Tässä on kaksi ensimmäistä lukua Tapani Koivulan 1996 kirjasta Viestejä. Kirja on todella ainutlaatuinen ja kuvaa Tapanin kontaktia avaruusolentoihin sekä hänen kanavoimaansa tietoa.

---

1. TOTUUDEN LÖYTÄMINEN

Kaikki ympärilläsi heijastaa totuuden sanomaa, joka on kirjoitettuna sisimpääsi

Mieleni puhtaalle pinnalle alkoi muodostua sanoja. En tiedä, kuulinko ne vai näinkö ne — ehkä ne olivat suoria ajatuksia, viestejä vierailijalta.

Elämä on yksinkertaista.
Teillä on jo kaikki tarpeellinen totuus
planeettanne pelastamiseksi.
Etsi lisää — se on sinun tehtäväsi ihmisenä —
mutta älä odota löytäväsi
mitään täysin uutta ja mullistavaa.

Olet väsynyt tekopyhiin ihmisiin
ja viisasteleviin kirjoihin.
Voit kuunnella tai lukea tuntikausia
ilman, että jaksat ymmärtää
mistä on kysymys.

Silti totuus löytyy myös kirjoista.
Viisaat kirjat ja opettajat on teille annettu
kunkin aikakauden kielellä,
senhetkiseen kulttuuriin,
senaikaisten ihmisten tietoa
ja ymmärrystä vastaavasti.
Saman totuuden voit löytää
elävästä elämästä,
herkästi kokemalla, tuntemalla
ja näkemällä.

Kun puhdistat mielesi ja sielusi,
voit toimia totuuden peilinä.
Oikean ja toden tunnet hyvänä,
valheen ja väärän
pahana ja vastenmielisenä.

Voit lukea totuutta
myös muiden ihmisten silmistä,
sanoista ja teoista.
Tai luonnosta, kasveista ja eläimistä,
taivaan sinestä,
tuulesta ja pilvistä,
sateenkaaresta ja lumihiutaleista.

Kaikki ympärilläsi
heijastaa totuuden sanomaa,
joka on kirjoitettuna sisimpääsi.

Elämäntehtäväsi ei ole sankaruus,
ei menestys, ei nouseva ura,
ei liikevoitto, ei ystäväpiirin laajuus,
ei valta eikä kunnia.

Tärkein tehtäväsi on etsiä totuutta
ja elää sen mukaisesti.

Sanoja, sanoja, sanoja.
Sanat ovat ansa,

joka kätkee totuuden.
Totuus on yksinkertainen,
eikä se kaipaa sanoja,
ei todistelua.

2. OIKEA ELÄMÄNTAPA JA HENKINEN KEHITYS

Totuus on yksinkertainen, jotta kenelläkään ei olisi siihen yksinoikeutta.

Oli vielä pimeää, mutta tunsin itseni pirteäksi. Vilkaistessani kelloa näin sivusilmällä hahmon, — joka kyyhötti vuoteeni jalkopäässä. Sillä oli hopeisen fosforinen vartalo ja kellertävä pää. Se kylpi valossa, joka näytti tulevan levenevänä kiilana ikkunasta. Mitään silmiä en olennolla havainnut, en nenää, en suuta. Se istui hievahtamatta ja tuijotti minua.

Arvasin, mistä oli kysymys. Niin monet olivat kertoneet näistä olennoista, niin monia kirjoja olin lukenut, mutta koskaan aikaisemmin en ollut itse nähnyt mitään vastaavaa silmästä silmään. Olin toki kohdannut outoja valoilmiöitä ja esineitä, mutta jokaisella kerralla etäisyys oli ollut niin pitkä, etten ollut erottanut yksityiskohtia. Normaalia selitystä en ollut ilmiöille löytänyt.

Olin usein miettinyt, miten reagoisin, jos minulle siunautuisi lähihavainto, esineestä tai olennosta. Olin pitänyt aiheesta kymmeniä esitelmiä ja antanut neuvoja, miten käyttäytyä.

”On syytä toimia rauhallisesti. Ei kannata ryntäillä, ei pois eikä lähelle — niiden ympärillä saattaa olla suojaava säteilykenttä, jolla voi olla negatiivisia vaikutuksia lähestyjään. Parasta on tehdä rauhallisesti mahdollisimman tarkkoja havaintoja ja jos kohde tuntuu pysyvän näköpiirissä, on syytä hakea kamera.”

Unohdin kaikki hyvät ohjeet. Pelästyin hirvittävästi. Suljin silmäni. Sydän hakkasi, ja oli vaikea hengittää.

Mistä voin tietää, kuuluuko se positiivisiin vai negatiivisiin vierailijoihin? Herra Jumala, auta minua!

Mietin, missä oli kamerani. Oliko siinä filmiä? Todennäköisesti kamera oli eteisessä peilipöydällä. En ollut ostanut uutta filmiä, mutta kamerassa saattoi olla vielä muutama ruutu kuvaamatta.

Ajattelin nousta hakemaan kameraa, mutta en saanut jäsentäkään hievahtamaan. Minut oli lamaannutettu!

