy salaisesti nimitettyihin virkamiehiin, jotka edustavat eri kansallisvaltioiden hallituksia tai multilateraalisia instituutioita kuten YK. Toinen on paljon monimutkaisempi ja siihen liittyy useiden itsetietoisten elämänmuotojen tunnustaminen, joista poliittisesti järjestäytynyt ihmiskunta on vain yksi useasta tärkeästä tahosta, planeetta itse mukaanlukien. On erittäin todennäköistä, että vaikka avaruusolentojen rodut tunnustavat ensimmäisen edustuksen muodon, ne antaisivat enemmän validiteettia toiselle. Tämä tarkoittaa, että galaktinen diplomatia jossa Maapallo ja sen populaatiot ja elämänmuodot ovat mukana on paljon avoimempi ja eklektisempi kuin alunperin on luultu. Tämä herättää mahdollisuuden ei-virallisille diplomaattiedustuksen muodoille, jotka koskevat osaa ihmiskunnasta, joka puhuu muiden älyllisten lajien tai itse Maan puolesta.

Kuka edustaa ‘Gaian ääntä’ diplomaattisuhteissa avaruusolentojen rotuihin?

Kuten jo aiemmin mainittu, Gaia-hypoteesi mahdollista Gaian olemassaolon elävänä olentona, jolla on omat viestintäkyvyt ja äly, joka ohjaa tapaa jolla elämä Maapallolla kehittyy. Tämä herättää mahdollisuuden, että henkilöt, ryhmät ja jopa yhteisöt, jotka linjaavat itsensä tämän älyn eli ’Gaian äänen’ kanssa ja jotka lopulta ovat uskollisia Gaialle eikä niinkään millekään kansallisvaltiolle, ovat tarpeellinen auktoriteetti Gaiaa edustamaan. Voidaan jopa esittää korollaarina, että sellaiset henkilöt edustavat myös pintaihmiskuntaa, joka on poliittisesti järjestäytynyt valtioiksi. Maapallon pinnalla elävät ihmiset ovat sekä suvereenien valtioiden kansalaisia että Gaian edustajia, mikä tarkoittaa että sekä kansallisvaltioiden edustajat että Gaian edustajat molemmat voivat voivat legitiimisti puhua pintaihmiskunnan etujen puolesta. Jotta helpommin viitattaisiin ’Gaian ääneen’ linjautuvien henkilöihin/ryhmiin/yhteisöihin, jotka edustavat Gaiaa, käytän näistä termiä ’herännyt ihmiskunta’. ’Herännyt ihmiskunta’ erottuu muusta ihmiskunnasta, joka on poliittisesti järjestäytynyt suvereeneihin valtioihin ja joissa yksityiset kansalaiset ja julkiset virkamiehet ovat uskollisia viimekädessä kansallisvaltiolle. Tämä viittaa siihen, että joitain jännitteitä todennäköisesti syntyy siitä kuka puhuu suuremmalla auktoriteetilla Maapallon tulevaisuutta koskien diplomaattisuhteissa avaruusolentoihin. Onko se ’Gaian äänen’ kanssa linjautunut ’herännyt ihmiskunta’, joka myös konsultoi muita tietoisia lajeja Maapallolla kehittääkseen yhtenäisen ’Gaian ääneen’ perustuvan planetaarisen mielipiteen, vai onko se suvereenien valtioiden diplomaattiset edustajat ,jotka ovat uskollisia kansallisvaltioilleen eikä niinkään ’Gaian äänelle’? Tämä jännite todennäköisesti kärjistyy ’heränneen ihmiskunnan’ ja ’poliittisesti järjestäytyneen ihmiskunnan’ välisestä resurssien ja legitimiteetin erosta. Ensimmäisellä on suuri legitimiteetti johtuen sen linjautumisesta Gaiaan ja muiden Maapallon elämänmuotojen konsultoinnista kun taas jälkimmäisellä on kaikki modernin valtion resurssit käytössään tukemaan sen nimitettyjä virkamiehiä diplomaattisuhteissa avaruusolentojen kanssa. Ottaen huomioon avaruusolentojen rotujen telepaattisen luonteen sekä niiden odotetun tunnustuksen eri Maapalloa edustaville tahoille, on erittäin todennäköistä että jännitteitä tulee syntymään ’heränneen ihmiskunnan’ ja ’poliittisesti järjestäytyneen ihmiskunnan’ välillä siitä kuka puhuu suuremmalla auktoriteetilla ihmiskunnan ja Maapallon puolesta.

‘Heränneen ihmiskunnan’ ’rinnakkaisdiplomatia’

