Pitkä, piilossa ollut kapea käytävä on löydetty Gizan pyramidin alta. Tiedemiesten löydös saattaa viimeinkin paljastaa salaisuuksia 4500 vuotta vanhasta monumentista.
Käytävän sijainti, valkoiset pisteet ylläolevassa kuvassa.
Syväksi tyhjyydeksi kuvattu käytävä on kolmisenkymmentä metriä pitkä ja 70 metriä maanpinnan yläpuolella. Se kulkee Suuren Gallerian päällä, nousevan käytävän joka kytkee Kuningattaren kammion Kuninkaan kammioon pyramidin sydämessä. Löydöksestä kertoo Dailymail syväluotaavassa artikkelissaan.
Ei ole tiedossa miksi tyhjiö on olemassa, tai onko sen sisällä artefakteja, sillä kyseiseen alueeseen ei päästä käsiksi. Lisätutkimuksia täytyy tehdä, jotta saadaan tämän tilan salaisuudet selville. Se on kuin 200-paikkainen lentokone pyramidin sydämessä, selittää AFP:lle Medhi Tayoubi, ScanPyramidsin johtaja löydöksestä.
Allaoleva video on ScanPyramidsin käsialaa, käyttäen kehittynyttä ei-läpitunkevaa teknologiaa joka sallii niiden nähdä kivien läpi ja löytää mitkä tahansa tyhjiöt tai sisäiset tunnistamattomat rakenteet.
Kreikkalaisessa mytologiassa titaani Kronos söi lapsensa, mukaanlukien Poseidonin (joka paremmin tunnetaan Neptunus-planeettana), Haadeksen (Pluto) sekä kolme tytärtä.
Astronomit ovat löytäneet kaksoistähden, joista toinen on osoittanut merkkejä siitä että se on syönyt tusinan verran kiviplaneettoja. He ovat antaneet tähdelle nimen Kronos ja tämän kumppanille Krios, Kronoksen veljen mukaan. Näiden viralliset nimikkeet ovat HD 240430 ja HD 240429, ja ne ovat molemmat 350 valovuoden päässä Maapallosta.
Sekä Kronos että Krios ovat auringonkaltaisia tähtiä — keltainen G-tyyppi — ja ne ovat noin 4 miljardia vuosia vanhoja, kiertävät toisensa 10 tuhannen vuoden syklillä. Niillä on eri kemialliset koostumukset — joka ei ole epätavallinen ilmiö kaksoistähtien tapauksessa — mutta tuon eron skaala on epätavallinen, ja se on yhä omituisempaa kun otetaan mukaan oma aurinkomme vertailukohteeksi.
”Vaikka aurinkomme söisi koko sisäisen aurinkokunnan, se ei pääsisi lähellekään sitä mihin tämä tähti”, sanoo David Hogg, astronomisen datan vetäjä Flatiron Instituten Center for Computational Astrophysics:ssa (CCA), joka kirjoitti uuden tutkimuksen aiheesta.
Planeetan pinnan materiaali on rikkaampi raskaammista elementeistä, joista kivimineraalit koostuvat. Näihin kuuluu mm. magnesium, alumiini, pii, rauta, kromi ja yttrium. Näitä materiaaleja löytyy yltäkylläisesti Kronoksen ulkokerroksista. Kevyemmät alkuaineet kuten happi, hiili, typpi ja kalium löytyvät kaasumuodossa. Ja kemian mukaan raskaammat alkuaineet muodostuvat luonnossa kevyempien jälkeen.
Siispä Kronoksen kaltaistet metallirikkaat tähdet sisältävät ”kaikki muut ehostetut alkuaineet samassa määrin, mutta Kronoksella on vähemmän räjähdysherkkiä alkuaineita, mikä on todella omituista ottaen huomioon tähtien yleiset alkuainemäärät.”
”Kaikki alkuaineet joista kiviplaneetat koostuvat ovat tasan tarkkaan alkuaineita joita löytyy Kronokselta enemmän, ja räjähdysherkkiä vähemmän, ja se tarjoaa vahvan argumentin planeetansyömisskenaariolle, jonkin muun sijaan.”
Lisälaskelmat osoittivat, että ”näin paljon kiveä muodostavia mineraaleja ilman räjähdysherkkiä mineraaleja vaatisi noin 15 Maapallon massaisen planeetan syömistä.”
Vuonna 1986 saksalainen historioitsija Heribert Illig aloitti kehittelemään Haamuaikahypoteesia. Illig väittää, että hänellä on arkeologista todistusaineistoa siitä, että vuodet AD 614 -911 eivät oikeasti olleet olemassa, ja että gregoriaaninen kalenteri on valetta.
