Avainsana-arkisto: Dulce

Dulcen tukikohta: Thomas Castellon tarina

Thomas Edwin Castello väitti olevansa entinen turvallisuusteknikko, joka työskenteli RAND Corporationin palveluksessa Dulcen maanalaisessa laitoksessa. Rehellisesti sanottuna on epäilyttävää, oliko hän todella olemassa. Hänen väitetään varastaneen kiistanalaisia asiakirjoja, joita kutsutaan ”Dulcen papereiksi”, sekä yli 30 mustavalkokuvaa ja videonauhan. Castello kuoli (tai yksinkertaisesti katosi) noin vuosi sen jälkeen, kun hän oli antanut vastauksia hänelle esitettyihin kysymyksiin.

Castellon mukaan hän oli vuonna 1961 nuori kersantti, joka oli sijoitettuna ilmavoimien Nellisin tukikohtaan lähellä Las Vegasia, Nevadassa. Hänen työnsä oli sotilasvalokuvaaja, jolla oli huippusalainen turvaluokitus. Myöhemmin hän siirtyi Länsi-Virginiaan, jossa hän kouluttautui kehittyneeseen tiedusteluvalokuvaukseen. Hän työskenteli maanalaisessa laitoksessa, ja uuden tehtävänsä luonteen vuoksi hänen turvaluokituksensa korotettiin TS-IV-luokkaan. Hän työskenteli ilmavoimissa valokuvaajana vuoteen 1971 asti, jolloin hänelle tarjottiin työtä RAND Corporationin turvallisuusteknikkona, ja niinpä hän muutti Kaliforniaan, jossa RANDilla oli suuri laitos, ja hänen turvallisuusselvityksensä korotettiin ULTRA-3:een.

Vuonna 1977 Thomas siirrettiin Santa Feen, New Mexicoon, jossa hänen palkkaansa korotettiin merkittävästi ja hänen turvallisuusluokitustaan korotettiin jälleen… tällä kertaa ULTRA-7 -tasolle. Hänen uusi työnsä oli valokuvaturva-asiantuntijana Dulce-laitoksessa, jossa hänen työtehtävänsä oli ylläpitää, kohdistaa ja kalibroida videovalvontakameroita koko maanalaisessa kompleksissa ja saattaa vierailijoita heidän määränpäähänsä.

Saavuttuaan Dulceen Thomas ja useat muut uudet ”alokkaat” osallistuivat pakolliseen kokoukseen, jossa heille esiteltiin Iso valhe, että:

”…geneettisiin kokeisiin käytettävät koehenkilöt olivat toivottoman mielenvikaisia ja tutkimus on lääketieteellisiin ja humaaneihin tarkoituksiin.”

Tiedotustilaisuus päättyi ankariin rangaistusuhkauksiin, jos joku jäi kiinni puhumisesta ”hullujen” kanssa tai keskustelemasta muiden kuin senhetkiseen tehtävään suoraan osallistuvien kanssa. Oman työalueen ulkopuolelle meneminen ilman syytä oli myös kielletty, ja ennen kaikkea avaruusolentojen ja Yhdysvaltain hallituksen yhteisen tukikohdan olemassaolosta keskusteleminen ulkopuolisille aiheuttaisi vakavia ja tarvittaessa tappavia seurauksia. Aluksi hänen kohtaamisensa tukikohdan aikuisten oikeiden harmaiden ja reptiliaanien kanssa olivat innostavia, mutta pian hän tuli terävästi tietoiseksi siitä, että kaikki ei ollut sitä, miltä näytti.

 

Q = kysymys, A  = vastaus.

Thomas Castellon julistus — osa 1

Q — Milloin tarkalleen ottaen rakennettiin [Archuletan laitoksen ylempi, ihmisten asuttama taso]?

A — Kuulin, että armeijan insinöörit aloittivat Dulcen rakentamisen vuosina 1937-38, ja sitä laajennettiin vuosien mittaan, ja viimeisin työ saatiin päätökseen 1965-66 tunneleiden yhdistämiseksi Pagen [Arizonassa] tukikohtaan, jossa sijaitsi yksi vanhemmista maanalaisista laitoksista. Four Cornersin tukikohdan nimi on PERICA. Useimmat tuolla alueella asuvista intiaaneista ovat tietoisia tuosta tukikohdasta, ja he voisivat kertoa meille maanalaisista elämänmuodoista, joita usein havaitaan näiden yhteisöjen lähellä, Bigfooteista jne.

Q — Millä tavoin [ylä]laitokset rakennettiin? Oletteko perehtynyt Rand Corporationin väitettyyn kehitystyöhön erittäin tehokkaasta poraus- tai myyräkoneesta, joka kykenee sulattamaan kiveä ydinkäyttöisten volframi-grafiittikärkisten ”porakärkien” avulla?

A — Useiden vanhempien huoltotyöntekijöiden mukaan osa siitä räjäytettiin ydinräjähteillä 60-luvulla. Jotkut osat, kuten sukkulatunnelit, on muotoiltu edistyksellisellä tunnelointikoneella, joka jättää tunnelin seinämät sileiksi. Valmiit seinät näissä putkissa muistuttavat kiillotettua mustaa lasia.

Q — KENEN toimesta Dulcen laitos alun perin rakennettiin?

A — Luonto loi luolat. Dracot [reptiliaanit] käyttivät luolia ja tunneleita vuosisatojen ajan. Myöhemmin niitä laajennettiin toistuvasti RAND Corporationin suunnitelmilla. Alkuperäisiin luoliin kuului jääluolia ja rikkilähteitä, joita ”avaruusolennot” pitivät täydellisinä tarpeisiinsa. Dulcen luolat kilpailevat kooltaan Carlsbadin luolien kanssa.

Q — Mihin tarkalleen ottaen käytetään naudan [ja ihmisen] elimiä, kuten verta, peräaukon kudosta, silmiä, sukuelimiä, kieliä jne. — eli nautojen ja ihmisten silpomisen kautta saatuja elimiä?

A — Lue Dulcen paperit.

Q — Ovatko erilaiset sähkömagneettisesti ohjatut ilma- tai avaruusalukset — [joiden on nähty] lähtevän Archuleta-vuorelta ja saapuvan sinne — ihmisten, ”avaruusolentojen” vai molempien miehittämiä?

A — Archuleta Mesa on pieni alue… Alukset lähtevät [ja varastoidaan] viidellä alueella. Yksi on DULCEn kaakkoispuolella, yksi Durangon lähellä Coloradossa, yksi Taosissa, New Mexicossa ja päälaivasto varastoidaan LOS ALAMOSissa [alla].

Q — Toiset ovat ehdottaneet, että jotkut Dulcen alapuolella olevista entiteeteistä eivät ole ”avaruusolentoja” ja että ne itse asiassa polveutuvat sauruksista tai reptiloidiolennoista, kuten Velociraptoreista tai Stenonychosaurus Equalluksesta — ”käärmeellisestä” rodusta tai roduista, jotka ovat samankaltaisia kuin ne, joihin viitataan Ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmannessa luvussa?

A — Kyllä, jotkut ’reptoidit’ ovat kotoisin tältä planeetalta. Avaruusolentojen hallitseva kasti ON reptiliaaneja. Beigejä tai valkoisia olentoja kutsutaan Dracoiksi. Muut reptiliaanit ovat vihreitä, ja jotkut ovat ruskeita. Ne olivat muinainen rotu Maassa, joka eli maan alla. Se saattoi olla yksi draconilaisista olennoista, joka ”kiusasi” Eevaa Eedenin puutarhassa. Reptiliaanit pitävät itseään oikeutetusti ”syntyperäisinä terralaisina”. Ehkä ne ovat niitä, joita kutsumme langenneiksi enkeleiksi. Ehkä eivät, joka tapauksessa meitä pidetään Maan ”valtaajina”.

Q — Jotkut ovat ehdottaneet, että niin kutsutut maanalaiset ”E.T.”-tukikohdat ja -tunnelit saattavat suurelta osin olla kirjaimellisesti tuhansia vuosia vanhoja… tulvaa edeltäneen rodun rakennelmia, jotka olivat saavuttaneet huomattavan tieteellisen monimutkaisuuden tason ja jotka tuhoutuivat jumalallisesti käynnistetyssä katastrofissa, joka tapahtui sen jälkeen, kun he olivat yrittäneet yhdistää tieteensä okkulttisiin/yliluonnollisiin voimiin.

Jotkut ovat esimerkiksi esittäneet, että Bermudan kolmion ilmiöt saattavat olla seurausta hallitsemattomasta atlantislaisten kokeesta, joka johti aika-avaruuskatastrofiin, joka tuotti ”sähkömagneettista laskeumaa” kolmion alueella ja muualla sen jälkeen, kun he olivat vahingossa päästäneet maailmaan voimakkaita voimia ja energioita, joista he tiesivät hyvin vähän. Ovatko havaintonne taipuvaisia vahvistamaan vai kumoamaan tällaisen mahdollisuuden?

A — En ole varma jumalallisesta osasta, mutta nämä ”muukalaiset” pitävät itseään ”ALKUPERÄISINÄ TERRALAISINA”.

Q — Mihin pienet harmaat avaruusolennot sopivat?

A — He työskentelevät Dracoille ja ovat niiden valvonnassa. On muitakin harmaanahkaisia olentoja, jotka eivät ole liittoutuneet Dracojen kanssa.

Q — Puhuitko koskaan kenenkään tukikohdan muukalaisen kanssa?

A — Koska olin kyseisen tukikohdan vanhempi turvateknikko, minun oli oltava päivittäin yhteydessä heihin. Jos oli ongelmia, jotka liittyivät turvallisuuteen tai videokameroihin, he soittivat minulle. Dulcen alemmilla tasoilla fyysisen työn teki yleensä reptiliaanien ”työläiskasti”.

Päätökset, jotka koskivat tätä kastia, teki yleensä valkoinen Draco. Kun ihmistyöntekijät aiheuttivat ongelmia työläiskastille, reptiliaanit menivät valkoisen draconilaisen ”pomon” luo, ja Draco soitti minulle. Toisinaan tuntui siltä, että ongelma ei loppunut koskaan. Useat ihmistyöntekijät paheksuivat työläiskastin ”ei hölynpölyä” tai ”takaisin töihin” -asennetta.

Tarvittaessa interventiosta tuli elintärkeä väline. Suurin ongelma olivat ihmistyöntekijät, jotka hölmöilivät ”muukalaisosaston”  rajattujen alueiden läheisyydessä. Kai se on ihmisluontoa olla utelias ja ihmetellä, mitä on esteiden takana. Liian usein joku löysi keinon ohittaa esteet ja nuuski ympäriinsä. Sisäänkäynnin lähellä olevat kamerat pysäyttivät heidät yleensä ennen kuin he joutuivat vakaviin vaikeuksiin. Muutaman kerran jouduin aiemmin pyytämään ihmistyöntekijän paluuta.

Q — Onko ”sukkulaverkostoon” liitettyjä muita kohteita kuin mainitsemasi, ja jos on, missä ovat sisäänkäynnit?

A — MISSÄ!?! KAIKKI! NE KULKEVAT HALKI MAAILMAN LOPUTTOMANA MAANALAISENA VALTATIENÄ. Maanalainen valtatie Amerikassa on kuin moottoritie, paitsi että se on maan alla. Tuo valtatie on riippuvainen [kuorma-autojen, henkilöautojen ja linja-autojen] sähkömoottoreista päällystetyillä teillä, ja se on rajoitettua matkustamista varten.

Tavaraliikenteessä ja matkustajaliikenteessä on toinenkin tyyli, joka on nopeaa matkustamista. Tätä maailmanlaajuista verkkoa kutsutaan ”subglobaaliseksi järjestelmäksi”. Siinä on ”tarkastuspisteitä” jokaisen maan rajalla. Siellä ON sukkulaputkia, jotka ”ampuvat” junia uskomattomilla nopeuksilla magneetti- ja tyhjiömenetelmällä. Ne kulkevat nopeudella, joka ylittää äänen nopeuden. Osa kysymyksestäsi liittyy tuohon tukikohtaan johtavien sisäänkäyntien sijaintiin. Helpoin tapa vastata on sanoa, että niitä on jokaisessa Yhdysvaltain osavaltiossa.

Usein sisäänkäynnit on naamioitu hiekkamontuiksi tai kaivostoiminnoiksi. Muita monimutkaisia portaaleja löytyy sotilastukikohdista. Eniten sisäänkäyntejä on Uudessa Meksikossa ja Arizonassa, jonka jälkeen tulevat Kalifornia, Montana, Idaho, Colorado, Pennsylvania, Kansas, Arkansas ja Missouri. Kaikista osavaltioista Floridassa ja Pohjois-Dakotassa on vähiten sisäänkäyntejä. Wyomingissa on tie, joka avautuu suoraan maanalaiseen moottoritiehen. Tämä tie ei ole enää käytössä, mutta se voitaisiin ottaa uudelleen käyttöön, jos niin päätetään, ja kustannukset olisivat minimaaliset. Se sijaitsee lähellä Brooks Lakea.

Q — Onko Utahin osavaltiossa tukikohtia?

A — Salt Lake, Lake Powellin alue, Dark Canyon, Dugwayn koealue, Modena, Vernal. Kaikilla on uloskäynnit siellä. Muillakin.

Q — Onko Archuleta-vuoren ”sukkulajärjestelmä” yhteydessä sukkulajärjestelmään, jonka väitetään lähtevän Pohjois-Kaliforniassa sijaitsevalta Shasta-vuorelta?

A — Kyllä. Shasta-vuori on merkittävä paikka vanhimpien avaruusrotujen ja matelijarotujen ja ihmisten tapaamisille. Alkaen Clevelandista, Groverista jokainen Yhdysvaltain historian presidentti on vieraillut Telos Cityssä. Trumanin väitettiin käyneen alemmissa valtakunnissa Maan korkeana arkkonina. Hänen väitettiin tavanneen siellä Maailman Kuninkaan ja antaneen tälle ”USA:n avaimet”.

Q — Huomasitko korkean tason vapaamuurarien, ruusuristiläisten tai jesuiittojen osallisuutta maanalaiseen laitokseen ja/tai avaruusolentojen kanssa?

A – Kyllä, mutta tämä on johdatteleva kysymys, enkä kommentoi sitä enempää. En ole vapaamuurari enkä minkään muun salaisen veljeskunnan jäsen. On yksi järjestö, jonka jäsen olen [Yhdysvalloissa]. Tätä ryhmää kutsutaan yleisesti ”keskusyksiköksi”. On ilo kertoa teille, että OLEN Costa Rican ”Sub-Galaktisen Liiton” jäsen.

Q — Pitääkö paikkansa väitteet siitä, että CIA/”avaruusolennot” ovat perustaneet ”tukikohtia” Kuuhun ja myös Marsiin?

A — Minäkin olen kuullut tuon, mutta en ole nähnyt todisteita omin silmin. ”Avaruusolennoilla” väitetään olevan tukikohtia useilla Jupiterin ja Saturnuksen kuilla. CIA toimii muissa maissa, mutta en ole koskaan kuullut, että he toimisivat muilla planeetoilla.

Q — Oletteko kuulleet vihjeitä tai huhuja siitä, että Dulcen tukikohdan ULTRA-7-tason alapuolella saattaa olla alempia tasoja, ja myös siitä, mihin ne saattavat johtaa ja mistä ne saattavat koostua?

A — KYLLÄ. Arvauksesi on yhtä hyvä kuin minun… Toki puhetta oli paljon, mutta se ei tarkoita, että se on siellä. Kerron kuitenkin, että näin hissejä, jotka olivat ”kiellettyjä”, ellei sinulla ollut UMBRA- tai korkeampaa turvallisuusluokitusta. Tuossa tukikohdassa minulle annetaan tietoa vain ”tarvitsee tietää” -periaatteella! [Minun turvaluokitukseni oli ULTRA-7]

Q — Jotkut väittävät, että Yhdysvaltain / salainen hallitus on kehittänyt oman lautasaluksensa, joka perustuu suurelta osin natsi-Saksan tiedemiesten toisen maailmansodan aikana tekemiin huippusalaisiin painovoiman kumoaviin kokeisiin. Oletko kuullut mitään tähän viittaavaa?

A — Kun työskentelin valokuvaturvallisuuden parissa, kuulin paljon puhetta, mutta en koskaan nähnyt todisteita, mutta kerran ilmavoimissa kehitin filmirullan, jossa näkyi ADAMSKIN kaltainen alus, jonka kyljessä oli SWASTIKA.

Q — Tom, pääsitkö käsiksi muukalaisalukseen? Olitko koskaan niiden sisällä?

A — Kyllä, olen nähnyt niitä usein varastoissa, niitä on aika paljon. Pääosa kalustosta on varastoitu Los Alamosiin. Kyllä, olen käynyt useissa aluksissa. Kaksi asiaa jäi mieleeni, lattioiden outo, sienimäinen tunne ja valaistuksen epätavallinen vaaleanpunaisen violetti väri.

Miehistön mukaan lattia muuttuu lennon aikana harmaaksi, ja valaistuksen violetti sävy muuttuu kirkkaan sinivalkoiseksi. Koko lentokoneen sisätilat ovat pienikokoisia verrattuna tavalliseen ihmiseen. Käytävät olivat kaarevat ja kapeat, mutta jollakin tavalla sisällä se näyttää suuremmalta kuin miltä se näyttää. Tietyt alueet, uloimmat osat, tuntuivat melkein eläviltä ja näyttivät eläviltä. Minua ei koskaan otettu mukaan sellaiseen.

Q — Voitko antaa minulle lisätietoja reptiliaanirodusta, mitä he tekevät kuudennella tasolla? [Alue nimeltään Painajaissali.]

A — Työläiskasti tekee päivittäiset askareet, moppaa lattiat, puhdistaa häkit ja tuo ruokaa nälkäisille ihmisille ja muille lajeille. Heidän tehtävänään on valmistaa sopiva seos ykkös- ja kakkostyypin olentoja varten, jotka Draco-rotu on luonut. Työläiskasti työskentelee laboratorioissa ja tietokonepankeissa. Periaatteessa reptiliaanirodut toimivat Dulcen tukikohdan kaikilla tasoilla. Kuudennen tason itäosassa työskentelee useita eri avaruusolentojen rotuja.

Tätä aluetta kutsutaan yleisesti ”avaruusolentoalueeksi”. Dracot ovat tasojen 5-6-7 kiistattomia mestareita. Ihmiset ovat näiden tasojen kakkosmiehiä. Jouduin usein riitelemään yhden suuren draconilaisen ”pomon” kanssa. Hänen nimeään on vaikea sanallistaa, Khaarshfashst [lausutaan kurkkumainen kkhhah-sshh-fahsh-fahsh-sst]. Kutsuin häntä yleensä ’Karshiksi’, ja hän vihasi sitä. Draconilaiset johtajat ovat hyvin muodollisia puhuessaan ihmisille. Nämä muinaiset olennot pitävät meitä alempana rotuna. Karsh kutsui minua ”johtaja Castelloksi”, mutta sitä käytettiin sarkastisesti. Työläiskasti on kuitenkin tarpeeksi ystävällinen, kunhan annat heidän puhua ensin.

He vastaavat, jos puhuttelet heitä. Ne ovat hyvin varovaisia olentoja, ja pitävät useimpia ihmisiä vihamielisinä. He vaikuttavat aina yllättyneiltä, kun he huomasivat monien ihmisten olevan avoimia ja luotettavia. Muukalaisten kanssa ei veljeillä työajan ulkopuolella. On kiellettyä puhua minkään muukalaisrodun kanssa [käytävillä tai hississä] ilman selkeää liiketoimintaan liittyvää syytä. Ihmiset voivat puhua ihmisten kanssa, ja avaruusolennot voivat puhua keskenään, mutta sen pidemmälle se ei mene. Työmaalla se on kuitenkin toisin. Laboratorioissa on ”sananvapaus”.

Laboratorioissa vallitseva toveruus ulottuu myös tietokonepankkien osastolle. Näillä alueilla kaikki puhuvat kenelle tahansa. Kaikki kuitenkin muuttuu heti, kun astut salin kynnyksen yli. Kaikki keskustelut muuttuvat välittömästi muodollisiksi. Niin vaikeaa kuin se olikin, jouduin useita kertoja pidättämään jonkun vain siksi, että hän puhui avaruusolennolle. Tämä on outo paikka.

Q — Mikä sai sinut ensimmäisen kerran huomaamaan, että Dulcessa oli jotain vialla? Minusta vaikuttaa siltä, että näin ilmeisen kauheassa paikassa ei tarvita Einsteiniä tietääkseen, että tämä on RIKOSPAIKKA! Mikä kesti niin kauan? Oletko sinä se tyyppi, joka puhalsi pilliin?

A — On joitain asioita, jotka sinun tulisi tietää. Vannoin kuolemanrangaistuksen uhalla valan, etten koskaan paljastaisi tietoja, mitä tahansa olisin nähnyt tai kuullut. Allekirjoitin myös luopumisvakuutuksen, jonka mukaan antaisin vapaaehtoisesti henkeni, jos minut todettaisiin syylliseksi ”maanpetokseen”.

Dulcen tukikohdassa maanpetosta on ”KAIKKI, jossa mainitaan tämän laitoksen päivittäisen toiminnan yksityiskohtia, kun se tapahtuu tämän tukikohdan ulkopuolella.” Kun saavuin paikalle, oli voimassa ”tarvitsee tietää” -politiikka. Tarina, jonka ”päämiehet” meille kertoivat, oli, että ”tämä on kolmibiosiirtolaitos, jossa on kehittynyttä teknologiaa ja jossa tehdään kehittyneitä seikkailumenetelmiä lääketieteellisten ja henkisten hyötyjen saavuttamiseksi.”

Se on hieno tapa sanoa, että he tekevät todella riskialttiita asioita ihmiselämän kanssa vain nähdäkseen, mitä tapahtuu. Jos lääketieteellinen parannuskeino saadaan aikaan, sitä kuulutetaan maan pinnalla ihmeellisenä uutena parannuskeinona ja sanotaan, että se löydettiin vuosien tutkimustyön jälkeen jossakin tunnetussa lääketieteellisessä laboratoriossa. Parannuksen todellista tarinaa ei koskaan selitetä.

Loppujen lopuksi Dulcen tukikohta ON SALAINEN LAITOS! Nämä ihmiset ovat erittäin hyviä työssään. He eivät kerro totuutta niistä onnettomista ihmisistä, jotka päätyvät ”Painajaissaliin”. Työskentelin avaruusolentojen kanssa. Sen perusteella teidän pitäisi saada käsitys siitä, miten salaista ja turvallista siellä on.

Tiedän, että tämä ei ollut tavanomainen sairaalatyyppinen työmaa, mutta alussa ”ostin” koko paketin. Minua muistutettiin päivittäin sisäpuhelimessa, hisseissä, että ”tällä työmaalla tehdään korkean riskin kehittyneitä lääketieteellisiä ja huumetestejä mielisairauden parantamiseksi, älkää koskaan puhuko vangeille, se voi tuhota vuosien työn.” Olen järkevä, kun lääkärit käskevät olla puhumatta heille, kuka minä olin tuhoamaan herkän tilanteen?

Mutta yksi mies kiinnitti jotenkin huomioni. Hän kertoi toistuvasti olevansa George S. — ja että hänet oli kidnapattu ja hän oli varma, että joku etsi häntä. En tiedä miksi hän jäi mieleeni, huomasin muistavani hänen kasvonsa ja ajattelin, ettei hän todellakaan näyttänyt tai kuulostanut hullulta, mutta monet vangit sanoivat niin. Seuraavana viikonloppuna suostuttelin ystäväni, joka oli poliisi, tarkistamaan kaverin, sanoin, että olin törmännyt häneen ja olin utelias.

En maininnut tukikohtaa lainkaan. Oli kuvottava tunne, kun tietokone vahvisti, että George S. oli kadonnut. Mikä pahempaa, poliisit luulivat, että hän oli vain tavallinen kaveri, joka kyllästyi arkeen ja häipyi. Se oli alku. Olenko minä se, joka puhalsi pilliin? En. Seuraavana maanantaina etsin Georgea, mutta hän oli poissa.

Ei ollut mitään tietoja, jotka selittäisivät, mitä hänelle tapahtui. Eräs toinen turvallisuusvirkailija tuli luokseni ja sanoi, että hän ja muutamat laboratorion työntekijät halusivat [epävirallisen] tapaamisen yhteen tunnelista. Uteliaisuus vei mennessään, ja sanoin, että hyvä on. Sinä iltana paikalle tuli noin yhdeksän miestä. He sanoivat tietävänsä, että he tiesivät vaarantavansa ilmiantoni, mutta he halusivat näyttää minulle asioita, jotka heidän mielestään minun pitäisi nähdä. Yksi kerrallaan he näyttivät asiakirjoja, jotka todistivat, että monet vangit olivat kadonneita ihmisiä.

Siellä oli lehtileikkeitä ja jopa valokuvia, jotka he olivat jollain tavalla salakuljettaneet tukikohtaan. He toivoivat voivansa salakuljettaa ne takaisin ulos ilman, että antaisin ne pomoille. Näin pelon heidän kasvoillaan, kun he puhuivat. Yksi mies totesi, että hän menettäisi mieluummin henkensä yrittämällä kuin menettäisi sielunsa olemalla tekemättä mitään. Se oli se huomautus, joka muutti mielipiteen. Kerroin heille Georgesta ja asioista, jotka sain selville hänestä. Muutaman tunnin kuluttua lupasimme yrittää paljastaa Dulcen tukikohdan.

Q — Nimi Painajaissali on kuvaava, mutta varmasti oli olemassa ”tavallinen” nimi, miksi sitä kutsuttiin käsikirjoissa?

A — Käsikirjoissa sen nimi oli ”Vivarium”. Se kuvaa Dulcen tukikohtaa ”turvallisena laitoksena, jossa hoidetaan kaikentyyppisiä biomuotoja”. Heidän raportissaan se kerrotaan uudelleen ”yksityisenä maanalaisena bioterminaalipuistona, jossa on majoitustiloja eläimille, kaloille, linnuille, matelijoille ja ihmisille”. Tämän ”puiston” näkemisen jälkeen nimi Painajaissali on paljon tarkempi kuin käsikirja. Painajaissalin vankien ’majoituspaikat’ eivät vastaa käsikirjassa kuvattua kaunista kuvaa.

Q — Mainitsitte yhden matelijoiden johtajan, Khaarshfashstin, tiedättekö hänestä mitään, kuten mistä hän on kotoisin? Onko hän Maasta vai joltain muulta planeetalta?

A — Hänen nimensä tarkoittaa ”lakien vartijaa”. He saavat nimensä saavutettuaan ”tietoisuuden iän”. Ne eivät tunnista aikaa tärkeäksi tekijäksi ”tietoisuudessa” samalla tavalla kuin ihmiset. ”Tietoisuuden iässä” he ovat tietoisia arvoasemasta, joka heidän on määrä täyttää. Tuolloin ne valitsevat tai antavat jonkun valita nimensä.

Heidän nimensä sisältää heidän asemansa ja useita henkilökohtaisesti valittuja kirjaimia. Jokaisella kirjaimella on henkilökohtainen merkitys, jonka tietävät vain avaruusolento ja hänen nimensä valinnut henkilö. Koska Karshin nimi tarkoittaa lakien vartijaa, hänen nimensä sisältää kaash [muisti tai vartija, perussana ’Akashan’ tallenteelle] ja fashst [laki, perussana kiinnittää tai sitoa]. Reptiliaanit valitsevat olla paitsi yksityisiä myös salaisia syntymäpaikkansa sijainnin suhteen. Heille syntymä tai elämän syntyminen on yksi elämän pyhistä riiteistä.

He pitävät Maata tai Terraa ”kotiplaneetanaan”, mutta useat reptiliaanit keskustelevat useista tähtikartoista. Useimmat näistä tähdistä olivat Linnunradan sisällä. Noiden tähtikarttojen sisällä sijaitsevat Uskollisuuden planeettojen tähdet ja planeetat.

Maa on yksi heidän kauppareittiensä planeetoista. Jos joku ihminen esitti selviä kysymyksiä Uskollisuudesta, avaruusolennot ohjasivat kysymykset Dracoille. Dracot puolestaan ohjasivat kysymykset esimiehelleen [minulle]. Minulla ei ollut kyseistä tietoa tähdistä, koska tiedot toimitettiin ”tarpeen mukaan”. Minä en ”tarvinnut” niitä tietoja.

Q — Liittyikö kukaan työläiskastista kapinaan? Voisitteko antaa minulle joitakin nimiä?

A — Muutamat reptiliaanien huoltomiehet kertoivat meille, että he tiesivät meidän yrittävän sabotoida kuudennella ja seitsemännellä tasolla meneillään olevia töitä. Yksi heistä, jonka nimi oli Schhaal, muodosti salaa pienen ryhmän reptiliaanien kanssa, joilla oli sama ajatusmaailma kuin minun ryhmälläni.

Sshhaal otti vastuulleen vaaran ilmoittaa minulle. Hän oli niin avoin kuin ainutlaatuisessa tilanteessa on mahdollista. Sinä päivänä, kun sain tietää asiasta, olin tarkastamassa kameraa poistumistunnelin lähellä.

Hän lähestyi, kumartui alas (pitkät reptiloidit ovat keskimäärin noin 2,5 metriä pitkiä useimpien silminnäkijöiden mukaan –Branton), näennäisesti raapien jotain olematonta pintaa, ja sanoi hiljaa: ”Muutamat meistä olivat yhtä mieltä siitä, että olet ainutlaatuinen kiinnostuksessasi kadonneiden ihmisten ilmoituksista. Jos se on totta, mene pois. Minä tavoitan sinut. Jos se ei ole totta, tuhoa henkeni nyt!

Sydämeni melkein hyppäsi rinnastani, mutta kävelin hiljaa kohti yhtä leveistä käytävistä.

Muistan nuo sanat koko loppuelämäni ajan! Se oli ensimmäinen kerta, kun TIESIN, että reptiliaaneilla voi olla yksilöllisiä ajatuksia ja mielipiteitä! Periaatteessa he muodostivat yhtenäisen rintaman, jolla oli pieni valikoima kiinnostuksen kohteita. Tai ainakin niin me olimme luulleet. Meni pari päivää ennen kuin kuulin hänestä uudelleen. Kun hän käveli vierelläni kuudennen tason surullisenkuuluisassa käytävässä, kuulin hänen sanovan: ”Astu työvuorosi jälkeen kuudennen tason pohjoispuolella olevaan poistumistunneliin.

Seuraavat tunnit olivat pitkiä ja täynnä ajatuksia petoksesta tai pahemmasta, mutta minun ei olisi pitänyt olla huolissani. Otin yhteyttä yhteen alkuperäisistä yhdeksästä [vastarintaliikkeen] miehestä ja kerroin hänelle kaiken varalta. Gordon halusi tulla mukaani, mutta sain hänet suostuteltua odottamaan muutaman metrin päässä uloskäynnistä ja teeskentelemään, että hänellä oli ongelmia kärrynsä [sähkökäyttöinen, kuten golfkärry] kanssa. Kun pääsin perille, heitä oli kolme.

SSHHAAL esitteli aiemmin FAHSSHHHAA ja HUAMSSHHHAA [nimen perussana on SSHHAA eli auttaa]. Sen jälkeen nappasin nopeasti Gordonin salista ja me viisi juttelimme ja kävelimme pimeissä tunneleissa kolmisen tuntia. Tuon päivän jälkeen mukaan liittynyt vastarintaryhmä tuli suuremmaksi ja rohkeammaksi. Lopulta se päättyi, kun sotilaallinen hyökkäys aloitettiin poistumistunneleiden kautta ja he teloittivat kaikki heidän listallaan olevat, ihmiset tai reptiliaanit.

Taistelimme vastaan, mutta kenelläkään työläiskastista ei ollut aseita, eikä ihmislaboratoriotyöläisillä. Ainoastaan turvajoukoilla ja muutamalla tietokonetyöntekijällä oli salama-aseet. Se oli verilöyly. Kaikki huusivat ja juoksivat suojaan. Käytävät ja tunnelit täyttyivät niin täyteen kuin mahdollista.

Uskomme, että se oli Delta Force [univormujensa ja käyttämänsä menetelmän vuoksi], joka päätti iskeä vuoronvaihdon yhteydessä, mikä tappoi yhtä monta kuin heidän luettelossaan oli mainittu henkilöitä.

Me emme tähän päivään mennessä tiedä, kuka meidät PETTI. Gordon Ennery juoksi vierelläni, kun juoksimme kolmannen tason poistumistunneleihin, ja hän kuoli, kun useita luoteja osui hänen selkäänsä. Höyrystin salamurhaajan ja jatkoin juoksemista. Ja juoksen yhä. Gordon tullaan muistamaan.

Lähde


Tarina jatkuu:

Thomas Edwin Castello asuu tällä hetkellä maanpaossa eräässä Euroopan maassa, jota ei ilmeisistä syistä voida nimetä. Hän elää henkilöllisyydellä, joka suojaa hänen hyvinvointiaan ja antaa hänelle mahdollisuuden elää normaalia elämää. Tapasin Thomasin muutama vuosi sitten ja olen tuntenut hänet vaihtoehtoisella henkilöllisyydellä aina noin kaksi viikkoa sitten. Thomasilla on hiljattain diagnosoitu kuolemaan johtava syöpäsairaus, ja hän on laatimassa niin sanottua loppudokumenttia, jossa hän kertoo yksityiskohtaisesti kokemuksistaan johtavana turvateknikkona Dulcen maanalaisessa laitoksessa New Mexicossa.

Tehdäkseni asian selväksi, en ole koskaan ollut kiinnostunut UFOista tms. Thomas on kertonut minulle tarinansa ja pyytänyt minua laittamaan viestiä kaikille tärkeimmille foorumeille ja ottamaan yhteyttä kaikkiin alan keskeisiin toimijoihin.

Hän on pyytänyt minua keräämään luettelon kysymyksistä, joihin ihmiset haluaisivat vastata hänen ajastaan Dulcen New Mexicon tukikohdassa. Hän on jo selvittänyt, mitä tällä hetkellä on saatavilla verkossa. Hän haluaa myös tehdä selväksi, että hän on valmistellut tukikohdasta salakuljettamiensa tietojen kopioimista ja toimittamista suurille tiedotusvälineille ennen vuoden 2010 alkua. Kaikki tiedon alkuperäiset vastaanottajat tai, jos he ovat kuolleet, nimetyt toissijaiset vastaanottajat ovat tietoisia tilanteesta ja käsittelevät asiakirjoja parhaillaan.

Thomas epäilee, etteivät valtamediat ota tietoa vakavasti aiheen vuoksi, mutta hänestä se on kokeilemisen arvoinen. Tiedot kootaan myös PDF-muotoon jaettavaksi internetissä. Minä vastaan tämän materiaalin jakelusta verkossa. Nykyisellään tietoa ei lähetetä foorumeille. Se säilytetään yksityisellä ja turvallisella palvelimella. Kun se on saatavilla, tiedot siitä, miten materiaalia voi tarkastella ja ladata, annetaan saataville. Haluan tehdä selväksi, että tämä tieto on vapaasti saatavilla.

Jos haluat lisätietoja, lähetä viesti alla. Älä unohda, että voit myös lähettää kysymyksiä Thomasille täällä. Kerään ne yhteen ja toimitan ne hänelle mahdollisimman pian.

Kiitos kuuntelemisesta.

Lue lisää >> Thread: A terminally ill Thomas Edwin Castello speaks out

 

Artikkelin julkaissut Auric Media

Kirja: Saucers, Spooks & Kooks

kirjoittanut Jack Brewer

Adam Gorightlylta on tullut kirja Saucers, Spooks and Kooks: UFO Disinformation in the Age of Aquarius. Hän on UFOihin liittyviin hömppähuijauksiin perehtynyt kirjoittaja ja tutkija, ja suosittelen lukemaan hänen uusimman Daily Grail Publishingin kustantaman teoksen.

Kirjassa sukelletaan UFO-genren usein kyseenalaisiin tarinoihin, ja siinä käsitellään erityisesti New Mexicon Dulcessa sijaitsevan väitetyn maanalaisen avaruusolentotukikohdan olosuhteita. Adam jäljittää tarinat niiden alkulähteille ja kertoo näkemyksiään henkilökohtaisesta vuorovaikutuksestaan niiden henkilöiden kanssa, jotka elävät ja veistelevät näitä tarinoita.

Adam Gorightly: Saucers, Spooks & Kooks
Adam Gorightly: Saucers, Spooks & Kooks

Pyysin Adamia vastaamaan muutamaan kysymykseen blogikirjoitusta varten. Kysymyksiäni seuraa hänen vastauksensa alla. Hän toimitti myös oheiset kuvat.

Mikä sai sinut kirjoittamaan kirjan Saucers, Spooks and Kooks, ja mikä siinä sinulle itsellesi oli kaikkein tärkeintä?

Projekti kehittyi ajan myötä, ja se alkoi yli kymmenen vuotta sitten kirjoittamastani artikkelista ”My Breakfast with Tal”, jossa kerroin yksityiskohtaisesti, miten mursin leivän itse Tal Levesquen kanssa. Hän on arvoituksellinen ja hieman hämärä hahmo, ja hän oli avainasemassa Dulcen tukikohdan tarinan/myytin edistämisessä 1980-luvun lopulla.

Asioiden edetessä aloin syventyä Dulcen tukikohtaan liittyviin moniin väitteisiin, joista monet Tal ja kourallinen muita olivat näennäisesti kylväneet, ja joissakin tapauksissa, kuten näytti, luoneet ne täysin tyhjästä. Ajan myötä projektista kehittyi pidempi artikkeli, jonka työnimi oli ”Deconstructing Dulce”. Aloitin koko Dulcen tukikohdan tarinan purkamisen, pohjimmiltaan kaikkien osatekijöiden purkamisen, yrittäen erottaa faktat fiktiosta ja purkaa Dulceen liittyvien monien näennäisesti valheellisten tarinoiden mutkia. Monet ufologian piirissä ovat valitettavasti ottaneet nuo tarinat evankeliumina seuraavien vuosien aikana. Niinpä artikkeli kasvoi niin, että siitä tuli lopulta kirjan mittainen, jotta se voisi kattaa kaikki tarinan näkökohdat ja ne monet ufologian ja tiedusteluyhteisön toimijat, jotka olivat auttaneet Dulcen tukikohdan tarinan muodostamisessa.

Yksi Dulcen tukikohdan tarinan keskeisistä väitteistä koski reptiliaanien ja Yhdysvaltain hallituksen välistä salaista sopimusta, jossa ET-teknologiaa vaihdettiin vastineeksi koehenkilöistä, joita käytettiin avaruusolentojen ja ihmisten hybridien jalostusohjelmassa. Pitkään on liikkunut huhuja, joiden mukaan myös karjan silpominen liittyi jotenkin näihin kokeisiin, joiden perimmäisenä tavoitteena oli väitetysti luoda ihmis-alienhybridejä kuolevan avaruusolentojen rodun säilyttämiseksi ja elvyttämiseksi.

Tarinan mukaan sankarillinen turvallisuusupseeri Thomas Castello johti kapinaa Dulcen tukikohdan avaruusolentopahiksia vastaan, ja lopputuloksena oli ammuskelu, jossa kuoli kuusikymmentäkuusi Dulcen tukikohdan työntekijää. Castellolla oli käytössään ”salama-ase”, jonka avulla hän pystyi tappamaan muutaman näistä ilkeistä muukalaisista ja häipymään Dulcesta, minkä jälkeen hänestä tuli pakeneva ilmiantaja. Tämä legendaarinen taistelu, joka oli kuin suoraan scifi B-elokuvan käsikirjoituksesta, tuli tunnetuksi nimellä ”Dulcen sota”.

Kirjassa Saucers, Spooks and Kooks selvittelet usean urbaanin myytin kaltaisen uskomuksen alkuperää liittyen Paul Bennewitziin ja Myrna Hanseniin ja heidän kohtalokkaisiin kohtaamisiin 80-luvulla. Miten paljon julkisesti hyväksytyistä avaruusolentoihin liittyvistä väitteistä sanoisit liittyvän suoraan Hanseniin sekä siihen vaikutukseen, joka hänellä oli Bennewitziin?

Myrna Hansen oli yksi ensimmäisistä niinsanotuista avaruusolentojen sieppaamista, paljon ennen kuin termi tuli muotiin. Hänen kohtaamisensa, tai miksi sitä haluaakin kutsua, tapahtui toukokuun alussa vuonna 1980, kun hän ja hänen poikansa Shawn, ajaessaan Eagle Nestissä, New Mexicossa, väitetysti näkivät, kuinka lehmä imettiin säteen avulla avaruusalukseen. Pian sen jälkeen heidätkin imettiin alukseen, jossa tapahtui kaikenlaista hulluutta, ensin avaruusolennot leikkelivät avutonta lehmää heidän kauhistuneiden silmiensä edessä, ja sitten Hansen joutui transsiin ja hänelle tehtiin jonkinlainen lääketieteellinen toimenpide.

Kohtaamisen jälkeen kauhuissaan oleva Hansen otti yhteyttä Cimarronin kaupungissa sijaitsevaan osavaltion poliisin toimistoon ja kertoi hullusta kohtaamisestaan veitsellä heiluvien lehmiä silpovien avaruusolentojen kanssa, ja Cimarronin toimistosta hänet ohjattiin New Mexicon osavaltion poliisille Gabe Valdezille. Hän työskenteli Dulcessa, ja hän oli jo saanut maineen, että hän oli oikea kaveri, kun oli kyse silvotuista lehmistä ja selittämättömistä valoista taivaalla. Valdez oli se, joka yhdisti Hansenin Paul Bennewitziin, ilmailutekniikkaan erikoistuneeseen yksityiseen valtion urakoitsijaan, joka oli muun muassa APRO:n jäsen. Bennewitzin APRO-yhteyksien kautta hän sai käyttöönsä Leo Sprinklen, Wyomingin yliopiston professorin, joka oli tutkinut UFO-tapauksia hypnoottisen regression avulla yli kymmenen vuoden ajan. Sprinkle suoritti useita hypnoottisia regressioita Hansenin kanssa Bennewitzin kotona ja erityisesti Bennewitzin Lincoln-auton sisällä, jonka ikkunat hän oli peittänyt alumiinifoliolla häiritäkseen avaruusolentojen säteilyä, jonka hän uskoi yrittävän häiritä Sprinklen hypnoottista regressiota Hansenin kanssa.

Kummallista kyllä, Sprinkle suoritti hypnoottisia regressioita vuonna 1973 toisen Judy Doraty -nimisen naisen kanssa, joka kertoi samanlaisen tarinan kuin Hansenin tarina avaruusolennoista ja avaruusalukseen imettävästä silvottavasta karjasta, joten se, kuinka paljon tässä oli ristipölytystä tai kontaminaatiota (eli tutkijat/regressiohoitajat johdattelivat väitettyjä todistajia tiettyyn johtopäätökseen), on edelleen avoin kysymys. On syytä huomata, että Bennewitz oli UFOihin kohdistuneen kiinnostuksensa lisäksi myös pysyvästi kiinnostunut karjansilpomisilmiöstä, joten nämä kaksi — UFOt ja karjan silpominen, voidaan olettaa — kietoutuivat yhteen hänen mielessään, ja tämä maailmankuva vuoti niihin, joiden kanssa hän oli tekemisissä.

Hansenin regressiot sisälsivät vakiomuotoisten avaruusolentojen sieppauskielikuvien kokoelman, kuten sen, että uhri imetään alukseen Star Trek -tyylisen vetosäteen avulla, minkä jälkeen hänet asetetaan transsiin ja hänelle tehdään lääketieteellisiä toimenpiteitä, jotka liittyvät lisääntymiseen ja avaruusolennon ja ihmisen hybridien luomiseen koeputkessa. Hansenille väitettiin, että häneen oli istutettu seurantalaite, niin sanottu ”avaruusolentojen implantti”, kuten ne tunnettiin tarinoissa, eikä hän muistanut ”kadonnutta aikaa”.

Kun Sprinkle/Hansenin regressiot etenivät yhä syvemmälle hänen piinattujen aivojensa syvyyksiin, paljastui, tai hän muisti tai sekoitti muistoja (valitse itse), että hänet oli kuljetettu salaiseen maanalaiseen laitokseen. Lääketieteellisen tutkimuksen aikana hänen kallonpohjaansa oli väitetysti istutettu metallinen esine, jonka avulla avaruusolennot voisivat ilmeisesti myöhemmin jäljittää hänet ja lähettää hänelle pahansuopia viestejä, minkä vuoksi Bennewitz näki vaivaa rakentaakseen foliohupun, jonka hän asetti autonsa ikkunoiden päälle hypnoottisten regressiosessioiden ajaksi.

Jossain vaiheessa maanalaisen tukikohdan seikkailua Hansen muisteli paenneensa vangitsijoidensa kynsistä ja törmänneensä useisiin nestemäisiin sammioihin, jotka sisälsivät ihmisten ja eläinten ruumiinosien jäänteitä. Bennewitz päätteli jotenkin, että tämä maanalainen laitos, jossa Hansen näki kaiken tämän, sijaitsi lähellä Dulcea. Kaikki nämä tarinan osatekijät liitettiin lopulta osaksi UFO-lorea, kuten me sen nyt tunnemme. Sikäli kuin olen saanut selville, termi ”harmaat” avaruusolennot oli toinen kielikuva, joka tuli suoraan Bennewitzin tapauksesta.

Kuten selitit kirjassa, Bennewitzin tapaukseen liittyi Richard Doty ja William Moore. Arvostin erityisesti epäluotettavien Majestic 12 -asiakirjojen läpikäyntiäsi sekä niiden suhdetta Mooreen ja hänen seuralaiseen Jaime Shanderaan. Mikä sinun mielestäsi on ihmisille tärkeintä ymmärtää tässä tapahtumaketjussa?

Yksi kriittinen tekijä, joka on tärkeää ottaa huomioon, kun yritetään selvittää MJ-12 -papereiden alkuperää, oli se, että vuonna 1981, kolme vuotta ennen MJ-12 -papereiden ilmaantumista, Bill Moore työskenteli kirjaprojektin parissa yhdessä Bob Prattin kanssa, joka oli National Enquirerin toimittaja ja joka kirjoitteli lehteen lentävistä lautasista. Tämä kirjaprojekti, jonka alkuperäinen nimi oli MAJIK-12, oli fiktiivinen kertomus, joka perustui oletettavasti todellisiin UFOihin liittyviin tietoihin, jotka heille välitti kukas muukaan kuin AFOSI:n erikoisagentti Richard Doty, jolle Moore antoi kirjan luonnosversiossa nimen ”Ronald L. Davis”. MAJIK-12 tai vaihtoehtoisesti MJ-12 oli lyhenne Majestic 12:sta, joka, kuten useimmat lukijasi luultavasti tietävät, oli oletettavasti supersalainen hallituksen ryhmä, joka tutki UFO-havaintoja ja tutki pudonneita lentäviä lautasia ja avaruusolentoja, kuolleita ja eläviä.

Vaikka Mooren/Prattin kirjaprojekti jäi lopulta sivuraiteelle, ehdotettu nimi MAJIK-12 viittasi siihen, että Bill Moore oli tietoinen jostain nimeltä MAJIK-12 tai Majestic-12 ainakin kolme vuotta ennen kuin hänen tutkimuskumppaninsa Jaime Shanderan ovelle saapui salaperäinen kirjekuori, joka lähetettiin nimettömänä ilman palautusosoitetta ja jossa oli postileima New Mexicon Albuquerquesta. Tämä postileima vaikutti joidenkin mielestä valtavalta vihjeeltä siitä, että Richard Doty oli tämän tempauksen takana, sillä tuona aikana Doty oli sijoitettuna Kirtlandin ilmatukikohtaan Albuquerquessa. Kirjekuori sisälsi 35 mm:n filmirullan, joka kehitettynä paljasti kuvia siitä, mikä tunnettiin nimellä MJ-12 -paperit.

Ennen MJ-12 -papereiden ilmestymistä Moore ja toinen tutkimuskumppani Stan Friedman spekuloivat juuri tällaisen ryhmän kuin MJ-12 olemassaololla ja olivat jopa laatineet luettelon sen todennäköisimmistä ehdokkaista. Moore jakoi myöhemmin nämä nimet Dotyn kanssa siinä toivossa, että hänellä olisi tietoa, joka vahvistaisi heidän MJ-12 -kandidaattiluettelonsa. Kun MJ-12:n paperit tulivat esiin, ne todellakin sisälsivät luettelossaan joitakin näistä samoista MJ-12:n ehdokkaista, joiden Moore ja Friedman olivat aiemmin arvelleet kuuluvan ryhmään, kuten Roscoe Hillenkoetter, CIA:n ensimmäinen johtaja (1947-1950), ja James Forrestal, joka toimi puolustusministerinä samaan aikaan, mikä näytti antavan Moorelle ja Friedmanille vahvistuksen siitä, että he olivat olleet oikeilla jäljillä. Toisten mielestä Doty keksi koko jutun ja antoi Moorelle, Shanderalle ja Friedmanille palautesilmukan kautta juuri sen, mitä he etsivät, eli tietoja, jotka näyttivät vahvistavan Roswellin UFO-onnettomuuden, josta Bill Moore ja Charles Berlitz julkaisivat vuonna 1979 kirjan The Roswell Incident. On arveltu, että Moore oli mukana väärentämässä asiakirjoja, joko Dotyn avustuksella tai ilman. Koskaan ei kuitenkaan ole voitu lopullisesti osoittaa kuka väärensi asiakirjat, vaikka FBI totesi, etteivät ne olleet aitoja.

FBI toteaa MJ-12 -papereista: väärennös
FBI toteaa MJ-12 -papereista: väärennös

Samalla tavalla kuin MJ-12 -dokumentit ilmestyivät salaperäisesti Shanderan ovelle, samanlainen tapaus sattui vuonna 1994, kun UFO-tutkija Don Berliner sai nimettömänä lähetetyn kirjekuoren, joka sisälsi kehittelemättömän 35 mm:n filmirullan. Kun valokuvat oli kehitetty, niistä paljastui 29-sivuinen asiakirja nimeltä SOM 1-01, Majestic-12 Group Special Operations Manual, joka on väitetty lentävien lautasten onnettomuuspaikkojen etsintään liittyvä sotilasohje.

SOM-01-1 sisälsi myös viittauksen ”Kirtlandin ilmavoimien tukikohtaan New Mexicossa”, minkä jotkut epäilivät olevan silmänisku ja nyökkäys, että kyseessä saattoi olla toinen Richard Doty -lumityö. Siitä huolimatta SOM-01-1:tä ovat edelleen kannattaneet eräät ufologian merkittävimmät äänet, kuten Linda Howe, joka Citizens Hearing on Disclosure -tilaisuudessa (teeskennelty kongressin kuulemistilaisuus, joka pidettiin National Press Clubissa vuonna 2013) väitti, että SOM-01-1 oli ”kestänyt ajan testin”, vaikka se ei tietenkään ollut tehnyt mitään sellaista, ja se oli vain lisännyt pinon muita näennäisesti valheellisia MJ-12:een liittyviä asiakirjoja, jotka ovat vuosien varrella olleet täynnä ufologian roskia.

Kirjoitit useasta tapauksesta, joissa armeija antaa UFO-tutkijoille epäilyttävää informaatiota sekä lupauksia tulevaisuuden paljastuksista. Suuri paljastus ei lopulta tapahtunutkaan ja matto vedettiin tutkijoiden jalkojen alta. Kertoisitko jostain tällaisesta tapauksesta.

1970-luvun alussa elokuvatuottaja Robert Emenegger joutui kokemaan yhden tällaisen luvatun ”suuren paljastuksen” (joka osoittautui lopulta tyhjäksi), kun Yhdysvaltain ilmavoimien virkamiehet lähestyivät häntä ja hänen tuottaja-kumppaniaan Allan Sandleria tarjoamalla yhteistyötä ja tietojen jakamista ehdotettua UFOja käsittelevää dokumenttielokuvaa varten. Heidän ilmavoimien yhteyshenkilöidensä mukaan tämä olisi kaikkien osapuolten yhteinen hanke, jossa jokainen armeijan haara tukisi Emeneggeriä ja Sandleria, jotka antaisivat heille pääsyn UFO-tiedostoihin sekä luvatun kruununjalokiven: 16 mm:n materiaalia UFOjen laskeutumisesta avaruusolentojen kanssa, joka oli väitetysti kuvattu Hollomanin ilmavoimien tukikohdassa vuonna 1971.

Käytettyään huomattavan paljon aikaa ja resursseja projektin kehittämiseen ja luvattuaan toistuvasti lautasen laskeutumista kuvaavaa materiaalia dokumenttielokuvaansa varten, matto lopulta vedettiin Emeneggerin ja Sandlerin jalkojen alta ja he jäivät tyhjin käsin, kun ilmavoimat eivät toimittaneet luvattua tavaraa, ja tämä niin sanotun ”UFO Disclosure” -projektin varhaisversio meni nurin. Emeneggerin ja Sandlerin UFO-dokumentti julkaistiin lopulta vuosia myöhemmin nimellä UFOs: It Has Begun, mutta sen vaikutus väheni selvästi huomattavasti uskottavuuden kannalta sen jälkeen, kun ilmavoimat vetäytyivät hankkeesta. Tämä tietenkin olettaen, että ilmavoimilla todella oli hallussaan elokuvaan luvattu materiaali.

Linda Moulton Howelle tapahtui samanlainen ”UFO-paljastuksen” päähämäys kymmenen vuotta myöhemmin, kun hänet vuonna 1983 palkattiin tuottamaan HBO:n erikoisohjelma, jonka otsikoksi ehdotettiin UFOja: The E.T. Factor. Tänä aikana Howe oli tutkinut Paul Bennewitzin väitteitä, jotta ne voitaisiin sisällyttää hänen dokumenttielokuvaansa, ja matkan varrella hän tuli Richard Dotyn tietoon, joka oli tuolloin komennuksella Kirtlandin ilmavoimien tukikohdassa. Doty otti Howen epäilyttävien siipiensä suojaan ja antoi hänelle vilauksen joistakin oletettavasti salaisista asiakirjoista, jotka liittyivät lentävien lautasten putoamisonnettomuuksiin ja hämmästyttävään paljastukseen, jonka mukaan jossain sotilastukikohdassa oli oikeasti vankina pieni avaruusolento. Doty ilmoitti Howelle, että jos hän pelaisi korttinsa oikein, hänellä saattaisi olla jopa mahdollisuus haastatella pikku kaveria. Lisäksi Doty kertoi Howelle, että hallituksen tiedusteluviranomaisilla oli hallussaan filmimateriaalia UFOn laskeutumisesta sotilastukikohtaan sekä muita valokuvia ja salaista materiaalia, joita Howe voisi käyttää. Kun Doty oli useita kuukausia vedättänyt Howea, Doty ilmoitti, että hänet oli poistettu tapauksesta, ja antoi Howen eteenpäin muille tiedustelukontakteille, jotka niin ikään vedättivät Howea useiden kuukausien ajan, mutta eivät koskaan tuottaneet luvattua UFO-materiaalia. Tämä viivästys sai HBO:n lopulta luopumaan hankkeesta, jolloin Howe jäi roikkumaan tuuliajolle.

Näiden tempausten pääasiallisesta motiivista voidaan spekuloida moniin eri suuntiin, joista yksi oli se, että Doty yritti mustamaalata ja harhauttaa Howen UFO-tutkimusta ja viime kädessä horjuttaa hänen HBO-dokumenttielokuvaansa sekä saada selville, mitä tietoja hänellä oli Bennewitzistä ja häntä vastaan suunnatusta vastavakoiluohjelmasta, johon Doty kuului.

Selitit myös paljon Dulcen myytistä ja sitä levitelleistä ihmisistä. Omien tutkimusten ja kokemustesi pohjalta, mikä sinusta siinä oli kaikkein mielenkiintoisinta?

Myytin kehittyminen ja se, miten se ylipäätään syntyi, on minusta kaikkein kiehtovinta. Tarinassa on erilaisia elementtejä, mukaan lukien se, mikä on tullut tunnetuksi UFO-uskomuksissa nimellä ”Dulcen sota”, jonka mainitsin aiemmin, ja jossa oletettavasti tukikohdan turvamies nimeltä Tom Castello auttoi vastarintaliikkeen muodostamisessa. Jotkut hänen työtovereistaan joutuivat sitten yhteenottoon avaruusolentojen kanssa ja hävisivät taistelun. Kun pöly oli hälvennyt, kuten legenda kertoo, kuusikymmentäkuusi Dulcen tukikohdan työntekijää kuoli, vaikka Castello pystyi pakenemaan luotettavan ”salamapistoolinsa” ansiosta.

Mistä tämä tarina on peräisin? Sikäli kuin pystyn sanomaan, se sai alkunsa 2. joulukuuta 1981 päivätystä kirjeestä, jonka Paul Bennewitz lähetti Yhdysvaltain New Mexicon senaattorille Pete Domenicille ja jossa todettiin, että ”joskus vuoden 79 lopulla tai vuoden 80 alussa syntyi riita aseista ja armeija hylkäsi [Dulcen tukikohdan]; miesten lopulliset olosuhteet ovat tuntemattomat…”. Syyskuun 11. päivän 1984 haastattelussa Bennewitz kertoi UFO-tutkija Jim McCampbellille, että: ”Vuonna 1979 tapahtui jotain ja tukikohta suljettiin. Siellä oli riita aseista ja meidän väkemme ajettiin ulos, yli 100 ihmistä oli mukana…”. Vaikka Bennewitz ei implisiittisesti väittänytkään, että Dulcessa olisi käyty varsinaista taistelua ihmisten ja avaruusolentojen välillä, hänen kommenttinsa jonkinlaisesta konfliktista tai siitä, että ihmiset hylkäsivät tukikohdan, näytti riittävän kylvämään siemenen, joka myöhemmin kasvoi ”Dulcen sodaksi”.

Vuoden 1981 kirje Bennewitzilta senaattori Domenicille
Vuoden 1981 kirje Bennewitzilta senaattori Domenicille

Lähes kymmenen vuotta myöhemmin ”Dulcen sodan” tarinaa täydennettiin Tom Castelloa ja hänen vastarintatovereitaan koskevalla yksityiskohtaisemmalla kertomuksella, joka ilmestyi kirjassa ”The Dulce Papers”. Tästä tarinasta on myös ilmestynyt muunnelmia, jotka koskevat samanlaista taistelua/konfliktia Area 51:ssä.

1990-luvun puolivälissä Dulcen sodan tarina nousi uudelleen pinnalle tai sitä käytti uudelleen henkisesti epävakaa kaveri nimeltä Phil Schneider, josta tuli jonkin aikaa patriootti- ja UFO-luentopiirin tähti, joka periaatteessa toisti Tom Castellon tarinaa siten, että hän itse oli Castellon sankarin roolissa, mukaan luettuna koko ampuminen häijyjen avaruusolentojen kanssa.

Näiden kaikkien tarinoiden, kuten Dulcen, Area 51:n, SERPOn ja Paul Bennewitzin tarinoiden välillä tuntuu olevan paljon yhteisiä teemoja. Kerrotko jotain omia ajatuksiasi tästä.

Lisäisin myös Roswellin ja MJ-12 -paperit tuohon mukaan, ja samat toistuvat hahmot, jotka kertoivat näitä tarinoita, jotka ovat esillä kirjassani, heidän joukossaan John Lear, Tal Levesque, Richard Doty, Bill Moore ja kourallinen muita, jotka muodostivat tämän ”vaikuttajien” verkoston. Bill Moore kiisti myöhemmin monet näistä väitteistä ja poisti itsensä näennäisesti tästä henkilöryhmien verkostosta, jonka hän sanoi ajavan vääriä tarinoita, jotka olivat lopulta tehneet Paul Bennewitzin hulluksi.

John Lear, jolla oli tosin yhteyksiä tiedusteluyhteisöön, oli innokas MJ-12 -papereiden puolestapuhuja, ja samaan aikaan 1980-luvun puolivälissä hän vuoti tiedotusvälineille tietoja Area 51:n salaisesta stealth-alusten testausohjelmasta. Häiveteknologian haamu väijyi ikuisesti näiden Dulcen tukikohtaan, Kirtlandiin ja Area 51:een liittyvien tarinoiden reunoilla, ja se oli osa pyrkimystä muokata yleistä kertomusta ja hämärtää tietoa siitä, mitä näissä sotilastestauspaikoissa todella tapahtui.

SERPOn osalta Richard Dotyllä oli suuri rooli tuon tarinan levittämisessä jo silloin, kun hän esiintyi ”Falconina” kansallisessa televisiossa vuonna 1988 esitetyssä erikoisohjelmassa nimeltä UFO Cover-up Live!. Dotyn (eli ”Falconin”) mukaan Yhdysvaltain hallitus oli osallistunut vaihto-ohjelmaan, jossa avaruusolennot olivat periaatteessa antaneet astronauteillemme avaimet yhteen lautasiinsa ja antaneet heidän matkustaa omalle planeetalleen, kun taas avaruusolennot jäivät vastineeksi Maahan useiksi vuosiksi jakamaan valtavaa galaksienvälistä viisauttaan Maan asukkaiden kanssa, mikä oli pohjimmiltaan sama tarina kuin SERPO.

Mitä sanoisit uusille UFO-tutkijoille, jotka yrittävät seilata näillä myrskyisillä vesillä?

Luulen, että ihmiset, jotka tarvitsevat sitä eniten, välittävät luultavasti vähiten siitä, mitä minulla on sanottavana, mutta jos he haluaisivat, ehdottaisin, että katsoisitte ufologian historiaan ja tutkisitte sen menneisyyttä. Tehkää se ennen kuin hyppäätte minkään tietyn UFO-hain kyytiin, koska mikään ei näytä olevan uutta auringon alla, kun on kyse monista näistä toistuvista teemoista, jotka toistuvat jatkuvasti UFO-tarinoissa.

Ufologialla on taipumus kerrata ja käyttää uudelleen monia samoja tarinoita tai samojen tarinoiden osia kerta toisensa jälkeen. Täydellinen esimerkki tästä on niin sanottu Silvermanin kuva, joka ilmestyi ensimmäisen kerran saksalaisessa Neue Illustrierte -sanomalehdessä 1. huhtikuuta 1950 otsikolla ”Der Mars-Mensch” ja joka näytti oudon näköisen, metrin mittarisen miehen, joka oli ilmeisesti Marsista. Muutamaa päivää myöhemmin Neue Illustrierte myönsi, että Mars-juttu oli aprillipila, mutta se ei estänyt kuvaa leviämästä UFO-alakulttuurissa tulevina vuosina.

Kuuluisa Silvermanin kuva
Kuuluisa Silvermanin kuva

UFO-historioitsija Isaac Koi on koonnut aikajanan Silvermanin kuvasta ja julkaisuista, joissa se on ilmestynyt. Ensimmäinen kirja, jossa kuva esiteltiin, oli majuri Donald Keyhoen Flying Saucers from Outer Space (1953), jossa ei mainittu Neue Illustrierte -huijausta, mutta väitettiin, että kuvassa oli Yhdysvaltain hallituksen agentteja saattamassa ”Alumiinimiehenä” tunnettua avaruusoliota, joka oli päällystetty alumiinisella avaruuspuvulla, joka suojasi häntä kosmisilta säteiltä. Kirjassaan Space-Craft from Beyond Three Dimensions (1959) W. Gordon Allen viittasi siihen, että Silvermanin valokuvassa esiintyvä olento oli ryöminyt ulos Mexico Cityn lähellä pudonneesta lautasesta.

Viimeksi Harold Povenmire kirjassaan UFO’s and Alien Abduction Phenomena: A Scientific Analysis (2016) julkaisi värillisen version Silvermanin valokuvasta ja mainosti sitä todellisena, vaikka on epäselvää, millaisen ”tieteellisen analyysin” hän teki. Povenmiren ansiosta tämä Silvermanin valokuvan uusi versio alkoi pian könytä sosiaalisessa mediassa, kun uusi uskovien sukupolvi klikkaili ja jakoi sitä sydämensä kyllyydestä.

 

Artikkelin julkaissut ufotrail.blogspot.com

Dulce-raportti: Ihmisoikeusrikkomukset Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisessä tukikohdassa Dulcessa, New Mexicossa

Dulce-raportti:

Ihmisoikeusrikkomukset Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisessä tukikohdassa Dulcessa, New Mexicossa

 

Raportin kirjoittanut

tri. Michael E. Salla

syyskuun 25. 2003

DrSalla@exopolitics.org

www.exopolitics.org

 

Tiivistelmä

Tohtori Paul Bennewitz on sähköalan asiantuntija, joka vuoden 1979 loppupuolella alkoi videokuvata, valokuvata ja elektronisesti vastaanottaa UFO/ET-toimintaa ja -viestintää, jonka hän jäljitti Achuletta Mesan läheisyyteen Jicarillan Apache-reservaattimaille lähelle Dulcen kuntaa. Kerättyihin tietoihin perustuen Bennewitz tuli johtopäätelmään, että Dulcen alueella oli maanalainen avaruusolentojen tukikohta, joka oli jonkinlaisessa roolissa alueella tapahtuneissa karjansilvonnoissa ja siviilien sieppauksissa. Vuonna 1980 ilmavoimien erikoistiedusteluvirasto (Air Force Office of Special Intelligence, AFOSI) aloitti tutkimukset Bennewitzin todisteista, ja tämä lopulta johti siihen, että Bennewitziä vastaan suoritettiin disinformaatiokampanja hänen maineensa pilaamiseksi. Bennewitzin sähköiset tallenteet ja kenttätutkimukset, joiden avulla hän väitti, että Dulcen maanalaisessa tukikohdassa tapahtui mittavia ihmisoikeusrikkomuksia, otettiin AFOSIn disinformaatiokampanjan kohteeksi. Useimmat UFO-tutkijat ovat sitä mieltä, että Bennewitz oli saanut liikaa vaikutteita disinformaatiosta, jotta hänen sanomisiaan voitaisiin ottaa vakavasti.

Tässä raportissa tutkin Bennewitzin väitteitä koskien avaruusolentojen tekemiä massiivisia ihmisoikeusrikkomuksia Dulcen maanalaisessa tukikohdassa, sekä hänen uskomuksiaan siitä, että kyseessä oli avaruusolentojen ja Yhdysvaltain yhteinen tukikohta, jossa tapahtui merkittävä väkivaltainen yhteenotto avaruusolentojen ja ihmisten välillä vuonna 1979. Aloitan analyysini ilmiantajien todistajainlausunnoista käymällä läpi ilmiantajasuojalakeja sekä sitä miten kansallisen turvallisuuden asetukset eliminoivat tämän suojan ilmiantajille, jotka paljastavat turvaluokiteltua informaatiota, kuten salaisen maanalaisen armeijan tukikohdan. Sitten käyn läpi eri ilmiantajien todistajanlausuntoja, jotka liittyvät informaation paljastamiseen avaruusolentojen käyttämästä maanalaisesta tukikohdasta Dulcessa. Sen jälkeen tutkin sitä, miten uskottavia ovat näytöt tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista ja sotilaallisesta konfliktista Dulcessa. Tarkastelen kritiikkiä, jota Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesi on saanut osakseen. Ilmiantajien todistajainlausuntoja käyttämällä tarkastelen sitä miten salainen tukikohta Dulcessa ja muut valtion laitokset saavat rahoitusta ilman Yhdysvaltain kongressin ja toimeenpanoviraston valvontaa. Lopuksi suosittelen miten käsitellä väitettyjä ihmisoikeusrikkomuksia, joita tässä raportissa on esitelty, sekä Dulcen oletetun valtion ja avaruusolentojen välisen yhteistukikohdan poliittisia implikaatioita.

Johdanto [1]

Tohtori Paul Bennewitz on sähköalan asiantuntija, joka vuoden 1979 loppupuolella alkoi videokuvata, valokuvata ja elektronisesti vastaanottaa UFO/ET-toimintaa ja -viestintää Manzanon vuorialueella lähellä Albuquerque’a New Mexicossa. Hän jäljitti tämän UFO/ET-aktiviteetin Achuletta Mesan läheisyyteen Jicarillan Apache-reservaattimaille lähelle Dulcen kuntaa. Bennewitz oli alueella aiemmin tutkinut karjansilpomisia ja siviilejä, jotka väittivät tulleensa avaruusolentojen sieppaamiksi. Hänen filmi-, valokuva- ja elektroniseen todistusaineistoonsa ja kenttätutkimuksiinsa perustuen Bennewitz totesi, että Dulcen lähellä oli maanalainen tukikohta, joka oli roolissa sekä karjansilpomisissa että siviilien sieppauksissa. Vuonna 1980 Bennewitz jätti todisteensa läheiseen Kirtlandin ilmatukikohtaan varoitukseksi upseereille mahdollisuudesta, että avaruusolentojen rodut olisivat uhka läheiselle Manzanon ydinaseiden säilytysalueelle. Ilmavoimien erikoistiedusteluvirasto (Air Force Office of Special Intelligence, AFOSI) nopeasti otti työn alle Bennewitzin todisteet, ja tämä lopulta johti uskottavien tietolähteiden mukaan siihen, että Bennewitz joutui disinformaatiokampanjan kohteeksi. Bennewitzin sähköiset todisteet ja kenttätutkimukset, joiden mukaan Dulcen maanalaisessa tukikohdassa tapahtui mittavia ihmisoikeusrikkomuksia, joutuivat AFOSIn disinformaatiokampanjan kohteeksi. Useimmat UFO-tutkijat ovat sitä mieltä, sen jälkeen kun Bennewitz koki hermoromahduksen vuonna 1987 ja kun AFOSIn disinformaatiokampanjasta tuli julkista tietoa, että Bennewitz oli saanut liiaksi vaikutteita disinformaatiosta, että häntä voitaisiin mitenkään ottaa vakavasti.

Kaikkein vahvin tuki Bennewitzin väitteille tulee useilta henkilöiltä, jotka väittävät olevansa ‘tietovuotajia’, jotka ovat toimineet korporaatioiden työntekijöinä, jotka ovat suorittaneet erilaisia toimeksiantoja alihankkijoina Dulcen tukikohdassa, tai saaneet kuulla tukikohdasta, ja tämän jälkeen paljastaneet tietonsa siitä mitä tukikohdassa tapahtui. Toistuva teema näissä ilmiantajalausunnoissa on todistus väkivaltaisesta konfliktista vuonna 1979 amerikkalaisten sotilaiden ja avaruusolentojen välillä tukikohdassa, joka johti merkittävään määrään kuolonuhreja. Tämä vaikuttaa vahvistavan Bennewitzin väitteitä tällaisesta sotilaskonfliktista, ja tuo esiin mahdollisuuden sille, että konfliktin syy liittyisi hänen väitteisiinsä ihmisoikeusrikkomuksista. Lisäksi Bennewitzin todisteet tarjoavat esimerkin siitä miten amerikkalaisesta taloudesta vietiin laittomasti rahaa ‘mustan budjetin’ ohjelmiin, jotka liittyivät avaruusolentojen läsnäoloon, summan verran, jonka arvioidaan olevan vuosittain jopa 1.1 biljoonaa dollaria. [2]

Oliko Bennewitz vain yli-innokas UFO-tutkija, joka vahingossa sai vihiä huippusalaisesta ilmavoimien tutkimus- ja kehitysprojektista, vai oliko hän aito nero, joka omin voimin selvitti valtion ja avaruusolentojen yhteisen tukikohdan ihmisoikeusrikkomukset? Selkeiden vastausten löytäminen näihin kysymyksiin on innoittanut monia kirjoja, artikkeleita ja internet-sivustoja. [3] Vastausten laatu vaihtelee suuresti, sillä kaikki jotka ovat Dulcesta kirjoittaneet, ovat sekoittaneet päälähdemateriaalia sekundäärisiin lähteisiin, jotka viittaavat toisiinsa ristiin ilman minkäänlaista alkuperäisten väitteiden todenmukaisuuden tarkistusta. Tämä on johtanut hämmennykseen ja epävarmuuteen niiden keskuudessa, jotka etsivät selkeitä vastauksia tapahtumiin Dulcen maanalaisessa tukikohdassa, sillä suurin osa Dulcea käsittelevästä materiaalista on kuulopuheiden ja spekulaation muodossa. Tarkempi akateeminen analyysi Dulcesta saatavilla olevalle päälähdemateriaalille tarvitaan, jotta voidaan vastata keskeisiin kysymyksiin Dulcen väitetystä tukikohdasta sekä raportoiduista ihmisoikeusrikkomuksista, jotka siellä tapahtuivat avaruusolentojen ja Yhdysvaltain valtion myötämielisyydellä. Tämä raportti on pyrkimys täyttää tutkimusaukko koskien päälähdemateriaaleja tapahtuneesta, sekä siitä mitä Dulcessa ja muualla edelleen saattaa tapahtua.

Tässä raportissa aloitan tutkimukset Bennewitzin väitteistä koskien massiivisia avaruusolentojen tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia Dulcen maanalaisessa tukikohdassa, sekä hänen uskomuksiaan siitä, että tämä oli Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteinen tukikohta, jossa tapahtui merkittävä väkivaltainen kahakka avaruusolentojen ja armeijan joukkojen välillä vuonna 1979. Aloitan analyysini ilmiantajatodistajainlausunnoista, jotka tukevat Bennewitzin väitteitä, käymällä läpi liittovaltiollista ja osavaltiollista todistajainsuojelulainsäädäntöä sekä sitä miten kansallisen turvallisuuden asetukset eliminoivat tämän ilmiantajasuojelun paljastettaessa turvaluokiteltua informaatiota, kuten salaisia maanalaisia tukikohtia. Sitten käyn läpi eri ilmiantajien todistuksia, jotka liittyvät informaation paljastamiseen avaruusolentojen käyttämän Dulcen maanaisen tukikohdan olemassaolosta. Sen jälkeen tutkin olivatko todisteet väitetyistä Dulcessa tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista ja sotilaskonfliktista uskottavia. Sitten tarkastelen kritiikkiä, jota Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesi on saanut osakseen. Käyttäen ilmiantajien todistajainlausuntoja tarkastelen lisäksi miten salainen Dulcen tukikohta ja muut valtion laitokset saavat rahaa kongressin ja valvontaelimen siitä mitään tietämättä. Lopuksi teen suosituksia siitä miten ratkaista oletetut ihmisoikeusrikkomukset, joita tässä raportissa on esitelty, ja käsittelen Dulcen oletetun valtion ja avaruusolentojen yhteisen tukikohdan poliittisia implikaatioita.

Paul Bennewitz ja todisteet avaruusolentojen ja valtion yhteisestä tukikohdasta Dulcessa

1970-luvun puolivälissä alkoi New Mexicossa karjansilpomisten aalto, ja tohtori Paul Bennewitz, paikallinen albuquerquelainen liikemies ja elektroniikka-asiantuntija, kiinnostui ilmiöstä. [4] Vuonna 1979 hän teki kenttämatkoja Gabe Valdezin kanssa, tunnetun newmexicolaisen osavaltionpoliisin, tutkiakseen joitain näistä silpomisista, ja he tulivat johtopäätökseen, että silpomiset eivät olleet minkään ”luonnollisen” ilmiön aikaansaamia. Bennewitz alkoi pian huomata epätavallisen paljon UFO-aktiviteettia pohjoisessa New Mexicossa. Käyttäen filmi- ja valokuvauskameroitaan hän alkoi kerätä todisteita UFOista. [5] Sitten hän alkoi siepata radio- ja videolähetyksiä, joiden hän uskoi olevan peräisin UFOilta ja liittyvän eri avaruusolentojen rotuihin. Hän jäljitti nämä lähetykset tukikohtaan, joka sijaitsi Achuleta Mesan alla Dulcen lähellä. Bennewitz uskoi, että hän on identifoinut avaruusolentojen ohjaamien alusten ja Dulcen tukikohdan maavalvonnan välisissä lähetyksissä käytössä olleet radio- ja televisiotaajuudet. Bennewitz oli luonut viestintäjärjestelmän, jonka hän uskoi mahdollistavan hänen itse kommunikoida elektronisesti avaruusolentopilottien kanssa, jotka lensivät tukikohdasta aluksillaan. Lisäksi Bennewitz alkoi jäljittää avaruusolentojen ihmisten kontrollointiin käyttämiä sähköisiä taajuuksia, joita he käyttivät sieppaustapauksissa ja implantoidessaan ihmisiä pienillä sähkölaitteilla. Bennewitz jäljitti joitain näistä henkilöistä, ja haastatteli heitä heidän kohtaamisistaan avaruusolentojen kanssa, sikäli kun he näitä kykenivät muistamaan. Lopulta Bennewitz julkaisi raportin nimeltä Project Beta, jossa hän tiivisti näytön hänen kuvauksistaan ja sähköisen viestinnän sieppauksistaan sekä kenttätöistään:

  1. Kaksi vuotta jatkuvasti tallennettua sähköistä valvonta-aineistoa 24h/vrk avaruusolentojen aluksista, sekä 2 kilometriä filminauhaa samaisista aluksista.
  2. Avaruusolentojen viestintä- ja videokanavien havainta ja purku.
  3. Videon jatkuva vastaanottaminen avaruusolentojen aluksista ja maanalaisesta tukikohdasta; tyypillinen avaruusolento, humanoidi ja joskus myös homo sapienilta näyttävä.
  4. Tapauskertomus uhrin kohtaamisesta New Mexicossa, joka johti viestintäyhteyteen. Samalla saatiin selville, että ilmeisesti kaikilla kohtaamisten uhreilla oli avaruusolentojen implantteja ja näistä aiheutuneita arpia. Uhrilta otettiin myös tietokonetomografiakuva. Viisi samanlaista tapausta identifioitiin.
  5. Jatkuvan suoran viestintäyhteyden käynnistäminen avaruusolentoihin käyttäen tietokonetta ja heksadesimaalikoodiviestintää.
  6. Avaruusolentojen viestintäluupin avulla maanalaisen tukikohdan todellisen sijainnin selvittäminen. [6]

Kaikki hänen keräämänsä näyttö puhui siitä, että Dulcessa oli maanalainen tukikohta, jota eri avaruusolentojen rodut käyttivät. Viestintä, videokuvat ja siepattujen todistukset tarjosivat tietoa, jota Bennewitz käytti selvittämään mitä tukikohdassa oli tapahtumassa ja mitkä tämän vaikutukset olivat kansalliseen turvallisuuteen.

Eräs Bennewitzin löytämistä siepatuista oli Myrna Hansen, jonka hän oli järjestänyt Wyomingin yliopiston tohtori Leo Sprinklen hypnoottiseen regressioon. [7] Hypnoosin alaisena hän väitti tulleensa siepatuksi vuonna 1980 yhdessä poikansa kanssa, ja heidät oli viety Dulcen tukikohtaan. Hän sitten kuvasi ihmisiä, jotka oli asetettu kylmäsäilytykseen, ja suuria sammioita, jotka olivat täynnä ihmisten ja karjan ruumiinosia. [8] Nämä olivat Bennewitzin toimien kaikkein kiistanalaisimmat puolet, mutta yhdistettynä hänen sieppaamiinsa sähköisiin tietoihin, videotallenteisiin ja viestintään, hän vakuuttui siitä, että ne sopivat kaikenkattavaan avaruusolentojen petkutuskuvioon, jossa olennot olivat vastuussa karjansilpomisista ja siepattujen ihmisten massiivisista ihmisoikeuksien rikkomuksista. [9]

Bennewitzin sähköiset viestisieppaukset ja haastattelut johdattelivat hänet pian saamaan tietoa Dulcen maanalaisessa tukikohdassa tapahtuvista asioista, tukikohdan laajasta avaruusolentojen läsnäolosta ja huomattavasta määrästä siviileitä, jotka oltiin siepattu ja väkivalloin viety tukikohtaan. Hänen sähköiset viestinsieppauksensa tarjosivat jotain perustietoa sotilaskonfliktista, joka Dulcen tukikohdassa oli tapahtunut ihmisten ja avaruusolentojen välillä.[10] Bennewitz tämän jälkeen raportoi löydöksistään ilmavoimien erikoistiedusteluvirastolle (AFOSI) läheiseessä Kirtlandin ilmatukikohdassa lokakuussa 1980, uskoen avaruusolentojen olevan uhka läheiselle Manzanon ydinasevarastolle. Virallisessa raportissa, jonka on allekirjoittanut majuri Thomas Cseh lokakuun 28. 1980, ja joka myöhemmin on julkaistu julkisuuslain nojalla, majuri Cseh kirjoittaa:

26. lokakuuta 1980 SA [special agent, erikoisagentti] Doty, JERRY MILLERin, GS-15, avustuksella, joka on ilmavoimien koekeskuksen tieteellinen neuvonantaja, haastatteli tohtori Bennewitzia hänen kotonaan Four Hillsissa Albuquerquessa, joka on Manzanon tukikohdan pohjoislaidan vieressä. … Tohtori Bennewitz on tehnyt riippumatonta tutkimusta ilmailmiöistä viimeisen 15 kuukauden ajan. Tri Bennewitz tarjosi myös useita nauhoja sähköisiä tallenteita, jotka väitetysti kertovat voimakkaasta sähkömagnetismista jota emittoituu Manzanon/Coyote Canyonin alueelta. Tri Bennewitz on myös tuottanut useita valokuvia lentävistä esineistä, jotka on otettu Albuquerquen alueella. Hänellä on useita sähköisen valvonnan laitteita osoitettuna Manzanoon ja hän yrittää tallentaa korkeataajuuksisia sähköpulsseja. Bennewitz väittää näiden ilmaesineiden tuottavan näitä pulsseja. … Analysoituaan tohtori Bennewitzin keräämää dataa, hra MILLER kertoi todisteiden selvästi osoittavan jonkin tyyppisen tunnistamattoman lentävän esineen olevan filmikuvassa; kuitenkaan mitään todisteita ei voida esittää, että nämä esineet olisivat uhka Manzanon/Coyote Canyonin alueille. [11]

Kun AFOSI ei tehnyt asialle mitään, Bennewitz lähestyi silloista New Mexicon senaattoria Harrison Schmittia, joka vaati saada tietää miksi Bennewitzin väitteitä ei tutkittu. Virallisten tahojen tarinoillensa osoittaman tuen puutteen turhauttamana Bennewitz julkaisi yksityiskohtaisen raportin otsikolla Project Beta ja jatkoi datankeruuta avaruusolentojen operaatioista alueella. [12]

Perustuen siepattuun sähköiseen viestintään, Bennewitz paljasti Project Beta -raportissaan tukikohdan koon ja avaruusolentopopulaation suuruuden:

Avaruusolentojen tukikohta kokonaisuudessaan sisältää useita kulttuureita (kaikki ’ykseyden’ alaisuudessa) ja se on arviolta 3km leveä ja 8km pitkä. Se sijaitsee keskellä ei mitään Jicarillan intiaanireservaatissa New Mexicon Dulcesta länteen. Perustuen aluksien lukumäärään tällä alueella, avaruusolentojen kokonaispopulaatioksi arvioidaan ainakin 2000 ja todennäköisesti enemmän. [13]

Bennewitzin työ oli saanut paljon huomiota ja pian se johti AFOSIn salaoperaatioon hänen maineensa pilaamiseksi. Vuoden 1989 MUFONin konferenssissa nimekäs UFO-spesialisti William Moore aiheutti hässäkkää kun hän avoimesti julisti, että vuonna 1982 hänet oli otettu mukaan tällaiseen projektiin, ja hän alkoi välittää informaatiota Bennewitzin toiminnasta AFOSIlle. Hän oli roolissa disinformaation levittämisessä Bennewitzille. Moore kuvasi tapahtunutta seuraavasti:

… kun aluksi törmäsin tähän disinformaatiokampanjaan… jota Bennewitziä kohtaan ajettiin… se vaikutti minusta…. olin varsin uniikissa asemassa. Siinä minä olin…. salaisen vastatiedustelupelin ovella, joka näytti kaikin tavoin jollain tavalla suoraan olevan yhteydessä valtion korkean tason UFO-projektiin, ja perustuen tuntemieni ihmisten asemiin, joiden tiesin suoraan olevan mukana, aivan varmasti sillä oli jotain tekemistä kansallisen turvallisuuden kanssa! Ei ollut mitenkään mahdollista, että antaisin mahdollisuuden mennä ohitseni ilman, että oppisin jotain siitä mitä tapahtui. Pelaisin disinfopeliä, likaisin käteni vain sen verran että saisin prosessia johtaneet uskomaan, että tein juuri niinkuin he halusivat minun tekevän, ja samaan aikaan jatkoin tunkeutumista matrixiin oppiakseni siitä niin paljon kuin mahdollista, kuka sitä ohjasi ja miksi. [14]

Mooren julkinen tunnustus vahvisti sen, että Bennewitz oli ainakin osittain onnistunut sähköisesti tarkkailemaan avaruusalusten aluksia alueella, kommunikoimaan Dulcen tukikohdan avaruusolennoille ja tarkkailemaan avaruusolentojen siepattujen kontrolloimista alueella. Tämä voisi selittää sen miksi AFOSI aloitti intensiivisen projektin Bennewitzin maineen pilaamiseksi. AFOSIn perusstrategia kampanjassa oli vihjailla, että Bennewitzin väitteiden törkeimmät aspektit — Dulcen tukikohta paikkana jonne ihmiset siepattiin geenikokeita varten, asetettiin kylmäsäilytykseen ja käytettiin jopa avaruusolentojen ruokana — olivat disinformaatiota eikä niinkään tarkkoja raportteja avaruusolentojen läsnäolosta pohjoisen New Mexicon alueella. Moore väitti kuin väittikin, että siihen mennessä kun hän oli Bennewitzin tavannut vuonna 1982, suurin osa Bennewitzin informaatiosta oli jo AFOSIn syöttämää disinformaatiota. [15]

Monet UFO-tutkijat tuskastelevat totuuden löytämiseksi siitä mitä tapahtui Dulcessa johtuen disinformaation savuverhosta, joka pyöri Bennewitzin ympärillä, sekä niistä eri toimista, joita AFOSI ja/tai muut tiedustelupalvelut tekivät Bennewitzia ja hänen tukijoitaan kohtaan. [16] Näkemys on, että Bennewitz oli selvästi saanut tietää jotain, mutta hän oli langennut uskomuksiin, jotka pilasivat hänen varhaisen uran sekä kaikkein uskottavimman työnsä maineen. Eräs UFO-tutkija väitti, että hänelle syötettiin disinformaatiota siepattuja viestejä pitkin: “Siitä, missä kohtaa Bennewitzin keräämien tietojen joukossa totuus alkoi ja päättyi, voidaan käydä debattia, mutta yksi asia on selvä — siepattujen viestien sisältö sai aikaan sen, että Bennewitz muuttui paranoidiksi ja harhaiseksi mieheksi, joka lopulta koki jättiläismäisen hermoromahduksen vuonna 1985.” [17] Hänen tutkimustensa intensiteetti ja viranomaisten reaktio olivat Bennewitzille niin raskasta käsitellä, että hänen mielensä murtui. Myöhemmin hän vetäytyi täysin pois kaikesta julkisuudesta koskien Dulcea ja lopetti mukanaolon UFO-asioissa.

Huolimatta hänen ristiriitaisesta vetäytymisestään UFO-maailmasta, Bennewitzin uskottavuus elektroniikan asiantuntijana on kiistämätön, ja hänen laaja videoiden, valokuvien ja sähköisen kommunikaatioraakadatan tietokantansa UFO/ET-ilmiöstä oli voimakasta näyttöä siitä, että jotain oikeasti tapahtui Archuleta Mesassa. Poislukien Bennewitzin keräämä raaka fyysinen todistusaineisto, useat ilmiantajat ovat astuneet esiin antamaan oman todistuksensa ja esittämään jopa fyysisiä todisteita maanalaisen tukikohdan olemassaolosta Dulcessa sekä avaruusolennoista, jotka ovat rikkoneet siepattujen siviilien ihmisoikeuksia. Ennen Dulcen maanalaista tukikohtaa käsittelevien ilmiantajatodistusten analysointia huomautan ilmiantajien laillisesta asemasta paljastettaessa turvaluokiteltua informaatiota, siellä tämä auttaa meitä selittämään sen miksi verrattain harva on astunut esiin puhumaan Dulcessa ja muualla tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista.

Tietovuotajat ja kansallinen turvallisuus

‘Ilmiantajia’ on kuvattu rohkeiksi työntekijöiksi, jotka usein marttyyrin innokkuudella paljastavat epäeettisiä tai rikollisia valtioiden/korporaatioiden käytänteitä, jotka koskevat kansan yleistä etua. [18] Usein tietovuotajien toiminnan lyhytaikaisiin seuraamuksiin kuuluu työpaikan, maineen, taloudellisen turvallisuuden ja jopa hengen menettäminen. Ilmiantaja voidaan määritellä olevan kuka tahansa työntekijä mistä tahansa valtion tai yritystoiminnan haarasta, joka julkisesti paljastaa valtion tai korporaation epäeettisiä tai korruptoituneita käytänteitä, jotka rikkovat lakia ja/tai vahingoittavat julkista etua. Osavaltioilla ja liittovaltiolla on omat laajat säädökset ilmiannon tekemisestä niille, jotka haluavat tulla esiin ja paljastaa tällaisia käytänteitä ja riskeerata oman uransa, maineensa ja fyysisen turvallisuutensa. [19] Mitä tulee työsuhteeseen valtion virastoon/korporaatioon, joka liittyy kansallista turvallisuutta koskettavissa projekteissa työskentelyy, tietovuotajien suojelulaeissa on eräitä tärkeitä piirteitä, kuten liittovaltiollinen tietovuotaja-asetus koskien kansallisen turvallisuuden ilmiantajia (5 USC 2302). [20] Tämän asetuksen relevantti kohta [5 USC Sec. 2302. (8) (A)] käsittelee työntekijää vastaan tehtyjä kiellettyjä toimia, jotka ovat seurausta mikä tahansa tiedon vuotamisesta, jonka työntekijä uskoo olevan näyttöä “minkä tahansa lain, säännön tai säädöksen rikkomisesta” tai “auktoriteettiaseman väärinkäytöstä” tai “merkittävästä tai erityisestä vaarasta kansanterveydelle tai -turvallisuudelle”. Relevantissa lainkohdassa esitetään kriittinen tunnusmerkki: “jos tällainen paljastus ei ole erityisesti laissa kielletty ja jos sellainen informaatio ei ole erityisesti jossain täytäntöönpanomääräyksessä vaadittu pidettäväksi salassa maanpuolustuksen tai ulkomaansuhteiden hoidon takia.”

