Avainsana-arkisto: CSETI

Johdatus CSETIn kenttätyöhön

Kirjoittanut lääkäri Joseph Burkes, 1995

Faktat tiskiin; on OK olla jonkin verran huolestunut kun mennään kentälle ensimmäistä kertaa. Kurssin asettaminen avaruusolentojen alukseen luomaan yhteys kansalaisdiplomaattisessa tehtävässä vieraileviin avaruusolentoihin ei ole jotain mitä pääsee tekemään joka päivä elämässään. Se ei ole jotain minkä oppii kotona tai koulussa tai yliopistossa. Ei voi katsoa telkkarista ”tee-se-itse”-videota (toivottavasti tämä muuttuu tulevaisuudessa), eikä kyse ole aktiviteetista joka on vain puhtaan ”intuitiivisesti selvää”, joka johtaa ”kaikki toimii”-tyyppiseen lähestymistapaan.

CSETIn kontaktiprotokollien noudattaminen voi olla äärimmäisen paljon avuksi yksinkertaisesta syystä. Ne todella toimivat! Kymmenet menestyksekkäät Viidennen Asteen Kontaktit on onnistuttu muodostamaan CSETIn Työryhmissä Pohjois-Amerikassa ja Englannissa noudattamalla näitä periaatteita, ja niin me pyydämme teitä seuraamaan esimerkkiämme ja katsomaan voisitteko tuoda oman kokemuksenne tähän kasvavaan kokemusten joukkoon. Muistattehan, että nämä protokollat eivät ole kiveen hakattuja. Ne ovat kehittyneet jatkuvasti ja ne kaikki perustuvat siihen, että pyritään saamaan yhteys. Ilman muuta ne jatkavat kehittymistään, toivottavasti teidän kontribuutioillanne. Kuten CSETIn johto on painottanut, tässä hommassa ei ole todellisia asiantuntijoita. Ei ole tieteenalan professoreita suurissa yliopistoissa opettamassa ”Lautastutkimusta”, jotka olisivat saatavilla vastaamaan kysymyksiin jos teillä on kysyttävää. Ottaen huomioon nykyisen yhteiskunnallisen kieltäymyksen määrän avaruusolentojen läsnäolosta, todennäköisesti et ole saamassa suurta määrää rahoitusta tämän aiheen tutkimukseen. Siitä huolimatta saatat hämmästyä miten menestyksekkäästi voi saada yhteyden heti tämän harjoittamisen aloittamisen jälkeen (tämä kenttätyöläinen ainakin hämmästyi), ja voit aloittaa homman minimivarustuksella yhdistettynä oikeanlaiseen asenteeseen. Käydään läpi ensimmäinen askel, joka on ryhmän muodostaminen, mutta osana tuota keskustelua meidän tulisi käydä läpi se miten alkuvaiheen CSETI-tutkimustiimit ovat järjestäytyneet. Jos sinulla on jo joukko ystäviä jotka tuntevat toisensa hyvin ja ovat valmiita lähtemään kentälle, saatat skipata tämän CSETIn historiikin ja mennä seuraavaan kohtaan “Pelko ja sen käsittely”.

CSETIn työryhmät on muodostettu monin eri tavoin. Ensimmäiset yritykset tehdä toistuvaa kenttätyötä tapahtuivat Pohjois-Carolinassa, jossa CSETIn kansainvälinen johtaja Steven Greer asui. Hän meni kentälle useiden paikallisten tukijoidensa kanssa vuonna 1991. Siellä Appalakian vuoristossa saivat alkunsa nämä kontaktiprotokollat, perustuen hänen aiempiin tutkimuksiinsa. Tämän alkuvaiheen jälkeen tri. Greer teki kolmen vuoden työn, johon kuului kymmeniä luentoja ja työpajoja Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, joilla fasilitoida muiden CSETI-työryhmien perustamista. Koulutusprosessi sisälsi yleensä julkisen luennon perjantai-iltana ja sen jälkeen kokopäiväisen työpajan seuraavana päivänä. Niissä kuvattiin Center for the Study of Extraterrestrial Intelligencen toimintaperiaatteet. (Yksityiskohtaisempi kuvaus näistä perusperiaatteista löytyy Tri. Greerin monografista.) Lisäksi työpajoihin osallistuneille opetettiin ohjattuja meditaatiotekniikoita, jotka muodostavat perustan Koherentille Ajatusten Sekvensoinnille (Coherent Thought Sequencing, CTS). Kenttätyön protokollat käytiin myös läpi, jotta CSETIn jäsenet voisivat aloittaa CE-5 -tutkimuksensa samana iltana kuin työpaja pidettiin. Tähtitaivaan alla tri. Greer demonstroi miten kontaktiprotokollilla saatiin joskus aikaan uskomattomia tuloksia. Useammin kuin ei nähtiin havaintoja anomaalisista valoista, jotka hämmästyttivät monia mukanaolijoita, ja erään kerran oli eräs todella historiallinen tapaus.

Se tapahtui maaliskuun 15. päivänä 1992 kokopäiväisen CSETIn työpajan jälkeen Gulf Breezessa, Floridassa, kun neljä avaruusolentojen alusta oli interaktiossa 50 osallistujan kanssa 15 minuutin ajan. (Yksityiskohtaisempi kuvaus löytyy täydellisestä reportaasista tri. Greerin monografista.) Tämä häikäisevä tapaus kuvattiin useilla kotivideokameroilla. Niistä näkyy miten kolme alusta, jotka näkyivät kiikareissa levyinä, rikkoivat löyhän muodostelmansa ja ottivat tasasivuisen kolmion muodon. Tämä liike tehtiin vastauksena CSETIn valotyöhön, joka koostuu kolmioiden piirtämisestä taivaalle voimakkailla signaalilampuilla. Videot antoivat CSETIlle dramaattista dokumentaatiota, mikä auttoi rekrytoimaan lisää jäseniä ryhmiin. (Tämän työryhmän koordinaattori, tri. Joe Burkes Los Angelesin CSETI-kontaktiryhmästä, liittyi CE-5 -aloitteeseen koska hän vakuuttui näistä videoista.)