Entisen amerikkalaisdiplomaatti John MacDonaldin mukaan diplomatialla on eri muotoja sen virallisen muodon lisäksi, jossa nimitetään virkamiehiä joilla on tarpeellinen auktoriteetti edustaa kansakuntiaan tapaamisissa ja sopimuksissa, joilla on omia valtioita ja kansakuntia sitova voima. [24] ’Perinteisen’ diplomatian lisäksi on ’rinnakkaisdiplomatiaa’, jossa yksityiset kansalaiset ja ’kansalaisjärjestöt ovat mukana erilaisissa aloitteissa edistämässä diplomaattisia ratkaisuja tärkeisiin globaaleihin ongelmiin. Termin ’rinnakkaisdiplomatia’ otti käyttöön entinen amerikkalaisdiplomaatti Joseph Montville vuonna 1981 kuvaamaan yksityisten kansalaisten varhaisia pyrkimyksiä puuttua diplomaattisiin kysymyksiin ja kansainvälisiin ongelmiin. [25] Hän kuvaa rinnakkaisdiplomatiaa seuraavasti: ”epävirallinen, muodollinen kanssakäyminen vastakkaisen mielipiteen ryhmien tai kansallisvaltioiden välillä, jonka tavoitteena on kehittää strategioita, vaikuttaa julkiseen mielipiteeseen ja organisoida inhimilliset ja materiaaliset resurssit tavoilla, jotka voivat auttaa ratkaisemaan konfliktin.” [26] Kaikkein yksinkertaisin termein ’rinnakkaisdiplomatia’ on yksilöiden ja/tai ryhmien väliintuloa diplomaattisiin umpikujiin tai kansainvälisiin konflikteihin edistämään ratkaisuja ja dialogia kiistan eri osapuolten välillä. Huolimatta alkuvaiheen diplomaattiyhteisön skeptisyydestä yksityisten kansalaisten ja ryhmien osallisuutta kohtaan, ’rinnakkaisdiplomatia’ tai ’kansalaisdiplomatia’ on kasvanut merkittävästi viimeisenä kahtena vuosikymmenenä, ja se tunnustetaan nyt legitiimiksi prosessiksi, joka täydentää valtion virastojen toimintaa kiistanalaisissa diplomaattikysymyksissä ja globaalien konfliktien ratkaisussa. [27] Vuonna 2002, Yhdysvaltain ulkoministeriö organisoi konferenssin, jossa käsiteltiin ’perinteisen diplomatian’ ja ’rinnakkaisdiplomatian’ integroimista, johon otti osaa yksityiset kansalaiset, kolmannen sektorin järjestöt ja diplomaattiyhteisön jäsenet USA:sta ja muualta. [28] ’Rinnakkaisdiplomatiaa’ harjoittavat henkilöt, ryhmät ja organisaatiot ovat menestyksekkäästi vastaanottaneet apurahaa valtioilta ja yksityisiltä harjoittaa tätä epävirallista diplomatian muotoa täydentämään kansainvälistä diplomatiaa ja avustamaan globaalien konfliktien ratkaisussa. [29] Tämän tutkielman kirjoittaja esimerkiksi on saanut kaksi apurahaa US Institute of Peacelta, jonka kongressi on luonut ja rahoittanut, harjoittamaan ’rinnakkaisdiplomatiaa’ Itä-Timorin konfliktin ratkaisussa. [30] Kirjoittaja kutsui Itä-Timorin kansalaisia ja myöhemmin nimekkäitä Indonesian kansalaisia Washingtoniin dialogiin, joka saisi aikaan aloitteen, jolla autettaisiin Itä-Timorin konfliktin ratkaisemisessa. Tapaamisissa konsultoitiin Yhdysvaltain ja Indonesian diplomaattiyhteisöjä sekä YK:ta. Nämä tapaamiset johtivat tärkeisiin läpimurtoihin, jotka johtivat vallanjakoa avittavien asiakirjojen jakoon, mikä auttoi Itä-Timorin konfliktin diplomaattiratkaisua. [31] Useat yksityiset organisaatiot toistuvasti keräävät merkittäviä varoja useilta valtion virastoilta ja yksityisiltä organisaatioilta rinnakkaisdiplomatian aloitteisiin samalla tavalla kuin kirjoittaja teki Itä-Timorin kanssa. Kaikkein nimekkäimmät ryhmät rinnakkaisdiplomatiassa ovat Search for Common Ground, Institute for Multitrack Diplomacy, sekä Institute of World Affairs. [32] Henkilöille annetun tunnustuksen ja legitimiteetin avulla ’kansalaisjärjestöt harjoittavat rinnakkaisdiplomatiaa kansainvälisissä konflikteissa ja se luo tärkeän ennakkotapauksen tarkasteltaessa miten diplomatiaa voitaisiin harjoittaa avaruusolentojen kanssa. Henkilöiden ja kansalaisjärjestöjen voidaan olettaa harjoittavan rinnakkaisdiplomatiaa avaruusolentojen kanssa, jossa nähdään tarve avustaa avaruusolentoihin liittyvää virallista diplomatiaa ja/tai konfliktinratkaisua. Tämän johdosta ’rinnakkaisdiplomatia’ voidaan määritellä yksityisten henkilöiden ja/tai kansalaisryhmien toimina avustaa diplomaattisuhteiden parantamisessa avaruusolentojen ja kansallisvaltioiden hallitusten välillä ja/tai avustaa ratkaisemaan konflikteja avaruusolentojen ja/tai kansallisvaltioiden hallitusten välillä. Nämä toimet voivat vaihdella yksittäisistä avaruusolentojen kanssa dialogia edistävistä tai informaatiota niiltä jakavista kontakteista kansalaisryhmiin, jotka työskentelevät avaruusolentojen kanssa edistääkseen valtion UFO-paljastusta, sekä konfliktinratkaisuun valtion virastojen ja avaruusolentojen rotujen välillä. Vaikka kenen tahansa henkilön tai kansalaisryhmän voidaankin olettaa osallistuvan avaruusolentoihin liittyviin rinnakkaisdiplomatian aloitteisiin, nuo henkilöt ja ryhmät, joista käytetään nimitystä ’herännyt ihmiskunta’, ovat merkitykseltään erityisiä. Tämä merkitys johtuu heille avaruusolentojen rotujen antamasta odotetusta tunnustuksesta, jolla avaruusolennot pitävät heitä Gaian ja muiden Maapallon älykkäiden lajien edustajina. Tästä seuraa, että rinnakkaisdiplomatiaa harjoittavat henkilöt ja ryhmät saattavat nauttia suuremmasta legitiiteetistä ja auktoriteetista avaruusolentojen rotujen keskuudessa johtuen heidän linjautumisestaan ’Gaian äänen’ ja muiden Maapallon älyllisten lajien toiveiden kanssa. Tämä linjautuminen tarkoittaa, että ’heränneellä ihmiskunnalla’ on äärimmäinen uskollisuus Gaiaa kohtaan ja hänen älykkäitä lajejaan voidaan näin pitää yksittäisen planetaarisen ’äänen’ puolestapuhujina, näin ollen de fakto muuttuen ’Gaian suurlähettiläiksi’. ’Herännyt ihmiskunta’ voi näin nauttia suurempaa statusta kuin kansallisvaltioita edustavat nimitetyt virkamiehet mitä tulee avaruusolentojen rotujen kanssa neuvottelemiseen. ’Heränneen ihmiskunnan’, jotka ovat Gaian de facto suurlähettiläitä, rinnakkaisdiplomatia on tärkeä kehityskulku johtuen salailusta olemassaolevien sopimusten ja tapaamisten ympärillä, joita jotkin avaruusolentojen rodut ja salaa nimitetyt eri kansallisvaltioiden edustajat ovat pitäneet. Sellaiset rinnakkaisdiplomatian aloitteet voivat johtaa tapaamisiin ja sopimuksiin, joilla on legitimiteettiä useiden avaruusolentojen rotujen keskuudessa ja näin merkittävä vaikutus maailmanpolitiikkaan. Keskeinen kysymys on kuinka kansallisen turvallisuuden virastot reagoisivat sopimuksiin tai viesteihin, joita herännyt ihmiskunta on saanut aikaan rinnakkaisdiplomatialla avaruusolentojen rotujen kanssa.

Kuinka kansallisen turvallisuuden organisaatiot reagoisivat ’heränneen ihmiskunnan’ ’rinnakkaisdiplomatiaan’

Keskeinen tekijä salailussa avaruusolentojen rotujen läsnäolosta on ollut se miten paljon kansallisen turvallisuuden virastot USA:ssa ja muualla ovat kontrolloineet informaatiota ja monopolisoineet resursseja avaruusolentokysymykseen liittyen. [33] Tämä kansallisen turvallisuuden virastojen kontrolli viittaa siihen, että näiden virastojen alkuvaiheen vastaus heränneen ihmiskunnan ’galaktisen rinnakkaisdiplomatian’ aloitteisiin otettaisiin vastaan joko äärimmäisellä epäilyllä tai suoralla vastustuksella. Jossain määrin odotettu varjohallituksen johdon vastaus avaruusolentotietoihin rinnastuu ulkopoliittistetn ammattilaisten ja diplomaattiyhteisön alkuvaiheen vastaukseen rinnakkaisdiplomatian nousuun maailmanpolitiikassa 1980-luvun alussa. Kuten aiemmin todettu, tapahtui siirtymä suorasta skeptisismistä ja sivuuttamisesta lopulliseen tunnustamiseen ja yhteistyöhön. Varjohallituksen vastaus ’galaktiseen rinnakkaisdiplomatiaan’ avaruusolentokysymyksessä todennäköisesti noudattelee samanlaista kaavaa. Virallinen reaktio rinnakkaisdiplomatiaan todennäköisesti johtuu neljästä haasteesta: ensinnäkin, avaruusolentojen yksityiset viestit ja interaktiot ’heränneen ihmiskunnan’ kanssa; toiseksi, varjohallituksen halukkuus käyttää pakkokeinoja tukahduttamaan ’galaktinen rinnakkaisdiplomatia’; kolmantena, se miten paljon avaruusolentojen rodut manipuloivat pahaa-aavistamattomia ihmisiä horjuttaakseen kansallisen turvallisuuden järjestöjen toimintaa ’epäystävällisten’ avaruusolentojen tavoitteiden saavuttamiseksi; ja viimeisenä rinnakkaisdiplomatialla aikaansaatujen sopimusten vaikutukset. Nyt tarkastelen kutakin näistä haasteista ja sitä iten ne vaikuttavat galaktiseen rinnakkaisdiplomatiaan ennen loppupäätelmiä.

