kirjoittanut Peter Levenda

Twitterissä on viime aikoina käyty kiivasta keskustelua Tom DeLongen twiitistä, joka koski UFO-ilmiötä ja sen ihmiselämälle Maapallolla aiheuttamaa uhkaa. Vaikuttaa siltä, että ihmisillä on asiasta vahvat mielipiteet, ja he eivät epäröi tuoda niitä esiin vastauksissaan. Tässä yritän selventää omaa kantaani. En tietenkään puhu Tomin puolesta, mutta uskon, että Tomin ja To The Starsin kriitikot ovat tehneet liikaa oletuksia, jotka sekoittavat asiaa tarpeettomasti.

Ensinnäkin näyttää siltä, että yksi suurimmista kritiikin kohteista Tomin kannassa on se, että hän olisi jotenkin Pentagonin, CIA:n tai jonkin sotilasryhmän tai salaseuran kätyri. Olen nähnyt käytettävän myös termiä ”sodanlietsoja”. Jos joku ottaa kannan, että ilmiö on vaarallinen ihmisille, on tämän kritiikin mukaan loogista, että kyseinen henkilö on hallituksen kätyri. Mikä sitten on hallituksen kätyrin tarkoitus? No, se on tietysti lisätä Yhdysvaltain hallituksen puolustusmenoja.

Tuossa teoriassa on kuitenkin muutamia puutteita, kun kyse on ilmiöstä.

Ensinnäkin Yhdysvaltojen puolustusmenot ovat huomattavasti suuremmat kuin seuraavien yhdeksän maan menot yhteensä (mukaan lukien Kiina ja Venäjä). Kukaan ei tarvitse Tomin puheita UFOista, jotta puolustusbudjettiin kohdistuisi minkäänlaista merkittävää vaikutusta. Yhdysvaltain hallituksen tähän mennessä UFO-tutkimukseen käyttämä rahamäärä on mitätön. Vaikka se kaksinkertaistuisi tai kolminkertaistuisi, se olisi silti mitätön eikä läheskään yltäisi esimerkiksi vuoden 2017 puolustusbudjetin halvimman yksittäisen erän, 89 miljoonan dollarin, kustannuksiin, jotka koskevat liikkuvia ohjusten laukaisualustoja (maasta ilmaan -järjestelmä alusten puolustamiseksi ohjusiskuilta). Jos emme kuitenkaan puhu UFO-tutkimuksesta, vaan puolustusjärjestelmistä mahdollisia UFO-iskuja vastaan, meillä on toinen ongelma:

Toiseksi kaikki olettavat, että Pentagon tarvitsisi Yhdysvaltojen puolustamiseksi UFO-Ilmiötä vastaan lisää tai parempia aseita, ja siksi Tomin väitetään toimivan puolustusalan etujen puolesta. Oletus, että tarvitsemme vain lisää aseita, on vaarallinen. Se viittaa siihen, että UFO/UAP ei ole muuta kuin asealusta, joka voitaisiin neutraloida, jos meillä olisi enemmän tai parempia ohjuksia. On täysin mahdollista, että tavanomaisilla aseilla – mukaan lukien kemialliset ja biologiset aseet sekä ydinaseet – ei olisi lainkaan vaikutusta ilmiöön. Jos Tic-Tac- ja muut videot ovat meille jotain osoittaneet, niin sen, että UFO-ilmiö voi hallita viestintäjärjestelmiämme ja jopa ennustaa etukäteen, mitä monimutkaiset tietokonealgoritmimme näyttävät, neutraloiden siten tehokkaasti hyökkäyskykymme. Sekä Yhdysvalloista että silloisesta Neuvostoliitosta on raportoitu, että ilmiöllä on kyky kytkeä ohjuslaukaisujärjestelmämme päälle ja pois päältä ja jopa esiintyä lähestyvinä ohjuksina, mikä saa aikaan sotilaallisen vastauksen, vain jotta lähestyvät ”ohjukset” katoavat tutkanäytöiltä viime hetkellä ja välttävät siten katastrofin.