Kuten kriittisestä tunnusmerkistä käy ilmi, ilmiantajat eivät saa paljastaa informaatiota jos sen paljastaminen vaarantaa kansallisen turvallisuuden. Tämä tarkoittaa, että jos on töissä valtion virastolla ja/tai korporaatiolla turvaluokitellussa projektissa, jolla on vaikutuksia kansalliseen turvallisuuteen, sellaiset yksilöt eivät saa suojelua liittovaltiollisen tietovuotaja-asetuksen alaisuudessa paljastaessaan turvaluokiteltua informaatiota. Lisäksi, jos valtion/korporaation työntekijä allekirjoittaa sopimuksen, joka sallii vakavat rangaistukset turvaluokitellun informaation paljastamisesta, sellaiset henkilöt olennaisesti antavat pois perustuslailliset oikeutensa, sillä heillä ei ole minkäänlaista laillista keinoa estää kaikkein drakonisempien rangaistuksen täytäntöönpano. Tämän seurauksena, jos silminnäkijät näkevät, esimerkiksi, törkeitä ihmisoikeusrikkomuksia salaisissa projekteissa, heillä ei ole lainsuojaa jos he valitsevat paljastaaa tämän kansalle. Eräs henkilö, joka ilmeisesti oli ottanut riskin paljastaa törkeitä ihmisoikeusrikkomuksia, on Thomas Castello.

Thomas Castello & Dulcen paperit

Vuonna 1987 tietovuotaja järjesteli 30 valokuvan, videon ja useiden paperien vuotamisen joukolle UFO-tutkijoita, jotka ilmeisesti olivat todisteita Yhdysvaltain ja avaruusolentojen yhteisestä tukikohdasta kaksi mailia Archuletta Mesan alapuolella lähellä Dulcen kuntaa New Mexicossa. Tämä kokoelma sai nimen ‘Dulcen paperit’, ja se tarjosi kuvallista todistusaineistoa tämän salaisen maanalaisen laitoksen toiminnasta, ja se toimi myös tukena Bennewitzin väitteille koskien maanalaisessa tukikohdassa tapahtuvaa toimintaa. [21] Dulcen paperit kuvasivat geenimanipulaatiokokeita, ihmisen ja avaruusolennon hybridien kehittämistä, mielenhallintaa kehittyneiden tietokoneiden avulla, ihmisten kylmäsäilyttämistä nestetankeissa, ja jopa ihmisten ruumiinosien käyttämistä avaruusolentojen ravinnonlähteenä. Paperit tarjosivat todisteita siitä, että ihmisiä pidettiin avaruusolentojen laboratorion koe-eläiminä, jotka työskentelivät suoraan Yhdysvaltain eri virastojen ja amerikkalaiskorporaatioiden kanssa yhteistukikohdassa armeijan ‘mustan budjetin’ alihankintaprojekteissa. Jos paperit olivat aitoja, siellä tehtiin kokeita ja projekteja, joissa rikottiin ihmisoikeuksia niin laajalti, että se ylittää jopa pahimmat rikkeet ihmiskunnan lähihistoriassa.

Dulcen paperien koostamisesta ja julkaisusta vastuussa ollut Thomas Castello väitti työskennelleensä vanhempana turvallisuusupseerina tukikohdassa ennen ‘lähtöään’ sen jälkeen, kun aseellinen konflikti sattui vuonna 1979 Yhdysvaltain armeijan eliittijoukkojen, tukikohdan turvallisuushenkilöstön ja siellä asuvien avaruusolentojen välillä. Hänen kuvaamansa aseellinen konflikti on saanut nimen ‘Dulcen sota’, ja useampi muu ‘ilmiantaja’ ja UFO-tutkija on sen jälkeen kuvannut samanlaisia tapahtumia esiintyneen Dulcessa tai alueen lähellä, jotka vahvistavat monet Castellon väitteistä. [22] Kun hän väitti jättäneensä työnantajansa Dulcessa 1979, sekä myöhemmin julkaistessa Dulcen paperit vuonna 1986, Castello antoi useita haastatteluja ja vastasi UFO-tutkijoille ennen skenestä katoamistaan. Näiden haastattelujen transkriptiot tarjoavat lisää ‘ilmiantotodistuksia’ Dulcen laitoksen väitetyistä tapahtumista.

Thomas Castello väittää palvelleensa Yhdysvaltain ilmavoimissa ja erikoistuneensa sotilasvalokuvaamiseen ja videovalvontaan. Hän lisäksi väittää palvelleensa huippusalaisessa maanalaisessa tukikohdassa lähellä Dulcen kuntaa New Mexicon pohjoisosassa. Hänen taustansa voi tiivistää seuraavasti:

Vuonna 1961 Castello oli nuori kersantti, joka palveli Nelliksen ilmatukikohdassa lähellä Las Vegasia, Nevadassa. Hän oli sotilasvalokuvaaja, jolla oli top secret -turvaluokitus. Hänet myöhemmin siirrettiin Länsi-Virginiaan, jossa hän sai koulutusta tiedusteluvalokuvaamisessa. Hän työskenteli maanalaisessa laitoksessa, ja johtuen hänen uuden pestinsä luonteesta, hänen turvaluokitustaan päivitettiin luokkaan TS-IV. Hän pysyi ilmavoimissa valokuvaajana vuoteen 1971 asti, jolloin hänelle tarjottiin työtä RAND-korporaatiolta turvallisuusteknikkona, ja hän muutti Kaliforniaan, jossa RANDilla oli isot laitokset ja hänen turvallisuusluokituksensa päivitettiin luokkaan ULTRA-3. Vuonna 1977 Thomas siirrettiin Santa Fe:n, New Mexicoon, jossa hänen palkkansa nousi merkittävästi ja hänen turvallisuusluokitustaan päivitettiin taas kerran, nyt ULTRA-7:n. Hänen uusi työnsä oli valokuvausturvallisuusasiantuntija Dulcen tukikohdassa, jossa hänen työnsä oli ylläpitää ja kalibroida maanalaisen kompleksin turvakameroita ja saattaa vierailijoita heidän kohteisiinsa. [23]

Dulcessa tapahtunut laaja videovalvonta oli se, mikä antoi Castellolle lintuperspektiivin, jolla hän sai tietää mitä tukikohdassa tapahtui, sekä siellä tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista, jotka lopulta johtivat siihen, että hän lähti tukikohdasta ja alkoi levittää turvaluokiteltua materiaalia. Castellon väitteet esitellään kahdessa lähteessä, ensimmäinen on itse Dulcen paperit, jotka oletettavasti sisältävät tukikohdasta ulos vietyä turvaluokiteltua materiaalia; ja toinen on haastattelut ja kirjeenvaihto, jota Castellolla oli usean UFO-tutkijan kanssa. Iso osa Castellon materiaalista on sittemmin kiertänyt ympäri Internetiä ja siitä on tehty kirja The Dulce Wars, jonka on kirjoittanut UFO-tutkija, joka käyttää nimeä ‘Branton’. [24]

Castellon työsuhteen, armeijan ja koulutustaustan, ja siten myös hänen statuksensa ilmiantajana, vahvistaminen virallisesti ei ole ollut mahdollista. Tämä mahdollisesti johtuu käytännöstä, jonka on väitetty olevan perustoimi siviileillä, jotka työskentelevät korporaatioilla ja/tai valtiolla/tiedustelupalveluilla salaisissa projekteissa avaruusolentoihin liittyen: julkisuudesta poistetaan kaikki viitteet työntekijään turvatoimena sen varalta, että he tarkoituksellisesti tai tahattomasti paljastaisivat julkisesti sitä mitä tällaisissa projekteissa tapahtuu. Esimerkiksi, tri. Michael Wolf väittää olleensa entinen tieteentekijä ja päätöksentekijä avaruusolentoasioissa, joka alkoi vuodesta 1979 koordinoida avaruusolentoasioiden toimintalinjaryhmää nimeltä Special Studies Group (PI-40) kansallisen turvallisuuden neuvostossa. [25] Nimekkään UFO-tutkijan tohtori Richard Boylanin tekemissä useassa haastattelussa Wolf väitti, että hänen esimiehensä ohjeistivat häntä ottamaan osaa kontrolloituun tietovuotoon UFO-yhteisölle, samalla kun valtiolle annettiin ‘uskottava kiistettävyys’. [26] Kaikki Wolfin pitkälle viedyt yliopistotutkinnot ja eri armeijan/tiedustelupalvelujen sopimushommat oli eliminoitu, mikä teki hänen taustansa ja kertomansa tiedon vahvistamisesta vaikeaa ellei mahdotonta. Hän väitti, että hänen julkisten tietojensa poistaminen oli ‘standardikäytäntö’ kaikille siviilityöntekijöille, jotka työskentelevät joko korporaatioille tai Yhdysvaltain armeijalle salaisissa avaruusolentoprojekteissa. [27] Wolfin kuvauksen sellaisen ‘standardikäytännän’ olemassaolosta vahvisti myöhemmin Bob Lazar, fyysikko, joka lähdettyään vuonna 1988 Necadan S-4 -laitoksesta (Dreamland), jossa hänen työnsä oli takaisinmallintaa avaruusolennoilta haltuun saadusta aluksesta voimansiirto- ja voimanlähdejärjestelmiä, hänen syntymätodistustaan ei enää löytynyt siitä sairaalasta, jossa hän oli syntynyt, ja hänen koulutodistuksensa ja kaikki työtodistuksensa olivat kadonneet — hän oli yksinkertaisesti lakannut olemasta! [28]

Nyt voidaan esittää, että standardikäytäntö on olemassa korporaatioiden ja/tai armeijan/tiedustelupalvelujen palkkaamille siviileille, jossa heidän työ- ja koulutushistoriansa ja muutkin julkiset tiedot poistetaan turvallisuussyistä joko mahdollisen avaruusolentoihin liittyvien tietojen paljastuksen ehkäisemiseksi, niinkuin Bob Lazarin tapauksessa, tai erittäin kontrolloidun tietovuodon tekemiseksi, niinkuin tohtori Wolfin tapauksessa. Tämä tarkoittaa, että Castellon työhistorian varmistaminen ja täten myös hänen uskottavuutensa ilmiantajana on erittäin vaikeaa ellei jopa mahdotonta. On olemassa kolme mahdollisuutta Castellon todelliselle identiteetille ja uskottavuudelle tietovuotajana. Ensimmäinen on, että hän on se kuka hän väittää olevansa, tietovuotaja, joka työskenteli tukikohdassa. Toinen on, että hän käyttää nimeä ja identiteettiä ‘Thomas Castello’ peitteenä paljastaakseen tietoja Dulcesta. Tässä tapauksessa hän voi olla ‘sisäpiiriläinen’, joka vuotaa tietoa tukikohdassa tapahtuneista väärinkäytöksistä, joka toivoo jäävänsä nimettömäksi ilmiantajaksi. Kolmas mahdollisuus on, että Castello on tiedusteluagenttien tekaisema identiteetti, jolla levitetään disinformaatiota, joka ohjaa UFO-tutkijoita ja kansaa poispäin aidoista armeijan projekteista alueella. Useat UFO-tutkijat ovat ilmeisesti kyenneet pääsemään Castellon puheille ennen hänen ‘katoamistaan’ 1980-luvun lopussa, ja he onnistuivat saamaan vastauksia useisiin kysymyksiin. [29] Sekä Brantonin että William Hamiltonin mukaan UFO-tutkijat olivat tavanneet henkilökohtaisesti Castellon, ja kykenivät puhumaan hänen olemassaolon ja uskottavuutensa puolesta. [30] Vaikka Castellon kanssa pidettyjen tapaamisten ja henkilökohtaisten haastattelujen lista ei olekaan pitkä, sen perusteella kuitenkin vaikuttaa siltä, että Castello on olemassa, vaikkakin hän herättää epäilyjä kolmannesta tekaistun identiteetin mahdollisuudesta. Juuri tämä epävarmuus on johtanut useimmat UFO-tutkijat siihen, etteivät he ota todesta Castellon väitteitä, jotka tukivat suurta osaa siitä mitä Bennewitz oli aiemmin esittänyt, ja joka nyt yhdistettiin AFOSIn disinformaatiokampanjaan. Myöhemmässä osiossa lainataan toisia ilmiantajia, jotka ovat vahvistaneet sekä Castellon että Bennewitzin väitteiden aspekteja, mikä viittaisi siihen, että kolmas mahdollisuus voidaan sivuuttaa kaikkein epätodennäköisimpänä Castellon identiteetistä puhuttaessa. Tämän johdosta on tarpeen tutkia jossain määrin mitä Castello väitti kokeneensa Dulcen maanalsiessa tukikohdassa, sillä hän tarjoaa erittäin laajamittaisen todistuksen siitä mitä tukikohdassa tapahtui.

Dulcen papereissa ja hänen henkilökohtaisissa todistuksissaan Castello väittää, että seitsemänkerroksinen maanalainen laitos, jossa työskentelee sekä ihmisiä että eri avaruusolentojen rotuja, löytyy Dulcesta, New Mexicosta. Castello väittää, että tukikohdassa töissä olleet ihmiset olivat tieteentekijöitä, turvallisuushenkilöstöä ja eri korporaatioiden työntekijöitä, jotka hoitivat armeijan sopimuksia. [31] Dulcessa työskenteli neljä avaruusolentojen rotua: standardit ‘lyhyet’ Harmaat Zeta Reticulumista (arviolta metrin mittaisia); pitkät Harmaat Rigelistä, Orionista (parimetrisiä); ja reptiliaanilaji, joka on joko Maapallolle alkuperäinen tai peräisin Dracon tähtikuviosta Orionista (parimetrisiä). Castello väittää, että Maapallon reptiliaaneja, joita kuvataan ‘työläiskastiksi’, hallitsi siivekkäät Dracon reptiliaanit (avaruusolennot Orionista). [32] Hän sanoi, että lyhyet harmaat (joita kuvataan mm. elokuvassa Kolmannen asteen yhteys) palvelevat Dracon reptiliaaneja. Castello sanoo, että hän oli töissä ‘vanhempana turvallisuusteknikkona’ Dulcen laitoksessa ja että hänen päätehtävänsä oli ratkaista kaikki turvallisuusongelmat tukikohdassa avaruusolentojen ja ihmistyöntekijöiden välillä. Hän kuvasi joitain työtehtäviään ja avaruusolentojen hierarkiaa vastauksena Brantonin esittämään kysymykseen siitä miten usein hän kommunikoi eri avaruusolentojen lajien kanssa:

Koska olin vanhempi turvallisuusteknikko tukikohdassa, minun piti kommunikoida heidän kanssaan päivittäin. Jos oli mitään ongelmia, joihin liittyi turva- tai videokamerat, he soittivat minulle. Reptiliaanien ”työläiskasti” oli yleensä se, joka teki fyysisen työn Dulcen alemmissa kerroksissa. Kastia koskettavat päätökset teki yleensä valkoinen Draco. Kun ihmistyöntekijät aiheuttivat ongelmia työläiskastille, reptoidit menivät valkoisen Draco-’pomonsa’ luo, ja sitten Draco soitti minulle. Joskus se tuntui siltä, kuin ongelmat eivät koskaan loppuisi. Useat ihmistyöntekijät vihasivat ”ei pötypuheita”- tai ”menkää takaisin töihin”-asennetta, joka työläiskastilla oli. Jos tarvittiin, väliinpuuttumisesta tuli tärkeä työkalu. Suurimmat ongelmat olivat ihmistyöntekijät, jotka typerästi haahuilivat lähellä ”KIELLETTYÄ ALUETTA” tukikohdan ”Avaruusolentosiivessä”. Kaipa se oli ihmisluonnetta olla kiinnostunut ja haahuilla rajojen yli. Liian usein joku löydettiin ylittämässä rajoja ja nuuskimassa ympäriinsä. Kamerat lähellä sisäänkäynti yleensä pysäyttivät heidät ennen kuin he joutuisivat vakaviin ongelmiin. Muutaman kerran minä jouduin virallisesti pyytämään ihmistyöntekijän palauttamista. [33]

Castello väitti, että Dulcessa käynnissä olleet eri projektit takaisinmallinsivat avaruusolentojen teknologiaa, kehittivät mielenhallintamenetelmiä ja tekivät geenimanipulaatiokokeita, joissa kloonattiin ja luotiin ihmisen ja avaruusolennon hybridejä. Samanlaisia projekteja on tehty laboratorioissa Montaukissa, Long Islandilla ja Brookhavenissa [34] ja näistä on ollut monia ilmiantajatodistuksia. [35]

Nämä projekti ovat hajallaan Dulcen maanalaisen tukikohdan eri kerroksissa, joissa avaruusolennot ovat alimmilla kerroksilla viidestä seitsemään. Nämä alimmat kerrokset Castello kuvasi äärimmäisen vanhoina luonnollisina luolina, joita eri avaruusolentojen rodut ovat käyttäneet. Vastauksena kysymykseen luolastojen alkuperästä hän sanoi:

Luonto rakensi luolastot. Dracot [reptiliaanihumanoidit] ovat käyttäneet luolastoja ja tunneleita vuosisatoja. Myöhemmin RAND-korporaation suunnitelmien avulla niitä on toistuvasti laajennettu. Alkuperäiset luolastot sisälsivät jääluolia ja rikkilähteitä, joita avaruusolennot pitivät täydellisinä omiin tarpeisiinsa. [36]

Kuvatessaan tapaa, jola komento toimi yhteistukikohdassa Yhdysvaltain ja avaruusolentojen välillä, Castello sanoi:

Työläiskasti [Reptiliaanit] tekevät päivittäiset hommat, moppaavat lateksilattioita, puhdistavat häkkejä, tuovat ruokaa nälkäisille ihmisille ja muille lajeille. Heidän tehtävänsä on kehitellä sopiva suhde tyypin yksi ja tyypin kaksi olentojen välillä, jotka Draco-laji on luonut. Työläiskasti työskentelee laboratorioissa sekä tietokoneilla. Periaatteessa reptiliaanirodut ovat aktiivisia kaikissa Dulcen tukikohdan kerroksissa. Siellä on seitsemän eri avaruusolentojen ’rotua’, jotka työskentelevät kuudennen kerroksen itäosassa…. Tuo osio tunnetaan yleisesti nimellä ”avaruusolentosiipi”. Dracot ovat kerrosten 5-6-7 kiistämättömiä herroja. Ihmiset tulevat komentoketjussa toisena näissä kerroksissa. [37]

Castello sanoo, että hän näki omin silmin lajienvälisten geenikokeiden tuotteita laitoksen kuudennessa kerroksessa. Kaikkein häiritsevintä oli hänen löydöksensä, että ihmisiä käytettiin eräänlaisina laboratorioeläiminä kaikkein alimmissa kerroksissa, joissa heitä asetettiin kylmäsäiliöihin, käytettiin koe-eläiminä mielenhallintaohjelmissa ja jopa geenikokeissa. Castello kirjoittaa: “Kerros #7 on pahin, rivi toisensa jälkeen tuhansia ihmisiä ja ihmissekasikiöitä kylmäsäilytyksessä. Siellä oli myös sikiösäilytyssammioita eri kehitysvaiheissa oleville humanoideille. ‘Monesti kohtasin ihmisiä häkeissä, yleensä huumattuna tai tainnutettuna, mutta joskus ne itkivät ja kerjäsivät apua.’” [38]

Castello väittää, että hänen perehdytyksessään hänelle kerrottiin, että ihmiset kärsivät eri asteisesta hulluudesta, ja että heihin kokeillaan erilaisia suuririskisiä lääketieteellisiä proseduureja ja mielenhallintakokeita, joiden tarkoitus on hoitaa heitä. Hän väittää, että hän ja muut ihmistyöntekijät altistuivat päivittäin kylteille, joissa luki: “Tässä laitoksessa tehdään suuren riskin lääketieteellistä testausta, jolla yritetään parantaa hulluus. Ethän koskaan puhu vangeille, se saattaa tuhota vuosien työn.” [39]

Castello väittää, että hän suoritti tehtäviään ilman suurempia ongelmia kunnes hän alkoi epäillä, että sen sijaan, että vangit olisivat olleet hulluja, he olivatkin tavallisia siviilejä, jotka oli yksinkertaisesti siepattu ja käytetty harmaiden ja reptiliaanien laboratorion koe-eläiminä:

Olen järkevä, kun tohtorit sanovat että älä puhu heille, kuka minä olen sitä kiistämään ja tuhoamaan arkaluontoista tilannetta? Mutta eräs mies jotenkin sai huomioni. Hän toistuvasti sanoi, että hänen nimensä on George S—- ja että hänet on kidnapattu ja hän ei ole varma kuka häntä ajoi takaa. En tiedä miksi se jäi mieleeni, muistin vain hänen kasvonsa, ajatellen että hän ei ainakaan näyttänyt tai kuulostanut hullulta, mutta monet vangit sanoivat sellaista. Seuraavana viikonloppuna puhuin kaverini ympäri, joka on poliisi, tekemään tarkistuksen hänen nimellään, sanoen että olin törmännyt häneen ja että minua kiinnosti asia. En maininnut mitään tukikohdasta. Se oli sairas tunne kun tietokone vahvisti, että George S. oli kadonnut. [40]

Silloin kun Castello tajusi, että tavallisia ihmissiviilejä siepataan, hän päätti liittyä pieneen ryhmään muita tukikohdan työntekijöitä, jotka auttoivat vapauttamaan vangittuja ihmisiä.

Eräs toinen turvallisuusviranomainen tuli luokseni ja sanoi, että jotkut laboratoriotyöntekijät halusivat vapaa-ajalla tavata eräässä tunnelissa [epävirallisesti]. Mielenkiinto voitti ja sanoin OK. Sinä iltana arviolta yhdeksän miestä tuli paikalle. He sanoivat, että he tiesivät riskeeraavansa sen, että minä saattaisin ilmiantaa heidät, mutta he halusivat näyttää minulle joitain asioita, joita heidän mielestä minun tulisi nähdä. Yksi kerrallaan he näyttivät minulle todisteita, joiden mukaan monet vangit olivat kadonneita ihmisiä. Siellä oli sanomalehtileikkeitä, ja jopa valokuvia joita he olivat jotenkin salakuljettaneet tukikohtaan. He toivoivat, että he voisivat salakuljettaa ne takaisin ulos ilman, että minä paljastaisin heidät pomoille. Kykenin näkemään pelon heidän kasvoistaan heidän puhuessaan. Eräs mies sanoi, että hän mieluummin kuolisi yrittäessään kuin menettäisi sielunsa olemalla tekemättä mitään. Se oli kommentti, joka muutti tilanteen. Kerroin heille Georgesta ja mitä tiesin hänestä. Muutaman tunnin päästä me vannoimme yrittävämme paljastaa Dulcen tukikohdan. [41]

Castello kuvaa sitä miten pieni joukko ihmistyöntekijöitä alkoi tehdä yhteistyötä joidenkin reptiliaanien työläiskastilaisten kanssa, joilla oli myös intressi vapauttaa siepatut ihmiset pohjakerroksista. Castello lopulta kuvasi sitä miten Delta-eliittijoukot yrittivät tuhota ‘vastarintaliikkeen’:

Se päättyi lopulta siihen, kun armeijan hyökkäys tehtiin poistumistunneleista ja he teloittivat kaikki, jotka oli nimetty heidän listallaan, ihmiset ja reptiliaanit. Me taistelimme vastaan, mutta kenelläkään työläiskastista ei ollut aseita, eikä myöskään laboratoriossa työskentelevillä ihmisillä. Ainoastaan turvajoukoilla ja muutamalla tietokoneella työskentelevällä oli salamapistoolit. Se oli teurastus. Jokainen kirkui ja juoksi pakoon. Käytävät ja tunnelit täyttyivät niin täyteen kuin mahdollista. Me uskomme niiden olleen Delta Forcea [univormujen ja modus operandin perusteella], joka oli päättänyt iskeä vuoronvaihdon aikaan, ja tappaa niin monta kuin mahdollista listalta. [42]

Castello lähti laitoksesta, hän vei mukanaan valokuvat ja videotallenteet, jotka hän lopulta julkaisi Dulcen paperien nimellä.

Johtuen Castellon väitteiden tärkeydestä sekä hänen tarjoamista todisteista, jotka näyttivät tukevan hänen sanomisiaan, josta suurin osa näyttää tukevan sitä, minkä Bennewitz oli varmistanut hänen sähköisen valvontansa ja kenttätutkimuksien avulla, on tässä tarpeen analysoida lisää muita ilmiantajatodistuksia, jotka toisistaan riippumatta tukevat Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesia.

Allekirjoitettiinko Yhdysvaltain ja avaruusolentojen välillä sopimus?

Ensimmäinen väite, joka kaipaa analyysia, on Bennewitzin ja Castellon riita siitä, että avaruusolennoilla ja Yhdysvalloilla olisi ollut yhteinen tukikohta. Tämä viittaisi siihen, että olisi ollut olemassa jonkinlainen sopimus Yhdysvaltain hallituksen edustajien sekä avaruusolentojen rotujen välillä. On olemassa merkittävä ilmiantotodistus siitä, että Eisenhowerin hallinto ja Zeta Reticulumin harmaat olisivat allekirjoittaneet sopimuksen jo vuonna 1954. Tohtori Wolfin mukaan Eisenhowerin hallinto solmi sopimuksen niinkutsuttujen Harmaiden avaruusolentojen kanssa Zeta Reticulumin neljänneltä planeetalta, mutta tätä sopimusta ei koskaan ratifioitu perustuslain vaatimusten mukaisesti. [43] Viitaten samaan Eisenhowerin hallinnon allekirjoittamaan sopimukseen, eversti Philip Corso, erittäin palkittu upseeri, joka palveli Eisenhowerin kansallisen turvallisuuden neuvostossa, kirjoitti: “Me jouduimme neuvottelemaan eräänlaisen antautumisen niille [avaruusolennoille], kunhan me emme taistelisi niitä vastaan. Ne sanelivat ehdot, koska ne tiesivät, että se mitä me eniten pelkäsimme oli paljastus.” [44] Salainen sopimus allekirjoitettiin vuonna 1954 Eisenhowerin hallinnon ja avaruusolentojen rodun välillä, jonka useat muut ‘tietovuotajat’ ovat paljastaneet väittäen, että heillä on ollut pääsy salaisiin asiakirjoihin, jotka paljastavat sellaisen sopimuksen olemassaolon. [45] Phil Schneider, entinen geologiainsinööri joka työskenteli maanalaisten tukikohtien rakennusprojekteissa, kirjoitti:

Vuonna 1954, Eisenhowerin hallinnon alaisuudessa, liittovaltion hallitus päätti kiertää Yhdysvaltain perustuslain ja solmia sopimuksen avaruusolentojen kanssa. Sitä kutsuttiin vuoden 1954 Grenadan sopimukseksi, joka periaatteessa solmi avaruusolentojen kanssa sopimuksen, jonka nojalla avaruusolennot voisivat viedä muutaman lehmän ja testata implanttitekniikoita muutamilla ihmisillä, mutta että niiden piti antaa tietoja kohteiksi valituista ihmisistä. Hitaasti avaruusolennot muuttivat diiliä kunnes he päättivät etteivät noudattaisi sitä enää ollenkaan. [46]

Tämän sopimuksen on esitetty johtavan avaruusolentojen ja ihmisten välillä tapahtuviin teknologiansiirtoihin vastineeksi tietyistä oikeuksista perustaa tukikohtia ja monitoroida amerikkalaisten siviilien sieppauksia. Eversti Corso uskoi, että tämä sopimus oli olennaisesti jotain mikä pakotettiin Eisenhowerin hallinnon allekirjoitettavaksi, mikä viittaisi siihen, että teknologiansiirtoa toteutettaisiin palkkioksi avaruusolentojen USA:sta keräämistä geenimateriaaleista. Tämä geneettinen moninaisuus oli jotain mikä teki USA:sta houkuttelevan paikan sopimukselle verrattuna paljon homogeenisempiin Venäjään tai Kiinaan. Todennäköisesti hallinto järkeili, että koska Harmaat olivat siepanneet amerikkalaisia jokatapauksessa, sopimus antaisi heille keinot monitoroida sieppauksia ja tarkkailla läheltä sitä mitä heidän siviileilleen tapahtuu, jotka olivat mukana Harmaiden geenikokeissa. Harmaat velvoitettiin tarjoamaan lista siepatuista siviileistä, jotain mitä ilmeisesti ei tapahtunut ja myöhemmin tästä tuli kiistakapula Harmaiden ja Yhdysvaltain välillä.

Sopimus Zeta Reticulumin Harmaiden kanssa oletettavasti johti salaisten yhteistukikohtien luomiseen, joiden tehtävät todennäköisimmin olivat: teknologianvaihdanta; mielenhallintakokeet; Harmaiden geenikokeiden tarkkailu ja yhteistoiminta siviilien sieppaamiseksi eri projekteihin yhteistukikohdissa. Sekä sopimuksen että yhteistukikohtien olemassaolo olisi saanut korkeimman mahdollisen turvaluokituksen ja olisi ollut vain muutaman harvan valitun tiedossa. Tämän johdosta ilmiantajatodistukset, jotka tukevat salaisen Eisenhowerin hallinnon allekirjoittaman teknologianvaihtosopimuksen olemassaoloa viittaavat siihen, että maanalaisia laitoksia on mahdollisesti rakennettu, jossa tämä oltaisiin voitu toteuttaa ilman kansan, kongressin tai ulkovallan tietoa. Kun ollaan laadittu mahdollinen ‘juridinen’ perusta avaruusolentojen ja amerikkalaisten yhteilaitokselle, siirryn nyt analysoimaan todisteita, jotka tukevat sellaisen tukikohdan olemassaoloa.

Tähän mennessä esitettyihin todisteisiin perustuen voidaan todeta, että kolme mahdollisuutta erottuu edukseen todennäköisenä selityksenä sille, mitä Dulcessa tapahtui. Ensimmäinen, Dulcessa on (tai oli) huippusalainen ihmisten ja avaruusolentojen yhteislaitos, jossa oli käynnissä projekteja, joihin liittyi ihmishenkilöiden sieppauksia, joiden oikeuksia loukattiin vakavasti. Toinen, Dulcen tukikohta on (tai oli) olemassa, mutta raportit karmaisevista avaruusolentojen tekemistä kaltoinkohteluista ihmisille olivat osa disinformaatiokampanjaa, joka oli suunniteltu lokaamaan Paul Bennewitzin ja kaiken legitiimin tutkimuksen maine, jota on tehty avaruusolentojen aktiviteeteista ja salaisista valtion projekteista, joita Dulcessa oli. Kolmas mahdollisuus on, että kaikki tarinat Dulcesta ovat disinformaatiota, jonka tarkoitus on tahallisesti ohjata vakavat tutkimukset pois UFOista ja aiheuttaa eripuraa UFO-yhteisöön. [47] Pitäen mielessä nämä kolme mahdollisuutta, tutkin nyt ilmiantajatodistuksia koskien sotilaskonfliktia, joka tapahtui Dulcen tukikohdassa, määrittääkseni mikä näistä kolmesta mahdollisuudesta on tarkin.

Dulcen sota

Ilmiantajatodistukset, jotka tukevat Dulcen tukikohdan olemassaoloa, vihjaavat, että sellainen salainen laitos on kuin onkin pyörittänyt erilaisia projekteja, jotka ovat keskittyneet teknologianvaihtoon, mielenhallintaan, geenikokeisiin ja siepattujen siviilien ihmisoikeusrikkomuksiin. On todennäköistä, että yksi tai useampi näistä projekteista on muuttunut kiistakapulaksi avaruusolentojen ja valtion salaisten organisaatioiden välilä. Tmä kiista johti sotilasvälikohtaukseen, joka tunnetaan nimellä ‘Dulcen sota’. Tarkka syy tälle kahakalle on epäselvä, kuitenkin se mitä eri todistuksista tulee esiin on, että se oikeasti tapahtui ja nähtiin myös merkittävä määrä kuolonuhreja: Yhdysvaltain armeijan henkilökuntaa, Dulcen turvahenkilöstöä ja avaruusolentoja.

Castellon mukaan Dulcen sotilaskonflikti alkoi vastarintaliikkeen kasvusta, jotka olivat sekä vartijoita että asialle uskollisia avaruusolentoja, jotka halusivat auttaa vangittuja ihmisiä tukikohdan avaruusolentosiivessä. Lopulta 100 Delta-eliittisotilasta lähetettiin tuhoamaan vastarintaliike, joka alkoi uhata yhteistukikohdan turvallisuusjärjestelyjä. Tämä joukko kärsi monia kuolemantapauksia ja aiheutti monia kuolonuhreja sekä avaruusolentojen joukolle että tukikohdan turvahenkilöstölle. Muutkin tietovuotajat ovat raportoineet sotilaskonfliktista Dulcessa, mm. Phil Schneider, joka työskenteli geologisena insinöörinä Dulcen tukikohtaa ja muita vastaavia rakennettaessa. Schneider antoi seuraavia tietoja hänen taustastaan ja sotilaskonfliktin tapahtumisesta vuonna 1995:

Antaakseni teille yleiskatsauksen siitä kuka olen, kävin insinöörikoulun. Puolet koulustani oli sillä alalla, ja sain mainetta geologisena insinöörinä sekä rakenneinsinöörinä, jolla oli sekä sotilaallisia että ilmailualan sovellutuksia. Olen auttanut rakentamaan kahta tukikohtaa USA:ssa, joilla on jonkin verran merkitystä niinkutsutulle Uudelle Maailmanjärjestykselle [YK:n pyörittämälle maailmalle, jota ‘pitkät Harmaat’ avaruusolennot johtavat]. Ensimmäinen tukikohta on Dulcessa, New Mexicossa. Olin mukana vuonna 1979 tulitaistelussa avaruusolentohumanoideja vastaan, ja minä olen yksi selviytyjistä. Olen todennäköisesti ainoa selviytyjä, joka puhuu asiasta, jota koskaan kuulette. Kaksi muuta selvinnyttä ovat tiukan vartioinnin alaisina. Olen ainoa jäljellä, joka tietää yksityiskohdat koko operaatiosta. 66 salaisen palvelun agenttia, FBI, Mustat Baretit ja sensellaiset, kuoli siinä tulitaistelussa. Minä olin siellä. [48]

Schneider kuvasi vuoden 1979 sotilaskonfliktia pelkäksi ‘onnettomuudeksi’, joka syntyi porauksesta, joka oli suunniteltu laajentamaan Dulcen tukikohtaa:

Olin mukana rakentamassa LISÄOSAA syvällä maan alla olevalle armeijan tukikohdalle Dulcessa, joka on todennäköisesti syvimmällä oleva tukikohta. Se ulottuu seitsemän kerrosta maan alle ja yli 2.5 mailin syvyyteen. Siihen aikaan me olimme poranneet neljä eri reikää autiomaahan, ja me aioimme kytkeä ne kaikki yhteen ja räjäyttää kerralla suuria osuuksia. Minun työni oli mennä aukkoihin ja tarkastaa kivinäytteet, ja suosittelin räjähteitä tietynlaiseen kiveen. Kun olin menossa alas, me löysimme itsemme suuren luolan keskeltä, joka oli täynnä ulkoavaruuden alieneita, jotka tunnetaan suurina Harmaina. Ammuin niistä kaksi. Silloin siellä oli 30 ihmistä. Arviolta 40 tuli lisää kun tämä oli alkanut, ja kaikki heistä kuoli. Me olimme yllättäneet koko maanalaisen tukikohdallisen avaruusolentoja. Myöhemmin saimme selville, että ne olivat eläneet planeetallamme pitkän aikaa… Tämä voisi selittää paljon muinaisten astronauttien teoriasta. [49]

Tärkeä ero Castellon ja Schneiderin versioissa on, että Schneider ei viitannut tukikohtaan yhteislaitoksena. Hän kuvasi sitä seitsenkerroksiseksi Yhdysvaltain armeijan laitokseksi, joka oltiin ‘vahingossa’ rakennettu muinaisen avaruusolentojen tukikohtan päälle. Hän uskoi, että hänen tehtävänsä oli yksinkertaisesti laajentaa olemassaolevaa tukikohtaa eikä niinkään hyökätä avaruusolentojen kimppuun salatussa tarkoituksessa. Epätodennäköisyys sille, että Dulcen laitos olisi ‘vahingossa’ rakennettu avaruusolentojen tukikohdan päälle vihjaa, että Schneider oli vain osittain tietoinen hänen tehtävästään ja siitä mitä alakerroksissa tapahtui. Todennäköisempi skenaario on, että Schneider joutui avustamaan Yhdysvaltain armeijan joukkoja pääsemään Dulcen laitoksen syvempiin kerroksiin, seitsemänteen kerrokseen, joka oli suljettu ja joka oli kiistan todellinen syy.

Joskus vuonna 1993 Schneider lopetti työt sotilaallisia sopimuksia hoitaville yritysasiakkaille sen jälkeen, kun hän oli vakuuttunut siitä, että pitkät Harmaat avaruusolennot olivat kehittelemässä Uutta Maailmanjärjestystä, jota johdetaan YK:sta. jota he itse kontrolloisivat salaa. Lisäksi hän alkoi luennoida julkisesti paljastaen maanalaisten tukikohtien aktiviteetteja, joita hän oli auttanut rakentamaan, sekä avaruusolentojen roolia soluttauduttaessa kansallisvaltioiden hallituksiin sekä heidän roolistaan Uuden Maailmanjärjestyksen todellisina arkkitehteina. Schneider piti esitelmän MUFONin konferenssissa toukokuussa 1995, ja hänet löydettiin kuolleena seitsemän kuukautta myöhemmin tammikuussa 1996. [50] Schneiderin kuoleman sekä hänen ruumiinavauksensa olosuhteet johtivat monet julistamaan, että Schneider oltiin murhattu sen vuoksi, että hän oli julkisesti mennyt puhumaan tiedoistaan koskien avaruusolentoja ja maanalaista tukikohtaa. [51] Schneiderin todistus, hänen selvät tietonsa geologisesta insinöörityöstä ja mystinen kuolema kaikki tukevat hänen keskeistä teesiään siitä, että Dulcessa on maanalainen tukikohta, ja että tämän maanalaisen laitoksen alimmassa kerroksessa tapahtui avaruusolentojen ja Yhdysvaltain armeijan välillä sotilaskohtaaminen.

Toinen ‘tietovuotaja’, joka antaa uskottavuutta sille mahdollisuudelle, että salaisessa maanalaisessa tukikohdassa olisi tapahtunut tulitaistelu avaruusolentojen ja Yhdysvaltain sotilasjoukkojen välillä, on tohtori Michael Wolf. Wolfin kirja Catcher’s of Heaven kuvasi tulitaistelua avaruusolentojen ja amerikkalaisten eliittijoukkojen välillä, joka tapahtui vuonna 1975 Groom Lakessa, Nevadassa, laitoksessa, joka on voinut liittyä siihen mitä lähellä Dulcessa tapahtui myöhemmin:

Harmaat jakoivat tiettyjä teknologisia edistysaskeliaan armeijan/tiedustelupalvelujen tieteentekijöille, usein ollessaan ”vankivieraina” turvallisissa maanalaisissa armeijan laitoksissa Nevadassa ja New Mexicossa. Avaruusolennot ovat antaneet Yhdysvaltain hallitukselle joitain antigravitaatioaluksia ja suuren määrän polttoainetta (alkuaine 115). Toukokuun 1. päivä 1975 erään tällaisen teknologianvaihdon keskellä Nevadassa esiteltiin pientä avaruusolentojen antimateriareaktoria, ja johtava Harmaa avaruusolento pyysi johtavaa Delta-joukkojen everstiä, joka avaruusolentoja vartioi, poistamaan kaikki kiväärinsä ja panoksensa huoneesta (niin, että he eivät vahingossa räjähtäisi energiapäästöistä). Vartijat kieltäytyivät, ja siitä seuranneessa mekkalassa vartija avasi tulen Harmaita kohti. Yksi avaruusolento, kaksi tieteentekijää ja 41 armeijan henkilöä sai surmansa. Yksi vartija jäi eloon todistamaan siitä, että avaruusolennot ilmeisesti käyttivät mentaalista energiaa itsepuolustukseen tappaakseen muut hyökkäävät Delta-joukot. Tohtori Wolf sanoo, että ”tämä tapaus lopetti tietynlaisen vaihdannan (Harmaiden kanssa)”. [52]

‘Dulcen sodan’ kanssa on tärkeitä yhtäläisyyksiä siinä miten Wolf kuvaa ‘Nevadan’ konfliktia verrattuna siihen miten Castello ja Schneider kuvaavat tapahtumia. Molemmissa tapauksissa merkittävä määrä amerikkalaisia sotilaita kuoli avaruusolentojen kanssa tapahtuneessa tulitaistelussa. Nämä yhtäläisyydet viittaavat siihen, että joko Wolf kertoo täysin eri konfliktista, tai samasta konfliktista mutta siihen on lisätty joitain epäselvyyksiä piilottamaan amerikkalaisten ja avaruusolentojen välisen konfliktin todellinen luonne ja sijainti. Joihinkin merkittäviin eroavaisuuksiin kuuluu Wolfin sanoma, että avaruusolennot olivat ‘vankivieraita, eikä niinkään omistaneet yhdessä tukikohtaa Yhdysvaltain kanssa. On epätodennäköistä, että ‘vankivieraina’ olleet avaruusolennot osallistuisivat sen kaltaiseen merkittävään teknologianvaihdantaan, jota Wolf kuvaa. On todennäköistä, että Wolfin viittaus avaruusolentoihin ‘vankivieraina’ oli tarkoitettu piilottamaan amerikkalaisten ja avaruusolentojen välisen yhteistyön laajuus yhteistukikohdassa, mikä voisi johtaa siihen, että kertomus yhdistettäisiin Bennewitzin esittämiin väitteisiin Dulcesta. Tämä myös asettaa epäilyksen valoon sen tapahtuiko Nevadassa mitään konfliktia vuonna 1975 niinkuin Wolf kirjoittaa, vai viittasiko hän vuoden 1979 sotilaskonfliktiin Dulcessa, New Mexicossa. Jos asian laita on jälkimmäinen, silloin Wolf sai ohjeet ylemmiltään ‘informaation kontrolloidussa vuotamisessa’ kylvää joitain epätarkkuuksia (disinformaatiota) siihen informaatioon, jota hän julkaisi tulitaistelusta, joka tapahtui valtion ja avaruusolentojen yhteislaitoksessa amerikkalaisten kärsiessä suuria miestappioita. Sellainen disinformaatiostrategia vahvstaisi kaikkia ‘uskottavan kiistettävyyden’ vastakkaisia kantoja, joita valtio voisi käyttää peittämään Wolfin julkistaman arkaluonteisen informaation. Wolf paljasti lisäksi haastattelussa, että hän oli työskennellyt Dulcen laboratoriossa, mikä näin kertoo lisää informaatiota tästä salaisesta maanalaisesta tukikohdasta, joka on Bennewitzin väitteiden ytimessä. [53]

Toinen tietovuotaja, joka on paljastanut avaruusolentojen ja valtion yhteisen tukikohdan olemassaolon ja ‘Dulcen sotilaskonfliktin’ on Bob Lazar. Lazar työskenteli muutaman kuukauden ajan vuonna 1988 Nevadan S-4 -laitoksessa takaisinmallintamassa avaruusolentojen aluksen työntövoima- ja voimanlähdejärjestelmiä. Eräässä haastattelussa hän kuvaa taustojaan seuraavasti:

Minulla on kaksi maisterintutkintoa, yksi on fysiikasta; toinen on elektroniikasta. Kirjoitin maisterintyöni MHD:sta, eli magnetohydrodynamiikasta. Työskentelin Los Alamosissa muutaman vuoden ajan teknikkona ja sitten fyysikkona protonipolarisaatio-osastolla, siellä olleen kiihdyttimen parissa. Minut palkattiin S-4:n vanhempana fyysikkona työskentelemään gravitaatiotyöntövoimajärjestelmien ja niihin aluksiin liittyneiden asioiden parissa. [54]

Lazar paljasti, että hänen ennen töiden aloittamista avaruusolentojen aluksen parissa saamassaan briiffauksessa hänen vaadittiin lukevan 200 sivua briiffausdokumentteja työhön perehtymiseksi. [55] Hän muisteli, että briiffausdokumentti mainitsi taistelun ihmisten ja avaruusolentojen välillä salaisessa tukikohdassa vuonna 1979. Hän sanoi, että konfliktin aiheutti turvamies, joka yritti ottaa asetta avaruusolentojen alueella, ja tämä johti turvahenkilöstön kuolettaviin haavoihin. Lazar muistelee vuonna 1988 lukemansa briiffausdokumentin todennäköisesti viitanneen vuoden 1979 Dulcen tulitaisteluun.

