Avainsana-arkisto: Exopolitics Journal

Poliittinen spin ja UFO-paljastus

Tutkielma #9

© Michael E. Salla, PhD
drmsalla@exopolitics.org
www.exopolitics.org
www.galacticdiplomacy.com

tammikuun 1, 2005

Tiivistelmä

Avaruusolentojen salaista läsnäoloa Maapallolla on salailtu kansalta ja useimmilta vaaleilla valituilta edustajilta maailmanlaajuisesti ainakin 50 vuoden ajan. Virallista julkista paljastusta avaruusolentojen läsnäolosta on pitkään spekuloitu tulevaksi piakkoin. Toistuvat viivästykset ovat johtaneet epävarmuuteen siitä milloin salainen avaruusolentojen läsnäolo lopulta paljastetaan. Jotkut tietovuotajat uskottavasti selittävät, että koska kansainvälinen terrorismi epäonnistuu olemaan uskottava oikeutus Yhdysvaltain armeijan jättimäisille budjettivaateille, tiedustelu-sotateolliset virastot kääntävät katseensa avaruusolentojen läsnäoloon oikeuttaakseen sellaisen julkisten varojen haaskauksen. Kuitenkin, sen sijaan että puhuttaisiin siitä ’milloin’ kriittisestä asiasta päätetään, vaikuttaa siltä että kyse on ennemminkin siitä ’miten’ avaruusolentojen läsnäolo paljastetaan tai ’spinnataan poliittisesti’. Ensikontaktin eri skenaarioita on tuonut julkisuuteen eri UFO-tutkijat/tietovuotajat, ja ne niistä käy ilmi kilpailu valtion eri virastojen kesken siitä miten ’ensikontakti’ ’spinnataan’ maailmanlaajuiseen kulutukseen. Vaikuttaa siltä, että virastojen välillä on vahvoja erimielisyyksiä salaisten organisaatioiden kesken, ja kaikilla on omanlaisensa toivottava kontaktiskenaario. Nämä erimielisyydet parhaiten selittävät avaruusolentojen läsnäolon julkisen paljastuksen pitkän viivästymisen.

’Ensikontaktiin’ valmistautuminen on keino ymmärtää avaruusolentojen läsnäolon koko laajuus, siihen liittyvä salailu ja olla valmiina ’Ensikontaktitapahtumaan’, joka muuttaa ihmiselämän Maapallolla. On kuitenkin useita kontaktiskenaarioita, jotka ’spinnaavat’ aivan erityisellä tavalla avaruusolentojen läsnäolon, joka mahdollistaa salaisille kansallisen turvallisuuden virastoille jatkaa Maan ulkopuolisten asioiden hoitoa salassa ja epädemokraattisella tavalla. Julkiseen mielipiteeseen avaruusolennoista liittyvät merkittävät muutokset voidaan selittää osittain avaruusolentojen väitetyllä käyttäytymisellä ja spontaaneilla muutoksilla kansan asenteissa, sekä salaisella kilpailulla ’varjohallituksen’ eri faktioiden välillä, jotka levittävät käsityksiä jotka tukevat tietynlaista Ensikontaktiskenaariota, joka parhaalla tavalla sallii heidän edelleen pysyä vallassa. Loka/marraskuussa 2003 internetissä on alkanut kiertää vaihtoehtoinen skenaario, joka on johtanut uudenlaisten toimijoiden syntyyn julkisen mielipiteen muokkauksessa ’Ensikontaktitapahtumasta’. Tämä uusi toimija on suurelta osin avaruusolentokysymyksen hallintaan keskittyneiden eliittien kontrolloiman valtamedian järjestelmän ulkopuolella, ja se vaikuttaa olevan yksinomaan seurausta spontaanista globaalista vastauksesta ’milloin’ ja ’miten’ Ensikontaktin tulisi tapahtua. Alla tutkin kolmea Ensikontaktiskenaariota, joilla on eri asteinen tuki ja joita voidaan pitää todennäköisimpinä. Lopuksi tarkastelen miten yleinen mielipide muotoutuu tavalla, joka edistää tiettyjä Ensikontaktiskenaarioita, sekä avaruusolentojen, tiedustelupalvelujen, UFO-/eksopolitiikan tutkijoiden ja suuren yleisön rooleja.


Poliittinen spin ja UFO-paljastus — Julkisen mielipiteen muokkaus ’ensikontaktia’ varten avaruusolentojen kanssa

Johdanto [1]

Avaruusolentojen läsnäoloa Maapallolla on salailtu maailmanlaajuisesti ainakin 50 vuoden ajan kansalta ja vaaleilla valituilta edustajilta. Avaruusolentojen läsnäolon virallista julkista paljastamista on pitkään spekuloitu tulevaksi. Väitetyssä vuoden 1954 tapaamisessa presidentti Eisenhowerin ja avaruusolentojen delegaation välillä, esimerkiksi, raportoitiin että avaruusolentojen läsnäolon paljastaminen tapahtuisi piakkoin. [2] Toistuvat viivästykset ovat johtaneet epävarmuuteen siitä milloin avaruusolentojen salainen läsnäolo lopulta paljastettaisiin. Jotkut tietovuotajat ovat uskottavasti selittäneet, että koska kansainvälinen terrorismi epäonnistui olemaan uskottava oikeutus Yhdysvaltain armeijan valtaville budjettimäärärahoille, sotateolliset tiedusteluvirastot ovat kääntäneet katseensa avaruusolentojen läsnäoloon oikeuttaakseen sellaisen julkisten varojen haaskaamisen. [3] Kuitenkin, sen sijaan että puhuttaisiin siitä ’milloin’ kriittisestä asiasta päätetään, vaikuttaa siltä että kyse on ennemminkin siitä ’miten’ avaruusolentojen läsnäolo paljastetaan tai ’spinnataan poliittisesti’. Ensikontaktin eri skenaarioita on tuonut julkisuuteen eri UFO-tutkijat/tietovuotajat, ja ne niistä käy ilmi kilpailu valtion eri virastojen kesken siitä miten ’ensikontakti’ paljastetaan tai ’spinnataan’ poliittisesti. Vaikuttaa siltä, että julkista mielipidettä muokataan vahvasti avaruusolentojen läsnäoloa koskien tavalla, joka valmistelee kansaa hyväksymään tietynlaisen ’ensikontaktiskenaarion’.

Ilmeisesti ei ole vielä päätetty milloin julkinen avaruusolentojen läsnäolon paljastus tapahtuu ja miten se ’spinnataan’ jatkamaan julkisten viranomaisten pienten salaisten ryhmien kontrollia, joihin ei päde tavalliset demokraattiset säännöt tilivelvollisuudesta tai läpinäkyvyydestä. Ensikontaktin eri skenaariot, joita julkisuuteen ovat tuoneet eri UFO-tutkijat/tietovuotajat, puhuvat nyt valtion virastojen välisestä kilpailusta koskien sitä miten ’Ensikontakti’ ’spinnattaisiin’ maailmanlaajuisesti. Ilmeisesti eri salaisten organisaatioiden faktioiden välillä on vahvoja erimielisyyksiä, joilla kullakin on omat suosikkikontaktiskenaarionsa. Nämä erimielisyydet parhaiten selittävät avaruusolentojen läsnäolon julkisen paljastuksen pitkän viivästymisen.

’Ensikontaktiin’ valmistautuminen tarkoittaa avaruusolentojen läsnäolon sekä siihen liittyvän salailun ymmärtämistä sen täydessä laajuudessaan, ja valmiina olemista ’Ensikontaktiin’, tapahtumaan joka muuttaa ihmiselämän Maapallolla. On kuitenkin useita kontaktiskenaarioita, jotka ’spinnaavat’ aivan erityisellä tavalla avaruusolentojen läsnäolon, joka mahdollistaa salaisille kansallisen turvallisuuden virastoille jatkaa Maan ulkopuolisten asioiden hoitoa salassa ja epädemokraattisella tavalla. Julkiseen mielipiteeseen avaruusolennoista liittyvät merkittävät muutokset voidaan selittää osittain avaruusolentojen väitetyllä käyttäytymisellä ja spontaaneilla muutoksilla kansan asenteissa, sekä salaisella kilpailulla ’varjohallituksen’ eri faktioiden välillä, jotka levittävät käsityksiä jotka tukevat tietynlaista Ensikontaktiskenaariota, joka parhaalla tavalla sallii heidän edelleen pysyä vallassa. Loka/marraskuussa 2003 internetissä on alkanut kiertää vaihtoehtoinen skenaario, joka on johtanut uudenlaisten toimijoiden syntyyn julkisen mielipiteen muokkauksessa ’Ensikontaktitapahtumasta’. Tämä uusi toimija on suurelta osin avaruusolentokysymyksen hallintaan keskittyneiden eliittien kontrolloiman valtamedian järjestelmän ulkopuolella, ja se vaikuttaa olevan yksinomaan seurausta spontaanista globaalista vastauksesta ’milloin’ ja ’miten’ Ensikontaktin tulisi tapahtua.

Uusi toimija koostuu useista nopeasti syntyvistä ’kontaktiryhmistä’, jotka uskovat globaalin ihmiskunnan saaneen tuoreeltaan yhteyden avaruusolentojen rotuihin, jotka haluavat tietää haluammeko me ihmiset avaruusolentojen yksinkertaisesti ’ilmestyvän’ ja lopettavan julkisen salailun avaruusolentojen läsnäolosta. Näiden ’kontaktiryhmien’ nopea ilmaantuminen, niiden vaikutus globaaliin julkiseen mielipiteeseen avaruusolennoista sekä näiden ryhmien johtohahmojen hiljentäminen viittaa salaiseen kamppailuun useiden pelureiden kesken siitä ’miten’ ja ’milloin’ Ensikontaktin tulisi tapahtua. Alla tutkin kolmea Ensikontaktiskenaariota, joilla on eri asteinen tuki ja joita voidaan pitää todennäköisimpinä. Lopuksi tarkastelen miten yleinen mielipide muotoutuu tavalla, joka edistää tiettyjä Ensikontaktiskenaarioita, sekä avaruusolentojen, tiedustelupalvelujen, UFO-/eksopolitiikan tutkijoiden ja suuren yleisön rooleja.

Poliittinen spinnaus ja avaruusolentojen läsnäolo

William Safire määrittelee ‘poliittisen spinnauksen’ ”uutisten tulkinnan tarkoituksellisena hämärtämisenä; yrityksenä kontrolloida poliittista reaktiota”. [4] Termit ’poliittinen spinnaus’ ja ’spin-tohtorit’ otettiin käyttöön Yhdysvaltain presidenttien vaalikampanjoissa. [5] Seuraava New York Timesin pääkirjoitus kertoi siitä miten presidentti Reaganin neuvonantajat käyttivät ammattimaisesti ’poliittista spinnausta’ ennen vuoden 1984 vaaleja:

Kymmenisen miestä tyylikkäissä puvuissa ja naista silkkimekoissa kiertelee toimittajien keskuudessa antaen itsevarmoja mielipiteitä. He eivät ole lehdistön yhteyshenkilöitä spinnaamassa tavallista rutiinijuttua. He ovat Spin-Tohtoreita, ehdokkaiden neuvonantajia, ja heillä on pelissä suuret panokset. Se miten hyvin he tekevät työnsä voi olla lähes yhtä tärkeää kuin miten kandidaatit menestyvät. [6]

Perinteiseen poliittiseen prosessiin yksinomaan liittymisen sijaan ’poliittinen spinnaus’ on ollut käytössä hallinnoitaessa avaruusolentokysymystä 1940-luvulta lähtien johtuen sotilastiedustelupalvelujen työn salaisesta luonteesta, joiden tehtävänä on ollut salata avaruusolentojen läsnäolo kansalta. Kansalle vuodetut viralliset dokumentit näyttävät, että salailupolitiikka otettiin käyttöön niinkin varhain kuin 1947 Trumanin hallinnon aikaan. [7] Seuraava lainaus väitetystä UFO-tutkijoille vuodetusta ’virallisesta asiakirjasta’ kuvaa tarkan yksityiskohtaisesti virallisen salailupolitiikan, jollaiseksi se oli kehittynyt huhtikuuhun 1954 mennessä:

Kaikkia kontakteja ulkoavaruudesta peräisin oleviin olentoihin pidetään kansallisen turvallisuuden asiana ja täten HUIPPUSALAISEKSI luokiteltuna. Missään tapauksessa kansa tai lehdistö ei saa tietää näiden olentojen olemassaolosta. Valtion virallinen politiikka on, että sellaiset olennot eivät ole olemassa, ja että mikään liittovaltion virasto ei tutki avaruusolentoja tai niiden artefakteja. Kaikki poikkeamat tästä linjasta ovat absoluuttisesti kiellettyjä.. [8]

Virallinen salailupolitiikka sai tukea sotilastiedustelupalveluilta, joiden tehtävä oli ollut suunnata kansan huomio pois avaruusolentojen läsnäolosta. Luultavasti kaikkein tärkein saavutus kansan huomion suuntaamisessa pois oli termin ’UFO’ kehittäminen, jonka oletettavasti otti käyttöön kapteeni Edward Ruppelt vuonna 1951 korvaamaan vähemmän tieteellisesti tarkan termin ’lentävä lautanen’. Ruppelt väitti, että ”UFO on virallinen termi, jonka minä otin käyttöön korvaamaan sanat ’lentävä lautanen’.” [9] Ja kuitenkin tohtori Steven Greer oli saanut selville konsultoidessaan monia armeijan ja valtion sisäpiiriläisiä, että termi UFO ei ollut ollenkaan laajalti käytössä sisäpiiriläisten keskuudessa: ”Ne ovat itse asiassa ETV:tä (extraterrestrial vehicle), Maan ulkopuolisia aluksia. Kukaan ei käytä termiä UFO. UFO otettiin käyttöön siinä vaiheessa kun tiedettiin että ne eivät olleet tunnistamattomia.” [10] Termi UFO täten osoittautui käyttökelpoiseksi peitteeksi Maan ulkopuolisille aluksille, jotka olivat tunnistettuja eikä niinkään tunnistamattomia. Tämä sanaleikki osoittautui korvaamattomaksi tulevina vuosikymmeninä viranomaisille, jotka joutuivat ajoittain antamaan julkisia lausuntoja. Sen sijaan että he olisivat suoraan valehdelleet, valtion ja armeijan viranomaiset jotka tiesivät avaruusolentojen läsnäolosta puhuivat totta sanoessaan, esimerkiksi, että heillä ’ei ole mitään näyttöä, joka tukee UFOjen olemassaoloa’.

Sellainen UFOjen tai UFO-todisteiden kieltäminen oli yksinkertaisesti sotilastiedustelun ’spinnausta’, joka perustui salaiseen sotilaalliseeen tietoon avaruusolentojen ohjastamista aluksista, jotka he olivat ’tunnistaneet’, eivätkä ne olleet niinkään ’tunnistamattomia’. John Maynard oli entinen puolustustiedustelupalvelu DIA:n analyytikko, joka auttoi salaamaan avaruusolentojen läsnäolon. Maynardin mukaan se tehtiin ’disinformaation’ avulla, jolla on samanlainen dynamiikka kuin poliittisella spinnauksella:

Disinformaatio tai misinformaatio: Tiedon antamista muodossa, jossa lausunnossa on jonkin verran totuutta mukana jotta se kuulostaa uskottavalta vastaukselta kysymykseen tai mahdolliselta ratkaisulta käsiteltävään aiheeseen. Ja kuitenkin jos sitä käytetään oikein, se saa henkilön uskomaan päinvastaisen asian kuin mikä on totuus. Toisin sanoen, tulemaan vääriin johtopäätöksiin… [Esimerkkinä] Yksinkertainen ohjelma, sanotaanko vaikka havaitun esineen muodon muuttaminen, kuten lentävä lautanen. Esitä todellinen fakta siitä mitä on sanottu, mutta lisää siihen että sinä ’luulit sen olevan lautasen muotoinen’, ja esitä että sen nähnyt henkilö katseli sitä toisesta kuvakulmasta ja näki jotenkin näin: ”Sanoit että se oli sikarin muotoinen, minä luulin sen olleen enemmän lautasen muotoinen itse, mahdollisesti johtuen kuvakulman erosta.” Jos tämän toistamista jatkaa, lopulta he uskovat sen olleen lautasen muotoinen. Totuus oli: henkilö näki sikarin muotoisen kohteen. Kun muuttaa heidän mielensä, muuttaa samalla sen mitä he raportoivat. [11]

Disinformaation lisäksi ’poliittinen spinnaus’ teki viranomaisille mahdolliseksi salata vuosikymmenien ajan sen minkä he ovat tienneet, ja antaa kansan pysyä pimennossa koskien tietoa vierailevista avaruusolentojen roduista. Uuden kehityksen sijaan ’poliittinen spinnaus’ muiden sotilastiedustelustrategioiden kuten disinformaatio lisäksi on ollut käytössä UFO-ilmiön alkuvaiheista alkaen kansan mielipiteen muokkauksessa vieraileviin avaruusolentoihin liittyen. Siirryn nyt tarkastelemaan kahta ’virallista’ skenaariota, jotka on todennäköisesti ’spinnattu’ valmistelamaan kansaa ’ensikontaktiin’ avaruusolentojen rotujen kanssa taavlla, joka auttaa tiedustelupalvelujen pitkäaikaisessa agendassa.

Kontaktiskenaario 1: ‘Maailmojen sota’ — Vihamieliset avaruusolennot

Vuonna 1938 Orson Welles tuotti radioversion H.G. Wellsin ’Maailmojen sodasta’. [12] Kuuluisassa lähetyksessä kuulijat uskoivat, että he kuulivat aitoja uutisraportteja marsilaisten hyökkäyksestä Maapallolle ja USA:n tuhosta. Vaikka Wellesin tuotanto järkytti kuulijoita, se antoi klassisen esimerkin siitä miten massaviestintä voi helposti muokata julkista mielipidettä avaruusolentojen roduista. Nykyaikaan siirryttäessä Steven Greer, ’Disclosure Projectin’ johtaja, on haastatellut yli 400:a tietovuotajaa, jotka ovat entisiä tai nykyisiä Yhdysvaltain sotateollisen kompleksin tai ilmailualan työntekijöitä tai sotilasprojektien parissa hommia tekeviä. [13] Haastatteluissaan hän sai tietää salaisesta suunnitelmasta, jossa tuotettaisiin uusi fiktiivinen ’Maailmojen sota’ ’Ensikontaktitapahtumana’, jossa globaali populaatio virallisesti saisi tietää siihen asti salaisesta avaruusolentojen läsnäolosta tekaistun avaruusolentojen hyökkäyksen muodossa:

Oikeuttaakseen biljoonien dollarien hassaamisen avaruusaseisiin, maailma tulee petkutetuksi uhkalla ulkoavaruudesta, jonka johdosta se liittyy yhteen pelon, militarismin ja sodan alaisuuteen. Vuodesta 1992 lähtien kymmenet hyvässä asemassa olevat sisäpiiriläiset ovat paljastaneet tämän käsikirjoituksen minulle. Tottakai nauroin aluksi, ajatellen että se on liian absurdia ja kaukaahaettua. Tohtori Rosin antoi todistuksensa Disclosure Projectille ennen syyskuun 11. päivän iskuja. Ja toiset taas kertoivat minulle suoraan, että UFO:n näköisiä esineitä, jotka on rakennettu ja joita hallitaan salaisissa ”mustissa” projekteissa, käytettiin simuloimaan – huijaamaan – ET-ilmiöitä, mukaan lukien joitakin sieppauksia ja karjan silpomisia, jotta voitaisiin kylvää varhaisia siemeniä kulttuuriseen pelkoon ulkoavaruuden elämästä. Ja että jossain kohtaa globaalin terrorismin jälkeen olisi tapahtumia, jotka hyödyntäisivät nyt paljastettuja ARV:tä (ihmisten rakentamia UFOja, jotka on takaisinmallinnettu avaruusolentojen aluksista) huijaamaan hyökkäyksen Maapallolle. Kuten elokuvassa Independence Day, yritys yhdistää maailma militarismin avulla tapahtuisi käyttämällä avaruusolentoja uutena kosmisena syntipukkina (kuin juutalaiset kolmannessa valtakunnassa). [14]

Feikki avaruusolentojen hyökkäys oletettavasti tapahtuisi aikana ja paikassa, joka sopii avaruusolentokysymystä toisesta maailmansodasta lähtien hoitaneiden salaisten organisaatioiden intresseihin. [15]

Merkittävä kehityskulku, joka tukee tällaista mahdollisuutta on modernin version tuottaminen ’Maailmojen sodasta’. Steven Spielbergin ohjaama, Tom Cruisen päätähdittämä ja $200 miljoonan budjetilla tehty uusinta puskettiin pikavauhtia ulos kesäkuuksi 2005. Kuten ’Independence Day’, elokuva popularisoisi kansalle ideaa avaruusolentojen hyökkäyksestä sekä tarvetta koordinoida globaali puolustus sitä vastaan. Sellainen tarve oli jotain minkä Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan kiihkeästi uskoi olevan tarpeen perustuen hänen omaan salaiseen tietoon avaruusolentojen läsnäolosta:

Keskittyessämme liikaa hetken vastakkainasetteluihin unohdamme usein, kuinka paljon ihmiskunnan jäseniä yhdistää. Ehkä tarvitsemme jonkin ulkoisen, yleismaailmallisen uhan, jotta tunnistamme tämän yhteisen siteen. Ajattelen toisinaan, kuinka nopeasti erimielisyytemme ympäri maailmaa katoaisivat, jos joutuisimme kohtaamaan ulkoavaruudesta tulevan uhan. Ja kuitenkin kysyn, eikö ulkoavaruudesta tuleva voima ole jo keskuudessamme? Vain harvat ihmiset tietävät totuuden tästä. [16]

Spielbergin assosioiminen uuteen ’Maailmojen sotaan’ on varsin merkittävää, sillä on ollut huhuja siitä, että hänen aiempi elokuvansa ’Kolmannen asteen yhteys’ oli salainen projekti, jolla valmisteltaisiin kansaa paljastukselle avaruusolentojen läsnäolosta. [17]

Tekaistu ’Maailmojen sota’ mahdollistaisi sotilastiedusteluorganisaatioiden USA:ssa ja muualla jatkaa heidän laajaa salaisten projektien verkostoaan, jota rahoitetaan ’mustista’ budjeteista, jotka Yhdysvaltain tapauksessa ovat jopa $1.7 biljoonaa dollaria vuosittain. [18] ’Feikkihyökkäys’ mahdollistaisi tiukkojen kansallisen turvallisuuden lakien läpiajamisen, mikä auttaisi niitä avaruusolentokysymystä hallinnoivien ryhmien faktioita, jotka haluavat ylläpitää täyden kontrollin kaikista avaruusolentojen läsnäoloon liittyvistä aspekteista ilman, että avoin ja läpinäkyvä demokraattinen prosessi puuttuu heidän toimintaansa. Vahvimmat avaruusolentojen feikkihyökkäyksen tukijat ovat ’valtion sisäpiiriläisten’ Daniel Salter ja Michael Wolf mukaan mystinen sotilaallinen ’Kabaali’ ’varjohallituksen’ sisällä, joka hoitaa avaruusolentokysymystä. ’Kabaali on menneinä aikoina hyväksynyt avaruusolentojen alusten alas ampumisia. Salterin mukaan ”kapinallisjoukko nimeltä Kabaali on vastuussa avaruusolentojen ja -aluksien hyökkäyksistä ja kaappauksista. He saattavat olla ryhmä, joka häiritsee aggressiivisesti ET:iden ja ihmiskunnan välisen kontaktin mahdollisuuksia.” [19]

Greerin ja toisen UFO-tutkijan, tohtori Richard Boylanin, mukaan monet tuoreista raporteista koskien avaruusolentojen väärinkäytöksiä liittyvät sotilaiden tekemiin abduktioihin (MILAB). He lainaavat tohtori Helmut Lammerin työtä, joka on tarjonnut laajamittaista analyysia sotilastiedustelupalvelujen mukanaolosta sieppauskokemuksessa. [20]  Lammerin työssä puhutaan siitä miten näillä MILABeilla on aito avaruusolentokomponentti, mikä viittaa jokoa yhteistyöhön tai yhteyteen avaruusolentojen sieppauksiin. Esimerkiksi, jos avaruusolentojen sieppaus tapahtuu, tapausta tarkkaillaan ja saman ’uhrin’ sieppaa myöhemmin sotilastiedustelujoukot, jotka käyttävät invasiivisia lääketieteellisiä ja psykologisia tekniikoita. Tätä MILABien ja avaruusolentojen sieppausten välistä yhteyttä pohtiessaan Lammer kirjoittaa: “Jos spekuloidaan, että avaruusolentojen sieppausilmiön ydin on todellakin totta, samat henkilöt, jotka ovat näiden [armeijan salaisten] projektien taustalla olisivat kiinnostuneita myös avaruusolentojen biologiasta/genetiikasta ja mielenhallinnan proseduureista.” [21]

Nimekkäät UFO-sieppaustutkijat kuten tohtori David Jacobs, Budd Hopkins ja edesmennyt tohtori Karla Turner ovat antaneet yksityiskohtaisia tapaustutkimuksia UFO-sieppausten kaltoinkohteluaspekteista. [22] Nämä tutkijat ovat löytäneet häiritsevää näyttöä UFO-aluksiin vietyjen henkilöiden kaltoinkohtelusta, naisista jotka ovat pakotettu geneettiseen ohjelmaan, jonka tarkoituksena on tuottaa avaruusolentojen ja ihmisten hybridejä, sekä aikuisista hybrideistä suorittamassa nöyryyttäviä seksuaalisia tekoja naissiepatuille. Jacobs kuvaa mahdollista avaruusolentojen sieppausohjelman tavoitetta seuraavasti:

Ylivertaista teknologiaa käyttämällä, joka on sekä fyysistä että biologista, he toteuttavat systemaattista ja salaista ihmisolentojen fyysistä hyväksikäyttöä, ehkäpä jopa muokkaamista, siirtääkseen geneettiset kykynsä jälkeläisille, jotka integroituvat ihmisten yhteiskuntaan ja, epäilemättä, kontrolloivat sitä… Lopuksi on mahdollista, että se on meille jonkinlaiseksi hyödyksi, mutta jos me selviämme lajina, hinta tästä hyväntekeväisyydestä on vapauden, jolla määritämme oman kohtalomme, tukahduttaminen ja todennäköisesti myös henkilökohtaisen vapautemme tukahduttaminen. [23]

Käsitellessään tuoreempia raportteja kaltoinkohtelua ilmentäneistä avaruusolentokohtaamisista, tunnettu UFO-kirjailija Whitley Strieber ehdotti, että on alkanut ’pimeä aika’ mitä tulee avaruusolentojen läsnäoloon ja abduktioilmiön kokeneisiin. [24] Häiritsevällä tavalla hän viittaa raportteihin ihmisten silpomisista todisteina tästä uudesta kuumottavasta vaiheesta. Yksityiskohtainen tutkimus yhdestä silpomistapauksesta oli todiste siitä, että pahantekijöillä ei ollut minkäänlaista arvostusta uhrin ihmiselämään kohtaan ja he jättivät todisteet jälkeensä. [25] Silpomisilmiön lisäksi löytyy raportteja maanalaisista tukikohdista, joissa avaruusolennot tekevät kaikenlaisia kokeita siepatuille ihmisille, joita pidetään vankeina lopun elämäänsä ja jotka eivät vaikuta olevan muuta kuin laboratorion koe-eläimiä. Kaikkein häiritsevintä ovat todisteet siitä, että tiedustelupalvelut ovat tietoisia tällaisista kaltoinkohteluista ja jopa osallistuvat niihin. [26]

Yhä lisääntyvä näyttö pahantahtoisten avaruusolentojen käyttäytymisestä on vaikuttanut kansan mielipiteisiin avaruusolennoista ja muuttanut sen varhaisten George Adamskin kaltaisten UFO-kokijoiden ystävällisistä ’avaruusveljistä’ vaarallisemmaksi ’vihamielisiksi vierailijoiksi’, joita tiedustelupalvelujen pitää läheisesti pitää silmällä ja jopa vastustaa. [27] Tämä lisääntynyt raportointi avaruusolentojen kaltoinkohtelusta voi selittyä useallakin eri tavalla. Ensimmäinen on, että sellaisten tapausten määrä on lisääntynyt, joissa avaruusolennot ovat tehneet sieppauksia ja/tai ihmiset muistavat ja raportoivat näitä negatiivisia kohtaamisia kuten Jacobs ja Strieber esittävät. Toinen on, että sotilastiedustelun tekemät sieppuakset ovat lisääntyneet, mikä on vääristänyt hyväntahtoisempia ihmisten ja avaruusolentojen välisiä kohtaamisia, joista Greer ja Boylan puhuvat. On todennäköistä, että molemmat selitykset ovat valideja, mikä selittää monenlaiset eri näkökulmat, joita löytyy sieppausilmiötä tutkittaessa. [28]

Tästä johtuen, todisteet lisääntyneinä raportteina sieppausilmiöiden yhteydessä esiintyvästä kaltoinkohtelusta viittaavat johtopäätökseen, etttä on ollut selkeä siirtymä siinä tavassa millä avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoidaan ja miten siitä ”vuodetaan” tietoja kansalle. On erittäin todennäköistä, että sotilastiedustelupalvelut ovat merkittävässä roolissa vuotamassa tietoja, joiden mukaan avaruusolennot olisivat vihamielisiä ja toistuvasti kohtelevat ihmissiepattuja kaltoin. Tämä ’spinnaus’ avaruusolentotiedoista mahdollistaisi lavastetun Ensikontaktiskenaarion, jossa avaruusolennot hyökkäävät, joka on joko täysin sotilastiedustelupalvelujen lavastama, tai se on lavastettu yhteistyössä avaruusolentojen faktion kanssa, tai joka on rajattu sotilaallinen konflikti avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka ovat suorittaneet sieppauksia ilman lupaa.

Kuten Steven Greer vihjaa, feikattu sota terrorismia vastaan ja hyökkäys Irakiin ovat astinlautoja lopulliseen ’maailmojen sotaan’. [29] ‘Kabaali’ on erittäin vaikutusvaltainen Bushin hallinnossa, mikä käy ilmi ennalta tehdystä hyökkäyksestä Irakiin. Kabaalin mielestä sen pitkän aikavälin tavoitteita palvelee parhaiten tiukan kansallisen turvallisuuden järjestelmän jatkaminen. [30] Lavastettu avaruusolentojen hyökkäys sallisi Bushin hallinnon julkaista riittävästi tietoa avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta tukeakseen Yhdysvaltain armeijan tiedustelupalvelun aiempia toimia avaruusolentojen läsnäolon salailemiseksi. Tämä varmistaisi sen, että entiset virkamiehet, jotka ovat olleet mukana salaa hallinnoimassa avaruusolentokysymykstä, eivät joutuisi tilivelvollisiksi menneistä teoistaan ja heitä suojeltaisiin oikeusjärjestelmän syytteiltä. Vaikka Yhdysvaltain tiedusteluyhteisössä vaikuttaa olevan laaja tuki ’feikatulle hyökkäykselle’, on myös ollut merkittävää vastustusta, joka on johtanut faktioiden välisiin erkaantumisiin avaruusolentokysymystä hallinnoivassa ’varjohallituksessa’. [31]

Lisäksi näyttää siltä, että kansainväliset instituutiot tukevat vain heikosti keinotekoista ”maailmojen sotaa”, johon vaikuttavat enemmän maltilliset avaruusolentojen hallintaryhmät, jotka ovat yhteydessä kansainvälisiin instituutioihin, kuten Bilderberg-ryhmään ja Trilateraaliseen komissioon. Erään tutkijan mukaan:

Bilderberg-ryhmän ja Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuslaitoksen ”edistysmieliset” ovat ottaneet tavoitteekseen, että maailman konfliktien tulisi loppua ja täten niillä ei ole houkutusta aseistaa avaruusolentojen teknologiaa ennen kuin avaruusolentojen korkean teknologian kuten nollapiste-energialaitteiden annetaan tulla julkiseen käyttöön. [32]

Tämä näkyy suuressa kansainvälisessä vastarinnassa Bushin hallinnon Irakin politiikkaa kohtaan, joka on Kabaalin peite paljon aggressiivisemmalle avaruusolentokysymyksen hallinnoinnille, joka on piilotettu Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden järjestelmän sisään. [33] Vaikuttaa siltä, että käynnissä on aito faktioiden välinen kamppailu kovan linjan kontrolliryhmien, jotka haluavat antaa vaikutelman sodan tarpeesta avaruusolentojen kanssa, sekä toisen faktion, joka tavoittelee yhteistyötä ja UFO-paljastuksen aidompia muotoja, välillä. Tämän johdosta tekaistu ’Maailmojen sota’ on mahdollinen avaruusolentojen kontaktiskenaario, joka spinnattaisiin kansan tietoisuuteen ja jolla on vaihtelevasti tukea avaruusolentokysymystä hallinnoivien salaisten ryhmien keskuudessa.

Kontaktiskenaario 2: Kolmannen asteen lähikontaktit — ‘Ystävälliset mutta arvoitukselliset’ avaruusolennot

Tässä kontaktiskenaariossa käytettäisiin variaatiota käsikirjoituksista, jotka Steven Spielbergin Kolmannen asteen yhteys sekä tuoreempi Taken-minisarja ovat popularisoineet. [34] Tässä avaruusolennot kuvattaisiin ystävällisemmäksi mutta arvoituksellisemmaksi teknologisesti kehittyneeksi roduksi, joka on ryhtynyt jonkinlaiseen löyhään sopimukseen Yhdysvaltain ja mahdollisesti muiden kansallisvaltioiden hallitusten kanssa. Näissä sopimuksissa avaruusolennot vaihtavat kehittynyttä teknologiaansa Yhdysvaltain hallituksen lupaan avaruusolennoille käyttää ihmisten geneettistä materiaalia heidän oman rotunsa biologiseksi kehittämiseksi. Sopimukset kuvastaisivat sekä avaruusolentojen että salaisten valtion auktoriteettien suhdetta ja motivaatioita hyväntahtoisina, mutta että nämä sopimukset ovat kärsineet takaiskuja johtuen sotateollisten kapinallisryhmien — eli ’Kabaalin’ — toiminnasta.

Salailu avaruusolentojen ja hallituksen välisistä sopimuksista, avaruusolentojen siviilien kaltoinkohteluista ja avaruusolentojen alusten alasampumisista voidaan oletettavasti laittaa ’Kabaalin’ tieten tahtoen tekemien toimien ja levittämän disinformaation ja/tai heidän mahdollisen ’kapinallisilta’ avaruusolentojen ryhmiltä saamansa avun piikkiin. [35] ’Kabaalissa’ mukana olevien sotateollisuuden henkilöiden identiteetti paljastettaisiin ja heistä tehtäisiin tilivelvollsia näistä toimista ja/tai ’kapinalliset’ avaruusolennot pakotettaisiin lähtemään pois. Tämän skenaarion käsikirjoitukseen liittyisi juhlat, jossa koko maailma avoimesti syleilisi ’ystävällisiä’ avaruusolentoja, jotka ovat halukkaita auttamaan ihmiskuntaa hankkimaan kehittynyttä teknologiaa, ’Kabaalin’ puhdistaminen sotateollisesta kompleksista ja/tai ’kapinallisten’ avaruusolentojen lähtö Maapallolta. Jäljelle jääneet avaruusolennot kuvattaisiin positiivisemmassa valossa ystävällisinä vaikkakin arvoituksellisina olentoina, jotka voivat auttaa ihmissivilisaation kehityksessä.

Spielbergin Kolmannen asteen ’kontaktiskenaarion’ tukijat sotatiedusteluyhteisöstä ovat jo pitkän aikaa vuotaneet tietoa avaruusolentovierailijoiden hyväntahtoisista aikeista. Tämä ’vuodettu’ informaatio tulee ’sisäpiiriläisiltä’ tai niiltä jotka ovat tiedustelupalveluissa joilla voi olla jonkinlainen rooli salaisessa kampanjassa muokata kansan mielipidettä tulevasta julkisesta paljastuksesta. Tutkijat kuten Steven Greer ja Richard Boylan tukevat näkemystä siitä, että avaruusolennot ovat ystävällisiä ja että kaikki tarinat avaruusolentojen kaltoinkohtelusta ovat ’Kabaalin’ disinformaatiota. Erityisesti Greer siteeraa haastattelemaansa vaikuttavaa joukkoa armeijan tietovuotajia, jotka todistavat avaruusolentojen hyväntahtoisesta luonteesta. Esimerkiksi Clifford Stone, joka palveli yli 20 vuoden ajan salaisissa avaruusolentojen alusten noutotehtävissä, on kertonut haastattelussa Greerille:

Meillä on yhteys avaruusolentoihin, jotka eivät ole mistään tuntemattomasta maasta vaan toisesta aurinkokunnasta. Ja olen ollut mukana siinä. Olen työskennellyt siinä. Olen ollut siellä. Ja tiedän, että jotkut meidän tekemistämme asioista ovat todella, todella, todella, todella, todella kamalia. Ne eivät ole vihamielisiä meitä kohtaan. Me olemme vihollinen tässä tapauksessa — me olemme vihollinen, haluan ajatella, hyvästä syystä.” [36]

Toinen Greerin haastattelema tietovuotaja, Daniel Salter, myös todistaa avaruusolentojen hyväntahtoisesta luonteesta: “[Werner] von Braun tiesi että vuodesta 1947 vuoteen 1951 me olimme ampuneet alas, ottaneet vangiksi ja pidättäneet avaruusolentoja aluksineen, jotta me voisimme tutkia niitä. Ja kuitenkin avaruusolennot eivät ole tehneet mitään aggressiivista tekoa ihmisiä kohtaan; ihmiset ovat aina ampuneet ensiksi.” [37] Boylan viittaa tohtori Michael Wolfin haastatteluihin kuvatessaan avaruusolentojen hyväntahtoista luonnetta. [38]

Huolimatta näistä selkeistä viitteistä hyväntahtoisiin avaruusolentoihin, joillakin näistä samoista tietovuotajista on viittauksia ’kapinallisavaruusolentoihin’ toisissa haastatteluissa, joihin Greer tai Boylan eivät viittaa. Esimerkiksi eräässä toisessa haastattelussa Clifford Stone erotteli ’hyvät’ ja ’pahat’ avaruusolennot, ja selvästi viittaa yhteen ryhmistä, Harmaisiin’ joka tekee törkeitä sieppauksia ja joista Yhdysvaltain hallitus on epävarma miten se paljastaisi niiden olemassaolon kansalle:

“Hyvikset [avaruusolennot] ovat, no, tykkään puhua niistä nomadeina kiertolaisina. Se mistä puhut, että ei puututa minkään toisen älykkään elämänmuodon asioihin, se on universaali laki. Nomadit toimivat sen mukaan. Harmaat ovat rikkoneet universaalia lakia…. mielestäni hyvikset yrittävät saada yhteyden ihmisiin hallituksessamme, mutta mielestäni se mitä nyt tapahtuu on, että Yhdysvaltain hallitus sai tietää joskus vuonna 1983, että he EIVÄT ole tekemisissä hyvisten kanssa, eivätkä he oikein tiedä mitä tehdä asialle. [39]

Michael Wolf on myös puhunut avaruusolentojen rotujen motivaatioista eräässä haastattelussa:

Enimmäkseen hyväntahtoisia. Joskus jokin voi päästä läpi avaruusolentojen rajapinnasta, mutta yleensä ne eivät tule takaisin. Ne eivät tule takaisin tänne sen jälkeen kun ne havaitaan ja identifioidaan. Jos niillä on salaisia agendoja, kun ne on identifioitu, niitä kielletään tulemasta tänne… Mutta ne ovat vain muutama harva monen monesta rodusta. [40]

Idea siitä, että useimmat avaruusolentojen rodut ovat hyväntahtoisia, mutta että muutama harva kapinallinen muodostaa hankaluuksia aiheuttavan vähemmistön saa tukea kaukokatselija tohtori Courtney Brownilta, joka on tehnyt useita kaukokatselusessioita vieraileviin avaruusolentoihin. [41] Hänen mukaansa, esimerkiksi, ”reptiliaanit ovat mukana aseiden tuotannossa…. Esitän, että nämä prototyypit ovat suunniteltu ampumaan alas aluksia, jotka liittyvät Galaktiseen Federaatioon, ertyisesti Harmaiden aluksia.” [42]

Kaikkein kiiinnostavin avaruusolentojen eri faktioista kertova tietovuotajien informaatio tulee mikrobiologi Dan Burischilta, joka väittää työskennelleensä läheisesti ’Harmaan’ avaruusolennon kanssa, joka tunnetaan nimellä J-Rod. [43] Burischin mukaan hän otti näytteitä avaruusolennolta, joka oli tullut Zeta Reticulumista: “Minua briiffattiin, että J-Rod oli avaruusolento, tarkemmin (Zeta) Reticuli 1 & 2 (kaksois-) tähdistöstä, erityisesti Reticulum 4:stä (neljäs jompaa kumpaa aurinkoa kiertävä planeetta).” [44] Käyttäen J-Rodin kanssa käydyistä keskusteluista saamaansa tietoa ja materiaalia, Burisch väitetysti työskenteli erittäin salaisessa projektissa nimeltä ’Lotus’, joka keskittyi hankkimaan tietoa mystisestä ’Ganesh-hiukkasesta’, joka voisi johtaa solujen regeneraatioon ja elämän luomiseen. [45] Burischin tapauksesta on julkistettu salaista tietoa J-Rodin parissa työskentelystä, hänen työstään Project Lotusin parissa sekä hänen viestinnästään varjohallituksen komiteoiden kanssa.

Merkittävä seikka Burischista on, että useat riippumattomat tutkijat ovat kyenneet tekemään haastatteluja kasvotusten liittyen hänen salaisiin toimiinsa, ja jopa saaneet luvan levittää tätä tietoa kansalle. Näihin kuuluu tunnettuja tutkijoita kuten Linda Molton Howe ja Bill Hamilton, sekä suositun internet-foorumin jäsenet Sterling D. Allan ja Harry Dschaak. [46] Jopa tämän tutkielman kirjoittaja on voinut rajatusti käydä sähköpostikirjeenvaihtoa Bursichin kanssa ja keskustellut salaisesta projektista, jossa Burisch on ollut mukana. [47] Nämä tutkijat ovat kaikki saaneet tietää jotain suurta tapahtuvan Burischin salaisessa projektissa, ja heidän läheiset suhteensa Burischiin viittaavat siihen, että Burischilla oli sisäpiirin tuki paljastuksilleen. Nimekkäät henkilöt eräässä keskeisessä varjohallituksen komiteassa, ‘Committee of the Majority’, auttoivat tiedon julkitulossa ja mahdollistivat Burischin levittää materiaaliaan. [48] Burischin tukijoiden mukaan tämä johtui siitä, että Burisch kovasti vaati, että hänen hallussaan oleva informaatio tuli levittää julkisesti kansalle, muutoin hän ei olisi yhteistyöhaluinen Project Lotusin suhteen, joka oli olennaista sillä hän oli ilmeisesti ainoa mikrobiologi, jolla oli vaadittava ymmärrys Ganesh-hiukkasesta. [49]

Toinen merkittävä aspekti Burischin saagassa on, että ilmeisesti salaisen komiteajärjestelmän sisällä on erimielisyyttä avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin poliittisesta linjasta. Vaikka Burischilla onkin ollut puheyhteys kansaan ja kyennyt julkistamaan turvaluokiteltua tietoa, ilmeisesti sisäpiiriläisten faktioilla on myös ollut pyrkimyksiä häiritä ja vaientaa hänet, jotka ovat vastustaneet UFO-paljastusprosessia jossa Burisch oli mukana. Burischin päälle on kuulemma fyysisesti hyökätty, hänen muistinsa on pyyhitty, hänet on viety kaukaisiin paikkoihin ja hänen yhteytensä ulkomaailmaan on katkaistu pitkiksi ajoiksi. [50]

Burischin saagan suuret eksopoliittiset teemat liittyvät siihen, että J-Rod -avaruusolennoilla on kaksi faktiota. Yksi faktio ilmeisesti auttoi Burischia hänen tutkimustyössään ja on hyväntahtoinen, ja haluaa tiedon ’Ganesh-hiukkasesta’ levitettävän tavalla joka auttaa ihmiskuntaa, ja haluaa myöskin auttaa Harmaita/J-Rodeja itseään korjaamaan omaa DNA:taan. Toinen J-Rodien/Harmaiden faktio ilmeisesti aiheuttaa jonkinlaisia ongelmia, mikä johtaa siihen, että ’taantumukselliset’ tai ultranationalistiset kansallisen turvallisuuden viranomaiset (eli ’Kabaali’) ottavat käyttöön ksenofobisen politiikan avaruusolentoja kohtaan. Kabaali haluaa saada kontrollin Ganesh-hiukkasesta niin, että sitä voidaan käyttää itseään palveleviin vallan, ahneuden ja hyväksikäytön tarkoituksiin.

Burischin informaatio ja julkiset haastattelut ovat näyttöä faktioiden välisestä kamppailusta eri avaruusolentokysymystä hallinnoivien kontrolliryhmien välillä siitä miten esittää ensikontaktiskenaario. [51] ‘Edistysmieliset’ väitetysti ovat tiukassa kamppailussa ‘taantumuksellisia’ (‘Kabaali’) vastaan avaruusolentoja koskettavan politiikan asettamisessa ja siinä miten vastata Dan Burischin asiaan. Myöskin on olemassa erimielisyyttä ystävällisten J-Rodien/Harmaiden ja kapinallisten J-Rodien/Harmaiden välillä ihmiskuntaa koskevien avaruusolentojen motivaatioiden ja aktiviteettien suhteen. Burischin saagaa seuranneet uskovat, että koko ihmiskunnan kohtalo päätetään tässä salaisessa kamppailussa, ja että kansaa usutetaan nyt tukemaan Burischia hänen tiedonjulkistamisessaan ja että hän pääsisi puhumaan Yhdysvaltain kongressin eteen. [52] Tämä viittaa siihen, että tulisi tukea edistysmielisiä heidän ’vaikeassa kamppailussaan’ taantumuksellisia ja kapinallisia J-Rodeja vastaan. Boylan viittaa tällaiseen taisteluun puhuessaan edistysmielisistä ja taantumuksellisista johtoryhmistä Yhdysvaltojen ja kansainvälisissä instituutioissa sekä tuestaan ”edistysmielisille” ryhmittymille. [53]

Burischin materiaalista voidaan todeta, että se on kehitelty suurelta osin esittelemään uskottava ensikontaktiskenaario, jota avaruusolentokysymystä hallinnoivat sotilastiedustelun organisaatiot tavoittelevat. Burischin ennennäkemätön puheyhteys kansaan ja hänen kykynsä paljastaa salaista tietoa kertovat siitä, että hän on ’tietämättään’ osa salaista kampanjaa, jolla vaikutetaan julkiseen mielipiteeseen avaruusolentojen läsnäolosta ja salaisista projekteista. Burischin työ J-Rodien/Harmaiden parissa sekä hänen mukanaolonsa ’Ganesh-hiukkasen’ tutkimisessa viittaavat avaruusolentojen ja hallituksen yhteiseen pyrkimykseen luoda moraalisesti positiivinen mielikuva avaruusolentojen läsnäolosta, sekä siitä, että heidän biologisella työllään on hyödyllisiä sovellutuksia sekä ihmiskunnalle että Harmaiden avaruusolentojen rodulle. Samaan aikaan ’kapinallisten avaruusolentojen’ ja taantumuksellisen ’Kabaalin’ olemassaolo tarjoaa perustan selitykselle siitä miten avaruusolentojen läsnäolon negatiivisemmat aspektit esiintyvät useissa sieppauskertomuksissa ja tietovuotajien todistuksissa. [54]

Toinen variaatio ’ystävällisten mutta arvoituksellisten’ avaruusolentojen kontaktiskenaariosta syntyy tuoreesta tietovuotajan kokemuksesta niinkutsuttujen ’Pitkien Valkoisten’ kanssa. [55] Charles Hall oli palveluksessa Nellisin ilmatukikohdassa vuosina 1965-67, jossa hänen tehtäviinsä kuului säähavaintopallojen lähettäminen Indian Springsista. Hän kuvaa ’Pitkien Valkoisten’ kanssa tapahtuneiden interaktioiden saaneen alkunsa 1965 ja kuinka hän ja muut palvelusmiehet olivat selvinneet heidän häiritsevästä läsnäolostaan. Hall kuvasi useita eri tapahtumia, joissa ’Pitkät Valkoiset’ terrorisoivat muuta maavoimien sotilaita, jotka eivät ymmärtäneet heitä, yllättyivät heistä tai uhkasivat heitä jollain tavalla. ’Pitkiä Valkoisia’ kuvataan arvoitukselliseksi roduksi, joka fyysisesti pelotti joitain sotilaita, ja kuitenkin he kykenivät aitoon ystävyyteen Hallin kanssa, sillä hän oli pelastanut yhden ’Pitkän Valkoisen’ hengen. [56] Tässä kohden Pitkät Valkoiset esittävät positiivisempia puolia kuten ystävyyttä ja ylivertaista tietoa, jota he olivat jakaneet Hallille ja Yhdysvaltain ilmavoimille. Hall kuvaa kuinka Yhdysvaltain ilmavoimat tarjosivat Pitkille Valkoisille metalleja kuten titaania ja alumiinia ja ruokaa ja vaatteita vaihdossa teknologioista liittyen atomikäyttöisiin avaruusaluksiin. [57]

’Pitkät Valkoiset’ nähtiin Mojaven aavikolla vuonna 1954, mikä kertoo siitä että he olivat solmineet sopimuksia ’Pitkien Harmaiden’ ja Eisenhowerin hallinnon kanssa vuonna 1954. [58] Hall lisäksi kuvaa toistuvasti nähneensä niitä ilmavoimien kenraalien ja muiden vanhempien upseerien läheisyydessä, jotka tunnustivat Pitkien Valkoisten johtajan suurlähettiläsaseman. [59] Tämä viittaa siihen, että paljastusilmoitus tehtäisiin jossain kohtaa spinnaamalla se tavalla, mikä oikeuttaa varjohallinnon sopimuksen ’Pitkien Valkoisten’ kanssa ja mikä asettaa heidät ’ystävällisten mutta arvoituksellisten’ avaruusolentojen kategoriaan.

Yhteenvetona, julkisuutta varten spinnattava kontaktiskenaario perustuu yhden avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoivan kontrolliryhmän (’edistysmieliset’) voittoon taantumuksellisemmasta faktiosta (’Kabaali’). Julkinen paljastusprosessi ja siitä seuraava Kabaalin puhdistaminen ’spinnattaisiin’ tavalla, joka legitimoi avaruusolentokysymystä hallinnoivien ’edistysmielisten’ valitseman politiikan. Tämä Ensikontaktiskenaario olisi rauhanomaisempi kuin ’Maailmojen sota’-skenaario ja se johtaisi aidompaan kertomukseen avaruusolentojen läsnäolosta. Kuitenkin, se silti ’spinnattaisiin’ tavalla, joka piilottaa avaruusolentojen suorittamat kaltoinkohtelut, valtionhallinnon mukanaolon niissä sekä ’palveluorientoituneempien’ rotujen läsnäolon koko laajuuden, jotka eivät ole saaneet lupaa toimia avoimesti ihmisasioiden parissa. [60] Tämä Ensikontaktiskenaario perustuisi yhteistyöhön ’edistysmielisten’ ja avaruusolentojen välillä, jotka ovat mukana salaisissa sopimuksissa, ja sillä piilotettaisiin avaruusolentojen läsnäolon täysi laajuus sekä tehdyt väärinkäytökset ja rikkomukset. [61] Julkisen mielipiteen muokkaaminen ’Ensikontaktia’ varten ’ystävällisten mutta arvoituksellisten’ avaruusolentojen kanssa on pitkällä, mikä käy ilmi kansan kiinnostuksesta Burischin saagaan ja avaruusolentojen sieppausilmiöön sekä Taken-minisarjan ja juuri julkaistujen Charles Hallin muistelmien suosiosta.

Kontaktiskenaario 3:  Star Trek — Galaktinen Federaatio näyttäytyy

Viime aikoina on julkisuuteen tullut esiin myös kolmas Ensikontaktiskenaario, joka helposti voisi olla kuuluisan Star Trek -tuottaja Gene Roddenberryn kynästä. Siihen kuuluu viesti, jonka väitettiin olevan peräisin ryhmältä avaruusolentoja, jotka ovat lähettäneet sen tavallisille kansalaisille tai ’henkilöille ketään syrjimättä’, ja jotka operoivat periaatteen alaisuudessa, joka on varsin samankaltainen kuin Roddenberryn ’Päädirektiivi’ Star Trekissa. ’Muutetaan maailma’-viestin vastaanotti ja levitti eteenpäin ranskalainen ilmailuasiantuntija Jean Ederman, ja se kiertää edelleen internetissä saaden maailmanlaajuista huomiota. [62] Viestin väitetyt avaruusolentolähettäjät kysyivät Edermanin kautta ’henkilöiltä ketään syrjimättä’ kysymyksen ”Haluatteko että näyttäydymme?” Avaruusolennot väittivät järjestävänsä globaalin äänestyksen ihmiskunnan tulevaisuudesta ja suvereenista planeetan kontrollista huolestuneiden avaruusolentojen puolesta.

Avaruusolennot kuvasivat miten he aiemmin olivat yrittäneet päästä sopimukseen valtion edustajien kanssa Ensikontaktista, mutta heidän ehdotuksensa hylättiin:

On olemassa kaksi tapaa saada kosminen yhteys toiseen sivilisaatioon: sen edustajien kautta tai suoraan sen tavallisiin kansalaisiin. Ensimmäinen tarkoittaa intressien välistä kamppailua, toinen tapa luo tietoisuuden. Ensimmäisen tavan on valinnut ryhmä rotuja, joiden motivaationa on pitää ihmiskunta orjuudessa, ja näin kontrolloida Maapallon resursseja, sen geeniperimää ja ihmismassojen emotionaalista energiaa. Toisen tavan on valinnut ryhmä rotuja, jotka ovat liittoutuneet Palveluksen Hengen syystä. Joitain vuosia sitten me esittäydyimme ihmiskunnan valtarakenteiden edustajille, mutta he kieltäytyivät  ojentamastamme kädestä vedoten intresseihin, jotka olivat epäyhteensopivia heidän strategisen vision kanssa. [63]

Viittaus väkivaltaisiin avaruusolentojen rotuihin, jotka olivat allekirjoittaneet salaisia sopimuksia ihmisedustajien kanssa, on tarkka kuvaus siitä mitä historiallisesti on tapahtunut, ja se esittää dilemman enemmän ’palvelualttiille’ avaruusolentojen roduille, jotka haluavat auttaa globaalia ihmiskuntaa mutta joita on rajoittanut jokin Roddenberryn Päädirektiivin kaltainen sääntö. [64]

Selittäessään kuinka he saisivat aikaan kontaktin nostamalla ’tietoisuutta’, avaruusolennot kirjoittivat siitä miten vastaus kysymykseen heidän näyttäytymisestään olisi katalyytti heidän visioimalleen Ensikontaktiskenaariolle. Yksinkertaista vastausta voitaisiin tarkkailla jollain tavoin osana globaalin ihmiskunnan äänestystä:

”Miten voitte vastata tähän kysymykseen? Sielun totuus voidaan lukea telepaattisesti, joten teidän tulee vain selkeästi kysyä itseltänne tämä kysymys ja antaa vastauksenne selvästi, itseksenne tai ryhmässä, niinkuin haluatte. Se oletteko kaupungin ytimessä tai keskellä autiomaata ei vaikuta vastauksenne tehokkuuteen. KYLLÄ tai EI.” [65]

Yritettäessä ymmärtää tämän viestin merkitystä ja heidän kuvaamansa kontaktiskenaarion uskottavuutta, on hyvä ensin tutkia sitä henkilöä, joka on vastuussa ’Muutetaan maailma’-viestistä, sen johdonmukaisuutta aiempien ’hyväntahtoisten’ avaruusolentojen kontaktiraporttien kanssa sekä todennäköisyyttä sille, että kyseessä on aito viesti avaruusolennoilta.

Viestin kirjoittaja on Jean Ederman, ranskalainen pilotti, lennonjohtaja ja lentokenttäpomo, joka väittää saaneensa viestin vierailevilta ’hyväntahtoisilta avaruusolennoilta’ hänen ’mentaalisesti projisoituaan itsensä heidän avaruuteen’. Hänen verkkosivuillaan hän kuvaa useita kokemuksia, joita hänellä on ollut vierailevien avaruusolentojen rotujen kanssa vuosien mittaan sekä ’Muutetaan maailma’-viestin tuottanutta kokemusta: ”opittuani miten projisoida mentaalisesti itseni paikkaan hyväntahtoisten avaruusolentojen luo, vastaanotin seuraavan viestin heidän hierarkialtaan.” [66]

Edermanin viestintäkeino menee ’telepaattisen ajatustenvaihdon’ kategoriaan. Sellainen viestintämuoto ei ole epätavallista puhuttaessa avaruusolentoja käsittelevästä kirjallisuudesta, sillä monet tutkijat/valtion työntekijät ovat kommentoineet aiheesta, mukaanlukien Dan Burisch ja hänen kanssakäymisensä J-Rodin kanssa. Esimerkiksi kersantti Dan Sherman on kirjoittanut laajalti hänen osallistumisestaan ‘Project Preserve Destinyyn’, salaiseen NSA:n viestintäprojektiin, joka käytti meedioita ottamaan telepaattisen yhteyden avaruusolentojen rotuihin. [67] Tämä viittaa siihen, että Edermanin väitteet viestinnästä avaruusolentojen kanssa ovat uskottavia. Vaikea kysymys on miten varmentaa onko se aito vai ei? Yksi tapa on etsiä vihjeitä Edermanin omista kokemuksista ja kirjoituksista koskien avaruusolentoja, toinen tapa on tutkia viestiä itseään tekstin selkeyden, johdonmukaisuuden ja poliittisen sisällön suhteen mitä avaruusolentoihin tulee.

Tarkasteltaessa Edermanin verkkosivuja ja hänen kirjoituksiaan löytää kronologian Edermanin kokemuksista avaruusolentojen kanssa lähtien vuodesta 1977. Hän tarjoaa kuvauksia avaruusolentojen teknologiasta, joka vaikka kylläkin on teknologista luonteeltaan, se ei ole niin vaikeaa tajuta käsitteellisesti. Iso osa materiaalista on yhdenmukaista muiden tietovuotajien, kuten entisen Area 51 -työntekijä Bob Lazarin, tarjoaman materiaalin kanssa. [68] Perustuen hänen kokemuksiin, verkkosivujen materiaaleihin sekä avaruusolentojen kanssa suoritetun psyykkisen viestinnän historiaan, ei löydy juurikaan mitään millä sivuuttaa mahdollisuus sille, että Ederman on aidosti ollut telepaattisessa viestinnässä yhden tai useamman kehittyneen avaruusolentojen rodun kanssa vastaanottaessaan ’Muutetaan maailma’-viestinsä. Tästä pääsemme viestin tekstuaaliseen analyysiin.

’Muutetaan maailma’-viestissä välittömästi pistää silmään väitettyjen avaruusolentojen omituinen kielioppi. Tämä kieliopillinen omituisuus on muutakin kuin ranskankielen kääntämisen vaikeutta englantiin, ja se on voinut olla tarkoituksellinen aspekti viestin taustalla, kuten myös ei englantia puhuvan henkilön valinta välittämään avaruusolentojen viestiä. Omituinen kielioppi pakottaa englantia äidinkielenään puhuvan poikkeamaan tyypillisestä vasemman aivolohkon prosessoinnista, joka dominoi luettaessa tekstuaalista informaatiota. Vasemman aivopuoliskon informaation prosessointi on tyypillisesti analyyttista, loogista ja reduktiivista. Omituisen kieliopin pohtiminen pakottaa englanninpuhujan käyttämään oikeaa aivopuoliskoa, jossa informaation prosessointi on luovempaa, intuitiivisempaa ja ekspansiivisempaa. [69] Jos kehittynyt avaruusolentojen rotu haluaisi kommunikoida ihmiskunnan suurille massoille, ja siitä prosessissa herättää henkilöitä vasemman aivopuoliskon prosesseista arvostamaan enemmän viestin sisältöä ja merkityksellisyyttä, silloin kääntäminen ei-dominantista globaalista kielestä dominantille kielelle internetin avulla saavuttaisi tämän tarkoituksen osittain.

’Muutetaan maailma’-viestin teksti teksti on kokonaisuudessaan johdonmukainen ja yhtenäinen, ja se viittaa henkilöön, jolla on korkea älykkyys ja käsitteellinen hienostuneisuus. Hän pystyy ilmaisemaan monimutkaisia asioita helposti ymmärrettävällä tavalla huolimatta englanninkielisen lukijan kohtaamista kieliopillisista vaikeuksista ranskankielistä käännöstä lukiessaan. Vielä tärkeämpää on, että teksti kokoaa yhteen joukon aiheita, jotka yhdistyvät hyvin tekstin esittämän keskeisen kysymyksen muotoon: ”Haluatteko että näyttäydymme?” Tekstin rakenne viittaa henkilöön, joka on perehtynyt käsiteltäviin aiheisiin ja käsitteisiin ja osaa kommunikoida niitä muille.

Edermanin tyyli on tarkoituksellinen eikä niinkään diskursiivinen tai didaktinen. Tämä kertoo jostain joka haluaa ’informoida’ toisia eikä niinkään ’pakottaa’ uskomuksiaan muille. [70] Viesti kuvaa ihmiskunnan valinnan mahdollisuudet sen kohdatessaan edessään olevat ongelmansa, eikä niinkään sanele ihmiskunnalle mitä tehdä. Viesti tekee selväksi ,että avaruusolennot suosittelevat, mutta tekevät sen niin että jää tilaa ihmiskunnan omalle valinnalle päättää. Tämä viitaa siihen, että kirjoittaja ei tavoittele uuden filosofian tai uskonnon perustamista, vaan toimii lähinnä välikappaleena viestin välityksessä. Yleinen johtopäätökseni perustuen tekstin analyysiin on, että Ederman on rationaalinen ja älykäs henkilö, joka on aikeissa kommunikoida uskollisesti saamansa viestin, eikä niinkään sepitellä tarinaa taustalla olevista salaisista agendoista johtuen jonkinlaisesta psykologisesta tarpeesta saada huomiota tai tyydytystä egolleen. Englantia äidinkielenään puhumattoman ihmisen valinta vaikuttaa olevan myös merkityksellistä siinä miten suurin osa ihmiskunnasta prosessoisi ’Muutetaan maailma’-viestin. Tästä pääsemmekin viestin eksopoliittiseen analyysiin.

Viestin sisältö puhuu eri avaruusolentojen roduista, jotka ovat olleet yhteydessä eri hallituksiin ja siitä miten näiden avaruusolentojen suuntautuminen ja agendat vaihtelevat suuresti. Olen esittänyt toisessa tutkielmassa, että ihmiskunta on ollut kommunikaatiossa ainakin seitsemäntoista eri avaruusolentojen rodun kanssa. [71] Näistä kuudella on laajat suhteet tai ne ovat tehneet yhteistyötä niinkutsutun ’sotateollisen kompleksin’ kanssa. Toiset yksitoista avaruusolentojen rotua ovat ’sotateollisen avaruusolentokompleksin’ ulkopuolella johtuen heidän periaatteellisesta vastustuksestaan antaa teknologiaa kansallisvaltioiden hallituksille, jota voitaisiin käyttää asetutkimukseen. Analyysini on, että avaruusolentojen rodut, jotka ovat viestineet Edermanille, ovat sotateollisen avaruusolentokompleksin ulkopuolella. Tämä käy ilmi heidän ’Muutetaan maailma’-viestissä esittämästä huolestaan koskien ihmiskunnan nykytilaa sekä kiireen tunteesta liittyen siihen miten vähän aikaa ihmiskunnalla on. He vaikuttavat olevan erityisen huolissaan tilanteesta, jonka ihmiskunnan ’viralliset edustajat’ ovat aikaansaaneet solmimalla sopimuksia muiden avaruusolentojen kanssa ja näin luoden sotateollisen avaruusolentokompleksin.

’Muutetaan maailma’-viestin välittäneet avaruusolennot ovat erittäin kunnioittavaisia, mikä käy ilmi siitä kuinka he pyytävät lupaa ihmiskunnalta. He vaikuttavat olevan varsin pidättyväisiä siitä mikä heidän tarjoomansa on. He viittaavat avaruusolentojen hierarkiaan, joka ilmeisesti noudattaa kehittyneempien avaruusolentojen rotujen asettamia galaktisia protokollia toisten planeettojen (kuten Maapallon) asioihin puuttumisesta. Alfred Webre kuvailee omassa työssään tällaisia protokollia. Alfred on tutkinut eri vierailevien avaruusolentojen rotujen kommunikointimuotoja. [72]

Tähän asti ’Muutetaan maailma’-viestin (ekso)poliittinen analyysini on varsin yhdenmukainen tekemäni tutkimuksen kanssa avaruusolentojen läsnäolon poliittisista vaikutuksista. Viesti on hienostunut sen analyysissa avaruusolentojen aiheuttamista poliittisista ongelmista niiden vieraillessa planeetalla sekä niiden solmiessa sopimuksia sotilastiedustelupalvelujen kanssa, jotka ovat ’edustaneet’ globaalia ihmiskuntaa.

Tarkastelen nyt ’Muutetaan maailma’-viestiä ja sen johdonmukaisuutta kontaktihenkilöiden raporttien kanssa vierailevista avaruusolennoista ja fyysisestä kanssakäymisestä ihmisten kanssa. Aina siitä lähtien kun George Adamski oli julkaissut kuuluisan kirjansa Inside the Flying Saucers, vuonna 1955, yksityisiä kansalaisia on astunut yksi toista seuraten julkisuuteen väittämään, että avaruusolentojen rodut ovat ottaneet häneen yhteyttä ja hänellä on ollut laajalti kommunikaatiota ja kanssakäymistä niiden kanssa. [73] Adamskin lisäksi näihin alkuvaiheen kontaktihenkilöihin kuului Howard Menger, Orfeo Angelucci, Paul Villa ja George Van Tassel. [74] Nämä viestinnät ja kanssakäymiset avaruusolentojen kanssa vaihtelivat huomattavasti riippuen kontaktihenkilöstä, mutta olennaisesti kaikki paljastivat avaruusolentojen rotujen tarkoituksellisesti ottaneen yhteyttä yksityisiin kansalaisiin levittääkseen informaatiota avaruusolentojen rotujen olemassaolosta ja yhteyttä ottaneiden avaruusolentojen hyväntahtoisista aikeista. Vuosien mittaan ’kontaktihenkilöiden’ lista kasvoi huomattavasti ja tunnetuimpiin heistä lukeutuvat Billy Meier, Carlos Diaz, Alex Collier, Enrique Castillo ja Phillip Krapf. [75] Nämä ’kontaktihenkilöt’ ovat pitäneet julkisia luentoja, kirjoittaneet kirjoja, muodostaneet tukiryhmiä ja kommunikoineet yhteiskunnan yläluokalle kaikki siinä tarkoituksessa, että he välittäisivät avaruusolentojen antamaa informaatiota ja vakuuttaisivat skeptisen kansan avaruusolentojen hyväntahtoisesta luonteesta. Edermanin levittämä viesti on hyvin yhdenmukainen useimpien näiden kontaktihenkilöiden levittämän informaation kanssa, jotka kuvaavat kansallisvaltioiden hallitusten kanssa solmittuja salaisia sopimuksia, ’kapinallisten’ tai ’manipulatiivisten’ avaruusolentojen petollisuutta, avaruusolentojen teknologian käyttöä sotatarkoituksiin sekä laajalle levinnyttä ympäristötuhoa, jonka valtioiden nykyiset toimintalinjat ovat saaneet aikaan.

Tarkastelen nyt yhtä mahdollisuutta, joka voi laskea varjon viestin aitouden ylle. Yksi mahdollisuus on, että viesti on hienostuneen disinformaation muoto. [76] Sotilastiedustelupalvelut USA:ssa ja muualla ovat kehittäneet hienostuneita disinformaatiostrategioita harhauttamaan UFO-/eksopolitiikan tutkijat, suuntaamaan heidän vähäiset resurssit tuottamattomiin kohteisiin, luomaan eripuraa UFO-/eksopolitiikan tutkijayhteisöön tai yksinkertaisesti aiheuttamaan hämmennystä ja luomaan epävarmuutta. [77] Tällaisen disinformaation päätavoite on suunnata huomio pois kaikesta informaatiosta, joka saattaisi uhata sotilastiedustelupalvelujen paljastamattomuuslinjausta. ’Muutetaan maailma’-viesti, toisaalta, saavuttaa täysin päinvastaisen. Se on saavuttanut kasvavan julkisen huomion levittämällä informaatiota, joka heikentää sotilastiedustelupalvelujen ja vastuullisten poliittisten edustajien toimia kiistää avaruusolentojen läsnäolon todellisuus. Viesti suuntaa huomion kansallisen turvallisuuden virastoihin, joiden solmimat sopimukset avaruusolentojen rotujen kanssa ovat johtaneet yksityishenkilöiden kaltoinkohteluun sekä myös laajemmin ihmiskunnan yleisesti. Tämä viittaus sotilastiedustelupalvelujen syyllisyyteen ei ole jotain minkä nämä virastot ovat halunneet päästää julkisuuteen, mikä käy ilmi siitä miten pitkälle ne ovat valmiita menemään esim. ihmisten ja avaruusolentojen yhteisissä tiloissa tapahtuneiden ihmisoikeusloukkaustapausten salaamisessa [78] Johtuen viestin vaikutuksesta sekä omien tekemieni avaruusolentojen läsnäoloa koskettavien tutkimusten yhdenmukaisuudesta, totean että tämä ei ole valtion disinformaatiota.

Edermanin taustaa, intellektuaalisia kykyjä ja teknistä osaamista koskevan analyysini tuloksena mikään ei ole esteenä sille mahdollisuudelle, etteikö ’Muutetaan maailma’-viesti olisi aito viesti yhdeltä tai useammalta avaruusolentojen rodulta. Analyysini viestin poliittisista vaikutuksista toteaa, että se on yhdenmukainen avaruusolentojen läsnäoloon liittyvien perusfaktojen kanssa. Ehkäpä kaikkein uskottavin syy uskoa ’Muutetaan maailma’-viestin aitouteen on se mitä tapahtui Jean Edermanille viestin levittämisen jälkeen maaliskuun 12. päivään 2004 asti. Mystisesti kadottuaan useammaksi viikoksi, jolloin hän kuulemma vietti aikaa ’kontaktihenkilönä’ viestin lähettäneiden avaruusolentojen kanssa, Ederman palasi julkisuuteen ja Ranskan tiedustelupalvelut hiljensivät hänet melkein heti tämän jälkeen uhkailemalla ja häiritsemällä hänen perheenjäseniään. Edermania estettiin paljastamasta kansalle enempää informaatiota avaruusolennoista, jotka olivat vastuussa ’Muutetaan maailma’-viestin lähettämisestä sekä hänen tuoreemmista kontaktikokemuksistaan. [79] Tämä on yhdenmukaista tiedustelupalvelujen ’kontaktihenkilöihin käyttämän hiljentämistaktiikan kanssa, jossa yleensä ne jotka ovat fyysisesti olleet kanssakäymisissä avaruusolentojen kanssa saavat kokea uhkauksia ja häirintää. [80] Lopullinen johtopäätökseni on, että veisti on aito kommunikaatio globaalille ihmiskunnalle yhdeltä tai useammalta avaruusolentojen rodulta.

’Muutetaan maailma’-viesti kuvasi erittäin erilaisen Ensikontaktiskenaarion verrattuna kahteen muuhun tässä tutkielmassa kuvattuun, jotka ovat avaruusolentokysymystä hallinnoivan varjohallituksen erilaisia spinnauksia avaruusolentojen läsnäolosta. ’Muutetaan maailma’-viesti tarjoaa konkreettista apua globaaleihin poliittisiin ongelmiimme — maailmanlaajuisen avaruusolentojen läsnäoloa koskettavan tiedon ja olemassaolevien salaisten sopimusten salailuun. Menemällä suoraan kansan keskuuteen — ketään syrjimättä — tämä avaruusolentojen ryhmä on käynnistänyt varsin erilaisen prosessin kansan mielipiteen muokkaamiseksi Ensikontaktiin liittyen. Tätä kirjoitettaessa viesti on käännetty neljälletoista kielelle ja se edelleen tuottaa useita keskusteluja ja aloitteita verkkosivuille, mm. verkkoadressin, jonka joulukuuhun 2004 mennessä oli allekirjoittanut yli 750 ihmistä. [81]

Viestin leviäminen ja sen aikaansaama innostus vaihtoehtoisesta kontaktiskenaariosta ovat vaikuttaneet julkiseen mielipiteeseen avaruusolentojen läsnäolosta yllättävällä tavalla. Kontaktiryhmittymiä syntyy ympäri planeettaa, jotka kaikki ovat liittyneet yhteen Ensikontaktiin liittyvän innostuksen johdosta ja siinä toivossa, että ne olisivat uusi merkittävä toimija siinä miten avaruusolentojen läsnäolo ymmärretään ja miten sitä hallinnoidaan. [82] Näiden kontaktiryhmien synty ja vaikutus julkiseen mielipiteeseen voi hyvin olla pääasiallinen tämän viestin tavoite — valmistella ihmiskuntaa avoimeen kanssakäymiseen avaruusolentojen rotujen kanssa.

Yhteenveto: Poliittinen spin ja UFO-paljastus

Disclosure Projectille antamassaan järkyttävässä todistuksessa tohtori Carol Rosin todisti kuinka hän on ollut mukana salaisissa korkean tason keskusteluissa, joissa avaruusolentojen läsnäolon paljastaminen tapahtuisi sen jälkeen, kun kansainvälinen terrorismi epäonnistuisi olemaan uskottava oikeutus Yhdysvaltain suurille sotilasmenoille. [83] Nämä kuluerät ovat tärkeitä amerikkalaiskorporaatioille, jotka ovat olleet keskeisessä roolissa salaa palvellen laajaa avaruusolentojen läsnäoloon liittyvää projektiverkostoa. Haastattelussa tohtori Carol Rosin paljasti kuinka tohtori Werner von Braun, jolla on ollut sisäpiirin tietoa suurista salaisista avaruusolentoihin liittyvistä projekteista, luetteloi listan tulevaisuuden ’uhista’, joita tultaisiin käyttämään sotilasmenojen oikeutukseen:

Hän [von Braun] sanoi, että silloin kun minä itse tulin alalle oletetun Venäjän uhan aikaan, Venäjä ei oikeasti ollut varsinainen vihollinen. Sitten vihollinen olisi terroristit, kolmannen maailman uhat, ja sitten olisi asteroidiuhka. He saattaisivat jopa koittaa vaikuttaa kansan mielipiteeseen niin, että se uskoisi olevan monia syitä sille miksi avaruuteen pitäisi viedä paljon aseita. Voisi olla myös syy suojella omia avaruudessa olevia resursseja. Mutta todellinen uhka, josta hän aina piti kiinni ja sanoi silmät kyynelistä kostuen aina kun hän tämän minulle sanoi oli, että viimeinen kortti heidän hihassaan on ’avaruusolentokortti’, avaruusolentokortti ja että mitkään niistä eivät ole vihamielisiä. [84]

Avaruusolentoprojekteihin liittyvien kasvavien menoerien oikeuttamiseen tarvittavien perinteisten uhkien loppuminen johtaa vääjäämättä lopulta avaruusolentojen läsnäolon paljastamiseen. Lisäksi lisääntyvä avaruusolentoihin liittyvän informaation paljastaminen internetissä viittaa myös siihen, että ollaan saavuttamassa kriittinen piste, joka tekee UFO-paljastuksen väistämättömäksi. Tästä seuraa, että voidaan todeta jonkinmoisella itsevarmuudella, että julkinen avaruusolentojen läsnäolon paljastus on väistämätöntä, mutta nähtäväksi jää miten sen päätetään tapahtuvan. Julkisen mielipiteen rooli on keskeistä ymmärtää siinä ’kuinka’ Ensikontakti tapahtuu ja miten poliittista spinnausta käytetään tässä prosessissa. On olemassa näyttöä siitä, että avaruusolentokysymystä hallinnoivien ryhmien sisällä olevat voimakkaat faktiot kilpailevat salaa avaruusolentojen paljastamiseen liittyvän julkisen mielipiteen muokkaamisesta tavalla, joka tekee mahdolliseksi kontaktiskenaarion, joka sopii näiden faktioiden omiin agendoihin.[85]

Yksi näistä faktioista, jota voidaan kutsua nimellä ’Kabaali’, edustaa erittäin nationalistista ja militaristista lähestymistapaa avaruusolentokysymykseen, joka perustuu epäluottamukseen avaruusolentojen motivaatioista ja aktiviteeteista. Toinen faktio, ’edistysmieliset’, edustaa kansainvälisempää lähestymistapaa avaruusolentokysymykseen, jossa kuvataan salaisten organisaatioiden kanssa yhteistyötä tehneitä avaruusolentoja ’ystävällisiksi vaikkakin arvoituksellisiksi’. Vaikka voidaankin odottaa, että kansan mielipiteen muokkaus olisi jotain mitä avaruusolentokysymystä hallinnoivat ryhmittymät yrittäisivät johtuen niiden pitkästä paljastamattomuuslinjan historiasta ja niiden osallisuudesta tähän salailuun ja ’poliittisen spinnauksen’ käyttöön, ’Muutetaan maailma- viestin nopea leviäminen on tullut suurena yllätyksenä.

Yksityishenkilöiden ryhmiä syntyy ympäri maailman, joissa uskotaan että niillä on nyt rooli siinä miten avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoidaan ja miten Ensikontakti tapahtuu. Niitä yhdistäviin periaatteisiin kuuluu ’läpinäkyvyys’, ’avoimuus’ ja ’osallistava demokratia’. Näiden ryhmien kommunikoidessa ja verkostoituessa keskenään, niillä on potentiaalia muuttua globaaliksi massaliikkeeksi, joka on suuri peluri siinä tavassa miten avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoidaan kansallisella ja globaalilla tasolla. Eräässä suositussa Yahoo-keskusteluryhmässä on arviolta 750 jäsentä joulukuuhun 2004 mennessä. Ryhmä ‘prepare4contact’ on luonnostellut dokumentin joka hahmottelee ’henkilöiden ketään syrjimättä’ tavoitteita ja odotuksia siitä miten avaruusolentojen on käyttäydyttävä vieraillessaan Maapallolla. [86] ’Muutetaan maailma’-viestin julkinen hiljentäminen lopulta vain häiritsee eikä estä viestin leviämistä tai sen suosiota.

Tämän johdosta on kilpailua avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoivan salaisen ryhmän kahden faktion välillä — ’edistysmieliset’ ja ultranationalistinen ’Kabaali’, jotka näennäisesti edustavat ’valoa’ ja ’pimeyttä’ siinä miten avaruusolentojen läsnäolo paljastetaan ja ’spinnataan’ kansalle. Kuitenkin, kolmas toimija on syntynyt globaalin massaliikkeen muodossa, joka on ryhtynyt toimintaan tuntemattoman avaruusolentojen ryhmittymän järjestäessä äänestyksiä siitä tulisiko avaruusolentojen näyttäytyä. Nämä kontaktiryhmät edustavat aitoa vallankumousta avaruusolentojen läsnäolon hallinnoinnissa, ja ne menevät paljon rajoittuneita ’edistysmielisten’ lupaamia reformeja pidemmälle, joilla ne lupasivat poistaa ’Kabaalin’ dominoimasta avaruusolentojen läsnäolon hallinnointia samalla pitäen yllä tiukkaa salaisuutta avaruusolentojen läsnäolon todellisesta laajuudesta ja historiasta.

Julkisen mielipiteen muokkaus todennäköisesti ajautuu tuntemattomille vesille avaruusolentojen globaalin hallinnointisysteemin kahden kilpailevan faktion tajutessa, että kontaktiryhmittymien muodostama laajaperustainen globaali liike edustaa uutta dynamiikkaa siitä ’milloin’ ja ’miten’ Ensikontakti tapahtuu. Kahden varjohallituksen vastakkaisen faktion kontaktiskenaariot ovat variaatioita kahdesta dominantista teemasta, jotka molemmat liittyvät avaruusolentoihin jotka ovat olleet mukana varjohallituksen eri sopimuksissa. Ensimmäinen on ’vihamielisten avaruusolentojen’ ilmaantuminen, mikä johtaa ’taantumuksellisten sisäpiiriläisten’ eli ’Kabaalin’ ajamaan ’Maailmojen sotaan’. Toinen on ’ystävällisten mutta arvoituksellisten’ avaruusolentojen ilmaantuminen, jotka varjohallituksen ’edistysmieliset’ ainekset toivottavat varovaisesti tervetulleiksi. Nämä kaksi sisäpiiriläisten tukemaa kontaktiskenaariota ovat saaneet seurakseen kolmannen skenaarion — mahdollinen ’Star Trekin’ kaltainen kontaktitapahtuma, johon liittyy avaruusolennot, jotka eivätole aiemmin olleet osapuolina sopimuksissa sotilastiedustelupalvelujen kanssa. Tämän avaruusolentojen ryhmä, jolla ei ole mitään historiaa salaisista sopimuksista tai ilmaantuminen tungettelevista interaktioista globaalin populaation kanssa, on pikkuhiljaa voittamassa puolelleen monien avaruusolentojen läsnäolosta jotain tietävien mielet ja sydämet.

Ensikontaktin ympärillä pyörivä poliittinen spinnaus on jo täydessä vauhdissa, ja jokaisen yksilön tehtävänä on oppia mahdollisimman paljon jäljellä olevassa ajassa ennen kuin ilmoitus avaruusolentojen olemassaolosta julkistetaan tai avaruusolennot ilmestyvät julkisuuteen jollain odottamattomalla tavalla. Maapallon ulkopuolisten olentojen olemassaolon ja Ensikontaktin ymmärtäminen ja oppiminen on paras tapa, jolla yksityiset kansalaiset tai ”henkilöt ketään syrjimättä” voivat vaikuttaa siihen, ’milloin’ ja ’miten’ Ensikontakti tapahtuu, ja rajoittaa poliittista spinniä, jota käytetään muokkaamaan yleistä käsitystä Maapallon ulkopuolisten olentojen olemassaolosta. Uusi maailma odottaa meitä kaikkia, kun avaruusolentojen olemassaolo paljastetaan. Nyt on aika vaikuttaa siihen, miten odotuksemme ja toiveemme muovaavat tätä uutta maailmaa.


Lähdeviitteet

[1] Kiitän vilpittömästi Angelika Whitecliffiä hänen innokkaasta tuestaan ja kannustuksestaan tämän artikkelin tarkistamisessa ja viimeistelyssä. Kiitän myös H.M.:ää useiden kirjoitusvirheiden löytämisestä.

[2] Kts Michael Salla, “Eisenhowerin tapaaminen 1954 avaruusolentojen kanssa: Ensikontaktin vuosijuhla?” Exopolitics.org (helmikuun 12, 2004). Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/eisenhowerin-tapaaminen-1954-avaruusolentojen-kanssa-ensikontaktin-vuosijuhla/

[3] “Tohtori Carol Rosinin todistus,” saatavilla verkossa: http://www.davidicke.net/mysteries/reports/rosinreport.html

[4] William Safire, Safire’s New Political Dictionary, Revised edition (Random House Reference;, 1993).

[5] Poliittisen spinnauksen kehityksestä ks. Ira Basen, ”The Spin Cycle ‘Spin’: A primer for voters”, CBS News, 23.5.2004. Saatavilla verkossa: http://www.cbc.ca/canadavotes/analysiscommentary/columns/spincycle230504.html

[6] New York Times editorial on Oct. 21, 1984. Cited in Basen, ‘The Spin Cycle ”Spin”: A primer for voters,’ Basen, ‘The Spin Cycle ”Spin”: A primer for voters,’

[7] Maapallon ulkopuolisten asioiden hoitamista varten perustetusta salaisesta komiteasta ks. ”President Truman puolustusministeri James Forrestalille” (24.9.1947), Majesticdocuments.com. Saatavilla verkossa: https://majesticdocuments.com/pdf/truman_forrestal.pdf . Lisätietoja salassapitokampanjan aloittamista tukevasta presidentin kirjeenvaihdosta, ks. ”Ulkoministeri Marshall presidentti Trumanille” (25. syyskuuta 1947), Majesticdocuments.com, https://majesticdocuments.com/pdf/marshall-truman-25sept47.pdf

[8] Majestic 12 Group, “Special Operations Manual, SOM1-01 – Extraterrestrial Entities and Technology, Recovery and Disposal,” April 1954   Part 2 https://majesticdocuments.com/pdf/som101_part2.pdf

[9] Ruppelt, Report on Unidentified Flying Objects (Doubleday, 1956) 6.

[10] Richard M. Dolan, “Aliens, Coverups, and Free Energy – an interview with Dr. Steven Greer,” Phenomena Magazine, Issue #4 (September 10, 2004). Saatavilla verkossa: http://disclosureproject.com/PhenomenaMagazineSGInterviewSept102004.htm

[11] John Maynard, “From Disinformation to Disclosure,” Surfing the Apocalypse, http://www.surfingtheapocalypse.com/maynard.html

[12] Herbert George Wells, War of the Worlds (1898). Verkossa: http://www.war-ofthe-worlds.co.uk/

[13] Steven Greer, ed., Disclosure: Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History (Crossing Point Inc., 2001). Verkossa: http://www.disclosureproject.com .

[14] Steven M. Greer, “Al Qaeda to ET’s – The Search For Bogeymen,” Global Village News and Resources Issue 74 (November 17, 2003). Saatavilla verkossa: http://www.gvnr.com/74/editorial.htm

[15] Kts. Michael Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004), luku 2. Early version saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/avaruusolentojen-lasnaolon-poliittinen-hallinta-haaste-demokratialle-ja-vapaudelle-amerikassa/

[16] Reaganin puhe YK:n 42. yleiskokouksessa, syyskuun 21. 1987.

[17] Keskustelua siitä, kuinka on julkaistu suuria elokuvia, jotka heijastavat sellaisia kuvia avaruusolentoista, joita avaruusasioita hoitava varjohallitus suosii, katso http://www.weirdload.com/disclosure.html

[18] Kts. Michael Salla, “Mustan budjetin raportti: Tutkimus CIA:n ’pimeään budjettiin’ ja toiseen Manhattan-projektiin”, SCOOP, (30. tammikuuta 2004) https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/mustan-budjetin-raportti-tutkimus-cian-pimeaan-budjettiin-ja-toiseen-manhattan-projektiin/

[19] Daniel Salter, Life With a Cosmos Clearance (Light Technology Publishing, 2003) 128. Katso myös Richard Boylanin haastattelu Michael Wolfin kanssa, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” verkossa: http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html

[20] Kts. Helmut Lammer, Milabs: Military Mind Control & Alien Abductions (Illuminet Press, 1999). Verkossa artikkeli Helmut Lammer, “Further findings of Project MILAB: Looking behind the alien/military abduction agenda,” http://members.aol.com/nymush/correcte.txt

[21] Helmut Lammer, “Further findings of Project MILAB: Looking behind the alien/military abduction agenda,” http://members.aol.com/nymush/correcte.txt

[22] Kts. David Jacobs, The Threat (Simon and Schuster, 1998); Budd Hopkins, Intruders (Ballantine Books, 1987); & Karla Turner, Taken: Inside the Alien-Human Abduction Agenda (Kelt Works, 1994).

[23] Jacobs, The Threat, 257.

[24] Whitley Strieber, “Whitley’s Journal: Shedding Light on the Dark Side,” (03-Dec-2003) saatavilla verkossa: http://www.unknowncountry.com/news/?id=3366

[25] Kts. G. Cope Schellhorn, “UFO-Related Homicide in Brazil: The Complete Story;” & Don Ecker, “The Human Mutilation Factor,” & Tim Schwartz, “Are UFOs responsible for mysterious human mutilations?” http://www.think-aboutit.com/mutilations/Human_Mutilations.htm

[26] Kts. Michael Salla, “Dulce-raportti: Ihmisoikeusrikkomukset Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisessä tukikohdassa Dulcessa, New Mexicossa” Exopolitics.org (syyskuun 25, 2003). Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/ufologia/dulce-raportti-ihmisoikeusrikkomukset-yhdysvaltain-ja-avaruusolentojen-yhteisessa-tukikohdassa-dulcessa-new-mexicossa/

[27] George Adamskin Inside the Flying Saucers saatavilla verkossa: http://www.universe-people.com/adamsk_e.htm

[28] Eri perspektiivejä avaruusolentojen sieppauksista, kts. C.D.B. Bryan, Close Encounters of the Fourth Kind: Alien Abduction, UFOs, and the Conference at M.I.T (Alfred Knopf, 1995).

[29] Steven M. Greer, “Al Qaeda to ET’s – The Search For Bogeymen,” Global Village News and Resources Issue 74 (November 17, 2003). Saatavilla verkossa: http://www.gvnr.com/74/editorial.htm

[30] Irakin ennaltaehkäisevästä sodasta ja ”Kabaalin” roolista keskustellaan kirjassa Salla, Exopolitics, luvut 5 & 6. Varhainen versio tekstistä saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/salainen-kisa-kontrolloida-irakin-avaruusperintoa/

[31] Kts. Richard Boylan, “Birds of a Feather No Longer: Policy Split Divides ”Aviary” UFO-Secrecy Group. Saatavilla verkossa: http://drboylan.com/aviary2.html

[32] Richard Boylan, “Bilderbergs, ETS and World Peace,” http://drboylan.com/bldrbg2.html

[33] Eurooppalaisen vastustuksen Bushin hallinnon ennaltaehkäisevää sotaa Irakissa ja sen avaruusulottuvuutta kohtaan, katso Salla, Exopolitics, 227-60. Varhainen versio tekstistä saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/salainen-kisa-kontrolloida-irakin-avaruusperintoa/

[34] Tietoa Spielbergin tuotannoista, http://www.spielbergfilms.com/

[35] Maapallon ongelmista vastuussa olevista roistomaisista avaruusolentojen roduista keskustellaan Courtney Brownin teoksessa Cosmic Explorers: Scientific Remote Viewing, Extraterrestrials, and a Message for Mankind (Signet, 2000).

[36] “Testimony of Clifford Stone,” Disclosure: Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History, toim. Greer, 330.

[37] Salter, Life With a Cosmos Clearance, 16.

[38] Kts. Richard Boylanin haastattelu Michael Wolfista, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” verkossa: http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html .

[39] Robert W. Boyajian, “Exclusive Interview with Sergeant Clifford Stone, on assignment at Roswell, New Mexico,” UFO UNIVERSE (Spring of 1989) saatavilla verkossa: http://www.eboards4all.com/866799/messages/23.html

[40] Paola Leopizzi Harris, Connecting the Dots … Making Sense of the UFO Phenomenon (Wild Flower Press, 2003) 98.

[41] Brown, Cosmic Explorers, 211-21.

[42] Brown, Cosmic Explorers, 129.

[43] “Whistleblower Microbiologist Speaks Out About Alleged ”Alien” Named J-Rod,” Earthfiles 09/15/2003. Katso myös Linda Moulton Howe, “Update About Microbiologist Dan Burisch, Ph.D.” 04/26/2004. Molemmat artikkelit saatavilla verkossa: www.earthfiles.com.  Lisää taustatietoa, kts. Bill Hamilton, “Mystery Of Dr. Dan Burisch – Beginning To End,” Rense.com (10/1/03) http://www.rense.com/general42/mssy.htm

[44] Linda Moulton Howe, “Whistleblower Microbiologist Dan Burisch Interview,” Earthfiles.com (June 7, 2003) saatavilla: http://earthfiles.com/news/news.cfm?ID=715&category=Real+X-Files

[45] Lisätietoa Ganesh-hiukkasesta kts. BJ Wolf, “Burisch’s Ganesh Particle Acknowledged By Caltech,” saatavilla verkossa: http://www.rense.com/general33/searcasdh.htm

[46] Allan ja Dschaak julkaisivat pian haastattelun jälkeen lehdistötiedotteen, joka herätti paljon kiinnostusta vaihtoehtoisissa tiedotusvälineissä, “Area 51 Microbiologist Ready to Talk,” (April 8, 2004). Saatavilla verkossa:  http://www.greaterthings.com/News/ET/DanBurisch/PR040407/index.html

[47]   Kts. “Correspondence Between Dr Dan Burisch & Dr Michael Salla,” Exopolitical Comment #13 (April 13, 2004), http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-13.htm; sekä “Dr Dan Burisch Responds to April 13 Communication, and Dr Salla’s Response,” Exopolitical Comment #14 (April 20, 2004), http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-14.htm

[48] Burischin keskustelu tästä komiteasta ja sen roolista kts. “Whistleblower Microbiologist Dan Burisch Interview,” Earthfiles.com (June 7, 2003) verkossa: http://earthfiles.com/news/news.cfm?ID=715&category=Real+X-Files

[49] Kts. Bill Hamilton, “Mystery Of Dr. Dan Burisch – Beginning To End,” Rense.com (10/1/03) http://www.rense.com/general42/mssy.htm

[50] Kts. Bill Hamilton, “Mystery Of Dr. Dan Burisch – Beginning To End,” Rense.com (10/1/03)  http://www.rense.com/general42/mssy.htm

[51]  Kts. Michael Salla, “Exopolitical Comment #12 – Dr Dan Burisch, Project Lotus and Disclosure of the Extraterrestrial Presence,” http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-12.htm

[52] Sterling Allen, “Establishment Fighting Disclosure of Extraterrestrial Presence,” Greater Things News Service, April 27, 2004. Saatavilla verkossa: http://www.prweb.com/releases/2004/4/prweb121437.php

[53] Richard Boylan, “Bilderbergs, ETS and World Peace,” http://drboylan.com/bldrbg2.html

[54] Keskustelua reptiliaaneista kapinallisina avaruusolentoina kts. Brown, Cosmic Explorers, 211-21.

[55] Kts. Charles Hall, Millennial Hospitality (Firstpublisher, 2002).

[56] Kts. Hall, Millennial Hospitality, vol 1., 451-54. Informaatiota verkossa Charles Hallista: http://www.exopolitics.org/charles-hall.htm

[57] Kts. Michael Salla, ‘Tall White’ Extraterrestrials, Technology Transfer and Resource Extraction from Earth – An Analysis of Correspondence with Charles Hall,” http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-25.htm

[58] Eisenhowerin sopimuksesta avaruusolentojen kanssa katso Michael Salla, “Eisenhowerin tapaaminen 1954 avaruusolentojen kanssa: Ensikontaktin vuosijuhla?” saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/eisenhowerin-tapaaminen-1954-avaruusolentojen-kanssa-ensikontaktin-vuosijuhla/. Informaatiota Pitkistä Valkoisista, kts. Hall, Millennial Hospitality, vol 1., 236.

[59] Hall, Millennial Hospitality, vol 1., 440-54.

[60] Eri avaruusolentojen rotujen ja niiden motiivien kuvaus löytyy artikkelista “Raportti Maan ulkopuolisten rotujen motivaatioista ja aktiviteeteista” Exopolitics.org (July 26, 2004). Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/raportti-maan-ulkopuolisten-rotujen-motivaatioista-ja-aktiviteeteista/

[61] Michael E. Salla, “Dulce-raportti: Ihmisoikeusrikkomukset Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisessä tukikohdassa Dulcessa, New Mexicossa”, Exopolitics.org (September 25, 2003). Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/ufologia/dulce-raportti-ihmisoikeusrikkomukset-yhdysvaltain-ja-avaruusolentojen-yhteisessa-tukikohdassa-dulcessa-new-mexicossa/

[62] “Change the World By the Lever Effect,” on painettu uudelleen liitteessä ja saatavilla verkossa: http://www.geocities.com/changetheworld_now/Changetheworld1.htm

[63] “Change the World By the Lever Effect,”on painettu uudelleen liitteessä ja saatavilla verkossa: http://www.geocities.com/changetheworld_now/Changetheworld1.htm

[64] Eri avaruusolentojen rotujen kuvaus ja niiden historiallinen vuorovaikutus ihmiskunnan kanssa, katso “Raportti Maan ulkopuolisten rotujen motivaatioista ja aktiviteeteista” Exopolitics.org (July 26, 2004). Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/raportti-maan-ulkopuolisten-rotujen-motivaatioista-ja-aktiviteeteista/

[65] “Change the World By the Lever Effect,” saatavilla verkossa: http://www.geocities.com/changetheworld_now/Changetheworld1.htm

[66] Jean Edermanin verkkosivu viestille: www.geocities.com/changetheworld_now/index.html

[67] Dan Sherman, Above Black: Project Preserve Destiny Insider Account of Alien Contact & Government Cover-Up (Oneteam Publishers, 1997). Katso myös verkkosivu: www.aboveblack.com

[68] Bob Lazarin haastattelut löytyvät: http://www.swa-home.de/lazar.htm . Bob Lazarin verkkosivu: www.boblazar.com .

[69] Keskustelua aivolohkojen toiminnoista, kts. David A. Sousa, How the Brain Learns, 2nd Edition (Corwin Press, 2000). Tietoa verkossa: http://coe.sdsu.edu/eet/Articles/dominance/index.htm

[70] Kriittiseen ja emansipatoriseen ajatteluun johtavista erilaisista oppimisstrategioista keskustellaan seuraavassa: Paulo Freire, Education For Critical Consciousness, (Continuum, 1993); sekä Pedagogy of the Oppressed. Rev. ed. (Continuum, 1994).

[71] Kts. “Raportti Maan ulkopuolisten rotujen motivaatioista ja aktiviteeteista” Exopolitics.org (July 26, 2004). Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/raportti-maan-ulkopuolisten-rotujen-motivaatioista-ja-aktiviteeteista/

[72] Alfred Webre, “Exopolitics: Politics, Government, and Law in the Universe,” http://www.eccenova.com/exopolitics.htm

[73] George Adamskin Inside the Flying Saucers saatavilla verkossa: http://www.universe-people.com/adamsk_e.htm

[74] Keskustelu laajan joukon kontaktikokemuksista löytyy kirjasta Timothy Good, Alien Base: The Evidence for Extraterrestrial Colonization on Earth.

[75] Kts. Gary Kinder, Light Years: An Investigation into the Extraterrestrial Experiences of Eduard Meier (Publisher Group West, 1987); Phillip Krapf, “The Challenge of Contact: a mainstream journalist’s report on interplanetary diplomacy,” (Origin Press, 2001). Verkkoartikkeli Carlos Diazista on saatavilla: http://www.ufoevidence.org/documents/doc1180.htm; Alex Collierin kirja Defending Sacred Ground saatavilla verkossa: https://exopoliticshongkong.com/uploads/collier-dsg1.pdf . Viimeisenä, kts. Enrique Castillo Rincon, UFOs: A Great New Dawn for Humanity (Blue Dolphin Publishing, 1997).

[76] Viestin kritiikkiä disinformaationa, katso Anthony Hargan & Henry, “Cosmic Spam: We are contacting you for a mutually beneficial transaction…” http://www.cassiopaea.org/cass/lever-effect.htm

[77] Keskustelua sotilastiedustelupalvelujen käyttämistä disinformaatiostrategioista, ks. John Maynard, “From Disinformation to Disclosure,” Surfing the Apocalypse, http://www.surfingtheapocalypse.com/maynard.html

[78] Michael Salla, “Dulce-raportti: Ihmisoikeusrikkomukset Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisessä tukikohdassa Dulcessa, New Mexicossa” Exopolitics.org (syyskuun 25, 2003). Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/ufologia/dulce-raportti-ihmisoikeusrikkomukset-yhdysvaltain-ja-avaruusolentojen-yhteisessa-tukikohdassa-dulcessa-new-mexicossa/

[79] Kirjoittajan luottamuksellinen sähköpostikirjeenvaihto Jean Edermanin kanssa touko-lokakuussa 2004.

[80] Luottamuksellinen puhelinhaastattelu Alex Collierin kanssa, heinäkuu 2004.

[81] Viestin verkkosivustotiedot ovat osoitteessa: http://www.geocities.com/changetheworld_now/index.html. Online-vetoomus ”Olemme valmiita muuttamaan maailmaa” löytyy osoitteesta: http://www.petitiononline.com/readynow/petition.html

[82] Yksi internet-keskusteluryhmä, joka perustettiin vastauksena ”Muuta maailmaa” -viestiin, muodostettiin 3. marraskuuta 2004, ja siihen kuuluu tällä hetkellä yli 700 jäsentä.

[83] “Testimony of Dr. Carol Rosin,” saatavilla verkossa: http://www.davidicke.net/mysteries/reports/rosinreport.html

[84] Linda Moulton Howe, “German Scientist Werner von Braun Anticipated Terrorists, Asteroids and ETs on American ‘Enemy’s List’,” Earthfiles.Com (June 18, 2004).

[85] Näistä ryhmittymistä ja niiden suhteesta vuoden 2004 presidentinvaaleihin on keskusteltu seuraavassa artikkelissa: Michael Salla, “The U.S. Presidential Election and Extraterrestrial Disclosure,” Exopolitics.Org (November 2, 2004) https://www.exopolitics.net/Exo-Comment-19.htm .

[86] Julkaistu 9. joulukuuta 2003 keskustelufoorumilla http://groups.yahoo.com/group/prepare4contact/ http://groups.yahoo.com/group/prepare4contact/message/1063   Artikkelin julkaissut exopolitics.net

 

Kansalaisdiplomatian rooli avaruusolentojen ja ihmisten välisissä viestintäyhteyksissä ja sopimuksissa

kirjoittanut Michael E. Salla, PhD

drmsalla@galacticdiplomacy.com

www.galacticdiplomacy.com

www.exopolitics.org

Marraskuun 4, 2004

Tiivistelmä

Tämä tutkielma tarkastelee ’galaktisen diplomatian’ ydinperiaatteita epävirallisella tasolla, eräänlaisena ’rinnakkaisdiplomatiana’ jonka tarkoituksena on luoda kontakti ja viestintäyhteys eri avaruusolentojen rotuihin. Tämä tutkielma analysoi diplomaattiedustuksen luonnetta Maapallolla, jonka eri avaruusolentojen rodut saattaisivat tunnustaa. Erityinen painopiste tulee olemaan eri globaalien tahojen (kuten poliittisesti järjestäytynyt ihmiskunta, valaat ja delfiinit, maanalaiset sivilisaatiot) edustuksellinen status sekä Maapallon tai ’Gaian’ rooli elävänä organismina. Tämä tutkielma tarkastelee tarvetta ’rinnakkaisdiplomatialle’ keinona täydentää virallisia diplomaattisuhteita suurvaltojen ja avaruusolentojen välillä. Lopuksi tutkielmassa tarkastellaan sitä miten kansallisen turvallisuuden järjestöt vastaavat eri kansalaisjärjestöjen ’rinnakkaisdiplomatiaan’ avaruusolentojen kanssa neljän tähän diplomatian alaan liittyvän haasteen kautta: 1) yksityisviestinnän ja kanssakäymisten laajuus avaruusolentojen kanssa, 2) varjohallituksen järjestöjen pakkokeinot, 3) se miten paljon avaruusolennot saattavat manipuloida kansalaisia rinnakkaisdiplomatialla sekä 4) rinnakkaisdiplomatian avulla luotujen aloitteiden ja sopimusten vaikutukset.

Avaruusolentojen kanssa käydyn Galaktisen ‘rinnakkaisdiplomatian’ synty – Kansalaisdiplomatian rooli avaruusolentojen ja ihmisten välisissä viestintäyhteyksissä ja sopimuksissa

”Älä koskaan epäile, etteikö pieni joukko ajattelevia, sitoutuneita kansalaisia voi muuttaa maailmaa. Itse asiassa se on ainoa asia, joka on koskaan muuttanut maailmaa!” — Margaret Mead

Johdanto [1]

Globaalin ihmiskunnan kanssa on tekemisissä useita kymmeniä eri avaruusolentojen rotuja, joilla on valtavan erilaiset motivaatiot. Nämä avaruusolentojen motivaatiot vaihtelevat asteikolla ’hyväntahtoisista’ aktiviteeteista, joiden tarkoitus on kohottaa ihmiskuntaa kohti sen kollektiivisen potentiaalin täydellisempää ilmaisua, manipulatiivisiin aktiviteetteihin, joiden tarkoitus on uhata ihmiskunnan suvereniteettia. On olemassa laajaa näyttöä siitä, että valtion virastot USA:ssa ja muualla ovat pitäneet kokouksia ja päässeet sopuun joidenkin avaruusolentojen rotujen kanssa. Nämä viralliset diplomaattiset kokoukset ovat olleet erittäin salaisia ja vihjanneet ’galaktisesta diplomatiasta’ virallisella tasolla, joka on ollut käynnissä salaa ainakin 50 vuoden ajan ilman kansalaisten ja vaaleilla valittujen edustajien tietoa asiasta. [2] Yksityiskohtainen selvitys seitsemästätoista kaikkein merkittävimmästä avaruusolentojen rodusta, jotka ovat olleet tekemisissä ihmiskunnan kanssa paljastaa USA:n kansallisen turvallisuuden virastojen roolin sopimusten solmimisessa avaruusolentojen kanssa samalla kun ne ovat piilottaneet informaation näistä sopimuksista, sekä avaruusolentojen rotujen olemassaolosta ja aktiviteeteista yleensä. [3] On olemassa laajaa näyttöä siitä, että useat avaruusolentojen rodut avustavat ihmistietoisuuden evoluutiossa ja viestivät yksityisille kansalaisille rauhanomaisempia ja harmonisempia toimintalinjoja globaalilla tasolla. Nämä viestinnät ja aloitteet, jotka kytkevät yksityiset kansalaiset ja ryhmät joihinkin avaruusolentojen rotuihin, viittaa epävirallisen ’galaktisen diplomatian’ mahdollisuuteen, jota voitaisiin harjoittaa ja joka täydentäisi virallista galaktisen diplomatian muotoa, jota valtion virastot harjoittavat. On olemassa myös näyttöä siitä, että eri avaruusolentojen rodut, jotka ovat kanssakäymisessä Maapallolla, ovat jumittuneet matalan intensiteetin konfliktiin globaalin ihmiskunnan suunnasta ja potentiaalista laajemmassa galaktisessa yhteisössä. [4] Nämä avaruusolentojen rodut työskentelevät omien ’ihmisliittolaistensa’ kautta, joita ovat globaalit eliitit, kansallisen turvallisuuden virastot, yksityiset kansalaiset ja/tai kolmannen sektorin ei-valtiolliset organisaatiot, omien agendojensa ajamiseksi. Avaruusolentojen rotujen sekä heidän ’ihmisliittolaistensa’ välinen kilpailu Maapallolla vaikuttaa peilaavan galaktisella tasolla eri avaruusolentojen rotujen välillä käytäviä konflikteja. [5] Tämä tekee avaruusolentojen kamppailusta Maapallon resursseista ja populaatiosta jotain, mikä kiinnostaa laajempaa galaktista yhteisöä, joka ilmeisesti tarkkailee Maapllon tapahtumia. ’Rinnakkaisdiplomatia’ tai ’kansalaisdiplomatia’ tarjoaa mahdollisuuden yksityisille henkilöille tai ’kansalaisjärjestöille’ avata kommunikaatiokanavat ja solmia sopimuksia kansakuntien välillä, jotka kokevat diplomaattisia umpikujia ja/tai väkivaltaisia konflikteja. Rinnakkaisdiplomatian on osoitettu olevan tehokas prosessi luotaessa diplomaattisuhteita ja kehiteltäessä sopivaa konfliktinratkaisustrategiaa vaikeissa globaaleissa konflikteissa. Rinnakkaisdiplomatian harjoittamisen laajentaminen globaalilta kansainvälisten toimijoiden areenalta avaruusolentojen rotujen eksopolitiikan areenalle on sekä mahdollinen että tarpeen johtuen pitkästä salailun, piilossa käytyjen kamppailujen ja matalan intensiteetin konfliktien historiasta, jotka ovat olleet käynnissä eri avaruusolentojen rotujen ja valtion virastojen välillä. Ottaen huomioon valtion valailun avaruusolentojen rotujen olemassaoloa koskien sekä avaruusolentojen rotujen monenlaiset motiivit, agendat ja konfliktit, on kiireellinen tarve rinnakkaisdiplomatialle avaruusolentoje rotujen kanssa. Tarvitaan yksityisiä kansalaisia luomaan kommunikaatioyhteydet avaruusolentoihin, toimimaan välimiesroolissa eri avaruusolentojen rotujen ja ihmiskunnan välillä sekä avustamaan valtion virastojen ja avaruusolentojen rotujen välisiä virallisia galaktisia diplomaattisuhteita (eli ’virallista diplomatiaa’). Tämä tutkielma tarkastelee ’galaktisen diplomatian’ keskeisiä periaatteita epävirallisella tasolla, ’rinnakkaisdiplomatian’ muotona, jonka tarkoitus on luoda yhteys eri avaruusolentojen rotuihin. Tämä tutkielma analysoi diplomaattisen edustuksen luonnetta Maapallolla, jonka eri avaruusolentojen rodut saattaisivat tunnustaa. Erityinen painopiste tulee olemaan eri globaalien tahojen (kuten poliittisesti järjestäytynyt ihmiskunta, valaat ja delfiinit, maanalaiset sivilisaatiot) edustuksellinen status sekä Maapallon tai ’Gaian’ rooli elävänä organismina. Tämä tutkielma tarkastelee tarvetta ’rinnakkaisdiplomatialle’ keinona täydentää virallisia diplomaattisuhteita suurvaltojen ja avaruusolentojen välillä. Lopuksi tutkielmassa tarkastellaan sitä miten kansallisen turvallisuuden järjestöt vastaavat eri kansalaisjärjestöjen ’rinnakkaisdiplomatiaan’ avaruusolentojen kanssa neljän tähän diplomatian alaan liittyvän haasteen kautta: 1) yksityisviestinnän ja kanssakäymisten laajuus avaruusolentojen kanssa, 2) varjohallituksen järjestöjen pakkokeinot, 3) se miten paljon avaruusolennot saattavat manipuloida kansalaisia rinnakkaisdiplomatialla sekä 4) rinnakkaisdiplomatian avulla luotujen aloitteiden ja sopimusten vaikutukset.

