Alla on poliitikoille ja sotilashenkilökunnalle osoitettu huippusalaiseksi luokitellun UFO-dokumentin sisältö, joka  paljastaa tietosuojalain käytön UFO-keskustelussa ja joka käsittelee suhteita maahan laskeutuviin ulkoavaruuden olentoihin.

Tässä huippusalaisessa kirjeessä esitetään, että ulkoavaruuden olennot tosiaankin ovat keskuudessamme planeetallamme. Se on varsin ajankohtaista sillä ”suositukset” sanovat että paras mahdollinen vaihtoehto tällaisessa tilanteessa olisi tarjota ”taivaallisten rotujen rauhanomainen sulauttaminen niin että kulttuuri säilyisi ja että heidän läsnäolonsa ei paljastuisi”.

Hämmästyttävin seikka kirjeessä on, että sen on kirjoittanut kesäkuussa 1947 kaksi maailman älykkäintä tiedemiestä, kuukautta ennen Roswellin tapausta; tohtori J. Robert Oppenheimer ja professori Albert Einstein.

Alla tiivistelmä pääkohdista, sen jälkeen video ja sitten koko kirje suoraan poimittuna videolta.

• Sopivin ratkaisu näyttäisi olevan lähettää sopimus, joka tarjoaa mahdollisuuden taivaallisten rotujen täydelliselle sulautumiselle siten, että oma kulttuurimme säilyisi ja että rotujen läsnäolo ei paljastuisi.

• Tuntemattomien avaruusalusten läsnäolo ilmakehässämme (ja mahdollisesti niiden ylläpito planeettamme kiertoradoilla) on nyt de facto puolustusvoimiemme hyväksymä.

Ottivatko johtajat opikseen, ovatko he salailleet avaruusolioiden olemassaoloa, ja aikovatko he julkistaa tiedot näiden olemassaolosta?

Kirje käännettynä:

LUONNOS, kesäkuu 1947

Suhteet Taivaankappaleiden Asukkaisiin

Suhteet ulkoavaruuden elämänmuotoihin eivät esitä uutta ongelmaa kansainvälisen lainsäädännön kannalta; mutta ihmisrotuun kuulumattomien älykkäiden olentojen kohtaaminen voisi tuoda esiin ongelmia joiden ratkaisua on vaikea kuvitella.

Periaatteessa ei ole vaikeaa hyväksyä mahdollisuutta päästä heidän kanssaan yhteisymmärrykseen sekä muodostaa heidän kanssaan kaikenlaisia suhteita. Vaikeaa on yrittää muodostaa ne periaatteet, joihin nämä suhteet tulisi perustaa.

Ensiksikin, olisi tarpeellista päästä heidän kanssaan kommunikaatioyhteyteen jollain kielellä, ja sen jälkeen, ensimmäisenä ehtona älykkyydestä, että heillä on ihmistenkaltainen psykologia.

Kansainvälisen lain tulisi tehdä tilaa eri tavalla pohjautuvalle uudelle laille, sitä voitaisiin kutsua ”Planeetalla Asuvien Kansojen Laiksi”, joka perustuisi Vanhan Testamentin ohjeisiin. On itsestäänselvää, että kansainvälisen lain mullistaminen pisteeseen, jossa se ei enää kykene selviämään uusista tilanteista, pakottaisi meidät muuttamaan sen rakennetta, jotain niin perustavanlaatuista että kyseessä ei enää olisi kansainvälinen laki kuten me sen nykyään ymmärrämme, vaan jotain todella erilaista, niin että se ei enää voisi kantaa samaa nimeä.

Jos näillä älykkäillä olennoilla olisi hallussaan jonkinlainen kulttuuri, ja jonkinlainen enemmän tai vähemmän täydellinen poliittinen organisaatio, niillä olisi absoluuttinen oikeus tulla tunnustetuiksi itsenäisinä ja suvereeneina kansoina, meidän tulisi solmia niiden kanssa lailliset säädökset joihin tulevat suhteet perustuisivat, ja olisi tarpeellista hyväksyä monet heidän periaatteistaan.