Illigin mukaan kolme johtajaa, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Otto III, paavi Sylvester II ja Bysantin keisari Konstantinus VII ryhtyivät salaliittoon muuttaakseen Anno Domini -ajanlaskun niin, että se asettaisi heidät vuoteen AD 1000, jotta kirjoitettaisiin historia uusiksi ja legitimisoitaisiin Oton pääsy Saksan keisariksi.
Heribert Illig uskoi, että tämä saatiin aikaan vääristelemällä dokumentteja ja fyysistä todistusaineistoa.
Voiko Illigin teoria olla totta? Voisimmeko elää 1700-luvulla?
Viisi 1700 vuotta vanhaa muumiota ovat enemmän reptiliaaneja kuin ihmisiä. Uudet kuvat ”avaruusolentomuumioista” paljastettiin Perun konferenssissa nimeltä ”The mummies of Nazca”. Paljastuksen tekijä oli ufologi ja journalisti Jamie Maussan.
Tähän kuului muumiojäännösten röntgenkuvat, joten Maussan kykeni hälventämään väitteet että kyseessä olisi kipsivalokset tai muunlaiset väärennökset.
Maussan väittää, että viidestä löydetystä ruumiista kolmella oli ”ominaispiirteitä jotka ovat lähempänä reptiliaania kuin ihmisiä”.
Jos löydökset pitävät paikkansa, tämä on jälleen yksi hämmästyttävä löytö jolla on potentiaalia täysin muuttaa näkökulmaamme historiasta.
Paikalliset legendat puhuvat mystisestä ”avaruusaluksesta” joka on pysynyt muinaisista ajoista asti lähellä kolmen luolan järjestelmää, joka sijaitsee Veracruzin ja Pueblan kaupunkien välillä Meksikossa. Ryhm tutkijoita päätti matkata alueelle pari kuukautta sitten etsimään lisätietoja mystisestä ”avaruusaluksesta”.
Tähän mennessä he eivät ole löytäneet väitettyä ”avaruusalusta”, mutta heidän tutkimustensa aikana eräs heidän löytämistään luolista sisälsi kiviesineitä joissa oli kuvissa avaruusalukselta ja avaruusolennoilta näyttävistä muotoja.
Kaiverrukset eräässä kivistä näyttävät avaruusolennolta joka esiespanjalaisen kulttuurin johtajan vieressä. Lisäksi on symboleja joiden merkitys pitää tulkita.
Tutkijat ovat vakuuttuneita, että ”jade”-kivet joissa kaiverrukset ovat voisivat olla lopullinen todiste siitä, että avaruusolennot ovat vierailleet maapallolla tuhansia vuosia sitten. Lisäksi avaruusolentojen ja ei-avaruusolentojen kulttuurien sekoittuminen kivissä viittaisi siihen, että MAya-kulttuuri oli saanut kontaktin avaruusolentoihin.
Eräs tutkijoista, José Aguayo, myönsi että Meksikon antropologian ja historian instituutti ei osaa sanoa löydöksestä mitään, koska esineissä on kuvia jotka ovat ristiriidassa kaiken sen kanssa mitä meille on kerrottu historiasta ja alkuperästämme.
Tri. Chauncey Crandall kertoo tarinoita ihmeistä jotka ovat tapahtuneet hänen leikkauspöydällään. Tämä johtava kardiologi rukoilee ja kuolleet tulevat takaisin, kertoen mitä he näkivät taivaassa.
Jumala jopa kertoo hänelle mitä tehdä leikkauksen aikana.
Tri. Chauncey Crandall on tunnettu kardiologi joka tapaa monia potilaitaan äärimmäisen kriisin keskellä.
Kun he ovat leikkaussalissa, hän rukoilee heidän kanssaan. Joskus hän voi tuntea mitä he tuntevat ja nähdä mitä he näkevät.
Joskus potilailla on kuolemanrajakokemus ja he ”tulevat takaisin” hämmästyttävien kuvausten kanssa kuolemanjälkeisestä elämästä.
Käyttäen PanSTARRS 1 -teleskooppia Hawaiilla, astronomit ovat havainneet ensimmäistä kertaa omituisen kappaleen, jonka he uskovat olevan komeetta joka ei kierrä aurinkoa. Minor Planet Centerin mukaan jatkohavaintoja tarvitaan havainnon varmistamiseksi, mutta avaruuskappale saattaa olla ensimmäinen selkeä tapaus tähtienvälisistä komeetoista.
