Tämä Christopher Mellonin juuri muutama päivä ennen 118. kongressin ensimmäistä istuntoa julkaisema lausunto on osoitus siitä, että UAP/ET-kysymys on tarkoitus ratkaista vuonna 2023. Mellon julkaisi lausuntonsa pian sen jälkeen, kun kapteeni Robert Salas vahvisti, että häntä ja muita ydinaseiden peukaloinnin silminnäkijöitä pyydettiin tapaamaan All-domain Anomaly Resolution Office (AARO) -viraston kanssa koskien UAP:hen liittyviä Yhdysvaltain ICBM-ohjusten sammutuksia.
Sitä on erityisen ilahduttavaa lukea, koska se vahvistaa skenaarion, josta olen kertonut yleisölle sadoissa haastatteluissa viimeisten neljän vuoden aikana.
Steve Bassett
Los Angeles, CA
Tietojen oikaisu
Christopher Mellon
29. joulukuuta 2022
Kirjoitan oikaistakseni tietoja Wall Street Journalin Holman Jenkins Jr:n harhaanjohtavien artikkelien sarjan jälkeen. Erityisesti haluan oikaista Jenkinsin väitteen, jonka mukaan: ”UFO-huuma on suurelta osin Yhdysvaltain puolustuslaitoksen ylläpitämä”, sekä hänen väitteensä, että kiinnostus UAP-kysymystä kohtaan johtuu ”…tiedusteluviranomaisista, jotka ajattelevat, että heidän työhönsä kuuluu väärän ja tarkoitushakuisen tiedon levittäminen amerikkalaiselle yleisölle omiin tarkoituksiinsa”. Hänen väitteensä siitä, että DoD on viime aikoina löytänyt tavanomaisia selityksiä suurimmalle osalle niistä sadoista UAP-tapauksista, joista Yhdysvaltain sotilashenkilöstö on raportoinut, on myös kyseenalainen.
Ensinnäkin minulle on epäselvää, mihin ”levottomuuteen” Jenkins viittaa, koska Yhdysvaltain lehdistö on viime aikoina ollut lähes täysin pimennossa UAP-kysymyksen käsittelyssä. Esimerkiksi viime viikolla presidentti Biden allekirjoitti UAP:tä koskevan ennennäkemättömän lainsäädännön, joka voisi mahdollisesti paljastaa todisteita Maan ulkopuolisesta läsnäolosta Maapallolla. Mikään Amerikan johtavista televisiokanavista tai sanomalehdistä ei kuitenkaan ole kertonut sanaakaan tästä uskomattomasta kahden puolueen pyrkimyksestä! Aluksi voidaan siis todeta, että UAP-uutisointi lehdistössä on pikemminkin puutteellista kuin ylenpalttista.
Lisäksi se vähäinen lehdistökirjoittelu, jota olemme viime aikoina nähneet, on ollut negatiivista, ja siinä on pyritty vähättelemään ja mustamaalaamaan UAP-kysymystä, erityisesti sitä mahdollisuutta, että jotkut UAP:t voisivat edustaa muukalaisteknologiaa. Esimerkkejä tällaisesta raportoinnista ovat mm: Jenkinsin viimeaikaiset artikkelit Wall Street Journalissa; toinen UAP-skeptikko Seth Shostakin Wall Street Journalissa julkaisema mielipidekirjoitus (jossa muuten väitetään virheellisesti, etteivät tähtitieteilijät koskaan raportoi UAP:sta); ja lopuksi Julian Barnesin lokakuussa julkaisema New York Timesin mielipidekirjoitus, jossa hän väittää, että nimettömät puolustusvoimien virkamiehet ovat löytäneet selityksen ”useimmille” viimeaikaisille UAP-raporteille. Kummallista kyllä, Barnes viittaa 144:ään sotilaalliseen UAP-tapaukseen, joista ilmoitettiin hallituksen kesäkuussa 2021 toimittamassa raportissa. Sitten hän mainitsee kongressin kuulemistilaisuuden UAP-kysymyksestä