Kolme perinteistä mallia Maapallon edustamiselle avaruusolentojen diplomaattisuhteissa

Perinteisissä diplomatian muodoissa eri kansalliset poliittiset järjestelmät nimittävät virkamiehiä edustamaan heidän kansakuntaansa edistämään kansallisia etuja muiden valtioiden taholta koituvan kilpailun ja konfliktien uhan edessä. Diplomatia voidaan määritellä: “ valtoin toiminnan tekniikkana, [joka] on olennaisesti prosessi, jossa viestintä yhdeltä valtiolta menee suoraan toisen valtion päätöksentekotasolle.” [6] Diplomaattipositioihin nimitetyt henkilöt tyypillisesti ovat tilivelvollisia omien valtioidensa toimeenpanevalle ja/tai lainsäätävälle haaralle. Nämä nimitetyt virkamiehet tai ’diplomaatit’ ovat valtuutettuja osallistumaan tapaamisiin, joissa saadaan aikaan sopimuksia, jotka vaikuttavat heidän oman valtionsa alueisiin ja kansalaisiin. Tämä ’virallinen’ diplomatian muoto on ollut olemassa tuhansia vuosia ja varhaisia esimerkkejä siitä löytyy varhaisista kuningaskunnista, jotka nimittivät monarkin edustajia tapaamaan ulkovaltoja ja solmimaan sopimuksia toisten kuningaskuntien kanssa tarkoituksiin kuten rauha, kaupankäynti ja kansalaisten suojelu. Lähihistoriassa diplomatia on määritelty ennemminkin oman valtion kansallisten intressien edustuksena, mikä ylittää moraaliset periaatteet tai globaalit imperatiivit. Tohtori Henry Kissingerin mukaan, joka on kirjoittanut vaikutusvaltaisen kirjan Diplomacy, kansainvälinen diplomatia perustuu valtion kansallisten etujen harkittuun edistämiseen ennen muita näkökohtia, mukaan lukien moraaliset periaatteet tai globaalit edut. [7] Kansallisen edun käsite on kehittynyt kardinaali Richelieun 1600-luvun Ranskan valtiomiestaidosta. Richelieu oli ensimmäinen ’moderni’ johtaja, joka esitti universaalin moraalin joutuvan kansallisvaltion käytännön huolien uhriksi. Richelieu oli Ranskan pääministeri vuosina 1624-1642 ja diplomaattisesti sekä sotilaallisesti solminut liiton katolisen Ranskan ja protestanttisten Saksan prinssien sekä Turkin ottomaanien kanssa katolista Habsburgin imperiumia vastaan Ranskan valtion edun pohjalta kolmekymmentävuotisen sodan aikaan vuosina 1618-1648. [8] Kansallisen edun käsite on sen jälkeen muuttunut diplomatian perustaksi ja diplomaattien päähuolenaiheeksi heidän yrittäessään edustaa kansakuntaansa globaalissa yhteisössä. On olemassa uskottavaa näyttöä salaisista virallisista tapaamisista kansallisvaltioiden ja avaruusolentojen rotujen välillä ainakin 1950-luvulta lähtien. Kaikkein tunnetuin liittyy presidentti Eisenhowerin salaisiin tapaamisiin eri avaruusolentojen delegaatioiden kanssa Edwardsin lentotukikohtaan vuodesta 1954 lähtien. [9] Nämä perustuivat Yhdysvaltain kansallisiin etuihin nojaaviin Eisenhowerin hallinnon avaruusolentojen kanssa solmimiin sopimuksiin, eikä niinkään tämän alkuvaiheen avaruusolentokontaktin perustavanlaatuisen luonteen mukaiseen moraaliseen imperatiiviin. Salaiset sopimukset avaruusolentojen rotujen ja Yhdysvaltojen kanssa ovat sen jälkeen uusittu aina yhdeksän vuoden välein, sanoo Dan Burisch, jolla on ollut pääsy näistä sopimuksista kertoviin salaisiin papereihin. [10] Tapaamiset ja niiden perusteella solmitut sopimukset pysyvät edelleen erittäin salaisina ja saavuttamattomina jopa kaikkein korkeimmille poliittisille virkamiehille, mm. jopa presidenteille kuten Clinton ja Carter, joilta evättiin pääsy avaruusolentojen läsnäolosta kertoviin dokumentteihin. [11] Diplomaattitapaamisia on pidetty eri avaruusolentojen rotujen sekä valtioiden kuten Yhdysvallat välillä. Nämä diplomaattitapaamiset ovat siis seuranneet perinteistä diplomaattisuhteiden kaavaa, jossa nimitetyt virkamiehet edustavat omien valtioidensa kansallisia etuja ulkovaltojen kanssa pidetyissä tapaamisissa. Tämä viittaa siihen, että diplomaattisuhteet avaruusolentojen rotuihin ovat menneet eteenpäin huolimatta avaruusolentojen olemassaolon salaisuudesta sekä niihin saadusta salaisesta kontaktista. Voidaan olettaa, että Yhdysvallat ja muut hallitukset ovat oletuksena Maapallon edustajia puhuttaessa sen kansalaisia ja alueita koskevista diplomaattisuhteista avaruusolentoihin, mutta tämä ei ole jotain mikä tulee ottaa annettuna. On erittäin tärkeää läheisesti tutkia kysymystä siitä kuka edustaa Maapalloa diplomaattisuhteissa avaruusolentoihin. Mitä tulee ’galaktiseen diplomatiaan’, Maapallo saattaa olla määritelty kapealla tavalla Auringosta lasketun kolmannen planeetan populaationa ja alueena. Näin eri kansallisvaltiot edustaessaan omaa aluettaan ja populaatiotaan Maapallolla kollektiivisesti edustaisivat Maapalloa. Tämä kapea tulkinta siitä kuka Maapalloa edustaa galaktisessa diplomatiassa johtaisi kolmenlaiseen Maapallon diplomaattiseen edustukseen. Ensimmäinen olisi, että multilateraalisilla instituutioilla kuten Yhdistyneillä Kansakunnilla olisi tarpeellinen Maapallon edustamiseen vaadittu legitimiteetti ja auktoriteetti. Oletettavasti YK edustaisi YK edustaisi kaikkien valtioiden globaaleja intressejä eikä niinkään minkään tietyn valtion kansallisia etuja. Toinen olisi dominantit globaalit vallat kuten Yhdysvallat ja Venäjä, jotka edustaisivat Maapalloa sellaisissa diplomaattitapaamisissa ja oletettavasti priorisoisivat omia kansallisia etujaan eikä niinkään Maapallon kaikkia kansoja. Tämä vaikuttaa olleen asian laita tähän asti johtuen YK:n roolista avaruusolentokysymyksen hallinnoinnissa. Esimerkiksi YK:n yleiskokous hyväksyi päätöslauselman joulukuussa 1978 (Decision 33/426) perustaa ”Yhdistyneiden Kansakuntien virasto tai osasto, joka toteuttaa, koordinoi ja levittää tutkimustuloksia tunnistamattomista lentävistä esineistä ja niihin liittyvistä ilmiöistä.” [12] Pyydettyä virastoa/osastoa ei koskaan perustettu eikä päätöslauselmaa pantu täytäntöön, mikä osoittaa selvästi, että Yhdistyneet Kansakunnat ei saanut suurvaltojen tukea vakavasti otettavalle roolille UFO-ilmiön ja avaruusolentojen tutkimuksessa. Kolmas edustuksen malli olisi hybridimalli, jossa suuret globaalit vallat luovat diplomaattisuhteet avaruusolentoihin ja tekevät yhteistyötä keskenään ja näin legitimoivat multilateraaliset instituutiot kuten YK:n. Tämä mahdollistaisi suurvaltojen löytää konsensus siitä miten edistää omia kansallisia etujaan harmoniassa keskenään ja legitimoida nämä intressit YK:n avulla ’globaaleiksi eduiksi’. Niinpä kapea tulkinta siitä kuka edustaa Maapalloa johtaa vastaukseen, maailman suurvallat ja niiden dominoimat multilateraaliset instituutiot. On kuitenkin olemassa laajempi määritelmä sille kuka edustaa Maapalloa, joka ulottuu maantieteellisen alueen ja kansallisvaltion hallituksen yläpuolelle, sekä myöskin ’kansallisen edun’ yläpuolelle, josta on tullut pääasiallinen diplomaattien fokus heidän edistäessään oman maansa asiaa. Tässä laajemmassa määritelmässä Maapallo koostuu eri tahoista, joilla on diplomaattinen kanta avaruusolentojen rotuihin, ja näiden tahojen edut menevät kansallisten etujen yläpuolelle.

Maapalloa edustavat eri tahot

Ensimmäinen taho on jo käsitelty ihmiskunnasta puhuttaessa. Se on poliittisesti järjestäytynyt kansallisvaltioihin, joilla on vaaleilla valitut edustajat, nimitetyt virkamiehet ja/tai suvussa eteenpäin siirrettävä monarkia. Tämä taho epäilemättä edustaa ihmisiä avaruusolentojen rotujen keskuudessa, mikä käy ilmi niiden solmimista sopimuksista ’varjohallituksen’ edustajien kanssa. Kuitenkin, sellainen ’edustuksellinen status’ ei ole yksinoikeudellinen, mikä johtaa muiden tahojen tarkasteluun jotka avaruusolennot tunnustavat eri asteisesti. Siirryn nyt toiseen tahoon, joka saattaa alunperin tulla shokkina monille lukijoille, sillä se perustuu ideaan siitä, että Maapalloa itseään saatettaisiin pitää älykkäänä olentona ja näin sillä voisi olla edustus avaruusolentojen rotujen keskuudessa. ’Gaia-hypoteesi’ perustuu teoriaan, jota ensimmäisenä kannatti entinen NASAn tiedemies James Havelock vuonna 1979 julkaistussa kirjassaan, jossa hän esitti että Maapallo on älykäs olento joka sääntelee elämän kehitystä. [13] Havelock kirjoittaa:
Tiedän, että Maapallon näkeminen elävänä on vain kätevä, mutta erilainen tapa järjestää Maapallon tosiseikat. Olen tietysti puolueellinen Gaian suhteen ja olen täyttänyt viimeiset 25 vuotta elämääni ajatuksella, että Maapallo saattaa olla elävä: ei niin kuin muinaiset sen näkivät -- tuntevana jumalattarena, jolla on tarkoitus ja ennakointikyky -- vaan elävänä kuin puu. Puu, joka on hiljaa olemassa, liikkumatta koskaan paitsi tuulessa heiluen, mutta keskustellen loputtomasti auringonvalon ja maaperän kanssa. Käyttäen auringonvaloa, vettä ja ravinteita kasvaakseen ja muuttuakseen. Mutta kaikki tapahtuu niin huomaamattomasti, että minulle vanha tammi nurmikolla on sama kuin se oli, kun olin lapsi. [14]  
Gaia-hypoteesi siitä, että Maapallo on älykäs olento joka ilmentää tietoisuutta ja elämää, on jotain minkä avaruusolennot tunnustaisivat eri asteisesti. Vaikka Havelock ei usko Gaian älykkyyteen samalla tavalla kuin muinainen kreikkalainen käsite jumalattaresta ”tarkoituksella ja ennakointihyvyllä”, hänen viittauksensa Gaiaan globaalina puuna vähintäänkin tekisi siitä tarpeeksi älykkään, että avaruusolennot tarkastelisivat sen etuja. Tämä tekee Maapallosta itsestään eli ’Gaiasta’ tärkeän tahon diplomaattisuhteissa avaruusolentojen rotujen kanssa. Kolmas taho on ne eri älykkäät lajit, jotka asuvat Maapallon pinta-alueilla ja merissä. Ihmisten lisäksi pinnalla elää älykkäitä lajeja, joihin voidaan lukea valaseläimet kuten valaat ja delfiinit, jotka ovat ilmaisseet korkeaa älykkyyden tasoa ja viestintäkykyjä. [15] Analysoitaessa delfiinien viestintää ja älykkyyttä, tohtori Michael Hyson toteaa:
Cetacea-eläimet (delfiinit ja valaat) ovat itsetietoisia, täysin tietoisia, tuntevia ja niillä on oma monimutkainen kielensä. Koska niillä on suurempi aivojen tilavuus, enemmän käytettävissä olevaa aivokuorta ja enemmän prosessointitehoa (koska ne elävät vedessä), Cetacea-eläimet, mukaan lukien delfiinit, ovat älykkäämpiä kuin me. [16]  
Muut valastutkijat kuten Timothy Wyllie ja Joan Ocean ovat havainneet, että delfiinien/valaiden viestintä perustuu sekä erittäin monimutkaisiin kaikuluotauskykyihin sekä telepaattisen viestinnän käyttöön. [17] Tästä seuraa, että valaseläinten älykkyys ja viestintäkyvyt antaisivat niille sijan diplomatiassa huolimatta teknologisen yhteiskunnan puutteesta. Neljäs taho vaikuttaa olevan rodut, jotka elävät Maapallon pinnan alla. Näitä maanalaisia maailmoja on kuvattu sekä muinaisten kuningaskuntien kuten Lemurian ihmisjälkeläisten että ei-ihmisrotujen kuten reptiliaanien piirtein. Todisteet monista eri lähteistä, joihin lukeutuu valtion tietovuotajia, kontaktihenkilöitä sekä kaukokatselijoita, antavat uskottavuutta sellaisten maanalaisten rotujen olemassaololle, joilla olisi pinnalla asuvaa ihmiskuntaa kehittyneempää teknologiaa. Brad Steigerin mukaan, esimerkiksi, nämä muinaiset ihmissivilisaatiot pakenivat maan alle monta vuosituhatta sitten:
Muinaiset, äärimmäisen älykäs ja tieteellisesti edistynyt rotu, ovat päättäneet rakentaa oman ympäristönsä planeetan pinnan alle ja valmistaa itse kaiken tarvitsemansa. Muinaiset ovat ihmishahmoisia, erittäin pitkäikäisiä ja Homo sapiensia yli miljoona vuotta vanhempia. [18]  
Lisäksi Thomas Castello, entinen turvahenkilö Dulcen tukikohdassa, joka on erittäin salainen maanalainen laitos New Mexicossa, sanoo, että Maapallon alkuperäisasukkaat ovat reptiliaaneja, jotka työskentelevät rinta rinnan muiden avaruusolentojen rotujen kanssa:
… jotkut 'reptoidit' [Reptiliaanit] ovat tämän planeetan alkuperäisasukkaita. 'Avaruusolentojen' johtava kasti ON reptiliaaneja…. Ne olivat muinainen rotu Maapallolla, joka eli maan alla…. Reptoidit aivan oikeutetusti pitävät itseään "alkuperäisinä terralaisina." Ehkäpä ne ovat niitä mitä me kutsumme langenneiksi enkeleiksi -- ehkä ei. Jokatapauksessa, meitä pidetään Maapallon 'valtaajina'. [19]
Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että useimmat josko ei kaikki UFO-raportit ovat itse asiassa havaintoja näiden maanalaisten rotujen aluksista eikä niinkään muista maailmoista tulleista olennoista. [20] Nyt kysymys siitä kuka edustaa Maapalloa diplomaattisuhteissa avaruusolentojen rotuihin onkin paljon monimutkaisempi, kun otetaan huomioon eri tahot, jotka oletettavasti ovat edustettuina erilaisissa oikeusistuimissa, neuvostoissa ja liitoissa, joista eri Maapallolla vierailevat avaruusolentojen rodut koostuvat. [21]

Kohti kattavampaa edustusmallia Maapallon diplomaattisille suhteille avaruusolentoihin

Vaikka voidaankin olettaa, että kysymykseen siitä, kuka edustaa vähintäänkin Maapallon pinnalla asuvaa ihmispopulaatiota, olisi helppoa vastata, ei voida olettaa, että salassa nimitetyillä virkamiehillä, joista muodostuu viralliset delegaatiot, joiden vastuulla sopimukset avaruusolentojen rotujen kanssa ovat, olisi legitimiteettiä edustaa koko pinnalla elävää ihmiskuntaa. Vaikka nimitetyillä virkamiehillä on de facto valta osallistua tapaamisiin ja sopimuksiin avaruusolentojen rotujen kanssa, nämä operoivat tiukasti salassa eivätkä ole tilivelvollisia eri valtioiden kansoille, jotka pysyvät autuaan tietämättöminä sellaisista tapaamisista ja sopimuksista. Lisäksi vaaleilla valitut edustajat eivät saa tätä tietoa, mikä tekee kyseenalaiseksi sellaisten sopimusten perustuslaillisen aseman sekä de jure -auktoriteetin. Esimerkiksi, Yhdysvaltain perustuslaki erityisesti sanoo, että kaikki sopimukset joihin Yhdysvallat ryhryy osapuoleksi tulee ratifioida Yhdysvaltain senaatissa. II artiklan 2 kohdassa todetaan: ”Hänellä [presidentillä] on valta tehdä sopimuksia senaatin neuvojen ja suostumuksen perusteella, edellyttäen että kaksi kolmasosaa läsnä olevista senaattoreista on samaa mieltä.” [22] Kuitenkin, tämä perustuslain kohta on ohitettu sarjalla presidentin antamia päiväkäskyjä sekä kongressin asetuksia, jotka salaa delegoivat sopimuksentekoauktoriteetin avaruusolentoasioita hoitaville nimitetyille komiteoille ilman, että kansa tai vaaleilla valitut edustajat saavat asiasta tietoa. [23] Nämä perustuslain ulkopuoliset järjestelyt ovat lainvoimaisuudeltaan kyseenalaisia ja vaikka nämä saattavat päteä lyhyitä aikoja, kuten vaikka kansallisen hätätilan tapauksessa, on erittäin epätodennäköistä, että niiden laillinen asema riittäisi puolipysyvään järjestelyyn, joka on ollut käynnissä yli 50 vuoden ajan. Tiivistettynä, suurvaltojen diplomaattiedustajat, jotka tapaavat ja solmivat sopimuksia avaruusolentojen rotujen kanssa, ovat kyseenalaisia ainakin USA:ssa, ja erittäin todennäköisesti myös muissakin demokraattisissa valtioissa. Seuraava tärkeä taho liittyen kysymykseen siitä kyka edustaa Maapalloa diplomaattisuhteissa avaruusolentojen rotujen kanssa on itse planeetta. Gaia-hypoteesi esittää, että Maapallon on elävä tietoisuus, joka ilmaisee tietoista älyä ja näin sitä voidaan pitää toimijana diplomaattisuhteissa avaruusolentojen rotujen kanssa. Jos Gaia-hypoteesi on totta, silloin tärkeä kysymys on onko Gaialla ’älykkyys’ tai ’ääni’ joka on riittävän kompleksinen, jotta yksilöt saattaisivat valita linjautua sen kanssa. Havelockin Gaia-hypoteesi perustui sen tunnustamiseen, että Gaia ilmaisi tietoisuutta, joka oli samanlainen kuin puulla, sekä orgaanista älyä, joka oli dynaamisessa yhteydessä ekosysteemiin: ”Puu, joka on hiljaa olemassa, liikkumatta koskaan paitsi tuulessa heiluen, mutta keskustellen loputtomasti auringonvalon ja maaperän kanssa.” Vaikka hän ei uskonut Gaian ilmentävän ’tarkoitusta’ tavallisessa merkityksessä, jona me käsitämme älykkään elämän, hän uskoi sen kommunikoivan kompleksin ekosysteemin kanssa tavalla, joka ylläpitää elämää meille kaikille. Näin olisi reilua sanoa, että Gaialla on ääni, jonka organismit tai itsetietoiset lajit kuulevat, jotka ovat riittävän vastaanottavaisia tälle kommunikaatiolle. Toisin sanoen, aivan kuten yksinkertaisilla organismeilla on selviytymismekanismi, joka vaikuttaa sen käyttäytymiseen, niin on myös Gaialla tällaisia taipumuksia olla viestinnällinen planeetan lajien evoluution edistämisen kannalta. Tämä viittaa siihen, että Gaialla, kuten millä tahansa lajilla, on vähintäänkin kommunikatiivinen komponentti, joka tekee siitä itsesääntelevän, ja se ilmentää jonkinlaista älykkyyttä. Toisin sanoen, Gaialla on älykkyys johon tietoinen laji voi valita linjautuvansa, ja Gaian viestintärooli kertoo älykkyydestä, jota ihmiskunta on vasta alkamassa käsittää. Koska Gaia ilmentää viestintäkykyjä, voidaan kysyä kuka parhaiten puhuu hänen äänellään? Toisin sanoen, kuka edustaa niinkutsuttua ”Gaian ääntä”? Onko se jokin mystinen energeettinen voima planeetan keskustassa; jättiläismäinen punapuu länsirannikolla; valaseläimet, jotka kiertävät maailman merissa; heimovanhimmat, jotka pitävät yllä perinteisiä suhteita Maapallon pinnalla; henkilöt tai ryhmät, jotka tekevät energiatyötä Gaian kanssa; se osa ihmiskuntaa, joka on jakanut itsensä valtioiksi ja alueiksi tai jopa väitetyt älykkäät olennot, jotka elävät Maapallon maanpinnan alla? Voidaan esittää, että Gaian ääni kuuluu näissä elämänmuodoissa, ihmisissä ja muissa, jotka ovat linjassa Gaian älykkyyden ja viestinnän kanssa. Linjautuminen ’Gaian äänen’ kanssa antaa legitimiteettiä avaruusolentojen silmissä. Linjautuminen voidaan määritellä yhden henkilön äänenä, joka ’resonoi’ planeetan värähtelyn tai ’Gaian äänen’ kanssa. Tuo resonanssi antaa äänelle amplitudin, joka kohottaa sen legitimiteettiä. Näin ihmiset ja muut älykkäät Maapallon lajit, jotka ovat ’Gaian äänen’ kanssa linjassa ovat diplomaattisesti edustettuina avaruusolentojen rotujen keskuudessa, jotka oletettavasti olisivat halukkaampia tunnustamaan Maapallon, Gaian tietoisen älyn tahona kaikissa sopimuksissa, jotka koskevat koko planeettaa. Maapallon tai ’Gaian’ tunnustaminen legitiiminä tahona diplomaattisuhteissa johtaa mielenkiintoiseen mahdollisuuteen siitä, että jotkut osat ihmiskuntaa voivat olla orgaanisina yksikköinä toisia enemmän aitoja Maapallon edustajia. Sen sijaan, että diplomaattiedustusta Maapallolla pidettäisiin jonain, joka liittyy pelkästään eri valtioihin, joilla on vaaleilla valittuja edustajia ja nimitettyjä virkamiehiä, se voikin olla henkilöt tai ryhmät, jotka ovat linjassa ’Gaian äänen’ kanssa, joilla on korkeampi diplomaattinen asema. Tämä on toki vallankumouksellinen idea, sillä aluksi se vaikuttaa omituiselta, että kansallisten hallitusten nimitetyt virkamiehet olisivat jotenkin vähemmän diplomaattisia asemaltaan kuin nimittämättömät henkilöt ja ryhmät, jotka väittävät olevansa linjassa ’Gaian äänen’ kanssa. Siitä huolimatta, Gaian olemassaolo tärkeänä tahona olisi jotain, joka avaruusolentojen rotujen pitäisi tunnustaa, ja se tuo esiin mahdollisuuden, että jotkut ’Gaian äänen’ kanssa linjassa olevat henkilöt/ryhmät olisivat diplomaattisesti korkeammassa asemassa avaruusolentojen rotujen keskuudessa pelkästään tämän linjautumisen takia. Seuraavat kaksi tarkasteltavaa tahoa ovat valaseläimet ja muut tietoiset elämänmuodot, jotka elävät Maapallon merissä, pinnalla tai maanpinnan alla. Näin kaikki lajit, joilla on itsetietoisuus sekä kyky kommunikoida joko telepaattisesti tai muilla keinoin avaruusolentojen rotujen kanssa olisi jonkinlainen diplomaattinen asema avaruusolentojen rotujen keskuudessa. Näihin älykkäisiin elämänmuotoihin lukeutuu aiempien ihmissivilisaatioiden jäänteet ja kehittyneet ei-ihmiselämänmuodot, jotka ovat edistäneet teknologioita ja viestintäkykyjä, mutta jotka elävät maan alla. Olisi järkevää olettaa, että itsetietoisilla elämänmuodoilla olisi myös diplomaattiedustus avaruusolentojen rotujen keskuudessa. Tämän seurauksena kysymykseen siitä kuka edustaa Maapalloa voidaan vastata kahdella tavalla. Ensimmäinen on kapea, rajoittunut vastaus, joka liittyy salaisesti nimitettyihin virkamiehiin, jotka edustavat eri kansallisvaltioiden hallituksia tai multilateraalisia instituutioita kuten YK. Toinen on paljon monimutkaisempi ja siihen liittyy useiden itsetietoisten elämänmuotojen tunnustaminen, joista poliittisesti järjestäytynyt ihmiskunta on vain yksi useasta tärkeästä tahosta, planeetta itse mukaanlukien. On erittäin todennäköistä, että vaikka avaruusolentojen rodut tunnustavat ensimmäisen edustuksen muodon, ne antaisivat enemmän validiteettia toiselle. Tämä tarkoittaa, että galaktinen diplomatia jossa Maapallo ja sen populaatiot ja elämänmuodot ovat mukana on paljon avoimempi ja eklektisempi kuin alunperin on luultu. Tämä herättää mahdollisuuden ei-virallisille diplomaattiedustuksen muodoille, jotka koskevat osaa ihmiskunnasta, joka puhuu muiden älyllisten lajien tai itse Maan puolesta.

Kuka edustaa ‘Gaian ääntä’ diplomaattisuhteissa avaruusolentojen rotuihin?

Kuten jo aiemmin mainittu, Gaia-hypoteesi mahdollista Gaian olemassaolon elävänä olentona, jolla on omat viestintäkyvyt ja äly, joka ohjaa tapaa jolla elämä Maapallolla kehittyy. Tämä herättää mahdollisuuden, että henkilöt, ryhmät ja jopa yhteisöt, jotka linjaavat itsensä tämän älyn eli ’Gaian äänen’ kanssa ja jotka lopulta ovat uskollisia Gaialle eikä niinkään millekään kansallisvaltiolle, ovat tarpeellinen auktoriteetti Gaiaa edustamaan. Voidaan jopa esittää korollaarina, että sellaiset henkilöt edustavat myös pintaihmiskuntaa, joka on poliittisesti järjestäytynyt valtioiksi. Maapallon pinnalla elävät ihmiset ovat sekä suvereenien valtioiden kansalaisia että Gaian edustajia, mikä tarkoittaa että sekä kansallisvaltioiden edustajat että Gaian edustajat molemmat voivat voivat legitiimisti puhua pintaihmiskunnan etujen puolesta. Jotta helpommin viitattaisiin ’Gaian ääneen’ linjautuvien henkilöihin/ryhmiin/yhteisöihin, jotka edustavat Gaiaa, käytän näistä termiä ’herännyt ihmiskunta’. ’Herännyt ihmiskunta’ erottuu muusta ihmiskunnasta, joka on poliittisesti järjestäytynyt suvereeneihin valtioihin ja joissa yksityiset kansalaiset ja julkiset virkamiehet ovat uskollisia viimekädessä kansallisvaltiolle. Tämä viittaa siihen, että joitain jännitteitä todennäköisesti syntyy siitä kuka puhuu suuremmalla auktoriteetilla Maapallon tulevaisuutta koskien diplomaattisuhteissa avaruusolentoihin. Onko se ’Gaian äänen’ kanssa linjautunut ’herännyt ihmiskunta’, joka myös konsultoi muita tietoisia lajeja Maapallolla kehittääkseen yhtenäisen ’Gaian ääneen’ perustuvan planetaarisen mielipiteen, vai onko se suvereenien valtioiden diplomaattiset edustajat ,jotka ovat uskollisia kansallisvaltioilleen eikä niinkään ’Gaian äänelle’? Tämä jännite todennäköisesti kärjistyy ’heränneen ihmiskunnan’ ja ’poliittisesti järjestäytyneen ihmiskunnan’ välisestä resurssien ja legitimiteetin erosta. Ensimmäisellä on suuri legitimiteetti johtuen sen linjautumisesta Gaiaan ja muiden Maapallon elämänmuotojen konsultoinnista kun taas jälkimmäisellä on kaikki modernin valtion resurssit käytössään tukemaan sen nimitettyjä virkamiehiä diplomaattisuhteissa avaruusolentojen kanssa. Ottaen huomioon avaruusolentojen rotujen telepaattisen luonteen sekä niiden odotetun tunnustuksen eri Maapalloa edustaville tahoille, on erittäin todennäköistä että jännitteitä tulee syntymään ’heränneen ihmiskunnan’ ja ’poliittisesti järjestäytyneen ihmiskunnan’ välillä siitä kuka puhuu suuremmalla auktoriteetilla ihmiskunnan ja Maapallon puolesta.

‘Heränneen ihmiskunnan’ ’rinnakkaisdiplomatia’

Entisen amerikkalaisdiplomaatti John MacDonaldin mukaan diplomatialla on eri muotoja sen virallisen muodon lisäksi, jossa nimitetään virkamiehiä joilla on tarpeellinen auktoriteetti edustaa kansakuntiaan tapaamisissa ja sopimuksissa, joilla on omia valtioita ja kansakuntia sitova voima. [24] ’Perinteisen’ diplomatian lisäksi on ’rinnakkaisdiplomatiaa’, jossa yksityiset kansalaiset ja ’kansalaisjärjestöt ovat mukana erilaisissa aloitteissa edistämässä diplomaattisia ratkaisuja tärkeisiin globaaleihin ongelmiin. Termin ’rinnakkaisdiplomatia’ otti käyttöön entinen amerikkalaisdiplomaatti Joseph Montville vuonna 1981 kuvaamaan yksityisten kansalaisten varhaisia pyrkimyksiä puuttua diplomaattisiin kysymyksiin ja kansainvälisiin ongelmiin. [25] Hän kuvaa rinnakkaisdiplomatiaa seuraavasti: ”epävirallinen, muodollinen kanssakäyminen vastakkaisen mielipiteen ryhmien tai kansallisvaltioiden välillä, jonka tavoitteena on kehittää strategioita, vaikuttaa julkiseen mielipiteeseen ja organisoida inhimilliset ja materiaaliset resurssit tavoilla, jotka voivat auttaa ratkaisemaan konfliktin.” [26] Kaikkein yksinkertaisin termein ’rinnakkaisdiplomatia’ on yksilöiden ja/tai ryhmien väliintuloa diplomaattisiin umpikujiin tai kansainvälisiin konflikteihin edistämään ratkaisuja ja dialogia kiistan eri osapuolten välillä. Huolimatta alkuvaiheen diplomaattiyhteisön skeptisyydestä yksityisten kansalaisten ja ryhmien osallisuutta kohtaan, ’rinnakkaisdiplomatia’ tai ’kansalaisdiplomatia’ on kasvanut merkittävästi viimeisenä kahtena vuosikymmenenä, ja se tunnustetaan nyt legitiimiksi prosessiksi, joka täydentää valtion virastojen toimintaa kiistanalaisissa diplomaattikysymyksissä ja globaalien konfliktien ratkaisussa. [27] Vuonna 2002, Yhdysvaltain ulkoministeriö organisoi konferenssin, jossa käsiteltiin ’perinteisen diplomatian’ ja ’rinnakkaisdiplomatian’ integroimista, johon otti osaa yksityiset kansalaiset, kolmannen sektorin järjestöt ja diplomaattiyhteisön jäsenet USA:sta ja muualta. [28] ’Rinnakkaisdiplomatiaa’ harjoittavat henkilöt, ryhmät ja organisaatiot ovat menestyksekkäästi vastaanottaneet apurahaa valtioilta ja yksityisiltä harjoittaa tätä epävirallista diplomatian muotoa täydentämään kansainvälistä diplomatiaa ja avustamaan globaalien konfliktien ratkaisussa. [29] Tämän tutkielman kirjoittaja esimerkiksi on saanut kaksi apurahaa US Institute of Peacelta, jonka kongressi on luonut ja rahoittanut, harjoittamaan ’rinnakkaisdiplomatiaa’ Itä-Timorin konfliktin ratkaisussa. [30] Kirjoittaja kutsui Itä-Timorin kansalaisia ja myöhemmin nimekkäitä Indonesian kansalaisia Washingtoniin dialogiin, joka saisi aikaan aloitteen, jolla autettaisiin Itä-Timorin konfliktin ratkaisemisessa. Tapaamisissa konsultoitiin Yhdysvaltain ja Indonesian diplomaattiyhteisöjä sekä YK:ta. Nämä tapaamiset johtivat tärkeisiin läpimurtoihin, jotka johtivat vallanjakoa avittavien asiakirjojen jakoon, mikä auttoi Itä-Timorin konfliktin diplomaattiratkaisua. [31] Useat yksityiset organisaatiot toistuvasti keräävät merkittäviä varoja useilta valtion virastoilta ja yksityisiltä organisaatioilta rinnakkaisdiplomatian aloitteisiin samalla tavalla kuin kirjoittaja teki Itä-Timorin kanssa. Kaikkein nimekkäimmät ryhmät rinnakkaisdiplomatiassa ovat Search for Common Ground, Institute for Multitrack Diplomacy, sekä Institute of World Affairs. [32] Henkilöille annetun tunnustuksen ja legitimiteetin avulla ’kansalaisjärjestöt harjoittavat rinnakkaisdiplomatiaa kansainvälisissä konflikteissa ja se luo tärkeän ennakkotapauksen tarkasteltaessa miten diplomatiaa voitaisiin harjoittaa avaruusolentojen kanssa. Henkilöiden ja kansalaisjärjestöjen voidaan olettaa harjoittavan rinnakkaisdiplomatiaa avaruusolentojen kanssa, jossa nähdään tarve avustaa avaruusolentoihin liittyvää virallista diplomatiaa ja/tai konfliktinratkaisua. Tämän johdosta ’rinnakkaisdiplomatia’ voidaan määritellä yksityisten henkilöiden ja/tai kansalaisryhmien toimina avustaa diplomaattisuhteiden parantamisessa avaruusolentojen ja kansallisvaltioiden hallitusten välillä ja/tai avustaa ratkaisemaan konflikteja avaruusolentojen ja/tai kansallisvaltioiden hallitusten välillä. Nämä toimet voivat vaihdella yksittäisistä avaruusolentojen kanssa dialogia edistävistä tai informaatiota niiltä jakavista kontakteista kansalaisryhmiin, jotka työskentelevät avaruusolentojen kanssa edistääkseen valtion UFO-paljastusta, sekä konfliktinratkaisuun valtion virastojen ja avaruusolentojen rotujen välillä. Vaikka kenen tahansa henkilön tai kansalaisryhmän voidaankin olettaa osallistuvan avaruusolentoihin liittyviin rinnakkaisdiplomatian aloitteisiin, nuo henkilöt ja ryhmät, joista käytetään nimitystä ’herännyt ihmiskunta’, ovat merkitykseltään erityisiä. Tämä merkitys johtuu heille avaruusolentojen rotujen antamasta odotetusta tunnustuksesta, jolla avaruusolennot pitävät heitä Gaian ja muiden Maapallon älykkäiden lajien edustajina. Tästä seuraa, että rinnakkaisdiplomatiaa harjoittavat henkilöt ja ryhmät saattavat nauttia suuremmasta legitiiteetistä ja auktoriteetista avaruusolentojen rotujen keskuudessa johtuen heidän linjautumisestaan ’Gaian äänen’ ja muiden Maapallon älyllisten lajien toiveiden kanssa. Tämä linjautuminen tarkoittaa, että ’heränneellä ihmiskunnalla’ on äärimmäinen uskollisuus Gaiaa kohtaan ja hänen älykkäitä lajejaan voidaan näin pitää yksittäisen planetaarisen ’äänen’ puolestapuhujina, näin ollen de fakto muuttuen ’Gaian suurlähettiläiksi’. ’Herännyt ihmiskunta’ voi näin nauttia suurempaa statusta kuin kansallisvaltioita edustavat nimitetyt virkamiehet mitä tulee avaruusolentojen rotujen kanssa neuvottelemiseen. ’Heränneen ihmiskunnan’, jotka ovat Gaian de facto suurlähettiläitä, rinnakkaisdiplomatia on tärkeä kehityskulku johtuen salailusta olemassaolevien sopimusten ja tapaamisten ympärillä, joita jotkin avaruusolentojen rodut ja salaa nimitetyt eri kansallisvaltioiden edustajat ovat pitäneet. Sellaiset rinnakkaisdiplomatian aloitteet voivat johtaa tapaamisiin ja sopimuksiin, joilla on legitimiteettiä useiden avaruusolentojen rotujen keskuudessa ja näin merkittävä vaikutus maailmanpolitiikkaan. Keskeinen kysymys on kuinka kansallisen turvallisuuden virastot reagoisivat sopimuksiin tai viesteihin, joita herännyt ihmiskunta on saanut aikaan rinnakkaisdiplomatialla avaruusolentojen rotujen kanssa.

Kuinka kansallisen turvallisuuden organisaatiot reagoisivat ’heränneen ihmiskunnan’ ’rinnakkaisdiplomatiaan’

Keskeinen tekijä salailussa avaruusolentojen rotujen läsnäolosta on ollut se miten paljon kansallisen turvallisuuden virastot USA:ssa ja muualla ovat kontrolloineet informaatiota ja monopolisoineet resursseja avaruusolentokysymykseen liittyen. [33] Tämä kansallisen turvallisuuden virastojen kontrolli viittaa siihen, että näiden virastojen alkuvaiheen vastaus heränneen ihmiskunnan ’galaktisen rinnakkaisdiplomatian’ aloitteisiin otettaisiin vastaan joko äärimmäisellä epäilyllä tai suoralla vastustuksella. Jossain määrin odotettu varjohallituksen johdon vastaus avaruusolentotietoihin rinnastuu ulkopoliittistetn ammattilaisten ja diplomaattiyhteisön alkuvaiheen vastaukseen rinnakkaisdiplomatian nousuun maailmanpolitiikassa 1980-luvun alussa. Kuten aiemmin todettu, tapahtui siirtymä suorasta skeptisismistä ja sivuuttamisesta lopulliseen tunnustamiseen ja yhteistyöhön. Varjohallituksen vastaus ’galaktiseen rinnakkaisdiplomatiaan’ avaruusolentokysymyksessä todennäköisesti noudattelee samanlaista kaavaa. Virallinen reaktio rinnakkaisdiplomatiaan todennäköisesti johtuu neljästä haasteesta: ensinnäkin, avaruusolentojen yksityiset viestit ja interaktiot ’heränneen ihmiskunnan’ kanssa; toiseksi, varjohallituksen halukkuus käyttää pakkokeinoja tukahduttamaan ’galaktinen rinnakkaisdiplomatia’; kolmantena, se miten paljon avaruusolentojen rodut manipuloivat pahaa-aavistamattomia ihmisiä horjuttaakseen kansallisen turvallisuuden järjestöjen toimintaa ’epäystävällisten’ avaruusolentojen tavoitteiden saavuttamiseksi; ja viimeisenä rinnakkaisdiplomatialla aikaansaatujen sopimusten vaikutukset. Nyt tarkastelen kutakin näistä haasteista ja sitä iten ne vaikuttavat galaktiseen rinnakkaisdiplomatiaan ennen loppupäätelmiä.

1. Avaruusolentojen rotujen kanssa käydyn yksityisen viestinnän ja kanssakäymisten laajuus

Aina siitä lähtien kun George Adamski kirjoitti kuuluisan kirjansa Inside the Flying Saucers, vuonna 1955, on ollut useita yksityisiä kansalaisia, jotka ovat väittäneet saaneensa yhteyden avaruusolentoihin ja viestineet ja olleet tekemisissä heidän kanssaan laajalti. [34] Adamskin lisäksi muita kontaktihenkilöitä alkuvaiheessa olivat mm. Howard Menger, Orfeo Angelucci, Paul Villa ja George Van Tassel. [35] Nämä kommunikaatiot ja kanssakäymiset avaruusolentojen kanssa vaihtelivat kovasti riippuen kontaktihenkilöstä, mutta olennaisesti kaikki paljastivat, että avaruusolentojen rodut olivat tarkoituksella ottaneet yhteyttä yksityisiin kansalaisiin levittääkseen informaatiota avaruusolentojen rotujen olemassaolosta sekä yhteyttä ottaneiden avaruusolentojen hyväntahtoisista aikeista. Vuosien mittaan ’kontaktihenkilöiden’ lista kasvoi pitkäksi ja tunnetuimpiin heistä tuoreempana aikana lukeutuu Billy Meier, Carlos Diaz, Alex Collier, Phillip Krapf. [36] Nämä ’kontaktihenkilöt’ ovat pitäneet julkisia luentoja, kirjoittaneet kirjoja, muodostaneet tukiryhmiä ja kommunikoineet eliittien kanssa tarkoituksenaan välittää avaruusolentojen heille kertomat viestit ja vakuuttaakseen skeptinen yleisö näiden avaruusolentojen ystävällisestä luonteesta. Ilman varsinaisesti mitään tietoa asiasta, nämä kontaktihenkilöt itse asiassa harjoittivat ’galaktista rinnakkaisdiplomatiaa’ mitä tulee heidän ’heränneen ihmiskunnan’ edustamiseena, jotka olivat halukkaita levittämään totuutta avaruusolentojen läsnäolosta ja sen merkityksestä globaalille ihmiskunnalle. Kansallisen turvallisuuden virastot ovat ’julkisesti’ käsitelleet kontaktihenkilöitä skeptisesti ja pilkallisesti, mutta todellisuudessa virastot tarkasti seurasivat kontaktihenkilöiden edesottamuksia saadakseen samaan aikaan kerätyksi mitä tahansa tietoja heistä ja rajoittaakseen sitä miten paljon kontakihenkilöiden informaatio leviäisi julkisuuteen. Esimerkiksi Alex Collier väitti, että rotu Andromedan galaksista otti häneen yhteyttä ja hän levitti informaatiota suosittujen verkkosivujen ja julkisesti pitämiensä luentojen kautta ennen kuin laivastotiedustelun upseerit vierailivat hänen luonaan ja uhkaillen vaativat hänen hiljentymistään. [37] Ilmeisesti Collier oli julkaissut arkaluonteista informaatiota huolimatta valtion virallisesta kannasta, että Project Bluebookin sulkemisen jälkeen mikään valtion virasto ei enää aktiivisesti tutkinut UFO/avaruusolentoilmiötä. [38] Valtamedian kontrollointi on ollut pääasiallinen keino jolla varjohallitus on voinut rajoittaa kontaktihenkilöiden vaikutusvaltaa sekä UFO-ilmiötä yleisemmin. [39] Mahdollisuus sille, että useammat yksityiset kansalaiset kokisivat kontaktin avaruusolentojen kanssa ja sen myötä harjoittaisivat ’galaktista rinnakkaisdiplomatiaa’ olisi äärimmäinen huoli valtion virastoille. Ja kuitenkin vaikuttaa siltä, että rinnakkaisdiplomatian kasvu globaalissa politiikassa ei ollut mahdollista estää ja diplomaattiyhteisö sen lopulta toivotti tervetulleeksi, joten ’galaktisen rinnakkaisdiplomatian’ kasvua ei myöskään voida estää ja lopulta sitä pidetään perinteisen diplomatian täydennyksenä eikä uhkana.

2. Varjohallituksen virastojen pakkokeinot

Kansallisen turvallisuuden virastoilla on lukemattomia pakkokeinoja, joita voidaan käyttää ylläpitämään salailua avaruusolentojen läsnäolosta. Seuraava kappale Special Operations Manualista, joka on UFO-tutkijoille vuodettu ’väitetty virallinen dokumentti’ joka kertoo avaruusolentojen alusten nouto- ja haltuunottoprosesseista, kuvaa virallista huhtikuussa 1954 käyttöönotettua salailun politiikkaa: Kaikkia kontakteja ulkoavaruudesta peräisin oleviin olentoihin pidetään kansallisen turvallisuuden asiana ja täten HUIPPUSALAISEKSI luokiteltuna. Missään tapauksessa kansa tai lehdistö ei saa tietää näiden olentojen olemassaolosta. Valtion virallinen politiikka on, että sellaiset olennot eivät ole olemassa, ja että mikään liittovaltion virasto ei tutki avaruusolentoja tai niiden artefakteja. Kaikki poikkeamat tästä linjasta ovat absoluuttisesti kiellettyjä. [40] Sisäpiiriläiset kuten kersantti Dan Morris ovat kuvanneet miten virastot kuten NSA ovat käyttäneet pakkokeinoja hiljentääkseen henkilöitä ja kuinka näihin pakkokeinoihin on kuulunut jopa kuolettava voima salailun ylläpitämiseksi.
National Security Agency, tappajat työskentelevät siellä. Ne ovat niitä tyyppejä, silloin kun tarvitaan ongelman poistoa.... jos olet katsonut James Bondia, he ovat kahden nollan agentteja, jos tiedät mitä tarkoitan. Puolustusministeri Forestall oli ensimmäinen valta-asemassa oleva tunnettu henkilö, joka eliminoitiin hänen aikoessa paljastaa tietonsa -- eikä kukaan koskaan joutunut rikoksesta vastuuseen. [41]  
Tunnetulla kuolettavan voimankäytön historialla avaruusolentojen läsnäoloon liittyvän salailun ylläpitämiseksi, voitaisiin kysyä käytettäisiinkö sellaisia pakkokeinoja henkilöihin ja/tai organisaatioihin, jotka harjoittavat galaktista rinnakkaisdiplomatiaa. Keskeinen kysymys tässä on pitäisivätkö kansallisen turvallisuuden virastot laaja pakkokeinojen käyttöä nykyisellä informaatioaikakaudella tarpeellisena, kun niin paljon informaatiota on vapaasti saatavilla internetissä. Vaikuttaa siltä, että pehmeän sensuurin tekniikat kuten tietojen poistaminen julkisista arkistoista, valtamediaan pääsyn rajoittaminen, verkkosivujen hakkerointi jne. ovat mieluisampia keinoja rajoittaa informaatiota avaruusolennoista verrattuna kuolettavan voiman käyttöön, joka tuntuu olevan käytetympi menetelmä ennen vanhaan. [42] Siitä huolimatta mahdollisuus sille, että avaruusolennot pitäisivät rinnakkaisdiplomatiaa jonain mikä antaa mandaatin heidän toimilleen olisi äärimmäinen kansallisen turvallisuusvirastojen huolenaihe, ja se voisi johtaa pakkokeinojen käyttöön rinnakkaisdiplomatian harjoittamisen ehkäisemiseksi. Todennäköisyys sille, että avaruusolentojen läsnäolon julkinen paljastus tapahtuisi pian viittaa siihen, että kansallisen turvallisuuden virastot ovat yhä vähemmän taipuvaisia käyttämään kaikkein äärimmäisiä pakkokeinoja kuten kuolettavaa voimaa johtuen todennäköisyydestä, että ne joutuvat pian vastaamaan menneistä teoistaan. Julkinen avaruusolentojen läsnäolon paljastus johtaisi menneiden valtion salaisuuden säilyttämiseksi tekemien toimien läpikotaiseen tarkasteluun, sekä osittaiseen varjohallituksen viranomaisten tilivelvollisuuteen, jotka ylläpitävät nykyisiä käytänteitä.

3. Se miten paljon avaruusolennot ovat saattaneet manipuloida galaktista rinnakkaisdiplomatiaa harjoittavia pahaa-aavistamattomia kansalaisia

Mahdollisuus sille, että jotkut avaruusolentojen rodut saattaisivat manipuloida rinnakkaisdiplomatiaa harjoittavia yksityisiä kansalaisia, on varsin suuri. Ottaen huomioon avaruusolentojen läsnäolon menneisyyden, jossa erilaisia agendoja ja aktiviteetteja on pantu täytäntöön ihmiskunnan kontrolloimiseksi, käynnissä on varsin todennäköisesti edelleen manipulaatiota joidenkin avaruusolentojen rotujen taholta, jotka pitävät ihmiskuntaa kontrolloitavana ja hyväksikäytettävänä resurssina. [43] Mahdollisuus sille, että pahaa-aavistamattomat henkilöt/ryhmät saattaisivat tulla ’epäystävällisten’ avaruusolentojen rotujen hyväksikäyttämäksi niiden pyrkiessä horjuttamaan kansallisen turvallisuuden virastoja, jotka toimivat keskeisessä roolissa avaruusolentojen valvonnassa, on varsin todellinen. Tämä viittaa siihen, että tarvitaan koulutusta ja kykyä erottaa avaruusolentojen rodut toisistaan niiden henkilöiden keskuudessa, jotka löytävät itsensä galaktisen rinnakkaisdiplomatian eturintamasta. Harjoittelun, julkisen koulutuksen ja verkostoitumisen yhdistelmä kontaktihenkilöille ja muille galaktisessa rinnakkaisdiplomatiassa mukana oleville auttaisi ehkäisemään epäystävällisten avaruusolentojen rotujen manipulointia. Tämä on paras keino varmistaa rinnakkaisdiplomatian läpinäkyvyys, sillä kansallisen turvallisuuden virastojen agendat ja ohjelmat eivät ole kontaktihenkilöiden mieleen. Kontaktihenkilöt ja muut galaktiseen rinnakkaisdiplomatiaan osallistuvat ovat suurelta osin tietoisia pitkästä salailun perinteestä koskien avaruusolentoinformaatiota, ja he eivät juurikaan anna legitimiteettiä kansallisen turvallisuuden virastojen toimille ja huolille huolimatta laajamittaisesta kansan kunnioituksesta sellaisia virastoja kohtaan. Erityisesti kansallisen turvallisuuden virastojen pakkokeinot galaktisen rinnakkaisdiplomatian harjoittajia kohtaan joutuisivat tämän diplomatian muodon harjoittajien suuren vastustuksen kohteeksi. Tulos vain heikentäisi tämän diplomatian muodon luotettavuutta sen sijaan, että estäisi sen kokonaan. Koska galaktinen rinnakkaisdiplomatia on väistämätön kehityskulku ihmisten ja avaruusolentojen välisessä kanssakäymisessä, tämän kansalaislähtöisen diplomatian muodon korkean integriteetin ylläpitämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta vältetään ’epäystävällisten’ avaruusolentojen rotujen epäasianmukainen manipulointi.

4. Galaktisen rinnakkaisdiplomatian avulla saavutettujen aloitteiden ja sopimusten vaikutukset

On erittäin todennäköistä, että jotkut galaktisen rinnakkaisdiplomatian aloitteet saavat aikaan sopimuksia, tai myöntävät luvan, avaruusolentojen rotujen kanssa tiettyjen aktiviteettien suorittamiseksi. Tämä on erityisen todennäköistä tapauksessa, johon ’heränneen ihmiskunnan’ jäsenet osallistuvat, ja näin he toimivat edustajina paljon omaa populaatiotaan laajemmalla. Avaruusolennot saattavat pitää erityisenä etuna heränneen ihmiskunnan jäsenten kanssa työskentelyä, jtoka saattavat omasta halustaan suostua aloitteisiin tai projekteihin, jotka positiivisesti vaikuttavat planeettaan. Esimerkiksi, lokakuussa 2003 internetissä alkoi kiertää viesti väitetyltä avaruusolentojen ryhmältä, jossa kuvattiin Maapallon eksopoliittista tilannetta ja pyydettiin että ’henkilöt ketään syrjimättä’ päättäisivät haluaisivatko he avaruusolentojen yksinkertaisesti ”näyttäytyvän”. [44] “Change the World”-äänestys sai aikaan suurta kiinnostusta ja adressi internetissä on saanut lokakuuhun 2004 mennessä 650 allekirjoitusta, jossa annettiin avaruusolennoille lupa näyttäytyä. [45] Yksityisten kansalaisten tai kansalaisjärjestöjen avaruusolentojen kanssa sopimukseen pääsemisen tai tietylle avaruusolentotoiminnalle luvan antamisen seuraamukset olisivat varmasti suuri huolenaihe kansallisen turvallisuuden virastoille. Voitaisiin odottaa, että nämä henkilöt ja/tai ryhmät, jotka tällaisia sopimuksia solmivat tai lupia antavat, joutuisivat kansallisen turvallisuuden virastojen valvonnan ja jopa häirinnän kohteiksi jos tämä uhkaisi laajemmalti vaikuttaa asioihin. Tämä vaikuttaa olevan asian laita “Change the World”-äänestyksen organisaattorin, Jean Edermanin, tapauksessa joka väitetysti koki häirintää kansallisen turvallisuuden virastojen taholta johtuen hänen työstään äänestyksen ja siitä seuranneen kontaktikokemuksen parissa. [46] Ranskan kansallisen turvallisuuden virastot ovat uhkailleet häntä ja tilapäisesti lopettaneet kaikki hänen julkiset esiintymisensä tätä kirjoitettaessa lokakuussa 2004. Voidaan odottaa, että avaruusolentojen rotujen ja heränneen ihmiskunnan välisten sopimuksien vaikutukset ovat todennäköisesti paljon näiden henkilöiden/ryhmien lukumääriä suuremmat. Tämä saa aikaan erikoisen jännitteen, sillä tällaiset henkilöt ja/tai kansalaisjärjestöt eivät ole missään virallisessa asemassa ja näin niillä ei ole edustusasemaa kansallisen turvallisuuden virastojen silmissä ottaa osaa mihinkään sopimuksiin tai antaa mitään lupia avaruusolentojen toiminnalle. Siitä huolimatta avaruusolentojen oletettavasti tällaisille henkilöille ja/tai kansalaisjärjestöille antama edustusstatus pelkästään siitä hyvästä, että he toimivat Gaian ja muiden älykkäiden lajien puhemiehinä, tekee ’heränneestä ihmiskunnasta’ tärkeän tunnustettavan tekijän, joka on otettava huomioon diplomaattisessa vuoropuhelussa, joka koskee avaruusolentojen roolia Maapallolla ja ihmiskunnan tulevaisuutta

Yhteenveto: ‘Herännyt Ihmiskunta’ ja ‘galaktinen rinnakkaisdiplomatia’

Vaikka termi ’herännyt ihmiskunta’ vaikuttaa elitistiseltä, se siitä huolimatta tarkasti kuvaa sitä osaa ihmiskunnasta, joka on uskollinen laajemmalle joukolle tahoja Maapallolla kuin vain pelkille kansallisvaltioiden hallituksille, jotka ovat kapeammin keskittyneet niiden ’kansallisiin etuihin’. ’Heränneen ihmiskunnan’ jäsenet tuntevat kutsumusta vastata siihen mitä he pitävät Gaian sekä eri Maapallon mailla, merillä ja maan alla asuvien lajien etuna. Kun yhä useampi ihminen muuttuu uskolliseksi muista syistä kuin puhtaasti poliittisesta lojaaliudesta tai edusta ja linjautuu ’Gaian äänen’ ja muiden älykkäiden lajien tavoitteiden kanssa, nämä ’heränneen ihmiskunnan’ jäsenet muuttuvat Gaiaa edustaviksi viestintähenkilöiksi. Voidaan odottaa, että tällaisia Gaian tiedottajia pidettäisiin avaruusolentojen ja muiden Maapallon lajien taholla de facto ’Gaian suurlähettiläinä’ ja näin heillä olisi suurempaa vaikutusvaltaa kuin mitä heitä on lukumäärällisesti. Herännyt ihmiskunta kokee todennäköisemmin kontaktin avaruusolentojen rotuihin, jotka pitävät tällaisia henkilöitä erityisen merkityksellisinä johtuen heidän linjautumisestaan ’Gaian ääneen’ ja heidän halustaan tyydyttää muiden tietoisten lajien tavoitteet. Yhteys heränneeseen ihmiskuntaan antaa suuremman legitimiteetin globaaliin ihmiskuntaan yhteyksiä ottavien avaruusolentojen rotujen eri toimille. Tämän johdosta ’herännyt ihmiskunta’ todennäköisemmin harjoittaa rinnakkaisdiplomatiaa johtuen sen merkityksestä ’planeetan äänen’ edustuksessa ja kaikkien Maapallon älykkäiden lajien pyrkimyksissä, sekä johtuen avaruusolentojen niile antamasta erikoishuomiosta, jotka pitävät ’herännyttä ihmiskuntaa’ Gaian de facto suurlähettiläinä ja puhemiehinä. On erittäin todennäköistä, että yksityisten kansalaisten ja nimitettyjen virkamiesten välillä on suuri kontrasti galaktisen diplomatian suhteen sekä sen suhteen miten paljon avaruusolentojen rodut antavat tunnustusta kummallekin. ’Perinteinen’ diplomatia liittyy julkisiin virkamiehiin, jotka varjohallitus ja/tai kansallisen turvallisuuden virastot salaa nimittää edustamaan oman valtionsa kansallisia etuja ja käsittelemään avaruusolentojen läsnäoloa. Perinteistä diplomatiaa harjoittavilla virkamiehillä on käytössään modernin kansallisvaltio kaikki resurssit ja pakkokeinopotentiaali omien toimiensa tueksi, ja kollektiivisesti he väittävät olevansa globaalin ihmiskunnan ja Maapallon alueiden virallisia poliittisia edustajia. Kuitenkin useiden avaruusolentojen rotujen silmissä nämä viralliset diplomaatit nauttivat vähäisempää legitimiteettiä kuin ’herännyt ihmiskunta’, joka oletettavasti puhuu suuremmalla auktoriteetilla johtuen heidän linjautumisestaan ’Gaian äänen’ kanssa ja halukkuudesta edustaa muiden älykkäiden lajien tavoitteita Maapallolla. Tiivistettynä, kysymys siitä kuka puhuu suuremmalla auktoriteetilla Maapallon ja hänen lukuisten lajiensa edustajana on jotain mikä suoraan vaikuttaa avaruusolentojen rotujen tekemiin päätöksiin kommunikoida ja olla kanssakäymisissä globaalin ihmiskunnan eri osien kanssa. Vaikka varjohallituksen edustajat ja jotkin avaruusolentojen rodut ovat päässeet eräisiin sopimuksiin, toiset avaruusolentojen rodut ovat sen sijaan valinneet ottaa yhteyttä yksityisiin kansalaisiin ja/tai kansalaisryhmiin, jotka ovat enemmän linjassa ’Gaian äänen’ kanssa ja täten tiedottajia Gaian puolesta. Tämä viittaa tuleviin jännitteisiin ihmisten kehittäessä sympatioita ja tulevaisuuden odotuksia, jotka ovat yhdenmukaisia planeetan ja kaikkien sen älykkäiden lajien globaalien etujen kanssa. Todennäköisesti tämä johtaa jännitteiden aikaan niiden ihmiskunnan osien kanssa, jotka ovat linjautuneet joko kansallisten poliittisten instituutioiden tai laajempien globaalien etujen kanssa, joita voidaan nimittää yläkäsitteellä ’Gaian ääni’. Voidaan toivoa, että sellaiset jännitteet ovat synnytystuskia uljaalle uudelle maailmalle, jossa kaikki lajit planeetalla puhuvat yhtenäisellä planetaarisella äänellä.

Lähdeviitteet

[1] Olen kiitollinen Angelika Sareighn Whitecliffille hänen innokkaasta tuestaan, ehdotuksistaan ja avustaan tämän artikkelin valmistumisessa. Kiitän myös Hugh Matlockia joidenkin kirjoitusvirheiden korjaamisesta ja ideoista, jotka koskevat ”Gaian ääntä”. [2] Kts. Michael Salla, “Eisenhowerin tapaaminen 1954 avaruusolentojen kanssa: Ensikontaktin vuosijuhla?” Tutkielma #8 (helmikuun 12, 2004) http://www.exopolitics.org. Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/eisenhowerin-tapaaminen-1954-avaruusolentojen-kanssa-ensikontaktin-vuosijuhla/ [3] Kts. Michael Salla, “Raportti Maan ulkopuolisten rotujen motivaatioista ja aktiviteeteista — Typologia kaikkein merkittävimmistä Maan ulkopuolisista roduista, jotka ovat olleet tekemisissä ihmiskunnan kanssa,” Exopolitics.org (heinäkuun 26, 2004) Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/raportti-maan-ulkopuolisten-rotujen-motivaatioista-ja-aktiviteeteista/ [4] Kts. Salla, “Raportti Maan ulkopuolisten rotujen motivaatioista ja aktiviteeteista — Typologia kaikkein merkittävimmistä Maan ulkopuolisista roduista, jotka ovat olleet tekemisissä ihmiskunnan kanssa,” Exopolitics.org (heinäkuun 26, 2004) Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/raportti-maan-ulkopuolisten-rotujen-motivaatioista-ja-aktiviteeteista/ [5] Ihmisten ja galaktisten konfliktien välistä peilisuhdetta koskevista todisteista ja teorioista on keskusteltu lähteessä: Michael Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) 35-42. [6] Said, A.S., Lerche, Jr., C.O. & Lerche III, C.O. Concepts of international politics in global perspective (Prentice Hall, 1995). 69 [7] Kissinger, Diplomacy (Simon and Schuster, 1995). [8] Kts. Anthony Levy, Cardinal Richelieu: And the Making of France (Carroll & Graf Publishers, 2000). [9] Kts. Michael Salla, “Eisenhowerin tapaaminen 1954 avaruusolentojen kanssa: Ensikontaktin vuosijuhla?” Tutkielma #8 (helmikuun 12, 2004) http://www.exopolitics.org. Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/eisenhowerin-tapaaminen-1954-avaruusolentojen-kanssa-ensikontaktin-vuosijuhla/ [10] Bill Hamilton haastattelee Dan Burischia Greater Things News Servicella (lokakuun 18, 2002) http://greaterthings.com/News/ET/DanBurisch/Oct18_2004BillHamilton/ ; sekä Sterling Allen, “The Saga of Dan Burisch,” Greater Things News Service (huhtikuun 28, 2004); http://greaterthings.com/News/daily/2004/04/28/BurischSaga.htm [11] Keskustelua siitä, kuinka presidentit Carter ja Clinton pidettiin poissa tietojen piiristä, jotka koskivat avaruusolentojen läsnäoloa, kts Salla, Exopolitics, 87-95. [12] Don Berliner, “UFO Briefing Document: International Agreements and Resolutions – United Nations,” saatavilla verkossa: http://www.ufoevidence.org/documents/doc1037.htm [13] Havelock, Gaia: a New Look at Life on Earth ( Oxford University Press, 1979). [14] Havelock, Gaia: The Practical Science of Planetary Medicine, (Gaia Books Limited, 1991) 12. [15] Yksityiskohtainen tutkimus delfiinien älykkyydestä, http://www.planetpuna.com/dolphin-paper-html/dolphin-paper.htm . [16] Michael Hyson, http://www.planetpuna.com/dolphin-paper-html/dolphin-paper.htm . [17] Kts. Timothy Wyllie Dolphins Telepathy and Underwater Birthing (Bear and Company Publishing, 1993); ja Joan Ocean, Dolphins Into the Future (A Dolphin Connection Book, 1997). For online information go to: www.joanocean.com [18] Lainattu verkkoartikkelissa http://paranormal.about.com/library/weekly/aa090400a.htm [19] Kts. Branton “A Dulce Base Security Officer Speaks Out,” teoksessa The Dulce Wars: Underground Alien Bases and the Battle for Planet Earth (Inner Light, 199) luku 11. Verkkoversio http://www.ufoarea.com/government_dulce_branton_ch11.html [20] Katso verkkoartikkeli: http://paranormal.about.com/library/weekly/aa090400a.htm [21] Keskustelua avaruusolentojen rotujen organisaation luonteesta, kts. Alfred Webre, “Exopolitics: A Decade of Contact,” (2001/2002) saatavilla verkossa: http://exopolitics.blogs.com/exopolitics/2004/07/exopolitics_a_d.html [22] Verkkoversio Yhdysvaltain perustuslaista: http://www.law.cornell.edu/constitution/constitution.overview.html [23] Keskustelua avaruusolentokysymykseen liittyvän päätöksenteon evoluutiosta, kts. Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence, luku. 2. [24] Louise Diamond & John W. McDonald, Multi-Track Diplomacy: A Systems Approach to Peace (Kumarian Press, 1996). [25] William D. Davidson, Joseph V. Monteville, ”Foreign Policy According to Freud.” Julkaisussa Foreign Policy 45 (1981): 145-157. [26] Joseph Montville, lainattu teoksessa Diana Chigas, “Track Two (Citizen) Diplomacy,” saatavilla verkossa: http://www.beyondintractability.org/m/track2_diplomacy.jsp [27] Verkkoartikkeli rinnakkaisdiplomatiasta, kts. Susan Allen Nan & Andrea Strimling, “Track I – Track II Cooperation,” http://www.beyondintractability.org/m/track_1_2_cooperation.jsp [28] “Integrating Track One and Track Two Approaches to International Conflict Resolution: What’s Working? What’s Not? How Can We Do Better?”. US Department of State, 2002-01-01. Saatavilla verkossa: http://www.state.gov/s/p/of/proc/tr/14387.htm . [29] Keskustelua rinnakkaisdiplomatiasta ja aloitteista, kts. Diana Chigas, “Track Two (Citizen) Diplomacy,” saatavilla verkossa: http://www.beyondintractability.org/m/track2_diplomacy.jsp [30] Poliittinen autonomia konfliktinratkaisumekanismina Itä-Timorissa, pyytämättömät apurahat, Yhdysvaltain rauhaninstituutti, USIP-042-97F (1998), myönnetty summa: 44 000 Yhdysvaltain dollaria; Kehittyvä autonomian kehys Itä-Timorin konfliktille, pyytämättömät apurahat, Yhdysvaltain rauhaninstituutti, USIP-068-96F (1997) myönnetty summa: 29 000 Yhdysvaltain dollaria. [31] Kirjoittaja on laatinut lyhyen artikkelin ensimmäisen järjestämänsä työpajan merkityksestä, ks. Michael Salla, A Rebuilding the Negotiating Middle in Intractable Conflicts, Private Peacemaking: USIP-Assisted Peacemaking Projects of Nonprofit Organizations: Peaceworks No. 20 (US Institute of Peace, 1998) 1-5. Saatavilla verkossa osoitteessa: http://www.usip.org/pubs/peaceworks/smock20/chap1_20.html . Raportti, jossa kuvataan kirjoittajan mukana järjestämää rinnakkaisdiplomatian aloitteiden sarjaa, on saatavilla osoitteessa: http://rspas.anu.edu.au/etsg/briefs/proc1.rtf [32] Institute of Multi-Track Diplomacyn verkkosivu http://www.imtd.org/ Search for Common Groundin verkkosivu https://www.sfcg.org ; Institute of World Affairsin verkkosivu: http://www.iwa.org/ [33] Kts. Steven Greer, Disclosure: Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History, 21-32 [34] George Adamskin Inside the Flying Saucers saatavilla verkossa: http://www.universe-people.com/adamsk_e.htm [35] Kontaktihenkilöiden kokemuksista kts. Timothy Good, Alien Base: The Evidence for Extraterrestrial Colonization on Earth. [36] Kts. Gary Kinder, Light Years: An Investigation into the Extraterrestrial Experiences of Eduard Meier (Publisher Group West, 1987); Phillip Krapf, “The Challenge of Contact: a mainstream journalist’s report on interplanetary diplomacy,” (Origin Press, 2001). Carlos Diazista kertova verkkoartikkeli: http://www.ufoevidence.org/documents/doc1180.htm; Alex Collierin kirja Defending Sacred Ground saatavilla verkossa: http://www.exopolitics.org/collier-dsg1.pdf [37] Alex Collierin henkilökohtainen haastattelu (heinäkuu, 2004). [38] Kts. “Unidentified Flying Objects and Air Force Project Blue Book,” https://www.af.mil/About-Us/Fact-Sheets/Display/Article/104590/unidentified-flying-objects-and-air-force-project-blue-book/ [39] Kts. Terry Hansen, The Missing Times (Xlibris Corporation, 2001). [40] Majestic 12 Group, “Special Operations Manual, SOM1-01 – Extraterrestrial Entities and Technology, Recovery and Disposal,” April 1954 Part 2 http://209.132.68.98/pdf/som101_part2.pdf [41] “Testimony of Master Sergeant Dan Morris,” Disclosure: Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History, ed., Steven Greer (Crossing Point Inc., 2001) 359. [42] Disinformaation käytöstä sensuuristrategiana tiedustelussa kts. John Maynard, “From Disinformation to Disclosure,” Surfing the Apocalypse, http://www.surfingtheapocalypse.com/maynard.html [43] Yksityiskohtainen läpikäynti avaruusolentojen agendoista, kts. Michael Salla, “Eisenhowerin tapaaminen 1954 avaruusolentojen kanssa: Ensikontaktin vuosijuhla?” Tutkielma #8 (helmikuun 12, 2004) http://www.exopolitics.org. Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/eisenhowerin-tapaaminen-1954-avaruusolentojen-kanssa-ensikontaktin-vuosijuhla/ [44] Keskustelua viestistä ja sen autenttisuudesta kts. Michael Salla, “A Message to Humanity: A Genuine Communication from an Extraterrestrial Race?” Exopolitical Comment #7 www.exopolitics.org (11/08/03) [45] “We Are Ready to Change the World,” http://www.petitiononline.com/readynow/petition.html [46] Henkilökohtainen sähköpostikirjeenvaihto Jean Edermanin kanssa on vahvistanut, että hän on kokenut häirintää työstään avaruusolentojen parissa.   Artikkelin julkaissut galacticdiplomacy.com

Valtapolitiikan epäonnistuminen vastaamaan avaruusolentojen läsnäoloon — Inhimillisten voimavarojen kehittäminen kelvollisena globaalina puolustusstrategiana

Tutkielma #7


Julkaistu tammikuun 1. päivä 2004, www.exopolitics.org


© Michael E. Salla, PhD

.

Tiivistelmä

Tämä tutkielma analysoi valtapolitiikan strategisia vaikutuksia, jotka on mallinnettu Bismarckin Preussin/Saksan mallin mukaan, joka on asetettu vastaamaan avaruusolentojen paljastamattomaan läsnäoloon, siitä syntyneeseen salaiseen puolustusjärjestelmään sekä kansan täydelliseen pimentoon jättämiseen koskien avaruusolentokysymystä ja sivuuttamiseen planeetan puolustuksen merkittävästä roolista. Sen sijaan, että kansa nähtäisiin strategisena voimavarana kehitettäessä toimivaa vastausta avaruusolentojen läsnäoloon, poliittiset päättäjät ovat nähneet kansan strategisena kulueränä, joka täytyy pitää tietämättömänä avaruusolentojen läsnäolosta. Kansan rooli muuttui passiiviseksi pelkkien resurssien tarjoajaksi laajalle salaisten pimeiden projektien verkostolle, joka on suunniteltu vastaamaan menestyksekkäästi avaruusolentojen läsnäoloon.

Tässä tutkielmassa esitetään, että valtapolitiikan strategiassa on sisäänrakennettu heikkous, joka siirtää kansan passiiviseen rooliin globaaleissa puolustusjärjestelmissä. Sen sijaan esitetään, että on tarve paljastaa avaruusolentojen läsnäolo täydellisesti, jotta globaali ihmiskunta voi ottaa aktiivisen roolin globaalissa puolustusjärjestelmässä kehittämällä inhimillisiä kyvykkyyksiä useilla kriittisillä aloilla: ‘tietoisuuden kohottaminen’, galaktinen historia ja koulutus, terveys, köyhyys ja ympäristöystävällisten avaruusolentojen teknologioiden käyttöönotto. Nämä avaruusolentojen tarjoaman avunannon alat ovat saaneet osakseen vain marginaalista kiinnostusta mustien projektien kansallisen turvallisuuden viranomaisilta. Tekemällä yhteistyötä avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka ovat kiinnostuneita avustamaan globaalia ihmiskuntaa näillä ‘tietoisuuden kohottamisen’ ja ‘ystävällisen teknologian’ voimavara-aloilla, ruohonjuuritason organisaatioilla ja yksityishenkilöillä on merkittävä strateginen vaikutus siihen miten avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoidaan ja globaali puolustus luodaan. Lopulta tämä tulee mahdollistamaan ihmisyhteisöjen valmistautua paremmin vastaamaan niiden avaruusolentojen mukanaantuomiin epävarmuuksiin, jotka pyrkivät heikentämään ihmiskunnan suvereniteettia ja vapautta.

Lisäksi esitetään, että planeetan globaalin puolustuksen strateginen doktriini on epätasapainoinen ja pahasti vinossa sotilaallisen ja teknologisen reaktion suuntaan ilmiötä vastaan, joka vaatii sotilaallisten/teknologisten projektien tasapainottamista ruohonjuuritason inhimillisten voimavarojen kehittämisellä. Tämän tasapainon löytäminen mahdollistaa poliittisten päättäjien ja kansan hoitaa useita globaaleja ongelmia, jotka tarjoavat Maapallon ihmispopulaatioiden ja resurssien kontrollia tavoitteleville avaruusolennoille naamion puuttua ihmisten asioihin. Valtapolitiikan epäonnistumisen vastata strategisesti avaruusolentojen läsnäoloon sivuuttaminen tarkoittaa, että tehdään samat poliittiset virheet, jotka johtivat ensimmäiseen mailmansotaan, mutta tällä kertaa koko planeetan mittakaavassa, mikä olisi suora uhka ihmiskunnan suvereniteetille ja vapaudelle.


Valtapolitiikan epäonnistuminen vastaamaan avaruusolentojen läsnäoloon — Inhimillisten voimavarojen kehittäminen kelvollisena globaalina puolustusstrategiana

Johdanto*

Maapallolla on ollut salassapidetty avaruusolentojen läsnäolo ainakin toisen maailmansodan ajoista lähtien, josta suurvaltojen kansallisen turvallisuuden organisaatioiden korkeat viranomaiset ovat olleet tietoisia, jotka ovat yrittäneet kehittää menestyksekästä strategiaa vastineeksi. On olemassa uskottavia ilmiantajatodistuksia siitä, että eri avaruusolentojen ryhmittymät ovat saapuneet juttelemaan korkea-arvoisille kansallisen turvallisuuden viranomaisille USA:ssa ja tarjoamaan erilaisia teknologioita, ohjelmia ja avun muotoja. Nämä kansallisen turvallisuuden viranomaiset päättivät solmia salaisen sopimuksen avaruusolentojen kanssa, jotka tarjosivat sotilaskäyttöön soveltuvia teknologioita.

Solmimalla näitä sopimuksia amerikkalaiset päättäjät tarkoituksella ottivat käyttöön samanlaisen strategisen politiikan kuin 1800-luvun Preussilla/Saksalla. Sen voimakkaan kanslerin Otto von Bismarckin alaisuudessa Preussi muutti itsensä keskikokoisesta saksalaisesta läänistä, joka oli haavoittuvainen eurooppalaisnaapuriensa keskuudessa, yhdistetyksi Saksan keisarikunnaksi, joka nopeasti muuttui Euroopan suurvallaksi. Samoin amerikkalaispäättäjät ovat sunnitelleet emuloivansa Preussin/Saksan roolia kehittäessään strategiaa Maapallon suvereenien valtojen koordinointiin Yhdysvaltain alaisuudessa, jotta voitaisiin asianmukaisesti vastata avaruusolentojen läsnäoloon.

Kieltäytymällä avaruusolentojen rotujen tarjoamasta avusta, jotka olivat keskittyneet ruohonjuuritason ’inhimillisten kyvykkyyksien’ ja ’planeetan puhdistamisen’ kehittämiseen, avaruusolentokysymyksen kanssa painiskelleet päättäjät viestivät, että he pitivät tätä strategisesti vaarallisena valintana, kun otetaan huomioon avaruusolentojen läsnäoloon liittyvä epävarmuus. Sen jälkeen on ollut salainen pyrkimys kehittää laajan siiloutettujen ’mustien projektien’ verkoston avulla kehittynyt planetaarinen puolustusmekanismi, jolla varmistetaan suurvaltojen kuten Yhdysvallat, Venäjä, Britannia, Ranska ja Kiina selviytyminen, sekä yleisemmin ihmiskunnan globaali suvereniteetti. Projektiverkostoa on alunperin tuettu ’pimeästä budjetista’, joka pelkästään USA:ssa arvioidaan olevan vuosittain yli biljoona dollaria, ja jota pidetään seuraavana ’Manhattan-projektina’. [1]

Tämä tutkielma analysoi Bismarckin Preussin/Saksan politiikalle perustuvan valtapolitiikan strategisia seuraamuksia, avaruusolentojen läsnäoloon reagoimiseksi asetettua salaista puolustusjärjestelmää sekä kansan täydellistä sivussa ja pimennossa pitämistä koskien avaruusolentojen läsnäoloa ja planeetan globaalia puolustamista. Sen sijaan, että kansaa pidettäisiin strategisena voimavarana kehitettäessä menestyksekästä vastatointa avaruusolentojen läsnäoloon, päättäjät ovat nähneet kansan strategisena velvoitteena, joka tulee pitää tietämättömänä avaruusolentojen läsnäolosta. Kansan rooli on muuttunut passiiviseksi, pelkäksi resurssien tarjoajaksi laajalle salaiselle siiloutettujen mustien projektien verkostolle, joiden tarkoitus on tarjota menestyksekäs vastatoimi avaruusolentojen läsnäololle.

Tämä tutkielma esittää, että valtapolitiikan strategiassa on sisäänrakennettu heikkous, joka alentaa kansan passiiviseen rooliin kaikissa globaaleissa puolustusjärjestelmissä. Tässä esitetään, että on tarve paljastaa avaruusolentojen läsnäolo kokonaan globaalisti niin, että ihmiskunta voi ottaa aktiivisen roolin globaalissa puolustuksessa kehittämällä inhimillisiä kyvykkyyksiä useilla kriittisillä aloilla: ‘tietoisuuden kohottamisessa’; galaktisessa historiassa ja koulutuksessa; terveydenhuollossa; köyhyyden lievittämisessä; sekä ottamalla käyttöön ympäristöystävällisiä Maan ulkopuolisia teknologioita. Nämä avunannon alat, joita avaruusolentojen rodut ovat tarjonneet, ovat tähän asti houkutelleet ainoastaan marginaalista kiinnostusta mustien projektien kansallisen turvallisuuden toimihenkilöiltä. Tekemällä yhteistyötä niiden avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka ovat kiinnostuneita avustamaan ihmiskuntaa globaalisti näissä ‘tietoisuutta kohottavissa’ ja ‘ystävällisen teknologian’ kyvykkyyksissä, ruohonjuuritason organisaatiot ja henkilöt voivat saada aikaan strategisesti merkittäviä vaikutuksia siihen miten avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoidaan ja globaalia puolustusta rakennetaan. Tämä lopulta mahdollistaa ihmisyhteisön olla paremmin valmiina vastaamaan mihin tahansa ongelmaan, joita ihmisten suvereniteettia ja vapautta toiminnallaan uhkaavat avaruusolennot saavat aikaan.

Lisäksi esitetään, että planeetan globaalin puolustuksen strateginen doktriini on epätasapainoinen ja vinoutunut kohti sotilaallisia ja teknologisia vastatoimia ilmiöön, joka vaatii sotilaallisten/teknologisten projektien tasapainottamista ruohonjuuritason ihmiskyvykkyyksillä. Tämän tasapainon löytäminen mahdollistaa päättäjien ja kansan vastata useisiin globaaleihin ongelmiin, jotka toimivat peitteenä kontrollia ihmiskunnasta ja planeetan resursseja tavoitteleville avaruusolennoille jonka avulla puuttua ihmisten asioihin. Valtapolitiikan epäonnistumisen sivuuttaminen asianmukaisena strategisena vastatoimena avaruusolentojen läsnäoloon tarkoittaa samojen poliittisten virheiden toistamista, jotka johtivat ensimmäiseen maailmansotaan, mutta tällä kertaa planeettainvälisellä tasolla, mikä olisi suora uhka ihmiskunnan suvereniteetille ja vapaudelle.

Strateginen dilemma: Strategisten liittolaisten löytäminen avaruusolentojen rotujen keskuudesta

Virallinen vahvistus avaruusolentojen läsnäolosta tapahtui toisen maailmansodan aikana, jolloin USA:n ja liittoutuneiden poliittiset päättäjät joutuivat suuren dilemman eteen sen suhteen mikä olisi paras mahdollinen vastine. [2] He olivat lopullisesti saaneet tietää, että on olemassa avaruusolentoja joilla on kehittyneitä teknologioita, jotka olivat liittoutuneiden kaikkein kehittyneimpien asejärjestelmien edellä satoja ellei tuhansia vuosia. Vieläkin häiritsevämpää oli se, että avaruusolennoilla oli kehittyneitä mentaalisia ja psyykkisiä voimia, joilla oli potentiaali vaikuttaa hienovaraisesti kaikkein hienostuneimpiinkin poliittisiin päättäjiin puhumattakaan kansasta. Esimerkki näiden rotujen mentaalisista kyvyistä tulee eräältä tietovuotajalta, joka väitti, että avaruusolentojen rodut kuten ’Harmaat’ käyttivät ’suggestiivista telepatiaa’, joka sallii heidän manipuloida hienovaraisesti ihmisiä kaikessa viestinnässsä:

Harmaat, ja useimmat muutkin avaruusolennot kommunikoivat ihmisten kanssa yksinomaan eräänlaisella telepatialla, jota me kutsumme suggestiiviseksi telepatiaksi, koska meille se näytti siltä kuin Harmaat kommunikoisivat tavalla, jolla he yrittäisivät johdatella keskustelua tiettyyn suuntaan. Toisin sanoen, heillä oli aina agenda, ja me emme koskaan voineet olla varmoja olimmeko pelinappula heidän agendassaan vai olimmeko tulleet johtopäätökseen, joka oli oikeasti meidän omamme. [3]

Näiden teknologisesti ja mentaalisesti kehittyneiden avaruusolentojen ilmaantumista monimutkaisti se seikka, että ilmeisesti rotuja oli useita, jotka kilpailivat keskenään toisiaan vastaan Maapallon tarkkailemisesta ja/tai sen kanssa kommunikoinnista. Näiden avaruusolentojen rotujen aikeita, aktivitetteja ja agendoja ei ollut mahdollista saada selville lopullisesti. Jotkut vaikuttivat ystävällisiltä, toiset epäystävällisiltä ja monet neutraaleilta. [4] Tämä oli massiivinen poliittinen dilemma kansallisen turvallisuuden viranomaisille, jotka arvioivat globaalia poliittista ympäristöä toisen maailmansodan loputtua. Minkä rotujen kanssa päättäjät voisivat tehdä yhteistyötä ja oppia enemmän avaruusolennoista yleisesti ja kehittää asianmukaisen strategisen vasteen? Päättäjien piti ensin identifioida ja kategorisoida eri avaruusolentojen rodut niihin joiden kanssa voitaisiin solmia yhteistyösopimuksia; rotuihin jotka voitaisiin turvallisesti sivuuttaa niiden strategisen vaikutuksen vuoksi; sekä rotuihin joita piti tarkkailla ja jopa vastustaa strategisina kilpailijoina Maapallon populaation ja resurssien kontrollista.

Avaruusolentojen rotujen välillä oli suuri poliittinen ero siinä miten he antavat vaihdossa Maan ulkopuolista teknologiaa, jolla on asekäyttösovellutuksia. Jotkut rodut ovat halukkaita käymään vaihtokauppaa teknologiasta, jolla on sotilaskäyttösovelluksia, vaihdossa luvasta tehdä biologisia kokeita, joiden tarkoituksena on parantaa rotua geneettisesti. Rotu, joka yleisesti tunnetaan nimellä ‘Harmaat’, väitetysti ovat tulleet Zeta Reticulumin tähtijärjestelmästä ja niiden sanotaan liikakäyttäneen kloonausteknologiaa lisääntymiseen niin, että niiden perimä on kärsinyt. [5] Sitä vastoin ihmisiltä näyttävä avaruusolentojen rotu tarjoutui avustamaan planeetan asukkaiden ‘tietoisuuden kohottamisessa’ ja kehittämään ympäristöystävällisiä teknologioita. Nämä humanoidit eivät tarjonneet aseita ja sen sijaan pyysivät ydinaseideriisuntaa, sillä he pitivät ydinaseita äärimmäisen vaarallisina. [6]

Tässä poliittisten päättäjien valinnan strategista dilemmaa pahensi monimutkaiselta näyttävä avaruusolentojen suhteiden verkosto, jossa osa oli ystävällisiä, osa neutraaleja ja osa vihamielisiä. Kaukokatselija tohtori Courtney Brownin mukaan Maan ulkopuolisia tähtirotuja on useita, joilla on lukemattomia eri faktioita, mikä tekee vaikeaksi luokitella niiden pitkäaikaisia tavoitteita ja agendoja. [7] Avaruusolentojen faktioiden ja niiden keskinäisten sotien monimuotoisuus saa historiallista tukea Sumerian nuolenpääteksteistä, joissa kuvataan muinaisten Anunnakien (Maan ulkopuolinen rotu mystiseltä Nibiru-planeetalta) rooli Maapallon kolonisoinnissa.[8] Maan ulkopuolisten suhteiden ja faktioiden monimuotoisuus teki vaikeaksi arvioida mitä strategisia vaikutuksia olisi minkäkin rodun kanssa yhteistyön tekemisellä, sillä nämä Maan ulkopuoliset suhteet vaikuttivat olevan jatkuvassa muutoksessa. Oli olemassa näyttöä, esimerkiksi, että piilotteleva ja Maapallolla alkuperäinen ’Reptiliaanien’ rotu teki yhteistyötä dominantimman siivekkään reptiliaanirodun kanssa Alpha Draconikselta, joilla molemmilla oli historiansa Harmaiden kanssa sekä yhteistyössä niiden kanssa että taistelussa niitä vastaan. [9] Harmaiden suhde näihin Reptiliaaneihin piti ottaa huomioon kaikissa sopimuksissa, sillä teknologianvaihdanta vaikuttaisi suhteeseen ihmisten ja piilottelevan alkuperäisreptiliaanirodun välillä Maapallolla.

Voidaan päätellä, että ennen sopimusta, jossa kansallisvaltiot vaihtoivat teknologiaa geenikokeisiin, Harmaat olivat päätyneet sopimukseen Reptiliaanien kanssa, jotka olivat olleet Maapallolla pitkään, väitetysti kauemmin kuin ihmiset.[10] Tämä tarkoitti, että kaikki sopimukset Harmaiden kanssa toisivat implisiittisesti mukaan luvan saamisen tai yhteistyön tekemisen Reptiliaanien kanssa, joilla on historiallisesti ollut paljon valtaa, ehkä jopa salainen kontrolli, keskeisistä kansallisvaltioiden instituutioista.[11]

Mullistavassa, vaikkakin salaisessa, poliittisessa päätöksessä koko planeetan puolesta Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden järjestöt ja muut suurvaltojen hallitukset päättivät muodostaa strategisen liiton Harmaiden ja Reptiliaanien kanssa, joiden kanssa Harmaat olivat tekemisissä. Tämän liiton päätavoite oli mahdollistaa salaisten kansallisen turvallisuuden järjestöjen käytännössä rakentaa laaja ’mustien projektien’ verkosto, joiden tarkoituksena oli tarjota riittävä puolustusinfrastruktuuri planeetalle käyttäen Maan ulkopuolista teknologiaa ja informaatiota. Nämä salaiset sopimukset ovat johtaneet useiden maanalaisten tukikohtien rakentamiseen, jotka on kytketty toisiinsa kehittyneillä kuljetusjärjestelmillä ja tukipalveluilla.[12] Jotkut näistä ovat ihmisten ja avaruusolentojen yhteisiä tukikohtia paikoissa kuten New Mexicon Dulce ja Australian Pine Gap. [13]

Useat tietovuotajat ovat väittäneet, että sekä Harmaat että Reptiliaanit ovat työskennelleen rinta rinnan ihmistyöntekijöiden kanssa eri korporaatioiden leipiin, ja että tätä työtä valvoo Yhdysvaltain erikoisjoukot, ja että tavalliset siviilit ovat joutuneet monenlaisten ihmisoikeusloukkausten uhreiksi.[14] Liitto tarkoitti, että muut rodut, jotka olivat halukkaampia avustamaan ihmiskuntaa ennemminkin yhteiskunnallisten ja ympäristöongelmien parissa, joutuivat sivustakatsojiksi johtuen heidän strategisen merkityksen puutteesta päättäjille, jotka avaruusolentoasiaa hoitivat. Malli, jossa kansallisen turvallisuuden organisaatioita Yhdysvalloissa käytettiin kehittämään ‘toimiva strategia’, perustui Realpolitikiin eli ‘valtapolitiikkaan’. ‘Valtapolitiikkaa’ käytettiin onnistuneesti 1800-luvun Preussissa kehittämään sotilaallista ja teollista kapasiteettia samalla, kun alueen pikkuvaltiot yhdistyivät Saksaksi, ilman että sen naapurivaltiot yhdistyivät estämään Preussin nopeaa vaikutusvallan ja vallan laajentumista.

’Valtapolitiikka’, Yhdysvallat & avaruusolentojen läsnäolo

‘Valtapolitiikka’ viittaa Realpolitikiin, jota on harjoittanut monen moiset kansalliset johtajat lähtien aina Ranskan pääministeri kardinaali Richelieusta (1624-42), mutta kaikkein menestyksekkäimpänä Otto Von Bismarck, Preussin viimeinen pääministeri ja Saksan ensimmäinen kansleri (1862-90) [15] Bismarckin valtapolitiikka perustui kahteen oletukseen kansainvälisen politiikan luonteesta. Ensinnäkin, valtioiden tulisi käyttää kaikkia niille saatavilla olevia keinoja omien kansallisten ’etujensa’ edistämiseen. Ja toisena, ’vallan tasapaino’ oli avain rauhaan ja vakauteen, ja valtioiden piti kunnioittaa tätä samalla kun ne kilpailivat omista kansallisista intresseistään.[16] Eettiset ja/tai universaalit periaatteet olivat parhaimmillaankin irrelevantteja valtapolitiikan harjoittamiselle; tai pahimmillaan, johtivat kansalliseen tuhoon.[17] Tällä tavoin ‘valtapolitiikka’ oli keskiaikaisen teoreetikon, Niccolo Machiavellin, poliittisen filosofian jatke, jossa laajennettiin itsevaltiaan valtaa ja jossa moraalilla ei ollut mitään itseisarvoa muutoin kuin hyödyllisenä välineenä oman äärimmäisen tavoitteen saavuttamiseksi: poliittinen valta. [18]

Valtapolitiikka tarkoitti muiden valtioiden kilpailevien intressien virrassa seilaamista tavalla, joka asteittain kasvatti omaa kansallista etua kilpailijoiden kustannuksella ilman, että häirittiin näitä kilpailijoita liittoutumaan muiden kanssa ja muuttamaan status quoa. Preussin tapauksessa tämä tarkoitti Preussin vaikutusvallan kasvattamista Euroopassa Itävallan ja Ranskan kustannuksella ilman, että yllytettäisiin Britanniaa tai Venäjää reagoimaan niin, että se johtaisi liittoumiin jotka uhkaisivat Preussin kansallisia etuja. Suhteellisen lyhyessä ajassa valtaan astumisen jälkeen Bismarckin Preussi menestyksekkäästi selätti Itävallan (1866) ja Ranskan (1970-71) kahdessa lyhyessä sodassa. Preussin onnistui yhdistää pohjoiset saksalaisvaltiot vuonna 1866 liitoksi, jota Preussi johti (1866) ja sitten ottaa nämä alueet mukaan Saksan keisarikuntaan 1981 Preussin kuningas Wilhelm I:n alaisuuteen, jossa Bismarck oli kansleri. Bismarckin kyky puljata Preussin kansallisten kilpailijoiden välillä tavalla, joka asteittaisesti kasvatti Preussin/Saksan etuja ilman suurempaa vastaiskua kilpailijoilta, muuttui malliksi sille miten valtio voisi strategisesti käyttää resurssejaan ja muuttua dominantiksi toimijaksi alueellisessa järjestelmässä.

Bismarckin valtapolitiikkaa on käytetty esimerkkimallina kehitettäessä strategiaa sille miten kansallisen turvallisuuden virastot Yhdysvalloissa ja muualla voisivat reagoida avaruusolentojen läsnäoloon. Eräs henkilö, joka on ollut kaikkein eniten vastuuussa valtapoliittisen strategian luonnostelusta, oli tohtori Henry Kissinger, joka tunnetusti kannatti realpolitikia hänen kiistellyn uransa aikana.[19] Vähemmän tunnettua on se, että Kissinger nousi johtoasemiin salaisiin komiteoihin, jotka oli perustettu hallinnoimaan Maan ulkopuolisia suhteita, kuten Majestic 12/PI 40/Committee of the Majority Yhdysvalloissa sekä Bilderberg-ryhmään ja Trilateraaliseen komissioon kansainvälisesti. [20] Strateginen vastatoimi, jonka Yhdysvallat valitsivat avaruusolentojen läsnäoloon reagoimiseen oli versio valtapolitiikasta, josta Kissinger oli suurelta osin vastuussa. Tämä tarkoitti, että amerikkalaispäättäjät näkivät muut valtiot ja eri avaruusolentojen faktiot strategisina liittolaisina ja/tai kilpailijoina Maapallon resursseista ja populaatiosta. Yhdysvalloissa Kissingerin holhouksessa käyttöön otetun valtapolitiikan tavoite oli rakentaa sen toisen maailmansodan jälkeiselle statukselle kaikkein voimakkaimpana valtana planeetalla ja näyttää tietä salaiseen koordinoituun globaaliin vastineeseen avaruusolentojen läsnäoloon. [21]

Valtapolitiikan harjoittajat pyrkivät identifioimaan ne avaruusolennot, joiden kanssa voitaisiin parhaiten tehdä yhteistyötä kansallisten etujen edistämiseksi samalla, kun varmistettaisiin että valtatasapaino voitaisiin säilyttää, millä ehkäistäisiin ‘maailmojen sota’ eli sota suurvaltojen kesken avaruusolentokysymyksissä. Eettiset tai universaalit periaatteet kuten ‘galaktinen veljeys’, ‘universaali rauha’ tai ‘kosminen laki’ olivat joko irrelevantteja tai niitä pidettiin katastrofin aineksina kansallisten etujen ja globaalin puolustuksen mielessä. Ne avaruusolentojen ryhmät, jotka harjoittivat näitä eettisiä/universaaleja periaatteita, sivuutettiin sillä ne eivät edistäisi suurvaltojen kansallisia etuja päättäjien mielestä. Maan ulkopuolisista roduista, jotka olivat halukkaita tekemään sopimuksia, jotka edistivät suurten valtioiden kansallisia etuja, kuten yhteisiä tukikohtaoikeuksia, kauppaa Maan ulkopuolisella teknologialla, ihmisen geenimateriaalilla tehtäviä kokeita ja käyttäytymisen muokkaustekniikoita, tuli näin ollen Yhdysvaltojen ja muiden suurvaltojen salaisia liittolaisia.

Valtapolitiikkaa avaruusolentokysymykseen soveltavat päättäjät näkivät heidän ’kansalliset etunsa’ kapeassa rajoittavassa merkityksessä puhuttaessa sotilaallisista, teollisista ja tieteellisistä kyvykkyyksistä, joita vaadittiin tehokkaan armeijan rakentamiseen, joka toimisi pelotteena mahdolliselle ei-toivotulle avaruusolentojen puuttumiselle ihmisten asioihin. Tämä nähtiin parhaana keinona suojella Yhdysvaltain ja muiden suurvaltojen kansallisia etuja. Todisteita tästä valtapolitiikan strategiasta tulee tietovuotajien todistuksista, jotka ovat ottaneet osaa salaisiin takaisinmallinnusohjelmiin asekehityksessä, joita ei ole paljastettu kansalle ja vaaleilla valituille edustajille. [22]

Yhdysvaltain nousun tapauksessa dominantiksi globaaliksi valtioksi, sopimuksia solmittiin niiden avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka auttaisivat Yhdysvaltoja sen strategisissa tavoitteissa, ja sotilaskonflikteja esiintyisi niiden rotujen kanssa, joilta voitaisiin voittaa strategisesti merkittäviä resursseja. Useiden tietovuotajien mukaan Eisenhowerin hallinto solmi sopimuksia avaruusolentojen rotujen kanssa. Eversti Philip Corso, erittäin ansioitunut upseeri, joka palveli Eisenhowerin Kansallisen turvallisuuden neuvostossa, kirjoitti: “Olimme neuvotelleet eräänlaisen antautumisen niiden [avaruusolennot] kanssa, kunhan me emme taistelisi niitä vastaan. Ne sanelivat ehdot, koska ne tiesivät mitä me pelkäsimme eniten, ja se oli UFO-paljastus.” [23]  Tohtori Michael Wolfin, entisen kansallisen turvallisuuden neuvoston konsultin ja tietovuotajan, mukaan Eisenhowerin hallinto solmi sopimuksen niinkutstuttujen Harmaiden avaruusolentojen kanssa Zeta Reticulumin neljänneltä planeetalta, mutta tätä sopimusta ei koskaan ratifioitu, mitä perustuslaki edellyttää. [24]

Salaisen sopimuksen Eisenhowerin hallinnon ja avaruusolentojen rotujen välillä on paljastanut useat muut ’tietovuotajat’, jotka ovat väittäneet heillä olleen pääsyn salaisiin dokumentteihin, jotka ovat paljastaneet tällaisen sopimuksen olemassaolon. [25]

Molemmat osapuolet ovat ilmeisesti rikkoneet sopimuksen ehtoja. Avaruusolentojen rodut salaa sieppasivat ja tekivät kokeita suuremmalla määrällä ihmisiä kuin mitä he raportoivat sotilastiedusteluviranomaisille. [26] CIA:lle töitä tehneen John Learin mukaan, joka on kuuluisan Lear Jetin suunnittelijan poika,

...solmittiin sopimus, että vaihdossa avaruusolentojen kehittyneestä teknologiasta me sallisimme heidän siepata pienen määrän ihmisiä ja meille annettaisiin ajoittain lista siepattujen henkilöiden nimistä. Me emme saaneet sitä teknologiaa mitä neuvottelimme ja saimme selville, että sieppauksia oli tehty miljoonittain enemmän kuin mihin olimme naiivisti suostuneet. [27]

Yhdysvaltain armeija sen jälkeen alkoi ottaa kohteekseen avaruusolentojen aluksia, joissa oli kehittynyttä aseteknologiaa, ja kerätä talteen aluksia ja niiden matkustajia. [28]

On olemassa näyttöä siitä, että HAARP (High-frequency Active Auroral Research Program) on itse asiassa partikkelisäde, joka kykenee tuottamaan globaalin suojakentän, jossa korkeataajuisia ioneita ammutaan magnetosfääriin ja näin tuhotaan kaikkien Maapallon ilmakehään saapumista yrittävien alusten sähköiset järjestelmät. [29] Tämä salainen sodankäynti saapumisestaan ilmoittamatta jättäneitä avaruusolentoja vastaan muuttui keinoksi saada avaruusolentojen teknologiaa, jota ei muuten saataisi neuvoteltujen sopimusten kautta. Joten samaan tapaan kuin Bismarck Preussissa/Saksassa, Yhdysvaltain ja sen liittolaisten harjoittama valtapolitiikka samaan aikaan tavoitteli vallan tasapainoa, joka varmistaisi ettei mitään planeettainvälistä sotaa syttyisi, mutta myös rajoittaisi sotilaskonfliktia niiden avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka vahvistavat Yhdysvaltain strategista asemaa.

Globaalilla tasolla on edelleen pyrkimys koordinoida sotilasvoiman käyttöä multilateraalisten instituutioiden kautta, kuten YK:n hyväksymä interventio Irakiin/Kuwaitiin 1991; tai NATOn sotilasinterventio Kosovoon 1999; tai Yhdysvaltain johtaman koalition hyökkäys Irakiin 2003. Valtapolitiikan strategia oli, että globaali ihmiskunta Yhdysvaltain ja muiden suurvaltojen avulla kykenisi käsittelemään avaruusolentojen läsnäoloa voimallisesta asemasta. Lopullisena tavoitteena on rakentaa linnake planeetalle avaruusolentojen interventiota ja/tai kumouksellista toimintaa vastaan.

On olemassa selkeää näyttöä siitä, että Yhdysvaltain ja sen liittolaisten toteuttamalla valtapolitiikalla reaktiona avaruusolentoihin on suurena komponenttina globaalin valvontajärjestelmän ja eksoottisten asejärjestelmien rakentaminen sekä planeetan taivaille että valtameriin. Yhdysvaltain laivaston merivalvonnassa käyttämät matalataajuisiset aktiiviset kaikuluotainaallot, näennäisesti sukellusveneiden varalta, mutta tarkemmin avaruusolentojen alusten, ovat vaikuttaneet planeetan valaseläimiin vahingollisesti. [30] Sittemmin USA:ssa on pantu vireille oikeusjuttuja, joilla lopetetaan laivaston valvontatoiminta, mutta on edelleen kyseenalaista haluaako laivasto lopettaa toiminnan johtuen sen kokemasta tarpeesta tarkkailla avaruusolentojen toimintaa maailman valtamerissä. Valtameret kattavan valvontajärjestelmän lisäksi planeetan ympärille tulisi globaali elektromagneettinen kilpi. Tämän globaalin kilven prototyyppi on HAARP, jota voidaan käyttää partikkeligeneraattorina ionien lähettämiseksi magnetosfääriin, jotka nopeasti ympäröivät Maapallon ja luovat sähkömagneettisen kilven, joka estää avaruusolentojen alusten saapumisen. [31]

Maapallosta tulisi käytännöllisesti katsoen planetaarinen linnake. ‘Planeettalinnakkeen’ politiikan strategiset seuraamukset olisivat, että ainoat avaruusolentojen ryhmät, joilla on lupa ‘näyttäytyä’ globaalille populaatiolle ovat ne, jotka palvelevat Yhdysvaltain ja liittolaisten ‘kansallisia etuja’, jotka pieni avaruusolentokysymyksistä vastaavien päättäjien ryhmä on määritellyt. Tämä rajaisi kanssakäymisten määrää ja laatua avaruusolentojen kanssa kontaktin jälkeisessä maailmassa tiettyihin tahoihin, joille päättäjät ovat antaneet luvan, jotka ovat solmineet salaisia sopimuksia tiettyjen avaruusolentojen rotujen kanssa. Näin voitaisiin ennustaa, että massakontaktitapahtuman varsinaiset olosuhteet olisi keksitty tai lavastettu tavalla, joka palvelisi poliittisen eliitin päättäjien ja heidän kanssaan yhteistyötä tekevien avaruusolentoryhmien etuja. [32]

Valtapolitiikan ja keskitetyn globaalin puolustuksen epäonnistuminen avaruusolentojen interventiota ja kumouksellisuutta vastaan

Preussin/Saksan historialliseen kokemukseen perustuva valtapolitiikka vaikuttaa erittäin ymmärrettävältä ja jopa ansiokkaalta perusstrategiana säilyttää ihmiskunnan suvereniteetti ja itsenäisyys reaktiona teknologisesti kehittyneempiin avaruusolentojen rotuihin. Historialliset mallit kuten Amerikan valloitus ovat todistus perusteettomien oletusten tekemisen vaarasta koskien teknologisesti kehittyneempien vierailijoiden hyväntahtoisista aikeista. Strateginen politiikka, jossa edistetään kansallisia etuja käsittelemällä Maan ulkopuolisia rotuja konkreettisella tuella nopealle sotilaalliselle nykyaikaistamisohjelmalle ja poliittiselle koordinoinnille suurimpien valtioiden välillä, voi vaikuttaa järkevältä tavalta edetä tuntemattomien Maan ulkopuolisten toimijoiden moninaisuuden ja niiden ihmisten suvereniteetille mahdollisesti aiheuttamien uhkien käsittelyssä.

On olemassa näyttöä siitä, että iso osa kylmän sodan pintapuolisesta vihamielisyydestä oli lavastettu naamioimaan todellinen suurvaltojen välillä tapahtunut strateginen yhteistyö sekä tarve pitää tämä salassa näiden maiden kansalaisilta. [33] Keskeinen oletus tässä yhteistyöstrategiassa oli, että kansa globaalisti ei kykenisi käsittelemään avaruusolentojen läsnäolon aiheuttamia yhteiskunnallisia, poliittisia ja taloudellisia seuraamuksia ja että ennenaikainen paljastaminen aiheuttaisi yhteiskunnan rakenteen hajoamisen riskin. Tämä johti nopeaan modernisaatio-ohjelmaan, joka perustui sille, että avaruusolentojen teknologiasta ja niiden kanssa solmituista sopimuksista tehtäisiin erittäin varjeltuja valtionsalaisuuksia, mikä estäisi kansaa saamasta mitään virallista tietoa avaruusolentojen läsnäolosta. Vaaleilla valitut edustajat saivat tietoa vain siinä määrin kuin heidän asemansa oli keskeinen siiloutettuja mustia projekteja sekä niitä rahoittavaa mustaa budjettia koskevan lainsäädännön läpiviemiseksi. [34]

Tämä rinnastuu Bismarckin Preussissa/Saksassa harjoitettuun valtapolitiikkaan, jossa Saksan keisarikunta oli demokraattinen ainoastaan nimellisesti ja jossa parlamentti sai läpi ainoastaan ei-sitovia päätöksiä, eikä sillä ollut kontrollia päätöksentekoprosessista. Saksan parlamentti ja kansa näin eivät voineet toimia rajoittavana tekijänä uuden Saksan keisarin, Wilhelm II:n pyrkimyksille sen jälkeen, kun varovainen Bismarck oli pakotettu eläkkeelle 1890. Tämä lopulta osoittautui tuhoisaksi ja oli suoraan vastuussa ensimmäiseen maailmansotaan johtaneiden jännitteiden kiristymisestä Euroopassa, ja se paljasti valtapolitiikan sisäänrakennetut heikkoudet. Saksan kansan poissulkeminen todelliselta vaikutusvallalta poliittisessa prosessissa tarkoitti keskitetyn poliittisen järjestelmän holtittoman kansallisen johdon ainoan rajoittavan tekijän poistoa. Perinteinen selitys kuuluu, että ensimmäinen maailmansota aiheutui Wilhelm II:n holtittomasta politiikasta, ja että varovaisempi Bismarck ei koskaan olisi antanut sodan tapahtua. [35] Tämä selitys naamioi syvemmän syyn, joka oli keskitetty poliittinen prosessi jonka Bismarck oli luonut, joka eliminoi kaikki rajoitteet tavalta jolla politiikkaa tehtiin kansallisella tasolla. Vaikka sellainen systeemi saattaisi toimia varovaisten päättäjien kuten Bismarckin ohjauksessa, se olisi tuhoisa vastuuttomampien päättäjien käsissä. Historia on osoittanut, että valtapolitiikka on luonnostaan virheellistä strategisena doktriinina, sillä se rohkaisee keskitettyyn poliittiseen järjestelmään, jossa on vain vähän rajoitteita vastuuttomille johtajille ja heidän politiikalleen.

Vaikuttaa siltä, että nyt on esiintymässä samanlainen tilanne siinä tavassa, jolla johto hoitaa avaruusolentokysymystä USA:ssa. Kissingerin varovaisempi valtapolitiikan tyyli perustui hänen omaan strategiseen ymmärrykseensä eri Maan ulkopuolisista toimijoista, joutui nyt uuden sukupolven päättäjien hampaisiin. Tämä uusi avaruusolentoasioita hoitava päättäjien sukupolvi on rohkeampi ja vähemmän riskejä välttelevä kuin Kissingerin sukupolvi, joka hyvin muisti toisen maailmansodan kauhut ja tarpeen estää sellaisen tapahtuminen enää koskaan uudelleen. Tietovuotajat kuten Michael Wolf puhuvat ’kabaalin’ johtamistyylistä, joilla on ksenofobinen pelko avaruusolentovierailijoita kohtaan ja jotka aikovat aseellista yhteenottoa niitä vastaan. [36] Aivan kuten Bismarckin vaikutusvalta Saksan ulkopolitiikkaan jäi uuden riskejä ottavan päättäjien sukupolven varjoon Wilhelm II:n alaisuudessa, niin myös Kissingerin vaikutusvalta avaruusolentokysymyksessä jäi nyt varjoon. Tämä johtaa vaarallisempaan aikaan, jossa heikot poliittiset valinnat voivat johtaa vallankahvassaolijoiden sotilaalliseen seikkailupolitiikkaan avaruusolentokysymyksessä ja olla pitkällä tähtäimellä uhka ihmiskunnan suvereniteetille. Tiivistettynä, valtapolitiikan strategia, joka on ollut dominantti avaruusolentokysymyksen hoidossa on luonut perustan sen tuhoisalle hajoamiselle.

