Tällä videolla käydään keskustelu, jonka keskiössä on Jacques Vallée, ranskalais-amerikkalainen tietojenkäsittelytieteilijä, tähtitieteilijä ja pitkäaikainen UFO-tutkija, joka tunnetaan parhaiten siitä, että hän on esittänyt, että UFOt saattaisivat edustaa ”ohjausjärjestelmää” eivätkä pelkästään avaruusolentoja. Keskustelu keskittyy Valléen viimeisiin päiväkirjamerkintöihin, hänen muuttuviin näkemyksiinsä ilmiöstä sekä siihen, miten hänen ajatuksensa haastavat sekä valtavirran skeptisyyden että yleiset ”toiselta planeetalta tulevat avaruusolennot” -kertomukset.
Keskeisenä teemana on Valléen väite, että kuuluisassa vuoden 2004 ”Tic Tac” -merivoimien videomateriaalissa ei ehkä näy lainkaan UFOa, vaan jotain muuta – mahdollisesti salaiseksi luokiteltu ihmisten kehittämä järjestelmä tai epäselvä anturihäiriö. Tämä on merkittävää, koska Tic Tac -tapaus on noussut yhdeksi keskeisimmistä esimerkeistä, joita käytetään väittämään, että Yhdysvaltain hallitus on kohdannut kehittyneitä ei-ihmisten aluksia. Valléen skeptisyys kannustaa katsojia erottamaan toisistaan sen, mikä on todellisuudessa dokumentoitu, ja sen, mitä on oletettu, sekä ottamaan huomioon, että jopa paljon huomiota saaneet tapaukset voivat olla virheellisesti tunnistettuja tai väärin tulkittuja.
Keskustelussa tarkastellaan myös Valléen laajempaa hypoteesia, jonka mukaan UFO-ilmiöt toimivat kuin ohjausjärjestelmä: mekanismi, joka esiintyy historian kuluessa eri muodoissa – ihmeinä, ilmestyksinä, henkinä, keijuina, nykyaikaisina UFOina – ja joka näyttää vaikuttavan ihmisten uskomuksiin, kulttuuriin ja valtarakenteisiin. Sen sijaan, että kysyttäisiin vain ”Mistä nämä kohteet ovat peräisin?”, Vallée kannustaa kysymään ”Mitä vaikutusta niillä on meihin?” ja ”Miksi ne ilmestyvät tavoilla, jotka vastaavat myyttejämme ja odotuksiamme?”. Tämä siirtää painopisteen puhtaasta ilmailu- ja avaruusteknologiasta kohti psykologiaa, sosiologiaa ja mahdollisesti tietoisuutta.
Toinen tärkeä aihe on ajatus siitä, että jotkut kuuluisat UFO-onnettomuudet, kuten Roswellin tapaus, saattoivat olla tarkoituksellisia eivätkä sattumanvaraisia. Tämän teorian mukaan tiettyjä tapahtumia saatettiin lavastaa tai manipuloida, jotta hallitukset voisivat hankkia teknologiaa, testata reaktioita tai hallita tietoa. Tämä ei todista, että kohteet olivat avaruusperäisiä; ne saattoivat olla salaisia ihmisten toteuttamia hankkeita, droneja tai kokeellisia aluksia. Tarkoitus on kyseenalaistaa yksinkertainen tarina, jonka mukaan ”lentävä lautanen syöksyi maahan vahingossa”, ja pohtia, onko joitakin tapauksia suunniteltu näyttämään onnettomuuksilta strategisista syistä.
Keskustelussa käsitellään myös Robert Bigelow’n miljardin dollarin arvoista tietoisuussäätiötä ja hänen tukeaan epätavallisten ilmiöiden tutkimukselle. Tämä yhdistää Valléen ajatukset laajempaan liikkeeseen, jossa UFOja ei käsitellä pelkästään fyysisinä esineinä, vaan tapahtumina, joihin voi liittyä havainnointia, aikomusta ja epätavallisia tietoisuustiloja. Ajatuksena on, että puhtaasti aineellinen tutkimus saattaa jättää huomiotta ilmiön tärkeitä näkökohtia, ja että tulevassa tutkimuksessa saatetaan joutua ottamaan huomioon tietoisuustutkimukset tutka-, video- ja anturidatan ohella.
Keskusteluun kongressiedustaja Eric Burlisonin lausunnoista koskien löydettyjä UFO-aluksia ja takaisinmallinnusta liittyy poliittinen ulottuvuus. Videossa tarkastellaan, ovatko tällaiset väitteet uskottavia, mitä todisteita ne tukevat ja miten tiedon julkistamispyrkimykset vaikuttavat kansalliseen turvallisuuteen, salassapitoluokituksiin ja vaalipolitiikkaan. Siinä tuodaan esiin myös mahdollisuus, että muutokset kongressissa voisivat hidastaa tai pysäyttää UFO-tietojen julkistamisen riippuen siitä, mitkä valiokunnat ja johtajat hallitsevat pääsyä tietoihin.
Kaiken kaikkiaan video esittelee Jacques Valléen kriittisenä, itsenäisenä ajattelijana, joka kieltäytyy hyväksymästä sen enempää helppoa skeptisyyttä kuin kritiikitöntä uskoakaan. Hänen viimeisimmässä päiväkirjassaan ja tuoreissa kommenteissaan hän kannustaa tutkijoita käsittelemään UFO-ilmiötä monimutkaisena, mahdollisesti älykkäänä järjestelmänä, joka on hienovaraisessa vuorovaikutuksessa ihmiskulttuurin kanssa. Katsojille tärkein oivallus on, että mielenkiintoisin kysymys ei ehkä olekaan ”Ovatko UFOt avaruusolentoja?”, vaan ”Minkälaisesta ilmiöstä on kyse, ja miten se muokkaa tiedettämme, politiikkaamme ja uskomuksiamme?”
Sonomasta kotoisin oleva silminnäkijä on jakanut raakaa yönäkökuvaa salaperäisestä kolmionmuotoisesta esineestä, joka liikkui äänettömästi yötaivaalla. Havainto tapahtui 28. joulukuuta 2025 noin kello 20.04, kun havaitsija suoritti rutiininomaista taivaan tarkkailua PVS-14-yönäkömonokulaarilla.
Silminnäkijän mukaan videointi alkoi rennosti, kun hän tarkkaili Pohjantähteä, Polarista ja lähellä olevia tähtiä vertaillakseen kirkkautta ja selkeyttä. Kuvamateriaali on aluksi hieman tärisevää, mikä on yhdenmukaista käsivaralta tulevan yönäkölaitteen käytön kanssa. Videon viimeisten kymmenen sekunnin aikana kuvaan kuitenkin ilmestyy odottamaton esine.
Sillä hetkellä silmiinpistävin yksityiskohta tulee esiin.
Silminnäkijä kertoo havainneensa selkeästi määritellyn kolmionmuotoisen kohteen, jolla on seuraavat ominaisuudet:
• Kiinteä kolmionmuoto
• Yksi himmeä valo kussakin kulmassa
• Nopea ja tasainen liike
• Äänen täydellinen puuttuminen
• Lensi korkealla
Kohde näkyi ensimmäisen kerran, kun havaitsija oli katsomassa koilliseen ja liikkui luoteeseen. Moottorin ääntä, potkurin ääntä tai suihkukoneen kaltaista ominaisuutta ei havaittu.
Tämä ei ollut yksittäistapaus. Silminnäkijä kertoo, että tämä oli toinen kerta, kun hän näki saman kolmionmuotoisen esineen. Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui aiemmin samankaltaisissa olosuhteissa, mutta ilman kameraa kiinnitettynä pimeänäkölaitteeseen. Tämän toisen tapahtuman aikana kamera oli kytkettynä, minkä ansiosta esine saatiin tallennettua videolle.
Havainnon toistuvuus vahvistaa raportin uskottavuutta, sillä toistuvat havainnot vähentävät hetkellisen väärän tunnistuksen todennäköisyyttä.