toukokuussa 2022. Silti hän jotenkin jättää mainitsematta, että kongressin kuulemistilaisuudessa esiintyneet puolustusministeriön virkamiehet kertoivat, että virallisesti raportoitujen sotilaallisten UAP-tapausten määrä oli noussut jyrkästi 400:aan 144:stä alle vuodessa! Väittävätkö Barnes ja hänen nimettömät DoD-lähteensä, että suurin osa 144 UAP-tapauksesta on selitetty vai suurin osa 400 tapauksesta? Ovatko nimettömät virkamiehet, jotka vuotavat tietoja New York Timesille, samoja henkilöitä, joiden herra Jenkins väittää ”…levittävän vääriä ja taipuvaisia tietoja amerikkalaiselle yleisölle omiin tarkoituksiinsa”? En voi olla ihmettelemättä, koska meillä ei ole muita viimeaikaisia esimerkkejä siitä, että puolustusministeriön tai sisäisen turvallisuuden ministeriön virkamiehet olisivat vuotaneet UAP-tietoja lehdistölle. Lyhyesti sanottuna UAP:den suhteen on pikemminkin liian vähän kuin liikaa ”hälyä”, ja Jenkins on ymmärtänyt väärin, kun on kyse puolustusministeriön roolista.
Yksi niistä asioista, jotka huolestuttavat minua eniten viimeaikaisessa lehdistössä julkaistussa UAP-kysymyksessä, on se, etteivät Jenkins, Barnes tai Shostak näytä tehneen mitään vakavasti otettavaa UAP-tutkimusta ennen kuin julkaisivat rohkeita väitteitään. Otin tässä yhteydessä yhteyttä useisiin sotilashenkilöihin, jotka olivat osallisina Nimitzin tapaukseen ja muihin merkittäviin sotilaallisiin UAP-tapauksiin, ja sain tietää, että Jenkins, Barnes tai Shostak eivät olleet haastatelleet ketään heistä. Tämä on räikeä puute, koska heidän todistuksensa muodostavat perustan kongressin viimeaikaiselle, syvälliselle sitoutumiselle asiaan. Lisäksi jotkut näistä tapauksista ovat vastuussa siitä, että jotkut UAP:t eivät ole ihmisten valmistamia. Näiden tärkeiden sotilastodistajien haastattelematta jättäminen on myös suuri laiminlyönti, koska jotkin heidän kertomuksistaan antavat perusteltuja syitä uskoa, että joihinkin UAP-tapauksiin liittyy teknologiaa, joka ei ehkä ole ihmisten.
UAP:den tapauksessa meillä on sekä suuri määrä tuoreita sotilasraportteja, satoja, että huomattava ja kasvava määrä vaikuttavia tietoja. Jos jokin sadoista DoD:n UAP-raporteista osoittautuu lopulta maan ulkopuolisen sivilisaation luotaimeksi, se on helposti ihmiskunnan historian suurin löytö. Tällä hetkellä kenelläkään ei ole tarjota tavanomaista selitystä Nimitzin tapaukselle tai sadoille muille tutkittaville Yhdysvaltain armeijan tapauksille. Maailmanlaajuisesti on myös satojatuhansia siviilien UAP-raportteja, mukaan lukien satoja, jotka on saatu esimerkiksi Ranskan, Brasilian, Chilen ja Venäjän kaltaisten maiden asevoimilta. Muistakaa myös, että olemme vasta nyt alkaneet pyytää Yhdysvaltain sotilashenkilöstöä raportoimaan havainnoistaan ja vasta nyt alamme analysoida niitä. Luonnollisesti useimmilla UAP-raporteilla on tavanomaisia selityksiä, mutta on älyllisesti epärehellistä jättää huomiotta ne vaikeat ja hyvin dokumentoidut tapaukset, jotka viittaavat siihen, että meidät ovat saattaneet löytää muut, joiden kanssa todennäköisesti jaamme galaksin.