Lopuksi, jos he hylkäisivät kaiken rauhanomaisen yhteistyön ja muodostuisivat välittömäksi uhaksi maapallolle, meillä tulisi olla oikeus puolustaa itseämme, mutta ainoastaan niin että neutraloisimme vaaran.

*****

Toinen mahdollisuus on, että homo sapiens -laji perustaisi itsenäisen siirtokunnan toiselle taivaankappaleelle aurinkokunnassamme ja heidän kulttuurinsa kehittyisi meistä riippumattomasti. On selvää, että tämä mahdollisuus riippuu monista tekijöistä, joiden olosuhteet eivät vielä ole nähtävissä. Kuitenkin me voimme tutkia niitä perusteita, joiden mukaan asiat olisivat voineet tapahtua.

Ensiksikin elinolosuhteet tällaisella taivaankappaleella, sanotaan vaikka kuussa, tai Mars-planeetalla, täytyisi olla sellaiset, että ne mahdollistaisivat tasapainoisen ja, tiettyyn pisteeseen asti, riippumattoman elämän taloudelliselta näkökannalta. Paljon on spekuloitu elämän selviytymisen mahdollisuudella oman planeettamme ulkopuolella, joka kerta hypoteettisesti, ja on niitä jotka menevät niinkin pitkälle, että esittävät yhtälöitä keinotekoisen ilmakehän luomiseksi kuuhun, jolla eittämättä on tieteelliset perusteet, ja joka saattaa jonain päivänä toteutua. Olettakaamme, että magnesiumsilikaatteja voi esiintyä kuun vesissä 13%:n asti. Käyttämällä kuuhun tuotuja koneita ja energiaa, ehkäpä avaruusasemalta, kivet voitaisiin louhia pienemmiksi, jauhaa, ja sen jälkeen erottaa aines vedestä. Tätä voitaisiin kerätä ja sitten hajoittaa vedyksi ja hapeksi, käyttämällä sähkövirtaa ja auringon lyhytaaltosäteilyä. Happi voitaisiin käyttää hengittämiseen; vety voitaisiin käyttää polttoaineena.

Jokatapauksessa jos elämä ei ole mahdollista taivaankappaleilla muuten kuin niiden luonnonvarojen hyötykäyttämiseksi, ja niiden parissa työskentelevien ihmisten jatkuvasti vaihtuessa, kyvyttömänä elämään eristyksissä määrätöntä aikaa, itsenäisyys ei koskaan toteudu.

*****

Nyt tulemme itse ongelmaan, eli mitä tehdä jos taivaankappaleiden asukkaat asukkaat, tai maan ulkopuoliset biologiset olennot (EBE) haluavat asettua asumaan tänne.

1. Jos ne ovat poliittisesti järjestäytyneet ja niillä on samanlainen kulttuuri kuin omamme, ne voivat saada tunnustuksen itsenäisenä kansana. Ne voisivat tarkastella minkä tasoinen kehitys vaaditaan kolonisaatiolta.

2. Jos ne pitävät kulttuuriamme poliittisesti epäyhtenäisenä, niillä saattaisi olla oikeus asuttaa planeettamme. Tottakai tämä kolonisaatio ei voi toteutua klassisesti.

Ylivoimainen kolonisaation muoto täytyisi kehittää, joka toimisi eräänlaisena holhouksena, mahdollisesti YK:n hyväksymänä. Mutta olisiko YK:lla laillista oikeutta sallia sillä tavoin tapahtuvaa meidän holhoamistamme?

(a) Vaikka YK on kansainvälinen organisaatio, ei ole epäilystäkään siitä että sillä ei ole oikeutta holhoukseen, sillä sen toimialue ei ulotu sen jäsensuhteiden ulkopuolelle. Sillä olisi oikeus väliintuloon vain jos jäsenvaltion suhteet taivaankappaleen kanssa vaikuttaisivat toiseen jäsenvaltioon. YK:lla ei ole toimivaltuuksia ulkoavaruuden kansoihin. Mutta jos suhteet johtavat konfliktiin toisen jäsenvaltion kanssa, YK:lla täytyisi olla oikeus tulla väliin.

