”Puhun Kuolmeasta sellaisena joka tietää asiasta sekä ulkosen maailman kokemuksesta että sisäisen elämän ilmaisuna: Kuolemaa ei ole. On olemassa, kuten tiedätte, sisäänkäynti täydellisempään elämään. On vapaus lihallisen kulkuvälineen haitoista. Repimisprosessi, jota niin pelätään, ei ole olemassa, paitsi väkivaltaisten ja yhtäkkisten kuolemien tapauksissa, ja silloin ainoat todelliset epämieluisat asiat ovat välitön ja ylitsepääsemätön tunne välittömästä vaarasta ja tuhoutumisesta, ja jonkin saapumisesta sähköshokkina. Ei mitään muuta. Kehittymättömille kuolema on kirjaimellisesti uni ja unohdus, sillä mieli ei ole riittävän havahtunut reagoimaan, ja muistin säilytyspaikka on edelleen käytännössä tyhjä. Hyvälle keskivertokansalaiselle kuolema on elämisprosessin jatkoa hänen tietoisuudessaan ja elämän intressien ja tensenssien jatkamista. Hänen tietoisuutensa on sama ja muuttumaton. Hän ei aisti paljoakaan eroa, hänestä huolehditaan hyvin, ja hän on usein epätietoinen siitä että hän on kulkemassa kuoleman välikohtauksen läpi. Pahoille ja julman itsekkäille, rikollisille ja niille muutamille jotka elävät vain materian eteen, sattuu olosuhde jota me kutsumme ’maahanjäänniksi’. Kytkökset, jotka he ovat muodostaneet Maapallon kanssa ja kaikki heidän maallisuuteen suuntautuneet halunsa pakottavat heidät jäämään lähelle Maaoalloa ja heidän viimeisintä miljöötä Maapallon ympäristössä. He etsivät epätoivoisesti ja kaikilla mahdollisilla tavoilla uudelleen kontaktia ja pääsyä siihen. Muutamissa harvoissa tapauksissa suuri henkilökohtainen rakkaus taakse jääneitä kohtaan tai suorittamatta jätetty tiedossa ollut ja kiireellinen tehtävä voivat saada myös hyvät ja kauniit samanlaiseen tilaan. Kokelaalle kuolema on välitön pääsy palvelun piiriin ja sellaiseen ilmaisuun johon hän on tottunut ja joka hänelle ei ole uutta. Hänen nukkuessa hän on kehittänyt aktiivisen palveluksen ja oppimisen kentän. Nyt hän yksinkertaisesti toimii siinä jatkuvasti koko 24 tuntia (kun puhutaan fyysisen tason ajasta) sen sijaan että hän välissä ottaisi unta muutaman tunnin.” (A Treatise on White Magic, s. 300/1)
”Ihmisen mieli on niin vähän kehittynyt että tuntemattoman pelko ja kiintymys muotoon ovat luoneet tilanteen, jossa eräs kaikkein hyödyllisimmistä tapauksista Jumalan Pojan inkarnaatiosyklissä nähdään jonain jota tulee välttää ja viivyttää niin paljon kuin mahdollista. Kuolema, jos me voisimme kaikki sen tajuta, on yksi kaikkein harjoitetuimmista aktiviteeteista. Me olemme kuolleet monia kertoja, ja tulemme kuolemaan yhä uudelleen ja uudelleen. Kuolema on olennaisesti tietoisuuden asia. Me olemme tietoisia yhtenä hetkenä fyysisestä tasosta, ja hetki myöhemmin vetäydymme toiselle tasolle ja olemme aktiivisesti tietoisia siellä. Niin kuin tietoisuutemme identifioituu muodon aspektin kanssa, kuolema tuo meille muinaisen kauhunsa. Niin yhtä pian kun me tunnemme olevamme sieluja, ja havaitsemme että olemme kykeneväisiä keskittämään tietoisuutemme tai havainnointikykymme mihin tahansa muotoon tai tasolle halutessamme, tai mihin tahansa suuntaan Jumalan muodon sisällä, me emme enää pelkää kuolemaa. . . . Ihmiset helposti unohtavat joka yö, unen tunteina, että me kuolemme fyysiselle tasolle ja elämme ja toimimme