Missä ihmeen sotilasakatemiassa opetetaan, että on julistettava sota viholliselle, jonka sijaintia ei tiedetä, jonka aseita ei tiedetä, jonka aikeita ei tiedetä, jonka huoltoreittejä ei tiedetä, jonka liittolaisia ei tiedetä, jonka tavoitteita ei tiedetä? Tällaisen vihollisen pelko ei tarkoita, että olisi sotahullu tai Pentagonin kätyri; tämä menee paljon pidemmälle kuin mikään normaali kokemus mahdollisesta konfliktista, jossa taistelukenttä ulottuu kodeistamme taivaalle, ruumiistamme mieliin.

Siksi, kuten olen jo pitkään todennut (sekä suullisesti että kirjallisesti), tarvitaan kaikkien yhteistyötä kaikilla ihmisen toiminta-aloilla, jotta voimme kehittää keinon puolustaa Maata ulkoiselta tai muukalaisvoimalta (tai edes alkaa ymmärtää, millainen voima se on). Meidän on tarkasteltava uudelleen käsityksiämme haavoittuvuudesta, puolustuksesta, selviytymisestä ja koko ihmisten välisten konfliktien alasta, ennen kuin voimme alkaa ymmärtää, millaista uhkaa ”muukalaisilta” saatamme kohdata. Itse asiassa tuossa lähestymistavassa ei ole mitään haittapuolia. Tällainen yhteistyö kansakuntien, rotujen, etnisten ryhmien, kulttuurien ja ammattien välillä voi vain johtaa lisääntyneeseen vakauteen ja rauhaan tällä planeetalla, mikä on iloinen sivuvaikutus. Koko planeetta on puolustettava, ei vain yksi maa. Kansalliset rajamme eivät ole näkyvissä avaruudesta, ja ne olisivat merkityksettömiä hyökkäävälle avaruusvoimalle. Ja riippuen ”hyökkäyksen” tyypistä ja luonteesta, hyökkäys yhtä maata vastaan voi hyvinkin aiheuttaa katastrofaalisia vaikutuksia maissa, jotka sijaitsevat Maapallon toisella puolella, tavoilla, joita emme voi ennustaa.

Entä jos käsityksemme ”yksityisomaisuudesta” ovat ”muukalaisille” käsittämättömiä? Jos uskomme kontaktien ja sieppausten uhreja, he ilmestyvät kotiimme ilman ennakkoilmoitusta, sieppaavat meidät ja tutkivat kehojamme. He eivät ehkä ymmärrä vastalauseitamme tällaista kohtelua kohtaan. Loppujen lopuksi he ilmestyvät ilmatilaamme ilman ennakkoilmoitusta ja leikkivät asejärjestelmillämme. Ehkä se on heidän kulttuurissaan tapa sanoa ”hei”. Me tulkitsisimme tämän vihamielisyydeksi tai pahantahtoisuudeksi. Joka tapauksessa se pelottaa meidät kuoliaaksi.

