Avainsana-arkisto: mutatulva

Mihin katosi mystinen tataarien maa?

Kirjoittanut Saruman

Johdanto

Tataarien maa (alunperin “Tataria”, kartoissa Tartaria) on nimi, joka on annettu mongolien imperiumia edeltäneelle valtakunnalle, joka sai alkunsa Pohjois-Aasiassa ennen koko mantereen kattavaksi laajenemista. Suur-Tataria oli suurin aikansa imperiumi ja se olisi edelleenkin suurin olemassaoleva imperiumi. Tataarien imperiumi kukoisti osittain sen takia, että se oli erittäin kehittynyt, sillä oli kehittynyttä teknologiaa, vapaata energiaa ja loistelias arkkitehtuuri.

Tartaria on myös kreikankielen sanan “Tartarus” alkuperä.

Kadotetut sielut joutuivat menemään maan alle Tartarukselle, koska Tatarian imperiumi oli hautautunut ja pyyhitty pois tulvan iskiessä. Tataarien maailma on kirjaimellisesti meidän maailmamme alla.

Tataarit olivat alkuperäiskansa (mahdollisesti Nooan poikien jälkeläisiä), jotka asuttivat Tataarien imperiumia. Tataarit olivat pitkiä ihmisiä, arviolta pari-kolme metrisiä. Heitä olisi pidetty jättiläisinä nykypäivänä, kun oma pituutemme on vajaa pari metriä. Kuitenkin menneisyydessä kolmen metrin pituus ei ollut tavaton. Sivilisaatiot ennen heitä olivat vieläkin pidempiä, joista jokaisella aiemmalla oli pidempi keskipituus kuin jälkeentulleella. Pituus kuihtui jokaisen tulvan myötä, ja aina jokaisen uuden astrologisen aikakauden koittaessa.

Nykyisen astrologisen aikamme (Kalat) sivilisaatiot ovat lyhyempiä kuin aikaisemmat (Oinas), ja tulevat olemaan pidempiä kuin tulevana aikana (Vesimies).

Tataareita pidetään “Breathariaaneina”, olentoina jotka eivät syö mitään tai saa kaloreita ruoasta tai vedestä, vaan sen sijaan saavat energiansa suoraan eetteristä. Eetteri on erittäin ohut avaruusajan jatkumo, jonka jotkut kytkevät elektroneihin, tuuleen, pyhään henkeen, ilmakehään ja ilmakehän kaasuihin kuten happeen, typpeen ja vetyyn. Koska tataarit mahdollisesti olivat muuttaneet ruoansulatusjärjestelmäänsä toisenlaiseksi, heillä ei ollut tarvetta vessoille kylpyhuoneissaan. Tämän takia vessat lähimenneisyydessä puuttuvat puuterihuoneista ja muista yhteisistä tiloista, jonne mentiin virkistäytymään ja kuuntelemaan juoruja.

Tataarit olivat mestarimuurareita, heidän teknologiansa oli steam punkin tyylistä, heillä oli vapaata energiaa ja loistelias arkkitehtuuri. Heidän roomalais/goottilaistyylistä arkkitehtuuriaan löytyy edelleen vesikouruina, kaupungintaloina, vedenottamoina, katedraaleina, kirkkoina, sairaaloina ja samanlaisina julkisina tiloina.

Tataarit ja vapaa energia

Kirkot, katedraalit, moskeijat ja muut palvontarakennukset olivat alunperin eetterivoimalaitoksia, vesilaitoksia ja ääntä resonoivia parannuskeskuksia.

Religionistien nykyään palvontapaikkoina pitämät rakennukset toimivat sairaaloina tataarien imperiumin aikaan.

Ympäri maailmaa löytyvät Tatarian rakennukset ovat toiminnoissaan pyramidien ja temppelien kaltaisia, eikä niinkään sitä mitä valtavirran tiede meille koittaa uskotella.

Nerokkaan insinööritaidon, yksityiskohtaisen arkkitehtuurin ja kehittyneen teknologian avulla tataarit muuttivat Maapallon eetterillä toimivaksi piirilevyksi. Aivan kuten muinaiset tekivät pyramidien ja temppelien kanssa.

Tataarirakennuksia käytettiin eetteriantenneina, jotka kytkettiin talon katon harjateräkseen.

Tataarien imperiumissa oli jokapuolella katuvaloja, jotka toimivat eetteriantenneina. Nämä katuvalot keräsivät eetteristä voimaa, mikä sai aikaan ylemmässä lampussa sisällä olevien kaasujen ionisoitumisen ja fluoresoitumisen.

Tataarien katulamppujen sekä heidän kodeissaan olevien valojen ylälamppu ei ollut itsessään tehty lasista, vaan mahdollisesti se oli eräänlainen kvartsikide. Jos Radium Girlsin populaarikulttuuri-ilmiö antaa yhtään osviittaa, silloin nämä lamput ovat mahdollisesti sisältäneet eri aineita kuten elohopeaa tai radiumia, jotka reagoivat eetterin kanssa, tai mahdollisesti oli täysin tyhjiä lamppuja ja kvartsikide itsessään reagoi eetterin kanssa.

Tataarien takat ja savupiiput

Tataarien takat olivat ornamentaalisesti yhtä hienoja kuin heidän asuttamansa rakennuksetkin. Nämä takat olivat eräänlainen omakehun aihe, ja niistä paljastuu talon omistajan maku.

Toisin kuin nykypäivän takat, takat itsessään eivät oltu suunniteltu minkään polttamiseen. Savupiippuja ei käytetty savun ohjaamiseen ulos takasta, ja kattoharja ei ollut siinä tarjoamassa minkäännäköistä rakenteellista tukea.

Kattoharja kytkettiin kattokupoliin (joka mahdollisesti oli täynnä erilaisia aineita kuten elohopeaa, radiumia tai kvartsia) ja metallinavat tököttivät rakennuksen reunoilta ulospäin. Kaikki tämä metalli sitten kytkettiin laatoitukseen, joka löytyy tataaritakan ja savupiippujen sisältä.

Kuten kirkkojen, katedraalien ja moskeijoiden huipulta löytyvät ristit, metallinavat törröttivät pystyssä sivulta ja huipulta tataarien kotien ja muiden rakennusten yllä, ja ne toimivat eetteriantenneina, jotka keräsivät eetterin voimaa ja keskittivät vapaata energiaa savupiippuun.

Huoneiden ilmantuuletus (ilma-aukot) kytkettiin myös savupiippuun.

Kattoharja, tornin huipulla oleva kattokupili ja metallinavat kotien sivuista toimivat eräänlaisena hämähäkinseittinä, joka veti eetteriä puoleensa ja keskitti eettterienergiaa ympäri kotia. Samalla tavoin kuin hämähäkit kykenevät kasvamaan ja selviämään ilman ruokaa ja vettä niin kauan kuin ne ovat seittiinsä kosketuksissa, tataarit kykenivät kasvamaan ja selviämään ilman ruokaa ja vettä niin kauan kuin ne pysyivät eetteriverkon alueella ja eetterivoimaisessa kodissaan.

Tataaritakat ei oltu suunniteltu polttamaan yhtään mitään. Savupiipun metallipinnoite eetterivoiman ja vapaan energian vaikutuksesta ionisoi savupiipun sisällä olevaa ilmaa. Tämä ionisoitu ilma, yhdessä nousevan ja laskevan lämpimän ja kylmän ilman virtausten kanssa loi paineistetun sähkövakuumin savupiipun sisään. Talvella savupiiput toimivat paineistettuina sähkövakuumeina, jotka säteilivät siepattua lämpöä takan, metalliveistosten ja tuuletuskanavien kautta ja imivät lämmön takkaan ja savupiipun sisälle kytketyistä tuuletuskanavista. Ja ionisoitu ilma, eetterisähköisesti varatun savupiipun metallipinnoitteen kautta, pakottaisi lämmön ulös piippua pitkin ja ulos talosta.

Mutavyöry ja sivilisaation kato

Eeppinen “Mutavyöry” (Mud Flood) on termi, joka on annettu kuvaamaan tapahtumaa, joka sattui ainoastaan muutama sata vuotta sitten Tatarien imperiumin lopulla.

Satoja vuosia vanhat rakennukset, joita löytyy ympäri maailman, vaikuttavat tulleen mudan ympäröimiksi usean kerroksen mitalta, ja joissain tapauksissa rakennukset ovat jääneet kokonaan mudan peittoon. Tässä kuvassa näkyy Helsingin tuomiokirkko 1800-luvulla, jonka edusta on täynnä mutaa (kuvasta puhutaan oheisella videolla).

Voit löytää rakennuksia, joiden ikä on muutama sata vuotta, ja havaita niiden jääneen mudan keskelle. Ikkunat ja ovet monista kerroksista ovat usein hautautuneet mudan alle, josta on kuivuessaan tullut uusi maanpinta. Maatasosta löytyy kellarikerroksen ikkunoiden lisäksi myös kokonaisia tavallisen kerroksen ikkunoita, varsinkin jos lähtee kaivamaan maata kellarikerroksen ympäriltä.

Lisää videoita Tataarien imperiumista voit löytää täältä.

 

Artikkelin julkaissut Unariun Wisdom