Tämän raportin mukana oleva video on täysin käsittelemätön, eikä siihen ole sovellettu suodattimia tai kohinanvaimennusta. Todistaja selittää, että Enigma-sovellukseen ladattiin lyhyempi, käsitelty pätkä, kun taas YouTubeen jaettiin koko video, jonka suodattimia oli säädetty kuvan selkeyden parantamiseksi. Tässä mainittu versio on säilytetty muuttamattomana alkuperäisten tietojen ja kuvan eheyden säilyttämiseksi.
Yönäkölaitteissa esiintyy usein pilkkuja ja anturikohinaa, etenkin hämärissä olosuhteissa. Todistaja täsmensi, että käsiteltyjä versioita on muokattu vain näiden häiriöiden vähentämiseksi, ei itse kohteen muuttamiseksi.
Todistaja ei väitä, että esine olisi peräisin avaruudesta, mutta hän arvelee, että kyseessä saattaa olla edistynyttä tai kokeellista teknologiaa. Kolmiomainen muoto, äänetön liike ja tasainen nopeus yhdistetään raportissa usein salaisiin tai tuntemattomiin ilma-alustoihin.
Mikään tavanomainen lentokone, drone tai tunnettu tähtitieteellinen ilmiö ei kuitenkaan vastaa täysin kuvattua havaintoa.
Tämä havainto on yksi lisää kasvavaan joukkoon yökiikareilla tehtyjä UFO-havaintoja, erityisesti kolmiomaisista esineistä tehtyjä. Toistuvat havainnot, selkeä suunnattu liike ja äänetön lento tekevät tästä tapauksesta merkittävän.
Kuten aina, todistaja kehottaa katsojia tarkastelemaan videomateriaalia itse ja tekemään omat johtopäätöksensä.
Tutkin viidennen UFO-tiedostojen julkaisuerän, ja rehellisesti sanottuna huonompaa joukkoa tiedostoja ei voisi löytää. Löysin yhteensä 41 tiedostoa, joista 16 oli videoita, mutta vain kolme niistä oli katsomiskelpoisia; muut olivat kauheita ja kuvat olivat niin kaukaa otettuja, että koko ruudulla näkyi vain pikselin kokoinen kohde.
Yksi video on jaettu neljään osaan, joten näemme saman pikselin useita kertoja, vaikka he väittävätkin sen olevan erilainen… se on sama! Lisäksi 22 asiakirjatiedostoa, jotka saavat sinut nukahtamaan tänä yönä nopeasti, sekä 3 taiteilijan luonnostelmaa… mukavaa, että he ovat pyytäneet lapsia piirtämään ne tietokoneella meitä varten. Joten rehellisesti sanottuna, olen karsinut roskat pois tarjotakseni sinulle parhaista parhaat tässä viidennessä julkaisussa. Tein myös lähikuvan UFO:sta jokaisen videon alkuun, jotta näette sen paremmin. Kysytte, mikä on niistä paras? Se on videoni ykkösosa… plasma-AI-pallo. Ne ovat puhdassydämisiä, ujoja ja ystävällisiä. Pidän niistä!
On selvää, että tiedostoja julkaiseva henkilö yrittää voittaa aikaa. Ehkä hän julkaisee kerrankin jotain mielenkiintoista, mutta en aio odottaa sitä innokkaasti.
George Knappin ja Robert Bigelowin podcastin viidennessä jaksossa tapaavat Robert Bigelow ja Brandon Fugal, kaksi liikemiestä, jotka ovat omistaneet Skinwalker Ranchin ja tutkineet sitä viimeisten 30 vuoden ajan. Jakso esitetään kasvokkain käytävänä keskusteluna ranchin tulevaisuudesta ja siitä, pitäisikö sen tutkimuksessa siirtyä todisteiden etsimisestä kohti todellista, molemminpuolista yhteydenottoa sen ilmiön kanssa, joka siellä ilmenee.
Keskustelu alkaa sen tunnustamisella, että huolimatta vuosikymmenten mittaisesta televisioseurannasta, anturitiedoista ja silminnäkijöiden kertomuksista ei vieläkään ole lopullista näyttöä siitä, että maatilalla vierailisi avaruusolentoja tai että ilmiöillä olisi yksi ainoa, selkeä alkuperä. Bigelow korostaa, että fyysisiä ilmiöitä todellakin esiintyy – epätavallisia valoja, esineitä, eläinten vammoja ja muita vaikutuksia – mutta että nämä eivät automaattisesti selitä niiden syytä. Tarkoituksena ei ole sivuuttaa raportteja, vaan myöntää, että tähänastiset todisteet ovat pikemminkin viitteellisiä kuin ratkaisevia.
Keskeisenä teemana on Bigelow’n väite, että nykyinen tutkimustapa saattaa olla juuttunut väärään lähestymistapaan. Hän esittää, että jatkuva pyrkimys kuvata parempaa videomateriaalia tai kerätä lisää anturilukemia ei ole tuottanut selkeää vastausta. Sen sijaan hän kehottaa Fugalia harkitsemaan radikaalia muutosta: lopettamaan ilmiön provosoimisen ja yrittämään sen sijaan vilpitöntä, kunnioittavaa ja molemminpuolista viestintää. Bigelowin näkemyksen mukaan ilmiö saattaa reagoida aikomukseen, huomioon tai tietoisuuteen tavoilla, joita tavanomaisilla tieteellisillä laitteilla ei voida täysin mitata. Tämä ajatus siirtää keskustelun puhtaasta fysiikasta kohti psykologiaa, havainnointia ja mahdollisesti ei-ihmisälykkyyttä.
Fugalin rooli jaksossa on edustaa tilan tutkimuksen nykyistä vaihetta, johon kuuluu laaja tutkijaryhmä, kehittyneet laitteet ja suosittu televisiosarja. Hän vastaa tilan, tutkijoiden ja julkisen viestinnän johtamisesta. Bigelow, entisenä omistajana ja epätavallisen tutkimuksen pitkäaikaisena tukijana, puhuu enemmänkin neuvonantajan tavoin, joka ajaa filosofista ja metodologista muutosta. Heidän keskustelunsa osoittaa siten jännitteen tiukan tieteellisen ohjelman ylläpitämisen ja kokeellisempien, tietoisuuteen suuntautuvien lähestymistapojen tutkimisen välillä.
Jaksossa käsitellään myös ajatusta, että ranch voisi ”lukea” ihmisten ajatuksia tai aikomuksia – käsitettä, jota on käsitelty keskustelua koskevassa uutisoinnissa. Jos ilmiö reagoi tutkijoiden odotuksiin tai toiveisiin, heidän lähestymistapansa ranchia kohtaan voisi vaikuttaa siihen, mitä he kokevat. Tämä herättää vaikeita kysymyksiä siitä, miten suunnitellaan tutkimus, joka ei tuota tuloksia, jotka vain vastaavat tutkijoiden toiveita tai pelkoja. Se viittaa myös siihen, että tulevissa kokeissa saatetaan joutua ottamaan huomioon muuttujina mielentilat, ryhmädynamiikka ja aikomukset, ei pelkästään kameroita ja antureita.
Toinen tärkeä seikka on erottelu kontaktin ja vastakkainasettelun välillä. Bigelow varoittaa pitämästä ilmiötä vihollisena, jota tulisi ansaita, mitata tai hyödyntää. Hän väittää, että vihamielinen tai aggressiivinen asenne voisi tehdä tilanteesta vaarallisemman tai kaoottisemman. Sen sijaan hän ehdottaa lähestymistapaa, joka perustuu kunnioitukseen, tavoitteiden selkeyteen ja kuunteluhalukkuuteen. Tämä ei takaa, että kontakti syntyy tai että se on ystävällinen, mutta sen tavoitteena on vähentää tilanteen kärjistymisen riskiä ja luoda olosuhteet, joissa merkityksellinen vuorovaikutus voisi olla mahdollista.
Keskustelulla on vaikutuksia myös televisiosarjaan ja yleiseen mielipiteeseen. Siirtyminen viestintäkokeiluihin voisi muuttaa ranchilta syntyvän kuvamateriaalin ja tarinoiden luonnetta. Se saattaisi tuottaa vähemmän dramaattisia ”hirviö”-hetkiä ja enemmän hienovaraisia, monitulkintaisia kokemuksia, joita on vaikeampi selittää ruudulla. Samalla se voisi johtaa rehellisempään raportointiin siitä, mitä tiedetään ja mitä ei tiedetä, sen sijaan että jokainen outo tapahtuma esitettäisiin todisteena avaruusolioista tai ulottuvuuksien välisistä olennoista.
Kaiken kaikkiaan jakso esittelee Skinwalker Ranchin pitkäaikaisena mysteerinä, joka on saavuttanut käännekohdan. Bigelow ja Fugal ovat yhtä mieltä siitä, että ranchilla tapahtuu epätavallisia ilmiöitä, mutta heidän näkemyksensä eroavat siitä, miten niitä tulisi parhaiten tutkia. Merkittävin ajatus on, että tulevaisuuden edistyminen saattaa edellyttää uudenlaista suhdetta ilmiöön – sellaista, joka perustuu vähemmän vastakkainasetteluun ja enemmän vuoropuhelun etsimiseen. Katsojille keskeinen viesti on, että tilan tarina ei enää koske pelkästään outoja valoja tai loukkaantuneita eläimiä, vaan sitä, pystyykö ihmiskunta kehittämään kypsän ja vastuullisen tavan olla vuorovaikutuksessa jonkin sellaisen kanssa, joka saattaa olla kaukana nykyisestä tieteellisestä ymmärryksestä.
Tohtori Steven Greer käyttää 29. elokuuta 2026 päättyvää UNOD-määräaikaansa lähtökohtana siviilijohtoisen UAP-tietojen julkistamisen seuraavan vaiheen uudelleenmäärittelylle. UNOD-käsite – ”ellei toisin määrätä” – tukee hänen väitettään, jonka mukaan vanhat UAP-ohjelmat ovat perustuslain vastaisia eivätkä siten voi vedota kansallisen turvallisuuslain tarjoamaan oikeudelliseen suojaan. Greer kertoo, että kirje, joka lähetettiin vastaanottotodistuksella laajalle joukolle Yhdysvaltain toimeenpanovirastoja, kongressin valvontaviranomaisia ja presidentille, toistaa kannan, jonka hän esitti ensimmäisen kerran 1990-luvun lopulla: jos ohjelmaa toteutetaan laittomasti ja kirjanpidon ulkopuolella, siviilit voivat vastaanottaa ja julkaista siitä vuotaneita aineistoja rikkomatta salassapitolakeja. Elokuun määräajan umpeuduttua ja koska mikään viranomainen ei ole virallisesti kiistänyt tätä arviota, hän pitää tilannetta nyt harvinaisena oikeudellisena tilaisuutena, jossa valtiosta riippumattomat toimijat voivat tuoda vaikutusvaltaista aineistoa julkisuuteen.
Greerin mukaan nykyinen hanke perustuu kahden vuoden takaisiin pyrkimyksiin, jolloin hänen mukaansa Delta Forceen ja muihin yksiköihin sidoksissa olevat erikoisoperaatioiden alihankkijat valmistautuivat siirtämään fyysisiä esineitä salaisista kohteista hänen tiimilleen. Hän kertoo, että turvallisissa, eristetyissä tiloissa käydyt keskustelut kääntyivät väitetysti sellaisten henkilöiden kohdennettuihin salamurhiin, jotka helpottaisivat tällaista luovutusta, ja että suunnitelma romahti uhkailun seurauksena. Hän toteaa, että sen jälkeen presidentti on antanut toimeenpanomääräyksen, jolla nimenomaisesti vapautetaan vastuusta ilmiantajat, jotka tuovat esiin UAP-aineistoa, ja kongressi on vahvistanut näitä suojatoimia. Greer väittää, että nämä kehityskulut yhdistettynä hallituksen hiljaisuuteen hänen UNOD-kirjeestään tarkoittavat, että sisäpiiriläiset voivat nyt välittää todisteita hänen organisaatiolleen pienemmällä oikeudellisella riskillä, edellyttäen että aineisto on peräisin hänen mukaansa laittomista vanhoista operaatioista.
Greer korostaa, ettei hän vaadi lisää todistajanlausuntoja, vaan sitä, mitä hän kutsuu ”kiistattomiksi todisteiksi”: selkeitä videoita ja valokuvia, sisäisiä asiakirjoja, tekniikan avulla valmistettuja esineitä sekä fyysisiä materiaaleja, kuten väitettyä ei-ihmisen luomaa teknologiaa tai biologisia näytteitä. Hän viittaa Disclosure Project Intelligence Archive -arkistoon, jonka hän sanoo sisältävän jo noin 800 ilmiantajan antamia tietoja ja laajaa dokumentaatiota, mutta hän väittää, että uudet todistajanlausunnot olisivat vain turhaa koristelua ilman, että ne edistäisivät todentamista tasolle, jota tarvitaan politiikan muuttamiseksi. Hänen strategiassaan kaikki merkittävät todistusaineistot jaettaisiin nopeasti paitsi hänen oman infrastruktuurinsa kautta myös liittolaisten näkyvien alustojen kautta, mukaan lukien julkkistukijoiden kanavat, ja nimenomaisena tavoitteena olisi tavoittaa miljardeja katsojia muutamassa päivässä. Hän suosii lohkoketjuteknologiaan perustuvaa internet-tarjontaa poistamisriskien vähentämiseksi ja vaatii, että jakelu tapahtuisi lähes reaaliajassa heti, kun aitous on vahvistettu.
Samalla Greer varoittaa, että tämä mahdollisuus voi sulkeutua äkillisesti, jos Yhdysvaltain hallitus liittää kiistanalaiset ohjelmat virallisesti tunnustettuihin rakenteisiin ja laillistaa ne takautuvasti. Hän selittää, että siinä tilanteessa, kun toiminnot ja omaisuus joutuvat nimenomaisen lakisääteisen valvonnan piiriin, kaikki siviilien yritykset levittää materiaalia saattaisivat joutua tavanomaisten kansallisen turvallisuuden rajoitusten piiriin. Toistaiseksi hän sanoo, että perinteiset operaatiot ovat liminaalisessa tilassa: tosiasiallisesti vaikutusvaltaisia, mutta juridisesti rikollisia ja luvattomia. Juuri tämä, hän väittää, antaa hänen kaltaiselleen siviilijärjestölle oikeudellisen liikkumavaran paljastaa niiden hallussa olevat aineistot rikkomatta salassapitolakeja – kanta, jota hänen mukaansa liittovaltion lainvalvontaviranomaisten yhteyshenkilöt ovat suullisesti tukeneet.
Greer sijoittaa tämän oikeudellisen taktikoinnin osaksi sitä, mitä hän kuvaa pitkäaikaisena vastakkainasetteluna virallisten hallitusinstituutioiden ja rajat ylittävän salaisen rakenteen välillä. Hän viittaa kongressiedustaja Tim Burchettin julkisiin kommentteihin ja raportteihin, joiden mukaan Valkoisen talon neuvonantajaa Stephen Milleriä on varoitettu ”deep staten” aiheuttamasta jarruttamisesta UAP-asioissa. Greer tukee näitä väitteitä laajemmalla kertomuksella: hänen mielestään kyseiset vanhat ohjelmat muodostavat ”globaalin rajat ylittävän rikollisjärjestön”, joka on 1900-luvun puolivälistä lähtien asettanut itsensä lain ja perustuslaillisten komentoketjujen yläpuolelle. Hän väittää, että tämä verkosto on jättänyt presidentin määräykset huomiotta, ohjannut biljoonia dollareita pois julkisista varoista ja käyttänyt sieppauksia, kidutusta ja salamurhia säilyttääkseen hallinnan kehittyneistä teknologioista.
Selventääkseen, miksi perinteinen valvonta on hänen mielestään riittämätöntä, Greer vetää vertailun järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Hänen mukaansa pyytää salaiselta projektilaitokselta pääsyä virallisen aseman perusteella on kuin pyytäisi mafian peiteyritykseltä esittelykierrosta sen takahuonetoimintaan. Kun kongressin valtuuskunnat ovat ilmoittaneet vierailuista tukikohtiin, joiden huhutaan kätkevän talteen otettuja aluksia – hän mainitsee matkat Eglinin ilmavoimien tukikohtaan – Greer pitää kohteliaita lähestymistapoja tuomittuna epäonnistumaan, jos kohde kuuluu hänen kuvaamaansa salaisiin rakenteisiin. Hän väittää lisäksi, että korkean tason salaisissa ohjelmissa työskentelevä henkilöstö seulotaan nimenomaisesti sosiopaattisten piirteiden varalta, mikä varmistaa valmiuden rikkoa lakeja, syyllistyä murhiin ja toimia normaalien moraalisten rajoitusten ulkopuolella. Tämä, hän väittää, muuttaa perustavanlaatuisesti riskilaskelmia virkamiehille, jotka kuvittelevat paljastamismääräyksiin vastattavan tavanomaisen byrokraattisesti.
Greerin näkökulmasta tämän järjestelmän hallitsemat kyvyt ulottuvat paljon pidemmälle kuin vain eksoottiset propulsiojärjestelmät. Hän kuvailee suunnatun energian järjestelmiä, tietoisuuteen vaikuttavia valvontavälineitä sekä teknologioita, jotka hän yhdistää ilmiöihin kuten Havannan oireyhtymään. Hän väittää, että jotkut sotilastodistajien raportoimista nopeimmista ja ketterimmistä UAP-ilmiöistä – kohteista, jotka pystyvät siirtymään paikallaan leijumisesta tuhansiin tai satoihin tuhansiin mailiin tunnissa – ovat ihmisten rakentamia aluksia, jotka on valmistettu takaisinmallinnetusta avaruusolentojen teknologiasta. Nämä alustat, hän sanoo, perustuvat sähkömagneetiikkaan ja sähkögraavitaatioon, joiden taustalla ovat painovoiman hallinnan läpimurrot, jotka hän ajoittaa lokakuuhun 1954. Tuloksena oleva arsenaali, sellaisena kuin hän sen esittää, antaa salaiselle organisaatiolle strategisen edun perinteisiin armeijoihin ja siviilihallituksiin nähden.
Greer laajentaa nämä väitteet kiertoradalle ja sen ulkopuolelle. Vastauksena ajankohtaisiin uutisiin, joiden mukaan avaruusaseet ja Kuun ympärillä toteutettavat puolustuskonseptit tunnustetaan nyt, hän väittää, että kiertoradalla toimivia asealustoja ja avaruusolentoihin kohdistuvia järjestelmiä on ollut käytössä jo vuosikymmeniä. Hän kertoo tavanneensa erään ilmailu- ja avaruusteollisuuden urakoitsijan, joka hänen mukaansa kertoi, että jo vuonna 1965 avaruudessa olevat asejärjestelmät seurasivat ja kohdistivat avaruusolentojen aluksia. Greer korostaa niin sanottuja neutriinovalodetektoreita, jotka on kytketty sähkömagneettisiin iskujärjestelmiin ja jotka on suunniteltu havaitsemaan ET-aluksien siirtyminen transdimensionaalisista tiloista kolmiulotteiseen avaruuteen niiden ominaisen neutriinovalon sironnan avulla. Hän kertoo, että yksi tällainen detektorimalli takavarikoitiin kansallisen turvallisuuden nimissä National Reconnaissance Officen toimesta ja integroitiin salaisiin satelliittijärjestelmiin.
Kuun ja Marsin osalta Greer viittaa ilmiantajaan Carl Wolfiin, joka kertoi nähneensä vuonna 1968 varhaisia digitaalisia kuun kartoituskuvia, joissa väitetysti näkyi sekä uusia että muinaisia rakenteita kuun pinnalla. Greer väittää, että avaruusolentojen alukset olivat paikalla ja tarkkailivat Apollo 11:n laskeutumista läheisestä kraatterista vuonna 1969. Hän kuitenkin väittää, että ihmiskunnan teknologian kehitys seuraavien vuosikymmenien aikana on mahdollistanut ihmisten rakentamien UAP:ien toiminnan koko sisäisen aurinkokunnan alueella ja iskujen tekemisen muilla planeetoilla sijaitseviin kohteisiin. Hän uskoo, että avaruusolentojen tukikohdat Kuussa ja Marsissa on suurelta osin ”puhdistettu” – hänen käyttämänsä termi tarkoittaa neutraloimista tai poistamista – ihmisten ohjaamien alusten ja salaisien operaatioiden avulla. Tämän vuoksi hän varoittaa olettamasta, että kaikki nykyään Kuun läheisyydessä havaitut poikkeavat kohteet olisivat peräisin avaruusolennoilta, ja väittää, että edistyneet ihmisten rakentamat alukset ovat vähintään yhtä todennäköisiä ehdokkaita.
Maatasolla Greer viittaa salaisen tutkimusinfrastruktuurin muuttuvaan maantieteelliseen sijaintiin. Hän muistelee aikaisempaa tutkimustaan, jossa hän tunnisti Northrop Grummanin laitoksen Tejon Ranchilla lähellä Edwardsin ilmavoimien tukikohtaa avainpaikkana pudonneiden ET-aluksien operaatioille, ja sanoo, että paljastuminen ajoi lopulta osan toiminnasta muualle. Hän viittaa nyt tiedustelutietoihin, joiden mukaan ainakin osa näistä operaatioista on siirtynyt maanalaiseen kompleksiin Secret Mountain Wildernessin alle Arizonan Sedonan luoteispuolelle. Hän huomauttaa, että tällä alueella on pitkät perinteet raportoiduista avaruusolentojen toimista, ja uskoo, että salaiset suunnittelijat sijoittavat salaiset laitokset usein alueille, joilla tiedetään esiintyvän poikkeavia ilmiöitä. Hänen tulevan CE5-koulutustapahtumansa Sedonassa on suunniteltu pidettäväksi lähellä tätä aluetta, ja hän aikoo käyttää sitä sekä rauhanomaisiin kontaktipyrkimyksiin että sellaisten alusten havainnointiin, joiden hän odottaa olevan sekoitus avaruusolentojen ja ihmisten rakentamia aluksia.
Strategiselta kannalta Greer väittää, ettei hallituksiin voi luottaa, että ne hoitaisivat UAP-tietojen julkistamista läpinäkyvällä ja oikea-aikaisella tavalla. Hän mainitsee pyrkimykset tiedottaa Kanadan hallituksen korkeille virkamiehille, mukaan lukien yritykset tavoittaa pääministeri, ja päättelee, että monet johtajat ovat edelleen vanhojen, vähättelevien valtamediakertomusten tai sellaisten neuvonantajien vaikutuksen alaisina, jotka kannattavat vain asteittaista ”pehmeää julkistamista”. Hän mainitsee esimerkkinä Robert Bigelow’n antaman neuvon rajoitetusta tiedonjulkaisemisesta – neuvon, joka hänen mielestään vain toistaa niiden samojen perinteisten ohjelmien mieltymyksiä, joita hän yrittää paljastaa. Greerin mielestä tämä vahvistaa tarvetta siviilipohjaiselle julkistamisprosessille, joka perustuu hänen UNOD-viitekehykseensä ja jossa sitoudutaan selvästi julkaisemaan kaikki hänen tiiminsä saamat vaatimukset täyttävät aineistot sen sijaan, että ne ohjattaisiin takaisin virallisiin luokitusjärjestelmiin.
Toinen painopistealue on avaruusolentojen ja ihmisten rakentamien alusten välinen hämärtynyt raja nykyisillä konfliktialueilla. Kysyttäessä laajasti levitetyistä kuvista, joissa näkyy suuri alus Iranin yläpuolella, Greer viittaa Green Beret -joukkojen ilmiantajaan, joka todisti hänen toukokuussa järjestämässään National Press Clubin tilaisuudessa ja kertoi Tic Tac -tyyppisestä aluksesta, joka oli pysäköitynä Lähi-idän lentokentän asfalttikentälle valmiina käyttöönottoon. Greer sanoo, että tällaisia aluksia on käytetty salaa useilla sotatoimialueilla, usein niin tiukasti salaisina, että edes maassa toimivat erikoisjoukkojen jäsenet eivät ole tietoisia niiden alkuperästä. Tässä kontekstissa hän pitää todennäköisempänä, että monet konfliktialueiden yllä näkyvät huomiota herättävät kohteet ovat ihmisten rakentamia, vaikka hän jättääkin avoimeksi mahdollisuuden, että kyseessä olisi avaruusolentojen valvonta tai puuttuminen asiaan äärimmäisissä olosuhteissa. Erojen tekeminen, hän väittää, vaatii sekä yksityiskohtaisia kuvia – jopa saumoista, niiteistä ja materiaalien ominaisuuksista – että käyttäytymisanalyysiä.
Greerille ratkaiseva erottava tekijä on se, mitä hän kutsuu psioniseksi tai tietoisuuden rajapinnaksi. Hänen mukaansa avaruusolentojen alukset reagoivat luotettavasti suunnattuihin ajatuksiin ja meditatiivisiin yhteysmenettelyihin, mikä on hänen CE5-työnsä taustalla oleva keskeinen periaate. Sen sijaan ihmisten rakentamat alukset eivät ole vielä integroituneet tietoisuuteen tällä tavalla, vaikka joissakin salaisissa tutkimusohjelmissa tutkitaankin ihmisen ja koneen välisiä rajapintatekniikoita. Hänen mielestään jos alus osoittaa selkeän, toistettavan reaktion rauhanomaiseen, johdonmukaiseen ajatteluun CE5-istunnon aikana, tämä havainto puhuu vahvasti ET-alkuperän puolesta. Siksi hän pitää laajamittaista koulutusta CE5-protokollissa välttämättömänä paitsi rauhanomaisen vuorovaikutuksen kannalta myös käytännön työkaluna yleisön arvostelukyvyn kehittämiseksi ympäristössä, jossa sekä ET- että ihmisten alukset voivat olla näkyvissä.
Greer perustaa suuren osan pitkän aikavälin näkemyksistään siihen, mitä hän kutsuu ”paljastuksen jälkeiseksi maailmaksi”. Tässä skenaariossa nollapiste- tai kvanttityhjiöenergiaa, painovoimaa hyödyntävää propulsiota sekä aineen materialisointiteknologioita hyödynnetään avoimesti. Hän kuvailee vuonna 1993 käymäänsä keskustelua hyväntekijä Laurence Rockefellerin kanssa, joka totesi, ettei mikään osa Maapallon elämää jäisi koskemattomaksi, jos UAP-teknologiat paljastettaisiin kokonaan. Greer on samaa mieltä ja väittää, että näissä järjestelmissä piilevät energia-, liikenne- ja materiaalivallankumoukset jättäisivät varjoonsa kaikki aiemmat tieteelliset edistysaskeleet yhteensä. Hän visioi tulevaisuutta, jossa öljynkuljetusten pullonkaulat, kuten Hormuzin salmi, ovat vanhentuneita, maantiet katoavat painovoimaan perustuvan liikenteen tieltä, maailmanlaajuisessa merenkulussa ei enää polteta dieselpolttoainetta ja myöhemmässä vaiheessa edistynyt aineen manipulointi mahdollistaa minkä tahansa tarvittavan esineen materialisoimisen paikan päällä.
Hän myöntää, että tällainen siirtymä muuttaisi koko makrotaloudellisen järjestelmän. Hänen esittämänsä mukaan nämä teknologiat poistavat energian ja monien aineellisten hyödykkeiden niukkuuden, mikä horjuttaa kapitalismin, sosialismin ja muiden taloudellisten ”ismien” perusoletuksia, jotka kaikki ovat kehittyneet niukkuuden olosuhteissa. Hän ennustaa laajamittaista työpaikkojen menetystä erityisesti fossiilisten polttoaineiden, ydinvoiman, liikenteen ja niihin liittyvien alojen parissa ja vaatii, että päätöksentekijöiden on suunniteltava uudelleenkoulutusta ja uusia rooleja, jotka sopivat yhteen nollapiste-energian ja edistyneen valmistusteollisuuden kanssa. Ilman tarkoituksellista suunnittelua, hän varoittaa, runsauden edut saattaisivat keskittyä harvojen toimijoiden käsiin, mikä toistaisi tai vahvistaisi nykyisiä eriarvoisuuksia sen sijaan, että ne ratkaistaisiin.
Politiikan alalla Greer kertoo, että eräs presidentti George W. Bushin lähipiiriin kuuluva korkea-arvoinen henkilö oli kertonut hänelle, ettei yksikään presidentti halua johtaa näin mittavia muutoksia. Kyseisen keskustelukumppanin mukaan on ollut tavanomaista siirtää ongelma seuraavalle hallitukselle – malli, jonka Greer uskoo jatkuneen jo Kennedyn aikakaudesta lähtien. Hän käyttää tätä anekdoottia perustellakseen nykyisen keskittymisensä UNOD-mallin kautta toteutettavaan, hallituksista riippumattomaan tiedonjakomekanismiin. Jos, kuten hän väittää, salaisissa ohjelmissa on jo olemassa erittäin mullistavia mutta hyödyllisiä teknologioita, ja jos hallituksilta puuttuu poliittinen tahto hallita niiden julkistamista ja siitä seuraavaa siirtymävaihetta, siviilijohtoisesta aloitteesta tulee hänen mielestään ainoa luotettava tie laajaan levitykseen.
Greer tarkastelee tekoälyä myös tämän saman energia- ja infrastruktuurinäkökulman kautta. Hän toteaa, että nykyisessä julkisessa keskustelussa korostetaan pääasiassa tekoälyn kykyjä ja eettisiä haasteita, mutta harvoin käsitellään laajamittaisten tekoälyratkaisujen valtavaa energiankulutusta. Koska suuri osa maailman sähköverkosta toimii edelleen fossiilisilla polttoaineilla ja 1900-luvun ydinteknologialla, hän väittää, että tekoälyn laajentaminen ilman uusia energialähteitä kuormittaa sähköverkkoja, lisää päästöjä ja tuottaa modulaaristen ydinvoimalaitosten tapauksessa suuria määriä pitkäikäistä radioaktiivista jätettä. Hän väittää, että nollapisteenergia sopii ainutlaatuisesti tekoälyn datakeskusten puhtaaseen ja edulliseen virransyöttöön, ja kehottaa varakkaita teknologia-alan johtajia tekemään yhteistyötä hänen verkostonsa kanssa tällaisten järjestelmien tuomiseksi yleiseen käyttöön.
Tietoteoreettiselta kannalta Greer varoittaa, että tekoäly voi myös haitata UAP-ilmiöiden paljastamista vahvistamalla virheellistä tietoa. Jos tekoälyjärjestelmä imee sisään vain sitä, mitä hän kutsuu ”hyväksytyksi, kuratoiduksi roskaksi” vanhoista hakukoneista ja tietosanakirjalähteistä, se vain yhdistelee uudelleen ja vahvistaa olemassa olevia vääristymiä ja puutteita UAP-ilmiöistä ja edistyneistä teknologioista. Ilman korjauksia, jotka perustuvat ilmiantajien todistuksiin ja sensuroimattomiin tietoihin, tekoälystä tulee hänen sanojensa mukaan työkalu, joka kiihdyttää väärän tiedon kertymistä. Hän vertaa kaikkia kehittyneitä työkaluja – tekoälystä kirurgisiin skalpelleihin – välineisiin, joiden vaikutus riippuu täysin niitä käyttävien tietoisuudesta ja aikomuksista, ja varoittaa, että sosiopaattiset tai rikolliset toimijat voisivat käyttää tekoälyä aseena yhtä helposti kuin mitä tahansa muuta teknologiaa.
Yksilötasolla Greer käsittelee niitä sosiaalisia ja psykologisia haasteita, joita syntyy, kun yhä useammat ihmiset osallistuvat CE5-ilmiöön ja kertovat poikkeavista kokemuksistaan. Hän huomauttaa, että harjoittajat kohtaavat usein skeptisyyttä tai suoranaista huolta perheenjäsenten taholta, jotka tulkitsevat kontaktikertomukset merkkeinä henkisestä epävakaudesta. Hänen neuvonsa on välttää vastaamasta tällaiseen skeptisyyteen pelkästään erittäin oudoilla kertomuksilla. Sen sijaan hän ehdottaa vaiheittaista valistavaa lähestymistapaa: aloitetaan dokumentaarisilla todisteilla, kuten Disclosure Projectin todistajien lausunnoilla, esitellään sitten tutkimusta tietoisuudesta ja mielen ja aineen vuorovaikutuksesta, ja kuvataan vasta myöhemmin henkilökohtaisia CE5-kokemuksia. Lainaten persialaista sananlaskua, jonka mukaan puhutaan vain silloin, kun on kuulija, hän väittää, että yrittää välittää edistynyttä aineistoa jollekin, jonka maailmankuva vielä kiistää UAP:ien perusluonteen, on sama kuin opettaa differentiaalilaskentaa jollekin, joka on vasta oppimassa aritmeettista peruslaskentaa.
Tulevaisuutta ajatellen Greer kertoo aikovansa keskittyä työssään entistä enemmän siihen, mitä hän kutsuu ”paljastuksen jälkeiseksi suunnitteluksi”: sen sosiaalisen, taloudellisen, teknologisen ja hengellisen muutoksen visioimiseen ja ohjaamiseen, jonka täydellinen, teknologian kattava paljastus saisi liikkeelle. Hän ehdottaa, että yliopistot ja hallitukset aloittavat virallisen vuoropuhelun siitä, miten integroida energiamalleja, joissa energiaa ei ole niukkuutta, määritellä uudelleen globaali turvallisuus kontekstissa, jossa avaruuden aseistaminen on ET-sivilisaatioille mahdotonta hyväksyä, ja kehittää universaalimpaa hengellistä näkemystä, joka voi elää rinnakkain erilaisten uskonnollisten perinteiden kanssa samalla kun tunnustetaan laajempi kosminen yhteisö. Hänen näkemyksensä mukaan UNOD-polku, vaadinta ilmiantajilta kovaa näyttöä, CE5-koulutuksen laajentaminen ja jatkuva yleinen valistus ovat kaikki osa yhtä strategiaa: siirtää UAP-paljastaminen salaisesta hallinnasta kohti hallittua mutta kauaskantoista Maapallon elämän uudelleenjärjestelyä.
Havaintopaikka: Beirut, Beirutin kuvernoraatti, Libanon…Pohjois-Libanon, Bchaalehin kylä
Lähde: NUFORCin verkkosivut
Hei tämä on fantastista! Pallolta näyttävä juttu onkin itse asiassa valoa aluksen ympärillä. Huikea löytö! Näen UFO-raportteja Libanonista vain kerran muutamassa vuodessa, ja tämä on niin lähellä. Kuvaaja sanoi että siellä oli muitakin.
UFOt rakastavat jotain mistä kansa ei tiedä mitään…. keskittynyttä ihmismieltä… kurinalaista mieltä, joka pystyy keskittymään ja lähettämään ajatuksia ulospäin…kuin lasersäde, joka löytää kohteensa. Me kaikki pystymme siihen, mutta harvat tässä elämässä oppivat sen, koska pelkäävät pilkkaa. Minä teen sitä ja se toimii. Tämä henkilö uskoo, että se oli hänen rukouksensa, jotka kutsuivat niitä…ja minä uskon häntä. Rukoukset, meditaatio ja kutsuminen ovat niin samankaltaisia, että ne kaikki voivat kutsua paikalle UFOja. Olen harjoittanut kutsumista vuosia, ja kyllä, se toimii, mutta joskus se ei toimi, koska mieleni ajattelee muita ongelmia taustalla… jokapäiväisiä asioita. UFO haluaa tulla nähdyksi, ymmärretyksi ja sanoa: ”Meilläkin on rauha ja rakkaus sydämissämme ja mielissämme.”
Scott C. Waring
Havaintopäivämäärä: 10. syyskuuta 2025
Muoto: Pallo
Väri: Sininen/valkoinen/oranssi
Arvioitu koko: Vaihtelevia tähtimäisiä pisteitä kirkkaisiin aspiriinin kokoisiin paloihin
Lähin etäisyys: Mahdotonta arvioida, vaihtelee ylhäältä kaukaa.
Arvioitu nopeus: Vaihtelee hitaasta ajautumisesta nopeisiin siksak-liikkeisiin, lehtimäisiin uurteisiin.
Ominaisuudet: Aura tai utu kohteen ympärillä, muuttunut väri, lentokone lähellä. Valoivien pallojen ryppäitä havaitaan joka yö luoteis-taivaalla Libanonin yllä, mikä osoittaa älykkäitä lentomuodostelman muutoksia ja äkillisiä katoamisia.
Yölliset havainnot heinäkuusta 2024 nykyhetkeen (edelleen käynnissä). Intensiteetti on lisääntynyt merkittävästi. 5-7 orbin ryhmiä tulee näkyviin yhdessä, liikkuen eri suuntiin, kirkastuen, hiipuen ja tullen taas esiin. Jonain iltoina taivas näyttää valoilmiöden crescendolta, aktiviteettia tapahtuu muutaman sekunnin välein. Havaintojeni alkamisen jälkeen olen kerännyt ainakin kymmenen eri silminnäkijää jotka ovat nähneet näitä orbeja useina kertoina. Useimmat heistä ovat uskovaisia ja skeptikkoja, ja kuitenkin he nyt avoimesti kysyvät mitä tapahtuu nähneensä ilmiön omin silmin.
Yritän parhaani mukaan välittää eteenpäin sitä, mitä olen oppinut 75 vuoden aikana – ja oppiminen jatkuu edelleen – kosmisen todellisuuden luonteesta. Jos ihmiset eivät ole lukeneet kirjojani tai verkkosivuillani julkaistuja artikkeleitani, se mitä aion kertoa, tulee vaikuttamaan fantastiselta hölynpölyltä. Mielestäni vain harvat ihmiset ovat saavuttaneet sen ymmärryksen tason, että emme omista maata, vaan jaamme sen ehkä yli 100:n avaruusrodun kanssa nuorempina kumppaneina.
Monilla näistä roduista on tukikohtia, jopa kaupunkeja, syvällä maan alla, järvien ja merien pohjalla, avaruudessa, muilla planeetoilla ja kuilla aurinkokunnassamme sekä tähtijärjestelmissä galaksissamme ja jopa muissa galaksissa. Kaikki tämä tieto sisältyy valtavaan määrään kohtaamistapauksia, joita on kerätty viimeisen 100 vuoden aikana, kun väärätiedot on karsittu pois. Valitettavasti yli 99 prosenttia tästä tutkimusalasta kiinnostuneista ihmisistä mieluummin spekuloi loputtomasti keskenään hyvin tylsän tiedon, disinformaation ja osittaisten totuuksien pohjalta kuin käyttää vuosikymmeniä kohtaamistapausten ja ilmiantajien todistusten tutkimiseen.
Nämä ihmiset ovat niin täynnä itseään, etteivät he yksinkertaisesti kykene käsittämään, että kenenkään muun ymmärrys voisi olla pidemmällä – mukaan lukien UFO-alan tunnetut johtajat ja asiantuntijat. Ei ole helppoa seurata tätä ymmärtämättömyyttä päivittäin sosiaalisen median kautta, varsinkin kun tajuaa, että ihmiskunnan ja planeetan kohtalo on vaakalaudalla osittain jo 80 vuotta kestäneen UFO-salailun vuoksi. Tohtori Michael Sallan, Jeff Rensen, George Filerin, Frank Chillen, Robert Woodin, William Tompkinsin, tohtori Anton Anfalovin ja nimettömän lähteen JP:n mukaan ilmailu- ja avaruusalan yrityksemme sekä armeijan salaiset erikoisjoukot ovat mukana uskomattomissa operaatioissa Maapallolla, tässä aurinkokunnassa ja galaksimme tällä alueella, ja niitä avustavat kilpailevat avaruusolentojen rodut, jotka vaihtelevat erittäin saalistavista erittäin altruistisiin.