Jos ihmiset haluavat väkisin soveltaa käsityksiään ihmisistä ja ihmisten motiiveista ”muukalaisiin” ja väittävät, että (a) ”muukalaisilla” ei ole mitään aikeita meitä kohtaan ja että he tulevat vain rauhassa, tai (b) että koska ”muukalaiset” eivät ole toistaiseksi hyökänneet kimppuumme, vaikka olisivatkin helposti voineet tehdä niin, heidän aikeidensa on pakko olla rauhanomaisia … jne. jne.; nämä ovat kaikki näkemyksiä, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä tiedämme. Määritelmän mukaan ”muukalaista” ei pitäisi pitää ”ihmisenä” siinä mielessä, kuin me ymmärrämme termin. Meillä ei ole aavistustakaan, millainen ympäristö on synnyttänyt ”muukalaisen”, mitkä ovat sen arvot, miten se suhtautuu meihin. Emme tiedä, mikä on heille tärkeää, emmekä tiedä, mitä tai miten he ajattelevat siitä, mikä on meille tärkeää. Jatkuvasti projisoimme omia (21. vuosisadan pohjoisamerikkalaisia) ideoitamme, käsitteitämme ja ennakkokäsityksiämme ilmiöön, josta emme tiedä käytännössä mitään. Ironista kyllä, mitä vähemmän tiedämme siitä, sitä helpompaa tuo projisointi on. Hyväksymme, että heidän teknologiansa on jollain tavalla meidän omaamme edistyneempää, ilman että pystyisimme määrittelemään, mitä ”edistyneempi” siinä yhteydessä tarkoittaa, vaan pidämme sitä vain ”erilaisena”. Jotkut meistä olettavat, että jos ”muukalaisilla” on edistyneempää teknologiaa, heidän täytyy olla myös henkisesti tai moraalisesti edistyneempiä. Milloin tällainen tilanne on koskaan ollut tällä planeetalla koko kirjallisen historiamme aikana? Teknologisesti edistyneet sivilisaatiot tunkeutuvat, kolonisoivat ja sortavat rutiininomaisesti vähemmän edistyneitä sivilisaatioita. Siksi meillä ei ole mitään syytä odottaa – pelkästään omien kokemustemme perusteella ihmisinä planeetta Maassa – että toinen rotu olisi hyväntahtoinen. Itse asiassa meidän pitäisi varautua pahimpaan.

Siirrytään nyt kysymykseen ”pahuudesta”. Onko ”muukalainen” paha? Yhdysvaltain hallituksessa on henkilöitä, jotka näyttävät ajattelevan niin ja jotka kuvailevat UFO-/UAP-ilmiötä raamatullisin termein. Toisaalta on optimisteja, jotka väittävät, että ”muukalainen” on enkelimäinen. Jälleen kerran nämä ovat ideoita ja käsitteitä (enkelit ja demonit, jumalat ja paholaiset), jotka ovat ominaisia tietylle maapallon kulttuurille ja joilla ei todennäköisesti ole lainkaan merkitystä ”muukalaisille”. Ne ovat todennäköisesti suodattimia, joiden kautta koemme ”muukalaiset”, kuten olemme kirjoittaneet teoksessa Sekret Machines.

Parempi lähestymistapa saattaisi olla selvittää, onko ”muukalainen” pikemminkin vihamielinen kuin ”paha”: vihamielinen kaikkia ihmisiä kohtaan, vihamielinen joitakin ihmisiä kohtaan, vihamielinen muita elämänmuotoja kohtaan planeetallamme jne. On niitä, jotka väittävät, ettei näin voi olla, sillä jos he olisivat vihamielisiä, he olisivat jo tuhonneet meidät. Olemme jo käsitelleet tätä argumenttia edellä, mutta lyhyesti sanottuna: emme voi olettaa, että he toimisivat samalla tavalla kuin me olemme toimineet historiassamme. Heidän elinajanodotteensa, aikajänteensä ja aikataulunsa saattavat olla erittäin pitkiä verrattuna omiimme. Tai erittäin lyhyitä. Emme yksinkertaisesti tiedä, emmekä saisi olettaa mitään.

Vihamielisyys edellyttää aikomusta: että he ”aikovat” tuhota meidät jollain tavalla. He eivät ole tehneet niin, väitetään, joten he eivät voi olla vihamielisiä. Tämän argumentin ongelmana on, että oletamme heidän ilmentävän vihamielisyyttään räjäyttämällä jotain tai hyökkäämällä meitä vastaan samalla tavalla kuin me hyökkäämme ja valtaamme vihollisiamme. He ovat saattaneet hyökätä meitä vastaan jo vuosisatojen ajan tavoilla, jotka ovat heille järkeviä ja jotka edistävät agendaa, jota emme voi edes kuvitella tai ymmärtää.