Valtapolitiikan epäonnistuminen vastata koherenttina strategiana avaruusolentojen läsnäoloon juontuu informoidun kansan roolin sivuuttamisesta avaruusolentokysymyksen hoidossa. Erityisesti sen idean sivuuttaminen, että ihmiskyvykkyyksien kehittäminen tarjoaisi elintärkeän voimavaran avaruusolentokysymyksen hoitoon. Tämä sisäänrakennettu heikkous valtapolitiikan lähestymistavassa avaruusolentoihin perustuu oletukseen siitä, että kansa on ’pehmeä kohde’, jonka avaruusolentojen rodut saattaisivat helposti kukistaa ja näin uhata kaikkia käynnissä olevia modernisaatio-ohjelmia ja koordinoitua toimintaa, joka kohdistuu avaruusolentojen läsnäoloon. Uskotaan, että salaisen siilotun kansallisen turvallisuuden järjestelmän luominen olisi paras suoja avaruusolentojen kumouksellisuutta vastaan samalla kun kehitetään sotilaallisia, teknologisia ja tieteellisiä kyvykkyyksiä vastaamaan avaruusolentojen läsnäoloon. Tiivistettynä, salainen siilottu kansallisen turvallisuuden järjestelmä muodostaa ’kovan kohteen’ kumouksellista toimintaa vastaan, kun taas kansa on ’pehmeä kohde’. On olemassa näyttöä siitä, että Yhdysvalloissa tämä salainen siilottu kansallisen turvallisuuden järjestelmä muodostaa toisen ’Manhattan-projektin’, jolle edes ensimmäinen Manhattan-projekti ja ydinaseiden valmistaminen eivät vedä vertoja. [37]

Valitettavasti tietovuotajien todistukset ovat osoittaneet vrheelliseksi oletuksen siitä, että siilottu kansallisen turvallisuuden järjestelmä muodostaisi kovan kohteen avaruusolentojen kumoukselliselle toiminnalle. Avaruusolentojen soluttautumista ja vallasta suistamista on tapahtunut: sotilastiedusteluyhteisössä; korporaatioissa jotka salaa toimivat alihankkijoina avaruusolentojen läsnäoloa koskevissa sopimuksissa; sekä keskeisissä koulutus- ja tutkimusinstituutioissa. [38]  Phil Schneider, entinen siviili-insinööri, joka oli työssä mustissa projekteissa rakentamassa maanalaisia tukikohtia, tarjosi usean julkisen luennon muodossa yksityiskohtaisen todistuksen siitä laajuudesta, jolla avaruusolennot nakertavat valtaa, ennen kuin hänet löydettiin kuolleena kyseenalaisissa olosuhteissa. [39] Muita tietovuotajien todistuksia ovat tarjonneet tutkijat, joilla on informaatiota avaruusolentojen rotujen historiallisesta ja nykyisestä roolista ihmisten asioiden sotkemisessa. [40] Poislukien ilmiantajatodistukset, on myös ’salaliittoteoreetikoita’ kuten Jim Marrs, David Icke, Lynne Picknett ja Clive Prince, joka kuvaa sitä kuinka avaruusolennot ovat kyenneet tunkeutumaan päättäjien yhteisöihin kaikkein korkeimmilla tasoilla sekä nykyaikana että historiallisesti. [41]

Avaruusolentojen kumouksellinen toiminta nykyaikana on tullut mahdolliseksi salailun ja siilouttamisen myötä, joka on otettu käyttöön kaikissa avaruusolentojen läsnäoloon liittyvissä asioissa. Lisäksi on näyttöä siitä, että kehittyneitä teknologioita, joihin liittyy mielenhallintaa, implantteja, huumeita ja psykotroniikkaa, on käytetty kontrolloimaan ihmisiä. [42] Todistukset henkilöiltä, jotka ovat olleet mukana salaisissa siiloutetuissa valtion projekteissa, kuten Preston Nichols, Al Bielek ja Stewart Swerdlow viittaavat näiden teknologioiden yleiseen käyttöön ja jopa Maan ulkopuolisten rotujen käyttämään aikamatkustus- ja kloonaustekniikkaan. [43]  Sellaiset teknologiat tarjoavat mahdollisuuden avaruusolennoille heikentää keskitettyä päätöksentekoprosessia, sillä vaaditaan ainoastaan muutaman keskeisen päättäjän korruptoiminen kansallisen turvallisuuden viraston kaatamiseksi. Voidaan sanoa, että kumouksellista toimintaa tavoittelevat avaruusolennot rohkaisevat keskittämään kansalliseen turvallisuuteen liittyvää päätöksentekoprosessia. Salaisia sopimuksia solmivat avaruusolentojen rodut saattavat pitää tavoitteenaan kansallisvaltion koko kansallisen turvallisuuden järjestelmän kumoamista, ja saattavat teeskennellä yhteistyötä, vaikka todellinen tarkoitus on pikemminkin horjuttaa kuin saada ihmisten apua avaruusolentoja kiinnostavilla aloilla. Salaisissa siiloutetuissa mustissa projekteissa yhteistyön tekeminen tarjoaa mahdollisuuden avaruusolentojen kumoukselliselle toiminnalle tapahtua hiljaksiin, millä on valtavat pitkän aikavälin kustannukset ihmiskunnan suvereniteetille ja vapaudelle.

Avaruusolentojen kumouksellisen toiminnan ongelman ratkaiseminen päätöksentekoprosessissa vaatii laajaa valvontaa ja tasapainoa, jotka ovat osa vankkaa demokraattista prosessia, joka perustuu läpinäkyvyyteen, avoimuuteen ja tilivelvollisuuteen eikä salaiseen siiloutettuun kansallisen turvallisuuden järjestelmään. Läpinäkyvyys, avoimuus ja tilivelvollisuus, joita tarvitaan avaruusolentojen kumouksellisen toiminnan identifioinnissa ja eliminoinnissa ihmisyhteiskunnasta, eivät ole olleet mahdollisia johtuen jatkuvasta salailupolitiikasta avaruusolentojen läsnäolon ympärillä. Sellaiset demokraattiset prosessit, jotka lisäävät valvontaa ja tasapainoa vastuuttomiin valtion käytänteisiin, eivät ole sallittuja avaruusolentojen läsnäoloon vastaavien kansallisen turvallisuuden organisaatioiden tapauksessa. Tämä demokraattisten prosessien puute on pahentanut eikä niinkään suitsinut avaruusolentojen soluttautumista ja kumouksellista toimintaa avaruusolentokysymystä hoitavassa kansallisen turvallisuuden järjestelmässä.

Valtapolitiikan strategian lisäheikkous on, että avaruusolentojen rotuja, joilla ei ole mitään kiinnostusta tarjota teknologiaa asekäyttöön, pidettiin strategisesti epärelevantteina eikä niiden sallittu avoimesti avustaa ihmiskapasiteetin kehittämisessä. Tämä käytännössä eliminoi merkittävänä tekijänä ihmisten asioista ne avaruusolentojen rodut, joiden periaatteellinen käytös kertoi siitä, että he olivat mieluummin aikeissa kehittää ihmiskyvykkyyksiä kuin tarjota teknologista apua sotilaskäyttöön kansallisen turvallisuuden järjestöille. Tämä johti epäonniseen tilanteeseen, jossa ainoat avaruusolennot, jotka virallisesti saivat luvan olla tekemisissä ihmisyhteisöjen kanssa, olivat ne jotka osallistuivat suurvaltojen kansallisia etuja palveleviin salaisiin sopimuksiin, joilla rakennettiin sotilaallista, teollista ja tieteellistä kapasiteettia. Ihmisten sieppaamista käsitelleiden laajojen todistusten mukaan tämän seuraukset olivat ristiriitaiset. Joidenkin tutkijoiden mukaan näillä oli positiivinen vaikutus, kun taas toiset sanovat näiden jatkuvasti rikkovan siviilien oikeuksia, jotka pakotetaan osallistumaan näihin avaruusolentojen ohjelmiin. [44] Lisäksi on olemassa vakuuttavaa näyttöä siitä, että avaruusolentojen tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia on tapahtunut laajalti ihmisten ja avaruusolentojen yhteisissä tukikohdissa, mikä osoittaa, että viralliset tahot/yritykset ovat suuressa määrin osallisina. [45]

Kanssakäyminen ihmiskyvykkyyksien kehittämistä aikovien avaruusolentojen kanssa on rajoittunut yksittäisiin tapauksiin, eikä niiden ole sallittu yleistyä riittävästi, että sillä olisi vaikutusta ihmisten yhteiskuntaan laajemmalti. Kaikkein tunnetuin näistä tapauksista on Billy Meierin tapaus sekä hänen tarjoama suuri määrä valokuva-, video- ja äänitodisteita Pleiadekselta tulleista vierailevista avaruusolennoista. [46] Toinen esimerkki on James Gilliland Washingtonin osavaltiosta USA:sta, joka on tarjonnut myös paljon valokuva-, filmi- ja äänitodisteita vierailevista avaruusolennoista sekä hänen viestinnästään näiden kanssa. [47] Meierin ja Gillilandin interaktiot tarjoavat esimerkin sellaisen tyyppisestä tietoisuuden kokottamisesta ja kouluttamisesta, jota tämä avaruusolentojen ryhmä ottaisi käyttöön ihmisyhteiskunnan valmiuksien kehittämisessä.

Avaruusolentojen läsnäoloon strategisen vastaamisen taustalla oleva valtapolitiikka on johtanut keskitettyyn siiloutettuun globaaliin puolustuspolitiikkaan, joka ei riittävästi käytä hyödyksi parhaita resursseja avaruusolentojen kumouksellista ja soluttautumistoimintaa vastaan, joka on informoitu ja voimaantunut globaali ihmiskunta. Sellainen itsensä voimaannuttanut ihmiskunta vaikuttaisi sekä siihen kuinka avaruusolentojen läsnäoloa hallitaan että toteuttamiskelpoisen globaalin puolustuksen luomiseen, jolla vastataan kaikkiin mahdollisiin avaruusolentojen aiheuttamiin ongelmiin. Globaali ihmiskunta tarjoaa mahdollisuuksia tasapainottaa globaali puolustus käyttämään kaikkia mahdollisia strategisia voimavaroja mikäli avaruusolentojen kumouksellinen toiminta ja ei-toivottu interventio aiotaan estää. Valtapolitiikka siis epäonnistuu olemaan sopiva strateginen vastaus avaruusolentojen läsnäoloon, ja vaihtoehtoa kaivataan kiireellisesti.

Vaihtoehtoisen strategian kehittäminen avaruusolentojen läsnäoloon vastaamiseen

Tällä hetkellä Yhdysvallat ja muut suurvallat ovat solmineet salaisia sopimuksia eri avaruusolentojen rotujen kanssa, joiden perusteella vaihtaa teknologiaa, jolla on sovelluskäyttöä sotilastiedustelussa. Kaikki kaupalliset sovellukset vapautetaan niin hitaasti että niillä on vain marginaalinen vaikutus maailman väestöön näennäisesti sillä perusteella, että kaksikäyttöinen Maan ulkopuolinen teknologia saattaisi auttaa roistovaltioita alueellisissa konflikteissa. Eversti Phillip Corson, armeijan tutkimus- ja kehityskeskuksen teknologiaosaston entisen päällikön, mukaan hän johti huippusalaista projektia takaisinmallintaa Roswellin maahansyöksystä haltuunsaatua avaruusolentojen teknologiaa. [48] Hän kirjoitti, että hänen projektinsa menestyksekkäästi julkisti useita näistä takaisinmallinnetuista teknologioista sekä sotilas- että siviilisektoreille. Corso väittää, että nopea teknologinen kehitys 50 viime vuoden aikana kuituoptiikassa, integroiduissa piireissä, yönäkölaitteistossa ja superkuiduissa kuten kevlarissa olivat suora seuraus näistä salaisista projekteista.

Avaruusolentojen läsnäoloa ja teknologiaa hallinnoimaan on pantu erittäin keskitetty ja siiloutettu järjestelmä, ja sitä rahoitetaan rahavirroilla, jotka ohittavat valtiorahoitteisten projektien normaalit auditointi- ja tilintarkastusprosessit. [49] Avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoimaan luodun salaisen, keskitetyn ja siiloutetun järjestelmän tarkoitus on kehittää tehokas puolustusjärjestelmä ei-haluttuja avaruusolentojen interventioita vastaan, jotka uhkaavat kansallista ja ihmiskunnan suvereniteettia. On täten vaivan arvoista tutkia löytyykö tällaiselle salaiselle, keskitetylle ja siiloutetulle puolustusjärjestelmälle vaihtoehtoa, joka voisi parantaa ihmiskunnan suvereniteettia ja vapautta.

Eisenhowerin hallinnon alkuvuosina, kun ryhmä ‘palvelualttiita’ avaruusolentoja tapasi Yhdysvaltain hallituksen viranomaisia, jotka oli nimitetty hoitamaan avaruusolentojen läsnäoloa, avaruusolennot tarjosivat apua useissa ympäristön, teknologian, politiikan ja yhteiskunnan ongelmissa sillä ainoalla ehdolla, että Yhdysvallat riisuisi itsensä ydinaseista. [50] Kun valtion viranomaiset kieltäytyivät, tämä ryhmä avaruusolentoja sen jälkeen vetäytyi pois eikä ollut enää missään roolissa valtion salaisissa projekteissa takaisinmallintaa avaruusolentojen teknologiaa kehittyneiksi aseiksi. On olemassa näyttöä siitä, että nämä ‘palvelualttiit’ eli ‘hyväntahtoiset’ avaruusolennot sen jälkeen keskittivät toimensa kansan tietoisuuden kohottamiseen; ydinaseiden ja muiden avaruusolentojen teknologiasta takaisinmallinnettujen ’eksoottisten’ aseiden vaaroista tiedottamiseen; salaisten projektien ympäristövaikutusten rajoittamiseen; fossiilisille polttoaineille vaihtoehdon kehittämisen rohkaisemiseen; ja kansan valmistelemiseen tulevaan avaruusolentojen läsnäolon paljastamiseen. [51] Minkään näistä avun muodoista ei tulkittu olevan strategisesti merkittävä avaruusolentoasioita hoitavien päättäjien perspektiivistä, jotka pohjasivat politiikkansa Kissingerin ja muiden ajamaan valtapolitiikkaan.

Esimerkiksi entiset armeijan ja valtion ‘tietovuotajat’ ovat paljastaneet salaisten valtion virastojen aktiviteetit sekä eturyhmät, jotka aikovat ottaa avaruusolentojen teknologiaa julkisesti käyttöön [52]  Näillä ’ruohonjuuritason’ avun muodoilla on kuitenkin strateginen merkitys ruohonjuuritason yhteiskunnallisen puolustuksen organisoinnissa ei-haluttua avaruusolentojen interventiota ja/tai kumouksellista toimintaa ihmisten asioissa vastaan. Tämän muotoinen yhteiskunnallinen puolustus on jopa relevantimpaa, kun otetaan huomioon erittäin todennäköinen mahdollisuus sille, että avaruusolentojen rodut ovat jo soluttautuneet/nakertaneet sotilastiedustelun organisaatioita ja vakavasti saattaneet vaaraan kansallisen turvallisuuden järjestelmät. [53] Avaruusolentojen eri roduista täysin tietoinen globaali populaatio, jolla on ruohonjuuritason teknologiaa jolla tyydyttää omat tarpeensa, kykenisi tarjoamaan toisen kerroksen planeetan puolustukselle. Lisäksi tietoinen ja voimaantunut populaatio kykenisi tarjoamaan keinon demokraattisemmalle järjestelmälle, jossa olisi valvontaa ja tasapainoa siinä tavassa, jolla avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoidaan.

Valtapolitiikan epäonnistuminen menestyksekkäänä strategiana vastata avaruusolentojen läsnäoloon on johtanut vastuuttomiin käytänteisiin avaruusolentoja koskien. Tämä johtuu valvonnan ja tasapainon puutteesta, jotka suodattaisivat pois ei-halutut Maan ulkopuoliset vaikutteet aidosti demokraattisesta päätöksentekoprosessista. Tietoisen ja voimaantuneen ihmiskunnan kasvattaminen alkaa niillä ’strategisesti merkityksettömillä’ aloilla toimimisesta, jotka kansallisen turvallisuuden organisaatiot ovat sivuuttaneet. Se mitä kiireellisesti tarvitaan on toimintaohjelma, jossa ruohonjuuritason kansalaiset alkavat toimia niiden avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka ovat kiinnostuneita ihmiskapasiteetin kehittämisestä. Kehitettäessä ihmiskapasiteettia yhteistyössä sellaisten rotujen kanssa, avaruusolentojen läsnäolon kaikista monimutkaisuuksista koskien eri rotujen agendoja ja aktiviteetteja syntyy laajempi tietoisuus. Ihmiskyvykkyyksien kehittäminen auttaa ehkäisemään rohkeampien ja itsevarmempien johtajien tekemää vastuutonta politiikkaa, jotka ovat joutuneet vaaraan keskitetyssä, siiloutetussa kansallisen turvallisuuden järjestelmässä hoitaessaan avaruusolentoasioita. Ruohonjuuritason yhteiskunnallisen puolustuksen vahvistaminen ei-haluttua avaruusolentojen interventio- ja kumoustoimintaa vastaan globaaleissa asioissa on paras keino säilyttää ihmiskunnan suvereniteetti ja itsenäisyys maailmassa, joka hiljalleen herää totuuteen avaruusolentojen läsnäolosta.


Lähdeviitteet

* Kiitokseni H.M.:lle hänen anteliaasta tuestaan tutkimukselleni avaruusolentojen läsnäolon strategisista näkökohdista, sekä hänen tarjoamastaan intellektuaalisesti stimuloivasta ympäristöstä tälle tutkimukselle.

[1] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project,” saatavilla verkossa: http://www.american.edu/salla/Articles/BB-CIA.htm

[2]   Viittaus avaruusolentojen läsnäoloon toisen maailmansodan aikana, kts. Michael Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) 109-48. Alunperin julkaistu nimellä: “Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta: Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välinen yhteys” Exopolitics.org, heinäkuu 27, 2003. Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/avaruusolentokysymyksen-hallinnoinnin-globaali-perusta-natsi-saksan-ja-avaruusolentojen-valinen-yhteys/

[3] Kts. Jamisson Neruda, “Neruda Interview – #1”. Saatavilla verkossa: www.wingmakers.com

[4]   Avaruusolentojen rotujen eri motivaatioista, kts. Michael Salla, Exopolitics, 1-58. Alunperin julkaistu nimellä “Tarve Eksopolitiikalle: Avaruusolentosalaliittoteorioiden vaikutukset politiikkaan ja globaaliin rauhaan”, Exopolitics.org, tammikuu 21, 2003. Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/tarve-eksopolitiikalle-avaruusolentosalaliittoteorioiden-vaikutukset-politiikkaan-ja-globaaliin-rauhaan/

[5]   Keskustelua Harmaista ja niiden toiminnasta Maapallolla, kts. Courtney Brown, Cosmic Voyage (Onyx Books, 1997).

[6]   Kts. William Cooper, Beyond a Pale Horse  & Michael Wolf, Catchers of Heaven

[7]   Tietoa eri avaruusolentojen rotujen välisistä suhteista, kts. Courtney Brown, Cosmic Explorers (Signet 2000).

[8]   Kts. Zecharia Sitchin, The Wars of Gods and Men: Book III of the Earth Chronicles (Avon 1999)

[9]  Näyttöä eri reptiliaanirotujen ja Harmaiden välisestä yhteistyöstä löytyy Dulcen tukikohdan ilmiantajatodistuksista. Kts. Branton, The Dulce Wars: Underground Alien Bases and the Battle for Planet Earth (Inner Light Publications, 1999); sekä Val Valerian, Matrix II: The Abduction and Manipulation of Humans Using Advanced Technology (Leading Edge Research Group, 1989/90). Sivu verkossa http://www.trufax.org/catalog/m2.html.

[10]   R. A. Boulay, Flying Serpents and Dragons: The Story of Mankind’s Reptillian Past (Book Tree, 1999).

[11] Keskustelua reptiliaanien läsnäolosta, kts. Jim Marrs, Rule by Secrecy: The Hidden History That Connects the Trilateral Commission, the Freemasons, and the Great Pyramids (Perennial, 2001); ja David Icke, The Biggest Secret: The Book That Will Change the World, Bridge of Love Publications, 2nd ed. (January 1999).

[12]  Kts. Richard Sauders, Underwater and Underground Bases (Adventures Unlimited Press, 2001).

[13]   Kts. Michael Salla, “Dulce-raportti: Ihmisoikeusrikkomukset Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisessä tukikohdassa Dulcessa, New Mexicossa”, eksopolitiikka.fi (Syyskuu 25, 2003); kts. myös Whitley Streiber, “The Mystery of Pine Gap,” http://www.unknowncountry.com/mindframe/opinion/?id=64

[14]   Kts. Salla, “Dulce-raportti” https://eksopolitiikka.fi/ufologia/dulce-raportti-ihmisoikeusrikkomukset-yhdysvaltain-ja-avaruusolentojen-yhteisessa-tukikohdassa-dulcessa-new-mexicossa/

[15]   Kuvaus valtapolitiikasta ja siitä miten se on historiallisesti kehittynyt kardinaali Richelieun politiikasta, kts. Henry Kissinger, Diplomacy (Touchstone Books, 1995)

[16] Hans Morgenthau, Politics among nations : the struggle for power and peace (Alfred Knopf, 1985)

[17] Henry Kissinger, Does America Need a Foreign Policy (Touchstone Book, 2001)

[18] Niccolo Machiavelli, Ruhtinas.

[19] Hersh, Seymour M. The Price of Power: Kissinger in the Nixon White House (Summit Books, 1983).

[20]   Kts. Michael Salla, Exopolitics, 59-108. Alunperin julkaistu nimellä “Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta: Haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa” eksopolitiikka.fi (heinäkuu 4, 2003).

[21] Kuvaus siitä miten suurvallat tekivät yhteistyötä toisen maailmansodan aikaan, kts. Michael Salla, Exopolitics, 109-48. Alunperin julkaistu nimellä: “Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta: Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välinen yhteys”  Exopolitics.org, heinäkuu 27, 2003. Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/avaruusolentokysymyksen-hallinnoinnin-globaali-perusta-natsi-saksan-ja-avaruusolentojen-valinen-yhteys/

[22] Kts. Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997).

[23]   Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997) 292.

[24] Kts. Richard Boylan, “MJ-12 komitean sisäpiiriläinen paljastaa salaisuudet” https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/mj-12-komitean-sisapiirilainen-paljastaa-salaisuudet/

[25]   Kts. William Cooper, “MJ-12:n Alkuperä, Identiteetti ja Tarkoitus” http://www.geocities.com/area51/shadowlands/6583/maji007.html ; kts. myös Phil Schneider, MUFON Conference Presentation, 1995, saatavilla verkossa: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm ; Katso myös Nerudan haastattelu #1, http://www.wingmakers.com ; viimeisenä, tri. Richard Boylan antaa laajemman selonteon tapahtumista sopimusta solmittaessa, “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954,” http://drboylan.com/basespst2.html

[26] William Cooper, Behold a Pale Horse.

[27] “John Lear’s Disclosure Briefing,” Coast to Coast Radio (Nov 2, 2003) http://www.coasttocoastam.com/shows/2003/11/02.html

[28] Kts. Richard Boylan,  “Quotations from Chairman Wolf, http://www.drboylan.com/wolfqut2.html ; kts. myös Richard Boylan, “Colonel Steve Wilson, USAF (ret.) Reveals UFO-oriented Project Pounce,” http://drboylan.com/swilson2.html .

[29] Brother Jonathan, “What Is HAARP? What it looks and Sounds Like,” Brother Jonathan News 12/15/00 http://www.brojon.org/frontpage/bj1203.html

[30] Verkkoartikkeli, joka puhuu LFA-kaikuluotauksesta ja sen aiheuttamasta vahingosta valaseläimiin, John Roach, “Military Sonar May Give Whales the Bends, Study Says,” National Geographic News (lokakuu 8, 2003) http://news.nationalgeographic.com/news/2003/10/1008_031008_whalebends.html

[31]   Kts. Brother Jonathan, “What Is HAARP? What it looks and Sounds Like,” Brother Jonathan News 12/15/00 http://www.brojon.org/frontpage/bj1203.html

[32]  Keskustelua kontaktiskenaarioista, kts. Michael Salla, “The Race for First Contact – Shaping Public Opinion for the Open Appearance of Extraterrestrial Races,” www.exopolitics.org (December 8, 2003). http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-9.htm

[33]   Kts. Michael Salla, Exopolitics, 109-48. Alunperin julkaistu nimellä “Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta: Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välinen yhteys” Exopolitics.org, heinäkuu 27, 2003. Saatavilla verkossa: https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/avaruusolentokysymyksen-hallinnoinnin-globaali-perusta-natsi-saksan-ja-avaruusolentojen-valinen-yhteys/

[34]   Keskustelua pimeistä budjeteista ja mustista operaatioista, kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project” (11/23/2003). Saatavilla verkossa http://www.american.edu/salla/

[35]   Kts. Kissinger, Diplomacy.

[36]   Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf,” http://www.drboylan.com/wolfqut2.html

[37]   Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project” (11/23/2003). Saatavilla verkossa http://www.american.edu/salla/

[38] Kts. M. Salla Exopolitics, 149-90. Alunperin julkaistu nimellä “Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä” eksopolitiikka.fi , toukokuu 30, 2003.

[39] Phil Schneider piti luennon vuonna 1995, joka on saatavilla useilla verkkosivuilla nimellä “Phil Schneiderin luento – toukokuu, 1995” Eräs sivusto on http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html

[40]   Kts. Val Valerian, Matrix II: The Abduction and Manipulation of Humans Using Advanced Technology (Leading Edge Research Group, 1989/90). Sivusto verkossa http://www.trufax.org/catalog/m2.html

[41] Jim Marrs, Rule by Secrecy: The Hidden History That Connects the Trilateral Commission, the Freemasons, and the Great Pyramids (Perennial, 2001); David Icke, The Biggest Secret: The Book That Will Change the World, (Bridge of Love Publications, 2nd ed. January 1999); sekä Lynne Picknett & Clive Prince, The Stargate Conspiracy: The Truth About Extraterrestrial Life and the Mysteries of Ancient Egypt (Berkley Pub Group, 2001).

[42] Kts. Alex Constantine, Psychic Dictatorship in the USA (Feral House, 1995).

[43]   Kts. Preston Nichols, Montauk Project: Experiments in Time (Sky Books, 1999); Al Bielek & Brad Steiger, The Philadelphia Experiment and Other UFO Conspiracies (Innerlight Publications, 1991); Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection (Expansions Publishing Co. 2002); Wade Gordon, The Brookhaven Connection (Sky Books, 2001). Al Bielekin haastattelu, https://eksopolitiikka.fi/ufologia/montauk-projekti-ja-philadelphia-koe/

[44]   Positiivisia kohtaamisia, kts. John Mack,  Abduction: Human Encounters with Aliens (New York: Ballantine Books, 1994); sekä Mack, Passport to the Cosmos: Human Transformation and Alien Encounters (Three Rivers Press, 2000). Kuumottavammista kohtaamisista kts. David Jacobs, The Threat: Revealing the Secret Alien Agenda (Simon and Schuster, 1998). Budd Hopkins, Missing Time (Ballantine Books, 1990);

[45]   Kts. Michael Salla, “Dulce-raportti: Ihmisoikeusrikkomukset Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisessä tukikohdassa Dulcessa, New Mexicossa”, eksopolitiikka.fi (Syyskuu 25, 2003).

[46]   Kaikkein kuuluisimmat näistä olivat Billy Meierin vierailut, joista oli todisteena monenlaista valokuvaa. Kts. Michael Horn, “Professional Skeptics Group Proves UFOs Real Organization expected to retract defamatory claims, facilitate $1,000,000 award to Swiss man,”  http://www.rense.com/general45/org.htm

[47] Gilliland on kirjoittanut kirjan Becoming Gods II: Interdimensional Mind Earth Changes & The Quickening UFOs Their Origins and Intentions (Self-Mastery Earth Institute, 1997) ja hänen verkkosivunsa on http://www.eceti.org/

[48] . Corso, The Day After Roswell (Pocket Star, 1997).

[49]   Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project” (11/23/2003). Saatavilla verkossa http://www.american.edu/salla/

[50] . Kts. Michael Wolf, Catchers of Heaven; sekä Bill Cooper, Beyond a Pale Horse. Cooper kirjoitti verkkoartikkelissa: Samaan aikaan ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen rotu otti yhteyttä Yhdysvaltain hallitukseen. Tämä avaruusolentojen ryhmä varoitti meitä avaruusolennoista, jotka kiersivät päiväntasaajaa, ja tarjosivat apuaan henkisessä kehityksessä. He ainoana suurena ehtonaan vaativat, että riisumme ja tuhoamme ydinaseemme. He kieltäytyivät vaihtamasta teknologiaa sanoen, että me emme olleet henkisesti kyvykkäitä käsittelemään teknologiaa, joka meillä silloin oli hallussa. He uskoivat, että me käyttäisimme mitä tahansa uutta teknologiaa tuhoamaan toisemme. Tämä rotu sanoi, että me olimme matkalla itsetuhoon ja että meidän tulee lopettaa toistemme tappaminen, lopettaa Maapallon saastuttaminen, lopettaa Maapallon luonnonvarojen raiskaaminen ja oppia elämään harmoniassa. Nämä ehdot herättivät suurta epäilyä, erityisesti ydinaseiden purkamisen vaade. Uskottiin, että tapaaminen näillä ehdoilla jättäisi meidät turvattomaksi avaruusolentojen uhkaa vastaan. Meillä ei myöskään ollut historiassamme mitään aiempaa joka olisi auttanut tässä päätöksessä. Ydinaseista riisuntaa ei pidetty Yhdysvaltain parhaana etuna. Tarjouksista kieltäydyttiin. Verkkosivu: http://www.abovetopsecret.com/pages/mj12.html

[51]   Yksityiskohtaisempi kuvaus ‘auttaja-avaruusolennoista’, kts. Michael Salla, Exopolitics, 1-58.

[52] . Kts. Steven M. Greer, Extraterrestrial Contact : The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999).

[53]   Kts. M. Salla, Exopolitics, 149-90. Alunperin julkaistu nimellä “Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä” eksopolitiikka.fi , toukokuu 30, 2003.

  Artikkelin julkaissut exopolitics.net

Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta: Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välinen yhteys

Tutkielma #6

Julkaistu 27.7.2003, www.exopolitics.org

kirjoittanut Michael E. Salla, PhD


Tiivistelmä

On olemassa uskottavaa näyttöä siitä, että 1930-luvun alkupuolella Natsi-Saksa sai tietää yhden tai useamman avaruusolentojen lajin teknologiasta ja läsnäolosta, joka ryhtyi kunnianhimoisiin toimiin kommunikoidakseen näiden rotujen kanssa tarkoituksenaan hankkia heiltä kehittynyttä teknologiaa. Käyttäen viestintäkeinoja, joka nykyisin tunnetaan ‘psyykkisenä kanavointina’, on näyttöä siitä, että tämänkaltaiseen viestintään erikoistuneet natsien okkulttiset salaseurat saivat yhteyden näihin rotuihin ja onnistuivat saamaan informaatiota, joka tuotti nopeita teknologisia läpimurtoja, jotka lopulta päätyivät Britannian, Ranskan, Neuvostoliiton ja USA:n tiedustelupalvelujen tietoon. Vaikka he ennustettavasti väheksyivät tällaisia natsien esoteerisia harjoituksia, kukin suuren vallan tiedustelupalvelu ryhtyi toimiin saadakseen tiedustelutietoa siitä mitä informaatiota natsit olivat viestinnällään avaruusolentojen roduilta saaneet, samalla kun he pitivät silmällä Natsi-Saksan kehittämää ‘avaruusolentojen inspiroimaa’ teknologiaa.

Tässä tutkielmassa analysoin sitä miten niinkutsuttujen ‘Maan ulkopuolisten asioiden’ — valtion politiikkatoimet liittyen avaruusolentojen rotujen olemassaoloon ja heidän inspiroimaan teknologiaan — hoito globaalisti perustuu 1930-luvulla sattuneisiin tapahtumiin, jolloin avaruusolennot alkoivat viestiä ensi kerran suurten maailmamme valtojen johdon kanssa. Se seikka, että tämä valta oli Natsi-Saksa, joka pian sen jälkeen aloitti kampanjan Euroopan sotilaalliseksi valloittamiseksi, oli merkittävä sen suhteen miten avaruusolentojen läsnäolo tämän jälkeen siirtyisi voitokkaiden liittoutuneiden maiden hallintaan, jotka nousivat toisen maailmansodan tuhkasta. Aloitan analysoimalla Natsi-Saksan ‘menestystä’ avaruusolentojen roduille kommunikoinnissa ja saataessa näiltä tietoa avaruusolentojen inspiroiman teknologian kehittämiseen, jota tultaisiin käyttämään hyökkäysaseita natsien sodankäyntiin. Esitän, että toisen maailmansodan ‘menestyksekäs’ lopputulema johti liittoutuneiden tylyyn herätykseen koskien natsien menestyksekästä avaruusolentojen teknologian kehittämistä. Natsi-Saksalla oli sekä menestyksekkäästi kehitettyjä ja/tai takaisinmallinnettua avaruusolentojen teknologiaa, joka oli saatu kyseenalaisin psyykkisen kanavoinnin keinoin, ja noudettuja avaruusolentojen aluksia ja artifakteja, että merkittävä määrä natsieliittiä, joka pakeni heidän kaikkein edistyneimmän avaruusolentojen inspiroiman teknologiansa kanssa salaisiin kohteisiin Antarktikselle ja Etelä-Amerikkaan. Tämä tarkoitti, että toisin kuin julkisesti tiedetään toisen maailmansodan lopputulemasta, merkittävä osuus Natsi-Saksan kaikkein kehittyneimmistä teknologioista ja sotatieteellisestä eliitistä oli voitokkaiden liittoutuneiden tavoittamattomissa.


Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta: Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välinen yhteys

Johdanto [1]

On olemassa uskottavaa näyttöä siitä, että 1930-luvun alkupuolella Natsi-Saksa sai tietää yhden tai useamman avaruusolentojen lajin teknologiasta ja läsnäolosta, joka ryhtyi kunnianhimoisiin toimiin kommunikoidakseen näiden rotujen kanssa tarkoituksenaan hankkia heiltä kehittynyttä teknologiaa. Käyttäen viestintäkeinoja, joka nykyisin tunnetaan ‘psyykkisenä kanavointina’, on näyttöä siitä, että tämänkaltaiseen viestintään erikoistuneet natsien okkulttiset salaseurat saivat yhteyden näihin rotuihin ja onnistuivat saamaan informaatiota, joka tuotti nopeita teknologisia läpimurtoja, jotka lopulta päätyivät Britannian, Ranskan, Neuvostoliiton ja USA:n tiedustelupalvelujen tietoon. Vaikka he ennustettavasti väheksyivät tällaisia natsien esoteerisia harjoituksia, kukin suuren vallan tiedustelupalvelu ryhtyi toimiin saadakseen tiedustelutietoa siitä mitä informaatiota natsit olivat viestinnällään avaruusolentojen roduilta saaneet, samalla kun he pitivät silmällä Natsi-Saksan kehittämää ‘avaruusolentojen inspiroimaa’ teknologiaa.

Aikana, jolloin kansainväliset jännitteet kiristyivät Euroopan toisen suuren sodan siintäessä horisontissa (toinen maailmansota), suurvallat olivat huolissaan Natsi-Saksan esoteerisin viestintämuodoin avaruusolennoilta saadun teknologian kehittämispyrkimyksien seurauksista. Vaikka UFO-alukset olivat suhteellisen harvinaisia 1930-luvulla, historiallisesti havaintoja oli tehty riittävästi, jotta avaruusolentojen läsnäolon mahdollisuus olisi ollut poliittisten johtajien tiedossa. [2] Natsi-Saksa oli sekä aktiivisesti kehittämässä tällaisen viestinnän inspiroimaa teknologiaa että saanut myös tietää kaukaisista sijaintipaikoista planeetallamme, josta se voisi noutaa avaruusolentojen artifakteja. Natsit sponsoroivat lukuisia retkikuntia kaukaisiin sijaintipaikkoihin, jotka olivat länsimaiden tiedustelupalveluille suurelta osin tuntemattomia. [3] Oli myös näyttöä siitä, että Natsi-Saksa kykeni lopulta noutamaan toimivan ‘avaruusolentojen aluksen’, mikä viittaisi siihen, että yksi tai useampi avaruusolentojen laji avusti natseja. [4]

Tässä tutkielmassa analysoin sitä miten niinkutsuttujen ‘Maan ulkopuolisten asioiden’ — valtion politiikkatoimet liittyen avaruusolentojen rotujen olemassaoloon ja heidän inspiroimaan teknologiaan — hoito globaalisti perustuu 1930-luvulla sattuneisiin tapahtumiin, jolloin avaruusolennot alkoivat viestiä ensi kerran suurten maailmamme valtojen johdon kanssa. Se seikka, että tämä valta oli Natsi-Saksa, joka pian sen jälkeen aloitti kampanjan Euroopan sotilaalliseksi valloittamiseksi, oli merkittävä sen suhteen miten avaruusolentojen läsnäolo tämän jälkeen siirtyisi voitokkaiden liittoutuneiden maiden hallintaan, jotka nousivat toisen maailmansodan tuhkasta. Aloitan analysoimalla Natsi-Saksan ‘menestystä’ avaruusolentojen roduille kommunikoinnissa ja saataessa näiltä tietoa avaruusolentojen inspiroiman teknologian kehittämiseen, jota tultaisiin käyttämään hyökkäysaseita natsien sodankäyntiin. Esitän, että toisen maailmansodan ‘menestyksekäs’ lopputulema johti liittoutuneiden tylyyn herätykseen koskien natsien menestyksekästä avaruusolentojen teknologian kehittämistä. Natsi-Saksalla oli sekä menestyksekkäästi kehitettyä ja/tai takaisinmallinnettua avaruusolentojen teknologiaa, joka oli saatu kyseenalaisin psyykkisen kanavoinnin keinoin, ja noudettuja avaruusolentojen aluksia ja artifakteja, että merkittävä määrä natsieliittiä, joka pakeni heidän kaikkein edistyneimmän avaruusolentojen inspiroiman teknologiansa kanssa salaisiin kohteisiin Antarktikselle ja Etelä-Amerikkaan. Tämä tarkoitti, että toisin kuin julkisesti tiedetään toisen maailmansodan lopputulemasta, merkittävä osuus Natsi-Saksan kaikkein kehittyneimmistä teknologioista ja sotatieteellisestä eliitistä oli voitokkaiden liittoutuneiden tavoittamattomissa.

Liittoutuneiden kohtaamisen ja Antarktiksen sekä Etelä-Amerikan natsiregiimien jäänteiden jatkamisen dilemmaa politiikassa kärjisti avaruusolentojen rotujen fyysinen interventio, joka vaikutti vakavasti tarpeeseen hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa globaalisti. Vielä häiritsevämpää oli mahdollisuus sille, että natsiregiimin eliittijäänteet saivat apua yhdeltä tai useammalta avaruusolentojen rodulta, mikä teki näin mahdottomaksi täysin hävittää natsien olemassaolo. Alla pyritään selvittämään suurvaltojen pääpolitiikat koskien avaruusolentojen teknologian hankintaa ja kehittämistä, avaruusolentojen läsnäoloon vastaamista sekä käsittelemään poliittisia seuraamuksia, jotka johtuivat Antarktiksella ja Etelä-Amerikassa salaisissa tukikohdissa piileskelevistä natsieliiteistä.

Natsi-Saksan sotaa edeltäneet ohjelmat kehittää avaruusolentojen inspiroimaa teknologiaa

Adolf Hitlerin kiinnostus okkultistisia tieteitä, esoteerisia filosofioita ja eksoottisia teknologioita kohtaan johti hänet hyödyntämään kaikkia mahdollisia keinoja, joiden avulla hän saisi pääsyn ja voisi kehittää aseteknologiaa, joka voisi auttaa Natsi-Saksaa saamaan oikeutetun paikkansa, Hitlerin näkökulmasta, johtavana globaalina valtana. [5] Okkulttisten tieteiden opiskelijana Hitler oli tietoinen mahdollisuudesta kommunikoida avaruusolentojen roduille menetelmillä kuten ‘psyykkinen kanavointi’, jossa henkilö saa yhteyden ei-fyysiseen ja/tai kaukaiseen elämänmuotoon ja välittää informaatiota. Sellainen viestintä oli okkultistiryhmien tiedossa pitkin Pohjois-Eurooppaa, jotka kaikki tutkivat Helena Blavatskyn kaltaisten mystikkojen töitä. Blavatsky kirjoitti laajasti hänen esoteerisesta viestinnästään muiden ‘elämänmuotojen’ kanssa ja siitä kuinka kehittää näitä viestintätaitoja. [6]

Vaikka sellainen ilmiö nykyajan väännöissä jääkin ottamatta vakavasti, on silti olemassa näyttöä siitä, että Hitler sekä otti sen vakavasti että omisti huomattavia resursseja sille, natsivaltio muuttaisi saamansa tiedot teknologiseksi kehitykseksi ja aseiden tuotannoksi. [7] ‘Psyykkisellä viestinnällä’ saadut tiedot johtivat natsit lähettämään retkikuntia aikana ennen toista maailmansotaa kaukaisiin paikkoihin kuten Tiibetiin, Antarktikselle, Etelä-Amerikkaan, Irakiin ja muualle etsimään haudattuja avaruusolentojen artifakteja ja menneitä sivilisaatioita.

Yksi suurimmista Hitlerin tukemista okkulttisista järjestöistä oli Vril-seura, jonka “väitettiin ‘kanavoivan’ viestejä avaruusolentojen sivilisaatiolta Aldebaranin tähtijärjestelmästä ja suunnittelevan aluksen kehittämistä, joka voisi tehdä mahdolliseksi fyysisen kontaktin siellä olevan sivilisaation kanssa.” [8] Toinen merkittävä okkultistinen ryhmä oli Thule-seura, joka samalla tavoin väitti olevansa viestintäyhteydessä kehittyneeseen rotuun; Maan ulkopuolisen avaruusolentojen rodun sijaan, tämä rotu oli muinainen rotu Maapallolta, joka ulkoisesti näytti pohjoismaalaiselta ja joka eli maanpinnan alla alueilla, jonne pääsi Maapallon napaseuduilta ja muilta syrjäisiltä paikoilta. [9]

Hitlerin vakava suhtautuminen ja hänen antamansa tuki tällaisille viesteille näkyy näiden okkultistisalaseurojen saamassa tuessa, mm. materiaalisten resurssien muodossa ‘avaruusolentojen inspiroimien’ teknologioiden kehitykseen. Vuoteen 1934 mennessä “Vril-seura oli ilmeisesti kehittänyt ensimmäisen UFOn muotoisen lentävän aluksensa, nimeltään Vril 1, joka toimi antigravitaation avulla.” [10] Vaikka perinteisempien saksalaisten sotilasjärjestöjen keskuudessa esiintyikin odotetusti skeptisismiä tällaista ‘kanavoitua’ informaatiota kohtaan, natsien SS-joukot olivat tämän teknologian kehityksen eturintamassa. Myöhemmin toisen maailmansodan aikaan natsien SS-joukot ottivat Hitlerin ‘tieteellis-sotilaallis-okkultistisen kompleksin’ täysin omaan haltuunsa ja näin varmistivat, että avaruusolentojen inspiroimaa teknologiaa kehitettiin kaikkein tiukinta salaisuutta noudattaen.

Tärkeä yksityiskohta Hitleriin liittyen oli, että hän piti tällaisia teknologioita osana ‘luonnollista järjestystä’, jonka hän toivoi saavansa aikaan, minkä paljasti Hitlerin ja Viktor Schaubergerin pojan välinen haastattelu, joka oli ilmailualan pioneeri gravitaation kumoavissa teknologioissa:

Kesäkuussa 1934 isäni sai kutsun valtakunnankansleri Adolf Hitlerin luo keskustelemaan hänen työstään. Hitler halusi tietää hänen löydöksistään ja puhua eri mahdollisuuksista sekä siitä mikä hänen suuri suunnitelmansa oli. Ja hän sanoi ‘kyllä, tutkin uutta teknologiaa, joka tulee jälleen kerran harmonisoimaan asioiden  luonnollisen järjestyksen ja tämä on minun todellinen ohjelmani. [11]

Hitler antoi tuntuvaa materiaalista tukea Schaubergerille, mikä vihjasi siitä miten teknologioita, jotka olivat harmoniassa Hitlerin okkultistisen/naturalistisen maailmankuvansa kanssa, saisivat tukea:

Schaubergerille annettiin tiedemiesten tiimi auttamaan häntä hänen työssään... he kehittivät ‘lentävän kiekon’, joka toimi  Schaubergerin turbiinin avulla, joka pyöritti ilmaa pyörremäiseksi oskillaatioksi, joka johti suuren tehon syntymiseen ja tämä sai aikaan levitaation [antigravitaatiovoima]. Schaubergerin prototyyppi kehitettiin alukseksi nimeltä Belluzzo-Schriever-Miethe Diskus, kone joka oli läpimitaltaan yli 6.5 metriä. Nämä alukset kulkivat yli 2000 kilometrin tuntinopeudella ja tavoitteena oli päästä yli 4000 km/h. Vuoteen 1945 ne kykenivät saavuttamaan 12 kilometrin korkeuden alle kolmessa minuutissa. Aluksen havaittiin myös hehkuvan sinivihreänä sen noustessa ja se jätti jälkeensä hopeisen hehkun. [12]

Useat amerikkalaislähteet todistivat, että Natsi-Saksa oli kuin olikin kehittänyt teknologiaa, joka muistuttaa nykypäivän UFOja. Virgil Armstrongin, entisen CIA-agentin mukaan:

Me tiedämme, että sodan alkuvaiheessa liittoutuneiden kesken oli selviä faktioita, jotka eivät uskoneet hänellä [Hitler] olevan salaista asetta, ja vasta kun amerikkalaiset painottivat niin kovasti tätä he alkoivat ottaa sen vakavasti, ja he niinpä he saivatkin selville, että Hitlerillä ei ainoastaan ollut salaista asetta, vaan että se oli avaruusalus, mitä me nykyään kutsuisimme UFOksi. [13]

Toinen maineikas amerikkalaisupseeri, joka todisti natsien teknologiasta, oli kapteeni Ed Ruppelt, joka oli alkuvaiheessa Project Blue Bookin päätutkija: ”Kun toinen maailmansota päättyi, saksalaisilla oli useita radikaaleja lentokonetyyppejä ja ohjattavia ohjuksia kehityksen alla. Suurin osa oli alkuvaiheessa, mutta ne olivat ainoita tunnettuja aluksia, jotka kykenisivät UFO-havaintojen kohteiden kaltaisiin suorituksiin…” [14] Astronautti Edgar Mitchell vahvisti vuonna 1991, että suurin osa UFO-salailusta on perua toisen maailmansodan ajoilta. [15]

On ollut myös raportteja siitä, että Natsi-Saksa on noutanut ‘maahansyöksyneen’ aluksen. [16] Eversti Phillip Corso, joka oli vanhempi avaruusolentojen teknologian takaisinmallinnuksesta vastaava upseeri Eisenhowerin ja Kennedyn hallinnoissa, tukee tällaisen tapahtuman ideaa haastattelussa:

Maahansyöksyjä oli muualla, ja he [saksalaiset] keräsivät myös materiaalia. Saksalaiset työskentelivät sen parissa. He eivät ratkaisseet voimanlähdekysymystä. He tekivät paljon kokeita lentävillä lautasilla. Heillä oli yksi mikä lensi 3.5 kilometriin. Mutta me kaikki, he ja me, meiltä puuttui ohjausjärjestelmä. Kehitystyössä me aloimme tajuta, että olento itse [avaruusolento] oli itse osa ohjausjärjestelmää, osa konetta." [17]

Mikäli tällainen maahansyöksy olisi oikeasti tapahtunut, sen lisäksi mitä me tiedämme natsien okkulttisten järjestöjen viestinnästä avaruusolentojen kanssa, silloin tämä olisi huomattavasti puskenut eteenpäin Natsi-Saksan toimia kehittää avaruusolentojen teknologiaa Euroopan valloittamista varten.

On erittäin todennäköistä, että jossain kohtaa ennen toisen maailmansodan syttymistä vuonna 1939 sotilastiedustelu-upseerit länsimaista ja Neuvostoliitosta arvasivat saatavilla olevasta todistusaineistosta — natsien okkulttisten järjestöjen tiedusteluarvioista, Hitlerin esoteeristen filosofioiden ja käytäntöjen kannatuksesta, täysin rahoitetuista natsien retkikunnista kaukaisiin paikkoihin ympäri planeettaa ja natsien tiedelaboratorioiden teknologisista innovaatioista — että Natsi-Saksa oli vakavissaan aikeissa kehittää teknologiaa, jota Hitler ja hänen korkeat upseerinsa olivat saaneet avaruusolentojen kanssa käydyistä okkultistisista keskusteluista.

Sekä länsidemokratioiden tiedeperinteet, jotka perustuvat eurooppalaisen valistuksen ajan ‘tieteelliseen rationalismiin’, että Neuvostoliiton tiedeperinteet, jossa marxilainen historiallinen materialismi oli dominantti, olisivat johtaneet siihen, että näiden maiden tiedustelupalvelut olisivat sivuuttaneet Hitlerin okkultistisen viestinnän merkityksen. Siitä huolimatta, se seikka että Hitler aktiivisesti tuki tällaista viestintää natsivaltion tiederesursseilla olisi ansainnut lähempää tilanteen tarkastelua. Kun enemmän tietoa UFOjen läsnäolosta paljastui myöhemmin 1930-luvulla, länsivallat ja neuvostotiedustelu olisivat odotetusti olleet huolissaan siitä, että Hitlerin okkultistiset keskustelut avaruusolentojen kanssa antaisivat Natsi-Saksalle tärkeän sotilaallisen edun tulevissa sodissa.

Vieläkin kuumottavampaa länsimaiden tiedustelulähteiden kannalta oli mahdollisuus sille, että avaruusolentojen rotu antaisi Natsi-Saksalle hiljaista tukea näissä kommunikaatioissa huolimatta Hitlerin militaristisesta politiikasta Euroopassa. Se, että Natsi-Saksa sai tukea avaruusolennoilta, tuli modernin rakettitieteen keksijän, Hermann Oberthin, suusta, joka vahvisti natsien ja avaruusolentojen välisen yhteyden sanoessaan ”me emme voi yksin ottaa kunniaa tiettyjen tieteenalojen ennätyksellisestä edistämisestä. Me saimme apua.” Kun häneltä kysyttiin keneltä, hän vastasi, ”kansoilta toisista maailmoista.” [18] Se, että Natsi-Saksa olisi saanut haltuunsa ‘maahansyöksyneen’ avaruusolentojen aluksen, saattaa olla näyttöä eräistä Natsi-Saksan yhdeltä tai usemmalta avaruusolentojen rodulta saamista hiljaisen tuen muodoista.

Avaruusolentojen rodun, joka kommunikoi ja on jopa saattanut vierailla Maapallolla 1930-luvulla, kannalta Natsi-Saksa olisi ollut looginen valinta sellaiselle ‘avulle’. Hitler oli avoin esoteerisille harjoituksille ja teknologioille, mikä tarkoitti, että sellaisella avaruusolentojen rodulla oli keino kommunikoida suurvallan kanssa aikana, jolloin muut valtiot olivat epäileväisiä vierailevien avaruusolentojen rotujen politiikasta ja tuntemattomien viestintäkanavien avaamisesta yhdelle tai useammalle niistä. Idea luoda kommunikaatioyhteys esoteerisillä harjoituksilla kuten ‘psyykkisellä kanavoinnilla’ olisi länsimaissa ja Neuvostoliitossa sivuutettu naurettavana ja jopa vaarallisena poliittisten päättäjien toimesta, jotka edelleen yrittivät saada tietää niin paljon kuin he pystyivät avaruusolentojen läsnäolosta perinteisempien sotilastiedustelun kanavien ja tieteellisten keinojen avulla. Paljon myöhemmin Yhdysvallat ja muut liittoutuneet kehittivät omat protokollat ja standardit avaruusolentojen kanssa viestintään samanlaisten psyykkisten kanavointitekniikoiden avulla, joiden edelläkävijoinä okkultistiset natsiryhmät olivat toimineet. Entinen ilmavoimien kersantti Dan Sherman paljasti NSA:lla saamansa telepaattisen/psyykkisen viestinnän koulutuksen. NSA on avaruusolentojen rotujen kanssa käydyn viestinnän kärkinimi. [19]

Antamalla kaiken mahdollisen avun Natsi-Saksalle, olettaen että kehittyneiden avaruusolentojen rotujen kanssa käytyyn viestintään on olemassa protokollat maailmoissa, joilla ei vielä ole olemassa yhtä ainoaa maailmanhallitusta, natsien kanssa kommunikoineet avaruusolennot ovat mahdollisesti saaneet jonkinlaista hyötyä maksuna, joka on voinut huolestuttaa liittoutuneita. Mahdollisuudet hiljaiselle liitolle Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välillä, vaikka se olisi ollut pelkästään natsien avaruusolentojen kanssa käymää keskustelua psyykkisesti, olisi muodostanut tärkeän kysymyksen liittoutuneille. Riskeeraisiko Hitler globaalin ihmiskunnan korkeimman hyvän vaihdossa jostain mikä auttaisi Saksaa muuttumaan maailman suurvallaksi? [20] Todennäköisesti he olisivat vastanneet kyllä ja pelanneet aikaa päättääkseen miten vastata Hitlerin aggressiiviseen nationalistiseen politiikkaan, Hitlerin ‘sotilaallis-tieteellis-okkultistisen’ kompleksin kehittämään teknologiaan, sekä avaruusolentojen ‘uhan’ luonteeseen, mikäli sellaista olisi ollenkaan, ihmisten itsevaltiudelle planeetallamme.

Natsien menestymisen mahdollisuus saada jonkinlainen kommunikaatioyhteys avaruusolentojen rodun kanssa ja jopa suora pääsy avaruusolentojen teknologiaan olisi varmasti vaikuttanut Britannian innokkuuteen Natsien menestymisen mahdollisuus saada jonkinlainen kommunikaatioyhteys avaruusolentojen rodun kanssa ja jopa suora pääsy avaruusolentojen teknologiaan olisi varmasti vaikuttanut Britannian innokkuuteen ottaa huomioon Saksan huolenaiheet Versaillesin rauhansopimuksesta johtuvien epäkohtien korjaamiseksi. Kaikki poliittinen ja diplomaattinen keskustelu näiden epäkohtien korjaamiseksi, vaikka se olisi suututtanut Britannian pääliittolaisen Ranskan, olisi antanut Britannialle paljon tarvittua aikaa voittaa Hitlerin regiimin ja hänen eksoottisten aseohjelmien turvallisuusuhka. Münchenin sopimus Britannian pääministerin Neville Chamberlainin ja Hitlerin välillä vuoden 1938 sudeettikriisin ratkaisemiseksi tarkoitti, että Tsekkoslovakia menettäisi alueet ja sille tärkeät maanpuolustusvarat. Britannian ja Ranskan perspektiivistä sellainen strateginen uhkapeli oli tarpeen mikäli Natsi-Saksalle aiottaisiin uskotella, että se voisi hyötyä suuresti siitä että se valitsee tehdä yhteistyötä Lännen kanssa vastuullisesti avaruusolentojen läsnäolon ja teknologian kysymyksissä.

Yhteistyö Lännen kanssa rahallisen tuen ja länsifirmojen tekemien investointien muodossa oli jo tarjonnut Natsi-Saksalle suuren osan sen uudelleenteollistamisesta. Suuret amerikkalaiset ja brittiläiset korporaatiot investoivat vahvasti Natsi-Saksan teollisuuteen ja loivat tärkeitä suhteita korkeisiin natsijohtajiin. [21] Kyseessä ei ollut pelkkä tilapäinen ilmiö, jonka oli tehnyt mahdolliseksi lyhyt länsivaltojen kuten Britannian ja Yhdysvaltojen sympatian ajanjakso natsien toimille poistaa Versaillesin rauhansopimuksen epäsuhdat, [22] vaan on olemassa uskottavaa näyttöä siitä, että tällaiset suhteet jatkuivat myös sodan aikana. Rockefellerien kontrolloima Standard Oil -yhtiö, esimerkiksi, teki laajalti yhteistyötä Saksan petrokemiajätti I.G. Farbenin kanssa öljy- ja kemian alalla, ja heidän väliset suhteensa jatkuivat jopa silloinkin kun Yhdysvallat liittyi mukaan sotaan joulukuussa 1941. Toukokuussa 1942 Standard Oilin johtajia vastaan nostettiin syytteet, jotka myöhemmin kumottiin, mutta sen touhut I.G. Farbenin kanssa joutuivat Harry Trumanin johtaman senaatin komitean hampaisiin. [23]

Toinen maailmansota, natsien ja avaruusolentojen välinen yhteys sekä natsien salainen maastapako

Vuonna 1939 Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto solmivat sopimuksen, jolla jakaa Puola keskenään, ja tämä käynnisti toisen maailmansodan. Britannialle ja Ranskalle se tarkoitti, että Natsi-Saksa oli keskittynyt kampanjaan Euroopan valloittamiseksi huolimatta mistään Saksan poliittisista myönnytyksistä rauhalle. Mikäli se olisi totta, että Saksa oli todellakin saanut hiljaista apua avaruusolentojen rodulta ja/tai saanut avaruusolentojen inspiroimaa teknolgiaa, Saksan hyökkäyksellä Puolaan olisi suuret seuraukset. Tämä tarkoitti, että Saksa täytyisi nopeasti kukistaa ennen kuin se voisi ottaa käyttöön hyökkäysaseisiinsa avaruusolennoilta saamaansa teknologiaa tai informaatiota. Yhtään ei säästelty sodan päätavoitteen saavuttamiseksi, akselivaltojen kukistamiseksi. Akselivallat olivat pitkäaikainen uhka Euroopan demokratioille sekä globaalin ihmiskunnan suvereniteetille, mikäli yksi tai useampi avaruusolentojen rotu avusti hiljaisesti Natsi-Saksaa. Winston Churchill, Britannian konservatiivipääministeri, torjui kaikki yritykset saada aikaan rauhansopimus Natsi-Saksan kanssa huolimatta Hitlerin anteliaista ehdoista. [24]

Ranskan nopean tappion jälkeen 1940, tämä tarkoitti että Britannia joutui varmistamaan, että Yhdysvallat lähtisi mukaan sotaan niin pian kuin mahdollista avustaakseen Saksan kukistamisessa. Vaikka tämä epäilemättä oli looginen veto Britannialta tai miltä tahansa epätoivoiselta maalta, joka on kamppailemassa voimakasta vastustajaa vastaan, Saksan teknologiaohjelmien luonne ja mahdolliset yhteydet avaruusolentoihin vaativat välitöntä toimintaa ei-taistelevilta mailta kuten Yhdysvalloilta. Sodan alkuvaiheissa presidentti Roosevelt sai tietää avaruusolentojen läsnäolosta sekä mahdollisuudesta sille, että Natsi-Saksa oli kehittelemässä hyökkäysaseita avaruusolentojen teknologian ja avun pohjalta. Tohtori Michael Wolfin mukaan, joka väittää olleensa jäsen kansallisen turvallisuuden neuvostossa, joka valvoo avaruusolentojen toimia USA:ssa, ”Ensimmäinen UFO syöksyi alas mereen 1941 San Diegon rannikolta länteen, ja laivasto nouti sen talteen. [25] Toinen päivämäärä tälle löydölle on saatu nyt edesmenneeltä eversti Willian Brophylta, 25. helmikuuta 1942. [26] Mitkään sotaan mukaan lähtemisen oikeutuksista eivät saaneet päätyä kansan tai Yhdysvaltain kongressin tietoon. Tämä pakotti amerikkalaispäättäjät muuttamaan toimintasuunnitelmaansa. On erittäin todennäköistä, että presidentti Roosevelt ja pääministeri Churchill kärjistivät poliittisia tapahtumia Tyynellä valtamerellä niin, että keisarillisen Japanin olisi ollut pakko hyökätä Amerikan laivaston kimppuun Pearl Harborissa. [27] Sellainen kärjistys olisi ollut tarpeen, kun otetaan huomioon, että Hitler oli tehnyt kaiken mahdollisen varmistaakseen, että Yhdysvallat ei lähtisi mukaan sotaan Britannian puolelle. [28] Olennaisesti amerikkalaista kansaa ei ollut tarpeen taivutella Britannian puolelle, kun Natsi-Saksa selvästi vältteli ensimmäisen maailmansodan virhettään, jolloin sen sukellusvenesodankäynti toi Yhdysvallat mukaan sotaan.

Todisteet Yhdysvaltain alas ampumasta avaruusolentojen aluksesta vuonna 1941/1942 on voinut olla avaruusolentojen keino tasoittaa puolia tarjoamalla samanlaista avaruusolentojen teknologia-apua molemmille sodan osapuolille. Hitlerin hyökkäys Neuvostoliittoon 1941 oli todistus Hitlerin itseluottamuksesta siihen, että salaiset aseteknologiaohjelmat olisivat menestyksekkäästi tuottaneet hyökkäysaseita, joilla natsit saisivat voiton Euroopasta.

Sodan loputtua Natsi-Saksan teknologinen ylivertaisuus paljastui kenraalimajuri Hugh Knerrin ja kenraaliluutnantti Carl Spatzin käymästä kirjeenvaihdosta 1945. Knerr oli Yhdysvaltain strategisten joukkojen hallinnon apulaispäällikkö Euroopassa:

Saksan tieteellisten ja teollisten instituutioiden miehitys on paljastanut, että olemme olleet hälyttävästi jäljessä monilla tutkimusaloilla, ja jos emme käytä tätä tilaisuutta hyväksenne tarttumalla laitteistoon ja sen kehittäneisiin aivoihin ja laittamalla tätä yhdistelmää pikaisesti takaisin töihin, jäämme useita vuosia jälkeen yrittäessämme kurota umpeen alaa, jota on jo hyödynnetty. [29]

Tämä viittaa siihen, että ne vuodet, joita Natsi-Saksa kehitti avaruusolentojen inspiroimaa teknologiaa, kun liittoutuneet olivat skeptisiä natsien okkulttisissa järjestöissä käyttämien viestintäkeinojen suhteen, olivat kriittisiä. Sen jälkeen kun tuli tietoon, että Natsi-Saksan hyökkäysaseet oli kehitetty avaruusolentojen kanssa käytyjen keskustelujen ja todennäköisen avaruusolentojen teknologian pohjalta, Britannia, Yhdysvallat ja jopa Neuvostoliitto olivat jo kaukana jäljessä teknologisessa kehityksessä natseihin verrattuna. Edes Yhdysvaltojen 1941/1942 noutaman avaruusaluksen avullakaan liittoutuneet eivät olisi voineet kuroa umpeen Natsi-Saksan teknologista etumatkaa.

Natsien pako Antarktikselle, ‘Operation High Jump’ ja avaruusolentojen apu

Natsi-Saksan ja keisarillisen Japanin ‘virallinen’ tappio 1945 oli itse asiassa ‘taktinen voitto’, joka naamioi suuren ‘voitokkaiden liittoutuneiden’ strategisen tappion, joka pidettiin visusti kansalta salasa. Merkittävä osuus Natsi-Saksan poliittista eliittiä, kaikkein kehittyneintä avaruusolentojen teknologiaa ja täysin toimivia ‘lautasaluksia’ pääsi pakoon liittoutuneilta. [30] Natsi-Saksan kehittyneistä aseohjelmista jäljelle jäänyt osuus oli jotain häiritsevää, mitä tulee natsien saavuttamaan teknologiseen kehitykseen monilla asetuotannon aloilla. [31] Se seikka, että natsit olivat siivonneet kehittyneimmät salaisuutensa, teknologiansa ja henkilöstönsä Saksan lopullisen tappion hetkellä, oli ollut suuri shokki liittoutuneille sen käydessä selväksi mitä oli tapahtunut. [32] Toisen maailmansodan viimeiset kuukaudet eivät olleet tappiota hyväksymään kykenemättömän, megalomaanisen natsijohdon uhkapeliä, vaan se oli itse asiassa systemaattista natsien kaikkein arvokkaimpien resurssien ja henkilöstön valmistelua, jotka valmistautuivat siirtymään kaukaisiin sijaintipaikkoihin Antarktikselle ja Etelä-Amerikkaan. Tämä mahdollisti natsien jatkaa uniikkia yhteiskuntajärjestelmäänsä ja suunnitella tulevaa tärkeää, ellei jopa dominanttia, roolia kansainvälisissä tapahtumissa.

Natseilla oli riittävästi aikaa ja resursseja valmistella sellainen siirtyminen, kun otetaan huomioon heidän laajat bisneskontaktit, pöytälaatikkofirmat ja yhteydet Etelä-Amerikan hallituksiin ja yrityksiin. Hyvin varustautuneet natsiretkikunnat Antarktikselle sotien välisenä aikana mahdollistivat natseille tutustua Antarktiksen maastoon ja luoda perustukset mahdolliselle sodanjälkeiselle roolille näillä alueilla. Kaikkein kunnianhimoisin natsiretkikunta oli vuonna 1938, kun Antarktiksen maista natsihallituksen leipiin kartoitti suuria alueita kapteeni Alfred Ritscher. Lentotukialus Schwabenland lähetti lentokoneita laajoihin ilmavalvontatehtäviin alueelle, jonka Natsi-Saksa oli lähettänyt valtaamilleen alueille, joita kutsuttiin nimellä Neuschwabenland. [33] Sodan aikainen sukellusvenetoiminta Antarktiksella kertoi siitä, että natsit ovat saattaneet rakentaa sinne tukikohtia. Tällainen mahdollisuus sai lisäpontta Natsi-Saksan sukellusvenelaivaston komentajan, amiraali Karl Donitzin kommentista vuonna 1943, jolloin hän väitti, että hänen laivastonsa oli “rakentanut toiselle puolen maailmaa Shangri-La:n — voittamattoman linnoituksen.” [34] Saksan antauduttua ehdottmasti toukokuun 8. päivänä 1945 natsien sukellusvenetoiminta Antarktiksen alueella jatkui, mikä kävi ilmi Agence Pressen raportista syyskuun 25. päivä 1946: “jatkuvat huhut saksalaisten sukellusvenetoiminnasta Tulimaan alueella Etelä-Amerikan kaikkein eteläisimmässä kärjessä sekä Antarktiksella perustuvat todellisiin tapahtumiin.” [35]

Huhuja natsieliitin pakomatkasta Antarktikselle kärjisti liittoutuneiden käsitys nyt kiistämättömästä näytöstä siitä, että avaruusolentojen rodut todellakin vierailivat Maapallolla. Avaruusolentojen läsnäolo oli tekijä liittoutuneiden tavoitellessa ja hävittäessä Natsi-Saksan jäänteitä, jotka olivat muuttaneet Antarktikselle ja Etelä-Amerikkaan, ja jotka nyt käyttivät täysin toimivia ‘lautasaluksia’ liikkumaan ympäri planeettaa ja jopa lentämään syväavaruuteen. Monet välittömästi sodan jälkeen havaitut UFOt ovat useiden natsien teknologian kehittyneestä luonteesta tietoisien sotilasupseerien raporttien mukaan täysin toimivia natsien avaruusaluksia. [36]

Vähemmän tunnettu toimi lopettaa natsien uhka lopullisesti oli amiraali Richard Byrdin vetämä laivaston retkikunta Antarktikselle 1946/1947. Byrdin sotilasretkikunta sai nimen “Operation High Jump”, ja se koostui “4700:sta sotilaasta, kuudesta helikopterista, kuudesta Martin PBM -lentokoneesta, kahdesta vesiliitokoneiden tukialuksesta, viidestätoista muusta lentokoneesta, 30:sta laivaston tukialuksesta ja yhdestä lentotukialuksesta (USS Philippine Sea).“ [37] Amiraali Byrd sai käskyksi Yhdysvaltain laivaston komentajalta, amiraali Chester Nimitziltä: “(b) konsolidoida ja laajentaa Amerikan suvereniteettia Etelänapamantereen suurimmalle mahdolliselle alueelle; (c) määrittää Antarktikselle tukikohtien perustamisen ja niiden ylläpidon mahdollisuus ja tutkia mahdollisia paikkoja tukikohdille”. [38] Ironista kyllä, se oli juuri amiraali Byrd joka oli puhutellut kapteeni Ritscherin natsiretkikuntaa ennen lähtöään Antarktikselle vuonna 1938/39. Nyt amiraali Byrd oli amerikkalaisen retkikunnan johdossa, jonka tehtävä oli etsiä ja eliminoida Schwabenlandin retkikunnan aikana löytyneisiin tai rakennettuihin tukikohtiin paennut natsieliitti.

Antarktiksen kesä 1946/1947 oli ensimmäinen mahdollisuus viedä tällainen suuri retkikunta Antarktiksen karuille seuduille. Koska se tuli niin nopeasti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, sitä kovasti ihmeteltiin miksi niin suuri armada matkaisi Antarktikselle kiristyvän kylmän sodan jännitteiden aikaan, ellei retkikunta lähetetty sinne hoitamaan sotilaallisesti jotain itse sodan keskeneräistä ongelmaa — natsieliittiä, joka piileksi maanalaisissa tai ennen sotaa ‘löydetyissä’ tukikohdissa. Hitler oli valtuuttanut useita sotilastehtäviä Antarktikselle ennen sotaa, mikä teki mahdolliseksi yhden tai useamman tukikohdan perustamisen tai löytymisen. [39] Byrdin tehtävä oli suunniteltu kestämään puoli vuotta, mutta se päättyi kahdeksan viikon jälkeen, koska se oli Chilen sanomalehdistön raporttien mukaan “ajautunut ongelmiin” ja oli kärsinyt “monia kuolonuhreja”. [40] Jos tehtävän todellinen tavoite oli paikallistaa ja hävittää natsien tukikohdat, sanomalehdistön raportit ja tehtävän ennenaikainen keskeytyminen kertoivat karmeasta epäonnistumisesta ja amerikkalaislaivaston karusta herätyksestä.

Maaliskuun 5. päivänä 1947 chileläisen sanomalehden haastattelussa amiraali Byrd, Operation High Jumpin päätyttyä ennenaikaisesti, vihjasi, että tappio oli kuin olikin kärsitty ja etelänavalla oli uusi uhka:

Amiraali Byrd julisti tänään, että Yhdysvalloille oli tärkeää välittömästi ryhtyä puolustustoimiin vihollisalueita vastaan. Amiraali lisäsi, ettei hän halunnut pelotella ketään turhaan, mutta että se oli katkera todellisuus, että uuden mahdollisen sodan uhatessa USAa vastaan hyökättäisiin lentävillä esineillä, jotka kykenivät lentämään navalta navalle uskomattomilla nopeuksilla. [41]

Oli selvää, että amerikkalaisten paraskaan laivue ei kykenisi voittamaan pientä mutta hyvinvarusteltua natsieliittiä, joka oli selvinnyt sodasta syrjäisessä Antarktiksen sijainnissaan. Taaskaan mahdollisuutta sille, että natsit olivat saaneet apua avaruusolennoilta amerikkalaisten hyökkäyksen pysäyttämiseksi, ei voitaisi sulkea pois. Natsien toimet okkultistiryhmissä kuten Thule-seura, jossa viestittiin kehittyneelle maanalaiselle ihmissivilisaatiolle, nimeltään ‘Thule’, on saattanut johtaa siihen, että natsieliitti sai apua siirtyäkseen salaiseen tukikohtaan Antarktiksella ja mahdollisesti sai merkittävää tukea avaruusolennoilta amerikkalaisten ja sen liittolaisten hyökkäystä vastaan.

Amiraali Byrdin vähemmän tunnettu retkikunta pohjoisnavalle Operation High Jumpin aikaan, jossa hän törmäsi kehittyneeseen pohjoismaiseen avaruusolentojen rotuun, viittaa siihen, että Thule-seura oli kuin olikin ollut oikeassa arviossaan sellaisen rodun olemassaolosta. Amiraali Byrd paljasti tämän kohtaamisen olosuhteet jälkikäteen julkaistuissa päiväkirjoissaan, jossa tämän kehittyneen maanalaisen rodun johtaja tervehti häntä:

"Me olemme antaneet teidän tulla tänne, koska olette luonteeltanne jalo ja hyvin tunnettu Pintamaailmassa, amiraali... olette nyt Ariannin kotimaassa, Maapallon Sisämaailmassa... Amiraali, kerron teille nyt miksi olen pyytänyt teidät tänne. Kiinnostuksemme saa aivan oikeutetusti alkunsa sen jälkeen, kun rotunne räjäytti ensimmäiset atomipommit Hiroshimassa ja Nagasakissa, Japanissa. Tuona hädän hetkenä me lähetimme omat lentävät koneemme, 'Flugelradit', pintamaailmaanne tutkimaan mitä rotunne oli tehnyt... Katsokaas, me emme koskaan ole aiemmin puuttuneet rotunne sotiin tai barbaarisuuteen, mutta nyt meidän pitää, sillä olette oppineet pelleilemään voimilla, jotka eivät ole ihmistä varten, nimittäin atomivoima. Lähettiläämme ovat jo toimittaneet viestit maailmanne valloille, ja kuitenkaan ette ota opiksenne. Nyt olette valinneet olla todistaja täällä sille, että maailmamme todellakin on olemassa. Katsokaas, kulttuurimme ja tieteemme on tuhansia vuosia rotuanne edellä, amiraali. [42]

Byrdin päiväkirjan totuudenmukaisuudesta keskustellaan edelleenkin, mutta Byrdin kommentit Chilen lehdistössä viittaavat siihen, että hän oli riittävän hermostunut naparetkensä tapahtumista 1946/47, että tällainen kohtaaminen mahdollisesti on tapahtunut. Myöhemmät raportit UFO-aktiviteetista Antarktiksen alueella ovat vahvistus siitä, että uusi vihollinen käytti Antarktista tukikohtana operaatioille, joka hermostutti amiraali Byrdiä niin kovasti — natsit ja/tai yksi tai useampi avaruusolentojen rotu. [43]

Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta

‘Voitokkaiden’ liittoutuneiden (jotka nimittivät itseään yhdistyneiksi kansakunniksi, josta tuli virallinen nimi uudelle Kansainliiton korvanneelle organisaatiolle 1945) muodostivat perustan toisen maailmansodan jälkeiselle vastaukselle tapahtumiin, jotka tapahtuivat ennen sotaa ja sen aikana. Jos ei huomioida avaruusolentojen itsensä vierailua, kaikkein tärkein tapahtuma oli Natsi-Saksan nopea teknologinen kehitys, joka oli seurausta avaruusolentojen kanssa käydyistä keskusteluista esoteerisin viestintäkeinoin. Natsien ja avaruusolentojen väliset yhteydet opettavat meille seuraavaa:

    • Maapallolla vierailleet avaruusolentojen rodut olivat innokkaita saamaan viestintäyhteyden suurvaltojen poliittisiin johtajiin.
    • Avaruusolentojen kanssa käyty psyykkinen viestintä oli merkittävässä roolissa Natsi-Saksan nopeassa teknologisessa kehityksessä.
    • Antiikin aikaan asti ajoittuvia avaruusolentojen artifakteja on mahdollista löytää syrjäisistä sijainneista planeetallamme, ja niillä on potentiaali edistää löytäjänsä teknologista kehitystä nopeasti.
    • Yksi tai useampi avaruusolentojen rotu hiljaisesti tuki Natsi-Saksan asehankintaohjelmia.
    • Avaruusolentojen rodut eivät puuttuneet suoraan väkivaltaisiin konflikteihin ja näyttivät tasapuolisesti avustavan sotaa käyviä maita kaikilta osin kehittämään avaruusolentojen teknologiaa joko hyökkäys- tai puolustustarkoituksiin.
    • Natsi-Saksan eliitit selvisivät sodasta syrjäisissä sijainneissa Antarktiksella ja Etelä-Amerikassa, ja he jatkavat edelleen rooleissaan maailman tapahtumissa.

Avaruusolentokysymyksen globaalin hallinnoinnin perusta toisen maailmansodan jälkeen perustui oppeihin, jotka opittiin toisen maailmansodan aikana. On olemassa huomattavaa näyttöä siitä, että Yhdysvallat, Neuvostoliitto, Britannia ja Ranska ovat ‘tehneet yhteistyötä’ tarkkaillessaan ja toteuttaessaan näitä globaaleja hallintokäytänteitä huolimatta kiistakysymyksistä. Yhteistyö Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä perustui suurelta osin yhteiseen käsitykseen tarpeesta tehdä yhteistyötä koskien avaruusolentojen läsnäoloa ja natsien tukikohtia, sekä perustavanlaatuisiin oppeihin, jotka saatiin natsien kokemuksista kun suurvalta lähti sotilaallisesti seikkailemaan perustuen omaan itseluottamukseensa siitä, että se voisi käyttää avaruusolentojen teknologiaa hyökkäystarkoituksiin.

Kaikkein tärkein tekijä, joka tätä globaalia yhteistyötä leimaa, oli selkeät ideologiset erot länsimaiden ja neuvostoblokin välillä, joilla oli vastakkaisia näkemyksiä siitä miten parhaiten organisoida yhteiskunta ja planeetta. Tämä tarkoitti, että kukin blokki samaan aikaan sekä teki yhteistyötä vastatakseen avaruusolentojen läsnäoloon ja natsitukikohtien olemassaoloon että kilpaili maksimoidakseen oman vaikutusvaltansa planeetalla. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ottivat johtoaseman ja loivat poliittiset, sotilaalliset ja taloudelliset rakenteet, joita kukin ideologinen blokki käytti. Kukin ideologinen blokki hoiti omia poliittisia ongelmiaan, jotka syntyivät avaruusolentojen läsnäolosta ja heidän teknologiastaan käyttäen omia rakenteitaan tätä kysymystä hoitamaan. Kukin blokki kuitenkin teki yhteistyötä avaruusolentojen läsnäolon tiimoilta pitämällä poliittisen johdon kokouksia aiheesta sekä viestimällä kunkin blokin sotilas- ja tiedusteluyhteisöille.

Kiinan kansantasavallan tunnustaminen pysyväksi turvallisuusneuvoston jäseneksi vuonna 1972 merkitsi sen nousua suurvaltioksi, joka olisi myös merkittävässä roolissa avaruusolentokysymyksen hallinnoinnissa luomalla vaikutusalueen, joka omalla tavallaan hankkii avaruusolentojen teknologiaa ja vastaa avaruusolentojen läsnäoloon. Ei ole olemassa näyttöä siitä, että 1960-luvulla noussut liittoutumattomien maiden ryhmä olisi ollut merkittävässä roolissa avaruusolentojen läsnäolon tai teknologian hallinnoinnissa globaalisti. Perustuen instituutiorakenteisiin, suhteisiin ja yhteistyösopimuksiin liittoutuneiden maiden välillä koskien avaruusolentojen teknologiaa ja läsnäoloa planeetallamme, voidaan identifioida liittoutuneiden ottaneen käyttöön viisi poliittista toimenpidettä hallinnoimaan avaruusolentokysymystä.

1. Totuuden salaaminen avaruusolennoista

Ensimmäinen politiikkatoimi avaruusolentokysymyksen globaalissa hallinnoinnissa oli, että asiaa ei tulisi paljastaa kansalle tai vaaleilla valituille edustajille ennen kuin jossain vaiheessa tulevaisuudessa, jolloin avaruusolentojen läsnäolon ja teknologian poliittiset seuraamukset olisi selvästi määritetty. Yhdysvaltain tapauksessa presidentti Roosevelt otti päätti salata avaruusolennot kansalta. Trumanin ja Eisenhowerin hallinnot myöhemmin institutionalisoivat tämän tavalla, joka mahdollistaisi jatkaa salailua määrittelemättömän pitkän ajan. [44] Kukin länsimaa, jolla oli suurempi rooli avaruusolentokysymyksen globaalissa hallintamekanismissa muodosti omat institutionaaliset struktuurinsa koordinoimaan avaruusolentopolitiikkaa ja varmistamaan salassapidon. [45] Kukin kansallisvaltio antoi kaikelle avaruusolentoihin liittyville projekteilleen ja informaatiolle tarpeeksi korkean turvaluokituksen, jotta siitä tulisi rikos sotilas- ja tiedusteluviranomaisille paljastaa osallisuutensa avaruusolentojen läsnäoloon ja teknologiaan liittyvissä projekteissa. [46] Tämä oli tehokas keino rajata käytyä julkista keskustelua avaruusolentokysymyksissä, mikä käy ilmi jatkuvasta median pimennosta avaruusolentoja koskien. [47]

Salaamisstrategian menestys vaatii tiukkaa kansallisen turvallisuuden lakien valvontaa ja muiden valtioiden painostamista, joilla ei ole pääsyä kaikkeen tietoon koskien avaruusolentokysymyksen eri aspekteja, antamaan kaikki hallussaan olevat tietonsa, artifaktinsa tai teknologiansa yhdelle tai useammalle suurvallalle helmikuun 1945 Yaltan sopimuksen mukaisesti, jonka Franklin D. Roosevelt, Winston Churchilla ja Josif Stalin solmivat. Yaltan sopimus on merkittävä, sillä se luo sekä vaikutusalueet liittoutuneiden vapauttamia alueita koskien että myös on todennäköisesti säätänyt salassapitovelvollisuudesta avaruusolentojen läsnäoloa ja natsien ja avaruusolentojen välistä yhteyttä koskien. Tämä viittaa siihen, että liittoutuneet joutuivat tekemään yhteistyötä varmistaakseen avaruusolentokysymyksen salassapidon kansallisen turvallisuuden asiana, jonka paljastaminen tarkoittaisi vakavia rangaistuksia julkishallinnon viranomaisille. Neuvostoblokin ja myöhemmin Kiinan tapauksessa laadittiin vieläkin drakonisempia lakeja, jotta varmistettaisiin kaikkein rohkeimpienkin viranomaisten hiljaisuus, jotka olivat tietoisia valtion/asevoimien projekteista koskien avaruusolentojen teknologiaa ja heidän läsnäoloaan.

Poliittinen johto valtioissa, jotka eivät olleet nimekkäässä roolissa avaruusolentokysymyksen globaalissa hallinnoinnissa, olivat ainoastaan riittävän tietoisia avaruusolentojen läsnäolosta delegoidakseen asian oman maansa kansallisen turvallisuuden elimelle. Vaikuttaa siltä, että tapauksissa joissa on löydetty avaruusolentojen artifakteja, tai joissa avaruusolentojen alukset ovat laskeutuneet ja/tai joissa on tapahtunut kohtaaminen avaruusolennon kanssa, nämä hoidettiin valtion kansallisen turvallisuuden elimen kautta, joka teki yhteistyötä suurvallan kanssa, jolla oli vaikutusvaltaa kyseiseen valtioon. Tohtori Jamisson Neruda, joka väittää olevansa loikkari NSA:n sisäisestä salaisesta organisaatiosta, joka erikoistuu avaruusolentojen viestintään ja teknologiaan, kuvaa olosuhteita, joissa Bolivian armeija nouti hänen isänsä löytämän avaruusolennon ohjastaman aluksen:

Vuosi 1956. Isäni löysi vaurioituneen avaruusaluksen Bolivian viidakoista metsästysreissulla. Se oli kolmion muotoinen alus, arviolta 70 metriä nurkasta nurkkaan, lähes tasasivuinen. Siellä oli 26 miehistön jäsentä. Kaikki kuolleita... Isäni sai haltuunsa teknologiaa aluksesta, ja sitten otti yhteyttä Bolivian hallinnon sotilasviranomaiseen, joka oli hänen luotettu ystävänsä. Aluksi isäni oli kiinnostunut myymään aluksen Bolivian armeijalle, mutta pian siitä tuli Yhdysvaltain armeijan ongelma -- erityisesti SPL:n [Special Projects Laboratory]. SPL:n johtaja tapasi isäni, määritti aluksen sijainnin ja nouti aluksen kolmessa päivässä. [48]

Salainen globaali noutojärjestelmä maita varten, jotka ovat Yhdysvaltain vaikutuspiirissä, oli nimeltään ‘Project Pounce’. Eversti Steve Wilson, entinen salaisen asiantuntijaryhmän johtaja, johon kuului Yhdysvaltain armeijan eri haarojen henkilöstöä, paljasti salaisen projektin toiminnan sarjassa haastatteluja:

Project Pounce on ilmavoimien mustien barettien ja tiedemiesten eliittiryhmä, jotka ryntäävät UFO-maahansyöksypaikalle, rajaavat alueen, noutavat Maan ulkopuolisen aluksen ja mahdolliset matkustajat, sitten "siivoavat" syöksypaikan sen syöksyä edeltäneeseen kuntoon ja pelottelevat kaikkia silminnäkijöitä pysymään hiljaa. [49]

Voitokkaat YK:n muodostaneet liittoutuneet, joiden pääjäsenistä tuli pysyviä YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä, tekivät yhteistyötä varmistaen, että avaruusolentojen läsnäolo pysyisi salassa kansalta ja muiden maiden hallituksilta. Tämä viittasi siihen, että YK:n turvallisuusneuvsto tarjosi tärkeän foorumin pysyville jäsenille koordinoida omia kansallisia politiikkatoimiaan avaruusolentoja koskien ja varmistaa avaruusolentojen läsnäoloa ja/tai teknologiaa koskeva salassapito.

3. Natsien ja avaruusolentojen välisen yhteyden salassapito ja natsien vaikutusvallan torjuminen Etelä-Amerikassa

Toinen merkittävä politiikkatoimi avaruusolentokysymyksen globaalissa hallinnoinnissa oli, että avaruusolentojen yhteys Natsi-Saksaan ja natsieliitin selviytyminen Antarktiksen ja Etelä-Amerikan syrjäseuduilla pidettäisiin salassa kansalta ja vaaleilla valituilta edustajilta niiden toimesta, jotka olivat tietoisia natsien exoduksesta. Tällä varmistettaisiin, että natsi-ideologia ei nousisi enää uudestaan minkään kansallisvaltion perustaksi, ja että natsieliitit eivät ottaisi haltuun kansallisvaltiota natsien uskomusjärjestelmien levittämiseksi. Tämä osoittautui huomattavan vaikeaksi Etelä-Amerikassa, jossa monet valtioista olivat natsimielisiä ja oli tarjonnut materiaalista tukea ja turvapaikkaa akselivalloille. Maat kuten Argentiina, Paraguay, Chile ja Brasilia joutuivat tarkkailuun näiden maiden poliittisten eliittien natsimielisyyden johdosta ja koska näillä mailla oli potentiaali toimia natsismin/fasismin levittäjinä Etelä-Amerikan mantereella. [50]

Kylmän sodan kamppailu Etelä-Ameikassa oli pyrkimys rajata natsismin/fasismin leviäminen ja tarve tarve hillitä mantereen hallituksiin vaikuttaneiden natsiryhmien vaikutusvaltaa. Pelkona oli, että Etelä-Amerikka joku päivä muuttuisi jäljelle jääneiden natsieliittien välineeksi päästä valtaan alueellisesti, jos ei sitten globaalisti. Kylmän sodan kamppailu Etelä-Amerikassa oli salainen keino Neuvostoliitolle ja Yhdysvalloille minimoida paenneiden natsieliittien uhka aiheuttamalla Etelä-Amerikan valtioissa poliittisia ja taloudellisia kriisejä. Nämä kriisit varmistaisivat, että mikään Etelä-Amerikan valtio ei koskaan voisi saavuttaa sellaista taloudellista potentiaalia, joka mahdollistaisi valtion kehittää sellaista teollista ja teknologista pohjaa, joka mahdollistaisi natsieliittien saavuttaa johtava rooli alueellisesti ja/tai globaalisti. Esimerkiksi IMF:n päätös vuonna 2002 jättää antamatta rahaa Argentiinalle johti helposti ennustettavaan talousromahdukseen, joka johti pankkien sulkemiseen, valtion tarjoamien palvelujen leikkauksiin ja nopeaan työttömyyden nousuun. [51] Sen sijaan, että tämä olisi seurausta Bushin hallinnon erilaisesta makrotaloudellisesta filosofiasta Clintoniin verrattuna, voidaan spekuloida että todellinen syy evätä Argentiinalta resurssit oli ettei se pääsisi suureen poliittiseen asemaan alueella. Lopputuloksena oli kieltää natsieliittien vallan kasvattaminen, jotka jatkoivat vallankäyttöä kulisseissa Argentiinan ja muiden Etelä-Amerikan valtioiden poliittisesta järjestelmästä. Henkilö, jonka vastuulla oli kylmän sodan strategia Etelä-Amerikassa Trumanin hallinnon aikaan, oli Nelson Rockefeller, jonka Eisenhower myöhemmin nimitti salaa avaruusolentoasioiden johtoon. [52]

3. Natsitiedemiesten ja -teknologioiden kotiuttaminen ja natsien sponsoroimien ihmiskokeiden jatkaminen

Kolmas avaruusolentokysymyksen globaaliin hallinnointiin valittu politiikkatoimi oli, että Natsi-Saksan jälkeensä jättämä avaruusolentojen inspiroima teknologia jaettaisiin eri liittoutuneiden maiden kesken (Yhdysvallat, Britannia, Ranska ja Neuvostoliitto) sen mukaan kenellä on hallussaan teknologiaa tai tiedemiehiä omilla kontrollialueillaan Saksassa ja entisillä natsien miehittämillä alueilla. Kukin maa otti tämän teknologian käyttöön omiin salaisiin tiedustelu- ja asekehitysprojekteihinsa. Kullakin liittoutuneella maalla oli oma versionsa ‘Operation Paperclipistä’, jossa natsitiedemiehiä siirrettiin USA:n, jopa silloin kun heillä oli vahva natsihistoria, mikä rikkoi Yhdysvaltain maahanmuuttolainsäädäntöä. [53] Natsitiedemiesten rekrytointi näkyi USA:ssa ja Neuvostoliitossa jatkettujen natsiprojektien muodossa.

Natsitiedemiesten siirtäminen oli tärkeää useilla aloilla, joissa natsit käyttivät orjatyövoimaa ja/tai vastentahtoisia ihmiskoehenkilöitä avaruusolentojen inspiroiman teknologian testaamiseen ja kehitykseen. Tällaisten kokeiden rajoittaminen Yhdysvalloissa ja muissa demokraattisissa valtioissa tarkoitti, että natsitiedemiehillä oli paljon kokemusta, jota ei voitu heti replikoida USA:ssa ja muualla. Alat, joista avaruusolentojen läsnäolosta tietoiset länsimaat olivat erityisen kiinnostuneita liittyivät geenimanipulaatioon ja mielenhallintaan, joilla optimoitiin ihmisten toimintakykyä ääriolosuhteissa. Nämä kokeet jatkuivat salaa USA:ssa ja muissa entisissä liittoutuneissa maissa, joiden tarkoituksena oli biologisesti manipuloida ‘supersotilaita’, joilla oli äärimmäisiä sotilaallisia suorituksia ulkoavaruudessa mahdollistavia geneettisiä ja mentaalisia ominaisuuksia. Näihin kokeisiin osallistuneiden entisten koehenkilöiden todistukset viittaavat siihen, että monien entisten natsien geenimanipulaatio- ja mielenhallintaohjelmien tarkoitus oli kuin olikin ‘supersotilaiden’ tuottaminen. [54]

Toisen maailmansodan jälkeen useat natsitiedemiehet, jotka olivat työskennelleet mielenhallintatutkimuksessa keskitysleireillä, tuotiin USA:aan omien tiedustelupalvelujemme avulla. Uskon, että he ovat jäänteitä natsipuolueesta, joka työskenteli yhdessä Yhdysvaltain hallituksen ja asevoimien eri haarojen kanssa. Monet koulutus- ja kidutussessioistani pidettiin täällä Rochesterin yliopistossa New Yorkissa. He veivät minut yksityishuoneeseen ullakolla tai kirjaston ylimpään kerrokseen. Iso laboratorio, jossa suurin osa ohjelmoinnistani tehtiin oli Rome National Air Basessa, New Yorkin Romessa. Olen istunut myös Montauk-istuimella Camp Herossa, Montaukissa, New Yorkissa sekä myös toisella istuimella Atlantassa, Georgisassa Dobbinsin ilmatukikohdassa.... Kouluttajat laittoivat minut transsiin, jossa minulle sanottiin että voisin hyppätä alas tikkailta. Mielessäni kuvittelin, että hyppäsin alas pieneltä korokkeelta tai jakkaralta. Oikeasti minut pistettiin hyppäämään korkeammalta ja korkeammalta niin, että lopuksi hyppäsin rakennuksien katoilta alas ja jopa lentokoneesta ilman laskuvarjoa. Mielenhallinnan alaisena kykenin tekemään sen mitä minun käskettiin tehdä niin kauan kuin uskoin itse siihen. Tein 200 etunojapunnerrusta täydellisesti, joskus puoli tuntia putkeen, tai siihen asti kunnes minun käskettiin lopettaa. Nostin 250 kiloa tangolla ja tein kyykkyjä ja paljon muuta mielenhallinnan alaisena koelaboratoriossa, joka oli lähellä Rochesteria New Yorkissa. [55]

Muita kokeiden aiheita olivat psykometristen aseiden kehitys ja kokeet liittyen aika/ulottuvuusmatkailuun. [56] Useat näihin asevoimien ja tiedustelupalvelujen salaisiin kokeisiin osallistuneet ovat astuneet esiin todistaakseen näistä projekteista. Preston Nichols väittää olleensa entinen johtaja eräässä näistä projekteista ja todistaa käyttäneensä lapsia ja kodittomia sekä muita tahdonvastaisia koehenkilöitä. Hän kuvasi Montauk-projektin historiaa seuraavasti:

Vuosien mittaan Montauk-tutkijat hioivat mielenhallintatekniikoitaan ja jatkoivat syventymistä ihmispotentiaalin ulottuvuuksiin. Kehittämällä eri henkilöiden psyykkisiä kyvykkyyksiä päästiin lopulta siihen pisteeseen, jossa psyykkisiä ajatuksia kyettiin vahvistamaan sähköisillä laitteilla, ja illuusioita kyettiin tuottamaan subjektiivisesti sekä objektiivisesti. Näihin kuului materian luominen virtuaalisesti. Kaikki tämä oli historiassa ennennäkemätöntä "normaalissa ihmiskokemuksessa", mutta Montauk-projektin vetäjät eivät aikoneet lopettaa. He tavoittelivat vieläkin hämmästyttävämpiä asioita. Kun saatiin selville, että meedio kykeni manifestoimaan materiaa, huomattiin että se saattoi ilmestyä eri aikoina, riippuen siitä mitä meedio ajatteli. Mitä tapahtuisi, jos meedio ajattelisi ilmentävänsä kirjan, mutta eilispäivänä? Tällainen ajattelu ja kokeilu johti ideaan siitä, että olisi mahdollista taivuttaa itse aikaa. Vuosien empiiristen tutkimusten jälkeen avattiin aikaportaaleja ja tehtiin massiivisia ja härskejä kokeita. [57]

Ihmisten suoriutumiskyvyn parantamiskokeet ja ja mielenhallinta otettiin käyttöön jokaisessa valtiossa niiden hallitusten toimesta, jotka olivat kiinnostuneita natsitieteilijöiden työstä, avaruuden olosuhteiden vaatimuksista tulevaisuuden ihmisille ja mahdollisesta tulevasta konfliktista avaruusolentojen rotujen kanssa. [58] Nämä kokeet jatkuvat nykypäivänäkin ja ovat edelleen avaruusolentojen läsnäoloa, teknologiaa ja Natsi-Saksan perintöä globaalisti hallinnoivien suurvaltojen kaikkein salaisimpia projekteja.

4. Eri puolilta planeettaamme löytyneiden avaruusolentojen artifaktien hallinnointi

Neljäs avaruusolentokysymyksen globaalin hallinnoinnin politiikkatoimi oli se, että ympäri planeettaa löydetyt avaruusolentojen artifaktit tuotaisiin yhden tai useamman ‘voittajavallan’ (Yhdysvallat, Britannia, Neuvostoliitto ja Ranska) kontrolliin. Tämä tarkoitti sitä, että Yaltan sopimuksessa sovitun sodanjälkeisen maailman jakaminen eri ‘vaikutuspiireihin’ toisi lopulta avaruusolentojen teknologian liittoutuneiden maiden salaisiin sotilasohjelmiin, tai ainakin olisi näiden maiden valvonnassa. Kiinan tultua pysyväksi YK:n jäseneksi tämä tarkoitti että tunnustettiin, että myös Kiinalla oli legitiimiä vaikutusvaltaa, jossa se voisi saada pääsyn, hallita ja/tai tarkkailla löydettyjä avaruusolentojen artifakteja. 1945 Yaltan sopimuksen periaatteiden, jossa planeetta jaetaan eri vaikutuspiireihin, ylläpito auttoi varmistamaan, että avaruusolentojen inspiroiman teknologian leviämistä ei tapahtuisi, koska suurvalta tunnustettaisiin oikeutetuksi puuttumaan, valvomaan ja/tai tarkkailemaan avaruusolentojen artifakteja. Tämä auttaisi minimoimaan mahdollisuuden sille, että natsien kokemukset toistuisivat, jossa tyytymätön aluevalta saattaisi käyttää avaruusolentojen teknologiaa aseiden kehitykseen ja ryhtyä ohjelmaan, jossa otetaan alueita sotilaallisesti haltuun, mikä jälleen kerran uhkaisi alueen ja planeetan rauhaa ja vakautta.

Tämä avaruusolentokysymyksen globaalin hallinnoinnin perusperiaate oli erityisen täkeä niille osille planeettaa, joissa on ollut muinaisia sivilisaatioita ja jonne on todennäköisesti piilotettu avaruusolentojen artifakteja syrjäisille tai vielä tuntemattomille alueille. Alueet kuten Tiibet, Egypti, Irak, Afganistan, Indokiina, Etelä- ja Keski-Amerikka ja eräät muut olivat arvostettuja johtuen mahdollisuudesta, että niistä löytyy avaruusolentojen artifakteja. Globaali yhteistyö Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä sekä muiden YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten, vastattaessa avaruusolentojen läsnäoloon ja hankittaessa pääsy avaruusolentojen artifakteihin, tuotti intensiivisen strategisen kilpailun näiden alueiden sekä niiden aarteiden hallinnasta. Kylmän sodan ideologinen konflikti peitti alleen todellisen jokaisen suurvallan valtakilpailun, jossa maksimoitiin valtaa joka voitaisiin saada avaruusolentojen artifakteihin perustuvista teknologisista läpimurroista. On olemassa näyttöä siitä, että nykyinen sota Irakissa on viimeisin sarjassa alueellisia konflikteja, joiden lopullinen palkinto on avaruusolentojen artifaktit, jotka vaikuttaisivat avaruusolentokysymystä hallinnoivien suurvaltojen teknologisiin ohjelmiin ympäri planeettaa. [59] NATO-maiden Saksan ja Ranskan erkaantuminen Yhdysvalloista ja Britanniasta koskien Irakin sotilashyökkäyksen legitimiteettiä ja ajoitusta kertoo siitä, että

NATO-maiden Saksan ja Ranskan erkaantuminen Yhdysvalloista ja Britanniasta koskien Irakin sotilashyökkäyksen legitimiteettiä ja ajoitusta kertoo siitä, että avaruusolentokysymyksen hallinnoinnissa on tapahtunut perustavanlaatuinen muutos, kun Ranska ja Saksa ottivat Venäjän ja jopa Kiinan kanssa saman kannan halutessaan toppuutella Yhdysvaltoja. Tämä viittasi siihen, että toisen maailmansodan jälkeinen yhteistyö avaruusolentokysymyksen hallinnoimiseksi oli vakavan rasituksen alainen, ja että kansainvälisen diplomatian kielen alla esiintyi todellisia jännitteitä. [60]

5. Natsien uhan lopettamiseksi tehty yhteistyö

Viides suuri käyttöön otettu politiikkatoimi avaruusolentojen teknologian ja läsnäolon globaaliksi hallinnoimiseksi oli se, että suurvallat tekivät yhteistyötä vastatessaan sekä Natsi-Saksan jäänteiden uhkaan niiden piilotetuissa sotilastukikohdissa Antarktiksella ja Etelä-Amerikassa että yhden tai useamman avaruusolentojen rodun uhkaan, jotka olivat jatkaneet natsieliittien avustamista. Tämä yhteistyös suurvaltojen välillä näkyi sopimuksissa, joissa sovittiin tämän informaation salassapidosta kunkin maan kansalaisilta ja heidän vaaleilla valituilta edustajiltaan. Liittoutuneita varmasti kuumotti natsieliittien onnistunut lautasaluksen kehitys, joka toimi antigravitaatiogeneraattoreilla ja navigaatiojärjestelmillä, jollaisia Yhdysvallat tai Neuvostoliitto ei edelleenkään ollut kyennyt kehittämään, kuten eversti Corso mainitsi haastattelussaan hänen muistellessaan omaa palvelusaikaansa (hän jäi eläkkeelle palveluksesta vuonna 1963). [61] Tämä natsien onnistuminen on tapahtunut paljon ennen kuin liittoutuneet kykenivät kehittämään omia lautasaluslaivastojaan.

Eversti Steve Wilsonin mukaan ”ensimmäinen amerikkalainen antigravitaatiolento tapahtui 18.7.1971 S-4:llä Dreamlandin alueella (Area 51), jossa esiteltiin myös valon taivuttamiskykyjä, jolla saavutetaan näkymättömyys.” [62] Useat sotilastietovuotajat vihjaavat siihen, että Yhdysvalloilla on tällä hetkellä avaruusolentojen teknologiasta takaisinmallinnettujen alusten laivasto, joka toimii antigravitaatiolla, ja että miehitetyt Kuu- ja Mars-lennot ovat arkipäivää tällaista teknologiaa kehittäneiden salaisten organisaatioiden toiminnassa. [63]

Jos Wilsonin päivämäärät ja kuvaukset pitävät paikkaansa, se viittaa siihen, että Yhdysvallat on saavuttanut Natsi-Saksaan verrattavan teknologian asteen. Natsit oletettavasti saavuttivat tämän joskus ennen toista maailmansotaa, mikä käy ilmi Foo-hävittäjien ilmaantumisesta hämmentyneiden liittoutuneiden pilottien eteen heidän lentäessään pommitustehtävissä Saksassa. [64] Tutkittuaan läpikotaisesti tätä ilmiötä brittitutkija Mark Birdsall totesi: “Epäilemättä lähes kaikki raportoidut Foo-hävittäjät ja kummitusraketit voidaan kategorisoida… saksalaisten toisen maailmansodan tieteellisistä salaisuuksista kanavoiduksi kehittyneeksi teknologiaksi.” [65] Tämä viittaa siihen, että Yhdysvaltojen/Neuvostoliiton teknologinen taso oli merkittävästi jäljessä natsieliiteistä, jotka pakenivat Antarktikselle avaruusolentojen kanssa käytyjen okkulttisten keskustelujen avulla kehitetyn teknologian ja informaation kanssa.

Hyvin aseistautuneen ja kukistamattoman natsijoukon läsnäolo Antarktiksella ja Etelä-Amerikassa pidettäisiin salassa suurimalta osalta yleisöä ja vaaleilla valittuja edustajia. Todisteet tällaisen salassapitopolitiikan olemassaolosta löytyvät 1946/47 amiraali Byrdin Antarktis-tehtävän todellisia päämääriä ympäröivästä salamyhkäisyydestä sekä Antarktiksella ja Etelä-Amerikassa myöhemmin esiintyneistä konflikteista. Salailun määrä jopa korkeille viranomaisille käy selväksi sellaisten henkilöiden kuten senaattori Barry Goldwaterin kommenteista, joka toimi senaatin tiedustelukomitean puheenjohtajana. Vastatessaan UFO-tutkijan kysymykseen hän sanoi: “Tämä asia [avaruusolentokysymys] on muuttunut niin salaiseksi… että siitä on mahdotonta saada mitään tietoa.” [66]

Natsien saavuttama avaruusolentojen inspiroima ylivertainen teknologia, joka mahdollisti heidän jatkaa toimintaansa kaukaisissa tukikohdissa, varmasti on häirinnyt Yhdysvaltoja ja Neuvostoliittoa. Tämä auttaa ymmärtämään länsivaltojen ja neuvostoblokin välisen yhteistyön perustaa hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa ja heidän teknologiaansa globaalisti läpi kylmän sodan ja piilottaa totuus Natsi-Saksan jäänteiden uhasta.

Yhteenveto: Avaruusolentokysymyksen hallinnoinnin globaali perusta sekä Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välinen yhteys

Liittoutuneiden avaruusolentokysymystä hoitamaan suunnitteleman hallinnointijärjestelmän sekä natsien ja avaruusolentojen välisen yhteyden perusta on olosuhteissa, jotka juontuvat suoraan toisesta maailmansodasta. Halu pitää salassa merkittävien natsitukikohtien olemassaolo Antarktiksella ja muualla ymmärrettävästi perustui liittoutuneiden johdon näkemyksiin siitä, että tämä johtaisi paljastukseen tiedosta, että avaruusolennot ovat auttaneet Natsi-Saksaa. Johtuen tämän avaruusolentojen läsnäoloa koskettavan tiedon potentiaalista, sodan jälkeen avaruusolentokysymyksen globaalin hallinnoinnin perustaksi muuttunut politiikka saneli, että totuutta natsien tukikohdista ei paljastettaisi. Lisäksi se seikka, että natsien tukikohtiin Antarktiksella ei voi hyökätä viittasi siihen, että natsien aseet olivat teknologisesti ylivertaisia, ja että oli todennäköistä, että yksi tai useampi avaruusolentojen rotu antoi natseille edelleen apua heidän tukikohtien tuhoamisen estämiseksi. Kun otetaan huomioon globaali näkemys liittoutuneiden ‘täydellisestä voitosta’ toisessa maailmansodassa, liittoutuneet eivät halunneet omien maiden kansojen saavan tietää liittoutuneiden kärsimästä suuresta strategisesta tappiosta natsien onnistuttua perustamaan tukikohtansa Antarktikselle ja Etelä-Amerikkaan tai natsien ja avaruusolentojen välisestä yhteydestä. Tämä tarkoitti, että nämä teknologisesti kehittyneet natsijoukot olisivat suora sotilaallinen uhka maailman hallituksille. Ehkäpä vielä tärkeämpää oli, että natsi-ideologian keskeiset periaatteet kuten että vain eliitit tekevät päätöksiä, eugeniikka ja militarismi olisivat uhka ‘demokraattisille’ arvoille ympäri planeettaa sekä sille miten hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa globaalisti.

Natsi-Saksan ja avaruusolentojen välisen yhteyden perintö on, että natsijoukot jatkavat edelleen vaikuttamista tämän planeetan asioihin Etelä-Amerikassa, mikä johtaa useisiin poliittisiin ja taloudellisiin kriiseihin mantereella, mikä vaikuttaa edelleen useiden Etelä-Amerikan kansojen elämään. Lisäksi useat tutkijat ovat esittäneet väitteitä, että natsismi jatkaa salaa vaikuttamista politiikkaan kaikkein korkeimmilla tasoilla maissa kuten USA ja Venäjä, ja hieman vähemmän maissa kuten Britannia ja Ranska, natsitiedemiesten avulla, jotka siirrettiin toisen maailmansodan lopulla näihin maihin. Nämä natsitiedemiehet ovat saaneet korkean aseman salaisissa projekteissa, joissa kehitetään avaruusolentojen inspiroimaa teknologiaa, ja näin niistä on tullut Troijan hevosia natsiperiaatteille ja -uskomuksille valtioiden ja korporaatioiden sisällä, jotka työskentelevät useiden sopimusten parissa asevoimille ja tiedustelupalveluille USA:ssa. Tämä on erityisesti asian laita projekteissa, jotka liittyvät ‘mielenhallintaan’ ja ‘geenikokeisiin’, joissa käytetään avaruusolentojen inspiroimaa teknologiaa erilaisiin tarkoituksiin, jotka eivät ole läpinäkyviä ja jotka rikkovat ihmiskoehenkilöiden ihmisoikeuksia. Tämä on näyttöä siitä, että natsien soluttautuminen avaruusolentokysymystä hoitavaan sotateolliseen kompleksiin on suora uhka demokratialle ja vapaudelle USA:ssa ja muissa suurvalloissa.