(b) Jos YK olisi valtioiden yläpuolella oleva organisaatio, sillä olisi pätevyys hoitaa kaikenlaisia ulkoavaruuden kansojen kanssa esiintulleita ongelmia. Tietysti vaikka se onkin vain kansainvälinen organisaatio, sillä voisi olla pätevyys jos sen jäsenvaltiot olisivat valmiita tämän tunnustamaan.

*****

On vaikea ennustaa minkälainen on kansainvälisen lainsäädännön asenne taivaankappaleilta planeettamme tietyille alueille saapuneita kansoja kohtaan, mutta ainoa asia joka voidaan nähdä ennalta on, että nämä käsitteet tulevat muuttumaan perusteellisesti.

Me emme voi sulkea pois mahdollisuutta, että teknologisesti meitä edistyneempi ulkoavaruuden kansa ottaa itselleen oikeuden miehittää toinen taivaankappale. Kuinka sitten tällainen miehitys voisi tapahtua?

1. Taivaallisen valtion hyväksikäyttö tuomittaisiin, muut voisivat ajatella että kaikille muille taivaallisille valtioille tulisi antaa sama oikeus, mikäli ne vain kykenevät saavuttamaan toisen taivaankappaleen. Mutta tämä pitäisi yllä näiden valtioiden etuoikeutta.

2. Taivaankappaleiden jako alueisiin ja niiden jakaminen taivaallisten valtioiden kesken. Tämä toisi esiin jako-ongelman. Lisäksi toisilta taivaallisilta valtioilta vietäisiin mahdollisuus maa-alan omistamiseen, tai jos niille sallittaisiin sellainen, se sisältäisi monimutkaisia operaatioita.

3. Jakamaton yhteissuvereniteetti, joka antaa jokaiselle taivaalliselle valtiolle oikeuden käyttää toisia hyväksi miten kukin parhaiten katsoo. Tämä loisi anarkian, vahvin voittaisi lopuksi.

4. Moraalinen olio? Tämä vaikuttaisi olevan sopivin ratkaisu, lähettää sopimus, joka tarjoaa mahdollisuuden taivaallisten rotujen täydelliselle sulautumiselle siten, että oma kulttuurimme säilyisi ja joka takaisi että rotujen läsnäolo ei paljastuisi.

Itseasiassa, me emme usko tarpeelliseksi mennä niin pitkälle. Kysymys olisi vain taivaallisten kansojen kansainvälistämisestä, ja kansainvälisen sopimuksen luomisesta, joka kieltäisi kaikkien YK:n jäsenvaltioiden hyväksikäytön.

*****

Maapallon niiden valtioiden miehitystoimet, jotka ovat menettäneet kiinnostuksensa kansainväliseen lakiin, sillä res nullius (vapaata) maa-alaa ei enää ole, on saamassa takaisin painoarvonsa kosmisessa kansainvälisessä laissa.Viime vuosisadan loppuun mennessä miehittäminen oli normaali tapa hankkia maa-alojen suvereniteetti, kun tutkimusmatkat tekivät mahdolliseksi uusien alueiden löytämisen, jotka olivat joko asumattomia tai sivilisaatio niissä oli alkukantaista.Imperialistinen valtioiden laajentuminen loppui kun valloitettavat maa-alat loppuivat, jotka nyt on imetty maasta ja ovat olemassa vain planeettainvälisessä avaruudessa, jossa taivaalliset valtiot tuovat esiin uusia ongelmia.

*****

Res nullius on jotain joka ei kuulu kenellekään, kuten esimerkiksi kuu. Kansainvälisessä laissa taivaankappale joka ei ole minkään valtion suvereniteetin alainen on res nullius. Jos voitaisiin määrittää että taivaankappale aurinkokunnassamme kuten kuu oli tai on toisen taivallisen rodun miehittämä, mikään maapallon valtio ei voisi esittää res nullius vaatimusta (jos kyseinen valtio päättäisi tulevaisuudessa lähettää tutkimusmatkailijoita valtaamaan sen). Se olisi olemassa res communis, eli kaikilla taivaallisilla valtioilla on siihen samat oikeudet.

*****

Ja nyt viimeiseen kysymykseen onko taivaallisten astrotasojen läsnäolo ilmakehässämme suoraa seurausta ydinaseiden testaamisesta?

Tuntemattomien avaruusalusten läsnäolo ilmakehässämme (ja mahdollisesti planeettaamme ympäröivillä kiertoradoilla) on nyt de facto puolustusvoimiemme hyväksymä.

Jokaisesta kysymyksestä aikooko USA jatkaa fissioydinaseiden testaamista ja kehittää fuusioaseita (vetypommeja), tai päästä sopuun aseistariisunnasta tai liian tuhoisien aseiden käytön kieltämisestä, poislukien kemialliset aseet, joita jostain ihme syystä emme osaa selittää, on päästy sopuun, filosofien valitusvirsien, poliitikkojen myyräntyön ja diplomaattisten konferenssien ollessa tuomittuja epäonnistumaan ja saadessa aikaan ei juuri mitään.

Atomipommin käyttö yhdistettynä avaruusaluksiin luo uhan sellaisella skaalalla, että on absoluuttisen tarpeellista päästä sopuun tästä aiheesta. Tuntemattomien lentävien esineiden ilmestyessä (mielipiteet niiden alkuperästä ovat erittäin jakautuneet) Euroopan ja Yhdysvaltojen taivaalle on saanut aikaan pelkoa, ahdistuksen turvallisuudesta, joka ajaa suurvaltoja etsimään uhkaan ratkaisua.

Sotilasstrategit näkevät ydinkärjillä varustetut avaruusalukset äärimmäisenä aseena. Jopa tekokuiden käyttö tiedusteluun ja kohteen valintaan ei ole kaukana. Avaruusalusten, satelliittien ja myös rakettien sotilaallinen tärkeys on kiistämätön, sillä ne projisoivat sodankäynnin horisontaalitasosta vertikaaliseen sanan konkreettisimmassa merkityksessä. Hyökkäys ei enää tule tietystä suunnasta, eikä tietyn valtion suunnalta, vaan taivaalta, jossa on käytännössa mahdotonta määrittää kuka hyökkääjä on, kuinka ehkäistä hyökkäys tai kuinka heti vastata hyökkäykseen. Nämä ongelmat kärjistyvät edelleen identifikaatiosta. Kuinka ilmapuolustustutkan käyttäjä tunnistaa, tai tarkemmin sanottuna, luokittelee kohteensa?

Tällä hetkellä voimme hengittää hieman vapaammin kun tiedämme, että hitaasti liikkuvat pommittajat ovat atomipommien pudotuskeino, ja ne voidaan tunnistaa kaukaa tutkan avulla. Mutta mitä teemme sanotaanko kymmenen vuoden päästä? Kun tekokuut ja raketit löytävät paikkansa avaruudesta, meidän täytyy tarkastella avaruusalusten aiheuttamia potentiaalisia uhkia. Täytyy miettiä sitä seikkaa, että tällaisten alusten virheellinen tunnistaminen mannertenväliseksi ohjukseksi sen saapuessa uudelleen ilmakehään voi johtaa ydinsotaan jolla on vakavat seuraamukset.

Viimeiseksi, meidän tulisi tarkastella mahdollisuutta että ilmakehämme viimeaikaiset testit ovat voineet vaikuttaa taivaallisten tahojen saapumiseen tutkimaan tilannetta. Ne ovat voineet olla kiinnostuneita tai jopa hätääntyneitä sellaisesta toiminnasta (ja aivan oikeutetusti, sillä venäläiset tekevät kaikkensa seuratakseen ja tallentaakseen sellaiset testit).

Johtopäätöksenä, meidän ammattimainen mielipiteemme perustuu saatuun dataan siitä, että tilanne on erittäin hengenvaarallinen, ja on ryhdyttävä toimiin vakavan ongelman oikaisemiseksi.

Kunnioittaen,

(allekirjoittanut) Dr. J. Robert Oppenheimer

Director of Advanced Studies, Princeton, New Jersey

(allekirjoittanut) Professor Albert Einstein

Princeton, New Jersey