Entä jos he hyökkäävät meitä vastaan manipuloimalla tietoisuutta? Se kuulostaa kaukaa haetulta, mutta olemme itse tehneet niin jo pitkään. Sitä kutsutaan psykologiseksi sodankäynniksi, ja se sisältää propagandaa, disinformaatiota, väärää tietoa jne., mukaan lukien – jälleen ironisesti – UFO-ilmiön käyttämisen keinona kääntää huomiomme pois omista salaisista asejärjestelmistämme. Natsit kutsuivat sitä ”maailmankuvasodankäynniksi”, mikä on yhtä hyvä kuvaus kuin mikä tahansa. Se on kustannustehokas keino vähentää vastustajan kykyä tai halua taistella yksinkertaisesti muuttamalla hänen näkökulmaansa, hänen näkemystään. Ei luoteja, ei ohjuksia, ei poltetun maan taktiikkaa, ei omaisuuden tai muiden varojen tuhoamista, ei vahinkoa ekosysteemille. Monet kontaktit kertovat kommunikoivansa ”muukalaisten” kanssa telepatian avulla. Tämä tuo automaattisesti esiin mahdollisuuden, että ihmisen tietoisuus voi olla alttiina ”muukalaisten” suoralle ulkoiselle puuttumiselle tai manipuloinnille.

Entä jos ne hyökkäävät meitä vastaan geenitekniikan avulla? Pieni muutos jossain ”roska-DNA:ssa” täällä ja siellä voisi aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia myöhemmin, ja heillä näyttää olevan runsaasti aikaa odottaa, että evoluutioprosessi kulkee loppuun asti. Tieteiskirjallisuutta? Mutta meillä on jo geenimuokkaustekniikka. Meillä on CRISPR ja muut järjestelmät. Voimme jopa käyttää DNA:ta kantamaan digitaalista virusta, joka tartuttaa tietokoneita. Jos pystymme siihen, niin sillä, mitä kontaktit raportoivat biologisena häirintänä – vaikkakin karkeana, jopa meidän mittapuullamme – voi olla piilotarkoitus tai se voi jopa peittää herkempää operaatiota.

Entä itse kontaktit? Meidän ei tarvitse uskoa jokaista kuulemaamme tarinaa tai ottaa heidän kertomuksiaan todesta, mutta voimme etsiä kertomuksista yhteisiä teemoja, jotka saattavat johdattaa meidät hyödyllisiin suuntiin, varsinkin jos ne saavat tukea muilta tahoilta. Kuten olen muualla todennut: silminnäkijöiden todistukset ovat tunnetusti epäluotettavia rikostapauksissa, joissa eri silminnäkijät raportoivat eroja rodussa, pituudessa, painossa jne., mutta he kaikki ovat yleensä yhtä mieltä yhdestä asiasta: että heidän edessään on tehty rikos. Eroavaisuudet ja yhtäläisyydet kontaktien todistuksissa eivät ehkä ole vika, vaan ominaisuus.

Ja jos luulet, ettei ole mitään todisteita siitä, että ”avaruusolento” olisi meille vaarallinen, kuuntele vain nauhoitettuja haastatteluja Barney Hillin kanssa, joka oli yksi nykyaikana ensimmäisistä dokumentoiduista kontaktikokemuksen kokeneista. Kuuntele hänen huutojaan, kun hän kuvailee voimia, jotka hänen mukaansa sieppasivat hänet ja hänen vaimonsa Bettyn sillä autiolla New Hampshiren tiellä vuonna 1961. Se on vaikeaa kuunnella. Kuuntele, kun hän kuvailee ”muukalaista” näyttävän ”natsilta”. Mitä se tarkoitti Barney Hillille? Mitä tietoa tuo luonnehdinta sisältää? Miksi hänen ensireaktionsa ei ollut autuutta ja iloa?