Astronomit eivät koskaan ole nähneet komeettaa joka on tullut muualta kuin omasta aurinkokunnastamme, joko Oörtin pilvestä tai Kuiperin pilvestä, päätellen kappaleen erittäin omituisesta kiertoradasta se on tullut Vega-tähden suunnalta Lyran tähtikuviosta.
Avaruuskappaleen nimi oli komeetta C.2017 U1, ja sillä on noin 160 metrin läpimitta, ja se liikkui uskomattomat 26 kilometriä sekunnissa!
Kappale saapui 38 miljoonan kilometrin päähän auringostamme, ohitti Maapallon lokakuun 14. päivä 24 miljoonan kilometrin etäisyydellä, joka on noin puolet etäisyydestä Marsiin, ennenkuin auringon painovoima heitti sen takaisin poispäin.
Minor Planet Centerin mukaan lokakuun 25. päivänä Erittäin Suuren Teleskoopin (Very Large Telescope, VLT) ottamissa kuvissa kappale ei näyttänyt millään tavalla olevan komeetan luonteinen. Kappale sai uuden nimen A/2017 U1, ja siitä tuli ensimmäinen komeetta joka on koskaan nimetty uudelleen asteroidiksi.
Ensiksi se oli tähtienvälinen komeetta, nyt se on asteroidi, toisin sanoen he eivät tiedä kappaleen alkuperää.
Kaikki tähän aurinkokunnassamme vierailleeseen kappaleeseen liittyvä on omituista, ja voimme vain ihmetellä onko kappale, joka liikkuu omaa lentorataansa, jäinen kivi vaiko sittenkin tähtienvälinen alus jota ohjaavat älykkäät Lyra-tähtijärjestelmän Vega-tähden suunnalta saapuneet olennot.
Voisiko tämä olla se mitä me kaikki olemme odottaneet: selkeä signaali älykkäästä elämästä galaksissa?
On jo niitä jotka sanovat että ne ovat jo täällä. Mutta todennäköisesti vaaditaan elämän tunnistaminen jossain tuolla jotta valtavirran tiede suostuu avautumaan UFO-evidenssille jota maapallolla on näkynyt vuosisatoja.
Miksi astronomit ovat niin innoissaan
Kun radioteleskoopit poimivat signaaleja jotka toistuvat nopeina purskeina, se saa astronomit innostuneiksi — tämänkaltaiset signaalit eivät ole super-yleisiä luonnossa. Suurin osa näistä purskeista on kuitenkin lyhytaikaisia.
Vuonna 2016 he havaitsivat nopean signaalipurskeen (fast signal burst, FSB) jonka he kutsuvat nimellä FRB 121102. Se on signaali joka toistuu. Mutta jos se kuulostaa siltä kuin se voisi olla avaruusolentojen signaali, silloin ajattelet samaa kuin astronomit. “Nämä radiosignaalit ovat vaatineet uskomattoman määrän energiaa tullakseen näkyviin [tuolta etäisyydeltä]”, sanoo astronomi Shami Chatterjee.
Tiedemiesten on onnannut osoittaa alue avaruudesta, josta nämä signaalit ovat peräisin — ja ilmeisesti on ollut kymmenen muuta nopeaa signaalipursketta jotka samalta avaruuden alueelta on havaittu. On varsin todennäköistä että tämä on sama signaali, joka toistuu uudelleen ja uudelleen. Tälle voi olla luonnollinenkin selitys, mutta ottaen huomioon signaalien suuren energian, avaruusolennot kuulostavat paremmalta selitykseltä.
11 purkausta kohteesta FRB 121102 (Kuva: Paul Scholz)
Emme sano että se on avaruusolentojen signaali — mutta se on avaruusolentojen signaali
Tiedeyhteisön super-skeptikot pilkkasivat alkuun, niinkuin niiden luonteen mukaista on. Selkäydinreaktio oli että signaalit olivat mahdollisesti paikallista mikroaaltosäteilyä eikä edes kaukaisesta galaksista.
Kun uusi todistusaineisto osoittaa signaalin lähteen, skeptikot ovat alkaneet juosta häntä koipien välissä karkuun. “Hetken aikaa en ollut vara olivatko nämä asiat aidosti astrofyysisiä”, sanoo Harvardin astronomi Peter Williams. “Tämä… vastaa kysymykseen.”