1. Avaruusolentojen rotujen kanssa käydyn yksityisen viestinnän ja kanssakäymisten laajuus

Aina siitä lähtien kun George Adamski kirjoitti kuuluisan kirjansa Inside the Flying Saucers, vuonna 1955, on ollut useita yksityisiä kansalaisia, jotka ovat väittäneet saaneensa yhteyden avaruusolentoihin ja viestineet ja olleet tekemisissä heidän kanssaan laajalti. [34] Adamskin lisäksi muita kontaktihenkilöitä alkuvaiheessa olivat mm. Howard Menger, Orfeo Angelucci, Paul Villa ja George Van Tassel. [35] Nämä kommunikaatiot ja kanssakäymiset avaruusolentojen kanssa vaihtelivat kovasti riippuen kontaktihenkilöstä, mutta olennaisesti kaikki paljastivat, että avaruusolentojen rodut olivat tarkoituksella ottaneet yhteyttä yksityisiin kansalaisiin levittääkseen informaatiota avaruusolentojen rotujen olemassaolosta sekä yhteyttä ottaneiden avaruusolentojen hyväntahtoisista aikeista. Vuosien mittaan ’kontaktihenkilöiden’ lista kasvoi pitkäksi ja tunnetuimpiin heistä tuoreempana aikana lukeutuu Billy Meier, Carlos Diaz, Alex Collier, Phillip Krapf. [36] Nämä ’kontaktihenkilöt’ ovat pitäneet julkisia luentoja, kirjoittaneet kirjoja, muodostaneet tukiryhmiä ja kommunikoineet eliittien kanssa tarkoituksenaan välittää avaruusolentojen heille kertomat viestit ja vakuuttaakseen skeptinen yleisö näiden avaruusolentojen ystävällisestä luonteesta. Ilman varsinaisesti mitään tietoa asiasta, nämä kontaktihenkilöt itse asiassa harjoittivat ’galaktista rinnakkaisdiplomatiaa’ mitä tulee heidän ’heränneen ihmiskunnan’ edustamiseena, jotka olivat halukkaita levittämään totuutta avaruusolentojen läsnäolosta ja sen merkityksestä globaalille ihmiskunnalle. Kansallisen turvallisuuden virastot ovat ’julkisesti’ käsitelleet kontaktihenkilöitä skeptisesti ja pilkallisesti, mutta todellisuudessa virastot tarkasti seurasivat kontaktihenkilöiden edesottamuksia saadakseen samaan aikaan kerätyksi mitä tahansa tietoja heistä ja rajoittaakseen sitä miten paljon kontakihenkilöiden informaatio leviäisi julkisuuteen. Esimerkiksi Alex Collier väitti, että rotu Andromedan galaksista otti häneen yhteyttä ja hän levitti informaatiota suosittujen verkkosivujen ja julkisesti pitämiensä luentojen kautta ennen kuin laivastotiedustelun upseerit vierailivat hänen luonaan ja uhkaillen vaativat hänen hiljentymistään. [37] Ilmeisesti Collier oli julkaissut arkaluonteista informaatiota huolimatta valtion virallisesta kannasta, että Project Bluebookin sulkemisen jälkeen mikään valtion virasto ei enää aktiivisesti tutkinut UFO/avaruusolentoilmiötä. [38] Valtamedian kontrollointi on ollut pääasiallinen keino jolla varjohallitus on voinut rajoittaa kontaktihenkilöiden vaikutusvaltaa sekä UFO-ilmiötä yleisemmin. [39] Mahdollisuus sille, että useammat yksityiset kansalaiset kokisivat kontaktin avaruusolentojen kanssa ja sen myötä harjoittaisivat ’galaktista rinnakkaisdiplomatiaa’ olisi äärimmäinen huoli valtion virastoille. Ja kuitenkin vaikuttaa siltä, että rinnakkaisdiplomatian kasvu globaalissa politiikassa ei ollut mahdollista estää ja diplomaattiyhteisö sen lopulta toivotti tervetulleeksi, joten ’galaktisen rinnakkaisdiplomatian’ kasvua ei myöskään voida estää ja lopulta sitä pidetään perinteisen diplomatian täydennyksenä eikä uhkana.

2. Varjohallituksen virastojen pakkokeinot

Kansallisen turvallisuuden virastoilla on lukemattomia pakkokeinoja, joita voidaan käyttää ylläpitämään salailua avaruusolentojen läsnäolosta. Seuraava kappale Special Operations Manualista, joka on UFO-tutkijoille vuodettu ’väitetty virallinen dokumentti’ joka kertoo avaruusolentojen alusten nouto- ja haltuunottoprosesseista, kuvaa virallista huhtikuussa 1954 käyttöönotettua salailun politiikkaa: Kaikkia kontakteja ulkoavaruudesta peräisin oleviin olentoihin pidetään kansallisen turvallisuuden asiana ja täten HUIPPUSALAISEKSI luokiteltuna. Missään tapauksessa kansa tai lehdistö ei saa tietää näiden olentojen olemassaolosta. Valtion virallinen politiikka on, että sellaiset olennot eivät ole olemassa, ja että mikään liittovaltion virasto ei tutki avaruusolentoja tai niiden artefakteja. Kaikki poikkeamat tästä linjasta ovat absoluuttisesti kiellettyjä. [40] Sisäpiiriläiset kuten kersantti Dan Morris ovat kuvanneet miten virastot kuten NSA ovat käyttäneet pakkokeinoja hiljentääkseen henkilöitä ja kuinka näihin pakkokeinoihin on kuulunut jopa kuolettava voima salailun ylläpitämiseksi.
National Security Agency, tappajat työskentelevät siellä. Ne ovat niitä tyyppejä, silloin kun tarvitaan ongelman poistoa.... jos olet katsonut James Bondia, he ovat kahden nollan agentteja, jos tiedät mitä tarkoitan. Puolustusministeri Forestall oli ensimmäinen valta-asemassa oleva tunnettu henkilö, joka eliminoitiin hänen aikoessa paljastaa tietonsa -- eikä kukaan koskaan joutunut rikoksesta vastuuseen. [41]  
Tunnetulla kuolettavan voimankäytön historialla avaruusolentojen läsnäoloon liittyvän salailun ylläpitämiseksi, voitaisiin kysyä käytettäisiinkö sellaisia pakkokeinoja henkilöihin ja/tai organisaatioihin, jotka harjoittavat galaktista rinnakkaisdiplomatiaa. Keskeinen kysymys tässä on pitäisivätkö kansallisen turvallisuuden virastot laaja pakkokeinojen käyttöä nykyisellä informaatioaikakaudella tarpeellisena, kun niin paljon informaatiota on vapaasti saatavilla internetissä. Vaikuttaa siltä, että pehmeän sensuurin tekniikat kuten tietojen poistaminen julkisista arkistoista, valtamediaan pääsyn rajoittaminen, verkkosivujen hakkerointi jne. ovat mieluisampia keinoja rajoittaa informaatiota avaruusolennoista verrattuna kuolettavan voiman käyttöön, joka tuntuu olevan käytetympi menetelmä ennen vanhaan. [42] Siitä huolimatta mahdollisuus sille, että avaruusolennot pitäisivät rinnakkaisdiplomatiaa jonain mikä antaa mandaatin heidän toimilleen olisi äärimmäinen kansallisen turvallisuusvirastojen huolenaihe, ja se voisi johtaa pakkokeinojen käyttöön rinnakkaisdiplomatian harjoittamisen ehkäisemiseksi. Todennäköisyys sille, että avaruusolentojen läsnäolon julkinen paljastus tapahtuisi pian viittaa siihen, että kansallisen turvallisuuden virastot ovat yhä vähemmän taipuvaisia käyttämään kaikkein äärimmäisiä pakkokeinoja kuten kuolettavaa voimaa johtuen todennäköisyydestä, että ne joutuvat pian vastaamaan menneistä teoistaan. Julkinen avaruusolentojen läsnäolon paljastus johtaisi menneiden valtion salaisuuden säilyttämiseksi tekemien toimien läpikotaiseen tarkasteluun, sekä osittaiseen varjohallituksen viranomaisten tilivelvollisuuteen, jotka ylläpitävät nykyisiä käytänteitä.