Toisaalta jumaliamme kuvataan myös ”kauhistuttaviksi” ja kauhua ja epätoivoa herättäviksi. Voi olla, että jumalallisen kohtaaminen herättää ihmismielessä kaikenlaisia syviä epävarmuuksia. Moosekselle ei annettu katsoa Jumalan kasvoja Siinain vuorella. Ehkä meillä ihmisillä on niin paljon tukahdutettua syyllisyyttä ja epävarmuutta, että sellaisen olennon läsnäolo, joka voi lukea ajatuksiamme ja paljastaa henkilökohtaisimmat, tukahdutetut tai painetut muistomme ja tunteemme, on uhka mielenterveydellemme. Kotimme katsotaan henkilökohtaiseksi ja yksityiseksi omaisuudeksi. Joissakin osavaltioissa tunkeilijan voi tappaa rankaisematta. Entä sitten mielemme? Entä jos jokin olento voisi tunkeutua tietoisuuteemme? Siinä vaiheessa käsitteet kuten henkilökohtainen, yksityinen, rajat, ovet, seinät ja kansakunnat muuttuvat… naurettaviksi.

Emme yksinkertaisesti yritä tarpeeksi kovasti ymmärtää tätä ”muukalaista”. On totta, että käytettävissämme ei ole paljon aineistoa. Mutta se, mitä meillä on käytettävissämme, riittää välillisiin todisteisiin, joiden pohjalta voimme alkaa luoda kuvaa, jos vain pystymme syrjäyttämään ennakkokäsityksemme ”hyvästä/pahasta”, ”enkeleistä/demoneista” ja ”sodasta/rauhasta”. Tom on oikeassa ollessaan huolissaan kyvystämme puolustautua Ilmiötä vastaan. Meidän ei tarvitse olettaa, että Se vihaa meitä tai haluaa meidän kuolevan, ei enempää kuin ohikulkeva hurrikaani tai tornado vihaa meitä, eikä enempää kuin me ”vihaamme” muurahaisia, joita tallomme tietämättämme kengillämme. Mutta meidän on silti puolustettava itseämme maailman hurrikaaneja ja tornadoja vastaan. Se ei tarkoita, että olisimme vainoharhaisia, pelon lietsojia tai Pentagonin kätyreitä.

Tarvitaan muutos siinä, miten lähestymme ilmiön ymmärtämistä. ”Avaruusolento” näyttää olevan kiinnostunut voimalaitoksistamme, ohjusten laukaisualustoistamme, ydinlaitoksistamme ja sotilastukikohtistamme. Ehdotan, että luodaan järjestelmiä, joiden avulla voimme kommunikoida ”avaruusolennon” kanssa, mikäli se ilmestyisi jollekin näistä kohteista. Ehdotan, että toimimme ennakoivasti ja suunnittelemme koodatun värivalojärjestelmän (kuten elokuvassa Kolmannen asteen yhteys) viestittämään ilmiölle, kun se lähestyy. Neuvostoliittolaiset kokeilivat aikoinaan käsimerkkejä ja väittivät saaneensa vastauksen. He tiesivät, että jos he alkoivat siirtää laitteita ympäriinsä ikään kuin valmistautuisivat taisteluun, ilmiö ilmestyisi paikalle, ikään kuin uteliaana.

Mutta se on vain yksi ehdotus. Olen varma, että on monia muita, parempia lähestymistapoja.

Olemme nyt ilmassa, ensimmäistä kertaa ihmiskunnan tuhansien ja tuhansien vuosien olemassaolon aikana tällä planeetalla. Ja olemme myös syvällä valtamerissä. Olemme saaneet heidän huomionsa. On aika kääntää se eduksemme. Jos parhaat analyytikkomme, tiedemiehemme ja ”näkijämme” sanovat, että on liian vaarallista kommunikoida Heidän kanssaan, että altistamme itsemme manipuloinnille – tai pahemmalle – niin okei, etsitään toinen tapa. Meidän on oltava varovaisia; se on ainoa järkevä tapa toimia. Meidän on toimittava olettaen, että ilmiö on meille vaarallinen (ehkä tavoilla, joita emme voi edes kuvitella, enkä voi korostaa tätä tarpeeksi), ja edettävä hitaasti ja varovasti.

Mutta paluuta ei ole enää.

Ne ovat täällä.

 

Artikkelin julkaissut peterlevenda.substack.com