Tässä tiedotuspaketissa analysoidaan kattavasti kolmea keskeistä raporttia tunnistamattomista poikkeavista ilmiöistä (UAP): puolustusministeriön ylitarkastajan arvio, All-Domain Anomaly Resolution Officen historiallisen aineiston katsaus, osa 1, ja yhteisen esikunnan viesti UAP-ilmoitusmenettelyistä. Tarkastelemalla näiden raporttien havaintoja, ristiriitaisuuksia ja suosituksia paketin tavoitteena on antaa kongressin jäsenille ja yleisölle perusteellinen ymmärrys ja kriittiset näkemykset, joita tarvitaan tietoon perustuvassa sitoutumisessa UAP:n monivivahteiseen ongelmaan. Paketissa korostetaan tarvetta koordinoidulle, tietoon perustuvalle lähestymistavalle UAP-tutkimuksiin, avoimuuden lisäämiselle ja UAP-alivaliokunnan perustamiselle edustajainhuoneen valvontakomiteaan. Aikakaudella, jolloin vaaditaan lisääntynyttä vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta, tämä tiedotuspaketti on tärkeä resurssi, jolla varmistetaan politiikan selkeys ja puolustusvoimien tehokkaan valvonnan varmistaminen UAP:n vastatoimien osalta.

Tiivistelmä

Tunnistamattomiin poikkeaviin ilmiöihin (Unidentified Anomalous Phenomena, UAP) on kiinnitetty viime vuosina paljon huomiota, ja niiden vaikutukset kansalliseen turvallisuuteen, teknologiseen kehitykseen ja lentoturvallisuuteen ovat kasvaneet. Tässä tiedotuspaketissa analysoidaan kattavasti kolmea keskeistä raporttia: puolustusministeriön (Department of Defense Inspector General, DoD IG) arviointia, AARO:n (All-Domain Anomaly Resolution Office) historiallista katsausta (Historical Record Review Vol. 1) ja pääesikunnan viestiä UAP-ilmoitusten raportointimenettelyistä. Tarkastelemalla näiden raporttien havaintoja, ristiriitaisuuksia ja suosituksia tämän asiakirjapaketin tarkoituksena on tiedottaa kongressin johtajille ja yleisölle puolustusvoimien UAP-ilmoitusten käsittelyn nykytilasta ja kiireellisestä tarpeesta parantaa valvontaa ja koordinointia.

DoD IG:n tammikuussa 2024 julkisesti julkaisema arviointi paljastaa merkittäviä puutteita DoD:n lähestymistavassa UAP:hen, mukaan lukien koordinoidun strategian puuttuminen, pirstaleiset toimet eri DoD-komponenttien välillä, riittämätön virastojen välinen yhteistyö ja mahdolliset riskit kansalliselle turvallisuudelle. Maaliskuussa 2024 julkaistussa AARO:n historiallista aineistoa koskevassa katsauksessa hylätään maan ulkopuolisia olentoja koskevat hypoteesit, mutta myönnetään, että tietoja ja analyysejä ei ole riittävästi, mikä herättää kysymyksiä tutkimuksen perusteellisuudesta. Toukokuussa 2023 julkaistu yhteisen esikunnan viesti UAP:n raportointimenettelyistä korostaa UAP:n käsittelyn kasvavaa tärkeyttä ja tarvetta standardoituihin havaitsemis- ja raportointiohjeisiin.

Näiden raporttien ristiriitaisuudet ja epäjohdonmukaisuudet korostavat puolustusvoimien kamppailua yhtenäisen viestin ja kattavan lähestymistavan luomiseksi UAP-ilmiöön. Puolustusministeriön ylitarkastajan suositusten hidas täytäntöönpano korostaa entisestään, että kongressin on valvottava ja tuettava tiukan ja tietoon perustuvan vastauksen kehittämistä UAP:hen.

Tässä tiedotuspaketissa esitetään, että edustajainhuoneen valvontakomiteaan olisi perustettava UAP-alakomitea, kuten kongressin jäsenet ovat pyytäneet AARO:n raportin julkaisemisen jälkeen. Se, miten vakavasti puolustusministeriö pyrkii käsittelemään Yhdysvaltojen ilmatilassa ja ulkomailla tehtyjä UAP-havaintoja, antaa uskottavuutta ajatukselle, että hallituksella saattaa olla hallussaan muuta kuin proosallista UAP-materiaalia, kuten David Gruschin kaltaiset ilmiantajat väittävät.

