Avainsana-arkisto: CIA

Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin

Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä

Tutkielma # 4

Julkaistu toukokuun 30. päivänä 2003, www.exopolitics.org

© Michael E. Salla, PhD


Johdanto

Tämä tutkielma analysoi sitä kuinka laajalti eri avaruusolentojen faktiot ovat soluttautuneet valtion sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sisällä toimiviin salaisiin organisaatioihin, sekä sen aiheuttamaa uhkaa ihmiskunnan suvereniteetille. Tutkielma alkaa kuvaamalla eri salaisten organisaatioiden ja avaruusolentojen rotujen välisen kanssakäymisen dynamiikkaa. Painotus tulee pysymään avaruusolentojen rotujen eri interventiofilosofioiden ja aktiviteettien kuvaamisessa ja sen identifioinnissa, miten tämä vaikuttaa Yhdysvaltain sotilas- ja tiedusteluosastojen sekä muiden kansallisvaltioiden päätöksentekoon ja organisaatiorakenteisiin. Tässä tutkielmassa esitetty analyysi käyttää todisteinaan pääosin salaisten organisaatioiden toimintaan osallistuneiden henkilöiden todistuksia muotoilemaan analyysia. Todistukset palvelevat kaikkein painavimpana todistelähteenä analyysissa avaruusolentojen läsnäolosta. Nämä henkilöt olivat mukana ‘mustissa projekteissa’, joilla on kaikkein korkein turvaluokitus Yhdysvalloissa ja muissa maissa, ja he ovat kärsineet monia rangaistuksia näiden paljastamisesta kansalle. Se seikka, että monet näistä tietovuotajista ovat kyenneet todistamaan julkisuudessa erilaisten luentojen, videoiden, verkkosivujen ja kirjojen muodossa viittaa siihen, että tällä hetkellä on käynnissä ‘siedätysohjelma’, jossa kansaa valmistellaan avaruusolentojen läsnäolon häiritsevämpiin aspekteihin. Tämän tutkielman lopussa esitetään suosituksia, joiden on tarkoitus avustaa kehitettäessä reaktiota avaruusolentojen eri faktioiden salaisiin organisaatioihin soluttautumiselle.


Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä [1]

Sotilaallisissa, tiedustelun tai valtionhallinnon instituutioissa palvelleiden henkilöiden joukossa on kasvava määrä ihmisiä, jotka ovat astuneet todistamaan avaruusolentojen rotujen läsnäolosta. Rodut kilpailevat keskenään ja salaisten (ihmisten) organisaatioiden kanssa globaalin ihmiskunnan vaikutusvallasta. [2] Tohtori Steven Greer on kerännyt yli sadalta tällaiselta todistajalta kirjallisen ja/tai videomuotoisen suullisen todistuksen, ja tuonut nämä koko kansan saataville ja kongressin tutkintaa varten. Hän väittää, että tämän lisäksi on 300 muuta, jotka ovat halukkaita astumaan esiin antamaan todistuksensa, mikäli heille annetaan lainsuoja heidän valojensa rikkomiselta. [3] Salaiset organisaatiot koostuvat henkilöistä, jotka toimivat eri kansallisvaltojen sotilas- ja tiedustelupalveluissa ja valtionhallinnossa, joiden rooli on käsitellä kaikkia avaruusolentojen läsnäoloon liittyviä kysymyksiä. Eri avaruusolentojen rodut käsittävät koko spektrin lähtien roduista, joiden filosofian mukaan he eivät saa puuttua ihmisten asioihin tai vapaaseen tahtoon olemalla ihmisten kanssa tekemisissä tai vaikuttamassa ihmisyksilöiden, -organisaatioiden ja -yhteisöjen toimintaan; aina rotuihin, jotka puuttuvat ihmisten asioihin ihmisten vapaata tahtoa kunnioittamatta, joiden motivaationa voi olla ’itseään palveleva’ halu ’korjata’ globaalin ihmiskunnan resurssit itselleen tai altruistinen halu avustaa ihmiskuntaa kehittymään sen korkeimpaan potentiaaliin. Kaikkein uskottavimmat lähteet tarjoavat näyttöä näistä salaisista organisaatioista ja avaruusolentojen ryhmittymistä. He ovat ‘tietovuotajia’, jotka osallistuvat erilaisiin salaisiin sotilaallisiin/tiedusteluprojekteihin. [4] Toinen tärkeä lähde on henkilöt, jotka ovat suoraan kokeneet kontaktin eri avaruusolentojen rotujen faktioihin ja/tai olleet tahtomattaan salaisissa/avaruusolentojen projekteissa koehenkilöinä. [5]

Nämä salaisten organisaatioiden pyörittämiin projekteihin aiemmin osallistuneet ovat todistaneet ihmiskunnan ja eri avaruusolentojen rotujen välisestä suhteesta koskien mm. avaruusolentojen motivaatioita, aktiviteetteja, moraalista filosofiaa sekä heidän muiden ’salaisten organisaatioiden’ kanssa muodostamia liittoja, jotka sijaitsevat sotilas- ja tiedustelu- sekä turvallisuusorganisaatioiden sisällä, joiden tehtävänä on olla tekemisissä eri avaruusolentojen rotujen kanssa. Näiden liittojen luonne vaikuttaa olevan erittäin vaihteleva sen suhteen miten avaruusolennot ja eliitit toimivat keskenään sekä sen suhteen millaiset eliitit nousevat näiden organisaatioiden johtoon. Vaikuttaa siltä, että avaruusolentojen rotujen eri faktioiden välillä käydään kamppailua. Faktiot ovat eri mieltä siitä tulisiko ihmiskunnan asioihin puuttua (interventionistiset faktiot) vaiko ei (ei-interventionistiset faktiot), ja nämä näkökannat ovat vaikuttaneet eri salaisten organisaatioiden toimintaan, jotka avaruusolentojen kanssa ovat kanssakäymisissä ja jotka sanelevat politiikan globaalisti. Nämä faktioiden väliset erot näkyvät sekä näiden salaisten organisaatioiden välisissä suhteissa että myös sisäisessä dynamiikassa.

Tämä tutkielma kuvaa eri salaisten organisaatioiden ja avaruusolentojen rotujen välisten interaktioiden dynamiikkaa. Paino tulee olemaan avaruusolentojen rotujen eri interventiofilosofioiden kuvaamisessa sekä siinä miten ne vaikuttavat Yhdysvaltain ja muiden maiden sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sisällä toimivien salaisten organisaatioiden päätöksentekoon ja organisaatiorakenteeseen. Lopuksi tutkielmassa kuvataan sitä miten laajalti eri avaruusolentojen rotujen faktiot ovat soluttautuneet salaisiin organisaatioihin sekä millaisen uhan tämä asettaa ihmiskunnan suvereniteetille.

Tässä tutkielmassa esitetty analyysi tukeutuu todisteisiin, jotka ammentavat pääosin salaisten organisaatioiden toiminnassa mukana olleilta ihmisiltä, mikä palvelee kaikkein painavimpana todistelähteenä analyysissa avaruusolentojen läsnäolosta. [6] Kaikki nämä henkilöt ovat olleet mukana ‘mustissa projekteissa’, joilla on kaikkein korkein turvaluokitus Yhdysvalloissa ja muissa maissa, ja he ovat kärsineet pahoja rangaistuksia näiden paljastamisesta kansalle. Se seikka, että monet näistä tietovuotajista ovat kyenneet julkisesti esittämään todistuksensa eri luentojen, videoiden, verkkosivujen ja kirjojen muodossa viittaa siihen, että käynnissä on ‘siedätysohjelma’, jossa kansaa valmistellaan kohtaamaan avaruusolentojen läsnäolon häiritsevämpiä puolia. [7] Tämän tutkielman lopussa esitettyjen suositusten tarkoituksena on auttaa kehittämään asianmukaisia vastatoimia eri avaruusolentojen faktioiden soluttautuessa salaisiin järjestöihin.

Eri avaruusolentojen faktioiden ja ihmiskunnan välisen kanssakäymisen dynamiikan ymmärtäminen

Kiistelty sumeriankielen kääntäjä Zecharia Sitchin kuvaa yksityiskohtaisesti kahden eri avaruusolentojen faktion välistä kamppailua, joita sumerialaiset kutsuivat Anunnakeiksi. [8] Hän kuvaa sitä miten tämä avaruusolentojen rotu tarjosi biologisen materiaalin ihmislajin geneettiseen suunnitteluun. Ihmislaji luotiin kädellisten biologisen materiaalin ja tämän ryhmän geneettisen materiaalin fuusiosta. [9] Sitchin kuvaa sitä miten Enlilin johtama avaruusolentojen faktio palveli itseään ja periaatteessa näki ihmiset uhrattavana resurssina, joka on luotu Anunnakien käyttöön tarjoamaan heille resursseja eri tarkoituksiin. Toista faktiota johti Enki, jolla oli paljon altruistisempi näkemys ihmiskunnasta, jota luonnehti syvä kiintymys ihmiskuntaa kohtaan ja halu kehittää ihmiskuntaa lajina. Muinainen sumerialainen faktioiden välinen kamppailu avaruusolentojen välillä siitä miten ihmiskunta tuli nähdä ja miten sitä tuli kohdella heijastuu myöhempien sivilisaatioiden mytologioiden uskomusjärjestelmissä keskenään sotivista jumalista. Tämä viittaa siihen, että muinainen ‘jumalten sota’ on arkketyyppinen tapahtuma, joka on pitkään ollut ihmiskollektiivin tietoisuudessa ja rotumuistissa kiivaasta historiallisesta konfliktista eri avaruusolentojen faktioiden välillä. [10]

Eri avaruusolentojen faktioiden välinen historialline konflikti on useimmiten esitetty dualistisen moraaliviitekehyksen muotoisena ilmaisuna, jossa nämä avaruusolentojen faktiot kuvataan motivaatioiltaan ja aktiviteeteiltaan joko ‘hyväntahtoisina’ tai ‘pahantahtoisina’. Sumerian tallenteissa Enlil on voitu nähdä pahantahtoisena ihmiskuntaa kohtaan, kun taas hänen veljensä Enki oli hyväntahtoinen. Tämä on Sitchinin kuvaama skenaario hänen kääntämässä kuvauksessaan ‘suuresta tulvasta’, jossa Enlil käski, että ihmiskuntaa ei tulisi varoittaa ennalta suuresta tulvasta johtuen uskomuksesta, että ihmiskunta oli korruptoitunut ja uhrattavissa, kun taas Enki varoitti ihmiskunnan kaikkein valistuneimpia, Utnapishtim/Noaa. [11] Samanlainen tarina esiintyy Kreikan muinaisessa myytissa Prometeuksesta ja Zeuksesta, mikä viittaa siihen, että avaruusolentojen välinen ryhmittymäkonflikti siitä, miten olla vuorovaikutuksessa ihmiskunnan kanssa, oli syvällä ihmiskunnan kollektiivisessa alitajunnassa.

Tämä havaittu faktioiden välinen kamppailu ihmiskunnan luojajumalien välillä on uskontojen areenalla synnyttänyt dualistisia uskontoja kuten zarathustralaisuuden ja manikealaisuuden, joissa korkea Valon jumala on lukkiutunut suureen kosmiseen kamppailuun Pimeyden jumalaa vastaan. Abrahamilaisten uskontojen perinteessä tämä kamppailu kuvataan kahden enkelijoukon välisenä kamppailuna, jossa yhtä puolta johtaa arkkienkelit Mikael ja toista Lucifer. Eenokin apokryfikirjassa kuvataan tätä uskonnollista kamppailua kaikkein lähimmin, kuinka kapinoivat enkelit/nefilimit, joita johti ‘Semjasa’, korruptoivat Maapallon ja kuinka arkkienkeli Mikael karkoitti heidät, minkä jälkeen suuri tulva puhdisti Maapallon. [12]

Dualistinen moraaliviitekehys kuitenkaan ei ole tarkka perusta avaruusolentojen pyrkimysten ymmärtämiselle kuinka he vaikuttavat ja/tai kontrolloivat ihmisten asioita erilaisten salaisten organisaatioiden kanssa tehtyjen liittojen avulla. Eri lähteiden kuvaamien avaruusolentojen interaktioiden monimutkaisuus viittaa siihen, että käynnissä on monimutkaisempi dynamiikka eir avaruusolentojen faktioiden välillä, ja että yksinkertaisemmat moraalikategoriat kuten hyväntahtoinen/hyvä ja pahantahtoinen/paha ovat harhaanjohtavia. Esimerkiksi, tohtori Jamisson Neruda väittää olevansa ‘tietovuotaja’, joka loikkasi NSA:n sisällä olevasta salaisesta organisaatiosta. Organisaatiossa oli useita avaruusolentojen rotuja, jotka olivat puuttumassa Maapallon sisäisiin asioihin monenlaisilla agendoilla, joihin simppelit moraalikategoriat yksinkertaisesti eivät ole riittäviä täysin ymmärtämään heidän aktiviteettien ja vaikutusvallan seuraamuksia. [13] Tämän seurauksena on tarpeen ottaa käyttöön ‘kolmikantainen viitekehys’, joka ei käytä tällaisia harhaanjohtavia moraalikategorioita, sillä se kuvaa tarkemmin niiden tapojen dynamiikkaa, joilla avaruusolennot ovat keskenään kanssakäymisissä, rotujen asettamia ja noudattamia interventiosääntöjä sekä näiden rotujen ‘poliittisia filosofioita’.

Tämän kolmikantaisen avaruusolentojen vaikutuksen dynamiikkaan vaikuttavat pääseikat ovat näiden rotujen interventionistiset filosofiat koskien ihmisten vapaata tahtoa, sitä kuinka paljon avaruusolentojen ‘poliittinen filosofia’ sivuuttaa tai hyväksyy idean siitä, että ihmiset ovat saavuttaneet tarvittavan ‘lajikypsyyden’, jolla kehittyä ja kukoistaa ilman, että kehittyneet avaruusolentojen rodut kontrolloivat heitä; sekä koskien sitä kuinka paljon ihmiskunnan kanssakäyminen avaruusolentojen rotujen kanssa on palvelee avaruusolentojen agendaa tai ihmisten intressejä joko itseään palvelevalla tai altruistisella tavalla. Nämä tekijät synnyttävät kolme mallia, joita käytetään kuvaamaan päätekijät sille kuinka avaruusolennot kontrolloivat ja/tai vaikuttavat ihmisyhteisöjen ja avaruusolentojen kanssa tekemisissä olevien salaisten organisaatioiden kehitykseen. Nämä mallit ovat nimeltään ‘hyvä paimen’, ‘suojeleva vanhempi’, ja ‘viisas mentori’. Vaikka näitten kategorioiden avulla kuvattu lista avaruusolentojen roduista ei olekaan kaikenkattava verrattuna joihinkin muihin internetissä kiertäviin luokittelujärjestelmiin, joiden luojat väittävät kommunikoineensa avaruusolentojen kanssa tai kanavoineen heitä, seuraava lista kattaa kaikkein merkittävimmät rodut tietovuotajien todistuksissa sekä rodut, joiden vaikutusvalta tuntuu kaikkein eniten politiikantekoprosessissa.

‘Hyvät paimenet’

Interventionistisen näkökannan ottaneet avaruusolentojen rodut ovat näkemykseltään ‘pessimistisiä’ heidän arvioidessaan ihmiskunnan ‘lajikypsyyttä’. Heidän moraalista orientaatiotaan voidaan pitää itseään palvelevana ja se voidaan tulkita ‘hyvän paimenen’ analogian avulla. ‘Hyvä paimen’-avaruusolennoilla on samankaltaisia näkökulmia kuin lammaslaumaansa paimentavilla paimenilla. Lampailla ja paimenilla on sisäisesti eri arvot. Paimenen ylivertaisuus ja oikeus omistaa ja käyttää hänen laumaansa on paimenelle itsestäänselvyys ja luonnollinen osa hänen olemassaoloaan. Siispä paimenella ei ole minkäänlaista moraalista varausta kontrolloida ja käyttää laumaansa resurssina. ‘Hyvä paimen’ saattaa kehittää kiintymyssuhteen joihinkin laumansa jäseniin, erityisesti niihin joilla on paimenen arvostamia ominaisuuksia, kuten älykkyys. Nämä ‘lauman jäsenet’ voivat saada avokätisiä palkkioita ominaisuuksistaan, kuten parhaat ruokapaikat ja lisääntymismahdollisuudet, mutta lauman vähemmän ansiokkaat jäsenet nähdään uhrattavissa olevana resurssina, joka palvelee ‘hyvän paimenen’ ja tämän yhteisön intressejä. Paimenelle ei tule mieleenkään, että ‘lampaalta’ odotettaisiin yksin toimeentulemista, sillä toiset ‘paimenet’ saattavat varastaa tämän ja/tai se saattaa jäädä petojen hampaisiin, mikä köyhdyttää paimenen resurssivarantoa.

Jos ‘hyvän paimenen analogiaa’ laajennetaan ihmisiin, voidaan todeta, että ‘hyvä paimen’-avaruusolennoilla osa heidän uskomusjärjestelmäänsä on näkemys siitä, että ihmiset ovat liian ‘epäkypsiä’ lajina, jotta heille voitaisiin sallia kehitys ilman, että läheisesti pidetään silmällä sitä kuka heitä johtaa ja käyttää planeetan resursseja. Ylenpalttisen pessimistinen näkemys ihmisluonnosta johtaa haluun kontrolloida ihmisten instituutioita niin, että ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen rodut voivat tarkkailla ja rajoittaa ihmiskunnan evoluution kehitystä, jotta he voisivat ‘korjata sadon’ ihmiskunnasta ja/tai (Maapallon) biosfääristä avaruusolentojen rotujen uusiutuvana resurssina. Sitchinin sumerilaisten nuolenpäätekstien käännösten mukaan, sekä eräiden uskonnollisten traditioiden mukaan, on olemassa näyttöä biologisesta yhteydestä ihmiskunnan ja ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen välillä, ja että jälkimmäiset ovat olleet keskeisessä roolissa ihmisrodun biologisessa suunnittelussa. ‘Hyvät paimenet’ vastaavat Sumerian tallenteiden mukaan Enlilin Anunnaki-faktiota. Puhuttaessa tietovuotajien kuvaamista eri avaruusolentojen roduista, ‘hyvä paimen’-rotuihin kuuluu Zeta Reticulumin Harmaat, Orionin Pitkät Harmaat, (Maapallon) Reptiliaanit, Orionin Draco-Reptiliaanit sekä Anunnakit (jättiläishumanoidit Nibirulta). [14]

‘Hyvä paimen’-avaruusolentojen käyttämä kaikkein yleisin strategia on kontrolloida ihmiskuntaa luomaan illuusio ‘susista’ vaarallisten yksilöiden, organisaatioiden tai muiden ulkoisten uhkien muodossa, mikä mahdollistaa henkilöiden ja yhteisöjen antaa pois suvereniteettinsa poliittisille instituutioille. Tämä olennaisesti replikoi poliittisen prosessin, jonka 1600-luvun englantilaisfilosofi Thomas Hobbes kuvasi Leviathanissa, jossa ‘luonnontilassa’ olevat henkilöt (anarkistisessa/laittomassa ympäristössä) antavat pois yksilöllisen suvereniteettinssa suvereenille johtajalle suojellakseen itseään potentiaaliselta aggressiolta, ryöstöiltä tai raiskauksilta. [15] Samalla tavoin hyvä paimen -avaruusolennot luovat riittävästi ‘illuusiosusia’, jotka uhkaavat lakia ja järjestystä, taivutellakseen henkilöitä antamaan pois henkilökohtaisen suvereniteettinsä voimakkaille poliittisille instituutioille. Tästä seuraa, että ‘hyvä paimen’-avaruusolennot solmivat kollektiivisia ‘faustilaisia sopimuksia’ poliittisten eliittien kanssa, jotka suoraan hyötyvät mikäli he hyväksyvät yhteistoiminnan näiden avaruusolentojen rotujen kanssa kontrolloidakseen kaikkia elämän osa-alueita: politiikkaa, uskontoa, taloutta ja armeijaa. [16] Tällaiseen ‘faustilaiseen’ prosessiin viitataan muinaishistorioitsijoiden kuten Manetho kirjoituksissa. Manetho kronikoi Egyptin 30 ihmisdynastiaa, jotka syntyivät jumalten/puolijumalten antaessa vallan ihmiskunnalle. [17] Näiden ihmiseliittien motivaatio oli samanlainen kuin yhteistyötä tekevillä valloitetuissa maissa, he yksinkertaisesti näkevät itsensä niin, että he tunnustavat poliittisen todellisuuden ja menevät elämässä eteenpäin siinä toivossa, että olosuhteet paranevat tulevaisuudessa. Ihmiseliittien ja ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen välillä on ollut historiallisia liittoja/sopimuksia, jotka ovat olleet Jim Marrsin ja David Icken kaltaisten salaliittoteoreetikoiden tutkimusten kohteena. [18]

Avaruusolentojen ‘hyvä paimen’-faktiolla on kolme alaryhmää, jotka ovat strategisia kilpailijoita mutta myös tekevät yhteistyötä minimoidakseen kahden muun dominantin avaruusolentojen faktion vaikutusvallan. Kaksi muuta faktiota ovat omistautuneet ihmislajin evoluutiolle. Ensimmäinen on Maapallolla elävät ‘Reptiliaanit’, jotka ovat piilotelleet planeetalla vuosituhansia ja jotka ovat hallinneet ihmiskuntaa resurssina sellaisella tavalla, ettei ihmiskunta kuluttaisi kaikkia planeetan resursseja loppuun tai uhkaisi planeetan biosfääriä. [19] Tämä alaryhmä ei varsinaisesti ole toiselta planeetalta, vaan se on kehittynyt ei-ihmisrotu joka asuu maanpinnan alapuolisissa maailmoissa. Jotkut kirjoittajat väittävät tämän reptiliaani/ei-ihmisrodun asuvneen Maapallon pinnan alla kauan ennen ihmisiä, ja että heidän piti jättää pinnalla elo pahan ympäristökatastrofin ja/tai planeettojenvälisen sodan takia. [20]

Tämä meidän planeettamme reptiliaanirotu, johtuen sen pitkästä läsnäolosta Maapallolla ja pyrkimyksistä rajoittaa ihmiskunnan tuhoisampia taipumuksia, on historiallisesti saanut ‘valvojarodun’ myytin. Monien eurooppalaiskirkkojen goottilaisessa arkkitehtuurissa on nähtävissä useita ‘Gargoyle’-patsaita, jotka symboloivat ihmiskunnan kasvua varjelevaa voimaa kohti uskonnollista totuutta. Tämä alaryhmä siksi osittain vastaa Sitchinin kuvaamaa Enkin Anunnaki-faktiota. Tämä alaryhmä ei halua antaa kontrollia ihmisrodusta muille avaruusolennoille ja yrittää estää avaruusolentojen Maan ulkopuolisen intervention (joka on uhka Maassa olevien reptiliaanien kyvylle hallinnoida ihmiskuntaa) joko auttamalla ihmiskuntaa useiden ongelmien kanssa, mm. ympäristön pilaantuminen, ydinsodan uhka ja ylikansoitus, jotka kaikki uhkaavat tämän ‘hyvä paimen’-alaryhmän resursseja. Siksi tämä alaryhmä avustaa yhden maailmanhallituksen synnyttämisprosessissa, joka keskittää poliittisen vallan ja rajaa ihmiskunnan suvereniteetin ja vapauden ilman kokonaan eliminoimatta sitä. Tälle skenaariolle uskottavuutta antaa Phil Schneider, siviili-insinööri, joka sai toimeksiannon rakentaa salaisia maanalaisia tukikohtia salaisille organisaatioille. Schneider kuvasi todisteita, joita hän oli kohdannut siitä, miten avaruusolennot olisivat maailmanhallituksen todellisia johtajia, sekä miksi hän ja monet muut olivat jättäneet taakseen amerikkalaisorganisaatioiden ‘palveluksen’. [21]

Toinen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmä on Maan ulkopuolinen rotu, joka on solminut sopimuksia salaisten organisaatioiden kanssa kehittyneen teknologian vaihdannasta oikeuksiin saapua planeetallemme ja tehdä yhteistyötä avaruusolentojen ja ihmisten yhteisprojekteissa. Eisenhowerin hallinto allekirjoitti vuonna 1954 salaisen sopimuksen avaruusolentojen rodun kanssa, minkä William Cooper ja muut ‘tietovuotajat’ ovat paljastaneet. [22] Cooper kertoo tämän sopimuksen syntymisen yksityiskohdat, jotka hän sai tietää dokumenteista, joita hänen piti lukea palvellessaan laivaston tiedustelupalvelussa osana Tyynenmeren laivueen komentajan tiimiä:

Myöhemmin vuonna 1954 suurinenäisten Harmaiden Avaruusolentojen rotu, joka oli kiertänyt Maapalloa, laskeutui Hollomanin ilmatukikohtaan. Päästiin perussopimukseen. Tämä rotu esittäytyi olevansa kotoisin Orionin vyön punaista tähteä, jota me kutsumme nimellä Betelgeuse, kiertävältä planeetalta. He esittivät, että heidän planeettansa on kuolemassa ja että tulevana tuntemattomana aikana he eivät enää kykenisi siellä selviämään. Tämä johti toiseen laskeutumiseen Edwardsin ilmatukikohtaan. Historiallista tapahtumaa oltiin suunniteltu etukäteen ja tämän sopimuksen yksityiskohdista päästiin yksimielisyyteen. Eisenhower järjesti loman itselleen Palm Springsiin. Sovittuna päivänä presidentti suuntasi tukikohtaan ja tekosyy oli, että hänen piti vierailla hammaslääkärissä. Presidentti Eisenhower tapasi avaruusolennot ja Yhdysvaltojen sekä avaruusolentojen kansan välillä allekirjoitettiin muodollinen sopimus. [23]

Viitaten samaan Eisenhowerin hallinnon allekirjoittamaan sopimukseen eversti Philip Corso, korkea-arvoinen upseeri, joka palveli Eisenhowerin kansallisen turvallisuuden neuvostossa, kirjoitti: “Me olimme neuvottelleet eräänlaisen antautumisen heidän kanssaan kunhan vain emme taistelisi heitä vastaan. He sanelivat ehdot, koska he tiesivät että kaikkein pelätyin asia olisi paljastus.” [24]

Teknologianvaihdanta suoraan edistää erittäin kehittyneiden asejärjestelmien kehittämistä, joita amerikkalaiset salaiset organisaatiot halajavat ylläpitääkseen vaikutusvaltaansa, torjuakseen ja rajoittaakseen avaruusolentojen läsnäoloa ja kilpaillakseen keskenään strategisesta edusta ympäri planeettaa. Tämä alaryhmä tyypillisesti kuvataan koostuvan Zeta Reticulumilta tulleista ‘Harmaista’, jotka haluavat käyttää ihmiskunnan ja biosfäärin resursseja palauttamaan oman rotunsa geneettisen eheyden. Eversti Corson mukaan Harmaat “eivät olleet hyväntahtoinen avaruusolentojen rotu, joka oli tullut tänne valistamaan ihmisolentoja. He… keräsivät biologisia näytteitä Maapallolta omiin kokeisiinsa.” [25] Tämä alaryhmä löyhästi tekee yhteistyötä ensimmäisen alaryhmän kanssa keskitetyn maailmanhallituksen luomiseksi, joka sitten solmisi sopimuksia tämän toisen alaryhmän kanssa, jotta se voisi paremmin käyttää hyödyksi ihmisten ja planeetan resursseja. Kun ensimmäinen alaryhmä haluaa maailmanhallitusta sen takia, että se tarjoaa paremmat mahdollisuudet hallita ihmiskuntaa globaalisti, toinen alaryhmä haluaa sitä siksi, että se on johdonmukaisempi heidän filosofisen uskomuksen kanssa siitä, että yksilön intressit ovat alisteisia kollektiivin tarpeille.

Kolmas alaryhmä koostuu kahdesta rodusta, joilla on pessimistisempi näkökanta ihmisten sopivuuteen olla vastuussa planeetan resursseista. Historiallisesti ne ovat muodostaneet liiton kontrolloidakseen ihmiskuntaa. Ensimmäinen on erittäin suurten humanoidien rotu, jota kuvataan 1. Mooseksen kirjassa nimellä Nefilim (kirjaimellisesti jättiläiset), jotka saattoivat tiineeksi ihmisnaisia, jotka synnyttivät jättiläisiä. [26] Tämä rotu on raportoitu olevan peräisin Lyran tähtikuviosta ja he asuvat mystisellä Nibiru-planeetalla (sumeriankieltä, tarkoittaa ‘siirtymäplaneettaa’), joka Sitchinin kääntämien sumerialaisten lähteiden mukaan palaa aina 3600 vuoden välein aurinkokuntamme läheisyyteen. [27] Toinen ryhmä kuvataan koostuvan Orionin Draco-järjestelmästä kotoisin olevista reptiliaanilajeista, jotka ovat geneettistä sukua Maapallon reptiliaaneille, mutta jotka ovat dominantimpia ja kehittyneempiä teknologisesti. [28]

Kolmannen alaryhmän kaksi rotua vastaavat Sitchinin sumerialaislähteiden käännösten kuvaamaa Anunnakien Enlilin faktiota. Tämä ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmä on luonteeltaan erittäin hierarkkinen ja näkee yhden lajin ylivallan toisesta kaikkein luonnollisimpana ja tehokkaimpana tapana hallinnoida planeetan resursseja. Heidän rotunäkökulmansa on erittäin samanlainen kuin Natsi-Saksalla oli ja on esitetty, että tämä ‘hyvien paimenten ryhmä’ auttoi joitain natsieliittejä pakenemaan liittoutuneiden hyökkäystä Etelänavalle ja muille alueille Etelä-Atlantilla perustaakseen salaisia tukikohtia. [29]  Kolmannen ‘hyvä paimen’-alaryhmän itseään palveleva agenda on rohkaista sotilas

Tämän kolmannen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen itsekäs agenda on rohkaista sotilastoimia eri salaisten organisaatioiden keskuudessa, jotka sekä epävakauttavat globaalia ihmiskuntaa kanavoimalla resursseja ja vaikutusvaltaa sotateolliselle kompleksille eri valtioissa, mutta niin että nämä salaiset organisaatiot ulottavat itsensä sotilaskonfliktiin Harmaiden Zeta Reticulin avaruusolentojen kanssa (toinen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmä). Sellainen skenaario on ilmiselvästi nähtävissä eversti Philip Corson paljastuksesta, että “nyt jo yli viidenkymmenen vuoden ajan, sota UFOja [Zeta Harmaita] vastaan on jatkunut meidän yrittäessä puolustaa itseämme heidän tunkeutumisiaan vastaan.” [30]

Eskaloituva sotilaskonflikti Zeta Harmaiden ja salaisten organisaatioiden välillä voisi lopulta kulminoitua kolmannen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen ryhmän interventioon — Draco Reptiliaanit/jättiläishumanoidit, jotka vastaavat Anunnakien Enlilin faktiota. Anunnaki-Enlilin ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen faktion interventio tapahtuisi globaaleina ympäristökatastrofeina ja/tai sotilaskonfliktina Zeta Reticulilaisia vastaan siinä mittakaavassa, että tämä tarjoaa näille kahdelle avaruusolentojen rodulle mahdollisuuden tulla väliin ihmiskunnan ‘pelastajina’ ja ‘takaisin palaavina Elohimeina’. [31] Kehittyneen holografiteknologian, aikamatkailun ja muodonmuuttamiskykyjen avulla, joita tällä avaruusolentojen rodulla raportoidaan olevan, se voisi kehitellä ‘Toisen Tulemisen’, jossa geneettisesti manipuloitu ‘Jeesus’ yhdessä ‘Ylösnousseiden Mestareiden’ ja ‘Enkelijoukon’ kanssa olisi kaiken huomion keskipisteenä Jumalan Valtakunnan kannattajien keskuudessa. [32] Pelastajina esiintyvät kaksi liitossa toimivaa avaruusolentojen rotua, Draco Reptiliaanit/jättiläishumanoidit, käytännössä ottaisivat heikentyneen globaalin ihmiskunnan haltuunsa ympäristökatastrofien ja sotilasvälikohtausten sarjan jälkeen ja he toisivat mukanaan ‘rauhan ajan’ yhden maailmanhallituksen nimissä, jonka johto on tämän ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmän kontrollissa. He saisivat apua kahdelta häviävältä ‘hyvä paimen’-alaryhmältä heidän estäessä muita avaruusolentojen faktioita avustamasta globaalia ihmiskuntaa sen ongelmissa.

Yleisesti avaruusolennot ‘hyvä paimen’-kategorian ensimmäisessä ja kolmannessa alaryhmässä haluavat olla paljastamatta avaruusolentojen läsnäoloa ja tehdä kaikkensa häiritäkseen, hiljentääkseen ja eliminoidakseen henkilöitä, jotka ovat osallistuneet salaisten organisaatioiden estämiseen paljastamasta heidän toimintansa koko laajuutta. Kaikkien ‘hyvä paimen’-kategorioiden alaryhmien päätavoitteena on ‘korjata itselleen’ ihmiskunnan resurssit ilman biosfäärin vahingoittamista ja avaruusolentojen kontrollin paljastamista globaalista ihmiskunnasta. Näin näiden ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen moraalinen suuntaus on analoginen niiden historiallisten tapojen kanssa, joilla siirtomaavallat hallinnoivat ja assimiloivat alkuperäiskansojen yhteisöjä. Vaikka nämä ‘hyvä paimen’-alaryhmien faktiot ovat strategisia kilpailijoita siitä kenellä on kontrolli globaalista ihmiskunnasta, heillä on yhteinen tavoite rajoittaa ihmislajin suvereniteettiä ja itsenäisyyttä niin, että sitä voidaan käyttää globaalina resurssina. Vaikka kaksi ensimmäistä alaryhmää (Maassa olevat Reptiliaanit ja Zeta Harmaat) menettäisivät osittain vaikutusvaltaansa ja otettaan ihmiskunnasta jos Draco Reptiliaanit/jättiläishumanoidit ottaisivat ihmiskunnan suoraan hallintaansa, he menettäisivät vielä enemmän kykyään vaikuttaa ja kontrolloida ihmiskuntaan jos allaoleva avaruusolentojen faktio puuttuisi asioihin. Tämä takaa löyhän liiton näiden kolmen ‘hyvä paimen’-alaryhmän välille.

Suojelevat Vanhemmat

Toinen analogia jota käytetään kuvaamaan eri avaruusolentojen rotujen motivaatioita ja aktiviteetteja on ‘suojelevan vanhemman’ malli. ‘Suojelevan vanhemman’-avaruusolentokategoria haluaa suojata ihmiskuntaa sen ollessa ‘kasvunsa murrosiässä’ niin paljon kuin mahdollista olemassaolevilta vaaroilta. Tämän kategorian avaruusolennoilla on moraalinen suuntaus auttaa ihmiskuntaa tulemaan tietoiseksi muiden avaruusolentojen rotujen olemassaolosta galaksissa ja tehdä yhteistyötä näiden rotujen kanssa liitossa, jota tietovuotajat ja muut lähteet ovat usein kuvanneet Galaktiseksi Liitoksi. [33] Star Trekissa kuvattu Galaktinen Liitto on suhteellisen lähellä näiden avaruusolentojen rotujen liittoa. He kunnioittavat ihmiskunnan suvereniteettiä ja haluavat auttaa ihmiskuntaa yhdistymään ja integroimaan kehittynyttä teknologiaa, jotta se olisi valmiina liittymään Galaktiseen Liittoon. Tohtori Nerudan sanoin:

Jokaisessa galaksissa on Liitto tai löyhästi yhdessä toimiva organisaatio, johon kuuluu tietoinen elämä kaikilla planeetoilla galaksissa. Se on verrattavissa galaksitason Yhdistyneisiin Kansakuntiin. Tässä Liitossa on sekä kutsuttuja jäseniä että tarkkailujäseniä. Kutsumajäsenet ovat niitä lajeja, jotka ovat onnistuneet käyttäytymään vastuullisella tavalla oman planeettansa isäntinä ja yhdistämään teknologian, filosofian ja kulttuurin niin, että heidän on mahdollista kommunikoida globaalina yksikkönä, jolla on yhtenäinen agenda. Tarkkailujäsenet ovat lajeja, jotka ovat sirpaloituneet ja edelleen kiistelevät keskenään maa-alueista, vallasta, rahasta, kulttuurikysymyksistä ja muista asioita, mitkä estävät heitä yhdistymään ja muodostamaan yhtenäistä maailmanhallitusta. Ihmisrotu Maapallolla on sellainen laji, ja tällä hetkellä Liitto yksinkertaisesti tarkkailee sitä, mutta ei kutsu sitä mukaansa tekemään päätöksiä tai toimimaan talousjärjestelmissä. [34]

Nämä avaruusolentojen rodut eivät solmi sopimuksia tarjotakseen kehittynyttä teknologiaa aseisiin salaisille organisaatioille, mikä asettaa nämä avaruusolentojen rodut huomattavasti heikompaan asemaan ‘hyvä paimen’-rotuihin nähden. On esimerkiksi kerrottu siitä, että presidentti Eisenhower tapasi näiden rotujen edustajia vuonna 1953 (ennen vuoden 1954 sopimusta Zeta Reticulin avaruusolentoryhmän kanssa), mikä ei johtanut sopimukseen, sillä nämä avaruusolentojen rodut uskovat ihmiskunnan olevan liian epäkypsä kaipaamaansa teknologiaan, ja että ydinaseet esimerkiksi pitäisi hävittää. [35] Cooper kuvaa tapaamisen yksityiskohtia:

Sillävälin ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen rotu otti yhteyttä Yhdysvaltain hallitukseen. Tämä avaruusolentojen rotu varoitti meitä avaruusolennoista, jotka kiersivät päiväntasaajaa (ne joiden kanssa Eisenhower lopulta solmi sopimuksen) ja tarjoutuivat auttamaan meitä henkisessä kehityksessämme. He vaativat ehtona, että hävitämme ja tuhoamme ydinaseemme. He kieltäytyivät vaihtamasta teknologiaa sanoen, että me olimme henkisesti kykenemättömiä käsittelemään teknologiaa, jota meillä oli jo silloin hallussamme. He uskoivat, että käyttäisimme kaikkea uutta teknologiaa tuhoamaan toinen toisemme. Tämä rotu sanoi, että me olimme itsetuhon polulla ja että meidän tulee lopettaa toistemme tappaminen, lopettaa Maapallon saastuttaminen, lopettaa Maapallon luonnonvarojen raiskaaminen ja oppia elämään harmoniassa. Nämä ehdot saivat osakseen äärimmäistä epäilystä, erityisesti ydinaseiden hävittämisen osalta. Uskottiin, että tuo ehto saattaisi meidät avuttomaksi ilmiselvän avaruusolentojen uhan edessä… Ydinaseistariisuntaa ei pidetty Yhdysvaltain parhaana etuna. Ehdotukset hylättiin. [36]

‘Suojelevat vanhemmat’ avaruusolentojen rodut käyttävät huomattavasti aikaa eri avustamaan eri ihmisorganisaatioita kumoamaan ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen agendoja, jotka yrittävät aktiivisesti kontrolloida globaalia ihmiskuntaa tarkoituksenaan kerätä itselleen ihmiskunnan ja planeetan resursseja. Tämä avaruusolentojen kategoria ajaa täyden UFO-paljastuksen agendaa, ja he ovat omistautuneet palvelemaan ihmiskunnan korkeinta hyvää siten kuin ihmiskunnan biologisena lähteenä toimivat ‘suojelevat vanhemmat’ näkevät tuon hyvän. [37] Täten ‘suojelevien vanhempien’ avaruusolennot vastaavat läheisemmin Enkin Anunnaki-faktiota, jota kuvataan Sitchinin sumerilaisten nuolenpäätekstien käännöksissä. Jotkut näistä avaruusolentojen roduista, jotka menevät tuohon kategoriaan, tyypillisesti kuvataan olevan pohjoismaalaisia (Lyra); siriuslaisia (Sirius B); plejadilaisia, orionilaisia ja alphacentaurilaisia. [38]

On olemassa kaksi alaryhmää, jotka voidaan identifioida näihin Suojelevien Vanhempien avaruusolentoihin yhteydessä olleiden kertomuksista. Ensimmäinen on planeetallamme läsnäoleva humanoidirotu, joka on historiallisesti auttanut ihmiskuntaa sen evoluution kehityksessä. Useat kirjoittajat ovat sanoneet tämän rodun olevan muinaisen Lemurian ja Atlantiksen sivilisaatioiden jäänne. Nämä sivilisaatiot perustivat suuria kristallikaupunkeja Maapallon kuoren sisään heidän hylättyä omat kaupunkinsa Maapallon pinnalla. [39] Salamyhkäisellä lennolla Antarktikselle vuonna 1947 amiraali Byrd raportoi hänen päiväkirjassaan — jonka todenmukaisuudesta käydään edelleen debattia [40] — kohtaamisesta pitkän pohjoismaisen rodun kanssa maanalaisessa kaupungissa etelänavan alla, jossa käytiin seuraava keskustelu kaupungin johtajan kanssa:

”Me olemme antaneet teidän tulla tänne, koska olette jaloluonteinen ja hyvin tunnettu Pintamaailmassa, amiraali… olette nyt Ariannien maailmassa, Maapallon sisällä… Amiraali, kerron teille miksi olen pyytänyt teitä tänne. Kiinnostuksemme aivan oikein sai alkunsa heti kun rotunne räjäytti ensimmäisen atomipommin Hiroshimassa ja Nagasakissa Japanissa. Hälytysnopeudella me lähetimme omat lentävät koneemme, ”Flugelradit” pintamaailmaanne tutkimaan mitä rotunne oli tehnyt… Katsokaas, me emme koskaan ole puuttuneet aiemmin rotunne sotiin ja barbaarisuuteen, mutta nyt meidän on pakko, sillä te olette oppineet peukaloimaan tiettyjä voimia, joita ei ole ihmisille tarkoitettu, nimittäin atomienergiaa. Lähettiläämme ovat jo toimittaneet viestimme maailmanne hallituksille, eivätkä he vastaa. Nyt teidät on valittu todistamaan omin silmin täällä, että maailmamme on kuin onkin olemassa. Katsokaas, kulttuurimme ja tieteemme on monia tuhansia vuosia teidän rotuanne edellä.” [41]

Tarkasti ottaen tämä alaryhmä ei ole Maan ulkopuolinen alkuperältään, vaan yksinkertaisesti maanalainen humanoidirotu, joka on geneettisesti yhteydessä ihmiskuntaan. Useat arkeologit/historioitsijat uskovat, että nämä muinaiset avaruusolentojen rodut ovat useiden myyttien taustalla puhuttaessa mystisistä ‘valkoisista veljistä/jumalista’, jotka ovat osallistuneet planeetan sivilisaation kehitykseen. [42] Atsteekit ja Inkat, esimerkiksi, aluksi uskoivat, että espanjalaiset konkistadorit olivat heidän ‘valkoisia veljiä/jumalia’, jotka olivat palaamassa takaisin. Nämä pinnan alla olevat lemurialaiset kaupungit jatkavat interaktiota avaruusolentojen rotujen kanssa, heillä on kehittynyttä teknologiaa ja he avustavat ihmiskuntaa monenmoisissa sosiaalisissa, taloudellisissa, poliittisissa ja ympäristöongelmissa. Lähteet kuvaavat näiden lemurialaisten maanpinnan alla elävien olentojen käyttävän psykotronista kristalliteknologiaa rauhanomaisiin tarkoituksiin. [43]

Tämä pinnan alla elävä rotu löyhästi tekee yhteistyötä ensimmäisen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmän kanssa (Maapallolla elävät Reptiliaanit) varmistaakseen, että ihmiskunta ei tuhoa sen pintamaailmaa. Kuitenkin he ovat strategisia kilpailijoita mitä tulee ihmiskunnan evoluutiokehitykseen, mitä tämä alaryhmä (lemurialaiset/atlantislaiset) tukee mutta mitä Maassa asuvat Reptiliaanit rajoittavat. Tämä löyhä liitto Maapallolla elävien avaruusolentojen välillä vaikuttaa/kontrolloi salaseurojen johtajia, jotka ovat historiallisesti hallinneet ihmiskuntaa. Näin vapaamuurarien, illuminatin, temppeliritarien jne. johtajat kaikki heijastelevat löyhää Maapallolla elävien avaruusolentojen rotujen kanssa tehtävää yhteistyötä, jossa kaikilla on yhteinen intressi estää planeetan globaali katastrofi, mutta perustavanlaatuisella tavalla eriävät mielipiteet ihmislajin evoluutiosta ja siitä tulisiko ‘Maan ulkopuolisten’ avaruusolentojen rotujen puuttua Maapallon tilanteeseen. [44]

Suojelevien Vanhempien mallin toinen alaryhmä ovat Maan ulkopuoliset avaruusolennot, jotka puuttuvat ihmiskunnan asioihin auttaakseen heidän kanssakäymisissä Maan ulkopuolisten rotujen kanssa. Tätä kategoriaa kuvataan yleisesti Sirius B:ltä, Seulasista, Altair Alpha Centaurista ja Andromedalta saapuneiksi (vaaleaihoisiksi) avaruusolennoiksi, jotka ovat ulkonäöltään humanoideja, pituudeltaan arviolta parimetrisiä ja heidän strategiansa käsitellä toisen ja kolmannen ‘hyvä paimen’-alaryhmän epävakauttavia strategioita on interventionistinen. Tohtori Michael Wolf, entinen kansallisen turvallisuusneuvoston konsultti, joka tuli mukaan uuteen ‘siedätysohjelmaan’, kertoo tohtori Richard Boylanin mukaan seuraavaa:

Wolf oli huoleton ihmisten ja avaruusolentojen välisistä interaktioista, olihan hän itse työskennellyt rinta rinnan salaisissa valtion laboratorioissa ihmiseltä näyttävien avaruusolentojen kanssa, jotka olivat tulleet Altairin järjestelmästä, sekä ”harmaiden” humanoiditieteilijoiden kanssa Zeta Reticulin järjestelmästä. ”Altairin neljäs ja viides planeetta ovat asutettuja. Itse asiassa Altairin olennot kolonisoivat Seulasten järjestelmän kauan sitten. Ihmiseltä näyttävät plejadilaiset avaruusolennot, joita ihmiset tapaavat, ovat itse asiassa perimältään altairilaisia. Heitä on kahta varianttia, seemiläiseltä näyttävät ja pohjoismaiselta näyttävät. Seemiläiset ovat rotu, joka laskeutui Hollomanin ilmatukikohtaan (New Mexicossa) 1960-luvulla ja keskusteli siellä joidenkin kenraalien kanssa.” [45]

Eräät niistä tavoista, joilla nämä ‘pohjoismaalaiset/seemiläiset’ avaruusolennot avustavat ihmiskuntaa, ovat esimerkiksi haitallisten ympäristövaikutusten torjuminen kehittyneistä aseteknologioista, joita salaiset organisaatiot kehittävät ja käyttävät. Lisäksi pohjoismaalaiset/seemiläiset rodut lieventävät tai estävät ‘hyvä paimen’-avaruusolentofaktion sponsoroimia merkittäviä terroritekoja. [46] Esimerkiksi syyskuun 11. päivän 2001 hyökkäyksen jälkeisiä terroritekoja on saatettu estää planeetan eri puolilla olevien turvallisuusjoukkojen ja heidän näiltä roduilta saamansa salaisen avun voimin, mikä on auttanut vakauttamaan Maapallon turvallisuustilannetta.