Tiivistelmänä, vahvin näyttö Bennewitzin väitteille koskien Dulcen tukikohtaa tulee: Thomas Castellon todistuksesta koskien hänen työsuhdettaan ja loikkaamista Dulcen maanalaisessa tukikohdassa sen jälkeen, kun hän oli nähnyt ihmisoikeusrikkomuksia; Phil Schneiderin todistuksesta, joka oli suoraan mukana Dulcen tulitaistelussa; yhtäläisyyksistä Michael Wolfin paljastuksiin koskien tulitaistelua, joka on saattanut tapahtua neljä vuotta aiemmin toisessa maanalaisessa tukikohdassa Nevadassa sekä hänen myönnöstään, että hän on työskennellyt Dulcessa; Bob Lazarin muistosta lukeneensa perehdytyksessään briiffausdokumentin, jossa puhuttiin vuonna 1979 tapahtuneesta tulitaistelusta ihmisturvahenkilöstön ja avaruusolentojen välillä salaisessa tukikohdassa; sekä siepattujen kertomista raporteista heidän ollessaan hypnoosiregressiossa ja joiden todistukset on kirjoitettu kirjaan The Dulce Wars. Lisäksi Bennewitzia vastaan tehty disinformaatiokampanja ja Schneiderin mystinen kuolema sen jälkeen, kun hän oli astunut maanalaisten laitosten paljastuksillaan julkisuuteen, molemmat antavat aihetodistetukea näkemykselle, että ilmiantajien väitteille oli riittävät perusteet koskien Dulcen maanalaista laitosta ja siellä tapahtuneita mahdollisia räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia.

Nyt voin palata kolmeen mahdollisuuteen, jotka aiemmin mainittiin koskien Bennewitzin keskeisiä väitteitä Dulcen tukikohdan olemassaolosta, siellä tapahtuneesta sotilaskonfliktista ja räikeistä ihmisoikeusrikkomuksista. Ensimmäinen mahdollisuus on, että todisteet vahvistavat Bennewitzin väitteet. Toinen mahdollisuus on, että Bennewitzin väitteet koskien avaruusolentojen siepatuille siviileille tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia oli disinformaatiota, jonka tarkoitus oli ohjata tutkijat poispäin tukikohdan ja/tai siellä tapahtuneen sotilaskonfliktin olemassaolosta. Kolmas mahdollisuus on, että Bennewitzin väitteet vaarantuivat disinformaatiosta, jonka tarkoitus oli ohjata UFO-tutkijat pois aidoista UFO-havainnoista. Jotta voitaisiin määrittää mikä mahdollisuus on todennäköisin, tarkastelen nyt joitain Bennewitzin väitteiden ja muita Dulcen tukikohtaa koskevien väitteiden kritiikkejä.

Maanalaisen tukikohdan hypoteesin kritiikkiä

Aina heti sen jälkeen kun Bennewitz laittoi kiertoon väitteitään Dulcen tukikohdasta 1980-luvun alkupuolella, ja Castello ja muut fyysisiä todisteita ja henkilökohtaisia todistuksia, Dulcen tukikohdan hypoteesia tukevia todisteita vastaan on esitetty intensiivistä kritiikkiä. Nämä kritiikit menevät kolmeen kategoriaan. Ensimmäinen on kritiikki fyysisiä todisteita kohtaan, kuten Bennewitzin sieppaamat sähköiset viestit, viestien transkriptiot, valokuvat, videotallenteet ja Castellon ‘Dulce-paperit’; sekä fyysisten todisteiden puute koskien maanalaisen tukikohdan sisäänkäyntejä, tuuletusaukkoja jne. Toinen on kritiikit, jotka keskittyvät Bennewitzin, Castellon ja Schneiderin uskottavuuteen Dulcen tukikohdan hypoteesissa. Kolmantena on kritiikki, jonka mukaan koko Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesi on välkky disinformaatiostrategia, jonka tiedustelupalvelut kuten Air Force Office of Special Intelligence (AFOSI) ovat ottaneet käyttöön hajottaakseen UFO-yhteisöä. Tarkastelen jokaista näistä vuorollaan.

Mitä Bennewitzin todisteisiin tulee, hänen valokuvansa ja filminsä vuodelta 1980 selvästi näyttivät joitain anomaalisia ilmiöitä, minkä on tunnustanut myös jopa ilmavoimien tiedustelu, mutta vaikeus on osoittaa vakuuttavasti mitä näistä käy ilmi. [56] Tästä huolimatta monet UFO-tutkijat uskovat, että se oli vahvinta näyttöä valokuvatusta UFOsta. [57] Bennewitzin sähköinen viestintä, joka osoittaisi jotain omituista tapahtuvan, oli kaikkein kiistanalaisinta, eikä se ollut ratkaisevaa näyttöä- Mitä tulee fyysisiin todisteisiin, joita Dulcen papereista löytyy, useimmat tutkijat yksinkertaisesti eivät ottaneet näitä vakavasti ja olettivat, että ne olivat osa Bennewitzia vastaan suunnattua disinformaatiokampanjaa. Ratkaisevien todisteiden puutteet valokuvien, videoiden ja fyysisten todisteiden muodossa muistuttavat UFO-yhteisön historiallista pyrkimystä löytää riittävää näyttöä, jolla voitaisiin muuttaa jopa kaikkein skeptisimpien ammattilaisten mielipide. [58] Tämä viittaa siihen, että Bennewitzin sähköisten UFO-aktiviteettia ja avaruusolentojen viestintää kuvaavien tallenteiden ja Dulcen papereiden fyysisten todisteiden validiteetti on edelleen debatin kohteena. Selkeä ratkaisu siitä, mitä fyysinen näyttö Dulcen tukikohdan olemassaolosta kertoo, on edelleen vaikeasti hahmotettavissa.

Yksityiset tutkijat ovat tutkineet maa-alaa, jossa maanalainen tukikohta väitetysti sijaitsee. Archuletta Mesa sijaitsee Jicarillan apachereservaatin mailla. Eräs tutkija, Glen Campbell, sai selville, että maata ei ole fyysisesti rajattu, eikä siellä ole mitään viitteitä armeijan läsnäolosta, piilotettuja sisäänkäyntejä, ilmaventtiileitä, vedenottamoita läheisellä Navahon joella jne. Tämän jälkeen hän totesi, että mitään fyysisiä todisteita maanalaisesta tukikohdasta ei ollut. [59] Toiset kenttätutkijat, kuitenkin, ovat löytäneet todisteita omituisista tapahtumista alueella, mikä tukisi väitteitä maanalaisesta tukikohdasta. [60] Esimerkiksi Norio Harakaya vieraili Dulcessa japanilaisen filmituotantoryhmän kanssa vuonna 1990 ja totesi:

Olen ollut Dulcessa Nippon Television Networkin kuvausryhmän kanssa ja haastatellut monia, monia ihmisiä siellä ja tulin takaisin vahvan vakaumuksen kanssa siitä, että siellä tapahtui jotain 10-15 vuotta sitten, mm. yöllisiä havaintoja omituisista valoista ja armeijan jeeppien ja rekkojen ilmestymisiä. [61]

Jotkut Campbellin esiinottamat kritiikit voidaan selittää eri tavoin. Castello ja Schneider, esimerkiksi, molemmat kuvasivat laajalti maanalaista infrastruktuuria, jossa käytettiin kehittynyttä teknologiaa kuten suurinopeuksista raideyhteyttä. [62] Tämä tekisi mahdolliseksi piilottaa sisäänkäynnit Dulcen tukikohtaan turvallisemmilla alueilla. Lisäksi ilman ja veden kierto voitaisiin toteuttaa toisin tavoin kehittyneen teknologian avulla. Tämä viittaa siihen, että kritiikki puuttuvia salaista tukikohtaa puoltavia todisteita kohtaan Jicarillan apachemailta ei ole ratkaisevaa, ja on jopa ristiriidassa muiden todistusten kanssa mystisistä armeijan sotilasliikkeistä ja alueella tehdyistä anomaalisista havainnoista.

Salainen disinformaatiokampanja, jonka AFOSI käynnisti Bennewitzia vastaan, viittaa siihen, että hänellä alueelta peräisin olleita fyysisiä todisteita maanalaisesta tukikohdasta, sekä hänen kansalta saamaansa tukea tulkittiin kansallisen turvallisuuden uhaksi. Tämä salainen disinformaatiokampanja, joka alkoi vuonna 1980, viittaa siihen, että kritiikki Castellon ja Bennewitzin esittämiä fyysisiä todisteita kohtaan ei ole ratkaisevaa ja voi itsessään olla osa käynnissä olevaa disinformaatiokampanjaa. Tästä johtuen kritiikki puuttuvia fyysisiä todisteita kohtaan, jotka osoittaisivat maanalaisen tukikohdan olemassaolon Dulcessa, epäonnistuu hylkäämään Dulcen tukikohdan hypoteesin.

Toisenlainen kritiikki keskittyy tietovuotajien/silminnäkijöiden uskottavuuteen, jotka ovat esittäneet todisteita tai todistuksia Dulcen tukikohdasta. Uskottavuuden rakentaminen alalla, joka on täynnä disinformaatiota, pelottelua ja virallisia projekteja joilla pilata asiantuntijasilminnäkijöiden ja ‘ilmiantajien’ maine vaatii jonkin verran joustavuutta analyysiin ilmiantajien käyttäytymis- ja/tai persoonapiirteistä. ‘Hermoromahdus’, ‘kieltäytyminen haastatteluista’ tai ‘peiteidentiteettien’ käyttö, esimerkiksi, voi olla seurausta salaisesta häirinnästä eikä niinkään merkki henkilöstä, jolta puuttuu uskottavuutta. Keskittyminen henkisiin tai terveysongelmiin, joita Dulcen tukikohdan hypoteesista puhuneet ilmiantajat/silminnäkijät kohtaavat, voi olla pelkkä verhottujen henkilökohtaisten hyökkäysten muoto hypoteesin pääkannattajien uskottavuutta vastaan. Esimerkiksi, verkkoartikkelissa joka kritisoi Dulcen tukikohdan todisteiden puuttumattomuutta, kirjoittaja Roy Lawhon sivuuttaa haasteet, joita on kohdattu rakennettaessa kolmen pääilmiantajan/tietovuotajan uskottavuutta, jotka ovat puhuneet Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesin puolesta — Bennewitz, Castello ja Schneider. Lawhon lopettaa kuvauksensa heidän väitteistään viittauksilla moniin henkilökohtaisiin ongelmiin tai käyttäytymiseen, joita jokaisella oli, tavalla joka näyttää olevan pelkkä verhottu hyökkäys heidän uskottavuuttaan kohtaan. [63] Esimerkiksi, hän viittaa siihen, että Bennewitz “joutui tietyksi aikaa mielisairaalaan” ja sitten hänestä tuli “erakoitunut, ja hän kieltäytyi puhumasta UFOista”. [64] Kuten aiemmin mainittua, Bennewitzista tuli uhri intensiiviselle disinformaatiokampanjalle, julkiselle valvonnalle, hyökkäyksille hänen uskottavuuttaan vastaan, epätavallisille aktiviteeteille häntä vastaan, jotka lopulta johtivat siihen, että hän kärsi hermoromahduksen. Tämä ei vaikuta hänen esittämien tietojen tai henkilönsä uskottavuuteen, vaan kertoo ainoastaan siitä intensiivisestä ympäristöstä, jossa monet ihmiset hajoavat heitä vastaan kohdistetun psykologisen paineen alla.

Castellosta puhuttaessa Lawhon toteaa, että Castello “on ainoastaan kertonut tarinoita, ei mitään konkreettista, ja hänen pitäisi vielä astua esiin henkilökohtaisesti”, ja että “on epäilystä siitä onko hän edes olemassa.” [65] Vaikka ainoastaan suhteellisen harva tutkija voi puhua Castellon olemassaolon puolesta, olisi hyvä syy uskoa, että hän mahdollisena tietovuotajana paljastamassa salaista tietoa joutuisi pidätysten tai muiden virallisten tahojen toimien kohteeksi, joiden tarkoituksena on hänen ‘hiljentämisensä’, jos hän koskaan tulisi julkisuuteen. Tämä voi selittää hänen mystiset liikkeensä samaan aikaan, kun hän jättää mahdollisuuden avoimeksi sille, että hän on osa disinformaatiostrategiaa. Siispä, vaikka Dulcen paperien todistukselta itseltään puuttuu vakuuttavuutta, paperit muuttuvat merkittäväksi todisteeksi, jotka tukevat Bennewitzin väitteitä.

Viimeisenä, puhuttaessa Schneiderista, Lawhon viittaa mainitsemattomiin lähteisiin, että Schneiderilla “oli paha aivovamma ja hän oli myös paranoidi skitsofreenikko.” [66] Tämä olisi kaikkein epäreiluin Lawhonin esittämistä kritiikeistä. Schneider vietti lähes kaksi vuotta luentokierroksella (1993-1995) paljastaen rehellisesti aktiviteettinsa ollessaan töissä korporaatiolle, joka rakensi Dulcea ja muita maanalaisia tukikohtia. Hänen rehellisyyden ja mentaalisen kestävyyden koettelemiselle oli monia mahdollisuuksia, ja vaikuttaa siltä, että hän ei pettänyt suurta tukijajoukkoaan. [67] Hän antoi mielikuvan miehestä, joka tiesi elämänsä päättyvän pian joko luonnollisista syistä (hänellä oli loppuvaiheen syöpä) tai murhan johdosta. Hänen näennäinen ‘itsemurhansa’ sisälsi merkkejä murhasta, joita viranomaiset eivät tutkineet sen enempää. [68] Schneiderin todistus esittää kaikkein konkreettisimman tietovuodon, jota Dulcen tukikohdasta ja siellä avaruusolentojen ja ihmisten välillä tapahtuneesta tulitaistelusta 1979 löytyy. Tiivistelmänä, kritiikki Dulcen tukikohdan hypoteesia puolustaneiden uskottavuutta kohtaan epäonnistuu olemaan vakuuttavaa.

Lopuksi, on esitetty kritiikkiä, joka keskittyy William Mooren vuoden 1989 julistukseen MUFON-konferenssissa siitä, että hänet olisi käännytetty mukaan AFOSIn salaoperaatioon levittämään disinformaatiota Bennewitzille hänen maineensa pilaamiseksi. Vaikka he olivatkin raivoissaan siitä, että yksi UFO-tutkija aktiivisesti osallistui disinformaatiokampanjaan toisia tutkijoita vastaan, monet UFO-tutkijat nopeasti nielivät Mooren tarinan siitä, että Bennewitzin väitteiden kaikkein omituisimmat aspektit, ihmisoikeusrikkomukset joissa on tapahtunut avaruusolentojen sieppauksia, ihmisten kylmäsäilytyksiä ja maanalaisia sammioita täytetty karjan ja ihmisten palasilla, nämä kaikki olisivat disinformaatiota. Bennewitzin väitteet olivat saaneet laajalti tukea UFO-yhteisössä ja niitä levittivät ristiriitaiset henkilöt kuten John Lear, William Cooper ja William Hamilton. Eräät hyvämaineiset UFO-tutkijat uskoivat, että Learin ja Hamiltonin väitteet, jotka myötäilivät Bennewitzin sanomisia Dulcen maanalaisesta tukikohdasta, vahingoittaisivat legitiimiä UFO-tutkimusta. [69] Kun tuli tieto siitä, että John Lear oli kutsuttu juontamaan vuoden 1989 MUFON-konferenssia, nimekkäät MUFON-jäsenet alkoivat erota protestiksi. [70] Monet UFO-tutkijat eivät uskoneet, että Bennewitzin sähköinen kuuntelu, datan tulkinnat ja siepattujen haastattelut olisivat olleet riittävää näyttöä maanalaisesta avaruusolentojen tukikohdasta Dulcessa. Bennewitzin väitteet avaruusolentojen tekemistä ihmisoikeusrikkomuksista tukikohdassa yksinkertaisesti sivuutettiin pelkkänä disinformaationa jopa niiden keskuudessa, jotka uskoivat hänen olevan luotettava ja hänen keräämänsä todisteiden olevan laadukkaita. [71]

Mitä tulee siihen näkökulmaan, että disinformaatio oli suuressa roolissa Bennewitzin kehitellessä näkemyksiään tukikohdasta ja sen ihmisoikeusrikkomuksista, Bennewitz oli jo koostanut laajan tietokannan perustuen hänen kahden vuoden sähköiseen kuunteluun ennen AFOSIn puheille menoa vuonna 1980. Tämän johdosta Bennewitz oli jo kehitellyt monia kantojaan Dulcesta ennen kuin AFOSI alkoi syöttää hänelle disinformaatiota Bennewitzin oltua AFOSIn haastattelussa vuonna 1980 ja sen jälkeen tavattuaan Mooren vuonna 1982. On todennäköistä, että Bennewitzin havainnot UFO/ET-aktiviteetista alueella, radion ja videolähetysten sähköinen kuuntelu sekä hänen sähköinen viestintänsä aina Dulcen sotaan asti antoivat hänelle kokonaiskuvan siitä mitä tukikohdassa tapahtui. Todennäköisempi selitys on, että Yhdysvaltain tiedustelupalvelut olivat damage control -moodissa Bennewitzin siepattua sähköistä viestintää avaruusolentojen alusten ja Dulcen tukikohdan välillä. Castellon ja myöhemmin Schneiderin vieläkin paljastavammat todisteet ja todistukset sotkeutuivat disinformaatioon, jota syötettiin aktiivisesti julkiseen keskusteluun Dulcen tukikohdan hypoteesia koskien. Kritiikki siitä, että Dulcen tukikohdan hypoteesin, avaruusolentojen ihmisoikeusrikkomusten yms. kaikkein hälyttävimmät aspektit olisivat yksinkertaisesti AFOSIn disinformaatiota, epäonnistuu ottamaan huomioon sen miten disinformaatio on aktiivisesti käytössä oleva työkalu tiedustelupalveluilla, jolla luodaan hämmennystä ja estetään sen selville saanti mitä juuri sillä hetkellä on tapahtumassa. [72]

Palaan nyt aiemmin esille tuomiini kolmeen mahdollisuuteen koskien Dulcen maanalaisen tukikohdan hypoteesia: 1. fyysiset todisteet, tietovuotajien väitteet ja silminnäkijätodistukset tarjoavat ratkaisevaa näyttöä Dulcen tukikohdasta ja laajoista siellä siviileillä tehdyistä ihmisoikeusrikkomuksista; 2. väitteet tukikohdasta ovat todennäköisesti paikkansapitäviä, mutta jotain disinformaatiota on päässyt mukaan kaikkein äärimmäisimmistä ihmisoikeusrikkomuksista puhuttaessa; ja 3. Dulcen tukikohdan hypoteesi on disinformaatiota. Perustuen tähän mennessä esitettyihin todisteisiin sekä ratkaisevan kritiikin puutteeseen näitä todisteita kohtaan, kolmas mahdollisuus voidaan sivuuttaa. Tämä tahtoisi sanoa, että päätelmä siitä, että avaruusolentojen ja valtion edustajien välinen yhteistukikohta oli kuin olikin olemassa Dulcessa, että siellä tapahtui sittenkin sotilaskonflikti syystä, joka on edelleen avoin keskustelulle, mutta todennäköisimmin liittyi yhden tai molempien osapuolten sopimusrikkomuksiin. Raportit räikeistä tukikohdassa käynnissä olleita eri projekteja varten siepattujen siviilien ihmisoikeusrikkomuksista, vaikka tämä tässä kohtaa ei olekaan ratkaisevasti tiedossa, ovat riittävää näyttöä sille, että vastuussa olevien valtion viranomaisten ja ihmisoikeusjärjestöjen tulisi tutkia asiaa lisää. Eräs lisäongelma, jota tulisi tutkia ymmärtääksemme tähän mennessä esitettyjen näyttöjen implikaatiot ihmisoikeuksiin ja politiikkaan, on identifioida miten Dulce ja muut samanlaiset tukikohdat saivat rahoitusta ilman viranomaisten valvontaa.

Dulcen ja muiden maanalaisten yhteistukikohtien rahoittaminen ilman Yhdysvaltain kongressin valvontaa

Phil Schneiderin mukaan rahat maanalaisten tukikohtien rakentamiseen USA:ssa ja muualla tulevat ‘pimeästä budjetista’ — rahat eivät ole osa normaalia kongressin budjettia tai lisäysprosesseja, jotka rahoittavat valtion organisaatioita USA:ssa. Hänen vuoden 1995 luoennossaan Schneider julisti:

Pimeä budjetti on salabudjetti, joka kerää 25% Yhdysvaltain bruttokansantulosta. Musta budjetti tällä hetkellä kuluttaa $1.25 biljoonaa vuodessa. Ainakin tämän verran käytetään mustiin ohjelmiin, kuten niihin jotka liittyvät maanalaisiin tukikohtiin. Tällä hetkellä USA:ssa on 129 syvällä maan sisässä olevaa sotilastukikohtaa. [73]

Nämä tukikohdat Schneiderin mukaan on “yhdistetty toisiinsa nopealla magneettilevitaatiojunayhteydellä, joka kykenee kaksi kertaa äänen nopeuteen”. [74] Thomas Castello kuvasi myös nopeaa maanalaista junaraidenjärjestelmää, joka yhdisti Dulcen muihin tukikohtiin USA:ssa ja muualla: “maailmanlaajuinen verkosto on nimeltään ”Sub-Global System.” Sillä on ”tarkastuspisteitä” jokaisen maan sisääntulokohdassa. Siellä on sukkulakäytäviä, jotka ’ampuvat’ junat uskomattomilla nopeuksilla käyttäen magneettilevitaatiota ja vakuumimenetelmää. Ne kulkevat yliäänennopeuksilla.” [75] Schneiderin ja Castellon väitteet suuresta maanalaisesta infrastruktuurista, joka on yhdistetty huippunopealla maglev-junajärjestelmällä, vahvisti tohtori Richard Sauder, joka on tutkinut ja identifioinut salaisia maanalaisia tukikohtia USA:ssa ja muualla. [76] Jos Schneiderin kuvaus ja budjettiarviot ovat oikein, silloin on olemassa massiivinen maanalainen infrastruktuuri, jota on rahoitettu tavoilla, jotka ovat menneet ohi kongressin valvonnasta huolimatta maanalaisen infrastruktuurin massiivisesta koosta ja taloudellisten resurssien käytöstä. Siksi on hyvä tutkia onko Schneiderin estimaatti tarkka, miten kongressi harjoittaa turvaluokiteltujen ohjelmien valvontaa USA:ssa ja sopiiko Dulcen kaltainen tukikohta kokonaiskuvaan kongressin rahoittamista ja valvomista salaisista armeijan ohjelmista.

Schneiderin yllättävän suuren ‘pimeän budjetin’ kokoestimaatin vahvistaminen tulee yllättävästä lähteestä. Entinen asunto- ja kaupunkikehitysministeriön apulaissihteeri Catherine Fitts väittää, että yhteensä 3.3 biljoonaa dollaria imetty ministeriöstä ja DoD:sta rahoitusvuosina 1998, 1999 ja 2000. [77] Fitts perustaa vuoden 2000 estimaattinsa David K. Steensman, puolustusministeriön tilintarkastuksesta vastaavan vt. apulaistarkastajan, raporttiin, joka kirjoitti vuoden 2002 raporttiinsa, että “DoD prosessoi $1.1 biljoonaa kirjanpitomerkintöinä, joita ei tueta, DoD:n osatekijöiden talousarvioon, jota käytettiin kirjoittamaan ministeriökohtaisia raportteja ja DoD:n tilinpäätöksiä rahoituskaudelle 2000.” [78] Raportoidessaan puuttuvista puolustusministeriön rahoitusvuoden 2000 rahoista, tutkiva journalisti Kelly O’Meara antoi tukea Fittsin havainnolle:

Pentagonin apulaisylitarkastaja luki kahdeksansivuisen tiivistelmän puolustusministeriön varainhoitoa koskevista laiminlyönneistä. Hän myönsi, että Pentagonin kirjanpitoon oli tehtävä $4.4 biljoonan edestä oikaisuja vaaditun tilinpäätöksen laatimiseksi, ja että $1.1 biljoonan summan tueksi tuosta kokonaismäärästä ei oltu saatu luotettavia tietoja. Toisin sanoen, Bill Clintonin viimeisen täyden vuoden aikana yli $1 biljoonaa oli yksinkertaisesti kadonnut ja kukaan ei voi olla varma milloin, minne tai kenelle rahat menivät. [79]

Jos ‘pimeä budjetti’ on oikeasti niin suuri kuin Fittsin ja Schneiderin estimaatit, silloin on erittäin todennäköistä, että niitä on käytetty rahoittamaan Dulcen tukikohdan kaltaisia ohjelmia, jotka näyttäisivät menevän ‘Special Access Programin’ (SAP) kategoriaan. SAP:t ovat ohjelmia, joilla on lisäturvatoimenpiteitä normaalin turvaluokittelujärjestelmän (luottamuksellinen, salainen, huippusalainen) lisäksi. [80] Vuoden 1997 senaatin komission raportin mukaan DoD:n hyväksynnällä operoi arviolta 150 SAP:ia. [81] Senaatin raportissa kuvataan miten nämä SAP:t jaetaan kahteen luokkaan, ‘tunnustetut’ ja ‘tunnustamattomat’:

Julkisesti tunnustettuja ohjelmia pidetään erillään tunnustamattomista ohjelmista, ja jälkimmäisiä kutsutaan yleiskielessä nimellä “mustat” ohjelmat johtuen niiden turvaluokitellusta olemassaolosta ja tarkoituksesta. Mustien ohjelmien joukossa tehdään lisäero “luovuttuihin” ohjelmiin, joita pidetään niin arkaluonteisina, että ne standardimuotoiset raportointivaatimukset kongressille eivät koske niitä. Näiden ohjelmien olemassaolosta ilmoitetaan vain suullisesti kongressin asianomaisten valiokuntien puheenjohtajalle, varapuheenjohtajalle ja toisinaan muille jäsenille ja henkilökunnalle. [82]

Olennaisesti luovuttu tunnustamaton SAP (syvän musta) on niin arkaluonteinen, että ainoastaan kahdeksan kongressin jäsentä (puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat neljästä puolustusasiankomitesta senaatin ja edustajainhuoneiden välillä) saavat ilmoituksen luovutusta SAP:sta ilman, että heille annetaan siitä mitään muuta informaatiota. Tämä mahdollistaisi heidän aidosti julistaa etteivät he tiedä sellaisesta ohjelmasta mitään mikäli heiltä siitä kysyttäisiin, ja näin he ylläpitäisivät tällaisen SAP:n salaisuutta. Jos tunnustamattomat SAP:t ovat ‘mustia ohjelmia’, silloin ‘luovutut’ tunnustamattomat SAP:t ovat ‘syvän mustia’. Dulcen tukikohta vaikuttaa olevan kandidaatti tällaiseksi ‘syvän mustaksi’ ohjelmaksi, joka tällä hetkellä USA:ssa operoi.

SAP:t rahoitetaan tavalla, joka täyttää liittovaltion ohjeet, ja niitä valvotaan sekä toimeenpanopuolelta että kongressin taholta. Käytännössä kuitenkin kongressin valvonta luovutun tunnustamattoman SAP:n tapauksessa on nimellistä. Presidentti Clintonin täytäntöönpanomääräys #12958 päivämäärällä 17.4.1995 muutti sen miten SAP:t tulevaisuudessa luotaisiin ja valvonta hoidettaisiin. Täytäntöönpanomääräyksen pääkomponenttien mukaan ainoastaan ulkoministeri, puolustusministeri, energiaministeri ja keskustiedustelun johtaja (tai heidän varamiehensä) voisivat luoda SAP:n; nämä pidettäisiin “absoluuttisessa minimissä”; ja niitä luotaisiin kun “tietyn informaation haavoittuvaisuus tai uhka on poikkeuksellinen”, ja niiden salaisuutta ei voida suojella normaalilla turvaluokitusjärjestelmällä. [83] Mitä valvontaan tulee, keskeinen täytäntöönpanomääräyksen lause oli Clintonin pyrkimys koordinoida valvontaa keskustahon kautta (Information Security Oversight Office, ISOO), joka vastaisi National Security Councilille (NSC) ja vuosittain raportoisi presidentille:

(3) … ISOO:n johtaja saa pääsyn näihin ohjelmiin kunkin ohjelman turvallisuusvaatimusten mukaisesti hoitaakseen ISOOn tehtäviä tämän täytäntöönpanomääräyksen alaisuudessa. Viraston johtaja voi rajata pääsyn erikoisohjelmaan koskemaan ainoastaan ISOOn johtajaa ja maksimissaan yhtä muuta ISOOn työntekijää; tai, erikoisohjelmien tapauksessa, jotka ovat erityisen arkaluonteisia ja haavoittuvaisia, ainoastaan johtajaan. [84]

Käytännössä kuitenkin tehokasta SAP-valvontaa hoitaa DoD:n komitea, Special Access Program Oversight Committee (SAPOC), ja samanlainen tiedusteluyhteisön komitea, Controlled Access Program Oversight Committee (CAPOC), eikä niinkään ISOO. [85] SAPOC on se taho, jolla on valtuutus “hyväksyä, lopettaa, uudelleenvalidoida ja uudelleenstrukturoida prosesseja DoD:n SAP:eihin.” [86] Olennaisesti Yhdysvaltain presidentillä ei ole paljoakaan auktoriteettia SAP:sta DoD:n tai tiedustelupalvelujen yli. [87] Valvontajärjestelmä sulkee presidentin toimivallan SAP:sta DoD:n ja tiedustelupalvelujen ulkopuolell, mutta jotka teoriassa ovat alisteisia presidentin vallalle hänen toimiessaan ‘armeijan ylipäällikkönä’. [88] Voitaisiin sanoa, että nämä toimeenpanovallan haarat, jotka ovat presidentin suorassa alaisuudessa, niinkuin presidentti Clinton sai tietää, eivät voi käyttää juurikaan mitään valtaa tai valvoa mitenkään ‘syvän mustia ohjelmia’. [89] Ne toimeenpanovallan haarat, jotka käsittelevät avaruusolentoasioita, ovat kansallisen turvallisuuden neuvoston piirissä, eikä presidentillä ole niihin sanottavaa. [90] Näiden erottamiseksi toisistaan, mitä toimeenpanovallan syvän mustien ohjelmien valvontaan tulee, viittaan niihin toimeenpanovirastoihin, jotka ovat presidentin alaisuudessa termillä ‘toimeenpanoviraston valvonta’, ja niihin tahoihin, jotka eivät ole presidentin vallassa, termillä ‘varjohallituksen valvonta’.

Schneiderin kuvaamat ‘syvän mustat’ ohjelmat vaativat varoja huomattavasti yli liittovaltion SAP:eille antaman virallisen määrän. Esimerkiksi, rahoitusvuonna 2001 SAP:lle budjetoitiin arviolta $10-12 miljardia dollaria DoD:n eri palveluista, joka on huomattavasti pienempi summa kuin mitä Schneider ja Fitts mainitsivat todennäköisesti ‘syvän mustiin ohjelmiin’ kulutetun, jotka eivät olleet listattu kongressille jätettyyn SAP-listaan. [91] Jopa DoD-budjetin kasvaessa 380 miljardiin dollariin vuonna 2003, SAP:hin menevä osuus kasvoi ainoastaan marginaalisesti, ja näin ‘syvän mustien ohjelmien’ todellisten kustannusten ja niille budjetoitujen varojen välinen ero pysyi suurena.

‘Syvän mustien ohjelmien’, jotka liittyvät suoraan avaruusolentojen läsnäoloon, joita kongressi tai toimeenpanoelimet eivät valvo, rahoittamiseksi valtion armeijaan ja tiedustelupalveluihin kytkeytyneet haarat ovat kehittäneet monimutkaisen rahoitusjärjestelmän, jolla kierretään normaalit liittovaltion rahojen budjettiprosessit ja valvontavaatimukset. Kelly O’Mearan mukaan, erilaisia kirjanpitomekanismeja, kuten ”ei-tuettuja merkintöjä”, ”olennaisia valvontapuutteita”, ”oikaistuja tietueita”, ”täsmäyttämättömiä maksuja”, ”epänormaaleja taseita” ja ”erittelemättömiä eroja” käyttämällä DoD jättää kirjaamatta jopa biljoona dollaria vuosittain. [92] Se on jättiläismäinen summa vuosittain, reippaasti yli DoD:n virallisen budjetin, mikä viittaisi siihen, että liittovaltion hallituksen eri ministeriöitä käytetään puhaltamaan rahaa ilman amerikkalaisen veronmaksajan, kongressin ja vastuunalaisten liittovaltion viranomaisten tietoa siitä mitä tapahtuu. [93]

Sen sijaan, että liittovaltion rahaa puhallettaisiin suoraan korruptoituneiden amerikkalaispoliitikkojen sveitsiläisille pankkitileille, käytäntö josta monissa kehittyvissä valtioissa on tehty oma taiteenlajinsa, raha menee suoraan ‘pimeään budjettiin’, joka sitten rahoittaa ‘syvän mustia ohjelmia’ virallisten SAP:ien listan lisäksi, joita voidaan pyörittää ilman kongressin ja presidentin valvontaa. Nämä ‘laittomat’ rahastot kanavoidaan salaisille organisaatioille eri aselajien haaroihin ja tiedustelupalveluille rahoittamaan suoraan heidän omia ‘mustia ohjelmiaan’, jotka liittyvät avaruusolentojen läsnäoloon. Näitä rahoja sitten käytetään antamaan toimeksi sopimuksia amerikkalaiskorporaatioille kuten EG&G, Westinghouse, McDonnell Douglas, Morrison-Knudson, Wackenhut Security Systems, Boeing Aerospace, Lorimar Aerospace, ranskalainen Aerospacial, Mitsubishi Industries, Rider Trucks, Bechtel, Raytheon, DynCorp, Lockheed Martin, Hughes, Dryden, SAC ja monille muille, jotka tarjoavat tarpeellisia palveluja avaruusolentoihin liittyviin projekteihin. [94] Eläkkeellä oleva DIA:n tiedusteluviranomainen John Maynard raportoi näiden korporaatioiden ja DoD:n välisen suhteen luonteesta:

Puolustusministeriöllä on ollut käynnissä oleva ohjelma 1950-luvun puolivälistä saakka, joka on solminut sopimuksia amerikkalaisten siviiliorganisaatioiden/korporaatioiden kanssa, jotka ovat toimineet tiedusteluyhteisössä. Nämä projektit ovat erittäin tiukkojen turvajärjestelyjen alaisia, ja ne on yleensä erittäin vahvasti siiloutettu. Se tarkoittaa, että siellä on monia samankeskisiä piirejä: mitä lähemmäs keskipistettä pääset, sitä enemmän tietoa sinulla on projektista. Mitä kauemmas sisäpiiristä menet, sitä vähemmän tietoa sinulla on. Kaikki tämä on tarjolla erittäin tiukan tiedontarveperustaisesti. Näistä piireistä voi, jos on etsinyt tarpeeksi, löytää alihankkijoita, jotka ovat työskennelleet eri osissa projektia, mutta joilla ei oikeasti ole ollut mitään tietoa siitä mikä projekti kokonaisuudessaan on ollut. Tämä on tapahtunut myös armeijan kommunikoidessa pääalihankkijalle. Tässä mielessä jokaisella aselajihaaralla on tietyt omat projektinsa, jotka siiloutettiin turvatoimina. [95]

Laittomasta ‘pimeän budjetin’ kassasta alihankintasopimuksia saaneet korporaatiot eivät joudu kongressin tai toimeenpanevan elimen valvonnan alle, eikä niiden tarvitse paljastaa kansalle niiden tekemisten todellista luonnetta, ja niiden tulee allekirjoittaa salassapitosopimus, jossa on ankarat rangaistukset salassapitorikkomuksille. Bob Lazarin mukaan hänen todellinen työnantajansa Nevadan S-4 -laitoksessa oli Yhdysvaltain laivasto, mutta hän joutui allekirjoittamaan sopimuksen EG&G-yhtiön kanssa, jossa hän antoi pois perustuslailliset oikeutensa mikäli hän kertoisi tietämästään [96] Hänen päätettyään lopettaa työnsä S-4:ssä Lazar paljasti tietonsa ja sai tappouhkauksia.

‘Pimeän budjetin’ rahoittamien ‘syvän mustien ohjelmien’ estimaatteja voidaan saada käyttämällä ‘syvän mustien ohjelmien’ virallisia budjettilukuja, ja sitten korjaamalla tätä lukua silloin kun käytetään ‘pimeän budjetin’ varoja. Täytäntöönpanomääräyksen 12958 ja vuoden 1997 senaatin komission raportin mukaan, syvän mustien ohjelmien (tunnistamattomat, luovutut Special Access Programit) lukumäärä tulee pitää absoluuttisessa minimissä. Tämä viittaa siihen, että 150:sta senaatin komission raportin identifioimasta SAP:sta voidaan estimoida suhteellinen osuus jakamalla nämä ‘tunnustettuihin’ ja ‘tunnustamattomiin’, ja sitten jakamalla ‘tunnustamattomat’ ‘luovuttuihin’ ja ‘ei-luovuttuihin’ SAP:eihin, ja sitten käyttämällä mielivaltaista 50%:n lukua ottamalla huomioon ‘absoluuttisen minimin’ vaatimus, jota sovelletaan luovuttujen SAP:ien luvanantoon, että noin 15-20 SAP:ia (arviolta 10% kaikista) on ‘syvän mustia’. Samanlaisella prosessilla voidaan tarkastella SAP:ien 10-12 miljardin dollarin kokonaisvuosibudjettia, josta arviolta 1.5 miljardia dollaria käytetään ‘syvän mustiin ohjelmiin’, joiden olemassaolosta kerrotaan verbaalisesti ainoastaan kahdeksalle kongressin komitean puheenjohtajalle ja varapuheenjohtajalle, jotka eivät saa niistä briiffausta.

‘Syvän mustien’ ohjelmien ympärillä olevat huikean tiukat turvatoimet ovat olleet historiallisesti hyväksyttäviä kongressin johtajille perustuen heidän uskomuksiinsa näiden ohjelmien rajallisesta määrästä ja niiden saaman budjettirahoituksen vaatimattomasta summasta — $1.5 miljardia olisi alle 0.5% DoD:n kokonaisbudjetista vuonna 2003 ($380 miljardia). Jos Fittsin, O’Mearan ja Schneiderin estimaatit ovat oikein, silloin näiden ‘syvän mustien ohjelmien’ budjettien todellinen koko on melkein kolme kertaa DoD:n vuosibudjetti! Vertaamalla tätä huikeaa lukua ‘syvän mustien’ ohjelmien $1.5 miljardin estimaattiin, joka kongressin johtajille on esitetty, tämä viittaisi siihen, että luovutut SAP:t yhdessä tunnustamattomien SAP:ien kera ovat todellakin vain pelkkä peitetarina kokonaan toisen tyyppisille syvän mustille ohjelmille — niille jotka liittyvät suoraan avaruusolentojen läsnäoloon.

Pitämällä Fittsin estimaattia lähempänä ‘pimeän budjetin’ ohjelmien todellista kokoa ja luovuttujen SAP:ien budjettiarviota ($1.5 miljardia), tämän eri kategorian ‘syvän mustien ohjelmien’ saaman rahoituksen määrä voidaan itse asiassa kertoa arviolta 700:lla. ‘Syvän mustien ohjelmien’ lukumäärää voitaisiin myös mahdollisesti kasvattaa tällä kertoimella, mutta ylimääräinen rahoitus saattaa olla myös käytössä jokaisen ohjelman koon kasvattamiseen eikä niinkään uusien ohjelmien lisäämiseen. Tästä seuraa, että jos kerrointa kymmenen käytetään selittämään ‘syvän mustien ohjelmien’ todellista kustannusta, silloin ‘syvän mustien ohjelmien’ todellinen lukumäärä olisi 70-kertainen. Jos ‘syvän mustien ohjelmien’ ‘virallinen’ lukumäärä on 15-20, silloin ohjelmien todellinen lukumäärä on jossain välillä 1050-1400. Voidaan täten todeta, että yli tuhatta ‘syvän mustaa ohjelmaa’ rahoitetaan ‘pimeästä budjetista’, jonka koko arvioidaan olevan vuosittain jossain 1.1 biljoonan dollarin hujakoilla. Ottaen huomioon, että senaatin komissio raportoi arviolta 150 SAP:n olemassaolosta yhteensä, voidaan todeta sen lisäksi, että kongressin johtajat ja presidentti eivät saa tietää syvän mustien ohjelmien todellista lukumäärää, eivätkä he saa tietää ‘pimeän budjetin’ todellista kokoa, joka rahoittaa yli 99% näistä ‘syvän mustista’ ohjelmista.

Jos ‘pimeä budjetti’ rahoittaa Dulcen maanalaista tukikohtaa ja muita arviolta 99%:aa syvän mustista ohjelmista, joita kongressille ei raportoida edes pintapuolisesti ‘luovuttuina tunnustamattomina SAP:eina’, silloin on selvää, että on olemassa kahdentyyppisiä syvän mustia ohjelmia. Ne, joita rahoitetaan normaalista budjetista (luovutut tunnustamattomat SAP:t), jotka ovat perustuslain mukaan laillisia, ja ne joita rahoitetaan ‘pimeästä budjetista’, jotka eivät kuulu ollenkaan SAP-valvontaprosessiin, jotka ovat normaalin perustuslaillisen prosessin ulkopuolella ja teknisesti laittomia. Voidaan todeta, että lailliset ‘syvän mustat ohjelmat’ ovat pelkkä peite laittomille ‘syvän mustille ohjelmille’, jotka on aivan erityisesti suunniteltu vastaamaan avaruusolentojen läsnäoloon. Nämä peiteohjelmat on suunniteltu suuntaamaan kongressin ja toimeenpanovallan viranomaiset pois todellisista avaruusolentoihin liittyvistä ‘syvän mustista ohjelmista’, jotka ovat olemassa ja jotka kuluttavat valtavia määriä resursseja Yhdysvaltain taloudesta. Tämän johdosta, arviolta 15-20 (2%) kaikista syvän mustista ohjelmista on laillisia ja joilla on tunnettu valvontaprosessi, kun taas arviolta 750-1000 (98%) on laittomia ja niillä on varsin erilainen valvontaprosessi. On mahdollista, että DoD ja tiedusteluyhteisön komiteat (SAPOC & CAPOC), joilla on suora valvonta laillisista ‘syvän mustista ohjelmista’ ovat tietoisua laittomista ‘syvän mustista ohjelmista’, mutta ne eivät käytännössä näitä valvo. On todennäköistä, että SAPOC:n & CAPOC:n päävastuu on varmistaa, että lailliset ‘syvän mustat ohjelmat’ ja tunnustetut ‘mustat ohjelmat’, joiden yksityiskohdat kerrotaan kongressin komiteoille ja toimeenpaneville elimille, ovat käytännössä laittomien syvän mustien ohjelmien peitteitä. Laittomien syvän mustien ohjelmien valvontaa todennäköisimmin suorittavat salaiset organisaatiot, jotka on sulautettu eri armeijan & tiedustelupalvelujen haaroihin ja kansallisen turvallisuuden neuvostoon, joka on vastuussa avaruusolentoasioiden hoidosta. [97] Salaiset organisaatiot, jotka on sulautettu toimeenpanoelimiin kuten National Security Council, Federal Emergency Management Agency ja Homeland Security, muodostavat ‘varjohallituksen’, jonka vastuulla on koordinoida armeijan, tiedustelupalveluiden ja valtion toimia avaruusolentoasioissa. [98]

Tiivistelmänä, Dulcessa ja muualla olevien maanalaisten avaruusolentojen ja valtion yhteistukikohtien rakentamisen ja pyörittämisen rahoitus tulee ‘pimeän budjetin’ rahoista, jotka eivät noudata normaaleja valvontavaatimuksia, joita tavalliset DoD:n ja tiedustelupalvelujen SAP:t noudattavat. Amerikkalaiskorporaatioita, jotka saavat toimeksiantoina alihankintasopimuksia, joiden nimissä tarjota palveluja armeijalle ja tiedustelupalveluille, ei säännellä tavanomaisella tavalla, ja ne ovat olleet erittäin ‘menestyksekkäitä’ pakottaessaan salailuaan omille työntekijöilleen — kriittinen tekijä, joka merkitsee tulevaisuuden uusia sopimuksia hankittaessa! Käytännössä tämä tarkoittaa, että salaiset organisaatiot, jotka on sulautettu armeijaan, tiedustelupalveluihin ja kansallisen turvallisuuden virastoihin, ovat löytäneet keinon kiertää kongressin ja toimeenpanoelinten laittomien ‘syvän mustien ohjelmien’ valvontaa ja todellisten kustannusten hyväksyntää:

Taulukko 1. Tiivistelmä syvän mustien ohjelmien rahoitus- ja valvontajärjestelmästä

Ohjelman luokittelu Valvonta Arvioitu lukumäärä Rahoituslähde Arvioitu vuosittainen budjetti Liittyykö alieneihin?
‘Tunnustetut’

Special Access

Programit (SAP)

Kongressi*/SAPOC

/CAPOC/toimeenpanoelimet

75 Kongressi/DoD/tiedustelupalvelut $5 – 6 miljardia Ei
Tunnustamattomat

SAP:t — Mustia

Kongressi*/SAPOC

/CAPOC/toimeenpanoelimet

55-60 Kongressi/DoD/tiedustelupalvelut $3.5 – 4.5 miljardia Peite
Luovutut tunnustamattomat

SAP:t — Syvän mustat

SAPOC/CAPOC 15-20 Kongressi/DoD/tiedustelupalvelut $1.5 miljardia Peite
Laittomat – Syvän mustat Varjohallitus 1050-1400 Pimeä budjetti $1.1 biljoonaa Kyllä

Akronyymit

SAPOC – Special Access Program Oversight Committee, Department of Defense

CAPOC – Controlled Access Program Oversight Committee, CAPOC

*Kongressin komiteat — House National Security Committee, Senate Armed Services Committee, ja puolustusasiain alikomiteat edustajainhuoneen ja senaatin budjettikomiteoissa.