Lisäksi tiedotuspaketissa korostetaan Safe Airspace for Americans Act -lain (H.R.6967) merkitystä, sillä sen tarkoituksena on vahvistaa menettelyt ja raportointivaatimukset siviili-ilmailuhenkilöstön raportoimia UAP-tapauksia varten, mikä korostaa entisestään tarvetta kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan UAP-tapausten tutkinnassa.

Tarkastelemalla näiden raporttien historiallista aikajanaa, keskeisiä havaintoja, ristiriitaisuuksia ja suosituksia tämä paketti tarjoaa kongressille tarvittavan kontekstin ja näkemyksiä, jotta se voi ryhtyä päättäväisiin toimiin varmistaakseen avoimuuden, vastuuvelvollisuuden ja koordinoidun lähestymistavan UAP-ongelmaan ja viime kädessä turvatakseen kansallisen turvallisuuden ja yleisen luottamuksen.

Historiallinen aikalinja

Kronologinen yleiskatsaus Yhdysvaltojen hallituksen sitoutumisesta tunnistamattomiin poikkeaviin ilmiöihin (Unidentified Anomalous Phenomena, UAP), jossa korostetaan tutkintatoimien ja poliittisten reaktioiden kehitystä.

1. Varhaiset ponnistelut (1947-1969): Yhdysvaltain ilmavoimat aloitti vuonna 1947 SIGN-projektin myötä sarjan tutkimuksia tunnistamattomista lentävistä esineistä (UFO), jotka myöhemmin tunnettiin nimellä UAP. Tätä seurasivat projekti GRUDGE ja laajemmin tunnettu projekti BLUE BOOK, joka päättyi vuonna 1969 ilman lopullisia tuloksia mutta joka loi ennakkotapauksen tuleville UAP-tutkimuksille.
2. Condonin komitea (1966-1968): UFO-projekti, joka tunnetaan myös nimellä Condonin komitea, pyrki tarkastelemaan olemassa olevia UFO-tapauksia ja suorittamaan uusia tutkimuksia. Loppuraportti oli kiistanalainen, ja se merkitsi Yhdysvaltojen hallituksen virallisen julkisen ufotutkimuksen päättymistä useisiin vuosikymmeniin.
3. Advanced Aerospace Threat Identification Program (AATIP) (2009-2012): AATIP, joka tuli julkiseksi vuonna 2017, edusti Pentagonin keskitettyä pyrkimystä arvioida ja ymmärtää UAP:n kohtaamisia, erityisesti niitä, joihin liittyy sotilashenkilöstöä ja -resursseja.
4. Uudistettu avoimuus ja ponnistelut (2017 – nyt): AATIP:iä koskevien paljastusten jälkeen merivoimien vuoden 2019 UAP-raportointiohjeet ja ODNI:n vuoden 2021 alustava arviointi merkitsivät uutta aikakautta hallituksen avoimuudessa UAP:n osalta.
5. UAP-toimikunta (UAPTF) (2020): UAPTF perustettiin merivoimien tiedustelupalvelun yhteyteen standardoimaan UAP-ilmiöitä koskevaa keruuta ja raportointia, joka on esiaste virallisemmalle tutkintatoiminnalle.
6. Airborne Object Identification and Management Synchronization Group (AOIMSG) (2021): Ennen AAROa AOIMSG toimi väliaikaisena yksikkönä, joka koordinoi puolustusvoimien ja laajemmin tiedusteluyhteisön toimia UAP:hen liittyvissä asioissa.
7. AARO:n perustaminen (2022): Merkittävänä poliittisena muutoksena puolustusministeriö perusti kongressin toimeksiannosta vuonna 2022 AARO:n (All-Domain Anomaly Resolution Office). AARO:n perustamisella pyrittiin keskittämään aiemmin eri puolustusministeriön yksiköihin hajallaan olleet toimet ja parantamaan UAP:iden seurantaa ja analysointia.
8. Pääesikunnan UAP-raportointimenettelyt (19. toukokuuta 2023): Yhteisesikunta (J3, operaatiot; J36, kotimaanpuolustusosasto) levitti yhtenäiset menettelyt, joilla raportoidaan nykyaikaisista sotilaallisista kohtaamisista UAP:n kanssa, korostaen UAP:n havainnoinnin, tunnistamisen ja mahdollisen lieventämisen kasvavaa tärkeyttä poliittisille päättäjille, lainsäätäjille ja sotilashenkilöille.
9. DoD IG:n arviointi (24. tammikuuta 2024): Arvioinnissa tarkastellaan kriittisesti, miten puolustusvoimat on käsitellyt UAP-tapauksia, ja hahmotellaan tarvittavia toimia havaitsemisen, analysoinnin ja reagoimisen parantamiseksi.
10. AARO Historical Record Review Vol. 1 (8. maaliskuuta 2024): AARO:n ”kattava” katsaus historiallisiin UAP-tapauksiin ja väitettyihin UAP:n onnettomuuksien palautusohjelmiin, jonka tarkoituksena oli antaa yksityiskohtainen selvitys Yhdysvaltain hallituksen osallistumisesta UAP:n toimintaan vuodesta 1945 lähtien.

