Kortti #48 | Maapallo (mennyt, ensimmäinen aikakausi) | Atlantiksen aika
Me olemme puhuneet usein Atlantiksen ajasta, joka on viimeiset 13 tuhatta vuotta maailmassanne (suom. huom. tarkoitetaankohan tässä, että Atlantiksen aika loppui 13 tuhatta vuotta sitten? Atlantis on ollut uponneena ainakin 10 tuhatta vuotta). Se edusti galaktisen syklinne osaa, jossa tutkitte kolmatta tiheyttä, erillisyyttä ja maskuliinista sykliä. Se on aikakausi, jolloin sivilisaatio on kaikkein syvimmässä unessa ja tuskin muistaa yhteyttään Ykseyteen ja universumin luonteeseen. Siten kuin laskette aikaanne, vuodet 2011-2012 edustivat planeetanne siirtymää uuteen 13 tuhannen vuoden sykliin. Tämä uusi sykli lopulta palauttaa teidät heränneeseen tilaan, jolloin muistatte yhteytenne universumiin. Alatte toimia integroidusta mies-naisenergiasta, ja maailmanne ja kansanne palaavat tasapainoon.
Kuitenkin, kuten saatattekin arvata, tämä ei tapahdu yhdessä yössä. Ensimmäinen askel on eräänlainen Atlantiksen aikojen vanhojen rakenteiden hajoaminen. Me emme puhu pelkästään modernin yhteiskunnan rakenteista. Me puhumme Atlantiksen aikaisen ajattelun ja toimimisen malleista, jotka ovat pitäneet teidät erillisyyden tilassa tuhansia vuosia. Vanha rakenne sisältää muun muassa sukupuolten epätasa-arvon, rodullisen syrjinnän ja ennakkoluulot, vallanhimon, korruption, petotietoisuuden, ahneuden ja kilpailun, taloudellisen hierarkian ja manipuloinnin sekä paljon muuta. Tällä hetkellä maailmassanne on meneillään eräänlainen hajoaminen, jossa vanhat tavat ovat menettäneet rakenteellisen eheytensä. Uuden syklin muuttuva energia ei ole enää yhteensopiva vanhojen rakenteiden kanssa. Ihmiset ovat heräämässä ja lisäämässä suuren joukkotietoisuuden muutoksen vauhtia. Maailmanne valtaapitävät ryhmät kuitenkin pitävät kiinni vanhoista rakenteista ja tekevät kaikkensa ryöstääkseen kaiken ennen kuin koko rakenne romahtaa. Tiedämme, että tämä kuulostaa kauhealta. Se, tapahtuuko tämä fyysisellä tasolla vai onko kyseessä vain energinen muutos (tai näiden kahden yhdistelmä), on edelleen massatietoisuutenne valinta. Kuinka paljon vanhan järjestelmän toimintahäiriöitä teidän on koettava, jotta muutos voi tapahtua? Vain te voitte vastata tähän kysymykseen.
Se näkökulma, josta haluamme puhua tämän kortin yhteydessä, liittyy tämän siirtymän erääseen aspektiin. Se liittyy SISÄISTEN rakenteiden hajoamiseen — massatietoisuuden ja yksilötietoisuuden sisällä. Kun massiivinen, väistämätön muutos kuten tämä alkaa, kaikki vanhat varjot, joita on pidetty makroenergeettisessä rakenteessa, täytyy lähteä massiivisen puhdistuksen myötä. Tämä tarkoittaa, että planeetan salaisuudet ja piilossa olleet motivaatiot tulevat kaikki päivänvaloon, erityisesti pimeänluonteiset salaisuudet. Se mitä makrotasolla tapahtuu, tapahtuu myös mikrotasolla, koska kaikki järjestelmät ovat kytkeytyneet yhteen. Siten yksilötasolla ne sielut, jotka ovat pitkittäneet Atlantiksen erillisyyden energiaa, pakotetaan myös kohtaamaan omat varjonsa.
Mikä on tämän katarttisen kaaoksen tulos? Pinnalta se saattaa näyttää täydelliseltä ja lopulliselta tuholta. Sivilisaatio joutuu luovimaan rankkojen aikojen läpi. Mutta pinnan alla on käynnissä puhdistusprosessi, jossa vanha, pimeä, sisäänpadottu erillisyyden energia alkaa irroittautua. Tämä on hyvin samanlaista kuin nesteen poistuminen haavasta, jonka jälkeen se voi parantua. Olette nyt irtipäästämisvaiheessa. Älkää menkö lankaan. Ne jotka luovat suurimmat draamat maailmassanne ovat myös niitä, jotka toimivat suurimman muutoksen katalyytteina — tai sanoisimmeko, he antavat teille mahdollisuuden VALITA onko teillä rohkeutta tehdä niin. Heidän ei edes tarvitse tietää, että he ovat positiivisen muutoksen voimia. He näyttelevät pahiksen roolia täysin autenttisesti.
Vaikka se onkin tuskallista, tämä on äärimmäisen positiivinen ja tarpeellinen vaihe kaikilla sivilisaatioilla, jotka ovat uppoutuneet kolmannen tiheyden rakenteisiin tuhansiksi vuosiksi. Se seikka, että te näette nämä merkity ympärillänne, tarkoittaa että olette aikataulussa. Siirtymä voi tapahtua nopeasti tai hitaasti pitkän aikaa. Se riippuu nyt teistä saako kansanne kerättyä tarpeeksi rohkeutta valjastaakseen nämä suuret muutosvoimat uuden uljaan maailman synnyttämiseen — sellaisen joka perustuu tasapainoon, harmoniaan, anteliaisuuteen, rakkauteen ja kaikkien sielujen kohottamiseen sitoutumiseen.
Saatatte tuntea itsenne voimattomiksi, aivan kuin yksi henkilö voisi saada yhtään mitään aikaan. Tämä on paradoksi. Samoin kuin Aikido-itsepuolustuslajissa, on mahdollista käyttää voimakkaita energiavirtauksia ja muuttaa niiden kulkusuuntaa. Tämä on aikaa, joka on täynnänsä mahdollisuuksia jos vain kehtaatte käyttää niitä! Jos saatte jumalallista opastusta tehdä jotain, joka käyttää energiavirtaa tai muuttaa sen suuntaa positiivsemmaksi, astukaa rohkeasti esiin. Tekonne voi olla suuren mittakaavan toimintaa tai yhtä lailla voimakkaasti se voi saada aikaan pitkään odotettua muutosta omassa henkilökohtaisessa rakenteessasi, joka on painanut sinua alaspäin niin pitkään. Me toivomme onnea tänä mahdollisesti radikaalin muutoksen aikana. Galaktinen perheenne on nähnyt tämän transformaation tapahtuvan lukemattomissa sivilisaatioissa. Me olemme aina täällä rinnallanne näkymättömissä maailmoissa, rakastaen ja tukien teitä. Kuten sanotaan, “te pystytte tähän!”
Ensinnäkin haluaisin esitellä itseni. En ole lentokoneen lentäjä. En ole astronautti, fyysikko, tiedemies, psykologi tai mikään muukaan niin kutsuttu ”hyväksytty” UFOjen asiantuntija. Olen kuitenkin entinen laivaston aliupseeri, jolla on paljon havainnointikokemusta. Olen myös erittäin kiinnostunut tästä ilmiöstä. Olen tutkinut tätä aihetta jo jonkin aikaa, koska mietin, mitä se voisi merkitä meille, jos ”totuus” vuotaisi julki. Voin kertoa teille, että UFOissa on paljon enemmän kuin ehkä luulettekaan.
Maailman hallitukset ovat peitelleet kaikkea UFOihin liittyvää. Miksi? He saattavat ajatella, että pelkkä ajatus ”muukalaiskulttuurin” soluttautumisesta maailmaamme aiheuttaisi joukkohysteriaa. Kun olin teini-ikäinen ja asuin North Bergenissä, New Jerseyssä (kaupunki Hudson-joen toisella puolella, suoraan New Yorkin vastapäätä), sadat ihmiset näkivät lentävän kiekon laskeutuvan silloiseen Hudson County Parkiin (nykyään Braddock Park nyrkkeilijä James J. Braddockin mukaan). Sen sanottiin rikkovan ikkunat korkeassa rakennuksessa nimeltä ”Stonehenge”. Ainoa asia, josta kuulin, oli pieni mainos paikallislehdessä nimeltä Dispatch. Siitä lähtien kiinnostuin ilmiöstä. Viranomaisilla on täytynyt olla todella vaikeuksia tukahduttaa tuo havainto, mutta he ilmeisesti onnistuivat erittäin hyvin. Kysyn jälleen, miksi?
Ehkä nämä alukset ovat jokin salainen hallituksen projekti. Tästä on paljon todisteita, jotka juontavat juurensa toiseen maailmansotaan. Marshall Yarrow’n, silloisen Reutersin erikoiskirjeenvaihtajan ylimmän esikunnan kanssa vapautetussa Pariisissa, raportti on olemassa. Tämä artikkeli julkaistiin South Wales Argus -lehdessä 13. joulukuuta 1944. Siinä todettiin: ”Saksalaiset ovat valmistaneet ’salaisen’ aseen joulusesongin mukaisesti. Uusi laite, joka on ilmeisesti ilmapuolustusase, muistuttaa joulukuusia koristavia lasipalloja. Niitä on nähty roikkumassa ilmassa Saksan alueen yllä, joskus yksittäin, joskus ryppäissä. Ne ovat hopeanvärisiä ja ilmeisesti läpinäkyviä.”
Associated Press julkaisi New York Herald Tribunessa 2. tammikuuta 1945 toisen artikkelin saksalaisten salaisesta aluksesta. Siinä sanottiin: ”Nyt näyttää siltä, että natsit ovat heittäneet jotain uutta Saksan yötaivaalle. Ne ovat outoja, salaperäisiä ’Foo Fighter’ -palloja, jotka kiitävät Beaufightereiden siipien rinnalla tunkeilijatehtävissä Saksan yllä. Lentäjät ovat kohdanneet tämän aavemaisen aseen yli kuukauden ajan yölennoillaan. Kukaan ei ilmeisesti tiedä, mikä tämä taivasase on. Tulipallot ilmestyvät yhtäkkiä ja seuraavat koneita kilometrien päähän. Viralliset tiedusteluraportit paljastavat, että näyttää siltä, että niitä ohjataan radiolla maasta…”
Luin hiljattain tohtori Renato Vescon artikkelin, jossa hän väittää ”Foo Fighterin” oikean olleen olemassa. Alun perin sitä kutsuttiin nimellä ”Feurball” ja että se rakennettiin alun perin Weiner Neustattissa sijaitsevassa ilmailulaitoksessa Oberpfaffenhoffenin lentoturvallisuuslaitoksen (FFO) avulla. Vescon mukaan kone oli litteä, pyöreä lentävä kone, jota voimanlähteenä oli erityinen suihkuturbiinimoottori, jota saksalaiset käyttivät sodan loppupuolella. Vesco väittää myös, että ”Feurballin” perusperiaatteita sovellettiin myöhemmin paljon suurempaan alukseen nimeltä ”Kugelblitz” eli Pallosalamahävittäjä. Tätä konetta, jonka huhuttiin olevan vallankumouksellinen yliäänilentokone, ohjattiin onnistuneesti Kahlan maanalaisen kompleksin yllä Thüringenissä joskus helmikuussa 1945.
Vuoteen 1975 mennessä Luftfhardt International ilmoitti toisen maailmansodan aikainen lentokapteeni Rudolph Schrieverin kuolleen ja löytäneen papereidensa joukosta keskeneräiset muistiinpanot suuresta lentävästä lautasesta, sarjan luonnoksia koneesta ja useita sanomalehtileikkeitä itsestään ja väitetystä lentävästä lautasestaan.Luftfahrt huomautti myös, että Schriever oli kuolemaansa saakka ollut vakuuttunut siitä, että sodan päättymisen jälkeen tehdyt UFO-havainnot olivat todiste siitä, että hänen alkuperäinen ideansa oli viety menestyksekkäästi eteenpäin.
Mietin taas. Onko tässä jotain muutakin? Minne tämä teknologia katosi?
