Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Kanavointi tällä kertaa käsitteli uhrina olemista pahoissa tilanteissa. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

Murha

Q: Olen yrittänyt ymmärtää sen seurauksia kun yksi ihminen ottaa toiselta ihmiseltä hengen. Veljeni murhasi hänen vaimonsa ja ihmettelen että tapahtuiko se vapaan tahdon seurauksena, vai sopiko hän tämän tapahtumisesta ennalta ennen tähän elämään syntymistään?

A: Sen ei tarvitse mennä tuolla tavalla. Oli kyllä ennalta sovittuja asioita, mutta millään tavalla ei mikään ennalta määrätty idea tai kaava jonka te elätte todeksi missään elämässä — ei millään tavalla sen ole pakko tapahtua negatiivisesti, rehellisyyden puuttuessa. Nuo sopimukset voidaan kaikki sovitella ja transformoida positiivisilla tavoilla.

Kyllä, se tapahtui vapaasta tahdosta; mutta periaatteessa pyrkimykset jotka ilmaisevat negatiivisuutta tuollaisia määriä tapahtuvat, koska asianosaisille ei ole opetettu että heillä on oikeasti vapaa tahto. Heille ei ole opetettu, että heillä oikeasti on mahdollisuus voimaantua. Joten henkilöt, jotka käyttäytyvät tuolla tavoin yleensä tekevät sen siitä uskomuksesta, että he ovat voimattomia ja he hyökkäävät muiden kimppuun niin ettei heidän tarvitsisi kokea että he menevät pohjalle yksin. Pysytkö kärryillä? He yrittävät projisoida ulkoiseen maailmaan kaikki ideat, joista he eivät halua ottaa vastuuta heidän sisäisessä maailmassaan, koska se vastuu on heille liian suuri kannettavaksi. Heille ei ole opetettu, että heillä on voimaa muuttaa vastuut positiiviseksi toiminnaksi ja ymmärrykseksi.

Joten, tavallaan, etukäteen solmitut sopimukset liittyvät sen tyypin interaktioihin ja asioihin, joita nuo henkilöt käsittelevät itse keskenään. Mutta millään tavalla ei noiden etukäteen solmittujen sopimusten tarvitse johtaa negatiivisiin tekoihin. Se olisi voitu ratkaista myös positiivisella tavalla.

Kuitenkin, koska se tapahtui tuolla tavoin, on silti mahdollista tunnustaa se mahdollisuutena kuolleelle henkilölle valita, jos hän niin haluaa, reinkarnoitua tai ei, ja tarjota joissain määrin apua henkilölle joka murhan teki — että sallitaan tuon henkilön saada takaisin voimansa niin, että hän voi tunnustaa että hänen ei koskaan tarvitse tehdä sitä enää uudelleen. Eli, että hänen ei tarvitse antaa pois valtaansa niin paljon, että hän uskoo että hänen tarvitsee kontrolloida ulkoista maailmaa niin paljon toisten elämässä, että hän voisi itse tuntea itsensä voimakkaaksi.

On olemassa monia tapoja miten murhatuksi tullut henkilö voi avustaa toisia, kun ja jos tuo murhattu henkilö ensin pääsee yli kokemastaan hämmennyksestä, kun hän ensimmäisenä astuu ei-fyysiseen maailmaan. Koska näytellessään murhatun osaa monta kertaa se on seurausta hämmennyksestä ja uskosta itseluottamuksen puutteeseen. Joten, tavallaan, molemmat yksilöt ovat toimineet uskosta itseluottamuksen puutteeseen, molemmat omalla tyylillään. He ovat molemmat näytelleet skenaarion, joka on tullut loogiseen päätepisteeseensä, kun käsitellään ideaa uskosta itseluottamuksen puutteeseen.

Se antaa molemmille noille yksilöille mahdollisuuden tarkastella niitä ideoita joita he ovat saaneet aikaan; ottaa vastuu niistä. Vastuullisuuden kautta heidän ei enää tarvitse luoda todellisuutta itsessään, tai heijastaa todellisuutta jonkun toisen päälle, jossa he uskovat että he eivät ole voimaantuneita ja että he eivät voi luoda todellisuutta, jonka he haluavat luoda, ilman että satutetaan ketä tahansa muuta tai omaa itseä jotta sellainen saataisiin aikaan.

Mikä tahansa asia, huolimatta siitä miten negatiivinen se on, voidaan aina transformoida positiiviseksi. Muistakaa: kaikki ovat ikuisia; kaikki ovat äärettömiä. Ja siinä mielessä pitkässä juoksussa sillä ei ole mitään väliä; se millä on väliä on se mitä sinä itse saat siitä mitä teet, minkä merkityksen annat sille, ja miten valitset oppia siitä ja transformoida sen positiiviseen suuntaan. Se olento, joka murhattiin, on edelleen elossa. Monet henkilöt, lähes kaikki teistä jossain kohtaa, niiden tuhansien elämien aikana jotka teillä on olleet, niiden tuhansien reinkarnaatioiden vuosien aikana jotka olette luoneet, olette kaikki murhanneet ja tulleet murhatuiksi jossain kohtaa. Tässä sitä ollaan taas, valitaan jälleen kerran: hämmennys, voimaantuminen. Pysytkö kärryillä?

Holokausti

Q: No, mietin holokaustia, sitä mitä ihmiset kutsuvat holokaustiksi Saksassa joskus vuoden 1945 aikoihin. Miksi niin moni ihminen, lähes yksittäisenä ryhmänä, valitsi luoda tuon kollektiivisen kokemuksen?

A: On olemassa myös rotujen ja kulttuurien tasolla olevia uskomuksia. Ja tunnustakaa, että kokoontumiset eivät ole sattumaa. Jälleen kerran, muistakaa että kun me sanomme teille teidän valitsevan ja luovan todellisuuden, se ei tarkoita sitä että se on aina tietoinen valinta tai teko. ”Voi kyllä, haluan että minut tapetaan tänään.” Ei, ei, ei, ei. Se ei ole se mitä me sanomme. Se mitä me sanomme on, että samaa värähtelytasoa olevat henkilöt huomaavat kokoontuneensa yhteen ja elävänsä sellaisessa todellisuudessa, jonka heidän tietty värähtelynsä luo, värähtely joka syntyy heidän yksilöllisistä ja kollektiivisista uskomuksistaan.

On olemassa monia syitä tuon kaltaiselle manifestaatiolle. Yksi syy on yksinkertaisesti se, että se oli ilmentymä siitä pelosta, siitä uskomuksesta vainoon, joka monilla näillä henkilöillä on heidän kulttuurinsa uskomusten joukossa. Se oli osittain tuon ilmentymä. Se oli myös, jossain määrin, karman ilmentymä. Jälleen kerran, ei sillä että sen tulee tapahtua tuolla tavoin, koska karma ei liity kostamiseen mitenkään. Monet teistä uskovat että se liittyy, ja monet teistä ovat luoneet karmaa ja reinkarnaatioita eräänlaiseksi kostoksi. Mutta karma, itsessään, ei liity tuomitsemiseen tai rangaistuksiin mitenkään. Karma on jokaisen itse itselleen asettamaa. Monet henkilöt, luodessaan tiedostamattoman tunnustuksen asioista, jotka he ovat tehneet menneisyydessä, tai aiemmissa elämissä, ovat kerääntyneet yhteen ryhmäksi ja ottaneet asiakseen idean syyllisyydestä ja idean vainoamisesta. Joskus sovittaakseen asioita tavoilla joilla se heidän mielestään mitää tehdä.

Jälleen kerran, sen ei tarvitse tapahtua tuolla tavoin. Mutta tunnustakaa, että se tietty kulttuuri, johon viittaat holokaustissa vainottuina, on järjestänyt monta omaa holokaustiaan joissa he ovat itse vainonneet muita, menneisyydessä. Täten tunnustakaa yksinkertaisesti, että kaikki se mitä me sanomme on, että kun luotte hämmennystä omaan todellisuuteenne, monta kertaa menneisyydessänne se on tehty tiedostamattomalla tavalla pelosta, epävarmuudesta tai syyllisyydestä.

Millään muotoa se mitä sanon ei tarkoita tai ole määritelmä jota tarvitsee pitää aivan tietynlaisena leimana kenellekään tietylle henkilölle tai ryhmittymälle teidän planeetallanne. Mutta te itse teidän kulttuurillisessa tietoisuudessanne olette erittäin valmiit myöntämään, että on olemassa joitain kulttuuriryhmien edustajia, jotka käsittelevät erittäin vahvasti syyllisyyden ideaa suurimman osan ajasta. Ja se on se mihin sinä olet viitannut. Joten idea on tunnustaa, että on totuuden siemen siinä ymmärryksessä, että halukkuus toimia syyllisyyden pohjalta yleensä houkuttelee jonkin joka lukee tuomion. Se on toinen syy sille miksi tämä voi tapahtua.

No nyt, se henkilö joka muuttui pahantekijäksi ei voi pestä käsiään, eikä hänen tekojaan paineta villasella siitä että hän on valinnut roolinsa. Se oli hänen tehtävänsä olla tarpeeksi vahva jättää huomiotta kaikki henkilöt jotka saattaisivat pyytää tulla vainotuiksi alitajuisien pelkojensa kautta. Mutta silti idea on, että nuo henkilöt ottivat sen asiakseen johtuen heidän alitajuisista peloistaan, muuttuakseen symboliseksi esitykseksi kaikesta siitä mikä oli kasvatettu toisessa kulttuurissa. He ovat uhreja ja pahantekijöitä, saman kolikon kaksi eri puolta — ”itseluottamuksen puutteen” kolikon puolet. Yksi kolikon puoli ei voi olla olemassa ilman toista. Ja kun yksi puoli ei ole olemassa, toinen puoli ei voi olla olemassa eikä se ole. Joten, jos ja kun henkilöht eivät enää päätä haluavansa näytellä ideaa tai uskoa ideaan uhriudesta, silloin ei voi olla enää pahantekijöitä. Kun yksilöt tajuavat, että he ovat voimaantuneita ja he voivat luoda haluamansa todellisuuden ilman, että heidän tarvitsee satuttaa ketään toista tai itseään, silloin ei ole enää pahantekijöitä. Kun pahantekijät päättävät olla pelaamatta enää tuota peliä, silloin ei ole enää uhreja. He eivät enää kykene löytämään toisiaan.

Sopimukset elämää ennen

Q: Onko sinulla mahdollisuutta yleisesti kuvata sen kaltaisia elämää ennen solmittuja sopimuksia, pahantekijöiden ja uhrien välillä, elämänkokemuksena jonka molemmat heistä ovat valinneet?

A: Me pohjaamme ymmärryksemme johonkin jonka me olemme jo määritelleet ja selittäneet eri aikoina: ideaan jota me kutsumme ”tietämiseksi”. Se tarkoittaa, että tietäminen toimii neutraalista tilasta. Uskomus, tunne ja toiminta ovat kolme asiaa; jokaisella on polariteetti, tämä tekee niistä kuusi eri asiaa.

Näin, tietävästä Itsestäsi, neutraalista Itsestäsi, keskipisteestäsi, portista jonka läpi olemassaolo virtaa itsessään fyysiseen todellisuuteen, niin sanoaksemme, luotte prisman, kolminaisen prisman jolla, tottakai, on polarisoitunut vastinparinsa. Mutta olennaisesti se on kolminainen uskomusten, tunteiden ja fyysisen toiminnan prisma. Me olemme tiivistäneet tämän idean manifestoinnin kaavaksi jota nimitämme ”Näe se, Tunne se, Ole se.”

Idea on, että tietonne, neutraali, tietävä Itsenne, muuttuu kaavaimeksi jota määrittää: 1) visio tai piirustus; 2) tunne tai emootio, joka, tavallaan, on aktivoiva periaate, energisoiva periaate; ja 3) sen oleminen, fyysisellä tavalla näytellä tai toimia. Kaikki kolme ovat tarpeellisia. Ja näiden kolmen tanssi niiden polariteettiensa ympärillä on tarpeellinen jotta saavutettaisiin tai kyettäisiin luomaan mitään psykologista ilmentymää joka voisi sitten ilmaista itsensä sinä mitä nimität ”esisopimukseksi” tai koko elämän kantavaksi valituksi teemaksi tietylle persoonan elämälle.

Näin, tunnustetaan siis että persoona, joka on luotu kolmiyhteisestä uskomuksen, emootion ja fyysisen toiminnan prismasta, koostuu näistä osista ja ne ovat jokaikisenä hetkenä vastuussa sen tietyn pisteen ilmaisusta polulla jolla te olette sieluna, niistä tietyistä heijastuksista joita luotte elämässänne, ja persoonallisuusaspektista joka heijastelee niitä teemoja joita tutkitte millä tahansa tavalla, jolla vapaa tahtonne on päättänyt niitä tutkia. Ja sellaisenaan persoona on, siinä mielessä, keinotekoinen tai mukautuva konstrukti, joka voidaan muuttaa miksi tahansa muuksi persoonaksi hetken mielijohteesta.

Täten tämän takia sanomme ”Sen ei tarvitse mennä tuolla tavalla.” Voi olla elämää ennen solmittuja sopimuksia, mutta millään tavalla ei mikään ennalta määrätty idea tai kaava jonka te elätte todeksi missään elämässä — ei millään tavalla sen ole pakko tapahtua negatiivisesti, rehellisyyden puuttuessa. Nuo sopimukset voidaan kaikki sovitella ja transformoida positiivisilla tavoilla.

Kun linjaatte persoonan kokonaisenergian tietävän itsen kanssa, tai ”korkeamman itsen”, niinkutsutusti, kun synkronisoidutte ja olette tasapainottaneet nuo kolme polariteettirakenteessa — ottaen sen kokonaisuuden — nuo kolme on tasapainotettu tietämisen energialla. Näin voitte saavuttaa tasapainon fyysisen ja ei-fyysisen todellisuuden polariteettien välillä ja kehittyä, niin kutsutusti, muuttumaan yhdeksi Korkeamman Itsenne kanssa ja olla saattaneet loppuun tämän elämänne fysiologisen manifestaation syklin, tämän tietyn, sanoisimmeko, Ylisielun sirpaleen.