Nämä pohjoismaalaiset/seemiläiset Maan ulkopuoliset rodut eivät solmi sopimuksia aseteknologioista, mutta he avustavat kehoittamalla kehittämään kehittynyttä teknologiaa, jolla ei ole sotilaskäyttösovellutuksia. Tohtori Wolf esimerkiksi on nähnyt pitkien ‘pohjoismaalaisten/seemiläisten’ avaruusolentojen ja valtion salaisia yhdessä ylläpitämiä laitoksia. [47] Jotkut ovat kuvanneet kokemuksia, joita heillä on ollut näiden avaruusolentojen rotujen kanssa, positiivisiksi verrattuna ‘hyvä paimen’-rotujen kuumottavampiin kohtaamisiin. [48] Tämä alaryhmä on strateginen vastapaino Maan ulkopuolisten ‘hyvä paimen’-faktioiden vaikuttamisyrityksille. ‘Maan ulkopuoliset’ ‘hyvä paimen’-alaryhmät näkevät Maan ulkopuoliset ‘suojelevat vanhemmat’-alaryhmät niiden vihollisina, sillä jälkimmäiset ovat uhka ensiksimainittujen kyvylle puuttua ihmisten asioihin ja kontrolloida ihmisiä resurssina.

Viisaat Mentorit

Kolmas analogia, jota käytetään kuvaamaan avaruusolentojen kontrollia ja vaikutusvaltaa, on ‘viisaiden mentorien’ kategoria. Näillä roduilla on käytännönläheinen lähestymistapa globaaliin ihmiskuntaan ja he tarjoavat apua ainoastaan jos sellainen interventio on kaikkien osapuolten korkeimmaksi parhaaksi. He ajavat ‘tietoisuuden kohottamista’ ja heidän moraalinen orientaationsa on syvän henkinen, joka pitää kaikkea elämää yhtenä ja kunnioittaa kaikkien ihmiskunnan evoluutiokehitykseen osallistuvia voimia. He eivät tarjoa teknologiaa perinteisessä mielessä, vaan kehittynyttä ‘valokieliteknologiaa’, joka koostuu pyhän geometrian muodoista, joita löytyy kaikkialta universumista, atomista ja ihmisen energiakentästä. He opettavat, että pyhän geometrian valokuvioiden ymmärtäminen kaikessa elämässä johtaa yksilöiden ja kaiken planeetan elämän vapautumiseen.

Viisaat mentoriavaruusoleennot eivät mene suoraan kohtaamaan tai vastustamaan ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen vaikutusvaltaa, mikä erottaa tämän kategorian ‘suojelevista vanhemmista’. ‘Viisaat mentorit’ varoittavat kaikista intervention vaaroista, sillä sellainen voi taannuttaa ihmiskunnan evoluutiokasvun. Yksinkertaisesti ilmaistuna, viisaat mentoriavaruusolennot näkevät ihmiskunnan kohtaamat takaiskut ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen kanssa osana lajien evoluutioprosessia, eivätkä he täten puutu siihen. Sitä vastoin ihmiskunnan suojeleminen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen kanssa kohdatuilta vastoinkäymisiltä on tärkeä ‘suojelevien vanhempien’ tavoite. Filosofiset ongelmat tässä ovat samat puhuttaessa ‘energiaparannuksesta’. Jos vaihtoehtolääketieteen harjoittaja yksinkertaisesti parantaa sairauden ilman potilaan aktiivista osallistumista, silloin potilas paranee, mutta on altis tuleville sairauden toistumisille. Osaava vaihtoehtolääketieteen harjoittaja yksinkertaisesti näyttää potilaalle kuinka parantaa itsensä ja näin minimoi tulevat sairauden uusiutumiset. [49]

‘Viisaiden mentorien’ faktiossa on kaksi alaryhmää. Ensimmäinen on ei-humanoidit Arcuturukselta, Sirius A:lta ja Orionista. Toista ryhmää kuvataan Nerudan haastatteluissa ‘Keskusroduksi’, joka on kylvänyt elämän galaksiimme lukemattomia vuosituhansia sitten. [50] Ensimmäinen alaryhmä koostuu ‘Neuvostoista’, jotka viestivät vastaanottavaisille ihmisille ja organisaatioille tarjoten apua ja opastusta silloin kun sitä pyydetään. Suurin osa tällaisten avaruusolentoneuvostojen olemassaolon todisteista tulee raporteista koskien telepaattista viestintää näiden olentojen kanssa, joiden olemusta tyypillisesti kuvataan humanoidiksi, jolla on linnun tai kissan pää. [51] Vaikuttaa siltä, että nämä olennot ovat saaneet inspiraatiota muinaisen Egyptin patsaista, joissa kuvataan eläinpäisiä ihmisiä, kuten Thoth-jumalaa, jolla oli ibiksen pää.

Toista alaryhmää kuvataan Nerudan haastatteluissa ‘Keskusroduksi’. Nerudan mukaan nämä rodut asuvat keskusgalaksien alueella universumissa ja he ovat kylväneet galaksit miljardeja vuosia sitten ja jättäneet ‘hienovaraisia sormenjälkiä’ olemassaolostaan. Näitä jälkiä tulkitsemalla voi avata portin, jonka avulla toinen laji pääsee kommunikaatioon heidän kanssaan. [52] Neruda pitää näitä olentoja samana kuin muinaisten uskonnollisten tekstien Elohim, ja esittää, että ne toimivat hiljaisina ihmiskunnan evoluution avustajina niille, jotka valitsevat ‘ottaa yhteyden uudelleen’ heihin.

Idea juuriroduista, jotka ovat kylväneet elämän galaksiin, löytyy ‘neuvoa-antavista elimistä’ kuten ‘Yhdeksän Neuvosto’, jonka tulkitaan antavan opastusta ihmiskunnalle sen evoluutiossa niille, jotka siihen saavat yhteyden. [53]

Salaisten organisaatioiden rakenne

Avain sen ymmärtämiseen miten yllä esitetyt avaruusolentojen kategoriat vaikuttavat salaisiin organisaatioihin on, että jälkimmäiset yleisesti ovat tietoisia eri avaruusolentojen rotujen ja muiden salaisten organisaatioiden poliittisista, moraalisista ja filosofisista orientaatioista. Salaiset organisaatiot voivat täten yrittää ohjata jotain asiaa näiden eri avaruusolentojen interventiofilosofioiden ja strategioiden avulla niiden toimiessa ja kilpaillessa keskenään tavoilla, jotka maksimoivat salaisten organisaatioiden vallan ilman, että eri avaruusolentojen faktioiden ‘soluttautuminen’ paljastaa niiden toimintaa liiaksi. Salaisten organisaatioiden johtajille kyse on useampiulotteisesta shakkipelistä, jossa on mukana useita eri pelaajia ja tavoitteita, jotka vaikuttavat salaisten organisaatioiden toiminnan dynamiikkaan.

Avaruusolentojen läsnäoloon keskittyneet salaiset organisaatiot perustettiin ensikerran, kun eri tiedustelupalvelut ja sotilasorganisaatiot tulivat tieotisiksi avaruusolentojen läsnäolosta vuonna 1941, kun he löysivät alas ammutun avaruusolentojen aluksen matalasta rannikkovedestä San Diegosta länteen. [54] Laivasto otti vastuun tutkinnasta ja otti johtavan roolin, joka sillä on ollut nykypäivään saakka. Ajan mittaan tuli tarve salata asioita kansalta, jotta Yhdysvaltain hallinto voisi samaan aikaan kehittää asianmukaista vastetta tapahtumiin. Tämä on johtanut siihen, että eri sotilas-, tiedustelu- ja poliittisiin päätöksentekohaaroihin on syntynyt salaisia organisaatioita, joilla kaikilla on erilaisia, joskin päällekkäisiä tehtäviä osaston laajempien tavoitteiden mukaisesti, jolloin ”emo-osaston” jäsenet eivät ole tietoisia näiden salaisen organisaation toiminnan ja vaikutusten koko laajuudesta, vaikka ne jakavat saman yleistehtävän. [55] Esimerkiksi, Yhdysvaltain asevoimain kolmella päähaaralla — laivasto, maavoimat ja ilmavoimat — on jjokaisella omat asekehityksensä ja tiedusteluosastonsa, jotka kaikki on suunniteltu suojelemaan Yhdysvaltain kansallista turvallisuutta. Jokaisessa näistä on omia erikoisosastojaan, joissa on salainen organisaatio, jonka vastuulla on avaruusolentojen teknologian takaisinmallintaminen asekehitystarkoituksiin ja hankkimaan tiedustelutietoa avaruusolentojen operaatioista planeetallamme puolustuspolitiikan kehittämiseksi. [56] Näin Yhdysvaltain laivaston sisällä oleva salainen organisaatio on, esimerkiksi, tuntematon muille laivaston yksiköille, jotka ovat keskittyneet asekehityksen ja tiedustelun laajempiin ongelmiin, ja joiden matalampi turvaluokitus tekisi siitä rikoksen laivaston henkilöstolle kerätä salaista tietoa näistä salaisista organisaatioista. [57]  Tämä käytännössä johtaa laivaston sisälle rakentuneisiin salaisiin organisaatioihin, joilla on tietyn verran autonomiaa, valtaa ja resursseja joista muu laivaston henkilöstö ei ole tietoisia edes korkeammilla tasoilla.

Tapaa jolla nämä salaiset organisaatiot ovat rakentuneet eri armeijan/tiedustelun organisaatioiden sisälle ilman, että nuuskivat kongressiedustajat ovat niitä löytäneet, kuvaa entinen ilmavoimien kersantti Dan Sherman hänen muistellessaan kapteenin hänelle pitämää briiffausta:

Mustat tehtävät, joita me kutsumme Tason 2 tehtäviksi, ovat avaruusolentoprojekteja, jotka on käytännössä piilotettu. Mustien tehtävien olemassaolosta tietää ainoastaan kourallinen kongressiedustajia ja presidentti. Nämä mustat tehtävät ovat avaruusolentoprojektien viimeinen puolustuslinja. Aina kun avaruusolentoprojekti perustetaan, on oltava musta tehtävä, joka peittää sen olemassaolon muiden silmiltä. Se luo erittäin hienostuneen kilven, jonka tehtävä on piilottaa harmaiden projektien olemassaolo korkean tason virkamiehiltä, joilla ei ole tarvetta tietää. Avaruusolentoprojektit joutuisivat muuten jonkun virallisen tahon syynättäväksi. Jos nykyisessä systeemissä nenäkäs kongressiedustaja alkaa penkoa asioita silloin kun hänellä ei ole tarvetta tietää, hän voi saada briiffauksen mustasta tehtävästä, hänen tärkeydentunnettaan korostetaan ja näin saadaan hiljennettyä lisätietojen etsiminen. Se on erittäin tehokas menetelmä piilottaa avaruusolentotehtävät ja se on syy sille, miksi ne ovat pysyneet piilossa niin pitkään. [58]

Kansallinen turvallisuusvirasto NSA luotiin 1952 sen päätarkoituksena tiedustelutiedon keruu. NSA:nsisällä on salaineen organisaatio, jonka vastuulla on tiedustelutiedon keruu avaruusolentojen roduista ja kontaktin ottaminen näihin rotuihin. Tohtori Nerudan mukaaan NSA:n sisäiset salaiset organisaatiot ovat nimeltään ‘Advanced Contact Intelligence Organization’ ja se on perustettu Special Projects Laboratoryn sisällee. Kuten oli laivaston tapauksessa, NSA:n muu henkilöstö ei ole tietoinen sisäpuolisesta salaisesta organisaatiosta johtuen jälkimmäisen korkeammasta turvaluokituksesta. Kersantti Sherman muistaa kuinka hänen kapteeninsa briiffasi häntä siitä, että hän oli osa NSA:n salaista projektia nimeltään ‘Project Preserve Destiny’, jossa hän oli seurausta kokeesta, joka oli suunniteltu parantamaan telepaattista kommunikaatiota ‘Harmaiden’ kanssa: “Koe johon viittaan, joka oli ja edelleen on nimeltään ‘Project Preserve Destiny.’ Se sai alkunsa vuonna 1960 ja se oli täydessä toiminnassa vuonna 1963. Se oli geenimanipulaatioprojekti, jonka ainoa tavoite oli luoda ihmisjälkeläisiä, joilla olisi ollut kyky kommunikoida harmaiden kanssa.” [59]

Kaikkein tärkein kaikista amerikkalaisista salaisista organisaatioista oli kansallisen turvallisuusneuvoston (National Security Council, NSC) sisällä. Presidentti Truman perusti NSC:n vuonna 1947. Sen tehtävä oli koordinoida eri valtionhallinnon, asevoimain ja tiedustelyhteisöjen haarojen politiikkasuosituksia johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi, joista presidentti voisi valita. [60] Tämä NSC:n koordinointifunktio kopioitiin NSC:n sisällä olleeseen salaiseen organisaatioon, joka on tunnettu monilla eri nimillä, mm. Majestic-12, joka on peräisin presidentti Trumanin vuonna 1947 allekirjoittamasta asiakirjasta. [61] Truman loi MJ-12:n avaruusolentojen läsnäoloon keskittyvän presidenttipolitiikan koordinaatiokomiteaksi, ja se liitettiin virallisesti NSC:hen vuonna 1954 NSC:n määräyksellä, jolla luotiin emo-organisaatio, johon se liitettäisiin. ‘Virallinen’ versio koskien tätä osaa NSC:n historiasta kuuluu seuraavasti:

Vuonna 1954 NSC 5412/1 perusti paneelin, jossa persidentin ja ulkoministerin ja puolustusministerin nimittäneet edustajat tapaisivat keskenään toisiaan ja kävisivät läpi salaisia operaatioita. Gordon Gray sai ”5412-komitean” puheenjohtajuuden, ja kaikki hänen jälkeensä tulleet kansallisen turvallisuuden neuvonantajat ovat olleet samanlaisissa komiteoissa, joilla on ollut erilaisia nimiä kuten ”303”, ”40”, ”Special Coordinating Committee”, joka myöhempien presidenttien hallinnoissa sai tehtäväkseen tutkia CIA:n salaisia operaatioita. [62]

5412-komitea pitää sisällään alakomitean nimeltään PI 40, jonka rooli on koordinoida informaatiota kaikista muista avaruusolentojen läsnäoloon keskittyneistä salaisista organisaatioista niin, että voidaan kehittää yhdenmukainen politiikkasuositusten joukko. [63]  Yksityisiin organisaatioihin kuten Council of Foreign Affairs sisäänrakennetut salaiset organisaatiot tarjoavat parasta mahdollista henkilöstöä ja resursseja PI-40:n rekrytointeihin ja politiikkakeskusteluihin. Kuvatessaan MJ-12:n varhaista koostumusta William Cooper huomautti Council on Foreign Relationsin sisäisen ryhmän saaneen nimityksen ‘viisaat miehet’:

”Viisaat Miehet” olivat Council on Foreign Relationsin keskeisiä jäseniä. Siihen kuului 12 jäsentä. Tämä ryhmä koostui vuosien mittaan Council on Foreign Relationsin ja myöhemmin Trilateraalisen Komission johtoryhmäläisistä. Gordon Dean, George Bush ja Zbigniew Brzezinski olivat heidän joukossaan. Kaikkein tärkeimpiä ja vaikutusvaltaisimpia MJ-12:ssa palvelleita ”Viisaita Miehiä” oli John McCloy, Robert Lovett, Averell Harriman, Charles Bohlen, George Kennan ja Dean Acheson. Heidän politiikkansa kesti pitkälle 1970-luvulle asti. On merkittävää, että presidentti Eisenhower sekä kuusi MJ-12:n jäsentä valtiolta olivat myös Council on Foreign Relationsin jäseniä. [64]

Teoria siis kuuluu, että PI-40 tulisi olla vallan keskiössä mitä tulee avaruusolentojen läsnäoloon ja koordinoituun vasteeseen sitä koskien. Todellisuudessa kuitenkin, johtuen byrokratian jäykkyydestä, eri agendoista ja ‘täysin kontrolloimattomista’ yksilöistä, eri salaiset organisaatiot ovat haluttomia jakamaan informaatiota joka voisi uhata niiden valta-asemaa, resursseja tai vaikutusvaltaa. [65] Esimerkki tästä on tohtori Nerudan sanomiset siitä miten salainen organisaatio, jonka jäsen hän oli, kieltäytyi jakamasta informaatiota emo-organisaatiolle jonka sisällä se on, NSA:lle. Kuten voisi kuvitella, nämä ongelmat pahenevat vielä enemmän globaalilla tasolla, kun ylin salainen organisaatio kansallisella tasolla kokoontuu keskustelemaan ja koordinoimaan politiikkaa koskien avaruusolentojen läsnäoloa.

‘Sisäpiiriläistodistuksen’ mukaan vuosittainen ‘Bilderberg-kokous’ on ottanut osakseen salaisen organisaation, jonka tavoite on koordinoida avaruusolentojen läsnäolon kansallista politiikkaa. [66] Tällainen väite saa suurempaa painoarvoa Nelson Rockefellerin roolista vuosittaisissa Bilderberg-kokouksissa. Vuonna 1954 presidentti Eisenhower nimitti Rockefellerin hänen ‘kylmän sodan suunnittelun erikoisasavustajaksi’, homma joka viralliseesti liittyi ‘CIA:n salaisten operaatioiden tarkkailuun ja hyväksyntään’. Tämä oli pelkkä peitetarina Rockefellerin todelliselle roolille Yhdysvaltain ulkopolitiikan johtajana ‘salaisen sopimuksen’ oltua juuri allekirjoitettu Zeta Reticulin avaruusolentojen ja Yhdysvaltojen välillä. Rockefellerin päähuolenaihe oli avaruusolentojen läsnäoloon vastaamiseen tarkoitettujen sotilaallisten ja tiedusteluohjelmien suunnittelu, toteutus ja seuranta. Rockefeller oli keskeisessä roolissa ‘koordinoimassa’ NSC:n sisäistä salaista organisaatiota — Majestic 12:a. Bilderbergin vuosittaisessa tapaamisessa Rockefeller oli samanlaisessa roolissa varmistamassa, että länsimaiden hallitusten blokki koordinoisi resurssinsa sekä Varsovan liiton että avaruusolentojen läsnäolon aiheuttamien haasteiden vastaamiseen.

Vaikka salaisten organisaatioiden tulisi teoriassa toimia samalla tavalla kuin emo-organisaationsa, jotka koordinoivat ja jakavat resursseja keskenään Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden säilyttämiseksi, totuus on, että nämä salaiset organisaatiot tekevät yhteistyötä minimaalisen vähän. Niiden ‘yhteistyö’ rajoittuu keskenään käytävään nollasummapeliin vaikutusvallasta, maineesta ja resursseista. Esimerkiksi asevoimain haarojen salaiset organisaatiot työskentelevät integroidakseen avaruusolentojen teknologian asejärjestelmiinsä, mutta ne kilpailevat keskenään siitä mitkä asejärjestelmät ansaitsevat saada rahoitusta sekä mitkä uhkakuvat oikeuttavat tällaiset investoinnit. Toisin kuin perinteisistä aseista käytävä intensiivinen debatti, joka saa näkyvyyttä julkisuudessa, avaruusolentojen teknologian hankinnat ja käyttöönotto ovat erittäin salaisia. Näiden organisaatioiden siiloutunut luonne, turvaluokitukset jotka asettavat ne kongressin/ministeriöiden valvonnan ulkopuolelle sekä interaktiot avaruusolentojen rotujen kanssa niiden teknologiaa koskien tekevät näistä salaisista organisaatioista pääasiallisia avaruusolentojen soluttautumisen kohteita.

Avaruusolentojen soluttautuminen salaisiin organisaatioihin

Soluttautuminen salaisiin organisaatioihin tapahtuu teknologianvaihdannalla/kehitysohjelmilla sekä tiedustelunkeruutekniikoilla, mitkä oletettavasti auttavat näitä salaisia organisaatioita tekemään tiettyjä toimia, mutta mitkä todellisuudessa tekevät niistä alttiita avaruusolentojen soluttautumiselle. Eräs yleinen näiden organisaatioiden käyttämä teknologia, joka on erittäin kyseenalainen mitä tulee sen väärinkäyttömahdollisuuksiin, on ‘aivojen ehostusteknologia’, joka tohtori Wolfin mukaan ”mahdollistaa aivojen käyttökapasiteetin huomattavan kasvattamisen, jotta ihmiset voisivat olla avaruusolentojen kanssa täydessä telepaattisessa vaihdannassa mentaalisesti.” Teknologian toimintaan kuuluu ”aivojen avaaminen ja neuronien stimulointi, joka mahdollistaa miljardien synapsien muodostamisen.” [67] Tohtori Wolfin mukaan hän kävi läpi mentaalisen ehostusprosessin, jossa hänen älykkyysosamääränsä nousi 141:sta 186:n. [68] Samoin tohtori Neruda kuvaa aivojen ehostusteknologiaa, jota käytettiin NSA:n sisäisessä salaisessa Labyrinth-organisaatiossa, sekä odotusta siitä, että kaikki tarpeeksi korkean turvallisuusluokituksen saaneet “saivat kutsun läpikäydä prosessin”. [69] Al Bielek, joka osallistui kuuluisaan amerikkalaislaivaston Montauk-ohjelmaan, raportoi myös NSA:n aivojen ehostusteknologiasta. [70] Sen sijaan, että tällainen teknologia pelkästään lisäisi älykkyysosamäärää ja aivokapasiteettia, se herättää vakavia huolenaiheita sen kyvystä ohjelmoida vastaanottajille kognitiivisia ja käyttäytymismalleja, jotka tukevat avaruusolentojen vaikutusvaltaa ja tunkeutumista korkeimpiin poliittisiin päätöksentekosfääreihin.

Näiden useiden salaisten organisaatioiden eri toimintojen ja avaruusolentojen teknologioiden kanssa olleiden interaktioiden seuraus on se, että ne aiheuttavat suurta epäluottamusta ja kilpailua salaisten amerikkalaisorganisaatioiden kesken, jotka pintapuolisesti tekevät yhteistyötä mutta jotka kyräilevät toisiaan niin paljon, että avaruusolennot ovat jo soluttautuneet niiden ‘kumppaniorganisaatioihin’. Tähän avaruusolentojen soluttaumiseen viittaa eversti Philip Corson analyysi amerikkalaisten sotavoimien, CIA:n ja muiden maiden tiedustelupalvelujen välinen yhteys:

CIA, KGB, Britannian salainen palvelu ja monet muut ulkomaiset tiedustelupalvelut olivat ensin kuuliaisia itselleen ja omalle ammattikunnalleen ja vasta sitten oman maansa valtiolle… CIA:n ja KGB:n kaltaiset vakoiluorganisaatiot tuppaavat olemaan olemassa ainoastaan säilyttääkseen oman olemassaolonsa ja siksi ei kumpikaan, ei USA:n eikä Venäjän armeija luota niihin… KGB:n soluttautuminen CIA:han ja niiden yhteinen armeijan vakoilu oli fakta 1950- ja 1960-luvuilla… [71]

Vaikka Corso viittasikin kylmän sodan kamppailuun, hänen kirjansa Päivä Roswellin jälkeen avaruusolentoihin keskittyminen rivien välistä vihjaa, että tämä soluttautumisongelma pätee myös avaruusolentojen kanssakäymiseen eri salaisissa organisaatioissa. Paljastava tekijä Corson kommenteissa on, että instituutiokulttuurilla on rooli siinä miten eri avaruusolentojen faktiot ja alaryhmät voivat soluttautua salaisiin organisaatioihin. Yhdysvaltain asevoimain eri haarat painottavat lojaaliutta, kurinalaisuutta, hierarkista päätöksentekoa ja asejärjestelmieen kehitystä, mikä tekee niistä alttiita avaruusolentojen soluttautumiselle mikäli avaruusolennoilla on samat arvot. Siksi on todennäköistä, että Reptiliaanien alaryhmät ‘hyvä paimen’-avaruusolentokategoriasta ovat todennäköisesti soluttautuneet eri Yhdysvaltain armeijan haaroihin, sillä ne ovat tunnettuja sotilaallisista kulttuureistaan. [72] Tällainen soluttautuminen ilmentyisi äärimmäisen aggressiivisena käyttäytymisenä Zetan Harmaiden rotua kohtaan. Soluttautumisväitteitä tukee tohtori Wolfin todistus tohtori Richard Boylanin haastattelussa koskien ryhmää, jota hän nimittää ‘kabaaliksi’:

Wolf on kutsunut tätä salaliittoilijoiden ryhmää nimellä ”kabaali”. Se koostuu ekstrmisteistä, fundamentalisteista, ksenofoobikoista, rasisteista ja paranoideista viranomaisista. Kabaali pelkää ja vihaa avaruusolentoja. Ja ilman minkään presidentin tai kongressin valtuutusta kabaali komentaa avaruustaistelusodankäynnin aseita, joilla he ampuvat alas UFOja, vievät selviytyvät avaruusolennot vangeiksi ja pyrkivät puristamaan heistä irti tietoa väkivalloin. [73]

Vahvistus sille, että Yhdysvaltain armeijan haarat käyvät salaista sotaa kehittynein asein Zetoja vastaan tulee eversti Steve Wilsonilta, ansioituneelta upseerilta, joka väittää johtaneensa salaista projektia (Project Pounce), jossa noudettiin alas ammuttuja avaruusolentojen aluksia. [74] Tiedustelupalvelujen kuten CIA tai NSA tapauksessa, jotka keskittyvät tiedustelutiedon keräämiseen, informaation jakamiseen, viestintäyhteys avaruusolentoihin tekee niistä alttiimpia Zeta Harmaiden soluttautumiselle, joille tämä instituutiokulttuuri on yhteistä. [75]

Se miten paljon nämä salaiset organisaatiot ovat vaarantuneet ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen toimista käy selväksi tietovuotajien kuten Phil Schneider todistuksista. Schneider näki omin silmin ihmisten ja avaruusolentojen yhteisen salaisen laitoksen, ja hän tajusi näiden avaruusolentojen keskeisen roolin Uuden Maailmanjärjestyksen aikaansaamisessa. [76] Schneider kuvasi kuinka salaiset organisaatiot, joiden leipiin hän työskenteli, olivat vaarantuneet ‘pitkien Greys’/’Reptiliaanien’ toiminnasta ja kuinka nämä valmistelivat ‘yhtä maailmanhallitusta’. Samalla tavoin tohtori Neruda kuvaa ‘Corteum’-nimisen avaruusolentojen ryhmän olemassaoloa, joka liittyy läheisesti salaiseen ‘Labyrinth’-organisaatioon, jossa toimii 1800 ihmistä ja 200 avaruusolentoa NSA:n sisällä. [77] Labyrinthin paranoia, hierarkkinen kontrolli ja salamyhkäinen toimintatapa viittaavat siihen, että ‘Corteum’ koostuu Maan ulkopuolisten Reptiliaanien ‘hyvä paimen’-alaryhmästä. [78] Salaisiin ohjelmiin osallistuu myös useita, jotka ovat mukana avaruusolentojen ja ihmisten yhteistoiminnassa testaamassa ja kehittämässä uusia teknologioita laivaston, maavoimien ja ilmavoimien sisäisissä salaisissa organisaatioissa. [79] Stewart Swerdlow’n ja muiden erittäin salaiseen ‘Montauk Projectiin’ osallistuneiden mukaan salaiset organisaatiot ovat mukana kidnappaamassa amerikkalaisia mielenhallintakokeisiin ja tekemässä yhteistyötä Harmaiden/Reptiliaanien kanssa heidän yrittäessään oppia enemmän ihmisten tunteista ja käyttäytymisestä. [80] Viimeisenä, Bill Cooper uskoo, että on olemassa ihmisten ja avaruusolentojen yhteinen valtarakenne, jonka agendana on ottaa ihmisten instituutiot ja populaatiot täydellisesti haltuun. [81]

‘Suojeleva vanhempi’-roduilla on erityinen selvä haitta heidän pyrkiessään toimimaan salaisten organisaatioiden kanssa, sillä he eivät ole halukkaita vaihtamaan sotilaskäyttöön sopivaa teknologiaa, ja kehittyneiden aseiden käyttörajoitteet johtavat siihen, että heillä on rajallinen vaikutusvalta salaisissa organisaatioissa. Kuten aiemmin mainittua, presidentti Eisenhowerin tapaaminen tämän humanoidiolentojen faktion kanssa johti epäonnistumiseen johtuen mielipide-eroista koskien Yhdysvaltain ydinaseohjelmaa. [82] Tämän seurauksena ‘suojeleva vanhempi’-rodut keskittävät voimansa minimoimaan globaalin sodan mahdollisuuden, minimoimaan kehittyneiden aseiden testauksesta aiheutuneet haitalliset ympäristövaikutukset, ehkäisemään ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen epävakauttavia agendoja ja torjumaan ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen soluttautumista salaisiin organisaatioihin. [83]

‘Viisaat mentorit’-rotujen vaikutusvalta salaisiin organisaatioihin on vieläkin rajoittaneempi, sillä heidän ‘henkinen neuvonta’ on salaisissa organisaatioissa vain vähäisessä huudossa byrokraattisten instituutioiden ollessa lukittuneena vallan, resurssien ja vaikutusvallan nollasummapeliin. Tohtori Neruda kuvaa haastatteluissaan sitä miten hänet pakotettiin loikkaamaan NSA:n sisällä olevasta salaisesta organisaatiosta, sillä ‘keskusrodun’ neuvontaa filosofian, taiteen ja musiikin muodossa pidettiin riittämättömänä tarjoamaan minkäänlaista aseteknologiaa, jota tarvittiin avaruusolentojen intervention varalta puolustautumisessa. Kun Nerudan epäiltiin olevan näiden ‘viisaiden mentorien’ rodun vaikutuksen alaisuudessa, Neruda joutui loikkaamaan ettei hän joutuisi invasiivisten muistiteknologioiden kohteeksi, joilla poistettaisiin kaikki hänen muistonsa interaktioista tämän rodun kanssa. Näiden ‘viisaat mentorit’-rotujen vaikutusvallalla tuntuu olevan suuri vaikutus niihin salaisten organisaatioiden henkilöihin, jotka ovat avoimia ensiksimainittujen vaikutteille. [84] Nämä henkilöt muuttuvat edistysmieliseksi UFO-paljastuksen puolesta puhuvaksi voimaksi asteittaisen ‘siedätysohjelman’ avulla, ja avaruusolentojen interventioihin liittyvän hyväntahtoisemman sotilaallisen reaktion puolesta, mutta he ovat edelleen vähemmistönä poliittisessa päätöksentekoprosessissa. [85]

Yhteenveto: Avaruusolentojen salaisiin organisaatioihin soluttautumiseen reagointi

Salaisten organisaatioiden siiloutunut luonne ja niiden erikoistuneet funktiot koskien teknologianvaihdantaa, tiedustelutiedon keräämistä ja edistyksellisten aseiden kehittämistää tekee niistä haavoittuvaisia sellaisten avaruusolentojen soluttautumiselle, jotka eivät palvele globaalin ihmiskunnan korkeinta hyvää kehittyvänä lajina. Sellaisen soluttautumisen vaarana on, että politiikan linjaamisesta kansallisella ja globaalilla tasolla koskien avaruusolentojen läsnäoloa tulee vääristynyttä ja se korostaa tietyn avaruusolentojen faktion intressejä, joita tässä on kutsuttu nimellä ‘hyvä paimen’, joiden tavoitteena on käyttää ihmiskuntaa ja Maapallon biosfääriä resurssina palvelemaan eri ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmien agendoja. Ne avaruusolentojen ryhmittymät, jotka voivat olla paremmassa tukiroolissa koskien globaalin ihmiskunnan kehitystä (avaruusolentojen faktiot nimeltään ‘suojelevat vanhemmat’ ja ‘viisaat mentorit’) on marginalisoitu sivuun päätöksentekoprosessista johtuen siitä tavasta, jolla salaisia organisaatioita ajaa niiden halu saada lisää teknologiaa ja tiedustelutietoa. Tällainen vimmaisella tavalla teknologian ja tiedustelutiedon hankkimiseen keskittyminen pelaa suoraan ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen pussiin, joiden motivaationa voi olla ’itseään palveleva’ halu ’korjata’ globaalin ihmiskunnan resurssit itselleen samalla, kun ne marginalisoivat avaruusolentojen ryhmiä, jotka voisivat tarjota parempaa apua globaalille ihmiskunnalle sen evoluutiossa. Siksi rohkaistaan seuraavia politiikkasuosituksia:

    • Täysi paljastus avaruusolentojen läsnäolosta, jotta kansa saa tiedon eri avaruusolentojen faktioista sekä siitä laajuudesta, joilla nämä ovat vaikuttaneet salaisiin organisaatioihin.
    • Salaisten organisaatioiden ja avaruusolentoihin liittyvien operaatioiden valvonta erityisellä kongressin/lainsäädännön määräämällä elimellä, jonka tarkoitus on tarjota informaatiota näiden teknologioiden ja aktiviteettien laajuudesta ja vaikutuksista.
    • Täydet ja ‘avoimet’ diplomaattisuhteet avaruusolentoedustajiin, mikä takaa rauhanomaiset suhteet ja interaktiot globaalin ihmiskunnan ja avaruusolentojen rotujen välillä.
    • ‘Hyvä paimen’-avaruusolentojen soluttamien salaisten aseohjelmien eliminointi, joiden aikeena on epävakauttaa kansallisvaltioita ja rohkaista sotilaallista reagointia avaruusolentojen läsnäoloon.
    • Läpinäkyvyys kaikessa globaalissa päätöksenteossa organisaatioissa kuten Bilderberg-ryhmä, joka yrittää koordinoida avaruusolentojen läsnäoloa koskevaa kansainvälistä politiikkaa.
    • ‘Aivojen ehostamisteknologian’ valvonta sen suhteen miten laajalti se uhkaa avaruusolentojen läsnäoloa koskevia tärkeitä päätöksiä tekevien henkilöiden riippumattomuutta.

Avaruusolentojen soluttautuminen salaisiin organisaatioihin tulee tunnustaa ilmiönä, joka vaatii välitöntä päätöksentekijöiden ja globaalin ihmiskunnan reagointia. Sellainen soluttautuminen tekee vaikeaksi jos ei mahdottomaksi tehokkaasti koordinoida kansallista ja/tai globaalia päätöksentekoa koskien avaruusolentojen läsnäoloa huolimatta koordinoivassa roolissa olevien pätevyydestä. Arkailu asianmukaisen vasteen kehittämiseksi tällaiseen soluttautumiseen uhkaa globaalin ihmiskunnan suvereniteettiä lyhyellä aikavälillä ja pidemmällä aikavälillä ihmiskuntaa planeetan asukkaina. Totuus, läpinäkyvyys ja kaikkien avaruusolentojen toimien läheinen valvonta on paras politiikkasuositus päätöksentekijöille ja globaalille ihmiskunnalle niihin haasteisiin, jotka tulevaisuudessa odottavat integroitaessa avaruusolentojen läsnäolosta aiheutuvaa tietoa, mahdollisuuksia ja teknologiaa.


Lähdeviitteet

[1] Paljon kiitoksia Elizabeth O’Rourkelle hänen avustaan tämän tutkielman oikolukemisessa ja editoinnissa.

[2] Ks. Michael Wolf, Catchers of Heaven: A Trilogy (Dorrance Publishing Co., 1996); Dan Sherman, Above Black: Project Preserve Destiny (Oneteam Press, 1997); Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection (Expansions Publishing Co. 2002); Preston Nichols & Peter Moon, Montauk Revisited: Adventures in Synchronicity (Sky Books, 1991); Wade Gordon, The Brookhaven Connection (Sky Books, 2001). Ks. myös Steven Greer, Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History (Crossing Point Pub., 2001). Kansalliseen turvallisuusvirastoon kuuluvan korkean tason loikkarin, tohtori Nerudan, haastattelujen kokoelma on saatavilla Internetissä osoitteessa: http://www.wingmakers.com. Verkkosivut, joilla on linkkejä useiden hallituksen entisten osallistujien artikkeleihin, löytyvät osoitteesta http://www.drboylan.com;

[3] Ks. Stephen Greer, Executive Summary of the Disclosure Project (Crozet, VA.: Disclosure Project, huhtikuu 2001). Verkkosivusto: www.disclosureproject.com

[4] Keskustelua avaruusolentojen läsnäoloa koskevista erilaisista todistuslähteistä, ks. ”Tarve Eksopolitiikalle”, Tutkielma 1 (20.1.2003), http://www.exopolitics.org. Yksityiskohtaisin verkkolähde ilmiantajien lausunnoista on osoitteessa http://www.disclosureproject.com

[5]   Syvällistä keskustelua tästä ET-kokemusten ilmiöstä on esitetty C.D.B. Bryan, Close Encounters of the Fourth Kind: Alien Abduction, UFO’s, and the Conference at M.I.T. (Alfred Knopf, New York, 1995); John E. Mack, Human Encounters with Aliens (Ballantine Books, 1994); Linda Moulton Howe & Jacques Vallee, Alien Harvest: Further Evidence Linking Animal Mutilations and Human Abductions to Alien Life Forms (Linda Moulton Howe, 1993).

[6]   ET:n eri todistuslähteitä koskeva analyysi on esitetty: Salla, “Tarve Eksopolitiikalle,” Tutkielma #1, www.exopolitics.org

[7] Viittaus hallituksen salaiseen sopeuttamisohjelmaan, ks. Richard Boylan, ”Government’s Unacknowledged Acclimation Program”, http://www.drboylan.com/aclmatn2.html. Vuonna 1990 laadittu asiakirja, jossa väitetään kuvatun virallista sopeuttamisohjelmaa, ks. http://www.swa-home.de/acclima.htm

[8] Sitchinin käännökset on koottu kuuteen kirjaan nimeltään Earth Chronicles (Avon Books)

[9]   Sitchin, The 12th Planet: Book 1 of the Earth Chronicles (Avon Books, 1976) 336-61.

[10]   Ks. Carl Jung, The Archetypes and the Collective Unconscious: Collected Works of C.G.Jung, nide 9, osa 1 (Princeton University Press, 1981)

[11]   Sitchin, The 12th Planet, 381-86.

[12]   Eenokin kirjan verkkoversio: http://wesley.nnu.edu/noncanon/ot/pseudo/enoch.htm, suomeksi: https://www.apokryfikirjat.com/eenok1.htm

[13]  Kts. Nerudan haastattelut, http://www.wingmakers.com

[14]   Erilaisia luetteloita ET-roduista, ks. Richard Boylan, ”The Various Kinds of Star Visitors”, http://www.drboylan.com/etraces.html; Boylan, ”Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets”, saatavilla osoitteessa http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html ; ks. myös Robert Dean, haastattelu, http://www.extraterrestrial-aliens.com/32.htm ; ks. myös http://www.extraterrestrial-aliens.com/.

[15]   Thomas Hobbes, Leviathan (Oxford University Press, 1998).

[16]   Faust oli Thomas Marlow’n ja Goethen näytelmissä esiintyvä saksalainen professori, joka luovutti sielunsa paholaiselle saadakseen maallista mainetta.

[17]   Kts. Manetho, Manetho, tr., Waddell (Harvard University Press, 1940).

[18]   Jim Marrs, Rule by Secrecy: The Hidden History that Connects the Trilateral Commission, the Freemasons, and the Great Pyramids (Perennial 2001); David Icke, The Biggest Secret, 2nd ed. (Bridge of Love Publications, 1999).

[19]   Haastattelu, jossa eräs henkilö tapasi tämän ’hyvän paimenen’ ET:iden alaryhmän valtuuskunnan, on Linda Moulton Howe, ”Interview with Jim Sparx”, Nexus Magazine 7:2 (2000). Saatavilla verkossa osoitteessa http://www.nexusmagazine.com/jimsparx.html

[20]  Kts. Linda Moulton Howe, “Interview with Jim Sparx,” Nexus Magazine 7:2 (2000) http://www.nexusmagazine.com/jimsparx.html

[21]   Phil Schneider, MUFON-konferenssiesitys, 1995, saatavilla verkossa osoitteessa: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm Kuvaus hänen havainnostaan 12 pitkästä harmaasta/reptiliaanista, ks. Mars Records, s. 301, verkossa osoitteessa http://www.metatech.org/TheMarsRecords.pdf

[22]   Kts. Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,”  http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html ; William Cooper, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus” http://www.geocities.com/area51/shadowlands/6583/maji007.html ja Phil Schneider, MUFON-konferenssiesitys, 1995, saatavilla verkossa: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm ; Kts. Neruda-haastattelu #1, http://www.wingmakers.com ; Boylan antaa laajemman tulkinnan tapahtumista koskien sopimuksen allekirjoittamista artikkelissa “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954,” http://drboylan.com/basespst2.html

[23] Cooper, Behold A Pale Horse (Light Technology Publications, 1991). Kts. myös Cooper, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus”,  vuoden 1989 MUFON-konferenssissa julkaistu tutkielma, saatavilla verkossa http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html

[24]   Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997) s. 292.

[25]   Corso, The Day After Roswell, s. 292.

[26]   Kts. 1. Mooseksen kirja, 6.

[27]   Kts. Sitchin, The 12th Planet.

[28]   Draco-teknologiasta ks. Stewart Swerdlow, Montauk the Alien Connection, s. 137-43; ks. myös Courtney Brown, Cosmic Explorers: Scientific Remote Viewing, Extraterrestrials, and a Message for Mankind (Signet 2000) s. 170-202.

[29]   Operation Paperclipia koskevista tiedoista, kts. Richard Boylan, http://www.drboylan.com ja Nerudan haastattelut, http://www.wingermakers.com

[30]   Corso, The Day After Roswell, s. 290.

[31]   Yksityiskohtaisempaa keskustelua näistä skenaarioista on Eksopoliittisessa kommentaarissa nro 6. http://www.exopolitics.org

[32]  Keskustelua tekaistusta Kristuksesta ks. Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection, s. 145-52. Keskustelua ET:iden aikamatkustuksesta ja hologrammiteknologiasta sekä salaisista organisaatioista, ks. Preston Nichols & Peter Moon, Montauk Revisited; Wade Gordon, The Brookhaven Connection; ja Nerudan haastattelut #3: 1-3. http://www.wingmakers.com ; katso myös seuraava Bob Lazarin haastattelu, jossa käsitellään aikamatkailua http://www.swa-home.de/lazar3.htm ; lopuksi kts. tri. Boylan, “U.S. Government, Dimensional Portals and Dr. Wen Ho Lee,” http://drboylan.com/wenhlee2.html

[33]  Kts. Richard Boylan, “Further Disclosures by Wolf, http://www.drboylan.com/wlflkla.html; ja “Nerudan haastattelu” #1, 24-25; http://www.wingmakers.com

[34]     #1, 24-25; http://www.wingmakers.com

[35]   Kts. William Cooper, Behold a Pale Horse; ja Cooper,  “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus” http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html . Kts. myös Michael Wolf, The Catchers of Heaven; ja Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets” osoitteessa http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html

[36]   Cooper, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus”, http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html .