Aloin varmistua, että lopultakin olin itse joutunut abduktion, sieppauksen kohteeksi. Kaikki oli tyypillistä: ikkunasta tuleva valokiila, hopeisen hohtava univormu, iso pää ilman havaittavaa nenää ja suuta. Myös ajankohta oli tyypillinen: yöllä ihminen oli parhaiten kohdattavissa, kesken unien, aivot vielä osittain herkässä, muuntuneessa tietoisuuden tilassa. Kukaan ei osaisi kaivata, jos minut vietäisiin lennolle puoleksi tunniksi, ei vaikka palaisin vasta parin tunnin kuluttua.

He olivat valinneet yönkin pirullisen ovelasti, sillä juuri sinä viikonloppuna vaimoni oli matkoilla. He todellakin pystyivät tarkkailemaan meitä, meidän ajatuksiamme, jopa alitajuisia suunnitelmiamme.

Tilanteen analysointi sai minut vähitellen rauhoittumaan. En kuitenkaan uskaltanut avata silmiäni. Yritin kuunnella ympäristön ääniä. Mitään ei kuulunut. Kaikesta päätellen olento jatkoi edelleen intensiivistä tuijotustaan.

Itse asiassa olin onnenpekka. Vihdoinkin voisin esiintyä todellisena asiantuntijana! Nyt oli vain seurattava tilanteen etenemistä mahdollisimman herkästi ja tarkkaavaisesti.

Pyrin rentouttamaan itseni. Viesti, jota tulvi aivoihini, tuli selvästi telepaattista tietä. Tiesin, että telepatia toimii parhaiten, jos vastaanottaja on mahdollisimman rennossa, puolihypnoottisessa tilassa.

Miellyttävän pehmeä olo alkoi vähitellen levitä jäseniini. Merkillinen rauha täytti mieleni. Vaikutti siltä, että olennon oma energiakenttä lisäsi suggestion syvyyttä.

Totuus on hiljaisuutta.
Totuus on rauhaa ja rakkautta.
Totuus on auttamista.
Totuus on elämää ja kuolemaa,
kuolemaa ja elämää.
Totuus on lepoa
Luojan kämmenellä.

Totuus on liikettä ja energiaa.
Totuus on valoa ja väriä.
Totuus on hyvää ja pahaa.
Totuus on voimaa valita hyvyys
ja luottaa hyvyyden voittoon.
Totuus on tietoa ja taitoa
ohjata kehitystä ja edistää elämää.
Totuus on matkaa kohti valoa.

Totuus on yksinkertainen,
jotta kenelläkään ei olisi siihen yksinoikeutta.

Totuus on tarkoitettu
viisaille ja tyhmille, hyville ja pahoille,
oppineille ja lukutaidottomille,
rikkaille ja köyhille, kauniille ja rumille,
terveille ja sairaille, sankareille ja pelkureille,
eläville ja kuolleille, miehille ja naisille,
menestyjille ja häviäjille.

Totuus on kaikki.

Se mikä on monimutkaista,
hämärtää totuuden.
Kaikki mikä on niin tärkeää, että se salataan,
johtaa pois totuuden tieltä.
Kaikki mikä on niin viisasta ja arvokasta,
että vain lahjakkaat ja rikkaat sen ymmärtävät,
on vierasta totuudelle.

Kaikki tämä on toita:
Usko ja rukous. Rakkaus ja ystävyys.
Ymmärrys ja oivallus. Ajattelu ja ajatuksettomuus.
Lepo ja liike. Uni ja tietoisuus.
Vireys ja voima. Ilo ja nauru.
Taivas ja maa.

Kaikki tämä on tärkeää:
Kauneus ilman ylpeyttä.
Itsetunto ilman itsekkyyttä.
Itsenäisyys ilman riidanhalua.
Köyhyys ilman kateutta.
Rakkaus ilman mustasukkaisuutta.
Rikkaus ilman ahneutta.

Apu -— kolme kirjainta,
joissa on laki ja profeetat,
koko kosminen järjestys.
Apu ei ole pakkoa eikä painostusta,
vaan työtä lähimmäisen parhaaksi
ja kokonaisuuden eduksi.
Apu on mennyt perille,
kun tunnet taivaiden aukeavan sisälläsi
ja enkelten koskettavan sielusi herkimpiä kieliä.

Ahne muuttaa elämän numeroiksi
— hyötyäkseen siitä kauppatavarana.
Houkka mittaa elämää numeroissa
— todistaakseen oman ylemmyytensä.
Ihmiskone laskee aikaa numeroissa
— päästäkseen nopeammin elämästään eroon.

Elä ja iloitse
niin kuin ihminen vain voi.
Etsi joka päivä
uusia haasteita, uusia ihmisiä, uusia maita.
Uskalla elää
koko sielullasi, koko mielelläsi, koko ruuniillasi.
Älä pelkää virheitä,
mutta ota niistä opiksi.
Pidä silmäsi kirkkaina, korvasi avoimina,
makusi tuoreena, tuntosi herkkänä
— elämäsi rikkaana.
Hoida sieluasi ja ruumistasi,
huolehdi energioistasi.

Vie evoluutiota eteenpäin
— Luojasi ja Linnunratasi kunniaksi.
Näe naisessa ihminen,
ihminen miehessä.
Rakasta lapsia ja lisäänny,
mutta vain, jos samalla rakennat siirtokuntia
muille planeetoille tai avaruusaluksille
— ettei maasta tulisi pelkkä hautausmaa.

Älä tee työtäsi vain rahasta,
vaan arvioi työsi tulokset.
Mitä työsi edistää,
kenelle tuotat iloa, kenelle kärsimystä?