Nämä salaiset operaatiot eivät koske pelkästään edistynyttä avaruusmatkailua, vaan myös aikamatkailua. (Tämän artikkelin pääasiallinen lähdemateriaali on teokset Selected by Extraterrestrials (osat 1, 2 ja 3), JP:n seikkailut sekä tohtori Anton Anfalovin haastattelut. Katso lisää taustatietoa muista artikkeleista ja kirjoistani.) Tohtori Michael Salla on perehtynyt tähän aiheeseen minua syvällisemmin, sillä suhtaudun skeptisesti joihinkin hänen lähteistään. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että mielipiteeni on hiljalleen muuttumassa, kun tutustun yhä enemmän tähän esitettyyn fantastiseen näkökulmaan. Henkilökohtaisesti varon eksymästä disinformaation umpikujaan, joten palaan jatkuvasti kymmenien tuhansien kohtaamistapausten perustietoihin pitääkseni jalat maassa.
Jos en olisi viettänyt niin paljon aikaa tutkimalla kohtaamistapauksia 55 vuoden ajan elämästäni, se mitä nämä ihmiset kertovat meille ei todellakaan tuntuisikaan lainkaan järkevältä, joten voin hyvin ymmärtää, miksi jopa monet hyvin perillä olevat ihmiset suhtautuvat tähän aineistoon epäilevästi. Kuitenkin, ”meidän on herättävä nyt”, kuten tohtori Anton Anfalov painokkaasti toteaa toisen Michael Sallan kanssa tekemänsä haastattelun lopussa! Meillä on käsissämme todella vakava avaruusolentoihin liittyvä ongelma, joka edistää ihmiskunnan ja Maapallon tuhoa.
Kohtaamistapaukset kertovat, että meillä on ainakin kaksi merkittävää saalistavaa rotua: reptiliaanit, jotka solmivat sopimuksia natsien kanssa yrittäen vallata ja orjuuttaa ihmiskunnan samalla tavalla kuin muillakin planeetoilla, sekä muinaiset mantis-hyönteisolennot, jotka luulevat omistavansa Maapallon ja ihmiskunnan – ja pitävät Maapalloa tutkimuslaboratorionaan, jossa ne tuottavat ihmistyövoimaa ja kasvattavat meitä samalla tavalla kuin me kohtelemme eläimiä. Bill Tompkinsin mukaan ihmiskuntaa riistäviä sivilisaatioita on 20–30 niistä noin 100:sta, jotka saapuvat Maahan. Ne ovat manipuloineet mieliämme, tunteitamme ja kehojamme ikuisuuksien ajan pitäen meidät orjuuden tilassa, aivan kuten me pidämme tuotantoeläimiä omien päämääriemme saavuttamiseksi.
Toisaalta meillä on vapaita, ihmismäisiä avaruusolentoja, kuten pohjoismaalaiset, jotka kuuluvat eri sivilisaatioihin ja yrittävät auttaa meitä siirtymään avaruuteen sekä vastustamaan saalistavia avaruusolentoja auttamalla meitä rakentamaan Solar Warden -avaruuslaivastoja laitoksissa maapallolla, avaruudessa, muilla planeetoilla ja kuilla sekä jopa muissa aurinkokunnissa. Samaan aikaan suuri yleisö ja nyt myös kongressi eivät edes tiedä, onko hallituksen ja teollisuuden hallussa ruumiita ja aluksia. Jos näiden tutkijoiden väitteet pitävät paikkansa – että ilmailu- ja avaruusteollisuuden yritykset, kuten Lockheed, Raytheon ja Northrop Grumman Corporation, harjoittavat kaupallista kaivostoimintaa Marsissa ja asteroideilla käydäkseen kauppaa muiden avaruusolentojen rotujen kanssa – saattaa olla jo liian myöhäistä ottaa takaisin perustuslaillinen määräysvalta kohtalostamme, mutta meidän on yritettävä.
Yleisön eduksi näissä uskomattomissa salaisissa operaatioissa sekä Maapallolla että sen ulkopuolella on lukuisia ilmiantajia, jotka uskovat vapauteen ja demokratiaan ja astuvat esiin varjoista yhä kiihtyvällä tahdilla. He eivät työskentele pelkästään Yhdysvaltain hallituksen ja ilmailu- ja avaruusalan yritysten palveluksessa, vaan myös muiden maiden ja niiden ilmailu- ja avaruusalan yritysten, mukaan lukien Venäjä ja Kiina, kuten JP ja tohtori Anfalov ovat todenneet. Kun on kyse avaruusolentojen ongelman ratkaisemisesta, korkeimmalla tasolla on käynnissä tiivistä yhteistyötä jopa keskenään konfliktissa olevien maiden välillä. Kannustan ihmisiä paitsi perehtymään kohtaamistapauksiin, myös hyödyntämään hyvää kohtaamistapausten perustietoa ja lähtemään mukaan jännittävälle matkalle, sillä ihmiskunnan ja Maapallon tulevaisuus on vaakalaudalla.
Katso, kuinka tämä outo, salaperäinen valopallo liikkuu taivaalla. Se on valtava, auton kokoinen tai jopa suurempi, ja täysin pyöreä. Christchurchin kaupunki on koko Uuden-Seelannin keskus… jos siellä nähdään UFOja, ne ovat aina Christchurchissa. Tämä on merkki… jotain suurta on tulossa Christchurchiin… UFO-havaintojen jälkeen siellä tapahtuu aina jotain pahaa… se ei ole hyvä merkki heille, mutta 100 % totta.
Scott C. Waring
Silminnäkijä kertoo:
Valot esineessä, aura tai sumu esineen ympärillä Seisomalla ulkona näen suuren pallon, joka hehkuu punaisena/oranssina valona. Suuri oranssi/punainen hehkuva pallomainen esine liikkuu tasaisesti Christchurchin lounaaseen. Ei ääntä, noin 8 kertaa lentokoneen valon kokoinen, liikkuu nopeasti mutta tasaisesti. Katoaa yhtäkkiä eikä näy enää.
Vuosien ajan outoja tarinoita UFOista on kantautunut Brasiliasta, maasta, jolla on yksi maailman kiehtovimmista taivaan mysteerejä käsittelevistä historioista. Brasilialainen kirjailija ja tutkija Thiago Ticchetti on kerännyt monia näistä raporteista, jotka sekoittavat siviilien silminnäkijöiden kertomuksia, sotilastutkimuksia ja julkaisemattomia hallituksen asiakirjoja. Hänen työnsä osoittaa, kuinka kysymykset tapahtumien todellisuudesta eivät edelleenkään noudata tieteen tai viranomaisten selityksiä.
Yksi kuuluisimmista tapauksista sattui vuonna 1977 Pohjois-Brasiliassa, Parán ja Maranhãon alueilla. Paikalliset kutsuivat sitä Colaresin tapauksiksi, ja Brasilian ilmavoimat jopa käynnistivät tutkinnan nimeltä Operation Prato (”Projekti Lautanen”). Ihmiset kertoivat nähneensä hohtavia esineitä leijumassa jokien ja metsien yllä, joskus loistavat valonsäteet pystyivät kulkemaan kattojen läpi polttamatta tai rikkomatta niitä. Muutamat silminnäkijät kertoivat valojen osuneen ihmisiin ja aiheuttaneen pieniä vammoja. Kokonaiset yhteisöt pelästyivät – ihmiset asettivat ulkonaliikkumiskieltoja, kokoontuivat rukoilemaan ja jopa yrittivät pelotella valoja pois ilotulituksilla.
Paniikin vuoksi armeija lähetti alueelle upseereita. Heidän kerrotaan ottaneen satoja valokuvia, kirjoittaneen yksityiskohtaisia raportteja ja jopa kuvanneen tuntikausia materiaalia. Mutta vain osa asiakirjoista ja kuvista on julkistettu – koko filmiä ei ole koskaan virallisesti julkaistu. Ticchettin mukaan, jos näitä materiaaleja on vielä olemassa, Brasilian hallitus on laillisesti velvollinen säilyttämään ja jakamaan ne, ja hän edistää täyttä pääsyä niihin, jotta tiedemiehet voivat tutkia, mitä todella tapahtui.