On edelleen tarve paljastaa avaruusolentokysymys täysin kansalle, jotta tehdään ihmiskunnalle mahdolliseksi siirtyä avaruusolentojen olemassaolon todellisuuteen, sekä paljastaa avaruusolentokysymystä ympäröivät poliittiset ongelmat. Nämä ovat eettisiä ja poliittisia periaatteita, jotka motivoivat täyttä paljastusta, mutta kyse on myös merkittävistä kansallisen turvallisuuden periaatteista. Yhdysvaltojen selviäminen vapauden ja demokratian linnakkeena on vaakalaudalla jos salaiset avaruusolentokysymystä hallinnoimaan perustettuja projekteja ja natsien jatkuvaa vaikutusvaltaa ei saada asiaankuuluvan kongressin ja toimeenpanovallan komitean alaisuuteen, jotka ovat läpinäkyviä toimissaan ja raporteissaan. [67] Natsieliittien pakenemista ja heidän Antarktikselle ja muualle perustamia tukikohtia koskeva täysimittainen kongressin ja muiden parlamentaaristen elinten kuuleminen vaaditaan välittömästi. Sellaisia kuulemisia tarvitaan, jotta kansa tulee tietoisemmaksi siitä miten natsiperiaatteet ovat soluttautuneet keskeisiin kansallisiin instituutioihin, joiden vastuulla on avaruusolentokysymyksen hallinnointi, sekä siitä uhasta joka tällä on demokraattisia arvoja ja instituutioita kohtaan. Näyttöä natsiperiaatteiden soluttautumisesta keskeisiin päätöksentekoelimiin koskien avaruusolentokysymystä saadaan mm. tohtori Michael Wolfilta, joka väittää, että “UFO-salailun taustalla on pimeä, salainen roistojärjestö nimeltään ‘Kabaali’” Hän kuvaa sitä ”hyvin orkestroiduksi salaliittojuonittelijoiden joukoksi … joka oli täynnä sotilaita ja jota johti (merivoimien alivaltiosihteeri).” Hän väittää, että ”paranoidinen Kabaali työskentelee rauhallisia avaruusolentojen kanssa käytävien neuvottelujen tavoitteita vastaan.” [68]

Globaalilla tasolla on olemassa samanlainen uhka keskeisille instituutioille, jotka hallinnoivat avaruusolentokysymystä, joihin natsieliitit ja/tai natsiperiaatteet ovat soluttautuneet. On välttämätöntä, että kansa saa kaikki tiedot eri avaruusolentojen roduista, niiden aktiviteeteista ja agendoista, ja että sellaiset rodut identifioidaan, jotka ovat kaikkein aktiivisimmin tukeneet natsieliittejä ja heidän toimiaan toisen maailmansodan päättymisestä lähtien. Vaikka läpinäkyvyyden saavuttaminen avaruusolentojen rotujen kaikkien toimien, agendojen ja motivaatioiden suhteen onkin äärimmäisen monimutkaista, on kuitenkin sen arvoista selvittää miksi yksi tai useampi avaruusolentojen rotu avusti natsien kehittyneen teknologian kehittämisessä ja miksi se saattaa olla natsiperiaatteiden leviämisessä avaruusolentokysymyksen kansalliseen ja globaaliin hallinnointiin. On edelleen olemassa vaara tarpeettomasta sotilasvälikohtauksesta avaruusolentojen rotujen kanssa, joiden väitetään tietovuotajien paljastuksissa ilmaisevan vain vähän vihamielisiä aikeita ja jotka ovat tähän asti olleet todella pitkäpinnaisia ja jättäneet vastaamasta salaisten valtion organisaatioiden niitä kohtaan tekemiin hyökkäyksiin. [69] Viive natsieliittien vaikutukseen vastaamisessa ja/tai natsiperiaatteiden leviämisessä avaruusolentokysymyksen globaaliin hallinnointiin voi johtaa sarjaan tapahtumia, joilla on traagisia seuraamuksia ihmiskunnan tulevien sukupolvien vapaudelle ja itsevaltiudelle.


Lähdeviitteet

[1] Olen suuresti kiitollisuudenvelassa hyvälle ystävälleni tohtori K:lle, joka ystävällisesti antoi minun käyttää hänen loma-asuntoaan tämän tutkimusasiakirjan kirjoittamiseen.

[2]   Keskustelua historiallisista UFO-havainnoista, kts. Richard Dolan, UFO’s and the National Security State: Chronology of a Cover-up (Hampton Roads, 2002) 1-3; sekä Jim Marrs, Alien Agenda: Investigating the Extraterrestrial Presence Among Us (Harper Paperbacks, 1997) xxvi-xxx.

[3] Keskustelua natsien retkikunnista, kts. Christof Friedrich, Secret Nazi polar expeditions (Samisdat, 1976); Christopher Hale, Himmler’s Crusade : The Nazi Expedition to Find the Origins of the Aryan Race (John Wiley & Sons, 2003). Verkkoartikkeli natsiretkikunnista Antarktikselle, “The Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind1.htm

[4]   Viitteitä Natsi-Saksan avaruusolentojen aluksen haltuunsaamisesta joskus vuosina 1937-38, kts. Robert K. Leśniakiewicz, “The UFO Crashes in Poland,” http://www.notizieufo.com/pol5.htm ; ja “The Omega File: Nazi History,” http://www.think-aboutit.com/Omega/files/omega3.htm

[5]   Kts. Peter Levenda, Peter Lavenda, Norman Mailer, Unholy Alliance: History of the Nazi Involvement With the Occult Continuum Pub Group; 2nd edition, 2002; Trevor Ravenscroft, Spear of Destiny (Red Wheel 1987); ja Nicholas Goodrick-Clark, The Occult Roots of Nazism: Secret Aryan Cults and Their Influence on Nazi Ideology: The Arisophists of Austria and Germany, 1890-1935. Verkkoartikkeli Hitleristä ja okkultismista, “Hitler, German Nazi Beliefs and Tibet,” http://www.geocities.com/okar_review/hitlertibet.html

[6]   Kts. Helena Petrovna Blavatsky, Salainen Oppi 1 & 2 (Theosophical University Press, 1999). https://www.teosofia.net/e-kirjat/Salainen_oppi_1.pdf & https://www.teosofia.net/e-kirjat/Salainen_oppi_2.pdf

[7]   Keskustelua näistä teknologioista, kts. Henry Stevens, Hitler’s Flying Saucers: A Guide to German Flying Discs of the Second World War (Adventures Unlimited Press, 2003); Gary Hyland & Anton Gill, Last Talons of the Eagle: Secret Nazi Technology Which Could Have Changed the Course of World War II (Headline Book Publishing Co., 2000). Kts. myös “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart1.htm

[8]   “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart2.htm

[9]   Kts. Joscelyn Godwin, Arktos: The Polar Myth in Science, Symbolism, and Nazi Survival (Adventures Unlimited, 1996). Hitleristä ja Thule-seurasta, kts. “Hitler, German Nazi Beliefs and Tibet,” http://www.geocities.com/okar_review/hitlertibet.html

[10]   “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart2.htm . Keskustelua antigravitaatioteknologiasta, kts. David Hatcher Childress, ed., Anti-Gravity and the Unified Field (Adventures Unlimited, 1990); & Nick Cook, The Hunt for Zero Point: Inside the Classified World of Antigravity Technology (Broadway Books, 2003).

[11] “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart1.htm

[12] “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart1.htm

[13]   “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart1.htm

[14]   “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart1.htm

[15]   Marrs, Alien Agenda, 27.

[16]   Viitteitä Natsi-Saksan avaruusolentojen aluksen haltuunsaamisesta joskus vuosina 1937-38, kts. Robert K. Leśniakiewicz, “The UFO Crashes in Poland,” http://www.notizieufo.com/pol5.htm ; ja “The Omega File: Nazi History,” http://www.think-aboutit.com/Omega/files/omega3.htm

[17]   Quoted in  “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart3.htm

[18]   Robin Collyns, ‘Did Spacemen Colonise the Earth?’ (Pelham Books, 1974) 236. Lainattu myös tekstissä “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart3.htm

[19]   Dan Sherman, Above Black: Project Preserve Destiny, Insider Account of Alien Contact and Government Cover-up (One Team Publishing, 1997). Verkkosivu http://www.aboveblack.com

[20]   Keskustelua avaruusolentojen rotuista, joiden kerrotaan olevan vihamielisiä ihmisiä kohtaan, kts. Michael Salla, “Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä”, Tutkielma #4 (30.5.2003) https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/reagointi-avaruusolentojen-soluttautumiseen-salaisiin-jarjestoihin/

[21]   Keskustelua amerikkalaiskorporaatioiden roolista avustamassa Natsi-Saksaa teollistumaan, kts. Charles Higham, Trading with the Enemy: An Expose of the Nazi-American Money Plot, 1933-1949 (Doubleday Press, 1982); Antony C. Sutton, Wall Street & the Rise of Hitler (GSG & Associates, 1976). Verkkoartikkeli “Documented Evidence of a Secret Business and Political Alliance Between the U.S  ‘Establishment’ and the Nazis, Before, During and After World War II, up to the present.” http://thewebfairy.com/nwo/

[22] Keskustelua Versaillesin rauhansopimuksen eriarvoisuuksista, kts. Michael Salla, The Hero’s Journey Toward a Second American Century (Praeger Press, 2002).

[23] Charles Higham, Trading with the Enemy: An Expose of the Nazi-American Money Plot, 1933-1949 (Doubleday Press, 1982) Tiivistelmä verkossa, http://thewebfairy.com/nwo/standard.html

[24] John Costello, Ten Days to Destiny: The Secret Story of the Hess Peace Initiative and British Efforts to Strike a Deal With Hitler (Quill, 1993).

[25] Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf,” http://drboylan.com/wolfqut2.html .

[26] Eversti Brophyn pojan henkilökohtainen haastattelu tri. Richard Boylanin kanssa, “Air Force Colonel’s Son Reveals 1940s U.S.-UFO/Star Visitor Encounters,” UFOfacts, July 21, 2003 http://groups.yahoo.com/group/UFOFacts/message/10345

[27]   Kts. George Morgenstern, Pearl Harbor, The Story of The Secret War (Cossta Mesa, 1991); kts. myös David Icken keskustelu koskien Yhdysvaltain mukaanlähtöä toiseen maailmansotaan, “and the truth shall set you free” 118-22.

[28]   Keskustelua Hitlerin pyrkimyksestä välttää Yhdysvaltain mukaantulo sotaan, kts. Michael Salla, The Hero’s Journey towards the Second American Century.

[29]   “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart2.htm

[30]   Laaja keskustelu tällaisesta exoduksesta Antarktikselle ja Etelä-Amerikkaan, kts. Joscelyn Godwin, Arktos: The Polar Myth in Science, Symbolism, and Nazi Survival. Kts. myös Jim Marrs, Alien Agenda, 107-13.

[31]   Laaja keskustelu kehittyneestä teknologiasta Natsi-Saksassa, kts. “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart1.htm

[32]   Keskustelua siitä miten natsit alkoivat siirtää rahoja ja resursseja Etelä-Amerikkaan, kts. Marrs, Alien Agenda, 107-113.

[33]   Kts. “Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm

[34]   “Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm

[35]   “Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm

[36]   Keskustelua natsien kehittämistä lautasaluksista sodanjälkeisenä aikana, kts. “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart3.htm .

[37]   “The Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm Viittaus Operation High Jumpiin kts., “The Omega File: Nazi History,” http://www.think-aboutit.com/Omega/files/omega3.htm

[38]   “The Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm

[39]   Viittaus natsien retkikuntiin Antarktikselle, kts. “The Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm. Mahdollisuus sille, että natsit olivat ’löytäneet’ maanalaisia tukikohtia Antarktikselta viittaa siihen, että Thule-seura oli kuin olikin onnistunut saamaan yhteyden muinaiseen maanalaiseen rotuun.

[40] Kts. “The Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm . Lisäviittauksia tähän taisteluun, kts. “The Omega File: Nazi History,” http://www.think-aboutit.com/Omega/files/omega3.htm

[41]   Lainattu Lee van Attan tekemästä haastattelusta amiraali Byrdin kanssa, “On Board the Mount Olympus on the High Seas” El Mercurio, (Santiago, Chile, March 5, 1947). Kts. “The Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm

[42]   Richard Byrd, The Missing Diary of Admiral Richard Byrd (Inner Light Publications, 1992). Amiraali Byrdin päiväkirja on verkossa, http://www.v-j-enterprises.com/byrdiar.html .

[43]   Kts. Raymond W. Bernard, The hollow Earth : the greatest geographical discovery in history made by Admiral Richard E. Byrd in the mysterious land beyond the Poles–the true origin of the flying saucers (Bell Publishing Co.). UFO-havainnoista Antarktiksella kts. “Antarctic Enigma,” http://www.violations.dabsol.co.uk/ind2.htm

[44]   Analyysia amerikkalaisten salailusta, kts. Michael Salla, “Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta: Haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa”, Tutkielma #5. https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/avaruusolentojen-lasnaolon-poliittinen-hallinta-haaste-demokratialle-ja-vapaudelle-amerikassa/

[45]   Keskustelu Amerikan institutionaalisesta rakenteesta, kts. Salla, “Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta: Haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa”, Tutkielma #5. https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/avaruusolentojen-lasnaolon-poliittinen-hallinta-haaste-demokratialle-ja-vapaudelle-amerikassa/

[46]   Yksityiskohtainen keskustelu globaalista avaruusolentojen läsnäolon ja teknologian salaamisesta, kts. Timothy Good, Above Top Secret : The Worldwide UFO Coverup (Acacia Press, 1989); ja Dolan, UFO’s and the National Security State.

[47]   Keskustelua mediapimennosta, kts. Terry Hanson, The Missing Times (Xlibris Corporation, 2001)

[48]   “Neruda Interviews,” http://www.wingmakers.com/neruda3.html

[49] Richard Boylan, “The Man Who ”Outed” the U.S. Saucer Program: Colonel Steve Wilson,” http://www.drboylan.com/colbirb2.html

[50] Lähteitä natsismiin Etelä-Amerikassa: Ronald C. Newton, The Nazi Menace in Argentina, 1931-1947 (Stanford University Press, 1992; Uki Goni, Yuki Goni, The Real Odessa: Smuggling the Nazis to Peron’s Argentina (Granta Books, 2002); ja Graeme Stewart Mount, Chile and the Nazis: From Hitler to Pinochet (Black Rose Books, 2001)

[51] Kuvaus Argentiinan talouskriisistä, kts. “A Rich Country Goes Bust Again: Those Who Ruined Argentina,” World Press Review (March 2002) http://www.worldpress.org/americas/0302observateur.htm

[52]   Kriittinen kuvaus Nelson Rockefellerin yhteyksistä natsismiin ja siitä miten se vaikutti kylmän sodan aikaiseen kamppailuun Etelä-Amerikassa, kts. “Rockefeller: A Traitor For President,” http://home.att.net/~m.standridge/rocky.htm   Neutraalimpi kuvaus kylmän sodan Etelä-Amerikasta, kts. http://www.csupomona.edu/~jmvadi/454/The%20Cold%20War.html

[53]   Yksityiskohtainen kuvaus Project Paperclipista, kts. Linda Hunt, Secret Agenda: The United States Government, Nazi Scientists, and Project Paperclip, 1945 to 1990 (St Martins Press, 1991); ja Clarence G. Lasby, Project Paperclip: German Scientists and the Cold War (Scribner 1975). Verkkokeskustelu Operation Paperclipista, kts. “Secrets of the Third Reich,” http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart2.htm

[54] Näitten supersotilaiden haastatteluja on saatavilla verkossa useita: http://www.hostileinvader.com/CampHero.html

[55] Andy Peron haastattelu, “Project Superman,” http://www.hostileinvader.com/ProjectSuperman.html

[56] Keskustelua näistä eri teknologioista ja miten niitä käytettiin kuuluisassa Montaukin ilmavoimien/laivaston laitoksessa, kts. Preston Nichols, Montauk Project: Experiments in Time (Sky Books, 1999); Al Bielek & Brad Steiger, The Philadelphia Experiment and Other UFO Conspiracies (Innerlight Publications, 1991); Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection (Expansions Publishing Co. 2002); Wade Gordon, The Brookhaven Connection (Sky Books, 2001). Al Bielekin haastattelu, http://psychicspy.com/montauk1.html Viittauksia aikamatkailuun, kts. Richard Boylan, “Colonel Steve Wilson, USAF (ret.) Reveals UFO-oriented Project Pounce”: http://www.drboylan.com/swilson2.html

[57]   Preston Nichols & Peter Moon, Montauk: Explorations in Consciousness (Sky Books, 1995). Verkossa http://psychicspy.com/montauk1.html

[58]   Mielenhallintakokeiden historiasta kts. Jim Keith, Mind Control, World Control (Adventures Unlimited Press, 1999); kts. myös John Marks, The Search for the Manchurian Candidate: The CIA and Mind Control (Norton and Co., 1991).

[59]   Keskustelua Irakin avaruusolentoartifakteista, jotka ovat Yhdysvaltain Irakin hyökkäyksen taustalla, kts. Michael Salla, “Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä”, Tutkielma #3, 27.3.2003, https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/salainen-kisa-kontrolloida-irakin-avaruusperintoa/

[60]   Keskustelua avaruusolentojen läsnäolon hallinnoinnin taustalla olevista muuttuvista liitoista, kts. Michael Salla, “Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä”, Tutkielma #3, 27.3.2003, https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/salainen-kisa-kontrolloida-irakin-avaruusperintoa/

[61] Lainaus tekstissä “Secrets of the Third Reich”. http://www.violations.dabsol.co.uk/secrets/secretspart3.htm

[62] Quoted in Richard Boylan, “Colonel Steve Wilson, USAF (ret.) Reveals UFO-oriented Project Pounce” http://www.drboylan.com/swilson2.html

[63] Kts. Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf”, http://www.drboylan.com/wolfqut2.html ; ja Richard Boylan, “Secret Air Force Mach-50 Plane, Other Exotic Classified Aerospacecraft, And the U.S. Antigravity Fighter Discs Deployed With Star Wars Weapons To Fight In the Gulf War,” http://www.drboylan.com/xplanes2.html

[64] Jim Marrs, Alien Agenda, 95-97. and Dolan, UFOs and the National Security State, 5-11.

[65]   Lainattu kirjassa Marrs, Alien Agenda, 114.

[66] Marrs, Alien Agenda, 201.

[67]   Laaja keskustelu miten amerikkalainen ulkopolitiikka on kehittynyt demokratian, vapauden ja lain voiman keskeisten periaatteiden ympärille, kts. Michael Salla, The Hero’s Journey Toward the Second American Century.

[68] Haastattelu tri. Richard Boylanin kanssa, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” http://drboylan.com/wolfdoc2.html

[69] Keskustelua hyväntahtoisten avaruusolentojen aikeista, kts. Steven Greer, Extraterrestrial Contact: The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999); ja Richard Boylan & Lee K. Boylan, Close Extraterrestrial Encounters: Positive Experiences With Mysterious Visitors (Wildflower, 1994).

  Artikkelin julkaissut exopolitics.net

Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta: Haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa

Tutkielma # 5

Julkaistu heinäkuun 4. päivänä 2003, www.exopolitics.org

kirjoittanut Michael E. Salla, PhD


Tiivistelmä

Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta Maapallolla on kehittynyt toinen toistaan seuranneiden Amerikan presidenttien hallintojen myötä, jotka ovat joutuneet käsittelemään poliittisia ongelmia, jotka ovat syntyneet, kun poliittisille päättäjille on tuotu tietoon kiistämättömiä todisteista tämänkaltaisesta läsnäolosta. Tämä presidentin kanslioiden reaktioiden evoluutio voidaan jakaa viiteen historialliseen vaiheeseen, jotka kertovat asteittaisesta presidentin/ministeriöiden valvonnan rapautumisesta sekä kasvavasta sotateolliseen kompleksiin ja kansallisen turvallisuuden organisaatioihin upotettujen salaisten organisaatioiden autonomiasta/itsenäisyydestä. Presidentin/ministeriöiden valvonnan eroosio näkyy avaruusolentojen läsnäolon täydellisenä hallintana, joka asteittain vietiin vaaleilla valituilta poliittisilta päättäjiltä, ja sillä näyttää olleen kaikki ’poliittisen vallankaappauksen’ tunnusmerkit. Presidentit, republikaanien tapauksessa, ovat muuttuneet avaruusolentoasioissa poliittista hallintaa harjoittavien pelkiksi kumileimasimiksi, tai demokraattien tapauksessa poliittiseksi merkityksettömyydeksi.

Tässä tutkielmassa identifioin poliittisen johtamisen lähestymistavan, jonka kukin Amerikan presidentti/salainen organisaatio on ottanut reagoidessaan avaruusolentojen läsnäoloon. Analysoin näiden salaisten organisaatioiden toimeenpanovallan valvonnan asteittaista rapautumista sekä niiden kasvavaa vaikutusvaltaa valtionhallinnon toimeenpanevista elimistä. Kuvaan myös amerikkalaisten korporaatioiden ja Council on Foreign Relationsin kasvanutta roolia avaruusolentojen läsnäolon poliittista johtamistapaa. Lisäksi tarkastelen kaikkein tuoreinta poliittista johtamistapaa, joka käy ilmi Amerikan sotavoimien tekemästä interventiosta Irakiin ja siitä mitä se kertoo avaruusolentojen läsnäolon poliittisesta hallinnoinnista tulevaisuudessa. Päätän identifioimalla miten avaruusolentojen läsnäolon poliittista johtamistapaa on toteutettu tavalla, joka on uhka demokratian ja vapauden periaatteille USA:ssa.


Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta: Haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa [1]

Johdanto

Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinta Maapallolla on kehittynyt toinen toistaan seuranneiden Amerikan presidenttien hallintojen myötä, jotka ovat joutuneet käsittelemään poliittisia ongelmia, jotka ovat syntyneet, kun poliittisille päättäjille on tuotu tietoon kiistämättömiä todisteista tämänkaltaisesta läsnäolosta. Tämä presidentin kanslioiden reaktioiden evoluutio voidaan jakaa viiteen historialliseen vaiheeseen, jotka kertovat asteittaisesta presidentin/ministeriöiden valvonnan rapautumisesta sekä kasvavasta sotateolliseen kompleksiin ja kansallisen turvallisuuden organisaatioihin upotettujen salaisten organisaatioiden autonomiasta/itsenäisyydestä. Presidentin/ministeriöiden valvonnan eroosio näkyy avaruusolentojen läsnäolon täydellisenä hallintana, joka asteittain vietiin vaaleilla valituilta poliittisilta päättäjiltä, ja sillä näyttää olleen kaikki ’poliittisen vallankaappauksen’ tunnusmerkit. [2] Presidentit, republikaanien tapauksessa, ovat muuttuneet avaruusolentoasioissa poliittista hallintaa harjoittavien pelkiksi kumileimasimiksi, tai demokraattien tapauksessa poliittiseksi merkityksettömyydeksi.

Ensimmäinen poliittisen johtamistavan vaihe oli Rooseveltin hallinnon aikainen kriisijohtaminen, jolloin avaruusolentojen läsnäolo sekoittui toisen maailmansodan aikaiseen ulkopoliittiseen kriisiin, ja sitä käytännössä kontrolloi tieteellis-teknologisten instituutioiden kompleksi, joka oli pystytetty toimeenpanovallan alle sotatoimia suorittamaan.

Toinen vaihe oli sodanjälkeisen ajan Trumanin hallinnon pyrkimys luoda viitekehys poliittisesti hallinnoimaan avaruusolentojen läsnäoloa erinäisten ad hoc -komiteoiden avulla, jotka vastasivat tiedustelu-sotilaallis-tieteellisten yhteisöjen politiikan asettamisesta ja toimien koordinoinnista.

Kolmas vaihe oli Eisenhowerin hallinnon kattava panostus hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa parantamalla polittista koordinaatiota eri sotateolliseen kompleksiin upotettujen sotilaallisissa ja kansallisen turvallisuuden organisaatioissa piileskelevien salaisten organisaatioiden välillä, sekä esittelemällä nimekkäämpiä rooleja amerikkalaiskorporaatioille ja ulkopoliittisille eliiteille avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa.

Neljäs vaihe oli presidentin/toimeenpanovallan valvontakyvyn käytännössä suora menettäminen Eisenhowerin hallinnon loppupuolella ja Kennedyn hallinnon aikana, sekä avaruusolentojen läsnäoloa hoitavien salaisten organisaatioiden riippumattomuus.

On olemassa näyttöä siitä, että tuore Yhdysvaltain hyökkäys Irakiin on kuumottava viides vaihe avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa, jossa salaiset organisaatiot käytännössä ottavat ulkovallan hallituksen haltuun aivan erityisenä tarkoituksenaan hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa.

Tässä tutkielmassa ‘poliittinen hallinnointi/johtamistapa’ määritellään koordinoiduksi politiikkatoimien sarjaksi, joilla ratkotaan ongelmia ja joilla on tärkeitä vaikutuksia yleiseen politiikkaan. Avaruusolentojen läsnäolon poliittisen hallinnoinnin tapauksessa tämä viittaa tarpeeseen kehittää koordinoitu ja strateginen lähestymistapa avaruusolentojen läsnäoloon, joka tyydyttävästi ratkaisisi kaikki yleisen politiikan dimensiot. Avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen johtamistapaan liittyy tärkeämpänä seikkana eri agendojen koordinointi, takaisinmallintaohjelmat, salaiset sotilasoperaatiot, tiedustelutiedon keräysoperaatiot ja eri armeijan, tiedustelun ja kansallisen turvallisuuden haarojen salaisten organisaatioiden poliittiset selvitykset.

Keskeisimpänä avaruusolentojen läsnäoloa Amerikassa hallinnoivien salaisten organisaatioiden joukossa on Majestic 12 (MJ-12 eli ‘PI-40’ eli ‘Special Studies Group’), joka on upotettu kansallisen turvallisuuden neuvoston salaoperaatioiden komiteaan. [3] Nelson Rockefellerin ja tohtori Henry Kissingerin maine vaikuttaa näihin salaisiin organisaatioihin sekä korporaatioille annetut tukiroolit ja eliittien politiikkaselvitysryhmät kuten Council on Foreign Relations antavat tärkeitä oivalluksia siihen miten UFO-asiaa on hoidettu poliittisesti aiemmin. Tämä valaisee merkittävällä tavalla Irakin hyökkäyssodan motivaatioita sekä todennäköisyyttä sille, että tämä olisi merkittävä vedenjakaja avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa johtamistavassa.

Tässä tutkielmassa identifioin poliittisen johtamisen lähestymistavan, jonka kukin Amerikan presidentti/salainen organisaatio on ottanut reagoidessaan avaruusolentojen läsnäoloon. Analysoin näiden salaisten organisaatioiden toimeenpanovallan valvonnan asteittaista rapautumista sekä niiden kasvavaa vaikutusvaltaa valtionhallinnon toimeenpanevista elimistä. Kuvaan myös amerikkalaisten korporaatioiden ja Council on Foreign Relationsin kasvanutta roolia avaruusolentojen läsnäolon poliittista johtamistapaa. Lisäksi tarkastelen kaikkein tuoreinta poliittista johtamistapaa, joka käy ilmi Amerikan sotavoimien tekemästä interventiosta Irakiin ja siitä mitä se kertoo avaruusolentojen läsnäolon poliittisesta hallinnoinnista tulevaisuudessa. Päätän identifioimalla miten avaruusolentojen läsnäolon poliittista johtamistapaa on toteutettu tavalla, joka on uhka demokratian ja vapauden periaatteille USA:ssa.

Ensimmäinen vaihe: Avaruusolentojen läsnäolon kriisinhallinta

Näyttöä avaruusolentojen ohjastamien alusten saapumisesta USA:n taivaille on esitetty jo 1800-luvulla. [4] Poliittista johtamista vaativan avaruusolentojen läsnäolon ilmaantuminen ilmiönä voidaan ajoittaa ensimmäiseen hetkeen, jolloin amerikkalaiset poliittiset päättäjät joutuivat kamppailemaan avaruusolentojen läsnäolosta kertovien kiistämättömien todisteiden sekä niiden valtavien poliittisten implikaatioiden kanssa. On olemassa näyttöä salaisten valtion organisaatioiden ‘ilmiantajatodistuksista’, että avaruusolentojen alus törmäsi maahan Kalifornian rannikolle vuonna 1941, ja se noudettiin salassa talteen, joka on alunperin käynnistänyt Rooseveltin hallinnon toimet poliittisesti hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa. [5] Kuuluisa vuoden 1942 tapaus sattui, kun laivasto pommitti kohdetta, jonka he luulivat olevan japanilainen ilmahyökkäys, mutta joka lähemmällä tarkastelulla osoittautui olevan älykkäässä ohjauksessa oleva UFO. [6] Amerikkalaisten osallistuminen toiseen mailmansotaan vuonna 1942 tarkoitti, että nämä huikeat tapahtumat, joissa avaruusolento lensi avaruusalusta, piti poliittisesti hallinnoida globaalin sotilaskonfliktin kontekstissa, mikä vaati koordinoituja politiikkatoimia.

Rooseveltin hallinnon valitsema tulokulma asiaan perustui tiukan salaisuuden ylläpitoon, jossa oletettiin ‘vihollisen’ — Japani ja Natsi-Saksa — hyödyntävän avaruusolentojen läsnäoloa, jonka se voisi saada selville tiedustelun avulla, auttamaan voittamaan amerikkalaisjoukot taistelukentällä. Rooseveltin hallinto delegoi avaruusolentojen läsnäolon hoitamisen Yhdysvaltain sotaministeriölle (nimettiin uudelleen puolustusministeriöksi), joka oli välittömästi tietoinen sellaisen kehityskulun sotilaallisesta merkityksestä. Kaikki mahdollinen teknologia ja tieto, jota saataisiin haltuun avaruusolennoilta, otettaisiin käyttöön aseteknologian kehitykseen, mikä voisi auttaa tuomaan voiton rintamalla.

On olemassa huomattavan paljon todistusaineistoa silminnäkijätodistusten muodossa, että Yhdysvaltain laivasto veti tätä salaista sotilasoperaatiota, jossa pyrittiin kehittämään ‘stealth-teknologiaa’ laivaston aluksiin jo vuonna 1943. [7] Tämä projekti, nimeltään ‘Philadelphia-koe’, antoi laivastolle johtoaseman avaruusolentojen teknologian takaisinmallintamisessa, ja koko avaruusolentokysymys annettiin laivaston osastojen alaisuuteen. Tämän vaiheen avaruusolentokysymyksen poliittisen hallinnoinnin tärkeä ominaisuus oli asevoimien rahoittamien tieteellisten laboratorioiden johtava rooli, jotka olivat keskeisessä asemassa avaruusolentojen teknologian takaisinmallinnuksessa. Tämä ‘sotatieteellinen kompleksi’ oli kriittisessä roolissa sotatoimissa ja avaruusolentojen läsnäoloon reagoinnissa.

Sodan ajan ylipäällikkönä presidentti Rooseveltin avaruusolentokysymyksen poliittinen johtamistapa oli sama kuin Manhattan-projektin poliittinen johtamistyyli, joka tuotti ensimmäiset atomipommit sekä muut sodan aikaiset sotateknologiset salaisuudet. Vaadittiin sekä salassapitoa että selkeää komentoketjua, ja asevoimien alaisuudessa toimivien laboratorioiden piti saada rahoitusta joka välissä, jotta he voisivat hyödyntää tätä avaruusolentojen ‘läsnäoloa’ rintamalla menestyksekkäästi. Ei ole olemassa näyttöä siitä, että Rooseveltin hallinto olisi kehittänyt mitään erityisiä organisaatiorakenteita avaruusolentokysymyksen ratkaisemiseksi, muuta kuin yksinkertaisesti antaa koko avaruusolentokysymys sotaministeriön alaisuuteen, joka hoiti sotatoimia. Ylipäällikkö Roosevelt ja hänen kaikkein korkea-arvoisimmat neuvonantajansa saivat laajalti tietoa ja olivat keskeisessä roolissa suorittamassa tarpeellista valvontaa sotilasprojekteista, jotka käyttävät avaruusolentolähteistä saatuja tiedustelutietoja ja teknologiaa. Toinen maailmansota tarkoitti, että avaruusolentojen läsnäoloa ei valvottaisi mitenkään, sillä avaruusolentojen olemassaolo ja sen sotilaallinen merkitys vaativat äärimmäistä salaisuuden ylläpitoa johtuen niiden vaikutuksista kansalliseen turvallisuuteen sodan takia.

Toinen vaihe: Trumanin hallinto ja päätös säilyttää salassapito

Kun Harry Trumanista tuli presidentti vuonna 1945, toisen maailmansodan ‘menestyksekäs’ lopputulos oli jo selvä. Tämä tarkoitti, että yhä järjestäytyneempi instituutiorakenne voitaisiin kehittää poliittisesti hallinnoimaan avaruusolentokysymystä. Uhka Amerikan kansalliselle turvallisuudelle oli nyt ohi, mitä tulee kansaan, mikä tarkoitti sitä, että pian alkaisi painostus saada kongressi valvomaan ja paljastamaan kansalle armeijan ja tiedustelupalvelujen salaiset ohjelmat. Koska amerikkalaisjoukoilla oli täydellinen operationaalinen ja logistinen kontrolli kaikista avaruusolentojen läsnäolon aspekteista sodan aikana, tarvittiin prosessi jolla päätettäisiin miten poliittisesti hallinnoitaisiin sellaisen läsnäolon laajoja poliittisia vaikutuksia. Epäilemättä ensimmäinen poliittinen ongelma oli se miten laajalti avaruusolentojen läsnäolo tulisi paljastaa kongressille ja kansalle. Oli tarve luoda instituutio, joka varmistaisi poliittisen koordinoinnin eri tiedustelu- ja sotilasyksiköiden välillä, jotka kaikki työskentelivät avaruusolentokysymyksen eri aspektien parissa; ja tarvittiin keino varmistaa, että presidentti ja hänen pääneuvonantajansa saisivat riittävästi tietoa, jotta he voisivat valvoa avaruusolentokysymystä hoitavien sotilaallisen/tieteellisen/tiedusteluyhteisöjen toimeenpanovaltaa.

Truman antoi muistiomuotoisen hyväksynnän vuonna 1947 silloiselle puolustusministeri James Forrestalille luoda salainen komitea, joka olisi kolmenlaisessa tärkeässä roolissa: hallinnoida avararuusolentojen läsnäolon julkista paljastusta, koordinoida avaruusolentokysymyksen ympärille syntyneiden projektien politiikkatoimia, ja toimia avaruusolentojen läsnäoloa hoitavien salaisten organisaatioiden toimeenpanovallan valvojana. [8] Tämä ryhmä, nimeltään Majestic 12 (MJ-12), koostui alunperin 12 korkea-arvoisesta armeijan, tiedustelun ja siviilisektorin henkilöstä, jotka muodostivat ad hoc -komitean. MJ-12 oli täten salainen poliittinen elin, joka oli luotu poliittisesti hallinnoimaan kaikkea avaruusolentojen läsnäoloon liittyvää, jotta presidentti saisi toimiinsa parhaat mahdolliset neuvot. MJ-12 oli upotettu kansallisen turvallisuuden neuvoston sisään, joka muodostettiin samaan aikaan koordinoimaan politiikkasuosituksia valtion, asevoimien ja tiedusteluelinten välillä koherentiksi politiikkatoimisuositusten joukoksi, josta presidentti sitten voisi valita. Tapa jolla politiikkasuosituksia kerättäisiin olisi sarja ad hoc -komiteoita, jotka muodostettaisiin tutkimaan avaruusolentokysymyksen tiettyjä aspekteja ja jotka antaisivat suosituksia. Eräs tunnetuimmista oli ad hoc -komitea, jossa jäseninä olivat Albert Einstein ja Robert Oppenheimer, jotka julkaisivat huippusalaisen raportin “Relationships with Inhabitants of Celestial Bodies” kesäkuussa 1947, jossa listattiin useita suosituksia reagoida avaruusolentojen läsnäoloon niiden ulkopoliittisten vaikutusten perusteella. [9] Näin avaruusolentokysymyksen toimeenpanovallan valvontaa suoritettiin presidentin, hänen neuvonantajiensa ja nimitettyjen virkamiesten kautta, jotka ohjasivat Yhdysvaltain avaruusolentojen läsnäoloon liittyvien kriittisten poliittisten kysymysten politiikkaa salaisten ad hoc -komiteoiden suositusten pohjalta.

Eräs tekijä, joka vaikutti enemmän ja enemmän avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen johtamistapaan, oli UFO-alusten julkiset havainnot sodanjälkeisenä aikana, mitkä tekivät asian salassapidosta vaikeaa. Vuonna 1947 julkisuudessa tehtyjen UFO-havaintojen määrä kasvoi ällistyttävästi, mikä johti siihen, että viralliset toimet ja avaruusolentojen läsnäolon julkinen paljastaminen saivat kannatusta. [10] Kaikkein kuuluisin näistä oli vuoden 1947 Roswellin tapaus, joka on saanut aikaan useita kirjoja ja todistuksia eri henkilöiltä ja viranomaisilta. [11] Tämä johti siihen, että ilmavoimat päätti käynnistää virallisen UFO-tutkimuksen. Project Blue Book alkoi vuonna 1952 ja se oli ilmavoimien aiempien UFO-tutkimusten, Project Signin (1947-48) ja Project Grudgen (1948-52) jatkaja. [12]

UFO-uutisten aiheuttaman julkisen hässäkän keskellä Trumanin hallinto sai MJ-12 -komitealta neuvoa pitää avaruusolentojen läsnäolo tiukasti salassa samalla kun he jatkoivat avaruusolentojen aktiviteetteihin ja heidän teknologiaansa liittyvien teknologiaprojektien valvontaa. Todisteet avaruusolentojen läsnäolon toimeenpanovallan valvonnan luonteesta ja MJ-12:n päätöksestä pitää tiedot salassa kansalta löytyvät James Forrestalin vuoden 1949 erottamisen Trumanin puolustusministerin pestistä ja kuoleman epäselvistä olosuhteista. Ministeri Forrestalille oli, tietovuotajien paljastusten mukaan, kehittynyt selkeä mielipide siitä miten avaruusolentojen läsnäoloa tulisi poliittisesti hallinnoida, ja hänen sanottiin olevan julkisen paljastuksen puolella. [13] Presidentti Truman ja hänen MJ-12 -neuvonantajansa potkivat Forrestalin, joka oli MJ-12 -komitean jäsen, komiteasta pellolle. Presidentti oli päättänyt, että koko avaruusolentokysymys tulisi hallinnoida poliittisesti niin, että kaikki pidettiin visusti salassa, ja näin kansalle tai kongressille ei myönnettäisi mitään avaruusolentojen läsnäolosta. Forrestal sai potkut virallisesti ‘hermoromahduksen’ takia ja hän myöhemmin ‘teki itsemurhan’ hyppäämällä Bethesda Naval Hospitalin kuudennen kerroksen ikkunasta. [14] Usean ‘ilmiantajan’ mukaan Forrestal murhattiin. [15]

Trumanin hallinnon poliittinen johtamistapa avaruusolentokysymyksessä oli tiukkaa toimeenpanovallan valvontaa, jossa hän sai neuvoja avaruusolentokysymykseen hänen nimittämiltään komiteoilta kuten MJ-12. MJ-12 antoi politiikkatoimisuosituksia asevoimiin ja tiedusteluun upotettujen salaisten organisaatioiden valvontaan ja koordinointiin, ja asevoimat rahoitti tieteellisiä laboratorioita, joiden tavoitteena oli takaisinmallintaohjelmat ja kommunikointi avaruusolentojen kanssa.

Kolmas vaihe: Salaisten organisaatioiden toimeenpanovallan valvonnan rapautuminen

Dwight Eisenhowerin valinta presidentiksi 1952 toi mukanaan sekä republikaanihallinnon että myös merkittävän poliittisen muutoksen siinä miten hallinnoida avaruusolentokysymystä — amerikkalaisten korporaatioiden ja Council on Foreign Relationsin muodollinen mukaantuominen hallinnoimaan avaruusolentojen läsnäoloa. Eisenhower oli saanut tukea presidentinkampanjaansa Rockefellerin suvulta, eikä siten ollut kauhean yllättävää, että hän valitsi Nelson Rockefellerin valtionhallinnon uudelleenorganisoijaksi. Rockefeller oli vuosina 1953-59 presidentin valtionhallinnon uudelleenjärjestämistä koskevan neuvoa-antavan komitean puheenjohtaja. Lisäksi hänestä tuli presidentin erikoisavustaja kylmän sodan strategiassa (1954-55) ja hän oli keskeinen hahmo, joka muokkasi Eisenhowerin avaruusolentojen läsnäoloa koskevia mielipiteitä ja reaktioita.

Rockefellerin suku oli saanut omaisuutensa ja vaikutusvaltansa John Rockefellerin perustamasta Standard Oil Companysta, joka loi voimakkaan monopolin amerikkalaiseen öljyteollisuuteen, jonka perintö jatkuu nykypäivänä Exxon/Mobil/Chevronin alaisuudessa. [16] Nelson Rockefeller, John Rockefellerin pojanpoika, oli ‘maltillinen republikaani’, joka oli liberaali poliittisissa asioissa ja tuki vahvasti liberaalia ideaa globaaleista poliittisista instituutioista, mutta konservatiivi talousasioissa. [17] Pyytäessään Nelson Rockefelleria neuvonantajaksi ja valtionhallinnon uudelleenjärjestelijäksi, sekä erityisesti avaruusolentojen läsnäoloon liittyvän poliittiseen infrastruktuuriin liittyen, Eisenhower antoi jenkkikorporaatioille keskeisen roolin siinä miten valtio yritti hoitaa poliittisia kysymyksiä — näkökulma, joka on johdonmukaisesti koko amerikkalaisella republikaanipuolueella.

Mitä avaruusolentokysymykseen tulee, tämä tarkoitti amerikkalaiskorporaatioiden keskeistä roolia avaruusolentojen teknologian salaisessa takaisinmallinnuksessa. [18] Tämän välitön seuraus oli, että tieteelliset laboratoriot, jotka aiemmin saivat suoraa rahoitusta Pentagonilta, uudelleenorganisoitiin niiden sijainnin ja rahoitusaseman suhteen. Nämä laboratoriot nyt saivat korporaatiorahaa sotilasorganisaatioilta saatujen sopimusten kautta, eikä niinkään suoraa rahoitusta asevoimilta, kuten oli asian laita toisen maailmansodan ja Trumanin hallinnon aikaan. Korporaatiot tarjosivat tärkeän hyödyn luotaessa asiaan ylimääräistä salailun verhoa, joka pitäisi kongressiedustajat poissa urkkimasta totuutta avaruusolentojen läsnäolosta. Kongressin valvonta, joka ainakin teoriassa oli mahdollista valtion/armeijan rahoittamien, avaruusolentojen takaisinmallintaa suorittavien tiedelaboratorioiden tapauksessa, olisi mahdotonta avaruusolentojen teknologiaa takaisinmallintaa suorittavien korporaatioiden tapauksessa, jotka olivat ottaneet johtoonsa samat tiedelaboratoriot, jotka työskentelivät samoissa salaisissa sotilasprojekteissa, saman henkilöstön voimin, samalla rahoituksella ja resursseilla. Project Blue Bookin ollessa käynnissä ja kongressin yrittäessä saada tietoonsa mitä avaruusolentojen läsnäoloon oikein kuuluu, tarvittiin Rockefellerin mielestä läpikotainen uudelleenjärjestely, jossa korporaatiot olivat keskeisessä roolissa, mikäli salassapitoa haluttaisiin kunnolla jatkaa. Jenkkikorporaatioiden ‘silmänkääntötemppu’ tarjosi tärkeän keinon hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa poliittisesti — olisi mahdollista pitää asia salassa täydellisesti yksinkertaisesti vetoamalla yksityisen sektorin markkinavoimiin, ja näin saatiin pidettyä kongressi poissa tutkimasta asiaa.

Toinen tärkeä politiikkamuutos oli Council on Foreign Relationsin mukaantuominen huippusalaisen komitean henkilöstön rekrytointikanavaksi, jonka tehtävä oli tarjota politiikkatoimien suosituksia eri poliittisista, taloudellisista, yhteiskunnallisista, uskonnollisista ja juridisista kysymyksistä avaruusolentojen läsnäoloa koskien. Rockefellerien suvusta tuli tärkeä hyväntekijä Council on Foreign Relationsin perustamisessa vuonna 1921 antamalla merkittävän vuosittaisen $1500:n lahjoituksen, antamalla yksittäisen suuren $50000:n lahjoituksen neuvoston uutta päämajaa varten 1929, sekä lahjoittamalla rakennuksen josta tuli vuonna 1945 neuvoston uusi päämaja. [19] Rockefellerien vaikutusvalta näkyi siinä miten he tukivat tiettyjen henkilöiden nimittämistä korkeisiin asemiin. 1970-luvun alkupuolella, esimerkiksi, David Rockefeller, josta lopulta tuli CFR:n puheenjohtaja, nimitti nimityskomitean toiveiden vastaisesti William Bundyn merkittävän julkaisun, Foreign Affairsin, päätoimittajaksi. [20] Tuomalla CFR:n Eisenhowerin hallinnon avaruusolentokysymystä hoitavien salaisten organisaatioiden rekrytointikanavaksi, Nelson Rockefeller oli veivannut itsensä ja sukunsa avaruusolentokysymyksen poliittisen hallinnoinnin keskiöön.

Kaikkein merkittävimmät organisatoriset uudistukset mitä tulee avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen hallinnointiin olivat MJ-12:n virallistaminen ja laajentaminen autonomiseksi instituutioksi, jolla oli täydet valtuudet tehdä päätöksiä koskien avaruusolentojen läsnäoloa. MJ-12:sta tuli muodollisesti kansallisen turvallisuuden neuvoston salaisten operaatioiden komitean sisäinen järjestö — Committee 5412 — joka sai nimensä kansallisen turvallisuuden neuvoston ediktistä 5412. MJ-12:n aiempi olemassaolo toimeenpanovallan nimittämänä ad hoc -komiteana oli nyt muuttunut pysyväksi alikomiteaksi, joka sijaitsi kansallisen turvallisuuden neuvoston kaikkein salamyhkäisimmän komitean sisällä. Ilmiantajatodistusten tarjoaman näytön perusteella Trumanin ad hoc -komitea MJ-12 uudelleenorganisoitiin niin, että siinä oli nyt kaksi piiriä. [21] Ulompi piiri oli 40:n henkilön ryhmä, jotka muodostivat Study Groupin (minkä johdosta nimet kuten PI-40 ja Special Studies Group on myös liitetty MJ-12:n), jonka funktio oli tarjota erityisselvityksiä ja politiikkasuosituksia koskien avaruusolentokysymystä pienemmälle päätöksentekijöiden ryhmälle (MJ-12), joka tekisi varsinaiset toteutettavat politiikkasuositukset saatuaan toimeenpanovallan hyväksynnän Eisenhowerilta.

Eisenhowerin alaisuudessa perustettu Special Studies Group/PI-40 piti ensimmäisen tapaamisensa Quanticon rannikkojääkäritukikohdassa Virginiassa, ja sen 35 jäsentä valittiin yksinomaan Council of Foreign Relationsista. Ryhmällä oli kaksi johtajaa, Henry Kissinger ja Zbigniew Brzezinski, ja se koostui nimekkäistä henkilöistä kuten tri. Edward Teller, Paul Nitze, David Rockefeller ja McGeorge Bundy (myöhemmin Kennedyn ulkoasiain erikoisassistentti). [22] William Cooperin mukaan, Rockefellerit rakensivat loisteliaat tilat ryhmälle omille maille Marylandiin. [23]

MJ-12 koostui 19 henkilöstä, jotka arvioivat eri tutkimuksia ja pohtivat poliittisia kysymyksiä koskien avaruusolentojen läsnäoloa perustuen 12 äänen enemmistöäänestykseen, mikäli jokin asia haluttiin saada hyväksytyksi. [24] William Cooperin mukaan, joka palveli laivastotiedustelun Tyynenmeren laivaston komentajan briiffaustiimissä, tätä pienempää ryhmää johti presidentin ulkoasiain erikoisedustaja, ja sen jäsenistö oli seuraava. Presidentin kylmän sodan strategian erikoisedustaja (eli kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Nelson Rockefeller), keskustiedustelupalvelun johtaja (Allen Welsh Dulles), ulkoministeri (John Foster Dulles), pääesikunnan johtaja (amiraali Arthur Radford), FBI:n johtaja (J. Edgar Hoover), kuusi henkilöä CFR:n johdosta (’viisaat miehet’) ja kuusi henkilöä salaisesta tieteellisestä järjestöstä nimeltä JASON Group (jota johti tohtori Edward Teller), jotka olivat kaikki Council on Foreign Relationsin jäseniä. [25] On todennäköistä, että MJ-12:n/PI-40:n säännöt koskien jäsenyyttä sanoivat, että jokaisen jäsenen piti olla MJ-12:n hyväksymä, että jäsenet eivät saaneet kuulua yhtä aikaa sekä MJ-12:n että PI-40:n, että heidän MJ-12 -jäsenyytensä pituus on rajoitettu ja että PI-40 -jäsenyyden pituutta ei ole rajoitettu.

Kuten oli kansallisen turvallisuuden neuvoston poliittisen roolin laita sen tarjotessa neuvoja presidentille, MJ-12:lla oli samanlainen funktio koordinoitaessa politiikkatoimia koskien eri salaisia organisaatioita, jotka olivat mukana avaruusolentojen läsnäolon eri aspektien hoidossa. Organisaation kehittyessä tutkimaan tiettyjä poliittisia ongelmia koskien avaruusolentojen läsnäoloa, PI-40:llä oli merkittävä rooli poliittisten kysymysten muotoilussa ja prioriteettien määrittämisessä, jotka vaikuttaisivat tapaan jolla MJ-12 teki politiikkatoimien suosituksia. MJ-12:n laajentumiseen johtaneen institutionaalisen uudelleenorganisoinnin arkkitehtinä ja presidentin neuvonantajana Rockefeller otti kriittisen roolin MJ-12:n johdossa. Lisäksi Rockefeller hänen perheensä suhteiden avulla kykeni myös vaikuttamaan CFR:n ja JASON-ryhmän jäsenien nimittämiseen PI-40:n hyväksi. Rockefeller oli keskeisessä asemassa vaikuttamassa strategisiin periaatteisiin ja imperatiiveihin, jotka myöhemmin ohjaisivat avaruusolentojen läsnäolosta tehtäviä politiikkasuosituksia. Rockefellerin vaikutusvalta asteittain johti hänen vieraantumiseensa Eisenhowerista jälkimmäisen tajuttua, että avaruusolentojen läsnäolon valvonta rapautui Rockefellerin uudelleenjärjestelyjen takia. Eisenhowerin huoli oli perua kahdesta päätavasta, joilla toimeenpanovallan valvonta rapautui: korporaatioiden roolista Amerikassa sekä tavasta, jolla informaatiota annettiin MJ-12/PI-40:lle avaruusolentokysymyksessä.

Siirtymä Rooseveltin/Trumanin hallintomallista, jossa valtio rahoitti sotilaallisia/tieteellisiä laboratorioita, jotka pyörittivät salaisia sotilasprojekteja, malliin, jossa amerikkalaiskorporaatiot olivat nimellisesti näistä projekteista vastuussa, johti yhteistyöhön jonka Eisenhower uskoi muuttuneen uhaksi toimeenpanovallalle. Tämä ikuistettiin Eisenhowerin kuuluisassa jäähyväispuheessa tammikuussa 1961, jossa hän varoitti ‘sotateollisesta kompleksista’:

Hallituksen neuvostoissa meidän on varottava antamasta perusteetonta vaikutusvaltaa, olipa sotateollinen kompleksi sitten halunnut sitä tai ei. Vääriin käsiin sijoitetun vallan katastrofaalisen nousun mahdollisuus on olemassa, ja se pysyy. Emme saa koskaan antaa tämän yhdistelmän painon vaarantaa vapauksiamme tai demokraattisia prosessejamme. Meidän ei pitäisi pitää mitään itsestäänselvyytenä. Vain valppaat ja tiedostavat kansalaiset voivat pakottaa valtavan teollisen ja sotilaallisen puolustuskoneiston sovittamaan yhteen rauhanomaiset menetelmämme ja tavoitteemme, jotta turvallisuus ja vapaus voivat kukoistaa yhdessä. [26]

Hallintonsa lopussa Eisenhower selvästi oli sitä mieltä, että sotateollinen kompleksi oli muuttunut liian voimakkaaksi ja livahtanut hänen ja hänen pääneuvonantajansa kontrollista siinä miten avaruusolentojen läsnäoloa pitäisi poliittisesti hallinnoida. Amerikkalaiskorporaatioiden salaiset sotilasprojektit saivat rahoitusta asevoimien tekemien sopimusten kautta, mikä tarkoitti että presidentti ja hänen pääneuvonantajansa olivat menettäneet hallinnan siitä mitä tapahtui näissä salaisissa projekteissa ja organisaatioissa, jotka muodostivat eri sotilaallisten ja tiedusteluorganisaatioiden läpi kudotun ‘sotateollisen kompleksin’, joka työskenteli avaruusolentojen läsnäolon eri aspektien parissa. Kontrollin menetys siitä mitä sotateollisissa laboratorioissa tapahtui toi mukanaan kontrollin menettämisen tiedustelutiedon laadusta ja tarkkuudesta, jota presidentti ja hänen neuvonantajansa tilanteesta saivat. ‘Sotateollinen kompleksi’ selvästi kykeni muotoilemaan avaruusolentojen läsnäoloa koskevat politiikkakysymykset ja ennakoimattomat tilanteet tavoilla, jotka sanelivat valtion politiikan niin, että Eisenhower ja hänen neuvonantajansa kokivat olonsa turhautuneeksi ja hätäiseksi. Tämä viittaa siihen, että sotateollinen kompleksi oli soluttautunut MJ-12:n ja/tai PI-40:n ja että se muotoili politiikkakysymykset ja imperatiivit tavoilla, jotka rapauttivat näiden salaisten organisaatioiden toimeenpanovallan valvontaa.

Nelson Rockefeller, amerikkalaiskorporaatiot mukaan avaruusolentokysymyksen poliittiseen johtamiseen ottanut uudelleenorganisoinnin arkkitehti, irtisanoutui pestistään presidentin erikoisassistenttina valtion uudelleenjärjestelyssä vuonna 1959 ja siirtyi kampanjoimaan menestyksekkäästi itsensä New Yorkin kuvernööriksi. Rockefellerin maine sekä korporaatiomaailmassa että MJ-12/PI-40:ssä varmisti sekä kontrollin siitä miten avaruusolentojen läsnäoloa tulisi poliittisesti hallinnoida yhä enenevässä määrin MJ-12/PI-40:n ja tiedustelupalvelujen kautta ja miten sotateollisen kompleksin tulisi yhä enenevissä määrin takaisinmallintaa avaruusolentojen teknologiaa. Eisenhower viittasi jäähyväispuheessaan, että ainakin mitä tulee avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen hallinnointiin, poliittinen vallankaappaus oli jo tapahtunut. [27] Eisenhower oli sysätty rooliin, jolle oli annettu pelkästään perustuslaillinen validiteetti saada politiikkasuosituksia, jotka perustuivat informaatioon jota presidentillä ei ollut oikeutta riippumattomasti varmistaa todeksi. Se, että Eisenhower oli tätä mieltä, näkyy Eisenhowerin alaisuudessa palvelleen upseerin, prikaatikenraali Stephen Lovekinin, raporteista:

Mutta kävi niin, että Eisenhower ostettiin pihalle. Koska hän ei enää tiennyt tätä, hän menetti hallinnan siitä mitä koko UFO-tilanteessa oikein tapahtui. Hänen viimeisessä puheessaan kansakunnalle hän mielestäni kertoi meille miten sotateollinen kompleksi puukottaisi selkää jos ei ole täysin valppaana... Ja mielestäni hän tajusi, että yhtäkkiä kaikki nämä materiaalit ovat menossa korporaatioiden haltuun, mikä voi olla maallemme vahingoksi. Tämä turhautuminen, mitä muistan siitä, kesti kuukausia. Hän tajusi, että hän oli menettämässä UFO-asian hallinnan. Hän tajusi, että tämä ilmiö tai mikä tahansa sitten hänellä olikaan vastassaan ei olisi menossa parhaisiin käsiin. Ja mitä muistan, hän käytti ilmaisua “Se ei tule olemaan parhaissa käsissä". [28]

Kennedyn hallinto merkitsi tärkeää merkkipaalua avaruusolentokysymyksen toimeenpanovallan valvonnan rapautumisessa. Kennedylle paljastettiin avaruusolentojen läsnäolo, kun hän nuorena senaattorina palvellessaan ulkosuhteiden komiteassa sai kuulla avaruusolentojen läsnäolosta. Kuten hänen republikaaniedeltäjänsä, uusi demokraattipresidentti Kennedy sai tietää, että avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoivat salaiset armeijan ja tiedustelun organisaatiot yhdessä MJ-12:n/PI-40:n kanssa, jotka julkistivat tietoja avaruusolennoista tavoilla, jotka olivat puolueellisia tiettyä lopputulemaa kohtaan, mistä kaikkein selvin esimerkki on tarve jatkuvasti rahoittaa kyseisiä ohjelmia. Jos informaatiota todellakin ‘spinnattaisiin’, tämä kun on juuri se mitä Eisenhower ehdottaa, silloin avaruusolentojen läsnäolo olisi pysyvästi kansallisen turvallisuuden uhkien kategoriassa, joka vaatii tiukkaa salassapitoa, minimaalista valtion valvontaa ja törkeitä budjettisummia. Amerikkalaiskorporaatioiden mukaantulo asevoimien sopimuksiin tarkoitti, että toimeenpanovallan valvonta ei enää onnistuisi löytämään todellista avaruusolentojen läsnäolon merkitystä tai mitä salaiset organisaatiot oikeasti olivat tekemässä. Se, ettei mitenkään pysty tarkistamaan tai varmistamaan salaisten organisaatioiden toimittamaa informaatiota, joiden epäiltiin ‘spinnaavan’ sitä tavalla, joka tuki tiettyjä lopputulemia, oli varmastikin Eisenhowerin huolenaiheena ja ongelma, jonka Kennedy myös sai vastaansa.

Kennedy ja hänen luotettavimmat neuvonantajansa selvästi näkivät kovasti vaivaa saadakseen toimeenpanovallan jälleen valvontansa alle, mutta olivat samalla tavoin turhautuneita kuten Eisenhower ja hänen neuvonantajansa. Kennedyn kansainvälisten asioiden erikoisassistentti (eli kansallisen turvallisuuden neuvonantaja) McGeorge Bundy ja muut kabinetin jäsenet puolustus- ja ulkoministeriöistä, CIA:n johtaja ja pääesikunnan päällikkö olivat todennäköisimmät MJ-12:n jäösenet, mutta tämä ei ilmeisesti auttanut Kennedyä saamaan aikaan hänen vaatimia muutoksia. Entisen Air Force Onen stuertin Bill Holdenin mukaan hän ja Kennedy kävivät seuraavanlaisen keskustelun lentäessään Eurooppaan kesällä 1963: ”Mitä mieltä olette UFOista, hra presidentti?” Kennedy vakavoitui hetkeksi ja vastasi, ”Haluaisin kertoa kansalle UFO-tilanteesta… mutta käteni ovat sidotut.” [29] Rockefellerin institutionaaliset reformit tekivät mahdottomaksi kenellekään, edes istuvalle presidentille, saada haltuunsa avaruusolentojen läsnäolon poliittista päätöksentekoprosessia.

Kennedyn toimet saada toimeenpanovallan valvonta ja kumota häiritsevä todellisuus, jossa sotateollinen kompleksi toimi ilman valvontaa avaruusolentojen läsnäolon parissa sekä vaikutti siihen miten avaruusolentokysymystä hallinnoitiin poliittisesti johti eskaloituneeseen sarjaan yhteydenottoja. Esimerkiksi Kennedyn aloite parantaa suhteita Neuvostoliittoon Nikita Hruštšovin alaisuudessa ja tehdä yhteistyötä enemmän avaruusolentojen läsnäoloon vastaamisessa selvästi häiritsivät niitä salaisia organisaatioita, joilla oli todellista vaikutusvaltaa siihen miten poliittisesti hallinnoida avaruusolentokysymystä. On löydetty dokumentteja, jotka tukevat ideaa siitä, että Kennedy halusi saada aikaan laajempaa yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa, ja että sotateollinen kompleksi vastusti tätä. [30] Lisäksi on väitetty, että Kennedy antoi ultimaatumin MJ-12:lle, jossa “hän aikoi paljastaa avaruusolentojen läsnäolon Amerikan kansalle seuraavana vuonna [1964], ja määräsi suunnitelman kehitettäväksi hänen päätöksen toteuttamiseksi.” [31]

Rockefellerin alaisuudessa toteutettu institutionaalinen uudelleenjärjestely teki mahdolliseksi amerikkalaiskorporaatioille osallistua erittäin salaisiin ohjelmiin asevoimiin ja tiedustelupalveluihin upotettujen salaisten organisaatioiden kanssa, ja tätä demokraattien nousukaspresidentin ei annettu kumota, joka oli sitoutunut kansallisesti ja kansainvälisesti läpinäkyvämpään ja yhteistyöllisempään toimintaan poliittisesti hallinnoida avaruusolentokysymykstä. On todennäköistä, että Kennedyn salamurha oli osittain kytköksissä hänen pyrkimyksiinsä saada takaisin kontrolli avaruusolentokysymyksestä. [32] Vastuuhenkilöt ovat voineet olla minkä tahansa salaisen organisaation jäseniä, joiden mielestä Kennedyn politiikka uhkasi niiden operaatioita. Tämän Kennedyn hallinnon kriisin lopputulema olisi ollut se, että muodollinen politiikasta päättävä ryhmä, MJ-12, olisi alkanut tehdä politiikkasuosituksia ilman presidentin hyväksyntää. Tämä merkitsi irtaantumista Eisenhowein hallinnon toimintatavasta, jossa Eisenhowerilla oli ainakin muodollinen velvollisuus antaa hyväksyntänsä toteutettaville suurille MJ-12:n politiikkasuosituksille.

Kennedyn salamurha merkitsi kulminaatiota prosessissa, joka oli ‘de facto poliittinen vallankaappaus’, jossa avaruusolentojen läsnäolon toimeenpanovallan valvonta loppui alle vuosikymmenessä. Eisenhowerin republikaanikytkökset ja Rockefellerin valinta uudelleenorganisoimaan valtionhallinnon rakenteita sekä hänen roolinsa avaruusolentojen läsnäolon poliittisen hallinnoinnin reformoinnissa johti käytännössä toimeenpanovallan valvonnan rapautumiseen avaruusolentokysymyksessä. Eisenhower sai tietää myöhemmin, että hänen hallintonsa oli menettänyt kontrollin, ja että käynnissä oli ‘hiljainen poliittinen vallankaappaus’. Kennedyn epäonnistuneet pyrkimykset saada takaisin kontrolli sekä hänen salamurhansa merkitsivät käännekohtaa toimeenpanovallan valvonnan rapautumisessa. Rooseveltin ja Trumanin hallintojen kaltainen toimeenpanovallan valvonta, jossa presidentti ja hänen vanhemmat neuvonantajansa olivat täysin tietoisia ja kontrolloivat avaruusolentojen läsnäolon poliittista johtamistapaa oli nyt kaukainen muisto vain. Todellinen kontrolli siitä miten poliittisesti hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa oli livahtanut salaisten organisaatioiden käsiin, jotka toimivat salassa ilman toimeenpanovallan valvontaa ja ylellisillä budjeteilla. On täten ymmärrettävää miksi, ainakin byrokraattisesta katsantokannasta jos ei niinkään kansallisen turvallisuuden näkökulmasta, että salaisilla organisaatioilla oli vahva intressi ylläpitää status quoa ja vastustaa pyrkimyksiä, jotka johtaisivat suurempaan läpinäkyvyyteen ja toimeenpanovallan valvontaan.

Keskeisenä politiikkaa koordinoivana ryhmänä MJ-12/PI-40 oli selvästi ollut tietoinen tällaisen ‘de facto poliittisen vallankaappauksen’ eduista ja todennäköisesti ollut roolissa tukemassa, jos ei sitten päävastuullisena, avaruusolentokysymyksen kaikkien aspektien toimeenpanovallan rapauttamista. MJ-12/PI-40 oli institutionaalisesti asemoitu hyötymään suuresti toimeenpanovallan valvonnan vähenemisestä, mikä tarkoitti että presidentin hallinnot tiesivät vähemmän siitä mitä avaruusolentokysymyksissä tapahtuu, ja he olisivat joutuneet luottamaan MJ-12:n/PI-40:n saadakseen tarkkaa informaatiota siitä mitä sotateollisessa kompleksissa tapahtuu. MJ-12/PI-40 voisi olla roolissa koordinoimassa politiikkaa, eikä presidentti tai hänen neuvonantajansa valvoisi tai vastustaisi sitä mitenkään, eikä heillä ollut minkäänlaista keinoa vahvistaa tai haastaa heille avaruusolentokysymystä hoitavien salaisten organisaatioiden tarjoamaa informaatiota ja/tai MJ-12/PI-40:n heille tarjoamia politiikkasuosituksia. Presidentin hallintojen kyvyttömyys saada itsenäistä ja tarkkaa informaatiota avaruusolentojen läsnäolosta tarkoitti, että MJ-12/PI-40 kykenisi spinnaamaan saatavilla olevaa informaatiota omaan suuntaansa tuottaakseen poliittisia lopputulemia, jotka olivat linjassa MJ-12/PI-40:n prioriteettien ja tarpeiden kanssa. Yksi näistä tarpeista oli varmistaa autonomian aste, joka minimoisi toimeenpanovallan puuttumisen toimiin, joiden MJ-12/PI-40 oli todennäköisesti päättänyt olevan presidenttien kanslioiden kokemuksen ja kyvykkyyksien ulkopuolella, jotka parhaimmillaankin olivat vain tilapäisiä toimijoita avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa. Toimeenpanovallan valvonnan menettäminen tarkoitti, että MJ-12/PI-40 muuttui pääpeluriksi määritettäessä sitä miten avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoitaisiin poliittisesti. [33] Tämä johti neljänteen vaiheeseen avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa johtamisessa — salaisten organisaatioiden autonomian ja rankaisematta jättämisen aikaan.

Neljäs vaihe: Salaisten organisaatioiden autonomian ja rankaisematta jättämisen aika

Presidentti Lyndon Johnson, kuten Kennedy, ei saanut MJ-12:n/PI-40:n luottamusta ja häneltä yksinkertaisesti evättiin tieto koskien avaruusolentojen läsnäoloa. [34] MJ-12/PI-40 operoi Johnsonin hallinnon aikaan ilman toimeenpanovallan valvontaa ja poliittisesti hallinnoi avaruusolentojen läsnäoloa koordinoimalla neljän pääalueen välillä. Ensimmäinen oli eri asevoimain haaroihin upotetut salaiset organisaatiot, jotka ovat osa avaruusolentojen teknologiaa aseisiin takaisinmallintavaa sotateollista kompleksia. Toinen oli tiedusteluorganisaatiot, jotka yrittivät kerätä informaatiota avaruusolentojen toiminnasta, avaruusolentojen agendasta, perustaa kommunikaatiokanavia avaruusolennoille, ja jotka on upotettu CIA:n, NSA:n ja DIA:n. Kolmas oli presudentti ja hänen neuvonantajansa, jotka eivät ole täysin tietoisia avaruusolentojen läsnäolon täydestä laajuudesta, jotka olivat kuitenkin ainakin tietoisia näiden salaisten organisaatioiden olemassaolosta ja MJ-12/PI-40:n roolista politiikan koordinoinnissa. [35] Neljäs ja viimeinen alue oli kongressi ja kansa, jotka on pidetty kaikkein eniten pimennossa ihaeesta, jotka eivät yksinkertaisesti tiedä avaruusolentojen läsnäoloa hoitamaan perustetuista salaisista organisaatioista.

Ilmavoimien tutkimus Project Blue Book alkoi Trumanin hallinnon lopulla, ja se oli, eversti Philip Corson mukaan, joka palveli Eisenhowerin hallinnossa ja joka oli myös saanut briiffausta Pentagonin salaisesta avaruusolentojen teknologian takaisinmallinnusprojektista, “alusta lähtien puhdasta mediapeliä”, joka oli suunniteltu pitämään kansan huomio keskustelussa siitä oliko UFOja ohjanneiden avaruusolentojen olemassaolosta olemassa riittävästi todistusaineistoa. [36] Project Blue Bookin päättyminen vuonna 1969 kertoi avaruusolentojen läsnäoloa poliittisesti hallinnoivien luottamuksesta, että lukemattomat UFO-havainnot ja julkiset raportit kohtaamisista avaruusolentojen kanssa eivät olisi enää uhka viralliselle linjalle, avaruusolentojen läsnäolon paljastamatta jättämiselle.

Roolissaan keskeisenä politiikkaa koordinoivana elimenä avaruusolentojen läsnäoloa hoitavien salaisten organisaatioiden verkostossa MJ-12/PI-40 nyt otti tiukasti kontrolliinsa sen miten avaruusolentojen läsnäoloa poliittisesti hallinnoitaisiin. MJ-12/PI-40:n päätehtävän ja sen keskeisten pelurien identifioiminen on täten keskeistä ymmärrettäessä sitä miten avaruusolentojen läsnäoloa poliittisesti johdettiin ja kuinka avaruusolentokysymyksen toimeenpanovallan valvonnan rapautuminen ja MJ-12/PI-40:n autonomia vaikuttaisivat tulevien presidenttien hallintoihin. MJ-12/PI-40:n organisatorinen funktio voidaan rinnastaa shakkipelaajaan, joka joutuu hoitelemaan koko joukon nappuloita, joilla kaikilla on eri funktio, arvot ja vahvuudet, päästäkseen lopulliseen tavoitteeseen: voittoon. Tämä tarkoittaa, että MJ-12/PI-40:n päärooli oli kehittää suuri strategia avaruusolentokysymyksen hoitoon mitä tulee avaruusolentojen rotujen moninaisuuteen, niiden eri agendoihin ja aktiviteetteihin sekä ulkovaltojen hallituksiin ja salaisiin organisaatioihin shakkilaudan yhdellä puolella (vastustaja), ja toisella puolella neljään pääalueeseen, joista laudan toisen puolen nappulat koostuivat. MJ-12/PI-40:n strategisen roolin arkkitehti oli Nelson Rockefeller ja Council on Foreign Relations, joka olennaisesti suunnitteli institutionaaliset säännöt, joiden mukaan MJ-12/PI-40 olisi kanssakäymisissä muiden avaruusolentokysymyksen eri aspekteja hoitavien tahojen kanssa. On olemassa vahvaa näyttöä ilmiantajatodistuksien perusteella, että Special Studies Groupin, joka oli MJ-12/PI-40:n ulkopiiri, mestaristrategi oli Rockefellerin suojatti tohtori Henry Kissinger, jonka kokemus avaruusolentojen läsnäolon hoidosta meni pidemmälle kuin mitä julkisuudessa kerrotaan. [37]

Henry Kissingerin merkittävyys PI-40:n mestaristrategina

On olemassa merkittävää näyttöä siitä, että Natsi-Saksa oli osittain onnistunut takaisimallintamaan alasammutun avaruusolentojen aluksen, jonka natsit löysivät 1930-luvulla. [38] Natsitiedemiesten osittain menestyksekäs pyrkimys ymmärtää ja takaisinmallintaa tätä avaruusolentojen teknologiaa oli tärkeä tekijä Natsi-Saksan aseteknologian kehitysohjelmassa ja sodankäynnin pitkittämisessä, jonka aikana näitä uusia asejärjestelmiä otettiin käyttöön. Toisen maailmansodan päättyessä Yhdysvaltain armeijan vastatiedustelujoukot käynnistivät huippusalaisen projektin, jolla siirtää maasta toiseen samat natsitiedemiehet, jotta he voisivat käyttää natsien osaamista hyödykseen. ‘Operation Paperclip’, kuten tätä operaatiota kutsuttiin, siirsi satoja natsitiedemiehiä hyvinrahoitettuihin sotatieteellisiin laboratorioihin, jotka oli luotu valmistamaan aseita sotaan. [39] ‘Operation Paperclipin’ vähemmän tunnettu nimi oli nuori, saksaa puhuva, juutalaistaustainen, amerikkalainen tiedustelu-upseeri Henry Kissinger.

Kissinger syntyi toukokuun 27. päivä 1923 Baijerissa, Fürthissa, ja palveli armeijan vastatiedustelujoukoissa vuosina 1943-46. Toisen maailmansodan lopulla hän pysyi aktiivipalveluksessa Länsi-Saksassa. Hänet siirrettiin 970. vastatiedustelujoukkueeseen, jonka ‘virallisiin’ tehtäviin kuului entisten natsien rekrytointi neuvostovastaisiin operaatioihin Neuvostomaihin. [40] Kissingerin puolueettomuus oli todellisuudessa keskeisessä asemassa ‘Operation Paperclipissa’ — rooli, joka leimasi häntä armeijan tiedustelupiireissä henkilönä, joka oli älykäs ja osasi strategisen ajattelun kuinka parhaiten hoitaa tärkeimpiä Yhdysvaltaa koskettavia strategiakysymyksiä — siinä miten parhaiten vastata avaruusolentojen läsnäoloon. [41]

Kissinger palasi USA:n ja vuonna 1947 meni Harvardin yliopistoon kandiopiskelijaksi. Kissinger kuitenkin piti yhteytensä armeijaan ja toimi kapteenina sotilastiedustelureservissä. Tämä mahdollisti hänen jatkaa keskeisessä roolissa avaruusolentokysymyksessä, kun Trumanin hallinto linjasi korkeimman tason politiikkaa. Vuoteen 1950 mennessä Kissinger oli nyt valmistunut ja työskenteli osa-aikaisena Pentagonille. Hän kulki toistamiseen Washingtoniin — konsulttina operaatiotutkimuslaitokselle, joka oli pääesikunnan suorassa alaisuudessa. Operaatiotutkimuslaitos ‘virallisesti’ teki huippusalaista tutkimusta aiheista kuten entisten saksalaisten agenttien ja natsipuolueiden kannattajien hyödyntämisestä CIA:n salaisessa toiminnassa. Kissingerin viralliset tehtävät olivat jälleen kerran pelkkä peite hänen roolilleen koordinoida entisiä natsitiedemiehiä salaisiin projekteihin takaisinmallintamaan avaruusolentojen teknologiaa ja hoitamaan monenmoisia tiedustelullisia ja strategisia kysymyksiä avaruusolentojen läsnäoloon liittyen.

Vuonna 1952, saatuaan tohtorin paperit, Kissinger ryhtyi Psychological Strategy Boardin johtajan konsultiksi, joka oli kansallisen turvallisuuden neuvoston toimeenpaneva haara monissa salaisissa psykologisissa ja puolisotilaallisissa operaatioissa. Näin Kissingerin rooli laajeni käsittelemään avaruusolentojen läsnäoloa ympäröiviä lukuisia poliittisia kysymyksiä. Kissingerin sisäpiirin tietämys Operation Paperclipistä ja avaruusolentojen läsnäolosta, yhdistettynä hänen strategiseen ajattelukykyynsä, teki hänestä sellaisen joka voisi nopeasti ottaa nimekkään aseman avaruusolentojen läsnäoloa ympäröivässä päätöksentekohierarkiassa. Council on Foreign Relationsin jäsenenä Kissinger oli epäilemättä tullut muiden nimekkäiden jäsenten tietoon henkilönä, joka kykeni johtajuuteen avaruusolentokysymyksessä. Vuonna 1954 presidentti Eisenhower nimitti Nelson Rockefellerin hänen kylmän sodan erikoisassistentikseen, pestiin joka virallisesti liittyi ‘CIA:n salaoperaatioiden valvontaan ja hyväksyntään‘. Tämä oli peite Rockefellerin todelliselle roolille MJ-12:n johdossa sekä Yhdysvaltain ulkopolitiikan johdossa uunituoreiden Orionin tähdistöstä tulleiden avaruusolentojen kanssa solmittujen ‘salaisten sopimusten’ jälkimainingeissa. [42] ‘Sopimus’ on ollut monenlaisen spekuloinnin kohteena, mutta useat entiset armeijan ja tiedustelupalvelujen ‘tietovuotajat’ ovat paljastaneet sen olemassaolon ja sisällön. [43]

Vuonna 1955 Kissinger ryhtyi kansallisen turvallisuuden neuvoston operaatioita koordinoivan lautakunnan — ulkovaltoja vastaan tehtyjen operaatioiden kaikkein korkein poliittinen elin — konsultiksi. Kissingerin analyyttiset ja strategiset kyvyt olivat käytössä sekä Yhdysvaltain politiikassa koskien ulkovaltoja vastaan toteutettuja salaisia operaatioita että avaruusolentoja vastaan toteutettuja salaisia operaatioita. [44] Kissingerin rooli salaisissa operaatioissa, hänen läheinen suhteensa Nelson Rockefelleriin, hänen intellektuaaliset kyvykkyytensä, kaikki yhdessä johtivat hänen vaikutusvaltansa tasaiseen kasvuun. Rockefeller ja muut salaisissa organisaatioissa toimivat ymmärsivät vaaran, joka syntyi kun ei koordinoitu avaruusolentoja ja takaisinmallinnusta koskevaa salaista politiikkaa yhdessä perinteisempien ulkopolitiikan ongelmien kanssa, jotka olivat kansan huomion keskipisteenä.

Useiden laajojen ongelmien koordinointi vaatii jonkun, jolla on strategista ajattelukykyä koordinoida näitä kahta alaa. Kissingerin kyvyt saivat Rockefellerin, Council on Foreign Relationsin johtokunnan ja sotilastiedustelun huomion sopivana henkilönä tähän hommaan. Rockefeller oli keskeinen hahmo nimitettäessä Kissingeriä PI-40:n johtoasemaan, Study Groupiin joka tarjosi politiikkasuosituksia MJ-12:lle erityisesti reaktiona Orionin tähdistöstä saapuneiden avaruusolentojen kanssa solmitulle sopimukselle ja yleisesti koko avaruusolentojen läsnäoloon. [45]

PI-40:n johtajana ja keskeisenä strategistina Kissinger on varmasti ollut tietoinen tarpeesta hallinnoida poliittisesti avaruusolentojen läsnäoloa varmistamalla MJ-12:n ja PI-40:n autonomia ja koittaa tehdä toimeenpanovallan valvonnasta tehotonta. MJ-12/PI-40 oli kasvattanut institutionaalista valtaansa niin, että se kykeni nyt vaikuttamaan poliittisesti koko valtionhallinnon toimeenpanovaltaan. Voimakkaalla vaikutusvallalla, jos ei suoraan täysin kontrolloiden, presidentinkansliat toisensa jälkeen nähtiin kriittiseksi osaksi sitä miten avaruusolentojen läsnäoloa tulisi poliittisesti hallinnoida, ja Rooseveltin ja Trumanin hallintojen merkittävä piirre, toimeenpanovallan valvonta, käytännössä lakkautettiin.

MJ-12:n tarvetta kontrolloida/vaikuttaa tuleviin hallintoihin kärjisti ironia siitä, että vaikka useimmat kansallisen turvallisuuden viranomaiset, poliitikot, uutismedia ja kansa uskoivat, että Neuvostoliitto oli suurin uhka Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle, Yhdysvallat itse asiassa teki salaa yhteistyötä laajalti Neuvostoliiton kanssa avaruusolentokysymyksen parissa. Tämä tarkoitti, että kylmän sodan retoriikan ja kansan huomion ja resurssit vaatineiden sotilaskonfliktien alla tehtiin salaisia operaatioita näiden osapuolten yhteisenä uhkana pitämää tahoa vastaan. [46] Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat strategisia kumppaneita mitä tulee avaruusolentokysymyksen hoitoon, kun taas ne samalla olivat strategisia kilpailijoita kylmän sodan geopolitiikassa. Tämä tarkoitti, että kylmän sodan vihamielisyydet olivat suurelta osin teatteria, joka auttoi suuntaamaan kansan huomion pois siitä mitä oikeasti tapahtui. Tällainen teatteri toimisi ainoastaan, jos kaikkein korkeimmat viranomaset presidentinkansliassa olivat tietoisia avaruusolentojen läsnäolosta, ikään kuin lepyttelemässä kovalinjaisempia politiikanlaatijoita, jotka uskoivat kylmän sodan olevan totta ja jotka olivat oikeasti valmiita käyttämään ydinaseita Neuvostoliittoa vastaan sen hyökätessä.

Tuleviin presidentinkanslioihin vaikuttaminen onnistuisi vain sijoittamalla PI-40:n ydinjäseniä tulevien presidentinkanslioiden korkeisiin asemiin, jotta varmistettaisiin ettei avaruusolentojen läsnäoloa paljastettaisi ja jotta lepyteltäisiin kylmän sodan vihamielisyyksiä. Kennedyn/Johnsonin hallinnoissa tämä henkilö oli McGeorge Bundy, yksi alkuperäisistä PI-40:n jäsenistä, joka kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi päästyään istui myös MJ-12:n puheenjohtajan paikalle. [47] Nixonin hallinnon tapauksessa tämä saavutettaisiin vieläkin nimekkäämpien PI-40 -jäsenten sijoittamisella, jotka kontrolloivat presidentti Nixonia tarpeen tullen.

Nixonin hallinnossa tämä henkilö oli kukas muukaan kuin Henry Kissinger, joka astui julkisuuteen vuonna 1968 nimitettäväksi juuri vaaleilla valitun Nixonin kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi. Kissingerin nimityksessä keskeinen hahmo oli Nelson Rockefeller, joka oli hävinnyt Nixonille vuoden 1968 republikaanien ehdokasnimityksen, ja tämän jälkeen järjestellyt suojattinsa Nixonin tiimiin. [48] Kissinger aikoi keskittää ulkopolitiikan teon Valkoiseen taloon ja kansallisen turvallisuuden neuvostoon, mikä näin varmistaisi hänelle keskeisen roolin sekä Yhdysvaltojen ulkopolitiikan muokkaajana että myös avaruusolentokysymyksen politiikan muokkaajana hänen roolissaan MJ-12:n johtajana. Kun otetaan huomioon hänen pitkä historiansa Special Studies Groupissa/PI-40:ssä niiden perustamisesta lähtien, Kissinger olisi kaikkein kokenein ja voimakkain MJ-12:n johtaja Nelson Rockefellerin jälkeen. [49]

Seymour Hershin kriittisessä Kissingerin elämänkerrassa koskien hänen Vietnamin sodan aikaista johtamistapaansa käy ilmi, että Kissinger aikoi hamuta niin paljon valtaa kuin vain mahdollista hoitamalla kansainvälisiä asioita. [50] Kissinger systemaattisesti kaivoi maata muiden jalkojen alta, jotka uhkasivat hänen kontrolliaan kansainvälisistä asioista, erityisesti uuden ulkoministerin William Rogersin ja muiden Nixonin hallinnon keskeisten poliittisten päätöksentekijöiden alta. [51] Kissinger kuvataan Hershin elämänkerrassa paranoidina poliitikkona, joka aikoo viedä vallan muilta, joilta hänen mukaansa puuttui hienovaraisuus ja terävyys ulkopoliittisten kysymysten hoidossa. Kissingerin johtamistyyli oli varmistaa, että kaikki informaatio kulki hänen kauttaan ja että hän toimi Nixonin ulkopolitiikan prioriteettien ja ajattelun pääsuodattimena. Kissingerin entisen avustajan Morton Halperinin kirjoittama kappale kertoo Kissingerin poliittisesta johtamistavasta:

Tammikuun 25. päivänä 1969, viisi päivää presidentin astuttua valtaan, kansallisen turvallisuuden neuvosto kokoontui ensimmäiseen kokoukseensa. Asialistalla oli Vietnam, ja Halperin, joka nyt oli selkeästi Kissingerin avustajien ykkösnimi, nimitettiin tekemään tiivistelmät kaikista tutkielmista ja valmistelemaan muistiota näiden pohjalta presidentille. Hän huolellisesti listasi eri vaihtoehtoja kahden tai kolmen sivun tiivistelmässä, jätti tilaa presidentille merkitä hänen vaihtoehtonsa. Idea oli pienentää presidentin työtaakkaa: jos Nixon valitsi lukea liitteenä olevat dokumentit, hän voisi vain läpikäydä Halperinin tiivistelmän (joka toki sai Kissingerin julkaisuluvan) ja tehdä päätöksensä. Henry rakasti tiivistelmää ja piti sitä loistavana. Mutta ‘Mort’, hän sanoi, ‘et ole sanonut presidentille mitä vaihtoehtoja meidän pitäisi valita.’”
“Ajattelin itselleni”, Halperin muistelee, “että meidän ei pitäisi valita puoliamme; meidän pitäisi vain lähettää tiivistelmät vaihtoehdoista.” Vuosia myöhemmin Halperin tajusi miten naiivi hän oli ollut: “Henry oli julkisesti sanonut, että me aiomme hoitaa presidentin asiat. En tiennyt, että Henry halusi antaa hänelle vaihtoehdot, joista presidentti päättäisi. Olin yllättynyt -- koska edelleen uskoin mitä Henry oli sanonut.” Kissingerin tiivistelmäpaperit, suosituksineen, muuttuivat kaikkein salaisimmiksi dokumenteiksi Nixonin Valkoisessa talossa. [52]

Kissingerin poliittinen johtamistyyli hallinnossa oli merkittävä, sillä se tarjoaa oivallusta PI-40:n päätöksentekotyyliin Kissingerin alaisuudessa hänen ollessaan Study Groupin johtaja, ja myöhemmin MJ-12:n kun hänestä tuli sen johtaja Nixonin/Fordin hallinnoissa.  [53]

Kissingerin roolia Yhdysvaltain ulkopolitiikan ohjaksissa saneli hänen ‘realpolitik’-periaatteensa. Realpolitik oli malli hänen lempivaltiomiehensä toiminnasta, 1800-luvun saksan kanslerin, Otto Von Bismarkin, joka taidokkaasti hoiteli kansainvälisiä liittoja ja rajoitettuja sotia muuttaakseen Preussin/Saksan suurvallaksi ilman, että Saksaa vastaan oltaisiin liittouduttu kansainvälisesti. [54] Bismarkille kansainvälineen politiikka oli suurta shakkipeliä, jossa moraali ja tunteet olivat sivuroolissa, ja mikä oikeasti merkitsi oli omien resurssien taidokas käyttö omien strategisten päämäärien saavuttamiseksi oman vallan maksimoimiseksi. [55] ‘Realpolitik’ dominoi Kissingerin näkökulmaa kansainvälisessä politiikassa paikoissa kuten Laos, Kamputsea, Chile ja Itä-Timor, joissa moraali ja tunteet eivät olleet minkäänlaisessa asemassa kohdeltaessa näitä maita puhtaina pelinappuloina kansainvälisessä shakkipelissä, jossa Yhdysvallat kilpaili Neuvostoliittoa vastaan ja maksimoi geopoliittista valtaansa, jossa samaan aikaan tehtiin strategista yhteistyötä ja vastattiin avaruusolentojen läsnäoloon. Yleisesti ei ole kuitenkaan tiedossa, että Kissinger otti käyttöön saman roolin Yhdysvaltain politiikkaa ohjaillessaan siihen miten se vastaisi avaruusolentojen läsnäoloon. Moraali ja tunteet olivat parhaimmillaankin toisarvoisia, kun Yhdysvallat asteittain paransi resurssejaan strategista asemaansa parantaakseen puhuttaessa avaruusolentojen vierailusta Maapallolle. Näiden ihmiskunnan kanssa kanssakäymisessä olleiden avaruusolentojen sekä niiden toiminnasta tietoisia olevien salaisten organisaatioiden moraalinen suuntautuminen eivät saaneet Kissingerin realpolitikissa paljoakaan painoarvoa. Se, mikä oli merkitsevää, oli se miten paljon avaruusolennot tarjoaisivat resursseja amerikkalaisille salaisille organisaatioille parantamaan aseteknologiaa ja näin amerikkalaisten strategista asemaa avaruusolentoihin verrattuna. Kissingerin realpolitik oli tapa jolla monimutkaiset poliittiset, yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristölliset ongelmat voitiin ratkaista avaruusolentojen läsnäolosta puhuttaessa. Kissingerin rooli oli samanlainen kuin hänen 1800-luvun sankarin, Bismarkin. Kissinger olisi muuttamassa Yhdysvaltoja dominantiksi globaaliksi vallaksi, joka käsittelisi avaruusolentoja samanarvoisina, synnyttämättä planeettainvälistä sotaa yhden tai useamman avaruusolentojen rodun kanssa, mikä tarkoittaisi loppua Yhdysvaltain suvereniteetille ja vapaudelle. Kissingerin läheiset suhteet Rockefellerin sukuun varmistivat, että amerikkalaiskorporaatiot jatkaisivat keskeisessä roolissa avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa.

Kissinger Nixonin hallinnossa samanaikaisesti oli korkeassa asemassa Yhdysvaltain ulkopolitiikassa ja sen salaisessa ‘ulkoplanetaarisessa’ politiikassa MJ-12/PI-40:n kautta, ja tästä seuraa, että avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinnointi oli muutaman harvan käsissä, joiden aikeena oli hamuta niin paljon valtaa kuin mahdollista, eikä heidän aikeena ollut hetkeäkään jakaa sitä MJ-12:n/PI-40:n ulkopuolisille, joita pidettiin kokemattomina ja joilta puuttui poliittinen hienovaraisuus ja äly käsitellä avaruusolentokysymyksen monimutkaisuuksia. Eisenhowerin varoitus siitä, että avaruusolentokysymyksen poliittinen hallinnointi “ei olisi parhaissa käsissä” vaikutti yhtäkkiä profetialta.

Carterin ja Clintonin hallintojen poliittinen kyvyttömyys ja Reaganin uhka

Jimmy Carterin vaalivoitto vuonna 1976 toi mukanaan demokraattipresidentin, joka oli julistanut paljastavansa maailmalle totuuden avaruusolentojen läsnäolosta heti valtaan päästyään. Carter oli ensimmäinen amerikkalaispresidentti, joka oli julkisesti sanonut nähneensä UFOn. [56] Carter kuitenkin sai tietää, että presidenttinä hän olisi kyvytön saamaan tietää koko totuutta amerikkalaisten avaruusolentojen läsnäoloon liittyvistä salaisista ohjelmista, ja vielä vähemmän vaikuttaa siihen miten avaruusolentojen läsnäoloa poliittisesti hallinnoitaisiin. Vaikka hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa Zbigniew Brzezinski olikin eräs PI-40:n ensimmäisistä johtajista ja nyt saisi MJ-12:n johtajan paikan Kissingeriltä, Carter ja hänen pääneuvonantajansa saivat tietää, että heiltä yksinkertaisesti evättiin pääsy tarpeelliseen avaruusolentojen läsnäoloa koskevaan tietoon, mikä teki tuskallisen selväksi, että avaruusolentojen läsnäoloa ei toimeenpanovalta valvonut. [57]

Carterin hallinnon rahoittama projekti Stanford Research Institutessa toukokuussa 1977, jossa tutkittiin viestintää avaruusolentojen kanssa, lopetettiin neljäkuukautta myöhemmin Pentagonin painostuksesta. Pentagon yksinkertaisesti uhkaili SRI:n johtoa, että se lakkauttaisi SRI:n rahoituksen mikäli SRI jatkaisi toimintaa Valkoisen talon kanssa. [58] Avaruusolentojen viestintäprojektin häslingin jälkeen Carter ja hänen neuvonantajansa pian tunnustivat, että he olivat ‘pikkupelureita’ avaruusolentokysymyksessä. Tämä kyvyttömyys poliittisesti hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa on hyvin voinut olla kriittinen tekijä Iranin vallankumouksessa, joka niin kovasti nakersi Carterin uudelleenvalintamahdollisuuksia. [59]

Republikaanien valintakampanja vuonna 1980 toi mukanaan uuden ulottuvuuden avaruusolentojen läsnäolon polittiseen johtamistapaan. Ronald Reagan esiintyi kampanjassa kommunisminvastaisena ristiretkeläisenä, jonka näkemys oli, että ainoastaan voimakkaan sotilaallisen aseman avulla neuvottelu oli keino vastustaa Neuvostoliiton uhkaa globaalille demokratialle. Yksityisyydessä Reaganilla oli kuitenkin samanlaisia näkemyksiä avaruusolentojen läsnäolosta sekä siitä miten hänen mielestään ‘avaruusolentojen ihmiskunnalle aiheuttamasta uhasta’ tulisi neuvotella voimakkaasta sotilaallisesta asemasta. [60] Kuten hänen edeltäjänsä presidentti Carter, Reagan oli kohdannut UFOja. [61] Toisin kuin Carter, kuitenkin, hän kehitti vahvan uskomuksen siitä, että avaruusolentojen läsnäolo oli uhka ihmiskunnalle ja että se tuli pitää kurissa sotilaallisen mahdin avulla. Sitä vastoin hänen republikaanien ehdokasvaalien vastustajansa entinen CIA-johtaja George Bush toi mukanaan maltillisen republikaani-ideologian — ideologian joka oli johdonmukaisempi hänen näkemystensä kanssa MJ-12:sta/PI-40:stä, joiden jäsen Bush oli aiemmin ollut, sekä Henry Kissingerin näkemysten kanssa, joka nyt oli MJ-12/PI-40:n kiistämätön mestaristrategi, jolla oli yli 40 vuotta kokemusta avaruusolentojen läsnäolon hoidosta. Reaganin valinta Bushin ohi on varmasti ollut pettymys Kissingerille ja MJ-12/PI-40:lle sekä sen suhteen miten mukaan tuotiin ‘ulkopuolinen’, joka vaikutti MJ-12/PI-40:n kykyyn poliittisesti hallinnoida avaruusolentojen läsnäoloa, mutta myös siksi, koska se mahdollisti vaarallisten elementtien syntyä tätä läsnäoloa hallinnoiviin salaisiin pyrkimyksiin.

MJ-12/PI-40 Kissingerin alaisuudessa oli täysin tietoinen avaruusolentojen läsnäolon monimutkaisuuksista liittyen eri rotuihin ja orientaatioihin sekä sen varmistamiseen, että useiden asevoimiin ja tiedustelupalveluihin upotettujen salaisten organisaatioiden toimintaa koordinoitaisiin tavalla, joka piti yllä ‘globaalia valtatasapainoa’. Kissinger ja MJ-12/PI-40 oli eniten huolissaan amerikkalaisten asevoimien ja/tai tiedustelupalvelujen salaisten organisaatioiden riskistä ottaa yhteen avaruusolentojen rotujen kanssa, joka voisi taantua suuren mittakaavan konfliktiksi, mikä johtaisi ‘maailmojen sotaan’. ‘Bismarkilainen’ mestaristrategi Kissinger oli huolissaan ‘valtatasapainon’ ylläpitämisestä samalla, kun hän paransi Yhdysvaltain strategista asemaa avaruusolentoja vastaan. PI-40, joka jälleen kerran oli Kissingerin hallinnassa hänen palveltuaan täyden kauden MJ-12:ssa, pyrki näin ollen hillitsemään Yhdysvaltain asevoimien sisäisten salaisten organisaatioiden ‘sotilaallista seikkailua’, joka parhaimmillaankin oli liian hyökkäävä ja pahimmillaan globaalia aseellista konfliktia tavoittelevat avaruusolentojen rodut saattaisivat soluttautua niihin. [62] MJ-12/PI-40 oli eniten huolissaan mahdollisuudesta, että salaiset sotilasorganisaatiot, jotka olivat taipuvaisia sotilaalliseen seikkailuun ja/tai avaruusolennot olivat niihin soluttautuneet, vaikuttaisivat presidentin kansliaan kohtuuttomasti.

Pian valintansa jälkeen Reagan osoitti avaruusolentouhkauskomuksensa luonteen olevan jäykkä, ja hän töksäytti monia julkisia lausuntoja avaruusolentojen läsnäolosta ja sen uhasta ihmiskunnalle. [63] Dixon Davisin, toisen kahdesta Reagania briiffannesta CIA-agentista, mukaan: ”Ronald Reaganin ongelma oli, että kaikki hänen ideansa olivat kiveen hakattuja. Hän ajatteli, että hän tiesi kaikesta kaiken — hän oli vanha koira.” [64]

Reaganin kommunisminvastainen retoriikka ja mssiivinen sotilasjoukkojen varustaminen oli vain peite Reaganin todellisesta halusta hyökätä avaruusolentojen kimppuun sotilaallisesti. [65] Hänen ensimmäinen julkinen kommenttinsa avaruusolentojen uhasta esitettiin vuoden 1985 Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välisessä huippukokouksessa Mihail Gorbatshovin kanssa Genevessä, jolloin hän sanoi:

En voinut sille mitään -- kun lakkaa ajattelemasta, että me olemme kaikki Jumalan lapsia, missä me sitten asummekin maailmassa, en voinut muuta kuin sanoa hänelle (Gorbatshov) miten helppo hänen ja minun tehtävä olisi, jos yhtäkkiä lajiamme uhkaisi uhka toisesta maailmasta universumissamme. Me unohtaisimme kaikki paikalliset erimielisyytemme, joita maidemme välillä olisi, ja me lopullisesti toteaisimme, että me olemme kaikki ihmisiä ja me olemme Maapallolla yhdessä. Kaipa voimme odottaa jonkin avaruusolentojen rodun tuloa alas uhkaamaan meitä, mutta mielestäni me voimme itse saada aikaan tuon realisaation keskenämme. [66]

Jos hänen odottamaton kommenttinsa huippukokouksessa ei ollut tarpeeksi provokatiivinen ilmaisu Reaganin näkemyksistä koskien avaruusolentojen läsnäolon mahdollista uhkaa, niin hänen puheensa YK:n 42. yleiskokouksessa syyskuun 21. päivä 1987 oli vieläkin provokatiivisempi ja implikaatioiltaan häiritsevämpi:

Nykyhetken vastakkainasettelujen pakkomielteissämme me usein unohdamme miten paljon kaikki ihmiskuntaa yhdistää. Ehkäpä tarvitsemme jonkin ulkopuolisen, universaalin uhan, joka saa meidät tunnustamaan tämän yhteisen siteen. Joskus mietin miten nopeasti maailmanlaajuiset eromme katoaisivat jos meillä olisi vastassamme avaruusolentojen uhka maailmamme ulkopuolelta. Ja kuitenkin minä kysyn: eivätkö avaruusolennot ole jo keskuudessamme? [67]

Eversti Phillip Corsolle ja muille konservatiiviupseereille Reagan oli sankari, joka tiesi miten parhaiten vastata avaruusolentojen uhkaan — globaalilla suojakilvellä, joka ampuisi alas avaruusolentojen alukset missä päin planeettaa tahansa. [68] Strategic Defense Initiative ei liittynyt niinkään ballististen ydinohjusten alas ampumiseen, oikeasti se oli planetaarinen suojakilpi, jonka armeijan salaiset organisaatiot olivat suunnitelleet, jotka halusivat sotilaskonfliktia avaruusolentojen kanssa.

Reaganin konservatiivinen poliittinen filosofia ja julkiset lausunnot tarpeesta massiivisesti varustautua Neuvostoliiton uhkaa vastaan olivat vihjailuja avaruusolentojen mahdollisen hyökkäyksen vaarasta. Kissinger, Brzezinski ja muut MJ-12/PI-40:ssä pitivät Reagania ja hänen poliittisia neuvonantajiaan uhkana avaruusolentojen läsnäolon hallinnoinnille ja häilyvälle rauhalle, joka salaisten organisaatioiden ja avaruusolentojen rotujen välillä oli ympäri planeettaa. Kun otetaan huomioon Reaganin kiveen hakatut näkemykset ja avaruusolentojen läsnäolon hallinnoinnin merkitys, on erittäin todennäköistä, että PI-40:n huoliin reagoineet ryhmät olivat roolissa yrittäessään saada Reagan syrjäytetyksi pestistään ja korvatuksi MJ-12/PI-40:n jäsen George Bushilla, silloisella varapresidentillä ja CIA:n johtajalla. Hinkleyn salamurhayritys vuonna 1981 oli mahdollisesti yritys PI-40:n löyhästi liittyviltä organisaatioilta joko syrjäyttää Reagan kokonaan tai pelotella tätä, jotta estettäisiin globaalin avaruusolentojen läsnäolon hallinnointiin liittyvän salaisen yhteistyön tuhoisa purkautuminen. [69] Salamurhayrityksen lopputulema oli, että Reaganin hallinnon sotilaalliset impulssit saatiin riittävästi hallintaan, että varmistettiin se ettei avaruusolentojen rotujen kanssa syntyisi minkäänlaista hallitsematonta sotilaskonfliktia.

George Bushin valinta vuonna 1988 jälleen kerran salli MJ-12/PI-40:n dominoida presidentin kanslian strategista ajattelua. Entisenä MJ-12/PI-40:n jäsenenä Bush oli liiankin tietoinen tarpeesta hallinnoida poliittisesti avaruusolentojen läsnäoloa Kissingerin Nixonin hallinnon aikaan sanelemalla muotilla. Kissingerin tuki oli kriittistä Bushin pääsylle CIA:n johtoon vuonna 1975 sekä hänen ‘ylennykselleen’ PI-40:stä MJ-12:n, pian sen jälkeen kun Watergate-skandaalin pöly oli alkanut laskeutua. [70] Julkinen salailu, päätöksentekovallan monopolisointi MJ-12/PI-40:lle, vallan tasapainon ylläpitäminen ja avaruusolentojen teknologian jatkuva takaisinmallintaminen aseiksi sekä amerikkalaiskorporaatioiden roolin ylläpito avaruusolentokysymyksessä olivat avaruusolentojen läsnäolon poliittisen johtamistavan avaimia.

MJ-12/PI-40 oli varmasti tyytyväinen sen vaikutusvaltaan Bushin hallinnon alaisuudessa, ja on olemassa näyttöä siitä, että kansainvälisiä tapahtumia hoidettiin tavoilla, jotka tukivat Bushin uudelleenvalintaa vuonna 1992. ‘Kylmän sodan päättyminen’ oli varmastikin ‘lahja’ Bushin hallinnolle, joka normaalisti olisi varmistanut toisen presidenttikauden hallinnolle, joka nautti niin suuresta ulkopoliittisesta menestyksestä. [71] Persianlahden sodan voitto 1991 oli samanlainen tapaus, joka normaalisti olisi varmistanut uudelleenvalinnan presidentiksi. Vuoden 1992 presidentinvaalien lopputulos vaikutti niin varmalta, että nimekkäät demokraatit päättivät jättää kisan sikseen ja pitivät vuotta 1996 parhaana aikana presidentinvaalikampanjalle.

Presidentti Clintonin valinta oli varmasti yllätys MJ-12/PI-40:lle ja taas kerran tällä oli vaikutus, jossa ‘ulkopuolinen’ asetettiin Valkoiseen taloon. Clinton, kuten Carter häntä ennen, pian huomasi, että hänellä ei ollut juurikaan sanomista avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen johtamistapaan. Hänen poliittiset neuvonantajansa CIA-johtaja James Woolsey ja puolustusministeri William Cohen eivät kumpikaan päässeet käsiksi tietoon avaruusolentojen läsnäolosta.. [72] Stephen Greer kertoi seuraavasta sananvaihdosta kuuluisan astronautin kanssa:

Jokin aika sitten olin Washingtonissa tapaamassa erästä kuuluisaa astronauttia. Jokainen tietää tämän henkilön nimen... Tämä astronautti oli uransa aikana saanut haltuunsa kiistämätöntä todistusaineistoa UFOista. Se on sellaista, että jos se paljastettaisiin, se olisi selvää ja kiistämätöntä näyttöä. Tämä astronautti kuvasi miten hän oli lähestynyt ja työskennellyt suoraan presidentti Clintonin puolustusministeri William Cohenin kanssa noutaakseen tämän tietyn todisteen salaisista projekteista -- meillä on siitä kaikki yksityiskohdat... Tämä astronautti sanoi minulle "puolustusministeri William Cohen käytti kohtuuttoman suuria summia rahaa ja aikaa tämän todisteen hankkimiseksi, eikä hänelle annettu pääsyä siihen". [73]

Tämä vihjasi siihen, että monet MJ-12/PI-40:ssä istuvista olivat jääneet sinne roikkumaan Bushin hallinnosta, ja Clintonin poliittisiin nimityksiin ei luotettu salaisuuden säilyttäjinä. Clintonin toimet saada informaatiota salaisilta organisaatioilta osoittautuivat hedelmättömiksi, kuten käy ilmi William Laparlin sanomisista, joka työskenteli CIA:lle Clintonin hallinnon alussa:

Korkea-arvoisten CIA-henkilöiden sekä näihin henkilöihin yhteyttä pitävien kesken oli tiedossa, että Clintonit olivat UFOjen jäljillä. Bill Clinton oli pyytänyt kaikilta häntä kuuntelevilta paljastamaan hänelle salaisuuden. Hän otti jonkun amiraalin jostain ja sanoi "muuten, kerro minulle UFOjen salaisuus". He vain katsoivat häntä ilmeellä, joka sanoi kuin "Mistä planeetalta sinä olet?" [74]

Clintonin kiinnostus ja toimet avaruusolentojen läsnäoloa ja salaisia projekteja koskevan tiedon saamiseksi olivat MJ-12/PI-40:lle uhka mitä tulee Clintonin aloitteisiin, jotka uhkasivat 1940-luvulta asti säilynyttä salaisuuden verhoa. Clintonin toimet on saatettu nähdä alkuvaiheen pyrkimyksenä toimeenpanovallan valvonnan palauttamiseksi. Ei oel vaikeaa tulla päätelmään, että monet Clintonin poliittiset ongelmat olivat seurausta salaisista vehkeilyistä harhauttaa Clintonin hallintoa ja varmistaa, että hänen kotimaan politiikkansa saisi mahdollisimman vähän tukea. Clinton päätti kautensa vain vähäisellä tiedolla avaruusolentojen läsnäolosta, eikä hänellä ollut merkittävää poliittista vaikutusta avaruusolentojen läsnäolon johtamistapaan. Hänen kommenttinsa marraskuussa 1995 pohjoisirlantilaiselle teinille kertovat hänen kyvyttömyydestää avaruusolentokysymystä koskien:

Sain kirjeen 13-vuotiaalta Ryanilta Belfastista. Ryan, jos olet kuulolla tänään, tässä on vastaus kysymykseesi. Ei, sikäli kun tiedän, avaruusolentojen alus ei törmännyt maahan Roswellissa, New Mexicossa vuonna 1947. (Naurua.) Ja, Ryan, jos Yhdysvaltain ilmavoimat saivat avaruusolentojen ruumiita talteen, he eivät kertoneet minulle siitä myöskään, ja minäkin haluaisin tietää. (Aplodit.) [75]

George W. Bushin valinta presidentiksi vuonna 2000 jälleen kerran johti siihen, että sisäpiiriläinen, tai ainakin sisäpiiriläisen uskollinen poika, oli Valkoisessa talossa. George Bush vanhempi näin oli keskeisessä roolissa poikaansa ohjastamassa, jolta puuttui samanlaiset älylliset ominaisuudet, joita vaadittiin PI-40:n tai Council on Foreign Relationsin jäsenyyteen, mutta joka oli hyödyllinen keulahahmo, joka sai Amerikan kansan tuen eri tavoin, kuin urbaani ja sofistikoituneempi Bush vanhempi tai häntä edeltänyt Nelson Rockefeller koskaan saivat. Tämä oli avaruusolentojen poliittisen johtamistavan uusi vaihe, ulkomaan haltuunotto siinä yksinomaisessa tarkoituksessa, että sillä saisi strategisen edun avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa.

Viides vaihe: Irakin ja sen muinaisen avaruusolentoteknologian poliittinen hallinta

Vuoden 2000 presidentinvaalikampanjassa George Bush vitsaillen vastasi kysymykseen koskien avaruusolentojen läsnäoloa sanomalla, että se oli Richard Cheneyn osaamisalaa. [76] Cheney palveli puolustusministerinä ensimmäisen Bushin hallinnossa ja samalla kaavalla, jota käytettiin Eisenhowerin hallinnossa määrittämään MJ-12:n jäsenet, hän oli entinen MJ-12:n aktiivijäsen ja erittäin todennäköisesti nykyinen PI-40:n jäsen. Cheney ja/tai vanhempi Bush on todennäköisesti briiffannut nuorempaa Bushia jossain kohtaa avaruusolentojen läsnäolosta, ja hän yksinkertaisesti sanoi Cheneyllä olevan enemmän kokemusta asiasta. Toiset Bushin hallinnon keskeiset nimet kuten Fordin hallinnon aikainen puolustusministeri Donald Rumsfeld ovat myös olleet Eisenhowerin aikaisen kaavan mukaan PI-40:n jäseniä ja sen jälkeen saaneet ylennyksen MJ-12:n. Muut Bushin hallinnon nimet kuten Paul Wolfowitz ja Richard Perle, jotka molemmat ovat aiemmin olleet korkeassa asemassa Pentagonilla, todennäköisesti olivat molemmat saaneet tietoa avaruusolentojen läsnäolosta virkansa aikana.

