Kirjoittanut Keith Basterfield
Olen aiemmin kirjoittanut useita blogipostauksia Bigelow-säätiöstä, muunmuassa:
22. marraskuuta 2018. ”The Bigelow Foundation ja Angela Thompson Smith.” Viittaus John B. Alexanderin vuoden 2017 kirjaan, ”Reality Denied”, paljasti että henkilö, Angela Thompson, oli tehnyt työtä Bigelow-säätiölle.
Kävin läpi Angela Thompson Smithin uraa ja löysin infora Bigelow-säätiöstä.
”Säätiö on toteuttanut useita projekteja, mm. Bigelowin rahoittamaan Roper-raporttiin epätavallisista henkilökohtaisista kokemuksista; seminaareja vaihtoehtoterveydestä ja yhteistutkimusta Las Vegasissa, Keski-Nevadassa ja Alabamassa; tutkimusavustusta tutkijoille kuten Budd Hopkins New Yorkissa, sekä radioshow’n Area 2000, joka oli Art Bellin Coast to Coast -ohjelman edeltäjä. Area 2000:ssa oli mukana monia asiantuntijoita ufologian, vaihtoehtoterveyden, vaihtoehtoisen energian ja parapsykologian alalta, ja se oli käynnissä alkuvuoden 1994.”
22. toukokuuta 2020. ”The Bigelow Foundation – UAP:t ja muuta” Angela Thompson Smith oli kiva ja lähetti minulle raportin hänen työstään Bigelow-säätilllä. Hän teki kenttätöitä UAP-havaintojen ja karjansilvonnan parissa; eräässä kohtaa hänen työtään lyhyen ajan Budd Hopkinsin kanssa. Hän myös työskenteli radio-ohjelmassa ”Area 2000”, joka on Art Bellin show’n edeltäjä. Vaikka hän mainitsee, että Bigelow oli kiinnostunut viljakuvioista, hänen raporttinsa ei mainitse mitään henkilökohtaisia tutkimuksia näistä, sinä aikana kun hän työskenteli Bigelow Foundationilla.
22 November 2020. ”Angela Thompson Smithin UFO/UAP-sieppauskokoelma.” Amerikkalaistutkija Louis Taylor otti yhteyttä, joka kertoi minulle että hänellä on Smithin eBayssa vuonna 2002 myymää UAP/abduktiomateriaalia, mm. useita episodeja ”Area 2000”-show’ta. Laatikko E:ssä oli maininta: ”Raportti vierailusta Fyffeen, Alabamaan, maaliskuu 1993, kirjoittanut Angela Thompson: Abduktiot, viljakuviot, karjansilpomiset.” En löytänyt tällaista raporttia verkosta.
Chad Deetken
Vastaani tuli nimi Chad Deetken, kun luin Jacques Valleen kirjaa ”Forbidden Science: Volume IV”, jossa oli päivämäärällä 31. maaliskuuta 1996 päiväkirjamerkintä. Vallee oli Las Vegasissa tapaamassa Science Advisory Boardia (SAB) National Institute for Discovery Sciencella (NIDS.)
”Bigelowilla on ollut kiinnostus Puerto Ricoon, jonne hän on lähettänyt partiomiehen, Chad Deetken, tutkimaan viljakuvioita ja silpomisia.”
Löysin Chad Deetkenin raportin verkosta hänen seitsemännestä päivästään matkallaan Puerto Ricoon. Kuitenkin tämä liittyi hänen ”chupacabra”-tutkimuksiinsa — ”vuohen imijä”. Hänen vuoden 2001 kirjassaan ”Unearthly Disclosure” englannin opettaja Timothy Good raportoi myös Deetkenin vuoden 1996 vierailun; hän kertoi chupacabra-tutkimuksen yksityiskohdista ja sanoo, että Deetken teki tutkimuksia kolmesta silvotusta vuohesta.
Kävin jälleen läpi Valleen kirjan sisällysluetteloa ja etsin muita viitteitä Deetkeniin. Löysin toisen merkinnän päivämäärällä 18. lokakuuta 1997, ja jälleen Vallee oli Las Vegasissa NIDS:n tapaamisessa.
”Siellä oli tapaus ranchilla 28. elokuuta arviolta kahden aikaan yöllä, jolloin Chad Deetken ja Terry Sherman näkivät sillalta valon. Chad näki hehkua ja hänen valokuvistaan se käy ilmi, mutta Terry havaitsi valorenkaan avautuvan maanpinnan yläpuolelle ja näki siitä nousevan mustan hahmon. Paikalle mentyään hän ei myöhemmin nähnyt mitään jälkiä…”
Kolmas merkintä löytyi päivämäärällä 18. lokakuuta 1997:
”Chad Deetken antoi kiihkeän mutta epätieteellisen kuvauksen englantilaisista viljakuvioista Alton Barnissa ja Silberry Hillissa Hän jätti huomiotta huijaushypoteesin.”