Lopuksi: Väitettyjen Dulcessa tapahtuneiden ihmisoikeusrikkomusten poliittiset implikaatiot

Tässä raportissa tarkastellut ilmiantajatodistukset vakuuttavasti osoittavat Dulcen tukikohdan olemassaoloon, joka on entinen ja/tai nykyinen avaruusolentojen ja Yhdysvaltain hallituksen yhteislaitos, joka on rakennettu ‘pimeän budjetin’ rahoilla, joita operoidaan ilman kongressin ja toimeenpanoelinten valvontaa. Todistukset lisäksi tukevat näkemystä, että ‘Dulcen sota’ oli aseellinen konflikti amerikkalaisten sotilaiden, tukikohdan henkilöstön ja avaruusolentojen rotujen välillä. Vaikka aseellisen yhteenoton tarkkaa syytä ei olekaan tiedossa, sen perusteella voidaan sanoa, että yksi tai molemmat osapuolet olivat jättäneet oman osuutensa salaisesta sopimuksesta suorittamatta. Ottaen huomioon ilmiantajatodistuksen, että yksi näiden sopimusten sitoumuksista oli varmistaa, että geenikokeisiin siepatuista siviileista pidettäisiin täydellistä kirjaa, heitä ei vahingoitettaisi ja että heidät turvallisesti palautettaisiin takaisin siviilielämään, on syy uskoa, että räikeät ihmisoikeusrikkomukset ovat olleet roolissa konfliktin synnyssä. Samanlaisia ihmisoikeusrikkomuksia saattaa hyvinkin olla käynnissä toisissa mahdollisissa valtion ja avaruusolentojen välisissä tukikohdissa USA:ssa ja muualla.

‘Dulcen sotien’ välittömät poliittiset seuraamukset ja väitettyjen avaruusolentojen suorittamien siepattujen siviilien kaltoinkohteluiden implikaatiot tarkoittavat erittäin todennäköisesti määrättömän pitkää viivytystä avaruusolentojen läsnäolon paljastuksessa. Steven Spielbergin Close Encounters of the Third Kind -elokuvan julkaisun vuonna 1977 on pitkään spekuloitu olevan osa ‘siedätysohjelmaa’, jolla valmistellaan kansaa avaruusolentojen läsnäolon paljastukseen. [99] NASA lähetti 20-sivuisen luottamuksellisen kirjeen Spielbergille kuvaillen mitä hänen tulisi ja ei tulisi näyttää elokuvassa ennen sen julkaisua, mikä viittaisi epätavallisen suureen kiinnostukseen siitä, millaisina avaruusolennot ja valtio elokuvassa esitettiin. [100] Vuoden 1979 ‘Dulcen sota’, jossa avaruusolentojen läsnäolosta vastuussa olevat salaiset viranomaiset (varjohallitus) komensivat hyökkäyksen avaruusolentoja vastaan, jotka pitivät hallussaan avaruusolentojen ja ihmisten välisen yhteistukikohdan kerroksia, olisi varmastikin signaloinut dramaattista siirtymää asenteissa avaruusolentojen läsnäoloa kohtaan ja määrättömän pitkää pidättäytymistä täydestä UFO-paljastuksesta.

Ei ole riittävästi todisteita täysin oikeuttamaan lisätutkimuksia väitteisiin laajoja ihmisoikeusrikkeitä, jotka tapahtuivat ihmisten ja avaruusolentojen yhteistukikohdissa Dulcessa ja muualla USA:ssa. Kaikkein tehokkain keino tutkia väitettyjä ihmisoikeusrikkomuksia Dulcessa olisi hyvämaineinen kolmannen sektorin ihmisoikeusjärjestö, kuten Amnesty International tai Human Rights Watch, joka aloittaisi tutkimukset näitä kaltoinkohteluja koskien. Näillä organisaatioilla on mittava kokemus tarkkojen ja luottamuksellisten tutkimusten tekemisestä maissa, jotka ovat historiassamme tehneet räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia ja tukahduttaneet niitä, jotka ovat astuneet esiin paljastamaan tällaisia kaltoinkohteluja. Ihmisoikeusjärjestön tutkimus voisi tarjota mahdollisuuden tietovuotajille astua esiin ja/tai välittää informaatiota Dulcessa tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista. Tämä olisi keino ylläpitää luottamuksellisuutta ja ehkäistä rikossyytteitä tietovuotajia vastaan heidän ‘turvaluokitellun informaation’ paljastamisestaan. Tapauksessa, jossa amerikkalaiset liittovaltion virastot nostavat syytteitä tietovuotajia vastaan, tai jossa tietovuotajat yhtäkkiä katoaisivat, sellaiset henkilöt voisivat olla ‘hätäviestien’ fokuksessa, joita ihmisoikeusorganisaatiot ovat julkaisseet vuosien varrella turvatakseen ihmisoikeusrikkomuksia paljastavien koskemattomuuden. Toinen tapa tutkia väitettyjä ihmisoikeusrikkomuksia Dulcessa olisi kongressin tukema kuuleminen sellaisten rikosten väitteisiin ja täyteen maanalaisessa laitoksessa tehtyihin aktiviteetteihin, joita tarkasteltaisiin miten paljon aktiviteetit ovat ihmisoikeusrikkeisiin vaikuttaneet. Laaja kongressin takaama koskemattomuus ja suojelu tulisi suoda kaikille valtion/armeijan viranomaisille ja korporaatioiden työntekijöille, jotka haluavat astua esiin antamaan informaatiota amerikkalaisten ja muiden maiden kansalaisten kokemista ihmisoikeusrikkomuksista tukikohdissa USA:n rajojen sisällä tai muualla maailmassa. Johtuen kansan suuresta intressistä saada tietää tällaisista väitetyistä kaltoinkohteluista, kongressin tutkimusten tulisi olla avoimia, ja median laajasti raportoimia. Kun kansallisen turvallisuuden huolenaiheet aidosti vaativat sellaisen informaation salassapitoa, tämä tulisi viedä kongressitutkinnan eteen asianmukaista harkintaa ja toimintaa varten.

Avaruusolentojen asioista vastuussa oleva ‘varjohallitus’ on ollut tekijä, joko myötävaikuttava tai lieventävä, räikeissä ihmisoikeusrikkomuksissa, jotka ovat tapahtuneet sen kontrolloimissa ja/tai avaruusolentojen yhteisissä salaisissa tukikohdissa. Varjohallituksen roolia voidaan tutkia ja se voidaan saattaa tilivelvolliseksi ihmisoikeusrikkomuksista asianmukaisilla reformeilla paljon samaan tapaan kuin monet autokraattiset valtiot ovat reformoineet hallituksensa ihmisoikeusrikkomusten kansainvälisen valvonnan johdosta. Johtuen ihmisoikeusjärjestöjen kokemuksesta suorittaa sellaisia autokraattisten regiimien tutkimuksia, tämä on erittäin suotava keino ratkaista väitetyt ihmisoikeusrikkomukset, joita kansallista turvallisuutta ylläpitäviin organisaatioihin sulautettujen salaisten ryhmien johdolla on tehty, jotka kollektiivisesti yhdessä muodostavat ‘varjohallituksen’.

Kongressin tukema rahoitusmekanismien tutkimus, joita on käytetty laittomien ‘syvän mustien projektien’ rahoitukseen, on myös tarpeen, jotta voitaisiin tilittää kaikki varat täysimääräisesti, joita USA:n taloudessa on tuotettu, ja lopettaa rahojen käyttö ‘syvän mustiin ohjelmiin’, jotka operoivat kongressin/toimeenpanovallan valvonnan ulkopuolella, ja jopa relevanttien puolustusministeriön ja tiedustelupalvelujen valvontakomiteoiden ulkopuolella. Korporaatioiden käyttö armeijan alihankintasopimuksissa, joita on rahoitettu laittomilla rahavirroilla, joita salaiset organisaatiot Yhdysvaltain armeijassa ja tiedustelupalveluilla ovat saaneet, tulee loppua.

Jotta voisimme tehdä jotain väitettyjen ihmisoikeusrikkomusten koko laajuudelle, joita avaruusolentojen ja ihmisten yhteistukikohdissa korporaatioiden ja armeijan henkilökunta on tehnyt, täytyy koota koolle ‘totuuskomissio’, joka koostuu valtion/armeijan virkamiehistä ja/tai korporaatioiden työntekijöistä, jotka ovat suoraan osallistuneet kokeisiin ja projekteihin, joissa sellaisia loukkauksia on tehty; ja/tai sellaisen informaation salaamiseen pelottelemalla silminnäkijöitä ja tietovuotajia. Tällainen totuuskomissio voitaisiin mallintaa Etelä-Afrikan esimerkin mukaan, jossa ihmisoikeusrikkomuksiin osallistuneille apartheid-ajan julkishallinnon virkamiehille luvattiin yleinen armahdus sillä ehdolla, että he paljastaisivat aktiviteettiensa luonteen täysin, ja että nämä rikkomukset olivat poliittisesti motivoituneita eikä niinkään henkilökohtaisia. [101 Armahduksen myöntäminen virkamiehille/työntekijöille on askel oikeaan suuntaan myönnettäessä osallistuminen projekteihin, jotka ovat rikkoneet amerikkalaisten ja muiden maiden kansalaisten ihmisoikeuksia, joita on pidetty vangittuina avaruusolentojen ja valtion yhteistukikohdissa, ja se tulee olemaan tärkeä keino saada selville tapahtumien koko laajuus näissä tukikohdissa.

Voidaksemme aloittaa prosessin, jossa promotaan kongressin ja/tai ihmisoikeusjärjestöjen toimintaa väitettyjen Dulcessa tehtyjen ihmisoikeusrikkomusten korjaamiseksi, on rohkaistava astumaan esiin entisiä/nykyisiä julkisia virkamiehiä tai korporaatioiden työntekijöitä, jotka ovat virantoimituksessaan tai työsuhteensa aikana saaneet ensikäden tietoa Dulcessa ja/tai muussa valtion ja avaruusolentojen yhteislaitoksessa tehdyistä ihmisoikeusrikkomuksista. Ilmiantajille on tarjolla monenlaisia lakipalveluja, jotka auttavat tällaisten aktiviteettien paljastamisesta kiinnostuneita ilman heidän juridisten/sopimuksellisten velvoitteidensa rikkomista. [102]

Dulcen maanalaisessa tukikohdassa tapahtuneiden ihmisoikeusrikkomusten poliittiset implikaatiot vaativat välitöntä huomiota uskottavilta ihmisoikeusorganisaatioilta, jotka sellaisia väitteitä tutkivat. Lisäksi kongressin sponsoroimat tutkimukset vaaditaan Dulcessa tapahtuneiden väitettyjen kaltoinkohteluiden aiheuttamista useista ongelmista: avaruusolentojen rotujen kanssa solmittuihin sopimuksiin osanotto ilman kongressin ratifiointia; laittomien syvän mustien ohjelmien rahoittaminen ‘pimeästä budjetista’, jotka operoivat kongressin tai toimeenpanoelinten valvonnan ulkopuolella; sotilaallinen yhteenotto amerikkalaisten turvajoukkojen ja avaruusolentojen rotujen välillä ilman, että kansa tai kongressi sai tietää sellaisten toimien syitä tai oikeutusta; sekä tilivelvollisuus Dulcessa ja mahdollisesti toisissa maanalaisissa tukikohdissa USA:ssa ja muualla tehdyistä ihmisoikeusrikkomuksista. Sen sijaan, että rajattaisiin Dulcessa tapahtunut pelkästään Yhdysvaltain hallitukseen, on erittäin todennäköistä, että muut maailman hallitukset ovat suostuneet samanlaisiin järjestelyihin avaruusolentojen rotujen kanssa, joissa niiden kansalaisten ihmisoikeudet annetaan pois vaihdossa kehittyneeseen avaruusolentojen teknologiaan. Dulcen tapahtumien koko laajuus voi olla vedenjakaja ihmiskunnan historiassa. Se voi hyvin olla ensimmäinen kerta, jolloin koko kirjatun historian aikana ihmiskunta on joutunut käsittelemään poliittisesti vastuullisella tavalla toisen lajin ihmisrodun jäsenille tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia, ja joihin on ollut osallisena eri armeijan, tiedustelupalvelujen ja/tai korporaatioiden henkilöstö näihin väärinkäytöksiin asianmukaisella tavalla puuttumattomuuden muodossa.

LOPPUVIITTEET

[1] Kaikkein vilpittömimmät kiitokseni H.M.:lle, joka avuliaasti suostui tarjoamaan omaa vieraanvaraisuuttaan, intellektuaalista stimulaatiota, huomaavaisia ehdotuksia ja tutkimusympäristön, jossa saattaa tämä raportti loppuun.

[2] Estimaatit vuosittaisen pimeän budjetin koosta ovat jopa 1.1 biljoonaa dollaria. Kuvaus siitä miten rahaa oikeasti imuroidaan USA:n taloudesta, katso The $64 Question: What’s Up With the Black Budget? – The Real Deal,” Scoop: UQ Wire (23 September, 2002). Saatavilla verkossa: http://www.scoop.co.nz/mason/stories/HL0209/S00126.htm

[3] Kts. Branton, The Dulce Wars: Underground Alien Bases and the Battle for Planet Earth (Inner Light Publications, 1999); and Christa Tilton, The Bennewitz Papers (Inner Light Publications, 1994). Dulcen tapahtumista kertovia verkkosivuja: http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/ ja http://groups.yahoo.com/group/Dulce_Base_Investigations

[4] Verkosta löytyvä arvio Bennewitzin tutkimuksesta, kirjoittanut Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’,” (July 1, 1996), saatavilla verkossa: http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewit.htm

[5] Osa näistä kuvista, kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’,” (July 1, 1996), saatavilla verkossa: http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi2.htm

[6] Paul Bennewitz, Project Beta, saatavilla verkossa: http://www.paraarchives.com/documents/p/beta01.htm

[7] Tri Sprinkle on Academy of Close Clinical Encounters Therapistsin (ACCET) johtaja, ja hänet tunnetaan laajalti abduktioilmiön asiantuntijana. ACCETin verkkosivut: http://drboylan.com/accetpg2.html

[8] Kts. Branton, The Dulce Wars, kpl. 21 & 26. Saatavilla verkossa: http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/ . Bennewitz viittaa äitiin ja poikaan Project Betassa: http://www.paraarchives.com/documents/p/beta01.htm

[9] Kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’- Part 3” (June, 2003), saatavilla verkossa http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[10] Bennewitzin raportissa Project Beta oli monia viittauksia siihen, miten armeija puolustautui avaruusolentojen aluksia vastaan, mikä viittaa siihen, että hänen viestintänsä paljasti vihamielisen suhteen avaruusolentojen ja ihmisten välillä. Bennewitzin raportti Project Beta on saatavilla verkossa: http://www.paraarchives.com/documents/p/beta01.htm

[11] Viittaus verkossa, World of the Strange, http://www.worldofthestrange.com/modules.php?name=Documents&op=ViewItems&vid=138

[12] Bennewitzin raportti Project Beta, saatavilla verkossa: http://www.paraarchives.com/documents/p/beta01.htm

[13] Bennewitz, Project Beta, esipuhe: http://www.paraarchives.com/documents/p/beta01.htm

[14] Mooren 1989 ripittäytyminen, kts. http://www.worldofthestrange.com/modules.php?name=Documents&op=ViewItems&vid=144

[15] Mooren ripittäytyminen 1989, kts. http://www.worldofthestrange.com/modules.php?name=Documents&op=ViewItems&vid=144

[16] Kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’, Part 3” (June, 2003), saatavilla verkossa http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[17] “The Aviary,” Think-aboutit.com, saatavilla verkossa: http://www.think-aboutit.com/ufo/aviary.htm

[18] Tietovuotajailmiöstä, kts. Myron Peretz Glazer & Penina Migdal Glazer, The Whistleblowers: Exposing Corruption in Government and Industry (Basic Books, 1991); ja C. Fred Alford, Whistleblowers: Broken Lives and Organizational Power (Cornell University, 2002). Verkossa: http://www.whistleblowers.org/

[19] Ilmiantajien juridisen määritelmän ja heitä koskettavien lakien laajempi käsittely, kts. Stephen M. Kohn, Concepts and Procedures in Whistleblower Law (Quorum Books. Westport, Conn. 2000). Verkossa: http://www.whistleblowers.org/

[20] Kopio tästä asetuksesta löytyy osoitteesta http://www.whistleblower.org/article.php?did=92&scid=96

[21] Dulcen papereissa oli mukana videonauhoite: http://www.crowdedskies.com/pages/dulce.htm

[22] Kts. Branton, The Dulce Wars: Underground Alien Bases and the Battle for Planet Earth (Inner Light Publications, 1999). Saatavilla verkossa: http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/ & myöskin: http://www.thewatcherfiles.com/dulce_book.htm

[23] The Dulce Wars, kpl 21. Saatavilla verkossa http://www.thewatcherfiles.com/dulce/chapter21.htm . Katso myös William Hamilton, Cosmic Top Secret: America’s Secret Ufo Program – New Evidence (Inner Light Publications, 1990). Katkelma verkossa: http://www.crowdedskies.com/files/down/cog.html

[24] Branton, The Dulce Wars.

[25] Keskustelua PI 40:sta ja muista avaruusolentoihin liittyvistä organisaatioista, kts. Michael Salla, ”Political Management of the Extraterrestrial Presence – The Challenge to Democracy and Liberty in America.” Exopolitics.Org, July 4, 2003. Saatavilla verkossa: http://exopolitics.org/Study-Paper-5.htm Lisäksi Michael E. Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004).

[26] Kts. Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolfe,” http://drboylan.com/wolfqut2.html

[27] Kts. Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolfe,” http://drboylan.com/wolfqut2.html

[28] “Billy Goodmanin haastattelu Bob Lazarin kanssa: osittainen transkriptio, Billy Goodman Happening (December 20, 1989), saatavilla verkossa: http://www.swa-home.de/lazar3.htm Kts. myös “George Knapp Interview with Bob Lazar,’ On the Record, KLAS-TV, (December 9, 1989). Transkriptio verkossa: http://www.swa-home.de/lazar2.htm

[29] Castellon haastattelut on julkaistu luvuissa 11 & 27 teoksessa The Dulce Wars, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html ja http://www.thewatcherfiles.com/dulce/chapter27.htm . Kts. myös William Hamilton Cosmic Top Secret. Katkelma verkossa: http://www.crowdedskies.com/files/down/cog.html

[30] Kts. Branton, The Dulce Wars, luku 27. Saatavilla verkossa http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/ & http://www.thewatcherfiles.com/dulce/chapter27.htm Kts. myös William Hamilton Cosmic Top Secret. Katkelma verkossa: http://www.crowdedskies.com/files/down/cog.html

[31] Keskustelua sellaisen systeemin kehittymisestä, jossa korporaatiot ovat pääroolissa armeijan alihankkijoina avaruusolentoprojekteissa, kts. Michael Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Press, 2004), kpl 2. Julkaistu myös tutkimuspaperissa #5, www.exopolitics.org

[32] Kts. Branton, Dulce, luku 11, Saatavilla verkossa: http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[33] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[34] Keskustelua Yhdysvaltojen sponsoroimista mielenhallintakokeista, kts. Helmut Lammer & Marion Lammer, Milabs: Military Mind Control & Alien Abductions (Illuminet Press, 1999).

[35] Kts. Preston Nichols, Montauk Project: Experiments in Time (Sky Books, 1999); Al Bielek & Brad Steiger, The Philadelphia Experiment and Other UFO Conspiracies (Innerlight Publications, 1991); Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection (Expansions Publishing Co. 2002); Wade Gordon, The Brookhaven Connection (Sky Books, 2001). Al Bielekin verkkohaastattelu: http://psychicspy.com/montauk1.html

[36] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa: http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[37] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa: http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[38] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[39] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[40] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[41] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[42] Branton, Dulce, luku 11, saatavilla verkossa http://www.all-natural.com/dulce-11.html & http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/

[43] Kts. Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html

[44] Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997) 292.

[45] Kts. William Cooper, “Origin, Identity and Purpose of MJ-12,” https://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/billy-cooper-mj-12n-alkupera-identiteetti-ja-tarkoitus/ ; Kts. myös Nerudan haastattelu #1, http://www.wingmakers.com ; Boylan antaa seikkaperäisemmän kuvauksen sopimuksen allekirjoittamisesta tekstissä “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954,” http://drboylan.com/basespst2.html

[46] Phil Schneider, MUFON Conference Presentation, 1995, saatavilla verkossa: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm

[47] Tämän näkemyksen kannattaja oli William Cooper, Behold a Pale Horse (Light Technology Publishing, 1991) 222. Toinen Dulcen tapahtumiin kriittisesti pureutuva lähde, Loy Lawhon, “Dulce,” About.com, saatavilla verkossa: http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm?terms=Dulce

[48] Schneiderin vuoden 1995 luento saatavilla verkossa, “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995” Esim. http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html

[49] “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995,” saatavilla verkossa: http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html

[50] Schneiderin vuoden 1995 luento saatavilla verkossa, “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995”, http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html

[51] Cynthia Drayer, “The Death of Philip Schneider, January 17, 1996,” saatavilla verkossa: http://www.worldofthestrange.com/modules.php?name=Newsletters&op=ViewItems&vid=69 Keskustelua Schneiderin ilmiantajatodistuksesta, kts. “Tribute to Phil Schneider,” saatavilla verkossa: http://www.apfn.org/apfn/philip.htm

[52] Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” http://drboylan.com/wolfdoc2.html

[53] Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf,” http://www.drboylan.com/wolfqut2.html

[54] “Billy Goodman Interview with Bob Lazar: Partial transcript, Billy Goodman Happening (December 20, 1989), saatavilla verkossa: http://www.swa-home.de/lazar3.htm

[55] Jim Marrs, Alien Agenda (HarperPaperbacks, 1998) 270-71

[56] Keskustelua Bennewitzin fyysisistä todisteista, kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’, Part 3” (June, 2003), saatavilla verkossa http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[57] Kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’, Part 3” (June, 2003), saatavilla verkossa http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[58] UFO-historialle ratkaisevan näytön hankkimisesta, kts. Richard Dolan, UFOs and the National Security State.

[59] Maantieteellisten todisteiden puutteesta, jolla tukea väitettä Dulcen tukikohdan olemassaolosta, kts. Glen Campbell, “A Field Trip to Dulce, New Mexico,” saatavilla verkossa: http://ufos.about.com/gi/dynamic/offsite.htm?site=http://www.ufomind.com/area51/list/1997/nov/a04%2D001.shtml . Kts. myös Roy Lawhon, “Dulce!,” http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm

[60] Kts. Hamilton, Cosmic Top Secret: America’s Secret Ufo Program, katkelma löytyy verkosta: http://www.crowdedskies.com/files/down/cog.html

[61] Kts. Branton, Dulce Wars, luku 5, saatavilla verkossa: http://eaglenet.enochgraphics.com/dulce/G-HAYAKO.html

[62] Maglev-junien käytöstä maanalaisissa verkostoissa, kts. Richard Sauder, Underwater and Underground Bases (Adventures Unlimited Press, 2001). Sauderin verkkosivut: http://www.sauderzone.com

[63] Roy Lawhon, “Dulce!,” http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm

[64] Roy Lawhon, “Dulce!,” http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm

[65] Roy Lawhon, “Dulce!,” http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm

[66] Roy Lawhon, “Dulce!,” http://ufos.about.com/library/weekly/aa112597.htm

[67] Kts. “Tribute to Phil Schneider,” http://www.apfn.org/apfn/philip.htm

[68] Todisteita siitä, että Schneider olisi murhattu, kts. “Tribute to Phil Schneider,” http://www.apfn.org/apfn/philip.htm

[69] Kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’, Part 3” (June, 2003), http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[70] Kts. MUFONin jäsenen Richard Hallin erokirje, Letter to Walter H. Andrus, Jr. (March 18, 1989). Lainattu verkossa: http://www.worldofthestrange.com/modules.php?name=Documents&op=ViewItems&vid=143

[71] Kts. Chris Lambright, “Paul Bennewitz, electronic recordings, and films of ”aerial objects’, Part 3” (June, 2003), http://www.cufon.org/contributors/chrisl/PB/bennewi3.htm

[72] Yleiskatsaus disinformaation rooliin, kts. senaatin komission raportti, Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy: 1997. Saatavilla verkossa: http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[73] Kts. “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995,” http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html . Myöhemmin samassa haastattelussa Schneider viittaa 1.3 biljoonan kertyvän joka toinen vuosi, mikä luo hämmennystä hänen todellisen estimaattinsa ympärille.

[74] Schneiderin keskustelu liittyen maanalaiseen MagLev-verkostoon, kts. “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995,” http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html. Kts. myös Branton, Dulce Wars, luku 11, http://www.all-natural.com/dulce-11.html ..

[75] Branton, Dulce, luku 11, http://www.all-natural.com/dulce-11.html

[76] Lista maanalaisista tukikohdista, kts. Richard Sauder, Underground Bases and Tunnels: What Is the Government Trying to Hide? (Adventures Unlimited Press, 1996). Keskustelua MagLev-junista maanalaisissa järjestelmissä, kts. Richard Sauder, Underwater and Underground Bases (Adventures Unlimited Press, 2001). Sauderin verkkosivu: http://www.sauderzone.com

[77] Catherine Austin Fitts, “The $64 Question: What’s Up With the Black Budget? – The Real Deal,” Scoop: UQ Wire (23 September, 2002). http://www.scoop.co.nz/mason/stories/HL0209/S00126.htm .

[78] David K. Steensma,. “Agency Wide Financial Statements. The Department of Defence Audit Opinion.” (February 26, 2002) Raportti verkossa: http://www.dodig.osd.mil/Audit/reports/fy02/02-055.pdf

[79] Kelly Patricia O’Meara, “Rumsfeld Inherits Financial Mess,” Insight on the News (Aug. 10, 2001). Saatavilla verkossa: http://www.insightmag.com/main.cfm?include=detail&storyid=139530 . Toinen mediaraportti puuttuvista 1.1 biljoonasta dollarista on Tom Abate, Military waste under fire $1 trillion missing – Bush plan targets Pentagon accounting, San Francisco Chronicle (May 18, 2003. Saatavilla verkossa: http://www.ratical.org/ratville/CAH/DODtrillions.html#p6

[80] Yleiskatsaus luokittelujärjestelmään, kts. Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy: 1997. Saatavilla verkossa: http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[81] Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy: 1997. http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[82] Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy, 26. http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[83] Office of the Press Secretary, “White House Press Release: Classified National Security Information,” Executive Order #12958 (April 17, 1995) Kohta 4.4 verkossa: http://foia.state.gov/eo12958/part4.asp#rtt

[84] Executive Order #12958 (April 17, 1995). http://foia.state.gov/eo12958/part4.asp#rtt

[85] Kts. Deputy Secretary of Defense, “Special Access Program Oversight Committee,” Information Bulletin: November 1994. http://www.fas.org/sgp/othergov/sapoc.html . Tiedustelupalveluja valvova elin, kts. Director of Central Intelligence, “Controlled Access Program Oversight Committee,” Directive 3: 29 (June 1995) http://www.fas.org/irp/offdocs/dcid3-29.html .

[86] Report of the Commission on Protecting and Reducing Government Secrecy, 26. http://www.access.gpo.gov/congress/commissions/secrecy/index.html

[87] Avaruusolento/UFO-asiassa tapahtuvasta valvonnan eroosiosta, kts. Study Paper #4.

[88] Kts. Yhdysvaltain perustuslaki, osio 2, artikla 2.

[89] Kts. Michael Salla, ”Political Management of the Extraterrestrial Presence – The Challenge to Democracy and Liberty in America.” Exopolitics.Org, July 4, 2003. http://exopolitics.org/Study-Paper-5.htm Myös Michael E. Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004).

[90] Kts. Michael Salla, ”Political Management of the Extraterrestrial Presence – The Challenge to Democracy and Liberty in America.” Exopolitics.Org, July 4, 2003. http://exopolitics.org/Study-Paper-5.htm Myös Michael E. Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004).

[91] Tämä haarukka arvioitiin artikkelissa Bill Sweetman, “In search of the Pentagon’s billion dollar hidden budgets – how the US keeps its R&D spending under wraps,” Jane’s, 5/01/2000, verkossa: http://www.janes.com/defence/news/jidr/jidr000105_01_n.shtml

[92] Kelly Patricia O’Meara, “Government Fails Fiscal-Fitness Test,” Insight on the News (April 29, 2002). http://www.insightmag.com/news/246188.html

[93] Kts. Catherine Fitts, “The Missing Money: Why the Citizens of Tennessee Are Working Harder & Getting Less,” http://www.scoop.co.nz/mason/stories/HL0207/S00031.htm#a

[94] Kts. Bill Sweetman, “In search of the Pentagon’s billion dollar hidden budgets;” “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995,” http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html ; & John Maynard, “From Disinformation to Disclosure,” Surfing the Apocalypse, http://www.surfingtheapocalypse.com/maynard.html

[95] Kts. haastattelu John Maynardin kanssa, “From Disinformation to Disclosure,” Surfing the Apocalypse, http://www.surfingtheapocalypse.com/maynard.html

[96] “George Knapp Interview with Bob Lazar,’ On the Record, KLAS-TV, (December 9, 1989). Transkriptio: http://www.swa-home.de/lazar2.htm

[97] Analyysi siitä miten hyvin avaruusolentoasioita on poliittisesti hoidettu USA:ssa, kts. Study Paper #5.

[98] Keskustelua NSC:n roolista, kts. Michael Salla, ”Political Management of the Extraterrestrial Presence – The Challenge to Democracy and Liberty in America.” Exopolitics.Org, July 4, 2003. http://exopolitics.org/Study-Paper-5.htm Myös Michael E. Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004).

[99] Kts. “Disclosure Pattern – 1977,” http://www.presidentialufo.8m.com/disclosure_1977.htm

[100] Kts. Alex Ioshpe, Close Encounters of the Third Kind, http://www.geocities.com/Hollywood/Studio/3469/making_enc.html

[101] Kts. Dorothy Shea, The South African Truth Commission: The Politics of Reconciliation (United States Institute of Peace, 2000)

[102] Infoa tietovuotajille tarjolla olevista juridisista palveluista löytyy osoitteesta www.whistleblower.org tai www.whistleblowers.com. Ota myös yhteyttä kirjoittajaan. Kaikki kommunikaatio on luottamuksellista: drsalla@exopolitics.org tai postilla Dr Michael Salla, 1718 M St., NW., PMB #354, Washington DC 20036

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.org

Timothy Green Beckleyn viimeinen lahja: Dulce Warriors

kirjoittanut Sean Casteel

Kuten vuosisatoja vanha sanonta kuuluu, “Elämän keskellä olemme kuolemassa.”

Timothy Green Beckley, Tim Swartz ja minä olimme täysin uppoutuneet kirjaprojektiin, josta tuli “Dulce Warriors: Aliens Battle for Earth’s Domination.” Se oli normaalia vuorotellen uuden materiaalin lisäämistä, oikolukua ja kuvien piirtämistä eri kirjan lukuihin, rutiini johon me kolme olimme tottuneet työskenneltyämme tiiminä jo lähes 20 vuoden ajan.

Dulce Warriors

Sitten kohtalo, Isä Aika, tai mikä se sitten olikaan vei Tim Beckleyn pois keskuudestamme ennen kuin kirja kerkesi kokonaan valmistua. Kunnianosoituksena arvostetulle kustannustoimittajallemme Tim Swartz ja minä päätimme kirjoittaa kirjan loppuun yhdessä 20 muun osallistujen kanssa. “Dulce Warriors” on nyt saatavilla Amazonista.

Kirjan ensimmäinen luku alkaa kunnianosoituksella muutamalta Tim B:n ystävältä ja työkaverilta, joilla oli monia muistoja siitä miten Tim auttoi heitä urallaan ja antoi heille mahdollisuuksia tutkia UFO- ja paranormaalien ilmiöiden eri aspekteja.

Tim Beckley ystävänsä kanssa vierailulla Sedonassa. (kuva: Charla Gene)

Tim Beckley kirjoitti myös ensimmäisen luvun otsikolla “Kuumottava johdanto: Mitä tapahtui matkallamme Dulceen”, jossa hän esittää listan pelottavia huhuja maanalaisista ihmisten ja avaruusolentojen yhteisistä laitoksista, joiden huhutaan sijaitsevan Dulcessa, New Mexicossa, joka on lähellä USA:n lounaisosan Four Corners -aluetta.

“Kun me puhumme Dulcesta”, Beckley kirjoittaa, “me puhumme: hirviötehtaista, avaruusolentojen kloonaamisesta, maanalaisesta tunnelijärjestelmästä, MKULTRA-sotilaista (jotka ovat naamioituneet Harmaiksi), avaruusolennoista kiduttamassa ihmisiä, lapsien katoamisesta, valtion tuottamista biologisista aseista, ihmisten ja eläinten silpomisista sekä useiden Dulcea tutkineiden henkilöiden kuolemasta tai itsemurhasta.”

Archuleta Mesa Jicarillan Apache-reservaatissa New Mexicossa on paikka, jossa sijaitsee väitetty ihmisten ja avaruusolentojen yhteinen Dulcen tukikohta. 

Tieteilijä törmää tuntemattomaan

Mutta mistä tämä kaikki sai alkunsa?

Buckleyn mielestä koko makaaberi saaga alkoi Paul Bennewitz -nimisestä insinööristä, joka uskoi avaruusolentojen viestineen hänen kanssaan radioyhteydellä. Hän myös tarkkaili ja valokuvasi UFOja Kirtlandin tukikohdan yllä Albuquerquessa, New Mexicossa, erityisesti siellä sijaitsevan Monzanon ydinteknologian varastoalueen lähellä, joka on maan suurin maanalainen radioaktiivisen materiaalin säilytyspaikka.

Norio Hayakawa

Ehkäpä kaikkein äänekkäin asiantuntija Dulcen mysteereistä on Norio Hayakawa, joka on kirjoittanut monia artikkeleja aiheesta ja ollut puhumassa siitä monta kertaa radiossa ja televisiossa. Hayakawa sanoo Albuquerquen läheisyyden olevan erittäin tärkeää, koska se on minne saksalaisia tiedemiehiä siirrettiin ensimmäisenä vuonna 1945 Paperclip-operaatiossa. Saksalaisten tiedemiesten lisäksi siirrettiin myös saksalaisia tiedustelupalvelun toimijoita.

Hayakawan mukaan “Dulce on paikka, joka on täynnä edelleen käynnissä olevia mysteerejä. Uskon, että se on paljon kiinnostavampi kuin Roswell. Kyllä, Roswell oli merkittävä siten, että se on avaruusolentojen alusten maahansyöksypaikka. Mutta Dulce on jotain muuta. Siellä on edelleen käynnissä olevaa toimintaa.”

Dulcessa on eniten UFO-havaintoja asukasta kohden, Hayakawa sanoo. Melkein koko populaatio on havainnut omituisia kohteita viimeisten vuosikymmenten aikana.

Valtio kiinnostuu asiasta

Mutta palataan Bennewitziin. Tarinan mukaan Bennewitz oli tiedemies, joka asui lähellä Kirtlandin lentotukikohtaa. Vuonna 1979 hän alkoi haviata mystisiä kohteita lentämässä kotinsa yllä, joita hän myös valokuvasi. Kun hän yritti ilmoittaa havainnoistaan virallisia kanavia pitkin, valtio nopeasti kiinnostui hänestä.

Yhden teorian mukaan hämmentynyt Bennewitz näki niinkutsuttujen ”UAV”:den (miehittämättömät lentokoneet) testilentoja. Näitä koneita etäohjaa maasta joko operaattori tai ohjelmoitu tietokonejärjestelmä. Mihin salaiset lennot sitten liittyivätkään, valtio ei halunnut Bennewitzin saavan selville totuutta.

Paul Bennewitz

On väitetty, että valtio aivopesi Bennewitzin uskomaan, että hän oli havainnut UFOja Kirtlandin tukikohdan yllä. Bennewitzin onnistui vastaanottaa jotenkin viestejä, joko radiolla tai hänen tietokoneellaan, joissa sanottiin salaisen tukikohdan sijaitsevan vuorten alla 150 mailia Albuquerquesta pohjoiseen. Bennewitz toimitti tämän avaruusolentojen tukikohdan tarkat koordinaatit, joka tottakai osoittautui Dulceksi.

Bennewitz ei koskaan kyennyt todistamaan, että Kirtlandin yllä oli lentänyt avaruusolentoja tai että hallitus manipuloi hänen yrityksiään dokumentoida salaperäisiä ylilentoja. Hän vajosi yhä syvemmälle vainoharhaisempaan mielentilaan, koska hän ei kyennyt selviytymään siitä oudosta skenaariosta, johon hän oli joutunut.

Itse helvetti paljastuu

Vaikka Bennewitzin henkilökohtaiset kamppailut ansaitsevatkin sympatiamme, hänen paljastuksensa Dulcen maanalaisesta tukikohdasta olivat huikeita. Huhut ovat kiertäneet siitä lähtien, että tukikohdassa tapahtuu kamalia asioita, kuten suuria ihmisten ja eläinten ruumiinosien tankkeja, joita käytetään geenikokeisiin, ehkäpä luomaan ihmisten ja avaruusolentojen hybridejä tai vieläkin omituisempia kimeeroja, jotka ovat puoliksi ihmisiä, puoliksi eläimiä.

On spekuloitu, että valtio ja avaruusolennot olisivat työskennelleet yhdessä ja yrittäneet luoda “täydellistä sotilasta”,  joka kykenisi pelottomasti ja tottelevaisesti toimimaan paremmin kuin normaali ihmissotilas.

Avaruusolentojen väitetään tekevän Dulcen maanalaisessa tukikohdassa uskomattomia kokeita kidnapatuilla ihmisillä.

Eräs naissiepattu väittää, että hän on ollut Dulcen alemmissa kerroksissa, kun avaruusolennot ovat tulleeet seinän läpi ja raiskanneet hänet. Tällainen pakkoyhdyntä voi olla Dulcessa tehtävien geenimanipuaatiokokeiden eräs komponentti, joiden tavoitteena on siementää ihmisnainen avaruusolentojen spermalla ja katsoa mitä sieltä syntyy, tuttu skenaario muista sieppaustapauksista.

Sekä ihmiset että avaruusolennot tarttuvat aseisiin

Bill Birnes, tunnettu kirjailija, tutkija ja TV-persoona, sanoo, että häntä epäilyttää väitteet avaruusolennoista Dulcessa. Mutta hän kertoi tapauksesta, johon toistuvasti viitataan Dulcesta puhuttaessa, “Dulcen tulitaistelu”.

”Tarina mukaan 1980-luvulla”, Birnes sanoi, “avaruusolennot pitivät luentoja joillekin tieteentekijöille. Luentotilaisuus sai monet tieteilijät voimaan pahoin heidän saadessaan kuulla mitä avaruusolennot tekivät. Niinpä sotilasturvamiehet, joilta oli kielletty pääsy alueelle ja viemästä minkäänlaisia aseita siinne, yhtäkkiä tunkeutuivat sinne suojelemaan tieteilijöitä.

“Ja avaruusolennot reagoivat”, Birnes jatkoi, “periaatteessa kääntämällä aseensa turvamiehien suuntaan ja tappoivat joitain heistä. Jotkut avaruusolennot kuolivat myös ja joitain tieteilijöitä tapettiin. Oletettavasti he kaikki työskentelivät kovasti yrittääkseen paikata tilanteen niin, että sellaista ei enää koskaan tapahtuisi.”

Dulce Warriors” sisältää toisia lukuja, joissa kerrotaan samanlaisia oikean elämän scifitarinoita sekä tarinoita tietovuotajista, jotka ovat sittemmin kuolleet, monet epäselvissä olosuhteissa.

Mitä salaisuuksia meni heidän mukanaan?

Tim Swartz kertoo Phil Schneiderin tarinan, joka väitti olevansa entinen valtion infrainsinööri, joka on ollut mukana rakentamassa maanalaisia tukikohtia eri puolille maata. Schneider sanoi myös, että hän on yksi harvoista ihmisistä, jotka selvisivät Bill Birnesin kuvaamasta ampumavälikohtauksesta amerikkalaissotilaiden ja harmaiden avaruusolentojen välillä.

Kaksi vuotta ennen kuolemaansa Schneider oli luentokiertueella kertomassa valtion salailuista, mustista projekteista ja UFOista. Hänen ex-vaimonsta Cynthia Drayer uskoo, että Schneider murhattiin hänen julkisesti paljastaessa totuuden amerikkalaisten UFO-touhuista, joiden hän sanoo ulottuvan aina Eisenhowerin presidenttiyteen saakka.

Eräällä luennollaan Phil Schneider näytti hänen kärsimiään vammoja, jotka hän sai ihmisten ja avaruusolentojen välisessä tulitaistelussa.

Swartz sai yksityiskohtia tähän tarinaan Drayerilta, ja paremman kuvan saamiseksi kannattaa lukea kirjan koko luku, joka tarjoaa paljon paremman selityksen kuin tässä artikkelissa on mahdollista esittää.

Tim Swartzia ja minua ohjatessaan Tim B. vakaalla kädellä valitsi ihmisiä mukaan kirjan kirjoitusprosessiin ja käsittelemään Dulcea monipuolisesti monenlaisten huhujen, tutkijoiden ja paikallaolleiden ihmisten avulla. Ihmiset, jotka eivät Dulcen aihetta tunne, saavat hyvän johdannon aiheeseen ja myöskin aiheesta jotain aiemmin tietävät tulevat arvostamaan sitä enemmän.

Kun Tim Swartz ja minä veimme kirjan “Dulce Warriors: Aliens Battle for Earth’s Domination” painoon, olimme sitä mieltä, että Tim B. olisi kirjasta ylpeä.

Timothy Green Beckley menossa kyydissä emoalukselle.

Suositeltavaa luettavaa

Dulce Warriors: Aliens Battle for Earth’s Domination

The Dulce Wars

Underground Alien Bio Lab At Dulce: The Bennewitz UFO Papers

Alien Strongholds on Earth: Secret UFO Bases Exist All Around Us

Timothy Green Beckley’s UFO Spin Doctors

 

Artikkelin julkaissut spectralvision.wordpress.com


Lue myös:

Project Beta: Paul Bennewitzin tarina

Dulce ja muut maanalaiset tukikohdat

Kuka kusettaa ketä? CIA:n disinfoprojektit

Kuka kusettaa ketä? CIA:n disinfoprojektit, osa 2

Krill-arkistot: Tilanneraportti avaruusolentojen teknologiasta

Krill-arkistot: Tilanneraportti avaruusolentojen teknologiasta, osa 2

Krill-arkistot: Tilanneraportti avaruusolentojen teknologiasta, osa 2

Tämä on toinen osa Krill-papereista. Ensimmäinen osa on luettavissa täältä.


Pohjoismaisen avaruusolennon havaintoja

Lokakuussa 1987 ufotutkija George Andrews sai onnistuneesti yhteyden yhteen pohjoismaiseen, joka ei ollut yhteydessä harmaisiin, erään kalifornialaisen naisen kautta. Seuraavassa esitetään avaruusolennon antamat kommentit:

”Jos olisitte kulttuuria, joka aikoisi hyökätä, ette tekisi sitä niin, että taivaalla näkyisi aluksia ja että vaarana olisi joutua tulituksen kohteeksi. Tällaiseen sodankäyntiin joutuvat vähemmän kehittyneet olennot. Aiheuttaisitte voimakasta hämmennystä ja erimielisyyttä pelkillä vihjauksilla läsnäolostanne — vihjauksilla, jotka [vuorostaan] aiheuttaisivat kiistanalaisia erimielisyyksiä.” Harmaat ovat salakavalia pikku paholaisia. Ne tekivät [meille] juuri sitä, mitä ne tekevät täällä [teille]. Ette ole hyökkäyksen partaalla. Ette ole keskellä hyökkäystä. Hyökkäys on jo tapahtunut. Se on vain loppuvaiheessa.