Bushin hallinnon henkilöstö erottui heidän Pentagonin taustoillaan ja ‘haukkamaisella’ republikaanimaailmankuvalla, joka kannatti uusia kansainvälisiä teorioita, kuten ennaltaehkäisevää sotilaallista väliintuloa roistovaltioita vastaan ja maailmanlaajuisen puolustuskilven luomista niitä vastaan. Kun sellainen teoria keskittyy uhkaan, joka aiheutuu tällaisista valtioista mikäli niillä on hallussaan massatuhoaseita, se tieto mikä näillä henkilöillä oli avaruusolentojen läsnäoloa koskien vihjasi, että he pelkästään jatkoivat avaruusolentojen läsnäolon uhkiin perustuvaa arviointia, joka Reaganin aiempaa hallintoa oli dominoinut. Globaali suojakilpi ydinaseita käyttäviä roistovaltioita vastaan oli kätevä peite todellisille aikeille sotilaallisesti iskeä minkä tahansa avaruusolentojen aluksen kimppuun missä tahansa päin planeettaa. Bushin hallinnon ‘haukkojen’ läheisten Pentagonin suhteiden lisäksi joillain heistä oli hyvät suhteet sotilasurakoitsijoihin, jotka työskentelivät eri salaisissa projekteissa avaruusolentojen läsnäolon parissa. Bushin hallinnon ‘haukkojen’ ammattitausta ja politiikat puhuvat siitä, että he muodostavat korkea-arvoisten viranomaisten ‘kabaalin’ julkisen pään, joka toimii salaisissa organisaatioissa ja yrittää edistää sotilaallisia iskuja avaruusolentoja vastaan. [77] Sellaiset viranomaiset epäilemättä ovat olleet tietoisia muiden maiden salaisista organisaatioista, joiden kanssa he ovat kilpailleet/tehneet yhteistyötä saadakseen maksimaalisen strategisen edun avaruusolentojen läsnäolosta, sekä tietoisia eri roistovaltioiden strategisesta merkityksestä hauraassa valtatasapainossa, joka planeetalla vallitsi eri avaruusolentojen faktioiden ja salaisten valtion organisaatioiden kesken. Keskeinen roistovaltio tällaisessa strategisessa kamppailussa oli Saddam Husseinin johtama Irak.

On olemassa näyttöä siitä, että Irakissa on joskus ollut muinainen sivilisaatio, joka on ollut tiiviisti yhteyksissä avaruusolentojen rotuihin. [78] Todennäköisyys sille, että tämä yhteys on johtanut joko avaruusolentojen taakseen jättämän teknologian tai avaruusolentojen teknologian kehitykseen, joka on haudattu Irakin aavikolle, on esitetty pääasialliseksi motivaatioksi Yhdysvaltain johtamalle sotilashyökkäykselle vuoden 2003 Persianlahden sodassa. [79] Kun tarve vallata Irak syntyi syistä, jotka pääosin koskettivat avaruusolentojen läsnäolon poliittista hallinnointia ja Irakin strategista tärkeyttä, oli tärkeää hoitaa tämä tavalla, joka minimoisi globaalin kaaoksen. Tämä oli erityisen tärkeää, koska salaiset organisaatiot USA:ssa kilpailivat samanlaisten organisaatioiden kanssa Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä, jopa Kiinassa, jotka oletettavasti olivat jo saaneet jonkinlaisen käsityksen siitä mitä Irakissa odotti sekä sen strategisesta merkityksestä globaalille valtatasapainolle.

Keskeisten Bushin hallinnon ‘haukkojen’, Donald Rumsfeldin, Paul Wolfowitzin, Richard Cheneyn, Richard Perlen ja muiden vaikutusvalta nähtiin MJ-12/PI-40:ssä todennäköisesti käyttökelpoisena poliittisena työkaluna, jolla saataisiin pääsy Irakin strategisiin avaruusolentoresurssreihin. Tämä piti hoitaa tavalla, joka kuitenkin säilyttäisi globaalin konsensuksen eikä saisi aikaan konfliktia, joka voisi helposti lähteä lapasesta ja johtaa avaruusolentojen rotujen tekemään interventioon. Kuten Reaganin hallinnon kanssa aiemmin, MJ-12/PI-40:n piti pitää aisoissa Bushin hallinnon sotaisat puuskat jos he aikoivat saada pääsyn Irakin avaruusolentoresursseihin Ranskan, Saksan ja Kiinan salaisten organisaatioiden vastustuksesta huolimatta.

Elokuussa 2002, kun debatti ennakoivasta amerikkalaisten sotilashyökkäyksestä oli kuumimmillaan, Kissinger julkaisi merkittävän poliittisen lausunnon, jossa hän varoitti Bushin hallintoa vieraannuttamasta sen historiallisia liittolaisia Irakin kysymyksen hoidossa. Hän väitti, että “oikeutetun ennakoivan hyökkäyksen käsite menee kaikkea modernia kansainvälistä lakia vastaan, joka sallii sotilasvoiman käytön ainoastaan itsepuolustuksessa, eikä potentiaalisia uhkia vastaan.” [80] Tämä yhdessä muiden republikaanihallintojen korkeiden viranomaisten, kuten vanhemman Bushin sekä kansallisen turvallisuuden neuvonantaja ja PI-40 -jäsen Bren Scowcroftin lausuntojen kanssa johti siihen, että presidentti Bush siirtyi internationalistisempaan agendaan, joka painotti YK:n roolia. [81] Tämä kulminoitui Bushin pitämään puheeseen YK:n edessä syyskuun 11. hyökkäysten vuosipäivän jälkeisenä päivänä, jolloin hän painotti Saddam Husseinin kohtaamista ja YK:n johtavaa roolia roistovaltioiden uhan hillitsemisessä. [82] Kissinger ja Scowcroft edustivat MJ-12/PI-40:n näkyvää aloitetta karsinoida Bushin haukkoja mitä tulee globaalin konsensuksen säilyttämiseen keskeisenä strategisena tavoitteena Irakin sotilashyökkäyksessä ja Saddamin syrjäyttämisessä vallasta ja pääsyn saamisessa Irakiin piilotettuun avaruusolentojen teknologiaan. Republikaanihaukat Bushin hallinnossa olivat tilapäisesti tulleet Kissingerin ja maltillisten republikaanien ja MJ-12/PI-40 -jäsenien päihittämiksi. Salaiset organisaatiot Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä näin saivat enemmän aikaa tavoitella sopua Bushin hallinnon kanssa. Turvallisuusneuvston päätös 1441 oli Kissingerin lähestymistavan voitto avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa johtamistavassa.

Helmikuuhun 2003 mennessä oli käynyt selväksi, että Saksa, Ranska ja Venäjä olivat aikeissa estää Yhdysvaltain hyökkäyksen. Syy ei niinkään ollut puhtaan altruistinen halu säilyttää globaali rauha oikeudettoman amerikkalaishyökkäyksen uhatessa tuhota ’olemattomat’ massatuhoaseet Irakissa, vaan nämä eurooppalaismaat halusivat pitää Yhdysvallat poissa Irakista johtuen kasvaneesta strategisesta vallasta, jonka amerikkalaiset salaiset organisaatiot tällä saisivat. Kissingerin rooli kertoo Irakin avaruusolentoteknologiasta kulisseissa käydystä strategisesta kamppailusta sekä liitoissa tapahtuneista muutoksista. Kissinger myöhemmin piti poliittisen linjapuheen, jossa hän kritisoi NATO-liittoa uhkaavaa Ranskaa ja Saksaa. [83] Hänen puheensa vihjasi, että aika oli kypsä amerikkalaisten sotilashyökkäykselle. Kissinger ja MJ-12/PI-40 olivat saaneet siunauksen hyökkäykselle, joka oli nyt peruuttamaton. Alunperin pelätyn suuren paikallisen tuhon sijaan tapahtui Saddamin hallinnon nopea alastulo. Salaiset amerikkalaisorganisaatiot olivat nyt saavuttaneet sotilaalliset tavoitteensa aiheuttamatta alueellista tai globaalia kaaosta. YK:n turvallisuusneuvoston uuden päätöslauselman läpimeno toukokuussa 2003 äänin 14-0 suistutti Yhdysvaltain hallintoa ja Irakin sodanjälkeistä jälleenrakentamista. Se oli merkittävä voitto Bushin hallinnolle sekä MJ-12/PI-40:n vaikutusvallalle avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa.

Sodanjälkeisen Irakin hallinnossa merkittävää oli Pentagonin nimittämän siviilihallintovirkamies Jay Garnerin nopea irtisanoutuminen ja hänen korvaamisensa Paul Bremerilla, entisellä ulkoministeriön terrorismilähettiläällä, Kissingeriin vahvat yhteydet säilyttäneellä henkilöllä, joka muodollisesti oli vastuussa Irakin siviilihallinnosta. Tämä kertoi Kissingerin tukemasta maltillisemmasta politiikasta avaruusolentojen läsnäolon hoidossa, joka oli säilynyt Bushin haukkojen aggressiivisemman tyylin yli. Valtakamppailu maltillisempien ja haukkamaisten faktioiden välillä MJ-12/PI-40:ssä oli käynnissä kulisseissa, ja Kissingerin tuki maltillisille oli ollut menestys.

Bremerin toteuttama politiikka viivästyttää Irakin väliaikaishallinnon vaalien aikataulua kertoi siitä, että Yhdysvallat aikoi pitää Irakin vahvasti omassa kontrollissaan useita vuosia. Irakin rooli muinaisen avaruusolentojen teknologian sijaintipaikkana sekä analyyseissa, joissa puhuttiin sen olleen merkittävässä roolissa muinaisen Sumerian sivilisaation perustaneiden avaruusolentojen rotujen mahdollisessa palaamisessa Maapallolle, tekee Irakista merkittävän tekijän avaruusolentokysymyksen poliittisessa hoidossa.

Yhteenveto: Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinnointi ja haaste demokratialle ja vapaudelle Amerikassa

Avaruusolentojen läsnäolon poliittinen hallinnointi on kehittynyt kovasti toisen maailmansodan ajoista. Alkaen aluksi prosessina, joka oli vankasti presidentin kanslian toimeenpanovallan valvonnan alainen, mikä näin teki siitä osan demokraattista prosessia huolimatta salailusta ja kongressin ulkopuolelle jättämisestä, poliittinen hallinnointi on kehittynyt pisteeseen, jossa presidenttien kansliat eivät ole saaneet täyttä tietoa tai toimeenpanovallan kontrollia monista avaruusolentojen läsnäolon aspekteista. Tämä tarkoitti sitä, että poliittisen johtamisen prosessilla oli kyseenalainen perustuslaillinen validiteetti ja sitä kontrolloi toimijat, jotka voitiin jäljittää Rockefeller-Kissinger -akselille sekä heidän suhteisiinsa amerikkalaiskorporaatioihin ja ulkopoliittisiin eliittiryhmiin kuten Council on Foreign Relations. Amerikkalais-brittiläis-australialainen hyökkäys Irakiin kertoo siitä, että avaruusolentokysymyksen poliittinen hallinnointiprosessi on kehittynyt jälleen toiselle tasolle. Nyt amerikkalaiset ja heidän liittolaisensa ovat valmiita sotilaallisesti puuttumaan muiden maiden asioihin saadakseen strategista etua avaruusolentokysymyksessä. Kaikkein tärkein näistä on ylläpitää avaruusolentojen läsnäolo virallisesti salassa, pitää kansa tietämättömänä avaruusolentojen todellisesta roolista muinaisten sivilisaatioiden historiassa ja saada kaikki mahdollinen sotilaallinen etu takaisinmallintamalla maista kuten Irak löydettyä avaruusolentojen teknologiaa, joissa avaruusolennoilla on historiallisesti ollut toimintaa. Tietovuotajalähteiden mukaan muinaisia avaruusolentojen tukikohtia on löydetty planeetaltamme useita. [84] Tämän johdosta on todennäköistä, että hyökkäys Irakiin on ennakkotapaus samanlaisista hyökkäyksistä muualle päin planeettaa syistä, jotka yhä enemmän liittyvät avaruusolentojen läsnäolon poliittiseen johtamistapaan.

Organisaatioiden kuten MJ-12/PI-40 strateginen ajattelu perustuu käsitykseen siitä, että avaruusolentoprosessia hallinnoi parhaat analyyttiset mielet ja strategiset ajattelijat, ja että vaikka tämä ei ole demokratian, joka painottaa toimeenpanovallan tai kongressin valvontaa kaikista valtion toimista, kannalta hyväksyttävää, se on hyväksyttävää kansallisen turvallisuuden kannalta. Voidaan todeta, että näkemys siitä, että ‘parhaat mielet’ ovat avaruusolentojen läsnäolon poliittisen johtamistavan ohjaksissa on väärä. Avaruusolentojen läsnäoloa koskevaa informaatiota kontrolloidaan ja spinnataan yhä enemmän tavoilla, joka viittaa siihen, että todellinen päätöksentekovalta on vääjäämättä valunut yhä harvempien käsiin, joiden ajattelutapa on konservatiivinen ja tyypillisesti republikaanipuolueeseen liittyvä. Vaikka on mahdotonta sanoa kuinka monta henkilöä oikeasti vastaa avaruusolentojen läsnäolon poliittisesta hallinnoinnista, Rockefeller-Kissingerin mukanaolon historia sekä amerikkalaiskorporaatioiden ja Council on Foreign Relationsin näkyvä rooli viittaavat siihen, että tämä vaikutusvalta on rajattu hyvin harvoille.

Eisenhowerin varoitus siitä, että ‘parhaat mielet’ eivät ole vallan kahvassa viittaa siihen, että ‘asiantuntijoiden‘ eliittiklubi, joka sanelee miten avaruusolentojen läsnäolon poliittista hallinnointia tulisi toteuttaa, on liiallisesti sotateollista kompleksia symppaavien korporaatio- ja eliitti-intressien vaikutuksen alainen. Suuremman läpinäkyvyyden tuominen kaikkiin avaruusolentojen läsnäolon hallinnoinnin aspekteihin tekee mahdolliseksi laajentaa rajoittunutta valtapiiriä, mikä kontrolloi informaatiota avaruusolentojen läsnäolosta tavalla, joka todellakin mahdollistaa parhaiden mielten olla muodollisesti avaruusolentojen läsnäolon poliittisen hallinnoinnin johdossa.

Toimeenpanovallan valvonnan rapautuminen avaruusolentojen läsnäolon poliittisesta johtamistavasta on tehnyt presidenteistä parhaimmillaankin pelkkiä MJ-12/PI-40:n politiikkasuositusten kumileimasimia (tämä vaikuttaa pätevän Nixonin, Fordin, Reaganin ja molempien Bushien hallintoihin), tai pahimmillaan tehnyt heistä poliittisesti kyvyttömiä, kuten vaikuttaa olevan asian laita Carterin ja Clintonin hallintojen tapauksessa. Tämän hetken Bushin hallinnon politiikka kertoo siitä, että Amerikan presidentti ei ole muuta kuin väline kyseenalaisten politiikkojen toteuttamiselle koskien avaruusolentojen läsnäolon hallinnointia. Tämä yhdistettynä salailun peitteeseen, joka on estänyt Yhdysvaltain kongressia ja Amerikan kansaa olemasta mielekkäässä roolissa avaruusolentojen läsnäolon poliittisessa hallinnoinnissa nykytila on perustavanlaatuisella tavalla ongelmallinen niille, jotka todella ovat sitoutuneet demokraattisen hallinnoinnin ja vapauden periaatteisiin USA:ssa ja muualla päin planeettaa. Presidentti Eisenhower näytti tulleensa aivan liian tietoiseksi todellisesta Amerikkaa kohtaavasta ongelmasta avaruusolentokysymyksessä: amerikkalaiskorporaatioiden ja sotateollisen kompleksin intressejä noudattavien de facto poliittisesta vallankaappauksesta. Amerikan kansan on aika ymmärtää Eisenhowerin todellinen varoitus ja aloittaa laajamittaiset poliittiset reformit, joilla vastata vapauden uhkaan, johon presidentti puheessaan viittasi.


Lähdeviitteet

[1] Olen hyvin kiitollinen Elizabeth O’Rourkelle toimitusavusta ja oikolukuehdotuksista tätä tutkielmaa kirjoitettaessa.

[2] Lisää tällaisesta vallankaappauksesta, katso Steven Greer, Extraterrestrial Contact: The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999).

[4] Kts. Richard Dolan, UFO’s and the National Security State: Chronology of a Cover-up 1941-1973 (Hampton Roads, 2002) 1-3.

[6] Kts. Jim Marrs, Alien Agenda: Investigating the Extraterrestrial Presence Among Us (HarperPaperbacks, 1997) 92-95; & Richard Dolan, UFO’s and the National Security State, 5-6.

[7]   Kts. Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection (Expansions Publishing Co. 2002); Preston Nichols & Peter Moon, Montauk Revisited: Adventures in Synchronicity (Sky Books, 1991); Wade Gordon, The Brookhaven Connection (Sky Books, 2001).

[10]   Kts. Dolan, UFOs and the National Security State, 16-35; and Marrs, Alien Agenda, 132-49.

[11] Kts. Kevin Randle & Donald Schmitt, The Truth About the UFO Crash at Roswell (Avon Books, 1994) Phillip

[12] Laaja keskustelu näistä projekteista ja niiden vaikutuksesta politiikkaan, kts. Dolan, UFOs and the National Security State.

[13]   Kts. Cooper, Behold a Pale Horse, 198-99.

[14]   Keskustelu Forrestalin ‘hermoromahduksesta’ ja ‘itsemurhasta’, kts. Dolan, UFO’s and the National Security State, 70-76.

[15]   Kts., “Testimony of Master Sergent, Dan Morris,” Disclosure, toim., Greer, 359; & Cooper, Behold a Pale Horse, 198-99.

[16]   Kts. Marrs, Rule By Secrecy, 46.

[17]   Keskustelua Rockefellerin tuesta liberaalille internationalismille, kts. Will Banyan, “Rockefeller Internationalism”, Nexus Magazine, May-June 2003, 19-22, 74. http://www.nexusmagazine.com 

[18]   Kts. Corso, The Day After Roswell. Katso myös useiden ilmiantajien todistukset huippusalaisista korporaatioiden projekteista takaisinmallintaa avaruusolentojen teknologiaa teoksessa Greer, Disclosure.

[19]   Kts. Banyan, “Rockefeller Internationalism”, Nexus Magazine, 22; & Jim Marrs, Rule by Secrecy ( Harper Collins, 2000) 31-38.

[20]   Marrs, Rule by Secrecy, 36.

[21]   Kts. Cooper, Behold a Pale Horse, 207-10. Kts. myös Michael Wolfe, Catchers of Heaven: A Trilogy (Dorrance Publishing Co., 1996).

[22]   Cooper, Behold a Pale Horse, 209-210. Toinen lähde Kissingerin johtoasemalle on entinen ilmavoimien eversti Steve Wilson, joka kuvasi Kissingeria MJ-12/PI-40:n valvojana. Katso haastattelu tohtori Richard Boylanin sivuilta: http://www.drboylan.com/mj12org2.html

[23]   Behold a Pale Horse, 210.

[24]   Tästä syystä William Cooper väittää, että hänen näkemissään papereissa tämä ryhmä oli nimeltään Majority 12. Behold a Pale Horse, 208

[25]   Cooper, Behold a Pale Horse, 208-10. Hooverin tunnustuksesta ETs/UFO-asiassa, katso Marrs, Alien Agenda, 180-81.

[26]   Eisenhowerin jäähyväispuhe presidenttinä, tammikuu 1961.

[27] Steven Greer on tunnetuin keulahahmo näkemykselle, jonka mukaan kongressin/toimeenpanovallan valvonnan puute salaisista sotilasprojekteista ja päätöksentekoprosesseista on selvää näyttöä siitä, että on tapahtunut hiljainen vallankaappaus. Kts. Greer, Extraterrestrial Contact.

[28]   Lainattu “Testimony of Brigadier General Steven Lovekin” teoksessa Disclosure, toim. Greer, 235.

[29]   Saatavilla verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/johnf.htm

[31]   Cooper, Behold a Pale Horse, 215. Viittaus Kennedyn ultimaatumiin ja tätä tukeviin dokumenttilähteisiin, katso Linda Moulton Howe,  JFK, MJ-12 and Outer Space,  saatavilla verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/kennedy&1.htm

[32]   Eräs kovimmista tämän näkemyksen kannattajista oli Cooper, Behold a Pale Horse, 215-20. Samanlaisia näkemyksiä valtion/asevoimien sisäpiiriläisiltä, kts.Linda Moulton Howe,  JFK, MJ-12 and Outer Space,  http://www.presidentialufo.8m.com/kennedy&1.htm

[33]   Tietovuotajatodistus sotilasurakoitsijalta toimeenpanovallan valvonnan rapautumisesta, kts. “Testimony of A.H. Boeing Aerospace”, Disclosure, toim. Greer, 401.

[35]   Steven Greerin kuvaus eri hallinnoista, joilla ei ollut tätä tietoa, kts. Extaterrestrial Contact.

[36]   Corso, The Day After After Roswell, 290. Katso myös “Testimony of Master Sergeant Dan Morris, US Airforce” teoksessa Disclosure, toim., Steven Greer, 358.

[37]   Kuten mainittua, Cooper uskoo Kissingerin olleen toinen kahdesta PI-40:n johtajasta. Behold A Pale Horse, 210.

[38]   Katso Richard Dolan, UFO’s and the National Security State, 4-15. Marrs, Alien Agenda, 98-107.

[39]   Kts. Dolan, UFO’s and the National Security State, 4-15. Katso myös “Testimony of Master Sergeant Dan Morris”, Disclosure, toim., Greer, 363.

[40]   Lyhyt Kissingerin biografiatiivistelmä, kts. Seymour Hersh, The Price of Power: Kissinger in the Nixon Whitehouse (Summit Books, 1983) 25-27

[41]   Näyttöä armeijan vastaatiedustelujoukkojen ja avaruusolentojen välisestä suhteesta, katso raportti Roswellin tapauksesta päivämäärällä 22. heinäkuuta 1947. http://209.132.68.98/pdf/ipu_report.pdf

[42]   Katso Cooper, Behold a Pale Horse, 207.

[43]   Katso Cooper, Behold a Pale Horse, 202-04; Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,”  http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html ; Phil Schneider, MUFON Conference Presentation, 1995, available online at: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm ; Kts. Neruda Interview #1, http://www.wingmakers.com ; Boylan käsittelee laajemmin sopimuksen allekirjoittamisen aikaisia tapahtumia “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954,” http://drboylan.com/basespst2.html ; Katso myös Corso, The Day After Roswell, 292

[44]   Katso A.H. Boeingin todistus, Disclosure, Greer, 400; Cooper, Behold a Pale Horse, 210.

[45]   See Testimony of A.H. Boeing Aerospace, Disclosure, Greer, 400; Cooper, Behold a Pale Horse, 210.

[46]   Kts. Phillip Corso, The Day After Roswell, 287-95.

[47]   Cooper, Behold a Pale Horse, 210.

[48]   Kts. Seymour Hersh, The Price of Power, 18.

[49]   Secret Studies Groupista katso Richard Boylan https://www.drboylan.com/

[50]   Seymour M. Hersh, The Price of Power.

[51]   Kts. Hersh, The Price of Power, 32-34.

[52] Hersh, The Price of Power, 36.

[53] Eversti Steve Wilsonin mukaan Kissinger valvoi MJ-12/PI-40:a. Katso haastattelu tri Richard Boylanin kanssa http://www.drboylan.com/mj12org2.html

[54]   Kissingerin mieltymyksestä Bismarkiin ja realpolitikiin katso Kissinger, Diplomacy (Simon and Shuster, 1994). Katso myös Kissinger, Does America Need a Foreign Policy: Toward a Diplomacy for the 21st Century (Touchstone, 2002).

[55]   Molemmat sekä Kissinger että Bismark ihailivat renesanssioppinut Nicholo Machiavellia, jonka moraalinen katsantokanta käy ilmi hänen kuuluisasta teoksestaan Ruhtinas.

[56]   Carterin raportin kopio löytyy teoksesta Greer, toim., Disclosure, 448-50.

[57]   Katso “Testimony of A.H. Boeing Aerospace”, teoksessa Disclosure, toim. Greer, 400-01; ja “Testimony of Mr John Maynard, (ret) Defense Intelligence Agency,” Disclosure, toim. Greer 426; ja “Testimony of Phillip Corso, Jr.”, teoksessa Disclosure, toim. Greer, 469.

[58]   Katso “Testimony of Dr Alfred Webre, Senior Policy Analyst”, teoksessa Disclosure, toim. Greer, 441-44

[59]   Katso Tutkielma #3! https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/salainen-kisa-kontrolloida-irakin-avaruusperintoa/

[60] Viitteitä Reaganin avaruusolentojen vastaiseen retoriikkaan, katso “Ronald Reagan, 40th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[61]   Kts. “Ronald Reagan, 40th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[62]   Keskustelua avaruusolentojen soluttautumisesta salaisiin organisaatioihin, katso Michael Salla, “Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä, Tutkielma 4”, https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/reagointi-avaruusolentojen-soluttautumiseen-salaisiin-jarjestoihin, www.exopolitics.org 31.5.2003.

[63]   Oiavllus hänen ajattelunsa jäykkyydestä, kts. hänen vastineensa CIA-briiffiin koskien Palestiinan ongelmaa hänen tultuaan valituksi presidentiksi. “Ronald Reagan, 40th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[64]   “Ronald Reagan, 40th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[65]   Kts. “Ronald Reagan, 40th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[66]   “Ronald Reagan, 40th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[67]   “Ronald Reagan, 40th President, January 20, 1981-January 20, 1989.” Verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/reagan_ufo_story.htm

[68]   Corso, The Day After Roswell, 291-93.

[69] Katso Glenn Krawczyk, “Mind Control and the New World Order,” Nexus Magazine (Feb/March 1993), josta osa luettavissa: http://www.projectfreedom.cng1.com/mc_nwo.html

[70] Katso Webster G. Tarpley & Anton Chaitkin, George Bush: The Unauthorized Biography, julkaistu verkossa http://www.kmf.org/williams/bushbook/bush15.html

[71]   Analyysi kylmän sodan päättymisen tekijöistä, kts. Ralph Summy & Michael Salla,  toim., Why the Cold War Ended (Greenwood Press, 1995)

[72]   Tämä on Steven Greerin näkemys hänen haastateltuaan useita Clintonin hallinnon viranomaisia. Extraterrestrial Contact.

[73]   Tri. Steven Greerin haastattelu Art Bellin kanssa 30.8.2001, saatavilla verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/part5.htm

[74]   Saatavilla verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/part5.htm

[75] “Remarks by the President and the First Lady at a the Lighting of the City Christmas Tree,” Belfast City Hall, Belfast, Northern Ireland, November 1995. Saatavilla verkossa: http://www.presidentialufo.8m.com/part8.htm

[77] Michael Wolf puhuu tällaisen kabaalin vaikutusvallasta kirjassa Catchers of Heaven, 382-83; katso myös haastattelu Richard Boylanin kanssa, http://www.boylan.com/wlfk2a.html

[78]   Kts. Zecharia Sitchin, The 12th Planet (Avon Books, 1976)

[79]   Kts. Michael Salla, “Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä”, Tutkielma No. 3, https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/salainen-kisa-kontrolloida-irakin-avaruusperintoa/

[81]   Katso Brent Scowcroft, “Don’t Attack Saddam: It would undermine our antiterror efforts.”  Wall Street Journal, 15.8.2002; http://opinionjournal.com/editorial/feature.html?id=110002133 

[82] President George Bush, “Address to the United Nations General Assembly,” New York, NY September 12, 2002. Saatavilla verkossa: http://www.cfr.org/publication.php?id=4834.xml

[83]   Kts. “Transatlantic anger” Daily Telegraph, 11/02/2003, http://www.telegraph.co.uk/news/main.jhtml?xml=/news/2003/02/11/wirq211a.xml

[84]   Kts. “Testimony of A.H. Boeing Aerospace,” Disclosure, 401.

Artikkelin julkaissut exopolitics.net

Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin

Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä

Tutkielma # 4

Julkaistu toukokuun 30. päivänä 2003, www.exopolitics.org

© Michael E. Salla, PhD


Johdanto

Tämä tutkielma analysoi sitä kuinka laajalti eri avaruusolentojen faktiot ovat soluttautuneet valtion sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sisällä toimiviin salaisiin organisaatioihin, sekä sen aiheuttamaa uhkaa ihmiskunnan suvereniteetille. Tutkielma alkaa kuvaamalla eri salaisten organisaatioiden ja avaruusolentojen rotujen välisen kanssakäymisen dynamiikkaa. Painotus tulee pysymään avaruusolentojen rotujen eri interventiofilosofioiden ja aktiviteettien kuvaamisessa ja sen identifioinnissa, miten tämä vaikuttaa Yhdysvaltain sotilas- ja tiedusteluosastojen sekä muiden kansallisvaltioiden päätöksentekoon ja organisaatiorakenteisiin. Tässä tutkielmassa esitetty analyysi käyttää todisteinaan pääosin salaisten organisaatioiden toimintaan osallistuneiden henkilöiden todistuksia muotoilemaan analyysia. Todistukset palvelevat kaikkein painavimpana todistelähteenä analyysissa avaruusolentojen läsnäolosta. Nämä henkilöt olivat mukana ‘mustissa projekteissa’, joilla on kaikkein korkein turvaluokitus Yhdysvalloissa ja muissa maissa, ja he ovat kärsineet monia rangaistuksia näiden paljastamisesta kansalle. Se seikka, että monet näistä tietovuotajista ovat kyenneet todistamaan julkisuudessa erilaisten luentojen, videoiden, verkkosivujen ja kirjojen muodossa viittaa siihen, että tällä hetkellä on käynnissä ‘siedätysohjelma’, jossa kansaa valmistellaan avaruusolentojen läsnäolon häiritsevämpiin aspekteihin. Tämän tutkielman lopussa esitetään suosituksia, joiden on tarkoitus avustaa kehitettäessä reaktiota avaruusolentojen eri faktioiden salaisiin organisaatioihin soluttautumiselle.


Reagointi avaruusolentojen soluttautumiseen salaisiin järjestöihin, jotka ovat sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sekä valtionhallinnon yksiköiden sisällä [1]

Sotilaallisissa, tiedustelun tai valtionhallinnon instituutioissa palvelleiden henkilöiden joukossa on kasvava määrä ihmisiä, jotka ovat astuneet todistamaan avaruusolentojen rotujen läsnäolosta. Rodut kilpailevat keskenään ja salaisten (ihmisten) organisaatioiden kanssa globaalin ihmiskunnan vaikutusvallasta. [2] Tohtori Steven Greer on kerännyt yli sadalta tällaiselta todistajalta kirjallisen ja/tai videomuotoisen suullisen todistuksen, ja tuonut nämä koko kansan saataville ja kongressin tutkintaa varten. Hän väittää, että tämän lisäksi on 300 muuta, jotka ovat halukkaita astumaan esiin antamaan todistuksensa, mikäli heille annetaan lainsuoja heidän valojensa rikkomiselta. [3] Salaiset organisaatiot koostuvat henkilöistä, jotka toimivat eri kansallisvaltojen sotilas- ja tiedustelupalveluissa ja valtionhallinnossa, joiden rooli on käsitellä kaikkia avaruusolentojen läsnäoloon liittyviä kysymyksiä. Eri avaruusolentojen rodut käsittävät koko spektrin lähtien roduista, joiden filosofian mukaan he eivät saa puuttua ihmisten asioihin tai vapaaseen tahtoon olemalla ihmisten kanssa tekemisissä tai vaikuttamassa ihmisyksilöiden, -organisaatioiden ja -yhteisöjen toimintaan; aina rotuihin, jotka puuttuvat ihmisten asioihin ihmisten vapaata tahtoa kunnioittamatta, joiden motivaationa voi olla ’itseään palveleva’ halu ’korjata’ globaalin ihmiskunnan resurssit itselleen tai altruistinen halu avustaa ihmiskuntaa kehittymään sen korkeimpaan potentiaaliin. Kaikkein uskottavimmat lähteet tarjoavat näyttöä näistä salaisista organisaatioista ja avaruusolentojen ryhmittymistä. He ovat ‘tietovuotajia’, jotka osallistuvat erilaisiin salaisiin sotilaallisiin/tiedusteluprojekteihin. [4] Toinen tärkeä lähde on henkilöt, jotka ovat suoraan kokeneet kontaktin eri avaruusolentojen rotujen faktioihin ja/tai olleet tahtomattaan salaisissa/avaruusolentojen projekteissa koehenkilöinä. [5]

Nämä salaisten organisaatioiden pyörittämiin projekteihin aiemmin osallistuneet ovat todistaneet ihmiskunnan ja eri avaruusolentojen rotujen välisestä suhteesta koskien mm. avaruusolentojen motivaatioita, aktiviteetteja, moraalista filosofiaa sekä heidän muiden ’salaisten organisaatioiden’ kanssa muodostamia liittoja, jotka sijaitsevat sotilas- ja tiedustelu- sekä turvallisuusorganisaatioiden sisällä, joiden tehtävänä on olla tekemisissä eri avaruusolentojen rotujen kanssa. Näiden liittojen luonne vaikuttaa olevan erittäin vaihteleva sen suhteen miten avaruusolennot ja eliitit toimivat keskenään sekä sen suhteen millaiset eliitit nousevat näiden organisaatioiden johtoon. Vaikuttaa siltä, että avaruusolentojen rotujen eri faktioiden välillä käydään kamppailua. Faktiot ovat eri mieltä siitä tulisiko ihmiskunnan asioihin puuttua (interventionistiset faktiot) vaiko ei (ei-interventionistiset faktiot), ja nämä näkökannat ovat vaikuttaneet eri salaisten organisaatioiden toimintaan, jotka avaruusolentojen kanssa ovat kanssakäymisissä ja jotka sanelevat politiikan globaalisti. Nämä faktioiden väliset erot näkyvät sekä näiden salaisten organisaatioiden välisissä suhteissa että myös sisäisessä dynamiikassa.

Tämä tutkielma kuvaa eri salaisten organisaatioiden ja avaruusolentojen rotujen välisten interaktioiden dynamiikkaa. Paino tulee olemaan avaruusolentojen rotujen eri interventiofilosofioiden kuvaamisessa sekä siinä miten ne vaikuttavat Yhdysvaltain ja muiden maiden sotilas- ja tiedusteluorganisaatioiden sisällä toimivien salaisten organisaatioiden päätöksentekoon ja organisaatiorakenteeseen. Lopuksi tutkielmassa kuvataan sitä miten laajalti eri avaruusolentojen rotujen faktiot ovat soluttautuneet salaisiin organisaatioihin sekä millaisen uhan tämä asettaa ihmiskunnan suvereniteetille.

Tässä tutkielmassa esitetty analyysi tukeutuu todisteisiin, jotka ammentavat pääosin salaisten organisaatioiden toiminnassa mukana olleilta ihmisiltä, mikä palvelee kaikkein painavimpana todistelähteenä analyysissa avaruusolentojen läsnäolosta. [6] Kaikki nämä henkilöt ovat olleet mukana ‘mustissa projekteissa’, joilla on kaikkein korkein turvaluokitus Yhdysvalloissa ja muissa maissa, ja he ovat kärsineet pahoja rangaistuksia näiden paljastamisesta kansalle. Se seikka, että monet näistä tietovuotajista ovat kyenneet julkisesti esittämään todistuksensa eri luentojen, videoiden, verkkosivujen ja kirjojen muodossa viittaa siihen, että käynnissä on ‘siedätysohjelma’, jossa kansaa valmistellaan kohtaamaan avaruusolentojen läsnäolon häiritsevämpiä puolia. [7] Tämän tutkielman lopussa esitettyjen suositusten tarkoituksena on auttaa kehittämään asianmukaisia vastatoimia eri avaruusolentojen faktioiden soluttautuessa salaisiin järjestöihin.

Eri avaruusolentojen faktioiden ja ihmiskunnan välisen kanssakäymisen dynamiikan ymmärtäminen

Kiistelty sumeriankielen kääntäjä Zecharia Sitchin kuvaa yksityiskohtaisesti kahden eri avaruusolentojen faktion välistä kamppailua, joita sumerialaiset kutsuivat Anunnakeiksi. [8] Hän kuvaa sitä miten tämä avaruusolentojen rotu tarjosi biologisen materiaalin ihmislajin geneettiseen suunnitteluun. Ihmislaji luotiin kädellisten biologisen materiaalin ja tämän ryhmän geneettisen materiaalin fuusiosta. [9] Sitchin kuvaa sitä miten Enlilin johtama avaruusolentojen faktio palveli itseään ja periaatteessa näki ihmiset uhrattavana resurssina, joka on luotu Anunnakien käyttöön tarjoamaan heille resursseja eri tarkoituksiin. Toista faktiota johti Enki, jolla oli paljon altruistisempi näkemys ihmiskunnasta, jota luonnehti syvä kiintymys ihmiskuntaa kohtaan ja halu kehittää ihmiskuntaa lajina. Muinainen sumerialainen faktioiden välinen kamppailu avaruusolentojen välillä siitä miten ihmiskunta tuli nähdä ja miten sitä tuli kohdella heijastuu myöhempien sivilisaatioiden mytologioiden uskomusjärjestelmissä keskenään sotivista jumalista. Tämä viittaa siihen, että muinainen ‘jumalten sota’ on arkketyyppinen tapahtuma, joka on pitkään ollut ihmiskollektiivin tietoisuudessa ja rotumuistissa kiivaasta historiallisesta konfliktista eri avaruusolentojen faktioiden välillä. [10]

Eri avaruusolentojen faktioiden välinen historialline konflikti on useimmiten esitetty dualistisen moraaliviitekehyksen muotoisena ilmaisuna, jossa nämä avaruusolentojen faktiot kuvataan motivaatioiltaan ja aktiviteeteiltaan joko ‘hyväntahtoisina’ tai ‘pahantahtoisina’. Sumerian tallenteissa Enlil on voitu nähdä pahantahtoisena ihmiskuntaa kohtaan, kun taas hänen veljensä Enki oli hyväntahtoinen. Tämä on Sitchinin kuvaama skenaario hänen kääntämässä kuvauksessaan ‘suuresta tulvasta’, jossa Enlil käski, että ihmiskuntaa ei tulisi varoittaa ennalta suuresta tulvasta johtuen uskomuksesta, että ihmiskunta oli korruptoitunut ja uhrattavissa, kun taas Enki varoitti ihmiskunnan kaikkein valistuneimpia, Utnapishtim/Noaa. [11] Samanlainen tarina esiintyy Kreikan muinaisessa myytissa Prometeuksesta ja Zeuksesta, mikä viittaa siihen, että avaruusolentojen välinen ryhmittymäkonflikti siitä, miten olla vuorovaikutuksessa ihmiskunnan kanssa, oli syvällä ihmiskunnan kollektiivisessa alitajunnassa.

Tämä havaittu faktioiden välinen kamppailu ihmiskunnan luojajumalien välillä on uskontojen areenalla synnyttänyt dualistisia uskontoja kuten zarathustralaisuuden ja manikealaisuuden, joissa korkea Valon jumala on lukkiutunut suureen kosmiseen kamppailuun Pimeyden jumalaa vastaan. Abrahamilaisten uskontojen perinteessä tämä kamppailu kuvataan kahden enkelijoukon välisenä kamppailuna, jossa yhtä puolta johtaa arkkienkelit Mikael ja toista Lucifer. Eenokin apokryfikirjassa kuvataan tätä uskonnollista kamppailua kaikkein lähimmin, kuinka kapinoivat enkelit/nefilimit, joita johti ‘Semjasa’, korruptoivat Maapallon ja kuinka arkkienkeli Mikael karkoitti heidät, minkä jälkeen suuri tulva puhdisti Maapallon. [12]

Dualistinen moraaliviitekehys kuitenkaan ei ole tarkka perusta avaruusolentojen pyrkimysten ymmärtämiselle kuinka he vaikuttavat ja/tai kontrolloivat ihmisten asioita erilaisten salaisten organisaatioiden kanssa tehtyjen liittojen avulla. Eri lähteiden kuvaamien avaruusolentojen interaktioiden monimutkaisuus viittaa siihen, että käynnissä on monimutkaisempi dynamiikka eir avaruusolentojen faktioiden välillä, ja että yksinkertaisemmat moraalikategoriat kuten hyväntahtoinen/hyvä ja pahantahtoinen/paha ovat harhaanjohtavia. Esimerkiksi, tohtori Jamisson Neruda väittää olevansa ‘tietovuotaja’, joka loikkasi NSA:n sisällä olevasta salaisesta organisaatiosta. Organisaatiossa oli useita avaruusolentojen rotuja, jotka olivat puuttumassa Maapallon sisäisiin asioihin monenlaisilla agendoilla, joihin simppelit moraalikategoriat yksinkertaisesti eivät ole riittäviä täysin ymmärtämään heidän aktiviteettien ja vaikutusvallan seuraamuksia. [13] Tämän seurauksena on tarpeen ottaa käyttöön ‘kolmikantainen viitekehys’, joka ei käytä tällaisia harhaanjohtavia moraalikategorioita, sillä se kuvaa tarkemmin niiden tapojen dynamiikkaa, joilla avaruusolennot ovat keskenään kanssakäymisissä, rotujen asettamia ja noudattamia interventiosääntöjä sekä näiden rotujen ‘poliittisia filosofioita’.

Tämän kolmikantaisen avaruusolentojen vaikutuksen dynamiikkaan vaikuttavat pääseikat ovat näiden rotujen interventionistiset filosofiat koskien ihmisten vapaata tahtoa, sitä kuinka paljon avaruusolentojen ‘poliittinen filosofia’ sivuuttaa tai hyväksyy idean siitä, että ihmiset ovat saavuttaneet tarvittavan ‘lajikypsyyden’, jolla kehittyä ja kukoistaa ilman, että kehittyneet avaruusolentojen rodut kontrolloivat heitä; sekä koskien sitä kuinka paljon ihmiskunnan kanssakäyminen avaruusolentojen rotujen kanssa on palvelee avaruusolentojen agendaa tai ihmisten intressejä joko itseään palvelevalla tai altruistisella tavalla. Nämä tekijät synnyttävät kolme mallia, joita käytetään kuvaamaan päätekijät sille kuinka avaruusolennot kontrolloivat ja/tai vaikuttavat ihmisyhteisöjen ja avaruusolentojen kanssa tekemisissä olevien salaisten organisaatioiden kehitykseen. Nämä mallit ovat nimeltään ‘hyvä paimen’, ‘suojeleva vanhempi’, ja ‘viisas mentori’. Vaikka näitten kategorioiden avulla kuvattu lista avaruusolentojen roduista ei olekaan kaikenkattava verrattuna joihinkin muihin internetissä kiertäviin luokittelujärjestelmiin, joiden luojat väittävät kommunikoineensa avaruusolentojen kanssa tai kanavoineen heitä, seuraava lista kattaa kaikkein merkittävimmät rodut tietovuotajien todistuksissa sekä rodut, joiden vaikutusvalta tuntuu kaikkein eniten politiikantekoprosessissa.

‘Hyvät paimenet’

Interventionistisen näkökannan ottaneet avaruusolentojen rodut ovat näkemykseltään ‘pessimistisiä’ heidän arvioidessaan ihmiskunnan ‘lajikypsyyttä’. Heidän moraalista orientaatiotaan voidaan pitää itseään palvelevana ja se voidaan tulkita ‘hyvän paimenen’ analogian avulla. ‘Hyvä paimen’-avaruusolennoilla on samankaltaisia näkökulmia kuin lammaslaumaansa paimentavilla paimenilla. Lampailla ja paimenilla on sisäisesti eri arvot. Paimenen ylivertaisuus ja oikeus omistaa ja käyttää hänen laumaansa on paimenelle itsestäänselvyys ja luonnollinen osa hänen olemassaoloaan. Siispä paimenella ei ole minkäänlaista moraalista varausta kontrolloida ja käyttää laumaansa resurssina. ‘Hyvä paimen’ saattaa kehittää kiintymyssuhteen joihinkin laumansa jäseniin, erityisesti niihin joilla on paimenen arvostamia ominaisuuksia, kuten älykkyys. Nämä ‘lauman jäsenet’ voivat saada avokätisiä palkkioita ominaisuuksistaan, kuten parhaat ruokapaikat ja lisääntymismahdollisuudet, mutta lauman vähemmän ansiokkaat jäsenet nähdään uhrattavissa olevana resurssina, joka palvelee ‘hyvän paimenen’ ja tämän yhteisön intressejä. Paimenelle ei tule mieleenkään, että ‘lampaalta’ odotettaisiin yksin toimeentulemista, sillä toiset ‘paimenet’ saattavat varastaa tämän ja/tai se saattaa jäädä petojen hampaisiin, mikä köyhdyttää paimenen resurssivarantoa.

Jos ‘hyvän paimenen analogiaa’ laajennetaan ihmisiin, voidaan todeta, että ‘hyvä paimen’-avaruusolennoilla osa heidän uskomusjärjestelmäänsä on näkemys siitä, että ihmiset ovat liian ‘epäkypsiä’ lajina, jotta heille voitaisiin sallia kehitys ilman, että läheisesti pidetään silmällä sitä kuka heitä johtaa ja käyttää planeetan resursseja. Ylenpalttisen pessimistinen näkemys ihmisluonnosta johtaa haluun kontrolloida ihmisten instituutioita niin, että ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen rodut voivat tarkkailla ja rajoittaa ihmiskunnan evoluution kehitystä, jotta he voisivat ‘korjata sadon’ ihmiskunnasta ja/tai (Maapallon) biosfääristä avaruusolentojen rotujen uusiutuvana resurssina. Sitchinin sumerilaisten nuolenpäätekstien käännösten mukaan, sekä eräiden uskonnollisten traditioiden mukaan, on olemassa näyttöä biologisesta yhteydestä ihmiskunnan ja ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen välillä, ja että jälkimmäiset ovat olleet keskeisessä roolissa ihmisrodun biologisessa suunnittelussa. ‘Hyvät paimenet’ vastaavat Sumerian tallenteiden mukaan Enlilin Anunnaki-faktiota. Puhuttaessa tietovuotajien kuvaamista eri avaruusolentojen roduista, ‘hyvä paimen’-rotuihin kuuluu Zeta Reticulumin Harmaat, Orionin Pitkät Harmaat, (Maapallon) Reptiliaanit, Orionin Draco-Reptiliaanit sekä Anunnakit (jättiläishumanoidit Nibirulta). [14]

‘Hyvä paimen’-avaruusolentojen käyttämä kaikkein yleisin strategia on kontrolloida ihmiskuntaa luomaan illuusio ‘susista’ vaarallisten yksilöiden, organisaatioiden tai muiden ulkoisten uhkien muodossa, mikä mahdollistaa henkilöiden ja yhteisöjen antaa pois suvereniteettinsa poliittisille instituutioille. Tämä olennaisesti replikoi poliittisen prosessin, jonka 1600-luvun englantilaisfilosofi Thomas Hobbes kuvasi Leviathanissa, jossa ‘luonnontilassa’ olevat henkilöt (anarkistisessa/laittomassa ympäristössä) antavat pois yksilöllisen suvereniteettinssa suvereenille johtajalle suojellakseen itseään potentiaaliselta aggressiolta, ryöstöiltä tai raiskauksilta. [15] Samalla tavoin hyvä paimen -avaruusolennot luovat riittävästi ‘illuusiosusia’, jotka uhkaavat lakia ja järjestystä, taivutellakseen henkilöitä antamaan pois henkilökohtaisen suvereniteettinsä voimakkaille poliittisille instituutioille. Tästä seuraa, että ‘hyvä paimen’-avaruusolennot solmivat kollektiivisia ‘faustilaisia sopimuksia’ poliittisten eliittien kanssa, jotka suoraan hyötyvät mikäli he hyväksyvät yhteistoiminnan näiden avaruusolentojen rotujen kanssa kontrolloidakseen kaikkia elämän osa-alueita: politiikkaa, uskontoa, taloutta ja armeijaa. [16] Tällaiseen ‘faustilaiseen’ prosessiin viitataan muinaishistorioitsijoiden kuten Manetho kirjoituksissa. Manetho kronikoi Egyptin 30 ihmisdynastiaa, jotka syntyivät jumalten/puolijumalten antaessa vallan ihmiskunnalle. [17] Näiden ihmiseliittien motivaatio oli samanlainen kuin yhteistyötä tekevillä valloitetuissa maissa, he yksinkertaisesti näkevät itsensä niin, että he tunnustavat poliittisen todellisuuden ja menevät elämässä eteenpäin siinä toivossa, että olosuhteet paranevat tulevaisuudessa. Ihmiseliittien ja ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen välillä on ollut historiallisia liittoja/sopimuksia, jotka ovat olleet Jim Marrsin ja David Icken kaltaisten salaliittoteoreetikoiden tutkimusten kohteena. [18]

Avaruusolentojen ‘hyvä paimen’-faktiolla on kolme alaryhmää, jotka ovat strategisia kilpailijoita mutta myös tekevät yhteistyötä minimoidakseen kahden muun dominantin avaruusolentojen faktion vaikutusvallan. Kaksi muuta faktiota ovat omistautuneet ihmislajin evoluutiolle. Ensimmäinen on Maapallolla elävät ‘Reptiliaanit’, jotka ovat piilotelleet planeetalla vuosituhansia ja jotka ovat hallinneet ihmiskuntaa resurssina sellaisella tavalla, ettei ihmiskunta kuluttaisi kaikkia planeetan resursseja loppuun tai uhkaisi planeetan biosfääriä. [19] Tämä alaryhmä ei varsinaisesti ole toiselta planeetalta, vaan se on kehittynyt ei-ihmisrotu joka asuu maanpinnan alapuolisissa maailmoissa. Jotkut kirjoittajat väittävät tämän reptiliaani/ei-ihmisrodun asuvneen Maapallon pinnan alla kauan ennen ihmisiä, ja että heidän piti jättää pinnalla elo pahan ympäristökatastrofin ja/tai planeettojenvälisen sodan takia. [20]

Tämä meidän planeettamme reptiliaanirotu, johtuen sen pitkästä läsnäolosta Maapallolla ja pyrkimyksistä rajoittaa ihmiskunnan tuhoisampia taipumuksia, on historiallisesti saanut ‘valvojarodun’ myytin. Monien eurooppalaiskirkkojen goottilaisessa arkkitehtuurissa on nähtävissä useita ‘Gargoyle’-patsaita, jotka symboloivat ihmiskunnan kasvua varjelevaa voimaa kohti uskonnollista totuutta. Tämä alaryhmä siksi osittain vastaa Sitchinin kuvaamaa Enkin Anunnaki-faktiota. Tämä alaryhmä ei halua antaa kontrollia ihmisrodusta muille avaruusolennoille ja yrittää estää avaruusolentojen Maan ulkopuolisen intervention (joka on uhka Maassa olevien reptiliaanien kyvylle hallinnoida ihmiskuntaa) joko auttamalla ihmiskuntaa useiden ongelmien kanssa, mm. ympäristön pilaantuminen, ydinsodan uhka ja ylikansoitus, jotka kaikki uhkaavat tämän ‘hyvä paimen’-alaryhmän resursseja. Siksi tämä alaryhmä avustaa yhden maailmanhallituksen synnyttämisprosessissa, joka keskittää poliittisen vallan ja rajaa ihmiskunnan suvereniteetin ja vapauden ilman kokonaan eliminoimatta sitä. Tälle skenaariolle uskottavuutta antaa Phil Schneider, siviili-insinööri, joka sai toimeksiannon rakentaa salaisia maanalaisia tukikohtia salaisille organisaatioille. Schneider kuvasi todisteita, joita hän oli kohdannut siitä, miten avaruusolennot olisivat maailmanhallituksen todellisia johtajia, sekä miksi hän ja monet muut olivat jättäneet taakseen amerikkalaisorganisaatioiden ‘palveluksen’. [21]

Toinen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmä on Maan ulkopuolinen rotu, joka on solminut sopimuksia salaisten organisaatioiden kanssa kehittyneen teknologian vaihdannasta oikeuksiin saapua planeetallemme ja tehdä yhteistyötä avaruusolentojen ja ihmisten yhteisprojekteissa. Eisenhowerin hallinto allekirjoitti vuonna 1954 salaisen sopimuksen avaruusolentojen rodun kanssa, minkä William Cooper ja muut ‘tietovuotajat’ ovat paljastaneet. [22] Cooper kertoo tämän sopimuksen syntymisen yksityiskohdat, jotka hän sai tietää dokumenteista, joita hänen piti lukea palvellessaan laivaston tiedustelupalvelussa osana Tyynenmeren laivueen komentajan tiimiä:

Myöhemmin vuonna 1954 suurinenäisten Harmaiden Avaruusolentojen rotu, joka oli kiertänyt Maapalloa, laskeutui Hollomanin ilmatukikohtaan. Päästiin perussopimukseen. Tämä rotu esittäytyi olevansa kotoisin Orionin vyön punaista tähteä, jota me kutsumme nimellä Betelgeuse, kiertävältä planeetalta. He esittivät, että heidän planeettansa on kuolemassa ja että tulevana tuntemattomana aikana he eivät enää kykenisi siellä selviämään. Tämä johti toiseen laskeutumiseen Edwardsin ilmatukikohtaan. Historiallista tapahtumaa oltiin suunniteltu etukäteen ja tämän sopimuksen yksityiskohdista päästiin yksimielisyyteen. Eisenhower järjesti loman itselleen Palm Springsiin. Sovittuna päivänä presidentti suuntasi tukikohtaan ja tekosyy oli, että hänen piti vierailla hammaslääkärissä. Presidentti Eisenhower tapasi avaruusolennot ja Yhdysvaltojen sekä avaruusolentojen kansan välillä allekirjoitettiin muodollinen sopimus. [23]

Viitaten samaan Eisenhowerin hallinnon allekirjoittamaan sopimukseen eversti Philip Corso, korkea-arvoinen upseeri, joka palveli Eisenhowerin kansallisen turvallisuuden neuvostossa, kirjoitti: “Me olimme neuvottelleet eräänlaisen antautumisen heidän kanssaan kunhan vain emme taistelisi heitä vastaan. He sanelivat ehdot, koska he tiesivät että kaikkein pelätyin asia olisi paljastus.” [24]

Teknologianvaihdanta suoraan edistää erittäin kehittyneiden asejärjestelmien kehittämistä, joita amerikkalaiset salaiset organisaatiot halajavat ylläpitääkseen vaikutusvaltaansa, torjuakseen ja rajoittaakseen avaruusolentojen läsnäoloa ja kilpaillakseen keskenään strategisesta edusta ympäri planeettaa. Tämä alaryhmä tyypillisesti kuvataan koostuvan Zeta Reticulumilta tulleista ‘Harmaista’, jotka haluavat käyttää ihmiskunnan ja biosfäärin resursseja palauttamaan oman rotunsa geneettisen eheyden. Eversti Corson mukaan Harmaat “eivät olleet hyväntahtoinen avaruusolentojen rotu, joka oli tullut tänne valistamaan ihmisolentoja. He… keräsivät biologisia näytteitä Maapallolta omiin kokeisiinsa.” [25] Tämä alaryhmä löyhästi tekee yhteistyötä ensimmäisen alaryhmän kanssa keskitetyn maailmanhallituksen luomiseksi, joka sitten solmisi sopimuksia tämän toisen alaryhmän kanssa, jotta se voisi paremmin käyttää hyödyksi ihmisten ja planeetan resursseja. Kun ensimmäinen alaryhmä haluaa maailmanhallitusta sen takia, että se tarjoaa paremmat mahdollisuudet hallita ihmiskuntaa globaalisti, toinen alaryhmä haluaa sitä siksi, että se on johdonmukaisempi heidän filosofisen uskomuksen kanssa siitä, että yksilön intressit ovat alisteisia kollektiivin tarpeille.

Kolmas alaryhmä koostuu kahdesta rodusta, joilla on pessimistisempi näkökanta ihmisten sopivuuteen olla vastuussa planeetan resursseista. Historiallisesti ne ovat muodostaneet liiton kontrolloidakseen ihmiskuntaa. Ensimmäinen on erittäin suurten humanoidien rotu, jota kuvataan 1. Mooseksen kirjassa nimellä Nefilim (kirjaimellisesti jättiläiset), jotka saattoivat tiineeksi ihmisnaisia, jotka synnyttivät jättiläisiä. [26] Tämä rotu on raportoitu olevan peräisin Lyran tähtikuviosta ja he asuvat mystisellä Nibiru-planeetalla (sumeriankieltä, tarkoittaa ‘siirtymäplaneettaa’), joka Sitchinin kääntämien sumerialaisten lähteiden mukaan palaa aina 3600 vuoden välein aurinkokuntamme läheisyyteen. [27] Toinen ryhmä kuvataan koostuvan Orionin Draco-järjestelmästä kotoisin olevista reptiliaanilajeista, jotka ovat geneettistä sukua Maapallon reptiliaaneille, mutta jotka ovat dominantimpia ja kehittyneempiä teknologisesti. [28]

Kolmannen alaryhmän kaksi rotua vastaavat Sitchinin sumerialaislähteiden käännösten kuvaamaa Anunnakien Enlilin faktiota. Tämä ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmä on luonteeltaan erittäin hierarkkinen ja näkee yhden lajin ylivallan toisesta kaikkein luonnollisimpana ja tehokkaimpana tapana hallinnoida planeetan resursseja. Heidän rotunäkökulmansa on erittäin samanlainen kuin Natsi-Saksalla oli ja on esitetty, että tämä ‘hyvien paimenten ryhmä’ auttoi joitain natsieliittejä pakenemaan liittoutuneiden hyökkäystä Etelänavalle ja muille alueille Etelä-Atlantilla perustaakseen salaisia tukikohtia. [29]  Kolmannen ‘hyvä paimen’-alaryhmän itseään palveleva agenda on rohkaista sotilas

Tämän kolmannen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen itsekäs agenda on rohkaista sotilastoimia eri salaisten organisaatioiden keskuudessa, jotka sekä epävakauttavat globaalia ihmiskuntaa kanavoimalla resursseja ja vaikutusvaltaa sotateolliselle kompleksille eri valtioissa, mutta niin että nämä salaiset organisaatiot ulottavat itsensä sotilaskonfliktiin Harmaiden Zeta Reticulin avaruusolentojen kanssa (toinen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmä). Sellainen skenaario on ilmiselvästi nähtävissä eversti Philip Corson paljastuksesta, että “nyt jo yli viidenkymmenen vuoden ajan, sota UFOja [Zeta Harmaita] vastaan on jatkunut meidän yrittäessä puolustaa itseämme heidän tunkeutumisiaan vastaan.” [30]

Eskaloituva sotilaskonflikti Zeta Harmaiden ja salaisten organisaatioiden välillä voisi lopulta kulminoitua kolmannen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen ryhmän interventioon — Draco Reptiliaanit/jättiläishumanoidit, jotka vastaavat Anunnakien Enlilin faktiota. Anunnaki-Enlilin ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen faktion interventio tapahtuisi globaaleina ympäristökatastrofeina ja/tai sotilaskonfliktina Zeta Reticulilaisia vastaan siinä mittakaavassa, että tämä tarjoaa näille kahdelle avaruusolentojen rodulle mahdollisuuden tulla väliin ihmiskunnan ‘pelastajina’ ja ‘takaisin palaavina Elohimeina’. [31] Kehittyneen holografiteknologian, aikamatkailun ja muodonmuuttamiskykyjen avulla, joita tällä avaruusolentojen rodulla raportoidaan olevan, se voisi kehitellä ‘Toisen Tulemisen’, jossa geneettisesti manipuloitu ‘Jeesus’ yhdessä ‘Ylösnousseiden Mestareiden’ ja ‘Enkelijoukon’ kanssa olisi kaiken huomion keskipisteenä Jumalan Valtakunnan kannattajien keskuudessa. [32] Pelastajina esiintyvät kaksi liitossa toimivaa avaruusolentojen rotua, Draco Reptiliaanit/jättiläishumanoidit, käytännössä ottaisivat heikentyneen globaalin ihmiskunnan haltuunsa ympäristökatastrofien ja sotilasvälikohtausten sarjan jälkeen ja he toisivat mukanaan ‘rauhan ajan’ yhden maailmanhallituksen nimissä, jonka johto on tämän ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmän kontrollissa. He saisivat apua kahdelta häviävältä ‘hyvä paimen’-alaryhmältä heidän estäessä muita avaruusolentojen faktioita avustamasta globaalia ihmiskuntaa sen ongelmissa.

Yleisesti avaruusolennot ‘hyvä paimen’-kategorian ensimmäisessä ja kolmannessa alaryhmässä haluavat olla paljastamatta avaruusolentojen läsnäoloa ja tehdä kaikkensa häiritäkseen, hiljentääkseen ja eliminoidakseen henkilöitä, jotka ovat osallistuneet salaisten organisaatioiden estämiseen paljastamasta heidän toimintansa koko laajuutta. Kaikkien ‘hyvä paimen’-kategorioiden alaryhmien päätavoitteena on ‘korjata itselleen’ ihmiskunnan resurssit ilman biosfäärin vahingoittamista ja avaruusolentojen kontrollin paljastamista globaalista ihmiskunnasta. Näin näiden ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen moraalinen suuntaus on analoginen niiden historiallisten tapojen kanssa, joilla siirtomaavallat hallinnoivat ja assimiloivat alkuperäiskansojen yhteisöjä. Vaikka nämä ‘hyvä paimen’-alaryhmien faktiot ovat strategisia kilpailijoita siitä kenellä on kontrolli globaalista ihmiskunnasta, heillä on yhteinen tavoite rajoittaa ihmislajin suvereniteettiä ja itsenäisyyttä niin, että sitä voidaan käyttää globaalina resurssina. Vaikka kaksi ensimmäistä alaryhmää (Maassa olevat Reptiliaanit ja Zeta Harmaat) menettäisivät osittain vaikutusvaltaansa ja otettaan ihmiskunnasta jos Draco Reptiliaanit/jättiläishumanoidit ottaisivat ihmiskunnan suoraan hallintaansa, he menettäisivät vielä enemmän kykyään vaikuttaa ja kontrolloida ihmiskuntaan jos allaoleva avaruusolentojen faktio puuttuisi asioihin. Tämä takaa löyhän liiton näiden kolmen ‘hyvä paimen’-alaryhmän välille.

Suojelevat Vanhemmat

Toinen analogia jota käytetään kuvaamaan eri avaruusolentojen rotujen motivaatioita ja aktiviteetteja on ‘suojelevan vanhemman’ malli. ‘Suojelevan vanhemman’-avaruusolentokategoria haluaa suojata ihmiskuntaa sen ollessa ‘kasvunsa murrosiässä’ niin paljon kuin mahdollista olemassaolevilta vaaroilta. Tämän kategorian avaruusolennoilla on moraalinen suuntaus auttaa ihmiskuntaa tulemaan tietoiseksi muiden avaruusolentojen rotujen olemassaolosta galaksissa ja tehdä yhteistyötä näiden rotujen kanssa liitossa, jota tietovuotajat ja muut lähteet ovat usein kuvanneet Galaktiseksi Liitoksi. [33] Star Trekissa kuvattu Galaktinen Liitto on suhteellisen lähellä näiden avaruusolentojen rotujen liittoa. He kunnioittavat ihmiskunnan suvereniteettiä ja haluavat auttaa ihmiskuntaa yhdistymään ja integroimaan kehittynyttä teknologiaa, jotta se olisi valmiina liittymään Galaktiseen Liittoon. Tohtori Nerudan sanoin:

Jokaisessa galaksissa on Liitto tai löyhästi yhdessä toimiva organisaatio, johon kuuluu tietoinen elämä kaikilla planeetoilla galaksissa. Se on verrattavissa galaksitason Yhdistyneisiin Kansakuntiin. Tässä Liitossa on sekä kutsuttuja jäseniä että tarkkailujäseniä. Kutsumajäsenet ovat niitä lajeja, jotka ovat onnistuneet käyttäytymään vastuullisella tavalla oman planeettansa isäntinä ja yhdistämään teknologian, filosofian ja kulttuurin niin, että heidän on mahdollista kommunikoida globaalina yksikkönä, jolla on yhtenäinen agenda. Tarkkailujäsenet ovat lajeja, jotka ovat sirpaloituneet ja edelleen kiistelevät keskenään maa-alueista, vallasta, rahasta, kulttuurikysymyksistä ja muista asioita, mitkä estävät heitä yhdistymään ja muodostamaan yhtenäistä maailmanhallitusta. Ihmisrotu Maapallolla on sellainen laji, ja tällä hetkellä Liitto yksinkertaisesti tarkkailee sitä, mutta ei kutsu sitä mukaansa tekemään päätöksiä tai toimimaan talousjärjestelmissä. [34]

Nämä avaruusolentojen rodut eivät solmi sopimuksia tarjotakseen kehittynyttä teknologiaa aseisiin salaisille organisaatioille, mikä asettaa nämä avaruusolentojen rodut huomattavasti heikompaan asemaan ‘hyvä paimen’-rotuihin nähden. On esimerkiksi kerrottu siitä, että presidentti Eisenhower tapasi näiden rotujen edustajia vuonna 1953 (ennen vuoden 1954 sopimusta Zeta Reticulin avaruusolentoryhmän kanssa), mikä ei johtanut sopimukseen, sillä nämä avaruusolentojen rodut uskovat ihmiskunnan olevan liian epäkypsä kaipaamaansa teknologiaan, ja että ydinaseet esimerkiksi pitäisi hävittää. [35] Cooper kuvaa tapaamisen yksityiskohtia:

Sillävälin ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen rotu otti yhteyttä Yhdysvaltain hallitukseen. Tämä avaruusolentojen rotu varoitti meitä avaruusolennoista, jotka kiersivät päiväntasaajaa (ne joiden kanssa Eisenhower lopulta solmi sopimuksen) ja tarjoutuivat auttamaan meitä henkisessä kehityksessämme. He vaativat ehtona, että hävitämme ja tuhoamme ydinaseemme. He kieltäytyivät vaihtamasta teknologiaa sanoen, että me olimme henkisesti kykenemättömiä käsittelemään teknologiaa, jota meillä oli jo silloin hallussamme. He uskoivat, että käyttäisimme kaikkea uutta teknologiaa tuhoamaan toinen toisemme. Tämä rotu sanoi, että me olimme itsetuhon polulla ja että meidän tulee lopettaa toistemme tappaminen, lopettaa Maapallon saastuttaminen, lopettaa Maapallon luonnonvarojen raiskaaminen ja oppia elämään harmoniassa. Nämä ehdot saivat osakseen äärimmäistä epäilystä, erityisesti ydinaseiden hävittämisen osalta. Uskottiin, että tuo ehto saattaisi meidät avuttomaksi ilmiselvän avaruusolentojen uhan edessä… Ydinaseistariisuntaa ei pidetty Yhdysvaltain parhaana etuna. Ehdotukset hylättiin. [36]

‘Suojelevat vanhemmat’ avaruusolentojen rodut käyttävät huomattavasti aikaa eri avustamaan eri ihmisorganisaatioita kumoamaan ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen agendoja, jotka yrittävät aktiivisesti kontrolloida globaalia ihmiskuntaa tarkoituksenaan kerätä itselleen ihmiskunnan ja planeetan resursseja. Tämä avaruusolentojen kategoria ajaa täyden UFO-paljastuksen agendaa, ja he ovat omistautuneet palvelemaan ihmiskunnan korkeinta hyvää siten kuin ihmiskunnan biologisena lähteenä toimivat ‘suojelevat vanhemmat’ näkevät tuon hyvän. [37] Täten ‘suojelevien vanhempien’ avaruusolennot vastaavat läheisemmin Enkin Anunnaki-faktiota, jota kuvataan Sitchinin sumerilaisten nuolenpäätekstien käännöksissä. Jotkut näistä avaruusolentojen roduista, jotka menevät tuohon kategoriaan, tyypillisesti kuvataan olevan pohjoismaalaisia (Lyra); siriuslaisia (Sirius B); plejadilaisia, orionilaisia ja alphacentaurilaisia. [38]

On olemassa kaksi alaryhmää, jotka voidaan identifioida näihin Suojelevien Vanhempien avaruusolentoihin yhteydessä olleiden kertomuksista. Ensimmäinen on planeetallamme läsnäoleva humanoidirotu, joka on historiallisesti auttanut ihmiskuntaa sen evoluution kehityksessä. Useat kirjoittajat ovat sanoneet tämän rodun olevan muinaisen Lemurian ja Atlantiksen sivilisaatioiden jäänne. Nämä sivilisaatiot perustivat suuria kristallikaupunkeja Maapallon kuoren sisään heidän hylättyä omat kaupunkinsa Maapallon pinnalla. [39] Salamyhkäisellä lennolla Antarktikselle vuonna 1947 amiraali Byrd raportoi hänen päiväkirjassaan — jonka todenmukaisuudesta käydään edelleen debattia [40] — kohtaamisesta pitkän pohjoismaisen rodun kanssa maanalaisessa kaupungissa etelänavan alla, jossa käytiin seuraava keskustelu kaupungin johtajan kanssa:

”Me olemme antaneet teidän tulla tänne, koska olette jaloluonteinen ja hyvin tunnettu Pintamaailmassa, amiraali… olette nyt Ariannien maailmassa, Maapallon sisällä… Amiraali, kerron teille miksi olen pyytänyt teitä tänne. Kiinnostuksemme aivan oikein sai alkunsa heti kun rotunne räjäytti ensimmäisen atomipommin Hiroshimassa ja Nagasakissa Japanissa. Hälytysnopeudella me lähetimme omat lentävät koneemme, ”Flugelradit” pintamaailmaanne tutkimaan mitä rotunne oli tehnyt… Katsokaas, me emme koskaan ole puuttuneet aiemmin rotunne sotiin ja barbaarisuuteen, mutta nyt meidän on pakko, sillä te olette oppineet peukaloimaan tiettyjä voimia, joita ei ole ihmisille tarkoitettu, nimittäin atomienergiaa. Lähettiläämme ovat jo toimittaneet viestimme maailmanne hallituksille, eivätkä he vastaa. Nyt teidät on valittu todistamaan omin silmin täällä, että maailmamme on kuin onkin olemassa. Katsokaas, kulttuurimme ja tieteemme on monia tuhansia vuosia teidän rotuanne edellä.” [41]

Tarkasti ottaen tämä alaryhmä ei ole Maan ulkopuolinen alkuperältään, vaan yksinkertaisesti maanalainen humanoidirotu, joka on geneettisesti yhteydessä ihmiskuntaan. Useat arkeologit/historioitsijat uskovat, että nämä muinaiset avaruusolentojen rodut ovat useiden myyttien taustalla puhuttaessa mystisistä ‘valkoisista veljistä/jumalista’, jotka ovat osallistuneet planeetan sivilisaation kehitykseen. [42] Atsteekit ja Inkat, esimerkiksi, aluksi uskoivat, että espanjalaiset konkistadorit olivat heidän ‘valkoisia veljiä/jumalia’, jotka olivat palaamassa takaisin. Nämä pinnan alla olevat lemurialaiset kaupungit jatkavat interaktiota avaruusolentojen rotujen kanssa, heillä on kehittynyttä teknologiaa ja he avustavat ihmiskuntaa monenmoisissa sosiaalisissa, taloudellisissa, poliittisissa ja ympäristöongelmissa. Lähteet kuvaavat näiden lemurialaisten maanpinnan alla elävien olentojen käyttävän psykotronista kristalliteknologiaa rauhanomaisiin tarkoituksiin. [43]

Tämä pinnan alla elävä rotu löyhästi tekee yhteistyötä ensimmäisen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmän kanssa (Maapallolla elävät Reptiliaanit) varmistaakseen, että ihmiskunta ei tuhoa sen pintamaailmaa. Kuitenkin he ovat strategisia kilpailijoita mitä tulee ihmiskunnan evoluutiokehitykseen, mitä tämä alaryhmä (lemurialaiset/atlantislaiset) tukee mutta mitä Maassa asuvat Reptiliaanit rajoittavat. Tämä löyhä liitto Maapallolla elävien avaruusolentojen välillä vaikuttaa/kontrolloi salaseurojen johtajia, jotka ovat historiallisesti hallinneet ihmiskuntaa. Näin vapaamuurarien, illuminatin, temppeliritarien jne. johtajat kaikki heijastelevat löyhää Maapallolla elävien avaruusolentojen rotujen kanssa tehtävää yhteistyötä, jossa kaikilla on yhteinen intressi estää planeetan globaali katastrofi, mutta perustavanlaatuisella tavalla eriävät mielipiteet ihmislajin evoluutiosta ja siitä tulisiko ‘Maan ulkopuolisten’ avaruusolentojen rotujen puuttua Maapallon tilanteeseen. [44]

Suojelevien Vanhempien mallin toinen alaryhmä ovat Maan ulkopuoliset avaruusolennot, jotka puuttuvat ihmiskunnan asioihin auttaakseen heidän kanssakäymisissä Maan ulkopuolisten rotujen kanssa. Tätä kategoriaa kuvataan yleisesti Sirius B:ltä, Seulasista, Altair Alpha Centaurista ja Andromedalta saapuneiksi (vaaleaihoisiksi) avaruusolennoiksi, jotka ovat ulkonäöltään humanoideja, pituudeltaan arviolta parimetrisiä ja heidän strategiansa käsitellä toisen ja kolmannen ‘hyvä paimen’-alaryhmän epävakauttavia strategioita on interventionistinen. Tohtori Michael Wolf, entinen kansallisen turvallisuusneuvoston konsultti, joka tuli mukaan uuteen ‘siedätysohjelmaan’, kertoo tohtori Richard Boylanin mukaan seuraavaa:

Wolf oli huoleton ihmisten ja avaruusolentojen välisistä interaktioista, olihan hän itse työskennellyt rinta rinnan salaisissa valtion laboratorioissa ihmiseltä näyttävien avaruusolentojen kanssa, jotka olivat tulleet Altairin järjestelmästä, sekä ”harmaiden” humanoiditieteilijoiden kanssa Zeta Reticulin järjestelmästä. ”Altairin neljäs ja viides planeetta ovat asutettuja. Itse asiassa Altairin olennot kolonisoivat Seulasten järjestelmän kauan sitten. Ihmiseltä näyttävät plejadilaiset avaruusolennot, joita ihmiset tapaavat, ovat itse asiassa perimältään altairilaisia. Heitä on kahta varianttia, seemiläiseltä näyttävät ja pohjoismaiselta näyttävät. Seemiläiset ovat rotu, joka laskeutui Hollomanin ilmatukikohtaan (New Mexicossa) 1960-luvulla ja keskusteli siellä joidenkin kenraalien kanssa.” [45]

Eräät niistä tavoista, joilla nämä ‘pohjoismaalaiset/seemiläiset’ avaruusolennot avustavat ihmiskuntaa, ovat esimerkiksi haitallisten ympäristövaikutusten torjuminen kehittyneistä aseteknologioista, joita salaiset organisaatiot kehittävät ja käyttävät. Lisäksi pohjoismaalaiset/seemiläiset rodut lieventävät tai estävät ‘hyvä paimen’-avaruusolentofaktion sponsoroimia merkittäviä terroritekoja. [46] Esimerkiksi syyskuun 11. päivän 2001 hyökkäyksen jälkeisiä terroritekoja on saatettu estää planeetan eri puolilla olevien turvallisuusjoukkojen ja heidän näiltä roduilta saamansa salaisen avun voimin, mikä on auttanut vakauttamaan Maapallon turvallisuustilannetta.

Nämä pohjoismaalaiset/seemiläiset Maan ulkopuoliset rodut eivät solmi sopimuksia aseteknologioista, mutta he avustavat kehoittamalla kehittämään kehittynyttä teknologiaa, jolla ei ole sotilaskäyttösovellutuksia. Tohtori Wolf esimerkiksi on nähnyt pitkien ‘pohjoismaalaisten/seemiläisten’ avaruusolentojen ja valtion salaisia yhdessä ylläpitämiä laitoksia. [47] Jotkut ovat kuvanneet kokemuksia, joita heillä on ollut näiden avaruusolentojen rotujen kanssa, positiivisiksi verrattuna ‘hyvä paimen’-rotujen kuumottavampiin kohtaamisiin. [48] Tämä alaryhmä on strateginen vastapaino Maan ulkopuolisten ‘hyvä paimen’-faktioiden vaikuttamisyrityksille. ‘Maan ulkopuoliset’ ‘hyvä paimen’-alaryhmät näkevät Maan ulkopuoliset ‘suojelevat vanhemmat’-alaryhmät niiden vihollisina, sillä jälkimmäiset ovat uhka ensiksimainittujen kyvylle puuttua ihmisten asioihin ja kontrolloida ihmisiä resurssina.

Viisaat Mentorit

Kolmas analogia, jota käytetään kuvaamaan avaruusolentojen kontrollia ja vaikutusvaltaa, on ‘viisaiden mentorien’ kategoria. Näillä roduilla on käytännönläheinen lähestymistapa globaaliin ihmiskuntaan ja he tarjoavat apua ainoastaan jos sellainen interventio on kaikkien osapuolten korkeimmaksi parhaaksi. He ajavat ‘tietoisuuden kohottamista’ ja heidän moraalinen orientaationsa on syvän henkinen, joka pitää kaikkea elämää yhtenä ja kunnioittaa kaikkien ihmiskunnan evoluutiokehitykseen osallistuvia voimia. He eivät tarjoa teknologiaa perinteisessä mielessä, vaan kehittynyttä ‘valokieliteknologiaa’, joka koostuu pyhän geometrian muodoista, joita löytyy kaikkialta universumista, atomista ja ihmisen energiakentästä. He opettavat, että pyhän geometrian valokuvioiden ymmärtäminen kaikessa elämässä johtaa yksilöiden ja kaiken planeetan elämän vapautumiseen.

Viisaat mentoriavaruusoleennot eivät mene suoraan kohtaamaan tai vastustamaan ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen vaikutusvaltaa, mikä erottaa tämän kategorian ‘suojelevista vanhemmista’. ‘Viisaat mentorit’ varoittavat kaikista intervention vaaroista, sillä sellainen voi taannuttaa ihmiskunnan evoluutiokasvun. Yksinkertaisesti ilmaistuna, viisaat mentoriavaruusolennot näkevät ihmiskunnan kohtaamat takaiskut ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen kanssa osana lajien evoluutioprosessia, eivätkä he täten puutu siihen. Sitä vastoin ihmiskunnan suojeleminen ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen kanssa kohdatuilta vastoinkäymisiltä on tärkeä ‘suojelevien vanhempien’ tavoite. Filosofiset ongelmat tässä ovat samat puhuttaessa ‘energiaparannuksesta’. Jos vaihtoehtolääketieteen harjoittaja yksinkertaisesti parantaa sairauden ilman potilaan aktiivista osallistumista, silloin potilas paranee, mutta on altis tuleville sairauden toistumisille. Osaava vaihtoehtolääketieteen harjoittaja yksinkertaisesti näyttää potilaalle kuinka parantaa itsensä ja näin minimoi tulevat sairauden uusiutumiset. [49]

‘Viisaiden mentorien’ faktiossa on kaksi alaryhmää. Ensimmäinen on ei-humanoidit Arcuturukselta, Sirius A:lta ja Orionista. Toista ryhmää kuvataan Nerudan haastatteluissa ‘Keskusroduksi’, joka on kylvänyt elämän galaksiimme lukemattomia vuosituhansia sitten. [50] Ensimmäinen alaryhmä koostuu ‘Neuvostoista’, jotka viestivät vastaanottavaisille ihmisille ja organisaatioille tarjoten apua ja opastusta silloin kun sitä pyydetään. Suurin osa tällaisten avaruusolentoneuvostojen olemassaolon todisteista tulee raporteista koskien telepaattista viestintää näiden olentojen kanssa, joiden olemusta tyypillisesti kuvataan humanoidiksi, jolla on linnun tai kissan pää. [51] Vaikuttaa siltä, että nämä olennot ovat saaneet inspiraatiota muinaisen Egyptin patsaista, joissa kuvataan eläinpäisiä ihmisiä, kuten Thoth-jumalaa, jolla oli ibiksen pää.

Toista alaryhmää kuvataan Nerudan haastatteluissa ‘Keskusroduksi’. Nerudan mukaan nämä rodut asuvat keskusgalaksien alueella universumissa ja he ovat kylväneet galaksit miljardeja vuosia sitten ja jättäneet ‘hienovaraisia sormenjälkiä’ olemassaolostaan. Näitä jälkiä tulkitsemalla voi avata portin, jonka avulla toinen laji pääsee kommunikaatioon heidän kanssaan. [52] Neruda pitää näitä olentoja samana kuin muinaisten uskonnollisten tekstien Elohim, ja esittää, että ne toimivat hiljaisina ihmiskunnan evoluution avustajina niille, jotka valitsevat ‘ottaa yhteyden uudelleen’ heihin.

Idea juuriroduista, jotka ovat kylväneet elämän galaksiin, löytyy ‘neuvoa-antavista elimistä’ kuten ‘Yhdeksän Neuvosto’, jonka tulkitaan antavan opastusta ihmiskunnalle sen evoluutiossa niille, jotka siihen saavat yhteyden. [53]

Salaisten organisaatioiden rakenne

Avain sen ymmärtämiseen miten yllä esitetyt avaruusolentojen kategoriat vaikuttavat salaisiin organisaatioihin on, että jälkimmäiset yleisesti ovat tietoisia eri avaruusolentojen rotujen ja muiden salaisten organisaatioiden poliittisista, moraalisista ja filosofisista orientaatioista. Salaiset organisaatiot voivat täten yrittää ohjata jotain asiaa näiden eri avaruusolentojen interventiofilosofioiden ja strategioiden avulla niiden toimiessa ja kilpaillessa keskenään tavoilla, jotka maksimoivat salaisten organisaatioiden vallan ilman, että eri avaruusolentojen faktioiden ‘soluttautuminen’ paljastaa niiden toimintaa liiaksi. Salaisten organisaatioiden johtajille kyse on useampiulotteisesta shakkipelistä, jossa on mukana useita eri pelaajia ja tavoitteita, jotka vaikuttavat salaisten organisaatioiden toiminnan dynamiikkaan.

Avaruusolentojen läsnäoloon keskittyneet salaiset organisaatiot perustettiin ensikerran, kun eri tiedustelupalvelut ja sotilasorganisaatiot tulivat tieotisiksi avaruusolentojen läsnäolosta vuonna 1941, kun he löysivät alas ammutun avaruusolentojen aluksen matalasta rannikkovedestä San Diegosta länteen. [54] Laivasto otti vastuun tutkinnasta ja otti johtavan roolin, joka sillä on ollut nykypäivään saakka. Ajan mittaan tuli tarve salata asioita kansalta, jotta Yhdysvaltain hallinto voisi samaan aikaan kehittää asianmukaista vastetta tapahtumiin. Tämä on johtanut siihen, että eri sotilas-, tiedustelu- ja poliittisiin päätöksentekohaaroihin on syntynyt salaisia organisaatioita, joilla kaikilla on erilaisia, joskin päällekkäisiä tehtäviä osaston laajempien tavoitteiden mukaisesti, jolloin ”emo-osaston” jäsenet eivät ole tietoisia näiden salaisen organisaation toiminnan ja vaikutusten koko laajuudesta, vaikka ne jakavat saman yleistehtävän. [55] Esimerkiksi, Yhdysvaltain asevoimain kolmella päähaaralla — laivasto, maavoimat ja ilmavoimat — on jjokaisella omat asekehityksensä ja tiedusteluosastonsa, jotka kaikki on suunniteltu suojelemaan Yhdysvaltain kansallista turvallisuutta. Jokaisessa näistä on omia erikoisosastojaan, joissa on salainen organisaatio, jonka vastuulla on avaruusolentojen teknologian takaisinmallintaminen asekehitystarkoituksiin ja hankkimaan tiedustelutietoa avaruusolentojen operaatioista planeetallamme puolustuspolitiikan kehittämiseksi. [56] Näin Yhdysvaltain laivaston sisällä oleva salainen organisaatio on, esimerkiksi, tuntematon muille laivaston yksiköille, jotka ovat keskittyneet asekehityksen ja tiedustelun laajempiin ongelmiin, ja joiden matalampi turvaluokitus tekisi siitä rikoksen laivaston henkilöstolle kerätä salaista tietoa näistä salaisista organisaatioista. [57]  Tämä käytännössä johtaa laivaston sisälle rakentuneisiin salaisiin organisaatioihin, joilla on tietyn verran autonomiaa, valtaa ja resursseja joista muu laivaston henkilöstö ei ole tietoisia edes korkeammilla tasoilla.

Tapaa jolla nämä salaiset organisaatiot ovat rakentuneet eri armeijan/tiedustelun organisaatioiden sisälle ilman, että nuuskivat kongressiedustajat ovat niitä löytäneet, kuvaa entinen ilmavoimien kersantti Dan Sherman hänen muistellessaan kapteenin hänelle pitämää briiffausta:

Mustat tehtävät, joita me kutsumme Tason 2 tehtäviksi, ovat avaruusolentoprojekteja, jotka on käytännössä piilotettu. Mustien tehtävien olemassaolosta tietää ainoastaan kourallinen kongressiedustajia ja presidentti. Nämä mustat tehtävät ovat avaruusolentoprojektien viimeinen puolustuslinja. Aina kun avaruusolentoprojekti perustetaan, on oltava musta tehtävä, joka peittää sen olemassaolon muiden silmiltä. Se luo erittäin hienostuneen kilven, jonka tehtävä on piilottaa harmaiden projektien olemassaolo korkean tason virkamiehiltä, joilla ei ole tarvetta tietää. Avaruusolentoprojektit joutuisivat muuten jonkun virallisen tahon syynättäväksi. Jos nykyisessä systeemissä nenäkäs kongressiedustaja alkaa penkoa asioita silloin kun hänellä ei ole tarvetta tietää, hän voi saada briiffauksen mustasta tehtävästä, hänen tärkeydentunnettaan korostetaan ja näin saadaan hiljennettyä lisätietojen etsiminen. Se on erittäin tehokas menetelmä piilottaa avaruusolentotehtävät ja se on syy sille, miksi ne ovat pysyneet piilossa niin pitkään. [58]

Kansallinen turvallisuusvirasto NSA luotiin 1952 sen päätarkoituksena tiedustelutiedon keruu. NSA:nsisällä on salaineen organisaatio, jonka vastuulla on tiedustelutiedon keruu avaruusolentojen roduista ja kontaktin ottaminen näihin rotuihin. Tohtori Nerudan mukaaan NSA:n sisäiset salaiset organisaatiot ovat nimeltään ‘Advanced Contact Intelligence Organization’ ja se on perustettu Special Projects Laboratoryn sisällee. Kuten oli laivaston tapauksessa, NSA:n muu henkilöstö ei ole tietoinen sisäpuolisesta salaisesta organisaatiosta johtuen jälkimmäisen korkeammasta turvaluokituksesta. Kersantti Sherman muistaa kuinka hänen kapteeninsa briiffasi häntä siitä, että hän oli osa NSA:n salaista projektia nimeltään ‘Project Preserve Destiny’, jossa hän oli seurausta kokeesta, joka oli suunniteltu parantamaan telepaattista kommunikaatiota ‘Harmaiden’ kanssa: “Koe johon viittaan, joka oli ja edelleen on nimeltään ‘Project Preserve Destiny.’ Se sai alkunsa vuonna 1960 ja se oli täydessä toiminnassa vuonna 1963. Se oli geenimanipulaatioprojekti, jonka ainoa tavoite oli luoda ihmisjälkeläisiä, joilla olisi ollut kyky kommunikoida harmaiden kanssa.” [59]

Kaikkein tärkein kaikista amerikkalaisista salaisista organisaatioista oli kansallisen turvallisuusneuvoston (National Security Council, NSC) sisällä. Presidentti Truman perusti NSC:n vuonna 1947. Sen tehtävä oli koordinoida eri valtionhallinnon, asevoimain ja tiedustelyhteisöjen haarojen politiikkasuosituksia johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi, joista presidentti voisi valita. [60] Tämä NSC:n koordinointifunktio kopioitiin NSC:n sisällä olleeseen salaiseen organisaatioon, joka on tunnettu monilla eri nimillä, mm. Majestic-12, joka on peräisin presidentti Trumanin vuonna 1947 allekirjoittamasta asiakirjasta. [61] Truman loi MJ-12:n avaruusolentojen läsnäoloon keskittyvän presidenttipolitiikan koordinaatiokomiteaksi, ja se liitettiin virallisesti NSC:hen vuonna 1954 NSC:n määräyksellä, jolla luotiin emo-organisaatio, johon se liitettäisiin. ‘Virallinen’ versio koskien tätä osaa NSC:n historiasta kuuluu seuraavasti:

Vuonna 1954 NSC 5412/1 perusti paneelin, jossa persidentin ja ulkoministerin ja puolustusministerin nimittäneet edustajat tapaisivat keskenään toisiaan ja kävisivät läpi salaisia operaatioita. Gordon Gray sai ”5412-komitean” puheenjohtajuuden, ja kaikki hänen jälkeensä tulleet kansallisen turvallisuuden neuvonantajat ovat olleet samanlaisissa komiteoissa, joilla on ollut erilaisia nimiä kuten ”303”, ”40”, ”Special Coordinating Committee”, joka myöhempien presidenttien hallinnoissa sai tehtäväkseen tutkia CIA:n salaisia operaatioita. [62]

5412-komitea pitää sisällään alakomitean nimeltään PI 40, jonka rooli on koordinoida informaatiota kaikista muista avaruusolentojen läsnäoloon keskittyneistä salaisista organisaatioista niin, että voidaan kehittää yhdenmukainen politiikkasuositusten joukko. [63]  Yksityisiin organisaatioihin kuten Council of Foreign Affairs sisäänrakennetut salaiset organisaatiot tarjoavat parasta mahdollista henkilöstöä ja resursseja PI-40:n rekrytointeihin ja politiikkakeskusteluihin. Kuvatessaan MJ-12:n varhaista koostumusta William Cooper huomautti Council on Foreign Relationsin sisäisen ryhmän saaneen nimityksen ‘viisaat miehet’:

”Viisaat Miehet” olivat Council on Foreign Relationsin keskeisiä jäseniä. Siihen kuului 12 jäsentä. Tämä ryhmä koostui vuosien mittaan Council on Foreign Relationsin ja myöhemmin Trilateraalisen Komission johtoryhmäläisistä. Gordon Dean, George Bush ja Zbigniew Brzezinski olivat heidän joukossaan. Kaikkein tärkeimpiä ja vaikutusvaltaisimpia MJ-12:ssa palvelleita ”Viisaita Miehiä” oli John McCloy, Robert Lovett, Averell Harriman, Charles Bohlen, George Kennan ja Dean Acheson. Heidän politiikkansa kesti pitkälle 1970-luvulle asti. On merkittävää, että presidentti Eisenhower sekä kuusi MJ-12:n jäsentä valtiolta olivat myös Council on Foreign Relationsin jäseniä. [64]

Teoria siis kuuluu, että PI-40 tulisi olla vallan keskiössä mitä tulee avaruusolentojen läsnäoloon ja koordinoituun vasteeseen sitä koskien. Todellisuudessa kuitenkin, johtuen byrokratian jäykkyydestä, eri agendoista ja ‘täysin kontrolloimattomista’ yksilöistä, eri salaiset organisaatiot ovat haluttomia jakamaan informaatiota joka voisi uhata niiden valta-asemaa, resursseja tai vaikutusvaltaa. [65] Esimerkki tästä on tohtori Nerudan sanomiset siitä miten salainen organisaatio, jonka jäsen hän oli, kieltäytyi jakamasta informaatiota emo-organisaatiolle jonka sisällä se on, NSA:lle. Kuten voisi kuvitella, nämä ongelmat pahenevat vielä enemmän globaalilla tasolla, kun ylin salainen organisaatio kansallisella tasolla kokoontuu keskustelemaan ja koordinoimaan politiikkaa koskien avaruusolentojen läsnäoloa.

‘Sisäpiiriläistodistuksen’ mukaan vuosittainen ‘Bilderberg-kokous’ on ottanut osakseen salaisen organisaation, jonka tavoite on koordinoida avaruusolentojen läsnäolon kansallista politiikkaa. [66] Tällainen väite saa suurempaa painoarvoa Nelson Rockefellerin roolista vuosittaisissa Bilderberg-kokouksissa. Vuonna 1954 presidentti Eisenhower nimitti Rockefellerin hänen ‘kylmän sodan suunnittelun erikoisasavustajaksi’, homma joka viralliseesti liittyi ‘CIA:n salaisten operaatioiden tarkkailuun ja hyväksyntään’. Tämä oli pelkkä peitetarina Rockefellerin todelliselle roolille Yhdysvaltain ulkopolitiikan johtajana ‘salaisen sopimuksen’ oltua juuri allekirjoitettu Zeta Reticulin avaruusolentojen ja Yhdysvaltojen välillä. Rockefellerin päähuolenaihe oli avaruusolentojen läsnäoloon vastaamiseen tarkoitettujen sotilaallisten ja tiedusteluohjelmien suunnittelu, toteutus ja seuranta. Rockefeller oli keskeisessä roolissa ‘koordinoimassa’ NSC:n sisäistä salaista organisaatiota — Majestic 12:a. Bilderbergin vuosittaisessa tapaamisessa Rockefeller oli samanlaisessa roolissa varmistamassa, että länsimaiden hallitusten blokki koordinoisi resurssinsa sekä Varsovan liiton että avaruusolentojen läsnäolon aiheuttamien haasteiden vastaamiseen.

Vaikka salaisten organisaatioiden tulisi teoriassa toimia samalla tavalla kuin emo-organisaationsa, jotka koordinoivat ja jakavat resursseja keskenään Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden säilyttämiseksi, totuus on, että nämä salaiset organisaatiot tekevät yhteistyötä minimaalisen vähän. Niiden ‘yhteistyö’ rajoittuu keskenään käytävään nollasummapeliin vaikutusvallasta, maineesta ja resursseista. Esimerkiksi asevoimain haarojen salaiset organisaatiot työskentelevät integroidakseen avaruusolentojen teknologian asejärjestelmiinsä, mutta ne kilpailevat keskenään siitä mitkä asejärjestelmät ansaitsevat saada rahoitusta sekä mitkä uhkakuvat oikeuttavat tällaiset investoinnit. Toisin kuin perinteisistä aseista käytävä intensiivinen debatti, joka saa näkyvyyttä julkisuudessa, avaruusolentojen teknologian hankinnat ja käyttöönotto ovat erittäin salaisia. Näiden organisaatioiden siiloutunut luonne, turvaluokitukset jotka asettavat ne kongressin/ministeriöiden valvonnan ulkopuolelle sekä interaktiot avaruusolentojen rotujen kanssa niiden teknologiaa koskien tekevät näistä salaisista organisaatioista pääasiallisia avaruusolentojen soluttautumisen kohteita.

Avaruusolentojen soluttautuminen salaisiin organisaatioihin

Soluttautuminen salaisiin organisaatioihin tapahtuu teknologianvaihdannalla/kehitysohjelmilla sekä tiedustelunkeruutekniikoilla, mitkä oletettavasti auttavat näitä salaisia organisaatioita tekemään tiettyjä toimia, mutta mitkä todellisuudessa tekevät niistä alttiita avaruusolentojen soluttautumiselle. Eräs yleinen näiden organisaatioiden käyttämä teknologia, joka on erittäin kyseenalainen mitä tulee sen väärinkäyttömahdollisuuksiin, on ‘aivojen ehostusteknologia’, joka tohtori Wolfin mukaan ”mahdollistaa aivojen käyttökapasiteetin huomattavan kasvattamisen, jotta ihmiset voisivat olla avaruusolentojen kanssa täydessä telepaattisessa vaihdannassa mentaalisesti.” Teknologian toimintaan kuuluu ”aivojen avaaminen ja neuronien stimulointi, joka mahdollistaa miljardien synapsien muodostamisen.” [67] Tohtori Wolfin mukaan hän kävi läpi mentaalisen ehostusprosessin, jossa hänen älykkyysosamääränsä nousi 141:sta 186:n. [68] Samoin tohtori Neruda kuvaa aivojen ehostusteknologiaa, jota käytettiin NSA:n sisäisessä salaisessa Labyrinth-organisaatiossa, sekä odotusta siitä, että kaikki tarpeeksi korkean turvallisuusluokituksen saaneet “saivat kutsun läpikäydä prosessin”. [69] Al Bielek, joka osallistui kuuluisaan amerikkalaislaivaston Montauk-ohjelmaan, raportoi myös NSA:n aivojen ehostusteknologiasta. [70] Sen sijaan, että tällainen teknologia pelkästään lisäisi älykkyysosamäärää ja aivokapasiteettia, se herättää vakavia huolenaiheita sen kyvystä ohjelmoida vastaanottajille kognitiivisia ja käyttäytymismalleja, jotka tukevat avaruusolentojen vaikutusvaltaa ja tunkeutumista korkeimpiin poliittisiin päätöksentekosfääreihin.

Näiden useiden salaisten organisaatioiden eri toimintojen ja avaruusolentojen teknologioiden kanssa olleiden interaktioiden seuraus on se, että ne aiheuttavat suurta epäluottamusta ja kilpailua salaisten amerikkalaisorganisaatioiden kesken, jotka pintapuolisesti tekevät yhteistyötä mutta jotka kyräilevät toisiaan niin paljon, että avaruusolennot ovat jo soluttautuneet niiden ‘kumppaniorganisaatioihin’. Tähän avaruusolentojen soluttaumiseen viittaa eversti Philip Corson analyysi amerikkalaisten sotavoimien, CIA:n ja muiden maiden tiedustelupalvelujen välinen yhteys:

CIA, KGB, Britannian salainen palvelu ja monet muut ulkomaiset tiedustelupalvelut olivat ensin kuuliaisia itselleen ja omalle ammattikunnalleen ja vasta sitten oman maansa valtiolle… CIA:n ja KGB:n kaltaiset vakoiluorganisaatiot tuppaavat olemaan olemassa ainoastaan säilyttääkseen oman olemassaolonsa ja siksi ei kumpikaan, ei USA:n eikä Venäjän armeija luota niihin… KGB:n soluttautuminen CIA:han ja niiden yhteinen armeijan vakoilu oli fakta 1950- ja 1960-luvuilla… [71]

Vaikka Corso viittasikin kylmän sodan kamppailuun, hänen kirjansa Päivä Roswellin jälkeen avaruusolentoihin keskittyminen rivien välistä vihjaa, että tämä soluttautumisongelma pätee myös avaruusolentojen kanssakäymiseen eri salaisissa organisaatioissa. Paljastava tekijä Corson kommenteissa on, että instituutiokulttuurilla on rooli siinä miten eri avaruusolentojen faktiot ja alaryhmät voivat soluttautua salaisiin organisaatioihin. Yhdysvaltain asevoimain eri haarat painottavat lojaaliutta, kurinalaisuutta, hierarkista päätöksentekoa ja asejärjestelmieen kehitystä, mikä tekee niistä alttiita avaruusolentojen soluttautumiselle mikäli avaruusolennoilla on samat arvot. Siksi on todennäköistä, että Reptiliaanien alaryhmät ‘hyvä paimen’-avaruusolentokategoriasta ovat todennäköisesti soluttautuneet eri Yhdysvaltain armeijan haaroihin, sillä ne ovat tunnettuja sotilaallisista kulttuureistaan. [72] Tällainen soluttautuminen ilmentyisi äärimmäisen aggressiivisena käyttäytymisenä Zetan Harmaiden rotua kohtaan. Soluttautumisväitteitä tukee tohtori Wolfin todistus tohtori Richard Boylanin haastattelussa koskien ryhmää, jota hän nimittää ‘kabaaliksi’:

Wolf on kutsunut tätä salaliittoilijoiden ryhmää nimellä ”kabaali”. Se koostuu ekstrmisteistä, fundamentalisteista, ksenofoobikoista, rasisteista ja paranoideista viranomaisista. Kabaali pelkää ja vihaa avaruusolentoja. Ja ilman minkään presidentin tai kongressin valtuutusta kabaali komentaa avaruustaistelusodankäynnin aseita, joilla he ampuvat alas UFOja, vievät selviytyvät avaruusolennot vangeiksi ja pyrkivät puristamaan heistä irti tietoa väkivalloin. [73]

Vahvistus sille, että Yhdysvaltain armeijan haarat käyvät salaista sotaa kehittynein asein Zetoja vastaan tulee eversti Steve Wilsonilta, ansioituneelta upseerilta, joka väittää johtaneensa salaista projektia (Project Pounce), jossa noudettiin alas ammuttuja avaruusolentojen aluksia. [74] Tiedustelupalvelujen kuten CIA tai NSA tapauksessa, jotka keskittyvät tiedustelutiedon keräämiseen, informaation jakamiseen, viestintäyhteys avaruusolentoihin tekee niistä alttiimpia Zeta Harmaiden soluttautumiselle, joille tämä instituutiokulttuuri on yhteistä. [75]

Se miten paljon nämä salaiset organisaatiot ovat vaarantuneet ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen toimista käy selväksi tietovuotajien kuten Phil Schneider todistuksista. Schneider näki omin silmin ihmisten ja avaruusolentojen yhteisen salaisen laitoksen, ja hän tajusi näiden avaruusolentojen keskeisen roolin Uuden Maailmanjärjestyksen aikaansaamisessa. [76] Schneider kuvasi kuinka salaiset organisaatiot, joiden leipiin hän työskenteli, olivat vaarantuneet ‘pitkien Greys’/’Reptiliaanien’ toiminnasta ja kuinka nämä valmistelivat ‘yhtä maailmanhallitusta’. Samalla tavoin tohtori Neruda kuvaa ‘Corteum’-nimisen avaruusolentojen ryhmän olemassaoloa, joka liittyy läheisesti salaiseen ‘Labyrinth’-organisaatioon, jossa toimii 1800 ihmistä ja 200 avaruusolentoa NSA:n sisällä. [77] Labyrinthin paranoia, hierarkkinen kontrolli ja salamyhkäinen toimintatapa viittaavat siihen, että ‘Corteum’ koostuu Maan ulkopuolisten Reptiliaanien ‘hyvä paimen’-alaryhmästä. [78] Salaisiin ohjelmiin osallistuu myös useita, jotka ovat mukana avaruusolentojen ja ihmisten yhteistoiminnassa testaamassa ja kehittämässä uusia teknologioita laivaston, maavoimien ja ilmavoimien sisäisissä salaisissa organisaatioissa. [79] Stewart Swerdlow’n ja muiden erittäin salaiseen ‘Montauk Projectiin’ osallistuneiden mukaan salaiset organisaatiot ovat mukana kidnappaamassa amerikkalaisia mielenhallintakokeisiin ja tekemässä yhteistyötä Harmaiden/Reptiliaanien kanssa heidän yrittäessään oppia enemmän ihmisten tunteista ja käyttäytymisestä. [80] Viimeisenä, Bill Cooper uskoo, että on olemassa ihmisten ja avaruusolentojen yhteinen valtarakenne, jonka agendana on ottaa ihmisten instituutiot ja populaatiot täydellisesti haltuun. [81]

‘Suojeleva vanhempi’-roduilla on erityinen selvä haitta heidän pyrkiessään toimimaan salaisten organisaatioiden kanssa, sillä he eivät ole halukkaita vaihtamaan sotilaskäyttöön sopivaa teknologiaa, ja kehittyneiden aseiden käyttörajoitteet johtavat siihen, että heillä on rajallinen vaikutusvalta salaisissa organisaatioissa. Kuten aiemmin mainittua, presidentti Eisenhowerin tapaaminen tämän humanoidiolentojen faktion kanssa johti epäonnistumiseen johtuen mielipide-eroista koskien Yhdysvaltain ydinaseohjelmaa. [82] Tämän seurauksena ‘suojeleva vanhempi’-rodut keskittävät voimansa minimoimaan globaalin sodan mahdollisuuden, minimoimaan kehittyneiden aseiden testauksesta aiheutuneet haitalliset ympäristövaikutukset, ehkäisemään ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen epävakauttavia agendoja ja torjumaan ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen soluttautumista salaisiin organisaatioihin. [83]

‘Viisaat mentorit’-rotujen vaikutusvalta salaisiin organisaatioihin on vieläkin rajoittaneempi, sillä heidän ‘henkinen neuvonta’ on salaisissa organisaatioissa vain vähäisessä huudossa byrokraattisten instituutioiden ollessa lukittuneena vallan, resurssien ja vaikutusvallan nollasummapeliin. Tohtori Neruda kuvaa haastatteluissaan sitä miten hänet pakotettiin loikkaamaan NSA:n sisällä olevasta salaisesta organisaatiosta, sillä ‘keskusrodun’ neuvontaa filosofian, taiteen ja musiikin muodossa pidettiin riittämättömänä tarjoamaan minkäänlaista aseteknologiaa, jota tarvittiin avaruusolentojen intervention varalta puolustautumisessa. Kun Nerudan epäiltiin olevan näiden ‘viisaiden mentorien’ rodun vaikutuksen alaisuudessa, Neruda joutui loikkaamaan ettei hän joutuisi invasiivisten muistiteknologioiden kohteeksi, joilla poistettaisiin kaikki hänen muistonsa interaktioista tämän rodun kanssa. Näiden ‘viisaat mentorit’-rotujen vaikutusvallalla tuntuu olevan suuri vaikutus niihin salaisten organisaatioiden henkilöihin, jotka ovat avoimia ensiksimainittujen vaikutteille. [84] Nämä henkilöt muuttuvat edistysmieliseksi UFO-paljastuksen puolesta puhuvaksi voimaksi asteittaisen ‘siedätysohjelman’ avulla, ja avaruusolentojen interventioihin liittyvän hyväntahtoisemman sotilaallisen reaktion puolesta, mutta he ovat edelleen vähemmistönä poliittisessa päätöksentekoprosessissa. [85]

Yhteenveto: Avaruusolentojen salaisiin organisaatioihin soluttautumiseen reagointi

Salaisten organisaatioiden siiloutunut luonne ja niiden erikoistuneet funktiot koskien teknologianvaihdantaa, tiedustelutiedon keräämistä ja edistyksellisten aseiden kehittämistää tekee niistä haavoittuvaisia sellaisten avaruusolentojen soluttautumiselle, jotka eivät palvele globaalin ihmiskunnan korkeinta hyvää kehittyvänä lajina. Sellaisen soluttautumisen vaarana on, että politiikan linjaamisesta kansallisella ja globaalilla tasolla koskien avaruusolentojen läsnäoloa tulee vääristynyttä ja se korostaa tietyn avaruusolentojen faktion intressejä, joita tässä on kutsuttu nimellä ‘hyvä paimen’, joiden tavoitteena on käyttää ihmiskuntaa ja Maapallon biosfääriä resurssina palvelemaan eri ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen alaryhmien agendoja. Ne avaruusolentojen ryhmittymät, jotka voivat olla paremmassa tukiroolissa koskien globaalin ihmiskunnan kehitystä (avaruusolentojen faktiot nimeltään ‘suojelevat vanhemmat’ ja ‘viisaat mentorit’) on marginalisoitu sivuun päätöksentekoprosessista johtuen siitä tavasta, jolla salaisia organisaatioita ajaa niiden halu saada lisää teknologiaa ja tiedustelutietoa. Tällainen vimmaisella tavalla teknologian ja tiedustelutiedon hankkimiseen keskittyminen pelaa suoraan ‘hyvä paimen’-avaruusolentojen pussiin, joiden motivaationa voi olla ’itseään palveleva’ halu ’korjata’ globaalin ihmiskunnan resurssit itselleen samalla, kun ne marginalisoivat avaruusolentojen ryhmiä, jotka voisivat tarjota parempaa apua globaalille ihmiskunnalle sen evoluutiossa. Siksi rohkaistaan seuraavia politiikkasuosituksia:

    • Täysi paljastus avaruusolentojen läsnäolosta, jotta kansa saa tiedon eri avaruusolentojen faktioista sekä siitä laajuudesta, joilla nämä ovat vaikuttaneet salaisiin organisaatioihin.
    • Salaisten organisaatioiden ja avaruusolentoihin liittyvien operaatioiden valvonta erityisellä kongressin/lainsäädännön määräämällä elimellä, jonka tarkoitus on tarjota informaatiota näiden teknologioiden ja aktiviteettien laajuudesta ja vaikutuksista.
    • Täydet ja ‘avoimet’ diplomaattisuhteet avaruusolentoedustajiin, mikä takaa rauhanomaiset suhteet ja interaktiot globaalin ihmiskunnan ja avaruusolentojen rotujen välillä.
    • ‘Hyvä paimen’-avaruusolentojen soluttamien salaisten aseohjelmien eliminointi, joiden aikeena on epävakauttaa kansallisvaltioita ja rohkaista sotilaallista reagointia avaruusolentojen läsnäoloon.
    • Läpinäkyvyys kaikessa globaalissa päätöksenteossa organisaatioissa kuten Bilderberg-ryhmä, joka yrittää koordinoida avaruusolentojen läsnäoloa koskevaa kansainvälistä politiikkaa.
    • ‘Aivojen ehostamisteknologian’ valvonta sen suhteen miten laajalti se uhkaa avaruusolentojen läsnäoloa koskevia tärkeitä päätöksiä tekevien henkilöiden riippumattomuutta.

Avaruusolentojen soluttautuminen salaisiin organisaatioihin tulee tunnustaa ilmiönä, joka vaatii välitöntä päätöksentekijöiden ja globaalin ihmiskunnan reagointia. Sellainen soluttautuminen tekee vaikeaksi jos ei mahdottomaksi tehokkaasti koordinoida kansallista ja/tai globaalia päätöksentekoa koskien avaruusolentojen läsnäoloa huolimatta koordinoivassa roolissa olevien pätevyydestä. Arkailu asianmukaisen vasteen kehittämiseksi tällaiseen soluttautumiseen uhkaa globaalin ihmiskunnan suvereniteettiä lyhyellä aikavälillä ja pidemmällä aikavälillä ihmiskuntaa planeetan asukkaina. Totuus, läpinäkyvyys ja kaikkien avaruusolentojen toimien läheinen valvonta on paras politiikkasuositus päätöksentekijöille ja globaalille ihmiskunnalle niihin haasteisiin, jotka tulevaisuudessa odottavat integroitaessa avaruusolentojen läsnäolosta aiheutuvaa tietoa, mahdollisuuksia ja teknologiaa.


Lähdeviitteet

[1] Paljon kiitoksia Elizabeth O’Rourkelle hänen avustaan tämän tutkielman oikolukemisessa ja editoinnissa.

[2] Ks. Michael Wolf, Catchers of Heaven: A Trilogy (Dorrance Publishing Co., 1996); Dan Sherman, Above Black: Project Preserve Destiny (Oneteam Press, 1997); Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection (Expansions Publishing Co. 2002); Preston Nichols & Peter Moon, Montauk Revisited: Adventures in Synchronicity (Sky Books, 1991); Wade Gordon, The Brookhaven Connection (Sky Books, 2001). Ks. myös Steven Greer, Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History (Crossing Point Pub., 2001). Kansalliseen turvallisuusvirastoon kuuluvan korkean tason loikkarin, tohtori Nerudan, haastattelujen kokoelma on saatavilla Internetissä osoitteessa: http://www.wingmakers.com. Verkkosivut, joilla on linkkejä useiden hallituksen entisten osallistujien artikkeleihin, löytyvät osoitteesta http://www.drboylan.com;

[3] Ks. Stephen Greer, Executive Summary of the Disclosure Project (Crozet, VA.: Disclosure Project, huhtikuu 2001). Verkkosivusto: www.disclosureproject.com

[4] Keskustelua avaruusolentojen läsnäoloa koskevista erilaisista todistuslähteistä, ks. ”Tarve Eksopolitiikalle”, Tutkielma 1 (20.1.2003), http://www.exopolitics.org. Yksityiskohtaisin verkkolähde ilmiantajien lausunnoista on osoitteessa http://www.disclosureproject.com

[5]   Syvällistä keskustelua tästä ET-kokemusten ilmiöstä on esitetty C.D.B. Bryan, Close Encounters of the Fourth Kind: Alien Abduction, UFO’s, and the Conference at M.I.T. (Alfred Knopf, New York, 1995); John E. Mack, Human Encounters with Aliens (Ballantine Books, 1994); Linda Moulton Howe & Jacques Vallee, Alien Harvest: Further Evidence Linking Animal Mutilations and Human Abductions to Alien Life Forms (Linda Moulton Howe, 1993).

[6]   ET:n eri todistuslähteitä koskeva analyysi on esitetty: Salla, “Tarve Eksopolitiikalle,” Tutkielma #1, www.exopolitics.org

[7] Viittaus hallituksen salaiseen sopeuttamisohjelmaan, ks. Richard Boylan, ”Government’s Unacknowledged Acclimation Program”, http://www.drboylan.com/aclmatn2.html. Vuonna 1990 laadittu asiakirja, jossa väitetään kuvatun virallista sopeuttamisohjelmaa, ks. http://www.swa-home.de/acclima.htm

[8] Sitchinin käännökset on koottu kuuteen kirjaan nimeltään Earth Chronicles (Avon Books)

[9]   Sitchin, The 12th Planet: Book 1 of the Earth Chronicles (Avon Books, 1976) 336-61.

[10]   Ks. Carl Jung, The Archetypes and the Collective Unconscious: Collected Works of C.G.Jung, nide 9, osa 1 (Princeton University Press, 1981)

[11]   Sitchin, The 12th Planet, 381-86.

[12]   Eenokin kirjan verkkoversio: http://wesley.nnu.edu/noncanon/ot/pseudo/enoch.htm, suomeksi: https://www.apokryfikirjat.com/eenok1.htm

[13]  Kts. Nerudan haastattelut, http://www.wingmakers.com

[14]   Erilaisia luetteloita ET-roduista, ks. Richard Boylan, ”The Various Kinds of Star Visitors”, http://www.drboylan.com/etraces.html; Boylan, ”Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets”, saatavilla osoitteessa http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html ; ks. myös Robert Dean, haastattelu, http://www.extraterrestrial-aliens.com/32.htm ; ks. myös http://www.extraterrestrial-aliens.com/.

[15]   Thomas Hobbes, Leviathan (Oxford University Press, 1998).

[16]   Faust oli Thomas Marlow’n ja Goethen näytelmissä esiintyvä saksalainen professori, joka luovutti sielunsa paholaiselle saadakseen maallista mainetta.

[17]   Kts. Manetho, Manetho, tr., Waddell (Harvard University Press, 1940).

[18]   Jim Marrs, Rule by Secrecy: The Hidden History that Connects the Trilateral Commission, the Freemasons, and the Great Pyramids (Perennial 2001); David Icke, The Biggest Secret, 2nd ed. (Bridge of Love Publications, 1999).

[19]   Haastattelu, jossa eräs henkilö tapasi tämän ’hyvän paimenen’ ET:iden alaryhmän valtuuskunnan, on Linda Moulton Howe, ”Interview with Jim Sparx”, Nexus Magazine 7:2 (2000). Saatavilla verkossa osoitteessa http://www.nexusmagazine.com/jimsparx.html

[20]  Kts. Linda Moulton Howe, “Interview with Jim Sparx,” Nexus Magazine 7:2 (2000) http://www.nexusmagazine.com/jimsparx.html

[21]   Phil Schneider, MUFON-konferenssiesitys, 1995, saatavilla verkossa osoitteessa: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm Kuvaus hänen havainnostaan 12 pitkästä harmaasta/reptiliaanista, ks. Mars Records, s. 301, verkossa osoitteessa http://www.metatech.org/TheMarsRecords.pdf

[22]   Kts. Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,”  http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html ; William Cooper, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus” http://www.geocities.com/area51/shadowlands/6583/maji007.html ja Phil Schneider, MUFON-konferenssiesitys, 1995, saatavilla verkossa: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm ; Kts. Neruda-haastattelu #1, http://www.wingmakers.com ; Boylan antaa laajemman tulkinnan tapahtumista koskien sopimuksen allekirjoittamista artikkelissa “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954,” http://drboylan.com/basespst2.html

[23] Cooper, Behold A Pale Horse (Light Technology Publications, 1991). Kts. myös Cooper, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus”,  vuoden 1989 MUFON-konferenssissa julkaistu tutkielma, saatavilla verkossa http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html

[24]   Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997) s. 292.

[25]   Corso, The Day After Roswell, s. 292.

[26]   Kts. 1. Mooseksen kirja, 6.

[27]   Kts. Sitchin, The 12th Planet.

[28]   Draco-teknologiasta ks. Stewart Swerdlow, Montauk the Alien Connection, s. 137-43; ks. myös Courtney Brown, Cosmic Explorers: Scientific Remote Viewing, Extraterrestrials, and a Message for Mankind (Signet 2000) s. 170-202.

[29]   Operation Paperclipia koskevista tiedoista, kts. Richard Boylan, http://www.drboylan.com ja Nerudan haastattelut, http://www.wingermakers.com

[30]   Corso, The Day After Roswell, s. 290.

[31]   Yksityiskohtaisempaa keskustelua näistä skenaarioista on Eksopoliittisessa kommentaarissa nro 6. http://www.exopolitics.org

[32]  Keskustelua tekaistusta Kristuksesta ks. Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection, s. 145-52. Keskustelua ET:iden aikamatkustuksesta ja hologrammiteknologiasta sekä salaisista organisaatioista, ks. Preston Nichols & Peter Moon, Montauk Revisited; Wade Gordon, The Brookhaven Connection; ja Nerudan haastattelut #3: 1-3. http://www.wingmakers.com ; katso myös seuraava Bob Lazarin haastattelu, jossa käsitellään aikamatkailua http://www.swa-home.de/lazar3.htm ; lopuksi kts. tri. Boylan, “U.S. Government, Dimensional Portals and Dr. Wen Ho Lee,” http://drboylan.com/wenhlee2.html

[33]  Kts. Richard Boylan, “Further Disclosures by Wolf, http://www.drboylan.com/wlflkla.html; ja “Nerudan haastattelu” #1, 24-25; http://www.wingmakers.com

[34]     #1, 24-25; http://www.wingmakers.com

[35]   Kts. William Cooper, Behold a Pale Horse; ja Cooper,  “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus” http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html . Kts. myös Michael Wolf, The Catchers of Heaven; ja Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets” osoitteessa http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html

[36]   Cooper, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus”, http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html .

[37]  Stephen Greer, Disclosure Projectin johtaja, väittää saaneensa yhteyden tähän ET-ryhmään pyrkimyksillään luoda viestintäprotokollia kehittyneille ET-rotuille. Siirry osoitteeseen http://www.cseti.org

[38]  Keskustelua eri avaruusolentojen roduista, kts. Richard Boylan, “The Various Kinds of Star Visitors,” http://www.drboylan.com/etraces.html; Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets” osoitteessa http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html ; kts. myös Robert Dean,  http://www.extraterrestrial-aliens.com/32.htm ; kts. myös Al Bielek 1991 haastattelu, http://www.bielek.com ; sekä http://www.extraterrestrial-aliens.com/

[39]  Maanalaisia kaupunkeja koskevaa verkkotietoa on osoitteessa http://www.crystalinks.com/agartha.html .

[40]   Verkkotietoa amiraali Byrdistä on osoitteessa http://www.crystalinks.com/agartha.html. Kritiikkiä amiraali Byrdin päiväkirjan todenperäisyydestä on esitetty Dennis Crenshaw’n artikkelissa ”The Missing Secret Diary of Admiral Byrd: Fact or Fiction?”. The Hollow Earth Insider, 22. kesäkuuta 2001. Saatavilla verkossa osoitteessa http://www.thehollowearthinsider.com/news/wmview.php?ArtID=6

[41]   Amiraali Byrdin päiväkirja on saatavilla verkossa osoitteessa, http://www.v-j-enterprises.com/byrdiar.html

[42]   Kts. David Hatcher Childress, Technology of the Gods: The Incredible Sciences of the Ancients (Adventures Unlimited Press, 2000).

[43] Kuvauksia näistä vuorovaikutustilanteista muinaisten lemurialaisten kanssa on Don ja Carol Croftin verkkomateriaalissa, http://www.educate-yourself.com

[44]   Tohtori Neruda keskustelee laajasti salaisten järjestöjen perustamisesta haastattelussa nro 4, s. 4. 9-40. Hän jakaa ne kolmeen pääryhmään. Isolationistit/Illuminati (taloudellinen valta – esim. Bilderbergit); sotilaallinen valta, esim. ulkosuhteiden neuvosto; Tavistock-instituutti; ja Icunabala (mestaristrategit – salaiset).

[45]   Richard Boylan, “Latest Revelations by NSC Consultant Dr Michael Wolf,” http://www.drboylan.com/wlflk2a.html

[46]   Keskustelua siitä miten plejadilaiset puuttuivat toiseen maailmansotaan, kts. Al Bielek, 1991 haastattelu, http://www.freezone.org/mc/e_conv02.htm

[47]   Richard Boylan, “Latest Revelations by NSC Consultant Dr Michael Wolf,” http://www.drboylan.com/wlflk2a.html

[48] Kts. Stewart Swerdlow, The Montauk: The Alien Connection.

[49]   See Carolyn Myss, Anatomy of the Spirit : the Seven Stages of Power and Healing (Random House, 1997)

[50]   Kts. Nerudan haastattelut 1-4. http://www.wingmakers.com

[51]  Tri. Nerudan mukaan kaikki kehittyneet avaruusolentojen rodut kommunikoivat telepaattisesti. Kts. Nerudan haastattelu #1, http://www.wingmakers.com

[52]   Kts. Nerudan haastattelu #1, 10-12 http://www.wingmakers.com

[53]   Kts. Phyllis Schlemmer, The Only Planet of Choice: Essential Briefings from Deep Space, 2nd ed. (Gateway Books, 1995).

[54]   Kts. “Quotations from Chairman Wolf,” http://www.drboylan.com/wolfqut2.html ; ja tri. Nerudan haastattelu #1. http://www.wingmakers.com

[55]   Näiden organisaatioiden luokittelu ja analyysi, kts. Richard Boylan, “The Shadow Government: Its Identification and Analysis,” http://www.drboylan.com/shadgovt2.html

[56]   Kts. Phillip Corso, Beyond Roswell, jossa keskustelua hänen mukanaolostaan armeijan salaisissa avaruusolentojen teknologiaa takaisinmallintavissa projekteissa.

[57]   William Cooper toimi Tyynenmeren laivaston komentajan tiedotusryhmässä ja kertoi, että hänen oli tutkittava ja raportoitava useista erittäin salaisista avaruusolentojen läsnäoloa koskevista raporteista. Katso Cooper, Behold a Pale Horse. Verkkosivuston osoite: http://www.williamcooper.com . Vaikka Cooper ei aiemmin kuulunutkaan salaiseen organisaatioon, ET-materiaalin korkean turvaluokituksen vuoksi vain hyvin harvat laivaston työntekijät saivat koskaan tietää sen olemassaolosta.

[58]   Dan Sherman, Above Black:Project Preserve Destiny, Insider Account of Alien Contact and Government Cover-up (One Team Publishing, 1997) luku 3. Verkkosivu http://www.aboveblack.com

[59]   Sherman, Above Black, luku 2. Verkkosivu http://www.aboveblack.com

[60]   Kansallisen turvallisuusneuvoston historiaa koskevia tietoja on osoitteessa www.nsc.gov

[61] Verkkokopio Trumanin kirjeestä, jossa hän antoi luvan Majestic 12:n perustamiseen, on saatavilla Internet-osoitteessa: http://209.132.68.98/pdf/truman_forrestal.pdf .

[62] Kts. http://www.whitehouse.gov/nsc/history.html

[63] Muita ilmiantajalähteitä MJ-12:n todellisesta toiminnasta ovat eversti Steve Wilsonin haastattelut (saatavilla verkossa osoitteessa http://www.drboylan.com/mj12org2.html) ja tri. Michael Wolf (saatavilla osoitteessa http://www.drboylan.com/wolfqut2.html)

[64]   Behold A Pale Horse. Kts. myös Cooper, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus”

[65]   Kts. Nerudan haastattelut 1-4.

[66]   Kts. Richard Boyland, “The Shadow Government,” http://www.drboylan.com/shadgovt2.html ; ja Richard Wilson & Silvia Burns, “The US Government and Extraterrestrial Entities,” http://www.extraterrestrial-aliens.com/31.htm

[67]   Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf,” http://www.drboylan.com/wolfqut2.html

[68]   Katso Wolf, Catchers of Heaven.

[69]   Nerudan haastattelu #3, 38-39; http://www.wingmakers.com

[70]   Katso Al Bielekin haastattelu 1991, http://www.freezone.org/mc/e_conv06.htm

[71]   The Day After Roswell, 93.

[72]   Reptiliaanien institutionaalisen kulttuurin analyysi, kts. Courtney Brown, Cosmic Explorers, s. 178-224.

[73]   “Quotations from Chairman Wolf, http://www.drboylan.com/wolfqut2.html

[74]   Kts. Richard Boylan, “Colonel Steve Wilson, USAF (ret.) Reveals UFO-oriented Project Pounce,” http://drboylan.com/swilson2.html

[75]   Reptiliaanien institutionaalisen kulttuurin analyysi, kts. Courtney Brown, Cosmic Explorers, s. 243-51.

[76]   Phil Schneider, MUFON-konferenssiesitys, 1995: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm

[77]   Nerudan haastattelu #1, 17.

[78]   Keskustelua vainoharhaisuudesta Labyrintissa ks. Nerudan haastattelu nro 1, 18; keskustelua siitä, että Labyrintin johtajat ovat ”kontrollifriikkejä” ks. Nerudan haastattelu nro 2, 46. http://www.wingmakers.com

[79]   Kts. Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection; Preston Nichols & Peter Moon, Montauk Revisited; & Wade Gordon, The Brookhaven Connection.

[80]  Kts. Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection; Preston Nichols & Peter Moon, Montauk Revisited: Adventures in Synchronicity; ja Wade Gordon, The Brookhaven Connection.

[81]   Cooper, Behold a Pale Horse. Kts. myös Cooper, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus”

[82] Kts. William Cooper, Behold a Pale Horse; and Cooper,  “Origin, Identity and Purpose of MJ-12,” http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html . Katso myös Michael Wolf, The Catchers of Heaven; & Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets”, http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html

[83]   Katso Michael Wolf, Catchers of Heaven

[84]   PI40-ryhmän edistyksellisempiä ryhmittymiä käsitellään Richard Boylanin tekstissä. http://www.drboylan.com/mj12org2.html

[85]   Katso Richard Boylan, Birds of a Feather No Longer: Policy Split Divides ”Aviary” UFO-Secrecy Group, http://www.drboylan.com/aviary2.html

 

  Artikkelin julkaissut exopolitics.net

Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan

Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan (2003)

Tutkielma #2

helmikuun 3. 2003, www.exopolitics.org

kirjoittanut Dr Michael E. Salla

 

Tiivistelmä

Ellei kaikki niin useimmat kritiikit Bushin hallinnon motivaatioita kohtaan laukaista ennakoiva sota Irakia vastaan keskittyvät yhdistelmään Washingtonissa vallassa olevien konservatiivipoliitikkojen imperiaalista maailmankuvaa sekä Bushin hallintoa eteenpäin ajavia korporaatiointressejä. Tämä tutkielma tarjoaa radikaalisti erilaisen poliittisen analyysin Bushin hallinnon motivaatioista lähteä sotaan, sekä hänen kriitikkojen esittämistä selityksistä. Tämä tutkielma tarjoaa eksopoliittisen analyysin Irakissa esiintyvän historiallisen avaruusolentojen läsnäolon poliittisista ulottuvuuksista sekä amerikkalaisten suorittamasta ennakoivasta hyökkäyksestä. Tässä esitetään, että kilpailevat salaiset hallituksen organisaatiot kamppailevat proxy-sodassa ottaakseen haltuun Irakissa sijaitsevan muinaisen avaruusolentojen teknologian, jotta he voisivat valmistella sarjaa tapahtumia, jotka liittyvät kehittyneen avaruusolentojen rodun ’ennustettuun paluuseen’. Columbia-avaruussukkula on hyvin saattanut olla korkean profiilin uhri tällaisessa proxy-sodassa, jonka tarkoitus on lähettää viesti amerikkalaisille salajärjestöille ennakoivasta sodasta Irakia vastaan.

Tätä analyysia tehdessä tutkielma tarkastelee saatavilla olevia todisteita Irakissa esiintyvästä avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta ja soveltaa tätä näyttöä ymmärtämään paremmin nykyistä Irakin poliittista tilannetta. Tutkielma analysoi poliittisten päätoimijoiden motivaatioita Amerikan ennakoivassa sodassa Irakia vastaan. Tutkielma päättää analyysin suosittelemalla politiikkatoimia sille, miten vastata avaruusolentojen historialliseen läsnäoloon Irakissa, sekä sen nykyajan poliittiselle relevanssille.


Johdanto*

Vuoden 2003 State of the Union -puheessaan presidentti George W. Bush julisti, että ”Amerikkaa ja maailmaa kohtaava vakavin uhka on laittomat regiimit, jotka tavoittelevat ja joilla on hallussaan ydin-, kemiallisia ja biologisia aseita.” (1) Puheessaan Bush ilmaisi suurimmaksi motivaatiokseen hyökätä Irakiin ennenaikaisesti ”kauhun, jollaista kukaan ei ole koskaan tuntenut” estämisen. Bushin ennenaikaisen hyökkäyksen politiikkaa kritisoineet, joihin kuuluu mm. politiikan kommentaattori Robert Frisk, esittivät, että tuleva Amerikan sota Irakia vastaan ”ei liity kemiallisiin aseisiin tai ihmisoikeuksiin; se liittyy öljyyn.” (2) Toisen nimekkään politiikan kommentaattorin, Michael Lindin, mukaan motivaatio liittyi ennenaikaisen sodankäynnin doktriiniin, jota on ajanut ’neokonservatiivit’ kuten varapuolustusministeri Paul Wolfowitz, jonka politiikka pääsi parrasvaloihin syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen. (3)

Ellei kaikki niin useimmat kritiikit Bushin hallinnon motivaatioita kohtaan laukaista ennakoiva sota Irakia vastaan keskittyvät yhdistelmään Washingtonissa vallassa olevien konservatiivipoliitikkojen imperiaalista maailmankuvaa sekä Bushin hallintoa eteenpäin ajavia korporaatiointressejä. Tämä tutkielma tarjoaa radikaalisti erilaisen poliittisen analyysin Bushin hallinnon motivaatioista lähteä sotaan sekä kriitikoiden esittämistä selityksistä. Tässä tutkielmassa esitetään, että keskittyminen kumpaankaan tekijään, jotka tukevat ennenaikaista hyökkäystä massatuhoaseita käsittelevää Irakia vastaan, tai Amerikan imperialismia ja korporaatiointressejä vastaan esitettyihin kritiikkeihin, ei ole niinkään väärin, vaan yksinkertaisesti ne heijastelevat rajoittunutta poliittista paradigmaa ymmärtää Amerikan ulkomaanpolitiikan taustalla olevia motivaatioita.

Tässä tutkielmassa käytetty polittiinen paradigma perustuu ’eksopolitiikkaan’. (4) Paradigma lähtee oletuksesta, että Maapallolla on olemassa avaruusolentojen läsnäolo, josta salaiset valtion organisaatiot ovat pantanneet tietoa kansalta sekä vaaleilla valituilta edustajilta. Sen sijaan, että sitä pidettäisiin perustelemattomana ’salaliittoteoriana’, joka ei liity nykypäivän politiikan ongelmiin, kuten Amerikan ennakoivaan sotaan Irakia vastaan, mitenkään, tässä esitetään, että eksopoliittinen analyysi voi tarjota kattavamman ymmärryksen siitä mikä motivoi Bushin hallinnon ennenaikaista hyökkäystä Irakia vastaan.

Eksopolitiikka nousevana julkishallinnon alana perustuu pääosin eri lähteiden tarjoamiin todisteisiin, jotka tukevat ideaa avaruusolentojen läsnäolosta, josta kertovat tiedot salaiset valtion organisaatiot ovat piilottaneet kansalta ja vaaleilla valituilta edustajilta. (5) Kaikkein tärkein näyttö tulee entisiltä armeijan ja valtion viranomaisilta, jotka ovat tulleet julkisuuteen antamaan ’ilmiantajatodistuksen’ useissa erilaisissa valtioon liittymättömissä aloitteissa edistääkseen avaruusolentojen läsnäolon paljastamista. (6) Vaikka monet ovat eri mieltä saatavilla olevien todisteiden uskottavuudesta ja ottavat toisen kannan joko puolesta tai vastaan avaruusolentojen läsnäoloon ja valtion hiljaisuuteen tästä läsnäolosta, eksopolitiikka perustuu oletukseen siitä, että debatin ei tulisi sulkea pois keskustelua sellaisen läsnäolon vaikutuksista poliittisiin päättäjiin tai kansaan yleensä. Siispä, kun tarkastellaan nykypäivän kansainvälisiä ongelmia, kuten Amerikan ennakoivaa sotaa Irakia vastaan, voidaan tutkia eksopoliittista analyysia käyttävien näkökulmia sekä näiden ja muiden kattavampien ulkopolitiikan näkökantojen uskottavuutta, huolimatta käynnissä olevasta debatista saatavilla olevan näytön vakuuttavuudesta. Tämä on tarpeen, sillä aktiivisesti paljastuksen estämisessä mukana olevat käyttävät disinformaatiota, pelottelua ja muita strategioita joilla häiritä silminnäkijöitä, vääristellä todisteita ja suunnata kansan huomio pois avaruusolentojen läsnäolosta ja siitä miten se liittyy useisiin nykyajan poliittisiin ongelmiin. Viimeisenä, salainen kampanja UFO-paljastuksen estämiseksi tulee käsitellä eksopoliittisen analyysin termein todennäköisyytenä tällaiselle vaikuttamiselle ja/tai käytettävissä olevan empiirisen todistusaineiston vaarantamiselle, joka muuten vahvistaisi avaruusolentojen läsnäolon. Siksi eksopoliittisella analyysilla on joitain keskeisiä eroja perinteisempiin poliittisen analyysin näkökulmiin verrattuna, jotka perustuvat perinteiseen yhteiskuntatieteen arvovapaaseen, objektiivisen analyysin metodiin, jossa käsitellään saatavilla olevia prosesseja, instituutioita ja toimijoita julkishallinnon alalla.

Alla on esitetty Irakin avaruusolentojen historiallisen läsnäolon sekä Amerikan suorittaman Saddam Husseinin hallinnon vastaisen ennakoivan hyökkäyksen eksopoliittinen analyysi. Tässä analyysissa käsittelen saatavilla olevaa todistusaineistoa koskien avaruusolentojen historiallista läsnäoloa Irakissa; sitten sovellan tätä todistusaineistoa Irakin nykyisen poliittisen tilanteen ymmärtämiseksi; sitten analysoin poliittisten päätoimijoiden motivaatioita Amerikan ennakoivaan Irakia vastaan tehtyyn hyökkäykseen; ja lopuksi esitän joitain politiikkasuosituksia.

Mitä näyttöä löytyy avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta Irakissa?

Vahvin saatavilla oleva todistusaineisto avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta Irakissa on peräisin nuolenpääkirjoitustauluista, jotka suoraan ovat kirjanneet muinaisten sumerialaisten uskomukset ja aktiviteetit, joiden sivilisaatio sai alkunsa melkein yhdessä yössä 3800 e.Kr. Useimmat näistä nuolenpääkirjoitustauluista kertovat tarinoita sumerialaisten kanssakäymisistä ’jumalien’ kanssa. Useimmat arkeologit alunperin hyväksyivät, että nämä olivat pelkkiä myyttejä eivätkä he kiinnittäneet niihin enempää huomiota, kuin pelkästään oivalluksina sumerialaisten uskonnollismyyttisistä uskomuksista. Tuo näkökäanta haastettiin vuonnta 1976, kun sumeriatutkija Zecharia Sitchin julkaisi ensimmäiset kirjansa Sumerian taulujen käännöksistä. (7) Sen sijaan, että hän olisi käsitellyt tarinoita jumalista myytteinä, jotka eivät empiirisesti liittyneet juuri mihinkään, Sitchin tulkitsi taulujen tekstit kirjaimellisina kuvauksina tapahtumista siten kuin ne tapahtuivat menneinä aikoina.

Sitchinin käännökset Sumerian nuolenpääkirjoitustauluista paljastivat tarkkaa informaatiota useista eri aiheista, jotka hänen mukaansa eivät olisi olleet mahdollisia sivilisaatiolle, joka oli kehityksensä alkuvaiheessa ilman minkäännäköistä edeltäjää, jolta lainata vaikutteita. Sitchinin mukaan sumerialaisilla oli yksityiskohtaista tietoa kaikista aurinkokuntamme planeetoista, he ymmärsivät päiväntasauksen prekession ja lisäksi heillä oli ymmärrystä monimutkaisista lääketieteellisistä proseduureista. (8) Kysymykseen mistä he tämän tiedon olivat saaneet Sitchinin käännösten mukaan sumerialaisilla oli selvä vastaus alkulähteestä. He paljastivat kivitauluissaan, että kaikki hiedän tietonsa ovat peräisin Maan ulkopuolisilta vierailijoilta nimeltään ’Anunnaki’ (’ne jotka tulivat taivaasta Maahan’), jotka olivat sekä sumerialaisten opettajia että roolissa koko ihmisrotua luotaessa. Tämän avaruusolentojen rodun alkuperä on planeetalla nimeltä Nibiru, joka kiertää Aurinkoa elliptisellä radalla ja joka palaa aurinkokuntaamme aina 3600 vuoden välein. (9)

Kun Sitchinin innovatiivinen työ julkaistiin, se herätti suurta äläkkää ja intensiivistä debattia niiden keskuudessa, jotka kannattivat ja vastustivat hänen pääteesiään historiallisesta avaruusolentojen läsnäolosta Sumeriassa, joka oli vastuussa koko Sumerian sivilisaation aloittamista. Myönteisesti Sitchinin teesiin suhtautuneiden joukossa oli kuuluisia kirjailijoita, mm. Erik Von Däniken, joka itse oli kirjoittanut vuonna 1969 julkaistun kirjan Chariots of the Gods, joka ehdotti historiallista avaruusolentojen läsnäoloa eri puolille planeettaa. (10) Toinen suosittu kirjailija David Hatcher Childress kuvaa yksityiskohtaisesti avaruusolentojen teknologiaa muinaisten sivilisaatioiden käytössä hänen eri kirjoissa. (11) Vähemmän tunnetuista kirjoittajista sellainen nimi kuin William Henry on julkaissut kirjoja samanlaisista ajatuksista kuin Sitchinin teesi. (12)

Sitchinin teesin tueksi monet kirjoittajat usein siteeraavat raamattua, joka viittaa Maapallolla asuneisiin ’jumaliin’. Raamatun tekstit, joihin useimmiten viitataan ovat Eenokin apokryfikirjassa. (13) Vaikka Eenokin kirja on useimmista raamatun versioista jätetty pois, se on kuitenkin osa muinaista heprealaista tutkimusta ja on mukana etiopialaisissa ja slaavilaisissa Vanhan Testamentin versioissa.  Eenokin kirja kuvaa enkelien kapinallisjoukkoa nimeltä ’Nephilim’, joita oli lukumäärältään 200, jotka asettuivat asumaan Maapallolle ja lisääntyivät ihmispopulaation kanssa ennen kuin heidän yläpuoliset olennot, ’Elohim’, karkoittivat heidät ja rankaisivat heitä. (14) Eenokin kirja tarjoaa kontekstia mystisille ensimmäisen Mooseksen kirjan kohdille, joissa kuvataan aikaa jolloin ’jumalten pojat’, Nephilim/Anunnaki, lisääntyivät ihmisten kanssa ja loivat jättiläisten rodun, joka hallitsi muuta ihmiskuntaa: ”Sijhen aican olit myös Sangarit maan päällä: sillä sijttecuin Jumalan pojat macaisit ihmisten tytärten cansa, ja sijtit lapsia, että nijstä tulit woimaliset miehet, jotca muinan olit sangen cuuluisat.” (15) Sitchinin teesin tukijat sanovat, että tämä kuuluu raamatulliseen näyttöön siitä, että kehittynyt avaruusolentojen rotu oli kuin olikin olemassa Maapallolla, oli pitkään ollut tekemisissä ihmisten kanssa ja jopa ollut roolissa ihmisrodun luomisessa.

Kirjailijoiden, riippumattomien arkeologien ja raamatun kommentaattoreiden kasvavan lukumäärän lisäksi Sitchinin teesiä tukee suuri määrä henkilöitä, jotka väittävät olevansa telepaattisessa yhteydessä avaruusolentoihin, jotka paljastavat informaatiota avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta Sumeriassa. Eräs näistä avaruusolentoja kanavoivista on Jelaila Starr, joka väittää olevansa yhteydessä olentoihin suoraa Nibirulla, ja hän julkaisee informaatiota tasaiseen tahtiin Anunnakeista verkkosivuillaan. (16) Toinen on Sheldan Nidle, joka ’kanavoi’ avaruusolentojen rotua Siriuksen tähtijärjestelmästä. Hän antaa paljon informaatiota Anunnakin historiallisesta läsnäolosta ja vaikutuksesta kirjoissaan ja verkkosivuillaan. (17)

On hyvin kiistanalaista, missä määrin näin hajanainen kokoelma todistusaineistoa voi perustella Sitchinin teesiä ET:n historiallisesta läsnäolosta Sumeriassa. Huolimatta sellaisten lähteiden aikaansaamasta kiistasta, ne tarjoavat laajalti informaatiota, joka ansaitsee lähemmän tarkastelun julkishallinnon politiikkaan liittyen. Kun otetaan huomioon, että eksopolitiikka perustuu oletukseen avaruusolentojen läsnäolosta, jota salaiset valtion organisaatiot eivät halua paljastaa, on mahdollista esittää eksopoliittinen näkökulma Sitchinin teesiin huolimatta käynnissä olevasta debatista koskien saatavilla olevan todistusaineiston johdonmukaisuutta ja tarkkuutta.

Miten avaruusolentojen historiallinen läsnäolo liittyy Amerikan Irak-politiikkaan?

Eräs riippumaton arkeologi, joka käsittelee Sumerian (eteläinen Irak) avaruusolentojen läsnäolon suoraa yhteyttä nykyiseen amerikkalaiseen vimmaan keskittyä Saddam Husseiniin, on nimeltään William Henry. Henryn pääteesi on, että Sumerian ajoista lähtien on ollut olemassa teknologinen laite, jota hän kutsuu ’Tähtiportiksi’, jota Anunnaki/Nephilim käyttivät matkustamaan edestakaisin kotimaailmansa ja Maapallon  välillä. He myös matkustivat sillä ympäri galaksia. (18) Henry keskittyy alla kuvattuun kohtaan Sitchinin nuolenpääkirjoitusten tulkinnassa taulusta, joka kuvaa Urukin rituaalitekstiä:

On löydetty kuvauksia, joissa näytetään jumalallisia olentoja kärkkymässä temppelin sisäänkäynnillä ja pitelivät salkoja, joihin oli kiinnitetty rengasmaisia esineitä. Tämän tilanteen taivaallinen luonne käy ilmi Auringon ja Kuun symbolien mukaanotosta… joissa kuvataan Enlil ja Enki sisäänkäynnin luona, josta Anu tekee suuren sisääntulon. (19)

Sen sijaan, että kyse olisi yksinkertaisesta tapahtumasta, johon liittyy Anunnakien johtaja, Anu ja hänen kaksi poikaansa Enlil ja Enki, Henry ehdottaa, että yllä esitetty tilanne kuvaa siirtolaitetta, jota Anu ja muut Anunnaki-eliitit käyttivät. Jos näin, silloin sellainen laite sijaitsee todennäköisimmin Sumerian Uruk-kaupungissa, joka oli Sumerian sivilisaation ensimmäinen kaupunki ja Gilgameshin, kuuluisa Gilgameshin eepoksen kuningas, koti. (20)

Sitchin ja kirjoittajat kuten David Childress, joka käsittelee avaruusolentojen käyttämää teknologiaa ja muinaisia sivilisaatioita, ovat sivuuttaneet Tähtiportin merkityksen ja avaruusolentojen kuljetusvälineiden tutkimisen heidän omissa yllä esitettyjen tekstien käännöksissään. Molemmat elivät perinteisessä paradigmassa, jossa kuljetus tapahtuu rakettikäyttöisillä aluksilla. (21) Sitchin keskittyy rakettimoottorialuksiin hänen kuvauksessaan Anunnakeista ja heidän eri matkoistaan Maapallolle. Esimerkiksi kuvatessaan Anunnakien kulkupelejä, joita he käyttivät Maan ja avaruuden välillä liikkumiseen, Sitchin kirjoitti: ”Tekstit paljastavat, että kolmesataa heistä, ”Taivaan Anunnakit”, eli Igig, olivat todellisia astronautteja, jotka pysyivät avaruusaluksessa laskeutumatta Maapallolle. He kiersivät Maapalloa aluksissa, joista laukaistiin sukkuloita Maapallolle ja takaisin.” (22)

Täten on todettava, että Anunnakit käyttivät kahdenlaista kuljetusmuotoa. Yksi oli meille tuttu rakettiteknologian muoto, jota Maapallolla asuvat Anunnakit käyttivät, joita Sitchin kuvasi ”rivi-Anunnakeiksi”. He hallinnoivat Maapalloa ja ihmiskuntaa avaruudessa elävien maanmiestensä tahdon mukaisesti. (23) Toinen kuljetusteknologia oli Tähtiportti, jota oletettavasti käyttivät vain Anunnakien kaikkein korkein luokka. He antoivat avaruudessa eläville Anunnakeille tehtäväksi kerätä Maapallon resurssit. Tulkitsemalla Babylonian luomismyyttiä saadaan idea siitä miten tehtävät jaettiin ja miten ’ylijumala’ Mardukin tahdon mukaan toimiva Anunnaki-hierarkia jakeli tehtäviä Mardukin alaiselle Anulle, Anunnakien johtajalle:

Anulle annettiin tehtäväksi seurata ohjeita. Kolmesataa taivaassa hän asetti vartioon; Maapallon tavat erottivat heidät Taivaasta; ja Maapallolle kuusisataa hän asetti asumaan. Kun hän oli määrännyt kaikki heidän ohjeensa, hän jakoi Taivaan ja Maan Anunnakille heidän tehtävänsä.  (24)

Näin Anunnakit pyörittivät toimintaa sekä Maapallolla että avaruudessa ja pitivät planeetan hallussaan. Kun otetaan huomioon Sitchinin kuvailema tiukka hierarkia hänen yksityiskohtaisessa analyysissaan Anunnakeista ja heidän interaktioistaan keskenään ja ihmiskunnan kanssa, on todennäköistä, että Tähtiportti olisi ollut ihmiskunnan ja planeetalla asuvan Anunnaki-porukan pelätty ja kunnioittama asia, ainakin heidän keskuudessaan jotka sen toimintaa kykenivät omin silmin näkemään, mutta eivät saaneet sitä itse käyttää. Sellaisenaan Tähtiportteja olisi ollut vain rajattu määrä ympäri planeettaa, ja Sumerian Tähtiportti sijaitsi kaikkein tärkeimmässä Sumerian muinaisessa kaupungissa — todennäköisimmin se oli Urukin muinainen pääkaupunki, muinaiskuninkaiden koti, joka sijaitsee Etelä-Irakissa. 12 vuoden tauon jälkeen kaivauksissa, saksalainen tutkijatiimi vuonna 2002 jatkoi kaivauksia Urukin hautautuneessa kaupungissa. Käyttämällä magnetometriä, joka kykenee havaitsemaan ihmistekoiset esineeet maan alla, ja tehokasta tietokonejärjestelmää Saksassa, saksalaiset geofyysikot kykenivät kartoittamaan hautautuneita rakenteita muinaisesta pääkaupungista 5.5 neliökilometrin alueelta, jossa Sumerian muinainen sivilisaatio oli saanut alkunsa. (25)

Sumerialaisten kuvauksissa Anunnakeista tärkeä tapahtuma oli Anunnakien viimeinen poistuminen planeetalta sarjassa tuhoisia katastrofeja, jotka kulminoituivat vuosiin 1800-1700 e.Kr. (26) Perinteiset arkeologit tukevat näkemystä siitä, että alueella sattui tuolloin katastrofaalinen tapahtuma. (27) Jos kuljetusmuotoja olikin kaksi Anunnakien käytössä, kun alemmat Anunnakit poistuivat raketeilla, Anunnaki-eliitti poistui todennäköisimmin Tähtiportilla ja sulki sen. Ennustettavasti, kun otetaan huomioon kunnioitus Tähtiporttia kohtaan, sitä ei olisi jätetty vartioimatta heidän poistumisen ja Anunnakien ennustettuun paluuseen liittyvän Tähtiportin uudelleenaktivoinnin välisenä aikana.

Useat lähteet kuvaavat nykyaikaa ’jumalten/Anunnakien ennustettuna paluuna’. ’Ennustetun paluun’ käsite Anunnakien läsnäolon kontekstissa vaihtelee tarkoitukseltaan riippuen kolmesta eri perspektiivistä. Ensimmäinen näkökanta perustuu yksinkertaisesti ideaan jumalista tai Anunnakista fyysisesti palaamassa ottamaan arvokkaan roolin ihmisten asioihin vaikuttamisessa ja valvomaan planeetan resurssienkäyttöä. (28) Sellaisessa skenaariossa Anunnakien ensimmäinen aalto saapuisi luomaan suotuisat olosuhteet odotetulle Anunnaki-eliitin paluulle. Tähän kuuluisi alempiarvoisten Anunnakien saapuminen ensin ja Sumerian Tähtiportin aktivoiminen, jota vaadittaisiin heidän johtajien paluuseen. Oletettavasti tätä pidettäisiin pyhänä tapahtumana, jota koko ihmiskunnan tulisi juhlistaa. Kirjoittajat Clive Prince ja Lyn Picknett esittävät, että ihmiskuntaa ovat valmistelleet sellaista paluuta varten keskeisten poliittisten ja uskonnollisten toimijoiden aikaansaama tunnistettava globaalien tapahtumien ketju. (29)

Toinen perspektiivi ”jumalten/Anunnakien paluuseen” on heidän kotimaailmansa Nibiru-planeetan paluu. Erilaiset Anunnakien kotiplaneetta Nibirun paluusta kertovat verkkosivut ja kirjat ovat herättäneet paljon kiinnostusta. Monet kirjoittajat siteeraavat astronomista näyttöä, joka tukee ideaa kymmenennestä planeetasta, jonka on pitkään spekuloitu vaikuttavan Uranuksen ja Neptunuksen kiertoratoihin aina siitä lähtien, kun havaittiin, että Pluto (joka löydettiin vuonna 1930) ei voisi selittää näitä häiriötekijöitä. 1970-luvun lopulla kaksi astronomia Yhdysvaltain laivaston observatoriosta Tom van Flandern ja Richard Harrington, alkoivat julkaista tutkielmia, joissa kannatettiin ideaa kymmenennen planeetan olemassaolosta. (30)

Laajimmin siteerattu viittaus, joka tukee teesiä kymmenennestä planeetasta, joka tunnetaan, mutta jota ei ole julkistettu suurelle yleisölle, on sarja lehdistötiedotteita, jotka ovat peräisin tähtitieteelliseltä ryhmältä, joka tutki taivaan osaa, joka van Flandernin ja Harringtonin laskelmien mukaan olisi kymmenennen planeetan sijaintipaikka. Joulukuussa 1983 Jet Propulsion Laboratoryn astronomisen infrapunasatelliitin (IRAS) vastuuastronomi tohtori Gerry Neugebauer ilmoitti mahdollisesta sellaisen planeetan olemassaolon vahvistuksesta. Washington Postin toimittaja tiivisti ilmoituksen kirjoittaen: ”taivaankappale, mahdollisesti yhtä suuri kuin… Jupiter ja mahdollisesti…. osa tätä aurinkokuntaa on löydetty Orionin tähtikuvion suunnasta Maata kiertävällä teleskoopilla…” (31) Yhteensä kuuden sanomalehden kirjoittaessa jotain ilmoituksesta, ilmoitus vedettiin takaisin ja astronomit hiljenivät julkisesti kymmenennen planeetan olemassaolosta. Huhuja alkoi liikkua salaisten valtion organisaatioiden aktiivisesta häirintäkampanjasta.  (32) Esimerkiksi eräs Yhdysvaltain laivaston observatorion astronomi, tri. Richard Harrington, puhui julkisesti ja kirjoitti artikkeleita hypoteettisesta Planeetta X:stä ja on spekuloitu, että tämä on suoraan vaikuttanut hänen ennenaikaiseen kuolemaansa ’luonnollisistä syistä’ vuonna 1992. (33)

Kolmas perspektiivi ’jumalten/Anunnakien ennustettuun paluuseen’ löytyy kirjoittajilta, jotka keskittyvät Maya-intiaanien 5200-vuotisen syklin päättymisen tapahtumiin. John Major Jenkinsin mukaan Mayat olivat tietoisia tavasta, jolla Aurinko linjautuu muiden galaktisten tasojen kanssa periodisesti. Tämä mahdollistaa intensiivisempien kosmisten energioiden saapumisen Maapallolle galaksimme ytimestä. Sitten ihmistietoisuus nousee vastaavasti, eli osat aivoista joko kytkeytyvät päälle tai pois näiden syklien käydessä läpi vaiheitaan. Jenkinsin mukaan vuosi 2012 vastaa nykyisen Maya-syklin loppua ja johtaa nopeaan globaalin tietoisuuden transformaatioon. (34) Useat kirjoittajat viittaavat tähän Uutena Aikana, jolloin globaali ajattelu on valistuneempaa ja ihmispotentiaali lisäänttyy. (35) ’Jumalten ennustettu paluu’ voi siis merkitä nopeaa ihmistietoisuuden muutosta aivojen käyttämättömien osien aktivoituessa Auringon linjautuessa galaksin kanssa asemiin. Tässä selityksessä ihmiskunta itse kehittäisi ’jumalankaltaisia’ voimia, jotka spontaanisti tulisivat saataville suurille määrille ihmisiä. Useat kirjoittajat ovat esimerkiksi kuvanneet useiden lasten uskomattomia kykyjä ja psyykkisiä voimia ympäri maailmaa. (36)

Tiivistettynä, saatavilla oleva informaatio ’jumalten ennustetusta paluusta’ voidaan ymmärtää merkitsevän tärkeää merkkipaalua ihmissivilisaation kasvussa. ’Ennustettu paluu’ voidaan tulkita joko kirjaimellisesti tai metaforallisesti tarkoittamaan joko ’jumalten/Anunnakien’ fyysistä paluuta, mystisen kymmenennen aurinkokuntamme planeetan paluuta tai nopeaa kasvua ihmiskunnan tietoisuudessa Auringon linjautuessa galaktisen tason kanssa. Huolimatta kiistasta koskien mitä tämä ’ennustettu paluu’ tarkkanottaen tarkoittaa, tekijät sellaisessa paluussa, jotka liittyvät Irakin tämänhetkiseen poliittiseen tilanteeseen ja Amerikan ennakoivaan aseelliseen interventioon, voidaan identifioida. Ensimmäinen tekijä on, että avaruusolentojen kuljetuslaite, Tähtiportti, tai jokin muu tärkeä avaruusolentojen artifakti, saattaa sijaita haudattuna Etelä-Irakin autiomaahan, joka oletettavasti näyttelee osaa ’jumalten ennustetussa paluussa’. Toiseksi, on mahdollista, että kymmenes planeetta tulee palaamaan, joka on kriittisessä roolissa Anunnakien paluussa ja/tai joka merkittävästi vaikuttaa globaaliin ympäristöön. Viimeisenä, on potentiaalia ihmistietoisuuden nopealle kehitykselle Maya-kalenterin päättymisen aikaan (toim. huom. kalenteri päättyi 2012).

Amerikan Irak-politiikan eksopoliittinen analyysi

Jos Etelä-Irakissa on Tähtiportti, joka on roolissa tällaisessa ’jumalten ennustetussa paluussa’, silloin on todennäköistä, että salaiset valtion organisaatiot, jotka suuresti vaikuttavat tai kontrolloivat Bushin hallintoa, ovat tietoisia tämän Tähtiportin olemassaolosta ja roolista. Irakin presidentti Hussein todennäköisesti myös tietää sellaisen Tähtiportin olemassaolosta, kuten saattaa olla pääteltävissä hänen arkkitehtonisista projekteistaan, joiden tarkoitus on herättää vanhan Mesopotamian sivilisaation suuruuden henkeä ja sementoida hänen asemansa Irakin menneen kunnian palauttajana. (37) Vielä merkittävämmällä tavalla hänen luvatessaan saksalaisen arkeologitiimin jatkaa kaivauksia Urukin sumerialaiskaupungissa maanalaisten kartoitusten jälkeen viittaa siihen, että tämä saattaisi olla Sumerian Tähtiportin sijainti. Tämä tieto haudatusta Tähtiportista voi olla myös yksi syy sille miksi Saksan valtio on julkisesti vastustanut Amerikan ennakoivaa hyökkäystä Irakiin. Jos Husseinin hallinto ja Bushin hallinto uskovat, että Etelä-Irakin hiekassa lepää haudattuna Tähtiportti, silloin siellä kaikkein todennäköisimmin on olemassa rotu, joka siihen on pääsy ja joka sitä hallinnoi. William Henryn teesi on, että tämä on Irakin jatkuvan sotilaskonfliktin taustalla oleva poliittinen tekijä. (38)

Bushin hallinnon perspektiivistä Sumerian Tähtiportin kontrollointi mahdollistaisi valtion salaisille organisaatioille jatkaa heidän globaalia UFO-paljastuksen vastaista kampanjaansa. (39) Tämä on vahvasti luettavissa rivien välistä Bushin hallinnon salailumieltymyksessä ja monien FOIA-aloitteiden kieltämisessä aiemmalta Clintonin hallinnolta. Tähtiportin kontrollointi kaikkien muiden Tähtiporttien lisäksi, joita muiden sivilisaatioiden pääkaupungeissa on saattanut olla, esim. Egypti, Inka, Atsteekit; oletettavasti antaisi salaisille valtion organisaatioille suuremman vipuvarren avaruusolentojen roduista, jotka tällä hetkellä planeettamme kanssa ovat tekemisissä, tai joiden ennustetaan saapuvan näyttämölle jonkin tapahtuman siivittäminä, jotka liittyvät ’jumalten ennustettuun paluuseen’. Vähintäänkin Sumerian Tähtiportin kontrollointi sallisi salaisten valtion organisaatioiden sanella globaalin transformaation tahdon, jonka avaruusolentojen rodut ovat luvanneet tuoda Maapallolle heidän kehittyneellä teknologiallaan, ylivertaisella tiedollaan ja korostuneilla psyykkisillä kyvyillään.

Husseinin regiimin osalta Tähtiportin hallinta mahdollistaisi hänen aktivoida sen ja täyttää profetia auttamalla kehittyneen avaruusolentojen rodun, Anunnaki-eliitin, saapumista. Presidentti Hussein mahdollisesti kuvittelee, että palkkiona hänen lojaaliudestaan Anunnaki-eliitille hänet palkittaisiin korkealla asemalla suuressa globaalissa hierarkiassa. Ehkäpä hän näkee itsensä jopa jonkinlaisena ihmiskunnan pelastajana, joka auttaa jumalten saapumista takaisin, jotka ratkaisisivat kaikki ihmiskunnan ongelmat ja lopettaisivat salaisten valtion organisaatioiden, jotka jatkavat avaruusolentojen läsnäolon salailua, vallan. Merkittävällä tavalla Euroopan valtiot kuten Saksa ja ehkäpä jopa Ranska ja Venäjä saattavat saada suurempaa vipuvartta tulevaisuudessa Tähtiportin kontrollointiin tarjoamalla diplomaattista suojaa Husseinin regiimille quid pro quona sallimalla arkeologiset kaivaukset Urukissa. Nämä valtiot ja niihin liittyvät salaiset organisaatiot pääsevät käsiksi tietoon avaruusolentojen läsnäolosta, ja todennäköisimmin niitä epäilyttää jakaa tietoa Amerikalle Sumerian Tähtiportin kontrollista tai tulevaisuudesta tai mistään muustakaan Irakista löydetystä teknologiasta.

Sitchinin teesi muinaisen avaruusolentojen rodun läsnäolosta Sumeriassa yhdistettynä eri avaruusolentojen kuljetuslaitteisiin, joita muut kirjoittajat ovat kuvanneet muinaisten sivilisaatioiden tutkimuksissaan, sekä arkeologisten kaivausten jatkuminen Sumerian ensimmäisessä pääkaupungissa vuonna 2002 antavat tukea William Henryn teesille Tähtiportista, joka lepää hiekan alla eteläisessä Irakissa. Tämä tarjoaa tärkeää kontekstia, joka auttaa ymmärtämään Bushin hallinnon todellisia motivaatioita hyökätä ennakoivasti Irakiin.

Voidaan esittää väite, että Bushin hallinto ja Husseinin regiimi molemmat kilpailevat aikaa vastaan pääsystä hallitsemaan ja käyttämään Tähtiportin jäänteitä Urukin raunioiden keskellä tai muuallapäin Irakia ennen ennustettua Anunnakien paluuta. Tällä hetkellä kyseessä on pattitilanne. Hussein kontrolloi maata Etelä-Irakissa ja sallii saksalaisten tehdä kaivauksia Urukissa, kun taas Amerikan johtama koalitio kontrolloi ilmatilaa ja tarkkailee tilannetta. Bushin hallinto haluaa kontrolloida Irakin aluetta ja ottaa haltuunsa Urukin kaivaukset löytääkseen haudatun Tähtiportin ja tarkkailla ja hallita sitä. Sitä vastoin Hussein haluaa löytää ja aktivoida tähtiportin ihmiskunnan hyödyksi ja hänen maineen ja kunnian palauttamiseksi.

Pääasiallinen todistenäyttö yllä esitetylle on myönnettävästi aika hatara perinteisen politiikan asiantuntijoille ja se saattaisi paremmin sopia fiktionaaliseen trilleriin kuin vakavaan poliittiseen keskusteluun. Perinteisestä näkökulmasta riippumattomien arkeologien, radikaalien eksegetiikan tutkijoiden, avaruusolentojen tietoa ’kanavoineiden’ ja spekulatiivisten astronomien sekalainen sakki tuskin tarjoaa uskottavaa näyttöä ymmärtää Amerikan ulkopolitiikan motivaatioita. Bushin hallinnon antamat selitykset liittyvät joko massatuhoaseiden hävittämiseen ja/tai öljyintresseihin ja imperialistisiin tavoitteisiin, ja ne todennäköisesti voittavat niiden mielipiteen, jotka eivät ole asiasta vakuuttuneita.

Henryn teesille löytyy kuitenkin tärkeitä aihetodisteita, jotka antavat uskottavuutta teorialle Tähtiportista todellisena Bushin hallinnon tai sen taustalla olevien ryhmien tavoitteena. Ensimmäinen todiste ovat tietovuotajien todistusten hämmentävä lukumäärä, jotka vahvistavat salaisten valtion organisaatioiden olevan vastuussa avaruusolentojen läsnäoloa koskevan julkisen tiedon pimittämisestä. Organisaatiot kontrolloivat kaikkea virallista kanssakäymistä avaruusolentojen kanssa. (40) Eksopoliittisesta perspektiivistä avaruusolentojen nykyhetken läsnäolon salailu tukee johtopäätelmää siitä, että käynnissä on myös aktiivinen muinaisten avaruusolentojen läsnäolon peittely, millä on myös merkittäviä julkishallinnollisia vaikutuksia.

Toinen aihetodiste on Saksan ja Ranskan Husseinin hallinnolle antama voimakas diplomaattinen tuki. Tämä tuki on ollut niin voimakasta, että Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeld, että halventavasti viittasi heihin ”Vanhana Eurooppana” vastineessaan toimittajille tammikuun 22. päivä 2003:

”Ajattelette Eurooppaa Saksana ja Ranskana. Minä en. Mielestäni se on ’vanhaa Eurooppaa’. Jos katsot koko Euroopan NATOa tällä hetkellä, painopiste on siirtymässä itään. Ja siellä on paljon uusia jäseniä. Ja jos otat listan kaikista NATO-jäsenistä ja niistä, jotka ovat saaneet viimeaikoina kutsun — paljonko niitä nyt on, 26, jotan sellaista? [Mutta] Olet oikeassa. Saksa on ollut ongelma, ja Ranska on ollut ongelma.” (41)

Sen sijaan, että he olisivat perääntyneet diplomaattisesta pommista, Bushin hallinto meni erittäin pitkälle eristääkseen Saksan ja Ranskan aseman Irakissa. Esimerkkinä, hallinto rohkaisi Espanjan, Portugalin, Italian, Britannian, Unkarin, Puolan, Tanskan ja Tsekin johtajia kirjoittamaan kirje Wall Street Journaliin tammikuun 30. päivä, jossa lukee ”Irakin regiimi ja sen massatuhoaseet edustavat selvää uhkaa maailman turvallisuudelle.” (42) Irakin politiikan eri kannoista keskustelevan intensiivisen diplomaattisen debatin sijaan käytettiin hyökkäävää kieltä ja kantoja, ja tämä kertoo syvemmästä konfliktista, jotka on pyyhitty pois yleisön silmiltä. On todennäköistä, että eri faktiot käyvät kamppailua salaisten valtion organisaatioiden avulla, jotka on perustettu käsittelemään avaruusolentojen läsnäoloa USA:ssa, ja joille on perustettu kilpailevia organisaatioita Saksaan, Ranskaan ja myös Venäjälle.

Kolmas aihetodiste on saksalaisten arkeologien kaivausten jatkaminen Urukissa, Sumeriassa vuonna 2002. Kun otetaan huomioon Urukin maine ja todennäköisyys sille, että alueella sijaitsee sumerialaisten Tähtiportti, silloin kaivausten jatkaminen herättää kysymyksiä siitä miksi niitä jatketaan tänä aikana ja mitä sieltä etsitään. Kun otetaan huomioon, että poliittiset jännitteet Irakissa eivät ole merkittävästi laantuneet vuonna 2002 alueen joutuessa todennäköisesti tulevaisuudessa konfliktiin Amerikan kanssa, voidaan esittää, että pinnan alla on voimakkaita piilomotiiveja, jotka päällipuolisesti vaikuttavat tieteelliseltä kaivaukselta muinaisessa Sumerian pääkaupungissa.

Neljäs aihetodiste on avaruussukkula Columbian tuhoutuminen sen laskeutumisessa helmikuun 1. päivänä 2003 arviolta 38 mailin etäisyydellä maanpinnasta, joka liikkui 18-kertaisella äänennopeudella. Ykksi astronauteista oli ensimmäinen israelilainen avaruudessa, eversti Ilan Ramon Israelin ilmavoimista. Eversti Ramon oli ilmeisesti roolissa Israelin hyökkäyksessä Irakin ydinvoimalaitokseen Osirakissa kesäkuussa 1981, ja on myös spekuloitu, että hänen tehtäväänsä on liittynyt tiedustelutietojen keruu Irakista sukkulan kiertäessä. Columbian tuho sattui 16 minuuttia ennen laskeutumista, kun sen bensatankit olivat käytännössä tyhjät. Todennäköinen sukkulan tuhoutumisen syy, kun otetaan huomioon Columbian nopeus ja korkeus olisi voinut olla jonkinlaisen terroristiryhmiä paremmin sotavarustellun valtion organisaation hyökkäys. Todennäköinen tuhoutumisen syy on ollut salainen valtion organisaatio, joka on halunnut lähettää tärkeän viestin amerikkalaiselle kilpailijalle heidän suunnitelmastaan hyökätä ennakoivasti Irakiin.

Kun kaikki todisteet esitetään yhdessä, syntyy erittäin uskottava tapaus, joka tukee Henryn teesiä valtakamppailusta, joka menee syvälle avaruusolentojen läsnäoloon ja salaisten valtion organisaatioiden jatkuvaan avaruusolentojen läsnäoloon liittyvien tietojen piilotteluun ja sen kaikkiin seuraamuksiin. Bushin hallinnon motivaatioiden tulkinnat hyökätä ennakoivasti Irakiin puhuttaessa Bushin vuoden 2003 State of the Union -puheesta tai hänen kriitikoidensa (kuten Robert Frisk ja Michael Lind) esittämät kritiikit koskien imperialistisia ja korporaatiointressejä voidaan kaikki kuvata osana Bushin hallintoa ajavien motivaatioiden pintakerrosta. Syvemmällä tasolla on todennäköistä, että salaiset valtion organisaatiot ovat ahdistuneita siitä mitä tapahtuisi jos Hussein Saksan tai muun Euroopan valtion tuella saisi pääsyn Sumerian Tähtiporttiin tai muuhun Urukiin haudattuun avaruusolentojen teknologiaan tai jos Tähtiportti jollain tavalla aktivoituisi uudelleen ilman salaisten valtion organisaatioiden henkilöstöä paikalla tarkkailemassa ja kontrolloimassa sitä. Bushin puhe linjasi tarvetta ennenaikaiselle hyökkäykselle Irakiin, mikä todennäköisimmin piilottaa salaisen agendan saada pääsyn Tähtiporttiin ja muuhun avaruusolentojen teknologiaan Urukissa ja muualla Irakissa. Sellainen pääsy oletettavasti pitkittäisi salaisten valtion organisaatioiden kontrollia globaaleista luonnonvaroista ja informaatiosta aikana, jolloin avaruusolentojen aktiviteetti ja vaikutusvalta lisääntyy.

Loppusanat: Poliittiset vaikutukset ja suositukset

Jos eksopoliittinen näkökulma on tarkempi kuvaus Bushin hallinnon motivaatioista ajaa ennakoivaa sotaa Irakia vastaan, silloin voidaan esittää seuraavat politiikkasuositukset. (43) Ensinnäkin, avaruusolentojen historiallisen läsnäolon ja valtion salaisten ryhmien peittelyn todistavan näytön laatu on uskottava ja vakuuttava. Se tukee uudenlaisen julkishallinnon alan, eksopolitiikan, luomista, jossa tutkittaisiin avaruusolentojen historiallista läsnäoloa ja sen vaikutuksia nykyiseen julkiseen politiikkaan.

Toisena, on tarpeen edistää valtion virallista paljastusta avaruusolentojen historiallisesta läsnäolosta ja/tai näiden avaruusolentojen lähestyvästä paluusta ja luoda edustavampia poliittisen päätöksenteon prosesseja, jotka on kehitetty valtion vastineeksi sellaiseen informaatioon.

Kolmantena, näyttö puhuu sen puolesta, että Irakia vastaan valmistellaan sotaa, joka ei liity mitenkään massatuhoaseisiin, vaan se on suunniteltu pitkittämään Yhdysvaltain salaista valtionkontrollia informaatiosta koskien avaruusolentojen historiallista ja nykyistä läsnäoloa. Sellainen ennakoiva sota täten tulisi pysäyttää ja tulisi rohkaista ratkaisua Yhdysvaltain, Irakin ja Euroopan valtioiden välillä.

Neljäntenä, näyttö kertoo siitä, että Irakin konflikti ja Columbia-avaruussukkulan tuho peittävät alleen syvän eri faktioiden välisen kamppailun eri kansallisvaltioiden salaisten organisaatioiden välillä, jotka on alunperin perustettu avaruusolentojen läsnäolon käsittelemiseksi. On suositeltavaa, että nämä organisaatiot ja niiden toimet tarkkailla ja vastata avaruusolentojen läsnäoloon paljastetaan, ja että nämä organisaatiot saatetaan tilivelvollisiksi vaaleilla valituille edustajille.

Viimeinen politiikkasuositus on, että tarvitaan enemmän työtä määrittämään se laajuus, jolla kongressin ja valvontaviranomaisten tulisi valvoa organisaatioita, jotka on luotu eri maissa vastaamaan kaikkiin avaruusolentojen läsnäolon aspekteihin, sekä menneinä aikoina että nykyään, sekä ihmisrodun luomisessa mukana olleen  avaruusolentojen rodun ennustetun paluun implikaatioihin.

Tämä tutkielma ehdottaa, että paras mekanismi vastata muinaisen avaruusolentojen teknologian olemassaoloon muinaisen Sumerian pääkaupungissa Urukissa ja/tai muualla on maailman valtioiden ja niihin liittyvien salaisten organisaatioiden halukkuus jakaa informaatiota ja kontrollia avaruusolentojen omaisuudesta. Ennakoiva sota, joka toteutetaan suurelta osin Urukissa sijaitsevan ’Tähtiportin’ kontrolloimiseksi, asettaa Yhdysvallat ja sen liittolaiset Irakia vastaan, jota keskeiset Euroopan valtiot hiljaisesti tukevat, ja tämä voisi olla tuhoisaa jos todellakin oikeasti esiintyisi fyysinen tapahtuma, johon liittyy muinainen ihmisrodun luomisessa ja ihmissivilisaation perustamisessa mukana ollut avaruusolentojen rotu. Kilpailevat salaiset valtion organisaatiot, jotka kamppailevat proxysodassa muinaisten avaruusolentojen teknologian kontrolloimisesta valmistellakseen näitä ’jumalten ennustetun paluun’ tapahtumia varten tuskin antaisivat parasta esimerkkiä kypsästä ihmiskunnasta, joka on tarpeeksi vastuullinen jatkamaan omaa suvereeniuttaan Maapallon resursseista. Columbia-avaruussukkula on hyvin saattanut olla tällaisen proxysodan uhri, jonka tarkoituksena on ollut lähettää viesti amerikkalaisille salaisille järjestöille ennakoivasta sodasta Irakia vastaan. Ihmisten suvereenius voi täten olla vaakalaudalla aikana, jolloin on olemassa mahdollisuus nopealle eteenpäin vievälle kehitykselle ihmistietoisuuden evoluutiossa. On koko ihmiskunnan asia päättää miten vastaamme Irakin historiallisista resursseista kamppailevien salaisten valtion organisaatioiden haasteeseen edistää heidän omia agendojaan.


Alaviitteet

Haluaisin kiittää hyvää ystävääni Yazdi Kaleghia hänen oivalluksistaan koskien Columbian avaruussukkulatragediaa ja tätä tutkielmaa.

1. Vuoden 2003 tammikuun 28. päivän State of the Union -puheen koko teksti löytyy osoitteesta https://georgewbush-whitehouse.archives.gov/news/releases/2003/01/20030128-19.html

2. Robert Fisk, ”This looming war isn’t about chemical warheads or human rights: it’s about oil,” The Independent 18.1.2003. https://www.independent.co.uk/voices/commentators/fisk/robert-fisk-this-looming-war-isn-t-about-chemical-warheads-or-human-rights-it-s-about-oil-124738.html

3. Kts. Michael Lind, Made In Texas: George W. Bush and the Southern Takeover of American Politics (Basic Books, 2002)

4. Eksopolitiikan johdantoteksti, kts. Michael Salla, ”Tarve eksopolitiikalle: Avaruusolentosalaliittoteorioiden vaikutukset politiikkaan ja globaaliin rauhaan”, https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/tarve-eksopolitiikalle-avaruusolentosalaliittoteorioiden-vaikutukset-politiikkaan-ja-globaaliin-rauhaan/ .

5. Lisää keskustelua eksopolitiikasta, kts. Michael Salla, ”Tarve eksopolitiikalle”, eksopolitiikka.fi

6. 100 näistä viranomaisista ovat jo antaneet todistuksen, ja 300 heistä odottaa sellaisen antamista.  Kts. Steven Greer, Executive Summary of the Disclosure Project (Crozet, VA.: Disclosure Project, April 2001). Verkkosivu: www.disclosureproject.com

7. Zecharia Sitchin, The Earth Chronicles, kirjat 1-6 (New York: Avon Books)

8. Kts. luku ”The Sudden Civilization,” The 12th Planet: Book 1 of the Earth Chronicles (Avon Books, 1976) 12-51.

9. Sitchin käsittelee planeettaa kirjassaan The 12th Planet: Book 1of the Earth Chronicles (Avon, 1976).

10. Erich von Däniken, Chariots of the Gods (New York: G.P. Putnam’s Sons, 1969).

11. David Hatcher Childress, Technology of the Gods: The Incredible Sciences of the Ancients, (Adventures Unlimited Press, 2000).

12. William Henry, One Foot in Atlantis. (Earthpulse Press, 1998).

13. Verkkoversio Eenokin kirjasta löytyy osoitteesta http://wesley.nnu.edu/noncanon/ot/pseudo/enoch.htm & suomeksi https://www.academia.edu/14465887/1_Eenokin_kirja_suomenkielinen_käännös_työpöydällä_valmis_luvut_1_16_

14. Sitchin kuvaa tämän tapahtuman sumerialaista versiota luvussa ”Mutiny of the Anunnaki,” The 12th Planet, 312-335.

15. Coco Pyhä Raamattu 1642 Vanha Testamentti, 1. Mooseksen kirja, luku 6, säe 4.

16. Jelaila Starr, We Are the Nibiruans: Return of the 12th Planet (New Leaf Distributing Co., 1999). Verkkosivu: http://www.nibiruancouncil.com/

17. Sheldan Nidle, First Contact (Vancouver: Blue Lodge Press, 2000). Verkkosivu: www.paoweb.com

18. Henry puhuu tästä artikkelissaan ”Saddam Hussein, The Stairway to Heaven and the Return of Planet X”. Se perustuu hänen kirjaansa Ark of the Christos: The Mythology, Symbolism and Prophecy of the Return of Planet X and the Age of Terror. Verkkosivu: www.williamhenry.net

19. Sitchin, When Time Began: Book V of the Earth Chronicles (Avon, 1993) 113-14.

20. Sitä vastoin Henry uskoo, että Tähtiportin on haudannut salaiseen paikkaan Babylonian kuningas Nebuchadnezzar sen jälkeen, kun hän oli vienyt sen Jerusalemista. ”Saddam Hussein, The Stairway to Heaven and the Return of Planet X”.

21. Sitchin kuvaa Nefilim/Anunnakien kuljetuslaitetta luvussa ”The Nefilim: People of the Fiery Rockets”, The 12th Planet, 128-72. KAtso myös Childressin luku  ”Ancient Flight and Aerial Warfare,” Extraterrestrial Archeology, 147-210.

22. Sitchin, The 12th Planet, 327

23. Sitchin, The 12th Planet, 327

24. Sitchin, The 12th Planet, 327

25. Kuvaus arkeologisten kaivausten jatkamisesta Irakissa, kts. Charles Recknagel, ”Iraq: Archaeological Expedition Mapping Ancient City Of Uruk,” Radio Free Europe, 3.5.2002 https://www.rferl.org/a/1099592.html

26. Sitchin kuvaa näitä tapahtumia kolmannessa Earth Chronicles -kirjassaan The Wars of Gods and Men (Avon, 1999)

27. Viittaus tähän alueelliseen katastrofiin, kts. artikkeli Chicagon yliopiston pääarkeologilta Prof. McGuire Gibsonilta, ”Nippur – Sacred City of Enlil Supreme God of Sumer and Akkad.” Julkaistu alunperin Al-Rafidanissa, Vol. XIV (1993 )  ja tehty saataville verkkoon osoitteeseen http://asmar.uchicago.edu/OI/PROJ/NIP/PUB93/NSC/NSC.html

28. Sellaisen näkökulman on esittänyt usea kanava, mm. Sheldan Nidle, First Contact; ja Jelaila Star, We are the Niburuans. Heidän verkkosivunsa ovat  www.paoweb.net & www.niburuancouncil.net

29. Lynn Picknett & Clive Prince, The Stargate Conspiracy: The Truth About Extraterrestrial Life and the Mysteries of Ancient Egypt (Berkley Books, 1999)

30. Planeetta X:n astronomisen etsinnän historiasta kts. William Graves Hoyt: Planet X and Pluto, (The University of Arizona Press 1980), Mark Littman: Planets Beyond – discovering the outer solar system, (John Wiley 1988); ja Tom van Flandern, Dark Matter, Missing Planets & New Comets. Paradoxes resolved, origins illuminated (North Atlantic Books 1993).

31. Thomas O’Toole, ”Mystery Heavenly Body Discovered: Possibly as Large as Jupiter,” Washington Post (December 31, 1983).

32. Kts. Mark Hazlewood, Blindsided: Planet X Passes in 2003, (Firstpublish LLC, 2001). Hazlewood ylläpitää verkkosivua, jossa on lainauksia salaisten valtion organisaatioiden totuuden hiljentämisestä koskien saapuvaa Planeetta X:ää, http://www.planetx2003.com/index.html

33. Kts. Hazlewood, Blindsided: Planet X Passes in 2003. Verkkosivu: http://www.planetx2003.com/index.html

34. Jenkins on kirjoittanut  Maya Cosmogenesis 2012 (Santa Fe: Bear and Co., 1998); sekä Galactic Alignment: The Transformation of Consciousness According to Mayan, Egyptian, and Vedic Traditions (Inner Traditions International, 2002).

35. Ensimmäisten joukossa tämän tulevan siirtymän identifioinnissa olivat Jose Arguelles & Brian Swimme, The Mayan Factor: Path Beyond Technology (Bear and Co., 1987)

36. Kts. Lee Carroll & Jan Tober, The Indigo Children: The New Kids Have Arrived (Hay House, 1999); ja Drunvalo Melchizidek, The Ancient Secret of the Flower of Life (Light Technology Publications, 2000) Vol 2, 443-54.

37. Henry puhuu näistä projekteista kirjassa Ark of the Christos.

38. Henry kuvaa tämän artikkelissaan ”Saddam Hussein, The Stairway to Heaven and the Return of Planet X”.

39. Lisää keskustelua paljastuksen viivyttelystä, kts. M. Salla, ”Tarve eksopolitiikalle”.

40. Kts. Salla, ”Tarve eksopolitiikalle”.

41. Keskustelua Rumsfeldin kommenteista ja Ranskan/Saksan vastauksesta, kts. Mark Baker, ”Rumsfeld’s ’Old’ And ’New’ Europe Touches On Uneasy Divide,” Radio Free Europe, 24.1.2003. Verkkosivu: http://www.rferl.org/nca/features/2003/01/24012003172118.asp

42. Wall Street Journal. 30.1.2003.

43. Kts. Salla, ”Tarve eksopolitiikalle”.

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.net

Dulce-raportti: Ihmisoikeusrikkomukset Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisessä tukikohdassa Dulcessa, New Mexicossa

Dulce-raportti:

Ihmisoikeusrikkomukset Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisessä tukikohdassa Dulcessa, New Mexicossa

 

Raportin kirjoittanut

tri. Michael E. Salla

syyskuun 25. 2003

DrSalla@exopolitics.org

www.exopolitics.org

 

Tiivistelmä

Tohtori Paul Bennewitz on sähköalan asiantuntija, joka vuoden 1979 loppupuolella alkoi videokuvata, valokuvata ja elektronisesti vastaanottaa UFO/ET-toimintaa ja -viestintää, jonka hän jäljitti Achuletta Mesan läheisyyteen Jicarillan Apache-reservaattimaille lähelle Dulcen kuntaa. Kerättyihin tietoihin perustuen Bennewitz tuli johtopäätelmään, että Dulcen alueella oli maanalainen avaruusolentojen tukikohta, joka oli jonkinlaisessa roolissa alueella tapahtuneissa karjansilvonnoissa ja siviilien sieppauksissa. Vuonna 1980 ilmavoimien erikoistiedusteluvirasto (Air Force Office of Special Intelligence, AFOSI) aloitti tutkimukset Bennewitzin todisteista, ja tämä lopulta johti siihen, että Bennewitziä vastaan suoritettiin disinformaatiokampanja hänen maineensa pilaamiseksi. Bennewitzin sähköiset tallenteet ja kenttätutkimukset, joiden avulla hän väitti, että Dulcen maanalaisessa tukikohdassa tapahtui mittavia ihmisoikeusrikkomuksia, otettiin AFOSIn disinformaatiokampanjan kohteeksi. Useimmat UFO-tutkijat ovat sitä mieltä, että Bennewitz oli saanut liikaa vaikutteita disinformaatiosta, jotta hänen sanomisiaan voitaisiin ottaa vakavasti.

Tässä raportissa tutkin Bennewitzin väitteitä koskien avaruusolentojen tekemiä massiivisia ihmisoikeusrikkomuksia Dulcen maanalaisessa tukikohdassa, sekä hänen uskomuksiaan siitä, että kyseessä oli avaruusolentojen ja Yhdysvaltain yhteinen tukikohta, jossa tapahtui merkittävä väkivaltainen yhteenotto avaruusolentojen ja ihmisten välillä vuonna 1979. Aloitan analyysini ilmiantajien todistajainlausunnoista käymällä läpi ilmiantajasuojalakeja sekä sitä miten kansallisen turvallisuuden asetukset eliminoivat tämän suojan ilmiantajille, jotka paljastavat turvaluokiteltua informaatiota, kuten salaisen maanalaisen armeijan tukikohdan. Sitten käyn läpi eri ilmiantajien todistajanlausuntoja, jotka liittyvät informaation paljastamiseen avaruusolentojen käyttämästä maanalaisesta tukikohdasta Dulcessa. Sen jälkeen tutkin sitä, miten uskottavia ovat näytöt tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista ja sotilaallisesta konfliktista Dulcessa. Tarkastelen kritiikkiä, jota Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesi on saanut osakseen. Ilmiantajien todistajainlausuntoja käyttämällä tarkastelen sitä miten salainen tukikohta Dulcessa ja muut valtion laitokset saavat rahoitusta ilman Yhdysvaltain kongressin ja toimeenpanoviraston valvontaa. Lopuksi suosittelen miten käsitellä väitettyjä ihmisoikeusrikkomuksia, joita tässä raportissa on esitelty, sekä Dulcen oletetun valtion ja avaruusolentojen välisen yhteistukikohdan poliittisia implikaatioita.

Johdanto [1]

Tohtori Paul Bennewitz on sähköalan asiantuntija, joka vuoden 1979 loppupuolella alkoi videokuvata, valokuvata ja elektronisesti vastaanottaa UFO/ET-toimintaa ja -viestintää Manzanon vuorialueella lähellä Albuquerque’a New Mexicossa. Hän jäljitti tämän UFO/ET-aktiviteetin Achuletta Mesan läheisyyteen Jicarillan Apache-reservaattimaille lähelle Dulcen kuntaa. Bennewitz oli alueella aiemmin tutkinut karjansilpomisia ja siviilejä, jotka väittivät tulleensa avaruusolentojen sieppaamiksi. Hänen filmi-, valokuva- ja elektroniseen todistusaineistoonsa ja kenttätutkimuksiinsa perustuen Bennewitz totesi, että Dulcen lähellä oli maanalainen tukikohta, joka oli roolissa sekä karjansilpomisissa että siviilien sieppauksissa. Vuonna 1980 Bennewitz jätti todisteensa läheiseen Kirtlandin ilmatukikohtaan varoitukseksi upseereille mahdollisuudesta, että avaruusolentojen rodut olisivat uhka läheiselle Manzanon ydinaseiden säilytysalueelle. Ilmavoimien erikoistiedusteluvirasto (Air Force Office of Special Intelligence, AFOSI) nopeasti otti työn alle Bennewitzin todisteet, ja tämä lopulta johti uskottavien tietolähteiden mukaan siihen, että Bennewitz joutui disinformaatiokampanjan kohteeksi. Bennewitzin sähköiset todisteet ja kenttätutkimukset, joiden mukaan Dulcen maanalaisessa tukikohdassa tapahtui mittavia ihmisoikeusrikkomuksia, joutuivat AFOSIn disinformaatiokampanjan kohteeksi. Useimmat UFO-tutkijat ovat sitä mieltä, sen jälkeen kun Bennewitz koki hermoromahduksen vuonna 1987 ja kun AFOSIn disinformaatiokampanjasta tuli julkista tietoa, että Bennewitz oli saanut liiaksi vaikutteita disinformaatiosta, että häntä voitaisiin mitenkään ottaa vakavasti.

Kaikkein vahvin tuki Bennewitzin väitteille tulee useilta henkilöiltä, jotka väittävät olevansa ‘tietovuotajia’, jotka ovat toimineet korporaatioiden työntekijöinä, jotka ovat suorittaneet erilaisia toimeksiantoja alihankkijoina Dulcen tukikohdassa, tai saaneet kuulla tukikohdasta, ja tämän jälkeen paljastaneet tietonsa siitä mitä tukikohdassa tapahtui. Toistuva teema näissä ilmiantajalausunnoissa on todistus väkivaltaisesta konfliktista vuonna 1979 amerikkalaisten sotilaiden ja avaruusolentojen välillä tukikohdassa, joka johti merkittävään määrään kuolonuhreja. Tämä vaikuttaa vahvistavan Bennewitzin väitteitä tällaisesta sotilaskonfliktista, ja tuo esiin mahdollisuuden sille, että konfliktin syy liittyisi hänen väitteisiinsä ihmisoikeusrikkomuksista. Lisäksi Bennewitzin todisteet tarjoavat esimerkin siitä miten amerikkalaisesta taloudesta vietiin laittomasti rahaa ‘mustan budjetin’ ohjelmiin, jotka liittyivät avaruusolentojen läsnäoloon, summan verran, jonka arvioidaan olevan vuosittain jopa 1.1 biljoonaa dollaria. [2]

Oliko Bennewitz vain yli-innokas UFO-tutkija, joka vahingossa sai vihiä huippusalaisesta ilmavoimien tutkimus- ja kehitysprojektista, vai oliko hän aito nero, joka omin voimin selvitti valtion ja avaruusolentojen yhteisen tukikohdan ihmisoikeusrikkomukset? Selkeiden vastausten löytäminen näihin kysymyksiin on innoittanut monia kirjoja, artikkeleita ja internet-sivustoja. [3] Vastausten laatu vaihtelee suuresti, sillä kaikki jotka ovat Dulcesta kirjoittaneet, ovat sekoittaneet päälähdemateriaalia sekundäärisiin lähteisiin, jotka viittaavat toisiinsa ristiin ilman minkäänlaista alkuperäisten väitteiden todenmukaisuuden tarkistusta. Tämä on johtanut hämmennykseen ja epävarmuuteen niiden keskuudessa, jotka etsivät selkeitä vastauksia tapahtumiin Dulcen maanalaisessa tukikohdassa, sillä suurin osa Dulcea käsittelevästä materiaalista on kuulopuheiden ja spekulaation muodossa. Tarkempi akateeminen analyysi Dulcesta saatavilla olevalle päälähdemateriaalille tarvitaan, jotta voidaan vastata keskeisiin kysymyksiin Dulcen väitetystä tukikohdasta sekä raportoiduista ihmisoikeusrikkomuksista, jotka siellä tapahtuivat avaruusolentojen ja Yhdysvaltain valtion myötämielisyydellä. Tämä raportti on pyrkimys täyttää tutkimusaukko koskien päälähdemateriaaleja tapahtuneesta, sekä siitä mitä Dulcessa ja muualla edelleen saattaa tapahtua.

Tässä raportissa aloitan tutkimukset Bennewitzin väitteistä koskien massiivisia avaruusolentojen tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia Dulcen maanalaisessa tukikohdassa, sekä hänen uskomuksiaan siitä, että tämä oli Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteinen tukikohta, jossa tapahtui merkittävä väkivaltainen kahakka avaruusolentojen ja armeijan joukkojen välillä vuonna 1979. Aloitan analyysini ilmiantajatodistajainlausunnoista, jotka tukevat Bennewitzin väitteitä, käymällä läpi liittovaltiollista ja osavaltiollista todistajainsuojelulainsäädäntöä sekä sitä miten kansallisen turvallisuuden asetukset eliminoivat tämän ilmiantajasuojelun paljastettaessa turvaluokiteltua informaatiota, kuten salaisia maanalaisia tukikohtia. Sitten käyn läpi eri ilmiantajien todistuksia, jotka liittyvät informaation paljastamiseen avaruusolentojen käyttämän Dulcen maanaisen tukikohdan olemassaolosta. Sen jälkeen tutkin olivatko todisteet väitetyistä Dulcessa tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista ja sotilaskonfliktista uskottavia. Sitten tarkastelen kritiikkiä, jota Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesi on saanut osakseen. Käyttäen ilmiantajien todistajainlausuntoja tarkastelen lisäksi miten salainen Dulcen tukikohta ja muut valtion laitokset saavat rahaa kongressin ja valvontaelimen siitä mitään tietämättä. Lopuksi teen suosituksia siitä miten ratkaista oletetut ihmisoikeusrikkomukset, joita tässä raportissa on esitelty, ja käsittelen Dulcen oletetun valtion ja avaruusolentojen yhteisen tukikohdan poliittisia implikaatioita.

Paul Bennewitz ja todisteet avaruusolentojen ja valtion yhteisestä tukikohdasta Dulcessa

1970-luvun puolivälissä alkoi New Mexicossa karjansilpomisten aalto, ja tohtori Paul Bennewitz, paikallinen albuquerquelainen liikemies ja elektroniikka-asiantuntija, kiinnostui ilmiöstä. [4] Vuonna 1979 hän teki kenttämatkoja Gabe Valdezin kanssa, tunnetun newmexicolaisen osavaltionpoliisin, tutkiakseen joitain näistä silpomisista, ja he tulivat johtopäätökseen, että silpomiset eivät olleet minkään ”luonnollisen” ilmiön aikaansaamia. Bennewitz alkoi pian huomata epätavallisen paljon UFO-aktiviteettia pohjoisessa New Mexicossa. Käyttäen filmi- ja valokuvauskameroitaan hän alkoi kerätä todisteita UFOista. [5] Sitten hän alkoi siepata radio- ja videolähetyksiä, joiden hän uskoi olevan peräisin UFOilta ja liittyvän eri avaruusolentojen rotuihin. Hän jäljitti nämä lähetykset tukikohtaan, joka sijaitsi Achuleta Mesan alla Dulcen lähellä. Bennewitz uskoi, että hän on identifoinut avaruusolentojen ohjaamien alusten ja Dulcen tukikohdan maavalvonnan välisissä lähetyksissä käytössä olleet radio- ja televisiotaajuudet. Bennewitz oli luonut viestintäjärjestelmän, jonka hän uskoi mahdollistavan hänen itse kommunikoida elektronisesti avaruusolentopilottien kanssa, jotka lensivät tukikohdasta aluksillaan. Lisäksi Bennewitz alkoi jäljittää avaruusolentojen ihmisten kontrollointiin käyttämiä sähköisiä taajuuksia, joita he käyttivät sieppaustapauksissa ja implantoidessaan ihmisiä pienillä sähkölaitteilla. Bennewitz jäljitti joitain näistä henkilöistä, ja haastatteli heitä heidän kohtaamisistaan avaruusolentojen kanssa, sikäli kun he näitä kykenivät muistamaan. Lopulta Bennewitz julkaisi raportin nimeltä Project Beta, jossa hän tiivisti näytön hänen kuvauksistaan ja sähköisen viestinnän sieppauksistaan sekä kenttätöistään:

  1. Kaksi vuotta jatkuvasti tallennettua sähköistä valvonta-aineistoa 24h/vrk avaruusolentojen aluksista, sekä 2 kilometriä filminauhaa samaisista aluksista.
  2. Avaruusolentojen viestintä- ja videokanavien havainta ja purku.
  3. Videon jatkuva vastaanottaminen avaruusolentojen aluksista ja maanalaisesta tukikohdasta; tyypillinen avaruusolento, humanoidi ja joskus myös homo sapienilta näyttävä.
  4. Tapauskertomus uhrin kohtaamisesta New Mexicossa, joka johti viestintäyhteyteen. Samalla saatiin selville, että ilmeisesti kaikilla kohtaamisten uhreilla oli avaruusolentojen implantteja ja näistä aiheutuneita arpia. Uhrilta otettiin myös tietokonetomografiakuva. Viisi samanlaista tapausta identifioitiin.
  5. Jatkuvan suoran viestintäyhteyden käynnistäminen avaruusolentoihin käyttäen tietokonetta ja heksadesimaalikoodiviestintää.
  6. Avaruusolentojen viestintäluupin avulla maanalaisen tukikohdan todellisen sijainnin selvittäminen. [6]

Kaikki hänen keräämänsä näyttö puhui siitä, että Dulcessa oli maanalainen tukikohta, jota eri avaruusolentojen rodut käyttivät. Viestintä, videokuvat ja siepattujen todistukset tarjosivat tietoa, jota Bennewitz käytti selvittämään mitä tukikohdassa oli tapahtumassa ja mitkä tämän vaikutukset olivat kansalliseen turvallisuuteen.

Eräs Bennewitzin löytämistä siepatuista oli Myrna Hansen, jonka hän oli järjestänyt Wyomingin yliopiston tohtori Leo Sprinklen hypnoottiseen regressioon. [7] Hypnoosin alaisena hän väitti tulleensa siepatuksi vuonna 1980 yhdessä poikansa kanssa, ja heidät oli viety Dulcen tukikohtaan. Hän sitten kuvasi ihmisiä, jotka oli asetettu kylmäsäilytykseen, ja suuria sammioita, jotka olivat täynnä ihmisten ja karjan ruumiinosia. [8] Nämä olivat Bennewitzin toimien kaikkein kiistanalaisimmat puolet, mutta yhdistettynä hänen sieppaamiinsa sähköisiin tietoihin, videotallenteisiin ja viestintään, hän vakuuttui siitä, että ne sopivat kaikenkattavaan avaruusolentojen petkutuskuvioon, jossa olennot olivat vastuussa karjansilpomisista ja siepattujen ihmisten massiivisista ihmisoikeuksien rikkomuksista. [9]

Bennewitzin sähköiset viestisieppaukset ja haastattelut johdattelivat hänet pian saamaan tietoa Dulcen maanalaisessa tukikohdassa tapahtuvista asioista, tukikohdan laajasta avaruusolentojen läsnäolosta ja huomattavasta määrästä siviileitä, jotka oltiin siepattu ja väkivalloin viety tukikohtaan. Hänen sähköiset viestinsieppauksensa tarjosivat jotain perustietoa sotilaskonfliktista, joka Dulcen tukikohdassa oli tapahtunut ihmisten ja avaruusolentojen välillä.[10] Bennewitz tämän jälkeen raportoi löydöksistään ilmavoimien erikoistiedusteluvirastolle (AFOSI) läheiseessä Kirtlandin ilmatukikohdassa lokakuussa 1980, uskoen avaruusolentojen olevan uhka läheiselle Manzanon ydinasevarastolle. Virallisessa raportissa, jonka on allekirjoittanut majuri Thomas Cseh lokakuun 28. 1980, ja joka myöhemmin on julkaistu julkisuuslain nojalla, majuri Cseh kirjoittaa:

26. lokakuuta 1980 SA [special agent, erikoisagentti] Doty, JERRY MILLERin, GS-15, avustuksella, joka on ilmavoimien koekeskuksen tieteellinen neuvonantaja, haastatteli tohtori Bennewitzia hänen kotonaan Four Hillsissa Albuquerquessa, joka on Manzanon tukikohdan pohjoislaidan vieressä. … Tohtori Bennewitz on tehnyt riippumatonta tutkimusta ilmailmiöistä viimeisen 15 kuukauden ajan. Tri Bennewitz tarjosi myös useita nauhoja sähköisiä tallenteita, jotka väitetysti kertovat voimakkaasta sähkömagnetismista jota emittoituu Manzanon/Coyote Canyonin alueelta. Tri Bennewitz on myös tuottanut useita valokuvia lentävistä esineistä, jotka on otettu Albuquerquen alueella. Hänellä on useita sähköisen valvonnan laitteita osoitettuna Manzanoon ja hän yrittää tallentaa korkeataajuuksisia sähköpulsseja. Bennewitz väittää näiden ilmaesineiden tuottavan näitä pulsseja. … Analysoituaan tohtori Bennewitzin keräämää dataa, hra MILLER kertoi todisteiden selvästi osoittavan jonkin tyyppisen tunnistamattoman lentävän esineen olevan filmikuvassa; kuitenkaan mitään todisteita ei voida esittää, että nämä esineet olisivat uhka Manzanon/Coyote Canyonin alueille. [11]

Kun AFOSI ei tehnyt asialle mitään, Bennewitz lähestyi silloista New Mexicon senaattoria Harrison Schmittia, joka vaati saada tietää miksi Bennewitzin väitteitä ei tutkittu. Virallisten tahojen tarinoillensa osoittaman tuen puutteen turhauttamana Bennewitz julkaisi yksityiskohtaisen raportin otsikolla Project Beta ja jatkoi datankeruuta avaruusolentojen operaatioista alueella. [12]

Perustuen siepattuun sähköiseen viestintään, Bennewitz paljasti Project Beta -raportissaan tukikohdan koon ja avaruusolentopopulaation suuruuden:

Avaruusolentojen tukikohta kokonaisuudessaan sisältää useita kulttuureita (kaikki ’ykseyden’ alaisuudessa) ja se on arviolta 3km leveä ja 8km pitkä. Se sijaitsee keskellä ei mitään Jicarillan intiaanireservaatissa New Mexicon Dulcesta länteen. Perustuen aluksien lukumäärään tällä alueella, avaruusolentojen kokonaispopulaatioksi arvioidaan ainakin 2000 ja todennäköisesti enemmän. [13]

Bennewitzin työ oli saanut paljon huomiota ja pian se johti AFOSIn salaoperaatioon hänen maineensa pilaamiseksi. Vuoden 1989 MUFONin konferenssissa nimekäs UFO-spesialisti William Moore aiheutti hässäkkää kun hän avoimesti julisti, että vuonna 1982 hänet oli otettu mukaan tällaiseen projektiin, ja hän alkoi välittää informaatiota Bennewitzin toiminnasta AFOSIlle. Hän oli roolissa disinformaation levittämisessä Bennewitzille. Moore kuvasi tapahtunutta seuraavasti:

… kun aluksi törmäsin tähän disinformaatiokampanjaan… jota Bennewitziä kohtaan ajettiin… se vaikutti minusta…. olin varsin uniikissa asemassa. Siinä minä olin…. salaisen vastatiedustelupelin ovella, joka näytti kaikin tavoin jollain tavalla suoraan olevan yhteydessä valtion korkean tason UFO-projektiin, ja perustuen tuntemieni ihmisten asemiin, joiden tiesin suoraan olevan mukana, aivan varmasti sillä oli jotain tekemistä kansallisen turvallisuuden kanssa! Ei ollut mitenkään mahdollista, että antaisin mahdollisuuden mennä ohitseni ilman, että oppisin jotain siitä mitä tapahtui. Pelaisin disinfopeliä, likaisin käteni vain sen verran että saisin prosessia johtaneet uskomaan, että tein juuri niinkuin he halusivat minun tekevän, ja samaan aikaan jatkoin tunkeutumista matrixiin oppiakseni siitä niin paljon kuin mahdollista, kuka sitä ohjasi ja miksi. [14]

Mooren julkinen tunnustus vahvisti sen, että Bennewitz oli ainakin osittain onnistunut sähköisesti tarkkailemaan avaruusalusten aluksia alueella, kommunikoimaan Dulcen tukikohdan avaruusolennoille ja tarkkailemaan avaruusolentojen siepattujen kontrolloimista alueella. Tämä voisi selittää sen miksi AFOSI aloitti intensiivisen projektin Bennewitzin maineen pilaamiseksi. AFOSIn perusstrategia kampanjassa oli vihjailla, että Bennewitzin väitteiden törkeimmät aspektit — Dulcen tukikohta paikkana jonne ihmiset siepattiin geenikokeita varten, asetettiin kylmäsäilytykseen ja käytettiin jopa avaruusolentojen ruokana — olivat disinformaatiota eikä niinkään tarkkoja raportteja avaruusolentojen läsnäolosta pohjoisen New Mexicon alueella. Moore väitti kuin väittikin, että siihen mennessä kun hän oli Bennewitzin tavannut vuonna 1982, suurin osa Bennewitzin informaatiosta oli jo AFOSIn syöttämää disinformaatiota. [15]

Monet UFO-tutkijat tuskastelevat totuuden löytämiseksi siitä mitä tapahtui Dulcessa johtuen disinformaation savuverhosta, joka pyöri Bennewitzin ympärillä, sekä niistä eri toimista, joita AFOSI ja/tai muut tiedustelupalvelut tekivät Bennewitzia ja hänen tukijoitaan kohtaan. [16] Näkemys on, että Bennewitz oli selvästi saanut tietää jotain, mutta hän oli langennut uskomuksiin, jotka pilasivat hänen varhaisen uran sekä kaikkein uskottavimman työnsä maineen. Eräs UFO-tutkija väitti, että hänelle syötettiin disinformaatiota siepattuja viestejä pitkin: “Siitä, missä kohtaa Bennewitzin keräämien tietojen joukossa totuus alkoi ja päättyi, voidaan käydä debattia, mutta yksi asia on selvä — siepattujen viestien sisältö sai aikaan sen, että Bennewitz muuttui paranoidiksi ja harhaiseksi mieheksi, joka lopulta koki jättiläismäisen hermoromahduksen vuonna 1985.” [17] Hänen tutkimustensa intensiteetti ja viranomaisten reaktio olivat Bennewitzille niin raskasta käsitellä, että hänen mielensä murtui. Myöhemmin hän vetäytyi täysin pois kaikesta julkisuudesta koskien Dulcea ja lopetti mukanaolon UFO-asioissa.

Huolimatta hänen ristiriitaisesta vetäytymisestään UFO-maailmasta, Bennewitzin uskottavuus elektroniikan asiantuntijana on kiistämätön, ja hänen laaja videoiden, valokuvien ja sähköisen kommunikaatioraakadatan tietokantansa UFO/ET-ilmiöstä oli voimakasta näyttöä siitä, että jotain oikeasti tapahtui Archuleta Mesassa. Poislukien Bennewitzin keräämä raaka fyysinen todistusaineisto, useat ilmiantajat ovat astuneet esiin antamaan oman todistuksensa ja esittämään jopa fyysisiä todisteita maanalaisen tukikohdan olemassaolosta Dulcessa sekä avaruusolennoista, jotka ovat rikkoneet siepattujen siviilien ihmisoikeuksia. Ennen Dulcen maanalaista tukikohtaa käsittelevien ilmiantajatodistusten analysointia huomautan ilmiantajien laillisesta asemasta paljastettaessa turvaluokiteltua informaatiota, siellä tämä auttaa meitä selittämään sen miksi verrattain harva on astunut esiin puhumaan Dulcessa ja muualla tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista.

Tietovuotajat ja kansallinen turvallisuus

‘Ilmiantajia’ on kuvattu rohkeiksi työntekijöiksi, jotka usein marttyyrin innokkuudella paljastavat epäeettisiä tai rikollisia valtioiden/korporaatioiden käytänteitä, jotka koskevat kansan yleistä etua. [18] Usein tietovuotajien toiminnan lyhytaikaisiin seuraamuksiin kuuluu työpaikan, maineen, taloudellisen turvallisuuden ja jopa hengen menettäminen. Ilmiantaja voidaan määritellä olevan kuka tahansa työntekijä mistä tahansa valtion tai yritystoiminnan haarasta, joka julkisesti paljastaa valtion tai korporaation epäeettisiä tai korruptoituneita käytänteitä, jotka rikkovat lakia ja/tai vahingoittavat julkista etua. Osavaltioilla ja liittovaltiolla on omat laajat säädökset ilmiannon tekemisestä niille, jotka haluavat tulla esiin ja paljastaa tällaisia käytänteitä ja riskeerata oman uransa, maineensa ja fyysisen turvallisuutensa. [19] Mitä tulee työsuhteeseen valtion virastoon/korporaatioon, joka liittyy kansallista turvallisuutta koskettavissa projekteissa työskentelyy, tietovuotajien suojelulaeissa on eräitä tärkeitä piirteitä, kuten liittovaltiollinen tietovuotaja-asetus koskien kansallisen turvallisuuden ilmiantajia (5 USC 2302). [20] Tämän asetuksen relevantti kohta [5 USC Sec. 2302. (8) (A)] käsittelee työntekijää vastaan tehtyjä kiellettyjä toimia, jotka ovat seurausta mikä tahansa tiedon vuotamisesta, jonka työntekijä uskoo olevan näyttöä “minkä tahansa lain, säännön tai säädöksen rikkomisesta” tai “auktoriteettiaseman väärinkäytöstä” tai “merkittävästä tai erityisestä vaarasta kansanterveydelle tai -turvallisuudelle”. Relevantissa lainkohdassa esitetään kriittinen tunnusmerkki: “jos tällainen paljastus ei ole erityisesti laissa kielletty ja jos sellainen informaatio ei ole erityisesti jossain täytäntöönpanomääräyksessä vaadittu pidettäväksi salassa maanpuolustuksen tai ulkomaansuhteiden hoidon takia.”

Kuten kriittisestä tunnusmerkistä käy ilmi, ilmiantajat eivät saa paljastaa informaatiota jos sen paljastaminen vaarantaa kansallisen turvallisuuden. Tämä tarkoittaa, että jos on töissä valtion virastolla ja/tai korporaatiolla turvaluokitellussa projektissa, jolla on vaikutuksia kansalliseen turvallisuuteen, sellaiset yksilöt eivät saa suojelua liittovaltiollisen tietovuotaja-asetuksen alaisuudessa paljastaessaan turvaluokiteltua informaatiota. Lisäksi, jos valtion/korporaation työntekijä allekirjoittaa sopimuksen, joka sallii vakavat rangaistukset turvaluokitellun informaation paljastamisesta, sellaiset henkilöt olennaisesti antavat pois perustuslailliset oikeutensa, sillä heillä ei ole minkäänlaista laillista keinoa estää kaikkein drakonisempien rangaistuksen täytäntöönpano. Tämän seurauksena, jos silminnäkijät näkevät, esimerkiksi, törkeitä ihmisoikeusrikkomuksia salaisissa projekteissa, heillä ei ole lainsuojaa jos he valitsevat paljastaaa tämän kansalle. Eräs henkilö, joka ilmeisesti oli ottanut riskin paljastaa törkeitä ihmisoikeusrikkomuksia, on Thomas Castello.

Thomas Castello & Dulcen paperit

Vuonna 1987 tietovuotaja järjesteli 30 valokuvan, videon ja useiden paperien vuotamisen joukolle UFO-tutkijoita, jotka ilmeisesti olivat todisteita Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisestä tukikohdasta kaksi mailia Archuletta Mesan alapuolella lähellä Dulcen kuntaa New Mexicossa. Tämä kokoelma sai nimen ‘Dulcen paperit’, ja se tarjosi kuvallista todistusaineistoa tämän salaisen maanalaisen laitoksen toiminnasta, ja se toimi myös tukena Bennewitzin väitteille koskien maanalaisessa tukikohdassa tapahtuvaa toimintaa. [21] Dulcen paperit kuvasivat geenimanipulaatiokokeita, ihmisen ja avaruusolennon hybridien kehittämistä, mielenhallintaa kehittyneiden tietokoneiden avulla, ihmisten kylmäsäilyttämistä nestetankeissa, ja jopa ihmisten ruumiinosien käyttämistä avaruusolentojen ravinnonlähteenä. Paperit tarjosivat todisteita siitä, että ihmisiä pidettiin avaruusolentojen laboratorion koe-eläiminä, jotka työskentelivät suoraan Yhdysvaltain eri virastojen ja amerikkalaiskorporaatioiden kanssa yhteistukikohdassa armeijan ‘mustan budjetin’ alihankintaprojekteissa. Jos paperit olivat aitoja, siellä tehtiin kokeita ja projekteja, joissa rikottiin ihmisoikeuksia niin laajalti, että se ylittää jopa pahimmat rikkeet ihmiskunnan lähihistoriassa.

Dulcen paperien koostamisesta ja julkaisusta vastuussa ollut Thomas Castello väitti työskennelleensä vanhempana turvallisuusupseerina tukikohdassa ennen ‘lähtöään’ sen jälkeen, kun aseellinen konflikti sattui vuonna 1979 Yhdysvaltain armeijan eliittijoukkojen, tukikohdan turvallisuushenkilöstön ja siellä asuvien avaruusolentojen välillä. Hänen kuvaamansa aseellinen konflikti on saanut nimen ‘Dulcen sota’, ja useampi muu ‘ilmiantaja’ ja UFO-tutkija on sen jälkeen kuvannut samanlaisia tapahtumia esiintyneen Dulcessa tai alueen lähellä, jotka vahvistavat monet Castellon väitteistä. [22] Kun hän väitti jättäneensä työnantajansa Dulcessa 1979, sekä myöhemmin julkaistessa Dulcen paperit vuonna 1986, Castello antoi useita haastatteluja ja vastasi UFO-tutkijoille ennen skenestä katoamistaan. Näiden haastattelujen transkriptiot tarjoavat lisää ‘ilmiantotodistuksia’ Dulcen laitoksen väitetyistä tapahtumista.

Thomas Castello väittää palvelleensa Yhdysvaltain ilmavoimissa ja erikoistuneensa sotilasvalokuvaamiseen ja videovalvontaan. Hän lisäksi väittää palvelleensa huippusalaisessa maanalaisessa tukikohdassa lähellä Dulcen kuntaa New Mexicon pohjoisosassa. Hänen taustansa voi tiivistää seuraavasti:

Vuonna 1961 Castello oli nuori kersantti, joka palveli Nelliksen ilmatukikohdassa lähellä Las Vegasia, Nevadassa. Hän oli sotilasvalokuvaaja, jolla oli top secret -turvaluokitus. Hänet myöhemmin siirrettiin Länsi-Virginiaan, jossa hän sai koulutusta tiedusteluvalokuvaamisessa. Hän työskenteli maanalaisessa laitoksessa, ja johtuen hänen uuden pestinsä luonteesta, hänen turvaluokitustaan päivitettiin luokkaan TS-IV. Hän pysyi ilmavoimissa valokuvaajana vuoteen 1971 asti, jolloin hänelle tarjottiin työtä RAND-korporaatiolta turvallisuusteknikkona, ja hän muutti Kaliforniaan, jossa RANDilla oli isot laitokset ja hänen turvallisuusluokituksensa päivitettiin luokkaan ULTRA-3. Vuonna 1977 Thomas siirrettiin Santa Fe:n, New Mexicoon, jossa hänen palkkansa nousi merkittävästi ja hänen turvallisuusluokitustaan päivitettiin taas kerran, nyt ULTRA-7:n. Hänen uusi työnsä oli valokuvausturvallisuusasiantuntija Dulcen tukikohdassa, jossa hänen työnsä oli ylläpitää ja kalibroida maanalaisen kompleksin turvakameroita ja saattaa vierailijoita heidän kohteisiinsa. [23]

Dulcessa tapahtunut laaja videovalvonta oli se, mikä antoi Castellolle lintuperspektiivin, jolla hän sai tietää mitä tukikohdassa tapahtui, sekä siellä tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista, jotka lopulta johtivat siihen, että hän lähti tukikohdasta ja alkoi levittää turvaluokiteltua materiaalia. Castellon väitteet esitellään kahdessa lähteessä, ensimmäinen on itse Dulcen paperit, jotka oletettavasti sisältävät tukikohdasta ulos vietyä turvaluokiteltua materiaalia; ja toinen on haastattelut ja kirjeenvaihto, jota Castellolla oli usean UFO-tutkijan kanssa. Iso osa Castellon materiaalista on sittemmin kiertänyt ympäri Internetiä ja siitä on tehty kirja The Dulce Wars, jonka on kirjoittanut UFO-tutkija, joka käyttää nimeä ‘Branton’. [24]

Castellon työsuhteen, armeijan ja koulutustaustan, ja siten myös hänen statuksensa ilmiantajana, vahvistaminen virallisesti ei ole ollut mahdollista. Tämä mahdollisesti johtuu käytännöstä, jonka on väitetty olevan perustoimi siviileillä, jotka työskentelevät korporaatioilla ja/tai valtiolla/tiedustelupalveluilla salaisissa projekteissa avaruusolentoihin liittyen: julkisuudesta poistetaan kaikki viitteet työntekijään turvatoimena sen varalta, että he tarkoituksellisesti tai tahattomasti paljastaisivat julkisesti sitä mitä tällaisissa projekteissa tapahtuu. Esimerkiksi, tri. Michael Wolf väittää olleensa entinen tieteentekijä ja päätöksentekijä avaruusolentoasioissa, joka alkoi vuodesta 1979 koordinoida avaruusolentoasioiden toimintalinjaryhmää nimeltä Special Studies Group (PI-40) kansallisen turvallisuuden neuvostossa. [25] Nimekkään UFO-tutkijan tohtori Richard Boylanin tekemissä useassa haastattelussa Wolf väitti, että hänen esimiehensä ohjeistivat häntä ottamaan osaa kontrolloituun tietovuotoon UFO-yhteisölle, samalla kun valtiolle annettiin ‘uskottava kiistettävyys’. [26] Kaikki Wolfin pitkälle viedyt yliopistotutkinnot ja eri armeijan/tiedustelupalvelujen sopimushommat oli eliminoitu, mikä teki hänen taustansa ja kertomansa tiedon vahvistamisesta vaikeaa ellei mahdotonta. Hän väitti, että hänen julkisten tietojensa poistaminen oli ‘standardikäytäntö’ kaikille siviilityöntekijöille, jotka työskentelevät joko korporaatioille tai Yhdysvaltain armeijalle salaisissa avaruusolentoprojekteissa. [27] Wolfin kuvauksen sellaisen ‘standardikäytännän’ olemassaolosta vahvisti myöhemmin Bob Lazar, fyysikko, joka lähdettyään vuonna 1988 Necadan S-4 -laitoksesta (Dreamland), jossa hänen työnsä oli takaisinmallintaa avaruusolennoilta haltuun saadusta aluksesta voimansiirto- ja voimanlähdejärjestelmiä, hänen syntymätodistustaan ei enää löytynyt siitä sairaalasta, jossa hän oli syntynyt, ja hänen koulutodistuksensa ja kaikki työtodistuksensa olivat kadonneet — hän oli yksinkertaisesti lakannut olemasta! [28]

Nyt voidaan esittää, että standardikäytäntö on olemassa korporaatioiden ja/tai armeijan/tiedustelupalvelujen palkkaamille siviileille, jossa heidän työ- ja koulutushistoriansa ja muutkin julkiset tiedot poistetaan turvallisuussyistä joko mahdollisen avaruusolentoihin liittyvien tietojen paljastuksen ehkäisemiseksi, niinkuin Bob Lazarin tapauksessa, tai erittäin kontrolloidun tietovuodon tekemiseksi, niinkuin tohtori Wolfin tapauksessa. Tämä tarkoittaa, että Castellon työhistorian varmistaminen ja täten myös hänen uskottavuutensa ilmiantajana on erittäin vaikeaa ellei jopa mahdotonta. On olemassa kolme mahdollisuutta Castellon todelliselle identiteetille ja uskottavuudelle tietovuotajana. Ensimmäinen on, että hän on se kuka hän väittää olevansa, tietovuotaja, joka työskenteli tukikohdassa. Toinen on, että hän käyttää nimeä ja identiteettiä ‘Thomas Castello’ peitteenä paljastaakseen tietoja Dulcesta. Tässä tapauksessa hän voi olla ‘sisäpiiriläinen’, joka vuotaa tietoa tukikohdassa tapahtuneista väärinkäytöksistä, joka toivoo jäävänsä nimettömäksi ilmiantajaksi. Kolmas mahdollisuus on, että Castello on tiedusteluagenttien tekaisema identiteetti, jolla levitetään disinformaatiota, joka ohjaa UFO-tutkijoita ja kansaa poispäin aidoista armeijan projekteista alueella. Useat UFO-tutkijat ovat ilmeisesti kyenneet pääsemään Castellon puheille ennen hänen ‘katoamistaan’ 1980-luvun lopussa, ja he onnistuivat saamaan vastauksia useisiin kysymyksiin. [29] Sekä Brantonin että William Hamiltonin mukaan UFO-tutkijat olivat tavanneet henkilökohtaisesti Castellon, ja kykenivät puhumaan hänen olemassaolon ja uskottavuutensa puolesta. [30] Vaikka Castellon kanssa pidettyjen tapaamisten ja henkilökohtaisten haastattelujen lista ei olekaan pitkä, sen perusteella kuitenkin vaikuttaa siltä, että Castello on olemassa, vaikkakin hän herättää epäilyjä kolmannesta tekaistun identiteetin mahdollisuudesta. Juuri tämä epävarmuus on johtanut useimmat UFO-tutkijat siihen, etteivät he ota todesta Castellon väitteitä, jotka tukivat suurta osaa siitä mitä Bennewitz oli aiemmin esittänyt, ja joka nyt yhdistettiin AFOSIn disinformaatiokampanjaan. Myöhemmässä osiossa lainataan toisia ilmiantajia, jotka ovat vahvistaneet sekä Castellon että Bennewitzin väitteiden aspekteja, mikä viittaisi siihen, että kolmas mahdollisuus voidaan sivuuttaa kaikkein epätodennäköisimpänä Castellon identiteetistä puhuttaessa. Tämän johdosta on tarpeen tutkia jossain määrin mitä Castello väitti kokeneensa Dulcen maanalsiessa tukikohdassa, sillä hän tarjoaa erittäin laajamittaisen todistuksen siitä mitä tukikohdassa tapahtui.

Dulcen papereissa ja hänen henkilökohtaisissa todistuksissaan Castello väittää, että seitsemänkerroksinen maanalainen laitos, jossa työskentelee sekä ihmisiä että eri avaruusolentojen rotuja, löytyy Dulcesta, New Mexicosta. Castello väittää, että tukikohdassa töissä olleet ihmiset olivat tieteentekijöitä, turvallisuushenkilöstöä ja eri korporaatioiden työntekijöitä, jotka hoitivat armeijan sopimuksia. [31] Dulcessa työskenteli neljä avaruusolentojen rotua: standardit ‘lyhyet’ Harmaat Zeta Reticulumista (arviolta metrin mittaisia); pitkät Harmaat Rigelistä, Orionista (parimetrisiä); ja reptiliaanilaji, joka on joko Maapallolle alkuperäinen tai peräisin Dracon tähtikuviosta Orionista (parimetrisiä). Castello väittää, että Maapallon reptiliaaneja, joita kuvataan ‘työläiskastiksi’, hallitsi siivekkäät Dracon reptiliaanit (avaruusolennot Orionista). [32] Hän sanoi, että lyhyet harmaat (joita kuvataan mm. elokuvassa Kolmannen asteen yhteys) palvelevat Dracon reptiliaaneja. Castello sanoo, että hän oli töissä ‘vanhempana turvallisuusteknikkona’ Dulcen laitoksessa ja että hänen päätehtävänsä oli ratkaista kaikki turvallisuusongelmat tukikohdassa avaruusolentojen ja ihmistyöntekijöiden välillä. Hän kuvasi joitain työtehtäviään ja avaruusolentojen hierarkiaa vastauksena Brantonin esittämään kysymykseen siitä miten usein hän kommunikoi eri avaruusolentojen lajien kanssa:

Koska olin vanhempi turvallisuusteknikko tukikohdassa, minun piti kommunikoida heidän kanssaan päivittäin. Jos oli mitään ongelmia, joihin liittyi turva- tai videokamerat, he soittivat minulle. Reptiliaanien ”työläiskasti” oli yleensä se, joka teki fyysisen työn Dulcen alemmissa kerroksissa. Kastia koskettavat päätökset teki yleensä valkoinen Draco. Kun ihmistyöntekijät aiheuttivat ongelmia työläiskastille, reptoidit menivät valkoisen Draco-’pomonsa’ luo, ja sitten Draco soitti minulle. Joskus se tuntui siltä, kuin ongelmat eivät koskaan loppuisi. Useat ihmistyöntekijät vihasivat ”ei pötypuheita”- tai ”menkää takaisin töihin”-asennetta, joka työläiskastilla oli. Jos tarvittiin, väliinpuuttumisesta tuli tärkeä työkalu. Suurimmat ongelmat olivat ihmistyöntekijät, jotka typerästi haahuilivat lähellä ”KIELLETTYÄ ALUETTA” tukikohdan ”Avaruusolentosiivessä”. Kaipa se oli ihmisluonnetta olla kiinnostunut ja haahuilla rajojen yli. Liian usein joku löydettiin ylittämässä rajoja ja nuuskimassa ympäriinsä. Kamerat lähellä sisäänkäynti yleensä pysäyttivät heidät ennen kuin he joutuisivat vakaviin ongelmiin. Muutaman kerran minä jouduin virallisesti pyytämään ihmistyöntekijän palauttamista. [33]

Castello väitti, että Dulcessa käynnissä olleet eri projektit takaisinmallinsivat avaruusolentojen teknologiaa, kehittivät mielenhallintamenetelmiä ja tekivät geenimanipulaatiokokeita, joissa kloonattiin ja luotiin ihmisen ja avaruusolennon hybridejä. Samanlaisia projekteja on tehty laboratorioissa Montaukissa, Long Islandilla ja Brookhavenissa [34] ja näistä on ollut monia ilmiantajatodistuksia. [35]

Nämä projekti ovat hajallaan Dulcen maanalaisen tukikohdan eri kerroksissa, joissa avaruusolennot ovat alimmilla kerroksilla viidestä seitsemään. Nämä alimmat kerrokset Castello kuvasi äärimmäisen vanhoina luonnollisina luolina, joita eri avaruusolentojen rodut ovat käyttäneet. Vastauksena kysymykseen luolastojen alkuperästä hän sanoi:

Luonto rakensi luolastot. Dracot [reptiliaanihumanoidit] ovat käyttäneet luolastoja ja tunneleita vuosisatoja. Myöhemmin RAND-korporaation suunnitelmien avulla niitä on toistuvasti laajennettu. Alkuperäiset luolastot sisälsivät jääluolia ja rikkilähteitä, joita avaruusolennot pitivät täydellisinä omiin tarpeisiinsa. [36]

Kuvatessaan tapaa, jola komento toimi yhteistukikohdassa Yhdysvaltain ja avaruusolentojen välillä, Castello sanoi:

Työläiskasti [Reptiliaanit] tekevät päivittäiset hommat, moppaavat lateksilattioita, puhdistavat häkkejä, tuovat ruokaa nälkäisille ihmisille ja muille lajeille. Heidän tehtävänsä on kehitellä sopiva suhde tyypin yksi ja tyypin kaksi olentojen välillä, jotka Draco-laji on luonut. Työläiskasti työskentelee laboratorioissa sekä tietokoneilla. Periaatteessa reptiliaanirodut ovat aktiivisia kaikissa Dulcen tukikohdan kerroksissa. Siellä on seitsemän eri avaruusolentojen ’rotua’, jotka työskentelevät kuudennen kerroksen itäosassa…. Tuo osio tunnetaan yleisesti nimellä ”avaruusolentosiipi”. Dracot ovat kerrosten 5-6-7 kiistämättömiä herroja. Ihmiset tulevat komentoketjussa toisena näissä kerroksissa. [37]

Castello sanoo, että hän näki omin silmin lajienvälisten geenikokeiden tuotteita laitoksen kuudennessa kerroksessa. Kaikkein häiritsevintä oli hänen löydöksensä, että ihmisiä käytettiin eräänlaisina laboratorioeläiminä kaikkein alimmissa kerroksissa, joissa heitä asetettiin kylmäsäiliöihin, käytettiin koe-eläiminä mielenhallintaohjelmissa ja jopa geenikokeissa. Castello kirjoittaa: “Kerros #7 on pahin, rivi toisensa jälkeen tuhansia ihmisiä ja ihmissekasikiöitä kylmäsäilytyksessä. Siellä oli myös sikiösäilytyssammioita eri kehitysvaiheissa oleville humanoideille. ‘Monesti kohtasin ihmisiä häkeissä, yleensä huumattuna tai tainnutettuna, mutta joskus ne itkivät ja kerjäsivät apua.’” [38]

Castello väittää, että hänen perehdytyksessään hänelle kerrottiin, että ihmiset kärsivät eri asteisesta hulluudesta, ja että heihin kokeillaan erilaisia suuririskisiä lääketieteellisiä proseduureja ja mielenhallintakokeita, joiden tarkoitus on hoitaa heitä. Hän väittää, että hän ja muut ihmistyöntekijät altistuivat päivittäin kylteille, joissa luki: “Tässä laitoksessa tehdään suuren riskin lääketieteellistä testausta, jolla yritetään parantaa hulluus. Ethän koskaan puhu vangeille, se saattaa tuhota vuosien työn.” [39]

Castello väittää, että hän suoritti tehtäviään ilman suurempia ongelmia kunnes hän alkoi epäillä, että sen sijaan, että vangit olisivat olleet hulluja, he olivatkin tavallisia siviilejä, jotka oli yksinkertaisesti siepattu ja käytetty harmaiden ja reptiliaanien laboratorion koe-eläiminä:

Olen järkevä, kun tohtorit sanovat että älä puhu heille, kuka minä olen sitä kiistämään ja tuhoamaan arkaluontoista tilannetta? Mutta eräs mies jotenkin sai huomioni. Hän toistuvasti sanoi, että hänen nimensä on George S—- ja että hänet on kidnapattu ja hän ei ole varma kuka häntä ajoi takaa. En tiedä miksi se jäi mieleeni, muistin vain hänen kasvonsa, ajatellen että hän ei ainakaan näyttänyt tai kuulostanut hullulta, mutta monet vangit sanoivat sellaista. Seuraavana viikonloppuna puhuin kaverini ympäri, joka on poliisi, tekemään tarkistuksen hänen nimellään, sanoen että olin törmännyt häneen ja että minua kiinnosti asia. En maininnut mitään tukikohdasta. Se oli sairas tunne kun tietokone vahvisti, että George S. oli kadonnut. [40]

Silloin kun Castello tajusi, että tavallisia ihmissiviilejä siepataan, hän päätti liittyä pieneen ryhmään muita tukikohdan työntekijöitä, jotka auttoivat vapauttamaan vangittuja ihmisiä.

Eräs toinen turvallisuusviranomainen tuli luokseni ja sanoi, että jotkut laboratoriotyöntekijät halusivat vapaa-ajalla tavata eräässä tunnelissa [epävirallisesti]. Mielenkiinto voitti ja sanoin OK. Sinä iltana arviolta yhdeksän miestä tuli paikalle. He sanoivat, että he tiesivät riskeeraavansa sen, että minä saattaisin ilmiantaa heidät, mutta he halusivat näyttää minulle joitain asioita, joita heidän mielestä minun tulisi nähdä. Yksi kerrallaan he näyttivät minulle todisteita, joiden mukaan monet vangit olivat kadonneita ihmisiä. Siellä oli sanomalehtileikkeitä, ja jopa valokuvia joita he olivat jotenkin salakuljettaneet tukikohtaan. He toivoivat, että he voisivat salakuljettaa ne takaisin ulos ilman, että minä paljastaisin heidät pomoille. Kykenin näkemään pelon heidän kasvoistaan heidän puhuessaan. Eräs mies sanoi, että hän mieluummin kuolisi yrittäessään kuin menettäisi sielunsa olemalla tekemättä mitään. Se oli kommentti, joka muutti tilanteen. Kerroin heille Georgesta ja mitä tiesin hänestä. Muutaman tunnin päästä me vannoimme yrittävämme paljastaa Dulcen tukikohdan. [41]

Castello kuvaa sitä miten pieni joukko ihmistyöntekijöitä alkoi tehdä yhteistyötä joidenkin reptiliaanien työläiskastilaisten kanssa, joilla oli myös intressi vapauttaa siepatut ihmiset pohjakerroksista. Castello lopulta kuvasi sitä miten Delta-eliittijoukot yrittivät tuhota ‘vastarintaliikkeen’:

Se päättyi lopulta siihen, kun armeijan hyökkäys tehtiin poistumistunneleista ja he teloittivat kaikki, jotka oli nimetty heidän listallaan, ihmiset ja reptiliaanit. Me taistelimme vastaan, mutta kenelläkään työläiskastista ei ollut aseita, eikä myöskään laboratoriossa työskentelevillä ihmisillä. Ainoastaan turvajoukoilla ja muutamalla tietokoneella työskentelevällä oli salamapistoolit. Se oli teurastus. Jokainen kirkui ja juoksi pakoon. Käytävät ja tunnelit täyttyivät niin täyteen kuin mahdollista. Me uskomme niiden olleen Delta Forcea [univormujen ja modus operandin perusteella], joka oli päättänyt iskeä vuoronvaihdon aikaan, ja tappaa niin monta kuin mahdollista listalta. [42]

Castello lähti laitoksesta, hän vei mukanaan valokuvat ja videotallenteet, jotka hän lopulta julkaisi Dulcen paperien nimellä.

Johtuen Castellon väitteiden tärkeydestä sekä hänen tarjoamista todisteista, jotka näyttivät tukevan hänen sanomisiaan, josta suurin osa näyttää tukevan sitä, minkä Bennewitz oli varmistanut hänen sähköisen valvontansa ja kenttätutkimuksien avulla, on tässä tarpeen analysoida lisää muita ilmiantajatodistuksia, jotka toisistaan riippumatta tukevat Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesia.

Allekirjoitettiinko Yhdysvaltain ja avaruusolentojen välillä sopimus?

Ensimmäinen väite, joka kaipaa analyysia, on Bennewitzin ja Castellon riita siitä, että avaruusolennoilla ja Yhdysvalloilla olisi ollut yhteinen tukikohta. Tämä viittaisi siihen, että olisi ollut olemassa jonkinlainen sopimus Yhdysvaltain hallituksen edustajien sekä avaruusolentojen rotujen välillä. On olemassa merkittävä ilmiantotodistus siitä, että Eisenhowerin hallinto ja Zeta Reticulumin harmaat olisivat allekirjoittaneet sopimuksen jo vuonna 1954. Tohtori Wolfin mukaan Eisenhowerin hallinto solmi sopimuksen niinkutsuttujen Harmaiden avaruusolentojen kanssa Zeta Reticulumin neljänneltä planeetalta, mutta tätä sopimusta ei koskaan ratifioitu perustuslain vaatimusten mukaisesti. [43] Viitaten samaan Eisenhowerin hallinnon allekirjoittamaan sopimukseen, eversti Philip Corso, erittäin palkittu upseeri, joka palveli Eisenhowerin kansallisen turvallisuuden neuvostossa, kirjoitti: “Me jouduimme neuvottelemaan eräänlaisen antautumisen niille [avaruusolennoille], kunhan me emme taistelisi niitä vastaan. Ne sanelivat ehdot, koska ne tiesivät, että se mitä me eniten pelkäsimme oli paljastus.” [44] Salainen sopimus allekirjoitettiin vuonna 1954 Eisenhowerin hallinnon ja avaruusolentojen rodun välillä, jonka useat muut ‘tietovuotajat’ ovat paljastaneet väittäen, että heillä on ollut pääsy salaisiin asiakirjoihin, jotka paljastavat sellaisen sopimuksen olemassaolon. [45] Phil Schneider, entinen geologiainsinööri joka työskenteli maanalaisten tukikohtien rakennusprojekteissa, kirjoitti:

Vuonna 1954, Eisenhowerin hallinnon alaisuudessa, liittovaltion hallitus päätti kiertää Yhdysvaltain perustuslain ja solmia sopimuksen avaruusolentojen kanssa. Sitä kutsuttiin vuoden 1954 Grenadan sopimukseksi, joka periaatteessa solmi avaruusolentojen kanssa sopimuksen, jonka nojalla avaruusolennot voisivat viedä muutaman lehmän ja testata implanttitekniikoita muutamilla ihmisillä, mutta että niiden piti antaa tietoja kohteiksi valituista ihmisistä. Hitaasti avaruusolennot muuttivat diiliä kunnes he päättivät etteivät noudattaisi sitä enää ollenkaan. [46]

Tämän sopimuksen on esitetty johtavan avaruusolentojen ja ihmisten välillä tapahtuviin teknologiansiirtoihin vastineeksi tietyistä oikeuksista perustaa tukikohtia ja monitoroida amerikkalaisten siviilien sieppauksia. Eversti Corso uskoi, että tämä sopimus oli olennaisesti jotain mikä pakotettiin Eisenhowerin hallinnon allekirjoitettavaksi, mikä viittaisi siihen, että teknologiansiirtoa toteutettaisiin palkkioksi avaruusolentojen USA:sta keräämistä geenimateriaaleista. Tämä geneettinen moninaisuus oli jotain mikä teki USA:sta houkuttelevan paikan sopimukselle verrattuna paljon homogeenisempiin Venäjään tai Kiinaan. Todennäköisesti hallinto järkeili, että koska Harmaat olivat siepanneet amerikkalaisia jokatapauksessa, sopimus antaisi heille keinot monitoroida sieppauksia ja tarkkailla läheltä sitä mitä heidän siviileilleen tapahtuu, jotka olivat mukana Harmaiden geenikokeissa. Harmaat velvoitettiin tarjoamaan lista siepatuista siviileistä, jotain mitä ilmeisesti ei tapahtunut ja myöhemmin tästä tuli kiistakapula Harmaiden ja Yhdysvaltain välillä.

Sopimus Zeta Reticulumin Harmaiden kanssa oletettavasti johti salaisten yhteistukikohtien luomiseen, joiden tehtävät todennäköisimmin olivat: teknologianvaihdanta; mielenhallintakokeet; Harmaiden geenikokeiden tarkkailu ja yhteistoiminta siviilien sieppaamiseksi eri projekteihin yhteistukikohdissa. Sekä sopimuksen että yhteistukikohtien olemassaolo olisi saanut korkeimman mahdollisen turvaluokituksen ja olisi ollut vain muutaman harvan valitun tiedossa. Tämän johdosta ilmiantajatodistukset, jotka tukevat salaisen Eisenhowerin hallinnon allekirjoittaman teknologianvaihtosopimuksen olemassaoloa viittaavat siihen, että maanalaisia laitoksia on mahdollisesti rakennettu, jossa tämä oltaisiin voitu toteuttaa ilman kansan, kongressin tai ulkovallan tietoa. Kun ollaan laadittu mahdollinen ‘juridinen’ perusta avaruusolentojen ja amerikkalaisten yhteilaitokselle, siirryn nyt analysoimaan todisteita, jotka tukevat sellaisen tukikohdan olemassaoloa.

Tähän mennessä esitettyihin todisteisiin perustuen voidaan todeta, että kolme mahdollisuutta erottuu edukseen todennäköisenä selityksenä sille, mitä Dulcessa tapahtui. Ensimmäinen, Dulcessa on (tai oli) huippusalainen ihmisten ja avaruusolentojen yhteislaitos, jossa oli käynnissä projekteja, joihin liittyi ihmishenkilöiden sieppauksia, joiden oikeuksia loukattiin vakavasti. Toinen, Dulcen tukikohta on (tai oli) olemassa, mutta raportit karmaisevista avaruusolentojen tekemistä kaltoinkohteluista ihmisille olivat osa disinformaatiokampanjaa, joka oli suunniteltu lokaamaan Paul Bennewitzin ja kaiken legitiimin tutkimuksen maine, jota on tehty avaruusolentojen aktiviteeteista ja salaisista valtion projekteista, joita Dulcessa oli. Kolmas mahdollisuus on, että kaikki tarinat Dulcesta ovat disinformaatiota, jonka tarkoitus on tahallisesti ohjata vakavat tutkimukset pois UFOista ja aiheuttaa eripuraa UFO-yhteisöön. [47] Pitäen mielessä nämä kolme mahdollisuutta, tutkin nyt ilmiantajatodistuksia koskien sotilaskonfliktia, joka tapahtui Dulcen tukikohdassa, määrittääkseni mikä näistä kolmesta mahdollisuudesta on tarkin.

Dulcen sota

Ilmiantajatodistukset, jotka tukevat Dulcen tukikohdan olemassaoloa, vihjaavat, että sellainen salainen laitos on kuin onkin pyörittänyt erilaisia projekteja, jotka ovat keskittyneet teknologianvaihtoon, mielenhallintaan, geenikokeisiin ja siepattujen siviilien ihmisoikeusrikkomuksiin. On todennäköistä, että yksi tai useampi näistä projekteista on muuttunut kiistakapulaksi avaruusolentojen ja valtion salaisten organisaatioiden välilä. Tmä kiista johti sotilasvälikohtaukseen, joka tunnetaan nimellä ‘Dulcen sota’. Tarkka syy tälle kahakalle on epäselvä, kuitenkin se mitä eri todistuksista tulee esiin on, että se oikeasti tapahtui ja nähtiin myös merkittävä määrä kuolonuhreja: Yhdysvaltain armeijan henkilökuntaa, Dulcen turvahenkilöstöä ja avaruusolentoja.

Castellon mukaan Dulcen sotilaskonflikti alkoi vastarintaliikkeen kasvusta, jotka olivat sekä vartijoita että asialle uskollisia avaruusolentoja, jotka halusivat auttaa vangittuja ihmisiä tukikohdan avaruusolentosiivessä. Lopulta 100 Delta-eliittisotilasta lähetettiin tuhoamaan vastarintaliike, joka alkoi uhata yhteistukikohdan turvallisuusjärjestelyjä. Tämä joukko kärsi monia kuolemantapauksia ja aiheutti monia kuolonuhreja sekä avaruusolentojen joukolle että tukikohdan turvahenkilöstölle. Muutkin tietovuotajat ovat raportoineet sotilaskonfliktista Dulcessa, mm. Phil Schneider, joka työskenteli geologisena insinöörinä Dulcen tukikohtaa ja muita vastaavia rakennettaessa. Schneider antoi seuraavia tietoja hänen taustastaan ja sotilaskonfliktin tapahtumisesta vuonna 1995:

Antaakseni teille yleiskatsauksen siitä kuka olen, kävin insinöörikoulun. Puolet koulustani oli sillä alalla, ja sain mainetta geologisena insinöörinä sekä rakenneinsinöörinä, jolla oli sekä sotilaallisia että ilmailualan sovellutuksia. Olen auttanut rakentamaan kahta tukikohtaa USA:ssa, joilla on jonkin verran merkitystä niinkutsutulle Uudelle Maailmanjärjestykselle [YK:n pyörittämälle maailmalle, jota ‘pitkät Harmaat’ avaruusolennot johtavat]. Ensimmäinen tukikohta on Dulcessa, New Mexicossa. Olin mukana vuonna 1979 tulitaistelussa avaruusolentohumanoideja vastaan, ja minä olen yksi selviytyjistä. Olen todennäköisesti ainoa selviytyjä, joka puhuu asiasta, jota koskaan kuulette. Kaksi muuta selvinnyttä ovat tiukan vartioinnin alaisina. Olen ainoa jäljellä, joka tietää yksityiskohdat koko operaatiosta. 66 salaisen palvelun agenttia, FBI, Mustat Baretit ja sensellaiset, kuoli siinä tulitaistelussa. Minä olin siellä. [48]

Schneider kuvasi vuoden 1979 sotilaskonfliktia pelkäksi ‘onnettomuudeksi’, joka syntyi porauksesta, joka oli suunniteltu laajentamaan Dulcen tukikohtaa:

Olin mukana rakentamassa LISÄOSAA syvällä maan alla olevalle armeijan tukikohdalle Dulcessa, joka on todennäköisesti syvimmällä oleva tukikohta. Se ulottuu seitsemän kerrosta maan alle ja yli 2.5 mailin syvyyteen. Siihen aikaan me olimme poranneet neljä eri reikää autiomaahan, ja me aioimme kytkeä ne kaikki yhteen ja räjäyttää kerralla suuria osuuksia. Minun työni oli mennä aukkoihin ja tarkastaa kivinäytteet, ja suosittelin räjähteitä tietynlaiseen kiveen. Kun olin menossa alas, me löysimme itsemme suuren luolan keskeltä, joka oli täynnä ulkoavaruuden alieneita, jotka tunnetaan suurina Harmaina. Ammuin niistä kaksi. Silloin siellä oli 30 ihmistä. Arviolta 40 tuli lisää kun tämä oli alkanut, ja kaikki heistä kuoli. Me olimme yllättäneet koko maanalaisen tukikohdallisen avaruusolentoja. Myöhemmin saimme selville, että ne olivat eläneet planeetallamme pitkän aikaa… Tämä voisi selittää paljon muinaisten astronauttien teoriasta. [49]

Tärkeä ero Castellon ja Schneiderin versioissa on, että Schneider ei viitannut tukikohtaan yhteislaitoksena. Hän kuvasi sitä seitsenkerroksiseksi Yhdysvaltain armeijan laitokseksi, joka oltiin ‘vahingossa’ rakennettu muinaisen avaruusolentojen tukikohtan päälle. Hän uskoi, että hänen tehtävänsä oli yksinkertaisesti laajentaa olemassaolevaa tukikohtaa eikä niinkään hyökätä avaruusolentojen kimppuun salatussa tarkoituksessa. Epätodennäköisyys sille, että Dulcen laitos olisi ‘vahingossa’ rakennettu avaruusolentojen tukikohdan päälle vihjaa, että Schneider oli vain osittain tietoinen hänen tehtävästään ja siitä mitä alakerroksissa tapahtui. Todennäköisempi skenaario on, että Schneider joutui avustamaan Yhdysvaltain armeijan joukkoja pääsemään Dulcen laitoksen syvempiin kerroksiin, seitsemänteen kerrokseen, joka oli suljettu ja joka oli kiistan todellinen syy.

Joskus vuonna 1993 Schneider lopetti työt sotilaallisia sopimuksia hoitaville yritysasiakkaille sen jälkeen, kun hän oli vakuuttunut siitä, että pitkät Harmaat avaruusolennot olivat kehittelemässä Uutta Maailmanjärjestystä, jota johdetaan YK:sta. jota he itse kontrolloisivat salaa. Lisäksi hän alkoi luennoida julkisesti paljastaen maanalaisten tukikohtien aktiviteetteja, joita hän oli auttanut rakentamaan, sekä avaruusolentojen roolia soluttauduttaessa kansallisvaltioiden hallituksiin sekä heidän roolistaan Uuden Maailmanjärjestyksen todellisina arkkitehteina. Schneider piti esitelmän MUFONin konferenssissa toukokuussa 1995, ja hänet löydettiin kuolleena seitsemän kuukautta myöhemmin tammikuussa 1996. [50] Schneiderin kuoleman sekä hänen ruumiinavauksensa olosuhteet johtivat monet julistamaan, että Schneider oltiin murhattu sen vuoksi, että hän oli julkisesti mennyt puhumaan tiedoistaan koskien avaruusolentoja ja maanalaista tukikohtaa. [51] Schneiderin todistus, hänen selvät tietonsa geologisesta insinöörityöstä ja mystinen kuolema kaikki tukevat hänen keskeistä teesiään siitä, että Dulcessa on maanalainen tukikohta, ja että tämän maanalaisen laitoksen alimmassa kerroksessa tapahtui avaruusolentojen ja Yhdysvaltain armeijan välillä sotilaskohtaaminen.

Toinen ‘tietovuotaja’, joka antaa uskottavuutta sille mahdollisuudelle, että salaisessa maanalaisessa tukikohdassa olisi tapahtunut tulitaistelu avaruusolentojen ja Yhdysvaltain sotilasjoukkojen välillä, on tohtori Michael Wolf. Wolfin kirja Catcher’s of Heaven kuvasi tulitaistelua avaruusolentojen ja amerikkalaisten eliittijoukkojen välillä, joka tapahtui vuonna 1975 Groom Lakessa, Nevadassa, laitoksessa, joka on voinut liittyä siihen mitä lähellä Dulcessa tapahtui myöhemmin:

Harmaat jakoivat tiettyjä teknologisia edistysaskeliaan armeijan/tiedustelupalvelujen tieteentekijöille, usein ollessaan ”vankivieraina” turvallisissa maanalaisissa armeijan laitoksissa Nevadassa ja New Mexicossa. Avaruusolennot ovat antaneet Yhdysvaltain hallitukselle joitain antigravitaatioaluksia ja suuren määrän polttoainetta (alkuaine 115). Toukokuun 1. päivä 1975 erään tällaisen teknologianvaihdon keskellä Nevadassa esiteltiin pientä avaruusolentojen antimateriareaktoria, ja johtava Harmaa avaruusolento pyysi johtavaa Delta-joukkojen everstiä, joka avaruusolentoja vartioi, poistamaan kaikki kiväärinsä ja panoksensa huoneesta (niin, että he eivät vahingossa räjähtäisi energiapäästöistä). Vartijat kieltäytyivät, ja siitä seuranneessa mekkalassa vartija avasi tulen Harmaita kohti. Yksi avaruusolento, kaksi tieteentekijää ja 41 armeijan henkilöä sai surmansa. Yksi vartija jäi eloon todistamaan siitä, että avaruusolennot ilmeisesti käyttivät mentaalista energiaa itsepuolustukseen tappaakseen muut hyökkäävät Delta-joukot. Tohtori Wolf sanoo, että ”tämä tapaus lopetti tietynlaisen vaihdannan (Harmaiden kanssa)”. [52]

‘Dulcen sodan’ kanssa on tärkeitä yhtäläisyyksiä siinä miten Wolf kuvaa ‘Nevadan’ konfliktia verrattuna siihen miten Castello ja Schneider kuvaavat tapahtumia. Molemmissa tapauksissa merkittävä määrä amerikkalaisia sotilaita kuoli avaruusolentojen kanssa tapahtuneessa tulitaistelussa. Nämä yhtäläisyydet viittaavat siihen, että joko Wolf kertoo täysin eri konfliktista, tai samasta konfliktista mutta siihen on lisätty joitain epäselvyyksiä piilottamaan amerikkalaisten ja avaruusolentojen välisen konfliktin todellinen luonne ja sijainti. Joihinkin merkittäviin eroavaisuuksiin kuuluu Wolfin sanoma, että avaruusolennot olivat ‘vankivieraita, eikä niinkään omistaneet yhdessä tukikohtaa Yhdysvaltain kanssa. On epätodennäköistä, että ‘vankivieraina’ olleet avaruusolennot osallistuisivat sen kaltaiseen merkittävään teknologianvaihdantaan, jota Wolf kuvaa. On todennäköistä, että Wolfin viittaus avaruusolentoihin ‘vankivieraina’ oli tarkoitettu piilottamaan amerikkalaisten ja avaruusolentojen välisen yhteistyön laajuus yhteistukikohdassa, mikä voisi johtaa siihen, että kertomus yhdistettäisiin Bennewitzin esittämiin väitteisiin Dulcesta. Tämä myös asettaa epäilyksen valoon sen tapahtuiko Nevadassa mitään konfliktia vuonna 1975 niinkuin Wolf kirjoittaa, vai viittasiko hän vuoden 1979 sotilaskonfliktiin Dulcessa, New Mexicossa. Jos asian laita on jälkimmäinen, silloin Wolf sai ohjeet ylemmiltään ‘informaation kontrolloidussa vuotamisessa’ kylvää joitain epätarkkuuksia (disinformaatiota) siihen informaatioon, jota hän julkaisi tulitaistelusta, joka tapahtui valtion ja avaruusolentojen yhteislaitoksessa amerikkalaisten kärsiessä suuria miestappioita. Sellainen disinformaatiostrategia vahvstaisi kaikkia ‘uskottavan kiistettävyyden’ vastakkaisia kantoja, joita valtio voisi käyttää peittämään Wolfin julkistaman arkaluonteisen informaation. Wolf paljasti lisäksi haastattelussa, että hän oli työskennellyt Dulcen laboratoriossa, mikä näin kertoo lisää informaatiota tästä salaisesta maanalaisesta tukikohdasta, joka on Bennewitzin väitteiden ytimessä. [53]

Toinen tietovuotaja, joka on paljastanut avaruusolentojen ja valtion yhteisen tukikohdan olemassaolon ja ‘Dulcen sotilaskonfliktin’ on Bob Lazar. Lazar työskenteli muutaman kuukauden ajan vuonna 1988 Nevadan S-4 -laitoksessa takaisinmallintamassa avaruusolentojen aluksen työntövoima- ja voimanlähdejärjestelmiä. Eräässä haastattelussa hän kuvaa taustojaan seuraavasti:

Minulla on kaksi maisterintutkintoa, yksi on fysiikasta; toinen on elektroniikasta. Kirjoitin maisterintyöni MHD:sta, eli magnetohydrodynamiikasta. Työskentelin Los Alamosissa muutaman vuoden ajan teknikkona ja sitten fyysikkona protonipolarisaatio-osastolla, siellä olleen kiihdyttimen parissa. Minut palkattiin S-4:n vanhempana fyysikkona työskentelemään gravitaatiotyöntövoimajärjestelmien ja niihin aluksiin liittyneiden asioiden parissa. [54]

Lazar paljasti, että hänen ennen töiden aloittamista avaruusolentojen aluksen parissa saamassaan briiffauksessa hänen vaadittiin lukevan 200 sivua briiffausdokumentteja työhön perehtymiseksi. [55] Hän muisteli, että briiffausdokumentti mainitsi taistelun ihmisten ja avaruusolentojen välillä salaisessa tukikohdassa vuonna 1979. Hän sanoi, että konfliktin aiheutti turvamies, joka yritti ottaa asetta avaruusolentojen alueella, ja tämä johti turvahenkilöstön kuolettaviin haavoihin. Lazar muistelee vuonna 1988 lukemansa briiffausdokumentin todennäköisesti viitanneen vuoden 1979 Dulcen tulitaisteluun.

Tiivistelmänä, vahvin näyttö Bennewitzin väitteille koskien Dulcen tukikohtaa tulee: Thomas Castellon todistuksesta koskien hänen työsuhdettaan ja loikkaamista Dulcen maanalaisessa tukikohdassa sen jälkeen, kun hän oli nähnyt ihmisoikeusrikkomuksia; Phil Schneiderin todistuksesta, joka oli suoraan mukana Dulcen tulitaistelussa; yhtäläisyyksistä Michael Wolfin paljastuksiin koskien tulitaistelua, joka on saattanut tapahtua neljä vuotta aiemmin toisessa maanalaisessa tukikohdassa Nevadassa sekä hänen myönnöstään, että hän on työskennellyt Dulcessa; Bob Lazarin muistosta lukeneensa perehdytyksessään briiffausdokumentin, jossa puhuttiin vuonna 1979 tapahtuneesta tulitaistelusta ihmisturvahenkilöstön ja avaruusolentojen välillä salaisessa tukikohdassa; sekä siepattujen kertomista raporteista heidän ollessaan hypnoosiregressiossa ja joiden todistukset on kirjoitettu kirjaan The Dulce Wars. Lisäksi Bennewitzia vastaan tehty disinformaatiokampanja ja Schneiderin mystinen kuolema sen jälkeen, kun hän oli astunut maanalaisten laitosten paljastuksillaan julkisuuteen, molemmat antavat aihetodistetukea näkemykselle, että ilmiantajien väitteille oli riittävät perusteet koskien Dulcen maanalaista laitosta ja siellä tapahtuneita mahdollisia räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia.

Nyt voin palata kolmeen mahdollisuuteen, jotka aiemmin mainittiin koskien Bennewitzin keskeisiä väitteitä Dulcen tukikohdan olemassaolosta, siellä tapahtuneesta sotilaskonfliktista ja räikeistä ihmisoikeusrikkomuksista. Ensimmäinen mahdollisuus on, että todisteet vahvistavat Bennewitzin väitteet. Toinen mahdollisuus on, että Bennewitzin väitteet koskien avaruusolentojen siepatuille siviileille tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia oli disinformaatiota, jonka tarkoitus oli ohjata tutkijat poispäin tukikohdan ja/tai siellä tapahtuneen sotilaskonfliktin olemassaolosta. Kolmas mahdollisuus on, että Bennewitzin väitteet vaarantuivat disinformaatiosta, jonka tarkoitus oli ohjata UFO-tutkijat pois aidoista UFO-havainnoista. Jotta voitaisiin määrittää mikä mahdollisuus on todennäköisin, tarkastelen nyt joitain Bennewitzin väitteiden ja muita Dulcen tukikohtaa koskevien väitteiden kritiikkejä.

Maanalaisen tukikohdan hypoteesin kritiikkiä

Aina heti sen jälkeen kun Bennewitz laittoi kiertoon väitteitään Dulcen tukikohdasta 1980-luvun alkupuolella, ja Castello ja muut fyysisiä todisteita ja henkilökohtaisia todistuksia, Dulcen tukikohdan hypoteesia tukevia todisteita vastaan on esitetty intensiivistä kritiikkiä. Nämä kritiikit menevät kolmeen kategoriaan. Ensimmäinen on kritiikki fyysisiä todisteita kohtaan, kuten Bennewitzin sieppaamat sähköiset viestit, viestien transkriptiot, valokuvat, videotallenteet ja Castellon ‘Dulce-paperit’; sekä fyysisten todisteiden puute koskien maanalaisen tukikohdan sisäänkäyntejä, tuuletusaukkoja jne. Toinen on kritiikit, jotka keskittyvät Bennewitzin, Castellon ja Schneiderin uskottavuuteen Dulcen tukikohdan hypoteesissa. Kolmantena on kritiikki, jonka mukaan koko Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesi on välkky disinformaatiostrategia, jonka tiedustelupalvelut kuten Air Force Office of Special Intelligence (AFOSI) ovat ottaneet käyttöön hajottaakseen UFO-yhteisöä. Tarkastelen jokaista näistä vuorollaan.

Mitä Bennewitzin todisteisiin tulee, hänen valokuvansa ja filminsä vuodelta 1980 selvästi näyttivät joitain anomaalisia ilmiöitä, minkä on tunnustanut myös jopa ilmavoimien tiedustelu, mutta vaikeus on osoittaa vakuuttavasti mitä näistä käy ilmi. [56] Tästä huolimatta monet UFO-tutkijat uskovat, että se oli vahvinta näyttöä valokuvatusta UFOsta. [57] Bennewitzin sähköinen viestintä, joka osoittaisi jotain omituista tapahtuvan, oli kaikkein kiistanalaisinta, eikä se ollut ratkaisevaa näyttöä- Mitä tulee fyysisiin todisteisiin, joita Dulcen papereista löytyy, useimmat tutkijat yksinkertaisesti eivät ottaneet näitä vakavasti ja olettivat, että ne olivat osa Bennewitzia vastaan suunnattua disinformaatiokampanjaa. Ratkaisevien todisteiden puutteet valokuvien, videoiden ja fyysisten todisteiden muodossa muistuttavat UFO-yhteisön historiallista pyrkimystä löytää riittävää näyttöä, jolla voitaisiin muuttaa jopa kaikkein skeptisimpien ammattilaisten mielipide. [58] Tämä viittaa siihen, että Bennewitzin sähköisten UFO-aktiviteettia ja avaruusolentojen viestintää kuvaavien tallenteiden ja Dulcen papereiden fyysisten todisteiden validiteetti on edelleen debatin kohteena. Selkeä ratkaisu siitä, mitä fyysinen näyttö Dulcen tukikohdan olemassaolosta kertoo, on edelleen vaikeasti hahmotettavissa.

Yksityiset tutkijat ovat tutkineet maa-alaa, jossa maanalainen tukikohta väitetysti sijaitsee. Archuletta Mesa sijaitsee Jicarillan apachereservaatin mailla. Eräs tutkija, Glen Campbell, sai selville, että maata ei ole fyysisesti rajattu, eikä siellä ole mitään viitteitä armeijan läsnäolosta, piilotettuja sisäänkäyntejä, ilmaventtiileitä, vedenottamoita läheisellä Navahon joella jne. Tämän jälkeen hän totesi, että mitään fyysisiä todisteita maanalaisesta tukikohdasta ei ollut. [59] Toiset kenttätutkijat, kuitenkin, ovat löytäneet todisteita omituisista tapahtumista alueella, mikä tukisi väitteitä maanalaisesta tukikohdasta. [60] Esimerkiksi Norio Harakaya vieraili Dulcessa japanilaisen filmituotantoryhmän kanssa vuonna 1990 ja totesi:

Olen ollut Dulcessa Nippon Television Networkin kuvausryhmän kanssa ja haastatellut monia, monia ihmisiä siellä ja tulin takaisin vahvan vakaumuksen kanssa siitä, että siellä tapahtui jotain 10-15 vuotta sitten, mm. yöllisiä havaintoja omituisista valoista ja armeijan jeeppien ja rekkojen ilmestymisiä. [61]

Jotkut Campbellin esiinottamat kritiikit voidaan selittää eri tavoin. Castello ja Schneider, esimerkiksi, molemmat kuvasivat laajalti maanalaista infrastruktuuria, jossa käytettiin kehittynyttä teknologiaa kuten suurinopeuksista raideyhteyttä. [62] Tämä tekisi mahdolliseksi piilottaa sisäänkäynnit Dulcen tukikohtaan turvallisemmilla alueilla. Lisäksi ilman ja veden kierto voitaisiin toteuttaa toisin tavoin kehittyneen teknologian avulla. Tämä viittaa siihen, että kritiikki puuttuvia salaista tukikohtaa puoltavia todisteita kohtaan Jicarillan apachemailta ei ole ratkaisevaa, ja on jopa ristiriidassa muiden todistusten kanssa mystisistä armeijan sotilasliikkeistä ja alueella tehdyistä anomaalisista havainnoista.

Salainen disinformaatiokampanja, jonka AFOSI käynnisti Bennewitzia vastaan, viittaa siihen, että hänellä alueelta peräisin olleita fyysisiä todisteita maanalaisesta tukikohdasta, sekä hänen kansalta saamaansa tukea tulkittiin kansallisen turvallisuuden uhaksi. Tämä salainen disinformaatiokampanja, joka alkoi vuonna 1980, viittaa siihen, että kritiikki Castellon ja Bennewitzin esittämiä fyysisiä todisteita kohtaan ei ole ratkaisevaa ja voi itsessään olla osa käynnissä olevaa disinformaatiokampanjaa. Tästä johtuen kritiikki puuttuvia fyysisiä todisteita kohtaan, jotka osoittaisivat maanalaisen tukikohdan olemassaolon Dulcessa, epäonnistuu hylkäämään Dulcen tukikohdan hypoteesin.

Toisenlainen kritiikki keskittyy tietovuotajien/silminnäkijöiden uskottavuuteen, jotka ovat esittäneet todisteita tai todistuksia Dulcen tukikohdasta. Uskottavuuden rakentaminen alalla, joka on täynnä disinformaatiota, pelottelua ja virallisia projekteja joilla pilata asiantuntijasilminnäkijöiden ja ‘ilmiantajien’ maine vaatii jonkin verran joustavuutta analyysiin ilmiantajien käyttäytymis- ja/tai persoonapiirteistä. ‘Hermoromahdus’, ‘kieltäytyminen haastatteluista’ tai ‘peiteidentiteettien’ käyttö, esimerkiksi, voi olla seurausta salaisesta häirinnästä eikä niinkään merkki henkilöstä, jolta puuttuu uskottavuutta. Keskittyminen henkisiin tai terveysongelmiin, joita Dulcen tukikohdan hypoteesista puhuneet ilmiantajat/silminnäkijät kohtaavat, voi olla pelkkä verhottujen henkilökohtaisten hyökkäysten muoto hypoteesin pääkannattajien uskottavuutta vastaan. Esimerkiksi, verkkoartikkelissa joka kritisoi Dulcen tukikohdan todisteiden puuttumattomuutta, kirjoittaja Roy Lawhon sivuuttaa haasteet, joita on kohdattu rakennettaessa kolmen pääilmiantajan/tietovuotajan uskottavuutta, jotka ovat puhuneet Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesin puolesta — Bennewitz, Castello ja Schneider. Lawhon lopettaa kuvauksensa heidän väitteistään viittauksilla moniin henkilökohtaisiin ongelmiin tai käyttäytymiseen, joita jokaisella oli, tavalla joka näyttää olevan pelkkä verhottu hyökkäys heidän uskottavuuttaan kohtaan. [63] Esimerkiksi, hän viittaa siihen, että Bennewitz “joutui tietyksi aikaa mielisairaalaan” ja sitten hänestä tuli “erakoitunut, ja hän kieltäytyi puhumasta UFOista”. [64] Kuten aiemmin mainittua, Bennewitzista tuli uhri intensiiviselle disinformaatiokampanjalle, julkiselle valvonnalle, hyökkäyksille hänen uskottavuuttaan vastaan, epätavallisille aktiviteeteille häntä vastaan, jotka lopulta johtivat siihen, että hän kärsi hermoromahduksen. Tämä ei vaikuta hänen esittämien tietojen tai henkilönsä uskottavuuteen, vaan kertoo ainoastaan siitä intensiivisestä ympäristöstä, jossa monet ihmiset hajoavat heitä vastaan kohdistetun psykologisen paineen alla.

Castellosta puhuttaessa Lawhon toteaa, että Castello “on ainoastaan kertonut tarinoita, ei mitään konkreettista, ja hänen pitäisi vielä astua esiin henkilökohtaisesti”, ja että “on epäilystä siitä onko hän edes olemassa.” [65] Vaikka ainoastaan suhteellisen harva tutkija voi puhua Castellon olemassaolon puolesta, olisi hyvä syy uskoa, että hän mahdollisena tietovuotajana paljastamassa salaista tietoa joutuisi pidätysten tai muiden virallisten tahojen toimien kohteeksi, joiden tarkoituksena on hänen ‘hiljentämisensä’, jos hän koskaan tulisi julkisuuteen. Tämä voi selittää hänen mystiset liikkeensä samaan aikaan, kun hän jättää mahdollisuuden avoimeksi sille, että hän on osa disinformaatiostrategiaa. Siispä, vaikka Dulcen paperien todistukselta itseltään puuttuu vakuuttavuutta, paperit muuttuvat merkittäväksi todisteeksi, jotka tukevat Bennewitzin väitteitä.

Viimeisenä, puhuttaessa Schneiderista, Lawhon viittaa mainitsemattomiin lähteisiin, että Schneiderilla “oli paha aivovamma ja hän oli myös paranoidi skitsofreenikko.” [66] Tämä olisi kaikkein epäreiluin Lawhonin esittämistä kritiikeistä. Schneider vietti lähes kaksi vuotta luentokierroksella (1993-1995) paljastaen rehellisesti aktiviteettinsa ollessaan töissä korporaatiolle, joka rakensi Dulcea ja muita maanalaisia tukikohtia. Hänen rehellisyyden ja mentaalisen kestävyyden koettelemiselle oli monia mahdollisuuksia, ja vaikuttaa siltä, että hän ei pettänyt suurta tukijajoukkoaan. [67] Hän antoi mielikuvan miehestä, joka tiesi elämänsä päättyvän pian joko luonnollisista syistä (hänellä oli loppuvaiheen syöpä) tai murhan johdosta. Hänen näennäinen ‘itsemurhansa’ sisälsi merkkejä murhasta, joita viranomaiset eivät tutkineet sen enempää. [68] Schneiderin todistus esittää kaikkein konkreettisimman tietovuodon, jota Dulcen tukikohdasta ja siellä avaruusolentojen ja ihmisten välillä tapahtuneesta tulitaistelusta 1979 löytyy. Tiivistelmänä, kritiikki Dulcen tukikohdan hypoteesia puolustaneiden uskottavuutta kohtaan epäonnistuu olemaan vakuuttavaa.

Lopuksi, on esitetty kritiikkiä, joka keskittyy William Mooren vuoden 1989 julistukseen MUFON-konferenssissa siitä, että hänet olisi käännytetty mukaan AFOSIn salaoperaatioon levittämään disinformaatiota Bennewitzille hänen maineensa pilaamiseksi. Vaikka he olivatkin raivoissaan siitä, että yksi UFO-tutkija aktiivisesti osallistui disinformaatiokampanjaan toisia tutkijoita vastaan, monet UFO-tutkijat nopeasti nielivät Mooren tarinan siitä, että Bennewitzin väitteiden kaikkein omituisimmat aspektit, ihmisoikeusrikkomukset joissa on tapahtunut avaruusolentojen sieppauksia, ihmisten kylmäsäilytyksiä ja maanalaisia sammioita täytetty karjan ja ihmisten palasilla, nämä kaikki olisivat disinformaatiota. Bennewitzin väitteet olivat saaneet laajalti tukea UFO-yhteisössä ja niitä levittivät ristiriitaiset henkilöt kuten John Lear, William Cooper ja William Hamilton. Eräät hyvämaineiset UFO-tutkijat uskoivat, että Learin ja Hamiltonin väitteet, jotka myötäilivät Bennewitzin sanomisia Dulcen maanalaisesta tukikohdasta, vahingoittaisivat legitiimiä UFO-tutkimusta. [69] Kun tuli tieto siitä, että John Lear oli kutsuttu juontamaan vuoden 1989 MUFON-konferenssia, nimekkäät MUFON-jäsenet alkoivat erota protestiksi. [70] Monet UFO-tutkijat eivät uskoneet, että Bennewitzin sähköinen kuuntelu, datan tulkinnat ja siepattujen haastattelut olisivat olleet riittävää näyttöä maanalaisesta avaruusolentojen tukikohdasta Dulcessa. Bennewitzin väitteet avaruusolentojen tekemistä ihmisoikeusrikkomuksista tukikohdassa yksinkertaisesti sivuutettiin pelkkänä disinformaationa jopa niiden keskuudessa, jotka uskoivat hänen olevan luotettava ja hänen keräämänsä todisteiden olevan laadukkaita. [71]

Mitä tulee siihen näkökulmaan, että disinformaatio oli suuressa roolissa Bennewitzin kehitellessä näkemyksiään tukikohdasta ja sen ihmisoikeusrikkomuksista, Bennewitz oli jo koostanut laajan tietokannan perustuen hänen kahden vuoden sähköiseen kuunteluun ennen AFOSIn puheille menoa vuonna 1980. Tämän johdosta Bennewitz oli jo kehitellyt monia kantojaan Dulcesta ennen kuin AFOSI alkoi syöttää hänelle disinformaatiota Bennewitzin oltua AFOSIn haastattelussa vuonna 1980 ja sen jälkeen tavattuaan Mooren vuonna 1982. On todennäköistä, että Bennewitzin havainnot UFO/ET-aktiviteetista alueella, radion ja videolähetysten sähköinen kuuntelu sekä hänen sähköinen viestintänsä aina Dulcen sotaan asti antoivat hänelle kokonaiskuvan siitä mitä tukikohdassa tapahtui. Todennäköisempi selitys on, että Yhdysvaltain tiedustelupalvelut olivat damage control -moodissa Bennewitzin siepattua sähköistä viestintää avaruusolentojen alusten ja Dulcen tukikohdan välillä. Castellon ja myöhemmin Schneiderin vieläkin paljastavammat todisteet ja todistukset sotkeutuivat disinformaatioon, jota syötettiin aktiivisesti julkiseen keskusteluun Dulcen tukikohdan hypoteesia koskien. Kritiikki siitä, että Dulcen tukikohdan hypoteesin, avaruusolentojen ihmisoikeusrikkomusten yms. kaikkein hälyttävimmät aspektit olisivat yksinkertaisesti AFOSIn disinformaatiota, epäonnistuu ottamaan huomioon sen miten disinformaatio on aktiivisesti käytössä oleva työkalu tiedustelupalveluilla, jolla luodaan hämmennystä ja estetään sen selville saanti mitä juuri sillä hetkellä on tapahtumassa. [72]

Palaan nyt aiemmin esille tuomiini kolmeen mahdollisuuteen koskien Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesia: 1. fyysiset todisteet, tietovuotajien väitteet ja silminnäkijätodistukset tarjoavat ratkaisevaa näyttöä Dulcen tukikohdasta ja laajoista siellä siviileillä tehdyistä ihmisoikeusrikkomuksista; 2. väitteet tukikohdasta ovat todennäköisesti paikkansapitäviä, mutta jotain disinformaatiota on päässyt mukaan kaikkein äärimmäisimmistä ihmisoikeusrikkomuksista puhuttaessa; ja 3. Dulcen tukikohdan hypoteesi on disinformaatiota. Perustuen tähän mennessä esitettyihin todisteisiin sekä ratkaisevan kritiikin puutteeseen näitä todisteita kohtaan, kolmas mahdollisuus voidaan sivuuttaa. Tämä tahtoisi sanoa, että päätelmä siitä, että avaruusolentojen ja valtion edustajien välinen yhteistukikohta oli kuin olikin olemassa Dulcessa, että siellä tapahtui sittenkin sotilaskonflikti syystä, joka on edelleen avoin keskustelulle, mutta todennäköisimmin liittyi yhden tai molempien osapuolten sopimusrikkomuksiin. Raportit räikeistä tukikohdassa käynnissä olleita eri projekteja varten siepattujen siviilien ihmisoikeusrikkomuksista, vaikka tämä tässä kohtaa ei olekaan ratkaisevasti tiedossa, ovat riittävää näyttöä sille, että vastuussa olevien valtion viranomaisten ja ihmisoikeusjärjestöjen tulisi tutkia asiaa lisää. Eräs lisäongelma, jota tulisi tutkia ymmärtääksemme tähän mennessä esitettyjen näyttöjen implikaatiot ihmisoikeuksiin ja politiikkaan, on identifioida miten Dulce ja muut samanlaiset tukikohdat saivat rahoitusta ilman viranomaisten valvontaa.

Dulcen ja muiden maanalaisten yhteistukikohtien rahoittaminen ilman Yhdysvaltain kongressin valvontaa

Phil Schneiderin mukaan rahat maanalaisten tukikohtien rakentamiseen USA:ssa ja muualla tulevat ‘pimeästä budjetista’ — rahat eivät ole osa normaalia kongressin budjettia tai lisäysprosesseja, jotka rahoittavat valtion organisaatioita USA:ssa. Hänen vuoden 1995 luoennossaan Schneider julisti:

Pimeä budjetti on salabudjetti, joka kerää 25% Yhdysvaltain bruttokansantulosta. Musta budjetti tällä hetkellä kuluttaa $1.25 biljoonaa vuodessa. Ainakin tämän verran käytetään mustiin ohjelmiin, kuten niihin jotka liittyvät maanalaisiin tukikohtiin. Tällä hetkellä USA:ssa on 129 syvällä maan sisässä olevaa sotilastukikohtaa. [73]

Nämä tukikohdat Schneiderin mukaan on “yhdistetty toisiinsa nopealla magneettilevitaatiojunayhteydellä, joka kykenee kaksi kertaa äänen nopeuteen”. [74] Thomas Castello kuvasi myös nopeaa maanalaista junaraidenjärjestelmää, joka yhdisti Dulcen muihin tukikohtiin USA:ssa ja muualla: “maailmanlaajuinen verkosto on nimeltään ”Sub-Global System.” Sillä on ”tarkastuspisteitä” jokaisen maan sisääntulokohdassa. Siellä on sukkulakäytäviä, jotka ’ampuvat’ junat uskomattomilla nopeuksilla käyttäen magneettilevitaatiota ja vakuumimenetelmää. Ne kulkevat yliäänennopeuksilla.” [75] Schneiderin ja Castellon väitteet suuresta maanalaisesta infrastruktuurista, joka on yhdistetty huippunopealla maglev-junajärjestelmällä, vahvisti tohtori Richard Sauder, joka on tutkinut ja identifioinut salaisia maanalaisia tukikohtia USA:ssa ja muualla. [76] Jos Schneiderin kuvaus ja budjettiarviot ovat oikein, silloin on olemassa massiivinen maanalainen infrastruktuuri, jota on rahoitettu tavoilla, jotka ovat menneet ohi kongressin valvonnasta huolimatta maanalaisen infrastruktuurin massiivisesta koosta ja taloudellisten resurssien käytöstä. Siksi on hyvä tutkia onko Schneiderin estimaatti tarkka, miten kongressi harjoittaa turvaluokiteltujen ohjelmien valvontaa USA:ssa ja sopiiko Dulcen kaltainen tukikohta kokonaiskuvaan kongressin rahoittamista ja valvomista salaisista armeijan ohjelmista.

Schneiderin yllättävän suuren ‘pimeän budjetin’ kokoestimaatin vahvistaminen tulee yllättävästä lähteestä. Entinen asunto- ja kaupunkikehitysministeriön apulaissihteeri Catherine Fitts väittää, että yhteensä 3.3 biljoonaa dollaria imetty ministeriöstä ja DoD:sta rahoitusvuosina 1998, 1999 ja 2000. [77] Fitts perustaa vuoden 2000 estimaattinsa David K. Steensman, puolustusministeriön tilintarkastuksesta vastaavan vt. apulaistarkastajan, raporttiin, joka kirjoitti vuoden 2002 raporttiinsa, että “DoD prosessoi $1.1 biljoonaa kirjanpitomerkintöinä, joita ei tueta, DoD:n osatekijöiden talousarvioon, jota käytettiin kirjoittamaan ministeriökohtaisia raportteja ja DoD:n tilinpäätöksiä rahoituskaudelle 2000.” [78] Raportoidessaan puuttuvista puolustusministeriön rahoitusvuoden 2000 rahoista, tutkiva journalisti Kelly O’Meara antoi tukea Fittsin havainnolle:

Pentagonin apulaisylitarkastaja luki kahdeksansivuisen tiivistelmän puolustusministeriön varainhoitoa koskevista laiminlyönneistä. Hän myönsi, että Pentagonin kirjanpitoon oli tehtävä $4.4 biljoonan edestä oikaisuja vaaditun tilinpäätöksen laatimiseksi, ja että $1.1 biljoonan summan tueksi tuosta kokonaismäärästä ei oltu saatu luotettavia tietoja. Toisin sanoen, Bill Clintonin viimeisen täyden vuoden aikana yli $1 biljoonaa oli yksinkertaisesti kadonnut ja kukaan ei voi olla varma milloin, minne tai kenelle rahat menivät. [79]

Jos ‘pimeä budjetti’ on oikeasti niin suuri kuin Fittsin ja Schneiderin estimaatit, silloin on erittäin todennäköistä, että niitä on käytetty rahoittamaan Dulcen tukikohdan kaltaisia ohjelmia, jotka näyttäisivät menevän ‘Special Access Programin’ (SAP) kategoriaan. SAP:t ovat ohjelmia, joilla on lisäturvatoimenpiteitä normaalin turvaluokittelujärjestelmän (luottamuksellinen, salainen, huippusalainen) lisäksi. [80] Vuoden 1997 senaatin komission raportin mukaan DoD:n hyväksynnällä operoi arviolta 150 SAP:ia. [81] Senaatin raportissa kuvataan miten nämä SAP:t jaetaan kahteen luokkaan, ‘tunnustetut’ ja ‘tunnustamattomat’:

Julkisesti tunnustettuja ohjelmia pidetään erillään tunnustamattomista ohjelmista, ja jälkimmäisiä kutsutaan yleiskielessä nimellä “mustat” ohjelmat johtuen niiden turvaluokitellusta olemassaolosta ja tarkoituksesta. Mustien ohjelmien joukossa tehdään lisäero “luovuttuihin” ohjelmiin, joita pidetään niin arkaluonteisina, että ne standardimuotoiset raportointivaatimukset kongressille eivät koske niitä. Näiden ohjelmien olemassaolosta ilmoitetaan vain suullisesti kongressin asianomaisten valiokuntien puheenjohtajalle, varapuheenjohtajalle ja toisinaan muille jäsenille ja henkilökunnalle. [82]

Olennaisesti luovuttu tunnustamaton SAP (syvän musta) on niin arkaluonteinen, että ainoastaan kahdeksan kongressin jäsentä (puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat neljästä puolustusasiankomitesta senaatin ja edustajainhuoneiden välillä) saavat ilmoituksen luovutusta SAP:sta ilman, että heille annetaan siitä mitään muuta informaatiota. Tämä mahdollistaisi heidän aidosti julistaa etteivät he tiedä sellaisesta ohjelmasta mitään mikäli heiltä siitä kysyttäisiin, ja näin he ylläpitäisivät tällaisen SAP:n salaisuutta. Jos tunnustamattomat SAP:t ovat ‘mustia ohjelmia’, silloin ‘luovutut’ tunnustamattomat SAP:t ovat ‘syvän mustia’. Dulcen tukikohta vaikuttaa olevan kandidaatti tällaiseksi ‘syvän mustaksi’ ohjelmaksi, joka tällä hetkellä USA:ssa operoi.

SAP:t rahoitetaan tavalla, joka täyttää liittovaltion ohjeet, ja niitä valvotaan sekä toimeenpanopuolelta että kongressin taholta. Käytännössä kuitenkin kongressin valvonta luovutun tunnustamattoman SAP:n tapauksessa on nimellistä. Presidentti Clintonin täytäntöönpanomääräys #12958 päivämäärällä 17.4.1995 muutti sen miten SAP:t tulevaisuudessa luotaisiin ja valvonta hoidettaisiin. Täytäntöönpanomääräyksen pääkomponenttien mukaan ainoastaan ulkoministeri, puolustusministeri, energiaministeri ja keskustiedustelun johtaja (tai heidän varamiehensä) voisivat luoda SAP:n; nämä pidettäisiin “absoluuttisessa minimissä”; ja niitä luotaisiin kun “tietyn informaation haavoittuvaisuus tai uhka on poikkeuksellinen”, ja niiden salaisuutta ei voida suojella normaalilla turvaluokitusjärjestelmällä. [83] Mitä valvontaan tulee, keskeinen täytäntöönpanomääräyksen lause oli Clintonin pyrkimys koordinoida valvontaa keskustahon kautta (Information Security Oversight Office, ISOO), joka vastaisi National Security Councilille (NSC) ja vuosittain raportoisi presidentille:

(3) … ISOO:n johtaja saa pääsyn näihin ohjelmiin kunkin ohjelman turvallisuusvaatimusten mukaisesti hoitaakseen ISOOn tehtäviä tämän täytäntöönpanomääräyksen alaisuudessa. Viraston johtaja voi rajata pääsyn erikoisohjelmaan koskemaan ainoastaan ISOOn johtajaa ja maksimissaan yhtä muuta ISOOn työntekijää; tai, erikoisohjelmien tapauksessa, jotka ovat erityisen arkaluonteisia ja haavoittuvaisia, ainoastaan johtajaan. [84]

Käytännössä kuitenkin tehokasta SAP-valvontaa hoitaa DoD:n komitea, Special Access Program Oversight Committee (SAPOC), ja samanlainen tiedusteluyhteisön komitea, Controlled Access Program Oversight Committee (CAPOC), eikä niinkään ISOO. [85] SAPOC on se taho, jolla on valtuutus “hyväksyä, lopettaa, uudelleenvalidoida ja uudelleenstrukturoida prosesseja DoD:n SAP:eihin.” [86] Olennaisesti Yhdysvaltain presidentillä ei ole paljoakaan auktoriteettia SAP:sta DoD:n tai tiedustelupalvelujen yli. [87] Valvontajärjestelmä sulkee presidentin toimivallan SAP:sta DoD:n ja tiedustelupalvelujen ulkopuolell, mutta jotka teoriassa ovat alisteisia presidentin vallalle hänen toimiessaan ‘armeijan ylipäällikkönä’. [88] Voitaisiin sanoa, että nämä toimeenpanovallan haarat, jotka ovat presidentin suorassa alaisuudessa, niinkuin presidentti Clinton sai tietää, eivät voi käyttää juurikaan mitään valtaa tai valvoa mitenkään ‘syvän mustia ohjelmia’. [89] Ne toimeenpanovallan haarat, jotka käsittelevät avaruusolentoasioita, ovat kansallisen turvallisuuden neuvoston piirissä, eikä presidentillä ole niihin sanottavaa. [90] Näiden erottamiseksi toisistaan, mitä toimeenpanovallan syvän mustien ohjelmien valvontaan tulee, viittaan niihin toimeenpanovirastoihin, jotka ovat presidentin alaisuudessa termillä ‘toimeenpanoviraston valvonta’, ja niihin tahoihin, jotka eivät ole presidentin vallassa, termillä ‘varjohallituksen valvonta’.

Schneiderin kuvaamat ‘syvän mustat’ ohjelmat vaativat varoja huomattavasti yli liittovaltion SAP:eille antaman virallisen määrän. Esimerkiksi, rahoitusvuonna 2001 SAP:lle budjetoitiin arviolta $10-12 miljardia dollaria DoD:n eri palveluista, joka on huomattavasti pienempi summa kuin mitä Schneider ja Fitts mainitsivat todennäköisesti ‘syvän mustiin ohjelmiin’ kulutetun, jotka eivät olleet listattu kongressille jätettyyn SAP-listaan. [91] Jopa DoD-budjetin kasvaessa 380 miljardiin dollariin vuonna 2003, SAP:hin menevä osuus kasvoi ainoastaan marginaalisesti, ja näin ‘syvän mustien ohjelmien’ todellisten kustannusten ja niille budjetoitujen varojen välinen ero pysyi suurena.

‘Syvän mustien ohjelmien’, jotka liittyvät suoraan avaruusolentojen läsnäoloon, joita kongressi tai toimeenpanoelimet eivät valvo, rahoittamiseksi valtion armeijaan ja tiedustelupalveluihin kytkeytyneet haarat ovat kehittäneet monimutkaisen rahoitusjärjestelmän, jolla kierretään normaalit liittovaltion rahojen budjettiprosessit ja valvontavaatimukset. Kelly O’Mearan mukaan, erilaisia kirjanpitomekanismeja, kuten ”ei-tuettuja merkintöjä”, ”olennaisia valvontapuutteita”, ”oikaistuja tietueita”, ”täsmäyttämättömiä maksuja”, ”epänormaaleja taseita” ja ”erittelemättömiä eroja” käyttämällä DoD jättää kirjaamatta jopa biljoona dollaria vuosittain. [92] Se on jättiläismäinen summa vuosittain, reippaasti yli DoD:n virallisen budjetin, mikä viittaisi siihen, että liittovaltion hallituksen eri ministeriöitä käytetään puhaltamaan rahaa ilman amerikkalaisen veronmaksajan, kongressin ja vastuunalaisten liittovaltion viranomaisten tietoa siitä mitä tapahtuu. [93]

Sen sijaan, että liittovaltion rahaa puhallettaisiin suoraan korruptoituneiden amerikkalaispoliitikkojen sveitsiläisille pankkitileille, käytäntö josta monissa kehittyvissä valtioissa on tehty oma taiteenlajinsa, raha menee suoraan ‘pimeään budjettiin’, joka sitten rahoittaa ‘syvän mustia ohjelmia’ virallisten SAP:ien listan lisäksi, joita voidaan pyörittää ilman kongressin ja presidentin valvontaa. Nämä ‘laittomat’ rahastot kanavoidaan salaisille organisaatioille eri aselajien haaroihin ja tiedustelupalveluille rahoittamaan suoraan heidän omia ‘mustia ohjelmiaan’, jotka liittyvät avaruusolentojen läsnäoloon. Näitä rahoja sitten käytetään antamaan toimeksi sopimuksia amerikkalaiskorporaatioille kuten EG&G, Westinghouse, McDonnell Douglas, Morrison-Knudson, Wackenhut Security Systems, Boeing Aerospace, Lorimar Aerospace, ranskalainen Aerospacial, Mitsubishi Industries, Rider Trucks, Bechtel, Raytheon, DynCorp, Lockheed Martin, Hughes, Dryden, SAC ja monille muille, jotka tarjoavat tarpeellisia palveluja avaruusolentoihin liittyviin projekteihin. [94] Eläkkeellä oleva DIA:n tiedusteluviranomainen John Maynard raportoi näiden korporaatioiden ja DoD:n välisen suhteen luonteesta:

Puolustusministeriöllä on ollut käynnissä oleva ohjelma 1950-luvun puolivälistä saakka, joka on solminut sopimuksia amerikkalaisten siviiliorganisaatioiden/korporaatioiden kanssa, jotka ovat toimineet tiedusteluyhteisössä. Nämä projektit ovat erittäin tiukkojen turvajärjestelyjen alaisia, ja ne on yleensä erittäin vahvasti siiloutettu. Se tarkoittaa, että siellä on monia samankeskisiä piirejä: mitä lähemmäs keskipistettä pääset, sitä enemmän tietoa sinulla on projektista. Mitä kauemmas sisäpiiristä menet, sitä vähemmän tietoa sinulla on. Kaikki tämä on tarjolla erittäin tiukan tiedontarveperustaisesti. Näistä piireistä voi, jos on etsinyt tarpeeksi, löytää alihankkijoita, jotka ovat työskennelleet eri osissa projektia, mutta joilla ei oikeasti ole ollut mitään tietoa siitä mikä projekti kokonaisuudessaan on ollut. Tämä on tapahtunut myös armeijan kommunikoidessa pääalihankkijalle. Tässä mielessä jokaisella aselajihaaralla on tietyt omat projektinsa, jotka siiloutettiin turvatoimina. [95]

Laittomasta ‘pimeän budjetin’ kassasta alihankintasopimuksia saaneet korporaatiot eivät joudu kongressin tai toimeenpanevan elimen valvonnan alle, eikä niiden tarvitse paljastaa kansalle niiden tekemisten todellista luonnetta, ja niiden tulee allekirjoittaa salassapitosopimus, jossa on ankarat rangaistukset salassapitorikkomuksille. Bob Lazarin mukaan hänen todellinen työnantajansa Nevadan S-4 -laitoksessa oli Yhdysvaltain laivasto, mutta hän joutui allekirjoittamaan sopimuksen EG&G-yhtiön kanssa, jossa hän antoi pois perustuslailliset oikeutensa mikäli hän kertoisi tietämästään [96] Hänen päätettyään lopettaa työnsä S-4:ssä Lazar paljasti tietonsa ja sai tappouhkauksia.

‘Pimeän budjetin’ rahoittamien ‘syvän mustien ohjelmien’ estimaatteja voidaan saada käyttämällä ‘syvän mustien ohjelmien’ virallisia budjettilukuja, ja sitten korjaamalla tätä lukua silloin kun käytetään ‘pimeän budjetin’ varoja. Täytäntöönpanomääräyksen 12958 ja vuoden 1997 senaatin komission raportin mukaan, syvän mustien ohjelmien (tunnistamattomat, luovutut Special Access Programit) lukumäärä tulee pitää absoluuttisessa minimissä. Tämä viittaa siihen, että 150:sta senaatin komission raportin identifioimasta SAP:sta voidaan estimoida suhteellinen osuus jakamalla nämä ‘tunnustettuihin’ ja ‘tunnustamattomiin’, ja sitten jakamalla ‘tunnustamattomat’ ‘luovuttuihin’ ja ‘ei-luovuttuihin’ SAP:eihin, ja sitten käyttämällä mielivaltaista 50%:n lukua ottamalla huomioon ‘absoluuttisen minimin’ vaatimus, jota sovelletaan luovuttujen SAP:ien luvanantoon, että noin 15-20 SAP:ia (arviolta 10% kaikista) on ‘syvän mustia’. Samanlaisella prosessilla voidaan tarkastella SAP:ien 10-12 miljardin dollarin kokonaisvuosibudjettia, josta arviolta 1.5 miljardia dollaria käytetään ‘syvän mustiin ohjelmiin’, joiden olemassaolosta kerrotaan verbaalisesti ainoastaan kahdeksalle kongressin komitean puheenjohtajalle ja varapuheenjohtajalle, jotka eivät saa niistä briiffausta.

‘Syvän mustien’ ohjelmien ympärillä olevat huikean tiukat turvatoimet ovat olleet historiallisesti hyväksyttäviä kongressin johtajille perustuen heidän uskomuksiinsa näiden ohjelmien rajallisesta määrästä ja niiden saaman budjettirahoituksen vaatimattomasta summasta — $1.5 miljardia olisi alle 0.5% DoD:n kokonaisbudjetista vuonna 2003 ($380 miljardia). Jos Fittsin, O’Mearan ja Schneiderin estimaatit ovat oikein, silloin näiden ‘syvän mustien ohjelmien’ budjettien todellinen koko on melkein kolme kertaa DoD:n vuosibudjetti! Vertaamalla tätä huikeaa lukua ‘syvän mustien’ ohjelmien $1.5 miljardin estimaattiin, joka kongressin johtajille on esitetty, tämä viittaisi siihen, että luovutut SAP:t yhdessä tunnustamattomien SAP:ien kera ovat todellakin vain pelkkä peitetarina kokonaan toisen tyyppisille syvän mustille ohjelmille — niille jotka liittyvät suoraan avaruusolentojen läsnäoloon.

Pitämällä Fittsin estimaattia lähempänä ‘pimeän budjetin’ ohjelmien todellista kokoa ja luovuttujen SAP:ien budjettiarviota ($1.5 miljardia), tämän eri kategorian ‘syvän mustien ohjelmien’ saaman rahoituksen määrä voidaan itse asiassa kertoa arviolta 700:lla. ‘Syvän mustien ohjelmien’ lukumäärää voitaisiin myös mahdollisesti kasvattaa tällä kertoimella, mutta ylimääräinen rahoitus saattaa olla myös käytössä jokaisen ohjelman koon kasvattamiseen eikä niinkään uusien ohjelmien lisäämiseen. Tästä seuraa, että jos kerrointa kymmenen käytetään selittämään ‘syvän mustien ohjelmien’ todellista kustannusta, silloin ‘syvän mustien ohjelmien’ todellinen lukumäärä olisi 70-kertainen. Jos ‘syvän mustien ohjelmien’ ‘virallinen’ lukumäärä on 15-20, silloin ohjelmien todellinen lukumäärä on jossain välillä 1050-1400. Voidaan täten todeta, että yli tuhatta ‘syvän mustaa ohjelmaa’ rahoitetaan ‘pimeästä budjetista’, jonka koko arvioidaan olevan vuosittain jossain 1.1 biljoonan dollarin hujakoilla. Ottaen huomioon, että senaatin komissio raportoi arviolta 150 SAP:n olemassaolosta yhteensä, voidaan todeta sen lisäksi, että kongressin johtajat ja presidentti eivät saa tietää syvän mustien ohjelmien todellista lukumäärää, eivätkä he saa tietää ‘pimeän budjetin’ todellista kokoa, joka rahoittaa yli 99% näistä ‘syvän mustista’ ohjelmista.

Jos ‘pimeä budjetti’ rahoittaa Dulcen maanalaista tukikohtaa ja muita arviolta 99%:aa syvän mustista ohjelmista, joita kongressille ei raportoida edes pintapuolisesti ‘luovuttuina tunnustamattomina SAP:eina’, silloin on selvää, että on olemassa kahdentyyppisiä syvän mustia ohjelmia. Ne, joita rahoitetaan normaalista budjetista (luovutut tunnustamattomat SAP:t), jotka ovat perustuslain mukaan laillisia, ja ne joita rahoitetaan ‘pimeästä budjetista’, jotka eivät kuulu ollenkaan SAP-valvontaprosessiin, jotka ovat normaalin perustuslaillisen prosessin ulkopuolella ja teknisesti laittomia. Voidaan todeta, että lailliset ‘syvän mustat ohjelmat’ ovat pelkkä peite laittomille ‘syvän mustille ohjelmille’, jotka on aivan erityisesti suunniteltu vastaamaan avaruusolentojen läsnäoloon. Nämä peiteohjelmat on suunniteltu suuntaamaan kongressin ja toimeenpanovallan viranomaiset pois todellisista avaruusolentoihin liittyvistä ‘syvän mustista ohjelmista’, jotka ovat olemassa ja jotka kuluttavat valtavia määriä resursseja Yhdysvaltain taloudesta. Tämän johdosta, arviolta 15-20 (2%) kaikista syvän mustista ohjelmista on laillisia ja joilla on tunnettu valvontaprosessi, kun taas arviolta 750-1000 (98%) on laittomia ja niillä on varsin erilainen valvontaprosessi. On mahdollista, että DoD ja tiedusteluyhteisön komiteat (SAPOC & CAPOC), joilla on suora valvonta laillisista ‘syvän mustista ohjelmista’ ovat tietoisua laittomista ‘syvän mustista ohjelmista’, mutta ne eivät käytännössä näitä valvo. On todennäköistä, että SAPOC:n & CAPOC:n päävastuu on varmistaa, että lailliset ‘syvän mustat ohjelmat’ ja tunnustetut ‘mustat ohjelmat’, joiden yksityiskohdat kerrotaan kongressin komiteoille ja toimeenpaneville elimille, ovat käytännössä laittomien syvän mustien ohjelmien peitteitä. Laittomien syvän mustien ohjelmien valvontaa todennäköisimmin suorittavat salaiset organisaatiot, jotka on sulautettu eri armeijan & tiedustelupalvelujen haaroihin ja kansallisen turvallisuuden neuvostoon, joka on vastuussa avaruusolentoasioiden hoidosta. [97] Salaiset organisaatiot, jotka on sulautettu toimeenpanoelimiin kuten National Security Council, Federal Emergency Management Agency ja Homeland Security, muodostavat ‘varjohallituksen’, jonka vastuulla on koordinoida armeijan, tiedustelupalveluiden ja valtion toimia avaruusolentoasioissa. [98]

Tiivistelmänä, Dulcessa ja muualla olevien maanalaisten avaruusolentojen ja valtion yhteistukikohtien rakentamisen ja pyörittämisen rahoitus tulee ‘pimeän budjetin’ rahoista, jotka eivät noudata normaaleja valvontavaatimuksia, joita tavalliset DoD:n ja tiedustelupalvelujen SAP:t noudattavat. Amerikkalaiskorporaatioita, jotka saavat toimeksiantoina alihankintasopimuksia, joiden nimissä tarjota palveluja armeijalle ja tiedustelupalveluille, ei säännellä tavanomaisella tavalla, ja ne ovat olleet erittäin ‘menestyksekkäitä’ pakottaessaan salailuaan omille työntekijöilleen — kriittinen tekijä, joka merkitsee tulevaisuuden uusia sopimuksia hankittaessa! Käytännössä tämä tarkoittaa, että salaiset organisaatiot, jotka on sulautettu armeijaan, tiedustelupalveluihin ja kansallisen turvallisuuden virastoihin, ovat löytäneet keinon kiertää kongressin ja toimeenpanoelinten laittomien ‘syvän mustien ohjelmien’ valvontaa ja todellisten kustannusten hyväksyntää:

Taulukko 1. Tiivistelmä syvän mustien ohjelmien rahoitus- ja valvontajärjestelmästä

Ohjelman luokittelu Valvonta Arvioitu lukumäärä Rahoituslähde Arvioitu vuosittainen budjetti Liittyykö alieneihin?
‘Tunnustetut’

Special Access

Programit (SAP)

Kongressi*/SAPOC

/CAPOC/toimeenpanoelimet

75 Kongressi/DoD/tiedustelupalvelut $5 – 6 miljardia Ei
Tunnustamattomat

SAP:t — Mustia

Kongressi*/SAPOC

/CAPOC/toimeenpanoelimet

55-60 Kongressi/DoD/tiedustelupalvelut $3.5 – 4.5 miljardia Peite
Luovutut tunnustamattomat

SAP:t — Syvän mustat

SAPOC/CAPOC 15-20 Kongressi/DoD/tiedustelupalvelut $1.5 miljardia Peite
Laittomat – Syvän mustat Varjohallitus 1050-1400 Pimeä budjetti $1.1 biljoonaa Kyllä

Akronyymit

SAPOC – Special Access Program Oversight Committee, Department of Defense

CAPOC – Controlled Access Program Oversight Committee, CAPOC

*Kongressin komiteat — House National Security Committee, Senate Armed Services Committee, ja puolustusasiain alikomiteat edustajainhuoneen ja senaatin budjettikomiteoissa.

Lopuksi: Väitettyjen Dulcessa tapahtuneiden ihmisoikeusrikkomusten poliittiset implikaatiot

Tässä raportissa tarkastellut ilmiantajatodistukset vakuuttavasti osoittavat Dulcen tukikohdan olemassaoloon, joka on entinen ja/tai nykyinen avaruusolentojen ja Yhdysvaltain hallituksen yhteislaitos, joka on rakennettu ‘pimeän budjetin’ rahoilla, joita operoidaan ilman kongressin ja toimeenpanoelinten valvontaa. Todistukset lisäksi tukevat näkemystä, että ‘Dulcen sota’ oli aseellinen konflikti amerikkalaisten sotilaiden, tukikohdan henkilöstön ja avaruusolentojen rotujen välillä. Vaikka aseellisen yhteenoton tarkkaa syytä ei olekaan tiedossa, sen perusteella voidaan sanoa, että yksi tai molemmat osapuolet olivat jättäneet oman osuutensa salaisesta sopimuksesta suorittamatta. Ottaen huomioon ilmiantajatodistuksen, että yksi näiden sopimusten sitoumuksista oli varmistaa, että geenikokeisiin siepatuista siviileista pidettäisiin täydellistä kirjaa, heitä ei vahingoitettaisi ja että heidät turvallisesti palautettaisiin takaisin siviilielämään, on syy uskoa, että räikeät ihmisoikeusrikkomukset ovat olleet roolissa konfliktin synnyssä. Samanlaisia ihmisoikeusrikkomuksia saattaa hyvinkin olla käynnissä toisissa mahdollisissa valtion ja avaruusolentojen välisissä tukikohdissa USA:ssa ja muualla.

‘Dulcen sotien’ välittömät poliittiset seuraamukset ja väitettyjen avaruusolentojen suorittamien siepattujen siviilien kaltoinkohteluiden implikaatiot tarkoittavat erittäin todennäköisesti määrättömän pitkää viivytystä avaruusolentojen läsnäolon paljastuksessa. Steven Spielbergin Close Encounters of the Third Kind -elokuvan julkaisun vuonna 1977 on pitkään spekuloitu olevan osa ‘siedätysohjelmaa’, jolla valmistellaan kansaa avaruusolentojen läsnäolon paljastukseen. [99] NASA lähetti 20-sivuisen luottamuksellisen kirjeen Spielbergille kuvaillen mitä hänen tulisi ja ei tulisi näyttää elokuvassa ennen sen julkaisua, mikä viittaisi epätavallisen suureen kiinnostukseen siitä, millaisina avaruusolennot ja valtio elokuvassa esitettiin. [100] Vuoden 1979 ‘Dulcen sota’, jossa avaruusolentojen läsnäolosta vastuussa olevat salaiset viranomaiset (varjohallitus) komensivat hyökkäyksen avaruusolentoja vastaan, jotka pitivät hallussaan avaruusolentojen ja ihmisten välisen yhteistukikohdan kerroksia, olisi varmastikin signaloinut dramaattista siirtymää asenteissa avaruusolentojen läsnäoloa kohtaan ja määrättömän pitkää pidättäytymistä täydestä UFO-paljastuksesta.

Ei ole riittävästi todisteita täysin oikeuttamaan lisätutkimuksia väitteisiin laajoja ihmisoikeusrikkeitä, jotka tapahtuivat ihmisten ja avaruusolentojen yhteistukikohdissa Dulcessa ja muualla USA:ssa. Kaikkein tehokkain keino tutkia väitettyjä ihmisoikeusrikkomuksia Dulcessa olisi hyvämaineinen kolmannen sektorin ihmisoikeusjärjestö, kuten Amnesty International tai Human Rights Watch, joka aloittaisi tutkimukset näitä kaltoinkohteluja koskien. Näillä organisaatioilla on mittava kokemus tarkkojen ja luottamuksellisten tutkimusten tekemisestä maissa, jotka ovat historiassamme tehneet räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia ja tukahduttaneet niitä, jotka ovat astuneet esiin paljastamaan tällaisia kaltoinkohteluja. Ihmisoikeusjärjestön tutkimus voisi tarjota mahdollisuuden tietovuotajille astua esiin ja/tai välittää informaatiota Dulcessa tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista. Tämä olisi keino ylläpitää luottamuksellisuutta ja ehkäistä rikossyytteitä tietovuotajia vastaan heidän ‘turvaluokitellun informaation’ paljastamisestaan. Tapauksessa, jossa amerikkalaiset liittovaltion virastot nostavat syytteitä tietovuotajia vastaan, tai jossa tietovuotajat yhtäkkiä katoaisivat, sellaiset henkilöt voisivat olla ‘hätäviestien’ fokuksessa, joita ihmisoikeusorganisaatiot ovat julkaisseet vuosien varrella turvatakseen ihmisoikeusrikkomuksia paljastavien koskemattomuuden. Toinen tapa tutkia väitettyjä ihmisoikeusrikkomuksia Dulcessa olisi kongressin tukema kuuleminen sellaisten rikosten väitteisiin ja täyteen maanalaisessa laitoksessa tehtyihin aktiviteetteihin, joita tarkasteltaisiin miten paljon aktiviteetit ovat ihmisoikeusrikkeisiin vaikuttaneet. Laaja kongressin takaama koskemattomuus ja suojelu tulisi suoda kaikille valtion/armeijan viranomaisille ja korporaatioiden työntekijöille, jotka haluavat astua esiin antamaan informaatiota amerikkalaisten ja muiden maiden kansalaisten kokemista ihmisoikeusrikkomuksista tukikohdissa USA:n rajojen sisällä tai muualla maailmassa. Johtuen kansan suuresta intressistä saada tietää tällaisista väitetyistä kaltoinkohteluista, kongressin tutkimusten tulisi olla avoimia, ja median laajasti raportoimia. Kun kansallisen turvallisuuden huolenaiheet aidosti vaativat sellaisen informaation salassapitoa, tämä tulisi viedä kongressitutkinnan eteen asianmukaista harkintaa ja toimintaa varten.

Avaruusolentojen asioista vastuussa oleva ‘varjohallitus’ on ollut tekijä, joko myötävaikuttava tai lieventävä, räikeissä ihmisoikeusrikkomuksissa, jotka ovat tapahtuneet sen kontrolloimissa ja/tai avaruusolentojen yhteisissä salaisissa tukikohdissa. Varjohallituksen roolia voidaan tutkia ja se voidaan saattaa tilivelvolliseksi ihmisoikeusrikkomuksista asianmukaisilla reformeilla paljon samaan tapaan kuin monet autokraattiset valtiot ovat reformoineet hallituksensa ihmisoikeusrikkomusten kansainvälisen valvonnan johdosta. Johtuen ihmisoikeusjärjestöjen kokemuksesta suorittaa sellaisia autokraattisten regiimien tutkimuksia, tämä on erittäin suotava keino ratkaista väitetyt ihmisoikeusrikkomukset, joita kansallista turvallisuutta ylläpitäviin organisaatioihin sulautettujen salaisten ryhmien johdolla on tehty, jotka kollektiivisesti yhdessä muodostavat ‘varjohallituksen’.

Kongressin tukema rahoitusmekanismien tutkimus, joita on käytetty laittomien ‘syvän mustien projektien’ rahoitukseen, on myös tarpeen, jotta voitaisiin tilittää kaikki varat täysimääräisesti, joita USA:n taloudessa on tuotettu, ja lopettaa rahojen käyttö ‘syvän mustiin ohjelmiin’, jotka operoivat kongressin/toimeenpanovallan valvonnan ulkopuolella, ja jopa relevanttien puolustusministeriön ja tiedustelupalvelujen valvontakomiteoiden ulkopuolella. Korporaatioiden käyttö armeijan alihankintasopimuksissa, joita on rahoitettu laittomilla rahavirroilla, joita salaiset organisaatiot Yhdysvaltain armeijassa ja tiedustelupalveluilla ovat saaneet, tulee loppua.

Jotta voisimme tehdä jotain väitettyjen ihmisoikeusrikkomusten koko laajuudelle, joita avaruusolentojen ja ihmisten yhteistukikohdissa korporaatioiden ja armeijan henkilökunta on tehnyt, täytyy koota koolle ‘totuuskomissio’, joka koostuu valtion/armeijan virkamiehistä ja/tai korporaatioiden työntekijöistä, jotka ovat suoraan osallistuneet kokeisiin ja projekteihin, joissa sellaisia loukkauksia on tehty; ja/tai sellaisen informaation salaamiseen pelottelemalla silminnäkijöitä ja tietovuotajia. Tällainen totuuskomissio voitaisiin mallintaa Etelä-Afrikan esimerkin mukaan, jossa ihmisoikeusrikkomuksiin osallistuneille apartheid-ajan julkishallinnon virkamiehille luvattiin yleinen armahdus sillä ehdolla, että he paljastaisivat aktiviteettiensa luonteen täysin, ja että nämä rikkomukset olivat poliittisesti motivoituneita eikä niinkään henkilökohtaisia. [101 Armahduksen myöntäminen virkamiehille/työntekijöille on askel oikeaan suuntaan myönnettäessä osallistuminen projekteihin, jotka ovat rikkoneet amerikkalaisten ja muiden maiden kansalaisten ihmisoikeuksia, joita on pidetty vangittuina avaruusolentojen ja valtion yhteistukikohdissa, ja se tulee olemaan tärkeä keino saada selville tapahtumien koko laajuus näissä tukikohdissa.

Voidaksemme aloittaa prosessin, jossa promotaan kongressin ja/tai ihmisoikeusjärjestöjen toimintaa väitettyjen Dulcessa tehtyjen ihmisoikeusrikkomusten korjaamiseksi, on rohkaistava astumaan esiin entisiä/nykyisiä julkisia virkamiehiä tai korporaatioiden työntekijöitä, jotka ovat virantoimituksessaan tai työsuhteensa aikana saaneet ensikäden tietoa Dulcessa ja/tai muussa valtion ja avaruusolentojen yhteislaitoksessa tehdyistä ihmisoikeusrikkomuksista. Ilmiantajille on tarjolla monenlaisia lakipalveluja, jotka auttavat tällaisten aktiviteettien paljastamisesta kiinnostuneita ilman heidän juridisten/sopimuksellisten velvoitteidensa rikkomista. [102]

Dulcen maanalaisessa tukikohdassa tapahtuneiden ihmisoikeusrikkomusten poliittiset implikaatiot vaativat välitöntä huomiota uskottavilta ihmisoikeusorganisaatioilta, jotka sellaisia väitteitä tutkivat. Lisäksi kongressin sponsoroimat tutkimukset vaaditaan Dulcessa tapahtuneiden väitettyjen kaltoinkohteluiden aiheuttamista useista ongelmista: avaruusolentojen rotujen kanssa solmittuihin sopimuksiin osanotto ilman kongressin ratifiointia; laittomien syvän mustien ohjelmien rahoittaminen ‘pimeästä budjetista’, jotka operoivat kongressin tai toimeenpanoelinten valvonnan ulkopuolella; sotilaallinen yhteenotto amerikkalaisten turvajoukkojen ja avaruusolentojen rotujen välillä ilman, että kansa tai kongressi sai tietää sellaisten toimien syitä tai oikeutusta; sekä tilivelvollisuus Dulcessa ja mahdollisesti toisissa maanalaisissa tukikohdissa USA:ssa ja muualla tehdyistä ihmisoikeusrikkomuksista. Sen sijaan, että rajattaisiin Dulcessa tapahtunut pelkästään Yhdysvaltain hallitukseen, on erittäin todennäköistä, että muut maailman hallitukset ovat suostuneet samanlaisiin järjestelyihin avaruusolentojen rotujen kanssa, joissa niiden kansalaisten ihmisoikeudet annetaan pois vaihdossa kehittyneeseen avaruusolentojen teknologiaan. Dulcen tapahtumien koko laajuus voi olla vedenjakaja ihmiskunnan historiassa. Se voi hyvin olla ensimmäinen kerta, jolloin koko kirjatun historian aikana ihmiskunta on joutunut käsittelemään poliittisesti vastuullisella tavalla toisen lajin ihmisrodun jäsenille tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia, ja joihin on ollut osallisena eri armeijan, tiedustelupalvelujen ja/tai korporaatioiden henkilöstö näihin väärinkäytöksiin asianmukaisella tavalla puuttumattomuuden muodossa.

LOPPUVIITTEET

[1] Kaikkein vilpittömimmät kiitokseni H.M.:lle, joka avuliaasti suostui tarjoamaan omaa vieraanvaraisuuttaan, intellektuaalista stimulaatiota, huomaavaisia ehdotuksia ja tutkimusympäristön, jossa saattaa tämä raportti loppuun.

[2] Estimaatit vuosittaisen pimeän budjetin koosta ovat jopa 1.1 biljoonaa dollaria. Kuvaus siitä miten rahaa oikeasti imuroidaan USA:n taloudesta, katso “The $64 Question: What’s Up With the Black Budget? – The Real Deal,” Scoop: UQ Wire (23 September, 2002). Saatavilla verkossa: http://www.scoop.co.nz/mason/stories/HL0209/S00126.htm

[3] Kts. Branton, The Dulce Wars: Underground Alien Bases and the Battle for Planet Earth (Inner Light Publications, 1999); and Christa Tilton, The Bennewitz Papers (Inner Light Publications, 1994). Dulcen tapahtumista kertovia verkkosivuja: http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/ ja http://groups.yahoo.com/group/Dulce_Base_Investigations

[4] Verkosta löytyvä arvio Bennewitzin tutkimuksesta, kirjoittanut Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’,” (July 1, 1996), saatavilla verkossa: http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewit.htm

[5] Osa näistä kuvista, kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’,” (July 1, 1996), saatavilla verkossa: http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi2.htm

[6] Paul Bennewitz, Project Beta, saatavilla verkossa: http://www.paraarchives.com/documents/p/beta01.htm

[7] Tri Sprinkle on Academy of Close Clinical Encounters Therapistsin (ACCET) johtaja, ja hänet tunnetaan laajalti abduktioilmiön asiantuntijana. ACCETin verkkosivut: http://drboylan.com/accetpg2.html

[8] Kts. Branton, The Dulce Wars, kpl. 21 & 26. Saatavilla verkossa: http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/ . Bennewitz viittaa äitiin ja poikaan Project Betassa: http://www.paraarchives.com/documents/p/beta01.htm

[9] Kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’- Part 3” (June, 2003), saatavilla verkossa http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[10] Bennewitzin raportissa Project Beta oli monia viittauksia siihen, miten armeija puolustautui avaruusolentojen aluksia vastaan, mikä viittaa siihen, että hänen viestintänsä paljasti vihamielisen suhteen avaruusolentojen ja ihmisten välillä. Bennewitzin raportti Project Beta on saatavilla verkossa: http://www.paraarchives.com/documents/p/beta01.htm

[11] Viittaus verkossa, World of the Strange, http://www.worldofthestrange.com/modules.php?name=Documents&op=ViewItems&vid=138

[12] Bennewitzin raportti Project Beta, saatavilla verkossa: http://www.paraarchives.com/documents/p/beta01.htm

[13] Bennewitz, Project Beta, esipuhe: http://www.paraarchives.com/documents/p/beta01.htm

[14] Mooren 1989 ripittäytyminen, kts. http://www.worldofthestrange.com/modules.php?name=Documents&op=ViewItems&vid=144

[15] Mooren ripittäytyminen 1989, kts. http://www.worldofthestrange.com/modules.php?name=Documents&op=ViewItems&vid=144

[16] Kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’, Part 3” (June, 2003), saatavilla verkossa http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[17] “The Aviary,” Think-aboutit.com, saatavilla verkossa: http://www.think-aboutit.com/ufo/aviary.htm

[18] Tietovuotajailmiöstä, kts. Myron Peretz Glazer & Penina Migdal Glazer, The Whistleblowers: Exposing Corruption in Government and Industry (Basic Books, 1991); ja C. Fred Alford, Whistleblowers: Broken Lives and Organizational Power (Cornell University, 2002). Verkossa: http://www.whistleblowers.org/

[19] Ilmiantajien juridisen määritelmän ja heitä koskettavien lakien laajempi käsittely, kts. Stephen M. Kohn, Concepts and Procedures in Whistleblower Law (Quorum Books. Westport, Conn. 2000). Verkossa: http://www.whistleblowers.org/

[20] Kopio tästä asetuksesta löytyy osoitteesta http://www.whistleblower.org/article.php?did=92&scid=96

[21] Dulcen papereissa oli mukana videonauhoite: http://www.crowdedskies.com/pages/dulce.htm

[22] Kts. Branton, The Dulce Wars: Underground Alien Bases and the Battle for Planet Earth (Inner Light Publications, 1999). Saatavilla verkossa: http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/ & myöskin: http://www.thewatcherfiles.com/dulce_book.htm

[23] The Dulce Wars, kpl 21. Saatavilla verkossa http://www.thewatcherfiles.com/dulce/chapter21.htm . Katso myös William Hamilton, Cosmic Top Secret: America’s Secret Ufo Program – New Evidence (Inner Light Publications, 1990). Katkelma verkossa: http://www.crowdedskies.com/files/down/cog.html

[24] Branton, The Dulce Wars.

[25] Keskustelua PI 40:sta ja muista avaruusolentoihin liittyvistä organisaatioista, kts. Michael Salla, ”Political Management of the Extraterrestrial Presence – The Challenge to Democracy and Liberty in America.” Exopolitics.Org, July 4, 2003. Saatavilla verkossa: http://exopolitics.org/Study-Paper-5.htm Lisäksi Michael E. Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004).

[26] Kts. Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolfe,” http://drboylan.com/wolfqut2.html

[27] Kts. Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolfe,” http://drboylan.com/wolfqut2.html

[28] “Billy Goodmanin haastattelu Bob Lazarin kanssa: osittainen transkriptio, Billy Goodman Happening (December 20, 1989), saatavilla verkossa: http://www.swa-home.de/lazar3.htm Kts. myös “George Knapp Interview with Bob Lazar,’ On the Record, KLAS-TV, (December 9, 1989). Transkriptio verkossa: http://www.swa-home.de/lazar2.htm

[29] Castellon haastattelut on julkaistu luvuissa 11 & 27 teoksessa The Dulce Wars, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html ja http://www.thewatcherfiles.com/dulce/chapter27.htm . Kts. myös William Hamilton Cosmic Top Secret. Katkelma verkossa: http://www.crowdedskies.com/files/down/cog.html

[30] Kts. Branton, The Dulce Wars, luku 27. Saatavilla verkossa http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/ & http://www.thewatcherfiles.com/dulce/chapter27.htm Kts. myös William Hamilton Cosmic Top Secret. Katkelma verkossa: http://www.crowdedskies.com/files/down/cog.html

[31] Keskustelua sellaisen systeemin kehittymisestä, jossa korporaatiot ovat pääroolissa armeijan alihankkijoina avaruusolentoprojekteissa, kts. Michael Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Press, 2004), kpl 2. Julkaistu myös tutkimuspaperissa #5, www.exopolitics.org

[32] Kts. Branton, Dulce, luku 11, Saatavilla verkossa: http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[33] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[34] Keskustelua Yhdysvaltojen sponsoroimista mielenhallintakokeista, kts. Helmut Lammer & Marion Lammer, Milabs: Military Mind Control & Alien Abductions (Illuminet Press, 1999).

[35] Kts. Preston Nichols, Montauk Project: Experiments in Time (Sky Books, 1999); Al Bielek & Brad Steiger, The Philadelphia Experiment and Other UFO Conspiracies (Innerlight Publications, 1991); Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection (Expansions Publishing Co. 2002); Wade Gordon, The Brookhaven Connection (Sky Books, 2001). Al Bielekin verkkohaastattelu: http://psychicspy.com/montauk1.html

[36] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa: http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[37] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa: http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[38] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[39] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[40] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[41] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[42] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[43] Kts. Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html

[44] Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997) 292.

[45] Kts. William Cooper, “Origin, Identity and Purpose of MJ-12,” https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/billy-cooper-mj-12n-alkupera-identiteetti-ja-tarkoitus/ ; Kts. myös Nerudan haastattelu #1, http://www.wingmakers.com ; Boylan antaa seikkaperäisemmän kuvauksen sopimuksen allekirjoittamisesta tekstissä “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954,” http://drboylan.com/basespst2.html

[46] Phil Schneider, MUFON Conference Presentation, 1995, saatavilla verkossa: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm

[47] Tämän näkemyksen kannattaja oli William Cooper, Behold a Pale Horse (Light Technology Publishing, 1991) 222. Toinen Dulcen tapahtumiin kriittisesti pureutuva lähde, Loy Lawhon, “Dulce,” About.com, saatavilla verkossa: http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm?terms=Dulce

[48] Schneiderin vuoden 1995 luento saatavilla verkossa, “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995” Esim. http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html

[49] “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995,” saatavilla verkossa: http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html

[50] Schneiderin vuoden 1995 luento saatavilla verkossa, “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995”, http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html

[51] Cynthia Drayer, “The Death of Philip Schneider, January 17, 1996,” saatavilla verkossa: http://www.worldofthestrange.com/modules.php?name=Newsletters&op=ViewItems&vid=69 Keskustelua Schneiderin ilmiantajatodistuksesta, kts. “Tribute to Phil Schneider,” saatavilla verkossa: http://www.apfn.org/apfn/philip.htm

[52] Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” http://drboylan.com/wolfdoc2.html

[53] Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf,” http://www.drboylan.com/wolfqut2.html

[54] “Billy Goodman Interview with Bob Lazar: Partial transcript, Billy Goodman Happening (December 20, 1989), saatavilla verkossa: http://www.swa-home.de/lazar3.htm

[55] Jim Marrs, Alien Agenda (HarperPaperbacks, 1998) 270-71

[56] Keskustelua Bennewitzin fyysisistä todisteista, kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’, Part 3” (June, 2003), saatavilla verkossa http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[57] Kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’, Part 3” (June, 2003), saatavilla verkossa http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[58] UFO-historialle ratkaisevan näytön hankkimisesta, kts. Richard Dolan, UFOs and the National Security State.

[59] Maantieteellisten todisteiden puutteesta, jolla tukea väitettä Dulcen tukikohdan olemassaolosta, kts. Glen Campbell, “A Field Trip to Dulce, New Mexico,” saatavilla verkossa: http://ufos.about.com/gi/dynamic/offsite.htm?site=http://www.ufomind.com/area51/list/1997/nov/a04%2D001.shtml . Kts. myös Roy Lawhon, “Dulce!,” http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm

[60] Kts. Hamilton, Cosmic Top Secret: America’s Secret Ufo Program, katkelma löytyy verkosta: http://www.crowdedskies.com/files/down/cog.html

[61] Kts. Branton, Dulce Wars, luku 5, saatavilla verkossa: http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/G-HAYAKO.html

[62] Maglev-junien käytöstä maanalaisissa verkostoissa, kts. Richard Sauder, Underwater and Underground Bases (Adventures Unlimited Press, 2001). Sauderin verkkosivut: http://www.sauderzone.com

[63] Roy Lawhon, “Dulce!,” http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm

[64] Roy Lawhon, “Dulce!,” http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm

[65] Roy Lawhon, “Dulce!,” http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm

[66] Roy Lawhon, “Dulce!,” http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm

[67] Kts. “Tribute to Phil Schneider,” http://www.apfn.org/apfn/philip.htm

[68] Todisteita siitä, että Schneider olisi murhattu, kts. “Tribute to Phil Schneider,” http://www.apfn.org/apfn/philip.htm

[69] Kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’, Part 3” (June, 2003), http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[70] Kts. MUFONin jäsenen Richard Hallin erokirje, Letter to Walter H. Andrus, Jr. (March 18, 1989). Lainattu verkossa: http://www.worldofthestrange.com/modules.php?name=Documents&op=ViewItems&vid=143

[71] Kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’, Part 3” (June, 2003), http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[72] Yleiskatsaus disinformaation rooliin, kts. senaatin komission raportti, Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy: 1997. Saatavilla verkossa: http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[73] Kts. “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995,” http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html . Myöhemmin samassa haastattelussa Schneider viittaa 1.3 biljoonan kertyvän joka toinen vuosi, mikä luo hämmennystä hänen todellisen estimaattinsa ympärille.

[74] Schneiderin keskustelu liittyen maanalaiseen MagLev-verkostoon, kts. “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995,” http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html. Kts. myös Branton, Dulce Wars, luku 11, http://www.all-natural.com/dulce-11.html ..

[75] Branton, Dulce, luku 11, http://www.all-natural.com/dulce-11.html

[76] Lista maanalaisista tukikohdista, kts. Richard Sauder, Underground Bases and Tunnels: What Is the Government Trying to Hide? (Adventures Unlimited Press, 1996). Keskustelua MagLev-junista maanalaisissa järjestelmissä, kts. Richard Sauder, Underwater and Underground Bases (Adventures Unlimited Press, 2001). Sauderin verkkosivu: http://www.sauderzone.com

[77] Catherine Austin Fitts, “The $64 Question: What’s Up With the Black Budget? – The Real Deal,” Scoop: UQ Wire (23 September, 2002). http://www.scoop.co.nz/mason/stories/HL0209/S00126.htm .

[78] David K. Steensma,. “Agency Wide Financial Statements. The Department of Defence Audit Opinion.” (February 26, 2002) Raportti verkossa: http://www.dodig.osd.mil/Audit/reports/fy02/02-055.pdf

[79] Kelly Patricia O’Meara, “Rumsfeld Inherits Financial Mess,” Insight on the News (Aug. 10, 2001). Saatavilla verkossa: http://www.insightmag.com/main.cfm?include=detail&storyid=139530 . Toinen mediaraportti puuttuvista 1.1 biljoonasta dollarista on Tom Abate, Military waste under fire $1 trillion missing – Bush plan targets Pentagon accounting, San Francisco Chronicle (May 18, 2003. Saatavilla verkossa: http://www.ratical.org/ratville/CAH/DODtrillions.html#p6

[80] Yleiskatsaus luokittelujärjestelmään, kts. Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy: 1997. Saatavilla verkossa: http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[81] Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy: 1997. http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[82] Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy, 26. http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[83] Office of the Press Secretary, “White House Press Release: Classified National Security Information,” Executive Order #12958 (April 17, 1995) Kohta 4.4 verkossa: http://foia.state.gov/eo12958/part4.asp#rtt

[84] Executive Order #12958 (April 17, 1995). http://foia.state.gov/eo12958/part4.asp#rtt

[85] Kts. Deputy Secretary of Defense, “Special Access Program Oversight Committee,” Information Bulletin: November 1994. http://www.fas.org/sgp/othergov/sapoc.html . Tiedustelupalveluja valvova elin, kts. Director of Central Intelligence, “Controlled Access Program Oversight Committee,” Directive 3: 29 (June 1995) http://www.fas.org/irp/offdocs/dcid3-29.html .

[86] Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy, 26. http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[87] Avaruusolento/UFO-asiassa tapahtuvasta valvonnan eroosiosta, kts. Study Paper #4.

[88] Kts. Yhdysvaltain perustuslaki, osio 2, artikla 2.

[89] Kts. Michael Salla, ”Political Management of the Extraterrestrial Presence – The Challenge to Democracy and Liberty in America.” Exopolitics.Org, July 4, 2003. http://exopolitics.org/Study-Paper-5.htm Myös Michael E. Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004).

[90] Kts. Michael Salla, ”Political Management of the Extraterrestrial Presence – The Challenge to Democracy and Liberty in America.” Exopolitics.Org, July 4, 2003. http://exopolitics.org/Study-Paper-5.htm Myös Michael E. Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004).

[91] Tämä haarukka arvioitiin artikkelissa Bill Sweetman, “In search of the Pentagon’s billion dollar hidden budgets – how the US keeps its R&D spending under wraps,” Jane’s, 5/01/2000, verkossa: http://www.janes.com/defence/news/jidr/jidr000105_01_n.shtml

[92] Kelly Patricia O’Meara, “Government Fails Fiscal-Fitness Test,” Insight on the News (April 29, 2002). http://www.insightmag.com/news/246188.html

[93] Kts. Catherine Fitts, “The Missing Money: Why the Citizens of Tennessee Are Working Harder & Getting Less,” http://www.scoop.co.nz/mason/stories/HL0207/S00031.htm#a

[94] Kts. Bill Sweetman, “In search of the Pentagon’s billion dollar hidden budgets;” “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995,” http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html ; & John Maynard, “From Disinformation to Disclosure,” Surfing the Apocalypse, http://www.surfingtheapocalypse.com/maynard.html

[95] Kts. haastattelu John Maynardin kanssa, “From Disinformation to Disclosure,” Surfing the Apocalypse, http://www.surfingtheapocalypse.com/maynard.html

[96] “George Knapp Interview with Bob Lazar,’ On the Record, KLAS-TV, (December 9, 1989). Transkriptio: http://www.swa-home.de/lazar2.htm

[97] Analyysi siitä miten hyvin avaruusolentoasioita on poliittisesti hoidettu USA:ssa, kts. Study Paper #5.

[98] Keskustelua NSC:n roolista, kts. Michael Salla, ”Political Management of the Extraterrestrial Presence – The Challenge to Democracy and Liberty in America.” Exopolitics.Org, July 4, 2003. http://exopolitics.org/Study-Paper-5.htm Myös Michael E. Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004).