Area 2000
Smithin UAP/abduktiokokoelmaa läpikäymällä huomasin, että siinä oli lista 26:sta ”Area 2000”-show’n episodista. Yhdessä näistä Art Bell haastatteli Chad Deetkeniä. Jonkin aikaa kului ja näin journalisti Giuliano Marinkovicin twiittaavan siitä, että hän on hankkinut 12 äänitiedostoa show’sta. Kysyin häneltä oliko hänellä sitä missä Deetken on? Onnenkantamoisen myötä sain show’n itselleni. Kuuntelin sen ja palasin mielessäni vuosien taakse.
Deetken paljasti, että hän ensi kertaa kiinnostui viljakuvioista vuonna 1990, kun hän oli katsonut ”Unsolved Mysteriesin” episodin, jossa puhuttiin viljakuvioista. Siinä kohtaa hänellä ei ollut UFO-aiheeseen kiinnostusta enempää kuin tavallisella tallaajalla. Kuitenkin hän pian tajusi, että jotain omituista oli käynnissä. Hän tutki viljakuvioita Kanadassa ja Englannissa. Hän ei pitänyt niistä moniakaan huijauksina, ja hän puhui hänen kohtaamisistaan sellaisten tutkijoiden kuten Colin Andrews; Pat Delgardo; George Wingfield; Linda Howe ja muiden kanssa.
Hän kävi läpi omien sekä muiden tutkimuksien yksityiskohtia, kuvasi sitä miksi hänen mielestään viljakuviot ansaitsivat huomiomme. Hänen mielestään UFO-ilmiön ja viljakuvioiden välillä oli löyhä yhteys. Hänen kommenteissaan mainittiin amerikkalaisen tri. Levengoodin ty, joka tutki maaperää ja viljanäytteitä, joita oli tuotu Englannista. Deetken sanoi, että Levengoodin työ näytti, että eräät viljakuvioiden vaikutukset olisi toistettavissa käyttäen mikroaaltoenergiaa. Kuitenkin hänen omien näkemystensä mukaan hän oli taipuvaisempi sanomaan, että kyseessä oli äly, joka ei ollut ihmisäly. Hän sanoi, että oli erittäin selvää että tämä äly ei halunnut tulla nähdyksi.
Deetken mainitsi myös vuoden 1992 viljakuvioprojektin nimeltään Project Argus — joka Deetkenin mukaan toteutettiin Englannissa. Deetkenin mukaan Bigelow-säätiö pääosin rahoitti sitä ja mukana oli pari-kolmekymmentä ihmistä, joista puolet oli tieteilijöitä.
Yritin saada Deetkeniä käsiini ja löytää hänen työnsä. Vuoden 2014 julkaisussa jonka löysin:
”Vuonna 1992, Deetken sai kutsun Aveburyn kivimonumenteille eteläiseen Keski-Englantiin. Deetken vieraili osana tutkimusryhmää siellä joka vuosi, mutta hän on lakannut käymästä.” Kun hän huomautti, että huijaukset olivat muuttuneet osaksi viljakuvioskeneä, paperi sitten jatkoi ”…lasvegasilainen miljardööri, joka oli kutsunut Deetkenin töihin hänen National Institute for Discovery Scienceen oli sittemmin lopettanut Englannin toiminnan rahoittamisen.”
Project Argus
Tämä vaikuttaisi olevan sama Project Argus. Tarkistin ja se vaikuttaa olevan tasan tarkkaan sama mitä Argus oli ollut ja mitä se oli saavuttanut. Eräällä löytämälläni verkkosivulla, jonne oli postattu vuonna 2018, oli Kobus Nieuwmeijerin postaus, joka raportoi itse olevansa eräs vuoden 1992 Project Arguksen tiimiläisistä:
”Liityin tiimiin vuonna 1992 ja tein magneetti-, suskeptibiliteetti ja gradiometriamittauksia viljakuvioilla. Minulla on tausta geofysiikassa (argeologia), ympäristön kestävyydessä ja liiketoiminnan kehittämisessä, ja olen tehnyt yli 15 vuotta humanitääristä ja kehitystyötä Afrikassa, Euroopassa ja Etelä-Afrikassa. Olen elänyt Irlannissa ja Britanniassa 1980- ja 1990-luvuilla ja tällä hetkellä olen terapeutti Sveitsissä.”
Nieuwmeijerin sivulla oli kopio 119-sivuisesta raportista koskien Project Argusta otsikolla ”Raporrti Project Arguksen tuloksista: Viljakuvioiden fyysisten materiaalien instrumentoitu tutkimus.” Raportin oli kirjoittanut projektin jäsenet ja sen oli toimittanut Michael Chorost.