”Mihin te hyökkäisitte? [Tässä hän kuvailee harmaiden toimintasuunnitelmaa alusta alkaen.] Menisitte yhteiskunnan salaisimpiin yhteisöihin. Yhdysvaltojen tapauksessa soluttauduttaisiin CIA:han. Ottaisitte haltuunne osan heistä ja osan KGB:stä.

”Aiheuttaisitte suurta eripuraa ja erimielisyyttä suuren yleisön ryhmien välillä — jotkut ryhmät sanovat nähneensä UFOja, toiset taas sanovat: ’Ei, ei, tämä ei ole mahdollista.’ Sekoittaisitte kaksi suurta maata jatkuvaan idioottimaiseen filosofiseen erimielisyyteen niin, että samalla kun Neuvostoliitto ja Yhdysvallat taistelevat jatkuvasti edestakaisin siitä, kenellä on mikä pala aluetta tai hyökkääkö toinen Iraniin tai hyökkääkö toinen Afganistaniin tai mitä tahansa… purkaako jompikumpi yhden ydinkärjen vaiko toinen toisen ryhmän ydinkärkiä — istuisitte ja nauraisitte, jos teillä olisi kyky nauraa.

”Esittelisitte itsenne jollekin ryhmälle, joka suojelisi teitä [CIA tai MJ-12] luullen, että heillä olisi salaisempi ja täydellisempi tieto jostakin kuin kenelläkään muulla tällä planeetalla, ja he himoitsisivat teitä, ja te luottaisitte heidän omaan ahneuteensa, ja te luottaisitte heidän omaan massatyhmyyteensä, että heidät saataisiin ansaan. Ja tekisitte sen molemmille puolille.

”Näyttäytyisitte joillekin kansanjoukoille saadaksenne hallituksen [ryhmittymät] vielä enemmän mukaan yrittäessänne vaientaa heidät, pitääksenne heidät vieläkin kiireisempinä hiljentääksenne heidät ja yrittäessänne ’estää lisää tietoa ufoista tulemasta julki’. Saatte suuret massat tilaan, jossa he eivät luota hallitukseen. ’Voi, mikseivät he usko meitä? Miksi he eivät voi ymmärtää, että näitä asioita todella tapahtuu? Me emme ole hulluja!’

”Niinpä meillä olisi jatkuvasti taisteluita siitä, onko UFOja olemassa vai ei. Yleisö ja hallitus olisivat toistensa kurkussa. Kaksi suurta supervaltaa olisi vastakkain. Ja olisitte muodostaneet ryhmiä, kuten ”ne joilla on” — varakkaat mutta tyytyväiset — ja ”ne joilla ei ole”. Istuttaisitte massiivisen tyytymättömyyden siemenet.

”Lopulta voitte saada jonkinlaisen näytöksen aluksista, jotka laskeutuvat 1990-luvulla. Yksi tai kaksi. Kun ne ovat laskeutuneet, voitte olla varmoja, että ne ovat täydessä hallinnassa. Alkaisitte tehdä risteytyksiä ja lisää risteytyksiä, sukupolvi toisensa jälkeen.

”Lahjoisitte hallitusta muutamalla herkkupalalla — Star Wars -järjestelmällä. Kiusaatte ja vokottelette Neuvostoliittoa laserjärjestelmällä, joka on paljon hienompi kuin yksikään heidän omista tiedemiehistään voisi keksiä. Ja teillä on aina tuo hienovarainen vihjaus — juuri ja juuri tietoisuuden rajalla, etteivät UFOt näyttäisi liian uskottavalta, mutta silti pidätte sen salassa ja saisitte sen näyttämään niin hullulta, ettei kukaan uskoisi niitä. Kaiken kukkuraksi päästettäisiin valloilleen voimat, jotka haluaisivat tappaa heidät [UFO-kontaktin kokeneet], jos he paljastaisivat, että CIA käsittelee täsmälleen samoja asioita [kuin kontaktin uhri].

”Ehkä sadan tai kahdensadan vuoden kuluttua osa harmaista jopa fyysisesti sekoittuu, ja teillä saattaa olla joitakin olentoja, jotka ovat melko lailla harmaiden ja oman rotunne hybridejä. Toistaiseksi kaikki, mikä kulkee ympäriinsä, näyttää paljolti teiltä itseltänne. Se on yksinkertaisempaa. Se hillitsee joukkopaniikkia.

”Kaikki, joilla on kokemuksia heistä [harmaista], ovat erimielisiä hallituksen kanssa. Menemme loppuunsaatettuun vaiheeseen, maanjäristys maanjäristyksen jälkeen ja mullistus mullistuksen jälkeen.

”CIA:n sisäinen ydin on syvästi harmaiden hallinnassa. CIA näkee vuorovaikutuksen harmaiden kanssa tienä suurempiin tieteellisiin saavutuksiin.

”Yksi syy siihen, että näette niin paljon erilaisia UFOja, on se, että muut kulttuurit seuraavat niitä äärimmäisen kiinnostuneina. Muiden kulttuurien tutkijat saapuvat katsomaan. Harmaat eivät ole ottaneet haltuunsa ainoastaan tiedustelupalveluja, vaan he ovat ottaneet haltuunsa myös sen, mitä nuo virastot kutsuvat ’mielipuolisiksi marginaaliryhmiksi’.”

No, näin sanoivat pohjoismaalaiset. Kyseinen tietolähde antaa myös seuraavan kommentin:

”Perimmäinen paha on se psykologisen itsetyytyväisyyden naamioitu muoto, joka saa ihmisen noudattamaan ryhmäfilosofiaa sen sijaan, että tämä kaivaisi esiin omia näköalojaan. Heti kun hankit tietoisuuden siitä, että olet niinsanottu ’valittu erityisryhmä’, olet matkalla kohti lankeemusta. Se on tuhon siemen missä tahansa yhteiskunnassa ja missä tahansa kulttuurissa, ja se jättää sen haavoittuvaksi. Se on lopulta myös harmaiden tuho. He eivät näe virhettään — juuri se heikkous, johon he tarttuvat, on heidän oma luontainen heikkoutensa. Harmaan tai kulttihenkisen ”tähtihenkilön” tai CIA:n jäsenen muuttamisen yrittäminen on turhaa. Se tulee tapahtumaan, mutta kaikki aikanaan… Henki saa kenet tahansa nousemaan ylös ja olemaan eri mieltä jostakin, mikä on epätotta ja vääränlaista, joka tulee olemaan piikki harmaiden ja muiden heidän kanssaan liittoutuneiden voimien lihassa.”

Harmaiden miehityksen aikana he ovat perustaneet melkoisen määrän maanalaisia tukikohtia eri puolille maailmaa, erityisesti Yhdysvaltoihin. Yksi tällainen tukikohta (muiden samassa osavaltiossa sijaitsevien tukikohtien joukossa) on Archuleta Mesan alla, joka sijaitsee noin 2,5 mailia luoteeseen Dulcesta, New Mexicossa. Yksityiskohdat tuosta tukikohdasta ovat tulleet tietoon kahden lähteen kautta. Ensimmäinen lähde on naisen ja hänen poikansa sieppaus, jossa he todistivat vasikan poimimista biologisten materiaalien talteenottoa varten.

”Toukokuussa 1980 New Mexicon pohjoisosassa sattui erittäin mielenkiintoinen tapaus. Äiti ja hänen poikansa ajoivat maaseututietä lähellä Cimarronia, kun he havaitsivat kahden käsityöläisen olevan sieppaamassa vasikkaa. Molemmat siepattiin sitten ja vietiin erillisillä aluksilla maanalaiseen laitokseen, jossa nainen näki vasikan silpomisen. Naisen väitettiin myös havainneen sammioita, joissa oli naudan ruumiinosia kellumassa nesteessä, ja toisen sammion, jossa oli miespuolisen ihmisen ruumis. Nainen tutkittiin, ja lisäksi väitettiin, että hänen ja hänen poikansa kehoon oli istutettu pieniä metalliesineitä. Useampi kuin yksi lähde on ilmoittanut meille, että katseet ovat vahvistaneet näiden implanttien olemassaolon.”

Yllä oleva ote on Jim McCampbellin ja tohtori Paul Bennewitzin 13. heinäkuuta 1984 käymän keskustelun puhtaaksikirjoituksesta. Bennewitz raportoi, että äidin ja lapsen regressiivisen hypnoosin avulla (jota tarvitaan vain noin 30 prosentissa sieppaustapauksista)ja omien seurantatutkimustensa avulla (mukaan lukien tietokonepäätteensä kautta vastaanotetut viestit, jotka ovat näennäisesti UFO-aiheisesta lähteestä) hän pystyi määrittämään maanalaisen laitoksen sijainnin: kilometri maan alla Archuleta Mesan alapuolella Jicarilla Apache -intiaanireservaatissa lähellä Dulcea, New Mexicossa (vuodesta 1976 lähtien yksi silpomisista eniten kärsineistä alueista USA:ssa). Bennewitzin tietojen mukaan tätä laitosta käytetään yhdessä osana Yhdysvaltain hallituksen ja EBEjen välistä jatkuvaa yhteistyöohjelmaa.

Maanalaisia tukikohtia on myös Kirtlandin ja Hollomanin ilmatukikohdissa sekä lukuisissa muissa tukikohdissa eri puolilla maailmaa, kuten Bentwatersissa Englannissa.

Takaisin keskustelun alla olevaan tukikohtaan…. Kun Bennewitz oli kertonut ilmavoimien virkamiehille löytämistään asioista, matkalla alueelle paljastui seuraavaa:

Tukikohta sijaitsee 2,5 mailia Dulcesta luoteeseen, ja se on lähes kaupungin yläpuolella. Alueelle johtaa tasainen, 36 metriä leveä valtatie. Se on valtion tie. Siellä voi nähdä telemetriavaunuja ja rakennuksia, jotka ovat viisisivuisia ja joissa on kupoli. Kupolien vieressä havaittiin musta limusiini — CIA:n ajoneuvo. Nämä limusiinit ajavat sinut tieltä, jos yrität päästä alueelle. Pohjoisessa on laukaisupaikka. Siellä on kaksi hylättyä alusta; ne ovat 36 jalkaa pitkiä ja niillä on siivet, ja niissä voi nähdä happi- ja vetysäiliöitä. Kaupasta saadut alukset ovat atomikäyttöisiä, ja niissä on plutoniumpellettejä. Plutoniumin tankkaus tapahtuu Los Alamosissa. Tukikohta on ollut siellä vuodesta 1948.

Joitakin lautasia ohjaa NSA. Tukikohta on 1,2km pitkä ja helikoptereita menee sinne ja sieltä pois koko ajan. Kun tiedettiin, että Bennewitz tunsi tämän, silpomiset alueella loppuivat. Vuonna 1979 tapahtui jotain ja tukikohta suljettiin väliaikaisesti. Siellä oli riitaa aseista, ja väkemme ajettiin ulos. Muukalaiset tappoivat 66 ihmistä, ja 44 pääsi karkuun.

Yksi niistä ihmisistä, jotka itse asiassa pääsivät pakoon, oli CIA:n agentti, joka ennen lähtöä teki muistiinpanoja, valokuvia ja videonauhoja ja meni piiloon. Hän on piileskellyt siitä lähtien, ja kuuden kuukauden välein hän ottaa yhteyttä kuhunkin viiteen henkilöön, joille hän jätti kopioita materiaalista. Hänen ohjeidensa mukaan, jos hän ei ottaisi yhteyttä neljänä peräkkäisenä kontaktikertana, ihmiset voivat tehdä aineistolle mitä haluavat.

Tämä agentti soittaa MUFONin tuntemalle henkilölle. Jotenkin ”Dulce-papereiden” kuvaus saatiin julkaistua, ja monet tutkijat saivat sen joulukuussa 1987. ”Dulce-paperit” koostuivat 25 mustavalkoisesta valokuvasta, videonauhasta, jossa ei ollut dialogia, ja joukosta papereita, jotka sisälsivät teknistä tietoa yhteisesti miehitetystä (USA:n ja muukalaisten) laitoksesta, joka sijaitsi kilometrin päässä Archuleta Mesan alapuolella lähellä Dulcea, New Mexicossa. Laitos on edelleen olemassa ja toiminnassa. Uskotaan, että samantyyppisiä laitoksia on vielä neljä, joista yksi sijaitsee muutaman kilometrin päässä kaakkoon Groom Lakesta, Nevadassa.

”Yleinen kuvaus näiden paperien sisällöstä on, että ne sisältävät asiakirjoja, joissa käsitellään kuparia ja molybdeeniä, sekä asiakirjoja, joissa käsitellään magnesiumia ja kaliumia, mutta enimmäkseen asiakirjoja kuparista. Paperiarkkeja, joissa on kaavioita ja outoja diagrammeja. Papereita, joissa käsitellään UV-valoa ja gammasäteitä. Näissä papereissa kerrotaan, mitä avaruusolennot etsivät ja miten (karjasta otettua) verta käytetään. Muukalaiset näyttävät imevän atomeja syödäkseen. He laittavat kätensä vereen, ikään kuin sieni, saadakseen ravintoa. Ne eivät halua vain ruokaa, vaan nautojen ja ihmisten DNA:ta muutetaan. Ykköstyypin olento on koe-eläin. He osaavat muuttaa atomeja luodakseen tilapäisen ’melkein ihmisen’. Se on tehty eläinkudoksesta ja on riippuvainen tietokoneesta, joka simuloi muistia, muistia, jonka tietokone on ottanut toisesta ihmisestä. Kloonit. Melkein ihminen on hidas ja kömpelö. Todellisia ihmisiä käytetään koulutukseen, kokeisiin ja lisääntymiseen näiden ”melkein ihmisten” kanssa. Joitakin ihmisiä kidnapataan ja käytetään täysin hyväksi. Joitakin pidetään suurissa putkissa, ja heitä pidetään elossa meripihkan värisessä nesteessä.

”Joitakin ihmisiä aivopestään ja käytetään totuuden vääristelyyn. Joillakin miespuolisilla ihmisillä on korkea siittiöiden määrä, ja heitä pidetään elossa. Heidän siittiöitään käytetään DNA:n muuttamiseen ja sukupuolettoman olennon luomiseen, jota kutsutaan ’kakkostyypiksi’. Tämä sperma kasvatetaan jollain tavalla ja sitä muutetaan jälleen, ja se laitetaan kohtuun. Ne muistuttavat ”rumia ihmisiä” kasvaessaan, mutta näyttävät normaaleilta, kun ne ovat täysikasvuisia, mikä kestää vain muutaman kuukauden sikiövaiheesta.

”Niiden elinkaari on lyhyt, alle vuosi. Joitakin naarasihmisiä käytetään jalostukseen. Lukemattomat naiset ovat saaneet äkillisen keskenmenon noin kolme kuukautta raskauden jälkeen. Jotkut eivät koskaan tiedä olleensa raskaana, toiset muistavat yhteyden jollain tavalla. Sikiötä käytetään ykkös- ja kakkostyypin DNA:n sekoittamiseen. Sikiön atomirakenne on puoliksi ihminen, puoliksi ”melkein ihminen”, eikä se selviäisi äidin kohdussa. Se otetaan kolmen kuukauden ikäisenä ja kasvatetaan muualla.”

No, niinhän ”Dulcen paperien” arvostelussa sanotaan. Siellä on kynällä ja musteella tehtyjä jäljennöksiä joistakin laboratorioissa otetuista valokuvista (3), kuvitus siitä, miltä yksi kohdusta näyttää (2′ x 4′), kuvitus, jossa näkyy yksi putkista, jossa yksi ”melkein ihminen” kasvatetaan, sivu, jossa on yksinkertainen kaavio kiteisestä metallista, puhtaasta kultakiteestä, ja jotain, mikä näyttää joko geneettiseltä tai metallurgiselta kaaviolta tai taulukolta. Liitteenä on myös röntgendiffraktiokuviolta näyttävä kuva ja kaavio kuusikulmaisista kiteistä, ja siinä on maininta, että ne ovat parhaita sähkön johtamiseen.

Näyttäisi siltä, että ”katsauksen” aineiston viimeinen puolikas koskee rungon rakenteessa käytettävää superkiteistä metallia tai jotain sen suuntaista.

Tämä kaikki on tietysti melko outoa tietystä näkökulmasta — itse asiassa mistä tahansa näkökulmasta. Kuitenkin aineiston, jota tukevat vuosien kuvaukset ja lukuisat vahvistukset, täytyy merkitä jotakin, varsinkin kun sitä verrataan siihen mitä näyttää tapahtuvan.

Tästä ja muusta vuosien varrella kertyneestä tiedosta käy ilmi, että maanalaisia tukikohtia ja tunnelikomplekseja on kaikkialla maailmassa ja että niitä rakennetaan koko ajan lisää. Monet teistä saattavat muistaa ”Shaver”-mysteerit ja maan sisäisiä kaupunkitarinoita. No, kaikki tuo on totta. Siellä alhaalla on muun muassa kaupunkeja, ja joillakin niistä ei ole mitään tekemistä tämän kirjoituksen pääaiheen kanssa. Ne ovat olleet siellä jo kauan.

Vaihdetaanpa hetkeksi suuntaa. Eräs Lew Tery -niminen henkilö on työstänyt ajatuksia UFOista ja geomagneettisista anomalioista. Käyn läpi, mitä hän on havainnut (vaikka käsite suhteesta ei olekaan uusi) ja annan teidän arvioida sen itse.

Ostettuaan aeromagneettisia ja gravitaatioanomaliakarttoja Yhdysvaltojen geologiselta tutkimuslaitokselta kävi selväksi, että näiden alueiden ja ufojen välillä oli todellakin pätevä yhteys. Herra Tery piti Arizonassa luennon tästä yhteydestä, ja sen jälkeen FBI ahdisteli häntä ja kertoi, että tieto on ”arkaluontoista”. Herra Tery otti vihjeen vastaan ja kieltäytyi puhumasta asiasta julkisesti siinä määrin kuin hän oli tehnyt.

Sekä aeromagneettiset että gravitaatiokartat (Bouguerin gravitaatio) osoittavat peruskentän voimakkuuden sekä korkean ja matalan kentän voimakkuuden alueet. Mielenkiintoista on, että suurimman ja pienimmän kenttävoimakkuuden alueet ovat seuraavat:

  • Kaikilla on usein ufohavaintoja.
  • Kaikki ovat joko intiaanireservaatissa, hallituksen mailla tai hallitus yrittää ostaa maata.
  • Monet niistä, varsinkin jos ne ovat yhdessä ryppäänä, ovat epäiltyjä tukikohtia ja/tai alueita, joilla on historiallisesti tapahtunut silpomuksia ja sieppauksia.

Näissä havainnoissaan Tery on mennyt pitkälle, mutta hän on mennyt hieman pidemmälle todetessaan, että on aikoja, jolloin UFOja nähdään näillä alueilla. Vaivalloisella tutkimuksella herra Tery havaitsi, että havaintoja, samoin kuin monia sieppauksia ja silpomisia, tapahtuu:

  • Uudenkuun aikaan tai kaksi päivää ennen uutta kuuta.
  • Täysikuun aikaan tai kaksi päivää ennen täysikuuta.
  • Perihelissä (Kuun ollessa lähimpänä maata) tai kahden päivän kuluessa ennen periheliä.

Vilkaisu lähimpään maanviljelijöiden almanakkaan antaa sinulle tarvitsemasi tiedot tämän vuoden tai minkä tahansa muun vuoden päivistä. Aikojen ja tapahtumien sattumalle ei tunnu olevan mitään konkreettista selitystä, mutta se on totta.

 

Artikkelin julkaissut v-j-enterprises.com

Dulce ja muut maanalaiset tukikohdat

Näin NATO-jäsenyyden aikakautena voidaan kysyä: saadaanko kaikkea tätä herkkua myös Suomeen?


lainaus kirjasta Cosmic Top Secret, kirjoittanut William Hamilton II

Maanalaiset tukikohdat ja tunnelit

Onko jalkojemme alla outo maailma? Salaperäisestä luolamaailmasta ja sitä asuttavista yhtä oudoista olennoista on säilynyt vuosisatojen ajan outoja legendoja.

Useammat ufologit ovat pohtineet sitä mahdollisuutta, että ufot saattavat lähteä maanalaisista tukikohdista, että ufoalukset ovat rakentaneet nämä tukikohdat suorittaakseen erilaisia tehtäviä, jotka koskevat Maata tai ihmisiä.

Usko maanalaiseen maailmaan on periytynyt myytteinä, tarinoina tai huhuina sukupolvelta toiselle kaikkialla maailmassa. Jotkut näistä tarinoista juontavat juurensa muinaisiin aikoihin ja kertovat tarinoita fantastisesta kasvistosta ja eläimistöstä, joita löytyy muinaisten rotujen luolista. Sokrates puhui maan sisällä olevista valtavista onkaloista, joissa ihminen asuu, ja valtavista luolista, joissa virtaa jokia.

Lounais-Kaliforniassa sijaitsevan Kokoweef Peakin alapuolella väitetään olevan legendaarinen suuri luola. Earl Dorr, kaivosmies ja malminetsijä, seurasi intiaanien hänelle antamia vihjeitä. Hän tunkeutui Crystal Cave -luolaan kolmekymmentäluvulla ja seurasi Kokoweef-vuoren sisään johtavaa käytävää, kunnes hän saavutti noin kilometrin syvyyden. Siellä hän pääsi suureen luolaan, jota hän tutki kahdeksan mailin matkan ajan. Luolan pohjalla virtasi joki, joka nousi ja laski kuun vuorovesien mukana ja laski rannoilleen mustaa hiekkaa, jossa oli runsaasti malmikultaa. Eräänä päivänä Dorr käytti kuumeen vallassa dynamiittia sulkeakseen satumaisen luolastonsa sisäänkäynnin ja käynnisti legendan, joka yhä houkuttelee ihmisiä etsimään Kokoweefin alla sijaitsevia tarunhohtoisia rikkauksia.

Uskomus maanalaiseen maailmaan ei ole missään niin yleinen kuin Pohjois-Amerikan intiaanien keskuudessa. Hopit uskoivat, että he nousivat maanalaisesta maailmasta San Franciscon huippujen juurella lähellä Flagstaffia sijaitsevan tunnelin kautta.

Myös Pohjois-Kaliforniassa sijaitsevasta salaperäisestä Mount Shastasta on olemassa legendoja. Vuoren sanotaan majoittaneen eloonjääneiden lemurialaisten rodun, joka rakensi maan syvyyksiin turvapaikan paetakseen heitä kohdanneita katastrofeja. Nämä lemurialaiset liittoutuivat avaruusmatkailijoiden kanssa, jotka rakensivat lautasen tukikohdan vuoren sisälle.

Se, onko muinaisia kaupunkeja maan alla olevissa luolastoissa, on arvailujen varassa, mutta on tosiasia, että hallitukset ovat rakentaneet maanalaisia tunneleita ja tiloja monista eri syistä. Kiinalaiset, venäläiset ja vietnamilaiset ovat kaikki rakentaneet maanalaisia tunneleita ja tukikohtia. Ei pitäisi tulla yllätyksenä, että Amerikka on rakentanut omaa maanalaista maailmaansa.

U.S. News and World Report -lehden 7. elokuuta 1989 ilmestyneessä numerossa oleva salaperäinen raportti paljastaa salaisen suunnitelman hallituksen jatkamiseksi katastrofin sattuessa. Suunnitelman nimi on ”Continuity of Government” eli COG. Artikkelissa todettiin, että COG on hallituksen äärimmäinen vakuutussopimus, jos maailmanloppu joskus koittaa, edellyttäen, että ohjelma toimii moitteettomasti. Vuonna 1982 perustettiin uusi salainen virasto, Defense Mobilization Planning Systems Agency, joka raportoi presidentille. Ydinhyökkäyksen sattuessa sotasuunnitelmilla, sotilaskoodeilla ja muilla olennaisilla tiedoilla varustetut erikoisryhmät kulkisivat jokaisen presidentin seuraajan mukana salaisiin komentopaikkoihin eri puolilla maata. Presidentin lisäksi evakuoitaisiin 46 muuta JEEP-suunnitelmassa (Joint Emergency Evacuation Plan) mainittua keskeistä virkamiestä. Näitä maanalaisia komentokeskuksia on 50 kappaletta, jotka sijaitsevat 10 eri alueella ympäri maata, ja kukin niistä on yhteydessä toisiinsa satelliitti- tai maa-aaltoreleiden välityksellä.

Yhdysvaltain ilmavoimat sponsoroi maanalaisen syvärakentamisen tutkimusta jo vuonna 1958. RAND-korporaatio toteutti tämän tutkimuksen ja julkaisi symposiumien pöytäkirjat, joissa käsiteltiin rakentamismenetelmiä ja -laitteita, yleishyödyllisten laitosten asentamista ja ydinräjähdysten käyttöä maanalaisten onteloiden tuottamiseksi.

Maanalaisen rakentamisen insinöörejä huolestutti suuresti ilmanvaihtoon liittyvä ongelma. He katsoivat, että olisi suositeltavaa ottaa huomioon kaikenlainen ilmanvaihdon saastuminen, ei pelkästään radioaktiivinen laskeuma. Maanalaisiin töihin kuuluivat sisäänkäynnit, uloskäynnit ja majoitustilat. Kaksi ensimmäistä toteutetaan yleensä kuiluissa tai tunneleissa, kun taas kolmas edellyttää suurempia aukkoja, kuten saleja, kammioita, soluja, holveja tai muita avoimia tiloja. Monet suunnitteluun ja rakentamiseen liittyvät ongelmat ovat kaikille kolmelle yhteisiä, mutta majoitustarkoituksiin tarvittaviin suurempiin kallioaukkoihin liittyvät ongelmat ovat yleensä monimutkaisempia ja vaikeampia kuin tunnelien tai kuilujen pienempiin aukkoihin liittyvät ongelmat. Maanalaisten laitosten käyttö ja kunnossapito voivat myös aiheuttaa erityisongelmia.

Tunneleiden rakentamisessa käytetään valtavia porakoneita, joissa on suuriläpimittaiset kiekkohiomakoneet. Tunneleita tarvitaan yhdistämään asuinalue toisiinsa tai laitokset toisiinsa.

Englannin Chunnel-hanke on Euroopan suurin insinöörityöhanke, joka yhdistää Ranskan ja Englannin kolmen tunnelin rautatien avulla. Hankkeessa käytettävät yksitoista porakonetta ovat niin suuria ja pitkiä, että ne koottiin maanalaisiin tiloihin 65 jalan korkeuteen. Kuusi konetta kaivaa Doverin salmen ja Pas de Calais’n välistä vedenalaista tunnelia ja viisi konetta kaivaa maanpäällisiä tunneleita, jotka johtavat kanaalista poispäin maanpäällisiin terminaaleihin. Porauskoneen etuosassa on volframikärkisiä hakkuja, joita työntekijät ohjaavat videonäytöillä näkyvien laserprojisointien avulla.

Nämä porakoneet ovat kuin valtavia, teräskoteloituja matoja. Jokaisessa koneessa on 35 miehen tiimi, joka vuoraa tunnelin ontelon betonilla ja ohjaa likaa rataa pitkin. Koneet poraavat reiän, poistavat maan ja päällystävät tunnelin sisäpuolen betonielementeillä. Koneen kaivupinta on 95 tonnin painoinen, halkaisijaltaan 28 jalkaa ja 6 tuumaa oleva kiekko, joka on jaettu leikkuuteriin. Porauslaite on 300 jalan pituinen.

Syyskuun 1983 Omni-lehdessä oli kuvajuttu ”Subterrenestä”, Los Alamosissa kehitetystä ydintunnelinporauskoneesta. Kone kaivautuu syvälle maanalaiseen kallioon kuumentamalla sen sulaan tilaan (magmaan), joka jäähtyy Subterrenen siirryttyä eteenpäin. Tuloksena on putki, jossa on sileä, lasitettu vuori, jota voidaan käyttää suurnopeuskuljetussukkuloita varten, jotka yhdistävät subterterrene-kompleksit.

Mielenkiintoista kyllä, keksijä nimeltä Charles Kaempen on keksinyt komposiittiputken, jolla on valtava vetolujuus. Kaempen on kehittänyt merenalaisen kuljetusputken, jossa käytetään hänen ainutlaatuista lukkoyhteysjärjestelmäänsä ja joka on vain laskettava merenpohjaan, jolloin tunnelien kaivaminen ei ole tarpeen. Hän on tehnyt Espanjalle ehdotuksen Espanjan ja Marokon yhdistämisestä uudella putkitekniikalla.

Wall Street Journalissa hiljattain julkaistun artikkelin (12. joulukuuta 1990) mukaan tunnelien poraus on noususuhdanteessa. Artikkelissa siteerattiin Amerikan maanalaisen tilajärjestön (American Underground Space Association) johtajaa Susan Nelsonia, joka totesi, että ”maailma on nykyään yksinkertaisesti paljon kiinnostuneempi tunnelinporauksesta ja maanalaisesta maankäytöstä yleensä”. Sen mukaan maan pinnan alinen tila on täynnä valtion rahoittamia megahankkeita ja ehdotettuja hankkeita. Espanjalaiset haluavat tehdä tunnelin Pryeneesin läpi ja porata tien Marokkoon Afrikan rannikolle. Norjalaiset haluavat kaivautua vuonojen alle. Japanilaiset leikkivät tunnelin rakentamista Etelä-Koreaan. Kanadalaiset rakentavat tunnelia New Foundlandista Prince Edwards Islandille. Amerikassa on suunnitteilla 87 julkista rakennushanketta pelkästään seuraavien kolmen vuoden aikana.

Muista, että nämä kaikki luokitellaan maarakennushankkeiksi. Sotatekniikka on mennyt jo eilen sinne, minne maarakennustekniikka menee tänään. Vuonna 1959 Rand Report -julkaisussa julkaistiin kuvia jättimäisistä tunnelien porauskoneista (TBM). Suurissa sotilaallisissa rakennushankkeissa näitä koneita on saatettu käyttää laajasti jo 50-luvulta lähtien.

Tunnelien rakentaminen on saamassa uutta vauhtia, koska maailmanlaajuinen maisema on yhä ahtaampi. Pohjois-Italian suunnittelijat hautaavat osia moottoritiestä tunneliin välttääkseen tien leikkaamisen historiallisesti merkittävien metsä- ja viljelyalueiden läpi.

Russell J. Miller Coloradon kaivoskorkeakoulusta ja Boulderissa, Coloradossa sijaitsevan avaruuskaivostoiminnan keskuksen johtaja työskentelee tutkimusten parissa, joiden tarkoituksena on selvittää, olisiko mahdollista sijoittaa avaruusasemia ja -kaupunkeja maan alle Marsiin ja Kuuhun. Tietenkin joku muualta on saattanut jo ehtiä Millerille.

Tietolähteet ovat kertoneet meille, että maanalaisissa laitoksissa käytetään kuljetusputkia työntekijöiden kuljettamiseen töihin ja takaisin. Tämä on enemmän kuin metro. Näissä putkijunissa käytetään huipputeknologiaa. Ei siis ole yllättävää kuulla, että Frank P. Davidsonilla Massachusettsin teknillisestä korkeakoulusta on suunnitelma ilmateiden tukkeutumisen poistamiseksi suunnittelemalla sähköisiä ”siivettömiä lentokoneita”, jotka kiidättävät maanosien ja valtamerten yli suljetuissa putkissa tai tunneleissa, jotka ovat pohjimmiltaan kitkattomia tyhjiökammioita. Ehkä hänen pitäisi tavata tohtori Kaempen ja harkita hänen komposiittiputkensa käyttämistä putkena.

Maanalaisilla kaivajilla on oma yhdistyksensä nimeltä ”Myyrät”, jotka pitävät tunnelien kaivamisesta ja tunneleista puhumista mausteisempana kuin useimmat meistä pinta-asukkaista.

Ei ole mikään salaisuus, että hallitukset ovat rakentaneet omia salaisia maanalaisia rautateitä ja tunneleita. Kiinan johtajat rakensivat Pekingin alle salaisia rautatietunneleita, joiden avulla he voisivat paeta kriisitilanteessa. Erään kiinalaisen virkamiehen mukaan tunnelit yhdistivät johtajien kodit, hallituksen rakennukset, keskuspankin ja armeijan tukikohdan. Kuulostaa hyvin harkitulta suunnitelmalta. Nappaa arvokkaat tavarasi, käteistä pankista, aseistettuja vartijoita tukikohdasta ja juokse kuin hullu! Verkosto rakennettiin 40 vuoden aikana puolustukseksi ulkomaisia hyökkääjiä vastaan. Voimme olla varmoja, että mitä Kiina on tehnyt, olemme tehneet mekin.

Japanissa, joka on tiheä ja ylikansoitettu, pohditaan vakavasti maan alla asumista. He suunnittelevat maanalaisten viemärilaitosten, maanalaisten rautateiden ja maanalaisten kaupunkien rakentamista. Omni-lehden tuoreen numeron mukaan Taisei Corporation suunnittelee maanalaisen ostoskeskuksen rakentamista nimeltä ”Alice City”. Siellä olisi maanalaisia kauppoja, toimistoja, hotelleja, teattereita ja urheiluareenoita. Kävelytilat kiemurtelisivat sisätiloissa, joissa olisi puita, lintuja, akvaarioita, siltoja ja vesiputouksia. Shimizu Corporationilla on suunnitelma maanalaisen verkoston rakentamiseksi Tokion alle, joka kattaisi 2 000 neliökilometriä. Ruutu sisältäisi useita kaupallisia keskuksia, joita yhdistäisivät metrojunat, jotka voisivat kuljettaa työntekijöitä töihin ja töistä pois.

Tieteiskirjailija Isaac Asimovin mukaan maan alla asumisessa on etunsa. Ensinnäkin kukaan ei olisi huolissaan säästä. Lämpötila voitaisiin pitää melko vakiona, 55-60 asteen välillä, ja lämmitykseen ja jäähdytykseen käytettyä energiaa voitaisiin säästää paljon. Ilman auringon vuorokausisykliä kukaan ei erottaisi päivää yöstä. Ihmiset voisivat työskennellä ympäri vuorokauden tai leikkiä ympäri vuorokauden, riippuen heidän mieltymyksistään. Kaikki kuljetus, viestintä ja asuminen voisi tapahtua maan alla, mikä vapauttaisi pintamaailman ihmisten tallomiselta. Planeetan pinnalla olisi muutama mukava ravintola ja virkistyskeskus, joissa ihmiset voisivat tarkkailla kirkkaansinistä taivasta, palaavaa planeettaa ja eläimistöä, ja kaikilla olisi tilaa vaeltaa viikonloppuretkellä. Maanjäristykset aiheuttaisivat maanalaisille rakenteille vain viidenneksen siitä vahingosta, jonka ne aiheuttavat pintarakenteille.

Provosoivasti spekulatiivisessa kirjassaan Alternative 3 kirjailija Leslie Watkins esittää, että tiedemiehet ovat huolestuneet maapallon ilmakehän tilasta, mikä on nykyään paljon helpompi hyväksyä. Tutkijoiden salaisissa kokouksissa syntyy kolme vaihtoehtoa välittömän vaaran käsittelemiseksi.

”Alternative 1” oli suunnitelma räjäyttää reikiä stratosfäärin läpi lämmön ja saasteiden vapauttamiseksi.

”Alternative 2” oli suunnitelma siirtää maapallon väestö massiivisiin maanalaisiin luoliin, jotka imevät raikasta ja viileää ilmaa maaperästä (ehkäpä todellinen vaihtoehto 2 on jo tekeillä).

”Alternative 3” oli pakeneminen Maasta ja siirtyminen Marsiin. Tarkastelemme vaihtoehtoa 3 myöhemmin. Tässä ei väitetä siitä, onko tällaisia vaihtoehtoisia suunnitelmia todella olemassa, mutta käsitteet ovat hyödyllisiä tutkittaessa salaisten hankkeiden tulevia suuntia.

Atomienergiakomissio käynnisti vuonna 1957 Plowshare-hankkeen, jonka tarkoituksena oli kehittää ydinräjähteiden rauhanomaista käyttöä. Se on tutkinut ydinräjäytysten käyttöä satamien, patojen, moottoriteiden ja kanavien rakentamiseen sekä öljyn ja maakaasun tuotannon edistämiseen jatkamalla laajalti käytettyä käytäntöä, jossa tavalliset kemialliset räjähteet räjäytetään öljy- ja kaasupitoisiin kerrostumiin. Tämän tekniikan ensimmäinen koe, joka tunnetaan nimellä Project Gasbuggy, tehtiin 10. joulukuuta 1967 New Mexicon San Juan Basin -nimisellä autiolla alueella, jossa 26 kilotonnin ”ydinkärkilaite” räjäytettiin suljetussa kaivossa.

Vaikka Gasbuggy oli vain yksittäinen kokeilu, A.E.C. aloitti myöhemmin yhdessä Houstonissa toimivan Austral Oil Companyn kanssa ensimmäisen kokeilun, jonka luvattiin olevan pitkä sarja vielä suurempia ydinräjähdyksiä, noin kaksi 100 kilotonnin laukausta vuodessa, vähintään 10 vuoden ajan. Ensimmäinen räjähdys, joka tunnettiin nimellä Project Rulison, oli 40 kilotonnin laukaus, joka tehtiin 10. syyskuuta 1969 noin 8 400 jalan syvyydessä Coloradon Riflen lähellä sijaitsevassa paikassa.

Menetelmä, jota on ehdotettu tukikohtien rakentamiseksi Kuuhun, saattaa olla jo käytössä Maassa. Hallittujen ydinräjäytysten avulla on mahdollista kaivaa onkaloita Kuun pinnan alle. Ohjuksella voitaisiin porata noin 15 metriä syvä reikä, ja toisella räjähdyksellä saataisiin aikaan halkaisijaltaan noin 15 metriä oleva onkalo. Reiän päälle rakennettaisiin iglu, ja muovipussi pudotettaisiin onteloon ja täytettäisiin ilmalla. Sen jälkeen rakennettaisiin työalue ja asuintilat.

Saattaa osoittautua tehokkaammaksi ja käytännöllisemmäksi ”majoittaa” tulevia kuun siirtokuntia keinotekoisiin tai luonnollisiin luoliin Kuun pinnan alla kuin yrittää rakentaa paljastuneita meteoriittikupoleita. Maan alle voitaisiin rakentaa asuintiloja, tilavia puistoja, järviä ja metsäalueita. Kuljetusputki yhdistäisi eri siirtokuntien asukkaat muihin satamiin ja kuun kaukaisiin osiin.

Maassa on raportoitu yhtä epäilyttävistä puistoista. Eräs entinen turvallisuusvirkailija, joka työskenteli aikoinaan maan alla Groom Laken alueella Nevadassa, kertoi nähneensä kerran baseball-timanttikentän ja olympiakokoisen uima-altaan eräässä luolastossa kilometrin syvyydessä Nevadan autiomaassa.

Mitä tapahtuu syvissä maanalaisissa tunneleissa Mercuryn tukikohdan alapuolella Nevadan testausalueella? Kuultuaan Bob Lazarin tarinan KVEG:n radiossa eräs rakennustyöläinen soitti Billy Goodmanille ja Bob Lazarille ja sanoi: ”Me olemme rakennustyöläisiä… me laitamme asioita yhteen ja puramme niitä… seitsemän ihmisen kokouksesta kaksi tulee esiin tukemaan teitä.” Tämä oli ensimmäinen tapaaminen, jossa oli seitsemän ihmistä. Tämä salaperäinen soittaja sanoi edelleen: ”Siellä alhaalla on muutakin kuin tunneleita. Siellä alhaalla on kaikkea, mitä voitte kuvitella. Tiedän sen, koska me laitoimme sen esille. Me asensimme. Me teimme kaiken.”

Tiedonantajat ovat maininneet maanalaisia tunneleita ja laitoksia New Mexicossa Dulcessa, Sunspotissa, Datilissa, Coronassa, Taos Pueblossa ja Albuquerquessa, Arizonassa Santa Catalina Mountainsissa, Coloradossa Deltassa, Grand Mesassa ja Colorado Springsissä, Kaliforniassa Needlesissä, Edwards AFB:ssä, Tehachapin vuoristossa, Ft. Irwinissä, Norton AFB:ssä ja Morongo Valleyssa; Nevadassa Blue Diamondin, Nellis AFB:n, Groom Laken ja Papoose Laken alueilla, Quartzite Mountainissa ja Tonopahissa.

Kiinnostuin mahdollisesta maanalaisesta laitoksesta Techachapin vuoristossa kesällä 1988. Nuori pariskunta, Ray ja Nancy, kertoi menneensä vuoristossa olevalle tasangolle Rayn Northropin tehtaalla tekemän työvuoron päätyttyä. Ray oli tarkastajana B-2-hankkeessa. Ylätasanko rajoittuu vuokrattuun Tejon Ranchiin, jonne Northrop on rakentanut salaisen maanalaisen laitoksen. Kello oli noin yksi yöllä, kun Ray ja Nancy huomasivat maasta nousevan loistavan pallon, joka väläytti valoa heidän suuntaansa. He eivät voineet selittää kahden ja puolen tunnin ajanpuutetta. Ray luuli, että he pitivät palloa tarkkailussaan noin tunnin ajan, mutta seuraava muisto on auringonnoususta! Hypnoosissa Ray muistaa, että hänet kaapattiin ja vietiin maanalaiseen tukikohtaan, jota kansoittivat pienet harmaat EBE:t sekä ilmavoimien ja turvallisuusjoukkojen henkilökunta. EBE:t tutkivat Nancyä, joka oli sidottu metallipöydälle. Rayn tunteet paisuivat hypnoottisessa muistelussa tapahtumasta.

Paikallinen mies väittää nähneensä lentävän lautasen nousevan ja lähtevän lentoon kiinteistöllä sijaitsevasta siilosta.

Eräs tyytymätön urakoitsija kertoi, että hän työskenteli maanalaisen alueen tunnelien rakentamisessa ja että häntä häiritsivät ilmavoimien luotaimet, jotka nähtiin usein leijumassa tunneleissa. Hän kuvaili näitä luotaimia pieniksi pallomaisiksi ja sanoi, että tämä laitos sai lempinimen ”The ANTHILL”, koska se muistutti maanalaisia muurahaispesäkkeitä. Tunneleissa on pyöreitä oviaukkoja ilman ovia. Oviaukkojen vieressä on turvapaneelit, joissa on punaiset ja vihreät valot. Oviaukkojen juuttumiin on upotettu jonkinlaisia sylintereitä, jotka suojaavat jonkinlaista energiakenttää.

Mustia helikoptereita on nähty Boyntonin ja Secret Canyonin lähistöllä Sedonassa Arizonassa. Long Canyonissa asuva mies on nähnyt paljon outoja asioita kanjonialueilla, ja asukkaat epäilevät, että hallituksen salainen laitos on perustettu, kaikista paikoista juuri Secret Mountainiin! Eräs tutkijani vaelsi Secret Canyoniin myöhään eräänä iltana, ja hänet pysäytti ääni kaiuttimesta ja lasertähtäinvalo rinnassaan. Hänelle kerrottiin, että hän oli tullut kielletylle alueelle ja että hänen oli käännyttävä ympäri ja poistuttava.

Olemme nyt havainneet ja valokuvanneet pieniä palloja ”muurahaiskukkulan” ympärillä. Näissä palloissa on ehdottomasti niitä erikoisia piirteitä, joista on raportoitu muissa ufohavainnoissa.

Sen jälkeen olemme paikallistaneet kaksi muuta salaista laitosta. Toinen on Mojave-aavikolla sijaitsevassa paikassa nimeltä Llano. Se on erittäin turvallinen laitos, mutta silminnäkijät ovat nähneet erittäin kirkkaan valon palavan pylvään päällä siirrettävän jättiläiskokoisen rakennelman sisällä. Tämä valo ei valaise rakenteen sisätiloja! Myös palloja on nähty tämän laitoksen läheisyydessä.

Voimme vain arvailla, millaisia salaisia ohjelmia siellä toteutetaan kaukana saalistavilta katseilta. Maan alla voi olla ja on kaikenlaisia salaisuuksia. Jotkut hämmästyttävimmistä paljastuksista siitä, mitä maanalaisissa hankkeissa tapahtuu, tulevat salaperäiseltä tiedonantajalta nimeltä Thomas, ja hän väittää, että Pohjois-New Mexicon mahtavien vuoristokorkeuksien alla on todellakin syvä ja pimeä salaisuus.

Dulcen pimeä, syvä salaisuus

Dulce on unelias pikkukaupunki Pohjois-New Mexicossa, jossa on noin 900 asukasta ja joka sijaitsee Jicarilla Apache -intiaanien reservaatissa yli 2,1 kilometrin korkeudessa. Kaupungissa on vain yksi suuri motelli ja muutama kauppa. Se ei ole lomakeskuskaupunki, eikä siellä ole vilkasta toimintaa. Muutamien ulkopuolisten mukaan Dulcessa on kuitenkin syvä, pimeä salaisuus. Salaisuus on kätketty syvälle Archuleta Mesan pensaskasvillisuuden alle. Salaisuuden sanotaan olevan hallituksen ja muukalaisten yhteinen biogeneettinen laboratorio, joka on suunniteltu tekemään outoja kokeita ihmisillä ja eläimillä.

New Mexicon osavaltion poliisi Gabe Valdez joutui Dulcen salaisuuksien keskelle, kun hänet kutsuttiin tutkimaan silvottua lehmää, joka oli löydetty laitumelta 13 mailia Dulcesta itään Manual Gomezin tilalla. Gomez oli menettänyt neljä nautaa silpomalla vuoden 1976 ja kesäkuun 1978 välisenä aikana, kun tutkijaryhmä, johon kuului myös Tom Adams, saapui Teksasin Parisista tutkimaan raatopaikkaa.

Valdez, Gomez ja eläkkeelle jäänyt tutkija Howard Burgess tekivät 5. heinäkuuta 1978 mielenkiintoisen kokeen, jossa halusivat tietää, miten salaperäiset silpoja valitsi karjan. He sitoivat noin 120 Gomezin lihanautaa ja kuljettivat ne puristuskourun läpi ultraviolettivalon alla. He löysivät ”kiiltävää ainetta kaulan oikealta puolelta, oikeasta korvasta ja oikeasta jalasta”. Vaurioituneista nahoista otettiin näytteitä sekä vertailunäytteitä samoista eläimistä. Albuquerquessa sijaitseva Schoenfeld Clinical Laboratories analysoi näytteet ja havaitsi merkittäviä kalium- ja magnesiumkertymiä. Kaliumpitoisuus oli 70 kertaa normaalia suurempi.

Jotkut tutkijat syyttävät silpomisista ufoista tulleita avaruusolentoja. Dulcen ympäristössä on nähty usein ufoja. Monilla alueilla, joilla lehmiä on löydetty silpomisen aikaan, on raportoitu havaintoja oudoista valoista ja muista ilmassa tapahtuneista ilmiöistä.

Saavuin Dulceen 19. huhtikuuta 1988 tapaamaan Gabe Valdezia ja tiedustelemaan havaintoja, mykkiä ja huhuja maanalaisesta muukalaistukikohdasta. Maassa oli vielä lunta. Kirjauduin Best Western -motelliin ja soitin Valdezille sopiakseni tapaamiseni kello 21.30. Huomasin Gaben olevan hyvin sympaattinen isäntä, joka tarjoutui näyttämään minulle Dulcen teitä sinä iltana ja osoittamaan minulle joitakin eri paikkoja, joissa hän oli löytänyt silvottuja lehmiä tai nähnyt outoja ilmavaloja. Hän antoi hämmästyttävän lausunnon, jonka mukaan hän näki edelleen tunnistamattomia lentokoneita joka toinen yö. Vilkaisimme Gomezin tilan, Navajo-joen varrella olevan tien ja mahtavan Archuleta Mesan. Gabe oli löytänyt laskeutumisjälkiä ja ryömintäjälkiä paikan läheltä, ja hän oli vakuuttunut siitä, että Albuquerquessa sijaitsevan Thunder Scientific Labsin tiedemies Paul Bennewitz oli ehdottomasti oikeilla jäljillä yrittäessään paikallistaa maanalaisen avaruusolentolaitoksen Dulcen lähistöllä. Kukaan ei tiennyt varmasti, missä laitos sijaitsi tai miten ihmiset tai avaruusolennot pääsivät salaa sisään laitokseen.

Olin kuullut Paul Bennewitzistä ensimmäisen kerran vuonna 1980, kun ystäväni Walter soitti minulle Albuquerquesta ja kertoi työskennelleensä Paulin kanssa elektronisten instrumenttien parissa. Walter kertoi minulle, että Paul ei ollut ainoastaan kuvannut ufoja, vaan myös luonut viestintäyhteyden niiden maanalaiseen tukikohtaan Dulcessa. Bennewitz oli tullut ensimmäisen kerran tunnetuksi elokuussa 1980 Kirtlandin ilmatukikohdan Manzanon asevarastoalueen yläpuolella tehtyjen havaintojen yhteydessä. Lokakuun 28. päivänä 1980 päivätyssä Kirtlandin ilmatukikohdan tapahtumaraportissa mainitaan, että Bennewitz oli kuvannut Kirtlandin yllä olleita UFOja. Paul, joka oli Kirtlandin vieressä sijaitsevan Thunder Scientific Labsin johtaja, antoi Albuquerquessa tiedotustilaisuuden, jossa hän kertoi yksityiskohtaisesti, miten hän oli nähnyt avaruusoliot videonäytöllä. Tuolloin avaruusolennot lähettivät hänelle signaaleja Archuleta Mesan alapuolella sijaitsevasta tukikohdasta.

Tutkija William Moore väittää, että hallituksen agentit kiinnostuivat Bennewitzin toiminnasta ja yrittivät purkaa hänen tilaansa pumppaamalla hänen lävitseen niin paljon disinformaatiota kuin hän pystyi omaksumaan. On epäselvää, oliko Paulin yhteydenpito oletettuihin avaruusolentoihin Dulcen tukikohdassa osa tätä disinformaatiokampanjaa. Jos uskomme, että Paul on ainoa lähde Dulce-laitosta koskeville raporteille, Paulin tarinan hylkääminen ja hänen mustamaalaamisensa voisi olla taktinen manööveri. Varsinainen disinformaatio-operaatio johtaisi siihen, että yleisö saataisiin uskomaan, ettei Dulce-tarinassa ollut mitään perää.

Raportissa nimeltä ”PROJECT BETA” Paul toteaa, että hän oli käyttänyt kaksi vuotta muukalaisaluksen jäljittämiseen; että hänellä oli jatkuva videovastaanotto muukalaisaluksesta ja maanalaisen tukikohdan näkymänäytöltä; että hän oli luonut jatkuvan suoran viestinnän muukalaisten kanssa käyttämällä tietokonetta ja eräänlaista heksadesimaalikoodia, jossa oli grafiikkaa ja tulosteita; ja hän väittää käyttäneensä ilma- ja maavalokuvausta paikantaakseen muukalaisaluksen laukaisuportit, joihin oli ladattu sädeaseita. Paul väitti, että avaruusolennot olivat juonikkaita, käyttivät petosta eivätkä noudattaneet sopimuksia. Hän ja Walter työskentelivät aseen parissa, joka voisi torjua avaruusolentoja.

Olemmeko siirtyneet reaalimaailmasta tieteiskirjallisuuden maailmaan? Mutta outojen ilmiöiden juuret voivat olla outossa todellisuudessa. Kun jatkamme opintojamme, tieteiskirjallisuuden maailmasta tulee tieteellisen faktan maailma.

Paul Bennewitz oli tutkinut New Mexicosta kotoisin olevan Myrna Hansenin tapausta, joka kertoi joutuneensa maanalaiseen laitokseen toukokuussa 1980. Christa Tilton Oklahomasta väittää, että hänellä oli heinäkuussa 1987 kokemus kadonneesta ajasta, kun kaksi pientä harmaata avaruusolentoa oli siepannut hänet ja kuljettanut hänet aluksellaan kukkulan rinteeseen, jossa hän kohtasi punaisiin sotilaspukuihin pukeutuneen miehen. Hänet vietiin tunneliin tietokonepohjaisten tarkastuspisteiden läpi, joissa oli valvontakameroita. Hän kertoo, että hänet vietiin kulkuneuvolla toiselle alueelle, jossa hän astui vaa’ankielisen laitteen päälle, jonka edessä oli tietokonenäyttö. Kun tietokone oli antanut hänelle henkilökortin, opas kertoi hänelle, että he olivat juuri tulleet seitsemänkerroksisen maanalaisen laitoksen ensimmäiselle tasolle. Christa jatkaa kertomalla, kuinka hänet lopulta vietiin viidennelle tasolle, jossa hän kertoo nähneensä muukalaisaluksia ja pieniä harmaita muukalaisolentoja joillakin alueilla, joiden läpi hän kulki.

Yhdessä suuressa huoneessa hän näki tietokonemittareita, jotka oli kytketty suuriin säiliöihin, ja suuria käsivarsia, jotka ulottuivat letkuista alas säiliöihin. Hän huomasi humisevan äänen, haistoi formaldehydin hajun ja sai vaikutelman, että säiliöissä sekoitettiin nestettä. Hänelle ei näytetty säiliöiden sisältöä. Christa on tehnyt piirroksia paljosta siitä, mitä hän väittää nähneensä sieppauksen aikana.

Näitä säiliöitä kuvattiin myös kiistanalaisissa papereissa nimeltä ”Dulcen Paperit”, jotka väitettiin varastetun Dulcen maanalaisesta laitoksesta yhdessä yli 30 mustavalkoisen valokuvan ja videonauhan kanssa. Salaperäinen turvallisuusvirkailija, joka vei paperit, väittää työskennelleensä Dulcessa vuoteen 1979 asti, jolloin hän päätti, että oli tullut aika erota työnantajistaan.

Tämän luvun loppuosa kertoo, miten tämä turvallisuusvirkailija tapasi kollegani kertoakseen meille totuuden avaruusolennoista, Yhdysvaltain hallituksesta ja Dulcen tukikohdasta. Hänen tarkoituksenaan oli tulla esiin piilostaan ja esittää kovat todisteet väitteidensä tueksi.

Vuoden 1979 lopulla Thomas C. ei enää kestänyt sitä mahtavaa todellisuutta, jonka hän joutui kohtaamaan. Dulcen lähellä sijaitsevan muukalaisten ja Yhdysvaltain hallituksen yhteisen maanalaisen tukikohdan korkea-arvoisena turvallisuusupseerina hän oli saanut tietää ja nähnyt huolestuttavia asioita. Pitkän sisäisen ristiriidan jälkeen hän päätti jättää laitoksen ja ottaa mukaansa erilaisia esineitä.

Hän otti pienellä kameralla yli 30 kuvaa monitasoisen rakennuksen alueista. Hän keräsi asiakirjoja ja otti valvontakeskuksesta mukaansa turvavideonauhan, jossa näkyi erilaisia valvontakameranäkymiä käytävistä, laboratorioista, avaruusolennoista ja Yhdysvaltain hallituksen henkilökunnasta. Sitten hän sammutti hälytys- ja kamerajärjestelmän yhdessä yli sadasta uloskäynnistä pinnalle ja poistui laitoksesta valokuvien, videon ja asiakirjojen kanssa. ”Alkuperäiset” piilotettiin sen jälkeen, kun viisi kopiosarjaa oli tehty.

Thomas oli valmis piiloutumaan. Mutta kun hän meni hakemaan vaimoaan ja pientä poikaansa, häntä odotti pakettiauto ja hallituksen agentteja. Hänen vaimonsa ja lapsensa oli siepattu. K. Lomas (työtoveri) oli pettänyt hänet. Agentit halusivat sen, mitä Thomas oli ottanut laitoksesta saadakseen vaimonsa ja poikansa takaisin. Kun hänelle kävi selväksi, että heitä käytettäisiin biologisissa kokeissa eikä heitä aiottu palauttaa vahingoittumattomina, hän päätti häipyä. Siitä on yli kymmenen vuotta. Miten Thomas joutui mukaan tähän salaiseen juonitteluun?

Nyt viisikymppinen Thomas oli parikymppinen, kun hän sai huippusalaista valokuvauskoulutusta Länsi-Virginiassa sijaitsevassa maanalaisessa laitoksessa. Seitsemän vuoden ajan hän työskenteli ilmavoimien palveluksessa korkean turvallisuusluokan valokuvauksen parissa. Vuonna 1971 hän lähti Rand Corp:n palvelukseen Santa Monicaan, Kaliforniaan. Vuonna 1977 hänet siirrettiin Dulcen laitokseen. Hän osti kodin Santa Festä, New Mexicosta, ja työskenteli maanantaista perjantaihin. Hän kulki töihin syvällä maan alla sijaitsevalla putkikuljetusjärjestelmällä.

Samaan aikaan eräs tutkijakollega työskenteli Santa Fessä, N.M.:ssa, ja tutki yksityisesti ufohavaintoja, eläinten silpomista, vapaamuurari- ja wicca-ryhmiä alueella. Thomasilla oli yhteinen ystävä, joka tuli Santa Feen vuonna 1979 tapaamaan sekä tutkijaa että Thomasia. Tämä vierailija katseli myöhemmin Dulcen tukikohdasta otettuja valokuvia, videonauhaa ja asiakirjoja. Nähdyistä asioista tehtiin piirroksia, joita myöhemmin kierrätettiin ufotutkimusyhteisössä nimellä ”Dulcen Paperit”.

Thomas väittää, että Dulce-laitoksessa oli yli 18 000 lyhyttä ”harmaata” ja että hän näki reptiliaanihumanoideja. Eräs kollega oli kohdannut kasvokkain kaksimetrisen reptoidin, joka oli materialisoitunut hänen taloonsa. Reptoidi oli kiinnostunut seinällä olevista New Mexicon ja Coloradon tutkimuskartoista. Kartat olivat täynnä värillisiä painonappeja ja merkkejä, jotka osoittivat eläinten silpomispaikkoja, luolia, paikkoja, joissa oli paljon ufotoimintaa, toistuvia lentoreittejä, sieppauspaikkoja, muinaisia raunioita ja epäiltyjä muukalaisten maanalaisia tukikohtia.

Dulcen monitasoisessa laitoksessa on raportoitu olevan keskitetty keskus, jota tukikohdan turvallisuusyksikkö valvoo. Turvallisuustaso nousee, kun laskeudutaan alemmille tasoille. Thomasilla oli ULTRA-7-turvallisuusluokitus. Hän tiesi seitsemästä alatasosta, mutta niitä saattoi olla enemmänkin. Suurin osa muukalaisista on oletettavasti tasoilla 5, 6 ja 7, ja muukalaisten asunnot ovat tasolla 5. Ainoa englanninkielinen kyltti oli metroaseman käytävän yläpuolella, jossa luki ”Los Alamosiin”. Yhteydet kulkevat Dulcesta Arizonassa sijaitsevaan Pageen ja sieltä Area 51:n alapuolella Nevadassa sijaitsevaan maanalaiseen tukikohtaan. Putkisukkulat kulkevat Dulcesta Taosin, N.M.:n, Datilin, N.M.:n, Colorado Springsin, Coloradon, Creedin, Coloradon, Sandian ja sitten Carlsbadin, New Mexicon, alapuolella sijaitseviin laitoksiin.

Yhdysvaltojen alla näyttää olevan laaja putkijunayhteyksien verkosto, joka ulottuu maailmanlaajuiseksi tunnelien ja alikaupunkien järjestelmäksi.

Dulcen tukikohdassa useimmat ovien ja käytävien kyltit ovat muukalaisten symbolikielellä ja universaalilla symbolijärjestelmällä, jota ihmiset ja muukalaiset ymmärtävät. Thomas totesi, että toisen tason jälkeen kaikki punnitaan alasti ja heille annetaan univormu. Vierailijoille annetaan luonnonvalkoiset univormut; vetoketjulliset puvut. Henkilön paino merkitään tietokoneen henkilökorttiin joka päivä. Kaikki painonmuutokset kirjataan ylös; jos paino ylittää kolme kiloa, vaaditaan lääkärintarkastus ja röntgenkuvaus.

Vaa’at on sijoitettu kaikkien herkkien tilojen eteen ja rakennettu lattiaan oviaukkojen ja ovien ohjauspaneelien läheisyyteen. Henkilö asettaa tietokonekorttinsa oviaukkoon ja syöttää sitten numerokoodin näppäimistölle. Henkilön painon ja koodin on vastattava korttia, tai ovi ei aukea. Kaikki poikkeamat kutsuvat turvamiehet paikalle. Kukaan ei saa kantaa mitään arkaluonteisille alueille. Kaikki tarvikkeet laitetaan liukuhihnalle ja läpivalaisuun. Samaa menetelmää käytetään poistuttaessa arkaluontoisilta alueilta.

Kaikkia hissejä ohjataan magneettisesti; hissikaapeleita ei ole. Magneettijärjestelmä on hissikuilun seinien sisällä, eikä siellä ole normaaleja sähköisiä ohjaimia. Kaikkea ohjataan kehittyneellä magneettitekniikalla, myös valaistusta. Tavallisia hehkulamppuja ei ole, ja tunnelit valaistaan fosforiyksiköillä, joissa on laajat, rakenteettomat emissiokaistat. Joissakin syvissä tunneleissa käytetään jonkinlaista fosforipentoksidia alueiden tilapäiseen valaisemiseen. Muukalaiset eivät mene lähellekään näitä alueita tuntemattomista syistä.

Taso 1 sisältää kadun kunnossapidon varastotilan. Taso 2 sisältää junien, sukkuloiden, tunnelinporauskoneiden ja levyjen huollon varastotilan. Tason 4 tutkimuksiin kuuluu ihmisen auran tutkimus sekä kaikki telepatian, hypnoosin ja unien näkökohdat. Thomas sanoo, että he osaavat erottaa bioplasmakehon fyysisestä kehosta ja sijoittaa ”vieraan entiteetin” elämänvoimamatriisin ihmiskehoon sen jälkeen, kun ihmisen ”sielun” elämänvoimamatriisi on poistettu.

Taso 6 on yksityisesti nimeltään ”Nightmare Hall”. Siellä sijaitsevat geneettiset laboratoriot, joissa tehdään kokeita kaloilla, hylkeillä, linnuilla ja hiirillä, jotka ovat suuresti muuttuneet alkuperäisestä muodostaan. Siellä on monikätisiä ja -jalkaisia ihmisiä ja useita häkkejä (ja sammioita), joissa on jopa kaksimetrisiä lepakon kaltaisia humanoidisia olentoja. Muukalaiset ovat opettaneet ihmisille paljon genetiikasta; asioita, jotka ovat sekä hyödyllisiä että vaarallisia.

Harmaat ja reptoidilajit ovat erittäin analyyttisiä ja teknologisesti suuntautuneita. Niillä on ollut muinaisia konflikteja muiden avaruusyhteisöjen arjalaisten ihmisten kanssa, ja ne saattavat olla täällä näyttämönä tulevaa konfliktia varten. He ovat intensiivisesti kiinnostuneita tietojenkäsittely- ja biotekniikasta, ja heidät on johdatettu tekemään holtittomia kokeita välittämättä siitä, mitä me pidämme eettisenä ja empaattisena käyttäytymisenä muita eläviä olentoja kohtaan.

Tärkeimmät ihmisgenetiikan kartoittamiseen osallistuvat valtion organisaatiot, niin sanotut genomihankkeet, kuuluvat energiaministeriöön (joka on vahvasti läsnä Nevadan testialueella), National Institute of Healthiin, National Science Foundationiin, Howard Huges Medical Instituteen ja tietysti Dulcen maanalaisiin laboratorioihin, joita energiaministeriö johtaa. Thomas oli paljastanut, että Los Alamosin ja Dulcen geneettisten kokeiden johtaja on Larry Deaven.

Thomasin mukaan androgyyni avaruusolentolisääntyjä kykenee parthenogeneesiin. Dulcessa yleinen lisääntymismuoto on monisikiöisyys. Kukin alkio voi jakautua ja jakautuukin 6-9 yksilöksi, ”cunneiksi”. Kehittyvälle cunneille tarvittava ravinto saadaan ”soseesta”, joka koostuu yleensä plasmasta, deoksihemoglobiinista, albumiinista, lysotsyymistä, kationista, lapsivedestä ja muusta. Termiä ”genomi” käytetään kuvaamaan tietylle organismille (tai mille tahansa organismin sisällä olevalle solulle) ominaisten kromosomien kokonaisuutta, erotuksena genotyypistä, joka on näiden kromosomien sisältämää tietoa. Ihmisen geenit on kartoitettu tiettyihin kromosomipaikkoihin. Tämä on kunnianhimoinen hanke, jonka toteuttaminen vaatii vuosia ja paljon tietokonevoimaa.

Käytetäänkö avaruusolentojen ja ihmisten biotekniikkaa hoitamaan ja palvelemaan meitä, vai käytetäänkö sitä hallitsemaan meitä? Miksi ufosiepattuja on käytetty geneettisissä kokeissa? Kun Thomas kohtasi häkissä olevia ihmisiä Dulcen laitoksen 7. tasolla, asiat saavuttivat lopullisesti huippunsa. Kylmävarastossa säilytettiin riveittäin tuhansia ihmisiä, ihmisten sekoitusten jäänteitä ja humanoidien alkioita. Hän sanoo: ”Törmäsin usein häkissä oleviin ihmisiin, jotka olivat yleensä sekaisin tai huumaantuneita, mutta joskus he itkivät ja anelivat apua. Meille kerrottiin, että he olivat toivottoman mielenvikaisia, ja heidät otettiin mukaan riskialttiisiin huumekokeisiin mielenvikaisuuden parantamiseksi. Meitä käskettiin olemaan puhumatta heille lainkaan. Aluksi uskoimme tuon tarinan. Lopulta vuonna 1978 pieni joukko työntekijöitä sai selville totuuden. Siitä alkoivat Dulcen sodat.”

Thomas sanoo myös, että avaruusolennot eivät halua maata, kultaa, mineraaleja tai vettä, joita meillä on, eivätkä edes ihmis- tai eläinkuntaa. Sen sijaan he haluavat magneettisen voiman, joka virtaa maapallolla ja sen läpi. Muukalaiset keräävät tätä maagista voimaa meille tuntemattomalla tavalla. Thomas sanoo, että avaruusolennot pitävät tätä voimaa arvokkaampana kuin mitään muuta hyödykettä maapallollamme.

Thomasin tarinaa voi olla vaikea sulattaa tai uskoa. Itse asiassa se tuntuu olevan osa elävää painajaista. On todisteita siitä, että Dulcessa tapahtuu jotain outoa. Onko Thomasilla vastaus? Ufohavaintojen, sieppausten ja eläinten silpomisten jatkuvien ilmiöiden takana saattaa piillä kauhea totuus. Hallituksemme tiedustelupalvelut ovat jo vuosikymmenien ajan tarkkailleet jatkuvasti kaikkea ufotoimintaa. Tälle poikkeukselliselle ilmiölle on oltava poikkeuksellinen selitys. Saatamme olla vain yksi etuvartio valtavassa tähtienvälisessä imperiumissa.

Äskettäin tutkija John Anderson meni Dulceen, N.M.:n katsomaan, onko raportoidussa ufotoiminnassa perää. Hän kertoo, että kaupunkiin saapuessaan hän näki autojen asuntovaunun ja pakettiautossa olleen McDonell-Douglasin minilaboratorion ajavan maaseututietä pitkin kaupungin lähellä. Hän seurasi niitä aidatulle alueelle, jossa hän odotti tilanteen kehittymistä. Yhtäkkiä kuusi ufoa laskeutui nopeasti alueen ylle, leijui siellä niin kauan, että hän ehti ottaa kuvan, ja ampui sitten ylös ja pois näkyvistä. Kun hän myöhemmin pysähtyi eräässä kaupassa ja kertoi omistajalle ottamastaan ufokuvasta, kaupan omistaja kuunteli ja paljasti, kuinka hän oli ollut karjansilvontojen karjatilallinen uhri. Heidän keskustelunsa keskeytyi puhelinsoittoon. Kaupan omistaja käski Johnia lähtemään heti, sitten kun John oli mennyt autolleen, hän näki salaperäisen pakettiauton ajavan kaupan eteen ja miehen nousevan ulos ja menevän sisään. Kun John päätti lähteä Dulcesta, kaksi miestä seurasi häntä autossa, kun hän lähti kaupungista.

Vielä äskettäin tutkimusryhmä on käynyt Archuleta Mesassa tekemässä luotauksia maan alla. Näiden luotausten alustava ja alustava tietokoneanalyysi näyttää osoittavan, että Mesan alla on syviä onkaloita.

Kuinka kauan Dulcen salaisuus, jonka sisäpiiriläiset tuntevat nimellä Section D, pysyy lukittuna New Mexicon mykistävien vuorten sisälle? Ikuisesti?

 

Artikkelin julkaissut crowdedskies.com

Tehtaillaanko salaisessa alien-tukikohdassa moniraajaisia hybridejä?

Mitä salaliittoteorioihin tulee, Dulcen tukikohta on kärkisijoilla.

UFO-’uskovaiset’ sanovat tukikohdan, joka on maanalainen laitos New Mexicon erämaassa USA:ssa, olevan miehitetty avaruusolennoilla, jotka tekevät äärimmäisiä kokeita, mm. luovat kummia ihmisen ja avaruusolennon hybridejä.

UFO-totuudenetsijöiden kirjoissa on kuvattu tukikohdan olemassaoloa, ja mystisiä kyselytunteja tietoa vuotaneiden entisten työntekijöiden kanssa on pidetty, joista osa on paljastanut salaisuuksia kuolinvuoteellaan.

Edesmennyt kirjailija Commander X, oikealta nimeltään Milton William Cooper, kirjoitti vuoden 1990 kirjassaan The Ultimate Deception että avaruusolennot pyörittävät mystistä aavikkotukikohtaa.

Hän sanoi, ett Yhdysvaltain erikoisjoukot olivat yrittäneet napata tukikohdan kontrolliinsa, mutta 66 miestä oli kuollut erityisen verisen taistelun seurauksena ’Harmaina’ tunnettujen avaruusolentojen ja ihmisten välillä.

Cooper oli myös väittänyt, että tukikohdan alemmat tasot olivat sokkeloisia, joissa siepattuja piinattiin eikä palautettu. Lisäksi ihmis-DNA:ta pilkottiin karmivilla tavoilla uusiksi hybrideiksi.

Dulce Base is alleged to be in New Mexico in an area that looks like a rocky desertscape to the untrained eye (artist's impression)

Dulcen tukikohta on New Mexicossa alueella, joka näyttää kivikkoiselta aavikkomaisemalta harjaantumattomalle silmälle (kuva on taiteilijan näkemys, Getty Images)

Kirjassa Cooper väitti, että hänellä oli todistus mieheltä, joka oli työskennellyt tukikohdassa.

Hän paljasti jättiläismäisen maanalaisen laitoksen, joka ulottui mailien verran syvälle maan sisään, ja osat on yhdistetty toisiinsa nopealla sukkulakuljetuksella.

Gatwickin lentokentältä kuulostavalta alueelta ei löydä tax free -kauppoja, eikä matkailijoita imemässä tuoppia ennen lentoa.

Cooper kirjoittaa, “Dulcessa on ainakin seitsemän eri tasoa, kuudes taso tunnetaan  ‘Painajaishallina’. Tällä tasolla Harmaat tekevät eniten kokeitaan.”

The most vivid allegations about the 'secret base' come in Commander X's 1990 book, The Ultimate Deception

Ronskeimmat väitteet ’salatukikohdasta’ tulevat Commander X:n vuoden 1990 kirjasta The Ultimate Deception

Hän lisää, että yksi silminnäkijä oli “työskennellyt orjaleirillä Harmaiden loitsun alaisena”. Hänen onnistui saada parempi kuva siitä mitä paikan päällä tapahtui sen jälkeen kun hänen mielenhallintansa “haihtui”.

Hän sanoi: “Näin moniraajaisia ‘ihmisiä’ jotka näyttivät puoliksi ihmisiltä, puoliksi mustekaloilta.

”Myös reptiliaaneja, ja karvaisia otuksia joilla oli ihmisten kädet ja ne itkivät kuin vauvat. Myös suuria ihmisliskoja häkeissä.

“Siellä oli ḱarsinoita siivekkäille olennoille, kolmemetrisille jättiläisille ja olennoille, jotka olivat puoliksi ihmisiä, puoliksi linnunkaltaisia.

“Yhdestä kerroksesta tämän alta löytyi rivi toisensa jälkeen ihmisiä, jotka oltiin siepattu eikä heitä oltu koskaan palautettu maanpinnalle. Heitä pidettiin jäädytettyinä kylmäsäiliöissä.”

Few people have spoken about the alleged base or its inhabitants, but the few stories all involve aliens

Muutamat ovat puhuneet väitetystä tukikohdasta tai sen asukeista, mutta tarinoissa vilisee avaruusolentoja (kuva: Getty Images/Collection Mix: Sub)

Mutta Cooper ja hänen pakoon päässyt orjatiedonlähteensä eivät olleet ainoita, jotka ovat puhuneet tästä mystisestä avaruusolentojen keskittymästä.

Vuonna 2009 AlienHub.com-foorumilla, otsikolla ’Kuolemansairas Thomas Edwin Castello paljastaa tietonsa’, oli postaus jossa tukikohdasta puhui mies, joka väitti työskennelleensä siellä turvahenkilöstössä vuosikymmeniä aiemmin.

Ei niin yllättävästi paljon kysymyksiä esitettiin avaruusolennoista, mutta mystinen postaaja ei kertonut paljoakaan muita väitteitä.

Näihin kuului hänen muistonsa siitä, että avaruusolennot käyttivät omituista nestettä ravintonaan, että hän ei ollut varma pesivätkö he itsensä pysyäkseen puhtaina koska hän ei päässyt avaruusolentojen “yksityiskammioihin”, ja että ne pelkäsivät aseita.

Luonnollisesti monet pitivät tekstiä roskana.

Milton William Cooper, who wrote many books about aliens and conspiracy theories under the pseudonym 'Commander X'

Milton William Cooper, joka kirjoitti monia kirjoja avaruusolennoista ja salaliitoista pseudonyymillä ’Commander X’

Ufologi Leonard Stringfieldin sanotaan sanoneen Weekly World Newsin artikkelissa tukeneen väitteitä tukikohdan olemassaolosta. Hän myöhemmin kiisti tämän sanoen: ”En ole eläissäni kuullut tällaista faktojen vääristelyä.”

Valtiotieteilijä Michael Barkun sanoi kylmän sodan ohjusbunkkereiden antaneen alueella syytä huhuille, mutta kuvasi sitä ”houkuttelevaksi legendaksi”.

Hän sanoi puheiden siepatuilla tehdyistä kokeista ja taisteluista avaruusolentojen ja sotilaiden välillä olevan ”kaukana kaikkein härskeimmistä maanalaisista tukikohdista esitetyistä väitteistä.”

Jicarilla Apache Legislative Councilin puheenjohtaja Ty Vicenti, kuitenkin, ”oli hyväksynyt idean Dulcen tukikohdasta, osittain turismin piristämisen takia”.

 

Artikkelin julkaissut Daily Star

Project Beta: Paul Bennewitzin tarina

Jos on syytä kyseenalaistaa alkuperäisen AQUARIUS/MJ-12 -dokumentin informaation tarkkuutta sekä kaikissa viimeaikaisissa dokumenteissa esitettyjä tietoja MJ-12:sta, tarkoittaako tämä loogisesti sitä, että vuoden 1980 Kirtland/Bennewitz-tapaukset tulisi nähdä kyseenalaisina? Kuka tahansa yksittäinen UFOjen näkijä on aina jonkin verran kyseenalainen, tämän takia me etsimme monia silminnäkijöitä ja muuta tukevaa todistusaineistoa. Jos Richard Doty tai Paul Bennewitz olisivat yksin raportoineet nämä tapaukset, silloin Kirtlandin tapahtumat eivät olisi muuttuneet niin isoksi asiaksi kuin ne nyt ovat. Kuitenkin tuolloin oli useita henkilöitä mukana sekä dokumentteja edeltävissä tapahtumissa että valmistelemassa itse dokumentteja. Lyhyt tiivistelmä tapauksesta kuuluu seuraavasti:

Alkuvuonna 1980 Paul Bennewitz tarkkailee ja filmaa kappaleita, jotka hän on havainnut maassa ja ilmassa Kirtlandin ilmatukikohdassa sekä Manzanon koealueella. On raportoitu, että hänen vaimonsa oli myös mukana näkemässä omin silmin ensimmäiset laskeutumiset, jotka Paul näki ja kuvasi Coyote Canyonin alueella. Tämän jälkeen Paul otti yhteyttä Earnest Edwardsiin Kirtlandin turvallisuuspoliisissa, joka seuraavan muutaman kuukauden ajan huolestui ja pyysi Manzanon asevaraston alueen vartijoita raportoimaan hänelle kaikista ilmassa näkyvien valojen epätavallisista havainnoista. Elokuussa 1980 kolme vartijaa raportoivat havainneensa ilmavaloja, jotka laskeutuivat Sandian sotilasalueelle. Tämä on ensimmäinen havainto, joka on kuvattu Richard Dotyn allekirjoittamassa valituslomakkeessa. Edwards raportoi havainnon Dotylle tietämättä siitä, että Doty oli jo kuullut siitä Russ Curtisilta (Sandian turvallisuuspäällikkö), että Sandian vartija havaitsi levynmuotoisen kappaleen erään rakennuksen lähellä minuutteja sen jälkeen kun kolme Manzanon vartijaa tekivät havainnon. Doty otti nämä raportit ja useita muita hänen valituslomakkeeseensa ja lähetti raportin AFOSIn päämajaan Washingtoniin.

Tästä eteenpäin monia muita henkilöitä tulee mukaan. Bennewitz kutsuttiin tapaamiseen Kirtlandin ilmatukikohtaan, jossa useat korkea-arvoiset ilmavoimien upseerit ja Sandian viranomaiset olivat paikalla. Heihin kuului mm. prikaatinkenraali. Earnest Edwards on varmentanut, että kolme vartijaa hänen komennossaan ovat raportoineet kuvatun tapauksen, ja että tapaaminen pidettiin. Bennewitz varmensi, että Doty ja Jerry Miller tulivat hänen kotiinsa katselemaan materiaaleja, ja että tämän saattoi varmentaa myös Thomas A. Csehin allekirjoittamalla dokumentilla, joka on tukikohdan tutkimusosaston johtaja. Lopuksi mainittakoon, että on olemassa kokonainen dokumenttipino, jonka AFOSIn päämaja on julkaissut ilmavoimien peiteidentiteetillä, joka kuvaa näitä tapahtumia.

Fenwick: ”Miten vanha John [Lear] muuten on?”

Mickus: ”Hän on about sinun ikäisesi, viisissäkymmenissä. Hän puhuu SDI:sta aseena EBEjä vastaan.””

Fenwick: ”Joo, tottakai se on. Se on hyvin tiedossa eräiden ufologien piirissä.”

Mickus: ”Voisitko sitten kertoa lisää?”

Fenwick: ”Okei. Osa teknologianvaihdantaa, joka alkoi vuonna 1975, oli [että] SDI annettiin amerikkalaisille.”

Mickus: ”Mikä… laserit, partikkelisäteet?”

Fenwick: ”Niin, kaikenlaista sellaista. Pieni määrä annettiin mentaalisesti… 1930-luvulla Bertrand Russelille ja Albert Einsteinille, liittyen stealth-teknologiaan. Joka kulminoitui ’Philadelphia-kokeeseen’. Se oli stealth-teknologiaa, mutta alus… [oli] näkymätön tutkassa, ei näkymättömyys… näkymätön tutkassa. Ja sitä jatkettiin. Ja sitten sopimuksella, heille annettiin lisäinformaatiota vuonna 1975 siitä miten todella asentaa stealth-teknologia, ja lisäksi ’Tähtien Sota’-järjestelmä. Oletettavasti ’hyvät tyypit’ ovat saapumassa planeetalle, ja ’Harmaat’ haluavat ajaa ne pois käyttäen Tähtien Sota -teknologiaa. Tähtien Sota ei ole Neukut vs. Jenkit. Se on Harmaat vs. Pohjoismaiset eli pitkät jätkät. Siinä kaikki. Se on peiteoperaatio. Tämä yksi niistä jutuista mistä John Lear puhui, ja Linda Howe… sekä eräs kaveri Arizonassa jolla on tiedelaboratorio Kirtlandin ilmatukikohdan vieressä.”

Mickus: ”Tiedätkö labran nimen?”

Fenwick: ”Kyllä, ’thunder’. Tri. Paul Bennewitz, joka on sähköinsinööri. Hän oli mukana Kirtlandin havainnoissa ja niin edelleen. Hän mainitsi tuon ’varastetun telexin’, ottaneensa valokuvia UFOista ja niin edelleen… filmin, hän filmaa niitä.”

Mickus: ”Tämä on se telex jonka Moore oli myöhemmin esittänyt?”

Fenwick: ”Kyllä. Hän kirjoitti sen talteen…..”


PROJECT BETA

Kirjoittanut tri. Paul bennewitz

Seuraavassa on keskeisiä merkkipaaluja, joita on havaittu tai saavutettu jatkuvan avaruusolentojen intervention tutkimuksessa. Tutkimus rajoittuu New Mexicoon.

1) Kaksi vuotta jatkuvasti tallennettua sähköistä valvontaa & tarkkailua D.F.:llä 24 tuntia päivässä, sekä 6000 jalkaa filminauhaa, avaruusolentojen aluksista.

2) Avaruusolentojen kommunikaation ja videokanavien sekä löytäminen että purkaminen.

3) Jatkuva videovastaanotto avaruusolentojen aluksesta ja maanalaisista tukikohdista ruudulle; tyypillisiä avaruusolentoja, humanoideja ja joskus homo sapiensilta näyttäviä.

4) Tapauskuvaus kohtaamisen uhrista New Mexicossa, mikä johti kommunikaatioyhteyteen ja havaintoon siitä, että ilmeisesti kaikki avaruusolentoja kohdanneet uhrit ovat tahallaan implantoitu, ja heillä on tästä merkkinä ilmiselviä naarmuja. Uhrit on aivokuvattu. Viisi muuta tapausta on varmistettu.

5) Saatu suora kommunikaatioyhteys avaruusolentoon käyttämällä tietokonetta, ja heksadesimaalikoodikommunikaation muoto ilmeisesti saatiin luoduksi. Avaruusolentojen kommunikaatioyhteydellä saatiin selville maanalaisen tukikohdan todellinen sijainti.

7) Tätä seuranneet ilma- ja maavalokuvat paljastivat laskeutumispylonit, alukset maanpinnalla, sisäänkäynnit, sädeaseet ja laukaisualustat, jossa avaruusolennot maanpinnalla tukivat aluksia sähköstaattisesti; ne latasivat sädeaseita myös ilmeisesti sähköstaattisesti.

8) Ristikorrelaatio ja triangulaatiosovitus jne. virallisiin NASAn korkean resoluution cir- (color IR, väri-infrapuna) filmeihin vahvisti tukikohdan sijainnin, ja se johti amerikkalaisten sotilastoiminnan mukanaolon paljastumiseen, mistä saatiin selville tarkat koordinaatit ja amerikkalaistukikohdan pohjapiirros.

9) Aiempi avaruusolentojen kommunikaatio on viitannut armeijan mukanaoloon ja siihen seikkaan, että USA:n ilmavoimilla oli alus, mutta johtuen avaruusolentojen psykologian tutkimuksista tämä sivuutettiin tuolloin.

10) Tämän seurauksena avaruusolennot kommunikoivat seuraavan varmennuksen cir-kuviin, että oli olemassa alus; itse asiassa enemmän kuin yksi — että kaksi oli haaksirikkoutunut ja jätetty sikseen ja yhtä oltiin rakentamassa — tämä alus toimi atomivoimalla ja se lentää.

11) Saatiin tietää, että kaksi naista ja poika Teksasin Austinin lähellä altistuivat vakavalle säteilylle lähietäisyydeltä ja aluksen nähtiin liikkuvan länteen helikoptereissa. Tämän lisäksi asiaan liittyy kuluja.

12) Tutkimuksen aikana kuvatun liikkuvan kuvan tarkastelu paljasti, että amerikkalaisalus tai siltä näyttävä lensi avaruusolentojen mukana. Nämä sopivat cir-filmiin, jossa voidaan nähdä kaksi maanpinnalla, sekä myöhemmissä maanpinnalla otetuissa valokuvissa sen jälkeen kun tukikohta oli hylätty.


Tietokonekommunikaatio ja jatkuva kanssakäyminen avaruusolentojen kanssa tällä tavoin ilman suoraa kohtaamista on antanut kohtuullisen selvän kuvan avaruusolentojen psykologiasta, niiden logiikasta ja loogisista metodeista sekä niiden pääasiallisesta aikeesta.

On tärkeää huomata heti kättelyssä petkuttaminen, eikä niillä ole mitään aikeita solmia rauhaa. Ne järjestivät sopimuksen.

Oikeasti ne tuppaavat valehtelemaan, kuitenkin niiden muisti valheille ei ole pitkä ja suora tietokoneanalyysivertailu paljastaa tämän faktan. Siksi paljon valoa paistaa risukasaan ja tästä saadaan selville totuus. Tämän raportin aikeena ei ole kritisoida tai osoitella sormilla. Selvästikin avaruusolennot toimivat meidän logiikallamme eikä avaruusolentojen, ja niin tekemällä he ovat ilmeisesti viattomasti kävelleet ansaan. Avaruusolennot ovat kertoneet, että ’Harmaat’, sopimuksellaan USA:n valtion kanssa, olivat edelleen järkyttyneitä heidän ensimmäisen kahdeksan kanssaolentonsa kiinniotosta ja tämän jälkeisestä kuolemasta.

Toinen ryhmä, joka kutsuu itseään tietokoneen kielellä ’oransseiksi’ — Archeleta-vuorella — suoraan länteen amerikkalaistukikohdan eteläpäädystä ja lähellä niinkutsutun ’timantin’ luoteispäätyä, joka on päälaskeutumisalue, mahdollisesti siksi koska se näyttää siltä kaukaa katsottuna. Archeletan vuorenhuippualueella kaakossa ei ole nimeä; kutsun sitä etelähuipuksi. Tukikohta ulottuu tästä huipusta pohjoiseen kallioseinämän reunalle suuren metalliseoskupolin ohi, joka on 38 jalkaa läpimitaltaan, jossa on 20 jalan aukko sen huipulla.

Perustuen ilmavalokuviin, joiden aikana avaruusolento saatiin kuvattua laukaisutoimissa, arvailisin että kyseessä on maanalainen laukaisulaitos. NASAn cir-filmissä näkyy kupoli, rampilla. Tämä on saman kokoinen kuin minun ’79 Lincoln-autoni.

Pyörillä kulkevat kulkupelit sekä moottorikelkoilta näyttävät koneet voidaan nähdä cir-kuvissa, autoja ja kuorma-autoja, rekkoja ja jeeppejä. En usko, että avaruusolennoilla on pyörillä kulkevia laitteita — ihmisillä on.

Useita tiebarrikaadeja on pohjoiseen päin ulottuvalla tiellä. Nämä ovat paikkoja, jotka on merkitty 26 jalan mittaisilla X:llä (X tarkoittaa joko X:ää, Q:ta tai Z:aa) ja siellä on huoltolaitoksia, tankkeja jne. Lisäksi näkyy ilmeinen perusta helikopterin laskeutumisalustalle, ihmisasutusta ja musta limusiini, jonk jäljet johtavat länsitielle. Jos minun tulisi arvata, arvioisin että mustat limusiinit ovat CIA:n. Tämä on vain muutama niistä asioista, joita löytyi syyskuun 8. päivänä 1978, ja ne on tässä mukana vain informatiivisuuden takia. Avaruusolentojen tukikohta kokonaisuudessaan sisältää useita kulttuureita (kaikki ’ykseyden’ alaisuudessa) ja se on arviolta 3km leveä ja 8km pitkä. Se sijaitsee keskellä ei mitään Jicarillan intiaanireservaatissa New Mexicon Dulcesta länteen.

Perustuen aluksien lukumäärään tällä alueella, avaruusolentojen kokonaispopulaatioksi arvioidaan ainakin 2000 ja todennäköisesti enemmän. Lisää on tulossa. Raportti siitä miten alkuvaiheen kontakti saatiin. Avaruusolennot kertoivat asiansa, ja ei ole varmaa pitääkö se täysin paikkansa.

Tietokonekommunikaatio mahdollistaa jatkuvan kirjanpidon siitä mitä on sanottu, sekä niistä olosuhteista mitkä ’soittavat avaruusolentojen kelloja’. Tämä on arvokasta dataa.

BETA-RAPORTTI

1) Kaikkein tärkeimpänä, avaruusolennot eivät salli kenenkään abduktoidun päästä menemään ilman implanttia. Implantin asettamisen jälkeen tieto siitä pyyhitään. Kaikki indikaattorit viittaavat siihen, että kommunikointi avaruusolennoille ei voi tapahtua ilman implanttia (poikkeuksena binäärin ja tietokoneen käyttö). Tämä viittaa mahdolliseen välittömään uhkaan tai vaaraan kaikille.

Syyt implantille ovat sekä kieli että kommikaatio ajatuksen avulla (ilmeisesti telepatiaa käyttämällä ei ole kielimuuria) sekä avaruusolennot täydellinen ja absoluuttinen kontrolli ihmisestä ohjelmoimalla säteen avulla tai suoralla kontaktilla.

Olen testannut tätä ja havainnut, että tämän ohjelmoinnin aikana henkilö on täysin avaruusolento. Jos tämä on koskaan tapahtunut armeijalle… minun ei tarvitse syventyä mahdollisiin seuraamuksiin. Uhrin ’kytkintä’ voidaan kääntää koska hyvänsä ja samaan aikaan he ovat ’käveleviä kameroita ja mikrofoneja’ jos avaruusolennot haluavat kuunnella uhria jollain heidän säteistään. USA:ssa ei ole mitään salaista aluetta tällaisissa olosuhteissa. Ne voidaan löytää ja niitä voidaan katsella röntgensäteellä.