Samaan aikaan kahden tunnetun tieteilijän uusi julkaistu tutkimus edistää ideaa siitä että nämä signaalit tulevat maapallon ulkopuoliselta älyltä. Abraham Loeb ja Manasvi Lingam ehdottavat kahta uskottavaa mahdollisuutta lähteeksi nopeille purskesignaaleille: pitkän matkan radiomerkki jonka tarkoitus on ilmooittaa avaruusolentojen olemassaolosta muulle universumille, tai ne voisivat olla säteitä joilla tuotetaan virtaa avaruusalukseen. Molemmat ideat ovat kiinnostavia ilmiselvästä syystä: ne olisivat kehittyneen maapallon ulkopuolisen sivilisaation aikaansaannoksia.
Joten mistä avaruusolentojen signaalit ovat peräisin?
Tiedemiehet ovat osoittaneet kaukasten signaalien lähteen — ne tulevat ”kääpiö”galaksista yli kolmen miljardin valovuoden päässä meistä. Tämä ei ainoastaan tarkoita että signaalit ovat uskoattoman voimakkaita jotta ne edes päätyvät näin kauas, mutta lisäksi ne ovat myös erittäin, erittäin vanhoja. Kesti kolme miljardia vuotta signaaleille päätyä maapallolle — kun ne lähtivät kääpiögalaksista, maapallo oli tuore planeetta. Elämää oli täällä, mutta se oli karua kasvillisuutta. Monisoluista elämää nähtäisiin vasta miljoonien vuosien päästä.
Onko tuossa kääpiögalaksissa edelleen elämää? Surullista kyllä tieteen nykytila ei vastaa tähän kysymykseen. Ellemme löydä keinoa päästä valtavien matkojen päähän valoa nopeammalla teknologialla, meillä ei ole keinoja saada tietää kääpiögalaksin tilasta (ja sen mahdollisista asukkaista). Me voisimme kyllä yrittää lähettää signaaleja takaisin (”me kuulemme teitä!”) mutta se kestäisi toiset kolme miljardia vuotta päätyä perille,
Schumannin resonanssit ovat joukko spektripiikkejä äärimmäisen matalataajuisissa (extremely low frequency, ELF) osissa maapallon elektromagneettista kenttää. Schumannin resonanssit ovat globaaleja elektromagneettisia resonansseja, jotka ovat salamapurkausten luomia maapallon pinnan ja ionosfäärin välisessä ontelossa.
Monen vuoden ajan värähtelytaajuus on pyörinyt jossain 7,83 Hz kohdilla vain pienillä heitoilla. Kesäkuussa 2014 tämä muuttui. Venäjän avaruusobservatorion monitorit näyttivät piikin aktiviteetissa noin 8,5 Hz:n kohdalla. Siitä lähtien on havaittu päiviä, jolloin Schumannin taajuus on kiihtynyt niinkin paljon kuin 16,5 Hz:n asti.
Mutta nyt maapallon harmoninen värähtely on ennennäkemättömillä tasoilla. Schumannin resonanssi on kiihtynyt niin korkealle kuin 40 hertsiä, mikä on iso nousu, mutta kukaan ei ymmärrä miksi!
Tämä värähtelytaajuus vaikuttaa jokaiseen elävään olentoon planeetallamme. Tiede on todistanut aivoaaltojen vahvasti reagoivan tähän energiaan. Joskus tämä voi aiheuttaa ahdistusta, ja muita oireita ja tunteita. Älä yritä olla liian innokas ylireagoimaan tilanteisiin, ota askel taaksepäin ja mieti asiat läpi, ole rationaalinen ja tiedäthän… ole viisas.
Tiedostat miksi tämä tapahtuu ja käytät tätä tietoa auttamaan muita jotka eivät välttämättä tiedä mikä Schumannin resonanssi on, yritä selittää heille mikä tämä värähtelytaajuuden siirtymä on ja miten se vaikuttaa meihin kaikkiin.
NASA/JPL:n mukaaan uskomaton pilkku on pieni kraateri pohjoisnavan kerrostumissa.
Mutta onko se pelkkä kraateri? Jo katsot alkuperäistä mustavalkoista HIRISE-kuvaa, tuntuu siltä kuin jokin olisi törmännyt, ja se on jättänyt jäljen jälkeensä. Vai voisiko kyseessä olla sisäänkäynti maanalaiseen avaruusolentojen tukikohtaan, ottaen huomioon epäluonnollisen näköisen rakenteen?
Google Marsin avulla (koordinaatit: 81.3° 91.5°) voimme verrata esinettä kuvassa alkuperäiseen NASA/JPL:n mustavalkokuvaan. On hämmästyttävää huomata että pilkku näyttää varsin erilaselta, ja voimmekin vain miettiä mitä kyseisestä kuvasta on editoitu pois.
Vasen: Alkuperäinen NASA/JPL -kuva – Oikea: Google Mars -kuva.
