Joulukuun 16. päivä 2017 New York Times julkaisi jutun, joka käynnisti nykyisen UFO-kuumeen. Juttu paljastaa AATIP:n (Advanced Aerospace Threat Identification Program) olemassaolon, salaisen Pentagonin UFO-havaintoja tutkivan ohjelman. Samana päivänä julkaistu toinen juttu käy läpi USA:n laivaston pilottien kohtaamisia UFOn kanssa vuonna 2004, kun he olivat harjoituksissa Baja Californian rannikolla Meksikossa. Pilotin todistusta tukee armeijan silminnäkijät, tutkahavainnot ja videot. Sen jälkeen julkaistut artikkelit käsittelivät armeijan UFO-videoiden yksityiskohtia. Heinäkuun 23. päivänä New York Times julkaisi huikean kolumnin jossa luki:
hän [fyysikko, Eric Davis] piti salaisen briiffauksen puolustusministeriön virastolle jo maaliskuussa “Maan ulkopuolelta tulleiden alusten noudoista.”
Ja tämän jälkeen:
“Davis sanpo pitäneensä salaisen briiffauksen selittämättömien esineiden noutamisista senaatin asevoimakomitealle lokakuun 21. päivä 2019, ja senaatin tiedustelukomitean jäsenille kaksi päivää myöhemmin.”
Artikkelin toinen kirjoittaja Ralph Blumenthal, hyvämaineinen journalisti, joka on kirjoittanut New York Timesiin 45 vuoden ajan, kävi läpi tuoreessa verkkohaastattelussa, että Pentagon briiffasi korkea-arvoisia upseereita maahansyöksyneiden UFOjen noudoista.
Haastattelija: Uskotko, että avaruusolentojen aluksia on noudettu? “Se mitä me uskomme on vähemmän tärkeää kuin mitä olemme kirjoittaneet. Se mitä olemme kirjoittaneet on, että kongressin työntekijöitä ja korkea-arvoista puolustusministeriön tiedustelujohtoa on briiffattu maahansyöksyneiden UFOjen törmäysnoudoista. Se jo itsessään on aika iso sensaatiomaista. Henkilökohtainen uskomukseni on irrelevantti. Selvästikin me pidimme tuota informaatiota uskottavana.”
Leslie Kean, toinen kirjoittaja, vastasi:
“Briiffaukset ovat äärimmäisen tärkeitä; se seikka, että niitä yleensäkään on pidetty. He eivät briiffaisi korkea-arvoisia upseereita ellei asialla olisi jotain merkitystä. Ja niinpä, meidän mielestämme näiden briiffausten pitäminen, josta meillä on eniten lähteitä jotka tästä jotain tietävät, sekä se että meillä on briiffausten dokumentaatiota — todella kertovat siitä että nämä asiat ovat oikeasti tapahtuneet.”
Project Unityn YouTube-haastattelu NYT:n toimittajien Ralph Blumenthal & Leslie Kean kanssa
Miksi kaikkein vaikutusvaltaisin uutislähde maailmassa kirjoittaisi UFO-maahansyöksyistä ja asettaisi maineensa naurunalaiseksi, ellei heillä olisi faktoja joilla tukea tarinaa? Artikkelin kirjoittajat olivat äärimmäisen varuillaan törmäysnoutojen elementistä tarinassa, sillä he hautasivat johtolangan artikkelissa ja olivat asiasta muutenkin aika hiljaa haastattelussa. On mielenkiintoinen valinta puskea törmäysnoutojen tarinaa ilman että asiaa viedään varsinaisesti eteenpäin.
Blumenthal esitti haastattelussa, että tarina kävi läpi useita muokkauksia “lukemattoman” monella toimitustasolla ja kaikki se mikä lopulta julkaistiin on se mitä voidaan osoittaa todeksi. Tämä viittaa siihen, että NYT:n päätoimittajat ovat vahvasti muokanneet tarinaa, mutta että samaan aikaan ovat hyväksyneet sensaatiomaisen paljastuksen maahansyöksyneiden UFOjen haltuunotoista.
Jos UFO-törmäyksistä puhutaan tänä aikana, me voimme vain pohtia sitä mitä muuta tullaan paljastamaan ja mistä tullaan kirjoittamaan tulevaisuudessa.