Toinen tärkeä osa tarinaa liittyy lääketieteellisiin tapauksiin. Paikallisen lääkärin kerrotaan hoitaneen satoja potilaita, joilla oli palovammoja muistuttavia arpia, väsymystä ja alhainen rautapitoisuus. Ticchettin mukaan noin 200 000 ihmistä näki oudot valot ja noin 2 000 loukkaantui, vaikka virallisia kuolemantapauksia on kirjattu vain yksi. Mutta koska lääketieteellisiä tietoja ei ole julkaistu, asiantuntijat eivät voi vahvistaa syytä. Alueella on myös trooppisia sairauksia, joten on vaikea tietää, johtuivatko ihmisten oireet valoista, sairaudesta vai jostain muusta.
Lähes kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1986, Brasiliassa koettiin toinen valtava tapahtuma, joka tunnettiin nimellä ”UFOjen virallinen yö”. Tutkaoperaattorit seurasivat salaperäisiä esineitä lentämässä Kaakkois-Brasilian yllä. Ilmavoimat lähettivät viisi hävittäjää, mutta lentäjille sanottiin, etteivät he saisi ampua. He kertoivat nähneensä nopeasti liikkuvia valoja, jotka pystyivät muuttamaan suuntaa välittömästi – mitä mikään tunnettu lentokone ei pystyisi tekemään. Viranomaiset lupasivat julkaista täydellisen raportin, mutta tutkijoiden mukaan koko dokumenttia ei ole koskaan julkaistu. Ticchetti väittää, että sen jakaminen nyt antaisi nykyaikaisille tiedemiehille mahdollisuuden analysoida tietoja nykyteknologialla ja selvittää, vastaavatko tutkalukemat lentäjien näkemiä.
Joitakin näistä tapauksista kertovia tarinoita on vaikea selittää tieteellisesti. Esimerkiksi säteet, jotka voivat kulkea kattojen läpi aiheuttamatta vahinkoa – tai jotka voivat vahingoittaa ihmisiä polttamatta heidän vaatteitaan – eivät vastaa mitään fysiikassa tunnettua. Ilman laadukkaita tietoja, kuten alkuperäisiä filmejä, lääketieteellisiä testejä tai anturilukemia, kukaan ei voi todistaa, olivatko nämä tapahtumat luonnollisia, teknologisia vai jotain muuta. Jotkut tiedemiehet ajattelevat, että ne ovat saattaneet olla väärinkäsityksiä, kansantaruja tai normaaleja valoja, jotka vaikuttivat salaperäisiltä tietyissä olosuhteissa. Toiset pohtivat, voisiko niihin liittyä veden ja ilman välillä liikkuvaa edistynyttä teknologiaa, jota joskus kutsutaan USO:iksi (vedenalaiset tunnistamattomat esineet, Unidentified Submerged Objects).
Tällä kaikella on myös kulttuurinen puoli. Pohjois-Brasiliassa asukkailla on vanhoja legendoja hohtavista jokihengistä ja viidakon salaperäisistä valoista. Jotkut uskovat, että nämä vanhat tarinat saattaisivat kertoa samanlaisista tapahtumista tai että legendat vaikuttivat siihen, miten ihmiset ymmärsivät näkemäänsä. Ticchetti huomauttaa, että monet kyläläiset eivät olleet vuonna 1977 koskaan nähneet UFO-elokuvia tai -uutisia, mikä tekee heidän tarinoistaan entistäkin erikoisempia – mutta sen todistaminen vaatii huolellista yhteiskuntatutkimusta.
Nykyään keskustelu jatkuu. Brasilian edustajainhuone piti 16. syyskuuta julkisen kokouksen tunnistamattomista uponneista objekteista. Tutkijat pyysivät kaikkien operaatio Praton ja vuoden 1986 asiakirjojen julkaisemista ja ehdottivat selkeitä sääntöjä hallinnon avoimuudelle. He haluavat myös eläkkeellä olevien sotilashenkilöiden ja toimittajien todistavan. Heidän tavoitteensa on yksinkertainen: tehdä normaaliksi ja lailliseksi kenelle tahansa pyytää UFOihin liittyviä tietoja ja varmistaa, että kaikkia todisteita käsitellään avoimesti ja tieteellisesti.
Sillä mitä seuraavaksi tapahtuu voi olla merkitystä maailmanlaajuisesti. Jos Brasilia löytää ja jakaa puuttuvat filmit tai datan, tiedemiehet voisivat analysoida kaiken uudelleen nykyaikaisilla työkaluilla – tarkistamalla lentoreittejä, tutkalukemia ja jopa mahdollisia lääketieteellisiä vaikutuksia. Mutta jos materiaalit ovat poissa tai tuhoutuneet, se voi johtaa vaatimuksiin tiukemmista säännöistä tietojen kirjaamiseksi ja kansainväliseksi yhteistyöksi tulevia UAP-tutkimuksia varten.
Loppujen lopuksi Brasilian UFO-tarina näyttää kaavan, jota on nähty kaikkialla maailmassa: paljon silminnäkijöitä, jonkin verran virallista kiinnostusta, mutta puuttuvaa tai epätäydellistä dataa. Niille, jotka haluavat todellisia vastauksia, Ticchetti sanoo, että tie eteenpäin on selkeä mutta haastava – jäljittää alkuperäinen todistusaineisto, varmistaa se huolellisesti ja jakaa se avoimesti, jotta tiede voi vihdoin kertoa, mitä todella tapahtui noiden salaperäisten Amazonin taivaiden alla.
Hatunnosto NUFORC:lle, joka antoi minulle luvan tehdä yhteistyötä heidän kanssaan ja sallii uutistoimistojen käyttää heidän aineistoaan – he pyytävät vain, että NUFORC:n sivusto mainitaan nimeltä.
Tätä UFOa kuvattiin yli 5 minuutin ajan, mikä on todella harvinaista. UFO kuvattiin lisäksi Madagaskarin saarella, joka sijaitsee 250 mailia eli 400 km:n päässä mantereesta. Tämä video kertoo minulle useita asioita: ensinnäkin, että UFO saapui läheisestä vedenalaisesta tukikohdasta, ja toiseksi, että sen tehtävänä sinä yönä… oli tulla ihmisten nähtäväksi. Erinomainen raakavideo. Se, että UFO tekee itsestään näin näkyvän, osoittaa selvästi, että lähikuukausina on tulossa suuri paljastus. Kun suuri paljastus tapahtuu… taivas täyttyy ympäri maailmaa tuhansilla kaikenlaisilla ja -kokoisilla UFOilla. Se on kiistatonta ja ällistyttävää.
Scott C. Waring – UFO Sightings Daily
Silminnäkijä kertoo:
Kohteessa valot, kohteen ympärillä säteilykehä tai sumu, jätti jäljen, laukaisi muita kohteita, lähetti säteitä, muutti väriä, mahdollinen sieppaus
Värinmuutoskuvio: Kohde näytti nopeita ja jatkuvia värimuutoksia, vaihtuen hetkessä useiden kirkkaiden värien välillä.
KOHTEEN OMINAISUUDET:
Värinmuutoskuvio: Kohde näytti nopeita ja jatkuvia värimuutoksia, vaihtuen hetkessä useiden kirkkaiden värien välillä.
Kirkkaus: Se säteilemään ajoittain erittäin kirkasta valoa, joka valaisi merkittävästi ympäröivää ilmatilaa.
Ääni: Äänetön (ei kuultavaa moottori- tai työntövoimamelua).
POIKKEAVA LENTODYNAMIIKKA:
Teleportaatio / välitön katoaminen: Esine liikkui ei-ballistisesti, katoamalla kokonaan yhdestä koordinaattipisteestä ja ilmestymällä välittömästi (teleportoitumalla) toiseen paikkaan taivaalla.
Nopeus ja ohjattavuus: Kiihtyvyys ja äkilliset suunnanmuutokset tapahtuivat välittömästi, mikä oli täysin ristiriidassa tyypillisten kaupallisten droonien tai lentokoneiden suorituskyvyn kanssa.