Keskeiset havainnot

Puolustusministeriön ylitarkastajan tekemä kattava arviointi puolustusministeriön lähestymistavasta tunnistamattomiin poikkeaviin ilmiöihin (UAP) paljastaa järjestelmällisiä haasteita, jotka edellyttävät merkittäviä strategisia ja operatiivisia uudistuksia. Arvioinnissa tarkastellaan perusteellisesti UAP:iden havaitsemiseen, raportointiin, keräämiseen, analysointiin ja tunnistamiseen liittyviä toimintalinjoja, menettelyjä ja toimia, ja siinä korostetaan koordinoidun, koko ministeriön laajuisen lähestymistavan huomattavaa puuttumista. Koordinoinnin puute on johtanut keskeisten maantieteellisten taisteluosastojen poissulkemiseen ja erilaisten prosessien kehittämiseen eri puolustusministeriön osissa, mikä on johtanut tehottomuuteen ja mahdollisiin turvallisuusriskeihin. Havainnot korostavat, että tarvitaan kipeästi yhtenäistä strategiaa, jolla parannetaan puolustusministeriön kykyä ymmärtää, tunnistaa ja suojautua tunnistamattomia ilmiöitä vastaan, jotka voivat aiheuttaa turvallisuusuhkia sotilashenkilöstölle ja -alueelle. Seuraavissa kohdissa syvennytään näihin systeemisiin kysymyksiin, annetaan yksityiskohtainen kuvaus UAP:iden käsittelyn nykytilasta puolustusministeriössä ja luodaan perusta suositelluille strategisille uudistuksille.

Kokonaisvaltaisen ja koordinoidun lähestymistavan puute

DoD IG:n raportissa korostetaan, että DoD:n eri komponenttien yhtenäinen strategia puuttuu, mikä johtaa pirstaleisiin toimiin, epäjohdonmukaiseen tiedonkeruuseen ja analyysiin sekä mahdollisiin turvallisuusriskeihin. AAROn raportissa, jossa hylätään avaruushypoteesit, tunnustetaan riittävien tietojen ja analyysien puute, mikä korostaa entisestään koordinoidun lähestymistavan tarvetta.

Tiedustelu- ja turvallisuusasioista vastaavan puolustusministerin kanslian (OUSD(I&S)), puolustusvoimien, tärkeimpien puolustuskomponenttiorganisaatioiden ja puolustusvirastojen johtavien virkamiesten haastatteluista kävi ilmi, että vaikka olemassa olevia järjestelmiä on jonkin verran mukautettu UAP:den käsittelemiseksi, maantieteellisten taisteluosastojen rooli näissä prosesseissa on edelleen minimaalinen. Puolustusvoimien joukko-osastojen vallitsevissa UAP-prosesseissa ei oteta riittävästi huomioon näiden komentokuntien ainutlaatuisia voimavaroja ja strategista asemaa, mikä aiheuttaa puutteita kattavassa kattavuudessa ja reagointikyvyssä UAP-tapahtumiin.