Palatakseni Jenkinsin puheenvuoroon totean, ettei ole epäilystäkään siitä, etteikö puolustusministeriö olisi pyrkinyt johdonmukaisesti vähättelemään ja välttelemään UAP-kysymystä, ei edistämään sitä. Niille, jotka eivät tunne tosiasioita, käydään lyhyesti läpi historiaa:
1970: Yhdysvaltain ilmavoimat, joka haluaa pestä kätensä UAP-kysymyksestä, luopuu UAP-tutkimuksestaan, Project Blue Bookista. Huolimatta yli 700 selittämättömästä UAP-raportista ilmavoimat haluaa meidän uskovan, että UAP-ilmiöt ovat yksinkertaisesti ja täysin seurausta ”lievästä hysterian muodosta; henkilöistä, jotka keksivät raportteja huijauksen toteuttamiseksi tai julkisuuden tavoittelemiseksi; psykopatologisista henkilöistä ja luonnonkohteiden virheellisestä tunnistamisesta”. Toisin sanoen Yhdysvaltain ilmavoimien mukaan UAP-ilmoitukset tekevät henkilöt ovat hulluja, naiiveja tai huijareita. Kuten kaikki UAP-kysymyksen tutkijat tietävät, DoD ja USAF ovat johdonmukaisesti vastustaneet vakavaa julkista tutkimusta UAP-kysymyksestä.
Talvi 2017: Lue Elizondo tiedottaa minulle, että UAP:t rikkovat rutiininomaisesti Yhdysvaltain rajoitettua ilmatilaa. Saan tietää, että tätä on tapahtunut viikoittain, ellei jopa päivittäin, kuukausien ja vuosien ajan; silti DoD ja IC:n johto ovat pimennossa. Lue ja hänen tiiminsä ovat syvästi huolestuneita mahdollisuudesta, että Yhdysvaltojen merivoimien iskuryhmiin ja muihin elintärkeisiin Yhdysvaltojen sotilaallisiin voimavaroihin kohdistetaan salaista tiedustelua. Vielä huolestuttavampaa on se, että nämä salaperäiset ajoneuvot näyttivät joissakin tapauksissa osoittavan kykyjä, jotka ylittävät kaikki Yhdysvaltojen varastossa olevat ajoneuvot, mukaan lukien jopa Lockheed Martin Skunkworksin, Boeing Phantom Worksin ja muiden alihankkijoiden DoD:lle ja IC:lle kehittämät erittäin salaiset tiedustelualustat.
Kesä-syksy 2017: Esittelen Lue Elizondon kahdelle virkamiehelle, jotka raportoivat suoraan silloiselle puolustusministeri James Mattisille. Kuukausien ponnistelut kuluvat, mutta osoittautuu mahdottomaksi saada ketään DoD:ssä ilmoittamaan asiasta ministerille tai ryhtymään mielekkäisiin toimiin.
Lokakuu 2017: Lue eroaa vastalauseena sen jälkeen, kun on käynyt selväksi, että uppiniskainen OSD:n byrokratia ei ole halukas tunnustamaan UAP-ongelmaa tai ryhtymään tutkimuksiin.