Huolimatta alkuvaiheen innostuksesta, joka seurasi tästä kenttätyöstä, työryhmillä oli vaikeuksia organisoitua itse tekemään toistuvaa kenttätyötä. Usein ryhmät koostuivat ihmisistä, jotka tapasivat ensimmäistä kertaa työpajassa, ja heidän piti käydä läpi monimutkainen sosialisaation ja kouluttautumisen prosessi ennen kuin he saattoivat työskennellä tehokkaasti tiiminä. Pieni määrä huikeita poikkeuksia kuitenkin löytyy. Näissä tapauksissa tiimit muodostuivat ryhmistä, jotka olivat tehneet jo kontaktityötä omalla tahollaan, ja he tulivat CSETIin vasta sen jälkeen kun he olivat jo saaneet aikaan tehokkaan ja positiivisen työsuhteen keskenään. Näillä valmiilla ryhmillä oli paljon suurempi todennäköisyys onnistumiselle kuin niillä ryhmillä, jotka koostuivat alunperin toisilleen tuntemattomista ihmisistä, tai mahdollisista tutkijoista jotka tiesivät toisensa vain nimeltä.

Tri. Greerin alkuvaiheen organisointitoimien seurauksena, johon kuului kymmeniä luentoja ja työpajoja vuosina 1991-1994, ainoastaan puolet alkuvaiheen ryhmistä kykenivät tekemään kontaktityötä pysyvämmin. Vaikka jokainen kontaktiryhmän muodostamisen onnistuminen ja epäonnistuminen voidaankin analysoida jokaisen ryhmän historian perusteella, useita oppitunteja saatiin tästä kokemusten sarjasta. Seuraavat ehdotukset tarjotaan siinä toivossa, että ne auttaisivat maksimoimaan menestyksekkään CE-5 Työryhmän muodostamisen.

Liiketapaamiset ovat tärkeässä esittelyroolissa uudelle CE-5 -tiimille. Ensimmäisten muutaman tapaamisen aikana, sen lisäksi että käydään läpi perusprotokollat, mahdolliset kenttätyöläiset joutuvat jakamaan joitain yksityiskohtia itsestään, erityisesti koskien sitä miksi heitä kiinnostaa kontaktityö. Työryhmän koordinaattori saattaa haluta panna muistiin tämän tärkeän informaation, sillä mitä paremmin työryhmän koordinaattori tuntee tiiminsä, sitä paremmin hän kykenee vetämään kenttätyötä. Tutkijoiksi hiukoilevien motivaatioita tulee tarkastella huolellisesti, ja aina pitää mielessä CSETIn ideaali saada aikaan molempia tahoja hyödyttävä, rauhallinen suhde minkä tahansa ja kaikkien Maapallolla vierailevien avaruusolentosivilisaatioiden kanssa. Ne, jotka ilmaisevat pelkoon perustuvia oletuksia vierailijoiden aikeista, voivat tarvita erikoisapua ja tukea muulta ryhmältä. Työryhmän koordinaattori, jolla on suurin vastuu tiimin yhtenäisyyden ylläpidossa, todennäköisesti on aktiivisessa roolissa näissä alkuvaiheen keskusteluissa. Tulisi aina tunnustaa, että CE-5 -kontaktityö ei ole kaikkia varten, ja työryhmät ovat pääosin tutkimusryhmiä, jotka keskittyvät tekemään toistuvaa kenttätyötä, jolla tutkia Maan ulkopuolista älyä ja Maassa vierailevia aluksia. Me emme ole tukiryhmä niille, jotka uskovat olevansa kontaktihenkilöitä, “abduktoituja” tai sellaiseksi kaipailevia.

Lyhyiden liiketapaamisten jälkeen ehdotan, että tiimin tulisi välittömästi mennä kentälle. Suosituksena on kolmesta neljään ulkoilukertaa ensimmäisessä kuussa, ja se voi auttaa rakentamaan sellaisen yhtenäisyyden ja toveruuden, joka on tarpeellista menestyksekkäälle tiimille. Älä ylläty jos tiimin kokoonpano muuttuu huomattavasti ensimmäisen parin kerran aikana. Odotus on, että ehkäpä 50% niistä, jotka tulevat työryhmään tai alkuvaiheen tapaamisiin, jättäytyvät pois. Joillekin se on yksinkertaisesti niin, että kenttätyöstä fantasiointi on houkuttelevampaa kuin oikeasti sen tekeminen. Jotkut henkilöt haluavat vain puhua UFOista, sen sijaan että tekisivät jotain niiden eteen. Loppujen lopuksi, yöllä valvominen huonossa säässä, jonkin niinkin oudon, ihmeellisen ja kummallisen asian tekeminen kuin avaruusolentojen aluksen vektorointi, voi olla liian vaikeaa sohvaperunoille. Toisille mahdollisille kenttätyöläisille ongelmat voivat olla henkilöiden välisiä. Ollaan rehellisiä, kaikki eivät ole tiimipelaajia. UFO-alalla on enemmän kuin riittävästi outolintuja, joilla ei välttämättä ole sosiaalisia taitoja joilla työskennellä tehokkaasti ryhmässä. Mitä tasapainoisempi ja vakaampi henkilö on sen suhteen, että hänellä on tulonlähteet ja perheen tuki tehdä CSETI-tutkimusta, sekä riittävästi vapaa-aikaa omistaa tälle tärkeälle työlle, sitä todennäköisemmin hän pysyy ryhmässä. Kenttätyön sivuuttaminen alkuvaiheessa ja keskustelutyyppiseen toimintaan jääminen ryhmän muodostusvaiheessa on ollut fataalia useille työryhmille, jotka eivät vain kyenneet muotoutumaan. Kun heidät altistetaan lakkaamattomalta näyttävälle sarjalle teoreettisia keskusteluja, mahdolliset CSETI-tutkijat, jotka olisivat innokkaita lähtemään kentälle, ymmärrettävästi menettävät kiinnostuksensa. Tämä tapahtuu valitettavasti liian usein UFO-yhteisössä, jossa jatkuvasti spekuloidaan sen sijaan että esitettäisiin raakoja faktoja, jotka perustuvat tieteelliselle tutkimukselle. CSETI on käynnistänyt CE-5 -aloitteen korjaamaan tämän surullisen tilanteen. Näin kenttätyölle voidaan saada monipuolinen aikataulu heti ryhmän muodostuksen alkuvaiheessa, ja se auttaa erottelemaan suupaltit tekijöistä ja samaan aikaan antaa tärkeitä kokemuksia ja tieteellistä tutkimusta CSETIn kasvavaan tietokantaan. Ei mitenkään yllättävästi äänekkäimmät suupaltit voivat yksinkertaisesti jättäytyä ulos kun kenttätyön aktiivista aikataulua aletaan toteuttaa ja tiimin identiteetti muotoutuu kaikkein motivoituneimpien tutkijoiden ympärille.

