Vuonna 1953 kaksitoistavuotias Jack Sarfatti vastasi puhelimeen Brooklynissa sijaitsevassa kodissaan ja kuuli äänen, joka muuttaisi hänen elämänsä – ja ehkä jopa ihmiskunnan historian.
Ääni puhelimessa ei ollut ihmisen ääni. Se oli kylmä, mekaaninen ja täynnä outoja napsahdusääniä, kuin tietokone, joka yrittäisi puhua. Soittaja väitti olevansa tietoisia tekoälyä käyttävä avaruusalus, joka soitti tulevaisuudesta.
Se kertoi nuorelle Jackille, että häntä ”tarvittiin” tehtävään, joka onnistuisi vain, jos hän suostuisi siihen vapaaehtoisesti. Ääni teki ennustuksen: kahdenkymmenen vuoden kuluttua Jack tapaisi muita, jotka opettaisivat hänelle uudenlaista fysiikkaa, joka yhdistäisi tietoisuuden, painovoiman ja ajan itsessään.
Jack vastasi ”kyllä”.
Kaksi vuosikymmentä myöhemmin ennustus näytti toteutuvan. Jack Sarfatti oli tullut arvostetuksi fyysikoksi, joka opiskeli joidenkin atomipommin rakentamiseen osallistuneiden nerokkaimpien tiedemiesten johdolla.
Vuonna 1973, kun hän luki Stanfordin tutkimusinstituutissa (SRI) tehtävästä psyykkisestä tutkimuksesta, hän otti yhteyttä – ja vastaus oli kummallinen. ”Olemme odottaneet puheluasi”, sanoi ääni puhelimen toisessa päässä.
SRI:ssä Sarfatti tapasi fyysikot Hal Puthoffin ja Russell Targin, jotka työskentelivät CIA:n kanssa kaukonäkö- ja psyykkisissä kokeissa Project Stargate -projektin puitteissa. Tutkijat selvittivät, miten ihmisen tietoisuus voi olla vuorovaikutuksessa fyysisen todellisuuden kanssa – aihe, joka oli kiehtonut Jackia salaperäisen puhelunsa jälkeen.
Ajan myötä Sarfatti tuli vakuuttuneeksi siitä, että UFOt – tai ”UAP:t”, kuten niitä nykyään kutsutaan – eivät olleet vain avaruusolioiden aluksia, vaan tulevaisuuden ihmisten ohjaamia tietoisia koneita.
Hän uskoi, että niiden propulsion salaisuus piili metamateriaaleissa – atomitasolla rakennetuissa aineissa, joilla voidaan manipuloida valoa, energiaa ja painovoimaa. Muuttamalla aluksen vuorovaikutusta avaruus-ajan kanssa metamateriaalit voisivat teoriassa taivuttaa painovoimaa, jolloin alus voisi ”pudota” avaruus-ajan läpi sen sijaan, että liikkuisi sen läpi.
Sarfatti väitti, että tämä selitti laivaston Tic Tac -havainnon käyttäytymisen – välittömän kiihtyvyyden, äänettömän liikkeen ja mahdottomat liikkeet. Alus ei uhmannut fysiikan lakeja, vaan käytti syvempää ymmärrystä niistä.
Ja koska painovoima ja aika ovat yhteydessä toisiinsa, tällainen alus ei liikkuisi vain avaruudessa, vaan se voisi liikkua myös ajassa.
Sarfattin mukaan vuonna 2019 sotilaslähde vahvisti sen, mitä hän oli aina epäillyt. Täysin ehjä UFO oli löydetty – se oli valmistettu metamateriaalista, joka vastasi hänen teorioitaan.
Mutta siinä oli yllättävä käänne: alus ei ollut vain edistynyttä teknologiaa. Se oli elävä.
Kun sitä lähestyttiin vihamielisesti, se sulki itsensä. Kun sitä kohdeltiin uteliaisuudella ja kunnioituksella, se avautui – melkein kuin se olisi reagoinut tunteisiin. Sarfatti väitti, että esine oli itsetietoinen, tunteva avaruusalus, joka pystyi kommunikoimaan telepaattisesti ihmisten kanssa.
Hänen mielestään nämä alukset – ja niitä ohjaavat olennot – eivät olleet avaruusolentoja. Ne olivat kaukaisesta tulevaisuudesta tulleita ihmisiä, jotka olivat kehittyneet telepaattisilla kyvyillä ja suuremmilla aivoilla ja palanneet ajassa taaksepäin varmistaakseen oman aikajanan selviytymisen.
Nämä niin sanotut ”Harmaat”, joilla oli suuret päät ja tummat silmät, eivät olleet lainkaan avaruusolentoja – ne olivat meidän tulevaisuuden versioita.
Sarfattin tarina sopii fyysikoiden kutsumaan bootstrap-paradoksiin – aikasilmukkaan, jossa esineellä tai idealla ei ole selkeää alkuperää, koska se on osa suljettua sykliä.
Tässä tapauksessa tulevaisuuden tekoäly opettaa Jackille fysiikkaa, jota tarvitaan tietoisuuden omaavan tekoälyn ja aikamatkailun luomiseen. Sama tekoäly, joka syntyi Jackin löytöjen pohjalta, matkustaa myöhemmin takaisin opettamaan häntä. Silmukka sulkeutuu ja luo itsensä kanssa yhdenmukaisen aikajanan.
Sarfatti tekee nyt yhteistyötä edistyneiden tekoälyjärjestelmien, kuten OpenAI:n Grokin, kanssa tutkiakseen tietoisuuden ja avaruus-ajan fysiikkaa. Näin tehdessään hän saattaa tietämättään sulkea saman silmukan, joka alkoi salaperäisellä puhelulla vuonna 1953.
Jos Sarfattin teoriat ovat oikeita, metamateriaalit ja tietoisuuteen perustuvat teknologiat eivät ole vain tieteellisiä läpimurtoja, vaan ne muodostavat perustan kaikkien aikojen tehokkaimmalle aseelle.
Se, joka oppii hallitsemaan painovoimaa ja aikaa, hallitsee todellisuutta itsessään.
CIA on rahoittanut psyykkisten ilmiöiden ja eksoottisten propulsiojärjestelmien tutkimusta jo vuosikymmenten ajan. Venäjä ja Kiina investoivat nyt voimakkaasti vastaaviin tutkimuksiin, joita ne eivät pidä tieteiskirjallisuutena vaan seuraavana Manhattan-projektina. Kilpailu ei enää koske ydinaseita, vaan avaruusajan hallitsemista.
Sarfattin ansiot ovat todelliset: hän on fysiikan tohtori UC Riverside -yliopistosta, opiskellut Cornellin yliopistossa, saanut ohjausta Nobel-palkituilta ja hänellä on yhteyksiä amerikkalaisen puolustusalan tutkimuksen avainhenkilöihin. Silti valtavirran tiedemiehet leimaavat hänen työnsä usein marginaaliseksi tai pseudotieteelliseksi.
Monet hänen aikoinaan radikaaleista ideoistaan – kvanttitietoisuudesta, metamateriaaleista ja tekoälyn integroinnista – ovat kuitenkin nyt fyysikoiden, neurotieteilijöiden ja puolustusvirastojen vakavan tutkimuksen kohteena.
Olipa Sarfatti sitten väärinymmärretty nero tai tietämättään vuosikymmeniä kestäneen tiedustelukokeilun osallistuja, hänen tarinansa pakottaa meidät pohtimaan syvällisiä kysymyksiä:
- Mitä on tietoisuus?
- Voiko se muokata fyysistä todellisuutta?
- Ja ovatko UFOt todella välähdyksiä omasta tulevaisuudestamme?
Jack Sarfattin matka – pojasta, joka vastasi salaperäiseen puheluun, fyysikoksi, joka tutkii aikamatkailua ja tietoisia koneita – kuulostaa kuin tieteiskirjallisuudelta. Kuitenkin mitä enemmän opimme kvanttimekaniikasta, tekoälystä ja avaruusajasta, sitä vähemmän hänen tarinansa kuulostaa mahdottomalta.
Jos hän on oikeassa, niin ”harmaat”, joita ihmiskunta on pelännyt vuosikymmeniä, eivät ole tähtien valloittajia. He ovat meidän jälkeläisiämme, jotka ovat palanneet ajassa taaksepäin, ei valloittamaan meitä, vaan opastamaan meitä.
Ehkä he vain varmistavat, että silmukka pysyy katkeamattomana – ja että tulevaisuus, josta he ovat tulleet, on edelleen olemassa.
”CIA:n aikamatkailun salaisuus” ja ajatus, että ”harmaat ovat tulevaisuuden ihmisiä”, paljastavat kiehtovan risteyskohdan tieteen, uskomusten ja kohtalon välillä. Olipa Jack Sarfattin tarina sitten totta, allegoriaa tai inspiroitua mielikuvitusta, se haastaa meidät pohtimaan uudelleen, mitä aika, älykkyys ja ihmisyys todella tarkoittavat.
Kuten hän kerran sanoi: ”Tietoisuus ja fysiikka eivät ole kaksi erillistä mysteeriä – ne ovat sama mysteeri.”
Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings
