kirjoittanut Kevin Randle

No, se tapahtui taas. Juuri kun luulin voivani sivuuttaa Project Mogul -hölynpölyn, jouduin taas sen pyörteisiin. Yritin oppia jotain muuta, kun törmäsin Wikipedian Roswell-artikkeliin. Siinä näkyi puolueellisuutta, kun teorioita ja spekulaatioita esitettiin ikään kuin ne olisivat vakiintuneita tosiasioita. Nämä väitetyt tosiasiat ovat yksinkertaisesti vääriä.

En edes vaivautuisi tästä, mutta Mogul-artikkelin keskustelun uusi ensimmäinen lause on nyt täynnä virheitä. Siinä sanottiin: ”Vuoteen 1947 mennessä Yhdysvallat oli laukaissut tuhansia salaisimpia Project Mogul -ilmapalloja, jotka kantoivat laitteita Neuvostoliiton ydinkokeiden kuuntelemiseksi.”

Minun täytyy kai tässä vaiheessa huomauttaa, että aiemmin tuossa ensimmäisessä lauseessa todettiin seuraavasti: ”Vuonna 1947 Project Mogul -hankkeen ilmapallo NYU Flight 4, joka laukaistiin 4. kesäkuuta, syöksyi maahan aavikolle lähellä Roswellia, New Mexicossa.”

Miksi tämä muutos? Koska joku huomasi, että NYU:n lento 4 oli peruutettu aamunkoitteessa. Se ei lentänyt, ja jos se ei lentänyt, se ei tietenkään voinut pudottaa mitään Brazelin (Fosterin) tilalle, joka ei ole kovinkaan lähellä Roswellia.

Toinen ongelma on se, että väite oli liian tarkka. Se antaa meille tietoa, jonka voi tarkistaa internetistä löytyvän aineiston avulla, ilmavoimien raportista The Roswell Report: Fact vs Fiction in the New Mexican Desert, Karl Pflockin kirjasta Roswell: Inconvenient Facts and the Will to Believe sekä omasta kirjastani Roswell in the 21st Century. Toisin sanoen, jo pieni tutkimus asettaa lento nro 4:n selityksen vakavasti kyseenalaiseksi, ja olen siteerannut sekä skeptisiä että myönteisiä lähteitä.

Nyt meillä on siis yleisluontoisempi aloituslause, joka on täynnä niitä aiemmin mainitsemiani keksittyjä tarinoita. Kesäkuussa 1947 laukaistiin ensimmäinen New Mexicon ilmapalloryhmä Alamogordon armeijan lentokentältä. Vuoteen 1947 mennessä niitä ei ollut vielä tuhansia, ja syyskuuhun 1947 mennessä laukaisuja oli ollut vain seitsemäntoista, joista kolme tapahtui itärannikolla ja kaksi peruutettiin.

New Mexicossa ei ollut vuonna 1947 mitään erittäin salaisia Project Mogul -ilmapalloja, koska sellaista ei ollut olemassa eikä erittäin salaista Mogul-ilmapalloa ole koskaan ollutkaan. Charles Moore, joka toimi insinöörinä New Mexicon ilmapalloprojektissa, teki minulle selväksi, että heidän laitteistonsa koostui tavallisista sääilmapalloista, aivan kuten niistä, joita laukaistiin useita kertoja päivässä säähavaintoasemilta ympäri Yhdysvaltoja. Heidän tutkimuksessaan ei ollut mitään salaiseksi luokiteltua. Vaikka hän väitti, ettei tiennyt projektin nimeä vuonna 1947, Mogul-nimi esiintyy tohtori Albert Craryn kenttämuistiinpanoissa ja päiväkirjassa, mikä osoittaa, että nimi oli tutkimusryhmän jäsenten tiedossa.

On vielä yksi seikka, joka on melko hienovarainen, mutta kuitenkin tärkeä. New Mexicossa NYU:n ilmapallolentojen yhteydessä tapahtunut toiminta ei ollut salaiseksi luokiteltua. Sen perimmäinen tarkoitus, Neuvostoliiton vakoilu, oli salaiseksi luokiteltu. Tiedämme tämän, koska 10. heinäkuuta Alamogordo News julkaisi artikkelin Alamogordon armeijan lentokentällä käynnissä olevasta tutkimuksesta, johon oli liitetty kuvia yhdestä esillä olleesta pitkästä laitteistosta. Moore kertoi minulle, että yhdessä kuvista näkyvä tikkaat olivat hänen pienkassasta ostamansa tikkaat, mikä yhdistää kaikki nämä seikat toisiinsa.

Lennon 4 todellinen tarina

Wikipedian artikkelissa kerrottiin seuraavaa: ”4. kesäkuuta tutkijat Alamogordon armeijan lentokentällä New Mexicossa laukaisivat pitkän ketjun tällaisia ilmapalloja; he menettivät yhteyden ilmapalloihin ja niissä kuljetettuihin laitteisiin 17 mailin (27 km) päässä W. W. ”Mac” [sic] Brazelin hoitamasta karjatilasta Coronan lähellä New Mexicossa, jonne ilmapalloketju myöhemmin syöksyi.”

Craryn muistiinpanojen mukaan 4. kesäkuuta suunniteltu laukaisu, jota tässä pidetään syyllisenä, peruutettiin kyseisenä aamuna aamunkoitteessa pilvisen sään vuoksi. Alamogordossa toimivat tahot noudattivat tiukkoja viranomaismääräyksiä, koska laukaisujonot saattoivat muodostaa vaaran ilmailulle. Heidän oli julkaistava NOTAM-ilmoitus, jossa varoitettiin lentäjiä kyseisestä vaarasta, mikä korostaa näiden pitkien laukaisujonojen vaarallisuutta.

Crary kirjoitti kenttämuistiinpanoihinsa, jotka myöhemmin siirrettiin hänen päiväkirjaansa: ”4. kesäkuuta, ke. Lähdin Tularosa Rangeen ja laukaisin panoksia klo 00 [keskiyö] ja 06 välillä tänä aamuna. Ilmapallolentoa ei jälleen kerran voitu suorittaa pilvien takia [korostus lisätty].” Jostain syystä skeptikot näyttävät sivuuttavan tämän lausunnon ja keksivät sille vaihtoehtoisia merkityksiä. Uskon, että tämä on tuhoisaa Mogul-selitykselle, koska 4. kesäkuuta ei suoritettu täyden laitteiston laukaisua.

Rehellisyyden nimissä – koska pidän tätä tutkimuksena enkä keskusteluna – huomautan, että Craryn muistiinpanojen mukaan ”lennätettiin tavallinen sonarpoiju ilmapalloryhmän mukana, ja vastaanottimen toiminta oli hyvää maassa, mutta huonoa lentokoneessa”.

Tämä on Karl Pflockin ja muiden skeptikoiden mukaan se ”todellinen” lento nro 4. Charles Moore väitti, että tämä ilmapalloryhmä oli täydellinen kokoonpano, jonka hän väitti olleen ensimmäinen onnistunut lento New Mexicossa. Hän sanoi, että se oli konfiguroitu samalla tavalla kuin lento nro 5, mutta siitä ei tallennettu mitään tietoja. On syytä miettiä, miten se laukaistiin ennen kuin se peruutettiin ja miksi asiakirjojen mukaan ilmapalloryhmä laukaistiin myöhemmin samana päivänä. Ennen kaikkea on kuitenkin syytä miettiä, että jos lento nro 4 oli niin onnistunut, miksi siitä ei tallennettu lainkaan tietoja.

Moore kertoi minulle, että lento nro 4 oli yhtä onnistunut kuin lento nro 5. Hän kertoi saman valheen myös muille. Tämä väite on selvässä ristiriidassa saatavilla olevan dokumentaation kanssa, sillä jos lennolta olisi kerätty tietoja, ne olisi mainittu luettelossa.

Tähän kysymykseen liittyy myös se, miksi lento nro 5, joka todellakin lennettiin seuraavana päivänä, on merkitty merkinnällä ”Ensimmäinen onnistunut lento raskaan kuorman kanssa”?

Seuraava merkintä, päivätty 5. kesäkuuta, selventää tilannetta. Crary kirjoitti: ”Heräsin klo 4 ampumaan kaksi panosta ilmapallolentoa varten. Koko vakiokorkeusilmapallojen kokoonpano oli pystytetty klo 05.00.” Tämä korostaa, että lento nro 5 oli ensimmäinen New Mexicossa laukaistu täysimittainen kokoonpano.