Toukokuussa 1978 Hannoverin messukeskuksen tiedenäyttelyn osastolla 111 jotkut ihmiset jakoivat paperia nimeltä ”Brisant”. Lehti sisälsi kaksi näennäisesti toisiinsa liittymätöntä artikkelia:
1. Antarktiksen tieteellinen tulevaisuus.
2. Saksan toisen maailmansodan lentävät lautaset: Lentävä lautanen kertoi tiedoista, jotka olin jo esittänyt teille. Artikkeli sisälsi myös yksityiskohtaisen piirroksen tyypillisestä toisen maailmansodan aikaisesta lentävästä kiekosta, ei maininnut suunnittelijan nimeä ja väitti, että Länsi-Saksan hallitus oli muuttanut piirrosta tehdäkseen siitä ”turvallisen” julkaistavaksi. Artikkelin mukaan sodan lopussa osa tämän aluksen patenteista katosi salaisiin venäläisiin, amerikkalaisiin ja brittiläisiin arkistoihin. Loput tiedostoista ja todennäköisesti tärkeimmät niistä menivät ”kadonneiden” saksalaisten tiedemiesten ja SS-miesten haltuun. Vuoteen 1956 mennessä kapteeni Ed Ruppelt, silloinen Yhdysvaltain ilmavoimien Project Blue Bookin johtaja, kirjoitti: ”Kun toinen maailmansota päättyi, saksalaisilla oli kehitteillä useita radikaaleja lentokonetyyppejä ja ohjattuja ohjuksia. Suurin osa näistä oli aivan alustavassa vaiheessa, mutta ne olivat ainoat tunnetut alukset, jotka pystyivät edes lähestymään UFO-tarkkailijoiden raportoimien kohteiden suorituskykyä.”
Artikkelissa todetaan myös, että vuonna 1938 Hitler, joka halusi saada jalansijaa Etelämantereella, lähetti kapteeni Alfred Richterin [sic, tarkoitetaan varmaankin kapteeni Alfred Ritscheria toim. huom.] johtaman retkikunnan Etelä-Afrikan etelärannikolle. Kaksi vesilentokonetta laukaistiin lentotukialus Schwabenlandin kannelta päivittäin kolmen viikon ajan. Niillä oli käsky lentää edestakaisin alueen halki, jonka norjalaiset tutkimusmatkailijat olivat nimenneet Kuningatar Maudin maaksi. Saksalaiset olivat sen jälkeen tehneet paljon perusteellisemman tutkimuksen tästä alueesta ja löytäneet laajoja jäättömiä alueita. He nimesivät alueen uudelleen ”Neuschwabenlandiksi” ja julistivat sen osaksi Kolmatta valtakuntaa. Saksalaiset alukset ja sukellusveneet jatkoivat toimintaansa Etelä-Atlantilla, erityisesti Etelä-Afrikan ja Etelämantereen välillä, koko toisen maailmansodan ajan. Sitten, maaliskuussa 1945, juuri ennen sodan loppua, kaksi saksalaista sukellusvenettä, U-530 ja U-977, lähtivät Itämeren satamasta. Väitetään, että he veivät mukanaan lentävien lautasten tutkimusryhmien jäseniä, viimeiset tärkeimmät lautasen osat, lautasen muistiinpanot ja piirustukset sekä jättimäisten maanalaisten kompleksien ja asuintilojen suunnitelmat, jotka perustuivat Harzin vuoristossa sijaitsevan Nordhausenin maanalaisiin tehtaisiin. Sukellusveneet väittävät purkaneensa kaiken tämän Etelämantereella. Sitten, kaksi kuukautta sodan jälkeen, he nousivat mystisesti pintaan Argentiinan rannikolla, jossa miehistöt luovutettiin amerikkalaisille viranomaisille, jotka kuulustelivat heitä pitkään ja lennättivät heidät kaikki takaisin Yhdysvaltoihin ja kuulustelivat molempien sukellusveneiden kapteeneja lähes vuoden ajan.
Noin vuosi heidän valtauksensa jälkeen Yhdysvallat käynnisti kaikkien aikojen suurimman Etelämannerta koskevan operaation. Tarkoituksena oli ”kiertää 25 000 kilometrin pituinen manner ja kartoittaa se perusteellisesti”. ”Brisant” piti outona, että amiraali Richard E. Byrdin johtamaan operaatio Highjumpiin, kuten sitä kutsuttiin, osallistui 13 alusta, kaksi vesilentokoneiden tarjousalusta, lentotukialus, kuusi kaksimoottorista R4D-kuljetusalusta, kuusi Martin PBM -lentovenettä, kuusi helikopteria ja huikeat 4000 miestä. Tästä retkikunnasta tuli jonkinlainen mysteeri. Se telakoitui lähellä saksalaisten valtaamaa Neuschwabenlandia ja jakautui kolmeen erilliseen työryhmään. Joidenkin raporttien mukaan operaatio oli valtava menestys. Toisten, pääasiassa ulkomaisten, raporttien mukaan se oli täydellinen katastrofi: monet Byrdin miehistä menetettiin ensimmäisenä päivänä, ainakin neljä hänen lentokoneistaan oli kadonnut ja vaikka retkikunta oli ollut muonavarustettuna 6–8 kuukaudeksi, he olivat palanneet jo muutaman viikon kuluttua. ”Brisantin” mukaan amiraali Byrd kertoi toimittajalle, että ”Yhdysvaltojen oli välttämätöntä ryhtyä puolustustoimiin vihollisen ilmahävittäjiä vastaan, jotka tulevat napa-alueilta” ja että uuden sodan sattuessa Yhdysvaltoihin ”hyökkäisivät hävittäjät, jotka pystyvät lentämään uskomattoman nopeasti navalta toiselle”. Amiraali Byrdille määrättiin sitten salainen ristikuulustelu, ja Yhdysvallat vetäytyi Etelämantereelta lähes vuosikymmeneksi.
Kyllä, minun on pakko kysyä uudelleen. Miksi Maan hallitukset peittelevät tätä UFO-ilmiötä? Se voi johtua siitä, ettei heillä ole tällä hetkellä vaihtoehtoa. Heillä on vastassaan paljon teknologisesti kehittyneempi yhteiskunta, joka saattaa hyvinkin olla natsien tuotos, eivätkä he voi tehdä asialle mitään juuri nyt. Silloin käy selvemmäksi, miksi he eivät halua meidän tietävän. Massat eivät ainoastaan panikoisi, vaan todennäköisesti myös sekoaisivat! On vielä elossa monia ihmisiä, jotka kokivat natsi-Saksan terrorin. Kuvittele, miltä heistä tuntuisi, jos he saisivat tietää, että natsismi ei ainoastaan ole edelleen elossa, vaan heillä on valtaa, jota mikään hallitus ei voi pysäyttää.
Olen löytänyt vielä muuta tietoa, jota tutkin parhaillaan. Se liittyy kybernetiikan tieteeseen. Kiinnostuin tästä, koska natsit tekivät monia ”kokeita” ihmisten kanssa. Lääketieteen ammattikunta pitää monia näistä kokeista erittäin epäeettisinä. On niin outoa, että näiden testien tuloksia ei voida julkaista tai edes käyttää hyvään tarkoitukseen testien suoritustavan vuoksi. Lisää tästä joskus toiste, mutta voi olla mahdollista, että nämä ”pienet ihmiset” ovat kyborgeja. Älkää naurako. Se, mitä olen tähän mennessä lukenut, saattaa hyvinkin tukea tätä teoriaa.
Tässä kaikessa on muutamia ongelmia. Entäpä ne havainnot, jotka tapahtuivat ennen toista maailmansotaa? Entäpä Learin raportti, että olemme tekemisissä toisesta maailmasta tulevien avaruusolentojen kanssa? Miksi vaivautua avaruussukkulalla ja raketeilla, jos teknologia lautasten rakentamiseen on olemassa? Mikään tässä ei ole todella järkevää. Se on ongelma. Meillä on vain kysymyksiä eikä tarpeeksi vastauksia, mutta joku tietää. Tiesitkö sinä?
Al Pinto
**********************************************
* THE U.F.O. BBS - http://www.ufobbs.com/ufo *
**********************************************
Havaintopäivämäärä: 22.6.2025
Havaintopaikka: Greenwich, Rhode Island USA
Lähde: NUFORC.org
Katsokaa nyt tätä NUFORC:lle juuri saapunutta raporttia. Työskentelen itse heidän kanssaan ja näin tämän juuri äsken. Tein siitä täysikokoisen version ja lisäsin alkuperäisen videon loppuun. Se on lyhyt, vain noin 18 sekuntia, mutta se sisältää paljon tietoa sen nopeudesta, 747-koneen koosta, sen värittömyydestä ja sen matalasta lentämisestä rannikkoalueen yläpuolella. Se on todennäköisesti tullut mereltä, jossa 75 % Maapallosta on veden peitossa, joten on 75 %:n todennäköisyys, että sen lähtö- tai määränpääpaikka on myös meren alla jossain Rhode Islandin edustalla.
Scott C. Waring – UFO Sightings Daily
Silminnäkijä kertoo:
Näin kaukaa kohteen, joka liikkui hyvin hitaasti lännestä itään. Se oli hyvin suuri. Se näytti suurelta eikä siinä ollut valoja. Tarkistin lentotutkan ja en nähnyt mitään kyseisessä paikassa. Se liikkui hitaasti kohti Providencea ja katosi sitten näkyvistä.
Kysymykset ihmisen tarkoituksesta ja tietoisuuden alkuperästä herättävät edelleen laajaa julkista kiinnostusta, ja ne liittyvät hengellisiin perinteisiin, terapeuttisiin käytäntöihin ja väitteisiin ei-inhimillisestä älykkyydestä. Laajassa keskustelussa regressioterapeutti ja psykologi Linda Backman esittelee viitekehyksen, jossa reinkarnaatio asetetaan ihmisen kehityksen keskiöön ja henkilökohtainen etiikka sijoitetaan osaksi laajempaa evoluutiokehitystä. Hänen mallinsa perustuu kolmeen oletettuun sielunperimään – maapalloon perustuvaan, planeettojen väliseen ja enkelimaiseen – joista kunkin sanotaan osallistuvan ihmiskunnan kehitykseen toistuvien inkarnaatioiden ja vapaata tahtoa kurinalaisesti käyttämällä.
Backman kuvailee kliinistä lähestymistapaa, jonka tarkoituksena on siirtää valta välittäjiltä asiakkaalle. Sen sijaan, että hän välittäisi viestejä välittäjänä, hän ohjaa yksilöitä pääsemään hypnoosin avulla käsiksi omiin mielikuviinsa, tunteisiinsa ja kertomuksiinsa. Hän väittää, että tällä menetelmällä voidaan tuoda esiin malleja, joita hän kutsuu menneen elämän läpivuotoksi. Nämä mallit ilmenevät hänen mukaansa usein fobioina, ristiriitaisina suhteina tai jatkuvina elämänteemoina. Kontekstualisoimalla ne karmana (korjattavat epätasapainot) ja dharmana (jo ansaitut kyvyt), Backman väittää, että asiakkaat voivat tehdä selkeämpiä ja rakentavampia valintoja nykyhetkessä. Hän kertoo suorittaneensa tuhansia istuntoja ja sanoo, että tuloksiin kuuluu usein oivalluksia, jotka kypsyvät asiakkaiden käsitellessä materiaalia istunnon jälkeen.
Hänen typologiansa ytimessä on väite, että kaikki sielut eivät ole peräisin Maasta tai toimi ensisijaisesti Maassa. Maapohjaiset sielut kuvataan kehittyviksi toistuvien ihmiselämien kautta. Planeettojen välisten sielujen sanotaan tulevan kehittyneistä sivilisaatioista taivaallisessa naapurustossa, joskus muistellen toimintaa avaruusaluksissa tai muissa ulottuvuuksissa ja tuoden mukanaan erityistä tietoa, jonka tarkoituksena on auttaa sivilisaatiota. Enkelisielut toimivat Backmanin mukaan koordinoivassa roolissa jumalallisen lähteen puolesta; hän huomauttaa, että useat asiakkaat raportoivat itsenäisesti siipien kuvista kuolemanjälkeisissä siirtymävaiheissa, joita hän pitää yhteneväisinä tietopisteinä eikä erillisinä anekdootteina.