[99] Kts. “Disclosure Pattern – 1977,” http://www.presidentialufo.8m.com/disclosure_1977.htm

[100] Kts. Alex Ioshpe, Close Encounters of the Third Kind, http://www.geocities.com/Hollywood/Studio/3469/making_enc.html

[101] Kts. Dorothy Shea, The South African Truth Commission: The Politics of Reconciliation (United States Institute of Peace, 2000)

[102] Infoa tietovuotajille tarjolla olevista juridisista palveluista löytyy osoitteesta www.whistleblower.org tai www.whistleblowers.com. Ota myös yhteyttä kirjoittajaan. Kaikki kommunikaatio on luottamuksellista: drsalla@exopolitics.org tai postilla Dr Michael Salla, 1718 M St., NW., PMB #354, Washington DC 20036

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.org

Multimodaalisuuden salliminen ihmisten ja avaruusolentojen välisten identiteettien rakentumisen tarkastelussa

Vol 3:4 (kesäkuu 2011)

Natasha Acimovic, M.A., PGCE

Tiivistelmä

Kun ihmisten ja avaruusolentojen välinen vuorovaikutus saa uusia muotoja, tulisi käyttää uudenlaisia havaintoviitekehyksiä oman ymmärryksemme laajentamiseen niistä, sekä niiden vaikutuksesta ihmisyyteen. Uusien muotojen lisäksi olemassaolevaa tutkimusta voitaisiin läpikäydä uudelleen uusien oivallusten löytämiseksi, menetelmänä muokata tiettyihin teemoihin jakautuvia olemassaolevia oletuksia, jotka mahdollisesti voisivat synnyttää uusia. Tämän tutkielman tarkoitus on kahdenlainen: tarjota rationaaliset syyt sille miksi sellaisia viitekehyksiä tulisi ottaa käyttöön ja suunnata huomiomme joihinkin eksopolitiikan mahdollisiin implikaatioihin, sekä sitten luonnostella joitain teoreettisia malleja, joita voitaisiin ottaa hyödylliseen käyttöön. Se tulee käyttämään diskurssien samanaikaisuutta, Kolmatta Tilaa ja kokijoiden narratiivin irroittamista, ja sitten käsittelemään joitain mahdollisia tästä seuraavia implikaatioita. Päätarkoituksena on luonnostella keskeiset mallit, jotka ovat osana käynnissä olevaa dynaamista prosessia avaruusolentojen ja ihmisten välillä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa.

Whitley Strieberin kirjan Communion (1987) kannessa oleva piirros harmaasta avaruusolennosta on muuttunut eräänlaiseksi populaarikulttuurin ikoniseksi kuvaksi, ja avaruusolentoabduktionarratiivi julkisessa keskustelussa saa näin tunnettuja piirteitä. Tyypillisesti tähän kuuluu tunnistettavissa olevia teemoja kuten pienet tummasilmäiset olennot tulevat ja vievät pakolla alukseen, ja tekevät joitain lääketieteellisiä kokeita. Varhaisten abduktiotutkijoiden pioneerityö sellaisten yhdenmukaisuuksien selvittämisen parissa on tarjonnut korvaamattoman arvokasta näkemystä monimutkaisesta ja kiehtovasta ilmiöstä. Yhtä kaikki, pyrkimys identifioida kokemuksen todellisuus on todennäköisesti johtanut siihen, että tietyt lähestymistavat ja teemat ovat saaneet etuoikeutetun aseman, kun ollaan pyritty validoimaan sitä mikä on autenttista. Tämä käy ilmi tuoreesta UFO Matrix -lehden numerosta. Kannessa lukee ‘AVARUUSOLENTOJEN ABDUKTIOT — FAKTAA VAI FIKTIOTA?’ ja Nigel Watsonin artikkeli otsikolla ‘The Reality of The Abduction Experience’.[1]  Aiheen käsittely on myös tuttua. Vaikka Watson tunnustaakin, että abduktiokokemukselle ei löydy mitään standardimallia, hän luonnostelee tyypillisinä piirteinä pidettyjä asioita: puuttuva aika, unihalvaus, lääketieteelliset kokeet, peitemuistot ja fyysiset jäljet kehossa.[2] Whitley Strieber myös näkee tämän ongelman, vaikka tunnustaakin dilemman luonteen paradoksaalisuuden. Ksäitellessään ihmisten lähettämiä kirjeitä Communion Foundationille, niistä jotka kuvasivat avaruusolentojen kohtaamiskokemuksia, hän huomauttaa:

‘Me saimme selville, että ihmiset eivät raportoineet abduktioskenaariota ja kaltoinkohtelua, johon mediassa ja UFO-julkaisuissa niin usein viitataan. Kaava jossa pienet olennot tulevat, vievät alukselle ja tekevät omituisia lääketieteellisiä kokeita tuntui olevan harvinainen. Paljon yleisempää oli, että ihmiset raportoivat paljon sekavammasta omituisuudesta. En kuitenkaan halua vähätellä niiden tekemää työtä, joiden mielestä abduktioskenaario on totta… todettakoon, että se voi olla vain yksi osa spektrillä, joka on niin laaja että sen esittäminen nykyisellään on vaikeaa luokitella täydellisesti.’ [3]

Homi K. Bhabha

 

Epämukava kysymys, joka meillä on vastattavanamme, on miksi tämä on sitten tapahtunut? Kaikesta huolimatta näiden teemojen asettaminen avaruusolentojen sieppauksien narratiivin alaisuuteen on epäilemättä muovannut jälkeentullutta tutkimusta. Jos Newtonin / Descartesin maailmankuva vaikuttaa länsimaisen tieteen maailmankuvissa ja niitä käytetään dominanteissa malleissa, kuten psykologiassa joka näkee unihalvauksen selittävän avaruusolentojen sieppausilmiön, silloin autenttisten teemojen ja lähestymistapojen määräävään asemaan asettaminen mahdollisesti saattaa johtaa siihen, että rakennetaan alidominantteja rakenteita, joissa matkitaan dominanttien rakenteiden käytänteitä. Homi K. Bhabha käyttää tästä termiä ‘symbolisaation rakenne’[4], ja Basil Bernstein puhuu ‘käytänteiden modaliteeteista’[5], siitä että on tarve jatkuvasti lukea asioita uusiksi ja kontekstualisoida niitä toisilla tavoilla, jotta vältettäisiin ‘fiksaatioiden’ politiikka[6]. Tämä on tärkeää mikäli aiomme sallia uusien perspektiivien tulevan pintaan.

Kantani ei ole ehdottaa, että ihmisten ja avaruusolentojen välisten vuorovaikutuksien moninaiset kertomukset eivät kävisi selväksi nykytutkimuksesta tai että pitäisin teemajakokäytäntöä problemaattisena, vaan sen sijaan, että antamalla tietyille teemoille, tai menetelmille tai analyyseille etuoikeutettu asema, sillä on potentiaali luoda se mitä Fredric Jameson kutsui “rajaamisen strategioiksi” aihepiirissä kokonaisuutena.[7] Tästä seuraa, että ehkäpä tiettyjen teemojen näkyvyys, mitä me voisimme nimittää enemmän käsitettävissä olevaksi, on osittain vastuussa Whitley Strieberin paradoksista, ja se rajaa ja varmistaa että monimutkaisemmat tai abstraktimmat teemat jäävät piiloon.

Yllä esitetyn prosessin disruptoimisen strategiana on löytää uusiaa ja (tai) moninaisempia tapoja nähdä ihmisten ja avaruusolentojen väliset vuorovaikutukset ammentamallaa useammasta tieteenalasta, joista voimme ottaa käyttöön vaihtoehtoisia näkökulmia. Aikeen ei tulisi olla nykyisten tutkimus- tai tulkintamenetelmien korvaaminen vaihtoehtoisilla malleilla, vaan sen sijaan ottaa käyttöön uusia tarkasteluviitekehyksiä, jotka antavat panoksensa eksopolitiikan aloitteelle. Eksopolitiikka on uniikissa tilassa sen integroidessa monet eri tieteenalat yhteen. Jotta varmistettaisiin sen pysyminen monitahoisena viitekehyksenä, riittävän kyvykkäänä ottamaan kantaa avaruusolentokysymykseen, sen tulisi pyrkiä ottamaan käyttöön uudenlaisia teoreettisia malleja kahdesta erittäin tärkeästä syystä: ensinnäkin, jotta saataisiin laajemman kansan huomio ja kiinnostus kun pyritään lisäämään heidän tietoisuuttaan ja mobilisoimaan heitä poliittisesti aktiivisemmiksi, ja toiseksi, syventääksemme ymmärrystämme avaruusolentohypoteesista (extra terrestrial hypothesis, ETH).

Kuten eksopolitiikka, kirjallisuus on saanut vaikutteita monimutkaisista sosiohistoriallisista olosuhteista. Jotkut kirjallisten tekstien ja/tai kulttuurin analyysissa tyypillisesti käytössä olevat teoriat voidaan ottaa käyttöön abduktio/kontaktihenkilöilmiön tutkimukseen tarpeellisena lähtökohtana ymmärtää ETH:ta. Kun pidetään mielessä, että kokijoiden narratiivit kommunikoidaan yhteiskunnassa suullisesti tai kirjallisesti, silloin kirjallisuuden teoriat sopivat laajalti (ja ovat yhtä valideja kuin mikä tahansa muukin) tarjoamaan läheisen tekstuaalisen analyysin kertomuksista. Lisäksi pyrin näyttämään, että niin tekemällä paljastuu hyödyllisiä oivalluksia. Kuitenkin on ensin tarpeen esittää tiivistelmä joistain keskeisistä teoreettisista malleista, joita tulemme käyttämään. Sitten näytän miten näitä voidaan sopeuttaa ja muokata viitekehyksiksi avaruusolentojen kohtaamisten narratiiveille, ja sitten soveltaa näitä malleja ja näyttää miten siitä syntyy kriittisiä oivalluksia.

 Diskurssin samanaikaisuus

Poststrukturalistisesta teoriasta voidaan ottaa käyttöön hyödyllinen ‘diskurssin samanaikaisuuden’ viitekehys; Mae Gwendolyn Hendersonin ehdottama malli. Ensin kuitenkin lyhyt määritelmä termille ‘Muu’.

Jonkun ‘Muun’ käsitettä käytetään kuvaamaan henkilöä tai ryhmää, joka eroaa omasta itsestä. Se miten me määrittelemme muun on tulosta siitä miten me näemme oman itsemme, sillä nämä konstruktit riippuvat toinen toisistaan. Henderson liittää termin ‘muu(t)’ käytön kuvaamaan sekä rotua että sukupuolta, ja sitä miten ne liittyvät toinen toisiinsa, pyrkimyksenään siirtyä pois reduktiivisesta “toiseuden” paradigmasta. Näin mustat naiset, sekä naisina että mustina, ovat ‘sukupuoli-identiteetin sisäisten rotuerojen ja rotuidentiteetin sisäisten sukupuolierojen’ paikoissa, mikä mahdollistaa heidän samanaikaisesti puhua ‘sekä muiden asemasta että muille; muita edustaa valkoiset miehet, mustat miehet ja valkoiset naiset’.[8]  Tässä prosessissa syntyy ‘erilaisuuden ja identifikaation suhde’.[9] Lisäksi ‘sisäinen dialogi’ ‘oman itsen moninaisten aspektien’ kanssa puhuu tästä perspektiivistä. Tämä on tärkeää, sillä sisäiset äänet paljastavat sisäistettyjä yhteiskunnallisten arvojen ja ideologioiden ‘vääristymiä’. Nämä moninaiset sisäisen ja ulkoisen kanssakäymisen äänet, jotka paljastavat erilaisuuden ja identifikaation kohtia, käyvät myös selväski kokijoiden narratiiveissa. Käytän hyväksi näitä kohtia kun sovellan Hendersonin menetelmää.

 Kolmas tila

Homi K Bhabhan artikulaatio ‘Kolmannesta tilasta’ voidaan ottaa käyttöön laajentamaan Hendersonin lähestymistapaa antamaan tietoa sekä kokijoiden narratiiveista että eksopolitiikasta kokonaisuutena. Bhabha, postkolonialistinen kriitikko, hylkää idean kokonaisista tai totalisoiduista kulttuureista. Kaikki väitteet uniikista kollektiivisesta identiteetista, johon mikään muu kulttuuri ei olisi vaikuttanut, on hylättävä. Kuten Bhabha huomauttaa, ‘Kulttuurit eivät ole koskaan unitaarisia itsessään, eivätkä yksinkertaisen dualistisia Itsen ja Muun välisessä suhteessa.’ [10]  Sen sijaan, tässä prosessissa, jossa kaksi tai useampi henkilö tai ryhmä on vuorovaikutuksessa ja sen pohjalta artikuloi erojaan toinen toiselleen, avautuu “välitila”, kolmas tila, ja ‘uusia merkkejä identiteetistä’ voi syntyä.[11] Tärkeää on huomata, että tämä kohta disruptoi polariteetin tai vastakkainasettelun käsitteen.[12] Polariteetin käsite on länsimaisten filosofisten viitekehysten lähtökohta ja John Mack sanoo, että eri aloilla on ‘dualistinen näkemys’ psyykestä tai itsestä ja muista.[13] Kaksinaisuus on konstrukti, joka ei kuitenkaan riittävästi kerro ETH:n kompleksisuuksista. Sen sijaan Bhabha esittää, että ‘se on merkityksen tuottamista’ joka kutsuu ‘Minua’ ja ‘Sinua’ (tai itseä ja muita) ‘mobilisoitumaan… Kolmanteen tilaan’. Tämä kolmas tila, hybridimuoto, edistaa sekä ympäröivän kielen olosuhteita ja sitä mitä vihjaillaan ja tulkitaan viestittäessä. Lisäksi ‘merkityksen ja referenssin struktuuri’ on tiedostamaton ja ambivalentti prosessi.[14] Kuitenkin hybridimallia ei tulisi pitää suorasukaisena ‘uusien ja vanhojen elementtien’ sekoituksena[15], jossa kaksi päällepäin erilaista muotoa sovitetaan yhteen ‘jossain suuressa kulttuurisynteesissä’.[16] Sen sijaan, meidän tulisi pitää kolmatta tilaa fluktuoivana prosessina, jossa subjektit ‘ovat jatkuvassa hybridisaation prosessissa.’[17] Tämä jatkuva prosessi ilmaistaan ‘kulttuurillisena epävarmuutena’, ja Bhabha käyttää Frantz Fanonin termiä “okkulttisen epävakauden alue” antamaan tälle prosessille metaforan.[18] Hybridiyden käsite, siten kuin Bhabha sitä käyttää, on tärkeä mitä tulee kokijoiden narratiiveihin. Näytän tässä miten se voi olla hyödyksi sovittamalla sen hänen kolmannen tilan käsitteeseen.

 Diskurssiin samanaikaisuuden ja Kolmannen tilan kuvaaminen kokijoiden narratiiveille

Jos aiomme kuvata Hendersonin diskurssin samanaikaisuuden ja Bhahban Kolmannen tilan konseptit kokijoiden narratiiveille, ja sitten taas käyttää sitä linssinä jonka läpi tarkastella ongelmaa, silloin, kokijoiden sanoin, osia ‘näkymättömästä voidaan tehdä näkyväksi’.[19]  Omassa Hendersonin ja Bhabhan lähestymistapojen tarkastelussani olen nimennyt tämän viitekehyksen uudelleen Triadiseksi tilaksi.

Avaruusolento- ja ihmis-itsemme konstruoiminen ja vuorovaikutus planeetan ulkopuolella olevien ja/tai interdimensionaalisten älyjen kanssa samanaikaisesti kertoo, ulkoisten ja sisäisten toimintojen kautta, kokijoiden maailmankuvista. Tämä paradigma ei ole kiinteä konstrukti, vaan sen sijaan se on jatkuvassa liikkeessä, ja se paljastaa miten identifikaation ja erilaisuuden kohdat (tai samanmielisyys ja konflikti) ovat jatkuvasti neuvottelun kohteena ja niitä tarkastellaan uudelleen ja uudelleen kontaktissa avaruusolentoihin. Kuten Hendersonin mallissa, kokijoiden narratiivit kuvaavat avaruusolentojen eroja ihmisidentiteettiin ja ihmister eroja suhteessa avaruusolentojen identiteeteistä tehtyihin havaintoihin. Merkittävää kyllä, tämän tarkastelulinssin läpi ihmisten ja avaruusolentojen identiteettejä tarkasteltua me voimme, omalta osaltamme, kuvata kokijoiden tietoisuuden evoluution ymmärtämällä sitä miten se transformoituu. Itse asiassa asiat joista ollaan samaa ja eri mieltä voivat johtaa yhteensulautuneiden tietoisuuksien hetkiin. Tämä hybridimuoto, joka edustaa triadista tilaa, ei ole inhimillinen eikä Maan ulkopuolinen vaan samanaikaisesti molemmat. Sekä kirjallisesti että suullisesti voimme identifioida ihmisen ja avaruusolennon yhteensulautuneen tietoisuuden hetkiä kielenkäytöstämme. Hybriditilan identifiointia voi sitten lähestyä tarkastelemalla mitä kielellä ja muilla visuaalisilla muodoilla ilmaistaan. Triadinen tila voidaan ymmärtää tarkastelemalla sitä miten polariteetteja on päällekkäin tai kun ne katoavat, ja identifioimalla sen miten eri muodot voivat disruptoida kieltä. Tätä jälkimmäistä pointtia voi lähestyä monin eri tavoin, mutta hyödyllinen tapa ajatella tätä tilaa on välitiloina, jotka rikkovat tunnetut lingvistiset muodot, kuten telepatia, viestinnän symboliset muodot, ‘heteroglossia’, joka tunnetaan ‘kielillä puhumisena’ sekä avaruusolentojen kielten vaikutus.[20]  Tästä seuraa, että kun tietoisuuden hybridisoituja hetkiä esiintyy, sekä niitä muotoja jotka disruptoivat kielenkäytön prosessia, se kertoo triadisesta tilasta. Se miten itse käytän ihmis-avaruusoleentoidentiteetin käsitettä on yläkäsitteenä, eikä sen tarkoitus ole olla reduktiivinen paradigma, joka sekoittaa muita kokijoiden välisiä eroja, kuten sukupuoli tai etnisyys, ja itse asiassa sellaisten aspektien mukaan ottaminen voi tarjota lisää rakentavia oivalluksia.

John Mackin työ kokijoiden parissa on se mihin tässä tutkielmassa pääosin viitataan, sillä hänen työnsä on tuottanut perusteellisia ja kattavia kertomuksia, ja hänen menetelmänsä ovat mahdollistaneet ‘vähemmän konkreettisen’ tulla pintaan[21]. Nämä narratiivit sitten voidaan ottaa lähtökohdaksi, kun vertaillaan muita abduktiotapauksia, mutta muitakin kertomuksia tarkastellaan kattavamman läpileikkauksen esittämiseksi.

 Jakotilassa olo ja pirstaloitunut minäkuva

Tässä osiossa suuntaan huomion siihen miten monitietoisuus liittyy kokijoiden havaintoihin omasta ihmis-avaruusolentominästään ja miten tämä usein johtaa tunteeseen identiteetin pirstaloitumisesta. Teen sen esittämällä miksi postkolonialistiset mallit ovat relevantteja, ja sitten otan käyttöön paikan ja siirtymän käsitteet näyttääkseni miten näitä voidaan soveltaa kokijoiden narratiiveihin, ja näin alleviivaan sitä mitä prosessissa paljastuu, ja sitten lopuksi esitän mitä tästä seuraa eksopolitiikallee.

Kontakti- ja kokijakokemusilmiön eräs puoli, jota mielestäni ei ole tarpeeksi tutkittu, on se miten avaruusolentojen läsnäolon ilmentyminen vaikuttaa ihmisidentiteetin rakentumiseen. Eräs tärkeä aspekti tässä on se miten kokijoiden esittämät lausunnot heijastelevat ‘duaalitietoisuutta’.  Mary Rodwell määrittelee tämän termin kokijoiden tunnustuksena siitä, että ‘yhdellä osalla, tai yhdellä heidän aspektillaan, on tämä ET-luonto, kun taas muut tuntuvat ihmismäisiltä’.[22] Sellaisen termin käyttäminen tarjoaa meille arvokkaan kohdan tunnustaa tilanne, jolloin kokija eksplisiittisesti artikuloi tämän olosuhteen ja (tai) esittää lausuntoja, jotka kertovat tällaisesta tilasta. Kuitenkin Hendersonin mallista puhuttaessa sopivampi termi olisi esimerkiksi monitietoisuus, jolla kuvattaisiin niitä monia sisäisiä ja ulkoisia samankaltaisuuksia ja erilaisuuksia avaruusolentoja kohdattaessa, ja se mahdollistaisi syvällisemmän ja monikerroksisemman ymmärryksen identiteetistä.   Tämä on erityisen relevanttia meidän tarkastellessamme kokijoita, jotka ovat yhteydessä useampaan kuin yhteen Maan ulkopuoleiseen rotuun, joten on täysin uskottavaa, että eri lajit vaikuttaisivat ihmisen identiteettiin eri tavoin.  Täten tämän monikerroksisen linssin käyttöönotto identiteetin tarkasteluun mahdollistaa läpikotaisemman ymmärryksen avaruusolentojen luonteesta.

Toinen elintärkeä syy monitietoisuuden ilmentymien identifioinnille kokijoiden kertomuksista on se, että se usein paljastaa tunteen sirpaloituneesta identiteetistä, joka on seurausta ihmis-avaruusolentoitsen kanssa neuvottelusta. Tämä on kriittistä, koska tämä tila, monien muiden Maan ulkopuolisten olentojen kohtaamiskokemusten lisäksi, läheisesti muistuttaa postkolonialistisen teorian tutkijoiden käsityksiä. Vaikka postkolonialismin määritelmä ja käyttö kriittisenä viitekehyksenä on edelleen debatin kohteena alalla, sen päätutkimuskohde on tarkastella kolonialisaation kulttuurisen perinnön vaikutuksia kahden kulttuurin ensikontaktista aina itsenäistymisen jälkeiseen aikaan. Postkolonialismin laajuus tieteenalana ottaa kantaa sellaisiin aiheisiin kuten muuttoliikkeet, orjuus, pakkotyö, kieli, rotu ja sukupuoli, joista muutamat eivät ole luonteeltaan perustavanlaatuisesti postkolonialistisia, mutta niitä käytetään analyysin laajentamisessa. [23]  Tämän seurauksena postkolonialistiset mallit ovat relevantteja kokijoiden narratiiveille, sillä molemmissa näkyy se miten psykososiaalinen dynamiikka vaikuttaa subjekteihin, kun kaksi tai useampi kulttuuri leikkaavat toisiaan eri tavoin ja juuri tässä merkityksessä voidaan havaita samankaltaisuuksia ja yhtäläisyyksiä. Vaikka se onkin tämän tutkielman rajauksen ulkopuolella käsitellä aihetta syvällisemmin, eksopolitiikan viitekehykselle erityisen käyttökelpoista on laajentaa ymmärrystä kokijailmiöstä käsitteillä kuten ambivalenssi, rajamaat, dislokaatio (tai paikka ja siirtymä), tuplatietoisuus ja maanpako. Erityisen käyttökelpoinen tässä on se miten paikan ja siirtymän malli liittyy kokijan sirpaleiseen identiteettikuvaan. Siispä määrittelen tämän mallin ja näytän miten se liittyy kokijan narratiiviin.

Paikan ja siirtymän malli näyttää sen miten ‘identiteettikriisi’ tulee mukaan kuvioon, kun pyritään kehittämään tai saamaan takaisin ‘oman itsen ja paikan välinen toimiva identiteettisuhde’. [24]  Tähän käsitteeseen on sisäänrakennettu tunne siitä, että dislokaatio on tapahtunut. Jos me sovellamme tätä premissiä kokijoiden kertomuksiin, narratiiveissa esiintyy usein tuntemattoman Maan ulkopuolisen ympäristön esiintulo, joka disruptoi tunnetta maallisesta paikasta, ja tämän seurauksena myös tunnetta omasta itsestä. Lisäksi ajallisen itsen maallinen parametri usein rikkoontuu jollain tavalla, ja puuttuvan ajan käsite, jota usein abduktionarratiivissa korostetaan, esittää ainoastaan yhtä aspektia ajallisuuden koko spektristä. Sirpaloitunut identiteetti, joka voidaan liittää ihmis-avaruusolentoitsemme tutkimiseen, hämmentyy vieläkin enemmän, sillä oman itsen ja paikan välisen suhteen selvittäminen on ongelmallista. Tämä johtuu siitä, että avaruusolentojen paikka ei ole itselle tuttu, eikä sitä voida täydellisesti identifioida suhteessa avaruusolentojen identiteetin Maan ulkopuoliseen aspektiin. Paikka usein kertoo identiteetin monitahoisesta kuvasta, mutta missä on kokijoiden koti, kun he huomaavat jääneensä ‘ilmaisun välitilaan’, maallisen ja toismaailmallisen väliin? Avaruusolentojen paikka ei ole suurimmaksi osaksi tiedossa, ja dislokaation tunne Maan alueelta muualle kärjistyy lisäksi joka puolella läsnäolevasta konsensusnäkökulmasta ihmisyhteiskunnassa, että avaruusolentoja kohdanneiden kokemukset ovat perusteettomia. Tästä syntyvä siirtymä vaikuttaa identiteetin sirpaloituneisuuden tunteeseen, ja se saa aikaan ‘vision alienaation’ ja ‘minäkuvan kriisin’. Kysymys täten kuuluu, saavatko kokijat takaisin menetettyä yhteydentunnetta paikan ja sijainnin välillä, ja jos kyllä, miten sellainen saadaan aikaan? Seuraavassa kappaleessa tuon esiin joitain esimerkkejä kokijoiden narratiiveissa esiintyy tätä identiteetin rikkoontumista.

Peter Faustin narratiivi esimerkillistää sen miten tunne omasta itsestä sirpaloituu, kun hän yrittää sovitella kokemustaan “kahdessa rinnakkaismaailmassa” elämisestä. Identiteettikriisi syntyy sen tajuamisesta, että hän on jollain tavalla “osittain avaruusolento”. Tämä johtaa hänen “identiteetin” “menetykseen” ja siitä seuraa huoli, että hänet eristettäisiin hänen “maallisesta perheestään” [25]. Tämä paljastaa sen miten sirpaloitunut identiteetti syntyy, osittain, oman itsen ja paikan välisestä dislokaatiosta. Joen lausunto myös läheisesti muistuttaa Peterin omaa kun hän kuvaa tunnetta ‘avaruusolentojen ja oman maailmamme välisten uskollisuuksien repeytymistä’. Sen seurauksena hänestä tuntuu siltä, kuin hän “pettäisi kumppaninsa Maapallolla”, ja hän vakuuttaa että “en enää tiedä minne kuulun”. Tämä konfliktin tunne, joka esiintyy oireena joko tai -kahtiajaosta, ajaa Joen julistamaan, että hänestä tuntuu kuin hänen “salainen elämänsä” olisi “jakautunut kahtia” [26]. Toisaalta, Paul identifioi kodikseen avaruusaluksen. Kun hän käsittelee ihmis-avaruusolentoitsen vaikutusta kokijan identiteettiin, Paul tarkkanäköisesti havainnoi, että ‘meille on vaikeampaa olla tällä tavoin sirpaleisia”. Tämä kamppailu kuvastaa sitä, että ollaan jääty “keskelle” tai “välitilaan”. [27] Samalla tavoin, kun Scott saa selville hänen avaruusolentoidentiteettinsä, hän ilmaisee halun olla “yksi heistä” ja samanaikaisesti olla ihminen. Konfliktin piste syntyy kun hän mainitsee, että hän “ei voi olla molempia”. Kun häneltä kysytään miksi, hän vastaa “silloin en ole kotonani kummassakaan”. [28]  Jälleen kerran oman itsen ja paikan välinen repeymä, johon vaikuttaa joko tai -kahtiajako, mikä johtaa sirpaloituneen identiteetin tunteeseen.

Mitkä sitten ovat tämän implikaatiot eksopolitiikalle? Varmastikin on joitain ilmiselviä eroja postkolonialismin ja avaruusolentoja kokeneiden maailmoissa, mutta vaikka ensimmäisen vaikutukset voidaan paremmin selittää, jälkimmäinen esittää meille paradoksin, sillä me käsittelemme tuntematonta, Maan ulkopuolista paradigmaa. Lisäksi tilannetta monimutkaistaa avaruusolentokokemuksen kieltäminen osana konsensustodellisuutta. Tästä ovat samalla tavalla olleet huolissaan professorit Alexander Wendt & Raymond Duvall. He tutkivat sitä miten UFO-ilmiötä tuotetaan aktiivisesti ‘auktoriteettitabuna’ suvereenin hallinnan mekanismeissa. Tätä poliittista väistämättömyyttä pitkitetään tieteen ja valtion liitolla, jopa silloinkin vaikka tämä liitto olisi jossain määrin nihkeä, mutta tabu varmistaa liiton vakauden. He esittävät, että koska UFO-ongelma sisältää mahdollisuuden avaruusolennoille uskottavana hypoteesina, silloin moderni suvereniteetti joutuu kohtaamaan ‘fyysisen ja ontologisen uhan’ sen valta-asemalle. Ehdottaisin, että mikäli tämä pätee UFO-aiheeseen, silloin asia on vieläkin enemmän niin kun puhutaan ulottuvuuksien välisistä ja (tai) planeetan ulkopuolisista älyistä, jotka ovat tekemisissä Maapallon ihmiskansalaisten kanssa. UFO-ongelma on eräänlainen tupla-ansa, sillä ensimmäisen paljastaminen johtaisi jälkimmäisen kyseenalaistamiseen, ja juuri tämä jälkimmäinen erityisesti on ‘ontologinen uhka identiteetille tai yhteiskunnalliselle olemiselle’. [29] Niinpä, jos kokijoiden narratiivien psykososiaalinen dynamiikka on yhtään samankaltainen kuin postkolonialismin teoreetikoiden identifioimat, silloin eksopolitiikan poliittinen imperatiivi on tutkia tätä lisää useista merkittävistä syistä. Ensinnäkin, poislukien John Mackin ja muiden käyttämä psykologinen viitekehys jolla arvioida kontakti- ja abduktioilmiön validiteettia, meillä on vertaileva psykologinen viitekehys, joka antaa lisäpainoarvoa ongelmalle näyttämällä, että avaruusolentojen läsnäolon kokeminen rakentaa olemisen tiloja, jotka eedustavat sitä miten monenlaiset ihmiskulttuurit leikkaavat toisensa. Toisena, on eettisesti tärkeää, että eksopolitiikka tekee niin. Kun tällaisen aihepiirin tarkastelu jätetään pelkästään skeptikoille ja tiedeauktoriteeteille, ja tässä tapauksessa erityisesti nyt viittaan siihen miten Wendt ja Duvall asettavat skeptikot ja tieteen auktoriteettiasemaan, silloin meille esitellään sentyyppistä analyysia josta esimerkkinä toimii tri. Mark Newbrookin kokijakäsittely eräänlaisena planeettainvälisenä huijarina tai toisinajattelijana, joka tavoittelee sekaannusta asiantuntevan, tieteellisen kielenkäytön soveltamiseen omalla avaruusolentojen kielten käytllään. [30]  Sanomattakin on selvää, jos eksopolitiikka ei tieteenalana mene pidemmälle akatemian alueelle ja ota haltuun tiloja, jotka ovat ETH:n ymmärtämisen kannalta kriittisiä, silloin ne jotka puhuvat suvereenilla auktoriteetilla kykenevät ylläpitämään ‘[UFOista] tietämättömyyden epistemologiaa’. [31]  Tässä prosessissa moderni valtio kykenee ylläpitämään julkista keskustelua, Mark Newbrookin sanoja käyttäen ‘todennäköisyyden tasapainoa’ ETH:a koskien, joka ei ‘ansaitse enempää huomiota’. [32]  Kolmanneksi, eettinen imperatiivi on, että kokijat itse ovat niitä joiden harteille on jätetty suvereniteettikoneesta psykologisesti ulos heitettyjen käsittely, ja mitäpä eksopolitiikka olisikaan muuta kuin vastarinnan ja vastakulttuurin diskurssin tila?

Identifikaatiopisteet, erotekijät ja kehon representaatio

Tässä osiossa esitän joitain esimerkkejä siitä, kun kokijat samanaikaisesti kohtaavat identifikaatiota ja eroja (tai konflikteja) ihmis-avaruusolentoitsensä navigoinnin prosessissa. Tämä käy usein ilmi kokijoiden narratiiveista ja sirpaleisesta identiteetistä, jota aiemmin tutkailtiin, myös tässä tilassa. Kuitenkin se mikä on vähemmän ilmiselvää, mahdollisesti, on että kokijat saattavat heilua ihmis- ja avaruusolentoidentiteettiensä välillä, ‘eri intensiteettien tasoilla’. [33] Tästä seuraa, tiettyjen tietoisuuden hetkien aikana, että havaitseminen tapahtuu erityisen paljon joko ihmis- tai avaruusolentolinssin läpi.

Ehkäpä enemmän kuin yhdenkään muun tyyppinen kirjallinen tai suullineen kertomus, kokijoiden narratiivi kertoo toistuvista fluktuaatiotiloista konfliktin ja identifikaation välillä. Yhden kohtaamiskokemuksen aikana Peter tunsi pelkoa ja vihaa, mutta samanaikaisesti kertoo että “täällä on ymmärrystä” hänen uskoessa siihen, että “tällä kaikella on merkitys” [34]. Shelia, erään kohtaamisen aikaan, kokee kamppailun tunnetta, hän olisi halunnut katsoa avaruusolentoja silmiin mutta myös samanaikaisesti halusi heidän “menevän pois”. Kun yhteys oltiin saatu aikaan, yhtäkkiä hän tuntee olonsa paljon rentoutuneemmaksi, mutta samanaikaisesti hänellä on tunne siitä kuin hän voisi “olla hullu”. [35] Joe kokee myös samanlaisen tapahtuman, jossa hän kuvaa haluaan katsoa Tanoun silmiin, joka on hänen avaruusolento-oppaansa, vaikka samaan aikaan hän haluaa välttää tämän katsetta vähentääkseen yhteyden voimakkuutta. [36] Fluktuoivat tilat avaruusolentojen läsnäolon vastustamisen ja identifikaation kertovat siitä, että ihmis-avaruusolentoidentiteettien molemmat aspektit vaikuttavat, ja että ihmis-avaruusolentoperspektiivit ovat läsnä eri asteisina. Kuitenkin tietoisuuden hetki, joka tuolloin pääosin on ihmishavaintolinssin vaikutuksen kohteena, käy ilmi Scottin kertomuksesta. Kuten Shelia ja Joe, hän vastustaa avaruusolentojen silmiin katsomista, sillä “minun ihmisyyteni ei halua nähdä tätä” koska  se “ei kestä toista puolta”.  Syy tälle käy ilmi kun hän vastaa sanomalla “koska katsoisin silloin itseäni”. [37]  Tässä tapauksessa avaruusolentoidentiteetti näyttää olevan konfliktin lähde. Mitä tapahtuu kun kokijat saavat yhteyden omaan avaruusolentoitseensä?

Ajatuksia herättävä kontaktinarratiivin aspekti esiintyy, kun kokijat havaitsevat fyysisesti elävänsä avaruusolentoitsen tilalla. Erään kohtaamiskokemuksen aikaan Joe havaitsee, että hän on avaruusolennon kehossa, joka on arviolta kaksi ja puolimetrinen, muodossa joka muuttuu jatkuvasti kuin “kameleontti”. Lisäksi, niinkuin ‘Orion’, hän aistii kykenevänsä muuttamaan kehoaan pidemmäksi tai lyhyemmäksi. Tässä tilassa ollessaan hän havaitsee, että hän tuntee olonsa “paljon mukavammaksi”, “eteeriseksi”, “nestemäiseksi”, ja hänellä on tunne “laajuudesta”. Sitten hän yhtäkkiä kokee kamppailua oman “ihmisyytensä” kanssa. Tässä hetkessä hänen inhimillinen identiteetintuntonsa toimii konfliktin lähteenä. Lisäksi Joe, niinkuin Orion, kykenee selittämään avaruusolentojen risteytysohjelman tarkoituksen avaruusolentojen tarkastelulinssin läpi. [38] Carlos kuvaa myös samanlaisen tilan hänen useiden kohtaamistensa aikana, jolloin hän on nähnyt itsensä avaruusolentojen “kypärän” sisäpuolelta, joka mahdollistaa hänen tarkastella ympäristöä  ‘avaruusolento-ominaisuuksien’ varalta. Kun näin tapahtuu, hänestä tulee enemmänkin “tarkkailija” joka tutkii ihmisiä. Jälleen kerran annetaan esimerkki siitä kun kokijat tarkastelevat avaruusolentolinssin läpi. [39]

On kiinnostavaa havaita, että Joen keho ei välttämättä ole kiinteässä fyysisessä tilassa, kun hänellä on kyky muuttaa sitä. Tämä herättää ontologisen kysymyksen hänen kehostaan avaruusolentokohtaamisessa ja vaatii tarkastelua, joka menee puhtaasti fyysisistä kokeista puhuvan paradigman ulkopuollelle kokijoiden kokemuksissa.

Vuoret nousivat ja niiden väliin syntyi railoja: Hybriditeetin Uusi Alue & Avaruusolentojen Kommunikaatio

Tämän otsikon alkuosa, ‘vuoret nousivat ja niiden väliin syntyi railoja’, toimii metaforana niille välitiloille, joita Bhabhan kolmannen tilan kuvaus implikoi. ‘Railot’ vuorten välissä, joista kokijat puhuvat, sijoittuvat kolmitilaan. [40]  Tässä osiossa tarkastelen tätä tilaa ja kuvaan sitä miten samanaikaisen ihmis-avaruusolentoitsen tietoisuuksien yhteensulautumishetket esitetään eri tavoilla. Vaikkaa nämä muodot liittyvät toisiinsa, tai ovat läsnä yhtä paljon, ne voidaan konseptualisoida hybriditeetin hetkinä, jotka liittyvät sijaintiin, visuaaleihin, fyysisiin tiloihin ja kieleen.

Joen narratiivi antaa meille monia esimerkkejä fyysisistä ja visuaalisista hybriditilan esityksistä. Hän kuvaa varhaisen tapauksen, jossa hän katselee heijastustaan peilistä. Hän yhtäkkiä kokee uppoamisen tunteen, ja tajuaa että hän katsookin ikkunasta eikä peilistä, ja häntä vastaan tuijottaa “kasvotusten” avaruusolennon kuva. [41] Ikkunasta ulos katseleminen voidaan lukea sisäisen itsen tarkasteluksi ulkomaailman suuntaan.                 Tätä konseptia disruptoi käsitys siitä, että ikkuna on ehkäpä samanaikaisesti peili, joka heijastaa kuvan itsestä ja näin vahvistaa ajatusta avaruusolentoitsestä. Tässä hetkessä samanaikaiset avaruusolentoitsen ilmestymiset voidaan käsittää kolmitilana: hybridiolennon visuaalisena vahvistumisena. Tämä tapaus oli erityisen kiinnostava kun me pohdimme sitä, että myöhemmin tässä narratiivissa Joe elääkin fyysisesti tämän avaruusolentoitsen kehossa.

Toisessa kohtaamisessa Joe altistetaan proseduurille, jossa ryhmä harmaita avaruusolentoja integroi aspekteja hänen ihmis-avaruusolentoitsestään. Sitten hän kokee pakottavan kuvan, jossa hän näkee kehonsa kuin “peilisalissa”. Hän näkee itsensä “monilta eri tasoilta” ja hän näyttää kävelevän “eri kalvopintojen” läpi, kun hänen eri ihmis-avaruusolentoitsensä identiteetit alkavat integroitua “harmonisesti”. Tämä tapahtuma vaikuttaa tapahtuneen samaan aikaan kuin evoluution muutos, ja hän kokee “ykseyden”. Tämä yhteenliittymä voidaan nähdä fyysisenä ja/tai henkisenä hybridisaationa, joka johtaa olemuksen triadihetkeen.

Kokijoiden narratiivissa kieli ja kommunikaatiomuodot esitetään eri tavoin, joista jotkut eroavat merkittävästi muista. Vaikka laajamittainen analyysi ei olekaan tässä mahdollista antaa, esitän silti tiivistelmän siitä miten eri modaliteetit, jotka eivät ole ihmismäisiä, eivät avaruusolentoja, vaan samanaikaisesti molempia, voidaan nähdä hybridisaationa, joka hajoittaa olemasssaolevat kielen ja/tai kommunikaation muodot. Ne heijastelevat hybridisaatiota, sillä ne ovat seurausta ihmisten ja avaruusolentojen välisistä interaktioista.

Tri. John Mack

 

Maan ulkopuolisten olentojen kanavoimisen ilmiö kohdataan usein myös kokijoiden narratiiveissa, ja Peter, Eva ja Scott mainitsevat myös tämän. Eräässä sellaisessa tapahtumassa Evan kanssa, John Mack havaitsee että Evan perspektiivi vaikuttaa muuttuvan avaruusolentojen perspektiiviksi kun hän ottaa käyttöön pronominin “me”.  Kuitenkin regression lopussa hän viittaa ideaan siitä, että hänen tietoisuutensa oli läsnä jollain tavalla, joten vaikka hän sanookin että “Se on kuin minä en puhuisi”, Eva sanoo myös että “Se olin minä. Minä tiedän että se olin minä… Mutta se oli toinen minä”. Tämän valossa Evan “me”-perspektiivi voidaan tulkita kuvaavan sekä ihmis- että avaruusolentomodaliteetteja, ja täten se kertoo hybridiolotilasta ja -kommunikaatiomuodosta. Ydinolemukseltaan Evan kanavointi ei ole seurausta ihmisten mutta ei myöskään avaruusolentojen tietoisuudesta, vaan samanaikaisesti molemmista. Kriittistä kyllä, niinkuin monet muutkin kokijat, Eva vaikuttaa saaneen pääsyn informaatioon muuttuneen tietoisuudentilan aikana, joka olisi mahdollisesti ollut muutoin mahdotonta. Lisäksi näitä tiloja voidaan saada aikaan tietoisuuden evoluutiolla. Hypnoosin alaisena, kun Eva puhuu siitä miten matkaaminen yhdestä ulottuvuudesta toiseen tapahtuu “laajentumalla ja supistumalla samaan aikaan” (prosessi jota voidaan samalla tavoin tarkastella hybriditilana), tapahtuu siirtymä “me”-perspektiiviin. Kiinnostavaa kyllä, tässä kohtaa hänen kertomustaan avaruusolennot ovat yhtäkkiä poissa, ja Eva löytää itsensä tuijottamasta valkoista kolmiota. Hän pääsee käsiksi tietoon, että avaruusolennot haluavat “jonkun joka on lähempänä ihmisolentoja”. Tämä on tarpeen, jotta voitaisiin “hidastaa informaation lähettämistä” johtuen sen “suuresta intensiteetistä”.

Tämä ajatus on symbolisesti kolmion ideaan upotettu, sillä sen voidaan nähdä edustavan ihmis- ja avaruusolentomuotojen hybridikommunikaatiokeinoa.               Tämä konsepti jälleen kerran vahvistuu Evan “me”-perspektiivissä, kun hän puhuu siitä että avaruusolentojen pitää “säätää kommunikaatiota korkeammalta värähtelytasolta maalliselle (verbaaliselle) värähtelylle.” [42]

Jim Sparkin aliensymboleita/kieltä

 

Jim Sparkin havainto saamistaan avaruusolentojen kielen oppitunneista korostaa samanlaista konseptia. Hän kommentoi, ‘Aloin nähdä sen eräänlaisena viestinnän puolivälimallina.’[43]

Keho, hybriditeetin neuvotteluissa, vaikuttaa olevan keskeisessä roolissa. Evan kolmion kohtaaminen kuvattiin “intensiiviseksi” ja fyysiselle keholle “vahinkoa aiheuttavaksi”.[44]  Koska kolmio voidaan nähdä hybridiviestinnän symbolisena esityksenä, silloin Evan kokemus fyysisestä kivusta voi olla merkki ihmiskunnan nykyisistä fyysisistä ja mentaalisista rajoitteista sellaisten keinojen käytössä. Lisäksi tämä voi auttaa monien eri avaruusolentojen kielten olemassaolon valottamisessa, ja jotkut kokijat kykenevät käyttämään useampaa kuin yhtä kommunikaatiotapaa, sillä tämä ei välttämättä ole avaruusolentojen kielille mitenkään ominaista. Keskeistä tälle idealle on idea kehon roolista  ihmisten ja avaruusolentojen välisissä interaktioissa, sillä jotkut ‘alienkielet’ eivät välttämättä toimi ollenkaan kielen tavoin, vaan sen sijaan ne palvelevatkin aivan toisenlaista tarkoitusta. Jos jotkut avaruusolennot joutuvat “säätämään” viestintäänsä, mikä on hybriditoimi, mihin sitä silloin säädetään ja mitä tästä säädöstä seuraa?

Paul, Scott ja Carlos ja kaikki kuvaavat vastaanottaneensa visuaalisia kuvia heidän kohdatessaan avaruusolentoja. Scott sanoo, että prosessi on tuntematon, sillä “päässäni on massiivinen määrä informaatiota jota en edes ymmärrä”, ja Paul vastaanotti kuvia niin nopeasti, että hän ei kyennyt tajuamaan niitä.[45]   Samoin kuin Paul, nopeus jolla Carlos otti vastaan kuvia paljastaa ihmistietoisuuden ja -kielen rajoitteet, kun hän kovalla vaivalla viittaa näkemiinsä kuviin joillain kuvailevilla sanoilla, kun hän samanaikaisesti pyrkii vastaanottamaan seuraavaa kuvavirtaa. [46]  Ihmisten kognitiiviset rajat silloin ehkäpä selittävät tietyt avaruusolentojen käyttämienn viestintätapojen tarkoitukset kohtaamiskokemuksissa. Jim Sparkin narratiivi voidaan lukea vastauksena näihin rajoitteisiin. Esimerkiksi, hänen avaruusolentoviestintänsä puoliväli- tai hybridimalli liittyy holografisten symbolien käytön koulutukseen: telepaattinen kommunikaatiomuoto, jossa suuri määrä informaatiota tiivistetään ‘erittäin pieniksi symboleiksi’. [47]  Symboleita katselemalla voi sitten käynnistää välittömän informaation lataamisen.  Samoin kuin Jim, Becky Andreasson myös saa koulutusta avaruusolentojen symboleista käyttämällä ‘avaruusolentojen avaimia joissa on liikkuvia symboleita’. Tämä symbolikieli opetetaan ‘mielen, kosketusaistin, värin ja äänen’ avulla. Lisäksi Becky myös on ilmaissut koskettaneensa ‘valon sivua’ kirjassa, mikä sai aikaan pakkomielteen välittömästi alkaa piirtää symboleita. Tämä vaikuttaa olevan tarpeellinen askel jonkinlaisessa koulutuksessa, ja myöhemmin Becky meni ‘mittauttamaan’ kätensä määrittääkseen ‘miten paljon symbolista tietoa’ hän oli onnistunut ‘absorboimaan’. [48] Beckyn kontakti kirjan kanssa, joka on asianmukainen metafora, ilmaisee  että fyysinen informaation absorptio on tapahtunut, mikä laukaisee hänen fyysisen reaktionsa alkaa piirtää symboleita. Sparkin avaruusolentojen kirjainten piirtely jälleen asettaa kehon keskeiseen asemaan tässä prosessissa.

Tracy Taylorin piirros

 

Mary Rodwellin työ kokijoiden kanssa on myös tuonut esiin joitain vakuuttavia tuloksia. Kun kokijoiden narratiivi kehittyy, niin tekee myös avaruusolentokielten ja -viestinnän hybridimuodot, ja vaikka hänen tapauksensa monimutkaisuudet ja syvyydet joutuvatkin tässä tutkielmassa jäämään käsittelemättä, Tracey Taylorin narratiivi voidaan nähdä tämän siirtymän esityksenä. Kuten Becky Andreasson, Tracey myös kertoo symbolikuvista. Kuitenkin monet kuvat, jotka hän on luonut, ovat varsin yksityiskohtaisia ja monitahoisia, ja hänen kykynsä kanavoida niitä on syntynyt rikkaan symbolisen kohtaamisepisodin tuloksena, johon kuului varsin yllättävästi kolmiokuvio, jossa sen sisällä oli kaksi samankeskistä ympyrää. Sitten häneen iski ‘intensiivinen energian aalto’ ja tämä tapahtuma laukaisee hänen kykynsä ‘kanavoida geometristen symboleiden ja viestien avulla’. Geometristen kuvioiden tarkoitus on ‘laukaista jonkinlainen uusi tietoisuus syvällä omassa psyykessä’. Lisäksi Tracey on piirtänyt avaruusolentojen kirjoitusta ja hänellä on kyky spontaanisti puhua useita avaruusolentojen kieliä. Tämä on äärimmäisen kiinnostavaa, sillä Tracey kommunikoi myös monille ulottuvuuksienvälisille ja/tai Maan ulkopuolisille olennoille, ja hänen geometrisistä muodoista saamansa ‘informaatio’ ‘tulee läpi’ näiltä eri olennoilta. [49]  Tämä voidaan taaskin tulkita hybriditoiminnaksi.

Psyyken kehitysmuodot ja niiden eräät implikaatiot Hybriditeetille

Hybriditoiminta tulisi nähdä ‘integroituna, avoimena, laajentuvana koodina’, eikä muuttumattomana paikkana, joka yhdistää ihmis-avaruusolentotietoisuuden uuden, totalisoidun muodon luomiseksi. [50]  Sen sijaan Kolmas tila tulisi nähdä paikkana, joka ‘mahdollistaa muiden kantojen sulautumisen’. [51]  Avaruusolentojen kommunikaatioiden eri muodot kokijoiden narratiivissa, lähtien avaruusolentojen kielten moninaisuudesta aina visuaalisten muotojen eroihin ovat tästä todistus. Kaikki nämä tilat ovat hybriditeetin ilmentymiä, ja kokijat liikkuvat niistä sisään ja ulos, mistä myös Hendersonin erilaisuuden ja identifikaation paikat puhuvat. Lisäksi heidän liikkeet sirpaloituneesta identiteetistä integraatioon, kuten Joen peilisalin läpikäynti, eivät välttämättä tarkoita, että tämä integraation tila olisi saatu valmiiksi. Varmastikin kokijoiden narratiivit paljastavat muuta, joten hybridin tulisi tehdä tilaa uusille kysymyksille meidän syventäessä ymmärrystämme avaruusolentohypoteesista. Peter Faust määrittelee ihmis-avaruusolentointeraktion prosessin ‘avomieliseksi’ ja ‘erittäin epämukavaksi’, mutta juuri tämä epävarmuus on se joka usein laukaisee evoluutiokehityksen kokijan tietoisuudessa.[52] Lisäksi tässä tutkielmassa esitellyt hybridimuodot kertovat jatkuvasti kehittyvästä prosessista, erityisesti kun puhutaan avaruusolentojen kielenkäytön tarkoituksesta. Tämän kolmannen tilan identifiointi mahdollistaa monimuotoisempien kohtaamisnarratiivien tulkintojen esiintulon.

Viimekädessä kokijat itse ovat uhka suvereenin hallinnan vakaudelle. Bhabha määrittelee ‘epäsuvereenin minän’ käsitteen, jolla erot voidaan artikuloida mutta samalla myös elää todeksi.[53] Kokijat heidän neuvotellessaan ihmis-avaruusolentoidentiteeteistään, ovat jo tässä paikassa ja kuitenkin tämä tila luo potentiaalin suvereniteetin disruptiolle, sillä heidän kokemuksensa ‘liittyvät polariteetin politiikkaan’ eikä valtio voi sellaista säännellä.[54]  Tuntemattomien hybridimuotojen mahdollisuus itsessään on se, mitä valtio ei voi tunnustaa. Tätä voi vastustaa luomalla mahdollisuuksia kokijanarratiivien syntymiselle, ja tässä prosessissa eksopolitiikalla voi olla merkittävä rooli.

 

Kirjoittajasta

Natasha Acimovic on opettajankoulutuksen luennoitsija ja tällä hetkellä opettaa aikuiskoulutusta British collegessa. Hän on kiinnostunut teorioista, kielestä ja identiteetin rakentumisesta, mikä sai hänet kouluttautumaan useammalla akateemisella tutkinnolla. Häntä on aina kiinnostanut UFO-ilmiöt, ja hän on tutkinut alan vähemmän tunnettuja elementtejä, mm. ihmis-avaruusolentoidentiteettiä, kontakti- ja sieppauskirjallisuuden vertailua, avaruusolentoidentiteetin vaikutusta kieleen ja symbolisiin kommunikaatiomuotoihin. Hän on mukana UK Exopolitics Initiativessa, ja hänet saa kiinni osoitteesta Natasha@exopoliticsunitedkingdom.org

 

VIITTEET

[1] Kts. UFO Matrix: Volume 1 Issue 2, 2010.

[2] Nigel Watson, “The Reality of the Abduction Experience,” UFO Matrix: Volume 1 Issue 2, 2010, 14-17.

[3] Whitley Strieber, Breakthrough: The Next Step (Great Britain: Pocket books, 1997), 97.

[4] Katso Homi K. Bhabhan esKts. Cultural Diversity and Cultural Differences, saatavilla : Bill Ashcroft, Gareth Griffiths, and Helen Tiffin, eds., The Post Colonial Studies Reader (USA, Canada: Routledge, 1995), 207.

[5] Basil Bernstein, Pedagogy, Symbolic Control, and Identity: Theory Research and Critique (London: Rowman and Littlefield, 2000), 3.

[6] Carole Boyce Davies, Black Women, Writing and Identity: Migrations of the Subject (USA, Canada: Routledge, 2002), 154

[7] Kts. Mae Gwendolyn Hendersonin essee diskurssin samanaikaisuudesta, Speaking in Tongues: Dialogics, Dialectics, and the Black Woman Writer’s Literary Tradition, saatavilla: Cherly A. Walls, eds., Changing Our Own Words: Essay’s on Criticism, Theory, and Writing by Black Women (Great Britain: Routledge, 1990), 17.

[8] Henderson, 18- 19.

[9] Henderson, 19-21. Idea subjektista joka on “sukupuolitettu rodun kokemuksessa” ja “rodullistettu sukupuolen kokemuksessa” tulee parhaiten esiin, kun Henderson kuvaa ‘mustien naisten ryhtyvän todistamaan mustille miehille olevansa mustia, valkoisille naisille olevansa naisia, mustillee naisille olevansa mustia naisia. Samaan aikaan he [kuitenkin] ryhtyvät kilpailemaan mustien miesten kanssa naisina, valkoisten naisten kanssa mustina, ja valkoisten miesten kanssa mustina naisina… tämä erilaisuuden dialogi ja identiteetin vastakkainasettelu määrittää sekä mustien naisten subjektiivisuutta että mustien naisten diskurssia’.

[10] Bhabha, 207.

[11] http://rowenasworld.org/essays/newphil/bhabha.htm

[12] Kts. Fredrick Fahlander’n kappale, Third Space Encounters: Hybridity, Mimicry and Interstitial Practice, saatavilla: Per Cornell and Fredrick Fahlander, eds., Encounters, Materialities, Confrontations: Archaeologies of Social Space and Interaction (UK: Cambridge Scholars Press, 2007), 23.

[13] http://www.johnemackinstitute.org/ejournal/article.asp?id=25

[14] Bhabha, 208.

[15] Fahlander, 22.

[16] http://rowenasworld.org/essays/newphil/bhabha.htm

[17] Fahlandar, 19.

[18] Bhabha, 207.

[19] John Mack, Passport to the Cosmos: Human Transfromation and Alien Encounters (London, USA: Thorsons), 160.

[20] Henderson, 22-23.

[21] Mary Rodwell, Awakening: How Extraterrestrial Contact Can Transform Your Life (UK: New Mind Publishers), 276.

[22] Mary Rodwell, Awakening, 228.

[23] Bill Ashcroft, Gareth Griffiths, and Helen Tiffin, eds., The Post Colonial Studies Reader (USA, Canada: Routledge, 1995), 2.

[24] Bill Ashcroft, Gareth Griffiths, and Helen Tiffin, eds., The Empire Writes Back: Theory and Practice in Post-Colonial Literatures (USA, Canada: Routledge, 2002, 8-9.

[25] Mack, Abduction, 320-328.

[26] Mack, Abduction, 181-184.

[27] Mack, Abduction, 225-229.

[28] Mack, Abduction, 102-103.

[29] http://ovnis-usa.com/DIVERS/Wendt_Duvall_PoliticalTheory.pdf

[30] http://magonia.haaan.com/2009/the-aliens-speak-and-write-examining-alien-languages-mark-newbrook/

[31] http://ovnis-usa.com/DIVERS/Wendt_Duvall_PoliticalTheory.pdf

[32] http://magonia.haaan.com/2009/the-aliens-speak-and-write-examining-alien-languages-mark-newbrook/

[33] Henderson, p37.

[34] Mack, Abduction, 310.

[35] Mack, Abduction, 86.

[36] Mack, Abduction, 181.

[37] Mack, Abduction, 104-106.

[38] Mack, Abduction, 185-186.

[39] Mack, Abduction, 360-361.

[40] Mack, Abduction, 266.

[41] Mack, Abduction, 180.

[42] Mack, Abduction, 250-256.

[43] http://www.seancasteel.com/JimSparksSidebarArticleAlienAlphabet.htm

[44] Mack, Abduction, 250.

[45] Mack, Abduction, 96.

[46] Mack, Abduction, 358.

[47] http://www.seancasteel.com/JimSparksSidebarArticleAlienAlphabet.htm

[48] http://ufoexperiences.blogspot.com/2005/07/becky-andreasson-daughter-of-betty.html

[49] http://members.iinet.net.au/~starline/

[50] Bhabha, 208.

[51] http://ojs.ed.uiuc.edu/index.php/pes/article/viewFile/1806/516

[52] Peter Faust, Touched, DVD. Directed by Laurel Chiten (San Francisco: Bind Dog Films, 2003)

[53] http://ojs.ed.uiuc.edu/index.php/pes/article/viewFile/1806/516

[54] Bhabha, 209.

 

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Ihmiskunnan alkuperä – Quo Vadis – menneet yllätykset/tulevat paljastukset

Ihmiskunnan alkuperä – Quo Vadis – menneet yllätykset/tulevat paljastukset

kirjoittanut Douglas McClure, M.A.

Tiivistelmä

Ikiaikainen oman elämän tarkoituksen etsintä on saamassa uusia ulottuvuuksia, kun tieteentekijät ovat murtamassa DNA-koodin ja tutkimassa aina vain lisääntyvän ihmisgenomista kertovan tietomäärän vaikutuksia. Darwinin “puuttuva linkki” saattaa olla löytynyt aikakapselin muodossa, muinaisina Sumerian savitauluina, jotka kuvaavat ihmisten alkuperää, ja jotka yhdessä Hubble-avaruusteleskoopista saadun datan kanssa kertovat ihmiskunnan todellisesta, salatusta potentiaalista ja todellisista käyttämättä jääneistä voimista. Yhtäkkinen ihmistietoisuuden dramaattinen laajentuminen ympäri planeettaa vaikuttaa suuresti koko ihmiskunnan evoluutioon.

Keitä me olemme? Mistä me olemme tulleet? Miten me pääsimme tänne? Mikä on elämämme tarkoitus? Minne me olemme menossa? Nämä ovat ihmiskunnan syväluotaavimpia peruskysymyksiä. Ja kuitenkin vasta nyt tiheän valheiden verkon, vuosisatoja toistettujen vääristelyjen ja puolitotuuksien läpi me alamme nähdä todellisia vastauksia näihin kysymyksiin. Monille totuus tulee shokkina ja on sekä pelottavaa että epähyväksyttävää suurimmalle osalle ohjelmoituja ihmisolentoja, joilla on uskonnollisia intressejä. Näille vastauksille on syntymässä vastustusta eri uskontokuntien uskovaisten taholta, minkä voidaan ennustaa olevan voimakkuudeltaan verrannollista siihen miten äärimmäisen vakavia vaikutuksia sillä on maailmalle. Ja kuitenkin informaatiotulva näistä aiheista on niin suuri ja se paljastuu niin nopeasti, että ihmiskunta ei voi sivuuttaa faktoja taikka sitä kovaa tieteellistä perustaa, joille nämä faktat on rakennettu, jotka kytkevät muinaisen maailman nykypäivän globaaleihin olosuhteisiin ja joilla on tulevaisuuden seuraamuksia.

Ensimmäinen nimekäs moderni tieteilijä, joka etsi realistisia, empiirisesti johdettuja vastauksia näihin peruskysymyksiin, ja joka maksoi suuren hinnan paljastuksistaan, oli Charles Darwin (1809 – 1882). [1] Hän oli englantilainen naturalisti, kuuluisa keräilijä ja geologi, joka tarjosi tieteellisiä todisteita siitä, että kaikki eliölajit ovat kehittyneet ajan mittaan yhteisistä esivanhemmista perustuen systeemiseen prosessiin, jonka hän tiivisti luonnonvalinnan teoriassaan, joka liittyy seksuaalivalintaan ja sopeutuvimpien selviämiseen. Kiinnostavaa kyllä, Darwin sai pontta teorialleen luonnonvalinnasta kyyhkyharrastuksestaan, jossa linnuilla oli laajalti eri muotoja ja käyttäytymismalleja. (suom. huom. Erään tarinan mukaan Indonesian viidakoita kuuden vuoden ajan tutkinut Alfred Russel Wallace ensimmäisenä “keksi” luonnonvalinnan, kun hän sairastui malariaan ja viidentenä sairaspäivänä kuumehoureissaan yhtäkkiä tajusi miten luonnonvalinta toimii ja kirjoitti kuumeessa ajatuksensa ylös. Hän parannuttuaan kirjelmöi Darwinille Englantiin ideastaan, joka tuohon aikaan oli erittäin arvostettu tiedemies, joka kirjeen luettuaan tajusi mitä hän ei koskaan ollut kaikkina 18:n evoluutioteoriansa parissa viettämänään vuotena ymmärtänyt. Darwin kertoi Royal Societyn ystävilleen löydöksestä, jonka Wallace oli tehnyt, mutta Royal Society järjesti asian niin, että Wallacen ja Darwinin tutkimukset esitettiin samassa karonkassa, ja kaikkien humaltuessa ainoastaan Darwinin nimi on jäänyt historiaan.)

Hänen viktoriaaniset aikalaisensa kohtelivat häntä halveksuen hänen julkaistessaan tuloksensa. Darwinin elämästä tehtiin helvettiä. Hänen hypoteesinsa oli täysin ristiriidassa senaikaisiin Raamatun opetuksiin. Jopa nykyään aihe on ristiriitainen monille uskovaisille Amerikassa. Ja kuitenkin 1930-luvulle tultaessa hänen teoriansa olivat muuttuneet yleisesti hyväksytyiksi poislukien yksi ongelmallinen alue, josta hän itse kirjoitti huikean teräväsanaisesti.

Kiinnostavaa kyllä, Darwin kykeni jäljittämään evoluutioprosessin siihen asti, että kun tultiin hyppäykseen apinasta ihmiseen, esiintyi nolo aukko jota hän ei kyennyt, kaikella rehellisyydellä, kuromaan umpeen. Aukko, joka oli niin ilmiselvä, näkyi niin suoraan kaikille, että hänen kriitikkonsa antoivat sille nimen “puuttuva linkki”. Jos Darwin olisi elossa nykyaikana, hän olisi innoissaan kuullessan että me olemme väistämättä siirtymässä aikaan, jolloin hänen nimeään kirotaan mitä pahimmilla tavoilla ja hänen puuttuva linkkinsä paljastetaan ja selitetään huikeilla tavoilla.

Lähes tarkalleen sata vuotta myöhemmin amerikkalainen tiedemies, eräs tri. J. Craig Venter, joka, huolimatta hänen eteläafrikkalaisen kuuloisesta hollantilaisnimestään, oli yhtä amerikkalainen kuin omenapiirakka, ryhtyi työhön projektin parissa, joka oli niin kovasti Darwinin puuttuvan linkkin etsintään liittyvä, että henki aivan salpautuu. [2]

Francis Crick (oikealla) ja James Watson DNA-mallinsa kanssa.

Avain tähän mysteeriin löytyy ihmisen soluista ja niiden DNA:ssa olevasta geneettisestä koodista, jota jokainen ihminen kantaa mukanaan. Vasta hiljattain kahden tiedemiehen löydösten, englantilaisen tri. Francis Crickin ja amerikkalaisen tri. James Watsonin Cambridge Universitysta, jälkeen me ymmärrämme kolme prosenttia DNA:stamme ja sivuutamme loput 97 prosenttia roska-DNA:na.[3] Mutta roska-DNA:n arvoitus on nyt ratkeamassa ja vaikka iso osa tutkimuksesta tuntuu olevan salaista, jotain tiedonjyviä vuotaa julkisuuteen.[4] Altistuminen todennäköisesti osoittautuu järisyttäväksi. Tri. J Craig Venter on ollut eräs DNA-koodin murtamisen pioneeritutkijoista. Lukiossa keskitason oppilas ja Vietnamin veteraani on nyt kuuluisa amerikkalainen biologi ja monimiljonääri, joka pyörittää Institute for Genomic Researchia. Hän oli sen tiimin johtohahmoja, joka osoittautui keskeiseksi ihmisgenomin kartoituksessa, projektin jonka Yhdysvaltain energiaministeriö ja terveysministeriö yhdessä laittoivat alulle vuonna 1990.[5]

Voisi kysyä että miksi energiaministeriö? Kiitos atomipommien pudottamisen vuonna 1945, tieteilijät ovat yrittäneet ymmärtää mitä säteily tekee ihmisruumiille ja mitä mutaatioita se saa aikaan DNA:ssa. Tämän alan työ voi osoittautua keskeiseksi ongelmien ratkaisussa.[6]

Vuonna 2008 ja 2007 Time Magazine listasi Craig Venterin yhdeksi sadasta kaikkein vaikutusvaltaisimmasta ihmisestä planeetalla. Joten mitä oikein tri. Venter ja hänen kollegansa tekivät maailmaa järisyttääkseen? Kysymyksen vastaus vaatii, että syvennymme molekyylibiologiaan. DNA-molekyyli koostuu sokerien ja fosfaattien ja neljän nukleotidin muodostamista portaista: adeniini (A), tymiini (T), sytosiini (C) ja guaniini (G). Nämä neljä nukleotidiemästä määrittävät geneettisen koodin, jossa jokaisella geenillä on oma emäsparien uniikki sekvenssi. Tieteentekijät käyttävät näitä emäsparien sekvenssejä paikallistamaan geenit kromosomissa ja rakentamaan kartan koko ihmisen geeniperimästä.[7]

Human Genome Project (HGP) on kansainvälinen tutkimusohjelma, joka on suunniteltu rakentamaan yksityiskohtainen geneettinen ja fyysinen kartta ihmisgenomista, määrittämään ihmis-DNA:n täysi nukleotidisekvenssi, paikallistamaan arviolta 50 000 – 100 000 geeniä ihmisgenomissa ja tekemään samanlaisia analyyseja useiden muiden organismien genomeille, joita käytetään tutkimuslaboratorioissa mallijärjestelminä.[8] HGP:n tieteellisiin tuotteisiin kuuluu resurssikanta, jossa on yksityiskohtaista informaatiota ihmis-DNA:n rakenteesta, toiminnasta ja organisaatiosta. Informaatio toimii vanhemmilta perittyjen “käskyjen” perusjoukkona ihmisolennon kehitykselle ja toiminnalle.

Tri. Venter ja hänen kollegansa HGP:ssä ovat pääsemässä jyvälle mystisestä 97 prosentin DNA-ketjusta, joka on 125 miljardia mailia pitkä ja kymmenen atomia leveä. Vaikka sitä on alunperin pidetty roskana, HGP:n tutkijat ovat nyt vakuuttuneita, että tässä 97 prosentissa on ihmis-DNA:n ei-koodaavia sekvenssejä, joita ei esiinny muissa elämänmuodoissa planeetallamme ja jotka ovat tulleet tänne jostain muualta. Toisin sanoen, suurin osa ihmis-DNA:sta on peräisin Maan ulkopuolelta. “Avaruusromugeenit” lähinnä “nauttivat matkasta” kovaa työtä tekevien aktiivisten geenien kustannuksella, jotka välittyvät sukupolvelta toiselle. Tämän merkitys on, että ihmiskunta on hybridilaji, jonka perimä voidaan jäljittää osaltaan muualle Maapallolle, mutta jota on injektoitu suuri määrä planeetan ulkopuolelta.

Tällainen väite on tietenkin kontroversiaali. Kanadalainen verkkolehti julkaisi sarjan artikkeleita, joissa lainattiin erästä professori Sam Changia, jonka sanottiin olevan HGP:n kanssa tekemisissä.[9] Professori Chang osoittautui epämääräiseksi, mutta niin ovat osoittautuneet taustoiltaan myös muut huipputieteentekijät, jotka ovat olleet töissä “mustissa” projekteissa. Maailmankuulu tutkija aiheesta tyytyi toteamaan, että professori Chang on kuin onkin olemassa, ja hän jopa puhui hänen kanssaan. Hänen menestyksensä on mahdollisesti liitettävissä hänen hyviin kontakteihinsa ja kansainväliseen tunnettuuteen.

 

Vahvistus muista lähteistä ei ollut niin kiven alla kuin mystinen professori Chang.[10] Changista kirjoitetun artikkelin vire oli linjassa sydneylaisen Australian Centre for Astrobiologyn professori Paul Daviesin esittämien argumenttien kanssa, jotka julkaistiin nimekkäässä New Scientist -brittijulkaisussa elokuussa 2004. Tri. Michael Salla, joka kirjoitti artikkelin Exopolitics-verkkosivuille otsikolla, “Exopolitiikka ja Human Genome Project”, tunnusti huolensa professori Changin autenttisuudesta, mutta lainasi New Scientistin artikkelia:

DNA, molekyyli joka sisältää elämän käsikirjoituksen, koodaa datansa nelikirjaimisen merkistön avulla. Tämä olisi ideaali keino tallentaa kosminen puhelinnumero. Monissa organismeissa, ihmiset mukaanlukien, geenit ovat ainoastaan pieni murto-osa heidän koko DNA:staan. Loppuosasta suuri määrä vaikuttaa biologisesti olevan siansaksaa, jota usein nimitetään “roska-DNA:ksi’. Avaruusolennoille löytyy paljon tilaa työstää molekyyliviesti ilman, että he vahingoittaisivat mitään elintärkeitä geneettisiä elimiä.

Tri. Salla on varsin epäröivä hänen akateemista tutkimusta kohtaan. Hän sivuuttaa tohtori Changin, mutta tunnustaa professori Daviesin. [11]

Onko tässä hetkessä löydettävissä vähäisintäkään historiallista tai arkeologista näyttöä sellaisen väitteen tueksi? Hämmästyttävä vastaus on kyllä, ja se tulee esiin samaan aikaan kun HGP-tieteilijät ovat kehittelemässä heidän uudenlaista analyysiaan ihmisen alkuperästä. [12]

Tri. Zechariah Sitchin, juutalainen muinaisen Sumerian tutkija, syntyi Venäjällä, kasvoi Palestiinassa ja sai koulutuksen Englannissa. Hän on kääntämässä noin 500 tuhannen muinaissumerialaisen savitaulun nuolenpääkirjoituksia, joiden uskotaan olevan 6000 vuotta vanhoja. Neljä sataa näistä löydettiin Sipparista, nätisti säilöttyinä 3m x 2m kokoiseen huoneeseen, joka muodostaa erikoisen tyyppisen aikakapselin, eteläisestä Irakista, jossa sijaitsi ensimmäisenä ihmissivilisaationa tunnettu Sumeria. Se sijaitsi Kaksoisvirranmaassa, Tigris- ja Eufrat-jokien välissä. [13] Tämä kulttuuri vaikuttaa syntyneen tyhjästä, kukoistaneen ja sitten kadonneen yhtä omituisesti kuin se syntyikin. Sen vaikutuspiiri ulottui Indus-laaksosta Niilin suistolle asti. Vuonna 2400 e.Kr. Luoteesta tulleet semiittiläiset heimot valloittivat sen, ja vuoteen 2350 e.Kr. Mennessä se oli Sargon Suuren rautanyrkin alaisuudessa, joka on semiittiläisen Akkadian dynastian perustaja, jonka hallinto edelsi Babylonin Hammurabia, jonka nimissä tunnetaan muinaiset lait. Näihin aikoihin Santorinin saarella Kreikan rannikolla “räjähti”, ensimmäiset muinaisen Egyptin sivilisaation muodot ilmestyivät Niilin varrelle, Pääsiäissaarten asukkaat katosivat ja Maya-sivilisaatio alkoi syntyä. [14]

Tulee kysyä tärkeä kysymys, onko tämä näyttöä siitä olivatko nämä tapahtumat toisiinsa liittyviä, ja jos kyllä, miten. Sumerian savitaulut tuntuvat sisältävän vastauksen. Taulujen alkupäässä ne kuvaavat ihmisten tietoja avaruuden toiminnasta, johon liittyy 25 950 vuoden horoskoopillisen syklin loppu, jonka Hubble-avaruusteleskooppi on nyt vahvistanut. Toisessa kohtaa tauluista käy ilmi, että kaikki sumerialaisten saavuttamat asiat he saivat heidän jumaliltaan, ja että nämä jumalat olivat ympäri galaksia matkaava rotu, joka laskeutui Maapallolle kaivamaan kultaa pelastaakseen oman planeettansa, Nibirun, samalta auringon säteilyltä, joka uhkaa nyt Maapalloa. Planeettaa kutsutaan kahdenneksitoista planeetaksi, joka ilmeisesti ohittaa Aurinkomme 3600 vuoden sykleissä elliptisellä kiertoradallaan, ja planeetan läheisyys aiheuttaa tavallisille aurinkokuntamme planeetoille kaaosta, myös meidän omallemme. [15]

Kirjailija Neel Freer on sitä mieltä, että todisteiden perusteella, jotka on kerätty Pioneer 10:n ja 11:n, kahden Voyager-aluksen, IRAS-infrapunakuvantamissatelliitin (vuosina ’83-84) avulla sekä tri. Robert S. Harringtonille ja T.C. van Flanderenille saatavilla olevien tietojen perusteella, jotka konsultoivat Sitchinia US Naval Observatorysta, voidaan todeta, että Nibiru on jo tunnistettu. On huolestuttavaa, että Harrington lähetti asianmukaisen teleskoopin Uuden Seelannin Black Birchiin hankkimaan visuaalisen varmistuksen dataan perustuen, mikä johti odotukseen siitä, että se sijaitsisi tällä hetkellä elliptistä kiertorataansa eteläisen pallonpuoliskon taivailla. Hän kuoli ennenaikaisesti äkilliseen syöpään projektin aloitettuaan. Eräs huolestunut ja ahdistunut tarkkailija huomautti, että “hänen ruumiinsa oli tuskin kylmä” kun hänen tiiminsä jo sai kutsun panna pillit pussiin ja ohjelma lakkautettiin.

 

 

 

 

 

 

Nibirun asukkaat, joita kutsutaan nimellä Anunnaki, loivat DNA-yhdistelmän meille ihmisille heidän itsensä kuvakseen (jumalat) työskennellessään itäisessä ja eteläisessä Afrikassa. Tämä on se missä heidän geenilaboratorionsa (tri. Louis Leakeyn ja muiden Keniassa ja Tansaniassa tekemien tutkimusten ja löydösten perusteella, sekä Etelä-Afrikan Witwatersrandin yliopiston professori Errol Tobiaksen eteläisestä Afrikasta löydetyn Taung-kallon tutkimuksiin perustuen) sijaitsi, jossa yhdisteltiin maallista DNA:ta ja Anunnakien DNA:ta. [16] Heidän aikeinaan oli keksiä Anunnaki-alirotu heidän orjikseen tekemään kullankaivuutyöt, jotta he voisivat käyttää kultaa heidän planeettansa ilmakehään siroteltuna suojelemaan sitä heidän aurinkonsa säteiltä (paljon samaan tapaan kuin nykyiset Rolls Roycet käyttävät pieniä kultalankoja luksusautojen tuulilaseissa samaan tarkoitukseen säteilyn heijastamiseksi) Nibirulla (työ joka oli ilmeisesti liian vaivalloista Anunnakeille itselleen). Savitaulujen mukaan iso osa kaivauksista tehtiin “Abzu”-nimisellä alueella, joka on nykyisessä itäisessä ja Keski-Afrikassa, joka kulkee Zambezi-jokea pitkin, mikä mahdollisesti selittää mystiset Zimbabwen suuret rauniot. Kulta kuljetettiin Siinain rakettien laskeutumisalustalle ja sieltä Nibirulle. Suuret Egyptin pyramidit pinnoitettiin marmorilla ja niihin laitettiin kristallikiteitä, ja ne toimivat laskeutumisvaloina saapuville avaruusaluksille, ja mahdollisesti myös laskeutumisalustoina tai kemiallisina aseina.

Sumerian savitaulut ovat huikean yksityiskohtaisia. Ne paljastavat päivämääriä, nimiä, paikkoja jne. Ja… uskomattoman yksityiskohtaisesti. Kaksi tarinan päähahmoa E.din-nimisellä linnakkeella (varhaisen Anunnaki-asutuksen pääpaikka, Irakissa lähellä nykyistä Basraa) ovat nimeltään Enlil ja Enki, joista ensimmäinen on Maapallolle suuntautuneen tutkimusretkikunnan komentaja ja jälkimmäinen hänen tiedeupseerinsa ja oikea kätensä. Ninharsag oli geenitieteilijäksi ryhtynyt lääketieteellinen upseeri, joka monien karmaisevien epäonnistumisten jälkeen onnistuneesti kloonasi Maasta löytyvästä kädellisestä olennosta Anunnakin DNA:ta siihen lisäämällä modernin Adamu (sic – nimi esiintyy savitauluissa) -ihmisen. Moderni ihminen on saatettu luoda jumalan kuvaksi, mutta hän oli myös syntymästään asti rajoittunut, hänen elinaikansa oli Anunnaki-vanhempiinsa verrattuna huomattavan paljon lyhyempi, hänen ruumiinsa oli myös paljon pienempi ja hänen geeneihinsä oli koodattu unohdus ettei hän muistaisi. Aluksi ihminen ei kyennyt lisääntymään, ja Anunnaki-naiset toimivat sijaisäiteinä näille “koeputkilapsille”.

Lopulta päätettiin antaa Adamulle mahdollisuus lisääntyä (hedelmä elämän puusta) ja niin Ninki, eräs sijaisäideistä, loi Tiamatin (josta sana ‘Mama’ vaikuttaa olevan johdettu), kumppanin, prinsessan nimeltä Damkina, Nibirulla Enkin maalliseksi vaimoksi (ja näin mahdollisesti käytänteen että vaimo ottaa aviomiehensä sukunimen). Aluksi maalliset kloonit eivät osanneet lisääntyä, sillä niillä oli ainoastaan 22 kromosomia eikä lainkaan sukupuolia määrittäviä X- ja Y-kromosomeja. Nuori Ningishzidda-niminen tieteilijä suoritti mahdollisesti vaarallisen kirurgisen prosessin, jossa kerättiin sukupuolikromosomeja Enkiltä ja hänen kauniilta puolisisarelta Ninmah’lta, (kuin kaksi toisiinsa kietoutunutta käärmettä, Ningishzidda erotteli… järjesti nämä kaksi oksaa Elämän Puuhun…) ja implantoi lisääntymisen mahdollistavat kromosomit Tiamatin ja Adamun rintakehiin. Näin ihmisillä oli tästä eteenpäin 23 kromosomia, ei 22 ja he olivat vapaita kulkemaan ympäriinsä E.dinillä. Näin tämä koodattu DNA-koodin salaus on se mitä tri. Venter ja hänen kollegansa lopulta ovat ryhtyneet viimein purkamaan. [17]

Anunnaki-saaga joka seurasi heidän Maapallolla oloaikaansa jätti paljon toivomisen varaa, ja siihen kuului groteskia tappelua ja murhaamista, petturuutta, sotaa ja selkäänpuukotusta yhdistettynä rotujen väliseen pariutumiseen “houkuttelevien ihmisten tyttärien” kanssa, ja näin luotiin aristokraattiset ja kuninkaalliset verilinjat. Kirjoitukset kertovat yrityksistä hävittää ihmiskunta (suuri tulva) ihmiskuntaa inhoavan Enlilin käskystä, joka oli Enkin (Mardukin) niskoitteleva ja katkera poika, jonka vallanhimoinen ja laajamittainen alueellinen ryöstely johti hänet miehittämään Siinain avaruusalustan vastoin isänsä Enkin ankaraa neuvoa, ja joka lopulta huipentui eräänlaiseen tuhoisaan ydin- ja biologiseen sotaan, joka suunnattiin Enkiä itseään ja hänen maanpäällisiä liittolaisiaan vastaan.

Hän etsi turvapaikkaa Niilin avaruusmajakasta ja -aseesta, jonka me nykyään tunnemme Gizan Suurena Pyramidina, ja konfliktin aikana käytetyt tuhoisat aseet saivat aikaan kamalan radioaktiivisen laskeuman ja viruskontaminaation nykyisen Lähi-Idän alueelle, joka muutti hedelmällisen alueen autiomaaksi. [18] Tämän johdosta Anunnakit siirsivät laskeutumisalustansa nykyiseen Etelä-Amerikkaan, jonka maamerkkinä perulaiset Nazcan kuviot näkyvät ainoastaan ilmasta. Siellä he jatkoivat kullankaivuutaan uudella innolla, vaikka heidän kotiplaneettansa alkoi pikkuhiljaa olla kauempana kuin minne heillä oli kyky palata, jopa käyttäen heidän kehittynyttä teknologiaansa.

Kaiken tämän johdosta 6000 vuotta sitten Anu, kaikkien nibirulaisten ylin johtaja, teki päätöksen vieraillessaan Maapallolla, että he jättävät ihmiset kohtalonsa varaan, mutta että he jättäisivät ihmisille universumin, tieteen ja elämän salaisuuksista osan, ja he siirtyisivät joukolla Nibirulle ennen kuin sen kiertorata oli kuljettanut sen kauemmas kuin mihin heidän teknologiansa kykeni heitä viemään. Ilmeisesti he poistuivat ristiriitaisin tuntein, koska he itse kärsivät ikääntymisongelmista Maapallolla, joita heillä ei Nibirulla esiintynyt lainkaan, ja heidän matkansa tänne ei ollut mukava, mistä syntyi paljon eripuraa suvun kesken ja jopa ydinasekonflikti.

Joten jumalat lähtivät pois, ja jättivät ihmiskunnan täysin yksin ja hämmennyksen valtaan. Pyramidimäisiä laskeutumisalustoja rakennettiin Keski-Amerikkaan, Intiaan ja Lähi-Itään joilla heitä houkuteltiin palaamaan planeetalle takaisin. [19] Heidän palaamisen edestä annettiin uhrilahjoja, mm. ihmisuhreja kauniista ihmisten tyttäristä, jotka puettiin säkkiin ja heidän päällensä heitettiin tuhkaa, mutta tämän seurauksena ei tapahtunut mitään. Jumalat eivät palanneet. Ihmiskunta lopulta alkoi kehittää omia filosofioitaan, uskontojaan ja elämäntyylejään perustuen Anunnaki-luojajumalien perintöön, ja surullista kyllä he pyrkivät imitoimaan jumaliaan monien konfliktien ja verenvuodatuksen muodossa. [20]

Niinkuin Michael Tellinger huomauttaa, kaikkein uskottavin argumentti mytologisia jumalia vastaan on, että arviolta joskus vuonna 9,000 e.Kr., ennen Sumeriaa, Maya-sivilisaatio syntyi huikealla tavalla tyhjästä, ja se ilmensi samanlaisia taipumuksia maanviljelyyn, viljelyyn, sadonkorjuuseen, yhteiskuntarakenteisiin ja kaupankäyntiin kuin Sumeria, jotka kaikki voidaan liittää jumalten opetuksiin. On mahdollista, jopa todennäköistä, että useampi kuin yksi avaruusolentojen ryhmittymä on jättänyt jälkensä Maapallolle. Muinaisessa Kiinassa on kuvauksia jumalasta, joka eli ihmisten keskuudessa ja teki ihmeitä. Samankaltaisuudet Jeesuksen ja Kuan Ti:n välillä ovat huikeat. Uskomatonta kyllä, useimmat muinaisen maailman mytologiat, huolimatta niiden suurista eroista, keskittyvät kahteentoista pääjumalaan, joka vaikuttaa olevan muinainen versio nykypäivän television saippuaoopperoista. Buddha syntyi “Taivaan Kuningattarelle” ja Buddhan opetukset myötäilevät Kristuksen opetuksia monessa mielessä. Shintojen rituaalien ja Sumerian perinteiden välillä on myös huikeita samankaltaisuuksia. Jainalaisuudessa on tarina askeetikosta, jolla oli niin etevät psyykkiset kyvyt, että jumalat lähettivät taivaasta erittäin kauniin ‘taivaallisen neidon’ viettelemään hänet ja imemään hänestä kyvyt. Muhammed oli niin haluton kertomaan mitään opetuksia tuon jumalan nimeen, että “enkeli” otti häntä kurkustakiinni ja ravisti väkivaltaisesti. Yksityiskohtainen kuvaus yhteisistä muinaisista teemoista ja kytköksistä maailman valtauskontoihin on todella räjähtävä emotionaalinen miinakenttä, joka on niin kaukana tämän artikkelin aihepiirin ulkopuolella, mutta lukija voi tarttua Tellingerin kirjaan Slave Species of God saadakseen läpikotaisen ja vakuuttavan analyysin kaikista todisteista.

Jälkikäteen tarkasteltuna voi tuskin olla mitään muuta rationaalista selitystä sille miten niin monet erilaiset uskonnot ovat kehittyneet planeetallamme niin lyhyessä ajassa. Raamatun ja nuolenpääkirjoituksen tutkijat joutuvat olemaan yhtä mieltä siitä, että niiden kaksi eri tarinaa täydentävät toisiaan hienosti. Surullista kyllä, Maapallolla ihmisten kesken soditut ensimmäiset sodat (jotka olivat Anunnakien tykinruokaa) olivat juurikin uskontojen takia ja/tai omien jumalankaltaisten esivanhempiemme tukemia sotia maa-alueista. Se tarttui meihin. Jos jotain positiivista tästä kaikesta haluaa löytää, sen on pakko olla siinä faktassa, että ihmiskunta vaikuttaa olevan geneettisesti ohjelmoitu toimimaan paljon rauhallisemmin kuin esi-isänsä ja ihmiskunta on edistymässä evoluutiossa nopeudella, joka hämmästyttää jopa varhaisten päivien Anunnakeja. Tellinger esittää syväluotaavan kysymyksen onko väkivaltainen luonne meihin koodattu vai olemmeko me oppineet käyttäytymisen jumalilta. Onko se luonnossamme vai ympäristössämme?

Anunnakin geenimysteeri, paljon samaan tapaan kuin mystinen Sumerian kammio, jossa oli näistä ja monista muista asioista kertovia savitauluja, pysyi salassa aina meidän päiviimme asti, kun kaksi Cambridge Universityn tieteentekijää mursi DNA-koodin (joista toisen väitetään käyttäneen LSD:tä tuolloin) ja tri. Zechariah Sitchin käänsi koko ihmishistorian suurimman saagan. Aivan kuin tämä ei olisi ollut tarpeeksi, on hyvä syy uskoa, että Jehova, tai Yahweh, tai hindulaisuuden ja buddhalaisuuden uskonnot ovat erikoissuhteessa Anunnakiin, heidän jälkeläisiin sekä liittolaisiinsa. Kaikki esiintullut todistusaineisto osoittaa siihen seikkaan, että eri Anunnaki-“jumalat” perustivat suuret uskonnot kriittisen tarpeellisiksi manipulaation instrumenteiksi säilyttämään yhteiskunnallinen kontrolli ihmisistä, joka on toiminut myös suorana alistamisen välineenä vallanhimoisille papeille, jotka käyttävät hyväksi hienovaraista ja ilkeää pelon ja uskon sekoitusta omiin käytännön, rahallisiin ja poliittisiin tarkoituksiin ja ihmiskunnan edistysmielisen kehityksen ja valaistumisen karmaisevaksi haitaksi. Ihmiskunta olisi edelleen eräänlaisella henkisellä kivikaudella, mutta oman DNA:mme peukaloimisen ansiosta se ei ainoastaan paljasta meille kaikkein valaisevimpia salaisuuksia historiastamme, vaan myös samalla avaa henkiset ulottuvuudet ja laajentaa tietoisuuden leveyttä ja syvyyttä, mikä huikaisee ihmiskuntaa ja merkitsee katalyyttista käännekohtaa historiassamme.

Lisäksi joka puolella maailmaa pienet henkisesti tiedostavien ihmisten ryhmät kokevat konkreettisen tietoisuuden muutoksen kolmannesta ulottuvuudesta korkeammille ulottuvuuksille, kun ihmiskunnan huikeat kyvyt ja kyvykkyydet paljastetaan ihmiskunnan DNA:n avautuessa ja ihmisten lempeästi tottuessa fyysisiin ja henkisiin alkuperiinsä. [21]

Tällaisten mieltä vavisuttavien paljastusten jälkeen pitäkäämme hieman kivaa spekuloimalla ja käykäämme darwinistisesti tutkimaan tietojamme. On todennäköistä, että tietyt tiedustelupalvelut maailman suurvalloissa ovat hyvinkin perillä tästä kehittyvästä tutkimuksesta, sekä muinaisesta että modernista, ja eräät yksityisen sektorin/valtion/puolivaltiolliset toimijat, joilla on äärimmäisen paljon valtaa ja vaikutusvaltaa, ovat myös päässeet kiinni ihmisluonteesta ja ihmiskunnan muutoksesta. Eräät keskeiset henkilöt NASAlla olisivat mielissään käynnissä olevista arkeologisista tutkimuksista Irakissa ja ihmisgenomin alalla. [22] Siirtyäksemme puhtaan spekulaation puolelle, on mahdollista että jos esi-isämme hedelmöittivät meidät ja sitten lähtivät, silloin universumin on oltava täynnä elämää, konsepti jota TV-sarja Star Trekissa käsitellään, joka voi olla lähempänä totuutta kuin kehtaamme kuvitellakaan. [23]

Voi myös hyvin olla, että on olemassa jonkinlainen galaktinen liitto, jossa useimmat jäsenet ovat useita miljardia vuosia henkisesti ja teknisesti meitä tai primitiivisiä Anunnaki-esivanhempiamme kehittyneempiä. Planeettainvälinen matkailu ei olisi saavutettavissa mekaanisella työntövoimalla, vaan siirtymällä aika/avaruudessa, niinkuin Einstein postuloi, vaikka Einstein piti valonnopeutta äärimmäisenä rajana. Sellaisilla olennoilla todennäköisesti olisi oma versionsa YK:sta tai galaktisen liiton hallinnosta, jota säätelee omanlaisensa YK:n peruskirja eräänlaisen Päädirektiivin muodossa. Tämän järjestön, jonka jäseninä on niin kehittyneitä olentoja, jäseneksi päästäkseen vaatisi yksinkertaisesti planetaarista evoluutiota siihen pisteeseen, että avaruusmatkailu on mahdollista, yhdistettynä henkiseen transformaatioon yhdistettynä diplomaattisiin ja neuvottelukykyihin, mikä ylittäisi tämän tähän asti maalliselle (ja Anunnakeille) ominaisen väkivallan ja pakottamisen ominaispiirteen.

Maapallon kehittyessä lähemmäksi tämän toteutumista yhä useampi planeetan ulkopuolinen olento voisi luonnollisesti kiinnittää lähempää huomiota Maan asioihin, hieman kuin nimekäs lontoolainen klubi, joka etsii kandidaatteja jäsenikseen. Tämä selittäisi monenmoiset UFO-havainnot atomipommin räjäyttämisen jälkeen sekä niiden vaikutukset ympäristöömme, sekä monet kertomukset abduktioista eri puolilta maailmaa, joihin on kuulunut väitetysti lääketieteellisiä kokeita ja välillä myös “briiffauksia” potentiaalisista/oikeista ydinteknologian aiheuttamista uhista sekä muista ympäristön tuhoutumisen uhista. [24]

Se mikä on yhtä huikeaa kuin innostavaakin on, että moderni tiede vahvistaa nyt muinaiset paljastukset tosiksi. Ensimmäistä kertaa ihmiskunta seisoo sekä ihmiselämän maallisen alkuperän ymmärtämisen että omien intergalaktisten juurtensa ymmärtämisen partaalla – pelottava mutta myös inspiroiva tulevaisuudenkuva – jossa akateeminen ja intellektuaalinen informaatio molemmat auttavat ihmiskuntaa samanaikaisesti käytännön tasolla saamaan aikaan vertaansa vailla olevan merkittävää edistystä ihmisolemuksen laajimmalla mahdollisella spektrillä. Me olemme nyt etuoikeutettuja saadessamme nähdä vilauksen siitä keitä me todella olemme, mistä me olemme oikeasti tulleet, mitkä meidän henkiset ja evolutionaariset tarkoituksemme saattavat todella olla, ja mahdollisesti jopa saamme nähdä vilaukselta innostavan tulevaisuuden jonne me olemme menossa. [25]

Ottakaa tämä tieto, kertokaa se äärettömällä ja viekää se universumin äärimmäisiin kolkkiin ja silloinkin alatte vasta raapaista pintaa niistä seuraamuksista, joita tällä on Maapallon ihmisille ja omalle tulevaisuudellemme.

***

Douglas McClure on eteläafrikkalainen entinen virkamies, joka on työskennellyt Etelä-Afrikan hallitukselle vuosina 1990-2000 palvellen kolmea ministeriä ja kolmea presidenttiä. Hän on työskennellyt Etelä-Afrikan ballististen ohjusten ja atomipommiprojektien parissa, koostanut raportin presidentinkanslialle Etelä-Afrikan talousosaamisesta ja auttanut perustuslaillisissa neuvotteluissa rakentamaan demokraattisempaa Etelä-Afrikkaa vuosina 1990-1994. Ennen sitä hän oli lähes kymmenen vuotta töissä radiossa ja televisiossa ja luennoi Etelä-Afrikan merisotakoululle ja kahdelle eteläafrikkalaiselle yliopistolle kansainvälisistä suhteista ja politiikasta. Hänellä on kanditutkinto University of Michiganista (USA); diplomi afrikkalaisesta hallinnosta ja politiikasta University of Edinburghista (UK); sekä valtiotieteen maisteritutkinto Kapkaupungin yliopistosta.

VIITTEET


[1] Charles Darwin – http://en/wikipedia.org/wiki/Charles_Darwin Hänen kunniakseen todettakoon, että Darwin yritti rehellisesti ja mittavasti dokumentoida eläinkunnan ja ihmiskunnan evoluutiota hänen kirjassaan On the Origin of the Species, joka julkaistiin Englannissa vuonna 1859. Puuttuva linkki aina häiritsi häntä, ja se antoi aina kättä pidempää hänen kriitikoilleen. Villielämän jakaantuminen geografisesti hämmensi häntä, ja hän keräsi fossiileja eri puolilta maailmaa HMS Beaglen kyydissä matkailtuaan, hän tutki lajien muuntumista toiseksi ja kehitteli luonnonvalinnan teoriansa vuonna 1838. Jossain määrin filmi Master and Commander kuvaa Darwinin kaltaista persoonaa. Kapkaupungissa hän tapasi Sir John Herschelin, joka oli myös kirjoittanut mysteerien mysteeristä, lajien alkuperästä. Hän oli koostamassa teoriaansa vuonna 1858, kun Alfred Russel Wallace lähetti hänelle esseen samasta ideasta, joka innoitti häntä julkaisemaan ajatuksensa.

[2] Vuonna 2007 Tri. Craig Venter piti BBC Dimbleby -luennon otsikolla “DNA-vetoinen maailma”, jossa hän esitti, että tulevaisuuden elämä riippuu sekä kyvystämme ymmärtää ja käyttää DNA:ta että mahdollisesti myös synteettisten elämänmuotojen luomisesta, eli elämästä joka EI OLE darwinilaisen evoluution synnyttämää vaan ihmisen keinotekoisesti tuottamaa. http://www.bbc.co.uk/print/pressoffice/pressreleases/stories/2007/12_december/05/di Tämä maailman nimekkäimmille tieteentekijöille pidetty esitys esitettiin BBC World -kanavalla. Puhe on meidän asialle, eli ihmiselämän alkuperän uudelleenarvioinnille kriittinen, sillä Venter hyväksyy, että se mitä me nyt pidämme 200 tuhatta vuotta sitten tapahtuneena saattaa olla tieteellisesti meille mahdollista jo nykypäivänä. Hänen puheensa kannattaa lukea muistakin syistä kuin tästä, sillä siinä on loistavia oivalluksia maailman tulevaisuudesta, joka on surullista kyllä kovasti tämän tekstin aihepiirin ulkopuolella, mutta varmasti relevantti kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneelle.

[3] Crick, F.H.C. “The Origin of the Genetic Code”, julkaissut Medical Research Council Laboratory of Molecular Biology, Hills Road, Cambridge, England. 21. elokuuta 1968. Kts. Myös Mark Eastman M.D. & Chuck Missier: “The Origin of Life and the Suppression of the Truth – excerpts from the creator beyond space and time”: http://www.bibliotecapleyades.net/ciencia/esp_ciencia_life13htm .

[4] Linda Moulton Howe, “Human Genome Project Junk DNA Is Still a Mystery”, Earth Files: http://www.bibliotecaplyades.net/ciencia/ciencia_adn07.htm .

[6] Linda Moulton Howe. op cit. Tämä artikkeli kuvaa niinkutsutun roska-DNA:n merkityksen etsintää ja myös epäilee sitä että professori Changia olisi ollenkaan olemassa, aihe jota tri. Michael Salla on myös käsitellyt. Huolimatta siitä onko tri. Chang olemassa, on kuitenkin olemassa riittävästi näyttöä siitä, että voidaan todeta että DNA-tutkimus on tuottanut monenlaisia huikeita paljastuksia.

[7] World Mysteries –verkkosivu: http://www.bibliotecapleyades.net/ciencia/ciencia_adn02.htm . HGP paljasti, että ihmisillä on 30 000 – 40 000 geeniä, lukema on paljon pienempi kuin aiemmin oletettiin. Esimerkiksi hedelmäkärpäsellä on 13 300 geeniä, kastemadolla 18 300 geeniä, sinappikasvilla 25 700 geeniä. Geneettisen analyysin mukaan yli 98% ihmis-DNA:sta on samaa kuin simpanssilla. Itse asiassa simpanssit ovat lähempänä geneettisesti ihmisiä kuin orankeja tai gorilloja. Ovato ihmiset omituiselta näyttäviä apinoita? Bryan Sykes, rohkea professori Oxfordin yliopistosta, joka kirjoitti kirjan “The Seven Daughters of Eve: The Science That Reveals Our Genetic Ancestry”, esittää että antiikin maista tullut matkaaja elää meissä kaikissa, mutta hän ei esitä että matkaaja olisi tullut planeetan ulkopuolelta. Kuitenkin kun tri. McIntyre, US Geological Surveyn jäsen, käytti fissio- ja hiiliajoitusmenetelmiä määrittämään keihäänkärkien ja muiden muinaisten varhaisihmisten työkalujen ikää, alkuperäinen 20 000 vuotta korjattiin 250 000 vuodeksi. Hän ei osannut aavistaakaan, että tämä tulisi pilaamaan hänen uransa.

[8] John Stokes: “Scientists find ET Genes in Human DNA”, http://www.alienufosecret.eu/forum/index.php?action=thread&forum=14&topic=177 .

[9] Kenneth Chang: Smaller Computer Chips Built Using DNA as Template, http://www.bibliotecapleyeades.net/ciencia/ciencia_adn04.htm . Shirley MacLaine: Sage-ing While Age-ing. Atria Books, New York, 2007.

[10] Dr Michael Salla Ph.D.: “Exopolitics and the Human Genome Project”. Julkaistu Exopolitics-sivulla: http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-47.htm .

[11] Ibid.

[12] Mooney, Richard E.: Gods of Air and Darkness. Souvenir Press Ltd, London, 1972. Tämä räikeältä kuulostava mielipide ei ole yhtään niin vallankumouksellinen tai uusi kuin miltä se kuulostaa, vaikka sen puolesta tuleekin esiin uskomattomalla tahdilla todisteita uusilla molekyylibiologian ja arkeologian aloilla. Mooney kirjoitti aikana jolloin HGP oli pelkkä unelma, ja kuitenkin hän myös epäili että olisi paljon näyttöä siitä, että avaruusolennot ovat luoneet ihmiskunnan. Drake, W. Raymond: Gods and Spacemen in the Ancient West. Sphere Books, London, 1972. Tämä on myös kirjoitettu ennen HGP:n DNA-tutkimuksia, ja kirja ehdottaa samanlaisia ajatuksia ihmiskunnan alkuperästä, joihin liittyvät avaruudesta tulleet olennot, Pohjois-Amerikan intiaanit ja Keski- ja Etelä-Amerikan kansat.. Kts. Zechariah Sitchin: “Sensational Human Genome Discovery”: http://www.bibliotecapleyeades.net/sumer_annunaki/annunaki/anu_6.htm .

[13] Sitchin, Zechariah. The 12th Planet – Book 1 of the Earth Chronicles. Harper-Collins, New York, 2007. Kts. Myös Neel Freer: “The Alien Question: An Expanded Perspective – A White Paper”: http://www.bibliotecapleyeades.net/vida_alien/esp_vida_alien_25.htm .

[14] Jim Marrs, Rule by Secrecy. Harper-Collins, New York, 2000. pp. 374 – 375. Viimeinen kappale Anunnaki-aiheesta on niin mukaansatempaavaa luettavaa, että vaaditaan useampi lukukerta ennenkuin viestin koko sisältö alkaa iskostua. Kuten Tellingerin kirjoitukset, se on myös häiritsevää luettavaa, sillä se paljastaa kaikessa karmeudessaan vääristelyn ja suorat valheet, joita ihmiskunnalle on syötetty niin pitkän aikaa, millä on ollut vakavia seuraamuksia läpi historiamme.

[15] Ibid. Katso myös Neil Freer: “The Alien Question: An Expanded Perspective. A White Paper”: http://www.bibliotecapleyeades.net/vida_alien/esp_vida_alien_25.htm . Jälkimmäinen artikkeli esittää ajatuksia herättävän analyysin etsinnästä löytää linkki muinaisten arkeologisten nähtävyyksien tutkimusten ja nykymaailman korkean teknologian avulla tietoomme saamien galaksiamme koskevien paljastusten välillä, sekä myöskin niistä häiritsevistä toimista joita on tehty näiden paljastuksen salassa pitämiseksi. Harringtonin kuolema oli niin ennenaikainen, että on syytä epäillä sen luonnollisuutta.

[16] Michael Tellinger, Slaves Species of God – The Story of Humankind from the Cradle of Humankind. Music Masters Publishing, Johannesburg, 2005. Vaikuttavassa 542-sivuisessa kirjassa, jonka kannessa on kuva DNA-molekyylistä, Michael Tellinger käy tietokirjamaisesti läpi Anunnakia Sitchinin kirjojen avulla sekä myös nykyisen DNA-tutkimuksen avulla. Tellinger, eteläafrikkalainen, on brittiläiskirjailija Tim Goodin tapaan muusikko koulutukseltaan, eikä niinkään arkeologi tai molekyylibiologi. On vain ihmeteltävä miksi muusikoilla on intellektuaalinen kyky ja pokkaa kirjoittaa siitä mitä niin monet muut ovat aiemmin jo havainneet tai ainakin kyseenalaistaneet ja sitten tahallaan jättäneet huomiotta. Vaaditaan Salla, Good tai tässä tapauksessa Tellinger jolla on rohkeutta ja sisua varmistaa, että tarina tutkitaan läpikotaisin ja sitten kirjoitetaan kansanomaiseen tyyliin niiin, että kaikki ymmärtävät.

[17] Ibid.

[18] Ibid. pp. 492 – 496. Gizan pyramidin tutkimuksista katso Graham Hancock, Fingerprints of the Gods – A Quest for the Beginning and the End. Mandarin, London, 1996. Oxfordin yliopiston filosofian kasvatti, tri Joseph P. Farrell, on kirjoittanut ajatuksia herättävän, joskin jutustelevan kertomuksen Gizan pyramidista, ja ehdottanut että se on rakennettu jättiläismäiseksi sotilaskokeeksi, jolla luodaan moderni kuolemantähden säteilyase, jättiläismäinen kemiallinen masuuni, jota lopulta käytettiin aurinkokunnassa tuhoisin seurauksin. Katso tri. Joseph P. Farrell, The Giza Death Star Deployed. Adventures Unlimited Press, Kempton, Illinois, 2003. Vieraillessani Alexandriassa lokakuussa 2008, minulle näytettiin väitetty Kom-el-Shuqafan katakombi, joka koostuu virtuaalisesta muinaisesta ydinasebunkkerista noin 30 metrin syvyydessä, jossa on ruokavarastot (väitetysti ne olivat sarkofageja mutta mitään merkkejä luista tai ruumiista ei ollut), makean veden kaivo, käymäläaukko, ruokasali ja useita onkaloita, jotka oli koverrettu kiveen (nukkumapaikat?) sekä myöskin Adamun ja Chevan patsaat, joissa näkyi Enkin käärmesymboli. Satelliittivalokuvat Keski-Siinaista paljastavat suuria ympyrämäisiä alueita ja joitain kiviä Gizan suuren pyramidin lähellä, jotka näyttävät samalta kuin Nagasakin ja Hiroshiman jälkeen jääneet vauriot.

[19] Erich Von Daniken, Chariots of the Gods? Was God an Astronaut? Corgi Books, London, 1972. pp. 28 -50.

[20] Zechariah Sitchin, The Wars of Gods and Men. Book II of the Earth Chronicles. Harper-Collins, New York, 2007.

[21] Neil Freer: “The Alien Question: An Experienced Perspective”: http://www.bibliotecapleyeades.net/vida_alien/esp_vida_alien_25.htm .

[22] Kiinnostava kuvaus siitä mitä NASA saattaa tietää tai on jättänyt tahallaan paljastamatta löytyy Richard Hoaglandin ja Mike Baran kirjasta Dark Mission – The Secret History of the National Aeronautics and Space Administration. Feral House, Los Angeles, 2007. He ehdottavat, että NASAn hyvä maine piilottaa taakseen politiikkaa, joka muistuttaa enemmänkin muinaisia uskontoja ja okkulttisia mysteerikouluja kuin rationaalista tiedettä, joka on pelkkä kulissi.

[23] Fred Burkes: “Meaning of Life Questions – A Speculative Look at the Big Picture of Life in the Universe”: http://www.wanttoknow.info/meaningoflifebigpicture .

[24] Tri. John E. Mack, Human Transformation and Alien Encounters – Passport to the Cosmos. Crown Publishers, New York, 1999. Harvardin lääketieteellisen psykiatrian professori ja peloton abduktiotapausten tutkija Mack tapettiin omituisissa olosuhteissa Lontoossa. Hänen kliininen tutkimuksensa tarjosi toivoa tuhansille siepatuille aina Zimbabwesta Eurooppaan ja Amerikkaan, mutta se johti myös akateemiseen noitavainoon Harvardissa, jonka hän lopulta onnistui voittamaan. Hänen tutkimuksiensa pohjalta tehdyt päätelmät tuntuvat kertovan siitä, että tiettyjen historian aikakausien aikana planeetan ulkopuoliset olennot ovat valinneet naishenkilöitä, joiden kanssa on risteytetty älykkäämpiä lapsia ja näin annettu kyvykkäämpiä geenejä ihmiskunnan käyttöön niin, että geenivaranto päivittyisi sekä planeetalla että sen ulkopuolella, tai että parannettaisiin avaruusolentojen omaa syystä tai toisesta ilmennyttä geneettistä vajavaisuutta. Sellaiset löydökset ovat yhdenmukaisia ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomuksen kanssa, jossa “Jumalten pojat” tulivat risteytymään “ihmisten tyttärien” kanssa ja se saattaa selittää myös neitseelliset syntymät, Mooseksen ja palavan pensaan, Muhammedin ylösnousemuksen taivaisiin (Koraanissa), Raamatun tuliset rattaat ja muut kertomukset. Katso yksityiskohtaisemmat kuvaukset Whitley Strieberin kirjasta Communion – a True Story. Harper, New York, 2008.

[25] Voitaisiin aivan hyvin esittää myös, että monet eivät yksinkertaisesti halua pohtia henkisen heräämisen aiheuttamia psykologisia uhkia johtuen äärimmäisen haastavasta mentaalisesta vaivasta muuttaa vanhoja ajatusmalleja, joita mukavuusalueelleen juuttuneilla ihmisillä on. Tämän uuden tiedon kanssa eläminen vaatii avointa mieltä ja intohimoa yleisesti kohentaa koko ihmiskunnan elinolosuhteita. Kaikki eivät kykene tähän, mutta niille jotka ovat halukkaita tarttumaan haasteeseen, kokonainen uusi maailma tai jopa useampi maailma odottaa löytäjäänsä.

 

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal