kirjoittanut Ed Komarek
Vuosikymmenten aikana, joina olen tutkinut kohtaamistapauksia, olen aina etsinyt aitoja tapauksia, jotka ovat jääneet huomaamatta, koska ne ovat usein peittyneet petostapausten alle – joko niiden vuoksi, jotka eivät kykene erottamaan totuutta fiktiosta, tai niiden vuoksi, jotka ovat kyllästyneet alalla esiintyviin petoksiin. Kosmisten todellisuuksien ymmärtäminen ET-kohtaamistapausten ja hallituksen ilmiantajien kautta on todella vaikeaa, mutta se on mahdollista, vaikkakin vain muutamien sitoutuneiden ihmisten voimin, jotka ovat valmiita viettämään suurimman osan elämästään kosmisia todellisuuksia tutkien.
Tästä huolimatta pidän tohtori Michael Sallan mainostamia JP:n kohtaamisia kiehtovina, mutta mikään tapaus ei erotu joukosta, ja voidakseni puhua näiden tapauksien puolesta minun pitäisi olla tekemisissä JP:n ja muiden kanssa. Kuitenkin jotain todella suurta ja ällistyttävää on meneillään, jota tukee valtava määrä kohtaamistapauksia, ja voisiko tämä olla se? Tämä tapaus, kuten muutkin aiemmin, selviää ajan myötä ja osoitetaan joko todeksi tai fiktioksi.
Olen tuntenut Michael Sallan ja ollut tekemisissä hänen kanssaan jo vuosikymmenten ajan, pääasiassa eksopolitiikan – eli maailmankaikkeuden politiikan tutkimuksen – nousevan alan varhaisessa kehitysvaiheessa. Pidän häntä rehellisenä ja vilpittömänä miehenä, jolla on kuitenkin uskottavuusongelmia, koska hän ei kykene riittävän tehokkaasti karsimaan huijareita lähipiiristään, johon kuuluu ihmisiä, joiden kanssa hän on ollut yhteydessä. Tästä syystä monet uskottavat henkilöt UFO-yhteisössä sivuuttavat hänet kokonaan, mikä on mielestäni virhe, samoin kuin tohtori Steven Greerin tapauksessa, jolla on myös omat uskottavuusongelmansa.
JP otti yhteyttä Michael Sallaan vuonna 2008, ja tämä kohtaamistapaus kiinnitti pian huomioni heti sen tultua julki, ja olen seurannut sitä varovaisesti ajoittain vuosien varrella. Tapaus alkaa varsin viattomasti JP:n kohtaamisella pohjoismaisen avaruusolennon kanssa Yhdysvaltojen koillisosassa, ja siirtyy sitten Orlandon ja Tampan alueelle, jossa hän nykyään asuu. Siellä hän ottaa väitettyjä valokuvia avaruusolentojen ja erikoisjoukkojen aluksista, jotka toimivat MacDillin lentotukikohdasta käsin, ja tapaa erikoisjoukkojen univormuun pukeutuneen pohjoismaisen avaruusolennon.
JP:n mukaan kyseessä ovat MacDillin lentotukikohdasta ja muualta peräisin olevien erikoisjoukkojen agenttien virallisesti hyväksytyt tiedot, vaikka MacDillin viranomaiset kiistivätkin ne julkisesti Tampa Tribune -lehdelle. Näissä varhaisissa tapauksissa JP toteaa, että pohjoismaisilla avaruusolentoilla on sopimuksia, joiden puitteissa he opettavat lentäjiämme käyttämään ufoja ilmataisteluissa ilmeisesti vihamielisten muiden ufo-alusten kanssa. JP kutsuttiin avaruusolentojen alukselle, mutta hän kieltäytyi tuolloin, koska hän katsoi, ettei hän tarvinnut niitä vastareaktioita ja surua, joita alukselle nousemisesta varmasti myöhemmin seuraisi. Luettelo JP:n kaikista seikkailuista tähän päivään asti löytyy täältä.
Pidin tätä kaikkea erittäin mielenkiintoisena, mutta en ollut tajunnut, kuinka pitkälle nämä tapaukset olivat edenneet viime vuosina, kun JP – joka on kasvanut armeijaperheessä – päätti liittyä armeijaan ja astui armeijan erikoisjoukkoihin, jotka ilmeisesti toimivat yhteistyössä MacDillistä käsin toimivien ilmavoimien erikoisjoukkojen kanssa. Oletan, että tämä hyväksyttiin pohjoismaalaisten ja erikoisjoukkojen korkeimmalla tasolla, sillä he halusivat julkisen kanavan operaatioilleen, jotta yleisö saataisiin tutustumaan tähän fantastiseen aihepiiriin vähitellen. Usein salaisista operaatioista vuotaa todellista tietoa epäluotettaviin lähteisiin, jotta tieto siirtyisi hitaasti julkisuuteen, missä ne, joilla on hyvä tilannekuva ET-asioista, voivat poimia tiedon ja välittää sen luotettavampiin kanaviin.
Kun tämä on sanottu, siirrytäänpä asian ytimeen. JP, joka on armeijan erikoisjoukkojen jäsen, esittelee meille – jos tämä pitää paikkansa – fantastisen maailman, jossa avaruusolentojen toiminta on vapaata monista Maapallon avaruusolentojen tukikohdista, jotka sijaitsevat meren alla, maan alla ja avaruudessa. Kuten toisessa artikkelissa on tuotu esiin, Maapallo ei ole meidän omaisuuttamme, vaan olemme vain yksi monista pienistä kumppaneista, jotka jakavat Maapallon lukuisien avaruusolentojen sivilisaatioiden kanssa, joista monet ovat ihmismäisiä tai humanoideja.
Merkittävää on, että 60-luvun Star Trek -sarja viittaa siihen, että Star Trek oli hyödyllinen psykologinen operaatio, jota eliittierikoisjoukkojen jäsenet toteuttavat nykyään. Tämä tuli jälleen kerran selväksi, kun koin synkronisuuden katsellessani vanhaa Star Trek -jaksoa, jossa käsiteltiin aikamatkailua ja jossa Spock, Kirk ja McCoy kohtaavat erittäin sivistyneen yhteiskunnan, joka on tuhoon tuomittu, koska sen aurinko on muuttumassa supernovaksi.
Heidät kuljetettiin koneelliseen kirjastoon, johon kaikki yhteiskunnan jäsenet olivat matkustaneet elämään menneisyydessä paetakseen planeettansa ja sivilisaationsa tuhoa. Tässä kirjastossa oli levyjä, jotka esittelivät ihmisille heitä kiinnostavia menneisyyden aikakausia ja yhdistivät heidät aikaporttiin. Näin ollen heidän sivilisaationsa koko historia oli saavutettavissa aikamatkailun avulla. Tämä vanha sarja sopii erittäin hyvin yhteen ARK-konseptin kanssa, jossa JP:n seikkailut vievät hänet paikkoihin, joita kutsun aikamatkailun planetaarisiksi tietoarkistoiksi (TTPR:iksi). Jos tällaisia paikkoja olisi olemassa Maapallolla tai muualla, kuvittele, kuinka ne edistäisivät yhteiskunnan sekä yksilöiden että yhteisön ymmärrystä, jos voitaisiin matkustaa menneisyyteen katsomaan, mitä esimerkiksi Jeesukselle todella tapahtui?
JP astuu huoneeseen ja tapaa tutkijoita, jotka ovat juuri oppimassa aikamatkailun perusteita ja matkustavat kolmeen eri menneisyyden aikakauteen kolmen eri soikean aikaportaalin kautta. Valitut aikakaudet eivät ole kaukana nykyhetkestä, jotta ne olisivat suhteellisen turvallisia tunnettujen tautien ja muiden vaarojen kannalta, ja siellä on aikamatkailijoiden tukiyhteisöjä auttamassa uusia tulokkaita sopeutumaan. Hänelle kerrotaan, että he voivat olla poissa vain muutaman tunnin, mutta ovat eläneet ja ikääntyneet vuosien ajan toisessa aikavyöhykkeessä. Hänelle kerrottiin myös, että aikamatkailu on vaarallista aloittelijoille, sillä voi eksyä ajassa ja viettää loppuelämänsä toisessa ajassa tai kuolla sairauksiin, onnettomuuksiin jne. Hän kysyi myös menemisestä menneisyyteen ja tulevaisuuteen vaikuttamisesta, mutta hänelle kerrottiin, ettei se ole ongelma, koska se on jo tapahtunut.
JP matkustaa myös maanalaisiin kaupunkeihin, joihin liittyy pohjoismainen maatoimintatukikohta, jossa satoja aluksia ilmestyy ja katoaa hangaarissa. Eräässä toisessa seikkailussaan hän matkustaa tukikohtiin Kuussa ja Ganymedessa, missä hän tapaa ihmisiä ja ihmismäisiä avaruusolentoja, jotka ovat ystävällisiä ja viisaita, mutta kohtelevat ihmistä vain ystävänä ilman minkäänlaista ylemmyydentunnetta. Hän kaipaa näitä ihania ihmisiä kovasti ja toivoo, että muutkin pääsevät pian kokemaan samanlaisia asioita, kun UFO-salailu paljastuu.
Tässä on todellakin liikaa käsiteltävää, jotta voitaisiin syventyä asiaan kunnolla, joten halusin vain, että sekä epäilijät että uskovat tarkastelisivat vielä kerran tätä upeaa tapausta, jossa kyseinen henkilö haluaa pysyä nimettömänä eikä aio hyötyä millään tavalla siitä, mitä hänen seikkailujensa kautta ylhäältä valtuutettuna paljastetaan. Hän on erittäin innoissaan siitä, että salailu on purkautumassa nopeasti ja että pitkään kärsineellä ihmiskunnalla on edessään loistava tulevaisuus.
Artikkelin julkaissut komarek.weebly.com