3. Se miten paljon avaruusolennot ovat saattaneet manipuloida galaktista rinnakkaisdiplomatiaa harjoittavia pahaa-aavistamattomia kansalaisia

Mahdollisuus sille, että jotkut avaruusolentojen rodut saattaisivat manipuloida rinnakkaisdiplomatiaa harjoittavia yksityisiä kansalaisia, on varsin suuri. Ottaen huomioon avaruusolentojen läsnäolon menneisyyden, jossa erilaisia agendoja ja aktiviteetteja on pantu täytäntöön ihmiskunnan kontrolloimiseksi, käynnissä on varsin todennäköisesti edelleen manipulaatiota joidenkin avaruusolentojen rotujen taholta, jotka pitävät ihmiskuntaa kontrolloitavana ja hyväksikäytettävänä resurssina. [43] Mahdollisuus sille, että pahaa-aavistamattomat henkilöt/ryhmät saattaisivat tulla ’epäystävällisten’ avaruusolentojen rotujen hyväksikäyttämäksi niiden pyrkiessä horjuttamaan kansallisen turvallisuuden virastoja, jotka toimivat keskeisessä roolissa avaruusolentojen valvonnassa, on varsin todellinen. Tämä viittaa siihen, että tarvitaan koulutusta ja kykyä erottaa avaruusolentojen rodut toisistaan niiden henkilöiden keskuudessa, jotka löytävät itsensä galaktisen rinnakkaisdiplomatian eturintamasta. Harjoittelun, julkisen koulutuksen ja verkostoitumisen yhdistelmä kontaktihenkilöille ja muille galaktisessa rinnakkaisdiplomatiassa mukana oleville auttaisi ehkäisemään epäystävällisten avaruusolentojen rotujen manipulointia. Tämä on paras keino varmistaa rinnakkaisdiplomatian läpinäkyvyys, sillä kansallisen turvallisuuden virastojen agendat ja ohjelmat eivät ole kontaktihenkilöiden mieleen. Kontaktihenkilöt ja muut galaktiseen rinnakkaisdiplomatiaan osallistuvat ovat suurelta osin tietoisia pitkästä salailun perinteestä koskien avaruusolentoinformaatiota, ja he eivät juurikaan anna legitimiteettiä kansallisen turvallisuuden virastojen toimille ja huolille huolimatta laajamittaisesta kansan kunnioituksesta sellaisia virastoja kohtaan. Erityisesti kansallisen turvallisuuden virastojen pakkokeinot galaktisen rinnakkaisdiplomatian harjoittajia kohtaan joutuisivat tämän diplomatian muodon harjoittajien suuren vastustuksen kohteeksi. Tulos vain heikentäisi tämän diplomatian muodon luotettavuutta sen sijaan, että estäisi sen kokonaan. Koska galaktinen rinnakkaisdiplomatia on väistämätön kehityskulku ihmisten ja avaruusolentojen välisessä kanssakäymisessä, tämän kansalaislähtöisen diplomatian muodon korkean integriteetin ylläpitämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta vältetään ’epäystävällisten’ avaruusolentojen rotujen epäasianmukainen manipulointi.

4. Galaktisen rinnakkaisdiplomatian avulla saavutettujen aloitteiden ja sopimusten vaikutukset

On erittäin todennäköistä, että jotkut galaktisen rinnakkaisdiplomatian aloitteet saavat aikaan sopimuksia, tai myöntävät luvan, avaruusolentojen rotujen kanssa tiettyjen aktiviteettien suorittamiseksi. Tämä on erityisen todennäköistä tapauksessa, johon ’heränneen ihmiskunnan’ jäsenet osallistuvat, ja näin he toimivat edustajina paljon omaa populaatiotaan laajemmalla. Avaruusolennot saattavat pitää erityisenä etuna heränneen ihmiskunnan jäsenten kanssa työskentelyä, jtoka saattavat omasta halustaan suostua aloitteisiin tai projekteihin, jotka positiivisesti vaikuttavat planeettaan. Esimerkiksi, lokakuussa 2003 internetissä alkoi kiertää viesti väitetyltä avaruusolentojen ryhmältä, jossa kuvattiin Maapallon eksopoliittista tilannetta ja pyydettiin että ’henkilöt ketään syrjimättä’ päättäisivät haluaisivatko he avaruusolentojen yksinkertaisesti ”näyttäytyvän”. [44] “Change the World”-äänestys sai aikaan suurta kiinnostusta ja adressi internetissä on saanut lokakuuhun 2004 mennessä 650 allekirjoitusta, jossa annettiin avaruusolennoille lupa näyttäytyä. [45] Yksityisten kansalaisten tai kansalaisjärjestöjen avaruusolentojen kanssa sopimukseen pääsemisen tai tietylle avaruusolentotoiminnalle luvan antamisen seuraamukset olisivat varmasti suuri huolenaihe kansallisen turvallisuuden virastoille. Voitaisiin odottaa, että nämä henkilöt ja/tai ryhmät, jotka tällaisia sopimuksia solmivat tai lupia antavat, joutuisivat kansallisen turvallisuuden virastojen valvonnan ja jopa häirinnän kohteiksi jos tämä uhkaisi laajemmalti vaikuttaa asioihin. Tämä vaikuttaa olevan asian laita “Change the World”-äänestyksen organisaattorin, Jean Edermanin, tapauksessa joka väitetysti koki häirintää kansallisen turvallisuuden virastojen taholta johtuen hänen työstään äänestyksen ja siitä seuranneen kontaktikokemuksen parissa. [46] Ranskan kansallisen turvallisuuden virastot ovat uhkailleet häntä ja tilapäisesti lopettaneet kaikki hänen julkiset esiintymisensä tätä kirjoitettaessa lokakuussa 2004. Voidaan odottaa, että avaruusolentojen rotujen ja heränneen ihmiskunnan välisten sopimuksien vaikutukset ovat todennäköisesti paljon näiden henkilöiden/ryhmien lukumääriä suuremmat. Tämä saa aikaan erikoisen jännitteen, sillä tällaiset henkilöt ja/tai kansalaisjärjestöt eivät ole missään virallisessa asemassa ja näin niillä ei ole edustusasemaa kansallisen turvallisuuden virastojen silmissä ottaa osaa mihinkään sopimuksiin tai antaa mitään lupia avaruusolentojen toiminnalle. Siitä huolimatta avaruusolentojen oletettavasti tällaisille henkilöille ja/tai kansalaisjärjestöille antama edustusstatus pelkästään siitä hyvästä, että he toimivat Gaian ja muiden älykkäiden lajien puhemiehinä, tekee ’heränneestä ihmiskunnasta’ tärkeän tunnustettavan tekijän, joka on otettava huomioon diplomaattisessa vuoropuhelussa, joka koskee avaruusolentojen roolia Maapallolla ja ihmiskunnan tulevaisuutta

Yhteenveto: ‘Herännyt Ihmiskunta’ ja ‘galaktinen rinnakkaisdiplomatia’

Vaikka termi ’herännyt ihmiskunta’ vaikuttaa elitistiseltä, se siitä huolimatta tarkasti kuvaa sitä osaa ihmiskunnasta, joka on uskollinen laajemmalle joukolle tahoja Maapallolla kuin vain pelkille kansallisvaltioiden hallituksille, jotka ovat kapeammin keskittyneet niiden ’kansallisiin etuihin’. ’Heränneen ihmiskunnan’ jäsenet tuntevat kutsumusta vastata siihen mitä he pitävät Gaian sekä eri Maapallon mailla, merillä ja maan alla asuvien lajien etuna. Kun yhä useampi ihminen muuttuu uskolliseksi muista syistä kuin puhtaasti poliittisesta lojaaliudesta tai edusta ja linjautuu ’Gaian äänen’ ja muiden älykkäiden lajien tavoitteiden kanssa, nämä ’heränneen ihmiskunnan’ jäsenet muuttuvat Gaiaa edustaviksi viestintähenkilöiksi. Voidaan odottaa, että tällaisia Gaian tiedottajia pidettäisiin avaruusolentojen ja muiden Maapallon lajien taholla de facto ’Gaian suurlähettiläinä’ ja näin heillä olisi suurempaa vaikutusvaltaa kuin mitä heitä on lukumäärällisesti. Herännyt ihmiskunta kokee todennäköisemmin kontaktin avaruusolentojen rotuihin, jotka pitävät tällaisia henkilöitä erityisen merkityksellisinä johtuen heidän linjautumisestaan ’Gaian ääneen’ ja heidän halustaan tyydyttää muiden tietoisten lajien tavoitteet. Yhteys heränneeseen ihmiskuntaan antaa suuremman legitimiteetin globaaliin ihmiskuntaan yhteyksiä ottavien avaruusolentojen rotujen eri toimille. Tämän johdosta ’herännyt ihmiskunta’ todennäköisemmin harjoittaa rinnakkaisdiplomatiaa johtuen sen merkityksestä ’planeetan äänen’ edustuksessa ja kaikkien Maapallon älykkäiden lajien pyrkimyksissä, sekä johtuen avaruusolentojen niile antamasta erikoishuomiosta, jotka pitävät ’herännyttä ihmiskuntaa’ Gaian de facto suurlähettiläinä ja puhemiehinä. On erittäin todennäköistä, että yksityisten kansalaisten ja nimitettyjen virkamiesten välillä on suuri kontrasti galaktisen diplomatian suhteen sekä sen suhteen miten paljon avaruusolentojen rodut antavat tunnustusta kummallekin. ’Perinteinen’ diplomatia liittyy julkisiin virkamiehiin, jotka varjohallitus ja/tai kansallisen turvallisuuden virastot salaa nimittää edustamaan oman valtionsa kansallisia etuja ja käsittelemään avaruusolentojen läsnäoloa. Perinteistä diplomatiaa harjoittavilla virkamiehillä on käytössään modernin kansallisvaltio kaikki resurssit ja pakkokeinopotentiaali omien toimiensa tueksi, ja kollektiivisesti he väittävät olevansa globaalin ihmiskunnan ja Maapallon alueiden virallisia poliittisia edustajia. Kuitenkin useiden avaruusolentojen rotujen silmissä nämä viralliset diplomaatit nauttivat vähäisempää legitimiteettiä kuin ’herännyt ihmiskunta’, joka oletettavasti puhuu suuremmalla auktoriteetilla johtuen heidän linjautumisestaan ’Gaian äänen’ kanssa ja halukkuudesta edustaa muiden älykkäiden lajien tavoitteita Maapallolla. Tiivistettynä, kysymys siitä kuka puhuu suuremmalla auktoriteetilla Maapallon ja hänen lukuisten lajiensa edustajana on jotain mikä suoraan vaikuttaa avaruusolentojen rotujen tekemiin päätöksiin kommunikoida ja olla kanssakäymisissä globaalin ihmiskunnan eri osien kanssa. Vaikka varjohallituksen edustajat ja jotkin avaruusolentojen rodut ovat päässeet eräisiin sopimuksiin, toiset avaruusolentojen rodut ovat sen sijaan valinneet ottaa yhteyttä yksityisiin kansalaisiin ja/tai kansalaisryhmiin, jotka ovat enemmän linjassa ’Gaian äänen’ kanssa ja täten tiedottajia Gaian puolesta. Tämä viittaa tuleviin jännitteisiin ihmisten kehittäessä sympatioita ja tulevaisuuden odotuksia, jotka ovat yhdenmukaisia planeetan ja kaikkien sen älykkäiden lajien globaalien etujen kanssa. Todennäköisesti tämä johtaa jännitteiden aikaan niiden ihmiskunnan osien kanssa, jotka ovat linjautuneet joko kansallisten poliittisten instituutioiden tai laajempien globaalien etujen kanssa, joita voidaan nimittää yläkäsitteellä ’Gaian ääni’. Voidaan toivoa, että sellaiset jännitteet ovat synnytystuskia uljaalle uudelle maailmalle, jossa kaikki lajit planeetalla puhuvat yhtenäisellä planetaarisella äänellä.

Lähdeviitteet

[1] Olen kiitollinen Angelika Sareighn Whitecliffille hänen innokkaasta tuestaan, ehdotuksistaan ja avustaan tämän artikkelin valmistumisessa. Kiitän myös Hugh Matlockia joidenkin kirjoitusvirheiden korjaamisesta ja ideoista, jotka koskevat ”Gaian ääntä”. [2] Kts. Michael Salla, “Eisenhowerin tapaaminen 1954 avaruusolentojen kanssa: Ensikontaktin vuosijuhla?” Tutkielma #8 (helmikuun 12, 2004) http://www.exopolitics.org. Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/eisenhowerin-tapaaminen-1954-avaruusolentojen-kanssa-ensikontaktin-vuosijuhla/ [3] Kts. Michael Salla, “Raportti Maan ulkopuolisten rotujen motivaatioista ja aktiviteeteista — Typologia kaikkein merkittävimmistä Maan ulkopuolisista roduista, jotka ovat olleet tekemisissä ihmiskunnan kanssa,” Exopolitics.org (heinäkuun 26, 2004) Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/raportti-maan-ulkopuolisten-rotujen-motivaatioista-ja-aktiviteeteista/ [4] Kts. Salla, “Raportti Maan ulkopuolisten rotujen motivaatioista ja aktiviteeteista — Typologia kaikkein merkittävimmistä Maan ulkopuolisista roduista, jotka ovat olleet tekemisissä ihmiskunnan kanssa,” Exopolitics.org (heinäkuun 26, 2004) Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/raportti-maan-ulkopuolisten-rotujen-motivaatioista-ja-aktiviteeteista/ [5] Ihmisten ja galaktisten konfliktien välistä peilisuhdetta koskevista todisteista ja teorioista on keskusteltu lähteessä: Michael Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) 35-42. [6] Said, A.S., Lerche, Jr., C.O. & Lerche III, C.O. Concepts of international politics in global perspective (Prentice Hall, 1995). 69 [7] Kissinger, Diplomacy (Simon and Schuster, 1995). [8] Kts. Anthony Levy, Cardinal Richelieu: And the Making of France (Carroll & Graf Publishers, 2000). [9] Kts. Michael Salla, “Eisenhowerin tapaaminen 1954 avaruusolentojen kanssa: Ensikontaktin vuosijuhla?” Tutkielma #8 (helmikuun 12, 2004) http://www.exopolitics.org. Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/eisenhowerin-tapaaminen-1954-avaruusolentojen-kanssa-ensikontaktin-vuosijuhla/ [10] Bill Hamilton haastattelee Dan Burischia Greater Things News Servicella (lokakuun 18, 2002) http://greaterthings.com/News/ET/DanBurisch/Oct18_2004BillHamilton/ ; sekä Sterling Allen, “The Saga of Dan Burisch,” Greater Things News Service (huhtikuun 28, 2004); http://greaterthings.com/News/daily/2004/04/28/BurischSaga.htm [11] Keskustelua siitä, kuinka presidentit Carter ja Clinton pidettiin poissa tietojen piiristä, jotka koskivat avaruusolentojen läsnäoloa, kts Salla, Exopolitics, 87-95. [12] Don Berliner, “UFO Briefing Document: International Agreements and Resolutions – United Nations,” saatavilla verkossa: http://www.ufoevidence.org/documents/doc1037.htm [13] Havelock, Gaia: a New Look at Life on Earth ( Oxford University Press, 1979). [14] Havelock, Gaia: The Practical Science of Planetary Medicine, (Gaia Books Limited, 1991) 12. [15] Yksityiskohtainen tutkimus delfiinien älykkyydestä, http://www.planetpuna.com/dolphin-paper-html/dolphin-paper.htm . [16] Michael Hyson, http://www.planetpuna.com/dolphin-paper-html/dolphin-paper.htm . [17] Kts. Timothy Wyllie Dolphins Telepathy and Underwater Birthing (Bear and Company Publishing, 1993); ja Joan Ocean, Dolphins Into the Future (A Dolphin Connection Book, 1997). For online information go to: www.joanocean.com [18] Lainattu verkkoartikkelissa http://paranormal.about.com/library/weekly/aa090400a.htm [19] Kts. Branton “A Dulce Base Security Officer Speaks Out,” teoksessa The Dulce Wars: Underground Alien Bases and the Battle for Planet Earth (Inner Light, 199) luku 11. Verkkoversio http://www.ufoarea.com/government_dulce_branton_ch11.html [20] Katso verkkoartikkeli: http://paranormal.about.com/library/weekly/aa090400a.htm [21] Keskustelua avaruusolentojen rotujen organisaation luonteesta, kts. Alfred Webre, “Exopolitics: A Decade of Contact,” (2001/2002) saatavilla verkossa: http://exopolitics.blogs.com/exopolitics/2004/07/exopolitics_a_d.html [22] Verkkoversio Yhdysvaltain perustuslaista: http://www.law.cornell.edu/constitution/constitution.overview.html [23] Keskustelua avaruusolentokysymykseen liittyvän päätöksenteon evoluutiosta, kts. Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence, luku. 2. [24] Louise Diamond & John W. McDonald, Multi-Track Diplomacy: A Systems Approach to Peace (Kumarian Press, 1996). [25] William D. Davidson, Joseph V. Monteville, ”Foreign Policy According to Freud.” Julkaisussa Foreign Policy 45 (1981): 145-157. [26] Joseph Montville, lainattu teoksessa Diana Chigas, “Track Two (Citizen) Diplomacy,” saatavilla verkossa: http://www.beyondintractability.org/m/track2_diplomacy.jsp [27] Verkkoartikkeli rinnakkaisdiplomatiasta, kts. Susan Allen Nan & Andrea Strimling, “Track I – Track II Cooperation,” http://www.beyondintractability.org/m/track_1_2_cooperation.jsp [28] “Integrating Track One and Track Two Approaches to International Conflict Resolution: What’s Working? What’s Not? How Can We Do Better?”. US Department of State, 2002-01-01. Saatavilla verkossa: http://www.state.gov/s/p/of/proc/tr/14387.htm . [29] Keskustelua rinnakkaisdiplomatiasta ja aloitteista, kts. Diana Chigas, “Track Two (Citizen) Diplomacy,” saatavilla verkossa: http://www.beyondintractability.org/m/track2_diplomacy.jsp [30] Poliittinen autonomia konfliktinratkaisumekanismina Itä-Timorissa, pyytämättömät apurahat, Yhdysvaltain rauhaninstituutti, USIP-042-97F (1998), myönnetty summa: 44 000 Yhdysvaltain dollaria; Kehittyvä autonomian kehys Itä-Timorin konfliktille, pyytämättömät apurahat, Yhdysvaltain rauhaninstituutti, USIP-068-96F (1997) myönnetty summa: 29 000 Yhdysvaltain dollaria. [31] Kirjoittaja on laatinut lyhyen artikkelin ensimmäisen järjestämänsä työpajan merkityksestä, ks. Michael Salla, A Rebuilding the Negotiating Middle in Intractable Conflicts, Private Peacemaking: USIP-Assisted Peacemaking Projects of Nonprofit Organizations: Peaceworks No. 20 (US Institute of Peace, 1998) 1-5. Saatavilla verkossa osoitteessa: http://www.usip.org/pubs/peaceworks/smock20/chap1_20.html . Raportti, jossa kuvataan kirjoittajan mukana järjestämää rinnakkaisdiplomatian aloitteiden sarjaa, on saatavilla osoitteessa: http://rspas.anu.edu.au/etsg/briefs/proc1.rtf [32] Institute of Multi-Track Diplomacyn verkkosivu http://www.imtd.org/ Search for Common Groundin verkkosivu https://www.sfcg.org ; Institute of World Affairsin verkkosivu: http://www.iwa.org/ [33] Kts. Steven Greer, Disclosure: Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History, 21-32 [34] George Adamskin Inside the Flying Saucers saatavilla verkossa: http://www.universe-people.com/adamsk_e.htm [35] Kontaktihenkilöiden kokemuksista kts. Timothy Good, Alien Base: The Evidence for Extraterrestrial Colonization on Earth. [36] Kts. Gary Kinder, Light Years: An Investigation into the Extraterrestrial Experiences of Eduard Meier (Publisher Group West, 1987); Phillip Krapf, “The Challenge of Contact: a mainstream journalist’s report on interplanetary diplomacy,” (Origin Press, 2001). Carlos Diazista kertova verkkoartikkeli: http://www.ufoevidence.org/documents/doc1180.htm; Alex Collierin kirja Defending Sacred Ground saatavilla verkossa: http://www.exopolitics.org/collier-dsg1.pdf [37] Alex Collierin henkilökohtainen haastattelu (heinäkuu, 2004). [38] Kts. “Unidentified Flying Objects and Air Force Project Blue Book,” https://www.af.mil/About-Us/Fact-Sheets/Display/Article/104590/unidentified-flying-objects-and-air-force-project-blue-book/ [39] Kts. Terry Hansen, The Missing Times (Xlibris Corporation, 2001). [40] Majestic 12 Group, “Special Operations Manual, SOM1-01 – Extraterrestrial Entities and Technology, Recovery and Disposal,” April 1954 Part 2 http://209.132.68.98/pdf/som101_part2.pdf [41] “Testimony of Master Sergeant Dan Morris,” Disclosure: Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History, ed., Steven Greer (Crossing Point Inc., 2001) 359. [42] Disinformaation käytöstä sensuuristrategiana tiedustelussa kts. John Maynard, “From Disinformation to Disclosure,” Surfing the Apocalypse, http://www.surfingtheapocalypse.com/maynard.html [43] Yksityiskohtainen läpikäynti avaruusolentojen agendoista, kts. Michael Salla, “Eisenhowerin tapaaminen 1954 avaruusolentojen kanssa: Ensikontaktin vuosijuhla?” Tutkielma #8 (helmikuun 12, 2004) http://www.exopolitics.org. Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/eisenhowerin-tapaaminen-1954-avaruusolentojen-kanssa-ensikontaktin-vuosijuhla/ [44] Keskustelua viestistä ja sen autenttisuudesta kts. Michael Salla, “A Message to Humanity: A Genuine Communication from an Extraterrestrial Race?” Exopolitical Comment #7 www.exopolitics.org (11/08/03) [45] “We Are Ready to Change the World,” http://www.petitiononline.com/readynow/petition.html [46] Henkilökohtainen sähköpostikirjeenvaihto Jean Edermanin kanssa on vahvistanut, että hän on kokenut häirintää työstään avaruusolentojen parissa.   Artikkelin julkaissut galacticdiplomacy.com