[37]  Stephen Greer, Disclosure Projectin johtaja, väittää saaneensa yhteyden tähän ET-ryhmään pyrkimyksillään luoda viestintäprotokollia kehittyneille ET-rotuille. Siirry osoitteeseen http://www.cseti.org

[38]  Keskustelua eri avaruusolentojen roduista, kts. Richard Boylan, “The Various Kinds of Star Visitors,” http://www.drboylan.com/etraces.html; Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets” osoitteessa http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html ; kts. myös Robert Dean,  http://www.extraterrestrial-aliens.com/32.htm ; kts. myös Al Bielek 1991 haastattelu, http://www.bielek.com ; sekä http://www.extraterrestrial-aliens.com/

[39]  Maanalaisia kaupunkeja koskevaa verkkotietoa on osoitteessa http://www.crystalinks.com/agartha.html .

[40]   Verkkotietoa amiraali Byrdistä on osoitteessa http://www.crystalinks.com/agartha.html. Kritiikkiä amiraali Byrdin päiväkirjan todenperäisyydestä on esitetty Dennis Crenshaw’n artikkelissa ”The Missing Secret Diary of Admiral Byrd: Fact or Fiction?”. The Hollow Earth Insider, 22. kesäkuuta 2001. Saatavilla verkossa osoitteessa http://www.thehollowearthinsider.com/news/wmview.php?ArtID=6

[41]   Amiraali Byrdin päiväkirja on saatavilla verkossa osoitteessa, http://www.v-j-enterprises.com/byrdiar.html

[42]   Kts. David Hatcher Childress, Technology of the Gods: The Incredible Sciences of the Ancients (Adventures Unlimited Press, 2000).

[43] Kuvauksia näistä vuorovaikutustilanteista muinaisten lemurialaisten kanssa on Don ja Carol Croftin verkkomateriaalissa, http://www.educate-yourself.com

[44]   Tohtori Neruda keskustelee laajasti salaisten järjestöjen perustamisesta haastattelussa nro 4, s. 4. 9-40. Hän jakaa ne kolmeen pääryhmään. Isolationistit/Illuminati (taloudellinen valta – esim. Bilderbergit); sotilaallinen valta, esim. ulkosuhteiden neuvosto; Tavistock-instituutti; ja Icunabala (mestaristrategit – salaiset).

[45]   Richard Boylan, “Latest Revelations by NSC Consultant Dr Michael Wolf,” http://www.drboylan.com/wlflk2a.html

[46]   Keskustelua siitä miten plejadilaiset puuttuivat toiseen maailmansotaan, kts. Al Bielek, 1991 haastattelu, http://www.freezone.org/mc/e_conv02.htm

[47]   Richard Boylan, “Latest Revelations by NSC Consultant Dr Michael Wolf,” http://www.drboylan.com/wlflk2a.html

[48] Kts. Stewart Swerdlow, The Montauk: The Alien Connection.

[49]   See Carolyn Myss, Anatomy of the Spirit : the Seven Stages of Power and Healing (Random House, 1997)

[50]   Kts. Nerudan haastattelut 1-4. http://www.wingmakers.com

[51]  Tri. Nerudan mukaan kaikki kehittyneet avaruusolentojen rodut kommunikoivat telepaattisesti. Kts. Nerudan haastattelu #1, http://www.wingmakers.com

[52]   Kts. Nerudan haastattelu #1, 10-12 http://www.wingmakers.com

[53]   Kts. Phyllis Schlemmer, The Only Planet of Choice: Essential Briefings from Deep Space, 2nd ed. (Gateway Books, 1995).

[54]   Kts. “Quotations from Chairman Wolf,” http://www.drboylan.com/wolfqut2.html ; ja tri. Nerudan haastattelu #1. http://www.wingmakers.com

[55]   Näiden organisaatioiden luokittelu ja analyysi, kts. Richard Boylan, “The Shadow Government: Its Identification and Analysis,” http://www.drboylan.com/shadgovt2.html

[56]   Kts. Phillip Corso, Beyond Roswell, jossa keskustelua hänen mukanaolostaan armeijan salaisissa avaruusolentojen teknologiaa takaisinmallintavissa projekteissa.

[57]   William Cooper toimi Tyynenmeren laivaston komentajan tiedotusryhmässä ja kertoi, että hänen oli tutkittava ja raportoitava useista erittäin salaisista avaruusolentojen läsnäoloa koskevista raporteista. Katso Cooper, Behold a Pale Horse. Verkkosivuston osoite: http://www.williamcooper.com . Vaikka Cooper ei aiemmin kuulunutkaan salaiseen organisaatioon, ET-materiaalin korkean turvaluokituksen vuoksi vain hyvin harvat laivaston työntekijät saivat koskaan tietää sen olemassaolosta.

[58]   Dan Sherman, Above Black:Project Preserve Destiny, Insider Account of Alien Contact and Government Cover-up (One Team Publishing, 1997) luku 3. Verkkosivu http://www.aboveblack.com

[59]   Sherman, Above Black, luku 2. Verkkosivu http://www.aboveblack.com

[60]   Kansallisen turvallisuusneuvoston historiaa koskevia tietoja on osoitteessa www.nsc.gov

[61] Verkkokopio Trumanin kirjeestä, jossa hän antoi luvan Majestic 12:n perustamiseen, on saatavilla Internet-osoitteessa: http://209.132.68.98/pdf/truman_forrestal.pdf .

[62] Kts. http://www.whitehouse.gov/nsc/history.html

[63] Muita ilmiantajalähteitä MJ-12:n todellisesta toiminnasta ovat eversti Steve Wilsonin haastattelut (saatavilla verkossa osoitteessa http://www.drboylan.com/mj12org2.html) ja tri. Michael Wolf (saatavilla osoitteessa http://www.drboylan.com/wolfqut2.html)

[64]   Behold A Pale Horse. Kts. myös Cooper, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus

[65]   Kts. Nerudan haastattelut 1-4.

[66]   Kts. Richard Boyland, “The Shadow Government,” http://www.drboylan.com/shadgovt2.html ; ja Richard Wilson & Silvia Burns, “The US Government and Extraterrestrial Entities,” http://www.extraterrestrial-aliens.com/31.htm

[67]   Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf,” http://www.drboylan.com/wolfqut2.html

[68]   Katso Wolf, Catchers of Heaven.

[69]   Nerudan haastattelu #3, 38-39; http://www.wingmakers.com

[70]   Katso Al Bielekin haastattelu 1991, http://www.freezone.org/mc/e_conv06.htm

[71]   The Day After Roswell, 93.

[72]   Reptiliaanien institutionaalisen kulttuurin analyysi, kts. Courtney Brown, Cosmic Explorers, s. 178-224.

[73]   “Quotations from Chairman Wolf, http://www.drboylan.com/wolfqut2.html

[74]   Kts. Richard Boylan, “Colonel Steve Wilson, USAF (ret.) Reveals UFO-oriented Project Pounce,” http://drboylan.com/swilson2.html

[75]   Reptiliaanien institutionaalisen kulttuurin analyysi, kts. Courtney Brown, Cosmic Explorers, s. 243-51.

[76]   Phil Schneider, MUFON-konferenssiesitys, 1995: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm

[77]   Nerudan haastattelu #1, 17.

[78]   Keskustelua vainoharhaisuudesta Labyrintissa ks. Nerudan haastattelu nro 1, 18; keskustelua siitä, että Labyrintin johtajat ovat ”kontrollifriikkejä” ks. Nerudan haastattelu nro 2, 46. http://www.wingmakers.com

[79]   Kts. Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection; Preston Nichols & Peter Moon, Montauk Revisited; & Wade Gordon, The Brookhaven Connection.

[80]  Kts. Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection; Preston Nichols & Peter Moon, Montauk Revisited: Adventures in Synchronicity; ja Wade Gordon, The Brookhaven Connection.

[81]   Cooper, Behold a Pale Horse. Kts. myös Cooper, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus

[82] Kts. William Cooper, Behold a Pale Horse; and Cooper,  “Origin, Identity and Purpose of MJ-12,” http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html . Katso myös Michael Wolf, The Catchers of Heaven; & Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets”, http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html

[83]   Katso Michael Wolf, Catchers of Heaven

[84]   PI40-ryhmän edistyksellisempiä ryhmittymiä käsitellään Richard Boylanin tekstissä. http://www.drboylan.com/mj12org2.html

[85]   Katso Richard Boylan, Birds of a Feather No Longer: Policy Split Divides ”Aviary” UFO-Secrecy Group, http://www.drboylan.com/aviary2.html

 

  Artikkelin julkaissut exopolitics.net

MKULTRA

UFO-disinfoa, osa 2: Washingtonin UFO-ylilennot

Tämän Nathaniel Lloydin kirjoittaman Pentagonin aiempaa 2021 UFO-raporttia käsittelevän sarjan ensimmäinen osa löytyy täältä: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/ufo-disinfoa-roswell-maury-island-ja-muuta


Huhtikuussa 1952 Amerikan suosituin aikakauslehti LIFE julkaisi erittäin suositun numeron, jonka kannessa oli Marilyn Monroe, artikkelin nimeltä ”Have We Visitors from Space?”. Siinä kirjoittajat väittivät, että puhuttuaan ilmavoimien korkeiden upseerien kanssa he saattoivat luottavaisin mielin julistaa, että vuodesta 1947 lähtien usein nähdyt lentävät lautaset eivät olleet näky eikä luonnonilmiö, eivätkä ne olleet ilmapalloja tai amerikkalaisten tai venäläisten suunnittelemia ihmisen rakentamia lentokoneita, joten ainoa järkevä johtopäätös oli Maan ulkopuoliset vierailijat. Tämä artikkeli yllätti kapteeni Edward Ruppeltin, joka oli saanut tehtäväkseen johtaa Project Blue Bookia, ilmavoimien UFO-tutkimuksen jatkotutkimusta Project Grudgen lakkauttamisen jälkeen. Ilmavoimat oli määrännyt Ruppeltin pitämään UFO-teoriat kutakuinkin salassa etsimällä mahdollisimman monille raporteille maallisia selityksiä ja jättämällä mainostamatta niitä, jotka osoittautuivat vaikeammin selitettäviksi. Siksi ei ollut kovin järkevää, että ilmavoimat rohkaisivat Amerikan suurinta aikakauslehteä lietsomaan lentävien lautasten maniaa, kuten Life-artikkeli varmasti teki, ja se sai aikaan UFO-raporttien tulvan, jonka kanssa Ruppeltin ja Blue Bookin oli kamppailtava.

Mutta ehkä se ei johtunutkaan ilmavoimista, sillä oli hyvin tiedossa, että Henry Luce, aikakauslehtimagnaatti, joka veti naruista LIFE-julkaisussa, oli ulkoministeri John Foster Dullesin ja hänen veljensä Allen Dullesin, CIA:n ensimmäisen johtajan, läheinen ystävä. Ehkä siis oli meneillään jokin virastojen välinen kikkailu, josta Ruppelt ei ollut tietoinen. Epäilyt siitä, että hän ei ollut perillä asioista, vahvistuivat heinäkuussa samana vuonna, kun Ruppelt, joka oli työmatkalla Washingtonissa, otti sanomalehden käteensä ja huomasi, että pari päivää aiemmin maan pääkaupungin yllä oli esiintynyt dramaattinen UFO-tapaus! Lehtien mukaan 19. ja 20. heinäkuuta lennonjohdon tutkissa näkyi lukuisia kohteita, joista yksikään ei noudattanut vakiintuneita lentoreittejä ja joista osa näytti kykenevän radikaaleihin, tavallisista lentokoneista poikkeaviin manöövereihin. Jotkin näistä tutkapisteistä osuivat jopa samaan aikaan kuin näköhavainnot tulipalloista, joilla oli pyrstö, joista joitakin pidettiin meteoreina, mutta joiden toiset kuvailivat leijuvan ja muuttavan suuntaa.

Kun suihkukoneet oli lähetetty puolustamaan pääkaupunkia suvereeniin ilmatilaan tunkeutumiselta, esineitä ei enää näkynyt missään. Ruppelt kirjoittaa olleensa hämmästynyt siitä, ettei kukaan ollut vaivautunut ilmoittamaan asiasta hänelle, ilmavoimien UFO-tutkimusprojektin johtajalle, ja kun toimittajat pyysivät häneltä kommenttia, hänellä ei ollut mitään tarjottavaa, mikä johti uusiin otsikoihin, kuten ”Ilmavoimat ei puhu”. Ruppelt, joka oli päättänyt tehdä työnsä, pyysi henkilökunnan autoa lähteäkseen haastattelemaan tutkamiehiä ja silminnäkijöitä, mutta hänelle kerrottiin, ettei autoa ollut saatavilla, ja lisäksi hänelle ilmoitettiin, ettei hän voinut maksaa vuokrausta. Sen sijaan hänet ohjattiin menemään bussilla, mutta Ruppelt ei tuntenut DC:n julkista liikennettä, ja hänen oli maksettava taksi päivärahastaan, joka oli majoituksen ja aterioiden jälkeen loppunut kesken. Näin ollen hänen pyrkimyksensä tutkia asiaa pidemmälle kariutuivat, ja hän päätyi lähtemään Ohiosta Blue Bookin päämajaan Wright-Pattersonin lentotukikohtaan. Muutamaa päivää myöhemmin UFOjen ylilennot alkoivat jälleen, ja reittilentoyhtiöiden lentäjät ja lentoemännät, lennonjohtotornien henkilökunta ja Yhdysvaltain ilmavoimien lentäjät havaitsivat taivaalla valoja, jotka vastasivat outoja tutkapilkkuja. Mielenkiintoista oli, että silminnäkijöiden raportteihin liittyi ristiriitaisia raportteja muilta samassa lentokoneessa tai samoissa lennonjohtotorneissa olleilta henkilöiltä, jotka eivät olleet nähneet mitään.

Ilmavoimien virallinen selitys oli kahtaanlainen. Tutkapilkkujen virheet johtuivat yksinkertaisesti oudosta säästä, sillä DC:n yllä oli tuona heinäkuussa ollut inversiolämpötiloja. Mitä tulee näköhavaintoihin, ne olivat olleet tähtiä ja kaupungin valoja, jotka oli tunnistettu virheellisesti lentäjän huimauksen vuoksi, kuten Foo-hävittäjät ennen niitä. Entä havainto maasta? No, ne olivat tietenkin vain tähdenlentoja. Monet halveksivat tätä selitystä, joka perustui lukuisten virheiden yhteisvaikutukseen ja jota vahvistettiin ajatuksella, että tilanne oli saanut alkunsa joukkohysteriasta. Kapteeni Ruppelt ei kuitenkaan uskonut ilmavoimien selitystä toisesta syystä. Muistelmiensa mukaan hän oli muutamaa päivää ennen Washingtonin ylilentoja puhunut erään viraston tiedemiehen kanssa, jota hän ei suostunut nimeämään. Tämä yhteyshenkilö muka varoitti häntä tulevasta tapahtumasta ja ennusti: ”Tulossa on kaikkien UFO-havaintojen kantaisä. Havainto tapahtuu Washingtonissa tai New Yorkissa… luultavasti Washingtonissa”.

UFO Disinfo pt 2 title card.jpg

*

Vähän ennen kuin julkaisin tämän sarjan ensimmäisen osan, Pentagonin UFO-raportin salaamaton versio julkaistiin vihdoin, ja se oli pitkälti sitä, mitä odotettiin. Itse asiassa se oli hämmästyttävän samanlainen kuin kenraali Nathan Twiningin syyskuussa 1947 laatima muistio, jossa UFOjen olemassaolon myöntänyt Twining  esitti, että jotkut niistä voivat olla luonnonilmiöitä, kuten meteoreja, mutta että toiset näyttävät osoittavan ohjailukykyä ja olevan väistöliikkeitä, ja ehdotti, että ne voivat olla amerikkalaisia huippusalaisia lentokoneita tai että Neuvostoliiton kaltainen vastustaja oli kehittänyt poikkeuksellisen kehittyneen käyttövoimateknologian. Nyt on kulunut 74 vuotta, eikä paljon ole muuttunut, paitsi se, että saamme sen julkisuuteen suoraan kansallisen tiedustelupalvelun johtajan toimistosta.

Tässä alustavassa raportissa, joka on kuitenkin vain julkinen versio kongressille esitettävästä raportista, joka sisältää oletettavasti paljon yksityiskohtaisempia tietoja, esitetään viisi ”selityskategoriaa”: ”lentävät roskat” kuten ”suuri tyhjä ilmapallo”, johon viitataan monesti selityksenä UFOille; ”Ilmakehän luonnonilmiöt”, kuten vanha meteoriittiselitys; ”Yhdysvaltojen kehitysohjelmat”, ”ulkomaisten vihollisten järjestelmät”; ja ET-hypoteesin vauhdittamiseksi ”muu”-kategoria, jonka mukaan UFO-havainnot voivat johtua mistä tahansa, myös avaruusolennoista. Näistä havainnoista ei näytä olevan pulaa; he keskittyvät vain sotilaslentäjien raportteihin vuosien 2004 ja 2021 väliseltä ajalta ja laskevat niitä olevan 144 ja toteavat, että 80 näistä ”rekisteröitiin useilla eri sensoreilla”, mukaan lukien tutka-, infrapuna- ja asehakujärjestelmät. Näistä 18:lla näytti olevan ”epätavallisia liikeratoja tai lento-ominaisuuksia”, vaikka he varoittavatkin, että ”nämä havainnot voivat olla seurausta anturivirheistä, harhautuksesta tai havainnoitsijan virheellisestä havainnosta”.

Tätä raporttia koskevat otsikot ovat olleet jokseenkin harhaanjohtavia, ja niissä on keskitytty siihen, että raportti ei sulje pois esineiden muukalaisperäisyyttä, mikä on teknisesti totta, mutta vain siinä mielessä, että raportissa ei edes nimenomaisesti käsitelty tätä mahdollisuutta, ja että raportissa väitetään, etteivät ne ole amerikkalaisia aluksia, mikä ei pidä lainkaan paikkaansa. Yhdysvaltain hallituksen tai yksityisen teollisuuden kehitysohjelmat on yksi selitysluokista, ja tätä laajentaen raportissa todetaan, että he eivät pystyneet vahvistamaan tätä, mutta sanotaan silti nimenomaisesti, että ”UAP-havainnot voivat johtua” tällaisista amerikkalaisista ohjelmista. Mitä tässä siis tapahtuu? Onko hallitus todella niin avuton tarkastamaan omia ohjelmiaan, että se ei ole lähes 75 vuoden aikana pystynyt selvittämään, lentääkö jokin sen omista virastoista tai ilmailu- ja avaruusalan yrityksistä salaa erittäin kehittyneitä aluksia? Vai salaileeko se tietoja, tai vielä enemmän, antaako se harhaanjohtavia lausuntoja väittämällä, että se on tietämätön ja kyvytön vahvistamaan tällaisten hankkeiden olemassaoloa?

Raportissa näyttää kuitenkin olevan ainakin yksi vahvistettavissa oleva valhe. Syyskuussa 1951 sekä tutkaoperaattoreiden että lentäjien havainto tunnistamattomasta esineestä Fort Monmouthin tukikohdan yllä johti Project Blue Bookin perustamiseen… ja ilmavoimien ohjeeseen, JANAP 146(B), jossa määrätään kaikki asevoimien jäsenet ilmoittamaan UFO-havainnoista lähimmälle sotilastukikohdalle, ilmapuolustuksen komentokeskukselle ja puolustusministerille ja jossa määrätään, että näiden havaintojen vuotamisesta lehdistölle voidaan määrätä 10 000 dollarin sakko ja jopa kymmenen vuoden vankeusrangaistus. Tuoreessa raportissa kuitenkin väitetään, että ”mitään standardoitua raportointimekanismia ei ollut olemassa, kunnes laivasto perusti sellaisen maaliskuussa 2019” ja että ”ilmavoimat otti tämän jälkeen kyseisen mekanismin käyttöön marraskuussa 2020”. Ehkä luen väärin, ja aiempi raportointiprotokolla oli jäänyt pois käytöstä tai se ei ollut koskaan yhtä jäsennelty ja virallinen kuin äskettäin käyttöön otettu, mutta tämä vaikuttaa tosiaan epärehelliseltä, ikään kuin Yhdysvaltain hallitus olisi vasta hiljattain kuullut UFOista ja alkanut tutkia niitä kunnolla vasta pari vuotta sitten, vaikka historia osoittaa meille, että he ovat tarkastelleet havaintoja tarkkaan alusta asti.

The Pentagon UFO report, which can be read here.

Pentagonin 2021 UFO-raportti, jonka voi lukea täältä.

 

Aivan kuten tämä 2021 UFO-raportti vihjaa — olipa se sitten vilpitöntä tai ei — siihen, että Kiina tai Venäjä on saattanut kehittää epätavalliset alukset, joita on nähty viimeisten 16 vuoden aikana, niin myös vuonna 1952 Washingtonin UFO-lentueiden jälkeen kylmän sodan pelko johti siihen, että epäilyt kohdistuivat luonnollisesti Neuvostoliittoon. Ajatus siitä, että vihollisen lentokoneet olisivat saattaneet juuri ja juuri onnistuneet läpäisemään ilmapuolustuksen ja lähestymään Valkoisen talon iskuetäisyydelle, johti välittömästi siihen, että CIA käynnisti oman UFO-tutkimuksensa kuukausi Washingtonin havaintojen jälkeen. Käytettävissä olevat tiedot heidän salaisista kokouksistaan Wright Pattersonin ilmavoimien tukikohdassa Air Technical Intelligence Centerin viranomaisten kanssa osoittavat, että he tutkivat ensin sitä mahdollisuutta, että Washingtonin yläpuolella havaitut kohteet olisivat olleet salainen amerikkalainen hanke, mutta koska he olivat itse perehtyneet joihinkin kehitteillä olleisiin edistyneimpiin vakoilulentokoneisiin, kuten U-2:een, he uskoivat, etteivät alukset olleet amerikkalaisia. Jos ilmavoimat olisi kehittänyt tätä huippusalaista teknologiaa, miksi ne olisivat ottaneet riskin lentää niitä pääkaupungin yllä tietäen, että niiden omat suihkukoneet lähetettäisiin kohtaamaan ne ja mahdollisesti ampumaan ne pois taivaalta?

Ongelmana oli, että venäläisten ei myöskään ollut kovin järkevää lentää niin arvokkaita leluja suoraan pääkaupunkimme yllä. Se olisi ollut riskialtista, ja vaikka tällaisen operaation avulla saatava tiedustelutieto olisikin sen arvoista, että kehittynyttä teknologiaa saatettaisiin menettää vastustajalle, joka tekisi siitä välittömästi käänteisvalmistuksen, kohteiden lentoreitit Washingtonin yllä eivät olleet järkeviä tiedustelulennon kannalta. Yksi ehdotus oli, että ne olivat olleet venäläisiä ilmapalloja, jotka oli lähetetty yksinkertaisesti keräämään tietoa siitä, millaista ilmavoimien vastaiskua vihollisen lentokoneet voisivat odottaa, mutta ilmapallot eivät selittäisi joidenkin silminnäkijöiden ja tutkamiesten raportoimia nopeuksia ja väistöliikkeitä. Lopulta CIA:n tutkimuksissa päädyttiin siihen, että psykologisen sodankäynnin harjoittaminen oli yksi syy ottaa riski tällaisesta ylilennosta kokeellisilla edistyksellisillä lentokoneilla. He huomauttivat, kuinka kummallista oli, että venäläiset tiedotusvälineet eivät olleet kertaakaan maininneet UFO-havaintoja, eivät edes pilkanneet amerikkalaisia lautasaaltoja, ja ehdottivat, että koko ilmiö saattaisi olla suunniteltu yksinkertaisesti yleisen paniikin ja joukkohysterian edistämiseksi, jotta aidon hyökkäyksen sattuessa ilmavoimien vastatoimet hidastuisivat ja hämmentyisivät, koska varottaisiin vääriä hälytyksiä.

Jotta tämä teoria olisi totta, että venäläiset olisivat lähettäneet UFOja mitatakseen puolustustamme ja/tai lietsoakseen UFO-maniaa omiin tarkoituksiinsa, he olisivat tarvinneet kehittynyttä avaruusteknologiaa, joka kykenee suureen nopeuteen ja ohjattavuuteen… vai olisivatko? Erään vuosia myöhemmin esiin tulleen teorian mukaan Washingtonin läpimurron olisivat aiheuttaneet elektroniset vastatoimet, eivät varsinaiset alukset. Elektronisia vastatoimia eli ECM-menetelmiä oli käytetty vuodesta 1945 lähtien, ja ne olivat heijastavia alumiinisia sirpaleita, jotka levitettiin hämmentämään vihollisen tutkaa väärillä lukemilla, ja ne kehittyivät siitä varsinaiseen tutkahäirintätekniikkaan. Käsityksen, jonka mukaan ECM oli johtanut vääriin lukemiin Washingtonin yllä heinäkuussa 1952, takana oli Leon Davidson, jonka tausta vahvistaa hänen uskottavuuttaan. Valmistuessaan tekniikan tohtoriksi Columbian yliopistosta hänet oli valittu Manhattan-projektiin, ja sen jälkeen hän oli toiminut Los Alamosin laboratorioissa valvovana insinöörinä.

Kuten Davidson selitti vuonna 1959 aiheesta kirjoittamassaan esseessä, Yhdysvaltain ilmavoimilla oli vuodesta 1950 lähtien ollut mahdollisuus muuttaa vihollisen tutkapalautteita käyttämällä laitetta, joka sieppasi, muokkasi ja vahvisti tutkaimpulsseja ja lähetti ne takaisin näyttämään epätarkkaa suuntaa, etäisyyttä ja nopeutta. Hän kuvailee, että armeija käyttää laajalti teknologiaa, jolla tuotetaan niin sanottuja ”hurjastelevia haamuja” eli tutkalaukauksia, jotka eivät vastaa todellisia lentokoneita. Vain pari vuotta ennen kuin Davidson kirjoitti esseensä, Aviation Research and Development -lehti julkaisi jutun, jossa kerrottiin juuri tämänkaltaisen ECM-teknologian tulosta julkiseen ilmailuteollisuuteen, ja sitä myytiin ja käytettiin tutkaoperaattoreiden kouluttamiseen. Sittemmin on paljastettu, että 1960-luvun alussa amerikkalaiset lentäjät tunkeutuivat Project Palladiumin puitteissa tarkoituksellisesti Venäjän ilmatilaan kerätäkseen tietoja, aivan kuten jotkut uskoivat venäläisten tehneen pääkaupungin yllä vuonna 1952, ja he käyttivät strategisesti tätä tutkaa manipuloivaa ECM-teknologiaa. Mielenkiintoista on, että äskettäin julkaistussa UFO-raportissa annetaan viitteitä siitä, että tämä saattaa olla edelleen käyttökelpoinen selitys UAP:ille, kun siinä myönnetään, että osa UAP:n epätavallisista lento-ominaisuuksista saattaa johtua ”huijauksesta” tai ”allekirjoitusten hallinnasta”. Mutta toisin kuin CIA, Leon Davidson ei liittänyt näitä hurjastelevia aaveita Venäjään. Pikemminkin Davidson päätteli: ”Vuodesta 1951 lähtien CIA on aiheuttanut tai sponsoroinut lautashavaintoja omiin tarkoituksiinsa… [ECM:n sotilaallisella käytöllä salaiseksi luokitellulla tavalla, jota mukana olleet tutkahavainnoitsijat eivät tienneet”.

Mutta miksi? Miksi CIA haluaisi aikaansaada UFO-havaintoja? Vaikka CIA olisi salannut tietoja tällaisista operaatioista ATIC:n kanssa vuonna 1952 pitämissään kokouksissa ja halunnut kääntää epäilyt tällaisesta psykologisesta operaatiosta venäläisten syyksi, heidän perustelunsa vaikuttaa järkevältä. Mitä hyötyä olisi luoda joukkohysteriaa, joka saattaisi heikentää kykyämme vastata todelliseen uhkaan? Mielenkiintoista on, että tutkimustensa jälkeen CIA järjesti salaisen tiedepaneelin, jonka tehtävänä oli punnita aihetta tarkemmin. Tämä kokous, jota kutsuttiin ”Robertson-paneeliksi” sen puheenjohtajana toimineen asiantuntijan, Pentagonin asejärjestelmien arviointiryhmän johtajan, tohtori Howard Percy Robertsonin mukaan, koostui tähtitieteilijöistä, tutka-asiantuntijoista, rakettitutkijoista ja ydinfyysikoista. Vaikka he totesivat, että UFOt olivat pelkkiä näköhavaintoja ja sensoripoikkeamia, he tunnustivat UFO-paniikin uhan ja suosittelivat sotilashenkilöstön kouluttamista tunnistamaan UFOiksi usein luultuja ilmiöitä. Lisäksi he suosittelivat kampanjaa mahdollisimman monen havainnon kumoamiseksi, ja tämä tehtävä kuului Ruppeltin Project Blue Bookille.

Lopuksi, ja mikä on ehkä tärkeintä tutkimuksemme kannalta, he suosittelivat, että UFO-harrastajien siviiliorganisaatioita seurattaisiin tarkoin, sillä ne voisivat vaikuttaa vastuuttomasti yleiseen ajatteluun UFOista ja niitä voitaisiin käyttää ”kumouksellisiin tarkoituksiin”. Tämä viimeinen suositus näyttää kuitenkin olleen ennakoitavissa, ja oli ehdotettu, että ehkä yksi tapa valvoa UFO-ryhmiä olisi lavastaa UFO-havaintoja ja tutkia niistä saatuja silminnäkijäkertomuksia ja yleisön reaktioita. Päiviä ennen Robertsonin paneelin kokousta kapteeni Ruppelt sai muistion tohtori Howard Crossilta, joka oli tiedemies, joka työskenteli yksityisessä tutkimuslaitoksessa, jonka tehtävänä oli analysoida UFO-tietoja koodinimellä Project Stork. Cook ehdotti ”valvottua koetta”, jossa ”erityyppistä ilmatilannetoimintaa olisi suunniteltava salaa ja tarkoituksellisesti”, jotta voitaisiin seurata ”tavallisten siviilitarkkailijoiden raporttien tasaista virtausta sotilaallisten ja muiden virallisten tarkkailijoiden raporttien lisäksi”, jotka niin ikään pidettäisiin pimennossa operaatiosta. Tämä kuulostaa hyvin samalta kuin se, mistä Leon Davidson vuosia myöhemmin syytti CIA:ta, ja se näyttää viittaavan motiiviin, psykologiseen operaatioon eli PSYOP-operaatioon, jonka kohteina ovat Yhdysvaltain kansalaiset, sekä siviilit että sotilaat.

Captain Edward Ruppelt. Public domain.

kapteeni Edward Ruppelt

Tämä johtaa väistämättä kysymykseen siitä, tekisikö CIA todella psykologisia kokeita Yhdysvaltain kansalaisilla. Kenen tahansa, joka tuntee CIA:n tekojen historian edes pintapuolisesti, on oltava tietoinen siitä, että CIA ei ainoastaan kykene tällaisiin operaatioihin, vaan se on myös jäänyt kiinni niiden suorittamisesta! Samana päivänä, jona presidentti Truman oli tehnyt ilmavoimista erillisen asevoimien haaran — päivänä, jona Kenneth Arnoldin armeijan ilmavoimien tiedustelukontaktit Brown ja Davidson olivat kuolleet tulisessa lento-onnettomuudessa, jossa kuljetettiin materiaalia, jonka oletettiin lentävän ulos UFOsta — hän myös muutti sota-ajan tiedusteluviraston, Office of Strategic Servicesin, Central Intelligence Agencyksi, ja yhdisti siten kaikki sotilaalliset tiedusteluosastot yhdeksi organisaatioksi. Tämän jälkeen tämä vaikutusvaltainen valtion virasto toimi vapaalla kädellä ilman merkittävää valvontaa. Jotain viitteitä sen oudoista ja laittomista käytännöistä tuli julkisuuteen 1970-luvulla, kun kongressi vaati tietoja MK-ULTRA-hankkeesta sen käytäntöjä koskevan tutkimuksen aikana.

Tämä aihe on itsessään oman jaksonsa tai sarjansa ansaitseva kaninkolo, mutta lyhyesti sanottuna sen jälkeen, kun virasto oli yrittänyt tuhota projektia koskevat asiakirjat, kongressi sai kuitenkin tietää, että MK-ULTRA:n puitteissa CIA suoritti laajoja mielenhallintakokeita hypnoosin ja psykoaktiivisten huumaavien aineiden avulla. Kun tiedämme, mihin CIA kykeni MK-ULTRA:n yhteydessä, joidenkin UFO-lentojen väärentäminen ja ufologien rohkaiseminen uskomaan törkeisiin tarinoihin, ehkäpä mitatakseen, miten täydellisesti yleistä mielipidettä voidaan manipuloida, ei todellakaan vaikuta enää mahdottomalta. Ja kun tutkan väärentäminen ja ilmapallojen tai koelentokoneiden käyttäminen UFO-raporttien aikaansaamiseksi alkoi käydä tylsäksi, kuka voi sanoa, etteivätkö he olisi vieneet asiaa pidemmälle ja ryhtyneet todella invasiivisiin psykologisiin operaatioihin UFO-todistajia vastaan?

UFO-hullu George Adamski on mahdollinen kohde tällaiselle operaatiolle. Vuonna 1952 Adamski, kalifornialainen ravintolanpitäjä, jolla oli tapana puhua mystiikasta ja UFOista epävirallisissa luennoissaan kahvilassaan, väitti, että hänet oli viety avaruusaluksen kyytiin aavikolla ja että hän oli oppinut, että UFOja ohjaavat rauhaa rakastavat avaruusolennot Venukselta. Jälkikäteen ajateltuna Adamski vaikuttaa huijarilta, jolla oli taipumus sisällyttää yhteistyökumppaniensa politiikka hänen kontaktitarinoihinsa. Hän oli esimerkiksi tekemisissä maanpetturina tunnetun natsisympatisoijan William Pelleyn kanssa, ja omituisena sattumana hänen venuslaistensa kuvaillaan olevan vaaleita pohjoismaisen näköisiä kavereita, joiden kengänjäljissä on hakaristisymboli. Mutta kuten tärkein lähteeni Mark Pilkintonin kirjoittama Mirage Men huomauttaa, Adamskin kontaktitarina ilmestyi ja sitä levitettiin laajalti vain kuukausia Washingtonin ylilentojen jälkeen, juuri silloin kun CIA:ssa mietittiin tietojen mukaan, miten UFO-paniikkia voitaisiin lievittää. Yhtäkkiä Adamski ilmestyy sanomaan, että älkää huolehtiko, ET:t ovat ystävällisiä ja neutraaleja, ja hänen tarinansa tulee niin laajalti tunnetuksi, että hän tapasi kuninkaallisia ja paavia. Leon Davidson uskoi, että Adamski oli CIA:n työkalu, ja Adamskin myöhemmät tarinat näyttävät paljastavan, mitä hänelle todella saattoi tapahtua aavikolla. Kuten Adamski kuvaili myöhempiä kohtaamisiaan, hänen venuslaiset ystävänsä ottivat hänet kyytiin ja ajoivat hänet aavikolle mustilla Pontiaceilla, missä he tarjoilivat hänelle salaperäisiä juomia ja näyttivät hänelle kuvia näytöllä. Nämä kuvaukset kuulostavat hyvin paljon siltä, että Adamski, tuomitun kapinoitsijan vaikutuksille altis ystävä, on saattanut olla CIA:n huumaamisen ja aivopesun varhainen kohde vuotta ennen MK-ULTRA:n virallista hyväksyntää.

George Adamski with a famous photo he took of a UFO…which turned out to be a lamp.

George Adamski kuuluisan kuvan kanssa, jonka hän otti UFOsta… joka osoittautui lampuksi.

Yksi mahdollinen esimerkki voi havainnollistaa, että CIA olisi voinut mennä paljon pidemmälle kuin vain väärentää UFO-havaintoja luodessaan UFO-myyttiä. Vuonna 1958, muutama vuosi ennen ensimmäistä laajalti julkisuuteen tullutta avaruusolentojen sieppaustarinaa, jonka Betty ja Barney Hill kertoivat Yhdysvalloissa, brasilialainen maanviljelijä nimeltä Villas Boas paljasti UFO-tutkijalle, että edellisen vuoden lokakuussa UFO oli siepannut hänet. Hän ja hänen veljensä olivat nähneet salaperäisen lentävän punaisen valon heidän peltojensa yllä, ja myöhemmin, kun hän oli yöllä yksin viljelemässä maata välttääkseen kuumuutta, se oli palannut munanmuotoisena, ja sen päällä oli pyörinyt jotain kovaa vauhtia, ja fluoresoivaa punaista valoa lähti kaikkialta aluksesta. Hän yritti paeta, mutta miehet epätavallisissa vaatteissa, jotka kuulostivat epäilyttävästi suojapuvuilta, joissa oli kankaiset päähineet ja jäykät hanskat, ponnahtivat esiin ja tarttuivat häneen, veivät hänet sisälle, jossa he riisuivat hänet, pyyhkäisivät jonkinlaista nestettä hänen päälleen sienillä, kaasuttivat hänet jonkinlaisella sumulla ja pakottivat hänet sitten harrastamaan seksiä kauniin naisen kanssa. Kun Boas oli jätetty takaisin kentälle, hän palasi kotiin, jossa hänen sisarensa huomasi vakavia mustelmia hänen leukansa ympärillä. Hän oksensi keltaista nestettä ja kärsi sen jälkeen päiviä kestäneestä sairaudesta, joka koostui ihovaurioista, vartalokivuista ja silmien ärsytyksestä.

Olisi hyvin helppoa hylätä tämä ufologille kerrotuksi tarinaksi, ehkä jopa hieman suostuttelemalla, mutta 20 vuotta myöhemmin, vuonna 1978, entinen CIA:n agentti Bosco Nedelcovic, joka oli toiminut CIA:n palveluksessa Latinalaisessa Amerikassa vuosina 1956-1963, paljasti eräälle toiselle ufologille olleensa osa Mirage-projektia, jossa oli tarkoituksella lavastettu ufokohtaamisia eri puolilla maailmaa. Nedelcovic vahvistaa Villas Boasin sieppauksen sieppaajien näkökulmasta ja selittää, että he olivat tehneet Boasista hallusinogeenisen huumetestin osana psykologisen sodankäynnin koetta. Nedelcovicin mukaan alus oli helikopteri, jossa oli epätavallisia valoja ja muita laitteita, mikä vastaa hyvin Boasin kuvausta. He havaitsivat Boasin yksin pellollaan lämpöantureiden avulla, ruiskuttivat hänelle aerosolihuumetta ja laskeutuivat alas, jolloin Boasin leuka osui vahingossa helikopterin kanteen, kun he raahasivat hänet koneeseen suorittaakseen hänellä joitakin muita, julkistamattomia kokeita. Vaikka tätä tarinaa ei ole lainkaan vahvistettu tai vahvistettu, se herättää kuitenkin pohdinnan siitä, kuinka laajalle levinnyt CIA:n MK-ULTRA-operaatio oli ja kuinka kietoutunut se saattoi olla UFO-disinformaatioon.

Kun tätä kaikkea tarkastellaan tarkemmin, on tietysti melko helppoa jättää kaikki huomiotta. Washingtonin ylilennot olivat yhdistelmä säästä johtuvia tutkavirheitä ja meteoreja, joita luultiin lentokoneiksi. Ei ole mitään kiistattomia todisteita siitä, että CIA olisi koskaan käyttänyt ECM:ää UFO-havaintojen tuottamiseen tai että heidän MK-ULTRA-operaatioitaan olisi koskaan käytetty vakuuttamaan ihmisiä siitä, että avaruusolennot olivat siepanneet heidät. Adamski oli hullu tai valehtelija tai molempia. Villas Boas oli ollut kauhean sairas ja kuvitteli harhoja koko koettelemuksensa ajan. Nedelcovic oli antanut ufologille juuri sen, mitä tämä halusi: hallituksen salailutarinan, josta ei ole mitään todisteita. Samalla nämä eivät kuitenkaan vaikuta mahdottomilta. Voisiko Yhdysvaltain hallitus tai jokin vastapuoli ryhtyä tarkoituksella luomaan UFO-raportteja? Kyllä. Yksi esimerkki tästä strategiasta oli ehdotettu lähestymistapa Gaddafin hallinnon kaatamiseksi Libyassa 1980-luvulla, jolloin Yhdysvallat harkitsi tutkien manipulointia lentokonehavaintojen luomiseksi, jotta voitaisiin kylvää vainoharhaisuutta ja istuttaa ajatus siitä, että Yhdysvaltojen joukot olisivat aloittamassa hyökkäystä. Menisikö CIA todella niin pitkälle, että se huumaisi ja aivopesisi ihmisiä uskomaan, että UFOt olisivat siepanneet heidät vain psykologisen sodankäynnin kokeeksi tai muussa tarkoituksessa? MK-ULTRA osoittaa meille, että he kykenivät ehdottomasti huumaamiseen ja aivopesuun. Myös muut Yhdysvaltain armeijan PSYOP-operaatiot osoittavat, että Yhdysvaltain hallitus on valmis käyttämään taikauskoa ja mielikuvitusta hyväkseen päämääriensä saavuttamiseksi.

1950-luvun alussa ilmavoimat heijastivat Filippiinien yläpuolella pilviin kätketystä lentokoneesta nauhoituksen, jossa kyläläisille vakuutettiin, että jumalan ääni uhkasi kirota heidät, jos he auttaisivat kommunistikapinallisia. Toisessa samoja kapinallisia vastaan suunnatussa operaatiossa he saivat heidät uskomaan, että heidän alueellaan kummitteli aswang, eräänlainen vampyyrilegenda, istuttamalla ruumiita, joihin he olivat jättäneet pistojälkiä ja joista he olivat imeneet verta. Kun tätä ufosalaliittoteoriaa analysoidaan tarkemmin, se alkaa vaikuttaa uskottavalta ja paljon helpommin uskottavalta kuin teoria, jonka mukaan avaruusolennot ovat vierailleet maailmassamme säännöllisesti vuosikymmenien ajan, mutta eivät ole vieläkään oppineet sitä, mitä he yrittivätkin oppia, ja että hallitus salaa meiltä juuri tämän. Mutta jotta teoria, jonka mukaan ufomyytti on itse asiassa pitkäaikaisten PSYOP- ja disinformaatio-operaatioiden tulos, olisi uskottava, se tarvitsee jonkinlaista todistetta, ehkäpä hallituksen entisen disinformaatioagentin tunnustuksen muodossa. No… kuten kuulette tämän sarjan lopussa, tällaisia tunnustuksia on olemassa. On vain päätettävä, voiko niihin luottaa.

Images of Villas Boas and the story he told. Note the protective suits of his abductors, and the resemblance of the vehicle to a helicopter (with the revolving “cupola” atop it).

Kuvia Villas Boasista ja hänen kertomastaan tarinasta. Huomaa hänen sieppaajiensa suojapuvut ja ajoneuvon samankaltaisuus helikopterin kanssa (ja sen päällä oleva pyörivä ”kupoli”).

Lisälukemista

Pilkington, Mark. Mirage Men: An Adventure into Paranoia, Espionage, Psychological Warfare, and UFOs. Skyhorse, 2010.

 

 

Artikkelin julkaissut Historical Blindness

Vietnamin sota: Reptiliaanit, UFOt ja huumeiden salakuljetus

Vietnamin sota on historian aikakausi, jota leimaavat verenvuodatus, katumus, salaperäiset tapahtumat ja tietenkin salaliitot. Ja kuten monissa muissakin konflikteissa, raportteja oudoista ilmakohteista on runsaasti. Näin näyttää olevan erityisesti rintamalla palvelleiden sotilaiden kohdalla.

Ennen kuin tarkastelemme joitakin näistä tuonpuoleisista, salaperäisistä ja jopa irvokkaista salaliitoista, on tärkeää tunnustaa, miten kauhea Vietnamin konflikti oli. Monet tuhannet ihmiset menettivät tarpeettomasti henkensä molemmilla puolilla. Länsimaisesta näkökulmasta katsottuna monet sotilaista (jotka itse joutuivat kutsuntojen uhreiksi) eivät olleet edes vielä teini-ikäisiä. Olisi vähättelyä sanoa, etteivät he halunneet olla siellä tai täysin ymmärtäneet, miksi he olivat siellä.

