Avainsana-arkisto: gnostisismi

MKULTRA

Archonit: Kosmiset manipuloijat ihmiskunnan todellisuuden kimpussa

Läpi historian on ollut toistuva teema eri kulttuureissa, että ihmiskunnan asioihin vaikuttavat kosmiset entiteetit ovat olleet olemassa. Näihin kuuluvat archonit — muinaisissa teksteissä kuvattu salaperäinen muukalaisrotu, jota John Lashin ja David Icken kaltaiset nykyajan ajattelijat ovat selittäneet. Lashin ja Icken mukaan nämä entiteetit eivät ole vain todellisia, vaan ne ovat myös syvälle juurtuneita manipuloimaan ihmiskuntaa, vaikuttamaan käsityksiimme ja kontrolloimaan ihmissieluja. Gnostilaisuuden tutkija Lash ja kirjailija ja teoreetikko Icke perehtyvät mekanismeihin, joilla nämä olennot käyttävät valtaansa, ja kuvaavat niitä mestarillisiksi todellisuuden manipuloijiksi, jotka käyttävät illuusiota pitääkseen ihmiskunnan hallinnassaan.

Arkonien käsite juontaa juurensa muinaisiin gnostilaisiin kirjoituksiin, erityisesti vuonna 1945 löydettyihin Nag Hammadin teksteihin. Näissä asiakirjoissa arkonit kuvataan pahansuovina olentoina, jotka syntyivät aurinkokunnan luomisen aikana. Lashin mukaan gnostilaiset näkijät – muinaiset shamaanit ja henkiset opettajat – havaitsivat, että arkonit olivat epäorgaaninen laji, joka syntyi kosmoksen muodostumisen myötä. Toisin kuin Maan orgaaninen elämä, arkonien ajatellaan olevan alemman, ”epäorgaanisen” valtakunnan olentoja, joilla on rajalliset luovat kyvyt mutta jotka ovat erinomaisia jäljittelyssä ja petoksessa. Tämän eron perusteella ne ovat ”aurinkokunnan mutta eivät Maan” olentoja, kosminen läsnäolo, joka elää ihmisen kokemuksen marginaalissa.

Yksi archonien ominaisuuksista, kuten Lash kuvailee, on heidän kykynsä luoda illuusioita ja vääristää ihmisten havaintoja. He käyttävät voimaa, jota gnostilaisissa teksteissä kutsutaan Haliksi eli simulaatioksi. Tämän avulla archonit voivat istuttaa valheellisia todellisuuksia ja manipuloida uskomuksiamme, ohjata ihmisten ajatuksia ja tunteita heidän agendaansa tukeviin suuntiin. Tämä vastaa Icken ajatusta ”holografisesta internetistä”, jonka kautta entiteetit voivat manipuloida ihmisten käsityksiä lähettämällä taajuuksia, jotka vaikuttavat mieleen. Sekä Lash että Icke väittävät, että nämä manipulatiiviset voimat ovat erityisen voimakkaita pelon ja hajaannuksen hetkinä, joita arkonit käyttävät hyväkseen säilyttääkseen ihmiskunnan hallinnan.

Lash selittää, että archonit kadehtivat ihmiskunnan luovaa kipinää, emotionaalista syvyyttä ja evoluutiopotentiaalia. Tämä kateus saa ne tunkeutumaan ihmisen psyykeen ja ruokkimaan pelon, kaaoksen ja hämmennyksen energiaa. Gnostilaisissa teksteissä kuvataan jopa niin pitkälle, että archonit harjoittavat psyykkistä tunkeutumista ja aiheuttavat kokemuksia, jotka muistuttavat nykyajan kaappauskertomuksia. Synnyttämällä pelkoa ja hämmennystä archonit säilyttävät otteensa ihmisen tietoisuudesta ja estävät tehokkaasti ihmiskuntaa saavuttamasta korkeampaa tietoisuutta ja itsensä toteuttamista.

Sen lisäksi, että archonit toimivat manipuloijina, heidät kuvataan myös fyysisen universumin suunnittelijoina. Lash tulkitsee muinaisten gnostilaisten tekstien viittaavan siihen, että archonit ovat ikään kuin ”kosmisia teknikkoja”, olentoja, jotka pitävät yllä aurinkokunnan epäorgaanisia rakenteita. Niiltä puuttuu orgaanisen elämän elinvoima, eivätkä ne voi menestyä Maan biosfäärissä, mutta ne asuvat ulkoisissa maailmoissa ja vaikuttavat niihin. Tämä vieras luonne tekee niistä kykeneviä laajoihin mentaalisiin tunkeutumisiin, mutta rajoittaa niiden fyysistä vuorovaikutusta ihmiskunnan kanssa. Ne toimivat ensisijaisesti telepaattisen vaikutuksen kautta vääristäen ihmisten havaintoja etäältä.