Kun otetaan huomioon, että maantieteellisillä taisteluosastoilla on Yhdysvaltojen turvallisuuslain 10 pykälän 6 luvun nojalla vakiintunut toimivalta valvoa turvallisuutta omalla vastuualueellaan, ne ovat loogisia yksiköitä, jotka voivat osallistua enemmän UAP:n havaitsemiseen ja raportointiin. Niiden mukaan ottaminen voisi merkittävästi parantaa puolustusministeriön kykyä kerätä, analysoida ja reagoida tehokkaasti UAP-tapahtumiin, mikä varmistaisi vankemman ja koordinoidumman lähestymistavan mahdollisiin ilmauhkiin. Nykyinen valvonta korostaa tarvetta tarkistaa strategiaa, jossa maantieteellisten taisteluosastojen voimavarat ja toimivaltuudet sisällytetään puolustusvoimien kattavaan UAP-uhkien torjuntakehykseen.

Havainnointi- ja raportointiprosessien muuttaminen

Kriittinen ongelma nykyisessä lähestymistavassa UAP:hin puolustusministeriössä on se, että puolustusministeriön osat kehittävät erilaisia ja epävirallisia prosesseja UAP-tapausten havaitsemiseksi ja niistä raportoimiseksi. Tämä vaihtelu johtuu suurelta osin siitä, että DoD:n tasolla ei ole kattavaa ohjeistusta, mikä johtaa epäjohdonmukaisuuksiin siinä, miten UAP-tapauksia dokumentoidaan ja hallinnoidaan eri puolustushaarojen ja yksiköiden välillä. Standardoitujen menettelyjen puuttuminen ei ainoastaan aiheuta mahdollisia valvontaongelmia, vaan se myös vaikeuttaa UAP-tietojen kokoamista ja analysointia, mikä on olennaista näiden ilmiöiden luonteen ja vaikutusten ymmärtämiseksi.

Tämän ongelman ratkaiseminen edellyttää sellaisten yhtenäisten havaitsemis- ja raportointiohjeiden laatimista, joita voidaan soveltaa kaikissa puolustusministeriön osissa. Tällaisilla ohjeilla varmistettaisiin, että UAP-tapaukset dokumentoidaan yhdenmukaisella tavalla, mikä helpottaisi tehokkaampaa tiedonkeruuta, analysointia ja viime kädessä enemmän tietoon perustuvaa ja koordinoidumpaa reagointia UAP-tapauksiin. Standardoitujen prosessien integrointi on ratkaiseva askel kohti puolustusvoimien kykyä arvioida ja käsitellä UAP:n aiheuttamia haasteita riittävän tarkasti ja kattavasti.

Kasvava prioriteetti ja vaikutukset kansalliseen turvallisuuteen

Pääesikunnan toukokuussa 2023 julkaisema viesti UAP-ilmoitusmenettelyistä merkitsee merkittävää muutosta armeijan lähestymistavassa UAP-ilmiöön. Viestissä korostetaan sitä, että sekä poliittiset päättäjät, lainsäätäjät että sotilaat pitävät yhä tärkeämpänä UAP:den tarkkailua, tunnistamista ja lieventämistä. Siinä korostetaan UAP:den mahdollisia kansalliseen turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia, jotka vaihtelevat operatiivisista vaaroista ja uhkista teknologisiin ja tiedusteluyllätyksiin.

Viestissä todetaan, että ”UAP:den mahdollisesti kaikkialle levinnyt esiintyminen määrittelee näiden poikkeamien kansalliset turvallisuusvaikutukset”, ja korostetaan, että puolustusvoimien on tarjottava kattavaa raportointia, tietoja ja materiaalia mahdollisten uhkien havaitsemiseksi ja lieventämiseksi, kehittyneiden teknologioiden hyödyntämiseksi ja päätöksentekijöille tiedottamiseksi. Tämä UAP:iden laajalle levinneen luonteen ja niiden mahdollisen vaikutuksen tunnustaminen kansalliseen turvallisuuteen korostaa sitä, että UAP:iden tutkintaa ja niihin reagoimista varten on kiireellisesti kehitettävä koordinoitu, tietoon perustuva lähestymistapa.

Lisäksi viestissä otetaan käyttöön tiukennetut raportointivaatimukset, joiden mukaan raportti UAP-tapauksista on toimitettava 12 tunnin kuluessa, mikä osoittaa, että UAP-tapauksiin puuttumisella on yhä suurempi kiire. Näiden raporttien keräämisen ja analysoinnin perimmäinen yhteyspiste on All-Domain Anomaly Resolution Office (AARO), mikä korostaa entisestään keskitettyjen ja koordinoitujen toimien tarvetta UAP-ilmiön ymmärtämiseksi ja lieventämiseksi.

Ristiriidat ja riittämätön data

Puolustusministeriön IG:n arvio ja AARO:n historiallista aineistoa koskeva AAROn raportti esittävät ristiriitaisia johtopäätöksiä, vaikka molemmissa tunnustetaankin riittävien tietojen ja analyysien puute. DoD:n ylitarkastajan raportissa korostetaan merkittäviä puutteita DoD:n käsittelemissä UAP-tapauksissa ja korostetaan kattavan ja koordinoidun lähestymistavan tarvetta. Sitä vastoin AARO:n raportissa hylätään Maan ulkopuoliset hypoteesit ja tehdään johtopäätöksiä, jotka vaikuttavat ennenaikaisilta, kun otetaan huomioon, että tietoja ei ole riittävästi.

Tämä ristiriita herättää kysymyksiä AARO:n tutkimuksen perusteellisuudesta ja objektiivisuudesta ja viittaa siihen, että puolustusministeriö ei ole vielä luonut vankkaa kehystä UAP-ilmiön ymmärtämiseksi ja käsittelemiseksi. Näiden johtopäätösten ristiriitaisuus korostaa, että UAP-tutkimuksiin tarvitaan tiukempaa, tietoon perustuvaa lähestymistapaa ja että on tärkeää panna täytäntöön DoD:n ylitarkastajan raportissa esitetyt suositukset.

Lisäksi DoD OIG:n tiedottajan vastauksesta Liberation Timesin kyselyyn elokuussa 2023 julkaistun salaiseksi luokitellun raportin suositusten täytäntöönpanosta käy ilmi, että vain yksi suositus oli pantu kokonaisuudessaan täytäntöön, kun taas kymmenen muuta suositusta olivat vielä kesken 29. tammikuuta 2024. Tämä hidas edistyminen havaittujen puutteiden korjaamisessa huolimatta AARO:n perustamisesta ja yhteisen esikunnan UAP:lle antamasta kasvavasta painoarvosta korostaa entisestään niitä jatkuvia haasteita, joita puolustusministeriöllä on edessään UAP-ongelman tehokkaassa ratkaisemisessa.

Puolustusministeriön huolestuttava toimettomuus

Nämä ristiriidat ja riittämättömät tiedot korostavat, että kongressin on lisättävä valvontaa ja tukea, jotta voidaan varmistaa kattava, avoin ja vastuullinen lähestymistapa UAP-tutkimuksiin. UAP-alakomitean perustaminen edustajainhuoneen valvontakomiteaan, kuten kongressin jäsenet pyysivät AARO:n raportin julkaisemisen jälkeen, olisi ratkaiseva askel tarvittavien ohjeiden ja resurssien tarjoamisessa tämän monimutkaisen ja monitahoisen ilmiön käsittelemiseksi.

Ristiriitoja

Äskettäin julkaistu AARO:n historiallisten asiakirjojen katsaus, osa 1, ja pääesikunnan viesti UAP-raportointimenettelyistä on tuonut esiin merkittäviä ristiriitaisuuksia ja epäjohdonmukaisuuksia puolustusvoimien lähestymistavassa UAP-ilmiöön. Kun näitä ristiriitaisuuksia tarkastellaan yhdessä DoD:n IG:n arvioinnin tulosten kanssa, ne korostavat tarvetta johdonmukaisempaan, tietoon perustuvaan reagointiin UAP:n suhteen ja kongressin valvonnan lisäämiseen.

Maan ulkopuolisten hypoteesien hylkääminen riittämättömistä tiedoista huolimatta

AAROn raportti hylkää Maan ulkopuoliset hypoteesit ja toteaa, että se ei löytänyt empiirisiä todisteita siitä, että UAP:t edustaisivat Maan ulkopuolista teknologiaa tai että olisi olemassa salaisia ohjelmia, joista ei ole raportoitu kongressille. Tämä päätelmä vaikuttaa kuitenkin ennenaikaiselta, kun otetaan huomioon, että sekä AARO:n raportissa että DoD:n ylitarkastajan arvioinnissa tunnustetaan riittävien tietojen ja analyysien puute. Näiden havaintojen ristiriitaisuus herättää kysymyksiä AARO:n tutkimuksen perusteellisuudesta ja objektiivisuudesta ja viittaa siihen, että puolustusministeriö ei ole vielä luonut vankkaa kehystä UAP-ilmiön ymmärtämiseksi ja käsittelemiseksi.

Epäjohdonmukaisuudet DoD:n ylitarkastajan havaintojen ja pääesikunnan prioriteettien välillä

Pääesikunnan viesti UAP-raportointimenettelyistä, joka julkaistiin vain kuukausia ennen AAROn raporttia, korostaa UAP-ilmoitusten käsittelyn kasvavaa tärkeyttä ja näiden ilmiöiden mahdollisia kansalliseen turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia. Tämä korostunut kiireellisyyden tunne ja UAP-ilmiöiden laajalle levinneen luonteen tunnustaminen ovat jyrkässä ristiriidassa AARO:n raportissa esitettyjen Maan ulkopuolista elämää koskevien hypoteesien hylkäämisen ja sen johtopäätösten kanssa, jotka perustuvat tosin riittämättömiin tietoihin. Lisäksi pääesikunnan viesti vahvistaa kattavan raportoinnin, tietojen ja materiaalin tarvetta mahdollisten uhkien havaitsemiseksi ja lieventämiseksi, mikä on ristiriidassa DoD:n ylitarkastajan arvioinnissa korostettujen pirstaleisten toimien ja koordinoidun lähestymistavan puutteen kanssa.

Puolustusministeriön ylitarkastajan suositusten hidas täytäntöönpano

DoD OIG:n tiedottajan vastauksesta Liberation Timesin kyselyyn elokuussa 2023 julkaistun salaiseksi luokitellun raportin suositusten täytäntöönpanosta käy ilmi, että vain yksi suositus oli pantu kokonaan täytäntöön, kun taas kymmenen muuta suositusta olivat vielä kesken. Tämä hidas edistyminen havaittujen puutteiden korjaamisessa huolimatta AARO:n perustamisesta ja pääesikunnan UAP:lle antamasta kasvavasta painoarvosta korostaa entisestään niitä jatkuvia haasteita, joita DoD:llä on edessään UAP-ongelman tehokkaassa ratkaisemisessa. Epäjohdonmukaisuus pääesikunnan viestissä ilmaistun kiireellisyyden ja kriittisten uudistusten toteuttamisvauhdin välillä korostaa tarvetta lisätä kongressin valvontaa ja tukea.

Nämä ristiriitaisuudet ja epäjohdonmukaisuudet puolustusvoimien eri raporteissa ja tiedonannoissa korostavat, että on tärkeää soveltaa tiukempaa, tietoon perustuvaa lähestymistapaa UAP-tutkimuksiin ja lisätä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta. Kongressin jäsenten pyytämän UAP-alakomitean perustaminen edustajainhuoneen valvontakomitean yhteyteen tarjoaisi tarvittavat ohjeet ja resurssit näiden ristiriitaisuuksien käsittelemiseksi ja kattavan ja koordinoidun vastauksen varmistamiseksi UAP-ilmiöön.

Suositukset

DoD:n ylitarkastajan arvioinnissa, AAROn raportissa ja pääesikunnan viestissä UAP-ilmoitusmenettelyistä havaittujen havaintojen ja ristiriitaisuuksien perusteella ehdotetaan seuraavia suosituksia, joilla parannetaan puolustusministeriön lähestymistapaa tunnistamattomiin poikkeaviin ilmiöihin:

Puolustusministeriön ylitarkastajan suositusten täytäntöönpano

Puolustusministeriön olisi toimittava ripeästi sen IG:n arvioinnissa esitettyjen 11 suosituksen mukaisesti ja varmistettava, että kaikki tarvittavat uudistukset pannaan täytäntöön ajoissa. Näihin suosituksiin kuuluvat:

(a) Laaditaan kattava puolustusministeriön politiikka, jolla UAP:n tehtävät, vastuut ja koordinointimenettelyt sisällytetään nykyisiin tiedustelu-, vastavakoilu- ja voimiensuojelupolitiikkoihin.

(b) Maavoimien, laivaston ja ilmavoimien sihteerit antavat väliaikaiset ohjeet UAP:n havaitsemisesta, raportoinnista ja koordinoinnista maantieteellisten taisteluosastojen kanssa.

(c) Yhteisen esikuntapäällikön puheenjohtajan antamat ohjeet maantieteellisille taisteluosastojen komentajille UAP:n havaitsemisesta, raportoinnista, keräämisestä, analysoinnista ja tunnistamisesta niiden vastuualueella.

Kongressin olisi seurattava tiiviisti näiden toteutusten edistymistä ja valvottava niiden tehokkuutta.

Perustetaan UAP-alivaliokunta edustajainhuoneen valvontakomitean yhteyteen

Kun otetaan huomioon puolustushallinnon eri raporttien ja tiedonantojen väliset ristiriitaisuudet ja epäjohdonmukaisuudet, on ratkaisevan tärkeää, että kongressi perustaa edustajainhuoneen valvontavaliokunnan yhteyteen UAP-alivaliokunnan, kuten kongressin jäsenet pyysivät AARO:n raportin julkaisemisen jälkeen. Tämä alakomitea tarjoaisi tarvittavat ohjeet, resurssit ja valvonnan, jotta voitaisiin varmistaa kattava ja koordinoitu vastaus UAP-ilmiöön ja käsitellä niitä monimutkaisia seikkoja ja haasteita, joita DoD:n ylitarkastajan arviointi, AAROn raportti ja pääesikunnan viesti UAP-raportointimenettelyistä korostavat.

Avoimuuden ja kansalaisten osallisuuden lisääminen

Puolustusministeriön olisi asetettava avoimuus etusijalle UAP:hin liittyvissä toimissaan ja annettava kongressille ja yleisölle säännöllisesti tietoja tutkimusten edistymisestä ja uudistusten täytäntöönpanosta. Avoimuuden lisääminen auttaa rakentamaan yleisön luottamusta ja varmistamaan, että puolustusministeriö on vastuussa tämän kriittisen kysymyksen tehokkaasta käsittelystä. Lisäksi puolustusministeriön olisi luotava selkeät kanavat UAP-havaintojen ja -tapaamisten ilmoittamiselle sekä sotilashenkilöstön että siviilien osalta sen varmistamiseksi, että kaikki asiaankuuluvat tiedot kerätään ja analysoidaan ajoissa ja tehokkaasti.

Safe Airspace for Americans Act (H.R.6967) on tärkeä säädös, jolla pyritään luomaan menettelyt ja ilmoitusvaatimukset siviililentäjien, lennonjohtajien, lentoemäntien, lentohuoltohenkilöstön, lennonlähettiläiden, lentoemäntien, lentoyhtiöiden tai toiminnanharjoittajien ja lentoasemien ilmoittamia UAP-tapahtumia varten. Laissa edellytetään, että Federal Aviation Administrationin hallintoviranomainen kehittää nämä menettelyt, ja sillä pyritään varmistamaan, että kaikki siviili-ilmailualan UAP-tiedot kerätään ja analysoidaan asianmukaisesti ja että ne jaetaan asianmukaisille viranomaisille. Tämän lain hyväksyminen lisäisi merkittävästi UAP-tutkimusten avoimuutta ja yleisön osallistumista, mikä antaisi kattavamman käsityksen ilmiöstä.

Riittävien resurssien ja asiantuntemuksen allokointi

Kongressin olisi varmistettava, että puolustusministeriöllä on tarvittavat resurssit, rahoitus ja asiantuntemus, jotta se voi suorittaa perusteellisia ja tarkkoja UAP-tutkimuksia. Tähän sisältyy tuki kehittyneen teknologian ja analyysivälineiden kehittämiseen sekä erikoistuneen henkilöstön rekrytointiin ja koulutukseen. Lisäksi puolustusministeriön olisi tehtävä yhteistyötä muiden valtion virastojen, akateemisten laitosten ja yksityisen sektorin organisaatioiden kanssa niiden asiantuntemuksen ja resurssien hyödyntämiseksi UAP-ilmiön ymmärtämisessä ja lieventämisessä.

Puolustusministeriön olisi tehtävä yhteistyötä EU:n ja muiden kansainvälisten kumppaneiden kanssa parhaiden käytäntöjen jakamiseksi, tietojen vaihtamiseksi ja koordinoidun lähestymistavan kehittämiseksi UAP-tutkimuksiin. Ottamalla oppia EU:n toimista ja rakentamalla niiden rinnalle Yhdysvallat voi vahvistaa omia UAP-ilmoitus- ja tutkintaprotokolliaan ja edistää samalla maailmanlaajuista yhteistyötä UAP:hen liittyvien mahdollisten riskien ja haasteiden ymmärtämiseksi ja lieventämiseksi.

Lisäksi kansainvälinen yhteistyö UAP-tutkimuksessa ja selvityksissä voi auttaa vähentämään päällekkäistä työtä, maksimoimaan resursseja ja nopeuttamaan edistymistä tämän monimutkaisen ilmiön ymmärtämisessä. Puolustusministeriön olisi aktiivisesti etsittävä mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden kanssa ja edistettävä UAP:n raportointia, analysointia ja vastatoimia koskevien maailmanlaajuisten standardien ja ohjeiden kehittämistä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tässä tiedotuspaketissa esitetään perusteellinen analyysi viimeaikaisista raportteista, jotka koskevat tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä, ja puolustusministeriön vastauksesta tähän asiaan. Korostamalla ristiriitaisuuksia ja epäjohdonmukaisuuksia DoD:n ylitarkastajan arvioinnin, AAROn raportin (AARO Historical Record Review Vol. 1) ja pääesikunnan viestin UAP-ilmoitusmenettelyistä välillä paketti korostaa kiireellistä tarvetta koordinoidumpaan, tietoon perustuvaan lähestymistapaan UAP-tutkimuksissa. Kongressin jäsenten pyytämän UAP-alakomitean perustaminen edustajainhuoneen valvontakomitean yhteyteen tarjoaisi tarvittavaa ohjausta, resursseja ja valvontaa UAP-ilmiöön liittyvien monitahoisten kysymysten ja haasteiden ratkaisemiseksi. Lisäksi tässä asiakirjapaketissa esitetyt suositukset, mukaan luettuina puolustusministeriön ylitarkastajan suositusten nopea täytäntöönpano, avoimuuden ja yleisön osallisuuden lisääminen, riittävien resurssien ja asiantuntemuksen osoittaminen sekä kansainvälisen yhteistyön edistäminen, ovat olennaisia askeleita kattavan ja tehokkaan vastauksen varmistamiseksi UAP-ongelmaan. UAP:den maailmanlaajuisten vaikutusten tullessa yhä ilmeisemmiksi on välttämätöntä, että kongressi ryhtyy päättäväisiin toimiin kansallisen turvallisuuden turvaamiseksi ja yleisen luottamuksen säilyttämiseksi tämän monimutkaisen ja monitahoisen ilmiön edessä.

uapcaucus.com on riippumaton yhteisölähtöinen foorumi, eikä se ole sidoksissa mihinkään viralliseen hallintoyksikköön, mukaan lukien UAP Caucus edustajainhuoneessa, tai mihinkään muuhun viralliseen elimeen, eikä se ole minkään virallisen hallintoyksikön hyväksymä tai edustama. Tällä sivustolla esitetyt näkemykset, kehykset ja sisältö ovat kirjoittajien omia eivätkä heijasta minkään valtiollisen organisaation virallista kantaa tai hyväksyntää.

 

Artikkelin julkaissut uapcaucus.com