Marraskuu 2017: New York Timesin Leslie Keaniin sekä Washington Postin ja Politicon toimittajiin, kun käy epätoivoisesti selväksi, etteivät DoD ja armeija reagoi näihin hälyttäviin tunkeutumisiin Yhdysvaltain sotilaalliseen ilmatilaan. NYT:n toimittajat olivat aluksi hyvin skeptisiä, mutta Luen arvovaltainen todistus ja toimittamani salassapitoa vailla olevat asiakirjat ja DoD:n viralliset videot riittivät vakuuttamaan heidät siitä, että tarina on todellinen. Politico on myös erittäin kiinnostunut, mutta New York Times vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta kongressin huomion herättämiseksi, joten toimin sen mukaisesti ja toimitin heille kaksi salassapitamatonta, mutta virallista DoD UAP-videota ja muuta salassapitamatonta tietoa. Ensisijaisena tavoitteena on hälyttää kongressi ja saada se sitoutumaan, ja toivon, että se pakottaa DoD:n ryhtymään toimiin. Helpotan myös New York Timesin toimittajan Helene Cooperin, joka on NYT:n jutun päätoimittaja, haastattelua senaatin entisen enemmistöjohtajan Harry Reidin kanssa. Haastattelussa senaattori Reid kertoo yksityiskohtia omista turhauttavista yrityksistään saada DoD suhtautumaan vakavasti UAP-kysymykseen. Tällä välin Lue esittelee Helene Cooperin, Leslie Keanin ja Ralph Blumenthalin NYT:n toimittajille komentaja Dave Fravorille ja muille moitteettoman luotettaville ja päteville laivaston lentäjille. New York Times julkaisee 17. joulukuuta 2017 Leslien, Ralphin ja Helenen artikkelin otsikolla Glowing Auras and ’Black Money’.
Talvi 2017-2018: Washington Post julkaisee mielipidekirjoitukseni otsikolla ”The Military Keeps Encountering UFOs. Why Doesn’t the Pentagon Care?”. Tässä mielipidekirjoituksessa, joka on ensimmäinen monista, ehdotan, että kongressi pyytää puolustusministeriä tekemään ”kaikki lähteet kattavan” tutkimuksen UFO-ongelmasta. Käytin tilaisuutta hyväkseni myös julkaistakseni toisen salassapitamattoman mutta virallisen DoD:n UAP-videon. Samalla esittelin Lue Elizondon senaatin asevoimien ja tiedustelukomitean henkilökunnalle. Minä ja Lue puolestaan esittelimme senaatin henkilökunnalle useita merivoimien lentäjiä, kuten Dave Fravorin, Ryan Gravesin ja Alex Dietrichin, sekä muita DoD:n työntekijöitä ja urakoitsijoita, jotka ovat kohdanneet UAP:n. Senaatin henkilökunta on vaikuttunut ja järjestää merivoimien lentäjien tiedotustilaisuuksia valiokunnan jäsenille. Bill Nelson, josta myöhemmin tulee NASAn johtaja Bidenin hallinnossa, on yksi niistä senaattoreista, jotka osallistuivat näihin tiedotustilaisuuksiin, ja hän on syvästi ja ymmärrettävästi vaikuttunut laivaston lentäjien todistuksista. Tästä johtuu NASAn nykyinen, ennennäkemätön kiinnostus UAP-asiaa kohtaan.
2019: Puolustusministeriö tunnustaa New York Timesille ja Washington Postille toimittamieni salassapitamattomien UAP-videoiden aitouden. Lue, Tom Delonge ja minä teemme voitavamme tietoisuuden lisäämiseksi, johon kuuluu useita lehtihaastatteluja ja osallistuminen History Channelin TV-sarjaan nimeltä UNIDENTIFIED. Ensimmäistä kertaa lähihistoriassa, kenties koskaan, Yhdysvaltain aktiivipalveluksessa olevat sotilaat saavat julkisesti keskustella UAP-kohtaamisistaan kameran edessä.
2020: Kongressi, joka on turhautunut DoD:n toiminnan ja reagointikyvyn puutteeseen, määrää DoD:n perustamaan UAP-organisaation ja ottamaan käyttöön UAP-raportointimenettelyt. Tämä tapahtuu, koska DoD ja IC eivät ole olleet valmiita käsittelemään UAP-kysymystä. Erityisesti USA:n ilmavoimat kieltäytyy antamasta UAP-tietoja, vaikka tiedustelut tulisivat apulaispuolustusministeriltä. Kahden vuoden ajan olen esitellyt ja käynyt keskusteluja, kirjoittanut mielipidekirjoituksia ja jopa laatinut ja julkaissut raporttiluonnoksen verkossa, ja senaatin tiedusteluvaliokunta hyväksyy suositukseni pyytää DNI:ltä salassapitämätöntä UAP-raporttia.
2021: Vastauksena DoD:n viivyttelyyn kongressi menee pidemmälle ja vaatii DoD:tä toimittamaan lisätietoja ja muun muassa laatimaan UAP:n tieteellisen raportin ja UAP:n keruusuunnitelman. Samaan aikaan senaatin tiedustelukomitean vuonna 2020 pyytämä salassapitamaton UAP-raportti saapuu kesäkuussa. Siinä mainitaan 144 sotilaallista UAP-tapausta vuodesta 2004 lähtien. Vain yksi niistä ratkaistiin, nimittäin ilmapalloon kohdistunut onnettomuus. Raportti ei sisällä NORADin korreloimattomia jäljitysraportteja eikä avaruuden tai merenalaisia poikkeamia, mutta se on alku. Asiakirjassa ei tietenkään myöskään mainita niitä arviolta 90 prosenttia UAP-tapauksista, joita ei koskaan raportoitu uraan ja maineeseen kohdistuvien kielteisten vaikutusten pelossa. Salassapitämätön UAP-raportti vahvistaa kuitenkin satojen UAP-tapahtumien todellisuuden, joista useimmat on havaittu useilla antureilla. Vaikka monille tai ehkä jopa kaikille UAP-tapahtumille saattaa löytyä perinteinen selitys, toistaiseksi yksikään DoD:n havaitsemista 400 UAP-tapahtumasta ei liity lopullisesti venäläisiin, kiinalaisiin tai Yhdysvaltojen salaisiin ilma-aluksiin. Hallituksen UAP-tiedot vahvistavat siis sitä mahdollisuutta, että jotkut UAP:t voivat olla maapallon ulkopuolisen teknologian ilmentymiä. Silti tiedotusvälineet välittävät lähes kaikkialla UAP-raportin uutisoinnissa ”ei avaruusolentoja” -viestin sen sijaan, että ne huomauttaisivat, että alustavat tiedot ovat sopusoinnussa ET-hypoteesin kanssa.
2022: Kongressi vahvistaa UAP-lainsäädäntöä tiedustelu- ja puolustuslakiesityksissä sisällyttämällä siihen ennennäkemättömiä uusia säännöksiä, jotka tarjoavat ilmiantajansuojan kaikille, jotka ovat tietoisia UAP-ohjelmista, joista ei ehkä ole tiedotettu kongressille. Lisäksi siinä määrätään kaikkien UAP-tiedusteluasiakirjojen tarkistamisesta toisen maailmansodan ajalta lähtien ja vaaditaan DHS:ää, DoD:tä ja IC:tä yksilöimään ja jakamaan kongressille kaikki UAP-ohjelmiin liittyvät salassapitosopimukset (Non-Disclosure Agreements, NDA). Jo joulukuussa 2022 ihmiset ovat ryhtyneet käyttämään ilmiantajansuojaa.
Johtopäätös
Tämä on kieltämättä pintapuolinen ja rajallinen versio UAP-kysymyksen lähihistoriasta, joka perustuu henkilökohtaisen kokemukseni kapeaan ikkunaan, mutta sen pitäisi riittää osoittamaan, että herra Jenkins on väärässä: UAP-kysymyksestä on vain vähän uutisointia valtavirran lehdistössä; se vähäinenkin valtavirran uutisointi, jota olemme viime aikoina nähneet, on ollut enimmäkseen väheksyvää; ja siinä määrin kuin puolustusalan virkamiehet ovat osallistuneet, se on ollut pikemminkin UAP-kysymyksen vähättelyä ja mustamaalaamista kuin sen edistämistä. Toisin sanoen Jenkinsin kommentti Wall Street Journalissa on erittäin epätarkka ja harhaanjohtava.