Backman laajentaa tämän viitekehyksen taaksepäin uskonnolliseen ja esoteeriseen historiaan. Hän viittaa Pythagoraan ja muihin perinteisiin liittyviin antiikin filosofioihin uudelleensyntymästä ja tukee tulkintaa, jonka mukaan Kuolleenmeren kääröt dokumentoivat kohtaamisia enkelien kanssa, taivaankappaleiden ilmiöitä ja kokemuksia taivaallisiksi olentoiksi muuttumisesta. Hän väittää lisäksi, että Yeshua (Jeesus) opiskeli essealaisten keskuudessa Karmelin vuorella. Vaikka nämä tulkinnat ovat yhdenmukaisia mystisen tutkimuksen suuntausten kanssa, ne ovat edelleen kiistanalaisia historioitsijoiden ja teologien keskuudessa. Keskustelu sijoittaa tällaiset tekstit osaksi pitkää jatkumoa, joka käsittelee sielun matkaa ja ihmisen muutosta.
Merkittävä narratiivinen juoni koskee alkuperää ja tehtävää. Backman kuvaa tähtisiemenistä koostuvaa yhteisöä, jota hän kutsuu Melkisedekin sieluryhmäksi ja joka on saanut jumalalliselta konsortiolta tehtäväkseen auttaa Maapallon kehitystä vuosituhansien ajan. Jotkut julkiset tulkinnat, hän huomauttaa, yhdistävät tämän raamatulliseen 144 000:een, vaikka hän pitää lukua pikemminkin assosiaationa kuin vahvistettuna luvuna. Samalla hän siteeraa moderneja henkilöitä, kuten Matías De Stefanoa, jonka väitteet monen elämän muistista ja tarkoituksesta hän näkee yhdenmukaisina planeettojen välisten tai epätyypillisten inkarnaatioprofiilien kanssa. Nämä elementit sijoittavat keskustelun hengellisen kosmologian ja nykyajan väitteiden risteyskohtaan, jotka koskevat ei-inhimillistä älykkyyttä ja poikkeavia kokemuksia.
Etiikka ja toimijuus ovat Backmanin maailmankuvan perustana. Vapaa tahto esitetään maallisen elämän määrittävänä ehtona – mekanismina, jonka kautta sielut osoittavat kasvua sovittamalla valintansa sisäisen ohjauksen kanssa egoististen impulssien sijaan. Sielupodien käsite viittaa siihen, että kasvu tapahtuu usein toistuvien suhteiden kautta, joissa roolit voivat kääntyä päinvastaisiksi, vahvistaen oppeja elämänkaaren aikana. Menneiden elämien unohtaminen ei ole puute, vaan pedagoginen ominaisuus: riittävän muistinmenetys säilyttää oppimisen eheyden ja mahdollistaa merkityksellisten oivallusten syntymisen, kun yksilöt aktiivisesti etsivät niitä.
Tämän viitekehyksen vaikutukset ovat kaksinaiset. Yksilötasolla Backman puoltaa jäsenneltyä itsetutkiskelua – mahdollisesti regressioterapian avulla – keinona selkeyttää tavoitteita ja parantaa päätöksentekoa, ja hän väittää laajemmin, että henkilökohtainen kypsyminen edistää kollektiivista kehitystä. Yhteiskuntatasolla hänen synteesinsä yhdistää muinaiset lähteet, modernit terapeuttiset kertomukset ja raportit enkelien tai planeettojen välisestä vuorovaikutuksesta, mikä kannustaa tutkimaan tarkemmin, miten tällaisia väitteitä voitaisiin arvioida vastuullisesti.
Skeptiset näkökohdat ovat edelleen olennaisia. Regressiosta johdetut kertomukset ovat subjektiivisia ja niihin voivat vaikuttaa odotukset, suggestiot ja kulttuurinen altistuminen. Mainitut historialliset väitteet saavat vaihtelevaa tieteellistä tukea, eikä väitteitä planeettojen välisestä tai enkelien alkuperästä ole tässä yhteydessä vahvistettu empiirisillä todisteilla. Tulevaisuuden tutkimussuunnat voisivat sisältää kontrolloituja tutkimuksia regressioterapian terapeuttisesta tehosta tietyissä tilanteissa, istunnoissa esiin tulleiden todennettavissa olevien historiallisten yksityiskohtien tarkkaa ristiintarkastelua sekä monitieteistä työtä, jossa tutkitaan hypnoosin aikana raportoitujen muistia muistuttavien kokemusten neurologisia ja psykologisia korrelaatioita.
Backman suhtautuu ihmiskunnan kehitykseen varovaisen optimistisesti, riippuen siitä, korostavatko yksilöt ja johtajat yhteistä päämäärää oman edun sijaan. Hänen ajattelutavassaan kestävä kehitys riippuu arvostelukyvyn kehittämisestä, eettisen päätöksenteon edistämisestä ja, niille, jotka ovat siihen taipuvaisia, sellaisten käytäntöjen omaksumisesta, joiden tavoitteena on yhdistää ihmiset uudelleen siihen, mitä hän kuvaa heidän korkeammaksi ohjauksekseen. Riippumatta siitä, pitääkö näitä ajatuksia metafyysisinä väitteinä, terapeuttisina metaforina vai testattavina hypoteeseina, ne edistävät jatkuvaa keskustelua tietoisuudesta, merkityksestä ja mahdollisuudesta – jota on käsitelty sekä muinaisissa teksteissä että nykyaikaisissa kertomuksissa – olla yhteydessä älykkyyteen, joka ylittää tavallisen ihmiskokemuksen.
Hieman yli kahdeksan vuotta sitten The New York Times julkaisi artikkelin, jolla oli syvällinen vaikutus siihen, miten UFO-aiheeseen suhtauduttiin. [1] Se käynnisti myös, ainakin Yhdysvalloissa, prosessin, jonka myötä aiheesta tuli yhä enemmän valtavirtaa. Tässä artikkelissa haluan käsitellä kolmea kysymystä: (1) Miten ufologia on päätynyt tähän tilanteeseen? (2) Missä ufologia on nyt? (3) Mitä tulevaisuus tuo tullessaan ufologialle?
Miten ufologia päätyi sinne?
16. joulukuuta 2017 The New York Times julkaisi kaksi toisiinsa liittyvää uutista. Ensimmäinen koski Yhdysvaltain puolustusministeriön vahvistamia, Yhdysvaltain laivaston hävittäjistä otettuja, tulevaisuuteen suuntautuvia infrapunavideoita, jotka esittävät UAP-ilmiöitä (Yhdysvaltain hallitus käyttää termiä UAP – Unidentified Anomalous Phenomenon, tunnistamaton poikkeava ilmiö – UFO:n sijaan). [2]
Tarinan toinen osa koski salaperäistä tiedusteluohjelmaa nimeltä Advanced Aerospace Threat Identification Program (AATIP), jonka oletettiin tutkivan ja selvittävän UAP-ilmiöitä. Tämä oli sinänsä uutisarvoista, koska vuosien ajan Yhdysvaltain hallituksen virallinen kanta oli ollut, että UAP:t eivät enää kiinnostaneet ja että ilmiötä ei ollut tutkittu missään ohjelmassa 1960-luvun lopun jälkeen, jolloin Yhdysvaltain ilmavoimien pitkäaikainen Project Blue Book -ohjelma lopetettiin. Monet UFO-yhteisön jäsenet uskoivat tämän olevan valhe ja että salaisia ohjelmia oli olemassa, joten tämä vaikutti selvältä esimerkiltä salaliittoteoriasta, joka osoittautui totta.
Todellisuus oli kuitenkin paljon monimutkaisempi, eikä asiasta ole vieläkään yleisesti hyväksyttyä selitystä. Jotkut skeptikot sanovat, että AATIP oli pikemminkin tiedusteluyhteisön uskovien ryhmän epävirallinen hanke. Todellisesta luonteestaan riippumatta AATIP oli selvästi aiemman puolustusministeriön tiedustelupalvelun (DIA) ohjelman, Advanced Aerospace Weapon System Applications Program (AAWSAP), sivutuote. AAWSAP oli todistettavasti aito ohjelma, ja joissakin virallisissa asiakirjoissa termejä AAWSAP ja AATIP käytetään synonyymeinä. [3] Tammikuussa 2020 Pentagonin tiedottaja Susan Gough julkaisi lausunnon, jolla yritettiin selvittää sekaannusta. Lausunnossa todettiin:
Advanced Aerospace Threat Identification Program (AATIP) oli koko ohjelman nimi. Advanced Aerospace Weapons Systems Application Program (AAWSAP) oli DIA:n myöntämän sopimuksen nimi, joka koski kaikkien AATIP-ohjelman teknisten raporttien laatimista.
Pyysin lisäselvitystä, ja 13. tammikuuta 2020 Susan Gough jatkoi asiaa seuraavalla lausunnolla:
DIA hallinnoi edistynyttä ilmailu- ja avaruusteollisuuden uhkien tunnistamisohjelmaa (AATIP). Kaikki AATIP-ohjelman puitteissa suoritettu työ tehtiin yhden sopimuksen, AAWSAP:n, puitteissa. AATIP-ohjelman kokonaispanos koostui 38 teknisestä raportista, jotka tuotettiin sopimuksen puitteissa. DIA oli AAWSAP:n kautta AATIP-ohjelman ainoa johtava taho. Kongressille annettiin selvitys AATIP-ohjelman puitteissa suoritetusta kokonaispanoksesta, eli edellä mainituista 38 teknisestä raportista.
Näiden 38 raportin kirjoittajiin kuuluvat Hal Puthoff, Eric Davis ja Kit Green – nimet, jotka ovat hyvin tuttuja niille, jotka seuraavat hallituksen harrastusta marginaalitieteiden ja paranormaaleiden ilmiöiden parissa.
Henkilökohtainen arvioni on, että kaikki eufemistiset viittaukset ”kehittyneeseen ilmailu- ja avaruusteknologiaan” olivat keino peitellä UFO- tai paranormaaleja ilmiöitä tutkivaa ohjelmaa ohjelmana, joka tutki seuraavan sukupolven ulkomaisten ilmailu- ja avaruusteknologian aseiden uhkia, jotta se voitaisiin suojella skeptisiltä Pentagonin rahoittajilta ja kongressin valvojilta, jotka olisivat kauhistuneet kuullessaan, että veronmaksajien rahoja käytettiin tällaisiin asioihin. Tämä yritys epäonnistui lopulta, koska vaikka varainhoitovuonna 2008 osoitettiin 10 miljoonaa dollaria ja varainhoitovuonna 2010 vielä 12 miljoonaa dollaria, rahoitus päättyi varainhoitovuonna 2012, kun aiemmassa virallisessa tarkastelussa oli todettu, että ”raportit olivat DIA:lle vain rajoitetusti hyödyllisiä”.
AAWSAP:n juuret juontavat juurensa tiedusteluyhteisön henkilöstön jäsenistä Jay Strattonista ja James Lacatskista sekä Utahin osavaltiossa sijaitsevasta Skinwalker Ranchista, jota kuvataan usein UFO-havaintojen ja paranormaaleiden ilmiöiden pesäkkeeksi. DIA:n vuonna 2008 julkaiseman sopimushakemuksen (joka oli muotoiltu huolellisesti keskittymään tulevaisuuden ilmailu- ja avaruusasejärjestelmien perustana mahdollisesti toimiviin läpimurtoteknologioihin välttäen samalla mainitsemasta ufoja tai paranormaaleja ilmiöitä) jälkeen sopimus myönnettiin Bigelow Aerospace Advanced Space Studies (BAASS) -yritykselle. [4] Miljardööri ja avaruusyrittäjä Robert Bigelow oli tuolloin Skinwalker Ranchin omistaja.
Robert Bigelow oli jo pitkään ollut kiinnostunut UFOista ja paranormaaleista ilmiöistä, ja hän oli aiemmin rahoittanut National Institute for Discovery Science (NIDS) -instituuttia. [5] Hallituksen puheenjohtajana toimi edellä mainittu Hal Puthoff, parapsykologi, joka oli aiemmin johtanut (yhdessä Russell Targin kanssa) Stanford Research Institute -instituutissa (ei liity Stanfordin yliopistoon) ohjelmaa, jonka tarkoituksena oli tutkia paranormaaleja ilmiöitä. Tämä työ johti todennäköisesti siihen, että Yhdysvaltain hallitus alkoi tutkia esimerkiksi kaukokatselua DIA:n ja CIA:n kylmän sodan aikana toteuttaman Project Stargate -ohjelman puitteissa.
NIDS tarkasteli useita marginaalisia tieteenaloja, ja jotkut ovat väittäneet, että AAWSAP oli pohjimmiltaan keino varmistaa valtion rahoitus NIDS:n tyyppisen työn jatkamiselle. Senaattori Harry Reid (joka tunsi Robert Bigelowin) oli keskeisessä roolissa AAWSAP:n virallisen aseman ja rahoituksen varmistamisessa.
New York Timesin uutinen levisi nopeasti muihin valtavirran tiedotusvälineisiin ympäri maailmaa, ja se herätti lukuisien kongressiedustajien ja avustajien huomion. Keskeinen syy tähän kiinnostukseen oli se, että Harry Reidin ja kahden senaattorikollegansa lisäksi kongressissa ei ilmeisesti ollut tietoa AAWSAP- tai AATIP-ohjelmista, eikä niitä todellakaan valvottu.
UFOjen osalta kongressin jäsenet eivät todennäköisesti eroa paljoakaan yhteiskunnasta kokonaisuutena, sillä mielipiteet vaihtelevat laajasti skeptikoista uskovaisiin. Lisäksi, riippumatta uskomuksista, ei ole yllättävää, että tuntematon mutta selvästi merkittävä määrä kongressin jäseniä näki New York Timesin artikkelin ja ajatteli jotain sellaista kuin: ”Hetkinen, hallituksella on UFO-ohjelma, mutta se ei ole kertonut siitä meille? Sitä johti tiedustelupalvelujen henkilöstö, eikä kongressi valvonut sitä? Mitä he tekevät ja mitä he ovat saaneet selville?”
Tämän seurauksena kongressi osoitti monipuolista kiinnostusta ja sitoutui UAP-aiheeseen siinä määrin, että syntyi kriittinen massa. Uskon, että avaintekijä tässä oli se, että sitoutuminen oli puolueiden välistä, kattoi sekä senaatin että edustajainhuoneen ja siihen osallistui useita komiteoita, pääasiassa asevoimien komiteat, tiedustelukomiteat ja valvontakomiteat. Kongressin sitoutuminen johti salaisiin tiedotustilaisuuksiin ja julkisiin kuulemistilaisuuksiin. Julkisten kuulemistilaisuuksien todistajina olivat muun muassa ilmiantajat Luis Elizondo (eläkkeellä oleva vastatiedusteluoperaattori, joka oli näkyvästi esillä The New York Timesin artikkelissa ja jota siinä kuvattiin AATIP-ohjelman johtajana) ja David Grusch, entinen tiedusteluyhteisön jäsen, joka oli ollut mukana Jay Strattonin johtamassa UAP-työryhmässä.
Ehkä tärkein osa kongressin UAP-työskentelyä oli useiden UAP-säännösten lisääminen useisiin viimeaikaisiin vuotuisiin kansallisiin puolustusvaltuutuslakeihin (NDAA). Osittain näiden lainsäädännöllisten toimivaltuuksien täyttämiseksi puolustusministeriö perusti toimiston (edellä mainitun UAP-työryhmän) käsittelemään vastausta ja johtamaan aihetta hallituksen sisällä. Tämä työryhmä julkaisi useita virallisia raportteja ja korvattiin lopulta All-domain Anomaly Resolution Office (AARO) -virastolla. AARO:n verkkosivustolla on runsaasti raportteja, tiedotteita ja muuta UAP:hen liittyvää materiaalia, joka on peräisin sekä puolustusministeriöltä että kongressilta ja joka kuvaa täydellisesti sekä kongressin sitoutumisen laajuutta ja syvyyttä että hallituksen vastausta kongressin kiinnostukseen. [6]
Mielenkiintoisena sivuhuomautuksena mainittakoon, että yksi UAP-työryhmän johtajista oli edellä mainittu Jay Stratton, joka oli aiemmin ollut mukana AAWSAP-ohjelmassa ja jolla oli ollut poikkeuksellinen kokemus Skinwalker Ranchilla. Strattonin tulevat muistelmat, jotka ilmeisesti julkaistaan vuonna 2026 HarperCollinsin toimesta, saattavat valottaa ratkaisemattomia kysymyksiä, jotka koskevat evoluutioprosessia NIDS:stä BAASS:iin, AAWSAP:iin ja AATIP:iin, sekä muita vielä ratkaisemattomia kysymyksiä.
Jokainen tiedusteluanalyytikko planeetalla tietää, kuinka tärkeää on erottaa toisistaan se, mitä he tietävät, ja se, mitä he ajattelevat, mutta juuri nämä ihmiset näyttävät usein hämärtävän tätä rajaa.
On varmasti mielenkiintoista huomata eri osapuolten väliset yhteydet ja nähdä, kuinka samat nimet toistuvat yhä uudelleen. Tämä antaa jonkinlaisen käsityksen siitä, ketkä ovat avainhenkilöitä ja mikä on yleinen agenda. Esimerkiksi New York Timesin juttu oli pitkään valmisteltavana. Artikkelia tarjoteltiin muutaman kuukauden ajan ennen julkaisua paitsi New York Timesille myös Washington Timesille ja Politicolle, jotka molemmat pystyivät julkaisemaan melko yksityiskohtaisia artikkeleita pian sen jälkeen, kun New York Times oli saanut uutisen.
Lisätietoja saa tarkastelemalla kolmea nimeä, jotka esiintyivät The New York Timesin artikkelin tekijätiedoissa: Helene Cooper, Ralph Blumenthal ja Leslie Kean.
Helene Cooper oli The New York Timesin Pentagon-kirjeenvaihtaja, jolla ei ollut aiempaa kiinnostusta UAP:hen. The New York Timesin kokenut toimittaja Ralph Blumenthalin kiinnostus alkoi jo ennen joulukuun 2017 artikkelia, kun hän alkoi tutkia Harvardin psykiatrian professoria John Mackia, joka oli tutkinut avaruusolentojen sieppauksia. Tämä johti Blumenthalin vuonna 2021 julkaisemaan Mackia käsittelevään kirjaan The Believer. Leslie Kean on kotoisin varakkaasta poliitikkoperheestä ja oli jo aiemmin kiinnostunut UAP:sta ja avaruusolentojen sieppauksista, mikä käy ilmi hänen aiemmista kirjoituksistaan ja siitä, että hän asui muutaman vuoden sieppausilmiöitä tutkineen Budd Hopkinsin kanssa, joka esitteli John Mackille ensimmäisenä tämän aiheen.
Leslie Kean oli avainhenkilö, joka toi tarinan The New York Timesin tietoon. Luis Elizondo oli eronnut valtion virasta syksyllä 2017, mutta juuri ennen lähtöään hän oli luovuttanut kolme tunnetuinta Yhdysvaltain laivaston UAP-videota Christopher Mellonille, entiselle puolustusministeriön apulaisvaraministerille. Elizondo uskoi saaneensa virallisen luvan niiden julkaisemiseen, mutta ilmeisesti oli syntynyt väärinkäsitys, eikä lupa ollut tarkoitettu julkistamiseen. Tämän havainnollistamiseksi puolustusministeriön 27. huhtikuuta 2020 antamassa lausunnossa viitattiin videoiden ”luvatonta julkaisemista” vuosina 2007 ja 2017. [7] Vuonna 2007 yksi videoista vuoti verkkoon Above Top Secret -keskustelufoorumille, kun taas vuonna 2017 viitattiin prosessiin, joka johti New York Timesin julkaisemaan tarinan.
Mellon ja Elizondo liittyivät sitten organisaatioon nimeltä To The Stars Academy of Arts and Science (TTSA), jota johti näennäisesti Blink-182-muusikko Tom DeLonge. TTSA oli eräänlainen yhteistyökeskus useille henkilöille, joista monilla oli tausta hallituksen UAP- ja marginaalitieteiden tutkimuksessa, mukaan lukien Hal Puthoff ja eläkkeellä oleva CIA-upseeri Jim Semivan.
Christopher Mellon järjesti Keanin, Elizondon ja muiden välisen tapaamisen, jonka jälkeen Keanilla oli tarpeeksi tietoa viedäksensä tarinan Ralph Blumenthalin välityksellä The New York Timesiin, mikä käynnisti tapahtumasarjan, joka muutti ufologian alan ikuisesti. [8]
Missä ufologia menee nyt?
Näin ufologia siirtyi Yhdysvalloissa marginaalista valtavirtaan, vaikka tämä onkin yksinkertaistettu versio, eikä kaikkien tarinan käänteiden suhteen ole yleistä yksimielisyyttä. Jos minun pitäisi tiivistää, mitä mielestäni tapahtui ja miksi, paras arvioni olisi seuraava: UAP:hin ja paranormaaleihin ilmiöitä uskovien löyhä koalitio, jonka jäsenillä oli usein tausta hallituksessa, armeijassa ja tiedusteluyhteisössä, haki ja sai virallista rahoitusta työlleen. Kun rahoitus lopetettiin, he jatkoivat työtään puolivirallisessa asemassa. Lopulta, kun he tunsivat, että olivat edenneet niin pitkälle kuin mahdollista ilman virallista rahoitusta, he päättivät julkistaa asian ja ottivat onnistuneesti riskin, että siitä syntyvä myrsky tuottaisi muita tapoja viedä asioita eteenpäin. Tavoitteisiin saattoi kuulua rahoitus (TTSA keräsi varmasti rahaa osakeannilla) ja kongressin osallistuminen. Jälkimmäinen on selvästi ollut suuri menestys.
Kuitenkin kahdeksan vuotta tämän prosessin alkamisen jälkeen ei ole vieläkään löydetty ratkaisevia todisteita, ja olemme ilmeisesti törmänneet joihinkin esteisiin, kun useat uudet ja samanaikaiset tapahtumat ovat asettaneet asiat melko eri valoon.
Lisää entisiä hallituksen ilmiantajia on tullut esiin. Tämä kuulostaa hyvältä asialta, ja tietyssä mielessä se onkin, mutta tahattomana seurauksena se on lisännyt tietotulvaa ja luonut niin monimutkaisen tilanteen, että jopa kokeneet kommentaattorit, kuten minä, jotka seuraavat tilannetta hyvin tarkasti, ovat vaikeuksissa pysyä mukana. Lisäksi kaikki ilmiantajat eivät ole samanarvoisia. Vaikka voidaan olla melko varmoja siitä, että kongressille todistaneet henkilöt ovat sitä, mitä väittävät olevansa (henkilöstö tarkistaa tällaiset henkilöt melko perusteellisesti, muun muassa kyselemällä heidän entisiltä työnantajiltaan), toisten taustoja ei ole tutkittu yhtä perusteellisesti.
On myös muistettava, että vaikka jonkun hallituksen taustatiedot ovatkin kunnossa, hänen tarkkaa rooliaan on usein vaikea määrittää ja hänen tietojaan voi olla lähes mahdotonta tarkistaa. Tämä johtuu osittain siitä, että monilla näistä ihmisistä on tausta armeijassa ja tiedusteluyhteisössä, joissa turvaluokittelukysymykset ovat usein esillä ja joissa petos oli kirjaimellisesti osa joidenkin näiden ihmisten työnkuvaa. Se johtuu myös siitä, että suuri osa tiedoista on toisen käden tietoa, mutta asianomaiset eivät tee selväksi, että kyseessä on jotain, jonka joku muu on heille kertonut. Jokainen tiedusteluanalyytikko planeetalla tietää, kuinka tärkeää on erottaa toisistaan se, mitä he tietävät, ja se, mitä he ajattelevat, mutta juuri nämä ihmiset näyttävät usein hämärtävän tätä rajaa. Ei ole ihme, että toisinaan kuulee joidenkin siviili-UFO-tutkijoiden valittavan, että koko asia on PSYOP.
Tämä jo ennestään sekava tilanne on entisestään monimutkaistunut sisäisten valtataistelujen vuoksi. Alalla on selvästi käynnissä taistelu narratiivin hallinnasta. Jopa eri ilmiantajien ja muiden avaintoimijoiden keskuudessa, jotka ovat näennäisesti kohteliaita toisilleen, on selvästi jännitteitä. Henkilökohtaisena anekdoottina voin kertoa, että useampi kuin yksi TV-tuottaja on kertonut minulle, kuinka henkilö A kertoi heille esiintyvänsä ohjelmassa, jos henkilö B ei ole mukana (pyynnöt kostautuivat, koska tuottajat eivät yleensä pelaa sellaista peliä). Olen myös tietoinen siitä, että jotkut avainhenkilöt, jotka ovat näennäisesti kohteliaita minulle, puhuvat minusta pahaa, ehkä koska he näkevät valtamediassa olevan alustani potentiaalisena uhkana, varsinkin kun olen riippumaton kaikessa tässä ja en ole kenenkään puolella. Koska se kuvaa tilannetta niin täydellisesti, en voi vastustaa kiusausta lainata O’Jaysin kappaleen Back Stabbers sanoituksia: ”He hymyilevät sinulle. Koko ajan he haluavat ottaa paikkasi.”
UFO-yhteisön sisäiset riidat eivät ole mitään uutta. Uutta on kuitenkin se, että sotilastiedustelun taustalla olevat ihmiset tuntevat muutamia likaisia temppuja, joita siviilivastineet eivät tunne. Lisäksi sosiaalinen media on toiminut voiman moninkertaistajana, ja erityisesti 𝕏 on muuttunut todelliseksi taistelukentäksi joidenkin keskeisten toimijoiden välillä, jotka käyttävät usein välityspalvelimia ja feikkitilejä. Klikit, häirintä ja doxxaus näyttävät olevan päivän sana. Emme myöskään saa peitellä epämiellyttävää totuutta, että joillakin ihmisillä, jotka ovat äskettäin hypänneet ufologian kelkkaan, on selvästi psykologisia ongelmia, kun taas toiset haistavat rahan ansaitsemisen mahdollisuuden.
Yksi esimerkki tästä sisäisestä riidasta on Jay Andersonin esiintyminen Joe Roganin podcastissa joulukuussa 2025, joka näyttää aiheuttaneen erityisen ikävän kiistan. [9] Jay kritisoi (muun muassa) Luis Elizondoa syyttäen tätä aggressiivisen kampanjan järjestämisestä narratiivin hallitsemiseksi ja viittasi siihen, mitä hän on joskus kutsunut ”UFO-viharyhmäksi”. [10] Vastauksena Elizondon kannattajien ryhmä, jota joskus kutsutaan nimellä ”Lue Crew”, hyökkäsi Jay Andersonia vastaan. [11]
Tähän liittyen on syytä mainita, että uusi sukupolvi vaikutusvaltaisia podcast-juontajia ja YouTube-kanavien omistajia on huomannut aiheen yleistyvän ja lähtenyt mukaan keskusteluun. Vaikka monet heistä ovat rehellisiä toimijoita, heidän podcastinsa ja kanavansa ovat usein areena, jolla käydään taistelua narratiivin hallinnasta. Vaikka olenkin kokenut kommentaattori, joka seuraa tilannetta tarkasti, minulla on vaikeuksia selvittää, kuka tukee mitäkin ryhmittymää, kuinka monta ryhmittymää on olemassa ja mikä on niiden todellinen tarkoitus.
kuva: Oliver Ottitsch / SKEPTIC
Mikä on kaiken tämän tietotulvan, sekasorron ja sisäisten riitojen lopputulos? Henkilökohtaisesti olen väsynyt. Lisäksi näen sosiaalisesta mediasta, että muutkin ovat väsyneitä. Olen sananvapauden ehdoton kannattaja, joten en todellakaan kannata minkäänlaista valvontaa tässä asiassa. Hylkään täysin ajatuksen (joka on esitetty useita kertoja vuosien varrella), että ufologia pitäisi perustaa jonkinlainen hallintoelin tai jotenkin valvoa itseään. Kuka lopulta päättää, kuka hallintoelimeen kuuluu, ja quis custodiet ipsos custodes?
On myös muita kehityskulkuja, jotka herättävät minussa huolta. Yksi niistä liittyy muutamaan narratiiviseen muutokseen, jotka olen huomannut hiipineen aiheeseen.
Ufologia on aina ollut laaja käsite. Ilmiantaja David Grusch käytti kongressille antamassaan todistuksessa ja joissakin mediassa antamissaan haastatteluissa termejä ”ei-ihmismäinen” ja ”ei-ihmismäinen älykkyys”. [12] Schumer-Rounds-tarkistuksessa (lainsäädäntöehdotus, joka oli tarkoitus lisätä vuoden 2024 NDAA-lakiin, mutta joka ei päässyt lopulliseen lakiesitykseen) termiä ”ei-inhimillinen älykkyys” käytettiin useita kertoja. [13] Grusch on sanonut, että tämä jättää oven auki muille mahdollisuuksille kuin avaruusolentohypoteesille. Tämä on avannut oven erittäin spekulatiivisille keskusteluille kryptoterrestriaaleista, ultraterrestriaaleista, extratempestraaleista ja interdimensionaaleista. Se on myös johtanut hieman synkempään suuntaan, jossa on teologinen vivahde.
Ajatus siitä, että avaruusolennot ovat langenneita enkeleitä tai demoneja, ei ole uusi. Mutta tämä aiemmin marginaalinen teoria on viime aikoina saanut hieman enemmän kannatusta. Luis Elizondo on aiemmin kertonut tarinan siitä, kuinka hän lobbaa Pentagonin korkeaa virkamiestä ryhtymään enemmän toimiin UAP:den suhteen, jolloin virkamies kehotti häntä lukemaan Raamattua. Tämä näytti heijastavan uskomusta, että jotkut UAP:den piirteet ovat demonisia ja että sen tutkiminen antaisi sille energiaa ja ruokkisi sitä.
Tällaiset mielipiteet ovat saaneet enemmän huomiota, kun edustaja Marjorie Taylor Greene on ilmaissut näkemyksen, että avaruusolennot voisivat olla langenneita enkeleitä, [14] ja tunnetun televisiojuontajan Tucker Carlsonin on myös puhunut UAP:sta hengellisten voimien ja enkelien ja demonien kaltaisten olentojen kannalta. [15] Kaikki tämä tukee ufologian uususkonnollista tulkintaa. Chris Bledsoe, UFO of God -kirjan kirjoittaja, kertoo, kuinka olento, jota hän kutsuu nimellä ”The Lady”, kertoi hänelle, kuinka hohtavat pallot puuttuisivat asiaan ja pysäyttäisivät ohjukset, jos Israel ja Iran joutuisivat sotaan. Monissa näistä näkemyksistä on mukana ”lopun ajan” teema. [16]
Toistan vielä kerran, että sananvapautta ehdottomasti kannattavana henkilönä en ikinä uneksisi kertovan ihmisille, mitä he voivat tai eivät voi sanoa UAP:sta, saati sitten mitä heidän pitäisi uskoa. Toistan vielä kerran, että kommentoin vain nykytilannetta ja ilmaisen henkilökohtaisen mielipiteeni, jonka mukaan osa nykyisestä keskustelusta ei ole välttämättä terveellistä tai hyödyllistä. Ja epäilen vahvasti, että sillä on minkäänlaista painoarvoa.
Toinen narratiivinen muutos on termin ”psioniikka” käyttö – ajatus siitä, että ihminen voi käyttää mielensä voimaa kutsumaan UAP:n. Se on tieteelliseltä kuulostava termi, mutta onko se todella niin erilainen kuin Steven Greerin CE5 -protokollat, joiden mukaan ihminen voi oletettavasti käyttää meditaatiota ja muita tekniikoita ottaakseen yhteyttä avaruusolentoihin? Vaara on tietysti se, että tietyt henkilöt voivat sitten asettua välittäjiksi; ilmiöön pääsee käsiksi, mutta vain heidän kauttaan, koska heillä on erityisiä kykyjä. Jälleen kerran tässä kaikessa on eräänlainen uskonnollinen, kulttimainen tunnelma, jossa jumalalliseen pääsee käsiksi vain papin välityksellä.
Mitä odottaa ufologialta tulevaisuudessa?
Koska olen arvioinut, että ufologia on jossain määrin siirtynyt marginaalista valtavirtaan, mutta on kohdannut joitakin esteitä, mihin me tästä jatkamme? En ole ennustaja, mutta prosessiin osallistuneiden henkilöiden lausuntojen perusteella näyttää siltä, että lisää kongressin kuulemisia ja lisää ilmiantajia olisi melko hyvä veto. Ongelmana on tietysti se, että ilman ”savuavia aseita” (todellisia todisteita, ei vain lisää tarinoita) tämä voi vahvistaa käsitystä, että kyse on vain puheista eikä teoista. Missä ovat todelliset tulokset?
Liittovaltion salaisuuksien julkistamista käsittelevä työryhmä tutkii UAP:ta. Työryhmän ja UAP:sta erityisen äänekkäästi puhuneen edustajainhuoneen valvontavaliokunnan henkilöstön välillä on huomattavaa päällekkäisyyttä. Tämä aiheuttaa potentiaalisen ongelman, koska vaikka työryhmä on puolueeton, se on painottunut republikaanien suuntaan. Siksi ei tarvitsisi paljon, jotta kongressin puolueeton toiminta vaarantuisi, mikä olisi takaisku.
Jos Donald Trumpin presidenttikausi päättyy ilman paljastuksia, olen 99,9-prosenttisen varma, että paljastettavaa ei ole mitään.
UFO-yhteisö toivoo edelleen paljastusta – virallista tunnustusta avaruusolentojen olemassaolosta. Dan Farahin tuottama ja vuoden 2025 lopulla julkaistu dokumenttielokuva The Age of Disclosure käsittelee tätä aihetta. [17] Samoin Steven Spielbergin tuleva elokuva Disclosure Day (Paljastuksen päivä). [18] Mutta asia menee vielä pidemmälle, ja vuosi 2027 on usein mainittu mahdollinen päivämäärä.
Vuoden 2027 paljastaminen tarkoittaisi, että Donald Trump olisi paljastuksen presidentti. Tässä on erikoinen logiikka, koska jos avaruusolentojen läsnäoloa on todella salattu virallisesti vuosikymmenten ajan, salaisuus on pidetty huolellisesti salassa molempien puolueiden peräkkäisissä hallinnoissa. Siksi voidaan päätellä, että salailun syyt ovat poikkeuksellisen pakottavat. Ehkä vain populistinen, omapäinen, toisella kaudella oleva presidentti paljastaisi asian tällaisissa olosuhteissa – varsinkin kun Trump on pian 80-vuotias ja epäilemättä tietoinen perinnöstään. Olen samaa mieltä siitä, että jos Yhdysvaltain hallitus on tietoinen avaruusolentojen olemassaolosta, Trump on todennäköisemmin kuin kukaan aiempi presidentti valmis paljastamaan salaisuuden. Presidentti Trump on toisinaan vihjannut, että hänellä on mielenkiintoista tietoa UFOista, mutta hän ei ole vielä tarkentanut aihetta. [19]
Jotkut väittävät, että salaisuus avaruusolentojen olemassaolosta pidetään salassa jopa presidenteiltä (ehkäpä uskottavan kiistettävyyden mahdollistamiseksi) ja että se on epädemokraattisten portinvartijoiden käsissä, ehkä hallituksessa, mutta mahdollisesti myös yksityisellä sektorilla. En pidä tätä vakuuttavana. Useimmat länsimaiset hallitukset toimivat sen perusteella, mitä Yhdistyneen kuningaskunnan virkamiehet kutsuvat ”ei yllätyksiä” -kulttuuriksi, jonka mukaan poliittisille johtajille on tiedotettava kaikista suurista, vaikutuksellisista asioista, jotka saattavat vaatia nopeita päätöksiä ja toimia.
Jos Donald Trumpin presidenttikausi päättyy ilman paljastuksia, olen 99,9-prosenttisen varma, että paljastettavaa ei ole mitään. Minun olisi hyväksyttävä, että jos avaruusolennot vierailevat Maassa, kukaan hallituksessa ei ole siitä tietoinen. Tällaisen tilanteen hyväksyminen voisi itse asiassa olla melko hyväksi ufologialle. Loppujen lopuksi, vaikka jotkut salaliitot ovat todellisia, useimmat salaliittoteoriat ovat vääriä ja rohkaisevat negatiiviseen, syyttävään lähestymistapaan. Tämän ajattelutavan poistaminen – tai ainakin vähentäminen – ufologiasta voisi johtaa terveellisempään, vähemmän aggressiiviseen lähestymistapaan. Se poistaisi myös paljon turhaa työtä, joka voitaisiin käyttää paremmin muualle, kuten rohkaisemaan enemmän tutkijoita ja akateemikkoja kiinnostumaan aiheesta.
Mielestäni ufologia on mielenkiintoisessa käännekohdassa. Vaikka joistakin yksityiskohdista kiistellään edelleen, aihe on viime vuosina epäilemättä siirtynyt marginaalista valtavirtaan. Tietotulva, sisäiset riidat ja lähes uskonnolliset kertomukset voivat kuitenkin yhdessä kumota tämän edistyksen. Tähän liittyen valtavirran median kiinnostus useimpiin aiheisiin vaihtelee. UFO-yhteisö ei voi odottaa, että nykyinen kiinnostus aiheeseen kestää ikuisesti. Tämä pätee erityisesti, jos kongressin kiinnostus hiipuu, mikä on hyvin mahdollista, jos aiheesta muodostuu yhä puolueellisempi ja marginaalisempi, ja jos siitä aiheutuu mainehaittaa niille edustajille, jotka jatkavat kiinnostuksensa ilmaisemista.
Ufologia on noussut marginaalista valtavirtaan, mutta uskon, että on olemassa selvä mahdollisuus, että se siirtyy valtavirrasta takaisin marginaaliin.
Yhdysvaltain puolustusministeri Pete Hegseth kertoo, että Pentagonin virkamiehet työskentelevät parhaillaan hallituksen tiedostojen julkaisemisen aloittamiseksi tunnistamattomista poikkeavista ilmiöistä (UAP), jotka tunnetaan yleisesti nimellä ufot.
Hegseth esitti kommenttinsa keskustellessaan Fox Newsin Valkoisen talon kirjeenvaihtajan Kristin Fisherin kanssa vierailullaan Coloradossa sijaitsevan kaupallisen ilmailu- ja avaruusalan yrityksen Sierra Spacen tiloissa maanantaina.
Vierailun aikana Fisher kysyi puolustusministeriltä, uskoiko tämä koskaan, että Yhdysvaltain presidentti antaisi hänelle tehtäväksi julkaista Yhdysvaltain hallituksen UFO-asiakirjat.
”En ollut lainkaan odottanut sitä”, Hegseth vastasi Fisherille.
”Tietenkin”, puolustusministeri Hegseth sanoi. ”Tarkoitan, että meidän väkemme työskentelee sen parissa juuri nyt.”
”En halua liioitella, kuinka paljon aikaa se vie”, Hegseth lisäsi. ”Olemme ryhtyneet toimeen ja aiomme noudattaa täysin sitä presidentin määräystä, jotta voimme toimittaa sen presidentille.”
Vaikka Hegseth viittasi tiistaina ”toimeenpanomääräykseen”, virallista direktiiviä, joka koskisi Yhdysvaltain hallituksen UFO-asiakirjojen julkaisemista, ei ollut vielä annettu. Trumpin hallinnon aiemmat avoimuustoimet ovat kuitenkin perustuneet tällaisiin prosesseihin, joilla on pyritty varmistamaan Yhdysvaltain tiedusteluyhteisön pitkään salassa pitämien asiakirjojen julkaiseminen.
Hegseth sanoi, että ”tästä on tulossa lisää, mitä tulee siihen, mitä aiomme tehdä”, mutta totesi, että vielä ei ole aikataulua sille, kuinka kauan tämä mahdollisesti kestää.
Hegsethin kommentit seurasivat myös kansallisen tiedustelupäällikön toimiston (ODNI) virallisella X-tilillä julkaisemaa lausuntoa, jossa viitattiin äskettäin julkistettuihin asiakirjoihin, jotka liittyvät John F. Kennedyn, Robert F. Kennedyn, Martin Luther Kingin ja muiden murhiin sekä muihin ”pitkään salassa pidettyihin hallituksen salaisuuksiin”, jotka ovat kiehtoneet amerikkalaista yleisöä.
On Day One of his presidency, @POTUS promised to deliver accountability through transparency by declassifying long-withheld government secrets and evidence of wrongdoing to restore trust in our federal agencies.
Viitaten ”puoleen miljoonaan salaiseksi luokiteltuun asiakirjaan pelkästään ensimmäisen vuoden aikana”, ODNI:n lausunto päättyi lisäämällä: ”Ja pian myös tiedostot, jotka liittyvät muukalaisiin ja avaruusolentoihin, UAP:ihin ja UFOihin.”
Kysyttäessä ODNI:n lausunnosta puolustusministeri Hegseth kertoi Fisherille, että Pentagon ”työskentelee DNI:n kanssa, kuten aina”.
”Olen iloinen kuullessani, että hän tekee niin”, Hegseth lisäsi viitaten kansalliseen tiedustelupäällikköön Tulsi Gabbardiin.
Spekulaatiot Yhdysvaltain hallituksen salaisuuksista, jotka liittyvät ufoihin ja mahdollisiin tietoihin avaruusolentoista, ovat herättäneet merkittävää kiinnostusta viimeisen vuosikymmenen aikana. Tämä johtuu alun perin The New York Timesissa ja muissa tiedotusvälineissä julkaistuista artikkeleista, joissa paljastettiin puolustusministeriön jatkuvat pyrkimykset arvioida epätavallisia ilmiöitä, vaikka ministeriö oli pitkään väittänyt, ettei se enää tutki tällaisia asioita.
Vuoden 2024 raportin mukaan, joka perustuu historialliseen katsaukseen Yhdysvaltain hallituksen UFO-toimintaan liittyvistä asiakirjoista, AARO totesi, että se ”ei löytänyt todisteita siitä, että mikään Yhdysvaltain hallituksen tutkimus, akateemisesti rahoittama tutkimus tai virallinen arviointipaneeli olisi vahvistanut, että mikään UAP-havainto olisi edustanut maapallon ulkopuolista teknologiaa”.
Myöhemmin samassa raportissa AARO arvioi myös, että ”UAP-havainnot ja näistä havainnoista Yhdysvaltain hallituksen organisaatioille tehdyt ilmoitukset sekä väitteet, joiden mukaan jotkut UAP:t ovat avaruusaluksia ja että Yhdysvaltain hallitus on hankkinut avaruusteknologiaa ja tekee sillä kokeita, ovat olleet monien kulttuuristen, poliittisten ja teknologisten tekijöiden vaikutuksen alaisia”, ja mainitsi joukon tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet uskomuksiin mahdollisista avaruusolentojen vierailuista Maassa.
Pete Hegseth ei ole ensimmäinen Yhdysvaltain puolustusministeri, joka on kommentoinut UAP-kiistaa viime vuosina. Marraskuussa 2024 silloista puolustusministeriä Lloyd Austinia kysyttiin, oliko Yhdysvaltain hallitus edistynyt ilmatilan mysteerien tutkimuksessa ja oliko hänen tietoonsa tullut UAP-tapauksia, jotka olisivat uhkanneet kansallista turvallisuutta.
”Rehellisesti sanottuna en ole nähnyt yhtään UAP-tapausta, jonka luokittelisin turvallisuuttamme uhkaavaksi”, Austin sanoi tuolloin. ”On tapahtumia, joita on tapahtunut ja jotka todennäköisesti jatkossakin tapahtuu, ja joita on vaikea selittää.”
”Kun kohtaamme tällaisia asioita, menemme tutkimaan niitä”, Austin lisäsi. ”Koska olipa kyseessä sitten todella selittämättömiä ilmiöitä tai jotain selitettävissä olevaa, meidän on vain selvitettävä niiden perimmäinen syy.”
”Olemme organisoineet toimintamme varmistaaksemme, että voimme järjestelmällisesti tunnistaa ja arvioida nämä tapaukset”, Austin sanoi ja kiitti kongressia tuesta ”tehokkuuden kannalta tarvittavien resurssien” muodossa.
Puhuessaan Fisherin kanssa tällä viikolla puolustusministeri Hegseth viittasi Trumpin hallinnon viime vuoden alusta lähtien käynnistämään avoimuuden edistämiseen ja vahvisti, että UFO:ihin liittyvien tietojen julkaiseminen olisi osa tätä laajempaa prosessia.
”Presidentti Trump on sitoutunut tietojen julkistamiseen monella tasolla, ja hän on tehnyt selväksi, että hän haluaa vastauksia tähän”, Hegseth sanoi.
”Hän on antanut meille vastuun tehdä se, ja me aiomme olla mukana toteuttamassa sitä”, Hegseth sanoi ja lisäsi, että ”se tulee olemaan harkittu prosessi”.
Kysyttäessä erityisesti UAP:hin liittyvien hallituksen asiakirjojen julkaisuaikataulusta Hegseth sanoi, että vaikka se on vielä määrittämättä, hän tunnustaa merkittävän yleisen kiinnostuksen ja että virkamiehet työskentelevät sen parissa hänen ohjauksessaan.
”Odotukset ovat korkealla, eikö niin?” Hegseth sanoi Fisherille. ”En halua luvata liikoja ja tuottaa pettymystä.
”Käytämme vähän aikaa varmistaaksemme, että arvioimme, miltä tämän pitäisi näyttää, ja toimitamme sen presidentille, amerikkalaisille”, Hegseth sanoi.
🚨"Did you ever think that you would be the Sec. of War in charge of potentially declassifying Extra Terrestrial life to the American people & the world?" –@KristinFisher
"I did not have that on my bingo card at all?"- @SecWar
Katsokaa tätä. UFO lensi ohi lapsen takana meren yllä, kun äiti kuvasi. Tämä on useimpien UFO-tutkijoiden unelma, mutta UFO:n laatu on keskinkertainen etäisyyden vuoksi. Se liikkuu nopeasti, noin 75-150 mailia tunnissa. Se on saattanut olla näkyvissä vain digitaaliselle kameralle, mikä tarkoittaa, että ihmissilmä ei ehkä pysty näkemään UFO:a, jos se on verhottu, mutta digitaalinen kamera näkee.
Scott C. Waring – UFO Sightings Daily
Silminnäkijä kertoo:
Video on kuvattu superhidastettuna (Samsung-matkapuhelin) Tein superhidastetun videon tyttärestäni luettuani Malvern Hillsissä asuvasta miehestä, joka väitti kuvanneensa UFOn leikkiessään koiransa kanssa. Katsellessani videota zoomasin tyttäreni kasvoihin, koska hänellä oli hauska ilme. Silloin huomasin sen – jotain liikkui näytön poikki vasemmalta oikealle.
Ensimmäiseksi huomautan, että Trump ei selvästikään ole kirjoittanut tätä. Kielenkäyttö on liian tarkkaa. On tietysti mahdotonta tietää, kuka sen on kirjoittanut, mutta se ei ole ollut Trump yksin. Tämä tarkoittaa, että kyseessä ei ole ollut mikään hetken mielijohde. Se viittaa siihen, että hallinnon korkeimmilla tasoilla on käyty keskusteluja tästä aiheesta. Tämä puolestaan viittaa siihen, että Obaman aiemmin tällä viikolla esittämät kevytmieliset kommentit (”muukalaiset ovat todellisia, mutta en ole nähnyt niitä”) ovat saattaneet hieman nopeuttaa aikataulua, mutta eivät todennäköisesti ole olleet prosessin katalysaattorina.
Miksi juuri nyt?
On olemassa joitakin kiehtovia (ja karmivia) yhteneväisyyksiä, joista suuri yleisö ei ole tietoinen – todennäköisesti ne eivät merkitse mitään, mutta ajattelin esittää sen, mitä tiedän tästä aiheesta, mitä en tiedä ja mihin mielestäni tämä on menossa.
Muutama viikko sitten brittiläinen UFO-tutkija Mark Christopher Lee ilmoitti, että Trumpin tutkijalähde oli kertonut hänelle, että Trump aikoo pitää UFO-paljastuspuheenvuoron 8. heinäkuuta 2026, joka on Roswellin väitetyn UFO-onnettomuuden 80-vuotispäivä. Myöhemmässä haastattelussa Lee sanoi, että hänen lähteensä tulee julkisuuteen lehdistötilaisuudessa 1. toukokuuta tänä vuonna, joten se on varhainen indikaattori siitä, aikooko Trump todella pitää ”Olemme yksin” -puheensa.
Lara Trump viittasi puheeseen podcastissaan, vaikka näyttää siltä, että hän on luottanut samoihin tietoihin kuin minäkin Lee:n ”vuodosta” eikä ole kuullut asiasta suoraan keneltäkään, joka todella tietäisi siitä.
