kirjoittanut Daniel Turcotte
Ihmiskunta on vuosisatojen ajan katsellut tähtiä uteliaisuudella, ihmeellä ja toivolla. Nykyään tämä suhde on muuttumassa. On syytä huomata, että kautta historian ihmiskunta on johdonmukaisesti luonut diplomaattisia puitteita aina kohdatessaan uusia todellisuuksia. Emmekö ole nyt juuri tällaisen todellisuuden edessä, kun lähitulevaisuudessa on odotettavissa kontakti maapallon ulkopuoliseen älykkyyteen?
Kun valtiot laajensivat suhteitaan mantereiden yli, diplomatia kehittyi. Kun ihmiskunta astui avaruusikään, luotiin uusia lakeja ja sopimuksia, joilla säännellään toimintaa Maan ulkopuolella. Mahdollisuus kohdata toinen älykäs sivilisaatio on ehkä ihmiskunnan historian suurin diplomaattinen haaste – ja mahdollisuus.
Tähän mennessä ihmiskunta ei kuitenkaan ole luonut selkeää toimintakehystä tällaisen tapahtuman varalle. Miten voimme varmistaa, että ensimmäinen kontakti – jos sellainen tapahtuu – muodostuu rauhan, yhteistyön ja keskinäisen kunnioituksen hetkeksi?
Nämä kysymykset ansaitsevat perusteellisen kansainvälisen keskustelun jo nyt – ei vasta silloin, kun hetki koittaa. Ihmiskunnan seuraava suuri askel ei ehkä ole pelkästään teknologinen; se on epäilemättä diplomaattinen.
Käsite Maapallon ulkopuolisesta diplomatiasta – eksodiplomatiasta – kannustaa meitä ajattelemaan perinteisten kansallisuus-, kulttuuri- ja maantieteellisten rajojen ulkopuolella. Se haastaa meidät kuvittelemaan ihmiskuntaa toimimassa ei pelkästään erillisinä kansakuntina, vaan yhtenä sivilisaationa, joka jakaa yhden planeetan. Tuleva suurlähetystö tai diplomaattinen kehys, joka on omistettu yhteydenpitoon Maapallon ulkopuolisen älykkyyden kanssa, ei olisi pelkästään rakennus; se ilmentäisi viestiä: ihmiskunta on valmis toimimaan rauhanomaisesti maailmankaikkeuden kanssa.
Valmistautuminen ennen virallista kontaktia
Ihmiskunnan historia osoittaa, että muutosta edeltää usein valmistautuminen. Laadimme ilmailulakeja jo ennen kuin kansainvälinen lentomatkustaminen yleistyi. Laadimme avaruussopimuksia jo ennen kuin ihmiskunta uskaltautui Maan ulkopuolelle. Perustimme kansainvälisiä instituutioita, koska yhteistyö tuli välttämättömäksi yhteisen tulevaisuutemme kannalta. Sama periaate pätee myös tässä tapauksessa.
Valmistautuminen viralliseen kontaktiin ei tarkoita sen ajankohdan tai tavan ennustamista, vaan sen tunnustamista, että kypsä sivilisaatio varautuu historiallisiin mahdollisuuksiin. Elämän etsiminen Maan ulkopuolelta heijastaa viime kädessä omaa evoluutiotamme. Se kannustaa meitä siirtymään planeettakeskeisestä ajattelutavasta kohti kosmisempaa näkökulmaa.
Ehkä suurin löytö ei olekaan uuden älyllisen olennon löytäminen – tai se, että meidät löydetään – vaan se, että ihmiskunta ymmärtää laajemmassa mittakaavassa, ettemme ole yksin ja että yhteydenoton edellytykset saattavat riippua omasta valmiudestamme: rauhallisesta Maasta, vakiintuneista diplomaattisista menettelytavoista ja fyysisestä paikasta, joka on valmis ottamaan tällaisen kohtaamisen vastaan.
Ennalta-ajattelevien maiden rooli
Tulevaisuutta muovaavat usein ne maat, jotka ovat valmiita tutkimaan uusia mahdollisuuksia jo ennen kuin ne tulevat ilmeisiksi. Maat, jotka panostavat avaruustutkimukseen, tieteeseen, innovaatioihin, kestävyyteen ja kansainväliseen yhteistyöhön, ovat luonnollisesti hyvissä asemissa osallistuakseen tähän kehittyvään alaan.
Eksodiplomatiaan keskittyvä maailmanlaajuinen aloite voisi toimia foorumina, joka yhdistää:
- tieteen ja tutkimuksen
- kansainvälisen lain
- avaruuspolitiikan
- rauhanaloitteet
- koulutuksen ja julkisen keskustelun
- turismin ja kulttuurinvaihdannan
Tällaisella hankkeella on potentiaalia innostaa sukupolvemme katsomaan ylöspäin – ei pelosta, vaan uteliaisuudesta, vastuuntunnosta ja rauhan hengestä. Se kehottaa meitä valmistautumaan paitsi teknisesti myös diplomaattisesti ja eettisesti yhteen ihmiskunnan historian merkittävimmistä hetkistä.
Artikkelin julkaissut linkedin.com