”Projektin tavoite oli selvittää aiheuttivatko jotkut viljakuviot sellaisia fyysisiä vaikutuksia, joita voisi olla vaikeaa, ellei mahdotonta saada aikaan ihmistoiminnalla.”
”Project Argus oli lähinnä kahden organisaation, North American Circle (NAC) sekä Center for Crop Circle Studies (CCCS) yhteisprojekti… CCCS antoi projektille 2000 puntaa siemenrahaa…ja NAC:n rahoitus toi pöytään yli $34,000 toukokuuhun 1992 mennessä.”
Monenmoista tieteellistä laitetta ja kojetta käytettiin:
”* Elektronimikroskoopilla tutkitaan kasvien solujen seinämiä ja etsitään merkkejä epätavallisesta fyysisestä stressistä tai lämpövaurioista
* Gammaspektroskopiaa käytetään tutkimaan maaperää ja etsimään merkkejä lyhytaikaisista radioaktiivisista isotoopeista
* Geelielektroforeesia käytetään tarkastelemaan kasvien DNA:ta ja etsimään merkkejä denaturaatiosta
* Magnetometriaa käytetään arvioimaan magneettivaihteluja maaperässä
* Kasvien solujen kudosta tutkitaan arvioimaan kasveja painaneita voimia
* Siemeniä idättämällä testikasvatetaan siemeniä, joita on korjattu viljakuvioiden yhteydessä
* Geiger-mittausta käytetään havaitsemaan epätavallisen korkeita taustasäteilytasoja
* Erilaisia sähkömagneettikenttämittareita”
Mitä lopulta saatiin selville?
” Project Argus ei ole, tätä kirjoitettaessa, löytänyt ”vedenpitävää” näyttöä, joka näyttäisi että jotkut viljakuviot eivät olisi ihmistoiminnan tulosta. Mutta se on sulkenut pois suurimman osan aiemmin esillä olleista hypoteeseista ja, vieläkin tärkeämpänä, löytänyt joitain epäselvyyksiä, jotka tuntuvat olevan lisätutkimusten arvoisia…”
Chad Deetken esitti raportin osion (sivut 46-59) otsikolla ”Britanniassa ja Kanadassa esiintyvien viljakuvioiden ja -muodostelmien analyysi ja vertailu”.
Liite 9 näyttää projektin kulurakenteen, plus muualta saadut ”kontribtutiot.” Kontribuutiosivuilla oli yhdeksän henkeä joiden numerot näkyivät: $3,383.23; $4,643.96; $20,000; $1,000; $2,000; $2,500; $50; $100; $500 yhteensä $34,177.19. Nimiä ei ole mainittu. Kuitenkin sanottiin, että CCCS antoi 2,000 puntaa, joka vuonna 1992 olisi arvoltaan noin $3,400. Liitteen 12 tunnustuksissa lukee seuraavaa:
”Kirjoittajat kiittävät Robert Bigelow’ia hänen avokätisestä rahallisesta tuestaan projektille.”
Lisäksi (s.68):
”Lisäksi projekti on saanut avokätisiä kontribuutioita Robert Bigelow Holding Corporationilta... eräs lahjoittaja erityisesti ansaitsee kiitokset: Robert Bigelow. Tämä henkilö on sekä tukenut työtämme että auttanut järjestelemään yhteistyötä eri yliopistojen kanssa, joiden tiedekunnat ovat antaneet meille arvokkaita neuvoja ja avustaneet erään jäsenen koejärjestelyissä…”
Projektin parissa työskennelleiden listaa läpikäytäessä näkyy sivulla 92, että suuren yliopiston henkilö olisi ollut tohtori Ernest Peck, University of Nevada – Las Vegas. Hänen osuutensa Argus-raportissa keskittyi gammasädespektroskopian käyttöön. Liite 12 kertoo Peckin tehneen työtä; Vernon F. Hodge ja Ashok K. Singh ovat kaikki University of Nevadasta – Las Vegasissa.
Siirtykämme vuoteen 1997
Huomasin Valleen kirjan merkinnän 9. maaliskuuta 1997. NIDSistä puhuttaessa siellä lukee:
”Instituutin kautta Bob Bigelow kanavoi rahoja…(9) viljakuviotutkimukseen, jota pyörittää Kit ja Kristin yhdessä Kelleherin ja Deetkenin kanssa…”
Kit viittaisi Christopher ”Kit” Green; sekä Kristin, Greenin elämänkumppani Kristin B. Zimmerman. Tri. Colm Kelleher oli töissä NIDSillä.