New York Times tuki näkemystä, jonka mukaan Mogul-kokoonpanoissa oli jotain äärimmäisen epätavallista. Lehden artikkelin mukaan ””… suurten ilmapallojen laivueita … Se oli kuin olisi takapihalla elefantti ja toivoisi, ettei kukaan huomaisi sitä. … Kouluttamattomalle silmälle heijastimet näyttivät erittäin omituisilta, geometriselta sekamelskalta kevyitä tikkuja ja teräviä kulmia, jotka oli valmistettu metallifoliosta. … siitä vuonna 1947 otetut ja sanomalehdissä julkaistut valokuvat näyttävät palasia, jotka ovat selvästi romahtaneita ilmapalloja ja tutkaheijastimia.”

Tämä viittaa valokuviin, jotka otettiin prikaatikenraali Roger Rameyn toimistossa 8. heinäkuuta. Ramey oli 8. ilmavoimien komentaja vuonna 1947 ja oli eri lähteiden mukaan määrännyt, että jäänteiden näytteitä tuodaan hänen toimistoonsa. Majuri Jesse Marcel, joka oli kerännyt osan jäänteistä 7. heinäkuuta, oli se henkilö, joka toi ne sinne. Kuvissa näkyykin neopreenisen sääpallon jäännöksiä ja Rawin-tutkakohteen jäänteitä. Kuitenkin sekä Marcel että eversti Thomas Dubose, jotka näkyvät kuvissa, ovat todistaneet, että kuvissa näkyvä materiaali ei ollut samaa kuin se, joka oli kerätty jäänteiden löytöpaikalta. Molemmat sanoivat, että todellinen materiaali oli vaihdettu sääpallon ja tutkaheijastimen jäänteisiin ennen kuin se näytettiin Fort Worth Star Telegram -lehden J. Bond Johnsonille, joka otti kuvat.

Tiedämme nyt, ettei kyseessä ollut The New York Timesin uutisoimien kaltaisia suurten ilmapallojen laivueita, vaan joukko tavallisia sääpalloja, jotka olivat tunnistettavissa jopa pitkänä rivinä järjestettyinä. Ilmapalloissa ei ollut mitään, mikä olisi tehnyt niistä tunnistamattomia. Sherman Campbellin tytär näkyi valokuvissa sanomalehdissä ympäri maata esittelemässä rawin-kohteen jäännöksiä, jotka hänen isänsä oli löytänyt maatilaltaan Circlevillen läheltä Ohiosta suunnilleen samaan aikaan. Vaikuttaa siltä, että maanviljelijät, joilla ei ollut kokemusta sääpalloista tai tutkakohteista, pystyivät tunnistamaan jäänteet sellaisiksi, kun taas koulutettu tiedustelu-upseeri ja kahdeksannen ilmavoimien esikuntapäällikkö eivät siihen kyenneet.

Tässä on toinen ongelma Mogul-selitykselle. Sen mukaan, mitä Moore kertoi minulle, kun vierailin hänen luonaan Socorrossa, New Mexicossa, myyttinen lento nro 4 oli varustettu täsmälleen samalla tavalla kuin lento nro 5. Ongelmana on siis se, että lennon nro 5 kaaviossa ei ole rawin-kohteita, joita The New York Times kuvaili seuraavasti: ”heijastimet näyttivät erittäin omituisilta, kevyiden sauvojen ja terävien kulmien geometriselta sekamelskalta, jotka oli valmistettu metallifoliosta.”

Kaiken tämän perusteella Mogul-ilmapallot eivät pitäisi tulla kyseeseen. Ne ovat kuitenkin ainoa jäljellä oleva maallinen selitys jäänteille. Ilmavoimat osoittivat tämän raportissaan todetessaan, että muut vaihtoehtoiset selitykset oli suljettu pois. Jos tämä vaihtoehto poistetaan, ei ole enää muuta syyllistä.

Mack Brazel, karjatilallinen, joka löysi jäänteet

Yksi seikka, jota keskustelun skeptinen puoli mainitsee harvoin, on se, että Mack Brazel, joka vei näytteet Chavesin piirikunnan sheriffille George Wilcoxille, tiesi miltä sääpallot näyttävät. 9. heinäkuuta julkaistussa Roswell Daily Record -lehden artikkelissa Brazel kertoi löytäneensä sääpalloja myös aiemmin, mutta nämä eivät olleet samanlaisia kuin ne.

Toinen ongelma tässä on se, että lento nro 4 laukaistiin väitetysti 4. kesäkuuta, mutta Brazel vei romunäytteet sheriffille vasta yli kuukautta myöhemmin. Laitumelle hajonneesta romusta annetut kuvaukset viittaavat siihen, että romua oli niin paljon, että lampaat kieltäytyivät ylittämästä peltoa päästäkseen juomaan. Mackin pojan Bill Brazelin ja satunnaisesti tilalla työskennelleen Tommy Tyreen mukaan Mack oli pellolla vähintään joka toinen päivä, mikä tarkoittaa, että hän olisi löytänyt jäänteet 5. tai 6. kesäkuuta, jos uskomme sanomalehden juttuun. Jäänteiden sijainti ja vesilähde huomioon ottaen Brazel olisi ilmoittanut asiasta päivän tai kahden kuluessa. Hän halusi, että roskien levittämisestä vastuussa olevat siivoaisivat ne pois, sillä Tommy Tyreen, Proctorien, Bill Brazelin ja Bessie Brazel Schreiberin mukaan roskat olivat niin tiheästi pakkautuneina tai tuulen pyörittämiä, että lampaat kieltäytyivät ylittämästä niitä. Brazel halusi tietää, kuka siivoaisi sotkun. Naapurit ehdottivat armeijaa. Tämä pieni tieto on vain yksi syy lisää hylätä Mogul-selitys.

Bessie Brazel Schreiber oli 14-vuotias vuonna 1947, ja 9. syyskuuta 1993 allekirjoitetussa valaehtoisessa lausunnossa hän esitti näkemyksensä tapahtumista. Hän kertoi, että hän, hänen nuorempi veljensä ja isänsä olivat karjatilalla heinäkuussa 1947. Hän sanoi, että juuri neljännen päivän tienoilla hänen isänsä oli ”löytänyt paljon roskia hajallaan laitumella jonkin matkan päässä talosta… Kukaan meistä ei ollut ratsastamassa hänen kanssaan, kun hän löysi ne esineet…”

Huomioi päivämäärä. Roswell Daily Record -lehti kertoi, että Brazel oli löytänyt jäänteet kesäkuun puolivälissä. Tässä Schreiber totesi, että hänen isänsä löysi jäänteet paljon myöhemmin kuin sanomalehdessä väitettiin, mikä sulkisi pois Mogul-selityksen.

Hän sanoi: ”Alueella oli paljon roskia, jotka olivat hajallaan harvakseltaan alueella, joka minusta nyt tuntuu olleen noin jalkapallokentän kokoinen. Tuuli puhalsi melko voimakkaasti, joten se saattoi levittää lisää materiaalia laajemmalle alueelle.”

Kiinnostuneille tiedoksi: jalkapallokenttä on kooltaan noin yksi eekkeri. Se on paljon suurempi kuin Cavittin väittämä noin 200 jalkaa ja pienempi kuin Marcelin mainitsema kolme neljäsosaa mailia, jonka hän arvioi roskien leviämisalueen kooksi.

Olisi huolimatonta, jos en huomauttaisi hänen käyttämistään kiertelevistä ilmaisuista. Hän sanoi, että alue näytti olleen ja että siellä saattoi olla… Kumpikaan näistä väitteistä ei viittaa vahvaan muistoon tapahtumasta, vaan ne perustuvat todennäköisesti tietoihin, jotka hän on kuullut myöhemmin perheeltään sekä erilaisista artikkeleista, dokumenttiohjelmista ja kirjoista.

Tärkeä seikka on, että hän kertoi isänsä löytäneen jäänteet 4. heinäkuuta viikonloppuna, mikä kumoaa Daily Record -lehden artikkelin, jossa väitetään löytöpäiväksi kesäkuun puoliväliä. Totuus on se, että olen haluton lainaamaan hänen valaehtoista lausuntoaan, koska myöhemmin keskusteluissa veljensä Billin kanssa hän kiisti kaiken ja vihjasi, että hän saattoi muistaa jonkin toisen tapahtuman. Koen velvollisuudekseni mainita hänen valaehtoisen lausuntonsa, koska se on osa tutkimusta ja tarjoaa tietoa, joka tukee molempia näkökantoja. Sen sivuuttaminen merkitsisi sen osan tarinasta hylkäämistä, josta en ole samaa mieltä.

Romut saapuvat Roswelliin

Kun Brazel meni Roswelliin etsimään apua sotkun siivoamiseen, hän pysähtyi ensin sheriffin toimistossa. Sheriffin tyttären Phyllis McGuiren mukaan – joka oli paikalla, kun Brazel saapui – tämä toi mukanaan näytteitä romusta. Vaikka McGuiren läsnäolo toimistossa saattaa tuntua oudolta, sheriffin perhe asui vankilan yläpuolella sijaitsevassa asunnossa. Oli varhainen sunnuntai-iltapäivä, kun Brazel saapui. Hän näki materiaalin nipun.

Marcelin saapumisen jälkeen kyseiset jäänteet vietiin tukikohtaan ja sieltä lennätettiin Fort Worthiin. Eversti Dubose kertoi, että kenraali Clements McMullenin käskystä jäänteet lennätettiin SAC:n päämajaan. Eversti Al Clark, joka toimi Fort Worthissa huollon apulaisesikuntapäällikkönä (G4), lennätti aineiston edelleen SAC:n päämajaan. On mahdotonta uskoa, että nämä jäänteet olisivat kulkeneet niin monen käden kautta ilman, että niitä olisi tunnistettu ilmapallon ja rawinin jäänteiksi, jos ne sellaisia olivat. Muistakaa, että Sheridan Cavitt kertoi eversti Richard Weaverille 1990-luvun puolivälissä tunnistaneensa ne ilmapallon jäänteiksi, kun hän näki ne ensimmäisen kerran kentällä.

Cavitt kertoi tietenkin Donille ja minulle, että heinäkuussa 1947 hänellä oli liian kiire osallistua mihinkään ilmapallon noutoon. Hän kiisti käyneensä putoamispaikalla, vaikka Bill Rickett kertoikin meille toisin. Rickett sanoi, että paikka sijaitsi alle tunnin matkan päässä Roswellista ja että useat korkea-arvoiset upseerit olivat paikalla.

Mutta Cavitt muutti kertomustaan ja kertoi Weaverille, että hän oli ollut romualueella. Hän ei muistanut, oliko Marcel siellä vai ei, mutta että hän, Cavitt, tiesi sen olleen ilmapallo. Hän ei selittänyt, miksi hän ei ollut maininnut sitä Marcelille, eikä hän selittänyt, miksi hän oli salannut tämän tärkeän tiedon Blanchardilta tai muilta Roswellin esikuntaupseereilta.

Tämän kaiken tarkoituksena on tuoda esiin näkökulmaa ehdotukseeni, jonka mukaan Wikipedian puolueellisuus on ilmeistä. Lähes kaikki alaviitteissä mainitut lähteet ovat peräisin skeptisistä julkaisuista tai kirjoittajilta, joilla on skeptinen näkökulma. Tarkastellessani osaa käytetystä lähdemateriaalista voin osoittaa toistuvia virheitä. Donovan Webster tarjoaa meille monia esimerkkejä tästä, alkaen väitteestä, että Mac [sic] Brazel olisi ollut 80 mailin päässä Roswellista, aina seuraavaan raporttiin asti: ”Vastauksia etsiessään hän otti yhteyttä eversti ’Butch’ Blanchardiin, joka oli kaupungin laitamilla sijaitsevan Roswellin armeijan lentokentän 509. yhdistelmäryhmän komentaja. Blanchard oli pulassa. Hän eteni komentoketjua ylöspäin ja päätti ottaa yhteyttä esimieheensä, kenraali Roger W. Rameyyn, joka oli 8. ilmavoimien komentaja Fort Worthissa, Texasissa.”

Vaikka ei ole selvää, kuka tämä ”hän” on, tieto välitettiin Marcelille eikä Blanchardille. Juuri Marcel joutui pulaan ja saattoi Brazelin takaisin ranchille yhdessä vastatiedusteluyksikön Cavittin kanssa. Sheriffi Wilcox ei ollut Marcelin seurassa.

Tässä kohdin törmäämme asian toiseen näkökohtaan, nimittäin romualueen kokoon. Marcel kertoi tutkijoille, että alue oli noin kolme neljäsosaa mailia pitkä ja kaksisataa jalkaa leveä. Marcel sanoi, että tilanne näytti siltä, kuin jokin olisi räjähtänyt ilmassa, eikä hän maininnut mitään syvennystä. Hän sanoi, ettei nähnyt mitään merkkejä siitä, että jokin olisi osunut maahan.

Cavitt sanoi kuitenkin, että romualue oli kooltaan vain noin 60-metrinen neliö, mikä viittaa Mogul-lennon jäännöksiin. Hänen mielestään romualueessa ei ollut mitään epätavallista, mutta hän vietti siellä kuitenkin pari tuntia. Marcel ehdotti, että Cavitt palaisi takaisin tukikohtaan, kun taas hän, Marcel, keräisi osan romusta vietäväksi Roswelliin.

Vaikka Marcel ei maininnutkaan uomaa, Bill Brazel mainitsi sen. Hän sanoi, että se kulki pitkin sitä, mikä olisi ollut romualueen keskiviivaa. Sen mukaan, mitä hän kertoi Donille ja minulle, se oli alussa kapea, leveni noin kymmeneen jalkaan ja kapeni sitten toisessa päässä. Se viittasi siihen, että jokin oli pomppinut ja jatkanut lentoaan vielä viisitoista tai kaksikymmentä mailia. Arvelen tässä vaiheessa, että Marcel etsi iskukraatteria, johon esine oli osunut. Nähtyään romualueen hän muisti, että esine oli räjähtänyt ilmassa.

Prikaatinkenraali Arthur Exon ja Roswellin tapaus

Yksi kaikkein törkeimmistä väärän tiedon esimerkeistä oli se, että Wikipedia väitti: ”Kirjassa [UFO Crash at Roswell] väitettiin, että kenraali Arthur Exon olisi ollut tietoinen jäännöksistä ja ruumiista, mutta Exon kiisti tämän kuvauksen.”

Karl Pflock on luultavasti tämän tiedon lähde, mutta Pflock ei itse asiassa kirjoita niin. Hän kirjoitti: ”Kuten tulemme näkemään, kenraali Exonilla on aivan erilainen näkemys siitä, mitä hän todellisuudessa sanoi ja mitä hän tarkoitti.”

Mutta todellisuudessa Stanton Friedman esitti alkuperäisen syytöksen Donia ja minua vastaan, koska Exon oli puhunut valvontaryhmästä, jonka hän oli nimittänyt ”The Unholy Thirteeniksi”. Tämä tieto, joka oli peräisin paikalla olleelta elävältä lähteeltä, oli ristiriidassa Friedmanin MJ-12-asiakirjoja puolustavan kannan kanssa. Jos Exonin kuvaama ryhmä oli olemassa, se heikensi MJ-12:n uskottavuutta. Friedman sanoi, että Exon oli kertonut hänelle, että me – tai tässä tapauksessa tarkemmin sanottuna minä – olimme siteeranneet häntä väärin.

Mutta Exon ei alun perin sanonut niin. 24. marraskuuta 1991 päivätyssä käsinkirjoitetussa kirjeessä Exon oikaisi tämän asian. Hän kirjoitti:

Olen pahoillani, että osa haastattelustani on aiheuttanut sinulle ongelmia. Myönnän, että ”pikaisissa” lainauksissa sanon, että myöhemmät, paljon myöhemmät [korostus alkuperäisessä tekstissä] lentoni vahvistivat kohteen mahdollisen lentosuunnan…

Lisäksi te molemmat luultavasti muistatte, että monissa tilanteissa, kun vierailin luonanne henkilökohtaisesti tai puhuimme puhelimessa ja halusitte minun tapaavan muita – en tiennyt mitään omakohtaisesti. Vaikka uskonkin, että siteerasitte minua tarkasti, [korostus lisätty], olen kuitenkin sitä mieltä, että kirjoituksenne antoivat minusta uskottavamman kuvan ja vaikutelman henkilökohtaisesta ja suorasta tiedosta kuin mitä äänitallenteeni yksinään antaisivat ymmärtää! [Korostus alkuperäisessä tekstissä]. Minusta tuntui, että kaikissa kohdissa, joissa nimeäni käytettiin, lainaukset olivat kunnossa, mutta auktoriteettinen painotus oli teidän. Haluan sanoa, että toistaiseksi nimeni käyttö ja keskustelut eivät ole aiheuttaneet minulle mitään ongelmia. Jätetään asia siis tähän. Nautin todellakin teidän ja Donaldin ponnisteluista selvittää, kuka tietää mitä!

Palautan teidän kirjanne. Maksan mielelläni siitä, mutta olisin kiitollinen, jos saisin siihen nimikirjoituksen.

Jos haluatte lukea kattavamman analyysin koko tilanteesta, löydätte sen täältä:

https://kevinrandle.blogspot.com/2020/07/the-general-exon-quotes-again.html

Ja täältä:

https://kevinrandle.blogspot.com/2007/04/i-havent-wanted-to-turn-this-blog-into.html

Täältä löydät kopion Exonin minulle lähettämästä kirjeestä sekä Greg Sandowin analyysin Exonin todistuksen merkityksestä:

https://kevinrandle.blogspot.com/2022/03/the-general-exon-quotes-are-accurate.html

Karl Pflock jatkoi myöhemmin kirjassaan tuota aiemmassa luvussa esitettyä heikkoa lausetta erillisellä kappaleella. Hän kirjoitti:

…Mutta entä ne muistelmat, jotka Kevin Randle ja Don Schmitt ovat omistaneet eläkkeellä olevalle ilmavoimien prikaatikenraalille Arthur E. Exonille?

Kun asia tuli ensimmäisen kerran julkisuuteen vuonna 1991, näytti siltä, että Exonin muistot siitä, että ruumiita olisi kuljetettu lentokoneella Roswellista Wright Fieldiin vuonna 1947, saattaisivat perustua ensikäden tietoihin. Jos näin olisi, sillä olisi erittäin suuri merkitys, varsinkin kun Exonilla näytti olevan myös ensikäden tietoa romualueesta ja onnettomuuspaikasta sekä salaperäisestä korkean tason ryhmästä, joka oli perustettu pitämään Roswellin totuus salassa. Kuitenkin syyskuussa 1992 käydyssä pitkässä puhelinkeskustelussa Exon kertoi minulle [Pflockille], että hänen kommenttinsa ruumiista ja jäänteistä Wright Fieldissä perustuivat yksinomaan huhuihin, joita hän oli kuullut Wright Fieldin kollegoiltaan, eikä mihinkään muuhun. Mitä tulee ”ohjausryhmään”, hän sanoi vain esittäneensä perusteltuja arvauksia siitä, ketkä todennäköisesti olisi valittu tällaiseen ryhmään. Lopuksi, mitä tulee hänen väitettyyn tietoonsa jäännealueesta ja törmäyspaikoista, hän kertoi minulle muistavansa lentäneensä useiden paikkojen yli New Mexicossa jonkin aikaa heinäkuun 1947 jälkeen tehtävissä, joilla ei ollut mitään tekemistä Roswellin tapauksen kanssa. Yksi tällainen paikka saattoi sopia siihen, mitä ufologit olivat kertoneet hänelle törmäyspaikasta, koska sinne johti ajoneuvojen jälkiä.

Mielestäni termin ”huhu” käyttö on hieman yksinkertaistavaa. Yksi huhun määritelmä on: ”tieto tai tarina, joka välittyy ihmiseltä toiselle, mutta jonka totuudellisuutta ei ole todistettu”.

Voin väittää, että Exonin kertomuksessa on osia, jotka ovat totta muiden todistusten ja asiakirjojen perusteella. Exon oli lähteemme, mutta hän ei ollut ainoa lähde, joka kertoi siitä, mitä hän oli saanut tietää niiltä, jotka olivat nähneet ruumiit ja tutkineet Wright Fieldiin toimitettua outoa metallia.

On totta, että tiedot olivat Exonilta saatua toisen käden tietoa, mutta niiden kutsuminen ”huhuksi” – kuten tässä yhteydessä tehtiin – on venytettyä. Exon teki selväksi, että hän tunsi ne henkilöt, jotka kertoivat hänelle ruumiista ja metallista. Kyse ei ollut juoruista, joita hän olisi kuullut upseeriklubilla, tai koulun ulkopuolella kerrotuista tarinoista. Nämä olivat miehiä, joihin hän luotti, ja he kertoivat hänelle nimenomaan romualueelta löydetystä oudosta metallista sekä myöhemmin valokuvaajalta, joka kertoi hänelle ruumiista.

Todellinen ongelma tässä on se, että olen julkaissut useissa yhteyksissä transkriptiot siitä, mitä Exon kertoi minulle ja myöhemmin Donille. Jaoin nämä transkriptiot sekä Pflockin että Philip Klassin kanssa. Pflock tiesi Exonin minulle lähettämästä kirjeestä, mutta se ei estänyt häntä väittämästä, että olisimme esittäneet Exonin sanat väärin. Sekä kirje että kirjamme sävy viittasivat siihen, että Exon kertoi meille, mitä hän oli saanut tietää kollegoiltaan, ja että hänen omat havainnot perustuivat lentoon romualueen ja törmäyspaikan yli. Sekä Friedman että Pflock tiesivät totuuden tietolähteestä, ja molemmat vääristelivät kyseistä tietoa omia tarkoituksiaan varten.

Haluan huomauttaa, että Pflock ei toimittanut Exonin kanssa tekemänsä haastattelun transkriptiota. Hän esitti asian omasta näkökulmastaan, mutta Exon kertoi minulle kirjeessään, mitä hän tarkoitti. Kuten sanoin, tämä nostaa asian huhun tasolta korkeammalle tiedon tasolle.

Tein teoksessani UFO Crash at Roswell selväksi, että tiedot eivät perustuneet Exonin suoraan havaintoon, vaan ne olivat peräisin keskusteluista suoraan asiaan liittyvien henkilöiden kanssa. Tiedot ylittävät huhun määritelmän, mutta ne ovat silti toisen käden tietoa.

Mutta Exon puhui myös kahdesta erillisestä paikasta, joita olemme pitäneet romukenttänä Coronan lähellä New Mexicossa ja törmäyspaikkana, joka sijaitsee paljon lähempänä Roswellia. Kuten aiemmin mainittiin, Rickett kuvaili yksityiskohtaisesti matkansa törmäyspaikalle Cavittin kanssa. Toisin kuin Pflockin raportissa väitetään, Exon lensi näiden paikkojen yli, mikä vahvistaa tämän silminnäkijätodistuksen muiden antamilla vahvistavilla lausunnoilla. Ja mikä tärkeintä, hän mainitsi kaksi paikkaa, ei useita eri paikkoja. Exon kertoi Donille ja minulle kahdesta erillisestä paikasta.

On vielä yksi mielenkiintoinen seikka, jota ei ole mainittu. Vaikka meitä kritisoitiin Exonin sanojen ja tekojen vuoksi, kirjan kyseisen osan lopussa Exon totesi: ”Roswell oli avaruudesta peräisin olevan aluksen talteenotto.” Muiden tekemissä muistiinpanoissa tai haastatteluissa ei ole mitään, mikä viittaisi siihen, että tämä lausunto olisi kiistanalainen.

Mielenkiintoinen sivuhuomautus, jolla on jonkin verran merkitystä tässä keskustelussa, on se, että Exonilla oli kirjan kappale. Hän oli lukenut itsestään kertovat kohdat eikä kiistänyt minkään väittämän olevan virheellinen. Hän kyseenalaisti antamiensa lainausten merkityksen, mutta kirjoitti, että lainaukset olivat paikkansapitäviä, mukaan lukien viimeinenkin hänelle attribuoitava lainaus. ”Roswell oli avaruudesta peräisin olevan aluksen talteenotto.”

Lopuksi

Tästä on tullut paljon pidempi teksti kuin olin aikonut. Alkuperäinen tarkoitukseni oli tuoda esiin Wikipedian puolueellisuus Roswellin onnettomuuden ja löydösten suhteen. Lähes kaikki lähteet, joita he siteerasivat, edustivat keskustelussa skeptistä näkökulmaa. Uskon, että korjaamalla joitakin tehtyjä virheitä olen osoittanut tämän puolueellisuuden. Jopa neljännesvuosisadan kuluttua siitä, kun päivitimme Mack Brazelin nimen kirjoitusasun, he eivät vieläkään osaa kirjoittaa sitä oikein. Vaikka olemme jo kolmenkymmenen vuoden ajan selittäneet, ettei Alamogordon operaatio ollut erittäin salainen, ja esittäneet kuvia, jotka ilmestyivät aikakauden sanomalehdissä, meille väitetään edelleen, että se oli erittäin salainen. Ja Wikipedian artikkelin uusimmassa versiossa on julkaistu ”tosiasioita”, jotka on helppo tarkistaa, mutta kukaan ei ole vaivautunut tekemään niin.

Voisin jopa huomauttaa, että niistä kolmesta tuhannesta dollarista, joita tarjottiin lentävän kiekon todisteesta, osa tiedoista tuli yleisesti saataville vasta sen jälkeen, kun Brazel oli saapunut Roswelliin. Tuhat dollaria oli tarjolla vain 4. heinäkuuta viikonlopun ajan, ja ilmoitus toisesta tuhannen dollarin palkkiosta julkaistiin vasta maanantaina, kun Brazel oli palannut Roswellista.

En usko, että Wikipedia korjaa virheitä ja esittää asian toiselta kannalta. Haluan kuitenkin tuoda esiin vielä yhden seikan. Suuri osa Wikipedian tiedoista on peräisin julkaistuista lähteistä, jotka puolestaan ovat siteeranneet muita lähteitä. Donin, Tom Careyn ja minun esittämät tiedot kerättiin haastattelemalla tapahtuman osallistujia. Emme lukeneet lukuisia kirjoja ja artikkeleita, vaan puhuimme ihmisten kanssa, jotka olivat paikalla ja mukana tapahtumassa. Sen pitäisi merkitä jotain.

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com