Mielenkiintoista on, että Trumpilta kysyttiin tästä aiheesta Air Force One -lentokoneessa. Hän vastasi, että Obama oli paljastanut ”salaisia tietoja” vastauksessaan. Sitten hän sanoi, että hän saattaisi ”auttaa Obaman pulasta poistamalla salassapitovelvollisuuden”.
Mitä tulee omaan osallistumiseeni tähän aiheeseen, muutama vuosi sitten minut kutsuttiin pieneen ryhmäkeskusteluun, jossa oli mukana muutama henkilö, jotka olivat säännöllisesti yhteydessä ufologian merkittävään henkilöön. En halua paljastaa tämän henkilön nimeä, koska en halua pettää kenenkään luottamusta, joten teidän on uskottava minua.
Noin 18 kuukautta kestäneessä keskustelussa minulle annettiin tietoa, jossa todettiin selvästi, että valtava esine on tulossa aurinkokuntaamme. Esine havaittiin ensimmäisen kerran useita vuosia sitten Euroopan avaruusjärjestön toimesta, ja sen jälkeen se vahvistettiin myös omalla puolellamme. Kooltaan se kuvattiin minulle ”planeetan kokoiseksi”, mikä herätti minussa valtavan huolen, sillä planeetan kokoinen esine vaikuttaisi varmasti painovoimallaan omiin planeettoihimme, eikö niin?
Seuraavaksi minulle kerrottiin, että tämä esine hidastui lähestyessään aurinkokuntaamme. Minulle kerrottiin, että se saapuisi vuonna 2027. Tämä on merkittävää, koska päivämäärä ”2027” on jo jonkin aikaa liikkunut ufologiassa salaperäisten lähteiden mainitsemana tärkeänä vuotena (kaikki ufologiassa, mukaan lukien tämä artikkeli, näyttää liittyvän ”salaperäisiin lähteisiin”).
Lopuksi minulle näytettiin valokuva kohteesta, joka oli ilmeisesti otettu maassa sijaitsevasta observatoriosta jossain Yhdysvalloissa. Se näytti harmaalta ja epäselvältä. Se olisi voinut olla mitä tahansa.
Julkaisisin valokuvan tässä, mutta uskon, että henkilö, joka alun perin lähetti sen chat-keskusteluumme, poisti sen, koska piti kuvaa arkaluonteisena.
Selvyyden vuoksi sanon, että vaikka pidän tätä tarinaa kiehtovana, en pidä sitä uskottavana. Minua paljon tunnetummat henkilöt UFO-yhteisössä – eli minä en ole juurikaan mukana UFO-yhteisössä enkä todellakaan ole tunnettu – kuten elokuvantekijä Jeremy Corbell, sanovat, että kertomus 2027-objektista on jonkinlainen hallituksemme psykologinen operaatio. Kuukausia sitten julkaistussa videossa Corbell toisti täsmälleen sen, mitä minä nyt kerron teille:
Tässä on osa hänen sanomistaan: ”Okei. JotenUFOt ovat todellisia, ja ne ovat olleet täällä jo kauan, ja se on totuus. Mutta valhe on tulossa. Kaikki merkit, kaikki ne, viittaavat siihen, että valhe on se, että on olemassa alus, joka hitaasti lähestyy meitä täällä Maassa. Ja se on valhe, jonka he haluavat teidän uskovan.”
Ymmärsitkö? Sama juttu. Täsmälleen sama juttu. Voit katsoa koko jakson, josta tämä pätkä on otettu, TÄÄLLÄ.
En tiedä kuka puhuu totta tässä asiassa, mutta aion soveltaa Occamin partaveistä ja sanoa, että on paljon todennäköisempää, että joku haluaa vakuuttaa ihmiset välittömästä avaruusolentojen hyökkäyksestä kuin että avaruusolentojen hyökkäys todella tapahtuu. Joten tässä asiassa olen Corbellin puolella.
Haluan myös huomauttaa, että ei ole MITÄÄN SYYTÄ, miksi joku kuten minä (tai lähteeni, jos siitä on kyse) olisi saanut tämän tiedon, jos se olisi totta. Itse asiassa olen VIIMEINEN henkilö, jolle tuota tietoa pitäisi antaa, koska olen hyvin todennäköisesti paljastamassa sen, kuten teen juuri nyt.
Toisin sanoen, olen täydellinen hyödyllinen idiootti.
Ok. Mutta nyt on vuosi 2026, ja kaikki tämä UFO-paljastusjuttu, mukaan lukien Spielbergin uuden elokuvan Disclosure Day kesän ensi-ilta, tapahtuu samaan aikaan. Se on sinänsä jo outoa.
Mutta nyt mennään vielä pelottavampaan suuntaan.
Noin vuodesta 2019 lähtien olemme nähneet Peter Thielin kiinnostuksen tätä aihetta kohtaan kasvaneen. Kuten tiedätte, Thiel on hämärä eteläafrikkalainen miljardööri, jonka yritys Palantir on kasvavan autoritaarisen valvontayhteiskunnan taustalla oleva ohjelmistomoottori. Miksi Thiel oli kiinnostunut UFOista? Se on minulle edelleen epäselvää, mutta kaikki viittaa siihen, että Thiel on vakuuttunut siitä, että avaruusteknologia on jonkun hallussa ja että meidän on paljastettava se, jotta voimme hyödyntää ja kaupallistaa kyseistä teknologiaa.
Vuonna 2024 Thielin suojatti ja riskisijoittaja Jesse Michels aloitti American Alchemy -podcastin, jossa Michels syventyy marginaalisiin tieteellisiin aiheisiin, kuten UFOihin. American Alchemy on lyhyessä ajassa noussut yhdeksi tärkeimmistä ufologisen tiedon ja teorioiden lähteistä. Myös Michels on puhunut vuodesta 2027.
Kysymys: onko Thiel kyseisen päivämäärän takana, ja jos on, miksi?
Pieni, kammottava huomautus liittyen tähän kaikkeen: vuosien ajan olemme saaneet varoituksia juuri tästä skenaariosta ”kokeneelta” nimeltä Chris Bledsoe. Bledsoe on ufologiassa tunnettu eräänlaisena profeettana. Hän on syvästi uskonnollinen etelän kristitty, joka kohtaa säännöllisesti ”orbi-ilmiöitä” ja videokuvaa niitä. Hän on myös energinen parantaja, joka itse parani rappeuttavasta kroonisesta sairaudesta eteerisen olennon avulla, jota hän kutsuu ”Ladyksi”. Vuonna 2012 ‘Lady’ ennusti Chrisille, että Regulus-tähden ja ”Sfinksin katseen” kohdistuminen merkitsisi uuden ymmärryksen aikakauden alkua. Tämä kohdistuminen on määrä tapahtua noin pääsiäisenä 2026.
Chris Bledsoe “The Shawn Ryan Show”:ssa
Tietenkin niin epämääräinen, että se voi tarkoittaa mitä tahansa. Bledsoen poika Ryan on nimenomaisesti sanonut, että tämä ennustus koskee paljastusta ja taistelua, johon osallistuvat demoniset voimat. Tämän vuoden helmikuun 1. päivänä hän kirjoitti: ”Helmikuun 20. päivänä koemme niin harvinaisen Saturnuksen ja Neptunuksen linjauksen, että tarkka 0°:n konjunktio ei ole tapahtunut tuhansiin vuosiin. Helmikuun 20. päivän linjauksen jälkeen asiat muuttuvat paljon intensiivisemmiksi.”
(Toivon, että tämä on selvää, mutta jos ei ole, olen agnostinen/skeptinen Bledsoen väitteiden suhteen. Jos olet kiinnostunut hänen tarinastaan, hän on kirjoittanut kiehtovan kirjan nimeltä UFO of God: The Extraordinary True Story of Chris Bledsoe.)
19. helmikuuta on päivä, jolloin prinssi Andrew pidätettiin hänen osallisuudestaan Epstein-tapaukseen. Se oli ensimmäinen kerta lähes 400 vuoteen, kun brittiläisen kuninkaallisen perheen jäsen pidätettiin, ja se on myös päivä, jolloin Trump lupasi julkistaa kaikki UFO-tietojen salaisiksi luokitellut aineistot. Huomautan, että Epstein oli sijoittanut huomattavia summia useisiin Thiel-rahastoihin. Epsteinkin näytti olevan kiinnostunut UFO:ista.
Tiedän, että tämä on paljon, mutta se johtaa lopulliseen kysymykseen: mihin mielestäni kaikki tämä on menossa?
Mielestäni on kaksi todennäköistä skenaariota. Ensimmäinen, todennäköisempi skenaario on, että tämä on jälleen yksi savuverho Trumpin rikoksille ja korruptiolle. Hallitus julkaisee todennäköisesti joitakin kiinnostavia, mutta epämääräisiä asiakirjoja ja videoita, jotka eivät edistä keskustelua millään tavalla, vaan pitävät ihmiset kiistelemässä, kun Trump, Thiel ja heidän kaverinsa lentävät droneillaan ja tyhjentävät taskumme. Tämä on ylivoimaisesti todennäköisin skenaario, ja odotan sen toteutuvan seuraavien kuukausien aikana.
Vähemmän todennäköistä, mutta silti mahdollista, on se, että Lee oli oikeassa. Trump saattaa hyvinkin suunnitella pitävänsä ”emme ole yksin” -puheen heinäkuussa. Jos puhe pidetään, sen tulokset vaihtelevat suuresti riippuen siitä, miten se hoidetaan. Koska kyseessä on Trump, jos se tapahtuu, se tapahtuu mahdollisimman tyhmällä tavalla, mikä johtaa sekaannukseen, pilkkaan ja halveksuntaan. Jos hän sen sijaan tekee tällaisen ilmoituksen vähintään parin muun maailman johtajan tai merkittävän amerikkalaisen tiedemiehen kanssa ja esittää runsaasti todisteita, se olisi maailmanhistorian suurin uutinen.
Älä laske sen varaan.
Jotain on ehdottomasti tekeillä, mutta mitä se on, ei ole täysin selvää. Kuten kaikissa poliittisissa taisteluissa, myös UFO-maailmassa on ryhmittymiä, jotka ulottuvat väitetysti hallituksen ja yksityisen teollisuuden korkeimmille tasoille. On niitä, jotka haluavat paljastaa asian, ja niitä, jotka eivät halua. Mutta en tiedä, mitä paljastettavaa tässä edes on. Epäilen, että useimmat heistä eivät myöskään tiedä. Yksi tämän aiheen kiehtovista piirteistä on, että mitä syvemmälle ihmiset siihen sukeltavat, sitä epäselvemmäksi se muuttuu. Se, mikä alkaa kysymyksenä taivaan valoista, muuttuu Eenokin kirjan lukemiseksi. Mitä tahansa tapahtuukaan, tiedämme, että kyseessä on raha ja valta. Se on huono yhdistelmä missä tahansa, mutta erityisesti täällä Maapallolla.
Japanilainen postaus sosiaalisessa mediassa näyttää kuvakaappauksen Mike Baran Telegram-viestistä. Viestissä Bara kertoo mikä on Trumpin UFO-paljastuspuheen sisältö, joka valitettavasti on kopiopastaa vuodelta 2013.
Tässä on kerran vielä presidentti Trumpin puhe maailmalle avaruusolennoista.
“Amerikan kansalaiset, maailman ihmiset, tänään aloitamme matkan uuteen aikakauteen.
Yksi aikakausi, jota voitaisiin kutsua ihmiskunnan lapsuudeksi, on päättymässä, ja uusi aikakausi on alkamassa.
Tämä matka on täynnä mittaamattomia vaikeuksia, mutta uskon vakaasti, että kaikki menneisyyden kokemukset ja kamppailut ovat erityisesti valmistaneet sukupolveamme voittoon.
Maan kansalaiset, emme ole yksin.
Äärettömässä viisaudessaan Jumala on päättänyt sijoittaa tähän valtavaan maailmankaikkeuteen olentoja, joilla on samanlainen älykkyys kuin meillä.
Miksi voin puhua niin varmasti?
Vuonna 1947 armeijamme löysi tunnistamattoman lentokoneen hylyn New Mexicon karulta aavikolta.
Tiede osoitti nopeasti, että tämä alus oli tullut kaukaa maailmamme ulkopuolelta.
Siitä lähtien hallituksemme on pitänyt jatkuvasti yhteyttä kyseisen avaruusaluksen luojiin.