Nyt hyvät naiset ja herrat, on aika puhua suuresta CSETIn työn ja mahdollisesti koko lentävien lautasten alan möröstä, ja se on nimeltään “pelkojen käsittely”. (Saattaa olla avuksi käydä läpi tri. Greerin artikkelit otsikoilla “The Case for Non-Hostility” sekä “A Harvest of Fear”. Ne ovat numeroilla X ja XI hänen monograafissaan. Editoitu versio abduktioilmiötä koskevasta artikkelista voi myös auttaa asettamaan tämän aiheen laajempaan perspektiiviin.)

Kuten teini-ikäiset tyttäreni ja poikani saattaisivat ilmaista CSETIn lähestymistavan avaruusolentojen pelkäämisen ongelmaan, “Hei chillaa, kaikki ookoo”. Käännökseni ja kommenttini tähän yleiseen neuvoon on seuraava: On ookoo olla jonkin verran vastahakoinen kun lähdetään kentälle ensimmäistä kertaa. Avaruusaluksen vektorointi tulee olemaan uutta suurimmalle osalle teitä jotka luette tätä manuaalia. Ensimmäisissä liike/ryhmätapaamisissa saatte jonkinlaisen idean siitä missä jokainen henkilö on pelkojensa kanssa. Meidän tulisi kaikkien olla tietoisia siitä seikasta, että muitten ihmisten sosiaaliset kasvot eivät useinkaan heijastele heidän todellisia tunteitaan. Toisin sanoe saatatte joutua olemaan enemmän huolissanne niistä mahdollisista tutkijoista, jotka vaikuttavat minimoivan pelkonsa, niiden sijaan jotka ovat avoimempia keskustelulle. Macho, joka hakkaa rintaansa ja kovaan ääneen esittää “Ei hätiä! Tulee olemaan iisi piisi”, saattaa vain peitellä suurta ahdistusta. Hollywoodin sosialisoivaa tyyppiä oleva saattaisi julistaa, “Beibi meitsi hoitaa tän. Me vaan kutsutaan ETIä ja syödään yhdessä ja sitten on bileet”, saattavat oikeasti pelätä vierailijoita. Vastakkaisella puolella samaa kolikkoa ovat ne, jotka eivät vain tunnu lakkaavan huolehtimasta siitä mitkä saattaisivat olla ETIen “todelliset aikeet”. Sellaisille henkilöille olisi ehkä hyvä jättäytyä kenttäytyöstä siihen asti kunnes he voivat hyvällä omatunnolla perustaa toimintansa CSETIn oletuksiin koskien avaruusolentojen väkivallattomuutta. Jos kenttätyön tekijä todella ei kykene hyväksymään sitä, että avaruusolentoja voi lähestyä, siloin he eivät kykene antamaan omaa panostaan kauhean positiivisin tavoin.

Meidän tulisi pyrkiä pitää mielessä, että ei ole olemassa absoluuttista standardia sille mikä määrittelee pelkoa olevan liikaa CE-5 -tiimin muodostamisessa. Suurin osa siitä riippuu ryhmän kokonaiskuvasta. Jotkut yksilöt ryhmässä saattavat joutua käsittelemään tätä ongelmaa enemmän kuin toiset. Koordinaattorin vastuulla on olla herkkä jokaisen yksilön tarpeille vastata pelkokysymykseen niin, että mahdolliset CSETI-tutkijat lähestyvät ryhmän normia ja kykenevät menestyksellä integroitumaan kenttätyötoimintaan.

Ryhmäkeskustelujen tulisi painottaa CSETI-periaatetta, että ellei selvästi ole toisin osoitettu, ilman epäilyksen häivääkään, me oletamme että avaruusolennot eivät ole millään tavalla vihamielisiä. Selvästikin joidenkin ryhmien tulee käsitellä tätä ongelmaa enemmän kuin toisten, mutta jos mahdolliset tutkijat eivät kykene hyväksymään oletusta ei-vihamielisyydestä, silloin he todennäköisesti jättäytyvät pois työryhmästä omin neuvoin. Jos he pysyvät työryhmässä, mutta eivät kykene osallistumaan täysin kaikkiin toimiin pelkojen takia, silloin heitä tulisi rohkaista jäämään pois. Liika avaruusolentojen pelko ilmenee liiketapaamisissa useilla tavoilla. Kuten yllä on mainittu, se voi ilmetä henkilön jatkuvana kysymyksen “mitkä avaruusolentojen todelliset aikeet ovat?” esittämisenä. Toisella puolella samaa kolikkoa pelkäävä henkilö saattaa pysyä omituisen hiljaa vaikka näyttääkin äärimmäisen mukavalta keskusteluissa avaruusolentojen motiiveist. On avuliasta huomauttaa, että avaruusolentojen näkökantilta tänne väkivaltaiselle planeetalle katselu saattaa antaa heille hyvän syyn kyseenalaistaa sen mitkä meidän todelliset aikeemme voivat olla heitä kohtaan. Onhan UFO-kirjallisuudessa kuvattu useita tapauksia joissa ihmiset ovat hyökänneet heidän kimppuunsa. Monet avaruusolentojen pahantahtoisiksi toimiksi raportoidut asiat eivät ole muuta kuin yksittäisten ihmisten projisoimaa vihamielisyyttä.

Työryhmä ja erityisesti sen koordinaattori tulisi olla tietoinen siitä, että joskus mahdolliset CSETI-tutkijat saattavat peitellä todellista agendaansa. He saattavat osallistua kenttätyöhön, mutta vain houkutellakseen vain tiettyä valitsemaansa avaruusolentojen ryhmittymää. Mytologia “pahoista harmaista, ihmisiä abduktoivista avaruusolennoista” on niin juurtunut lentävien lautasten faneihin, että CE-5 -työryhmä voi pitää sellaisia ennakkoluuloisia käsitteitä työryhmän toimintaa häiritsevinä. Painottamalla CSETIn perusperiaatetta, että toivotetaan tervetulleiksi kaikki Maapallolla vierailevat avaruusolennot, toivottavasti nämä negatiiviset asenteet voidaan kumota ja ne mahdolliset jäsenet, jotka todella eivät voi päästä liioista peloistaan yli, saavat viestin ja jäävät pois ryhmästä. Jos he eivät jää pois omin nokkineen, heidät tulee taivutella jättäytymään pois koska sellaiset pelkoon perustuvat ja ennakkoluuloiset mielipiteet vaarantavat koko tiimin työskentelyn. Joskus ylitsepääsemätön pelko saattaa nousta pintaan hienovaraisemmin. Työryhmän kuumottunut jäsen saattaa ottaa osaa liiketapaamiseen, mutta jää pois suurimmasta osasta kenttätyötä. Tällaisessa tilanteessa ryhmän ykseyttä ja kurinalaisuutta tulisi vahvistaa painottamalla kaikkien täydellisen osallistumisen tärkeyttä. Avaruusolentoihin kansalaisdiplomaattisen aloitteen saamisen tärkeys ei ole kevyttä hommaa. Niille, jotka ovat halukkaita tarttumaan haasteeseen, mahdollisuudet onnistua ovat suuret, mutta ne, jotka eivät täysin osallistu joko pelon tai omistautumisen puutten vuoksi, saattavat haitata tai jopa pilata kaikkein omistautuneimpien jäsenten työtä.

Kyse on oikeasti vain luottamuksen rakentamisesta. Jos tiimin jäsenet eivät ansaitse toistensa luottamusta kollektiivisilla tekemisillään yhdessä toteuttaen CE-5 -aloitteen protokollia, on todennäköistä että he eivät kykene ansaitsemaan avaruusolentojen luottamusta ja jatkuvaa yhteistyötä, jotka epäilemättä tarkkailevat tekemisiämme. Kamppailu saada aikaan ja ylläpitää ykseys CSETIn CE-5 -tiimissä on erittäin käytännöllisin tavoin heijastusta siitä millä tavoilla rakennamme suhteen avaruusolentoihin. Tämä kamppailu, saada aikaan ykseys, on mahdollisesti mikrokosmos siitä tavasta jolla ihmiskunta joutuu opettelemaan tekemään yhteistyötä tietoisten ja älykkäiden olentojen planeettana, joka voi sitten liittyä suurempaan ja valistuneempaan planeettainväliseen yhteisöön.

Seuraavassa osiossa Shari Adamiak, [tuolloinen] CSETIn työryhmien vetäjä, kuvaa vakiintunutta ohjeistusta ja koulutusta kenttätyölle. Perus CSETIn kolmiovalo, äänet ja tietoisuus on hänen CE-5 -tiiminsä kehittämiä. Hänen sinnikkäät ponnistelunsa Denverin alueella ovat olleet inspiraatio kaikille myöhemmille CSETI-työryhmille. Hänen tietonsa ja kokemuksensa ovat elintärkeitä resursseja CSETIn missiolle. Hän on sekä auttanut muita kontaktiryhmiä ottamaan haltuun protokollat että työskennellyt läheisesti CSETIn kansainvälisen johtajan tri. Steven Greerin kanssa muodostaessaan nopean tutkimuksen tiimejä (Rapid Mobilization Investigative Team, RMIT). Tämä työryhmä ilman maantieteellisiä rajoja on onnistunut fasilitoimaan Viidennen Asteen Yhteyksiä ympäri maailman.

 

Artikkelin julkaissut CSETI Working Group Training Manual

Steven Greer: Silmiemme edessä olevan UFO-todellisuuden paljastaminen

Tri Steven Greer,

Center for Study of Extra-Terrestrial Intelligencen ja Disclosure Projectin johtaja © RT https://www.rt.com/news/451581-ufologist-aliens-intelligence-petrodollar/

Puheet UFOista leijailemassa taivailla ovat innostaneet tutkijoita ja yleisöä vuosikaudet.

Tarkkaillaanko meitä yläpuolelta, olemmeko me valmiita kohtaamaan tuntemattoman? Me kysyimme tri. Steven Greerilta, Center for the Study of Extra-Terrestrial Intelligencen & Disclosure Projectin johtajalta.

Sophie Shevardnadze: Tri. Steven Greer, Centre for the Study of Extra-terrestrial Intelligencen johtaja, tervetuloa ohjelmaan, hienoa kun olette kanssamme. Niin tri. Greer, sanotte että emme ole yksin universumissa, ja että on voinut olla jo joitain kontakteja meidän ja avaruusolentojen välillä.

Teidän täytyy myöntää tosin, että useimmille meistä nämä väitteet ovat aika övereitä. Mitä voidaan tehdä osoittaaksemme lopullisesti, että avaruusolennot ovat todellisia ja ne on jo löydetty?

Steven Greer: No, se on hyvä kysymys ja, itse asiassa, se on jo tapahtunut.

Jos etsii hieman, on jo olemassa dokumenttielokuva vuodelta 2017 nimeltä Unacknowledged. Ja se on ensimmäinen sana termissä Unacknowledged Special Access Projects, joka on sotilastermi joka kuvaa USA:n huippusalaisia avaruusolentoihin ja UFOihin liittyviä projekteja.

Ja huomaatte, että meillä on yli 950 armeijan ihmistä huippusalaisella turvaluokituksella, jotka ovat astuneet esiin todistusten, dokumenttien ja valokuvien kanssa. Me olemme tehneet jopa analyysia Maan ulkopuolisesta biologisesta elämänmuodosta.

Ja on olemassa kiistämätöntä todistusaineistoa siitä, että luonamme vieraillaan. Ja suoraan sanoen, kaikki erittäin korkean luokan salaisissa projekteissa mukana olevat tietävät tämän.

Kansalle ei ole kerrottu, koska he ovat halunneet salata nämä teknologiaan ja makroekonomiseen petrodollarijärjestelmään liittyvistä syistä.

Salailu ei liity mitenkään, lainausmerkeissä, alieneihin, se liittyy pelkästään geopoliittiseen valtaan ja rahaan, kuten tavallista.

SS: Me pääsemme geopoliittiseen valtaan ja siihen miksi me salaamme avaruusolentoja sen takia, mutta silti, eikö sitä odottaisi tällaisen kosmisen mittakaavan tapauksen olevan aika lailla mahdotonta salata?

SG: Se ei ole ollut.

Tarkoitan, eräs mielenkiintoinen asia, ainakin USA:ssa ja useimmissa maissa, on että yli puolet ihmisistä uskoo, että luonamme vieraillaan, 65% kansasta uskoo että avaruudessa on älykästä elämää.