UFO superimposed over a scene from the Vietnam War

Lyhyesti sanottuna, vaikka aiommekin tarkastella erään hyvin todellisen ja karun historiallisen ajanjakson spekulatiivisia näkökohtia, emme missään nimessä yritä vähätellä tai väheksyä konfliktia, jonka hyvin todelliset ja hirvittävät seuraukset olivat monille kohtalokkaita ja toisille hyvin, hyvin kauaskantoisia.

Ennen kuin tarkastelemme Vietnamin sodan muita elementtejä, katso alla oleva video. Se antaa lyhyen yleiskatsauksen konfliktin perusasioista.

Pete Mazzola

Kenties entinen Vietnamin veteraani ja New Yorkin etsivä Pete Mazzola on yksi suorapuheisimmista ufologeista. Hän perusti Scientific Bureau For Investigation -projektin, jolle hän omisti loppuelämänsä [1] kuolemaansa saakka vuonna 1987. Useimmat kuvaavat häntä pitkälti uskottavaksi UFO-tutkijaksi.

Mazzola väitti, että partioidessaan sodan runteleman Vietnamin viidakoissa hän näki monia outoja ilmavaloja. Nämä kohteet muistuttivat ”tähdenlentoja” — paitsi että ne muuttivat suuntaa mielensä mukaan.

Yksi Mazzolan oudoimmista kohtaamisista tapahtui joskus vuosien 1966 tai ’67 tienoilla. Hänen yksikkönsä oli suojassa norsunruoholla, kun outo esine ilmestyi heidän eteensä. Kaikki pystyivät näkemään aluksen, kun se leijui edessä olevien riisipeltojen yllä. Olettaen, että esine oli vihollisalus, hän noudatti menettelyä ja ilmoitti koordinaatit lähistöllä oleville yhdysvaltalaisille aluksille.

Yhdysvaltain laivasto alkoi pommittaa kohdetta, mutta myös Vietkongin joukot tulittivat sitä. Kaikkein oudointa on, että Mazzola väittää, että kranaatit näyttivät räjähtävän ilmassa ennen kuin ne osuivat kohteeseensa. Useiden minuuttien kuluttua esine yksinkertaisesti lähti kiitämään suoraan ylöspäin mahdottomalla nopeudella.

Mazzolan havainnot eivät olleet läheskään ainoita Vietnamin yllä.

Kesäkuussa 1968 australialaiset sotilaat raportoivat demilitarisoidulla vyöhykkeellä oudoista leijailevista valoista. Nato-joukot lähettäisivät hävittäjiä tutkimaan asiaa, mikä pakotti oudot valot suuntaamaan merelle. Tulitusta tuli joka suunnasta. Suoria osumia outoihin valoihin ei kuitenkaan tapahtunut. Itse asiassa ainoa vahinko kohdistui australialaiseen alukseen HMAS Hobartiin, joka melkein upposi ”omien” tulituksesta saatujen osumien seurauksena. Muuten useat miehistön jäsenet kuolivat sen seurauksena.

Katso alla oleva lyhyt video, jossa tarkastellaan HMAS Hobartin tapausta.

Nha Trangin tukikohdan tapaus

Kaksi vuotta ennen HMAS Hobart -aluksen lähes uppoamista vuonna 1966 noin 1000 yhdysvaltalaista sotilasta näki oudon havainnon. Nha Trangin tukikohdassa, kun monet sotilaat nauttivat vapaa-ajasta, taivas yhtäkkiä valaistui fantastisesti. Pohjoisen suunnasta kirkas valo liikkui kohti tukikohtaa. Se kiihtyi, sitten hidastui, sitten taas kiihtyi, mutta jatkoi matkaa kohti tukikohtaa.

Kerran yläpuolella koko tukikohta meni oikosulkuun, kun kaikki sähkölaitteet yksinkertaisesti sammuivat. Jopa valmiustilassa olleet lentokoneiden moottorit sammuivat ja vaikenivat. Sotilaat tarkkailivat puoliksi kunnioituksesta ja puoliksi kauhusta outoa kirkasta alusta, joka leijui heidän yläpuolellaan.

Sitten se ampaisi varoittamatta suoraan taivaalle. Sen liikkeet ja suora nousu ylöspäin ovat samankaltaisia kuin edellä mainitun Pete Mazzolan raportoimat. Viittaako tämä siihen, että kyseessä on sama alus tai sama äly sen takana? Vai voisiko olla, kuten jotkut väittävät, että alukset eivät olleetkaan toismaailmallisia? Olisivatko nämä oudot havainnot voineet itse asiassa olla Yhdysvaltain huippusalaisia lentokoneita, jotka käyttivät sodan suojia lentokokeiden suorittamiseen?

On monia teorioita siitä, että Vietnamin sota tarjosi joillekin Yhdysvaltain pimeissä piireissä suojaa monille pimeille hankkeille. Ennen kuin tarkastelemme niitä, on kuitenkin mielenkiintoista kuulla erään entisen amerikkalaissotilaan äskettäinen kertomus. Ja se lisäisi toisen ulottuvuuden Vietnamin taistelujen aikaisiin salaperäisiin kertomuksiin.

San Doong -luolan “paholaisolento”

Yksi oudoimmista kertomuksista salaperäisestä toiminnasta tuli julki tammikuussa 2015 oudolla YouTube-videolla. Siinä näytettiin San Doongin luolassa otettu valokuva. Vangitsevasta valokuvasta vastasi sama henkilö, joka teki luolan löydön, Ho-Khanh. Hän väitti hahmon olevan ”paholaisolento”, jolla oli ”liskon” kasvot, mutta joka käveli kuin ihminen.

Tällaisista oudoista havainnoista on raportoitu säännöllisesti sen jälkeen, kun luola avattiin yleisölle vuonna 2013. Itse luolajärjestelmä on niin jättimäinen, että suuri osa siitä on vielä tutkimatta.

Noin kuukausi edellä mainitun videon jälkeen ilmestyi Vietnamissa palvelleen, nimettömän Yhdysvaltain armeijan korpraalin raportti. Hänen yksikkönsä tukikohta oli lähellä San Doongin luolaa. Vuonna 1970 sattunut tapaus näytti olevan samankaltainen kuin nykyään alueelta kerrotut kertomukset. Tieto saapui erääseen tiedotusvälineeseen sen jälkeen, kun oli pyydetty kertomuksia kokemuksista Vietnamissa.

Entisen sotilaan mukaan luolan sisäänkäynnin lähellä seisoi outo, vähintään kaksimetrinen ”liskoihminen”. Saatiin käsky avata tuli, mutta outo olento vain katosi. Mitään ruumista tai merkkejä siitä, että liskon kaltaisella hahmolla olisi ollut haavoja, ei tullut esiin.

Sotilas arveli, että hänestä oli outoa, että hänen yksikkönsä ei saanut tapauksen jälkeen minkäänlaista ”jälkipuintitilaisuutta”. Se sai hänet uskomaan, että kohtaaminen oli tarkoituksellisesti ”salattu”.

Katso YouTube-video paholaisolennosta alta.

Huumeita salakuljetettiin “tyhjäksi kaiverrettujen” kuolleiden sotilaiden sisässä?

Joidenkin teorioiden mukaan Vietnamin sota käytäisiin yhdestä syystä. Jotta tiedustelupalvelut voisivat ottaa huumekaupan haltuunsa ja käyttää puolestaan kaatuneiden sotilaiden ruumiita kuljettamaan saaliitaan huomaamatta [2] Yhdysvaltoihin. Vielä enemmän vatsaa kääntää ehkä se, että samanlaista huhuilua [3] kuuluu monista Yhdysvaltojen osallistumista konflikteihin Lähi-idän alueilla nykyään.

Alla olevalla lyhyellä videolla ilmaistaan nämä huolenaiheet.

Siitä, oliko tämä todella syy ja oliko sota todella syntynyt kansainvälisen poliittisen manipuloinnin tuloksena, voidaan keskustella. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että konflikti tarjoaisi etuja opportunistisille järjestöille.

Huumeita käärittiin muoviin ja kätkettiin sitten Yhdysvaltoihin palaavien arkkujen pohjalle. Joissakin tapauksissa ne sijoitettiin ruumiinonteloihin. Eräissä erityisen karmeissa kertomuksissa puhutaan ruumiiden ”tyhjäksi kaivertamisesta” ja ruumiin täyttämisestä pakatulla oopiumilla.

Huumausaineita kuljettavissa arkuissa on salaiset, huomaamattomat koodit, joiden avulla agentit voivat ohjata ne muualle, kun ne ovat saapuneet Amerikkaan. Kun huumeet on noudettu, ne ”löytävät tiensä” vakiintuneisiin huumekauppaverkostoihin ja sieltä edelleen Yhdysvaltain kaduille. Tiedustelupalvelujen keräämillä rahoilla rahoitetaan kaikenlaisia mustia hankkeita — myös terroristiryhmiä.

Alla olevalla videolla tarkastellaan tätä tiedustelupalvelujen näkökohtaa. Se on sekä mielenkiintoista että raitistavaa katsottavaa.

Viitteet

 
1 Local Team Learning to Stalk Life from the Stars, Schenectady Gazette, Jim Hinkle, November 19th, 1979 (page 2) https://news.google.com/newspapers?nid=1917&dat=19791119&id=LxEhAAAAIBAJ&sjid=GXQFAAAAIBAJ&pg=1244,6958110&hl=en
2 Military Smuggling Drugs Heroin Smuggled in Body Bags of GIs Reported by Military Eye Witness, Fred Burks, Want To Know Info https://www.wanttoknow.info/militarysmuggledheroin
3  Is Heroin being Smuggled in Dead Soldiers Body Bags from Afghanistan & Iraq ?, Daily Kos, September 4th, 2007 https://www.dailykos.com/stories/2007/9/4/380290/-

 

 

Artikkelin julkaissut ufoinsight.com

CIA-agentti kohtasi reptiliaanin

Vuonna 2021 John Ramirez, joka vietti 25 vuotta CIA:ssa, puhui äänekkäästi UAP:ista ja kertoi totuudenmukaisia näkemyksiä aiheesta, joita hän oli oppinut uransa aikana. Hän saavutti GS-15-palkkaluokan, mikä osoittaa, että hän työskenteli virastossa suhteellisen korkeassa asemassa. Hän uskoo, että tietoisuuden tutkiminen ja sen yhteys tunnistamattomia ilmailmiöitä koskevaan kysymykseen voi merkittävästi muokata ymmärrystämme ilmiöistä ja niiden vaikutuksista ihmiskuntaan.

Hänen äskettäisessä haastattelussaan podcastissa ”Into the Wyrde with Holly Wood” Ramirez keskusteli eri UFO-tapauksista ja ei-ihmisälyjen aiheesta, joka on ollut ympärillämme jo pitkään. Hän viittaa Roswellin tapahtumasta kertoviin kertomuksiin ja mainitsee, maahansyöksystä selvinneiden kanssa on raporttien mukaan harjoitettu telepaattista viestintää, mikä viittaa ilmiön tietoiseen puoleen.

Ramirez selitti, että CIA:lla oli erilliset osastot, jotka keskittyivät ilmailuun ja UFOjen aerodynamiikkaan sekä biotieteisiin, joihin kuuluivat ilmiöön liittyvä fysiologia ja psykologia. Tämä osoittaa CIA:n kiinnostuksen tietoisuuden tutkimiseen, mikä ilmeni myöhemmin kaukokatseluohjelmassa, joka on eräänlaista mielen heijastamista toiseen paikkaan.

Hän mainitsee myös termejä kuten ”psykoenergetiikka”, ”telepatia” ja ”telekinesia” viitaten CIA:n osallistumiseen korkean tason ohjelmiin, joissa on tutkittu tietoisuutta. Hän korostaa, että tietoisuus on ilmiön ratkaiseva osa-alue, sillä ilman sitä tunnistamattomat havainnot olisivat vain merkityksettömiä esineitä taivaalla tuntemattomasta alkuperästä. Haastattelussa Ramirez puhuu lisäksi uskomuksistaan, jotka koskevat ei-inhimillisiä voimia ja niiden vaikutusta ihmiskuntaan kautta historian.

Hän sanoo, että nämä voimat on kuvailtu antiikin kirjallisuudessa ja taiteessa demonisina hahmoina, mutta väittää, että nykyinen ja historiallinen yhteys vierailijoihin, jotka usein leimataan demonisiksi, ei välttämättä ole sitä. Hän esittää, että kanssamme saattaa elää maan voimia, jotka ovat olleet yhteydessä ihmisiin ja jotka jotkut ihmiset ovat kokeneet haitallisiksi ja epäystävällisiksi.

Ramirez viittaa kirjaan ”Skinwalkers at the Pentagon”, jossa tutkitaan näitä kontakteja ja ilmiötä, joka tunnetaan nimellä liftaajailmiö. Hän toteaa, että puolustusministeriön tiedustelupalvelu hyväksyi kirjan salaiseksi, mikä osoittaa, että kirjassa käsitelty ohjelma ja tutkimus todella toteutettiin. Hän mainitsee lukeneensa kirjan hiljattain loppuun ja pitää mielenkiintoisena, että se on noussut keskusteluun.

Kun Ramirezilta kysyttiin ei-ihmisälyn roolista ihmiskunnan teknologisessa kehityksessä viimeisten 50 vuoden aikana, hän ehdotti, että katsottaisiin takaisin muinaisiin myytteihin ja legendoihin, jotka ovat kadonnutta ihmiskunnan historiaa. Hän uskoo, että muinaiset kertomukset dokumentoivat yhteydenottoja ei-inhimilliseen älykkyyteen, jonka hän rinnastaa jumalallisiin olentoihin tai jumalalliseen älykkyyteen. Ramirez sanoo, että nämä olennot olivat täällä auttaakseen ihmiskuntaa, mutta niiden väliset ristiriidat ovat saattaneet johtaa erilaisiin agendoihin. Hän mainitsee esimerkkejä, kuten Prometheuksen, joka toi ihmisille tulta vastoin muiden jumalien tahtoa, ja vetää yhtäläisyyksiä Maan uskontoihin ja niiden jumalallisten olentojen osallistumiseen.

“Jos tarkastellaan sumerilaisten tekstejä, he tiesivät maailmasta paljon enemmän kuin me annamme heille tunnustusta, koska tarkastelemme historiaa niin lineaarisesti. Ajattelemme, että me olemme tiedon huippu ja että ennen meitä heillä ei ollut sellaista tietoa kuin meillä on nyt. Mutta luulen, että heillä oli tietoa. Kuitenkin muut ihmiset, joilla oli tavoitteita, menettivät tai tukahduttivat tuon tiedon. Ja nyt olemme löytämässä tuon tiedon uudelleen tieteen avulla. Mutta tuon tieteen kautta aiomme löytää uudelleen yhteytemme jumaluuteen ja näihin ei-ihmisälyihin, jotka ovat olleet täällä ja jotka haluavat auttaa meitä, eivät tuhota” Ramirez sanoo.

Ramirez kertoo kokemuksistaan ja osallisuudestaan UFOihin ja kontaktikokemuksiin. Hän selventää, että hän ei liittynyt CIA:han nimenomaan UFOjen tutkimiseksi, vaan koska hän oli kiinnostunut tämäntyyppisestä työstä ja halusi hyödyntää koulutustaan korkeammalla tasolla. CIA:ssa ollessaan hän alkoi kuitenkin kokea usein kontakteja ja yhteydenpitoa olentojen kanssa, joiden kasvoja hän ei nähnyt, mutta jotka näyttivät verhoutuneilta.

Ramirez mainitsee, että hänellä oli negatiivinen kokemus, jossa hän näki olennon, jota monet kuvailivat ”reptiliaaniksi”. Hän taisteli sen kanssa ja sai ihoonsa kynnenjälkiä. Hän myöntää, että skeptikot ja debunkkaajat saattavat pitää hänen kokemuksiaan itse aiheutettuina haavoina, mutta hän vakuuttaa, että kyseessä oli aito kohtaaminen. Hän kuvailee myös nähneensä makuuhuoneessaan vihreän, kimaltelevan käärinliinan, joka sai hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi ja suojelluksi, ja häntä kehotettiin menemään takaisin nukkumaan.

Tämän jälkeen haastattelussa siirrytään Ramirezin potilastietoihin. Hän mainitsee, että hänellä on ollut verenvuotoa oikeasta sieraimesta, minkä vuoksi hän meni CIA:n lääkäreiden tutkimuksiin. He löysivät kirurgisen viillon hänen oikeasta sieraimestaan, vaikka hänelle ei ollut koskaan tehty leikkausta. Hänen terveystietonsa, mukaan lukien tiedot CIA:n operaatioista ja ulkomailla vaadituista rokotuksista, ovat nyt CIA:n omaisuutta. Hän yritti pyytää tietojaan, mutta niitä ei annettu hänelle. Hän mainitsee ottaneensa yhteyttä tiedustelupalvelun lääkäriin, jolla saattaa olla lupa tutustua hänen terveystietoihinsa.

Haastattelija ilmaisee myötätuntonsa Ramirezin kokemuksia kohtaan ja mainitsee siirtyvänsä toiseen aiheeseen. He kysyvät Ramirezin käyttämästä termistä ”aikataulutettu levittäminen” viitaten UFO-paljastukseen. Ramirez selittää, että hänen ollessaan CIA:ssa ei ollut mitään sysäystä tai motivaatiota paljastaa tietoja UFOista. Hän mainitsee menneen ohjelman, joka oli ollut olemassa 1940-luvulta lähtien, ja kertoo merkittävästä tapahtumasta vuonna 1952, jolloin Washingtonin yllä nähtiin UFOja. Tapahtuma johti CIA:n ja muiden valtion virastojen sponsoroimiin kokouksiin, joissa tilannetta käsiteltiin.

Ramirez paljastaa, että upseeri nimeltä Edward Tauss oli vastuussa ohjelmasta, jonka tarkoituksena oli kertoa yleisölle UFOista vuodesta 1952 alkaen. Elokuvat alkoivat tuolloin kuvata pelottavia avaruusolentoja ja ajatusta siitä, että ne valtaavat Maapallon ja suorittavat mielenhallintaa. Ramirez mainitsee elokuvan nimeltä ”Lentävä lautanen” vuodelta 1950, joka oli ensimmäinen Hollywoodin tekemä UFO-elokuva, ja mainitsee viranomaisten auttaneen elokuvan tekemisessä, ja sen juoni päättyi siihen, että lautanen oli käänteisesti suunniteltu.

https://www.youtube.com/watch?v=0NhaoiUs7W0

Hän viittaa myös klassikkoelokuvaan ”The Day the Earth Stood Still” vuodelta 1951, jossa eräässä puheessa annetaan ymmärtää, että avaruusolennot vierailevat Maassa, koska ihmiskunta tuhoaa itsensä.

Reptiliaaneista

Ramirez käsittelee reptiliaaneihin ja heidän väitettyä osallistumistaan yhteiskunnan ja hallituksen rakenteisiin. Ramirez selventää, että kun hän puhuu reptiliaaneista, hän ei tarkoita todellisia liskoja vaan pikemminkin yksilöitä, joilla on reptiliaanien sukujuuret ja jotka saattavat näyttää ihmisiltä. Hän esittää, että on saattanut olla olemassa erilaisia ei-ihmisrotuja, jotka ovat auttaneet ihmiskunnan evoluutiossa luonnollisen evoluution ulkopuolella.

Ramirez mainitsee dian, jonka hän esitteli Project Unityn Jay Andersonin haastattelussa ja jossa hän sanoi, että ihmiset ovat saattaneet saada edistystä ja vaikutteita muilta olennoilta, myös reptiliaaniolennoilta. Ramirez kertoi näkemyksensä NRO:n (National Reconnaissance Office) logoista ja reptiliaanien kuvista/symboleista:

“On kuitenkin mielenkiintoista, että kun katson joitakin NRO:n, joka on Yhdysvaltain tiedusteluyhteisön salainen avaruusohjelma, virallisia logoja, he laukaisevat salaisia avaruusaluksia kiertoradalle, ja sen voin sanoa, että he käyttävät näitä liskoja logoissaan, ja se on minusta hyvin outoa. Ja ne ovat liskoja, jotka ryömivät ympäri Maapalloa.”

Ramirez myöntää, että jotkut pitävät näitä ajatuksia salaliittoteorioina, mutta kehottaa kiinnittämään huomiota Joseph Farrellin ja John W. Warner IV:n kaltaisten kirjoittajien hyvin tutkittuihin kirjoihin. Hän mainitsee Farrellin teokset Etelämantereesta ja Warnerin kirjat varhaisten ohjelmien historiasta ja niiden yhteydestä saksalaisten Atlantiksen etsintöihin. Ramirez uskoo, että kulissien takana on varjohallituksia ja syvän valtion yksiköitä, jotka vetävät naruista, vaikka hän ei nimenomaisesti erittele ketään henkilöä.

Aiemmin Ramirez totesi Project Unityn haastattelussa, että ihmiset ovat hybridejä. Hänen mukaansa Elizondo ei kykene käyttämään sanaa ”hybridisaatio”, mutta Pentagonin työntekijät luottavat siihen, että hän tekee sen lopulta. Elizondo keskustelee Theories of Everything -podcastissa mahdollisuudesta, että ei-inhimillinen älykkyys on ollut yhteydessä ihmisiin jo hyvin pitkään. Tämä tarkoittaisi, että me kaikki olemme unohtaneet oman menneisyytemme, mikä peittäisi sen mahdollisuuden, että olemme ihmisten ja avaruusolentojen hybridejä.

Lisäksi Ramirez väitti, että hallitus on tietoinen lähestyvästä tapahtumasta vuonna 2027, joka paljastaa jotain merkittävää, joten ihmiset ovat valmistautuneet. Hän on väittänyt, että maapallolla on läsnäoloja (joita hän kutsuu demonisiksi), jotka vain projisoivat omia uskomusjärjestelmiään saadakseen meidät epäuskoon siitä, mihin uskomme.

 

Artikkelin julkaissut howandwhys.com

Viljakuviot ja CIA

Viljakuviot, monimutkaiset kuviot, jotka on muodostettu pelloille litistämällä satoa, ovat hämmentäneet tutkijoita ja herättäneet yleistä kiinnostusta vuosikymmeniä. Näitä kuvioita on pidetty todisteina avaruusolentojen vierailuista, yliluonnollisista ilmiöistä ja jopa hallituksen salaisista operaatioista. Ovatko ne kuitenkin pelkkiä huijauksia? Vai onko niillä syvempi merkitys?

Viljakuviot tulivat ensimmäisen kerran tunnetuiksi 1900-luvun lopulla, ja niistä raportoitiin pääasiassa Britanniassa. Monimutkaiset kuviot, täydelliset geometriset muodot ja näiden muodostelmien mittakaava antavat ilmiölle tuonpuoleisen vaikutelman.

Operation Mockingbird ja median vaikutus

Eräs teoria viljakuvioiden olemassaolosta perustuu Mockingbird-operaatioon, joka on toimittaja Carl Bernsteinin paljastama CIA:n salainen hanke. Kylmän sodan aikana käynnistetyn operaation väitetään olleen sellainen, että sadat amerikkalaiset toimittajat työskentelivät CIA:n agentteina levittäen disinformaatiota. Tämän teorian ydin väittää, että viljakuvioilmiöt voisivat olla osa laajempaa suunnitelmaa, jonka tarkoituksena on levittää väärää tietoa ja hämmentää yleisöä tietyistä salaisista hallituksen toimista. Jotkut jopa väittävät, että osa nykypäivän mediahenkilöistä voisi työskennellä tiedustelupalveluille muokatakseen hienovaraisesti yleistä mielipidettä.

Colin Andrewsin, viljakuviotutkimusyhteisössä tunnetun henkilön, ympärillä on kiehtova tarina. Andrews kertoi kokemuksesta, jossa häntä lähestyi suoraan mies, joka myöhemmin paljastui CIA:n agentiksi. Tämä mies tarjosi Andrewsille huomattavan summan rahaa, jos hän tuomitsisi julkisesti viljakuviot huijaukseksi. Kun Andrews kieltäytyi, mies väitetysti ahdisteli häntä uhkaavilla puheluilla.

John Lundberg, englantilainen taiteilija ja circlemakers.org-sivuston perustaja, on kiistelty hahmo viljakuvioyhteisössä. Lundberg ja hänen ryhmänsä ovat ottaneet kunnian monien vuosien varrella löydettyjen monimutkaisten viljakuvioiden luomisesta. Robert Hulsen ja David Catonin kaltaiset viljakuviotutkijat uskovat kuitenkin, että Lundbergin ryhmä on osa mahdollisesti brittiläisen tiedustelupalvelun rahoittamaa disinformaatiokampanjaa, jonka tarkoituksena on hämmentää viljakuviotutkijoita ja peittää aidot muodot.

Mirage Men-yhteys

Mielenkiintoista on, että Lundberg on ohjannut dokumenttielokuvan nimeltä ”Mirage Men”, joka käsittelee samankaltaista aihetta. Dokumentti tarkastelee Richard Dotyn, Yhdysvaltain ilmavoimien erikoistutkintaviraston eläkkeelle jääneen erikoisagentin elämää, joka dokumentin mukaan oli yksi armeijan kampanjan arkkitehdeistä, jonka tarkoituksena oli levittää disinformaatiota UFO-yhteisön keskuudessa. Tämä yhteys saa jotkut spekuloimaan, että samanlainen strategia on käytössä myös viljakuvioporukoissa.

Vaikka viljakuvioilmiö herättää edelleen kunnioitusta ja keskustelua, totuuden erottaminen fiktiosta on edelleen haasteellista. On tärkeää suhtautua tietoon kriittisesti, koska nykypäivän mediamaisemassa on mahdollista manipuloida ja vääristää tietoa.

Viljakuvioiden tarina on varoittava tarina uskon voimasta ja manipuloinnin mahdollisuudesta. Riippumatta siitä, ovatko ne Maan ulkopuolisen älykkyyden tuotteita, hallituksen salaisia operaatioita vai pelkästään huijareiden työtä, viljakuviot kiehtovat edelleen mielikuvitustamme ja muistuttavat meitä elämämme maailman arvoituksellisesta luonteesta.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

CIA:n tietovuotaja paljasti lafkan käyttämät psykologiset keinot neljä vuosikymmentä sitten

kirjoittanut LTT Joseph Burkes

Lainaus artikkelista “How the CIA Views the UFO Phenomenon”, kirjoittanut Victor Marchetti (Second Look Magazine, 1979):

“Teoriani on, että avaruusolennot ovat todellakin ottaneet meihin yhteyttä — ehkä jopa vierailleet luonamme — ja että Yhdysvaltain hallitus on päättänyt salaliitossa Maapallon muiden kansallisten voimien kanssa salata tämän tiedon suurelta yleisöltä. Kansainvälisen salaliiton tarkoituksena on ylläpitää toimivaa vakautta maailman kansakuntien välillä ja säilyttää niiden institutionaalinen kontrolli väestöstään. Näin ollen se, että nämä hallitukset myöntäisivät, että ulkoavaruudesta tulee olentoja, jotka yrittävät ottaa meihin yhteyttä, olentoja, joiden mentaliteetti ja teknologiset kyvyt ovat ilmeisesti paljon meitä parempia, voisi, kun tavallinen ihminen saisi sen täysin tietoonsa, murentaa Maapallon perinteisen valtarakenteen perustan. Poliittiset ja oikeudelliset järjestelmät, uskonnot, taloudelliset ja sosiaaliset instituutiot voisivat pian muuttua merkityksettömiksi kansalaisten mielissä. Kansalliset oligarkkiset laitokset, jopa sivilisaatio sellaisena kuin me sen tunnemme, voisivat romahtaa anarkiaan. Tällaiset äärimmäiset johtopäätökset eivät välttämättä pidä paikkaansa, mutta ne todennäköisesti heijastavat tarkasti suurten kansakuntien ”hallitsevan luokan” pelkoja, joiden johtajat (erityisesti tiedustelupalvelun piirissä toimivat) ovat aina kannattaneet liiallista valtiollista salailua tarpeellisena ”kansallisen turvallisuuden” säilyttämiseksi. Todellinen syy tällaiseen salailuun on tietysti se, että yleisö pidetään tietämättömänä, sille syötetään väärää tietoa ja siten se pidetään muokattavana.”

Kymmenen vuotta sen jälkeen, kun Victor Marchetti oli eronnut CIA:sta ja viisi vuotta sen jälkeen, kun hän oli julkaissut kirvelevän kritiikin entisestä työnantajastaan The CIA and the Cult of Intelligence, CIA:n apulaisjohtajan entinen avustaja julkaisi artikkelin, josta osa on lainattu edellä.

Monien vuosien ajan olen edistänyt arviota, jonka mukaan lentävät lautasälyt uhkaavat kaikkia maanpäällisiä eliittejä, mutta eivät välttämättä Maapallon ihmisiä, jotka ansaitsevat rauhan, vaurauden, turvallisuuden ja avoimen kontaktin ei-inhimillisiin älyihin. Sen sijaan, että syyttäisin UFOjen peittelystä pahojen ihmisten salaista kabaalia, olen esittänyt valtarakenneanalyysin, jossa hahmotellaan, miksi hallitsevat eliitit, jotka toimivat omien etujensa mukaisesti, ovat edistäneet tosiasiassa pilkkaamisen ja kieltämisen politiikkaa. Tätä ohjelmaa ovat toteuttaneet Yhdysvaltain hallituksen toimeenpaneva elin, kompromisseja tehneet vakiintuneet joukkotiedotusvälineet ja akateemiset tahot, jotka kaikki työskentelevät niiden oligarkkien palveluksessa, joilla on tosiasiallinen määräysvalta planeettamme talouksissa, politiikassa ja tärkeimmissä yhteiskunnallisissa instituutioissa.

VICTOR MARCHETTI, (1929-2018) kirjan The CIA and the Cult of Intelligence kirjoittaja
VICTOR MARCHETTI (1929-2018), kirjan The CIA and the Cult of Intelligence kirjoittaja

 

Tämä valtarakenneanalyysi ei ole mielestäni salaliittoteoria, vaan siinä vain hahmotellaan, miten maailma toimii ja miten rikkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat ryhmät käyttävät tahtoaan. Victor Marchetti tarjoaa mielestäni samanlaisen perustelun Yhdysvaltain toimeenpanovallan ufopolitiikalle, kun hän toteaa yllä olevassa lainauksessa,

“Jos nämä hallitukset myöntäisivät, että ulkoavaruudesta tulee olentoja, jotka yrittävät ottaa meihin yhteyttä, olentoja, joiden mentaliteetti ja teknologiset kyvyt ovat ilmeisen paljon ylivoimaisempia kuin meidän, se voisi, kun keskivertoihminen ymmärtää sen täysin, murentaa Maapallon perinteisen valtarakenteen perustan.”

Koko artikkeli julkaistiin sosiaalisessa mediassa Reddit-alustalla seitsemän vuotta sitten. Se oli tiettävästi kopioitu internet-sivustolta, jolle en pääse nyt käsiksi. Redditissä julkaistua kirjoitusta kommentoitiin vain hieman, eikä yhtään sen jälkeen.

Koska Marchetti on entinen tiedusteluvirkamies, jolla on mielestäni hienostunut tietämys keskustiedustelupalvelusta, suosittelen tätä artikkelia lämpimästi kaikille UFO-kontaktien ja -paljastusten aktivisteille.

Kun otetaan huomioon lisääntyvät paljastukset Yhdysvaltain toimeenpanovallan salaisista ufo-ohjelmista, mielestäni vankka ymmärrys kahdeksan vuosikymmentä vanhan peittelyn mekanismeista valistaa ja antaa aktivisteille energiaa. Uskon, että selittämällä syyt siihen, miksi tätä salaisuutta on pidetty yllä niin pitkään ja miten se uhkaa kaikkia maanpäällisiä eliittejä mutta ei maapallon ihmisiä, saattaisi syntyä yhteiskunnallinen liike, jolla on välttämättä poliittista analyysia ja taitoja muuttaa historian kulkua tällä tärkeimmällä areenalla.

 

Artikkelin julkaissut underground.contact


Miten CIA näkee UFO-havainnot

kirjoittanut Victor Marchetti

SECOND LOOK, Vol. 1, No. 7, touko ’79

Siitä, mitä CIA tietää UFO-ilmiöstä, on monia myyttejä, vähän faktoja ja paljon spekulaatiota. Nämä yhdistettynä yleisön epäluottamukseen salaista virastoa kohtaan ovat johtaneet siihen, että suuri yleisö uskoo CIA:n olevan keskellä koko hallituksen laajuista salaliittoa, jonka tarkoituksena on salata totuus UFOista. Tästä seuraa yleensä, että salailun tarkoituksena on pitää meidät tietämättöminä tai ainakin hämmentyneinä ja epäilevinä ulkoavaruuden älyllisten olentojen yhteydenotoista tai vierailuista. Jos siis tietäisimme, mitä CIA tietää ja mitä se salaa, voisimme paremmin ymmärtää avaruusolentoja ja toimia niiden kanssa. Ja se olisi hyvä asia.

En tiedä omasta omakohtaisesta kokemuksestani, onko UFOja olemassa. En ole koskaan nähnyt sellaista. En ole myöskään nähnyt vakuuttavia, empiirisiä tai fyysisiä todisteita siitä, että niitä todella on olemassa. Tiedän kuitenkin, että CIA ja Yhdysvaltain hallitus ovat olleet huolissaan UFO-ilmiöstä jo vuosien ajan ja että niiden aiemmat ja viimeaikaiset yritykset vähätellä ilmiön merkitystä ja selitellä sitä koskevan virallisen mielenkiinnon näennäistä puutetta ovat kaikki klassisen tiedustelupalvelun peittelyn tunnusmerkkejä.

Teoriani on, että avaruusolennot ovat todellakin ottaneet meihin yhteyttä — ehkä jopa vierailleet luonamme — ja että Yhdysvaltain hallitus on päättänyt salaliitossa Maapallon muiden kansallisten voimien kanssa salata tämän tiedon suurelta yleisöltä. Kansainvälisen salaliiton tarkoituksena on ylläpitää toimivaa vakautta maailman kansakuntien välillä ja säilyttää niiden institutionaalinen kontrolli väestöstään. Näin ollen se, että nämä hallitukset myöntäisivät, että ulkoavaruudesta tulee olentoja, jotka yrittävät ottaa meihin yhteyttä, olentoja, joiden mentaliteetti ja teknologiset kyvyt ovat ilmeisesti paljon meitä parempia, voisi, kun tavallinen ihminen saisi sen täysin tietoonsa, murentaa Maapallon perinteisen valtarakenteen perustan. Poliittiset ja oikeudelliset järjestelmät, uskonnot, taloudelliset ja sosiaaliset instituutiot voisivat pian muuttua merkityksettömiksi kansalaisten mielissä. Kansalliset oligarkkiset laitokset, jopa sivilisaatio sellaisena kuin me sen tunnemme, voisivat romahtaa anarkiaan. Tällaiset äärimmäiset johtopäätökset eivät välttämättä pidä paikkaansa, mutta ne todennäköisesti heijastavat tarkasti suurten kansakuntien ”hallitsevan luokan” pelkoja, joiden johtajat (erityisesti tiedustelupalvelun piirissä toimivat) ovat aina kannattaneet liiallista valtiollista salailua tarpeellisena ”kansallisen turvallisuuden” säilyttämiseksi. Todellinen syy tällaiseen salailuun on tietysti se, että yleisö pidetään tietämättömänä, sille syötetään väärää tietoa ja siten se pidetään muokattavana.

Vuosinani CIA:lla UFOt eivät olleet yleinen keskustelunaihe. Niihin ei kuitenkaan suhtauduttu halveksivasti tai pilkallisesti, eivät varsinkaan viraston tiedemiehet. Sen sijaan aiheesta keskusteltiin harvoin sisäisissä kokouksissa. Se näytti kuuluvan ”erittäin arkaluonteisen toiminnan” kategoriaan, esimerkiksi huume- ja mielenhallintaoperaatioiden, kotimaan vakoilun ja muiden laittomien toimien joukkoon. UFO-ilmiöstä ei yksinkertaisesti puhuttu.

CIA:n korkeilla tasoilla huhuttiin kuitenkin…..huhuja pätevien tarkkailijoiden tekemistä selittämättömistä havainnoista, oudoista signaaleista, joita National Security Agency oli vastaanottanut, ja jopa pienistä harmaista miehistä, joiden alukset olivat syöksyneet maahan tai jotka oli ammuttu alas, joita ilmavoimat pitivät ”jäissä” FTD:ssä (Foreign Technology Division) Wright-Pattersonin lentotukikohdassa Daytonissa, Ohiossa. Ja sitten oli vielä outo tapaus, jossa nainen Mainesta oli hypnoottisessa transsissa ollessaan väitetysti kommunikoinut tähtialuksen kanssa.

Useimmat näistä huhuista eivät mielestäni tehneet vaikutusta…. lukuun ottamatta outoja signaaleja ulkoavaruudesta, joita NSA vastaanotti. Ehkä se johtui siitä, että olin joskus ollut NSA:n agentti. Tai ehkä se johtui siitä, että olin CIA:n palveluksessa ollessani usein yhteydessä kyseiseen virastoon, ja siihen vähään, mitä sain tietää signaaleista suhtauduttiin äärimmäisen varovaisesti jopa SIGINT-standardien mukaan.

Oletetaan kuitenkin, että älylliset olennot ovat ottaneet yhteyttä maapallon ulkopuolelta. Miten CIA ja Yhdysvaltain hallitus reagoisivat tällaiseen ilmiöön?

Ensimmäiseksi oli selvitettävä, olivatko UFOt Neuvostoliiton tai jonkin muun vieraan valtion salaisia aseita. Tämän ohjelman koordinointi annettiin CIA:lle, koska se on presidentin henkilökohtainen tiedusteluorganisaatio ja maan ainoa ministeriön ulkopuolinen eli riippumaton tiedusteluyksikkö. Sellaisena sen tehtävänä on muun muassa tuottaa ”yhteistä etua koskevia palveluja”, jotka liittyvät ”kansalliseen turvallisuuteen vaikuttavaan tiedusteluun”. Kuitenkin myös sotilastiedustelupalvelut, NSA ja muut virastot ja ministeriöt osallistuisivat ohjelman mukaiseen tiedonkeruuseen ja analysointiin.

Jos päädyttäisiin siihen, että UFOt eivät ole maanpäällisiä, vaan avaruudesta tulleita ajoneuvoja, seuraavaksi olisi arvioitava niiden aseistusta ja aluksia hallitsevien avaruusolentojen aikomuksia. Tässä vaiheessa CIA ja Yhdysvaltain hallitus, jotka ovat tietoisia siitä, että ilmiö on luonteeltaan maailmanlaajuinen, pyytäisivät tutkimuksessa yhteistyötä muilta teknisesti kehittyneiltä Maapallon valtioilta, kuten Yhdistyneeltä kuningaskunnalta, Ranskalta, Saksalta ja jopa Neuvostoliitolta. CIA toimisi Yhdysvaltain hallituksen agenttina, aivan kuten KGB olisi Neuvostoliiton agentti, MI-6 olisi Yhdistyneen kuningaskunnan agentti ja niin edelleen. Sen lisäksi, että nämä virastot ovat erikoistuneet salailuun ja petokseen, ne ovat varsin tottuneita tekemään yhteistyötä toistensa kanssa yhteistä etua koskevissa asioissa. Tiedusteluyhteistyö ei rajoitu vain liittolaisiin. On aikoja, jolloin CIA ja KGB ovat kokeneet hyödylliseksi tehdä yhteistyötä.

Yksi esimerkki on Hruštšov muistelee -kirjan tuottaminen ja julkaiseminen, huijaus jota jatketaan aktiivisesti vielä tänäkin päivänä. Lisäksi sekä CIA että KGB toisinaan ”ilmoittavat” eli identifioivat upseerinsa toisilleen helpottaakseen salaisen tiedustelutoiminnan sujuvuutta. Jopa kuuluisaa U-2 -ohjelmaa toteutettiin keskinäisessä yhteisymmärryksessä — kunnes Neuvostoliitto ampui Francis Gary Powersin alas. CIA:n salaisen palvelun päällikön mukaan se oli esimerkki siitä, että kaksi vihamielistä hallitusta teki yhteistyötä pitääkseen operaatiot salaisina molempien kansakuntien yleisöltä. ”Valitettavasti tällaisia tilanteita ei ole tarpeeksi”, hän sanoi.

Mutta ennen kuin UFO-ilmiöitä koskeva täysi yhteistyö saavutetaan, saattaa tulla epäluulon ja kenties kilpailun aika, jolloin kukin hallitus toivoo saavansa jonkinlaisen edun muihin nähden käyttämällä avaruusolentoja ja niiden ylivoimaista tieteellistä tietämystä. Pian kaikille mukana oleville kansakunnille kävi kuitenkin selväksi, että tämä ei ollut mahdollista ja että UFO-ilmiö oli yhteinen ongelma. Näin ollen yhteistyöstä, salaisesta yhteistyöstä, tulisi tosiasia.

Myöhemmin, lisätutkimusten jälkeen, jos arvioitiin, että UFOt olivat vaarattomia, ehkä jopa aseettomia, ulkoavaruudesta tulevia ajoneuvoja, joita ohjasivat avaruusolennot, jotka pyrkivät vain tarkkailemaan Maapalloa ja sen erikoisia asukkaita…., kuten monet galaktiset Jane Goodallit, jotka tutkivat simpansseja kotiympäristössään…., eivätkä näin ollen muodostaneet suoraa, vihamielistä uhkaa Maapallon valtarakenteelle, olisi tehtävä uusi kollektiivinen päätös. Pitäisikö yleisölle kertoa ilmiön koko ja todellinen tarina ?

Edellä mainituista syistä on epätodennäköistä, että mikään hallitus, joka on tietoinen UFOihin liittyvistä tosiasioista, pitäisi tarpeellisena tai viisaana kertoa totuus kansalleen. Hallitukset suosivat tietämätöntä ja hyväuskoista yleisöä, koska tietämätöntä yleisöä on paljon helpompi manipuloida. Itse asiassa tämä on yksi tärkeimmistä syistä siihen, että hallitukset pitävät niin paljon salaisuuksia ja levittävät virallista disinformaatiota.

Kun kansainvälisestä peittelystä olisi päätetty, CIA ja Yhdysvaltain hallitus toimisivat melko samalla tavalla kuin ne ovat toimineet UFO-ilmiön suhteen. Arvostettu tieteellinen ryhmä (Robertson-paneeli) kutsuttiin koolle julistamaan, että UFOt eivät ole uhka kansalliselle turvallisuudelle. Sillä, että paneelin johtopäätöksiä ei heti julkistettu, ei ole suurta merkitystä. Ensisijainen tavoite oli sammuttaa armeijan, byrokraattien ja muiden hallintokoneiston toissijaisten tasojen (myös Yhdysvaltain kongressin) keskuudessa hautovat spekulaatiot. Tieto kulkeutuisi lopulta tiedotusvälineille ja yleisölle.

Yleisön uteliaisuuden voimakkuuden vuoksi virallinen tutkimus (Project Blue Book) käynnistettiin kuitenkin parin epäonnistuneen alun jälkeen. Ja kun yleisön kiinnostus jatkoi kasvuaan, koottiin toinen tieteellinen paneeli (Condon-ryhmä) vakuuttamaan meille, ettei UFOja ole olemassa. Kun tämä oli saatu aikaan, Yhdysvaltain hallitus — Maapallon edustaja tässä asiassa — pystyi lopettamaan kaikki viralliset tutkimukset ja sulkemaan ongelman salassapidon.

Hallituksen julistuksista huolimatta havainnot — usein astronauttien, ammattilentäjien ja jopa tulevien presidenttien toimesta — ovat kuitenkin jatkuneet. Yleisö painostaa jälleen rehellistä ja arvovaltaista selitystä UFOista.

Kaikista UFOihin liittyvistä todisteista vaikuttavin yksittäinen (mielestäni) on Jimmy Carterin kokemus. Eräänä yönä Georgiassa vuonna 1973 mies, jonka kohtalona oli tulla Yhdysvaltain presidentiksi, ja hänen poikansa Jeff näkivät UFOksi luulemansa kohteen. Kolme vuotta myöhemmin kampanjoidessaan presidentiksi Carter lupasi, että ”kaikki tiedot, joita maalla on UFOista, saatetaan yleisön saataville”. Hän ei koskaan pitänyt lupaustaan. Hän ei myöskään ole enää koskaan puhunut julkisesti aiheesta. Samaan aikaan hänen Valkoisen talon henkilökuntansa on torjunut kaikki asiaa koskevat kyselyt, ja sekä hänen NASA:n johtajansa Robert Frosch että puolustusministeri Harold Brown ovat virallisesti hylänneet UFO-ilmiön vain yleisön mielikuvituksessa esiintyvänä ilmiönä.

Tämä tapahtumasarja voi tarkoittaa vain yhtä kolmesta asiasta. Jimmy Carter näki vuonna 1973 seuraavaa:

A) heijastus fyysisestä tapahtumasta, joka on sittemmin selitetty hänelle;

B) sellaisen salaisen aseen testaus, jonka hän nyt tuntee, mutta joka ”kansallisen turvallisuuden” vuoksi on edelleen salainen; tai

C) UFO.

Jos presidentti Carterin näkemä kuuluu luokkaan ”a”, ei ole mitään syytä, miksi hän ei voisi sanoa sitä julkisesti. Presidenttien tapaan hän on ollut suhteellisen nöyrä ja rehellinen muissa henkilökohtaisesti kiusallisissa asioissa. Jos se kuuluu luokkaan ”b”, ei ole taaskaan mitään syytä, miksi hän ei voisi myöntää sitä. Ei ole mitään mahdollisuutta, että tällainen asejärjestelmä voisi olla edelleen salaisuus Neuvostoliitolta. Mutta jos se, mitä hän näki, oli UFO — ja suurvaltojen välillä on salainen kansainvälinen sopimus salata tämä tieto kansalta — silloin Carter toimisi juuri niin kuin hän on toiminut. Hän ei ole tarpeeksi älykäs eikä tarpeeksi kova ohittamaan vallanpitäjien painostusta.

Näin CIA:ta kutsuttiin jälleen kerran apuun. Tällä kertaa julkaisemaan yleisölle kaikki tiedot, jotka sillä on UFO-ilmiöstä….., sen jälkeen, kun tietysti on käyty läpi tavanomaiset ja pitkät rituaaliset oikeudenkäynnit tiedonvälityksen vapautta koskevan lain nojalla. Voimme kuitenkin olettaa, että CIA ei paljastaisi kaikkea, mitä se tietää, tai että se paljastaisi mitään tietoja, joiden se ei usko edistävät UFO-peittelyä. CIA, kuten muutkaan tiedusteluorganisaatiot, ei juurikaan kunnioita yleisön tiedonsaantioikeutta. Se on asenne, jota he kaikki osoittavat johdonmukaisesti.

Ironista kyllä, CIA:n hiljattain toimittamat FOIA-asiakirjat ovat saaneet yleisön epäilemään virallista salaliittoa enemmän kuin mikään viimeaikaisista havainnoista tai kertomuksista kohtaamisista, vaikka on olemassa valtavasti aihetodisteita, jotka viittaavat UFOjen olemassaoloon tai yhteyksiin ulkoavaruudesta. Itse asiassa koko FOIA-harjoitus tuoksuu samalta kuin viraston aiemmat sotkuiset pyrkimykset salata osallisuutensa huumeisiin ja mielenhallintaoperaatioihin, jotka molemmat ovat parhaita esimerkkejä onnistuneesta tiedustelupeittelystä.

Kongressin valvonnassa CIA myönsi vain kokeita ja muutamia operatiivisia väärinkäytöksiä, jotka tapahtuivat pääasiassa 1950- ja 60-luvuilla. Huumausaineiden ja mielenhallintatekniikoiden koko operatiivisesta käytöstä ei kerrottu juuri mitään. Viraston käyttämä keino oli, kuten alalla sanotaan, ”rajoitettu hengailu”, eli muutaman menneisyyden virheen myöntäminen ja sen jälkeen ohjelman julistaminen päättyneeksi, joten muuta kerrottavaa ei ole. Tämän jälkeen kaikki tutkimukset pysähtyvät.

FOIA/UFO-menettelyssä on sama tahraton tahra. Lisäksi Robertsonin paneelin (1953) ja Coloradon ryhmän (1969) toiminta ja päätelmät ovat epäilyttävän samankaltaisia kuin ne, jotka koskevat toista suurta mysteeriä — JFK:n salamurhaa. Warrenin komission vuonna 1964 tekemät havainnot ja käytännössä myös edustajainhuoneen salamurhia käsittelevän komitean (1978/9) havainnot eroavat UFO-tutkimuksista vain siinä, että ensin mainitut pyrkivät edistämään ”yksinäisen hullun tappajan” hypoteesia, kun taas jälkimmäiset tarjosivat ”usean hullun uskovan” selityksen.

Puutteistaan huolimatta CIA:n hiljattain julkaisemat tiedot kertovat meille kuitenkin jotain… ehkä enemmän kuin hallitus luulee. Alusta alkaen vuonna 1947 CIA seurasi tiiviisti UFO-raportteja maailmanlaajuisesti. Vaikka suurin osa FOIA-asiakirjoista osoittaa vain rutiininomaista kiinnostusta ongelmaa kohtaan, jota hoiti suurelta osin Foreign Broadcast Information Service. Foreign Documents Division ja Domestic Contact Service — kaikki harmittomia, ei-salaisiin tehtäviin kuuluvia keräysyksiköitä — ne paljastavat myös, että tiede- ja teknologiaosasto oli jatkuvasti vaatinut UFO-tietojen keräämistä. Tämä puolestaan osoittaa, että muiden keräysosastojen, nimittäin CIA:n päälinjan Clandestine Servicesin, tehtävänä oli toimittaa tietoja UFO-ilmiöstä kaikkialta maailmasta. Tällaisia raportteja julkaistiin kuitenkin vain vähän — ja se viittaa salailuun !

Vuoteen 1953 mennessä Yhdysvaltain hallitus oli selvästi päättänyt CIA:n kautta ja Robertsonin paneelin välityksellä lopettaa sitkeät julkisuudessa liikkuvat huhut UFO-havainnoista ja Maan ulkopuolisista kontakteista. Paneeli päätteli, että UFOt eivät olleet suora tai vihamielinen uhka kansalliselle turvallisuudelle, mutta että ilmiön jatkuva korostaminen saattaisi tukkia instituution viestintäkanavat tai kasvattaa sairaalloisen kansallisen psykologian, jota vihollisen propaganda saattaisi hyödyntää. Paneeli suositteli lisäksi, että yleisöä ”koulutettaisiin” tunnistamaan todelliset vihamieliset toimet kansakuntaa vastaan ja että UFOista riisuttaisiin niiden ”salaperäinen aura”. Erittäin näppärää.

Robertsonin paneelin sävy ja ajoitus olivat lähes täydelliset. Vuoden 1953 alussa kansakuntaa työllisti erityisesti Korean sota ja kylmä sota yleensä. Stalin ei ollut vielä kuollut. Kommunistien kanssa käytiin lähes päivittäin yhteenottoja jossain päin maailmaa. Asevarustelukilpailussa oli juuri otettu käyttöön uusi terroriase — vetypommi. Strategisen ilmavoimien komentaja kenraali Curtis LeMay varoitti ”pommikoneiden vajeesta”. Ja senaattori Joe McCarthy pelotteli kaikkia Washingtonissa, myös CIA:ta. Lisäksi kukaan itseään kunnioittava akkreditoitu tiedemies ei ollut valmis riskeeraamaan mainettaan kyseenalaistamalla hallituksen kannan UFOihin. Näin Robertsonin paneeli tarjosi erinomaisen tilaisuuden lakaista ilmiö virallisen salaisuuden maton alle.

Robertsonin paneelissa on vielä yksi asia, joka on aina askarruttanut minua. Paneeli ei missään kohtaa raporttiaan kiellä UFOjen olemassaoloa. Paneeli käsittelee UFOja ainoastaan ”mahdollisena uhkana kansalliselle turvallisuudelle” ja toteaa, ettei suoraa näyttöä tällaisesta uhasta ole. Voisiko olla niin, että todisteet osoittivat, että UFOja oli olemassa, mutta tiedot osoittivat, että maan ulkopuoliset kontaktit olivat hyvänlaatuisia, eli ei ollut ”vihamielisiin tekoihin kykeneviä vieraita esineitä” eikä siten ”suoraa fyysistä uhkaa kansalliselle turvallisuudelle”? ”

Robertsonin paneelin jälkeen tapahtui kummallinen kehitys. FOIA-asiakirjojen mukaan CIA häipyi ilmeisesti taustalle. Ilmavoimat otti vastuun UFO-ongelmasta ja käynnisti useita tutkimuksia, jotka huipentuivat Project Blue Book -hankkeeseen ja Condonin Colorado-selvitykseen. Mutta CIA jatkoi ”epävirallisesti” ilmiön kehityksen seuraamista… ja suhtautui epävarmasti, liian varovaisesti, jopa puolustautuen ulkopuoliseen uteliaisuuteen sen UFO-työtä kohtaan. Itse asiassa Condon-paneelin raportin valmistelun aikana CIA reagoi paneelin avustamisessa niin nihkeästi, että voi vain ihmetellä, yrittikö virasto salata jotakin ilmavoimilta….. ei ole epätavallinen tapaus Yhdysvaltain tiedusteluyhteisön heimojen välisissä suhteissa. Esitys muistuttaa sitä, miten CIA reagoi ensimmäisiin julkisuuteen tulleisiin paljastuksiin siitä, että se oli vahvasti sekaantunut laittomiin huume- ja kotimaan vakoiluoperaatioihin.

Joulukuussa 1969 puolustusministeriö julkisti Condonin paneelin tulokset. Jälleen todettiin, että UFOt eivät uhkaa kansallista turvallisuutta, ja meille annettiin lisäksi vakuutus, että ”tunnistamattomiksi” luokitellut havainnot (noin puolet prosentista) eivät osoittaneet mitään tieteellistä tietämystämme suurempia teknisiä kykyjä. Melko outo kommentti.

Lisäksi paneeli totesi, ettei ollut todisteita siitä, että UFO-havainnot (ei yhteyksiä tai signaaleja) edustaisivat Maan ulkopuolisten vierailuja. Tasainen väite, jonka tueksi ei ollut mitään empiiristä näyttöä…..onkin paneelin mielipide. Olivatko panelistit jälleen kerran pyytämässä kysymystä?

Condonin raportin julkaisemisen myötä Project Blue Book -hanke peruttiin, ja ilmavoimat, kuten CIA, näytti vetäytyvän pois UFO-asioista. Condonin raportin, kuten Robertsonin paneelinkin, ajoitus oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Taistelimme, ja hävisimme, sodan Vietnamissa. Kansalaisoikeus- ja rauhanliikkeet aiheuttivat vakavia sisäisiä levottomuuksia. Kansakunta ei myöskään ollut tuohon aikaan kovinkaan kiinnostunut UFOista. Ehkäpä siksi hallitus valitsi jyrkän kieltämisen. Se oli jälleen yksi erinomainen tilaisuus lopettaa kaikki spekulaatiot UFOista ja lakaista ilmiö edelleen virallisen salaisuuden maton alle.

Kymmenen vuotta on kuitenkin kulunut siitä, kun ilmavoimien väitetään sulkeneen UFO-pajansa, ja yli viisitoista vuotta siitä, kun CIA väittää menettäneensä kiinnostuksensa aihetta kohtaan. Havaintoja ja kontakteja on kuitenkin edelleen — eikä vain kyseenalaisista lähteistä. Jopa Yhdysvaltain presidentti uskoo nähneensä UFOn. Jäljelle jää siis viisi mahdollista johtopäätöstä.

YKSI: Yhdysvaltain hallitus yrittää pitää tietyt superasejärjestelmät salassa Neuvostoliitolta. Kun mikä tahansa valtio aloittaa uuden järjestelmän testaamisen, muut geopoliittisen pelin osanottajat saavat pian tietää siitä nykyään, kun käytössä on kehittyneitä elektronisia, valokuvauksellisia ja muita tiedustelusensoreita.

KAKSI: Yhdysvaltain hallitus yhteistyössä liittolaistensa kanssa pelaa peliä Neuvostoliiton kaltaisten kilpailijoiden kanssa ja yrittää hämmentää niitä valheellisilla UFO-raporteilla. Tiedustelutietojen keräämisen ja analysoinnin sekä tieteen nykytaso sulkee pois tällaisen huijauksen mahdollisuuden.

KOLME: Yhdysvallat ja sen liittolaiset yrittävät pitää ufot salassa Neuvostoliitolta. Neuvostoliittolaiset ovat kuitenkin avaruusalan tieteen alalla yhtä nokkelia kuin mekin. Jos me tiedämme UFOista, niin tietävät hekin… ja niin tietävät kaikki teknisesti kehittyneet kansakunnat.

NELJÄ: UFOja ei ole olemassa, eikä ulkoavaruudesta ole koskaan ollut mitään yhteyksiä. Päinvastaisten aihetodisteiden määrä (mukaan lukien viitteet siitä, että planeetallamme on saattanut vierailla avaruusolentoja kaukaisessa menneisyydessä) kuitenkin puhuu tätä johtopäätöstä vastaan — tai ainakin sen puolesta, että UFO-ilmiötä on tutkittava lisää.

VIISI: UFOja on olemassa tai on ollut yhteyksiä — joskin vain signaaleja — ulkoavaruudesta, mutta todisteet paljastavat, että avaruusolennot ovat kiinnostuneita vain tarkkailemaan meitä. Niillä ei ole vihamielisiä aikeita, eivätkä ne ole suoranainen uhka millekään kansakunnalle. Mutta näiden tosiasioiden julkisesta tiedosta voi tulla uhka. Jos UFOjen olemassaolo vahvistettaisiin virallisesti, voisi käynnistyä ketjureaktio, joka johtaisi Maapallon nykyisen valtarakenteen romahtamiseen. Niinpä maailmanvallat ovat sopineet salaisesta kansainvälisestä yhteisymmärryksestä — salaliitosta — pitääkseen yleisön tietämättömänä ja hämmentyneenä maan ulkopuolelta tulevista yhteyksistä tai vierailuista.


Victor Marchetti oli CIA:n apulaisjohtajan johdon assistentti, ja hän on toinen ”The CIA and the Cult of Intelligence” -kirjan kirjoittajista, joka on ainoa kirja, jonka Yhdysvaltain hallitus on koskaan sensuroinut ennen julkaisemista vuoteen 1979 asti. Hän asuu Washingtonin esikaupunkialueella.

 

Artikkelin priory-of-sion.com

NASAn salainen suhde tiedustelupalveluihin

Washington, DC, huhtikuun 10. 2015

Peitetarinoiden tuottaminen salaisia operaatioita varten, Neuvostoliiton ohjuskokeiden seuranta ja säätietojen toimittaminen Yhdysvaltain armeijalle ovat olleet osa Kansallisen ilmailu- ja avaruushallinnon (NASA) salaista puolta sen perustamisesta, vuodesta 1958 lähtien. Tämä käy ilmi George Washingtonin yliopiston kansallisen turvallisuusarkiston (www.nsarchive.org) tänään ensimmäistä kertaa julkaisemista turvaluokitelluista asiakirjoista.

James E. David, NASAn avaruushistorian osaston kuraattori, sai asiakirjat haltuunsa tutkiessaan kriitikoiden ylistämää kirjaansa Spies and Shuttles: NASA’s Secret Relationships with DoD and CIA (University Press of Florida, 2015). David on koonnut, muokannut ja esitellyt yli 50 näistä asiakirjoista tämänpäiväistä julkaisua varten.

Vaikka kongressin tarkoituksena NASAa perustettaessa oli perustaa puhtaasti siviiliavaruusvirasto, Davidin mukaan olosuhteiden yhdistelmä johti siihen, että virasto sekoitti toimintansa Yhdysvaltain armeijan ja tiedusteluyhteisön ylläpitämiin mustiin ohjelmiin. Tämä usein tiukka yhteistyö ei kuitenkaan estänyt kiistojen syntymistä esimerkiksi kustannusten jakamisesta, turvaluokiteltujen tietojen saannista, alun perin siviilikäyttöön tarkoitettujen tietojen salaamisesta ja Challengerin onnettomuuden aiheuttamista viivästyksistä sotilaallisten satelliittien laukaisuissa.

Luokitusrajoitukset ovat vuosien mittaan pitäneet suurimman osan NASAn salaisesta toiminnasta poissa julkisuudesta. Tämänpäiväinen julkaisu tuo esiin aiemmin julkaisematonta primaarilähdeaineistoa, joka on Spies and Shuttles -ohjelman ja muun tärkeän aihetta käsittelevän kirjallisuuden perustana. Asiakirjat hankittiin viraston turvaluokituksen poistamismenettelyjen, erityisten turvaluokituksen poistamista koskevien pyyntöjen ja arkistotutkimuksen avulla.

* * * * *

NASAn salaiset suhteet

kirjoittanut James E. David

Kansallisen ilmailu- ja avaruushallinnon (NASA) perustamista koskevalla lainsäädännöllä vuonna 1958 pyrittiin luomaan erilliset ja erilliset siviili- ja sotilaslento- ja avaruusohjelmat. Se määräsi NASA:n suorittamaan rauhanomaista, tieteellistä ja avointa ilmailu- ja avaruustutkimusta ja -toimintaa ja puolustusministeriön (DoD) suorittamaan näitä sotilaallisiin operaatioihin ja puolustukseen liittyviä toimintoja. [1]

Tämä toimeksianto oli NASAn ja maan poliittisten johtajien ohjaava periaate sen avaruuslento-ohjelmissa. Näitä ohjelmia edistettiin osoituksena siitä, että Yhdysvallat käyttää avaruutta rauhanomaisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin. [2] NASA ei kuitenkaan pystynyt eikä aina noudattanut mandaattia useista syistä. Näitä olivat muun muassa NASAn ja kansallisten turvallisuusvirastojen tarve käyttää toistensa laitteistoja ja tiloja tehtäviensä suorittamiseen, toistensa riippuvuus ulkomaisia ilmailu- ja avaruusohjelmia koskevista tiedoista ja asiantuntemuksesta sekä vaatimus valvoa ja rajoittaa tiettyjä NASAn ohjelmia, jotta voitaisiin eliminoida uhkia salassa pidettäville ohjelmille tai kieltää tärkeän tieteellisen tiedon saanti maan vastustajilta.

Salassapidon vuoksi NASAn salaisista suhteista puolustusministeriön ja keskustiedustelupalvelun (CIA) kanssa avaruuslentojen alalla on tähän asti julkaistu tietoa hyvin vähän. Tässä esitetyt asiakirjat saatiin haltuun Spies and Shuttles: NASA’s Secret Relationships with the DoD and CIA -kirjan tutkimus- ja kirjoitustyön yhteydessä. Virastot ovat poistaneet useimpien asiakirjojen turvaluokituksen automaattisen/systemaattisen turvaluokituksen tarkistusohjelman mukaisesti tai ne on hankittu turvaluokituksen poistamispyyntöjen kautta. Ne on ryhmitelty seuraaviin luokkiin:

  1. NASA tiedustelutietojen kuluttajana
  2. NASA:n apu ulkomaisia ilmailu- ja avaruusohjelmia koskevien tiedustelutietojen analysoinnissa
  3. NASAn osallistuminen peitetarinoihin
  4. NASA hankkii ja käyttää turvaluokiteltua teknologiaa Kuun tutkimusohjelmassaan
  5. NASAn kaukokartoitusohjelmia koskevat rajoitukset
  6. NASAn sovellussatelliitit ja kansalliset turvallisuusvaatimukset.
  7. Avaruussukkula

NASA kuluttajatiedustelun muotona

Kuten aiemmissa arkistokirjoituksissa ja useissa teoksissa on käsitelty, Neuvostoliiton siviili- ja sotilaallinen avaruustoiminta oli kriittinen tiedustelukohde kylmän sodan aikana. [3] NASA ja maan poliittiset ja sotilaalliset johtajat tarvitsivat ajantasaista ja tarkkaa tietoa Neuvostoliiton toimista. Niitä ympäröivän salailun vuoksi tiedustelupalvelut olivat ainoa näiden tietojen lähde.

Jopa ennen kuin NASA aloitti virallisesti toimintansa lokakuussa 1958, CIA tarjosi johdolleen tieteellisen tiedustelun toimistolle raportteja ja tiedotteita Neuvostoliiton avaruusohjelmasta (asiakirja 1). Nämä tiedot annettiin nopeasti valittujen työtason virkamiesten käyttöön (asiakirja 2). Yhdysvaltain tiedustelulautakunnan julkaisemat kansalliset tiedusteluarviot (National Intelligence Estimates, NIE) ja erityiset kansalliset tiedusteluarviot (Special National Intelligence Estimates, SNIE) olivat korkeimman tason raportteja Neuvostoliiton avaruusohjelmasta ja muista kysymyksistä. Aiemmassa arkistokirjeessä on kaikki seitsemän vuosina 1962-1983 julkaistua NIE:tä, jotka koskivat yksinomaan Neuvostoliiton avaruusohjelmaa. NASA sai ensimmäisen monista tätä ja siihen liittyviä aiheita koskevista NIE:istä ja SNIE:istä pian toiminnan aloittamisen jälkeen (asiakirja 3).


NASAn Skylab-avaruusasema, joka oli toiminnassa vuosina 1973-1974. (kuva: NASA)

CIA perusti vuonna 1963 Foreign Missile and Space Analysis Centerin (FMSAC), jonka tehtävänä oli analysoida kaikkia ulkomaisia avaruus- ja ohjusohjelmia. Se tuotti monenlaisia julkaisuja (joista osa päivittäin tai viikoittain) ja järjesti CIA:n, NASA:n ja muiden virkamiesten tiedotustilaisuuksia. Vuoteen 1966 mennessä NASA:n johto sai sekä FMSAC:n julkaisuja että NASA:n henkilöstön säännöllisiä tiedotustilaisuuksia Neuvostoliiton avaruusohjelmasta (asiakirja 4).

NASA sai tiedusteluraportteja ja tiedotustilaisuuksia vielä 1980-luvulla (asiakirja 5). Vaikka asiasta ei ole tietoja, se on epäilemättä saanut niitä sen jälkeen.

NASAn apu ulkomaisia ilmailu- ja avaruusohjelmia koskevien tiedustelutietojen analysoinnissa

Kuten asiakirjassa 2 todetaan, CIA tunnusti, että NASA voisi antaa arvokkaan panoksen tiedustelutietojen analysointiin. NASAn apu oli aluksi tapauskohtaista, kuten NIE-luonnosten kommentointi (asiakirja 6). Pysyvämpää apua tarjotakseen CIA ja NASA sopivat vuonna 1964, että kaksi miehitettyjen avaruuslentojen toimiston insinööriä työskentelisi kokopäiväisesti FMSAC:ssa (asiakirja 7). Tämä järjestely jatkui ainakin 1960-luvun loppupuolella, mutta heidän tarkkaa panostaan ei tiedetä sen lisäksi, että he yleensä auttoivat analysoimaan Neuvostoliiton miehitettyjä avaruuslentoja koskevaa ohjelmaa.


James Fletcher, NASAn johtaja vuosina 1971-1977 sekä 1986-1989. (kuva: NASA)

Saadakseen NASAn asiantuntemusta laajemmilta ilmailu- ja avaruusalojen aloilta CIA ja NASA sopivat vuonna 1965 kahdeksan CIA:n ja NASA:n yhteisen neuvoa-antavan paneelin perustamisesta, jotka kokoontuisivat kerran tai kaksi kertaa vuodessa (asiakirja 8). Yksi harvoista turvaluokitelluista asiakirjoista on Kuu- ja planeettapaneelin ensimmäisen kokouksen esityslista ja yhteenvetopöytäkirja (asiakirja 9). Ei tiedetä, kuinka kauan paneelit toimivat.

1970-luvun alussa NASA sai jäsenyyden Yhdysvaltain tiedustelulautakunnan ohjusohjuksia ja avaruustiedustelua käsittelevään komiteaan. Vuonna 1956 perustetun komitean tehtäviin kuului muun muassa raportoida merkittävistä ulkomaisista ohjus- ja avaruustiedusteluista komitealle, kehittää ohjus- ja avaruustiedustelun tavoitteita ja arvioida keruujärjestelmien kykyä täyttää ne. NASA jatkoi jäsenyyttään ase- ja avaruusjärjestelmien tiedustelukomiteassa (asiakirja 10). Käytännössä kaikki näiden kahden komitean vuoden 1970 jälkeiset raportit ja muut tuotteet ovat edelleen salaisia.

CIA perusti vuonna 1965 avaruustiedustelupaneelin neuvomaan keskustiedustelun johtajaa (DCI) (asiakirja 11). Sen tehtävänä oli muun muassa tarkastella tiedusteluyhteisön arvioita ulkomaisista ohjelmista ja suositella parannuksia analyysitekniikoihin ja tiedonkeruuvalmiuksiin. Kaikki alkuperäiset jäsenet tulivat CIA:n ulkopuolelta, ja mukana oli kaksi NASAn virkamiestä. Kun heidän nelivuotinen toimikautensa päättyi, nämä kaksi henkilöä olivat jättäneet NASAn ja työskentelivät teollisuudessa. Ei ole tiedossa, kuuluiko paneeliin koskaan muita NASAn työntekijöitä. Marraskuussa 1968 pidetyn kokouksen esityslista on yksi harvoista paneelin salassapidosta vapautetuista asiakirjoista (asiakirja 12).

Vuodesta 1963 alkaen CIA pyysi NASAn Langleyn tutkimuskeskukselta apua neuvostoliittolaisten lentokoneiden, ohjusten ja avaruusalusten aerodynaamisten ominaisuuksien analysointiin. Pieni ryhmä insinöörejä käytti usein salaisia valokuvia tehdäkseen malleja ajoneuvoista ja testasi niitä sitten Langleyn tuulitunneleissa turvallisissa olosuhteissa. He laativat raportteja ja pitivät tiedotustilaisuuksia, joista yksi pidettiin DCI:lle vuonna 1968 (asiakirja 13). Ennen hankkeen päättymistä 1980-luvulla NASAn insinöörit pitivät lukuisia tiedotustilaisuuksia muille tiedustelupalveluille, asevoimille ja urakoitsijoille.

NASAn osallisuus peitetarinoihin

Hugh Dryden, joka toimi kansallisen ilmailun neuvoa-antavan komitean (National Advisory Committee on Aeronautics) johtajana vuosina 1947-1958, oli ratkaisevassa asemassa kehitettäessä ja ylläpidettäessä U-2:n peitetarinaa säätiedustelukoneena 1950-luvun puolivälistä alkaen (asiakirja 14). Dryden ja valitut muut NASA:n virkamiehet jatkoivat osallistumistaan peitetarinaan sen jälkeen, kun NASA:lle siirtyi ilmailualan kansallinen neuvoa-antava komitea vuonna 1958. Tämä aiheutti sille suurta hämmennystä Gary Powersin lentokoneen alasampumisen jälkeen toukokuussa 1960, mutta NASA jatkoi seuraavien vuosien aikana luottamuksellista neuvontaa muiden hankkeiden peitetarinoita varten.

Dryden neuvoi CIA:ta A-12:n, CIA:n U-2:n seuraajan, peitetarinassa (asiakirja 15). Parantaakseen menettelytapaa, jolla kehitetään ja levitetään peitetarinoita ilma-alusten yläpuolisia tiedusteluajoneuvoja varten, tiedustelupalvelut perustivat vuonna 1963 ministeriöiden välisen valmiussuunnittelukomitean. Konsulttina toimi Robert Seamans, joka oli tuolloin NASAn apulaishallintojohtaja (asiakirja 16). Vaikka komitea oli olemassa vielä seuraavan vuosikymmenen alussa, ei ole tietoa siitä, mitä se teki tai kuinka kauan NASA osallistui sen työhön.

NASA:n turvaluokitellun teknologian hankinta ja käyttö kuututkimusohjelmassa

Saadakseen korkealaatuista kuvaa, jota tarvittiin Apollon laskeutumispaikkojen valitsemiseksi Kuuhun, NASA:n virkamiehet ottivat vuodesta 1961 alkaen yhteyttä National Reconnaissance Officeen (NRO), jotta se voisi käyttää salaisia kameroita kuun luotaimissa. NASA valitsi lopulta Kodakin SAMOS E-1 -filminlukujärjestelmän parhaaksi ehdokkaaksi. E-1 oli lentänyt useita kertoja ennen kuin kaikki SAMOS-filminlukujärjestelmät lakkautettiin vuoden 1961 lopulla (asiakirja 17).

NASA ja puolustusministeriö allekirjoittivat elokuussa 1963 ”DOD/CIA-NASA Agreement on NASA Reconnaissance Programs” -sopimuksen, jossa vahvistettiin menettelyt, joiden mukaisesti NASA saattoi hankkia ja käyttää luokiteltuja kameroita kuun kuvaamiseen (asiakirja 18). Pian tämän jälkeen NASA ja NRO allekirjoittivat turvallisuusliitteen, jossa vahvistettiin sopimukseen liittyvien noin 40 tietotyypin turvaluokitustasot (asiakirja 19).


James E Webb, NASAn johtaja vuosina 1961-1968. (kuva: NASA)

Ei ollut yllättävää, että NASA valitsi Boeingin tarjouksen, joka sisälsi E-1-kameran uuteen Lunar Orbiter -ohjelmaan. Vuoden 1963 sopimusta muutettiin seuraavana vuonna, koska pelättiin, että NASA ei pystyisi säilyttämään turvallisuutta sen mukaisesti (asiakirja 20).

Siinä tapauksessa, että Lunar Orbiters ei tuottaisi tarvittavia valokuvia Apollon laskeutumispaikkojen valitsemiseksi, NASA suunnitteli käyttävänsä toista salaista kameraa miehitetyissä Kuun kiertoratamatkoissa niiden hankkimiseksi. NASA ja NRO allekirjoittivat huhtikuussa 1964 salaamattoman ”DoD-NASA Agreement on the NASA Manned Lunar Mapping and Survey Program” -sopimuksen, jolla hanke perustettiin (asiakirja 21). Sopimukseen sisältyi koodisanoja sisältäviä liitteitä, jotka ovat edelleen salassa pidettäviä. Hankkeeseen, jonka salainen koodinimi oli UPWARD, valittiin GAMBIT 1 -korkearesoluutiokamera. Sen jälkeen, kun vuosina 1966 ja 1967 lennetyt viisi Lunar Orbiteria täyttivät NASA:n vaatimukset Apollon laskeutumispaikkojen valintaa varten, NASA harkitsi lyhyesti kameroiden käyttämistä Maan kiertoradalla tehtävissä kaukokartoitustehtävissä, ennen kuin se peruutti hankkeen vuonna 1967 (asiakirja 22) [4].

NASA käytti myös miehitetyissä Apollo-lentomatkoissa salaisia kameroita Kuun kuvaamiseen. Apollo 13:n ja 14:n huoltomoduuleissa oli Hyconin topografiakamera, joka oli ilmavoimien muunnettu KA-7A-kamera, joka lennätettiin tuntemattomalla tiedustelukoneella. Apollo 15:n, 16:n ja 17:n palvelumoduuleissa käytettiin tehokkaampaa Itekin panoraamakameraa ja Fairchildin kartoitus- ja tähtikameraa. Ensimmäinen oli muunnettu IRIS II -optinen viivakamera, jota käytettiin U-2-koneissa (asiakirja 23), ja jälkimmäinen oli muunnettu Dual Image Stellar Index Camera, jota CORONA-satelliitit kuljettivat vuosina 1967-1972. Ei tiedetä, hankittiinko nämä laitteet jommankumman edellä mainitun sopimuksen nojalla.

NASAn kaukokartoitusohjelmia koskevat rajoitukset

NASAn kaukokartoitusohjelmat lupasivat kerätä monille tieteenaloille tärkeää tieteellistä tietoa ja edistää kansainvälistä yhteistyötä. Samaan aikaan kansallisilla turvallisuusviranomaisilla oli kuitenkin kaksi suurta huolenaihetta niitä kohtaan. Ensimmäinen oli se, että sellaiset toimet kuin kuvien julkaiseminen arkaluontoisista ulkomaisista kohteista saattaisi johtaa Neuvostoliiton uusiin pyrkimyksiin rajoittaa avaruudesta tapahtuvaa havainnointia. Toiseksi ne olivat huolissaan salassa pidettävien teknologioiden tai vastaavien sellaisten teknologioiden avoimesta käytöstä, jotka paljastaisivat Yhdysvaltojen tiedustelukapasiteetin, auttaisivat muita maita parantamaan omaa kykyään tai auttaisivat niitä kehittämään vastatoimia. Tämän seurauksena lukuun ottamatta sääsatelliitteja, jotka tuottivat hyvin pieniresoluutioisia valokuvia, kaikkia NASAn avaruusperustaisia maankuvaustoimia valvottiin tarkasti ja niihin sovellettiin lukuisia rajoituksia.


NASAn Landsat 2 -kaukokartoitussatelliitti laukaistiin vuonna 1975. (kuva: NASA)

NRO ja NASA tekivät elokuussa 1965 sopimuksen, jolla rajoitettiin NASAn avaruusperustaisten, Maata kuvaavien antureiden kyky kuvata Maata 20 metrin etäisyydelle matalalta kiertoradalta. Sopimuksessa edellytettiin myös, että NRO tarkastelee kaikkia NASAn tiedustelutoimintoja, jotka on määritelty sopimuksessa laajasti (asiakirja 24).

Astronauttien valokuvaus arkaluonteisista kohteista Gemini-ohjelmassa sai DCI:n joulukuussa 1965 perustamaan tiedustelupalvelujen suorittaman kaikkien astronauttivalokuvien tarkistusprosessin ennen niiden julkista julkaisemista (asiakirja 25). Tämä järjestelmä pysyi voimassa Apollo-Soyuz-ohjelmaan asti vuonna 1975. Siitä, mitä kuvia vuosien varrella salattiin, on hyvin vähän tietoa. Lisäksi Apollo 6:sta alkaen vuonna 1968 NASA:n oli toimitettava ehdotetut valokuvauskokeet tiedusteluviranomaisille ennen jokaista tehtävää. Tämä jatkui myös Apollo-Soyuz-operaation aikana vuonna 1975. Tiedusteluviranomaiset asettivat toisinaan rajoituksia ehdotetuille kokeille, kuten Skylabissa mukana olleelle maastokameralle (asiakirja 26).

Ulkoministerin johdolla virastojen välinen kansallisen turvallisuuden toimintamuistion 156 komitea tutki NASAn suunnitelmia kuljettaa Apollo Applications -ohjelmassa 20 metrin rajan ylittäviä kuvanmuodostavia antureita (asiakirja 27). Sen heinäkuussa 1966 laatimassa raportissa vahvistettiin elokuussa 1965 tehdyn NASA-NRO-sopimuksen tekniset rajoitukset, mutta siinä myös kannatettiin huolellisesti johdettua avaruuspohjaista kaukokartoitusohjelmaa, koska siitä saatiin monia mahdollisia tieteellisiä ja poliittisia hyötyjä.

Syyskuussa 1966 NASA ja puolustusministeriö allekirjoittivat ”DOD-NASA Coordination of the Earth Resources Survey Program” -asiakirjan, jonka tarkoituksena oli valvoa NASAn ohjelmia (asiakirja 28). Kaksi sopimuksen nojalla toimeksiannon saanutta komiteaa, erityisesti NASA:n ja NRO:n yhteinen Survey Applications Coordinating Committee (NASA:n ja NRO:n yhteinen Survey Applications -koordinointikomitea), olivat hyvin aktiivisia noin neljän vuoden aikana, jolloin ne kokoontuivat (asiakirja 29).

Apollo-ohjelma menetti Valkoisen talon ja kongressin tuen 1960-luvun loppupuolella, ja NASA siirtyi kehittämään järjestelmällisen kaukokartoituksen toteuttamiseksi Landsat-robottisatelliitteja, joista ensimmäinen laukaistiin heinäkuussa 1972. Sekä tällä että seuraavilla satelliiteilla oli monispektrikamerat, jotka olivat selvästi elokuussa 1965 tehdyn sopimuksen 20 metrin rajan ja toukokuussa 1978 annetussa presidentin direktiivissä NSC-37 (asiakirja 30) vahvistetun uuden 10 metrin rajan sisällä.

NASA suunnitteli, että vuonna 1978 laukaistavaan SEASAT-A-satelliittiin asennetaan synteettisen aukon tutka (SAR), joka oli ensimmäinen avoimesti avaruudessa lennettävä tutka. (NRO oli testannut SAR-tutkaa vuoden 1964 lopulla QUILL-projektissa. Se laukaisi tiettävästi ensimmäisen toiminnallisen SAR-satelliittinsa vuonna 1988.) Yhteinen esikuntapäällikkö totesi, että SAR ei sisältänyt arkaluonteista teknologiaa, mutta että sillä voitaisiin valvoa Yhdysvaltain asevoimia. Vaikka NASA vastusti menestyksekkäästi vaatimuksia, joiden mukaan ylös- ja alaslähetykset olisi salattava luvattoman käytön estämiseksi, se suostui lopulta sisällyttämään laitteiston, jolla tämä saavutetaan, ilmoittamaan puolustusministeriölle 24 tuntia etukäteen kuvaussuunnitelmista ja hyväksymään rajoitukset, jotka koskevat kuvien hankkimista Yhdysvaltojen yläpuolelta (asiakirja 31).

Syyskuussa 1966 tehdyn DoD:n ja NASA:n välisen sopimuksen nojalla NASAn kaukokartoitusohjelmien valvomiseksi perustetut kaksi komiteaa eivät enää kokoontuneet 1970-luvun alkuun mennessä – tuntemattomista syistä. Niinpä DoD, CIA ja NASA allekirjoittivat elokuussa 1975 sopimuksen, jolla perustettiin Program Review Board ja kaksi sen alaisuudessa toimivaa komiteaa hoitamaan näitä tehtäviä (asiakirja 32). Vaikka vain harvat niiden pöytäkirjat ovat salassa pidettäviä, näyttää siltä, että ne tarkastivat kaikki ehdotetut kaukokartoitus- ja muut siviilikokeet ensimmäisiä sukkulalentoja varten (asiakirja 33).

Tiedusteluviranomaisten ennen ja jälkeen lähetyksen suorittamia tarkastusprosesseja ei käytetty rutiininomaisesti Shuttle-ohjelman aikana. Vastauksena vuoden 1983 lopun lennoista saatujen kuvien avointa levittämistä koskeviin huolenaiheisiin Valkoinen talo kuitenkin määräsi, että NASA:n olisi työskenneltävä kansallisten turvallisuusvirastojen kanssa myöhempien lentojen kuvien tarkistamisessa (asiakirja 34).

NASAn sovellussatelliitit ja kansallisen turvallisuuden vaatimukset

NASAn sää-, geodeettiset ja kaukokartoitussatelliitit hankkivat monenlaisia tietoja, jotka vastasivat siviilitarpeisiin ja toisinaan myös kansallisen turvallisuuden vaatimuksiin. Jäljempänä käsitellään geodeettisten satelliittien ja kaukokartoitussatelliittien panosta viimeksi mainittujen tarpeiden täyttämisessä.

Siviilitutkijat tarvitsivat geodeettisia tietoja maapallon koon ja muodon määrittämiseksi ja muihin tarkoituksiin, kun taas puolustusvoimat tarvitsi niitä pääasiassa pitkän kantaman ohjusten kohdentamiseen. Koska satelliittigeodeettisella mittauksella saatiin paljon tarkempia mittaustuloksia kuin perinteisillä maa-, meri- ja ilmatutkimuksilla, puolustusministeriö ja NASA perustivat vuonna 1960 yhteisen ANNA-geodeettisen satelliittiohjelman, jonka tarkoituksena oli auttaa tyydyttämään nämä tarpeet. NASA kieltäytyi kuitenkin osallistumasta ohjelmaan, kunnes puolustusministeriö suostui siihen, että suurin osa tiedoista ei olisi salassa pidettäviä (asiakirja 35).


NASAn SEASAT-A merikuvaussatelliitti laukaistiin 1978. (kuva: NASA)

Puolustusministeriö ja NASA perustivat kansallisen geodeettisen satelliittiohjelman (NGSP) vuonna 1964 (asiakirja 36). Sekä DoD että NASA hankkivat tietoja viidestä satelliitista, jotka laukaistiin vuosina 1964-1968, mutta DoD sai tietoja myös omien satelliittiensa, kuten CORONAn ja SECORin, mittauslaitteista. Puolustusministeriö kieltäytyi suurimmaksi osaksi jakamasta NASA:n kanssa omien satelliittiensa raakatietoja ja käsitteli tietoja, jotka olivat tarkempia kuin pelkästään NGSP:stä saatavat tiedot. DoD:n ja NASA:n välille näistä käytännöistä syntynyt konflikti tuotiin presidentti Johnsonin tietoon vuonna 1968, mutta mikään ei viittaa siihen, että sitä olisi ratkaistu (asiakirja 37).

NASA suunnitteli laukaisevansa GEOS-3-satelliitin (Geodynamics Experimental Ocean Satellite-3), jossa on tutkakorkeusmittari, jonka tiedot tuottaisivat tarkempia painovoimamalleja kuin mikään aiemmin lennetty mittauslaite. Tietoja käytettäisiin siviilitarpeiden tyydyttämiseen ja Yhdysvaltain laivasto parantaisi sukellusveneestä laukaistavien ballististen ohjustensa (SLBM) tarkkuutta. Koska myös Neuvostoliitto saattoi käyttää tietoja samaan tarkoitukseen, puolustusministeriö pyysi NASA:a salaamaan tiedot, rajoittamaan tietojen hankkimista niiden merialueiden yläpuolella, joilla neuvostoliittolaiset ballistiset ohjussukellusveneet toimivat, tai lykkäämään huhtikuuksi 1975 suunniteltua laukaisua, kunnes asia saataisiin ratkaistua. Se pyysi myös salaamaan SEASAT-A:han suunnitellun vielä tehokkaamman tutkakorkeusmittarin tiedot. NASA hylkäsi nämä pyynnöt, mutta suostui nopeasti rajoittamaan GEOS-3:n tietojen levittämistä alueilla, joilla Neuvostoliiton ballistiset ohjussukellusveneet toimivat (asiakirja 38).

NASA ja puolustusministeriö jatkoivat kiistaa SEASAT-A-tutkan korkeusmittaritietojen salaamisesta. Vuonna 1976 NASA ehdotti kiertoradan kallistuksen muuttamista salauksen välttämiseksi, mutta puolustusministeriö hylkäsi ehdotuksen sillä perusteella, että alkuperäisellä kiertoradalla saataisiin parhaat tiedot SLBM:n tarkkuuden parantamiseksi (asiakirja 39). Kun uusi DoD:n siviilijohto oli omaksunut kannan, jonka mukaan Neuvostoliitto ei hyötyisi GEOS-3:n tai SEASAT-A:n tutkakorkeusmittaritiedoista, presidentti Carter määräsi toukokuussa 1977, että kaikki tiedot oli levitettävä avoimesti (asiakirja 40).

Landsat-kaukokartoitussatelliittien keräämillä monispektritiedoilla arvioitiin aluksi olevan vain vähän tiedusteluarvoa (asiakirja 41). Koska tiedustelussa oli kuitenkin yhä tärkeämpää parantaa Neuvostoliiton vehnäsatoa koskevia arvioita, CIA alkoi pian käyttää kuvia rutiininomaisesti tähän tarkoitukseen (asiakirja 42).

NASA, tiedustelupalvelut ja sukkula

NASAn pisin ja syvin yhteistyö puolustus- ja tiedusteluvirastojen kanssa oli Shuttle-ohjelmassa. Ainoan kerran historiansa aikana se käytti niiden vaatimuksia avaruusaluksen koon ja kapasiteetin määrittämiseen, lensi salaisia tehtäviä, asetti ne etusijalle, käytti suojattua komento- ja valvontajärjestelmää ja salasi tehtäviä koskevat tiedot yleisöltä.

NASA:n ja puolustusministeriön vuorovaikutuksesta on olemassa useita teoksia, jotka antavat erittäin hyvän yleiskatsauksen. [5] Koska NASA:n ehdottamalle avaruusasemalle tai Mars-operaatiolle ei ollut juurikaan tukea, se keskittyi pian uudelleenkäytettävään Shuttle-järjestelmään tärkeimpänä Apollo-ohjelman jälkeisenä ohjelmana ja teki tiivistä yhteistyötä puolustusministeriön kanssa varmistaakseen, että se täytti kaikki sen vaatimukset. Ne edellyttivät suurempaa sukkulaa, lastiruumaa, hyötykuormakapasiteettia ja kantamaa kuin NASA tarvitsi, mutta se hyväksyi ne varmistaakseen DoD:n tuen hankkeelle. Nixon hyväksyi DoD:n vaatimukset täyttävän täysikokoisen Shuttlen kehittämisen tammikuussa 1972, ja ensimmäinen operaatio oli tarkoitus toteuttaa vuonna 1978.


Sukkulalento STS-1:n laukaisu vuonna 1981. (kuva: NASA)

Puolustusministeriö tutki nopeasti Shuttlen mahdollista käyttöä erilaisissa tehtävissä (asiakirja 43). Alun perin se suunnitteli lentävänsä noin 20 Shuttle-lentoa vuosittain vuosina 1978-1990 ja siirtävänsä kaikki hyötykuormat kuluvilta kantoraketeilta Shuttleen, kunhan se osoittautuisi luotettavaksi ja taloudelliseksi.

Vaikka NASA maksoi suurimman osan ohjelman kustannuksista, puolustusministeriön menot olivat huomattavat muun muassa Vandenbergin lentotukikohdan laukaisukompleksin ja hyötykuormien korkeammille kiertoradoille sijoittamiseen käytettävän inertiatason ylävaiheen rakentamiseen. Kun hallinto- ja budjettivirasto ehdotti vuonna 1977 ohjelman supistamista kustannusylitysten ja teknisten ongelmien vuoksi, puolustusministeriö väitti aluksi, että sekä Vandenbergin että Kennedy Space Centerin laukaisukompleksit ja viisi kiertorataa on rakennettava (asiakirja 44). Sen jälkeen, kun puolustusministeriö oli kuitenkin päättänyt, että täydellinen viides kiertoradalla liikkuva alus ei ollut välttämätön, presidentti Carter määräsi, että molemmat kompleksit ja neljä kiertoradalla liikkuvaa alusta rakennetaan ja että tulevaisuudessa voidaan hankkia viides kiertoradalla liikkuva alus (asiakirja 45). Kuten aina ennenkin, puolustusministeriö kieltäytyi maksamasta kiertoradoista aiheutuvia kustannuksia.

Puolustusministeriö suunnitteli siirtävänsä kaikki hyötykuormat Shuttleihin molemmissa komplekseissa ja lopettavansa ELV-rakettien varalaukaisukyvyn vuoteen 1985 mennessä. Se suunnitteli myös aloittavansa tuona vuonna Shuttleilla lennättämisen uusilla satelliiteilla, joita ei niiden kokoonpanon tai painon vuoksi voitaisi laukaista olemassa olevilla ELV-raketeilla (asiakirja 46).

Carterin hallinto käsitteli vuonna 1980 uudelleen jatkuvia kustannusylityksiä ja teknisiä ongelmia, jotka olivat pakottaneet lykkäämään ensimmäistä kiertoratalentoa. Puolustusministeriön siviilijohto tuki edelleen voimakkaasti ohjelmaa ja suostui antamaan tarvittavat lisävarat ilmavoimien budjetista (asiakirja 47).

Columbia lensi ensimmäisen kerran kiertoradalle vuonna 1981. Pian kävi kuitenkin selväksi, että ohjelma ei pystyisi noudattamaan tarkistettua aikataulua, joka oli 34 lentoa vuoteen 1985 asti, teknisten ongelmien vuoksi ja että yksikään kiertoradalla liikkuva alus ei pystyisi täyttämään suorituskykyvaatimuksia, jotka koskevat 65 000 kilon laukaisua (ylävaiheen kanssa) matalan maan kiertoradalle Kennedystä tai 32 000 kilon laukaisua matalan maan kiertoradalle Vandenbergistä. Sukkulan käytettävyyteen liittyvät ongelmat saivat puolustusministeriön viivyttämään joidenkin satelliittien siirtämistä sukkulaan, ja suorituskyvyn puutteet saivat NASAn tutkimaan työntövoiman lisäämiseen tähtääviä toimenpiteitä niiden poistamiseksi (asiakirja 48).

Puolustus- ja tiedusteluvirastot huolestuivat yhä enemmän puutteista, erityisesti siitä, että Shuttle ei pystynyt laukaisemaan tiedustelusatelliitteja Vandenbergistä. Pitkän NASAn kanssa käydyn taistelun jälkeen puolustusministeriö sai presidentti Reaganilta vuonna 1985 luvan hankkia kymmenen uutta ELV:tä (jotka lopulta nimettiin Titan IV:ksi), joilla voitiin laukaista hyötykuormia, jotka olivat kooltaan ja painoltaan samankokoisia ja -painoisia kuin Shuttle, jota varten se oli suunniteltu (asiakirja 49).

Ennen tammikuussa 1986 tapahtunutta Challengerin onnettomuutta Shuttle kuljetti useita DoD:n turvaluokittelemattomia ja turvaluokiteltuja kokeita ja laukaisi satelliitteja kahdella erityisellä, turvaluokitellulla tehtävällä. Koska sekä NASA:lla että DoD:llä oli tuolloin niin vähän avaruussukkuloita ja koska Shuttle ei lentänyt uudelleen lähes kolmeen vuoteen, onnettomuus aiheutti suuria viivästyksiä niiden hyötykuormien laukaisussa. NASA myös peruutti turvallisuussyistä lähes kaikki suorituskykyä parantavat toimenpiteet, ja näin ollen Shuttle ei vieläkään kyennyt kuljettamaan tiedustelusatelliitteja Vandenbergistä ja valikoituja hyötykuormia Kennedystä (asiakirja 50). Presidentti Reagan määräsi vuonna 1986, että puolustusministeriö hankkii lisää Titan IV -koneita ja uusia keskikokoisia ELV-koneita (asiakirja 51). Vuosina 1988-1992 tehtyjen kahdeksan erityisen salaisen Shuttle-lennon jälkeen puolustusministeriö ei enää käyttänyt sitä satelliittien asettamiseen kiertoradalle, vaan alkoi jälleen laukaista kaikkia satelliitteja ELV-koneilla.


ASIAKIRJAT

Asiakirja 1: CIA, C.P. Cabell, kenraali, USAF, vt. johtaja, kirje tohtori T. Keith Glennanille, johtaja, National Aeronautics and Space Administration, 10. syyskuuta 1958. Luottamuksellinen.

Lähde: CIA:n pakollista turvaluokituksen poistamista koskeva pyyntö (MDR).

CIA:n virkaatekevä johtaja tarjoutuu jakamaan tiedustelutietoja Neuvostoliiton avaruusohjelmista NASAn hallintojohtajan kanssa tässä muistiossa, joka on kirjoitettu ennen kuin NASA aloitti virallisen toimintansa 1. lokakuuta 1958. Tänä aikana tieteellisen tiedustelun toimistolla oli CIA:ssa päävastuu näiden tietojen tuottamisesta.

Asiakirja 2: CIA, [sensuroitu], Memorandum to Chief, Collection Staff, SI, ”Meeting with NASA Personnel,” 16 January 1959. Salainen.

Lähde: CIA:n MDR-pyyntö

Sekä CIA että NASA tunnustivat tarpeen laajentaa tiedustelutietojen saantia NASAn johtoa laajemmalle. Tässä CIA:n sisäisessä muistiossa kuvataan tammikuussa 1959 pidettyä kokousta NASA:n henkilökunnan kanssa, jossa keskusteltiin menettelyistä, joilla NASA hankkisi tiedustelutietoja ja toimittaisi CIA:lle asiaankuuluvia julkaisuja.

Asiakirja 3: CIA, [sensuroitu], toimeenpaneva sihteeri, kirje hallintojohtaja T. Keith Glennanille, 9. joulukuuta 1958. Luokitus tuntematon.

Lähde: CIA Records Search Tool (CREST), Kansallisarkisto, College Park, Maryland.

Tässä lähetysmuistiossa välitettiin kymmenen Yhdysvaltain tiedustelulautakunnan kansallista tiedusteluarviota ja erityistä kansallista tiedusteluarviota Neuvostoliiton ohjus- ja avaruusohjelmista ja niihin liittyvistä aiheista, ensimmäiset NASA:lle toimitetut arviot. Tyypillisesti vuosittain tai kahden vuoden välein julkaistavista korkean tason raporteista NASA sai monia myös seuraavina vuosina.

Asiakirja 4: CIA, Albert Wheelon, tiede- ja teknologiaosaston apulaisjohtaja, muistio keskustiedustelupalvelun johtajalle, ”Intelligence Information Support to NASA”, 13. helmikuuta 1966. Secret/TALENT-KEYHOLE.

Lähde: CREST

Vastauksena DCI:n tiede- ja teknologiaosaston apulaisjohtaja ilmoittaa tiede- ja teknologiaosaston apulaisjohtajalle, että CIA toimittaa NASAn johdolle säännöllisesti lukuisia julkaisuja ja tiedotteita Neuvostoliiton avaruusohjelmasta. Suurimman osan julkaisuista laati nyt FMSAC, joka oli perustettu vuonna 1963 ottamaan vastuulleen suurin osa ulkomaisen ohjus- ja avaruustiedustelun tuottamisesta. Lähes kaikki NASA:lle toimitetut julkaisut ovat nykyäänkin salaisia.

Asiakirja 5: CIA, [sensuroitu], avaruusjärjestelmien osaston päällikkö, kirje tohtori Milton Silveiralle, National Aeronautics and Space Administrationin hallintotoimistoon, 26. heinäkuuta 1982. Salainen.

Lähde: CREST

Tässä muistiossa todetaan, että CIA toimittaa kuukausittain Neuvostoliiton ilmailutoimintaa koskevat tiedotustilaisuudet, joita NASA:n hallintovirkamies James Beggs oli pyytänyt itselleen ja muille NASA:n johtaville virkamiehille. Luettelo täsmällisistä aiheista on täysin salattu.

Asiakirja 6: CIA, John A. McCone, johtaja, kirje tohtori Hugh L. Drydenille, apulaishallintojohtajalle, National Aeronautics and Space Administration, 10. marraskuuta 1962. Salainen.

Lähde: CIA:n MDR-pyyntö

Alkuvuosina NASA avusti tiedusteluyhteisöä Neuvostoliiton avaruusohjelman analysoinnissa tapauskohtaisesti. Tässä muistiossa DCI pyytää NASAn apulaispäällikköä tarkastelemaan Neuvostoliiton avaruusohjelmaa koskevaa kansallisen tiedusteluarvion luonnosta, joka julkaistiin seuraavassa kuussa. Hänen kommenttinsa eivät ole tiedossa.

Asiakirja 7: NASA, Robert Seamans, apulaishallintojohtaja, kirje tohtori Albert Wheelonille, apulaisjohtajalle (tiede ja teknologia), Central Intelligence Agency, 27. toukokuuta 1966. Salainen.

Lähde: NASA:n historiatoimisto

Tässä muistiossa tarkastellaan kahden NASA-insinöörin siirtymistä miehitettyjen avaruuslentojen toimistosta FMSAC:iin vuodesta 1964 alkaen. Heidän tehtäviinsä kuului auttaa analysoimaan Neuvostoliiton miehitettyjä avaruuslentoja koskevaa ohjelmaa ja toimittaa asiaankuuluvaa tietoa NASA:lta CIA:lle. Tämä järjestely jatkui 1960-luvun lopulle ja ehkä sen jälkeenkin, mutta ei ole tietoa siitä, mitä NASA:n henkilökunta tarkalleen ottaen teki.

Asiakirja 8: NASA/CIA, ”Guidelines Governing the Serving of Officials of the National Aeronautics and Space Administration (NASA) as Consultants on Advisory Panels of the Central Intelligence Agency (CIA)”, heinäkuu 1965. Salainen.

Lähde: CREST

Laajentaakseen NASA:n panosta tiedusteluanalyyseihin tässä sopimuksessa vahvistettiin menettelyt, joiden mukaisesti NASA:n virkamiehet toimisivat CIA:n kahdeksassa neuvoa-antavassa paneelissa, jotka keskittyisivät ilmailu- ja avaruustoiminnan eri näkökohtiin. Paneelit kokoontuisivat kahdesti vuodessa yhdeksi tai kahdeksi päiväksi. Sopimuksessa määrättiin nimenomaisesti, että CIA laatisi kaikki paneelien pöytäkirjat ja että NASA:n panos olisi luonteeltaan puhtaasti neuvoa-antava.

Asiakirja 9: CIA, ”Notes on First Meeting of Lunar and Planetary Panel”, 20. kesäkuuta 1966. Salainen.

Tämä vahvasti sensuroitu asiakirja sisältää esityslistan ja hyvin tiivistetyn pöytäkirjan edellä mainitun sopimuksen nojalla perustetun Lunar and Planetary Panel -ryhmän ensimmäisestä kokouksesta. Paneelista on löydetty hyvin vähän asiakirjoja, eikä tiedetä, kuinka kauan se oli olemassa.

Asiakirja 10: USIB, ase- ja avaruusjärjestelmien tiedustelukomitean kokouspöytäkirja, 12. heinäkuuta 1983. Salainen.

Lähde: CREST

NASA sai jäsenyyden Yhdysvaltain tiedustelulautakunnan ohjusten ja avaruusjärjestelmien tiedustelukomiteassa (GMAIC) 1970-luvun alussa. Tämä voimakkaasti sensuroitu asiakirja vahvistaa, että se jatkoi jäsenyyttään sitä seuranneessa ase- ja avaruusjärjestelmien tiedustelukomiteassa vuodesta 1983 alkaen. Nämä kaksi komiteaa olivat virastojen välisiä korkeimman tason ryhmiä, jotka tutkivat ulkomaisia avaruus- ja ohjusjärjestelmiä ja arvioivat Yhdysvaltojen toimia näitä kohteita vastaan. Vaikka joitakin GMAIC:n asiakirjoja 1960-luvulta on julkaistu, lähes kaikki näiden kahden komitean vuoden 1970 jälkeiset asiakirjat ovat edelleen salaisia.

Asiakirja 11: CIA, Albert D. Wheelon, tiede- ja teknologiaosaston apulaisjohtaja, muistio keskustiedustelupalvelun johtajalle, ”Avaruustiedustelupaneelin perustaminen”, 13. syyskuuta 1965. Salainen. Liitteenä muistio ”Avaruustiedustelupaneeli”. Salainen.

Lähde: CREST

Tässä muistiossa esitetään DCI:tä neuvoa-antavan Space Intelligence Panel -tiedustelupaneelin ehdotetut tehtävät ja kokoonpano. Se perustettiin vuoden 1965 lopulla, ja kaikki sen jäsenet olivat CIA:n ulkopuolelta, mukaan lukien kaksi NASA:sta. Molemmat heistä lähtivät NASA:sta ennen nelivuotisen toimikautensa päättymistä, eikä tiedetä, kuuluiko paneeliin muita NASA:n työntekijöitä.

Asiakirja 12: CIA, ”Space Panel Meeting, 19 November 1968”, 23 lokakuuta 1968. Luokitus tuntematon.

Lähde: CREST

Tämä esityslista on yksi harvoista avaruustiedustelupaneelin salaiseksi luokitelluista asiakirjoista. Neuvostoliiton uusi suuri kantoraketti oli N-1-raketti, joka oli suunniteltu viemään kosmonautteja Kuuhun kilpailemaan Apollon kanssa, ja circumlunar-ohjelma koski Neuvostoliiton meneillään olevaa pyrkimystä sijoittaa ihminen ensimmäisenä Kuun läheisyyteen.

Asiakirja 13: CIA, johtaja Richard Helms, kirje puolustusministeri Clark M. Cliffordille, 24. kesäkuuta 1968. Salainen.

Lähde: CREST

Vuonna 1963 CIA pyysi pientä insinööriryhmää NASA:n Langleyn tutkimuskeskuksessa auttamaan neuvostoliittolaisten lentokoneiden, ohjusten ja avaruusalusten ilmailuominaisuuksien analysoinnissa. He rakensivat ja testasivat neuvostoliittolaisten ajoneuvojen malleja Langleyn tuulitunneleissa, suorittivat niille tietokonesimulaatioita ja laativat raportteja ja tiedotteita tuloksista. Tässä muistiossa esitetään yhteenveto useiden insinöörien vuonna 1968 DCI:lle pitämästä esityksestä. He pitivät lukuisia esityksiä puolustus- ja tiedusteluvirastoille ennen kuin hanke päättyi 1980-luvulla.

Asiakirja 14: CIA, [Redacted], muistio, ”Cover Meeting with AWS and NACA”, hankkeen turvallisuuspäällikölle, 20. maaliskuuta 1956, salainen.

Lähde: CREST

Tässä muistiossa esitetään yhteenveto maaliskuussa 1956 CIA:n, ilmasääpalvelun ja Hugh Drydenin, silloisen kansallisen ilmailun neuvoa-antavan komitean (NACA) johtajan, välisestä kokouksesta, jossa käsiteltiin peitetarinaa, jonka mukaan U-2 oli säätiedustelukone. NASA jatkoi osallistumistaan peitetarinaan, kun se otti NACA:n johtoonsa, mutta joutui lopulta pahasti nolatuksi sen vuoksi Gary Powersin koneen alasampumisen jälkeen toukokuussa 1960.

Asiakirja 15: CIA, James A. Cunningham, Jr., muistio pöytäkirjaan, ”Tapaaminen NASAn apulaishallintojohtajan, tohtori Hugh S. Drydenin kanssa, 11. kesäkuuta”, 12. kesäkuuta 1962. Salainen.

Lähde: CREST

NASA jatkoi osallistumistaan peitetarinoihin Gary Powersin alasampumisen jälkeen, mutta ei ottanut julkista roolia kuten U-2:n tapauksessa. Tässä muistiossa esitetään yhteenveto CIA:n ja Drydenin, joka oli nykyään NASAn apulaishallintojohtaja, vuonna 1962 pitämästä kokouksesta, jossa käsiteltiin CIA:n U-2:n seuraajaksi suunnitteleman A-12:n peitetarinaa ja teknistä edistymistä. Vuonna 1964 presidentti Johnson ilmoitti ”A-11:n” olemassaolosta, joka oli itse asiassa ilmavoimien YF-12A-hyökkäyslentokone, joka oli jo peruttu. A-12 pysyi salassa monta vuotta.

Asiakirja 16: CIA, muistio tohtori McMillanille ja muille, ”Interdepartmental Contingency Planning Committee”, 21. elokuuta 1963. Luottamuksellinen.

Lähde: CREST

Parantaakseen ilmatiedusteluajoneuvojen peitetarinoiden kehittämistä ja levittämistä tiedusteluyhteisö perusti vuonna 1963 osastojen välisen valmiussuunnittelukomitean. Konsulttina toimi Robert Seamans, joka oli tuolloin NASAn apulaishallintojohtaja. Vaikka komitea oli edelleen olemassa 1970-luvun alussa, mitään sen asiakirjoja ei ole julkaistu.

Asiakirja 17: Ote Robert Perryn teoksesta A History of Satellite Reconnaissance, Volume IIA – SAMOS, 1973. Top Secret/BYEMAN/TALENT-KEYHOLE.

Lähde: NRO:n verkkosivusto

Vuodesta 1961 alkaen NASA etsi NRO:lta kameroita, joilla voitaisiin kerätä korkealaatuisia kuvia, joita tarvittiin Apollon laskeutumispaikkojen valitsemiseksi Kuuhun. Se keskittyi SAMOS E-1 -filminlukujärjestelmään, joka oli lentänyt useita kertoja ennen kuin kaikki SAMOS-filminlukujärjestelmät lakkautettiin vuoden 1961 lopussa.

Asiakirja 18: DoD/CIA-NASA-sopimus NASAn tiedusteluohjelmista, 28. elokuuta 1963. Top Secret/BYEMAN. Mukana saatekirje Roswell Gilpatricilta, apulaispuolustusministeriltä, James E. Webbille, National Aeronautics and Space Administrationin hallintojohtajalle, 28.8.1963, Top Secret/BYEMAN.

Lähde: NRO:n MDR-pyyntö

Puolustusministeri ja NASA:n hallintojohtaja allekirjoittivat tämän sopimuksen, jolla vahvistettiin menettelyt, joiden mukaisesti NASA voisi hankkia kameroita Kuun kuvaamista varten. Sopimus allekirjoitettiin vain muutama päivä ennen kuin NASA julkaisi uutta Lunar Orbiter -avaruusalusta koskevat tarjouspyynnöt. Vuonna 1964 NASA teki sopimuksen Boeingin kanssa, jonka avaruusalukseen kuului E-1-kamera.

Asiakirja 19: Security Annex to DoD/CIA-NASA Agreement on NASA Reconnaissance Programs , päivätty 28. elokuuta 1963, Top Secret/BYEMAN/TALENT-KEYHOLE.

Lähde: NRO:n MDR-pyyntö

Pian sen jälkeen, kun edellä mainittu sopimus (asiakirja 18) oli allekirjoitettu, NRO:n johtaja ja NASAn apulaishallintojohtaja allekirjoittivat tämän sopimuksen, jossa luetellaan noin 40:n siihen liittyvän tietotyypin turvaluokitus.

Asiakirja 20: Täydentävä sopimus NASAn tiedusteluohjelmista, n.d. Top Secret/BYEMAN.

Lähde: NRO:n MDR-pyyntö

Kansallisten turvallisuusvirastojen kasvava huoli siitä, että NASA ei pystynyt suojaamaan turvallisuutta elokuussa 1963 tehdyn sopimuksen erillisillä ”valkoisen” ja ”mustan” sopimuksen menettelyillä, johti vuonna 1964 tähän muutokseen, jonka NRO:n johtaja ja NASAn apulaishallintojohtaja allekirjoittivat. Siinä määrättiin, että NASA hankkisi laitteiston NRO:lta luokittelemana, valtion maksamana laitteistona.

Asiakirja 21: DoD/NASA Agreement on the NASA Manned Lunar Mapping and Survey Program, 20. huhtikuuta 1964. Luokittelematon.

Lähde: NRO:n MDR-pyyntö

Siinä tapauksessa, että Lunar Orbiters ei tuottaisi tarvittavia kuvia Apollon laskeutumispaikkojen valintaa varten, NASA halusi lennättää National Reconnaissance Program -kameroita miehitetyllä Kuun kiertoradalla niiden hankkimiseksi. NRO:n johtaja ja NASA:n apulaishallinnoija allekirjoittivat tämän sopimuksen tarvittavien menettelyjen luomiseksi. Sen koodisanaliitteet ovat edelleen salassa pidettäviä. Luokittelematon hankkeen nimi oli Lunar Mapping and Survey System ja salainen nimi UPWARD.

Asiakirja 22: NRO, Alexander H. Flax Nitzelle ja muille, ”NASA Lunar Mapping and Survey System (LM&SS)”, 22. elokuuta 1967. Top Secret/BYEMAN.

Lähde: NRO:n MDR-pyyntö

Viisi E-1-kameralla varustettua Lunar Orbiteria lensi vuosina 1966-1967 ja keräsi valokuvia, joita tarvittiin Apollon laskeutumispaikkojen valintaan. Tässä muistiossa NRO:n johtaja ilmoittaa apulaispuolustusministerille, DCI:lle ja presidentin tiedeneuvonantajalle, että NASA on peruuttanut Lunar Mapping and Survey System -ohjelman.

Asiakirja 23: NRO, Frederick Hoffman, everstiluutnantti, USAF, tohtori Nakalle, NRO:n apulaisjohtajalle, 28. tammikuuta 1972. Secret/BYEMAN.

Lähde: NRO:n henkilökunnan arkistot

Tässä NRO:n apulaisjohtajalle osoitetussa muistiossa kerrotaan, että Apollo 15:ssä oli muunnettu Itek IRIS II -kamera kuun kuvaamiseen. IRIS II -kameraa käytettiin U-2-koneissa, vaikka sitä ei mainita muistiossa. Myös Apollo 16 ja 17 käyttivät tätä kameraa. Näillä kolmella Apollolennolla oli myös muunnettu Fairchildin Dual Image Stellar Index -kamera, jota käytettiin CORONA-satelliittien kartoitukseen vuosina 1967-1972.

Asiakirja 24: NRO, Brockway McMillan, johtaja, tohtori Robert Seamansille, apulaishallintojohtaja, National Aeronautics and Space Administration, 4. elokuuta 1965. Ylimmäinen salainen/BYEMAN.

Lähde: NRO:n MDR-pyyntö

Tällä sopimuksella rajoitettiin NASAn avaruusperustaisten kuvanmuodostussensoreiden valmiuksia kuvata Maapalloa enintään 20 metrin tarkkuudella matalalta Maan kiertoradalta. Siinä rajoitettiin myös NASAn satelliitin suuntaus- ja vakautusjärjestelmien käyttö tiettyyn kynnysarvoon ja edellytettiin, että NASA ilmoittaa NRO:lle kaikista määritellyistä ”tiedusteluun liittyvistä toimista”.

Asiakirja 25: CIA, johtaja W.F. Raborn, National Aeronautics and Space Administrationin hallintojohtajalle, 18. joulukuuta 1965. Salainen.

Lähde: CREST

Elokuussa 1965 NRO ja NASA kävivät läpi kaikki Gemini V:n siviili- ja puolustusministeriön kokeista saadut kuvat, koska ne saattoivat uhata kansallista tiedusteluohjelmaa. DCI puuttui sitten asiaan ja perusti tiedusteluyhteisön tarkistusmekanismin, joka alkoi Gemini VI ja VII -kuvauksista. Prosessi pysyi voimassa Apollo-Sojuz-koehankkeeseen asti vuonna 1975, mutta siitä, mitä kuvia salattiin, on vain vähän tietoa.

Asiakirja 26: CIA, Donald H. Steinenger, tiede- ja teknologiaosaston apulaisjohtajan sijainen, keskustiedustelupalvelun johtajalle, 8. huhtikuuta 1973. Huippusalainen/koodisana.

Lähde: CREST

Apollo 6:sta alkaen vuonna 1968 NASA:n oli myös toimitettava ehdotetut valokuvauskokeet hyväksyttäväksi ennen jokaista tehtävää. NASA sai vuonna 1971 40-komitealta luvan käyttää Skylabissa Maan maastokameraa, joka ylitti elokuussa 1965 tehdyssä NASA-NRO-sopimuksessa asetetun 20 metrin resoluutiorajan, sillä ehdolla, että valokuvaussuunnitelmat tutkitaan etukäteen ja että kuvat tarkastetaan ennen niiden julkaisemista. Tässä muistiossa esitetään koetta ja kuvien julkaisemista koskevat rajoitukset, jotka 40-komitea myöhemmin hyväksyi.

Asiakirja 27: NSAM 156 -komitea, raportti ”Poliittiset ja turvallisuusnäkökohdat Maapallon satelliittianalyysin ei-sotilaallisista sovelluksista” 11. heinäkuuta 1966. Ylimmän luokan salaisuus/BYEMAN. Liitteenä U. Alexis Johnsonin, apulaisulkoministerin sijaisen, 11. heinäkuuta 1966 laatima muistio ja Charles L. Schultzen kirje Dean Ruskille 4. huhtikuuta 1966.

Lähde: NASA MDR-pyyntö

NASA suunnitteli lennättävänsä miehitetyillä Apollo Applications Programin Maata kiertävillä lennoilla kuvanmuodostavia antureita, jotka ylittivät huomattavasti 20 metrin resoluutiorajan. Vastauksena ulkoministerin pyyntöön virastojen välinen National Security Action Memorandum 156 -komitea tutki NASAn avaruuspohjaista kaukokartoitusohjelmaa ja antoi tämän raportin. Siinä kannatettiin huolellisesti suunniteltua ohjelmaa monien poliittisten ja tieteellisten hyötyjen ja elokuussa 1965 tehdyn NASA-NRO-sopimuksen teknisten rajoitusten vuoksi. Jälkimmäisiä voitaisiin kuitenkin todennäköisesti lieventää tulevaisuudessa tekniikan kehittyessä ja kunhan kansainvälisiä reaktioita ei syntyisi.

Asiakirja 28: ”DoD-NASA Coordination of the Earth Resources Survey Program”, syyskuu 1966. Top Secret/BYEMAN.

Lähde: NASA MDR-pyyntö

Tässä puolustustutkimuksen ja -tekniikan johtajan ja NASAn apulaishallintojohtajan allekirjoittamassa sopimuksessa vahvistettiin menettelyt kaikkien NASAn avaruuspohjaisten kaukokartoitustoimien tarkastelua varten, jotta voitaisiin eliminoida mahdolliset uhat kansalliselle tiedusteluohjelmalle. Sopimuksella perustettiin uusi NASA:n ja puolustusministeriön välinen työtason koordinointikomitea, jonka oli määrä raportoida olemassa olevalle NASA:n ja puolustusministeriön miehitettyjä avaruuslentoja käsittelevälle poliittiselle komitealle.

Asiakirja 29: NRO, muistio, ”Summary of Major SACC Coordination Activities, 9 May 1968 to 12 May 1969,” 21 May 1969. Top Secret/BYEMAN.

Lähde: NRO:n MDR-pyyntö

Edellä mainitussa sopimuksessa (asiakirja 28) esitetyn kaukokartoitustoiminnan hyvin laajan määritelmän vuoksi erityisesti Survey Applications Coordination Committee oli hyvin aktiivinen. Kuten tässä asiakirjassa kuvataan, se teki kaikkea Yhdistyneiden Kansakuntien konferenssia varten suunniteltujen asiakirjojen tarkistamisesta Landsat-satelliittia koskevien suunnitelmien hyväksymiseen ja tähtitieteellisten satelliittien tekniikoiden tutkimiseen.

Asiakirja 30: Presidentin direktiivi NSC-37, ”Kansallinen avaruuspolitiikka”, 11. toukokuuta 1978. Huippusalainen.

Lähde: Jimmy Carterin presidentin kirjasto

Tässä direktiivissä alennettiin tapauskohtaisesti 10 metriin niiden kuvanmuodostussensoreiden resoluutioraja, joita NASA saattoi käyttää avaruudessa. Vaikka tarkat syyt tälle toimelle eivät ole tiedossa, se johtui todennäköisesti siitä, että NASAn maankuvausohjelmiin ja NASAn suunnitelmiin kuljettaa sukkulassa joitakin kameroita, joilla pystytään saavuttamaan tämä uusi resoluutio, ei ollut saatu merkittävää kansainvälistä reaktiota.

Asiakirja 31: DDR&E, Ross M. Williams, sotilasavustaja, strategiset ja avaruusjärjestelmät, muistio yhteisen esikunnan johtajalle, ”SEASAT-A Synthetic Aperture Radar”, 15. joulukuuta 1977. Salainen.

Lähde: Puolustusministeriön MDR-pyyntö

Vaikka kansalliset turvallisuusviranomaiset olivat hyväksyneet SAR-tutkan (Synthetic Aperture Radar) käytön NASAn SEASAT-A-satelliitissa, joka oli määrä laukaista vuonna 1978, ne olivat huolissaan siitä, että se voisi kuvata Yhdysvaltojen sotilastukikohtia tai että muut kansakunnat voisivat lähettää sille luvattomia käskyjä kuvien hankkimiseksi niiden käyttöön. NASA vastusti menestyksekkäästi heidän vaatimustaan salata ylös- ja alaslähetykset, mutta kuten tässä muistiossa esitetään, se suostui asentamaan laitteen, joka estää luvattomat komennot, ilmoittamaan puolustusministeriölle etukäteen kuvaussuunnitelmista ja olemaan rutiininomaisesti kuvaamatta Yhdysvaltoja.

Asiakirja 32: NASA/CIA/DoD, Memorandum of Agreement for the Conduct of Intelligence and Civil Space Programs, 1. elokuuta 1975. Secret/TALENT-KEYHOLE.

Lähde: Toimittajan kokoelma (Jeffrey Richelsonilta).

Koska NASA käytti avaruusohjelmissaan yhä enemmän kehittyneempiä antureita ja syyskuussa 1966 tehdyn DoD:n ja NASA:n välisen sopimuksen mukaiset kaksi komiteaa olivat lakanneet kokoontumasta, NASA:n hallintojohtaja, DCI ja puolustusministeri toteuttivat tämän sopimuksen. Sopimuksella perustettiin Program Review Board ja sen alaisuuteen kaksi komiteaa, joiden tehtävänä oli suojella arkaluonteista teknologiaa, koordinoida siviili- ja sotilastietojen luovutusperiaatteita ja lisätä teknologioiden ja tietojen yhteiskäyttöä.

Asiakirja 33: Ohjelman arviointilautakunta, kokousyhteenveto , Tietojen ja tietojen luovuttamista käsittelevä komitea, 10. elokuuta 1977. Ylimmäinen salainen/BYEMAN/TALENT-KEYHOLE.

Lähde: NRO:n MDR-pyyntö

Ohjelman arviointilautakunnan ja sen kahden komitean asiakirjoja on luovutettu vain vähän. Tässä Data and Information Release Committee -komitean kokousyhteenvedossa kuvataan kuitenkin sen osallistumista monilla aloilla, kuten toista sukkulalentoa ja Spacelabia varten suunniteltujen kokeiden tarkistamisessa.

Asiakirja 34: J. M. Poindexter, presidentin apulaisavustaja kansallisista turvallisuusasioista, muistio James Beggsille, hallintovirkamiehelle, National Aeronautics and Space Administration, 21. helmikuuta 1984. Salainen.

Lähde: CREST

NASAn miehitettyjen avaruuslentojen valokuvausohjelmia koskevia, ennen ja jälkeen lähetyksen tapahtuvia arviointiprosesseja ei käytetty rutiininomaisesti Shuttle-ohjelmassa. Valkoinen talo pyysi kuitenkin NASAa tekemään yhteistyötä puolustus- ja tiedusteluvirastojen kanssa tulevien kuvien tarkistamiseksi, koska Shuttle-astronauttien joulukuussa 1983 ottamien, eräitä neuvostoliittolaisia laitoksia kuvaavien valokuvien julkistaminen oli aiheuttanut kansallista turvallisuutta koskevia huolia. Vaikka asiasta ei ole julkaistu asiakirjoja, lehdistössä kerrottiin, että kolmen seuraavan Shuttle-lennon valokuvat tutkittiin ennen niiden julkistamista.

Asiakirja 35: DoD, Harold Brown tohtori Jerome Weisnerille, presidentin tiede- ja teknologia-avustajalle, 23. joulukuuta 1961. Luottamuksellinen.

Lähde: Record Group 330, Kansallisarkisto, College Park, Maryland.

Puolustusministeriön vaatimus luokitella suurin osa NASA:n ja puolustusministeriön ANNA-geodeettisten satelliittien tiedoista johti siihen, että NASA kieltäytyi aluksi osallistumasta ohjelmaan. NASA:n ja lukuisten siviilitutkijoiden painostuksen jälkeen puolustusministeriö suostui käsittelemään suurinta osaa tiedoista luokittelemattomina, ja NASA alkoi osallistua ohjelmaan. Vain toinen ja viimeinen, vuonna 1962 laukaistu ANNA-satelliitti pääsi kiertoradalle.

Asiakirja 36: Yhteenvetopöytäkirja ilmailu- ja avaruustekniikan koordinointilautakunnan miehittämättömiä avaruusaluksia käsittelevän paneelin 36. kokouksesta, 14. huhtikuuta 1964. Vain viralliseen käyttöön.

Lähde: Record Group 330, Kansallisarkisto, College Park, Maryland.

Tässä asiakirjassa kuvataan vuonna 1964 perustettua DoD:n ja NASA:n yhteistä kansallista geodeettista satelliittiohjelmaa (National Geodetic Satellite Program, NGSP), joka laukaisi onnistuneesti viisi satelliittia seuraavien neljän vuoden aikana. Merivoimien vaatimukset tietyille kiertoradoille asetettiin, jotta voitaisiin kerätä parasta tietoa SLBM:ien tarkkuuden parantamiseksi.

Asiakirja 37: DoD, Paul Nitze [apulaispuolustusministeri], muistio presidentille, 5. marraskuuta 1968. Salainen.

Lähde: LBJ:n presidentin kirjasto

Puolustusministeriö kieltäytyi jakamasta NASA:n kanssa suurinta osaa omien satelliittiensa geodeettisista raakatiedoista, ja se luokitteli käsitellyt tiedot tarkemmiksi kuin ne, jotka olisi voitu saada pelkästään NGSP:stä. Nitze kuvailee presidentille NASAn ja DoD:n välistä jatkuvaa ristiriitaa näistä toimintalinjoista ja ehdottaa toimenpiteitä sen ratkaisemiseksi, mutta ei ole todisteita siitä, että mitään jatkotoimia olisi tehty.

Asiakirja 38: DoD, William P. Clements, Jr. [apulaispuolustusministeri], kirje arvoisalle James C. Fletcherille, kansallisen ilmailu- ja avaruushallinnon hallinnoijalle, 3. huhtikuuta 1975. Salainen. Liitteenä: Malcolm R. Currie, muistio puolustusministerille, ”NASA SEASAT- ja GEOS-C-avaruuskokeilut – toimintamuistio”, 2.4.1975; ja Malcolm R. Currie, muistio ilmavoimien alivaltiosihteerille, ”SEASAT”, 2.4.1975.

Lähde: Puolustusministeriön MDR-pyyntö

Vähän ennen kuin NASA:n GEOS-3-satelliitti laukaistiin vuonna 1975. Satelliitin mukana oli tutkakorkeusmittari, jonka tehtävänä oli hankkia geodeettista tietoa valtameristä siviili- ja sotilastarpeiden täyttämiseksi, puolustusministeriö pyysi NASA:ta salaamaan tiedot, rajoittamaan tiedonkeruuta tietyillä merialueilla, koska se oli tärkeää Neuvostoliitolle sen SLBM-ohjusten tarkkuuden parantamisessa, tai lykkäämään laukaisua. Kuten tässä muistiossa todetaan, NASA hylkäsi nämä vaatimukset, mutta teki DoD:n kanssa sopimuksen tietojen luovuttamisen rajoittamisesta valtamerialueilta, joilla neuvostoliittolaiset SLBM-sukellusveneet toimivat.

Asiakirja 39: DoD, Malcolm R. Currie [puolustusministeriön tutkimus- ja insinööritoiminnan johtaja], kirje arvoisalle A.M. Lovelacelle, apulaishallinnoijalle, kansallinen ilmailu- ja avaruushallinto, 27. joulukuuta 1976. Salainen.

Lähde: Puolustusministeriön MDR-pyyntö

Puolustusministeriö vaati edelleen, että SEASAT-A:han suunnitellun entistäkin tehokkaamman tutkakorkeusmittarin tiedot salataan, mutta NASA kieltäytyi jyrkästi. NASA ehdotti, että kiertorataa muutettaisiin, jotta tiedot olisivat vähemmän hyödyllisiä laivastolle (ja Neuvostoliitolle), mutta laivasto hylkäsi tämän sillä perusteella, että alkuperäiseltä kiertoradalta saadut tiedot olivat parhaita sen SLBM-ohjusten tarkkuuden parantamiseksi.

Asiakirja 40: Kansallinen turvallisuusneuvosto, Michael Hornblow, vt. kansliapäällikkö, kansallinen turvallisuusneuvosto, muistio varapresidentille ym., ”PRM/NSC-23, Coherent National Space Policy Critical Issues – SEASAT-A, Altimeter Data Collection Classification”, 2.5.1977. Luottamuksellinen.

Lähde: Jimmy Carterin presidentin kirjasto

SEASAT-A:n tutkan korkeusmittarista käyty taistelu vietiin Valkoiseen taloon. Kun uusi DoD:n siviilijohto oli nyt sillä kannalla, että siitä (ja GEOS-3:n epätarkemmista tiedoista) ei olisi hyötyä Neuvostoliitolle, presidentti Carter määräsi, että molemmista satelliiteista saatuja tietoja oli jaettava vapaasti.

Asiakirja 41: NRO, Keith S. Peyton, kapteeni, USAF, muistio tohtori McLucasille [NRO:n johtaja], ”ERTS-valokuvaus”, 28. elokuuta 1972. Huippusalainen/salasana poistettu.

Lähde: NRO:n henkilökunnan arkistot

Pian Landsat 1:n laukaisun jälkeen tiedusteluyhteisö arvioi sen kuvien mahdollista käyttöä ja totesi, ettei niille ollut tällä hetkellä tarvetta.

Asiakirja 42: CIA, ”USSR – Current Status of the 1977 Grain Crop,” 8. heinäkuuta 1977. Salainen.

Lähde: CREST

Kun NASA laukaisi Landsat 2:n vuonna 1975 ja alkoi kuvata sillä laajasti ulkomaisia maatalousalueita, CIA alkoi hankkia valokuvia yhdeksi lähteeksi arvioidessaan Neuvostoliiton vehnäsatoa ja muuta ulkomaista maataloustuotantoa. Tämä vuoden 1977 raportti on vain yksi esimerkki monista, joissa käytettiin Landsat 2:n ja sen seuraajien kuvia.

Asiakirja 43: DoD, John S. Foster, Jr. [puolustusministeriön tutkimuksen ja tekniikan johtaja], kirje Carl Duckettille, tiede- ja teknologiaosaston apulaisjohtajalle, Central Intelligence Agency, 9. elokuuta 1972. Ylimmän luokan salaisuus/BYEMAN. Liitteenä: Leslie C. Dirks, [CIA], muistio Howard P. Barfieldille, ”Mahdolliset avaruussukkulasovellukset”, 20. heinäkuuta 1972. Huippusalainen/BYEMAN.

Lähde: CREST

Tässä raportissa tarkastellaan avaruussukkulan mahdollisia käyttötarkoituksia monenlaisissa kansallisissa turvallisuustehtävissä — sen käyttäminen kantorakettina, jonka kapasiteetti on suurempi kuin nykyisten avaruussukkuloiden, satelliittien tarkastaminen ennen niiden lähettämistä, niiden korjaaminen kiertoradalla tai niiden tuominen takaisin Maahan tai suurten rakenteiden kokoaminen kiertoradalla. Kaikissa käyttökohteissa keskeistä oli kehittää luotettava ja taloudellinen järjestelmä.

Asiakirja 44: DoD, Harold Brown [puolustusministeri], muistio presidentille, ”Budjettipäätös avaruussukkulasta”, 11. marraskuuta 1977. Luokitus tuntematon.

Lähde: Puolustusministeriön MDR-pyyntö

Brown ja muut Carterin hallinnon siviilijohtajat puolustushallinnossa kannattivat vahvasti sukkulaa. Kun hallinto- ja budjettivirasto ehdotti vuonna 1977, että ohjelmaa supistettaisiin, Brown kirjoitti presidentille, että molemmat laukaisukompleksit ja viisi kiertoradalla olevaa alusta olivat kriittisen tärkeitä; muutoin ohjelma olisi peruutettava.

Asiakirja 45: DoD, S.L. Zeiberg, strategisista ja avaruusjärjestelmistä vastaava apulaisministerin sijainen, muistio AFRDS:n avaruusosaston johtajalle, ”Impact of the Orbiter Procurement Decision on the DoD Mission Model”, 28. joulukuuta 1977. Luokittelematon.

Lähde: Puolustusministeriön MDR-pyyntö

Puolustusministeriö tutki edelleen viidettä kiertoradalla liikkuvaa avaruusalusta ja totesi, että täydellinen kiertoradalla liikkuva avaruusalus ei ollut ratkaisevan tärkeä, mutta kyky hankkia se oli. Presidentti Carter määräsi sitten, että molemmat laukaisupaikat ja neljä kiertorataa rakennetaan ja että viidennen kiertoradan hankkimiseen on optio.

Asiakirja 46: DoD, Harold Brown [puolustusministeri], muistio presidentille, ”Department of Defense Space Shuttle Transition Plan”, 26. kesäkuuta 1978. Salainen.

Lähde: Puolustusministeriön MDR-pyyntö

Vaikka toukokuussa 1978 annetussa presidentin direktiivissä NSC-37 (asiakirja 30) määrättiin, että kaikki Yhdysvaltain hallituksen siviili- ja sotilaskäyttöön tarkoitetut hyötykuormat laukaistaan aikanaan sukkulalla (ja että kansalliset turvallisuustehtävät asetetaan etusijalle), puolustushallinnossa vastustettiin huomattavasti hyötykuormien siirtämistä kokemattomaan järjestelmään. Vastauksena Valkoisen talon huoleen hitaasta siirtymisestä Brown kirjoitti presidentille, että siirtyminen alkaisi Kennedyssä vuonna 1981 ja Vandenbergissä vuonna 1983; Shuttle laukaisisi kaikki DoD:n hyötykuormat vuoteen 1985 mennessä; ELV-varajärjestelmä päättyisi tuolloin; ja täysin uusia hyötykuormia, jotka vaativat Shuttlen lisäkapasiteettia, otettaisiin käyttöön kyseisestä vuodesta alkaen.

Asiakirja 47: Ote NRO:n entisen johtajan Hans Markin haastattelusta, n.d. Secret/BYEMAN.

Lähde: NRO:n verkkosivusto

Kuten tässä suullisen historian haastattelussa todetaan, Shuttle-ohjelmassa oli edelleen suuria teknisiä ja taloudellisia ongelmia. Tämän seurauksena puolustusministeri meni presidentin luo vuonna 1980 ja sai tämän suostuteltua rahoittamaan sitä 1 miljardin dollarin lisämäärärahalla ilmavoimien budjetista.

Asiakirja 48: Ote yleisen tilintarkastusviraston asiakirjasta ”DoD Participation in the Space Transportation System: Status and Issues”, luku 2, ”Delays in DOD’s STS Efforts”, 28. helmikuuta 1981. Luokittelematon.

Lähde: Toimittajan kokoelma

Tässä raportissa tarkasteltiin useita kysymyksiä, jotka koskivat DoD:n osallistumista Shuttle-ohjelmaan. Siinä kuvailtiin muun muassa sitä, että DoD lykkäsi joidenkin satelliittien siirtämistä ja siitä aiheutuvia kustannuksia, tarvetta hankkia lisää ELV-raketteja ja NASAn tutkimusta työntövoiman lisäämistoimenpiteistä, joilla Vandenbergin 8 000 paunan tehovaje voitaisiin poistaa.

Asiakirja 49: Kansallisen turvallisuuden päätösdirektiivi numero 164, ”Kansallisen turvallisuuden käynnistysstrategia”, 25. helmikuuta 1985. Luokitus tuntematon.

Lähde: Ronald Reaganin presidentin kirjasto

Vuonna 1983 puolustusministeriö alkoi yrittää saada lupaa rakentaa rajoitettu määrä uusia ELV-raketteja, joilla voitaisiin laukaista hyötykuormia, jotka olisivat samankokoisia ja -painoisia kuin Shuttle, jota varten se oli suunniteltu. Ensisijainen huolenaihe oli edelleen Shuttlen suorituskyvyn heikkeneminen Vandenbergissä. NASA vastusti voimakkaasti tätä pyrkimystä ja väitti, että puolustusministeriö oli luopumassa Shuttlesta, mutta vuonna 1985 presidentti Reagan allekirjoitti direktiivin, jolla hyväksyttiin kymmenen uuden ELV:n (jotka lopulta nimettiin Titan IV:ksi) hankinta puolustusministeriön käyttöön vuosina 1988-1992.

Asiakirja 50: Ote ilmavoimien ministerin Edward C. Aldridgen lausunnosta ”Air Force Space Launch Policy and Plans” (ilmavoimien avaruuslaukaisupolitiikka ja -suunnitelmat), strategisia voimia ja ydinaseiden pelotetta käsittelevä alakomitea, asevoimien komitea, Yhdysvaltain senaatti, 6. lokakuuta 1987. Luokittelematon.

Lähde: Toimittajan kokoelma

Ilmavoimien ministeri Pete Aldridge kuvaili tässä kuulemistilaisuudessa Challengerin onnettomuuden aiheuttamia massiivisia ongelmia puolustusministeriölle. ELV:tä oli saatavilla vain vähän, ja niiden tuotantolinjat oli suljettu. Yhdessä Shuttlen lentoonpaluun pitkän viivästymisen kanssa tämä johti siihen, että satelliitteja, jotka oli saatettava kiertoradalle, oli valtava määrä. Se, että NASA peruutti turvallisuussyistä suorituskykyä parantavia toimenpiteitä, kasvatti Shuttlen suorituskyvyn vajeen Vandenbergissä 16 000 kiloon, ja sai ilmavoimat lopettamaan Shuttlen laukaisukompleksin siellä. Sen turvallisuussyistä tekemä Centaur-ylävaiheen peruuttaminen teki Shuttlen kyvyttömäksi sijoittamaan Kennedyn avaruusasemalta geosynkroniselle kiertoradalle useita DoD:n satelliitteja, jotka painavat yli 5 000 kiloa.

Asiakirja 51: Kansallisen turvallisuuden päätösdirektiivi numero 254, ”Yhdysvaltojen avaruuslaukaisustrategia”, 27. joulukuuta 1986. Luottamuksellinen.

Lähde: Ronald Reaganin presidentin kirjasto

Challengerin onnettomuus sai presidentti Reaganin määräämään, että Yhdysvaltain hallituksen ei pidä luottaa hyötykuormien laukaisemisessa pelkästään Shuttle-rakettien varaan, vaan sen on myös rakennettava uudelleen ja käytettävä ELV-rakettikantaansa. Puolustusministeriö ryhtyi nopeasti hankkimaan lisää Titan IV:tä ja kaksi uutta keskikokoista ELV:tä. Lennettyään vuosina 1988-1992 kahdeksan erityistä, salaista tehtävää, se lopetti Shuttlen käytön laukaisukalustona.


VIITTEET

[1] Ks. esim. William E. Burrows, This New Ocean: Tthe Story of the First Space Age (New York: Random House, 1998), s. 188-216; ja Walter A. McDougall, The Heavens and the Earth: A Political History of Space Age (New York: Basic Books, 1985), s. 141-56, 169-76.

[2] NASAn ilmailualan tutkimuskeskukset (jotka kuuluivat aiemmin National Advisory Committee on Aeronautics -järjestön alaisuuteen) auttoivat edelleen lähes kaikkien sotilaslentokoneiden ja joidenkin aseiden rakentamisessa. Vaikka suuri osa tästä tuesta oli avointa, sitä ei käytännössä arvosteltu lainkaan. Ks. esim. Donald D. Baals ja William R. Corliss, Wind Tunnels of NASA (Washington, D.C.: National Aeronautics and Space Administration, 1981) ja Edwin P. Hartman, Adventures in Research: A History of Ames Research Center, 1940-1965 (Washington, D.C.: National Aeronautics and Space Administration, 1970).

[3] Ks. esim. Dwayne A. Day ja Asif Siddiqi, ”The Moon in the Crosshairs: CIA:n tiedustelutiedot Neuvostoliiton miehitetystä Kuu-ohjelmasta, osa 1 – Laukaisukompleksi.”. Spaceflight 45 (marraskuu 2003): 466-75; Dwayne A. Day ja Asif Siddiqi, ”The Moon in the Crosshairs: CIA Intelligence on the Soviet Manned Lunar Programme, Part 2 – The J Vehicle”. Spaceflight 46 (maaliskuu 2004): Boulder: Westview Press, 2008); Jeffrey T. Richelson, The U.S. Intelligence Community, 5. painos; Jeffrey T. Richelson, The Wizards of Langley: Inside the CIA’s Directorate of Science and Technology (Boulder: Westview Press, 2001).

[4] UPWARDin tähänastinen kattava historia on Vance Mitchellin teos ”Showing the Way: NASA, the NRO and the Apollo Lunar Reconnaissance Program, 1963-1967”, Quest: The History of Spaceflight Quarterly, 17, no. 4 (2010): 38-45.

[5] Ks. esim, T.A. Heppenheimer, The Space Shuttle Decision, NASA’s Search for a Reusable Space Vehicle (Washington, D.C.: National Aeronautics and Space Administration, 1999), s. 396-415; T.A. Heppenheimer, Development of the Shuttle, 1972-1981 (Washington, D.C.: Smithsonian Institution Press, 2001); L. Parker Temple III, Shades of Gray, National Security and the Evolution of Space Reconnaissance (Reston, VA: American Institute of Aeronautics and Astronautics, 2004); Dwayne A. Day, ”Invitation to Struggle: The History of Civilian Military Relations in Space”, John Logsdon, toim, Exploring the Unknown: Selected Documents in the History of the U.S. Civil Space Program (Washington, D.C.: National Aeronautics and Space Administration, 1996), s. 223-71; Peter Hays, ”NASA and the Department of Defense: Enduring Themes in Three Key Areas; Steven J. Dick ja Roger D. Launius, eds. (Washington, D.C.: National Aeronautics and Space Administration, 2006), s. 199-238.

 

Artikkelin julkaissut National Security Archive

Krill-arkistot: Tilanneraportti avaruusolentojen teknologiasta, osa 4

Tämä on neljäs ja viimeinen osa Krill-papereista. Sarjan aiemmat osat ovat ensimmäinen, toinen ja kolmas osa.


No, aivan kuin tämä ei olisi vielä riittänyt, tarkastellaanpa niitä perusväitteitä, jotka Gary Stollman esitti, kun hän piteli tyhjää ilmapistoolia David Horowitzia vastaan KNBC Channel 4:n kanavalla Los Angelesissa lokakuussa 1987.

Gary luuli selvästi, että hän oli tietonsa kanssa yksin, ja kääntyi ilmeisesti epätoivoisesti saadakseen yleisön tietoiseksi siitä, mitä hän tiesi. Lyhyyden vuoksi teen vain yhteenvedon väitteistä ja esitän halutessani kommentteja:

  • Hänen fyysinen isänsä on itse asiassa CIA:n ja muukalaisvoimien luoma klooni.
  • Kloonaus on osa juonta, jonka tarkoituksena on kaataa Yhdysvaltain hallitus.
  • CIA ylläpitää mielisairaaloita.
  • Rohlmanin psykiatrisessa sairaalassa Cincinnatissa puhelimet suljettiin 48 tunniksi hänen saapumisensa jälkeen.
  • Entinen CIA:n virkamies antoi KPFK:n radiossa haastattelun, jossa hän kertoi yliopisto-yleisölle, että CIA on hinaillut New Yorkin sataman poikki proomuja, jotka olivat täynnä tauteja.
  • CIA on saattanut luoda AIDS-viruksen hävittääkseen homoväestön. Kommentti: Hmmm, missä olemme kuulleet TÄMÄN aikaisemmin?
  • CIA murhasi John F. Kennedyn ja 22 aihetodistajaa, jotka kuolivat kahden vuoden sisään. Kommentti: – Tämä ei ole totta: Hmmmm, minäkin olen kuullut tuon.
  • Hän vaatii ilmavoimia luovuttamaan kaikki tiedot UFOista.
  • Hän vaatii, että tiedot Wright-Patterson [AFB]:n Hangaari 18:sta julkistetaan.
  • Hän kertoo puhuneensa erään tytön kanssa Florida Junior Collegessa, joka kertoi hänelle, että seitsemän hänen ystäväänsä oli ”korvattu”.
  • CIA ei luota ihmisiin, jotka käyttävät tietokoneita.
  • Pasadenassa sijaitsevan Optimist Boys Schoolin henkilöt värvättiin toisten toimesta ja heille annettiin väärät henkilöllisyystodistukset ja syntymätodistukset.
  • On olemassa salainen ryhmä, jota johtaa presidentin oma henkilökunta.
  • Ympärillä on olentoja, joilla on kyky teleportata hetkessä ja tehdä samoin muille; jotka voivat lukea ja hallita mieliä ja muuttaa materiaa toisiin muotoihin ja luoda sitä mielensä mukaan.
  • Hän pyytää kongressin tutkimusta ja liittovaltion suojelua.
  • Hän toteaa, ettei hän voi vahingoittaa ketään tyhjällä ilmakiväärillä.

No, mitä mieltä sinä olet? [Nimi poistettu alkuperäisestä, korvattu sanalla ”MUFON”] otti yhteyttä herra Stollmanin asianajajaan joulukuussa 1987 ja kertoi hänelle, että osa siitä, mitä Gary oli sanonut, saattoi olla totta. Stollmanin asianajaja häipyi välittömästi.

Joillekin teistä, jotka seuraatte uutisia, presidentti (Reagan) on sanonut joitakin mielenkiintoisia asioita joissakin puheissaan:

Fallston High Schoolin oppilaille Fallstonissa, Marylandissa, 4. joulukuuta 1985 hän sanoi:

”Gorbatshovin kanssa käymissämme keskusteluissa — kun pysähdytään ajattelemaan, että me kaikki olemme Jumalan lapsia, asuimmepa missä päin maailmaa tahansa, en voinut olla sanomatta hänelle, että ajatelkaa, kuinka helppoa hänen ja minun tehtäväni voisi olla näissä kokouksissamme, jos yhtäkkiä tähän maailmaan tulisi uhka jostakin toisesta lajista, joltain toiselta planeetalta, muualta maailmankaikkeudesta. Unohtaisimme kaikki ne pienet paikalliset erot, joita meillä on maidemme välillä, ja huomaisimme lopullisesti, että olemme todella kaikki ihmisiä yhdessä tällä maapallolla.

”No, emme kai voi odottaa, että joku muukalaisrotu tulee ja uhkaa meitä….”

Yhdistyneiden kansakuntien 42. yleiskokoukselle 21. syyskuuta 1987:

”Pakkomielteissämme tämän hetken vastakkainasetteluista unohdamme usein, miten paljon kaikkia ihmiskunnan jäseniä yhdistää. Ehkä tarvitsemme jonkin ulkopuolisen universaalin uhan saadaksemme meidät tunnistamaan tämän yhteisen siteen. Ajattelen toisinaan, kuinka nopeasti maailmanlaajuiset erimielisyytemme katoaisivat, jos meitä uhkaisi tämän maailman ulkopuolelta tuleva vieras uhka. Ja kuitenkin kysyn teiltä, eikö vieras voima ole jo keskuudessamme? Mikä voisi olla vieraampi kansojemme yleismaailmallisille pyrkimyksille kuin sota ja sodan uhka?”

Kommentti: Reagan ei ilmeisesti ymmärrä, että sota EI ole vierasta rauhan pyrkimyksille — se on aina ollut täällä.

Tietääkö herra Reagan jotain, minkä me tiedämme, mutta suuri yleisö ei tiedä siitä, mitä tapahtuu ja mitä tulee tapahtumaan seuraavien viiden vuoden aikana?

Olentojen yleiset tyypit

Harmaita tiedetään olevan kolmea eri tyyppiä:

  • Harmaa 1: Metrin pitkä. Suuri pää. Suuret viistot silmät. Palvovat teknologiaa eivätkä välitä meistä. Strieberin ”Communion”-teoksessa popularisoitu tyyppi.
  • Harmaa 2: Sama yleisilme, joskin sormien asettelu on erilainen ja kasvot hieman erilaiset. Hienostuneempi kuin Harmaa 1. Heillä on jonkin verran tervettä järkeä ja he ovat hieman passiivisia. Ei tiedetä, tarvitsevatko ne Harmaa 1:n tarvitsemia eritteitä.
  • Harmaa 3: Sama perustyyppi. Huulet ohuemmat. Alisteinen kahdelle muulle tyypille.

Muita olentoja, joiden tiedetään liikkuvan tällä planeetalla:

  • Vaaleat/ruotsalaiset/pohjoismaiset: Tunnetaan millä tahansa näistä nimistä. Samanlaisia kuin me. Vaaleat hiukset, siniset silmät. Eivät riko sekaantumattomuuslakia auttaakseen meitä. Puuttuisivat vain, jos harmaiden toiminta vaikuttaisi maailmankaikkeuden muihin osiin.
  • Ulottuvuuksien väliset: Entiteetit, jotka voivat ottaa erilaisia muotoja. Periaatteessa rauhanomaisia.
  • Lyhyet humanoidit: 0,5-0,75m pitkiä, ihon väri sinertävä. Nähdään melko usein Meksikossa lähellä Chihuahuaa.
  • Karvaiset kääpiöt: 1,5 metriä pitkiä. Painavat noin 35 kiloa. Karvaisia. Neutraaleja. Kunnioittavat älyllistä elämää.
  • Erittäin pitkä rotu: Näyttävät meiltä, mutta ovat 2-2,5m pitkiä. Yhdistetty ruotsalaisten kanssa.
  • Pohjoismaiset kloonit: Näyttävät samanlaisilta kuin me, mutta heidän ihonsa on harmaa. Nämä ovat harmaiden luomia droneja. Lapsen kaltainen mentaliteetti.
  • Miehet mustissa (MIB): Itämaisia tai oliivin värisiä. Silmät herkät valolle. Silmissä on pystysuorat pupillit. Joillakin tyypeillä hyvin vaalea iho. Eivät sopeudu helposti sosiaalisiin malleihimme. Pukeutuvat yleensä mustiin vaatteisiin, ajavat mustilla autoilla ja käyttävät aurinkolaseja. Ryhmissä pukeutuvat kaikki samalla tavalla. Joskus ajantaju sekaisin. Eivät kestä psykologista ”vetkuttelua” tai keskeytyksiä suunnitelmiinsa. Pelottelevat usein UFO-todistajia ja esiintyvät hallituksen virkamiehinä. Vastaavat meidän CIA:ta. Toisesta galaksista.

Vaikka maailmassa vierailee tällä hetkellä noin 40 tai enemmän tunnettua muukalaistyyppiä, nämä ovat yleisimmin havaitut tyypit.

Lainaus teoksesta: ”UFO Contact from Undersea” (Sanchez/Stevens)

Istunto 1: Regressioistunto, Filiberto Cardenas (kohde)

Tapahtumapäivä: 3. tammikuuta 1979 UFO CEIII.
Regressioistuntojen aikana saatiin esiin seuraavat tiedot:

1. Kohde vietiin yhteen kolmesta pyramidin perustasta. Kaksi pyramiditukikohtaa on meren alla, yksi maalla. Kohde vietiin tukikohtaan Berinin ja Santiagon välillä Chilen rannikolla. Toinen vedenalainen tukikohta on Atlantilla määrittelemättömässä paikassa. Tukikohtaan mentiin vedenalaisen tunnelin kautta. Muukalaiset ilmoittivat olleensa siellä tuolloin 36 kuukautta.

2. Muukalaiset kertoivat kohdehenkilölle, että siellä oli kuusi (6) muuta henkilöä, joihin muukalaiset olivat ottaneet yhteyttä.

3. Koehenkilö totesi, että avaruusolennot ilmaisivat, että he aikoivat lopulta tehdä itsensä tunnetuksi maailmalle.

4. Avaruusolennot totesivat, että he kontrolloivat kiinalaisia ja että he ovat toimittaneet kiinalaisille laitteen, joka voi ”halvaannuttaa kunnat ja kaupungit kokonaan”.

5. Avaruusolennot totesivat, että laite tulee aiheuttamaan muutoksen, joka ”tulee olemaan jotain, mitä maailma ei voi odottaa”. Kiinalaisten on määrä aiheuttaa tiettyjä tarkemmin määrittelemättömiä muutoksia, ja että noissa muutoksissa ”negatiiviset ihmiset katoavat”.

6. Koehenkilö muistaa nähneensä (tulevaisuudessa) kohtauksia, joissa ihmiset juoksevat sekaisin pitkin teitä, ja että katastrofi on tulossa.

7. Vedenalaisen tunnelin yksityiskohdat kuvataan ” lujitetun veden” seinämiksi, ei kallioksi. Alus ilmeisesti synnytti voimakentän, joka torjui vettä sen ympärillä.

8. Muukalaisten oletetaan asentaneen koehenkilön päähän laitteita. Myöhemmät röntgenkuvat eivät paljastaneet mitään.

(Istunto 3)

1. Ensimmäinen kontakti näihin muukalaisryhmiin alkoi 4000 vuotta sitten.

2. On kulunut tuhansia vuosia siitä, kun tämä ryhmä viimeksi laskeutui maahan.

3. Jos edistys maan päällä ei jatku, avaruusolennot käyttävät voimakkaampia mielenosoituksia saadakseen asiansa selväksi, että meidän on saatava rauha ja edistys.

4. Yhdysvaltain turvallisuus- ja tiedustelupalvelut kuulustelivat kohdehenkilöä 15 päivän ajan tapahtumien jälkeen.

5. Muukalaisilta saadut tiedot liittyivät myös ”tiettyjen maanpäällisten voimien suunnitelmiin sisältyvään julmuuteen”.

6. Kohde oli seitsemänvuotias, kun kontakti avaruusolentoihin tapahtui ensimmäisen kerran.

7. Muukalaisilla on kyky dematerialisoida aluksensa.

8. Avaruusolennot totesivat, että meidän tulisi varoa muita avaruusolentoryhmiä, jotka esiintyvät hyvässä valossa, mutta jos ne pyrkivät ”huonoihin tavoitteisiin meitä vastaan, ne voivat tehdä kaksi asiaa. He voisivat tuhota tämän planeetan samoilla aseilla, joita tällä planeetalla on, tai päinvastoin kuljettaa pois kaikki aseemme yhdellä operaatiolla, mikä ei veisi kuin 20 minuuttia ajastamme. Ne voivat olla näkyvissä tai olla näkymättömissä, ihan miten vain.”

9. Tekstissä viitataan 81 muuhun risteytykseen (negatiivisista) avaruusolennoista, jotka ovat suorittaneet tehtäviä maapallolla. Puoliksi avaruusolento, puoliksi maan asukas = risteytys.

10. Muukalaiset puhuivat suurten maa-alueiden ja kokonaisten kaupunkien katoamisesta [sic]. Mexico City ja Kalifornian suuret kaupungit.

Historia ja operaatiot — Operaatio Troijan hevonen

Lentävien lautasten huvittava pieni mysteeri kehittyy hitaasti monimutkaiseksi sarjaksi yhteensattumia ja paradokseja, kun sukellamme yhä syvemmälle ja syvemmälle tietoihin, emme sulje mitään pois ja tarkastelemme kaikkea niin objektiivisesti kuin mahdollista.

Taivaamme on kautta historian ollut täynnä ”Troijan hevosia”, ja kuten alkuperäinen Troijan hevonen, ne näyttäisivät kätkevän sisäänsä vihamielisen tarkoituksen.

Useat tosiasiat ovat nyt ilmeisiä:

  • Kohteet ovat aina päättäneet toimia salamyhkäisesti, valiten salaperäisesti pimeän ajan salaperäistä toimintaansa varten harvaan asutuilla alueilla, joissa mahdollisuus tulla havaituksi on vähäinen.
  • Vihamielisyyttä tukee myös se, että kohteet ovat useimmiten esiintyneet muodoissa, jotka voimme helposti hyväksyä ja selittää omaksi tyydytykseksemme — ilmalaivoista meteoreihin ja tavanomaisilta näyttäviin lentokoneisiin.
  • Epätavallisen muotoiset kohteet muodostavat epäilemättä harhaanjohtavan vähemmistön kaikista ilmakehässämme lentelevistä parafyysisistä kohteista.

Toisin sanoen lentävät lautaset eivät ole lainkaan sitä, mitä olemme toivoneet niiden olevan. Ne ovat osa jotain muuta. John A. Keel kutsui tuota jotain muuta ”Troijan hevoseksi”.

Kun todella perehtyy UFO-kirjallisuuteen, käy helposti selväksi, että ylimaalliset ihmiset välittivät tarkoituksellisesti sellaista vaikutelmaa, joka sopisi tuon ajan käytettävissä olevaan viitekehykseen.

Vuoteen 1848 asti ilmiö käytti jatkuvasti uskonnollista viitekehystä. Kun ihmisen teknologia kehittyi, monet vanhat uskomukset hylättiin, ja ”ilmiön” oli pakko päivittää ilmenemismuotojaan ja luoda uusia viitekehyksiä. Vuonna 1947 ei nähty enempää kohteita kuin mitä oli nähty vuonna 1847. Näimme ne yksinkertaisesti uudella tavalla. Meidän kanssamme pelattiin uutta peliä.

On syntynyt uusi peli: artefakti- tai laitteistopeli. Ilmiö on aina pakottanut meitä istuttamalla vääriä todisteita kaikkialle maisemaan.

UFO-kultistit vangitsivat itsensä toivottomaan tilanteeseen lähes alusta alkaen. Useimpien laskeutumisten ilmeisenä tarkoituksena näyttää olleen edistää uskoa viitekehykseen, ei antaa absoluuttista todistetta viitekehyksen aitoudesta.

Fyysiset todisteet

Kaikenlaista romua on pudonnut taivaalta kautta historian. Ivan T. Sandersonilla on arkistossaan laajoja luetteloita, jotka ulottuvat roomalaisaikaan asti. Naurettavia asioita, kuten kivipilareita ja raskaita metallipyörästöjä, on pudonnut tyhjästä, ja on olemassa lukemattomia tapauksia, joissa jäälohkareita, joista jotkut painoivat satoja kiloja, on pudonnut ympäri planeettaa. Lentävät lautaset ovat sylkeneet kaikenlaista roskaa ympäri maisemaa. Lähes kaikissa tapauksissa nämä materiaalit osoittautuvat aina tavallisiksi maallisiksi aineiksi, kuten magnesiumiksi, alumiiniksi, kromiksi ja jopa tavalliseksi tinaksi. Jokainen näistä tapauksista antaa skeptikoille uusia ammuksia.

Salaperäisiä onttoja palloja on myös pudonnut taivaalta eri puolilla maailmaa. Australian autiomaasta löydettiin kolme tällaista palloa vuonna 1963. Ne olivat halkaisijaltaan noin 14 tuumaa, ja niissä oli kiiltävä kiillotettu pinta. Ponnistelut pallojen avaamiseksi epäonnistuivat, ja ne luovutettiin USAF:lle. Muita metallipalloja on pudonnut taivaalta Meksikossa (1967) ja Conwayssä, Arkansasissa (1967). Meksikolainen teräspallo tunnistettiin titaaniksi, Arkansasissa oli teräskuula.

Pienempiä värillisiä palloja löytyi hajallaan Ranskan maaseudulta vuosina 1966-67, aivan kuin siellä olisi satanut palloja. Mistä kaikki tämä kama on peräisin? Samasta paikasta kuin kivipilarit ja jäälohkareet. Lukemattomat tapaukset kosketuksista ja laskeutumisista on huuhdeltu ufologisesta viemäristä alas tarkoituksellisten ”negatiivisten tekijöiden” vuoksi. Vilpittömät todistajat on itse asiassa pilattu, koska amatööri-ufotutkijat ovat syyttäneet heitä valehtelijoiksi ja pahemmaksi.

Toinen kiehtova peli, jota ufonautit pelaavat kiivaasti, on ”korjaus”-kikkailu. Vuodesta 1897 lähtien on ollut loputon virta tarinoita ja raportteja, monet luotettavien silminnäkijöiden kertomuksia siitä, kuinka he ovat kohdanneet maahan pudonneen UFOn ja havainneet sen matkustajien tekevän jonkinlaisia korjauksia. Kaikkien näiden tarinoiden perustiedot ovat niin samankaltaisia, että vaikuttaa siltä, että ufonautit noudattavat huolellisesti harjoiteltua menettelyä.

Yleisesti ottaen on olemassa kolme (3) olentotyyppiä, joita on havaittu UFOihin liittyen:

  • Normaalin näköiset ihmiset, myös naiset.
  • Itämaiset, tummaihoiset olennot.
  • Tunnistamattomia olentoja, jotka ovat todella yrittäneet piiloutua silminnäkijöiltä.

Kummallista kyllä, kun kaikki raportit ja tiedot on saatu, ilmiön laajuus ja raporttien ylivoimainen määrä kumoavat sen paikkansapitävyyden. Tapausten analyysi osoittaa, että lentävät lautaset eivät useimmissa tapauksissa ole vakaita koneita, jotka tarvitsevat polttoainetta, huoltoa ja logistista tukea. Suurin osa niistä on mitä todennäköisimmin energian transmutaatioita muista ulottuvuuksista, eikä niitä ole olemassa samalla tavalla kuin paperia jolle teksti on kirjoitettu.

UFO-ilmiö näyttää olevan suurelta osin subjektiivinen: toisin sanoen tietynlaiset ihmiset joutuvat siihen osallisiksi ja ilmiö itse asiassa manipuloi heitä samalla tavalla kuin se manipuloi materiaa. Nämä subjektiiviset kokemukset ovat tutkimuksemme kannalta paljon tärkeämpiä kuin ”satunnaiset” pinnalliset havainnot. Meidän on pakko unohtaa havainnot ja keskittyä kontaktien väitteisiin ja kokemuksiin.

Vuodesta 1882 lähtien on otettu tuhansia UFO-kuvia. On vain yksi ongelma. Hyvin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta yksikään UFO-kuva ei ole samanlainen. Havainnot pakottavat meidät kahteen hyväksymättömään vastaukseen:

  • Kaikki todistajat erehtyivät tai valehtelivat.
  • Jokin valtava tuntematon sivilisaatio ponnistelee kaikin voimin valmistaa tuhansia erilaisia UFOja ja lähettää ne kaikki planeetallemme.

Maailman hallitukset ovat avoimesti säilyttäneet ensimmäisen ehdotuksen muunnelmia. UFO-harrastajat hyväksyvät toisen. On olemassa kolmaskin ehdotus, joka ansaitsee jonkin verran huomiota: jotkut ”kovat” esineet ovat varmasti olemassa tilapäisinä materialisaatioina muista ulottuvuuksista. Ne jättävät maahan painaumia laskeutuessaan. Todistajat ovat koskeneet niitä ja jopa olleet niiden sisällä. Nämä ”kovat” esineet voivat olla houkutuslintuja, jotka peittävät ”pehmeiden” esineiden moninaisen toiminnan. ”Pehmeät” esineet ovat yksi mysteerin avaimista. On olemassa lukemattomia havaintoja esineistä, jotka ovat muuttaneet kokoaan ja muotoaan todistajien nähden, jotka usein saavat vaikutelman, että se oli elävä, että se ei käyttäytynyt lainkaan mekaanisen esineen tavoin.

Ei ole lainkaan epäilystäkään siitä, että on olemassa älykkyyksiä, jotka voivat manipuloida tai materialisoida minkä tahansa esineen ulottuvuuteemme. Katsotaanpa hetkeksi sähkömagneettista spektriä. Kuten tiedätte, visuaalinen spektrimme muodostaa pienen osan kokonaisuudesta. Katsokaa, mitä UFOihin liittyy:

Ultravioletti
Sininen______ UFON SAAPUMISKENTTÄ_____
Syaani____________________________________
Vihreä
Keltainen Valon näkyvä spektri
Punainen _________________________________
Magenta __________________________________
Infrapuna_____UFON POISTUMISKENTTÄ____
Lämpö
Radio

Jos suhteutatte tämän teille tuttuihin tapauksiin ulkonäön, spektrin siirtymisen lennon aikana jne. osalta, huomaatte yllä olevan kaavion sovellettavuuden.

Kun UFOt vakiintuvat ulottuvuuteemme, ne säteilevät energiaa kaikilla taajuuksilla ja muuttuvat hehkuvan valkoisiksi. Radikaalit manööverit edellyttävät taajuusmuutosta, joka tuottaa värimuutoksia. On mielenkiintoista huomata, että Blue Bookin raportissa nro 14 he korvasivat sanan ”sähkömagneettinen ilmiö” sanalla ”tuntematon” suurimmassa osassa näistä tapauksista. Miksi? Ei ole epäilystäkään siitä, että jälleen kerran on olemassa tilanne, jossa meillä on useita todellisuuksia myös UFO-alalla. On selvää, että emme ole tekemisissä satunnaisten ET-vierailijoiden kanssa. Siihen kaikkeen liittyy äärimmäinen tahallisuuselementti. Silpomiset alkoivat huhtikuussa 1897 Alexander Hamiltonin vasikan sieppauksella, jota useat ihmiset todistivat. Se on yksi vakio, joka on ollut kanssamme, joka ei ole muuttanut viitekehystä. Kuinka moni miettii niitä kolmea tummaihoista tietäjää, jotka ilmestyivät ennen Jeesuksen syntymää, kertoivat tapahtumasta ja katosivat jälleen. Kaikki tummaihoiset miehet kolmen ryhmissä. MIB. Se panee miettimään. Hmmmm.

Mysteerin kartoittaminen

No, tässä sitä taas ollaan. Kun otos on 33 prosenttia noin 10 000 tapauksesta eli noin 3330 tapausta, havaitsemme, että 730 tapausta on niin sanottua tyypin I tapausta, eli luotettavien todistajien havaitsemaa ja raportoimaa matalan tason kohdetta. Todettiin, että 2600 oli tyypin II kohteita, korkealla sijaitsevia kohteita, jotka esiintyivät hallitusti ja erosivat tavallisista lentokoneista ja luonnonilmiöistä. Havaintojen ajankohta riippuu siitä, missä päin olet. Jos olet maaseudulla, havainnot alkavat sopivasti klo 22 jälkeen. Asutulla alueella niitä olisi 2:n ja 4:n välisenä aikana. Jostain syystä monissa havaintoryppäissä keskiviikkona oli noin 20,5 % havainnoista. Hmmm.

Jos UFO-ilmiöllä (ja inhoan tuota sanaa) olisi puhtaasti psyykkinen perusta, luulisi, että lauantaina, jolloin ihmiset ovat tilastollisesti enemmän liikkeellä kuin keskiviikkona, olisi enemmän havaintoja. Kaikesta on tietysti merkittäviä poikkeuksia, joista yksi oli 16. elokuuta 1966 tapahtunut ”rypäs”, joka tapahtui tiistaina.

Ilmoitukset näyttävät keskittyvän valtioiden poliittisten rajojen sisäpuolelle, ikään kuin osavaltioita tutkittaisiin järjestelmällisesti rajalta toiselle. Jos UFO olisi luonnollinen tapahtuma, voisi odottaa muuta.

Tuhansia havaintoja voidaan sovittaa ”suuren ympyrän” reitille, ja usein päivämäärät ovat porrastettuja niin, että näyttää siltä, että ilmiö liikkuu järjestelmällisesti pisteestä pisteeseen.

Jokaisessa Yhdysvaltojen osavaltiossa on kahdesta kymmeneen ”ikkunaa”. Nämä ovat alueita, joilla UFOja esiintyy toistuvasti vuodesta toiseen. Esineet ilmestyvät näille paikoille ja kulkevat kursseja, jotka rajoittuvat sektoreille, joiden säde on noin 200 mailia. Suuri ympyrä Kanadasta (jota ei pidä sekoittaa perinteiseen suurpiiriin) luoteeseen keskiosavaltioiden läpi ja takaisin Koillis-Kanadaan on suuri ikkuna. Tämän ympyrän sisällä on satoja pienempiä ikkunoita. Toinen suuri ikkuna sijaitsee Meksikonlahdella ja kattaa suuren osan Meksikosta, Teksasista ja lounaasta.

Kuten aiemmin mainittiin, monet ikkunat keskittyvät suoraan magneettisen poikkeaman alueelle.

UFOt näyttävät kokoontuvan näillä ikkunoiden alueilla korkeimmille saatavilla oleville kukkuloille. Ne tulevat näkyviin näissä keskuksissa, ja sitten ne säteilevät ulospäin kulkien joskus 100-200 mailia ennen kuin katoavat jälleen.

Laiminlyötyjen ja huomiotta jätettyjen UFO-tietojen suurten kasojen joukosta löytyy satoja ”mini-ihmisten” kertomuksia. Näitä julkaistaan hyvin harvoin missään, koska ne ovat yleensä niin uskomattomia. Useimmat niistä ovat identtisiä menneen ajan keiju- ja tonttutarinoiden kanssa. Näiden tapahtumien todistajat voivat kokea sidekalvotulehdusta, akinesiaa (halvaantumista), muistinmenetystä ja muita vaikutuksia, joita tavanomaisempien tapahtumien todistajat usein havaitsevat. Yksi merkittävä tapahtuma sattui Seattlessa, Washingtonissa, elokuun loppupuolella vuonna 1965. Eräs nainen heräsi noin kello 2 aamulla ja huomasi, että hän ei pystynyt liikuttamaan lihasta eikä päästämään ääntäkään. Hänen ikkunansa oli auki, ja yhtäkkiä pieni, jalkapallon kokoinen tylsänharmaa esine leijui ikkunan läpi ja leijui maton päällä lähellä hänen sänkyään. Esineestä laskeutui kolme jalkaa, ja se laskeutui lattialle. Siitä jatkui pieni luiska, ja viisi tai kuusi pikkuruista ihmistä kiipesi ulos ja näytti tekevän jonkinlaisia korjaustöitä esineeseen. Heillä oli tiukat vaatteet. Kun he olivat valmiit, he nousivat kyytiin, ja esine lähti lentoon ja purjehti ulos ikkunasta. Siinä vaiheessa hän pystyi liikkumaan. Tapausta tutki J. Russell Jenkins Seattlessa.

Voitte helposti ymmärtää, miksi juuri mitään tämäntyyppisiä tarinoita ei koskaan julkaista, paitsi okkultismiin suuntautuneessa kirjallisuudessa. Jos kuitenkin toivomme voivamme arvioida todellista UFO-tilannetta, meidän on tutkittava kaikki nämä tarinat. Emme voi oppia mitään tarkastelemalla vain niitä tapauksia, jotka ovat meille emotionaalisesti ja älyllisesti hyväksyttäviä.

AIKA on yksi tärkeimmistä näkökohdista UFO-asiassa. Sillä on outo mutta merkittävä rooli. Osa vastauksista ei ehkä löydy tähdistä vaan takan yläpuolella tikittävästä kellosta.

Maailmamme on kolmiulotteinen. Voimme liikkua moniin suuntiin näissä ulottuvuuksissa. Avaruutta ei ole olemassa, paitsi kun me teemme siitä olemassa olevan. Meille aineemme atomien välinen etäisyys on niin pieni, että se voidaan laskea vain hypoteettisilla mittauksilla. Jos kuitenkin asuisimme atomissa ja kokomme olisi suhteessa sen kokoon, etäisyys seuraavaan atomiin tuntuisi mahtavalta.

On olemassa toinenkin ihmisen tekemä mitta, jota kutsutaan ajaksi. Toisin kuin kolme muuta ulottuvuutta, aika on näennäisesti ansassa. Ajasta tulee meille hyvin todellista, ja näyttää siltä, ettemme voisi elää ilman sitä. Silti aikaa ei oikeastaan ole lainkaan olemassa. Tämä hetki on olemassa meille. Tarkoittaako tämä, että hetki on sama muille planeetoille?

UFO-ilmiö näyttää todellakin olevan hallittu. Se noudattaa älykkäitä malleja. Jos esineet itsessään ovat korkeampien energioiden ilmentymiä, niin jonkin on jotenkin manipuloitava noita energioita ja alennettava ne näkyviin taajuuksiin. Sen lisäksi, että ne siirtyvät näkyviin taajuuksiin, ne ottavat muotoja, jotka vaikuttavat meistä fyysisiltä ja todellisilta, ja ne suorittavat toimia, jotka vaikuttavat älykkäiltä.

Näin pääsemme alkulähteeseen. Alkulähteen on oltava älykkään energian muoto, joka toimii taajuusspektrin korkeimmassa mahdollisessa kohdassa. Jos tällaista energiaa ylipäätään on olemassa, se saattaa läpäistä koko maailmankaikkeuden ja pitää yhtä lailla hallussaan kaikkia sen osia. Koska sen taajuus on hyvin korkea, niin korkea, että energiahiukkaset ovat käytännössä pysähtyneet, alkulähteellä ei ole tarvetta täydentää itseään millään tavalla, jonka ympäristötieteemme hyväksyisivät. Se voisi itse asiassa luoda ja tuhota materiaa manipuloimalla alempia energioita. Se olisi ajaton, koska se on olemassa kaikkien aikakenttien ulkopuolella. Se olisi ääretön, koska sitä ei rajoita kolmiulotteinen ”avaruus”.

Lapset. Lapset sopivat hyvin tähän, ja he ovat aina sopineet. Lapsen mieli, erityisesti ennen niin sanottua järki-ikää, jolloin logiikkapiirit alkavat muotoutua, on selkeä väline, avoin ja mielipiteiden ja johtopäätösten vaikutuksen alainen. Tämä on tärkeä seikka UFO-mysteerin kannalta.

Ehkä jos olisimme puhtaassa energiatilassa, jokainen energiahiukkanen toimisi itsessään synapsi, ja informaatio voitaisiin tallentaa pienellä taajuuden muutoksella. Esimerkiksi kaikki ruusun muistinpätkät tallentuisivat yhdelle taajuudelle, ja koko energiamuoto voisi virittäytyä tuohon muistiin taajuuksia säätämällä, kuten me voisimme säätää radiovastaanotinta. Toisin sanoen mitään monimutkaisia virtapiirejä ei tarvittaisi. Mitään kehoa ei tarvittaisi. Energiamallit eivät tarvitsisi aineellista muotoa. Se läpäisisi koko maailmankaikkeuden. Se voisi ympäröidä teidät täysin juuri tällä hetkellä ja olla tietoinen kaikista aivojenne läpi kulkevista heikoista matalan energian impulsseista. Halutessaan se voisi hallita näitä impulsseja ja siten ajatuksiasi. Ihminen on aina ollut tietoinen tästä älykkäästä energiasta tai voimasta. Hän on aina palvonut sitä.

Ensimmäinen johtopäätöksemme on, että UFOt ovat peräisin oman aikakehyksemme tai aikasyklimme ulkopuolelta. Toinen johtopäätöksemme on, että alkulähde tuntee täysin ennalta ihmisten tapahtumat ja jopa yksittäiset elämät. Koska aika ja avaruus eivät ole absoluuttisia, nämä kaksi johtopäätöstä ovat yhteensopivia.

Kyse on siitä, että kaikki inhimilliset tapahtumat tapahtuvat samanaikaisesti, kun niitä tarkastelee suurempi älykkyys. Jos suurempi älykkyys haluaa kommunikoida alemman muodon kanssa, syntyy kaikenlaisia ongelmia. Viestintä on toteutettava tavalla, joka on alemmalle elämänmuodolle mielekäs ja ymmärrettävä. On löydettävä ja käytettävä hyväksyttävää viitekehystä.

UFO-ilmiöt, erityisesti ”pehmeät” ilmiöt, ovat usein heijastavia; toisin sanoen havaitut ilmentymät näyttävät olevan tarkoituksellisesti räätälöityjä ja sovitettuja todistajien yksilöllisiin uskomuksiin ja asenteisiin. Yhteydenottajille annetaan tietoa, joka useimmissa tapauksissa vastaa heidän uskomuksiaan. UFO-tutkijat, jotka keskittyvät yhteen tiettyyn näkökohtaan tai teoriaan, löytävät itsensä näennäisen luotettavien raporttien suuren määrän keskeltä, jotka näyttävät vahvistavan kyseistä teoriaa.

John Keelin laajat kokemukset tästä heijastustekijästä saivat hänet tekemään outoja kokeita, jotka vahvistivat, että suuri osa raportoiduista tiedoista on keksittyjä ja tarkoituksellisesti vääriä. Todistajat eivät ole tekijöitä, vaan ainoastaan uhreja.

Kaiken tämän väärän tiedon ilmeinen tarkoitus on moninainen. Suuri osa niistä on tarkoitettu hämmennyksen ja harhautuksen aikaansaamiseksi. Joitakin niistä on käytetty tukemaan tiettyjä uskomuksia, jotka olivat virheellisiä mutta jotka toimivat ponnahduslautana kohti korkeampaa, monimutkaisempaa totuutta. Kokonaisia sukupolvia on tullut ja mennyt uskoen iloisesti väärään tietoon tietämättä, että he olivat vain lenkkejä ketjussa.

Jos kaikki ymmärrettäisiin liian pian, saattaisimme murtua totuuden painon alla. Tämä maa on täynnä ikkunoita noihin muihin näkymättömiin maailmoihin. Jos meillä olisi välineet niiden havaitsemiseen, huomaisimme, että nämä ikkunat ovat superkorkeataajuisten aaltojen — muinaisten tarujen ”säteiden” — polttopisteitä. Nämä säteet saattavat tulla Orionilta tai Plejadeilta, kuten muinaiset väittivät, tai ne saattavat olla osa suurta voimaa, joka säteilee koko maailmankaikkeudesta. UFOt ovat antaneet meille todisteita siitä, että tällaisia säteitä on olemassa. Nyt meille kerrotaan hitaasti, miksi.

On myös ilmeistä, että jotkut entiteetit nauravat meidän kustannuksellamme. Kuten aiemmin mainittiin, kirjallisuus osoittaa, että ilmiö kultivoi varhaisten aikojen huolellista uskonnollista viitekehystä, aivan kuten nykyaikaiset ilmentymät ovat huolellisesti tukeneet maan ulkopuolista viitekehystä.

Entisaikojen paholaisen lähettiläät on korvattu salaperäisillä ”miehillä mustissa”. UFO-ilmiön tärkeä, mutta vähän tutkittu näkökohta on siis pikemminkin teologinen ja filosofinen kuin puhtaasti tieteellinen. Fyysikot ja tiedemiehet eivät voi koskaan ratkaista UFO-ongelmaa, elleivät he ole miehiä, jotka ovat perehtyneet myös muihin tieteenaloihin.

Maapallo oli vallattu ennen kuin ihminen saapui tai luotiin. Tämä on tärkeä seikka, joka on otettava huomioon. Alkuperäiset asukkaat olivat parafyysisiä ja heillä oli aineen muuntamisen voima. Ihminen oli tunkeilija. Väistämätön konflikti syntyi fyysisen ihmisen ja planeetan parafyysisten omistajien välille. Ihminen hyväksyi tulkinnan, jonka mukaan tämä konflikti raivosi hänen luojansa ja paholaisen välillä. Uskonnollinen näkemys on aina ollut, että paholainen on hyökännyt ihmisen kimppuun (yrittäen päästä hänestä eroon) aiheuttamalla hänelle tuhoa. On olemassa historiallisia ja nykyaikaisia todisteita siitä, että näin voi olla.

On mielenkiintoista, että parapsykologit ovat jo pitkään päätelleet, että kontaktien kokema halvaantuminen on osasyynä; että entiteetti saattaa materialisoitua hyödyntämällä havaitsijan itsensä energiaa.

John Keelillä on kansioissaan satoja tapauksia, joista osa on nyt pätevien psykiatrien tutkimia, joissa UFO-ilmiöstä pakkomielteisesti kiinnostuneet nuoret miehet ja naiset ovat kokeneet pelottavia vierailuja ilmestysten luona, joita ovat seuranneet salaperäiset mustat Cadillacit, jotka ovat ilmestyneet ja kadonneet yhtäkkiä, ja jotka ovat pelästyneet niin, että ovat joutuneet lopettamaan UFOjen jahtaamisen. Ilmiö on jälleen luonteeltaan heijastava; mitä enemmän uhri pelkää, sitä enemmän ilmenemismuodot kiihtyvät. Ajatelkaa sitä.

Kolikon kääntöpuoli

Luonnossa on tasapaino, ja myös UFO-kuvassa näyttää olevan tasapaino. Ihmisiä on todella kuollut altistuttuaan UFOjen gamma- ja UV-säteilylle. Mutta toiset ihmiset ovat itse asiassa parantaneet sairautensa vastaavilla säteillä. Okkultistinen kirjallisuus on täynnä tämäntyyppisiä kertomuksia.

Lukuun ottamatta niitä, jotka saatetaan rakentaa erityisesti incubus- ja sukkubus-toimintaa varten, näyttää todellakin siltä, että ”enkelimme” ja ”avaruusmiehemme” tulevat monissa tapauksissa maailmasta, jossa on seksiä — ja hyvin todennäköisesti maailmasta, jossa ei ole järjestäytynyttä yhteiskuntaa; maailmasta, jossa kukin yksilö on vain kokonaisuuden yksikkö ja jota kokonaisuuden kollektiivinen älykkyys tai energiamassa hallitsee täysin. Toisin sanoen näillä olennoilla, tai ainakin joillakin niistä, ei ole vapaata tahtoa. He ovat hyvin korkeatasoisia orjia. Usein he yrittävät välittää tämän havaitsijoille lausumillaan: ”Me olemme yhtä”, ”Me olemme orjuudessa”.

Meillä on edessämme suuri tehtävä, kun yritämme eristää UFO-ilmiön suuremmasta ja tärkeämmästä ”kokonaiskuvasta”, kokonaistilanteesta, josta UFOt ovat vain pieni osa.

Elementtiolennot ovat toinen osa sitä maailmaa, jossa elämme. Lapset näkevät niitä enemmän kuin aikuiset, ehkä edellä kuvatuista syistä. Historialliset merkinnät osoittavat varmasti, että pieniä ihmisiä on aina ollut kaikkialla tällä planeetalla; että niillä on lentämisen voima, näkymättömyyden voima ja vaihtelevassa määrin voima hallita ja kontrolloida ihmismieltä. Lähes jokaisesta kulttuurista löytyy kertomuksia pienistä humanoideista, joilla on yliluonnollisia voimia.

Ilmiöt ovat pysyneet samoina läpi historian. Vain tulkintamme näistä tapahtumista ovat muuttuneet. Se synnytti spiritismin, joka oli kukoistuskaudellaan 1850- ja 1860-luvuilla, ja se oli vain yksi yhteydenpitomuoto maan ulkopuolisten ja meidän välillemme.

UFO-läpimurrot ovat myös samansuuntaisia poltergeist-tapausten puhkeamisen kanssa. Kaikki liittyy toisiinsa.

Jos oletetaan, että jokainen löydetty historiallinen raportti edustaa suurempaa määrää julkaisemattomia tai löytämättömiä raportteja, aivan kuten nykyiset UFO-raportit edustavat keskimäärin 250 raportoimatonta tai julkaisematonta havaintoa, voimme päätellä, että ryppäitä oli olemassa esimerkiksi vuosina 1820, 1834, 1844, 1846 ja 1849. Huomaamme myös, että poltergeistejä esiintyi vuosina 1835, 1846 ja 1849.

1800-luvun edetessä raportointi parani, ja pystymme tekemään tarkempia korrelaatioita. Vuonna 1850 esiintyi UFO-ilmiö, ja myös poltergeistitapauksia oli useita. Suurempi poltergeist-epidemia puhkesi vuonna 1867, kun vuosina 1863-64 oli sattunut useita tapauksia. UFO-toiminta kiihtyi vuodesta 1870 alkaen, ja vuosina 1872, 1877 ja 1879 olii merkittäviä tapauksia. 1880-luvulla tapahtui suuri räjähdysmäinen räjähdys kaikenlaisten ilmiöiden, kuten ihmisten äkillisten katoamisten, lisääntyminen. Poltergeist-tapauksia oli tuolla vuosikymmenellä runsaasti, erityisesti suurina rypäsvuosina 1883 ja 1885.

Astrofyysikko Morris K. Jessup nimitti vuosia 1877-87 ”uskomattomaksi vuosikymmeneksi” tutkittuaan tuon ajan tähtitieteellisiä lehtiä. Tähtitieteilijät tekivät noina vuosina joitakin merkittäviä löytöjä. Marsin aiemmin havaitsemattomat satelliitit ilmestyivät näkyviin vuonna 1877, kuuhun ilmestyi uusia kraattereita, ja kaikenlaisia outoja esineitä leijaili yläilmakehässä.

Transsi-ilmiö ansaitsee perusteellisen tutkimuksen, koska niin monet sen näkökohdat liittyvät suoraan kontakti-ilmiöön. Molemmista löytyy samoja ristiriitaisuuksia. Näyttää siltä, että toiminnassa on sekä hyviä että pahoja voimia. Hyvät tarttuvat ihmisiin, joilla on erityisen vastaanottavainen mieli, ja tekevät heistä transsimedioita, ja pahat käyttävät samoja menetelmiä kontaktien mielen peukaloimiseen ja jopa epäsuoraan murhaan. Koska tämäntyyppisiä tapauksia voidaan jäljittää kautta historian, näyttää todennäköiseltä, että nämä voimat ovat aina olleet täällä planeetalla. Välittävätkö ylimaalliset todella meistä? On paljon todisteita, jotka viittaavat siihen, että he eivät välitä. He välittävät vain siinä määrin, että voimme täyttää arvoituksellisen käyttötarkoituksemme heille.

Viimeisten 150 vuoden aikana on ollut lukemattomia psyykkisiä huijauksia, ja monet niistä ovat samansuuntaisia kuin UFO-huijaukset. Ufologiassa joudumme kamppailemaan teini-ikäisten kuumailmapallojen kanssa, ja psyykkisissä ilmiöissä joudumme olemaan huolissamme nuorista, jotka ampuvat kiviä taloihin. UFO-havaintoja on kuitenkin enemmän kuin muovipalloja, ja poltergeistejä, jotka heittelevät kiviä olohuoneisiin, on enemmän kuin villiintyneitä nuoria, joilla on ritsat. Ylimaallisia olentoja on myös enemmän kuin okkultistit tai UFO-tutkijat voivat edes uneksia.

Jättimäiset siivekkäät olennot, joita yleensä kuvataan päättömiksi, ovat olennainen osa UFO-ilmiötä. Siivekkäitä ihmismuotoja on nähty lentämässä monilla maailman alueilla. John A. Keel kirjoitti kirjan nimeltä ”Mothman Prophecies” ja Gray Barker kirjan nimeltä ”The Silver Bridge”, joissa käsitellään yksityiskohtia. Niitä kuvataan yleensä siten, että niillä on palavat punaiset silmät syvällä hartioissaan.

Toukokuun 13. päivänä 1917 kolme portugalilaistyttöä oli Cova da Iria -nimisen paikan niityillä Fatiman ulkopuolella Portugalissa, kun he näkivät kirkkaalla taivaalla valon välähdyksen. He juoksivat suojaan puun alle ja luulivat sen olevan salama. Kun he pääsivät puun luokse, he pysähtyivät hämmästyneinä, sillä siellä leijui aivan lähistöllä olevan kolmen metrin korkuisen ikivihreän yläpuolella loistava valopallo.

Tämän pallon sisällä oli hohtavan valkoiseen kaapuun pukeutunut olento, jonka valon kasvot häikäisivät ja satuttivat silmiä.

Hahmo ilmoitti olevansa taivaasta ja pyysi tyttöjä tulemaan sinne 13. päivänä kuuden kuukauden ajan peräkkäin. Lokakuun 13. päivänä 1917 paikalle oli kokoontunut arviolta 70 000 ihmistä. Yhtäkkiä väkijoukko huusi, sillä pilvien läpi tuli jotain: valtava hopeinen kiekko, joka pyöri nopeasti laskeutuessaan kohti väkijoukkoa. Se näytti vaihtavan väriä, käyden läpi koko spektrin. Tämä pyöriminen jatkui kymmenen minuuttia. Kilometrien päässä muutkin katselivat samaa esinettä.

Fatiman tapaus oli ilmeisesti huolellisesti suunniteltu ja tarkoituksellisesti toteutettu mielenosoitus. Fatiman tärkeimmät profetiat oli kirjoitettu muistiin ja sinetöity kirjekuoreen, ja ne oli luovutettu Vatikaanille. Niiden oli määrä paljastua maailmalle vuonna 1960. Fatiman salaisuus? Yksi paavi murhattiin vain 30 päivän virassaolon jälkeen, kun Vatikaani uskoi hänen paljastavan sen. Sen sanotaan olevan ennustus maailmanlopusta. Näytös oli siis epäonnistunut, mitä tulee maanpäällisiin olentoihin. Tällaiset demonstraatiot osoittautuivat erittäin tehokkaiksi Raamatun aikoina, mutta ajat olivat muuttumassa ja uusia menetelmiä tarvittiin.

Fatiman kaltainen tapahtuma järjestettiin Garabandalissa 2. heinäkuuta 1961. Vielä hätkähdyttävämpää oli se, että entiteetin oikealla puolella he näkivät ”punaisen tulen neliön, joka kehysti kolmion, jossa oli silmä ja jotain kirjoitusta. Kirjoitus oli vanhaa itämaista kirjoitusasua”. Kolmas silmä. Emmekö ole kuulleet siitä ennenkin?

Muistatteko Kolmannen Silmän kansakunnan — MIB:t jne?

KIRJOITTAJAN LISÄYS

Gravitaatiovoimanlähde

No, olen päässyt näin pitkälle selittäessäni teille joitakin asioita. Voisin yhtä hyvin siirtyä suosikkiaiheeseeni — gravitaatiokuljetukseen. Paras paikka aloittaa on erään henkilökohtaisen tuttavani ponnistelut, jonka minulla oli onni tavata Englannissa — herra J. R. Searlin. Hänen tutkimuksensa painovoimapropulsiosta ovat osoittautuneet varsin paljastaviksi — hän on tehnyt sen, ja haluan kertoa teille siitä.

Vuonna 1949 hän oli Midlands Boardin palveluksessa elektroniikka-asentajana. Hän oli hyvin innostunut sähköstä, vaikka hänellä ei ollut muuta muodollista koulutusta aiheesta kuin mitä hänen työnsä edellytti. Koska hän ei tuntenut tavanomaisia käsityksiä sähköstä, hän tutki aihetta itse. Työskennellessään sähkömoottoreiden ja -generaattoreiden parissa hän huomasi, että pyörivät metalliosat tuottivat pienen sähkömotorisen voiman (EMF) — negatiivisen voiman ulospäin ja positiivisen voiman pyörimisakselin suuntaan.

Vuonna 1950 hän kokeili pyöriviä liukurenkaita ja mittasi pienen sähkömagneettisen voiman tavanomaisella mittarilla. Hän huomasi myös, että kun renkaat pyörivät vapaasti ja sähkövirtaa ei otettu, hänen hiuksensa kihartuivat. Hänen johtopäätöksensä olivat, että metallissa olevat vapaat elektronit pyörivät ulos keskipakovoiman vaikutuksesta, jonka metallissa oleva staattinen kenttä synnyttää. Sitten hän päätti rakentaa generaattorin samalla periaatteella.

Siinä oli segmentoitu roottorikiekko, joka kulki sähkömagneettien läpi sen kehällä. Sähkömagneetit saivat virtaa roottorista, ja niiden tarkoituksena oli lisätä sähkömagneettista voimaa.

Vuoteen 1952 mennessä oli rakennettu ensimmäinen generaattori, jonka halkaisija oli noin kolme metriä. Searl ja hänen ystävänsä testasivat sitä ulkona. Ankkuri saatiin liikkeelle pienellä moottorilla. Laite tuotti odotetun sähkötehon, mutta odottamattoman korkealla potentiaalilla. Suhteellisen alhaisilla ankkurin nopeuksilla saatiin aikaan 10^5 voltin suuruusluokkaa oleva potentiaali, kuten lähistöllä oleviin esineisiin kohdistuneet staattiset vaikutukset osoittivat.

Sitten tapahtui todella odottamaton asia. Kun generaattori vielä kiihtyi, se nousi ja kohosi noin 15 metrin korkeuteen maanpinnasta, jolloin sen ja moottorin välinen yhteys katkesi. Siellä se pysyi jonkin aikaa, kiihtyen edelleen ja ympäröimällä itsensä vaaleanpunaisella hehkulla. Tämä osoitti ilman ionisoitumista paljon pienemmässä, noin 10^-3 mmHg:n paineessa. Mielenkiintoisempi oli sivuvaikutus, joka sai paikalliset radiovastaanottimet syttymään itsestään. Lopulta koko generaattori kiihtyi fantastista vauhtia ja sen uskotaan lähteneen avaruuteen.

Tuon päivän jälkeen Searl ja muut ovat valmistaneet noin kymmenen tai useampia pieniä lentäviä aluksia, joista osa on kadonnut samalla tavalla, ja kehittäneet jonkinlaisen hallintakeinon. Suurempia aluksia on rakennettu — joitakin 12 jalan ja kaksi 30 jalan halkaisijaltaan.

Kun kone on ylittänyt tietyn potentiaalijännitteen kynnysarvon, energiantuotto ylittää syötetyn energian. Energiantuotto näyttää olevan lähes rajaton. Teimme siellä ollessani joitakin mittauksia, ja sikäli kuin pystyimme näkemään, arvioitu teho on jossain 10^13-10^15 watin tuntumassa. Kun kynnyspotentiaali, noin 10^13 volttia, ylittyy, generaattorista ja siihen liitetyistä osista tulee inertiapainottomia. Kiihtyessä poispäin maasta tapahtuu myös jonkin verran ”materiaryöppyä”, koska generaattorilla on taipumus viedä mukanaan hieman ”turvetta” mennessään.

Tapahtumien analysointi on melko helppoa. Generaattori aiheuttaa ”stressiä” ympäröivään tilaan. Tila hajoaa tuottaakseen magnetismia, joka lievittää jännitystä, mutta generaattori imee energian sivutuotteena, mikä vahvistaa kenttää.

Tässä vaiheessa on syytä huomata, että vain hyvin pieni määrä avaruuskankaasta kulkee aluksen läpi ja vielä pienempi määrä muuttuu energiaksi. Olen kuitenkin huomannut, että pienet muutokset eetterivoimissa johtavat suuriin fyysisiin vaikutuksiin. Se osoitettiin osuvasti, ja olin vaikuttunut.

Hiljattain herra Searl joutui (1987) tekemisiin viranomaisten kanssa, kun hän alkoi yksinkertaisesti tuottaa itse sähköä omaan taloonsa. Nyt hänellä ei ole kovin suurta taloa, mutta sähkölaitoksen johtokunta ei pitänyt siitä, että se oli menettänyt monopolinsa. Nyt hän asuu Birminghamissa salanimellä. Yksinkertaista, eikö?

 

Artikkelin julkaissut v-j-enterprises.com

Krill-arkistot: Tilanneraportti avaruusolentojen teknologiasta, osa 2

Tämä on toinen osa Krill-papereista. Ensimmäinen osa on luettavissa täältä.


Pohjoismaisen avaruusolennon havaintoja

Lokakuussa 1987 ufotutkija George Andrews sai onnistuneesti yhteyden yhteen pohjoismaiseen, joka ei ollut yhteydessä harmaisiin, erään kalifornialaisen naisen kautta. Seuraavassa esitetään avaruusolennon antamat kommentit:

”Jos olisitte kulttuuria, joka aikoisi hyökätä, ette tekisi sitä niin, että taivaalla näkyisi aluksia ja että vaarana olisi joutua tulituksen kohteeksi. Tällaiseen sodankäyntiin joutuvat vähemmän kehittyneet olennot. Aiheuttaisitte voimakasta hämmennystä ja erimielisyyttä pelkillä vihjauksilla läsnäolostanne — vihjauksilla, jotka [vuorostaan] aiheuttaisivat kiistanalaisia erimielisyyksiä.” Harmaat ovat salakavalia pikku paholaisia. Ne tekivät [meille] juuri sitä, mitä ne tekevät täällä [teille]. Ette ole hyökkäyksen partaalla. Ette ole keskellä hyökkäystä. Hyökkäys on jo tapahtunut. Se on vain loppuvaiheessa.

”Mihin te hyökkäisitte? [Tässä hän kuvailee harmaiden toimintasuunnitelmaa alusta alkaen.] Menisitte yhteiskunnan salaisimpiin yhteisöihin. Yhdysvaltojen tapauksessa soluttauduttaisiin CIA:han. Ottaisitte haltuunne osan heistä ja osan KGB:stä.

”Aiheuttaisitte suurta eripuraa ja erimielisyyttä suuren yleisön ryhmien välillä — jotkut ryhmät sanovat nähneensä UFOja, toiset taas sanovat: ’Ei, ei, tämä ei ole mahdollista.’ Sekoittaisitte kaksi suurta maata jatkuvaan idioottimaiseen filosofiseen erimielisyyteen niin, että samalla kun Neuvostoliitto ja Yhdysvallat taistelevat jatkuvasti edestakaisin siitä, kenellä on mikä pala aluetta tai hyökkääkö toinen Iraniin tai hyökkääkö toinen Afganistaniin tai mitä tahansa… purkaako jompikumpi yhden ydinkärjen vaiko toinen toisen ryhmän ydinkärkiä — istuisitte ja nauraisitte, jos teillä olisi kyky nauraa.

”Esittelisitte itsenne jollekin ryhmälle, joka suojelisi teitä [CIA tai MJ-12] luullen, että heillä olisi salaisempi ja täydellisempi tieto jostakin kuin kenelläkään muulla tällä planeetalla, ja he himoitsisivat teitä, ja te luottaisitte heidän omaan ahneuteensa, ja te luottaisitte heidän omaan massatyhmyyteensä, että heidät saataisiin ansaan. Ja tekisitte sen molemmille puolille.

”Näyttäytyisitte joillekin kansanjoukoille saadaksenne hallituksen [ryhmittymät] vielä enemmän mukaan yrittäessänne vaientaa heidät, pitääksenne heidät vieläkin kiireisempinä hiljentääksenne heidät ja yrittäessänne ’estää lisää tietoa ufoista tulemasta julki’. Saatte suuret massat tilaan, jossa he eivät luota hallitukseen. ’Voi, mikseivät he usko meitä? Miksi he eivät voi ymmärtää, että näitä asioita todella tapahtuu? Me emme ole hulluja!’

”Niinpä meillä olisi jatkuvasti taisteluita siitä, onko UFOja olemassa vai ei. Yleisö ja hallitus olisivat toistensa kurkussa. Kaksi suurta supervaltaa olisi vastakkain. Ja olisitte muodostaneet ryhmiä, kuten ”ne joilla on” — varakkaat mutta tyytyväiset — ja ”ne joilla ei ole”. Istuttaisitte massiivisen tyytymättömyyden siemenet.

”Lopulta voitte saada jonkinlaisen näytöksen aluksista, jotka laskeutuvat 1990-luvulla. Yksi tai kaksi. Kun ne ovat laskeutuneet, voitte olla varmoja, että ne ovat täydessä hallinnassa. Alkaisitte tehdä risteytyksiä ja lisää risteytyksiä, sukupolvi toisensa jälkeen.

”Lahjoisitte hallitusta muutamalla herkkupalalla — Star Wars -järjestelmällä. Kiusaatte ja vokottelette Neuvostoliittoa laserjärjestelmällä, joka on paljon hienompi kuin yksikään heidän omista tiedemiehistään voisi keksiä. Ja teillä on aina tuo hienovarainen vihjaus — juuri ja juuri tietoisuuden rajalla, etteivät UFOt näyttäisi liian uskottavalta, mutta silti pidätte sen salassa ja saisitte sen näyttämään niin hullulta, ettei kukaan uskoisi niitä. Kaiken kukkuraksi päästettäisiin valloilleen voimat, jotka haluaisivat tappaa heidät [UFO-kontaktin kokeneet], jos he paljastaisivat, että CIA käsittelee täsmälleen samoja asioita [kuin kontaktin uhri].

”Ehkä sadan tai kahdensadan vuoden kuluttua osa harmaista jopa fyysisesti sekoittuu, ja teillä saattaa olla joitakin olentoja, jotka ovat melko lailla harmaiden ja oman rotunne hybridejä. Toistaiseksi kaikki, mikä kulkee ympäriinsä, näyttää paljolti teiltä itseltänne. Se on yksinkertaisempaa. Se hillitsee joukkopaniikkia.

”Kaikki, joilla on kokemuksia heistä [harmaista], ovat erimielisiä hallituksen kanssa. Menemme loppuunsaatettuun vaiheeseen, maanjäristys maanjäristyksen jälkeen ja mullistus mullistuksen jälkeen.

”CIA:n sisäinen ydin on syvästi harmaiden hallinnassa. CIA näkee vuorovaikutuksen harmaiden kanssa tienä suurempiin tieteellisiin saavutuksiin.

”Yksi syy siihen, että näette niin paljon erilaisia UFOja, on se, että muut kulttuurit seuraavat niitä äärimmäisen kiinnostuneina. Muiden kulttuurien tutkijat saapuvat katsomaan. Harmaat eivät ole ottaneet haltuunsa ainoastaan tiedustelupalveluja, vaan he ovat ottaneet haltuunsa myös sen, mitä nuo virastot kutsuvat ’mielipuolisiksi marginaaliryhmiksi’.”

No, näin sanoivat pohjoismaalaiset. Kyseinen tietolähde antaa myös seuraavan kommentin:

”Perimmäinen paha on se psykologisen itsetyytyväisyyden naamioitu muoto, joka saa ihmisen noudattamaan ryhmäfilosofiaa sen sijaan, että tämä kaivaisi esiin omia näköalojaan. Heti kun hankit tietoisuuden siitä, että olet niinsanottu ’valittu erityisryhmä’, olet matkalla kohti lankeemusta. Se on tuhon siemen missä tahansa yhteiskunnassa ja missä tahansa kulttuurissa, ja se jättää sen haavoittuvaksi. Se on lopulta myös harmaiden tuho. He eivät näe virhettään — juuri se heikkous, johon he tarttuvat, on heidän oma luontainen heikkoutensa. Harmaan tai kulttihenkisen ”tähtihenkilön” tai CIA:n jäsenen muuttamisen yrittäminen on turhaa. Se tulee tapahtumaan, mutta kaikki aikanaan… Henki saa kenet tahansa nousemaan ylös ja olemaan eri mieltä jostakin, mikä on epätotta ja vääränlaista, joka tulee olemaan piikki harmaiden ja muiden heidän kanssaan liittoutuneiden voimien lihassa.”

Harmaiden miehityksen aikana he ovat perustaneet melkoisen määrän maanalaisia tukikohtia eri puolille maailmaa, erityisesti Yhdysvaltoihin. Yksi tällainen tukikohta (muiden samassa osavaltiossa sijaitsevien tukikohtien joukossa) on Archuleta Mesan alla, joka sijaitsee noin 2,5 mailia luoteeseen Dulcesta, New Mexicossa. Yksityiskohdat tuosta tukikohdasta ovat tulleet tietoon kahden lähteen kautta. Ensimmäinen lähde on naisen ja hänen poikansa sieppaus, jossa he todistivat vasikan poimimista biologisten materiaalien talteenottoa varten.

”Toukokuussa 1980 New Mexicon pohjoisosassa sattui erittäin mielenkiintoinen tapaus. Äiti ja hänen poikansa ajoivat maaseututietä lähellä Cimarronia, kun he havaitsivat kahden käsityöläisen olevan sieppaamassa vasikkaa. Molemmat siepattiin sitten ja vietiin erillisillä aluksilla maanalaiseen laitokseen, jossa nainen näki vasikan silpomisen. Naisen väitettiin myös havainneen sammioita, joissa oli naudan ruumiinosia kellumassa nesteessä, ja toisen sammion, jossa oli miespuolisen ihmisen ruumis. Nainen tutkittiin, ja lisäksi väitettiin, että hänen ja hänen poikansa kehoon oli istutettu pieniä metalliesineitä. Useampi kuin yksi lähde on ilmoittanut meille, että katseet ovat vahvistaneet näiden implanttien olemassaolon.”

Yllä oleva ote on Jim McCampbellin ja tohtori Paul Bennewitzin 13. heinäkuuta 1984 käymän keskustelun puhtaaksikirjoituksesta. Bennewitz raportoi, että äidin ja lapsen regressiivisen hypnoosin avulla (jota tarvitaan vain noin 30 prosentissa sieppaustapauksista)ja omien seurantatutkimustensa avulla (mukaan lukien tietokonepäätteensä kautta vastaanotetut viestit, jotka ovat näennäisesti UFO-aiheisesta lähteestä) hän pystyi määrittämään maanalaisen laitoksen sijainnin: kilometri maan alla Archuleta Mesan alapuolella Jicarilla Apache -intiaanireservaatissa lähellä Dulcea, New Mexicossa (vuodesta 1976 lähtien yksi silpomisista eniten kärsineistä alueista USA:ssa). Bennewitzin tietojen mukaan tätä laitosta käytetään yhdessä osana Yhdysvaltain hallituksen ja EBEjen välistä jatkuvaa yhteistyöohjelmaa.

Maanalaisia tukikohtia on myös Kirtlandin ja Hollomanin ilmatukikohdissa sekä lukuisissa muissa tukikohdissa eri puolilla maailmaa, kuten Bentwatersissa Englannissa.

Takaisin keskustelun alla olevaan tukikohtaan…. Kun Bennewitz oli kertonut ilmavoimien virkamiehille löytämistään asioista, matkalla alueelle paljastui seuraavaa:

Tukikohta sijaitsee 2,5 mailia Dulcesta luoteeseen, ja se on lähes kaupungin yläpuolella. Alueelle johtaa tasainen, 36 metriä leveä valtatie. Se on valtion tie. Siellä voi nähdä telemetriavaunuja ja rakennuksia, jotka ovat viisisivuisia ja joissa on kupoli. Kupolien vieressä havaittiin musta limusiini — CIA:n ajoneuvo. Nämä limusiinit ajavat sinut tieltä, jos yrität päästä alueelle. Pohjoisessa on laukaisupaikka. Siellä on kaksi hylättyä alusta; ne ovat 36 jalkaa pitkiä ja niillä on siivet, ja niissä voi nähdä happi- ja vetysäiliöitä. Kaupasta saadut alukset ovat atomikäyttöisiä, ja niissä on plutoniumpellettejä. Plutoniumin tankkaus tapahtuu Los Alamosissa. Tukikohta on ollut siellä vuodesta 1948.

Joitakin lautasia ohjaa NSA. Tukikohta on 1,2km pitkä ja helikoptereita menee sinne ja sieltä pois koko ajan. Kun tiedettiin, että Bennewitz tunsi tämän, silpomiset alueella loppuivat. Vuonna 1979 tapahtui jotain ja tukikohta suljettiin väliaikaisesti. Siellä oli riitaa aseista, ja väkemme ajettiin ulos. Muukalaiset tappoivat 66 ihmistä, ja 44 pääsi karkuun.

Yksi niistä ihmisistä, jotka itse asiassa pääsivät pakoon, oli CIA:n agentti, joka ennen lähtöä teki muistiinpanoja, valokuvia ja videonauhoja ja meni piiloon. Hän on piileskellyt siitä lähtien, ja kuuden kuukauden välein hän ottaa yhteyttä kuhunkin viiteen henkilöön, joille hän jätti kopioita materiaalista. Hänen ohjeidensa mukaan, jos hän ei ottaisi yhteyttä neljänä peräkkäisenä kontaktikertana, ihmiset voivat tehdä aineistolle mitä haluavat.

Tämä agentti soittaa MUFONin tuntemalle henkilölle. Jotenkin ”Dulce-papereiden” kuvaus saatiin julkaistua, ja monet tutkijat saivat sen joulukuussa 1987. ”Dulce-paperit” koostuivat 25 mustavalkoisesta valokuvasta, videonauhasta, jossa ei ollut dialogia, ja joukosta papereita, jotka sisälsivät teknistä tietoa yhteisesti miehitetystä (USA:n ja muukalaisten) laitoksesta, joka sijaitsi kilometrin päässä Archuleta Mesan alapuolella lähellä Dulcea, New Mexicossa. Laitos on edelleen olemassa ja toiminnassa. Uskotaan, että samantyyppisiä laitoksia on vielä neljä, joista yksi sijaitsee muutaman kilometrin päässä kaakkoon Groom Lakesta, Nevadassa.

”Yleinen kuvaus näiden paperien sisällöstä on, että ne sisältävät asiakirjoja, joissa käsitellään kuparia ja molybdeeniä, sekä asiakirjoja, joissa käsitellään magnesiumia ja kaliumia, mutta enimmäkseen asiakirjoja kuparista. Paperiarkkeja, joissa on kaavioita ja outoja diagrammeja. Papereita, joissa käsitellään UV-valoa ja gammasäteitä. Näissä papereissa kerrotaan, mitä avaruusolennot etsivät ja miten (karjasta otettua) verta käytetään. Muukalaiset näyttävät imevän atomeja syödäkseen. He laittavat kätensä vereen, ikään kuin sieni, saadakseen ravintoa. Ne eivät halua vain ruokaa, vaan nautojen ja ihmisten DNA:ta muutetaan. Ykköstyypin olento on koe-eläin. He osaavat muuttaa atomeja luodakseen tilapäisen ’melkein ihmisen’. Se on tehty eläinkudoksesta ja on riippuvainen tietokoneesta, joka simuloi muistia, muistia, jonka tietokone on ottanut toisesta ihmisestä. Kloonit. Melkein ihminen on hidas ja kömpelö. Todellisia ihmisiä käytetään koulutukseen, kokeisiin ja lisääntymiseen näiden ”melkein ihmisten” kanssa. Joitakin ihmisiä kidnapataan ja käytetään täysin hyväksi. Joitakin pidetään suurissa putkissa, ja heitä pidetään elossa meripihkan värisessä nesteessä.

”Joitakin ihmisiä aivopestään ja käytetään totuuden vääristelyyn. Joillakin miespuolisilla ihmisillä on korkea siittiöiden määrä, ja heitä pidetään elossa. Heidän siittiöitään käytetään DNA:n muuttamiseen ja sukupuolettoman olennon luomiseen, jota kutsutaan ’kakkostyypiksi’. Tämä sperma kasvatetaan jollain tavalla ja sitä muutetaan jälleen, ja se laitetaan kohtuun. Ne muistuttavat ”rumia ihmisiä” kasvaessaan, mutta näyttävät normaaleilta, kun ne ovat täysikasvuisia, mikä kestää vain muutaman kuukauden sikiövaiheesta.

”Niiden elinkaari on lyhyt, alle vuosi. Joitakin naarasihmisiä käytetään jalostukseen. Lukemattomat naiset ovat saaneet äkillisen keskenmenon noin kolme kuukautta raskauden jälkeen. Jotkut eivät koskaan tiedä olleensa raskaana, toiset muistavat yhteyden jollain tavalla. Sikiötä käytetään ykkös- ja kakkostyypin DNA:n sekoittamiseen. Sikiön atomirakenne on puoliksi ihminen, puoliksi ”melkein ihminen”, eikä se selviäisi äidin kohdussa. Se otetaan kolmen kuukauden ikäisenä ja kasvatetaan muualla.”

No, niinhän ”Dulcen paperien” arvostelussa sanotaan. Siellä on kynällä ja musteella tehtyjä jäljennöksiä joistakin laboratorioissa otetuista valokuvista (3), kuvitus siitä, miltä yksi kohdusta näyttää (2′ x 4′), kuvitus, jossa näkyy yksi putkista, jossa yksi ”melkein ihminen” kasvatetaan, sivu, jossa on yksinkertainen kaavio kiteisestä metallista, puhtaasta kultakiteestä, ja jotain, mikä näyttää joko geneettiseltä tai metallurgiselta kaaviolta tai taulukolta. Liitteenä on myös röntgendiffraktiokuviolta näyttävä kuva ja kaavio kuusikulmaisista kiteistä, ja siinä on maininta, että ne ovat parhaita sähkön johtamiseen.

Näyttäisi siltä, että ”katsauksen” aineiston viimeinen puolikas koskee rungon rakenteessa käytettävää superkiteistä metallia tai jotain sen suuntaista.

Tämä kaikki on tietysti melko outoa tietystä näkökulmasta — itse asiassa mistä tahansa näkökulmasta. Kuitenkin aineiston, jota tukevat vuosien kuvaukset ja lukuisat vahvistukset, täytyy merkitä jotakin, varsinkin kun sitä verrataan siihen mitä näyttää tapahtuvan.

Tästä ja muusta vuosien varrella kertyneestä tiedosta käy ilmi, että maanalaisia tukikohtia ja tunnelikomplekseja on kaikkialla maailmassa ja että niitä rakennetaan koko ajan lisää. Monet teistä saattavat muistaa ”Shaver”-mysteerit ja maan sisäisiä kaupunkitarinoita. No, kaikki tuo on totta. Siellä alhaalla on muun muassa kaupunkeja, ja joillakin niistä ei ole mitään tekemistä tämän kirjoituksen pääaiheen kanssa. Ne ovat olleet siellä jo kauan.

Vaihdetaanpa hetkeksi suuntaa. Eräs Lew Tery -niminen henkilö on työstänyt ajatuksia UFOista ja geomagneettisista anomalioista. Käyn läpi, mitä hän on havainnut (vaikka käsite suhteesta ei olekaan uusi) ja annan teidän arvioida sen itse.

Ostettuaan aeromagneettisia ja gravitaatioanomaliakarttoja Yhdysvaltojen geologiselta tutkimuslaitokselta kävi selväksi, että näiden alueiden ja ufojen välillä oli todellakin pätevä yhteys. Herra Tery piti Arizonassa luennon tästä yhteydestä, ja sen jälkeen FBI ahdisteli häntä ja kertoi, että tieto on ”arkaluontoista”. Herra Tery otti vihjeen vastaan ja kieltäytyi puhumasta asiasta julkisesti siinä määrin kuin hän oli tehnyt.

Sekä aeromagneettiset että gravitaatiokartat (Bouguerin gravitaatio) osoittavat peruskentän voimakkuuden sekä korkean ja matalan kentän voimakkuuden alueet. Mielenkiintoista on, että suurimman ja pienimmän kenttävoimakkuuden alueet ovat seuraavat:

  • Kaikilla on usein ufohavaintoja.
  • Kaikki ovat joko intiaanireservaatissa, hallituksen mailla tai hallitus yrittää ostaa maata.
  • Monet niistä, varsinkin jos ne ovat yhdessä ryppäänä, ovat epäiltyjä tukikohtia ja/tai alueita, joilla on historiallisesti tapahtunut silpomuksia ja sieppauksia.

Näissä havainnoissaan Tery on mennyt pitkälle, mutta hän on mennyt hieman pidemmälle todetessaan, että on aikoja, jolloin UFOja nähdään näillä alueilla. Vaivalloisella tutkimuksella herra Tery havaitsi, että havaintoja, samoin kuin monia sieppauksia ja silpomisia, tapahtuu:

  • Uudenkuun aikaan tai kaksi päivää ennen uutta kuuta.
  • Täysikuun aikaan tai kaksi päivää ennen täysikuuta.
  • Perihelissä (Kuun ollessa lähimpänä maata) tai kahden päivän kuluessa ennen periheliä.

Vilkaisu lähimpään maanviljelijöiden almanakkaan antaa sinulle tarvitsemasi tiedot tämän vuoden tai minkä tahansa muun vuoden päivistä. Aikojen ja tapahtumien sattumalle ei tunnu olevan mitään konkreettista selitystä, mutta se on totta.

 

Artikkelin julkaissut v-j-enterprises.com

MKULTRA

Operation Midnight Climax

Agentit vokottelivat herroja bordelleihin, joissa heidät huumattiin

Kirjoittanut DARIEN CAVANAUGH

13. huhtikuuta 1953 CIA:n johtaja Allen Dulles valtuutti Project MKULTRAn, sarjan erittäin kiistanalaisia kokeita, joiden tarkoitus oli kehitellä mielenhallintatekniikoita ja kehittää “totuusseerumi”.

Agentit annostelivat kohteille LSD:tä ja muita psykotrooppisia huumeita, hypnotisoivat heitä ja altistivat heitä säteilylle ja sähköshokeille. Jotkut osanottajat olivat mukana vapaaehtoisesti, mutta toiset taas tahtomattaan ja pahaa-aavistamattomina.

CIA yritti tuhota kaikki dokumentit ohjelmasta, jättäen jälkeensä ainoastaan seitsemän laatikollista virallisia papereita, jotka jäivät tuhoamatta paperien silppurointioperaatiossa. Ainoastaan muutamia tarinoita on tiedossa. Eräs omituisimmista liittyy sarjaan kontrolloimattomia kokeita projektissa nimeltä Operation Midnight Climax.

Midnight Climaxissa CIA-operatiivit palkkasivat San Fransiscon prostituoituja vokottelemaan asiakkaita bordelliin. Bordellissa agentit salaa huumasivat kohteensa ja tarkkailivat heidän seksihommiaan seinälle asennetun läpinäkyvän peilin läpi.

Henri de Toulouse-Lautrec: ‘Au Salon de la rue des Moulins’. The Yorck Project

Amerikkalaiset vakoojat alkoivat etsiä mielenhallintakemikaaleja toisen maailmansodan aikaan. Sodan melskeissä CIA:ta edeltänyt Office of Strategic Services (OSS) otti käyttöön totuusseerumiohjelman siinä toiveissa, että he löytäisivät keinon pakottaa sotavangit paljastamaan salaisuutensa kuulusteluissa.

OSS alunperin leikki kannabisöljyllä eikä niinkään LSD:llä, kirjoittaa journalisti Gary Kamiya San Francisco Chroniclessa. George White, OSS-kapteeni ja entinen liittovaltion huumeagentti, antoi ensimmäisen annoksen newyorkilaiselle rikollispomolle vuonna 1943.

“Kaikki (koehenkilöt) paitsi yksi — ja hän ei polttanut tupakkaa — antoi meille informaatiota enemmän kuin mitä meillä oli sitä aiemmin”, muistelee eräs Valkoisen talon kollega. Kuitenkin tulokset jäivät lopulta “ratkaisemattomiksi”, Kamiya kirjoitti.

Toisen maailmansodan loputtua ja Korena sodan alettua CIA ja Pentagon huolestuivat raporteista siitä, että ulkomaan tiedustelupalvelut olivat kehittäneet omia aivopesumenetelmiään. Nämä huhut inspiroivat kylmän sodan The Manchurian Candidate -klassikkoelokuvaa.

MKULTRA oli ainakin osittain vastine tälle uhalle.

CIA-johtaja Allen Dulles. kuva: U.S. government

Sidney Gottlieb, CIA:n teknisten palvelujen kemikaalidivisioonan johtaja, usutti Dullesia hyväksymään LSD-kokeilut potentiaalisena mielenhallinta- tai aivopesuaineena.

Dulles suostui.

Gottlieb otti mukaan Whiten, “kivikovan kytän, joka ei ollut haksahtanut vakoojaleikkiin”, mukaan ohjelmaan “konsulttina”, erään kertomuksen mukaan.

White aloitti Greenwich Villagessa, jossa hän laittoi “LSD:tä, tyrmäystippoja ja marijuanaa pahaa-aavistamattomille ‘vieraille’ ruokaan, juomaan ja tupakkaan, ja sitten koitti saada heidän livertelemään”, Kamiya kirjoitti.

Ei kestänyt kauaakaan Whitelta viedä kokeet luvattoman seksin suuntaan. Hän siirtyi San Fransiscoon vuonna 1955 ja pystytti bordellin Telegraph Hillin alueelle. Hän halusi, että paikalla on “ranskalaisen huoratalon lookki”, Kamiya lisää.

White dekotti seinät Toulouse-Lautrecin julisteilla, kuvilla can-can -tanssijoista ja naisista sidonta- ja sadomasotouhuissa. Kokonaisuus viimeisteltiin asentamalla yhteen suuntaan läpinäkyvä peili, jonka taakse agentit saattoivat jäädä tarkkailemaan.

“Sen piti näyttää fiiniltä, mutta se näytti paskalta”, eräs paikalla useammin käynyt huumeagentti kertoi John Marksille, kirjan The Search for the “Manchurian Candidate:” The CIA and Mind Control kirjoittajalle.

Huorat noutivat äijiä paikallisista baareista ja veivät heidät feikkibordelliin. White kumppaneidensa kanssa halusi mieluummin työväenluokkaista ja köyhempää porukkaa. Ideana oli, että koehenkilöt, joiden yhteiskunnallinen status ei olisi niin huomionarvoista, ei aiheuttaisi yhtä paljon ongelmia.

“Pahaa-aavistamaton kaveri luulee pääsevänsä selän päälle, menee omituiseen kämppään ja päätyy taju kankaalle”, Marks kirjoittaa.

Virallisissa dokumenteissa käytettiin toki epäselvää, byrokraattista kieltä kohtaamisia kuvailtaessa. Gottliebin kirjoittama raportti, joka selvisi silppuroinnista, kuvaa prosessia seuraavasti: “Tietyt henkilöt [prostituoidut] antoivat salaa tätä materiaalia [huumeita] muille [asiakkaat] [Whiten] ohjeiden mukaisesti.”

White maksoi naisille viraston rahoista ja sanoi että “he voivat käyttää niitä palveluksiin kuten vankilasta poispääsyyn”, Kamiya lisää.

Koomisesti sensuroitu MKULTRA-raportti. CIA:n valokuva Wikimediassa

Gottlieb oli tietoinen rahanliikkeiden vaarallisuudesta. “Johtuen näiden toimintojen erittäin epätavallisesta luonteesta sekä näiden riskistä, johon nämä henkilöt olivat itsensä asettaneet, heiltä on mahdotonta vaatia esittää kuittia näistä maksuista tai että he kertoisivat mitenkään tarkasti sitä mihin he käyttivät rahansa”, hän kirjoitti raporttiinsa.

Mutta MKULTRA-tiimi piti ensimmäistä San Fransiscon turvataloa sellaisena menestyksenä, että he avasivat toisen Golden Gate -sillan lähelle Marinin piirikuntaan. White valvoi tätäkin operaatiota.

“Lounastauon jälkeen oli mahdollista tuoda porukkaa pikapanolle”, eräs MKULTRA-agentti kertoi Marksille Telegraph Hillin sijainnista.

Marinin piirikunnan sijainti lähiöalueella tuntui eristäytyneeltä ja salaiselta, ja näin oli mahdollista tehdä perusteellisempia — ja naurettavampia — kokeita.

Marks kirjoitti:

“Siellä TSS:n [teknisten palvelujen työntekijät] tieteentekijät kokeilivat sellaisilla MKULTRA-erikoisuuksilla kuin hajupommeilla, kutinaa ja aivastelua aiheuttavilla jauhoilla ja laksatiiveilla. TSS:n Ray Treichler, stanfordilainen kemisti, lähetti näitä häirintäaineita Kaliforniaan Whiten kokeiluihin, mukana lähetettiin myös jakelujärjestelmiä kuten mekaaninen laukaisin, joka heittää pahalta haisevia esineitä 100 metrin päähän, lasiampulleja joiden päälle voidaan astua ja näin vapauttaa Treichlerin jauhoja, pieni ihonalainen neula, jolla voi injektoida huumeita viinipullon korkin lävitse, ja huumepäällysteisiä cocktail-tikkuja.”

Salaiset huumekokeet eivät päättyneet tuohon, eivätkä operatiivien lempihuumeet ja huumeiden käyttökohteet rajoittuneet pelkästään prostituution asiakkaisiin. “Jos minua kuumotti kokeilla huumetta itse, me lähetimme sen San Fransiscoon”, eräs CIA-lähde kertoi Marksille.

Apulaissheriffi Wayne Ritchie tietämättään joi LSD:llä terästettyä juomaa joulujuhlissa. Hän meni sekaisin ja yritti ryöstää baarin aseella uhaten, S.F. Weeklyn kuumottava juttu kertoo. Hän irtisanoutui sheriffin hommista, mutta vältti vankilatuomion.

Whiten päiväkirjasta käy ilmi, että hän itse oli myös juhlissa. Ritchie haastoi Yhdysvaltain valtion oikeuteen, mutta ei kyennyt osoittamaan, että CIA oli häntä huumannut.

Virasto lopetti MKULTRAn 1960-luvun lopulla sen jälkeen, kun John Vance CIA:n sisäisestä tarkastuksesta sai tietää kokeista. Kuitenkin kaksi tähän liittyvää projektia, MKSEARCH ja Project OFTEN, jatkuivat vastaavasti vuosiin 1972 ja 1973 asti.

Näistä ohjelmista aiheutui oikeita ihmisuhreja, mm. ainakin yksi kuolonuhri. Lukuisat koehenkilöt kärsivät pysyvistä henkisistä vammoista ja psykologisesta rappeutumisesta.

Operation Midnight Climax oli CIA:lle nöyryyttävä epäonnistuminen. Se osoittautui toimimattomaksi, sen tulokset olivat epätieteellisiä ja sen käyttökelpoiset menetelmät tiedustelussa olivat vähäisiä (paitsi Epsteinin tapauksessa! toim. huom.). Se pilasi CIA:n maineen sekä eettisesti että käytännössä, ja negatiivisesti vaikutti satojen ihmisten elämään.

Artikkelin julkaissut War Is Boring