Tämä uutinen saattaa kuulostaa absurdilta – ei, ehkä jopa kauhistuttavalta – mutta älkää ottako sitä vastaan liiallisella pelolla tai pessimismillä.
Presidenttinä vakuutan teille: näillä olennoilla ei ole mitään aikomusta vahingoittaa meitä.
Päinvastoin, ne ovat luvanneet auttaa meitä voittamaan koko ihmiskunnan yhteiset viholliset – tyrannian, köyhyyden, sairaudet ja sodan.
Olemme vakuuttuneita siitä, etteivät ne ole vihollisia, vaan ystäviä.
Yhdessä niiden kanssa voimme luoda paremman maailman.
Matkan varrella tulee epäilemättä olemaan kompastuksia ja virheitä.
Mutta olen varma, että tämän suuren kansakunnan ihmisten todellinen tehtävä on johtaa maailmaa kohti loistavaa tulevaisuutta.
Tulevina päivinä ja kuukausina opitte lisää näistä vierailijoista: miksi ne ovat täällä ja miksi muut johtajat ovat pitäneet niiden olemassaolon piilossa teiltä niin kauan.
Yhdysvaltain presidentti määräsi torstaina julkaistavaksi liittovaltion UFOihin ja avaruusolentoihin liittyviä tietoja, vaikka todisteita avaruusolentojen vierailuista Maassa ei tiedetä olevan olemassa.
Näkymä neljästä tunnistamattomasta lentävästä esineestä (UFO) voimalaitoksen savupiippujen yläpuolella Salemin rannikkovartioston lentotukikohdassa Salemissa, Massachusettsissa, 16. heinäkuuta 1952. Valokuvan otti Yhdysvaltain rannikkovartioston merimies Shell Alpert. Yhdysvaltain rannikkovartiosto/Kongressin kirjasto/Väliaikainen arkisto/Getty Images
Torstaina Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti sosiaalisen median alustallaan Truth Social, että hän ohjeistaisi puolustusministeriötä ja muita liittovaltion virastoja ”aloittamaan prosessin, jolla tunnistetaan ja julkaistaan hallituksen tiedostoja, jotka liittyvät avaruusolentojen elämään, tunnistamattomiin ilmailmiöihin (UAP) ja tunnistamattomiin lentäviin esineisiin (UFO) sekä kaikkiin muihin näihin erittäin monimutkaisiin, mutta äärimmäisen mielenkiintoisiin ja tärkeisiin asioihin liittyviin tietoihin”.
Ohje annettiin viime viikolla podcast-haastattelun jälkeen, jossa entinen presidentti Barack Obama sanoi uskovansa avaruusolentojen olevan ”todellisia”, mutta ettei hän ollut nähnyt todisteita niistä presidenttikautensa aikana.
Torstaina Air Force Onessa toimittajille puhuessaan Trump kritisoi Obaman lausuntoja väittäen, että entisen presidentin kommentit olivat paljastaneet ”salaiseksi luokiteltuja tietoja”. (Trumpia itseään on aiemmin syytetty salaisten materiaalien virheellisestä käsittelystä.) Nykyinen presidentti sanoi, että Trumpin salaisuudesta vapauttamismääräys ”saattaa auttaa [Obaman] pulasta”.
Trumpin ilmoitus tulee myös pian muiden hallituksen asiakirjojen kiistanalaisen julkaisun jälkeen – laajan, voimakkaasti sensuroidun tietokannan, joka sisältää liittovaltion tutkimuksista peräisin olevia materiaaleja, jotka koskevat häpeään joutunutta rahoittaja Jeffrey Epsteiniä, johon Trump ja monet muut vaikutusvaltaiset maailmanhahmot olivat olleet yhteydessä.
Mitä Trump ja Obama tietävät avaruusolennoista?
Obama on sittemmin selventänyt näkemyksiään avaruusolennoista sen jälkeen, kun hänen podcast-haastattelunsa aiheutti kohua. Hän sanoi Instagram-julkaisussa, ettei hän ”nähnyt presidenttikautensa aikana mitään todisteita siitä, että avaruusolennot olisivat ottaneet meihin yhteyttä. Todellako!” Entinen presidentti sanoi väitteen avaruusolentojen todellisuudesta perustuvan tilastoihin: ”Maailmankaikkeus on niin valtava, että on hyvät mahdollisuudet, että siellä on elämää”, hän kirjoitti. ”Mutta aurinkokuntien väliset etäisyydet ovat niin suuret, että on epätodennäköistä, että avaruusolennot olisivat vierailleet luonamme, on pieni.”
Obaman näkemystä jakaa Bill Diamond, Mountain View’ssa Kaliforniassa sijaitsevan SETI-instituutin presidentti ja toimitusjohtaja. SETI-instituutti on tutkimusorganisaatio, joka on omistautunut Maan ulkopuolisen älyn etsintään ja muihin astrobiologian aiheisiin. ”Tilastollinen todennäköisyys sille, että olemme yksin maailmankaikkeudessa, on nolla”, Diamond sanoo.
Trump puolestaan selitti Air Force Onessa olleille toimittajille, että hänkin on pimennossa sanoen, että ”en tiedä, ovatko ne aitoja vai eivät”.
Onko olemassa todisteita, että avaruusolennot olisivat vierailleet Maapallolla?
Tähän mennessä mikään Yhdysvaltain hallituksen raportti tai tutkimus ei ole esittänyt mitään todisteita siitä, että avaruusolennot olisivat käyneet Maassa, vaikka virallisia tutkimuksia on tehty vuosikymmeniä aina 1900-luvun puoliväliin asti. Viimeisen vuosikymmenen aikana Pentagonin AARO sekä NASAn tilaama asiantuntijapaneeli ovat dokumentoineet havaintoja selittämättömistä esineistä, joita nykyään yleisesti kutsutaan tunnistamattomiksi poikkeaviksi ilmiöiksi (UAP), mutta kumpikaan ei ole päätynyt siihen, että mikään näistä tapauksista olisi todiste avaruusolentojen teknologiasta tai elämästä.
”Ei ole mitään todisteita siitä, että mikään näistä UAP-havainnoista olisi luonteeltaan Maan ulkopuolinen”, Kirkpatrick sanoo. ”Havainnot, joista on vähän luotettavaa tietoa, pyrkivät kuitenkin sensaatiohavaintoihin.”
”Tiedemiehenä ja NASAn UAP-paneelin jäsenenä en ole havainnut mitään, mikä viittaisi siihen, että olisimme havainneet fysiikan lakeja rikkovia ilmiöitä, joiden selitys vaatisi luonamme vierailevan avaruusolentojen yhteiskunnan olemassaoloa”, sanoo Delawaren yliopiston astrofyysikko Federica Bianco. ”Olemme osoittaneet NASAn tutkimusryhmässämme, että jopa epätavallisimmat havainnot voitaisiin selittää tunnetuilla ihmisen rakentamilla teknologioilla, kun tehdään oikeat oletukset.”
Se, että niin monet ihmiset uskovat avaruusolentojen olevan todisteita kontaktista Maan ulkopuolisten olentojen kanssa, ”kertoo paljon enemmän ihmisluonteesta kuin minkään vakuuttavan todisteen olemassaolosta, joka viittaisi avaruusolentojen vierailuun”, Diamond lisää. ”On selvää, että lajina emme halua olla yksin.”
Liittovaltion ulkopuolella jotkut avaruustieteilijät, kuten Harvardin yliopiston astrofyysikko Avi Loeb ja Ruotsin Pohjoismaisen teoreettisen fysiikan instituutin tutkija Beatriz Villarroel, ovat itsenäisesti esittäneet väitteitä todisteista mahdollisesta avaruusolentojen vierailusta. Loeb on keskittynyt suuresti aurinkokunnan läpi kulkevien tähtienvälisten kappaleiden yllättävään käyttäytymiseen. Samaan aikaan Villaroel on väittänyt, että taivaalla näkyvät valot, jotka näkyivät avaruusaikaa edeltäneillä valokuvalevyillä, voisivat viitata keinotekoisiin kappaleisiin, jotka olivat Maan kiertoradalla ennen ihmiskunnan ensimmäisten satelliittien laukaisua.
Näitä väitteitä on laajalti otettu vastaan skeptisesti muiden tiedemiesten taholta, ja jotkut ovat väittäneet, että havainnot voidaan selittää luonnollisilla syillä tai ihmisen toiminnalla.
Thomas Zurbuchen, astrofyysikko ja NASAn tiedemissio-osaston entinen apulaisjohtaja, joka perusti viraston UAP-paneelin, sanoo, että mahdollisten avaruusolentojen kohtaamisten tieteellistä tutkimusta ei pitäisi epäasianmukaisesti leimata ja että ryhmän loppuraportin suositukset ovat edelleen voimassa.
”On hyvä idea tarkastella erilaisia datajoukkoja ja etsiä epätavallista toimintaa – ja oppia siitä niin paljon kuin mahdollista”, hän sanoo.
Miten tieteentekijät etsivät avaruusolentoja?
Tieteellinen etsintä Maan ulkopuolisesta elämästä voi hyvin. Esimerkiksi Loeb on käynnistänyt Galileo-projektin, pienten teleskooppien ja muiden instrumenttien verkoston, jolla voitaisiin havaita ja tutkia ylilentäviä miehittämättömiä avaruusolentoja. On myös meneillään useita vaatimattomia SETI-hankkeita, joilla etsitään Maan yli leviäviä sähkömagneettisia lähetyksiä oletetuista kosmisista sivilisaatioista. Kuten kaikki aiemmat etsinnät, nämäkään eivät ole vielä tuottaneet lopullisia todisteita avaruusolennoista.
NASA puolestaan on käyttänyt vuosikymmeniä ja miljardeja dollareita elämän löytämiseen muualta maailmankaikkeudesta. Viimeksi avaruusjärjestö laukaisi Europa Clipperin selvittämään Jupiterin kuun elinkelpoisuutta ja kehitti lentävän Dragonfly-droonin tutkimaan Saturnuksen suurimman ja kenties astrobiologisesti kiehtovimman kuun, Titanin, ympäristöä.
Mutta NASA:n merkittävin avaruusolentojen etsintä on luultavasti sen pyrkimys tunnistaa mahdollisia merkkejä muinaisesta elämästä Marsissa ja tuoda näytteitä takaisin Maahan. Viraston Mars Sample Return -ohjelmaa ovat kuitenkin vaivanneet budjetin ylitykset ja aikataulun viivästykset. Aiemmin tänä vuonna sen rahoitus nollattiin, mikä käytännössä peruutti tehtävän.
Samaan aikaan James Webb -avaruusteleskoopin havainnot potentiaalisesti asuttavista eksoplaneetoista ovat paljastaneet myös sen, mitä jotkut tutkijat ovat kiistanalaisesti tulkinneet mahdollisiksi biosigneereiksi. NASA kehittää parhaillaan vieläkin kunnianhimoisempaa teleskooppia, Habitable Worlds Observatorya, joka on tarkoitus ottaa käyttöön 2030-luvulla ja jonka avulla voitaisiin tutkia lupaavia eksoplaneettoja tarkemmin mahdollisten elämän merkkien varalta.
”Etsintöjen laajuus sekä ajallisesti että paikallisesti on valtava ja haastava”, Diamond sanoo, ”varsinkin kun emme tiedä tarkalleen, mitä etsimme tai mikä on paras mahdollinen menetelmä.”
Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Trumpin torstaina antamassa ohjeessa ei täsmennetty, mitkä hallituksen asiakirjat julkistetaan tai milloin ne saatetaan julkistaa, vaan siinä ilmoitettiin prosessin aloittamisesta, jossa virkamiehet tarkastelevat asiaankuuluvia asiakirjoja ja muuta näyttöä mahdollisen julkistamisen varalta. Materiaalien valinta, tarkastelu, salassapitovelvollisuuden poistaminen ja lopullinen julkistaminen voivat viedä viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia.
Kirkpatrick odottaa, että julkistettavat asiakirjat eivät sisällä ”mitään uusia paljastuksia”.
Vaikka astrofyysikko Bianco myöntää, ettei hänellä ole pääsyä salaisiin tietoihin, hän sanoo, että ”ajankohta vakuuttaa minut siitä, että tämä on vain keino kääntää Yhdysvaltojen kansalaisten huomio pois monista käynnissä olevista poliittisista ja yhteiskunnallisista kriiseistä sekä tämän hallinnon epäonnistumisista”.