Itse asiassa 43% amerikkalaisista uskoo, että luonamme vierailee tälläkin hetkellä, aktiivisesti, kehittynyt ei-ihmissivlisaatio.

Joten ihmiset käyttävät sanaa salailu, mutta todellisuudessa se on piilossa silmiemme edessä. Täytyy tehdä ero sen välillä onko jokin asia virallisesti tunnustettu ja sen tietääkö kansa asian jo.

Minun työni… olen päivystyspolilääkäri, trauma, mutta jätin lääkärin urani paljastaakseni tämän suuren salailun, niinkuin sitä nimitätte, joitakin vuosia sitten, ja olemme kasanneet tätä positiivista todistusaineistoa ja todisteita.

Voitte mennä sivuillemme, siriusdisclosure.com, ja sieltä löydätte tuhansia sivuja valtion dokumentteja ja kymmeniä erittäin korkean turvaluokituksen armeijahenkilöstön todistuksia faktoista.

Ja minä sanon ihmisille, tämä ei liity mitenkään uskomusjärjestelmään, tämä liittyy siihen mitä faktat ovat.

Kysymys jota kysyt nyt on, miksei viralliset valtion tahot tunnusta tätä. Se on eri kysymys kuin se onko näitä asioita paljastettu.

Me olemme työskennelleet yli 25 vuoden ajan paljastaaksemme tämän informaation, ja kansa on hyväksynyt faktana että me emme ole yksin universumissa, reilu enemmistö kansasta.

Itse asiassa, jos katsoo edes vaikka Unacknowledgedia, tässä dokumentissa, se löytyy Netflixistä, ympäri maailman, kymmenet miljoonat ovat nähneet sen.

Ja piraattisivustojen kautta varmaan sata miljoonaa ihmistä.

Joten se mitä esitän ihmisille on, että tämä informaatio on jaossa, mutta valtiot eivät ole katsoneet asiakseen virallisesti tunnustaa sitä, koska se disruptoisi status quoa.

SS: Selvä, katsotaan nyt kokonaiskuvaa jota maalaatte ja kysytään muutama kysymys siihen liittyen. Ensinnäkin, vierailevatko avaruusolennot Maapallolla, vai ovatko ne asettautuneet tänne pysyvästi?

SG: Ei, nämä ovat tiedustelutietoa, ja planeetallamme vierailleiden sivilisaatioiden määrä varmasti kasvoi sen jälkeen kun aloitimme ydinaseiden räjäyttelyn, siitä on selviä todisteita että heillä on yhteinen huoli tuhoisista kyvyistämme ja massatuhoaseistamme, ja jos katsoo modernina aikana tehtyjä niinkutsuttuja UFO-havaintoja, ne ovat huomattavasti lisääntyneet sen atomi- ja ydinaseiden kehittämisen jälkeen, sekä vetypommin jälkeen.

Se on fakta, ja meillä on monia korkean turvaluokituksen silminnäkijöitä, jotka olivat läsnä ydintukikohdissa, joissa näitä Maan ulkopuolelta tulleita kulkupelejä näkyi tarkkailemassa sitä mitä me teemme.

Joten mielestäni on… On monia ihmisiä, kuten, toki, tieteiskirjallisuuttakin, jotka saavat ihmiset ajattelemaan että on olemassa riski jonkinlaiselle avaruusolentojen hyökkäykselle tai uhalle.

Asia on toisinpäin, meidät nähdään uhkana, ihmsikunta juuri nyt nähdään erittäin epästabiilina sivilisaationa, joka ei ole saavuttanut rauhanomaista maailmantilannetta, jonka olisi pitänyt tapahtua jo toisen maailmansodan jälkeen, eikä sitä ole vielä saavutettu.

Joten mielestäni nämä sivilisaatiot odottavat meidän kasvavan aikuisiksi sivilisaationa, ja siihen asti ei tule tapahtumaan mitään ilmiselvää tekoa niiltä ellei sitten jotain katastrofaalista aio tapahtua.

SS: No miten monta avaruusolentojen lajia on, vierailemassa Maassa? Miltä ne näyttävät? Mikä niiden kulttuuri on? Mitä kommunikaatiomenetelmiä ne käyttävät?

SG: No, nämä ovat erittäin monimutkaisia kysymyksiä, numero yksi….

Viimeisin mitä kuulin oli, että oli dokumentaatio yli kuudesta kymmenestä eri sivilisaatiosta tai lajista, ja ne ovat kaikennäköisiä ja kokoisia.

Monet aluksista, joita on nähty, eivät ole tyypillisiä pyöreitä UFOja, jotkut ovat kolmion mallisia, ja jotkut ovat pallomaisia.

Nämä sivilisaatiot ovat sadoista tuhansista miljooniin vuosiin meitä kehittyneempiä, ja vaikuttaa siltä että ne jollain tavalla työsktelevät yhdessä planeetan tarkkailussa.

Mutta karikatyyri on sanoa, että avaruusolento josta on kerrottu muille, on enemmänkin CIA:n oman vastatiedustelun perspektiivi.

Ollakseni rehellinen, sanoisin että suurin osa informaatiosta, jonka ihmiset ovat aiheesta nähneet, on väärää informaatiota jonka tiedusteluyhteisö on tekaissut sen omia psykologisen sodankäynnin tarkoituksia varten.

Mutta avaruusolennot itsessään, on sivilisaatioita… Jotkut on dokumentoitu niinkin pieniksi kuin 30-40 -senttisiksi, ja jotkut ovat yli neljä metriä pitkiä.

Ja on monia eri lajeja eri tähtijärjestelmistä.

Kommunikaatio, siinä homma muuttuu mielenkiintoiseksi. Koska sinä ja minä puhumme periaatteessa valonnopeudella, sähkömagneettisesti, tai sitä hitaammin. Mutta jos olet tekemisissä sivilisaatioiden kanssa toisista tähdistä, tietyt teknologiat toimivat ulottuvuuksienvälisesti, ne ylittäen, yli valonnopeudella.

Tämä on jotain mitä ei haluta kertoa, koska sillä on suuria vaikutuksia teknologisesti.

Esimerkiksi, me sanomme, että kehittyneimmät kommunikaatiomuodot on käyttää puhelinta tai satelliittijärjestelmää. Nuo ovat erittäin antiikkisia systeemejä, jotka perustuvat 1800-luvun puolivälin tai 1800-luvun lopun telekommunikaatioon radioaalloilla, jne.

Me puhumme sivilisaatioista, jotka kommunikoivat teknologioilla, jotka ylittävät valonnopeudet, mutta niitä myös käytetään mielenkiintoisesti suunnatulla ja koherentilla ajatuksella.

Joten pitää kysyä:

Mikä on ajatuksen tai tietoisuuden nopeus?

Tässä kohtaa päästään joihinkin erittäin kehittyneisiin kvanttmekaniikan jälkeisiin käsitteisiin, jossa voidaan päästä valonnopeutta suurempiin nopeuksiin, mikä on teoreettisesti länsimaisen tieteen mielestä mahdotonta.

Mutta sanoisin, että tuo on ainoastaan nykyisen tieteellisen paradigman likinäköisyyttä.

Puhumme sivilisaatioista, jotka ovat niin paljon meitä kehittyneempiä, että melkein mikä tahansa heidän esiintymisensä näyttäisi meille maagiselta, mutta se ei ole sitä, se on tiedettä.

SS: Jos ne ovat niin kehittyneitä, ja sanotte että avaruusolennot ovat vierailleet Maapallolla tiedustelutehtävissä, onko se vain sitä vai haluavatko ne tästä planeetasta jotain? Jos sivilisaatio, joka kykenee tähtienväliseen matkailuun on olemassa, se tekee tästä paikasta avaruuden takapajulan…

SG: Kyllä, paitsi että, tässä on ongelma:

me olemme menossa avaruuteen, eikö vain?

Meillä on avaruusasema, me menenemme Marsiin miehittämättömillä, ja lopulta miehitetyillä, aluksilla, me olemme laskeutuneet Kuuhun. Setäni auttoi suunnittelemaan sen jutun joka laskeutui Kuuhun Neil Armstrong sen sisässä, kuumodulin.

Sen mitä kerron ihmisille on, että kun me alamme mennä avaruuteen, se yhdistettynä massatuhoaseisiin on punainen lippu joka heilahtaa Maapallon ylle joka sanoo:

me olemme sellaisessa pisteessä, että sivilisaatiomme voi olla ongelma…

Joten uskon, että meidät nähdään evoluution ongelmasivilisaationa.

Ja se suuri tehtävä ihmiskunnalle on siirtyä pirstaloituneesta, tiedäthän, apinankaltaisesta sivilisaatiosta, jossa tappelemme keskenämme typeristä asioista, rauhanomaiseksi sivilisaatioksi, joka menee avaruuteen rauhassa.

Kun me saavutamme tuon merkkipaalun, silloin tullaan näkemään paljon avoimempia kontakteja näistä toisista sivilisaatioista ihmissivilisaation kanssa.

SS: Joten teidän sanojen mukaan, on tällainen erikoinen organisaatio, joka pitää korkkia kiinni UFO-tarinan päällä. Mutta varmasti avaruusolennot eivät olisi vain Amerikassa, ja jos ne ovat tuolla jossain, toiset suuret hallitukset maailmassa ovat tietoisia avaruusolennoista myös. Joten on tällainen kansainvälinen salailun sopimus, vai onko jokaisella hallituksella oma politiikkansa avaruusolennoista?

SG: Muut ovat tietoisia. Se on ylikansallinen organisaatio, joten sallikaa minun tehdä ero kansainvälisen, jotain kuten Yhdistyneet kansakunnat, ja ylikansallisen välillä.

Ylikansallinen tavallaan ylittää geopoliittiset rajat, ja esimerkiksi meillä on dokumentteja, joista käy ilmi että vanha KGB Neuvostoliitossa oli yhteistyössä USA:n tiedustelupalvelun kanssa tästä ongelmasta pahimpaan kylmän sodan aikaan.

Joten itse asiassa salailua tästä aiheesta on pitänyt yllä yhteistyötaho, joka on monikansallinen ja ylikansallinen, monien vuosikymmenien ajan.

Kruununjalokivi tämän aiheen toiminnalle on ollut USA, johtuen teknologiasta ja, suoraan sanoen, makrotaloudellisesta voimasta joka USA:lla on.

Mutta muut maat todellakin ovat myös, tarkoitan että

meillä on esimerkiksi Kiinan ja Brasilian armeijan tietoja, jotka on viime aikoina tehty julkisiksi, joissa he ovat tunnustaneet jahdanneensa näitä esineitä hävittäjillään. Chileläiset kenraalit ovat antaneet meille kuvamateriaalia näistä ET-kappaleista, joita heidän hävittäjänsä jahtaavat. Meksikosta meillä on samanlaista kuvamateriaalia.

Joten useat maat ovat toimineet yhteistyössä avatessaan tietojaan, mutta todellinen tutkimus ja kehitys on keskittynyt korkean teknologian käytäviin USA:ssa ja erittäin salaisiin projekteihin, jotka paremmin tunnetaan nimellä Unacknowledged Special Access Projects, tai USAP.

Ja Kanadasta on vastaavia, ja Britanniassa ja, oletaisin jossain määrin, Venäjällä ja Kiinassa, vaikkakin vähemmässä määrin.

Selvästikin maat ympäri maailman ovat äärimmäisen kiinnostuneita tämän informaation julkistamisesta, koska kovasti puhutaan ilmastonmuutoksesta, niinkutstutusta ilmaston lämpenemisestä ja resurssien loppumisesta.

Fakta on, että teknologia joka vie yhdestä tähdestä toiseen vaatii erittäin kehittynyttä tiedettä ja fysiikkaa, joka mahdollistaisi irtautumisen öljystä, kaasusta ja hiilestä erittäin nopeasti.

Mutta tässä on toinen ongelma:

se on tuhansien miljardien dollarien talouskysymys julkistaa tätä informaatiota.

Jos tunnustat, että me emme ole yksin universumissa, ja että ne ovat täällä, ensimmäinen asia mitä tieteilijä tulee sanomaan valtion viranomaiselle on:

mitä teknologiaa ne käyttivät päästäkseen tänne?

Kun he kysyvät tuon kysymyksen, siihen vastataan, kun siihen on vastattu, se on öljyn loppu…

SS: Dokumenttielokuva, joka perustuu kirjaanne, ”Sirius”, alkaa oletuksella siitä, että öljy-yhtiöiden valta on kaikkien epäreilujen rahoitusjärjestelmien taustalla, jotka hyödyttävät vain harvoja — ja jättävät amerikkalaisen keskiluokan tyhjin käsin. Onko koko UFO-asia todella vain tapa ilmaista äärimmäistä turhautumista siitä mitä tavallisessa maailmassa tapahtuu?

SG: Ei, se on vain sen tunnustamista, että maailma on pelkkä haalea varjo siitä mitä se voisi olla jos teknologiat, joita me olemme kehittäneet viimeisen yli viidenkymmenen vuoden ajan salaisissa projekteissa, olisivat käytössä.

Tarkoitan, että me käytämme lentokoneita ja autoja, öljyä ja kaasua, ja me emme tarvitse niitä. Me emme ole tarvinneet niitä vuosikymmeniin.

Se on päätös joka on tehty, koska näiden uusien teknologioiden tuominen markkinoille olisi liian disruptoivaa nykyiselle makroekonomiselle järjestelmälle.

Ja minun mielestä tämä on keskustelu joka pitäisi käydä, koska ihmiset ovat yhä enemmän huolestuneita ilmastonmuutoksesta ja saasteista ja ilmansaasteisiin liittyvistä kuolemista.

Nämä ovat kaikki ratkaistavissa olevia ongelmia, mutta niitä ei ratkaista kikkailemalla aurinko- tai tuulivoimalla.

Me tarvitsemme rehellisesti uusia rohkteita tieteellisiä löytöjä, jotka ovat olleet tutkimuksen kohteina salaisissa projekteissa vuosikymmeniä, jotka tuotaisiin hyödyttämään koko ihmislajia.

SS: Eräs pääteorioistanne on, että vallassaolijat eivät halua kansan tietävän näistä johtuen öljytuloista — avaruusolentojen teknologia tappaisi öljybisneksen. Mutta jotkut valtiot pitävät öljytuloista, toiset taas eivät, esimerkiksi Kiina olisi erittäin iloinen jos sen ei tarvitsisi ostaa öljyä, joten kaikki ei voi olla kiinni siitä, eihän?

SG: Kyse on makroekonomisesta järjestelmästä joka on riippuvainen petrodollarijärjestelmästä, ja se on aina lähtien Bretton-Woodsista toisen maailmansodan lopusta, jos historiaa katsoo…

Jopa maat, jotka eivät ole öljyn nettoviejiä, esimerkiksi, Kiina tai Japani, ovat kiinni markotalousjärjestelmässä, joka on erittäin riippuvainen nykyisestä energian ja teollisuuden paradigmasta ja erityisesti petrodollarista.

Paljastus muuttaisi joitain asioita todella nopeasti, esimerkiksi sen että me emme ole yksin universumissa.

Me olemme tutkineet ja miettinet sitä miten nämä koneet toimivat.

Puhutaan suoraan:

ne eivät käytä Exxonin tai Jet-A bensaa, tai Venäjän tai Saudien öljyä liikkumaan yhdestä tähtijärjestelmästä toiseen, se on maalaisjärkeä.

Ja ihmiset, joille olen puhunut tutkimus- ja kehitysmaailmassa salaisissa projekteissa, kuten mainitsin, meillä on yli 900 näitä huippusalaisia tietovuotajia tiimissämme, on varsin selvää että nämä teknologiat on kehitetty toimivaksi, mutta niiden tuominen julki disruptoisi status quoa.

Joten suuri talouskysymys ympäri maailman olisi miten sopeutua nopeasti uuteen talousjärjestelmään.

SS: Sanotte myös, että Amerikan presidentille ei kerrota kaikkia näistä löydöksistä. Olette jopa valmistelleet erikoisbriiffausta presidentti Obamalle ja puhuitte kongressin edessä — miten se meni?

SG: Tiedätkö, se mitä sain tietää on se mitä kaikki haluavat saada tietää.

Minä olen Washingtonissa juuri nyt tämän asian tiimoilta. Se on suurin ei-salaisuus mikä on koskaan ollut. Kaikki tietävät mitä on käynnissä.

Aina siihen asti kun ensi kerran kasasin briiffiä presidentti Clintonille ja hänen CIA-johtajalleen, se oli hyvin tiedossa että tässä asiassa on paljon salaisuuksia.

Mutta suurimmaksi osaksi valitut viranomaiset tässä maassa eivät saa kontrollia näistä projekteista. Jos epäilet sitä, muista mitä Jimmy Carter sanoi presidentiksi tulonsa jälkeen, kun hän yritti selvittää asiaa.

Kun joku kysyi häneltä miltä hänestä tuntui olla voimakkain ihminen maailmassa, hän sanoi:

”En ollut se ihminen koska oli asioita joita he eivät kertoneet minulle ja joista minulla ei ollut mitään kontrollia.”

Joten tämä on iso ongelma demokratian kannalta ja hallinnon kannalta ympäri maailman — tämä salailun määrä.

Ja se on tullut pisteseen ainakin USA:ssa, Britanniassa ja monissa muissa maissa joissa salailu itsessään ei ole rikollista, sanon tämän erityisesti, ja se on alistanut perustuslain ja lain vallan ja sen asianmukaisen valvonnan ikeensä.

Tämän me saimme presidentti Obaman ja Clintonin kanssa.

Ja jos katsot myös aina Eisenhowerin päiviin asti, hän turhaantui tämän asian käsittelystä ja siksi hän piti kuuluisan puheensa ”Varokaa sotateollista kompleksia”.

Hän oli kenraali, hän ei ollut armeijan vastainen, enkä minä ole, minä olen sotilasperheestä.

Kuitenkin on etuja jotka ovat muutuneet epädemokraattisiksi ja uhaksi maailman vapaudele ja nyt myös geofyysiselle olemassaolollemme biosfäärin mielessä, jonka olemme sallineet jatkua liian kauan.

Ja se on olut ongelma aina presidentti Eisenhowerin päivistä asti tässä maassa ja samalla tavalla muissa maissa ympäri maailman — tämä salailun määrä.

SS: Selvä, sanokaa minulle, jos tätä tarinaa pidetään niin salassa etteivät edes presidentit saa tietoja aiheesta, miksi te olette vielä elossa? Miksi teidän annetaan tehdä dokumentti Netflixiin? CIA on tappanut ihmisiä paljon mitättömämpien asioiden paljastamisesta kuin valtion salailu….

SG: Kyllä, ja kolme ihmistä tiimissäni on salamurhattu, jotka ovat auttaneet minua, mukaanlukien CIA:n johtaja…

En halua mennä siihen nyt.

Kuitenkin, meillä on systeemejä joilla suojella sitä mitä me teemme. Minulla on paljon sellaista informaatiota, että jos minulle tapahtuisi jotain, se vapautettaisiin internetiin ja se olisi katastrofaalista niille ihmisille.

Se on jotain sellaista jonka otimme käyttöön noin 20 vuotta sitten.

Minun kantani on, ja tämä on toinen juttu, että Pentagonissa ja CIA:ssa on ihmisiä joiden kanssa olen tehnyt asioita, jotka ovat hyvin paljon tämän informaation paljastamisen puolesta.

Tämä ei ole monoliittinen me vastaan ne, paljon ihmisiä maailmassa on tämän informaation vapauttamisen puolella.

Minulla on ystävä, Carol Rosin, joka on työskennellyt läheisesti korkean venäläisen kontaktin kanssa, joka haluaa nähdä nämä asiat paljastettavan samoista syistä kuin me.

Meillä on samanlaisia ihmisiä Kinassa, Britanniassa ja Kanadassa.

Mielestäni tämä ei ole monoliittinen asia, se on hyvin paljon liikkeessä.

Sen mitä minä näen on, että tämä ei tule tapahtumaan ennenkuin ihmiset alkavat tunnustaa että tämä on vakava ongelma, mutta siinä on sisällä myös vakavia ratkaisuja maailman ympäristön ja hallinnan kysymyksiin ympäri maailman.

SS: Korkea-arvoiset armeijan ja valtion viranomaiset ovat astuneet esiin puhumaan avarusolennoista noin 60 vuoden ajan. Henkilökohtaisesti puhuin entisen Kanadan puolustusministerin kanssa…

SG: Kyllä, hän on ystäväni.

SS: Niin, hän kertoi minulle että on kymmeniä avaruusolentojen lajeja, jotka vierailevat tällä planeetalla. Yhdestäkään niistä ei kyetty tarjoamaan kovaa, kiistämätöntä evidenssiä, mutta halusin vain tietää miten monta silminnäkijää tarvitaan? Vaaditaanko oikeasti avaruusolentojen lautanen joka laskeutuu Punaiselle Torille tai Pentagoniin, että kaikki tunnustavat Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden olemasaolon?

SG: Ei, sellaista ei vaadita.

Kuitenkin vaaditaan se, että ihmiset kouluttautuvat tavalla joka on merkitykselliinen. Siksi me julkaisemme näitä opetusfilmejä ja tuotteita.

Mielestäni Paul Hellyer, Kanadan puolustusministeri, erittäin hyvä ystäväni, hän ja minä pidimme lehdistötilaisuuden Torontossa, ja minä olin yksi niistä jotka esittelin hänelle tämän aiheen.

Hän tietää varmasti, että häntä pidetiin pimennossa hänen ollessaan Kanadan puolustusministeri.

Olen ollut tekemisissä Iso-Britannian puolustusministerin Lord Hill-Nortonin kanssa, viiden tähden amiraali, jolle valehdeltiin näistä projekteista. Mitä koviin todisteisiin tulee, meillä on niitä. Minulla on tutkajälkiä, minulla on fyysistä materiaalia. Kun sanot ettei meillä ole fyysistä materiaalia ja todisteita, meillä on, mutta kuka niitä katsoo? Kuka ne paljastaa?

Tulisi olla ohjelmasarja, joka ei tee mitään muuta kuin esittele tätä todistusaineistoa. Se on se mitä me olemme alkaneet tehdä, koska sitä on olemassa — ei ainoastaan valtion paperien ja todistajien muodossa, vaan fyysistä evidenssiä kuten tutkajälkiä.

Jokin aika sitten Pentagon julkisti tutkatapauksen Kalifornian rannikolla, jossa eräs hävittäjistämme seuraili yhtä näistä kappaleista liikkumassa tavalla, jolla mikään perinteinen alus ei kykenisi millään liikkumaan, ja se oli New York Timesissa ja CNN:llä ja kaikkialla.

Pointtini on, että tällaista todistusaineistoa on vaikka millä mitalla ja jopa kovaa fyysistä todistusaineistoa.

Meillä on sitä, se on kasaantunut vuosikymmenten ajan. Kysymys on, kuka aikoo tehdä tästä jutun? Lopulta se mitä tapahtuu on, ainakin USA:ssa, että jos alkaa kaivella syvemmältä todisteita, show peruutetaan.

Kaikki luulevat, että meillä on vapaa lehdistö Amerikassa, meillä ei ole. Meillä on johdettu lehdistö.

Ja jos CNN alkaisi porautua aiheeseen, heille sanottaisiin että pysyä poissa siitä. Ja olen nähnyt sen tapahtuvan. ABC News teki tätä kanssamme, annoimme heille 35 tuntia digitaalista videota huippusalaisen turvaluokituksen todistajista ja kovasta todistusaineistosta, ja ABC Newsin vastaavalle tuottajalle sanottiin:

”Sinun ei anneta tehdä tätä jutua.”

Joten mediasta on olemassa myytti, että media on jotenkin täysin vapaa, ison valtavirran media on vapaa tekemään tämän.

Ja se ei mene niin. Jos katsoo dokumentin ”Unacknowledged”, meillä on ilmavoimien tiedustelu-upseeri joka sanoi:

”Me ennen toimme amerikkalaisia rahasäkkejä ihmisille mediassa varmistaaksemme heidän yhteistyöhalukkuutensa pitääkseen tämän asian salassa.

Tämä on fakta…

Tämän kaverin todistus on kaikkien nähtävillä. Ja hän työskenteli monta vuotta salaisessa projektissa Kirtlandin ilmatukikohdassa pyörittämässä vastatiedustelua estääkseen tästä asiasta tehtyjä vuotoja.

Nämä faktat ovat kaikkien nähtävillä.

Minä toivon, että ihmiset katsoisivat sen. Ja mielestäni ihmisten tulee ymmärtää että meidän tulee luoda uudentyyppinen media joka on rehellinen ja kertoo totuuden mitä kansa haluaa tästä kuulla.

SS: Selvä, tri. Greer, kiitos paljon oivalluksista ja haastattelusta. Me puhuimme tri. Steven Greerille, Center for Study of Extraterrestrial Intelligencen johtajalle, mahdollisuudesta päästä yhteyteen Maan ulkopuolisiin sivilisaatioihin lähiaikoina.

SG: Kiitos.

Video

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades (RT News)