Mietin mikä kiinnostus Kit Greenillä oli viljakuvioihin, joten palasin Valleen kirjan ”Forbidden Science: Volume Four” pariin ja tsekkasin lähdeluettelosta viitteitä viljakuvioihin. Merkintä päivämäärällä 12. kesäkuuta 1991 Vallee tapasi Richard D’Amaton, sitten Kit Greenin. Allaoleva viittaa Greeniin:
”Me käytimme lopun ajan puhuaksemme viljakuvioista. Valtion Enigma-ryhmä puhuu botanistien kanssa. Kitin yllätykseksi kukaan heistä ei ollut kuullut ilmiöstä. Sitten kerroin hänelle ranskalaisten löydöksistä, että brittiläiset tutkivat sädeaseiden kalibrointia heikosti havaittavista ohjattavista aineista.”
Myöhemmin päivämäärällä 12. kesäkuuta 1993 Green ja Vallee puhuivat jälleen viljakuvioista.
”Mitä viljakuviot sitten ovat mielestäsi?” tivasin.
”Infrapuna- ja mikroaaltoja yhdessä, kuten olet minulle näyttänyt. Näillä tyypeillä maatalousministeriössä on kammionsa, joissa he ovat alkaneet tehdä omia kokeitaan. Olen tyytynyt siihen, että se on fyysisesti mahdollista, ainakin kostutetuilla jyvillä. Jotkut insinöörit Englannissa leikkivät sen kanssa.”
Onko meillä mitään ideaa siitä mikä kiinnostus Robert Bigelowilla oli viljakuvioihin? Jälleen kerran, Vallee on korvaamaton informaation lähde. 11. kesäkuuta 1992 Vallee illallisti Robert Bigelowin kanssa New Jerseyssa. Valleen päiväkirja sanoo Bigelow’sta:
”Hän uskoo Roswelliin ja viljakuvioihin mutta epäilee Meieriä.”
7. tammikuuta 1996 Vallee kirjoittaa yksityiskohtia puhelinkeskustelusta Bigelow’n kanssa. Keskustelluista aiheista yksi oli hänen tutkimuksensa. Vallee lainaa Bigelow’n sanoja:
”Me olemme ainoastaan yhden kerran tehneet tutkimusmatkan nähdäksemme Colin Andrewsin. Hän väitti, että hänellä on valokuvia ja kaikenlaista dataa viljakuvioista, mutta se oli pettymyt. 13 vuotta eri asioita oli pidetty sikin sokin, eri erillään. Colin itse sanoi 90% kaikista vuoden 1989 jälkeisistä viljakuvioista olevan feikkejä. No, ainakin useimmat mitä hän oli käynyt keräämässä oli tullut hänen haltuunsa viimeisen kuuden vuoden aikana, joten miksi häntä kiinnostaisi?”
”Ketkä menivät sinne kanssasi?”
”Siinä oli John Alexander, George Knapp, Dean Judd, ja Pete McDuff. Soppari olisi tehty Bigelow Foundationin kautta.”
Colin Andrews vahvisti asian verkkosivuillaan. Puhuttaessa John B. Alexanderista, Andrews sanoo:
”Olen saanut kutsuja ja ottanut osaa tapaamisiin hänen ja Robert Bigelow’n kanssa, ainoan avaruusaseman yksityisen omistajan kanssa, heidän National Institute for Discovery Science -toimistoillaan, jotka Bigelow omistaa. John Alexander, Robert Bigelow, George Knapp, Colm Kelleher ja joku tuntematon lensivät yksityiskoneella New Haveniin, Connecticutiin katselemaan tietokantaani muutama vuosi sitten.”
Lopulta päivämäärällä 4. elokuuta 1996 seuraavassa NIDS SAB -tapaamisessa Vallee kirjoittaa:
”Henkilöstöä mietittiin seuraavaksi. Lisäyksiin kuului…tri. Colm Kelleher, irlantilainen biokemisti, joka on ollut jonkin aikaa Englannissa Bigelow’n hommissa tutkimassa viljakuvioita.”
Internet Wayback Machinen avulla löysin vanhan NIDSin verkkosivun, mutta en mitään viitteitä Greenin ja muiden viljakuviotutkimuksista. Arvostaisin jos joku blogin lukija kertoisi, jos on tällainen tutkimus tullut vastaan. Kuitenkin, tuolla nyt olemassaolemattomalla NIDSin sivulla oli Valleen tutkimus ”Viljakuviot: ”Merkkejä” ylhäältä vaiko ihmisten tekosia?” Tässä tutkimuksessa hän käy läpi muodostelmien syyn ideaa energialähetyksinä leijailevasta, näkymättömästä ohjattavasta aluksesta, kuten hänen 12. kesäkuun 1991 päiväkirjamerkintänsä kertoo Kit Greenin kanssa käydystä keskustelusta.
Tiivistelmänä: sarjani Robert Bigelow’n säätiön hommista näyttää että hän on ollut kiinnostunut monenlaisista paranormaaleista ilmiöistä.
Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com