Jenkins väittää myös, että puolustusministeriö on löytänyt perinteisiä selityksiä sadoille UAP-tapauksille, joita on havaittu viime vuosina. Näihin kuuluvat lukuisat tapaukset, joissa merivoimien sota-aluksia on merellä parveillut tunnistamattomia lennokkeja muistuttavia ilma-aluksia, usein tuntikausia kerrallaan, mikä on mahdollistanut yksityiskohtaisten tutka- ja optisten tietojen keräämisen UAP:stä. Kiinalaiset vaikuttavat loogisilta epäillyiltä, enkä ole lainkaan yllättynyt, jos se osoittautuu selitykseksi näille tapauksille, mutta kun viimeksi tarkistin asiaa, IC ei ollut vielä vahvistanut kiinalaisten yhteyttä näihin tapauksiin.
Myös DoD:n harjoitusalueilla on viime vuosina tapahtunut kymmeniä ilmatilan loukkauksia; joissakin tapauksissa kokonaisia sotaharjoituksia on peruttu tai siirretty, koska tunnistamattomat ilma-alukset ovat liikkuneet rajoitetussa sotilaallisessa ilmatilassa. Viimeisimmän laskennan aikana ilmoitettiin 11 lähes ilmatörmäystä. On myös havaittu salaperäisiä merenalaisia aluksia, joiden on kerrottu kulkevan satojen kilometrien tuntinopeudella. Samaan aikaan ydinaseita ja ydinvoimalaitoksia valvotaan edelleen. Yhteenvetona voidaan todeta, että puolustusministeriöllä ja IC:llä on paljon työtä tehtävänä, ennen kuin tilanne saadaan hallintaan. Jos olen väärässä ja ”suurin osa” näistä tapauksista on yhtäkkiä selitetty, hienoa! Minusta on kuitenkin epätodennäköistä, että vireillä oleva UAP-raportti osoittaisi, että olemme yhtäkkiä löytäneet selityksen yli 200 UAP-tapahtumalle toukokuun jälkeen.
Kuitenkin artikkelissaan The UFO Bubble Goes Pop Jenkins yhtyy New York Timesin Julian Barnesin ennusteeseen, jossa hän ennustaa juuri sitä. Hän väittää, että syy UAP-raportin, jonka piti valmistua 31. lokakuuta, viivästymiseen on se, että DoD löysi yhtäkkiä tavanomaisia selityksiä useimmille UAP-raporteille. Jos käy ilmi, että useimmille tapauksille on löydetty selitykset, se on arvokasta ja tärkeää edistystä, mutta UAP-kysymys ei ole katoamassa. Sadat selittämättömät havainnot säilyvät, ja monet mielenkiintoisimmista raporteista, kuten Nimitzin tapaus, haastavat jatkossakin perinteisiä ajattelutapoja ja älyllistä itsetyytyväisyyttä.
Toivottavasti me kaikki voimme ainakin tunnustaa, että on elintärkeää tutkia mistä niin monet Yhdysvaltojen ilmatilan huolestuttavat loukkaukset johtuvat. Sillä välin kehotan toimittajia tekemään ne vakavat kotitehtävät, joita Jenkins, Barnes ja Shostak eivät ole tehneet, eli tutkimaan UAP:den historiallista dokumentaatiota ja tutkimusaineistoa, keskustelemaan johtavien UAP-tutkijoiden kanssa ja ennen kaikkea haastattelemaan Yhdysvaltain sotilashenkilöstöä, joka on kohdannut nämä ajoneuvot. Tämän UAP-tietovuoren kiipeäminen ei ole vaikeaa, se vain vaatii hieman aikaa ja vaivaa. Toivon, että muutama vakavasti otettava toimittaja näkee vaivaa, koska näkymä huipulta on uskomattoman kiehtova, ja Yhdysvaltain kansa ansaitsee asiantuntevan analyysin.
Artikkelin julkaissut Paradigm Research Group
Loading…
Taking too long?
Reload document
Open in new tab 