Vaikka tärkeät julkaisut käsittelevätkin mahdollisuutta Yhdysvaltain hallituksen olla noutanut talteen UFO-hylyn ja että poliitikkoja briiffataan siitä, silti väitetystä salaamisesta on edelleen avoimena kysymyksiä. Törmäysnoutoyksikköjen roolin selittäminen sekä sen selittäminen miten ne ovat toimineet tulevat lisäämään tekstuuria ja kontekstia tarinaan, josta NYT on kirjoittanut.
Vuosikymmenten ajan Yhdysvaltain sotavoimilla on ollut resursseja suorittaa puhdas törmäysnouto-operaatio. Tätä tehtävää varten valitut erityiset joukkueet ovat historiallisesti ottaneet tehtäväkseen käydä lentotukikohdasta noutamassa huippusalaista lentokoneen romua, kotimaassa ja ulkomailla. Viime vuosisadan aikana kerätty romu on virallisesti tunnustettu neuvostoliittolaisten teknologiaksi ja amerikkalaisten kokeellisiksi lentokoneiksi. Testikoneiden hajoaminen on valitettavasti jättänyt pitkän sarjan hyvin dokumentoituja tapauksia. Huippusalaiset maahansyöksyneiden UFOjen nouto-operaatiot eivät valitettavasti olleet niin läpinäkyviä. Siitä huolimatta tietovuotajien ja julkisiksi tehtyjen dokumenttien kautta meillä on idea siitä miten ne ovat toimineet.
Ilmavoimien säädös 200–2 (1954) huomauttaa, että 460. lentotiedustelulaivue (4602nd Air Intelligence Service Squadron, AISS), jonka tukikohta on Fort Belvoir Virginiassa, oli erittäin hyvinkoulutettujen erikoisjoukkojen laivue, jonka tehtävänä oli ilmakehäämme saapuneiden kappaleiden nouto-operaatiot. Julkistus tarjoaa yksityiskohtia erittäin liikkuvaisesta yksiköstä, ja painottaa valmiinaolemisen tärkeyttä minä hetkenä hyvänsä. Se identifioi tavoitteeksi kerätä ja pitää tallessa materiaalia tieteellistä tutkimusta varten.
Eläkkeelle jääneet henkilöt, jotka väittävät olleensa osana näitä nouto-operaatioita, kuvaavat miten puolustustiedustelun upseerit aloittavat briiffaukset ja kasaavat ryhmän noudon koordinoinnin alkuvaiheeseen. Operaatio tapahtuu aalloissa, joissa ydinenergia-, kemiallinen ja biologinen tiimi tulee paikalle kera pienen ryhmän korkea-arvoisia upseereita Fort Belvoirista. Kaksi törmäysnoutotiimiä saapuu kahden tunnin sisään toisistaan ja alue eristetään sotilailla läheisestä linnakkeesta. [1] Sanotaan, että noutoyksiköitä on olemassa useampia, ja niiden päätehtävä on noutaa hylky parempaan talteen heti kuin mahdollista. Talteen saadut materiaalit ovat melkein varmasti säilötty huippusalaisiin laitoksiin ja uskotaan, että yksityisen sota- ja ilmailualan teollisuuden yritykset pääsevät niihin myös käsiksi. Siirtämällä materiaalia ja tietoa yksityisen teollisuuden käsiin he välttävät FOIA-tietopyynnöt ja heillä on mahdollisuus salata asioita enemmän.
Tapahtuman silminnäkijät hiljennetään ja heitä kiristetään. Palvelusmiehet ja salaamiseen osallistuneet joutuvat kuulusteluihin, heille maksellaan voitelurahoja ja joskus jopa siirretään toisiin tehtäviin toiselle puolelle maailmaa.
Yhdessä julkiseksi tehdyssä salaisessa muistiossa kuvataan törmäysnouto-operaatio, Project Moondust, jonka tuli noutaa avaruusromua Santa Cruzista, Boliviasta. Jotkut uskovat kerätyn romun olevan avaruusolennoilta, mutta perinteisempi selitys sanoo niiden olevan ihmisten tekemiä. Tässä tapauksessa on tärkeää, että valtion törmäysnouto-operaatio ulottuu toiseen maahan. Tämä kertoo uskomattomasta kyvystä liikkua ennätysajassa.
On huomionarvoista, että Yhdysvalloilla on ollut logistinen kyvykkyys suorittaa törmäysnouto-operaatioita, ilmeisesti yhtä tehokkaasti kuin mistä mediassa kerrotaan. Meillä ei ole absoluuttisia todisteita siitä, että nämä törmäysnouto-operaatiot olisivat myös keränneet “Maan ulkpuolelta tulleita aluksia”, mutta meillä on nyt mielikuva siitä miten UFO-romua on voitu kerätä, olettaen että NYT:n kertomukset pitävät paikkansa.
NYT:n törmäysnouto-artikkeli on relevantti UFO-paljastukselle useammalla kuin yhdellä tavalla. Vuoden 2017 juttu pääsi NYT:lle koska UFO-videoita oltiin tekemässä julkisiksi (joista heidän artikkeleissa puhuttiin), ja NYT halusi skuupin itselleen eikä vain katsella vierestä. Kolme vuotta tuon jälkeen vaikuttaa siltä kuin Timen journalistit olisivat solmineet suhteet Elizondoon, joka järjesteli videoiden julkaisun. Elizondo, joka työskenteli Pentagonin UFO-tutkimusohjelmassa itse, on tärkeä UFO-paljastushahmo, mutta hän on myös linkki NYT:n ja heidän kaikkein arvokkaimpien lähteiden välillä.
Silmiemme alla käynnissä olevan paljastusprosessin yksityiskohdat eivät välttämättä koskaan tule tietoomme. Ja kuitenkin me voimme parsia kasaan informaatiota keskeisistä pelureista ja vetää itse johtopäätökset.
NYT:n päälähde heinäkuun 2020 jutulle ja mies, joka briiffasi kongressin työntekijöitä “Maan ulkopuolelta tulleista aluksista” on fyysikko tri. Eric Davis. The Institute of Advanced Studies Austinissa, Teksasissa sanoo Davisin erikoistuneen tutkimuksessaan muunmuassa uraauurtavaan voimanlähdefysiikkaan, säde-energiatyöntövoimaan, kehittyneeseen avaruusydinvoimaan ja suunnattuihin energia-aseisiin. Davis on ollut tiedustelu-upseeri, tutkija ja armeijan neuvonantaja 1990-luvun puolivälistä lähtien, ja hänellä on hyvät yhteydet tiedustelu- ja ilmailualaan. Viimeisimpänä hän oli konsultti AATIP:lle ja hän kirjoitti tieteellisiä papereita Maan ulkopuolisista voimanlähdejärjestelmistä.
Vuoden 2018 haastattelussa tutkivan journalistin George Knappin kanssa Davis vihjaisi, että sadat kohtaamiset UFOjen ja USA:n laivaston sekä ilmavoimien välillä ovat johtaneet asevoimien vastausten etsintään. On mahdollista, että UFO-kohtaamiset ovat olleet niin yleisiä, että sotilasjohto on alkanut pyytää pääsyä mustan budjetin salattuihin erikoisohjelmiin, jotka on piilotettu syvälle “sotateollisen kompleksin” ytimeen, ja kun heiltä evättiin pääsy, he pyrkivät painostamaan muilla keinoin, mm. käyttäen median vaikutusvaltaa hyväksi ja tuomaan asiaa kongressin tietoon. Tämä voi selittää nykyisen UFO-paljastusliikkeen alkuperän, joka on saanut tuulta purjeisiinsa mediassa ja kongressissa. On syytä huomauttaa motivaatiosta UFO-paljastuksen taustalla, joka on mahdollisesti vastauksien etsintä armeijan pilottien UFO-kohtaamisiin ja kehittyneen teknologian tavoittelu salaisissa ohjelmissa, eikä välttämättä niinkään aikomus kertoa kansalle tästä ja sovitella menneet valtion pimitykset.
Toinen mahdollisuus on, että UFO-salailun vanha liitto, jonka juuret ulottuvat 1940-luvulle, on vetäytynyt ja eläköitynyt ja uusi liitto ei ole niin kiihkeästi salailun puolella. Voidaan olettaa, että vuosien mittaan vanhan liiton salailijoita on jäänyt pois ja uusia liittynyt ruotuun, mutta vanhan liiton salailun vaikutus on jäänyt pitkään päälle heidän poistumisensa jälkeen. Se seikka, että yksityinen teollisuus on osa yhtälöä ainoastaan laajentaa niiden mahdollista vaikutusvaltaa, jotka ovat saattaneet katsoa salailua läpi sormien. Ehkäpä ajan kuluessa salailun huippuajoista, milloin ne sitten olivatkaan, UFO-salailuun suhtautuminen on pehmentynyt. Itse asiassa, spekuloin että niiden lukumäärä jotka ovat osallistuneet salailuun on huomattavasti pienentynyt. Mikä tahansa UFO-romu täten on mitä todennäköisimmin piilotettu ja sitä tutkitaan äärimmäisen siiloutuneeseen tapaan. Nämä erittäin salaiset ohjelmat on piilotettu minkäänlaiselta järkevältä valvonnalta ja niitä kontrolloi kourallinen ihmisiä.
Tämä ei mahdollisesti ole ensimmäinen kerta kun voimakkaat armeijan faktiot ovat kilpailleet keskenään. Ja vaikka en olisi yllättynyt mikäli salailu lopulta voittaisi avoimuuden, tämä prosessi voi olla käynnissä pitkällisenä taisteluna raastuvassa, jossa salailua puolustavat ryhmittymät hitaasti hiljentävät paljastuksen.
Mutta kuka itse asiassa ajaakaan UFO-paljastusta? Me emme välttämättä koskaan saa tietää organisaatioelintä, joka ajaan UFO-paljastusta Pentagonissa, mutta selvästikin liikkeelle löytyy julkiset kasvot.
Elizondo, joka erosi protestina Pentagonista koska UFO-uhkaa ei otettu tarpeeksi vakavasti, joka uskoi että se olisi pitänyt ottaa, on UFO-paljastusliikkeen eräs keskeisistä hahmoista. TTSA on ryhmä tieteentekijöitä, insinöörejä ja entisiä tiedustelu-upseereita, jotka ovat omistautuneet UFO-mysteerille. Skeptikot uskovat, että entiset tiedustelu-upseerit yhtäkkiä ottamassa kantaa paljastukseen julkisesti täytyy tarkoittaa, että heillä on käynnissään disinformaatiokampanja jotain kamalaa tavoitetta varten. Ja vaikka aika näyttää tämän, TTSA on ollut tekemässä paljastusta tähän mennessä.
Lisäksi meidän tulee toivoa, että median tyypit, jotka lähtevät journalistisesti käsittelemään UFOja eivät ajautuisi harhaan. Menestyksekäs paljastusprosessi riippuu liikemäärästä ja näkyvyydestä mediassa. Lumipallo lähtee rullaamaan vasta jos tietyt asiat ovat kunnossa, esim. lisää armeijan kuvaamaa videota julkaistaan (paremmalla laadulla) tai lisää sisäpiiriläisiä astuu esiin kertomaan tarinansa. UFO-keskustelua normalisoidaan joka kerta kun näin tapahtuu. Julkinen mielipide UFOista tulee kääntymään vasta kun julkaistaan enemmän paljastusraportteja. Tärkeät julkaisut (joista jotkut käyttäisivät nimeä “skeptinen”) kuten Popular Mechanics ja Scientific American ovat jo näyttäneet vihreää valoa UFO-tutkimukselle, siinä missä aihetta aiemmin ei voitu käsitellä.
Vaikutusvaltaisten ihmisten kaikkien siirtäessä huomionsa faktoihin spekulaatioiden sijaan on syntymässä oleva kaava, joka on kohottanut keskustelun siihen pisteeseen että UFOja saatetaan alkaa käsitellä avoimesti ilman pilkkaa tai pelkoa vaikutuksista ammattiin. Ja kuitenkin huolimatta henkeäsalpaavista NYT:n paljastuksista kansan mielipide on ollut kädenlämpöinen. Pääasiallinen pointti on, että UFOille on annettu hiljainen hyväksyntä, mutta ei suoraa vahvistusta. Jos viimeaikaiset paljastukset ottaa sellaisinaan, tulee tulokseen että UFOja on syöksynyt aiemmin historiassa maahan. Ja tämän informaation perusteella olisi aika pohtia niitä tuhansia dokumentoituja havaintoja ja tapahtumia kuten Roswell, maailman kuuluisin UFO-maahansyöksy.
Artikkelin julkaissut UFO Intelligence Study