muualla. He unohtavat että he ovat jo saavuttaneet kyvyn poistua fyysisestä ruumiista; koska he eivät vielä voi tuoda takaisin fyysisten aivojen tietoisuuteen muistoa tuosta tajunnan menetyksestä, ja sen jälkeisestä aktiivisen elämän ajasta, he eivät onnistu suhteuttamaan kuolemaa ja unta. Kuolema, loppujen lopuksi, on vain pidempi aikaväli fyysisen tason toiminnan elämässä; sitä on vain ’mennyt pois’ pidemmäksi ajaksi. Mutta päivittäisen nukkumisen prosessi, ja satunnainen kuoleminen ovat identtisiä, vain yksi ero on siinä, että uni on magneettinen lanka tai energiavirta, jota pitkin elämän voiman virta pysyy koskemattomana, ja se on polku jota pitkin palata takaisin kehoon. Kuoleman hetkellä tämä elämän lanka murtuu tai menee poikki. Kun tämä on tapahtunut, tietoinen olento ei voi palata enää tiheään fyysiseen kehoon, ja että tämä ruumis, jolta puuttuu yhtenäisyyden periaate, hajoaa.” (A Treatise on White Magic, s. 494/5)
”Nuoret unohtavat, ja ihan oikeutetusti unohtavatkin, sen meidän Kuolemaksi nimittämämme viimeisen symbolisen irroittautumisen väistämättömyyden. Mutta kun elämä on näytellyt osansa, ja ikä on alkanut ottanut veronsa mielenkiinnosta ja voimista, väsynyt ja maailmaan uupunut ihminen ei enää pelkää irroittautumisprosessia, ja hän ei enää pyri pitämään kiinni siitä mitä aiemmin on tullut haluttua. Hän toivottaa kuoleman tervetulleeksi, ja luopuu omasta tahdostaan siitä mikä aiemmin vei kaiken hänen huomionsa.” (Esoteric Psychology, Vol. II, s.15-76)
”Kuolema, siten kun ihmistietoisuus sen ymmärtää, tuska ja murhe, menetys ja onnettomuus, ilo ja ahdinko, ovat sellaisia ainoastaan koska ihminen, edelleen, identifioi itensä elämän muotoon eikä sielun elämään ja tietoisuuteen, aurinkoenkeliin. . . . Se hetki jolloin ihminen identifioi itsensä sieluun eikä hänen muotoonsa, silloin hän ymmärtää Uhrauksen Lain; hän tulee spontaanisti sen hallitsemaksi; ja hän on se joka tahtoo, tarkoituksellisella aikeella, valita kuoleman. Mutta ei ole tuskaa, ei murhetta, eikä mitään todellista kuolemaa osallisena tässä.” (Esoteric Psychology, Vol. II, s. 94)
”Ihmisen aikeena on kuolla, niin kuin jokainen ihminen joutuu kuolemaan, oman sielunsa halusta. Kun ihminen on saavuttanut korkeamman tilan evoluutiossa, tarkoituksellisesti ja ajan valitsemalla, hän tietoisesti vetäytyy fyysisestä ruumiistaan. Se jätetään hiljaiseksi ja tyhjäksi sielusta, täysin vailla valoa, kuitenkin ehjäksi ja kokonaiseksi; se hajoaa, luonnollisen prosessin mukaan, ja sen atomit siirtyvät takaisin ’odottavien yksiköiden varantoon’ kunnes niitä jälleen tarvitaan inkarnoituvan sielun käyttöön. Jälleen, elämän subjektiivisella puolella, prosessi toistuu, mutta monet ovat jo oppineet vetäytymään astraalikehosta ilman että olisivat alisteisia tuolle ’iskulle sumussa’, joka symbolisoi tapaa kuvata ihmisen kuolema astraalitasolla. Sitten hän vetäytyy mentaaliselle tasolle, ja jättää ruhonsa turpoamaan sumuun, ja kasvattamaan tiheyttä.” (Esoteric Healing, s.29)
”Kuolema on ollut läsnä planeetalla aikojen alusta lähtien; muotoja on tullut ja mennyt; kuolema on yllättänyt kasvit ja puut, eläimet ja ihmismuodot lukemattomia ikuisuuksia, ja kuitenkin planeettamme ei ole hautakammio, vaikka se niin hyvin voisi olla tämän faktan edessä, vaan se on edelleen kaunis asia, turmeltumaton edes ihmisen vaikutuksesta. Kuoleman ja hajoamisen ja muodon hajottamisen prosessit jatkuvat joka hetki ilman että tuotetaan tarttuvaa saastaa, tai että Maan pintaa turmeltaisiin. Hajottamisen lopputulokset ovat oikeastaan hyvää tekeviä. Mietiskelkää tätä hyvää tekevää toimintaa, ja kuoleman ja katoamisen jumalallisen suunnitelman kauneutta.” (Esoteric Healing, s. 245)
”Sykli jossa me nyt elämme on ollut suurimman ihmismuotojen tuhon aikaa koko planeetan historiassa. Ihmisolentoja ei ole tuhottu. Haluaisin että panisitte merkille tämän. Johtuen tästä läpikotaisesta tuhosta, ihmiskunta on edistynyt nopeasti kohti seesteisempää asennetta kuolemaan. Tämä ei ole vielä silminnähtävissä mutta — muutaman vuoden päästä — uusi asenne tulee olemaan huomattava, ja kuolemanpelko alkaa katoamaan maailmastanne. Tämä tulee suureksi osaksi johtumaan kasvaneesta herkkyydestä ihmisen vastemekanismissa, mikä johtaa sisäänpäin kääntymiseen, tai uudenlaiseen ihmismielen orientaatioon, jolla on uskomattomat tulokset.” (Esoteric Healing, s. 432)
”Jos näkisitte syvällisemmin, tajuaisitte että kuolema vapauttaa yksilöllisen elämän vähemmän ahtaaseen ja rajoitettuun olemassaoloon, ja lopulta — kun kuolemaprosessia on sovellettu kaikkiin kolmeen kehoon kolmessa maailmassa — universaaliuden maailmaan. Tämä on sanoinkuvaamattoman autuuden piste.” (Esoteric Healing, s. 433)
”Murhan synti todellisuudessa perustuu siihen seikkaan, että se häiritsee sielun tarkoitusta, eikä niinkään tietyn ihmisruumiin tappamiseen…
Kuolema vaikuttaa usein niin tarkoituksettomalta; se johtuu siitä, että sielun aikomus ei ole tarkoitus tulla julki; mennyt kehitys, inkarnaation prosessin kautta, pysyy piilossa; muinaiset perinnöllisyydet ja ympäristöt jätetään huomiotta, ja sielun äänen tunnistamista ei yleisesti kehitetä. Nämä ovat ongelmia, jotka ovat kuitenkin saamassa tunnustusta; paljastus on tulossa, ja sille minä olen rakentamassa pohjaa.” (Esoteric Healing, s.436)
”Keskiverto ajattelevalle ihmiselle kuolema on katastrofisen kriisin paikka. Se on kaiken rakastetun, kaiken sen mikä on tuttua ja haluttavaa, loppu; se on rytinällä sisääntulo tuntemattomaan, epävarmuuteen, ja äkkinäinen kaikkien suunnitelmien ja projektien lopetus. Ei ole väliä miten paljon todellista uskoa henkisiin arvoihin saattaa löytyä, ei väliä miten selkeä rationalisoiva mieli onkaan kuolemattomuutta koskien, ei väliä miten ratkaisevia todisteet jatkuvuudesta ja ikuisuudesta ovat, silti jää jäljelle kysymys, tunnustus mahdollisuudesta täydelliseen lopullisuuteen ja negaatioon, ja kaiken toiminnan, jokaisen sydämen reaktion, kaikkien ajatusten, tunteiden, halujen, pyrkimysten, ja aikeiden loppumiseen, jotka keskittyvät ihmisen olemuksen keskeisen ytimen ympärille. Kaipaus ja halu jatkaa olemassaoloa, ja jatkuvuuden tuntu nojaa, jopa kaikkein päättäväisimmällä uskovaisella, todennäköisyyteen, epävakaaseen perustaan ja toisten todistuksiin — jotka eivät koskaan oikeasti palanneet kertomaan totuuden.” (Esoteric Healing, p.438)
”Ehkäpä nämä seuraavat sanat teoksesta Manual of Death, joka löytyy hierarkisista arkistoista, selittävät asiaa hieman, ja auttavat saamaan uutta perspektiiviä kuolemaan liittyen . . .
’Tämä laskeutuva ja nouseva elämäksi kutsuttu, olemassaolo, ja kuolema; tätä Me Jotka Kuljemme Valaistua Polkua kutsumme kuolemaksi, kokemukseksi ja elämäksi.’
’Valo joka laskee ankkurinsa itselleen hetkellisen olemassaolon tasolle. Seitsemän säiettä se laskee liikkeelle, ja seitsemän valonsädettä sykkivät näitä säikeitä pitkin. Kaksikymmentä yksi pienempää säiettä säteilee niistä, joka saa neljänkymmenen yhdeksän liekin hehkumaan ja palamaan. Ilmentyneen elämän tasolla kulkee sana: Katsokaa! Ihminen on syntynyt.’
’Elämän edistyessä ilmestyy valolle laatu; himmeä ja sakea se saattaa olla, tai säteilevä, kirkas ja hehkuva. Näin valopilkut liekissä liikkuvat ja siirtyvät; ne tulevat ja menevät. Tätä ihmiset nimittävät elämäksi; he kutsuvat sitä todelliseksi olemassaoloksi. Näin he huijaavat itseään, kuitenkin palvellen sielunsa tarkoitusta ja sopien Suurempaan Suunnitelmaan.’
’Ja sitten Sana kuuluu. Laskeutuneet, säteilevät valopilkut nousevat, vastaten himmeältä kuulostavaan ääneen, ja sielu kutsuu elämään’ ” (Esoteric Healing, p. 9)
”Kuolema on näin seurausta sielun tahdosta. Lopulta sen tulee olla seurausta yhteenliittyneestä persoonallisuudesta ja sielusta, ja kun tuo tapahtuu, ei tule olemaan kuolemanpelkoa.” (Discipleship in the New Age, Vol. I, p. 669)
Kuolema: Palautuminen
”Loppujen lopuksi, kuolema itsessään on palautumisen työtä. Siihen kuuluu aineen palauttaminen takaisin kolmeen aineen maailmaan, ja sen tekeminen vapaaehtoisesti ja ilolla; siihen kuuluu myös ihmissielun palauttaminen sinne mistä se tulikin, ja tämän tekeminen takaisinpaluun ilosta. Teidän tulee oppia katsomaan kuolemaa palautumisen tekona; kun kaikki kykenette tähän, silloin se saa uuden valon ja todellisen merkityksen, ja muuttuu integraaliksi osaksi — tunnustetuksi ja halutuksi — elämän prosessia.
Jos minua pyydettäisiin sanomaan mikä on suurin parannusryhmien toimenpide, sellainen jonka Hierarkia haluaa nähdä tulevaisuudessa toiminnassa, sanoisin että se on valmistaa ihmisolentoja siihen mitä me pitäisimme kuoleman palauttavana aspektina, ja näin antaa tuolle pelätylle ihmiskunnan viholliselle uusi ja iloisempi merkitys. Tulette huomaamaan, että jos työskentelette näiden suuntaisten ajatuksien parissa, kaikki kuoleman teemat ovat jatkuvasti esillä, ja tästä seuraa uudet asenteet kuolemaa kohtaan, ja toistuvasti onnellisen lopputuloksen odottaminen, missä tuo vääjäämätön ja kaikkein tutuin tapahtuu. Parannusryhmien tulee valmistautua käsittelemään tätä kaiken elämän perusolotilaa, ja suurin osa heidän työstään tulee olemaan kuoleman periaatteen havainnollistaminen. Sielu, meille kerrotaan, tulee palautua sen luo joka sen on antanut meille. Tähän päivään asti tuo on ollut pakotettu ja pelätty palautuminen, sellainen joka saa aikaan pelkoa, ja johtaa miehiä ja naisia kaikkialla fyysisen kehon parantamisen hälinään, ylikorostaen sen tärkeyttä, ja saaden heidät pitämään maallisen olemassaolon pidentämistä kaikkein tärkeimpänä tekijänä heidän elämässään. Seuraavan syklin aikana näiden väärien asenteiden tulee lakata; kuolemasta tulee normaali ja ymmärretty prosessi — niin normaali kuin syntymä on, joka synnyttää vähemmän tuskaa ja pelkoa. Tämä kommenttini on profetian luonteinen, ja sitä tulisi pitää sellaisena.” (Esoteric Healing, p. 389/90)
”Sanat ’maasta olet sinä tullut, maaksi olet sinä jälleen tuleva’, jotka ovat niin tuttuja Lännen hautausrituaaleissa, viittaavat tähän palautumisen tekoon, ja tarkoittavat fyysisen kehon elementtien paluuta alkuperäiseen materian varantoon, ja elävän muodon substanssin paluuta yleiseen eetterin varantoon; sanat ’sielu palaa Jumalan luo joka sen meille antoi’ ovat vääristynyt viittaus sielun absorptioon Universaaliin sieluun. Perinteiset rituaalit, sen sijaan, epäonnistuvat painottamaan sitä että yksilöllinen sielu, uudelleen absorption prosessissa, saa aikaan ja komentaa, henkisen tahdon johdosta, tuon palautumisen.” (Esoteric Healing, p. 435)
Kuolema: Kuolemisen taito
”Kuoleman tai kuolemisen taidon ongelma. Tämä on jotain jonka kaikki vakavasti sairaat ihmiset joutuvat kohtaamaan, sekä ne jotka hyvän terveydentilan aikana haluavat itsensä valmistella, oikeanlaisella ajattelulla ja järkevällä odotuksella. Ihmisten enemmistön sairaalloinen asenne kuoleman käsitettä kohtaan, sekä heidän kieltäytymisensä tarkastella sitä hyvän terveyden aikana, on jotain joka tulee muuttaa tarkoituksellisesti. Kristus havainnollisti tämän Hänen opetuslapsilleen oikeana asenteena, kun Hän viittasi hänen toiseen tulemiseensa ja välittömään kuolemaansa Hänen vihollistensa käsissä; Hän sätti heitä kun he näyttivät surun merkkejä, muistuttaen heitä siitä kuka Hän oli, salatieteellisesti puhuen, ”palautuen Monadiin”; tavallinen kansa, ja ne jotka ovat kolmannen asteen vihkimyksen alapuolella, ”tekevät paluun sieluun”. Pelko ja sairaalloisuus jonka kuoleman käsite yleensä herättää, ja haluttomuus kohdata se ymmärryksellä, johtuvat siitä painoarvosta jonka ihmiset antavat fyysiselle keholle, ja sille helppoudelle johon he identifioituvat sen kanssa; tämä perustuu myös luontaiseen yksinäisyyden tunteeseen, sekä tuttuuden menetykseen. Kuitenkinkin yksinäisyys, joka kuolemasta seuraa kun ihminen löytää itsensä ilman fyysistä kehoa, ei ole mitään verrattuna syntymän yksinäisyyteen. Syntymässä sielu löytää itsensä uudessa ympäristössä, ja kehossa joka aluksi on täysin kykenemätön huolehtimaan itsestään, tai saamaan älykästä yhteyttä ympäröiviin olosuhteisiin pitkään aikaan. Ihminen tulee tähän inkarnaatioon ilman muistia identiteetistä tai merkityksestä joka hänellä oli ympäröivien sielujen kanssa, joiden keskeltä hän nyt itsensä löytää: tämä yksinäisyys katoaa vain vähitellen kun hän muodostaa omia henkilökohtaisia kontakteja, löytää ne jotka ovat samanhenkisiä hänen kanssa, ja lopulta kerääntyvät hänen ympärille niiksi joita hän pitää ystävinään. Kuoleman jälkeen asian laita ei ole näin, sillä ihminen löytää toiselta puolelta ne jotka hän tuntee, ja ne jotka ovat olleet häneen yhteydessä fyysisessä elämässä, ja hän ei koskaan ole yksin niin kuin ihmisolennot ymmärtävät yksinäisyyden; hän on aina tietoinen niistä jotka ovat edelleen fyysisessä kehossa; hän kykenee näkemän heidät, hän kykenee virittäytymään heidän tunteisiinsa, sekä myös heidän ajatuksiinsam sillä fyysiset aivot, koska niitä ei ole, eivät ole enää esteenä. Jos ihmiset tietäisivät vähän enemmän, syntymä olisi kokemus jota he pelkäisivät, ei kuolema, sillä syntymä luo sielulle todellisen vankilan, ja fyysinen kuolema on ensimmäinen askel kohti vapautumista.” (Esoteric Healing, p. 391/3)
Kuolema: Tapahtumien ketju
”Tuntuu siltä että paras mitä voi tehdä, tätä asiaa selventääkseen enemmän, on kuvata tapahtumien ketju joka kuoleman hetkellä koittaa, muistuttaen teitä niistä viimeisen abstraktion pisteistä joita on kolme: pää, opetuslapsille ja vihityille sekä kehittyneille henkisille tyypeille; sydän, kokelaille ja hyväntahtoisille ihmisille, sekä kaikille niille jotka ovat saavuttaneet hyvällä mitalla persoonallisuutta, rehellisyyttä ja yrittävät toteuttaa, niin hyvin kuin kykenevät, rakkauden lakia; sekä solar plexus, kehittymättömille ja emotionaalisesti polarisoituneille henkilöille. Ainoa mitä voin tehdä on kuvailla prosessin vaiheet, jättää teille niiden hyväksyntä mielenkiintoisena ja mahdollisena hypoteesina, joka odottaa varmennusta; uskoa niihin kyseenalaistamatta koska te luotatte teihin itseenne tietääkseni, tai hylätänne fantasiana, varmentamattomana ja silmänräpäyksessä. Suosittelen ensimmäistä kolmesta, sillä se sallii teidän säilyttää mentaalisen eheytenne, se kertoo avoimesta mielestä, ja samaan aikaan se suojelee teitä hyväuskoisuudelta ja kapeamielisyydeltä. Nämä vaiheet, täten, ovat:
1. Sielu kommunikoi ”vetäytymisen sanan” omalta tasoltaan, ja välittömästi käynnistyy sisäinen prosessi ja reaktio ihmisessä fyysisellä tasolla.
a. Tietyt psykologiset tapahtumat tapahtuvat taudin ytimessä, yhteydessä sydämeen, vaikuttaen myös kolmeen suureen systeemiin jotka niin voimakkaasti ehdollistavat ihmistä: verenkiertoon, hermostoon sen eri ilmaisuissaan, sekä rauhasjärjestelmään….
b. Värähtely kulkee nadien läpi. Nadit ovat, kuten hyvin tiedätte, eetterivastine koko hermostolle, ja ne sijaitsevat jokaisen hermon alla koko fyysisessä kehossa. Ne ovat parahultaisia agentteja, välittäen sielun impulsseja, reagoiden värähtelytoimintaan joka saa alkunsa aivojen eetterivastineesta. Ne vastaavat Sanaan, reagoivat sielun ”vetäytymiseen”, ja sitten organisoituvat tislausta varten.
c. Verenkierto muuttuu erityisellä okkulttisella tavalla.
d. Psyykkinen väreily alkaa, jonka vaikutuksesta heltyy tai irtoaa yhteys nadien ja hermoston välillä; eetterikeho täten irtoaa sen fyysisestä, tiheästä suojastaan, vaikka se edelleen läpäisee sen joka osan.
2. Tässä kohtaa on usein paussi, lyhyempi tai pidempi aika. Tämä sallii irtoamisprosessin jatkua niin sulavasti ja kivuttomasti kuin mahdollista. Tämä irtoaminen nadeista alkaa silmistä. Tämä irtoamisen prosessi, usein näkyy rentoutumisena ja pelkäämättömyytenä jonka kuoleva usein välittää muille; he näyttävät rauhalliselta, ja halukkailta lähteä, lisäksi on kyvyttömyys toimia psyykkisesti, aivan kuin kuoleva henkilö, edelleen pitäen kiinni tietoisuudestaan, kerää resursseja viimeiseen ponnistukseen…
3. Seuraavaksi organisoitu eetterikeho, joka on irtaantunut kaikista hermoyhteyksistä nadien toiminnan seurauksena, alkaa kerätä itseään lähtöä varten. se vetäytyy kohti ”poistumistietä” ja keskittää itsensä tuon tien ympärille, viimeiseen sielun ”imuun”… kaksisuuntainen vetovoimaprosessi on tällä hetkellä käynnissä:
a. Elävää ruumista valmistellaan poistumiseen.
b. Fyysinen ruumis vastaa hajoamiseen.
Voitaisiin lisätä, että kolmas aktiviteetti on myös. Se on tietoisen ihmisen aktiviteetti, joka vetäytyy tietoisuuteensa, vakaasti ja asteittain, astraaliseen ja mentaaliseen kehoon, valmistautuen eetterikehon täydelliseen irtautumiseen kun oikea aika koittaa. Ihminen muuttuu vähemmän ja vähemmän kiintyneeksi fyysiseen tasoon, ja enemmän vetäytyneeksi itseensä. Kehittyneen ihmisen tapauksessa tämä prosessi tehdään tietoisesti, ja ihminen pitää hänen elintoimintonsa ja tietoisuutensa suhteet toisiin vaikka hän on menettämässä otettaan fyysiseen olemassaoloon. Vanhana tämä kiintyneisyys on helpommin huomattavissa kuin tautiin kuollessa, ja usein sielu tai elossa oleva, kiinnostunut, sisäinen ihminen, voidaan nähdä menettävän otteensa fyysiseen ja täten illusoriseen todellisuuteen.
4. Jälleen uusi paussi. Tämä on hetki jolloin fyysinen elementaali voi hetkittäin saata otteensa eetterikehosta, jos sellaista sielu haluaa, jos kuolema ei ole osa sisäistä suunnitelmaa, tai jos fyysinen elementaali on niin voimakas että se voi pitkittää kuolonprosessia. Tämä elementaalitahto joskus taistelee päiviä ja viikkoja. Kun, kuitenkin, kuolema on väistämätön, paussi tässä kohtaa on erittäin lyhyt, joskus vain muutaman sekunnin. Fyysinen elementaali on menettänyt otteensa, ja eetterikeho odottaa viimeistä ”vetäisyä” sielulta, toimien Vetovoiman Lain alaisuudessa.
5. Eetterikeho nousee tiheästä fyysisestä kehosta asteittain, ja valitussa poistumiskohdassa. Kun sen nousu on valmis, elävä ruumis ottaa epätarkasti saman muodon siitä joka sitä oli energisoinut, ja ajatusmuodon itsessään vaikutuksen alaisena, jonka ihminen on rakentanut vuosien saatossa. Tämä ajatusmuoto on olemassa jokaisen ihmisolennon tapauksessa, ja se tulee tuhota ennen toisen vaiheen eliminaation valmistumista. Me käsittelemme tätä myöhemmin. Vapautuneena fyysisen ruumiin vankilasta, eetterikeho ei vielä ole vapaa sen vaikutuksesta. On silti jäljellä yhteys näiden kahden välillä, ja tämä pitää henkisen ihmisen lähellä ruumista jossa se vielä hetki sitten oli. Tämän takia selvännäkijät väittävät näkevänsä eetterikehon leijailemassa kuolinvuoteen tai arkun ympärillä. Silti eetterikehon läpitunkemana ovat integroidut energiat, jota me kutsumme astraalikehoksi, ja mentaaliseksi kehoksi, ja tämän pisteen keskellä on valopilkku joka kertoo sielun läsnäolosta.
6. Eetterikeho hitaasti hajaantuu kun energiat joista se koostui organisoituvat uudelleen ja vetäytyvät, ja jättävät jäljelle ainoastaan prana-ainetta joka liittyy planeetan itsensä eetterikehoon. Hajoamisen prosessi on, kuten aiemmin todettua, suuresti krematoinnin edistämä. Kehittymättömän henkilön tapauksessa eetterikeho voi pysyä pitkään hajoavan ulkokuoren lähettyvillä, ksoka sielun veto takaisin ei ole potentti, ja materiaalinen aspekti on. Milloin henkilö on kehittynyt, ja täten irtaantunut ajatuksissaan fyysisestä maailmasta, elävän ruumiin hajoaminen voi olla erittäin nopeaa. Kun tämä on saavutettu, palauttamisen prosessi on ohi, ja ihminen on vapaa, hetkellisesti ainakin, kaikista fyysisen materian vetovoiman reaktioista; hän seisoo kevyemmissä kehoissaan, valmiina suureen toimeen jolle olen antanut nimen ”Eliminaation Taito”.
Sisemmän ihmisen yhtenäisyys
Yksi ajatus herää kun lopettelemme tätä riittämätöntä tarkastelua fyysisen ruumiin kuoleman ideasta sen kahdessa aspektissaan: että ajatus on sisemmän ihmisen yhtenäisyys. Hän pysyy itsenään. Hän on koskematon ja turmeltumaton; hän on vapaa agentti mitä fyysiseen tasoon tulee, ja hän vastaa nyt vain kolmeen tekijään:
1. Astraali-emotionaalisen varustuksensa laatu.
2. Ne mentaaliset olosuhteet joissa hän normaalisti elää.
3. Sielun ääni, usein tuntematon mutta joskus erittäin tunnettu ja rakastettu.
Yksilöllisyys ei ole kadonnut; sama henkilö on edelleen läsnä tällä planeetalla. Kuitenkin se on kadonnut joka on ollut yhtenäinen osa hänen materiaalista olemustaan planeetalla. Se mikä on rakastettua tai vihattua, se mikä on ollut hyödyllistä ihmiskunnalle tai rasite, se mikä on palvellut rotua tai ollut tuloksetonta, on edelleen jäljellä, on edelleen kosketuksissa kvalitatiivisten ja mentaalisten olemassaolon prosessien kanssa, ja tulee niin aina olemaan — yksilö, säteen tyypin määrittämänä, osa sielujen valtakuntaa, ja korkean vihkimyksen läpikäynyt itsessään.” (Esoteric Healing, p. 472/8)
”Kuoleman prosessi on salatieteellisesti seuraava:
a. Ensimmäinen aste on elinvoiman vetäytyminen eetterikehosta, tiheästä fyysisestä ruumiista, ja siitä seuraava ”korruptioon lankeemus” sekä ”hajautuminen elementteihin”. Puolueeton ihminen vaipuu pois ja häntä ei enää nähdä fyysisellä silmällä, vaikka silti olisikin eetterikehossaan. Kun eetterinäkö kehittyy, ajatus kuolemasta saa hyvin erilaisen muodon. Kun ihmiskunnan voidaan nähdä toimivan eetterikehossaan enimmäksen, tiheän fyysisen kehon jättäminen tulee olemaan samanlainen vapautus.
b. Toinen vaihe on elinvoiman vetäytyminen eetterikehosta ja sen devitalisaatio…
c. Kolmas vaihe on elinvoiman vetäytyminen astraali- tai emotionaalisesta kehosta, niin että se hajoaa samalla tavalla, ja elämä keskittyy muualle. Se on saanut lisää elinvoimaa fyysisestä elämästä, ja lisää väriä emotionaalisesta kokemuksesta.
d. Viimeinen vaihe ihmiselle on vetäytyminen mentaalisesta kehosta. Elinvoima tämän neljänlaisen abstraktion jälkeen keskittyy täysin sieluun.” (Esoteric Healing, p. 414/5), (A Treatise on Cosmic Fire, p. 735/7)
Artikkelin julkaissut Esoteric Philosophy