2) Kaikki avaruusolennot — ihmismäiset tai humanoidit — täytyy olla implantoitu. Ilman niitä kommunikaatio ei ole mahdollista. Voitaisiin sanoa, että jos henkilö sanoo, että hänellä on ajatuksen avulla kommunikaatiota avaruusolennoille, hän mahdollisesti on saanut implantin. Hän voi myös väittää olevansa erittäin psyykkinen ja kyetä todistamaan tämän. Linkki-implantilla henkilö saa tietoa ilman, että hän on tietoinen sen alkuperästä.

3) Avaruusolento, joko kehittymällä tai sen takia että humanoidi on tuotettu, on taipuvainen huonoon logiikkaan (huonoon Maapallon logiikan mukaisiin standardeihin), joten he eivät ole erehtymättömiä.

Itse asiassa, ne vaikuttavat olevan herkempiä ja heikempiä kuin normaali homo sapien. Avaruusolennolle mieli on tärkein, ja siinä on suuri heikkous mistä puhutaan myöhemmin.

4) Niihin ei pidä luottaman.

5) Nämä avaruusolennot, josta nyt puhutaan, tappavat sädeaseilla. Ihmiselle siitä on seurausta 3 cm – 4 cm purppuran värinen reikä. Seuraamukset karjalle ovat samat, purppura reikä jonka ulkopuolella on palaneita reikiä.

6) Karjan silpomiset — ilmeisesti humanoidit syövät ravintoa, joka on tehty ihmisen tai karjan materiaalista tai molemmista, ja se tuotetaan käyttämällä kohdattujen naisuhrien munasoluja. Avaruusolennot kutsuvat syntyneitä sikiöitä elimiksi. Kasvuaika on arviolta yksi vuosi.

Avaruusolennot poimivat ja ’leikkaavat’ (niinkuin he sitä nimittävät) monia ihmisiä joka ilta. Jokainen implantoitu henkilö on ilmeisesti valmis heidän ’kytkimensä’ vääntämiseen. Se ovatko kaikki implantit täysin toimivia, sitä en voi ennustaa, mutta varovainen arvio on, että ainakin 300 tuhatta ihmistä on saanut implantin USA:ssa ja ainakin 2 miljoonaa ympäri maailman.

Aseet ja luontaiset heikkoudet

Aseistus on yksi keskeisistä asioista avaruusolentojen nykytilassa jota vastaan meillä ei ole tehokasta hyökkäystä. Helposti sitä tarkastelee heti kättelyssä (minä tein niin) heidän koneitaan ja sanoo, että ei ole mitään puolustusta tai hyökkäävää. Sitä on niin hämmentynyt nopeudesta, näkymättömyyden kyvystä ja ’verhoutumisesta’, sekä heidän salaisista kyvyistään joista tässä ei puhuta. Erityisesti sädeaseet ovat itsessään suora uhka.

Tarkastellaampa sitä mikä tämä ase on. Se on sähköstaattinen ase, joka tuottaa jännitettä plasmalla — sekä sisäinen tallennusväline — ja joka käy pulssivoimalla. Säde, joka on täysin tehokas ilmakehässä, voidaan kuormittaa vedyllä tai hapella. Maksimikantama tuntuu olevan noin 2 kilometria jos on kuiva sää. Se kykenee rajattuun määrään täyden latingin purkauksia — toistuvasti, joten sitä pitää ladata aina uudelleen. Jos sataa, ase muuttuu tehottomaksi ja lataus purkautuu.

Alusten aseet

Levyissä ja lautasissa asekeskuksen maksimikantama on 200 metriä, jossa kohtaa se saa aikaan maaperän myllääntymistä. Kun se ammutaan, se ampuu sekä eteen että taakse lennon aikana.

Käsiaseet

Arvio, joka perustuu näköhavaintoon vahingosta: käsiaseet ovat kuolettavia lähietäisyydellä. Yhden metrin päässä arviolta yli 1600 Fahrenheitin lämpötila; se voi höyrystää metallia.

Lentokoneen haavoittuvaisuus

KAIKKI MEIDÄN KONEEMME VOIDAAN AMPUA ALAS

Ebow-aalto tai ruutu tai molemmat tuovat lentokoneen alas. Sama taktiikka toimii myös avaruusolentojen alukseen, ne ovat suhteellisen heikkoja. Ne voidaan tiputtaa salamalla tai millä tahansa metodilla joka vaikuttaa niiden työntövoimajärjestelmään.

Avaruusolentojen komentojärjestelmä

Johtuen avaruusolentojen käyttämästä logiikasta, keskeisiä päätöksiä ei voida tehdä ilman korkeampaa hyväksyntää. Kaikki ovat alaisia, ja kuitenkin vaikuttaa siltä että edes tämä ei ole viimeinen auktoriteetti. Viiveet ovat pitkiä. Miten pitkiä viiveitä esiintyy taisteluolosuhteissa, se on epävarmaa.

Johtuen tästä kontrollista, ’Harmaiden’ tekemät yksilölliset päätökset ovat rajoittuneet. Jos ’suunnitelma’ menee vähänkään ohi tasapainon tai kontekstin, he menevät sekaisin. Tämä vastassaan mahdollisesti heidän luomansa humanoidit ovat ensimmäisiä jotka murtuvat ja lähtevät pakoon.

Psykologiset tekijät

Psykologisesti tällä hetkellä niiden moraali on maassa. Riveissä on selvää kapinointia — jopa humanoidien keskuudessa. Kommunikaatio voi pahentaa ongelmaa johtuen niiden omasta sisäisestä mielen haavoittuvaisuudesta, ja siinä on niiden pääasiallinen heikkous. Faktioiden välinen tai yksilöllinen ’luottamus’ tuntuu puuttuvan, joten keskinäinen epäily on yleistä. Ne ovat erittäin erillään tasoilla, ’alataso’ ei kehtaa ryhtyä konfliktiin ylemmän tason kanssa, tai se voi tarkoittaa kuolemaa. Kuolma humanoidille voi tarkoittaa joko fyysistä kuolemaa tai ohjelmoinnin purkua. Tästä johtuen ne pelkäävät myös kuolemaa. Se on psykologinen etu meille.

Työntövoimasta ja lisää heikkouksia

Suurin osa aluksista toimii varauksella. Tuo lähde kuluu loppuun ja se pitää ladata. Alukset voivat ladata toisiaan, mutta ainoastaan varauksen tasapainoon asti. Tämä tehdään antenninkaltaisilla ulokkeilla ja varaus jaetaan meidän varhaisten konservaatiolakien mukaan. He voivat ladata sähkölinjoista, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Ilman omaa tukikohtaa ja latauskykyä, arvioidaan että kaikki alukset tulisivat alas kuudesta kuukaudesta vuoteen, ellei tukialus kulketa niitä pois, joka kykenee avaruusmatkailuun. Levyt ja lautaset yleisesti eivät voi lentää avaruudessa johtuen niiden lentotavasta. Niiden voimavirta kestää kauemmin kuin niiden sisällä olevat matkustajat.

Vesivarannoista riippuvat tukikohdat

Mt. Archeletan tapauksessa he ovat riippuvaisia Navajo-joesta vedensaannissa, ja vesi heille tarkoittaa puhtaasti elämää. Ilman vettä ei ole sähköä, ilman sähköä ei ole happea tai vetyä jota heidän aluksensa käyttävät. Vesi myös ylläpitää kehon elimiä ja on tarpeen ruoan kehittämiseksi karjan ja ihmisten osista.

Suunnitelma heidän vesivarantojensa tuhoamiseksi ja sen tulokset

Yläjuoksulla on pato ja vedenottopaikka, joka voidaan täysin laittaa poikki ja vesi voidaan juoksuttaa Chamaan, New Mexicoon. Jos tämä tapahtuisi, ainakin kolme heidän sisäisistä tukikohdistaan menisi matalaksi. He mahdollisesti voisivat käyttää atomivoimaa välillä, mutta tämä olisi ongelmallista ilman jäähdytysvettä. Kun tukikohtia painostetaan laaja-alaisesti, kaikki levyt ja lautaset nousevat ilmaan.

Vastasädeaseen kehittäminen

Thunder Scientific Company Albuquerquessa, joka on eräs yrityksistäni, on kehittänyt sädeaseiden prototyyppia. Tähän päivään mennessä tehdyt testit kertovat, että ne toimivat varsin hyvin. Ase penetroi sekä heidän suojansa että maaperän. Levy, kun se on etäisyydellä, alkaa purkaa varaustaan. Tämän korjaamiseksi he joutuvat käyttämään lisävirtaa. Metalliseos. He eivät voi suojata itseään siltä millään tavalla. Lopuksi, johtuen aivoimplanteista, heidän aseensa käyvät heihin itseensä mentaalisesti; heidän päätöksentekokykynsä heikkenee ja se johtaa melkein välittömään hämmennykseen, erityisesti humanoideilla. Minun aseeni kantomatka ylittää heidän nykyiset aseensa.

Logistiset suunnitelmat

Alkuvaiheen logistiikka kertoo, että suunnitelma tulee toteuttaa seuraavasti:

Tämä suunnitelma ei pidä sisällään kaikkia vaatimuksia ja turvavalmisteluja, joita maavoimat tekisivät; kuitenkin jos ilmavoimien tiedustelu haluaa tämän raportin lähestymistapaa käyttää, jokainen merkittävä vaatimus käsitellään erikseen.

Hyökkäys tulee suunnata melkein täysin maaperään, sillä aluksien käynnistysongelmat tulevat vastaan. Kaikki sähköiset laitteet tulee ’kovettaa’ tietyillä tekniikoilla ennen toteuttamista. Tämän informaatio on varmistettu salakuuntelemalla heidän kommunikaatiokanaviaan, mitä heikkouksiin tulee.

OHJELMA TOTEUTETTAISIIN VAIHEITTAIN:

(I) Ensimmäinen vaihe — suunnittelu ja logistiikka — sisältäisi jatkuvaa lopullisen asetyypin toteuttamista ja testaamista esituotantovaiheessa. Ainakin 50 asetta tulisi suunnitella tuotettavaksi. Lisäyksiköitä tulisi olla varalle. Esituotantovaiheeseen pääsy kestäisi arviolta vuoden. Thunderin tiimi tulisi järjestäytymään ja toteuttamaan tämän. Ydintyön tulisi tekemään sivuliike Bennewitz Labs.

HYÖKKÄYS TOTEUTETTAISIIN VAIHEISSA:

1) Ensimmäinen proseduuri olisi sulkea padon portit Navajo-joen yläpuolelta. Tämä pato pidettäisiin suljettuna koko ajan. Eräässä luolastossa on sisällä pieni pato veden säilyttämistä varten. Sen kapasiteetti on pieni. Alajuoksulle mentäessä löytyy purkupaikka, joka tulisi olla suljettu, mikä saa aikaan sen että jätevesi täyttää luolastot. Vesi vakuumipumpataan sähköstaattisin keinoin joesta. Lyhyellä etäisyydellä ase vie pois tämän kyvykkyyden.

2) Kun vettä ei ole ollut vähintään neljään viikkoon, olosuhteet ovat romahtaneet. Psykologinen shokki on äärimmäisen tehokas avaruusolentoihin: tästä voidaan hyötyä nopealla toiminnalla tai suunnitelmallisella poikkeamisella normista. Ainakin kolme tukikohtaa tulee menemään matalaksi.

3) Jos he toimivat normaalin kuvion mukaisesti paineen alaisena, he laukaisevat suurimman osan, tai kaikki, aluksensa.

4) Ennen veden poikki laittamista tulisi viedä aseita strategisiin sijainteihin ja aktivoida ne tietyllä ennaltamääritellyllä tavalla, mikä riippuu loppuaseen sijaintipaikasta.

5) Tämä syö välittömästi tehoa ilmassa olevilta avaruusolennoilta.

6) Johtuen näiden avaruusolentojen sisäisistä psykologisista tekijöistä, paljon voidaan tehdä keskellä päivää ilman, että tarvitsee tehdä harhauttavia hyökkäyksiä. Useimmissa olosuhteissa ne yrittävät ahdistella mutta eivät hyökkää avoimesti.

7) ennen operaatiota avoin tietokonelinkki tulee olemaan toiminnassa jatkuvaa psykologista kuulustelua varten.

8) Jossain kohtaa, riippuen taistelutilanteesta, puolustusvoimien liikekannallepano alkaaa. Tämä liikekannallepano tulisi tapahtua lähes välittömästi tietyissä erikoisolosuhteissa, joista voidaan neuvotella.

9) Asejärjestelmät tulisi pitää virroissa. Tällä tavalla levyt pidetään ilmassa. Ne eivät voi laskeutua väliaikana jolloin systeemi on toiminnassa.

10) Kun asetta käytetään tietyllä moodilla, maassa olevien aseiden ja ilmassa olevien levyjen varauksen purkamisen lisäksi mielen sekaannus ja häiriötila kasvaa tukikohdassa ja maan alla olevissa. Neljän tai viiden viikon jälkeen kaikki heidän aseensa ovat täysin purkautuneet varauksesta ja virta on poikki tukikohdista. Suurin osa henkilökunnasta tulisi olla täysin toimintakyvytöntä. Ruoantuotannon tuottaminen on lakannut ja kriittiset prosessit on pilalla. Kaikki sikiöt tulisi olla kuolleet ja kaikki happi ja vety loppu.

11) Perustuen kerättyyn dataan prototyyppiaseista täyden voiman aseilla ei pitäisi olla mitään ongelmaa pitää levyjä etäällä. Monissa tapauksissa jotkut hajoavat ensimmäisen 48 tunnin sisällä ilman suoraa iskua.

12) Tässä kohtaa standardiaseteknologia ja logistiikka otetaan käyttöön sen verran kuin siihen suuntaan halutaan aiheuttaa vahinkoa.

13) Kommunikaatiota voidaan käyttää läpi konfliktin määrittämään status ja loppua kohden pyrkiä saamaan ne antautumaan. Jos vastausta ei synny, voidaan paikka eristää ja odottaa.


Tiivistelmä

On tärkeää huomata, että alkuvaiheen toteutus tietokonekommunikaatiosta ei ollut tarkoitus olla avaruusolennoille puhumista varten ’huvin vuoksi’, vaan se oli tarkoitus olla työkalu tutkia, syvällisesti, avaruusolentoja pitkällä tähtäimellä ilman tarvetta fyysiselle kohtaamiselle, ja määrittää mahdolliset heikkoudet ja vahvuudet.

Aseteoria ja -prototyypit rakennettiin hyödyntämään ja testaamaan kahta keskeistä heikkoutta, jotka löydettiin. Tämä talon sisäisesti rahoitettu ohjelma on ollut kallis, yli $200,000; kansakuntamme puolesta ja edustavimmalla tavalla toteutettu kuin vain inhimillisesti mahdollista.

(1) Pääheikkous, joka havaittiin, oli tasan tarkkaan se minkä avaruusolennot olettivat olevan heidän keskeisin vahvuutensa — mielen manipulointi ja kontrolli.

(2) Vaikka heidän aluksensa vaikuttavat varsin hienoilta, niissä on myös heikkouksia, yksinkertaisesti johtuen lentämisen menetelmästä ja ainutlaatuisesta tavasta.


Tämän raportin tarkoitus ei ole vihjata, että yleinen ongelma ratkeaa näiden tukikohtien haltuunotolla. Selvästikään se ei ratkea, mutta se on hyvä alku, joka perustuu ennustettuun onnistumisprosenttiin. Sen tarkoitus ei ole vihjata, että tämä tietty avaruusolentojen rotu ja heidän humanoihityöntekijänsä eivät taistelisi; ne voivat taistella, mutta niiden taipumus on yleensä päinvastainen. Tämä oletus on keskeinen. Ilman sitä niiden tehtävä on pahasti ongelmissa. On huomattava, että nämä eivät ole ainoastaan tukikohtia Maassa, on myös muita. Tyypillisten loogisten tietojen tukema konservatiivinen arvio on, että ei ole epärealistista sanoa, että ekosfäärissämme ja sitä ympäröivässä avaruudessa on yli 50 tuhatta avaruusolentoa. Jotkut meistä tulevat menettämään henkensä. Tämä on selvää. Lopullisen menestyksen avain on, että avaruusolennot kunnioittavat voimaa.

Niiden kanssa tehokkaine keino on periksiantamattomasti jatkaa niiden puolustuksen näykkimistä ilman antautumista. Kun tukikohdat on kaikki menetetty, jotka on kestänyt vuosia rakentaa, uskotaan, että niiden tehtävä tulee suuresti heikkenemään ja hidastumaan.


Me viattomaan ihmistapaamme neuvottelimme ensikertaa kompromissin — me otimme liian vähän ilman suuria suojia ja annoimme liian paljon. Me emme saa tämän antaa tapahtua uudestaan.


          TRI. PAUL BENNEWITZ


Dokumentti: Dulcen tukikohta — mitä sen alla oikeasti tapahtuu?

Lähes kaksi mailia maan alla Archuleta Mesassa Jicarilla-apacheintiaanien reservaatissa New Mexicon Dulcen lähellä oli niin salainen laitos, että se nolemassaolo olisi yksi maailman varjelluimmista salaisuuksista.

Seuraavalla videolla me syynäämme salaista avaruusohjelmaa: laivaston avaruusaluksia; tähtienvälisiä sopimuskonferensseja Maapallolla; ei-ihmisolentoja, jotka työskentelevät armeijassa; Mark Richardsin kouluttautumista Raptorin keisarillisessa laivastossa sekä eri avaruustehtäviä Maassa ja Maan ulkopuolella ihmiskuntaa puolustamassa.

Vuonna 1979 Dulcen tukikohdassa tapahtui ihmisten ja avaruusolentojen välinen välikohtaus. Kaikkein yksityiskohtaisin raportti tulee Phil Schneiderilta, entiseltä armeijan geologilta joka työskenteli maanalaisissa tukikohdissa.

Philip Schneider oli räjähdysinsinööri, joka työskenteli USA:n hallitukselle. Hänellä oli korkea turvallisuusluokitus. Hän väitti, että vuonna 1979 hän osallistui ”salaisen maanalaisen tukikohdan” rakentamiseen Dulcessa, New Mexicossa.

Kammottava taistelu jätti jälkeensä 60 kuollutta ihmistä ja lukemattomia maanalaisia avaruusolentoja kamppailemaan elämästään.

Schneider väittää, että häntä epäilytti koko operaatio, kun hän huomasi vihreitä baretteja ja erikoisjoukkoja paikalla. Hänen pelkonsa toteutuivat sen jälkeen, kun hän porasi maanalaista tukikohtaa ja kohtasi kasvotusten parimetrisen, haisevan, harmaan avaruusolennon.

Kuva: Phil Schneider

Selvästikin hän peljästyi ja otti esiin pistoolinsa, jota hän kantoi mukanaan, ja ampui kaksi avaruusolentoa. Toinen avaruusolento ampui jonkinlaista laser-plasmaa häntä kohti ja räjäytti irti hänen sormensa.

Eräs vihreä baretti pelasti hänet, jonka väitetään antaneen henkensä hänen puolestaan. 60 ihmistä kaiken kaikkiaan menetti henkensä tuona taistelun päivänä.

”Maan alla soditaan ja se on ollut käynnissä jo jonkin aikaa”, hän sanoi. Hän puhui 1477 maanalaisesta tukikohdasta ympäri maailman. 129 näistä sijaitsee USA:ssa. Jokainen maksaa 17 miljardia tai yli.

Hän sanoi, että pimeä budjetti, joka on piilossa muilta USA:n valtion virastoilta ja kansalta, saa noin 25 prosenttia kansantuotannosta. Asevoimat ympäri maata ovat mukana sellaisessa sodassa avaruusolentoja vastaan, hän sanoi.

Videolla Jo ann puhuu hänen tietämyksestään näistä operaatioista, ja salaisista kokouksista joissa nämä miehet olivat mukana. Hän kertoo informaatiota useista avaruusolentolajeista, salaisesta avaruuslaivastosta ja taisteluista Maassa sekä muualla.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Phil Schneider: Maanalaiset tukikohdat ja NWO

Phil Schneider, urhea mies, jokin aika sitten siirtyi tuonpuoleiseen ilmeisesti armeijatyylisen teloituksen seurauksena tammikuussa 1996. Hänet löydettiin kuolleena asunnossaan pianon kieli kaulan ympäri kiedottuna. Joidenkin lähteiden mukaan häntä oltiin brutaalisti kidutettu ennen hänen tappamistaan. Phil Schneider oli entinen hallituksen insinööri, joka oli mukana rakentamassa maanalaisia tukikohtia. Hän oli yksi kolmesta ihmisestä jotka selvisivät vuoden 1979 tulitaistelusta harmaiden avaruusolentojen ja USA:n tiedustelupalvelun sekä armeijan välillä Dulcen maanalaisessa tukikohdassa.

Toukokuussa 1995 Phil Schneider piti luennon siitä mitä hän oli havainnut. Seitsemän kuukauden päästä häntä kidutettiin ja hänet tapettiin niiden voimien käden kautta, joille hän oli aiemmin työskennellyt. Tämän miehen viimeiset teot eivät jääneet huomiotta.

“Se johtuu tästä kaameasta liittovaltiorakenteesta että tunnen suoraan itseni uhatuksi kertoa kenellekään mitään tästä materiaalista. Miten pitkään kykenen tekemään näin jäänee arvaukseksi. Kuitenkin haluaisin mainita, että tämä luento koostuu neljästä pääaiheesta. Jokainen niistä aiheista liittyy jossain määrin siihen missä olin mukana, olittepa sitten patriootteja tai ette.

“Haluan teidän tietävän, että USA on kaunis paikka. Olen käynyt yli 70 maassa, ja en voi muistaa yhtäkään maata joka on yhtä kaunis, ja jonka kansa on yhtä loistelias, kuin USA.

“Antaakseni teille yleiskuvan siitä mitä olen, aloitin menemällä insinöörikouluun. Puolet koulustani oli tuolla alalla, ja sain maineen geologisena insinöörinä, sekä rakennusinsinöörinä sekä armeijan että ilmailun sovellusten alalla. Olen auttanut rakentamaan kaksi päätukikohtaa USA:han joilla on jotain merkitystä sille mikä tunnetaan nimellä Uusi Maailmanjärjestys.

Ensimmäinen tukikohta oli Dulcessa, New Mexicossa. Olin mukana vuonna 1979 tulitaistelussa humanoideja vastaan, ja olen yksi henkiinjääneistä. Olen mahdollisesti ainoa henkiinjäänyt jonka kuulette puhuvan asiasta. Kaksi muuta henkiinjäänyttä ovat vartioinnin alaisena. Minä olen ainoa selviäjä joka tietää koko operaation yksityiskohdista. 66 agenttia, FBI, Mustat Baretit ja sensellaisia, kuoli tuossa tulitaistelussa. Minä olin siellä.

“Ensimmäiseksi, osa siitä mitä aion kertoa teille tulee olemaan järkyttävää. Osa siitä mitä aion kertoa teille tulee todennäköisesti olemaan erittäin epäuskottavaa, vaikka pyydän teitä laittamaan silmälasien sijaan teidän ”skeptikon lasit” päähänne. Mutta tehkää vapaasti kotiläksynne. Tiedän, että USA:n viranomaisten julkisuuslaki ei auta paljoakaan, mutta se on paras mitä meillä on. Paikallinen lakikirjasto on hyvä paikka etsiä kongressin pöytäkirjoja. Joten, jos jatkaa kotiläksyjen tekoa, silloin voi pysyä valppaana omassa maassaan sen toiminnasta.

Maanalaiset tukikohdat ja pimeät budjetit

“Rakastan maata jossa asun enemmän kuin rakastan elämääni, mutta en seisoisi teidän edessänne jos en uskoisi asian olevan niin. Ensimmäinen osio josta puhun koskettaa armeijan maanalaisia tukikohtia ja pimeitä budjetteja. Pimeä budjetti on salainen budjetti joka haalii 25% bruttokansantuotteesta USA:ssa. Pimeä budjetti jo nyt kuluttaa $1.25 biljoonaa vuodessa. Ainakin tämän verran menee pimeisiin ohjelmiin, kuten niihin jotka liittyvät maanalaisiin tukikohtiin. Tällä hetkellä USA:ssa on 129 maanalaista sotilastukikohtaa.

”He ovat rakentaneet näitä 129 tukikohtaa päivät pääksytysten, lakkaamatta, 1940-luvulta lähtien. Jotkut rakennettiin jopa aiemmin kuin tuolloin. Nämä tukikohdat ovat periaatteessa suuria kaupunkeja maan alla, jotka ovat yhteydessä toisiinsa suurinopeuksisella maglev-junalla joka kulkee Mach 2 nopeudella. Useita kirjoja on kirjoitettu tästä toiminnasta. Al Bielekilla on ainoa kappaleeni joka minulla on. Richard Souder, arkkitehtuurin tohtori, on riskeerannut elämänsä puhumalla tästä. Hän työskenteli useiden hallitusten virastojen kanssa maanalaisten tukikohtien parissa. Siellä missä te asutte, Idahossa, niitä on 11 kappaletta.

”Keskimäärin nämä tukikohdat ovat 1 mailin syvyydessä, ja ne ovat periaatteessa kokonaisia kaupunkeja maan alla. Ne kaikki ovat 2,66 ja 4,25 kuutiomailin välillä kooltaan. Niissä on laserporauskoneet, jotka voivat porata tunnelia seitsemän mailin verran yhdessä päivässä. Musta budjetti ylittää valtuuksissaan Kongressin, joka on laitonta. Tällä hetkellä Uusi Maailmanjärjestys riippuu näistä tukikohdista. Jos olisin tuolloin tiennyt että NWO liittyy kaikkeen tähän, en olisi tehnyt sitä. Minulle valehdeltiin varsin laajamittaisesti.

Sotateknologian kehitys, saksalaisten kiinnostus hyperavaruusteknologiaan ja muuta

“Periaatteessa, mitä teknologiaan tulee, jokainen kuluva kalenterivuosi sotateknologia kasvaa noin 44,5 vuotta. Tämän takia on helppo ymmärtää, että vuonna 1943 heillä oli kyky luoda vakuumiputkiteknologialla alus, joka kykeni kirjaimellisesti katoamaan yhdessä paikassa ja ilmestymään toisessa. Minun isäni, Otto Oscar Schneider, taisteli sodan molemmilla puolilla. Hän oli alunperin sukellusvenekapteeni, ja hänet saatiin kiinni ja uudelleensijoitettiin USA:n. Hän oli mukana monenlaisissa toimissa, kuten ydinpommissa, sitten vetypommissa ja Philadelphia-kokeessa. Hän keksi suurinopeuskameran ja otti kuvia ensimmäisistä ydinkokeista Bikini Islandilla heinäkuun 12. päivänä 1946. Minulla on alkuperäiset valokuvat tuosta kokeesta, ja valokuvissa näkyy UFOja pakenemassa pommipaikalta suurella nopeudella. Bikini Island tuohon aikaan oli niitä täynnänsä, erityisesti veden alla, ja alkuperäiskansoilla oli ongelmia eläimien silpomisten kanssa. Tuohon aikaan Kenraali MacArthur oli sitä mieltä, että seuraava sota käydään muista maailmoista tulleiden avaruusolentojen kanssa.

“Joka tapauksessa, isäni loi perustuksen teoreetikoille Philadelphia-kokeeseen, sekä muihin kokeisiin. Miten tämä liittyy minuun? Ei mitenkään, paitsi muuten kuin että hän oli isäni. En pidä siitä mitä hän teki vastapuolella, mutta mielestäni hänellä oli paljon sisua tulla tänne. Häntä vihattiin Saksassa. Hänestä oli 1 miljoonan dollarin kultapalkkio kenelle tahansa joka hänet tappaisi. Selvästikään he eivät onnistuneet. Takaisin kuitenkin aiheeseemme, maanalaisiin tukikohtiin.

Tulitaistelu Dulcen tukikohdassa

“Vuonna 1954 Eisenhowerin hallinnon alla liittovaltion hallitus päätti kiertää USA:n perustuslakia ja solmia sopimuksen avaruusolentojen kanssa. Sitä nimitettiin 1954 Greada-sopimukseksi, joka periaatteessa salli avaruusolentojen ottaa muutamia lehmiä ja testata heidän implanttiteknologiaansa muutamiin ihmisiin, mutta että heidän piti kertoa yksityiskohtaisesti ketkä ihmiset olivat mukana. Verkkaisesti avaruusolennot muuttivat sopimusta kunnes he päättivät, etteivät noudattaisi sitä enää ollenkaan. Vuonna 1979 tämä oli todellisuutta, ja tulitaistelu Dulcen tukikohdassa sattui aika tavalla vahingossa. Olin mukana rakentamassa lisäosaa maanalaiseen Dulcen tukikohtaan, joka on mahdollisesti syvimmällä kaikista. Se ulottuu useita kerroksia ja on yli 2,5 mailia syvä. Tuona tiettynä aikana me olimme poranneet neljä eri reikää erämaahan, ja me aioimme liittää ne toisiinsa ja räjäyttää suuria osioita kerralla. Minun työni oli mennä alas reikiin ja tarkastaa kivinäytteet ja ehdottaa räjähdettä tiettyyn kiviainekseen. Kun olin menossa sinne, löysimme itsemme suuren luolan sisältä keskellä avaruusolentoja, jotka tunnetaan suurina Harmaina. Ammuin kahta niistä. Tuolloin siellä oli yli 30 ihmistä. Noin 40 tuli myöhemmin kun tämä alkoi, ja kaikki heistä kuolivat. Me yllätyimme siitä että koko maanalainen tukikohta oli täynnä avaruusolentoja. Myöhemmin saimme selville, että he olivat eläneet planeetan pinnan alla jo pitkään, mahdollisesti miljoona vuotta. Tuo voisi selittää paljon siitä mikä on Muinaisten Astronauttien teorian takana.

“Joka tapauksessa minua ammuttiin rintaan eräällä heidän aseistaan, joka oli laatikko heidän kehossaan. Se räjäytti reiän minuun ja antoi minulle pahan annoksen kobolttisäteilyä. Minulla on ollut tuosta syystä syöpä.

“En kiinnostunut UFO-teknologiasta ennen kuin aloin työskennellä Area 51:ssa, Las Vegasista pohjoiseen. Noin kahden vuoden vuodesta 1979 selviytymisen jälkeen menin takaisin työhön Morrison & Knudsonille, EG&G:lle ja muille firmoille. Area 51:llä he testasivat kaikenlaisia kummallisia avaruusaluksia. Miten moni täällä tuntee Bob Lazarin tarinan? Hän oli fyysikko Area 51:ssä, ja yritti selvittää  työntövoimalaitteiston toimintaa eräissä näissä aluksissa.

Schneiderin huoli hallituksen eri ryhmittymistä, junanvaunuista ja kahlesopimuksista

“Olen kuitenkin erittäin huolissani liittovaltion hallituksen toimista. He ovat valehdelleet kansalle, piirittäneet senaattoreja, ja yleisesti kieltäytyneet puhumasta totta avaruusolentoasiassa. Voisin jatkaa miten paljon tahansa. Voisin kertoa teille että olen varsin närkästynyt. Jokin aika sitten tunsin erään joka asui lähellä minua Portlandissa, Oregonissa. Hän työskenteli Gundersonin terästehtaalla, jossa he valmistavat junanvaunuja. Tunsin tämän kaverin yli 30 vuoden takaa, ja hän oli tavallaan hiljaista tyyppiä. Hän tuli kerran yhtenä päivänä ja sanoi minulle ”he rakentavat vankivaunuja.” Hän oli hermostunut. Gunderson, hän sanoi, oli solminut sopimuksen liittovaltion hallituksen kanssa rakentaakseen 107200 täysimittaista junanvaunua, joissa jokaisessa on 143 paria kahleita. Tässä jättiläismäisessä projektissa oli 11 alihankkijaa. Oletettavasti Gunderson sai yli 2 miljardia dollaria sopimuksesta. Betlehem Steel ja muut teräsfirmat olivat myös mukana. Hän näytti minulle erästä heidän vaunuistaan varikolla Pohjois-Portlandissa. Hän oli oikeassa. Jos lasket 107,200 kertaa 143 kertaa 11, saat lukeman noin 15 miljoonaa. Tämä on mahdollisesti se luku ihmisiä jotka ovat eri mieltä liittovaltion toimista. Enää et voi äänestää näitä ihmisiä pois virasta. Nykyinen hallintojärjestelmämme on ”teknokratia”, ei demokratia, ja se on maaorjuuden muoto. Sillä ei ole mitään tekemistä USA:n kanssa. Nämä ihmiset ovat jumalattomia ja he ovat luoneet lainsäädäntöä jolla rukous kielletään julkisissa kouluissa. Voit saada yli 100 tuhatta dollaria sakkoa ja kaksi vuotta linnaa koulussa rukoilemisesta. Uskon, että me voimme olla parempia. Uskon myös, että liittovaltion hallitus ajaa USA:n kansalaisten orjuutusta. En ole kauhean hyvä puhuja, mutta jatkan lörpöttelyä kunnes joku ampuu minut, koska on sen arvoista puhua ryhmälle kuten te näistä hirmuteoista.

Amerikan pimeiden ohjelmien alihankkijat

“On myös muitakin ongelmia. Minulla on joitain mielenkiintoisia lukuja vuodelta 1993. Stealth-hävittäjillä on tällä hetkellä 29 prototyyppiä. USA:n kongressin budjetti seuraavalle 5 vuodelle on näiden osalta $245.6 miljoonaa. Et voisi ostaa edes varaosia näille pimeille projekteille tuolla hinnalla. Joten sinulle on valehdeltu. Pimeä budjetti on noin $1.3 biljoonaa kahden vuoden välein. Biljoona on tuhat miljardia. Biljoona dollaria painaa 11 tonnia. USA:n kongressi ei koskaan näe kirjanpitoa näistä salaisista kultakaivoksista. Näiden ohjelmien alihankkijoita ovat:

  • EG&G
  • Westinghouse
  • McDonnell Douglas
  • Morrison- Knudson
  • Wackenhut Security Systems
  • Boeing Aerospace
  • Lorimar Aerospace
  • Aerospacial in France
  • Mitsibishi Industries
  • Rider Trucks
  • Bechtel
  • *I.G. Farben*

…plus satoja muita. Onko tämä se mitä varten me elämme vapautta rakastavina kansalaisina. En usko.

Star Wars ja ilmeinen avaruusolentojen uhka

“Stilti, 68% armeijan budjetista on suoraan tai epäsuorasti pimeiden budjettien vaikutuksen alla. Star Wars luottaa vahvasti salaiseen aseistukseen. Muuten, mitkään stealth-ohjelmista eivät olisi olleet mahdollisia ellemme olisi olleet mukana eristämässä maahan törmännyttä avaruusolentojen alusta. Ei yksikään. Jotkut teistä saattavat kysyä mitä ”avaruussukkula” ”sukkuloi”. Suuria harkkoja avaruusmetallia jota louhitaan avaruudesta ja ei voida tuottaa Maan päällä. He tarvitsevat lähes ulkoavaruuden tyhjiön tuottaakseen niitä. Meille ei kerrota lähellekään totuutta. Uskon hallituksemme viranomaisten myyneen meidät kuiviin — kaikkinensa. Vielä muutama viikko sitten olin töissä USA:n hallitukselle  Ryolite-38 -turvaluokituksella — eräs maailman korkeimmista. Uskon Star Wars -ohjelman olevan yksinomaan ehkäisemässä avaruusolentojen hyökkäystä — sillä ei ole mitään tekemistä ”kylmän sodan” kanssa, joka on vain leikkikalu jolla kerätä rahaa kansalta — mitä varten? Koko vale on suunniteltu ja toteutettu viimeisen 75 vuoden aikana.

Stealth-hävittäjäteknologiaa käyttävät USA:n virastot ja YK

“Tässä on toinen tiedonjyvä teille. Huumeiden salakuljetusta vastaan taisteleva DEA ja ATF käyttävät stealt-taktisia aseisiin lähes 40% toimintabudjetistaan. Tämä on vuonna 1993, ja luvut ovat kasvaneet tuosta huomattavasti. YK käytti amerikkalaisia stealth-aluksia 28%:ssa sen maailmanlaajuisista toiminnoista vuosina 1990-1992, Center for Strategic Studiesin ja UN:n Raportin numero 3092 mukaan.

Stealthin suojelijat ja Delta Forcen alkuperä Bosnian konfliktissa

“Stealthin suojelijat: On olemassa ainakin kolme erillistä luokitusta poliiseille jotka suojelevat kaikkein parhaiten salassapidettyjä salaisuuksiamme. Numero yksi, Armeijan yhteiset taktiset joukot (Military Joint Tactical Force, MJTF), joskus kutsutaan nimellä Delta Force tai Mustat Baretit (Black Berets), on monikansallinen taktinen joukko-osasto jota käytetään pääosin suojelemaan erilaisia stealth-aluksia ympäri maailman. Muuten, tuolloin oli rakennettu 172 stealth-alusta. Kymmenen törmäsi maahan, joten luku on noin 162. Bill Clinton antoi ne pois noin kuusi viikkoa sitten YK:lle. On ollut viitteitä siitä, että Delta Force lähetettiin Bosniaan viimesinä Bushin hallinnon päivinä salaiseksi tarkk’ampujaryhmäksi. ja että he alkoivat ammuskella toisiaan selkkauksen molemmilla puolilla, saadakseen aikaan oikean konfliktin Bosniaan jota käytettäisiin keppihevosena tulevien hallitusten poliittisiin tarkoituksiin.

Ajatuksia USA:ssa tapahtuneista pommi-iskuista

“Minut palkattiin jokin aika sitten tekemään raportti World Trade Centerin pommituksista. Minut palkattiin koska minulla on tietoa noin 90 eri kemiallisesta räjähteestä. Katsoin kuvia, jotka oli otettu juuri räjähdyksen jälkeen. Betoni oli sulaneena lätäkössä. Teräs ja harjateräsraudoitus olivat krijaimellisesti pursunneet kuuden jalkaa pidemmälle kuin sen alkuperäinen mitta. On olemassa vain yksi ase joka pystyy tuohon — pieni ydinase. Se on rakennustyyppinen ase. Selvästikään kun he sanovat, että typpiräjähde teki tuon tuhon, he valehtelevat silmät päästään.

Ihmiset, jotka heillä on tallessa, eivät todennäköisesti tehneet rikosta. Itse asiassa, minulla on syyni uskoa että sama ryhmä, jota pidetään pidätettynä, teki joitain muita rikoksia, kuten tappoi juutalaisen rabbin New Yorkissa. Kuitenkin, haluan lisäksi mainita että viimeisen räjähdyksen aikana Oklahoma Cityssa he ensin sanoivat, että kyseessä on lannoitepommi. Ensin he sanoivat, että kyseessä on 1000 paunan lannoitepommi. Sitten se oli 1500. Sitten 2000 paunaa. Nyt se on 20 tuhatta. Et voi panna 20 tuhatta paunaa lannoitetta pakettiautoon. En ole koskaan sekoittanut räjähteitä sinänsä. Tiedän vain kemiallisen rakenteen ja miten niitä käytetään rakentamisessa.

Minun maineeni perustuu siihen. Autoin louhimaan yli 13 syvällä maan alla olevaa tukikohtaa USA:ssa. Työskentelin Malta-projektissa Länsi-Saksassa, Espanjassa ja Italiassa. Voin kertoa teille kokemuksesta, että typpiräjähde ei olisi rikkonut edes ikkunoita Oklahoma Cityn virastotalossa. Se olisi tappanut pari ihmistä ja romahduttanut rakennuksen julkisivun, mutta se ei olisi ikinä tehnyt tuon kaltaista vahinkoa. Uskon että minulle on valehdeltu, ja en aio niellä tällaista enää. Joten sanon teille että teille on valehdeltu.

Totuus republikaanipuolueen ja Amerikan välisestä sopimuksesta

“En näe, että tällä hetkellä meillä on enempää elinaikaa kuin kuusi kuukautta tällä tahdilla maassamme. Me olemme muun maailman heittopussi, koska meitä koijaa niin moni paha ihminen joka tätä maata hallitsee. Mielestäni me voimme olla parempiakin. Mieletäni yli 45-vuotiaat ovat vakavasti huolestuneita tulevaisuudestaan. Aion kertoa teille muutamia pelottavia skenaarioita. Sopimus Amerikan kanssa. Se pitää sisällään samaa terminologiaa kuin Adolf Hitler käytti muita alistamaan vuonna 1931. Uskon että pystymme parempaan. Sopimus Amerikan kanssa on viimeinen liittovaltiomme yritys repiä meidän käsistämme perustuslaki ja kansalaisoikeudet.

Joitain tilastoja pimeiden helikopterien käytöstä

Pimeät helikopterit. USA:ssa on yli 64 tuhatta pimeää helikopteria. Jokaista kuluvaa tuntia kohden rakennetaan yksi lisää. Onko tämä oikeaa rahankäyttöä? Mihin liittovaltio tarvitsee 64 tuhatta taktista helikopteria, jos he eivät yritä orjuuttaa meitä? Epäilen ettei armeija tarvitsisi niin montaa. Epäilen ettei edes koko maailma tarvitse niin montaa. Maailmassa on 157 F-117A stealth-hävittäjää jotka on ladattu LIDAR:illa ja tietokonekuvantamistutkalla. He näkevät sinun kävelevän huoneesta huoneeseen kun he lentävät talosi ylitse. He näkevät taloosi ilmasta tarkkuudella 1 tuumasta 30 tuhanteen mailiin. Se on niin tarkka. Olen työskennellyt liittovaltiolle pitkän aikaa, ja tiedän tasan tarkkaan miten he hoitavat asioitaan.

Hallituksen maanjäristyslaite, AIDS bioaseena joka on valmistettu avaruusolentojen jäämistä

“Liittovaltio on keksinyt maanjäristyslaitteen. Olen geologi, joten tiedän mistä puhun. Kun Koben maanjäristys sattui Japanissa, silloin ei ollut pulssiaaltoa niinkuin normaalien järistysten tapauksessa. Ei mitään. Vuonna 1989 oli maanjäristys San Franciscossa. Ei ollut tuolloinkaan pulssiaaltoa. Se on Tesla-laite jota käytetään vihamielisiin tarkoituksiin.

Pimeän budjetin ohjelmat ovat alistaneet tuntemamme tieteen. Katso vaikka AIDSia, jonka on National Ordinance Laboratory Chicagossa on kehittänyt vuonna 1972. Se oli biologinen ase jota käytettiin USA:n ihmisiä vastaan. Mistä tiedän tämän on, että näin tiedustelupalvelu Office of Strategic Servicesin dokumentaatiota, joka muuten on edelleen toiminnassa tänäkin päivänä, vaikkakin CDC:n alaisuudessa Atlantassa. He käyttivät eläinten, ihmisten ja avaruusolentojen rauhaseritteitä luodakseen viruksen. Nämä avaruusolentohumanoidit, joiden kanssa hallitus leikkii, ovat pahimpia uutisia. Niiden pöpöille ei ole minkäänlaista suojaa — ei mitään. Ne ovat kaameiden lopputulosten biologisia aseita. Jokainen avaruusolento planeetallamme tulisi eristää.

Saddam Hussein tappoi 3,5 miljoonaa kurdia samanlaisella bioaseella. Ansaitsemmeko me tämän planeetan asukkaat tämän? Ei, me emme ansaitse. Mutta emme myöskään ole tekemässä mitään sille. Jokainen haaskaamamme hetki me tuotamme jollekin tämän planeetan ihmiselle nihkeää karhunpalvelusta. Juuri nyt, minä kuolen syöpään jonka sain työssäni liittovaltion hallitukselle. Saatan elää kuusi kuukautta. Ehkä en elä. Sanon teille yhden asian. Jos jatkan tällä tavalla puhumista, ehkä Jumala antaa minulle elinvoimaa puhua suuni puhtaaksi. Rikon jokaista lakia mitä vain voin puhuakseni suuni puhtaaksi. Yksitoista parasta ystävääni viimeisen 22 vuoden aikana on murhattu. Kahdeksan murhista pantiin ”itsemurhan” piikkiin.

Ennen kuin menin puhumaan Las Vegasiin, ajoin ystäväni luokse Joshua Treehen, lähelle 29 Palmsia. Ajoin vuorille päästäkseni Needlesiin Kaliforniassa. Minua seurasi kaksi hallituksen E-350 -autoa G-14 -rekisterikilvillä, jokaisessa oli pari matkustajaa joista yhdellä oli Uzi. Tiesin tasan tarkkaan keitä he olivat. Olen puhunut 19 kertaa ja noin 45 tuhannellee ihmiselle. Sain heistä etumatkaa ja pysähdyin keskelle tietä. He tulivat molemmille puolilleni ja ajoivat uomaan. Tähänkö se nyt päättyy? Leikkasin turvallisuuskorttini ja lähetin sen takaisin hallitukselle, ja sanoin heille että jos minua uhkailtaisiin, niinkuin minua on, että lataisin 140 tuhatta sivua dokumentteja internetiin hallituksen rakenteesta ja sen koko suunnitelman. Olen jo aloittanut tuon työn.

“Paljon kiitoksia.”

 

Artikkelin  julkaissut usahitman.com