Icken mukaan ihmiskunta elää ”viiden aistin vankilassa”, jossa aineellinen maailma on kapea kaistanleveys paljon laajemmassa, moniulotteisessa todellisuudessa. Hän väittää, että archonit manipuloivat tätä rajallista todellisuutta kontrolloimalla tiedon ja käsitysten kulkua ulkoisten järjestelmien, kuten tiedotusvälineiden, koulutuksen ja yhteiskuntarakenteiden, kautta. Icke väittää, että nämä entiteetit toimivat taajuudella, joka on juuri näkyvän valon ulkopuolella, ja esiintyvät ihmisinä, mutta niillä on selvästi erilainen muoto alueilla, jotka ovat havaintokykymme ulottumattomissa.

Tämä todellisuuden ”illusorinen” luonne on avain siihen, miten arkkonit hallitsevat ihmiskuntaa. Manipuloimalla uskomuksia ja käsityksiä he luovat vääränlaisen rajoittuneisuuden tunteen ja estävät ihmisiä toteuttamasta todellista potentiaaliaan äärettöminä, toisiinsa yhteydessä olevina olentoina. Icke kutsuu tätä ”holografiseksi internetiksi”, jossa ulkoiset vaikutteet muokkaavat uskomuksiamme ja käsityksiämme ja pitävät meidät todellisuuden kapeassa ymmärryksessä.

Sekä Lash että Icke korostavat tietoisuuden ja itsensä toteuttamisen tärkeyttä keinona vapautua arkonien hallinnasta. Archonien vaikutuksen tunnistaminen antaa ihmiskunnalle mahdollisuuden saada takaisin autonomia mieleensä ja henkeensä ja astua ulos pelon ja illuusion kehästä. Lash uskoo, että gnostilaiset tekstit säilyivät varoituksena ja oppaana ihmiskunnalle, jotta se voisi tunnistaa nämä tunkeutumiset ja tietoisesti vastustaa niiden vaikutusta.

Ickelle ymmärrys siitä, että todellisuus on pohjimmiltaan illusorinen ja manipuloitu, on ensimmäinen askel kohti vapautumista. Hän väittää, että hyväksymällä todellisen identiteettimme äärettömän tietoisuuden ilmentyminä voimme ylittää arkonisen vaikutuksen ja muokata todellisuuttamme uudelleen. Tämä näkökulman muutos antaa meille mahdollisuuden nähdä ulkoisten voimien asettamien rajoitusten tuolle puolen, jolloin ihmiskunta pääsee jälleen yhteyteen jumalallisen potentiaalinsa kanssa.

Lashin ja Icken oivallukset tarjoavat puitteet sen ymmärtämiselle, miten näkymättömät voimat voivat vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja uskomuksiin. Tarkastelemalla gnostilaisuuden muinaisia opetuksia nykyaikaisten tietoisuus- ja havaintoteorioiden rinnalla he tarjoavat tien vapautumiseen kosmisista entiteeteistä, jotka pyrkivät hallitsemaan ihmiskokemusta. Viime kädessä arkonien tutkiminen muistuttaa siitä, että ihmiskunnan suurin voima piilee itsetuntemuksessa, kestävyydessä ja tavanomaisen tietoisuuden ylittävän totuuden tavoittelussa.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

Mitä ovat Archonit?

Kreikan sanasta archai, ”alkuperä, asian alku, aikaisempi.”

Klassisessa Välimeren maailmassa archon oli yleisesti käytetty termi provinssin kuvernöörille, tai yleisemmin, mille tahansa uskonnolliselle tai hallinnolliselle auktoriteetille. Tästä monikko Archonit usein käännetään gnostisissa teksteissä termiksi ”Auktoriteetit”. (Ei ole koptin kielistä sanaa Archonille, joten gnostilaiset tekstit käyttävät kreikan kielen termiä koptiksi translitteroituna.)

Seuraavaksi esitetään kolme tasoa, kolme määritelmää:

Ensimmäinen taso – Kosmologinen

Gnostisessa kosmologiassa Archonit ovat epäorgaaninen laji olentoja, jotka syntyivät aurinkokunnassa ennen Maapallon muodostusta.

Ne ovat kyborgeja jotka asuvat aurinkokunnassa (poislukien aurinko, Kuu, Maa), jota kuvataan heidän rakentamanaan virtuaalimaailmana (stereoma) imitoimalla geometrisia muotoja, jotka syntyivät Pleromasta, Luojien, Kosmisten Jumalten maailmasta.

Archonit ovat aito laji omalla asuinympäristöllään, ja niitä voidaan pitää jopa jumalankaltaisina, mutta niiltä puuttuu aikomus (ennoia: kyky itseohjautuvuuteen), ja niillä on paha tapa harhautua rajojensa ulkopuolelle ja tunkeutua ihmisten maailmaan. Archonien sanotaan tuntevan pahanlaatuista kateutta ihmiskuntaa kohtaan, koska meillä on heiltä puuttuva itseohjautuvuus.

Gaia-myytti kuvaa sen miten galaksin haarojen fraktaali-impakti tiheiden alkuaineiden kenttiin (dema) sai aikaan Archonit, kun Aeon Sophia tuli esiin galaksin keskustasta.  Katso erityisesti Episode 10.

Tämä tapaus on kuvattu yksityiskohtaisesti kirjassa Alien Dreaming.

Toinen taso – Noeettis-Psykologinen

Gnostisessa psykologiassa, noeettisen tieteen Mysteerikouluissa, Archonit ovat avaruudesta tullut voima, joka tunkeutuu subliminaalisesti ihmisen mieleen ja harhauttaa älymme pois sen oikealta ja järkevältä käytöltä.

Ne eivät saa meitä käyttäytymään epäinhimillisesti, sillä meillä kaikilla on potentiaali rikkoa omaa sisäistä ihmisyyttämme, käydä vastoin sydämemme totuutta, mutta ne saavat meidät käyttäytymään epäinhimillisen omituisesti ja äärimmäisen väkivaltaisesti.

Joskus me käyttäydymme epäinhimillisesti ja sitten korjaamme virheemme, harhautumisemme. Selvästikään me emme aina tee niin. Hullujen ja epäinhimillisten taipumustemme liioittelu, sekä äärimmäinen, korjaamaton harhautuminen omasta sisäisestä älystämme saivat gnostilaiset näkemään kuviossa avaruusolentojen kädenjäljen, joka ratsastaa kaikkein pahimpien ihmiskunnan epäonnistumisen niskassa.

Täten Archonit ovat psyko-spirituaalisia parasiitteja.

Kuitenkin Aeon Sophian (katso alla) jälkeläisinä ne ovat myös meidän kosmisia sukulaisia.


Aioni

 

Kreikkaa: ”emanaatio, jumalallinen voima, kosminen aikasykli.” 

Tämä olennainen termi gnostisessa mytologiassa on kätevä kun halutaan päästä eroon hankalista termeistä Jumala ja jumalat. Aioni  on jumala ymmärrettynä, ei teologisin termein, vaan tietoisuuden fysiikan.

Aionit eivät ole olentoja, vaan prosesseja jotka voidaan parhaiten käsittää äärimmäisinä virtauksina, jotka ovat elossa, itsetietoisia, aistillisia. Jumalatar Sophia, joka ruumiillistuu Gaiaksi, on Aioni, tästä siis nimi Aeon Sophia.

Aionit ovat sukupuolisia. Joissakin gnostilaisissa skenaarioissa miesvastine Aeon Sophialle on Aeon Christos.

Kahden tyyppisinä epäorgaanisina olentoina, alkioina ja liskoina, Archonit voivat joskus penetroitua Maapallon ilmakehään ja terrorisoida ihmisiä, vaikka ei ole syytä tai komentoa tällaisille yllätyshyökkäyksille, sillä avaruusolennot eivät pysy kauaa biosfäärissä eikä niillä ole mitään suurempaa saavutettavaa suunnitelmaa.

Archonien ontologinen tila on kahdenlainen:

  • ne ovat olemassa ihmisistä riippumattomana avaruusolentojen lajina

  • ne ovat läsnä mielissämme, enemmänkin joukkona ohjelmia jotka toimivat mentaalisessa ympäristössämme

Niistä aiheutuva riski tunkeutumalla mentaaliseen käyttöjärjestelmäämme on paljon suurempi kuin mikään fyysinen riski, jonka ne voisivat aiheuttaa biosfääriin hyökkäämällä.

Telepatian ja suostuttelun avulla Archonit yrittävät harhauttaa meidät oikealta evoluution polultamme. Niiden kaikkein onnistunein tekniikka on uskonnollisen ideologian käyttö niiden ajattelun levittämiseen, ja näin ne korvaavat ajattelutapamme heidän omillaan.

Gnostilaisten mukaan judeo-kristillinen pelastusmyytti on Archonien päämetku, avaruusolentojen implantti.

Kykymme erotella avaruusolentojen tekoset omasta mielestämme on kriittinen Gaian selviytymiselle ja evoluutiolle, joka, kuten Sophia, on vahingossa saanut aikaan Archonit alunperinkin. (Tämä kommentti kuuluu ensimmäiselle tasolle, kosmologiseen määritelmään, mutta usein sattuu että noeettiset  ja kosmologiset elementit yhdistyvät.)

Tunnistamalla ja ajamalla pois Archonit, me saamme takaisin oman voimamme, määrittelemme rajamme kosmisessa viitekehyksessä ja vakiinnutamme tarkoituksemme suhteessa Gaiaan, planeetan älyyn.

Kolmas taso – Sosiologinen

Ihmiskunnan gnostilaisessa tulkinnassa Archonit ovat avaruudesta tullut voima, joka toimii autoritääristen systeemien, mm. uskomusjärjestelmien, kautta tavoilla jotka saavat ihmiset kääntymään omaa sisäistä potentiaaliaan vastaan ja rikkomaan luonnon symbioosin.

Archonit eivät ole pahoja siinä mielessä, että niillä ei ole autonomista tuho voimaa, jota voitaisiin käyttää suoraan ihmiskuntaa vastaan.

Ne ovat enemmänkin virheiden agentteja kuin pahuuden — ihmisten tekemien virheiden, kun se jätetään korjaamatta ja kasvaa suuremmaksi kuin korjaamisen mahdollisuus, joka sitten kääntyy pahaksi ja alkaa toimia universaalia elämän suunnitelmaa vastaan. Gnostilaiset opettivat, että Archonit käyttävät hyväksi taipumustamme jättää virheemme korjaamatta.

Koska Archonit tarvitsevat ihmisten osallisuutta saadakseen valtaa ihmisistä, kuka tahansa joka auttaa niitä voidaan pitää tietynlaisena Archonina, työkaluna. Miten ihmiset auttavat Archoneita?

Eräs tapa (Toisen tason määritelmässä) on hyväksyä Archonien mentaalinen ohjelmointi — eli ottaa vastaan Maan ulkopuolinen äly niin kuin se olisi ihmisen oma — ja toteuttaa niitä ohjelmia pakottamalla niitä yhteiskuntaan. Toinen tapa on aktiivisesti tai passiivisesti myöntyä niiden ehdottamiin ja pakottamiin agendoihin.

Jacques Lacarriere esittää, että gnostilaiset havaitsivat Archonien inhimillistetyt kasvot kaikissa autoritäärisissä struktuureissa ja systeemeissä, jotka kieltävät omalaatuisuuden ja yksilön oman päätäntävallan.

Hän väittää, että gnostilaiset tunnustivat

”kaikkien ihmisten yritysten ja instituutioiden perustavanlaatuisen korruptoituneen luoneen: aika, historia, vallat, valtiot, uskonnot, rodut, kansakunnat…” (The Gnostics, s. 24)

Korruptio tapahtuu, ei siksi että teemme virheitä, vaan kun virheet jäävät korjaamatta ja ne paisuvat niin suuriksi ettei niitä voi korjata. Lacarriere sanoo, että gnostilaiset päätyivät tähän johtopäätelmään ”rationaalisesti havainnoimalla luonnollista maailmaa ja ihmisten käyttäytymistä”.

Lopulta he sanoivat, että

“kiistely siitä, että kaikki valta — olipa se sitten minkälaista tahansa — on alienaation lähde… Kaikki instituutiot, lait, uskonnot, kirkot ja vallat eivät ole mitään muuta kuin puijaus ja ansa, ikiaikaisen kusetuksen jatkamista.” (s. 28-29)

Tämä voi tuntua pimeältä kuvalta ihmisten asioihin, mutta ottaen huomioon historian tarjoaman evidenssin (puhumattakaan nykyhetkestä), ei voida todeta sen olevan epäreilu tai liioiteltu.

Intiimi katsaus Archoneista kertovaan gnostilaiseen opetukseen, mukaanlukien vinkkeihin siitä miten toimia kun ne ovat naaman edessä, voit lukaista The First Apocalypse of James, jota lainataan teoksessa A Gnostic Catechism.

 

Alunperin kirjoittanut John Lash metahistory.orgiin, artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades